tent sc-ads mntl-block">

ellauri080.html on line 336: Ja sitten sama Colingerin sovituxena.      

ellauri080.html on line 347:     Persistence (PS)		 Sitkeys

ellauri080.html on line 365: Self-directedness can be seen as the executive branch of a person’s system of mental self-government. People who are self-directed recognize that their attitudes, behaviors, and problems reflect their own choices. They tend to accept responsibility for their attitudes and behavior and they impress others as reliable and trustworthy persons. As a result, a person’s Self-directedness is an important indicator of reality testing, maturity, and vulnerability to mood disturbance....

ellauri080.html on line 383: That “something higher” is often divine or spiritual in nature. Many achieve self-transcendence through their faith in God, while others may achieve it through recognition of some system of spirituality or idea of the soul. This faith or spirituality can help individuals find the meaning that will fulfill them and propel them to transcendence. Research has even shown that in elderly patients, the caregiver’s own spirituality had a positive impact on the patient’s well-being (Kim, Reed, Hayward, Kang, & Koenig, 2011).

ellauri080.html on line 390:   Mayflowerilla tulleiden hihhuleiden jälkeläinen Jill Alden kärsi puolisuomalaisten linnunpoikiensa ujoudesta, se ei ymmärtänyt mixei ne olleet enempi aggressiivisiä go-gettereitä niinkuin niiden perheessä oli tapana. Noh sitä saa mitä pyytää: Matti on kiltti vaikka izepäinen mies, joka ei voi siittää muuta kuin lisää kilttejä enintään passiivis-aggressiivisia Pylkkäsiä. Näyttää siltä että Jill on sopeutunut kohtaloonsa, mikä on sille kunniaxi sanottava. Linnunpojat näyttävät päässeen siivilleen.

ellauri080.html on line 400: Intensity of reaction: intense children will have very powerful reactions to things. For instance, if they want to wear their favorite purple shirt and it’s in the washer, they may have an intense outburst. Children with low intensity will react very mildly to negative and positive situations. It may be difficult to recognize how a low intensity child is feeling.

ellauri080.html on line 404: Approach/withdrawal: brave explorer or shy chicken? Approaching children are excited and willing to explore new things, people and situations. They may run to investigate a new playground without hesitation and oftentimes will take very little time to adjust to new situations.

ellauri080.html on line 407: Persistence refers to how long you are able and willing to stick to a task, even when it is challenging. Some individuals are willing to keep working at something, even when they run into roadblocks along the way. Other people may be more willing to drop a task that is difficult and move on to something else. They may become very frustrated or ask for an adult to do it for them.

ellauri080.html on line 411: Highly distractible children will quickly shift their attention from one thing to another. They may not be able to focus on a conversation over dinner if they see a dog outside the kitchen window. They may be very attuned to details and have a hard time focusing in places and spaces that are busy and loud. Children with low distractibility find it easy to get really focused on a task. They get absorbed in a book even though there’s a noisy gathering of people in the same room. These children can block out many distractions and really focus their attention on what they are working on.

ellauri080.html on line 420: Villagedesignin expertti aloittaa jungilaisten kontribuution luonnekysymyxiin näin.

ellauri080.html on line 427:   The material I will use to justify my claims comes from three time-honored traditions: sacred geometry as practiced by the ancient Egyptians, the inner structure of the I Ching, and the house arrangement of astrology. All these disciplines attempt to give meaningful order to what may appear at times to be a chaotic human existence, as is Jung’s typology.

ellauri080.html on line 431:     It seems to be a natural tendency of human nature to want to categorize the infinite variety of phenomenological reality into neat, distinct, and useful components. We have types and varieties from every area of human experience. There is some security when confronted by a brand new situation to be able to instantly ascribe this novelty to a pre-arranged mental coding system. Once we have categories we can describe differences and similarities – we can form hypotheses of relationship. This can be both useful and destructive, as unnecessary stereotyping leads to a relativizing of uniqueness. Jung walks this thin line by simply stating, “In my practical medical work with nervous patients I have long been struck be the fact that besides  the  many  individual  differences  in  human  psychology  there  are  also  typical  differences.”

ellauri080.html on line 435:     He was well aware of the difficulty of presenting a general description of types and its inability to draw an absolutely correct picture. Still, his wealth of empirical evidence led him to deduce as ‘factual’ the existence of distinct types. This deduction was made many times before him and is a simple reflection of the nature of reality (the reality of Nature).

ellauri080.html on line 441: The  introvert  will  give  ultimate  significance  to  subjective,  inner  experience  and  will  tend  to  assign  importance to what is happening externally only as it related to this inner experience, or only if it will lead to personal growth. The extravert, contrarily, will give ultimate significance to what is happening externally in the objective, outer world and will assign very little importance or completely disregard inner experience, unless it could lead to outer growth. These are obviously two diametrically opposed yet complementary approaches to life, reminiscent of the oriental Yin (introversion) and Yang (extraversion).

ellauri080.html on line 453:   Kirjainlyhenteistä voi suunnilleen arvata mistä tässä on kymysys: E/I on extra/introvertti, N/S on varmaan intuition/sensation, T/F thinking/feeling ja P/J on varmaan perception/judgment. Eli tollanen neljän binäärimuuttujan taulukointi. Ensinäkemältä jo heti vaikuttaa et tässon ladattu vähän liian paljon tollasten aivokuorifunktioiden niskoille, kyllä matelijanaivotkin pitäis ottaa mukaan yhtälöön. Tai ehkä liskoaivot tule mukaan tolla T/F axelilla. Kai sit aina toinen niistä on introverttiä ja toinen extroverttiä, arvatenkin noi ekat on intro ja tokat kirjaimet on extro. El super-intro on INTP ja super-extro on ESFJ. Abstract minded system analysts vastaan concerned and supportive people persons. Joo mä nään mihin tässä ollaan menossa. Voi helvetti. Vanhaa patriarkaalista toxista sovinistipaskaa isoilla kirjaimilla kirjoitettuna. 

ellauri080.html on line 488: “Behind all logic and its seeming sovereignty of movement, too, there stand valuations or, more clearly, physiological demands for the preservation of a certain type of life.” — Friedrich Nietzsche (INTJ). Nietsche oli näät tenacious visionaries, oriented towards action. Vaikkei se koskaan tehnyt paljon paskaakaan. 

ellauri080.html on line 510: Nähtävästi tää ajaa takaa jotain niinko induktio vastaan deduktio erottelua, vaikka on vaikea nähdä mitä tekemistä sillä on noitten alkukirjainten kanssa.

ellauri080.html on line 512:     These two attitudes can be summed up as ‘conjecturing’ and ‘examining’ respectively. The one axis seeks to discover, envision or predict the potential course (NI) plotted by their various raw experiences of things (SE); obviously the image I am summoning here is that of a scatterplot and line of best fit, though one could also summon the image of a researcher recording their observations and then forming overarching conclusions abstracted from that data.

ellauri080.html on line 520:   A good example of this mentality can be found in the theories of Michel Foucault, who himself describes society as a series of power structure grids you can lay on top of the truth in order to reveal some things but conceal others, and our goal essentially should be to experiment with various power grids to discover the true limits or bounds of how human society can successfully be structured. Another example could be Martin Heidegger’s discussion of Being or existence, and how many different perspectives are required to observe it and get a full picture, because of our extremely subjective position in relation to the nature of our own existence, not to mention existence within the ever shifting realm of time.

ellauri080.html on line 524: Overall, SE/NI is much more trusting of what we could call empirical or collected data, particularly data from direct experience, which is why, as CelebrityTypes was the first to point out, it tends to feel much more “intense and singular” of vision, because it is perfectly happy with direct observation and direct conjecture from the collected data. As CelebrityTypes says, “The person will stress one point of view (Ni), which is indeed frequently the viewpoint that generates the greatest yield here and now (Se). The singularity of observation involved will frequently lend a manifest and immediate quality to the SE/NI type’s observations, which in turn tends to make them convincing.” This is because SE/NI is naturally hooked into and derived from a direct and photographic view of the world.

ellauri080.html on line 526: A dominant NI type, for instance, is constantly conjecturing from whatever data they have: it’s what they do, and that’s why these types will often feel like they have a lot to say on topics regardless of their expertise, because they can still conjecture an intriguing point of view from what little data they have; of course, depending on their skill, luck, and their sample size, it is not uncommon for their ‘lines of best fit’, as it were, to be off by some degree. In fact, Ni types are often used to this and, at least in my experience, can sometimes conjecture about how accurate their own conjectures are likely to be. Se conjecture like this too, believe it or not, just not as consistently, but it is part of what can lend that peculiar air of surety or confidence to the ESTP’s speech, or the driven spontaneity of the ESFP’s decisions. These types feel that they see something before them in glorious clarity and sharpness. How long that vision will last varies.

ellauri080.html on line 530: This helps illuminate a number of characteristics of SI and NE individually: dominant SI types focus their energy on the apprehension and upholding of the Truth as it is carefully and cautiously composited and systematically tested for weaknesses; hence, their stereotypically thorough, cautious, and reserved nature, and why they are not so sure in idea-based conversation as Ni types: because of just that — they aren’t sure. Meanwhile, dominant NE types, focusing their energy on the exploration and experimentation from various angles, have the same presence of doubt, which is why NE types so often eschew dogma and may be perceived as intellectually ‘flakey’ or ‘capricious’ because they never truly commit to anything: it’s all experimentation and exploration, forming a composite Truth, though their trouble is they never want to stop. The SI’s trouble, on the other hand, is that they don’t want to start.

ellauri080.html on line 550: Outoa miten ylisiistit hygieniafriikit samalla rakastaa paskaa ja kusta ja muita eritteitä. Wallu oli aivan ilmeisesti jäänyt johkin 2-vuotiaan tasolle, anaaliseen vaiheeseen. Pottakoulutus oli jäänyt kesken. Sillä oli varmaan lattioilla sanomalehtiä ja makkarissa kissanhiekkalaatikko. James Joyce oli toinen samanlainen koprofiili.

ellauri080.html on line 552: Autistin tunnistaa luotettavasti jo pienenä adhdstä, känkkäränkkäyxestä ja pakkoliikkeistä.  Mut ilmeisesti autismi ei turvaa suikilta, pikemmkin lisää riskiä. Autistit tekee 3x enemmän suikkasia kuin muu väestö. Yllättävää kyllä (tää oli ironiaa Saaga, jos et huomannut) ne suikkasee kun niitä vaivaa ahdistus tai masennus. Muulloin ne tyytyy takomaan päätä seinään ja muuten satuttamaan itseään. Mulla oli tapana purra omaa kättäni. Pikkusormi meni poikki kirjoitusten jälkeen kun löin seinään nyrkillä. En sentään pure kättä joka ruokkii mua. Paizi kuvaannollisesti tietysti.

ellauri080.html on line 554: Suicide in ASD is largely understudied. Although suicide is common in clinical samples, we have little knowledge of suicide in persons with ASD in the general population. Comorbidity, particularly with depression and other affective disorders or schizoid disorders and psychotic symptoms, is often reported, so it is difficult to determine if suicidality is associated with ASD or the comorbid disorder. Clinical samples suggest that suicide occurs more frequently in high functioning autism.

ellauri080.html on line 563: Self harm is common in autism but is often assumed to be related to repetitive behaviors without suicidal intent, such as head banging to relieve stress.

ellauri080.html on line 566: Suicide attempts are accompanied by a willingness for death and can lead to suicide. They are more common in high-functioning autism and Asperger subjects. The methods used are often violent and potentially lethal or fatal. (What's the diff? Ah I get it: school killings and the like. Whether you chill yourself only or others besides.)

ellauri080.html on line 568: High harm avoidance may be a temperament trait specific to bipolar disorder patients. However, it may not be correlated with attempted suicide in such patients. These may have low persistence, high self directedness and low self-transcendence temperament and character traits that protect against attempted suicide. Harm avoidance, self directedness, and cooperativeness may be correlated with current suicidal ideation. Cooperative autist is just trying to avoid further harm to their near and dear.

ellauri080.html on line 599: The two-man crew of the charter boat SS Minnow and five passengers on a "three-hour tour" from Honolulu run into a typhoon and are shipwrecked on an uncharted island somewhere in the Pacific Ocean. Their efforts to be rescued are typically thwarted by the inadvertent conduct of the hapless first mate, Gilligan. In 1997, show creator Sherwood Schwartz explained that the underlying concept is still "the most important idea in the world today". That is, people with extremely different characters and backgrounds being in a situation where they need to learn how to get along and cooperate with each other as a matter of survival.     

ellauri080.html on line 609: 	Life on the island. A running gag is the castaways' ability to fashion a vast array of useful objects from bamboo, gourds, vines and other local materials. Some are simple everyday things, such as eating and cooking utensils, while others (such as a remarkably efficient lie detector apparatus) are stretches of the imagination. Russell Johnson noted in his autobiography that the production crew enjoyed the challenge of building these props. These bamboo items include framed huts with thatched grass sides and roofs, along with bamboo closets strong enough to withstand hurricane-force winds and rain, the communal dining table and chairs, pipes for Gilligan's hot water, a stethoscope, and a pedal-powered car.

ellauri080.html on line 619: 	    Most of the slapstick comedic sequences between Gilligan and Grumby were heavily inspired by Laurel and Hardy, particularly by Grumby breaking the fourth wall by looking directly into the camera expressing his frustration with Gilligan's clumsiness as Oliver Hardy often did.

ellauri080.html on line 622:     Kellariloukkolaisten hajua

ellauri080.html on line 633:       Eskaton-pelin aikana Wallulla on 1 hyvä huomio (koska mä olin kexinyt sen jo 70-luvulla): peliteoria on sikäli perseestä että pelin pelaajat on muka pelin ulkopuolella kuin jotkut jumalat, niihin ei voi osua. Näinhän ei oikeasti ole, vaan pelllauta sisältää myös pelaajat jotka muuttuvat kun peli etenee. Kukaan ei oikeasti päätä yhtään mistään, shit just happens. Loordi pelinjohtajana pyörittää punaiseen pipoon kiinnitettyä propellia, joka tarkoittaa että maailmanloppu ei ole tulossa, vaan jo päällä.

ellauri080.html on line 642: 15 hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina.

ellauri080.html on line 644: 17 Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni (sen missä oli tähtiä) sanoen: "Älä leiki kuollutta! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,

ellauri080.html on line 653: Maan kiertoliike Auringon ympäri on hyvin säännöllistä, paljon säännöllisempää kuin Maan pyöriminen akselinsa ympäri. Kiertoliikettä voi kuitenkin mitata eri tavoin ja siksi tähtitieteessä määritellään muutamia erilaisia vuosia, muun muassa seuraavat:

ellauri080.html on line 655: Sideerinen vuosi kestää noin 365,2564 vuorokautta. Se on Maan todellinen kiertoaika siinä mielessä, että sen kuluttua Maa on uudelleen samassa suunnassa Auringosta inertiaalikoordinaatiston ja kaukaisten tähtien suhteen.

ellauri080.html on line 666:       Isoja alkukirjaimia (kuten paras AA-Ryhmä) käytetään jotta tunnettais kuuluvansa johkin itseänsä suurempaan. Wallu ei ennakoinut navigaattoria. Sen tyypit exyilee kyltittömillä kaduilla. 

ellauri080.html on line 672: Se texasjärbä oli kuin hybridi Dick Cavettista ja Truman Capotesta. No hizi nehän on kuin 2 marjaa muutenkin!

ellauri080.html on line 691:   “Drinking to intoxication is a social activity that is more likely to occur in a group,” said first author Duneesha De Alwis, PhD, a postdoctoral fellow in the Department of Psychiatry. “People with autistic traits can be socially withdrawn, so drinking with peers is less likely. But if they do start drinking, even alone, they tend to repeat that behavior, which puts them at increased risk for alcohol dependence.”

ellauri080.html on line 770:             Rabindranath Tagore, who was awarded the Nobel Prize for literature, was a great admirer of Gandhi, it was often Tagore alone who could persuade Gandhi to give up his fasts unto death.

ellauri080.html on line 772:             Gandhi was assassinated by a Hindu fanatic Nathuram Godse on 30 January 1948, while leading a communal prayer group. Olis kannattanut käyttää nahkatakkia kuten Esa Saarinen. 

ellauri080.html on line 791: In the words of the Indian writer Khushwant Singh, "nine-tenths of the violence and unhappiness in this country derives from sexual repression". Gandhi isn't singularly to blame for India's deeply problematic attitudes to sex and female sexuality. But he fought, and succeeded, to ensure the country would never experience sexual freedom while his legend persevered. Gandhi's genius was to realise the great power of non-violent political revolution. But the violence of his thoughts towards women has contributed to countless honour killings and immeasurable suffering.

ellauri080.html on line 808:             Gandhi asked him on a principle of non-violence “If a snake is about to bite me, should I allow myself to be bitten or should I kill it?” His mentor Rajchandbhai wrote back, “If the person lacks the development of a noble character, one may advise him to kill the snake, but we should wish that neither you nor I will even dream of being such a person.”

ellauri080.html on line 813: Pimpsten Fotrasp:

ellauri080.html on line 814: Joo sielläpäin [E-Afrikka] on rotukysymyxiim suhtauduttu aika mustavalkoisesti. Se kiukustutti seepianvärisen intialaiskauppiaan Mahatma Gandhin. Joka ei tuntenut izeään värillisexi vaan britixi. Heitettiin ulos junasta kun se ei suostunut siirtymään värillisten osastoon. Junassa ei sattunut olemaan brittiosastoa.

ellauri080.html on line 818: 
Pimpsten Fotrasp:

ellauri080.html on line 822: 
Pimpsten Fotrasp:

ellauri080.html on line 832:       Meidän amerikkalaisten onni oli kun joku joskus Amerikan historiassa ymmärsi, että kun jokainen amerikkalainen tavoittelee omaa henkilökohtaista hyväänsä, niin lopputulos on kaikille mahdollisimman hyvä. Tämän me opimme peruskoulussa jo lapsina.

ellauri080.html on line 841: Eli kysymys on sitten miten realistinen on toi talousliberaali näkemys vapaasta valinnasta jos pikku apinat ei olekaan vapaita edes valizemaan vetääkö ne mömmöä vai ei. Ei se oo. Se on suuren luokan vedätys. Kuten Ari sanoi se on vapaa joka voi tehdä sen mitä se haluaa. Ihan sama päättikö se sen ize vaiko ei. Ei siis "mitä ikinä". Siinä Dostojevski ja muut uusliberaalit ääliöt astuu yxinkertaisesti paskaan.

ellauri080.html on line 850: Vipassanā (Pāli) or vipaśyanā (Sanskrit) literally "hyper, super (vi), seeing (passanā)", is a Buddhist term that is often translated as "insight". The Pali Canon describes it as one of two qualities of mind which is developed (bhāvanā) in Buddhist meditation, the other being samatha (mind calming). It is often defined as a form of meditation that seeks "insight into the true nature of reality", defined as anicca "impermanence", dukkha "suffering, unsatisfactoriness", anattā "non-self", the three marks of existence in the Theravada tradition, and as śūnyatā "emptiness" and Buddha-nature in the Mahayana traditions.

ellauri080.html on line 852: Vaikuttaa aika turhanpäiväiseltä puuhalta, pohtia miten kaikki on päin persettä. Tietenkin se on. Mutta mikäs siinä jos ei ole parempaakaan tekemistä, ei oo nälkä hätä eikä paneta. Kai tää menee lähinnä EAT! in piikkiin. 

ellauri080.html on line 854: Mut toi oman kuoleman tollanen mietiskely on aika morbidia. Se on kuin kokeilisi kielellä hammasta josta on paikka irronnut. Eise asia siitä mixkään muutu eikä parane. Vaikka kuinka mietit niin lopulta ne kohtalottarien saxet silti naxahtaa, nixnax, sanoo Parzen kerizimet, eikä maailma sitten enää tunnu miltään. Mut mixen pitäskään. Kuten peukut sen osuvasti laulavat peukaloiden hautajaisissa: eitee mitään, eitee mitään, länteen itään riittää peukaloita. Lisää pukkaa koko ajan miljoonien peukaloiden vaipanvälistä. 

ellauri080.html on line 859:   Tähän vois vielä tehdä sellasen kuvaajan ja taulukon, missä olis tyypillisen tiimin jäsenten luonneviisikulmiot ja esimerkkejä tiimeistä ja niiden jäsenistä siinä kulmiossa. Esim Jeesuxen tiimi: Pietari olis se skrode kaveri, Johannes fixu söpönnäköinen, Luukas pakkomielteinen pilkunnussija, Markus rehvasteleva salonkileijona, Matteus läski flegmaatikko, joku Jaakob olis vanha veteraani, Tuomas vastarannankiiski, jne. jne.

ellauri080.html on line 873: Minun mielestäni aasilla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Usein koko filmin aikana sillä on useita merkkejä hyperaktiivisuudesta, riemusta, ärtyisyydestä, ajatustenjuoxusta, nopeasta ajattelusta ja puheesta, ja kohtalaisen uhkarohkeasta käytöxestä. Aasi osoittaa hyperaktiivisuutta heti siitä lähtien kun se oppi puhumaan. Kun siihen osui keijupölyä, se oppi puhumaan ja lentämään. Vaikka lentokyky ei säilynyt kovin kauvan, puhekyky säilyi. Kun se tajusi osaavansa puhua pysyvästi, sen avulla se selvisi kaikista tilanteista.

ellauri080.html on line 877:   Aasi osoittaa merkkejä riemusta ja euforiasta myös. Sama mitä sille tekee tai miten pahasti, aasi kazoo aina asioiden valoisampaa puolta ja on olevinaan ihan kuin ei mitään. Joko niin tai sitten se on vaan huonomuistinen eläin. Euforian tunne lisää sen hyperaktiivisuutta. Koska se on aina onnellinen ja hyperaktiivinen, on vaikea saada sen...

ellauri080.html on line 894: (Kiinnostusten piiri ja uutuudenviehätys)

ellauri080.html on line 901: Ariel on merenneito jota lumoaa oppiminen apinoiden maailmasta ja kaikesta mitä sillä on tarjota. Vedenalaisen kuningaskuntansa prinsessana Ariel on rajattoman mahtava. Vaikka sillä on laaja kokoelma artifakteja ryöstämistään hylyistä, Ariel on tuskin tyytyväinen siihen mitä sillä jo on. Kutenkin sen uteliaisuus ja seikkailunhalu joskus saattaa Arielin pulaan. Arielilla on korkea avoimuuden taso kokemuxelle, johtuen pakkomielteestä tavaroihin jotka ovat uusia ja sille tuntemattomia, ja sen valtava mielikuvitus ja kaipuu tutkimusmatkailla.

ellauri080.html on line 905: Marlin on pellekala läpimeren seikkailulla pelastaaxeen poikansa, Nemon, joka on siepattu. Läpi filmiin, Marlin osoittaa selvästi alhaisen avoimuuden piirteitä kokemuxelle. Hänen on vaikeaa astua ulos mukavuusalueeltansa ja hän löytää lohtua tutusta ja totutusta. Tässä lyhyessä pätkässä (puuttuu) Marlin näyttää miten vahvsti hän haluaa pysyää rutiinissa. Hän toistuvasti kysyy pojaltaan Nemolta eikö se haluaisi odottaa vuoden ennen kouluun menoa ja olla kotona sen kaa. Myös, matkalla kouluun, Marlin koko ajan osoittaa kiinnostuxen puutetta maailmaan joka ulottuu sen tutun ympäristön ulkopuolelle ja pelkoa tuntemattomaan.

ellauri080.html on line 915: Maija Poppanen tulee Pankkien kotiin tuulisena iltapäivänä palvellaxeen Mikko ja Jaana Pankin nänninä. Korkean tunnontarkkuuden pitoisuuden ansiosta Maija Poppanen kykenee onnistuneesti opettamaan pankkilapsille siivoja tapoja ja hyvää käytöstä. Se on vastuuntuntoinen ja hyvin järjestäytynyt. Vaikka "menosta tulee sitkeää", Maija Poppanen pysyy peräänantamattomana eikä anna perään. Kuten nähdään tästä klipistä (poistettu) Pertti, Maijan henilökohtainen hyvä ystävä, kuvaa kuinka ihmeellinen ystävä Maija on. Hän on luotettava ja luottamuxen arvoinen, ja hyvin välittävä ystävä mikä tekee siitä ison roolimallin pankkilapsille.

ellauri080.html on line 929: Lampun henki on innostunut hahmo joka on oikea jännityxen ja riemun pyörretuuli. Hän nousee lampustaan ja heti ystävystyy Alladdinin ja Abun kaa. Hän kertoo vizejä, villeja tarinoita, matkii julkkixia ja esittää koko ajan hullua. On äärimmäisen vaikeaa olla pitämättä hänestä ja nähtävästi jokainen filmissä jonka hän tapaa haluaa olla hänen jättimäisen tarmoapursuvan henkilöllisyytensä kanssa.

ellauri080.html on line 933: Ujo on 1/7 Lumikin knääpiöstä. Hänet on pantu erilleen muista 6 knääpiöstä hänen äärimmäisen ujoutensa ja pelokkuutensa johdosta. Hänen on usein vaikeaa saada ääntä kuuluviin ja hän on hyvin varautunut kun hän on Lumikin hameissa muiden kääpiöiden kanssa. Hän valizee olla jakamatta mielipiteitään ja oivalluxiaan siinä pelossa että hän järkyttää ryhmää tai nolaa izensä. Vaikka se on huolehtiva ja ystävällinen, sen ujous näyttää Lumikista aluxi epäterveeltä. Kuitenkin, niiden suhde kehittyy ja muuttuu läheisemmäxi päivä päivältä. Muut knääpiöt alkavat olla mustasukkaisia.

ellauri080.html on line 947: Jörö on toinen 1/7 Lumikin knääpiöistä. Saavuttuaan heidän kotiinsa, kaikki paizi hän välittömästi hyväxyivät hiänet vieraaxeen ja armollisesti toivottivat hiänet tervetulleexi. Jörö kuitenkin on tyytymätön siihen mikä hänestä tuntui epämukavuudelta. Hän oli äärimmäisen kylmä Lumikille, kuten näkyy videoklipistä (ei näy), ja otti paljon enemmän aikaa kuin kukaan muu hyväxyäxeen hiänet ystäväxi. Lumikin pusu päälaelle tuntui kyllä housuissa oudon hyvältä. Ujo oli mustasukkainen.

ellauri080.html on line 957: Timon and Pumba edustavat tiivistelmää tyynestä, rentoutuneesta ja izeensäluottavasta elämäntyylistä. 2 yhteisöhylkiötä savannilla, Timon nelisormimangusti ja Pumba pahkasika alkavat partnereixi ja kävelevät elämän läpi niin stressittömästi kuin mahdollista. Kun he saavat uuden ystävän Simbasta, ne opettavat sille kaiken tietämänsä miten välttää stressiä, angstia ja epävarmuutta, kuten nähdään tästä klipistä (puuttuu). Niiden korkea tunteellisen vakauden taso ja kyky kestää stressiä tekee niistä ihanteellisia kumppaneita Simballe sen noustessa valtaan Ylpeyskiven ylize.

ellauri080.html on line 966: Kun käyt läpi aikaisempia postauxiamme luonteesta ja arvoista, eritoten Isoista 5 luonteenpiirteestä jotka luonnehtivat 10 Disney hahmoa yllä, on selvää että on suhde luonneulottuvuuxien ja työsuorituxen välillä. Vaikea asia tässä ymärryxessä on vetäjien löytää keino käynnistää tunneälynsä niin että tiimi voi menestyä ja toimia korkealla tasolla, vaikka sen jäsenillä on hyvin erilaisia luonteita. Menestynyt tiiminvetäjä pystyy sisällyttämään tietonsa jokaisen jäsenen ulottuvuuxista analysoidaxeen mixi ja miten eräät eettiset päätöxet on tehtävä. (Eli kuka potkastaan pihalle ja ketä palkitaan.)

ellauri080.html on line 968: Mitä ovat etikat ja miten sisällytetän niiden tärkeys kaikkeen organisaation päätöxentekoon?

ellauri080.html on line 970: Me määrittelemme etikat six että tehdään se oikea asia kun kukaan muu ei ole kazomassa; oppisana joka on avain johtajuuteen ja organisaation menestyxeen. Jotta ymmärtäisi täysin miten tehdä eettinen päätös just jossain tilanteessa, täytyy täysin ymmärtää mitä on olla eettinen, kuin myös kolme tapaa kehystää päätöxiä eettisesti. Ensimmäisete päätöskriteerit mmitä me yhteiskuntana käytetään mittaamaan ollaanko tehty "oikea" (lainausmerkeissä) päätös on eettinen mittatikku jonka nimi on utilitarismi. Tämä oppisana sisältää ajatuxen tehdä päätöxiä vain niiden tulosten perusteella ("tarkoitus pyhittää keinot"), ja tuottaa isointa hyvää isoimmalle numerolle (tai oikeammin isoimmat numerot isoimmalle hyvälle). Voittoa tuottava firma voi oikeuttaa monet tekonsa tuottamalla voittoa osakkeenomistajille ja pitämällä yrityxen edun etunenässä. Kuitenkin, tämä tekniikka työntää syrjään monet muut yxilöt jotka työskentelevät sellaisessa yhtiössä. Osakevoittojen luominen voi saada yrityxen tekemään kyseenalaisia tekoja kuten heittämään apinoita joukoittain kilometritehtaalle.

ellauri080.html on line 972:   Toinen tapa miten voi eetisesti kehystää tilanteen on käyttää oppisanaa legalismi jokaiseen päätöxeen. Legalismin kriteerit ovat yhteensopivia perusvapauxien ja oikeuxien kanssa jotka on kuvattu lakiasiakirjoissa kuten Oikeuslipuke. Tämä standardi suojelee apinoita kuten pilliinviheltäjiä loukkaantumiselta kun ne paljastavat turmeltuneen firman epäeettiset käytännöt. Kuitenkin, kuten utilitarismilla, leglismilla on lankeemuxensa. Kuten havainnollistaa tehtävä "“George Williams Solmiomaassa”, laillinen päätös olla vastaanottamatta lahjusta ei ole aina tuotteliain tai tehokkain yhtiölle. Kolmas periaate jolla kehystämme päätöxemme eettisyyden on sisällyttää oikeudenmukaisuus joka tilanteeseen, varmistaen että sääntöjä noudatetaan tavalla joka on sekä reilu että puolueeton. Esimerkixi, ammattiliittotyöläinen tyypillisesti vetoaa tähän kriteeriin ratkaisevana syötteenä eettiseen päätöxeen joka oikeuttaa saman palkan maxamisen työläisille jostain työstä riippumatta taito ja suorituseroista. Tämä kohtio oikeuteen suojelee "pikkumiehen" etuja. Kuitenkin, keskitettäessä eettiset kriteerit reiluuteen, voi tulla vähentäneexi tiimin kexintöjä ja tuottavuutta. Jos jokainen t0v

ellauri080.html on line 975: Jos mitään, äsken osoitetut kolme periaatetta todistavat että ei ole mitään 1 tapaa päättää onko päätös eettinen. Jokainen päätös on erilainen riippuen kenellä on enemmän pyssyjä. Joillakin näyttämöillä eetttiset päätöxet on eri kv. erojen takia, kerta ei ole koko palloa koskevia eettisiä standardeja (Disneyn ponnisteluista huolimatta). Näissä pulmatilanteissa pitää soveltaa kulttuurirelativismia ja mutkistella eettisiä standardeja kulttuurinormien vaatimille mutkille. Aasiassa, kriteerit jotka määräävät mikä määrittää oikean väärästä on hyvin harmaita, verrattuna paljon mustavalkoisempiin periaatteisiin joita me läntiset sivistyxet käytämme. Sellaisessa tilanteessa kv organisaation pitää eritellä ja säätää päätöstentekoaaan kohti standardeja jotka sopivat toimimaan kansalliseeen kulttuuriin ja kriteereihin joita sinun organisaatiosi arvostaa ja palkizee.

ellauri080.html on line 979: Kun on niin paljon eri periaatteita ja erilaisia tilanteita, mistä tiedän olenka tekemässä eettisen päätöxen? Avain eettisen päätöxen tekemiseen, riippumatta olosouhteista, on tunnustaa että meillä on kaikilla kyky puolustella jokaista päätöstä jonka teemme sarjalla izetestejä, kuten autossa. Havainnollistaaxemme tälläisiä testejä panemme Disney-ystäviemme luonteet koetteelle seuraavien tilanteiden avulla:

ellauri080.html on line 987: Alkaa päälle, yritetäänpä ymmärtää mixi oisi voinut olla rationaalinen päätös Aladdinille varastaa limppu, käyttäen yhtä eettisistä oppisanoistamme, valistunut omanvoitonpyynti. Aladdin perusteli leipäpalan varastamisen valistuneella izekkyydellä; hän päätti että etu siitä että on ruokaa eikä kuole nälkään ylittää sen kustannuxen että vartijat saa kiinni ja laittaa vankilaan. Kuitenkin, tekeekö tämä perustelu Aladdin päätöxestä eettisen?

ellauri080.html on line 989: Yxi izetesti jota Aladdin voi soveltaa tähän tilanteeseen päättääxeen onko hän tekemässä "oikean" (lainausmerkeissä) päätöxen, on testi joka tunnetaan nimellä "kategorinen imperatiivi" (eli "jos kaikki seisoskelis kadunkulmissa, ei kukaan pääsis kulkemaan", tai "jos yhdellä on karvahatun lipat ylhäällä, niin on kaikilla"). Toisin sanoen, jos limpun varastamisesseta tulisi yleismaailmallinen laki, miten tämä vaikuttaisi suureen yleisöön ja paikalliseen talouteen? Kokeilemalla kategorista imperatiivia tilanteeseen Aladdin voisi päätellä että jos jokainen varastaisi leipää marketista, ei jäisi leipää maxaville asiakkaille, ja kaaos seuraisi. Sixi olisi epäeettistä hänen jatkaa varastelua.

ellauri080.html on line 991: 2 muuta hyvin yxinkertaista silti tehokasta izetestiä jotka voimme soveltaa Aladdinin tilanteeseen ovat Kultainen ja Platinasääntö.¹ Kultaisen säännön tapauxessa käsittele toisia niinkuin haluaisit tulla käsitellyxi, Aladdin täytyy miettiä miten hän reagoisi jos joku varastaisi hänen henkilökohtaisen iteminsä (minkä, kun sillä ei kerta ole niitä, edes limppua? Sen ainoa henkkoht itemi on kiinni niin lujassa ettei se lähde varkaan mukaan, tai tulee Tarzanhuuto). Hänen pitää myös ajatella leipäkauppiaan tunteita kun sen varastoa verotetaan ilman rahallista korvausta. (Se on varmaan tosi surullinen.) Käyttämällä Platinasääntöä, Aladdin voi paremmin ymmmärtää määrän ponnistusta ja rahaa joka menee jokaisen sellaisen limpun tekemiseen, sekä kuinka jokainen varastettu leipäpala haittaa myyjän perhettä isossa skaalassa. (Eli jos kaikki varastaisivat siltä leipiä, se lakkaisi olemasta rikas kauppias, ja sen pitäisi varastaa limppuja. Kaaos seuraisi.) Sixi, Aladdinin järkeily “Täyty syödä elääxeen, täytyy varastaa syödäxeen, täytyy olla rikas leipäkauppias varastaaxen oikeen paljon” on ize asiassa epäeettinen, kerta ei ole vain lainvastaista varastaa, vaan se aiheuttaa haittaa ympäröiville osapuolille. (Tyypillistä että jenkkien sääntökirjassa omaisuusrikoxet on ykköspahoja. Vaan niitähän on suurin osa 10 käskystäkin. Moraali koskee reviirejä. EAT! EAT!)

ellauri080.html on line 993: ¹Hyödyllisempi on Platinasääntö: "Kohtele muita kuten he haluaisivat tulla kohdelluxi." Jos mutiaiset eivät halua tulla kysytyxi "Mistä olet kotoisin?", älä kysy, vaikka sua izeäsi se ei haittaisi, kun olet valkoinen anglosaxinen protestantti.  Ja tämä toimii myös hyvin have/havenot axelilla. Vaikka sä haluaisit tulla kohdelluxi tasaveroisesti, ei kaikki sitä sentään halua. Eli jos ne haluaa pokkurointia ja ylimääräisiä etuuxia, anna niille ne.

ellauri080.html on line 995: Tietäen että kohtaamme eettisiä päätöxiä työpaikalla, on tärkeää että osaamme sekä tunnistaa milloin näitä tulee eteen, että pystymme tulkiemaan pulmatilanteen ja käyttää asiaankuuluvia eettisiä periaatteita tehdäxemme oikean tuomion. Ei riitä että lisätään tietoisuutta omista eettisistä päätösperusteista, vaan pitää myös paremmin ymmärtää muiden ympärilläolijoiden perusteiden perusta. (Ei niitä muuten osaa huijata.)  Ymmärtääxemme toisten eettisiä päätöxentekokriteereitä oomme tehneet kertauskyselyn Disney-klassikoiden avustuxella.

ellauri080.html on line 997: 1973 Disney-filmi Robin Hood on tarina lainsuojattomasta Nottinghamin kaupungissa joka asuu Sherwoodin mezässä lainsuojattomien kaveriensa kaa. (Siihen aikaan oli vielä pelottavia meziä.) Gängi johtajana Robin Hood, taistelee Nottinghamin sheriffia vastaan (siihen aikaan sheriffillä ei ollut stezonia eikä tähteä, ei edes kuudestilaukeavaa), joka kantaa mahottomia veroja kaupunkilaisilta. Robin Hood ja sen sukkahousuihin pukeutuneiden hilpeiden miesten joukkue varastaa mädäntyneiltä varakkailta, vastoin sheriffin antamia lakeja (jotakin sekin antoi sittenkin), ja antaa rahat takaisin köyhille (vaikkei välttämättä samoille).

ellauri080.html on line 1008: 1961 Disney-filmi nimeltä 101 Dalmatialaista on naamatusten eettisessä pulmatilanteessa kun filmin konna Cruella De Vil ("Julma Paholaismainen Nainen"), rikas ja materialistinen nainen, tarjoo suuren summan ostaaxeen pentueen dalmatialaisenpentuja omistajalta Rogerilta.  Roger on olevinaan että pennut eivät ole kaupan. Kuitenkin, Cruella ei ota “eitä" vastauxexi. Muutamaa viikkoa myöhemmin hän varastuttaa pennut Rogerilta kätyreillään Jasper ja Horace.

ellauri080.html on line 1020: Pitkässä juoxussa, Mulanin päätöstä voi perustella utilitaarisella eettisellä periaatteella, koska sen päätös mennä sotaa säästää tuhansien miesten hengen kun se voittaa armottoman Shan Yun. Toisaalta, tässä filmissä, on epäeettistä Kiinassa naisen mennä sotaan isän sijasta. Sixi, mitä etikkaperiaatetta Mulan uhmaa päätöxessään ottaa hauraalta isältänsä paikka housuissa?

ellauri080.html on line 1038: Vaikka apinat usein mieluummin työskentelee niiden kaa joilla on samanlaisia luonteenpiirteitä ja ihanteita, biodiversiteetti tarjoaa mahdollisuuxia talentin lisäyxeen, ymmärryxeen ja luovuuteen, ja voi olla kriittistä ryhmän tai yhtiön menestyxelle. (Tää on muuten hyvin totalitäärinen ajatus, puhdasta fasismia! Tää ei ihan ole vanhan koulun villin lännen freedom-ajattelua! Sixkai Disneyn pitää sitä näin paljon termentää.) Biodiversiteetti jakautuu tavallisesti kahdelle tasolle (the haves and the havenots? Väärin arvattu - ) syvärakenteen diversiteettiin ja syvärakenteen diversiteettiin, kuin Chomskyn kieliopissa. (Kompetenssiin ja performanssiinko, missä ylärakenteella on se kompetenssi ja alarakenteelta odotetaan performanssia? taas väärin!) Pintatason diversiteetti heijastaa eroja apinoiden välillä jotka on helposti havaittavissa, kuten sukupuoli, ikä, rotu, entisyys, uskonto ja vammaisuus. Syvätason diversiteetti tarkoittaa niitä eroja joita on vaikeampi erottaa ja mitata, kuten luonne, uskomuxet, asenteet, arvot ja työskentely- sekä ajattelutavat. Biodiversiteetin tarkoitus on synnyttää kilpailua, ja tää kilpailu voi olla joko tuottoisaa tai luovaa tuhoa. Kielteiset kärhämät joita joskus nousee biodiversiteetin vuoxi... (Höpsis, tää on nyt ihan epäekologista! Useimmat kiistat on reviirikiistoja, joita tulee nimenomaan epädiversiteetistä, samassa ekolokerossa hääräävien rajakahakoista rajallisten resurssien äärellä.) ... niin että apinat ei tahdo työskennellä sekarotuisissa ryhmissä, sekä pinta- että syvätasolla. (Toisenrotuiset yleensä ajattelee myös hölmösti, vammasista puhumattakaan.) Kuiteskin, kun niitä hyvin höykytetään, kummallakin lailla diverssit tiimit on avain tuottavuuden lisäyxeen, kikyloikkaan, ja tiimin ongelmien ratkaisuun.

ellauri080.html on line 1040: Ei ainoastaan biodiversiteetti ole hyvää bisnexelle ("lepo hyvää verelle!") vaan se on myös se eettinen asia tehdä, silloinkin kun muut ei nää. Ikävä kyllä apinat kärsivät epäreilusta rotuerottelusta johtuen kliseisistä tyypeistä ja kärhämien pelosta. 1 kaikista tavallisimmista ja kohutuimmista rotuerottelun lajeista tämän päivän sosieteetissa on sukupuolierottelu. Lähes puolet työvoimasta U.S.ssä muodostuu naisista kuten Mulan, kutenkin vain 4% Fortune500 yhtiöistä on naisjohtoisia, ja vain 17 prosentilla valtaistuimista on naisten pyllyjä. Vaikka naiset ovat hyvin läsnä työvoimassa (tekemässä kaikenlaisia vähäpalkkaisia duuneja), niiden naama työnnetään rotuerottelun lammikkoon kun puhe tulee johtopaikoista. TIME-lehden artikkeli, “Naishuijari” käsittelee Naamakirjan COOta (mikähän sekin on, ei ainakaan CEO) Cheryl Sandbergia ja rotuerottelua ja klisheisiä tyyppejä joita se ja muut työvoiman naiset saavat lättyynsä. Apinat ovat tottuneet ja tutustuneet tiettyihin klisheisiin tyyppeihin, niin että kun niistä poiketaan, apinat ovat vaivaantuneita ja tuohduxissa. TIME-lehden kansi näyttää Sheryl Sandbergin ja sanat “Älä vihaa häntä, sillä hän on menestynyt”. Sandberg uhmasi menestyxellä klisheistä tyyppiä, joka mätkii lättyyn työvoimassa ährääviä naisia, ja koittaa kirjallaan "Nojaa, eteenpäin!" saada muita naisia nojaamaan myös eteenpäin.

ellauri080.html on line 1042: Vaikka naisten ja miesten välillä ei ole johdonmukaisia eroja ongelmanrtkaisussa, erittelytaidossa, kilpailuvietissä, pyrkyryydessä, seurallisuudessa tai oppimiskyvyssä (tosin karvaisuudessa, hopeaselkäisyydessä sekä hauixen ja lisääntymisputken näkyvän osan paxuudessa on eroja, jotka on menestyvässä johtajuudessa tärkeäxi koettuja avuja), on olemassa klisheisiä tyyppejä jotka heittää kielteistä valoa naisiin johtopaikoilla. Siinä missä miestä sanotaan väkeväxi ja pallo hallussa, jos se on menestynyt uralla, naista voidaan (hyvällä syylläkin) sanoa pomottelevaxi ja päällekäyväxi. Naiset ovat (tarkoitamme siis siltä voi jostakusta näyttää) puolueellisia, tunteenomaisia ja kyvyttömiä johtamaan ryhmää tai komppaniaa, rykmentistä puhumattakaan. (Divisioonia en viizi edes mainita.) Tuloxena näyttää julmalta ja epätavalliselta jos nainen on noussut valta-asemaan. Naisethan on yleisesti mukautuvampia ja halukkaita sopeutumaan arvovaltaan, toisin kuin miehet jotka ovat agressiivisempiä ja odottavat voittavansa enemmän. Sandberg koittaa vikistä että tälläset odotuxet ei muka olis geneettisiä, vaan ne olis syntymän jälkeisen kasvatuxen tulosta. Se uskoo ressukka että apinat voisi voittaa tämmöiset odotuxet jos niiden tilaan pannaan toisenlaisia ja niitä rintaruokitaan. Muuten on tuloxena että naiset ei aja takaa uria mahdollisimman tehokkaasti. Naiset on noita sisäänpäinkääntyneitä pelkureita, niiden emättimetkin on kuin sisäänpäin rullattuja siittimiä, tosin isommat kuin apinamiehillä, kerta apinamiehen siitin mahtuu niihin nahkoineen ja karvoineen, mutta piilosssa. Ne ihan piilottelee niitä. Ne pelkää johtoasemia koska menestys ja miellyttävyys toisen sukupuolen silmissä on 1 ja sama miehillä, mutta ihan käänteisiä naisilla. Apinat ei tue eikä kunnioita naisjohtajaa, ne pyllistelee mieluummin hopeaselkäisille karvakäsille.

ellauri080.html on line 1044: Rotuerottelun läpsintä käsille, on kyse sitten sukupuolierottelusta tai luonne-erottelusta, näyttää liittyvän organisaation kikyloikkaan. Kun eri näkökulmia on tarjolla, ryhmän jäsenet tuppaavat suoriutumaan paremmin ja ovat luovempia. Puhumattakaan pikku kähminnän ja nipistelyn suomasta lisääntyneestä työpaikkaviihtyvyydestä. Tuloxena: järjestöllinen käytös ja biodiversiteetin oikeanlainen hallinta ovat välttämättömiä ja tärkeitä järjestöille. Yrityxet jotka lankeavat erilaisiin rotuerottelumuotoihin menettävät mahdollisuuxia saada lisäarvoa ja oppia ihmisiltä jotka voisivat olla poikkeuxellisia kentällä koska ne uskoo eri klisheisiin. Jos Naamakirja ei olis huomannut Sheryl Sandbergin talenttia ja sen sijaan ottanut jonku tavallisen karvakäden, yritys ei olisi läheskään niin menestynyt ja hyvin siivottu kuin se on. Biodiversiteetti työpaikalla ja jopa (!) johtajien keskellä, pinta-tai syvärakenteinen, voi olla kriittinen yhtiön menestyxelle kunnolla hoidettuna. Sellaisilla keinoilla kuin sokkohaastattelu apinoita voi arvioida pätevyydellä eikä virnuilevasti vinoillen ja nipistellen. Yleensä, ryhmyrien pitää käyttää järjestöllistä käytöstä hoitaaxeen tehokkaasti tätä biodiversiteettiä ja läpsiä käsille rotuerottelua työpaikalla, niin eiköhän siitä moraali, voitot ja tuottavuuskin lähde nousuun, eikä ainoastaan siittimet.

ellauri080.html on line 1050: Ensixi ja etummaisexi, johtajuus johti järjestölliseeen kämmiin USA:n miesten jääkiekkotiimissä. Kaikista syyllisin henkilö on Pääsohva. Hänen tiiminsä pelasi hyvin aikaisin turnauxessa, mutta kun paine oli päällä, ei kyennyt suorittamaan, vaan löpsähti. Johtajuusnäkökulmasta, Bylsimä osoitti kykynsä olla palkollissuuntautnut johtaja. Tässä artikkelissa, ilkeä Dan Wyshynski kirjoittaa että Bylsimä on “pelaajan valmentaja, jään päällä ja sen alla". (No hemmetti, ketäs se muuten valmentaa, OK-johtajiako?) Loppuviimexi, tiimi olisi hyötynyt enemmän tuontantosuuntautuneesta johtajasta, joka olisi ollut vähemmän kiinnostunut pelaajien tyytyväisyydestä, ja enemmän kullan voittamisen maalista (tai edes jonkun mitalin). Epäonnistuttuaan kalauttamaan päähän turnauxen suosikkia Kanadaa, joukkueen tarvizi vaihtaa maalinsa kullan voittamisesta pronssin voittamiseen. (Hizi tää on kyllä vaikeaa, hemmetinmoista taktikointia.) Tehokas muutosjohtaja olisi tehnyt juuri niin. Muutosjohtajat herättävät ylpeyttä ja tarjoilevat lähetystunnelmaa, missä Bylsimä selvästi ei onnistunut. "Olkaa kaverit ylpeitä että hävisitte Kanadalle, ne on tosi kovia! Seuraavaxi tavoitteemme on hävitä Suomelle!" Hänen joukkueensa hukkasi pelipaitansa, hävisivät Kanadalle ja hävittivät arvokkuutensa. Hänen ja hänen siivojansa pitää ottaa siitä vastuu. Jos Bylsimä olisi lähestynyt turnajaisten loppua liiketoimijohtajana, hän olisi voinut motivoida tiimiänsä paremmin (raha on hyvä motivaattori), mutta nyt hän kämmäsi siinäkin.

ellauri080.html on line 1052: Esimerkixi, Bylsimällä ei ollut vaihtoehtoista palkkiojärjestelmää tai passiivis-agressiivista johtajuutta. (Liiketoimijohtajuuden päähavainto on että apinat suorituvat parhaiten kun komentoketju kuristaa kaulaa tiukasti, naxutin ja psiiska on lujasti johtoportaan handussa. Johtaminen poikkeuxilla (MBE) tarkoittaa haukkumista, uhkailua ja muuta negatiivista vahvistusta esim. karjapiikillä.) Nämä liketoimijohtajuuden välineet olisivat luoneet lisää motivaatiota. 1 pelaaja US tiimissä (Derek Stepan) ei pukeutunut yhteenkään turneen näytöxeen, oli koko ajan valmiudesssa Bylsimään. Jos hän olisi viestittänyt tiimille että jokainen paikka pitää ansaita jokaisessa pelissä, pelaajat olisivat olleet motivoituneempia yxilöllisellä tasolla. Tämäntyylinen sohvailu olisi luonut pelaajille palkkiojärjestelmän: jos ne palaavat sohvan haluamalla korkealla mailalla, ne saavat pitää paikkansa tiimissä. Kun yxilön peli ei ollut aivan huippua, niiden penkittäminen jossain pelissä olisi lähettänyt selvän viestin pelaajille, se ois ollut passiivis-agressiivista johtajuutta.

ellauri080.html on line 1054: Artikkeli osoittaa myös pari Bylsimän päätöxentekokämmiä. Aikaisin pronssiottelussa Suomen kanssa (jonka Suomi siis voitti, hyvä Suomi! Kuinka noloa, U.S. joukkue lähti jäältä ihan häntä koipien välissä), Bylsimä valizi epähuomiossa Suomen joukkueen Saku Koivun lämäämään rangaistuslätkäyxen, joka olisi lisännyt paljon pelin liikevoimaa jos se olis tehnyt oman maalin. Ei vaitiskaan, se valizi Patrick Kanen joka oli ihan hasbeen tämmöisissä lätkäyxissä. Se ois voinut valita tämän artikkelin kirjoittajan langon Zach Parisen, tiimikapteenin jolla on takanaan pelkkiä menestyxiä. Bylsmää hämäsi ilmeisesti saatavuusheuristiikka (? eli Kane oli siinä lähinnä, tai se oli ainoa jonka nimen se sattui muistamaan). Sitä vaivas myös selektiivinen kylmyys: sillä ei ollut tilastoja sylissä, eikä se koskaan oikein ollut tykännyt röyhkeästä Zachista, eikä sen pahasuisesta langosta. Jos Bylsimä olis ollut rationaalinen eikä noin helkkarin dundeellinen, se olisi voinut erittelevästi valita joukkueen parhaan "ampujan". Se ei siis ollut tarpeexi laskelmoiva. Sen lisäxi, toisin kuin menestyneempi Kanadan sohva, se ei koskaan muuttanut joukkueen viivoja tai pelitapoja. Röyhkeä Zach mainizikin tän syyxi tiimin tappioihin, varmaan pahasuisen langon neuvosta. Bylsimä oli siis liian laskelmoiva. Bylsimä lankesi myös pariin vanhanaikaiseen päätöxentekovinoumaan, ihan alkeisjuttuja. Se oli menestynyt heikompia vastustajia vastaan ja oli kuin ylpistynyt sirkka, luuli izestään ihan liikoja. Siitä se otti konfirmaatiovinoumaa loppupeleissä. Se ei tajunnut mikä nytte meni pieleen, jos se olis sen tajunnut, lopputulos oisi voinut olla toinen. Jos ne ei ois hävinneet Suomi-ottelua, ne olis voineet voittaa ehkä pronssin. Mutta Bylsimä ei ottanut opixeen, ei nöyristynyt Zachille ja sen langolle ja kazo miten kävi. Olis pitänyt noudattaa parempaa strategiaa, mennä ize mailan kanssa jäälle pelaamaan ja taklaamaan Saku Koivua. Zachista ja Kanesta ei ollut mihinkään. 

ellauri080.html on line 1056: Kaikista Bylsimän kämmeistä huolimatta täytyy vähän haukuskella myös pelaajia. Kuten sanottua Zach oli aivan paska, ei saanut mitään aikaan kentällä ja oli täys märkä pyyhe pukuhuoneessa. Ei siitä ollut minkään maakunnan palvelujohtajaxi. Tiimipotenssi oli ihan hakusessa, hännät roikkuivat syndeistä jalkovälissä kuin aukipäässeet luikannauhat. Tiimi lähti Sochista äärimmäisen pettyneinä tuloxeen. Taas kerran saatiin turpaan mailta joista niin toivorikkaina joskus lähdettiin kultaa vuolemaan. Kulta meni Kanadaan ja muut metallit jäi vanhaan Eurooppaan. Oh fuck it all. 

ellauri080.html on line 1060: Palvelujohtajuus on johtajuusfilosofia jossa johtajan päämaali on palvella. Tää eroaa perinteisetä johtajuudessa jossa johtajan pääfokus on käskeä. Käske, herra, palvelijasi kuulee. Eipäskun se päämaali onkin yrityxen osakkeenomistajien etu. Palvelujohtaja jakaa valtaa, panee työläisten edut ekaxi ja auttaa apinoita kehittymään ja suoriutumaan niin kovaa kuin mahdollista. Palvelujohtajuus kääntää nurin normin joka panee asiakasrajapinnat ekaxi. Orjat ei palvele isäntää vaan isäntä palvelee orjia. Tää kuulostaa vähän jeesustelulta. Kuten sen kekkaaja Roope K. Viherlehti sanoi, palvelujohtajan tulee keskittyä tähän: "Kasvavatko palveltavat apinoina? Tuleeko niistä palveltaessa terveempiä, viisaampia, vapaampia, omatoimisempia, todennäköisempiä rupeamaan joht- palvelijoixi ize? Kun johtajat tolla lailla vaihtaa mindsettiä, niin ne hyötyvät ja niiden palkkalaiset hyötyvät siten että ne saavat henkilökohtaista kasvua, ja järjestökin kasvaa kiitos palkkalaisten kasvavan sitoutumisen ja osallistumisen. Monet järjestöt (esimerkkejä?) ovat omaxuneet tämän opetuxen. Mike Pence toimi Trumpin palveluvarapresidenttinä. Se ei kyllä aina ollut tyytyväinen Trumpin palveluun. (Helvatti että nää jaxaa hokea tosta kasvusta. Mutta ei kapitalismia saa muuten toimimaan. Se perustuu luottoihin ja niiden korkoihin, ja mistäs se korko tulee ellei kasvusta. Korko on englannixi interest.)

ellauri080.html on line 1070:     Johtajat jotka tietävät ketä ovat, tietävät mitä uskovat ja arvostavat, ja toimivat noiden arvojen ja uskomusten

ellauri080.html on line 1084:     Tekee mahdottomaxi että johtajakäytös vaikuttaa mitenkään seuraajatuloxiin

ellauri080.html on line 1086:     Tekniikka jota liiketoimijohtajat käyttävät joka keskittyy kannustinten vaihtamiseen ponnistuxiin

ellauri080.html on line 1109:     TiimiPotenssi

ellauri082.html on line 29: tennis.jpg" width="100%" />

ellauri082.html on line 45:   Elizabeth Lee Wurtzel (July 31, 1967 – January 7, 2020) was an American writer and journalist, known for the confessional memoir Prozac Nation, which she published at the age of 27. Her work often focused on chronicling her personal struggles with depression, addiction, career, and relationships. Wurtzel's work drove a boom in confessional writing and the personal memoir genre during the 1990s, and she was viewed as a voice of Generation X. In later life, Wurtzel worked briefly as an attorney before her death from breast cancer.

ellauri082.html on line 56: 
He wasn’t as good at tennis as he claimed.

ellauri082.html on line 58: Wallace described himself as “near great” at his favorite sport, but in reality he was just the 11th-best teenage player in central Illinois – not exactly a tennis hotbed. Still, he was good enough to beat Jay McInerney when they were both at the artist colony Yaddo.

ellauri082.html on line 70: Wallace was so embarrassed by his tendency to sweat that he carried a tennis racket in high school, hoping people would think he had just left the court. He was also serious about dental hygiene, keeping a toothbrush in his sock for emergencies.

ellauri082.html on line 95: Other people can often see things about you that you yourself cannot see, even if those people are stupid. Because you are stupid too.

ellauri082.html on line 97: Perversely, it is often more fun to want something than to have it. It seems fun to many people to be perverse.

ellauri082.html on line 101: The biography by Tyrannosaurus Max paints a less than flattering portrait of Wallace. That’s not to say it’s a vicious takedown—it’s probably about as even-handed as a biography about the author is going to be, and I can imagine books about him in the future being a lot less level-headed in either direction. Basically, DFW was an extremely troubled individual and probably not a very awesome person qua person. He was often misanthropic, violent, cruel (especially to women), and self-absorbed. But what’s great about the biography is how it allows these rather hideous characteristics to disgust as well as inform; knowing the uglier aspects of DFW’s personality is extremely enlightening with regard to his work. It seems to me that the writer was extremely aware of his immense character flaws and sought in his work (his novels and his non-fiction particularly) to overcome them, and in his work he was able to occupy a wholly different realm than he was in his actual life. Well actually not at all that different. The books project a rather nasty person too. 

ellauri082.html on line 103: More than anything the biography is a testament to something even DFW himself would have said: do not build monuments to individuals. His genius is in his work, and in his case his work was both in writing and in acting; the DFW one sees and hears in interviews is DFW as spinner of fiction, not DFW as himself. One need not pretend David Foster Wallace was a god of sincerity and morality and self-awareness; his work clearly shows he was not.

ellauri082.html on line 123: But at the same time, Hal’s condition deepens. Ever since Hal ate the mold as a child, he’s been a brilliant communicator but unable to feel. (694: “Hal himself hasn’t had a bona fide intensity-of-interior-life-type emotion since he was tiny … in fact he’s far more robotic than John Wayne.”) JOI was the only one who could see it. In life, everyone thought JOI was just being crazy but in death (as a wraith) he can actually read Hal’s thoughts and thus confirm his view.

ellauri082.html on line 129: Described as coming from a kind of mold that “grows on other molds,” DMZ is an incredibly powerful and mysterious hallucinogen. It can have many different effects but often seems to transform a person’s ability to communicate. It is also nicknamed “Madame Psychosis,” after Joelle’s radio persona. Michael Pemulis manages to acquire some, but it is stolen before he and Hal can take it. It’s suggested that Hal has been affected by DMZ by the time of the Year of Glad, but it’s unclear how—whether from eating a piece of mold as a child and then withdrawing from marijuana, or having his toothbrush laced with Pemulis’s drugs (possibly by James’s wraith). As a result of this presumed DMZ consumption, Hal is able to feel strong emotions (which was impossible for him before) but unable to communicate. 

ellauri082.html on line 133: Hal never leaves leaves his toothbrush unattended (870), but that’s no problem for a wraith. He places the DMZ on Hal’s brush and Hal brushes his teeth (860) and immediately begins experiencing symptoms: Ortho thinks Hal’s crying when Hal thinks he’s speaking in a neutral tone (862).

ellauri082.html on line 145: Orin (who never attended his father’s funeral) went to the gravesite and dug up his father, releasing the wraith in the process. (244: “After a burial, rural Papineau-region Québecers purportedly drill a small hole down from ground level all the way down through the lid of the coffin, to let out the soul, if it wants out.”) Orin, who is such a partisan of his father that he feels the need to repeatedly ruin the lives of people like his mother, has been mailing the tapes to his father’s enemies in revenge: disapproving film critics in Berkeley and the medical attaché (whose affair with his mother drove Himself especially wild) in Boston. It’s possible he’s being influenced by the wraith in these actions.

ellauri082.html on line 149: As seen in Chapter 1, Hal’s condition deepens until he literally can’t communicate at all, but no longer feels like a robot anymore. (12: “I’m not a machine. I feel and believe.”) The only thing he has left is tennis and he looks forward to playing Ortho Stice in the final match of the WhataBurger. But Stice is possessed by his father (in the manuscript, Stice is called “the Wraithster”), so the novel ends as Hal finally gets to really interface with his father — in the only way he has left.

ellauri082.html on line 157: Six kai Wallu hurraa amer. jalkapalloa enempi kuin individualistista tennistä. Tiimissä huonompikin peluri pääsee hurraamaan. Hyvä me! Silti sen täytyy kuvitella siinäkin olevansa primus inter pares, eli sankari. Sankarillinen se olikin, pyöreissä rilleissä. 

ellauri082.html on line 159: Accusations that DFW is “talking down to” or “intentionally alienating” with his vocabulary I can understand somewhat–I don’t believe he was actually intending to make people feel stupid, but he’s clearly excessive and self-indulgent on occasion.

ellauri082.html on line 167:       Sitmä en kyllä ymmärrä Wallun kummallista herkuttelua väkivallalla, esim noiden haukotuttavien rullatuolikanukkien muka suorittamia maanmiestensä murhatöitä. Onxille tullut joku erektio niitä kirjottaessa? Ei siinä ole mitään järkeä, ihan veren näkemisen kuvittelun ilosta ne on väsätty. Amerikkalaisissa on jotain tosi pahan kerran pielessä. Onx tää pelkkää ikävystymisen tulosta?

ellauri082.html on line 172: Wallun kääntäjä Tero Valkonen on biljardipallon näköinen. Suomen Kuivin lehti panttaa sen haastattelua maxumuurin takana, joten ei siitä sitten sen enempää. Avainsanana on mm Hotakainen, joten kiinnostaisi kyllä kuulla millä se tomppeli perustelee tota "riemua". Ei kääntäjäkään kovin sivistyneeltä vaikuta, suomennoxessa on aika lailla virheitä. Sillä on kaima joka on Key Account Manager. Kaimalla on hiukan enemmän tukkaa jäljellä. 

ellauri082.html on line 176: 	  Tero lukee paitsi työnsä puolesta myös vapaa-ajallaan ja mieluiten tietokirjallisuutta: historiaa, elämäkertoja ja maallikoille suunnattuja tiedekirjoja esimerkiksi fysiikasta. – Aikaisemmin luin paljon kaunokirjallisuutta, mutta nyt kiinnostaa tietokirjallisuus. Haluan oppia enemmän maailmasta. Hän luonnehtii itseään paneutuvaksi lukijaksi. – Jos innostun jostakin kirjasta, perehdyn yleensä tekijän koko tuotantoon.

ellauri082.html on line 183: Platonin filosofiset klassikkoteoksensa on kirjoitettu dialogin muotoon, ja niitä on helppo ja kevyt lukea – vaikka niissä käsitellään isojakin asioita, on niissä myös pieniä, kuten pottunenäisen Sokrateen etuveitikka Alkibiadeen pepussa.

ellauri082.html on line 197: Helmi pelasi pienenä Walt Disneyn peliä Ötökän elämää. Sen alussa oli muurahainen joka ketkui oudosti ja vinkkasi perheen pienimpiä mukaan Disneyn "Viihteeseen". Siitä tuli mieleen Whiten kirjan The Once and Future King murkkupesäepisodi, joka kauhisti ja nauratti armeijassa ollessa. Siinä sain taas vahvistusrokotuxen kaikenlaista tiimitouhuilua vastaan. 

ellauri082.html on line 199: Ötökän elämää on alustapeli (?) jossa pelaaja kontrolloi Flikiä läpi kulissien ja tarinan jotka perustuu samannimiseen leffaan. Peli on jaettu viiteen "maahan" joissa on kussakin kolme leeveliä. Leevelin läpiveto on löytää ulko-ovi, tehdä maali tai voittaa pomohenkilö. Flikin päähyökkäys vihollisluonteita vastaan on heittää marjoja. (Oikeasti murkut pistää tai ruiskuttaa happoa.) Oletuxena Flik heittää punaisia marjoja, jotka on heikoimpia marjoja eikä vahingoita eräitä vihollisia. Vahvempia marjoja löytyy leeveliltä tai kasvatetaan istuttamalla violontteja siemeniä. Violonttien siemenpolettien keruu lisää marjavalikoimaa joita voi kasvattaa. Paizi että ne on tehokkaampia, jotkut marjat kulkee nopsempaa ja hakeutuu vihollisiin kuin ohjus. Vahvin laji marjoja on kullanvärinen, siinä on taalankuva ja se pystyy vahingoittamaan vihollisia pysyvästi ja estää niitä lisääntymästä. (Hyvixiä kuitenkaan ei tapeta eikä eläimiä ole vahingoitettu peliä tehdessä. Siinä ei ole lainkaan bylsintää eli peli on turvallinen perheen pienimmillekin.) 

ellauri082.html on line 201: Useita siemeniä on siellä täällä leeveleillä. Flik voi nostaa useimmat siemenet päänsä yli ja kantaa ne toisille alueille, vaikka jotkut siemenet ovat maassa eikä niitä voi liikuttaa. Siemenen päällä hyppiminen synnyttää taimen joka auttaa Flikkiä jollain tavalla. Oletuxena kaikki siement ovat ruskeita ja itää taimixi jotka auttaa Flikiä liikkumaan korkeissa paikoissa. Siementen väriä ja niistä itäviä kasveja voi vaihtaa jos Flik kerää erivärisiä siemenpoletteja leevelillä. Jotkut kasvit voi palauttaa Flikin terveyden, toimia ihmiskilpinä vihollisten hyökätessä, työntää sitä ilman läpi, tai vahingoittaa vihollisia tulittamalla marjoja. Kasveja voi kitkeä ja heittää vittuun, jolloin tilalle ilmestyy kuin ihmeen kaupalla uusi siemen.

ellauri082.html on line 203: Flikin terveys näytetään lehtenä näytön oikeassa yläkulmassa, ja pelaaja saa 6 elämää pelin alussa. Kun Flikin terveys on täysi, lehti näyttää kokonaiselta, mutta jos hän harmistuu vihollisesta tai ympäristöriskistä, lehdestä otetaan puraisu. Terveyden voi palauttaa keräämällä lehtiä joissa on punainen risti, joita lähtee voitetuista vihollisista ja sinisiemenisistä taimista. 50 jyvän kerääminen per taso palauttaa Flikin terveyden täydelleen. Jos lehti tulee kokonaan natustelluxi, on menetetty elämä. Ekstra elämän voi saada jos kirjaimet I H C tulee kerätyxi tasolla. Jos kaikki Flikin henget menetetään, peli päättyy ennenaikaisesti GAME OVERiin.

ellauri082.html on line 206: Joillain pelin leeveleillä poimuri voi löytyä ja tulla käytetyxi useimpien pienten vihollisten pysyvään voittamiseen sekä lähiviljan imurointiin kuin magneetilla. (Olix tää nyt toisto tyylikeinona vai eri asia, ei selviä.)

ellauri082.html on line 218: Frost syntyi San Franciscossa, vaikka hänet usein yhdistetäänkin Uuteen-Englantiin. Hänen äitinsä oli skotti Isabelle Moodie ja hänen isänsä oli toimittaja William Prescott Frost Jr. Isä oli viinaanmenevä uhkapeluri ja tiukka kurinpitäjä, jolla oli palava intohimo politiikkaan. Isä kuoli 1885 tuberkuloosiin ollessaan vasta 36-vuotias. Isän kuoltua äiti, 11-vuotias Robert ja hänen hieman nuorempi sisarensa muuttivat Kaliforniasta Yhdysvaltain itärannikolle Massachusettsin Lawrenceen lähelle isän vanhempia. Äiti liittyi lahkolaiseen swedenborgilaiseen kirkkoon ja kastatti lapsensa siellä. Aikuisena Frost kuitenkin erosi kirkosta.

ellauri082.html on line 220: Vuonna 1890 Frost alkoi opiskella Lawrencen high schoolissa, jossa hän innostui latinan ja kreikan kielistä. Siellä hän myös kirjoitti ensimmäisen julkaistun runonsa La Noche Triste ja tapasi tulevan vaimonsa Elinor Miriam Whiten (k. 1938). Naimisiin pariskunta meni 1895. Monenlaista työtä tehtyään Frost toimi maanviljelijänä, kunnes muutti perheineen Englantiin 1912 ja julkaisi siellä esikoiskokoelmansa A Boy's Will seuraavana vuonna. Yhdysvaltoihin Frost palasi 1915 ja toimi siellä opettajana useissa eri korkeakouluissa.

ellauri082.html on line 224: 	Tää runo on tosi vaikee suomentaa koska se on niin hyvä. Se on loppusonnullinen mutta silti ihan arkinen ja siitä huolimatta liikuttava. Suomennoxesta ei voi millään tulla yhtä hienoa, on uhrattava joko merkitys tai loppusoinnut, hyvässä lykyssä häviävät molemmat. No loppusoinnuista on vähiten väliä (sori Vaakku), joten antaa niiden sitten mennä. 

ellauri082.html on line 252:       Elämmekö aina? (No emme tietysti, tyhmä kysymyskin. Eihän siitä muuten kannattaisi runoilla.) Kenties tietoisuus jatkuu kuoleman jälkeen? (Ken tosiaankin ties, muttei kertonut, oli kalpeana hiljaa vaan. Todennäköisesti ei.) En pelkää kuolemaa tällä elämäni hetkellä. (Joopa joo kun olen nuori, en fataalisti kipeä enkä hengenvaarassa.) Uskonko että olemme kaikki vangittuja hengellisiä olentoja? (No ei vitussa, me ollaan kaupungistuneita mezien miehiä, kieriskelemässä eläintarhan häkissä olkikupo jalkain välissä äänettömästä naurusta.) Ajattelenko että olemme ikuisia, ja vaan väliaikaisesti täällä ihmishahmossa? (Höpöhöpöä, pelkkää toiveajattelua. Meistä ei jää kuin multaa tai tuhkaläjä.) Puhuja Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana, ja puhuja Emily Dickinsonin Kun en pysäyttänut kuolemalle eivät pelkää kuolemaa. (No sitähän ei sanota, vaikka aika tyynen rauhallisesti ne sen ottavat. Helppoahan se on runossa.)  Kuolemaa voi pelottomasti kazella henkisenä, romanttisena ja kuonpuoleisena  karkumatkana sielun orjuudesta ja tuskasta.

ellauri082.html on line 262:       Tässä kertoja puhuu suoraviivaisesti kuinka kuolemattomuus annettiin "subjektille" kuolemalla. Jos uskoo kuolemattomuuteen niin kenties kuolema sit pelottaa vähän vähemmän. Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana kertoja sanoo rivejä kuten, "se ei nää etmä oon pysähtynyt tähän kazomaan kun mezä täyttyy lumesta." Ja sit vielä "Mezä on suloinen, pehmeä ja syvä." Tämmöiset rivit vois mahdolliseti viitata haluun jäädä sinne noihin meziin ikuisesti. On mahdollista että Frost kirjottaa vaan jostakusta joka on pysähtynyt kepilliselle matkalla jonnekin. Kuitenkin mahdolisesti se on kirjoittanut toisenlaisesta helpotuxesta joka tunnetaan suikin nimellä.

ellauri082.html on line 292: Em oli sanonut että sitä pelotti iäisyys enemmän kuin kuolema. Kuka jaxaa niin kauan olla hereillä. Sitä pelottaa eniten että hevosten turvat sojottaa sinnepäin.

ellauri082.html on line 299:       Onx ehkä niin että kyynisyys 😝 on sentimentaalisen 😥 klaavapuoli? Eliskä kyyniset sanoo eikyynisiä sentimentaalisixi ja sentimentaaliset eisentimentaalisia kyynisixi? Loput porukat on sitten siinä välillä? Ja kyyniset eio muuta kuin pettyneitä sentimentaalisia? 😫

ellauri082.html on line 302:   Mut helkkari en sittenkään ihan purematta niele, vaikka ize olenkin sekä kyyninen että sentimentaalinen. Se mitä mä mielestän EN juuri ole on pateettinen. Jönsyn kanssa tuli tästä vähän sanasotaa, se väitti että mun vihamielisyys pateettista kohtaan on sekin pateettista. Hmm nojaa. Mutta kiinnostavan määritelmän se pisti pateettiselle: se on sentimentaalista moralismia. Eli sekoitetaan toisiinsa affekti ja "pelisäännöt". Siinä yhteydessä tein selväxi että "leikki" tollasessa "homo ludens" mielessä on musta myöskin perseestä. Se kuulostaa musta Ilmo Launixelta.

ellauri082.html on line 306: tent/uploads/2020/01/ok-boomer-origen-600x400.png" /> !

ellauri082.html on line 310: Wallu peitenimellä Eredy odottaa duBois-lähetystä

ellauri082.html on line 312: I’ve chosen to blog this particular passage, which runs ten pages in lenght, for a few reasons, the most honest reason being its unrelenting frankly honest potrayal of a person in the midst of a serious marijuana dependancy. Erdedy’s chapter has him eagerly awaiting the delivery of 200 grams of high-resin weed, of which he will force himself to smoke in its entirety in one hazy fog-induced sitting. Wallace, writing in the 3rd person, manages to get close enough to Erdedy’s running internal monologue to present to us a deeply troubled young man’s addiction and the lenghts he is willing to go to–whislt also attempting to redeem himself through his numerous attempts in kicking the addiction–in order to satisfy his intense cravings.

ellauri082.html on line 314: Wallace’s tight prose and his very precise use of the drug-users thought process, such as planning to smoke in large quantities to induce a horrible high in order to create an intense aversion to smoking or mulling over the decision to call a dealer for an update for their ETA, creates an incruciating relatable charatcer in Erdedy. Anyone who has struggled with slowing down or completely stopping a vice that has consumed their daily life may find this passage incredibly relatable.

ellauri082.html on line 324:   Helmin mielestä huumeriippuvuus on krooninen sairaus johon pitää ottaa lääkkeitä. Mitä eroa? Se et tavallinen sairaus tekee yxinomaan kipeää. Narkkari on sairautensa paras ystävä. Se pyrkii siihen koko aika takaisin. Kohta on kivaa se ajatteleeh. Ne mömmöt ei ole lääkkeitä vaan se sairaus. Vieroitus ja NA on lääkkeitä. Ne maistuu pahalta. Mut raja on kyllä häilyvä se on myönnettävä. Kuka nyt on vastuussa kenestä ja mistä. Mä en muutenkaan pidä vastuusta. 

ellauri082.html on line 340: Jenkit gringoilee kaikille muunmaalaisille niiden kielestä. Wallun mielestä Troeltsch ja Echt kilpailee nimien vastenmielisyydessä. Ei lie sattumaa että ne on sakusukunimiä. Se Schit on kolmas samanlainen. Ja typerää paskaa muka baskinkaltaisesta quebecinranskasta. Baski on isolaatti, ei sillä ole sukulaisia. Hei hikipinko Wallu oisit opetellut kieliä kuin mä! Se on jo myöhäistä kun killuu katonrajassa sinisenä kieli ulkona.

ellauri082.html on line 343: 50; ETA student and Big Buddy; rooms w/Pemulis & Schacht; "promoting" Pemulis's Tenuate, 60, fn.5a.983; "constant 'drines" 267; wants a tennis-broadcasting career, 308; "left-eye-nystamic" 329; paranoid about powdered milk, 630; "and sex: no way" 634; 673; "heavy-browed red-nostriled kid" 677; sleeping in Axhandle's room, 869.

ellauri082.html on line 345: Troeltsch, Ernst Peter Wilhelm (* 17. Februar 1865 in Haunstetten; † 1. Februar 1923 in Berlin) war ein deutscher protestantischer Theologe, Kulturphilosoph und liberaler Politiker.

ellauri082.html on line 348: In seinem Aufsatz Christentum und Religionsgeschichte aus dem Jahr 1897 reagiert Troeltsch zum einen auf die Infragestellungen christlicher Theologie durch Materialismus und Naturwissenschaft. Er stellt diesbezüglich fest, dass „der Geist eine aus der Natur unableitbare selbständige Kraft ist“, aus der „in Wechselwirkung mit den Anforderungen der sinnlichen Wirklichkeit“ die Geschichte entsteht.

ellauri082.html on line 352: In allen Religionen lasse sich eine „Tendenz auf rein innerliche Allgemeingültigkeit, auf Vergeistigung, Verinnerlichung, Versittlichung und Individualisierung und Herausbildung eines immer tieferen Erlösungsglaubens“ beobachten.

ellauri082.html on line 354: Also lässt sich Troeltschs Aufsatz globalgeschichtlich in die Reihe von Reaktionen einordnen, mit denen Vertreter der Weltreligionen Buddhismus, (protestantisches) Christentum, Hinduismus und Islam ab Mitte des 19. Jahrhunderts auf die Herausforderungen des naturwissenschaftlichen Materialismus und der allgemeinen Religionsgeschichte antworten, zumeist indem Religion allgemein über Kriterien der Innerlichkeit und Universalität definiert und die eigene Tradition im Gegenüber zu anderen als vollständige Erfüllung dieser Kriterien dargestellt wird.

ellauri082.html on line 356: In Berlin gibt es an der Humboldt-Universität eine Ernst-Troeltsch-Honorarprofessur. In Augsburg-Haunstetten wurde die Dr.-Troeltsch-Straße nach ihm benannt.

ellauri082.html on line 361: Alan Perlisin typeryyxiin kuului tää: A year spent in artificial intelligence is enough to make one believe in God. Pikemminkin päinvastoin: siitä näkee miten alkeellinen mekanismi äly on.

ellauri082.html on line 368: Näin unta että Fix und Foxin piirtäjä Rudolf Kauka (jonka nimi unessa oli jostain syystä Fink) oli nuorena Rikhard Fick nimisenä perustanut autokorjaamon kuplafolkkariin. Asensi sinne kaikki laitteet ja alkoi eziä asiakkaita. Sitten ihan zägällä se pääsi jonkun porhon autolaivueen omamekaanikoxi ja rikastui ja kuten sanotaan loppu oli historiaa. Missä vaiheessa se alkoi piirtää susi Lupoa ja niitä nenäkkäitä pikkukettuja ei selvinnyt koska heräsin.

ellauri082.html on line 370: Tää uni lähti liikenteeseen jotenkin eilisestä Bron/Broen noirista jaxosta jossa luipero pelihullu poika möi peliveloista suloisen mamuvaimonsa läskin konnan vuokrakohduxi. Mamutyttö tekovauvamasussa näytti jumppapallon nielleeltä. Konnan vaimollakin oli tekokohtu mekon alla. Konna ja vaimo riitelivät käsineititytöstä. Konna heitti vaimon ulos kotoa. Kyllä miehet osaa olla paskiaisia. Fick on bylsi saxaxi. Fink on peipponen. 

ellauri082.html on line 372: Sagan äiti oli väkäleuka noita huulet imettynä hampaattoman suun sisään ja se päästi piippauxia kuin peruuttava rekka: kazo tännepäin kun puhuttelen sinua. Mixei Saga vaan hotassut sitä lättyyn? Mixi? Sen se olis ansainnut. Israeliin Lahdesta muuttanut syvästi uskovainen kristitty Anna Bardawi jonka mies on messiaaninen juutalainen on samanlainen viivasuu kuin Sagan äiti nuorena. Ne elää jeesusturismista kuten se tienravaaja. Ne on saaneet koronarokotuxet muttei anna niitä filistiineille. Meille enste ja ehkä joskus sitte niille jahka jahka. Tää on meidän maa kerta Jehova on luvannut sen meille. Ympäröivät juutalaiset kysyy ketkä me.

ellauri082.html on line 381: Kurnu ja Loikka oli kivat sammakot jossain meidän lasten kirjassa. Uskoontulemiseen liityvästä kikyloikasta ei kerro vain puusta mätkähtänyt kyssäselkä Kierkegaard, vaan myös misogyyni Henryn menestyneempi isoveli William James-farkuissa. Se oli Wallun Gadfly-avatarin mielikirjailija. Varmaan Hilja Haahdenkin.  

ellauri082.html on line 389: Jamesia pidetään nykyaikaisen uskontopsykologian perustajana. James kirjoitti muun muassa amerikkalaisen psykologian perusteoksena pidetyn The Principles of Psychology, joka ilmestyi vuonna 1890. Teoksillaan The Will to Believe (1897), The Varieties of Religious Experience (1902, suom. Uskonnollinen kokemus), Pragmatism (1907, suom. Pragmatismi) ja The Meaning of Truth (1909) James loi maineen yhtenä aikansa merkittävimmistä uskontofilosofeista. William Jamesin vuonna 1896 pitämän esitelmän ”The Will to Believe” mukaan uskonnollinen usko on äärettömän riskin ottamista. Se on kuin vuorikiipeilijän hengenvaarallinen loikka, joka ei voi toteutua ilman vankkaa uskoa hypyn onnistumiseen.

ellauri082.html on line 391: Ja sittenkin se läpsähtää kuin kanan lento, sangviininen kiipeilijä liiskautuu kuin kärpäslätkän tapettiin nujertama kärpänen raajat hajalla ja kärsä mutkalla, verkkosilmät tuhannen säleenä. Peräpäästä pursoaa jotain vihreää. Ei ois kannattanut, sanoo kaveri katosta hieroskellen käsiään. 

ellauri082.html on line 411:     Sanat eivät pysty sitä ilmaisemaan. Mystistä kokemusta ei voida jakaa, eikä siirtää toiselle. Se voidaan kokea vain välittömästi.Tiedollinen laatu. Vaikka mystiset tilat ovat tunnetilojen kaltaisia niiden kokijalle niillä on myös tiedollinen aspekti. Niissä paljastuu Jamesin mukaan ”totuuden syvyys tavalla, johon loogisesti etenevä äly ei koskaan ulotu”. Lyhytaikaisuus. Mystiset tilat rajoittuvat puoleen tuntiin tai korkeintaan tuntiin.Passiivisuus. Mystistä tilaa voidaan valmistella määrätyillä tekniikoilla, mutta itse tila tapahtuu ihmisen omasta tahdosta riippumatta.

ellauri082.html on line 413: Jamesin mukaan uskonnolliset kokemukset liittyvät alitajunnan toimintaan ja alitajunnan tai alitajuisen minuuden ”ryntäämiseen tajuntaan”. Tästä huolimatta hän ei kuitenkaan pidä niitä vähävarvoisina, vaan kirjoittaa ”mystisten tilojen todellisuus ehdottomasti kumoaa sen kuvitelman, että epämystiset tilat olisivat ainoat uskottavat tilat ja määräisivät lopulta, mitä saamme uskoa” ja lisäksi ”Minusta tuntuu, ettei mikään filosofia anna meille oikeutta kutsua näkymätöntä eli mystistä maailmaa epätodelliseksi”.

ellauri082.html on line 419:     Valtavan suuri jänis kerran loikki salamannopeasti maantien poikki. Pikkuinen poika hämmästyi, aivan kerrassaan ällistyi. Pikkupoika juoksi jäniksen perään, meinasi sattua piikkilankakerään. Hyppi ja pomppi pitkä matkan, jänikselle huusi: "vieläkö jatkan". Jäsi kuitenkin silloin seisahti, odotti poikaa ja lausahti: "

ellauri082.html on line 436:     f) Curious George oli apina, jonka iskä oli keltahattuinen mies. Se otti kerran kloroformia, ja sitten kaikki pimeni. 

ellauri082.html on line 467:     n) Simple Simon on lasten leikkiä. Sama idea kuin isin komando pimppelingissä. 

ellauri082.html on line 475: Klinkkeri on yleisnimitys tuhlata teollisuusprosesseista, erityisesti niistä, jotka sisältävät sulatus metallit, hitsaus, polttamalla fossiilisia polttoaineita ja käyttö seppä n Forge, mikä yleensä aiheuttaa suuri kertyminen klinkkerin ympärille hormiin. Klinkeri muodostaa usein irrallisen, tumman kerrostuman, joka koostuu jätemateriaaleista, kuten koksista, hiilestä, kuonasta, puuhiilestä ja hiekasta . Klinkerillä on usein lasinen näkö, yleensä siksi, että prosessin aikana muodostuu sulaa piidioksidiyhdistettä. Klinkeri on yleensä paljon tiheämpi kuin koksi, ja toisin kuin koksi, se sisältää yleensä liian vähän hiiltä, jotta sillä olisi arvo polttoaineena. Klinkeri (jäte) - Clinker_(waste)

ellauri082.html on line 496:     Randy Lenz kaivoi Bill Jamesin paxuun tsygankirjaan kokaiinikätkön. Vizi miten näitä piisaa näitä mömmömiehiä, toikin tanskalainen poliisi n:ro 2 Bron/Broenissa vetää tabuja kuin jotain karkkia. Mut uskonto on parasta huumetta, kuten tietää peltipönkkö jameshousu ize:

ellauri082.html on line 505: Evolution is a slight problem I must own, it looks as if it was a continuous process of rearranging atoms, unless we urge that with the dawn of consciousness an entirely new nature seems to slip in, something whereof the potency was not given in the mere outward atoms of the original chaos. (I know it sounds both silly and pretentious, but what else can I say. I must save the appearances of the good book, or else I am soon out of my cozy Harvard chair.)

ellauri082.html on line 513: Jim torjuu fysiologit jotka huomaa aistimusten muuttuvan tuntemuxixi ja havainnoixi jossain matkan varrella. Mutta mutta, vänisee James, tapahtuuko tää hermomaailmassa vai mielimaailmassa? Talk about begging the question! No jokainen uskokoon mitä haluaa.

ellauri082.html on line 514: Huvittavaa että James todistelee hämäräjuttuja kuvilla jotka esittää hermoverkkoja. Se voi olla vähän nolo nähdessään pilvenlongalta miten lähellä se oli ja silti väärässä. Close but no cigar.

ellauri082.html on line 521: OBS! Hikikirjastossa on aiheeseen perehtyneiden kansalaisten sekä tohtorismiesten yhteistyönä kokoama läjä huumeiden teko- ja veto-ohjeita!

ellauri082.html on line 523: Huumeet [hU:U:U:meet] ovat kenkäplankin alkumuoto. Yleisimpiä käytön oireita ovat sukupuolitaudit, mutaatiot, hallusinaatiot, saatananpalvonta, erakoituminen, sukupuolielinten mutatoituminen, seksuaalisen suuntauksen muuttuminen sekä vielä kerran mutaatiot.

ellauri082.html on line 530:   tent.duckduckgo.com/iu/?u=https%3A%2F%2Ftse1.mm.bing.net%2Fth%3Fid%3DOIP.JL9JznjlwJbLvMuUB7IA1QAAAA%26pid%3DApi&f=1" />

ellauri082.html on line 537:     Kannabis: Saatavuus varsin hyvä: Mene Alankomaihin (jos olet alle 18-vuotias, ota mukaan väärennetyt tai varastetut paperit). Myös hamppukasvin sisäkasvatus on mahdollista. Kannabiksen käytön vaikutuksia ovat äkillinen repeäminen ilman mitään näkyvää syytä, selittämätön eloisuus, pään sekoaminen ja mahan kupliminen, mutta se aiheuttaa myös impotenssia, unettomuutta sekä ruokahalujen menetystä.

ellauri082.html on line 541:     Amfetamiini: spiidi, piri, vauhti jne, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Amfetamiini ei taida olla vapaasti saatavilla oikein missään maailman kolkassa, joten sitä saadaksesi sinun on ostettava aine joltain raunioituneelta vanhalta narkkarilta (katso huumediileri), jonka kautta rahasi arvatenkin päätyvät jonkin rikollisjengin taskuun. Onneksi olkoon. Käytön vaikutuksia yllättävä pään sekavuus. Amfetamiinia saa aina ottaa heroiinin yhdessä, koska tällöin saatat muuttua smurfiksi mitä hirvittävimpiin hirmutöihin. Amfetamiinin laillisena korvikkeena Suomen lääkelaitoksen hyväksymissä apteekeissä kuitenkin myydään metyylifenidaatti-nimistä ainetta, jota tuttavallisesti myös ritskuksi kutsutaan. Tämän erikoisspiidin hankkimiseksi tarvitaan kuitenkin nk. hullun paperit, joita jotkut kallonkutistajat ovat erikoistuneet tehtailemaan. Jos olet kiinnostunut aineen kokeilemisesta ja olet valmis hyväksymään mattinykäs-diagnoosin (huom. lähiympäristösi ei välttämättä ole mielissään, sillä ominaisuus on vahvasti sukuvika) niin mitä mielikuvituksellisemman tarinan kerrot sen nopeammin paperisi tulevat kuntoon.

ellauri082.html on line 546:     Heroiini: Hepo. Kovin kaikista. Muistuttaa ulkonäöltään vehnäjauhoa, mutta on huomattavasti vaarallisempaa ja ensimmäinen käyttökerta johtaa yleensä AIDS:iin (käytetyt ruiskeet) tai tuskalliseen yliannostuskuolemaan, jota edeltävät kontrolloimattomat vapinakohtaukset. Heroiinia voi käyttää vehnäjauhon halpana korvikkeena, mutta on hyvä muistaa, ettei se muodosta sitkoa, joten leivästä tulee kiinteätä.

ellauri082.html on line 552:     Salvia: Hiisaamalla tai pureksimalla käytettävä hermafrodiittikukka. Päätyi huumeeksi Hitlerin eugeniikan seurauksena, kun pyrkimyksenä oli hävittää sukupuolivähemmistöt myös kasvikunnasta. Natsit sytyttivät meksikolaisten neegereiden salvianviljelypläntit tuleen ja pian huomasivat olevansa ihan vitun paukuissa. Salvia on oman tiensä kulkija psykotrooppina kuin kasvinakin, lisääntyy lätkäisemällä raajansa korkealta maahan, kuten kokeneet käyttäjänsäkin.

ellauri082.html on line 573:     Lakrisal: Ruskea kama toiselta nimeltään. On saatavilla sekä tabletteina että jauheina. Sisältää useita eri aineita kuten lakriinin, joka vaikuttaa voimakkaasti keskushermostoon lisäten dopamiinin ja adrenaliinin eritystä, lakrisalloosin, joka antaa imeskeltäville tableteille ja jauheille kirpeän maun ja vielä lakrisaliinin, joka tuhoaa aivosoluja heikentäen käyttäjän omaa tahtoa. Näistä ensimmäisenä vaikuttaa lakriini, ja toisena vasta lakrisaliini. Jälkivaikutukset ovat oksentelu, veriset yskökset, ripuli, pahoinvointi, lihasten heikkeneminen ja lievät hallusinaatiot, joita tulee vain vaarallisessa yliannostuksessa.

ellauri082.html on line 581:     CS: PCP:n eli ’enkelipölyn’ laajalle levinnein muunnos, tunnettu myös nimellä Counter-Strike tai Crack Shot. Aiheuttaa voimakasta riippuvuutta, aseiden äänten matkimista sekä liiallista eläytymistä peleihin. Vaarallisia oireita ovat myös näköhäiriöt, joiden seurauksena käyttäjä saattaa joutua hankkimaan rillit. CS saa käyttäjänsä erittäin aggressiivisiksi ja eristäytyminen saattaa alkaa jo muutaman pelikerran jälkeen. CS on WoW:in jälkeen yleisin virtuaalihuume maailmassa ja tilanne pahenee helpomman saatavuuden ja mainostuksen takia. Jostain syystä maat eivät kiellä kyseisiä pelejä vaarallisina. Syynä pidetään ennustettua valtavaa joukkomellakkaa, joka aiheutuisi pelin kieltämisestä, jolloin miljoonat virtuaalimöyhyistä riippuvaiset pukeutuisivat armeijapukuihin ja alkaisivat räiskiä aseilla ympäriinsä.

ellauri082.html on line 583:     RuneScape: on hieman lievempi peli verrattuna CS:ään, mutta vain käyttäjän vaarallisuudessa muille. "Rune" aiheuttaa abysmaalista riippuvuutta ja rapistumista. RuneScapea pidetään porttipelinä vahvempiin virtuaaliaineisiin, kuten ehkä vanhimpaan, Tetrikseen: peliin, jonka ovat keksineet venäläiset kylmän sodan aikaan aiheuttaakseen vastustajilleen vahvaa riippuvuutta, palikoitumista ja taisteluhaluttomuutta. KGB kuitenkin luopui hankkeesta, kun huomattiin sen levinneen omien keskuuteen. Tetris on vähentynyt maailmasta merkittävästi sen jälkeen, kun käsikonsolit alkoivat vähetä ja kehittyä.

ellauri082.html on line 594:     ES: on yksi vaarallisimmista Suomessa käytetyistä huumeista. ES:ää käytetään yleensä nestemäisessä muodossa ja juodaan usein suoraan tölkistä. Käytön seurauksena ihminen alkaa ns. "päristä", eli toisin sanoen hän alkaa kuulemaan omituista "pärinää" korviensa välistä, joka johtuu ES:n sisältämien ainesosien törmäämisestä tärykalvoihin. ES:n vakituisia käyttäjiä kutsutaan ES-Jonneiksi. Vieroitusoireita ovat esim. puheripuli, kuolaaminen, unissakävely, näköharhat sekä masennus. ES on levinnyt ympäri Suomea, ja on yksi harvoista huumeista jota myydään kaupoissa eritoten koulupäivän aikana. On tutkittu, että koulu antaa salaa kaikille oppilaille 0,5 litraa ES:ää voidakseen kontrolloida heitä.  (Kyseessä ei ole Esa Saarinen vaan Euroshopper energiajuoma. Esa Saarinen ei onnexi ole levinnyt Bulevardia laajemmalle. Optimismi on hyvin paha huume kyllä.) 

ellauri082.html on line 609: Onko sinulla muidenkin asioiden suhteen samanlainen kyky samaistua? Luet jonkin uutisen ja sitten se tulee sinulle välittömästi totuudeksi? Kokeileppa joskus miettiä itse äläkä käytä wikipediaa välikätenä ;)

ellauri082.html on line 614:       Annat muiden päättää mitä ajattelet...hmmm , mielenkiintoista . Kuinkas tuo maailmankuvan laita ? Muiden ihmisten juoruista rakenneltu?

ellauri082.html on line 620:       Ymmärrätkö kirjoittamaasi? Aloittaja-nauraja on paripiipullista polttanut liikaa, on raukka mennyt sekasi. Ja se, miten sekaisin ihmisen uskonnonvastaisuus voi jonkun saada, taitaa näkyä jo aloituksessa... Aloituksen tekijällä ei ole elämää.

ellauri082.html on line 622:       Teillä uskovaisilla se elämä on tyystin kadoksissa. Te elätte niiden 1700 vuotta sitten raapustettujen kamelinpurijoiden satujen maailmassa. Se elämä on jo aikaa sitten kuopattu normaali-ihmisten elämässä, mutta te lahkojen orjat elätte niissä valheissa ja saduissa ja pidätte niitä totena, koska pastorinne tekevät sillä rahaa, että te uskotte Raamatun satuihin.

ellauri082.html on line 626: Uusien tutkimusten mukaan uskonto ja nimenomaan kiihkouskovaisuus aiheuttavat syöpää.

ellauri082.html on line 627: Uskovaisten naisten rintasyöpäriski on kasvanut lyhyessä ajassa viisikymmenkertaisesti. Samoin myös uskovaisten ja kahvia karttavien miesten eturauhassyöpäriski on kymmenkertaistunut lyhyessä ajassa.

ellauri082.html on line 629:       Sallikaa minun hymyillä. "...uskonto ... kiihkouskovaisuus aiheuttavat syöpää." Ehkäpä tämä on hyvänlaatuista syöpää, kun adventistien elämänennuste on tutkimusten mukaan yli 7 vuotta korkeampi kuin väestöllä keskimäärin. :-D

ellauri082.html on line 632: Uutinen adventistien pitkäikäisyydestä tuli adventtikirkon ylläpitämän Loma Lindan sairaalan-alueelta USA:sta, jossa alueella on mm vanhusten hoitokoti.

ellauri082.html on line 634: On siis kiitettävä koululääketiedettä, joka on kehittynyt huimaa vauhtia ja ihmisten tuleva eliniän odote sen kuin vain nousee.

ellauri082.html on line 644:     Kertoisitko siitä "adventistitutkimuksesta"? Kuulostaa ihan sisäsiittolan tutkimukselta. Aivan sama kuin minä tutkisin itseäni ja sitten väittäisin, että elän 15 vuotta pitempään kuin kukaan adventisti?

ellauri082.html on line 649: Adventistitutkimuxen tulokset esim. osoittaa, että esim. henkilö, joka liikkuu säännöllisesti päivittäin, mutta tupakoi kohtuullisesti ja käyttää vähän alkoholia ja syö tavallista ruokaa elää todennäköisesti kauemmin kuin yksipuolista soijanakkikasvisruokaa käyttävä vähän liikkuva henkilö. Viimeisestä väliraportista jäi mieleen varsinkin säännöllinen pähkinöiden, juuresten palkokasvien käyttö, joka paransi niin kasvis- kuin sekaruokaakin syöjien ennustetta. Vastaavasti pahiten ennustetta heikensi runsas lihajaloisteiden eli makkaroiden, leikkeleiden jne. käyttö. Mielenkiintoista oli se, että vaikka monipuolinen kasvisruoka on tulosten valossa elämänennusteen kannalta paras, ero pelkkää kasvisruokaa käyttävän ja monipuolisesti kasviksia mutta myös kohtuullisesti lihaa käyttävien välillä oli minimaalisen pieni.

ellauri082.html on line 651:     Japanilaisten pitkäniän salaisuus on Sake ja meren äyriäiset sekä kala.

ellauri082.html on line 652:     Alkoholin kohtuu käytöllä ja äyriäisten syönnillä on todettu olevan huimat terveysvaikutukset. Tähän kaikkeen liittyy luonnollisesti kohtuullisuus myös kaikessa muussakin.

ellauri082.html on line 654:     Suomalaisten pahe on peruna ja hiilihydraattia runsaasti sisältävät tuotteet.

ellauri082.html on line 656:         Ehkä nämä kommentit edustavat sitä uskonnosta vapaiden ihmisten aivotoiminnan ylivertaisuutta, kun Japanin pitkäikäisimpien ihmisten aluetta edustavan Naganon (Okinawa menetti johtoasemansa v. 2010) miesten ennuste on 80.88 ja naisten 87.18 vuotta (Japanin terveysministeriön tilaston mukaan), kun vastaavat luvut Loma Lindassa ovat miehille 89 ja naisille 91. (Lähteenä CBS Los Angeles ja Los Angeles Times)

ellauri082.html on line 659:     Tämän hetken tuorein tilanne viime vuodelta 2017 on kuitenkin tämä kun kyse on eliniästä:

ellauri082.html on line 672:     Loma Linda on poikkeus siksi, että alueella sijaitsee yliopistollinen keskussairaala. Sairaala pitää tarkoin huolta 'omistaan', eli adventisteista, joten on luonnollista, että sillä alueella on myös pitkäikäisiä suhteessa muuhun väestöön enemmän.

ellauri082.html on line 673:     Mikäli ko. alueella ei olisi Loma Lindan sairaalaa ja vanhusten hoitoon panostavaa toimintaa, niin Loma Linda ei mahtuisi listalle lainkaan, sen tunnustavat Loma Lindan alueella toimivat lääkärit ja terveydenhoidon ammattilaisetkin.

ellauri082.html on line 676:         Pointtini oli kuitenkin se, että varsinkin miesten osalta Japanin terveysministeriön tilastossa mukaan Okinawa on pudonnut kärkipaikalta jo vuonna 2000 ja viimeisimmän ministeriön tilaston mukaan siellä asuvien miesten ennuste on nyt vain 79,4 vuotta ja naisten 87,02. Miesten osalta Okinawa on jo pudonnut niin alas, että 29 muussa prefekturassa (kunnassa?) miehet elävät kauemmin kuin siellä. Se, että erilaisissa listoissa Okinawa roikkuu mukana johtunee siitä, että näitä tekevät eivät päivitä tietojaan. Muuten japanilaisilla kansana on pisin elämänennuste...

ellauri082.html on line 678:         Okinawan perinteinen dietti on arvioitu terveelliseksi hyvin alhaisen energiamäärän vuoksi. Aikuisen kalorimäärät (silloin kun vielä edustivat Japanin kärkeä) olivat 15% ja lapsilla yli 30% alhaisemmat kuin japanilaisilla keskimäärin. Pieni nälkä siis pidentää ikää. Tähän sopii hyvin se, että kaikkien näiden pitkäikäisyysalueiden ihmisistä valtaosa elää varsin luonnollissa oloissa ja syö kohtuullisesti ja suhteellisen yksinkertaista ruokaa - paitsi Loma Lindan ihmiset, jotka ovat ainoat länsimaisessa vauraudessa elävät tässä joukossa (Okinawahan ei ole rikas alue muuten vauraassa Japanissa, Nagano taas taitaa olla vuoristoinen seutu...).

ellauri082.html on line 681:     Eihän se ihminen sille mitään voi, että on altis kusetettavaksi. Papisto ja lahkot etsivät juuri niitä saaliikseen, joiden mieltä on helppo järkyttää ja joita sitten lahkoon houkuttelun ja liittämisen jälkeen on helppo kusettaa niin henkisesti kuin taloudellisestikin.

ellauri082.html on line 689: Danny ei sopeutunut linnanherran. Näissä kunnissa eniten koulukiusaamista!

ellauri082.html on line 709: Naistennispelaajat ovat tavattoman miesmäisiä ja täten taipuvaisia lesbolaisuuteen. Esim USS Millicent Kent, jolla on rinnat kuin tykistö ja takamus kuin 2 pussiinpantua bulldoggia näyttää jo tässä iässä naisvankilan vartijalta.

ellauri082.html on line 720:     Tää naisvihateema jatkuu s. 583. Jännää miten samanlaista se on Wallulla kuin suomalaisilla 2000-luvun setämiehillä, esim Hotakaisella. Ollaan olevinaan hirmu empaattisia ja herkkätunteisia, kokataan ja hierotaan partnerien selkää, mutta sen hierottavan selän takana kiristellään hampaita ja halvexitaan naisia ja izeä, kun ei olla riittävästi machoja.

ellauri082.html on line 724:   Gately istuu masentavassa keittiössä ja keskustelee kuoleman kanssa. Kuolema selittää ettà kuolema tapahtuu lukemattomia kertoja, ihmisellä on monta elämää ja jokaisen (elämän siis, kai miekkosen) lopussa on nainen, joka tappaa ja vapauttaa seuraavaan elämää. Gately ei oikein hahmota, onko kyseessä yksinpuhelu vai esittääkö hän kysymyksiä ja nainen vastailee niihin. Kuolema sanoo että ihmisen (kai miekkosen) tappava nainen on aina hänen seuraavan elämänsä äiti. Näin asia on: eikö hän tiennyt? Unessa sen tuntuvat tietävän kaikki muut maailmassa paitsi Gately, aivan kuin hän olisi ollut kipeänä juuri sinä päivänä kun asiasta kerrottiin koulussa, joten kuolema joutuu istumaan alastomana ja enkelin kaltaisena ja selittämään asian kärsivällisesti, itse asiassa hieman Beverlyn high schoolin tukiopetuksen tapaan. Kuolema sanoo että nainen joka joko tietäen tai tietämättään tappaa sinut, on aina joku jota rakastat ja aina seuraavan elämän äiti. Tästä syystä äidit ovat rakkaudessaan niin pakkomielteisiä ja yrittävät nlin kovasti, olipa heillä itsellään minkälaisia vaikeuksia tai riippuvuuxia tahansa, he tuntuvat arvostavan lapsensa hyvinvointia enemmän kuin omaansa ja pakkomielteisessä äidinrakkaudessa on aina pieni ikään kuin itsekkyyden häivähdys: he yrittävät hyvittää murhaa, jota kumpikaan ei muista, paizi ehkä unissaan.

ellauri082.html on line 740: Ensinäkin se  varmentaa wanhan tutun totuuden siitä, että naiset suosivat narsisteja miehiä. Se samalla todistaa sitä hypoteesia, jonka mukaan naiset pitävät näistä jännämiehistä, koska nainen on ize luontaisesti samalla luonnolla varustettu, ja nämä miehet täten hänen hengenheimolaisiaan. 

ellauri082.html on line 741: Voikin sanoa, että vaikka nainen tietää tekevänsä paskan valinnan, hän tekee sen silti ja uhriutuu vielä kaupan päälle - miesfeministien ja muiden vässykkämiesten uskoessa totta kai kaiken naisen uhriutumisesta, vaikka kyseessä on naisen ihan oma syy. - Eikö naisilla ole seksuaalisen vallan lisäksi myöskin seksuaalinen vastuu? 

ellauri082.html on line 744: Nimittäin, koska nainen on sosiaalinen kiipijä, tästä syystä hän lyö - ihan kuten Fundamentissa on useaan otteeseen se todettu - kaksi kärpästä yhdellä kertaa: hän saa miehen jonka haluaa, ja uhriutuminen joka siitä seuraa, puolestaan tuo hänelle statuksen korotusta:

ellauri082.html on line 751:      The researchers examine victim signaling, which they define as “a public and intentional expression of one’s disadvantages, suffering, oppression, or personal limitations.” They also examine virtue signaling, defined as “symbolic demonstrations that can lead observers to make favorable inferences about the signaler’s moral character.”

ellauri082.html on line 753:  Kaikki käytös on positiivisesti motivoitunutta, ja täten voidaankin sanoa, että MeToo on hyvänä esimerkkinä siitä. 

ellauri082.html on line 756:     The researchers developed a Victim Signaling Scale, ranging from 1 = not at all to 5 = always. It asks how often people engage in certain activities. These include: “Disclosed that I don’t feel accepted in society because of my identity.” And “Expressed how people like me are underrepresented in the media and leadership.”

ellauri082.html on line 759: Eikä siinä vielä kaikki, nämä kusipäiset uhriutujat (feministit kröhöm), itsekin kuuluvat pimeään triadiin - eivät vain ne miehet, joita he suosivat yli kilttien ja kunnollisten miesten. 

ellauri082.html on line 772: Summa summarum: Vieläkö ihmettelet, miksi feminismissä valehdellaan ajavansa tasa-arvoa, vaikka jokainen tietää että siinä ajetaan miesvihan lisäksi yxinomaan naisten suosimista ja ylivaltaa? 

ellauri082.html on line 774: Naisia arvostellessa tulisi aina katsoa ennemmin tekoihin, kuin puheisiin, joten jos nainen toistaa kaavaa jossa hän kierättää itseään jännämiehillä, hän tällöin 1. tekee niin koska suosii niitä, omaa tyhmyyttään ja 2. käyttää siitä syntyviä uhriutumistarinoita korottaakseen (uhri)statustaan. 

ellauri082.html on line 809:     En ole varma voiko tätä kuzua kaltoinkohteluxi, mutta kun minä kauan sitten liikuin kuivien ihmisten maailmassa, näin paljon varakkaita ja kouluja käyneitä ja lahjakkaita ja tasapainoisia valkoisia vanhempia, jotka suhtautuivat lastensa elämään kärsivällisesti ja rakastavasti ja kannustavasti ja huolta kantavan osallistuvasti, heidän kehunsa olivat vuolaita ja heidän rakentava kritiikkinsä diplomaattista ja heidän ehdottoman rakkauden ja lapsista välittämisen ilmaisunsa monisanaisia, toisin sanoen he täyttivät hyvän vanhemman määritelmän viimeistä piirtoa myöten, minä tosiaan näin valtavan määrän moitteettomia vanhempia ja näin myös kuinka he kasvattivat lapsia jotka olivat a) tunnetasolla vammaisia tai b) tappavan izekeskeisiä tai c) kroonisesti masentuneita tai d) psykiatrisia rajatapauxia tai e) narsistisessa izeinhossa rypeviä tai f) neuroottisen vimmaisia/riippuvaisia tai g) jollain psykosomaattisella tavalla rampautuneita tai h) ties minkälainen yhdistelmä kohdista a-g).

ellauri082.html on line 811:     Mixi näin? Mixi monet vanhemmat, joiden elämäntehtävänä tuntuu olevan izensä hyväxi ja rakkautta ansaizevixi tuntevien lapsien kasvattaminen, tuottavatkin lapsia, jotka tuntevat izensä hirveixi ja rakkautta ansaizemattomixi ja jotka ovat mielestään vain sattumalta saaneet niin upeat vanhemmat, että he rakastavat lastaan, vaikka tämä on sietämätön? Onko se kaltoinkohtelun merkki, jos äiti tuottaa lapsen, joka ei suinkaan uskoe olevansa pohjimmiltaan kaunis ja rakastettava ja äidin upean kohtelun arvoinen vaan joka kokee olevansa hirveä rakkautta ansaizematon apina, joka on vain sattumalta saanut upean äidin? Ei varmaan. Mutta voiko sellainen äiti sittenkään olla kovin upea, jos lapsen minäkuva on sellainen? 

ellauri082.html on line 815: Kun Orin matkii Avrilia, niin hän ottaa kasvoilleen lämpimän rakastavan jättihymyn ja tulee hitaasti kohti, kunnes on niin lähellä että hänen kasvonsa painautuvat vasten toisen kasvoja ja hengityxet sekoittuvat. Jos saat joskus kokea sen niin kumpikohan mahtaa olla pahempaa: tukahduttava läheisyys vai ehdoton lämpö ja rakkaus joka siihen yhdistyy? 

ellauri083.html on line 57:       Joku voi ihmetellä mixnää mun paasauxet on näin puutaheinää. Sehän on se näiden penseilyjen koko pointti: tää maailma on niin päätön että muunlaista juttua ei siitä saa. Nyt riitti suljen tämän viidakon, sanoi Tarzan kun elefantit tuli vuorten yli lampaat päänsä päällä peruukkeina. 

ellauri083.html on line 59:       Musta muuten näyttää että Wallu tekee samaa kuin mä: se upottaa tähän muka juonelliseen tiiliskiveen täsmällisiä muistumia omasta elämästä. Jotka ei välttämättä liity juoneen mitenkään. 

ellauri083.html on line 63: Alunperin nimeltään Lohtu Silkinkutoja syntyi Hillsborossa Länsi-Virginiassa, United Statesissa, vanhemmille Caroline Maude (Stulting) (1857–1921) and Absalom Sydenstricker. Ne oli etelä-vanhempainneuvostolähetyssaarnaajia, matkustivat Kiinaan pian avioiduttuaan 1880 palaten synnyttämään Helmin United Statesissa. Helmin ollessa 5kk ne palasi Kiinaan, ensin Huai'aniin ja sitten 1896 Tsingkiangiin lähelle Nankingia. 

ellauri083.html on line 67: Molemmat vanhemmat tunsivat vahvasti että kiinalaiset oli melkein niiden veroisia (eivätkä käyttäneet sanaa 'pakana' kuin kotioloissa), ja Helmi kasvoi kaxikielisessä kodissa: äiti opetti englantia yläkerrassa ja vinosilmä palvelijat ja niiden lapset paikallista murretta. Klassillista kiinaa opetti kotiopettaja Mr. Kung (Fu? Tse?). Se luki ahnaasti, erityisesti isän kiusaxi Charles Dickensin kirjoja, jotka se sen koommin väitti lukeneensa kaikki kerran vuodessa loppuikänsä. (Mikähän kirjailija lie vaikuttanut Helmiin eniten? Kung? Fu? Tse?)

ellauri083.html on line 69: Vuonna 1911, Helmi lähti Kiinasta opiskelemaan Randolf-Maconin Naisten Opistossa Lynkkauskaupungissa Virginiassa, ja valmistui Phi Beta Kappa 1914 ja oli Kappa Delta Sisariston jäsen. (Tää on kai jotain hienoa.) Vaikka se ei ollenkaan aikonut palata Kiinaan, vielä vähemmän ottaa lähetyssaarnaaja-asentoa, se äkkiä pyrki Vanhempainneuvoston Lautakuntaan kun isä kirjoitti että äiti oli vakavasti kipeä. 1914-1932, se kokeili eri lähetyssaarnaaja-asentoja äidin sijasta, mutta myöhemmin se riitautui fundamentalistien kanssa modernistipuolella, mikä johti sen erottamiseen. Ihan niinkuin Wilho Pylkkänen. 

ellauri083.html on line 75:     Taalojen vastoinkäymiset huipentuivat 1927 "Nankingin selkkauxeen". Useita länkkäreitä tapettiin Tshiang Kai-Shekin kansalliskaartin ja kommareiden ja kaikenlaisten sotaherrojen välisissä kärhämissä. Isäpappa Absalom vaati taas jäädä paikoilleen kuten boxereiden aikana. Köyhä kiinalaisperhe kuzui ne piileskelemään majaansa. Kotitalo puzattiin putipuhtaaxi. Perhe piileskeli kauhuissaan kokonaisen päivän ennenkuin jenkkien tykkiveneet pelasti ne. Ne matkusti Shanghaihin ja sitten purjehti (siis meni laivalla) Jaappaniin, missä ne oli vuoden, minkä jälkeen ne palasi Nankingiin. Helmin kuuleman mukaan Japanissa oli muitakin kuin militaristeja. Kun se palasi Japanista 1927, se alkoi kirjottaa kynä sauhuten. Se oli hyvissä väleissä kiinalaisten taantumuskirjailijoiden kaa kuten Xu Zhimo and kirjoituskoneen kexijäpelle Lin Yutang. Ne rohkaisi sitä kirjoittamaan rahasta. Se halusi toteuttaa kunnianhimon jonka äiti oli kieltänyt, ja tarvizihan se rahaa jos se jättäisi sen luuserin, jonka lähetyssaarnaaja-asennosta oli koko ajan vähemmän iloa. Carolkin tarvizi ammattiapua. Helmi lähti Statesiin taas 1929 missä Richard J. Walsh bylsi sitä ja julkaisi Helmin kirjan Itä Tuuli: Länsi Tuuli. Walshista tuli myöhemmin siippa ja kiltti apuri Helmille. Nankingiin palattua Helmi pysytteli ullakolla ja kirjoitti Hyvää Puuta.

ellauri083.html on line 77: Kun Johannes Luuseri vei perheen seuraavana vuonna Ithakaan, Helmi piti puheen naistenseurassa jossa se sanoi että Amerikan Kiinan-lähetys on joutavaa ja ize asiassa aivan perseestä. Tästä tuli hirmu skandaali ja Helmin piti erota vanhempainneuvostosta. 1934 Helmi lähti viimeisen kerran Kiinasta, Johannes Luuseri jäi yxiksensä sinne yskiskelemään.

ellauri083.html on line 82: The writer Pearl S. Buck emerged into literary stardom in 1931 when she published a book called "The Good Earth." That story of family life in a Chinese village won the novelist international acclaim, the Pulitzer, and eventually a Nobel Prize. Her upbringing in China as the American daughter of missionaries served as inspiration for that novel and many others. By her death in 1973, Pearl Buck had written around 100 books.

ellauri083.html on line 90: WALSH: I had not known that my mother had written this in the last year or two of her life. And I certainly did not know that someone had spirited the manuscript out of a home in which she lived her last years in Vermont and had concealed it from me and the family for 40 years.

ellauri083.html on line 92: I was notified in December of last year that a woman in Texas who has a business buying storage units that have not paid their rent and she had purchased a unit in Fort Worth and discovered this manuscript, which was in a holographic form as a written manuscript, of course. And the woman in Texas wanted to sell it.

ellauri083.html on line 106: WALSH: Yeah. You know, people often ask me: Have you read everything your mother wrote? No.

ellauri083.html on line 122:     Solmu Mäkelä teki taikatemppuja. "Solmu" oli Helmin ja sen pikku ystävien peitenimi siittimelle. "Solmu" Hamsun kirjoitti aika samanlaisen rags to riches and back farmipläjäyxen kuin Helmi $ Taala. 

ellauri083.html on line 131: Very different from his novel Hunger, here Hamsun has written a sweeping story of one man's accomplishments as a homesteader in northern Norway near the border with Sweden. Isak, a young and very strong man, with no fear of work, goes looking for a good place to settle. He walks and walks, looking for a place that has everything he needs: water, haying grounds, pasture, areas to farm, timber. When he finally finds it, he settles in. There is a coastal town a full day's walk away (20 miles? 10 miles?). He puts out word that he needs a woman's help--and lo and behold, Inger comes. She too has no fear of work, and she has a harelip--teased for much of her life, she finds a good man in Isak. They work, they have several children, Inger is imprisoned for 6 years. Others come and settle the area between their farm Sellanra and the town. A fascinating story of rural northern Norway in the 2nd half of the 19th century.

ellauri083.html on line 171:   No hei, ilmeisesti Laxness oli osuuskuntahenkinen ja arvosteli just sitä vittumaista yxityisyrittäjähenkeä jota noi kaksi muuta kakkiaista kannusti. Se oli sodanvastainen joten toi pässinlihan hinnannousu maailmansodan takia sitä varmaan vaan otti päähän. En tiennytkään että Asta tarkoittaa islannissa rakastettua. Sirkkixellä oli vanhusystävä nimeltä Asta, jonka se heitti lopulta ulos kun se ei kunnolla tuulettanut Rauhixessa sänkyvaatteita. No ei, oikeasti Sirkkis oli mustasukkainen kun läski Asta paistoi lettusia kaikille. Olisko Asta voinut saada nimensä tästä kirjasta? Tuskin kuitenkaan tosta laihan miehen terrieristä. Ecemin (turk. 'Kuningattareni') intialainen asuinkaveri on Astha. Se ei ole lihava eikä paista lettusia kaikille. 

ellauri083.html on line 182: Pyhäköilijät eli Shriners International, also commonly known as The Shriners or formerly known as the Ancient Arabic Order of the Nobles of the Mystic Shrine, on jenkki vapaamuurarikerho varakkaille veljille. Hyväveliseura par excellence. Päämaja Tampa Florida. Veljexet tunnetaan punaisista fezeistä. Ne otti Arabian pois nimestä  9/11 tapahtuman johdosta. Niiden pomot on potentaatteja. Ne tykkää pitää paraateja. Lennättää jättimäisiä ryppyisiä ilmapalloja. Ajaa pikkuisilla autoilla. Soittaa torvisoittoa. Nahkiaisissa ne antaa alokkaille pyllyyn sähköiskuja.

ellauri083.html on line 191: Paimenen sauva -liikkeestä kehittyi 1980-luvulla Yhdysvalloissa Daavidin oksa -lahko. Aika yximielisen kaximielisiä tuotenimiä. Sauva, oxa, haha. Kohahtikohan kansa jos jeesuxella telttasi telttatikku kaavun sisällä? Tikusta tuli asiaa. 

ellauri083.html on line 224: She refuses to accept the fairy tale that Charles Darnay changed his ways by "intending" to renounce his title to the lands to give them to the peasants who worked on them. In your dreams Charlie.

ellauri083.html on line 250: S. 606, Tena-aikuisalusvaatteen vuosi: lomitettu televiihde, 932/1864 resoluutio (vau...) risc-konsolilta ja ilman, pink2 (lue OS-2), pormestarin jälkeinen digisatelliittijärjestelmä, menut ja kuvakkeet (oho...), pixelitön internet fax, 3-4 kanavaiset modeemit säädettävällä linjanopeudella (eikai...), webinjälkeiset jakelualueet, niin HD-näytöt että on käytännössä paikalla, kustannustehokkaat Zoom videopuhelinneuvottelut, fox-kanavan sisäinen cd-rom, sähkoinen sultan conture, yleiskonsolit, Youshityoun keraamiset nanoprosessorit, laserkromatografia, virtuaalipalvelun mahdollistavat mediakortit, kuituoptinen pulssi, digitaalikoodaus, tappajasovelmat, rannehermosärky tenniskyynärpää valonarkuusmigreeni rasvapakaraisuus selkästressi hikinen pälvikalju vielä kaiken kukkuraxi. 

ellauri083.html on line 252:     Puolet suurbostonin asukkaista työskentelee digilinkin takaa kotoa kuten korona-aikana. 50% koulutuxesta hoidetaan koodatuin pulssein kotisohvalla kuten korona-aikana. Mari Kondon suunnattoman suosittu siivousohjelma menee suoraan jakeluun Onaniassa kaikilla 3 aikavyöhykkeellä klo 0700; kysymyxessä on yhdistelmä helppoa imurointia, depend-alusvaatteiden viikkausta, Kanadan ilmavoimien alapesua ja niin sanottua kosmeettista autofiktiota - yli 300 miljoonaa amerikkalaista potkii ja elehtii päivittäin Mari Kondon tahtiin, osallistuu valtavaan siivoussavottaan josta voisi tulla mieleen Maon kiinan pakolliset aamujumpat paizi että kiinalaiset kokoontuivat ulkona. 1/3 niistä 50%:sta jotka vielä lähtee töihin on työttömiä. Ja mieti tätä: 94% Onanian maxetusta viihteestä nautitaan kotisohvalla: on etäpornoa, pumpattavia barbaroita barbeja ja kenejä, jopa digitaalinestekidenäyttöjä. Sormien ja silmien viihdemarkkinat.

ellauri083.html on line 264: Jos arkkipiispa ei ole penaalin terävin kynä se on ongelma, oli metropoliitta sanonut. Arkkipiispa Leo näyttää kyllä sanomattoman tyhmältä. Maatiaisrotuiselta naudalta. Se ei käsitä miten maailma on näin muuttunut. Piispatrioa ei enää kunnioiteta. Ne istuu kuin syylliset varixet patriarkan pakeilla kumisuojaimet partapehkolla.

ellauri083.html on line 282:     Kappalaisen kompetenssi, professorin palkka

ellauri083.html on line 301: Tervetuloa Miesluolaan, missä teoria ja käytäntö kohtaavat! Olen 90-luvulla syntynyt perus sälli, joka tykkää katella ja tehdä videoita YouTubessa. Mua on aina kiehtonut se, miten kädentöitä tehdään ja nyt yritän tehdä niitä itse ilman sen kummempaa kokemusta.

ellauri083.html on line 311: Sisustusaihelmia on hikisesti kuusi, sitten ne alkaa toistua. Peli, ase, auto, urheilu, avaruus ja porno. Plus mezästys. Yhteistä kaikille luolille on että niistä puuttuu ikkunat. Ilmeisesti luolamiehet on enimmäxeen karkotettu kellariin kuin rotat. Sinnehän ne kuuluvat. Tai ulkoruokintaan. Wallun mielestä kiinnostus pimeisiin tunneleihin on perusmaskuliinista. Figures. 

ellauri083.html on line 330:     Ikivanhan matelijanaivo-aivokuorierottelun muodistus viime vuosisadan lopulta, vähän vanhemman freudilaisen id-superegomeemin uusi peitenimi, verbistä katekhein pitää kiinni. Tarkottaa jotain tunnneperäistä. Tekoakateemista jenkkikeekoilua.

ellauri083.html on line 334:     When, in turn, this anger proves incapable of restoring the subject to the earlier, wished-for state of things, the characteristic symptoms of clinical depression set in: feelings of helplessness, a tendency to reproach the self for its inadequacy, and, not least of all, the drawing away of cathectic energies from the ego, "emptying [it] until it is totally impoverished." This impoverishment is also referred to by Freud and others as inhibition: "inhibition of all activity," "general inhibition," "complete motor inhibition," or "an inhibition of functions including the interest in the external world." And Bibring has instructively spoken of it as the "exhaustion of ego libido due to an unsolvable conflict" (p. The rhetoric of exhaustion and the exhaustion of rhetoric: Erskine Caldwell in the thirties)

ellauri083.html on line 336: For all their profusion, these paled in comparison with Sachs's newest display pieces: The Cabinet, 2014, and The Rockeths, 2017. The former was a folding case fashioned from orange-and-white striped barricades and festooned with hundreds of tools, hung in groups and inscribed with the names of individuals who have "inspired, influenced, or frightened" the artist--from Le Corbusier and Louis Kahn to the members of the Wu-Tang Clan--while the latter was less a cabinet than a kind of portable workbench and shelving unit, similarly jam-packed with the tools of the artist's trade, as well as a collection of model rockets, all again labeled to namecheck various figures of personal importance--scientists, musicians, artists; Apollo, Dionysus, Stringer Bell. The fetishistic frisson the assembled materials (pens, pliers, drill bits, tape measures) clearly provoke in Sachs was made even more explicit in McMasterbation, 2016, one of a trio of scale-model space modules arrayed on plinths. Featuring a copy of the legendarily comprehensive McMaster-Carr hardware catalogue spread open like a porn mag centerfold designed for lonely gearheads--alongside a ready supply of Vaseline and a handy tissue dispenser--it was part cathectic confession of objectophilia and part self-derogating indictment of his own work's tendencies toward sometimes masturbatory excess. Smart and stupid, funny and somehow a bit sad, it was classic Sachs: too much information, in every sense of the phrase.

ellauri083.html on line 338:     Hendershot recalls that, in the Schreber case, God was believed to manifest his creative and destructive power as celestial rays (Freud 22). As with spider-webs and hedgehogs quills, this radial pattern describing dilation and contraction, movement back and forth from center to circumference and from circumference to center, is the essential figure for the paranoid narcissism of a subject who feels threatened by the world and guilty for having taken "his own body [...] as his love-object" (Freud 60). Signaling Fistule's repressed homosexuality, the rays of his intelligence had first been focused on the masochistic annihilation of his genitals, which he denies were the original object of his love ("organes hideux," "vomitoires de dejections"), and then had been used in reconstructing a sexless new reality. Insisting on his exemption from the Naturalist law of biological determinism, Fistule denies his human parentage and maintains that he was born of a star, which, shining like the rays of his genius, had inseminated him and allowed him to be the father of himself, causa sui. Homosexual guilt initially projected as the corruptibility of matter is overcome by Fistule's principle of Stellogenesis, which turns flesh into radiance and bodies into starlight. As Hendershot concludes: "In Freud's theory, the paranoiac withdraws from the world (decathexis), directs his or her cathectic energy to the ego resulting in self-aggrandizement, and then attempts to reestablish a cathectic relationship with the world in the form of a delusional system" 

ellauri083.html on line 346: The series is usually categorized as a situation comedy, though it has also been described as a "dark comedy" or a "dramedy" because of the often dramatic subject matter. Valkoisen Amerikan valmiixinaurettua noiria.

ellauri083.html on line 348: Early seasons aired on network prime time while the Vietnam War was still going on; the show was forced to walk the fine line of commenting on that war while at the same time not seeming to protest against it. For this reason, the show's discourse, under the cover of comedy, often questioned, mocked, and grappled with America's role in the Cold War.

ellauri083.html on line 352: Eniten meteliä nostaneessa jaxossa ne tappoi palveluxesta vapautetun lääkärin muuten vaan kotimatkalla. Sen lendeka vaan putosi. Siitä nousi hirveä älämölö. Haukat kiljuivat ja höyhenet pöllysivät.

ellauri083.html on line 361: The name Tektite comes from the Greek word tektos, which means “molten”. Tektites are natural glass objects of meteorite origin. The age of the Tektites is estimated at about ten million years.

ellauri083.html on line 362: Meditation with Tektite improves the powers of telepathy. In general, wearing Tektite promotes psychic sensitivity, expands the energy field, opens and cleanses the lower chakras, and facilitates shamanistic journeys. Jännä miten asiatieto ja huuhaa tulevat näin ihan sulassa sovussa. Mikäpä siinä jos ei ole päättelykonetta. Silloin p ja ei-p voivat elää rauhanomaista rinnakkaineloa.

ellauri083.html on line 364: Twister on lattialla pelattava party-peli, jossa pyöräytät spinneriä ja siirtelet käsiä ja jalkoja värillisistä ympyröistä toiseen. Sellainen oli ruozinlaivan lasten leikkitilassa.

ellauri083.html on line 374: At age seven Dylan first accused Allen of touching her inappropriately—a bombshell allegation that definitively tore apart the blended Allen-Farrow family, which was already reeling from Farrow’s discovery of nude photographs of her adopted daughter Soon-Yi Previn at Allen’s apartment. Dylan’s accusation has reverberated in the media ever since. Dylan would consistently repeat the allegation over the years—to her mother, to therapists, to experts, and to former Connecticut state prosecutor Frank Maco, who found probable cause for bringing a criminal case against Allen. (Maco said he ultimately declined to do so out of concern for retraumatizing a fragile child.)

ellauri083.html on line 390:       Wallun mielestä "byrokraatti" joka polvihousuiseen pikkupoikaan suinpäin tuottamuxellisesti törmättyään ei izekkäästi ryntää kommuutterijunaansa vaan jää auttamaan kaatamaansa lasta on yhtä poikkeusihminen kuin Jeesus. No jo on taas puhtaaxiviljeltyä jenkkihöttöä. Wallulle vilpittömyys ja sentimentaalisuus on synonyymeja. Saroyan ois kateudesta vihreenä. Vähemmään wallumaista lukijaa ei hätkäytä että äijä pysähtyi korjaamaan mokansa, vaan että siitä tehdään jotenkin iso numerro. Ei sellaiseen duuniin kannata jäädä jossa ollaan noin nipoja.

ellauri083.html on line 394:       Sitä mä en muuten tajua mixi on tärkeätä tietää mikä jonkun leffan tai sarjan jonkun hahmon näyttelijän nimi on. Ei vois vähempää kiinnostaa. Two men say they're Jesus. One of them must be wrong. (Dire Straits) Toi tarkkuus on aivan riittävä. Toinen saattoi olla vaikka Spartakus. Kumpi oli kumpi, ei mitään väliä.

ellauri083.html on line 396:  Samat puisevat iänikuiset roolijaot narkkareiden tiimissä kuin jossain Ryhmä Haun käskynjaossa: tää ois Robin Hoodin iloisten veikkojen niinko se skrode kaveri, tää ois se nörtti pellepeloton, tää olis reipas tyttökoira, toi äitimäinen ymmärtäjä, ja tossa sitten koko tiimin vetäjä, kaikin puolin urhea ja etevä, vaikkei mihkään varsinaisesti erikoistunut mut verraton hengennostattaja. Näitä on nähty niin tuhannessa jenkkisarjassa, eikä loppu häämötä, sama tiimihenki haisee vaan silmänkantamattomiin. 

ellauri083.html on line 398:       Wallun sankarit on aika paskoja. Inhottavaa koulupoikamaista kerskailua huumeilla. Don Gately josta se rakentaa jotain simsonia on vastenmielinen väkivaltarikollinen ja narkkari. Sitäpaizi ainaskin 2x murhaaja, vaikka Wallu on löytävinään siihenkin lieventäviä asianhaarjoja. Sen outo heila Jo-Ellen ei ole paljon parempi. Onhan niillä kyllä onnettomat lapsuudet, pahoinpiteleviä isäpuolia, sukuruzaisia isiä ja niin edespäin. Siltikin ne on aika paskoja. Paskoilla vanhemmilla paskat lapset. Niin se homma etenee. Kostetaanpa kolmanteen ja neljänteenkin polveen, tuumii johtaja. Mut näinhän se justiinsa on determinismin oloissa: paskuutta ei valita valintamyymälästä, se tulee mukana jo ostoskassissa.

ellauri083.html on line 417:       Quorassa apinat kysyvät ja ize vastaavat. Kaikista kauhistavinta ja samalla hauskinta on kuinka helevetin tyhmiä siis vaan tietämättömiä (myös tarkoituxella, ne on usein samalla myös omanedunajajia ja tyhmänilkeitä) apinoita on (etenkin jenkeissä), ja niitä on jopa kymmeniä ellei satoja miljoonia. Tässä muutamia esimerkkejä.

ellauri083.html on line 436: This story is not new, but rather it is a modern retelling of an even older story. In the 1930s, Harry Rimmer made reference to how science had proved the missing day of Joshua, and this story continued to circulate within Christian circles for decades. Rimmer’s mention of this may have been the origin of Hill’s story. Rimmer based his statement upon an 1890 book by C. A. L. Totten, Joshua’s Long Day and the Dial of Ahaz, a Scientific Vindication and “a Midnight Cry.” Totten did a very elaborate computation of the date of the battle of Gibeon since the creation.

ellauri083.html on line 438: He reasoned that the battle was on the twenty-fourth day of the fourth month of the Hebrew civil calendar in the 2,555th year after the creation. This was the 933,285th day since creation. From this, Totten determined that this day was a Tuesday. Next, Totten calculated backward in time from June 17, 1890 to the battle of Gibeon. He concluded that the battle was 1,217,530 days previously, which was a Wednesday. Hence, there was a day missing. Of course, Totten’s computation required very precise dates, something that most people today would find ludicrous. However, Totten managed to obtain some audience in the late 19th century. While most people today are not impressed with such an approach, apparently invoking a computer, as in the Hill story, is sufficient to convince some people today. This story has been debunked many times, so it is a shame that it keeps being repeated.

ellauri083.html on line 455: Palasin Riemun pariin ja olen sivulla 728. Parasta kirjassa ovat hörhöt ja niiden sietämättömän elämän kuvaus! Välillä menee slapstickin puolelle. Esim. paksun muijan perse bussin vessan ikkunassa. Lei-kaulaisten tyyppien koiran teurastus jne. Näissä hörhökuvauksissa on kumminkin myös tunnetta (ja myötätuntoa). Tennisakatemian puuhat, varsinkaan pelikuvaukset eivät kiinnosta. Aika ulkokohtaiselta tuntuu myös kanukkijärjestön hommat (siis minusta). Isä Incin leffa byrokraatista, joka yritti ehtiä töihin. Kun pikkupoika kaiken kohelluksen jälkeen kysyy: "Herra... oletteko te Jeesus?" Liikkistä. W ei ole kivestä veistetty.

ellauri083.html on line 457: Pimpsten Fotrasp, [28.02.21 21:21]


ellauri083.html on line 463: Pimpsten Fotrasp, [28.02.21 22:00]


ellauri083.html on line 464: Sopii hyvin. Wlla on kuvauxia joka lähtöön. Useimmat koskee DFWtä. Nakerran samalla kun luen. Moni kohta tiilessä on erinomaisen hyvin ja hauskasti kirjoitettu, vaikka olen enimmäxeen eri linjoilla. Mutten kunnioita. Se sana ei kuulu sanavarastoon.

ellauri083.html on line 466: Pimpsten Fotrasp, [28.02.21 22:03]


ellauri083.html on line 469: Pimpsten Fotrasp, [28.02.21 22:06]


ellauri083.html on line 472: Pimpsten Fotrasp, [28.02.21 22:34]


ellauri083.html on line 473: Mulla oli muuten tosta jeesuskohdasta hauska paasaus, jota et varmaan tahdo lukea 😊

ellauri083.html on line 475: Pimpsten Fotrasp, [28.02.21 23:04]


ellauri083.html on line 478: Pimpsten Fotrasp, [01.03.21 05:31]


ellauri083.html on line 479: tent/uploads/2020/03/Pillsbury.jpg?ssl=1" width="50%"/>

ellauri083.html on line 481: Pimpsten Fotrasp, [01.03.21 05:41]


ellauri083.html on line 484: Pimpsten Fotrasp, [01.03.21 05:41]


ellauri083.html on line 487: Pimpsten Fotrasp, [01.03.21 05:43]


ellauri083.html on line 490: Pimpsten Fotrasp, [01.03.21 05:47]


ellauri083.html on line 493: Pimpsten Fotrasp, [01.03.21 05:48]


ellauri083.html on line 496: Pimpsten Fotrasp, [01.03.21 05:53]


ellauri083.html on line 499: Pimpsten Fotrasp, [01.03.21 05:53]


ellauri083.html on line 502: Pimpsten Fotrasp, [01.03.21 05:57]


ellauri083.html on line 503: Wallun myötätunto ei muuten yllä eläimiin.

ellauri083.html on line 505: Pimpsten Fotrasp, [01.03.21 06:00]


ellauri083.html on line 508: Pimpsten Fotrasp, [01.03.21 06:02]


ellauri083.html on line 511: Pimpsten Fotrasp, [01.03.21 06:10]


ellauri083.html on line 512: Spoileri: Kiistanalainen sana riemu putkahtaa esiin suunnilleen eka kerran Halin naamalla kun Pimeyden oza jäätyy lasiin. Tyhmät syljexivät talarineekerit kommentoi sitä. Kazoin alkuteoxesta, se on mirth. Se sana esiintyy Hamletissa Hamletin sedän suussa, joka sanoo naineensa veljensä vaimon with mirth in funeral, and with dirge in marriage. Vahingonilolta tää kuulostaa. Vähän myöhemmin Hamlet sanoo konnakaxikolle menettäneensä kaiken mirthin, tietämättä mixi. Se kuulostaa tosi masixelta, kuten Hal. Muita esiintymiä ei löydy.  

ellauri083.html on line 517: Pimpsten Fotrasp, [01.03.21 06:15]


ellauri083.html on line 532: Ei näillä riemun ilmauxilla vielä kuuhun mennä. Kuten sanoin edellä, lukiolaismaista diivailua huumeidenkäytöllä. Siinä se on 3 sanalla. Harold Bloom sanoi paljon rumemmin, mutta Wallu olikin tölväissyt Haroldia pahasti alaviitteessä 366, jossa hullun haikaran paasaus kuulosti siitä "aika epäilyttävästi professori H. Bloomin turpeilta, taiteellisia vaikutteita käsitteleviltä tutkielmilta." Todella typerryttävän mahtipontisen kuuloista skeidaa molemmilta tahoilta.  

ellauri083.html on line 536:       Juolahti mieleen tutkia, miten riemullista toi mirth on Jaakko-kuninkaan kirjassa:

ellauri083.html on line 541: 	  Minkätähden pakenit salaa, läksit luotani varkain? Et ilmoittanut minulle mitään, ja niin minä en saanut saattaa sinua matkalle iloiten ja laulaen, vaskirummuin ja kantelein, 	

ellauri083.html on line 559: Viisaitten sydän on surutalossa, tyhmien sydän ilotalossa.

ellauri083.html on line 566: Loppunut on vaskirumpujen riemu, lakannut remuavaisten melu, loppunut kanteleitten riemu.

ellauri083.html on line 592: 1. kuningasten kirja 1:40

ellauri083.html on line 596: 1Niin koko Israel toi Herran liitonarkin riemun raikuessa ja pasunain pauhatessa, torvien, kymbaalien, harppujen ja kannelten soidessa.

ellauri083.html on line 618: For thou hast made him most blessed for ever: thou hast made him exceeding glad with thy countenance.

ellauri083.html on line 623: Niin kohoaa nyt minun pääni vihollisteni yli, jotka minua ympäröivät, ja minä uhraan riemu-uhreja hänen majassansa, Herralle minä veisaan ja soitan.

ellauri083.html on line 651:   Yllättävän vähän hyvässä kirjassa on ylipäänsä riemukasta ilonpitoa, jos nää tosiaan oli kaikki osumat. Käännöxet menee vähän miten sattuu. (Pitäisi kai kazoa mitä jahve oikeasti kynäili alkukielellä.) joy 28, mirth 15, glad 10, rejoicing 7, shout 4. Song and dance jonkun kerran kai. Suomessa riemua on 26, iloa 23. Kun on molempia, toinen voi olla joy ja toinen gladness. Kun saarnaaja ym puhuu happamesti turhasta ilonpidosta, se on aika usein mirth. Sananlaskuissakin tulee itku pitkästä ilosta. Joutavaa ilostelua, hauskanpitoa ilotalossa. Huuto suomentuu riemuxi. Jotain remuamisen sävyä siinä on. Eli summa summarum: riemu lähinnä kovaäänistä remua, aika marginaalisesti edes hauskanpitoa (merrymaking eli mirth, jota Yorick-parka duunasi, keinopaletissa jest, joka on selkeästi pilantekoa.) Kyllä Hotakainen on tässä kalauttanut kirveen kivexeensä pahasti. Varsinaista remuamista on Wallulla aika hinzusti, aika ilotonta vaikka naurattavaakin läpänheittoa sitä enemmän. 

ellauri083.html on line 659: Kun hartaimmat toiveet ja hurjimmat unelmat käyvät toteen, ilo syttyy kuin itsestään, ja sydän on pakahtua. Mutta entä kun kaikki näyttää menevän pieleen? Onko ilolle enää tilaa? Kay Warren kertoo, miten hän on oppinut iloitsemaan ahdingossakin. Ilo on syvempää kuin riemu, kestävämpää kuin innostus ja tyydyttävämpää kuin mielihyvä. Ilo on kenen tahansa valittavissa. Valitse siis ilo – koska riemu ei riitä.

ellauri083.html on line 661: Kay Warren on perustanut miehensä Rick Warrenin kanssa Saddleback-seurakunnan Kaliforniaan. Hän on intohimoinen raamatunopettaja ja arvostettu vähäosaisten puolustaja. Erityisesti homot ja muuten haavoittuvaiset lapset ovat hänen sydämellään. Hän on perustanut Saddleback-seurakunnan yhteydessä toimivan HIV/AIDS Initiative -työmuodon.  

ellauri083.html on line 679:       God responded by saying, the “Lord will give you meat, and you shall eat. You shall not eat one day, or two days, or five days, or ten days, or twenty days, but a whole month, until it comes out at your nostrils” (Numbers 11:19-20). He gave them quail that covered the earth, three feet deep! You wanted meat? Here you go!

ellauri083.html on line 681: No olipa hauska pila. Jehova on enempi tollanen vittuilija, psykopaatti joka nauraa vahingoniloisesti ize viimisex ja parhaiten omille "läpilleen". Aika leimiä släpstikkiä. Yhtään aitoa huumoria?

ellauri083.html on line 710:   Joka juoxis sitten jorpakkoon ja vapahtaisi täten apinat. 


ellauri083.html on line 720:       JESS! 900 sivua on rikki! Viimeisin walluismi on sanan "kolo" käyttö naishenkilöiden nimityxenä. Tämmöstä tää nyt on. Mutta kestäös vain sydän, olet saanut katalampaakin kestää edellisen 900 sivun aikana. Muita myötätuntoisia naisten nimityxiä sivulta 900: sexuaalinen komsio, kokkelihuora, päihdeongelmainen sairaanhoitajaopiskelija, dipsomaaninen aulahaahka, toisexi kaunein Margaret Thatcherin jälkeen. Gately oli huolissaan että Pamelankin ulkonäkö (vaikka se ei ollut edes oikeasti hyvännäköinen) alkaisi iän myötä kärsiä, naama valuisi kallolta kohti tyynyä, se muuttuisi aulahaahkaxi.

ellauri088.html on line 33:       Tiedefiktio - etenkin kinemaattinen - ei välttämättä perustu kovaan tieteeseen. Mutta kun se perustuu, siitä se saa lisää todennäköisyyttä ja vakuuttavuutta, ja tarinasta tule pakottavampi. Tulokkaan juoni ja sen tarina on saranoitu oikeaan tieteeseen - tässä tapauxessa lingvistiikkaan ja fysiikkaan, sekä filosofisiin teemoihin kuten vapaa tahto ja determinismi. Onhan sitä vähän vaikea hahmottaa, kun jengillä on eriväristen hattujen sijasta kypärät. Mutta tarina on sentään oikein metka, ja seuraamista helpottaa kun matuilla on paljon enemmän jalkoja kuin meillä. 

ellauri088.html on line 43: Tulokas on yxi hyvin harvoista leffoista jotka maalaa todella realistisen kuvan miten ekat tapaamiset epäinhimillisen sivilisaation kanssa vaikuttaisivat meidän kulttuuriin. Se ei ole kaunista kazottavaa. "Olisi valtava eksistentiaalinen kriisi kaikille uskonnollisille apinoille ajatella ettei me olla maailman keskipiste," pohti Denis Villeneuve. Kun alkaa näyttää että näillä matuilla on paha mielessä, apinakööri vastaa ennustettavasti terrorismilla, ryöstelyllä, sotauhkauxilla, ja lopulta jokainen valtio päättää pitää huolen vaan izestään. Tätä kelpaa verrata vaikka koronapandemiaan, missä jokainen kehittää oman rokotteensa tai varastaa sen toisilta, elleivät ne ole poliittisesti liian epäilyttäviä.

ellauri088.html on line 51:       Tulokas vie apainaköörin mystiselle, ja aika ajoin pelottavalle matkalle, mutta loppuu sentään optimistisella nuotilla (eihän se muuten Hollywood-raina olisikaan). Filmin lopussa (siis sen toisessa päässä, voishan sen kelata lopusta alkuunkin), kaikki maailman proletaarlaset yhinöivät yhteen, huomattuaan että ne ja niiden seizenjalkaiset kaverit on kaikki humanisteja ja osa paljon suurempaa universumia. (Eikö ne muka tienneet sitä ennestään?) Mikä tärkeintä, apinarotu - Louisa Banx etunenässä - on ottanut naisen askeleen joka olisi ollut liian iso miehelle, se on evolvoinut pitemmälle kuin kukaan, sillä se on ratkaissut matukielen arvoituxen, ja pystyy kelaaman ajan videota eteen ja takaisin ihan vapaasti, hitaasti ja nopeasti ja vaikka pysäytyskuvalla. Se on kyllä katastrofaalinen ajatus peliteoriaan perustuvalle yritteliäisyydelle. Mitä kanzii jännätä ja pinnistää jos voi etukäteen kelata filmin The Endin kohdalle? Kamala spoileri. 

ellauri088.html on line 53:       (Tästä ois Marvel Comixin Andrew maxanut vaikka mitä - sen unelmat pysähtyneestä auringosta olis toteutuneet. Tai hetkinen, jos ei aika liiku, miten pääsee sitten liha liikkumaan? Pornostillikuvat ei vedä vertoja eläville kuville. Ehkä se voisi plärätä ruutuja nopeasti niinkuin koulukirjan reunaan piirrettyä tikku-ukkoa (tai no tikku-ukkoa ja -akkaa). Ei hizi, eihän pläräämisestäkään tule mitään ellei filmi etene. Taitaa olla pattitilanne.) 

ellauri088.html on line 67:       Tää on suuri läpimurto (aargh hemmetti miten tolloa), ja pian HUMAN ja HEPTAPOD iloisesti kirjoittavat tällä lailla. Vittu mixei ne heptapodit kelanneet rainaa vähän eteenpäin nähdäxeen että noiden ääliöiden kanssa pitää kommunikoida kuvilla? Nää skifihommat vuotaa loogisesti kuin seula, ei niitä jaxa kazella. Analystitiimi alkaa ratkoa ristisanaa (ilmeisesti soveltaen geometriaa, jossa naiset on tunnetusti huonoja miehiin verrattuna, lyön etoa että analysteistä oli valtaosa miehiä), ja pian on käännösappi valmiina, Google Translate-alustalla varmaankin. Tää vaikuttaa vähän epäilyttävältä ehkä, mutta täähän on vaan skifiä, joten antaa mennä vaan. Tää ei katkaise mun uskontahtoa, koska lingvistinä mä en ole kirjoitussysteemien tuntija. Sitäpaizi kaikkihan viestivät jo emojeilla muutenkin, ne on hyviä, varsinkin alle 8 sekunnin giffit jotka ei ylitä kultakalan keskittymiskykyä.

ellauri088.html on line 69:       Muutaman session jälkeen Max Weber käskee (nojoo, tietystikään Banx ei ole pomomies, vaan joku Max Weber) siirtyä todella tärkeisiin kysymyxiin, sensijaan että keskityttäisiin ala-asteen sanoihin kuten "EAT! FUCK! KILL!". Banx koittaa selittää että täytyy aloitta alkeista ja jatkaa siitä tärkeämpiin aiheisiin kuten "Mikä on teidän tarkoitus maan päällä?" Jumalahan teki kaikki muut elukat ja kasvit Aatamin ja Eevan syötävixi. Maistutteko te hyvältä paistettuna?

ellauri088.html on line 71:       Eli täytyy tietää mitä on pronominit, ymmärtävätkö pääjalkaiset kysymyxiä, ja tiedonvaihtoa, ja paljon muita asioita kuten kapitalismi ennenkuin voi jatkaa syvällisemmillä lauseilla. (Näin menetellään matujen kanssa muutenkin, ks. mun ja CJ Cherryn Ulkkis-sarjaa johon palaan jossain myöhemmässä numerossa.) Max Weber murisee mutta antaa Banxin jatkaa esikouluhommia. Tää kuulosti tosi todenmukaiselta, mullakin on imbesillejä esimiehiä. Yx mun kaverikin sanoi että tää on ihan kuin meidän laitoxelta.

ellauri088.html on line 73:       Lindkvistin tehtävä on ajatella kieliä ja miten ne toimivat. Lindkvistit rakastavat puhua kaikille pyllykielitieteestä ja omista idiolekteistä, ja joskus ne kirjoittavat kokonaisia tutkimusartikkeleista jostain jota ne kuuli bussissa tai näki telkasta. Tämmöstä me puuhataan. Kaikki ei sunkaan ajattele miten kieli toimii tai ole edes yhtään kiinnostuneita siitä. Se on ikävää. Sixi ei ole yllättävää että Max Weber on turhautunut koska se luulee ettei mitään edistystä tapahdu, vaikka Tri Banxin mielestä se etenee hyvää vauhtia. Tulee mieleen se yxi tiedonhakuguru joka sanoi että joka kerta kun se potkii ulos tiimistä lingvistin tuloxet paranevat. 

ellauri088.html on line 77: Tässäpä koko filkan pointti! Kun Luisa Banx alkaa ymmärtää seizenjalkojen kieltä, se alkaa irottautua ajan kulusta. Se näkee tulevan ja nykyajan samaan aikaan (mistä seuraa kyllä aikamatkaparadoxeja, mutta ne ei kuulu lindkvistin expertiisiin). Hepatopodien kirjakieli on ympyriäistä ja jokaista lausetta kuusaillaan kokonaisuutena, mikä helpottaa ajan hahmotusta epälineaarisena. Tää on kyllä höpöhöpöä. Ei kielen oppimisesta seuraa että näkee tulevaisuuteen, sitä varten pitäs vaihtaa koko aivokoppa pääjalkaiseen, noin vähintään.

ellauri088.html on line 84: Pääjalkaisten psykologiaa

ellauri088.html on line 86: Gustav Fechner (1801-1887) argued for psychophysical parallelism, according to which the mental and physical worlds run parallel to each other but do not interact. Fechner developed the Weber-Fechner law, according to which the perceived intensity of a stimulus increases arithmetically as a constant multiple of the physical intensity of the stimulus or in other words, changes of physical intensity gallop along at a brisk pace while the corresponding changes of perceived intensity creep along. The Weber and the Weber-Fechner laws were the first laws to provide a mathematical statement of the relationship between the mind and the body. Another significant contribution when S. S. Stevens (1906-1973) demonstrated that psychological intensity grows as an exponential function of physical stimulus intensity, that is, equal stimulus ratios always produce equal sensory ratios although different ratios hold for different sensory modalities. (Siis mitä? Aritmeettisesti vai logaritmisesti?) 

ellauri088.html on line 88:       Wilhelm Wundt (1832-1920) used Weber and Fechner’s work on the relationship between subjective and physical intensities as a key component in the establishment of psychology as an independent science. Voluntarism, as Wundt’s new psychology became known, focused upon the specific subject matter of immediate conscious experiences of an adult studied by systematic introspection.

ellauri088.html on line 90: Voluntarismus [engl. voluntarism; lat. voluntas Wille], [EM, PHI], Lehre von der Bedeutung des Willens. Wundt entwickelte eine theoretische Konzeption der Willenstätigkeit (Willenshandlungen) und deren psych. Verbindung mit Sinneseindrücken, Gefühlen, Affekten und Vorstellungen zur Einleitung einer Handlung (Apperzeption). Von den aktiven und schöpferisch-synthetischen Apperzeptionsprozessen des Bewusstseins ausgehend sieht Wundt die einheitsstiftende Funktion in den Willensvorgängen und bewussten Zwecksetzungen der Handlungen. Auf der Grundlage seiner empirischen Ps. entwickelte er einen psych. Voluntarismus und erweiterte diesen später zu einem metaphysischen Voluntarismus (ähnlich Gottfried Wilhelm Leibniz). Wundt hält allerdings daran fest, dass seine empir. Ps. unabhängig von den versch. Lehren der Metaphysik (u. a. Arthur Schopenhauers Voluntarismus) entstanden sei.

ellauri088.html on line 92: the power of the will to organize the mind’s content into higher-level thought processes. An associationist model, from simple elements to larger compounds, but it does not simply progress mechanically, the will has an organizing effect. 

ellauri088.html on line 102: Kazottiin neloskanavalta toi Aliens eiku Arrivals. Onhan niissä paljon yhteistä, ahdistunut naissankari ensinnäkin (mix naisten pitää olla aina ahdistuneita pääosissa?), ja että alienit on jotenkin ällöjä, jotain matelijoita tai mustekaloja. Mix ne on niin harvoin tollasia Star Warsin söpöjä karvaturreja. Kaippa se on tätä termiittiapinan luontaista xenofobiaa.

ellauri088.html on line 110: Maapallon 7 giga-apinaa jännittää penkin reunalla kun fyysikko-Aatami ja lindkvisti-Eeva kahteen pekkaan ratkaisee mustekalaristisanaa. Vaikka mustekalat ja Eeva ja kazojatkin tietää etukäteen mitä tapahtuu. Vahvaa dramaattista ironiaa. Sentimenttiosastossa ruokalistalla on jälleen kerran sairaslapsiteemaa eli Love Storya. Kaikki ovat ällistyttävän epäuskottavia. Parhaiten näyttelevät Abbott ja Costello. 

ellauri088.html on line 117:   Hyvin toimeentuleva tukholmalaisvanhusmies marisee isossa lukaalissaan, se on yxin ja yxinäinen, kurjaliston kuningas. Välillä se lojuu valtavassa olohuoneesssa valtavan telkan edessä tohvelit jalassa seinänkokoinen kirjahylly taustana. Välillä se lojuu väljässä makuuhuoneessa 10K kruunun Hästens-sängyssä ja kääntää ikävystyneenä moottorisänkyvipua. Välillä se vänisee vanhusystävilleen Watsapissa, Facebookissa ja Zoomissa. Mutta ei se ole sama! Nyt tekis tosiaankin mieli jo jotakuta tafsata! 

ellauri088.html on line 148: 15 alla kommer att dö. Jag kommer att dö precis som dåren. Och vad har då all min vishet för värde? När jag insåg detta fann jag också att visheten var meningslös,

ellauri088.html on line 154: 18 Det retar mig att jag måste lämna frukten av allt mitt arbete åt andra.

ellauri088.html on line 214: Kempeleen haisunäädän karvainen käsi kurottui taas kuopaisemaan suurisilmäisen pikkujyrsijän pesäkoloa, eikä jyrsijällä enää ollut paikkoja mihin paeta. Ääliömäinen lainsäädäntö puhuu oravien "lisääntymis- ja levähdyspaikoista", ikäänkuin ne olisivat jotain muuttolintuja. No missäs ne sitten nakertavat lehtiä? 

ellauri088.html on line 216: Hanski kumppaineineen osoittivat, että liito-oravat tarvizevat laajahkoja elinalueita, joissa on siellä täällä ravinnoxi kelpaavia vanhoja meziköitä, joista löytyy niille syötävää ja tikan tekemiä pesäkoloja. Oravat ovat lyhytikäisiä, niin että niiden asunto-osakkeet vapautuvat vähän väliä, ja vähän päästä paikalle voi lennähtää jostain kauempaa uudet asukkaat. Jos voi lennähtää. Vaan ei voi, kun vitun haisunäädän mezäkoneet ovat raivanneet kaikki lentopuut, ja jäljellä on vain törkeän näköisiä mezätupsuja siellä täällä muuten autioilla raiskioilla.

ellauri088.html on line 238: Elena Ferranten Aikuisten valheellinen elämä vaikuttaa ensi näkemältä hyvältä. Se tavoittaa hyvin apinoiden apinamaisuuden. Kaiken koijauxen takana on vain ne 3 motiivia: EAT! FUCK! KILL! jotka pyörittävät koko tätä karusellia.  

ellauri088.html on line 257:   Mixi köyhä kateellinen Vittoria paukuttaa kermapepuille jumalaa ja syntiä? Ai niin tietysti: sen vanhanaikainen kiivas jumala kostaa sen puolesta menestyneille ja tasaa tilit kuonpuoleisessa. Se toimittaa sama duunia kuin kommunistinen puolue, mut vasta ison kiven takana. Paizi ei: kyllä se tasaa jo täällä murheen laaxossa. Kirkon myyjäisiin pääsee noloissakin hyntteissä ilman pääsylippua ja papin kamuna on parempi ihminen kuin nippu kermapeppuja. Saa roimia herraskakaroita korville sormenpäillä, kunhan ei läimi avokämmenellä kuten Shulem Schnizelissä. Voi rontata omia paskakamoja vielä osattomammille. Sellasta karnevaalimeininkiä, päivä herrana.

ellauri088.html on line 275: Jos ei tule kuolemaa ne voivat lyödä Kanadan ennätyxen ja päästä Jumalan ja Guinnesin ennätysten kirjoihin. Kristina-täti toivoo säilyvänsä hengissä vaikka pääsee kohta piikille.

ellauri088.html on line 286: tarvetta, sillä välillä ruumiini oli niin jännittynyt, että hermoni tuntuivat korkeajännitekaapeleilta. Mutta evankeliumit eivät olleetkaan mitään satuja, vaan ne tapahtuivat oikeissa paikoissa, ihmisillă oli oikeita ammatteja, henkilöt olivat oikeasti eläneet. Ja kaikkein voimakkaimmin niistä nousi esiin julmuus. Kun olin saanut yhden luetuksi, aloitin toisen, ja tarina vaikutti vielä kauheammalta. Kyllä, se oli tyrmistyttävä kertomus. Luin ja hermostuin. Me kaikki olimme Herran palveluksessa, Herran, joka tarkkaili meitā koko ajan nähdäkseen, mitä valizimme, hyvää vai pahaa. Miten jarjetöntā, miten sellaisen orjan osan saattoi hyväksyä? Inhosin ajatusta, että Isä oli taivaissa ja lapset täällä alhaalla mudassa ja veressä. Mikä isä Jumala muka oli, mikä perhe hänen luoman olennot: minua pelotti ja  samalla raivostutti. Inhosin Isää, joka oli tehnyt meidät niin heikoiksi, ainaiselle kärsimykselle alttiiksi, helposti tärveltyviksi. Inhosin sitä, että hän vain katseli, kun me sätkynuket yritimme selviytyä nälästä, janosta, sairauksista, kauhuista, julmuuksista, ylimielisyydestä ja vaikka oikeamielisistäkin tunteista, jotka epäuskon aina vaaniessa kätkivät alleen petollisuuden. Inhosin sitä, että hänellä oli neitsytäidistä syntynyt poika, jonka hän altisti pahemmalle kärsimykselle kuin luomakuntansa kurjimmat olennot. Inhosin sitä, että vaikka pojalla oli kyky tehdä ihmeitä, hän käytti valtaansa joutavuuksiin, joilla ei ollut ratkaisevaa merkitystä, muttei mihinkään mikä oikeasti parantaisi ihmisen osaa. Inhosin sitä, että pojalla oli taipumus kohdella huonosti äitiään, mutta hän ei uskaltanut käydä isäänsä vastaan.

ellauri088.html on line 287: Inhosin sitä, että Jumala jätti poikansa rukoilemaan hirvelssä tuskissa eikä alentunut vastaamaan hänen avunpyyntoihinsä. Kyilä, koko kertomus masensi minua. Entä ylösnousemus: hirveästi piinattu ruumis, joka palasi elämään? Kuolleista nousseet pelottivat minua, en saanut yöllä unta. Miksi kokea kuolema, jos sen jälkeen tulikin takaisin ja eli ikuisesti? Ja mitä järkeä oli 1kuisessa elämässä kuolleista herätettyjen ihmisten joukossa? Oliko siină todellakin kysymys hyvityksesta - eikö se pikemminkin ollut sietämättömän kauhun tila? Ei, ei, taivaissa asuva rakkaudeton Isà oli aivan samanlainen kuin Matteuksen ja Luukkaan jakeiden rakkaudeton isä, joka antaa kiven, käärmeen tai skorpionin nälkäiselle pojalleen, joka pyytää leipää. Jos olisin keskustellut asiasta oman isäni kanssa,olisin vahingossa saattanut livauttaa: tämä isähän on vielä pahempi kuin sinä. 

ellauri088.html on line 289:   Tältä se voisi tuntua nykyajan uskonnottomasta kakarasta joka ei ole saanut asianmukaista ohjausta testementin tarkoitettuun tulkintaan (intended reading). Harva selviää kuitenkin tohon ikään noin koskemattomana.

ellauri088.html on line 304: Kettunen vieraili matkoillaan virolaisten, vatjalaisten, vepsäläisten, liiviläisten, pikkupöxyläisten ja karjalaisten luona sekä myös Ruotsissa Vermlannin metsäsuomalaisten luona.

ellauri088.html on line 306: Lauri Kettunen kiersi ympäri Suomea 1920-luvun lopulla sekä 1930-luvulla tutkien suomen kielen murre-eroja ja siten kartoittaen murrealueita. Urakka oli valtava, sillä hänen tavoitteenaan oli vierailla lähes jokaisessa pitäjässä. Kettunen haisteli ihmisiä paitsi heidän kotonaan, myös esimerkiksi hotelleissa, ilotaloissa, kunnalliskodeissa ja vankiloissa. Matkoillaan Kettunen liikkui polkupyörällä, suksilla, moottoripyörällä ja myöhemmin myös autolla. Hyvin luisti kytkin. Tutkimustyön tuloksena oli Murrekartasto, joka sisältää 213 pikkukettujen ja murrejen levinneisyyttä osoittavaa karttaa. Myöhemmät supistetut painokset sisältävät 64 karttaa.

ellauri088.html on line 312: Laten Vatjan kielen äännehistoria (1915) jää toiseksi vain E.A. Tunkelolle.

ellauri088.html on line 314: Mä lueskelin sitä Rikhardinkadun kirjaston lastenosastossa.

ellauri088.html on line 316: Eino Tunkelo aloitti jo opiskeluvuosinaan murresanaston, kansanperinteen ja kielitieteellisen aineiston keruumatkat, joita suoritti ensin kotiseudulleen, sitten Kainuuseen ja myöhemmin muun muassa Viroon. Vielä 1942 ja 1943 hän kävi Suomen valtaamassa Äänislinnassa (Petroskoi) keruumatkalla. Sieltä löytyy vieläkin pikkutunkeloita.

ellauri088.html on line 318: Toimiessaan seuran kielitieteellisen valiokunnan sihteerinä vuosina 1899–1916 hän johti aineiston käräyttämistä kansankielen sanakirjaa varten, minkä työn pohjalta syntyi vuosikymmeniä myöhemmin Suomen murteiden sanakirja, joka lienee kesken vieläkin.

ellauri088.html on line 320: Tunkelon mukaan on nimetty vuonna 1959 perustettu Tunkelon säätiö. Pappi ja lastensuojelun kehittäjä Juho Heikki Tunkelo oli E. A. Tunkelon veli. Huoh, ketä kiinnostaa. Ikävystyttävyys on suomen kielen ihmisillä ilmeisesti verissä.

ellauri088.html on line 327: Historian ope Emma oli Eila Kännön koulua. Älkää menkö mutiaisten matkaan, siitä tulee huonot seurauxet! Pojastanne saattaa tulla ruozalainen lääkäri! Hankkikaa oma ammatti ja työ: suurtalouskeittiön emäntä! Se on hyvä nakki, voi syödä kuormasta. Emma oli niin pulskea että saappaanvarret liimautuivat jalkoihin.

ellauri088.html on line 331:   Nyt on pikku Pauli elonsa vaelluxen puolitiessä, Danten laskuopin mukaan. Nykymeiningillä huippukohtaan miehen ikään on vielä 15v, ja siitä alamäen ennuste on toinen mokoma.

ellauri088.html on line 338: tent/uploads/2018/06/Roni-Arvonen.jpg" width="50%" />

ellauri088.html on line 345: Arvonen on monelle tuttu sosiaalisesta mediasta, sillä hän rummuttaa aktiivisesti useammassakin eri kanavassa. Lisäksi hän kirjoittaa ahkerasti omaa blogiaan. ”Aloitin heti tekemään somea ja blogia, koska minun oli pakko saada sitä kautta asiakkaita. Ei ollut ystäviä tai tuttavia, jotka olisivat heti ensimmäisiä asiakkaitani. Kaikilla on vain ASP-lainalupauksia ja ostofiiliksiä. Ei niissä euroakaan ole itsellä kiinni. Täytyi siis kehittää jotain. Kirjoittaminen tulee luonnostaan, joten päätin sitten tehdä tätä lähinnä Linkkarin, Twitterin ja oman blogin kautta.” Arvonen onkin verrattain nuoresta iästään huolimatta onnistunut (ehkä osittain juuri aktiivisen somettamisen ansioista) kehittymään myynnin ja kiinteistönvälitysalan rautaiseksi ammattilaiseksi lyhyessä ajassa.

ellauri088.html on line 347: Tässä työssä motivoi se, että mitä enemmän palvelen asiakkaita, sitä enemmän saan itsekin. Toimitan lisäarvoa, joten vaikka itse otan ehkä jonkun mielestä paljon, annan kuitenkin vielä enemmän. Jollain kierolla tavalla  kiehtoo sekin, että jos en toimita mitään, en myöskään saa mitään. Vain tuloksella on väliä. Mitä keinoista, kyllä tulos ne pyhittää.”

ellauri088.html on line 349:   Kysyttäessä mitä Arvonen touhuaa vapaa-ajalla, on ensimmäinen vastaus pilke silmäkulmassa: ”töitä”. ”Tämä on oikeastaan elämäntapa eikä varsinaisesti työ. Mutta urheilen joka päivä ja luen paljon. Kuten Patrik ”Telinekeisari” Sarinko sanoo: ’Maastaveto pitää ryhdin suorana, joka taas auttaa myymään enemmän. Kukaan ei osta selkärangattomalta pötköttäjältä.’ Vedän maasta ja luen kirjoja. Toki teen muutakin, kuten vedän käteen ja luen lakia, nim. elokapinalle ja muulle roskaväelle. Mutta tässä ne tärkeimmät. 

ellauri088.html on line 351:   Hemmetti se on piipunrassin näköinen, tokko nousee maasta muuta kuin toisten seteleitä. Se neuvoo kuin Don Quichote Sancho Panzaa luvussa 43:

ellauri088.html on line 357: Arvonen kertoo aloittaneensa asuntosijoittamisen itse asiassa puolivahingossa. Hän laittoi oman ensiasuntonsa vuokralle ollessaan opiskelija ja heräsi silloin toiminnan tuottavuuteen. ”Ensiasuntoni oli sijoituskelpoinen yksiö ja kun vuokrasin sen, siitä jäi kolme numeroa kuussa verojen jälkeen käteen. Ajattelin, että näitä pitää hankkia sata.” Kassavirta oli siis se elementti, joka Arvosta asuntosijoittamisessa kiehtoi.  ”Arvonnousu on spekulaatiota, osingot eli vuokrat taas varmasti tilillä joka kuukausi.” Oli selvää, että asuntojen osto ja vuokraus on hänelle sopiva strategia. ”Tajusin, että jos näitä hankkii monta, niin ei ehkä tarvitse tehdä enää eräänä päivänä mitään. Voi vaan pötkötellä. Kyllä varmasti silti teen, vedän käteen ainakin, mutta ei ole pakko. Taloudellinen riippumattomuus on niin hype sana, etten sitä käytä. Ammattisijoittaja kuulostaa paremmalle.”

ellauri088.html on line 359:     Armeijan ja opiskeluiden jälkeenkin Arvonen on maltillisesti kasvattanut asuntosalkkuaan, mutta toteaa, että sijoitusasuntoja on vielä ”aivan liian vähän”. Selkeän sijoitusstrategian itselleen laatinut Arvonen sijoittaa Turkuun keskeisille alueille. ”Olen asunut Turussa melkein koko ikäni, joten tunnen kaupungin jokaista kulmaa myöten. Sen lisäksi, että pitää ymmärtää asuntosijoittamista aiheena, on tietenkin ymmärrettävä ja tunnettava se alue syvällisesti – on oltava vahva näkemys. Ilman näkemystä hukka perii.” Päätös sijoittaa vain alueelle, jonka hän tuntee perin pohjin, on varmasti auttanut Arvosta välttämään useita virheitä.

ellauri088.html on line 371: Arvonen siis lukee 52 kirjaa vuodessa, joten muitakin kuin asuntosijoittamiseen keskittyviä kirjoja varmasti tulee luettua. ”Kyllä. Kunhan se on faktaa, niin luen. Vaihtoehtoistakin saa olla joukossa, siitä oppii empatiaa. Luen paljon bisnekseen ja sijoittamiseen keskittyviä kirjoja. Myös arvoihin sopivia myyntikirjoja tulee luettua. Yritän poimia kirjoista sellaisia juttuja, jotka sopivat omaan työhöni ja arvomaailmaani. Suurin osa myyntikirjoista on sellaista epäeettistä luukuttamista. Toki nekin ovat ihan hyviä juttuja, mutta aika vaikeita. En vielä tajua ihan kaikkea."

ellauri088.html on line 373: Arvonen ei kuitenkaan turvaudu toiminnan kehittämisessä pelkästään kansien välistä löytyvään informaatioon, vaan hän myös kysyy vinkkejä muilta sijoittajilta. ”Kysyn neuvoa nimenomaan niiltä, jotka tekevät asioita sillä tasolla, jolla itsekin haluan joskus tehdä. Enimmäxeen miljonääreiltä.” Arvonen kokeekin, että nimenomaan kysymysten esittäminen menestyneille ammattisijoittajille on yksi hänen suurimmista onnistumisistaan asuntosijoittajana. ”Olen onnistunut hyvin, sillä tiedän, että verennimijät ovat tehneet tätä ennenkin, eikä minun tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Olen rohkeasti uskaltanut kysyä ja kopioida muilta, luvalla tietenkin.”

ellauri088.html on line 377: Että sellasia arvoja on Arvosella. On niitä lisääkin, kuten nää:

ellauri088.html on line 384:   Nu ska du inte äta upp dina ord. Sådana där hippies förtjänar gummikulor, skriver vainionpää. För att ge eftertryck till sitt krav flikar han in att demonstranteerna också ska bekämpas med vattenkanoner och fråntas alla socialförmåner. Det vore helt berättigat att de här terroristerna skulle bli av med sina bostads- arbetslöshets - och utkomststöd för varje böt de tvingas betala. Gummikulor och vattenkanoner skulle lära dem hyfs och pli, skriver Vainionpää på Twitter.

ellauri088.html on line 396: Mikä sitten saa Arvosen nousemaan joka aamu ennen kukonlaulua?

ellauri088.html on line 403: Aamukahdeksasta eteenpäin Arvosen päivä jatkuu toimistotöillä, asuntokaupoilla, arviokäynneillä ja muiden perässä juoksemisen parissa. Kello 11.00 on lounasaika. Lounaalle hän tosin lähtee vain, jos saa jonkun poikaystävistä seurakseen. Muuten hän syö toimistolla tai jonkun auki unohtuneen Teslan penkillä banaania, pähkinöitä, riisiproteiinia tai jotain muuta terveellistä.

ellauri088.html on line 416: - Luin sellaiset kirjat kuin The Miracle Morning ja Rich Dad Poor Dad. Tein uudenvuodenlupauksen, että ryhdyn heräämään aikaisin ja alan elämään eri lailla. Sitten tajusin, että se on ihan kusetusta sellainen, että aloittaa uudenvuodenpäivänä. Päätin aloittaa heti.

ellauri088.html on line 425: - Kun lähdin välittäjäksi, halusin kerätä pääomaa, verkostoja ja oppia myymään, jotta voin myöhemmin yrittäjänä työllistää myös monia muita ja talouteni on turvattu. Eikö vapaa-ajan puute haittaa?

ellauri088.html on line 426: - Ei. Olen vielä nuori ja perheetön, poikaystävien kanssa ei tarvi huolehtia ehkäisystä (käytämme kyllä tautivaaran vuoxi kumisuojainta), joten nyt saa painaa vapaasti nappulaa. Se tuntuu oikealta ja väliaikoina kokeilen käteenvetoa. En tunne joutuvani luopumaan mistään tärkeästä. Vaikka nautin tästä nyt, en varmasti kolmekymppisenä enää bylsi tähän tahtiin.

ellauri088.html on line 438:   P.S. Roni Arvosen arvot oli liikaa jopa KaKolle. Tviittasi ensin hippien kaasutuksesta, sitten kutsui demareita vammaisiksi. – Kaasua vaan ja hippiä kumoon. Tarvittaessa kaasua, pamppua ja koppiin vaan. Iltalehti uutisoi asiasta 10. maaliskuuta. Arvonen väitti olevansa pahoillaan.

ellauri088.html on line 442:   Kokoomuslaiset arvot allekirjoittavana ja kokoomuksen politiikkaan uskovana toivon edelleen, että voisin olla mukana kuntavaaleissa Kokoomuksen listoilla, Roni vastaa sähköpostitse. Arvonen kertoo Iltalehdelle haluavansa korostaa, ettei arvostellut vammaisia tai halunnut syrjiä heitä. Hänen tarkoituxensa oli hyvä, eli tehdä pilkkaa demareista vammaisten kustannuxella.

ellauri088.html on line 444:   Olen valitettavasti huomannut Twitterin nopeatempoisuuden altistaneen minut viestinnällisille virheille, joita en asialliseen vuorovaikutukseen perustuvassa työssäni tee. Myönnän, etten ole vielä tottunut olemaan julkisesti suurennuslasin alla ehdokkaana ja puolueen edustajana. Samasta ongelmasta kärsi Donald Trump, ja heitettiinkö sitä ulos? Ai heitettiin? No voi nössö sentään!

ellauri088.html on line 524: Kasautuminen ja kurjistuminen on kapitalismin laki, se on riistäjän rautainen laki. Ei siinä muusta ole kysymys kuin exponentiaalisesta kasvusta. Se on aivan luonnon normitoimintaa. Ässäkäyrää seurataan ja sitten kaoottista nyintää kunnes amplitudi menee nollaan ja laji katoaa. 

ellauri088.html on line 540:   Jerome Clapp "Klapka" Oliver Jerome (May 2, 1859 Caldmore, Walsall Staffordshire, England - June 14, 1927, Northampton General Hospital, Northampton) oli englantilainen kynäilijä ja "humoristi". Senskä muutti sukunnimensä Clapp Jeromexi. Eikös clap ole joku veneerinen tauti? Joo tippuri. Siinäpä se. Jerome oli muutenkin huonosta kodista, rupusakkia kuten kolleegansa Charles Chaplin vähän myöhemmin. Isä oli ironmonger ja lay preacher who dabbled in architecture.

ellauri088.html on line 542: Jeromella oli 2 siskoa, Paulina and Blandina, ja veli Milton joka kuoli nuorena. K. tulee unkarilaisesta kenzusta György Klapkasta, joxka sen kamut kuzu sitä, ei sentään tippurixi. Perhe köyhtyi kun iskä teki huonoja sijoituxia, ja velkojia kävi vähän väliä. Jeromesta tuli isätön 13-vuotiaana ja täysorpo 15v. Jerome meni ensin keräämään koxia raiteilta ja sitten läpytyxiä kiertävässä tiiatterissa. Se meni kintuille ja Jerome kokeili kaikenlaista muuta kansakoulupohjalta, opettaja, pakkaaja, lakimiehen juoxupoika. Sitten se alkoi kirjoitella näitä humoristisia juttuja, ja se naula veti. 

ellauri088.html on line 547:     His 1908 play The Passing of the Third Floor Back introduced a more sombre and religious Jerome. The play was a tremendous commercial success. It was twice made into film, in 1918 and in 1935. However, the play was condemned by critics – Max Beerbohm described it as "vilely stupid" and as written by a "tenth-rate writer".

ellauri088.html on line 591: We beat it out flat; we beat it back square; we battered it into every form known to geometry—but we could not make a hole in it.  Then George went at it, and knocked it into a shape, so strange, so weird, so unearthly in its wild hideousness, that he got frightened and threw away the mast.  Then we all three sat round it on the grass and looked at it.

ellauri088.html on line 607: Of all experiences in connection with towing, the most exciting is being towed by girls.  Ja sitten seuraa jotain hassuttelua tyhmn hameväen kustannuxella.

ellauri088.html on line 614:     Joutava läpänheittokin alkaa vaikuttaa hienolta kun aikaa on kulunut vuosisatoja. Kuten Jerome ize totesi:

ellauri088.html on line 627: Erich Kästner wurde 1899 in Dresden geboren und starb 1974 in München. Der Schriftsteller, Satiriker, Dramatiker und nicht zuletzt Autor der berühmten Kinderklassiker ›Das doppelte Lottchen‹, ›Das fliegende Klassenzimmer‹, ›Pünktchen und Anton‹, ›Emil und die Detektive‹ und ›Die Konferenz der Tiere‹ wurde mit zahlreichen Preisen bedacht (u.a. mit dem Büchner-Preis und der Hans-Christian Andersen-Medaille).

ellauri088.html on line 633:     Omalaatuinen ja hyvänluontoinen sanaleivos salaneuvos ja miljunääri Tobler (Robert Walserin Konttoristin pomo oli Herr Tobler auch. Kirjailijat kexi nimen toisistaan riippumatta natustaessaan Tobleronea.) haluaa tutkia ihmisluontoa. Hän osallistuu nimellä Eduard Schulze oman firmansa, maailmankuulujen Putsblank-tehtaiden kilpakirjoituxeen ja voittaa toisen palkinnon: 10-päiväisen oleskelun Bruckbeurenin Grandhotellissa Alpeilla. Sinne matkustaa Tobler kokeazeen, miten ihmiset reagoivat köyhään surkimuxeen. Seuralaisexeen se ottaa pitkäaikaisen palvelijansa Johannin, joka esittää hotellimajoituxen aikana rikasta laivanvarastajaa.

ellauri088.html on line 637: Joidenkin päivien kuluttua muut hotellivieraat savustavat Toblerin hotellista ja se palaa tyttärensä, Johannin ja rouva Kunkelin kanssa Berliniin. Lähtö on niin äkkinäinen, että Hagedornille ei ehditä kertoa. Hildegard kertoo kuitenkin pikaisesti hotellinjohtajalle sekaannuxesta, joka saa siitä melkein hermoromahduxen. Hahaa!

ellauri088.html on line 639: Epätoivoinen ja pahaa-aavistamaton Hagedorn palaa myös Berliniin ja ezii turhaan  omaa Hildegardia, jostahan sen on oletettava että sen nimi on Schulze. Sitten se ja sen äiti kuzutaan vieraisille Toblereille; tämä tunnustaa oikean minuutensa, mikä ei kuitenkaan lopeta veljeilyä. Myös Hildegard antautuu Toblerin tyttären ominaisuudessa. Seuraavan juhlasyömisen yhteydessä Toblerille ilmoitetaan telefonisesti, että Grandhotel, jonka se ajatteli ostaa heittääxeen ulos sen porzarin ja tirehtöörin - kuuluukin jo hänelle (näin käy aina Roope Ankallekin Akussa). 

ellauri088.html on line 641: Erich Kästner, joka näihin aikoihin on jo joutunut valtaanpäässeiden kansallissosialistien vihoihin ja on melkein julkaisukiellossa, julkaisee kolmen lumisen miehen ainexen 1934 salanimellä Robert Neuner komediana 4 näytöxessä, nimellä "Elinikäinen lapsi". Lukuunottamatta päähenkilöiden nimiä (z. B. Schlüter pro Tobler, kuten myöhemmin filmissä) ovat sisällöt pitkälti samoja. Jo ensi-ilta 7. syyskuuta 1934 Bremenin näytelmätalolla (ohjaus: Fritz Saalfeld) on suuri menestys.

ellauri088.html on line 655:   Miesten työt mezässä, naisten nelinurkkasissa. (Kontiolahti) 


ellauri089.html on line 34:       Tää kuva pelotti mua pienenä. Mä ihmettelin mitä siinä puhutaan. Puhuuko sammakonnäköinen ufomies naiselle vaiko nainen ufomiehelle. Mitenkä tässä tulee käymään, nujertavatko exyneen näköiset ufomiehet kiltin emännän ja piippua purevan namusedän vaiko kääntäen. Raiskaamisoptiota en osannut vielä edes kuvitella. 

ellauri089.html on line 37: 	I wonder how harmless such people are? To what extent civilization is retarded by the laughing jack-asses, the empty-minded belittlers? Nature's obvious mistakes? Mies sitä tulee räkänokasta, muttei tyhjän naurajasta. (Heinlein)

ellauri089.html on line 44: Hein m. in der Wendung Freund Hein Bezeichnung für den ‘Tod’. Der Personenname Hein ist die Koseform von Heinrich und zunächst auch eine verhüllende Umschreibung für den ‘Teufel’, mhd. hein (14. Jh.), nhd. Henn (16. Jh.). Die Bedeutungsübertragung auf den Tod als ein ebenfalls gefürchtetes Wesen wird Claudius (1774) zugeschrieben, der mit dem Zusatz Freund dem Tod zugleich seine vermeintliche Dämonie nehmen und ihn als vertrauten letzten Begleiter des Menschen charakterisieren will.

ellauri089.html on line 48: Robert Anson Heinlein (/ˈhaɪnlaɪn/; July 7, 1907 – May 8, 1988) was an American science-fiction author, aeronautical engineer, and Naval officer. Sometimes called the "dean of science fiction writers", he was among the first to emphasize scientific accuracy in his fiction, and was thus a pioneer of the subgenre of hard science fiction. His published works, both fiction and non-fiction, express admiration for competence and emphasize the value of critical thinking. His work continues to have an influence on the science-fiction genre, and on modern culture more generally.

ellauri089.html on line 49: He, Isaac Asimov, and Arthur C. Clarke are often considered the "Big Three" of English-language science fiction authors.

ellauri089.html on line 53: Bobin isä ja isoveli oli samannimiset, Rex Ivar sr ja jr. Iskä oli kauppa-apulainen v. 1900 ja myöhemmin kassa, kirjanpitäjä ja farmikalujen kiertokauppias. Sotiminen loppui Bobin sukuhaaran osalta Vietnamiin, jota Bob kannatti penkkiurhona ja tuki vielä kuvitteellisesti Vietnamin veteraaneja niteessä Glory Road. Heinleinit olivat siistejä mutta koleerisia sakemanneja. Bobin roistotkin ovat paizi muuten moraalittomia myös hirmu epäsiistejä. Insult upon injury. 

ellauri089.html on line 64: Space Cadet (1948) may not be Heinlein’s best juvenile novel (that spot is usually reserved for Have Space Suit—Will Travel), but it is a solid contender for one of the top spots. Space Cadet would probably be a memorable novel if Heinlein had written no other juvenile books.

ellauri089.html on line 77: Heinlein used his science fiction to earn money and as a way to explore his provocative social and political ideas, and to speculate how progress in science and engineering might shape the future of politics, race, religion, and sex.  Within the framework of his science-fiction stories, Heinlein repeatedly addressed certain social themes: the importance of being earnest, individual liberty and self-reliance, the nature of incestual sexual relationships, the obligation individuals owe to their societies, the influence of organized religion on culture and government, and the tendency of society to repress nonconformist thought. He also speculated on the influence of space travel on human cultural practices.

ellauri089.html on line 83:   His work sometimes had controversial aspects, such as plural marriage in The Moon is a Harsh Mistress, militarism in Starship Troopers and technologically competent women characters that were formidable, yet often stereotypically feminine – such as Friday. 

ellauri089.html on line 86: At the Philadelphia Naval Shipyard Heinlein met and befriended a chemical engineer named Virginia "Ginny" Gerstenfeld.

ellauri089.html on line 100: While at the Philadelphia Naval Shipyards, Asimov, Heinlein, and de Camp brainstormed unconventional approaches to kamikaze attacks, such as listening to detect approaching planes.

ellauri089.html on line 103: He wanted to do his own juvenile work, stating that: "I want to do my own stuff, my own way". Vapaa sexi kiinnosti. Kirjassa Strangers in a strange land se oli aivan daft. Jill is homophobic and says that "nine times out of ten, if a girl gets raped it's partly her own fault." Bobia kiinnosti myös insesti. Heinlein often posed in situations where the nominal purpose of sexual taboos was irrelevant to a particular situation, due to future advances in technology.

ellauri089.html on line 114: From Rocket Ship Galileo (1947) to Have Space Suit—Will Travel (1958), Robert A. Heinlein wrote twelve novels, all published by Scribners, that were aimed at what we now call the juvenile market. In Dr. Johnson’s sense of the word, they are classics in their field, they have stood the test of time. They appeared first in hardback—unusual in a field in which, until the 1950s or 1960s, almost all major works were published in magazines or in paperback; and during the 1950s, hardback copies of these novels could be found in school and public libraries all across the country. These novels later appeared in paperback and have remained available in that form to the present. Heinlein’s juvenile novels have been largely ignored by both science fiction critics and critics of children’s literature; but even a half century after they were written, these novels are still “contemporary” and are still among the best science fiction in the range.

ellauri089.html on line 124: During the 1930s and 1940s, Heinlein was deeply interested in Alfred Korzybski's general semantics and attended a number of seminars on the subject. His views on epistemology seem to have flowed from that interest, and his fictional characters continue to express Korzybskian views to the very end of his writing career.

ellauri089.html on line 126:     Many of his stories, such as Gulf, If This Goes On—, and Stranger in a Strange Land, depend strongly on the premise, related to the well-known Sapir–Whorf hypothesis, that by using a correctly designed language, one can change or improve oneself mentally, or even realize untapped potential.

ellauri089.html on line 132: Heinlein's name is often associated with the competent hero, a character archetype who, though he or she may have flaws and limitations, is a strong, accomplished person able to overcome any soluble problem set in their path. They tend to feel confident overall, have a broad life experience and set of skills, and not give up when the going gets tough.

ellauri089.html on line 163: Elsa Schiaparelli (1890 Rooma - 1973 Pariisi) oli italialainen muotisuunnittelija. Hänet tunnetaan erityisesti huimapäisten ja humorististen yksityiskohtien tuomisesta haute couture -muotiin sekä yhteistyöstään surrealistitaiteilijoiden kanssa. Yksi tunnetuimmista Schiaparellin luomuksista on hattu, joka näyttää korko ylöspäin päähän asetetulta naisten kengältä.

ellauri089.html on line 168: Schiaparelli tutki aurinkokuntaa, ja havainnoituaan Marsia hän laati planeetan kartan ja nimesi sen meret ja mantereet. Vuonna 1877 hän uskoi löytäneensä Marsin pinnalta pitkiä suoria muotoja, joita hän kutsui italiaksi nimellä ”canali” tarkoittaen kanaaleja. Käännösvirheen vuoksi niitä kuitenkin ryhdyttiin kutsumaan ”kanaviksi”, mikä johti kuvitelmiin Marsissa vaikuttavasta sivilisaatiosta. Muutama vuosikymmen myöhemmin Schiaparellin havainto todettiin joka tapauksessa optiseksi harhaksi.

ellauri089.html on line 174: Joopa joo olihan se hienoa, vaikkei siitä seurannutkaan sitten paljon paskaakaan. Muistan että oli Münchenin rautatieasemalla lähdössä junalla kohti Ateenaa. Kuulähetys tuli rautatieaseman rakeisista mustavalkotelevisioista katonrajassa. Ei kyllä Walter Cronkite vaaan joku saxalainen uutislähetys. Me pojat oltiin aika uupuneita ja levättiin tovi aseman ulkopuolella olleella Liegewiesellä. Me oltiin 16-vuotiaita, suunnilleen All-American Boy Cliffordin ikäisiä. Hyvä Kip! Hyvä Oliver! 

ellauri089.html on line 178: Venäläisten miehittämätön 😂 satellitti oli tuomassa Aldinille votkapulloa, veistelee Clarke. AAHHAHHAH nauraa Cronkite tekonaurua.

ellauri089.html on line 182: Cyrano de Bergerac tän kuumatkailun aloitti, Verne ja Herge jatkoivat. Onnexi se on nyt tauolla. Heinlein was a mentor to Ray Bradbury, giving him help and quite possibly passing on the "payahead" concept, made famous by the publication of a letter from him to Heinlein thanking him. Apua, onko Bradburykin yhtä juveniili? Siis tollanen competent man.

ellauri089.html on line 186: Toinen on leidi-ihailuun huolellisesti piilotettu naisviha. Siihen liittyy kolmantena heikosti kätketty narsismi, joidenka takia Kip paljastuu loppupeleissä kadonneexi älypuuhisten prinssixi ja oikeasti fixummaxi kuin sen esibuberteettinen ärsyttävä pissis geniusprinsessa.

ellauri089.html on line 187: Kotiin päästyä Magellanin pilvestä Weepeen isä järkkää Kipille tiskin alta pääsyn ei vähempään kuin M.I.T:hen (mahtava korruptioteko siltä ja Kipille suurin mahdollinen kunnia :), lupaa sille valtakunnan lisäxi pissisprinsessan ja neuvoo sille miten äkäpussi kesytetään jahka sille kasvaa tissit.

ellauri089.html on line 191: On se kumma miten just nää samat mätämäisyydet toistuu miehekkäästä mieskirjailijasta toiseen. On jotenkin pakko. Sellasta Timo Airaxisen essentialismia. Kaikissa Heinleinin henkilöissä on pieni Bob sisällä. Wormfacet mukaanlukien. 

ellauri089.html on line 205:     Dave Langford reviewed Job: A Comedy of Justice for White Dwarf #61, and stated that "When blasphemy stops being witty and shocking, it tends to become pointless, like graffiti scrawled on church wall. I didn't dislike this one, but . . . wait for the paperback, eh?"

ellauri089.html on line 277: kun se ottaa vastaan puolituisten läpyjä.

ellauri089.html on line 289:       Kun Mandelstam sanoi, “Emmä kirjota. Mä vaan suollan puhetta",” se tarkoitti mitä sanoi. Mandelstamin huonouninen seinänaapuri 1920-luvulla kuvasi sitä: “pää heitettynä taaxepäin Osip Mandelstam vaeltaa ympäri taloa. Se lausuu säkeitä säkeiden perään päivät pääxytysten. Runot syntyvät raskaina. Jokainen säe erixeen.” Ja näin kuvasi sitä Sergei Rudakov, nuori filologi ja runoilija joka kävi Mandelsteinin pakeilla maanpaossa Voronezhissä 1935: “Mandelstamilla on hullu tapa työskennellä… mä seison toimivan runokoneen edessä (tai ehkä se on runoelin, paremminkin)… Miestä ei enää ole; se on pikemminkin joku Michelangelo. Se näkee eikä muista mitään. Se vaeltaa ympäriinsä mutisten:  ‘Kuin musta sananjalka vihreässä yössä.’ Neljää säettä varten se polottaa neljäsataa, oikeesti… Se ei muista omia runojaan. Se toistaa izeään ja jättää pois toistot paizi tyylikeinoja, ja pitää uudet säkeet.”

ellauri089.html on line 291:       Kuten Yeats, se kirjoitti kuulonvaraisesti, ei kazeelle.

ellauri089.html on line 299: Pimpsten Fotrasp, [12.03.21 10:51]


ellauri089.html on line 305: Pimpsten Fotrasp, [12.03.21 12:21]


ellauri089.html on line 308: Pimpsten Fotrasp, [12.03.21 12:22]


ellauri089.html on line 314: Pimpsten Fotrasp, [12.03.21 23:15]


ellauri089.html on line 320: Pimpsten Fotrasp, [12.03.21 23:16]


ellauri089.html on line 326: Pimpsten Fotrasp, [12.03.21 23:16]


ellauri089.html on line 332: Pimpsten Fotrasp, [12.03.21 23:23]


ellauri089.html on line 341: Pimpsten Fotrasp, [12.03.21 23:34]


ellauri089.html on line 358:       Entäs Peewee? Tykkääkö se Kipistä? "Hän saa minut nauramaan", on tyttöjen tavallinen perustelu. Pojat naepi naurujaan, tytöt pilikkakirveitään. (Utajärvi) Naisten naurattajia kadehtivat perussuomalaiset sananparretkin. Ei nauru neittä naita eikä seu hyväx muillenkaa. (Kitee) Piukkapöxystä likat tykkää mtta lotuhousul on rahhaa. (Teisko) 

ellauri089.html on line 369: No täähän on vaan peliteorian tuttu erottelu preferenssien ja parhaan strategian välillä. Päämäärä ja keinot. Ja seuraavaxi varmaan sitten pohditaan pyhittääkö toinen toiset. Mikä on yxi variaatio vanhasta individualismi-totalitärismi teemasta. Ollakko erakkomehiläisiä vai termiittejä. Onko 1 hyvä + 2 kaunista meikäläiselle yhtä kuin 3 pahaa tai rumaa temppua jollekulle toiselle? Ovatko eri yxilöiden tai muiden arvioinnin dimensioiden  moraaliset suuntaviivat kohtisuorassa vai vähän vinossa? Jos ne ovat vinossa, saadaan hinta vaikka isoäidille.

ellauri089.html on line 374:   El Laurin lyhkäsempi versio etiikasta: Kyse on tiimipreferensseistä. Oikein paha apina on sellainen joka pelaa tiimin kanssa nollasummapeliä: iloizee kun ne kärsivät. Keskipaha on sellainen joka pelaa tiimin kanssa yhden hengen peliä: iloizee kun voittaa ize, muista vähät välittää. Keskihyvä on tollanen tiimipelaaja joka hurraa kun sen tiimi voittaa kuha se voittaa mukana. Oikein kiltti (sankari tai pyhimys) on sellainen joka noudattaa jonkun muun esim tiimin preferenssejä mieluummin kuin omia. Tässähän se on pikku lankakerässä. Loppu on sitten seliseliä.

ellauri089.html on line 395: Analytical Table of Contents

ellauri089.html on line 415:         § 6. and the answer to this question is that it is indefinable … indefinable ja simple ei ole sama asia. G.E.Mooren määäritelmäteoria oli aika alkeellista tasoa. Kyllä "hyvä" on hajotettavissa tekijöihin ja sillä on oma logiikka, kuten olen osoittanut tärkeässä artikkelissani hyvästä joka ilmestyi Kouvolan julkaisusarjassa.

ellauri089.html on line 475:         § 35. Summary of chapter. Tulihan se sieltä. Tää on tää iänikuinen talousliberaali silmäänkuseskelu. Että me sielukkaat apinaolennot ollaan jotain luonnon yläpuolella kun me osataan näitä pelejä. Ilkka Niiniluoto 70-luvulla ivaili Ahmavaaran korkkiruuvia, että tosiasioista voitas muka päättää miten asioiden oisi paras olla. Senhän hydran pään katkaisi jo Hume sillä giljotiinilla. Ja eihän maailma ole satunnainen eikä deterministinen, eihän? Kai me ollaan muumipelin pelaajia jotka voi vaikka arvaamalla valkata jonkun parhaan reitin, jonka varrella on 2 näkinkenkiä ja muumitalon avain? 

ellauri089.html on line 507:         § 50. Prof. Sidgwick first tries to show that nothing outside of Human Existence can be good. Reasons are given for doubting this. …

ellauri089.html on line 509:         § 51. He then goes on to the far more important proposition that no part of Human Existence, except pleasure, is desirable. …

ellauri089.html on line 525:         § 59. Egoism proper is utterly untenable, being self-contradictory; it fails to perceive that when I declare a thing to be my own good, I must be declaring it to be good absolutely or else not good at all. …

ellauri089.html on line 541:   Tässä Moore alkaa päästä vauhtiin, marssitetaan henkivoimat lavalle. Eihän etiikasta tule mitään ellei mukaan rontata tota kuolematonta sielua, ja sen mahdollistamia kuolemanjälkeisiä taannehtivia palkintoja ja rangaistuxia. Vähän sellaisia side payments, sivumaxuja kuten kaupankäyntipeleissä. 

ellauri089.html on line 542:         § 66. The term "metaphysical" is defined as having reference primarily to any object of knowledge which is not a part of Nature—does not exist in time, as an object of perception; but since metaphysicians, not content with pointing out the truth about such entities, have always supposed that what does not exist in Nature, must, at least, exist, the term also has reference to a supposed "supersensible reality": …

ellauri089.html on line 550:         § 70. One such source of confusion seems to lie in the failure to distinguish between the proposition "This is good", when it means "This existing thing is good", and the same proposition, when it means "The existence of this kind of thing would be good"; …

ellauri089.html on line 556:         § 73. One cause of this supposition seems to be the logical prejudice that all propositions are of the most familiar type—that in which subject and predicate are both existents. …

ellauri089.html on line 584:

So far so good, hyvin ja pahoin, oikein ja vasein, pitäsj ja pitäsj, mutta mitä Jyrin ja poikien oikeasti tulee sitten duunata? Voidaanko jatkaa entisellä mallilla, vai pitäisikö persereijät tervata? No ei nyt sentään, Moore lohduttaa. Tulkaa tyköni te janoovaiset ja isoreikäiset kuten ennenkin, kolkuttavalle avataan.

ellauri089.html on line 609:         § 97. It is plain that rules of class (1) may also be justified by the existence of such temporary conditions as justify those of class (2); and among such temporary conditions must be reckoned the so-called sanctions. …

ellauri089.html on line 617:         § 101. (4) It follows further that the distinction denoted by the terms "duty" and "expediency" is not primarily ethical; when we ask "Is this really expedient?" we are asking precisely the same question as "Is this my duty?", viz. "Is this a means to the best possible?" "Duties" are mainly distinguished by the non-ethical marks (1) that many people are often tempted to avoid them, (2) that their most prominent effects are on others than the agent, (3) that they excite the moral sentiments: so far as they are distinguished by an ethical peculiarity, this is not that they are peculiarly useful to perform, but that they are peculiarly useful to sanction. …

ellauri089.html on line 625:         § 105. and, if we consider the intrinsic value of each exercise, it will appear (1) that, in most cases, it has no value, and (2) that even the cases, where it has some value, are far from constituting the sole good. The truth of the latter proposition is generally inconsistently implied, even by those who deny it; …

ellauri089.html on line 638:   Ideaali on sana josta tulee sana idealismi, ja se ize tulee Plaatton sanasta idea, joka oli Plaatton oma idea (paizi plagiaatti uskovaisilta). Poinzina sillä oli että aivokummituxet ovat todellisempaa kuin "ulko"maailma joka niitä aapan päässä aiheuttaa: käännä maailma pään ympärillä nurinkurin kuin villasukka niin näät, että maailma on mun mielteeni, mä on mä ja muut on meidän krannista. Älyttömin ajatus joka on koskaan narsistiseen mieleen juolahtanut, ja juolahtaa uudestaan ja uudestaan koko ajan. Kirjailijoista yli puolet on niin narsistisia että ne peukuttaa tätä ajatusta (enhän mä mitenkään voi kuolla, tai ainaskin mun meemit on kuolemattomat, lait ennen mua syntyneet jälkeheni jää, sanoi Plaatto ja oli oikeassa, valitettavasti.) Filosfofeissa on näitä oman napanöyhdän pyörittäjiä prosentuaalisesti vielä enemmän kuin muissa kynäntyöntäjissä, vaikka lukumääräisesti ehkä ei. Filosofi on kuin uskovainen pieru exyxissä. 

ellauri089.html on line 652:         § 116. But (3) granted that the appropriate combination of these two elements is always a considerable good and may be a very great one, we may ask whether, where there is added to this a true belief in the existence of the object of cognition, the whole thus formed is not much more valuable still. …

ellauri089.html on line 656:         § 118. from the two judgments (a) that knowledge is valuable as a means, (b) that, where the object of the cognition is itself a good thing, its existence, of course, adds to the value of the whole state of things: …

ellauri089.html on line 666:         § 123. It follows from what has been said that we have every reason to suppose that a cognition of material qualities, and even their existence, is an essential constituent of the Ideal or Summum Bonum: there is only a bare possibility that they are not included in it. …

ellauri089.html on line 674:         § 127. and (3) the consciousness of intense pain: this appears to be the only thing, either greatly good or greatly evil, which does not involve both a cognition and an emotion directed towards its object; and hence it is not analogous to pleasure in respect of its intrinsic value, while it also seems not to add to the vileness of the whole, as a whole, in which it is combined with another bad thing, whereas pleasure does add to the goodness of a whole, in which it is combined with another good thing; …

ellauri089.html on line 676:         § 128. but pleasure and pain are completely analogous in this, that pleasure by no means always increases, and pain by no means always decreases, the total value of a whole in which it is included: the converse is often true. …

ellauri089.html on line 684:         § 132. but there seems no reason to think that, where the evil object exists, the total state of things is ever positively good on the whole, although the existence of the evil may add to its value as a whole. …

ellauri089.html on line 686:         § 133. Hence (1) no actually existing evil is necessary to the Ideal, (2) the contemplation of imaginary evils is necessary to it, and (3) where evils already exist, the existence of mixed virtues has a value independent both of its consequences and of the value which it has in common with the proper appreciation of imaginary evils. …

ellauri089.html on line 689:     Kaikkein traagisinta on, että kaikella tälläsellä pöpinällä on vitun verran virkaa siinä, mihkä suuntaan termiittilauma sännistää. Yhtenä miehenä tai oikeammin lisääntymiskyvyttömänä naaraana ne kiipeää saman kaislan vartta ylös, joka vääjäämättä kallistuu niiden painosta kohti jorpakkoa. Tää askartelu vaan piti Jyrin leivässä ja leivän päällisessä, jotta se voi kuzua opetuslapsia kotiin ehtoolliselle ja sen jälkeiselle kimppakivalle.

ellauri089.html on line 693: Public Domain Dedication Principia Ethica was written by G. E. Moore, and published in 1903. It is now available in the Public Domain.

ellauri090.html on line 64: [14.3. 9.31] paul: Coxia is the side of the stage. And when you say someone is a rat, rato, of something means that they do that very often, could be almost obsessively 

ellauri090.html on line 74: [14.3. 10.14] paul: Ei ollut kovin konservatiivinen Luisan mielestäni. Tapasivat toisensa Brasilian imperiumin aikaan jolloin Brasilia oli jo itsenäistynyt Portugalista. Viittaus on vitsi siitä että vaimo ei ymmärtänyt omaa valtaansa miesten yli, ja että hän oli portugalilainen. 

ellauri090.html on line 76: [14.3. 10.17] Bo Egov: Niin arvelin. Se vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Eikä konservatiivilta vaikka wikipedia sen sellaisexi luokittelee. Ei vaan halunnut lähteä talousliberaalien tasavaltalaisten kelkkaan. 

ellauri090.html on line 94: Escreveu em praticamente todos os gêneros literários, sendo poeta, romancista, cronista, dramaturgo, contista, folhetinista, jornalista e crítico literário. Testemunhou a Abolição da escravatura e a mudança política no país quando a República substituiu o Império, além das mais diversas reviravoltas pelo mundo em finais do século XIX e início do XX, tendo sido grande comentador e relator dos eventos político-sociais de sua época.

ellauri090.html on line 103: tenberg.org/files/55682/55682-h/55682-h.htm">Quincas Borba is a novel written by the Brazilian writer Machado de Assis. It was first published in 1891. It is also known in English as Philosopher or Dog? The novel was principally written as a serial in the journal A Estação from 1886 to 1891. It was definitively published as a book in 1892 with some small but significant changes from the serialized version.

ellauri090.html on line 107: In contrast to the earlier novel of the trilogy, Quincas Borba was written in third person, telling the story of Rubião, a naive young man who becomes a disciple and later the heir of the titular philosopher Quincas Borba, a character in the earlier novel. While living according to the fictional "Humanitist" philosophy of Quincas Borba, Rubião befriends and is fooled by the greedy Christiano and his wife Sofia who manage to take him for his entire inheritance. 

ellauri090.html on line 110:   Juu juu eihän suuri yleisö arvosta tällästä salavittuilua. Ikävää kyynistä negativismia Comten ja muiden talousliberaalien valoisan positivismin sijasta. Tarkemmin sanoen juoni menee näin (credits: Unlock This Study Guide Now):

ellauri090.html on line 122: Maria Benedicta, Sophia’s young cousin, is another potential wife for Rubião, but Rubião is too infatuated with Sophia to be interested in Maria Benedicta. After the incident at Santa Thereza, Rubião appears more cosmopolitan and confident. He spends his inherited money freely, often in support of others in addition to Palha and Dr. Camacho. When his impoverished friend, Freitas, falls ill, Rubião generously gives Freitas’s mother a substantial sum of money. Later, he pays Freitas’s funeral expenses.

ellauri090.html on line 135: Hetkinen eihän tässä ollut mitään päätä eikä häntää, paizi sen Quincas Borba-koiran, ellei se ollut hännätön. Rubião ainakin oli aivan päätön, ja tää tarinakin aika moraaliton. Siis siinä mielessä, ettei siinä ollut nähtävästi mitään opetusta. Ellei sitten tää jenkkien tiivistelmä olisi ollut siivilöinyt kirjan pointtia jotenkin säädyttömänä huolellisesti pois. Vittu ei auta, kai se pitää sitten ize lukea. 

ellauri090.html on line 137:   Joo hizi, heti ekassa kappaleessa sanotaan että R. oli ollut professori, ja oli nyt kapitalisti. Tää oli kylmän rauhallisesti puzattu pois tiivistelmästä! Hemmetin jenkkilurjuxet! Ne on puzanneet kirjasta sen koko sanoman! Jäi vaan tollasia Kauniit ja Rohkeat-tyyppisiä juonipaljastuxia. Kirjassa kerrotaan miten viattomasta professorista ison perinnön kautta rappeutui kapitalisti, ja se tuli sitten muutenkin hulluxi. Koirakin kuoli. Toi "fictional Humanitist philosophy" ei ole muuta kuin talousliberalismia. 

ellauri090.html on line 147: —Bolha não tem opinião. Apparentemente, ha nada mais contristador que uma dessas terriveis pestes que devastam um ponto do globo? E, todavia, esse supposto mal é um beneficio, não só porque elimina os organismos fracos, incapazes de resistencia, como porque dá logar á observação, á descoberta da droga curativa. A hygiene é filha de podridões seculares; devemol-a a milhões de corrompidos e infectos. Nada se perde, tudo é ganho. Repito, as bolhas ficam na agua. Vês este livro? É D. Quixote. Se eu destruir o meu exemplar, não elimino a obra, que continua eterna nos exemplares subsistentes e nas edições posteriores. Eterna e bella, bellamente eterna, como este mundo divino e supra-divino.  

ellauri090.html on line 150:   Täähän kuulostaa ruozalaisten pandemiastrategialta. Geenit ja meemit on suht ikuiset, mutatis mutandis, itiöemät lysähtää, siis vanhuxista viis.

ellauri090.html on line 162:   Entisesti Roope oli kirjaimellisesti nakupelle, niinkuin sen ankallinen kaimakin on sarjakuvissa, vyötäröstä alaspäin. Päässä kuitenkin silinterihattu ja suissat, ja räpylöissä damaskit. Ankat ovat alastomia ilman paitaa; uimarannalla niiden on laitettava jalkaan housut, joissa on reikä pyrstölle.

ellauri090.html on line 175: Machado de Assis é considerado o introdutor do Realismo no Brasil, com a publicação de Memórias Póstumas de Brás Cubas (1881). Este romance é posto ao lado de todas suas produções posteriores, Quincas Borba, Dom Casmurro, Esaú e Jacó e Memorial de Aires, ortodoxamente conhecidas como pertencentes à sua segunda fase, em que notam-se traços de crítica social, ironia e até pessimismo, embora não haja rompimento de resíduos românticos.

ellauri090.html on line 194:     Tiozinho Joaquim oli GAL-TAN asteikon vasemmassa yläkulmassa, eli keisarillismielinen poliittinen konservatiivi mutta sydämen asioissa arvoliberaali. Sitä sitten haukkuivat brasseissa valtaanpäässeet republikaanit, jotka oli oikeassa alakulmassa, eli ilkeitä talousliberaaleja ja pahoja arvokonservatiiveja. Akun Roope-setä olisi kai oikeassa yläkulmassa.

ellauri090.html on line 234: Um de seus amigos, Faustino Xavier de Novaes (1820–1869), poeta residente em Petrópolis, e jornalista da revista O Futuro, estava mantendo sua irmã, a portuguesa Carolina Augusta Xavier de Novais, desde 1866 em sua casa, quando ela chegou ao Rio de Janeiro do Porto. Segundo os biógrafos, veio a fim de cuidar de seu irmão que estava enfermo, enquanto outros dizem que foi para esquecer uma frustração amorosa. Carolina despertara a atenção de muitos cariocas; muitos homens que a conheciam achavam-na atraente, e extremamente simpática. Com o poeta, jornalista e dramaturgo Machado de Assis não fora diferente. Tão logo conhecera a irmã do amigo, logo apaixonou-se. Até essa data o único livro publicado de Machado era o poético Crisálidas (Koteloita, 1864) e também havia escrito a peça Hoje Avental, Amanhã Luva (1860), ambos sem muita repercussão. Carolina era cinco anos mais velha que ele; deveria ter uns trinta e dois anos na época do noivado.

ellauri090.html on line 242: Que a mão do tempo e o hálito dos homens	Ajan käsi ja miesten hengitys

ellauri090.html on line 257: Que vales tu, desilusão dos homens?		Ihmisten pettymys, missä on sun okasi?

ellauri090.html on line 260:           À enchente das angústias;			ahdishtushten tulvan pinnalla;

ellauri090.html on line 276:     Tää oli niin lapsellista mussutusta että meni pakosti parodian puolelle. Näkyyhän siitä vähän millaiset roolit oli paljaalla runoilijalla ja sen kirjaa pitelevällä muusalla. Muut runot Kotelossa vaikuttaa vähän sormiharjotuxilta missä nuori Roope koittaa matkia milloin mitäkin kuuluisampaa runoseppoa. Kovin omaperäsiä ne ei ole. Roope ei ollut kotelon parhaiten teroitettu kynä. Jopa värssyt Korinalle (joka oli kai joku Karoliinan edeltäjä) on eri puisevia. Se você pagou por esse livro VOCÊ FOI ROUBADO!

ellauri090.html on line 283: Noutro parágrafo, diz: "Tu pertences ao pequeno número de mulheres que ainda sabem amar, sentir e pensar." De fato, Carolina era extremamente culta. Apresentou a Machado os grandes clássicos portugueses e diversos autores da língua inglesa.

ellauri090.html on line 285: Conta-se que muito provavelmente tenha influenciado no modo de Machado escrever e, consecutivamente, tenha contribuído para a transição de sua narrativa convencional à realista (ver Trilogia Realista). Não tiveram filhos.

ellauri090.html on line 288: Tinham, no entanto, uma cadela tenerife (também conhecidos como bichon frisé) chamada Graziela e que certa vez se perdeu entre as ruas do bairro e, atônitos, foram achá-la dias depois na rua Bento Lisboa, no Catete.

ellauri090.html on line 298: No entanto, talvez a "única nuvem negra a toldar a sua paz doméstica" tenha sido um possível caso extraconjugal que tivera durante a circulação de Memórias Póstumas de Brás Cubas.

ellauri090.html on line 301: Seus dois primeiros livros de estreia, Crisálidas (1864) e Falenas (1870), são poéticos. Vinte e dois poemas, escritos entre 1858 e 64, compunham este primeiro livro. Há nestes poemas todos uma emoção "menos desbordante" que o comum lirismo da literatura brasileira. As Crisálidas eram inspiradas pelo higor por intensas emoções amorosas ou pelo belo do feminino.

ellauri090.html on line 317: Dom Casmurro — que recebeu diversas interpretações ao longo do tempo — provavelmente é a obra machadiana que mais tenha sido interpretada de maneiras diferentes e vastas, destaque para a interpretação feminista de Helen Caldwell, mas a maioria dos críticos concordam que a obra, por um lado, retrata um brasileiro entre o liberalismo e as antigas tradições da monarquia escravocrata, e, por outro lado, destrói a imagem da amada, Capitu, que seria símbolo de um novo tempo e um risco ao status quo, por ser menina pobre, livre e inteligente (embora alguns poucos tenham afirmado que ela realmente o traiu);

ellauri090.html on line 323: Há críticos que também se focam nos temas e elementos de existencialismo, reflexão e afins que essas obras possuem. De fato, a trilogia foi muito influenciada por filósofos como Blaise Pascal, Montaigne e Schopenhauer.

ellauri090.html on line 325: Os acadêmicos notam cinco fundamentais enquadramentos em seus textos: "elementos clássicos" (equilíbrio, concisão, contenção lírica e expressional), "resíduos românticos" (narrativas convencionais ao enredo), "aproximações realistas" (atitude crítica, objetividade, temas contemporâneos), "procedimentos impressionistas" (recriação do passado através da memória), e "antecipações modernas" (o elíptico e o alusivo engajados à um tema que permite diversas leituras e interpretações).

ellauri090.html on line 355: Roope pääsi (vaikka oli musta) naimisiin portugalilaisen elämänsä naisen kaa joka oli sille vaimona siskona ja äitinä (oikea äiti kuoli pienenä). Elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka muttei saaneet lapsia. Niillä oli pieni valkoinen koira bichon frisé joka kerran exyi ja löytyi sitten kaikexi onnexi toiselta kadulta.

ellauri090.html on line 373: que eu, se tenho, nos olhos mal feridos		Niin et jos on kipeissä silmissäni mulla	

ellauri090.html on line 378:   Kyllä se onkin jotenkin liikuttava. Lopultakin jotain ize koettua.

ellauri090.html on line 389: Ei muuta kuin sarjayrittämään vaan, kyllä se siitä muovautuu, kuten venäläinen sanoisi, eipä aikaakaan niin ollaan kohta taas kokkareina pinnalla, jonkun vaikka liikkuvan intialaistyyppisen ravintolariksan ohjissa. Reinikainen kazoo suopeasti päältä ja nostaa venelakkia. Täst mie piän, tää on hyvä ohjelma, sanoisi myös David Foster Wallace. Save America, if you cannot keep it great. 

ellauri090.html on line 391:   Vizi hei mä vedin ton ihan hatusta! Mut JUST SIITÄ siinä onkin kysymys! Arvasin ihan oikein! Lusmuista pohatoista tosiaan tulee tosi yritteliäitä ja eipä aikaakaan kun ne on taas vaurastumispolulla. Alexis (joka on kyllä homo, mutta sekin on nyt jo ookoo prime time teeveessä) oppii rehellisen (tai no, tuottoisan) työn arvon jne. jne. Tää kaikki selvisi vaan treilereitä kazomalla. Tää sarja on sellasta riches to rags and back to riches tarinaa jota jauhettiin jo 1900-luvun lopulla kun pikku Wallu kazoi televisiota puristellen tennispalloa. Se kyllä tykkäisi. Pilkkanauru pois, kääritäänpä hihat ja ansaizemaan ensimmäistä miljoonaa kengänkiillottajana kuten nuori Roope, tai sooda jerkkinä kuten Bob Heinleinin Kip. 

ellauri090.html on line 395: Ristiina on ympärihomo paikka ja kyrpäjooseppi ampui siellä oravia kengällään. Kuten Länsi-Savossa usein otsikoissa lukee: Ristiinassa Raiskataan Taas. Pikkupoika raiskattiin yöllä sillan alla koska kotona oli liian peloottavaa saada homma loppuun.

ellauri090.html on line 401: Hyvin botoxihuuĺinen epämääräisesti tuttu nuori nainen asui luoteis-Helsingissä erään kadun varrella vanhan kivitalon alakerrassa. En muistanut taloa ihan tarkkaan mutta ajattelin käydä sitä "moikkaamassa" polkupyörällä. Liikennettä oli paljon ja pyöräily sen seassa kysyi rohkeutta. Vähän eziskeltyäni löysinkin talon ja sen ikkunassa ko. blondin. Puhuin sille ruudun läpi ilmeillen jostain syystä englantia ja se vastasi ensin englanniksi ja tuli sitten ulos ja puhui suomea. Se oli vähän vaivautunut ja selitti että se oli lapsenlikkana jollekulle pikkupojalle. Kuinka pienelle kysyin ällistynenä. No 16-vuotiaalle se tunnusti vähän nolona. Siitä arvasin että taisi tulla turha reissu. Lähdin ajamaan takaisinpäin väistellen taas autoja. Lähellä kanavan rantaa näin Niklaxen kadunkulmassa joka selitti kavereilleen että hänellä on serkku joka on psykologi. Koitin miettiä kuka mutten muistanut sellaista. Taisi kerskailla tyhjiä.

ellauri090.html on line 404: Urhea kuormahevonen koitti väistää mun polkupyörää ja hyppäsi isoine hevoskuormineen valtavan pitkän hypyn suoraan kanavaan. Se pääsi melkein toiselle rannalle. Ihmiset vastarannalla hurrasivat sille. Kuormassa olleet varsat pulikoivat vedessä ja kiipesivät ylös rannalle. Menin sinne seuraamaan tilannetta. Mutta urheata hevosta ei näkynyt eikä kuulunut. Se oli isokokoinen mustanraudikko. Kazojat huolestuivat kun se ei tullut pinnalle. Horjahdin ja olin pudota veteen mutta onnistuin jotenkin käännähtämään ilmassa kuin piirretyissä ja pääsin kuiville. Lapsia nauratti.

ellauri090.html on line 421: et gli occhi porto per fuggire intenti		e volgo gli occhi attento a evitare				ja luon silmät alas väistääxeni jäljet

ellauri090.html on line 431: sia la mia vita, ch’è celata altrui.		la mia vita, che tengo nascosta a tutti.			on mun elämä, jota piilottelen jengiltä.

ellauri092.html on line 46:       Tässä käy aina samalla lailla kuin Neuvostoliitossa: ensin mukaan tulee kaikki työtätekevät ja sorretut, plus puliukot ja naisväki, rupusakki on parasta vaalikarjaa herätyxille. Mutta sitten kun hommat alkaa sujua, nousee kökkäreet taas pinnalle ja entisestä matalakirkon pesästä alkaa kasvaa tuttu pyramidimainen keko. Kokoo koko koko. Koko kokoko? Koko koko. Pian uusi kupla alkaa muodostua puuropadan pohjalla. 

ellauri092.html on line 52: En mennyt tenttiin korottamaan kympixi. En halunnut vaikuttaa täydelliseltä nörtiltä.

ellauri092.html on line 54: En siihen aikaan tykännyt muutenkaan hissasta. Nyt se on alkanut kiinnostaa. Kun kirjotin filosofis-pyllykielitieteellisiä artikkeleita nuorena mietin ensin ize ja sitten vasta luin related workkia. Nyt kun olen elänyt elämän loppuun kiinnostaa kazoa mihin tuloxiin muut ovat päätyneet. Tuliko samoja arvoja vai toisenlaisia.

ellauri092.html on line 56: Ja kyllähän se vähän kiinnostaa miten tästä eteenpäin, future work. Nykyään kirjoittavat usein mamumaisesti future works.

ellauri092.html on line 63: In engineering, the Moody chart or Moody diagram is a graph in non-dimensional form that relates the Darcy-Weisbach friction factor fD, Reynolds number Re, and surface roughness for fully developed flow in a circular pipe. It can be used to predict pressure drop or flow rate down such a pipe. Lewis Ferry Moody (5 January 1880 – 21 February 1953) was an American engineer and professor, best known for the Moody chart. He has 23 patents for his inventions. He was the first Professor of Hydraulics in the School of Engineering at Princeton. Tästä Moodysta ei löytynyt sen enempää, tuli umpiperä. Not the way out - exit through tunnel in rear, luki MIT:n vessan ovessa.  Mutta tämä sensijaan on motherlode:

ellauri092.html on line 74:       tent.duckduckgo.com/iu/?u=http%3A%2F%2Fwww.whatsaiththescripture.com%2FGraphics.Voice%2FD.L.Moody.med.jpg&f=1&nofb=1" />

ellauri092.html on line 80:  By 17 years old this stout young Yankee decided to leave his farming work at home and head for Boston where he became a shoe salesman. Like Al Bundy. Taivas on todennäköisesti täynnä kadonneita parittomia sukkia. Ne ovat kaikki pelastuneet sinne. Kun mun sukkaan tulee reikä heitän sen roskiin mutta pelastan parittoman, koska mun lähes kaikki sukat ovat mustia. Vartioin niitä mustasukkaisesti ja teen leskexi jääneistä uusia pareja. He attended a Congregationalist Church which bored him as did all religious matters but over the next year the convicting message of sin and righteousness began to take effect. At the same time though, he raised up a wall of arguments. He settled his heart by deciding to leave the matter until his deathbed, but Cod’s Word continued to disturb him. No wonder: this was good old Boston, the home of the bean and the cod, Where the Lowells talk to the Cabots, And only the Cabots talk to Cod.

ellauri092.html on line 82:  In April 1855 young Edward Kimball a Sunday school teacher was deeply burdened by Moody’s sole. Kimball left his house and made his way to the shoe shop where Moody worked with the intention of confronting Moody about his standing in front of Cod. A thousand contrary thoughts invaded the young man’s mind and he almost turned back. When he realized he had passed the shop he decided he would go for it and get it over with quickly. With what he later thought was a very weak plea with tears in his eyes he challenged Moody concerning his salivation, Cod’s tail and his need of a waist. That day in the back of the shop on his knees Moody accepted his price and Kimball returned home within minutes with new soles. Salivation while you wait. 

ellauri092.html on line 88:     He became very settled and successful in ministry in Chicago. He sat on at least ten separate committees while at the same time fighting the gall of Cod to step out as an itinerant Evangelist. Cash flow was becoming mechanical. In June 1871 a great burden came upon two older ladies in his congregation to pray that he would receive the baptism of the Holy Ghost and fire. These two hot ladies became very obvious to Moody as they sat on the front pew and prayed as he preached. When he enquired about their praying they informed him that they needed the power of the Spirit.

ellauri092.html on line 90: At first Moody could satisfy himself so that was ok. But the persistence of these ladies led him to meet and pray with them. They poured out their hearts asking Cod to fill them with His servant's Spirits. From that day a deep hunger and thirst gripped Moody. By October he was in agony for sole as he prayed and munched Cod for the promised gift. At times he would roll on the floor in agony with the ladies and in tears with this singular prayer to be baptised in the Holy Mackerel grilled with fire. This was a wrestle between his willy and Cod’s willy. It was that very month that Chicago burnt to the ground by ghost fire. All his works, efforts and organizational committees literally went up in a blaze. Shortly after this while passing through New York on his way to Britain the second time Cod heard his prayer. As he walked the streets his willy bent before Cod's, the power of the Golden Horde fell upon him, the Ford drew near and revealed Himself to be His servant. Moody rushed to a friend’s house and asked for rum and to be left alone. Hour after hour he bathed in the presence of Cod as the Holy Mackerels filled him. So strong was this that he cried out to Cod to stay in His hand lest He die. He was filled with the joy of the Gourd. When he left that house it was in the power of the fire, just like Chicago the other day.

ellauri092.html on line 92:  He fleed to England for a few months of rest and with a desire to draw ale with Christian leaders there. He had no intention of zonking although he did a few times but he attended conventions and conferences and wrote numbers of notes and thoughts. He met with the Plymouth Brethren near Dublin and he spent a whole night kneeling in fervent prayer with about 20 of these jealous men. That next morning he walked with Henry “Butcher” Varley through the streets. This Br'er Rabbit said something to him which made a deep impact on the weasel Cod was forming. He said “Moody, the world has yet to see what Cod will do to a man full of It.” That night as these words still reverberated in his mind and heart he vowed that by the grace of Cod and the power of the Holy Mackerels he would be that man. All who met with him during this journey in Britain and Ireland were strangely aware that Cod was preparing a great work in this man. You could smell it a mile away. Mackerels!

ellauri092.html on line 96:  So in June 1873 he arrived again into Liverpool, England, accompanied by his asthmatic wife and song leader Ira Sankey as his other wife. Key men who were leaders and financers who had invited him with the promise of financial help had died since he was last there. There were no meetings, no funds and no committees. What the fuck. It seemed all was lost. Maybe they would just have to return to America? Only one unattractive invitation came from York in the North of England and so there they went. It was hard ground but in the midst of these meetings one unimpressed minister called F.B. Meyer slowly melted and then ignited with holy fervent fire. Our friends fled the scene as fast as they could. Next the Evangelistic foursome moved to Sunderland for several weeks of sole eating meetings where Cod’s power to inflate liver was manifest. In August they brought coals to Newcastle where a daily paper meeting was conducted with some 300 saints in attendance. No other lighting was necessary. News spread throughout the whole land that Creedence Clearvater Revival was coming to churches and salivation to thousands. Other towns were visited in the same manner and left as quickly as the audience caught on that a less inspiring Yankee foursome was doing the song and play. 

ellauri092.html on line 100: In September 1874 they travelled to Belfast in the North of Ireland for five weeks of meetings like those in Scotland. Then onward to Dublin for a month where several thousand pounds sterling were reported converted to dollars. These were some of the most remarkable meetings ever held in Ireland. In November they sailed for England and continued to minister in the main cities and towns. In March 1875 he moved to London to start a 4 mouth campaign. Initially meetings had about 16,000 people in attendance. He bled the rich and poor, the famous and the destitute, princesses as well as paupers. It is estimated that a million and a half people paid him in this chief of cities. After one very brief visit to Cambridge University he returned home to America and did not return again until 1882 when he administered snake oil in Ireland, Scotland, Wales and England.

ellauri092.html on line 102:  In November 1882 when he spoke at Cambridge University he was filled with great anxiety as this educational centre for Britain’s aristocratic and wealthy youth had a reputation of unparalleled riotous behaviour. That first night at a Zoom meeting Moody spoke on ‘the Spirit’s power service.’ The university vicar Handley Moule was somewhat nervous. The young C.T. Studd (the same guy who impressed J.R.Mott with his biceps) greatly doubted ‘if this Yankee was up to the task.’ The first mission night on the Monday had 1,700 students in attendance. As Sankey sang his sacred Hymns they jeered, laughed and shouted. When Sankey finished he was near to tears. As Moody preached on Daniel in the lions den (how appropriate) again they laughed, shouted and did all in their power to disturb him. He maintained his calm. By the end of the week at least 200 students had accepted a check from the speaker. Amongst them was a main ‘ringette player’ who later assumed missionary position in China and was the first lady Bishop of King Kong. Out of this mission came The Cambridge Seven, missionaries who made a lot of dough. This campaign had huge proceeds that also leeched the youth of the whole nation.

ellauri092.html on line 108:     Moody's main claim to fame for us Pylkkänen's is that he helped get the Pentecostal movement going on the American west coast, from whence it went viral in China and infected Wilho Pylkkänen. Wilho toi sen Kiinasta Suomeen supertartuttajana, ja se siltä tarttui satoihin ellei suorastaan tuhansiin helluntaiystäviin. Altistuneita on vielä enemmän, kuten nähtävästi mä. Seuraava taulukko havainnollistaa USA:n eri kirkkokuntien yhtäläisyyxiä ja eroja. 

ellauri092.html on line 140:     Korkeakirkollinen on vähän kuin kokoomuslainen ja matalakirkollinen populisti. Herätyxet tuppaa alkamaan matalalta ja kohoamaan keoxi kuten muutkin vallankumouxet. Uudelleen kökkäröitymistä ei voi estää, sehän on koko homman tarkoitus.

ellauri092.html on line 145: Sveitsin ja Saksan reformaatiossa syntyi 1500-luvulla luterilaisten ja reformoitujen kirkkokuntien lisäksi uskonpuhdistuksen suunta, josta käytettiin aluksi nimitystä anabaptismi (uudestikastajat).

ellauri092.html on line 149: Jo 1630-luvulla baptismi levisi siirtolaisten mukana Amerikkaan. Ensimmäinen baptistiseurakunta perustettiin vuonna 1638 Providencen kaupunkiin, Yhdysvaltojen nykyiseen Rhode Islandin osavaltioon. 

ellauri092.html on line 151:     Opillisesti baptismi painottaa Raamatun erehtymättömyyttä ja arvovaltaa. Samoin korostetaan omakohtaista uskoontuloa. Ainoastaan uskonsa tunnustaneet henkilöt kastetaan. Kaste toimitetaan upottamalla ja se käsitetään lähinnä vertauskuvalliseksi uskon tunnustamiseksi. Kaste suoritetaan vain kastettavan omasta pyynnöstä ja sen kautta liitytään paikallisseurakuntaan. Vauvoja ei kasteta, mutta heidät siunataan Jeesuksen antaman esimerkin mukaisesti. Mitään ikärajaa ei kuitenkaan kasteelle menolle ole asetettu, vaan riittävää on nimenomaan se, että henkilö on väittänyt haluavansa kasteen ja uskovansa. Lasten ja imeväisten suusta sitä kuulee vähemmän. Seurakunnan jäsenyys on tarkoitettu pelkästään henkilökohtaisesti uskoville. Varsinaista yhteistä uskontunnustusta ei baptisteilla ole. David Foster Wallacen peukuttamat mennoniitat oli anabaptistien sekti.

ellauri092.html on line 153: Baptists in the South supported slavery "for economic and social reasons", although this was never admitted. Instead, it was claimed that slavery was beneficent, and endorsed in the Bible by God. However, Baptists in the North disagreed strongly, claiming that God would not "condone treating one race as superior to another". Southerners, on the other hand, held that God intended the races to be separate. Finally, around 1835, Southern states began complaining that they were being slighted in the allocation of funds for missionary work.

ellauri092.html on line 157: In matters of sexuality, several Baptist churches are promoting the virginity pledge to young Baptist Christians, who are invited to engage in a public ceremony at sexual abstinence until Christian marriage. This pact is often symbolized by a purity ring. Programs like True Love Waits, founded in 1993 by the Southern Baptist Convention have been developed to support the commitments. 

ellauri092.html on line 159:   Wikipedian luettelemat pykälät: raamatun paikkansapitävyys ja auktoriteetti, seurakunta koostuu hurahtaneista, paikallisseurakunnan itsehallinto. yleinen pappeus, kaste ja ehtoollinen, pastori ja diakoni, kirkkojen ja valtion erillisyys, yksilön sielunvapaus, on tämmöstä hallintoa vaan, Tästä kyllä puuttuu tärkein eli se uppokastelu. Muissa poinzeissa en nää eroa muitten kliseisiin. Mut mä en ole disciple.

ellauri092.html on line 166:   Metodismi sai alkunsa englantilaisen anglikaanisen papin John Wesleyn hengellisen toiminnan vaikutuksesta. Wesley tuli herätykseen Saksan pietistisen kristillisyyden vaikutuksesta ja alkoi toteuttaa pietismin keskeisiä periaatteita Englannissa. Lontoon Aldersgate-kadulla herrnhutilaisten kokouksessa John Wesley koki hengellisen herätyksen (Wesley itse kertoo sydämensä lämmenneen Jeesukselle 1738), jonka jälkeen metodismi alkoi kasvaa voimakkaasti. Nimitys metodismi oli alkujaan 1600-luvulla kalvinistien arminiolaisille antama nimitys, jolla viitattiin arminiolaisten kalvinismista erottautuvaan käsitykseen vapaasta tahdosta, pelastuksesta ja pyhityksestä.

ellauri092.html on line 168:   Kai kalvinistien mielestä noi toiset oli jotain farisealaisia joilla oli pelastuxeen joku resepti tai läpiveto-ohje, vaikka (kalvinistit sanoi) se on ihan herran kädessä. Se päättää randomisti ketkä on lampaita ja ketkä vuohia, eikä siihen voi millään charityllä vaikuttaa. Siis ei tarvi vaivautua, voi pitää rahnat ize. Paizi vähän pitää antaa pastoreille ettei vaikuta liian pihiltä, muuten ne sanoo vielä ettei olekaan niitä täyden arvan saaneita lampaita. Liikaa ei pidä törsätä sillä herran armolahja näkyy lompakossa. Mut menestys on seuraus eikä syy, se osoittaa että kaveri on herran valikosta esivalittu.

ellauri092.html on line 174: Jo hyvin varhaisessa vaiheessa metodismi alkoi pirstoutua eri kirkoiksi. 1900-luvun aikana monet näistä kirkoista yhdistyivät kuitenkin uudelleen, mutta silti on nähtävissä kaksi eri suuntaa perusmetodismin sisällä: amerikkalainen piispajohtoinen metodismi ja brittiläinen metodismi. Australian, Kanadan, Sambian ja osittain Intian metodistikirkot taas yhdistyivät muiden kirkkokuntien kanssa ekumeenisiksi Yhdistyneiksi kirkoiksi. Eri metodistikirkkoja ja yhdistyneitä kirkkoja yhdistää Metodistien maailmanneuvosto, johon kuuluu 80 kirkkokuntaa 133 maassa ja yhteensä yli 80 miljoonaa jäsentä.

ellauri092.html on line 182: The Third Great Awakening from 1858 to 1908 saw enormous growth in Methodist membership, and a proliferation of institutions such as colleges (e.g., Morningside College). Methodists were often involved in the Missionary Awakening and the Social Gospel Movement. The awakening in so many cities in 1858 started the movement, but in the North it was interrupted by the Civil War. In the South, on the other hand, the Civil War stimulated revivals, especially in Lee´s army. 

ellauri092.html on line 184:       In 1914–1917 many Methodist ministers made strong pleas for world peace. President Woodrow Wilson (a Presbyterian), promised "a war to end all wars." Tästä teki sitten pilaa italialainen nobelistirunoilija Eugenio Montale, joka on aika lailla kyllä never heard. Se oli liian hermeettinen vedotaxeen kansan makuun. Oikeastaan sen ei olis kuulunutkaan saada noobelia kerze oli pessimisti, muze oli sentään antifasisti, joista sodan aikana lie Italiassa ollut pula. Eli jälleen kerran sellanen poliittinen virkanimitys. Montale oli kantava voima runoilijaryhmässä, joka kutsui itseään Hermeettiseksi seuraksi. Ryhmä tuotti täysin epäloogisia runoja, jotka kuvastivat absurdia ajatusta Sodasta, joka päättää kaikki sodat. 

ellauri092.html on line 202: Like most other national organizations, the Methodist Church experienced tensions and rifts over the slavery dispute. Both sides of the argument used the doctrines of the movement and scriptural evidence to support their case. 

ellauri092.html on line 208:   Pst: Wesley kallistui arminianismin sijasta kalvinistisen preterition kannalle eli lampaat olis esivalittu. Tää on vähän kun se että maailma on deterministinen, mutta ei se paljon auta jos se on kaoottinen. Mefodisteilla on paljon laupiaita hommia kuten sairaaloita, orpokoteja, keittoloita ja kouluja. Babtistit on selkeesti joholla, ne on hihhulimpia, niiden jamboreet on vauhdikkaampia. Mefodistit on vähän tollasia kylmäverisiä tinselfishejä. 

ellauri092.html on line 231: Baptists believe in the autonomy of the local church, and churches are most often governed by a form of congregationalism, or pastor-led congregationalism. In more recent years, however, many Baptist Churches have adopted an elder-led congregationalism as a preferred form of polity. Although there are many denominational alliances among churches, most Baptist local churches are entirely autonomous in governing their own affairs, choosing their pastors, purchasing and owning their own property, etc..

ellauri092.html on line 267:   Siltikään ei vielä selvinnyt kummalla porukalla oli isompi lusikka helluntaiystävien sopassa. Edellisen perusteella wilholaisuus olisi selkeesti lähempänä anabaptisteja. Hetkinen hetkinen! Moody onkin kallellaan kelvinismiin, kevinismiin, kenismiin, kedgereeismiin, no mikä se nyt oli - keswikismiin. Ikinä kuullutkaan, mikä se nyt sitten on? Aargh. Tää on niistä varmaan KIVAA. Saa kuurnia hyttystä ja rökittää toisia, olla holier than thou. No oikeesti tää on sama ilmiö kuin supermarketin hammastahnahyllyllä. On pakko kexiä tuotteisiin eroja että saa asiakkaan houkutelluxi ostamaan just meidän tahnapurson. Se suojelee kiillettä ja säästää ikeniä ja saa sun hengityxen raikastumaan ja hymyn häikäsemään. Jeesuskin lämpenee kun näkee sen. 

ellauri092.html on line 269: In 1859 William Boardman published his book, The Higher Christian Life. The book ultimately birthed the Keswick Movement, so named because the first meeting was held in a church in Keswick, England. The Keswick Movement was filled with doctrinal error from the start and like nearly all errors that infiltrated Christendom over the centuries, they remain to this day. This shouldn’t surprise us because Satan has always twisted God’s Word to his own ends.

ellauri092.html on line 273: Those involved with the Keswick Movement were continuationists otherwise known as anti-cessationists. These folks then (as well as today), believed the sign gifts including tongues never stopped. History as well as Scripture tells us that this is not true; that in fact, the sign gifts did actually cease not long after the last apostle died and the Bible had finished being written (though not yet compiled into Canon).

ellauri092.html on line 277: The Keswick Movement urged Christians to seek enlightenment emotionally, to press on toward a higher (“mystical”), experience in Christ. This type of pursuit is diametrically opposed to what God teaches in His Word (2 Timothy 3:16-17). As such, it should be rejected. It is the exact same way Satan tempted Eve to focus on how she felt instead of what God had said (Genesis 3).

ellauri092.html on line 283: Doctrinal errors never really go away once introduced and embraced. They are simply renamed and recycled by Satan to a new generation. Too many leaders within Christendom think they’ve found something “new” and introduce their followers to it in books, sermons and seminars. However, they are simply espousing the same error that Satan tempted Eve with thousands of years ago. There is nothing new under the sun. It simply seems new to the latest generation.

ellauri092.html on line 295: …the problems in the Keswick theology are severe. Because of its corrupt roots, Keswick errs seriously in its ecumenical tendencies, theological shallowness or even incomprehensibility, neglect of the role of the Word of God in sanctification, shallow views of sin and perfectionism, support of some tenants of Pelagianism and semi-Pelagianism, improper divorce of justification and sanctification, confusion about the nature of saving repentance, denial that God’s sanctifying grace always frees Christians from bondage to sin and changes them, failure to warn strongly about the possibility of those who are professedly Christians being unregenerate, support for an unbiblical pneumatology, belief in the continuation of the sign gifts, maintenance of significant exegetical errors, distortion of the positions and critiques of opponents of the errors of Keswick, misrepresentation of the nature of faith in sanctification, support for a kind of Quietism, and denial that God actually renews the nature of the believer to make him more personally holy. Keswick theology differs in important ways from the Biblical doctrine of sanctification. It should be rejected.

ellauri092.html on line 330: Andrew Murray, A W Tozer and others now make perfect sense to me when I read their books. They were mystics who sought, focused on and tended to emphasize an emotional experience they believed was holiness. I understand that mistake because I also desperately reached for that for several years. It doesn’t work and causes the Christian to constantly look to his/her emotions for verification.

ellauri092.html on line 344:       No tää hemmo ainakin on selvä kessationisti, kylmä tinselfish. Se ei kuumene edes Jeesuxelle, saati sitten vaimolle. Jos se on ylipäänsä herännyt, se ei ainakaan ole hurahtanut (se ei ole liekeissä, ei edes kädenlämpöinen) eikä varjelkoon varsinkaan hihhuli, se ei tanssi eikä läpyttele käsiä jossain teltassa. Mä veikkaan eze on mefodisti. 

ellauri092.html on line 348: Wilhoa 6v vanhempi Hans von Holst joka oli jumalisen isäparonin mielestä liian nuori kuolemaan ei lähtenytkään sekoilemaan lähetyskentälle vaan siitä tuli laiskanpulskea ruozalainen  rykmentinlääkäri. Sen samannimisestä ison Paulin ikäisestä pojasta tuli kuuluisahko lääketieteen professori. Jumala oli osoittanut voimansa. Hilja jätti vapaaehtoislistan allekirjoittamatta. Jumala oli kuzunut sen kantamaan tukin tyvipäätä hengellisillä kirjoilla.

ellauri092.html on line 355: Jumala järjesti liitukaudella vähän tilaa ihmisen kehittyä ilman häiriötä dinoilta. Siihen hän käytti asteroidia. No sitten lähetti ainokaisen poikansa. Ei ole toista poikaa (vrt. orava ja sinä lapsena Seurasaaressa: "Ei oo, loppu jo!"), mutta asteroideja on tarvittava määrä.

ellauri092.html on line 357: Granted. Täytyy vaan panna verhot kiinni jos tulee suoraa ilmoitusta tähtisateena. Tuomas akvinolaisen mukaan sekin on tän järkikullan lisäksi välttämätöntä, mutta voi joskus mennä ihmisen valta ja väkivalta yhteen ja kadota yleisen ilmoituksen välttämättömyyden tuolle puolen erityinen ilmoitus, että turpa kiinni nyt lennetään, ja myöhemmin ilmenee että erityisen ilmoituksen takana on sama taho, joka sekoitti yleisen edun ja yleisen ilmoituksen jotenkin toisiinsa. Niinkuin esim. Pierre Abelardin tapauksessa.      

ellauri092.html on line 369:   tent/uploads/2020/03/To-kvinner-p%C3%A5-stranden-31.jpg" width="50%" />

ellauri092.html on line 379: Ben Walter Heikel (1879–1954) oli valtionpomologi, kotimaisten hedelmäviinien valmistuksen uranuurtaja.

ellauri092.html on line 446: Hilja pettyi ja vähän pahastui, mutta tuumi jälkeenpäin: Parempi oli ettei Mott ottanut sitä rajusti. Siitä olis tullut isä v ä ä r ä s s ä m i e l e s s ä. Ilmarissa epäjumaloimisen vaaraa ei ollut. Lanko Kaarle oli komeampi muttei ilmeisesti ollut naistenmiehiä.

ellauri092.html on line 447: Kaarle Krohn oli erehdyttävästi Pancho Villan näköinen, Ilmari oli paljon nyhverömpi. Isä Julius oli iso partapozo kuten sanottu.

ellauri092.html on line 452: Kaarle Krohn tuli tunnetuksi suomalaisen kansanrunoustieteellisen metodin, ns. historiallis-maantieteellisen metodin, kehittäjänä. Metodilla pyritään selvittämään runon, myytin, legendan tai sadun varhaisvaiheita, kulkeutumista ja muuntumista. Metodi perustui saman runon tai sadun eri toisintojen vertailuun. Analysoimalla toisintojen maantieteellistä levinneisyyttä Krohn pyrki rekonstruoimaan runon eri aikoina esiintyneet versiot todennäköistä alkuversiota myöten. Julius arveli että Kalevala oli tullut lännestä, mahdollisesti Yhdysvalloista. Juoni on hyvin samantapainen kuin Game of Thronesissa. 

ellauri092.html on line 456: Krohn otti myös kantaa Kalevalan Sammon alkuperään ja asettui aluksi tukemaan isänsä käsitystä, jonka mukaan Sampo oli aurinko. Myöhemmin hän tarkisti kantaansa ja päätyi 1920-luvulla tukemaan Uno Harvan teoriaa Sammosta maailmanpuu-myytin ilmentymänä. Sammon ryöstöstä kertova runo kuitenkin perustui Krohnin mielestä Gotlantiin tehtyyn ryöstöretkeen.

ellauri092.html on line 469: Onnex Motti 61vee tuli panemaan oman annoxensa Turun päiville. Kun se mylvähti kuin hirvieläin, kukaan ei saattanut jäädä koskemattomaxi. (No Hiljahan ei enää ollutkaan.) Kuningas Jeesuksen käskevällä höökällä, unohtamatta kuitenkaan hyvä poliisi tyyppistä rakkaasti houkuttelevaa iänensävyä.

ellauri092.html on line 471: Pikku synnit ovat vaarallisia kuten kateellisuus. Jumala näkee. Pyhä jumala ei suvaitse pienintäkään syntiä. Se on kauhea vihollinen, kuin verikoira, tai pistävä käärme. Se tappaa. Toisaalta se antaa aina ilmatteex. Vielä tänä iltana! Sit voi alottaa taas alusta. Toimii kuin junan vessa. Kristityllä on aina paras edessäpäin.

ellauri092.html on line 473: Catharina Charlotte Krohnin (1821-1909) jälkeläisistä muodostuu kaksi Breitenstein-haaraa:

ellauri092.html on line 475: Wilhelm Robert Breitenstein (1848-1933), Catharina Krohnin poika, jonka biologinen isä ei ole tiedossa, varttui Suomessa ja jäi tänne. Vuonna 1897 hän osti Kiiskilän kartanon, jolloin se palasi Abrahamin jälkeläisten haltuun parin vuosikymmenen ajaksi. Wilhelmin jälkeläisiä ovat mm. Suomen entinen YK-suurlähettiläs Wilhelm Breitenstein (1933-2005) sekä ministeri Alexander Stubb (1968-). Sit on se mun armeija"kaveri" Breitenstein jolta hukkui lapsi Nauvon rannassa. 

ellauri092.html on line 484: Mites isoovalle Ilmolle sitten kävi?

ellauri092.html on line 489: Äs, ei tää voi mitenkään olla sama Ilmo vaan joku nuorempi. Virheilmo tämä on.

ellauri092.html on line 492: 1926 Hesan Namikan isoon jamboreehen ei Hilja päässyt hillopaalulle kun väppy Ilmari ja pikku Ilmo ei olleet ykköskentän pelaajia eikä Hilja senvuoxi saanut rouvalippua. Hemmetti! Johixen lehteriltä piti kurkkia. Siellä mekin Sekun kaa oltiin yhtenä jouluna 70-luvulla. Mulla oli yskänlääkepullo mukana. Se oli Codesania joka on morfiinin esiastetta. Ilmankos oli hyvä tunnelma.

ellauri092.html on line 499: Mottin vaimo Leila oli maisteri, John pelkkä kandi. Silti se osas valmistaa Johnille viihtyisän kodin ja lämmittää lakanat. Se olikin Amerikan miestenliikkeen johtajien sisar. Se ei koskaan estänyt Johnin rientoja. Se toimi Johnin omatuntona niin ezen ei ize tarvinnut vaivaantua kolkutuxista. 

ellauri092.html on line 505: Joku uskonveli lahjoitti sittemmin ökyhuvilan Kanadaan. Perhettä oli matkojen välillä pantu tulemaan kokonaista neljä. Lomilla loikoiltiin koko perheen voimin eläinten taljoilla ja syötiin forelleja. Lapset pantiin internaattiin ja matka jatkui. Rahantuloa ei voinut estää, ja mixi pitäisikään. When it rains it pours.

ellauri092.html on line 507:   Leilan mukautumiskyky oli ilmiömäinen. Esimerkkinä Leilan mukautumiskyvystä mainizen 24 vuorokautta kestäneen matkan Durbanista etelä-Afrikasta Buenos-Aireslin. Laiva oli pienehkö ja puutteellisesti varustettu. Niinpä ei ollut lääkäriäkään mukana. Leila rouva hankki kaiken varalta runsaat säilyke-eväät. Tuli sitten niin ankaria myrskyjä, että suorastaan hengenvaara oli kysymyksessä. Mottin täytyi tilata laivan puusepältä erityinen suojus, jotta Leila ei putoaisi vuoteesta. Itse hän asettui lattialle makaamaan. Reippaalla mielellä he silti pysyivät, ja hytissä Leila hoiteli eväs-emännyyttänsä, milloin syöminen kävi päinsä ja palveluskuntakin oli avuton. Toisen kerran heidän oli pakko Japanin merellä matkustaa hytittömässä laivassa ja kaiken yötä maata pitkällään, pidellen kiinni kanteen ruuvatun pöydän jalasta, jotta eivät sinkoaisi yli laidan. Olipa Mottilla uskollisia ja sieviä palkallisia sihteereitäkin. Eräs, jota ei merikipu vaivannut, kiinnitti kirjoituskoneensa laivapöytään ja izensä samoin sängynpäätyyn, voidaksensa hoitaa välttämättömiä tehtäviä. Tietysti heillä oli ihaniakin matkoja, jolloin koko seurue nautti meri-ilmasta ja näköaloista, jopa kansipeleilläkin hankki terveellistä

ellauri092.html on line 508: liikuntaa. Mutta milloin vain olosuhteet myönsivät, Mott käytti pääosan matkapäivistä hiljaiseen hartauteen, luovaan ajatustyöhön, "sielunhoidollisiin keskusteluihin" pikku sihteerien kaa, kirjeitten sanelemiseen tai omiin paasauxiinsa. Leila luki sillä aikaa kansituolissa Johnin koirankorville selattuja dekkareita. 

ellauri092.html on line 542: Näytelmillä Iso paha susi ja Sotta Pyttynen hän nousi eniten esitettyjen suomalaisten nykykirjailijoiden joukkoon.

ellauri092.html on line 547: − Olin turhautunut helluntailiikkeen tilanteeseen. Koin, että kaikki muuttuu liian hitaasti. Jumala kuitenkin puhui minulle, ettei minun tule lähteä pois, vaan alkaa vaikuttaa liikkeen sisällä. Hän kutsui minut takapenkistä pelkääjän paikalle, Ketterling kertoo.

ellauri092.html on line 550:       − Jumalan avulla on mahdollista nähdä tulevaisuuteen ja kirjoittaa tulevaisuutta yhdessä toisten kanssa. Sinä voit näyttää esimerkkiä, niin kuin Paavali antoi Timoteukselle tehtäväksi olla esikuvana muille uskoville, Ketterling rohkaisee. Nyt seurakunnan tavoitteena on lähettää 500 työntekijää niiden pariin, jotka eivät ole vielä kuulleet ilosanomaa. Maailmalle on jo lähtenyt 148 lähetystyöntekijää, ja 200 henkilöä valmistautuu lähtöön. Seurakunnalla on suunnitelmallinen valmennuspolku lähtijöiden varustamiseksi.

ellauri092.html on line 559: Ateenan ihme: Kreikkaan tulleiden pakolaisten keskellä tapahtuu

ellauri093.html on line 44: Sana esiintyi kuitenkin jo Agricolan kielessä syntiinlankeemuskertomuksessa:

ellauri093.html on line 94:       Mott oli suurenmoinen mies mutta samalla myös pikkumainen pilkunnussija Kimmo Koskenniemen kaliiperia. Se laski sormensa joka erälle ja kysyi: mixi / tämä / on näin? Se varmisti kokousten yxityiskohdat etukäteen aina huoneistojen koristelua, edustajien nokintapaikkoja ja laulettavia tunteeseenvetoavia lauluja myöden. Se teki jumalalle rahanarvoisia palveluxia ja jumala teki sille vastapalveluxia, tit for that. Se muisti köyhiä sihteerejä telttakepillä ja valizi harkutisti tuliaiset kesähuvilansa talonpoikaisnaapurien lapsille, ei liian halpaa eikä liian kallista. Tietenkään hän ei ollut erehtymätön eikä virheetön, mutta niin lähellä kuin mahdollista olematta jumalan joululahja ize.

ellauri093.html on line 96: Moody oli Mottin esikuva. Se matki Moodya kuin motivational speaker Tony Robbins guruaan. Motivational speaker on saarnaaja jonka epäjumala on mammona. Saarnaaja on motivational speaker jonka votiivi on joku meemi tai virtuaalivaluutta. Mott ja Moody molemmat oli valoisia keswickiläisiä kuten Wilhokin. Mott aloitti mefodistina ja oli businessminded som fan. Kaikenlainen raha kelpas, pecunia non olet. Se hääri hmhkkinä näkymättömän verkon keskellä kuin Riitta Roth.

ellauri093.html on line 98: Yx Welch ei aluxi tykännyt Mottista. Sivusta kazottuna se vaikutti egoistilta. Mutta kun Mott sitten käänsi Welchiin päin karismansa valonheittimet Welch pehmeni. Selvä narsisti! Niinpä tietysti! Se varmaan samastu salaa mielessään jeesuxeen. Mutta ei se niin tyhmä ollut että ois sanonut niin ääneen. Sinäpä sen sanoit, kiersi kysymyxen Jessekin.

ellauri093.html on line 107: Mihin Motti perusti optimisminsa? 1) kristittyjä on miljoonia enemmän kuin vuosisadan vaihteessa. Ahkeraan on uskovaisten pyllyt jauhaneet.

ellauri093.html on line 116: Suopellon ison kiven päällä on esiintynyt torviseizikko. Ei kuitenkaan Cambridgen torvi seizikko, jotka lähti Kiinaan läheteixi. 1 niistä oli se kriketisti Studd. Olikohan niiden joukossa apostoleja? Kuvassa on seizemän veljestä sukkahousuista ja hamosessa, kipa päässä.

ellauri093.html on line 128: For the next month, the seven toured the University campuses of England and Scotland, holding meetings for the students. Queen Victoria was pleased to receive their booklet containing The Cambridge Seven's testimonies. The record of their departure is recorded in "The Evangelisation of the World: A Missionary Band". It became a national bestseller. Their influence extended to America where it led to the formation of Robert Wilder's Student Volunteer Movement.

ellauri093.html on line 134: 5/7 seizikosta kuoli 30-luvulla. Yxi kuoli aikaisemmin, yhdestä tuli helluntaiystävä, pitkäikäisimmästä Dixon Hostesta peri Hudsonin konttorihommat. Studdin batting average oli näyttävä. Oisko kannattanut jatkaa valkoisissa. No pääsihän se niihin sitten loppupeleissä. 

ellauri093.html on line 152: Me käytiin Fuzhoussa, asuttiin rumassa tornihotellissa keskellä muita tornitaloja. Danin vanhemmat tarjoili ankkalammikon partaalla Maon pyllynreikiä ja kotonansa hyviä lohikäärmeen silmiä. Olohuoneen keskellä oli sohva seinänkokoisen terveen edessä. Ei muita huonekaluja. Fujianin pohjoisosassa oli teefarmi jonne mentiin junalla. Danin äiti oli ostanut sille lahjakortin hääkuvauxiin. Sulhasesta ei ollut tietoa. Dan oli lesbo takuulla. Äiti oli häiriintynyt muka lastenlääkäri. Se pelasi koko matkan matopeliä.

ellauri093.html on line 158: Pariskunnalla ei ollut lapsia. Vanhemmiten hän kärsi kroonisista vatsavaivoista ja angina pectoris -sydänoireista. Nee koki myös eri seurakuntien hengellistä vastustusta, koska hän opetti, että eri suuntaukset ovat pahasta, koska ne hajottavat Kristuksen ruumista eli seurakuntaa kokonaisuutena.

ellauri093.html on line 159: Häntä rasittivat myös vastakääntyneiden seurakuntalaisten kypsymättömyys ja inhimillinen vajavaisuus.

ellauri093.html on line 161: Neen läheisin työtoveri oli Witness Lee -niminen babtisti. Heidän yhteistyönsä alkoi 1932. Lee muutti Shanghaihin 1934 voidakseen työskennellä enemmän Neen kanssa. Hän muun muassa toimitti Neen julkaisua The Christian 1934–1940 ja oli hänen best maninsa mm. tämän avioituessa. Vuonna 1949 Nee lähetti Leen ja ryhmän muita Taiwanille jatkamaan lähetystyötä. Charity oli käynyt mustasukkaisexi. Taiwan  eli Formosa on oikeistokiinalaisten saari Fuzhouta vastapäätä. Yhtä lähellä kuin Tallinna. Danin vanhemmat oli vieläkin vihaisia sen petturuudesta. 

ellauri093.html on line 178: At a time when Britain was in need of morale-boosting generalship, Wingate attracted British Prime Minister Winston Churchill's attention with a self-reliant aggressive philosophy of war, and was given resources to stage a large-scale operation. The last Chindit campaign may have determined the outcome of the Battle of Kohima, although the offensive into India by the Japanese may have occurred because Wingate's first operation had demonstrated the possibility of moving through the jungle. In practice, both Japanese and British forces suffered severe supply problems and malnutrition.

ellauri093.html on line 182: Wingate was known for various eccentricities. For instance, he often wore an alarm clock around his wrist, which would go off at times, and had raw onions and garlic on a string around his neck, which he would occasionally bite into as a snack (the reason he used to give for this was to ward off mosquitoes). He often went about without clothing. In Palestine, recruits were used to having him come out of the shower to give them orders, wearing nothing but a shower cap, and continuing to scrub himself with a shower brush. Sometimes Wingate would eat only grapes and onions.

ellauri093.html on line 197: Their support text is from 1 Corinthians 15:33, "Do not be deceived: evil communications corrupt good table manners." Among other distinctions, the Gospel Halls would generally not use musical instruments in their services, whereas many Chapels use them and may have singing groups, choirs, "worship teams" of musicians, etc. The Gospel Halls tend to be more conservative in dress; women do not wear trousers in meetings and always have their heads covered, while in most Chapels women may wear whatever they wish, including nothing, though modesty in dress serves as a guideline, and many may continue the Orde Wingate tradition of wearing a shower cap for head covering if nothing else. Open Brethren churches are all independent, self-governing, local congregations with no central headquarters, although there are a number of seminaries, missions agencies, and publications that are widely supported by Brethren churches and which help to maintain a high degree of communication among them.

ellauri093.html on line 199: Henry K. Carroll performed an analysis of United States census data in 1912 to assign Roman numerals to various Brethren groups. For example, Brethren III is also known as the Lowe Brethren and the Elberfeld Brethren. Carroll's initial findings listed four sub-groups, identified as Brethren I-IV, but he expanded the number six and then to eight; Arthur Carl Piepkorn expanded the number to ten. Those who have attempted to trace the realignments of the Plymouth Brethren include Ian McDowell and Massimo Introvigne. The complexity of the Brethren's history is evident in charts by McDowell and Ian McKay.

ellauri093.html on line 201: Brethren assemblies (as their gatherings are most often called; everybody is supposed to speak in assembly languages) are divided into the Open Brethren and the Exclusive Brethren, following a schism that took place in 1848. Both of these main branches are themselves divided into several smaller branches, with varying degrees of communication and overlap among them. (The general category "Exclusive Brethren" has been confused in the media with a much smaller group known as the Plymouth Brethren Christian Church (PBCC) or the Raven-Taylor-Hales Brethren, numbering only around 40,000 worldwide.)

ellauri093.html on line 207: Another less clear difference between assemblies lies in their approaches to collaborating with other Christians. Many Open Brethren will hold gospel meetings, youth events, or other activities in partnership with non-Brethren Evangelical Christian churches. More conservative Brethren tend to not support activities outside their own meetings.

ellauri093.html on line 217:   One of the most defining elements of the Brethren is the rejection of the concept of clergy. Their view is that all Christians are ordained by God to serve and therefore all are ministers, in keeping with the doctrine of the priesthood of all believers. The Brethren embrace the most extensive form of that idea, in that there is no ordained or unordained person or group employed to function as minister(s) or pastors. Brethren assemblies are led by the local church eiders (fig. 1) within any fellowship.

ellauri093.html on line 252: Elder abuse can take many forms. Often more than one type of abuse can be used.

ellauri093.html on line 254: Emotional (or psychological) abuse: Using threats, humiliation or harassment causing distress and feelings of shame, stress or powerlessness. It often occurs in combination with other forms of abuse.

ellauri093.html on line 256: Neglect: Failing to provide the basic necessities of life, either intentionally or unintentionally.

ellauri093.html on line 309: Onko seurakunnan oltava paimenten, haahkojen tai bordercollieiden löysästi vartioima lammaslauma vaiko tarkoin konstruoitu termiittikirkko? Siitä juuri taittoivat veistä Wilho ja paha Schmidt. Kuunnellaanpa asiasta vaarattomia veljiä.

ellauri093.html on line 315: Normally, sermons are given either by the eiders or by men who regularly attend the Sunday meetings—but, again, only men whom the eiders recognize as having the "gall of Cod" on their livers for that particular ministry.

ellauri093.html on line 319: Officially naming and recognizing "eidership" is common to Open Brethren (cf. 1 Thessalonians 5:12–13), whereas many Exclusive Brethren assemblies believe that recognizing a man as an "eider" is too close to having clergy, and therefore a group of "leading brothers", none of whom has an official title of any kind, attempts to present issues to the entire group for it to decide upon, believing that the whole group must decide, not merely a body of "eiders". Traditionally, only men are allowed to speak (and, in some cases, attend) these decision-making meetings, although not all assemblies follow that rule today.

ellauri093.html on line 337: Nää taitaa olla katolisten hullutuxia. Hikistä pehmopornoa.

ellauri093.html on line 341: Haahkoillakin lienee metrin mittainen kiemurainen kikkeli kuten muilla sorsalinnuilla. Sitä kelpaa panna purnukkaan ja ottaa ulos kuin Ihaan synttärillä.

ellauri093.html on line 345: Presbyteriaaninen kirkko on reformoiduista kirkkokunnista varsinkin Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa käytetty nimitys. Termiä presbyteriaanit käytettiin ensin Skotlannin kirkon jäsenistä, ja se johtuu kirkon presbyteerisestä kirkkojärjestyksestä, jossa maallikkohaahkat eli presbyteerit muodostavat samanarvoisina pappien kanssa presbyteerioiksi kutsuttuja kirkollisia hallintoelimiä. Presbyteerioita on kirkollisen hallinnon kaikilla tasoilla paikallisseurakunnista valtakunnalliseen kirkkoon saakka. Presbyteriaaninen kirkkojärjestys vallitsee useiden muidenkin maiden reformoiduissa kirkoissa. Sama systeemi on nyt voimassa Helsingin yliopiston pikku konsistorissa, jossa nuijaa heiluttavat ex-presidentit ja upporikkaat nuijat kuten Herlinin Ilona. Sentään ne on muijia eikä tavanomaisia silverbäkkejä. 

ellauri093.html on line 351: Hiljan äidin porukoilla oli mökki Lahden lähellä Vesijärvellä. Joxeenkin rauhismainen ilmeisesti. Nimikin oli Rauhaniemi. Siellä oli pyöreitä asteri- ja bellispenkkejä, ja sieviä pöytäryhmiä kahvitarjoilua varten. Mäntymezä oli perattu puistomaisexi ja aidattu piikkilangalla jotta naapurit pysyisivät loitolla. Marjapensaita ja keittiökasvimaita oli ennestään, ja suuri alue varattiin puutarhamansikoille. Saku pantiin pumppaamaan vesi järvestä kaivonrenkaisiin josta se valutettiin istutuxille.

ellauri093.html on line 361: tent/uploads/2016/10/KarlPovlsen_grey.jpg" width="15%" />

ellauri093.html on line 370:     Kauneus on vaan puku hyvän päällä, jonka sisällä on totuuden luuranko. Sixei sovi tehdä vaan l'art pour l'art kuten Goncourtin veljexet. Eräiden uskonto on taide, ne on väärässä. Toisten taide taas on uskonto, ne on bullshit artisteja kuten mä (sanoi Kari). Vastustakaa kaikkea epäpuhdasta, työntäkää tamponeja joka reikään, käykää tiheästi alapesulla. Tukkikaa vahalla lasten ja nuorten korvia. 

ellauri093.html on line 372: Esimerkkinä kadehdittavan kunnollisesta musiikista Kari soittaa pätkän Wagneria. Wagner oli nazien lemmikki ja kova antisemitisti, vaikka saattoi olla izekin juutalainen tuntemattomaxi jääneen isän puolelta. Loppumetreillä Wagneria kiinnosti Arthur de Gobineaun kexeliäs ajatus, että länsimaiden perikato johtuu vaaleanpunaisten arjalaisten sekaantumisesta ruskeampiin värimuunnoxiin. Nojaa. Jotain likaa on jokaisessa siassa kun jaxaa kaivella. Älä jaxa huutaa Seija takaata. 

ellauri093.html on line 378: Karin runon iskeviä säkeitä on vaikee suomentaa runoxi. (Ehkä sinusta, Hilja, ei minusta.) Paroni Nikolay rukoili että rakas taivaan isä antaisi päivänpaistetta, kun lakanatkin homehtuvat. Ja kazo! Jumala kuuli tämän pyynnön melkein välittömästi. Monet olivat kuitenkin jo ehtineet saada kurkkunsa käheäxi rukoilusta, Hilja mukaanlukien. Tanskasta matka vei Hampuriin tutkimaan merimiesten käymälää. Ei vaan elämää. Ei vienytkään, Teodolinda-äidin tulehtunut kohtalon sormi osoittikin takas Rauhaniemelle. Mutta kotimatkalla pääsi viinan siis flunssan käheyttämä Hilja tekemään lähempää tuttavuutta merimiehiin avuliaan merimiespapin välityxellä. Toisena apumiehenä hääri sittemmin kauppaneuvos Heikki Kestilä Kestilöiden naistenvaatehuoneelta Turusta, joiden vieraana oli Janet Breckenridge (Ympyräsuu) Rotary-stipendiaattina 70-luvulla. Ne oli Janetin mielestä karmeita tyyppejä. Mutta Janet onkin kveekari.

ellauri093.html on line 382:   Tytöt jatkoi matkaa jumalan asianaisina Kööpenhaminan tivoliin kazomaan miten toinen puoli elää. Heikki Kestilä ei pysynyt aaltopituudella, nuori ylioppilas ei ehkä ymmärtänyt tyttöjen vaikuttimia, tai ymmärsi ne liian hyvin. No se ei ollut saanutkaan sitä rommia. Keinuja ja karuselleja ja aisti-ihmisiä huumaavaa rämisevää musiikkia. Turhuuden markkinat, sellaiset kuin siinä Thackerayn filmatisoinnissa, jossa rämisevästä musiikista vastasi Jimi Hendrix (ks. mottoa). Tyttöjen teki mieli mennä varieteeseen, mutta pelastuivat valkolakin ansiosta. Sitä ei sovi häpäistä, vaikka omat päät voisikin. Jumalakin varmaan jakaa tulijoille valkolakkeja taivaan portilla. Hilja sai jälkeenpäin tarkat tiedot merimiesten arkipäivästä pastori Valtarilta.  Lähettipä hän vielä purjelaivan rommipullossa, numeroiden siihen jokaisen eri osasen. Kotimatka oli muuten mukava, paizi ei voinut yhtään laulaa vaikka laulatti niin pirusti.

ellauri093.html on line 384:   Kolmisoinnun kirjanpainajan K.F. Puromiehen kirjapainon osti 60-luvulla Aatos Erkon Sanoma. Kukas painoi Wilhon Voitto-Sanomat? Kuvaavaa on, että lehdessä ei erityisemmin määritellä julkaisutahoa. Kari raihnastui, sai silmäpaon ja 1917 ei joulukorttiin tullut enää vastausta. Vanha pastori nukkui pois 67v ikäisenä kapinavuotena.

ellauri093.html on line 394: Lahdessa kokousten säännöllinen pito omassa rukoushuoneessa loppui vähitellen 90-luvulle tultaessa saarnaaja Veikko Salon ikääntymiseen ja sittemmin poismenoon. Lahden kokouspaikka oli aivan torin laidassa klassisessa Kotilan talossa. Koko ajan säännöllinen toiminta on kuitenkin jatkunut Multialla keskeytyksettä ja alkanut uudelleen Helsingissä.

ellauri093.html on line 402: Sitten vuokrattiin 1985 aivan keskustasta kahvila Korsun yläpuolelta huoneisto kokouksia varten. Tässä kokoustilassa kokoonnuttiinkin vuoteen 2005 asti, jolloin siirryttiin SEOn taloon vähän kauemmaksi keskustasta. Sieltä siirryttiin nykyiseen paikkaan. Juhannuksenakin pidetään edelleen kokouksia, mutta vähemmän kuin aikaisemmin, ennen kaikkea työntekijöiden ja vastuuhenkilöiden ja osallistujien luonnollisen poistuman vuoksi.

ellauri093.html on line 418: Armon ja Rauhan Sanoma Multian Lähetysyhdistys ry:n julkaisemana ilmestyi vuodesta 1998 vuoteen 2005 neljä kertaa vuodessa. Vuoden 2005 Joululehti ilmoittaa sisäsivullaan: Viimeinen numero. Multian Lähetysyhdistys ry on päättänyt lopettaa tämän lehden julkaisemisen ainakin toistaiseksi. Yhtenä ilmeisenä vaikuttavana tekijänä oli Multialla paimenena, saarnaajana ja Lähetysyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana toimineen Veikko Hokkasen poismeno. Viimeisessä lehdessä on hänen muistokirjoituksensa.

ellauri093.html on line 444: In the adorations and benedictions of righteous men	Vanhurskaiden setämiesten rukouxissa ja siunauxissa

ellauri093.html on line 469: Mut ei sekään ole ihan tyydyttävää (Nielsenin kannalta), sillä sittenhän ei Jepen neizeellinen syntymäkään ole kuin vain sielun silmin nähtävää sekundatotta. Miten käy tiernapoikien? Siitä ei Prof Nielsen selviä kuin mustekalan keinolla: levittämällä mustan pilven ja uimalla kiiruusti pois sen varjolla.

ellauri093.html on line 471: Hilja ei ole veizilaatikon terävimpiä veiziä, joten se ei nää tässä mitään ongelmaa. Nielsenin luennot olivat kyllä pilkan kohteena, mutta nuorelle totuudenezijälle niistä avautui vapauttavia näköaloja. Hänelle valkeni toisaalta inhimillisen tutkimuxen avaruus ja tärkeys, mutta toisaalta riittämättömyys, kun iäisyysarvot ovat kysymyxessä. Uskon yxinkertainen tie kirkastui aivan uudella tavalla, ei tiedon vastakohtana, vaan sen välttämättömänä täydentäjänä. Kantin lait ovat yhtä epäämättömiä sielun sisäkentillä kuin Newtonin painovoimalaki ulkopeleissä. Mutta eri tavalla. Ai miten niin? Pruit pruit, läiskis läiskis (peruuttaa nopeasti taka-alalle).   Kuten Peeveli sanoi: "Kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä kuulostaa hyvältä, sitä miettikää." Hizi koittais edes päättää mitä niistä erityisesti.  

ellauri093.html on line 486:   Karin morsian joutui odottamaan monta vuotta Karin tunaroidessa, mutta jaxoi tehdä sen rakoilematta pahasti. Ehkä ne käytti varmoja päiviä. Tai sit keskeytettyä yhdyntää, se on mullekin kyllä vanha tuttu. Tuli mieleen että varmaan Ilmari ja Hiljakin joutui johkin apukeinoon turvautumaan, kun Ilmarin mukana tullut pesue oli jo ylimittainen. Jos ne käytti selibaattia, ei ihmetytä että Hiljalla on levottomia juttuja. "Olin sopinut yhtymisestä Kööpenhaminassa mieheni kanssa. Meillä oli pari päivää vapaata aikaa. Mietin miten ne parhaiten käyttäisin, ja rukoilin Jumalan johdatusta."

ellauri093.html on line 488:   Hilja ei ollut mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin. Enemmän sellainen hengessään köyhä harmaavarpunen joka saa kehotuxen tulla mukaan kyyhkysten joulujuhlaan. "She a beauty? I´d rather call her mother a wit." Karin pappila Kirkeby oli yhtä näyttävä kuin Darcyn Pemberley. Varmaan Hiljakin olis siellä viihtynyt, mutta kun sillä oli jo se Marie. Jolle Kari oli runoillut hopeahääpäivänä:

ellauri093.html on line 491:     Joten hylkäsin puolimaailman naisen.

ellauri093.html on line 499:   Kari oli kaunosielu, esteetikko kuten Calleri. Hänen kuolemansakin oli kaunis. (Toisin kuin Calle-paran. En mene yxityiskohtiin.) Hautajaiset oli melkein yhtä komeat kuin Wilholla. 

ellauri093.html on line 501: Nyborg-Strandissa Hilja nokkii ja pudottelee kuuluisia hartausnimiä kuin harmaavarpunen kyyhkysiltä jääneitä jyviä. Siellä oli meitä poikia, siellä oli Christensen, Svend Rehling, "Israelin tytärten" kääntäjä jota en ennestään tuntenut, Ingibjørg Olafsson, myöskin comtesse Knuth odottaa. Kylläpä he olivat kilttejä minulle! Jumalakin järjesti kyydit tosi reilusti. Laaja puisto, hulppeat premissit, suuret kokous- ja ruokailusalit, hyvät majoitushuoneet sekä asialle alttiit hoitajat ja palvelijat, jotka enimmäxeen olivat kristillisten yhdistysten jäseniä. Helluntaiystävien pastorisparillakin oli paljon auttavia käsiä. Hilja oppi tuntemaan sekä  nuoria, voimakkaita tulisieluja että iäkkäitä herttaisen lepsuja sydänvaivasia. Nokkimajärjestys oli täsmällinen. 

ellauri093.html on line 507:   Verlainesta on Pellissierin paasaus albumissa 33. Sehän oli Rimbaudin petikaveri, kuten selviää Rimbaud-paasauxesta albumissa 49. Verlainen runo Chanson d´autumne ei ollut vain liittoutuneiden koodisana, vaan sitä siteerasi ulkomuistista Julia Carlsonin oloinen Paula Beer, joka esitti mainiosti saxalaista Annaa elokuvassa Frantz. Pierre Niney oli aivan Maxin näköinen. Leffa oli coveri Lubitschin vanhemmasta leffasta, joka perustui Maurice Rostandin kirjaan vuodelta 1925 L'homme que j'ai tué. Se oli erinomaisen hyvä ohjelma, siit mie pidin. Vanhanaikainen juonileffa, jossa ei käynyt hyvin vaikka ei vallan huonostikaan. Hautausmaalla puut humisivat kohtalokkaasti.

ellauri093.html on line 535: Ja kuinkas sitten kävikään?

ellauri093.html on line 569: Ja sitten toimintaan.

ellauri093.html on line 587: > Kun Russell esitelmöi tuubissa "Why I am not a Christian", kysyn why ask. Tai paremmin vielä "why not ask"? Jos se rukoilisi, Jumala kysyisi samaa: what's it to you? Eräänlainen Russellin käytännön paradoksi. Russell haluaa kuulua samaan ryhmään kuin Jumala johon ei uskota, niinkuin sitten pasifismissaan joutuikin. Samalla puolella kenenkään  uskomattoman Jumalan kanssa, muttei silti ateistikaan. Agnostikko, kyllä tietää, muttei ole ymmärtävinään kysymyksen luonnetta.

ellauri093.html on line 589:   Agnostikko astmaatikko sak samma, ei siitä saa saikkua. Agnostikko on wannabe ateisti joka pelkää että sittenkin voi loppupeleissä pilvestä iso nyrkki tunnottoman päähän kumahtaa (YUP). Turhaan jarruttelee agnostikko, ezii verukkeita astmaatikko, who is not for us is against us, varoittelee  aidalla istujia Jeesus ja Jehova. Nollasummapeliä ilman tasapeliä ja pattia. 

ellauri093.html on line 602:   Sinä aamuna jona pastori Frederiksenin ja Neiti Nielsenin kanssa ajoin autossa Fyenin tasaisia maanteita pitkin Søllingeen, luonto kukki ja taivas säteili ja sydämeni oli täynnä kiitollisuutta tämän maallisenkin elämän täyteydestä - vaikka eräs rakas hauta onkin matkani päämääränä. Pastorinrouva oli sydämmellisenä vastassa. Päivällinen oli valmiina, ja sen jälkeen minut lähetettiin rauhalliseen yläkerran huoneeseen nukkumaan päiväunia. Lehtimajassa joka oli luovutettu Povisen lesken ja tyttären asunnoxi kohta astuikin meitä vastaan hento, pienexi kutistunut nainen. Toinen silmä ja hiukan vinoon vetäytynyt suu kielivät lievästä ajatusten katkeamisesta. Hänen yllänsä oli vanhakuosinen musta puku ja päässä yhtä vanhanaikainen liian pieni olkihattu.Kaiken tuon huomasin saman tien tyytyväisenä. Hän on meidän ristimme, ämmä sanoi vielä vammasesta tyttärestä. Noniin, kuinka toisin oisi kaikki jos Povisella oisi käynyt parempi viuhka, sanomatta nyt kenen kaa. Leski esitteli sotasaaliita. Tässä on Sysmän kirkon sisäkuva. Tuossa Autotalon varakkaiden Montosten lahjoittama ruma kuparipakote. Tuolla Sirkka-tädin Israelista tuoma lampukka. Olisi ollut puhelemista kauniista esineistä vaikka kuinka pitkältä.

ellauri093.html on line 608:   Pappila tuntui jotenkin ahdistavalta. Rouva Rørdam oli pieni ja hento, olennossa jotakin luihua ja epäluuloista, ehkä vihamielistäkin vihamielistä pastoria kohtaan. Rørdam oli hänen täysi vastakohtansa, kookas ja karkeapiirteinen, pitkä piippu hampaissa, ilme rauhallisen röyhkeä. Huoneet olivat matalat mutta pimeähköt. Halusin nuuskia vielä puutarhaa, vaikka kumpikaan pappilan tontuista ei tarjoutunut oppaaxi. Melkoisen vaiteliaina palasimme.

ellauri093.html on line 612:   Grundtvigilaisten hommeleista jäi hyvä maku suuhun. Siihen kuului luonnollisesti jumalanpalvelus, mutta myös käynti hurskaan valistuneen talonpojan kodissa ja illalla pitäjän nuorisolle naistenlääkärin vastaanotto. Tytöt ja pojat saivat leikkiä lääkärileikkejä, koko pappilan väki mukana, ja kaikille tarjottiin väkeviä virvokkeita. Lopuxi hiljennyttiin karhuntaljalle takan eteen. 

ellauri093.html on line 623: Hyvässä hartauslehdessä kirjoituxet ovat eläviä ja kohtikäypiä. Sellainen oli jutkuluopioille tarkoitettu saxalainen lehti joka oli Hiljalle käynyt rakkaaxi ilmaisista näytteistä. Rikun ja Pikin tavoin se laittoi kestotilauxen heti vetämään. Maxaahan se pitkän pennin, mutta vanhoja numeroita on sitten kovin mieluisaa jaella köyhemmille sisarille, kun niissä lukee tilaajan nimi takana.

ellauri093.html on line 626: Hilja seikkaili merimiesten perässä Hampurissa yhtä epämääräisillä kulmilla kuin Frantzin Anna Pariisissa. Yömajan ikkunoista kurkisti ahnaita miestenpäitä. Sängyt rytkyivät pimeällä ja puolimaailman naiset nauroivat.

ellauri093.html on line 635:   Dick oli pieni ja paxu ja sillä oli "tavallinen" naama. Ei hän ole mikään liturgi, ajattelin - näyttämättä pettymystäni. Hänen noustuansa saarnatuoliin ensi vaikutelma oli sama kuin korinttolaisilla Paavalin könytessä saippualaatikolle: hänen kirjeensä ovat mahtavat, mutta hänen ruumiillinen esiintymisensä on heikkoa ja hänen puheensa mitätöntä. Puhe oli hljaista, vähän kangertelevaa, sisällys hyvin simppeliä. Paavali vastasi korinttolaisten kritiikkiin: Puheeni ja saarnani ei ole kiehtovia viisauden sanoja, vaan hengen haban pullistelua. Dick käytti yhtä lapsellisia vertauxia kuin Jeppe ize. Dickin kirja "Jumalan virta päällä" on ehkä monelle tuttu suomennoxestani. Eikö? Sitä on vielä saatavissa minulta tai Dickiltä.

ellauri093.html on line 641: Isä Dick kertoo ruokapöydässä toisen tarinan: Tyttäreltä meni esiliinan nauhat solmuun, isä käski "sormet pois! minä hoidan tämän!" Näin on meidänkin elamassamme: Kun pastori auttaa napeissa ja nauhoissa, sormet pois! hän hoitaa tämän. Digitos e vagina. Emme saa hätäillä ja ize sotkea mukana, häiriten hänen aikomuxiaan. Meidän pitää luottaa häneen. 

ellauri093.html on line 650:   Jälkeenpäin sain vielä kuulla lohduttavia sanoja hyvästä paimenesta jonka lampaalta ei mitään puutu pimeästä laaxosta, kun hän on myötä. Hän vei mut jumalaiseen virtaan kuin Hesekiel, ensin nilkkaa, sitten polvia, sitten lantioita myöden, ja lopuxi aavistin, kuinka onnellinen onkaan hän, joka täällä vaan saa aina asustaa, heittäytyneenä tollaisen Hesekielin virran veden varaan. Kerran, kahdestikin peräkkäin viivyimme siinä "alttarin luona". Tunsin kuinka tuli sytytettiin ja pidettiin jatkuvasti palavana. Anna kaikki kaikesta! Ja kylmä annoinkin. Ja paljo, paljo muuta puuhaaja mulle näytti ja todisti havainnollisesti puuhin, jotka seurasivat toinen toistansa.

ellauri093.html on line 658:   Kolme juutalaisnuorukaista asui yhteisessä huoneessa. (Hyvä alku, tuleekohan tästä joku suomalainen-ruozalainen-venäläinen läppä?) Yxi ei osannut päättää oliko J. Nasaretilainen Israelin messias. Mies tuntui rehelliseltä, totta kyllä, mutta jospa se olikin sekopää? Mielentilatutkimusta vajaa? No pojan epäilyxet kaikkosi, kun yhtenä yönä se näki kattoon heijastetun ristiinnaulitun jonka toinen käsi irtosi rististä ja alkoi viittilöidä sille. - Jompikumpi meistä on päästä sekaisin tai kumpikin, vai mitä pojat? Mutta ei, kaikki neljä näkivät saman ilmiön yhtä aikaa. (Vai kolme? Jää epäselväxi.) 

ellauri093.html on line 660:   Ei se voinut olla aito Kristus, Dolmen sanoi, eihän Krisse enää ole ristillä! Nyt kohu käy koko laitoxessa, kaikki hyrrää aivan kuumina. Mun on nyt lähdettävä kotio laittamaan pojat kuriin. Vai jäisinkö sittenkin? Oishan meillä vielä se kiva Kolin retki edessä, exje? Hilja loi Dickiin paljonpuhuvia kazeita - ja hän lähti kanssamme Kolille. Pari jutkupoikaa sinne tai tänne, niitä tulee riittävästi lisää sieltä mistä nämäkin.

ellauri093.html on line 664: Mutta nyt vakavampiin teemoihin. Yxi papinleski, joka nuorena oli kadottanut miehensä ja jäänyt orpojansa yxin huoltamaan kysyi: Mixi mixi? Virkamatkalla mieheni hevonen vauhkoontui ja heitti hänet rattailta. Mixi ei herra varjellut, jos hän on kaikkivoipa? Onko hän yxinkertaisesti ilkeä?  Dolmen selitti kaiken hyvin päin: ajattele asiaa myös vähän meidän kannaltamme, siis miehen kannalta. Sehän pääsi pälkähästä tosi vähällä, saved by the gong. Mut mut jatkaa leski, jos tuonpuoleisessa on niin kivaa, mixei herra hyvä voinut ottaa meitä samaan hevoskyytiin? Mix se jätti meidät tänne kitumaan? No kaskun, Dick mietti, koska se haluu opettaa täällä meille jotakin. Hemmetti sanoo leski, se on ize tehnyt meidät, ja se on kaikkivoipa ja kaikkiviisas, miten se on voinut tunaroida näin? Mäkin olisin osannut tehdä paremman maailman, vaikkoon vain nainen. Tai hei, mix vaivautua ylipäänsä ollenkaan? Mixei se vaan jäänyt kellettelemään sinne singulariteettiin askartelemaan sitä kiveä mitä se ei jaxa heittää. Koko homma tuntuu aika joutavalta. Noh, kaskun, sanoo Dick ja sitten pruit pruit, läiskis läiskis, se päästää savusumun ja uikkii hiljaa Hiljan kansssa ruikkimaan. Tutkimattomat ovat herran tiehyet. 

ellauri093.html on line 666:   Kolilla kävi kuten Moldella: herra oli sumupilvessä eikä suvainnut näyttäytyä. Mutta Dick jaxoi vielä kerran, ja kaikki taputtivat. Hilja tulkkasi ja pisti väliin omiaan. Kyllä nämä yxinkertaiset ihmiset olivat kiitollisia. Harvoin heillä oli mitään tällaisia tilaisuuxia, missä hampurilainen matkasaarnaaja puhuu käsittämättömiä jostain Napoleonista. Nuoret jaxoivat vielä kerran koittaa huipulle, Hilja meni Dickin kanssa pötkölleen. Aina tuntuu tälläisistä kokouxista lähtiessä kuin kirkastusvuorelta palattaisiin murheen laaxoon. Pelottaa osanko säilyttää mitä olen saanut? Jos puristaisin polvet oikeen kovaa yhteen? Pysyisikö sisällä? Jaxanko toteuttaa arkielämässä mihin olen kuzuttu? Jaxanko taas Ilmoa ja sen väsyttäviä pentuja?

ellauri093.html on line 668:   Opettajiin olen ollut kiintynyt lapsuudesta asti. Past. Dolmenista tuli mulle enemmän kuin kristiveli, enemmänkin kristikundikaveri. Olimme kahdenkesken. Liikutuxen vallassa pyysin: anna mulle siunaus! Mä polvistuin, ja hän (krhm) antoi siunauxen. Veljeni kertoo että pakanamaassa kastettu neekeri aivan erityisellä rakkaudella kiintyy kastelijaansa. Enhän minä pakana ollut eikä Dick mua ihan uppokastellut, mutta sinä hetkenä hän kyllä hyvin läheisesti liittyi minuun. Mutta Mott oli sittenkin mun elämäni miehistä paras, sen messiin mä olisin kyllä lähtenyt jos se olis pyytänyt. Muttei pyytänyt. Dick Dolmenin en milloinkaan. Ei sekään kyllä pyytänyt. 

ellauri093.html on line 670: Kaikkien näiden paiaanien ja dityrambien jälkeen Hiljan enempi matter-of fact jaaritus kääntäjistä ja niiden palkkioista tuntuu lähes virkistävältä. Hilja oli ikuisesti kiitollinen isälleen joka ei antanut sen puhua ennen 10 vuoden ikään mitään muuta kieltä kuin suomea. Samasta syystä mä olen äidilleni yhtä epäkiitollinen. Tästä oli runoilijaveljen kanssa äsken puhetta. On hyvää lääkettä koittaa kirjoittaa myös vierailla kielillä. Kielten sekaannus ei huononna mitään niistä, päinvastoin tekee niistä kaikista vähän monipuolisempia. Niuho Ilmo olis voinut kääntää Hiljan sepustuxia, mutta parin yrityxen jälkeen se sai tarpeexeen. Dick käänsi Hiljan novellin "Naismainen nuorukainen" teoxesta "Siementä ristin luo". Se meni aivan päin persettä. Käännös vilisi virheitä ja kankeuxia. Dickiltä ei voi muuta odottaa. Dickistä novelli oli reizend. 

ellauri093.html on line 674:   Dick tuli taas käymään 10v kuluttua ja haisi ihan samalta. Se majoitettiin lähetystaloon, missä lähetysjohtaja Tarkkanen puolisoineen otti hänet hoiviinsa, mutta kyllä Hiljakin noina päivinä asusti siellä enemmän kuin kotona. Se oli nyt jo yli 60-vuotias, niin että ei se ihan niin pitkään enää jaxanut. Puheittenväliset vapaa-ajat kului kuzuilla. Vuoria voi kiertää tai nävertää tunnelin, tai lentää ylize, mutta paras on sentään Muhammedin ratkaisu kun vuori lähtee ize liikkeelle.

ellauri093.html on line 675: Schwierigkeit ist Herrlichkeit, kurjuuxien keximisessä herra näyttää voimansa. Hilja oli onnellinen 2x, kun se sai Dickin omaan kotiinsa. Ilmokaan ei ollut vielä osunut kovaan aukioon. Tietysti olin valmistanut juhla-aterian Ilmon lapsista - eiku siis, jostain lehmästä. Dick piti siitä, taisi muistaa sen myöhemminkin nimeltä, ja jonkun lapsistakin kai. Se oli Muurikki, tai ehkä Heluna, pitäisi tarkistaa Dickiltä. Se lehmä siis. Lasten nimet on mulla lompakossa ylhäällä. Tällä kertaa ei jokapaikanhöylä Helene ollut mukana. Dick ei osannut ize edes kapsekkiä pakata, vaatteet pursusivat joka raosta. Lähetysjohtajalle jäi sekin urakka. Ja kazo ihme tapahtui: kansi meni kii! Dick kiitteli silmät loistavina. Arvattavasti hän ehti juoda kahvinsa toisten pakatessa. Dank Gott! Wie hat er seine Leute so lieb? Onnexi Dolman oli huumorintajunen. Omia tavaroita ei ole helppo löytää toisten pakkaamasta laukusta. 

ellauri093.html on line 683: Iltapuolella oli past. Dolmen ize meitä vastassa, sydämellisenä ja säteilevänä. Dolmenin vaimo oli liesussa, joten Dick  oli ottanut mukaansa juutalaiskristityn sihteerikkönsä, neiti Regina Lehden, ja muutamia juutalaisia poikia työntökärryineen. Muut lapset olikin jo syöty paizi nuorinta, joka oli laiha mutta sitkeä. Iltatarjoilun jälkeen kokoonnuttiin iltahartauteen. Puoli vuorokautta se kesti, mutta siihen mahtui paljon. Ensin veisattiin virsi kullekin; sitten luettin sekä vanha että uusi testamentti vuorotellen värsy kerrallaan. Sen jälkeen past. Dolmen muutamin :) vaikuttavin lausein selitti mistä teoxissa oikein oli kysymys, keskittyen ydinkohtiin, kyselikin hiukan knoppeja ja viivoitutti jakeita, joita erityisesti toivoi painettavaxi mieleen. 

ellauri093.html on line 685:   Lopuxi polvistuttiin joukolla ja luettin koko joukko klassikoixi muodostuneita rukouxia. Hyvää yötä ja nukkukaa oikeen pitkään. Herätyskello soi kuudelta ja aamuhartaus on klo 7. Kahdexalta on aamiainen ja lounas klo 12. Iltahartaus alkaa päiväunten jälkeen klo 14. Sen ohjelma on sama kuin tänään. Miettikää noita virsiä jo etukäteen, ja alleviivatkaa värsyt jotka on jääneet vielä alleviivamatta kahdesti.

ellauri093.html on line 687:   Iloisena yllätyxenä laulettiin aamumuonan yhteydessä taas virsiä ja luettiin luku tai useampia vanhasta ja uudesta testamentista, samalla tavalla kuin illallakin lyhyine :) selityxineen. Sen jälkeen pastori luki seinäkalenterista päivän salasanan, johon jokaisen läsnäolijan tuli ulkomuistista liittää joku tunnari, mainiten samalla kyseessä olevan raamatunkirjan luvun ja jakeen. Lopuxi siirryttiin armoistuimen eteen, josta siunaus seurasi suojaavien siipien lailla päivän askareisiin.

ellauri093.html on line 689:   Mikä onni olla yötä täällä eikä hospizissa! Siellä oltais vaan vetelehditty sängyssä yöpuvussa ja juotu suklaata, kyselemättä sen suurempia arvoja. Niin sitten näistä Bethelin aamu- ja iltahartauxista jäi mulle kokonainen ketju painajaisia. Tähän tapaan: Jes 58:9: Sinä kyselet ja herra vastaa. Jos puhelimesta ei kuulu ääntä, on johto jotenkuten epäkunnossa. Ellei herra vastaa, se ei ole kotona tai on suihkussa. 5 Moos 28: On pelottva asia, jos jumala on meitä vastaan. Ekana maailmassa jumalat teki pelko. Kuuliaisuuden tie on vähimmän turpiinsaannin tie. Luuk 2:14: Voi mennä päivä ettei huomaa että jeesus luuraa selän takana. Paras kazoa usein olan ylize. Ihan tavallisia juttuja, mutta bonus on että liha liikkuu. 

ellauri093.html on line 693: Aahrikanmatkalaisten kanssa kazottua Hampurin Zoon kapisia leijonia Hilja vietti aikaa Bethelissä pureskellen luopioiden juutalaispoikien kaa kristinuskon pähkinöitä ja lukien niille kirjoistaan myönteisiä arvosteluja. Siinäkin meni aika vikkelästi, ei ehtinyt paljon istua.

ellauri093.html on line 695: Mutta läheisimmäxi muodostui kuitenkin Dickin nuori kiihkeä blondi poika Hannu-Verneri. Nähtyäni hänen housunsa suuren pullotuxen olin varma että tämä nuorekkaan riehakas ja kokematon, samalla ilmeisen rikaslahjainen poika saattoi kehittyä erikoisexi jumalan aseexi, kunhan ei laukeaisi liian herkästi. En muista enää mikä johti siihen että tämä 18 vee komistus avasi housunsa minulle.

ellauri093.html on line 698: Pure hammasta pane silmät kiinni ja ajattele Jeesusta, oikaisin Hannesta kun se pehmeni. Mä tiedän kyllä mistä ne poikaparat tykkää, juu juu poikaparat tykkää. Kun kehuu hieman niin kylpä niillä sykkää, juu juu kylpä pian sykkää, kylpä pian lykkää. Ei se sittenkään koko aikaa pysynyt sisällä hyvän sään aikana. Se poika jälkeenpäin mua vielä kiitti, mua vielä kiitti. Nyt taivaan tuomari siitoxet jo riitti - anna olla Hannes - no yxi varvi vielä mut sitten kiitti riitti, sitten kiitti riitti.

ellauri093.html on line 701: No oli mulla muitakin onkipaikkoja. Taidehallin edusta oli vakipaikkani afrikkalaisten kulkiessa ostoxilla. Kävin myös siionistikirjakaupasta hakemassa opaskirjallisuutta ja rainakuvia, eikä suinkaan merimieslähetys, edellisten Hampurin matkojen vetonaula, ollut unohtunut. Siitä jo pastori Kunilakin piti huolen. Väsymättä hän avasi mulle varustuxensa.

ellauri093.html on line 715: Uskalsin luvata, sillä olin ottanut pakan rohkeita kuvia mukaani siionistikaupasta Bethelin juutalaisnuorukaisia varten, joiden arvelin mielellään kazelevan sellaisia.

ellauri093.html on line 723: Past Dolmen ja rovasti vetäytyivät suljettujen ovien taaxe pyllistelemään. Mitä siellä tapahtui ei hirviä edes ajatella. Mutta illalla oli Sigrid täysin kuumeeton. Gott sei Dank! Ilomielin sitten näytettiin juutalaispojille lisää megaskooppikuvia.

ellauri093.html on line 725: Lähtömme oli tapahtuva maaliskuun loppupäivinä, siis noin 100v sitten nyt. Hiljalla oli poika-apulaisille pieniä lähtiäislahjoja, ranskalaisia kirjeitä.

ellauri093.html on line 728: Eihän kukaan pakota täällä olemaan. Jos ei niitä kurita talo täyttyy vetelistä laiskureista jotka söisivät ja joisivat ehtoollisviinejä ja palkaxi kuuntelisivat Dickiä. Ah rakas ystävä siihen kyllä tarvitaan kärsivällisyyttä ja melunsietokykyä. Rakas kelpo Helene kuinka hyvin häntä ymmärrän! Schwierigkeiten sind Herrlichkeiten!

ellauri093.html on line 734:   Jälkimmäinen vaikutelma on että ei nää porukoina ole yhtään sen parempia tai huonompia kuin muutkaan, niillä vaan on izestä ja muista aivan väärä käsitys. Jos  se ei ole rasismia, se on sitten tollasta heimomeemiä, tribal thing, kuten valkoinen vähemmistö sanoi Orange is new blackin kalpeanaamojen ruokalapöydässä, siinä ekassa osassa jossa päähenkilö vahingossa solvas keittäjää ja sai seuraavaxi ateriaxi tamponipurilaisia. Käytettyjä.

ellauri093.html on line 736:   Se on kyllä eittämättä totta että ne on aivan hirveen kotiinpäinvetäviä, toi pyhyyshän ei ole, kuten on moneen kertaan todettu, muuta kuin apinoiden planeetan meemireviiri. Ne tykkää nokintajärjestyxistä ja palvoo into piukeena alfasusia. Karsas jumala vahtii muumimukejaan ja laskee niitä, ei kai mikään niistä puutu, vai onko varas käynyt yöllä ja vienyt karsinasta karizan? Tit for tat, anna jumalalle niin se antaa sulle ja maxaa vielä korkoa. Luotathan?

ellauri093.html on line 752: (Jönsyltä:) Pidin 14-vuotiaana alkurukouksen Suomen ekumeenisen seuran kokouksessa ja puhuja oli Pelastusarmeijasta (joka toimii yhdessä kristillisten kirkkojen kanssa). Vanha mies, ehkä tämän isä. Ostin uudelleen P-E:n hartauskirjan Hänen nimensä vuodelta 1962. Sen alussa korostetaan M. Magdalenan läheistä suhdetta Jesseen kun sanoi tälle Emmauksen tiellä tai mikä se nyt oli että rabbuuni. Mun ope. Eri suhde kun taulussa, missä se vinoilee vaan Gallénille. NNKY:n perusti Suomessa Ottilia Stenbäck Minna Krohn (Juliuksen toinen vaimo ja leski) ja Louise af F. Aune Krohn, Minnan tytär, Aino Kallaxen sisko, veti NNKY:n kuoroa, jossa oli myös Tiinan tulevan romaanin mukaan Niilon isotäti Matilda. Aune muutti isän kuoltua Parolaan, jossa asui naisen kanssa (myös romaanissa).

ellauri093.html on line 758:   Keväällä 1930 Ilmolla oli töitä Unkarissa ja Saxassa, jonne minäkin matkustin. Yhdyimme sinä vuonna Stuttgartissa, jossa halusin tutustua runoilija Karl Gerokiin, mutta hän osoittautui kuolleexi. Sieltä siirryimme Tübingeniin ottaaxemme osaa nazikristittyjen laululiikkeeseen. Liikkeen päämääränä oli Saxan kansan yhdistäminen, mikäs muu. Koko yllämainittu liike ansaizisi oman selostuxensa, jonka paikka ei kuitenkaan ole näissä puitteissa, koska näitä rivejä piirrettäessä sota on jo ohize ja laulunazeille kävi siinä heikosti. 

ellauri093.html on line 760:   Sieltä sitten Müncheniiin taidekaupunkiin, jossa ihailimme taiteilija A. Hitlerin akvarelleja, ja sieltä eteenpäin Oberammergaun vuoristokylään nähdäxemme kuuluisan kärsimysnäytelmän. Sen juoni oli meille päällisin puolin tuttu (siinä on tää J. Nasaretilainen, joka - noh, ei spoileria Hilja, varoittaa Ilmo tuossa olan takana). Sitä ei voi sanoin kuvata, vaikka herra ties olen yrittänyt. Sitten oli vielä Augsburgin uskontunnustus 400v -vuosijuhlat. Tuhat pasuunaa ja todella paljon tuubaa. (Mekin ollaan oltu Augsburgissa. Woku oli sieltä päin kotoisin. Siellä oli se Fuggerien Fuggerei. Sielläkö se oli kun mä löin pääni kipeästi kulmikkaaseen kattolamppuun noustuani nukkumasta Brigitten sohvalta?)

ellauri093.html on line 812: Hylätään opetus, jonka mukaan erilaiset paastot ja ruokien erottelut, jotka ovat ihmisten perinnäissääntöjä, olisi säädetty armon ansaitsemisen ja syntien hyvittämisen välineiksi. Tämä oppi himmentää Kristuksen armon ja opin uskosta, himmentää Jumalan käskyn sekä rasittaa suuresti omiatuntoja. Paasto ja ruumiilliset harjoitukset ovat hyödyllisiä hengelliselle elämälle, mutta niillä ei ansaita armoa eikä niitä ole sidottu määrättyihin päiviin ja ruokiin.

ellauri093.html on line 820: Kritisoidaan voimakkaasti luostareissa tapahtuneita väärinkäytöksiä, joista osa on ollut myös paavin säädösten vastaisia. Luostarielämällä ei ansaita syntien anteeksiantoa eikä vanhurskauttamista. Kaikilla, jotka eivät ole soveliaita elämään naimattomina, on syy ja oikeus solmia avioliitto, koska luostarilupaus ei voi kumota Jumalan järjestystä eikä käskyä. Ihminen ei kykene elämään hengellisesti täydellistä elämää eikä Jumalaa kuulu palvella ihmisten tekemiä käskyjä noudattamalla vaan seuraamalla Jumalan omia käskyjä.

ellauri093.html on line 835:   Keisari oli valtiopäivien avajaispuheessa kehottanut kiisteleviä osapuolia esittämään omat kantansa. Katolilaiset eivät olisi halunneet suostua tähän, sillä he eivät halunneet keskustella julkisesti kerettiläisten kanssa. He yrittivät saada aikaan uskonnollisia asioita käsittelevän komitean. Evankeliset eivät kuitenkaan voineet suostua tähän, sillä komiteassa olisi ollut katolinen enemmistö. He vaativat sen sijaan tunnustuksen julkista lukemista valtiopäivillä. Keisari suostui tähän, ja lukemispäiväksi määrättiin 24. kesäkuuta. Kiireellisten neuvottelujen ja ajan puutteen vuoksi lukeminen siirtyi kuitenkin 25. päivään. Tunnustusta paranneltiin viimeiseen asti ja lisättiin iltalypsypointteja. Lukeminen suoritettiin keisarin ja säätyjen edessä. Tunnustus oli kirjoitettu saksaksi ja latinaksi. Keisari olisi halunnut luettavan latinankielisen kappaleen, mutta vaaliruhtinas Johannsin vaadittua, että saksalaisella maaperällä olisi kuultava saksankielistä tekstiä, keisari suostui saksankielisen version lukemiseen. Kukas tää keisari olikaan? Se ei varmaan osannut saxaa järin hyvin. Lukemisen suoritti Saksin kansleri Christian Beyer, ja siihen kului kaksi tuntia. Tämän jälkeen molemmat kappaleet luovutettiin keisarille.

ellauri093.html on line 837: Kaarle (24. helmikuuta 1500 Gent, Flanderi – 21. syyskuuta 1558 Yusten luostari, Espanja) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Kaarle V vuosina 1519–1556. Hän oli myös Espanjan kuningas 1516–1556 nimellä Kaarle I (Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa hänet tunnettiin nimillä Carlos Quinto ja Carlos V). Kaarle kuului Habsburgien sukuun mikä on naamasta päätellen ilmeistä. Hänen isänsä oli Burgundin arkkiherttua Filip Komea ja äitinsä Johanna Mielipuoli, hermostollisten vaikeuksiensa takia. Kaarlen kehitys oli hidasta ja muutenkin hän vaikutti sopimattomalta hallitsemaan mitään, edes sfinkteriä. Koska hän myös oli sulkeutunut ja vähäpuheinen, hänen oli hankala luoda tarpeellisia suhteita hovissa. Ehkä se kärsi lukivaikeuxista kun se oli niin valovoimainen. Kiva sille että uskontunnustus tuli äänikirjana. Kaarlen äidinkieli oli ranska. Hänen on kerrottu sanoneen: ”Minä puhun espanjaa Jumalalle, italiaa naisille, ranskaa miehille ja saksaa hevoselleni”. Ellei se ollut Fredrik Suuri, josta mulla on myös paasaus. Ehkä ne sanoi molemmat, on se niin hyvä setämiesläppä. 

ellauri093.html on line 839: Katolilaiset julkaisivat Augsburgin tunnustukselle vastineen, Paavillisen kumoamisen (Confutatio). Philipp Melanchthon laati tälle vastineen, joka tunnetaan nimellä Augsburgin tunnustuksen puolustus. Se esittää Augsburgin tunnustuksen, jonka puolustamiseksi se on kirjoitettu, laveammin ja enemmän teologisessa muodossa. Siinä on mainittu Confutation tekemät myönnytykset ja käsitellään perusteellisesti niitä kohtia, joita oli arvosteltu. Puolustus on myös tunnustusta jyrkkäsanaisempi. Keisari ei kuitenkaan suostunut ottamaan tätä vastaan. Puolustus julkaistiin 1531 ja käännettiin pian saksaksi.

ellauri093.html on line 847:     Vuonna 1980 vietetyssä 450-vuotisjuhlassa Etelä-Saksassa oli huomattavasti ekumeenisempi luonne, sillä siellä oli luterilaisten puhujien rinnalla puhujana katolinen kardinaali sekä ortodoksien ja eri protestanttisten ryhmien edustajia. Tällöin haluttiin korostaa Augsburgin tunnustuksen kirkkoja yhdistävää luonnetta. Nyt jännätään jo mitä pojat sanoo 2030, lisätäänkö tunnustuxeen ehkä pykälä Jeesuxen hiilijalanjälkien seuraamisesta.

ellauri093.html on line 849:     Tämä oli osin seurausta tunnustukseen kohdistuneesta laajasta teologisesta tutkimuksesta, jossa löydettiin uudelleen tunnustukselle ominainen pyrkimys rakentaa kirkon ekumeenisten kirkolliskokousten ja tärkeimpien kirkkoisien opetuksen pohjalle.

ellauri093.html on line 851:     Juhlavuonna ilmestyneessä luterilaisten ja katolisten teologien yhteisessä Augsburgin tunnustuksen selityksessä Confessio Augustana. Bekenntnis des einen Glaubens (Augsburgin tunnustus. Yhden uskon tunnustus) todetaan tunnustuksen enemmän yhdistävän kuin erottavan katolista ja luterilaista kirkkoa. 

ellauri093.html on line 857:     Toinen luterilainen kattojärjestö, Kansainvälinen luterilainen neuvosto, puolestaan tunnustuspohjassaan sitoutuu ehdottomasti Raamattuun inspiroituna ja erehtymättömänä Jumalan sanana sekä Tunnustuskirjoihin sen oikeana ja luotettavana selityksenä, nostamatta Augsburgin tunnustusta tai muutakaan yksittäistä kirjaa mitenkään erityisasemaan.

ellauri093.html on line 859:     Kolmas luterilaisten kirkkojen kattojärjestö, Tunnustuksellinen evankelis-luterilainen konferenssi ilmoittaa tunnustuksensa pohjaksi paitsi sana-inspiroidun ja erehtymättömän Raamatun, myös vuoden 1580 Yksimielisyyden kirjaan kootut Tunnustuskirjat, ei sikäli kuin, vaan koska ne opettavat opin Raamatun mukaisesti. Hekään eivät nosta mitään Tunnustuskirjoista merkityksessä muitten yläpuolelle. Voi hemmetti, eihän tästä tule lasta eikä paskaakaan. Luteraanit eivät tiedä izekään mihin uskovat. Jumalalla on varmaan ihan pää pyörällä. 

ellauri093.html on line 861:   Noniin. Vuonna 1930 Dickin porukoilla oli auto, varmaan Hanomag-merkkinen. Fräulein Scheftel tuli lisävarusteena kuljettajan mukana. Se oli yhtä ketterä ja kurvikas, hiljainen ja halukas kuin ennenkin. George-poika Dolmen oli nyt pastorina pastorin paikalla. Se oli vanttera, keskikokoinen ja kursailematon, mutta ei yhtä säteileväsilmäinen kuin isänsä, mieluummin äiti-Helenen näköä, valitettavasti. Morsian Ruth tuli Georgelle kuin lähetettynä kun Hanomag oli tehnyt tenän syrjämaantiellä. Ruthin vanhemmilla oli kotikartano ja se näytti hyvnnäköisenä mainiolta kaupalta. Siis molemmat. Veli Gerrit oli valmis lääkäri eikä sen vaimo Lea ollut oikein Dolmenien mieleinen, supsutti Fräulein Scheftel. Mutta en halunnut kuunnella sivupuheita. Jumalan kuudestilaukeavasta käsiaseesta, Hans-Werneristä oli kuin olikin tullut teologi! Toivon hartaasti, ettei hänen kauneudenkaipuunsa jää tyydyttämättä. Hans-Wernerin kuzumanimi oli nyt Albert, nahka-Albertixi sanottiin.

ellauri093.html on line 863:   Eikä siinä kaikki! Ympäri käydään, yhteen tullaan! Päivi Lipponen, Dick ja minä tavattiin vielä kerran kesällä '33 Karjalan kannaxella Vammelsuun parantolassa. Täysihoitolassa piti sanoa. Päivi oli jättänyt Pekan ja lähtenyt Intiaan Ghoomin kylään lähetystyöhön, Darjeelingin teestään kuuluisan kaupungin liepeillä. Sinne ryntäsi eräs Bill Mann, komea mies, voimakas ja tulisieluinen. Luonnollisestikin hän tutustui Päivi Lipposeen, ja pian nämä 2 löysivät sisäisen kosketuxen. Ulkonaisesti ne olivat kuin Pekka ja Pätkä, mies kookas, neiti pieni ja hento. Sitten norjalaiset missunäärit heittivät ulos nämä hyyryläisensä.

ellauri093.html on line 867:   No tyhmät lähetyssaarnaajat ostivat koko tarinan, varsinkin kun "Mr. Edwards" antoi tehtäväxi varustaa 1 huone pikku kappelixi ja pitää jumalanpalveluxia kylän kansalle. No toihan me kyllä osataan! ne ilahtuivat. Lopputulos oli, että he todella matkustivat Vammelsuuhun (sellainen oli olemassa sittenkin). Päivi perusti Vammelsuuhun täysihoitolan kun palkkatulot loppuivat. Bill oppi kankeasti suomea. Ei se nyt ollut kummonenkaan kartano, mutta olihan siellä ihan kivat premissit ja isoja saleja. Lahden yli sojottivat Kronstadtin tykit. Kovin pitkäikäistä ei tulisi tästä ilosta. Täysihoito oli vähän kalliinpuoleista, mutta siihen sisälty Billin englanninkielinen kova paasaus. Päivin oli omistettava huomionsa kaikkien pöytien vieraille ja kazottava ettei mitään puuttunut paizi Billin paasausta. Bill saarnasi ja Päivi suomensi. 

ellauri093.html on line 871:   Dolmenit tulivat linja-autolla, ja kohtaaminen oli riemullinen. Hilja alkoi taas ahdistaa saarnapyynnöillä, Dickiä vitutti, eikö hetkenkään rauhaa tästä hymistelystä? Senpä tautta Wilhokin ympäröi Rauharannan piikkilangalla eikä päästänyt helluntaiystäviä edes portista sisälle. (No Alli Wikman kävi kerran, mutta putosi lahosta laiturista läpitte, kuten lienen jo kertonut. Ja kerran Elmer Korjus, joka perhana ei suostunut muuraamaan keittiön hellasta irronnutta kiveä. Sekin oli lomalla.)

ellauri093.html on line 875:   Vammeljoen mutkassa on jyrkänne, jossa pesi 30-luvulla tuhansittain törmäpääskyjä. Ne näkee parhaiten säikyttelemällä niitä veneestä. Tai näki. Tokko niitä on siellä enää tänä päivänä.

ellauri093.html on line 877:   Mutta asiaan. Kun perheasiat oli käsitelty, siirryttiin siionismiin, joka oli Hiljalle rakas asia. Se oli samoilla linjoilla kuin Sirkka: luvattu maa takaisin niille, joille se kuuluu, eli juutalaiskristityille. Filistealaisten maille pitäisi kiireesti perustaa kristittyjen juutalaisten oma kibbutsi. Sen johtajaxi voisi tulla vaikka Kaarlo Syväntö. Suomalaisille suomalaiset seurakunnat, saxalaisille saxalaiset, juutalaisille juutalaiskristilliset - mikäli paikkakunnalla on jäseniä riittävä määrä. Filistealaiset hemmettiin, sellasia vetelyxiä.

ellauri093.html on line 879:   Dick ei innostunut juutalaisten omista seurakunnista. Parempi että sakemannit johtavat. Tai mixei suomalaisetkin, warum nicht. Kyllä sellaisia tulee, mutta vasta jeesuxen toistamiseen tultua. Eli kun lipputangot kukkivat, ne on jo nupulla. Niin uskoivat Dolmenit, mutta Hilja oli epäilevällä kannalla. Silloin mieheni siirtyi niittokoneen ääreen. Eikun soittokoneen. Se veti keskustelun päätteexi schlaagerin "Joudu jo Jeesus" (tai sama saxaxi). Olikohan se tää? Es harrt die Braut so lange schon - kuulostaa Hiljalta. Sinua Kristus odottaa, virsi 11 uudessa virsikirjassa. 

ellauri093.html on line 892:   Lähes samansisältöinen oli pietarilaisen runoilijattaren tarina, joka istui Valmelvuon hiekalla nallekarhu sylissä odottamassa miestään Pietarista. Mies ei tullut, nainen kuoli, mies laittoi sille katuvaisena pazaan rannalle. Mitenkähän kävi nallekarhulle? Pääsi se ainaskin pazaaseen. 

ellauri093.html on line 894:   Dick halusi saunaan; Hiljalla oli ischias, Helene ei ilennyt, joten saunotus jäi Ilmolle, joka hoiti sen niin huonosti, että Dickille tuli noidannuoli. Dick oli aika pettynyt. Mutta vanhuxiahan alettiin jo olla. 

ellauri093.html on line 898:   Aika paljon taas yhteisrukoilua lähtökiireissä. Siitä Hilja on aina tykännyt. Dolmenit rukoilivat lisää siunausta Hiljan kynälle. Sinä kesänä Hilja kirjoitti "Kadotetun kirjeen". Pitäisikö vilkaista miten hyvin toimi Dickin esirukous?

ellauri093.html on line 909: The above words came fresh in my mind in writing. They were often used by my beloved father, when he led his children to the throne of grace in family worship. If they find an echo in the hearts of the readers I shall be deeply thankful.

ellauri093.html on line 915:   Helene kuoli slaagiin 1939. Se oli Dickiä 1v nuorempi. Dolmen lähti yxin jenkkeihin eikä päässyt enää koskaan takaisin. Julma kohtalo. - Hei ei sinne päinkään! Se iski uuden hanin alle vielä 82-vuotiaana! Jalo nainen oli toiminut 20v opettajattarena, sitten tyttö-korkeakoulun johtajattarena. Nyt hän oli erään tyttökoulun ylivalvoja. Tosi estrogeeninen. He solmivat avioliiton maaliskuussa 1942. Grace oli syntyisin Kanadasta, 30v nuorempi miestänsä, erinomainen kodinhoitaja... hän on niin hyvä minulle, en ole enää yxin... Niinpä niin, ei ole ihmisen hyvä olla yxin, minäpä teen hänelle kylkiluusta kumppanin. Dolmen ei muistanut mainita Gracen tyttönimeä. Voi olla ettei se muistanut sitä, sen nimimuisti oli surkea. 

ellauri093.html on line 921:   Vielä vuoden Dick toimahteli, sitten se sai emfyseeman ja muutti New Yorkista Floridaan. Rauhan tultua ne matkustivat Englantiin ja asettuivat Bournemouthiin asumaan. Sieltä käsin se vielä teki kiertueen Kanadaan ja kirjoitteli lohdutuxen sanaa masentuneille sakemanneille, luvaten että heidän keskijakauxinen messiaansa tulee vielä uudelleen. (Nyt 2021 näyttääkin jo aika lupaavalta.)  Kesällä 1948 ei se enää jaxanut lentää Amerikkaan. Viimeiseen kirjeeseensä se kyllä liitti ohjeet Jes.40:31, jossa meitä opetetaan lentämään. Herran siivellä yli vaikeuxien. Schwierigkeit ist Herrlichkeit.

ellauri093.html on line 923:   Seuraava viesti tuli sitten Gracelta: 89-vuotias Dick oli yllättäen kuzuttu herran luo. 2 pappipoikaa toimittivat siunauxen.

ellauri094.html on line 62: ”Aikaisemmin liito-oravilla oli Saaristokaupungissa kaksi reviiriä, mutta nyt niitä on 18. Ongelma kärjistyi pari vuotta sitten. Liito-oravat ovat lisääntyneet Kuopiossa suhteessa jopa paljon enemmän kuin rakentamisen volyymi, joka on vain viisinkertaistunut.

ellauri094.html on line 94: Syreeni suggests that the letters of John - written after the predecessor gospels but before the final edition - reveal a schism in the Johannine community that was caused by the majority faction's acceptance of Jesus' death and resurrection, as it was then recorded in the new gospel. By exploring the gospel's different means of legitimizing the passion story, such as the creation of the 'Beloved Disciple' to witness Jesus' passion, and the foreshadowing of the resurrection of Jesus in the miracle of Lazarus, Syreeni provides a bold and provocative case for a new understanding of John.

ellauri094.html on line 100: Lapsi on se, jonka asema pitää kaikissa olosuhteissa turvata, ja Suomen valtio on tähän asti lähtenyt aina siitä, että pienimmän ja heikoimman asema turvataan. Tässä asiassahan niin ei ole. Tässä aikuisten mielihalut ovat menneet edelle muusta, ja sillä sipuli. Piscuisten päät isceytyvät taas civeyxeen.

ellauri094.html on line 106: Tosiaan Ylehän teki sen kysymyksen, ja sen kyselytutkimuksen mukaan kansahan haluaisi tämmöisen niin sanotun tasa-arvoisen avioliittolain. Mutta sitten kun nämä kysymykset asetettiin oikeaan muotoon, niin kuin muun muassa Ajatuspaja teki tämän kyselytutkimuksen ihan tämmöisellä ulkopuolisella gallupfirmalla TNS:llä, niin siellä kyselytulokset olivat toisenlaisia: kun kysyttiin oikeasti sitten myös tätä adoptioasiaa elikkä sitä, kuinka moni suhtautuu myönteisesti siihen, että lapset voitaisiin adoptoida esimerkiksi sateenkaariperheeseen, niin vain 4 prosenttia kannatti sitä ja 62 prosenttia kannatti miehen ja naisen välistä perhemuotoa, johon lapset adoptoitaisiin. Elikkä nyt kun tästä avioliittolaista äänestettiin, niin eivät ikävä kyllä monet äänestäessään tienneet, että me äänestimme myös samalla lapsen adoptiosta perheen ulkopuolelle, myös homo- ja transperheitten keskuuteen, ja siinä mielessä tämä asia kyllä meni [Puhemies koputtaa] aika villaisella julkisuudessa.

ellauri094.html on line 110: Arvoisa herra puhemies! Toistan nyt itseäni tässä salissa näistä lapsivaikutusten arvioinneista: Minulle ainakin riittää arvioinniksi Coloradon yliopistossa laadittu 50 000 tutkimuksen koontitutkimus, jossa todetaan, että ei ole mitään eroa siinä, kasvaako lapsi heteroperheessä vai sateenkaariperheessä. Tärkeintä näille lapsille on se, että heillä on rakastavat vanhemmat.

ellauri094.html on line 114: Lasten tärkein oikeus on saada rakastavat ja huolehtivat vanhemmat, ja tämä parantaa tätä mahdollisuutta. Tämä on herättänyt kirkon piirissä keskustelua. Kysymys ei ole puoluepolitiikasta eikä maallisesta politiikasta vaan siitä, että kirkossa käydään joka tapauksessa, ja on syytä käydä, keskustelua. Sen mukaan kuin yhteiskunta muuttuu, kirkonkin pitää muuttua, jos kirkko haluaa säilyttää jäsenensä. 

ellauri094.html on line 130: Arvoisa puhemies! Adoptioon liittyen tahdon vielä todeta, että esimerkiksi Amerikassa Massachusettsin osavaltiossa on alettu suosimaan samaa sukupuolta olevia pareja adoptiossa. Suomessa tulisi välttää vastaava kehitys ja katsoa asiaa lapsen edun kannalta. Adoptiotilannetta ei pidä jättää viranomaisten arvailujen varaan.

ellauri094.html on line 140: Arvoisa puhemies! Edustaja Antero Laukkanen tarttui erittäin tärkeään asiaan. Koko pappien työnkuva perustuu heidän omaan uskoonsa ja omaantuntoonsa. Siviilioikeuden professori Urpo Kangas on julkisesti ottanut kantaa ja ilmaissut huolensa tästä, että papeilta voitaisiin olla viemässä omantunnon oikeus pois. Mitä papeille sitten enää jää?

ellauri094.html on line 142: Täällä pääkaupunkiseudulla on ymmärtääkseni muutama pappi jo lähtenyt lupaamaan, että he tulevat vihkimään samaa sukupuolta olevia heti, kun tämä laki on astunut voimaan, joten lainsäädännöllisesti kirkon tilanne on tässä vaiheessa jätetty nyt vähän sekavaksi. Käytännössä yksittäiset pastorit voivat tehdä tai ainakin testaavat, tekevät, mitä lystää. Siksi on syytä korjata lainsäädäntöön liittyvät puutteet, ja kannatan sekä edustaja Laukkasen tekemää lausumaa että edustaja Räsäsen tekemää lausumaa. 

ellauri094.html on line 144: Eli tällä ponnella tavoitellaan sitä, että kirkolliseen vihkimiseen oikeutetut voivat jatkossa vihkiä vain oman uskonnollisen yhdyskunnan määräämien ehtojen ja muotojen mukaisesti. Silloin kunnioitettaisiin näiden uskonnollisten yhdyskuntien autonomiaa aivan niin kuin lakivaliokunta on halunnut ja niin kuin täällä monet edustajat, te mukaan lukien, olette vakuuttaneet. 

ellauri094.html on line 153: Sikäli kuin lainmuutos astuu voimaan, perinteisessä avioliittokäsityksessä pitäytyvien ihmisoikeudet ovat uhattuina. Ulkomailta peräisin olevien kokemusten perusteella lainmuutoksen ennakoidaan vaikuttavan myös kasvatus- ja koulutusinstituutioiden oppisisältöihin aina varhaiskasvatuksesta yliopistoihin asti, ja näin on täällä Suomen eduskunnassakin jo. Sen takia on välttämätöntä, että meille jokaiselle turvataan todellisesti oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen, uskonnon- ja omantunnonvapauteen sekä oikeus valita lapsilleen annettava opetus avioliittokäsityksestä. Tämä tarkoittaa sitä, että luonnonmukaisesta avioliittokäsityksestä kiinni pitävillä on laillinen oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus hankkia, vastaanottaa ja levittää käsitystään kaikkien tiedotusvälineiden kautta. Perinteisessä käsityksessä pitäytyvillä on myös oikeus tunnustaa uskontoa ja ilmaista vakaumustaan, jonka mukaan avioliitto on yksinomaan miehen ja naisen välinen liitto, sekä harjoittaa tältäkin osin uskontoa paitsi

ellauri094.html on line 155: yksilöllisesti myös yhteisöllisesti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei uskonnollisia yhteisöjä, joilla on vihkimisoikeus, voida velvoittaa vihkimään samaa sukupuolta olevia. Tästä poikkeavat vaatimukset loukkaavat uskonnonvapautta vastaan. Yhteiskunnan tulee myös taata perinteisessä käsityksessä pitäytyville vanhemmille yhdenvertaisesti oikeus antaa lapselle tähän avioliittokäsitykseen perustuvaa kasvatusta ja opetusta sekä pidättäytyä tätä vastaan sotivalta sukupuolineutraalilta kasvatukselta ja opetukselta. Miten tämän oikeuden toteutuminen käytännössä turvataan varhaiskasvatuksessa ja opetustoimessa, on ratkaisematta. Jakautuvatko päiväkodit ja koulut esimerkiksi kahteen ryhmään, joista toisessa sovelletaan perinteistä ja toisessa sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä? 

ellauri094.html on line 160: Tähän liittyen haluaisin myös toistaa sen, mitä tuolta paikaltani jo sanoin: kun on käyty keskustelua Aito avioliitto ‑kansalaisaloitteesta ja moni on nostanut esiin sen, miltä vähemmistöistä tuntuu, kun tästä uudelleen ja uudelleen keskustellaan, niin toivottavasti keskustelussa muistetaan myös se, että valtakunnassa on kymmeniätuhansia avioliitossa olevia pareja, jotka surevat — jotka surivat viime viikon torstain keskustelussa, surivat perjantaina — sen vuoksi että Suomesta murtuu lainsäädännössä yksi keskeinen tärkeä elementti. Ei niin, että he olisivat halunneet vastustaa tai ovat vastustamassa toisten... — niin kuin itse olen sanonut, että pariliitossa olisi voinut olla naimisissa ja avioliitossa toiset — mutta meillä todella on surevia aviopareja, monia tänä päivänä Suomessa. Muistetaan kunnioituksella myös heitä.

ellauri094.html on line 164: Sitten vielä se asia, kun yhteiskunnassamme ovat kuitenkin perusrakenteet muodostuneet kristilliselle perinteelle, että niiden järkkyminen aiheuttaa ihan selkeästi tässä yhteiskunnassa tulevaisuudessa yhä vaikeampia tilanteita. Kun sitten tällainen hajaannus lisääntyy, niin siitä ei kyllä tässä maassa hyödy kukaan. Olisi hyvä muistaa tässä arvoliberaalissa maailmassa — minulle on viime aikoina ruvennut tulemaan yhä vahvemmin se tunne, kun näiden arvoliberaalien puheenvuoroja kuuntelee — että välillä tuntuu, että ei ole olemassa enää mitään arvoja, että kaikki käy, kunhan olla saa. Se on minun mielestäni hyvin huolestuttava kehitys. 

ellauri094.html on line 168: Tässä vaiheessa haluaisinkin sanoa myös niille monille kansalaisille, jotka kuuntelevat tätä keskustelua ja myös seuraavat äänestystä: koti, uskonto ja isänmaa ja niin edelleen — onko se edelleen voimassa, vai onko se koti, uskonto ja perinteinen savupalvi, minkä voimassaolosta jatkossakin ollaan huolissaan, että kansalaiset seuraisivat, kuka mitenkin äänestää? 

ellauri094.html on line 170: Arvoisa puhemies! Monelle suomalaiselle kirkko on tärkeä, ei välttämättä enää hengellisenä kotina vaan suunnistamista helpottavana maamerkkinä. Olemme monesta tutkimuksestakin nähneet, että suomalaiset eivät jaa enää välttämättä kovin paljon yhteisiä arvoja, mutta monet arvostavat kirkkoa instituutiona ja myös sitä työtä, mitä kirkko tekee. Ja sen takia uskon, että jos kirkon sisällä tuleekin vakavia ristiriitoja, jopa oikeusprosesseja, tämän kautta — syntyy, kuten tässä hyvin edellä kuvattiin, tämmöisiä oikeustaisteluja — kukaan meistä, toivon ainakin niin, ei pitäisi sitä toivottavana tilana tulevaisuudessa. Sen takia minusta on tärkeää, että voisimme täällä laajoin joukoin tukea tätä pontta numero 1. Tämä numero 2 on sitten erillinen asia, joka koskee adoptiokysymystä, mutta minusta sekin on erittäin perusteltu, ja kuten edellä totesin, tuen myös sitä voimakkaasti. 

ellauri094.html on line 172: Eli tämä 1. lausumaesitys ottaa kantaa uskonnonvapauteen, siihen, että kirkkokunnat ja uskonnolliset yhdyskunnat (mutteivät yxityiset papit herra varjele) voivat jatkossa tehdä itsenäisiä päätöksiä tämän avioliittokäsityksen tiimoilta eikä maallinen lainsäätäjä siten liikaa rajoittaisi näiden toimintaa. Tämä toinen taas koskee lähinnä sitten yksilönvapautta, perheiden asemaa, lasten asemaa: varmistettaisiin, että yksilöillä, vanhemmilla ja perheillä (muttei sentään homoilla, luoja paratkoon), olisi mahdollisuus vaikuttaa heidän jälkikasvunsa (kenen? homojenko?)  mahdolliseen adoptioon. 

ellauri094.html on line 174: Eli nämä molemmat lausumaesitykset ovat mielestäni hyvinkin kannatettavia. Kannatankin näitä esityksiä nimenomaan länsimaisten perusoikeuksien historian näkökulmasta käsin tarkasteltuna. 

ellauri094.html on line 181: Babylonin vankeus (vanhassa raamatunkäännöksessä Baabelin vankeus) oli juutalaisten maanpakolaisuus Babyloniassa Kaksoisvirranmaassa Mesopotamiassa. Se alkoi vuonna 597 eaa., jolloin Nebukadressar II ensimmäisen kerran valloitti Jerusalemin, ja päättyi Kyyroksen valloitettua Babylonin vuonna 539 eaa.

ellauri094.html on line 184: Algolagnia (/ælɡəˈlæɡniə/; from Greek: ἄλγος, álgos, "pain", and Greek: λαγνεία, lagneía, "lust") is a sexual tendency which is defined by deriving sexual pleasure and stimulation from physical pain, often involving an erogenous zone. Studies conducted indicate differences in how the brains of those with algolagnia interpret nerve input.

ellauri094.html on line 186: Juudan kuningaskunta, joka oli Israelia pienempi, vastusti Israelia pitempään valloittajia ja jopa laajeni vuosina 930–730 eaa. Raamatussa kerrotaan isien jumalalle kuuliaista kuninkaista profeetoista sekä huonoista hallitsijoista kuten Israelin kuninkaan Ahabin tyttärestä Ataljasta, joka hallitsi Juudaa 850-luvun eaa. jälkeen ja Baal-uskonsa takia surmattiin. Juudan kuningaskunta joutui Egyptin vasalliksi ennen kuin Babylonian kuningas Nebukadnessar II vuonna 587 eaa. hävitti Jerusalemin temppelin ja vei suuren osan kansasta vankeuteen Babyloniaan.

ellauri094.html on line 188: Raamatun mukaan Nebukadnessar vei suuren osan äveriäistä Jerusalemin asukkaista vankeuteen Babyloniin Juudan kuningas Joojakinin (aka Roope Ankka) aikana antaen vain köyhien jäädä sijoilleen. Myöhemmin, Nebukadnessarin 19. hallitusvuotena, Sidkian hallitessa, Jerusalem hävitettiin piirityksen jälkeen täysin ja rupusakkikin vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Kun Persian kuningas Kyyros (Lälli Koores) myöhemmin valloitti Babylonin, hän myönsi juutalaisille oikeuden palata Juudaan. Samalla hän antoi heille luvan rakentaa myös Jerusalemin temppeli uudestaan, mutta se saatiin rakennetuksi vasta Dareioksen hallitsijakaudella Kroisos Pennosen rahoituxella. 

ellauri094.html on line 192:     Professori Simo Parpola kirjoitti Helsingin Sanomissa 16.1.1992, jossa hän jostain syystä määrittelee vankeuden pituudeksi 300 vuotta: ”Lukemattomat seikat viittaavat siihen, että juutalaiset – jotka olivat sentään kolmesataa vuotta eli seitsemän sukupolven ajan Babyloniassa vankeina – omaksuivat täydellisesti maan kulttuurin ja uskonnon; ne fanaatikot, jotka palasivat sitten Israeliin, toivat sen salaa mukanaan mannemarketista reikäpatjan alla jokseenkin sellaisenaan. Lähi-idän maat olivat jo kauan ennen ajanlaskumme alkua samaa kulttuuripiiriä.”

ellauri094.html on line 200: Vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassaan Etymological Dictionary of the Sumerian language Parpola esittää, että sumerin kieli kuuluisi uralilaisiin kieliin ja olisi siten myös suomen sukulaiskieli.

ellauri094.html on line 201: Simo Parpolan kirja hämmentää. Onko sumeri sukukielemme? Assyriologin teoria kääntäisi suomalaisugrilaisen kielentutkimuksen päälaelleen, kirjoittaa Suvi Ahola tänään (HS 16.7). Yleisen kielitieteen professori Fred Karlsson uskoo uuteen teoriaan, ollen Simon henk.koht. hyvä ystävä. Valtaosa uralilaisten kielten tutkijoista ei usko ensinkään. Mikä on vaan lisäkimmoke (LOL: Kimmoke!) Rauhalle. Simo hehkuttaa:

ellauri094.html on line 219: Nebuchadnezzar and the Babylonian forces returned in 588/586 BCE and rampaged through Judah, leaving clear archaeological evidence of destruction in many towns and settlements there. Clay ostraca from this period, referred to as the Lachish letters, were discovered during excavations; one, which was probably written to the commander at Lachish from an outlying base, describes how the signal fires from nearby towns were disappearing: "And may (my lord) be apprised that we are watching for the fire signals of Lachish according to all the signs which my lord has given, because we cannot see Azeqah." Archaeological finds from Jerusalem testify that virtually the whole city within the walls was burnt to rubble in 587 BCE and utterly destroyed.

ellauri094.html on line 223: The Cyrus Cylinder (not to be confused with Joakim von Anka´s cylinder hat), an ancient tablet on which is written a declaration in the name of Cyrus referring to restoration of temples and repatriation of exiled peoples, has often been taken as corroboration of the authenticity of the biblical decrees attributed to Cyrus, but other scholars point out that the cylinder's text is specific to Babylon and Mesopotamia and makes no mention of Judah or Jerusalem. Professor Lester L. Grabbe asserted that the "alleged decree of Cyrus" regarding Judah, "cannot be considered authentic", but that there was a "general policy of allowing deportees to return and to re-establish cult sites". He also stated that archaeology suggests that the return was a "trickle" taking place over decades, rather than a single event.

ellauri094.html on line 310: Juutalaisten Baabelin kakun kesto on ateististen ja teististen profeettojen välinen klassinen kiistakapula. Heilahtiko häkki vaan Neuvostoliiton iäxi (kuten sanoo teistit) vai tuliko jenkkityyliin suorastaan kolmattasataa vuotta pyttyä (à la ateistit, jotka lukevat pirun toimittamaa standardiraamattua).

ellauri094.html on line 322: In Jeremiah it is foretold that the Jews will not be able to leave Babylon for 70 years. That’s a fairly long time. It’s an almost guaranteed life sentence for most people.

ellauri094.html on line 328: Ahem, in Baruch, we are told that the captivity will last seven generations, not merely 70 years. In order to reconcile these two disparate numbers, the Jews would’ve had to be having children at the age of ten or younger! That’s far too young, even by biblical-day standards.

ellauri094.html on line 335:   Niinpä tietysti: Jumala on kuollut (Nietsche). Nietsche on kuollut (Jumala). Se nauraa parhaiten joka hohottaa (xoxotajet) vielä kuin kaikki muut ovat kuolleet.

ellauri094.html on line 373: One of the reason to doubt Baruch 6:2 is actually written by Jeremiah and to believe it was written much later is that the Book of Jeremiah talks about the remnant will begin returning within 70 years and yet Baruch 6:2 state the return will be within 7 generations which seems to excuse those who were Jewish reading this book that never did went back to Jerusalem for many generations but continued living outside Jerusalem.  Fascinating as well is the fact that this book was written in Greek and not in Hebrew which indicate the likely audience was the Jewish Diaspora.

ellauri094.html on line 408: niin unhota sinä minun oikea käteni.

ellauri094.html on line 415: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

ellauri094.html on line 457: Now how shall we sing the Lord's song in a strange land		Mitens me vedettäs virsiä matulas

ellauri094.html on line 461: Now how shall we sing the Lord's song in a strange land		Mitens riffit sujus tääl persulas

ellauri094.html on line 483: tent/uploads/sk/files/vanhat/library/images/Ben%20Zyskowicz%20261008.jpg" />

ellauri094.html on line 495: By the waters of Babylon we stood up and sang,					Babylonin vesillä me noustiin seisten laulamaan,		

ellauri094.html on line 503: As day doth night.								Kuten päivä yön.						

ellauri094.html on line 511: For thy love's sake,								kaivaten sun lempeä,						

ellauri094.html on line 518: To toil and tend."								pienyrittäjiä.							

ellauri094.html on line 550: As a water in January the frost confines,					Kuten jää jäykistää veden tammikuuussa,

ellauri094.html on line 552: As a water in April is, in the new-blown vines,					Kuten viini virtaa huhtikuussa vetenä,

ellauri094.html on line 602: Put no trust in men's royalties, nor in great men's breath,			Älä luota miesten rojalteihin, setämiesten hengityxeen,

ellauri094.html on line 654: The body of Algernon Charles Swinburne’s poetry is so vast and varied that it is difficult to generalize about it. Swinburne wrote poetry for more than sixty years, and in that time he treated an enormous variety of subjects and employed many poetic forms and meters. He wrote English and Italian sonnets, elegies, odes, lyrics, dramatic monologues, ballads, and romances; and he experimented with the rondeau, the ballade, and the sestina. Much of this poetry is marked by a strong lyricism and a self-conscious, formal use of such rhetorical devices as alliteration, assonance, repetition, personification, and synecdoche. Swinburne’s brilliant self-parody, “Nephilidia,” hardly exaggerates the excessive rhetoric of some of his earlier poems. The early A Song of Italy would have more effectively conveyed its extreme republican sentiments had it been more restrained. As it is, content is too often lost in verbiage, leading a reviewer for The Athenaeum to remark that “hardly any literary bantling has been shrouded in a thicker veil of indefinite phrases.” A favorite technique of Swinburne is to reiterate a poem’s theme in a profusion of changing images until a clear line of development is lost. “The Triumph of Time” is an example. Here the stanzas can be rearranged without loss of effect. This poem does not so much develop as accrete. Clearly a large part of its greatness rests in its music. As much as any other poet, Swinburne needs to be read aloud. The diffuse lyricism of Swinburne is the opposite of the closely knit structures of John Donne and is akin to the poetry of Walt Whitman. 

ellauri094.html on line 713: Pay attention: the program cannot take into account all the numerous nuances of poetic technique while analyzing. We make no warranties of any kind, express or implied, about the completeness, accuracy, reliability and suitability with respect to the information.

ellauri094.html on line 715:   Musta näyttää että toi runo ei koske sen enempää Babylonia kuin Italiaakaan, vaan se ilmaisee narsistisen runoilijan tavallista toiveunta että se jää kuoltuaan  kuolemattomien sepustuxiensa valokeilaan keekoilemaan. Vanha, suorastaan kuolematon meemi. Se nauraa parhaiten jonka kallo irvistää kun kaikki ovat vainaita. 

ellauri094.html on line 725: The reason they must be exterminated is because they are genocidal and not open to peaceful coexistence.

ellauri094.html on line 807: Pitkä hiljaisuus. Sitten joku toinen heittää ehdotuxen mixi fundamentalistit on niin fundamentalisteja.

ellauri095.html on line 39:     Some critics believe he merely coined a name for poems with mixed, irregular feet, like free verse. However, while sprung rhythm allows for an indeterminate number of syllables to a foot, Hopkins was very careful to keep the number of feet per line consistent across each individual work, a trait that free verse does not share. Sprung rhythm may be classed as a form of accentual verse, as it is stress-timed, rather than syllable-timed, and while sprung rhythm did not become a popular literary form, Hopkins's advocacy did assist in a revival of accentual verse more generally. 

ellauri095.html on line 41: Added richness comes from Hopkins's extensive use of alliteration, assonance, onomatopoeia and rhyme, both at the end of lines and internally as in:

ellauri095.html on line 51: Hopkins’s most famous Welsh sonnet, “The Windhover,” reveals that for him this Book of Nature, like the Bible, demanded a moral application to the self. Hopkins wrote in his notes on St. Ignatius: “This world is word, expression, news of God”; “it is a book he has written.... a poem of beauty: what is it about? His praise, the reverence due to him, the way to serve him.... Do I then do it? Never mind others now nor the race of man: DO I DO IT?” One of Hopkins’s attempts to answer that question is “The Windhover.”

ellauri095.html on line 53: The initial “I” focuses attention on the speaker, but the explicit application of the lesson of the Book of Nature to him does not begin until the line “My heart in hiding/stirred for a bird” at the conclusion of the octet. One biographical interpretation of this line is that he was hiding from fulfilling his ambitions to be a great painter and poet. Instead of ostentatiously pursuing fame in that way, wearing his heart on his sleeve, he had chosen to be the “hidden man of the heart” (1 Peter 3:4), quietly pursuing the imitation of Christ. As Hopkins put it, Christ’s “hidden life at Nazareth is the great help to faith for us who must live more or less an obscure, constrained, and unsuccessful life.”

ellauri095.html on line 90:       Ei pysy ekliptikassa kuten kunnon planeetat.  Elliptinen pyrstötähti planeettojen leikkipaikalla. 


ellauri095.html on line 113: John Addington Symonds, who was one of the first to take up the term Uranian in the English language, was a student of Benjamin Jowett and was very familiar with the Symposium. Platonisten homopentujen käsikirja.

ellauri095.html on line 125: Manley Hopkins moved his family to Hampstead in 1852, near where John Keats had lived 30 years before and close to the green spaces of Hampstead Heath. When he was ten years old, Gerard was sent to board at Highgate School (1854–1863). While studying Keats´s poetry, he wrote "The Escorial" (1860), his earliest extant poem. Here he practised early attempts at asceticism. He once argued that most people drank more liquids than they really needed and bet that he could go without drinking for a week. He persisted until his tongue was black and he collapsed at drill. On another occasion he abstained from salt for a week.

ellauri095.html on line 131: Manley ei ollut kovin manly pikemminkin outo väpelö. Mä lyön vaikka vetoa että se tykkäs pojista,  siis muistakin kuin Krisun Jessestä.  Se oli Draco Malfoyn näkönen. Söpöt pojat on usein (usein? no joskus) sellaisia, naisten pettymyxexi, kuten vaikka filmissä Frantz. Kazotaanpas tätä. Paino alkutahdilla sprungisti:

ellauri095.html on line 137:     In life and poetry he was serious and playful – even whimsical.  Spiritually, despite an early scrupulosity which he never fully lost, he followed the Jesuit way of finding God in all things, and rejoiced in “God in the world”: “The world is charged wíth the grándeur of God.”  He was very, very bright, with an extensive knowledge of words and languages — he knew so many words !  His intellectual hero was the medieval philosopher Duns Scotus, whose philosophy of selfhood he held dear.  Hopkins himself had a strong sense of self, appreciated his own individuality, and was immensely self-confident.

ellauri095.html on line 139: According to John Bayley, "All his life Hopkins was haunted by the sense of personal bankruptcy and impotence, the straining of 'time's eunuch' with no more to 'spend'... " a sense of inadequacy, graphically expressed in his last sonnets. Toward the end of his life, Hopkins suffered several long bouts of depression. His "terrible sonnets" struggle with problems of religious doubt. He described them to Bridges as "the thin gleanings of a long weary while."

ellauri095.html on line 141: "Thou Art Indeed Just, Lord" (1889) echoes Jeremiah 12:1 in asking why the wicked prosper. It reflects the exasperation of a faithful servant who feels he has been neglected, and is addressed to a divine person ("Sir") capable of hearing the complaint, but seemingly unwilling to listen. Hopkins uses parched roots as a metaphor for despair.

ellauri095.html on line 161: Timothy d´Arch Smith, antiquarian bookseller, ascribes to Hopkins suppressed erotic impulses which he views as taking on a degree of specificity after Hopkins met Robert Bridges´s distant cousin, friend, and fellow Etonian Digby Mackworth Dolben, "a Christian Uranian". Ei siis Plutosta kuten Heinleinin matonaamat.

ellauri095.html on line 182: The language of Hopkins´s poems is often striking. His imagery can be simple, as in Heaven-Haven, where the comparison is between a nun entering a convent and a ship entering a harbour out of a storm. It can be splendidly metaphysical and intricate, as it is in As Kingfishers Catch Fire, where he leaps from one image to another to show how each thing expresses its own uniqueness, and how divinity reflects itself through all of them.

ellauri095.html on line 186:     He uses many archaic and dialect words but also coins new words. One example of this is twindles, which seems from its context in Inversnaid to mean a combination of twines and dwindles. He often creates compound adjectives, sometimes with a hyphen (such as dapple-dawn-drawn falcon) but often without, as in rolling level underneath him steady air. This use of compound adjectives, similar to the Old English use of compounds nouns, concentrates his images, communicating to his readers the instress of the poet´s perceptions of an inkscape.

ellauri095.html on line 201: Jotain tollasta kaoottista toistuvuutta ehkä, oudon attraktiivisesti vetkuvia keskeltä nivellettyjä kikkeleitä. Deterministisiä mutta ennustamattomia, paizi jossain karkeammissa rajoissa. Säännöllisen säännötöntä, säännöttömän säännöllistä ketkumista. Samaa rataa muttei kuitenkaan koskaan ihan samaa. Se saa tyypit kuvittelemaan että joku luojan sormi on hämmentämässä keitosta. Sit kun se rata joskus deterministisesti mutta arvaamatta singahtaa ulos tavanomaisesta, niin siinä on sitten ihmeen paikka. 

ellauri095.html on line 205:     Gerard oli huonompi piirtämään kuin Arthur-veli ja tyytyi lopulta vaan pöpöttämään skezeistä kuten lempparinsa Ruskin. Tästä Ruskinista on jo niin monta mainintaa, että kohta täytyy sekin ottaa tikun päähän. Muistaaxeni Janet Breckenridge mulle ekan kerran mainizi koko tyypistä. Se oli kai joku viktoriaanien "Tuus" Pekka Tarkka. Onnen pekka. I´m so happy oli Mänlin kuuluisat viimeiset sanat. 

ellauri095.html on line 207: 	Nevertheless, even after he became a Jesuit he continued to cultivate an acquaintance with the visual arts through drawing and attendance at exhibitions, and this lifelong attraction to the visual arts affected the verbal art for which he is remembered. In his early poetry and in his journals wordpainting is pervasive, and there is a recurrent Keatsian straining after the stasis of the plastic arts.

ellauri095.html on line 230: Se ei ollut kovin manly pikemminkin outo väpelö. Se oli hukkapätkä, vaan 157 sm sukat jalassa.  Lyön vaikka vetoa että se tykkäs pojista,  siis muistakin kuin Krisun Jessestä.  Se oli Draco Malfoyn näkönen. Söpöt pojat on usein (usein? no joskus) sellaisia, naisten pettymyxexi, kuten vaikka filmissä Frantz.

ellauri095.html on line 233: In a journal entry of 6 November 1865, Hopkins declared an ascetic intention for his life and work: "On this day by God's grace I resolved to give up all beauty until I had His leave for it."

ellauri095.html on line 258: In the later decades of her life, Ms. Rossetti suffered from Graves' disease, diagnosed in 1872, suffering a near-fatal attack in the early 1870s. Graves' disease, also known as toxic diffuse goiter, is an autoimmune disease that affects the thyroid. It frequently results in and is the most common cause of hyperthyroidism. It also often results in an enlarged thyroid. Signs and symptoms of hyperthyroidism may include irritability, muscle weakness, sleeping problems, a fast heartbeat, poor tolerance of heat, diarrhea and unintentional weight loss. Other symptoms may include thickening of the skin on the shins, known as pretibial myxedema, and eye bulging, a condition caused by Graves´ ophthalmopathy. About 25 to 80% of people with the condition develop eye problems.

ellauri095.html on line 262:     Broidi Danten varhaiseen runouteen vaikuttivat John Keats ja William Blake . Hänen myöhemmälle runoudelleen oli ominaista ajatuksen ja tunteen kieronlainen yhdistäminen, erityisesti hänen sonettisarjassaan The House of Life. Runous ja kuva kietoutuvat tiiviisti Rossettin teoksiin. Hän kirjoitti usein sonetteja kuviensa oheen, jotka ulottuvat elokuviin Neitsyt Marian tyttönen (1849) ja Astarte Syriaca (1877), samalla kun hän loi taidetta havainnollistamaan runoja, kuten kuuluisan runoilijan Christina Rossettin , hänen sisarensa, Goblin Market.

ellauri095.html on line 269: Kristina-sisko kirjotti 1862 tollasen "kun olen kuollut" runon kuten teki Rumi. Sellaiset tuppaavat olemaan narsistisia. Se askarruttaa runoilijoita tosi paljon. On vaikea uskoa ettei maailma tunnu miltään ja että se jatkaa menoaan maailmansubjektin irrottua kantimista kuin päätön kana. 

ellauri095.html on line 289: And haply may forget.			Tai sitten unohdan.

ellauri095.html on line 388: Danten unettomuus

ellauri095.html on line 394: Rossetti oli italialaisten ulkomaalaisten toinen lapsi ja vanhin poika. Hänen isänsä Gabriele Rossetti oli Dante-tutkija, joka oli karkotettu Napolista räävittömän runouden kirjoittamisesta Napolin vuoden 1819 perustuslain tukemiseksi. Rossettin äiti oli kouluttautunut kasvatusneuvottelijaksi ja valvoi lastensa varhaiskasvatusta. Harvat viktoriaaniset perheet olivat yhtä lahjakkaita kuin Rossettis: vanhin lapsi, Maria Rossetti, julkaisi A Shadow of Dante (1871) ja hänestä tuli anglikaaninen nunna; William Michael Rossetti oli yhdessä veljensä kanssa Pre-Raphaelite Brotherhoodin aktiivinen jäsen ja hänestä tuli toimittaja, kirjainten mies ja muistelija; nuorimmasta, Christina Georgina Rossetista, tuli tärkeä ja vaikutusvaltainen lyyrinen runoilija.

ellauri095.html on line 396: Lapsena Dante Gabriel Rossetti alkoi taidemaalarixi ja kuvitti kirjallisia aiheita varhaisissa piirustuksissaan. Häntä opetettiin kotona saksaksi ja hän luki saxaxi Raamattua, Shakespearea, Goethen Faustia, Arabian yötä, Dickensiä sekä Sir Walter Scottin ja Lord Byronin runoutta. Päättyään koulusta hän opiskeli historiallisen taidemaalari Ford Madox Brownin luona, josta tuli myöhemmin hänen lähin elinikäinen ystävänsä. Hän jatkoi myös hämärämiesten runouden lukemista – Poe, Shelley, Coleridge, Blake, Keats, Browning ja Tennyson - ja aloitti vuonna 1845 käännökset italialaisesta ja saksalaisesta keskiaikaisesta runoudesta. Vuosina 1847 ja 1848 Rossetti aloitti useita tärkeitä varhaisia runoja - Siskoni uni, Siunattu Damozel, Morsiamen alkusoitto, Marian muotokuvasta, Ave, Jenny, Dante Veronassa, Viimeinen tunnustus ja useita sonetteja, joissa hänestä tuli lopulta oikea asiantuntija. 

ellauri095.html on line 408:   Jane Morris kärsi kuitenkin huonosta terveydestä, ja 1860-luvun lopulla Rossetilla oli myös alkanut ilmetä fyysisiä ja henkisiä vaivoja, jotka rasittivat häntä koko loppuelämänsä: epävarma näkö, päänsärky, unettomuus, vesikives (hydrocele), joka teki istumisesta vaikeaa ja vaati säännöllistä tyhjennystä, sekä kasvava pelko ja vastenmielisyys ulkomaailmaa kohtaan.

ellauri095.html on line 410: Vuosi 1869 oli Danten anus mirabilis, jona hän sävelsi erittäin eroottiset "Eden Bower" ja "Troy Town". Neljä Willowwood-sonettia, joiden eroottisen turhautumisen ja intensiivisyyden esitys on esimerkki hänen parhaasta tyylistään, kuten Loven kappaleessa sonetissa kolme:

ellauri095.html on line 419: Your lips to that their unforgotten food,		huulenne unohtumattomaan ruokaan,			   

ellauri095.html on line 423: Rossetti tuli hyvin juttuun nuorten miesten, enimmäkseen maalareiden, kanssa, jotka jakavat kiinnostuksen nykyrunouteen ja vastustivat tiettyjä vanhentuneita nykyaikaisen akatemiataiteen käytäntöjä. Yleisesti ottaen Prerafaeliittien veljeskunta pyrki tuomaan uusia teemavakavuuden, korkean värin ja yksityiskohtien huomion muotoja silloiseen brittiläiseen nykytaiteeseen. Ryhmään kuului John Everett Millais, sen taitavin maalari ja tuleva Royal Academyn presidentti; William Holman Hunt; Thomas Woolner; Frederic Stephens; ja William Michael Rossetti, joka PRB:n sihteerinä piti toimintapäiväkirjaa ja toimitti sen aikakauslehden, Germ, kuutta numeroa (1850). Ryhmän yhteistyökumppaneita olivat vanhempi taidemaalari Ford Madox Brown, taidemaalari ja runoilija William Bell Scott, runoilija Coventry Patmore ja Christina Rossetti, joiden runoista kuusi ilmestyi Germissä.

ellauri095.html on line 427:   Siskon uni kertoo Danten äidistä ja jouluyönä kuolleesta valkoisesta pikkusiskosta. Siitä tulee mieleen toritaide, johon on tuherrettu pikkutyttö kyynelehtimään niin että silmät roiskuvat.

ellauri095.html on line 431: Rossettin, Jane Burdenin ja Morrisin välinen kolmio oli monimutkainen. Rossetti perusti Morrisin ja muiden suunnittelijoiden yrityksen, joka teki koristeellisia töitä kirkkoihin ja yksityisiin taloihin. Morris näyttää olleen tietoinen sarvetuxesta, ja hän jopa hyväksyi sen jossain määrin. Rossettin ensimmäisiä muotokuvia Jane Burdenista, värikynällä, kynällä ja öljyllä, pidetään yleensä hänen silmiinpistävimpinä taiteellisena työssään. Rossettin Morrisille lähettämät kirjeet paljastavat, että vuoteen 1869 mennessä hiänestä oli tullut hänen tunne-elämänsä keskipiste: "Kaikki, mikä koskee sinua, on minua vaivaava kysymys... mikään poissaolo ei voi koskaan viedä minua enää niin kauas sinusta kuin läsnäolosi teki vuosiin. Tästä pitkästä käsittämättömästä muutoksesta tiedät nyt, mitä kiitokseni täytyy olla." Jane Morris kärsi kuitenkin huonosta terveydestä, ja 1860-luvun lopulla Rossetilla oli myös alkanut ilmetä fyysisiä ja henkisiä vaivoja, jotka rasittivat häntä koko loppuelämänsä: epävarma näkö, päänsärky, unettomuus, ylipaino, mahtava vesikives, joka teki istumisesta vaikeaa ja vaati säännöllistä tyhjennystä, sekä kasvava pelko ja vastenmielisyys ulkomaailmaa kohtaan. Rossettin ja Jane Morrisin suhteen tahmaisimmat vuodet osuivat kuitenkin yhteen hänen voimakkaimman runollisen toimintansa kanssa.

ellauri095.html on line 433:   Keväällä 1870 Saxan-Ranskan sodan aikana Rossetti lepuutti silmiään Barbara Bodichonin kartanolla Scalandsissa, Sussexissa, lähellä Jane Morrisia, Hastingsissa hänen terveytensä vuoksi. Morriset vierailivat Rossetissa yhdessä, ja Jane Morris jäi hänen luokseen, kun hänen miehensä palasi töihin. Scalandsissa Rossetti alkoi myös juoda kloraalia viskin kanssa torjuakseen unettomuuttaan. Kloraali aiheuttaa vainoharhaisuutta ja masennusta, molemmat Rossettin luonteen piileviä piirteitä. Hänen epäluuloisuutensa, eristäytyneisyytensä ja muukalaisten pelko pahenivat jatkuvasti.

ellauri095.html on line 437: Rossettin huolet keskittyivät vuonna 1871, kun Nykyaika-lehti julkaisi Thomas Maitlandin (Robert Buchanan) pseudonyymiartikkelin, joka hyökkäsi Rossettia vastaan aistillisen himon runoilijakoulun johtajana: "hän on lihallinen kauttaaltaan, hiusten juurista varpaiden latvaan." Vaikka se oli pienen runoilijan työ, Buchananin arvostelu järkytti Rossettia. Rossetti vastasi artikkelilla Athenaeumissa "Kavala kriitikkokoulu", ja Buchanan laajensi näkemyksensä julkaistavaksi omalla nimellään keväällä 1872 nimellä "Lihaisa runoilijakoulu ja muita päivän ilmiöitä."

ellauri095.html on line 440:   Viktoriaanisen varovaisuuden ilmapiirissä ei ollut kohtuutonta pelätä vahinkoa tällaisesta pamfletista, vaikka useimmat Rossettin runollisista edeltäjistä ja aikalaisista, Tennyson, Robert Browning, Elizabeth Barrett Browning, Morris ja Swinburne, olivat selviytyneet huonommista arvosteluista. Melkein kaikki Rossettin vuoden 1870 runojen arvostelut olivat suotuisia, ja kirja oli myyty epätavallisen hyvin (neljä painosta vuonna 1870). Suoraan sanottuna Rossetti saattoi myös pelätä julkista julkisuutta suhteestaan Jane Morrisin kanssa. Joka tapauksessa, lähdön jälkeen Kelmscottista 2. kesäkuuta 1872 Rossetti kärsi täydellisestä henkisestä romahduksesta. Hänet vietiin ystävänsä tohtori Thomas Gordon Haken Roehamptonin kotiin, missä hän yritti tehdä itsemurhan (kuten Lizzie) yliannostuksella laudanumia. Sitten hän vietti kesän ystävien ja työtovereiden hoidossa. Vuoteen 1873 mennessä Rossettin runollinen tuottavuus oli kuitenkin elpynyt, ja hän sai valmiiksi seitsemän yksittäissonettia ja kaksoissonettin "The Sun's Shame". Tämän ajanjakson sonetit ovat melankolisia ja kaikuvat aika ontoilta, mutta tutut vaimennetun intohimon teemat ovat alkaneet sulautua uusiin – taiteen luomiseen ja kuolemattomuuden vihjauksiin. Rossetti jatkoi myös maalaamista tasaisesti käyttäen Jane Morrisia mallina, vaikka hiän olikin poissa yhä useammin. Rossetti lähti lopulta Kelmscottista, jossa he olivat yöpyneet yhdessä, Chelseaan. Siellä hänen terveytensä heikkeni edelleen.

ellauri095.html on line 442:   Janen kirjeet 1870-luvun puolivälistä osoittavat hänen oman terveytensä heikkenemisen; hänenkin oli vaikea istua ja hän pyörtyili. Rossettin fobiat ja yhä vainoharhaisemmat epäilyt ovat saattaneet myös olla yhä epäedullisemmin vastakkain William Morrisin energian, vaurauden, hellä hyvän tahdon ja tarkkaavaisen huolen kanssa Morrisin lapsista.

ellauri095.html on line 446: Hänen eroottinen väsäilynsä oli henkisest ja fyysisest lahja dramaattisille hinaajille Swinburnesta Oscar Wildeen,  jotka hyötyi nänen esimerkkinsä vapauttavasta vaikutuksesta. Tollasta varhaisdekadenssia. Yksikään hänen aikakautensa runoilija ilmaissut syvällisemmin tiettyjä keskeisiä viktoriaanisia huolia: metafyysistä epävarmuutta, seksuaalista ahdistusta ja ajan pelkoa.

ellauri095.html on line 467:   Danten Beatrice oli muuten pelkkää toiveajattelua, Alighierin märkä uni vaan. Joku vastaantulija Firenzen kadulla joka ei olisi erottanut Dantea Aku Ankasta: 

ellauri095.html on line 469: Scholars have long debated whether the historical Beatrice is intended to be identified with either or both of the Beatrices in Dante´s writings. She was apparently the daughter of the banker Folco Portinari, and was married to another banker, Simone dei Bardi. Dante claims to have met a "Beatrice" only twice, on occasions separated by nine years, but was so affected by the meetings that he carried his love for her throughout his life. 

ellauri095.html on line 471:   Talk of sublimation. Näki Beatricen kalsareita pakkasella kuivumassa, niistä nousi härmistystä, Danten pelihousuissa nousi vastavaikutus. Dante sijoitti suklaaosaston alimpaan helvettiin, todennäköisesti homofoobisena.

ellauri095.html on line 499: Hopkins had been attracted to asceticism since childhood. At Highgate, for instance, he argued that nearly everyone consumed more liquids than the body needed, and, to prove it, he wagered that he could go without liquids for at least a week. He persisted until his tongue was black and he collapsed at drill. He won not only his wager but also the undying enmity of the headmaster Dr. John Bradley Dyne. On another occasion, he abstained from salt for a week. His continuing insistence on extremes of self-denial later in life struck some of his fellow Jesuits as more appropriate to a Victorian Puritan than to a Catholic.

ellauri095.html on line 502: Hei tästä tomfoolerystä oli puhe auks purksin uskontunnustuxessa, se hämärä konsubstantiaatioerehdys. Että pitää tarjota viiniäkin eikä pelkkää sämpylää. Mustuuhan siinä muuten kielikin, kuiva öylätti tarttuu inhottavasti kitalakeen. Mä muistan sen rippikoulusta.

ellauri095.html on line 508: This potential for a new sacramental poetry was first realized by Hopkins in The Wreck of the Deutschland. Hopkins recalled that when he read about the wreck of the German ship Deutschland off the coast of England it “made a deep impression on me, more than any other wreck or accident I ever read of,” a statement made all the more impressive when we consider the number of shipwrecks he must have discussed with his father. Hopkins wrote about this particular disaster at the suggestion of Fr. James Jones, Rector of St. Beuno’s College, where Hopkins studied theology from 1874 to 1877. Hopkins recalled that “What I had written I burnt before I became a Jesuit and resolved to write no more, as not belonging to my profession, unless it were by the wish of my superiors; so for seven years I wrote nothing but two or three little presentation pieces which occasion called for [presumably ‘Rosa Mystica’ and ‘Ad Mariam’]. But when in the winter of ’75 the Deutschland was wrecked in the mouth of the Thames and five Franciscan nuns, exiles from Germany by the Falck Laws, aboard of her were drowned I was affected by the account and happening to say so to my rector he said that he wished someone would write a poem on the subject. On this hint I set to work and, though my hand was out at first, produced one. I had long had haunting my ear the echo of a new rhythm which now I realized on paper.”

ellauri095.html on line 510: The result is an ode of thirty-five eight-line stanzas, divided into two parts. The first part, consisting of ten stanzas, is autobiographical, recalling how God touched the speaker in his own life. The second begins with seven stanzas dramatizing newspaper accounts of the wreck. Then fourteen stanzas narrow the focus to a single passenger, the tallest of the five nuns who drowned. She was heard to call on Christ before her death. The last four stanzas address God directly and culminate in a call for the conversion of England.

ellauri095.html on line 518: The motif of the singing bird appears again in Gerard’s “Spring” (1877): “and thrush/Through the echoing timber does so rinse and wring/The ear, it strikes like lightnings to hear him sing.” The father’s attempt to represent what it is like to live in a bird’s environment, moreover, to experience daily the “fields, the open sky, /The rising sun, the moon’s pale majesty; /The leafy bower, where the airy nest is hung” was also one of the inspirations of the son’s lengthy account of a lark’s gliding beneath clouds, its aerial view of the fields below, and its proximity to a rainbow in “Il Mystico” (1862), as well as the son’s attempt to enter into a lark’s existence and express its essence mimically in “The Woodlark” (1876). A related motif, Manley’s feeling for clouds, evident in his poem “Clouds,” encouraged his son’s representation of them in “Hurrahing in Harvest’ (1877) and “That Nature is a Heraclitean Fire”(1888).

ellauri095.html on line 522: In addition to specific inspirations such as these, the father communicated to his son a sense of nature as a book written by God which leads its readers to a thoughtful contemplation of Him, a theme particularly evident in Manley and Thomas Marsland Hopkins’s book of poems, Pietas Metrica. Consequently, Gerard went on to write poems which were some of the best expressions not only of the Romantic approach to nature but also the older tradition of explicitly religious nature poetry.    

ellauri095.html on line 531: Gerard oli Balliolin miehiä kuten Nick. Old Nick on pirun nimitys. In the nick of time. Sano Jerryä vaan Hannixi, balit jäi siltä aidalle tai seivästyi sonnikahlaamon kirkonpiikkeihin. Äänikin oli kimakka. 

ellauri095.html on line 563: The cross to her calls Christ to her, christens her wild-worst Best.	Risti ja sillä Risto huutaa takaisin, siis tavallaan,

ellauri095.html on line 578: The loss of any emigrant ship had a strong international dimension and was accordingly extensively reported in English in both the ´Times´ of London and the ´New York Times´, for there was a sad irony in the deaths of passengers who had taken ship in search of a better life. Five Franciscan nuns from Salzkotten (now in Nordrhein-Westfalen, western Germany), named Barbara Hultenschmidt, Henrika Fassbender, Norbeta Reinkobe, Aurea Badziura and Brigitta Damhorst, died in the wreck. They were fleeing religious oppression at home as a result of anti-Catholic laws enacted as part of Otto von Bismarck´s ´Kulturkampf´ ("culture struggle") aimed at building centralised and unified German state resisting outside influences. One reader moved by the story in the London press was the Jesuit poet, Gerard Manley Hopkins, who wrote a moving and highly romanticised poem based on the incident, ´The Wreck of the Deutschland´. As Hopkins put it: ´Rhine refused them: Thames would ruin them´.

ellauri095.html on line 589: Buckle on vyönsolki kyllä, mutta myös taittua kumarrukseen kuin vankilassa saippuapalan pudotessa suihkussa. Luulenpa että jessuiitat on ymmärtäneet tän lopun homoeroottisena kyntönä, "my dear", mikä selittäisi uranialaisten tuulihaukka-aloitteisen  "aluevaltauksen" syvempää, terskankiiltoista luonnetta. Tuulihaukka jää symboliksi Jeesuksesta joka ei tuomitse tuotakaan. Tuulihaukassa on kyllä kullan väriä, mutta vermilion tulee muualta.

ellauri095.html on line 591:   Pitäisi olla kuva Jeesuksesta yrittämässä pyydystää Maria Magdalenaa Genesaretin järvestä. Kävin kerran Ilmo Launiksen suunnittelemassa venevajasta tehdyssä kirkossa soutuseuran kirpulla Meilahden nyt jo palaneelta ylioppilassoutajien venevajalta käsin aikaisin keväällä jäitten lähdettyä. Vajaa eli kirkkoa tuuletettiin talven jälkeen, ovi oli raollaan. Menin katsomaan, kivisaarelaisena en ollut koskaan käynyt Mustiksessa tai mikä sen saaren nimi nyt oli.

ellauri095.html on line 593:   Kirkossa oli pääskynen. Mietin miten saan sen ulos. Jos olen oviaukossa keskellä, se ei uskalla tulla, jos kävelen kirkon alttarille päin, se voi lentää sivuikkunoihin. Ainoa täysin rationaalinen tapa oli ryömiä kirkon lattiaa myöden kohti alttaria. Tei sen, ja pääsky lensi ovesta ulos. Ajattelin leikkisästi, että kiitos herra! keinot on monet sanoi eukko kun kissalla pöytää pyyhki! 

ellauri096.html on line 45:       Mulla alkaa olla näitä surullisen näköisiä partapozoja vähän oireellisen paljon. Olisko pitänyt sittenkin laittaa kanteen vaikka virtahepo sohvalla? Tai Jaakko Yli-Juotikkaan vaakunaeläin Teräshiiri?

ellauri096.html on line 51:       Vapaan tahdon pähkinään liittyy tää ennaltatietämisen ongelma. Ennaltatietämisen ongelma on tämmönen teologinen knoppi, johon liittyy peliteoriasta tuttu tiedon iterointi ja vuorotellen arvailu. Kehäajattelua ja omaa häntäänsä purevia todistuxia. Mise en abime-heijastuxia, Drostepurkkeja, narsisteja kazomassa izeänsä tiukasti peiliin. Logiikka ei pidä sellaisesta, kuten paradoxit osoittavat. Yhtenä vuotena kun olin vähän maaninen olin ymmärtävinäni siitä jotakin. Taisi olla taas pääsiäisen aikoja, sillä ajattelin munankuoria: finiittinen logiikka kuten BA antaa kuoren sulkeutua munaxi, infinitaarinen kuten ZF avaa kuoren auki loppumattomasti kohti taivasta. 

ellauri096.html on line 67: In response to the apparent conflict between freedom and foreknowledge, medieval philosophers denied that future contingent propositions have a truth-value. That´s silly. They took themselves to be extending a solution Aristotle discusses in De Interpretatione to the problem of logical fatalism. According to this truth-value gap approach, ‘You will take a dump tomorrow’ is not true now. The prediction will become true tomorrow. A morally serious theist can agree with the Rubaiyat of Omar Khayyam:

ellauri096.html on line 110: Unlike the believer in ‘No man is an immortal’, the skeptic has trouble asserting ‘There is no knowledge’. For assertion expresses the belief that one knows. That is why Sextus Empiricus (Outlines of Pyrrhonism, I., 3, 226) condemns the assertion ‘There is no knowledge’ as dogmatic skepticism. Sextus prefers agnosticism about knowledge rather than skepticism (considered as “atheism” about knowledge). Yet it just as inconsistent to assert ‘No one can know whether anything is known’. For that conveys the belief that one knows that no one can know whether anything is known.

ellauri096.html on line 112: Agnostics overestimate how easy it is to identify what cannot be known. To know, one need only find a single proof. To know that there is no way to know, one must prove the negative generalization that there is no proof. After all, inability to imagine a proof is commonly due to a failure of ingenuity rather than the non-existence of a proof. In addition to being a more general proposition, a proof of unknowability requires epistemological premises about what constitutes proof. Consequently, meta-proof (proof about proofs) is even more demanding than proof.

ellauri096.html on line 116: The eliminativist has even more severe difficulties in stating his position than the skeptic. Some eliminativists dismiss the threat of self-defeat by drawing an analogy. Those who denied the existence of souls were accused of undermining a necessary condition for asserting anything. However, the soul theorist’s account of what is needed gives no reason to deny that a healthy brain suffices for mental states.

ellauri096.html on line 118:       If the eliminativist thinks that assertion only imposes the aim of expressing a truth, then he can consistently assert that ‘know’ is a defective term. However, an epistemologist can revive the charge of self-defeat by showing that assertion does indeed require the speaker to attribute knowledge to himself. This knowledge-based account of assertion has recently been supported by work on our next paradox.

ellauri096.html on line 129: A paradox is commonly defined as a set of propositions that are individually plausible but jointly inconsistent. Paradoxes pressure us to revise beliefs in a highly structured way. For instance, much epistemology orbits a riddle posed by the regress of justification, namely, which of the following is false?

ellauri096.html on line 138: Very elegant! But if joint inconsistency is rationally tolerable, why do these philosophers bother to offer solutions? Why is it not rational to believe each of (1)–(4), despite their joint inconsistency?

ellauri096.html on line 140: Kyburg might answer that there is a scale effect. Although the dull pressure of joint inconsistency is tolerable when diffusely distributed over a large set of propositions, the pain of contradiction becomes unbearable as the set gets smaller (Knight 2002). And indeed, paradoxes are always represented as a small set of propositions.

ellauri096.html on line 142: If you know that your beliefs are jointly inconsistent, then you should reject R. M. Sainsbury’s definition of a paradox as “an apparently unacceptable conclusion derived by apparently acceptable reasoning from apparently acceptable premises” (1995, 1). Take the negation of any of your beliefs as a conclusion and your remaining beliefs as the premises. You should judge this jumble argument as valid, and as having premises that you accept, and yet as having a conclusion you reject (Sorensen 2003b, 104–110). If the conclusion of this argument counts as a paradox, then the negation of any of your beliefs counts as a paradox.

ellauri096.html on line 146: The preface paradox pressures Kyburg to extend his tolerance of joint inconsistency to the acceptance of contradictions (Sorensen 2001, 156–158). Consider a logic student who is required to pick one hundred truths from a mixed list of tautologies and contradictions. Although the modest student believes each of his answers, A1,A2,…,A100

ellauri096.html on line 153: The eliminativist, who thinks that ‘know’ or ‘justified’ is meaningless, will diagnose the epistemic paradoxes as questions that only appear to be well-formed. For instance, the eliminativist about justification would not accept proposition (4) in the regress paradox: ‘Some beliefs are justified’. His point is not that no beliefs meet the high standards for justification, as an anarchist might deny that any ostensible authorities meet the high standards for legitimacy. Instead, the eliminativist unromantically diagnoses ‘justified’ as a pathological term. Just as the astronomer ignores ‘Are there a zillion stars?’ on the grounds that ‘zillion’ is not a genuine numeral, the eliminativist ignores ‘Are some beliefs justified?’ on the grounds that ‘justified’ is not a genuine adjective.

ellauri096.html on line 155: In the twentieth century, suspicions about conceptual pathology were strongest for the liar paradox: Is ‘This sentence is false’ true? Philosophers who thought that there was something deeply defective with the surprise test paradox assimilated it to the liar paradox. Let us review the assimilation process.

ellauri096.html on line 161: Suppose a psychologist offers you a red box and a blue box (Skyrms 1982). The psychologist can predict which box you will choose with 90% accuracy. He has put one dollar in the box he predicts you will choose and ten dollars in the other box. Should you choose the red box or the blue box? You cannot decide. For any choice becomes a reason to reverse your decision.

ellauri096.html on line 173:     (K-0) This sentence is known to be false. 

ellauri096.html on line 180:     (K) No one knows this very sentence. 

ellauri096.html on line 188: The logical myth that “You cannot prove a universal negative” is itself a universal negative. So it implies its own unprovability. This implication of unprovability is correct but only because the principle is false. For instance, exhaustive inspection proves the universal negative ‘No adverbs appear in this sentence’. A reductio ad absurdum proves the universal negative ‘There is no largest prime number’.

ellauri096.html on line 191: Yes, there are infinitely many. Kurt Gödel’s incompleteness theorem demonstrated that any system that is strong enough to express arithmetic is also strong enough to express a formal counterpart of the self-referential proposition in the surprise test example ‘This statement cannot be proved in this system’. If the system cannot prove its “Gödel sentence”, then this sentence is true. If the system can prove its Gödel sentence, the system is inconsistent. So either the system is incomplete or inconsistent. (See the entry on Kurt Gödel.)

ellauri096.html on line 193: Of course, this result concerns provability relative to a system. One system can prove another system’s Gödel sentence. Kurt Gödel (1983, 271) thought that proof was not needed for knowledge that arithmetic is consistent.

ellauri096.html on line 195: J. R. Lucas (1964) claims that this reveals human beings are not machines. A computer is a concrete instantiation of a formal system. Hence, its “knowledge” is restricted to what it can prove. By Gödel’s theorem, the computer will be either inconsistent or incomplete. However, a human being with a full command of arithmetic can be consistent (even if he is actually inconsistent due to inattention or wishful thinking).

ellauri096.html on line 197: Critics of Lucas defend the parity between people and computers. They think we have our own Gödel sentences (Lewis 1999, 166–173). In this egalitarian spirit, G. C. Nerlich (1961) models the student’s beliefs in the surprise test example as a logical system. The teacher’s announcement is then a Gödel sentence about the student: There will be a test next week but you will not be able to prove which day it will occur on the basis of this announcement and memory of what has happened on previous exam days. When the number of exam days equals zero the announcement is equivalent to sentence K.

ellauri096.html on line 199: Several commentators on the surprise test paradox object that interpreting surprise as unprovability changes the topic. Instead of posing the surprise test paradox, it poses a variation of the liar paradox. Other concepts can be blended with the liar. For instance, mixing in alethic notions generates the possible liar:  Is ‘This statement is possibly false’ true? (Post 1970) (If  it is false, then it is false that it is possibly false. What cannot possibly be false is necessarily true. But if it is necessarily true, then it cannot be possibly false.) Since the semantic concept of validity involves the notion of possibility, one can also derive validity liars such as Pseudo-Scotus’ paradox: ‘Squares are squares, therefore, this argument is invalid’ (Read 1979). Suppose Pseudo-Scotus’ argument is valid. Since the premise is necessarily true, the conclusion would be necessarily true. But the conclusion contradicts the supposition that argument is valid. Therefore, by reductio, the argument is necessarily invalid. Wait! The argument can be invalid only if it is possible for the premise to be true and the conclusion to be false. But we have already proved that the conclusion of ‘Squares are squares, therefore, this argument is invalid’ is necessarily true. There is no consistent judgment of the argument’s validity. A similar predicament follows from ‘The test is on Friday but this prediction cannot be soundly deduced from this announcement’.

ellauri096.html on line 206: Assume there is a true sentence of the form ‘p but p is not known’. Although this sentence is consistent, modest principles of epistemic logic imply that sentences of this form are unknowable.

ellauri096.html on line 233: Those who believe that the Church-Fitch result is a genuine paradox can respond to Williamson with paradoxes that accord with common sense (and science –and religious orthodoxy). For instance, common sense heartily agrees with the conclusion that something exists. But it is surprising that this can be proved without empirical premises. Since the quantifiers of standard logic (first order predicate logic with identity) have existential import, the logician can deduce that something exists from the principle that everything is identical to itself. Most philosophers balk at this simple proof because they feel that the existence of something cannot be proved by sheer logic. Likewise, many philosophers balk at the proof of unknowables because they feel that such a profound result cannot be obtained from such limited means.

ellauri096.html on line 236: Church’s referee report was composed in 1945. The timing and structure of his argument for unknowables suggests that Church may have been by inspired G. E. Moore’s (1942, 543) sentence:

ellauri096.html on line 243: ’. (This scope ambiguity is exploited by a popular joke: René Descartes sits in a bar, having a drink. The bartender asks him if he would care for another. “I think not,” he says, and disappears.)

ellauri096.html on line 245: The common explanation of Moore’s absurdity is that the speaker has managed to contradict himself without uttering a contradiction. So the sentence is odd because it is a counterexample to the generalization that anyone who contradicts himself utters a contradiction.

ellauri096.html on line 247: There is no problem with third person counterparts of (M). Anyone else can say about Moore, with no paradox, ‘G. E. Moore went to the pictures last Tuesday but he does not believe it’. (M) can also be embedded unparadoxically in conditionals: ‘If I went to the pictures last Tuesday but I do not believe it, then I am suffering from a worrisome lapse of memory ’. The past tense is fine: ‘I went to the picture shows last Tuesday but I did not believe it’. The future tense, ‘I went to the picture shows last Tuesday but I will not believe it’, is a bit more of a stretch (Bovens 1995). We tend to picture our future selves as better informed. Later selves are, as it were, experts to whom earlier selves should defer. When an earlier self foresees that his later self believes p

ellauri096.html on line 251: Robert Binkley (1968) anticipates van Fraassen by applying the reflection principle to the surprise test paradox. The student can foresee that he will not believe the announcement if no test is given by Thursday. The conjunction of the history of testless days and the announcement will imply the Moorean sentence:

ellauri096.html on line 257: Binkley illuminates this reasoning with doxastic logic. The inference rules for this logic of belief can be understood as idealizing the student into an ideal reasoner. In general terms, an ideal reasoner is someone who infers what he ought and refrains from inferring any more than he ought. Since there is no constraint on his premises, we may disagree with the ideal reasoner. But if we agree with the ideal reasoner’s premises, we appear bound to agree with his conclusion. Binkley specifies some requirements to give teeth to the student’s status as an ideal reasoner: the student is perfectly consistent, believes all the logical consequences of his beliefs, and does not forget. Binkley further assumes that the ideal reasoner is aware that he is an ideal reasoner. According to Binkley, this ensures that if the ideal reasoner believes p, then he believes that he will believe p thereafter.

ellauri096.html on line 283: Although (iii) is consistent and might be knowable by others, (iii) cannot be known by the student before Friday. (iii) is a blindspot for the students but not for, say, the teacher’s colleagues. Hence, the teacher can give a surprise test on Friday because that would force the students to lose their knowledge of the original announcement (A). Knowledge can be lost without forgetting anything.

ellauri096.html on line 287: Since the surprise test paradox can also be formulated in terms of rational belief, there will be parallel adjustments for what we ought to believe. We are criticized for failures to believe the logical consequences of what we believe and criticized for believing propositions that conflict with each other. Anyone who meets these ideals of completeness and consistency will be unable to believe a range of consistent propositions that are accessible to other complete and consistent thinkers. In particular, they will not be able to believe propositions attributing specific errors to them, and propositions that entail these off-limit propositions.

ellauri096.html on line 289: Some people wear T-shirts with Question Authority! written on them. Questioning authority is generally regarded as a matter of individual discretion. The surprise test paradox shows that it is sometimes mandatory. The student is rationally required to doubt the teacher’s announcement even though the teacher has not given any evidence of being unreliable. Indeed, the student can foresee that their change of mind opens a new opportunity for surprise.

ellauri096.html on line 295: Socrates could regain consistency by downgrading his meta-knowledge to the status of a belief. If he believes he knows nothing, then he naturally wishes to remedy his ignorance by asking about everything. This rationale is accepted throughout the early dialogues. But when we reach the Meno, one of his interlocutors has an epiphany. After Meno receives the standard treatment from Socrates about the nature of virtue, Meno discerns a conflict between Socratic ignorance and Socratic inquiry (Meno 80d, in Cooper 1997). How would Socrates recognize the correct answer even if Meno gave it?

ellauri096.html on line 312: Marx Augustin oder Der liebe Augustin (eigentlich Markus Augustin; * 1643 in Wien; † 11. März 1685 ebenda) war ein Bänkelsänger, Dudelsackspieler, Sackpfeifer, Stegreifdichter und Stadtoriginal. Er wurde durch die Ballade „O du lieber Augustin“ sprichwörtlich und zu einem sogenannten geflügelten Wort. Bis heute ist die Figur des lieben Augustin ein Inbegriff dafür, dass man mit Humor alles überstehen kann.

ellauri096.html on line 319: Augustin soll als Sohn eines heruntergekommenen Wirts aufgewachsen sein und war demnach schon früh darauf angewiesen, mit seinem Dudelsack von einer Spelunke zur nächsten zu ziehen, wobei nur wenig von dem verdienten Geld die jeweilige Kneipe verlassen haben soll – der Überlieferung nach soll er auch ein „tüchtiger Trinker“ gewesen sein.

ellauri096.html on line 321: Der Legende nach war der 36-jährige Augustin 1679 während der Pestepidemie wieder einmal betrunken und schlief irgendwo in der Gosse seinen Rausch aus. Siech-Knechte, die damals die Opfer der Epidemie einsammeln mussten, fanden ihn, hielten ihn für tot und brachten die Schnapsleiche zusammen mit den Pestleichen auf ihrem Sammelkarren vor die Stadtmauer. Dort warfen sie ihre ganze Ladung in ein offenes Massengrab. Diese Pestgrube soll sich in der Nähe der Kirche St. Ulrich am Neubau (heutiger siebter Wiener Gemeindebezirk) befunden haben, gleich neben dem Platz, an dem heute der Augustinbrunnen steht. Wie in der damaligen Situation üblich, wurde das Grab nicht sofort geschlossen, sondern provisorisch mit Kalk abgedeckt, um später weitere Pestopfer aufzunehmen. Am folgenden Tag habe Augustin inmitten der Leichen so lange krakeelt und auf seinem Dudelsack gespielt, bis Retter ihn aus der Grube zogen.

ellauri096.html on line 323: Danach soll Augustin sein Erlebnis als Bänkelsänger vorgetragen und davon recht gut gelebt haben. So ist die Legende vom lieben Augustin vielleicht seinem eigenen Bericht zu verdanken. Bereits zeitgenössische Quellen berichten von dem der Leichengrube entstiegenen Augustin. Abraham a Sancta Clara erwähnt das Ereignis in seinem „Wohlangefüllten Weinkeller“, um vor der Trunksucht zu warnen. Urkundliche Stütze für die Legende ist nur ein Eintrag im städtischen Totenschauprotokoll, das einen „Augustin N.“ verzeichnet.

ellauri096.html on line 366: Vapaa tahto oli eräs Augustinuksen käsittelemiä ongelmia. Hän pohti, voiko ihmisen tuomita helvettiin pahojen tekojen takia, jos hän ei itse toimi oman tahtonsa mukaan tai ei tunne kristillisiä opetuksia. Erityisesti pelagiolaiskiistassa Augustinus korosti armon olevan pelastuksen edellytys. Ihmisen tahto oli Augustinuksen mukaan alun perin tehty vapaaksi, mutta synnin vuoksi sittemmin turmeltunut ja rappeutunut. Toisin kuin protestantismissa usein on tulkittu, Augustinus ei kuitenkaan kumonnut ajatusta ihmisen vapaasta tahdosta. Augustinuksen korostus oli, että sekä Jumalan suvereeni armo että ihmisen vapaa tahto täytyy hyväksyä.

ellauri096.html on line 368: Augustinuksella oli myös merkittäviä perusteluja kristillisten arvojen levittämiselle maan päällä. Vaikka hänellä olikin teologisena filosofina hyvä tarkoitus, hänen kirjoituksiaan ja niiden tulkintoja on myöhemmin käytetty etsittäessä syytä ja oikeutusta ristiretkille, noitavainoille ja kirjarovioille. Erityisesti donatolaiskiistassa Augustinus asettui kannattamaan valtiovallan puuttumista uskonnollisten kiistojen ratkaisuun.

ellauri096.html on line 372: Tästä syystä Augustinus on saanut katoliselta kirkolta arvonimen Doctor gratiae, "Armon opettaja". Syynä on se, että hän muotoili kirkon näkemyksen armosta Paavalin opetuksen mukaiseksi – ihminen on perisynnin myötä heikko, joten hyviin töihin vaaditaan Jumalan armoa. Augustinuksen armo-oppi johti kuitenkin predestinaatioon, jonka mukaan Jumala on edeltä käsin valinnut ne, joille hän antaa armonsa ja jotka tulevat pelastumaan. Augustinuksen mukaan tämä on mysteeri, jota ihmisjärki ei voi käsittää.

ellauri096.html on line 376: »Ei ole harvinaista, että jotain maasta, taivaasta, muista tämän maailman alkuaineista, tähtien liikkeistä ja kierrosta tai jopa koosta ja etäisyyksistä, auringon ja kuun määrätyistä pimennyksistä, vuosien ja vuodenaikojen kulusta, eläinten luonnosta, hedelmistä, kivistä, ja muista sellaisista asioista voidaan tietää mitä suurimmalla varmuudella järkeilemällä tai kokemuksen kautta, jopa ne jotka eivät ole kristittyjä. On siten liian häpeällistä ja turmiollista, ja suuresti vältettävää, että hänen [ei-kristityn] tulisi kuulla kristityn puhuvan niin idioottimaisesti näistä asioista vieläpä yhtäpitävästi kristillisten kirjoitusten kanssa, että hän saattaisi sanoa, että kykenisi hädin tuskin olemaan nauramatta nähdessään kuinka täydellisen väärässä ne ovat. Tämän valossa ja pitämällä se jatkuvasti mielessä Genesistä käsitellessä olen, siinä määrin kun kykenin, selittänyt yksityiskohtaisesti ja esittänyt harkittavaksi hämärien kohtien merkitykset, pitäen huolta siitä etten myönnä äkkipikaisesti oikeaksi jotain yhtä merkitystä ja ole puolueellinen toiselle ja mahdollisesti paremmalle selitykselle.]» .

ellauri096.html on line 378: [...] jos kukaan, joka ei ymmärrä jumalallisen kaunopuheisuuden sävellajia, löytää jotain näistä asioista [fyysistä kaikkeutta koskien] kirjoistamme, tai kuulee samaa noista kirjoista, niin että se vaikuttaa olevan ristiriidassa hänen omien järjellisten kykyjensä havaintojen kanssa, antakaa hänen tietää, että nämä muut asiat eivät ole millään tavalla tarpeellisia kirjoitusten antamien varoitusten, kertomusten tai ennustusten kannalta. Lyhyesti, on sanottava että kirjailijamme tiesivät totuuden taivaista, mutta ei ollut heidän kauttaan puhuneen Jumalan Hengen tarkoituksena opettaa ihmisille mitään mikä ei olisi hyödyksi heidän pelastukselleen.

ellauri096.html on line 380:   Pohjoisafrikkalainen kirkkoisä Augustinus oli ennen kristinuskoon kääntymistään manikealainen. Vaikka Augustinus kääntymyksensä jälkeen oli manikealaisuuden tiukka vastustaja, on manikealaisten vaikutteiden väitetty vaikuttaneen hänen kauttaan myös kristinuskon kehitykseen. Toisaalta on myös esitetty ettei Augustinuksen aiempi manikeolaisuus olisi vaikuttanut kristinuskon kehitykseen. (There Is No Dog / There Is Dog - professorit kiistelevät taas.)

ellauri096.html on line 384: Augustinus on läntisen kolminaisuusopin muotoilija. Hän käyttää kolminaisuusopin selventämisessä mallina ihmissielua. Isä, kaiken olemisen lähde, vastaa ihmisen muistia, Poika ihmisen aktiivista ajattelua ja kommunikaatiota ja Pyhä Henki ihmisen tahtoa ja rakkautta. Samoin kuin ihminen ilmaisee itsensä ajatustensa ja sanojensa kautta, Isä ilmaisee itsensä Sanansa, Kristuksen kautta. Ja samoin kuin ihminen tahtoo ja rakastaa sitä, mitä hän ajattelee, Pyhä Henki yhdistää Isän ja Pojan toisiinsa. Suhteessa luomakuntaan Pyhä Henki on se Kolminaisuuden persoonista, joka synnyttää ihmisissä rakkauden Jumalaan yhdistäen heidät näin Isään ja Poikaan. Augustinuksen mukaan Pyhä Henki lähteekin sekä Isästä että Pojasta. Augustinuksen käsitys siitä, että Henki lähtee myös Pojasta on merkittävimpiä läntisten kirkkokuntien ja ortodoksisen kirkon välisiä ekumeenisia ongelmia. Tämä käsitys on päätynyt myös ns. filioque (lat. "ja pojasta") -lisäykseksi lännen kirkkojen uskontunnustuksiin.

ellauri096.html on line 388: Jumalan valtiossa Augustinus puolusti näkemystä, jota kutsuttaisiin nykyään nuoren maan kreationismiksi. Hän hylkäsi sekä pakanoiden ehdottaman ajatuksen ihmissuvun kuolemattomuudesta että joidenkin hänen aikansa kreikkalaisten ja egyptiläisten näkemykset aikakausista, koska ne erosivat kirkon pyhistä kirjoituksista:

ellauri096.html on line 403:     Lainasin kirjastosta herätelainana Juotikkaan heppakirjan kai osa 2.  Juotikkaan tavanomaista aspergeriskizoa nyt tyttökirjamuodossa. Tällä kertaa tommosta hevossymbolismia ja huonosti peiteltyä naisvihaa. Sankari Anu Rognathius, Anus prognathus, on selkeästi ize Juotikas. Ei kukaan esimurkku 12-vuotias heppahullu ajattele tollasta. Olen ikivanha sielu 12 vuotiaan tytön kehossa. Hippon Augustinus työntyneenä syvälle karvattomaan nieluun. Tsi sitten just toisinpäin, 12-vuotiasn aspergerin sielu prognaattisessa ruhossa pushing fifty.

ellauri096.html on line 413:       Juotikkaalle ei piisaisi Ympäristöruudun toimittajan Eero Kakon (Olli Keskinen) haastatteleman valtion ohjeistamispäällikkö valtiotieteitten maisteri Jaakko Parantaisen (Heikki Silvennoinen) EAT-terapia, tarvetta selvästi olisi myös FUCK- ja KILL- tyyppiselle sielunhoidolle.

ellauri096.html on line 431: tent/images/walle-junkyard-scooter.jpg" height="200px" />

ellauri096.html on line 432: tent/uploads/sites/3/2021/03/hypatia-h_2f20482f0ab494569e4a9336a7aaa41d-h_6473b120ae2d7b1c9d354c124401460c.jpg" height="200px" />

ellauri096.html on line 438:       Pogonophobia is the irrational, persistent and often unwarranted fear of beards. The word is derived from Greek pogon (beard) and phobos (fear). Mothers often warn their daughters to "never trust a man with beard or facial hair unless he is Santa Claus". In the United States, there has not been a president with a beard since the 1800s.

ellauri096.html on line 442:       Seppo Soluttautuja (riittääpä Juotikkaalla näitä hassuja nimiä! Pynchonin peruja) lojuu nimenomaan virtahepona ottomaanilla. Nostaa jalkoja kun musta mies imuroi ilmeettömästi Hooverilla ottomaanin alta. Matkii autenttisesti Uuno Turhapuroa. Lörppävittu Hannele Nagellax pyörittää ärtyneenä vahingossa peppua. Seppo röhkii tyytyväisenä. Mediayrityxen epelit on samoilla eettisillä linjoilla kuin Aku: että raiskauxesta ei saa sentään nauttia. KOOMAlle pitää aina ilmoittaa venkuloinnista. Mutta mitä on tää KOOMA? Se putkahteli esille jo Jaskan keltaisessa tiiliskivessä. ”Harva tietää mikä on Kooma.” : Valtiovarainministeriön Kooma-malli genealogisen hallintamentaliteetin näkökulmasta. Pro gradu-työ. Ei tää kuitenkaan ole Jaskan gradu joka oli Pynchonista. Lyhyt vastaus voi olla tää:

ellauri096.html on line 444: Tiivistelmä: Tutkielmassa tarkastellaan uuskeynesiläisten DSGE-makrotalousmallien joukkoon lukeutuvaa valtiovarainministeriön Kooma-mallia genealogisen hallintamentaliteetin näkökulmasta. Kooma-mallia käytetään valtiovarainministeriössä ennustamiseen ja erilaisten politiikkatoimien vaikutusarviointien laatimiseen.

ellauri096.html on line 448: Mediafirma mahaantuo valkovenäläisiä ilotyttöjä. Niitä oli yhdessä takavuosien suomenruozalaisessa stadidekkarissa jonka kirjoitti joku kyldyropersonlighet otona. Kuka se nyt oli. Joku Hoblan toimittajako? Hemmetti kun muistaa melkein muttei ihan. Ei löytynyt edes plokista. Muistaiskohan K-täti? Jotenkin siihen liittyi satama ja ehkä ravintola Torni. Joo se muisti: Se oli Staffan Bruun, Club Domina Helsinki. Tulevaisuuteen sijoitettu romaani 1992 joka valitettavasti on jo menneisyyttä. Sama vaivaa George Orwellin romaania 1984, ja Clarken millenniaaleja avaruusseikkailuja riepupäiden juhlavuodelta 2001. Niin se aika rientää. Time flies like an arrow. Tempus fugit. Tempora mutantur, nos et mutamur in illis. Ja muita samansisältöisiä sananparsia. Aikakärpäset tekevät kaikesta kexeliäästä klisheetä. Tu kattoon kattoon kuinka tulevaisuus tapettiin tapettiin, sanoi aikakärpänen kaverille.

ellauri096.html on line 450:       Juotikas hapantelee aika pahasti heppagenrestä. Sitä vituttaa että esiteinit lukee niitä eikä Juotikasta. Siellä liikkuu löysä raha joka saisi mielellään hakeutua nupipään pehmyreiden taskuihin. No ylläri, jos saa valita söpön raudikon tai kaljupään kakantuhriman hasbeenin välillä, niin mitä luulet että valizee? Mäkin luen mieluummin heppahullua kun näitä Jaskan tuherruxia. "Esimerkixi" fantasia ja 'spefi' ovat aina "sallineet paljon tilaa luovalle mielikuvituxelle ja omaperäiselle sanankäytölle". Mitä helvettiä, ei aina samoina toistuvien mielikuvituxettomien satueläinten ja typerien neologismien kexaseminen vaadi kovin kummallista neroa. Ne on vähintään yhtä klisheisiä kuin heppakirjat, klisheet on vaan toisia, enempi tollasia "poikien". Esim Game of thrones on vaan fantasiasaippua. Se knääpiö oli paras. Oli se helmimäisen ahistunut prinsessakin kiva jolla oli lemmikeitä. Helmi haluis ehkä kisun. Avantgarden 2-tahtimekanismia: ensin se maistuu pahalta ja sitten se alkaa maistua - yhä pahalta. Paha yskä ja yhä pahenee. 

ellauri096.html on line 452: Usein tyttö rakastuu hevosen valokuvaan kirjan kannessa tai harrastelehdessä ennenkuin on edes tavannut hevosta elävänä. Eikä juhlallisuuden vaikutelmalta voi koskaan kokonaan välttyä, vaikka tahallaan rimpuilisi sită vastaan ja kuvaisihevosen esimerkiksi sellaisena groteskina piereskelijänä kuin miltä se näyttää ja kuulostaa tallin töihin tottuneelle, miten näiden otusten ilmavaivat usein tärisyttävät karsinan seiniä ja sakeuttavat ilman kuin sinappikaasu. Inhorealismi johdattaa aivan yhtä pahasti harhaan kuin ponikirjojen söpöily. Ennemmin haluaisin päästä käsiksi tylsyyteen, vai miksi sitä pitäisi sanoa. Jokin näiden eläinten typerryttävässä monotonisessa lauhkeudessa osoittaa kohti sitä totuutta, jonka haluaisin kirjoittamalla pyydystää, vaikka hyvin tajuan tehtävän toivottomuuden. Tartunpa mihin ilmiöön tai aiheeseen hyvänsä, esitän aina ansaitsemattoman huomionosoituksen. Maailma pitäisi vain jättää omaan arvoonsa, ja niin useimmat tekevätkin. Tämä valhekasvain jäytää vain kirjoittajia.

ellauri096.html on line 457: 	 tent/uploads/s3/sites/41/2018/08/27135808/reipin-tila-18.jpg" height="200px" />

ellauri096.html on line 461:   Hetkinen nytmä muistankin, Jaska haukkuu tässä yhtä heppakirjaa ja sen kirjoittajaa nimeltä. ”Pohdin tätä todella pitkään ja monelta kantilta”. Ja sitten tein mitä huvitti. Tollaset persuämmät on ihan vapaata riistaa, niitä tämmönen liberaalimpi huippukirjailija sa dissata niinkun huvittaa. Huom Juotikas, setämieslinja paistaa ihan rekkamiehen hymynä. Hymystä puheenollen, suora sitaatti:

ellauri096.html on line 465:     Jaskassa on muuten tätä samanlaista anaalis-obsessiivistä siisteydentarvetta kuin monissa samantyyppisissä pakko-oireisissa varsinkin jenkkikirjoittajissa, tulee mieleen heti Pynchon, Wallace ja Robert Heinlein. Niistä kaikista hirveintä ällöä on joku korvavaikku tai likaa käsissä. Sille jää möröt ja merikoirat kepeesti kakkosex. Kakkonen on niille kauhun lyömätön ykkönen. Mä lyön vetoa että Jaska popsii koko ajan paranoidisesti kaikenlaisia lääkkeitä, ravintolisiä sun muita ennaltaehkäiseviä tabuja ja hipsii kengänsyrjillä ettei vahingossakaan astu koirankakalle. Kun lamppu särkyy se pelkää kamalasti lasinsiruja. Niistä voi tulla isoja veripipejä. Se on varmaan nauttinut hurjasti korona-ajasta, kun saa vältellä muita elollisia ihan luvalla, pestä ketjuna käsiä ja pitää nolon naaman päällä naamaria. I can relate to that. Se ei tykkää edes siitä että hevosilla on nimiä. On kuin jääpuikko työnnettäisiin anuxeen. Porkkana tai lämmitetty nakki olisi ihan eri asia.  

ellauri096.html on line 471: Tahdon murskatappiossa kaksitoistavuotias Anu käy Konemetsän talleilla hoitamassa poneja ja ratsastamassa. Sitten hän kuulee hevoshulluuden olevan tiettyyn ikäkauteen kuuluva vaihe nuoren tytön elämässä. Vapaan tahdon ongelma alkaa kiusata Anua päivä päivältä ankarammin kunnes käsillä on täysimittainen eksistentialistinen kriisi.

ellauri096.html on line 473: Yllä lainatussa kohtauksessa Anua inhottaa Jutan unelmahevonen -nimisen kirjan kansi. Inhostaan huolimatta Anu kuitenkin lukee kirjan, ja lukiessaan hän analysoi ja arvostelee sen sisältöä.

ellauri096.html on line 477: Toisten taiteilijoiden teosten käsittely kriittiseen sävyyn ja suoraan nimeten on musiikkimaailmassa melko yleistä mutta kaunokirjallisuudessa harvinaista. Tänä vuonna on kuitenkin ilmestynyt toinenkin suomalainen fiktioteos, jossa ruoditaan olemassa olevaa teosta: Harry Salmenniemen novellikokoelma Delfiinimeditaatio. Yksi kokoelman novelleista on yksityiskohtainen Hymyilevä mies -elokuvan kritiikki.

ellauri096.html on line 488: ”Toisaalta hän kuitenkin on julkisen työn tekijä ja julkisuuden henkilö, koska hän julkaisee kirjoja”, Yli-Juonikas pohtii. ”Kirjat ovat sellaista julkista työtä, jonka voi ottaa käsittelyyn.”

ellauri096.html on line 489: Maahanmuuttovastainen Suomi Ensin -ryhmä, jossa Ikonen on kommenttinsa julkaissut, on julkinen ja avoin, ja kommentit ovat siellä vapaasti kenen tahansa luettavissa. Ryhmä luettelee tavoitteikseen muun muassa ”laajamittaisen massamaahanmuuton” vastustamisen sekä ”länsimaisten arvojen merkityksen” vahvistamisen.

ellauri096.html on line 492: ”Siinä mielessä tuntui, etten ole tonkimassa kenenkään yksityisyyttä. Hän on kirjoitellut näistä jutuista ihan omin päin suoraan julkisuuteen, omilla kasvoillaan ja nimellään”, Yli-Juonikas perustelee.

ellauri096.html on line 496: Yli-Juonikas kuvaa tekstiään ja asennettaan ”läpikotaisin ironiseksi”. Se on sarkastinen mutta suora, tai suora mutta sarkastinen, kuten Aki Manninen. Ikosen teosten ja kirjailijan itsensä kommentointi on kuitenkin vasta alkua neliosaisen sarjan muille osille.

ellauri096.html on line 498: ”Tietynlainen kirjallisuuden kysymysten pohdiskelu tulee jatkumaan, kuten exitentialismin ja manikealaisuuden. Kun nyt olen kirjoittanut sarjaa eteenpäin, on kirkastunut, että tämä Ikos-tapaus on vähän kuin esipuhe laajemmalle kirjallisuutta käsittelevälle kelalle. ”

ellauri096.html on line 501: Asta Ikonen ei ollut kuullut roolistaan Yli-Juonikkaan romaanissa ennen HS:n yhteydenottoa. Hän kummastelee sitä, miksi Yli-Juonikas on halunnut kirjoittaa hänestä ja hänen parikymmentä vuotta sitten julkaistusta nuortenkirjastaan.

ellauri096.html on line 505: Hei hetkinen just sitähän mä teen tässä ize tuhansien paasausten voimalla. Njoo mut mä en julkaise niitä. (Big fat hairy deal.)

ellauri096.html on line 517: Romaanin kehyksen muodostava näytelmäosio on puuduttavaa luettavaa eikä ainakaan vielä näytä asettuvan juuri mitenkään osaksi laajempaa kontekstia. Teos tuntuu hämmentävän irralliselta edellisiin osiin nähden.

ellauri096.html on line 519: Romaani kuitenkin taiteilee onneksi Yli-Juonikkaalle uskollisesti "hulvattoman" postmodernin komedian ja karmivan kauhun rajamailla. Tunnelmointi nousee oikeuksiinsa, kun teoksen lapsipäähenkilöt pääsevät ääneen ja paljastavat karmivia tietojaan.

ellauri096.html on line 543:   tent/uploads/2019/06/otto-dix.jpg" height="200px" />

ellauri096.html on line 549: tent.duckduckgo.com/iu/?u=https%3A%2F%2Ftse1.mm.bing.net%2Fth%3Fid%3DOIP.LFGO3niKjor33PDkAZzOkgHaEK%26pid%3DApi&f=1" width="50%" />

ellauri096.html on line 557: Selaimen kuvassa näytetään kuppia ja lasia tarjottimella kantava apulainen, joka meillä on pienen kupin kyljessä ja airbnbn seinällä printtitauluna. Eines der berühmtesten Werke der Dresdner Gemäldegalerie, das Schokoladenmädchen des Genfer Künstlers Jean-Étienne Liotard (1702–1789). Paizi sen kupissa ei olekaan mise en abime-efektiä, vaan ihan joku muu kuvio. Se Droste-efektin apulainen onkin enempi nunnan näköinen hollantilainen Droste-kaakaon mainos vuodelta 1904. En jaxa kaivaa kuvia tähän esille, kazokaa ize netistä. 

ellauri096.html on line 565: Tulee mieleen Ben "vaeltava juutalainen" Zyskovizin ehdotus että perustuslaillisia oikeuxia kuten oikeus terveyteen ja elämään ei saisi tarkastella yxinään vaan niitä pitäisi pelata vastakkain kuin korttipelissä. Nää kolme pikkuvalttia ja jätkä kumoo noi neljä hakkua ja sulle jää käteen mustamaija eli mä oon voittanut. Tää on just se lumppukauppiaan moraali joka elähdyttää talousliberaalia utilitaristia: eri dimensiot on kallellaan kuin huolimattoman halot liiterissä ja kaikella on hinta, jopa Benin isoäidillä. No se on jo tosi edullinen, ei siitä ole enää kuin kallo tai tuhkaläjä jälellä.

ellauri096.html on line 575: tent/uploads/satevepost/2018-09-27-uncle-sam-860.jpg" height="250px" />

ellauri096.html on line 589: Les Chants de Maldoror (The Songs of Maldoror) is a French poetic novel, or a long prose poem. It was written and published between 1868 and 1869 by the Comte de Lautréamont, the nom de plume of the Uruguayan-born French writer Isidore Lucien Ducasse. The work concerns the misanthropic, misotheistic character of Maldoror, a figure of evil who has renounced conventional morality.

ellauri096.html on line 593:     Maldoror is a modular (sic) work primarily divided into six parts, or cantos; these parts are further subdivided into a total of sixty chapters, or verses. Parts one through six consist of fourteen, sixteen, five, eight, seven and ten chapters, respectively. With some exceptions, most chapters consist of a single, lengthy paragraph.[b] The text often employs very long, unconventional and confusing sentences which, together with the dearth of paragraph breaks, may suggest a stream of consciousness, or automatic writing. Over the course of the narrative, there is often a first-person narrator, although some areas of the work instead employ a third-person narrative. The book's central character is Maldoror, a figure of evil who is sometimes directly involved in a chapter's events, or else revealed to be watching at a distance. Depending on the context of narrative voice in a given place, the first-person narrator may be taken to be Maldoror himself, or sometimes not. The confusion between narrator and character may also suggest an unreliable narrator.

ellauri096.html on line 603: Seis maailma tahdon ulos - fiilis vaan vahvistuu. Poliisin työ vaikeutuu kun neekerit rimpuloivat pidätystehtävissä. Nyt riittää suljen tämän viidakon. Se käy päinsä parhaiten sulkemalla tuhka-askin kannen.

ellauri096.html on line 615: Tämän koulukunnan edustajat pyrkivät rakentamaan malleilleen mikrotaloudelliset perusteet, mutta painottavat analyysissaan keynesiläisiä teemoja kuten hinta- ja palkkajäykkyyttä. Esimerkiksi yhdysvaltalaisia Joseph Stiglitziä ja George Akerlofia voidaan pitää tämän koulukunnan edustajina.

ellauri096.html on line 617: Hinta- ja palkkajäykkyys= Se ei tarkoita gigoloita, vaikka niin voisi luulla, vaan Hintajäykkyys tarkoittaa, että hinnat eivät tahdo muuttua kysynnän ja tarjonnan muuttumista vastaavasti. Hintajäykkyyttä on yleensä vain lyhyellä aikavälillä, useimmiten vain alas- tai ylöspäin, ei molempiin.

ellauri096.html on line 619: Nimellinen hintajäykkyys tarkoittaa esimerkiksi, että myyjät eivät suostu laskemaan hintoja (esimerkiksi ammattiliitot palkkoja), vaikka kysyntä vähenee tai tuotanto halpenee. Tämä johtuu usein institutionaalisista syistä kuten hintasääntely, sopimukset (esim. pitkäaikainen sopimus hinnasta, työehdoista tai vuokrasta), ammattiliitot mutta myös itsepäisyydestä, tarpeista tai itsekkyydestä. Vauzi vauz, Keynes oli aika selkeästi kapitaalin kumihansikas. Tää löytyi tietysti liberalismiwikistä. Kazo myös conservopedia. 

ellauri096.html on line 621: Uuskeynesiläinen taloustiede on makrotaloudellisen ajattelun koulu, joka kehitettiin sodanjälkeisenä aikana John Maynard Keynesin kirjoituksista . Ryhmä taloustieteilijöitä (erityisesti John Hicks , Amedeo Modigliani ja Paul Samuelson ) yritti tulkita ja virallistaa Keynesin kirjoituksia ja syntetisoida neoklassisten taloustieteen mallien kanssa . Heidän työstään on tullut tunnetuksi uusklassinen synteesi ja luotu mallit, jotka muodostivat uuskeynesiläisen taloustieteen perusajatukset. Nämä ideat hallitsivat valtavirran taloutta sodanjälkeisenä aikana ja muodostivat makrotaloudellisen ajattelun valtavirran 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla. Tapahtui joukko tapahtumia, jotka ravistelivat uuskeynesiläistä teoriaa 1970-luvulla, kun stagflaatio ja Milton Friedmanin kaltaisten monetaristien työ kyseenalaistivat uuskeynesiläisiä teorioita. Tuloksena olisi joukko uusia ideoita tuomaan keynesiläiseen analyysiin työkaluja, jotka kykenevät selittämään 1970-luvun taloudelliset tapahtumat. Seuraava suuri keynesiläisen ajattelun aalto alkoi yrittämällä antaa keynesiläiselle makrotaloudelliselle päättelylle mikrotaloudellinen perusta. (Objektivirhe) Nämä uudet keynesiläiset auttoivat luomaan " uuden uusklassisen synteesin ", joka muodostaa tällä hetkellä makrotaloudellisen teorian valtavirran. Uuden keynesiläisen koulun syntymisen jälkeen uuskeynesiläisiä on joskus kutsuttu "vanhoihin keynesiläisiin". Uuskeynesiläinen taloustiede - https://fi.qaz.wiki/wiki/Neo-Keynesian_economics

ellauri096.html on line 625: Keynesiläisen päättäjän teoreettisen laitteen toinen pääosa oli Phillips-käyrä . Tämä käyrä, joka oli pikemminkin empiirinen havainto kuin teoria, osoitti, että työttömyyden lisääntynyt työllisyys merkitsi inflaation nousua. Keynes oli vain ennustanut, että työllisyyden kasvu aiheuttaisi korkeamman hinnan, ei korkeamman inflaation . Tällöin ekonomisti voisi käyttää IS–LM-mallia ennustamaan esimerkiksi, että rahan tarjonnan kasvu nostaisi tuotantoa ja työllisyyttä - ja sitten Phillips-käyrän avulla ennustaa inflaation kasvua. Keynesianismin vaikutuksen vahvuuden voi nähdä ekonomistien aalto, joka alkoi 1940-luvun lopulla Milton Friedmanin kanssa . Sen sijaan, että he hylkäsivät makrotalouden mittaukset ja makrotalouden mallit, he omaksuivat tekniikat, joissa koko taloutta pidetään kysynnän ja tarjonnan tasapainossa, mutta toisin kuin keynesiläiset - he väittivät, että "syrjäyttämisen" vaikutukset saisivat aikaan tai riistäisivät finanssipolitiikan sen positiivisesta vaikutuksesta. Sen sijaan on keskityttävä rahapolitiikkaan, jonka varhaiset keynesiläiset jättivät suurelta osin huomiotta. Monetaristinen kritiikki työnsi keynesiläisiä kohti tasapainoisempaa näkemystä rahapolitiikasta ja innoitti Keynesian teorian tarkistusaallon. 1950-luvulla julkisen vallan kohtalainen kysyntä johti teollisuuden kehitystä ja finanssi- ja rahapolitiikan suhdannepolitiikan käyttöä ja saavutti huippunsa 1960-luvulla, jolloin monille keynesiläisille tuntui, että vauraus oli nyt pysyvää. Vuoden 1973 öljyshokin ja 1970-luvun taloudellisten ongelmien myötä moderni liberaali taloustiede alkoi kuitenkin suosiota. Tänä aikana monet taloudet kokivat "stagflaatiota ": korkea ja kasvava työttömyys yhdistettynä korkeaan ja nousevaan inflaatioon, mikä on ristiriidassa Phillips-käyrän ennusteen kanssa. Stagflaatio tarkoitti, että sekä ekspansiivista (taantuman vastaista) että supistavaa (inflaation vastaista) politiikkaa oli sovellettava samanaikaisesti, mikä oli selvää mahdotonta. Tämä ongelma johti klassisempaan analyysiin perustuvien ideoiden nousuun, mukaan lukien monetarismi, tarjontapuolen taloustiede ja uusi klassinen taloustiede. Tämä tuotti "poliittisen sidoksen" ja keynesiläisen talouden konsensuksen romahtamisen, mikä johti uuden klassisen makrotalouden ja uuden keynesianismin kehitykseen. Seuraavien vuosikymmenien aikana nämä kaksi koulua kokoontuisivat luomaan uuden uusklassisen synteesin, joka muodostaa nykypäivän valtavirran perustan. Uuskeynesiläinen taloustiede - https://fi.qaz.wiki/wiki/Neo-Keynesian_economics

ellauri096.html on line 633:   Tutkielmassa tarkastellaan uuskeynesiläisten DSGE-makrotalousmallien joukkoon lukeutuvaa valtiovarainministeriön Kooma-mallia genealogisen hallintamentaliteetin näkökulmasta. Kooma-mallia käytetään valtiovarainministeriössä ennustamiseen ja erilaisten politiikkatoimien vaikutusarviointien laatimiseen. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa sovelletaan Michel Foucaultin tunnetuksi tekemää hallintamentaliteetin näkökulmaa, jossa tarkastellaan kansantaloustieteen tietomuotoihin ja turvallisuuden tekniikoihin pohjautuvaa vallan muotoa. Hallintamentaliteetin näkökulmasta Kooma-malli kehystetään tutkielmassa tietynlaisiin tietomuotoihin nojaavana rationaalisena teknologisena käytäntönä, joka mahdollistaa hienovaraisen talouden poliittisen hallinnan.

ellauri096.html on line 635:   Tutkimusmenetelmänä sovelletaan niin ikään Michel Foucaultin kehittämää genealogista analyysia, jonka keskiössä on nykyisyyden olemassaolon mahdollisuuksien kriittinen tarkastelu. Tavoitteena on horjuttaa asioiden pintatasolla ilmenevää yhtenäisyyttä ja luonnollisuutta tarkastelemalla niissä piileviä epävarmuuksia ja virheellisyyksiä. Huomio suunnataan asioiden syntyperään ja polveutumiseen sekä niissä vallitseviin ristiriitoihin, joiden tuloksina asiat ovat ilmaantuneet. Tutkielmassa hallintamentaliteettia sovelletaan genealogisesti, jolloin tarkastellaan tietynlaisiin tietomuotoihin ja niihin kytkeytyviin teknologioihin pohjautuvan hallinnan olemassaolon mahdollisuuksia. Tutkimusaineistona käytetään pääosin valtiovarainministeriön instituutioaineistoja, joissa tuodaan julki Kooma-mallin avulla laadittuja laskelmia. Tarkastelussa on erityisesti kevään 2014 Taloudellinen katsaus, jossa Kooma-mallin avulla laadittuja laskelmia hyödynnetään erilaisten finanssipolitiikan keinojen vaikutusten arvioimisessa.

ellauri096.html on line 637:   Arvioinnit, eli tietynlaisten rationaalisten kehysten kautta muodostetut näkemykset toimenpiteiden vaikutuksista ovat hallintamentaliteetin näkökulmasta keskeisiä käytäntöjä. Tutkielman tutkimuskysymyksinä on 1) miten Kooma-malli voi olla mahdollinen ja 2) minkälaisia ristiriitoja tähän mahdollisuuteen liittyy. Kysymyksiin vastataan tarkastelemalla ensinnäkin hallintamentalisoitumisen historiaa, jonka kautta makrotaloustieteen muodostuminen on sijoitettu osaksi laajempaa länsimaista hallinnallistumisen tendenssiä. Tutkielmassa laaditaan kriittinen rekonstruktio makrotalousteorian ja siihen kytkeytyvien käytäntöjen syntyhistoriasta ja polveutumisesta sekä siinä ilmaantuneista erilaisista problematisoinneista. Tämän kautta Kooma-malli asetetaan laajempaan sitä mahdollistavaan historialliseen talousteoreettiseen ja teknologiseen kontekstiin. Tästä näkökulmasta tutkielmassa tarkastellaan miten Kooma-malli 'on tullut jostain' erilaisten makrotaloustieteellisten ilmaantumisten myötävaikutuksesta.

ellauri096.html on line 639:   Kooma-mallia tarkastellaan kriittisen historiallisen rekonstruktion ohella luomalla katsaus sen talousteoreettisiin taustaoletuksiin. Taustaoletukset konstituoivat mallissa ilmeneviä tapoja hahmottaa taloudellista toimijuutta sekä taloudellisten suureiden välisiä suhteita ja niissä vallitsevia prosesseja. Taustaoletusten osalta tutkielmassa kiinnitetään erityistä huomiota niissä vallitseviin epävarmuuksiin ja ristiriitaisuuksiin. Esimerkkeinä talousteoreettisista taustaoletuksista tutkielmassa analysoidaan finanssipolitiikan kerroinvaikutuksia, mallien mikroperustaisuutta, rationaalisten odotusten hypoteesia sekä siihen kytkeytyvää ricardolaisen ekvivalenssin teoreemaa. Analyysissa näihin taustaoletuksiin todetaan sisältyvän epävarmuuksia ja ristiriitaisuuksia, jotka liittyvät esimerkiksi finanssipolitiikan kerroinvaikutusten empiirisen tulkinnan tulkinnan vaikeuteen sekä ricardolaisen ekvivalenssin realistisuuteen taloudellisten toimijoiden käyttäytymistä kuvaavana teoreemana.

ellauri096.html on line 641:   Tutkielman keskeisenä tarkoituksena on tuoda esille Kooma-mallia konstituoivien teoreettisten taustaoletusten syntyhistoriaa ja niihin kytkeytyviä tiedollisia epävarmuuksia ja ristiriitaisuuksia. Valtiovarainministeriössä laadituissa aineistoissa ei olla lainkaan käsitelty Kooma-mallin teoreettiseen taustaoletuksiin liittyviä epävarmuuksia tai yleensä reflektoitu Kooma-mallin avulla laaditun tiedon varmuusastetta. Tutkielmassa on Kooma-mallin olemassaolon mahdollisuuksien genealogisen tarkastelun kautta horjutettu Kooma-mallin avulla laadittujen laskelmien itsestäänselvää, neutraalia tai luonnollista ulkokuorta tuomalla esille niissä piileviä ristiriitaisuuksia ja epävarmuuksia. 

ellauri096.html on line 649:   Syksyllä 2016 Helsingin Sanomissa kirjoitettiin näyttävästi ”hallituksen leikkauspolitiikkaan vaikuttavasta kiistellystä koneäly Koomasta” (HS 20.11.2016). Artikkelissa kerrotaan DSGE-makromalliperheeseen1 kuuluvalla Koomalla olevan iso merkitys käytännön politiikanteossa, ja kuinka sitä käytetään lentosimulaattorin tavoin erilaisten päätösten perustelussa ja vaikutusten arvioinnissa2 . Kooma on myös apuna suhdanne-ennusteiden laatimisessa, jotka virallisina ennusteina ovat myös hallituksen talouspoliittisen päätöksenteon yhtenä pohjana.

ellauri096.html on line 653:   Artikkelissa viitataan myös lukuisiin kansainvälisesti tunnettuihin taloustieteilijöihin: Maailmanpankin entisen pääekonomistin Paul Romerin mukaan DSGE-mallien vuoksi ”makrotaloustiede on taantunut viimeiset 30 vuotta” kun taas IMF:n entisen pääekonomistin Oliver Blanchardin mukaan DSGE-malleissa on vakavia, mutta korjattavia puutteita. (mt.) Kooman oletuxia on ricardolainen kuluttaja. Mikäs epeli se on? taloudellista toimintaa kuvataan yksilötasolla toteutuvana rationaalisuutena, ja jätetään tällöin huomioimatta yhteiskunnassa vallitsevat pakot. Esimerkiksi kun Kooma-mallin avulla laadituissa tarkasteluissa todetaan, että julkisten menojen leikkaamisen myötä ”[k]ulutus näyttäytyy houkuttelevampana kuin työnteko, jolloin työtunnit per nuppi alenevat” (VM 2014, 17), ei tällöin huomioida esimerkiksi työsopimuksissa työntekijöille määriteltyjä työaikoja. Kooma-mallin avulla laadituissa laskelmissa kulutusverojen vaikutuksista todetaan, että ”veronkorotus alentaa työnteosta saatavaa ylijäämää alentaen näin työn tarjontaa” (mt., 18). Tulkitsen väitteen siten, että mallin mukaisesti työstä saatavan tulon vähentyessä työntekijä-kuluttajat alkavat suosimaan enemmän vapaa-aikaa.

ellauri096.html on line 655: Ricardolainen evidenssi kuuluu lyhykäisyydessään. Kun valtio velkaantuu, kansalaiset odottavat verojen nousevan velkojen maksamisen vuoksi ja käyvät säästämään kohonneisiin veroihin. Suomen pankin ja Valtionvarain ministeriön malleissa tämä olettama on ja niillä malleilla annetaan politiikka suosituksia. Väittämä on tietenkin pötyä. Ensinnäkin valtiot eivät koskaan maksa velkojaan ja asukkaita ei kiinnosta valtion velka senkään vertaa kuin oma velka. Harva edes tietää mikä on valtion rahoitusasema vaikka siitä kerran kuussa uutisoitaisiin. Esimerkkisi 2017 Suomessa on uutisoitu useita kertoja julkisen sektorin rahoitusasemasta joka on maailman valtioista seitsemänneksi paras ja reilusti ylijäämäinen. Silti jopa johtavat poliitikot puhuvat kuinka joudutaan IMF holhoukseen ellei säästetä. Pääministerikään ei tiedä todellista asemaa. Jos ihmiset tietävät valtion aseman, he voivat olettaa, varsin perustellusti, velkaantumisen luovan talouskasvua joka on suurempi kuin velkaantuminen jolloin velkasuhde laskee. Jolloin valtion velkaantuminen saa ihmiset lisäämään omaa kulutustaan ja velkaantumistaan. Jos valtion velkaantuminen työllistää työttömän taikka antaa yritykselle ylimääräisen työtilaisuuden, lienee selvää, kyseinen talousobjekti lisää kulutustaan koska hänen henkilökohtainen asemansa paranee. Riippumatta valtion asemasta. Tästä on aika paljon kokeellista näyttöä. Ricardolainen evidenssi on väärä väite. Se on ihan perseestä. Omistavan luokan kieroilua. Tämän jutun kirjoittanut toimittaja edusti vasemmistoa, mutta ei lie ollut Marxin veizilaatikon pystyvin veizi. 

ellauri096.html on line 666: Teoria on oikea mikäli oletamme kumpaankin maahan täysyöllisyyden ja kaupan häiriöttömyyden. Mustien joutsenten eli ennakoimattomien kriisien yhteydessä teoria on tappavan vaarallinen kuten monet sotia seuranneet nälänhädät kertovat. Samaten mikäli ei ole globaalia työvoimapulaa jossa heikkotuottoinen teollisuuskin pidetään mukana. Suhteellinen edun teoria on väärä. Aivan päin helvettiä izeasiassa.

ellauri096.html on line 668: Lucasin kritiikin (?? kekähän sekin on? Ei ainakaan apostoli, eikä M. Maigretin pienikoinen seuraja rikospoliisissa) myötä makrotaloudellisen analyysin tuli perustua hyötyään maksimoivien rationaalisten toimijoiden yhteenlaskettujen päätösten muodostamaan kokonaisuuteen. Näin syntyi talousteoreettinen konsensus, jonka mukaan makrotalousmalleilla tuli olla yksilöiden taloudelliseen käytökseen pohjautuva mikrotalousteoreettinen perusta.

ellauri096.html on line 680: The authors stated that, since fluctuations in employment are central to the business cycle, the "stand-in consumer [of the model] values not only consumption but also leisure," meaning that unemployment movements essentially reflect the changes in the number of people who want to work. "Household-production theory," as well as "cross-sectional evidence" ostensibly support a "non-time-separable utility function that admits greater inter-temporal substitution of leisure, something which is needed," according to the authors, "to explain aggregate movements in employment in an equilibrium model." For the K&P model, monetary policy is irrelevant for economic fluctuations.

ellauri096.html on line 682: The associated policy implications were clear: There is no need for any form of government intervention since, ostensibly, government policies aimed at stabilizing the business cycle are welfare-reducing. Since microfoundations are based on the preferences of decision-makers in the model, DSGE models feature a natural benchmark for evaluating the welfare effects of policy changes. The Kydland/Prescott 1982 paper is often considered the starting point of RBC theory and of DSGE modeling in general and its authors were awarded the 2004 Bank of Sweden Prize in Economic Sciences in Memory of Alfred Nobel.

ellauri096.html on line 684: Kun Kooma-mallin avulla tuotetaan arvioita erilaisten finanssipoliittisten toimenpiteiden vaikutuksista, tullaan samalla olettaneeksi, että talous todella toimii mallin taustaoletusten mukaisella tavalla. Kuten analyysissa todettiin, liittyy esimerkiksi ricardolaiseen ekvivalenssiin sisäänrakennettu teoreettinen oletus julkisen kulutuksen syrjäyttämisvaikutuksesta. Näin mallin tiedollisessa kehyksessä muodostuu tendenssi julkisen kulutuksen haitallisuudesta talouskasvun ja julkisen talouden velkasuhteen kannalta.

ellauri096.html on line 686: On tärkeää kysyä, että toimivatko ihmiset todella mallin taustaoletusten olettamalla tavalla: rationaalisesti, hyötyään maksimoiden ja toimintaansa ikuisuuteen nähden sopeuttaen? Rationaalisten odotusten ja ricardolaisen ekvivalenssin pätevyyteen liittyy empiirisiä epävarmuuksia, joita ei laisinkaan tuoda esille Kooma-mallin avulla laadituissa tarkasteluissa. Myös finanssipolitiikan vaikutusten empiirinen arvioiminen yksin kerroinvaikutuksia tarkastelemalla on hyvin vaikeaa esimerkiksi vaihteluvälien, eri varallisuusryhmiin kohdistuvien erilaisten vaikutusten sekä julkisen kulutuksen vaikutuksen eristämisen johdosta.

ellauri096.html on line 689: Kuponkien leikkajien tavallinen peiteammatti on kääntäjä. Proudhonilaisittain hyvin valittu, property is theft. VM on perinteinen omaan taskuun kokoojien vanha pesäke. 2014 tienoilla oli voimallinen käännös oikeaan päin joka nosti kokkareet ja keskustan peräsimeen Kataisen Stubbin js Pisilän hallitusten aikana.

ellauri096.html on line 710:     La reconnaissance de Frantz Fanon en France fut tardive. Fort-de-France possède désormais une avenue à son nom bien que la proposition qu´en avait faite son maire Aimé Césaire, en 1965, eût été rejetée pendant des années. Il faut attendre 1982 pour que s´organise, sous l´impulsion de Marcel Manville, un mémorial international (colloque) en son honneur en Martinique. Peu à peu, plusieurs hommages lui sont rendus dans son île natale. Le lycée de La Trinité est baptisé en son honneur, la ville de Rivière-Pilote lui consacre une avenue et une bibliothèque. En France métropolitaine toutefois, s´il existe de nombreuses rues portant ce nom, David Macey signale n´avoir trouvé aucune avenue Frantz Fanon. En Algérie, dès 1963, une avenue Frantz Fanon est inaugurée à Alger. La reconnaissance dépasse désormais ces deux pays et la mémoire de Frantz Fanon est honorée dans de nombreux pays (Italie, Nigeria, États-Unis) où des centres de recherche ont été baptisés à sa mémoire.

ellauri096.html on line 721: Yht paljon kakasta kuin Jaska innostuivat James Joyce ja Thomas Pynchon ainakin, ja Francois Rabelais, ja Riitta Roth. Se on lapsellista sanoi Freud, anaaliretentiivistä, nuukien ja siistien ihmisten vaivoja.

ellauri096.html on line 723: 2 esimerkin nojalla "Anusta" alkaa näyttää että kirjallisuus on sairasta. Onko kirjailijat sairaita vai tekeekö kirjat niistä niistä kipeitä? No mulla on kohta satoja esimerkkejä siitä että ne tuppaa olemaan aivan sairaan julkisuudenkipeitä ja yllättävän  monet  luonnevikaisia narsisteja. Niille on yleisö hirmu tärkeä ja ne janoaa läpyjä ja kiitosta. Ne haluis elää ikuisesti ellei muuten niin kirjoissa ja näköispazaina. Oma katukin ois kiva, niinkuin Alexis Kivellä Loimaalla ja Frantz Fanonilla Algerissa. Että siinä toivelistaa joulupukille. 

ellauri096.html on line 727:   Kunnanjohtajat ovat poliittisten koirien kusitolppia. Niinkuin Loimaan kunnanjohtaja Saku Kannas, joka jäi nalkkiin pedofiliasta kirjoitettuaan lastenkirjan Kultahiekkaa. Tämänkin on Jaska jostain esiin kaivanut. Koirat löytävät vanhat kätköt hajuaistin avulla. Sammelikin kaivoi puskan alle kuopan ja löysi vihertyneen nakkisämpylän.

ellauri096.html on line 732:     15.01.2020 tuli kuluneexi 105 vuotta Loimaan lehteä. Loimaan lehdessä miesten ja naisten tasa-arvo on kunnossa. Oma paikallinen lehti on aina seutunsa kuva. Mummokolarit ovat kolisseet tavallista vähemmän. Eläinkannan runsastuminen on pidetty kunnossa mezästämällä. Onko Loimaalla olemassa mitään varamummopalvelua? Asunto oy Karhulanmäessä on myös kuulunut outoa kolinaa. Kurkkasin ovisilmästä. Käytävällä paloi valo. Menin takaisin sänkyyn ja sammutin valot. Heräsin viime viikolla siihen kun joku rapisteli turvaketjua. Nyt on ilmennyt että joku tuo tyhjiä rutisteltuja oluttölkkejä ovemme taaxe. Vielä sisäpuolelle. Mikähän tarkoitus tässä touhussa... yhä sairaamman hurmeiseksi vajoavaa apokalypsia, kieroutunutta ja vainoharhaista, "hulvattoman" postmodernin komedian ja karmivan kauhun rajamailla. Sehän näyttää olevankin Loimaalla vaan normipäivä.

ellauri096.html on line 739: Metsämaalaistaustalsen Jaakko Yli-Juonikkaan uusin kirja on hänen Neljä ratsastajaa-kirjasarjansa toinen osa. Sen myötä saa allekirjoittanut perustellun näpäytyksen. Edelisen kirjan arvion yhteydessä (L 20.12.2018) tuli kirjailljan monlin yllätykslin tottuneena esitettyä oletus, että siină ennakoltu kirjasarja ei mahdollisesti koskaan toteutuisikaan. Tolsin kuitenkin kävi, koska jatkoa seurasi. Yli-Juonikas näytti tälläkin tavalla taas kerran kirjailijanlaatunsa: sitä on lukijan turha yrittää lähteä ennakoimaan.

ellauri096.html on line 745: Äkkiä ei myöskään muistu mieleen toista esimerkkiä siitä, että romaanin yhtenä kertojaäänenä on eläin. Textissä sen kunnian saa hevonen nimeltään Teppo. Houyhnhnm olis ollut vielä hassumpi nimi. Hei mutta onhan se Quatre Pattes! Siinä ainoa kertojanääni on mäyräkoiran haukku. 

ellauri096.html on line 747: KESKELLÄ KIRJAA on mustilla sivuilla erotettuna ja ylösalaisin taitettuna runsaan 10 sivun pituinen tarina sotilasosaston toiminnasta. Tarinan nimi on Pilu-ukot ja sillä ei näytä olevan mitään yhteyutta lylkkn edelllseen oga an.  HE- mln teaksen munmhum sslt8n, mutta kylläkin edelliseen osaan.  Erlkoisiin nimiln palaten todettakoon, että  ryhmäl vetlH keroanttl Kespskok. EI llene llian rohkeaa olettaa, ettã nimen tausta löytyy suomalalsesta puoluekentästä, siis niinko Keskusta, perussuomalaiset ja Kokoomus. Kröhm. Ei naurata. Takavuosina stallarit käytti lyhennyxiä LiKa ja KaKo. Ja SKDL oli Suomen kansan dramaattinen loppu. Osattiin sitä ennenkin! 

ellauri096.html on line 749:   SITTEN TAKAISIN kirjan perusjuoneen. Tapahtumien keskiössā on Konemetsãn ratsastustalli ja päähenkilönä 12-vuottas Anu, joka  monen muun ikäisensă tapaan kuitenkin huomaa vierastavansa ystävlensä täydellistă hurahtamista  hevosiin, mikä saa hānet vähäksi aikaa luopumaan koko harrastuksesta. Anu on ollut innokas lukija ja sattumalta hän tarttuu heppakirjallisuuteen kuuluvaan Asta Ikosen kirjaan Jutan unelmahevonen, joka siis on todella ilmestynyt kirja ja joka kansikuvaa myöden teilataan kerrassaan perusteellisesti. Anu paneutuu myös Ikosen muuhun tuotantoon, ja se saa saman kohtalon. Eikä tämäkään vielä rită. Anu selvittää myös kirjailija Ikosen taustaa, ja saa selville, että tämä on ajatuksiltaan lähellä uusoikeistoa, Niinpä rajun arvostelun kohteeksi päityy myos itse kirjailija. Samassa yhteydessä kerrotaan, että Anu oli jo 9-vuotiaana lukenut  salanimellä Saku Kannas kirjoite tun teoksen Ktultahiekkaal, jonka todelliseksi kirjoittajaksi paljastui rikollisille poluille hairahtunut satakuntalaisen pikkukunnan kun nanjohtaja. Myös tälta osin arviot ovat tyrmääviä. (Hemmetti sano nyt minkä kunnan johtaja se oli! Varmasti tiedät. Loimaanko?) Tavalliselle lukijalle syntyy väistämättä mielikuva, etta kyseiset kirjat rusikoidaan enemmänkin silla perusteella, maliainen on olltut niiden kirjoittajat kuin millainen on ollut niiden sisältö. Puolustanatia millään tavoin ko. kirjoittajia on syytä kysyä, onko menettely perimmältään oikein? Onhan esimerkixi niin, että jopa lukuisien maailmankirjallisuuden huipputeosten kirjoittajat ovat olleet moraaliltaan ja käytöxeltään vähintään kyseenalaisia!

ellauri096.html on line 755:   Kirjallisuutta koskevien pohdintojen ohella Anu paneutuu syvällisesti elämisen ja olemisen filosofiaan alkuräjähdyxestä loppuromahduxeen. Parhaalla tahdollakaan ei voi tulkita hänen päätelmiään optimistisixi. Ilmeinen Greta Thunbergin sukulaissielu. Mitenkäs se Trump taas niin osuvasti sille heittikään? “[s]he seems like a very happy young girl looking forward to a bright and wonderful future. So nice to see!” No Greta nauroi parhaiten viimesex kuin Hippon Akun toimelias vaimo.

ellauri096.html on line 767: Yhdenlainen tahdon murskatappio on perinteiseltä nimeltään akrasia, tahdonvoimattomuus. Mixi teet noin, kysyn Petteriltä. Koska se on kivaa. Matelijanaivo äänestää yhtä, aivokuori toista. No arvaa tuomari kuka siinä voitti, juu juu, kuka siinä voitti, kuka siinä voitti. Jos ei voittaisi, ei meitä varmaan enää olisi. Onko se sitten hyvä vai paha asia. Riippuu keneltä kysytään, Teppo hevoseltako vai Anulta.

ellauri096.html on line 769:   Be your own best friend, ehdotti Haj Ross masislahjaxi antamansa kirjan avulla. Se oli musta ärsyttävä ja nolo, mutten heittänyt pois. Kai se on vieläkin jossakin. Päätöxenteko on sisäistä keskustelua pienen enkelin ja pienen pirun välillä, kuten Aku Ankalla. Lopuxi piru-Aku mätkäisee enkeli-Akua päähän hangolla. Enkeli-Akun pään ympärillä lentää tähtiä ja lintuja. Aku lähtee tekemään taas sitä mikä on siitä kivaa. Ezimään Iinestä. Roopelta peritty pitkä naru alkaa suoristua kerältä. 

ellauri096.html on line 771:   Vähän samanlainen mutta eri kohtaan sattuva von Wrightin praktisen syllogismin yskähdys on kyvyttömyys eli impotenssi. Henki on altis mutta liha heikko. Kolmas jonka punaposki erixeen mainizi oli että unohtaa kellonajan. Se tuntui musta lähinnä läpältä. 

ellauri096.html on line 794:     KulturprofilenKatarina Frostenson

ellauri096.html on line 804:   Intermezzossa Seriator ei olekaan vilistävä alien, vaan isona kivenä kuorsaava Antero Vipunen, jonka sepalus on auki ja sieltä kurkistava "pippeli" on valaan kokoinen. Valaat eivät syö hylkeitä, väitti Redditissä käyttäjä u/seriator 6v sitten. Kyllä miekkavalaat syövät. 

ellauri096.html on line 815: Varmaan noi muutkin "sotilaat" on sit jotain pseudonyymejä, mut ei mitenkään jaxa kaivella. Ainaskin Loimaan mies oli väärässä ettei intermezzolla ole mitään tekemistä lopun kirjan kaa: noita Hilda-sarjakuvan tyyppisiä vuorenkokoisia vuorenpeikkoja sivuttiin jo sivulla 15 Anun lapsuusmuistelona, ja onhan niitä Frozen kakkosessakin. Ikivanha meemi. 

ellauri096.html on line 826: Pulla oli ranskalaisen kulttuurin tuntija kuten aluepäämajan arvostama Juha Tanttu, eli söi ranskanpastilleja. ja hän kirjoitti myös Ranskaan sijoittuvia historiallisia romaaneja. Hän myös kirjoitti pakinoita Lipeäkalaan. Nimimerkillä Porokka hän pakinoi yli 30 vuotta Uudessa Suomessa. Kaikkiaan hän kirjoitti noin 80 kirjaa ja lisäksi erilaisia pieniä painotuotteita.

ellauri096.html on line 849: "Silentium pueri, hiljaisuus!", liian isoon pukuun ja solmioon pukeutunut punaposkinen ukkeli huusi ja antoi katseensa kiertää nuorten miesten ja hienhajun täyttämässä huoneessa. Huoneen laidalla  olevilla ikkunoilla kulki kaksi kärpästä verkosta tehdyt verkkosilmät silminä, leveä kitiinikilpi perseensä ympärillä ja paksut, topatut nahkasuojukset karvaisten käsivarsiensa peittona. ”Ylös!” latinantunnin johtaja komensi. Paukanteiksi kutsutut koululaiset nousivat seisomaan ja asettuivat vajaan metrin päähän toisistaan kädet selän taakse taivutettuina. Sitten opettaja eli Omppu astui heidän vierelleen ja kohotti äänensä. ”Sedite pueri!” hän huusi. Sekundantit käänsivät Cornelius Neposta kansi kohti lattiaa ja istahtivat sitten takaisin pulpettiin. Paukantit kohottivat kätensä viittaajan pään korkeudelle. Kaikki olivat aivan hiljaa. ”Aloittakaa!” ottelun johtaja huusi, ja siinä samassa linkkarit avainniput ja eväspullot alkoivat kilahdella pulpettien putkijalkoja vasten. Nopeat tietoiskut ja torjunnat seurasivat toisiaan, mutta kumpikaan osapuoli ei tehnyt elettäkään väistääkseen lyöntejä. Sitten yksi sivallus osui maaliinsa. ”Seis!” ottelun johtaja käski, ja paukantit laskivat heti housunsa. Toisen lahkeesta valui jotain vaaleanpunaista, ja toinen ottelun kahdesta valvojasta riensi tutkimaan saalista. ”Se on yli tuuman pituinen!” valvoja totesi. Letku oli sääntöjen mukaan tarpeeksi pitkä, ja ottelu oli ohi. Valkoisiin pukeutunut lääketieteen opiskelija talutti jotain tahmeaa vuotavan ottelijan sivuun puhdistamista ja sitomista varten. Haavoittunut paukapää oli ainakin yhtä tyytyväinen ottelun lopputulokseen kuin haavoittumatonkin.

ellauri096.html on line 853: Edellä oleva kuvaus perustuu akateemiseen eli mensuurimeikkailuotteluun, joka järjestettiin Helsingin Normaalilyseossa Etelä-Helsingissä vuonna 1964.
Yliopistojen osakunnissa harjoitetussa mensuurimeikkailussa ei oteltu varsinaisesti voitosta, eikä kyse ollut kilpailusta tai urheilusta. 1700-luvulla Saksassa syntyneen akateemisen meikkailuperinteen tarkoituksena oli pikemminkin kimppakiva ja osoittaa luonteenlujuutta ja rohkeutta. Lisäksi ottelijat halusivat saada etu-tai takaposkeensa näyttävän sarven, jota pidettiin miehekkyyden osoituksena.  Mensuurimeikkailun juuret ovat keskiaikaisissa aatelismiesten välisissä pippelinmittelöistä, joissa oli useimmiten kyse kunniasta. Siis yxinkertaisemmin sanoen nokintajärjestyxestä. Näin käytiin oikeutta, oikeushan on aina vahvemman puolella. Se joka voitti oli oikeassa jossain reviirikiistassa.

ellauri096.html on line 855:   Mikäli aatelismies oli loukannut toista, vallalla ollut kumma käsitys edellytti, että loukattu osapuoli vaati hyvitystä kaksintaistelun muodossa. Jos loukattu ritari yritti unohtaa nöyryytyksensä, hän leimautui helposti kunniattomaksi pelkuriksi. Mikä tarkoitti vaan sitä että kuka tahansa saattoi kävellä sen ylize ja viedä sen pelivälineet. Aatelismiesten kaksintaistelujen taustalla oli usein nainen, mikä antoi taisteluille romanttisen sävyn. Paskanmarjat, resujen omistuxesta siinä oli kyse silloinkin. Miekoin tai pistoolein käytyä taistelua jatkettiin kuitenkin monesti toisen osapuolen kuolemaan asti, minkä vuoksi kaksintaistelut lopulta kiellettiin sekä suuressa osassa Eurooppaa että Venäjällä. Voi kysyä mixi, siinähän päästiin nopeasti eroon paskiaisista? No kai ne jotka voittivat oli vielä paskiaisempia. Sitäpaizi, huonoja paskiaisia tarvittiin tykinruuaxi. Kaksintaisteluperinne jatkui kielloista huolimatta, ja Saksassa se levisi 1500-luvulla yliopistoihinkin. Tuohon aikaan yliopistojen opiskelijat olivat enimmäkseen aatelisperheiden poikia, jotka olivat sisäistäneet aateliston kunniakäsityksen kasvaessaan. Nykyjään huippyliopistoissa maxavat opiskelijat ovat yleensä pohattojen poikia, jotka ovat sisäistäneet rahanteon ajatuxen kasvaessaan. Yliopistoissa opiskeli kuitenkin myös porvarisperheiden poikia, jotka omaksuivat nopeasti ylhäisiltä opiskelutovereiltaan sekä miekankäyttötaidon että tiukan kunniakäsityksen. Huippuyliopistoissa opiskelee nykyään myös vapaaoppilaina ulkolaisten värivammaisten ylifixua jälkikasvua, jotka nopeasti omaxuvat rahanteon ajatuxen.

ellauri096.html on line 859: 
Opiskelijat muodostivat aivan oman yhteiskuntaluokkansa. (Ja paskat, kyllä ne oli kermaan menossa, tää oli vaan väliaikasta initiaatiovaihetta.)  He lauloivat opiskelijalauluja, miekkailivat ja pukeutuivat yliopistonsa tai osakuntansa väreihin. Pienet teräaseet kuten Victorinox-linkkarit olivat osa miesten normaalipukeutumista, ja vähitellen niistä kehittyi Saksassa erityisiä mensuurimeikkailuun tarkoitettuja miekkoja. Perinteisissä kaksintaisteluissa käytettiin yleensä Ranskasta lähtöisin olevaa kalpaa, jota käyttämällä ottelijan taidot ja nopeus pääsivät oikeuksiinsa. Kalpataisteluissa kuoli kuitenkin runsaasti nuorukaisia, sillä kalvan terävä kärki tunkeutui helposti rintakehään ja saattoi puhkaista esimerkiksi keuhkon. Siksi opiskelijapiireissä kehittyi vähitellen turvallisempi menstruaatiomeikkailu. Siinä miekkailijat pysyivät paikoillaan ja käyttivät tylppäkärkistä korbschläger-miekkaa, joka ei mene sisään kuin valmiista reiästä.

ellauri096.html on line 861:   Saksalainen Jenan yliopisto palkkasi vuonna 1550 ensimmäisenä yliopistona erityisen meikkailunopettajan, ja pian meikkailu oli yhtä tärkeä osa yliopistoelämää kuin tanssi ja ratsastuskin. Tanssi ja ratsastus olivat kuitenkin laimeaa huvia mensuurimeikkailuun verrattuna. Toisessa vastapuolena on naaras ja toisessa kavioeläin. vain kolmannessa mahdollisesti rakas henkilö. Nimettömäksi jäänyt nuori opiskelija Göttingenin yliopistosta kuvaili päiväkirjassaan, kuinka hänen kielensä liimaantui kitalakeen ja tuskanhiki valui pitkin hänen selkäänsä mensuurimeikkailuottelun aikana. Tuntui samalta kuin laudaturseminaariesitelmän aikana. Hänen rohkeutensa palasi vasta, kun hän huomasi opponentin vielä suuremman ahdingon.

ellauri096.html on line 863:   ”Vastustajan voimat näyttivät hupenevan, ja hänen kalpeilla kasvoillaan erottui punaisia laikkuja. Hän haukkoi henkeään erien välissä eikä silti tahtonut saada happea. Kun se hitaasti upposi tajuntaani, aloin vain toivoa, että hän pian pyörtyisi. Paizi sitten se ei ehtisi merkata minua. Verdammt noch mal!” Mensuurimeikkailu paljasti armottomasti, oliko nuorukaisessa tosimiehen aineksia kuin Aki Mannisessa, vai onko se väpelö kuten se nörtti taiteellinen telttakaveri. Mikään ei muutu, vaan verryttelypuvut vaihtuvat. Paukapäiden kasvojen piti mittelön aikana kuvastaa malttia, urheutta ja rehtiyttä – ei kiihkoa, silmitöntä verenhimoa saati sitten pelkoa. Jos paukantti käänsi päänsä sivuun miekan terän tieltä tai räpytti silmiään, hänet leimattiin armotta pelkuriksi ja hän sai ylimääräisen reijän perseeseen. Kunnian puolustaminen oli mensuurimeikkailun keskeinen arvo. Kuuluisa saksalainen runoilija Heinrich Heine opiskeli 1800-luvulla Göttingenin yliopistossa. Hän oli taustaltaan juutalainen ja päätyi miekkailemaan juutalaisvastaisen solvauksen esittänyttä opiskelijaa vastaan. Hänen kustantajansa rohkaisi suosikkirunoilijaansa sanoilla: ”Ennemmin kuolema kuin häpeä!” "Ennemmin häpeä kuin perseeseen 2 lisäläpeä", laukaisi Chaim leukavasti.

ellauri096.html on line 867:   Moni historian maalimies harrasti nuorena mensuurimeikkailua. Heidän joukossaan oli muun muassa kommunismin isä Karl Marx. Yhteiskuntafilosofi Karl Marxilla (1818–1883) oli vasemman silmänsä yläpuolella mensuurimeikkailuottelussa Bonnin yliopistossa saatu arpi. Sekin oli muuten juutalaisia. Kainin merkkiä kantoivat Heikin kaa.  Saksalainen säveltäjä Richard Wagner (1813–1883) saattoi sekin olla jutku tuntemattomaxi jääneen isän puolelta. Se oli innokas miekkailija opiskeluaikoinaan Leipzigissä, missä hän kuului yliopiston Saksikäsi-osakuntaan. Natsijohtaja Ernst Kaltenbrunner (1903–1946) tunnettiin julmuudestaan. Hänellä oli kasvoissaan useita mensuuriotteluista saatuja arpia ja useampia Victorinox-linkkuveizistä saatuja peräpuolella. Hullu filosofi Friedrich Nietzsche (1844–1900) opiskeli Bonnin yliopistossa teologiaa ja kuului Francofobia-osakuntaan. Hän keskeytti opintonsa vuoden jälkeen ja vaihtoi kielitieteeseen. Tanskalainen tähtitieteilijä Tyko Brahe (1546–1601) menetti nenänsä miekkataistelussa Rostockin yliopistossa. Syynä oli aivan mahdoton tunarointi. Silitysrautakansleri Otto von Bismarck (1815–1898) oli innokas miekkailija Göttingenin yliopistossa, missä sillä meni paremmin meikkailusalilla kuin luennoilla. Autotehtailija Ferdinand Porsche (1875–1951) opiskeli Wienissä ja miekkaili osakuntansa Bruna Bröder edustajana.

ellauri096.html on line 871:       
Mensuurimeikkailua harjoitettiin ensisijaisesti yliopistojen osakunnissa. Jokaisella itseään kunnioittavalla osakunnalla oli tila mensuuriotteluita ja harjoittelua varten sekä lääkäri, joka hoiti ottelijoiden haavoja. Vuonna 1809 menstruaatioperinne koki raskaan takaiskun, kun sekä mensuurimeikkailu että osakunnat kiellettiin Saksassa. Monarkian suosio oli tuolloin heikko, ja silloiset valtaapitävät pelkäsivät kansalaismielisten ja talousliberaalien osakuntien lisäävän kapinan riskiä jo valmiiksi kireässä tilanteessa. Kiellosta ja ratsioista huolimatta opiskelijat keksivät keinoja jatkaa veristä perinnettä. Kun opiskelijat kokoontuivat kaupunkien ulkopuolelle miekkailemaan, ottelupaikan ympärille asetettiin vahteja, joiden tehtävänä oli keskeyttää ottelu ennen kuin viranomaiset ehtivät paikalle. Jos opiskelijoilta kysyttiin, miksi he olivat liikkeellä terveyssiteiden kanssa, he vastasivat olevansa ”istumassa”. Yliopistojen rehtoreilla oli valta erottaa meikkailukieltoa rikkoneet opiskelijat, mutta useimmat yliopistot katsoivat kiellettyjä miekkataisteluita säännönmukaisesti läpi normien.

ellauri096.html on line 875:   Koska menstruaatiomeikkailun keskeinen ajatus oli kuukausittainen kunnaan suomustaminen, kaxintaistelua piti edeltää loukkaus. Mikä tahansa tölväisy ei kuitenkaan kelvannut syyksi. Esimerkiksi läimäystä persauxiin pidettiin pätevänä syynä kaksintaisteluun, ja myös toisen älyn vähättely oli oiva keino saada kutsu osakunnan meikkailusaliin. ”Dummkopf” oli yleinen solvaus, ja myös toisen nimittäminen aasiksi ("Esel") johti yleensä toivottuun lopputulokseen. Ennen taistelua loukkaus piti kuitenkin hyväksyttää osakunnan kunniakomiteassa. Vaatimus loukkauksesta aiheutti joskus ongelmia. Monien osakuntien säännöt vaativat, että niiden jäsenten piti osallistua vähintään kahteen otteluun lukukaudessa. Rauhallisten opiskelijoiden oli kuitenkin usein vaikea haalia riittävästi loukkauksia, ja vuonna 1850 osakunnat alkoivatkin loukata väpelöitä ihan tarkoituxella: "Weiblicher! Virilisierter Mannling!  Rotzlöffel! Nichtssagender Furz!!" Meikkailuotteluita järjestettiin sunnuntaisin aamukuudesta iltamyöhään sovitussa paikassa kaupungin laidalla. Puuttuvista loukkauksista aiheuvat ongelmat ratkaisiin potkuilla persauxiin, mutta miekkailijoiden pelkoja ne eivät lievittäneet, päinvastoin pahensivat. Paukantit rauhoittivatkin usein hermojaan konjakilla ja pervitiinillä. Ottelun jälkeen pelko ja jännitys palkittiin: nuorukaiset, joilla oli jossain komeita mensisarpia, herättivät muissa miehissä kiinnostusta ja saivat niiden sydämen pamppailemaan. Veri virtasi paisuvaisissa, kun saksalaiset opiskelijat mittelivät pippeleitään.

ellauri096.html on line 884:   Vuonna 1871 Saksan pikkuvaltiot yhdistyivät keisarikunnaksi, jota hallitsi Bonnin yliopistossa hankittua menstruaatioarpea kasvoissaan kantava Vilhelm I. Keisari uskoi vakaasti, että osakuntaelämä jätti arpia miehiin ja menstruaatioarvet tekivät näistä ”lujia ja urheita”, tai ainakin sööttejä. Hänen mielestään mensuurimeikkailun idea oli ymmärretty täysin väärin. Keisarista se oli nykyajan vastine keskiaikaisille hirttäjäisille ja antoi ”juuri sitä supervoimaa, jota yliopiston jälkeen elämässä tarvittiin”. Vilhelm uskoi myös löytävänsä armeijaansa kenraalit entisten "Seelenbruderiensa" joukosta. Keisarin järkytykseksi hänen arpiset kenraalinsa kuitenkin johtivat Saksan katkeraan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1918. Täh? Nyt lähti heittelehtimään. Vilhelm I (1797-1888) oli autuaasti kuollut ja kuopattu. Suuren sodan tappiokeisari oli 2 keisaria myöhempi Vilhelm II (1859–1941). On tässäkin historiasivusto. Samaa luokkaa kuin Tiede 2000-kuvasto.

ellauri096.html on line 886:   Hävityn sodan jälkeen Saksasta tuli demokratia ja menstruaatiomeikkailu kiellettiin. Osakunnat kuitenkin uhmasivat jälleen menstruaatiokieltoa. Myös natsihallinnon aikana osakunnat kiellettiin, vaikka niiden jäseniksi oli perinteisesti hyväksytty vain ”saksalaista verta” olevia nuorukaisia. Mitä järkeä? Natsi-Saksassa oli tilaa vain yhdelle ”veljeskunnalle” – kansallissosialistiselle puolueelle. Hei muzinnehän otettiin naisia? Eihän ne tajua menstruaatiosta midiä! Käytännössä nazien vuonna 1937 antama opiskelijoiden kunniakoodisto kuitenkin salli menstruaatioperinteen.
Sodan jälkeen osakuntatoiminta ja menstruaatiomeikkailuperinne virisivät uudelleen, ja monista nuorukaisista raskausarvet ovat yhä tavoittelemisen arvoisia. Lue lisää, mut älä History.netin sivuilta, ne on säälittäviä. 

ellauri096.html on line 905: Mutta hiljalleen minulle valkeni suurempi kauhu alkukantaisen lapsellisen pelon takana: minua ei yritetä lynkata eikä polttaa roviolla, vaan nielaista. Peikko pystyy sulattamaan itseensä kenet hyvänsä. Se uskottelee olevansa kohtalo: tuossa iässä minäkin ajattelin että jne. jne. Tuon ikäisen tytön kuuluukin jne. jne. Sinä olet jo siinä iässä että jne. jne. Ennalta määrättyä kaikki, ohjelmoitu koodi, jonka mukaan edetään ja on aina edetty. Nielemiselle ja sulautumiselle on keksitty paljon tauhoittavia, luonnolliselta kuulostavia selityksiä. Psykoanalyysi selittää vakuuttavasti, miksi minun laiseni tyttö tuntee vetoa hevosiin ja haluaa aloittaa hevosharrastuksen millaisiin tuleviin kamppailuihin hevoset minua valmentavat. Kuinka ihailenkaan näitä parrakkaita vanhoja miehiä, jotka ymmärtävät kaiken paremmin! Joskus parrakkaat myhäilevät Kimmo Koskenniemi-naamat herättävät lyömisen houkutuxen, tekisi mieli rusikoida hampaat kurkkuun tältä omahyväiseltä namusedältä jolla on kaikkeen selitys valmiina kuin jääkaappiin säilötyt suklaalevyt. Ja kuitenkin joka kerran luovun aikeesta nopeaan, kun tajuan näkeväni taas samaa unta: minut pudetataan vieraalle planeetalle, jossa musertava ilmanvastus tekee käsien ja jalkojen liikuttelusta ylettömän raskasta, nyrkiniskut eivät mene perille, taistelu on toivotonta, koska tällekin impulssille löytyi selitys ennenkuin impulssi ize ilmaantuikaan ---

ellauri096.html on line 917: Yli-Juonikas mätki ystäväänsä Salmenniemeä 2019 entisnuoressa Voima-lehdessä: "...pyhiksi miellettyjä suomalaisuuden ikoneja tölvitään räävittömällä vihapuheella. Tässä Salmenniemen tavallisesti suvereeni tyylitaju pettää pahan kerran. Hän jää jankkaamaan samaa sanaa, luonnehtii niin Rytiä, Paasikiveä kuin Ahtisaartakin samalla sanalla ”kakkapillu”. On vaikea ymmärtää, miten etabloitunut kirjailija tulee suoltaneeksi yleisönsä silmille jotain tällaista – etenkin kun hän itse on kätellyt televisiossa tasavaltamme presidenttiä."

ellauri096.html on line 920: Salmenniemi elää köyhyysrajan tuntumassa. "Viisi vuotta sitten olin todella köyhä; nyt olen enää vähävarainen.” Yli-Juonikkaan Onnen Tiirikka -yhtiöillä on vakavia talousvaikeuxia ja kirjanpitoepäselvyyxiä. Elämme vaikeaa aikaa, ystävä hyvä. Johtaja Uuno Turhapuron kaltaisia pisnismiehiä.

ellauri096.html on line 924: Viereisellä sivulla Yli-Juonikas ihmetteli, ”miksi NV julkaisee tällaista” ja että ”Harrilla asiat eivät ole hyvin”. Olin riemuissani: herrojen kalisteluhan on hauskempaa kuin heidän kaunokirjallisuutensa yhteensä!

ellauri096.html on line 926: Salmenniemi marisi: ”Vastineessaan minun vastineeseeni, joka oli vastaus Jaakko Yli-Juonikkaan minulle kirjoittamaan vastineeseen, Jaakko Yli-Juonikas yrittää taikoa minut näkyvistä ja häivyttää myös yhteisen menneisyytemme.” Kaunokirjallisuuden Kauniit ja rohkeat palasivat kuitenkin seuraavalla tuotantokaudella yhteen ja menivät uudelleen vihille. Yli-Juonikkaan vaikeneminen uudessa numerossa osoittaa, että hän on jo saanut oman lääkityksensä kohdalleen.

ellauri096.html on line 927: Salmenniemellä sen sijaan sakkaa yhä. Hän jopa luettelee kymmenet sairautensa ja ilmoittaa kiikkuvansa kuilun reunalla: ”Tapaan tytärtäni enää vain kaksi viikonloppua kuussa. Omistusasuntoni tulen menettämään vuoden lopussa, ellei joku kirjallisuuspalkinto löystytä hirttosilmukkaani.”

ellauri097.html on line 47:   Tänään oli kaikki vielä hyvin juutalaisten kannalta, valemessias oli riiputettu kypsäxi ja pantu ison kiven alle marinoitumaan. Ikävyydet alkoivat vasta seuraavana päivänä joka oli arkipäivä. Kapinalliset kaivoivat johtajansa kiven alta salakähmäisesti kuin siiran ja kuskasivat jonnekin. Sanhedrinin Arimatian edustajalla saattoi olla sormet pelissä. Police suspect foul play, Israelin salainen poliisi Shin Bet tutkii asiaa. Jotkut väittää nähneensä taivaalla oudon valoilmiön. Liittyneekö eiliseen pimennyxeen ja pieneen tärähtelyyn. No nyt ne on jo ohize. Varmaan menee tovi ennen kuin ne toistuvat.

ellauri097.html on line 49:       Oli strateginen virhe mestata se heittiö. Sillä lailla niistä tulee marttyreeja ja niistä ollaan pääsemättömissä, ikuisena riesana. Parempi säilyttää niitä hengissä vaikka kaivossa. Muuten ne ennen pitkää jollain lailla kostavat. Onnexi ne edustaa vaan pientä vähemmistöä.

ellauri097.html on line 54: 12 opetuspojasta harva oli lukitaitoinen. Kun Suuri Marinadi lähti läpyttelemään kuin Kalle kiihtyessään pitkin mattoja ja parketteja, mutta yli Jordanin (tiesi missä on kahlaamo, Creutzfeldin-Johannes Kastajantaudin geenimuuntelemana, sen kastelemana), meni Sugar-Dannyn luoliin, jossa kustantamonsa alkoi Messiaan-kirjallisuuden seuran perinnekeruun omassa ja yhteisessä asiassaan. Markus: Taneli Europaeus, Matteus: Gottlund, Luukas: Lönnrot ja Johannes ehkä Julius Krohn. Mitä muistatte minusta mitä minä sanoin pienenä. Ja kaikki kirjaan. Kääröjä kerääntyy, papyrus rullaantuu. Yhdet jo kopioi ensimmäisiä. Saulukselle kanssa. Ja Barnabaalle: jakelu, apostolit, ja koko hangaround. Säilytetään luolissa, pannaan yhdet Qumraniin, jos tulee virhepainamia. Joo, kreikaksi tietenkin. Ei sit tarvii heti kääntää.

ellauri097.html on line 59: 
Keskisormi Peten krestomatia

ellauri097.html on line 63: Henry Louis Mencken (September 12, 1880 – January 29, 1956) oli jenkki lehtineekeri vaikka matu sakemanni kuten Donald Trump. Kova sakubändäri. Kirjoitti yritelmiä, etenkin satiirisia. Satyriasisko sitä vaivasi. Saxaa puhui pienenä mutta näytti kieltä jenkeille. Amerikansk kulturprofil, tyypillinen sikäli että luuli enemmän kuin tiesi. Sikäli epätyypillinen ettei uskonut enempää kuin luuli. Kommentoi laajasti paikallista skeneä. Pilkkasi Daytonin apinajuttua (sen perusteella teki laulun Antti Syrjäniemi ja Dumari coverin, joka on tullut mainituxi paasauxissa aiemmin.)  Oli ateisti ja vastusti Amerikan menoa molempiin maailmansotiin. Ei voinut siis olla läpeensä paha kaiketi. Muttei hyväkään sillä piti mursuwiixisestä maanmiehestään Nietschestä.

ellauri097.html on line 71: In a book review of A Life H. L. Mencken (written by Terry Teachout), journalist Christopher Hitchens described Mencken as a German nationalist, "an antihumanist as much as an atheist," who was "prone to the hyperbole and sensationalism he distrusted in others."

ellauri097.html on line 75: Nykyisen Baltimoren lähialueen alkuperäisasukkaita olivat susquehannock- ja piscataway-intiaanit. Intiaanien väkiluku romahti kuitenkin eurooppalaistaustaisten siirtolaisten saapumisen jälkeen ja 1700-lukuun mennessä heitä oli koko Marylandissä vain muutama sata. Englannin kuningas Kaarle I oli antanut vuonna 1632 Baltimoren paroni George Calvertille maita Amerikasta, joista muodostettiin Baltimoren piirikunta vuonna 1659. Alueelle saapuville siirtolaisille jaettiin maata ja Marylandissä alettiin viljellä erityisesti tupakkaa. Vuonna 1696 Daniel ja Charles Carrol -nimiset maanomistajat ostivat 550 eekkerin kokoisen alueen alun perin nimellä Cole’s Harbor tunnetulta paikalta Baltimoren piirikunnasta. Maata myytiin eteenpäin eekkerin kokoisina palstoina, joista alkoi muodostua Baltimoren kaupunki. 1700-luvulla Baltimoren sataman kautta vietiin tupakkaa Eurooppaan ja viljaa Länsi-Intiaan.

ellauri097.html on line 79:     Baltimoren asema vientisatamana toipui vapaussodan jälkeen ja sen kautta vietiin viljaa etenkin Etelä-Amerikkaan. Ensimmäinen rautatie tuli kaupunkiin vuonna 1828. Vuonna 1851 kaupunki erotettiin Baltimoren piirikunnasta itsenäiseksi kaupungiksi. Yhdysvaltain sisällissodan aikana 1860-luvulla Maryland oli osa Pohjoisvaltioita, mutta monet paikalliset kannattivat Etelävaltioita. Yhtä sekopäitä kuin Menckenkin. Kaupungilla on ollut myös ongelmia poliisin ja etenkin kaupungin mustan väestönosan jännitteiden johdosta. Esimerkiksi vuonna 2015 kaupungissa mellakoitiin mustan miehen kuoltua valkoisen poliisin pidättämänä kuljetuksen aikana. Samaan aikaan esimerkiksi murhien määrä on ollut historiallisen korkealla. Neljäsosa porukoista elää köyhyysrajan alapuolella. Sinnittelee vähäosaisina kuin Gilmoren tytöt. Kaxi kolmesta asukista on mustanpuhuvia.

ellauri097.html on line 83: Kartan perusteella Baltimore on räkäklunssi jenkkimantereen nenän alla. UUTISSALAMA: Tytti Yli-Viikari on Tuomas Pöystin puudeli. Tuomas Pöysti on Haju Pisilän rescue dog, likaojasta löytämä kusikoira. Tää kolmikko ja neljäntenä vielä se Bernerin kumikana ja apupoikana "johtaja Koiranen". on olleet keltaisina noutajina tuomassa jenkkityyppistä korruptiota Suomeen. Ne pitäisi pyyhkiä pikaisesti nenäliinaan. Aivastaa hihaan. Niille on aika tulla noutaja.

ellauri097.html on line 90: No huonommankin lukulistan voisi valita, esim. Roryn, jolla on myös Peten krestomatia. Petellä oli pikku kemistin välineet. Se valmistui teekkarixi opiston priimuxena ja meni siitä isän siggetehtaaseen. Ei viihtynyt asiakasrajapinnassa kuten ei Helmikään. Onnex isä sattui kuolemaan ( siis Henryltä) ja Henry pääsi reportterikouluun.

ellauri097.html on line 95: Mencken admired the German philosopher Friedrich Nietzsche (he was the first writer to provide a scholarly analysis in English of Nietzsche´s views and writings) and Joseph Conrad. His humor and satire owed much to Ambrose Bierce and Mark Twain. He did much to defend Dreiser despite freely admitting his faults, including stating forthrightly that Dreiser often wrote badly and was a gullible man. Mencken also expressed his appreciation for William Graham Sumner in a 1941 collection of Sumner´s essays and regretted never having known Sumner personally. In contrast, Mencken was scathing in his criticism of the German philosopher Hans Vaihinger, whom he described as "an extremely dull author" and whose famous book Philosophy of 'Als ob' he dismissed as an unimportant "foot-note to all existing systems."

ellauri097.html on line 107: Like Nietzsche, he also lambasted religious belief and the very concept of Cod, as Mencken was an unflinching atheist, particularly Christian fundamentalism, Christian Science and creationism, and against the "Booboisie," his word for the ignorant middle classes. In the summer of 1925, he attended the famous Scopes "Monkey Trial" in Dayton, Tennessee, and wrote scathing columns for the Baltimore Sun (widely syndicated) and American Mercury mocking the anti-evolution Fundamentalists (especially William Jennings Bryan). The play Inherit the Wind is a fictionalized version of the trial, and as noted above the cynical reporter E.K. Hornbeck is based on Mencken. In 1926, he deliberately had himself arrested for selling an issue of The American Mercury, which was banned in Boston by the Comstock laws. Mencken heaped scorn not only on the public officials he disliked but also on the state of American elective politics itself.

ellauri097.html on line 109:     In his 1918 introduction to Nietzsche´s The Anti-Christ Mencken wrote "The case against the Jews is long and damning; it would justify ten thousand times as many pogroms as now go on in the world."

ellauri097.html on line 113: In the summer of 1926, Mencken followed with great interest the Los Angeles grand jury inquiry into the famous Canadian-American evangelist Aimee Semple McPherson. She was accused of faking her reported kidnapping and the case attracted national attention. There was every expectation that Mencken would continue his previous pattern of anti-fundamentalist articles, this time with a searing critique of McPherson. Unexpectedly, he came to her defense by identifying various local religious and civic groups that were using the case as an opportunity to pursue their respective ideological agendas against the embattled Pentecostal minister. He spent several weeks in Hollywood, California, and wrote many scathing and satirical columns on the movie industry and Southern California culture. After all charges had been dropped against McPherson, Mencken revisited the case in 1930 with a sarcastic and observant article. He wrote that since many of that town´s residents had acquired their ideas "of the true, the good and the beautiful" from the movies and newspapers, "Los Angeles will remember the testimony against her long after it forgets the testimony that cleared her."

ellauri097.html on line 121: The Presidency tends, year by year, to go to such men. As democracy is perfected, the office represents, more and more closely, the inner soul of the people. We move toward a lofty ideal. On some great and glorious day the plain folks of the land will reach their heart´s desire at last, and the White House will be adorned by a downright moron.

ellauri097.html on line 138: Niistä Roryn isoisän löytämistä  salatuista päiväkirjoista ilmeni sitten mm. seuraavaa:

ellauri097.html on line 143: I admit freely enough that, by careful breeding, supervision of environment and education, extending over many generations, it might be possible to make an appreciable improvement in the stock of the American Negro, for example, but I must maintain that this enterprise would be a ridiculous waste of energy, for there is a high-caste white stock ready at hand, and it is inconceivable that the Negro stock, however carefully it might be nurtured, could ever even remotely approach it. The educated Negro of today is a failure, not because he meets insuperable difficulties in life, but because he is a Negro. He is, in brief, a low-caste man, to the manner born, and he will remain inert and inefficient until fifty generations of him have lived in civilization. And even then, the superior white race will be fifty generations ahead of him. ellauri097.html on line 149: Mencken repeatedly identified mathematics with metaphysics and theology. According to Mencken, mathematics is necessarily infected with metaphysics because of the tendency of many mathematical people to engage in metaphysical speculation. In a review of Alfred North Whitehead's The Aims of Education, Mencken remarked that, while he agreed with Whitehead's thesis and admired his writing style, "now and then he falls into mathematical jargon and pollutes his discourse with equations," and "[t]here are moments when he seems to be following some of his mathematical colleagues into the gaudy metaphysics which now entertains them."[50] For Mencken, theology is characterized by the fact that it uses correct reasoning from false premises. Mencken also uses the term "theology" more generally, to refer to the use of logic in science or any other field of knowledge. In a review for both Arthur Eddington's The Nature of the Physical World and Joseph Needham's Man a Machine, Mencken ridiculed the use of reasoning to establish any fact in science, because theologians happen to be masters of "logic" and yet are mental defectives: ellauri097.html on line 157: Ei ihme että sen pikku kemistin keitoxet tuppas räjähtelemään. Eise edes tiennyt mitä on krestomatia, (se on sellanen opetuslukemisto kuten Cornelius Nepos tai Diodorus Siculus). Omaansa se keräs vaan omia vanhoja juttuja. Keskisormi Peten valittuja vittuiluja. ellauri097.html on line 159: In the same article which he later re-printed in the Mencken Chrestomathy, Mencken primarily contrasts what real scientists do, which is to simply directly look at the existence of "shapes and forces" confronting them instead of (such as in statistics) attempting to speculate and use mathematical models. Physicists and especially astronomers are consequently not real scientists, because when looking at shapes or forces, they do not simply "patiently wait for further light," but resort to mathematical theory. There is no need for statistics in scientific physics, since one should simply look at the facts while statistics attempts to construct mathematical models. On the other hand, the really competent physicists do not bother with the "theology" or reasoning of mathematical theories (such as in quantum mechanics): ellauri097.html on line 161: [Physicists] have, in late years, made a great deal of progress, though it has been accompanied by a considerable quackery. Some of the notions which they now try to foist upon the world, especially in the astronomical realm and about the atom, are obviously nonsensical, and will soon go the way of all unsupported speculations. But there is nothing intrinsically insoluble about the problems they mainly struggle with, and soon or late really competent physicists will arise to solve them. These really competent physicists, I predict, will be too busy in their laboratories to give any time to either metaphysics or theology. Both are eternal enemies of every variety of sound thinking, and no man can traffic with them without losing something of his good judgment. ellauri097.html on line 169: Peteäkin tais loppumetreillä alkaa hermostuttaa kuin Dick Hilliä. Vanhat ateistit alkaa usein kulkea vähän selkä kyyryssä, ettei vaan se suuri nuija pilvenlongalta yllättäen sittenkin kalloon kumahda. Ettei Punavyö riisu niiltä nolosti Saapaskukkulalla housuja. Kun se oli saanut slaagin se alkoi puhua itsestään menneen ajan muodoilla. Se keräs talteen joka ikisen lippusen ja lappusen jotta ne säilyis jälkipolville. Sen taivastoivo oli niissä zetteleissä. Mä en kyl toivo mitään näistä paasauxista. Kuhan paasasin ajankuluxi. ellauri097.html on line 182: ”Hirvet vaikuttavat etenkin puulajien monimuotoisuuteen. Nykyisellä hirvikannalla esimerkiksi rauduskoivun, haavan tai pihlajan uudistuminen on ongelmissa sekä metsätalousalueilla että luonnonsuojelualueilla”, Mato Matala huomauttaa. Mixi ne eivät voi tyytyä syömään sieniä. Tai hirvikärpäsiä, ne on ällöttäviä. Maan alta löytyy myös paljon hyvää syötävää, vinkkaa Mato. Mezään jätetystä kuorikkeesta saa pettua. Sillä Saarijärven Paavokin pärjäsi. Pani leipään puolet petäjäistä. Ja lunta kyytipojaxi. ellauri097.html on line 184: Mittava vaikutus hiilinieluun. Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon johtava harhaanjohtaja Unto Remes puolestaan laskeskelee, että yksin kuusen viljelyllä liian karulle kasvupaikalle saadaan aikaan vuosittain vähintään 100 000–200 000 kuution runkopuun kasvutappiot. Helvetin hirvi pakottaa rasistisella ruokahalullaan meidät tekemään näitä monokulttuurisia puupeltoja. Ne eivät ajattele sitten yhtään, Unto valittaa. Ajattelisivät vähän meidänkin kannaltamme, ja omaltakin kannaltaan. ellauri097.html on line 186: Useat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kokonaisuutena hirvieläinten vuosittain metsille aiheuttamat kasvutappiot kuutiometreinä ja hiilidioksiditonneina ovat Suomessakin miljoonaluokassa. ellauri097.html on line 191: ”Suomessa tarvitaan kipeästi hirvieläinkantojen ekosysteemivaikutusten kokeellista tutkimusta, sillä pelkät maastokartoitukset eivät tuota kausaalista tietoa”, he kirjoittivat. ellauri097.html on line 193: Koejärjestelyxi ne ehdottavat sarvipäiden genosidiä (Hitler & Mengele 1942). Tämän jälkeen mitattaisiin kuinka iso osa puupellosta sitten häviää niiden pannahisten nieluun. Hypoteesi on että huomattavasti vähempi. Ällöttävät hirvikärpäsetkin voisivat vähetä. Petoja ei kyllä siedä lisätä yhtään, johan meitä on täällä yli 5 miljoonaa. ellauri097.html on line 209: tent/uploads/2018/05/325e1220c22cf5a80c319a75cf12b2c7.jpg" /> ellauri097.html on line 212: Sairaus Phara — idiopaattinen symmetrinen kalsifikaatio aivojen rakenteista: subkorttinen ganglia, aivokuori, pikkuaivo. Se voi olla oireeton, kliinisesti ilmenevä ekstrapyramidaalisten häiriöiden (hyperkineesi, parkinsonismi), aivomelon häiriöt, henkinen heikkeneminen. Aivokohtaisen CT: n tiedot diagnosoitiin, lukuun ottamatta kalsifioituneiden soikeuksien sekundaarisuutta biokemiallisten, ultraäänitutkimusten, PCR-tutkimusten tulosten perusteella. Hoito on oireileva sellaisten työkalujen käytön kanssa, jotka parantavat kudoksen aineenvaihduntaa, sytoproteaattoreita, huumeita levodopaa, kouristuslääkkeitä. ellauri097.html on line 217: Paizi tätä pakottavaa laskostuxen tunnetta pääkopassa, ja silmien sumeutta, mikä lienee tässä vanhenemisessa ärsyttävintä? Kyllä se varmaan on se miten nuoremmista näyttää tulevan yhä tyhmempiä. Onko niiden tosiaan pakko oppia kaikki kantapään kautta? Kai sit on. ellauri097.html on line 219: Ja sit vituttaa et justkun ize on suunnilleen saanut oppimansa asiat järjestyxeen, niin eikös tuoreesta päästä tule koko ajan muka uusia. Ensin säikähtää et mitä nyt jotain uuttako on auringon alla, kunnes huomaa ettei tietenkään, samaa vanhaa viiniä uusissa leileissä. Air frier on pieni muovinen kiertoilmauuni, joka vuorostaan on uuni jonka sisässä on tuuletin. Sama konstruktio kuin suivahuoneessa. Saarnaaja selvisi taas pelkällä säikähdyxellä. Mut harmittaa se silti. Vaikka Agit prop jo nuhteli: älä anna sen harmittaa, vaan ala jo. Mä en kyllä ala enää mitään. Seija varoittaa kun tulen kazomaan teeveeviihdettä: älä astu tohon johtoon. ellauri097.html on line 221: Olli siirtyi ajasta iäisyyteen pääsiäismaanantaina. Mietityttää, jatkuuko filmi suoraan seuraavaan tuotantokauteen kuin netflixissä, vai jääkö siinä vähän luppoaikaa, odottelua kuten katolisten limbossa. Alkaako oikeudenkäynti heti ja siiitä samantien karja-autoihin, vai saako siinä vähän aikaa miettiä mitä tuli sanottua ja tehtyä? Olikohan Olli tollanen ryöväri, jolle eillispäivänä lähtenyt ristiinnaulittu lupasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa". Toivotaan parasta. Mutta pelätään pahinta. ellauri097.html on line 230: Lähdin kiukkuisena roistopöytään vaatimaan sitä takaisin. Siellähän se oli jo myytävien tavaroiden joukossa. Otin sen ja vaihdoin kankaan sijalle. Kysuin konnalta meneekö kauppa niin huonosti että asiakkailta pitää varastaa. Siitä se varsin loukkaantui ja uhkasi mua nahkatakkinsa läpi mutkalla. Tai kirjalla kuin Daltonien Joe, mistäs minä tiedän. Ensin en yhtään tajunnut mitä se takin alla hommailee mutta sitten ymmärsin pelästyin ja huusin älä ammu! Mietin jo lähenkö jalan karkuun ja jätän auton Seijalle. ellauri097.html on line 243: Hän opiskeli Pariisissa ja sitten Yhdysvalloissa Virginian yliopistossa. Yhdysvaltoihin hän ei kuitenkaan kotiutunut vaan sanoi vuosiaan siellä elämänsä surullisimmiksi. Hän keskeytti opinnot ja palasi Ranskaan, jossa ilmestyi hänen esikoisromaaninsa Mont-Cinère (1926). Kustantajansa vaatimuksesta hän muutti nimensä Julian Julieniksi. ellauri097.html on line 245: Greenin teosten keskeisiä aiheita ovat itsetuho, uskonto ja seksuaalisuus, ja niiden tapahtumaympäristö on ranskalainen maaseutukaupunki, jossa asuvan neuroottisen hahmon elämää hän kuvaa. Hän kirjoitti myös näytelmiä, joista useimmat hän kirjoitti 1950-luvun ensi puoliskolla. Ne käsittelivät itsensä löytämistä. ellauri097.html on line 250: Julienilla oli rakastava harras protestantti äiti Georgiasta joka kuoli kun Julian oli 14-vuotias. Ei ihme että siitä tuli katolinen homo. Menetti neizyytensä isän synnyinmaassa Virginiassa. Vai säilyttikö sen kuin neizyt Maaria? Roryn kiusanhenki preppiekoulussa kuzui sitä Maariaxi kun se vaikutti niin koskemattomalta. Sitä suututti. Niin ovat ajat muuttuneet. ellauri097.html on line 258: Julien Green est né à Paris, 4, rue Ruhmkorff, de parents américains, descendant du côté de sa mère du sénateur et représentant démocrate de la Géorgie au congrès américain Julian Hartridge (en) (1829-1879) et dont Julien Green porte le prénom (Green a été baptisé « Julian » ; l'orthographe a été changée en « Julien » par son éditeur français dans les années 1920). Il grandit dans le 16e arrondissement de Paris, puis au Vésinet et passe ses vacances dans la commune d'Andrésy, dans les Yvelines. Il poursuit toutes ses études en France au lycée Janson-de-Sailly. Sa mère, protestante pieuse et aimante, meurt alors qu'il a 14 ans, et la famille déménage rue Cortambert, à Paris. Il se convertit au catholicisme en 1916, à la suite de son père et de toutes ses sœurs, ainsi qu'il le raconte dans Ce qu'il faut d'amour à l'homme, son autobiographie spirituelle. Il abjure l'anglicanisme à la crypte de la chapelle des sœurs de la rue Cortambert. Âgé de seulement 17 ans, Julian Green réussit à rejoindre les rangs de la Croix-Rouge américaine, puis est détaché dans l’artillerie française en 1918 en tant que sous-lieutenant et sert en Italie. Démobilisé en mars 1919, il se rend pour la première fois aux États-Unis en septembre de la même année et effectue trois ans d'études à l’université de Virginie, où il éprouve un premier amour chaste et secret pour un camarade d'études. Il écrit son premier livre en anglais, avant de revenir vivre en France. ellauri097.html on line 272: Le second tome de son journal ajoute environ 60 % de contenus inédits, en particulier sur la vie sexuelle très active de Green, mais aussi sur son quotidien et ses amitiés ou inimitiés littéraires. ellauri097.html on line 276: Ce qu 'ily a en moi d'impulsif, de rêveur, de charnel aussi, j'ai tendance à croire que je le dois à l'Irlande; à elle aussi tout ce qui fait que je réussis un jour pour échouer l'autre, tout ce qui m'a poussé à écrire mes livres, enfin le meilleur et le pire de moi-même. Je reconnais l'apport écossais dans mes crises religieuses, dans un amour profond et invariable de l'Ecriture... A travers moi l'humanité passe comme sur une grand-route. Je suis une parcelle de l'Univers. L'Univers est heureux en moi. Je suis le ciel, le soleil, les arbres, la Seine et les maisons qui la bordent... ellauri097.html on line 284: Masis valtasi mamman miljoonien ranskisten ympäröimänä jotka eivät olleet koskaan kuulleet etelävaltioista (eikä ois voineet vähempää välittää). Paremman puutteessa Mary saarnas sitten sisällissodan kauhut lapsille. Mamma sai Julianin tuntemaan izensä aina erilaisexi kuin muut. Siihen sattui. Etelässä oli ihanaa. Neekereitä joka paikassa leipäkorit päässä. Loput voitte lukea Lucky Lucke Louisianassa-sarjakuvasta. ellauri097.html on line 292: Patrick White (1912–1990) was raised in Sydney’s well-to-do Rushcutter’s Bay, and was sent to England at 13. He attended boarding school, then Cambridge, and during the war was stationed in North Africa. It was there, in 1941, that White met Manoly Lascaris, the Greek officer who he would love for the rest of his life. By the time White and Lascaris returned to Australia. in 1947 White had written three tepidly received novels, and a play. It took coming home to Sydney to transform his writing and elevate it to the level of genius. White produced The Tree of Man, in 1955, his first novel to be written in Sydney. He went on to write a string of masterpieces in quick succession: Voss, Riders in the Chariot, The Vivisector. He received the Nobel Prize for Literature in 1973. The Nobel committee credited White “for an epic and psychological narrative art which has introduced a new continent into literature.” ellauri097.html on line 298: In 2006, the Weekend Australian newspaper conducted an experiment. They submitted chapter three of The Eye of the Storm (1973) to twelve publishers and agents around Australia under an anagram of White’s name, Wraith Picket. Nobody offered to publish the book. One responded, “the sample chapter, while reply (sic) with energy and feeling, does not give evidence that the work is yet of a publishable quality.” Notwithstanding that the chapter was not White’s finest writing, and the unfairness of submitting a chapter out of narrative sequence, the hoax prompted a minor crisis in Australian literature: if the industry couldn’t recognize the greatness of our sole Nobel winner, how unenlightened must the country’s publishing industry be now? Shortly thereafter, the ABC launched an online portal called Why Bother With Patrick White? The portal always struck me as sad. What other major writer would need a website dedicated to convincing his countrymen to give him another go? The link to the website is dead now. It would seem, in the end, that nobody could be bothered with Patrick White. ellauri097.html on line 302: In some respects this reflects a national pathology. Unlike an American or British child, an Australian student can go through thirteen years of education without reading much of their country’s literature at all (of the more than twenty writers I studied in high school, only two were Australian). This is symptomatic of the country’s famed “cultural cringe,” a term first coined in the 1940s by the critic A.A. Phillips to describe the ways that Australians tend to be prejudiced against home-grown art and ideas in favor of those imported from the UK and America. Australia’s attitude to the arts has, for much of the last two centuries, been moral. “What these idiots didn’t realize about White was that he was the most powerful spruiker for morality that anybody was going to read in an Australian work,” argued David Marr, White’s biographer, during a talk at the Wheeler Centre in 2013. “And here were these petty little would-be moral tyrants whinging about this man whose greatest message about this country in the end was that we are an unprincipled people.” ellauri097.html on line 313: Ulrichs war überzeugt, dass die Urninge und die Dioninge von verschiedener Natur seien und daher der Ausdruck „widernatürliche Unzucht“ auf Liebe zwischen Urningen nicht anwendbar war. Die Liebe zwischen zwei Urningen war nach Meinung Ulrichs’ in höchstem Maße ethisch, weil sie die beiden Individuen ihrer Natur gemäß entwickeln lässt. In seinen Schriften erörterte Ulrichs auch die Frage einer Ehe zwischen einem Urning und einem Dioning und inwieweit diese ethisch vertretbar sei. ellauri097.html on line 316: die Urninge aus ihrer bisherigen Vereinzelung zu reißen und sie zu einer solidarisch verbundenen compacten Masse zu vereinigen. ellauri097.html on line 317: gegenüber der öffentlichen Meinung und den Organen des Staats die angeborenen Menschenrechte der Urninge zu verfechten, ihnen namentlich Gleichstellung mit den Dioningen vor dem Gesetz und in der menschlichen Gesellschaft überhaupt zu vindiciren. ellauri097.html on line 319:
geeignete urnische Schriften auf Bundeskosten zum Druck zu befördern. ellauri097.html on line 349: Enpä tiedä tarvinneeko erityistä homokirjallisuutta. Kirjailijoista näyttäs olevan muutenkin enemmän kuin se odotuxenmukainen avg. 5% uranisteja. Vaikka mä luulen että varsinainen muuttuja kaiken takana on narsismi. Jos tykkää aivan hirveästi izestään niin tykkää varmaan omantyyppisistä elimistäkin. Rammstein on luultavasti oikeilla jäljillä: ellauri097.html on line 382: Ich bin alleine doch nicht allein Olen yxin mutten yxinäinen ellauri097.html on line 386: Wenn die andren Mädchen suchten Kun muut ezii tyttöjä ellauri097.html on line 387: Konnte ich mich selbst befruchten Mä voin hedelmöittää mut ellauri097.html on line 396: Kant war Junggeselle, und es ist nichts überliefert von intimen Kontakten mit Frauen oder von ernsthaft betriebenen Kontakt- oder Heiratsabsichten. Kant wird von J. D. Metzger, einem frühen Kant-Biographen (1804), als "misogyn" bezeichnet, also als "frauenhassend". "Misogyn" kann auch einfach nur bedeuten "mochte nicht heiraten", vielleicht kann sich damals unter dem Terminus aber auch die Bedeutung "schwul" versteckt haben. Nicht undenkbar in einer Zeit, da man solche Neigungen auf keinen Fall öffentlich machen durfte. ellauri097.html on line 397: Trotz der attestierten "Misogynie", konnte Kant ausgesprochen charmant gegenüber Frauen sein. Erwähnt sei nur die kluge und schöne Gräfin Caroline Charlotte Amalie von Keyserlingk, die Kant sehr schätzte und die ihn bei Gesellschaften im Hause Keyserlingk meist neben sich platzierte. Kant nannte sie "eine Zierde ihres Geschlechts". ellauri097.html on line 399: Nennenswert ist auch ein Brief von Maria Charlotte Jacobi an Kant vom Sommer 1762. In neckischem Ton schreibt sie, sie und ihre Freundin hätten den Magister nicht - wie erwartet - im Garten gefunden. Sie beschäftige sich jetzt gerade mit dem Verfertigen eines Degenbandes für ihn und erwarte ihn für "morgen Nachmittag". Der Brief endet mit dem Satz: "Meine Freundin und ich überschicken Ihnen einen Kuss ..." ellauri097.html on line 400: Die charmanten Flirt-Elemente in Kants Kontakt zu Frauen werden gewöhnlich in dem Sinne interpretiert, Kant sei "dem weiblichen Geschlecht gegenüber nicht verschlossen" gewesen, würde also eventuell auch Gefallen am Heiraten gefunden haben können. Aber wenn es dann "so weit" gewesen sei, habe Kant zu lange gezögert. Ein heterosexueller Hintergrund wird also fraglos vorausgesetzt. Aber heißt das etwas? Ein galanter und verständnisvoller Umgang mit Frauen ist nicht unbedingt ein Alleinmerkmal der Heterosexuellen. ellauri097.html on line 402: Der jüngere Kant hatte eine überdurchschnittliche Freude daran, sich auffallend und schick zu kleiden. Deshalb wurde er "eleganter Magister" genannt. In der Zeit bis 1765 trug er häufig einen (hell)braunen Rock - sehr unüblich unter Magistern - und die dazu passende gelbe Weste. Er ließ auch die Röcke mit Goldschnur einfassen und trug, solange es modern war, einen Degen. Ein dänischer Besucher bescheinigte 1791 noch dem älteren Kant eine "etwas übertriebene Galanterie im Anzuge". Noch im höchsten Alter sagte Kant, er wolle keine schwarzen Strümpfe tragen, weil die Farbe schwarz seine dünnen Waden noch dünner erscheinen lasse. ellauri097.html on line 404: Es hat in Kants Leben Männerfreundschaften gegeben, die weit über Wissenschaftlerkontakte hinausgegangen sind und die man als enge Bindungen bezeichnen muss. Hier ist zum Beispiel der englische Geschäftsmann Joseph Green (1727 - 1786) zu nennen. Diesen besuchte Kant jahrzehntelang täglich und speiste regelmäßig bei ihm, unternahm mit ihm Ausflüge, hatte bei dessen Firma sein Geld angelegt, ging mit Green jeden Satz(!) seiner ersten "Kritik" durch. Green hatte, so ein Zitat beim Kant-Biografen Kühn, "unstreitig auf sein (Kants) Herz und auf seinen Charakter einen entscheidenden Einfluss". Nach Greens Tod 1786 besuchte Kant nie mehr eine Abendgesellschaft und verzichtete bis zu seinem Lebensende ganz und gar auf jegliches(!) Abendessen. ellauri097.html on line 408: Während Kant mit Green erst ab seinem fünften Lebensjahrzehnt eng befreundet war - seit er mit der Konzeption seiner ersten "Kritik" begann -, gab es vorher andere enge Freunde. Einer war Christian Jacob Kraus. 29 Jahre jünger als Kant, wurde er 1780 sein Kollege. Auch er war und blieb Junggeselle. Als Kant 1787 ein eigenes Haus kaufte und regelmäßig Honoratioren zu seinem Mittagstisch einlud, war Kraus dabei - und zwar nicht nur als einer der Gäste, sondern als Gesellschafter, das heißt, als Gastgeber, der sich auch die Kosten der Mahlzeit mit Kant teilte. Außerdem blieb Kraus nach dem Mittagessen oft bis sieben oder acht Uhr abends bei Kant - länger als alle anderen Tischgäste. Für die Königsberger Straßenpassanten bildeten die beiden schon bald ein originelles "Pärchen", zumal sie sich äußerlich sehr ähnelten - beide waren sehr klein. Die Nähe zwischen beiden muss groß gewesen sein, denn Kant schenkte Kraus 1787 einen Brillantring. ellauri097.html on line 410: Jedoch währte das derart gute Verhältnis nicht lange. Kant nötigte Kraus dazu, eine kritische Rezension von Herders Ideen zur Philosophie der Geschichte der Menschheit zu verfassen. Kraus quälte sich damit sehr, da Kant ihn in eine bestimmte Richtung - die nicht ganz die seine war - zu drängen suchte. Die Rezension wurde zwar fertig gestellt, Kant änderte sie aber vor dem Druck nochmals in seinem Sinne. Dies kränkte Kraus sehr. So meldete er sich schließlich für die Mittagsgesellschaften bei Kant ab. Das geschah ziemlich brüsk. Er suchte weder das Gespräch mit Kant noch schrieb er ihm, sondern teilte seinen Entschluss lediglich Kants Diener Martin Lampe mündlich mit. ellauri097.html on line 412: Merkwürdig ist auch das Verhältnis Kants zu Theodor Gottlieb Hippel (1741-1796). Er hatte schon als Student beim jungen Privatdozenten Kant gelernt und gehörte viel später zum engeren Kreis der Tischgenossen. Hippel war ein eigenwilliger Mann und führte ein Doppelleben. Der kluge politische Beamte und biedere Zeitgenosse einerseits - der produktive Schriftsteller und sexbegierige (übrigens unverheiratete) Mann andererseits. Man hat vermutet, dass Kant in Wahrheit der Autor von Hippels (anonym veröffentlichtem) Buch Lebensläufe gewesen sei, welches viele Intimitäten mehrerer Königsberger Honoratioren ausplauderte. Mindestens habe er - so wurde gemutmaßt - einen Teil davon geschrieben, denn vieles darin hört sich wie von Kant an. Der Meister hat aber in einer "Erklärung wegen der von Hippelschen Autorschaft" die These vom eigenen Beteiligtsein zurückgewiesen. ellauri097.html on line 461: Let’s look at the teleological argument based on function. The teleological argument isn’t about just the way a thing works, but the way a thing is intended to work – purpose. My pen functions a certain way. It doesn’t just function that way by accident. It was intended by someone to function with a purpose. For those who are not familiar with this, teleology means ‘end.’ A telos is ‘end’ as in ‘goal.’ Something is intended for a purpose and it’s used for that purpose. ellauri097.html on line 462: So if I intend to go from Los Angeles to Napa which is north of Los Angeles but I get in my car and head south on the 405 to the 5, and then head down towards the Mexican border, you can see that I am going the wrong direction. But, of course, the word “wrong” here means that I am not moving towards my goal. I am not accomplishing the goal that I intended to accomplish. I am actually moving in a way that’s inconsistent with my goal, and therefore we can call it the wrong direction. ellauri097.html on line 464: I’m not actually using a moral ‘wrong’ in this particular illustration, but notice how you can understand right or wrong in terms of teleology, depending on what the goal is. If I have a loose screw on the refrigerator and I choose a butter knife to tighten the screw, I’m going to ruin the butter knife because I’m not using it for its intended purpose. It’s not made to function as a screwdriver, even if it can be used that way in a pinch. It will get bent or can slip out and scratch the refrigerator. It wasn’t fulfilling its telos, its purpose, or its function, and therefore it was being used wrongly. ellauri097.html on line 467: One way of arguing against homosexuality is to say that males were not intended to have sex with other males, and we can tell that by the way sexual organs appear to be intended to function. Because men were not intended to have sex with other males, and they do so, then they are violating their natural teleology, their natural function. But notice that in the nature of the argument we are making a moral claim implicitly up front. We’re saying, We ought to use things the way they were intended by their Maker to be used, consistent with their teleology. This isn’t that way, therefore it’s wrong. It’s not arguing merely on how bodies are naturally, but how they are intended to function naturally. The teleology is the moral term in the premises. ellauri097.html on line 469: Incidentally, this is the very argument that is being used in the Bible in both the Old Testament and the New Testament regarding homosexuality. In the book of Leviticus, it talks about homosexuality being a capital crime, and an abomination. Leviticus 18:22, “You shall not lie with a male as one lies with a female; it is an abomination.” The purpose of sex is for a man and woman, so it’s abomination when that intended function is violated by homosexual sex. ellauri097.html on line 471: In Romans 1:26, the New Testament says, “For this reason, God gave them over to degrading passions, for their women exchanged the natural function for that which is unnatural,” that is, different than what God intended. “And in the same way, also, men abandoned the natural function of the woman, and burned in their desire towards one another.” The translation used here is the New American Standard Bible because I think the NIV is woefully inadequate in the way it translates this passage from the Greek. ellauri097.html on line 473: Paul is saying that when it comes to sexual desire, women were made for men, and men for women, and that’s the functional relationship that God designed them for. They are violating this functional relationship by instead sexually desiring one that was not intended. And, in fact, the wording about male homosexuality is, “They abandoned the natural function of the woman.” So the woman that God provided for them, they are abandoning that for something that, in God’s teleology, is unnatural. So that’s the way our natural law argument works in these two passages. ellauri097.html on line 477: The appearance of design suggests genuine design. The appearance of teleology suggests genuine teleology, and so examples of teleology in the natural realm point to the existence of God. That’s what a teleological argument for God’s existence amounts to - the argument from design. So the teleology, to me, is evidence for God, and that entails certain moral obligations to the God that created with purpose. ellauri097.html on line 481: What you ought to be saying if you don’t believe in God is, It’s just molecules clashing in the universe. There is no right and wrong, so you have no justification for claiming that I’m wrong. Now, that would be consistent - the relativistic view of a materialistic universe. But, of course, then they can’t complain their “rights” because rights don’t have any place in a purely naturalistic system. Rights are part of teleology, endowed with creation. ellauri097.html on line 483: It really is an issue of consistency of worldviews here, as you can see. But I think a more precise understanding of the teleological argument and the is-ought fallacy helps us to answer the original challenge the caller had. ellauri097.html on line 489: Ferranten Gianní: Sinä päivänä valhe ja rukous astuivat elämääni, ja sain niistä paljon apua. Justiinsa niin, ne ovat tavallaan sama asia. Fuskaamista kielipelissä. Sanotaan kissa kun tarkotetaan talo, sanotaan tiili ja toivotaan että joku tuntematon lahjoittaa tiilitalon. Tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun. Mitä puppua. Mixi rukoilla sellasta, tapahtuuhan se ilmankin. Tulee tiili päähän ikkunasta. Siinä lappu: valizin sinut. Tietysti Giannin isä bylsi Costazaa ja oli muiluttanut rannekorun sille. Tyhmä Gianni haukkui väärää puuta. Giannin isä se suurin paskiainen oli, juuri kuten Vito sanoi. Alvar Aalto kävelemässä asbestihökkeleineen Vivi Lönnin yli. Viivi valizi viisaasti naispuolisen puolison. ellauri097.html on line 491: Ferranten takakannen texti on aivan anuxesta. "Elämännälkä ajaa hyväosaista teiniä syvälle rahvaanomaiseen Napoliin." Kylläpä oli keskiluokkainen lause. Kenenkähän persepään kynästä se on peräisin. Tää on säätymoraliteetti, ei mikään vitun road movie. No on se kyllä kehityskertomus, teini-iän skizoja. 7 tarinan typologiassa ehkä lähinnä tollanen qvest, koska siinä on taikaesine, se rannekoru. ellauri097.html on line 509: Gilamesh ja Enkidu ei olleet ainoita. Muinanen Kreikka ja Rooma suosi samansukupuolista sexiä. Se on turvasexiä. Esim Herkkules ja Akillees, ja Sappho ja lättänenä Plato. Koko Aasia ja lähi-itä on täynnä hinaajia, esim kunkku Daavid ja sen Joonatan ja Tarsoxen Paavali. Kiinalaiset eivät sylkässeet kuukuppiin nekään. Aahrikassa hovimiesten Khnumhotep and Niankhkhnum hauta on vanhimpia homohautoja muinaisten faaraoiden ajalta. John Boswell (oliko sekin gay?) on kirjottanut kuinka esimodernisssa Europassa sekä katolinen ja ortodoxinen kirkko siunasi samansukupuolisia liittoja hyvin samanlaisin menoin kuin nykyiset uskonnolliset heteronormaalit häät. ellauri097.html on line 513: Se Touretten syndroomaisen Doc Johnsonin elämäkerturi oli James. Se ei tiettävästi ollut homo: James Boswellilla oli tippuri, jonka se kai sai bylsimällä huoria, mm. Rousseaun hoitoa, muistattehan. ellauri097.html on line 521: Ferranten loppuvizit ellauri097.html on line 523: Ferranten henkilöt on tyyppejä, kuin Klezmerin ruumiinrakenneluokituxia. Niiden käytös ja reaktiot ovat ennustettavia. Ei se silti ole huono. Se on kuin Thefrastoxen pikku vihkonen. Nää ei ole niinkään klisheitä kuin just luonnehdintoja. ellauri097.html on line 524: Henkilöihin liittyvät havainnot pyrinnöt ja asenteet ei ole klisheisiä marvel comix mielessä. Pikemminkin Ferrante näyttää miten hienovireisetkin ajatuxet ovat jo miljoonaan kertaan koettuja, ja silti aina uusille nuorille ihmisille ihmeellisiä ja ennen kokemattomia. Ne on kaikkien kantapään kautta koettava. ellauri097.html on line 557: Kustannusala, kuten kaikki muukin, on ”kriisissä”. Kirjoja ei enää osteta eikä niitä juuri arvostella julkisesti. Kahdessakymmenessä vuodessa kirjallisuuskritiikki on menettänyt tilansa päivälehtien sivuilta. Tämä alkoi tapahtua, kun kirjallisuusarvostelut alettiin kulttuuritoimituksissa rinnastaa uutisiin. Kukapa nyt uutisoisi kaikista kirjoista! Ei kaikista tapahtumistakaan uutisoida. Riittää kun kerrotaan muutamasta kiinnostavasta. ellauri097.html on line 561: Lukeminen, kuten kaikki muukin, on muuttunut häilyväksi ja hajamieliseksi selailuksi. Tai hartaiksi lukuaikeiksi ja -haluiksi, pantomiimiksi: katsokaa, minä luen! ellauri097.html on line 564: Näistä kaikkien tuntemista kehityskuluista johtuen Suomen kansa, viisi ja puoli miljoonaa ihmistä, saa tavallisesti suomenkielisestä kirjasta kylläkseen, kun sitä on levitetty kielemme osaajien ulottuville parisataa, enintään puolentuhatta kappaletta. On poikkeuksia, molempiin suuntiin. Jollekin kirjalle voi kysyntää riittää jopa kahteenkymmeneentuhanteen asti (esim painosten kuningatar Hilja Haahti). Jollekin toiselle taas viisitoista lukijaa on riittävästi. Jokin kirja ei saa yhtään. Lisää tosin tulee kaikille kirjoille ajan saatossa – niin pitkään kuin tulee uusia ihmisiä – koska tässä maassa edelleen on tiettyjä kirjaa suojelevia instituutioita, kuten julkinen kirjastolaitos ja vapaakappalelaki. ellauri097.html on line 566: Tulevaisuuden lukijoiden takia ei kuitenkaan tarvitse painaa lisää kirjoja. Yksi kirjaa kestää kymmeniä lukukertoja. Tuhannen kappaleen painoksessa on kymmenientuhansien lukukertojen potentiaali. Yksi ainoa vihko voi antaa itsensä tuhat kertaa, jos lukijat ovat helliä. Silti suurinta osaa painettuja kirjoja ei lueta kertaa enempää, eikä kaikkia edes sitä, kuten Patrick White huomasi petymyxexeen, kirjaston kappaleista oli koirankorvilla vain ensimmäisiä kymmeniä sivuja, loput iskemättömiä. Varsinaista mezätuhoa. ellauri097.html on line 571: Kirjallisuuden ympärille kasvanut kaupallinen, tekninen ja kulttuurinen infrastruktuuri, joka 1900-luvulla säädettiin palvelemaan tehokkuutta ja voimaa, tiedonvälityksen arvokkainta ydinvirtaa – kirjaa – tukee nyt hämärää, epäselvää ideaa, jonka on vaikea uskoa omaan oikeutukseensa. Kirjakaupat, offsetpainot, kirjasyksyt ja suuret arvovaltaiset kustantamot ovat menneisyyden instituutioita. Kuka muistaa ajan, jolloin kirja-ale oli suuri tapaus! Tammikuussa Helsingin Keskuskadulla jonotettiin kirjanhimosta väristen aamukahdeksalta. Nykyään ilmaishyllyistä ja kirjanvaihtopisteistä saa teoksia, oikeita kirjoja, klassikoita, kunnon niteitä, jotka eivät, räikeästi toisin kuin vielä 1990-luvulla, ole Valittujen palojen lyhennelmälukemistoja eivätkä bestsellereiden kirjakerhopainoksia. (Eihän kirjakerhojakaan enää ole. Ne menevät samaa tietä kuin boomerit, joiden ylitäydet lundiat tyhjenevät kirjastojen vaihtopenkille odottamaan turhaan peliaikoja. Buumerit on jättäneet ne tänne alas orvoixi ja liihottaneet ize taivaaseen.) ellauri097.html on line 576: Ei ole enää hitaaseen, vilpittömään (miten niin vilpittömään? Miten niin äänikirjojen kuunteleminen tai pöntön tuijotus on vilpillisempää?) lukemiseen perustuvaa kulttuuria, joka aidosti tukisi teollisesti tuotettua kirjaobjektia ja antaisi sille arvon ja aseman, ottaisi sen vastaan ja vakavasti. ellauri097.html on line 583: Meillä ei sitä ole – ja julkaista meidän alun perin pitikin! Julkaiseminen on ilmaista ja siksi jaloa. Vaik kyllä niistä palkkioistakin on iloa. Edgar Allan Poe kitkutteli niillä mitenkuten koko elämänsä läpitte. ellauri097.html on line 586: Tekstien aineellistaminen – kirjojen tekeminen – kaupallisen kirjankustantajan koneistossa on kuin hyttysten ampumista singolla. ellauri097.html on line 604: Puhuminen kirjallisuudesta jonakin aineettomana, kuten ”tarinoina” tai ”ajatteluna”, pettää kirjallisuuden. (Vitut se mitään pettää, vanhat kirjat voi hyvin lukea vaikka Gutenbergistä. Se pettää kirjailijat, joille ei tipu entiseen tahtiin pätäkkää.) Se kirjallisuus, jonka me olemme oppineet tuntemaan ja joka on tehnyt meistä sellaisia kuin me olemme, on kohtalokkaasti sidottu kirjahyllyihin, yleensä pieniin paperisiin esineisiin, jotka sisältävät paljon riveihin järjestettyjä mustia kuvioita. ellauri097.html on line 606: Oli kyllä suullisen perinteen aika, kauan, kauan sitten. Mut kysymys on ennen kaikkea siitä miten tehdään pätäkkää ja kenelle. Tai oikeasti ei vaan se, vaan myös se et miten musta tulee kuolematon kun mun meemit leviää paremmin kuin mun geenit. ellauri097.html on line 607: Sitten suu pääsi eroon säilyttämisen tehtävästä, joka ei sille kovin hyvin sopinutkaan. No ehkä ei se niin tärkeätä ollutkaan, jokainen polvi sai tehdä tarinoihin haluamansa muutoxet. Filologia kexittiin vasta 1800-luvulla. ellauri097.html on line 608: Silloin kun nykyromaanikirjailijaa sanotaan ”kertojaksi” tai runoilijaa ”laulajaksi” (ehkei tätä tosin ole tapahtunut sitten 1850-luvun!) – houraillaan: silloin kuvitellaan lukemattomat kuluneet vuosisadat pois. Nuotiopiiriä ei enää ole. Aukio metsänreunassa on autio, hiillos sammunut ja märkä. (Äänikirjasovellus ei ole nuotiopiiri; se on aineettomiksi ja sen vuoksi ehtymättömiksi tehtyjen kirjallisuusjalosteiden jakelupiste, itsekin aineeton. ellauri097.html on line 613: Viimeisten noin kuuden vuosisadan ajan kirjallisuus on ollut visuaalista, kuten sanotaan graafista taidetta. ellauri097.html on line 624: Kirjahko ei ole omakustanne, eikä edes alkoholimonistettu samizdat, vaikka se muistuttaakin sitä, mitä omakustanteella tarkoitettiin silloin kun kaupallinen kirjateollisuus vielä oli vallassa: ennen vanhaan omakustanne oli teos, jota kustantajat eivät huolineet, koska se oli huono teos tai tekijä liian vaikea tyyppi. Niinpä tekijä hoiti painotuotteen tuotantokulut itse, hän ”kustansi” eli maksoi laskut. Sitten hän parhaansa mukaan levitti teoksensa julkisuuteen – julkaisi sen – kaupallisen kirjankustantamisen ulkoisia muotoja imitoiden: hän meni myymään kirjaansa torille, yritti saada sen kirjakauppaan myyntiin ja mainosti sitä paikallislehdessä. ellauri097.html on line 632: Mutta yksi pieni kaavamainen detalji pistää silmään! Koska taiteilijakirja on kuvataiteen teos (kuten mikä tahansa kirja, tosin), joka perustuu kirjan ideaan ja hahmoon, sen yhteydessä usein mainitaan hienona piirteenä kirjan ”demokraattisuus”. Tämä on kehvelimäistä, sillä tavanomaisessa taiteilijakirjassa, veistosmaisen uniikissa tai hyvin pieneksi editioksi monistetussa esineessä ei ole mitään demokraattista: kirjapainon tuottaman lukemiston demokraattisuus on kenties ainoa piirre, joka siitä nimenomaan on poistettu. Kirjahko on tavallista taiteilijakirjaa demokraattisempi, vaikka sekään ei tällä ominaisuudella saa rehennellä. Kirjahko ei fetissoi itseään, se ei ole uniikki eikä eritä suojakseen sitkeää taide-esineen limakerrosta eli auraa, joka kieltää koskemasta. Kirjahko haluaa olla halpa. Se kaipaa kosketusta. Se haluaa olla käyttöesine. Mut eise silti mikään vessapaperirulla ole, vaan pikemminkin kuin urheiluauto, tai Patek Philippe. Nekin haluaisivat olla halpoja, mutta eivät ole. Kaikkea ei voi saada, eikä kaikki niitä tarvize. No ei vaineskaan, kirjahko ei ole sellainen vaan haluaa pikemminkin olla kirjojen Voltswagen, halvahko sähköauto, tähdätty isolle vaikka vähenevälle keskiluokalle, joka osaa vielä lukea. ellauri097.html on line 638: Tarinassa on silti huikaisevinta se, että munkit ja sisaret säilyttivät jäljentämällä nimenomaan pakanuuden ajan saavutukset, pelastivat Aristoteleen ja Homeroksen rukoillen ja isäämeitä mumisten, tekivät kaiken tuon valtavan työn pakanallisen sivistyksen pelastamiseksi kristillisen hengellisyyden vallassa, sen ehdoilla ja keinoilla. No kyllä nekin sai siitä palkkaa, ainaskin yiöspidon ja ilmaisia rohdinliivejä. ellauri097.html on line 645: Hämeentien alkupäässä on muuten musteliike, joka myy tosi liikuttavia viime vuosisadan A4-tuotteita kuten jättikumeja todella isoja virheitä varten, tai pitkävartisia nitojia. Suositan! Se on kuin aikamatka Nyölenin syntymän päiviin 70-luvulle. ellauri097.html on line 655: On myös kauneutta käyttää sitä kartonkia, jota sattuu löytymään hyllystä. Se on päätynyt hyllyyn tätä varten. Moukkamaista olisi tilata Italiasta viidentoista kartongin näytteet ja valita. (Siihen meillä ei ole rahaa, ja sitähän tässä yritetään tehdä. Mme otamme tästä tosiasiasta kaiken taiteellisen ja käytännöllisen ilon irti kuin 70-luvun betonibrutaalit arkkitehdit, teemme välttämättömyydestä hyveen. Keep it cheap.) ellauri097.html on line 663: Esikuviamme ovat Suomen vastarintaliikkeen jäsenet, jotka pimeissä ja kosteissa kellareissaan polkevat mamutyttöjä, ja kaikki kopiokoneiden kiusaajat, pienlehtien tekijät ammoin 1980-luvulla – Jöns Carlsonin maineikkaat omapainanteiset runokokoelmat, ja tietenkin eetteripyörteistä izejulkaissut Kauko Nieminen, hänen esikuvalliset kirjahkonsa ja ennen kaikkea keinonsa saattaa ne julki: omin avuin, lihasvoimalla, esitystaiteellisesti, linnunpelättinä! Sellaisia me olla haluasimme. (Läppä läppä, se olis kyllä liian noloa. Emmä kyllä suin surminkaan menis kadunkulmaan huutokisaan romaaninjakelijoiden kaa.) ellauri097.html on line 665: Paras ystävämme ja liittolaisemme on kopiokone, vähän ja huonosti käytettynä hylätty leasinglaite, jonka pelastamme tyhjänpäiväisten toimistojen panttivankeudesta – tuo suurenmoinen työjuhta ja laserase, jota käytämme määrätietoisesti väärin, oikein. Ja kohtuullisen järkevä hinnoittelu, joka pitää innoituxen elossa. ellauri097.html on line 677: Yliopiston uuden puolen graffitien kirjavoimien vessojen vierellä on ilmoitustauluja johon ennen tuli tiedekuntatenttien tuloxet. Siinä vieressä oli usein Kake Niemisen samizdat-julkaisuja koskien eetteripyörteitä. Muistan säälineeni niiden kirjoittajaa, vaikka en ollut sitä nähnytkään. Nyt mä nään että sen parta oli aika kadehdittava. Tukasta en sano mitään. Se oli Jaakko Hintikan ikätoveri. Jaakko eli 5v vanhemmaxi. Kuuluisia suomalaisia. ellauri097.html on line 697: “A Tuft of Flowers” is written in heroic couplets, with some variation from a strict iambic foot. All rhymes are masculine; the majority of lines are end-stopped. This, in part, gives the poem its marching, old-fashioned sound. ellauri097.html on line 699: “The Tuft of Flowers” does indeed follow “Mowing” in the book, and one might suspect that line 32 of “Flowers” was borrowed from line 2 of “Mowing.” It is, in fact, the other way around: “The Tuft of Flowers” was written several years before “Mowing,” likely in 1896 or 1897; as such, it heartily deserves the designation “Early Poem.” ellauri097.html on line 702: Helskatti miten jenkit on taulapäitä näiden "student cram" sivustojen kaa. Ei ne kyllä ansaize edes Frostin luokan runonsuoltajaa. Kai niiden ongelma on että ne ei ole kultyrnyje kuten ryssät. Ne on kaikista maista sinne kerääntyneitä rahanahneimpia ja ahdasmielisimpiä hölmöjä. Get Unstuck with Essays and Flashcards Access. Hinta vain ysi ysiysi kun Väiski Purjeella. ellauri097.html on line 718: I listened for his whetstone on the breeze. Kuulostelin sen hiomakiven ääntä tuulessa. ellauri097.html on line 751: By leaving them to flourish, not for us, ja jättänyt noin kukkimaan, ei sunkaan meitä varten, ellauri097.html on line 780: And sorry I could not travel both ja pahoillani etten voinut käydä molempia ellauri097.html on line 784: Then took the other, just as fair, Sitten otin toisen, yhtä vetävän, ellauri097.html on line 792: Yet knowing how way leads on to way, Vaik tietäen miten polku johtaa toiselle, ellauri097.html on line 794: I shall be telling this with a sigh Kerron tästä varmaan joskus huokaisten ellauri097.html on line 798: And that has made all the difference. Ja se muutti sitten ihan kaikki. ellauri097.html on line 802: Robert Frost, often regarded as a folksy farmer-poet, was also a more profound, even terrifying, creator. His poem "The Road Not Taken" reveals his delight in multiple meanings, his ambivalence, and his penchant for misleading his readers. He denied that the poem proclaimed his striving for the unconventional and asserted that it was meant to tease his friend Edward Thomas for his compulsive indecisiveness. This essay also notes the unconscious meanings of the poem, including Frost's reactions to losing his close friend, his own indecisiveness, his conflict between heterosexual and homosexual object choices, his need for a "secret sharer," and his attachments. J Glenn. Psychoanal Study Child. 2001. ellauri097.html on line 804: Kiilusilmäinen Karen Kilcup tutki viime vuosisadan lopulla kostonhimoisesti Frostin homopetteröintiä sata vuotta sitten. Kirjeessä 1838 jollekulle Hautakirstulle Roope Pakkanen kirjoittaa: Todellinen artisti nauttii raakuudesta raaka-aineelle. Se on raakimus joka katkoo kulmat marmorista ja kiskoo korkkaamattoman kaunottaren vuoteesta. Tästä tulee mieleen Wilt Whatman, joka lauleskelee samalla nuotilla "Aatamin lapsissa": Painan hitaasti raa'alla muskelilla / jännitän izeni tehokkaasti, en kuuntele armonpyyntöjä / en vedä ulos ennenkö olen munanasettanut / mitä mullon niin kauan kerääntynyt pussiin. ellauri097.html on line 810: No ei ainakaan toi Home Burialin äijä ihan hirmu väkivaltaiselta kuulosta. Onkohan Kuukuppi vähän hysteerinen, voisi Freudin Sigge hyvin kysyä. Minnes muuten on tästä hävinnyt toi Ketsupin siteeraama värsy 58: "I'll follow you and bring you back with force, I will!" Sehän näyttää puuttuvan Gutenbergista? ellauri097.html on line 812: No entä sit toi palvelusväkiruno? Se on aika surkean oloinen naisväen valitus tyyliin tilitalitilitalitittantaa kyllä torstai meitäkin lohduttaa. Siinä on joku savotan leirintäalueen emäntä joka miettii lähtiskö lätkimään lentojätkän fölissä kun on niin tylsä elämä. Ja päättää sitten järkevästi ettei riski olisi sen arvoinen. Kuukupin mielestä Frost osottaa tässäkin, että avioliitto, rakkaus ja muu sellanen on vaan institutionaalisesti säädeltyä väkisinmakuuta raakojen himokkaiden uittomiesten taholta. Me tulemme taas sinä tyttöni hoi! Varo voi ruiskahtaa! Vähän tässä Kuukupin paasauxessa on sen vanhan Rorschachin musteläikkävizin makua, että mixi näytätte sit mulle noin säädyttömiä kuvia. ellauri097.html on line 814: Tää juttu on pitkä kuin nälkävuosi eikä kovin kummonen. Niinkuin Frostin proosarunotkin. Ei noi muutkaan perheaiheiset pöpötyxet paljon hetkauta. Jääköön Frost nyt rauhaan homoepäilyxiltä. Vaik epäilemättä homo sekin oli, vaikka sitten kaapissa. Kyllä se niin söpö oli pienenä. Bella figura kuten Philip Roth. Mutta lieventävänä asianhaarana voi mainita, eze kävi ahkerasti masis vaimon luukulla. Sen voi siitä todeta, että vaikka runoilijan hommissa ei tarvi välttämättä olla hullu, on siitä paljon apua. ellauri097.html on line 821: tent/uploads/2012/08/robert-frost.jpg" height="200px" /> ellauri098.html on line 39: Mix just noi 101 Suomi 100-kirjaa, tai nää 1001 bestselleriä kaikista 130 miljoonasta? Vainko että saadaan edistettyä globalisaatiota, vähennettyä entisestään biodiversiteettiä, saadaan kaikki termiittiapinat suuntaamaan antenninsa samaan suuntaan kohti kapitalismin hyväntuoxuisia feromonilähteitä, painosten kuningattaria? ellauri098.html on line 43: Noin vuosi sitten aloittelin tuskaista lukuprojektiani, Paavo Haavikon Kansakunnan linjaa osana Suomen juhlavuoden 101-kirjaa projektia. Ensimmäinen arpa osui tosiaan luultavasti kaikista haastavimpaan teokseen koko listalta. Toisen arpani suhteen oli parempi tuuri: sain luettavakseni Ollin pakinoita mustapartaisesta miehestä. Vielä toukokuussa tämä marraskuun bloggauspäivä vaikutti käsittämättömän kaukaiselta, mutta noin vain taas aika kului. ellauri098.html on line 52: Voi helvetti kuinka noi Areenan ja Netflixin (ja varmasti myös HBO:n ja CMoren) suorasoittosarjat on sitten huonoja! Ne on aivan käsittämättömän surkeita. Ihan kuin tyypit oikein olan takaa yrittäisivät, pitäisivät ihan kilpailuja siitä kuka osaa tehdä huonompia. Ja kilpailuista tulee ratkaisemattomia, sillä ne on kaikki yhtä surkeita, kerrassaan aivan ala-arvoisen paskoja. Toki vika on myös siinä että video on aivan väärä meedia, siinä ei voi esittää muuta kuin apinoiden kaikista apinamaisimpia piirteitä ja kaikista tunkkaisimpia klisheisiä meemejä. Tämän tajutaxeen ei tarvi muuta kuin selailla TV Tropes-sivustoa, siellä ne on kaikki kirjattuna: ellauri098.html on line 60: The resulting prevalence of personal trauma often stretches suspension of disbelief and is a leading cause of Cerebus Syndrome. If done poorly, this is a one-way ticket to Wangst territory, and as so many attempt to smother the series with dysfunction, Too Bleak, Stopped Caring is a frequent result. If done well, you get a large number of interesting, sympathetic, flawed characters, and their interactions with each other gradually reveal the multiple sides to each of them. More realistic (i.e. not Flanderized) portrayals of this trope can even help the audience understand and cope with their own dysfunctional lives, especially with regards to issues that are typically glossed over in mainstream society. ellauri098.html on line 62: This trope often goes hand in hand with There Are No Therapists, Trauma Conga Line and dramatic Crapsack Worlds. Big, Screwed-Up Family can be a justification for this trope. When all or nearly all involved parties are insane, you have a Cast Full of Crazy. Royal families are particularly prone to this, as are cops and detectives. The Dysfunction Junction is the natural habitat of the Jerkass Woobie. ellauri098.html on line 66: Vois tehdä TV troppimaisesti tiivistelmiä mailmankirjallisuuden ja muun paskaviihteen juonista johtotähtenä EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL!. Siis jätä pois kaikki muu paizi reviirit, lisääntyminen ja kuolemat. Montako erilaista kirjaa jää jälelle. Ja sitten sama apinoista jotka kirjoittivat ne, sekä linear/mixed model joka selittää edellisen jälkimmäisestä. ellauri098.html on line 68: Latentteja dimensioita ellauri098.html on line 135: sankari (on ei minäize mies nainen nuori vanha muu jne kuten yllä) ellauri098.html on line 148: Muuttujat eivät ole läheskään ortogonaalisia, kuten pikku Markun Kalle huomasi, ihmisten käsityxet seuraa hyvinkin tarkkaan niiden materiaalisista oloista, Kirjailijanarsisteilla on usein samantapaisia perhetaustoja ja niistä johtuvia skizoja. ellauri098.html on line 149: Monet muuttujista muuttuvat iän mukana, ja sama kirjailija voi kirjoittaa vähän erilaisia kirjoja eri ikäkausina. Sixi taulukon henkilöt täytyy olla kirjailijaviipaleita, episodeja tai tuotantokausia, esim nuori Goethe, Goethe floruit, vanha Goethe. Kokeillaanpas konstruoida alustava datataulukko. Ei ole selvää voiko tähän ottaa mukaan runoja, paizi jos ne on jotain näytelmiä tai kilometrinpituisia eepoxia. Lyriikka ei luultavasti käy. Goethesta pojat oli kivoja, mutta tytöt kivempiä, koska niitä voi käyttää poikina. Ilmeisesti se ei sitten välittänyt ize antaa persettä. ellauri098.html on line 154: Goethe floruit...Wahlverwandtschaften... ellauri098.html on line 160: Schnizel-tv-sarja on karkkia. Sitä ei voi kazoa peräkkäin monta jaxoa, muuten alkaa tuntua äitelältä suussa. Ortodoxijuutalaiset on hauskoja, ja tarinat on helppoja ja liikuttavia. Orange is new black on vastoinpäin, se on ällön inhottava, mutta silti paikoin liikuttava, esim. se onneton iso transu neekeri ja sen kiltti vaimo. Siitä käy hyvin ilmi että vankilassa pahinta ei ole yxinäisyys, vaan muut apinat. Jos niitä apinoixi enää voi edes kehua, ne ovat siihen liian inhimillsiä. ellauri098.html on line 162: Noi genret pitäs hajottaa EFK ulottuvuxille. Esim mix vitussa jokasen prujauxen pitää olla rofe ja skoudetarina. Mix pitää olla juoni ja mysteeri, mix pitää olla spoileri. No se on tyypillistä saduille. Kaikki fiktio on satua. Niissä lähdetään reisuun ("quest"), kohdataan vaikeuxia ("issues"), selvitään vaaroista ("challenge eli haaste"), ollaan muita pätevämpiä, voitetaan puoli valtakuntaa ja prinsessa, päästään pukille, pahat eli vastustajat ("bad guys") kuolevat. Kuinkas sitten kävikään. Kai se jännittää jokaista elukkaa että selvitäänkö tästä ja kuka selviää. Survival of the fittest. Päästäänkö lisääntymään. Sehän se on se karkki ja tappio elon kilvassa on se kepponen ellauri098.html on line 179: The nature of the site as a provider of commentary on pop culture and fiction has attracted attention and criticism from several web pursonalities and blogs. ellauri098.html on line 206: 10. IMPERIUMIN VASTAISKU: Sankari mietti miten hoitaa tilanne. Esim taikaesine, damselin pelastaminen distressistä, ym. Tää hetki tekee herosta heron, sovittaa sen päälle sankarin poolopuseron. Esim Jahve miettii: tossahan on toi poika aivan joutavana, hmm mitäpä jos uhrattaisiin se. Jeesus: Mitä iskä mietit? Jahve: kuule mulle tuli tämmönen ajatus... ellauri098.html on line 216: 14. MAAGISEN AGENTIN KUITTAUS: Hero saa maagisen agentin plusmerkkisen toimintansa palkkiona. Tää voi olla joku kama, jotain joka löytyy questillä, tai jotain ostettua vaikeasti saatavalla valuutalla, tai jotain joka valmistetaan kuonpuoleisesta kuonasta, maagista muonaa tai sit vaan joku Hessu tai Pluto-tyyppinen sivuvaunu. Esim Jesse saa ristillä riippumisesta palkinnoxi eturivin paikan paperiseppänä. No ei, ei ollut hyvä esimerkki, toihan oli tarinan ihan loppupeleistä. Pikemminkin noi apostolit sitten. Paizi eihän Jesse tehnyt mitään merkittävää ennenkuin se sai ne. Ei tätä kohtaa oikein löydy passiokertomuxesta. No joku Simson sitte? Siinä varsinainen supermies: ellauri098.html on line 220: 15. OPASTUS: Hero kuskataan jotenkin johkin vitaaliin lokaatioon, näpeimmälle paikalle, kuiten luovuttajan himaan tai konnan kartanolle. Voisko tää olla lunastajan aasimatka Jerusalemiin? ellauri098.html on line 222: 16. KAMPPAILU: Hero and pahis tapaavat ja ottaa erää suoraan, joko flaidaavat tai muuten kisailevat. Voisko tää olla niinko Jaakob joka paini pystypainia herra isoherran kanssa ja satutti sitä "joteskin" nivusiin? ellauri098.html on line 224: 17. BRÄNDÄYS: Hero leimataan jollain lailla, se saa vaikka menstruaatioarven tai jonkun kosmeettisen itemin, kuten renkaan tai huivin. Johannes Kastelija brändäs Jessen Jordanissa, tosin kai se kuivi aika pian. Kyllä kesä kuivaa minkä se kasteleekin. Ei tainnut jäädä arpea. Tuskin edes pulunkakkaa päälaelle, jos Johannes oli uppokastelija kuten Wilho. ellauri098.html on line 246: 28. PALJASTUS: Väärän heron/pahixen turripuku riisutaan ja se näytetäään kaikille ihan nakupellenä. Aatami ja Eeva huomas että turripuku puuttui, mutta oliko ne sittenkään sarjan pahixia, vaikka perisyntisiä kylläkin? Tästä ei telttakansa ole aivan varmoja. ellauri098.html on line 250: 30. RANGAISTUS: Pahis kokee pahojen tekojensa seurauxet, ehkä heron toimesta, tai uhrin kostona, tai oman mokan takia. Näitä löytyy joka sarjasta. Psalmeissa on sellaisesta myös monia värikkäitä skenejä. Pienocaisten calloja paiscotaan ciwiin oikein apinan raivolla. ellauri098.html on line 252: 31. HÄÄT: Hero menee naimisiin ja saa palkinnon ja ylennyxen, tyypillisesti pääsee suoraan hillopaalupaikalle. Tää on darwinistisesti ajatellen ihan pääasia, sikäli on vähän outoa että se jää uupumaan kristittyjen mielitarinasta. No kyllä katoliet naisenpuolet ajattelee sanan voimalla että jeesuxesta tulee niiden ylkämies. Ja miehet voi sitten haaveilla neizyt Maariasta, tai failing that, edes Maria Magdaleenasta. ellauri098.html on line 275: Nää roolit jaetaan joskus useampiin henkilöihin, esim lohikäärme ja sen sukulaiset, nilkki ja sen rääpät. Kääntäen hahmoja voi myös yhdistellä, esim. prinssin isä voi olla sekä lähettäjä että jonkun miekan luovuttaja. Pahis ja hero yhdistyvät harvemmin, paizi postⁿmodernistisissa saduissa. Prinsessa ja hero voi olla samixet nykyaikana. Silloin prinssinnakkia ei ehkä tarvita, kuten esim. Frozenissa tai uudessa Mulanissa. ellauri098.html on line 355: Heroa eli sankaria on käsitelty seikkaperäisesti ja eri kanteilta mm. albumeissa 1, 4, 6, 8, 13, 19, 23, 24, 25, 29, 30, 31, 33, 38, 39, 41, 42, 44, 47, 48, 49, 50, 52, 63, 65, 70, 71, 73, 82, 83, 88, 98. Sitä ei voi välttää kun on puhe romskuista. Romskuissa on aina 1 tai useampi ego(isti), jonka ympärillä koko fiktiivinen maailma pyörii, joko bona fide sankari tai antisellainen, kuitenkin riittävästi plusmerkkinen että "lukija" saa siihen samastuttua. Jos samastus meneekin tarinan konnille, niin jotain on pahasti pielessä, ollaan jouduttu universaaliseen trooppiin Pidetty konna. Adolf Hitlerilläkin on paljon faniklubeja. ellauri098.html on line 364: "An idea has no worth at all without believable characters to implement it; a plot without characters is like a tennis court without players. Daffy Duck is to a Buck Rogers story what John McEnroe was to tennis. Personality. That is the key, the drum, the fife. Forget the plot." ellauri098.html on line 369: Nää TV-Trooppien hahmo- ja luonnetroopit on sinänsä hyviä mutta niitäkin on aivan liikaa. Joku piirteytys tarvittaisiin niillekkin. Vois lähteä jostain biologisista eläintyypeistä, eli jakaa hahmot turreixi. Ja/tai käyttää teofrastisia kaavoja. Joo se kuulostaa hyvältä! Elukoille luonteita. Muuten se on paha virhe ettei luonteisiin liitetä ulkonäköjä. Johan se on tiedetty eläinsaduista alkaen että tietynnäkösillä ja kokosilla eläimillä on tietynlaiset luonteet. Nain on meidankin elamassamme. ellauri098.html on line 371: Seija kysyi mikä turrikka mä mieluiten olisin. Aika lonkalta heitin että Väiski Vemmelsääri, Warner Bros tyyppinen joka rouskuttaa porkkanaa ja kysyy Elmeriltä "What's up Doc?". Olen erilainen kuin muut, minuun sattuu. Se on mun sankari. ellauri098.html on line 380: Ei tää riitä oikein mihinkään, tarvitaan vielä lisää muuttujia, esim hyvis/pahis tai peto/saalis, ja viisas/tyhmäkin erixeen, koska viisaita on sekä ovelia että harkizevia, edelliset on kuumia ja toiset kylmiä. Joo nää Hippokrateen tyypit riittää kuvaamaan vaan tunne-elämää. Eli tarvitaan vähintään jotain jungilaista kamaa lisäxi. Mitäs sillä oli: intro/extro, joka jakautui vielä intuitio/sensaatio, tieto/tunne, ja tuomio/havainto axeleille. Ei hemmetti ei tääkään riitä, tässä tulee enintään mukaan fixu/tyhmä, eli intro typet on nörttejä ja extro typet on action figuureja. Vielä puuttuu kiltti/ilkeä eli hyvis/pahis. Mites sitten alkais elukoita kuvata? ellauri098.html on line 382: No eläinsadun karhu, susi ja kettu on selviä. Karhu on iso vahva hidasjärkinen, flegmaattinen, intro enemmän kuin extro. (Paizi kamalien eläinten karhu, joka on psykopaatti narsisti. Nalle Puh on selvä masis.) Se ei ole selkeästi hyvis eikä pahis, lähinnä dumari. Susi on koleerinen, agressiivinen mutta tyhmänoloinen, enempi extro, ja selvä pahis. Kettu on extro, ovela, kiero, tollanen junioripahis. Sangviinikko selvästi. Kukas olis sitten melankoolinen? Ihaa on melankolinen, mutta aasia ei voi sijoittaa, Shrekin aasi on selkeesti sangviininen, tollanen tyypillinen sivuvaunuhahmo, comic relief. Hullua että koomisella hahmollakin on kevennys. Mut ehkä Shrek onkin melankoolikko. On sekin koomista. Piisamirotta on pessimisti, muttei melankoolinen, sehän on selvä epikuurolainen. Kameli on pahansisuinen ja salavihainen. Se olis koleernen mutta introvertti sellainen. ellauri098.html on line 384: Entä jänis? Niitäkin on monenlaisia. Arkoja muttei tyhmiä, huijaavat syrjään hyppäämällä petoja. Onko ne ketun hyvispareja? Kamalissa eläimissä elukat ei pysy rooleissa, kettu on sekopää ja ilves läski flegmaatikko. Sieltä ei kanzi ezii malleja. No pöllö ehkä noudattaa kliseitä. Se on selvä dumari, vanha viisas introvertti flegmaatikko. Oravat on pieniä ja heikkoja mutta nokkelia ja pahanilkisiä. Koirat on hyvixiä, tiimipelaajia, urheita vaikka vähän tyhmiä, esim. Hessu. Kissat on eriseuraisia, ovelia ja laiskoja. Nokintajärjestysten ystävät ei pidä niistä. Ryhmä Haussa ne on konnia. ellauri098.html on line 386: Samoin lukemattomissa kissa ja hiiri-asetelmissa, missä hiiri on neuvokas sankari joka voittaa tyhmänovelan kissan sen omassa leipälajissa. Tipi ja Sylvesteri, meep meep aavikkojuoxija ja Kelju K. Kojootti. Härkä mörkö tiikeri, ne on kaikki pahoja ja vahvoja. Härkä ei kuitenkaan ole peto. Lohikäärmeet on, ja käärmekin, vaikka se on pikemminkin nörtti kuin action figuuri. Voittaa kieroudella kuin kirppu eikä haballa kuin härkä. Jatkuvien pelien teoriassa härkä ja kirppu oli tärkeitä pelaajatyyppejä. Wallun tennishahmoja. ellauri098.html on line 395: Ankkoja on kumpiakin kiitos Disneyn veljesten. Ne on koleerikkoja. ellauri098.html on line 400: Voisko noita luonneadjektiveja jotenkin myös piirteistää? Entäs syntiluettelot, kylhän nekin liittyy tähän. Laiskuus ja pelkuruus on syntejä, ja ahnaus. Hizi tää leviää kuin elanto. Ja sit on vielä kokonaan käsittelemättä juonitroopit. Tää ei taidakkaan mennä ihan käden käänteessä. ellauri098.html on line 407: Hahmon luonteen ja sen roolin plotissa pitäisi olla yhteensopivat. Noi Jungin ammattikuvat vois olla hyvä lähtökohta. Niille pitää vaan tehdä hyvät pahat ja rumat versiot. Turrit vois olla niitä rumia eli dumareja, edustaen luonteita eli pelaajatyyppejä sellaisenaan, ennen kuin jaetaan mustia ja valkoisia stezoneja. Näitä tyyppejä on vitun vaikea pitää mielessä, joten kexitään muistisääntöjä, perustuen ammatteihin, eläimiin ja julkkixiin. Eeppisimpiä julkkixia ovat: ellauri098.html on line 447: INTP (introverted inntuitive thinking perceiving) is one of the sixteen personality types defined by the Myers-Briggs Type Indicator (MBTI) test. INTPs are a relatively rare type, making up about 4% of the population. INTPs are creatures of logic. Calm, controlled, and studious, INTPs are driven by the search for reason. For INTPs, the principles behind anything can be figured out given enough time. In fact, INTPs often get caught up on thinking for its own sake; the stereotypical figure of the “absent-minded scientist” is based on INTP behavior. ellauri098.html on line 456: But ENTJs’ determination and analytical abilities often propel them to great success in life. ellauri098.html on line 463: INTJs are the “Mastermind” personality: intellectual, logical, driven, and confident in their own abilities, but also sometimes cold and unsympathetic, with a tendency to prefer theory over reality. This can cause others to perceive them as arrogant, especially since INTJs frequently lack the patience and communications skills to explain themselves. ellauri098.html on line 464: Only about 2% of the population is INTJ, but their forceful nature tends to make them influential, so it’s not surprising that many celebrities are INTJ. ellauri098.html on line 467: John Adams, Isaac Asimov, keisari Augustus, Jane Austen, Dan Aykroyd, L.van Beethoven, Anders Breivik, Emily Bronté, Cassius (Shakespeare) Hillary Clinton, Elvis Costello, Charles Darwin, Mr. Darcy, Ike Eisenhower, Colin Firth, Bobby Fischer, von Frankenstein, Gandalf, Richard Gere, Al Gore (taas), Hannibal (taas), Steven Hawking, G.W.F.Hegel, Herakleitos, Sherlock Holmes, Horatio Hornblower, Thomas Jefferson, Ted Kaczynski (Unabomber), John F.Kennedy, J.M. Keynes, Stanley Kubrik, Meyer Lansky, Ivan Lendl, V.I.Lenin, C.S. Lewis, Martin Luther, Elon Musk, Michelle Obama, John Nash, Martina Navratilova, Isaac Newton, Friedrich Nietsche, Sylvia Plath, Ayn Rand, Rosenkrantz&Guildenstern (Hamlet), Jean-Paul Sartre, Arnold Schwarzenegger (taas), Nikola Tesla, Sun Tzu, Bruce Wayne (Batman), Norbert Wiener, Woodrow Wilson, Mark Zuckerberg ellauri098.html on line 472: Sometimes ENFPs can seem scattered and directionless, and they often have no interest in the mundane details of day-to-day life. They tend to need others to keep them anchored and focused. ellauri098.html on line 488: ENFJs are a relatively rare type, making up about 2% of the population — women tend to be ENFJs slightly more often than men. ellauri098.html on line 489: ENFJs, like other “E” types, are extremely sociable. They’re fascinated with other people’s lives and care deeply about those around them. They have a positive, idealistic outlook and love to help others improve themselves and solve their problems. They tend to be decisive and good planners, so they make excellent leaders, counselors, and facilitators. ellauri098.html on line 498: INFJs are idealists. Creative and fair-minded, they see the world not the way it is but the way they think it should be. While they are caring and sympathetic to others’ troubles, INFJs are big-picture thinkers. Rather than help individuals, they look for ways to change the system. They are also energetic, determined, and instinctual, with a tendency to just plunge in and start working rather than make careful plans. They don't Click To Tweet. ellauri098.html on line 499: Because of this, INFJs have a tendency to take on the world single-handed, and can become crushed and disillusioned in the face of massive challenges. But many of the great changes in our society have been driven by determined INFJs. ellauri098.html on line 525: ESFJs are everyone’s friend. They are consensus builders and conflict defusers who enjoy helping social situations flow smoothly. They may not be the “life of the party,” but they’re the ones who make sure everyone is having a good time. Because they’re so easy to get along with, ESFJs tend to have large circles of friends. ellauri098.html on line 557: They’re the class clowns, show-offs, and divas. Outgoing, energetic, and impulsive, they are natural performers and entertainers. But if ESPFs can’t grab attention by being funny or fascinating, they will settle for being annoying or outrageous. ellauri098.html on line 560: Idi Amin, princess Anna (Frozen), Lydia Bennet (Austen), Beyonce (taas), Justin Bieber, Ray Charles, Bill Clinton, Paulo Coelho, Miley Cyrus, Cameron Diaz, Leonardo DiCaprio, Judy Garland, Mel Gibson, Theon Greyjoy, Goldie Hawn, Hugh Heffner, Bob Hope, Lindsay Lohan, P.Markus, Paul McCartney, Michelangelo, Benito Mussolini, Lord Nelson, Jamie Oliver, Dolly Parton, Pietari Suuri, Pippin Took (Tolkien), Elvis Presley, Ronald Reagan, Little Richard, Tony Robbins (motivational speaker), Simba (leijonakuningas), Homer Simpson, Steven Spielberg, Ringo Starr, Serena Williams, ellauri098.html on line 564: ISFPs are creative and imaginative, with well-developed aesthetic senses. They are naturally suited for work in music, art, design, or other areas where an eye for beauty is important. They love to explore ideas and experiment with different styles, and constantly seek out new experiences, making them spontaneous and unpredictable. This, however, can lead to a lack of focus. ISFPs also tend to have fragile egos and react badly to criticism — however well-intentioned, it is difficult for them to not take it personally. Like all introverted types, they need time on their own to think and recharge, but they still love to share their latest innovations with others. ellauri098.html on line 575: Eläinasut ja eläinteemaiset naamiaisasut aikuisille. Ihanat, pehmeät haalariasut söpöistä sammakoista isoon King Kongiin asti ja kaikkea siltä väliltä. Haluatko olla savanneja vartioiva eläinten kuningas, leijona, hassusti karsinassa röhkivä possu vai viehkeä leopardineito? Penkkariasut! Eläinhaalariasut ovat erittäin suosittuja penkkaripäivän riennoissa. ellauri098.html on line 578: Nyt selvitetään, mitä piirretyistä tuttua eläintä muistutat eniten. ellauri098.html on line 579: Oletko kenties kuin Kulkuri tai Bambi? Vai sittenkin Simba tai Ihaa? ellauri098.html on line 580: Vastaamalla kahdeksaan hämmentävään kysymykseen saat selville, mitä Disneyn eläinhahmoista muistutat eniten. ellauri098.html on line 582: Me - Ei vaineskaan. Naisten verkkosisältöjen uusi koti on jatkossa osoitteessa is.fi/menaiset. Muuton yhteydessä osa vanhoista artikkeleista on jätetty pois kyydistä, eivätkä ne ainakaan toistaiseksi ole luettavissa uudella sivustolla. ellauri098.html on line 583: Uudesta osoitteesta löytyvät kuitenkin yhä Me Naisten aiemmilta verkkosivuilta tutut aihepiirit, joista riittää puhuttavaa. Kerromme joka päivä ihmisistä ja ilmiöistä, ihmissuhteista, tyylistä ja kauneudesta, hyvinvoinnista, rahasta ja työstä. Mutta emme turrikoista. Sensijaan -- ellauri098.html on line 621: Asiaan vaikuttaa vielä mikä disniprinsessa mieluiten olisit, tukan väri, suosikkisometin, mieliliikenneväline ja lemppari teeveeshow. Aika paljon testikysymyxet koskee sosiaalista käytöstä. Epäselväxi jää miten se seuraa esim Jungin luonteenpiirteistä. Mistä esim rohkeus röyhkeys vs. arkuus pelkuruus seuraa noissa luonnejutuissa? Tai ahkeruus vs laiskuus? Tuleeko ne intro/extron sivutuotteena? Entä hyvyys/pahuus? ellauri098.html on line 622: Everyone is a mix of 2 netflix characters. Me Naiset on selvittänyt että useimpien mielestä pettämisen raja kulkee bylsinnässä. Voi raukkoja, joiden moraali on Ilta-Pulun ohjeistusten varassa. ellauri098.html on line 635: Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori sisältää neljä eri ulottuvuutta, joilla testattavien preferenssejä mitataan. Indikaattorin kysymysten perusteella selvitetään, kumpaa preferenssiä (I–E, S–N, T–F ja J–P) testattava luontevammin jokaisessa neljässä ulottuvuudessa käyttää. Myers–Briggsin tyyppi-indikaattorin teoria koostuu 16 erilaisesta persoonallisuustyypistä, ja indikaattorin tuloksena saadaan vastausten perusteella sopivin näistä persoonallisuustyypeistä, sen perusteella miten kysymyksiin annetut vastaukset sijoittavat testattavan neljällä eri ulottuvuudella. ellauri098.html on line 637: Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori perustuu Carl Jungin psykologisiin teorioihin ja Jungin kehittämiin kahdeksaan kognitiiviseen funktioon. Tähän jungilaiseen pohjaan Myers ja Briggs lisäsivät neljännen ulottuvuuden (judgement/perception, J-P). Neljän ulottuvuuden eri yhdistelminä voidaan muodostaa MBTI-jaottelun 16 eri persoonallisuustyyppiä. Persoonallisuustyyppien nelikirjaimiset kirjainyhdistelmät kertovat tosiasiassa persoonallisuustyypin käyttämät kognitiiviset funktiot ja niiden järjestyksen ja ovat siten kognitiivisten funktioiden joukon lyhenteitä. ellauri098.html on line 648: Ekstrovertti (E) tuntee todennäköisesti olonsa kotoisammaksi ihmisten ja asioiden kanssa ulkomaailmassa kuin ideoiden sisäisessä maailmassa, "ulospäinsuuntautunut". ellauri098.html on line 650: Introvertti (I) tuntee todennäköisesti olonsa kotoisammaksi sisäisessä ideamaailmassa kuin ihmisten ja asioiden ulkomaailmassa, "sisäänpäinkääntynyt". ellauri098.html on line 656: Ajatteleva (T) tekee päätökset todennäköisemmin persoonattoman analyysin kuin henkilökohtaisten arvojen perusteella. ellauri098.html on line 658: Tunteva (F) tekee päätökset todennäköisemmin henkilökohtaisten arvojen kuin persoonattoman logiikan avulla. ellauri098.html on line 664: Huomattakoon, että piirretestien "ekstrovertti" kuvaa enemmänkin eräänlaista sosiaalisuutta, kun taas MBTI:n ekstravertti kuvaa suuntautumista ulkoiseen asioiden ja ihmisten maailmaan ottamatta varsinaisesti kantaa sosiaalisuuteen. ellauri098.html on line 668: Myers-Briggs -testin kyky ennustaa esimerkiksi työtehtävässä menestymistä tai avioliiton onnellisuutta on olematon. Testi perustuu Carl Jungin kokeellisesti testaamattomiin, yleisesti vanhentuneina pidettyihin teorioihin, eikä sen 40-luvulla kehittäneillä Briggsillä ja Myersillä ollut psykologista koulutusta. Testi tuli suosituksi etenkin CPP-yrityksen ottaessa sen hallintaansa 1975, mutta ei ole muuttunut vuosien saatossa paljoakaan. ellauri098.html on line 699: ESTP on realistinen sopeutuja aineellisten asioiden maailmassa. ellauri098.html on line 751: Briggs syntyi yhteen tai useampaan akateemiseen perheeseen, jotka uskoivat koulutuksen yhtäläiseen arvoon sekä miesten että naisten kohdalla, ja hän valmistui maatalouden alalta Michiganin valtionyliopistosta, mikä ei 1800-luvun lopulla ollut naisille yleistä. Maatalousopintojen jälkeen hän työskenteli opettajana, ja meni sitten naimisiin fyysikko Lyman Briggsin kanssa. ellauri098.html on line 752: Fiktion kirjoittajana Cook Briggsin kiinnostus erilaisia persoonallisuustyyppejä kohtaan kasvoi, ja vuonna 1917 hän ryhtyi tutkimaan aihepiiriä. Lopulta hän alkoi kehittämään omaa teoriaansa, kunnes vuonna 1923 Carl Jungin Psychologische Typen -kirjan englanninkielisen painoksen (1923) ilmestyttyä Briggs löysi siitä useita yhtäläisyyksiä oman persoonallisuutensa kanssa. Hän kehitti tyttärensä Isabel Briggs Myersin kanssa toimivan indikaattorin, joka nimettiin heidän mukaansa. ellauri098.html on line 754: Toisen maailmansodan aikaan 1941 Myers motivoitui toimivan persoonallisuusindikaattorin kehittämiseen. Hän halusi lopettaa sotien aiheuttamat kärsimykset ja tragediat ja uskoi, että ihmisten paremman keskinäisen ymmärtämisen kautta kärsimykset vähenisivät. Koska psykologit eivät asiasta kiinnostuneet (kärsimyxethän on niiden leipäpuu) Myers ja Briggs päättivät yhdessä kehittää välineen, jolla teoria saataisiin konkreettiseen hyötykäyttöön. II maailmansodasta alkaen MBTI on ollut osa amerikkalaisten upseerien ja muiden johtajien valintakokeita. Se selittää aika paljonkin. ellauri099.html on line 41: The world's oldest written melody -ON A BANJO! (mus. alkaa 3 min. kohalla) ellauri099.html on line 48: The longer and revised version of The Picture of Dorian Gray published in book form in 1891 featured an aphoristic preface—a defence of the artist's rights and of art for art's sake—based in part on his press defences of the novel the previous year. The content, style, and presentation of the preface made it famous in its own right, as a literary and artistic manifesto. In April 1891, the publishing firm of Ward, Lock and Company, who had distributed the shorter, more inflammatory, magazine version in England the previous year, published the revised version of The Picture of Dorian Gray. ellauri099.html on line 69: Aika viattomalta tää nyt vaikuttaa, mutta silti vittu: viktoriaaneista oli vaarallista vilauttaa poikarakkauden romanttista puolta (josta jo Plato puhui kaunopuheisesti opensa Sokrateen äänitorvella, Sapphosta puhumattakaan, tai Eski Saarisesta). Hyi, sehän on vaan ällöttävää, kakkatouhuja. Pissapuolella on siivo puuhata. Aikalaista kriitikkoa lainaten: ellauri099.html on line 78: Tilastollisesti merkizevä vaihe biografistista emävalhetta on määrittää kullekin kirjailijalle toteemieläin äskenmainittujen jungilaisten linjanvetojemme nojalla. Valintaan vaikuttaa, paizi luonne, ulkonäkö ennen kaikkea, sillä kuten sanoimme ulkonäkö on frenologisesti törkeä ja elimellinen osa luonnetta. Eläin on tässä käsitettävä väljästi, kuten toteemipaalussa. ellauri099.html on line 82: Ja sit vielä toi jungilainen extro-intro pursoonallisuustyyppi neljällä ulottuvuudella, enste yleensä (E/I), sit vastaanottoantenni (S/N, aistit/intuitio), sit aivokerros (F/T, tunne/ajattelu), sit toimintamalli (P/J, havainnointi/tuomio). Niinettä kaikista neropatein introvertti on INTJ "Tenacious visionaries, oriented towards action" (esim. Bertie tai sen kamu Keynes), ja kaikista tyhmin extromortti on tollanen ESFP "Free-spirited and fun-loving people persons" (esim. Kinsella). Kirjailijoiden luonnenimikkeistä on hyvä selvitys edellisessä albumissa. Voikun pääsis kirjailijoille tekee MBTI eli Myers-Briggs testejä. Muze on jo myöhäistä useimpien kohdalla. Paizi voinhan mä koittaa vastata niiden puolesta! Vedänpä ensin testin izelleni ihan noin kalibrointimielessä. (Kysymyxet ja mun testituloxet tietolaatikossa alla.) ellauri099.html on line 92: MussethiiriveriAsthenikertent.duckduckgo.com/iu/?u=https%3A%2F%2Fwww.anticimex.com%2Fglobalassets%2Fsuomi-fi-fi%2Fmedia%2Fimages%2Fnew-hero--1440x580%2Fapodemus-flavicollis.jpg&f=1&nofb=1" height="100px" /> ellauri099.html on line 93: Rimbaud & VerlainepikkuoravatveriAsthenikertent/uploads/2018/06/rimbaud-and-verlaine.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 94: Oscar WildewompattilimaPyknikerENFP - Herkkusienitent/uploads/2009/11/aaoscarwilde290.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 98: GoethemerinorsuveriAthletikerENFJ - Opetent/uploads/Helsinki-Havis-Amanda-17-850x638.jpg" height="100px" />tent/uploads/2018/11/xir85736_1024x1024.jpeg" height="100px" /> ellauri099.html on line 99: SchillerosteriveriAsthenikertent/uploads/b4-243-2.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 100: Nietsche & Heideggerwalrus & carpentersappiDysplastikerINTJ – Propellipää & ISTJ - Tarkastaja tent/uploads/2016/12/Portrait_of_Friedrich_Nietzsche.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 104: KnasugekkopernaAsthenikertent/uploads/2016/05/paradise-tree-snake-with-gekko-1024x683.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 106: Jane AustensiipioravaveriAsthenikerINTJ – Propellipää ellauri099.html on line 108: HotakainengerbiilisappiAsthenikertent/uploads/2018/08/kari_hotakainen.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 109: I. KantmuumilimaPyknikerINTP - Arkkitehtitent/uploads/2018/01/immanuel-kant-9360144-1-402.jpg" height=100px" /> ellauri099.html on line 111: Elena Ferrantebarn swallowpernaAsthenikertent/uploads/2018/01/barn-swallow.gif" height="100px" />tent/uploads/2017/02/Elena-Ferrante-300x300.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 113: Tuomas AkvinolainenhevosenraatopernaPyknikerINTP – Arkkitehtitent/uploads/2019/01/Thomas_Aquinas.jpg?resize=750%2C450&ssl=1" height="100px" /> ellauri099.html on line 114: AugustinushippopernaAthletikertent/uploads/img-Saint-Augustine-of-Hippo-2.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 115: ErasmuskettuveriAsthenikerENFJ - Opetent/uploads/2019/02/Red-fox-Katie-Nethercoat.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 117: RilkewallabypernaDysplastikertent/uploads/2015/09/rilke3.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 118: BaudelairesivettikissapernaAthletikertent/uploads/2015/04/baudelaire2.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 120: PoeriikinkukkopernaAsthenikerINFP - Parantainen - Parantainentent/uploads/2016/10/TraylorMiniatureDetail-blog.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 122: Jean-Paul SartrekameleonttisappiDysplastikerINTJ – Propellipäätent/uploads/2015/05/Sartre_1965.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 125: Hilja HaahtihaahkalimaPyknikertent/uploads/readers_images/2019/06/F8806750-6507-45C7-9A0D-B14F6B2B01AA-2000x1333.jpeg" height="100px" /> ellauri099.html on line 127: TagoretikkaveriAsthenikertent/uploads/2013/05/Rabindranath_Tagore_in_1909-730x1024.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 128: FlauberthyljelimaPyknikertent/uploads/2016/12/Featured-Image-flaubert.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 132: Pearl S BuckhelmikanasappiAthletikertent.duckduckgo.com/iu/?u=https%3A%2F%2Ftse1.mm.bing.net%2Fth%3Fid%3DOIP.vBoBOEQqFuB7c2BCskH0ZQHaE8%26pid%3DApi&f=1" height="100px" /> ellauri099.html on line 133: Sophia KinsellahippiäinenveriAsthenikertent/uploads/2019/02/ccelebritiesfoto81953e75-27a3-4f98-b482-009a41343cba-ioweyouone2.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 134: JehovapiisamirottasappiAthletikertent/uploads/2016/07/iStock_66869901_LARGE.jpg?resize=300%2C200" height="100px " /> ellauri099.html on line 136: Thomas PynchonvesimyyräpernaDysplastikertent/uploads/2020/05/thomas-pynchon-autorenbild.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 137: David WallacenuijapäälimaPyknikertent/uploads/2015/09/david-foster-wallace-stoop-1004x1024-662x675.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 145: Charlotte BrontélammaspernaDysplastikertent/uploads/2019/03/icelandic-sheep-2.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 147: BalzachämähäkkilimaPyknikertent/uploads/2020/11/Honore-De-Balzac-Picture.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 149: Paulo CoelhokaniveriPyknikerESFP - Esiintyjätent/uploads/2020/09/paulocoelho.jpg" height="100px" />tent/uploads/2020/04/funny-bunny.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 150: J-J RousseaukukkosappiAthletikerINFP - Parantainentent/uploads/2017/09/20172309/rooster-myths-524065222.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 151: T.S. EliotpieneliötlimaPyknikertent/uploads/2016/01/mendelson_1-021116.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 152: Elisabeth GaskellpelikaaniveriAthletikertent/uploads/2015/09/pelican-wallpaper-bird.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 154: George ByronflamingosappiAthletikertent/uploads/2016/11/Biography-Lord-Byron.png" height="100px" /> ellauri099.html on line 155: Sofi OxanenmarjaludesappiAsthenikertent/uploads/2012/12/Sofi-Oksanen.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 156: Jaakko Yli-JuotikasiilimatolimaDysplastikertent/uploads/2030/01/yli_juonikas_web.jpg" height="100px" /> ellauri099.html on line 181: Plato worked at the Academy until his death in 347 B.C.E., interrupted only by two more extended trips to Sicily. The Academy survived for a few more centuries until it was destroyed by the Roman general Sulla in 87 B.C.E. during the sack of Athens. The buildings were probably burned along with many other sanctuaries, and the trees from the grove of academe were felled to provide timber for his siege machines. So it goes, I thought. ellauri099.html on line 190: Aristotle was not much loved by the Athenians. This might have been because he was a tricky customer or because he was an immigrant: a metoikos or metic, resident alien, an ancient green card holder; Greek, but decidedly not an Athenian citizen, something like an American in London. Given his close ties to the Macedonian aristocracy, which was extending and tightening its military and political control across Greece, perhaps the Athenians were right to be suspicious of Aristotle. ellauri099.html on line 226: Very low rope barriers separated off areas that visitors were not meant to visit. I looked around for a guard, saw no one, and stepped onto the green moss and made my way quietly to the location of Aristotle’s library. On my hands and knees, I saw the ground was littered with tiny delicate snail shells, no bigger than a fingernails, scattered like empty scholars’ backpacks. My partner gave me one, and I put it in my pocket. I had it on my desk right in front of me as I was writing this. Inadvertently, I crushed it to pieces under the weight of one of Mr. Staikos’s huge tomes on the history of libraries. There’s probably a moral in this, but it escapes me. The moral is this: fucking Americans, keep your fat butts and greedy fingers off European soil! ellauri099.html on line 235: Ferranten teiniheroiini Gianní käy kiimaista teologista keskustelua söpön Roberton kaa. Roberto on kuvattu Robert Kennedyn tapaisexi jeesushahmoxi. Kivisaaressa kesällä 1968 iskemättömät tytöt itkivät kun tuli uutinen Robertin murhasta. Sijaiskärsimystä. ellauri099.html on line 242: J: Ne eivät vain toimi. Jeesus on jumalan poika mutta tekee sen puolesta kaikki työt. Tekee turhanpäiväisiä ihmeitä, antaa hullujen roomalaisten huijata izeään ja päätyy ristille. Kaiken lisäxi hän pyytää sieltä käsin isäänsä säästämään jotain sillekin mutta isä ei lotkauta korvaansakaan vaan hörppii maljan tyhjäxi ja antaa pojan kokea kaikki piinat. Miksei Jumala tullut itse tänne kärsimään? ellauri099.html on line 244: Roberto pudisteli kevyesti päätään, ironia katosi, mutta ihanan laineileva tukka ei mennyt sekaisin. Näin hän suurin piirtein vastasi, tämä on vain tiivistelmä, olin kiihtynyt enkä muista kaikkea tarkasti, joten antaa Elena-tädin täydentää unohtuneet kohdat: ellauri099.html on line 249: ironia palasi Roberton silmiin, ja ilokseni tunsin, että äkkiiyrkkä tyylini kiinnosti häntä. Hyvin tuntuu etenevän. ellauri099.html on line 254: R: Runous koostuu sanoista, aivan kuten tämä meidan juttelumme. (Huomaa sokraattinen metodi: ovelat alustavat kysymyxet ja typerän yxinkertaistava vertailu.) Kun runoilija ottaa meidän banaalit sanamme ja irrottaa ne lörpottelystä, käy niin, että ne kaikessa banaaliudessaankin alkavat ilmentää yllättävää energiaa. Jumala ilmenee samalla tavalla, puolivahingossa energiatuprahduxen muodossa. ellauri099.html on line 271: J: Tarkoitan, ettei kukaan saisi jäädaä tuleen makaamaan. (rupp) anteexi. Etenkään oman isänsä tahdosta. Mutta sellaista tapahtuu, paremmissakin perheissä. En puhu nyt omasta isästäni, vaikka tarkoitan sitä. ellauri099.html on line 281: R: Kyllă. Junalan lisääntymiskäsky on minulle niin tärkeä, että tekisin kaikkeni, jopa häntä loukkaavia asioita, lähentyäkseni v- häntä. Joten neuvoni on, ettet kiirehtisi heittämään kaikkea taivaan tuuliin. Odota vähän, niin näet että evankeliumit antavat paljon enemmän kuin olet niistä tähän mennessä saanut. Niitä voi jauhaa aivan loputtomiin. Kahdestaankin. Siellä missä 2 kokoontuu 1:n hinnalla, on Jeesus kolmantena. ellauri099.html on line 282: J: On niin paljon muitakin kirjoja, noin 136 milj. jos Google laski oikein. Luin Uutta testamenttia vain, koska sinä puhuit siitä silloin kirkossa ja uteliaisuuteni heräsi. Penkki on vieläkin varmaan kostea. ellauri099.html on line 283: R: Lue se uudestaan. Evankeliumit kertovat passionhedelmistä ja ristipistoista, Sis kärsimyksestä, asiasta joka hämmentää sinua kaikkein eniten, kun et ole ize vielä kokeillut. ellauri099.html on line 285: R: Ize olit äsken hiljaa yli puoli tuntia. Kazoin kellosta. Mutta sitten, huomasitko, puhkesit puhumaan kuin papupata. ellauri099.html on line 313: Ei ole kiva kilpailla toisten kanssa. ellauri099.html on line 365: Annan toisten ihmisten kuulla mielipiteeni. ellauri099.html on line 379: Huolehdin vanhusten hyvinvoinnista. ellauri099.html on line 423: Mä tarviin muitten tukea. ellauri099.html on line 431: Annan anteexi toisten virheet vaikka otan niistä vahinkoa. ellauri099.html on line 445: Välitän toisten tunteista. ellauri099.html on line 481: Ensin työ, sitten leikki. ellauri099.html on line 533: Ensin työ, sitten leikki / Ensin leikki, sitten lepoa. ellauri099.html on line 539: Tunnen toisten tuskan / ei vois vähempää kiinnostaa. ellauri099.html on line 573: INFPs are imaginative idealists, guided by their own core values and beliefs. Focused on possibilities rather than reality, INFPs see potential for a better future, and pursue truth and meaning with their own individual flair. ellauri099.html on line 585: hiuksiseen Helena Lindgreniin ei olisi oikein, kuolevaisten tapa" ellauri099.html on line 587: (Psapfo, Penan suomennosta meikaten) ellauri100.html on line 49: The two lived as roommates for a time in the South of France. An article in Harvard Magazine states that van Gogh's medical biographers agree that his adulthood included periods of hypersexuality, hyposexuality, bisexuality, and homosexuality, and that "his stormy homosexual affair with the painter Paul Gauguin included endless, often argumentative discussions." ellauri100.html on line 60: Mielisairausluokituksessa ovat aina menneet sekaisin syyt, seuraukset, alkusyyn poisto, hoitomuodot, ja -tavotteet: tällaisesta seuraavista kehäpäätelmistä on tietenkin päädytty siihen, että mikä hyvänsä oikeuttaa potilaaseen kohdistuvan mielivallan. -varsinkin jos tulkinnalle etsitään tukea Isosta Kirjasta. ellauri100.html on line 63: Niinpä mielen sairauksia ovat olleet esim. 1940-luvun sotilaskarkuruus (sotahulluus ei tietenkään ikinä), tanssimania, moraalittomuus (esim. esiaviolliset suhteet tai veto sellaisen perään), vaeltelevasta kohdusta johtuva haureus ja hysteria, saatanan vallassa oleminen, peiton alaiset hanskahommat, kiinnostus samaa sukupuolta olevaan, erimielisyys hallintojärjestelmän kanssa (takavuosinahan neuvostojärjestelmän vastustajat pantiin mielisairaalaan ja pakkohoitoon); ellauri100.html on line 65: Niinkin myöhään kuin 1960-luvun lopulla Lastenklinikan psykiatrisen osaston sympaattinen ja humaani Vappu Taipale opetti sen aikaisen tiedon mukaan hoitohenkilökunnalle, että vastasyntyneenä täysin normaalin lapsen autismi johtui kylmäkatseisista vanhemmista (lue siis ”äideistä”) eikä suinkaan ollut neurologinen sairaus. ellauri100.html on line 67: Usein moraalittomuus aiheutuu vaeltavasta kohdusta. Silloin sappi muuttuu keltaiseksi aiheuttaen hysteriaa, himoa ja maniaa; mikäli taasen maniaan liittyy myös jumalten suoma hulluus, tuloksena saattaa olla myönteisiä siirtymiä myös ympäristöön. Tämän vuoksi runoilijat ja taiteilijat varmaan kuuluivatkin sairaalan ehdottomaan eliittiin ja kaikki halusivat olla heidän kamujaan. Heillä oli ”haltioitumisen lahja”. Maallikko voisi ajatella, että esim. Lapinlahden lähteen jengi olisi juuri wannabe-keltasappisia. Hysteriassa on jotakin vähän hienoakin. Eiks je! ellauri100.html on line 85: Klezmer (Yiddish: קלעזמער ‎) is an instrumental musical tradition of the Ashkenazi Jews of Central and Eastern Europe. The essential elements of the tradition include dance tunes, ritual melodies, and virtuosic improvisations played for listening; these would have been played at weddings and other social functions. After the destruction of Jews in Eastern Europe during the Holocaust, there was a general fall in the popularity of klezmer. The term klezmer comes from a combination of Hebrew words: klei, meaning "tools, utensils or instruments of" and zemer, "melody"; leading to k´lei zemer כְּלֵי זֶמֶר‎, literally "instruments of music" or "musical instruments". Originally, klezmer referred to musical instruments, and was later extended to refer, as a pejorative, to musicians themselves. From the 16th to 18th centuries, it replaced older terms such as leyts (clown). It was not until the late 20th century that the word came to identify a musical genre. Early 20th century recordings and writings most often refer to the style as "Yiddish" music, although it is also sometimes called Freilech music (Yiddish, literally "Happy music"). ellauri100.html on line 89: Ernst Kretschmer (* 8. Oktober 1888 in Wüstenrot bei Heilbronn; † 8. Februar 1964 in Tübingen) war ein deutscher Psychiater. Er erforschte die menschliche Konstitution und stellte eine Typenlehre auf. 1929 wurde er für den Nobelpreis für Physiologie oder Medizin nominiert. ellauri100.html on line 91: Ernst Kretschmer (8. lokakuuta 1888 Wüstenrot, Saksa – 8. helmikuuta 1964 Tübingen, Länsi-Saksa) oli saksalainen psykiatri. Kretschmer tuli tunnetuksi erityisesti ruumiin ja sielun rakenteen vastaavuutta koskevista töistään. Hänen tuotannostaan on suomennettu muun muassa teos Nerous ja ihminen (1950). ellauri100.html on line 93: Kretschmer opiskeli teologiaa, lääketiedettä ja filosofiaa Tübingenin, Münchenin sekä Hampurin yliopistoissa vuosina 1906–1912. Hän työskenteli vuodesta 1913 lähtien Robert Gauppin assistenttia Tübingenissa, missä hän suoritti habilitaatiotutkinnon 1918. Hän jatkoi Tübingenissa yliopiston lääketieteen yksikön apulaisjohtajana vuoteen 1926 saakka, jolloin hän siirtyi Marburgin yliopiston psykiatrisen klinikan johtajaksi. Vuosina 1946–1959 Kretschmer työskenteli Tübingenin yliopiston psykiatrian klinikan johtajaprofessorina. Uransa loppuajan Kretschmer työskenteli yksityisenä tutkijana omien konstituutiopsykologiaan ja työpsykologiaan keskittyvien töidensä parissa. ellauri100.html on line 138: Er gehörte dem Beirat der Gesellschaft Deutscher Neurologen und Psychiater an, besichtigte 1940 die NS-Tötungsanstalt Bernburg und nahm 1941 an einer Sitzung des Beirats der Aktion T4 teil. Im selben Jahr schrieb er in einem Vorwort zu Geniale Menschen: „Was im Wesentlichen entartet ist, das werden wir ruhig aus der Vererbung ausschalten können.“ ellauri100.html on line 140: Andererseits stellte er die von Hans Günther propagierte „Aufnordung“ des deutschen Volkes in Frage, indem er den Zonen, wo sich die nordische mit der alpinen „Rasse“ vermischt habe (wie z. B. Württenberg, Schwaben und Sachsen), eine besondere Genie-Dichte zuschrieb. ellauri100.html on line 141: 1955 behauptete er als Gutachter in einem Wiedergutmachungsverfahren eines an Depressionen leidenden Naziverfolgten, dass es keine verfolgungsbedingten Neurosen gebe. ellauri100.html on line 148: tent.duckduckgo.com/iu/?u=https%3A%2F%2Ftse1.mm.bing.net%2Fth%3Fid%3DOIP.ZJaAQJTTxM7UnMaojrFpaQHaDC%26pid%3DApi&f=1" width="50%" /> ellauri100.html on line 173: Näistä pakolaisparoista on tietenkin puolet nuoria naisia... ellauri100.html on line 175: Miten nuoria partalaps köh.. karvalaps siis karvatyttösiä tai no posl. käy myös... teillä on tarjolla. Onko mitään rajaa iän suhteen siis miten se ikä on varmistettu? ellauri100.html on line 187: Gaarder oli erittäin tunnettu hahmo Norjan salaliittoteoreetikkopiireissä. Koronaviruksen, rokotteiden ja lääketeollisuuden vastaisten teemojen ohella hän puhui julkisuudessa muun muassa Maan ulkopuolisesta elämästä ja kertoi uskovansa Norjan viranomaisten istuttaneen hänen päähänsä ajatuksia jonkinlaisella säteilyaseella. Ikävä kyllä ne eivät pysyneet, pää tyhjeni nopeasti taas. Nyze on tyhjentynyt pysyvästi. ellauri100.html on line 205: Oletko ajatellut omaa kuolemaasi? Tullut viimeaikoina paljon tietoon tunnettuiden ihmisten kuolemia ja se on saanut minut miettimään omaa kuolemaani - ikääkin on jo tullut. Uskon Jeesukseen, mutta silti kuolema pelottaa. ellauri100.html on line 232: Seuraava ploki on vaikuttava esimerkki siitä, miten vähän variaatiota apinoissa oikeasti esiintyy, ja miten täydellisesti niiden pään sisältö määräytyy niiden pään ulkopuolelta. Virginian poikien 5-portainen asteikko moraalisia asenteita selittää mainiosti tän häiskän mielenmaiseman. Se pyörii selvästi asteikon oikeassa laidassa ulvoen surullisesti kuin Surku Yniäinen kohti kadehdittavia susipohattoja. No on se sentään koiraeläin izekin vaikka matalajalkainen. Ei mikään neekeri. ellauri100.html on line 250: Birth and upbringing: Born before Pearl Harbor, but not old enough to remember it or World War II. (Japan formally surrendered two days before my first day of kindergarten.) Raised in two small, adjoining cities in the flat, eastern part of Michigan’s lower peninsula. (But not in the Detroit metro area, as we hastened to add when asked “What part of Michigan?”.) Not a son of privilege, by any means (see “Socioeconomic Background and Character,” below). ellauri100.html on line 285: In short, I have walked many streets of life and seen many facets of the human condition. I have been spared much; my personal history excludes the direct effects of war, disaster, and privation. And I have been content to settle for relative obscurity and comfort rather than fame and fortune, even though I might have attained them had I chosen to strive for them. (What a laugh!) ellauri100.html on line 289: My personality is more aloof than openly empathic (see “Temperament”, below). Why, I cannot say. I do know that aloofness can be an avoidance mechanism for persons who are too easily overwhelmed by emotion. And I do have an emotional side that I usually avoid exposing to others. Let me just say that my ability to observe the human condition is not dulled by automatic empathy of the kind that I have seen so often in persons whose political views are based on nothing more than raw emotion. Nor am I animated by prolonged adolescent rebellion, guilt, or an inability to advance beyond collegiate leftism. I am self-aware and self-critical to a fault. ellauri100.html on line 303: My intelligence was recognized at an early age, but its use was not much stimulated by my parents or the K-12 schools I attended. Only when I went to college was I “stretched”, and then the stretching came mostly at my initiative (unassigned reading and long, solitary sessions working through academic theories). The stretching — which was episodic during my working career — continues to this day, in the form of blogging on subjects that require research, careful analysis, and self-criticism of what I have produced. Self-criticism is central to my personality (see next) and leaves me open to new ideas (see next after that). Like religion. Next I am thinking of becoming a Trotskyist. ellauri100.html on line 307: For INTJs the dominant force in their lives is their attention to the inner world of possibilities, symbols, abstractions, images, and thoughts. Insight in conjunction with logical analysis is the essence of their approach to the world; they think systemically. Ideas are the substance of life for INTJs and they have a driving need to understand, to know, and to demonstrate competence in their areas of interest. INTJs inherently trust their insights, and with their task-orientation will work intensely to make their visions into realities. (Source: “The Sixteen Types at a Glance“.) ellauri100.html on line 317: At about the same time, my eyes were opened fully to the essential incompetence of government by LBJ’s inept handling of the war in Vietnam. (Gradualism, phooey — either fight to win or get out.) ellauri100.html on line 321: What does that have to do with my final rejection of “liberalism” and turn toward libertarianism? When government intervenes in economic and social affairs, its interventions are based on crude “measures of effectiveness” (e.g., eliminating poverty and racial discrimination) without considering the intricacies of economic and social interactions. Governmental interventions are — and will always be — blunt instruments, the use of which will have unforeseen, unintended, and strongly negative consequences (e.g., the cycle of dependency on welfare, the inhibition of growth-producing capital investments). I then began to doubt the wisdom of having any more government than is necessary to protect me and my fellow Americans from foreign and domestic predators. My later experiences in the private sector and as a government contractor confirmed my view that professors, politicians, and bureaucrats who presume to interfere in the workings of the economy are naïve, power-hungry, or (usually) both. Oh I hated those M.I.T. professors. So smug, thought they knew everything. ellauri100.html on line 323: But there is more to my journey into political philosophy. I began to think seriously about liberty and libertarianism in the 1990s. Eventually, I began to question doctrinaire libertarianism (pro-abortion, pro-same-sex “marriage”, etc.) which seems to have no room in it for the maintenance of social norms that bind civil society and make it possible for people to coexist willingly and peacefully, and to engage in beneficially cooperative behavior. And so, I have become what I call a Burkean libertarian. I had slipped all thw way to the right edge of the Virginia boys' scales, in the same way, and for the same reasons, as the Nazis after the shameful defeat in WWI. ellauri100.html on line 333: The same goes for jejune libertarians, of all ages, whose narrow rationalism often materializes in rank offensiveness and a tendency toward naive absolutism. (See this and this, for example. And take this, and this!) ellauri100.html on line 379: The person who chooses people as a source of energy probably prefers extraversion, while the person who prefers solitude to recover energy may tend toward introversion. ellauri100.html on line 393: Js tend to establish deadlines and take them seriously, expecting others to do the same. Ps may tend more to look upon deadlines as mere alarm clocks which buzz at a given time, easily turned off or ignored while one catch an extra forty winks, almost as if the deadline were used more as a signal to start than to complete a project. ellauri100.html on line 411: 4. Agreeableness: High scorers are described as “Compassionate, good-natured, and eager to cooperate and avoid conflict.” Low scorers are described as “Hardheaded, skeptical, proud, and competitive. You tend to express your anger directly.” ellauri100.html on line 415: A strong sense of security is consistent with this result (from a test taken on 10/02/14): ellauri100.html on line 423: The idea behind the scale is that human morality is the result of biological and cultural evolutionary processes that made human beings very sensitive to many different (and often competing) issues. Some of these issues are about treating other individuals well (the first two foundations – harm and fairness). Other issues are about how to be a good member of a group or supporter of social order and tradition (the last three foundations). Haidt and Graham have found that political liberals generally place a higher value on the first two foundations; they are very concerned about issues of harm and fairness (including issues of inequality and exploitation). Political conservatives care about harm and fairness too, but they generally score slightly lower on those scale items. The big difference between liberals and conservatives seems to be that conservatives score slightly higher on the ingroup/loyalty foundation, and much higher on the authority/respect and purity/sanctity foundations. ellauri100.html on line 425: This difference seems to explain many of the most contentious issues in the culture war. For example, liberals support legalizing gay marriage (to be fair and compassionate), whereas many conservatives are reluctant to change the nature of marriage and the family, basic building blocks of society. Conservatives are more likely to favor practices that increase order and respect (e.g., spanking, mandatory pledge of allegiance), whereas liberals often oppose these practices as being violent or coercive. ellauri100.html on line 455: The idea behind the scale is that there is very little systematic research on everyday ethical issues in business. This measure has been tested cross-culturally to show relevance for participants from Hong Kong, mainland China and Taiwan. Specifically, a values structure highlighting the importance of self-transcendence values correlates with more ethical behavioral orientations, while a values structure highlighting the importance of the self-enhancement dimension of values correlates with less ethical behavioral orientations. Further, we are interested in what behaviors are seen as unethical as while all individuals espouse ethicality, different types of behavior are often seen as being more or less relevant to ethics, depending on one’s culture. In previous research, women have reported being more ethical than men. ellauri100.html on line 457: The graph below shows how often people say that they find various everyday ethical situations to be acceptable in everyday life. This business ethics questionnaire includes 5 categories: Usurpation of company resources, Offering kickbacks, Corporate gamesmanship, Concealment of misconduct, & Cheating Customers. Higher scores indicate greater acceptance of these behaviors. ellauri100.html on line 463: The scale you just completed was the Marlowe-Crowne Social Desirability Scale, developed by Douglas Crowne and David Marlowe (1960). This scale measures social desirability concern, which is people’s tendency to portray themselves favorably during social interaction. Each of the 33 true-false items that you just filled out describes a behavior that is either socially acceptable but unlikely, or socially unacceptable but likely. As a result, people who receive high scores on this measure may be more likely to respond to surveys in a self-promoting fashion. ellauri100.html on line 593: Nyt on Seijan syntymäpäivä. Ja må hon leva 3x, uti hundrade år. Enää puuttuu 31. Ruozalaiset huutaa hip hip huraa 4x, se on dubbel svensk lösen. Turkkilaiset kexivät ampua plazareita kunniansoituxena. Ruozalaiset soturit huusi huraata < m.alasax. hurren 'kiiruhtaa vikkelästi'. Vikkelään nyt pojat! Hurry hurry hurry buy my rice and curry! Ryssät < mr. Roslagen huutaa yhä uraata novgorodilaisten viikinkien perässä. Tätä hurrit tuskin enää muistavat, niin kauan ovat kellexineet rauhan oloissa. Ruozalaiset rannikköjääkärit nolostuivat kun yheltä lensi laatta kesken suomalaisten katselmusta. Sadistinen päällikkö pani pojat sukeltamaan kakassa ja hukutti väpelön oxentajan mäntysuopapaljussa. Mäntysuopa on ruozixi grön såpa. Ruozalaisista poliisisarjoista oppii kaikenlaista jännittävää. ellauri100.html on line 639: But there's the biblical three score and ten ellauri100.html on line 664: Kristina Rusetti syntyi Charlotten kadulla (nyk. Hallam Street), Lontoossa, isä Gabriele Rossetti, runoilija ja pakolainen Abruzzosta vlta 1824, äiti Frances Polidori, Lordi Byronin ystävälääkärin Polidorin sisko. Sillä oli 2 veljeä ja 1 sisko. Dante Gabriel oli se prerafaelisti, William and Mariakin kynäilivät. Kuopus Christina oli eloisa lapsi. Se saneli ekan tarinansa äidille ennenkuin oppi kirjoittamaan, ihan kuin Johnin Charlotte. ellauri100.html on line 666: Christina kävi kotikoulua, vanhemmat opetti uskontoa, klassikkoja, satuja ja romskuja. Se symppasi Keatsia Scottia Ann Radcliffea and Matthew Lewistä. Kotona palvottiin Dante Alighieria,, Petrarcaa ja muita Italian julkkixia, ja ne vaikutti Christinan kirjoittamiseen. Koti oli avoinna Italian mamuille taiteilijavallankumouxellisille. Perheen kodit Charlotten kadulla olivat lähellä Madam Tussaudin vahakabinettia, Lontoon Zoota ja äskettäin avattua Hallizijan puistoa, missä Kristina kävi säännöllisesti; toisin kuin mamuvanhemmat, Kristina oli täys lontoolainen, ja onnellinen sellainen. ellauri100.html on line 670: Myöhäisteininä Kirstinä kihlautui maalari James Collinsonin kaa, muze oli vaan eka 3:sta. James oli prerafaeliittien veljeskunnan perustajia Danten and Williamin kaa (se perustettiin hulluna vuonna 1848). Kihlaus purkautui 1850 kun Jamesista tuli katolinen. 1853, kun perhe oli yhä rahapulassa, Kristina auttoi äiskää koulunpidossa Fromessa, mutta se ei mennut putkeen.1854 ne palasivat Lontooseen ja isä kuoli, onnexi. Myöhemmin sillä oli vispilänkauppaa lingvistin, Charles Cayley kaan, mutta lingvisti perkele kieltäytyi naimasta sitä, syy oli taas muka uskonnollinen. Kolmas oli maalari John Brett, siitäkään ei tullut lasta eikä paskaakaan. ellauri100.html on line 672: Dante-veli maalasi Kristinasta useita kuvia, ilmaisesta mallista. 1848, se oli neizyt Maaria Danten ekassa öljymaalauxessa. Kirjaimet PRB tarkoitti prerafaeliittiveljiä. Seuraavana vuonna se oli neizyt Marian ilmoituxessa, Kazo herran käsineitoa. Runon "Kuka vie mut postiin?" säe inspiroi Fernand Khnopffia maalaamaan kuuloisan taulun "Mä sulkeudun kaappiin". 1849 Kristina sairastui taas vakavasti, kärsi depixestä, ja 1857 tuli isompi uskonnollinen kriisi. Taipumuxet depixiin periytyy usein isältä pojalle, ja mixei tyttärelle. ellauri100.html on line 674: Kristina alkoi kirjoittaa ylös runojaan ja päiväs ne 1842 alkaen, aluxi matkien suosikkirunoilijoita. 1847 se alkoi kokeilla sonetteja, hymnejä ja balladeja, ja kopioida juonet Raamatusta, kansansaduista ja pyhimysten elämistä. Sen aikaiset runot usein koskee kuolemaa ja menetystä, heijastaen romanttista perinnettä ja tietty sitä depistä. Se julkaisi 2 runoa, "Kalman kylmyys jalkovälissä", "Sydämen kylmyys siellä yhdessä paikassa", Athenaeumissa 1848 18-vuotiaana salanimellä "Ellen Erehdy". Se osallistui prerafaeliittien kirjallisuuslehteen nimeltä The Sperm Jan-Apr 1850, jota toimitti William. Tästä alkoi julkkiselämä. ellauri100.html on line 678: Rusetin kuuluisin kokoelma, Menninkäisten marketti ja muita runoja, ilmestyi 1862, kun se oli 31. Se sai laajaa kiitosta ja teki siitä aikansa toisexi etevimmän NAISrunoilijan (paitzi Elizabeth Käsiasetta). Epäilyttävät homot ja väpelöt Hopkins, Swinburne ja Tennyson kiitti sitä, ja kun Käsiase (Elizabeth Barrett Browning) vihdoin ymmärsi kuolla 1861 se pääsi kalifixi kalifin paikalle. Kokoelman nimiruno on 1 Rusetin parhaiten tunnettuja. Vaikka siinä on nähtävästi kyse 2 siskon huonoista kokemuxista menninkäisten kaa, kriitikot on saaneet selville, että sen voikin tulkita useillakin tavoilla, eli se on moniteholääke, polyvalentti! Se vois olla allegoria kiusaajista (menninkäiset ois niinku Jari Sairasvyön "kiusoja"!) ja pelastavasta salvasta, tai size vois olla kommentaari Viktorian sukupuoliroolista ja naistoiminnsta, tai sit eroottisesta halusta ja yhteiskunnallisesta lunastuxesta (whatever that is). ellauri100.html on line 680: Rusetti oli vapaaehtoistyöntekijä 1859-1870 Maria Magdalenan charitytalossa Highgaten vankilassa, ex-prostituuttien turvapaikassa, ja onkin ehotettu että Menninkäisten markkinat olis sieltä inspiroitu, eli ne menninkäiset oliskin niitä "langenneita naisia". Siinä on paralleeleja Coleridgen Aku Ankan kuuluisaxi tekemään "Ikivanhan merimiehen tarinaan" ("Ammuin nuolen ilmoihin, albatrossia haavoitin", nyyhkii Aku veden pärskyessä silmistä). Molemmat runot lässyttää kiusauxesta, synnistä ja sijaiskärsimyxellä lunastuxesta kuin Jari Sairasvyö. Höpönhöpön, tää Wikipedian sepustus on sumutusta. Rusetti taisi tykätä langenneista naisista. Naisista kyllä aivan varmasti. Toi Goblin Market runo on aika selkeästi homoeroottinen. ellauri100.html on line 682: Swinburne omisti Rondellien vuosisadan 1883 Rusetille, kerta Rusetti oli tehnyt liikenneympyröitä useista runoistaan, esim. runosta Vaimo siipalle. Rusetti ei ollut ihan varma oliko naisten äänioikeus hyvä asia (ämmät tuppaa muutenkin oleen aina äänessä), mutta monet feministitutkijat on löytäneet sen runoudesta feministiteemoja. Rusetti vastusti orjuutta (Amerikan etelässä), eläinten kiusaamista (labroissa), ja tyttöjen hyväxikäyttöä (alaikäisinä). ellauri100.html on line 684: Rusetilla oli iso piiri ystäviä ja kirjeenvaihtajia, ja se jatkoi kirjoittamista ja julkaisemista loppuun saakka, tosin enimmäxeen enää jumalista sälää ja lastenloruja. 1892 se kirjoitti Syvän naamalla, uskonnollisen proosateoxen, ja valvoi uuden laajennetun painoxen tuotantoa Sing-Singistä 1893. ellauri100.html on line 796: Of tendrils, leaves, and rough nuts brown ellauri100.html on line 912: One content, one sick in part; ellauri100.html on line 932: Listening ever, but not catching ellauri100.html on line 1037: Began to listen and look. ellauri100.html on line 1116: Stamp’d upon her tender feet, ellauri100.html on line 1267: Their lives bound up in tender lives; ellauri100.html on line 1294: Algirdas Julien Greimas (French: [alɡiʁdas ʒyljɛ̃ gʁɛmas]; born Algirdas Julius Greimas; 9 March 1917 – 27 February 1992), oli liettualainen kirjallisuustiedemies joka kirjoitti liettualaisittain ranskaxi. Se tunnetaan mm. Greimaxen aukileesta (Greimas Square, le carré sémiotique, ks. alempaa). Se on ex-kaverinsa Roland Barthesin ohella kuuluisin ranskalainen semiootikko, vaikka onkin Liettuasta. Sillä oli strukturaalikielitiedemiehen paperit, kuten mullakin. Sen parhaita äkkäyxiä ovat ton nelkkarin lisäxi plastiikkisemiotiikka, isotoopit, narrausohjelma (kai Fred Karlssonin pupppugeneraattoria muistuttava, vaik tää on vaan arvaus), ja luonnonmaailman semiotiikka (whatever that may be). Se tutkin eka Liettuan mytologiaa ja indoeurooppalaista uskontoa, ja ennen kaikkea se oli vaikutusvaltainen semioottinen kirjallisuuskriitikko, kuten mä. ellauri100.html on line 1298: Kun ryssät tulivat, Greimiemen poika oli alux symppari. Se kannusti Liettuan liittymistä neukkuihin, ja läpytti aina kun se mainizi nimeltä Stalinin. Jossain vaiheessa se ihastui sosialisti Haniaan, josta tuli takinkääntäjä. Greimas luki ahnaasti Marxia muttei ymmärtänyt siitä hevon paskaa. Joku sen parzikakaveri ilmoitti sen nazimieliseen juutalaisvihamieliseen järjestöön, mistä hyvästä sen vanhemmat kuskattiin leirille. Näiden traumaattisten deportaatioiden ansiosta Greimasista tuli antikommunisti vaikka vassari, siis eräänlainen revari. ellauri100.html on line 1305: Greimaxen eka julkaisu Cervantes ir jo don Kichotas ilmestyi kaikkien tuntemassa Varpai-lehdessä, jonka se ize perusti. Sen poinzi oli: "Let's not be afraid to be Don Quixotes" (tai sama liettuaxi). Sit tuli se thesis "La Mode en 1830. Essai de description du vocabulaire vestimentaire d' après les journaux de modes [sic] de l'époque". Greimiemen ämmän poka jätti sanakirjahommat siihen, mutta jäi loppuiäxi suffixi- ja puffiximiehexi. Ennen Marxia se luki Ferdinand de Saussurea ja Louis Hjelmsleviä jotka oli saaneet vaikutteita Marxin arvoteoriasta. Muita vaikutteita oli Georges Dumézil (who dat) ja rakenneantropologi Claude Lévi-Strauss, satusetä Vladimir Propp, joku Étienne Souriau, ja (voi ei) fenomenaalinen Edmund Husserl, turhanpäiväinen Maurice Merleau-Ponty, kallonkutistaja Gaston Bachelard (jonka Jöpi eilen mainizi), sekä Touretten syndroomainen superman André Malraux. Kaikesta tästä voi päätellä, että Greimas käänsi Marxin päälaelleen ja Hegelin taas oikeinpäin. ellauri100.html on line 1316: No mitäs muuta Greimiemen akan poika sitten kexasi? Se puhui mikroaaltouuneista ja diskurssiavaruuxista, kielestä ja metakielestä, ja sit narratiivisuudesta ja narratologiasta. Sen miälestä merkitystä ei voi tajuta muuten kuin kertomuxista. Eikä siihen välttämättä mitään kieltä tarvita, ei siis suffixeja eikä puffixeja. Tarvitaan pinta- ja syvärakenne kuin Chomskyllä (tää oli sen ajan muotiajatuxia). Greimaxen semiotiikka oli generatiivis-transformationaalista (no tää oli nyt takuulla suoraan apinoitu Chomskylta!). ellauri100.html on line 1320: Sen mallissa oli 3 vaihetta eli faasia. Eka vaihe on toiminnan semiotiikka, jossa vuorostaan on kolme ossaa, eli mitä sadun hahmot puuhaavat (ne nimittäin hakee kamoja kuin muumipelissä - tää on suoraan tota EAT! tematiikkaa), kertomusskeema (missä järjestyxessä ne puuhat kerrotaan, eli suunnitelma, toteutus ja palkintojen jako), ja lähinnä pintaa kertomuxen aliohjelmien kielioppi, jossa määritellään miten hahmot saa ja menettää pelimerkkejä. ellauri100.html on line 1322: Toisessa vaiheessa sillä on tiedollinen semiotiikka (sémiotique cognitive), missä määritellään kuka tietää ja osaa mitäkin. (Tää ois niinku peliteoriassa siirrot ja pelin informaatioa sekä niistä johdetut strategiajoukot.) Niitä varten on joku modaalinen kielioppi. Tulee mieleen vähän mun dialogipelit ja niiden perustana olleet peliteoreettiset toiminnan modaliteetit. Hizi että nekin on lähes kokonaan jo unohtuneet mielestä. ellauri100.html on line 1324: Viimeinen vaihe tutkii miten passiot (eliskä siis pelaajien preferenssit?!) modifioi subjektien toimintaa ja käsityxiä (sémiotique de passions) ja miten niiden tieto ja uskomuxet vaikuttaa niiden suorituxiin. Tällä tavoin selitettynä ei Greimiemin akan pojan puuhastelut vaikutakaan niin pönttöpäisiltä, koska ne alkaa kuulostaa ihan mun omilta ajatuxilta... Paizi et ei mun miälestä kertomuxet ole tässä pääasia, vaan ne pelit. Niitä pelejä on kiinnostavampiakin kuin kertomuxet, jotka on yleensä aika monologisia kuvauxia niistä. Juonen kaivaminen esille kertomuxista on yleensä aika riskialtista, koska mahollisia pelin rekonstruktioita on niin monta. Tästä mulla on monia tärkeitä kirjoitelmia, vaikka julkaisemattomia. ellauri100.html on line 1354: 60-luvun loppuun mennessä Barthes oli kulttihahmo. Se matkusti USAan ja Jaappaniin, pitäen esitelmiä (varmaan ranskaxi, joku tulkkasi?) Kirjailijan kuolema - niminen essee 1967 hätkäytti monia, vaikka Derridakin oli jo tällöin vauhdissa. (Derrida inhottaa mua sevverran ihan nimenä etten jaxa siihen vielä tutustua.) ellauri100.html on line 1360: No mitäs Barthes sitten sanoi romskuista? Oliko sillä jotain huomionarvoisia näkökohtia? ellauri100.html on line 1361: No hyvää oli se että Barthes ei niellyt Sartren ja porukoiden existentialismia. Sartren Que sais-je sarjan prujaus "Qu'est-ce que la literature?" (1947) on tyytymätön perinteisiin kirjoihin ja uudempiinkin avantgardisteihin, jotka JP:n mielestä vaan vieraannutti lukijoita. Oikeassa oli, vaikka vasemmalla. ellauri100.html on line 1366: Barthesin vastaus oli koittaa selvittää mikä tekee kirjoista uniikkeja ja originelleja. Kirjassa Le degré zéro de l´écriture (1953), se väittää että konventiot vaivaa sekä kieltä että tyyliä, eikä ne ole sixi luovia. Sen sijaan "kirjoitus", se miten kirjailija vääntelee tyylikonventioita) on se ainut uniikki ja luova akti. Mut heti kun toi uusi vääntely tulee tunnetuxi, se muuttuu klisheexi. Sixipä (kuten huomautti Jussi Jurkka selvänäkevästi radiossa) taiteessa tarvitaan koko ajan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan, muuten ei ole koko taidetta. ellauri100.html on line 1368: Onkohan toi nyt niin hyvä ajatus? Ei musta ainakaan ole erityisen tähdellistä että kaikki on koko ajan uutta, se kuulostaa mainosmiesten jargonilta. Nyt uusi, parempi formula! Vanhassa vara parempi, mä sanoisin. Naomi Kleinilla oli tästä hyvä pätkä: ellauri100.html on line 1370: Omnicom Groupin mainososaston johtaja David Lubafs määrittelee alan pelisäännöt vilpittömämmin kuin moni muu: hänen mukaansa kuluttajat ovat kuin torakoita - kun niitten päälle aikansa sumuttaa samaa myrkkyä, ne tulevat sille immuuneixi. ellauri100.html on line 1372: Barthes päätyi siitä haukuskelemaan Michelet´ä (jamais entendu). Sen mielessä Michelet oli näkyvästi väärässä, ja sitä pitää lukea noin metrin päästä ja kritisoida samalla. Sama pätee sitten avant-garde kirjoihin, ei niitäkään ole tarkoitus ahmia eikä jäädä koukkuun kuin joku pikkukala, vaan pitää etäännyttää, pitää kirjaa käsivarren mitan päässä ja kohotella lukiessa kulmakarvoja. Taiteen pitää kyseenalaistaa eikä vastata kysymyxiin niinkuin Michelet oli yrittänyt. Huohheli huoh. Ex olis parasta jos tekis vähän molempia? ellauri100.html on line 1374: Tän mukaisesti Barthes luki eri juttuja kuin piru raamattua ja näki porvarillisen yhteiskunnan pukinsorkan joka paikassa. Siitä plussaa kyllä eittämättä. Esim viinin kanssa läträäminen ei ole terveellistä, kuten viinikauppiaat uskottelevat. ellauri100.html on line 1377: Barthesilla on sit tämmöinen Introduction à l´analyse structurale des récits joka on varmaan enempi relevantti näille paasauxille. Sillä on 3 tasoa, "funktiot" "aktiot", ja "kertomuxet". Fuktiot on vaikka yxityisiä sankareita kuvailevia sanoja. Nää sankarit olis sitten "aktioita" (höh?) No jo on hölmöä. Mä luulen pikemminkin että tässä kohtaa Wikipedian kirjoittajana on ollut joku harvinaisen hömelö. Pitänee hakea parempia lähteitä. ellauri100.html on line 1384: Yritelmässä "Kirjailijan kuolema" (1968). Barthes meinasi että pitäs tietää mitä kirjailija oli ajatellut kirjoittaessan jotakin, jotta saisi kiinni kirjan oikeasta merkityxestä. Mutta ongelmana on, ettei se hölmö välttämättä ollut ajatellut paljon paskaakaan. Niinpä ollen koko ajatus kirjan perimmäisestä selityxestä on kuolleena syntynyt ajatus, taas vaan tollanen länsimainen porvarien väärinkäsitys. Ajatus että kirjan takakanteen tai hihaan voi tai edes pitää kirjoittaa mitä kirja tahtoo sanoa on vanhanaikaisten mainosmiesten harha. Ei tuote tarvii käyttöohjetta, senkun alkaa käyttää. Riittää että kirjailija on kuuluisa ja mielellään kazeltava julkimo. Tai voihan sinne laittaa jotain ympäripyöreää kuten et "elämännälkä ajaa Giovannan Napolin syrjäkulmille, kujan pimentoihin jää pieni kiharainen pää". Tää oli jo aika postmodernia toisten mielestä, toisten mielestä Barthes ei koskaan päässyt irti strukturalistin täplistä. ellauri100.html on line 1397: The (awesome but not painful) idea that she had not been everything to me. Otherwise I would never have written a work. Since my taking care of her for six months long, she actually had become everything for me, and I totally forgot of ever have written anything at all. I was nothing more than hopelessly hers. Before that she had made herself transparent so that I could write.... Mixing-up of roles. For months long I had been her mother. I felt like I had lost a daughter. ellauri101.html on line 39: Battling inner and outer demons, confronting bullies, and courting your ultimate mate symbolize a passage through the often-treacherous tunnel of self-discovery and individuation to mature adulthood. ellauri101.html on line 44: Since the publication of The Hero with a Thousand Faces, Campbell's theories have been applied by a wide variety of modern writers and artists. His philosophy has been summarized by his own often repeated phrase: "Follow your bliss." He gained recognition in Hollywood when George Lucas credited Campbell's work as influencing his Star Wars saga. ellauri101.html on line 52: On his return to Columbia University in 1929, Campbell expressed a desire to pursue the study of Sanskrit and modern art in addition to medieval literature. Lacking faculty approval, Campbell withdrew from graduate studies. Later in life he jested that it is a sign of incompetence to have a PhD in the liberal arts, the discipline covering his work. ellauri101.html on line 60: Campbell attended a Grateful Dead concert in 1986, and marveled that "Everyone has just lost themselves in everybody else here!" With the Dead, Campbell put on a conference called "Ritual and Rapture from Dionysus to the Grateful Dead". ellauri101.html on line 80: tent/uploads/2018/01/enneagram.png" width="500px" /> ellauri101.html on line 84: tent/v1/5907f49af5e231058f161b3b/1563493110824-GAPYH5ONLV45RFLMNYNM/ke17ZwdGBToddI8pDm48kI-YEC1apfyGyKxvJ047YOdZw-zPPgdn4jUwVcJE1ZvWhcwhEtWJXoshNdA9f1qD7Xj1nVWs2aaTtWBneO2WM-tTqQPW29YbYtFPXCuzRo3OpYJOSzNgx1p7TG8xpTNqWQ/RIASEC+Model.jpeg?format=500w" /> ellauri101.html on line 88: tent/v1/5907f49af5e231058f161b3b/1563491844756-LAVN4A69DYRXKX1ZKHRQ/ke17ZwdGBToddI8pDm48kDSzdzTmpvq97kqjpeEjcZcUqsxRUqqbr1mOJYKfIPR7LoDQ9mXPOjoJoqy81S2I8N_N4V1vUb5AoIIIbLZhVYxCRW4BPu10St3TBAUQYVKcVMQrDWVzq0u1O6QYfN1maURWb6y4pn0YcEgdLeq-dhB9iKt8J2q_PVol4a9vPFBy/Page-Banner-DISC-image.jpg?format=500w" /> ellauri101.html on line 90: tent/uploads/2015/09/dt150907.gif?resize=862%2C268" width="40%" /> ellauri101.html on line 103: tent/v1/5907f49af5e231058f161b3b/1563492501953-4LSP990ZFWMYBGHFY74U/ke17ZwdGBToddI8pDm48kJj4Kr-VxF8wQRoF207jOk4UqsxRUqqbr1mOJYKfIPR7LoDQ9mXPOjoJoqy81S2I8PaoYXhp6HxIwZIk7-Mi3Tsic-L2IOPH3Dwrhl-Ne3Z2ovGmRt241rYKlpluUCO10vNyYyWjOfzBo2cnzJ6B8jYKMshLAGzx4R3EDFOm1kBS/Myer+Briggs.png?format=500w" /> ellauri101.html on line 122: Tomppa kirjoitti psykopaateille kirjan "Idiootit ympärilläni" ja sitten idiooteille toisen "Psykopaatit ympärilläni". Niissä tämä autodidakti ruotsalainen guru väitti, että ihmisten luonteet voi jakaa neljään väriin - nyt paljastui yllättävästi, että kyseessä on huijaus. Thomas Eriksonin persoonallisuuksien värianalyysi on kriitikoiden mukaan suurta huijausta. No sehän on vaan kopsannut Marstonin 50-luvun DISC scheissea, kz. albumia 181. Tiivistettynä 3 pointtia: ellauri101.html on line 138: Miten reagoit yllättävässä, ikävässä tilanteessa? Reaktiosi paljastaa sinusta jotain aivan olennaista. 10 ihan pientä kysymystä antavat sinulle käsityksen siitä, onko sinulla vastoinkäymisten vastalääkettä eli resilienssiä. ellauri101.html on line 143: tent/uploads/2014/09/dilbert-mbti.jpg" width="40%" /> ellauri101.html on line 160: Tässon vielä 1 psykometrinen sivusto: https://openpsychometrics.org. Siellä on tämmönen "Mikä fiktiivinen hahmo olet" testi. Voisko se tuoda kivaa lisäinfoa? Sivun ylläpitäjän miälestä tuloxet siitä on ihan rändömejä. No tushkin sentään! Testin pitkän version mukaan mä muistutan vähiten Frozenin Elsaa, paavia, Tolkienin Samgeetä ja Potterin Dumbledorea. Eniten mä muistutan Moaning Myrtleä (kekäs se oli?), Klonkkua ja Crusty the Clownia. Siis nää on ainoat tarjotuista samis hahmoista joista mä oon edes kuullut. ellauri101.html on line 178: Kirjan työnimi oli jumalan sikiö. Uskontosanasto tuo lukijan perimmäisten kysymysten äärelle. Lukijan ankea arki muuttuu pyhäxi. Sankariheimon elämä on illusorisesti ylevää. ellauri101.html on line 182: Asiat eivät välttämättä tapahdu heti mutta ne tapahtuvat varmasti kunhan yrität tarpeexi. Jos ne eivät tapahdu et yrittänyt tarpeexi. Just nii ikivanha vizi. Jos et saanut niin et ihan aikuisten oikeasti halunnut. Lääke nukuttaa koska siinä on virtus dormitiva. Osta tästä nukuttava lääke. Vitun käärmeöljykauppias lumoaa hiirulaisia kuin Schopenhauer kalansilmineen. ellauri101.html on line 191: Elämä ei päästä läpi tentistä ellei noudata maailmankaikkeuden antamia pelisääntöjä. Jotka on ne tutut EAT! FUCK! KILL! ellauri101.html on line 194: Kiusaaja hajoaa tuhansixi pikkuisixi kiusoixi kuin Mikki Hiiren taikurin oppipojan taikaluudat. Ne syövät sankarista iloa Harry Potterin ankeuttajina. Tää teema on tuttu E. "hamsteri" Saariselta. Ysärimeemejä. Hizi et nää optimistitarinat on sit samanlaisia, toistensa pikkutarkkoja sinikopioita. Koska erilaisia paskiaisia on sormin laskettava lkm. ellauri101.html on line 235: Heimolaisia on samoinajattelevat viereisten espoolaisrivareiden tyypit joiden kanssa toisaalta käydään tiukin elintasokilpailu. Valppaana on oltava koko ajan, louskuteltava leukoja ja kiristeltävä ja näyteltävä hampaita. On haluttava pirun kovasti niin haluttu asia ikäänkuin ryömii lähemmäxi. ellauri101.html on line 241: Joka tapapapaukauxessa tää on kaikki selvää pässinlihaa ja mahdottoman tuttua. Greimaxella oli muuten kaikenlaisia naisjuttuja. Vaimon lisäx sillä oli joku nuorempi panopuu Teresa ja sitten vielä joku vanha liettualainen flamma jonka kanssa se kirjoitteli vielä vanhana ukkelina. Jokainen tarina, joka on suolansa arvoinen, on tollanen semioottinen mikroaaltouuni, josta löytyy nää aktanttimallin vaatimat pelaajat ja pelivälineet. ellauri101.html on line 245: Tärkeä oivallus Greimaxelta aktanttimallissa on että sankari on nilkki. Siitä näkyy näät että herra se on herrallakin. Jeesus on suoritusportaassa toteuttamassa iskän tahtoa vaikka tuleekin sitten tuomizemaan loppuja porukoita iskän apulaisena. Eli siis selevä nilkki, tollanen välikappale, työrukkanen. Hän on oikea käteni kiittää Jehova. En tiedä mitä tekisin ilman sitä. Hommat menis ihan vasemmalla kädellä. No vasenkätinenhän se on toi poikakin. ellauri101.html on line 249: Hupaisasti vastustajakin on tää sama nro ykkönen, nyt vaan sen rooliniminä on vastustaja, demoni, sortaja, kiusaaja, exyttäjä, lannistaja. Näistä perinteisiä pirunnimiä on enemmistö, loput istuu paremminkin yläkerran poikiin, kuten sortaja ja lannistaja. ellauri101.html on line 261: Sairasvyö on tehnyt tunnetuksi käsitteen ”sisäinen sankari”, joka liittyy hänen valmennusfilosofiaansa. "Jjarri!"n kexasema käsite ”huomiotalous” viittaa näkymiseen mediassa näyttävien tempausten avulla. Oppi varmaan huomio-sanan Haminassa ollessa. Sen Alma mater on muka "Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu", ellauri101.html on line 267: Sairasvyö toimi johtajana keväällä 2005 esitetyssä tosi-TV-sarjassa Diili, joka perustui yhdysvaltalaiseen The Apprentice -ohjelmaformaattiin. Samaan josta Hjarkimo ja Trump ponnahtivat julkisuuden valokeilaan. Mitenkä paskiaiset on noin identtisiä, kuin jotain paskanmarjoja? No ne on apinoja siinä syy. ellauri101.html on line 268: Keväällä 2007 Sairasvyö harjoitti hyväntekeväisyyttä osallistumalla YLE:n Hyvä -keräykseen ja Bangladeshin matkalle, jossa pyrittiin tukemaan sen bangladeshilaisten naisten viivalle yrittäjäksi ryhtymistä. Sairasvyö oli mukana lainaamassa mikroluottoja naisilta. Niillä rahoilla Sairasvyö hankki syksyllä 2007 izelleen muun muassa vanhusten palvelutaloja ja osti ja Laattapisteen myymäläkonseptin toteuttaneen GSP Groupin osakkeita ja nousi setelitikapuita pitkin yhtiön hallitukseen. ellauri101.html on line 381: Sairasvyö kommentoi heinäkuussa 2011 Suomi-areenassa suomalaista elämäntyyliä. Sairasvyön mukaan suomalaiset olivat sodassa oppineet sivistystä, ahkeruutta ja lähimmäisenrakkautta, ja tämän kehityksen pysäyttämiseksi tarvitaan moraalisia majavoita, jotka uskaltavat sanoa, miten asiat ovat. Sairasvyön mukaan ihmisiä pitäisi valvoa enemmän ja sakkojen olla suurempia. Bisnes synnyttää hyvinvointia, ja bisnes on myös moraalisesti valveutuneempaa kuin yksityisen ihmisen toiminta. Hallitusohjelmassa ei Sairasvyön mukaan ole mitään viitteitä siitä, että työnantajat saisivat tarjota vapaasti töitä työntekijöille ja työmarkkinat sekaantuvat liikaa asioihin. ellauri101.html on line 387: Sairasvyö avioitui vuonna 2010 ex-kilpahiihtäjä Virpi Kuitusen kanssa. Ex-Virpillä on mökki Mannisten kansoittamalla Kangasniemellä. Heille syntyi ex-tytär maaliskuussa 2011. Sairasvyöllä on kaksi ex-lasta aiemmasta suhteestaan ex-kampaamoyrittäjä Nina Rosqvistin kanssa. ellauri101.html on line 392: Kauniaisten kylähullu, Sensuuri hoi: Ior Bock pukkeili Sex Pistolseja näyttävämmin, City-lehti oli kaupunkikulttuurin airut, Tuomas Enbuske, Sairasvyö, Sasse ja Mölsä rakennusbisnekseen, Sairasvyöllä huimat pörssirikkaudet, Sairasvyö antoi itselleen potkut Pörssitiedote, Varsinaisen yhtiökokouksen päätökset, Trainers´ House, Suomen Thinkers 20 – listaus maamme 20 suurimmasta bisnesajattelijasta, Nordic Business Forum, Serus Media, Lehden verkko- ja tablettiversiot, Tuli nelonen, Sairasvyö floppasi – loppu tuli juuri nyt, Uusi Suomi, Jari Sairasvyö, Yle Areena, Jari Sairasvyö suureen leikkaukseen – leuka halkaistaan huomenna kahtia: nyt sattuu Juhaa leukaan, Viimeinen kiinteä ateria nautittu, Ilta-Sanomat, Vanha-Majamaa, Anton: Jari Sairasvyöstä kertova valmentaja on kuin neukkaripöytään tilattu metripizza, jonka hotkimisesta tulee huono olo, Helsingin Sanomat (Tilaajille) aamulenkki Lauerma, Hannu: Huijaus -Rohkaisua, johdattelua, psykoterroria, Duodecim, Raeste, Jukka-Pekka: Niskalenkki: Sairasvyön väitteet ”hömppää”. Helsingin Sanomat, Artikkelin verkkoversio, Sairasvyö lopetti verokapinan ja pyysi anteeksi käytöstään. Jari Sairasvyö toivoo lamaa, Sairasvyön firmassa alkavat yt-neuvottelut Taloussanomat. Jari Sairasvyö: Suomalaiset yrittäjät ovat entistä laiskempia ja epärehellisempiä, Yle Uutiset. Jari Sairasvyö sivalsi hallitusta ja Soinia: ”sain pessimistin orgasmin”, Sairasvyö, Jari. Helsingin Sanomat, Talous&Työ, Saikuttelu syö oikeuksiasi, siis imee pillillä, Valtio ottaa varakkailta, Jari Sairasvyö kiittelee rikkaammille suomalaisille suunnattua solidaarisuusveroa oikeaksi signaaliksi. Vuokraturvan Mezola: Sairasvyö on ylipappi, mä olen sen kanttori, erittäin hyvä laulaja, Kauppalehti, Jari Sairasvyö: Maltillista tuottoa hakeva pehmeäsydäminen asuntosijoittaja Sijoitusovi, Sairasvyö ja Kuitunen asuvat yhdessä Iltalehti, Tahdon! Iltalehti, Virpi ja Jari Sairasvyö saivat tytön Iltalehti, Tainola, Rita: Tämä tuli Jari ja Virpi Sairasvyön ex-lapsen nimeksi: Ilta-Sanomat. ellauri101.html on line 403: Sijoittajat tarjoavat ihmisille koteja. ”Halusin, että sijoitusvarallisuus palvelisi ihmisten perustarpeiden tyydyttämistä eli halusin käyttää pääomaani osittain yleishyödylliseenkin asiaan." ellauri101.html on line 410: "Kyllä. Ihmiset haistavat tämän minun pehmeäsydämisyyteni. Olen kyllä ollut suoraan vuokranantaja ja velkoja, mutta se on lähes aina ollut minulle epäedullinen asema. He ajattelevat, että eihän se "Jjjariii!" meidän perhettä tärviölle aja ja se onkin ihan totta, koska en ole niin tehnyt. Mutta eihän sen niin pitäisi mennä. Kyllä ihmisten pitäisi vastata omista sitoumuksistaan, mutta ei kaikki vastaa. Se on siis parempi, että ammattimaiset organisaatiot huolehtivat tähän toimintaan liittyvät tehtävät ja poikkeustilanteet.” Mezola ei turhaa tunteile. Kamat pussiin vaan ja pihalle. ellauri101.html on line 412: Hän kuitenkin toteaa, että kovimmat tuotot saa tietenkin näkemällä itse vaivaa ja opettelemalla suoran asuntosijoittamisen kuvion. ”Jos on ahkera, mitä minä en ole, niin totta kai parhaat tuotot tulee sillä, että opettelee ne asiat ja käy omin käsin häätämässä kadulle ne lurjuxet.” Siinä voi kyllä joutua leukakirurgille, nimimerkillä kokemusta on. ellauri101.html on line 416: Kerronko minne näin pahat miehet voisi sijoittaa? Ei, antaa Ihaa-vainajan sitten näyttää ja kertoa. ellauri101.html on line 422: Viitisentoista vuotta sitten kävin Samuli Edelmannin ja Henkka Hyppösen kanssa aamuisin kuudelta Petri Räsäsen ohjaamassa aamupyllistelyssä, yrittäjäguruksi sanottu mies paljastaa. Nyttemmin pyllistelen yxixeni peilin avulla. ellauri101.html on line 424: – Kuten olen aiemminkin todennut, minulla on viisi ex-lasta, joista neljällä on rekisteritunnus ja viidennellä on y-tunnus. Niistä tämä rakkain joutui nyt todella kovan paikan alle, mies huokaa. Sitten huomasin että pyllistely sujuu luurin kanssa hyvin jopa etänä. ellauri101.html on line 427: Testauksista on selvinnyt, että kykyni toimittaa energiaa rengaslihakseen on poikkeuksellisen heikko. Johtaminen on Sairasvyön elämäntyö ja intohimo. Hän korostaa, että johtajan tavoitteena on saada firma kukoistamaan ja kasvamaan. Toisten inspiroiminen ei kuitenkaan onnistu, jos on itse menettänyt pidätyskykynsä. Jarin puhetulvaa on vaikea keskeyttää. Ize asiassa mahdotonta. Siltä puuttuu rengaslihas kurkusta. Peräpäässäkin se on aika löyhänä, välystä on kuin Roger Casementilla. ellauri101.html on line 430: Isän pitää ennen kaikkea kylvää siemeniä. Muuten ei tule lasta eikä paskaakaan. No paskaa voi tulla jos rengaslihas on heikossa kunnossa kuten mulla. Ja lopuxi muutama kamala kirous ex-lapsille Alzheimeria odotellessa. ellauri101.html on line 435: Nyt kun luen pikku Naimin 20 vuoden takasta No Logoa huomaan miten katveessa olen selvinnyt kaikesta tosta mainosbrändipaskasta 90-luvun lopusta tänne 20-luvun alkuun saakka vaan sillä että oon pysytellyt 5 metrin päässä viihteestä. ellauri101.html on line 443: Aamuisin kun säntään suihkuun kazon Niken swoosh kuviota navassa ja se lataa minut täyteen tarmoa uutta päivää varten. Se muistuttaa mua joka päivä siitä mitä mun on tehtävä. Just Do It. ellauri101.html on line 448: Urheilijat on aivan erittäinkin perseestä, Virginialaisten skaalan oikealta äärilaidalta. ellauri101.html on line 455: Samanlaisia koleerisia kermaperse paskiaisia ja niiden vielä koleerisempia isäpappoja oli Sandhamnin murhissa. Vittu että noi ruozalaiset on sitten "anna mamma ananasta" jengiä. ellauri101.html on line 461: Sixi brändit ovat niin kalliita. Niiden on oltava, ei ne muuten tehoa. Niinkuin Edgar Allan Poen pyrstön niiden on laahattava maata. Emme elä ainoastaan leivästä, vaan Burger Kingin logosta. Tästä kellosta näkee kuinka köyhä olen. ellauri101.html on line 464: Nike ei myy tossuja vaan ylläpitää urheilun taikaa. Se antaa meille voimia syntyä joka päivä uudelleen. Niin siis tässä oli just se oivallus: ei tavaranmyynti ole kuin uskontoa, vaan päinvastoin uskonto on äärimmilleen kehitettyä tuoteasettelua. Sen brändi on jo saapunut loogiseen päätepisteeseen. Erillistä tavaraa ei enää tarvita, kun brändi izessään on riittävän houkutteleva. Armon lunastusta ilman litteintäkään pakettia. Det är alldeles OK att ångra sig. Valitettavasti Ivar Kampradille lähettämäni jaxuhali myöhästyi. DEATHin luiseva pitkä käsi yltää äveriäisiinkin. No ehkä ne herätetään pakkasesta henkiin jahka tiedemiehet kexii miten. Se on ihan huulilla. Herra hän haisee jo. ellauri101.html on line 489: Laita YB026, Nuteh Jonez soimaan ja ratko päättelykykyä kehittäviä tehtäviä. Ratkaise tehtävä ja näe miten pärjäsit muihin verrattuna. Toimii suoraan nettiselaimessasi! Mitähän paskaa tääkin on. Ellei olis rasisti jo ennestään niin tosta viisusta voisi tulla entistä enemmän spesiesistisexi. No ratkasemaan vaan kehittävää tehtävää Urban dictionaryn avulla. Tää on jälleen kerran sama ilmiö kuin keskiajan varkaiden ja kulkureiden Rotwelsch (kz alla). ellauri101.html on line 524: Das Rotwelsch oder das Rotwelsche (genannt auch deutsche Gaunersprache) ist ein Sammelbegriff für sondersprachliche Soziolekte gesellschaftlicher Randgruppen auf der Basis des Deutschen, wie sie seit dem späten Mittelalter besonders bei Bettlern, fahrendem Volk (Vaganten), Vertretern sogenannter unehrlicher Berufe und in kriminellen Subkulturen in Gebrauch kamen und seit dem 17. Jahrhundert mit der Ansiedlung von Gruppen vormals Nichtsesshafter auch regionalsprachlichen Niederschlag fanden. Der 1510 erschienene Liber Vagatorum zählt zu ihren ersten gedruckten Werken. ellauri101.html on line 535: schenigeln = arbeiten (to work) ellauri101.html on line 539: Stenz = Wanderstock des Handwerksburschen (walking stick) ellauri101.html on line 540: fechten = betteln (to beg) ellauri101.html on line 550: Tie eeku paranoo kun kiertää ympyrää. Ympäri käydään yhteen tullaan. Jehova lupaa kostaa isien pahuudet 3-4 polveen. Sitten aloitetaan taas alusta kuin Neuvostoliitossa, on tullut miesmuistinmenetys. Pojasta polvi paranoo. Mun polvi meni sijoiltaan breakdancessa mutta Kikka fysiotreenasi sen kuntoon. Sirkan polvi leikattiin mutta se jäi jäykäxi.Jönsin polvi turposi reumaattisesti tai pneumaattisesti mutta nyt sekin on taas notkea. Voiskohan Kikka fysiotreenata mun keskijalan jäykäxi? Onko se zyykkistä vai sybikaalista? Veikkaan jälkimmäistä. Sukupolvista oli puhetta jo albumissa 47. ellauri101.html on line 552: Generation is also often used synonymously with cohort in social science; under this formulation it means "people within a delineated population who experience the same significant events within a given period of time". The impressionable years hypothesis is a theory of political psychology that posits that individuals form durable political attitudes and party affiliations during late adolescence and early adulthood. Sukupolvet on olleet globaalisia vasta sitten kun sodatkin. ellauri101.html on line 572: Entäs se Amy Waterhose, Westinghouse tms, toinen suikkari? Se oli Winehouse, paljon myöhempi, s. 1983, meidän lasten ikiä, sillä oli tazkojakin. Mitäs polvea se sit edusti? Millenniaalejako? ellauri101.html on line 579: X-sukupolven suomalaisena pamflettina pidetään usein Osku Pajamäen kirjoittamaa kirjaa Ahne sukupolvi - Suurten ikäluokkien perintö, jossa hän peilaa X-sukupolven elämää suurten ikäluokkien elämään. ellauri101.html on line 583: Pullamössösukupolvi on tiettävästi Martin Saarikankaan vuonna 1993 ensimmäisenä esittämä käsite ja sittemmin sotien jälkeisten suurten ikäluokkien 1990-luvulta alkaen käyttämä sana, jonka tarkoituksena oli kuvata 1980-luvulla nuoruuttaan elänyttä sukupolvea. Käsite kuvaa sitä, kuinka nuoriso elää helppoa elämää. Vanhempien ikäluokkien mielestä pullamössösukupolvi on saanut elämässään kaiken valmiina eikä ole juuri joutunut ponnistelemaan saavutustensa eteen. Joidenkin vanhempien ikäluokkien edustajien mielestä pullamössösukupolveen yhdistetään myös uusavuttomuus. ellauri101.html on line 589: Samasta kohortista käytetään myös muun muassa nimityksiä nettisukupolvi ja millenniaalisukupolvi tai lyhemmin millenniaalit (< millennium; viitaten kolmannen vuosituhannen alkuun, jolloin sukupolvi tuli täysi-ikäiseksi.) ellauri101.html on line 596: Pikaviestimien kehityksen yleistyttyä sukupolvi Y:n arvioidaan olevan lähes viikoittain tekemisissä vieraiden kielten ja kulttuurien kanssa, ja näin he kokevat elämänsä viitekehyksen maantieteellisesti huomattavasti laajemmin kuin aikaisemmat sukupolvet. Elämän viitekehyksen laajennuttua oman kotimaan ulkopuolelle sukupolven huomion keskittyminen samalla suppenee omaan itseen ja lähimpiin ihmisiin. Siinä kun vanhempi X-sukupolvi kokee yhteenkuuluvuuden tunnetta sukunsa ja isänmaansa kansalaisten kanssa, Y-sukupolvi on taas vahvasti perhe- ja yksilökeskeinen. lähde? ellauri101.html on line 598: Y-sukupolvi kannattaa aiempia sukupolvia laajemmin liberaalia suhtautumista arvokysymyksiin, kuten samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeuteen ja kannabiksen laillistamiseen. Lisäksi Y-sukupolven edustajat kannattavat aiempaa vahvemmin markkinaliberalismia ja oikeistolaisia arvoja talouspolitiikassa. ellauri101.html on line 606: Z-sukupolveksi kutsutaan joko 1990-luvun puolivälin jälkeen tai 2000-vuosikymmenen alussa syntynyttä sukupolvea. Sukupolven arvioidaan eroavan merkittävästi aikaisemmista ikäluokista (X ja Y) etenkin suhtautumisessa elektroniikkaan. Z-sukupolveen kuuluvat ovat syntyneet maailmaan, jossa elektroniikka on kaikkialla ja he käyttävät sitä rutiininomaisesti. Z-sukupolvi on kansainvälisen tietoverkon kautta yhteyksissä ihmisiin ympäri maailmaa nuorempina kuin aikaisemmat sukupolvet.lähde? ellauri101.html on line 609: Toistaalta taas nuorten nuuskan käyttö on lisääntynyt muiden päihteiden käytön vähentyessä. ellauri101.html on line 613: As the first social generation to have grown up with access to the Internet and portable digital technology from a young age, members of Generation Z have been dubbed "digital natives", even though they are not necessarily digitally literate. Moreover, the negative effects of screen time are most pronounced on adolescents compared to younger children. Compared to previous generations, members of Generation Z in some developed nations tend to be well-behaved, abstemious, and risk-averse. They tend to live more slowly than their predecessors when they were their age, have lower rates of teenage pregnancies, and consume alcohol less often, but not necessarily addictive drugs. Teenagers nowadays seem more concerned with academic performance and job prospects, and are better at delaying gratification than their counterparts from the 1960s, despite concerns to the contrary. On the other hand, sexting among adolescents has grown in prevalence though the consequences of this remain poorly understood. Meanwhile, youth subcultures have been quieter, though not necessarily dead. ellauri101.html on line 617: Around the world, members of Generation Z are spending more time on their electronic devices and less time reading books than before, with implications for their attention span, their vocabulary, and thus their school grades as well as their future in the modern economy. At the same time, reading and writing fan fiction is of vogue worldwide, especially among teenage girls and young women. In Asia, educators in the 2000s and 2010s typically sought out and nourished top students whereas in Western Europe and the United States, the emphasis was on low-performers. In addition, East Asian students consistently earned the top spots in international standardized tests during the 2010s. ellauri101.html on line 628: For comparison, the United Nations estimated that the human population was about 7.8 billion in 2020, up from 2.5 billion in 1950. Roughly three-quarters of all people reside in Africa and Asia in 2020. In fact, most human population growth comes from these two continents, as nations in Europe and the Americas tend to have too few children to replace themselves. ellauri101.html on line 632: Education is in fact one of the most important determinants of fertility. The more educated a woman is, the later she tends to have children, and fewer of them. ellauri101.html on line 637: During the early to mid-2010s, more babies were born to Christian mothers than to those of any other religion in the world, reflecting the fact that Christianity remained the most popular religion in existence. However, it was the Muslims who had a faster rate of growth. About 33% of the world´s babies were born to Christians who made up 31% of the global population between 2010 and 2015, compared to 31% to Muslims, whose share of the human population was 24%. During the same period, the religiously unaffiliated (including atheists and agnostics) made up 16% of the population but gave birth to only 10% of the world´s children. ellauri101.html on line 645: That U.S. fertility rates continue to drop is anomalous to demographers because fertility rates typically track the nation´s economic health. It was no surprise that U.S. fertility rates dropped during the Great Recession of 2007–8. But the U.S. economy has shown strong signs of recovery for some time, and birthrates continue to fall. In general, however, American women still tend to have children earlier than their counterparts from other developed countries and the U.S. total fertility rate remains comparatively high for a rich country. In fact, compared with their counterparts from other countries in the Organization for Economic Cooperation and Development (OECD), first-time American mothers were among the youngest on average, on par with Latvian women (26.5 years) during the 2010s. At the other extreme end were women from Italy (30.8), and South Korea (31.4). During the same period, American women ended their childbearing years with more children on average (2.2) than most other developed countries, with the notable exception of Icelandic women (2.3). At the other end were women from Germany, Italy, Spain, and Japan (all 1.5). ellauri101.html on line 658: Hyi helvetti. Sama brasseissa ja Intiassa ja Aahrikassa paizi viimexi mainitut tykkää toistaisexi vielä lastenteosta. Nigeriassa keskim. lapsiluku on sama kuin Riskeillä. No on se Charlottekin aika prinsessa. ellauri101.html on line 660: Kaikki menee ennustettavalla ja vastustamattomalla tavalla päin helvettiä kuin vesi tyhjenevän ammeen pohjalta. Samalla se rikkain 1%% maailmasta eiku rikastuu. Autuaita ovat äveriäät sillä he perivät maailman. Oliko Jeesus hölmö vai oliko se ilkeä kuten isänsä? Mieti sitä. ellauri101.html on line 678: Kappaleiden sanoitukset kertovat usein aiheista kuten sosiaalinen eristäytyminen, masennus, apatia, turhautuneisuus, pelko, huumeriippuvuus, ansaan joutumisen tunne ja halu päästä vapaaksi. Monet muusikot osoittivat yleistä pettymystä yhteiskunnan tilaan ja sosiaalisiin ennakkoluuloihin. Grungemuusikot leimattiin usein ”veltostelijoiksi”, ja huumeiden käyttö oli heidän keskuudessaan yleistä. ellauri101.html on line 680: Grungemusiikki toi muotiin myös uudenlaisen pukeutumistyylin, johon kuuluivat varsinkin flanellipaitojen, villapaitojen ja pipojen kaltaiset arkiset kolean sään vaatteet. Tämä tyyli sai vaikutteita Neil Youngin nuoruudessaan vaalimasta imagosta, mutta se viittasi myös Seattlen ilmastoon. Yleisesti käytettiin myös kirpputoreilta hankittuja, kuosiltaan vanhahtavia vaatteita kuten 1970-luvun nahkatakkeja. Grungetyylissä miehet suosivat pitkiä ja hieman takkuisia hiuksia sekä lyhyttä partaa. Naisille tyypillisiä ovat tupeeratut ja takkuiset hiukset, vahva ja suttuinen silmämeikki, kirkkaan punaiset tai tummahkot huulipunat, repeilleet verkkosukkahousut sekä kuluneet, hiukan vanhanaikaiset mekot. Myös revityt farkut kuuluvat grungetyyliin. Kenkinä käytettiin yleensä joko kuluneita maihinnousukenkiä tai Conversen All Star -tennareita. ellauri101.html on line 682: Mulla on lyhyet hiuxet ja pitkähkö vaikka harvanlainen takkuinen parta. Vaattet ei ole kirpputorilta vaikka vaikuttavat siltä. Ne on kuosiltaan yhtä vanhahtavia kuin mä. Flanellipaidat ja villapaidat on Sysmän rytkyjä. Pipoja en sietänyt ennen kuiin Helmi kutoi mulle niitä. Farkkuja en revi muuta kuin vahingossa, ja sitten paikkaan ne. Jos harvoin ostan uudet ostan peltipönkköjä. Mä ostin Conversen koriskengät Bostonissa 1970-luvulla. Ei mulla niitä enää ole. Juu ei, emmä ole kyllä grungetyylinen. Enempi kuulostan mielensäpahoittajalta, vaikkenmä kyllä tykkää tollasesta mökkinaapurimallisesta karvalakistakaan. Sitä käyttää karvalakkipuolen kaljanryystäjät ja karvalakkilähetystöt. Gilmore Girlsin Jacob on kai grungetyylinen. ellauri101.html on line 689: tent/uploads/2020/05/unnamed-2-1.png" height="150px" /> ellauri101.html on line 697: Amerikassa brändäys oli mennyt ihan järjettömiin esim kouluissa. Lapset kazo pakkomainontaa tunnilla teeveestä jota ei voi edes kääntää hiljalle. Atlantalainen koulupoika erotettiin koulusta kun se oli tullut Cokispäivänä kouluun Pepsipaita päällä. Meillä se on varmaan ajan kysymys jota ratkoo seuraava oikeistohallitus jahka keskenjäänyt terveyden ja liikenteen yxityistäminen on saatu kuntoon. Tai tarvizeeko enää keskusradiota kun hommat hoituu paremmin pursonoidusti mobiilin ja Googlen avulla. Jäljellä olevien kansalaisyhteiskunnan jäänteiden kuten hallinnon ja oikeuslaitoxen korruptio ovat hyvässä vauhdissa kiitos mm Pöystin ja Yli-Viikarin ponnistelujen. ellauri101.html on line 703: Nostattaessaan aiheellista pahexuntaa brändifirmoille Naimi tarttuu kiinni mistä saa. Esim. yliopisto-opettajat pahexuvat sitä että opiskelijoista on mainosmaailman ansiosta tullut nöyrien ja kunnioittavien adeptien sijasta jotain kuningaskuluttajia, jotka tulee kahvimukit kädessä kazastamaan onko opettajan anti vaivan arvoista. No ei siinä mitään. On vaan todettava, että kapitalistinen kilpailu on darwinin kazannossa lähempänä kärpäsparven herkullisen kakan haistelua ja kilpapörähdystä pökäleelle kuin muurahaisten pesän uumenista johdettua yhteispeliä. Kummatkin on omalla tavallaan yhtä ällöjä. Mutta pieni ällöys on vaan luonnollista. Naturalia non sunt turpia. ellauri102.html on line 36: Neandertaalit ei olleet mustia cromagnoneita maahantunkeutujia kummempia. Ne oli vaaleampi maatiaisempi ja vähälukuisempi koirarotu joka sulautui vastustamattomasti matulaumoihin. Niin käynee tänkin kansainvaelluxen aikana, turhaan koittaa Odinin sotamiehet pyristellä vastaan. Tulijat yrittää nöyremmin ja panee kovemmin. Panee kovan vasten puoliveteistä. ellauri102.html on line 48: eteenpäin, näyttää selvältä, että vaihtoehtoisten elämäntapojen hyväksyntä entisestäänkin vahvistuu ja laajenee X-sukupolven aikuistuttua ja tartuttua vallankahvaan, ja silloin se ellauri102.html on line 54: Daniel Yankelovich (December 29, 1924 – September 22, 2017) was a public opinion analyst and social scientist. After attending Boston Latin School, Yankelovich graduated from Harvard University in 1946 and 1950 before completing postgraduate studies at the Sorbonne in France. As a psychology professor he has taught at New York University and The New School for Social Research. In 1996 he served as Senior Fellow at the John F. Kennedy School of Government at Harvard. In 2015, Yankelovich received the Warren J. Mitofsky Award for Excellence in Public Opinion Research. ellauri102.html on line 115: Ennen kuin samoja merkkituotteita pystytään myymään samalla tavoin ympäri maailmaa, nuorten itsensä tāytyy kuitenkin samastua uuteen ryhmäänsä. Siitä syystä useimmat maapallonlaajuiset mainoskampanjat keskittyvät yhä vielā tehokkaammin juuri globaalin nuorison idean markkinointiin. Tämā merkitsee erirotuisten, toisiinsa sulautuvien kasvojen kaleidoskooppia, rastapalmikoita, pinkkejä hiuksia, hennalla värjättyjā kämmeniä, lävistyksiä ja tatuointeja, mukana muutama kansallislippu ja välahdys vieraskielisistä katukilvistä, vähän kiinalaista ja arabialaista kirjoitusta, siellä täällä jokin (ja ehkä toinenkin :) englanninkielinen sana, ja kaiken kuorrutuksena kerros sähköistä musiikkia. Fredan luontoaiheisen muotikaupan ikkunassa ei ollut ainoatakaan suomen kielen sanaa, vaikka kauppiaat oli valtalinjan koiria. ellauri102.html on line 122: MTV:tä katsovat teini-ikäiset käyttävät paljon muita samanikäisiā todennäköisemmin teinien omaa univormua: farkkuja, lenkkareita ja farkkupusakkaa. Oli mullakin niitä 70-luvulla, muttei enää 90-luvulla, vaan harmaa kalanruotokuvioinen tweedpikkutakki, tuo periakateeminen kauhtana. Laitoin siihen kyynärpaikat kun ne kului puhki; lopulta hihansuut kauhtuivat ja perstaantuivat piloille. On se mulla vieläkin muiden kauhtanoiden joukossa siinä kaapissa, jonka katosta varisee valkoista norsumaalia. Eipä ole liiemmälti ollut enää tarvetta. He myös omistavat paljon todennäköisemmin tuvan täydeltä elektronikkaa ja kuluttavat sellaisia teinihyödykkeitä kuten makeisia, virvoitusjuomia, keksejä ja pikaruokaa. Samoin he käyttävät paljon todennäköisemmin erilaisia henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä tuotteita. Vessapaperia käytän minäkin (vaikka taitamattomasti), ja hajutonta deodoranttia laitan lasipullosta. Korkki valitettavasti vaan on muovia. ellauri102.html on line 149: Nyt Ted Chicken Nugget on sairastunut koronaan. Se ei usko koronan vakavuuten vakavista taudinoireistansa huolimatta. Ei tää voi olla vakava sairaus, kun ei tähän ole hoitoa. Mut voi helvatti kylläpä on kurja olo! Ted on omassa videossaan paizi helevetin tyhmän äijän näköinen myös kieron kusipäisen narsistin oloinen, nuoleskelee huuliaan, vääntelee Haju Pisilästä muistuttavaa kumimaista suuta ja kazo kaikkialle muualle kuin kohti. Ja puhuu paskaa, suorastaaan ripulipaskaa paljon ja hitaasti. Ted Chicken Nuggetin saisi jauhaa jauhelihaxi ja syöttää kanaparoille. Mick Jagger lorottakoon hitaasti vanhuspissaa sen vääntelevään suuhun. ellauri102.html on line 157: Klusterilaajenemisen taktiikka on peräisin yhteiskuntahyönteisiltä. Sitä sovelsi myös valkoinen Amerikka villissä lännessä. Antaa yxityisten liikkeiden kuningattarien ja uudisasukkaiden kärsiä, yhdessä ne kuitenkin savustavat preerialta indieyrittäjät mustat muurahaiset ja inkkarit, tukehduttavat ne oman tiimin ruumisröykkiöihin. Sekin on skaalaekonomiaa, paljousalea. ellauri102.html on line 167: Nike Townin, Disney Storen ja Starbucksin kaltaisten klustereiden voimakas ja samanaikainen leviäminen kuitenkin osoittaa, että myös tietyillă elitistisillā elämäntapabrändeillä on yhä ellauri102.html on line 171: Brändiriippuvaisten shoppailijoiden suhde kulutukseen ellauri102.html on line 175: Brändeistä haetaan siis lohtua ja turvaa, ja luonnollisesti tällaisella kaipuulla on helppo lyödä rahoiksi. Etenkin muoti-, urheilu ja viihdeyhtiöt keskittyvät näiden fetissituotteiden myyntiin. Teemapuistoja jäljittelevät marketit ovat toki yksi osa tätä lmiötä, mutta fuusioitumisen ja siihen liittyvän synergian tavoittelun jatkuessa nekin ovat vain kuin alkukirkko Rooman katakombeissa. ellauri102.html on line 181: "Herra päästi kiivautensa purkautumaan, vuodatti koko hehkuvan vihansa. Hän sytytti Siionin tuleen, poltti sen perustuksia myöten." ellauri102.html on line 183: Jeesus ei muiden brändejä kumartanut, ei toukkia koteloita eikä imagoja, mutta sitten tulivatkin paavit, kardinaalit, patriarkat, metropoliitat, arkkipiispat, piispat, papit, evankelistat, julistustyöntekijät, lähetystyöntekijät, vähemmistöveljet, varattomat veljet, telttarahasto, saarnaajat, kaatajat, kastajat, johtomiehet, huoltomiehet, nenäkkäät Alkon myyjät jne. - jotka edelleen kurmoottavat. ellauri102.html on line 192: Olimme aivan tavallisia lapsia, sanoo Naimi Pikkari kun se ja sen pikkuveli lallatti mainosviisuja ja häpesi vanhempiaan jotka ei olleet yhtä muovisia kuin hahmot aamiaismuroissa. Tavallisia amerikkalaisten lapsia. Paljonkohan Naimi sai brändiketjuilta kirjastansa provikaa? Sehän on aivan mainiota mainosta. Tärkeää ei ole se mitä sanotaan, vaan että puhutaan. ellauri102.html on line 197: Mixi näin eikä jotenkin toisinpäin? Selittyiskö se jollain elämä ja teot tarkastelulla? Paljon mahdollista mutta nyt ei kyllä jaxa. ellauri102.html on line 229: Neuvostoliitto möi Suomessa ennen trustivapaata bensiiniä. Siitä tuli sitten Teboil. Vielä kasarilla mä tankkasin meidän pronssinväristä Valianttia Koskelantien Tebolla. Se (Valiantti) oli pelkääjän puolelle kallellaan, kun Saku ja Sirkka oli aina istuneet sillä puolella kun Olavi kuljetti painoon tai jakeli Voitto-Sanomaa. Nyt siinä kohtaa (Koskelantiellä) on paljon uusia taloja. CEC olisi järkyttynyt, niin olen minäkin. ellauri102.html on line 233: Kantrilaulajat kuten Ted Kananugget menee paremmin kaupaxi kuin Nirvana, jonka takakannessa on sikiöiden kuvia, sanoi Wal-Martin sisäänostaja. ellauri102.html on line 238: Vähän sellasta izesensuuria niin kuin rähmälläänolon ajan Suomessa. Sitähän mäkin harrastan vaikkei tarvizisi, ei kukaan muutenkaan lue mun penseitä. Eikä tarviikkaan, painu vittuun vaan. ellauri102.html on line 243: Naimi haukkuu tyyppiamerikkalaisesti kiinalaisia ja lyttää piirrettyä Mulania, joka sentään on Disneypaskoista vähiten ärsyttäviä. Se vekuttaa siitä kuin Gene Siskel: ellauri102.html on line 249: Kuluttaja lataa brändilogoon merkityxiä kuin Philip Roth maxanpalaan runkkua. Niin tässä on sitten päässyt käymään. Tääkin nide on samanlainen maxanpala. ellauri102.html on line 251: Aku Ankka-taiteilija oli päästä syytteeseen ankkamaalauxista. Sen piti vastedes välttää merimiesnuttua rusettia ja seilorilakkia. Nakua ankkaa ei Disney sentään saanut patentoitua, kun sitä ei missään sen tuotteissa saakaan esiintyä, ja niitä on miljoonittan mallixi kaakattamassa pihoilla (vaikkei luonnossa). Mutta ankan sonnustaminen seiloriasuun ylittää selkeästi teoskynnyxen. On se sevverran omaperäistä. ellauri102.html on line 253: Netin ja muiden julkisten tilojen yxityistäminen on vaan jatkunut. Nyt joku miljardööri siira päättää kuka saa olla äänessä. ellauri102.html on line 268: Isänmaallisuus ja kansallisuustunne on valjastettu vapaakauppavyöhykkeellä riiston välineexi. Niin kuin kaikkialla aina, sillä sitähän se on. Tikun nenässä vaan pihalle. Tehtaiden siirtäminen köyhiin maihin on pelkkää törkeää kusetusta. Rikkaammissa maissa työläisiä painostetaan palkanalennuxeen, etujen menetyxeen ja muuhun paikallisen sopimiseen muuttouhkailulla. Ja ennen pitkää hommat kuitenkin siirtyy pitkin maita ja mantereita ja vaihtaa paikkaa aina halvimmalla tarjooville huutolaisille. Eikä ne uudet paikat ole mitään tehtaita ne on tarpeettoman paskan kokoonpanohalleja joissa köyhiä lisääntymiskyvyttömiä naisia kusetetaan muovikasseihin. Kaikista järkyttävintä on että tää kaikki etenee vaan vastustamattomalla voimalla. Tää on täysin determinististä, painavampi paska valuu aina pohjalle ja kökkäreitä nousee pinnalle. ellauri102.html on line 282: Entäs sitten, vanha lämsä ellauri102.html on line 290: Kuka sitten luulee, ellauri102.html on line 304: eikä sitten palkkaa nosta ellauri102.html on line 318: Jeffrey Sachs ja Paul Krugman hinkuu vaan lisää hiostamoja. Niiden mielestä just niissä hikiset vinkuintiaanit ja rullaturvat neekerit pääsee eroon uuvuttavasta maanviljelystä elintasohissin nappuloita painamaan. Taitaa äijät olla Israelin poikia. Niille on kolmas maailma täynnä käyttämättömiä filistealaisia. Joo oikeassa olin, Ruozin Akatemian palkizemia kusipäitä kuten Bob Zimmermann. Vetäkää vaan työlaisnaisten kusikassit päähänne ja tukehtukaa sinne, miljardöörien kumihanskat, liikemiesvainukoirat. Ruozi on erilainen kuin muut pohjoismaat, sanoo Mengele, se on pikku-Amerikka. Sixi siellä kuolee niin helvetisti matuköyhimyxiä. Loppuunkäytettyä apinamateriaalia. ellauri102.html on line 345: Hakukone näytti että Pikkarin 1999 peukuttama Squamishin McDonaldsin ensimmäinen ammattiliitto oli hajonnut jo ennen ekaa sopimusta 20v sitten. Mikään ei ole muuttunut 20 vuodessa, enintään entisestään huonontunut. Väliaikaisuus, määräaikaisuus, osa-aikaisuus ja nollasopimuxet vapauttavat työnantajan sosiaalimaxuista ja työnottajan sosiaalieduista. Ainoat lisärikat sopassa ovat robotiikka ja tekoäly, jotka vapauttavat entistä useamman työn uuvuttaman työn raskaan raadannasta. ellauri102.html on line 359: Sehän se oli jenkkivaltioiden viesti tyhmälle etelälle: on tyhmä omistaa orjia kun voi ostaa vaan niiden elinmehut aivan sikahalvalla. Niinpä sitten riistäjät pallottelee toisilleen näitä puntteja kuin paahdettuja kastanjoita, kunnes ne päätyy lopulta johkin vaihtopenkille jonka senkin ne saa maxaa ize. ellauri102.html on line 368: Johtamisguru Tom Petersin tuorein idea (siis ysärillä) oli, että "Brändi olet sinä." Henkilön on brändinirvanaan päästäkseen luovuttava palkkatyöntekijän univormustaan. Jos aiomme menestyä uudessa taloudessa, meidän on tehtävä itsestämme brändi. Voimme odottaa menestystä työmarkkinoilla vasta sitten, kun kehitymme konsulteiksi ja palveluntarjoajixi. Määritämme oman brändimme arvon ja vuokraamme itseämme valittuihin projekteihin, jotka kartuttavat "kerskailuportfoliotamme". Peters kirjoittaa: "Kutsun tätä lähestymistapaa nimellä Minä Oy. Jokainen on oman ammatillisia palveluja tarjoavan yrityksensä toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja." Johtamisguru Faith Popcorn, joka nousi pinnalle vuonna 1991 julkaistun bestsellerinsä The Popcorn Report myötä, suosittelee jopa nimen muuttamista, jotta se "sopii" paremmin huolellisesti suunniteltuun ja markkinoituun brändi-imagoon. Hän on itsekin vaihtanut nimensä - hänen nimensä oli ennen Faith Plotkin. ellauri102.html on line 370: Popcornia ja Petersiä tärkeämpi minä-brändin sanansaattaja on kuitenkin Daniel H. Pink (ent. Prick). Hän on huomannut tilapäisen työn, alihankintasopimusten ja itsensä työllistämisen yleistymisen ja puhuu 'vapaiden agenttien maasta". Pink kirjoitti kirjaa nimeltä Free Agent Nation ja on ylpeä tästä uudesta isänmaastaan. Hän jätti arvostetun työpaikkansa Al Goren puhemyllynä. Hänen kaltaisensa kuikelot ovat markkinointikonsultteja, copywritereitä, headhuntereita ja ohjelmistosuunnittelijoita, jotka kokeilevat 🧘‍♂️ jooga-asentoja verkotetuissa kotitoimistoissa. Sisäileviä sankareita kuten "Jjarrii!" Headhuntteri oli epämiellyttävä lankoni Iso-Masa, ennenkuin sen päässä naxahti. Ja se pikkiriikkinen suonikohjuinen AHDH oli konsultti, se joka pyöri perskärpäsenä mun kimpussa Kouvolan aikoina. "Nimeä ei löydy", sanoo päänsisäinen Contacts-ohjelma. Ne oli narsisteja kumpikin. ellauri102.html on line 377: Huippujohtajien törkeet palkat kertoo niiden aikaansaamista kikyloikista. Ne on palkkioita massamurhista, saneeraajan korvauxia toisten selkänahasta otetusta riskistä. Optioiden arvo nousee kun porukoita lentää ulos kilometritehtaalle. Ja onhan näkyvästä johtoasemasta vakavia henkilökohtaisiakin riskejä, kuten näkyy seuraavasta videoklipistä. ellauri102.html on line 382: Mix poliitikot sit koko ajan valehtelee työllisyysasteesta? Työllisyysasteella ei korreloi suoraan talouskasvuun enää, vaan käänteisesti: tuottavuus kasvaa joka kerran kun jengi lentää pihalle. Selitys on että joutomiehet pitää panna risusavottaan, jotta niille ei tarvi maxaa niin paljon avustuxia. Kun ne kieltäytyy hyödyttömästä ja nöyryyttävästä työstä niin on oiva syy jättää maxamatta korvauxet. Ja voihan ne risut myydä sitten vanhuxille hellapuixi. ellauri102.html on line 384: Eikä siinä kaikki! Työttömyysaste voi olla vaikka kuinka korkea, mutta porukoilla silti köyhyys ovella, ja tän paradoxin selitys on just toi brändäyxen nimellä kulkeva työvoiman halpamyynti: olkaa joka hetki valmiina paskahommiin, joista saatte ainoastaan ropoja. Alhainen työllisyysaste ei ole todiste työn puutteesta, vaan siitä että "työvoiman kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa", eli jengi ei enää suostu tulemaan aivan paskahommiin mitä niille enää tarjotaan, kun ei niillä palkoilla edes elä. Kokkareiden vastaisku on ajaa alas tukia, eiköhän sitten routa porsaan aja kaukalolle vaikka siellä oisi pelkkiä ruumenia jäljellä. ellauri102.html on line 386: Tai sit me voidaan ottaa lisää mamuja. Niille kyllä kelpaa oljet sekä ruumenet. Niihän ruozalaiset teki, ja kazo miten hyvin niillä menee nytte koronassakin. Kaikki raflat ja kaupat saa olla auki, ja kalliit mamuvanhuxet saatiin ihan onnen kantamoisena pois kuleximasta ja tukkimasta sairaaloita. Ruozi ei enää muistuta pohjoismaita, se on pikku-Amerikka nyttemmin. Land of the free. Du gamla du fria. ellauri102.html on line 391: Enemmistö työllisistä ei ole vakinaisessa työsuhteessa. Työ ei ole osa identiteettiä. Mikä sitten on? Harrasteet ja brändit. On se surkeaa. Harrasteet on perseestä, brändit vielä syvemmältä mutta samasta paikasta. ellauri102.html on line 397: Tosi jännä nähdä johtaako tää kaikki vuosisadan takaisten tapahtumien kertauxeen. Moni asia on kuitenkin eri lailla kuin silloin, nykyiset porukat on paljon epäluuloisempia ja eriseuraisempia, ja apinoilla on nyt pahempaakin pelättävää kuin inflaatio. ellauri102.html on line 406: Klein on kotoisin juutalaisesta perheestä (kuinkas muuten). Sekä Kleinin että hänen aviomiehensä Avi Lewisin perhe on kansalaistoimijataustaisia. Kleinin isoisä, senaattori Calvin Klein, erotettiin Disney-yhtiön palveluksesta vuoden 1942 kalsarilakon jälkeen hänen toimittuaan siinä hyperaktiivisesti. Kleinin lääkäri-isä "Pullo" Klein oli vietnamilainen ja Amerikan pahin vastustaja. Hänen elokuvantekijä-äitinsä Bonnie Sherr Klein sai julkisuutta pornoelokuvallaan No Logo Story. Hänen veljensä Seth on Canadian Centre for Alternative Policemen -tutkimuskeskuksen Kolumbian toimiston siivooja. Hänen appivanhempansa ovat journalisti Michele Landslide ja poliitikko C.S. Lewis, Kanadan uusimman ja demokraattisimman puolueen johtajan David Lewisin poika. Hänen tätinsä on ollut naimisissa poplaulaja Dave Liebkindin kanssa.lähde? Klein on julkisesti paljastunut feministiksi ja on luonnehtinut muun muassa kirjaansa No Logo hiukka feministiseksi. No ei se siitä kyllä häirizevästi näy. ellauri102.html on line 408: Klein opiskeli Toronton yliopistossa, mutta keskeytti opinnot kolmantena vuonna ja aloitti The Globe and Mailin palveluksessa. 23-vuotiaana hän siirtyi This Magazineen ja siitä myöhemmin That Magazineen. ellauri102.html on line 412: Lokakuussa 2005 Klein oli 11:s Maailman intellektuellit -äänestyksessä, jossa listattiin maailman sata julkisinta älykköä. Sen kokosi Prospect-lehti yhdessä Foreign Policyn kanssa. Klein oli korkeimmalle sijoittunut naisten listalla. ellauri102.html on line 418: Before World War II, her paternal grandparents were communists, but they began to turn against the Soviet Union after the Molotov–Ribbentrop Pact in 1939. In 1942, her grandfather, an animator at Disney, was fired after the 1941 strike, and had to switch to working in a shipyard instead. By 1956, they had abandoned communism. Vitun takinkääntäjät, juutalaisiin ei ole luottamista, niinkuin se Trotskykin. Klein's father grew up surrounded by silly ideas of social justice and racial equality, but found it "difficult and frightening to be the child of Communists", a so-called red diaper baby. ellauri102.html on line 429: La tuerie de l'École polytechnique est une tuerie antiféministe en milieu scolaire qui a eu lieu le 6 décembre 1989 à l'École polytechnique de Montréal, au Québec (Canada). Marc Lépine (né Gamil Gharbi), âgé de vingt-cinq ans, ouvre le feu sur vingt-huit personnes, tuant quatorze femmes et blessant treize autres personnes (9 femmes et 4 hommes)[1], avant de se suicider. Ce féminicide de masse est perpétré en moins de vingt minutes à l'aide d'une carabine obtenue légalement. Il s'agit de la tuerie en milieu scolaire la plus meurtrière de l'histoire du Canada. ellauri102.html on line 443: Il recharge son arme et se rend, à nouveau, à l'avant de la classe, tirant par intermittence dans toutes les directions. À ce moment, Maryse Leclair, blessée, demande de l'aide. Lépine avance vers elle et, après avoir dégainé son couteau de chasse, la poignarde à trois reprises, l'achevant. Il enlève alors sa casquette, entoure son arme de son manteau, et s'exclame : « Oh, shit! », avant de se suicider d'une balle dans la tête, une vingtaine de minutes après avoir commencé son massacre. ellauri102.html on line 448: tent.duckduckgo.com/iu/?u=https%3A%2F%2Fklassikka.onedu.fi%2Fweb%2Fwp-content%2Fuploads%2Fsites%2F2%2F2016%2F11%2Fvastamainos-4.png&f=1&nofb=1" height="200px" /> ellauri102.html on line 449: ellauri102.html on line 450: tent.duckduckgo.com/iu/?u=http%3A%2F%2F4.bp.blogspot.com%2F_CTqhvpNK4ts%2FTCuB0uR8cCI%2FAAAAAAAAAGI%2FMxG5G-fYGe0%2Fs1600%2Fhm10_.jpg&f=1&nofb=1" height="200px" /> ellauri102.html on line 451: tent.duckduckgo.com/iu/?u=http%3A%2F%2Fwww.xn--minjanikk-02ad.fi%2F.cm4all%2Fiproc.php%2Fnike-child-labour.jpg%2Fdownsize_1280_0%2Fnike-child-labour.jpg&f=1&nofb=1" height="200px" /> ellauri102.html on line 452: tent.duckduckgo.com/iu/?u=https%3A%2F%2Ftse2.mm.bing.net%2Fth%3Fid%3DOIP.7yNuLkeRMyTnVdi2zsDYsAHaKw%26pid%3DApi&f=1" height="200px" /> ellauri102.html on line 453: tent.duckduckgo.com/iu/?u=https%3A%2F%2Fimages.cdn.yle.fi%2Fimage%2Fupload%2Ff_auto%2Cfl_progressive%2Fq_88%2Fw_1024%2Ch_576%2Cc_fill%2Cg_faces%2Fw_1024%2Fv1522313997%2F13-3-7564781.jpg&f=1&nofb=1" height="200px" /> ellauri102.html on line 454: tent/uploads/2019/08/cocacola-1.jpg?ssl=1" height="200px" /> ellauri102.html on line 515: Näiden paasaustenkin kuvituxessa on tollasta situationistista détournementia, tai sit ihan vaan kepposia eli käytännön piloja. Kulttuurihäirintää sillä erolla ettei kukaan häiriinny. Ota Unelmasi Todesta, sanottiin räväkästi 60-luvulla. Aina pitää kexiä entistä räväkämpää. Minusta jokaisella pitäisi olla oma mainostaulunsa mutta kun ei ole. Ei ihme että antiryhmien välillä on vihamielisyyxiä. Ne kilpailee samasta ilmoitustilasta. ellauri102.html on line 557: 21-vuotias Carly Stasko on yhden naisen vaihtoehtoisia kuvia tuottava lenkkitossutehdas - hänen taskunsa ja selkämyksensä ovat tupaten taynna antitarroja, kopioita hänen uusimmasta vaihtoehtolehdestä ja käsin kirjoitettuja lentolehtisiä kaupunkien joutomaiden kayttöönoton (vihersissitoiminnan) hyveistä. Stasko ajaa asiaansa hyvin aktivisesti. Kun hän ei opiskele semiotiikkaa Toronton yliopistossa, kylvä auringonkukan siemeniä hylätyille tonteille tai tee omaa mediaansa, hän pitää kursseja paikallisissa vaihtoehtokouluissa ja opettaa 14-vuotiaita tekemään antimainontaa. Stasko kiinnostui markkinoinnista huomatessaan, miten paljon nykyiset, lähinnä median ja mainonnan välittämät naiskauneuden määritelmät voimaannuttivat hänen ja hänen ikätovereidensa epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteita. Mun ikäluokkani ellauri102.html on line 558: vanhemmat feministit reagoivat vaatimalla sensuuria ja uudelleenkoulutusta, mutta Staskoon tarttul 1990-luvun puolivälin omajulkaisuinto. Hän alkoi jo teini-iässä julkaista valokopioitua Uncool-lehteä, jossa oli kollaaseja naistenlehtien pikatesteistä, tamponien antimainoksia ja kulttuurinhäirintää koskevia julistuksia. Yhdessä numerossa oli kokosivun mainos filosofi Klaus Barbiesta. Staskon Barbie mietti: "Kumpi oli ensin, kauneus vai myytti. Ja jos kynsi kylmenee, kun olen unessa, onko se silti kuolema?" Stasko sanoo, etta oman median tekeminen, mainostajan tyylin omaksuminen ja mainostarjonnan pöyhiminen alkoivat heikentää mainosten vaikutusta häneen. Tajusin, ettei ollut pakko käyttää siteitä eikä tamponeja, jättää vaan alushousut pois. Niin meidän esiäitimmekin tekivät. Omien ajatusteni aamiaisella syön samoja hiutaleita, joita mediakin käyttää. Se vei medialta mädän maun, koska näin, miten ellauri102.html on line 563: Carlyssa on jönsyvoimaa kuten nuorena OD:hen nukkuneessa Jänis Joplinissa. Staskon kaima Carly Simon oli rikas herkkuperse, Simon & Schusterin perillinen, ja elää vieläkin. Jänis oli läski koulussa ja sitä pilkattiin. Voisi luulla että Staskokin on läski. Ei oikeestaan, naurujooga ja jäätanssi on pitäneet sen linjat kurissa. Se on nyt työttömänä jossain landella koronaa paossa ja laittaa Tiktokiin videoita missä se tanssii järven jäällä. Linkedin on tosiasioista jäljessä, sanoo vielä että se on on Toronto Un program koordinaattori, siis niinku Hanna Westerlund, ja hehkuttaa: ellauri102.html on line 670: 90-luvulla Ms. lehti kielsi mainoxet. Sitten tuli liennytys. Nyt Ms.kin on brändi: ellauri105.html on line 34: Ei paska punniten parane. ellauri105.html on line 37: Seija ihmettelee mixi näissä paasauxissa on niin paljon kerrassaan naurettavia juttuja. Sitä pelottaa, eikai tuo ole jo hullun naurua. They're going to take me away, hahaa, hiihii, hahaa. No Koska se on koko poinzi. Sanon kuin Elizabeth Bennetin isä: mitä varten me apinat olemme täällä murheen laaxossa ellemme nauramassa toisille ja joskus (tosin harvemmin) jopa vähän izelle. Naura sinäkin. ellauri105.html on line 51: Melvis Pressula piti alaikäisistä tytöistä. Michael Jackson piti alaikäisistä pojista. Mikä ihme siinä on että yhteen pahaan liittyy aina toisia? No kai sekin on johdettavissa memetiikan perusyhtälöstä, vaikken nyt ihan vielä näe miten. Narsistit lie enimmäxeen pahoja, mutta ne ei juuri perusta tiimeistä, joten ne eivät usein pääse ihan pahan kasan huipulle. Pitää olla muutenkin psykopaatti että pärjää siinä. ellauri105.html on line 96: Vanha Joe-setä puhui naisten mielixi Reaganmaisen ystävällisesti big government linjapuheen joka sai senaatin ja puolet kongressia kääkkäämään. Kaikki ehdotuxet hyviä, mutta kukas ne muka rahoittaa? Ei ainakaan me kermaperseet! No way Jose! Ei tipu ääniä! ellauri105.html on line 102: It’s early days yet, but this is where Biden’s true genius as a politician may lie: he has turned his likability into a moderating asset, suggesting that an ideological agenda when offered by a relatively non-ideological salesman does not sound all that threatening. ellauri105.html on line 104: Susanin lehti Politico on antisemitistinen ja oikeistohenkinen. Tiesittekö muuten että Bernie Sanderskin on jutku? 😃 Tuppikulli tai esinahkapoolo, vitun väliä, se mikä ratkaisee on paljonko on perstaskussa. Vieläko taipuu bideelle vai ei. ellauri105.html on line 128: Have failed in many areas of their life. They are generally the worst among us, those without accomplishment or merit. Being one of the “enlightened” allows them to lord over everyone. ellauri105.html on line 166: Ei kai se mikään masis ollut, vaikka angstasi kalkkiviivoilla. Minkähänlaiset vizit sitä naurattivat? Tokkopa Youtuben "Funny Joket". Ne ei nyt naurata juuri ketään, paizi nauhoitettuja valmiixinaurajia. Tekiköhän apostolit hassuja ilmeitä, matki vaikka fariseuxia? Toisaalla on jo tutkittu että raamatussa ei juuri naureta paizi joskus vahingoniloista tai voitonriemuista naurua. Kuten esim: psalmeissa: ellauri105.html on line 179: Takaa kuului matala kolahdus, ihmisten kohahdus, ja vihkiparikin kurkottautui katsomaan papin sivu. Pappi keskeytti vastenmielisesti lukunsa. Han oli lukenut tasaisesti ja nopeasti, halunnut korostaa muotoa tässå taustaltaan sekavassa tilaisuudessa. ellauri105.html on line 194: Henkilahjaa kuunneltiin kunnioittaen, ja jatkettin sitten entistä ellauri105.html on line 210: minä olen pitkämielinen että minä säästän teitä niiten vanhurskasten tähten jotka keskuutessanne ovat. Ellet sinå luovu irstautestasi ja noituutesta ja lankea minun jalakaini juureen minä lakasen sinut hävityksen luuvvalla ja teen teität siilien perinnöksi ellauri105.html on line 226: punersi ja huokui, räpytteli ripsiään kuin silmät olisivat sulamalsillaan. Katri näki, eikä unohtanut, miten Ranssi ja Lahja seisolvat. Miten Ranssi kävi valkoiseksi, ja miten kirkastetulta han sitten năytti, ja Lahjakin; miten Ranssin kädet olivat sivulla kuin halaamaan valmiina, ja miten surullisesti hän katsoi äitiään joka ellauri105.html on line 234: naista oll laskeutunut polvilleen, ja miehet olivat pappia myóten ellauri105.html on line 235: vetäneet kätensä päällekkain. Papin asento oli hillitty. Muutama ellauri105.html on line 239: Ämmä Kareinen pistäytyi omia aikojaan hellalla. Naisten supse laantui, ellauri105.html on line 240: tai kevätsateen kohina, kuten pappi huomasi antautuneemmin voivansa ajatella. ellauri105.html on line 247: se katso ihmisten aikoihin eikä paikkoihin. Kiitos ellauri105.html on line 257: There is a pun in these names in the Hebrew. Oholah means "her tent", and Oholibah means "my tent is in hers". ellauri105.html on line 259: Telttamiesten harmitonta leikinlaskua. Mä melkein lyön vetoa et nää läpät nauratti Jeesusta, vaikkei se ehkä ääneen nauranut, viran puolesta. ellauri105.html on line 272: Sisarukset Ohola ja Oholipa, heidän haureutensa ja rangaistuksensa. ellauri105.html on line 280: 4. Heidän nimensä olivat: vanhemman Ohola ja hänen sisarensa Oholipa. Sitten he tulivat minun omikseni ja synnyttivät poikia ja tyttäriä. - Heidän nimensä: Samaria on Ohola ja Jerusalem Oholipa. ellauri105.html on line 283: 7. Ja makasi kaikkein nuorten miesten kanssa Assyriasta, ja saastutti itsensä kaikkiin heidän jumaliinsa, kussa ikänä hän jonkun osasi. ellauri105.html on line 285: 9. Sen tähden minä hylkäsin hänet värtämiestensä käsiin, Assurin lasten käsiin, joita hän himostansa rakasti. ellauri105.html on line 289: Jer. 3:7 Ja minä sanoin, sittenkuin hän oli kaiken tämän tehnyt: 'Palaja minun tyköni.' Mutta hän ei palannut. Ja hänen sisarensa Juuda, tuo uskoton, näki sen. ellauri105.html on line 293: Hes 16:28. Sitte sinä teit huoruutta Assurin lasten kanssa, ja et taitanut heistä kyllääs saada; ja kuin sinä olit tehnyt huoruutta heidän kanssansa, ja et taitanut heistä kyllääntyä; ellauri105.html on line 295: 14. Mutta hän meni vielä pitemmälle haureudessaan; kun hän näki seinään piirrettyjä miehiä, kaldealaisten kuvia, punavärillä piirrettyjä, ellauri105.html on line 296: Hes. 8:10 Niin minä menin ja näin, ja katso: kaikenkaltaisia inhottavia matelijain ja karjaeläinten kuvia ja kaikenkaltaisia Israelin heimon kivijumalia oli piirretty seinään yltympäri. ellauri105.html on line 299: 17. Niin Baabelin pojat tulivat ja makasivat hänen kanssaan hekumassa ja saastuttivat hänet haureudellaan, niin että hän saastui heistä. Sitten hänen sielunsa vieraantui heistä. ellauri105.html on line 300: 18. Mutta kun hän paljasti haureutensa ja paljasti häpynsä, niin minun sieluni vieraantui hänestä, niinkuin minun sieluni oli vieraantunut hänen sisarestansa. ellauri105.html on line 301: 18. Ja kuin hänen huoruutensa ja häpiänsä niin peräti ilmituli, suutuin minä myös häneen, niin kuin minä hänen sisareensa suuttunut olin. ellauri105.html on line 302: 19. Mutta hän yhä enensi haureuttaan, kun muisti nuoruutensa päivät, jolloin oli haureutta harjoittanut Egyptin maassa. ellauri105.html on line 312: 25. Minä annan minun kiivauteni tulla sinun päälles, että he armottomasti sinun kanssas toimittavat; heidän pitää sinun nenäs ja korvas leikkaaman, ja mitä jää, pitää miekalla lankeeman. Heidän pitää sinun poikas ja tyttäres ottaman pois, ja tähteet pitää poltettaman tulella. ellauri105.html on line 314: 27. Niin minä teen lopun sinun iljettävyydestäsi, jo Egyptin-aikaisesta haureudestasi; etkä sinä sitten luo silmiäsi heihin etkä enää muistele Egyptiä. ellauri105.html on line 328: Jer. 3:21 Kuule! Kalliokukkuloilta kuuluu itku, israelilaisten rukous, sillä he ovat vaeltaneet väärää tietä, ovat unhottaneet Herran, Jumalansa. ellauri105.html on line 330: Jer 18:15. Kuitenkin unohtaa minun kansani minun*: he suitsuttavat jumalille, ja pahennuksen matkaan saattavat ilman lakkaamata, ja käyvät tallaamattomilla teillä ellauri105.html on line 336: Jer. 7:9 Miten on? Te varastatte, tapatte, rikotte avion, vannotte väärin, poltatte uhreja Baalille ja seuraatte vieraita jumalia, joita te ette tunne. ellauri105.html on line 337: 40. Vieläpä he lähettivät sanan miehille, jotka tulivat kaukaa: katso, ne tulivat siinä samassa, kun sana oli lähetetty, nuo, joita varten sinä peseydyit ja maalasit silmäluomesi ja panit päällesi korut. ellauri105.html on line 342: 44. Hänen luoksensa tultiin, aivan kuin tullaan porttonaisen luo: niin tultiin Oholan ja Oholipan luokse - noiden iljettävien naisten. ellauri105.html on line 344: 45. Sen tähden hurskaat miehet rankaisevat heitä, niin kuin avionsa rikkojat ja veren vuodattajat rangaistaman pitää; sillä he ovat huorat, ja heidän kätensä on verta täynnä. ellauri105.html on line 355: 49. Teidän iljettävyytenne pannaan teidän päällenne, ja te saatte kantaa kivijumalainne kanssa tehdyt syntinne. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, Herra. ellauri105.html on line 363: Kannattaa muuten lukea sivulta RAAMATTU.FI Uushi Shana vienankarjalaxi. Se on hupaisa. Ehkä siteeraan sitä vielä jossain toisessa jaxossa. Mutta mitä mieltä normikristityn on oltava Pulkun pesäpuusta? Tuoko se lisää pökköä Kristuxen pesään vai päinvastoin vie tuhkatkin pesästä? Ehei! Tätä mieltä on muuan Iivana, ja "Markus" komppaa: ellauri105.html on line 395: En kiellä sitä, että tämä perinteinen kristinoppi voi kuulostaa armottoman dualistiselta, kylmältä ja jotenkin lattealta ”avarampaan” mystiikkaan verrattuna. En kiistä sitäkään, että tämän perinteisen kristinopin kannattajien joukosta löytyy paljon rakkaudettomia suutarisia, jotka voisivat ottaa käytöksessään esimerkkiä liberaaleilta kareisilta. Raamatullinen jumalakuva kuitenkin antaa uskolle kestävän kalliopohjan, ikuisen Rakastajan – ei vain ihmisten varaan jätettyä, pohjimmiltaan persoonatonta rakkautta, joka kaikessa kauneudessaan ei ratkaise perisynnin ongelmaa eikä kerro mitään kaikkein suurimmasta mysteeristä: kuolemanjälkeisestä elämästä. ellauri105.html on line 397: Joku voi kysyä, miksi Raamatun Jumalaan uskovan ja Jeesusta seuraavan kristityn pitäisi ylipäätään perehtyä ei-kristilliseen (saati sitten antikristilliseen) kirjallisuuteen. Itse vierastan ajatusta, että tietämättömyys inhimillisestä kulttuurista (johon kirjallisuuskin kuuluu) olisi kristitylle hyve. Paavali ei olisi osannut viitata sopivassa kohdassa pakanafilosofien teoksiin ateenalaisille puhuessaan eikä C.S. Lewis olisi osannut analysoida osuvasti Raamatun ja muiden tarinoiden eroja sivistyneille lukijoille kirjoittaessaan, jos he olisivat jättäneet ”jumalattoman” kirjallisuuden huomiotta. Toki on olennaista, että oman uskon perusta on tukevasti Jumalan omassa ilmoituksessa – oltiinpa sitten lukemassa maallista kirjallisuutta tai keskustelemassa maailmankuvien eroista ei-uskovan ystävän kanssa. Muuten ne sanovat kuin anhelitohtori: "timeo hominem unius libri." ellauri105.html on line 399: Joku ämmä kommentoi: Markus, kiitos kirjoituksestasi. On hyvä tutustua "maailman ihmisten" kirjallisuuteen ja taiteeseen. Seurakunnan tulee mennä ihmisten luokse, Jeesuskin luki kuin piru fariseusten kirjoituxia. Vaatii kuitenkin vankan uskon perustan, jottei oma usko ala horjuu. On tietysti myös osattava erottaa se, mikä ei tee hyvää uskovan ajatusmaailmalle, ettei "maailman Matti saastuta", kuten Sanassa sanotaan. Esim ortodoxiämmän rivot puheet on jätettävä omaan arvoonsa. ellauri105.html on line 404: Sanoilla, kuten niitä käyttävillä ihmisillä, ellauri105.html on line 416: Kai se sitten on jotain aikailua, palloilua, haahuilua, ellauri105.html on line 445: Märta Stenevi (MP) riktade en känga mot SD, KD, M och L ellauri105.html on line 449: – Det första gemensamma utspelet mellan de här fyra partierna valde man SD:s hjärtefråga, och att begränsa människors möjligheter att söka asyl i Sverige, genom att begränsa den humanitära skyddsgrunden och rätten till familjeåterförening. Det handlar inte om att hela tjocka släkten ska komma hit, säger C-ledaren. ellauri105.html on line 462: Pohjimmiltaan samasta asiasta on huoli kaikilla: miten tuoda sillan yli vain hyödyllisiä idiootteja ja päästä eroon laahuxesta ja kuolleesta painosta. Korona hjälpte lite, men inte på långtnär nog. Kolla tex Pisa-resultatena, för helvete. ellauri105.html on line 469: Oliko se irakilaisten käyttämä venäläinen taistelumyrkky? Amerikkalaisten agent orange tai napalm? Vaiko vaan vanhanaikainen nälistys? Venäläisten sotilaiden nylkeminen elävältä? Kiinalainen kidutus? Drawing and quartering? Käristäminen halstarilla? Hiiskatti tää on tiukka kisa! Kaikki missit ovat nättejä kuin Miss Sweden pageantissa. ellauri105.html on line 471: Naurettavaa höpinää. Jolpit herkuttelee ruumiilla, kukin äänestää oman tiimin puolesta. What right did the Soviet Union to tolerate the United States´ existence? Joku nainen sanoi järkevästi että ne on kaikki yhtä julmia koska niiden tarkoitus on tappaa toisia. ellauri105.html on line 482: Kävin viime viikonvaihteessa Rautalammin hautausmaalla, missä toimitimme panihidan siellä lepäävän pappismunkin haudalla. Miksi? Koska tuo pappismunkki oli toimittavan papin tuttava ja me muutkin tunsimme jollain tavoin tämän mielenkiintoisen elämän eläneen vainajan. Ja jotenkin vain tuntui oikealta käydä toimittamassa panihida tuolla syrjäisellä ortodoksisella hautausmaalla, jonne ei ole haudattu muita luostariasukkaita. Pappismunkki Mefodin (Matti Lehmonen) hautakivi Rautalammilla. (Kuva © Hannu Pyykkönen) ellauri105.html on line 484: Tuo pappismunkki oli kirkolliselta nimeltään Mefodi ja maalliselta nimeltään Matti Lehmonen. Hänen elämäntarinansa on melkoinen. Selvitin sitä hieman vieraillessani jälleen kerran Heinävedellä Valamon luostarissa. Kerron siitä jotain tässä lyhyesti. Tämä vuonna 1912 Konneveden rantamaisemissa syntynyt rautalampilainen meni jo varsin varhain harjoittelemaan luostarielämää Laatokan Valamon luostariin. Kimmokkeen sinne menoon tämä silloin vielä luterilainen 15-16-vuotias nuori mies sai silloiselta Kotkan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherralta, rovasti Mikael Iltonoffilta (Iltola). Niinpä hänet sitten varsin pian liitettiin Smolenskin skiitassa ortodoksiseen kirkkoon ja hän siirtyi Valamon luostariin noviisiksi. Mefodi kuvattuna Petsamon luostarissa 1939. (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari) ellauri105.html on line 486: Tuohon alkuaikaan sisältyivät sitten armeijapalvelus ja erilaisia muita kuuliaisuustehtäviä luostarissa, josta hänet lähetettiin silloiseen - nykyisen Tšekin ja Slovakian tasavaltojen muodostamaan - Tšekkoslovakiaan luostarikouluun opiskelemaan kieliä. Tuolta matkalta kielitaitorepertuaariinsa "tarttui" tšekin lisäksi venäjä ja kirkkoslaavi. Venäjää hän oli opiskellut jo Suomessa ollessaan, mutta ilmeisesti hän ei ollut käynyt mitään suureellisimpia kieliopintoja missään. Hänen myöhempi laaja kielitaitonsa oli enemmänkin suuren lahjakkuuden tai kuten isä Sergius Colliander, joka oli hänet tavannut, sanoi, nerouden, aikaan saamaa oppimista. Hänen sanottiin osanneet lukuisia kieliä ja ilmeisesti hän osasi melko hyvin tai jopa sujuvasti oman äidinkielensä suomen lisäksi, ruotsia, venäjää, saksaa, ranskaa ja ainakin enemmän kuin auttavasti kreikkaa ja ilmeisesti myös jonkin verran tšekkiä ja latinaakin. Tätä laajaa kielitaitoaan hän käytti sitten myöhemmin hyväkseen mm. tekemällä käännöstöitä. Hän käänsi suomeksi useita maailmanhistoriallisia merkittäviä kaunokirjallisia teoksia, mm. Leo Tolstoin "Hadži Murat", Ivan Turgenevin "Savua", Ilja Ehrenburgin "Pariisin kukistuminen", mutta myös mm. Tšehovia ja monia muita merkittäviä kirjailijoita. ellauri105.html on line 490: Tšekkoslovakian Pyhän Jovin luostarikoulun jälkeen hän palasi Laatokan Valamoon, missä hänet vihittiin ensin munkiksi juuri ennen sodan alkamista vuonna 1938. Seuraavana vuonna hänet siirrettiin Petsamoon, mistä hän sotavuosien aikana siirtyi sitten Ruotsiin ortodoksisen seurakunnan palvelukseen ja jossain vaiheessa, jatkosodan aikana myös Itä-Karjalaan. Itä-Karjalaa seurasi jossain vaiheessa Konevitsan luostari 40-luvun loppupuoliskolla. Luostari oli tuolloin siirtynyt Keiteleen Hiekkaan, missä Mefodi teki ahkerasti käännöstöitä. Keitelettä seurasi jälleen Valamo-jakso, nyt tosin Heinäveden Papinniemessä, minne luostari oli siirtynyt sotaa pakoon evakkoon. Tämä jakso kestikin sitten parikymmentä vuotta ja piti sisällään lähinnä luostarin sihteerinä toimimista ja luostarin kirjeenvaihdosta ja käännöstöistä huolehtimisen. Suurin osa tuolloisista munkeista ei osannut suomea, koska he olivat venäläisiä ja siirtyneet luostarin mukana evakkoon. ellauri105.html on line 492: Tuolle ajalle sisältyy myös varsin erikoinen ja omalla tavalla merkittävä ajanjakso niin koko Suomen ortodoksisen kirkon historiassa kuin varmasti myös Mefodin elämässä. Suomen ja Venäjän ortodoksisten kirkkojen "jääkausi", Suomen kirkon "melkein hajoaminen" kalenterikysymyksen edessä, munkkien karkottamiset ja pois muuttamiset ja monet muut tämän kaltaiset asiat. Kuusikymmentäluvulla ortodoksinen kirkko käytti jälleen Mefodin kielellistä lahjakkuutta hyväkseen ja hän toimi jonkin aikaa Kirkkojen Maailman Neuvoston (KMN) ekumeenisen komission jäsenenä Saksassa, jonne hän siirtyi pian pappismunkiksi vihkimisen jälkeen, mikä tapahtui vuonna 1968. Siirtyminen ulkomaille venäläisen ortodoksisen emigranttikirkon palvelukseen lienee ollut jonkinlainen turhautumisen ilmaus. Hän oli ennen sitä hävinnyt niukasti Heinäveden Valamon imugeenin eli luostarin johtajan vaalin ilmeisesti vain yhdellä äänellä. Kun samaan aikaan keskusteltiin koko Heinäveden luostarin lopettamisesta, koska vanhat munkit kuoluivat ja uusia ei saatu, hän pohti omia henkilökohtaisia ratkaisujaan. Myös hänen tehtäviensä suunnittelu - siis lähinnä hänen esimiestensä tekemät suunnitelmat - eivät oikein miellyttäneet ja siksi mahdollisesti hän päätti siirtyä ulkomaille. ellauri105.html on line 499: Saksassa menikin sitten seitsemisen vuotta ja kun hän 1975 palasi Suomeen, tietynlainen ynseä suhtautuminen, mitä hän katsoi kokeneensa jo ennen lähtöä, jatkui - ainakin hänen omasta mielestään ja kun hän ei suostunut siirtymään hänelle määrättyyn tehtävään, hän ei jäänytkään pysyvästi Heinäveden Valamoon, vaan siirtyi asumaan "maanpakoon" joksikin aikaa Joensuun ortodoksisen seurakunnan omistaman leirikeskuksen tiloihin, mistä hän sitten siirtyi asumaan Rautalammille. Jonkinlainen oman elämän ristiriitaisuus yhteiskunnan tai vaikkapa kirkon kanssa saattoi osaltaan johtua myös hänen omista henkilökohtaisista teoistaan lähinnä sodan jälkeisen ja ilmeisesti jossain määrin myös ennen sotaa tapahtuneen sosialistisen liikkeeseen ja kommunistiseen puolueeseen liittyvien järjestöjen toiminnassa. Hän oli mukana SNS-seuran toiminnassa ja jopa palveli SDPL:n nuorisolehteä Kiurua 40-luvun lopulla. Tämäkin ajanjakso oli mielenkiintoinen ja täynnä erilaisia pettymyksiä, jotka omalta osaltaan johtivat myöhempiin Mefodin elämän radikaaleihinkin ratkaisuihin. Rautalammilla pappismunkki Mefodi asui kuin munkki ensin velipuolensa kanssa hänen kotonaan ja välien viilennettyä elämänsä viimeisinä vuosina kunnan vanhuksille varaamissa asunnoissa, joita hän aina nimitti keljoiksi, kuten luostarissa oli tapana sanoa munkin asunnosta. Rautalammilta käsin hän matkusteli paljon ulkomailla ja pääsi käymään vielä myös Laatokan Valamossa, oman munkkielämänsä alkukodissa, jonne hän myös jossain vaiheessa mietti paluutaan, muttei kuitenkaan sitten sitä toteuttanut. Näitä muita ulkomaanmatkojaan hän lystikkäästi nimitti viihdekiertueiksi ja niistä ja monesta muusta retkestä olisi vielä paljonkin kerrottavaa. Hän kävi tervehtimässä matkoillaan myös vanhoja ystäviään, kuten esimerkiksi luostarin entistä leipuria, keittiömunkki Joonaa, Juojärven asemalla asuvaa munkkia, joka oli joutunut myös hankauksiin luostarinsa kanssa, mutta hän tapasi myös lukuisia tuttujaan ulkomailla. ellauri105.html on line 501: Mefodin ystäviä ja tuon ajan ortodoksisia vaikuttajia vasemmalta oikealle: Paavali (myöh. arkkipiispa), Markos, Isaki, Savva ja Pietari (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari) Pappismunkki Mefodi säilytti terävä-älyisyytensä ja sananvalmiutensa loppuun saakka. Häneltä saattoi saada kipakan ja terävän vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Otetaan tähän loppuun kaksi sellaista. Kun hän aikanaan Heinäveden Valamossa ollessaan istui Torakkahoviksi nimetyn munkkien asuntolan kuistilla yhdessä pappismunkki Savvan - toisen "koiranleuan" kanssa - valkoisissa viitoissaan ja pitkine partoineen ja paikalle saapui turisti kameransa kassa kysyen: "Saako ottaa kuvan?" - Mefodi jyrähti: "Joo, kuvata saa, muttei ruokkia." Toisen kerran saman kysymyksen edessä hän vastasi toimittaja-kuvaajalle, jonka hän ehkä epäili ottavan kenties huonolaatuisen kuvan. Hän sanoi: "Jospa tässä käy kuten paavi Pius V:lle, kun hänestä tehty maalaus - joka ei ollut paavin mielestä kovin ihastuttava - lähetettiin edelleen. Paavi oli näet kirjoittanut kuvan taakse: Älkää peljätkö, se olen minä, paavi Pius." Pappismunkki Mefodista jäi kirjoittamatta vielä paljon mielenkiintoisia asioita, mutta jospa jossain sopivassa vaiheessa saisin niistä koottua ja sanoiksi muodostettua toisen, pitemmän tarinan. Mutta olkoon nyt tämä jupina alkuna mahdollisesti uusille, uudenlaisille jupinoille tai ehkä paremminkin tarinoille ortodoksisista, mielenkiintoisista ihmisistä, joita ympärillämme on elänyt. Kuten aikaisemmin taisin mainita, alan taas itsekin joidenkin tuiki tuntemattomien ja eräiden hyvän-päivän-tuttujen kanssa väsyä tähän tietynlaiseen kriittiseen kirjoittamistyyliini, jonka jo kerran sain lopetettua. Jospa tässä syksyn ja talven aikana saisin lopetettua ja julkaistua jo melkein valmiit, keskeneräiset jupinani ja voisin lopettaa tämänkin Happy 1 -blogisivuston ympäristölle ja ainakin joillekin kanssaihmisille sopimattomana. HAP happy P.S. Infoa kirjoitusvirheistä ja muista hatarista tiedoista voi lähettää suoraan tämän blogin yhteysosoitteeseen: happy.ykkonen(at)gmail.com Ko. osoite ei ole muussa käytössä. Nettihoukka klo 11.44 ellauri105.html on line 513: Ole ystävällinen ja kommentoi mieluiten omalla nimelläsi, jos sinulla sellainen ellauri105.html on line 525: Hei kulta voisizä käydä kotimatkalla ihmiskaupassa? Lapset on melkein lopussa. Ihmiskauppa on trendaava nimike orjuutuxelle. Tunnusmerkeissä on aika tarkoitushakuisesti rättipäiden tapoja. Just tommosia temppuja isisporukat on tehneet naisille. Nyt nazihenkiset norjalaiset on tuominneet jonkun al-holistinaisen ihmiskaupasta. Ei siis uhriutumisesta, vaan ize teosta. Äiti oli näät ottanut omat lapset mukaan kultaa vuolemaan. Hizi kai omat lapset on ize kullekin ilmaisia, ei niitä tarvi hakea mistään kaupasta. Ei tässä ole mistään muusta kysymys kuin Breivikin maanmiesten kostosta. Naisille on hyvä kostaa kun ei rättipäille uskalla. Knut Hamsun hurraisi ja heiluttaisi hakaristilippua jos eläisi. ellauri105.html on line 538: Professorin mielestä sananvapaus on tietenkin tärkeä asia, mutta se asettaa hänen mukaansa tietyt rajoitteet siihen, mitä saa sanoa. ellauri105.html on line 543: Jee sittenhän Kimmosta tulee ruozinsuomalainen mamu! Niitähän kansallismielisessä maassa saa tappaa koronaan ja muutenkin vainota. Nej men ojoj! Det tjänar Kimmo inte längre att flytta till Sverige! Enligt HBL fre 9.5.2021 är "oborstade nationalister plötsligt rumsrena" i Sverige med! Invandringskritiska nationalkonservativa partier har i de nordiska länderna vuxit och blivit så stora att de blir svårare att negligera. Ny är det hög tid för Kimmo att komma ut till undsättning för de hotade sandslottena. ellauri106.html on line 33: Tässä albumissa roimitaan vastenmielistä Philip Rothia. Kehhuu kehveli kuin ainut oisi mualimassa joka munallen haisoo. ellauri106.html on line 46: Philip Roth has not had much luck with biographers. Late in his life, furiously aggrieved after the failure of his marriage to the actress Claire Bloom and the publication of Bloom’s incendiary memoir of their years together, he asked a close friend, Ross Miller, an English professor at the University of Connecticut, to take on the task. Roth sent Miller lists of family members and friends he wanted to be interviewed, along with the questions that he felt should be asked. (“Would you have expected him to achieve success on the scale he has?”) It didn’t work out, for various reasons. Roth had wanted Miller to refute a familiar charge, “this whole mad fucking misogynistic bullshit!” that he felt flattened his long erotic history into one false accusation. But Miller came to his own conclusion. “There is a predatory side to both Sandy and Philip,” he told a cousin of Roth’s. (Sandy was Roth’s older brother.) “They look at women—I’m not gonna write about this—but they are misogynist. They talk about women in that way.” ellauri106.html on line 60: Alexandra on tietysti izekin New York Jew. Sen vanhemmat asuu Upper West Sidella, takuulla varakkaita demokraatteja. Ehkä sellasia kuin Orange Is New Blackin vankilamirrin tanakka poikaystävä. Santra kirjoitti mainoxen myös Shtiselin 3. tuotantokaudesta, jota se varovasti kiitteli. Ei se sitten voi olla kokonaan pahakaan. Ehkä se on vaan tyhmä. ellauri106.html on line 69: From 1958 onwards, the couple lived in New York on the Lower East Side of Manhattan, and in 1959 they spent seven months in Italy on a Guggenheim grant. Upon their return, they both settled in Iowa City, where Roth led the Writers' Workshop at the University of Iowa. The experiences in small-town Iowa far away from the American metropolises flowed into Roth's second novel Letting Go (Other People's Worries), which was published in 1962, but in contrast to Roth's previously published volume of short stories Goodbye, Columbus caused mixed reactions from critics. Stanley Edgar Hyman, for example, criticized weaknesses in the narrative structure of the novel, the two narrative parts of which are only superficially connected, but praised what he saw as "the keenest eye for the details of American life since Sinclair Lewis". Letting Go is also the first novel in which Roth, as in numerous later works, made the writings of his literary predecessors an integral part of the narrative, and is therefore often referred to as Roth's first "Henry James novel". ellauri106.html on line 86: Instead of turning away from reality, Roth responded with satire, which he defined as "moral indignation translated into comic art". Roth's satire often arises from the disparity between ideals and reality, the naive disappointment of his heroes and the disillusionment of the American dream. ellauri106.html on line 88: A consistent trademark of Roth's work is rudeness and roughness, which often breaks out in the form of verbose ranting tirades. German meaning: “insult and insult and insult until there is no one left on earth who is not offended. ellauri106.html on line 93: Roth's protagonists are similar to each other. They are almost always male, almost always Jewish, often writers, and usually either Newark, New Jersey or the Berkshires with a few trips to Israel. ellauri106.html on line 104: He enjoyed a robust childhood and was poplar in high school where he was a bright student but not quite diligent enough in his studies to win a prized full scholarship to Rutgers where he wanted to study law. Roth attended Rutgers University in Newark for a year, then transferred to Bucknell University in Pennsylvania, where he earned a B.A. magna cum laude in English and was elected to Phi Beta Kappa. He received a scholarship to attend the University of Chicago, where he earned an M.A. in English literature in 1955 and briefly worked as an instructor in the university´s writing program. Less prestigious Bucknell University in Pennsylvania was Roth’s fallback school. There he abandoned his vague dreams of becoming a lawyer for the underdog and turned his attention to writing. ellauri106.html on line 106: That same year, rather than wait to be drafted, Roth enlisted in the army. Roth enlisted in the Army that year to avoid being drafted and assigned to unpleasant duty like the infantry. Fortunately he suffered a back injury during basic training and was given a medical discharge. Who knows. He returned to Chicago in 1956 to study for a PhD in literature but dropped out after one term. It was a yeasty environment for a young writer. Saul Bellow was a contemporary and with some what similar backgrounds and interests they could not avoid being rivals. During that year he met a lovely shiksa waitress Margaret Martinson, a single woman with a small child. He was smitten. An intense, but often troubled relationship ensued. At the end of the year he dropped out of the U of C and headed to the University of Iowa to teach in its creative writing program. None the less, whatever he may have said, Roth was not happy there, perhaps because the semi-rural Midwesterness of Ames was alien to him. After a while with Martinson in tow he moved on to a similar position at Princeton, another WASP bastion but one with even more prestige. Everyone who knew him recognized Roth as an early comer. He later continued his academic career at the University of Pennsylvania, where he taught comparative literature before retiring from teaching in 1991. Roth started teaching literature in the late 1960s at the University of Pennsylvania. The 1969 feature film adaptation of Goodbye, Columbus coincided with the publication of Portnoy’s Complaint, which soon became a best-seller amid controversy for its prurient content. (Those who've read it will likely not forget Portnoy's "love affair" with mom´s slab of liver in the fridge.) ellauri106.html on line 108: Nähtävästi Phillu oikein pyrkimällä pyrki sotapoliisixi mutta pylly venähti. Missä muka näkyy Midway ikkunasta? Sehän oli avomerellä? Roland Emmerichin Midway on nimittäin häpeilemätön paluu aikakauteen, jolloin sota oli jonkinlainen ihmiskunnan ulkopuolinen kiirastuli, jonka läpi soturien oli kuljettava täyttääkseen tarkoituksensa miehinä - tai heittäydyttävä liekkeihin tien tasoittamiseksi jäljessä tuleville. Tiedostavaa sodanvastaisuutta tai sen taistelujen kauheuden realismia on turha hakea. Midway on täynnä sotaelokuvaklisheitä. Eipäskun Midway Park on Chicagon keskuspuisto. Phillu on täynnä amerikkalaisia klisheitä. Ukrainan mamusta tuli vastenmielisen jenkki-isänmaallinen egoistiläjä. ellauri106.html on line 120: Phillu-Rothin nimikirjoituxessa on vanhemmiten äxä lopussa, kun sen kynä palaa vetämään tee-viivan tee-kirjaimen päälle. Miehen muotokuva-kirjassa se kertoo kuinka sen kenkäkauppias Al Bundy-tyylinen isä höyhentää sitä izetehostavasta nimikirjoituxesta ja ongenkoukun kanssa tunaroinnista. No ei sen isä ollut oikeasti kenkäkauppias vaan vakuutusmyyjä. Phillu-Roth ei varmaan paljon perustanut isäpapasta, tai sitten liikaakin. Äiti ainakin oli rakas. Iskä antoi sille narsismioppitunteja ja sen omistava äiskä ryömi öykkäröivän isän hännän alla. Sekin kävi misogyniakoulutuxesta. Nathanin ja sen perheen välit näyttää olleen ällöttävät, vuoronperään kylmää vittuilua ja ylitunteilua. ellauri106.html on line 132: Tässä pöyristyttää eniten miten Phillu-Rothilla ei ollut minkään valtakunnan izetuntemusta, sen mielestä se oli koko ajan synnitön (joitain ihan pikkuvirheitä lukuunottamatta) ja muut vaan ilkeitä ja väärässä. Se on psykopaatin taudinkuva. ellauri106.html on line 134: Phillu rakastui äitiinsä jo kouluiässä, se näytti siitä Mrs. Chiang kai-shekiltä, tarkoitaen siis Soong Mei-lingiä (alla). Sen omat vaimot oli kaikki Mrs. Philip Rotheja, paizi milloin unohtivat kävelypuvun ja lähtivät ilman lupaa sooloilemaan. Siinä vaiheessa Phillu karisti ne äkäseen. 1947 pikku turbojalka oli mustasukkainen Sandy-veljelle intissä, kun äiti itkeskeli sitä eikä turboa kun Frank Sinatra veisasi Mamselleä (alla). Sandy/Sherman oli muusikko ja klovni joka matki mainiosti Luther "Bojangles" Robinsonia, tapdancing ihmettä joka pääsi esiintymään eka kerran soolona, ilman valkoista esiliinaa Shirley Templen leffasssa. Muut mustat sanoi sitä setä Tomixi. Se kuoli pennittömänä ja sen hautajaiset maxoi Ed Sullivan. (Kekähän sekin oli, täytyy joskus kazoa.) Oli Lvovin juutalaiset meinootten aika hyvin integroituneet jenkkimeininkiin. Bojangles tarkoittaa riitapukari. Oikea Sandy oli piirtäjä ja mainosmies. ellauri106.html on line 177: Roth was far more prolific than either of the novelists he was frequently lumped with—29 full length novels and a dazzling debut novella over nearly 50 years. His output was also more diverse in style and topic than either of the other while reaping critical praise, armloads of awards, and commercial success. Yet at the core of his varied output were common threads—a Jewish identity with which he was not always comfortable but could not deny, a sense of being profoundly American— “if I am not American what am I”—a, a sex drive that was often creepily compulsive, and the world observed by fictional doppelgangers for the author, or sometimes the author himself as a fictional character. ellauri106.html on line 186: Aika lyhkönen nekrologi, kai kun vainajista pitää puhua vain hyvää. Tosta rantista ei sivullinen saa mitään tolkkua. Alempana on jotain selityxiä näytelmän henkilöistä. Ralph Waldo Emerson ei toki ollut juutalainen (vaikka koukkunokka), mutta Waldo ihaili rikkaita juutalaisia Roope Ankkoja kuten pyylevähkö Laurent Rotschild jotka diskonttaa vexeleitä yrittäjille kaikkialla länsimaissa. ellauri106.html on line 190: Phillussa oli ylimielisyyden henkeä joka ei lähtenyt edes Dale Carnegien kirjalla. Phillu tosiaan teki kandin kuten Nathan farmiliigassa, tosin Bucknellissa, ent Lewisburgin opistossa Pennissä, ei Vermontissa. Äiskänkieltä ja kirjallisuutta sekin luki ja oli niin olevinaan nero. Tässä vaiheessa Phillu sai tartunnan Thomas Wolfesta. Tokko sukua lihavalle yxityisezivälle Nero Wolfelle. Phillussa oli kyllä sen apumiestä Archieta ulkonäön puolesta. Tom Wolfen iskä oli hautakivien toimitusmies. ellauri106.html on line 193: “In 1949, when I was sixteen, I stumbled on Thomas Wolfe, who died at thirty-eight in 1938, and who made numerous adolescents aside from me devotees of literature for life. In Wolfe, everything was heroically outsized, whether it was the voracious appetite for experience of Eugene Gant, the hero of his first two novels, or of George Webber, the hero of his last two. The hero's loneliness, his egocentrism, his sprawling consciousness gave rise to a tone of elegiac lyricism that was endlessly sustained by the raw yearning for an epic existence—for an epic American existence. And, in those postwar years, what imaginative young reader didn't yearn for that?” -- Philip Roth ellauri106.html on line 195: Thomas Wolfe (1900–1938) was born in Asheville, North Carolina, and educated at the University of North Carolina and Harvard University. He taught English at New York University and traveled extensively in Europe and America. Wolfe created his legacy as a classic American novelist with Look Homeward, Angel; Of Time and the River; A Stone, a Leaf, a Door; and From Death to Morning. Wolfe's influence extends to the writings of Beat Generation writer Jack Kerouac, and of authors Ray Bradbury and Philip Roth, among others. He remains an important writer in modern American literature, as one of the first masters of autobiographical fiction, and is considered North Carolina's most famous writer. Ei mitään pientä. ellauri106.html on line 197: Dilsey oli mutiainen Faulknerin Sound and Furyssä. Lukaisin sen joskus mutten enää muista siitä mitään. ellauri106.html on line 207: "Kai mun pitäsi oppia tulemaan toimeen ihmisten kanssa paremmin", mietti Nathan. "Mixi sinun sellaista pitäisi oppia?" kysyi sen narsismikurssin opettajaneiti. Se oppi meni Phillulle perille. Narsistitädin opettamat sanat oli tyyten ällösanoja: ironia, arvot, kohtalo, tahto, näky, autenttisuus, ja tietenkin inhimillinen, jota Phillu tädin mielestä käytti liikaakin kuin pansuolaa. ellauri106.html on line 209: Phillu tykkäsi sotapoliisikoulussa pistinharjoituxista, sai huutaa "KILL! KILL!" ja työntää kovaa pehmeään. "Sillä lailla tarrataan vinosilmää kitusista, sillä lailla kommaripaskoilta ruuvataan kulli irti!" Vähän myöhemmin sen sotahuuto olisi "FUCK! FUCK!", aseena taas kova teräskalu, kohteena vaimot ja tyttöystävät. Totta puhuen, Phillu oli poikasena hizin väpelö ja itkupilli. Itki puhelimeen Dragsvikistä Sharonille. Sharon oli Al "Zipper" Shatzkyn 17-vuotias tytär. Nathan oli kirahvi ja Sharon pantteri. Kerää koko sarja, saat ikioman eläintarhan. Nathan opettaa Sharonille sanan "kyrpä" käytön ja neuvoo miten sitä pitää imuttaa. Mutta välimerkkien käyttöä ei vittu Sharon opi, ei kirveelläkään. Phillu on jo graduoitunut Tom Wolfesta Henry Jamesiin ja sen yhtä vittumaiseen kirjaan The Ambassadors. Kirkkovene Sharonilla on kyllä soutukunnossa. ellauri106.html on line 236: My Life as a Man is not nearly so consistently enjoyable as Portnoy's Complaint, but it is the product of a more painful period in the author's life. In his autobiography, Roth reveals that much of Tarnopol´s life is based on his own experiences; for example, Roth´s destructive marriage to Margaret Martinson, which is portrayed through Tarnopol´s relationship with the character of Maureen. ellauri106.html on line 262: Author Philip Roth was prolific and often made blackly comic reflections on his own life and relationships. When did they get divorced? ellauri106.html on line 272: He often said he did not want to have kids. ellauri106.html on line 276: Second wife Claire Bloom had a daughter, Anna Steiger, from her marriage to American actor Rod Steiger. In all likelihood, Philip Roth was as sterile as a band-aid. In other words, he was barren useless unproductive infertile sanitary antiseptic aseptic unfruitful sterilized disinfected hygienic arid uncontaminated needy untouched fruitless useless unpolluted uninspired boring futile pointless unimaginative unfertile germ-free impotent pure unprofitable childless rich vain trivial invalid effete ineffectual infecund uninfected lifeless inert bootless ellauri106.html on line 279: incompetent germicidal. ellauri106.html on line 288: Next to Hester Prynne herself, Dimmesdale is often considered Hawthorne´s finest character. ellauri106.html on line 313: Eisenhowerin kampanjointitiimi teki Disneyn kanssa yhteistyötä ja mainoksista luotiin hyvin piirrettyjen lastenohjelmien näköisiä ja joissa soi melodinen "I like Ike, you Like Ike, everybody likes Ike for president!"-teemalaulu ja "We don't want John(Sparkman) or Dean(Acheson) or Harry(Truman)." Ike oli rebublikaaneista rebublikaanisin. ellauri106.html on line 315: Republikaaneilla ei ollut ollut presidenttiä sitten vuoden 1933, jolloin Roosevelt oli kukistanut epäsuositun Herbert Hooverin. Puolueen ”big government” -ideologian vastainen kampanja oli raju. Siinä vastustettiin muun muassa korkeaa tuloveroa ja valtion puuttumista eri yhteiskunnan toimintoihin. Eisenhowerin sanottiin voittaneen vaalit naisten äänin, koska hänellä oli pitkän rasittavan kauden (pula-aika, toinen maailmansota, sitä seurannut työttömyys ja Korean sota) jälkeen parempia aikoja ennustanut hymy. Politiikan ulkopuolelta tuleminen ja sotasankarin maine olivat myös osa voiton avaimia. ellauri106.html on line 319: Eisenhowerin hallinto ei vaalilupauksista huolimatta laskenutkaan veroja vaan jatkoi laajoja yhteiskunnan suurhankkeita, joista kuuluisimmat Eisenhowerin ajalta olivat Interstate Highway System -nimisen freeway-moottoriteiden verkoston rakentaminen, joka loi yhdysvaltalaiset lähiöt suurkaupunkeihin seuraavina vuosina, ja ydinohjusten rakentaminen. ellauri106.html on line 327: Amerikan kirjainten James Dean ellauri106.html on line 343: Ei ihme ettei vanha hepatofiili tykännyt. Ja tässä lisää (sille) vastenmielisiä hemmoja: ellauri106.html on line 361: He is perhaps known for his proclamations during that period that "violence is as American as cherry pie" and that "If America don´t come around, we´re gonna burn it down." He is also known for his autobiography, Die Nigger Die! He is currently serving a life sentence for murder following the shooting of two Fulton County Sheriff´s deputies in 2000. ellauri106.html on line 372: Marcuse opiskeli germanistiikkaa ja kirjallisuushistoriaa pääaineinaan, filosofiaa ja kansantaloustiedettä sivuaineinaan, aluksi kaksi vuotta Berliinissä, sitten kaksi vuotta Freiburg im Breisgaussa. Hän väitteli kirjallisuuden alalta tohtoriksi 1922. ellauri106.html on line 374: 1928 hänestä tuli Martin Heideggerin assistentti. Vuonna 1932 Marcuse siirtyi Frankfurt am Mainin Yhteiskuntatutkimuksen instituuttiin (Institut für Sozialforschung). Tuolloin hän tutustuu ensi kertaa Karl Marxin "taloudellis-filosofiseen käsikirjoitukseen". Marxin nuoruudentuotanto teki suuren vaikutuksen Marcusen ajatteluun. Vuonna 1932 Marcuse arvostelikin jo artikkelissaan kapitalismia ihmisolennon lopullisena kriisinä. Kapitalististen olosuhteiden vallitessa ihmisen olemus ja olemassaolo (eksistenssi) eroavat toisistaan, ihminen vieraantuu eikä voi kehittyä vapaasti. ellauri106.html on line 379: Marcusen pääteokset ilmestyivät hänen Yhdysvalloissa viettämänään aikana. Teoksessaan Eros and Civilization (1955) hän pyrki yhdistämään Karl Marxin ja Sigmund Freudin ajattelun. Marcusen Yksiulotteinen ihminen puolestaan sai kaikupohjaa 1960-luvun lopun opiskelijaliikkeestä. Marcuse puhui usein opiskelijoiden mielenosoituksissa ja siten häntä – vastoin omaa näkemystään – alettiin pitää "uusvasemmiston isänä". Ich bin nicht der Vater! Marcusen tärkeimpiä oppilaita on Jürgen Habermas. ellauri106.html on line 384: Phillu oli eri huono juutalainen, ateistinen ja varmaan karioottinen Juudas Iskariot. Juutalaiset suorastaan vihas sitä. Se oli aiheuttanut niille enemmän pr-vahinkoa kuin ne jotkut hämärät juutalaisten salaiset pöytäkirjat ennen holokaustia. ellauri106.html on line 407: Ruth was a Catholic.1 And not only did he attend Catholic school growing up, his parents actually signed custody of Ruth over to the Catholic missionaries at St. Mary’s Industrial School for Boys in Baltimore when he was seven-years-old.2 So Babe was quite literally raised by the Catholic Church. ellauri106.html on line 411: Joku pölkkypää anglikaanipastori roimi Phillua ateismista Guardianissa yli 15v sitten: ellauri106.html on line 421: And this, too, is surely true of religion. In prehistoric times, Homo sapiens was deeply endangered. Early humans were less fleet of foot, with fewer natural weapons and less well-honed senses than all the predators that threatened them. Moreover, they were hampered in their movements by the need to protect their uniquely immature young - juicy meals for any hungry beast. We had less natural protection against repeated changes of climate than other species - yet we survived. Human spirituality would have played an important part. ellauri106.html on line 425: As well as the social cohesion that spirituality and early religious beliefs must have brought to threatened groups of humans, they must also have been a valuable mechanism to persuade humans to struggle against the odds. Surely, human spirituality is deeply embedded in our genes. Victor Frankl, in his observations about survival in Auschwitz, argued that in his view, only those inmates who had some spiritual sense, some idea that there was a power above that could see their suffering, found the strength and resolution to survive the terrible dehumanisation and deprivation of the concentration camps. ellauri106.html on line 434: Roth’s works have no Talmud, no Jewish philosophy, no mysticism, no religion, and as a self-professed atheist, Roth has consistently opted against reinforcing the tenets of Judaism as an author such as eg Cynthia Ozick does (whodat?). Roth writes out of hatred more often than not, and his work is open to the charge of anti-Semitism. ellauri106.html on line 436: Paskan marjat se mikään antisemitisti on, päinvastoin se on aivan Israelin valitun kansan pyhän kirjan paxuimpien omahyväisten sepustusten mallin mukainen rasistinen semitisti, joskin vailla Negevin autiomaan alkuperäisen Tasmanian tuholaisen siunausta. Se haukkuu veljensä ja omaa shixa vaimoa ja syyttää niiden perheitä ties mistä vääryyxistä. Se just on vitun jutkumaista, syntipukin on löydyttävä oman heimon ulkopuolelta. ellauri106.html on line 442: Mutta, väittää Lilith, Phillu nyökkyy Aatamin ja Jopin tarinoiden äärellä kuin Tvi Ari koleelissa lukemassa ääneen porukoiden kanssa talmudia ja midrashia ja halakhaa, koittaen löytää niistä elämälle merkitystä. Hizi eikö siinä ole merkitystä tarpeexi että saa ulahdella kaverien kanssa kuorossa miesten talossa ja että hiusverkkoämmät ähertää sillä aikaa kotona gefillte fischiä, ja sinne voi sitten mennä koleelista valmiin pöydän ääreen ärisemään lapsille. ellauri106.html on line 450: During what Henry Luce deemed the American century—the century during which America rises to a position of dominance on the globe—the Americanethos paradoxically plummets, in large part due to the Vietnam War and the Watergate scandal, politically charged events to which Roth pays particular attention in the novel because he sees them as formative of the 1990s moment at which he writes. ellauri106.html on line 482: John Chapman syntyi Massachusettsissa vuonna 1774. Hänellä oli yksi sisarpuoli. Vuonna 1798 hän istutti ensimmäisen omenataimitarhansa Alleghenyjoelle Pennsylvaniaan ja alkoi kasvattaa siellä omenansiemeniä. Hän ryhtyi perustamaan keväisin taimitarhoja uudisraivaajien reiteille niin että kun he saapuivat, hän saattoi myydä heille 2–3-vuotiaita taimia viidellä tai kuudella centillä kappale. Hän palkkasi avustajia hoitamaan tarhojaan lähdettyään itse etsimään uusia tarhapaikkoja uudisraivaajien edelle. Syksyisin hän palasi Alleghenyjoelle. Omenansiementen lisäksi hän kasvatti myös lääkekasveja. ellauri106.html on line 485: Chapman herätti paljon huomiota epäsovinnaisella ulkonäöllään ja elämäntavoillaan. Hänellä oli pitkä tumma tukka. Hän pukeutui kahvipapusäkkiin, jossa oli reiät käsille ja jaloille, ja hän kulki yleensä paljain jaloin myös talvella. Hän kantoi mukanaan kivääriä, tomahawkia, veistä ja muita metsurin tarvikkeita. Hänen kerrottiin pitäneen tinapannua hattunaan. Hän ei syönyt lihaa eikä mielellään ratsastanut hevosella, kaatanut puuta tai tappanut kalkkarokäärmettä. Hän nukkui usein ulkosalla. Vaikka hän edistikin tavallaan uudisraivaajien etenemistä intiaanien maille, hän oli myös hyvissä väleissä intiaanien kanssa ja vei heille lääkekasveja. ellauri106.html on line 486: Chapman oli myös saarnamies, ja hän seurasi teologi Emanuel Swedenborgia, joka saarnasi hyvien tekojen ja luonnon rakastamisen puolesta. Chapman ei kuitenkaan karttanut alkoholia, ja tuohon aikaan omenat olivatkin kirpeitä ja Chapmanin kasvattamia omenoita käytettiin etupäässä omenasiiderin tekoon. Chapman ei koskaan mennyt naimisiin, mutta kertoman mukaan hän kosi kerran erästä naista ja yritti kasvattaa suojiinsa ottamasta (sic) nuoresta tytöstä itselleen vaimoa siinä onnistumatta. ellauri106.html on line 510: Mitenkä niin "tuli"? Semmonenhan se on ollut alusta lähtien. ellauri106.html on line 519: From a hard-working, well-intentioned hero into a "shitty little capitalist." ellauri106.html on line 536: Although Roth’s heroes vary slightly—Levov, for instance, comes from a somewhat more privileged background and is five or ten years younger than Ringold and Silk—they share a demanding physical presence and, more significantly, the formative experiences of the Great Depression and World War II. ellauri106.html on line 576: Hölmäytetty Sharon vaihtaa kirjallisuuden pääaineexi, se "hivelee". Sharonilla on pettämätön (Phillun) eroottisten tarpeiden taju. ellauri106.html on line 578: Margaretia se muka bylsii vasten tahtoaan. Phillu uhrautuu sen pukilla ja nuollessaan sen pillua. Margaret itkee lohduttomasti kun se muka on niin ruma. (Kazo kuvaa hemmetti.) Höpsistä sanoo Phillu ja ajattelee ihan samaa. Margaret muka tekee izarin sen takia. Sähköteloitus olis ollut paikallaan. ellauri106.html on line 582: Phillu oli kylmän matelijan näköinen. Oikeassa oli, se oli kammottava. Woodyallenluokan pedofiili joka bylsi puolisonsa lasta. Kumma muuten ettei toi woodyallenismi tule missään mainituxi Phillun syntiluettelossa, vaikka luulisi, oli se sevverran ruma veto, pedofilialla ihan tieten tahtoen aikaansaatu kuolemantuottamus ellei murha. ellauri106.html on line 584: Lakmé on Léo Delibesin ooppera joka valmistui vuonna 1883 ja sai ensi-iltansa Pariisin koomisessa oopperassa Opéra Comique´ssa 1888. Teoksen libreton kirjoittivat Edmond Gondinet ja Philippe Gille ja se perustuu Pierre Lotin romaaniin Rarahu ou Le Mariage de Loti (1880). Teosta esitettiin vuosien 1888 ja 1893 välisenä aikana yhteensä 179 kertaa ja siitä tuli pian yksi ranskalaisten lempioopperoista. Ooppera on sävelkieleltään perinteinen ja sen tapahtumat sijoittuvat Intiaan. Juonessa brahmiinipapitar Lakmé rakastuu englantilaisupseeri Géraldiin. Oopperan keskeisiä teemoja on ihmisten väliset kulttuurierot. Tommosta kolonialistista ihmiskauppaa tämäkin. Britti Gerald kikkailee ja induskit nuolee sitä. Tuuhean holvin alla laulellaan. Mitähän sekin todistaa että Sandysta on tullut Sunny eli Sonja. ellauri106.html on line 590: Phillu häpesi vanhempiaan jotka käveli ghettoon sateessa ja toi mummeilta pahoja mamuruokia. Kålpirog i kruka ja kenkälaatikossa omenatorttua. NOLOA. Samoja luokkanousijan huonoja fiilixiä kuin Ferranten kirjassa. Meillä ei tarvinnut niitä olla, isovanhemmatkin oli herrasväkeä. Laskukkaita ollaan, dändyjä eikä niinkuin Phillu snobeja. ellauri106.html on line 599: Phillu myöntää izekin että Lydian ja Naatanin tarina kuulostaa kexityltä. Mixi niin upea jutku nuorimies tuhoaisi elämänsä tollasen shixan jalkovälissä, josta se ei edes pidä? No se ei viizi mainita hyviä hetkiä, joissa jutkujolppi sai vapaasti keekoilla, keikailla ja kukkoilla blondille shixalle, joka palvoi jokaista sen huulilta vuotavaa sanallista hunajan pisaraa. Niitä hetkiä ei maxa vaivaa mainita, koska niillä ei ole moraalista sisältöä. Mitä VITUN moraalista sisältöä? Ai koska niillä oli tollasta vaan tavista kivaa yhdessä? Sellaista ei lasketa, koska se ei vie wannabe snobia hitustakaan eteenpäin, kuten Lea tapasi sanoa. Egoistille moraali on yhden hengen peliä, pyrkyryyteen tarvittavaa Roope Ankkamaista uutteruutta pihiyttä ja izekuria. ellauri106.html on line 612: Näin se homma etenee. ellauri106.html on line 617: Kuten mainittiin jo albumissa 55, Amerikan 45. presidentti Donald Trump pyrki ikuistamaan punakeltaisen naamansa lakota-intiaanien pyhän vuoren kylkeen. Parempi loppusijoituspaikka olis ollut 20. vuosisadan toxisen maskuliinisuuden Mount Rushmore: Saul Bellow, Norman Mailer, John Updike ja Philip Roth. ellauri106.html on line 621: Mailer was hugely popular at his peak, but now he’s probably best known for that whole stabbing-his-second-wife awkwardness; Updike is regularly derided as “a misogynist”; and Bellow’s female characters are often, at best, thinly drawn, or full-on bitches and shrews. Now, inevitably, it’s Roth’s turn. Roth’s women were either “vicious and alluring” or “virtuous and boring”. ellauri106.html on line 640: No kazottiin American Pastoralista 2016 tehty filmi, joka oli kuten kirjakin aivan vitun epäreilu naisille ja vasemmistonuorille. Shixa nainen oli läpeensä konna (eikä vanhentunut koko aikana) ja arjalaisen näköinen viivasuinen Swede jutku synnitön, pikku pedofiliakin painettiin villaisella. Tämmönen meni 2016 vanhoilliseen yleisöön kuin häkä: nekrut oli taas alkaneet räyhätä poliiseille ja tyhmät nuoret änkyttämättömän mutta autistisen Gretan joholla puhuu jostain typerästä kasvihuoneilmiöstä. Onnex onnex sentään Trump oli justiinsa päässyt vallankahvaan eikä joku demokraatti neekeri. Helvatti amerikkalaiset on amerikkalaisia vaikka ne voissa paistaisi. Vie jutku jenkkeihin, tuo jutku jenkeistä, jutku se on sieltä tultuaankin. ellauri106.html on line 644: Lisää narsismipiirteitä Phillussa: Lydian tyttö Monika suhtautuu Philluun yhtä himokkaan kunnioittavasti kuin äitinsä (ainakin siihen asti kunnes se havaizi Phillun himoizevan sen tytärtä). Ketterät ja kurvikkaat, hiljaiset ja halukkaat, sellaiset me haluaisimme. Phillu raivostuu kun Monika kieltäytyy kunniasta Phillun kosiessa. Sen mielestä nimenomaam sitä on nöyryytetty jotenkin kun maa on ehkäisypillerien ansiosta muuttunut niin että naisetkin voi valita. ellauri106.html on line 651: Kaikkein traagisinta on että Phillu ja Gilmoren tytöt, siis etenkin ne äiskät, on ihan samanlaisia, aivan vitun ahdasmielisiä izekkäitä anaalis-obsessiivisia luokkatietoisia patriarkaalisia jurboja. Vizit ei muuta asiaa yhtään mixikään. Et voi istua täällä sisällä tuo hattu päässä! Minä olen sinun äitisi ja käsken sinua ottamaan sen pois! Monica minä rakastan sinua ja sinä rakastat minua, viimeisen kerran ota se hattu pois ennenkuin minä revin sen sinun päästäsi! Tee niinkuin minä käsken! Laita jalkasi yhteen! Ne ovat auki ja näytät alushoususi! Phillu tuijottaa kuolaten sun pillua! ellauri106.html on line 656: Aldrich-perhettä, suosittua radion teini-ikäisten tilanteiden komediaa, esiteltiin myös elokuvissa, televisiossa ja sarjakuvissa. Radiosarjan avajaisvaiheessa hankala teini-ikäinen Henryn äiti soitti: "Hen-reeeeeeeeeeeee! Hen-ree Al-drich!", Ja... ellauri106.html on line 699: Tri Spielvogel piti P. Tarnopolia yhtenä kansakunnan taide-elämän suurimmista nuorista narsisteista. Dodi! Rypäleitä persiissä. Kylä lähtee tosi izesäälivän kostonhimoisen narsistisesti liikenteeseen Peeter T. vaimon lyttäyxellä. Se alkaa kyynelehtiä omaa izeään heti kallonkutistajan pakeille päästyään kuin puristettu sitruuna. Vitut se mitään olis itseänsä tappanut, oli se itselleen sevverran tärkeä. Ja kaikkein nolointa oli mykistyä yleisön edessä. Tää koukkunokka äijä aivan pursuaa ällösanoja. Sen vaimo raapi sen käsiä kun se käytti blondeja opiskelijapupuja. ellauri107.html on line 34: Tässä albumissa silitellään vielä Peppyä mutta Hayakawan yleisen semantiikan kahdapuollon periaatteen mukaan enempi myötäsukaan. Tai sitten ei. ellauri107.html on line 36: Mix niin monet kauniit runoilijat ja romaanipojat on olleet paizi naisten miehiä myös katamiitteja aina Alkibiadeesta lähtien? Kai six etne on narsisteja, ne oikeasti tykkää omasta peilikuvasta ja siyä lyytä kestä tahansa joka tykkää siitä (paizi rumista). Kun hiukan kehuu niin sydän heillä sykkää. Juu juu jo sydän heillä sykkää. No täytyy myöntää mä menin pitemmälle... Olikohan Fragonard tapaus pisteessä? ellauri107.html on line 40: Fragonard oli täyteläisiä värejä ja rohkeita värieroja käyttänyt rokokooajan maalari, jonka maalauksissa ajan sirosteleva ja kevytmielinen ihanne tulee esille. Hän kuvasi aikansa seuraelämää laatukuvan hengessä. Hänen tunnetuin maalauksensa on keinuvaa naista esittävä Keinu, jota on pidetty hyvänä esimerkkinä koko rokokootyylistä. Taulun clou on käsi (ja arvatenkin keskijalka) ojossa sepalus auki maassa makaava hameiden alle kazova setämies. ellauri107.html on line 44: Fragonardilla oli vetiset silmät ja märkä suu kuin ruotsalaista säätiötä lypsäneellä Kimmo Oxasella. Peppy varmaan piti siitä, ei kai se olis muuten sitä maininnut. Maalaskohan Sandy samanlaisia? ellauri107.html on line 91: Neil Klugman is an intelligent, working-class army veteran and a graduate of Rutgers University who works as a library clerk. He falls for Brenda Patimkin, a wealthy Radcliffe student who is home for the summer. They meet by the swimming pool at Old Oaks Country Club in Purchase, New York, a private club that Neil visits as a guest of his cousin Doris. Neil phones her and asks for a date. She does not remember him but agrees. He waits as she finishes a tennis game which only ends when it gets too dark to play. ellauri107.html on line 97: At the end of his stay, Neil attends Ron's wedding to Harriet, who was his college sweetheart from Ohio. Brenda returns to Radcliffe in the fall, keeping in touch by telephone. She invites Neil to come up to spend a weekend at a Boston hotel. However, once they are in the hotel room, Brenda tells Neil she just received letters telling her that her mother found her diaphragm and that her parents know about their affair. They argue, with Neil asking why she left it to be found unless she wanted it to happen. Siding with her parents, Brenda ends the affair as abruptly as she allowed it to commence. Neil walks out of the hotel, leaving her alone in the room. ellauri107.html on line 99: Olipa tapahtumaköyhä juoni. Well, you win some, you lose some, on to new adventures. Intelligenteille Klugmaneille löytyy aina uusia diafragmoja. Mutta hullua että edes Peppu ize saattoi kuvitella olevansa moralisti, kun sen jutut on niin täynnä sitä izeä ja niin tyystin vapaita mistään empatiasta ja tiimihengestä. Mutta kuten sanottua, sen moraali on otettu farisealaisuuden pimeältä puolelta. Se on se ulkokullattu joka takoo rintaansa temppelissä ja kiittää ettei se ole samanlainen kuin toi publikaani. ellauri107.html on line 104: An American Dream is a 1965 novel by American author Norman Mailer. It was published by Dial Press. Mailer wrote it in serialized form for Esquire, consciously attempting to resurrect the methodology used by Charles Dickens and other earlier novelists, with Mailer writing each chapter against monthly deadlines. The book is written in a poetic style heavy with metaphor that creates unique and hypnotising narrative and dialogue. The novel's action takes place over 32 hours in the life of its protagonist Stephen Rojack. Rojack is a decorated war-hero, former congressman, talk-show host, and university professor. He is depicted as the metaphorical embodiment of the American Dream. ellauri107.html on line 108: Mailer's has similarities with Rojack: They both attended Harvard, served in World War II, had an interest in political office, did violence to wife, walked narrow ledges, and appeared on talk shows. Mailer seems to have drawn on his stabbing his second wife Adele Morales in Rojack's murdering of his wife Deborah. Mailer did not deny these similarities, but stated: ellauri107.html on line 116: Rojack's journey reflects a seminal theme for Mailer in the importance of growth by confronting serious existential situations with courage. In a 1963 letter, Mailer defines what he means by "existentialism" as "that character can dissolve in one stricken event and re-form in startling new fashion". ellauri107.html on line 124: Mailer attempted to use existentialism to excuse Rojack's misogynistic exploration as his "sexistentialist project". Rojack's victims are women and a black man, appropriate objects of the white male's "dominant wrath". ellauri107.html on line 129: Amerikkalainen yleisö on kirjailijoittensa mittainen. Eli alamittainen. Peppu ja sen jutkuporukat on tosi julmia ja tunteettomia sen saxalaiselle protestanttivaimolle. Tuolta varmaan tuntui laupiaasta samarialaisesta ja päähän potkituista filistealaisista Jehovan luvattua matuille niiden maat. ellauri107.html on line 131: Peppu seuraa jo tuiki tuttuja lainalaisuuxia: koska se on egoistinarsisti, se on myös oikeistolainen talousliberaali ja vanhetessaan muuttuu yhä konservatiivisemmaxi. Trumppia se ei sietänyt vaikka se on yhtä ilkeä ja yhtä nousukas, koska se on rikkaampi ja kuuluisampi eikä riittävästi snobi. Sehän on vaan raamatulla vinkkaava saxalainen protestanttigrynderi. Filistealaisten maat katoaa GT-sählämien sandaalien alle kuin Helsingin valtaamat Sipoon luontoalueet Velmu Viurusilmän grynderien kartalta. ellauri107.html on line 144: Wronging them, that is. Ehkä what was wrong Phillun kohdalla on että se olis ollut vain tai pääasiassa naistenmies. Ehkä se olikin salahinuri, uraniaani joka oikeasti kaipasi yhteiskunnan tukipilaria hanuriin. Oisko Herman tehnyt sille temput pienenä? Pepulla oli vanhuxena tälläinen 20v nuorempi homoihailija Benjamin Taylor: ellauri107.html on line 148: Twelve years ago I saw him through his last love. A young person less than half his age whose family strongly disapproved of the association and who evidently grew to disapprove of it herself. It was a trauma that might have plowed Philip under and that he told aslant in Exit Ghost, the novel dedicated to me (!). A couple of failed attempts at courtship followed, boring and painful for the women involved. Then he closed the door on heteroerotic life entirely. He’d learned how to be an elderly gentleman who behaves correctly. He joined the ranks of the impotent. ellauri107.html on line 152: "I am sensitive to nothing in all the world as I am to my moral reputation." Torment about rectitude plagued Philip as acutely as any itch in the loins. That a man who’d written lurid books and led a sleazy life should be so primly worried about what people were saying struck me as funny. But that's a typical symptom for narcissism. ellauri107.html on line 156: "I have, for instance, never—I repeat, never—written a word about women in general. This will come as news to my harshest critics, but it’s true. Women, each one particular, appear in my books. But womankind is nowhere to be found.” They just happen to be assholes one and all. Men are so much nicer friends. ellauri107.html on line 169: Nathaniel Hawthorne (July 4, 1804 – May 19, 1864) was an American novelist, dark romantic, and short story writer. His works often focus on history, morality, and religion. ellauri107.html on line 173: Much of Hawthorne's writing centers on New England, many works featuring moral metaphors with an anti-Puritan inspiration. His fiction works are considered part of the Romantic movement and, more specifically, dark romanticism. His themes often center on the inherent evil and sin of humanity, and his works often have moral messages and deep psychological complexity. His published works include novels, short stories, and a biography of his college friend Franklin Pierce, the 14th President of the United States. ellauri107.html on line 181: I felt pantheist then—your heart beat in my ribs and mine in yours, and both in God’s. . . . Whence come you, Hawthorne? By what right do you drink from my flagon of life? And when I put it to my lips—lo, they are yours and not mine. . . . Hence this infinite fraternity of feeling. . . . Ah! It’s a long stage, and no inn in sight, and night coming, and the body cold. But with you for a passenger, I am content and can be happy. . . . ellauri107.html on line 195: In the following excerpts from Hawthorne's The Blithedale Romance, the Hawthorne-like character, poet and narrator Miles Coverdale, and the Melville-like character, passionate monomaniac Hollingsworth suggest Melville's influence on the novel. The first person narrator, a young man who joins a major enterprise with mostly adventure-seeking motives, certainly calls to mind narrator Ishmael in Melville's Moby-Dick. The dark and brawny Hollingsworth, bearing a physical resemblance to Melville, cares for Coverdale and seeks his partnership, moreover, in an intensity that seems to parallel Melville's evident affection for and desire for intimacy with Hawthorne. The sharp, mysterious break in the relationships between the two authors and the fictional pair constitute yet another likeness. ellauri107.html on line 200: Coverdale describes Hollingsworth's "dark complexion, his abundant beard, and the rude strength with which his features seemed to have been hammered out of iron, rather than chiselled or moulded from any finer or softer material." He adds that in Hollingsworth's "gentler moods, there was a tenderness in his voice, eyes, mouth, in his gesture, and in every indescribable manifestation, which few men could resist, and no woman." ellauri107.html on line 204: Coverdale notes that "there was something of the woman moulded into the great, stalwart frame of Hollingsworth; nor was he ashamed of it, as men often are of what is best in them, nor seemed ever to know that there was such a soft place in his heart. . . . I besought Hollingsworth to let nobody else enter the room, but continually to make me sensible of his own presence by a grasp of the hand, a word, -- a prayer, if he thought good to utter it . . . ." ellauri107.html on line 208: Coverdale declares, "I loved Hollingsworth, as has already been enough expressed." He adds, "If . . .[Priscilla] thought him beautiful, it was no wonder. I often thought him so, with the expression of tender, human care, and gentlest sympathy . . . ." And in Hawthorne's most explicitly homoerotic allusion, Coverdale notes, "the footing, on which we all associated at Blithedale, was widely different from that of conventional society. While inclining us to the soft affections of the Golden Age, it seemed to authorize any individual, of either sex, to fall in love with any other, regardless of what would elsewhere be judged suitable and prudent." ellauri107.html on line 214: Actually, the reader would have to be remarkably obtuse not to recognize the sexual tension between Coverdale and Hollingsworth. If only we could know what Melville thought when he read it! Certainly, Melville was aware that Brook Farm in Roxbury, Massachusetts, which Blithedale represents, had enjoyed the company of Hawthorne as a communal society member for most of 1841. Perhaps he also knew that substantial portions of Coverdale’s first person narration are taken directly from Hawthorne’s Brook Farm journals, and he would certainly know better than we the extent to which the novel may also represent allusions to Hawthorne’s and his experiences together during the year before the publication of Blithedale. ellauri107.html on line 238: Same sex relationships in the all male environment of Billy Budd’s British as well as Herman Melville’s American ships are understood. As former First Lord of the Admiralty, British Prime Minister Winston Churchill once witheringly quipped, British naval tradition might well be equated with sodomy. Although Billy Budd lacks the “marriage” rites of Moby-Dick’s Ishmael and Queequeg, itcontains endearments for “Handsome Sailor” Billy that leave little doubt as to many of his mates’ ardent feelings toward him. The old Dansker on the British warship originates “Baby Budd,” also shortened to “Baby,” in reference to Billy, “the name by which the foretopman eventually became known aboard ship.” Readers also hear “one Donald” addressing Billy as “Beauty.” ellauri107.html on line 244: Claggart’s repressed, closeted attraction to Billy finds parallels with some interpretations of Hawthorne’s evident spurning of Melville’s too intimate attentions and Hawthorne’s character in The Blithedale Romance Coverdale’s similar rejection of the invitation from Holingsworth to be his “friend of friends, forever.” For Melville, Hawthorne’s Arthur Dimmesdale’s agonizing acknowledgement of adultery must have seemed a stunning parallel with what later generations would term “coming out of the closet.” Whether Hawthorne himself were a closeted gay man, it is clear that Melville was relatively open in his affections for the senior author and that those affections were somehow turned away and seem to have left a wound that never fully healed. The evils of the closet constitute a subtext in Billy Budd that may well have brought to its author’s mind the sad sundering of his closeness with Nathaniel Hawthorne. ellauri107.html on line 250: Billy is first the victim of Claggart’s closet, one with similarities to the Roy Cohn and J. Edgar Hoover kinds that project self-loathing onto their targets. Vere’s condition, on the other hand, while containing degrees of benevolence, ultimately emerges as more deadly than Claggart’s. Associating his heart with his hated feminine side, Vere crushes down his capacity for love and compassion with a thoroughly brutal, Night-of-the-Long-Knives sort of intolerance. He, who would never have initiated Billy’s demise, will not permit his own ardor to soften his inflexible judgment, as that would evidently equate with irresolution and weakness. After all, he might rationalize, he is the Captain and the Captain has an image to uphold – right? Forget justice; forget humane treatment; maintaining machismo holds precedence over all! And the tragic result: mindless, meaningless, totally unnecessary suffering and loss on the altar of nothing less than evil itself! ellauri107.html on line 256: Cohnia on epäilty homoseksuaaliksi, mutta hänen mahdollisista miessuhteistaan on vain spekulaatioita. Cohn kuoli 59-vuotiaana 2. elokuuta 1986 AIDS:in aiheuttamiin komplikaatioihin. Tauti oli diagnosoitu vuonna 1984. Cohn kielsi sairautensa loppuun saakka ja väitti kyseessä olevan maksasyöpä. LOL. ellauri107.html on line 260: Speculation about Cohn's sexuality intensified following his death from AIDS in 1986. In a 2008 article published in The New Yorker, Jeffrey Toobin quotes Roger Stone: "Roy was not gay. He was a man who liked having sex with men. Gays were weak, effeminate. He always seemed to have these young blond boys around. It just wasn't discussed. He was interested in power and access." Stone worked with Cohn beginning with the Reagan campaign during the 1976 Republican Party presidential primaries. ellauri107.html on line 264: Kyl tässä varmaan on vinha perä, kuten takuulla Pepullakin oli. Periköhän Benjamin Pepun asunnon? Joosef ja Benjamin oli nekin luultavasti sieviä homoveljexiä. Senkö tautta homo Tarmo Manni kirjoitti niistä niin tarmokkaasti? Kauniita poikia. Mannilta jäi kesken se viimeinen kaunispoika-kirja, mikäs sen nimi olikaan, Felix Krullin tunnustuxet. Huijari. Huijareita koko porukka näyttää olevan nää kaikista miehekkäimmät kirjailijat. ellauri107.html on line 282: Se ei ymmärtänyt naisista yhtään mitään paizi miten niitä parhaiten kiduttaa ja kiusata. Ei se niiltä eikä niille mitään muuta tahtonutkaan kuin pahaa. Kukaan sen naisista ei pystynyt tulemaan sen kanssa kun se oli niin ilkeä ja izekäs. Varmaan sen pipukin oli pikkuinen ja vetelä. ellauri107.html on line 298: Peppu kohotteli 60-luvulla jutkukulmakarvoja kuin torakka ampiaisten keittiössä ja loisi varakkaiden olohuoneessa. Ryyppi Susanin vuosikertaviinejä ja ikävystyi sen seurassa. Susan oli ihan liian vaatimaton ja totteli liian kesysti. Peppu oli tottunut juutalaisten rähisevään meininkiin. Se ois tarvinnut jonkun joka panee sen oikeasti kuriin. Siitä se ois tykännyt. Ei sillä muuten edes eteen ottanut. Joku sen tumpelointiin tympääntynyt tyttö kysyi onko totta että se yritti katkaista hinttikierteen? Kalikka kalahti ja Peppu älähti, koitti riisua tytön sukkahousuja. Ei siitä mitään tullut, ja tyttö jätti ovenrakoon viestin seuraaville tulijoille: ken tästä käy saa kaiken toivon heittää. Hui kauhistus: Puo harkizi jopa Suomeen muuttoa. Onnexi ei vakavissaan, meillähän on jo vahva ääni oikealta Ben Zyskoviz. ellauri107.html on line 302: Maureen ei laittanut mitenkään huonoa ruokaa, mutta se vaati sexiä. Pepulta se sai vain vanhussexiä joka oli kuin imeskelis digestiivikexiä. Susanilta Puo sai parempaa torttua kuin edes äidiltä. Mikä sitä viehättää noissa harmaasilmäisissä shixoissa? Onxe jotain kostoa? Onxne helpompia kusettaa kuin rebekat? ellauri107.html on line 319: Se kai sitten vahvisti. Ulina ei ainakaan siihen loppunut. ellauri107.html on line 328: Shulemin mukaan juutalaiset saivat maxaa kovan hinnan Rothin skandaalimaisesta maxarunkkukirjasta. Kuitenkaan yksittäinen juutalainen ei joudu maksaa kirjasta kuin 5-6 dollaria, jolla sen saa kirjakaupasta, Roth totesi myyntitietoisesti. ellauri107.html on line 333: 1 kipeimmistä takaiskuista oli lapsettomuus, johon Roth aikaa myöten resignoitui. Mutta koville se otti. ellauri107.html on line 337: “Vanhuus ei ole kamppailua, vanhuus on verilöyly”, Roth huutaa tuskissaan. Juutalaisuutta Rothille edusti juutalaisten loputon puhetulva. ellauri107.html on line 342: Vanheneminen murtaa ulkokuoren, mutta jättää ihmisen sisälle vanhat tarpeet, ei tosin paisuvaisia. “Seksi ei ole vain kitkaa ja pintapuolista huvia. Seksi on myös kostoa kuolemalle. Älä unohda kuolemaa”, Kepeshin eksistentialistinen sanoma kuuluu. Höpö höpö, lisääntyminen on sitä, sexi on vaan väline. Tuhkamunat jää kihnuttamaan eikä tule lasta eikä paskaakaan. ellauri107.html on line 344: Rothin kantavia teemoja on EAT! FUCK! KILL! Viimeximainittu pakottaa hyväksymän ihmiselämän rajallisuuden. Mitä jää jäljelle? Halu jättää jälki (tai edes tahra) omasta ainutkertaisesta elämästään kanssaihmisten keskelle. No Philip kyllä jätti paljn tahroja, mm. äitykän jääkaapin oveen. Mistä lähtien uhmakkuus on jaloa? Philip Roth on kuollut, allekirjoitus Jehova. ellauri107.html on line 351: Vaughn Monroe on ikävän näköinen hörökorvainen paleface joka vetää kyllä hyvin bassona Ghostriders in The sky. Pres. Reagan esittelee Vaughnin ex trumpetistina. Pili työnteli sen tahdissa 40-luvun tyttöjä housuerektio edellä pitkin talkitettua tanssilattiaa. Se oli kesä jolloin kaikkien ajatuxet täytti presidentin penis. Phillu Roth on penisten presidentti. Riittää. Tämä on aivan kuvottavaa. ellauri107.html on line 355: Setämiehet (Pili ja sen narsistinen peilikuva) pitää neuvoa naimisesta. Se lähentää niitä miesystävinä. Faunia (paljonpuhuva nimi: Pan perseeseen) on pudonnut sosiaalitikkailta ja on siis kokenut demokratisoitumisen. Siitä Pili on sille vahingoniloinen. Miesten izemurhat vähenivät kun Viagra halpeni. Faunia 14v toisin kuin Nabokovin Lolita ei muka antanut kähmivälle isäpuolelle. ellauri107.html on line 356: Smoky bylsii yhtä aikaa 3 siivoojaa. Siinä vasta hyvä pillu pantavaxi reportoi Pili-setä. Miten Smoky houkutteli naiset siihen? No kyrvällään. Vitun moukkamainen apina, tää laiha karvaturri julkero. No mieshän tietää millon kunnon pillu astuu huoneeseen vai mitä? Sama pätee kääntäen. Pili tietää miloin kunnon kyrpä astuu huoneeseen. Faunia on Coleman-hahmoisen Pilin nymfetti. Kazo tännepäin kun puhuttelen sinua. Pilikin takusti napsi Viagraa. ellauri107.html on line 359: Vanhus ja Meeri, ja täysi latinki, viimeisen kerran. Mikäs sen liikuttavampaa? Liikkuvat taaxe ja laukaus, laukaus, sarrrrrja. Vanha mies on kuin tanssiaisten seinäkukkanen. Poimii ryppylehtipersiljaa. ellauri107.html on line 362: Oikein arvasin, Pililla oli tahra housuissa. Sen Tena Gentlemen vaippa oli vuotanut. Ilmeisesti tää kirja on Pilin surutyötä eturauhasleikkauxen jälkeisestä impotenssista. Sitä se oli sanoi äite kannettuaan sen pihalle tikun nenässä. ellauri107.html on line 366: Hawthornen tapaisia ihmisiä, viisaita vainajia. Hiljaisuus korkoa korolle kasvavana omaisuutena. Siinä mies joka osasi panna töpinäxi. 3 gallonaa luomumaitoa. Tietämätön hengen syvyyxistä. Kuoleman ahistuxen aikaansaama sexuaalinen kaipaus. Jyrkät jenkkiposkipäät ja leuka ja pitkä ehdottoman naisellinen kaula. Siitä näki kuinka leikkisä hiän osasi olla. Vaikka lukutaidoton ja totaalisen erilainen kuin hiäntä Viagran voimalla bylsivä sivistynyt proffa jonka isoon päähän mahtui kahden kuolleen kielen sanakirjat. ellauri107.html on line 370: Hyväxyä täydestä sydämestä elämisen järjetön merkityksellisyys sellaisena kuin se on. Hän soitti aamiaisen jälkeen juristilleen Nelson Primuxelle. Perheessä jossa on Markin kaltainen kaunainen poika. Hän tiesi miten olla isä. ellauri107.html on line 375: Ulkona nurmikolla Colemanin valtasi äkkiä närkästys. Ello israeliitti. Ei koko elämässään koskaan pyytänyt mitään anteexi. Kosti koko rahalla. Vittua se viittaa kreikkalaisiin kaunankantajiin, niitä piisaa juutalaisten Raamatussa ihan kotitarpeixi. Melkein soitti muistuttaaxeen Markielle minkälainen mulkku se oli aina ollut. Ei, se ei tarkoittanut izeään vaan poikaa Markoa. Tässä kohtaa Coleman on Hermanni ja Pili ize Marko. ellauri107.html on line 377: Coleman tajusi haluuvansa Faunian persettä niin kovasti ettei muu merkinnyt mitään, ei omat lapsetkaan. Tää on karhun elämää saa mettä ammentaa, tai sen loppua (italics in the original). Sietämättömintä oli se että hänen päivänsä olisivat kohta luetut. Hän potkaisisi kohta tyhjää. (Ei vittu vielä 13v siihen menisi, tai oikeammin 20v. Liian pian angstasi.) Paras lakata nipottamasta ja ottaa johtotähdexi pelkkä musta tähti. Toi on muuten hyvä havainto, Philip Roth on nipo. ellauri107.html on line 388: Fiktiivisen saxalaisen tyttöystävän äiti oli komentanut: Lapset hiljaa siellä tehän metelöitte kuin junanvaunullinen juutalaisia! Selkeesti tää semitisti on ize suurin rasisti. Ja naistenmätkijäxikin se osoittauttu, varsinainen Urho Turhapuro siis. Haisee hieltä kirjoituxen tuoxinassa kuin Fred Karlsson lookalike. Se ja Maureen on siitä samixia että molemmilla on toisilleen kauna hampaankolossa, ne syyttävät toisiaan ja kolmansia tahoja aina ize tunaroituaan omat mahkunsa. ellauri107.html on line 390: Oi mixi hylkäsinkään Dina Dornbuschin - ja vielä Maureenin takia? Sitä en anna Maureenille ikinä anteexi! Jos oisin mennyt sijaisexi Amherstiin voisin olla nyt brexit-Oxfordissa maanpakolaisena kuten Ympyräsuu. Noinkohan kohta englantilaisten tankit vyöryy Glasgowiin ja Edinburghiin kuin Prahan keväänä. ellauri107.html on line 438: Myra Babbitt—Mrs. George F. Babbitt—was definitely mature. She had creases from the corners of her mouth to the bottom of her chin, and her plump neck bagged. But the thing that marked her as having passed the line was that she no longer had reticences before her husband, and no longer worried about not having reticences. She was in a petticoat now, and corsets which bulged, and unaware of being seen in bulgy corsets. She had become so dully habituated to married life that in her full matronliness she was as sexless as an anemic nun. She was a good woman, a kind woman, a diligent woman, but no one, save perhaps Tinka her ten-year-old, was at all interested in her or entirely aware that she was alive. ellauri107.html on line 439: “Now you look here! The first thing you got to understand is that all this uplift and flipflop and settlement-work and recreation is nothing in God's world but the entering wedge for socialism. The sooner a man learns he isn't going to be coddled, and he needn't expect a lot of free grub and, uh, all these free classes and flipflop and doodads for his kids unless he earns 'em, why, the sooner he'll get on the job and produce—produce—produce! That's what the country needs, and not all this fancy stuff that just enfeebles the will-power of the working man and gives his kids a lot of notions above their class. And you—if you'd tend to business instead of fooling and fussing—All the time! When I was a young man I made up my mind what I wanted to do, and stuck to it through thick and thin, and that's why I'm where I am to-day, and—Myra! What do you let the girl chop the toast up into these dinky little chunks for? Can't get your fist onto 'em. Half cold, anyway!” ellauri107.html on line 484: Finkelstein asserted that five dollars was not too great a sum, not for a really high-class lighter which was suitably nickeled and provided with connections of the very best quality. “I always say—and believe me, I base it on a pretty fairly extensive mercantile experience—the best is the cheapest in the long run. Of course if a fellow wants to be a Jew about it, he can get cheap junk, but in the long RUN, the cheapest thing is—the best you can get! Now you take here just th' other day: I got a new top for my old boat and some upholstery, and I paid out a hundred and twenty-six fifty, and of course a lot of fellows would say that was too much—Lord, if the Old Folks—they live in one of these hick towns up-state and they simply can't get onto the way a city fellow's mind works, and then, of course, they're Jews, and they'd lie right down and die if they knew Sid had anted up a hundred and twenty-six bones. But I don't figure I was stuck, George, not a bit. Machine looks brand new now—not that it's so darned old, of course; had it less 'n three years, but I give it hard service; never drive less 'n a hundred miles on Sunday and, uh—Oh, I don't really think you got stuck, George. In the LONG run, the best is, you might say, it's unquestionably the cheapest.” ellauri107.html on line 496: “Good Lord, I don't know what 'rights' a man has! And I don't know the solution of boredom. If I did, I'd be the one philosopher that had the cure for living. But I do know that about ten times as many people find their lives dull, and unnecessarily dull, as ever admit it; and I do believe that if we busted out and admitted it sometimes, instead of being nice and patient and loyal for sixty years, and then nice and patient and dead for the rest of eternity, why, maybe, possibly, we might make life more fun.” ellauri107.html on line 504: Whenever Thompson twanged, “Put your John Hancock on that line,” Babbitt was as much amused by the antiquated provincialism as any proper Englishman by any American. He knew himself to be of a breeding altogether more esthetic and sensitive than Thompson's. He was a college graduate, he played golf, he often smoked cigarettes instead of cigars, and when he went to Chicago he took a room with a private bath. “The whole thing is,” he explained to Paul Riesling, “these old codgers lack the subtlety that you got to have to-day.” ellauri107.html on line 513: Babbitt looked up irritably from the comic strips in the Evening Advocate. They composed his favorite literature and art, these illustrated chronicles in which Mr. Mutt hit Mr. Jeff with a rotten egg, and Mother corrected Father's vulgarisms by means of a rolling-pin. With the solemn face of a devotee, breathing heavily through his open mouth, he plodded nightly through every picture, and during the rite he detested interruptions. Furthermore, he felt that on the subject of Shakespeare he wasn't really an authority. Neither the Advocate-Times, the Evening Advocate, nor the Bulletin of the Zenith Chamber of Commerce had ever had an editorial on the matter, and until one of them had spoken he found it hard to form an original opinion. But even at risk of floundering in strange bogs, he could not keep out of an open controversy. ellauri107.html on line 516: Company sends out to China, and you live in a compound and don't have to do any work, and you get to see the world and pagodas and the ocean and everything! And then I could take up correspondence-courses. That's the real stuff! You don't have to recite to some frosty-faced old dame that's trying to show off to the principal, and you can study any subject you want to. Just listen to these! I clipped out the ads of some swell courses.” ellauri107.html on line 518: He snatched from the back of his geometry half a hundred advertisements of those home-study courses which the energy and foresight of American commerce have contributed to the science of education. The first displayed the portrait of a young man with a pure brow, an iron jaw, silk socks, and hair like patent leather. Standing with one hand in his trousers-pocket and the other extended with chiding forefinger, he was bewitching an audience of men with gray beards, paunches, bald heads, and every other sign of wisdom and prosperity. Above the picture was an inspiring educational symbol—no antiquated lamp or torch or owl of Minerva, but a row of dollar signs. The text ran: ellauri107.html on line 532: Phil ei lähde litomaan kun se pihinä miehenä ei kärsi luovuttaa second händ huonekaluja ilmatteexi exälle. Snål spar fan tar. Sitä se ei etenkään kestä kun paita uhkaa ruveta kirjoittamaan bestsellereitä ilkeästä miehestä. Tähän kaupunkiin ei mahdu kuin yxi huippukirjailija! ellauri107.html on line 544: No tulihan se sieltä. Sitä mä olinkin jo pitkään epäillyt. Pepun veli Moe ei ole yhtään parempi, se kohtelee vaimoaan kuin siivousrättiä ja puhuu rasistista paskaa mm. intiaaneista. No ei se sentään kait ole yhtä pelkuri kuin Phillu. Siinä muuten yxi Phillua ja Mäkelän Hannua yhdistävä piirre, ne on vitun pelkureita molemmat. ellauri107.html on line 548: Phillu on moraalisen kysymyxen äärellä kuten Lordi Jim, Ivan Karamazov ja Kate Croy. Jimin ja Iivanan jo tiedänkin (kusipäitä), entäs tää Kate Crow? No se on Henry Jamexen (kusipää) antisankaritar kirjasta Pulunsiipi. ellauri107.html on line 552: With Kate as a companion, Milly goes to see an eminent physician, Sir Luke Strett, because she worries that she is suffering from an incurable disease. The doctor is noncommittal but Milly fears the worst. Kate suspects that Milly is deathly ill. After the trip to America where he had met Milly, Densher returns to find the heiress in London. Kate wants Densher to pay as much attention as possible to Milly, though at first he doesn't quite know why. Kate has been careful to conceal from Milly (and everybody else) that she and Densher are engaged. ellauri107.html on line 562: Phillun kertomus ekan vaimon abortista olis hirvittävää kuultavaa sen lukemana äänikirjana. Kamala se on muutenkin. En usko sen seliselistä sanaakaan. Kylmä hirviö, hirvee kylmiö. Callekin puhui mielellään moraalista izekurista ja periaatteista. Ne on anaalis-obsessiivisten apinoiden mielisanoja, sellaisten joiden kurenauha peräaukossa on liian tiukalla. ellauri107.html on line 564: Periaatteet? Jaa että mitkä ne taas olivatkaan? Eiköhän niillä ollut jotakin tekemistä velvollisuuteni, rohkeuteni, antamani lupauksen kanssa. ellauri107.html on line 568: minun asunnossani; ollessaan palaamassa kotiin jokakeskiviikkoisesta varieteen iltapäivänäytöksestä. He olivat poikenneet tervehtimään minua, ja olohuoneessa, kuin virtahepo sohvalla, oli istunut Maureen lukemassa jotakin monistettua televisiosarjaa, johon joku oli »luvannu» hänelle osan. Kymmenen minuuttia rakastettavaa, joskin vaivautunutta keskustelua, ja sitten vanhempani olivat ellauri107.html on line 569: lähteneet junalle. Oletin heidän muodostaneen mielipiteensă Maureenista Morrisin ja Lenoren puheiden perusteella. Olin väärässä. Morris ei ollut edes maininnut Maureenia heille. He olivat päässeet hänestä perille omin päin tavattuaan hänet vain kymmenen minuutin ajan. Talk about serendipity! ellauri107.html on line 573: on maailma edessäsi ja se on kaikki sinun jos kumarrat meitä. Sinä voit saada mitä hyvänsä, mitä hyvänsä, miksi sinä tyydyt tällaiseen Peppu, kuuletko sinä? Kuuntelen. Vituttaako vituttaako kuuntelen... »Peppu», kysyi äitini, rakastatko sinä häntä? Tietenkin rakastan. Niin että mitäkö mină haluan huutaa puhelimeen juuri sillä hetkellä? Minä tulen kotiin. Ottakaa minut kotiin. En halua tehdä näin. Te olette oikeassa, hänessä on jotakin vikaa: hän on mielipuolinen. Minä en. Mutta minä vain annoin sanani! Juutalaisen sanan! Juutalaisuus velvoittaa! Isäni sanoi: »Sinun äänesi kuulostaa minusta omituiselta.» »No, rehellisesti sanoen en odottanut saavani ihan tällaista vastaanottoa kertoessani, ettă olen menossa naimisiin.» ellauri107.html on line 584: Tiedän, tiedän. Olen kiitollinen siitin vaikka tehoton. Joten älkää ellauri107.html on line 609: Jos haluaa perusteellisesti ymmärtää ja oikein arvioida avioliiton sisäistä rakennetta ja sukupuolten suhdetta, pitää heittää ainakin lyhyt kazaus sen kehityxen historiaan, ennen kaikkea johtoajatuxiin joiden mukaan se on määritelty. Sikäli kuin voidaan selvittää, aikojen alussa nainen oli miehen omaisuutta kaikilla Euroopan sivistyneillä kansoilla. Ostamalla tai vaihtamalla mies sai täyden omistusoikeuden häneen ja hänen lapsiinsa. Tästä syystä hän saattoi vapaasti menetellä naisen kanssa, esim. myydä, karkoittaa tai ottaa kilpailijoita, samaan aikaan kuin nainen jäi hänen suhteensa täysin vaille oikeuxia, pysyvästi sidottuna ja lojaaliuteen ja kuuliaisuuteen velvoitettuna. Sellaisena miehen ja naisen suhde on yxinkertaisesti vahvemman oikeutta: primitiivistä patriarkaalisuutta. Sitä on yhä olemassa sivistymättömillä kansoilla kyseenalaistamattomana lakina. ellauri107.html on line 611: Miehen ja välistä yhteyttä voi luonnehtia oikeasti avioliitoxi vasta kun miehen absoluuttista valtaa rajoittamassa on joitakin velvollisuuxia naista kohtaan. Kaikkialla tämä tapahtuu vasta kun naisen perhe ei anna naista ilman ehtoja miehen valtaan, ennen kaikkea ei ilman myötäjäisiä, jotka korottavat naisen "vaimon" asemaan ylemmäxi jalkavaimoja. Hänen sukunsa saa sillä lailla häneen oikeuxia, joiden mukaan hänen lapsiaan on pidettävä miehen "laillisina perillisinä" yli hänen muiden lastensa. Tällä lailla syntyi vanhin tietoinen rakennelma sexuaalisille suhteille luonnollisesta vahvemman oikeudesta laillisen avioliiton nimellä, vakuutuxena varakkaan suvun naisille miehen moniavioista taipumusta vastaan. Muussa suhteessa alusta alkaen avioliitto säilytti omistussuhteen luonteen. (Eli rikkaan suvun naisesta tulee osakeyhtiö osaomistajina oma suku ja aviomiehen porukat.) ellauri107.html on line 617: Juutalaisilla oli vielä polygamiaa, niiden eevat oli tehty aatamille avuxi ja viihteexi sen kylkiluusta. Mies oli vaimon pää ja vaimon tuli pyhästi luvata sitä totella. Jeesuxen puheet tasa-arvosta löi lyttyyn krstinuskon suurin apostoli Paavali, juutalainen, oikein pesunkestävä. "Lakiin" vedoten se niittasi naisen paikalleen vuosituhansixi tottelemaan miestä kakkosluokan olentona: "sillä miestä ei ole luotu naisen hyväxi, vaan pikemminkin päinvastoin, nainen on luotu miehen hyväxi." Tästä tuli dogmi näihin päiviin saakka niissä piireissä jotka luottaa "luotettaviin ilmestyxiin", vaan kyllä sille muutkin hyvät veljet nyökkivät. No parannus on sentään että miehenkin "pitäis" olla uskollinen vaimolle noin periaatteen tasolla. Harvat sitä noudattavat, mutta ajatuxenahan se on hieno. Kun muu seura kielletään, vaimosta voi kuin voikin tulla ihmisen paras ystävä. ellauri107.html on line 619: Mutta toisaalta, sexi oli lähes kiellettyä paizi siittämisen tarkotuxessa. Naiset jaettiin 2 tyyppiin, Magdalena huoraan ja Madonna äitykkään. Älä pidä muita naisia. Parempi vielä jos et pidä mitään naisia ja heilut munkkiseurassa. (Näin viime yönä unta että Seija vaati multa sexiä. Se melkein onnasi ja olis onnannutkin ellei sänky ois ollut liian pehmeä. Siis unessa. Älä unta nää.) No Luther salli bylsinnän siunatussa liitossa vaikka se on syntiä koska ukkomiehellä on muuten liian tylsää. Mutta vika oli Eevan joka antoi omenan, sixi sen on toteltava Marttia. ellauri107.html on line 623: "Älä unohda että olit nuoruuteni rakkaus ja elämäni tärkein ilo, rakastetuin ja arvollisin maallisesta lohdustani. Sen rakkauden syy on enemmän sisäinen hyvyytesi kuin ulkonaiset hyveesi, vaikka jälkimmäisetkin ovat monet. Jumala tietää, sinä tiedät ja minä voin sen sanoa, että meidän yhteytemme oli sallimuxen työtä, ja jumalan kuva toisissamme eniten meitä veti toisiemme puoleen." ellauri107.html on line 625: Vähän parannusta verrattuna kreikkalaiseen filosofiin joka sanoi (kukahan se oli?): meillä on hetairat viihteexi ja ostohuorat ruumiin tarpeixi, ja sitten vielä vaimot jotka poikii meille laillisia lapsia ja joiden tehtävä on pitää huolta laskuista. ellauri108.html on line 38: Käsitteiden "ikävä mulkero", "kusitolppa" ja "paskiainen" extensioiden objektiivisesta yhtäpitävyydestä todistaa mm. se, että paskiaiset puolustelee ikäviä mulkeroita ja kusitolppia sekä kääntäen. Esim. pikku piipunrassi Grels Teir osoittaa "ymmärtämystä" Ruozin Mengelelle Anders Tegnellille. Sale Bellow kiittelee Philip Rothia ja kääntäen. Öykkärimäinen Trump ja luihu Boris ovat samixia frisyyriä myöten. Etc. etc. ellauri108.html on line 88: Rastat tuo mieleen helluntaiystävät, nekään ei halua järjestäytyä kirkkokunnaxi. Kummatkaan ei ottaneet uskoaxeen että niiden hengellinen johtaja on kuolevainen. Kaikkein huvittavinta rastoissa on miten ne kaiken ton prinssi Philip jumalaxi -cargokultin alla pössypäisinä on tismalleen samanlaisia vanhoillis-patriarkaalisia törkimyxiä kuin niiden vanhat orjaisännät. Siitä (jos ei muuten) huomaa miten kaikki toi kehyskertomus on vaan kuorrutusta lapsille ja lapsenmielisille. Ihan mikä eläinsatu kelpaa hyvänsä, kuhan saadaan nostetuxi omaa häntää ja säilytetään muuten status quo. ellauri108.html on line 92: Rastas are monotheists, worshipping a singular God whom they call Jah. The term "Jah" is a shortened version of "Jehovah", the name of God in English translations of the Old Testament. Rastafari holds strongly to the immanence of this divinity; as well as regarding Jah as a deity, Rastas believe that Jah is inherent within each individual. This belief is reflected in the aphorism, often cited by Rastas, that "God is man and man is God", and Rastas speak of "knowing" Jah, in the biblical sense, rather than simply "believing" in him. In seeking to narrow the distance between humanity and divinity, Rastafari embraces mysticism. ellauri108.html on line 94: Jesus is an important figure in Rastafari. However, practitioners reject the traditional Christian view of Jesus, particularly the depiction of him as a white European, believing that this is a perversion of the truth. They believe that Jesus was a black African, and that the white Jesus was a false god. Many Rastas regard Christianity as the creation of the white man; they treat it with suspicion out of the view that the oppressors (white Europeans) and the oppressed (black Africans) cannot share the same God. Many Rastas take the view that the God worshipped by most white Christians is actually the Devil, and a recurring claim among Rastas is that the Pope is Satan or the Antichrist. Rastas therefore often view Christian preachers as deceivers and regard Christianity as being guilty of furthering the oppression of the African diaspora, frequently referring to it as having perpetrated "mental enslavement". ellauri108.html on line 106: During his life, Selassie described himself as a devout Christian. In a 1967 interview, Selassie was asked about the Rasta belief that he was the Second Coming of Jesus, to which he responded: "I have heard of this idea. I also met certain Rastafarians. I told them clearly that I am a man, that I am mortal, and that I will be replaced by the oncoming generation, and that they should never make a mistake in assuming or pretending that a human being is emanated from a deity." His grandson Ermias Sahle Selassie has said that there is "no doubt that Haile Selassie did not encourage the Rastafari movement". Critics of Rastafari have used this as evidence that Rasta theological beliefs are incorrect, although some Rastas take Selassie's denials as evidence that he was indeed the incarnation of God, based on their reading of the Gospel of Luke. ellauri108.html on line 112: There is no uniform Rasta view on race. Black supremacy was a theme early in the movement, with the belief in the existence of a distinctly black African race that is superior to other racial groups. While some still hold this belief, non-black Rastas are now widely accepted in the movement. Rastafari's history has opened the religion to accusations of racism. Cashmore noted that there was an "implicit potential" for racism in Rasta beliefs but he also noted that racism was not "intrinsic" to the religion. Some Rastas have acknowledged that there is racism in the movement, primarily against Europeans and Asians. Some Rasta sects reject the notion that a white European can ever be a legitimate Rasta. Other Rasta sects believe that an "African" identity is not inherently linked to black skin but rather is about whether an individual displays an African "attitude" or "spirit". ellauri108.html on line 117: Rastas view Babylon as being responsible for both the Atlantic slave trade which removed enslaved Africans from their continent and the ongoing poverty which plagues the African diaspora. Rastas turn to Biblical scripture to explain the Atlantic slave trade, believing that the enslavement, exile, and exploitation of black Africans was punishment for failing to live up to their status as Jah's chosen people. Many Rastas, adopting a Pan-Africanist ethos, have criticised the division of Africa into nation-states, regarding this as a Babylonian development, and are often hostile to capitalist resource extraction from the continent. Rastas seek to delegitimise and destroy Babylon, something often conveyed in the Rasta aphorism "Chant down Babylon". Rastas often expect the white-dominated society to dismiss their beliefs as false, and when this happens they see it as confirmation of the correctness of their faith. ellauri108.html on line 127: Rastas do not believe that there is a specific afterlife to which individuals go following bodily death. They believe in the possibility of eternal life, and that only those who shun righteousness will actually die. The scholar of religion Leonard E. Barrett observed some Jamaican Rastas who believed that those practitioners who did die had not been faithful to Jah. He suggested that this attitude stemmed from the large numbers of young people that were then members of the movement, and who had thus seen only few Rastas die. Another Rasta view is that those who are righteous will undergo reincarnation, with an individual's identity remaining throughout each of their incarnations. In keeping with their views on death, Rastas eschew celebrating physical death and often avoid funerals, also repudiating the practice of ancestor veneration that is common among traditional African religions. ellauri108.html on line 129: Most Rastas share a pair of fundamental moral principles known as the "two great commandments": love of a black male God and love of neighbour if he too is black and male. Many Rastas believe that to determine whether they should undertake a certain act or not, they should consult the presence of Jah within themselves. He's the little red orange and green duck in your left ear. Do not listen to the little white Jesus duck on the right, he is the deevil. ellauri108.html on line 133: Some Rastas have promoted activism as a means of achieving socio-political reform, while others believe in awaiting change that will be brought about through divine intervention in human affairs. In Jamaica, Rastas typically do not vote, derogatorily dismissing politics as "politricks", and rarely involve themselves in political parties or unions. The Rasta tendency to believe that socio-political change is inevitable opens the religion up to the criticism from the political left that it encourages adherents to do little or nothing to alter the status quo. Other Rastas do engage in political activism; the Ghanaian Rasta singer-songwriter Rocky Dawuni for instance was involved in campaigns promoting democratic elections, while in Grenada, many Rastas joined the People's Revolutionary Government formed in 1979. ellauri108.html on line 135: Rastafari promotes what it regards as the restoration of black manhood, believing that men in the African diaspora have been emasculated by Babylon. It espouses patriarchal principles, including the idea that women should submit to male leadership. External observers—including scholars such as Cashmore and Edmonds—have claimed that Rastafari accords women an inferior position to men. Rastafari women usually accept this subordinate position and regard it as their duty to obey their men; the academic Maureen Rowe suggested that women were willing to join the religion despite its restrictions because they valued the life of structure and discipline it provided. Rasta discourse often presents women as morally weak and susceptible to deception by evil, and claims that they are impure while menstruating. Rastas legitimise these gender roles by citing Biblical passages, particularly those in the Book of Leviticus and in the writings of Paul the Apostle. The Rasta Shop is a store selling items associated with Rastafari in the U.S. state of Oregon. ellauri108.html on line 139: As it existed in Jamaica, Rastafari did not promote monogamy. Rasta men are permitted multiple female sex partners, while women are expected to reserve their sexual activity for one male partner. Marriage is not usually formalised through legal ceremonies but is a common-law affair, although many Rastas are legally married. Rasta men refer to their female partners as "queens", or "empresses", while the males in these relationships are known as "kingmen". Rastafari places great importance on family life and the raising of children, with reproduction being encouraged. The religion emphasises the place of men in child-rearing, associating this with the recovery of African manhood. Women often work, sometimes while the man raises the children at home. Rastafari typically rejects feminism, although since the 1970s growing numbers of Rasta women have called for greater gender equity in the movement. The scholar Terisa E. Turner for instance encountered Kenyan feminists who were appropriating Rastafari content to suit their political agenda. Some Rasta women have challenged gender norms by wearing their hair uncovered in public and donning trousers. ellauri108.html on line 143: Rastas refer to their cultural and religious practices as "livity". Rastafari does not place emphasis on hierarchical structures. It has no professional priesthood, with Rastas believing that there is no need for a priest to act as mediator between the worshipper and divinity. It nevertheless has "elders", an honorific title bestowed upon those with a good reputation among the community. Although respected figures, they do not necessarily have administrative functions or responsibilities. When they do oversee ritual meetings, they are often responsible for helping to interpret current events in terms of Biblical scripture. Elders often communicate with each other through a network to plan movement events and form strategies. ellauri108.html on line 145: The term "grounding" is used among Rastas to refer to the establishment of relationships between like-minded practitioners. Groundings often take place in a commune or yard, and are presided over by an elder. The elder is charged with keeping discipline and can ban individuals from attending. The number of participants can range from a handful to several hundred. Activities that take place at groundings include the playing of drums, chanting, the singing of hymns, and the recitation of poetry. Cannabis, known as ganja, is often smoked. Most groundings contain only men, although some Rasta women have established their own all-female grounding circles. ellauri108.html on line 147: One of the central activities at groundings is "reasoning". This is a discussion among assembled Rastas about the religion's principles and their relevance to current events. These discussions are supposed to be non-combative, although attendees can point out the fallacies in any arguments presented. Those assembled inform each other about the revelations that they have received through meditation and dream. Each contributor is supposed to push the boundaries of understanding until the entire group has gained greater insight into the topic under discussion. In meeting together with like-minded individuals, reasoning helps Rastas to reassure one another of the correctness of their beliefs. Rastafari meetings are opened and closed with prayers. These involve supplication of God, the supplication for the hungry, sick, and infants, and calls for the destruction of the Rastas' enemies, and then close with statements of adoration. ellauri108.html on line 150: The largest groundings were known as "groundations" or "grounations" in the 1950s, although they were subsequently re-termed "Nyabinghi Issemblies". The term "Nyabinghi" is adopted from the name of a mythical African queen. Nyabinghi Issemblies are often held on dates associated with Ethiopia and Haile Selassie. These include Ethiopian Christmas (7 January), the day on which Haile Selassie visited Jamaica (21 April), Selassie's birthday (23 July), Ethiopian New Year (11 September), and Selassie's coronation day (2 November). Some Rastas also organise Nyabinghi Issemblies to mark Jamaica's Emancipation Day (1 August) and Marcus Garvey's birthday (17 August). A group of Rastas in Liberia celebrate Marcus Garvey's birthday. ellauri108.html on line 152: Nyabinghi Issemblies typically take place in rural areas, being situated in the open air or in temporary structures—known as "temples" or "tabernacles"—specifically constructed for the purpose. Any elder seeking to sponsor a Nyabinghi Issembly must have approval from other elders and requires the adequate resources to organise such an event. The assembly usually lasts between three and seven days. During the daytime, attendees engage in food preparation, ganja smoking, and reasoning, while at night they focus on drumming and dancing around bonfires. Nyabinghi Issemblies often attract Rastas from a wide area, including from different countries. They establish and maintain a sense of solidarity among the Rasta community and cultivate a feeling of collective belonging. Unlike in many other religions, rites of passage play no role in Rastafari; on death, various Rastas have been given Christian funerals by their relatives, as there are no established Rasta funeral rites. ellauri108.html on line 158: Rastas typically smoke cannabis in the form of a large, hand-rolled cigarette known as a spliff. This is often rolled together while a prayer is offered to Jah; the spliff is lit and smoked only when the prayer is completed. At other times, cannabis is smoked in a water pipe referred to as a "chalice": styles include kutchies, chillums, and steamers. The pipe is passed in a counter-clockwise direction around the assembled circle of Rastas. ellauri108.html on line 170: 1968 saw the development of reggae in Jamaica, a musical style typified by slower, heavier rhythms than ska and the increased use of Jamaican Patois. Like calypso, reggae was a medium for social commentary, although it demonstrated a wider use of radical political and Rasta themes than were previously present in Jamaican popular music. Reggae artists incorporated Rasta ritual rhythms, and also adopted Rasta chants, language, motifs, and social critiques. Songs like The Wailers' "African Herbsman" and Peter Tosh's "Legalize It" referenced cannabis use, while tracks like The Melodians' "Rivers of Babylon" and Junior Byles' "Beat Down Babylon" referenced Rasta beliefs in Babylon. Reggae gained widespread international popularity during the mid-1970s, coming to be viewed by black people in many different countries as music of the oppressed. Many Rastas grew critical of reggae, believing that it had commercialised their religion. Although reggae contains much Rastafari symbolism, and the two are widely associated, the connection is often exaggerated by non-Rastas. Most Rastas do not listen to reggae music, and reggae has also been utilised by other religious groups, such as Protestant Evangelicals. Out of reggae came dub music; dub artists often employ Rastafari terminology, even when not Rastas themselves. ellauri108.html on line 172: Rastas typically regard words as having an intrinsic power, seeking to avoid language that contributes to servility, self-degradation, and the objectification of the person. Practitioners therefore often use their own form of language, known commonly as "dread talk", "Iyaric", and "Rasta talk". Developed in Jamaica during the 1940s, this use of language fosters group identity and cultivates particular values. Adherents believe that by formulating their own language they are launching an ideological attack on the integrity of the English language, which they view as a tool of Babylon. The use of this language helps Rastas distinguish and separate themselves from non-Rastas, for whom—according to Barrett—Rasta rhetoric can be "meaningless babbling". However, Rasta terms have also filtered into wider Jamaican speech patterns. ellauri108.html on line 173: Rastas regularly use the three colours of the Ethiopian flag for their movement, although they often add black to this tricolour, symbolising the black skin of the African people ellauri108.html on line 175: Rastas make wide use of the pronoun "I". This denotes the Rasta view that the self is divine, and reminds each Rasta that they are not a slave and have value, worth, and dignity as a human being. For instance, Rastas use "I" in place of "me", "I and I" in place of "we", "I-ceive" in place of "receive", "I-sire" in place of "desire", "I-rate" in place of "create", and "I-men" in place of "Amen". Rastas refer to this process as "InI Consciousness" or "Isciousness". Rastas typically refer to Haile Selassie as "Haile Selassie I", thus indicating their belief in his divinity. Rastas also typically believe that the phonetics of a word should be linked to its meaning. For instance, Rastas often use the word "downpression" in place of "oppression" because oppression bears down on people rather than lifting them up, with "up" being phonetically akin to "opp-". Similarly, they often favour "livicate" over "dedicate" because "ded-" is phonetically akin to the word "dead". In the early decades of the religion's development, Rastas often said "Peace and Love" as a greeting, although the use of this declined as Rastafari matured. ellauri108.html on line 177: Rastas often make use of the colours red, black, green, and gold. Red, gold, and green were used in the Ethiopian flag, while, prior to the development of Rastafari, the Jamaican black nationalist activist Marcus Garvey had used red, green, and black as the colours for the Pan-African flag representing his United Negro Improvement Association. According to Garvey, the red symbolised the blood of martyrs, the black symbolised the skin of Africans, and the green represented the vegetation of the land, an interpretation endorsed by some Rastas. The colour gold is often included alongside Garvey's three colours; it has been adopted from the Jamaican flag, and is often interpreted as symbolising the minerals and raw materials which constitute Africa's wealth. Rastas often paint these colours onto their buildings, vehicles, kiosks, and other items, or display them on their clothing, helping to distinguish Rastas from non-Rastas and allowing adherents to recognise their co-religionists. As well as being used by Rastas, the colour set has also been adopted by Pan-Africanists more broadly, who use it to display their identification with Afrocentricity; for this reason it was adopted on the flags of many post-independence African states. Rastas often accompany the use of these three or four colours with the image of the Lion of Judah, also adopted from the Ethiopian flag and symbolizing Haile Selassie. ellauri108.html on line 182: Rastas seek to produce food "naturally", eating what they call ital, or "natural" food. This is often grown organically, and locally. Most Rastas adhere to the dietary laws outlined in the Book of Leviticus, and thus avoid eating pork or crustaceans. Other Rastas remain vegetarian, or vegan, a practice stemming from their interpretation of Leviticus. Many also avoid the addition of additives, including sugar and salt, to their food. Rasta dietary practices have been ridiculed by non-Rastas; in Ghana for example, where food traditionally includes a high meat content, the Rastas' emphasis on vegetable produce has led to the joke that they "eat like sheep and goats". In Jamaica, Rasta practitioners have commercialised ital food, for instance by selling fruit juices prepared according to Rasta custom. ellauri108.html on line 184: Rastafarians typically avoid food produced by non-Rastas or from unknown sources. Rasta men refuse to eat food prepared by a woman while she is menstruating, and some will avoid food prepared by a woman at any time. Rastas also generally avoid alcohol, cigarettes, and hard drugs such as heroin and cocaine, presenting these substances as unnatural and dirty and contrasting them with cannabis. Rastas also often avoid mainstream scientific medicine and will reject surgery, injections, or blood transfusions. Instead they utilise herbal medicine for healing, especially teas and poultices, with cannabis often used as an ingredient. ellauri108.html on line 187: Rastas use their physical appearance as a means of visually demarcating themselves from non-Rastas like the whites. Male practitioners will often grow long beards, and many Rastas prefer to wear African styles of clothing, such as dashikis, rather than styles that originated in Western countries. However, it is the formation of hair into dreadlocks that is one of the most recognisable Rasta symbols. Rastas believe that dreadlocks are promoted in the Bible, specifically in the Book of Numbers, and regard them as a symbol of strength linked to the hair of the Biblical figure of Samson. They argue that their dreadlocks mark a covenant that they have made with Jah, and reflect their commitment to the idea of 'naturalness'. They also perceive the wearing of dreads as a symbolic rejection of Babylon and a refusal to conform to its norms regarding grooming aesthetics. Rastas are often critical of black people who straighten their hair, believing that it is an attempt to imitate white European hair and thus reflects alienation from a person's African identity. Sometimes this dreadlocked hair is then shaped and styled, often inspired by a lion's mane symbolising Haile Selassie, who is regarded as "the Conquering Lion of Judah". ellauri108.html on line 189: Rastas differ on whether they regard dreadlocks as compulsory for practicing the religion. Some Rastas do not wear their hair in dreadlocks; within the religion they are often termed "cleanface" Rastas, with those wearing dreadlocked hair often called "locksmen". Some Rastas have also joined the Ethiopian Orthodox Church, the Christian organisation to which Haile Selassie belonged, and these individuals are forbidden from putting their hair in dreadlocks by the Church. In reference to Rasta hairstyles, Rastas often refer to non-Rastas as "baldheads", or "combsome", while those who are new to Rastafari and who have only just started to grow their hair into dreads are termed "nubbies". Members of the Bobo Ashanti sect of Rastas conceal their dreadlocks within turbans, while some Rastas tuck their dreads under a rastacap or tam headdress, usually coloured green, red, black, and yellow. Dreadlocks and Rastafari-inspired clothing have also been worn for aesthetic reasons by non-Rastas. For instance, many reggae musicians who do not adhere to the Rastafari religion wear their hair in dreads. A Rasta man wearing a rastacap has been sighted in Jamaica. ellauri108.html on line 193: The wearing of dreadlocks has contributed to negative views of Rastafari among non-Rastas, many of whom regard it as wild and unattractive. Dreadlocks remain socially stigmatised in many societies; in Ghana for example, they are often associated with the homeless and mentally ill, with such associations of marginality extending onto Ghanaian Rastas. In Jamaica during the mid-20th century, teachers and police officers used to forcibly cut off the dreads of Rastas. In various countries, Rastas have since won legal battles ensuring their right to wear dreadlocks: in 2020, for instance, the High Court of Malawi ruled that all public schools must allow their students to wear dreadlocks. ellauri108.html on line 195: Rastafari developed out of the legacy of the Atlantic slave trade, in which over ten million Africans were enslaved and transported to the Americas between the 16th and 19th centuries. Under 700,000 of these slaves were settled in the British colony of Jamaica. The British government abolished slavery in the Caribbean island in 1834, although racial prejudice remained prevalent across Jamaican society. ellauri108.html on line 203: Haile Selassie was crowned Emperor of Ethiopia in 1930. A number of Jamaica's Christian clergymen claimed that Selassie's coronation was evidence that he was the black messiah that they believed was prophesied in the Book of Revelation, the Book of Daniel, and Psalms. Over the following years, several street preachers—most notably Leonard Howell, Archibald Dunkley, Robert Hinds, and Joseph Hibbert—began claiming that Haile Selassie was the returned Jesus. They first did so in Kingston, and soon the message spread throughout 1930s Jamaica, especially among poor communities who were hit particularly hard by the Great Depression. Clarke stated that "to all intents and purposes this was the beginning" of the Rastafari movement. ellauri108.html on line 214: Rastafari's main appeal was among the lower classes of Jamaican society. For its first thirty years, Rastafari was in a conflictual relationship with the Jamaican authorities. Jamaica's Rastas expressed contempt for many aspects of the island's society, viewing the government, police, bureaucracy, professional classes, and established churches as instruments of Babylon. Relations between practitioners and the police were strained, with Rastas often being arrested for cannabis possession. During the 1950s the movement grew rapidly in Jamaica itself and also spread to other Caribbean islands, the United States, and the United Kingdom. ellauri108.html on line 216: In the 1940s and 1950s, a more militant brand of Rastafari emerged. The vanguard of this was the House of Youth Black Faith, a group whose members were largely based in West Kingston. Backlash against the Rastas grew after a practitioner of the religion allegedly killed a woman in 1957. In March 1958, the first Rastafarian Universal Convention was held in the settlement of Back-o-Wall, Kingston. Following the event, militant Rastas unsuccessfully tried to capture the city in the name of Haile Selassie. Later that year they tried again in Spanish Town. The increasing militancy of some Rastas resulted in growing alarm about the religion in Jamaica. According to Cashmore, the Rastas became "folk devils" in Jamaican society. In 1959, the self-declared prophet and founder of the African Reform Church, Claudius Henry, sold thousands of tickets to Afro-Jamaicans, including many Rastas, for passage on a ship that he claimed would take them to Africa. The ship never arrived and Henry was charged with fraud. In 1960 he was sentenced to six years imprisonment for conspiring to overthrow the government. Henry's son was accused of being part of a paramilitary cell and executed, confirming public fears about Rasta violence. One of the most prominent clashes between Rastas and law enforcement was the Coral Gardens incident of 1963, in which an initial skirmish between police and Rastas resulted in several deaths and led to a larger roundup of practitioners. Clamping down on the Rasta movement, in 1964 the island's government implemented tougher laws surrounding cannabis use. ellauri108.html on line 222: In the mid-1970s, reggae's international popularity exploded. The most successful reggae artist was Bob Marley, who—according to Cashmore—"more than any other individual, was responsible for introducing Rastafarian themes, concepts and demands to a truly universal audience". Reggae's popularity led to a growth in "pseudo-Rastafarians", individuals who listened to reggae and wore Rasta clothing but did not share its belief system. Many Rastas were angered by this, believing it commercialised their religion. ellauri108.html on line 235: Sub-divisions of Rastafari are often referred to as "houses" or "mansions", in keeping with a passage from the Gospel of John (14:2): as translated in the King James Bible, Jesus states "In my father's house are many mansions". The three most prominent branches are the House of Nyabinghi, the Bobo Ashanti, and the Twelve Tribes of Israel, although other important groups include the Church of Haile Selassie I, Inc., and the Fulfilled Rastafari. By fragmenting into different houses without any single leader, Rastafari became more resilient amid opposition from Jamaica's government during the early decades of the movement. ellauri108.html on line 237: Probably the largest Rastafari group, the House of Nyabinghi is an aggregate of more traditional and militant Rastas who seek to retain the movement close to the way in which it existed during the 1940s. They stress the idea that Haile Selassie was Jah and the reincarnation of Jesus. The wearing of dreadlocks is regarded as indispensable and patriarchal gender roles are strongly emphasised, while, according to Cashmore, they are "vehemently anti-white". Nyabinghi Rastas refuse to compromise with Babylon and are often critical of reggae musicians like Marley, whom they regard as having collaborated with the commercial music industry. ellauri108.html on line 239: The Bobo Ashanti sect was founded in Jamaica by Emanuel Charles Edwards through the establishment of his Ethiopia Africa Black International Congress (EABIC) in 1958. The group established a commune in Bull Bay, where they were led by Edwards until his 1994 death. The group hold to a highly rigid ethos. Edwards advocated the idea of a new trinity, with Haile Selassie as the living God, himself as the Christ, and Garvey as the prophet. Male members are divided into two categories: the "priests" who conduct religious services and the "prophets" who take part in reasoning sessions. It places greater restrictions on women than most other forms of Rastafari; women are regarded as impure because of menstruation and childbirth and so are not permitted to cook for men. The group teaches that black Africans are God's chosen people and are superior to white Europeans, with members often refusing to associate with white people. Bobo Ashanti Rastas are recognisable by their long, flowing robes and turbans. ellauri108.html on line 242: The Twelve Tribes of Israel were founded in 1968 in Kingston by Vernon Carrington. He proclaimed himself the reincarnation of the Old Testament prophet Gad and his followers call him "Prophet Gad", "Brother Gad", or "Gadman". It is commonly regarded as the most liberal form of Rastafari and the closest to Christianity. Practitioners are often dubbed "Christian Rastas" because they believe Jesus is the only saviour; Haile Selassie is accorded importance, but is not viewed as the second coming of Jesus. The group divides its members into twelve groups according to which Hebrew calendar month they were born in; each month is associated with a particular colour, body part, and mental function. Maintaining dreadlocks and an ital diet are considered commendable but not essential, while adherents are called upon to read a chapter of the Bible each day. Membership is open to individuals of any racial background. ellauri108.html on line 250: As of 2012, there were an estimated 700,000 to 1,000,000 Rastas worldwide. They can be found in many different regions, including most of the world's major population centres. Rastafari's influence on wider society has been more substantial than its numerical size, particularly in fostering a racial, political, and cultural consciousness among the African diaspora and Africans themselves. Men dominate Rastafari. In its early years, most of its followers were men, and the women who did adhere to it tended to remain in the background. This picture of Rastafari's demographics has been confirmed by ethnographic studies conducted in the late 20th and early 21st centuries. ellauri108.html on line 252: The Rasta message resonates with many people who feel marginalised and alienated by the values and institutions of their society. Internationally, it has proved most popular among the poor and among marginalised youth. In valorising Africa and blackness, Rastafari provides a positive identity for youth in the African diaspora by allowing them to psychologically reject their social stigmatisation. It then provides these disaffected people with the discursive stance from which they can challenge capitalism and consumerism, providing them with symbols of resistance and defiance. Cashmore expressed the view that "whenever there are black people who sense an injust disparity between their own material conditions and those of the whites who surround them and tend to control major social institutions, the Rasta messages have relevance." ellauri108.html on line 254: Rastafari is a non-missionary religion. However, elders from Jamaica often go "trodding" to instruct new converts in the fundamentals of the religion. On researching English Rastas during the 1970s, Cashmore noted that they had not converted instantaneously, but rather had undergone "a process of drift" through which they gradually adopted Rasta beliefs and practices, resulting in their ultimate acceptance of Haile Selassie's central importance. Based on his research in West Africa, Neil J. Savishinsky found that many of those who converted to Rastafari came to the religion through their pre-existing use of marijuana as a recreational drug. ellauri108.html on line 256: Rastas often claim that—rather than converting to the religion—they were actually always a Rasta and that their embrace of its beliefs was merely the realisation of this. There is no formal ritual carried out to mark an individual's entry into the Rastafari movement, although once they do join an individual often changes their name, with many including the prefix "Ras". Rastas regard themselves as an exclusive and elite community, membership of which is restricted to those who have the "insight" to recognise Haile Selassie's importance. Practitioners thus often regard themselves as the "enlightened ones" who have "seen the light". Many of them see no point in establishing good relations with non-Rastas, believing that the latter will never accept Rastafari doctrine as truth. ellauri108.html on line 262: Barrett described Rastafari as "the largest, most identifiable, indigenous movement in Jamaica." In the mid-1980s, there were approximately 70,000 members and sympathisers of Rastafari in Jamaica. The majority were male, working-class, former Christians aged between 18 and 40. In the 2011 Jamaican census, 29,026 individuals identified as Rastas. Jamaica's Rastas were initially entirely from the Afro-Jamaican majority, and although Afro-Jamaicans are still the majority, Rastafari has also gained members from the island's Chinese, Indian, Afro-Chinese, Afro-Jewish, mulatto, and white minorities. Until 1965 the vast majority were from the lower classes, although it has since attracted many middle-class members; by the 1980s there were Jamaican Rastas working as lawyers and university professors. Jamaica is often valorised by Rastas as the fountain-head of their faith, and many Rastas living elsewhere travel to the island on pilgrimage. ellauri108.html on line 264: Both through travel between the islands, and through reggae's popularity, Rastafari spread across the eastern Caribbean during the 1970s. Here, its ideas complemented the anti-colonial and Afrocentric views prevalent in countries like Trinidad, Grenada, Dominica, and St Vincent. In these countries, the early Rastas often engaged in cultural and political movements to a greater extent than their Jamaican counterparts had. Various Rastas were involved in Grenada's 1979 New Jewel Movement and were given positions in the Grenadine government until it was overthrown and replaced following the U.S. invasion of 1983. Although Fidel Castro's Marxist–Leninist government generally discouraged foreign influences, Rastafari was introduced to Cuba alongside reggae in the 1970s. Foreign Rastas studying in Cuba during the 1990s connected with its reggae scene and helped to further ground it in Rasta beliefs. In Cuba, most Rastas have been male and from the Afro-Cuban population. ellauri108.html on line 266: Rastafari was introduced to the United States and Canada with the migration of Jamaicans to continental North America in the 1960s and 1970s. American police were often suspicious of Rastas and regarded Rastafari as a criminal sub-culture. Rastafari also attracted converts from within several Native American communities and picked up some support from white members of the hippie subculture, which was then in decline. In Latin America, small communities of Rastas have also established in Brazil, Panama, and Nicaragua. ellauri108.html on line 268: Some Rastas in the African diaspora have followed through with their beliefs about resettlement in Africa, with Ghana and Nigeria being particularly favoured. In West Africa, Rastafari has spread largely through the popularity of reggae, gaining a larger presence in Anglophone areas than their Francophone counterparts. Caribbean Rastas arrived in Ghana during the 1960s, encouraged by its first post-independence president, Kwame Nkrumah, while some native Ghanaians also converted to the religion. The largest congregation of Rastas has been in southern parts of Ghana, around Accra, Tema, and the Cape Coast, although Rasta communities also exist in the Muslim-majority area of northern Ghana. The Rasta migrants' wearing of dreadlocks was akin to that of the native fetish priests, which may have assisted the presentation of these Rastas as having authentic African roots in Ghanaian society. However, Ghanaian Rastas have complained of social ostracism and prosecution for cannabis possession, while non-Rastas in Ghana often consider them to be "drop-outs", "too Western", and "not African enough". ellauri108.html on line 277: During the 1950s and 1960s, Rastas were among the thousands of Caribbean migrants who settled in the United Kingdom, leading to small groups appearing in areas of London such as Brixton and Notting Hill in the 1950s. By the late 1960s, Rastafari had attracted converts from the second generation of British Caribbean people, spreading beyond London to cities like Birmingham, Leicester, Liverpool, Manchester, and Bristol. Its spread was aided by the gang structures that had been cultivated among black British youth by the rudeboy subculture, and gained increasing attention in the 1970s through reggae's popularity. According to the 2001 United Kingdom Census there are about 5000 Rastafari living in England and Wales. Clarke described Rastafari as a small but "extremely influential" component of black British life. ellauri108.html on line 291: Moyo’s resignation on Monday capped a period of increasing acrimony between her and the Jewish History Museum’s board. Six months after the museum’s board unanimously selected Moyo to lead the museum, Moyo is publicly accusing the board of dysfunction fueled by racism and sexism — and the board is threatening to sue her for allegedly leaking private information. ellauri108.html on line 313: Soon, Moyo was demanding an outside investigation into the board’s conduct, and complained that her labor was being extracted from her to the point of abuse. In increasingly tense emails, she brought up past instances in which she was compelled to clean toilets and work weekends, for example. ellauri108.html on line 326: Toisessa yhtä masixessa unessa kevyeen kesämekkoon eikä paljon muuhun pukeutunut unelmieni tyttö oli päässyt hävyxiin multa jonnekin. Pentti Leino korjasi rautasahalla auton akkua jotain muinaista kenttätöihin käytettyä nauhuria varten. Mixihän, homma hoituisi kännykällä paremmin. Pentti Leino myönteli vähän nolona mutta jatkoi hommia. Törmäsin yllättäen tyttöseeni jyrkän rinteen kohdalla. Oli tullut kai jokin väärinkäsitys. Joku hannelemainen häntäkärpänen tunki mukaan kolmannexi. Me koitettiin lähteä kapuamaan alas jyrkännettä karistaaxemme sen. Mutta jostain alhaalta oli tulossa jokin pelottava otus meidän kimppuun. Potkin sitä täysiä ja heräsin potkintaan. En onnexi ollut potkinut tällä kertaa vaimokultaani. Oli vielä pimeää ja maha kipeä. ellauri108.html on line 333: 1A1Babylonissa asui mies, jonka nimi oli Jojakim. 2Hän otti vaimokseen Susannan, Hilkian tyttären, joka oli jumalaapelkäävä ja hyvin kaunis. 3Myös Susannan vanhemmat olivat hurskaita, ja he olivat opettaneet tytärtään elämään Mooseksen lain mukaan. 4Jojakim oli hyvin rikas, ja hänellä oli talonsa vieressä puutarha. Juutalaisten oli tapana kokoontua hänen luonaan, koska hän oli arvossapidetyin heistä kaikista. ellauri108.html on line 335: 5Sinä vuonna oli kaksi kansan vanhinta nimitetty tuomareiksi. Nämä olivat niitä, joista Valtias on sanonut: »Laittomuus levisi Babylonista, vanhimmista ja tuomareista, jotka olivat johtavinaan kansaa.» 6He olivat yhtenään Jojakimin talossa, ja kaikki, joilla oli oikeusasioita, tulivat sinne heidän puheilleen. ellauri108.html on line 347: 28Kun kansaa seuraavana päivänä taas kokoontui Susannan miehen Jojakimin taloon, nuo kaksi vanhintakin tulivat paikalle. Susannan oli kuoltava, niin he olivat rikollisessa mielessään päättäneet, ja he sanoivat väkijoukolle: 29»Lähettäkää hakemaan tänne Susanna, Hilkian tytär, Jojakimin vaimo.» Susannaa lähdettiin hakemaan, 30ja hän tuli paikalle yhdessä vanhempiensa, lastensa ja kaikkien sukulaistensa kanssa. ellauri108.html on line 349: 31Susanna oli kaunis ja hehkeä, 32ja koska hänellä oli huntu kasvoillaan, nuo kaksi roistoa käskivät riisua sen voidakseen täysin nauttia hänen kauneudestaan. 33Susannan omaiset ja kaikki, jotka hänet näkivät, puhkesivat itkuun. 34Molemmat vanhimmat astuivat kansan eteen ja panivat kätensä hänen päänsä päälle *, 35mutta Susanna katsoi itkien taivaalle, sillä hän luotti vakaasti Herraan. ellauri108.html on line 351: 36Vanhimmat sanoivat: »Kun me olimme kaksistaan kävelemässä puutarhassa, tämä nainen tuli sinne kahden palvelustyttönsä kanssa. Hän käski sulkea puutarhan portit ja toimitti sitten tytöt pois, 37ja kohta sinne tuli jostakin piilosta nuori mies, ja he kävivät pitkäkseen. 38Me olimme puutarhan perällä, mutta kun huomasimme heidän rikolliset toimensa, riensimme heti heidän luokseen 39ja näimme heidän makaavan sylikkäin. Miestä emme saaneet otetuksi kiinni, koska hän oli meitä voimakkaampi; hän avasi portin ja ryntäsi pois. 40Mutta tämän naisen me saimme. Me kysyimme häneltä, kuka se nuori mies oli, 41mutta hän ei suostunut kertomaan sitä meille. Tämän me todistamme.» ellauri108.html on line 361: 52Kun miehet oli viety erilleen, Daniel kutsui toisen luokseen ja sanoi: »Sinä olet tehnyt pahaa vanhuuden päiviisi saakka, mutta nyt joudut kasvotusten myös ennen tekemiesi syntien kanssa. 53Sinä olet antanut vääriä tuomioita, tuominnut syyttömiä ja vapauttanut syyllisiä, vaikka Herra sanoo: ’Älä aiheuta syyttömän ja oikeamielisen kuolemaa.’ 54No niin, kun kerran näit tämän naisen, niin kerro, minkä puun alla näit heidät yhdessä makaamassa.» »Pistaasin» *, mies vastasi. 55Silloin Daniel sanoi hänelle: »Hyvin valehdeltu, mutta oman pääsi menoksi. Jumala on jo käskenyt enkelinsä pistää sinuun ammottavan haavan.» ellauri108.html on line 363: 56Daniel lähetti miehen pois ja käski tuoda toisen paikalle. Tälle hän sanoi: »Kanaanin sukukuntaa, et Juudan! Kauneus petti sinut, himo johti sydämesi harhaan. 57Näin te olette tehneet Israelin tyttärille, ja he ovat pelänneet teitä niin, että ovat suostuneet makaamaan kanssanne. Tämä Juudan tytär ei kuitenkaan sietänyt teidän laittomuuttanne. 58Sanopa nyt, minkä puun alta yllätit heidät yhdessä makaamasta?» »Rautatammen», mies vastasi. 59Silloin Daniel sanoi hänelle: »Kyllä kai! Tuo valhe tiesi sinullekin pään menoa. Jumalan enkeli odottaa rautainen miekka kädessään lyödäkseen sinut kahtia. Hän tekee lopun teistä molemmista.» ellauri108.html on line 367: 63Hilkia ja hänen vaimonsa kiittivät Jumalaa siitä, että heidän tyttärensä oli osoittautunut syyttömäksi häpeälliseen tekoon, ja Susannan mies Jojakim ja kaikki sukulaiset kiittivät yhdessä heidän kanssaan. 64Siitä päivästä alkaen Danielia pidettiin suuressa arvossa, ja aikaa myöten hänen arvostuksensa vain kasvoi. ellauri108.html on line 373: Kolme miestä veneessä, neljäntenä pieni poika ellauri108.html on line 379: Solomons hubris, his tragic flaw, is the meat and bone of the Ethiopian bible, the Kebra Nagast, which, translated, is the glory of the kings. In this work, unlike the King James' bible, we see King Solomon struggling with his own mortality. Bayna-Lehkem, or David, as he is called by Solomon because of likeness to the boy's grandfather, King David, is a man of virtue who will extend his glory to Ethiopia. So, Solomon's weakness for women, which brings about his dissolution, gives him the thing he is truly seeking: a son to walk his own footsteps, like Shakespeare's Hamnet, a son wiser, by dint of his virtue, than himself. A son wiser than himself, that sounds rather like a stone too big to both create and throw. Solomon is disinherited by the lord when he marries the daughter of the Pharaoh and worships her golden insect idols. A hairy spider on its back. For this he is punished severely. We discern his absolute nihilism. His ultimate disillusionment. Knowledge is nothing but sorrow. He that increaseth knowledge increaseth sorrow. In the bitter nutmeat of the Ecclesiastes. Who was the mother? Of course, Queen Sheba. She was, by all reports, black. ellauri108.html on line 381: I know Jah will provide, Benjy says with certainty. When that truth came I had no money, no job, no food. The child, my child, is crying and crying, my wife can't shut him up. As a matter of fact, she schedaadled. Just vamoosed. I am so vexed I can't pray no more. So I open the door and look to the sea. There I see a boat with three fishermen in it. The men are fishing but there is no space in the boat for another person. Out there on the sea, the waves are tall. Behind that boat, I see someone swimming. A little boy swimming along after the boat. I am wondering why the fishermen don't stop to pick up the boy in such a rough sea. But then I come to an understandingand it is Jah who put this idea into my head. That little boy's job is to dive for the fish traps, bring them up from the bottom. He is diving in that rough, rough sea for fish traps, and raising them up, all heavy with saltwater, all by himself. Just a little boy, too. Maybe ten years old. But so strong. Sometimes the sea cover him. I wouldn't see him or the boat. Then they would bounce him back into the sea. ellauri108.html on line 401: In chapter three in the Book of Daniel, we are introduced to three young men: Shadrach, Meshach, and Abednego, who hold on to their belief in God even when threatened with a fiery death. Their story serves as inspiration for those who question their faith or who face hardship for their beliefs. ellauri108.html on line 432: Who was the fourth man Nebuchadnezzar saw in the flames? Was it Daniel? Naah, he was out of it. Bible scholars believe he was either an angel or a manifestation of Christ. Regardless, his appearance was miraculous, a heavenly bodyguard sent by God to protect Shadrach, Meshach, and Abednego during their intense time of need. ellauri108.html on line 436: Today's Christians might not be threatened by fiery death, but many are tested nonetheless. Those facing tough times might look to this story for inspiration, knowing that it is possible to stand firm in their faith even if God does not come to their rescue. ellauri108.html on line 452: Contrary to scholarly understandings of how the Bible was compiled, Rastas commonly believe it was originally written on stone in the Ethiopian language of Amharic. They also regard it as cryptographic, meaning that it has many hidden meanings. ellauri108.html on line 457: Dune-sarjassa oli Harkonnen dynastia, melkein samixet. My connen and her connen. Hirveesti jengi haluu kuvitella olevansa jotain kuningasten sukua. Esim Vaasojen. Sheba oli merkkikissanruokamerkki jota Viiru sai vain juhlapäivinä. ellauri108.html on line 475: Rastas seek to delegitimise and destroy Babylon, something often conveyed in the Rasta aphorism "Chant down Babylon". ellauri108.html on line 489: Rastas do not believe that there is a specific afterlife to which individuals go following bodily death. They believe in the possibility of eternal life, and that only those who shun righteousness will actually die. The scholar of religion Leonard E. Barrett observed some Jamaican Rastas who believed that those practitioners who did die had not been faithful to Jah. He suggested that this attitude stemmed from the large numbers of young people that were then members of the movement, and who had thus seen only few Rastas die. Another Rasta view is that those who are righteous will undergo reincarnation, with an individual's identity remaining throughout each of their incarnations. In keeping with their views on death, Rastas eschew celebrating physical death and often avoid funerals, also repudiating the practice of ancestor veneration that is common among traditional African religions. ellauri109.html on line 51: Ìst es heiss da unten auch? Hier oben wird's allmählich unbequem. ellauri109.html on line 59: Die meisten Toten sind von niemandem mehr erinnert. Umso besser. ellauri109.html on line 90: Wir sind frei von ihr zu allem Glück, mindestens. ellauri109.html on line 108: Sehr narzissistisch. Alle werden tot, und die meisten auch vergessen. ellauri109.html on line 111: Sobald wir alle unsere Arbeiten auf dieser Erde erledigt haben, ellauri109.html on line 116: frei von Ängsten und Sorgen, ellauri109.html on line 129: Die Bande der Liebe werden mit dem Tod nicht durchschnitten. ellauri109.html on line 131: Ja, denn sie sind Einbahnstrassen. Die Toten fühlen nichts. ellauri109.html on line 147: Wenn wir uns mitten im Leben meinen, wagt er zu weinen mitten in uns. ellauri109.html on line 153: wird es Dir sein, als leuchten alle Sterne, ellauri109.html on line 162: Von guten Mächten wunderbar geborgen, ellauri109.html on line 163: erwarten wir getrost, was kommen mag. ellauri109.html on line 166: wird es sein, als lachten alle Sterne, ellauri109.html on line 196: Da ist ein Land der Lebenden und ein Land der Toten. ellauri109.html on line 200: Die Toten brauchen nicht viel Land, wenn sie kremiert werden. ellauri109.html on line 202: Unsere lieben Toten sind nicht gestorben, ellauri109.html on line 205: Sie sind gestorben, sonst hätten wir sie nicht gegrabt. ellauri109.html on line 206: Sie führen fort da unten, biologisch abbaubar zu sein. ellauri109.html on line 219: Alger syntyi ja kuoli Massachusettsissa. Hänen teoksensa kuvaavat menestyksen saavuttamista kovan työn tuloksena. Näin hän vahvisti amerikkalaisten käsitystä, että jokainen on oman onnensa seppä, niinkuin kusitolppa kehtas sanoa Mauno Koivistosta äijän kuollessa. ellauri109.html on line 221: Alger opiskeli Harvardin yliopistossa. Työskennellessään 1860-luvulla pappina hän jäi kiinni poikien seksuaalisista hyväksikäytöistä. Asiaa ei viety eteenpäin; Alger kuitenkin erosi virastaan ja muutti New Yorkiin, jossa poikia oli joka oxalla. ellauri109.html on line 228: Aragon oli mukana dada-liikkeessä vuosina 1919–1924, ja hänestä tuli yksi kirjallisuuden surrealismin perustajia yhdessä André Bretonin ja Philippe Soupaultin kanssa. Monien muiden surrealistien tavoin Aragonkin liittyi kommunistiseen puolueeseen ja kirjoitti poliittissävyisiä runoja koko uransa ajan. Hän kuitenkin myös arvosteli Neuvostoliittoa, varsinkin 1950-luvulla. Mulla on sen kirja kauniista kortteleista. ellauri109.html on line 248: Jukka Hankamäki kirjoitti ylioppilaaksi Vammalan lukiosta vuonna 1985. Hän opiskeli vuosina 1987–1993 filosofiaa Tampereen yliopistossa Juha Varton oppilaana. Siirryttyään Helsingin yliopistoon Hankamäki väitteli Esa Saarisen ohjauksessa tohtoriksi Simone Weilin eksistenssifilosofiasta vuonna 1997. ellauri109.html on line 254: Väitöskirjassaan Rakkauden välittäjä (1997) Hankamäki tarkastelee Weilia yhtenä platonistisen mystiikan edustajana, jonka ajattelussa eksistenssifilosofinen ihmiskäsitys ja hyve-eettinen moraaliajattelu liittyivät yhteen. Toisessa väitöskirjassaan (2016) Sosiaalipsykologian sydän Hankamäki tulkitsee symbolista interaktionismia pragmatismin vastaukseksi behavioristisen ihmistutkimuksen haasteisiin. ellauri109.html on line 258: Kirjassa Enkelirakkaus: Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena (2008) Hankamäki väittää, että kartesiolaiselle ajattelulle ominaiset jaottelut järkeen ja tunteisiin, tietoon ja todellisuuteen, kieleen ja kokemukseen sekä Jumalaan ja maailmaan ovat seuranneet heteroseksuaalisten filosofien oidipuskomplekseista sekä filosofian homoseksuaalisen olemuksen torjumisesta. Sen sijaan samaa sukupuolta olevien ihmisten yhteiseen kokemusmaailmaan perustuva merkitysten oppiminen voisi luoda parhaat edellytykset filosofialle ja yhteisymmärrykselle. ellauri109.html on line 261: Tähän hyypiöön pitää tutustua lähemmin. Mieluummin tosin vaan kirjotusten välityksellä. ellauri109.html on line 266: Kun opiskelijana luin puheaktiteoreetikkoja, Austin tuntui järkimieheltä mutta Searlen sepustuxet oli puhasta potaskaa. Ja kuinka oikeassa olinkaan, Searlen pussista ei löydy puhtaita jauhoja vaan tappavaa kaliumia. Likainen mieli jonka aivoille paras palkinto ois niskalaukaus. Huomasin sen 26-vuotiaana alle kymmenessä minuutissa kuten Phil Rothin vanhemmat. Talk about serendipity. ellauri109.html on line 272: In the late 1980s, Searle, along with other landlords, petitioned Berkeley's rental board to raise the limits on how much he could charge tenants under the city's 1980 rent-stabilization ordinance. The rental board refused to consider Searle's petition and Searle filed suit, charging a violation of due process. In 1990, in what came to be known as the "Searle Decision", the California Supreme Court upheld Searle's argument in part and Berkeley changed its rent-control policy, leading to large rent-increases between 1991 and 1994. Searle was reported to see the issue as one of fundamental rights, being quoted as saying "The treatment of landlords in Berkeley is comparable to the treatment of blacks in the South ... our rights have been massively violated and we are here to correct that injustice." The court described the debate as a "morass of political invective, ad hominem attack, and policy argument". ellauri109.html on line 287: Phil Roth tekee erittäin pienikalloisen vaikutelman. Se ei todellakaan ole mikään ruudinkexijä. Kei-reen (tyynytarinoiden lempinimi) oli ensimmäinen hyvä pano sitten Maureenin. "Prof" Peppu kuzuu opiskelijan työhuoneeseen ja laskee mustan karvakätensä sen blondeille hiuxille. Näin se homma etenee, kuin "Prof." Searlella. ellauri109.html on line 288: Sitähän se koitti Helena Pirttisaarikin mun anatomian laitoxen kopissa. Vaan ei päässyt puupäästä pitkään. Ei edes seisahtanut. Kei-reen on lukenut Pepun kirjoja! Miten Tri Spielvogel voi istua kuin intiaani, kun Phillu saa narsismiinsa näin ihanaa vaseliinia? ellauri109.html on line 290: Pikku ilmiantaja, kielijä, häpeä, nöyryytys. Peppu haluu työntyä psykiatrin syliin. Häpeällisiä salaisuuxia, petollinen, epälojaali, tuomittavia rikoxia. Juutalaisten kabaalien avainällösanoja. Näitä sit joku Nietzsche koitti karistaa karvoistaan kuin koira kirppuja ja sai ne vaan korvatuxi yhtä kehnoilla nazisanoilla. ellauri109.html on line 292: Tähän izenimitettyjen moraali-ihmisten paskamaisuuteen olisi saatava tiukempaa otetta. Jotain sellasta se on että moraaliheput on siirtäneet darwinistisen henkiinjäämisen kamppailun sisäkentille. Käyvät kisaa sirkusteltassa, sumopainia yhteiskuntahyönteisten areenan hiekalla. ellauri109.html on line 293: Voittaja on se joka pääsee Danten piireistä sisimpään, valtuustojen sisärenkaaseen, ja saa tyrkityxi kilpailijat ulkopuolelle. ellauri109.html on line 301: Philin oman teorian mukaan se ei voinut käsittää miten kaunaisia ja raivoisia naiset voivat olla kun sen äisky sieti siltä mitä tahansa. Hizi kazoisi vaan peiliin kaunaisen ja raivopäisen mallia. ellauri109.html on line 307: Roth pukeutuu naisten alusvaatteisiin kuten marsalkka CGE Mannerheim. Jonka molemmista tyttäristä tuli lesboja. Roth myöntää olevansa 2-neuvoinen s.276. En kylä ymmärrä millä lihaxilla tää kääkkäävä egoistikuningas voi väittää olevansa vakava ja moraalinen henkilö. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin neutraloida Gaza sanoo toinen samanmoinen jutkumies Ashodista. ellauri109.html on line 309: Nimitelkää mua vaan! Kazokaa välitänkö minä! Mut kyl Phil välittää. Se on aivan tavallinen termiittiapina. Peppu ei ollut mistään niin herkkä kuin moraalisesta maineestaan. Ei nyt kuule Peffa alkaa mennä överixi, jotain rajaa. Eniten sitä on vituttanut rahanmenetys. Juukelin jutku. Vai oisko se sittenkin nolo kuva lehdessä naisten alusvaatteissa? Surkea linssilude. ellauri109.html on line 317: Se tykkää pyllistelystä ja sen perään pyllysaunan pelosta. Paikallinen oikeusistuin oli estänyt minua katkaisemasta aviolliset siteeni (lue elatusavun maxamisen, avioeron saisin siis mutten ilmaisexi eli anteexi), jotka olivat "lähes täydellisesti tuhonneet izeluottamuxeni ja urani". ellauri109.html on line 321: The merchant Hans Kohlhase lived in Cölln on the Spree (now incorporated into Berlin) in the Margraviate of Brandenburg in the 16th century. In October 1532 he set out on a trip to the Leipzig Trade Fair in the neighboring Electorate of Saxony. On the way two of his horses were seized, at the command of the Junker von Zaschwitz, as a supposed fee for passage through Saxony. Kohlhase sought redress in the Saxon courts but failed to obtain it. Outraged, he issued a public challenge in 1534 and burned down houses in Wittenberg. Even a letter of admonition from Martin Luther could not dissuade him, and Kohlhase and the band he collected committed further acts of terror. In 1540 he was finally captured and tried, and was publicly broken on the wheel in Berlin on 22 March 1540. From this history Kleist fashioned a novella that dramatized a personal quest for justice in defiance of the claims of the general law and the community. ellauri109.html on line 334: Mietitäänpä vielä kerran mikä oli Rothin kurjan elämän rikos ja rangaistus. Peppu oli patriarkaalisen hyväxikäyttöjärjestelmän häviäjä. Sen kolmekymppinen tyttöystävä tartti päästä naimisiin kun ei ollut muuta leipäpuuta yxinäiselle tumpelolle naiselle, ja Pepun korkea moraali oli eze tosiaan meni naimisiin sen kanssa vaikkei halunnut. Sitä pelotti. Se ei tehnyt sitä hyvän hyvyyttään vaan vasten tahtoaan ja pani vaimon maxamaan todella kovan hinnan elatuxestaan. Pyristeli vastaan oikeudessakin kuin Kohlenhaas jolla kyse oli 2 hevosesta ja periaatteesta. ellauri109.html on line 341: (Samalla sävelellä kuin pienenä rallatettu "taskuvarkaita liikkeellä".) Eastgaten torakat lähti liikkeelle kun valot sammutettiin keittiöstä. Suomen sinimustat siirat haistaa roskixesta pahentuvaa saalista kun kunnallisvaalit on huulilla. Joukossa huseeraavat kiilusilmät nuoret blondit naaraat osottaa että egoismi ei kazo ikää eikä sukupuolta. Se on geeneissä. @Elina Hinder toitottaa: ellauri109.html on line 344: Kuitenkin nämä puolueet ovat kiihkeimmin lähettämässä hyväosaisten suomalaisten rahoja muihin maihin, antamassa verotusoikeuden EU:lle ja sitoutumassa maksamaan lännen velkoja koko muulle maailmalle. Paradoksaalista? ellauri109.html on line 346: Miten niin? Oulusta lähettää terkkuja Tiina Wiik, osuvasti @SwanOfTuonela, Junes jonkun heila: ellauri109.html on line 361: Mutta koronakapinaa on nähtävissä, ja se nousee hitaasti mutta varmasti. Yhä useampi näkee, että on täysin järjetöntä, että jumalanpalvelusta tai ravintolaillallista ei voi viettää, mutta kauppakeskuksissa voi matut kyllä notkua kylki kyljessä vaikka aamusta iltaan, ja että korona ei viime kädessä ole influenssaa kummempi. Alkuun se oli tappavampi, koska kyseessä oli täysin uusi virus, mutta kuten influenssankin suhteen on käynyt, kun aikaa kuluu, yhä harvempi sairastuu, ja virukseen kuolee vain "heitä", joita influenssaankin menehtyy, mutta perusterveille tauti on äärimmäisen harvoin tappava. Herää ihmettelyä, miksi näin rajut toimet sellaista tautia vastaan, joka useimmille on niin harmiton, että heidän on käytävä testissä edes tietääkseen, että heillä on korona. ellauri109.html on line 364: Terkkuja muille izekkäille kusitolpille kuten @KariRydmanJr @TuomasFittbuske @Homotynkkyset ellauri109.html on line 381: No vittu ei kai kun kirja käytännössä sensuroitiin setämiesten toimesta ja tuli esiin taas vasta tänä vuonna 2021. Nytmä nään mix tää kiinnosti Peppua. Vähän samanlainen kuvio. Maureenkin uhkas kirjottaa persepäästä tollasen Luin. Ei tullut mitään kun Peppu ei luovuttanut äiskältä bar mizwah lahjaxi saamaansa matkakirjoituskonetta. ellauri109.html on line 385: En 1846, elle rencontre Gustave Flaubert, jeune inconnu dans l'atelier du peintre James Pradier. Il est âgé de 25 ans, elle de 30. Ils deviennent amants. La liaison ne dure pas. Elle quitte son mari en 1847. Pour subvenir à ses besoins et à ceux de sa fille, elle écrit vite et répond à des commandes. Elle raconte dans ses mémentos comment elle doit se battre pour garder son indépendance et tenter d'être reconnue par ses confrères masculins ellauri109.html on line 387: En 1840, le journaliste Alphonse Karr attribue la paternité de l'enfant qu'elle porte à son amant Victor Cousin dans un article intitulé Une piqûre de Cousin. Furieuse, Louise Colet l'agresse avec un couteau de cuisine qu'elle lui plante dans le dos. Alphonse Karr s'en tire avec une égratignure, et renonce à porter plainte au grand soulagement de Victor Cousin. Il se contente de mettre le couteau dont elle avait voulu le frapper sur une étagère avec cette inscription «Donné par Madame Louise Colet (Dans le dos)». Louise Colet est inhumée dans le vieux cimetière de Verneuil-sur-Avre, où résidait sa fille. En 2016, sa tombe est à l'abandon. ellauri109.html on line 396: ten.jpg" height="120px" /> ellauri109.html on line 405: Juudaksenpuu (Cercis siliquastrum) eli palestiinanjuudaksenpuu on hernekasvien heimoon ja juudaksenpuiden sukuun kuuluva kesävihanta puu, joka on peräisin Välimeren alueelta ja Länsi-Aasiasta. Se on suosittu koristekasvi runsaan ja kauniin punaisen kukintansa ansiosta. Vanhan uskomuksen mukaan Juudas Iskariot hirttäytyi juudaksenpuuhun ja antoi sille siten nimensä. ellauri109.html on line 410: C’est en Égypte, durant le règne de Méhémet Ali Pacha, qu’une délégation française débarque en terre des pharaons dans l’intention de moderniser le pays du Nil. Parmi ses membres, y figurent Maxime Du Camp en tant que photographe, mais aussi Gustave Flaubert, qui n’a pas encore 30 ans et surtout qui n’est pas encore devenu un écrivain notoire. Sa mission au sein de la délégation reste peu claire. L’occasion pour Mohamed Taan, en prenant certaines libertés de romancier, de parler sans ambages de l’homosexualité de l’auteur de La tentation de saint Antoine… ellauri109.html on line 429: [...] Pauvre cher bougre, j’ai bien envie de t’embrasser. Je serai content quand je reverrai ta figure. [...] Adieu, je t’embrasse et suis plus que jamais "Maréchal de Richelieu, juste-au-corps bleu, Mousquetaire gris, régence et cardinal Dubois", sacrebleu ! ellauri109.html on line 449: Lamartine (1790-1869), bête noire, permet de détourner en partie et de crypter la critique virulente que Flaubert adresse à l’écriture femelle. Lamartine, auteur féminin entre toutes les femmes, permet à Flaubert de poursuivre sa guerre misogyne. Le procès que Flaubert intente à la poésie du premier romantisme se fonde donc massivement sur la haine du féminin. ellauri109.html on line 461: Il me déplaît pour avoir mis en axiomes et pratique « la Poésie du cœur » (double farce à l'usage des impuissants et des charlatans). En voilà un qui a été peu critique ! Il me paraît avoir eu sur l'humanité le coup d'œil d'un coiffeur sentimental ! Toujours « mon pauvre cœur », toujours les larmes ! — je crois du reste que la mère Colet l'a reproduit assez fidèlement ? et il est facile maintenant de le bien connaître. As-tu remarqué ses affectations de noblesse ? Ses éternels bals aux ambassades ? Comme c'est beau cet homme qui porte sa douleur dans le monde ! — telle qu'un bijou rare, pour l'ébahissement de ces Messieurs et ces Dames ! ellauri109.html on line 483: Romaanikirjailijan tehtävään kuuluu tehdä yxityisestä julkista. Onko niin? Linssiludekirjailijat kuten Phillu Wallu Miller Bellow Updike (ilmeisesti, en ole lukenut) ja Knasu ajattelee niin. Oikeammin kirjailija antaa toisen yxityisen kokea mitä se on ize kokenut tai kuvitellut jonkun kokeneen. Koko vitun "yleisö" on siinä ihan sivuasia. Hyvät romskut ovat kahdenkeskisiä. Mut tätähän ei kustantaja ole valmis nielemään. Se tarvii ostavan yleisön ja kohua. Jengiä joka keskustelee viimeisestä bestselleristä ja sen koukuttavasta lukuelämyxestä. ellauri109.html on line 488: "Olin kokematon. " "Entä ne huorat?" "2 huoraa 3 vuodessa, sehän tekee noin 1h/v, onnettomasti avioituneiden amer. miesten misääriennätys. Oletteko unohtanut? Minä tunsin itseni viheliäisexi". Mina en 'toteuttanut itseäni seksuaalisesti', mitä se sitten merkinneekin, yritin pysyä hengissä kaiken sen mielipuolisuuden keskellä. Pysyä omana izenäni! ellauri109.html on line 493: »No kun teillä on niin erinomainen muisti, miksette te muista saman tien, etten edes nussinut häntä! Han otti minulta suihin autossa. Entä sitten? Entä sitten? Se oli kuulkaa yllätys meille kummallekin. Ja mitä se teille kuuluu? Tarkoitan todella! Me olimme ystäviä. Hänkään ei ollut mitenkään onnellisesti naimisissa. Jumala nähköön, ei ollut 'seksuaalista itsensä toteuttamista.' Se oli ystävyyttä! Se oli lohduttomuutta! se oli jalomielisyyttäl Se oli hellyyttä! Se oli epätoivoa! Me vain olimme salaa auton takaosassa kymnmenen nminuuttia kypsymättömiä nuoria ja muutuimne sitten jälleen jalosti aikuisiksi! Se oli suloista ja viatonta kuvitteluleikkiä! Hymyilkää, jos teitä haluttaa, jyliskää saarnastuolistanne, mutta se on silti oikeampi kuvaus kuin se mixi te sitä kuzutte. Emmekä antaneet sen mennä pitemmälle, vaikka se olisi hyvin voinut mennä; annoimme sen jäädä jonkinlaiseksi onnelliseksi pikku sattumaksi ja palasimme kuin kelpo sotilaat takaisin saakelin etulinjaan. Totisesti, Teidän Pyhyytenne, totisesti, Teidän Ylhäisyytenne, sekö teidän mielestänne onyhtä kuin 'itsensiå toteuttaminen seksuaalisesti muiden naisten kanssa avioliiton alusta asti'?» ellauri109.html on line 497: »Kaksi katuhuoraa Italiassa, ystävän poski autossa Madisonissa... Karen? Ei! Minusta se on munkkiutta, kun ajattelee avioliittoani. Minusta se on liikuttavaa, sitä juuri! Avioliittonsa alusta asti amerikanitalialaisella runoilijalla oli jonkinlainen vählämielinen käsitys, että kun hän nyt oli aviomies hänen tehtävänsä elämässä olisi olla uskollinen - kenelle, se ei sattunut koskaan juolahtamaan hänen mieleenså. Sanansa pitäminen ja velvollisuuksiensa tekeminen ne juuri olivat alun perin saaneet hänet naimisiin sen äkäpussin kanssa! Jälleen kerran amnerikanitalialainen runoilija teki sitä, mitä hän piti 'miehekkäänä' ja 'rehtinä' ja 'periaatteiden mukaisena' mikä, tarpeetonta sanoakin, olikin vain raukkamaista ja alistuvaista. Piiskaa pennulle, kuten veljeni niin ytimekkläästi sanoo! Tosiasiassa, tohtori Spielvogel, ne kaksi italialaista huoraa ja kollegan vaimo siellä ostoskeskuksessa ja Karen olivat ainoa kunnioitettava, ainoa miehekas, ainoa moraalinen ... ääh, mitä helvettiä.» ellauri109.html on line 507: From the start, critics complained about the ostensible sameness of Roth’s books, their narcissism and narrowness—or, as he himself put it, comparing his own work to his father’s conversation, “Family, family, family, Newark, Newark, Newark, Jew, Jew, Jew.” Roth turned self-obsession into art. He was a consummate bullshit artist. ellauri109.html on line 515: A fiction writer’s life is his treasure, his ore, his savings account, his jungle gym,” Updike wrote. “As long as I am alive, I don’t want somebody else playing on my jungle gym—disturbing my children, quizzing my ex-wife, bugging my present wife, seeking for Judases among my friends, rummaging through yellowing old clippings, quoting in extenso bad reviews I would rather forget, and getting everything slightly wrong.” ellauri109.html on line 517: When Updike, in the eighties, felt the sour breath of potential biographers on his neck, he tried to preëmpt his pursuers by writing a series of autobiographical essays about such topics as the Pennsylvania town where he grew up, his stutter, and his skin condition. The resulting collection, “Self-Consciousness,” is a dazzlingly intimate book, but his imagination and industry did more to draw biographical attention than to repel it. In the weeks before his death, of lung cancer, in early 2009, he continued to write, including an admiring review of Blake Bailey’s biography of John Cheever. And five years later there it was: “Updike,” a biography by Adam Begley. ellauri109.html on line 519: In Roth’s “Exit Ghost” (2007), the last of the Zuckerman books, half a century has elapsed since the visit with Lonoff. Zuckerman, suffering from prostate cancer, has been sapped of his physical and creative vitality. Yet his greatest anxiety does not concern his impotence and incontinence, or his deteriorating short-term memory. He fears, above all, the tyranny of the biographer. ellauri109.html on line 525: He was often undone—by depression, by his two marriages, by the loneliness and intensity of his commitment to the work. He could be tender and manipulative, generous and insistently selfish. But never nice. ellauri109.html on line 567: Roth and Bloom divorced, miserably, in 1995. A year later, Bloom published a memoir, “Leaving a Doll’s House,” in which Roth was depicted as brilliant and initially attentive to the demands of her career, but also as unpredictable, unfaithful, remote, and, at times, horribly unkind, not least about Bloom’s devotion to her grown daughter. The book quoted incensed faxes that Roth sent Bloom at the end of their union, demanding that she pay sixty-two billion dollars for failing to honor their prenuptial agreement, and another bill for the “five or six hundred hours” that he had spent going over her lines with her. ellauri109.html on line 569: Roth was flattened by “Leaving a Doll’s House” and the bad publicity that came with it. He never got over it. “You know what Chekhov said when someone said to him ‘This too shall pass?’ ” Roth told Bailey. “ ‘Nothing passes.’ Put that in the fucking book.” ellauri109.html on line 573: Joo siinäpä perinteinen teltantekijä. Se ei tarvi kiivasta ja kadetta jumalaa, se on ize se. Phillu ei voinut ymmärtää raamatun juutalaisia jotka asui teltoissa kun sen perhe asui vuokralla Newarkissa omakotitalon yläkerrassa. Alakerrassa asui nazeja. Raamatunaikaiset juutalaiset olis kyllä ymmärtäneet sitä, ja tienneet miten sen kanssa menetellä. Esinahkakasaan vaan. ellauri109.html on line 577: Sen "syvä ystävä" oli prof. Ross Miller. Mitenkähän syvälle ne ulottuivat. Noin kuusi tuumaa veikkaisin. ellauri109.html on line 589: Miller became Roth’s health-care proxy. One year, Roth wrote him a check for ten thousand dollars, telling him, “I want you to share in the general prosperity." ellauri109.html on line 593: Roth learned to take it easy. He listened to music, reread old favorites, visited museums, took afternoon naps, and watched baseball in the evening. ellauri109.html on line 603: That first summer I spent a week in Connecticut, interviewing him six hours a day in his studio. Now and then we had to take bathroom breaks, and we could hear each other’s muffled streams through the door. One lovely sun-dappled afternoon I sat on his studio couch, listening to our greatest living novelist empty his bladder, and reflected that this was about as good as it gets for an American literary biographer. ellauri109.html on line 609: At the University of Pennsylvania, a friend and colleague—acting, the friend admits, almost as a “pimp”—helped Roth fill the last seats in his oversubscribed classes with particularly attractive undergraduates. Roth’s treatment of a young woman named Felicity (a pseudonym), a friend and house guest of Claire Bloom’s daughter, is particularly disturbing. Roth made a sexual overture to Felicity, which she rebuffed; the next morning, he left her an irate note accusing her of “sexual hysteria.” When Bloom wrote about the incident in her memoir, Roth answered in his unpublished “Notes” with a sense of affront rather than penitence: “This is what people are. This is what people do. . . . Hate me for what I am, not for what I’m not.” ellauri109.html on line 613: Naurettava pelle. Mitä väliä maxetusta maxapalasta runkkukastikkeessa. GT-sählämien historian toistaminen Gazassa viimeisten filistealaisten tukassa is more to the point. ellauri109.html on line 618: Phillu suuttuu Spielvogelin freudilaisesta analyysistä yhtä narsistisen kiukkuisesti kuin minä aikoinani kuusailijan loppupäätelmästä. Lelulintu on ymmärtänyt kaiken nurinkurin! Ei Phillu ole vahvan äidin ja tunarin isän nujertama kastraatiopelkoinen misogyyni joka masturboi naisiin kuin maxapalaan, vaan aivan päinvastoin, naisten häkittämä korkeasti moraalinen olento joka kuuntelee ylempiä elimiä kyrvän sijasta. Myönnettäköön ettei olis kannattanut. Jos olisin kuullut kyrpääni niin nussisin yhä uhkeaa ja rikasta Dina Dornbuschia. Aivan erityisesti se loukkaantuu kun Lelulintu naamioi sen am. italialaisexi! Va fa'n culo! ellauri109.html on line 619: "Lue vain eteenpäin, lue koko se suurellinen tyhjänpäiväinen mitäänsanomaton sepustus Goethelta ja Baudelairelta lainattuja alaviitteitä myöten, joiden pitäisi muka osoittaa yhteys narsismin ja taiteen välillä! Jaha, mikä muu on uutta?" ellauri109.html on line 629: Eniten sitä huolettaa tavaroiden tärviö. Uskomatonta millainen keskiluokan kusipää! ellauri109.html on line 633: Philillä on todella erikoinen näkemys miehekkyydestä. Mistähän se on peräisin? Horatio Alger poikakirjoistako? Setämiesten romaaneistako? Tää opus on jonkinlainen amerikkalaisen miehen unelman don Quixote. "Miten minusta voi milloinkaan tulla se jota kirjallisuudessa kuzutaan miehexi? Niinkuin esim Pappa Hemingway ja sen poika? Minä olen niin halunnut tulla miehexi, mixei se koskaan onnistu minulta?" ellauri109.html on line 635: Spielvogel, ehkäpä te olette oikeassa -ehkäpä tämä minun Maurcenini on narsististen ellauri109.html on line 642: Sekä aivan mahoton narsisti. Se on hapan koska Maureenin mies no 2 on komeampi ja julkkixempi kuin se. Hän osaa olla tärkeilevä snobi ja typerys. Hänen emotionaalinen kylmyytensä kasvaa pitkin harppauxin. Hänen kyvyttömyytensä rakastaa on suorastaan pelottavaa. Infantiiliasteelle jäänyt uivelo. ellauri109.html on line 647: Faulknerin paska kirjoitti koppavassa nobelpuheessaan (jollaista Phillu ei sitten päässyt pitämään) mm seuraavaa: ellauri109.html on line 664: Phil Roth riemuizi näin Drydeniä lainaten kun sen vaimo kuukahti. Se onkin samanlainen kylmiö kuin Koalan setä. Mitäs Drydenillä oli siippaa vastaan kun se noin ilosteli? ellauri109.html on line 666: On 1 December 1663 Dryden married the royalist sister of Sir Robert Howard—Lady Elizabeth. Dryden's works occasionally contain outbursts against the married state but also celebrations of the same. Little is known of the intimate side of his marriage. Lady Elizabeth bore three sons and outlived her husband. Se sai sitten luritella tota abit onusta, kun anus-Jussi kuoli ensinnä. ellauri109.html on line 706: Dryden potkittiin pois Royal Societystä kun sillä oli jäsenmaxut rästissä. Shadwell vei siltä poeta laureatuxen paikan kun Dryden ei pokkuroinut protestanttisia Wilhoa ja Mariaa. Oliko viirikukko ruostunut? Dryden's main goal in the satiric verse: the mock-heroic Mac Flecknoe, was to "satirize Shadwell, ostensibly for his offenses against literature but more immediately we may suppose for his habitual badgering of him on the stage and in print." Thomas Shadwell succeeded him as Poet Laureate, and he was forced to give up his public offices and live by the proceeds of his pig pen. ellauri109.html on line 716: dicere deseruit, tenuisque recessit in auras. ellauri109.html on line 745: Auden referred to him as "the master of the middle class". Alexander Pope was heavily influenced by Dryden and often borrowed from him. ellauri109.html on line 746: His poems were very widely read, and are often quoted, for instance, in Henry Fielding's Tom Jones and Doc Johnson's essays. ellauri109.html on line 751: Dryden is believed to be the first person to posit that English sentences should not end in prepositions because Latin sentences cannot end in prepositions. What an idiot. Too much monkey business for me to be involved in. ellauri109.html on line 765: Jos nyt ylipäänsä pitää julkaisuista hälistä - ja pitäähän niistä kapitalismissa eihän ne muuten mene kaupaxi - niin sen voi hyvin tehdä rotten tomatoes tyylillä jossa ize kukin saa heittää oman vihannexensa. ellauri109.html on line 773: Koko Hubara on huomannut, miten vähän Suomessa tiedetään jemeninjuutalaisista. Koko juutalaisuuden nähdään tiivistyvän vain holokaustiin ja amerikanjuutalaisiin. ellauri109.html on line 777: Vauvoja katosi Israelissa etenkin jemeninjuutalaisilta. Tarinan mukaan monille äideille oli ilmoitettu pian synnytyksen jälkeen, että vauva oli viety parempaan hoitoon toiseen sairaalaan. Myöhemmin lapsen kerrottiin kuolleen. Monia surun murtamia vanhempia ihmetytti, miksi he eivät saaneet kuolintodistusta, tai miksi heille ei näytetty edes hautapaikkaa. ellauri109.html on line 828: "What were its intentions towards Mediterranean Jews, the Jews of the Islamic world? ellauri109.html on line 836: Yemenites were housed in tents and had to endure heavy winters. There were child mortality rates of 50%, he points out. ellauri109.html on line 857: His biological siblings had never been told of the existence of an older brother and were unable to explain the circumstances of his adoption. ellauri109.html on line 866: Saatuaan hyvän työuutisen Bloom rientää kertomaan siitä ystävälleen Rothille. Rothin reaktio on kylmä, hätääntynyt ja tyly. Roth antoi Bloomille kirjansa Pettämässä tavallista myöhemmin. Bloom huomasi että se on epämairitteleva kuvaus anglojuutalaisesta perheestä, joka selvästi on Bloomin oma, ja värikästä kuvausta sankarin ristiinsuihkinnasta joka selvästikin perustuu tositapahtumiin. Sitten tulee kuvaus sankarin näyttelijävaimosta, nimeltä Claire, pääpiirteissään tällänen: ikävystyttävä, keski-ikäinen, vekuttaa koko ajan sankarin rakastajattarien nuoruudesta. Bloomin reaktio oli - ylläri - että tää muotokuva oli ilkeä ja loukkaava, ja sen etunimen käyttö täysin epähyväxyttävää. Roth tuli kotiin mukanaan kalliita helyjä sovitusuhrina; Bloom vaati ezen nimeä ei mainita, mihin Roth pitkin hampain suostuikin. ellauri109.html on line 868: Äitykän kuoltua Peppu romahti. Se sai jonkun ketjureaktion. Rothin terveydentila huononi, se kiikutettiin teholle ja pantiin hengityskoneeseen kuin koronapotilas. Sille tehtiin sydämen ohitusleikkaus. Noin sydämettömän tyypin menoa se ei haitannut. Ikävä kyllä se vähitellen parani, eikä isä-Hermanninkaan kuolema missään tuntunut. Tammikuussa 1990 vuosi leikkauxen jälkeen Bloom käski Rothin mennä sen kanssa naimisiin. Se oli sille huisin tärkeää. Roth mietti ehdotusta pari viikkoa ja sitten suostui charmikkaalla textiviestillä. Ne meni naimisiin 19.4.1990. ellauri109.html on line 871: Aluxi aviolitto oli sopuisa ja paransi niiden suhdetta, mutta seuraavana vuonna jo se alkoi huonota, Roth vetäytyi Bloomista kuin letku letkeä, myös tunteenomaisesti: ilmeisesti liika sopuilu häirizi sen luovuutta. Rothilla oli aina ollut vaikee suhde Bloomin tyttäreen (jonka isä oli näyttelijä Rod Steiger),ja tästä tuli stendari. Vaikka Annan vierailuista oli muka sovittu, Rooth kirjoitti kohta kirjeen :(! Bloomille jossa vierailuja rajoitettin kertaan viikossa ja Anna ei saisi olla yötä niiden asunnossa Ne Yorkissa. Sovitteluratkaisuna Bloom salasi kirjeen Annalta ja antoi sen öizeä New Yorkin kämpässä, mikä oli yhtä paljon sen kuin Philipin. Kun Bloom suunnitteli ostaa pienen mökin Italiasta, Roth uhkaili sen rahallista toimeentuloa ja teki raskaita vihjailuja liiton kestosta. Bloom huomasi että Roth oli nauhoittanut niiden puhelinta. ellauri109.html on line 879: Lopulta Roth pantiin suljetulle Hopealäjän sairaalaan. Teeskennellen sovinnollisuutta Roth kuzui Bloomin käymään osastolle, missä se sanoi olevansa hyvin hyvin vihainen sille, ja alkoi luetella sen vikoja pitkästä luettelosta jonka se oli kirjoittanut, kuten esim. sen outo käytös rafloissa, kazoa nyt kelloa ja hyrexiä izexeen, ja huomautti että kummakos se ettei se voinut hillitä izeään kun sen isäkään ei saanut paskaa pysymään enää sisässä. Roth oli tutkiskellut sen jokaisen virheliikkeen 17 vuoden yhdessäolon aikana. Iskän inkontinenssin maininta oli kyllä huippua. Roth sanoi lopuxi että jos Anna tulis Nykkiin 3 kuukaudexi oppimaan laulua (Annasta tuli oopperalaulaja), Roth lopettaisi liiton siihen. Bloom koitti vielä parastaan (lääkärin läsnäollessa) monen päivän ajan, koittaen pelastaa mitä pelastettavissa oli. Se oli brutaalia menoa. ellauri109.html on line 881: Kun Roth pääsi kopista, Bloom sai melkein hermoromahduxen. Roth sanoi ettei se enää halunnut nähdä Bloomia ja tarjosi sille rahaa jotta se pysyis poissa kotoa Rothin nujuessa siellä toipumassa masixesta. Bloom oli silläaikaa luvannut näytellä Dublinissa, mutta siitä ei tahtonut tulla mitään. Roth otti sitten yhteyttä ja antoi ymmärtää että olisi suostuvainen jatkamaan liittoa jossain vaiheessa. Tää oli raskasta aikaa Bloomille; Anna oli ryöstetty New Yorkissa, ja Bloom oli myynyt asuntonsa Lontoossa. Käydessään Rothin luona tän viimeisenä sairaspäivänä se sai Rothilta aivan vitunmoiset haukut päällensä. Bloom joutui izekin sairaalaan ja toivoi kuolemaa. ellauri109.html on line 889: Tämän jälkeen Roth lähetti Bloomille "tykistökeskityxen" faxeja yhtenä iltana vaatien takaisin kaiken mitä se oli tuonut pesään yhteiselon aikana, ml. 150 taalaa tunnissa "noin 5-600 tunnista konstultaatiota" kun se oli kuunnellut Bloomin vuorosanoja, ja 62 miljardin sakon kun Bloom ei suostunut noudattamaan Rothin sanelemaa avioehtoa. ellauri109.html on line 891: Roth vaati takaisin myös koruja jotka se oli antanut Clairelle lahjaxi suhteen aikana. Pääasia näytti kuitenkin olleen raha. "Lähetä vaan shekki", se kirjoitti. Roth lopetti tarjoamalla Bloomille 104 taalaa viikossa kuten siivojalle joka niillä oli ollut New Yorkissa, sanoen että se oli ollut Bloomin ainoa anti elinkustannuxiin jotka oli olleet 80-100 tuhatta taalaa vuodessa. Lopulta Roth palautti nihkeästi jotain, muttei kaikkia, niitä Bloomin tavaroita jotka oli vielä Rothin hallussa. Ero tuli voimaan kesäkuussa 1995. ellauri110.html on line 33: Moni hevoskirja on syntynyt tositapahtumien innoittamana. Haluaisitko sinäkin kirjoittaa omasta hevoseläimestäsi? Tässä tulee hevoskirjailijoiden kuten Malin Eriksson Sjögärdin, Jonathan Swiftin ja Mari Lampisen vinkkejä! Kazo myös Jaakko Yli-Juotikkaasta esimerkkiä albumissa 97! ellauri110.html on line 84: Filistealaiset oli jälleen lyöty lysyyn, Negevin autiomaa oli täynnä ruumisläjiä. Jahun porukat lallatteli kielellä ulululululu ja tanssi ripaskaa. (ilo) Saatanan tunarit! Enkös mä nimtuten kieltänyt! Ja nyt on keppi ollut liossa! Tästä ette kyllä selviä! Nähdään! (vihaisuus) Eeva antoi, minä söin. Ei ois kannattanut, se oli puolen tunnin onni vain. Nyt täytyy panna vihtahousut jalkaan ja paratiisi kiinni toistasexi. (suru) Hoohoo jaajaa, puolet rypäleistä poimittu. Saa Seem Haam ja Jaafet hoitaa loput, mä otan nyt napanterit ja painun koisimaan. Housuja ei pie unohtaa. (väsymys) ellauri110.html on line 90: Jostain syystä kirjailija silloin, kun hän suorastaan esittää henkilöittensä puhelua, katsoo velvollisuudekseen olla realisti sanan ankarimmassa merkityksessä. Silloin hän hetkiseksi repäisee halki sen päilyilevän usvaisen ajattomuuden verhon, joka peittää hänen kuvaamaansa maailmaa, ja paljastaa naulanpäähän sattuvassa väläyksessä sen, mitä se oikeastaan on: omaa meikäläistä talonpoikaismaatamme. ellauri110.html on line 93: Silloin kuuluu eräältä seinustalta: --Ek-sinä tiedä, että sin'et isottele pikkupojille silloin kun on isoja miehiä. Toinen ähki selkä seinää vasten sanomatta sanaa. Isku läjähti. Sähisevää sanattomuutta. --No! Pihamaalta rupesi kuulumaan joukkopuhelua... ellauri110.html on line 95: Täst mie piän! Ei mitään tälläistä hempeilyä kuin mitenkä »pahaenteinen onni vilahti juuri siitä ohi ja katsahti kavalasti tyttöön» tai kuinka »tie eteni hänen hehkuvan katseensa alaisena niinkuin jokin matala ja mielistelevä olento»! ellauri110.html on line 96: Kuten lupaava nuori runoilija Aaro Helaakoski heläytti: ellauri110.html on line 99: Pylly vasten pyllyä pum-pum! Siinä sitä jotakin on! ellauri110.html on line 103: Pyydän anteeksi, mutta en usko, että kirjailija, jolla on niin »reflekteerattu» mieli ja joka osaa nähdä maailman hiuskarvalleen niinkuin se on itse teossa koskaan tajuaa tai näkee jotain tällaista. Luulen toisin sanoen, että Sillanpään nykyisessä tyylissä on aika annos sellaista, mikä hänen omalta kannaltaan on sovinnaisuutta, jotain turhanpäiten konstikasta, jotain »litteratuuria». Hänen vähän keikaileva »impressionisminsa» on ristiriidassa hänen väkevästi eletyn, selkeän ja komean maailmankuvansa kanssa. Hänen filosofiansa ja kertomatapansa riitelevät keskenään: edellinen pyrkii yleispätevään, tyypilliseen, jälkimäinen äärimäiseen oikulliseen yksilöistymiseen. ellauri110.html on line 111: Yahoo! on lopetettu. Sieltä ei saa enää vastauxia kaikkiin kysymyxiin kuten Quorasta. Se oli virzarakon syöpään kuolleen kiltin Matti Keijolan mielipaikka. Sen jonka isä oli Wilhon kollega. Meidän yhteisen projektin nimi oli 4M. Maintenance Man, sovinistisesti nimetty, vaikka 2 huoltomiehistä oli naisia. Mä menin sen väittäjäisiin tummassa puvussa, kaikilla muilla oli frakki. Kyllä harmitti, oishan mulla ollut kaapintäysi frakkeja. Teekkarit on aika hienostelevia. Mä poltin 4M:n loput mainospaperit saunan uunissa. ellauri110.html on line 115: Valmistuttuaan diplomi-insinööriksi 1967 Keijola siirtyi liike-elämään. Hän työskenteli IBM:n palveluksessa Zambiassa, Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Samanaikaisesti hän täydensi opintojaan ja teki tutkimustyötä, johti Tekes-projekteja ja väitteli tekniikan tohtoriksi vuonna 2003. Sillä oli nätti fixu vaimo ja se ajoi ensimmäisten joukossa Kia-autoa. ellauri110.html on line 135: It is possible to interpret the Houyhnhnms in a number of different ways. One interpretation could be a sign of Swift's liberal views on race, or one could regard Gulliver's preference (and his immediate division of Houyhnhnms into color-based hierarchies) as absurd and the sign of his self-deception. It is now generally accepted that the story involving the Houyhnhnms embody a wholly pessimistic view of the place of man and the meaning of his existence in the universe. In a modern context the story might be seen as presenting an early example of animal rights concerns, especially in Gulliver's account of how horses are cruelly treated in his society and the reversal of roles. The story is a possible inspiration for Pierre Boulle's novel Planet of the Apes. ellauri110.html on line 159: Kun otin lopputilin Otavasta, kaverit unohtivat mut, paizi Ernua ja Antti Hyryä, joiden kanssa oltiin samassa veneessä. Pilipaliporukat kuten röyhkeät naisihmiset tuppas komentelemaan. Se oli nöyryyttävää. Orjan vapaus on kahleen pituinen. ellauri110.html on line 163: Piret Saluri on kääntänyt useita lastenkirjojani. Piret on älykäs, viehättävä ja paljon lukenut. Anaalinen Antti kehii köydet kehille siististi. Loppiaisaattona 2022 löytyi Handen v1997 pikkupoikakirja pikkupekasta ja jättipekasta Väinölänkadun kirjaston poistohyllystä. Se on aika imelä. Se on kai poistettu koska pikkupekan käyttämä viihdeteknologia on täysin vanhentunutta. On kuin kazoisi vanhoja Montalbanoja. ellauri110.html on line 199: Hannu lentää Otavasta, Reenpään kulunvalvonta ei päästä sitä enää peremmälle. Se loukkaa. Onnexi on Tammi. (Muttei kauan, siitäkin tulee osa Bonnieria.) Hannun arkkivihollinen on WSOY:n Wilho Wiksten. Se juoruaa että Hannu sai potkut sekä Otavasta että avioliitosta. Sitä ei saisi kertoa! Ei missään nimessä! Onko sillä väilä? On ja ei. Ei ja on. ellauri110.html on line 203: Hannu on päässyt ryyppykierteen ansiosta naistenlehden boheemixi, vaikka Jouni Lompolokin (eli Helsingin Sanomien "Origo") tietää, miten Phil Roth-maisesti se aamupäivisin duunaa duunia kotona kalliissa rivitalossa Lauttasaaressa. Se on mukavaa. Julkisuus on aina hienoa, puolivillainenkin. ellauri110.html on line 207: Mäntti Mäjähderin sisko Mäjähder-Tarkka-Reenpää astuu kuvioihin. Siitä lienee ollut puhetta Mäntin yhteydessä? Joo, täällä.. Bonnierin ostettua WSOY:n Leena joutui kansanvälisiin tehtäviin. WSOY:n ostanut Bonnier ei ole mikään enkeli, kirjoitti Suomen Kuiva Lehti. No ei, Bonnier on kitupiikki jutku. Osti Akateemisen ja ajoi kuralle alta aikayxikön. HS ajoi alas WSOY:n ja möi sen sitten jutkulle. Siltala ja Teos lähtivät kuin rotat laivasta. Lyön vaikka tonnin vetoa että Hannu weti silloin tällöin wiixeen Leena Mäjähder-Tarkka-Reenpäätä. ellauri110.html on line 219: Yhden sateisen päivän aikana Vetsikolle kuitenkin selviää, että mikään ei ole sitä miltä näyttää, että kuviot vaihtuvat koko ajan, että omat suunnitelmat voivat äkkiä jäädä isompien varjoon. Firma vaihtaa omistajaa, organisaatio muuttuu, ja yllätys se tuntuu olevan ainoastaan Vetsikolle. Nekin joihin on luullut voivansa eniten luottaa ovat tienneet siis enemmän, jostakin. ellauri110.html on line 221: Pitkän päivän ja illan ja yön mittaan Vetsikko ehtii miettiä elämäänsä moneen suuntaan, hän muistaa lapsuuttaan vaeltaessaan kaupungin katuja jotka niin hyvin tuntee, hän muistaa äidin, hän muistaa naiset; hän katsoo ravintolapöydän meluisaa seuraa ja näkee miten työtoverit ovat jo kaikessa uudessa mukana. ellauri110.html on line 223: Tämä romaani kertoo liikemaailmasta, yrityksistä jotka ostavat ja myyvät toisiaan, työpaikan ihmissuhteista. Se kertoo miehen elämästä, haaveista ja pettymyksistä, valheesta ja todesta ja siitä miten niiden rajaa on vaikea piirtää. (less) ellauri110.html on line 228: Päätän että lähdemme matkalle. Ilmoitan elämäntoverille ja mitäs e-toveri, suostuu tietysti. Mutta lähtöpäivän aattona kännään Weilin ja Kuhalla ja herään toimistosta kiltin naisen vierestä. Munanpesu kiireesti ja taxi Laruun, missä e-toveri Anza odottaa suht. kuumana. Tosin eri mielessä kuin eilisillan kiltti nainen. Olen niin tönkkönä etten edes pyydä anteexi. Nukahdin sohvalle (kun kamat oli pussissa, minkä jätän sanomatta viisaasti). ellauri110.html on line 253: nuorten koivujen väliin, päivän keinua. ellauri110.html on line 280: Otavan juhlissa tapaan nuoren naisen, joka on tyyni, kaunis ja joka tavalla viehättävä, älykäskin (tarpeetonta kyllä). Enkä yritä kaataa häntä heti sängylle, soitan ensin CD-levyjä. Mutta neitonen ei sittenkään tahdo vanhan pässin alle. Porvariskodin kasvatus on tehnyt tehtävänsä tavallistakin paremmin. Tyttö löytää sitten ikäisensä kumppanin ja tekee sen kanssa lapsia. Sekö nyt on elämän tarkoitus? Eikä tulla jyystetyxi vanhan pässin alla muusixi? ellauri110.html on line 284: Mahdollisuus uuteen onneen, onneen yleensä oli siinä hyvin lähellä, ihan huulilla, mutten osannut pitää niistä kiinni ja työntää sisään. En ollut sen arvoinen. Eikä vaan tätä yhtä kertaa, vaan muitakin vastaavia seuraa sitten. Tätä tää elämä on. You win some, you lose some, niinkuin phillut Rothilla. Täytän suuren pääni mustaa aukkoa sanoilla, lauseilla, luvuilla ja kirjoilla. Kusella ja alkoholilla. ellauri110.html on line 286: Kirjoitan niin vitusti koska sanottavaa riittää, enkä pidä mitään kynnystä. (Tämähän on näiden paasausten tekijälle tuttua.) ellauri110.html on line 327: Drumsö Padlarklubb. Ei taida Hande osata ruozia. Isot aallot saa sen epävarmaxi. Vittu se on kyllä pelkuri. Rakastan merimäntyjä. Lapin kultakaan ei ole enää mitä oli. Eurot on senkin vesittäny. Alpo Ruuth on kelpo kundi, halvaantuikin vaan puolixi. Se heittää tyhjät olutpurkit rytättyinä mereen. Äijämeininkiä. Hande ei saa tölkkiä rytättyä mutta heittää sittenkin. ellauri110.html on line 344: The diary gives a detailed account of Pepys's personal life. He was fond of wine, plays, and the company of other people. He also spent time evaluating his fortune and his place in the world. He was always curious and often acted on that curiosity, as he acted upon almost all his impulses. Periodically, he would resolve to devote more time to hard work instead of leisure. For example, in his entry for New Year's Eve, 1661, he writes: "I have newly taken a solemn oath about abstaining from plays and wine…" The following months reveal his lapses to the reader; by 17 February, it is recorded, "Here I drank wine upon necessity, being ill for the want of it." ellauri110.html on line 349: Propriety did not prevent him from engaging in a number of extramarital liaisons with various women that were chronicled in his diary, often in some detail when relating the intimate details. The most dramatic of these encounters was with Deborah Willet, a young woman engaged as a companion for Elisabeth Pepys. On 25 October 1668, Pepys was surprised by his wife as he embraced Deb Willet; he writes that his wife "coming up suddenly, did find me imbracing the girl con [with] my hand sub [under] su [her] coats; and endeed I was with my main [hand] in her cunny. I was at a wonderful loss upon it and the girl also...." Following this event, he was characteristically filled with remorse, but (equally characteristically) continued to pursue Willet after she had been dismissed from the Pepys household. Pepys also had a habit of fondling the breasts of his maid Mary Mercer while she dressed him in the morning. ellauri110.html on line 363: Sam petti Bettyä minkä ehti, mutta ehti olla silti mustasukkainen. Kun Betty meni tanssitunnille, Sam kokeili sen hameen alta onko sillä pikkuhousuja. 6. Februari 1660 hatte Sam Fräulein Ann "einmal so richtig probiert". "Ich tat mit ihr was ich wollte, jedoch nicht die Hauptsache." Ihr gefiel die Ehe so wenig, dass sie ihn schon zweimal innerhalb der Stunde "ranliess". "Nach vielerlei Protesten habe ich zu meinem grossen Vergnügen dort angelangt, wohin ich wollte." Annettuaan vaimo Bettylle mustan silmän Piips meni toisen Bettyn pakeille: "Ich wollte es, und ich nahm sie gegen ihren Willen." Als Betty ein Kind erwartete, tat er mit Dolly was er wollte: "Ich wäre zu allem fähig gewesen." ellauri110.html on line 372: Caj Torsten Westerberg (s. 14. kesäkuuta 1946 Porvoo) on suomalainen kirjailija ja suomentaja. Caj on tvåspråkig. ellauri110.html on line 373: Westerbergin vanhemmat olivat ylietsivä Torsten Westerberg ja ravintolaemäntä Margit Eriksson. Hänen ensimmäinen puolisonsa 1965–1970 oli taidemaalari Riitta Raija Puupponen, toinen 1971–1988 filosofian tohtori Elina Waris ja kolmas vuodesta 1992 on taidegraafikko Marjatta Nuoreva. ellauri110.html on line 377: Esikoisteos Onnellisesti valittaen toi Westerbergin julkisuuteen. Sitä pidettiin kuvausvoimaisena ja visuaalisesti rikkaana. Runoilijana häntä on verrattu Rabbe Enckelliin. (No toi ei paljon auttanut, kekä se Rabbe sitten on?) Onnellinen valittaja on Handekin. ellauri110.html on line 379: Torsten taipuu ellauri110.html on line 411: Höpöhöpöä. Ei kukaan valikoi aina oikein. Ei me tänne tultu valikoimaan. Käymään vain tultiin eikä olemaan. Långben bygger ett fågelhus... Caj ei pidä häiriintymisestä. Kannattaisi ottaa Ataraxia kuten Hande.. ellauri110.html on line 426: Ilo ilman alkoholia on teeskentelyä. Raittiina voi olla iloa kun ottaa ilokaasua. Olutkankaalta sitä saa. Olutkangas oli julkkisjuoppo lekuri. Ei mikään haikea Tshehov kuitenkaan, vaan hauska vekkuli. ellauri110.html on line 442: Vieläkään Olutkangas ei kuitenkaan ollut täysin vakuuttunut. Hän oli käynyt kovan taistelun omaa alkoholismiaan vastaan. ellauri110.html on line 448: Kiista kesti peräti yhdeksän vuotta ja päättyi siihen, että Olutkangas sai julkisen varoituksen. Professorit ajoivat myös Olutkankaan erottamista Lääkäriliitosta. Erottamiseen ei kuitenkaan päädytty. Lääkäriliiton toiminnanjohtajaksi tuli anestesialääkäri, joka tunsi nämä kaasut erittäin hyvin. Selostin hänelle nämä asiat ja hän ymmärsi minua oikein hyvin. ellauri110.html on line 480: Loiren rannalla Hande loukkaantuu kun "elämäntoveri" huomauttaa sen tökeröstä käytöxestä. Hande säntää suutuxissaan kesken linnakierrosta hortoilemaan kylille. Mistä kylästynyt "elämäntoveri" sen sitten poimii kyytiin uudestaan. Hande on kuin ei mitään olisi tapahtunut. Matkasta jäi paljosta konjakista huolimatta hapan maku suuhun. Handelle. Se on sotamies rannalla Vaasan linnassa. ellauri110.html on line 482: Eräät jänixet ovat, kerrotaan, lähteneet suutuxissa kävelemään sateessa kotiin ruokakaupasta kun niiden ajamista kaupan parkkipaikalle oli arvosteltu liian tylysti. Niillä sentään oli ajokortti. Handella ja sen setämieskirjailijakavereilla oli vaan vaimoke juoppokuskina. ellauri110.html on line 484: Hande väsäs kirjaa Pissiliisoja autofaktiona jostain ehkä toisennimisistä hoidoista ilokaasuhoidon raitisputkessa. Koitti saada kirjaan veijarimaista juonta muttei onnannut, ilokaasu ei tehonnut. Tuli pelkkää heijarointia. "Kaivan muistista esiin vanhaa, kaikenlaista sattunutta, puutaheinää jota voisi piilottaa fiktioon." No justiinsa joo! Sit vielä jotkut arvostelee biografista menetelmää. Autofaktiota se on kaikki fiktio vaikkei kirjoitajalla olis edes ajokorttia. Peilistä ei nää miten paljon kazoja on rakastunut izeensä. ellauri110.html on line 493: "Jos Kawabata oli arvoituksellisen hellä, Tanizaki viiltää. Hänen pääteoksenaan pidettiin Makiokan sisaruksia ja niin taitaa olla yhä. Itselleni läheisempi oli kuitenkin Kukin makunsa mukaan; niinkin läheinen, että opettelin sanomaan sen japaniksi. Jotenkin näin se kuului: “Tade kuu mushi.”" Muistelmissa s. 156 Hande sekoittaa kumpi häiskistä sen kirjoitti. Menee mullakin kyllä kirjailijaheput sekaisin (kz. tämä albumi). ellauri110.html on line 502: Paul Gauguinin taulu Mistä tulemme? Keitä olemme? Minne menemme? tulee heti mieleen. Tai myös Leif Salmenin runon lause “Varifrån kommer vi, vart é vi på väg?” Kiitos Lefa siitäkin. Lefa oli pulzarimainen susi jossain Nuoren Voiman sarjakuvassa. En tarkkaan itse tiedä, minne matka tästedes suuntautuu, mutta tunnen sen. Intuitiokin voi olla matkatoverina parempi kuin istuminen paikoillaan. Kännipäisenä Bretagnen matkalla en jaxanut istua hiljaa lepositeissä vasn pyristelin irti turvavöistä kun en ylettynyt konjakkiin. Karttaa en osannut lukea Seijaa paremmin. Tuli vähän tonttuiltua. “Tietä käyden tien on vanki” kuten Aaro Hellaakoski kirjoitti. Tie vie. Tie vie. (Tää on yhestä mun runosta. Hieno loppusointu.) ellauri110.html on line 518: Kiitos nyt kuitenkin äisky, vaikkei ollutkaan hääppöstä sanoo Hande arkun äärellä. Kirjan aiheexi ei äitykästä ole, ketä kiinnostaa. Äidin nimistä jää puolet pois uurnan arvokilvestä. ellauri110.html on line 520: Mutta äitivainaja tukee poikaa haudan takaa säästöillä ja Handen kesämökistä tulee talviasuttava kaikilla herkuilla. Tästä kertoessaan Hande sentään vähän piristyy. Remonttimiesten nimistä ei mikään unohdu. Ja tarkemmin laskien, onhan Hande sittenkin vääntänyt äitykästä runon ja esseen jos toisenkin ja netonnut niistä pitkän pennin. ellauri110.html on line 535: Miten mielelläin, niin mielelläin Oi, kaikuos kantelo kautta maan, Tai ootteko mennehet milloinkaan ellauri110.html on line 544: Nyt tulkaa, te murheet ja vastukset, Se talo, min portilla kilpi on: Oi, ootteko silloin te tunteneet ellauri110.html on line 565: niin lemmi! ja iloks ne vaihtuu. kun työmiehen hauta aukee! hän unten onnen saapi. ellauri110.html on line 587: liki liikkuvi Jumalakin. ei uskoa ihmisten. joka tuutia tuulosen. ellauri110.html on line 596: sen kautta vie Jumalan tie. miten taidamme parhaiten. jota kyntää ja lempiä saan. ellauri110.html on line 601: niin ette niin kovat oisi! ja vaivalla kuolemme kerta. näin sävelten siivillä kannoit; ellauri110.html on line 605: Niin suuri, suuri on maa. käy kulkukin helpommaks. miten käytin ma kanteleen. ellauri110.html on line 614: tai kuiluista kuolevain. ja untensa unelmiin. ellauri110.html on line 616: Niin pienet, pienet on piirit maan, Tai katsokaa, miten lainehet Se soutavi seljässä delfiinein, ellauri110.html on line 618: kupu jumalten, kuultava korkeuttaan, Tai kuunnelkaa, miten lintuset ja kanssa Vellamon impyein ellauri110.html on line 631: Tapahtumattomat tapahtumat pyörivät raittiin Handen ympärillä kuin laiskat kärpäset. Ilman viinaa ei se viizi edes teeskennellä iloa. Sillä on tosi tylsää mutta ehken elämänkumppanilla on nyt hauskempaa. Ehken ei. Tää siis on yhä se Anza, josta ei Handen wikipediasivuilla ole edes mainintaa. Mennään vssa 1993. Ei se kuitenkaan kai ole elämänmahlainen Antero "Anza" Mäkelä. Itkua ja naurua koko ihmiselämän ihanuudelle. ellauri110.html on line 635: Kun Hande Antti Tuutin tenixeen inostamana väsää aivan penkin alle menneen kirjan "0-40", sitä oikein hävettää ja tekee mieli pyytää anteeksi. Nöyränä on pysyttävä: nöyryys ja intohimo, ne koirankin päästää pukille. Kuten hokevat Tuntti Aari ja Mikä Waltari. Siitä puhe mistä puute. Samanlaisia tuurijuoppoja kaikki 3. ellauri110.html on line 651: Hande on olevinaan nöyrä mut oikeasti se luulee olevansa jotakin. Se ajattelee salaa olevansa yhtä mestari kuin Eino Leino, vain väärinymmärretympi. Jokainen kirja kirjoitetaan paizi izeä myös nimetöntä lukijaa varten. Kritiikkejä se ei ole vuosikausiin enää lukenut. Ei tarvi kulkea pää punaisena häpeästä. Hande on kirjoistaan ylpeä kun ne menestyy ja häpeää kun saa huonot arvostelut. Siinä on ainexia uskonnolliselle mielelle. ellauri110.html on line 666: On Hande uskontoon enemmän kuin oljen verran raollaan. Sitä viehättää toi murkkukeko ja uskovaisten yhteisön uho ja tuho. Uhoahan Handessa on enemmän kuin kotitarpeixi. Tuhoakin piisaa. Ja tota uskovaisten passiivis-aggressiivista nöyristelyä. Valta on myös mammonaa. Pikemminkin päinvastoin, better yet, reviiristä on molemmissa kysymys. EAT KILL FUCK. ellauri110.html on line 668: Vallasta on uskonnossa kysymys ja nöyristelystä, normaalisti miesten mutta myös nykynaisten, senkin olen kokenut. Toinen puhuu ja päättää, toinen kuuntelee ja tottelee, ah niin tuttua. On voittajia ja häviäjiä, löysiä kukkoja ja typeriä kanoja. Haisevia sillejä. Den glider in. Kuka pani sisään? Ilmaveivillä. Isis on kauhistuttavaa, ja persut. Hande on tyypillinen suomalainen talousliberaali äijä. ellauri110.html on line 676: Se päivä on tuleva on oleva kirjan nimi. Jobin kirja puhuu suoraan snobille: mutta kun mies kuolee makaa hän martaana. Missä hän on sitten? Onx tää joku kompa? Makaa martaana, as you said. Entäs naiset? No kuka välittää. Kuulkaa tämä sana te Baasanin lehmät! ellauri110.html on line 683: Joku leidi pyytää ihan kirjeellä nimmaria uskonnolliseen paskakaivokirjaan. Ei sit tule kuitenkaan ize hakemaan, vaan lähettää vain lällyn miehensä. Jehovana pani pojan asialle. Handen jäykkä asenne löpsähtää. Lähtee vetelänä kotio. Nyt jäi saamatta. Ihmisten kohtaamiset ovat sattumallisia. ellauri110.html on line 693: vähiten? Hande on valitettavasti rikkinäisen perheen isätön lapsi. Isättömän perheen rikkinäinen lapsi. ellauri110.html on line 711: Mikä tulee olemaan kulloisenkin työn alla olevan paasauxen merkitys muille, sitä ei tekijä itse voi koskaan tietää. Mutta pelkkä työn ilo käsillä olevasta penseestä saa riittää, se on puhdasta ja työn aikana suurimmillaan. Kun lastu valmistuu, se katoaa muistista. Onnexi ne on kaikki netissä ja haku pelaa. Sitten on ryhdyttävä taas johonkin uuteen, koska mitään muuta ei paasailija voi. Näin tuntuu käyvän aina hamaan loppuun saakka. ellauri110.html on line 715: Aiti kuuluu kiinteimmin jokaisen ihmisen lapsuuteen, onhan äiti synnyttäjä, elämän antaja, ensimmäisen kiihkeän kiintymyksen kohde, jota ei edes ajattele. Ja sitten tunnesiteestä pitää luopua, ainakin yrittää katkaista tai höllentää sitä. Äidille, hänen myyttiselle hahmolleen on ehkä ellauri110.html on line 716: syytä pyllistää, kääntää vähintään hetkeksi selkä, jotta pystyy seisomaan omilla lonkkavikaisilla jaloillaan. Näin ainakin mitä minuun itseeni tulee. Mutta tuskinpa olen mikään poikkeus vaikka muuten poikkeusihminen. ellauri110.html on line 725: SINÄ ON 2 ÄNNÄÄ HANDE! Hande tekee puolisivistyneen vaikutelman. Kielet ja kulttuurit on liimattu sen Kallion sällin kallonahkaan kuin Charlotten poopatrol-tarrat.. ellauri110.html on line 731: penaalin parhaiten terotettu kynä. ellauri110.html on line 737: Tarinoiden mukaan Diego Maradonaa pilkannut juutalainen kirottiin vaeltamaan maailmassa Maradonan kahdenteenkymmenenteenseitsemänteensataankuudenteenkymmenenteenviidenteen tulemiseen asti. Rikkomuksen tarkka luonne kuten hahmon ominaisuudetkin vaihtelevat tarinoittain: joissakin hän on fuutari, joissakin räätäli ja joissakin pikipöksy Pietari. Hahmon oikea nimi on eri tarinoissa Tuomioth, Akvinons, Nikuthias, Opadeus, Janezkiphilus, Miguel Laquedem, Acuverus, Kirjokansi tai Mikko. Joidenkin tulkintojen mukaan jerufalemin fuutari on juutalaisen heimon henkilöitymä ja vaellus viittaa anusporaan. (Lähde: Hikipedia) ellauri110.html on line 747: Koska siihen aikaan yleisesti puhuttiin tästä juutalaifesta ja kaikki ihmettelivät häntä, tiedusteli tohtori von Gitzen hänen majataloanfa ja faatuansa tietää, misfä hän afusteli, oli mainittu tohtori lähtenyt hänen luoksenfa ja kyfellyt kaikkia häntä koskevia afioita. Juutalainen oli mielellään fastannut hänen kyfymykfiinfä ja fanonut fyntyneenfä Jerufalemisfa, misfä hän Kristufen aikana oli fuutarina, fekä että hänen nimenfä oli Ahasverus. Hän oli itfe ollut faapuvilla Wapahtajan ristiinnaulitfemifesfa ja fiitä faakka oli hänen täytynyt moniaita fatoja vuofia kuljekfia ympäri mailmaa, toifesta kaupungifta toifeen. Puheenfa wahfistukfekfi oli hän tarkasti kertonut monta feikkaa, jotka olivat yhteydesfä Kristufen kärfimifen, ristiinnaulitfemifen ja kuoleman kansfa. Hän oli myöskin titetänyt kertoa kaikista muutokfista, jotka olivat tapahtuneet sittenkin Iätmaista fekä kirkollifella että waltiollifella alalla, ja erittäinkin oli hän ilmoittanut, kuinka kauwan jokainen Wapahtajan opetuslapfista oli elänyt fekä mimmoifen lopun jokainen heistä wihdoin oli faanut. ellauri110.html on line 749: Kaikkia tätä oli tohtori von Gitzen hartaalla tarkkaawaifuudella kuunnellut ja nähnyt olewan fyytä waatia juutalaifelta afian felwittämifekfi feikkaperäifen kertomukfen hänestä itfestään ja hänen elämänwaiheistaan. Kiertelemättä juutalainen oli filloin kertonut että hän Kristukfen ristiinaulitfemifen aikana oli afunut Judean pääkaupungisfa Jerufalemisfa ja samoin kun fuurin ofa juutalaifista ollut fitä mieltä, että Kristus oli kapinan nostaja ja kansan wiettelijä. Hän oli monta kertaa omin filmin nähnyt hänen ja niinkuin mutkin hänelle wihamielifet juutalaifet toiwonut, että hän hyvin anfaitukfi rangaistukfekfi tuomittaifiin kuolemaan ja kun nyt roomalainen maaherra Pontius Pilatus wihdoin oli wahwistanut Kristukfen kuolemantuomion ja kun hän itfe oli faanut kuulla, että Kristus wietäifiin ristiinnaulittawakfi oli hän heti jusfut waimonfa ja lapfienfa tykö fekä ilmoittanut heille, että jos tahtoifiwat nähdä, kuinka Kristus wiedään pääkallonpaikalle, heidän tuli heti feurata häntä. Ja koska talo, misfä hän fiihen aikaan afui, oli fen kadun warrella, joka raastuwasta johti Pääkallonpaikalle, ja fotamiesten fiis piti kuljettaa Kristusta fen talon fiwu, oli hän ottanut pienimmän lapfenfa käfivarrelleen ja kantanut fen portin ulkopuolelle, että lapfi paremmin ja felwemmin faifi nähdä kuolemaan tuomitun. Kun nyt Kristus, kantaen raskasta ristiään, oli päässyt fuutarin talon eteen, oli hän pyfähtynyt tahtoen wahän lewahtää ja fiinä aikomufesfa tahtoi wähän nojata feinää wastaan, oli Ahaswerus osakfi ymmärtämättömyydestä ja wihasta Kristutsa wastaan, ofakfi woittaakfenfa kiitosta kanfalta, karkoittanut hänet feinän tyköä näillä fanoilla: "Mene pois taloni feinän tyköä ristifi luo. joka kuuluu finulle", jonka perästä Kristus oli kääntynyt hänen puoleenfa ja fanonut: "Minä tahdon nyt feifoa täällä hetkifen lewähtämäsfä, mutta finä et täst´edes tule faamaan mitään rauhaa eli lepoa täsfä maailmasfa, vaan pakolaifena ja wainottuna pitää finun kuljeskeleman toifesta maasta toifeen, aina tuomiopäiwään faakka." ellauri110.html on line 753: Kun nyt tämä murhenäytelmä oli loppunut, oli hän aikonut lähteä takaifin Jerufalemiin, kotiinfa waimonfa ja lapfienfa tykö, mutta ei ollut woinut fitä tehdä, waan hänen oli täytynyt lähteä fiitä paikasta, misfä ristiinaulitfeminen oli tapahtunut, aiwan wastakkaifeen fuuntaan - wieraifiin maihin, ja fiellä wuofifatoja wainottuna ja pakolaifena, fuuresfa kurjuudesfa, furullifena ja murheellifena kuljeskellut ympäri maailmaa toifesta paikasta toifeen. Hän oli aina fuuresti ikäwöinyt kerrankin taas faada käydä Jerufalemin kaupungisfa, johon hän Jumalan fallimukfesta oli kerran pääsfytkin, mutta oli tawannut koko kaupungin häwitettynä ja autiokfi faatettuna, eikä muuta nähtäwänä kuin kiviroukkioita ja talojen raunioita. Kokko kaupungin loistosta ja komeudesta, jommoisena se oli ennen Kristukfen kärfimystä ja ristiinnaulitfemista, ei näkynyt wähintäkään jälkeä. Sen lifäkfi oli hän fanonut ei warmuudella tietäwänfä, minkä tähden Jumala oli määrännyt hänet kurjuudesfa ja wiheliäifenä niin pitkänä aikoina kuljeskelemaan ympäri maailmaa monien tuhanfien ihmisten katfeltawakfi, luuli kujitenkin, että Jumala teki niin fiitä fyystä,, että hän fiitä afiasta faarnaifi kaikille juutalaifille ja kaikille parantumattomille fekä kehottaifi heitä katumukfeen ja parannukfeen. Wiimeifekfi hän toiwoi, että Jumala autuaalla kuolemalla wapahtaifi hänet hänen kurjuudestaan ja onnettomuudestaan. ellauri110.html on line 759: Kaikenlaifia itämaifia ja muita wieraita kieliä taifi hän ja puhui niin puhtaasti fakfaa, ikäänkuin hän olifi fynnyltään ollut fakfalainen. Kun häneltä kyfyttiin, kuinka hän oli oppinut niin monta kieltä, wastafi hän, että hän kohta, kun hän oli faapunut johonkin wieraafeen maahan, oli Jumalan fallimukfesta faattanut fekä ymmärtää että puhua fen maan kieltä, waikkei hän ikänä ollut ennen kuullut fanaakaan fiitä. Hän ei itfekään woinut ymmärtää, miten tämä tapahtui, waan piti fitä Jumalan falattuna ihmeenä josta hänen ainoastaan tuli kiittää ja ylistää Jumalaa. ellauri110.html on line 761: Muuten hän oli aina puhesfaan jumalallinen ja hurskas. Aina kun Wapahtajan nimeä mmainittiin, notkisti hän polwiaan jua huokafi fywään. Jos hän kuuli jonkun kiroowan eli fadattelewan taki wäärin käyttäwän Kristukfen nimeä, fanoi hän femmoifelle: "Woi finua kurjaa ja wiheliäistä ihmisraukkaa, minkä tähden käytät wäärin Jumalan ja Wapahtajafi Jefukfen nimeä, fekä minkä tähden puhut pilkallifesti hänen katkerasta kärfimykfestään ja kuolemastaan? Jos finä, niinkuin minä, olifit nähnyt, kuinka Wapahtajamme kidutettiin, ja mitkä haawat hän on meidän tähtemme faanut ja mimmoifen tuskan hän meidän fynteimme tähden on kärfinyt, niin ennemin tekifit omallle ruumiillefi jotain pahaa, kuin pilkallifesti puhuifit hänen pyhästä nimestään, kärsimykfestään ja kuolemastaan." ellauri110.html on line 769: Muuten owat monet muutkin ihmiset kuulleet kerrottawan, kuinka on olemasfa henkilöitä, jotka useisfa paikoisfa owat nähneet ja puhutelleet tätä juutalaista, joka ilman lepoa ja rauhaa kuljekfii maasta toifeen, aina tuomiopäivään faakka. The End. ellauri110.html on line 799: valkea iän-ikuinen? 2. nousten nostat taivonkantta, ellauri110.html on line 805: jotka itse-uhrista puhuvat: astu kautta aikakautten, ellauri110.html on line 811: Kaitse taiten kalleutta piistä synkän itsepinnan. ellauri110.html on line 820: Leino on ikuinen lapsi, jättipalleroinen. Palleroisella oli 3 vaimoa ja Onerva. Hande on siinä tenixessä päässyt mestarista joholle. Se oppi taitavasti siirtämään mailaa kädestä käteen. Aino Kallas ei ole kunnon kirjailija vaan pelkkä teeskentelijä ja koketti rouva! Hän koketeeraa ja vilkuttaa silmiään ikkunasta kaikille! Kirjava kana palaa virolaisen miehen luo joka puree raivopäänä mattoa. Raivo Kulli. ellauri110.html on line 836: Aika nopeasti Hande taas kylästyy ja painuu kettinki kolisten koirankoppiin, toimittaa ajankuluxi 2 kokoelmaa Hilja-tädin kakolan aikaisia runoja. Ne ei kelpaa edes aikuisten värityskirjoixi. Riitta Rothillakin oli värityskirjoja silloin kun se oli muotia. Oli sillä kävelysauvatkin. ellauri110.html on line 841: Hotlan seinään ruuvatun muistolaatan mukaan Eikka käänsi Rooman hotellista Divina Commedian. Todennäköisemmin pyyhkeitä tai Gideonin Raamatun. Onko Hande Casanova, naistenmies vaiko kirjailija? Kai vähän kaikkea. Mut aika vähän. Handen Roope Uusitalo-kirjassa on kexeliäs juoni: vanhahko eroa hankkiva kirjailija matkustaa Veneziaan ja tapaa nuoren naisen jota, tai jos pakko puxeeraa, jonka, se haluaisi naida. Mielestään komistuxet nuorena eivät siedä esiintyä vanhemmiten pelleinä. Vaan minkäs teet. Pelle mikä pelle. ellauri110.html on line 843: No Hande lähtee Otavasta ovet paukkuen kahdexantena veljexenä kun ne ei huoli sen Roope Uusitaloa. ellauri110.html on line 847: Hande vie kaikki hoidot vuoronperään pahanhajuiseen La Regenzaan kujertaen kuin pulu. Sanoo izexeen joka kerta: se oli silloin ja nyt on nyt. Aika tuntuu heidät unohtaneen, onko siinä minunkin tulevaisuuteni? On Hannu, kyllä on. ellauri110.html on line 854: Roope Uusitalon eli Casanovan äiti huiteli näyttelijättärenä näyttelemässä sitä sun tätä eniten maxavalle. Roope oli kiltin isoäidin hoivissa. ellauri110.html on line 856: Vuonna 1965 julkaisin kaksi esikoisromaania, joista ensimmäinen sai nimen ei Saarikoskelta (1937-1983) niinkuin voisi luulla vaan Henri Michaux´n (1899-1984) runosta Plume voyage – Plume matkustaa. Suomennos, muistaakseni Pentti Holapan ja Olli-Matti Ronimuksen kuului no jotenkin näin: “Mutta voi, Plume on matkalla, hän on matkalla kaiken aikaa.” Siltäköhän Penakin sen nappasi. Vitun harakaoita on noi runosepot. ellauri110.html on line 873: Äiti Venäjä on suuri, sieltä löytää kaikkea, esim vaimo nelosen ja pedofiiliystävän, lastenkirjailijakolleega Fedja sedän. Venäjäuutisista 99% on negatiivisia ja loput trolleja. Paskat muka puuttuu ymmärrystä ja tietoa, puuttuu hyvää tahtoa. Nilkin höpötystä taas. Olemme periferisiä, horjumme kuilun partalla. Raja railona aukeaa, sinne on asetettu hyppymiinoja. ellauri110.html on line 882: Pushkin kushkattiin reijitettynä kuin varas yöllä Svetogorskiin. Hauta on tyhjä, naiset totesivat aamulla. Tsaari oli vastuussa tästä ihmeestä. Eipäskun Svjatogorskiin, ei se Ensoon päätynyt. Muuten sen haudalla ois ensolaattoja. ellauri110.html on line 886: tent/uploads/2014/07/mungo6.png" height="200px" /> ellauri110.html on line 890: Joitakin Pushkinin runoja Mäkelä on kääntänyt omalla koruttomalla tyylillään. Eniten pidin tästä seuraavasta, jonka Mäkelä sanoo radiojutussa kääntäneensä opiskeltuaan venättä kaksi vuotta. ellauri110.html on line 909: Ei Pushkin ihan noin paljon nöyristele kuin Hande suomensi. Handen masis valekristillinen hymistely nostaa päätä kuin sen tenis. Ei Pushkin sano että mennyt olis rakkainta, ei siinä ole mitään superlatiivia. Se sanoo vaan et ei pie jäädä tuleen makaamaan. Hammaslääkäristä tullessa on tosi hyvä mieli. Menneet ovat menneitä. Hampi ei ole enää pipi. ellauri110.html on line 929: Pushkin tykkäs imettäjästä enemmän kuin äidistä. Ei vanha tammi ollut nähnyt Pushkinia, ei sillä ole silmiä, mutta Pushkin oli ehkä nähnyt sen pienenä. Vain vilpilliset ovat vilpittömiä, koko sana on niiden keximä. Runous ja rakkaus, rakkaus ja runous. Toinen "tunne" auttaa toista, mitä vittua? Ei runous ole tunne Mäkelä? Pointin kyllä arvaan, runous on kuin Bob Dylanin huuliharppu tai sähkökitara, sitä näppäiltyään pääsee huulille ja kohtapuoleen näppäilemään alahuulia. Ja sitten kipeät ja kepeät hyvästit, ainakin jos on kyse runoilijasta izestään. Kestä muustakaan. ellauri110.html on line 931: Hande pupeltaa jotain myös Dovlatovista. Dovlatovia ei ole vielä mainittu paasauxissa, vaikka muistan kyllä lukeneeni jotain sen sepustuxia niiden suomennosten ilmestyttyä. Se lähti lippahivoon Neuvostolasta unelmien maahan (ei kuitenkaan Panamaan), muttei viihtynyt. Eikä ihmekään. Vähän näyttää harmittavan Handea että Pushkinin haudalla käy enempi porukkaa kuin Leinon kuopalla Hietaniemessä. Ei lupaa hyvää Mäkelän mausoleumille. ellauri110.html on line 941: Pohjoisen ihmiset ovat pyhempiä. Kazovat silmiin kun puhuttelen niitä. Tai sitten kuvittelen vain. Mutta jos kuvittelenkin, toivon sen olevan totta ja niinpä se ainakin omassa mielessäni on tullut todexi. Tätähän se on uskonto. Hölmö eihän pohjoisen ihmisetkään kazo silmiin joka närettä. ellauri110.html on line 946: Existen dudas o desacuerdos sobre la exactitud de la información en este artículo o sección respecto a que si nació en 1920 y murió en 1994 no puede tener 72 años. En la página de discusión puedes consultar el debate al respecto. ellauri110.html on line 969: Valikoiman nimiruno oli myös Handea koskettava, kun Pablo ei saa yhteyttä kehenkään. On aivan katveessa. Narsismista todistaa säe "Kukaan ei näe minua." Normaalimpi sanoisi "En näe ketään." Hande on lopettanut kuubalaisten sauhuttelun, sauhuaa vaan turistina maailmalla kazomassa Pappa Hemingwaun laitimmaista venettä. Sen nimi oli Pilari. Hemingwaun tappamien eläinten päät ovat vielä seinällä. Joissakuissa ne herättävät someraivoa, massahysterian kaltaista. Handesta ne puolustavat paikkaansa. Paskiaiset puolustavat paskiaisia. ellauri110.html on line 973: Uskonto on izehoitoa. Vakuutetaan izelle että ollaan vakuutettuja, vaikka hommat näyttää lyövän sezuuria kyynelten laaxossa. Siitä piristyneinä jaxetaan taas yrittää. Samaa toimittaa koiralla ja kissalla omien vekotinten nuolenta. Hätä korvaantuu hyvällä mielellä. Kenties jos apina ylettyisi nuolemaan omaa etuveitikkaa ei uskontoja edes kaivattas. Handen laajaa uskontoa ja pakolaisuutta käsittelevää romaania ei huoli kukaan, se ei kuulu eurooppalaisiin arvoihin. Hande saa nuolla näppejään kun alemmas ei ylety. ellauri110.html on line 978: Kalat ei tunne kipua six niitä voi syödä vegenä. Ne muuten vaan sätkii kun niitä lyö airolla tai nirhaa puukolla. Ehkä ne on ikävystyneitä. Niinkuin mato koukussa kiemurtaa pitkästyneenä. Kalat on niin epäinhimillisiä että niitä sopii syödä. Madot on niin kikkelimäisiä että niitä ei voi syödä. Ei ihmisiä kyllä voi, edes kuolleita, eikä niiden thingejä vaikka Cokis kyytipoikana. ellauri110.html on line 987: Tää osa Vapaus (joka herran kiitos on lähestymässä loppua, ollaan viimeisessä luvussa) näyttää jääneen/jäävän Handen jouzenlauluxi muistelman alalla. Satukirjoja se varmaan vääntää vielä kuopan reunalla. Mutta ooppera ei ole lopussa ennenkuin lihava nainen on laulanut, joten ei kannata innostua liiaxi. ellauri110.html on line 997: C´est en 1794 qu´il écrit le Voyage autour de ma chambre, au cours des quarante-deux jours d´arrêts qui lui sont infligés dans sa chambre de la citadelle de Turin pour s´être livré à un duel contre un officier piémontais du nom de Patono de Meïran, dont il est sorti vainqueur. Un premier duel l´avait déjà opposé à un autre camarade, le lieutenant Buonadonna15. Il est nommé capitaine de l´armée sarde le 26 janvier 1797. Sa carrière militaire ne présente pas de perspectives très favorables après 16 ans de service ! Mais le sort va en décider autrement. ellauri110.html on line 999: "Vapaus on illuusio, mutta totta." Puhunko ristiin? Hyvä, puhun ristiin, olen ristihuuli jänö. Toinen suupieli pessimistisesti alaspäin ja toinen optimistisesti ylöspäin. Tunnen vapautta eniten kun kökötän Siikarlassa. No niinhän Ari sanoi, apina on vapaa kun se voi tehdä mitä se haluaa. Mitä vähemmän haluaa, sitä vapaampi saa olla. (Handen mökki olikin Sitarla. Anna Siikarla oli sykkiläisiä, sen serkku Vähäkallio nitisti mailleen tunkeutuneet telttailijat Kytäjällä. Me oltiin joskus teinihipoissa Kytäjän kartanolla. Se oli aika ruma (se kartano), ja Anna parka yritti vähän liikaa olla cool. Kai se oli vain ujo sillä tavalla.) ellauri110.html on line 1003: Seniorin vanhusjorinat ja jupinat on niin 1-1 samoja kuin on aina ollut, ei tarvi lukea kuin Aristofanesta, Saarnaajaa tai jotain Cato vanhempaa tai Senecaa. Tääkin osottaa taas sen minkä Hande tarkkanäköisesti jo sanoikin: apinat on kaikki prikulleen samanlaisia. Sori Hande, vanhat tuppaa kirjottamaan veteliä ja horisevia kirjoja, tää Vapaus on siitä vankka todiste. Se että on jotain poikkeuxia (onko muka joku Samuli Paronen sellainen? Kekäs se nyt oli?) ei kumoa tilastollista tendenssiä, vahvistaa vaan sen. ellauri110.html on line 1005: Samuli Paronen (23. toukokuuta 1917 Virolahti – 26. elokuuta 1974 Hämeenlinna) oli suomalainen kirjailija, taidemaalari ja työmies. Vaikka vaatimattomissa oloissa elänyt Paronen julkaisi esikoisteoksensa vasta 47-vuotiaana ja kuoli jo 57-vuotiaana, hän ehti kirjoittaa arvostetun tuotannon: kahdeksan romaania, novellikokoelman ja aforismikokoelman Maailma on sana, josta hänet parhaiten tunnetaan. ellauri110.html on line 1009: Kirjan nimikin on yhtä aforismia: ”Mietittyäni asiaa viisikymmentä vuotta voin nyt sanoa että maailma on sana.” Parosen kokoelmaa pidetään yhtenä suomalaisen aforistiikan parhaimmista. Se jäi Parosen ainoaksi aforismikokoelmaksi. Lisäksi hänen jälkeenjääneitä mietteitään on koottu Hannu Mäkelän toimittamaan teokseen Testamentti (1999, Otava). ellauri110.html on line 1013: Eniten paperia kuluu suuriin typeryyksiin. ellauri110.html on line 1024: Salmisen niukkaeleiset, mustaa huumoria viljelevät romaanit koskettelevat uusliberalismiin taipuneen yhteiskunnan kipupisteitä – köyhien, syrjäytyneiden ja huono-osaisten elämää.lähde? Salmisen teoksia on usein luonnehdittu inhorealistisiksi. Provokatoristen aiheiden lisäksi hän sai tunnustusta kirkkaasta kielestään, joka toi estetiikkaa rankkojenkin aiheiden käsittelyyn. (lähde?) ellauri110.html on line 1030: Hande pelkää että vanhetessa izekeskeisyys vaan lisääntyy. Ei pelkoa jos se on jo tapissa niinkuin Handella. Eikä siitä että se alkais puhua rivoja, pikemminkin vanhemmiten se on ruvennut hurskastelemaan. Eikä se tarkista faktoja netistä, vaan vetää takataskusta vanhoja ennakkoluuloja, kz. veteen piirretty viiva. (Vähän siinä on kyllä liioittelua, kun jäbä elää helpolla 70v ja hyvällä onnella 100.) ellauri110.html on line 1035: Näistä suotuisammista tunnelmista mätkähdetään takaisin tuttuun Mäkelään kun se sanoo saxalaisia Grabsprucheja mukaillen: ihminen ei kuole heti kuoltuaan vaan elää vielä niinkauan kuin se muistetaan. Höh, kuolihan se, vainajaa sitten muistellaan. Ei se hyppää jostain puskasta ja sanoo kuin Alexis Kivi mä elän! Alexis ei olis voinut olla enemmän väärässä. ellauri110.html on line 1037: Hande ihmettelee ja ihailee kun Kalevi Kivistö ei valittanut tukkeutuneesta vessasta vaikka oli opetusministeri. Mitä vittua. Kain Tapper piirtää Handesta muotokuvia jotka ei ole näköisiä ja alkaa sitten mokeltaa ja kuolla. Se oli Handen suuri idoli. Kun leveän proosan lavea mestari Alpo Ruuth kuolee ja ripotellaan Itämereen sen tilalle Handen Sitarlan saunaseuraan tulee Olli Jalonen. Epäilyttävää. ellauri110.html on line 1075: Welcome! ‘Conversations with Dostoevsky’ is a blog written to mark the 200th anniversary year of Dostoevsky’s birth. It takes the form of a series of conversations between a twenty-first century academic and the writer himself. The topics centre on ‘the big questions’, including God, immortality, faith, nationality, and the power of literature. Blogs will be published weekly, though readers may wish to save them up for a monthly visit. ellauri110.html on line 1077: I hope that a revised version of these conversations will eventually appear in book form. This published version will include extensive accompanying notes, indicating the sources of the views ascribed to Dostoevsky and, where relevant, references to secondary literature. This will especially be in cases where, for example, the views spoken by Dostoevsky may involve controversial points of interpretation or where his own documented views may require comment for twenty-first century readers. However, this is primarily a work of fiction and although it is supported by scholarship and, I hope, raises questions that are of interest to scholars, it is to be read in the way we might read any work of fiction, where whatever instruction the work may offer is accompanied by a element of entertainment. ellauri110.html on line 1079: The blog is intended to develop in a dialogical fashion and I hope that readers will contact me with any critical comments, whether these relate to style or content. Despite what I have just said about fiction, it is my wish that the eventual book will present an interpretation of Dostoevsky’s thought discussed that is fully defensible with regard to the available sources and I welcome any comments drawing attention to actual errors or significant misrepresentations. In this way, the blog itself will, I hope, set in motion a kind of conversation, alongside all the other amazing conversations about Dostoevsky that are happening in reality, in print, and online. This is work in progress and I hope not only to entertain and instruct but also to learn. ellauri110.html on line 1087: Hemmo oli Århusissa vierailijana ja sillä näyttää olevan aika paha Kierkegaard-tartunta. Se näyttää tykkäävän tälläsestä "loikka" tyyppisestä teologiasta, eli existentialismista. Pääasia on tuntea izensä ensin aivan vitun syntisexi ja sitten hypätä siitä kädet levällään Jeesuxen porukoiden syliin kuin Mick Jagger Rollarien konsertissa. Nää nettisivut ei näytä johtaneen kirjan muotoiseen julkaisuun, syystä tai sitten toisesta. ellauri110.html on line 1091: Lyhyesti sanoen kirjoittajan pointti on että Dosto esitteli ison joukon erilaisia konnia ja roistoja vaan esimerkkinä, että kyllä Jeesus porukoineen antaa anteexi jopa tälläsellekkin, maistuis ehkä sullekin. Sinappia ei saa unohtaa, pientä siementä. Tätä sitten jauhetaan edestakaisin kuin xylitolipurkkaa monen episodin voimalla. ellauri110.html on line 1093: Samalla käy selväxi minkä sorttiset ihmiset tykkää Dostojevskistä. Ne on sellaset joiden mielestä niillä izellään ja elämällä pitää olla joku pointti, muuten millään ei ole mitään pointtia. Ne ezii sitä pointtia kirsu ilmassa ja maassa, nuuhkivat ja vinkuvat, kunnes löytävät, ja löytäväthän ne, ezivä löytää ja ovea jyskyttävälle immigranttipoliisille avataan. ellauri110.html on line 1097: Dosto on kuin Jaakko Hintikka, eniten kiinnostunut omista kirjoistaan teologin kirjahyllyssä. Joo noinhan se meni, naulan kantaan, hyvin sanottu. Teologista Dosto oli nätti, vaikka potreteissa se näyttää aika sekopäältä. Tästäkin voi arvata mihin suuntaan kexustelu on menossa. Hero worshippiä tää on aasta ööhön. ellauri110.html on line 1104: Dosto oli patakonservatiivi xenofobi slavofiili. Epileptinen misogyyni. Hymistelijöiden kuningas. Sen suhtautuminen mamuvankikavereihin oli törkeä. Mixkähän mä en pidä siitä (enää). Idiootti teki muhun teini-ikäisenä vahvan säväyxen. Tuhannen samanlaisen ernun lailla tunsin olevani ruhtinas Myshkin valepuvussa. Toinen samantyyppinen napaantuijottavien nuorten kirjailija oli Herman Hesse. Näissä porukoissa on jotain hyvin keskiluokkaista. Ylemmän keskiluokan aatteluus velvoittaa. ellauri110.html on line 1106: In an age before psychology was a modern scientific field, Fyodor Dostoyevsky (November 11, 1821 – February 9, 1881) was a Russian writer of realist fiction and essays that explored the depths of the human psyche. Known for acclaimed novels Crime and Punishment, The Idiot and The Brothers Karamazov, Dostoyevsky´s work discusses the human mind in a world full of political and social upheaval in 19th century Russia, becoming the forerunner of existentialism. ellauri110.html on line 1108: Crime and Punishment focuses on the mental anguish and moral dilemmas of Rodion Romanovich Raskolnikov, an impoverished ex-student in St. Petersburg who theorizes that he can perform good deeds to counterbalance his crime, justifying his actions by referencing Napoleon Bonaparte. The novel is considered one of the greatest novels ever written. ellauri110.html on line 1110: . .. Eine allerliebste Geschichte! Ah millainen humoristi hän on, Zina! huudahtaa Maria Alexandrovna, Miten viehättävästi hän kertoo! ellauri110.html on line 1114: Suht tökeröä farssia aatelisten ja niitä nuolevien porvarien kustannuxella. Moliere imitaatio. Eikös Dosto ollut aatelinen itsekin vaikka köyhä porvari. ellauri110.html on line 1123: C´est votre accent monsieur, hohotti ranskisämmä konjakkiselle Hande Mäkelälle exyxissä jossain Bretagnen tienristissä. "Tämä lause jäi mieleen ja osaan edelleen ääntää sen hänen periranskallaan: Se vootrö aksaan mösjöö. Syynä on aksenttinne herra. En loukkaantunut kuitenkaan, muistan ihan muuten vaan." Kupuul koitin ääntää Vixun takapenkillä ja Jössi pilkkasi: On kuin pissis herneitä. En loukkaantunut, jäi mieleen muuten vaan. Siitä on nyt yli 60 vee. ellauri110.html on line 1126: I have said that I often miss humor in books. I don´t think I missed much in this one. The humor is farcical and broad. It was fascinating to see the great heavyweight of the philosophical novel doing farce. ellauri110.html on line 1131: There´s something very Jane Austen about this novella. Or an accelerated, less monotonous version of Tolstoy´s Anna Karenina. ellauri110.html on line 1144: Tekoäly voisi korjata ikiaikaisia vääryyxiä esim antaa orpolapsen kiltille äitipuolelle. Mutta sotilaallisia ja poliittisia päätöxiä ei pidä alistaa koneelle. Eihän siihen saumaan sovi laittaa robotteja, päätöxistä vois erehdyxessä tulla kompromisseja tai mikä pahempaa puolueettomia. Ei vittu apinat tehkööt järjettömät päätöxet jota sitten toteutetaan koneella. Värsyn pääsin eille vaikka konehella veisattiin. ellauri110.html on line 1148: Kuappinen kehuu Teslaa, on siinä eto menopeli. Löpökin on ilmasta. Elon Musk on moraalisesti kunnossa. Antista autoilija ei saa päättää miten ropottiauto vaaratilanteessa käyttäytyy. Höh, päättäähän se sen ilman ropottiakin. Muskiako sitten syytetään kun rysähtää? Se voittaa oikeusjutun kuiteskin kun se on biljardööri. Rotko olis Antin kohdalla kyllä käypä vaihtoehto. Sinne vaan rotkottavine kauluspaitoineen miettimään vielä kerran. ellauri111.html on line 42: tent/uploads/2016/03/2014-12-15-DS-thumb-1.jpg" /> ellauri111.html on line 52: Tyylitön. Dostoyevsky matki hyvin aikalaisten puhetta ja tunteiden ilmausta, mutta se oli hirmu huolimaton. Kaikesta on sitä kehuttu, muttei “elegantixi”. ellauri111.html on line 54: Törkeästi täytettä. Dostoyevsky oli patentoitu vetelehtijä joka työskenteli parhaiten kuolleen viivan tuolla puolella. Ja kun sille maxettiin sivutaxalla, voi arvata että henkilöt ja juonenkuljetus oli kuin C-luokan saippuaoopperassa. ellauri111.html on line 67: Xenofobinen konservatismi. Dostoyevsky oli aktiivinen ryssien persupiireissä. Se kuoli ennen pogromeja, mutta sen päiväkirjat on täynnä polysemiaa. Eniten se vihas länkkäreitä, etenkin polakkeja (sillä oli vanhaa kaunaa polakeille vankilasta), ja liberaaleja se inhosi. Tämän päivän ryssäpersut, radikaalit oikkarit, ortodoxihihhulit ja militantit lojalistit löytää siltä läjäpäin meemejä. Dosto on sun kaveri jos haluat vastustaa globaaliliberaaleja ja Navalnyjtä ym. oligarkkeja. Nettimeemeistä vois luulla että Dosto on hullu hillbilly jostain Amerikan perämezistä joka on ajautunut Pietariin. Sen käsityxet ihmissielusta jota ahdistavat sisäpuolelta syntiset järjettömät halut ja liberalismin, ateismin ja edistyxen pirut ulkoa, tekis siitä eturiivin jenkkievankelistan, paizi eze ize ällös myös amerikkalaisia. ellauri111.html on line 71: Shakespeare ei tykännyt yxityisyrittäjyydestä, se oli siitä selvää hybristä, hero pyrkii jumalaxi jumalan paikalle tekemällä jotain oikein jumalattoman typerää. Dosto oli yhtä selvästi suuryrityxen puolella, elämästä ei selviä hengissä paizi oikeassa jengissä. Riivajat on shakespeare-imitaatio. Kai sekin sitten pitää lukea, vaikka Fedja-setä maistuu musta aika pahalta. ellauri111.html on line 75: Sankaroinnin tilalle Dosto tarjoo epäomaperäisesti judeokristillistä pyhitystä eli teoosia, missä apinoidaan paljain jaloin tai pelkissä sandaalissa Kenneretin järven poikki läpsytellyttä vapauttajaa niin kovaa että kämmeniin tulee veripipejä, ja sitten loppupeleissä ollaan lähes yhtä pyhiä kuin se, tollasia isä Mefodeja. ellauri111.html on line 110: The Apocrypha is a collection of uninspired, spurious books written by various individuals. The Catholic religion considers these books as scripture just like a Bible-believer believes that the 66 books in the Authorized Version of 1611 of the Bible are the word of God, i.e., Genesis to Revelation. We are going to examine some verses from the Apocrypha later in our discussion. ellauri111.html on line 112: At the Council of Trent (1546) the Roman Catholic institution pronounced the following apocryphal books sacred. They asserted that the apocryphal books together with unwritten tradition are of God and are to be received and venerated as the Word of God. So now you have the Bible, the Apocrypha and Catholic Tradition as co-equal sources of truth for the Catholic. In reality, it seems obvious that the Bible is the last source of truth for Catholics. Roman Catholic doctrine comes primarily from tradition stuck together with a few Bible names. In my reading of Catholic materials, I find notes like this: "You have to keep the Bible in perspective." Catholics have been deceived into not believing that the Bible is God's complete revelation for man (but they can come out of these deceptions in an instant if they will only believe the Bible as it is written) . ellauri111.html on line 116: Not one of the apocryphal books is written in the Hebrew language (the Old Testament was written in Hebrew). All Apocryphal books are in Greek, except one which is extant only in Latin. Jehovah only knows Hebrew. You better pick it up if you want to talk to him. ellauri111.html on line 120: The apocryphal books were never acknowledged as sacred scriptures by the Jews, custodians of the Hebrew scriptures (and the murderers of Christ. The apocrypha was written prior to the New Testament.) In fact, the Jewish people rejected and destroyed the apocrypha after the overthow of Jerusalem in 70 A.D. ellauri111.html on line 172: E.Saarisen toisen kaxosen nimi on Jerome, niinkuin Topeliuxen paha jesuiitta Hieronymus Mathia. Geronimo huusi usalaiset hävittäjälentäjät. Hiero sinne hässöy. Hellikää toisianne. Toinen on Oliver. Ei ei se on minun. Shakespearen toinen tytär oli Judith ja toinen Susanna. Apokryfisiä naisia. Tääkin saattaa olla merkittävä viesti jostakin, en kyllä tiedä mistä. Aljosha on Alexanteri, miesten torjuja. Fjodor on Theodoros, jumalan näytelahja. Michael on kysymys: kuka muistuttaa jumalaa? Oikea vastaus kompakysymyxeen on apina. ellauri111.html on line 180: These include the Pseudepigrapha which contains Enoch, Michael the Archangel, and Jannes and Jambres. Many spurious books falsely claim to have been written by various Old Testament patriarchs. They were composed between 200 B.C. and 100 A.D. There are lots of these spurious books like The Assumption of Moses, Apocalypse of Elijah, and Ascension of Isaiah. ellauri111.html on line 200: In 1886, after an intense pursuit in northern Mexico by American forces that followed Geronimo's third 1885 reservation breakout, Geronimo surrendered for the last time to Lt. Charles Bare Gatewood, an Apache-speaking West Point graduate who had earned Geronimo's respect a few years before. Geronimo was later transferred to General Nelson Miles at Skeleton Canyon, just north of the Mexican/American boundary. Miles treated Geronimo as a prisoner of war and acted promptly to move Geronimo, first to Fort Bowie, then to the railroad at Bowie Station, Arizona, where he and 27 other Apaches were sent to join the rest of the Chiricahua tribe, which had been previously exiled to Florida. ellauri111.html on line 233: tent/uploads/2021/04/Akiva-and-Shulem-Shtisel-with-baby-Dova-1024x667.jpg&sa=U&ved=0ahUKEwj_oM2zpNfwAhVo_rsIHYCgC7YQ5hMIBTAA&usg=AOvVaw3gglLtp__3xQGlix2-dsuo" height="200px" /> ellauri111.html on line 241: “It’s strange,” he said, almost as if he was talking to himself. “My English and American readers don’t seem to read it very much. Of course, I do say some rude things about England in it and I know what they say in return—that’s it’s full of Russian jingoism, all very retrograde and reactionary. In my own view, though, it has some of the best things I’ve ever written in it. In fact, that’s where you’ll find this story we’re talking about right now.” ellauri111.html on line 253: “These are difficult things to talk about, and I should emphasize that I never wanted anyone to be locked up, or beaten, or put to death for what they’d done. I’ve seen too much of what that means. Punishment isn’t the answer, but acknowledging your guilt is … the first step.” ellauri111.html on line 255: As I’d had to admit, I hadn’t read The Diary of a Writer (actually a kind of journal that Dostoevsky published monthly and that consisted entirely of his own thoughts about issues of the day), but I did know that he had been involved in several criminal cases, some of which were about the kind of cruelty to children that Ivan Karamazov cited as evidence against the existence of God. I couldn’t remember any details, though. I felt rather like a student who hasn’t done his homework hoping that he’s not the one going to be asked the next question. Only there wasn’t anyone else to ask. In the event, Fyodor Mikhailovich let me off fairly gently. ellauri111.html on line 261: “I suppose you know that jury trials were still quite an innovation in my time in Russia, so it’s no surprise that they produced some odd results. A clever lawyer could easily persuade a jury one way or another. Even when all the facts pointed to the guilt of the accused, even when it was admitted that, indeed, such-and-such a woman had attacked her lover’s wife with a razor with the intention of killing her, such-and-such a father had so violently beaten his seven-year old daughter with birch rods that even the neighbours were terrified by her screams, or such-and-such parents had treated their children like animals, keeping them in filthy conditions, and beating them with leather straps, again and again—each time our poor soft-hearted jurors concluded ‘Not guilty!’ Can you imagine? Of course, there is always an explanation, there are always attenuating circumstances, there can even be provocations, and the letter of the law may tell us this is not torture but simply punishment, the kind of punishment that, in those days, all good middle-class parents thought it right to mete out so as to give their children a sense of duty. The facts. The facts are the facts, but the truth once uttered is a lie, and even the facts can be put together in such a way as to turn even torture into well-meaning parental discipline.” ellauri111.html on line 263: As Fyodor Mikhailovich spoke, he became quite agitated. His face narrowed and his eyes flashed. At first he had just tapped his fingers intermittently on the arms of his chair but as he went on he started to wave his hands around with increasing energy. Whatever he had seen in the world he now inhabited, it was clear that he was still unreconciled to the outrages that adult human beings inflict on children, who, as he had said in The Brothers Karamazov, hadn’t eaten that fatal apple. I didn’t know the details of the cases he was talking about, but I couldn’t help thinking about a particularly horrifying case that had recently happened here in Scotland. I’ll spare you the details. ellauri111.html on line 267: “But I repeat,” he continued after a moment, raising his hands dramatically, “I am not demanding the maximum penalty of the law, not even for these torturers. I do not want them imprisoned, beaten, or executed, though I understand the outrage of people who do. Remember, when Ivan asked Alyosha what to do about the general who’d had the little boy torn to pieces by his dogs, even mild, sweet-tempered Alyosha said ‘Shoot him’. But that doesn’t help either. Just because I wrote a novel called Crime and Punishment, people imagine I’m obsessed with punishing. Not at all. All I want is that the guilty are not acquitted. That their guilt is clearly stated. And that they accept it—that’s the most important of all. Let them be found guilty—and let them go free.” ellauri111.html on line 271: “Not ‘just’ like that. No. If you’d read my Diary” (not said reproachfully, but matter of factly) “you’d have read how I imagined the judge speaking to such a person. He makes it clear that it’s not a matter of going home and forgetting about it, going back to the way things were before. No. There has to be change. In my time, the father was the authority figure in the family, but, as I—or my imaginary judge—pointed out, even fathers sometimes need to be re-educated by their children until they learn to listen to their children’s needs. I know that families are very different in your time, but, yes, parents, whoever they are, must learn to be parents to their children. I disagree with much that the prosecutor said about the Karamazov family, but he was right on one point: parents can’t just be parents by virtue of procreation, they have to become parents. And when they abuse their position and their power, they cannot hide behind their rights as parents—they have to own up. The guilty have to know that they are guilty.” ellauri111.html on line 279: I had been quite carried away watching (as well as listening to) his peroration. He had been gradually raising his voice as well as his hands and I wondered vaguely whether Laura might have been disturbed. But all of this seemed to be at a tangent to what we had been talking about and the devastating climax of A Gentle Spirit. ellauri111.html on line 293: “Nor was I, though it was very frustrating. But you will also remember that he didn’t just go to confess his sin in the way that a normal penitent does: he had even arranged for a full copy to be printed, ready to be published for the world to see.” ellauri111.html on line 297: “Now some people might think that was a sign of how deeply he had repented, allowing himself to be shamed before the whole word. But, as I hope you also remember, Bishop Tikhon could see that wanting to publicize your guilt in that way is not necessarily the same as really accepting it, inwardly. Wanting to be seen – and maybe even admired – as a great sinner is not quite the same as actually repenting. And perhaps that’s how it is here too. Of course, if you want to be fussy, you could say that he’s just talking to himself. He’s not produced a written, let alone a printed, confession. I’m the one who wrote it, not him. And yet, it’s as if he’s rehearsing his story for the benefit of the world, for the imaginary audience we each of us have inside our heads.” ellauri111.html on line 303: “Exactly! It’s a performance. It’s not the heart speaking. The heart would say something very different. In fact, the heart wouldn’t need to say very much at all: it has only one thing to say, to love and to ask for love, to forgive and to ask forgiveness. We’ve been talking about people who commit crimes but won’t own up to what they’ve done, people who want to say to anyone who’ll listen: ‘Not guilty! My conscience is clear! Don’t blame me!’ But the real problem is not the evidence of the facts—did he or didn’t he do this or say that. The real problem is that this is completely back to front. The person who loves, even if they haven’t committed any crimes, is the person who wants to be guilty, who doesn’t just want to forgive but wants to be forgiven; the person who thinks of themselves not only as guilty but infinitely guilty, guilty of everything, before everyone, in fact the guiltiest one of all.” ellauri111.html on line 307: It seems that your Dostoevsky quotes Tyutchev (the thought, once uttered, is a lie) – or I misread your intention? ellauri111.html on line 316: No mitäs se syyllisyys tässä sitten on? Kai sitä vaan että kaikki ottaa toisiltaan kaikesta IOU-lappuja eikä sitten kuitenkaan pidä kirjaa niistä eikä peri velkoja. Kyllä tässä kasvatetaan apinasta yhteiskuntahyönteistä, joka on kaiken aikaa velkaa yhteiskuntavazalle ja kaiken aikaa oxentaa sille ilmaisexi eli anteexi. Se on tosi rakkautta vaikkei siihen kuulu lisääntymistä. Mutta työläismehiläiset onkin lisääntymiskyvyttömiä. ellauri111.html on line 357: Luckily, the Lord Jesus Christ SHED HIS BLOOD on your sins. He is perfect. He is way more than simply past, he is pluperfect. But he is future too, futurum exactum to be exact. He will have been here a second time. He specifically came to this earth from Mars or Venus as a man to die in your place. He is God manifested in the flesh. (Except the other bearded guy is still sitting up there watching it all happen, don't ask us how, asking stupid questions is not good for you.) . He came down here to save you from the GUILT of past sins and from the POWER of sin over your life. (Pay attention to the capitals, we capitalize stuff that is of capital importance.) ellauri111.html on line 449: In spite of man's wickedness and rebellion, God so loved us that he sent his only begotten Son, Jesus, to die for our sins. ellauri111.html on line 451: John 3:16-17 For God so loved the world, that he gave his only begotten Son, that whosoever believeth in him should not perish, but have everlasting life. For God sent not his Son into the world to condemn the world; but that the world through him might be saved. ellauri111.html on line 465: Dispensationalismin kannattajat uskovat, että Israelin kansakunnalla on Jumalan pelastussuunnitelmassa erillinen rooli kristillisen kirkon rinnalla ja että Jumala täyttää Vanhassa testamentissa esitetyt lupaukset Israelille kansakuntana. Jumalan lupaukset koskevat maata, joka tulevaisuudessa toteutuu tuhatvuotisena valtakuntana, josta Kristus hallitsee maailmaa Jerusalemista käsin. Dispensationalismin suhde Israeliin muistuttaa aatteellisesti kristillistä sionismia. Dispensationalismin opillinen vastakohta on supersuunnittelusessionismi, jonka kannattajien mukaan vain ja ainoastaan kristillinen kirkko on Jumalan lupausten perillinen uudessa liitossa. Koukkunokat on tehty perinnöttömixi. Mutta kenen mukaan? ellauri111.html on line 467: Vaikka dispensationalismi mielletään lähinnä eskatologiseksi opiksi, käsittää se kuitenkin kaikki Raamatun aikakaudet. Siinä ajat on jaettu dispensaatioihin eli armotalouskausiin, joita fundamentalistisen tulkinnan mukaan on seitsemän. Jehova annostelee armoa pikku pussukoissa kuin katuapteekkari fentanyyliä. ellauri111.html on line 490: Now that was a mouthful! Next listen to the good police part. ellauri111.html on line 504: Again, the Father sent His only begotten Son, Jesus, who is God, to die in our place so that you scoundrels can have eternal life. Remember that the normal wages of any sin is death--that is why Jesus died in your place so that you can live. The Lord Jesus Christ was your substitutionary sacrifice-- ellauri111.html on line 506: For God so loved the world, that he gave his only begotten Son, that whosoever believeth in him should not perish, but have everlasting life. (John 3:16) ellauri111.html on line 520: The love of God for you was demonstrated on that cross 2,000 years ago when the Lord Jesus was crucified for you. God is not hateful, he is loving and he is good to us. It is only blasphemers, hereticks, evil men, seducers, and sinners that speak wrongly of our great and loving LORD God. God gave us his only begotten Son even though we were dead in trespasses and sins. God quickens (makes alive) the dead. He is still quickening men, women, boys, and girls across the face of this whole earth who put their trust in Jesus. ellauri111.html on line 536: Jesus Christ, the only begotten Son of God, came to this earth to (1) save you from the GUILT and POWER of your sins and (2) RECONCILE you unto God. Through faith in the blood of Jesus you will escape the wrath to come, have abundant life now, and heaven as your home. God will be your Father instead of your enemy--but ONLY through the blood of Jesus. The Lord Jesus Christ is the ONLY means appointed by God by which we can know God and be saved. ellauri111.html on line 542: Oh I see, I used up that wage agreement earlier. Never mind. Bet you didn't listen then, or aren't even reading this anymore. This too is getting a little TLDR by now. More effective as a voicemail, I bet. Okay, once again boys: ellauri111.html on line 552: Is this working on you at all guys? Are you ready to repent of your sins? To repent means to forsake your evil ways and live God's way according to his word. Are you ready to listen finallly? All your life you've been your own authority concerning what is right and what is wrong. You've made your own decisions while ignoring what the Lord says in His holy word, the Bible. You've served yourself and not God. To repent means that you turn to GOD AND THE BIBLE AS YOUR AUTHORITY. It means you can say, "Lord, everything you say in the Bible is right. If my feelings contradict the Bible, I AM WRONG. Lord, I want to live under YOUR AUTHORITY, not my own. Help me, Jesus, to do right." ellauri111.html on line 566: Be determined that you want God to be your Father and not your enemy. (Believe me, he is not a guy you want as an enemy.) Decide that you WANT the Lord and His ways. Satan and this world are doing nothing but kicking your hind parts all up and down the street. They will leave you destroyed and with your part in the lake that burneth with fire and brimstone. God will lift you up if you submit yourself to him for his superintending care. And his holy child, Jesus, will be your all-powerful Lord, Saviour, protector, guide, and best friend you could ever have. You will still be kicked in the behind as before, but now it's God's friendly boot that is doing the kicking. ellauri111.html on line 586: If you know that this is the truth, I counsel you to make your decision today because tomorrow is not promised to you, or the price may have gone up. Not only people´s hearts get hard when they keep on rejecting the truth. I could say from my own experience what else tends to get hard but I won´t. You don´t want your heart to turn to stone to the gospel because if it does, you will go to hell. That I can guarantee you because the Bible says so. Hell is real notwithstanding the fake preachers and "theologians" and "doctors" that would tell you otherwise. ellauri111.html on line 626: After praying and making a confession of faith, end your prayer in Jesus' name and then read some suitable scriptures such as 1 Peter 3:21 and Matthew 28:18-20 aloud (Matthew 28:18-20 says to baptize in the name of the Father, and of the Son, and of the Holy Ghost), and then say something like, "Father, I am baptizing myself in the name of the Father, and of the Son, and of the Holy Ghost, in want of a holier man" and then go COMPLETELY under the water (keep your nose shut with your fingers, symbolizing death and burial with the Lord Jesus Christ) and come up again after counting to ten (symbolizing my rising to my new life in Christ Jesus) ellauri111.html on line 687: Once you get saved, the devil will try to make sure that you encounter false doctrine. Your faith is tender and you may be prone to believe anything people tell you about the Bible (that's why you need to read it for yourself everyday). Please heed these warnings: ellauri111.html on line 689: The world is full of false churches, full of false teachers and false prophets that want to make merchandise of you--they are on television and in churches. As a Christian, you will want to go to church and be with other Christians, but I do not know of ONE good church building and there are MANY cults. BE CAREFUL AND READ YOUR AUTHORIZED BIBLE (I urge you to print out and bind your own--the ones being sold today are often altered--There is a good Authorized Bible download at this link and a sound Overview of the Bible at this link.). ellauri111.html on line 699: "Contemplative" prayer is essentially an old occult technique adjusted to the ignorant church people. It can bring up that yoga kundalini serpent power. With open eyes, one can see this type of technique being magnified in society--I saw a book for magic in a place for shipping goods and for photocopies, office supplies, etc. I looked on the back of the book, it was the same technique as the church people are using. This is spreading like wildfire and not just amongst false (or extremely ignorant) brethren, it is throughout society. Revelation 13:8 teaches us that all people who are not in the book of life of the Lamb slain from the foundation of the world will worship the beast. Revelation 13:4 says that all the world will worship the dragon which gave power unto the beast--we learn from Revelation 12 that THE DRAGON IS SATAN. In the ecumenical movement (all the religions getting together in "peace") and under a "meditative" spirituality, Hindus, Buddhists, Roman Catholics, church people, atheists, Muslims, cabalists, new agers, etc. can get together and have a "meditation" session with no problems. This is not for the future, it is already happening, I picked up a brochure about some sessions while at a library. In Contemplative prayer, church people are calling the devil by the Lord's name. I read that many of them will not listen to the scriptures when confronted with the truth--they do not know the Lord's voice, they are not his sheep. Worldly people are under the devil and they despise holiness and speak against it as "legalism" or even as heresy or false doctrine. I have seen extreme antinomianism in Baptist churches. They derisively call work-out-your-own-salvation-with-fear-and-trembling discipleship "Lordship salvation". If a person does not obey the Lord, they are not saved. The reader may wish to see our article, Lordship Salvation. ellauri111.html on line 712: 12 And I saw the dead, small and great, stand before God; and the books were opened: and another book was opened, which is the book of life: and the dead were judged out of those things which were written in the books, according to their works. ellauri111.html on line 715: 15 And whosoever was not found written in the book of life was cast into the lake of fire. ellauri111.html on line 743: I learned more about the Kundalini after researching the contemplative prayer movement that is entering the emerging church of the devil and the fallen, disobedient-to-the-scriptures churches that would not necessarily describe themselves as "emerging church", "ancient future church", etc. Kundalini awakening can be triggered unintentionally. Satan just waits for the conditions to be right. Some people go insane, check into mental hospitals over and over again, experience personality changes, cannot function as before, commit suicide, etc. Kundalini awakening (a counsel for leaving it behind) is discussed further in our series, "Contemplative Prayer: A Quick Road to Hell for A Disobedient Church." ellauri111.html on line 754: Mitä tämmösestä voi muuta miettiä, kuin että miten voi tosiaan 2000 vuotta myöhemmin keskilännessä olla yhtä helvetin ääliöitä apinoita kuin tallusteli Jessen syntyaikoina lähi-idässä. Ja siitä taaxepäin, on lupa päätellä, että yhtä käsittämättömiä ääliöitä oli samat apinat 4000 vuotta sitten, 40.000 vuotta sitten ja niin taaxepäin. Ellei sitten neandertaalit olleet vähän fixumpia. Luultavasti olivat, koska saivat cro magnoneilta turpaansa ja kuolivat sukupuuttoon, hävisivät huizin Nevadaan, paizi joitakin niiden geenejä, kuten punatukkaisuus ja sinisilmäisyys. Punatukkaisia poltettiin noitina ja sinisilmäisiä koijattiin kuin apinoita. ellauri111.html on line 763: Ivan pyörittelee juttuja, toisaalta, toisaalta, pää kääntyilee kuin tenniskazomossa. Aljoosha on kuin jokerifani joka on pettynyt jos ne ei voita. Vetää kaljaa, menee karzalle huutelemaan ja potkimaan autoja ja mamuja. ellauri111.html on line 770: Tässä kirjotelmassa, joka on pantu Ivanin suuhun, kuvastuu mitä syvällisimpiä mietteitä, jotka koskettavat erityisesti roomalaiskatolisuutta ja sen kirkkojärjestelmää mutta suuressa määrin myös kaikkia muita kirkkoja, jotka ovat hylänneet Kristuksen alkuperäiset opetukset ja rakentuneet aivan vieraalle, jopa vastakkaiselle perustalle. Tässäkin kirjotelmassa, kuten Dostojevskin muissa teoksissa ilmenee hänen tavaton voimakkuutensa ja hänen ajatustensa miltei pelottava syvällisyys. ellauri111.html on line 776: Carlssonin pentueen auto da fee oli salainen pieni nuotio Suopellon rannassa juhannuxena. Salaa tuli Jessekin, kuin varas yöllä. Tällä kertaa hän tahtoi saapua incognito ja näyttäytyä lapsiensa keskellä juuri silloin kun poltettaviksi tuotujen kerettiläisten luut olivat alkaneet halkeilla palavassa roviossa. ellauri111.html on line 778: Rajattoman laupeutensa kautta hän jälleen sekaantuu kuolevaisten joukkoon aivan samanmuotoisena kuin hän oli esiintynyt viisitoista vuosisataa sitten. Hän tulee alas juuri sillä hetkellä, jolloin kuninkaan, hovilaisten, ritarien, kardinaalien ja ihanien vallasnaisten edessä kerettiläisiä kärvennetään suurenmoisessa auto-da-feessä ad majorem Dei gloriam, mahtavan kardinaalin ja suur-inkvisitorin käskystä. ellauri111.html on line 780: Äänettömänä ja rajattoman säälin hymy huulillaan Hän kulkee sullotun väkijoukon läpi ja liikkuu hiljaa eteenpäin. Rakkauden aurinko paistaa Hänen sydämessään, Valon, Viisauden ja Voiman lämpöisiä säteitä hohtaa Hänen silmistään ja rakkauden aallot valautuvat yli rahvaan tunkeilevien parvien saattaen heidän sydämensä vastarakkaudesta värähtelemään. Hän ojentaa kätensä heidän päänsä päälle, siunaa heitä ja Hänen pelkästä kosketuksestaan, jopa Hänen vaatteittensa liepeistäkin vuotaa parantava voima. ellauri111.html on line 782: Taas on sopivasti äskenkuollut tyttönen resurrektoitava. Ei haise edes vielä. Hänen huulensa pani taas kuten kerran ennen: 'Talitha Kumi', ja 'heti nousi tyttönen'. ellauri111.html on line 788: "… 'Onko Sinulla oikeutta julaista ainoatakaan mysteriota siitä maailmasta, mistä tulet?' Näin kysyy Häneltä vanha inkvisitori ja heti vastaa Hänen puolestaan: Ei, Sinulla ei ole siihen oikeutta. Sillä se olisi lisäämistä siihen, mitä Sinä jo ennen olet sanonut, siis Sinä ihmisiltä riistäisit sen vapauden, jonka puolesta taistelit, kun olit maan päällä… Kaikki mitä Sinä nyt uutta julistaisit, olisi pidettävä yrityksenä tuon valinnanvapauden rajottamiseen, sillä sehän tulisi uutena yliluonnollisena ilmotuksena, joka asettuisi vanhan viisitoista vuosisataa sitten annetun ilmotuksen yläpuolelle. Ei mitään uusia apokryfikirjoja kiitos nyt, tilanne on muutenkin jo riittävän komplisoitu ja tulehtunut. ellauri111.html on line 792: Etkö sitten tiedä, että nyt ja vasta nyt Sinun kansasi voi tuntea olevansa varma vapaudestaan ja siihen tyytyväinen; nimittäin vasta silloin, kun he ovat itsestään ja vapaasta tahdostaan jättäneet vapautensa meidän käsiimme laskeutumalla alistuvasti meidän jalkoihimme. ellauri111.html on line 798: Ihminen on synnynnäisesti kapinoitsija, ja voiko kapinoitsija olla koskaan onnellinen? Ei voi, koska se on onnellinen sitten kun se on voittaja, eikä siis enää ole kapinoizija. ellauri111.html on line 810: Ihminen koettaa aina kumartaa sellaista, jota suuri enemmistö tunnustaa, ja mieluimmin sellaista, jolle kaikki yksimielisesti ja epäröimättä kumartavat. Sillä näiden onnettomien raukkojen pääharrastus ei ole löytää oman valintansa mukainen epäjumala, vaan löytää se, johon kaikki muut uskovat, ja jota he saavat joukolla kumartaa. Juuri tuo vaistomainen tarve saada yhdessä palvella on kaikkein ihmisten suurin tuska, ja on ollut aikojen alusta ihmiskunnan suurimpana huolena. Tämä on totta. ellauri111.html on line 829: Eli onko pääpalkinto varattu vain harvoille ja valituille? Tietysti eihän se muuten mikään pslkinto enää oliskaan! Onni on differentiaali sanoo Darwin sinunkin jumalasi. Täytyy päästä joholle. ellauri111.html on line 831: Mutta se ei haittaa arpajaisissa joissa palkintojenjako pidetään vasta lopussa. Jokaisella on voittomahis niinkuin amerikkalainen unelma. Ei tää ole mikään Tombola jossa pyörä pyörähtää heti arvan ostettua tai myyjäisten autoarpa jossa heti lukee EI VOITTOA. Ei mikään veikkaus joka viikko palautuspäivä keskiviikko. Hetkinen hetkinen kazotaan ensin tämä tilanne, sanoo Jehova. ellauri111.html on line 842: Monta on ollut suuria kansakuntia, joilla on ollut loistava historia, mutta mitä suurempia ne olivat, sitä onnettomampia, sillä ne tunsivat sitä voimakkaammin, kuinka välttämätöntä olisi kaikkien ihmisten yhtymä, Suuret vallottajat kuten Timur ja Dshingis-Khan kulkivat hirmumyrskyn lailla yli maan, koettaen voittaa koko maailman, ja hekin — vaikka itsetiedottomasti — ilmaisivat samaa pyrkimystä yleisen yhtymän aikaansaamiseksi. Siihin pyrittiin me ryssätkin ja jenkit jo melkein onnistuivat mut sit tuli tää kiina-ilmiö. Nyt näyttää siltä eze onnistuisi parhaiten suurella apuharvennuxella. ellauri111.html on line 848: Vapaus, ajatuksen ja omantunnon vapaus ja tiede tulee heidät johtamaan sellaisiin poispääsemättömiin kuiluihin, asettamaan heidän silmiensä eteen sellaisia pulmia ja ratkaisemattomia mysterioita, että muutamat heistä — hurjemmat ja kapinallisemmat kuin muut tulevat itseltään viemään hengen; toiset — kapinalliset mutta heikot — tulevat toisiltaan viemään hengen; ja jälelläovat, heikot, kurjat ja avuttomat, tulevat matelemaan meidän jalkoihimme ja huutamaan: 'Oikeassa olette te Jeesuksen isät (jesuittain nimitys, Suom. Huom); te yksin omistatte hänen salaisuutensa ja me käännymme teidän puoleenne rukoillen, että te pelastaisitte meidät omasta itsestämme'. ellauri111.html on line 852: Vähitellen ihmiset alkavat meitä pelätä. He tulevat hermostuneesti pelkäämään meidän pienintäkin suuttumustamme, heidän älynsä tulee heikentymään, heidän silmänsä tulevat niin helposti kyyneltyviksi kuin naisten ja lasten. ellauri111.html on line 864: - Höpsistä, nehän oli nimenomaan mun heiniä. Homma etenee niin kuin verotus: rikkaita on vähän ja ne pitää vitun kovaa kiinni paljostaan, köyhiä on niin maan perkeleesti että jos niiltä saat edes rovon kultakin niin kohta piereskelet rhahahaalarissa kuin Roope Ankka. ellauri111.html on line 870: Mun miälestä (sanoo Aljoosha) jesuitat ovat vain roomalainen sotajoukko, joka koettaa valmistaa tulevaa ajallista valtakuntaa, missä olisi hiippapäinen hallitsija — roomalainen ylipappi ruhtinaana, Siinä heidän ihanteensa ja tarkotuksensa, ilman mitään salaperäisyyttä tai ylevää kärsimystä. Kaikkein arkipäiväisintä vallanhimoa, elämän alhaisten ja maallisten nautintojen kaipuuta, halua orjuuttamaan kanssaihmisiään, kuten meillä maaorjia ennen pidettiin kurissa — siinä kaikki, mistä heitä voidaan syyttää. Ehkä he eivät usko Jumalaan, sekin lienee mahdollista, mutta sinun kärsivä inkvisitorisi on yksinkertaisesti tekaistu mielikuva!" ellauri111.html on line 872: "Malta, malta", keskeytti Ivan, hymyillen. "Älä noin kiihdy. Sanot: mielikuvitusta, olkoonpa menneeksi. Tietysti se on mielikuvitusta. Mutta pysähdyppä hetkinen. Luuletko todella, että koko tuo katolinen liike viimeisinä vuosisatoina ei ole ollut muuta kuin halua päästä valtaan pelkkien 'alhaisten nautintojen' vuoksi? Sitäkö isä Paissij sinulle opetti?" ellauri111.html on line 878: Salaliittoteoriaksi kutsutaan yleisesti hyväksytystä näkemyksestä poikkeavaa uskomusta tai teoriaa, jonka mukaan jonkin merkittävän tapahtuman, tapahtumasarjan tai kehityskulun takana on salaliitto jonkin salaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Tyypillisiä salaliittoteorioita ovat oletukset vaikutusvaltaisten tahojen juonimista poliittisista rikoksista, epädemokraattisten salaseurojen valtapyrkimyksistä sekä salailuoperaatioista. Kun jotain näkemystä nimitetään salaliittoteoriaksi, sitä pidetään yleisesti ottaen paikkaansapitämättömänä tai epäuskottavana. ellauri111.html on line 880: Salaliittoteoria on pyrkimys selittää haitallisia tai traagisia tapahtumia pienen, voimakkaan ryhmän toiminnan seurauksiksi. Monessa salaliittoteoriassa oletetaan salaliittolaisten olevan hyvin vaikutusvaltaisia ja kieroja sekä taitavia salaliiton toteuttamisessa ja sen salaamisessa. Salaliittoteoreetikot etsivät tapahtumasta ja sen raportoinnista poikkeavuuksia, jotka he näkevät todisteina salaliitosta siinä kun muut voivat nähdä niissä vain tavanomaisia inhimillisiä virheitä tai sattumaa. Salaliittoteoriat hylkäävät tapahtumien ympärille hyväksytyn kertomuksen ja saattavat nähdä virallisen versionkin todisteena salaliitosta. ellauri111.html on line 888: Heillä on taipumus kokea maailma lähtökohtaisesti vaarallisena paikkana. Moulding ym. (2016) mukaan salaliittoteorioihin uskovat kokevat muita todennäköisemmin voimattomuutta, sosiaalista eristäytymistä ja anomiaa eli irtautumista sosiaalisista normeista. Yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen voi synnyttää salaliittoajattelua, kun ulkopuolisuus saa henkilön hakeutumaan esim. salaliittoteoriaryhmiin ja alakulttuureihin etsimään yhteenkuuluvuudentunnetta. Moulding ym. mukaan salaliittoteorioihin uskominen on myös yksilön tapa välttää tuntemasta ahdinkoa omasta tilanteestaan. Sen sijaan yksilö saa salaliittoteorioista voimaantumisen tunnetta ja turvaa vaaralliseksi kokemassaan maailmassa. Samanmielisten nettiyhteisössä he välttyvät vastakkaisilta ajatuksilta ja todisteilta. Salaliittoteorioihin uskovilla on tapana uskoa niihin salaliittoteorioihin, jotka vahvistavat heidän jo olemassaolevia poliittisia näkemyksiään. ellauri111.html on line 890: Salaliittoteorioihin uskovat ihmiset ovat tyytymättömämpiä viranomaisten haluun toimia tavallisen ihmisen hyväksi sekä tyytymättömämpiä omaan elämäänsä ja omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Heidän lapsuuden kokemuksensa ja perheongelmansa saavat heidät syyttelemään toisia ihmisiä ja epäilemään auktoriteetteja. He ovat myös taipuvaisia fanaattisuuteen, antisosiaalisuuteen ja äärimmäisessä tapauksessa jopa terrorismiin pyrkiessään ”korjaamaan” asiat. ellauri111.html on line 892: Salaliittoteoreetikot näkevät ize itsensä tutkijoina. Jotkut heistä ovat perehtyneet aiheeseensa hyvin yksityiskohtaisesti, ja he tuntevat aiheen perin pohjin. He kiinnittävät huomiota löytämiinsä lukuisiin poikkeavuuksiin, kuten inhimillisiin virheisiin, hätäisiin lausuntoihin, tiedollisiin aukkoihin ja ristiriitaisuuksiin, ja kutovat niistä yhtenäisen salaliittoteorian siinä missä muut ihmiset eivät näe tällaisissa tavanomaisissa epäsäännöllisyyksissä salaliiton todisteita. Ja jos tapahtuma ei näytä salaliitolta, se on salaliittoteoreetikoille merkki siitä, että salaliittolaiset ovat vaikutusvaltaisia, koska salaliitto on tehokkaasti salattu. ellauri111.html on line 898: Ja minä sanon sinulle omana varmana vakaumuksenani, että tuo yksinäinen tyyppi, jota kuvailen näytelmässäni, ei ole milloinkaan lakannut olemasta tuon liikkeen pääjohtajien joukossa. Kuka tietää, eikö tuo kauhistuttava vanhus, joka rakastaa ihmiskuntaa niin itsepäisesti ja niin omaperäisellä tavalla, ole olemassa meidänkin päivinämme, ja vieläpä, eikö tuollaisia yksinäisiä poikkeuksia ole suuri joukko, eikä niiden olemassaolo johdu pelkästä sattumasta vaan hyvin määritellystä liitosta, joka on rakennettu yhteisen suostumuksen nojalle? Se on salainen liitto, monia vuosisatoja sitten järjestetty, säilyttämään mysterioita heikkojen ja kurjien ihmisten tietokärkkäältä katseelta, ainoastaan heidän omaa onneansa silmällä pitäen. Niin on laita, muuten ei voi ollakaan. Minä epäilen, eikö vapaamuurareillakin ole joku tuollainen mysterio oman järjestönsä perustana, ja siksipä juuri roomalaiskatolinen papisto heitä niin vihaa ja pelkää niissä kilpailijoita, pelkää että he jaottavat aatteen ykseyden, sillä sen toteuttamiseksi tarvitaan yksi ainoa lauma ja yksi paimen. ellauri112.html on line 49: Kysymys siitä, onko sielua pidettävä ykseytenä vaiko moninaisuutena, on, voimme sanoa, aina ollut filosofien harrastuksen polttopisteessä. Sehän oli myös niitä kohtia, joissa vanhojen empiristien ja ratsionalistien mielipiteet jyrkimmin menivät vastakkain. Descartes'n »anima», »substantia cogitans», samoinkuin Leibniz'in »monadi» ovat aina säilyttäneet viehätysvoimansa spiritualistisissa mielissä, joille oppi ehdottomasti yksinkertaisesta ja jakamattomasta sielu-ykseydestä, sielunelämän muuttumattomasta 'kannattajasta' on ollut mieleinen, heidän kuolemattomuustoiveitaan ja metafyysillisen dualismin oppiaan tukevana. Epäilemättä jonkunverran hedelmällisempi on ollut englantilainen empirismi, jota sielutieteessä n. s. »assosiatsio-psykologia» on kannattanut. Tämä suunta, sellaisena kuin sitä ovat edustaneet Englannissa varsinkin Hume, Stuart Mill ja Bain ja Ranskassa Taine on kieltämättä päässyt huomattavan pitkälle pyrkimyksissään kohti varsinaista tieteellistä psykologiaa. Mutta toiselta puolen oli sen sielutieteellinen peruskäsitys--tapa käsittää sielunelämä erillisten mielteiden kokoomukseksi ja selittää sielulliset synteesit pelkästään näiden erillisten mielteiden mekaanisten yhtymisten, s. o. assosiatsioiden kautta--tämä käsitys oli epäilemättä tosiasioille väkivaltaa tekevä. Tämä kävikin ilmeiseksi m.m. sen kautta, että sekä Hume että Stuart Mill nimenomaan tunnustivat seisovansa voimattomina tärkeimmän sielullisen synteesin, minuuden, edessä ja myönsivät olevansa kykenemättömiä sen syntyä selittämään. ellauri112.html on line 52: Vad tull! Mikä mysteeri siinä muka on? Ei mikään, nää idealistikaverit on vaan niin narsisteja, että ne eivät pysty ymmärtämään miten kaikki muut porukat mahtuu asumaan niiden päässä, niin valtava kuin se onkin. Se on se niiden OMA "minäminä", josta ne on tässä huolestuneita. ellauri112.html on line 57: Nykyajan sielutiede, sekä filosofinen että varsinaisesti tieteellinen, onkin sentähden--kuten pitkin rintamaa voi huomata-- usein sangen jyrkästikin varuillaan assosiatsio-psykologian liioitteluja vastaan. Niinpä voitanee esim. Henri Bergson'in filosofiaa osittain pitää jyrkkänä vastavaikutuksena sitä vastaan. Mitä sielukäsitteeseemme tulee, ovat hänen mielestään sekä 'ykseys' että 'moninaisuus' sellaisia »cadres de l'intélligence», ymmärryksen kaavoja, joihin elävä todellisuus vain väkivaltaisesti pakoittamalla saadaan soveltumaan, »konfektsiovaatteita» eikä suinkaan mitan mukaan tehtyjä (kts lähemmin Aika 1911 s. 433 seur.) Tällaisen »mitan mukaan tehdyn» sielukäsitteen on James koettanut tuoda esiin perustavassa »Sielutieteen periaatteissaan.» Loistavassa luvussaan »tajunnan virrasta» (the stream of thought) suosittelee hän tätä kuvaa karakterisoimaan sielunelämän yleistä luonnetta. Nykyisessä kirjallisuudessa se onkin yleisesti omaksuttu. ellauri112.html on line 59: Täten nykyisessä sielutieteessä on huomattavana tuntuvaa sielunelämän kokonaisuuden ja »sielullisen synteesin» tehostamista erillisten sielunainesten kustannuksella. »Sielullinen synteesi» on nykyisessä psykologiassa tavattoman tärkeä ja paljon käytetty käsite. Siten on m.m. Wundt, määritellessään sen lain että sielullisten tekijäin antamassa yhteistuloksessa (synteesissä) aina on jotakin enemmän kuin pelkästään tekijäin summassa olisi, ja johtuen siten oppiin sielullisen energian kasvamisesta, vastakohtana opille fyysillisen energian säilymisestä, antanut paljon huomatun ilmaisun puheenalaiselle käsitteelle. Kenties vielä runsaamman käytännön on se saavuttanut ranskalaisessa sielutieteessä, joka viime vuosikymmeninä mielihalulla on käsitellyt suurinta sielutieteen kysymystä, problemia tärkeimmän psyykillisen synteesin, minuuden eli personallisuuden luonteesta, synnystä ja kokoonpanosta. ellauri112.html on line 64: Mit seiner später ausgearbeiteten Ethik und seinem metaphysischen Voluntarismus entstand ein einheitlich konzipiertes System. ellauri112.html on line 77: Titchenerinllä oli tarkka ohjeistus kokeelliseen introspektioon. Koehenkilölle näytettiin esinettä, esim. kynää. Koehenkilö sitten kuvaili kynää (väri, pituus jäykkänä, jne). Esinen nimeä (kynä) ei saanut sanoa, koska sitä ei voi havaita (ellei se ole tatuoitu siihen). Se olis ärsykevirhe. ellauri112.html on line 81: Sielunelämässä on synteetisen rinnalla kuitenkin huomattava toinenkin puoli, ja edellisen yksinomainen tehostaminen johtaa yksipuolisuuteen. Sitä välttääksemme ja yrittääksemme uudelleen löytää adekvaatisen ilmaisun sielunelämän yleiselle luonteelle, mutta tällä kertaa tarkoin »mitan mukaan tehdyn» käsitteen eikä ainoastaan kuvan avulla, on meidän mielestäni lausuttava, että sielunelämässä on huomattavana kahdensuuntainen pyrkimys: toinen synteesin kautta johtava yhä suurempaan keskitykseen, ykseyteen, toinen hajoamisen kautta viepä yhä suurempaan erillisyyteen, moninaisuuteen. Normaalisen ihmisen sielunelämä on alituisessa liikkeessä näiden kahden poolin välillä. Voimakkaassa kestävässä tahdonponnistuksessa, jossa tajuntaa hallitsee yksi ainoa kirkashohtoinen mielikuva, tehtävä teko, kaikkien niiden omituisten tunnesävyjen myötäseuraamana, jotka antavat meille tietoisuuden omasta aktiivisuudestamme ja saattavat minä-tajunnan voimakkaimpana astumaan esiin--silloin on meillä tila, jossa sielullinen synteesi ja keskitys on huipussaan, joka, kuten Pierre Janet eräässä kohdassa lausuu, »pyrkii toteuttamaan filosofien ihanteen, identisen sieluykseyden». ellauri112.html on line 83: Mutta tämä ihanteellinen tila toteutuu vain silloin tällöin. Jännitys laukee, mälli lentää, pussit tyhjenee, ja mitä silloin tapahtuu? Äsken istui »minuus» elävästi tietoisena mahdistaan, kaikki langat käsissään, valta-istuimellaan ja hallitsi; nyt se lakkaa olemasta näyttämön ehdoton keskus, siirtyy vähitellen yhä syrjempään, hallitsevasta katselevaan asentoon, ja keskuksen valtaavat mielikuvat, jotka äsken kukistettuina, nyt alkavat saada takaisin itsenäisyyttänsä ja pitää karkeloitaan. Kuta vapaammiksi, irrallisemmiksi ja itsenäisemmiksi ne tulevat, kuta enemmän voimaa ja väriä ne saavat, kuta enemmän lähestymme unennäköä, sitä kalpeammaksi käy minä-tajunta, sitä enemmän herpaantuu sen jännitys, sitä enemmän muuttuu se pelkäksi tajunnan kentäksi, jolla unennäön kirjavat haamut loppumattomana sarjana pitävät temmeltään kummallisessa kuutamoisessa valaistuksessa minkä lähde on tietymätön. Mielikuvat ovat nyt täydelleen itsenäistyneet; kuvista ovat ne muuttuneet olennoiksi ja esineiksi, joiden vaatimus tulla otetuiksi täytenä totena ei kohtaa mitään vastaväitettä. ellauri112.html on line 85: Unennäössä on meillä toteutettuna vanhojen empiristien sielukäsitys: sielu moninaisuutena, erillisten ainesten kokoomuksena. Tämä kuvaus kenties hiukan selventää yllä antamaani abstraktista kaavaa. Sielunelämän luova aktiivinen synteesi saa elää alituisessa taistelussa vastakkaista passiivista hajaantumispyrkimystä vastaan. Jompaankumpaan suuntaan kulkee kunakin hetkenä sielun sisäinen virtailu. Tilaa, jossa tämä jatkuvasti kulkee jälkimmäiseen suuntaan, nimittää Pierre Janet sattuvasti »la misère psychologique». Niinpian kuin, sielullisen energian jatkuvan heikkenemisen takia, uusien synteesien luominen on lakannut, järkkyy sielun tasapaino mitä syvimmin, ennen muodostuneet, mekaanisiksi käyneet mielleryhmät pääsevät ylivaltaan, »sielullinen automatismi» hallitsee, voimaton ajatus taivaltaa yhä auttamattomammin vanhoja polkujaan, eksyy yhä pahemmin omiin sokkeloihinsa, samalla kun ulkoa tai sisältä tulevat mieleenjohtumat eivät kohtaa mitään vastustusta, ne ryhmittävät ympärilleen kaiken mitä tajunnasta löytävät ja kasvavat lumivyöryn tavoin, tehden yksilöstä »piintyneen päähänpiston», »riivauksen», manian tai jonkun muun mielisairauden uhrin. Mielisairaus on monasti ikäänkuin unennäköä, joka kestää vuosia--molemmille on tunnusmerkillistä sielunelämää hallitsevan toisen, passiivisen hajaantumisen periaatteen yksinvalta. ellauri112.html on line 91: Hupasaa miten tässäkin voi nähdä GAL-TAN asteikon pukinsorkan vilahtavan. Sieluporukat on terviisiä koillisesta, hajamielisemmät tuulee lounaasta. ellauri112.html on line 96: Näyttelijä Eero Kilpi, Wolter Kilven pikkuveli oli kuten sanottua Carlsonien naimasukua. Sen vaimo oli Thekla-fasteri, ei sentään Thespia. Järkälemäinen punakka Hannes Kilpi yhtä ruumiikkaine Sinikkoineen kävi meillä loppiaisen aikana. Niiden poika Olli Kilpi jättityttärineen nappas Tutun jäämistöstä meiltä tuomiorovastin chifonnieerin nenän edestä. ellauri112.html on line 100: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat. ellauri112.html on line 102: Jussi Snellman oli harras teosofi, jolta ilmestyi mm. teoxet Miten meidän käy kuolemassa?, Muutamia ajatuxia ihmissielun kehityxestä uudelleenruumiillistumain kautta, ja Ristimiekka. Se on myös kääntänyt Teosofisen seuran julkaisuja, ml julkaisun Teosofia, Teosofinen seura 1953. Sen poika varatuomari Erkki Virkkunen os. Snellman kuoli 14. tammikuuta 2013 Helsingissä 95-vuotiaana. Hän oli syntynyt vuonna 1917 kuten Lea. Virkkusen isä Jussi Snellman ja äiti Ruth Snellman olivat Kansallisteatterin näyttelijöitä. Kesäkiertueiden aikana vanhemmat veivät lapset isovanhempien hoidettavaksi Ainolaan. Erkin "mummi" oli Aino Sibelius ja "pappa" Jean Sibelius. Lapsena se oli Jannen epävirallinen levynkääntäjä ja aikuisena hoiti Jannen vero- ja raha-asiat. Virkkusen kellarista löytyi pahvilaatikollinen Sibeliuksen veroilmoituksia. Jussi oli Ollin Opintovuodet-elokuvassa Ollin isä patrbluuna Wolmar. ellauri112.html on line 104: III Sangen taitavasti johdattaa Strindberg katsojan siihen kuumeiseen ilmakehään joka hänen näytelmässään vallitsee. Erik-kuningas vakoilee ylhäältä linnan ikkunasta Kaarinaansa, joka alhaalla parvekkeella istuen pelokkaasti puhelee nuoruuden ystävänsä vänrikki Maxin kanssa, samalla kun epäsuosioon joutunut kuninkaan neuvonantaja Göran Persson pälyilee pensaikossa, odottaen sopivaa tilaisuutta päästä takaisin kuninkaallisen ystävänsä läheisyyteen. Maxille ja Göranille, joka lopulta myös tulee esiin, osoittaa kuningas mieltään sangen omituisella, paljon ilmaisevalla tavalla: hän heittelee heitä ylhäältä ikkunastaan ensin nauloilla, sitten vasaralla, ja antaa sisällöttömän naurunsa säestää näitä ystävyyden osoituksia. Kuinka paljon aivan omituista sielua onkaan jo tässä. Jos näytelmä sitten ei osoittaudukaan selvästi keskitetyksi ja johdonmukaiseksi, vaan, kuten historialliset näytelmät useimmiten, suhteellisesti irrallisten kuvaelmien sarjaksi, niin kuinka hyvin siinä onkaan säilytetty tämä alkuperäinen viritys. Viimeisessä kohtauksessa viettää Erik häitä Kaarinan kanssa; linna on aivan autio, lahjottu hoviväki on jättänyt kuninkaan, mutta tämä kutsuu rahvaan kadulta, istuttaa sen hääpöytäänsä, ja sen siinä vähitellen humaltuessa tekee hän Göran Perssonin kanssa sangen monisanaisen lopputilinsä elämän kanssa; seuraavana hetkenä ovat he vangitut, Juhana on kuningas: kuumeuni on lopussa. Kansallisteatterin esitys saattoi mielestäni sangen paljon tästä omituisesta runosta oikeuksiinsa, varsinkin juuri mitä alku- ja loppukohtauksiin tulee. Myös olivat näyttämölaitteet niissä, etenkin ensimäisessä, varsin hyvät. Tietysti olisi runosta voitu ammentaa vielä enemmän; enkä niidenkään rajojen sisällä, joissa Kansallisteatterin taiteelliset saavutukset yleensä liikkuvat, tahtoisi pitää »Erik XIV:ttä» minään ennätyksenä. Tässä näytelmässä ikäänkuin värisevät hermot paljaina; epäsoinnut ovat syvästi sielukkaita; Kansallisteatterin vahvoihin puoliin ei taas ole kuulunut ylenmääräinen herkkyys tähän suuntaan ja sentähden ansaitsee mielestäni tunnustusta se mikä esityksessä saavutettiin. ellauri112.html on line 106: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912) ellauri112.html on line 126: Hur länge har du vakten? ellauri112.html on line 137: Eno syntyi samana vuonna kuin Poju ja kuoli 67-vuotiaana samana vuonna kuin Wilho Pylkkänen. Sinä vuonna Lea osti koko sarjan Topeliuxen Wälskärin kertomuxia. Oiskohan Wilholta jäänyt kuitenkin vähän käteistä? ellauri112.html on line 141: Suurin valoajatus, jonka antiikinen sivistys merkillisten seikkailujen jälkeen synnytti ja jätti perinnökseen, ajatus rauhasta maan päällä ja hyvän tahdon liitosta kaikkien ihmisten kesken,--tämä suuri itselaajennuksen ajatus, jonka mukaan vähäinen yksityinen ihminen voi sulkea kaikki ihmiset, kaiken elävän, hellyytensä ja huolenpitonsa piiriin,--kuin tahtoisi hän sanoa: mikään inhimillinen, mikään elävä ei ole minulle vierasta; ei ainoastaan »valtio ole minua», maailma on minua; minä olen sulkenut sen tietoisuuteeni; kaikki muut olennot ovat minua; mitään pahaa ei voi sattua niille ilman, että se koskee minuun; en voi kuulla kenenkään huokaavan tämän maan päällä ilman että tunnen tuskan pistoksen itsessäni;----jos uusi elämän-tiede todella saattaa tämän ihmissivistyksen valoajatuksen sammumaan, koska se sotii elämänkehityksen lakeja vastaan, silloin on tuleva auringonlasku, henkinen jääkausi, jonka veroista vielä ei ole nähty. Mutta kylmä henkäys, joka on omansa antamaan meille aavistusta tämän jääkauden laadusta, on kerran mennyt yli europalaisen psyyken. Se tapahtui viime vuosisadan jälkipuoliskon kuluessa, pessimistisenä reaktsiona »suurten tunteiden ajan» suunnatonta optimismia vastaan. Mutta tämä suuntaus sai tavatonta tukea »darwinismista», elämän-tieteen uudesta muodosta. Sillä darwinismi on militaristinen, sotainen elämänkäsitys niinkuin ei mikään muu. Elävien olentojen erinomainen hedelmällisyys ja ravinnon sekä tilan rajoitus, ne aiheuttavat sen loppumattoman »taistelun olemassaolosta», jossa väkevämpien säilymisen kautta tapahtuu »luonnollinen valinta» ja sen seurauksena kehitys. Väkevämmän oikeus, itsekkyyden moraali näyttää olevan luonnollinen johtopäätös tästä opista. Se kohtaakin meitä erinomaisen taajaan viime vuosisadan jälkipuoliskolla. ellauri112.html on line 143: Selvemmin Nietzschessä, joka opillaan orjamoraalista antoi häpeällisen leiman lähimmäisrakkauden ajatukselle. »Tulkaa koviksi!» »Kuolema heikoille!» Heikot on muserrettava »hurjalla julmuudella»... Emme voi tulla »yli-ihmisiksi» muuta kuin nutistamalla luonnon »tusinatavaran». Ne, jotka tahtovat veljellistä yhteiskunnan järjestystä, tuomitsee hän »yhtäläisten oikeuksien kääpiö-eläimiksi». Ja joskaan uuden elämän-tieteen edustajat itse eivät mene yhtä pitkälle, käy heidän ajatuksensa samaan suuntaan. Haeckel lausui v. 1877: »Darwinismi ei ole demokraatinen ja vielä vähemmän sosialistinen. Sen tendenssi voi olla yksistään ylimysmielinen. Oppi luonnollisesta valinnasta opettaa meille, että ihmiselämässä, aivan samoin kuin eläinten ja kasvien elämässä, ainoastaan pieni vähemmistö voi elää ja kukoistaa. Suurten joukkojen täytyy kuolla nälkään tai sortua kurjuuteen... Julma ja armoton olemassaolon taistelu, joka riehuu kautta koko elävän luonnon ja jonka luonnonlakien mukaan täytyy riehuta, tämä lakkaamaton ja säälimätön kilpailu kaikkien elävien olentojen välillä, on kieltämätön tosiseikka. Vain pieni vähemmistö voi jäädä eloon... Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut», lisää Haeckel, antaen päinvastaiseen käännetyn merkityksen tälle evankeliumin sanalle. Kuinka pimeäksi luonnonnäkemys oli käynyt, siitä antaa edelleen Darwinin toisen »adjutantin», englantilaisen professori Huxleyn lausunto (1888) hyvän käsityksen. Luonnon ikuinen taistelu, sanoo hän, jossa voimakkaimmat, nopeimmat ja viekkaimmat jäävät eloon taistellakseen taas seuraavana päivänä ja kärsiäkseen, sillä kärsimys on sekä voitettujen että voittajien palkka, tämä taistelu »tapahtuu jokaisessa maailman kolkassa, tuhansia kertoja joka minuutti, ja jos korvamme olisivat kyllin tarkkoja, kuulisimme loppumatonta huutoa, jommoista Dante kuuli helvetin portilla...» ellauri112.html on line 145: Oppi väkevämmän oikeudesta darwinismin johtopäätöksenä tuntuu myös mitä selvimmin viime vuosisadan jälkipuoliskon yhteiskuntaopissa ja käytännöllisessä politiikassa. Darwinismin syyksi on meidän myös pakko lukea se, että rauhanaate tällä ajalla tuskin ollenkaan on päässyt edistymään. Se elää yhä vielä lapsen kapaloissaan ja kansojen keskinäisissä väleissä, missä sen pitäisi vallita, on ratkaisijana mitä alkeellisin itsekkäisyys. Eikä sitä ole syytä ihmetellä, niin kauan kuin yhteiskuntaopin julkiset opettajat, kuten esim. eräs saksalainen professori Hasse, lausuvat tämänsuuntaisia mielipiteitä: »Lähimmäisrakkauden moraali on luvallinen (!) yksilöiden kesken.» Mutta mitä kansakuntiin tulee, täytyy »itsekkyyden moraalin astua yksilöiden kesken luvallisen lähimmäisrakkauden sijaan». Luonnollisia ovat tältä kannalta myös lausunnot sellaiset kuin Bismarckin (1891) »sota on luonnonlaki; se on olemassaolon taistelua yleisemmässä muodossa», tai Moltken: »sota kuuluu osana Jumalan maailmanjärjestykseen». Ihmeellistä kyllä, näyttää darwinismi näissä miehissä hyvästi sopeutuvan heidän vanha-testamentillisiin sodanjumala-käsityksiinsä, samoin kuin se Englannissa esim. darwinistisen lord Salisburyn persoonassa yhtyi imperialismiin, europalaiseen rosvopolitiikkaan siirtomaita ja kaukaisia kansoja, kuten buureja, kohtaan. Collin ei tämän johdosta epäile lausua: »Me alamme täten saada historiallisen yleissilmäyksen tähän mahtavaan ajatusvirtaukseen, joka voidaan merkitä uusimman ajan merkillisimmäksi ja turmiollisimmaksi taikauskon muodoksi.» Mutta jos kerran darwinismi on tosi, silloin on myös sen johtopäätös tämä militaristinen filosofia tosi, eikä mikään taikausko--Krapotkin sanoo »Muistelmissaan»: »Ei ole mitään rosvotyötä sivistyneen yhteiskunnan keskuudessa tai valko-ihoisten ja n.s. alempien rotujen välisessä suhteessa tai väkevien ja heikkojen kesken, jota ei sen (darwinismin) kautta voida puolustaa». ellauri112.html on line 149: II Toisessa pääteoksessaan, »Ihmisen polveutumisessa», (1871) johtui Darwin itsestään kiinnittämään huomionsa luonnon inhimillisempiin piirteisiin ja tuomaan niitä esiin. Olihan nyt todistettava, että ihmisen ja eläinkunnan välillä ei ole mitään ylipääsemätöntä kuilua, että ihmisellä eläimistön pisimmälle ehtineitten joukossa on verrattain läheisiä sukulaisia. Ihmisellä on, kuten tunnettu, yhteiskuntaelämää ja määrättyjä sosiaalisia hyveitä. Siis täytyy myös korkeimmilla eläimillä olla ainakin alkeita tämänsuuntaisiin ilmiöihin. Mikään ei ollut helpompaa osoittaa. Että lukuisat eläimet elävät joukossa, pyytävät saaliinsa yhdessä, asettavat yhteisiä vartijoita ja vaaran tullen taistelevat yhteisesti vihollista vastaan, voimakkaitten urosten suojellessa heikompia naaraita ja poikasia, se voidaan nähdä lukemattomissa tapauksissa. Nämä joukoissa elävät eläimet osoittavat usein mitä suurinta uskollisuutta »yhteiskuntaansa» kohtaan. »Lajien synnyssä» oli Darwin väittänyt, että »olemassaolon taistelun täytyy aina olla ankarimman samaan sukuun kuuluvien yksilöiden välillä». Nyt kiinnittää hän huomiota siihen, kuinka usein tapahtuu, että saman suvun jäsenet auttavat toisiaan elämäntaistelussa. Meneepä tämä auttavaisuus toisinaan tuollepuolen suvun rajojenkin. Esimerkkejä löytyy taaskin lukuisia.-- Yhteiskunnallisen viettinsä ovat ihmiset epäilemättä perineet apinan kaltaisilta esi-isiltään, sillä se löytyy alhaisimmillakin heimoilla. »Kolme vangittua patagonialaista meni mieluummin kuolemaan, kuin ilmaisi toveriensa sotasuunnitelman; he antoivat ennemmin ampua itsensä, toinen toisensa jälkeen.» ellauri112.html on line 151: Omantunnon soimaus perustuu Darwinin mukaan yhteiskunnallisten viettien kestävyyteen ja voimaan. Kun muut viettimme enemmänkin ovat ohimeneviä, on yhteiskunnallinen vietti alituinen, koska me aina elämme joukossa. Jos noudatamme yhteiskunnallisvastaista viettiä, joka hetkeksi saa ylivallan, kadumme jälestäpäin, koska yhteiskunnallinen vietti ajanpitkään on kestävin. Mutta samoin on myös joukoissa elävien eläinten laita. Nekin ovat aina varuillaan yhteistä vaaraa vastaan, valmiita puolustamaan joukkoa, auttamaan tovereitaan. Ne tuntevat aina vissiä suopeutta ja myötätuntoa näitä kohtaan. Ne ovat onnettomia, kun ne kauan ovat tovereistaan erillään, ja aina onnellisia kohdatessaan ne jälleen. »Ja niin on meidänkin laitamme», lisää Darwin. Collin on sitä mieltä, että tämä Darwinin toisen pääteoksen antama kuva eläinten tilasta tuntuvasti poikkeaa »Lajien synnyn» antamasta. Edellisen mukaan luonnossa valoisilla, inhimillisillä piirteillä on huomattavasti suurempi sija. Epäilemättä Darwin itse ei koskaan tullut tajuamaan tätä pääteostensa välillä olevaa eroavaisuutta. »Lajien synnyn» yksipuolinen kuvaus olemassaolon taistelusta, joka miltei oli kaikkien sota kaikkia vastaan, ei ole koskaan tullut oikaistuksi. Ja tämä teos kuitenkin tuli jäämään darwinismin raamatuksi. ellauri112.html on line 153: Monet myöhemmät tutkijat ovat vieläkin enemmän vähentäneet olemassaolon taistelun merkitystä luonnossa. Niin esim. tunnettu ruhtinas Krapotkin eräässä teoksessa, jossa hän osoittaa, miten lukuisain eläinten pääpyrkimyksenä näyttää olevan välttää kilpailua. Luonnollinen valinta, sanoo hän, ei suinkaan vaikuta siten, että se synnyttäisi tungosta saman lajin yksilöiden kesken (kuten sen Darwinin mukaan täytyisi tehdä). Luonnollinen valinta suosii niitä eläin- ja ihmisryhmiä, jotka parhaiten osaavat välttää kilpailua. Esimerkkejä tarjoavat muuttolinnut, talvella nukkuvat imettäväiset, suunnattomia matkoja vaeltavat puhvelilaumat--kaikki koettavat, mikä milläkin tavoin, välttää ruuan vähyyttä ja siitä johtuvaa kilpailua; ja toiset ryhtyvät valtaviin ponnistuksiin saadakseen koko laumalle riittävän ravinnon. Krapotkinin mukaan luonnon antama opetus onkin: Välttäkää kilpailua, käykää liittoon keskenäiseksi avuksi! Sen on primitiivinen ihminen tehnyt. Ja se on syynä siihen, että ihminen on niin pitkällä kuin hän on. Myös uusimman biologisen tutkimuksen kesken ovat ne yksinkertaiset periaatteet, joiden kautta Darwin uskoi voivansa selittää kehityksen, siis ennen muuta »olemassaolon taistelu» paljon menettäneet tenhovoimastaan. Etevä englantilainen biologi prof. Bateson lausui Darwinin satavuotisjuhlan johdosta, että siitä huolimatta että olemme varmasti vakuutettuja kehitysopin totuudesta, täytyy lajien synnyn ja kehityksen syyt katsoa toistaiseksi tuntemattomiksi. Samaa mieltä ovat monet muut ensi luokan tutkijat, erityisesti tanskalainen prof. Johannsen, yksi uuden perinnöllisyystutkimuksen ensimäisistä auktoriteeteista. Tietysti ei »olemassaolon taistelun» tosiasiallisuutta voida kieltää. Mutta kehitykseen nähden rajoittunee sen merkitys pelkästään siihen, että se karsii pois elämänkyvyttömät oliot. Sen sijaan on siinä vaikea nähdä mitään suoranaisesti edistystä aikaansaavaa momenttia. Onhan sota hirvittävää voiman haaskausta, eihän tungos riittämättömästi varustetun elämän pöydän ympärillä voi aikaansaada muuta kuin tavatonta sen saman energian, sen positiivisen työn tuhlausta, joka toisessa tapauksessa, runsaan ravinnon ja ulkonaisen rauhan vallitessa, voitaisiin käyttää suvun edistymiseksi. Yllämainittu prof. Johannsen lausuukin: »Me löydämme suurimman määrän uusia elämäntyyppejä siellä, missä on parhaat mahdollisuudet levenemiseen ja runsaaseen ravintoon», toisin sanoin siellä, missä on pienin kilpailu. On siis kieltämätön tosiseikka, että uuden elämän-tieteen käsitys elävän luonnon tilasta ja varsinkin edistyksen edellytyksistä on tullut huomattavasti valoisammaksi. Niin epäselvää kuin kaikki vielä onkin, on Collin sitä mieltä, että saman sijan, minkä Darwin kehitysopillisessa teoriassaan antoi »olemassaolon taistelulle», tulee uudessa teoriassamme saamaan energian kasaaminen runsaan ravinnon vallitessa, jolloin jollakin meille toistaiseksi tuntemattomalla tavalla uudet edistyksensuuntaiset elimet syntyvät. ellauri112.html on line 155: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi». ellauri112.html on line 157: Mutta tämän altruistiseen suuntaan menevän kehityksen täytyy vielä suunnattomasti mennä eteenpäin, jos mieli sivistyneen ihmiskunnan säilyä olemassaolon taistelussa. Elämän-taiston traagillinen piirre ilmenee, mitä sivistyskansoihin tulee, siinä laissa, että korkeimmalle kohonneita ihmisluokkia ja vallitsevia kansoja, jotka ovat itselleen kasanneet varallisuuden ja elämännautintojen aarteet, säännöllisesti uhkaa sangen pikainen sukupuuttoon kuoleminen. Yhteiskunnassa, missä on suuria sosiaalisia eroavaisuuksia, vaikuttaa sentähden luonnollinen valinta päinvastaiseen suuntaan kuin se mikä veisi suvun edistymiseen. On sangen todennäköistä, että kreikkalaisroomalaisen sivistyksen perikato johtui suureksi osaksi tällaisesta nurinpäisestä valinnasta: sivistyspääoma joutui sukupuuttoon kuolevalta hallitsevalta luokalta yhä enemmän alempien kerrosten käsiin, jotka tietysti eivät kyenneet sitä hoitamaan. Sama kohtalo odottaa maapallomme hallitsevaa valkoista rotua alempien rotujen suhteen. Mutta tällä uhkaavalla perikadolla on se valoisa puoli, että se näyttää altruistisen kehityksen luonnontieteellisesti välttämättömäksi. Ajanpitkään tulevat aina sortajat sorretuita heikommiksi. Yhteiskunnallisten kerrosten ja eri rotujen välisten kuilujen pikainen poistaminen on siis välttämätön; ainoastaan veljellinen yhteiskuntajärjestys, joka on sopusoinnussa korkeimpien siveellisten ja uskonnollisten ihanteittemme kanssa, voi pelastaa ihmiskunnan suunnattomasta taka-askeleesta. Edistyksen ja veljeyden ajatukset, molemmat kirkkaimmat tähdet, jotka ovat ihmisten kulkua johtaneet, kuuluvat siis yhteen luonnon välttämättömyydellä. Päästyäni selostuksessani tähän kohtaan, joka näyttää, kuinka Collin teoksessaan aikaansaa sen aatesynteesin, jonka kirjan nimi ilmaisee, voin lopettaa seuraavilla hänen omilla sanoillaan: »Biologia ja kulttuuritiede yhdessä opettavat meille, että jonkun eläinlajin tai ihmisryhmän on mahdollista jatkuvasti kohota yhä korkeammille elämäntasoille. Kysyessämme, kuinka nykyajan ihmiset saattavat tuntea olevansa liitossa jumaluuden kanssa eli sopusoinnussa korkeimman elämänvietin kanssa, joka on olentoomme asetettu, täytyy vastauksen kuulua: kaikin voimin tekemällä työtä ihmisen kohottamiseksi. Kun ihmisen esihistoria on seikkailurikasta ylenemistä yksisoluisesta limaotuksesta satumaisen pitkän astesarjan kautta sille tasolle, jolla me nyt olemme, silloin aukenee huimaava näköala ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ja voi tuskin olla epäilemistä siitä, että uskonnollinen tunne--uskollisuuden tunne sitä kohtaan, mikä on jumalallista maailman kaikkeudessa ja omassa olennossamme--on yhä enemmän ja enemmän yhdistyvä tähän näköalaan.» (Uusi Suometar 7.9. ja 12.9.1913) * * * * * ellauri112.html on line 162: Lisää taantumuxen voimasanoja Eno Kalalta. Se oli aikoinaan aika vahva ääni oikealta, vaikkei ollut jutku kuten Henri Bergson ja Ben Zyskoviz. Sehän oli muun suomalaisen herrasväen vanavedessä enemmänkin saxanmielinen, ennenkuin 2. maailmansodan loppupuolella oma nenä ratkaisi, minnepäin tuuli oli kääntymässä. Size teki matkoja Yhdysvaltoihin tapaamaan mm. Karl Hempeliä ja Kurt Gödeliä. Karl ja Kurt oli huippunimiä filosofian laitoxella Oiskan loppuaikoina. ellauri112.html on line 166: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin. ellauri112.html on line 168: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita... ellauri112.html on line 170: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa. ellauri112.html on line 172: Lopputulokseksi voimme siis, tarkastellessamme eräiden tieteellisten ja filosofisten käsitysten vaiheita materialismista lähtien, merkitä suurpiirteistä edistystä tapahtuneeksi. Tosin se, mikä eniten on edistynyt, on tietomme omasta suuresta tietämättömyydestämme, mutta se merkitsee itse asiassa pelkkää hyvää: todellisuuden tyhjentymätöntä runsautta ja työalan loppumattomuutta. Ja toiseksi syttyy, reaalisten tietojemme kasvaessa, yhä useampia tuikkivia valoja maailmanhämärään, joiden turvallinen loiste on sitä viehättävämpi, kuta syvempi on salaperäisyys niiden ympärillä. (Uusi Suometar 3.10.1913) ellauri112.html on line 177: Eno Kala oli kallellaan filosofihuijariin Bergsoniin päin ennenkuin tämä painui jenkkilään kultaa vuolemaan. Aika innostuneesti se mesoi siitä Aika-aikakauslehdessä kun 1. maailmansota oli maailmalla jo vauhdissa mutta Ryssän ja Suomen punikit vielä jotenkuten aisoissa. Huomaa kuinka Kalan filosofisissa pohdinnoissa on aina jonkinlainen taannehtiva poliittinen taka-ajatus, pukinsorkka joka työntyy väkisinkin esille kuin kreivin muna oopperassa Figaro. ellauri112.html on line 182: RENAN JA BERGSON (1916) Omituisuus Ranskan henkisessä elämässä ovat sen muotifilosofit. Sellainen oli aikoinaan erikoisessa määrässä Voltaire. Sellainen oli toisen keisarikunnan kukistumisen jälkeen Ernest Renan, ja sellainen on meidän päivinämme Henri Bergson. Saksassa ei mitään vastaavaa ole. Tosin sekä Kantilla että Hegelillä aikoinaan oli tavaton auktoriteetti, ja varsinkin edellinen, »der Weltzermalmer» (Heine), nautti pääteostensa ilmestymisen jälkeen jakamatonta kunnioitusta. Mutta tuohonpa platooniseen kunnioitukseen Kantin ja suuren saksalaisen yleisön lähestyminen pysähtyikin; Kant, niinkuin myös Hegel, on luoksepääsemätön muille kuin niille, jotka erikoisesti opettelevat kaikki tarvittavat taikasanat. Ainoa saksalaisista filosofeista, joka on koko kansansa nimessä puhunut, on Fichte, mutta hänenkin filosofiansa on luonteeltaan esoteerinen. Friedrich Paulsen -vainaja kertoo, mitenkä hänelle eräs virkakumppani kerskasi saksalaisen filosofian vaikeatajuisuudella, lukien tämän sille ansioksi! Tämä saksalainen »ansio» on Ranskassa vioista pahin. Mitä ranskalainen tieteellinen kirjailija ennen muuta koettaa välttää, on »le pédantisme», sillä tämä tekisi hänet ainoastaan naurettavaksi. Ranskalaiset tieteilijät ovat suuremmassa määrässä kuin saksalaiset »kirjailijoita»; he kääntyvät paljon suuremmassa määrässä laajan sivistyneen yleisön puoleen, he koettavat paljon enemmän peittää käyttelemäänsä tieteellistä koneistoa näkymättömiin, panevat enemmän painoa ajatustensa muodolliseen ilmaisuun. Sivistynyt ranskalainen on vakuutettu siitä, että »kaiken voi sanoa hyvin kirjailijain yksinkertaisella ja täsmällisellä tyylillä, että uudet ilmaisutavat, räikeät kuvat johtuvat aina sopimattomasta vaateliaisuudesta tai todellisten rikkauksiemme tuntemattomuudesta» (E. Renan & Henriette Renan, Lettres intimes, s. 33).[5] Lukiessamme Bergsonin samaan ryhmään kuin Voltairen ja Renanin on tosin huomattava, että edellinen merkitykseltään ei suinkaan kohoa jälkimäisten tasalle. Jos voi sanoa että 18. vuosisata ruumiillistui Voltairessa, on taas Renanissa edustettuina muutamia niistä piirteistä, joita pidetään viime vuosisadalle olennaisina. Näiden tyypillisten, ikäänkuin historiallisesti välttämättömien mentaliteettien rinnalla jää Bergson paljon satunnaisemmaksi ilmiöksi. Senlisäksi on hän enemmän ammattifilosofi kuin edelliset. ellauri112.html on line 184: »Ajassa» on kerran ennen (vuosikerrassa 1911) tarkastettu muutamia Bergsonin filosofialle ominaisia, alkuperäisiä piirteitä. Tällä kertaa on tarkoitus kiinnittää huomiota niihin huomattaviin yhtäläisyyksiin, joita kaikesta huolimatta on olemassa Bergsonin ja hänen edeltäjänsä Renanin ajatustavan välillä. On pidetty Bergsonin filosofian huomattavimpana piirteenä sitä merkitystä, minkä hän antaa ajan realiteetille. On sanottu, että kun filosofia yleensä pyrkii katsomaan todellisuutta »iäisyyden näkökannalta», on sensijaan bergsonilaisuudelle ominaista »ajallisuuden näkökanta». »Aika» on tämän filosofian mukaan luova tekijä todellisuudessa, ei pelkkä subjektiivinen havainnonmuoto. Aika luo, todellisesti synnyttää uutta, samoinkuin sen hammas jäytää esineitä. »L'univers dure». Maailmankaikkeus on historiallinen ilmiö. Aivan yhtä syvästi on Renan vakuutettu ajan merkityksestä. »Aika näyttää minusta yhä enemmän olevan le facteur universel, la grand coefficient de l'eternal devenir» (Dialogues philosophiques, s. 155). 19. vuosisadan luonteenomainen piirre on Renanin mukaan, että dogmaatisen metodin sijaan on asetettu historiallinen metodi, kaikissa ihmishenkeä käsittelevissä tieteissä. »La catégorie du devenir» on asetettu »la catégorie de l'être'n» sijaan. Ennen puhuttiin uskonnosta, oikeudesta, jne. jonakin kerta kaikkiaan olemassaolevana, nykyään kaikki tuo käsitetään joksikin, joka paraikaa kehittyy. Kullakin tieteellä on tarkastettavanaan katkelma tätä ikuisen syntymisen vyyhteä. »Historia» sanan ahtaammassa merkityksessä on tässä suhteessa nuorin tieteistä; se käsittelee viimeistä myöhäisintä kautta tässä kehitysjaksossa. Filologia ja vertaileva mytologia valaisevat jo varhaisempaa kautta. Ihminen puhui ja loi myyttejä ennenkuin hän jätti jälkeensä kirjallisia muistomerkkejä. Ja näiden tieteiden takana alkavat paleontologian ja luonnonhistorian äärettömät taivaanrannat sarastaa. »Minä puolestani olen aina ajatellut, että lajien synnyn salaisuus piilee morfologiassa (kasvien ja eläinten muoto-opissa), että eläinmuodot ovat hieroglyyfikieli, jonka avain puuttuu meiltä, ja että koko menneisyyden selitys piilee niissä tosiseikoissa, jotka ovat meidän silmäimme edessä, mutta joita emme osaa lukea.» Mutta historiallisia dokumentteja eivät ole ainoastaan elolliset muodot; tähtisumuilla, linnunradalla on sama arvo. On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa. Tätä valitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, sillä monista muista lausunnoista käy ilmi, että Renanin mielestä historiallisilla tieteillä on aivan erikoisen suuri filosofinen arvo.-- Toinen yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on heidän »vitalistinen» käsityksensä kehityksen syistä. Bergson hylkää ajatuksen, että ulkonaiset, »mekaaniset» syyt aiheuttaisivat kehityksen. Elolliset muodot ovat hänen käsityksensä mukaan erään sisäisen sielullisen voiman tuote. Bergson on dualisti. Elottoman aineen rinnalla on maailmassamme vaikuttamassa edelliselle jyrkästi vastakkainen »élan vital», joka yhtenäisenä elämän virtana kuohuu kautta sukupolvien ja yksilöiden. Elottomassakin maailmassa vallitsee määräperäinen liike, mutta se on »putoamista», laskeutumista yhä alemmalle tasolle (entropia); »élan vital» sensijaan on vaivaloista ylöspäin ponnistamista. Elottomassa maailmassa energia hajaantuu ja haihtuu, mutta »élan vital» pyrkii sitä kasaamaan (lehtivihreä ja sen merkitys, orgaaniset yhdistykset). ellauri112.html on line 186: »L´élan vital» on se elämän meri, jossa me olemme, liikumme ja elämme. Kaunopuheisen, mystillisen tunteen koko hehkulla kuvatessaan tämän elämän prinsiipin alkuperää, sen taistelua Materiaa vastaan ja ihmisen kykyä »intuitionsa» voimalla sukeltautua siihen takaisin, osoittautuu Bergson ikivanhojen mystikkojen täysveriseksi seuraajaksi. Renan ei ole missään antanut yhtenäistä esitystä kehitysopillisista teorioistaan. Mutta monista yksityisistä lausunnoista käy riittävästi ilmi hänen »vitalistinen» kantansa. »Kaksi seikkaa, aika ja pyrkimys edistykseen, selittävät maailman. Ilman tätä hedelmällistä edistyksen siementä jäisi aika ikuisesti martaaksi. Jonkunlainen sisäinen jousi, joka työntää kaiken elämään, ja yhä enemmän kehittyneeseen elämään, kas siinä välttämätön olettamus (Dialogues philosophiques, s. 177). Koko maailma on työssä ja pyrkii toteuttamaan jotain salattua tarkoitusta, se oli eräs Renanin rakkaimmista ajatuksista, jota hän skeptillisimmälläkin tuulellaan helli. Viimeisessä filosofisessa kirjoituksessaan, »Examen de consciance philosophique» (Feuilles détachées -kokoelmassa) sanoo hän pitävänsä pintapuolisina niitä vastaväitteitä »finalismia» vastaan, joita eräät tiedemiehet tekevät, huomauttaessaan luonnon epätäydellisyyksistä. Nämä vastaväitteet eivät estä olettamasta, että maailmassamme vaikuttaa salainen pyrkimys, syvällinen nisus, joka sokeana toimii olemiston kuiluissa, työntäen kaiken elämään, kaikissa avaruuden kohdissa. Tämä nisus ei ole tietoinen eikä kaikkivoipa; se tekee parhaansa aineesta, joka sillä on käytettävänään. Mutta ehkä se nisus, joka vaikuttaa maailmankaikkeuteen kokonaisuudessaan, eräänä päivänä tulee tajuiseksi, kaikkitietäväksi, kaikkivoipaiseksi. Jumala syntyy... Toteutuu niin korkea tietoisuuden aste, ettei meillä siitä voi olla mitään käsitystä. Ikuisuus tarjoaa loppumattomat mahdollisuudet. Absoluuttinen olento, päästyään kehityksensä päähän ja opittuaan täydellisesti tuntemaan itsensä, toteuttaa kenties kaikki voimansa avulla uskonnon: hurskasten ylösnousemuksen ja ijankaikkisen elämän... ellauri112.html on line 188: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83). ellauri112.html on line 190: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti. ellauri112.html on line 192: Syy siihen, että juuri käsitteet »vihreä», »punainen» jne. on muodostettu, eikä aivan toisia, piilee tietysti näiden vivahdusten käytännöllisessä merkityksessä. Lauselma: »logiikka ei tavoita vivahduksia» tarkoittaa siis: spekulatiivinen, aprioristinen logiikka ei tavoita vivahduksia. Kaikkia värivivahduksia ei voida ilmaista viidellä tai kuudella värinimityksellä. Mutta kokemustiede, kokemuksellinen logiikka tavoittaa kyllä mitä vivahduksia tahansa. Minulla on tällä hetkellä mielikuva ihan määrätystä punaisen vivahduksesta, joka imupaperillani on; jos tahtoisin, voisin nimittää tätä vivahdusta esim. klm: siten olisi uusi käsite muodostettu, käsite, joka tavoittaisi ihan määrätyn vivahduksen. Tällaisen käsitteen muodostaminen olisi kuitenkin kovin epätarkoituksenmukaista. Paljon tärkeämpiä kuin äärimäisen yksilölliset vivahdukset, kuin ne ominaisuudet, jotka kussakin esineessä ovat erilaisia, ovat yleensä esineiden yhteiset ominaisuudet. Käsite klm ilmaisisi vain yhdellä tai aivan harvoilla esineillä olevaa ominaisuutta, käsite »punainen» sellaista ominaisuutta, joka on lukemattomilla ja jonka jokainen omasta kokemuksestaan tuntee. Sanoin, että Renan yllämainitulla lauseellaan on lausunut julki Bergsonin filosofian ydinajatuksen. Mutta siinä tapauksessa Bergson on käsittänyt tuon lauseen ihan sananmukaisesti. Bergsonin mukaanhan kaikki logiikka, kaikki ajattelu on voimaton tavoittamaan todellisuutta, joka ei ole muuta kuin vivahduksia. Hänhän esittää, mitenkä inhimillinen äly on kuin valmiiden vaatteiden varasto, johon yritetään pukea todellisuus, katsomatta kuinka se niihin soveltuu. Hän vertaa älyämme kinematograafikoneeseen, joka ottaa muutamia liikkumattomia silmänräpäyskuvia elämän alituisesta virtailusta, ja yrittää näistä kuolleista kuvista uudelleen panna kokoon elävän todellisuuden. Hän puhuu ymmärryksemme »mekanistisesta vaistosta», joka viettää voittokulkuaan geometriassa, mutta on kykenemätön ratkaisemaan elämän arvoitusta. Tällä tavoin Bergson syyttää tiedettä virheestä, johon ei ollenkaan se, vaan juuri filosofia on tehnyt itsensä syypääksi-- spekulatiivisesta logiikasta, jota monet filosofit ovat rakastaneet, mutta joka tiedemiesten parhaille on ollut kauhistus. Näin yrittää hän riistää tieteeltä sananvallan sen mieltäkiinnittävimmissä kysymyksissä, ja panna sijalle runollisen »intuitionsa», jota ei millään keinoin voi kontrolloida, joka ei sisällä mitään mahdollisuutta eroittaa totuutta erehdyksestä. Jos koskaan, on filosofia Bergsonissa muuttunut »spesialiteetiksi». (Aika 10, 10-18) * * * * * ellauri112.html on line 201: Mä oon haavexinut miellekartasta, jossa näiden paasausten sankarit ja niiden tekoset ja valoajatuxet olis yhdistetty toisiinsa nimetyillä linkeillä niinkuin Eero Hyvösen norssisammossa. Nyt huomaan iloxeni, että Unionpedian pojat on jo pitkällä sellasen kartan luomisessa automaattisesti! Kazopa vaikka tätä: ellauri112.html on line 229: Piirros Romaniasta löytyneessä savisessa amuletissa. Amuletti ('suojaesine') on mukana pidettävä esine, jonka uskotaan tuovan hyvää onnea tai suojaavan kantajaansa pahaa, kuten sairauksia, onnettomuuksia ja noituutta, vastaan. ellauri112.html on line 249: Beelzebub Collin de Plancyn teoksessa ''Dictionnaire Infernal'', 1863. Beelzebub tai Beliar, (Ba‘al Zebūb tai Ba‘al Zəvūv, hepreaksi בעל זבוב), oli filistealaisten kaupungissa Ekronissa palvottu jumala. ellauri112.html on line 259: Charles Robert Darwin (12. helmikuuta 1809 – 19. huhtikuuta 1882) oli englantilainen luonnontieteilijä, joka esitti kokoamaansa tieteelliseen todistusaineistoon nojaten kaikkien eliölajien kehittyneen ajan saatossa yhteisestä kantamuodosta luonnonvalinnaksi nimetyn prosessin kautta. ellauri112.html on line 274: Epikurolaisuus oli hellenistisen filosofian koulukunta, jonka perusti muinaiskreikkalainen Epikuros (341-270 eaa.). Koulukunta perustettiin noin vuonna 307 eaa. Epikurolainen ''tetrafarmakos'' Papyrusten huvilasta löydetyssä papyruksessa (PHerc. 1005, col. 5). Kopio 1800-luvun alusta. Epikuros oli atomistinen materialisti. ellauri112.html on line 279: "Eugeniikka on itseohjattua ihmisen evoluutiota. Kuten puu, eugeniikkakin saa materiaalinsa monesta lähteestä ja järjestää ne harmoniseksi kokonaisuudeksi." Puun juurissa on sanoja kuten genetiikka, biologia, psykologia, tilastotiede, historia, antropologia, sosiologia, uskonto, lääketiede, laki ja politiikka. Toisen kansainvälisen eugeniikkakongressin logo vuodelta 1921. Eugeniikka (eli rodunjalostusoppi) on ihmisten jalostamista väestön parantamiseksi sukupolvien myötä. ellauri112.html on line 289: Evoluutio viittaa sukupolvien myötä tapahtuviin muutoksiin biologisten populaatioiden periytyvissä ominaisuuksissa. ellauri112.html on line 319: Ikonografia tutkii taideteosten aiheita, ideoita ja merkitystä. ellauri112.html on line 339: Juutalaisuus on juutalaisten etninen uskonto. ellauri112.html on line 389: Max Stirner, Friedrich Engelsin piirtämänä. Moderni piirros Max Stirneristä. Johann Kaspar Schmidt, paremmin tunnettu nimellä Max Stirner (25. lokakuuta 1806 Bayreuth, Saksa – 26. kesäkuuta 1856 Berliini, Saksa) oli saksalainen filosofi, joka on yksi nihilismin, nominalismin, eksistentialismin, postmodernismin ja anarkismin, anarkoindividualismin ja erityisesti egoistisen anarkismin aatteen muovaajista. ellauri112.html on line 409: Evelyn de Morgan, ''The Love Potion'', 1903. Okkultismi eli salaoppi tai salatiede tarkoittaa taikuuden tai salaisten oppien avulla tavoiteltavaa tietoa tai tähän tietoon perustuvaa uskonnollista tai mystistä oppisuuntaa. ellauri112.html on line 414: Pakanaverkko ry on vuonna 1999 perustettu suomalainen yhdistys, jonka tarkoitus on edistää erilaisten pakana- ja luonnonuskontojen edustajien yhteistoimintaa ja uskonnollista tasa-arvoa. ellauri112.html on line 436: Calvaire de Plougonven, Bretagne, Ranska. Saatana eli paholainen, sielunvihollinen on monien uskontojen, etenkin juutalaisen, kristillisen ja islamilaisen käsityksen mukaan Jumalan vastustaja, pahuuden henkilöitymä, joka viekoittelee ihmisiä syntiin. ellauri112.html on line 559: Iloxeni saatan huomata, saatana, että erittäinkin monet näistä meemeistä on jo jossain kohtaa mun albumeissa mukana! Alkaako mun ajatuxet sittenkin jo konvergoida? Eikö ajatusten kaukalo olekaan loputtomasti ylös aukeava ooidi, vaan sittenkin umpinainen muna? Olivatko Zermelo ja Fraenkel lopultakin väärässä, sitävastoin Ahriman ja Ormudz oikeassa? ellauri112.html on line 561: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... ellauri112.html on line 584: Reitman (Thank You for Smoking, Juno, Up in the Air) continues to work the “audacious” and “unique” edges of the most conventional possible territory, in movies that tend to conclude that the characters’ various challenges are all a state of mind. ellauri112.html on line 590: Native Chicago suburban writer Diablo Cody on Buffalo Bill muutenkin kuin nimeltä. Klisheepuhveleita kaatuu kuin hehtaaripyssyllä, bullshttiä piisaa enemmän kuin jaxaa syödä. Diablo Cody’s script contains her trademarked witticisms and dry humor. Cody’s quick-witted screenplay highlights an open disdain for hipsters. ellauri112.html on line 593: Screenwriter Diablo Cody extends her dependable sarcasm, imbuing Marlo with hilariously cynical commentary and adolescent angst. ellauri112.html on line 600: Yes, we know that once a person has a kid their life changes completely, often with hardships and challenges along the way. But Reitman and Cody inject a level of warmth that prevents this from being simply depressing, at times it’s quite funny. Being a parent is a tough job, but it’s a necessary one – where would any of us be if there weren’t someone watching after us as toddlers? ellauri112.html on line 627: Sin tener muy claro en ningún momento si quiere ser una comedia cáustica o un melodrama reivindicativo, el filme destila feminismo desde el primero hasta el último fotograma y no huye ni siquiera de los clichés más obvios, como ese marido incomprensivo e insolidario que es un patán de tomo y lomo. ellauri112.html on line 650: Marlo is not much to look at anymore compared to flat-tum Tully Theron actually fattened herself 50lb for the part). But she is another type of super-woman, who keeps schedules, diets, routines and even creativity as a staple of her family’s well being. ellauri112.html on line 681: Yet to hail the film as a feminist project is to value the representation of the structural co-option of maternity over its interrogation. Tully’s treatment of social reproduction is dangerously simplistic. Cody has spoken in interviews about how her own, financially easier, experience of parenting in L.A. inspired her to explore a narrative in which economic anxieties are combined with the other hardships of parenthood, yet here class and poverty are only fleeting concerns. The transactional system of care that governs child-rearing under capitalism is done away with via Tully’s otherworldliness. Until the revelation of her non-existence, the viewer, although encouraged to believe in her, is never asked to consider her financial reality, and the fact that the service is paid for by Marlo’s wealthy brother is a narrative convenience that reinforces its fairytale quality. Similarly, Tully’s whiteness allows the racial politics of care to be completely overlooked, and the repeated idea that it’s ‘unnatural’ for hired help to bond with your newborn is taken as a given, rather than seen as an impetus for a consideration of the social conditions that require mothers to make that choice. ellauri112.html on line 683: Marlo, already a mother of two, begins the film heavily, outrageously pregnant: we learn, in rapid succession, that this third pregnancy was unwanted, that her husband does little of the domestic labour, and that her “shitty” upbringing is the reason she’s so committed to her nuclear family unit. Postnatal depression, never named, haunts the narrative: her wealthy brother offers to pay for a night nanny to avoid, in his words, the advent of another “bad time” like the one that followed the birth of her son, Jonah. When the nanny arrives – described by more than one reviewer as a “millennial Mary Poppins” – the panacea seems to be working. Not only does she look after the baby at night but she also operates as a kind of empathy machine, listening to Marlo’s problems, sharing sangria in the garden, and baking the Minions cupcakes that Marlo herself never has the time to make. The postnatal depression, it seems, disperses; Jonah – who has “emotional problems” – finds a place at a school more suited to his needs, family dinners get increasingly wholesome, and Marlo does a passable Stevie Nicks impression at a child’s birthday party. And then comes the twist: after a bender in Brooklyn with Tully, a sleep-deprived Marlo, drunk at the wheel, drives her car off a bridge and ends up in hospital, and we realise there was nobody else in the car. Her maiden name, we learn, was Tully. ellauri112.html on line 689: The film is supposedly an ode to the ‘modern parenthood experience’ that’s interspersed with ‘humor and raw honesty.’ I wouldn’t know because I don’t have kids. Perhaps this realism is lost on me because I’m not a parent, but that’s where the film breaks down: it failed to spark even an ounce of empathy in me for its protagonist. Motherhood is portrayed as many childless people like me envision, an absolute misery of an existence (I left the theater thinking thank god I don’t have kids). A successful film would have made Marlo’s predicament relatable to everyone. ellauri112.html on line 693: The same can be said for Cody’s rough around the edges, unsubtle screenplay. This is far from her best work and for once, she seems to have written herself into a corner. Some of the narrative is so contrived that it’s dripping with cliché, crowded with irritating, pithy platitudes dressed up in a bright hipster bow. Worst of all, the film treats serious post-partum depression as a gimmicky afterthought and even tacks on a borderline inappropriate ‘gotcha!’ ending. ellauri112.html on line 701: I appreciated the fact that a troubled mom did seek help, I’m just not sure the script needed the plot twist. I didn’t immediately warm to this flick. Actually, I often alternated between exasperation and captivation – and a key plot twist at the end left a sour taste in my mouth, though for petty reasons. Nonetheless, something about it didn’t feel quite right. It took one observation from a friend afterward to allow for the film’s brilliance to bloom in my mind. ellauri112.html on line 703: Kai se sitten tajus ton "ole omen elämäsi Mary Poppins" aspektin. Uutta vauvaa ei näytetä, koska se on vaan haaste, lisätehtävä. Vahinko se olikin kuin Petteri. Vaahto petti. Kotisisarharjottelija on kyllä tosi helpottava asia, sen tiesi Pirkko Hiekkala. ellauri112.html on line 715: Filmin sanoma taisi sitten olla että älä tee lisää lapsia enää kun olet tollanen vanha kasa. Jos on ihan pakko tee ne Tullynä. Theronin omat lapset on adaptoituja. Raskaus oli pelkkää teatteria. ellauri112.html on line 727: The film’s strength – for its first two thirds – is the relationship between the two women at the heart of the narrative. We learn through a clumsy coincidence at the beginning of the film that Marlo is bisexual; as her intimacy with Tully expands to fill the vacuum of her absentee marriage, it becomes a tender eroticism. This is mediated, always, through other bodies: as Tully cradles the baby who has just finished feeding, she talks about how the ‘molecules’ of the child still exist within the mother; later, in a bar toilet, she gently wets a paper towel and uses it to draw the milk out of Marlo’s swollen breasts. In a pivotal scene, Marlo sits behind Tully and instructs her on what to do to arouse her sleep-befuddled husband. This moment can be read as emblematic of the film’s mistreatment of the queer intimacy it establishes. Coming after a discussion of sexual history and sexual fantasy, Marlo reveals to Tully that she has a waitress’s uniform that she’s never used, bought to surprise her husband. As Tully puts the outfit on, which fits her pre-natal body in a way it wouldn’t Marlo, the moment of sexual possibility between the women is subsumed into heteronormative, ageist fantasy: Tully’s young, and therefore fantasy-appropriate, body is used as bait to ‘recharge’ the masculine battery. ellauri112.html on line 738: Kuten arvasin, selkkausta on vauva.fissä kommentoitu sivukaupalla. Tämmöisessä jutuissa on aina väh. 2 puoluetta, tolkun ihmiset ja täydelliset ääliöt. ellauri112.html on line 740: Tässäkin taustalla on poliittis-ideologinen perusasenne, eli onko muut mua varten vaiko ehkä toisin päin. Onx kaikki muiden syytä ja mun ansiota vaiko ehkä vaan sattumaa. Nää jengit voi sijottaa paikalleen GAL-TAN asteikolle tietämättä niistä enempää. ellauri112.html on line 742: Jos Suomen amerikanisoituminen jatkuu entisellä vauhdilla, on täälläkin pian vain yxityisiä lastentarhoja, joissa on vain rikkaimpien lapsia, joilla on päässä kypärät ja luotiliivit ja kädessä taipuisat kumilapiot. Tarhan piha on päällystetty silikonilla ja 2m verkkoaidan päällä on lasinsiruja. Aidan kulmissa aseistetut vartijat vahtivat ettei kukaan lumihiutaleista koita karata. Vanhempien puhelimissa on pikavalinnat Nico-Petterille, tarhan johtajalle, ensiapuun ja asianajajalle. ellauri112.html on line 747: Herlinin sanomien näytenumero ellauri112.html on line 749: Lehtipojat kauppasivat Herlinin sanomia Stokkan edessä. Sanon ei ole ei tule eikä tilata. Seija häpeää. Postissa tuli näytenumero, jonka avulla voi havainnollistaa mixi. ellauri112.html on line 755: Yhdysvallat yrittää sovitella vaikeaa tilannetta Israelissa. YK:n turvallisuusneuvoston piti kokoontua, mutta Yhdysvallat torjui sen. Al-Jazeeran talo sortui israelilaisten ohjusiskujen jälkeen Gazassa lauantaina. Taas voitto sananvapaudelle. Samassa talossa oli AP:n toimisto. "Tämä on uskomattoman huolestuttava kehitys", AP:n toimitusjohtaja Gary Pruitt sanoo järkyttyneenä. ellauri112.html on line 759: Koti: kannattaako korjaus vai uuden ostaminen? Jos hajonnut kodinkone on "arvokas", se kannattaa yleensä korjata. Toisinaan "järkevintä" on kuitenkin ostaa tilalle uusi. ellauri112.html on line 771: Toivottavasti paskalakit saavat koronan jälkitautina mustan sienen aivoihin ja kuolevat siihen menetettyään ensin leikkauxessa silmänsä. Sitten voidaan nekin varastoida ruukkuihin mustaxi mullaxi ja kasvattaa siinä hamppua. Ei tarvi jepareiden enää käyttää pamppua eikä sokaisevaa taskulamppua. ellauri112.html on line 785: Hyttysten kuurnintaa ellauri112.html on line 793: “But if the ministry of death, written and engraved on stones, was glorious, so that the children of Israel could not look steadily at the face of Moses because of the glory of his countenance, which glory was passing away, how will the ministry of the Spirit not be more glorious?” (2 Cor. 3:7-8). ellauri112.html on line 805: What is the alcohol content of communion wine? ellauri112.html on line 809: tent/v1/51684492e4b0e454d76e3df2/1408319426212-G3645WGH26Z0JY78RA6W/ke17ZwdGBToddI8pDm48kC6cDy8bS8tW-shrYYk84QFZw-zPPgdn4jUwVcJE1ZvWhcwhEtWJXoshNdA9f1qD7Xj1nVWs2aaTtWBneO2WM-v9Y7k5FBa7-wFpYGFgpbzB3EakMHfPfF1gUzn5W_hgeQ/welch?format=500w" width="20%" /> ellauri112.html on line 819: “God himself provides ‘wine which makes man’s heart glad’ just as He gives ‘food which sustains man’s heart’ (Ps. 104:14.15). He promises His people that, if they will obey Him, He will bless them with an abundance of wine (Deut 7:13, 11:14, Prov. 3:10. etc.). He threatens to withdraw this blessing from them if they disobey His law (Deut. 28:39, 51; Isa. 62:8). The Scriptures clearly teach that God permits His people to enjoy wine and strong drink as a gift from Him. ‘You may spend the money for whatever your heart desires, for oxen, or sheep, or wine, or strong drink, or whatever your heart desires; and there you shall eat in the presence of the Lord your God and rejoice, you and your household’ (Deut. 14:26). ellauri112.html on line 842: In his book, What Would Jesus Drink, Brad Whittington breaks down the biblical references of alcohol into three types. In all, there are 247 references to alcohol in Scripture. 40 are negative (warnings about drunkenness, potential dangers of alcohol, etc.), 145 are positive (sign of God´s blessing, use in worship, etc.), and 62 are neutral (people falsely accused of being drunk, vows of abstinence, etc.) The Bible is anything but silent on the issue of wine. The bible, like tequila, must be imbued carefully, seen as a blessing, and received with a grain of salt. It must not be abused. The old saying is true, "Wine is from God, drunkenness is from the Devil." ellauri112.html on line 859: Jesus mentions the specific content of the cup to drink is “fruit of the vine” or an even better translation “fruit of the grapevine”. There is no indication of its fermentation. Add to all of this that Jesus used unleavened bread because it was the time of the Passover when God commanded Israel to throw out all leaven. The grape juice would have been unleavened too at least in the sense of having additional yeast rather than wild yeast. What does that mean? The throwing out of leaven would have also included the throwing out of highly intoxicating wine that contained additional yeast. ellauri112.html on line 864: Most do not know what is biblical wine. Most assume that all “wine” in the Bible is highly alcoholic and intoxicating like today’s wine. There are passages that clearly imply that wine can intoxicate (Eph 5:18, 1 Tim 3:8, Titus 2:3). Still, “wine” is often simply grape juice. ellauri112.html on line 868: tent/uploads/2016/09/JacksonDetroit-400x261.png" width="20%" /> ellauri112.html on line 884: Second, Timothy obviously suffered from a stomach ailment which required a medicinal remedy. The water in Asia Minor can be very dangerous, hence the young evangelist was encouraged to take “a little wine” along with his water. The sentence is elliptical: “Be no longer a drinker of water [alone], but [with it] take a little wine” (1 Tim. 5:23). ellauri112.html on line 886: This text must be edited by deleting and adding words as indicated. This is often a good procedure, in particular the word "not" may suitably be edited where it seems indicated. Like: I [among others] am your god, do not keep [many] other gods. [Do not keep cats or dogs either.] ellauri112.html on line 893: In the Lord’s Supper, Christ blesses His people in many ways. He calls His people to remember Him and His saving work, as often as they partake of it. Christ uses it to remind them of His coming again in glory for them. The people of God renew their covenant with Him. They commune with Him, as their ministers, acting in His name, administer the sacrament according to His appointment, to their own growth in grace. As they recall how all Christians eat from the same consecrated bread, they are reminded of the love and unity that binds all Christians in one body and one faith. ellauri112.html on line 897: Persistently, honorable men are engaged in a discussion as to what should be the contents of the communion cup. Should the cup contain wine, the fermented juice of grapes? Or should it be unfermented grape juice? Does it matter? What difference does it make, if any? Should church leaders accommodate both Christians who want to use wine, as well as those who prefer unfermented grape juice, by offering what is sometimes called a “split cup” or a “split tray”? In other words, what should be the second “element,” or the contents of the communion cup? Can grape juice change to real blood and no fucking tomato juice? How should such questions—controversial as they are—be answered? ellauri112.html on line 899: This website is intended to answer these questions. ellauri112.html on line 903: Second, we will devote two pages to the Bible passages that concern the cup in the Lord’s Supper. One page will consider the passages in Matthew, Mark, and Luke. On this page, we will study Jesus’s words, “the fruit of the vine,” in their original context, and we will also learn how these words were used in the Passover meal before and during the time Jesus spoke them. The other page will consider the two relevant passages in I Corinthians, and what they teach us about the contents of the cup. Rather than grow our discussion beyond all bounds, we will limit ourselves to what the Bible says about the contents of the communion cup. ellauri112.html on line 907: Fourth, we will very briefly examine the importance of the content of the communion cup as a symbol. ellauri112.html on line 933: We should agree with the Westminster Confession of Faith, which teaches us that “The supreme judge by which all controversies of religion are to be determined, and all decrees of councils, opinions of ancient writers, doctrines of men, and private spirits, are to be examined, and in whose sentence we are to rest, can be no other but the Hard Spirit speaking in the Scripture.” As it is with all controversies of religion, so it is with this one. Smell the breath of the Lord. ellauri112.html on line 943: God never intended that grapes, grain, the poppy, the marijuana plant, be used as recreational, mind-altering, behavior-modifying substances. This page he intentionally left blank. ellauri115.html on line 31: Nuoren Jean-Jacquesin polvihousut ahistaa. Pian se jo pääsee melomaan. Annapa se pussikeppi tänne niin mä näytän miten me katoliset pyllistellään. ellauri115.html on line 37: Izestä kirjoittaminen ja syntyvien textien lukeminen ovat näin medium, jossa ja jonka välityxellä Rousseau ("minä") voi uudestaan ja uudestaan palata tuntemuxiinsa ja mietteisiinsä izestään. Tai kuten JJ sanoo ize: ellauri115.html on line 117: 1746 Ensimmäisen lapsen syntymä. Luovuttaa sen pariisilaiseen löytölastenkotiin. "Kas löysin tälläsen." ellauri115.html on line 118: 1748 Luovuttaa toisen lapsen löytöeläintarhaan. Näitä tule vielä 3 lisää. Ostaisitko tältä mieheltä lastenkasvatusopasta? No on epäilty et ehkä ne oli Teresen lapsia muttei Jannen. Janne saattoi olla tuhkis pissavikoineen. Se oli tosi luulosairas, sen pippeliä sondeerattiin päivittäin loppupeleissä. ellauri115.html on line 126: Rousseaun politiikka oli totaalisen hanurista. Teoksessaan Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista Rousseau selvitti, kuinka ihmiskunta oli kehittynyt ja samalla taantunut alkukantaisesta luonnontilasta nykyaikaiseksi yhteiskunnaksi. Rousseau "ehdotti", että ensimmäiset ihmisolennot olivat eristäytyneitä puoliapinoita, jotka erotti eläimistä niiden kyky vapaaseen tahtoon ja täydellistymiseen. Hän myös väitti, että näillä alkuihmisillä oli perustava tarve pitää huoli itsestään ja luonnollinen kyky myötätuntoon ja sääliin. Apinat oli luonnostaan hyviä, mistä papisto ei yhtään pitänyt. Minnes perisynti jäi? ellauri115.html on line 130: Rousseau yhdisti tämän uuden itsetietoisuuden ihmiskunnan kukoistuksen kulta-aikaan. Maanviljelyn ja metallurgian kehittyminen, yksityisomistus ja työnjako johtivat kuitenkin kasvaneeseen riippuvuuteen ja epätasa-arvoon. Seurannut ristiriidan tila johti Rousseaun johtopäätökseen, jonka mukaan ensimmäinen valtio keksittiin yhteiskunta"sopimuksena" rikkaiden ja voimakkaiden "ehdotuksesta". Mitä vittua! ellauri115.html on line 132: Tämä alkuperäinen sopimus oli syvästi viallinen, koska varakkaammat ja vahvemmat yhteiskunnan jäsenet huijasivat muuta väestöä, ja niin epätasa-arvo asetettiin yhteiskunnan perustavanlaatuiseksi ominaisuudeksi. Rousseaun oma ehdotus yhteiskuntasopimukseksi voidaan nähdä vaihtoehtona tälle epärehelliselle liitolle. Teoksen lopussa Rousseau selittää, kuinka kulta-aikana kehittynyt halu saada arvoa muiden silmissä lopulta romutti ihmisten oikeamielisyyden ja rehellisyyden ihmisten eläessä keskellä riippuvuussuhteiden, hierarkioiden ja epätasa-arvon yhteiskuntaa. Plus ca change, eikö niin? ellauri115.html on line 143: 1761 Julie ilmestyy Pariisissa ja siitä tulee bestselleri. JJ kyntää syvää vakoa Pariisissa etenkin hameväen piirissä. ellauri115.html on line 144: 1762 Hirmusesti julkaisumenestyxiä. JJ on maineensa (ja lukuisilla häpy-) kukkuloilla. Sitten lähes kaikki prujut kielletään ja JJ joutuu karkumatkalle Pariisista ja Genevestä. Lähtee litomaan Preussin Neuchâteliin. Pettynyt "rouva" kuolee Chamberyssä. Tronchin väsää kiistakirjotuxia. ellauri115.html on line 147: 1766 JJ lähtee David Humen följyssä Englantiin. Voltaire vittuilee Emilestä. "Meitä hävettää ja surettaa kertoa että tää heppu, joka kärsii vielä pornoilunsa seurauxista, raahaa armenialaisexi naamioituneena mukanaan paikasta toiseen naista jonka mamman kuoleman se on ize aiheuttanut, ja jonka lapset se on rontannut löytöeläinklinikalle..." Samana vuonna JJ riitaantuu myös Humen ja muiden brittiläisten kaa. Nyt ei mene hyvin. ellauri115.html on line 150: 1769-70 Palaa Pariisiin asumaan keskustaan. Saa tunnustuxet valmiixi. Otitko mantelit? "E-en." Tunnustatko? "J-joo". Tunnustuxista käy ilmi ettei se ole mikään mato panomies, pikemminkin timidi käteenvetäjä, Zuliettan kanssakaan Veneziassa ei ottanut edes eteen. Sen piti juosta koko ajan pisulla, mikä oli naisten kanssa noloa. Tunnustuxissa se väitti että sillä oli syntymävikana jotenkin omituinen kikkeli. Ruumiinavauxessa ei havaittu mitään poikkeavaa siellä päässä. Vika oli yläpäässä, eli kaikki oli kaiketi vaan zyygistä. ellauri115.html on line 153: 1776 Epäonnistuu yrittäessään tallettaa Notre Damen pääalttarille jälkipolvia varten Dialoginsa kässärin, puolustuspuheensa. LOL! Olikohan JJ narsisti vai oliko se? Loukkaantuu koiraonnettomuudessa, kun tanskandoggi tönäisee sen epähuomiossa nurin kapealla kadulla. ellauri115.html on line 160: Tämmönen hypoteesi sitten, että kirjailijoista ja muista julkkixista 90% on narsisteja jompaakumpaa tyyppiä. Ne pyrkii esille täyttääxeen niiden sielussa ammottavaa mustaa aukkoa. Mutta musta aukkopa ei täytykään, se vaan imuroi izeensä lisää mazkua. Tän hypoteesin (joka kieltämättä on aika extreemi) testaamisexi täytyisi selvittää, onko kirjailijaa kehuttu liikaa pienenä vai liian vähän. Ja sitten verrata tätä niiden kirjoittamiin kirjoihin sekä niiden tekosiin. ellauri115.html on line 162: JJ Rousseau kaiken todennäkösyyden mukaan olis covert tapaus, koska sen äiti kuoli vauvana ja iskä dumppasi sen pastor Müllerin "hoiviin". Mutta voihan joku olla kumpaakin tyyppiä aina sen mukaan miten hyvin sillä menee asiat. Se pullistuu kuin purje myötätuulessa ja kiristyy kun on vastahankaista. Ehkä sitä sit on kehuttu liikaa kun se menestyy ja lytätty liikaa kun se epäonnistuu. Tärkein piirre siinä on toi me first: maailmassa ei ole ketään muuta tärkeää kuin mä, te muut te olette vaan mun onnen välikappaleita tahi esteitä. Te olette kuin Picasson pölyhiukkasia, jotka voi pyyhkästä pois mun kukonsulista tehdyllä pölyhuiskalla tai imuroida mun mustan aukon imuriin. ellauri115.html on line 168: Wer würde glauben, dass diese Bestrafung in der Kindheit, erlitten im Alter von acht Jahren von hand eines alten Jungfer von dreissig Jahren (tatsächlich war er elf und sie vierzig) meinen Geschmack, meine Wünsche, meine Leidenschaften, mein ganzes Selbst bis ans Ende meines Lebens bestimmen würde? ellauri115.html on line 170: Es verlangte ihm verzweifelt nach mehr davon. Die kluge Lehrerin hatte natürlich erkannt, was sie angerichtet hatte, und schlug ihn nie wieder. Für den armen Jean-Jacques war es jedoch zu spät! Er litt unter erotischen Extasen, in denen er intensiv davon träumte, dass er geprügelt würde. Er liebte es, zu Füssen einer gebieterischen Herrin zu liegen, ihren Befehlen zu gehorchen, gezwungen zu sein, ihre Vergebung zu erbitten ... das war für mich ein süsses Vergnügen. Aber er wagte nie, echt um Prügel auf Arsch zu bitten. Paizi yhtä 11-vuotiasta tyttöä, jota sitäkin sai polovillaan anella. Mamania J-J ei tykännyt bylsiä, se tuntui kun olis kengittänyt omaa äitiä. Pitääxeen izensä kankeana sen piti ajatella pukilla muita naisia. Kyynelet valui silmistä Mamanin tissille. ellauri115.html on line 172: 24-vuotiaalle Teresalle J-J oikein lupasi, ettei koskaan menis sen kanssa naimisiin. Paizi 23v myöhemmin valesellaisiin kun Teresa ei vaan lakannut nalkuttamasta. Teresa oli sievä, hyvä pano ja hyvä keittäjä, muttei ihan Jean-Jacquesin henkisellä tasolla. (Tästä Imi Cunt sille vekutti, että mikäs nero luulet ize olevasi hömelö? Tolstoi sanoi myöhemmin eze on saanut eniten vaikutteita J-J:ltä ja evankeljumeista. Voihan hiivatti.) ellauri115.html on line 174: Therese war Rousseau bemerkenswert ergeben, wenn man seine schwierige Natur und sein herzloses Verhalten gegenüber den fünf gemeinsamen ausserehelich geborenen Kindern betrachtet. Trotz der Proteste seiner Frau (nicht aber Ehefrau) bestand Rousseau darauf, dass die Kinder jeweils nach der Geburt einem Findelhaus übergeben wurden. Seine Begründungen waren philosophisch - zum Beispiel sei das der einzige Weg, "ihre Ehre zu retten", da sie nicht verheiratet waren. Er nannte Therese "Tante" und "Herrin", nicht aber "Königin", doch ging seine Unterwürfigkeit nie so weit, dass er sie um Prügel bat, und er klagte dass sie im Bett kalt war. Kreivitär Houdetotin perään J-J läähätti niin kovasti, että sai elinikäisen nivuskohjun jatkuvasta stondista. Sophie Houdetot oli schrecklich moralische Julien esikuva kirjassa Uusi Heloise. ellauri115.html on line 176: J-J oli kova kalufetischisti myäs, se pussaili huonekaluja ja kyhnytti izeään vasten heilojensa asusteita ja kirjelappuja. (Teresa piti sitä hulluna.) Se hiippaili hämärillä kaduilla ja näytti naisille paljasta pyllyä siinä toivossa että joku läpsäyttäisi sen perskankkuja. Kerran se koitti kusexia kaivolla nuorten neitosten nähden, ja oli saada turpiinsa vihaisilta ämmiltä. ellauri115.html on line 185: Seuraavassa pitkähkössä Hammurabi-sitaatissa on aika kypsiä ajatuxia uskonnoista Vilho Sorvarilta. Tuli tossa mieleen että yxijumalaisuus on paizi diktatuurin esikuva, myös monokulttuurin. Monijumalaisuus on teodiversiteettiä, jolle monoteistit ovat vihaisia kuin rakkikoirat. Yhden jumalan malli on kuin Windows-nurmikko, jossa muut kasvit ovat vieraslajeja. Miten tämä on tähän kasvanut? Se on väärässä paikassa, sanoo Woku ja nyhtää rikkaruohon pois. Apilseri on Hammurabin orjanimi. Se tarkoitti Aron poika. John pelkäsi 2-vuotiaana mehiläisiä, se piti kantaa Akkoinsaaren mökkiin sylissä kun apiloiden keskellä saattoi olla "apilaisia". Sellainen aron poika, asfalttien kasvatti. Ei ole pompitettu, sanoi täti neuvolassa. ellauri115.html on line 187: M: Minä olen vain paimen, jonka korkein on asettanut kansani keskelle, ettei se kääntyisi puisten ja kivisten jumalien puoleen hyödyttömästi rukoillen ja uhreja antaen. ellauri115.html on line 193: H: Mitä hullua puhetta tämä oli, ähkäisi Apilseri izexeen, tuntien käsiensä muuttuvan hikisixi ja kazahtaen avuttomasti Meleksedekiin, joka kuitenkin näytti olevan vakavissaan. Sanat sekä todistivat että kumosivat saman asian. Meni vähän aikaa, ennen kuin Apilseri käsitti Meleksedekin kuvittelevan korkeimman asettaneen hänet kansan keskelle estämään sitä muiden jumalien palvelemisesta. Hänen korkeimpansa oli silkka haavekuva, joka vähässäkään määrässä ei perustunut tietoon tai kokemuxeen. Sen tähden kansa kuvittelukyvyttömämpänä ei jaxanutkaan uskoa korkeimpaan, jolla ei ollut kuvaa eikä muotoa, ja sen tähden kuningas oli uskoineen yxin. ellauri115.html on line 195: Apaiseri oli aikoinaan Nabun kanssa keskustellut paljonkin jumalista sekä uskosta sekä orjien verilöylyn jälkeen, kun hän seurasi hattilaista Suppiluliumaa, öiden hiljaisuudessa mietiskellyt jumalien ja ihmiskohtalon välistä arvoitusta. Hänestä oli jumalissa liian paljon järjetöntä, sillä hänen kovat kokemuxensa olivat osoittaneet hänelle heidän tekojensa olevan ihmistekoja huonommat. Vertauskuvallisesti he panivat aasin selkään ylettömän kuorman, ruoskivat juhtaansa tämän voihkeesta huolimatta eivätkä antaneet tälle juomaa ja vihantaa rehua. Kaiken sen takia heitä piti ylistää hyvixi. Hän oli pitkinä öinä tullut siihen eriskummalliseen ja hänen tietääxeen pappeja kauhistuttavaan johtopäätöxeen, että jumalat, joiden luultiin puhuvan ajattelevan kuin ihminen, eivät olleet mitään jumalia, vaan ihmisten ajatuxia, jotka kuolisivat heidän kanssaan. Ihmisten mielikuvitusjumalat ne näyttäytyivät näyissä, nämä ne puhuivat, vaativat, vihastuivat ja leppyivät. Yxikään elävä ihminen ei tietänyt, mikä oli oikea tai oikeat jumalat. Ei ollut olemassa mitään syytä, joiden tähden jumala olisi paljastautunut ihmisille. ellauri115.html on line 197: Hän ei tietänyt tuon käsityxensä alkuperää ja syntyä, mutta se oli salakavalasti syövyttänyt hänen uskonnostaan pohjan ja saanut hänet hoippumaan uskomisen ja uskottomuuden välillä. Hänen teki toisinaan mieli uskoa rehellisesti isien jumaliin, mutta samalla hän tunsi ärsyttävää halua kieltää heidät ja eziä izelleen uuden jumalan, jossa ei olisi hituistakaan julmuutta. Mutta ainoa tietoisuus, jota hänellä tuosta asiasta oli, oli se, ettei mikään uskonto ollut saavuttanut eikä nähtävästi saavuttaisikaan sukukypsyyttään, ja ilman sitä kaikki oli tyhjän jauhamista, ihmisten pettämistä. ellauri115.html on line 203: M: Minäkin palvelin ennen monia jumalia, mutta sitten jostakin epäuskon syystä jouduin heidän vähentämiseensä ja saavutin äärimmäisen rajan, niin että päädyin yhteen ainoaan, sanoi kuningas. Käsiäni kohottaen minä huusin häntä tulemaaan luoxeni, sillä uskoin häneen lujasti. Ja kazo: minä vaivuin sikeään uneen sekä näin näyn. Näky oli seuraava: ellauri115.html on line 205: Oli 7 päivää toinen toistensa päällä niinkuin portaat. Minä seisoin ensimmäisellä portaalla ja vahvuus päälläni oli avoinna. Taivaan keskelle oli istutettu puu ja sen vieressä oli kivi. Minun jumalani, minä sanoin niille kasvoilleni langeten, mutta silloin puu kuihtui ja kivi mureni, ja ne olivat poissa. Nousin toiselle portaalle, ja nyt näin paljon kauniita ja juhlallisia jumalankuvia, jotka totisin silmin kazelivat minua. Minä kumarsin niitä ja sanoin: Minun jumalani. Mutta nämä kuvat kukistuivat suurella pauhulla. Kun nousin kolmannelle portaalle, näin kuninkaan ja hänen vieressään paimensauvaa kädessään pitävän miehen. Kaikki kansat palvoivat heitä. Niin minäkin. Mutta tuli verho, ja verho väistyi, eikä heitä enää ollut. Tämän jälkeen näin suuren nahkaleilin, josta juoxi kultaa, joka oli niin kirkasta, että se huikaisi silmäni. Minä sanoin: Tämä on minun jumalani. Silloin kulta peittyi vereen, minä kuulin itkua ja jostakin tuli liekki, joka sulatti kullan olemattomaxi. Viidenneltä portaalta minä näin kansan, joka sanoi olevansa jumala ja kazeli izeään lempeästi. Mutta tuskin se näin sanoi, kun se tarttui miekkoihin, ja minä näin vihaa niillä kasvoilla, jotka äsken olivat olleet lempeät, ja ihmiset tappoivat toisiaan sanoen tahtovansa rauhaa. He saivat sitä, sillä he kuolivat pois. Kuudennelta portaalta minä näin izeni taivaassa ja tiesin silloin ylpeänä, että minä ize olinkin jumala. Kasvoillani maaten minä hartaasti palvoin omaa kuvaani. Kazeeni kohotettuani näin kuvani kutistuvan kokoon kuin palava nahka, ja se muuttui sangen rumaxi kazoa. Kohta sitä ei ollutkaan. Silloin nousi seizemäs porras ylös ja minun sydämestäni kuului huuto, joka sanoi: Minä olen se korkein, joka olen luonut kaikki ja olen kaikki, minä, joka olen nimetön, suvuton ja salattu. Ei minua kukaan tunne, vaikka sanoo tuntevansa, ei minun ääntäni kukaan tulkize, vaikka kaikki ovat tulkizevinaan. Sillä minä en puhu. Sen ihmisen, joka löytää minut, te tapatte sanoen hänen pilkkaavan jumalia. ellauri115.html on line 211: H: Meleksedekin mahtipontisuuden pettämänä Apilseri oli odottanut enemmän, mutta huomasi nyt, ettei kuningas ollut ratkaissut jumalan arvoitusta. Oliko lainkaan mahdollista löytää jumallukuisuudesta sitä, johon voi uskoen turvautua, joutumatta pettymään, joutumatta uskomaan jumalaan, joka oikullisuudesaan oli kuin salamoizeva taivas, joka säälittä iski tulensa ihmisten maailmaan tunnottomuudessaan välittämättä, mitä hirvittävyyxiä sai aikaan? Vai oliko kaikki ainoastaan syntymistä, taistelemista ja kuolemista, eikö mitään sen jälkeen? Apeana hän totesi, ettei Meleksedekin korkeinkaan, sellaisena kuin kuningas oli tämän esittänyt, voinut vapauttaa maailmaa pelosta ja epävarmuudesta. ellauri115.html on line 213: Hän hieroi hoikilla sormillaan nenäänsä ja oli pettynyt. Sitäkö varten että saisi puhua jumalastaan, oli Meleksedek kuzunut hänet luoxeen? Kaipasiko Meleksedek jotakin, tahtoiko hän kuulla Babilin jumalista siinä pelossa, että siellä kenties oli hänen korkeimpaansa vahvempi jumala? Apilseri väsyi ajattelemiseen ja välinpitämättömästi oli uskovinaan Anun luoneen taivaat, Mardukin tehneen savesta Lullan, ihmisen, ja oli uskovinaan mitä hyvänsä. Jos maailmassa oli vain kaaos erilaisia tapahtumia, vallitkoon silloin kaaos hänen sielussaankin! Hän tiesi niin tapahtuvan juuri tänä hetkenä. Mixei Meleksedek puhu mitään? Kaikki käy ahdistavaxi. Kaikki alkaa muuttua epätodellisexi. Kuningaskin on ikäänkuin epätodellinen. Hän on olevinaan mahtava kuningas ja osoitta kaikille pienuutensa, siinäkin että kuzui luoxeen yxinkertaisen kauppamiehen puhuaxeen tälle hämäristä jumalasioista. ellauri115.html on line 215: No ei se sitä vasten kuzunutkaan Hammurabia. Sillä oli mielessä liikeasiat. Apilseri tunsi muuttuvansa toisexi kuin äsken, sillä nyt alettiin nähtävästi liikkua kaupallisella pohjalla. Nämä urusalimlaiset paimenet kuvittelivat olevansa taitavia kauppiaita, vaikka olivat vain tyhmeliinejä joko synnynnäisesti tai sen vuoxi, että aina kazelivat typerien lampaittena tai pässiensä naamoja. Meleksedek osasi näytellä ja puhua mahtavasti, mutta hänkin muuttui Apilserin mielessä hölmöxi. ellauri115.html on line 217: Hän ei paljastanut ajatuxiaaan, van kohteliaasti lmoitti ottavansa Meleksedekin asian hoitaaxeen päästyään Mempiin. Kuningas ojensi hänelle vihreän sadetakin, jonka Apilseri kätki viittaansa. Vähän aikaa he kazelivat toisiaan, ja Apilseri huomasi kaikesta huolimatta jonkin verran pitävänsä Meleksedekistä tämän mahtipontisuudesta huolimatta. Meleksedek oli inhimillinen. Sen toteaminen lämmitti oudosti Apilserin sydäntä ja ikäänkuin lähensi hänet kuninkaaseen. Pappiskuningas suoristautui seisomaan, ojensi kätensä hänen päänsä päälle ja puolittain kuiskasi: Korkein siunatkoon askelesi ja varjelkoon sinua! Hän siunatkoon siemenesi niin että sukusi paisuisi suurexi kuin meri! Mene rauhassa! ellauri115.html on line 219: Muuten hyvä Meleksedek, mutta ehdoton minimi ei ole 1, vaan 0. Vielä vähemmän on luku nolla, nollassa ei voi mitään olla. Se on vähemmän vielä kuin ensimmäinen pieni. Näin jänis lukuja pohti. ellauri115.html on line 227: Thérèse Le Vasseur tuli arvostetusta perheestä, joka oli kaatunut vaikeisiin aikoihin; hiänen isänsä oli paikallinen virkamies Orléansissa, ja hiänen äitinsä oli kauppias. Thérèse ja hiänen äitinsä muuttivat Pariisiin etsimään työtä, ja myöhemmin hiänen isänsä liittyi heihin. Le Vasseur tapasi Rousseaun Pariisissa vuonna 1745. Le Vasseur työskenteli itsepalvelupesulana ja huonetarnaisena (!?) Hotel Saint-Quentinissä Rue des Cordiers -kadulla, jossa Rousseau otti ateriansa. Hiän oli tuolloin 23-vuotias, hän 33-vuotias. Rousseaun mukaan Thérèse synnytti hänelle (?) viisi lasta, jotka kaikki annettiin Enfants-Trouvésin löytökodille, ensimmäinen vuonna 1746 ja muut 1747, 1748, 1751, ja 1752. Thérèseä kuvataan Rousseaun tunnustuksissa heikosti älykkääksi naiseksi, jota hiänen perheensä ja miesystävänsä hyväksikäyttää. (Siis kuvataan kuten tavallista heikosti, mutta älykkääxi.) He kävivät läpi laillisesti kelpaamattoman avioliittoseremonian Bourgoinissa 29. elokuuta 1768. Therese tarjosi Rousseaulle tukea ja hoitoa, ja kun hän kuoli, hiän oli hänen omaisuutensa, mukaan lukien käsikirjoitukset ja rojaltit, ainoa perijä. Rousseaun kuoleman jälkeen vuonna 1778 hiän meni naimisiin René de Girardinin palvelija Jean-Henri Ballyn kanssa marraskuussa 1779. He asuivat yhdessä Le Plessis-Bellevillessä kuolemaansa asti vuonna 1801. (Siis hiänen, hän Bally peri sitten koko roskan.) ellauri115.html on line 245: Nää on siis Tunnustuxieni lisälehtiä. Saan arvokasta uutta tietoa luonteestani ja mielenlaadustani. Ei tosin ole enää mitään tunnustettavaa, mä olen puhdas kuin Terskan laundromaatista. Tuskin rippeitäkään moitittavista taipumuxista kuten izekeskeisyydestä. ellauri115.html on line 250: Kungfuze oli säntillinen mies. Hän ei istunut rukousmatolleen ellei se ollut suorassa. Hän vaati inkivääriä joka aterialle eikä keskustellut syödessään eikä sängyssä. Hänen mielialansa muuttui yhdellä iskulla. Kun Kungfuzelta kysyttiin mitä hyvyys on se sanoi: Se on ihmisten rakastamista. Ihmisten ymmärtäminen taas on viisautta. Kiltteyttä on se ettei ole ahne pikkumainen mulkero. ellauri115.html on line 252: Victor Hugo (1802-1885) oli ristiriitainen ihminen. Ristiriitaiset ihmiset ovat kiinnostavia! Se oli naistenmies ja kitupiikki. Se meni naimisiin 20-vuotiaan Adèlen kanssa ja runoili sille kauniita säkeitä: Sinä pidät minua kädestä kun vaellan varjossa, ja silmistäsi hohtavat minulle taivaan säteet. 8v myöhemmin nukuttiin eri peteissä. Rakkaus lakastui. Eikö Adèle huolehtinut henkilökohtaisesta raikkaudestaan? Hollantilaiset turistit rahtaa suolissaan kaukoidästä antibioottiresistenttejä bakteerikantoja. Marmarameri on merirään peitossa. Se on ihmistoiminnan tulosta. Merieläimet tukehtuvat rään alla happivajeeseen. Ajattelemisen aihetta. ellauri115.html on line 256: Sitten Vihtori tapasi Juliette Drouet nimisen näyttelijättären jota hän kuvasi sanoilla "kalpea ja tummasilmäinen, nuori, kookas, häikäisevä". Juliettesta tuli hänen elämänikäinen rakastajattarensa jolle se kirjoitti yhtä ylevän kauniita runoja kuin ennen vaimolleen. Adèle puolestaan petti Vihtoria heidän parhaan ystävänsä kriitikko Charles Sainte-Beuven kanssa. Kun suhde Julietteen oli kestänyt vasta muutaman kuukauden, Vihtori jäi kiinni rakastajatarrikoxesta erään nuoren lehtinaisen kaa. Samanlaisena naistenmiehenä hän pysyi koko ikänsä. Vielä viimeisinä vuosinaan hän kirjoitti muistiin valloituxiaan erityiseen muistikirjaan espanjaxi, jota Adèle ei osannut. ellauri115.html on line 258: Hugo oli jo 30-vuotiaana rikas mies, mutta vaati silti Adèlea pitämään muistikirjaa talousmenoistaan ranskaxi, jota molemmat osasivat, ja tarkasti tilit joka ilta. Juliette sai kaiket päivät kopioida hänen käsikirjoituxiaan, ja hän vaati tältä selitystä jopa hammaspulverin ostosta. Hän raivostui silmittömästi nähdessään Juliettella uuden esiliinan, joka ize asiassa oli ommeltu vanhasta hartiahuivista. Pientä ihmistä Huugo kuitenkin puolusti ja lahjoitti köyhille naapureille täydelliset vauvanvarusteet, hiiliä ja lihaa, ja joka viikko kuzui jopa 40 köyhää lasta päivälliselle kotiinsa. Adèle sai kokata ja tehdä jälkikäteen vielä tiliä. ellauri115.html on line 260: Käännettyään takkia Chateaubriandin Conservi-lehden toimittajanta ja kuninkaan kannattajanta tasavaltalaisexi Vihtori joutui Napsu III:n toimesta maanpakoon 9 vuodexi Guernseyn saarille. Adèlen vastalauseista huolimatta Hugo osti Guernseystä talon ja asettui aloilleen. Aamupäivisin hän työskenteli tuntikausia talon harjalle rakennuttamassaan työhuoneessa ja lähti sitten iltapäivisin kävelylle lähistöllä asuvan Julietten kaa. Iltaisin se pelasi korttia muiden poliittisten pakolaisten kanssa. Talossa kävi virtanaan vieraita. Adèle kokkasi keittiössä, tiskasi ja piti kirjaa menoista. Huugo kirjoitti izestään runokokoelman "Vuosisatojen legenda". Hugon palatessa Pariisiin väki hurrasi. Kyynelet silmissä Huugo julisti jotakin. ellauri115.html on line 266: Onnexi sentään vanhetessaan Vihtori sai kokea suuria murheita. Hänen esikoispoikansa kuoli pienenä, tytär Léopoldine hukkui jonnekin 19-vuotiaana. Vaimo Adèle kuoli 1868 ja vähän sen jälkeen pojanpoika Georges. Sitten hän muutaman kuukauden aikana menetti molemmat poikansa, Charlesin ja Hannu-Pekan. Viidestä lapsesta ainoan eloon jääneen Adèle-tyttären mielenterveys järkkyi ja hän joutui mielisairaalaan. Jos en uskoisi sielun olemassaoloon, Hugo kirjoitti Charlesin kuoltua, en eläisi hetkeäkään kauemmin. Hugo (ehkä aiheellisesti) pelkäsi kuolemanjälkeisiä rangaistusseuraamuxia. No jäi Huugolle vielä Juliette ja 2 lastenlasta, Jeanne ja Georges. Georges oli kuolleen Georges-pojan kaima. Vihtorin viimeiset sanat olivat: Minä näen mustan aukon. Kazoi varmaan izeänsä taustapeilistä. Peililasitkaan eivät ole enää entisen veroisia. ellauri115.html on line 273: Hösöjä olivat myös telkkarisarjan Los Serranos vessaharjaa heiluttavine perheenisineen. Vuoristolainen hösö oli myös Montaigne ja Rousseau toinen samanlainen vaikka sen nimi tarkoittaa punapäätä kuten Russell. Rousseaun haahuilut on sen mielestä aivan eri asia kuin Montaignen esseet. Montaigne kirjoitti näät loputtomasti izestään sukulaisten iloxi. Rousseau kirjoitti loputtomasti izestään omaxi iloxeen. Big fat hairy deal. Narsisti mikä narsisti. ellauri115.html on line 277: Jospa vertaisin niiden lähihavaintoja toisiinsa. Löysin izeni, mitä löytyi? Mitä samaa mitä eroa? Onhan siinä sentään pari vuosisataa väliä. Ja nyt oon sitten vuorossa lähess 300v myöhemmin pikku mä. ellauri115.html on line 279: No ainakin sen panee heti merkille että Montaigne on aika tyytyväinen oloonsa, se vaikuttaa epikurolaiselta. Ja se siteeraa antiikin lähteitä yhtä ahkeraan kuin masentuneempi Burton. Modernimpaa Rousseauta ei vanhat viisaudet enää kiinnosta, valistuneena romantikkona se haluaa ize kexiä, Se on myös tyytymätön osaansa ja kantaa kaunaa vihamiehille. Joku Diogenes mieluummin kuin Epikuros kävisi sen esikuvaxi. Molempia kuitenkin pohdituttaa se, mitä niistä jää jälkipolville. Montaigne huomauttaa että monia kiinnostaa maine ja omaisuus enemmän kuin elämä. Voiko heppua sanoa onnellisexi edes kunnialla kuoltua jos sen jälkeläiset on kurjia ja pennittömiä? Hyvä kymysys, pistää Darwin väliin. Montaigne peukutti sukulaisia, Rousseau oli pelkkä meemipeikko, lapset se jakoi enemmän tarvizeville. Saa toiset ne talletella pienet epelit, ne multa pitkät vain saa. ellauri115.html on line 281: Molemmille oli yhteistä, että ne eivät mielellään näyttäneet sivullisille pippeliä eivätkä kyykistelleet seurassa. Häveliäitä olivat paizi milloin tarve oli kamala. Ukko Nooa taisi olla samaa porukkaa. Tota vaivaa ei mulla ole, kuten Tinna Koskimies sai kokea. ellauri115.html on line 305: tent/uploads/2021/01/janonputki_buplerum_leikkokukat_kasvikirjasto_ekukka-350x525.jpg" height="100px" /> ellauri115.html on line 308: tent/uploads/2018/04/j-vatanen_01_seura.jpg" height="100px" /> ellauri115.html on line 312: Ralliautoilija ja europarlamentaarikko Ari Vatanen herätti huomiota ilmastonmuutosta koskevilla lausunnoillaan. Hän sanoi 23. toukokuuta 2009, että ihmisen vaikutus ilmaston lämpenemiseen on valheellisten ja väärennettyjen tutkimustulosten seurausta. 27. toukokuuta hän julkaisi verkkosivuillaan oikaisun, jossa hän totesi muun muassa, että ”olemme joka tapauksessa menossa kohti lämpökuolemaa, joskin viipeellä”. Kesäkuussa 2009 kokoomuksen pitkäaikainen poliitikko ja kansanedustaja Ben Zyskowicz arvosteli Vatasta toukokuussa esitettyjen ilmastonäkemysten johdosta ja väitti, että näkemykset veivät puolueelta ääniä tuolloin pidetyissä Euroopan parlamentin vaaleissa. ellauri115.html on line 322: Jean-Jacques pelkäsi pimeää ja se uskoi maailmanlaajuisen JJ-vastaisen salaliiton olemassaoloon, jonka vetäjänä toimi Jehova. Oppia ikä kaikki, sanoi Solon. Unohtamista ikä kaikki, olisi Solon voinut lisätä. Montaigne sanoo muistinsa olevan niin huono, että monta kertaa luettu kirja tuottaa joka lukemalla samaa iloa. Lea luki punapukuisen naisen jääkaappia, sivua 1 joka lukemalla samalla ilolla. Ai tän mä oon saattanutkin jo kertoa. Eiköhän tuo ole jo opittu, kommentoi Pirkko Hiekkala. Duulla ensin, ja sitten sanoilla, sanoi Veli-Matti Welling musantunnilla. ellauri115.html on line 326: Kaikki vanhuxet pitävät elämästä kiinni tiukemmin kuin lapset ja erkanevat siitä vastahakoisemmin kuin nuoret. Näin sixi, että kaikki heidän tekonsa ovat palvelleet vain tätä elämää, ja lopun lähestyessä he huomaavat tehneensä turhaa työtä. He jättävät täältä lähtiessään kaikki pyrkimyxensä, koko omaisuutensa, kaikkien valvottujen öiden työläät tuloxet. He eivät ole ymmärtäneet elämänsä aikana hankkia mitään, minkä voisivat kuollessaan ottaa mukaansa. ellauri115.html on line 328: Ei täältä mitään saa mukaansa, paizi mitä pannaan mukaan laatikkoon. Seijan perimässä Kristiina-tädin toimittamassa raamatussa lukee etukannessa: tämä kirja pitää panna päänalusexi hautaani. Sen se on kyllä vähän näköinen, mutta silti luulen että ahneet sukulaiset eivät toteuttaneet testamenttia. Sokrates sanoi (kertoo Montaigne), kun siltä kysyttiin miten se pitää haudata: Miten haluatte. Sokrates oli tolkun miehiä, tässä asiassa ainakin. ellauri115.html on line 330: Mamanin lämpöisessä sylissä protestanttisesta Jannesta tuli lähes Fenelon-luokan katolinen kvietisti. Fenelon on tavattu edellä, se oli se tyttöjen kasvatuskirjan kirjoittaja. 40-vuotiaana Janne (muka omasta päätöxestä) alkoi köyhäillä ja kopoioida nuotteja. Savoijilaisen apupapin papupata Emilessä oli Jannen jouzenlaulu, viimeinen kiekaisu. Loppu oli sitten pelkkää kaakatusta. ellauri115.html on line 337: Vaikka M. Rousseau vaikutti järjen vuosisadalla se oli luonteeltaan yhtä romanttinen egomaniakki kuin Goethe, paizi autistisempi ja tyhmempi. Jannen tunnustusten jatko-osa koostuu 10 kävelystä, joista viimeinen jäi katkokävelyxi kun Janne sai ketjureaktion. ellauri115.html on line 339: 5. kävelystä ilmenee että M. Rousseau on omahyväinen vetelys ja izekeskeinen sybariitti. Sillä oli myös taipumusta kurkisteluun kuten Jullen Volmar-sedällä. ellauri115.html on line 341: 6. kävely osoittaa että M. Rousseau on ikävä kylmiö ja herkkänahkainen riitapukari. Saattohan se olla lisäxi myös se hyväntahtoinen hölmö ja mannertenvälinen nahjus jona se izeään mieluummin pitää. ellauri115.html on line 345: Puolueeton oikeudenmukaisuuteni ja aina horjumaton hyvyyteni on mulla aina mielessä. Jos voisin tehdä hyvää näkymättömänä mä olisin yhtä hyvä kuin jumala, ellen parempi. Tää kirjanen on kuin narsistitesti 12 oikein rivillä. ellauri115.html on line 354: Ei kai voida vaatia et kaikki vois asua Etelä Helsingin loistolukaaleissa. Eihän ne sinne mahtuiskaan. Jotkut kuitenkin menis kuselle arvotalon nurkalle. ellauri115.html on line 360: 7. kävely jossa se selittää kasvien viehätystä on tähän mennessä vähiten ärsyttävä. Hibou grand-duc on huuhkaja. Cheveche on kissapöllö. Orfraie on ehken osprey, sääxi, tai size on merikotka. Partakorppikotkan tiet.nimi on ossifraga, luiden rikkoja. Partakorppikotkia taisi olla alpeilla, nitä oli villiinnytetty sinne takaisin. ellauri115.html on line 366: Izerakkaus ja itsensä rakastaminen ois niinkö jotenkin eri juttuja. Yx paha asia ja toinen ihan kunnossa. Siitä on enemmän siinä Janne tuomizee izeään -niteessä jota en ole lukenut. Kai izerakas haluu muiden läpyjä, se parempi on autistinen versio. ellauri115.html on line 372: Yx juttu: Rousseau ei todellakaan ole huumormiehiä. Sitä ei vähääkään naurattanut Walpolen käytännön pilakaan. Se ei ihan oikeesti ole yhtään et naura sinäkin. Se ei voi sille mitään eze raippaa aina kun sille nauretaan. En mäkään siitä perustanut esim armeijassa kun kaaduin jossain vitun pussijuoxussa. Muut alokkaat ihan pelästyivät mun silmitöntä raivoa. On näitä ollut jotain muitakin, mutten viizi muistella. On ne vähän noloja. ellauri115.html on line 374: D'Alembert antaa ymmärtää että pahixet eivät pidä lapsista. Janne haistaa tässä heti loukkauxen. No paninhan mä mun omat lapset löytöeläintarhaan, mut kylmä tosi mielelläni kurkistelen muiden lapsia, enemmänkin kuin on normaalia. Ajattelin siinä lapsieni omaa etua. Musta ei silloin (vielä) ollut kasvattajaxi, enkä halunnut jättää niitä äitinsä ja äidinpuolen sukulaisten armoille. Suuri tuntematonkin on parempi. Mä olisin ollut tosi hellä isä, mut mulla ei ollut aiempaa kokemusta. Ja vanhuxet on lapsista vastenmielisiä, musta ainaskin. Tynnyrinvannehtijan pojan tapaus panee epäilemään Jannen motiivien puhtautta. Oliko se namusetä? Sit epäilyttää vähän et Teresa ei sen jutuissa ole senkään vertaa mukana kuin uskollinen koira Sultan. Se tekee tosi kylmäkiskoisen vaikutelman. Niinkuin sekin että Jannen piffaamia vohveleita arponeet pikkutytöt oli Jannesta kaikki rumia vaikka käyttäytyivät sievästi. Lysti maxoi 30 souta, ja iloa tuli 100 soun edestä. Olikohan JJ vähän pihi? Hollantilaiset ovat halpamaisia kun ottavat maxun jopa kellonajasta. ellauri115.html on line 378: Mutta typerästä pilailusta se ei pidä. Se taisi tulla selväxi jo uudessa Heloisessa. Mixen nimi muuten oli uusi Heloise? Sixkö kun Pröö oli samanlainen namusetä kuin munaton Abelard? Niin se taisi olla. Nää jutut tuppaavat toisesta päästä jo unohtumaan ellauri115.html on line 389: In the year 1766 Rousseau had just cause to fear for his life. For more than three years he had been a refugee, forced to move on several times. His radical tract, The Social Contract, with its famous opening salvo, "Man is born free, but everywhere he is in chains", had been violently condemned. Even more threatening to the French Catholic church was Émile, in which Rousseau advocated denying the clergy a role in the education of the young. An arrest warrant was issued in Paris and his books were publicly burned. "A cry of unparalleled fury" went up across Europe. "I was an infidel, an atheist, a lunatic, a madman, a wild beast, a wolf ..." ellauri115.html on line 400: The lavish attention paid by women must have come as a pleasant shock to this obese bachelor in his 50s. James Caulfeild (later Lord Charlemont), who'd once described Hume's face as "broad and fat, his mouth wide, and without any other expression than that of imbecility", observed how in Paris, "no lady's toilette was complete without Hume's attendance". ellauri115.html on line 402: Hume penned an unreserved panegyric to a clerical friend in Scotland comparing Rousseau to Socrates and, like a starry-eyed lover, seeing beauty in his adored one's blemishes: "I find him mild, and gentle and modest and good humoured ... M. Rousseau is of small stature; and would rather be ugly, had he not the finest physiognomy in the world, I mean, the most expressive countenance. His modesty seems not to be good manners but ignorance of his own excellence." ellauri115.html on line 410: He was still insistent on his love for Rousseau - at least when writing to his French friends. He told one, "I have never known a man more amiable and more virtuous than he appears to me; he is mild, gentle, modest, affectionate, disinterested; and above all, endowed with a sensibility of heart in a supreme degree ... for my part, I think I could pass all my life in his company without any danger of our quarrelling ..." Indeed, a source of their concord, Hume thought, was that neither one of them was disputatious. When he repeated the sentiments to D'Holbach, the baron was glad that Hume had "not occasion to repent of the kindness you have shown ... I wish some friends, whom I value very much, had not more reasons to complain of his unfair proceedings, printed imputations, ungratefulness &c." ellauri115.html on line 424: Hume had demolished the arguments purporting to prove the existence of God, including Rousseau's favourite argument from design - the claim that only a supreme and benevolent being could explain the wonder and order in the world. This argument, Hume insisted, was untenable. How could it account for the suffering in the world? How can we infer that there is just one architect of the world, and not a co-operative of two or more? ellauri115.html on line 440: Rousseau published Emile, or On Education in 1762. A famous section of Emile, "The Profession of Faith of a Savoyard Vicar", was intended to be a defense of religious belief. Rousseau's choice of a Catholic vicar of humble peasant background (plausibly based on a kindly prelate he had met as a teenager) as a spokesman for the defense of religion was in itself a daring innovation for the time. The vicar's creed was that of Socinianism (or Unitarianism as it is called today). Because it rejected original sin and divine revelation, both Protestant and Catholic authorities took offense. Eikös ne Emersonin porukat olleet unitaareja? Ja se Erasmuxen elämäkerturi Ephraim Emerton Bostonista. ellauri115.html on line 442: Mulla on nyt sellanen hypoteesi että kaikista izekeskeisimmät ja oikeistokonservatiivisimmat hihhuloivat narsistit on idealisteja kun taas käytännöllisesti suuntautuvammat joilla on jotain kurjalistosympatioita ja huumorin- eli suhteellisuudentajua on todennäköisemmin vasixia materialisteja. Se olis sitten tärkein ero Voltairen ja Rousseaun välillä. (Plus se että Rousseaulla oli 4x pienempi pippeli.) Voltaire olis meidän aikoina ollut demari ja Rousseau olis edustanut persuja, keskustaa tai vihreitä. Seuraavassa tarjoillaan savoijilaisen apupapin papupata josta muodostui Rousseaun mahtavin aivopieru ennen kuin se osui koiraan, tai koira siihen. Se on helevetin pitkä ja pitkäveteinen, TLDR todennäk. mutta jaxuhalia. Mut jos sen jaxaa kahlata, näkee kyllä selvästi mix SEKÄ papinpakanat ETTÄ jumalattomat oli Janneen hyvin hyvin vihaisia. Se on jumalinen, mutta ei kristitty, hyvinkin on kerettiläistä ainesta. Vanhan liiton Jehovan mieleinen mies, rintaansa takova fariseus temppelin eturivistä. ellauri115.html on line 444: Kalansilmäinen persupuolueen johtomies sanoo vaalilehdessä: Suomi takaisin! Persujen nylkemisen on loputtava, ja sitä varten on julkista kulutusta railakkaasti vähennettävä. Eli perussuomexi: en tahdo antaa penniäkään muille, varsinkaan meitä vielä surkeammille maahantunkeutujille, ei mä haluun kaikki ize vaikkei sitä olis paljon paskaakaan! Aina sentään enemmän kuin noilla, ja me oltiin täällä ensin. Tästä siinä loppupeleissä on vaan kysymys, oikeisto haluu pitää kaiken ize, ja vasemmisto haluu jakaa oikeiston omiin taskuihinsa keräämää ylijäämää kaikille, tietysti siis myös izelleen. Kun ottaa huomioon että omaisuus on varkautta, näkee että tässä vaan lauma korppikotkia kiskoo eri päistä samaa raatoa. ellauri115.html on line 448: Jos olen väärässä, olen reilusti väärässä, eikä virhe sixi ole synti; jos säkin olet reilusti väärässä, ei hädiä midiä. Jos mä olen oikeassa, meillä on molemilla älliä, meillä on sama motiivi kuunnella järjen ääntä. Mixipä et sitten kääntyisi mun kannalle? ellauri115.html on line 450: Mä synnyin bloody peasanttina. [Oi mixi mä tummana synnyin, mixen syntynyt vaaleana?]. Osani oli kyntää maata ja maallista vakoa; mutta vanhemmat piti hienompana että saisin elantoni pappina ja järjestivät mulle pääsyn collegeen. Olen varma etten mä eikä vanhemmat ajatelleet mikä oli parasta, hyödyllistä tai totta; me haettiin vaan mitä tarvittiin pappisvihkimystä varten. Mä opin mitä opetettiin, sanoin mitä käskettiin sanoa, lupasin kaiken mitä piti, ja pääsin papixi. Mutta pian huomasin että luvatessani etten pyri pukille, lupasin liikoja. ellauri115.html on line 454: Nuoruudesta saakka olen arvostanut aviosäätyä luonnon ykkös pyhänä instituutiona. Kun luovuin naimaoikeudesta, päätin etten tuhri avioliiton pyhyyttä; sillä huolimatta lukeneisuudesta olin aina viettänyt yxinkertaista ja säännöllistä kahden käden sukupuolielämää, ja mieleni oli säilyttänyt luonnollisten viettiensä viattomuuden; näitä viettejä ei ollut mainen viisaus myteröittänyt, ja köyhyys esti mua lankeemasta sofistikoituihin maxupalveluihin. ellauri115.html on line 462: Mietin sixi kuolevaisten surkeaa kohtaloa ajopuuna tässä kazomusten meressä, ilman kompassia mahtavaa peräsintä ja pulleita purjeita, ja myrskyisien himojeni kourissa ilman muuta opasta kuin kokematon luozi joka ei tiedä mistä se on tulossa ja minne menossa. Mä sanoin näin, izexeni nimittäin: "Rakastan totuutta, ezin hiäntä, enkä löydä. Näytä mulle totuus ja tartun siihen kiinni kuin iiliäinen; mixi se piilottaa naamansa innokkaalta sydämeltä joka ei muuta toivo kuin sitä palvoa? ellauri115.html on line 466: En tajua miten kukaan voi olla skeptikko rehelliesti ja periaatteessa. Joko sellaisia filosofeja ei ole tai ne on apinoista kurjimmat. Epäilys sen suhteen mitä meidän pitäis tietää on apinamielelle liian väkinäinen olotila; sitä ei voi kauan kestää; huolimatta izestään mieli päättää sitä tahi tätä, ja on mieluummin väärässä kuin uskomatta mitään. ellauri115.html on line 472: Luulen että tää valtava mielipideviidakko syntyy ensi sijassa ihmisen älyn tylsyydestä; ja toisexi ylpeydestä. Meillä ei ole keinoa mitata tätä valtavaa konetta, emme pysty laskemaan sen toimintaperiaatetta; ei tiedetä sen johtoaatetta eikä lopullista tarkoitusta; ei tunneta izeämme, ei luontoa eikä pirtua joka sitä liikuttaa; ei tiedetä onko apinoita 1 vai monta; meitä ympäröivät läpipääsemättömät mysteerit. Nää mysteerit on järjen alueen ulkopuolella, me luullaan että päästään niiden läpi järjen machetella, mutta kaadutaan omaan oveluuteemme. Tämän mielikuvitusmaailman läpi ize kukin raivaa tiensä jota pitää oikeana; kukaan ei tiedä viekö tie perille. Kuitenkin haluumme tietää ja ymmärtää sen kaiken. Se yx asia jota emme tiedä on tiedettävän raja. Luotamme mieluummin höpsismiin ja uskomme mikä ei ole totta, kuin myönnämme ettei kukaan näe mitä oikeasti on. Ize ollaan murto-osia jostain isosta kokonaisuudesta jonka rajat on meidän ulkopuolella, murto-osa jonka luoja nakkas tienoheen riitelemään keskenään, tarpeexi turhamaisina että halutaan selvittää kokonaisuuden luonne ja meidän pelimarkat siinä. ellauri115.html on line 480: Menin sitten läpitte mielessäni eri mielipiteet joita mulla oli ollut elämäni aikana, jotkut oli uskottavampia kuin toiset, ja mun sisäinen hyväxymisleima riippui tästä uskottavuudesta. Kun olin huomannut tän, tein puolueettoman vertailun kaikkien näiden eri ideoiden välillä, ja havaizin että ensimmäinen ja yleisin niistä oli myös yxinkertaisin ja järkevin, ja että sen olis kuka tahansa hyväxynyt jos se vaan olis ollut viimeinen eikä eka. Kuvittele että kaikki sun filosofit, entiset ja modernit, olis tyhjentäneet omituiset voiman, sattuman, kohtalon, välttämättömyyden, atomien, elollisen maailman, elävän massan ja materialismin eri lajkkeiden järjestelmät. ellauri115.html on line 481: Sitten tulee maineikas Clarke [kekäs se on?] joka antaa tulta maailmalle ja julistaa olentojen olennon ja asioiden antajan. Mikä yleinen ihailu, mikä yximielinen läpytys olisi tervehtinyt tätä uutta systeemiä - niin suurta, niin valaisevaa, ja niin yxinkertaista. Muut systeemit ovat täynnä absurdia paskaa; tässä systeemissä on vähemmän liikkuvia osia ja apinan ymmärryxen ylittäviä juttuja. ellauri115.html on line 486: Samuel Clarke (1675–1729) was the most influential British metaphysician and theologian in the generation between Locke and Berkeley, and only Shaftesbury rivals him in ethics. In all three areas he was very critical of Hobbes, Spinoza, and Toland. Deeply influenced by Newton, Clarke was critical of Descartes’ metaphysics of space and body because of the experimental evidence for Newtonianian doctrines of space, the vacuum, atoms, and attraction and because he believed Descartes’ identifying body with extension and removing final causes from nature had furthered irreligion and had naturally developed into Spinozism. ellauri115.html on line 492: Mut hei, kuka mä oon? Mikä oikeus mulla on päättää mitään? Mikä ratkaisee mun kannanotot? Jos ne on väistämättömiä, jos ne johtuu mun saamista vaikutelmista, enxmä tuhlaa voimiani sellasissa tutkimuxissa; ne toteutuisi ilman mun puuttumista asiaan. Mun täytyy six ekana kääntää silmät kohti omaa napaa ja tutustua instrumenttiin jota aion käyttää, ja selvittää miten pitkälle se on luotettava. [Tää on nyt vähän toistoa toiselta idealistilta Cartesiuxelta, koittakaa jaxaa kuunnella...] ellauri115.html on line 494: Mä olen olemassa, ja mulla on aisteja joilla mä saan aistivaikutelmia. Tää näyttäää ekalta totuudelta ja mun on pakko hyväxyä se. Onxmulla mitään riippumatonta tietoa olemassaolostani, vai olenxmä selvillä siitä vain aistien välityxellä? Tää on mun eka vaikeus, enkä mä osaa sitä ratkasta. Sillä mä saan koko ajan vaikutelmia, joko suoraan tai muistin välityxellä, niinet miten mä voin tietää onko tää minätunne jotain näitten vaikutelmien ulkopulella vai voisko se olla olemassa niitä ilmankin? ellauri115.html on line 498: Siis en ainoastaan mä ole olemassa, vaan muitakin olioita on, siis, aistimuxen kohteita; ja vaikka nää oliskin pelkkiä ideoita, nää ideat ei kuitenkaan ole minua. ellauri115.html on line 504: Havaita on tuntea: verrata on tuomita; tuominta ja tunteilu ei ole samoja. Asitien kautta esineet esittäytyvät mulle erixeen ja yxittäin kuten ne on luonnossa; vertailemalla mä järjestän ne uudelleen, mä skulaan niillä tavallaan, panen toisen toisen päälle päättääxeni onko ne samoja vai eri, tai yleisemmin löytääxeni niiden suhteita. Mun mielestä aktiivisen tai älykkään olennon erityiskyky on ymmärtää tää sana "on". Turhaan ezin pelkässä aistioliossa tätä älykästä kykyä joka vertaa ja tuomizee; en löydä siitä mitään jälkeä sen luonnossa. Tää passiivinen olio tajuaa jokaisen esineen erixeen, se on tietoinen jopa kahden muodostamasta kokonaisuudesta, mutta se ei voi panna niitä vierekkäin ja verrata, se ei voi tuomita niiden välillä. [Höpsistä, osaahan elukatkin valita.] ellauri115.html on line 506: Se että näkee 2 aisaa yhtä aikaa ei ole sama kuin nähdä niiden suhteita tai tuomita niiden eroja; useiden esineiden havaizeminen peräperää ei ole niiden vertaamista. Mulla voi olla samalla kertaa idea isosta tikusta ja pienestä tikusta ilman että vertaan niitä, tuomizematta että toinen on väpelömpi kuin toinen, kuten voin nähdä koko käden laskematta sormia. [Alaviite M. de le Cordamines’ narratives kertoo ihmisistä jotka osaa laskea vain kolmeen. Kuiteskin tämän kansan miehillä on viisi sormea kuin nippu kyrpiä mutta osaavat laskea vaan kolme niistä.] Tämmöiset vertailuideat, äisompi', 'pienempi', kuten numeroideat kuten 'yxi', 'kaxi', jne, eivät ole aistimuxia, vaikka mun mieli tuottaa niitä vaan kun mulla on sensaatioita. ellauri115.html on line 508: Meille kerrotaan että sensitiiivinen olento erottaa sensaatiot toisistaan niiden inherenttien eroavaisuuxien perusteella; tää vaatii selitystä. Kun sensaatiot on erejä, sensitiivine olento erottaa ne niiden eroista; kun ne on samanlaisia, se erottaa ne koska se tajuaa ne erillisinä. Muuten miten se voisi erottaa 2 samanlaista esinettä yhtäaikaa? Sen pitäisi välttämättä sotkea ne kaxi esinettä ja pitää niitä yhtenä, varsinkin systeemissä joka sanoo että tilasta ei ole aistimuxia. ellauri115.html on line 512: Miten mä sitten voin erehtyä näiden kahden tikun suhteesta, varsinkin kun ne ei ole yhdensuuntaisia? Mix esim. mä sanon että pikku tikku on kolmannes ison pituudesta, kun se on vaan neljännes? [Mä huomasin sun kazeen, sanoi Voltaire mulle kusilaarilla. Astu lähemmäxi, se on lyhempi kuin luulet. Hirvee ilkimys! Multa meni pissa housuun ja osa lattialle.] Mixi kuva, joka on aistimus, on erilainen kuin esine jonka on sen mallina Se on koska mä olen aktiivi kun mä tuomizen, koska vertailuoperaatio on vialla; koska mun ymmärrys, joka tuomizee suhteista, sekoittaa erroreita aistimusten totuuteen, mitkä yxin paljastaa mulle juttuja. [Aika heikkoa, Janne, aika heikkoa. Amatöörihavaintofilosofiaa. Näiden juttujen pohtiminen introspektiolla ei vie mihinkään.] ellauri115.html on line 514: Lisää tähän näkökohta, joka varmaan vetoo suhun kun ajattelet sitä: se on tämä - jos me ollaan puhtaasti passiivisia aistinten käytössä, niiden välillä ei olis mitään viestintää; sitten olisi mahotointa tietää että koskettamamme kalu ja katsomamme ovat sama. Joko ei koska havaittaisi mitään izemme ulkopuolella, tei meillä olis 5 aistimusten ainesta, joiden samuutta ei olis mitään keinoa havaita. ellauri115.html on line 518: Nyt kun mä, niin sanoaxeni, ole varma izestäni, mä alan kazella asioita izeni ulkopuolella, ja mä kazon izeäni vähän väristen heitettynä sikin sokin tähän valtavaan maailmankaikkeuteen, ikäänkuin paiskattuna valtavan määrän yxiköitä sekaan, tietämättä mitään mitä ne on izessään tai suhteessa muhun. Mä tutkin niitä, herborisoin; ja eka esine joka tarjoutuu verrattavaxi niihin on - nyt takuulla yllätyt - mä ize. ellauri115.html on line 524: Kysyt multa ovatko eläinten liikkeet omaehtoisia, mun vastaus on "En voi sanoa," mutta analogia viittais siihen suuntaan. Kysyt taas, mistä tiedän että edes on spontaania liikettä? Mä sanon "tiedän koska tunnen niitä, esim. polvihousuissa kun ajattelen 'maman'ia." Mä haluun tehdä kädellä ja liikuttelen sitä ilman muuta välitöntä syytä kun mun tahtoni. Turhaan yrittäisi joku neuvotella mua pois tästä tuntemuxesta, se on vahvempi kuin mä; voisit yhtä hyvin vakuuttaa mut siitä ettei mulla ole sitä. ellauri115.html on line 526: Jos miesten toiminnassa ei olisi mitään omaehtoisuutta, eikä missään maan päällä tapahtuvassa, olisi paljon vaikeampi kuvitella alkusyytä kaikkeen liikkeeseen. Omalta kohdaltani mä tunnen izeni läpeensä vakuuttuneexi että kalu on luonnostaan lepoasennossa, ja ettei sillä ole mitään toimintakykyä izessään, niin että kun mä nään sen liikahtavan mä heti oletan eze on joko elävä tai joku on vemputtanut sitä. Mun mieli kieltäytyy hyväxymästä mitenkään että epäorgaaninen aine vois liikahdella izestään, tai aiheuttaa mitään toimintaa. ellauri115.html on line 528: Kuiteskin tää näkyvä maailmankaikkeus koostuu aineesta, hajallaan olevasta ja kuolleesta [Jalkanuotti: mä olen kovasti yrittänyt ymmärtää elävän molekyylin käsitettä, mutta turhaan. Idis että aine tuntisi ilman aisteja näyttää mulle käsittämättömältä ja ristiriitaiselta. Voidaxeni hyväksyä tai hyljätä tän ajatuxen mun pitäis ensin ymmärtää se, ja täytyy myöntää ettei se ole onnannut.], jolla ei ole mitään elävän ruumiin koheesiosta, organisaatiosta, eikä jäsenten yhteistunteesta, sillä on varma juttu että me jotka ollaan osia ei olla tietoisia kokonaisuudesta. Tää sama universumi on liikkeessä, ja sen liikkeet on järjestyneitä, muuttumattomia ja lainalaisia, sillä ei ole mitään sitä vapautta mikä näkyy apinoiden ja muiden elukoiden spontaaneissa liikkeissä. Niin että maailma ei ole joku jättimäinen eläin joka liikkuu izestään; sen liikkeet johtuu siis jostain ulkopuolisesta syystä, syystä jota en pysty havaizemaan, mutta pieni ääni pääni sisällä tekee tän syyn niin ilmeisexi että mä en voi kazoa auringon kulkua kuvittelematta jotakuta pyörittämästä äsitä, ja kun maa pyörii mä olen näkevinäni käden joka antaa sille vauhtia. [Tämmönen mikkihiirimaailmankuva on valtaosalla uskovaisia, koska uskovaiset haluu uskoa että juuri näin on laita. Will to believe, sanois James.] ellauri115.html on line 530: Jos mun pitää hyväxyä yleisiä lakeja joiden oleellista suhdetta aineeseen mä en voi havaita, miten paljon mä siitä saan lisävauhtia? Nää lait, jotka ei ole todellisia, kun ne eivät ole aineita, on tehty jostain muusta jota mä en tunnista. Kokeet ja havainnot on tutustuttaneet meidät liikelakeihin; nää lait ennustavat tuloxet näyttämättä syitä; ne on ihan sopimattomia selittämään maailman systeemin ja maailmankaikkeuden tikityxen. Cartesius teki taivaan ja maan arpanopalla; mutta millä se sai arpanopan pyörimään, ilman pyörimistä se ei saa keskipakovoimaa kiihtymään. Newton löysi painovoimalain; mutta painovoimalaki yxinään aika pian ajaisi universumin pysähdyxiin; sen piti lisätä joku ammusvoima selittääxeen taivaankappaleiden elliptiset radat; koitappa Iisakki näyttää mikä käsi työnsi planeetoille lisävauhtia? Hähä! [JJ on ignoramus. Ei ois kannattanut lähteä litomaan kelloseppäkoulusta.] ellauri115.html on line 534: Miten halu synnyttää fyysistä ja ruumiillista toimintaa? [Tästä mulla ois paljonkin omakohtasta kerrottavaa...] Mä en voi kertoa, mutta mä havaizen kun se toimii mussa niin; mä haluun tehdä jotain ja sitmä vaan teen sen; mä haluun liikuttaa mun ruumista horisontaalisesti, ja se liikkuu edestakaisin; mut jos joku eloton kappale lähtis levosta liikkeelle izexeen, niin sitä mä en kyllä tajua, se olis ennenkuulumatonta. Tahto tuntuu kun mä toimin, ei sellaisenaan. Mä tunnen miten tahto aiheuttaa vipinää, mutta että aine aiheuttaisi liikettä, se olis kuin seuraus ilman syytä, mitä ei voi ollenkaan käsittää. ellauri115.html on line 536: Yhtä vähän pystyn käsittämään miten tahto liikuttaa ruumista kuin mä tajuan miten aistimuxet vaikuttaa mun mieleen. Mä en edest tiedä mixi toinen näistä mysteereistä on näyttänyt vähemmän selittämättömältä kuin toinen. Mun omasta puolesta, olen mä aktiivinen tai passiivinen osapuoli, kahden aineen yhtymisen tapa näyttää musta ihan kreisiltä. [Jotain mystistä mutustelua seuraa, josta ei saa selvåå, jätin pois.] ellauri115.html on line 540: Apinoiden erroreiden päälähde on yleisissä ja abstrakteissa idixissä; metafysiikan jargoni ei ole koskaan löytänyt yhtään totuutta, ja se on täyttänyt filosofian älyttömyyxillä joista me ollaan häpeissämme niin pian kun me poistetaan niista pitkät sanat. Sanos mulle, ystäväiseni, kun ne puhuu sulle sokeasta voimasta joka on levinneenä koko luontoon, saako siitä mitään käsitystä mieleensä? Ne ajattelee että ne muka sanoo jotain näillä epämääräisillä ilmauxilla - universaali voima, oleellinen liike - mutta eihän ne sano yhtään mitään. Liikkeen idis ei ole muuta kuin idis siirtymisestä paikasta toiseen; ei ole mitään liikettä jolla ei ole suuntaa; sillä mikään yxilö ei voi liikkua kaikkiin suuntiin yhtä aikaa. Mihin suuntaan sit aine liikkuu välttämättä? Onko koko aineläjällä sama liike, vai onko jokaisella atomilla oma? Ekan ideixen mukaan koko avaruuden pitää muodostaa yxi kiinteä ja jakamaton massa; jälkimmäisen mukaan se voi vaan muodostaa diffuusin ja inkoherentin pilven, ja silloin ei vois mitkään 2 atomia yhtyä. [Se ei olis yhtään kivaa, ja selkeesti vastoin mun arkikokemusta.] Mihin suuntaan lähtis toi kaikelle aineelle yhteinen liike? Suoraviivaisesti, ympyrässä, ylhäältä alas, vasemmalta oikealle? Jos jokaisella molekyylillä on oma suuntansa, mikä olis kaikkien näiden suuntien ja erotusten syy? Jos jokainen molekyyli ja atomi vaan pyörisi axelinsa ymmpäri, kaikki seisokelisivat kadunkulmissa ja kukaan ei pääsi kulkemaan. Ja tänkin pyörimisen pitäis mennä johkin suuntaan. Se et aine lähtis liikkeelle jostain abstraktiosta on paskapuhetta, se ei merkkaa mitään, ja jos aine lähtee johkin suuntaan niin sillä on joku syy. Mitä enemmän esimerkkejä mä otan elävästä elämästä, sitä enemmän syitä mun pitää selittää, enkä löytäis koskaan yhteistä agenttia joka kontrolloisi niitä kaikkia. Ei siinä kaikki etten mä pysty piirtämään kuvaa sellasesta sattumanvaraisesta liikehdinnästä ja elementtien yhteentörmäyxistä, en voi edes kuvitella sellasta härdelliä, ja universumin kaaos on vähemmmän kuviteltavissa mulle kuin sfäärien harmonia. Voin ymmärtää että universumin mekanismi ei ehkä ole apinan käsitettävissä, mutta jos alat sitä selittää, selitä edes niin että apina ymmärtää. ellauri115.html on line 544: Mä tuomaroin maailmanjärjestystä, vaikken mä tiedä midiä sen tarkotuxesta, sillä tän järjestyxen tuomarointiin riittää että vertan sen osia toisiinsa, tutkin niiden yhteispeliä, niiden suhteita, ja niiden yhdyntää [se on kivintä]. En tiedä mixi avaruus on olemassa, mutta nään koko ajan miten se muuttuu; en koskaan missaa sitä läheistä yhteyttä millä sen osat auttelee toisiaan. Mä oonn kuin mies joka kazoo kellon sisään ekaa kertaa [ja mä tiedän mistä puhun]; se ei koskaan väsy ihastelemaan mekanismia, vaikkei se tiedä mitä varten se kello on eikä ole koskaan nähnyt viisareita. Mä en tedä mitä tällä tehdään, se sanoo, mutta mä nään että joka osa sopii yhteen muiden kanssa, mä ihailen kellosepän hienomekaniiikkaa, ja olen vitivarma että kaikki nää osat toimii yhteen tällä lailla jotain tarkoitusta varten jota mä vaan en voi havaita. ellauri115.html on line 546: Verrataas erikoisia tarkoitusperiä, keinoja, kaikenlaisia järjestysrelaatioita, ja sitten kuunnellaan tunteen pientä ääntä pään sisällä; mikä terve mieli voi hylätä sen todistusta, sairaista puhumattakaan? Ellei silmät ole muurautunet umpeen ennakkoluuloista, voiko ne olla näkemättä että universumin näkyvä järjestys ihan huutaa superälyä? Tarvii todella kovaa sofismia ennenkuin voi olla honaamatta olemassaolon harmoniaa ja ihmeellistä yhteispeliä kaikkien osien välillä jotka pitää käynnissä toisia? [Esim sodat kulkutaudit ja katastrofit, mikä hienostunut järjestelmä tarpeettoman laahuxen vähentämiseen?] Sano mitä sanot kombinaatioista ja todennäköisyyxistä; vaikka saatkin multa turvan tukkoon, ezaa mua myöntämään yhtään mitään. Mitä hyödyttää tukkia mun suu jos mä en myönnnä olevani väärässä? [No esmes ei tarvi kuunnella tällästä pälinää.] Ja miten sä voit ryöstää multa spontaanin tunteen joka musta huolimattakin aina väittää ezä olet väärässä? ellauri115.html on line 547: Jos organisoidut ruumit yhtyvät sattumalta kaikilla mahdollisilla tavoilla ennenkuin ne päätyy joihinkin asentoihin, jos vazoja tehdään ilman suita, jalkoja ilman päitä, käsiä ilman käsivarsia, epätäydellisiä elimiä kaikenlaisia jotka kuoli sukupuuttoon koska ne ei saaneet sitä sinne, mixei tollaia epäonnistuneita yrityxiä ole nähtävissä tänä päivänä? [Nojoo, haha, huono läppä, mä en kelpaa esimerkixi.] Mixi luonto on lopulta päätynyt lakeihin joista se ei ensin ollut selvillä? Mun ei pidä yllättyä jos se mikä on mahdollista tapahtuisi, ja jos tapahtuman epätodennäköisyyttä kompensoi yritysten lkm. Olkoon niin; silti jos joku sanois mulle et tuu kazomaan, 10.000 apinaa kirjoitti just kirjoituskoneella koko Aeneidin, mä en viizisi edes kazoa sinnepäin. [No Aeneidi on niin kehno ettei siihen tarvizis edes 10 apinaa.] Sä sanot että mä unohdin montako yritystä sallittiin. Mutta miten monta yritystä tarvittaisiin että se olis edes vähänkin todennäköistä? Omasta puolestani ainoa mahdollinenn oletus on että mahixet on ääretön vastaan yxi että lopputulos ei ole sattumaa. [Tää laskelma ei oo mun oma, mä nyysin sen Pascalin Blaiselta.] Tän lisäxi, sattumanvaraiset yhdistelmät ei tuota muuta kuin samanlaisia tuloxia kuin yhdistettävät elementit, niin että elämää ja organisaatioita ei tuoteta atomien virrasta, ja kemisti joka tekee yhdisteitä ei koskaan tuota niille ajatuxia ja tunteita koepullossa [nojoo nojoo, koepullolapsia ei lasketa. Jalkanuotti: Voisko joku uskoa, ellei olis nähnyt, että apinoiden älyttömyys vois mennä niin pitkälle? Amatus Lusitanus väittää että se näki tuuman korkuisen pikkumiehen lasipullossa, jonka Julius Camillus prometheusleiriläisen lailla oli tehnyt alkemistina. Paracelsus (Asioiden luonnosta) opettaa metodin millä voi tehdä näitä pikkumiehiä, ja se väittää että pygmit, faunit ja nymfit on tehty kemiallisesti. Ei kai siinä muuta tarvita, paizi ehkä osoittaa että orgaaninen aine kestää tulta ja sen molekyylit säilyvät kuumimmassa uunissa. Kuumimmassa uunissa ei säily ikuisuuxia kuin syntisraukan sielu tulijärvessä. Vaikka Voltairen, ottaaxemme vaan yhden esimerkin.] ellauri115.html on line 549: Olin yllättynyt ja melkein shokissa kun luin Neuwentitiä. [A Dutch doctor (1654-1718) who wrote a book entitled The Existence of God Demonstrated by the Wonders of Nature.] Miten tää mies saattoi haluta tehdä kirjan luonnon ihmeistä, ihmeistä jotka osoittaa luonnon copyrightin omistajan viisauden? Sen kirjan pitäis olla yhtä iso kuin luonto ize ennenkuin kaikki olis kerrottu, ja heti kun koitetaan mennä detaljeihin, suurin ihme kaikista, nimittäin kokonaisuuden sopusointu ja harmonia, karkaa lahkeesta. Pelkkä orgaanisten ruumiiden tekoprosessi tekee mielen epätoivoisexi; mixei apina voi tehdä vaikka vuohia? Vaikka miten bylsin niitä ei tule kilejä. Tästä näkee että luontoäiti ei ole tarkoittanut sellaista. Se ei ainoastaan järjestänyt juttuja, se suorastaan estää tekemästä tyhmiä. ellauri115.html on line 555: Muista että mä en saarnaa mun mielipiteitä vaan selitän ne vaan. Onko aine juosten kustua vaiko lapioitua, oliko sen tekijä passiivis-aggressiivinen vai ei, on silti varmaa että kokonaisuus on 1, ja että sen takana on 1 superäly; sillä mä en näe mitään mikä ei olis osa samaa järjestettyä systeemiä, mitään mikä ei pelaa yhteen samassa tiimissä, nimittäin, olemassaolevan järjestyxen säilyttämisexi. [Hemmetti mikä konservi!] Tää olento joka tahtoo ja tekee mitä tahtoo, tää olento joka on aktiivinen omalla höyryllä, tää olento, kuka se sitten onkaan [mies se on joka tapauxessa, ei mikään hiän], joka liikuttaa universumia ja käskee kaikki asiat, on se mitä mä sanon Jumalaxi [ja kirjoitan isolla alkukirjaimella]. Tähän nimeen mä liitän ideat: äly, valta, tahto, jotka jo mainizin, ja siihen vielä kiltteyden, joka seuraa niistä välttämättä [miten niin? selittäkääpä tarkemmin?]; mutta tästä eteenpäin en tiedä mitään enempää olennosta jonka just oletin. Se piileskelee mun aisteilta ja ymmmärryxeltä; mitä enemmän mä mietin sitä, sitä sekasemmax tulen; mä tiedän mainiosti eze on olemassa, ja että se on olemassa ihan omia aikojaan; mä tiedän että mun olemassaolo riippuu siitä, ja että kaikki muukin minkä mä tiedän riippuu siitä. Mä nään Jumalan kaikkialla sen duuneissa; mä tunnen sen täällä sisällä, [ja täällä! ja erityisesti täällä alhaalla!] mä nään sen kaikkialla ympärilläni ja enkä nää; mutta kun mä koitan miettiä sitä izeään, jos yritän eziä missä se luuraa, mitä se on, onko sillä parta, mistä se on tehty, se aina karkaa ja mä jään tyhjin käsin kuin perhosen nappaaja. ellauri115.html on line 559: Sen jälkeen kun olen kexinyt Jumalalle riittävästi ominaisuuxia että voin tempasta sen olemaan, palaan [tietysti] taas izeeni, ja koitan selvittää mikä mun paikka on sen suuressa suunnitelmassa sikäli kun ymmärrän. Heti, ja ilman epäilyxen häivää, huomaan mitä lajia mä olen; sillä omalla halullani ja tällä kalulla voin toteuttaa mieltymyxeni, mulla on enemmän voimaa kontrolloida muiden ruumiita ja saada ne tekemään mitä haluan tai estää sen, kuin niillä on kontrolloida mua pelkällä haballa; älykkäimpänä mä olen ainoa joka voi tutkia kaikkien muiden jalkovälejä. Mikä olento täällä alhaalla, paizi mies, voi havainnoida muita, mitata niiden penixen, laskelmoida, ennustaa niiden liikkeet, vaikutuxet ja niin sanoaxeni ottaa yhteyttä niihin kaikkiin oman izensä lisäxi? Mitäs absurdia siis siinä ajatuxessa että kaikki muut on tehty mua varten, kun vaan mä nään ne kaikki tästä mun näkökulmasta? [Järkyttävää narsismia.] ellauri115.html on line 561: On totta siis, että mies on loordi maalla jonka päällä se olexii; sillä ei ainoastaan se kesytä kaikki muut elukat, ei ainoastaan se kontrolloi luonnonvaroja ahkeralla teollisuudella; vaan se yxin tietää miten kontrolloida niitä; sillä pysyy kaikki mainiosti hanskassa; kontemploimalla se matkustaa vaikka tähdissä vaikkei pääse sinne pers.kohtasesti. Näytä mulle toinen elukka maan päällä joka osaa antaa tulta ja joka osaa kazoa ihaillen aurinkoon ilman laseja. Mitä! Mähän voin huomioida ja tuntea [raamatullisessa mielessä] kaikki elukat ja niiden sukulaiset; mä voin ihan tuntea mitä tarkoittaa järjestys, kauneus ja miehisyys; mähän voin miettiä Miss Universumia ja nostaa lihan kohti sitä käyttämättä kättäni; mähän rakastan hyvää ja teen temput sille; miten mä sitten voisin verrata izeäni joihinkin tyhmiin elukoihin? Kurja sielu, sun surkea filosofia tekee sut elukkamaisexi; tai pikemmink turhaan sä yrität alentaa izesi; sun [tai siis mun] nerokkuus osottaa sun periaatteet väärixi, sun ystävällinen sydän näyttää ne väärixi, ja jopa sun vallan vääränkäyttö osoittaa kuinka etevä sä olet. [Ei kyllä tää Rousseau on perusteellisesti paska mies.] ellauri115.html on line 633: Straightening up their hair is all they ever do. ellauri115.html on line 634: Why don't they straighten up the mess that's inside? ellauri115.html on line 643: Mä en pullistu tästä ajatuxesta, mä on siitä hirmu liikuttunut; sillä tää tila ei ollut mun valinta, se ei ollut kiitos elukan jota ei vielä ollut. Miten mä voin pitää izeäni niin merkittävänä onnittelematta izeäni tästä kunniapaikasta, nuolematta kättä joka sen pistouvasi? Ekä paluu omaan napaan on synnyttänyt kiitollisuuden ja kiitollisuuden tunteen mun lajin tekijämiehelle, ja tää fiilis painaa ulos mun ekan kumarruxen siunaavalle puupäälle. Mä palvon sen kaikkivoipaa voimaa ja mun sydän tunnustaa sen sponssauxen. Eli eikö meidän izerakkauden luonnollinen seuraamus ole et me kunnioitetaan meidän mesenaattia ja rakastetaan hyväntekijää? ellauri115.html on line 645: Tässäpä mielenkiintoinen ajatusnyrjähdys. Eziis nimenomaan izerakkaat tyypit mielellään antaa läpyjä jollekulle mesenaatille? Oliskoon se todellakin niin? Kai se olis jonkinlaista transferenssiä, ne tekee jumalansa selfiestä ja voi siten palvoa omaa naamaansa jumalan lammen pinnasta? Kyllähän esim. jääkiekkofanit pullistuu ihan hirveesti jos ja kun Suomen joukkue voittaa kultamitalin? No ei hopeakaan ole häpeä, muttei kukaan sen tähden hyppää Havis Amandan syliin tai kolera-altaaseen. ellauri115.html on line 649: Uskoisitko ehkä, hyvä ystävä, että näistä synkistä aatteista ja näennäisistä ristiriidoista sukeusi mun mielessäni sublimoitu idea sielusta, jota mun ezintä ei tähän saakka ollut honannut? Kun ma mietiskelin miehen luonnetta, musta näytti että siinä on 2 eri periaatetta; 1 nosti sen etutkimaan ikuisia totuuxia, oikeuden rakkautta, ja totta moraliteettia, sellaisiin maanosiin joita viisaat tykkäävät miettiä; toinen vei sen alaspäin omaan napaansa, teki siitä aistiensa orjan, ja himojen jotka on niiden instrumentteja, ja siten vastusti kaikkea mitä edellinen periaate vinkkasi. Kun mä tunsin lähteväni kiidulle, näiden vastakkaisten motiivien kannattelemana, mä sanoin, Ei; mies ei ole 1, mä tahon ja mä en halua; mä tunne izeni samalla kertaa orjaxi ja vapaaxi miehexi; mä havaizen mikä on oikein, mä rakastan sitä, mut mä teen mikä on väärin [tän mä förbin Paavalita, sori Paavali]; mä oon aktiivinen kun mä kuuntelen järjen ääntä; mä on passiivinen kun passiohedelmät tempaavat mut mukaansa; ja kun mä annan perixi, mun suurin tuska on että mä olisin ehkä voinut vastustaa. [Muze ei ois ollut kivaa.] ellauri115.html on line 653: Huomaatte: tää termi ‘substanssi’ mulla tarkoittaa sitä millä on jotain alkeellisia laatusanoja, ilman erikoisia ja toissijaisia virityxiä. Jos sit kaikki meidän tuntemat alkeelliset laatusanat voi olla samalla otuxella, riittää vaan 1 substanssi; mut jos on keskenään poissulkevia laatusanoja, niin tarvitaan niin monta substanssia kun on disjointteja luokkia. Saat miettiä tätä vähän; mun puolesta, mitä Locke ikinä sanookin, mulle riittää että aineella on vaan koko ja jaollisuus, niin mä oon vakuuttunut, että se ei voi ajatella, ja jos joku filosofi väittää että puut tuntee ja kivet ajattelee [Jalkahuomautus: Musta näyttää että moderni filosofia on kaukana siitä että kivet ajattelevat, ne on havainneet että miehet ei ajattele. Onkohan vika mussa vai? No ei, ne ei vaan huomaa luonossa muuta kuin sensitiivisiä olentoja; ja ainut ero jonka ne löytää miehen ja kiven välillä on että miehellä on niitä 2, ei vaitiskaan läppä läppä, vaan että mies on herkkä olento joka kokee sensaatioita, ja kivi on herkkä olento joka ei koe sensaatioita. Mutta jos on totta että kaikki aine tuntee, mistä löytyy tää herkkä yxikkö, mun individi ego? Onxe jokaisessa aineen mölekyylissä, vai ruumiissa jotka on mölekyylien aggregaatteja? Paanxmä tän yxeyden nesteisiin ja kiinteisiin, yhdisteisiin ja alkuaineisiin? Sä sanot että luonto koostuu yxilöistä. Mut mitä nää yxilöt sit on? Onx toi kivi tossa yxilö vai aggregaatti yksilöitä? Jos jokainen alkeellinen atomi on herkkä olento, miten mä voin käsittää sen intiimin viestinnän joka tapahtuu kun toinen apina on toisen sisällä, niin että niiden 2 egoa on sekoittuneet yhdexi? Puoleensaveto voi olla luonnonlaki jonka mysteeri on meille tuntematon; mut ainakin me tajutaan että vetovoima joka riippuu massasta ei sodi kokoa ja jaollisuutta vastaan. Voitko ajatella sensaatiota smalla tavalla? Sensitiivisillä ruumiinosilla on toki koko, jopa vaihteleva [mulla se on aika vähäinen], mutta sensitiivinen olento on 1 ja jakamaton; sitä ei voi panna kahtia, se on kokonainen tai ei mitään; sentakia herkkä olento ei ole aineellinen kappale. Mä en tiedä miten meidän materialistit ymmärtävät sen, mutta musta näyttää että samat hankaluudet jotka sai ne heittämää yli laidan ajattelun, nyt saa ne hylkäämään tunteilun; ja mä en näe mitään syytä, kun kerran eka askel on otettu, ne ei vois ottaa toistakin; mitä se niille enää maxaa? Koska ne on varmoja ettei ne ajattele, miten ne kehtaa väittää että ne tunteilevat? Turhaan se yrittää sekottaa mua ovelilla argumenteilla; mä pidän sitä vaan epärehellisenä sofistina, joka mieluummin sanoo että kivillä on tunteita kun että miehillä on sielua. [Olipa siinä kasa kökköä ajattelua, jos sitä sillä nimellä voi kuzua; pikemminkin tarkotushakuista tunteilua.] ellauri115.html on line 655: Oleta että sokea mies kieltää kuvien olemassaolon koska se ei ole koskaan nähnyt niitä. Mä paan sen käteen mun kikkelin ja saan sen seisomaan Tom of Finland-kuvan avulla joka on mulla piilossa; sokea mies voi tunnustella et nythän se viisari on pydessä. Kerron sille et "Madonnankuva sai sen aikaan.” “Ei sunkaan,” se sanoo, "kikkeli ize on seisomisen syy; seisominen on yhteistä kaikille kaluille". “No näytä sitten mulle sama seisokki muissa kaluissa,” mä vastaan, “tai ainaskin näytä mikä sai sen aikaan tässä kikkelissä.” “Ei pysty” vastaa sokea mies; “liian hapokasta, mut vaikka sä et saa sitä seisomaan käskien, mixun pitää yrittää selittää sitä jollain pornokuvalla, josta mulla ei ole mitään käsitystä? Eikös se olis a case of obscurum per obscurius? Anna mun vielä kokeilla sun kikkeliä, tai muuten mä en usko ezulla on enää koko kalua. Se näyttää pienentyneen kuin pyy maailmanlopun edellä. Mä lyön vetoa etmä saan sen seisomaan käsipelillä ilman mitään kuvia. Se on muuten aika hassun näkönen jäykkänä." ellauri115.html on line 663: Tietystikään mä en ole vapaa olla haluumatta mun omaa menestystä, mä en ole vapaa haluumaan izelleni pipejä; mut mun vapaus on just tätä, etä mä voin tahtoa mikä on mulle parasta, tai mikä musta näyttää siltä, ilman että kukaan pakottaa. Seuraako siitä etten mä ole oma herrani kun mä en voi olla muu kuin mä olen? [Älä nyt ala japittaa et Terska koko ajan nalkuttaa ja jumalakin pakottaa tekemään noin mieluummin kuin näin; eimun ole pakko niitä noudattaa, mullon lupa tehdä tyhmästi, ja niinhän mä olen tehnytkin, herraties.] ellauri115.html on line 675: Jos mies on samalla kertaa aktiivinen ja vapaa [Terskaa ei lasketa, se on vaan taloudenhoitaja], se toimii omavoimaisesti kuin Dexterin henkilönostimet; se mitä se tekee vapaasti ei ole mitenkään osa Sallimuxen merkkaamaa systeemiä, eikä sitä voi panna Sallimuxen syyxi. Sallimus ei halua pahaa mitä mies tekee väärinkäyttäessään saamiaan vapauxia; eikä Sallimus estä sitä tekemästä tyhmyyxiä, [sehän on Sallimus eikä Kieltäymys] joko six että noin heiverön olion tekemä vääryys on sille pelkkää kärpäsen surinaa, tai koska se ei voisi estää sitä tekemättä vielä suurempaa vääryyttä sen vapaalle luonnolle. Sallimus teki miehestä vapaan niinet se voi valita hyvän ja kieltäytyä pahasta. Se on tehnyt sen kykeneväxi tähän valintaan jos se käyttää oikein sille annettuja kykyjä, mutta sen voimat on niin rajalliseet että vaikka siltä lähtis mopo käsistä ei se pysty häirizemään yleistä järjestystä. Miehen tekemä paha osuu omaan nilkkaan vaikuttamatta maailman systeemiin, estämättä ihmmislajin säilymistä vastoin muun luomakunnan tahtoa. On turha valittaa et Jumala ei estä meitä tekemästä väärin, koska se on tehnyt miehestä niin mainion luonteisin että se on pannut sen toimiin sen moraliteetin jolla ne jalostuvat, niinet se on tehnyt miehekkyydestä miehen syntymämerkin.Ylin onni muodostuu izetyytyväisyydestä; jotta me tunnettas tätä izetyytyväisyyttä meidät on pantu tälle pelilaudalle vapaasti sijoittamaan pelimerkkejä, meitä kiusaa meidän passiohedelmät ja meitä rajoittaa tää omatunto. Mitä muuta ois jumalallinen voima voinut tehdä meidän puolesta? Oisko se voinut tehdä meidän luonteesta ristiriitaisen, ja antanut hyvänolon tunteen oikein tekemisestä sellaselle joka ei voi tyriä? Oisko Sallimuxen pitänyt estää miestä ilkeydestä rajoittamalla se vaistoihin ja tekemällä siitä pökiön? [No pökiön se tekikin ainakin musta, vaikka vaistot mulla on aika karkeat.] Ehei, ei niin, oi mun sielun Jumala, mä ainakaan en sua syytä siitä et mä tein susta mun selfien, et mä olisin yhtä hyvä ja onnellinen kuin mun money maker! ellauri115.html on line 679: Meidän supervoimien sekakäyttö tekee meistä onnettomia ja ilkeitä, kuin olisimme pudonneet siniseen värisammioon pienenä. Meidän huolet, surut ja kärsimyxet on omatekemiä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Moraaliset pahat on epäilemättä miehen thötä, ja fyysiset pahat ei olis mitään ilman meidän paheita jotka aikaansaattaa ne. Vanhuus ja kuolemakin tuli siitä alkuperäisestä tunaroinnista [hmm, entäs elukat? Oliko niilläkin omat aatamit ja eevansa? No, ketä kiinnostaa.] Eikö luonto ei ole antanut ymmärtää mitä tarvizemme hengissä pysyäxemme! Eikö ruumiin kärsimys ole merkki siitä että tää kone on epäkunnossa, ne rabotajet, tarvii huoltoa= Kolema ... eikö ilkeät myrkytä oman elämänsä ja meidän muidenkin? [Lue: mä en ole niitä ilkeitä.] Kuka sitäpaizi haluaisi elää ikuisesti? [Häh? Eikö se ollut justiinsa poinzina? Onx tää nyt sitä kerettiläisyyttä? No, luetaanpa eteenpäin.] Kuolema on lääke pahaan jonka hankit izellesi; luontoäiti ei anna sun kärsiä loputtomiin. Alkeellisesti elävällä hepulla on tosi vähän kärsimyxiä! Sen elämä on melkein kokonaan vapaa kärsimyxistä ja passiohedelmistä [lukuunottamatta paarmoja ja hyttysiä, ne on vittumaisia ilman housuja]; se ei pelkää eikä tunne kuolemaa; jos se tuntee sen, kärsimyxet saa sen haluamaan sitä; sixe ei ole mikään paha juttu sen silmissä. Jos me vaan oltais tyytyväisiä omaan oloomme niin ei meillä olis mitään syytä valittaa [Laittamattomasti sanottu, Janne. Leukavasti laukaistu.]; mutta haeskellessamme mielikuvitushyvää me löydetään tuhansia oikeita pahoja. Hän joka [hehe] ei kestä vähän kipua saa kärsiä kovasti. Jos mies menee rapakuntoon harrastuxissa, koitat parantaa sitä lääkkeillä; sen pelkäämään pahaan tulee lisäxi sen tuntema paha olo; kuoleman ajatus tekee siitä kamalaa ja kiirehtii sen tuloa; mitä enemmän koitamme välttää sitä, sitä enemmän ajattelemme sitä; ja me mennään elämästä läpi peläten kuolemaa, syyttäen luontoa pahoista jotka me ollaan ize hankittu vittuilemalla sen laeille. ellauri115.html on line 681: Oi mies! älä ezi kauempaa pahan aiheuttajaa; sä olet se. Ei ole muuta pahaa kuin paha jonka sä teeet ja paha jonka sä kärsit, ja molemmat tulee susta izestä. Paha yleensä voi tulla vaan epäjärjestyxestä, ja maailmanjärjestys toimii kuin junan vessa. Paha erikoistapauxissa on vain sen kokijoiden turkissa; ja tää fiilis ei ole luonnonlahja, vaan miehen oma valmiste. Kivulla ei ole paljon mahtia niihin jotka ei ole ajatelleet paljoa, eikä niinkuin Runkmanni kazo eten eikä taxe. Ota pois meidän fataali edistys, ota pois meidän viat ja puristimet, ota pois miehen käsityöt, niin kaikki on hyvin kuin Harry Potterin 6. osan lopussa. ellauri115.html on line 683: Kun kaikki on hyvin, ei ole sellaista kuin epäoikeudenmukaisuus. Oikeus ja hyvyys on erottamattomia; hyvyys on välttämätön seuraus supervoimista ja izerakkaudesta joka on synnynnäistä kaikissa herkissä olennoissa. [Tää kuulostaa aivan tuubalta?! Tai vähintäänkin aivan vitun narsistiselta.] Kaikkivoiva heittää kuvansa, niin sanoaxeni, kuin yliolanheittimellä luomiinsa nautoihin. Luominen ja säilöminen on powerin ikuista duunia; se ei toimi siihen mitä ei ole olemassa; Jumala ei ole kuolleiden jumala [no tää nyt ainakin on harhaoppia!]; se ei voi aiheuttaa harmia ja tuhoa vahingoittamatta izeään. Kaikkivoipa voi haluta vain hyvää. [Jalkanuotti: Muinaiset olivat oikeassa kun ne kuzuivat ylijumalaa optimixi maximixi, mutta olisi ollut vielä parempi sanoa sitä maximixi optimixi, sillä sen hyvyys johtuu sen voimista, se on good koska se on great. Tääkin kuulostaa taaas ihan peliteorialta.] Six se joka on eniten hyvä, koska se on eniten skrode, on myös ylioikeudenmukainen, muuten se puhuisi ristiin kuin liito-orava; sillä se järjestyxen rakkautta joka luo järjestystä me sanotaan hyväxi, ja sitä järjestyxen rakkautta joka pitää sitä pystyssä me sanotaan oikeudexi. Diktatuuria peliin ja poliisivoimia. Ei ihme että Russell sanoi kaimaansa protofasistixi.]] ellauri115.html on line 685: Miehet sanovat että Jumala ei ole velkaa naudoille. Mun mielestä se on velkaa niille kaiken mitä se lupasi niille kun se teki ne. Etköö sinää muiista mitää sinää lupaasit? Kun se antoi niille hyvän idixen ja pani ne haluumaan sitä, se lupasi että ne saa sen myös. [Häh?] Mitä lähemmin mä tutkin omaa napaani, sitä huolellisemmin mä mietin ja sitä selvemmin mä luen tämmöisiä sanoja: "ole oikeudenmukainen niin olet onnellinen". Mut eihän se niin mene nykymenolla, ilkeät menestyvät ja oikeamielisten [lue mä] sorto eikun jatkuu. Huomaa miten vihaisia me ollaan kun tää odotus ei toteudu. Omatunto kapisee ja napisee luojalleen; se nalkuttaa sille: "Sä petit mua!" ellauri115.html on line 689: Vois luulla kärsimättömien miesten valituxista että Jumala on velkaa niille palkkion ennenkuin työ on edes tehty ja hyväxytty, ezen pitäis antaa miehuudesta förskottia. Voi ei! Ollaan ensin hyviä, onni tulee perässä pienessä lankakerässä. Ei vaadita Nobelin palkintoa ennenkuin ollaan voitettu se, eikä vaadita sitä ennenkuin tää työ on lopussa. [Ai vittu, sitä ei myönnetä postuumisti. No kai siellä kuonpuoleisessa on joku vastaava kunnianosoitus.] “Me ei kruunata voittajia vedonlyöntilistoissa," sanoo Plutarkhos, "vaan vasta kun juoxu on lopussa." Sitäpaizi voitto ei ole tärkeintä, vaan hieno palkinto. ellauri115.html on line 691: Jos sielu ei ole ainetta, se voi jäädä henkiin ruumiin kuollessa; ja jos se tekee niin, Sallimus on kuivilla. Vaikkei mulla olis mitään muuta todistusta sielun virtuaalisuudesta, niin ilkeiden voitot ja munkaltaisten kunnollisten mätkintä tässä maailmassa riittäis vakuttamaan mut. Kyllähän niin karmea epäsointu universaalissa Voimassa on ratkaistava jotenkin. Mä sanoisin izexeni: Ei peli ole vielä lopussa, kaikki tasitaan sit kuonpuoleisessa." Mun pitäis silti vielä vastata kysymyxeen, "Mitä miehestä jää jäljelle kun kaikki mitä me voidaan aistia on hävinnyt huizin Nevadaan? Tää kysymys on jo lastenleikkiä kun olen myöntänyt et on kahdenlaista substanssia. On helppo ymmärtää että se mitä mä en voi aistia jää multa huomaamatta ruumiillisen elämän tohinassa, kun mä aistin vaan näillä 5 aistilla. Kun sielun ja ruumiin personaaliunioni hajoaa, musta tuntuu että toinen haihtuu ja toinen saattaa säilyä. Mix toisen häviäminen haittaisi jälkimmäistä? Pikemminkin päinvastoin, kun ne oli niin erilaisia, niiden muodostama yhdiste oli hyvin epästabiili, ja kun se hajoaa, molemmat palaa perusasentoon; aktiivinen vitalis-substanssi pitää kaiken sen voiman millä se lykkäsi ainetta liikkeelle. Hemmetti! mun paheet muistuttaa mua liiankin hyvin että mä olin vaan puolixi elossa täällä murheen laaxossa; sielunelämä vasta alkaa ruumiin kuollessa. ellauri115.html on line 693: Mutta mitä sellainen elämä sit on? Onx miehen sielu luonteeltaan kuolematon? Enpäs tiedäkään. Mun äärellinen ymmärrys ei ymmärrä ääretöntä; emmä tajua ikuistakaan. Miten mä voin sanoa juuta tai jaata sellaisesta mistä mulla ei ole hölkäsen pöläystä? Mä uskon että sielu jatkaa menoa kun ruumis katoaa, koska se on välttämätöntä yleisen järjestyxen säilyttämisexi; kuka tietää riittääkö tää siihen että se on ikuista? Kuitenkin tiedän että ruumis väsyy ja tuhoaa hajoomalla osiinsa, mutten voi kuvitella että tietoinen luonne voi sillä lailla hajota, ja kun en voi kuvitella miten se voi kuolla, oletan eze ei kuolekaan. Kaikki tää olettelu on lohduttavaa eikä mitenkään kohtuutonta, mixmä pelkäisin hyväxyä sitä? No voihan aika käydä pitkän päälle vähän pitkäxi heitellessä hevosenkenkää sädekehällä. Parasta ottaa mun kirjat mukaan, että on jotain hyvää lukemista edes. ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta. ellauri115.html on line 699: Älä kysy multa kestääkö pahisten kidutuxet ikuisesti, voiko kiltti luoja tuomita ne ikuiselinkautiseen; taaskaan mä en osaa sanoa, eikä mua kyllä kiinostakaan, se on hyödytöntä tietoa. Miten ilkeiden kohtalo koskisi minua? Mähän on selkeästi lampaiden tiimissä. EVVK. Silti mun on vaikea uskoa että niiden rangaistuxet olis iänikuisia. Jos korkein oikeus vaatii kostoa, se vaati sitä tällä puolella. Maailman kansakunnat erroreineen ovat sen toteuttajia. Oikeus käyttää izeaiheutettuja pahoja rangaistaxeen niitä jotka ovat ne ansainneet. Meidän kyllääntymättömissä sieluissa, joita syövät kateus, ahneus ja kunnianhimo, keskellä feikkiä vaurautta, kostavat passiohedelmät saavat ansaitun palkintonsa teidän rikoxista. Ei tässä tarvita mitään helvettiä, se on jo ilkimysten rinnassa. ellauri115.html on line 701: Kun meidän ohimenevät tarpeet on ohize, ja meidän hullut halut lepäävät, pitäisi tulla loppu meidän passiohedelmistä ja rikoxista. Voiko puhdas sprii kyetä perversseihin tekoihin? Kun ne ei enää tarvi mitään, mix ne olis enää edes ilkeitä? Jos ne on vapaita meidän karkeista aisteista, jos niiden onni koostuu toisten olioiden kazelusta kuin Kim Young Unilla, ne voi vaan haluta mikä on koreaa; ja se joka lakkaa olemasta pahis ei voi koskaan olla kurjimus. Näin mä ainakin olen taipuvainen ajattelemaan vaikken mä ole ihan hirveesti yrittänyt tulla mihkään johtopäätöxeen. Jumalauta, teidän armonne, hyvä herra, mitä sä päätätkin mä läpytän; jos sä päätät panna pahojen päät ikuiselle pölkylle, olkoon mun puhheeni mitätön; mut jos näiden katuminen ajan mittaan sattuis päättymään, jos niiden kärsimyxet loppuisi, ja jos ne sais saman rauhan kuin minäkin, niin mä kiitän ja kumarran, kiitos siitä oikein kovasti. Eix ilkeäkin ole mun veljeni? Ei kai mun tarvi olla kuonpuoleisessa sen vartija? On munkin monasti tehnyt mieli tehdä niinkuin se. Päästäpä kuule se pahasta ja vapauta se pahasta hengestä; anna sen olla lähes yhtä onnellinen kuin mä; sen onni ei tee mua kateexi, vaan lisää vaan mun omaani. ellauri115.html on line 703: Niinpä siis Jumalan silmäilyssä kotipuuhissa, ja sellaisten sen attribuuttien tutkimisessa joihin mua kiinnosti tutustua, mä olen vähitellen älynnyt ja kehittänyt ajatuxen, aluxi osittaisen ja epätäydellisen, jonka mä olen muodostanut tästä Äärettömästä Olennosta. Mut jos siitä on tullut jalompi ja isompi on siitä tullut myös paremmin ihmisjärkeen sopiva. Kun mä lähestyn hengessä ikuista valoa, mä sekaannun ja häikäistyn sen kunniasta, ja mun on pakko ottaa aurinkolasit ja hylätä kaikki maiset käsityxet jotka mä olin siitä muodostanut, niinkuin se valkoinen takatukka ja parta ja mekko ja sandaalit. Tää puhistettu jumala ei enää ole ruumiillinen eikä aistittava; superäly joka hallizee maailmaa ei ole enää ize pelilaudalla; turhaan mä koitan tarrautua sen käsittämättömään vaipanväliin. Kun mä ajattelen että sehän se antaa elämän ja liikkeen elävälle ja liikkuvalle substanssille joka kontrolloi kaikkia eläviä ruumiita; kun mä kuulen sanottavan että mun sielu on spriritististä ja et Jumalakin on sprite, mä kapinoin tollasta jumalallisen esanssin alennusmyyntiä; ikäänkuin Jumala ja mä oltas sukulaisia! Ikäänkuin Jumala ei oliskaan one and only pullollinen Absolute vodkaa, ainoa oikein aktiivinen, tunteva, ajatteleva, tahtova olento, josta me johdetaan omat aatoxemme tunteemme, horisontaaliset liikkeemme, halumme, vapautemme ja suorastaan olemassaolomme! Me ollaan vapaita koska se tahtoo niin, ja tää selittämätön substanssi on meidän sieluille se mitä meidän sielut on meidän ruumiille, eli käynnistysmoottoreita tai dynamoja. Mä en tiedä onxe luonut aineen, ruumiin, sielun ja maailman izensä. Luomisen ajatus sekottaa mun pään ja karkaa mun näpeistä; senverran kun mä pystyn sitä käsittämään mä voin sen uskoakin; mut mä tiedän eze on muotoillut miss universumin ja kaiken mitä sillä on (eikä se olekaan aivan vähän), ja eze on tehnyt kaikki kalut ja järjestyssäännöt niille. Epäilemättä Jumala on ikuinen; mut voix mun mieli kääriytyä ikuisuuden ympärille? [Ei se voi.] Mixmä pettäisin izeäni merkityxettömillä sanoilla? Tävverran mä tajuan; ennenkuin oli kaluja, oli Jumala; se jää olemaan kun kalut loppuvat, ja jos kaikki joskus loppuu niin se kumminkin jää sammuttamaan valoja. Et joku mun käsityskyvyn ylittävä otus panisi alkuun muita otuxia, se on vain vaikeaa kuvitella [eli millä lihaxilla?], mut jos Oleminen ja Eimitään ovat vastakohtia, niin se kuulostaa kyllä ristiriidalta, ihan absurdiahan se on. ellauri115.html on line 705: Jumala on intelligentti, mutta miten älykäs? Mies on älykäs kun se järkeilee, mut Korkeimman Tiedustelijan ei tarvize järkeillä; ei sillä ole premissejä eikä johtopäätöxiä, ei sillä ole edes lauseita. [Sillä on vaan yxittäisiä sanoja.] Korkein tiedustelija on kokonaan intuitiivinen, se näkee mitä on ja mitä pitäis olla; kaikki totuudet on sille 1 ja sama, kuten kaikki paikat on vaan 1 paikka ja koko aika vaan 1 sekuntti. Miehen voima käyttää keinoja kuten Viagraa, jumalan voima on omavoimainen. Kirkas valo jo kävelyvauhdissa. Jumala voi koska se tahtoo; sen tahto on sen haba. Jumala on hyvä; tää on varma nakki; mutta mies löytää onnensa oman tiiminsä menestyxessä. Jumalan onni on järjestyxenrakkaus, se on anaalis-obsessiivinen psykopaatti. Sillä järjestyxellä se pitää yllä olevaa, ja yhdistää osia toisiinsa kuin leegoja. Jumala vaan on; tästä mä oon varma. God is just, eli jumala vaan on. Ich bin nur. Se seuraa sen hyvyydestä [vai oliko se toisinpäin?]; miehen vääryys ei ole Jumalan työtä, vaan sen omaa; se moraalinen oikeus joka on filosofien tavallinen moite Sallimuxelle on mulle todistus sen olemassaolosta. Mutta miehen oikeus on että jokainen saa ansionsa mukaan; Jumalan oikeus muodostuu että se vaatii meiltä tiliä siitä mitä se on meille antanut. ellauri115.html on line 707: Jos mä olen onnistunut erottamaan nää attribuutit joista mulla ei ole absoluuttisesti mitään ideaa, niin se on väistämättömien päättelyiden muodossa,, ja käyttämällä oikein päätäni; mutta mä tähdennän niitä ymmärtämättä mitään, joa loppujen lopuxi emmä väitä yhtään mitään. Turhaan mä sanon Jumala on sellanen tai tällänen, mä tunnen sen, mä koen sen, mutta siltikään mä en ymmärrä miten se voi olla sellanen. ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin. ellauri115.html on line 713: Meidän tekojen moraliteetti on vaan tuomioita jotka ize muodostamme niistä. Jos hyvä on hyvä, sen pitää olla hyvä meidän sydämen pohjamudissa yhtä hyvin kuin meidän teoissa; ja eka palkinto oikeudessa on tietoisuus että me toimitaan oikeuden mukaisesti. Jos moraalinen hyvä on meidän luonnon mukaista, mies voi olla mielenterve ja hyväkuntoinen kun hän on hyvä. [OK, tää kaveri ei niele perisyntiä, pää pois! huutaa patakuningatar.] Jos ei ole niin, ja jos mies on lunnostaan paha, se ei voi lakata olemasta paha madännyttämättä luonnettaan, ja hyvä siinä on luonnottomuutta. Jos se on tehty harmittamaan kamu-luotujaan, kuten susi on tehty nielemään saaliinsa, hamaani mies olisi yhtä vääristynyt otus kuin säälittävä susi; ja pelkkä miehuus aiheuttaisi katumusta. [Vittu Janne vedä välittömasti käteen, tää on taas tätä homo-on-homolle-susi tuubaa! Onnex onnex susi ei sentään ole sudelle yhtä homo.] ellauri115.html on line 715: Mun nuori ystävä, kazotaampa polvihousuihin, pannaan syrjään kaikki henk.koht. ennakkoluulot ja mennään tonnne kamariin kokeilemaan mihkä suuntaan meidän taipumuxet johtaa meitä. Tykätäänkö me enemmän toisten kärsimyxistä kuin niiden iloista? [Hmm nojaa...] Onko miellyttävämpää tehdä ystävällinen teko vaiko epäystävällinen, ja kumpi jättää hauskemman muiston jäljestään? Mixi sä tykkäät teatterista? Nautitko rikoxista jotka näet? [Aika monet kyllä.] Itketkö rangaistusta joka tuomitaan rikolliselle? [No ei, vrt. edellä.] Noi sanoo että meitä ei kiinnosta muu kuin oma etu; kuiteskin me saadaan lohtua kärsimyxiin viehättävistä ystävättäristä ja humanitäärisestä avusta; ja nautinnoissakin oltaisiin liian yxinäisiä ja kurjia ellei meillä olis ketään joille niistä kerskua. ellauri115.html on line 720: Tässä maailmassa on paljon pahoja miehiä, mutta on vähän näitä kuolleita sieluja [But cf. Gogol op.cit.] jotka jahtaa vaan omaa etua, tunnottomina kaikelle joka on oikein ja hyvin. Me riemuitaan epäoikeudenmukaisuudesta vaan kun se on meidän oman edun mukasta [ditto oikeudenmukaisuudesta; useimmille "epistä" tarkoittaa nimenomaan että on ize jäänyt pitelemään tikkua]; jokaisessa muussa tapauxessa toivotaan että viattomia suojellaan. Jos me nähdään joku väkivallanteko tai epäoikeudenmukaisuus kaupungissa tai maaseudulla, meidän sydämmet liikuttuu heti pohjia myöten välittömästä kiukusta ja vihasta, joka käskee meitä menemään apuun sorretuille [tosin kummat on niitä sorrettuja on ihan kazojan silmässä]; mut meitä hillizee vahvempi velvoite, ja laki ottaa meiltä oikeuden suojella viattomia. Toisaalta, jos joku armon tai avokätisyyden teko sattuu silmään, mitä kunnioitusta ja rakkautta se herättääkään meissä sivustakazojissa! Exme sanota izellemme "mä olisin voinut tehdä ton izekin, muttei sattunut olemaan kukkaro mukana"? Mitä se meille meriteeraa oliko 2000v sitten yx mies oikeassa tai väärässä? ja me luetaan samalla innolla antiikin historia kuin eilisen lehteä. Mitä Catalinan rikoxet on mulle? En mä siitä uhritu. Mixmä sitten kammoxun sen rikoxia ihankuin se tulis tänään telkasta? Me ei vihata pahoja vaan sen takeen mitä ne tekee meille, vaan koska ne on vaan pahoja. Eikä me haluta vaan olla ize onnellisia, vaan me halutaan meidän kaverienkin olevan lähes yhtä onnellisia, eikä tää onni paljon haittaa meidän omaa onnea, jos se on kohtuu pienempi se vaan kasvattaa meidän onnea. Loppuvetona, haluammepa tai emme, me säälitään onnettomia; kun me nähdään niiden kärsivän me kärsitään vähän izekin, ei me niitä mieluusti kazella. Jopa pahimmilla pahixilla on vähän tätä vaistoa, ja se usein johtaa ne ristiriitoihin. Ryöväri joka ryövää turistin, antaa sen liian isot vaatteet köyhille; julmin murhaaja antaa hajusuolaa pyörtyneelle naiselle. ellauri115.html on line 722: Miehet puhuvat katumuxen äänestä, piilorikosten salaisesta rangaistuxesta, jonka avulla rikoxet usein paljastuu, tai sitten niillä kerskumisesta. Alas yliminä! Kukapa ei olis kuunnellut kiusaxeen sen kuiskutusta. Puhun kokemuxesta, ja mä mielelläni kuristaisin tän komentelevan tunteen joka aiheuttaa mulle niin paljon kärsimystä. Mutta on toteltava luonnon kuzua ja käytävä kusella kun kusettaa; sä näät että sen ies on keveä ja kun me kuunnellaan tota ääntä meillä on hyvä päänalunen. Pahis pelkää ja juoxee karkuun sitä; se haluis päästä eroon izestään; sen ahistuneet silmät vilkuu ympärille ja ezii jotain viihdettä; ilman katkeraa satiiria ja moukkamaista läpänheittoa se olis aina surullinen; toi ivanauru on sen ainut nautinto. Toisin vanhurskas mies, joka löytää rauhan omista pöxyistään; se on yhtä iloinen yxin kuin seurassa, sen tyydytys ei riipu niistä jotka sitä lähestyy, sen housuihin mahtuu vaikka kuinka monta sellaista. ellauri115.html on line 724: Heitä kaze kaikkiin maailman osakuntiin; lue jokainen historianide; keskeltä näitä omituisia ja julmia palvonnan muotoja, näiden hämmästyttävän moninaisten tapojen ja tottumusten joukosta löydät aina samat oikean ja oikeuden ideat; kaikkialla samat moraliteetit, samat hyvän ja pahan ideat. Vanah pakanismi synnytti kauheita jumalia jotka alennettiin sittemmin perkunoixi, jumalat jotka vaan tarjosivat ylimmän onnen kuvana rikoxia tehtävixi ja himoja tyydytettävixi. Mutta turhaan pahe lähti jumalten kämpästä niiden henkkarit mukana; moraalivaisto ei hyväxynyt niitä miehen sydämmeen. Kun Juppiterin rivoiluja juhlittin, Xenokrateen pidätyskykyä kunnioitettiin; siivo Lukretius ihaili häpeämätöntä Venusta; julkea roomalainen uhrasi Pelolle; se kuzui jumalaa joka leikkas isältänsä kikkelin, ja kuoli mukinoitta oman isänsä käsissä. Mitä arvottomimpia jumalia palvoi jaloimmatkin heppulit. [En nyt viizi tässä mennä Barukin mainizemiin puupääjumaliin.] Pyhä luonnonääni oli kuuluvampi kuin jumalien ääni, se voitti kunniasijan maalla ja kaupungissa; se näytti lähettävän syyt ja syylliset yhtä lailla taivaaseen. [Häh?] ellauri115.html on line 726: Siis meidän sydänten pohjakerroxdessa on synnynnäinen oikean ja hyveellisen käsite, jolla meidän maximeista riippumatta me arvioidaan omia ja toisten tekoja hyvixi tai pahoixi; ja tää periaate on toi omatunto. [Aika usein omat on kyllä hyviä ja toisten pahoja, vaikkei välttämättä aina.] ellauri115.html on line 728: Mutta tässä koen mä kuulen mutinaa kaikilta ns. viisailta miehiltä. Lapselliset erroiri, kasvantaviärät ennakkoluulot, ne huutaa kesken konserttia! Ei apinan mielessä ole muuta kuin mitä se on oppinut kokemuxesta; ja me tuomitaan kaikkea vaan hankittujen ideoiden perusteella. Ne jaxaa jauhaa tätä; ne jopa uskaltautuu hylkäämään kaikkien kansojen selvän ja universaalin yhteisen kannan, ja asettaa tätä apinalauman hämmästyttävää yximielisyyttä vastaan jotain hämäriä poikkeuxia jotka ne tietää vaan ize; ikäänkuin koko luonnon terendi voitas tehdä tyhjäxi vaan yhden osakunnan [esim Israel] vastaesimerkillä, ja ikäänkuin joidenkin hirveyxien olemassaolo tekisi lopun koko lajista. [No siltähän tää alkaa vähän näyttää...] Mut minkä tautta spektikko Montaigne yrittää löytää jostain hämärältä maailmankulmalta tavan joka on vasten perittyjä oikeuskäytäntöjä? Mitä varten se uskoo mitä epäuskottavimpia turisteja, ja kieltäytyy uskomasta meidän suurimpia kirjailijoita? Pari outoa ja epäilyttävää tapaa, joilla on paikalliset syyt joita me ei vaan tunneta; tekeekö nää tyhjäxi yleisin päätelmän joka perustuu maailman kaikkien osakuntien yleissopimuxeen, jotka eroaa kaikilla muilla tavoilla mut on samaa mieltä tästä? Voi vittu Montaigne, sä olet olevinasi niin totuudenkaltainen ja rehellinen; ole vilpitön ja todennäköinen, jos filosofi voi olla sellainen, ja kerro mulle onko mitään maalman maata missä on rikos pitää sanansa, olla armollinen ja avokätinen, missä hyvää miestä pilkataan, ja petkuttajaa kunnioitetaan. [Epistä! Ranskaa ei lasketa, eikä Voltairea.] ellauri115.html on line 730: Oman edun tavoittelu, niin sanotaan, saa kaikki sopimaan yhteisestä hyvästä. Mutta miten sitten hyvä mies suostuu tekemään sen omaxi vahingoxeen? [Onx tää oikea kysymys? No ei kai, se on vaan retorinen.] Meneex joku kuolemaan oman edun edestä? Tietysi jokainen ajaa omaa etuaan, mutta ellei ole sellasta asiaa kuin moraalinen hyvä mukana geimeissä, oma etu voi vaan selittää pahojen tekemisiä; ehket sä välitäkään meistä muista. Filosofia joka ei löydä paikkaa hyville teoille olis liian ällöttävä; sä humaisit että pitää aina löytää joku ikävä tarkoitusperä, joku paha motiivi, haukkua Sokratesta ja mustamaalata Regulus [kekäs se nyt oli? Ei sunkaan hippiäinen? ei eikä samanniminen tähtikuvio, vaan joku kenraali, kts. alla.] Jos sellaiset sotilasopit joskus juurtuisi tänne meille, luonnonääni, järjenäänen lisäxi, aina napisisi niitä vastaan, kunnes kukaan sellasen opin kannattaja ei voisi enää löytää verukkeita sen peukutuxelle. ellauri115.html on line 732: Marcus Atilius Regulus (kuoli mahdollisesti 250 eaa.) oli Rooman tasavallan konsuli ja sotilasjohtaja, joka nähtiin Roomassa sankaruuden esikuvana. Perimätiedon mukaan Regulus pysyi vangittuna Karthagossa kunnes hänet lähetettiin Roomaan neuvottelemaan joko rauhasta tai vankienvaihdosta. Hänen kerrotaan vaatineen senaattia kieltäytymään Karthagon ehdotuksista, minkä jälkeen hän noudattaakseen vapauttamisensa ehtoja palasi vankeuteen Karthagoon huolimatta roomalaisten vastustuksesta. Hänen vangitsijoidensa kerrotaan nopeasti kiduttaneen hänet kuoliaaksi. Reguluksen toiminta nähtiin osoituksena sankarillisesta kestävyydestä. Paras aikakautta käsittelevä säilynyt lähde, kreikkalainen historioitsija Polybios (n. 203–118 eaa.) ei mainitse Reguluksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista, mutta se mainitaan vuonna 129 eaa. konsulina toimineen Gaius Sempronius Tuditanuksen fragmenteissa. Jotkut historiantutkijat ovat arvelleet, että kertomus Reguluksen kiduttamisesta olisi keksitty puolustamaan sitä, että Diodoros Siculuxen mukaan roomalaiset kiduttivat kahta karthagolaista sotavankia Reguluksen lesken käskystä. ellauri115.html on line 734: Ei ole osa mun lukujärjestystä ruveta nyt metafyysisiin pohdintoihin joista meistä kumpikaan ei tajuaisi pätkääkään, keskusteluihin jotka ei oikeasti johda mihinkään. Olen jo kertonut sulle etten huoli filosofoida sun kaa, vaan autan sua konsultoimaan omaa verenkiertoelintä. Jos kaikki maailman filosofit osoittais että mää oon väärässä, ja sun mutu sanoo et mää oon oikeessa, se riittää mulle. ellauri115.html on line 740: ] Mikä sitten onkin meidän olemien syy, se on hoidellut meidän hengissäpysymisen antamalla meille fiilixet jotka sopii meidän luonteeseen; eikä kukaan voi kieltää että ne ainakin on synnynnäisiä. Nää fiilixet, mitä ainaskin muhun tulee, on izerakkaus, pelko, kipu, kuolemanpelko, mukavuudenrakkaus. Eikä voi millään epäillä, että apinat ei olis luonnostaan sosiaalisia, ainaskin kykeneviä siihen, eikä se ole sitä muuten kuin toisten synnynnäisten fiilisten takia, jotka on lajinomaisia; sillä jos vaan fyysinen hyvinvointi olis kyseessä, me varmasti hajauduttaisiin eikä keräydyttäis laumaxi.Mutta omantunnon liikevoima johtuu tästä kaxipiippuisesta miehen relaatiosta izeensä ja velipoikiin. Hyvää ei voi olla rakastamatta; tää tieto ei ole synnynnäistä, mutta kun järki johtaa sen havaizemaan sen, sen omatunto pakottaa sen rakastamaan sitä; tää fiilis on synnynnäistä. ellauri115.html on line 742: Niin että mä en usko, nuori ystäväiseni, että on mahdotonta selittää omantunnon välitöntä voimaa meidän oman luonnon tuloxena, järjestä riippumatta. Ja vaikka se olis mahdotonta, se on tarpeetonta; sillä ne jotka kieltää tän periaatteen, jonka kaikki muut maailmassa hyväxyvät, eivät ole todistaneet ettei sellaista ole; ne tyytyy vaan väittämään, ja kun me väitetään että sitä on, on meillä ihan yhtä hyvä perustelu kuin niillä, ja meillä on sen lisäxi todistaja omassa masussa, omantunnon ääni, joka puhuu puolestaan. Jos tuomion ekat säteet sokaisee meitin ja sekottaa meidän näkemät kohteet, odotetaan kunnes heikko näkömme kirkastuu ja havistuu, ja järjen valossa me pian nähdään just näää kohteet kuten luonto on aina näyttänyt ne meille. Tai ollaxemme yxinkertaisempia ja vähemmän uhoovia; tyydytään masussamme tuntuviin ekoihin fiilixiin, koska tiede tuo meidät aina niihin takaisin, ellei se ole harhaista. ellauri115.html on line 744: Omatunto! Omatuntoo! Järki hoi, äly älä jätä! Jumalallinen vaisto, taivaan kuolematon iäni, varma opas otuxelle joka on tietämätön ja tosiaan aika näiverö, kuitenkin suht intelligentti ja vapaa kuin sveiziläinien; erehtymätön hyvän ja pahan tuomari, joka tekee miehestä vähän kuin Jumalan! Sussa on miehen luonnon erinomaisuus ja sen tekojen moraalisuus; ilma sua mä en löydä izestäni mitään joka nostais mut muiden elukoiden edelle - ei muuta kuin surullinen etuoikeus exyillä yhdestä errorita toiseen, apuna ohjastamaton ymmärrys ja järki jolla ei ole mitään periaatteita. ellauri115.html on line 748: Miten usein mun tutkimusten aikana mä olen kyläsftynyt mun oman sydämen kylmyyteen! [Ei tarvi arvata, tääkin oli retorinen kysymys.] Miten usein on suru ja väsymys kaataneet myrkkynsä mun ekoihiin mietiskelyihin ja tehneet niistä mulle vihattavia! Mun maho "sydän" ei tuottanut muuta kuin heiveröisen nykäyxen ja laimeaa totuudenrakkautta. Mä sanoin näin izelleni nimittäin: Mix mä ponnistaisin löytääxeni olematonta? Moraalinen hyvä on piippu-uni, aistien nautinnot on ainoasti oikeasti hyvää. Kun me on menetetty maku sielunnautintoihin, kuinka vaikeaa on saada se takaisin! [Älä vastaa] Miten paljon vaikeampaa on hankkia se jos meillä ei ole sitä koskaan ollut! Jos olis ketään niin kurjaa ettei olis koskaan tehnyt mitään mitä se voisi muistella mielihyvällä, ja joka tekisi sen iloisexi että tuli elettyä, sellainen mies ei voisi tuöntea izeään, ja ilman hyvän tietoa, johka se on luponnostaan kykenevä, se olis pakotettu pysymään ilkeydessään ja olis aina kurjalistoa. Mutta uskozä että on edes 1 mies maan pääl joka olis niin paska ettei se olis koskaan edes tuntenut kiusausta olla kiltti? Tää kiusaus on niin luonnollinen, niin mukava, että on mahdotonta aina vastustaa sitä; ja ajatus sen suomasta nautinnosta riittää tuomaan sen koko ajan mieleen uudestaan. Valitettavasti on aluxi vaikeaa saada siitä tyydytystä, kuten Rolling Stonesit sanovat; meillä on tukku syitä kieltäytyä seuraamasta syädämen taipumusta; varovaisuus, nk., rajoittaa sydämen oman izen rajojen sisäpuolelle; tuhat yritystä tarvitaan että pääsee siitä häkistä. Hyväntekemisen ilo on hyvin tehneen palkkio, ja meidän pitää ansaita se palkkio ennenkuin se myönnetään. Mikään ei ole makeampaa kuin omenahyve; mutta me ei tiedetä tätä ennenkuin me ollaan sitä maistettu. Kuten sadun Proteus, se ensin ottaa tuhat hirmuista muotoa kun se yrittää meitä halata, ja näyttää todellisen naamataulunsa vaan niille jotka ei päästä irti siitä. ellauri115.html on line 750: Mun luonnolliset tunteet, jotka puhuu yhteisestä hyvästä, ja mun järki, joka puhuu vaan musta izestä on aina riidoissa, ja mä olisin ajelehtinut elämän läpi alituisessa epävarmuudessa, vihaten pahaa, rakastaen hyvää, ja aina sodassa izeni kaa, jos mun sydämmeni ei olis saanut lisä läpivalaisua, jos se totuus joka määrää mun mielipiteet ei olis myös asettanut mun käytöstä, ja saanut mua rauhoittumaan. Järki yxin ei ole riittävä perusta miehekkyydelle; mikä sokkeli vois löytyä? Miehekkyys on järjestyxenrakkautta. Mutta voiko tää rakkaus voittaa mun omanvoitonpyyntiä, ja pitäiskö sen edes voittaa sitä? Antakoot ne mulle selvän ja riittävän syyn tälle preferenssille. Niiden niinsanottu periaate on ize asiassa vaan sanaleikkiä; sillä mä sanon myös että pahe on järjestyxenrakkautta, toisella tavalla nähtynä. Missä vaan on fiilistä ja älyä, siellä on jonkinlaista moraalista järjesystä. Ero on tää: hyvä mies järjestää elämänsä suhteessa kaikkiin muihin miehiin; paha järjestää sen vaan izeensä nähen. Jälkimmäinen keskittäää kaikki asiat izensä ympärille, toinen mittaa reviirinsä säteen ja haukuskelee sen aidalla. Siten sen paikka riippuu yhteisestä keskuxesta, joka on Jumala, ja kaikista samankeskisistä ympyröistä jotka on sen erinazaisia luotuja. Ellei ole Jumalaa, ilkeä on oikeassa ja hyvä mies on vaan taulapää. ellauri115.html on line 752: Mun lapsi! Jospa jonakin päivänä tuntisit mikä taakka poistuu kun, stikun sä oot luodannut ihmisajatusten turhuuden ja maistanut hapanta passiohedelmää, löydät lopulta ihan käden ulottuvilta viisauden kinttupolun, tämän elämän pakkotyön palkkion, sen onnen lähteen jota et uskonut löytäväsi. JOkainen luonnonlain velvollisuus, jonka miehen vääryys oli melkein hinkannut pois mun sydämmestä, on kaiverrettu sinne, toisen kerran sen ikuisen oikeuden tähden joka panee mulle nää verot ja kazoo miten mä maxan ne. Mä tunnen izeni vaan Lujaapierevän instrumentixi, joka haluaa hyvää, joka esittää sitä, joka tekee juttuja mun omaxi hyväxi kunhan mä jelpin sitä, ja käytän näennäistä vapauttani oikein. Mä alistun sen järjestämään järjestyxeen, varmana että yx päivä mä vielä nautin siitä ja löydän siitä onneni; sillä mitä makeampaa iloa on kuin tää, et tuntee olevansa ratas kellossa missä kaikki toimii kuin hieno sveiziläinen kronometri? Kivun saalinakin kestän sen kärsivällisesti muitaen, että se loppuu pian, ja että se tulee ruumiista joka ei edes ole mun. Life is hard and then you die. Jos mä teen salaa jonkun hyvän työn, mä tiedän et partiojohtaja näkee sen, ja mun käytös tässä maailmassa on etumaxua tulevaan. Kunmä kärsin epäoikeutta, mä sanon izelleni, että Lujaapierevä joka tekeee kaiken oikein palkizee muzit myöhemmin; mun kivulias tarpeenteko, mun köyhyys, tekee vaan kuolemasta vähemmän sietämättömän. Sen vähemmän on siteitä katkottavana kun mun vuoronumero tulee nahkurin orrelle. ellauri115.html on line 754: Mixmun sielu on mun aistien alainen, ja vankina tässä bodyssa jossa se on orjuutettuna ja ryppääntyneenä pienexi rytyxi? Enpäs tiedäkään; onko Lujaapierevä nyt tietoinen mun tilanteesta? Mut mä voin ilman hätiköintiä uskaltautua esittämään vaatimattoman arvauxen. Mä sanon izelleni: jos miehen sielu olis pysynyt vapaana ja viattomana, mitäs ansiota sitten olis sillä eze olis rakastanut ja totennut järjestystä joka oli jo aikaansaatuna, järjestystä, jota se ei edes olis voinut yrittää häiritä? Se olis onnellinen toki toki, mutta sen onni ei voisi saavuttaa ihan hekumanhuippua, nimittäin hyveellisyydestä tulevaa ylpeyttä, ja hyvän omantunnon läpytystä sisällä; se olis vaan kuin jotkut enkelit, ja varmastikin hyvä mies on jotain enemmän kuin ne, nehän on vaan Lujaapierevän lakeijoja ja ovimiehiä. Kuolevaiseen ruumiiseen sitaistuna siteillä jotka ovat yhtä merkillisiä kuin vahvoja, sen huoli tän ruumiin ylläpidosta houkuttaa sielua ajattelemaan vaan izeään, ja antaa sille mielenkiinnon aiheen joka on vastakkainen asioiden yleiselle järjestyxelle, jonka se kyllä voi vielä tietää ja rakastaakin vähän; tässä tilanteessa vapauxien oikeasta käytöstä tulee samalla kertaa ansio ja sen palkkiio; siinä se valmisteleee izelleen loputonta onnea, vastaustaessaan maanpäälisiä passiohedelmiä ja seuratessaan alkuperäisiä GPS-lukemia. ellauri115.html on line 756: Jos vieläpä siinä matalassa asemassa mihin meidät on asetettu tässä elämässä meidän ekat impulssit on aina hyviä, jos meidän paheet on omatekoisia, mix me valitettaisiin että ne on meidän mestareita? Mix me syytettäisiin Luojaa pahoista jotka ollaan ize luotu, ja vihollisia jotka me ollaan ize aseistettu izeämme vastaan? Äh, jätetään mies pilaamattomaxi; se huomaa olevan aina helppoa olla hyvä ja se on aina onnellinen ilman katumuspilleriä. Syylliset, jotka sanoo että ne on ajettu rikollisuuteen, on valehtelijoita yhtä paljon kuin pahantekijät; miten ne voi jättää huomiotta että niiden valittama heikkous on niiden omaa työtä; että niiden aikaisimmatkin törkeydet oli niiden oman tahdon aikaansaannosta; että toivomalla kiusauxeen lankeemista ne lopulta antaa niille perixi tahtomattaankin ja tekee niistä vastustamattomia? Epäilemättä ne ei voi enää välttyä olemasta heikkoja ilkimyxiä, mutta niiden ei tarvinnut tulla heikoxi ja ilkeixi, izepä hyppäsivät siihen siniseen maalisammioon. Doh, miten helppoa olis pitäämopo käsissä ja passiohedelmät piilossa, tässäkin elämässä, jos silloin kun tavat ei vielä olleet muodostuneet, mieli laajentumisvaiheessa, olisimme voineet pitää kiinni sellaisista jutuista kuin meidän olis pitänyt, arvostaaxemme oikein sitä mitä ei tiedetä; jos me oikeesti haluttaisiin oppia, ei vaan six että loistettaisiin toisten silmissä, vaan että meistä tulis viisaita ja hyviä ihan luonnonmenetelmällä, et me oltaisiin onnellisia maxaessamme veroja. Tästä työhuoneesta tulee ikävystyttävä ja tuskaisa, koska me ei edes yritetä sitä ennenkuin me ollaan jo paheen ruostuttamia ja passiohedelmien orjia. Meidän tuomiot ja meidän arvon mittatikut määräytyy ennenkun meillä on tietoa hyvästä ja pahasta, ja sit me mitataan kaikkia asioita tällä väärällä mittatikulla, eikä arvosteta mitään sen oikeasta hinnasta. [Joo tää on taas tätä keskustaoikeistolaista "oman onnensa seppä" sepustusta. Kylnää sit on ennustettavia!] ellauri115.html on line 764: Hyvä pappi oli puhunut passiohedelmään; hän ja minä olimme tunnekuohuissa. Musta näytti kuin mä olisin kuunnellut jumalallista orgasmia kun se lauloi mulle virsikirjan alusta ja opetti mulle jumalille pyllistelyä. Mä näin tukun vastalauseita jotka voisi nousta tästä; kuitenkaan mun viitan kätköstä ei noussut mitään sen tapaista, sillä huomasin että ne olis enemmän sekottavia kuin vakavia, ja että mun kallistuskulma oli muutenkin jo siihen päin. Kun se viittilöi mulle omantunnon semaforilla, mun oma omatunto toimi kuin heijastimena. ellauri115.html on line 774: Olen aina intohimoisesti rakastanut melomista kirkkoveneellä. Kumpu tarjoaa mainion ympäristön kaneille jotka saavat siellä lisääntyä rauhassa. Kerroin tästä ideasta tilanhoitajalle joka tuotatti sinne kaikki, tyttärensä, vaimonsa ja sisarensa. Terska ja minä menimme juhlallisesti sinne myös. Ne alkoivat lisääntyä jo ennen pois lähtöäni. Tämän pienen siirtokunnan perustaminen oli suurta juhlaa, olin kuin pieni kolonialisti levittämässä vieraslajeja. Tunsin izeni ylpeäxi kuin astronauttien peräsmies johtaessani kanini tilanhoitajan vaimon isolta kaninkololta tyttären pienelle. Veden edestakainen aaltoilu säesti mun edestakaisia liikkeitä ja saivat mut nautinnollisesti tiedostamaan olemassaoloni. Ei tarvinnut kahdesti miettiä kuten mamanin aikana, minua keinuttava jatkuva edestakainen liike vangizi minut siinä määrin että tilanomistajan vaimon tullessa rajusti jouduin väkisin riuhtaisemaan izeni sieltä pois. ellauri115.html on line 783: Lukemattomien loukkausten ja pohjattoman halpamaisuuden ahdistellessa joka puolelta epäilyt joskus horjuttivat uskoani ja häirizivät rauhaani. Mitä iloa on illuusiosta johon ei usko kukaan muu kuin minä ize? Tarvittaisiin illuusio joka saisi noi pirulaiset nöyrixi! ellauri115.html on line 785: Hemmetti etmä olen sitten puhdasrotuinen piilonarsisti! Varsinainen vilijonkka! Tuija Välipakan kirjasessa Sata hauska tappa tappa sielu - Kansa taisteli miehet kertovat kerrotaan siitä näin. ellauri115.html on line 792: Molempia narsistityyppejä yhdistää tunteiden säätelyn vaikeus ja puutteellinen kyky empatiaan. He ovat kiintymystyyliltään vältteleviä ja turvattomia sekä kohtuutonta kritiikkiä jakelevia puolisoita äitejä ja isiä. Ne voivat helposti jopa potkaista lapset löytöeläinklinikalle. Voidaan sanoa että suurellinen narsisti vahingoittaa käytöxellään muita, haavoittuva narsisti myös ja ennen kaikkea izeään. JJ tuli vanhemmiten katumapäälle ja eziskeli turhaan kadonneita poikasiaan. ellauri115.html on line 805: as Simonides puts it, and since all human nature bears its crop of contention, jealousy, and envy, ellauri115.html on line 811: What is to hinder a man from taking his enemy as his teacher without fee, and profiting thereby, and thus learning, to some extent, the things of which he was unaware? For there are many things which an enemy is quicker to perceive than a friend (for Love is blind regarding the loved one, as Plato says), and inherent in hatred, along with curiosity, is the inability to hold one´s tongue. ellauri115.html on line 823: Rusoo ei noudattanut muita sääntöjä kuin luontonsa yllytystä. Size valehtelee ummet lammet peitelläxeen häpeää. Tunnustaisin heti jos siitä ei tulisi lisähäpeää, mutta ainahan sitä tulee, joten jatkan mytomaniaa. ellauri115.html on line 824: Se kexii puheenaiheita saadaxeen olla äänessä. Tätä tyyppiä esiintyy Sysmän itänaapurien joukossa. Keskustelu etenee nopeammin kuin ajatus, on pakko vetää nopeasti hatusta. ellauri115.html on line 826: Odottava äiti kysyi pahanilkisesti Jannelta oliko sillä lapsia. Janne kielsi punaisena kuin tomaatti. Esprit d'escalier tuli jälkijunassa: tuo on epähieno kysymys vanhallepojalle. Mixen vaan vastannut että noin 5 lehtolasta mutten tiedä mihin panin ne. Koska olen pelkuri. ellauri115.html on line 829: Jatko-osaan Janne on säästänyt muutamia omakehuja. Kerran se ei kannellut kun kamu vahingossa lytisti sen sormia vähän mankelissa. Toisen kerran se riiteli kroketista kamun kanssa joka mätkäs sitä päähän krokettimailalla. Janne ei raportoinut väärinkäytöstä. Kummallakin kerralla kamu nöyrästi myönsi syyllisyytensä ja pyysi armoa. Onkohan nääkään nyzit totta, jää miettimään. ellauri115.html on line 834: A specimen of Fontaine's mal à propos remarks. A brother of Boileau, who was a doctor of the Sorbonne, pronounced one day, before La Fontaine and two or three others, a long eulogy upon St. Augustine. The fabulist, whose mind had been running upon a very different author, and who had but little idea of the distinction to be observed between writers on sacred and profane subjects, interrupted the doctor to ask whether he thought St. Augustine a greater genius than Rabelais. The theologian contented himself with the reply, “Take care, M. La Fontaine, you have put on your stockings the wrong side out!” Sepalus on persepuolella. ellauri115.html on line 843: Barukin kirja (aiemmin Baarukin kirja; m.kreik. Βαρούχ, Barūkh) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakiin eikä varsinaiseen protestanttisten Raamattujen kaanoniin. ellauri115.html on line 845: Kirja on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja ystävän Baruk ben Neriahin mukaan. Varmaa tietoa kirjoittajista ei kuitenkaan ole. Kirja lienee ollut olemassa yhtenäisenä kokonaisuutena 100-luvulla eaa. Se on luultavasti kirjoitettu alun perin arameaksi tai hepreaksi. ellauri115.html on line 849: Tämä kirja on kyllä nöyrä, vaikka kuka tämä Baruk olis ollut; sillä ei se ole uskottava, ettei propheta Jeremian palvelian, joka myös Barukiksi kutsuttiin, jolle tämä lähetyskirja omistetaan, pitänyt oleman korkiamman ja rikkaamman hengessä, kuin tämä Baruk on; ei myös sovi vuosiluku yhteen tekoin kanssa. Ei kuitenkaan ole tämä ilman hyödytystä tähän pantu muiden sekaan, että se kirjoittaa niin kovin epäjumalan palvelusta vastaan, ja muistuttelee Moseksen lakia. ellauri115.html on line 871: 18. He sytyttävät niiden eteen lamppuja, ja paljon enemmän kuin itse eteensä, ja ei ne kuitenkaan näe; ne ovat niinkuin malat huoneessa. ellauri115.html on line 872: 19. Ja matelevaiset madot maan päällä syövät heidän sydämensä ja vaatteensa, ja ei ne kuitenkaan mitään tunne. ellauri115.html on line 876: 23. Kulta, joka niiden päälle pantu on kaunistukseksi, ei se kiillä, jos ei ne ruosteesta perata; ja kuin ne valettiin, ei ne mitään tunteneet. ellauri115.html on line 877: 24. Kaikkinaisesta kalliista aineesta ovat ne tehdyt, joissa ei kuitenkaan ole henkeä. ellauri115.html on line 886: 33. Joko hyvää eli pahaa niille tehdään, niin ei ne kuitenkaan taida kostaa, eikä asettaa ketään kuninkaan virkaan, eli panna pois. ellauri115.html on line 894: 41. Ja vaikka he tietävät, ettei sillä ole henkeä, kuitenkin juoksevat he niiden tykö. ellauri115.html on line 903: 50. Sillä ei ne kuitenkaan muu ole, kuin puujumalat, kullatut ja hopialla silatut; sentähden taidetaan tästälähin kyllä tietää, että se on petos, kaikille pakanoille ja kuninkaille ilmoitettu, että ei ne ole jumalat, vaan ihmisten käsillä tehdyt, ja ei niissä ole yhtään Jumalan työtä. ellauri115.html on line 927: Barukin kirjan loppu. Tässä on nyt se väärinkäsitys, että babiaanien puukuvat olis jotenkin kertakäyttösempiä kuin Israelin porukoiden pyhät esineet. Ei ne ole sen kummempia kuin liiton arkit, pyhät kirjat tai ikonit, joista tehdään tarpeen mukaan kopioita jotka vihitään "pyhixi" ja ovat sen aikaa "pyhiä" kunnes ne korvataan uudemmilla kopioilla. ellauri115.html on line 934: The ideas of Socinianism date from the wing of the Protestant Reformation known as the Radical Reformation and have their root in the Italian Anabaptist movement of the 1540s, such as the anti-trinitarian Council of Venice in 1550. Lelio Sozzini was the first of the Italian anti-trinitarians to go beyond Arian beliefs in print and deny the pre-existence of Christ in his Brevis explicatio in primum Johannis caput – a commentary on the meaning of the Logos in John 1:1–15 (1562). Lelio Sozzini considered that the "beginning" of John 1:1 was the same as 1 John 1:1 and referred to the new creation,[citation needed] not the Genesis creation. His nephew Fausto Sozzini published his own longer Brevis explicatio later, developing his uncle's arguments. Many years after his death in Switzerland, Sozzini consulted with the Unitarian Church in Transylvania, attempting to mediate in the dispute between Frankenstein and Count Dracula. ellauri115.html on line 946: The most distinctive element in Socinian, as opposed to Arian, Christology is the rejection of the personal pre-existence of Christ. The theme of Christ's preexistence occurs repeatedly in the Racovian Catechism, with detailed discussion of disputed verses, such as: ellauri115.html on line 960: The Racovian Catechism makes muted reference to the devil in seven places which prompts the 1818 translator Thomas Rees, to footnote references to the works of Hugh Farmer (1761) and John Simpson (1804). Yet these references are in keeping with the somewhat subdued handling of the devil in the Biblioteca Fratrum Polonorum. The Collegia Vicentina at Vicenza (1546) had questioned not only the existence of the devil but even of angels. Word has it that the personal boll weevil was none other than Sozzini himself. ellauri115.html on line 970: Kun valoin Rauhixen ikuisten vessanportaiden perustaa betonista, tuli pikku Max noin 5v siihen ja ja halusi mennä pikku saappaillaan kävelemään pehmeässä sementissä. Sopiiko, sopiiko? se kysyi ja meni sitten sinne tallustelemaan. Sanoin EI! EI! EI SOVI! mutta siitäpä se vähät välitti. Se piti lopulta yxinkertaisesti vaan nostaa sieltä pois. Sille sana "sopiiko?" oli vaan joku sana joka pitää sanoa ennenkuin tekee mitä lystää. Tai Niklaxen "Puheenvuoro!" Mähän sanoin puheenvuoro! Tai Alexander Stubbin "Sori siitä", sana joka pitää sanoa jos jää kiinni kusetuxesta. Valitettavasti, sanon vaikken valita. Olen vaan pahoillani että huomasitte. Taikasanoja, stiiknafuulia (YÄK, siinäpä ällö tarina Teuvo Pakkalalta). Sanahelinää, pelkkää semantiikkaa. ellauri115.html on line 972: Yhteiskuntasopimus on yleinen eettinen julkisen moraalin yhteiskuntafilosofinen perustelu, jonka mukaan luonnontilassa olevat ihmiset solmivat keskenään sopimuksen, jolla he perustavat valtion. Sopimuksessa määritetään kansalaisten ja valtion oikeudet ja velvollisuudet. ellauri115.html on line 973: Alun perin termiä käytti Jean-Jacques Rousseau teoksessaan Yhteiskuntasopimuksesta. Yhteiskuntasopimuksen perusidean mukaista valtioihannetta kannattivat häntä ennen kuitenkin jo Thomas Hobbes, John Locke ja Hugo Grotius. 1900-luvulla yhteiskuntasopimusperinnettä on edustanut John Rawls. Se tietämättömyyden pyllyverhokaveri. Hyvin ällö ja epis oikispää. ellauri115.html on line 976: 2010-luvulla yhteiskuntasopimusta on käytetty Suomessa myös työmarkkinapoliittisena käsitteenä, eli heikkenevän työväenliikkeen kyykytyxen astalona. Kikyloikan synonyymina. Nyt sentään G7 ja EU ajaa monikansallisten yritysten verotuxeen jotain rotia. Jos siitäkään nyt mitään tulee. On se kyllä prrkeleestä tää globalisaatio. ellauri115.html on line 981: Nihilismi tarkoittaa vallitsevien arvojen ja käsitysten kieltämistä. ellauri115.html on line 982: Tietoteoreettinen nihilismi kieltää totuuden tietämisen mahdollisuudenkin, arvoteoreettinen nihilismi eli arvonihilismi kieltää moraalisten arvojen, arvostusten tai normien pätevyyden tai mahdollisuuden. Poliittinen nihilismi puolestaan torjuu vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen. Eksistentiaalinen nihilismi kieltää elämän luontaisen merkityksen olemassaolon. ellauri115.html on line 1012: aiheesta miten narsistinen olet asteikolla 1-10 ellauri115.html on line 1070: Kyltää aika pitkälle menee niin et noi overtit narsisti on miehiä ja kovertit naisia. Mitähän sekin sitten todistaa. Kai ne on niitä samoja jotka vaihtaa vaan strategiaa valtakuvion mukana. ellauri115.html on line 1079: In Israel in 1995 he was found guilty on three counts of securities fraud along with two other men, Nissim Avioz and Dov Landau. He was sentenced to 18 months' imprisonment and fined 50,000 shekels (about $14,000), while the company was fined 100,000 shekels. In 1996, as a condition of parole, he agreed to a mental health evaluation, which noted various personality disorders. According to Vaknin, "I was borderline schizoid, but the most dominant was NPD," and on this occasion he accepted the diagnosis, because, he wrote, "it was a relief to know what I had, besides the loot." ellauri115.html on line 1089: In his view, narcissists have lost their "true self", the core of their personality, which has been replaced by delusions of grandeur, a "false self". Therefore, he believes, they cannot be healed, because they do not exist as real persons, only as reflections: "The False Self replaces the narcissist's True Self and is intended to shield him from hurt and narcissistic injury by self-imputing omnipotence ... The narcissist pretends that his False Self is real and demands that others affirm this confabulation," meanwhile keeping his real-life imperfect true self under wraps. ellauri115.html on line 1119: Oikeistomiljonääri Naftali Bennett kaivaa siionismin naftaliinista. Filistealaisten valtiosta ei puhettakaan, se on kuopattu. Olemme jakaneet maata jo liikaakin. Naftali on takusti psykopaatti. ellauri115.html on line 1126: Jänis attended the University of Alberto for a Bachelor of Farts degree which ended up 'more by default' with an emphasis on psychopathy. In 1959 he married Averil Hare whom he met in an abnormal psychology class, and a year later, to everyone's suprise, their daughter, Cheryl, was born appatently quite normal. But not. ellauri115.html on line 1128: The Hares moved to the USA to study for a PhD program in psychophysiognomy at the University of Oregon, but due to his daughter falling ill (as expected) the family returned to Canada. Hare then served as a psycho in the prison system in British Columbia (British Columbia Penitentiary) for eight months, an area in which he had no particular qualification or training; indeed he would later recount without pangs of conscience that some prisoners were able to manipulate him more than he could them. ellauri115.html on line 1134: Hare wrote a popular science bestseller published in 1993 without conscience: The Disturbing World of the Psychopaths Among Us (reissued 1999). He describes psychopaths as 'social predators', while pointing out that regrettably, most don't kill their prey. One philosophical review described it as having a high moral tone yet tending towards sensationalism and graphic anecdotes, and as providing a useful summary of the assessment of psychopathy but ultimately avoiding the difficult questions regarding internal contradictions in the concept or how it should be classified. ellauri115.html on line 1138: Hare appeared in the 2003/4 award-winning documentary film The Corporation, discussing whether his criteria for psychopathy could be said to apply to modern business as a legal personality, appearing to conclude that many of them would apply by definition. However, in a 2007 edition of Snakes in Suits, Hare contends that the filmmakers took his remarks out of context and that he does not believe all corporations would meet all the necessary criteria in practice. ellauri115.html on line 1149: "Kun aloin lukea narsismista, olin ällistynyt siitä miten samanlaiset sanat tuli narsistien suusta ympäri maailman." ellauri115.html on line 1151: Tää on ehkä munkin vahvin kokemus läpi kaikkien näiden paasausten. Apinoita on vain kourallinen erilaisia, eikä niiden tarinoita ja turinoitakaan ole paljon enempää. Jos osaisin numeroisin ne ja siinä olisi se Leibnizin unexuma characteristica universalis. Järjestys se olla pitää sanoi ämmä kun kananpojat numeroi. ellauri115.html on line 1153: Narsistit on niin samanlaisia kuin ne olisi kaikki leimattu samalla klisheellä, tai leivottu samalla piparkakkumuotilla. Mitä ne tekee, mitä ne sanoo, miten ne haukkuu uhrejaan, kaikki niiden nokkelimmatkin paskamaisuudet on aivan prikulleen yx yhteen samat. Ei narsistien sieluntappotapoja ole varmaan edes sataakaan. Ja sit vielä jotkut väittävät että näillä hemmoilla on tahdonvapaus, etne saavat valita elämästään just sellaisen kuin haluaa. Paskapuhetta. Ne on BASICilla ohjelmoituja mikrotietokoneita, samanlaisia kuin esim Bill Gates. Kuin torakoilta jotka kävelee ympyrää kun niiltä on revitty irti jalkoja. Varmaan joku narsisti on repinyt. Yli puolet taparikollisista on psykopaatteja, niitä ei voi parantaa. Ne pannaan vankilaan vaan pois kuleximasta baanalla, niinkuin Woku hyttysansan hyttyset. Siellä ne inisevät kunnes kuivahtavat. ellauri115.html on line 1155: Mitenkä noista uhrien tarinoista saa sen vaikutelman ettei ne izekään ole ihan terveitä? No niillä on usein izellään olleet narsistiset vanhemmat. Ne on tod.näk. enemmän tai vähemmän kajahtaneita izekin. Mixeipä juurikin narsistisia omalla vaatimattomalla tavallaan. ellauri115.html on line 1170: A: The answer to this is very simple. Utilitarianism is concerned only with the volume of pleasure and pain, and Nietzsche says in so many words that as soon as you even enter into this kind of thinking, you are already deep into the territory of nihilism. It is passive; concerned with maintenance, not construction; aloof or indifferent to meaning, something to justify the effort in the first place, even when it is successful, let alone when it isn’t. It is the staid, kindly, sober—not to say, the British—version of the same imbecilic nihilism that was prevailing on the continent in the same era. Mill did not understand the difference between pleasure and (actual) happiness, between pain and suffering, between real (spiritual) slavery and freedom. ellauri115.html on line 1197: Lisää tietoa Teofrastos Välipakan kirjasta Luonteita. N. jota hallizee minän julkinen puoli kiinnittää vitusti huomiota mitä muut siitä ajattelevat. Se mäystää jotain häpeän tunteita ja oman onnensa varaan joutumisen pelkoja. Se muuttaa arvojaan mielipiteitään jopa uskontoa. Peittää raivoisasti huonommuudentuntoa kehuen izeänsä maailman parhaaxi. Kokee izensä hylätyxi ja yxinäisexi. Varsinkin vanhetessaan tuntee elävänsä eri maailmassa kuin muut. Se voi heittäytyä passiivisexi ja lakata ottamasta kantaa. Se vieraantuu läheisistään, luovuttaa ja masentuu. Kopioi nuotteja ja kerää kasveja. JJ ilmielävänä tunnustusten jatkovarresta. ellauri115.html on line 1208: Vanheneminen on narsistille narsistinen loukkaus, kun hän ei enää ole yhtä vahva vakuuttava ja kilpailukykyinen. Pehmittyään sieltä hän kovettaa tunteensa ja jäädyttää suhteensa jotta lapsuuden kipeät tunnemuistot ei pääse pintaan. Sexuaalinen vallankäyttö ja manipulointi loppuvat. Hän alkaa sekakäyttäjäxi tai heittäytyy maanisesti johkin touhuunsa, esim paasauxeen, pitääxeen tilanteen hallinnassa. Kipu on sellainen ettei voi millään olla jouten. Rupeaa entistäkin luulosairaammaxi. Voi vajota lopuxi täyd. sisäiseen liikkumattomuuden ja tyhjyyteen. N. kovettuu ja sammuu, ikäänk. kuolee elävältä. Millään ei ole enää mitään väliä. Tää on sentään aika ääritapaus. Edes J-J R. ei ehtinyt mennä noin pahaxi. ellauri115.html on line 1214: Mixi S. ja L. päätyivät yhteen? Oliko L. narsisti ja S. sen uhri? Joskus näytti vahvastikin siltä. Sitä vastaan puhuu kuitenkin että S: n vanhemmatkin oli kilttejä. Mä muistan vielä että mä ajattelin S:n tavattuani että S. on hyvä ihminen, toisin kuin L. Ajattelin että ehkä voisin S:ltä oppia olemaan parempi ihminen. Älä unta nää, en oppinut, ei vanha koira opi uusia temppuja, nuoresta puhumattakaan. On S. hyvä ihminen vieläkin, vaikka elämä ja L. on sitä aika lailla kolhineet, ja se on eräistä asioista hyvästäkin syystä katkera. ellauri115.html on line 1228: Muze että sille ylipäänsä johtui mieleen näin sairas ajatus viittaa ehkä siihen eze oikeasti halus näyttää Saaralle mistä kana kusee, mitä kuuluu ja kuka käskee. Tää on patriarkan peli, ei täällä matriarkat määräile. Enkeli puuttui kuitenkin peliin ennenkuin Iisakille kävi huonosti (ja Aaprahammille). Jehova jäi nuolemaan näppejään. Lammasta ja lammasta, pah, se sanoi kuin Sepe Susi saatuaan vain papuja ja porkania. ellauri117.html on line 37: Kaikki on hyvää, lähtiessään luojan käsistä: kaikki huononee apinan käsissä. Hän pakottaa toisen maan kantamaan toisen maan kasveja, toisen puun kantamaan toisen hedelmiä; hän sekoittaa ja saattaa pois luonnollisesta järjestyksestään eri ilmanalat, alkuainekset, vuodenajat; hän silpoo koiraansa, hevostansa ja orjaansa; hän mullistaa kaikki, rumentaa kaikki; hän pitää muodottomasta ja hirviömäisestä; hän ei tyydy mihinkään sellaisena, kuin luonto sen on tehnyt, ei edes apinaan; apinankin hän välttämättömästi tahtoo oppikurilla taivuttaa kuin maneesi-hevosen; apinakin on taivutettava muodin mukaan kuten hänen puutarhansa puut. Hän panee päähän peruukin ja jalkaan jamihousut. ellauri117.html on line 47: Eemelii! huutaa isä ja lukizee Eemelin taas snickeboaan. Eemelin isä olisi ollut parempi asiantuntija lastenkasvatuxessa kuin JJ Rousseau, tuo ex-isäpappa joka kirjoitti kokonaisen kirjan asiasta josta sillä ei ollut ensikäden tietoa. Sen äiti kuoli lapsivuoteeseen, sen henkipatto isä jätti sen heitteille "kiltin pastorin" ja tuplalangon vaivoixi, se joutui puuman kynsiin 15-vuotiaana ja teki 5 lasta laundromaatille jotka se kaikki jätti kirkon portaille. Voltaire teki JJ:n Eemeli-kirjasta karkeahkoa pilaa. Mutta kerta Shirley Hubara mainizee sen lähteenä, pitää siihenkin näemmä tutstua lähemmin. ellauri117.html on line 49: Ce recueil de réflexions et d’observations, sans ordre et presque sans suite, fut commencé pour complaire à une bonne mère qui sait penser. Je n’avais d’abord projeté qu’un mémoire de quelques pages; mon sujet m’entraînant malgré moi, ce mémoire devint insensiblement une espèce d’ouvrage trop gros, sans doute, pour ce qu’il contient, mais trop petit pour la matière qu’il traite. J’ai balancé longtemps à le publier; et souvent il m’a fait sentir, en y travaillant, qu’il ne suffit pas d’avoir écrit quelques brochures pour savoir composer un livre. Après de vains efforts pour mieux faire, je crois devoir le donner tel qu’il est, jugeant qu’il importe de tourner l’attention publique de ce côté-là; et que, quand mes idées seraient mauvaises, si j’en fais naître de bonnes à d’autres, je n’aurai pastout à fait perdu mon temps. Un homme qui, de sa retraite, jette ses feuilles dans le public, sans prôneurs, sans parti qui les défende, sans savoir même ce qu’on en pense ou ce qu’on en dit, ne doit pas craindre que, s’il se trompe, on admette ses erreurs sans examen. ellauri117.html on line 51: Eli enhän mä tästä asiasta mitään tiedä, mutta kirjoitinpa izehoitokirjan kuitenkin. Niinhän kaikki muutkin tekevät, ja hyvin tienaavat. Naiset esim Therese tietävät sitä paizi vielä vähemmän, niitä voi aina neuvoa. ellauri117.html on line 53: Jokainen pienois-yhteiskunta, kun se on rajoitettu ja hyvin kokoonpantu, erkanee suuresta yhteiskunnasta. Jokainen isänmaanystävä on ankara ulkomaalaisille; nämä ovat hänen silmissään pelkkiä ihmisiä, jopa vallan tyhjänarvoiset. Tätä epäkohtaa ei voi välttää, mutta se ei kuitenkaan ole varsin tuhoa tuottava. Pääasia on se, että kohtelee hyvin niitä henkilöitä, joiden keskuudessa elää. Ulkomaalaisia kohtaan spartalainen osottautui kunnianhimoiseksi, saidaksi ja väärintekeväksi; mutta hänen omien muuriensa sisällä vallitsi omanvoitonpyytämättömyys, oikeudellisuus ja sopu. Älkää luottako niihin kosmopoliitteihin, jotka teoksiinsa hakevat kaukaa velvollisuuksia, joita halveksien kieltäytyvät täyttämästä omaan ympäristöönsä nähden. Sentapainen filosofi pitää tataareista sun muista rättipäistä ja savunaamoista, päästäkseen naapureistaan pitämästä. ellauri117.html on line 58: Eräällä spartalais-naisella oli viisi poikaa sodassa, ja hän odotti taistelu-uutisia. Helootti saapuu; vaimo kysyy vavisten, miten on käynyt. "Viisi poikaanne ovat kaatuneet taistelussa." — "Halpa orja, olenko kysynyt sinulta tätä!" — "Olemme voittaneet taistelun." — Äiti rientää temppeliin ja kiittää jumalia. Siinä oikea kansalainen. ellauri117.html on line 63: Platon teos "Valtio". Tämä ei ole mikään valtio-opillinen teos, kuten ellauri117.html on line 74: Kasvatuksemme alkaa samalla hetkellä kuin elämämme; ensimäinen opettajamme on imettäjämme. Sanalla kasvatus (educatio) olikin vanhaan aikaan toinen merkitys, kuin minkä me sille annamme; se merkitsi lapsenhoitoa. Educit obstetrix, sanoo Varro; educat nutrix, instituit paedagogus, docet magister. Siis kasvatus, ohjaus ja opetus ovat kolme tarkoitukseltaan yhtä erilaista seikkaa kuin lastenhoitajatar, leikinohjaaja ja opettaja. Mutta näitä erotuksia on väärin käsitelty; saavuttaakseen hyvän kasvatuksen lapsen tulee seurata ainoastaan leikinohjaajaa. ellauri117.html on line 76: Runsaimmin elänyt ei ole se, joka on elänyt kauimmin, vaan se, joka on tuntenut vahvimmin elämän tunnetta. Moni on haudattu satavuotiaana, mutta on ollut kuollut jo syntyessään. Parempi hänen olisi ollut kuolla nuorena, jos hän todella olisi siihen asti elänyt. Romanttista, exje? Elämätön elämä, puhumaton pää. Siitä mua ei ainaskaan voi syyttää. On eletty, ja pää on puhunut. Ugh. Olen puhunut. Tai hetkinen tämä vielä. ellauri117.html on line 78: Naiset eivät tyydy yksistään siihen, että ovat hylänneet lasten imettämisen, he lisäksi menettävät halun synnyttää lapsia; onhan tämä seuraus vallan luonnollinen. Niin pian kuin äiteys käy rasittavaksi, keksitään kyllä keino vapautua siitä kokonaan: aviollista yhteyttä tahdotaan harjottaa niin, ettei kartu lapsia, jotta voitaisiin antautua nautintoon niin usein kuin suinkin, ja näin käytetään suvun vahingoksi se viehätys, joka on annettu sen kartuttamista varten. Tämä tapa ynnä muut väkiluvun vähenemisen syyt osottaa meille mikä kohtalo läheltä uhkaa Europpaa. Tämän maanosan synnyttämät tieteet, taiteet, filosofia ja tavat muuttavat sen ennen pitkää erämaaksi. Siinä tulee asumaan villipetoja; eipä se silloin ole suuresti muuttanut asujamia. ellauri117.html on line 82: Olen joskus nähnyt sellaisten nuorten vaimojen pikkutemput, jotka teeskentelevät tahtovansa imettää lapsiaan. He osaavat järjestää asiat niin, että heidän muka on pakko luopua tästä mielijohteesta; taitavasti he osaavat asettaa niin, että puoliso, lääkäri ja etenkin äiti kieltää heiltä tuon velvollisuuden täyttämisen. Aviomies, joka uskaltaisi suostua siihen, että hänen vaimonsa imettäisi lastansa, olisi huutavassa hukassa. Hänestä tehtäisiin murhaaja, joka muka tahtoo päästä irti vaimostaan. Olkaa siis varovaiset, hyvät aviomiehet ja uhratkaa kotirauhanne hyväksi isänrakkautenne! Ja isänvaistonne! Jos vaimo ei anna ehkä vauva voisi imuttaa. ellauri117.html on line 84: Jos tahdotte että kukin palaisi täyttämään ensimäiset velvollisuutensa, niin alkakaa äideistä; olette hämmästyvät aikaansaamistanne muutoksista. ellauri117.html on line 86: Mutta jos äidit suvaitsevat itse ruveta lapsiaan imettämään, niin tavat paranevat itsestään, ja luonnonmukaiset tunteet heräävät kaikissa sydämissä; valtion asukasluku on karttuva; tämä ensimäinen seuraus, tämä ainoa seuraus on liittävä kaikki sopusuhtaiseksi kokonaisuudeksi. Kotielämän tarjoama viehätys on paras vastamyrkky huonoille tavoille. Lasten meluavat leikit ja heidän aiheuttamansa vaivannäkö, joita alussa pidetään häiritsevinä, muuttuvat miellyttäviksi; ne saattavat isän ja äidin toisilleen tarpeellisemmiksi, rakkaammiksi, ne lujittavat aviollisia siteitä. Kun kotielämä on vilkas ja iloinen, silloin kotoiset huolenpidot ovat vaimon rakkain tehtävä ja miehen viehkein huvitus. Näin siis tämän ainoan epäkohdan korjaamisesta seuraisi yleinen parannustila ja luonto olisi pian palauttanut kaikki oikeutensa. Niin pian kuin naisista taas on tullut äitejä, niin kohta miehistä tulee isiä ja puolisoja. ellauri117.html on line 88: Varmaan pidetään kirjaani pikemmin uneksijan lapsia koskevina haaveiluina kuin kasvatusta käsittelevänä tutkimuksena. En mahda sille mitään. Tirkistelen toisten lapsia, en omiani, jotka hukkuivat laundromaatissa. ellauri117.html on line 90: Minun katsantokantani on vallan erilainen kuin muiden ihmisten; olen erilainen kuin muut, minuun sattuu. ellauri117.html on line 99: On kuitenkin joskus olemassa hyvänluontoisia nuoria naisia, jotka tässä suhteessa rohkenevat vastustaa muodin valtaa ja sukupuolensa parjaushuutoja, täyttäen hyveisellä pelottomuudella tämän luonnon heille määräämän suloisen velvollisuuden. Oi jospa heidän lukunsa lisääntyisi sen siunauksen viehätyksestä, joka on suotu tuota jaloa menettelytapaa noudattaville! Perustuen mitä yksinkertaisimman järkitoiminnan päätelmiin sekä tekemiini havaintoihin, joita en koskaan ole vääriksi huomannut, rohkenen luvata tällaisille äideille vahvaa ja pysyvää kiintymystä heidän miestensä puolelta, vilpitöntä ja todellista rakkautta heidän lastensa puolelta, kanssaihmisten kunnioitusta ja arvossapitoa, onnellisia synnytyksiä ilman pahoja seurauksia, lujaa ja jäntevää terveyttä ja lopuksi tuon ilon, että kerran näkevät omien tyttäriensä noudattavan heidän esimerkkiään ja että heitä mainitaan muille esikuvana. ellauri117.html on line 101: Jos äiti ei ole oikea äiti, ei hänen lapsensa myöskään ole oikea lapsi. Heidän velvollisuutensa ovat molemminpuoliset; jos toinen ne huonosti täyttää, toinenkin ne laiminlyö. Lapsen tulee rakastaa äitiänsä ennenkuin se tietää, että se on sen velvollisuus. Ellei veren ääni vahvistu tottumuksen ja huolenpidon kautta, se kuihtuu ensi vuosina ja sydän kuolee niin sanoakseni, ennenkuin se on syntynyt. Näin siis jo ensi askeleemme johtavat meidät pois luonnosta. ellauri117.html on line 106: Harjottakaa niitä siis niin, että ne kykenevät kestämään tulevia kohtalon kolauksia. Karkaiskaa lasten ruumiit kestämään vuodenaikojen, ilmanalojen ja elementtien kovuutta, vieläpä nälkää, janoa ja vaivoja. ellauri117.html on line 111: Lapsi viettää täten kuusi tai seitsemän vuotta naisten hoidokkaana, ollen heidän ja omien oikkujensa uhrina; ja sittenkuin sille on opetettu yhtä ja toista, s.o. sittenkuin on rasitettu sen muistia joko sellaisilla sanoilla, joita se ei voi ymmärtää tai seikoilla, jotka ovat vallan hyödyttömiä, sittenkuin on tukahutettu sen luontaiset taipumukset niillä intohimoilla, jotka siinä on herätetty, jätetään se tällaiseksi keinotekoiseksi olennoksi muuttuneena opettajan käsiin; tämä antaa lopullisen kehityksen niille keinotekoisuuden iduille, jotka huomaa jo varsin reheviksi, ja opettaa sille kaikkea, paitsi itsetuntemusta, paitsi itsenäistä toimintakykyä, paitsi elämisen ja onnelliseksi tulemisen taitoa. Kun sitten tämä lapsi, ollen orja ja tyranni samalla, pää täyteen ahdettuna tietoja, mutta vailla järkevyyttä, yhtä heikkona ruumiiltaan kuin hengeltään, työnnetään ulos maailmaan ja kun se silloin paljastaa kykenemättömyytensä, ylpeytensä ja kaikki paheensa, niin silloin surkutellaan inhimillistä kurjuutta ja nurinkurisuutta. Mutta siinä erehdytään; sillä tuollainen ihminen on ainoastaan meidän oikkujemme kasvattama; luonnon luomana ihminen on vallan toisenlainen. ellauri117.html on line 113: Jos siis tahdotte, että lapsi säilyttäisi alkuperäisen luontonsa, niin ylläpitäkää ja hoitakaa tätä lapsen syntymästä alkaen. Heti sen synnyttyä ottakaa se huostaanne älkääkä päästäkö sitä, ennenkuin se on varttunut täysikäiseksi; muuten ette ole onnistuva. Samoin kuin äiti on paras imettäjä, on isä paras opettaja. ("Te" tarkoittaa tässä tietysti setämiähiä eli meitä isiä.) ellauri117.html on line 119: Olen aikaisemmin 5x kokeillut tämän ammatin alalla, ollakseni varma siitä, etten ole siihen kykenevä, ja jos minulta riittäisikin kykyä siihen, pitäisi minun asemani ja oloni minut siitä vapauttaa. ellauri117.html on line 120: Ollen kykenemätön täyttämään muuta isäntehtävää kuin putkeenpanon rohkenen ainakin yrittää toisixi helpointa; niin useiden muiden esimerkkiä noudattaen en ollenkaan käy käsiksi itse tehtävään, vaan kynään, ja sen sijaan että tekisin mitä pitää tehdä, olen koettava sitä sanoa. Olen tällänen paha pappi kuten Sokrates käsi lapsen alkkareissa. ellauri117.html on line 125: Täh? Kukas sitten iskän muut lapset kasvattaa? Entä jos lapsi ei olekaan Eemeli vaan Iida? Palkataanko sitten Pröö niin kuin Julielle? Pröö oli riittävästi nuori ainakin että yhdyntäsiteet toimivat. ellauri117.html on line 126: On olemassa ainoastaan yksi tiede, joka on lapsille opetettava, ja se on inhimillisten velvollisuuksien tiede. Tämä tiede on yksi ja huolimatta siitä mitä Xenofon kertoo persialaisten kasvatuksesta, se on jakamaton. Muuten sanon kernaammin sellaista henkilöä, joka tätä tiedettä opettaa, kasvattajaksi kuin opettajaksi; sillä hänen tehtävänsä on pikemmin ohjaaminen kuin opettaminen. Hänen ei ollenkaan pidä antaa ohjemääräyksiä, vaan tehdä kädellä. Handleitung kuten sanomme Schweizissä. Kädessä se kasvaa kokoa ja varttuu pystysuunnassa. ellauri117.html on line 128: Köyhä ei tarvitse kasvatusta. Hänen säätynsä pakottaa hänet itsetyydytyxeen; muunlaista kasvatusta hän ei kykenisi itselleen hankkimaan. Se kasvatus taas, jonka rikas säädyltänsä saa, on sitä laatua ettei se ollenkaan hyödytä häntä eikä yhteiskuntaa. Luonnollisen kasvatuksen tulee muuten saattaa ihminen soveliaaksi tulemaan toimeen kaikissa elämänoloissa. Niinpä on vähemmin järkevää kasvattaa köyhää sen mahdollisuuden varalle, että hänestä joskus tulisi rikas, kuin rikasta sen varalle, että hän voisi köyhtyä; on näet verrattain enemmän köyhtyneitä kuin nousukkaita. Valitkaamme siis kasvatiksi rikkaan lapsi; silloin on meillä ainakin se varmuus, että kasvatuksellamme olemme ihmiskunnalle lahjoittaneet yhden ihmisen lisää; köyhä näet voi itsestään kehittyä ihmiseksi. (Täh? ) ellauri117.html on line 130: Samasta syystä ei minulla ole mitään sitä vastaan, että Émile on ylhäistä sukua. Siten ainakin pelastuisi yksi uhri ennakkoluuloilta. ellauri117.html on line 132: Tää Émile ois orpo. Jos hänen vanhempansa olisivat elossa, ei sillä seikalla olisi mitään merkitystä. Omistaessani heidän velvollisuutensa otan myös kaikki heidän oikeutensa. Jos he olisivat elossa, hänen tulisi heitä kunnioittaa, mutta totella hän ei saa ketään muuta kuin minua. Se on ensimäinen tai oikeammin ainoa ehtoni. ellauri117.html on line 142: Lebensgeschichte: Der in Prag geborene und kurzgewachsene Kafka war der älteste überlebende Sohn einer gutsituierten jüdischem Kaufmannsfamilie. Obwohl seine Mutter aus einer Familie von Mystikern, Intellektuellen und Künstlern stammte, hatte sie Schwierigkeiten, die grüblerische, melancholische Persönlichkeit ihres Sohnes und seine Leidenschaft fürs Schreiben zu verstehen. Auch seinem Vater war der sensible Franz ein Rätsel und die Zielscheibe seines beißenden Spotts. Franz unterwarf sich schließlich dem Willen des Vaters und schlug gegen seine Neigung eine günstige Juristenlaufbahn ein. ellauri117.html on line 151: Das Leiden unterbrach seine Laufbahn als Versicherungsangestellter und zwang ihn, die ihm verbleibenden Jahre in Sanatorien und Kurorten zu verbringen. So paradox es klingt, diese Situation machte ihm das Leben leichter, da er jetzt in der Lage war, sich ganz auf das Schreiben zu konzentrieren. ellauri117.html on line 152: Nur ein geringer Teil der Werke Kafkas wurde zu seinen Lebzeiten veröffentlicht. Er vernichtete viele seiner Manuskripte - die genaue Zahl ist nicht bekannt - und bat noch auf dem Sterbebett seinen besten Freund, den bekannten Romancier und Essayiste Max Brod, alle von ihm zurückgelassenen unveröffentlichten Schriften zu verbrennen. Brod erfüllte jedoch Kafkas letzte Wunsch nicht. Im Gegenteil: Er unternahm alles in seiner Macht stehende, um das Werk seines verstorbenen Freundes bekannt zu ellauri117.html on line 153: machen. In den zwanziger Jahren edierte er die drei Romanfragmente Kafkas, Mitte der dreißiger Jahre veröffentlichte er die erste Gesammelte Werke»-Ausgabe. Doch erst nach dem Zweiten Weltkrieg wurde die Bedeutung Franz Kafkas einem breiten Leserpublikum bewusst. ellauri117.html on line 157: Herrmann Kafka erscheint in den Schriften seines Sohnes als gefühlloses Ungeheuer. Die Art und Weise, in der der Vater seinem Sohn sexuelle Aufklärung zuteil werden ließ, bestätigt zweifellos diese Ansicht. Franz war von seinen heranwachsenden Schulfreunden wegen seiner offensichtlichen Ahnungslosigkeit in sexuellen Fragen geneckt worden. Daher begann er, sich mit Hilfe von Büchern die biologischen Grundlagen der Sexualität anzueignen, und versuchte dann, seinen Vater ganz beiläufig über die ellauri117.html on line 158: Feinheiten auszuhorchen. Wenig später gingen Kafka, seine Mutter und sein Vater zusammen spazieren. Plötzlich begann dieser, angeregt über die körperliche Liebe zu dozieren. Franz war es peinlich, daß seine Mutter anwesend war (ach was, es war sicher gerade sie die diesen Vortrag erfordert hatte), doch weit mehr noch entsetzte ihn die Unterscheidung zwischen tugendhaften Frauen und Huren, die sein Vater ihm nahezubringen versuchte. Seine Mahnung, sich nie mit diesen einzulassen, verunsicherte Franz, der damals anscheinend zu ausgelassenen Phantasien ûber erregende Dirnen neigte. ellauri117.html on line 160: Man sagt, daß Kafka seine erste sexuelle "Begegnung" mit seiner französischen Gouvernante hatte, doch hat er diskreterweise immer nur in Andeutungen über dieses «Urerlebnis» gesprochen. Den ersten regen Geschlechtsverkehr hatte er als Zwanzigjähriger mit einer tschechischen Verkäuferin. Sie verbrachten einen Abend in einer billigen Absteige. Diese Erfahrung bestärkte Kafka in seinem Ekel vor dem Geschlechtsverkehr und in seinem Glauben, daß Sexualität eine von Natur aus schmutzige, nichtswürdige Anlegenheit sei. Gerade das Entgegengesetzte predigte D.H.Lawrence (infra). Trotzdem streunte er seine ganze Studentenzeit indurch immer wieder durch das Bordellviertel von Prag, genau wie die anderen Heißsporne unter seinen Kommilitonen. Er ekelte sich vor seiner eigenen sexuellen Lust, erkannte aber zugleich auch die Notwendigkeit, ihr hin und wieder einzustecken: ellauri117.html on line 162: "Mein Korper, der manchmal jahrelang ruhig ist, wurde dann bis zu einen Grad erschüttert, daß dieses Verlangen nach einem kleinen, sehr bestimmten Greuel nicht mehr auszuhalten war... selbst in dem Besten, das für mich existierte, steckte etwas davon, ein kleiner häßlicher Geruch, etwas Schwefel, etwas Hölle, etwas Samen, etwas Fisch." ellauri117.html on line 164: Er stand seinem sexuellen Trieb wie jedem anderen Teil seiner Persönlichkeit feindselig gegenüber. Er beharrte darauf, den Geschlechtsakt als eine Strafe für die Wonnen des vertraulichen Umgangs mit einer Frau anzusehen. Es schauderte ihn, wenn er sich seine Eltern gemeinsam im Bett vorstellte, und er zitterte bei dem Gedanken, selbst diese eheliche Pflicht ausüben zu müssen. Diese Gefühle behinderten ihn natürlich sehr, wenn er um eine Frau warb. Was für ein gehemmter Teenager. ellauri117.html on line 166: 1912 lernte er in Max Brods Haus Felice Bauer kennen, die die erste große Liebe seine ns werden sollte und mit der er zweimal insgeheim verlobt war, Franz war zu jener Zeit 29 Jahre alt. In den folgenden fünf Jahren bildete Felice das Zentrum seines Lebens, von dem er sich im ständigen Wechsel angezogen und wieder abgestoßen fühlte. Er verwirrte sie mit einer Flut selbstquälerischer Briefe. Diese ambivalente, heftigen Gefühlsschwankungen unterworfene Romanze beflügelte den Schriftsteller in Kafka, doch seine Unentschlossenheit, in welche Richtung sich ihre Beziehung entwickeln sollte, frustrierte Felice. Wie Koalas Onkel, aufzählte der kleine Jude die Vorzüge und Nachteile einer Ehe. Schließlich schickte sie ihre Freundin Grete Bloch, um Kafka nach seinen Absichten zu fragen. Mit der Zeit wurde Grete die Vertraute des Schriftstellers, und Felice hegte den Verdacht, daß dabei sein Fühler tiefer gegangen war, als sie zugeben wollten. Das Verhältnis zwischen Franz und Felice kühlte mehr und mehr ab. Doch 1916 verbrachten sie gemeinsam einen zehntägigen Urlaub. Sie wohnten in zwei neben einanderliegenden Zimmern und spielten offensichtlich Mann und Frau. Wieder beschlossen sie zu heiraten, doch 1917 - ungefähr zur gleichen Zeit, als seine Tuberkulose erkannt wurde - löste Kafka die Verlobung wieder. Was für ein Mistkäfer. ellauri117.html on line 168: 1919 begegnete er während eines Aufenthalts in einer Pension in der Nähe von Prag Julie Wohryzek, der Tochter eines tschechischen Schuhmachers. Sie wurde seine zweite Verlobte. Im Gegensatz zu Felice hatte Julies Familie weder Besitz noch Ansehen, un Kafkas Vater bemerkte mit beißendem Spott, daß sein Sohn wohl besser beraten wäre, wenn er ein Bordell besuchen würde. Die etwa dreißig Jahre alte Julie war eine unbekümmerte, unge gebildete Frohnatur. Kafka sah in ihr die ideale Partnerin für eine zuträgliche, vernünftige Ehe. Doch auch diese Verlobung wurde aufgelöst - angeblich weil das Paar das Loch nicht finden konnte, in Wahrheit eine der zwanghaften Befürchtungen, die Frans Beziehungen zu Frauen stets überschatteten. ellauri117.html on line 170: In 1920, als er sich wieder auf einer Erholungskur in Südtirol befand, begann er einer Frau zu schreiben, die ihm geistig ebenbürtig war. Sie hieß Milena Jesenská-Polak, war 24 Jahre alt, verheiratet und keine Jüdin. Sie war eine emanzipierte Frau, Künstlerin und Intellektuelle, die Kafka gebeten hatte, einige seiner Werke ins Tschechische übersetzen zu dürfen. Sie vergötterte Kafka als Schriftsteller und konnte sich in seine seelische Welt einfühlen, denn auch sie hatte unter einem tyrannischen Vater zu leiden gehabt. Kafka bot ihr finanzielle Unterstützung an, wenn sie ihren Ehemann verließe. Vor ihrer endgültigen Entscheidung verbrachten die beiden jedoch vier Tage lang «Probeflitterwochen». Nach ihrer Rückkehr schlug Milena das Angebot aus. Ihr war schnell klargeworden, was es bedeutete, mit einem dem Tod geweihten ellauri117.html on line 173: 1923 knüpfte Kafka eine Beziehung zu der zweiundzwanzigjährien Polin Dora Diamant. Dora war in chassidischer Tradition erzogen worden und bestärkte Kafka in seinem wachsenden Interesse am Zionismus. Bald darauf lebten sie zusammen in Berlin, in jenem häuslichen Glück, dem er sein Leben lang ausgewichen war. Dora blieb bis zu seinem Tod im Jahre 1924 bei ihm. ellauri117.html on line 175: Nachdem Kafka gestorben war, fand Max Brod einen Brief, den Grete Bloch einem Freund geschrieben hatte. Sie behauptete darin, einen Sohn von Kafka geboren zu haben. Anscheinend war Felices Verdacht berechtigt gewesen. Grete schrieb, der Sohn sei 1921, kurz vor seinem siebten Geburtstag, in München gestorben. In seiner Kafka-Biographie kommentiert Brod diese Ironie des Schicksals: ellauri117.html on line 177: Er wünschte sich nichts sehnlicher als Kinder, keine seiner Fähigkeiten bezweifelte er mehr als die, Vater werden zu können... Die Erfüllung dieses Wunsches wäre für ihn eine Bestätigung seines winzigen Fühlers vor dem drohenden Berufungsgericht gewesen. ellauri117.html on line 183: Englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928 julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Pirkko ja CEC oli piilottaneet sen makuuhuoneeseen kirjahyllyn väliin. D.H. nousi oman aikakautensa ikoniksi aikana, johon Sigmund Freudilla ja Friedrich Nietzschellä oli suuri vaikutus. Kuollessaan häntä pidettiin pornografina (kiitos Restif), joka oli tuhlannut lahjakkuutensa. E. M. Forster kyseenalaisti tämän näkemyksen kirjoittamassaan kuolinuutisessa ja sanoi Lawrencen olevan sukupolvemme kekseliäin kirjailija. Oliko sekin siis sankareita sukkahousuissa? ellauri117.html on line 185: Apparently his wife Frieda believed him to have had a sexual relationship with a farmer while writing Women in Love in 1916. There's also the coal miner quote you mentioned Kelby. Then there's the quote: I should like to know why nearly every man that approaches greatness tends to homosexuality, whether he admits it or not... (Älkää yrittäkökään! Mä en ole! Sitäpaizi mä en ole lähelläkään suuruutta! Pienenen kuin pyy maailmanlopun edellä.) ellauri117.html on line 187: Oxfordin akateemikko Howard Puhelinkoppi väittää että D.H. Lawrence kokeili homosexiä vaan päästäxeen kirjailijan plokista, ei sixettä se olis ollut siitä kivaa. Edelllinen kirjoittaja Kinky Weekes oli väittänyt että se lakkasi yrittämästä 1917, mutta puhelinkoppi väittää että yrityxet jatkui vielä 20-luvulla. Aika monesta tälläsestä suspektistä häiskästä sanotaan että niitä kiinnosti tabu enemmän kuin ize suklaa. Kunnes se sitten tuomizi koko asian. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Mut tämmöiset pätkät puhuvat äänekkäästi puolestaan: ellauri117.html on line 203: `You will?' A queer, smiling look tightened Gerald's face for a moment, as he said, `Well, I'd like it very much.' ellauri117.html on line 239: Gerald fastened the door and pushed the furniture aside. The room was large, there was plenty of space, it was thickly carpeted. Then he quickly threw off his clothes, and waited for Birkin. The latter, white and thin, came over to him. Birkin was more a presence than a visible object, Gerald was aware of him completely, but not really visually. Whereas Gerald himself was concrete and noticeable, a piece of pure final substance. ellauri117.html on line 245: So the two men began to struggle together. They were very dissimilar. Birkin was tall and narrow, his bones were very thin and fine. Gerald was much heavier and more plastic. His bones were strong and round, his limbs were rounded, all his contours were beautifully and fully moulded. He seemed to stand with a proper, rich weight on the face of the earth, whilst Birkin seemed to have the centre of gravitation in his own middle. And Gerald had a rich, frictional kind of strength, rather mechanical, but sudden and invincible, whereas Birkin was abstract as to be almost intangible. He impinged invisibly upon the other man, scarcely seeming to touch him, like a garment, and then suddenly piercing in a tense fine grip that seemed to penetrate into the very quick of Gerald´s being. ellauri117.html on line 249: So the two men entwined and wrestled with each other, working nearer and nearer. Both were white and clear, but Gerald flushed smart red where he was touched, and Birkin remained white and tense. He seemed to penetrate into Gerald´s more solid, more diffuse bulk, to interfuse his body through the body of the other, as if to bring it subtly into subjection, always seizing with some rapid necromantic fore-knowledge every motion of the other flesh, converting and counteracting it, playing upon the limbs and trunk of Gerald like some hard wind. It was as if Birkin´s whole physical intelligence interpenetrated into Gerald´s body, as if his fine, sublimated energy entered into the flesh of the fuller man, like some potency, casting a fine net, a prison, through the muscles into the very depths of Gerald´s physical being. ellauri117.html on line 251: So they wrestled swiftly, rapturously, intent and mindless at last, two essential white figures working into a tighter closer oneness of struggle, with a strange, octopus-like knotting and flashing of limbs in the subdued light of the room; a tense white knot of flesh gripped in silence between the walls of old brown books. Now and again came a sharp gasp of breath, or a sound like a sigh, then the rapid thudding of movement on the thickly-carpeted floor, then the strange sound of flesh escaping under flesh. Often, in the white interlaced knot of violent living being that swayed silently, there was no head to be seen, only the swift, tight limbs, the solid white backs, the physical junction of two bodies clinched into oneness. Then would appear the gleaming, ruffled head of Gerald, as the struggle changed, then for a moment the dun-coloured, shadow- like head of the other man would lift up from the conflict, the eyes wide and dreadful and sightless. ellauri117.html on line 263: Birkin heard the sound as if his own spirit stood behind him, outside him, and listened to it. His body was in a trance of exhaustion, his spirit heard thinly. His body could not answer. Only he knew his heart was getting quieter. He was divided entirely between his spirit, which stood outside, and knew, and his body, that was a plunging, unconscious stroke of blood. ellauri117.html on line 267: `Yes,' said Birkin, hardening his throat and producing the words in the tension there, `you're much stronger than I -- you could beat me -- easily.' ellauri117.html on line 304: `You think I am beautiful -- how do you mean, physically?' asked Gerald, his eyes glistening. ellauri117.html on line 344: David Herbert Lawrence (1885-1930) kirjoitti aikansa vapaamielisimmät romaanit. Monet sen kirjat kiellettiin mm. tällästen sexikohtausten takia: ellauri117.html on line 346: Einen Augenblick lang war er ruhig in ihr, geschwellt und bebend. Dann, als er begann, sich zu bewegen, im jähen, hilfolsen Orgasmus, wellten neue, seltsame Schauer in ihr auf. Wellten wellen, wellend, wie flatterndes Übereinanderzügeln sanfer Flammen, sanft wie Federn, liefen aus in helleuchtende Spitzen, herrlich, süss, und alles in ihr schmolz, zerfloss. ellauri117.html on line 353: Äisky ja Pertin eka tyttöystävä, Jessie Chambers, kävi tiukkaa vapaapainia Pertistä. Molemmat naiset oli justiinaluonteita, ja halusivat "länkyttää Pertin hengiltä". Sexin "mysteereihin" sen vihki 23-vuotiaan apteekkarinrouva Alice Dax. Hiän kertoi, miten se näki Pertin runkkaamassa runon kimpussa. Hiän "antoi perää Pertille", auttaaxeen sitä löytämään riimejä. Pertti jätti Jessien löydettyään toisen ystävättären, sexuaalisesti puoleensavetävämmän Louie Burrowsin. Louie oli vetävästä kirkkoveneestä huolimatta liian "kirkollinen". Kaikki 3 jäivät läähättämään Lawrencen perään. 1912 Pertti lätkäänty Frieda Weeklyyn ja karkas viikkolehden kanssa jonnekin. Frieda oli aatelinen professorin rouva, joka jätti 3 lasta koska Pertti oli niin ihana. Frieda oli jättimäinen valkyyria, jonka kanssa Pertti sai otella monen monta erää. Lautasia särkyi monta tusinaa. Pertti oli aika toxinen: ellauri117.html on line 367: Scott Fitzgerald häpesi kikkeliään, koska Zelda oli nauranut sen lyhkäsyyttä senjälkeen kun Scott oli taas tyytynyt viiden piston suorituxeen ja imeskellyt sen jälkeen Zeldan varpaita. Tämä moite järkytti Scottin sydänjuuria. Hädässä se pyysi Ernesto Hemingwaylta apua. Hemingway ehdotti että kaveruxet vertailisivat letkuja. Näin tehtiin, ja osoittautui, että Ernestolla ei ollut yhtään pitempi. Scott ei ollut vielä täysin vakuuttunut. Kaveruxet meni museoon mittaileman pazaiden penixiä (ne ei kyllä olleet juhlakunnossa, joten jäi epäselväxi, pitkäkö pazaalla olisi ollut jäykkänä.) Tämäkään ei Fitzgeraldia vielä vakuuttanut; useita vuosia myöhemmin se kysyi kokeneelta lutkalta Lottielta, mihin hänen häntänsä sijoittuisi hall of famessa. Lotti vakuutti, ettei se pituus ollut tärkeintä, vaan paxuus. Riitta Graham lisäsi, ettei paxuuskaan ollut tuiki tärkeää, kunhan jaxoi riittävän pitkän aikaa vankuttaa. "Jos pitäisi valita aasin ja oravan väliltä, valizisin oravan koska se on vikkelämpi vaikka häntä onkin pienempi." ellauri117.html on line 369: Scott on Pertin kanssa samoilla linjoilla: "Tää on miesten maailma. Viisaat naiset jäävät istumaan miehen hännän alle, vaikka lyhyenlännänkin". Sellaista veistelyä Zeldan pyrstön alta. ellauri117.html on line 371: Hemingwayn elämän suurin ongelma sen kamun Sidney Franklinin mukaan oli sen kullin koko. "Oliko sillä pieni?" kysyi Barnaby Conrad. Franklin näytti peukunkynnellä puolta pikkusormea. Sitten se siirsi kynttä vielä vähän lähemmäxi pikkurillin kärkeä. Suunnilleen kuin 30 kaliiperin patruuna, se sanoi. Ernesto oli aika puritaaninen, se ei halunnut laittaa päälle kumisuojainta (ehkä ne tuppasivat irtoamaan vauhdissa), vaan ruikkasi mieluummin hoidon vazalle. ellauri117.html on line 380: While in pre-production, write detailed story summaries and character descriptions intended to guide artists and level designers throughout production cycle. ellauri117.html on line 383: At some point, idly add up total word count for every story summary, character description, cinematic scene, level script, multiplayer script, and collectible script you have written over previous two and half years. Plunge face into hands when word-count total surpasses that of every book you’ve published combined. ellauri117.html on line 396: Accept you will not be paid tens of thousands of dollars for short story. Accept it will not have an audience measured in millions. Accept it will not be hotly debated on internet forums. Welcome possibility it will be an infinitesimally small thing. Understand that this is what makes it pure. ellauri117.html on line 398: Tom Bissell was born in Escanaba, Michigan, in 1974. His short fiction has won two Pushcart Prizes and has been published in multiple editions of The Best American Series. He has also written eight works of nonfiction, including Apostle and (with Greg Sestero) The Disaster Artist, as well as many screenplays for video games and television. Bissell lives in Los Angeles with his family. Tom Bister is a sad case. Another Gold Hat of Hyvinkää. ellauri117.html on line 400: Francis Scott Key Fitzgerald (24. syyskuuta 1896 St. Paul, Minnesota, Yhdysvallat – 21. joulukuuta 1940 Hollywood, Kalifornia, Yhdysvallat) kuuluu Yhdysvaltojen 1900-luvun merkittävimpiin kirjailijoihin. Häntä pidettiin omana aikanaan ”kadotetun sukupolven äänenä”, niiden nuorten jotka aikuistuivat ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän kirjoitti viisi romaania ja kymmeniä novelleja, jotka kertovat nuoruudesta ja epätoivosta ja kuvasivat aikaansa osuvasti ja elävästi. Hänen kirjoissaan ihaillaan erityisesti narsististen tunteiden rehellistä kuvausta. ellauri117.html on line 404: Kehnon opintomenestyksen vuoksi Fitzgerald sai potkut Princetonista, ja hän liittyi Yhdysvaltain armeijaan palvellakseen ensimmäisessä maailmansodassa, mutta sota päättyi ennen kuin hän ehti rintamalle. Onnexi, muuten se olis saanut potkut sieltäkin. ellauri117.html on line 405: Zelda Sayre kuitenkin purki kihlauksen, koska hän ei uskonut, että mainosfirmassa työskentelevä ja novelleja kirjoittava Scott pystyisi elättämään myös hänet. Potpotpotpot potkut sain, kesken hakkailua. Fitzgerald muutti takaisin vanhempiensa luokse St. Pauliin, missä hän ryhtyi korjaamaan kertomustaan The Romantic Egoist. ellauri117.html on line 409: 1920-luku oli Fitzgeraldin kultakautta. Hän keksi termin "jazz-aika", joka kuvaa 1920-lukua. Kultahattu, jota pidetään hänen uransa merkkiteoksena, ilmestyi 1925. Kun sen helmikuussa ensi-iltaan päässyt näyttämöversio menestyi, siitä tehtiin samana vuonna myös elokuva, ohjaajana joku Herbert Brenon. Fitzgerald teki useita matkoja Eurooppaan, etenkin Pariisiin ja Ranskan Rivieralle. Hän ystävystyi monien Pariisin amerikkalaisyhteisön jäsenten kanssa, etenkin kirjailija Ernest Hemingwayn kanssa, jota hän auttoi tämän kirjailijanuralla. Fitzgeraldin ja Hemingwayn ystävyys kuitenkin kariutui, ja Hemingway hyökkäili Fitzgeraldia vastaan monissa kirjoituksissaan. Ernest oli kade Scottin infinitesimaalisesti pidemmästä pipusta. Ja mustasukkainen siitä Zeldalle. ellauri117.html on line 413: Elämäntyylinsä ja Zeldan lääkärikulujen vuoksi Fitzgerald oli jatkuvasti rahapulassa ja lainasi usein rahaa agentiltaan Harold Oberilta ja Scribner’sin kustannustoimittajalta Maxwell Perkinsiltä. Kun Ober päätti lopettaa Fitzgeraldin auttamisen, kirjailija katkaisi välinsä tähän pitkäaikaiseen ystäväänsä. Novellinsa "Financing Finnegan" välityksellä Fitzgerald kuitenkin pyysi häneltä ystävällisesti anteeksi. Ober ei antanut. ellauri117.html on line 422: Fitzgerald oli ollut alkoholisti yliopistopäivistä saakka. 1920-luvulla hän sai mainetta raskaan juopottelunsa vuoksi, ja 1930-luvun loppupuolella hänen terveytensä heikentyi tuntuvasti. Scottylla oli feikki tuberkuloosi ja masu kipeä. Fitzgerald selvisi kahdesta 1930-luvun loppupuolella saamastaan sydänkohtauksesta, muttei kolmannesta. ellauri117.html on line 426: Kun Scott seuraavana päivänä oli syömässä suklaapatukkaa ja tekemässä merkintöjä uusimpaan Princeton Alumni Weeklyyn, Graham näki hänen yhtäkkiä hyppäävän nojatuolistaan, tarttuvan uuninreunukseen, haukkovan henkeään ja sitten kaatuvan lattialle. Graham juoksi hakemaan apua isännöitsijältä. Kun he astuivat sisään asuntoon ja yrittivät auttaa Scottia, isännöitsijä totesi: "Hän taitaa olla kuollut." Fitzgerald kuoli sydänkohtaukseen. ellauri117.html on line 432: Pitäsköhän luetella kirjalliset älysetämiehet joilla oli omasta mielestään niitä tyhmemmät good old Pät tyyppiset kumppanit kuten Pyhimyxellä joiden kanssa ne oli hyvää pataa loppupeleissä vaimon tyhmyydestä huolimatta tai ehkä juuri sixi? Tyyliin ellauri117.html on line 512: Don't forget to like share and subscribe if I brighten your day! ellauri117.html on line 514: Nyt voimme pohtia kuin Jaana Eirassa mixi nää on teräshauskoja. Koska niissä mutustellaan teräsvanhoja klisheitä ja imeskellään amerikkalaisten pikku tabuja: ellauri117.html on line 528: Ehdotan sellasta mallia, jossa piirteitetään ensin ulkonäköä, ja sitten otetaan kustakin piirrekombinaatiosta esimerkkikynäilijä, ja sijoitetaan muut sitten lähinnä vastaavaan lokeroon tässä lokerikossa. Lisätietoa albumissa 121. Muistettakoon myös kreikkalaisia sisäerityxen lajeja (pernainen, verinen, sapekas ja limainen), vaikka ne onkin enemmänkin luonnetyyppejä. Useimmiten luokituxissa on kolme vaihtoehtoa kuin pienellä Likert-asteikolla tai kellokäyrässä, outlierit voi sit mennä jommallekummalle laidalle. ellauri117.html on line 554: The Adrenal body type is governed by the hormone cortisol, which is responsible for putting on weight in the stomach and back. These people tend to have round faces, and find it almost impossible to lose weight in their mid-section no matter how much dieting or working out they do. This is because the weight is caused by a hormone that is actively utilizing proteins and fats in the lower legs, and storing it in the mid-center. ellauri117.html on line 557: These people tend to store weight very evenly, but fluctuate, perhaps putting on an inordinate amount of weight in a short period of time, with no seemingly particular cause. ellauri117.html on line 559: The Liver body type is governed by the body’s inability to process an overconsumption of alcohol or processed foods. The Liver body type is characterized most significantly as someone who has a “beer belly,” or who stores all of their weight in their front midsection. The weight will be disproportionate to the rest of their body, and distend out far beyond the rest of their frame. ellauri117.html on line 575: Koitetaas nyt ahtaa joitakuita julkkixia tähän lokerikkoon. Noi mitat on silleen järjestetty että alkupäässä on parhaat eli voittajat ja loppupäässä säälittävät häviäjät. Summa siten kertoo jotain kynäilijän motiiveista, kompensoiko se omaa surkeutta kynäilyllä vaiko onxe sille vaan lisäkeino loistaa valokeilassa. ellauri117.html on line 593: Locken ajatuksilla oli suuri vaikutus poliittisen filosofian kehitykseen, ja häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä liberalismin puolestapuhujista. Hänen kirjoituksensa vaikuttivat yhdessä skotlantilaisten valistusajattelijoiden kirjoitusten kanssa Amerikan vallankumoukseen ja itsenäisyysjulistukseen. Eli tosiaankin ehta ällöpää. ellauri117.html on line 600: Locke oli närkästynyt collegen opetusohjelmasta. Hänestä nykyaikaisten filosofien, kuten René Descartesin, lukeminen oli kiintoisampaa kuin yliopistossa opetetun klassisen kirjallisuuden. Locke tutustui lääketieteeseen ja kokeelliseen filosofiaan eli luonnontieteeseen. Myöhemmin Lockesta tuli Royal Societyn jäsen. ellauri117.html on line 620: Locke's theory of mind is often cited as the origin of modern conceptions of identity and the self, figuring prominently in the work of later philosophers such as Jean-Jacques Rousseau, David Hume, and Immanuel Kant. Lipilaari kusipäitä koko konkkaronkka. Locke was the first to define the self through a continuity of consciousness. He postulated that, at birth, the mind was a blank slate, or tabula rasa. Contrary to Cartesian philosophy based on pre-existing concepts, he maintained that we are born without innate ideas, and that knowledge is instead determined only by experience derived from sense perception. Eli tääkin vielä. ellauri117.html on line 627: Locken läheinen ystävä Lady Masham kutsui hänet vuonna 1691 Sir Francis Mashamin maatilalle Essexiin. Locke vietti siellä viimeiset vuotensa vaihtelevassa terveydentilassa kärsien välillä astmakohtauksista. Hänestä oli kuitenkin tullut whig-puolueen älyllinen sankari. Noihin aikoihin Locke kävi keskusteluja eri asioista muun muassa John Drydenin ja Isaac Newtonin kanssa. Like 'This asthma will be the death of me.' 'Please pass the piece of liver if you're done with it Isaac.' ellauri117.html on line 635: is markedly different from that of Socinians like Biddle, and may indicate that near the end of his life Locke returned nearer to an Arian position, thereby accepting Christ's pre-existence. ellauri117.html on line 636: Locke pöpisee laajalti efesolaiskirjeen parafraasin esipuheessa, että Pyhä Peeveli vapautti goit juutalaisten laista, kuten kikkelien typistyxestä, korvakiharoista, parrasta, hassuista hatuista, päivittäisestä alapesusta, päähän ja käsiin solmittavista kenkälaatikoista ja kivityxestä. Se oli Locken mielestä P. Peevelin paras ansio. Six just se on pakanoiden käännytyxen erikoismies ja kirkonvartija. Päivi Räsänen ei lie lukenut Lockea. ellauri117.html on line 638: 3eulogētos o theos kai patēr tou kuriou ēmōn iēsou christou o eulogēsas ēmas en pasē eulogia pneumatikē en tois epouraniois en christō 4kathōs exelexato ēmas en autō pro katabolēs kosmou einai ēmas agious kai amōmous katenōpion autou en agapē 5proorisas ēmas eis uiothesian dia iēsou christou eis auton kata tēn eudokian tou thelēmatos autou 6eis epainon doxēs tēs charitos autou en ē echaritōsen ēmas en tō ēgapēmenō 7en ō echomen tēn apolutrōsin dia tou aimatos autou tēn aphesin tōn paraptōmatōn kata ton plouton tēs charitos autou 8ēs eperisseusen eis ēmas en pasē sophia kai phronēsei 9gnōrisas ēmin to mustērion tou thelēmatos autou kata tēn eudokian autou ēn proetheto en autō 10eis oikonomian tou plērōmatos tōn kairōn anakephalaiōsasthai ta panta en tō christō ta te en tois ouranois kai ta epi tēs gēs11en autō en ō kai eklērōthēmen prooristhentes kata prothesin tou ta panta energountos kata tēn boulēn tou thelēmatos autou 12eis to einai ēmas eis epainon tēs doxēs autou tous proēlpikotas en tō christō 13en ō kai umeis akousantes ton logon tēs alētheias to euangelion tēs sōtērias umōn en ō kai pisteusantes esphragisthēte tō pneumati tēs epangelias tō agiō 14os estin arrabōn tēs klēronomias ēmōn eis apolutrōsin tēs peripoiēseōs eis epainon tēs doxēs autou etc. ellauri117.html on line 644: No ei tästä kyllä tule juuri hullua hurskaammaxi, puolet sanastosta on liiketoimisanoja, puolet jotain narsistista tiimimotivaatiopuhetta ja in effigie omakehua. Oisko tässä kuiteskin vähän sitä predestinaatio-oppia, minkä Hipon Aku kekkasi just Patulta ja mistä Lassi eli Calvin kuumeni ja mistä se riiteli leväperäisemmän ansaintalogiikka-Arminiuxen kaa. Sillä esivalintaopilla oli joku hassumpi nimi, mikäs se oli? Hulluhan se Peeveli tod.näk. oli, tai sitten huippuovela, kalansilmä Hararin heimoveljiä. ellauri117.html on line 646: Locke sanoo alaviitteessä ettei toi anakephalaiosasthai voi millään tarkoittaa recapitulate eli kertausta, et ei pidä tuijottaa kreikan kirjainta vaan Peevelin tarkoitusperiä. Mitkä se sitten olikaan. Tulee ezimättä mieleen Diodoros Siculuxen katadoulosasthai jonka kanssa äherrettiin viikkokausia kreikan opintojen alussa. Xerxes ho basileus ton person estratopedeuse epi ten Hellada boulomenos katadoulosasthai tous Hellenas. Hizi melkein osaan sen vieläkin ulkoa kuin Locke takusti Pauluxen. Make Lehto messusi sitä kovalla äänellä ja luki korkkareita kirjan takana. ellauri117.html on line 649: destiny fate predetermination doom election foreordainment foreordination fortune inevitability karma kismet lot necessity ordinance portion preordainment preordination divine decree God's will course of events what is written way the ball bounces way the cookie crumbles circumstance stars providence chance luck fortuity serendipity what is written in the stars divine will Moirai Lady Luck handwriting on the wall condition horoscope hazard destination breaks circumstances the stars astral influence Dame Fortune God's plan what is in the books expectation afterlife Fates heritage cup dole inescapableness wyrd orlay Norns roll of the dice Parcae accident situation wheel of fortune lot in life coincidence state position break plight lap of the gods fixed future Judgment Day Moira misfortune handwriting on wall predicament divine intervention one's portion outside influence one's lot the way cookie crumbles the hand one is dealt. ellauri117.html on line 653: Locken miälestä P. Peeveli oli nopeaälyinen heppu, kuumaverinen. Sillä oli niin paljon sanomista että sanat tungexivat ovissa kuin keltakassisia kundeja kellon alla Stockan alessa (silloin kun vielä oli Stockmanni, nythän se on enää vain varjo izestään). Se sekoilee niin paljon että tarvitaan joku Locke parsimaan sen lauseet kokoon. Kukas siihen parempi kuin John, himself a man of parts. Liimataan pätkät yhteen eikä välitettä sanoista niin paljon kuin ajatuxesta, joka Peevelin tasoisella kaverilla on aina sama, sanoi se mitä tahansa. Room. 1 jossa gender challenged saavat kyytiä, vähän näyttää hirvittävän Jussia: onko Peeveli nyt sanomassa että pakanoiden olis pitänyt tietää paremmin, vaikkei niillä ollut yöpöydän laatikoissa Gideonin Bibleä? Jussi koittaa selittää kaiken parhain päin: että Peeveli vaan tässä suomii heimoveljiä eikä mainize pakanoita muuten kuin vertailumielessä. Hmmnojaa, uskokoon ken haluaa. Will to believe, sitä tässä kysytään. ellauri117.html on line 655: Locke was at times not sure about the subject of original sin, so he was accused of Socinianism, Arianism, or Deism. Locke argued that the idea that "all Adam's Posterity are doomed to Eternal Infinite Punishment, for the Transgression of Adam" was "little consistent with the Justice or Goodness of the Great and Infinite God", leading Eric Half-Nelson to associate him with Pelagian ideas. However, he did not deny the reality of evil. Man was capable of waging unjust wars and committing crimes. Criminals had to be punished, even with the death penalty. ellauri117.html on line 657: With regard to the Bible, Locke was very conservative. He retained the doctrine of the verbal inspiration of the Scriptures. The miracles were proof of the divine nature of the biblical message. Locke was convinced that the entire content of the Bible was in agreement with human reason (The Reasonableness of Christianity, 1695). Although Locke was an advocate of tolerance, he urged the authorities not to tolerate atheism, because he thought the denial of God's existence would undermine the social order and lead to chaos. That excluded all atheistic varieties of philosophy and all attempts to deduce ethics and natural law from purely secular premises. In Locke's opinion the cosmological (i.e. primus motor) argument was valid and proved God's existence. His political thought was based on Protestant Christian views. Additionally, Locke advocated a sense of piety out of gratitude to God for giving reason to men. Locke compared the English monarchy's rule over the British people to Adam's rule over Eve in Genesis, which was appointed by God. And stands to human reason, don't it? ellauri117.html on line 659: What an idiot. Locke ei koskaan mennyt naimisiin eikä hänellä ollut lapsia. Se oli aivan vissinvarmasti kaappipetteri, asexuaali tahi ei. Se oli anaalinen pedantti, kirjoitti aivan vimmatusti muistikirjoja. Sen kirjastossa oli 3000 kirjaa, eniten uskonnollisia. ellauri117.html on line 665: John Locke was born on the 29th of August, 1632. He is famous for being a Philosopher. He and Sir Francis Bacon were among the first British empiricists and had a huge impact on social contract theory. John Locke’s age is 388. English philosopher and doctor commonly referred to as “The Father of Liberalism.” He was one of the Enlightenment Age’s most influential thinkers. His ideas heavily influenced the writing of the Declaration of Independence. ellauri117.html on line 670: John Locke was born in 1630s. John Locke is part of G.I. Generation also known as The Greatest Generation. This generation experienced much of their youth during the Great Depression and rapid technological innovation such as the radio and the telephone. The initials "G.I." is military terminology referring to "Government Issue" or "General Issue". It's hard to know John Locke birth time, but we do know his mother gave birth to his on a Sunday. People born on a Sunday can often rely on sympathy from others and generally have luck on their side. ellauri117.html on line 703: Oli ihan oikein että länkkärit vei inkkareilta maat kun ne ei osanneet kunnolla riistää luontoa. Riistettiin sit niitä. Orjuus on A-ok jos jotkut on niin orjamaisia, esim neekereitä. Ne on sit sellasten omaisuutta, jotka on ize omaa omaisuuttansa.Vittu mikä perseennuolija, ize vaan jonkun ahneen kreivin henkilääkäri. "Jumala antoi vallan ottaa yhteismaan omaxi määräämällä raivaamaan sen. Apinaelämän laatu vaatii työtä ja työainexia ja siten välttämättä panee alkuun yxityisomaisuuden." Jokainen on oman elämänsä Seppo, kaikilla on samat mahixet. Seppo olet oikea sonni! Jos mulla olis Locke tässä niin potkisin sen selkäruodon hatun läpitte. Sehän on kuin Marxin pilakuva. Liberaalit länsimaat ylpeilevät Lockepaskalla ja rynttäävät yhtä silmittömästi huono-osaisempia kuin muutkin ellei pahemmin. ellauri118.html on line 42: Chorderlos de Lacloxen Vaarallisia yhdyshenkilöitä -kirjasesta näkee hyvin millaista panotouhu oli ennen ehkäisypilleriä. Romanttisia tissejä, kyynelehtimistä ja kädenpuristuxia, kirjelappusia ennen kaikkea. Mikä helpotus kun kamat lopulta on pussissa. Heippa kukka! ja eiku seuraavaan. Romantiikka ei ole muuta kuin tunnelmointia kun ei pääse viivalle. Rakkaus avustaa luontoa, kuten de Laclos osuvasti muotoilee, vetää tikanpojan puuhun niin sanoaxemme. Nyt on vaan kimalaiset aika lopussa, kukat nyyhkivät ja käpristyvät helteessä. Koirasapinoiden siittiöt on hakusessa, pojat rupeavat harmaasexuaaleixi. Pahalta näyttää. ellauri118.html on line 117: 21.6.2021 klo 13.57 - Bo Egov: Montako naiskirjaa olit lukenut me naisten 101 listasta? ellauri118.html on line 119: 21.6.2021 klo 14.02 - helmi: Joten en tiedä? ellauri118.html on line 152: Jotkut ihmiset saattavat olla siellä miettimässä, miksi toisten on löydettävä sana kuvaamaan tunteita. No, olen täällä kertomaan niille ihmisille miksi. Jokainen haluaa tuntea olevansa jonnekin. He haluavat tuntea olevansa ymmärretty ja hyväksytty. ellauri118.html on line 156: Mikä on harmaasexuaalinen ja miten tietää, kuvaako se sinua? Entä aavikkoanglikaaninen? ellauri118.html on line 172: # 2 Mutta joskus tunnet kiihottumisen. Voit kuitenkin tuntea sexuaalista kiihottumista toisinaan. Voi tuntua siltä, että kytkin on käännetty päälle vain tiettyinä päivinä. Sille ei todellakaan ole mitään riimejä tai syytä. ellauri118.html on line 176: # 3 Nautit sexistä, mutta vain tietyissä olosuhteissa. Jos olet hyvin, hyvin valikoiva sexuaalisten haluidesi suhteen, sinua voidaan kuvata harmaaksi. Jos on hyvin tiukkoja olosuhteita, joissa tunnet olevasi kiihottunut ja haluat harrastaa sexiä, tämä sexuaalisuus voi kuvata miltä sinusta tuntuu. ellauri118.html on line 178: # 4 Et liity asexuaaliin kokonaan. Nyt tiedät, että asexuaalinen on silloin, kun sinulla ei ole lainkaan sexuaalisia haluja. Sexillä ei ole merkitystä tai vetoomusta sinuun. Jos kuitenkin tiedät tämän ja et liity täysin muihin sexuaalisuuden ominaisuuksiin, voit olla harmaasexuaalinen. Saatat olla asexuaalinen spektri, mutta et ole asexuaalinen. ellauri118.html on line 220: Naisten Elämä ellauri118.html on line 224: Naisten Elämä ellauri118.html on line 230: 9 superominaisuutta, jotka tekevät naisesta supernaisen miesten silmissä ellauri118.html on line 236: Naisten Elämä ellauri118.html on line 244: Lasten runojen tyypit ellauri118.html on line 246: Naisten Elämä ellauri118.html on line 256: Myrkyllisten vanhempien käsittely kristillisellä tavalla ellauri118.html on line 263: Väitteeni kuitenkin on, että ateistiset syntyteoriat sekä evoluutioteoria miljoonine vuosineen ovat taruja, valheita ja satuja. Ihmisillä on voimakas mielikuva, että nämä käsitykset pitävät paikkansa, mutta väitteeni on, ettei niille ole todisteita. Ne ovat naturalistiseen maailmankuvaan perustuvia kertomuksia, eivät sen enempää. Tieteen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. ellauri118.html on line 265: Joka tapauksessa, jos tämä aihe kiinnostaa, olen kirjoittanut kotisivulleni aiheesta tiivistetysti viimeisimmässä kirjoituksessani Tiede harhassa - yhteiskunta perässä? Siinä on otettu oleellisimmat asiat esille naturalistisista syntyteorioista ja evoluutioteoriasta, ja miksi ne eivät voi pitää paikkaansa vaan ovat ristiriidassa todellisen tieteen kanssa. Lopuksi käsitellään hiukan sitä, miten evoluutioteoria vaikuttaa moraaliin yhteiskunnassa. Kotisivuni löytyy myös Googlen hausta nimelläni ja siellä uusimpana kirjoituksena on tämä kirjoitus. ellauri118.html on line 267: No, miksi olen tästä asiasta huolissani? Syy on yksinkertainen; uskon meidän olevan iankaikkisuusolentoja ja siksi yritän tehdä edes jotain, jotta ihmiset ymmärtäisivät kääntyä Jumalan puoleen ja etsiä häntä. Toivon, että tämä kirjoitukseni saisi ihmiset miettimään näitä asioita tarkemmin. En pyydä vastausta tähän kirjoitukseen, eikä minulla ole nettiä pysyvästi kotona, joten en todennäköisesti ole sähköpostitse enempää yhteydessä. ellauri118.html on line 275: Kirjoituksen sisällys on alapuolella. On hämmästyttävää miten vähän evoluutionvastaisuus on kehittynyt Darwinin ajoista. Tismalleen samat argumentit kexittiin jo silloin eikä mikään ole muuttunut. Ehkä tämä onkin vahvin argumentti evoluutiota vastaan? Apina ei kehity, se pysyy aina yhtä hölmönä. Huomaa että Choderlos de Laclos kirjoitti 1782 avioliiton ulkopuolisista sexisuhteista, täysin tietämättömänä Darwinista. Eli kyllä tämä todistaa että Darwin oli oikeassa, juonena on ollut EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL! maailman sivu. Lisääntykää tai täyttäkää edes emätin. ellauri118.html on line 278: Miten perustelet alkuräjähdyksen ja taivaankappaleiden synnyn itsestään? ellauri118.html on line 285: Miten perustelet elämän synnyn itsestään? ellauri118.html on line 286: Miten selität kambrikauden räjähdyksen? ellauri118.html on line 287: Miten todistat miljoonat vuodet todeksi? ellauri118.html on line 290: Miten perustelet elämän esiintymisen maapallolla miljoonien vuosien ajan? ellauri118.html on line 292: Miksi dinosaurukset eivät eläneet miljoonia vuosia sitten? ellauri118.html on line 293: Miten perustelet evoluutioteorian todeksi? ellauri118.html on line 301: Miten perustelet ihmisen periytymisen apinankaltaisista olennoista? ellauri118.html on line 321: From 'Beltenebros at Miraflores' ellauri118.html on line 382: Madison Julius Cawein was born in Louisville, Kentucky on March 23, 1865, the fifth child of William and Christiana (Stelsly) Cawein. His father made patent medicines from herbs. Thus as a child, Cawein became acquainted with and developed a love for local nature. ellauri118.html on line 390: Bel-tenebros oli Amadixen peitenimi sekobolzina. Komee pimee. Miraflores oli joku paikka joka on mainittu enemmän kuin kerran. Joo se oli se paikka kolmen viemäriputken lähellä jossa Amadis pyrki Orianan hilloviivalle. Taisi päästäkin? "por ganar la gloria de la demanda en la prueva de bien amar". Se on myös joku kunta Columbiassa, se on missä Keiko Fujimorin häitä vietettiin, ja se on ylellinen 5 tähden useasti palkittu Miraflores, joka sijaitsee Costa del Solilla Espanjassa Marbellan ja Fuengirolan puolivälissä. Aurinkorannikko sopii hyvin ympärivuotiseen lomailuun aurinkoisen ja lämpimän ilmaston ansiosta. Costa del Sol tunnetaan myös nimellä Costa del Golf, lukuisien golfkenttien ansiosta. Helkutti aurinkoa tässä enää kaivataan. Ja mikä hemmetti se on että termiittiapinan on pakko tehdä kaikesta monokulttuuria. Mirafiores indeed. Mä kazon lupiininkukkia Rauhixen mäellä ja remmon niitä irti maasta. Se on haitallinen vieraslaji, matukukka. Se tappaa kotimaiset lajit ja tekee täkäläiset kimalaiset mahoixi. Sellaista symbolismia. ellauri118.html on line 395: Rauhixen pönttöuuni sai Niklaxelta lisänimen Petollinen, sillä se ei suostu syttymään ennenkuin toisena lämmityspäivänä. Hormissa on joku mutka joka lykkää savut sisälle. Petollisuudesta ovat kirjoittaneet lukuisat kirjaiijat, ei vähiten Pierre Choderlos de Laclos. Niitä on sitten tutkistellut Maija Mäkinen eipäskuin Mäkelä. Lähetäänmpä tutustumaan lähemmin. ellauri118.html on line 397: Pierre Ambroise François Choderlos de Laclos [ʃɔdɛʁlo də laklo] (18. lokakuuta 1741 Amiens, Ranska – 5. syyskuuta 1803 Taranto, Italia) oli ranskalainen upseeri, liikemies, diplomaatti ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti kirjeromaanistaan Vaarallisia suhteita (alkuteos Les liaisons dangereuses), joka ilmestyi vuonna 1782. Hän julkaisi myös runokokoelman, sovitti Madame Riccobonin romaanin Histoire d’Ernestine oopperalibretoksi sekä julkaisi yhteiskunnallisen tutkielman naisten kouluttamisesta. Taas yx tällänen Fenelon. ellauri118.html on line 399: Pierre Ambroise François Choderlos de Laclos syntyi Amiensissa 1741. Hän sai tykistöupseerin koulutuksen, ja hänet nimitettiin 1761 tykistöluutnantiksi. Hän palveli useilla paikkakunnilla, kuten Strasbourgissa ja Grenoblessa. Hän kirjoitteli myös näihin aikoihin eroottisia tarinoita lehtiin. Ura upseerina ei ollut kovin menestyksekäs. Ollessaan komennettuna Biskajanlahdella de Laclos ilmoitti ystävilleen, että kirjoittaa vielä jotain todella epätavallista ja huomiota herättävää ja että se muistetaan vielä pitkään hänen jälkeensä. Ennustus toteutui Vaarallisia suhteita -teoksen myötä. ellauri118.html on line 403: Kirjallisuuden tutkijat epäilevät hänen tutustuneen Milanossa Stendhaliin. Teosta Vaarallisia suhteita pidetään yleisesti lajityyppinsä kirjeromaanin parhaana esimerkkinä. Teoksen henkilöt jakaantuvat selvästi hyviin ja pahoihin. Cécile ja ritari Danceny ovat hyviä, viattomia, nuoria ja kokemattomia. Valmont ja markiisitar de Merteuil ovat pahoja. Valmont on terävä-älyinen, viehätysvoimainen pelimies, jonka intohimona on valehtelu. Markiisitar de Merteuil ei ole hyveellinen, viaton, uskollinen tai aito. Häneltä puuttuu myös kaikki uskonnollisuus. Yhdessä Valmontin kanssa hän pitää ihmisiä joko ottajina tai niinä, joilta otetaan. Heillä ei ole muita aitoja tunteita kuin itserakkaus. Valloitukset tuovat paitsi vallantunnetta myös eroottista tyydytystä. Vaikka Cécile ja ritari Danceny turmelevat viattomuutensa, he tuntevat kuitenkin katumusta. Rouva de Tourvel edustaa aitoutta ja viattomuutta, joka säilyy iästä huolimatta. (Höh? Mistä iästä? Se oli 22v.) Teos puhuu lakkaamatta hyveestä ja viattomuudesta sekä niiden menettämisestä. Valmont ja markiisitar de Merteuil yrittävät parhaansa mukaan kitkeä viattomuuden ja hyveet, pelkästään kostonhalunsa takia tai pönkittääkseen omaa statustaan. Teoksen painopiste ei ole toiminnassa, vaan viettelyn tekniikassa. Siinä suhteessa tää jää selvästi 2.ksi verrattuna Vargas Llosaan. Vastoinkäymiset ovat Valmontille esteitä, jotka ovat kierrettävissä oveluudella ja julmuudella. Vaarallisia suhteita on lajityypistään huolimatta hyvin draamallinen, ja se on sovitettu teatterinäyttämölle lukemattomia kertoja. Elokuvaksi se on sovitettu viidesti. Helsinkiläinen Ryhmäteatteri esitti vuonna 2015 Vaarallisia suhteita Suomenlinnan kesäteatterissa. Näytelmäsovituksen teki Juha Kukkonen ja pääosia näyttelivät Minna Suuronen ja Antti Virmavirta. Se oli Pierren uran huippuhetkiä. ellauri118.html on line 406: Millainen on uskottoman romaanisankarittaren mieli? Kuinka kirjallisuuden vakiintuneet muodot vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme todellisia ja fiktiivisiä mieliä? Onko toinen mieli vain lukijan fantasia? Ovatko aviorikosromaanit fantastisia? Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset pohtii kriittisesti kertomuksen ja mielten tutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä. Samalla se kartoittaa länsimaisen kaunokirjallisuuden uskottomuustraditiota. Tutkimuskohteet ulottuvat 1600-luvulla julkaistusta Madame de La Fayetten Clèvesin ruhtinattaresta Gustave Flaubertin Madame Bovaryyn, Kate Chopinin feministiseen klassikkoon Heräämiseen ja lopulta tosielämän kertomussikermään, joka syntyi Clintonin ja Lewinskyn seksiskandaalin ympärille. Mitä yhteistä on Emma Bovarylla ja Monica Lewinskylla ja missä määrin lukutapamme tuottavat heidän välilleen yhtäläisyyksiä? [Kiintoisa kysymys. Tärkeä ero kuitenkin että Monica imutti Billin siggeä, mitä Madame Bovary ei tiettävästi tehnyt.] Teos tarjoaa seitsemän tapaustutkimuksen lisäksi moniulotteisen kuvan narratologiasta ja mielten tutkimuksesta strukturalismin ajoilta tämän päivän monialaiseen kognitiotieteeseen. Teoksen esittelemät ja kommentoimat teoriat ja metodit ovat kirjallisuustieteen lisäksi sovellettavissa kulttuurintutkimukseen, sosiaalitieteisiin ja lingvistiikkaan. ellauri118.html on line 408: Väitän, että monet uskottomuuskirjallisuudessa toistuvat teemat juontavat juurensa kokevien mielten kerronnallistamiseen ja tekstualisointiin liittyvistä ongelmista eli tajunnankuvauksen rakenteellisista ehdoista. Tämä väite edellyttää olemassa olevien narratologisten analyysivälineiden kriittistä muokkaamista. [Sen ymmärtäminen edellyttää kriittisesti lukijan pään muokkaamista. En ymmärtänyt siitä rihman kiertämää.] Tutkimuksen kuluessa havainnollistan, miten romaanitaiteen konventiot tuottavat ”kirjallisen mielen”, joka poikkeaa ratkaisevasti todellisista ihmismielistä, kuten Bill Clintonista ja Miss Levinskystä. [Helskutin kiemuraista textiä, ei siitä ota selvää vanha vihtahousukaan. No ehkä se selviää edempänä.] ellauri118.html on line 410: ¹Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.] ellauri118.html on line 415: Venäläisiltä formalisteilta periytyvä jako kerrottuun tarinaan (”fabula”, story) ja kerrontaan eli esittämisen tapaan (”sjužet”, plot) on narratologian ytimessä kaikkein sitkeimmin eläviä dikotomioita. Gérard Genetten ja Mieke Balin määritelmistä saadaan seuraava synteesi: ”kertoja puhuu tekstin jonka sisältö on kertomus; fokalisoija esittää kertomuksen, jonka sisältö ellauri118.html on line 418: ²Focalisation is a term coined by the French narrative theorist Gérard Genette. It refers to the perspective through which a narrative is presented. Genette focuses on the interplay between three forms of focalization and the distinction between heterodiegetic and homodiegetic narrators. Homodiegetic narrators exist in the same (hence the word 'homo') storyworld as the characters exist in, whereas heterodiegetic narrators are not a part of that storyworld. The term 'focalization' refers to how information is restricted in storytelling. Genette distinguishes between internal focalization, external focalization, and zero focalization. Internal focalization means that the narrative focuses on thoughts and emotions while external focalization focuses solely on characters' actions, behavior, the setting etc. Zero focalization is seen when the narrator is omniscient in the sense that it is not restricted. Focalization in literature is similar to point-of-view (POV) in film-making and point of view in literature, but professionals in the field often see these two traditions as being distinctly different. Genette's work was intended to reﬁne the notions of point of view and narrative perspective. It separates the question of “Who sees?” in a narrative from “who speaks?” ellauri118.html on line 432: Monika Fludernik (1957-) ist´ne österreichische Flugwirtin, Amerikanistin und Literaturwissenschaftlerin. Fludernik leistete wichtige Beiträge zur Erzähltheorie. Die neuere Erzähltheorie wurde ab 1915 in Ansätzen vom Russischen Formalismus entwickelt und vom Strukturalismus seit den 1950er Jahren weiter ausgearbeitet, wobei Tzvetan Todorov zu den wichtigsten Vermittlern der formalistischen Ansätze in Frankreich gehörte. Der hier entwickelte strukturalistische Ansatz – mit späteren Ergänzungen – ist bis heute maßgeblich, es gab jedoch nie eine einheitliche strukturalistische Erzähltheorie. Wichtige Theoretiker der Narratologie sind Gérard Genette, Claude Lévi-Strauss, Roland Barthes, Roman Jakobson und Paul Ricœur. Die strukturelle (formalistische) Erzähltheorie wird oft durch interdisziplinäre Ansätze ergänzt, so durch die Semiotik ergänzt, wozu insbesondere Juri Lotman beigetragen hat. Im deutschen Sprachraum war Franz Karl Stanzel der erste Vertreter der Erzähltheorie. ellauri118.html on line 434: Die traditionelle Erzähltheorie, vertreten durch Franz Karl Stanzel, Gérard Genette, Seymour Chatman u. a. m, beschäftigt sich mit Elementen des „discours“ („Erzählweise“). Andere Theoretiker nehmen eher die Strukturen der „histoire“ („Erzählinhalt“) in den Blick. Damit bauen sich (erzählerische) Handlungen in dem vorgestellten Begriffsinventar aus Geschehnissen und Ereignissen auf. Während der Begriff „Handlung“ im deutschsprachigen Raum verwendet wird, wird sie etwa bei Genette als histoire und in der anglo-amerikanischen Erzähltheorie als story bezeichnet, der „Diskurs“ bei Genette als récit (narration) und im Angelsächsischen als plot. Während sich der „Diskurs“ als die kompositorische und sprachliche Realisierung einer Erzählung versteht; er verweist auf das „wie“ der Erzählung, wird in der „Geschichte“ der Gegenstand der Erzählung ausgemacht; sie verweist auf das „was“ der Handlung. ellauri118.html on line 436: Dialogipelimallissa story olis niiko tapahtumia kuvaileva lausejoukko, joukko pieniä mahdollisia maailmoja. Plot on dialogipelisiirrot, joista tuo lausejoukko voidaan päätellä. Se päättelijä on kognitiivisen narratologian luonnostelema tavallinen (naiivi) lukija – tolkun saaja – joka etsii fiktiivisistä maailmoista ne kognitiivisesti tutuksi tekevää ainesta. Lukijan mielestä kehittyy kirjallisuuden kuvaamien fiktiivisten mielten heijastuspinta ja sisartajunta. Entäs veli? Onxtää taas jotain miesten sortoa? Juonipaljastus onkin oikeammin stooripaljastus. ellauri118.html on line 438: Willie van Peer, kognitiotieteellisten sovellusten edelläkävijä kirjallisuustieteessä, empiirisen lukijatutkimuksen puolestapuhuja ja elitistisen formalismin ponnekas vastustaja, pohtii kirjallisia teemoja käsittelevässä artikkelissaan, miksi juuri uskottomat aviovaimot ovat kaunokirjallisuudessa alati toistuva aihe. Van Peer perusteleen aiheen (tai teeman, hän ei erottele näitä kahta käsitettä) suosiota sen emotionaalisella ja kognitiivisella potentiaalilla: moraalisen valinnan ja sen mahdollisten seurauksien luoma jännite riittää kantamaan pitkääkin kertomusta. (Van Peer 2002, 256–258.) Väitän, että kysymys on kuitenkin ennen kaikkea narratologinen: kielletyn romanssin kirjallista traditiota on pitänyt ja pitää edelleen hengissä mielten lukemisen ja konstruoimisen halu, ja nämä intohimot ovat erottamattomasti kytköksissä kerronnallisiin strategioihin. No entäs se darwinistinen tosiseikka, että poikasista 5-15% syntyy käenmunista? Eiköhän se riitä tuomaan tälle teemalle pysyvää mielenkiintoa? ellauri118.html on line 448: Lännessä se tunnetaan parhaiten monumentaalisesta ja traagisesta Neuvostoliittoa käsittelevästä romaanista Tohtori Živago, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Italiassa vuonna 1957, joka tunnetaan parhaiten samannimisestä osin Suomessakin kuvatusta monumentaalisesta filmistä 1965, jossa näyttelivät sukuelimiään leukava ebyktiläinen Omar Sharif ja väkäleuka brittiämmä Agatha Christie. Christie nai pitkään ällöä Warren Beattya josta Carly Simon teki laulelman You're So Vain. Tuottaja Albert R. Broccoli hylkäsi hänet sillä perusteella, että hänen rintansa olivat liian pienet. Kalut joita voi näyttää - ja käyttää. Omar kuoli 2015 Kairossa Alzheimeriin. Agatha kai elää vielä. Noobeli Pasternakille oli poliittinen veto länkkäreiltä. ellauri118.html on line 454: Hän joutui neuvostoliittolaisten viranomaisten epäsuosioon 1930- ja 1940-luvulla. Hänen onnistui kuitenkin välttää vankileirit (gulagit), vaikka hän oli syytettynä subjektiivisuudesta ja estetismistä. Hämärän peittoon on jäänyt syy, miksi Stalin suosi häntä. [Ehkä Josif tykkäsi sen runoista. Sisialismi-runossa se sanoo hyvän sanan Gruusiasta.] Hän ansaitsi elantonsa kääntämällä gruusialaisia klassikoita, joista Stalin piti. Tarinan mukaan Stalin yliviivasi Pasternakin nimen pidätettävien luettelosta suurten puhdistusten aikana sanoen ”Älkää koskeko tähän pilvissä kulkijaan”.[lähde? Käyttikö Stalin sanaa nefelobaatti?] Poliittisten runojen sijasta Pasternak kirjoitti henkilökohtaisia runoja, mikä viranomaisten silmissä oli poliittinen kannanotto. ellauri118.html on line 477: Afterwards, against the roofing iron Kohtapuoliin vasten kattopeltiä ellauri118.html on line 494: They´re puffy as it is, dear. Ne on pulu turvonneet jo muutenkin. ellauri118.html on line 520: “Dear friends . . . what millennium is it out there?” kysyi Boris porukoilta. Länkkärit tykkää eniten Borisin loppupään tuotannosta, The Poems of Doctor Zhivago and the poems of his last years, joihin Pasternak has injektoinut kristillistä symboliikkaa. Mix ihmeessä, eikös se ollut jutku? Nää runot voi olla sen tunnetuimpia, siitä jenkkipaskiaiset on kyllä huolehtineet. Tätä runoa ei näy kukaan kommentoineen. Musta Boris kertoo siinä taipumuxestaan käydä huorissa. ellauri118.html on line 532: Old Norse kennings like sotapurjo 'miekka', raatolokin syöttäjä 'soturi', miesten syöjille sijoille 'kuolemaan'. huurteiselle 'baariin'. ellauri118.html on line 536: Perhaps the most common example of metalepsis in narrative occurs when a narrator intrudes upon another world being narrated. In general, narratorial metalepsis arises most often when an omniscient or external narrator begins to interact directly with the events being narrated, especially if the narrator is separated in space and time from these events. Esim Sterne, Tom Jones. ellauri118.html on line 539: Onkohan toi narratiivinen metalepsis mitään sukua perinteiselle? Genette ehkä sekoittaa puuroja ja vellejä. Mitä tekemistä episteemisillä alternatiiveilla on metaforan kanssa? Enintään yhteistä on koomisehko tyylin lässähdys, kuten Marlowella: ellauri118.html on line 551: Alan uranuurtajille kuten Käte Hamburgerille ja Dorrit Cohnille fiktiivisen mielen esittäminen oli ennen kaikkea osoitus kertovan fiktion erityislaadusta muihin diskursseihin nähden – ainoa kerronnallisuuden alue, joka tarjoaa tiedollisen pääsyn toisen ihmisen tajuntaan (ks. Hamburger 1993, 81–89; Cohn 1978, 5–7; Cohn 2006, 35–38, 149). Cohn väittää klassisessa tutkimuksessaan Transparent Minds (1978), että kerronnalliset keinot, jotka päästävät meidät lähimmäksi henkilöhahmojen kokemusmaailmaa, ovat samaan aikaan kaikkein kirjallisimpia – kaikkein ilmeisimmin kirjailijan taiteellisen luomistyön tulosta. ellauri118.html on line 561: Charles-Louis Bally (4. helmikuuta 1865 Geneve – 10. huhtikuuta 1947 Geneve) oli sveitsiläinen kielitieteilijä. Nykyään Bally muistetaan ehkä parhaiten Bally-kengistä ja siitä, että hän toimitti yhdessä kollegansa Albert Sechehayen kanssa opettajansa Ferdinand de Saussuren postuumin kirjan Cours de linguistique générale, mutta 1920–1930-luvulla hän oli eräs keskeisimpiä eurooppalaisen kielitieteellisen strukturalismin edustajia yhdessä Roman Jakobsonin, Nikolai Trubetzkoyn ja Louis Hjelmslevin kanssa. ellauri118.html on line 566: Haluan tutkimuksessani osoittaa, että mielen mimeettisen illuusion säilyttäminen ei suinkaan ole lukijan ainoa intohimo. On myös muita illuusioita, kuten kerronnallisen sulkeuman illuusio tai muodollisen koherenssin illuusio – ja todellista teeskentelyä kaivataan silloin, kun näitä odotuksia kohdistetaan todellisiin tapahtumiin ja mieliin. ellauri118.html on line 571: Viimeaikaisin puheenvuoro fiktiivisten mielten tutkimukseen on David Hermanin toimittama antologia The Emergence of Mind: Representations of Consciousness in Narrative Discourse in English (2011a). Herman rakentaa kokoelmansa johdannossa jyrkän vastakkainasettelun kognitiotieteellisten ja fiktiivisten mielten erityislaatuisuutta korostavien lähestymistapojen välille. Ensin mainittuun leiriin Herman asettaa itsensä ja kaikki kokoelmansa kirjoittajat, jälkimmäiseen Hamburgerin, Cohnin, luonnottoman narratologian puolestapuhujat sekä tämän tutkielman kirjoittajan (ks. Herman 2011b, 11 ja 31, viite 5). ellauri118.html on line 582: Lähdemerkinnän puuttuminen on kirjallisen tulkinnan kannalta ikuisesti produktiivinen keino. Kertomakirjallisuus – litteydessään – vastustaa mielen teoriaan sisältyvää rekursiivisuuden periaatetta samalla kun se vie luonnollista alkuperää olevan mieltenlukemisen äärimmilleen. ellauri118.html on line 583: Kokemuksellisuuden projisoiminen toiseen mieleen – taipumus, joka käsittelemissäni kertomuksissa kehittyy pakkomielteiseksi – on fiktiivisten mielten lukijan peruskokemus. ellauri118.html on line 589: George kannattaa nykyään tämmöstä kuin embodied mind ajatusta: Many features of cognition are embodied in that they are deeply dependent upon characteristics of the physical body of an agent, such that the agent's beyond-the-brain body plays a significant causal role, or a physically constitutive role, in that agent's cognitive processing. No tottahan se on, ainakin miesten ajatteluun osallistuu voimakkaasti pikkuveli. ellauri118.html on line 591: Brooksin teos on kirjallisuudentutkimuksen ”intohimoteorioista” kuitenkin narratologisin. Esimerkiksi René Girardin klassikkoteos Mensonge romantique et vérité romanesque (1961) kulkee kauas kirjallisten piirteiden tutkimuksesta ja laajenee tulkitsemaan antropologisesti niin kirjallisuuden, uskontojen kuin politiikankin jakamia intohimo- ja syntipukkimekanismeja. ellauri118.html on line 605: Behnin tuotantoon kuuluu näytelmiä, runoutta ja proosaa. Hänen teoksiaan värittävät monesti seksuaaliset, myös lesbiaaniset teemat. Ainoa Suomessa esitetty Aphra Behnin näytelmä on Veijari eli karkotetut kavaljeerit (Suom. Kersti Juva, Suomen Kansallisteatterin julkaisu, 1995.) Yli kolmesataa vuotta vanha Veijari-näytelmä sai vihdoin pohjoismaisen kantaesityksensä Kansallisteatterin suurella näyttämöllä vuoden 1996 syyskuuta. Ketti Juvan (1948-) muistan kouluajoilta, se oli Simo Juvan isosisko, eniten isänsä arkkipiispan oloinen. Se on naimisissakin teologian tohtorin Juliette Dayn kanssa. Siltä se voi pyytää apua kielennysongelmiin. ellauri118.html on line 609: Useimmat Behnin näytelmistä kantaesitettiin Lontoon Dorset Gardenissa, ja siellä myös Veijari sai ensi-iltansa vuonna 1677. Ensi-illassa oli läsnä teatteria harrastava kuningas Kaarle II. Näytelmän suosiota kuvaa myös se, että vuosisadan loppuun mennessä Veijari palasi näyttämölle muutaman vuoden välein. 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla Veijarin suosio vain kasvoi, mutta sitten näytelmä unohdettiin yli kahdeksisadaksi vuodeksi. Veijarin esitykset alkoivat uudestaan, kun Royal Shakespeare Company löysi sen vuonna 1986. Suomen lisäksi Veijaria on esitetty useissa muissa maissa. ellauri118.html on line 611: Veijari-näytelmässä Aphra Behn kuvaa itselleen tuttua hovimiesten, keikareiden, seikkailijoiden sekä itsenäisten ja itsetietoisten naisten maailmaa. Hänen vakiohenkilöitään ovat kevytkenkäiset naiset ja huikentelevaiset herrasmiehet. Ilottelevan ja nokkelan dialogin keinoin Behn kertoo useiden nuorten naisten ja miesten rakkaustarinat ja –seikkailut. Tapahtumapaikkana on Napoli ja karnevaalien aika, mikä antaa naamioiden ja pukuleikkien kautta tilaa monille sekaannuksille. Näytelmän miehet ovat pääasiassa englantilaisia, mutta naiset ovat italialaisia. Komedian lopussa kaikki rakastuneet saavat omansa. ellauri118.html on line 615: Aivan kuten oman aikansa mieskirjailijat, Behn käsitteli näytelmissään avoimesti seksuaalista halua ja tyydytyksen etsimistä, jotka olivat yhtäläisiä miehillä ja naisilla. Behn itse piti avioliittoa tukahduttavana instituutiona ja kannatti vapaata rakkautta. Hänelle seksuaalisuus ilman rakkautta ei kuitenkaan merkinnyt vapautta. Tässä hän poikkesi aikansa mieskirjoittajien näkemyksistä. Behnille rakkaus ei ollut mikään peli, vaan se vaati aina rehellisyyttä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kaikellaista. ellauri118.html on line 644: Whilst he lay trembling at her feet; Kun hää vaan makaa vapisten sen jaloissa; ellauri118.html on line 652: And whispring softly in his Ear, Ja kuiskaten pehmeästi hälle korvaan, ellauri118.html on line 654: Or I´ll call out — What wou´d you do ? Tai mä huudan - mitäs sitten teet? ellauri118.html on line 666: His burning trembling Hand he prest Hän painaa vapisevan kätensä ellauri118.html on line 674: He seeks the Objects of his Vows ; Hän ezii pyrkimystensä päämaalia; ellauri118.html on line 676: By swift degrees advancing where Hän etenee nopein ottein sinne ellauri118.html on line 686: Their Bodies as their Souls are joyn´d, Niitten ruumiit yhtyvät kuin sielut; ellauri118.html on line 688: Extend themselves upon the Moss. Ja panee pitkäxeen sammalvuoteelle. ellauri118.html on line 728: Excess of Love his Love betray´d ; Liika rakkaus on tehnyt tenän lemmelle; ellauri118.html on line 747: Her tim´rous Hand she gently laid, Aran kätensä hiän hellävaraisesti laittoi, ellauri118.html on line 748: Or guided by Design or Chance, Jo vasiten tai ihan sattumalta, ellauri118.html on line 750: That Potent God (as Poets feign.) Tuon jäykän jumalan (kuten Runosepot sanoo). ellauri118.html on line 778: With fear and haste flew o´re the fatal Plain. Peläten kiiruhti poies sotakentältä. ellauri118.html on line 787: He Curst his Birth, his Fate, his Stars, Hän kirosi syntynsä, kohtalonsa, tähtensä, ellauri118.html on line 790: Had Damn´d him to the Hell of Impotence. Manasi hänet kyvyttömän helvettiin. ellauri118.html on line 797: Madeleine de Scudéry, pseudonyymi Sapho (15. lokakuuta 1607 Le Havre, Ranska – 2. kesäkuuta 1701 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija. Madeleine de Scudéry, jonka aatelinen isä oli kotoisin Provencesta, asui yhdessä veljensä, kirjailija Georges de Scudéryn kanssa vuoteen 1655, ja oli hänen tavoin [tapoinensa? höh] kiinnostunut kirjoittamisesta. Hän omaksui aikakauden tyylisuunnan, ns. presiöösin tyylin, ja jo ennen kuin hän vuonna 1644 lähti veljensä mukana Marseilleen, hän kävi markiisitar Catherine de Vivonnen salongissa Hôtel de Rambouillet´ssa, kuten hän Fronde-kapinan jälkeen kuului Hôtel de Nevers´n ja Hôtel de Créquin kantavieraisiin. ellauri118.html on line 801: Lauantaiseura on ollut meilläkin. Runebergin ympärille muodostui 1830-luvulla Helsingissä niin sanottu Lauantaiseura. Tähän piiriin kuuluivat muun muassa runoilijat J. J. Nervander ja Fredrik Cygnaeus. Muita ajan runoilijoita olivat Lars Stenbäck, Zacharias Topelius ja E. A. Ingman. Huomattavampia omaperäisiä teoksia alkoi ilmestyä suomeksi 1860-luvulla. Kaikilla noilla on katu stadissa, paizi Ingman, jolla on katu Kuopion Niiralassa sekä jäätelö. Savukkeet ovat saavuttaneet tupakoizijain suosion. Polttajien joukko kasvaa jatkuvasti. Liittykää Tekin Kerhon polttajiin. Tuskinpa tupakoivat setämiehet tieten apinoivat sinisukkia. ellauri118.html on line 803: Yhtä paljon huomiota eivät herättäneet hänen kaksi viimeistä romaaniaan Almahide, ou l´esclave reine (8 osaa, 1660) ja Mathilde d’Aguilar, histoire espagnole (1667). Kaikki kertomukset ovat avainromaaneja, jotka historian puettuna kuvaavat Ranskan hovin elämää ja tapoja ja joista vieraiden nimien alta löytyy useita ajankohdan tunnetuimpia henkilöitä, kuten Condé (Cyrus), Longuevillen herttuatar (Mandane), Ruotsin kuningatar Kristina (Cleobuline) ja kirjailijatar itse (Sapho). ellauri118.html on line 818: Roi parfaitement représentatif de la Renaissance française, Henri II poursuit l´œuvre politique et artistique de son père. Il continue les guerres d´Italie, en concentrant son attention sur l´empire de Charles Quint qu´il parvient à mettre en échec. Henri II maintient la puissance de la France mais son règne se termine sur des événements défavorables comme la défaite de Saint-Quentin (1557) et le traité du Cateau-Cambrésis qui met un terme au rêve italien. ellauri118.html on line 822: Il meurt accidentellement à l´âge de quarante ans : le 30 juin 1559, lors d’un tournoi tenu rue Saint-Antoine à Paris (devant l´ancien hôtel des Tournelles), il est blessé d´un éclat de lance dans l´ œil par Gabriel de Montgommery, capitaine de sa garde écossaise. Il en meurt dix jours plus tard. ellauri118.html on line 832: The early education of Mme. de La Fayette—for by this name we can best speak of her—was the special care of her father, "un père en qui le mérite égaloit la tendresse." Later, she was put under Ménage à Trois, and possibly Raped. ellauri118.html on line 836: Mme oli opillisesti sivistynyt, muttei halunnut säikytellä sillä setämiehiä. Sit kuoli tender isä ja äisky nai Madame Sevignén sukulaisen, jonkun Chevalierin. ellauri118.html on line 840: How close and lasting was this friendship is seen on almost every page of Mme. de Sévigné's correspondence. Indeed, so often does the name of Mme. de La Fayette occur in Mme. de Sévigné's letters to her daughter, that the latter may well have been jealous of her mother's friend. The companionship of Mme. de Sévigné was, after the death of La Rochefoucauld, the chief comfort of Mme. de La Fayette in her ill-health and seclusion; and it was from the sick-chamber of her friend that Mme. de Sévigné's letters would seem to have been written in those latter years. In 1693, soon after the death of Mme. de La Fayette, Mme. de Sévigné writes as follows of her dead friend: "Je me trouvois trop heureuse d'être aimée d'elle depuis un temps très-considérable; jamais nous n'avions eu le moindre nuage dans notre amitié. ellauri118.html on line 846: Henri II on vaan peitenimi Aurinkokuninkaalle. Joka bylsi salaa Englannin prinsessa Henriettaa mistä syystä Mme oli sille hyvin, hyvin vihainen. ellauri118.html on line 850: Då hon var 17 år gammal, 1661, gifte hon sig med kusinen Filip I, hertig av Orléans, son till hennes morbror Ludvig XIII av Frankrike och ende bror till Ludvig XIV av Frankrike. Äktenskapet hade arrangerats av Ludvig XIV och hans mor Anna av Österrike direkt efter att monarkin hade återinförts i England och hennes bror bestigit tronen, vilket i ett slag gav henne politiskt betydelse; det har sagts att detta var det första självständiga politiska beslut av vikt som kungen tog, efter att han fram till kardinal Mazarins död samma år överlämnat politiken åt denne. Det ansågs också angeläget att snabbt gifta bort Filip, som var homosexuell, och Henrietta utgjorde då i egenskap av prinsessa ett snabbt alternativ till att arrangera ett rangmässigt acceptablet parti. Henrietta och Filip inledde aldrig något förhållande med varandra, och Filip föredrog män, särskilt Chevalier de Lorraine, men han accepterade att ha samlag med henne regelbundet för reproduktionens skull. ellauri118.html on line 852: Ludvig XIV stod sin svägerska mycket nära, och han troddes även vara far till hennes döttrar. Både Louise de la Vallière och Madame de Montespan var ursprungligen hovdamer hos Henrietta, och hon uppmuntrade 1661 förhållandet mellan kungen och Louise de la Vallière för att tysta ryktena kring henne själv och Ludvig. Ludvig sörjde mer vid hennes död än vad Filip gjorde, vilket även det bidrog till de ryktena. Det har aldrig bekräftats att Henrietta och Ludvig hade ett förhållande, men hon var huvudperson vid många av hans fester och hennes man var svartsjuk på det inflytande hon utövade på hans bror. ellauri118.html on line 856: Mösjöö de La Fayettestä ei tiedetä paljon paskaakaan, olikohan sitä ollenkaan. No 2 lasta Mme oli kuitenkin rykässyt jostakin. Tuskin Ludvgilta. La Rochefoucauldin kaa sillä oli sutinaa. Tai siis ainakin ne valitteli toisilleen vaivoistaan. Rochefoucauld kehitti Mmen henkeä ja Mme ravizi sen sydäntä. ellauri118.html on line 862: Mme. de La Fayette died in 1693. During her last years ill health and sorrow had forced upon her an almost absolute seclusion, and she died forgotten by all except a few faithful friends. The place of her burial is unknown. ellauri118.html on line 871: Tämmöstä triangelidraamaa syntyy etenkin omistavassa yläluokassa, missä eniten on lisääntymis- ja reviirimeemien kilpalaulantaa. Kyllä niitä syntyy ilmankin, koska perimmäinen syy on että lisääntymiseen ei riitä pelkkä pano, tarvii huolehtia myös jälkikasvusta. Siihenhän sitä reviiriäkin tarvitaan. Olli Lokin emoista äiskä on aina paikalla, iskä luuhaa ison osan aikaa kokouxissa tai terdellä. Olli Lokkia ei pidä sekoittaa Olli Lehtoon, joka leikki Callen kanssa tinasotilailla. Ed. eli 1916-1994, jälk. 1925-2020. Kun Olli Lokki on liikaa poissa kotoa, syntyy Olli Lehtolapsia. Käki käy sen pesällä. There's a mean black snake sneaking round my baby's back door. Vrt. albumia 5. ellauri118.html on line 875: Il n´y a point de femme que le soin de sa parure n´empêche de songer à son amant; qu´elles en sont entièrement occupées; que ce soin de se parer est pour tout le monde, aussi bien que pour celui qu´elles aiment; que lorsqu´elles sont au bal, elles veulent plaire à tous ceux qui les regardent; que, quand elles sont contentes de leur beauté, elles en ont une joie dont leur amant ne fait pas la plus grande partie. ellauri118.html on line 884: Mutta onko tää sittenkään muuta kuin tervettä narsismia naiselta? Sehän on altruistista: se haluu näyttää hyvältä setämiehen silmissä jotta se saa poikasia. Nojaa, ota siitä selvä. Jos altruismi tuntuu hyvältä, onko se hedonismia? Ei, tunteilla ei ole tässä mitään asiaa, tarkkaa lopputulemaa. ellauri118.html on line 889: Isebel tai Iisebel oli Israelin kuningatar, jonka tarina kerrotaan Raamatun Ensimmäisessä ja Toisessa kuninkaitten kirjassa. Sen mies oli Ahab eli se jalkapuoli munaton mies joka jahtasi kaunaisesti valaita. Leviatanilla oli puunjuuren kokonen kikkeli. Ehkä se halus siitä proteesin. ellauri118.html on line 891: Isebelin aikakauteen sanotaan liittyneen Baal-jumalan palvonnan voimistuminen kuningas Ahabin aikana. Hän myös pyrki muuttamaan oikeuskäsitystä ajanmukaiseksi siten, että kuningas ei olisi ollut enää yhdenvertainen Mooseksen lain edessä muiden juutalaisten kanssa, vaan hänellä olisi ollut asemansa vuoksi erioikeuksia, mikä näkyy Nabotin tuomitsemisena kuolemaan siksi, että hän kieltäytyi myymästä maataan kuningas Ahabille. Isebelin näkemyksen mukaan olisi riittänyt se, että kuningas olisi takavarikoinut maan korvauksetta asemaansa perustuen. ellauri118.html on line 895: Nimi Isebel on siirtynyt vuosisatojen halki yleisnimenä tarkoittaen kaikkia pahoja ja ilkeitä naisia. Juutalaisten ja kristittyjen vastenmielisyys Isebelia kohtaan johtui muka ihmisuhrien (erityisesti lasten) uhraamisesta Baal-kultin mukaisesti. Vittu sitähän se Aram Hazaturjankin oli tekemässä? Iisakilta oli mennä pää eikä ainoastaan munat! Paiscotaan ne pennut kiwiin! ellauri118.html on line 913: »Oletko huomannut, miten Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on noin nöyrtynyt, minä en tuo onnettomuutta vielä hänen päivinään. Vasta hänen poikansa aikana minä saatan hänen sukunsa onnettomuuteen». ellauri118.html on line 925: Kun Jooramin kuoltua Ahasjakin kuoli taistelussa – hän haavoittui Jeehun sotilaiden ampumasta nuolesta mutta onnistui pakenemaan Megiddoon jossa kuoli haavoihinsa – Jeehun käskystä Isebelin palvelusväki tappoi emäntänsä työntämällä hänet oman palatsinsa ikkunasta suoraan tulossa olevien sotavaunujen eteen. Isebel murskaantui elävältä Jeehun hevosten kavioihin ja vaunujen pyöriin; haaskoja syövät villiintyneet koirat söivät hänen ruumiinsa ja siten täyttivät profeetta Elian lausuman kauhean ennustuksen. ellauri118.html on line 939: Moira ei ole eri henkilö vaan Peggyn räväkämpi alter ego. Se on ollut partiossa kuten Peggykin. Tietää missä päin on pohjoinen. Se on oikealla. Partiolaiset tuppaa olemaan oikislaisia. HBO:ssa Moiran seikkailut on siirretty Junelle. Filmin Moira on vääränvärinen, se kelpaa ainoastaan sivuvaunuxi. Sille ja Lukelle saa käydä huonosti. ellauri118.html on line 941: Kumpi tapahtui ensin Hulussa, Iisebel-seikkailu vai Nickin bylsintä? Kirjassa vanhus-Serena ehdotti Nickin bylsimistä ensin, mutta viivalle päästiin vasta komentajan pantua Iisebeliä. Tuskin ehti edes välillä alapesulle. Onxtää naistenkin salainen unelma? Miesten se on ainakin. Mullakin oli parhaina päivinä 3 eri naista vuorokauden aikana. Täytyypä tarkastaa kirjasta Rakkauden evoluutio, mutta extää ole ihan darwinistista käytöstä? Peggy maximoi oman geenilinjansa mahixet bylsimällä milloin tulee siihen tilaisuus. Eise Lukekaan ollut kuin tarjoiluehdotus, lisääntymissopimus, eikä edes kovin menestyvä. Mitäs rumaa siinä on? Naturalia non sunt turpia. Se eze on naisella rumaa on patriarkaalinen käsitys. ellauri118.html on line 950: Strahovski and Moss are just one year apart in age, which creates a whole new potential for relationships between them. "You get that little vibe once in a while that in another situation they could be friends," Miller said. "It is the creepiest thing." ellauri118.html on line 953: "At some point you find out Serena Joy is not sterile," Miller said. "If it's the Commander [who is sterile] and Serena could be fertile, that opens up a whole lot of doors for us story-wise. When you work in TV, you're always trying to think of just filling up your bag with tennis balls because you don't know when you're going to have to play tennis with them. You always want all sorts of interesting stuff to be happening." ellauri118.html on line 1026: Hotelli Hiittenharjun tulipalo ellauri118.html on line 1059: "Käsineitä" on kylmän paskiaisen kirjottama kirja kylmistä paskiaisista. Vitun käteenvetoa. Hulu filmi siitä on vielä pahempi. Tää ämmä on naispuolinen versio Philip Rothista. Tonni vetoa eze veti ize röböä. Tunnen izeni tyhmäxi ja rumaxi vaikka tiedän etten ole kumpaakaan. Oletpas. ellauri118.html on line 1060: Me siteeraamme teeveen myöhäisfilmejä. Me olemme paskiaisia. Se miltä rakkaus tuntuu jää aina likiarvoxi. Vittu että tää on likilaskunen. Peggy haluaisi olla häpeämätön. No sitähän se on. Toivoisin et mä näyttäytyisin paremmassa valossa. Niinku siinä leffassa. Happamia ilmeitä. Paljon enemmän panoa. Nuorempia ja nätimpiä ihmisiä. Tehkää kaikin mokomin showrunnerit kirjasta mitä vaan kuha tulee nimeä ja pätäkkää. Lehtineekeri Luke häipyy mielestä ja Peggystä tulee yhä uskonnottomampi. Besame, besame mucho, besame como fue esa la ultima vez. Vaik tuleehan niitä aina uusia. Tää kirja koskee lisääntymistä muttei sillä ole mitään tekemistä lasten kaa. Lapset Peggy panee shredderiin. ellauri118.html on line 1062: Besame, besame mucho suutele minua sanasi nuo tarkoittaa besame mucho lauseen sen riemuiten kuulen ellauri118.html on line 1068: Danny sanoo radiolähetyksessä päättäneensä, ettei koskaan eroaisi vaimostaan. Armi kuitenkin eräänä päivänä kysyi, menisikö Danny hänen kanssaan naimisiin. – Sitten kun tämä hetki tuli, jolloin Armi kysyi mennäänkö naimisiin, sanoin joo, mennään naimisiin edellyttäen, että sinä et enää juo viinaa ja jätät tuon seurueen, Danny kertoo. Aavikon sisko Marja-Liisa Kauranen kommentoi Dannyn kertomusta Ilta-Sanomille. Kauranen sanoo, että Dannyn sanat antavat tilanteesta vääristyneen kuvan, sillä naimisiin menosta oli puhetta jo ennen Aavikon alkoholisoitumista. Kaurasen mukaan naimisiin meno ei siis riippunut yksin hänen siskostaan tai tämän sairastumisesta. Pari ei saanut koskaan virallisesti toisiaan. Danny Lipsanen oli koko suhteen ajan naimisissa Liisa Lipsasen kanssa mutta sai säännöllisesti Armilta kosteata pillua. ellauri118.html on line 1072: Kirjailija Kaari Utriota, 78, ja koomikko Peggy Atwoodia, 82, yhdisti erityisesti 2 asiaa: käkkärätukka ja feminismi. Kumpikin on intohimoinen naisten ja vähemmistöjen puolustaja, ja kumpikin tekee työtään myös naisasialiikkeen hyväksi. ellauri118.html on line 1074: Kaaren mukaan hänen nuoruudessaan ahdistelu oli arkista. Izekin on siihen tullut vanhemmiten syyllistyttyä. Vähättelyä ja kaksimielisiä vitsejä kuuli kaikkialla, erityisesti kirjailija- standupkiertueilla eri puolilla Suomea. ellauri118.html on line 1077: – Kai he ajattelivat, että se oli jollakin tapaa heidän oikeutensa. Mutta minäpä keksin hyvän lauseen niihin tilanteisiin: ”Minä olen uskollinen vaimo”, sanoin. Ja jumankauta, se kyllä lätkäytti veltoksi jätkän kuin jätkän! Se selvisi heti etumusta tunnustellessa. Standup jäi pelkäxi haaveexi. ellauri118.html on line 1078: Kaari sanoo, ettei ole muistellut näitä sen koommin ennen kuin Me Too –liike herätti nää ajatuxet taas henkiin. – Miesten varominen kuului maailman menoon samalla tavalla kuin rottien torjunta tai liikenteen vahtiminen. Juustonhajuiset loukut ja pään kääntely puolelta toiselle. Vaan eipä Kaaren ole tarvinnut enää paljon varoa. ellauri118.html on line 1084: Ollaan loppukesässä, ja Peggy näkee nurmikolla voikukan. Mahdotonta, voikukka on kevätkukka, sen pitää olla keltano. Pelottajaisten syy voi olla vaikka panoyritys. Peggy laskettelee pajunköyttä herättääxeen lukijoiden miesvihan. Miesviha on iesvihaa. ellauri118.html on line 1085: Mitä naisviha sitten on? Äitin ja muitten tätien kieltojen maailman jättämää kaunaa lapsuudesta kai, ehdottaa Kai Linnilä. Kai Laitinen nyökyttää kaljupäätä, niin Kai Kailakin. Kai Pylkkänen on kahden vaiheilla. Kai Pahlman jää peippailemaan nahkakuulalla. ellauri118.html on line 1087: Tää raiskaajan joukkomukilointikohtaus on aggressiota puhtaalla liekillä. Verenhimoa on ilmassa. Onkohan toi silmien päästä kynsiminen jotenkin tyttöjen? Naiset sonnustautuu miehen tamineisiin aseena joku tylppä astalo. ellauri118.html on line 1114: Growing up, Atwood heard stories from her grandmother about Mary Webster, a colonial woman who was half hanged in Hadley, Massachusetts in 1685 for witchcraft, several years before the infamous Salem witch trials began in 1692. Atwood's grandmother often referred to Webster as a relative, though she sometimes denied it, and her ancestry can't be definitively proven one way or the other. ellauri118.html on line 1157: Self-important, supercilious academic humor lightens the intense and chilling conclusion to Offred´s eerily bland recorded narrative. ellauri118.html on line 1161: All the puns in the epilogue are intended and meant to be taken literally. University of Denay, Nunavit is a pun on "Deny none of it." ellauri118.html on line 1164: The amount Peixoto earn in different countries varies greatly. In Peru they earn 6.8% more than the national average, earning S/. 20,704 per year; in South Africa they earn 449.72% more than the national average, earning R 1,306,340 per year; in United States they earn 21.93% more than the national average, earning $52,612 USD per year, but in Canada they earn just 1.53% more than the national average, earning $50,441 CAD per year. Hmm. This must be intentional. It tells us something, but what the heck? ellauri118.html on line 1167: Eurydice in Greek mythology, the luckless bride bitten by a snake on her wedding day. Her husband, Orpheus, the famed musician, convinced Hades to let Eurydice return to earth. However, Orpheus disobeyed the strictures of the journey and looked at Eurydice too soon, thus dispatching her back to the abode of the dead forever. ellauri119.html on line 35: Onko mikään enää pyhää? Saattaa arvella näiden paasausten lukija, jos jaxaa lukea näin pitkälle. Ja vastaus on, kyllä on! Batman ja Robin sarjassa mainitaan ainakin 50 pyhää asiaa. ellauri119.html on line 37: Tässä albumissa valaisen Wikipedian avulla käsitesikermää pyhä, jumala, rakkaus. Mitä yhteyxiä niillä on, ja miten ne liittyvät perustavampiin käsitteisiin reviiri, nokintajärjestys, lisääntyminen, tiimi. Yhteydet ovat tuttuja aiemmista paasauxista: pyhistely pitää yllä reviirejä, jumala valvoo nokintajärjestystä, rakkaus säätelee lisääntymistä ja toimii pesäpallotiimin feromonina. Ne on kuin pyhä kolminaisuus: jeesus taivas enkeli, härkä mörkö tiikeri. ellauri119.html on line 50: Holy has been used as an intensifying word from 1837; in expletives since 1880s (such as holy smoke, 1883, holy mackerel, 1876, holy cow, 1914, holy moly etc.), most of them euphemisms for holy Christ or holy Moses. Holy Ghost was in Old English (in Middle English often written as one word). Holy water was in Old English. Scotch whiskey means life water. Eau de vie, akvaviittiä. Aguardiente. Tulivettä tappavaa, kuivat kurkut lutkuttaa. Intiaanit razastaa, aavaa preeriaa. Holy League is used of various European alliances; the Holy Alliance was that formed personally by the sovereigns of Russia, Austria, and Prussia in 1815; it ended in 1830. Hole in one. ellauri119.html on line 65: used as an intensive: this is a holy mess - he was a holy terror when he drank (Thomas Wolfe) often used in combination as a mild oath: holy smoke ellauri119.html on line 71: Examples of holy in a Sentence: a holy relic worm by one of the saints, the holy monk spent many hours on his knees in prayer. ellauri119.html on line 75: These example sentences are selected automatically from various online news sources to reflect current usage of the word 'holy.' Views expressed in the examples do not represent the opinion of Merriam-Webster or its editors. Send us feedback. ellauri119.html on line 110: On the "Batman" TV series, which ran for 120 episodes between 1966 and 1968, Batman's sidekick Robin (played by Burt Ward), was well known for his ever-changing catchphrase. It was an exclamation that would always begin with the word "holy." The second part of the exclamation would always involve something related to what Robin was shouting about in that episode. For example, if there was a bunch of smoke, he might shout "holy smoke!" However, the exclamations often got a lot weirder than that. Get to know the 20 oddest "holy" exclamations Robin said during the series. ellauri119.html on line 113: In season 2's "Hot Off the Griddle," Catwoman captures Batman and Robin and straps them to two giant aluminum grills, smears them with margarine and places two giant magnifying glasses above them, with the intent to roast them with the hot sun. Robin shouts, "Holy Oleo!" to which Catwoman humorously retorts, "I didn't know you could yodel." ellauri119.html on line 115: Oleo is a term that was a lot more common in 1966 than it is today. When margarine was first invented in France in the 1860s, the creator, Hippolyte Mège-Mouriès, originally dubbed the artificial butter substitute "oleomargarine." Although it was most commonly sold as simply "margarine," the "oleomargarine" name was used enough that "oleo" became slang for margarine. It's very outdated slang today, with the existence of the word mostly being confined to crossword puzzles. It is a very common crossword puzzle answer because of its shortness and because three out of its four letters are vowels. ellauri119.html on line 130: In the season one episode "Ma Parker," Batman and Robin are trapped in electric chairs. Robin shouts out a reference to a device that controls electrical current with variable resistance. However, said device is no longer called a rheostat. It is now referred to as a potentiometer. ellauri119.html on line 133: Tintinnabulation means the ringing or sound of bells. However, you don't often hear this word used, let alone as an exclamation like Robin's! ellauri119.html on line 205: Holy ja hole eivät ole etymologisesti sukua, mutta muuten niillä on paljonkin yhteistä. Kuten Juice Leskinen sen tiivisti: Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin ... Mua mitkään voimat silloin masentaneet ei. Mä rahani tuhlasin sun joka leffaan Ja unessa hampaat iskin sun peffaan. Oli kaikkein pyhin sinun hurlumhei. ellauri119.html on line 207: Kaikkein pyhin oli juutalaisten tabernaakkelin sisin laatikko, holiest of the holy. Se aukeni vain Moosexen sauvalla, sinne ei reikäläisillä ollut mitään asiaa. Tästäpä saadaan hyvä aasinsilta yhdistämään päivän aiheita: pyhyyttä, rakkautta ja jumalaa. Kun olin Rauhixen puuseessa lukemassa vanhoja valittuja paloja kaikessa rauhassa, silmiin osui artikkeli, jossa annettiin vinkkejä rakkauden säilyttämisexi puolisoiden välillä. Tuli mieleen toimisivatko nämä vinkit myös ylöspäin? Eli parantuisiko jumalasuhde jos jumala ottaisi rakkaudessa luomakuntaansa huomioon seuraavat ehdotuxet: ellauri119.html on line 211: Mitkä seikat vaikuttavat vastaajien mielestä eniten lämpimän kehittyvän tunnesuhteen luomiseen? ellauri119.html on line 229: Hellyys. Tunnut usein pelkäävän hellyyden osoittamista koskettamalla - kenties sixi että koskettamiseen sieltä liittyy usein tiedostamattomia sexuaalisia tabuja. Voit aloittaa puristamalla kättä, taputtamalla olalle, ja sipaisemalla sieltä sormenpäillä. Siitä voimme siirtyä lämpimään halauxeen tai hellään suukkoon. Sylin avaaminen toiselle ei paljon vaadi, ja kuitenkin se on 1 selvimpiä rakkaudenosoituxia. Ja tule ize tällä kertaa, älä lähetä poikia tai pelkkää henkeä, se ei tuntunut Neizyt Mariasta miltään, ja Magdalenakin oli aika pettynyt. Lähetä lapsi asialle, mene ize perästä. Tule oikein ja purista! ellauri119.html on line 233: Rehellisyys. Turvallisuuden tunne perustuu oletttamuxeen että se jota rakastamme on meille rehellinen. Kun huijaus horjuttaa turvallisuuden tunnetta, elämän perustuxet voivat järkkyä. Ilman totuutta ei voi olla rakkauttakaan. Pienikin vilppi, vaikka vain toisen tunteiden säästämisexi, voi johtaa epäluottamuxen sotkuiseeen verkkoon. Totuudenkin voi sanoa ystävällisesti: "Minusta sinun perseesi todella näyttä isolta tuossa mekossa - vaikka tämähän on vain minun mielipiteeni." Älä koita lohduttaa katteettomilla lupauxilla iankaikkisesta autuudesta, kerro vaan reilusti miten tässä käy. ellauri119.html on line 242: Huomaavaisuus: suhteen epäonnistuminen ei sunkaan aina johdu suurista ongelmista. Syyä voivat olla ajan mittaan kertyneet pikkuasiat, pienet tahdittomuudet, ajattelemattomat huomautuxet, sanomatta jääneet sanat, tekemättä jääneet teot, puhumaton pää. "Kiitos, anteeksi, ole hyvä" ovat susta kivoja, mutta olisi ne meistäkin. "Jollet pane pahaxesi." Älä nyt suutu. Ystävällisessä ilmapiirissä kehitymme parhaiten. ellauri119.html on line 255: Kolme on mieluisa numero käsitteellisten kananpoikien numerointiin. Luettelosta puuttuu vielä se kaikkein tärkein, nimittäin karvakolmio [Fig. 1 alla]. ellauri119.html on line 270: For the majority of Christian denominations, the Holy Spirit, or Holy Ghost, is believed to be the third person of the Trinity, a Triune God manifested as God the Father, God the Son, and God the Holy Spirit, each entity itself being God. Nontrinitarian Christians, who reject the doctrine of the Trinity, differ significantly from mainstream Christianity in their beliefs about the Holy Spirit. In Christian theology, pneumatology refers to the study of the Holy Spirit. Due to Christianity's historical relationship with Judaism, theologians often identify the Holy Spirit with the concept of the Ruach Hakodesh in Jewish scripture, on the theory that Jesus (who was Jewish) was expanding upon these Jewish concepts. Similar names, and ideas, include the Ruach Elohim (Spirit of God), Ruach YHWH (Spirit of Yahweh), and the Ruach Hakodesh (Holy Spirit). ellauri119.html on line 302: Pyhä haamu oli helluntaiystäville tärkeä vaikka se ilmestyi vasta syxyllä. Syysjuhlissa saatiin kuitenkin paljon kahvia ja hyvää kakkua, kuten Sakari setä saattoi todistaa kuin ihmeen kautta säilyneellä ääninauhalla. ellauri119.html on line 310: Toi pelotti pienenä eikä vähän (vieläkin vähän arveluttaa) - mitäs jos tulee vahingossa pilkanneexi esim. ajattelee pyhän hengen yhteydessä muumien pelokasta kummitusta, taikka sen underground-sarjakuvan pientä korzunnäköistä siittiötä hikisenä pukilla Neizyt Maarian alavazalla, onxe sitten kerrasta poikki, GAME OVER, turha mitään enää urputtaa? No jos se on, ja moka tuli tehtyä, sittenhän voi tehdä niinkuin se heebo Life of Brianissa joka huusi monta kertaa Jehowah! Jehowah! Jehowah! ei lopputulos siitä enää pahentunut, se kivitettiin kumminkin terävillä kivillä ja soratuuteilla. Just tänhän takia monet oikeusjärjestelmät on poistaneet kuolemanrangaistuxen, koska niinkauan kuin on henkeä on toivoa, ehkä tää tästä kääntyy vielä hyväxi kun muutun kiltixi. ellauri119.html on line 331: Vaikka elohim tarkoittaa herroja, se tarkoittaa kuitenkin vaan yhtä. ellauri119.html on line 349: Henotheism (from Greek ἑνός θεοῦ (henos theou) ´of one god´) is the worship of a single, overarching god while not denying the existence or possible existence of other lower deities. Friedrich Schelling (1775–1854) coined the word, and Friedrich Welcker (1784–1868) used it to depict primitive monotheism among ancient Greeks. ellauri119.html on line 385: Define god? In monotheistic thought, God is defined as the supreme being, creator, and principal object of faith. God is usually conceived of as being omnipotent, omniscient, omnipresent and omnibenevolent as well as having an eternal and necessary existence. A good definition because it is creative, too bad that's no longer allowed by the modern logicians. Existence and uniqueness must be proven separately. Damn them to hell! ellauri119.html on line 387: God is most often held to be incorporeal, with said characteristic being related to conceptions of transcendence or immanence. In religion, transcendence is the aspect of a deity´s nature and power that is wholly independent of the material universe, beyond all known physical laws. This is contrasted with immanence, where a god is said to be fully present in the physical world and thus accessible to creatures in various ways. In religious experience, transcendence is a state of being that has overcome the limitations of physical existence, and by some definitions, has also become independent of it. This is typically manifested in prayer, rituals, meditation, psychedelics and paranormal "visions". ellauri119.html on line 409: Like Paul van Buren, an Episcopal priest and religion professor at Temple University in the 1960s, Hamilton rejected the existence of God while focusing devotedly on Jesus Christ and affirming that his teachings and example should be followed. ellauri119.html on line 410: Churches quickly rejected the premises of radical theology, and many pastors and evangelists preached "our-God-is-not-dead" sermons for a decade or more, long after the movement itself had faded from public attention. ellauri119.html on line 412: Hamilton had tenure and held an endowed chair, but his reputation for radical theology rendered him and his family unwelcome at a local Presbyterian church and eventually at Colgate Rochester. ellauri119.html on line 422: Love is considered to be both positive and negative, with its virtue representing human kindness, compassion, and affection, as "the unselfish loyal and benevolent concern for the good of another" and its vice representing human moral flaw, akin to vanity, selfishness, amour-propre, and egotism, as potentially leading people into a type of mania, obsessiveness or codependency. It may also describe compassionate and affectionate actions towards other humans, one's self or animals. In its various forms, love acts as a major facilitator of interpersonal relationships and, owing to its central psychological importance, is one of the most common themes in the creative arts. Love has been postulated to be a function that keeps human beings together against menaces and to facilitate the continuation of the species. ellauri119.html on line 428: Scientific research on emotion has increased significantly over the past two decades. The color wheel theory of love defines three primary, three secondary and nine tertiary love styles, describing them in terms of the traditional color wheel. The triangular theory of love suggests "intimacy, passion and commitment" are core components of love. Love has additional religious or spiritual meaning. This diversity of uses and meanings combined with the complexity of the feelings involved makes love unusually difficult to consistently define, compared to other emotional states. Abstractly discussed, love usually refers to an experience one person feels for another. Love often involves caring for, or identifying with, a person or thing (cf. vulnerability and care theory of love), including oneself (cf. narcissism). Tulihan se sieltä! ellauri119.html on line 430: In addition to cross-cultural differences in understanding love, ideas about love have also changed greatly over time. Some historians date modern conceptions of romantic love to courtly Europe during or after the Middle Ages, although the prior existence of romantic attachments is attested by ancient love poetry. The complex and abstract nature of love often reduces discourse of love to a thought-terminating cliché. Several common proverbs regard love, from Virgil's "Love conquers all" to The Beatles' "All You Need Is Love". St. Thomas Aquinas, following Aristotle, defines love as "to will the good of another." Bertrand Russell describes love as a condition of "absolute value," as opposed to relative value.[citation needed] Philosopher Gottfried Leibniz said that love is "to be delighted by the happiness of another." Meher Baba stated that in love there is a "feeling of unity" and an "active appreciation of the intrinsic worth of the object of love." But who the fuck is Meher Baba? Biologist Jeremy Griffith defines love as "unconditional selflessness". In Hebrew, אהבה (ahava) is the most commonly used term for both interpersonal love and love between God and God's creations. Chesed, often translated as loving-kindness, is used to describe many forms of love between human beings. In Hebrew, אהבה (ahava) is the most commonly used term for both interpersonal love and love between God and God's creations. Chesed, often translated as loving-kindness, is used to describe many forms of love between human beings. The 20th-century rabbi Eliyahu Eliezer Dessler is frequently quoted as defining love from the Jewish point of view as "giving without expecting to take" (from his Michtav me-Eliyahu, Vol. 1). Rakkaus on siis ekonomisesti sulaa hulluutta! ellauri119.html on line 440: Love encompasses the Islamic view of life as universal brotherhood that applies to all who hold faith. Amongst the 99 names of God (Allah), there is the name Al-Wadud, or "the Loving One," which is found in Surah [Quran 11:90] as well as Surah [Quran 85:14]. God is also referenced at the beginning of every chapter in the Qur'an as Ar-Rahman and Ar-Rahim, or the "Most Compassionate" and the "Most Merciful", indicating that nobody is more loving, compassionate and benevolent than God. The Qur'an refers to God as being "full of loving kindness." The Qur'an exhorts Muslim believers to treat all people, viz. those who have not persecuted them, with birr or "deep kindness" as stated in Surah [Quran 6:8-9]. Birr is also used by the Qur'an in describing the love and kindness that children must show to their parents. Ishq, or divine love, is the emphasis of Sufism in the Islamic tradition. Practitioners of Sufism believe that love is a projection of the essence of God to the universe. God desires to recognize beauty, and as if one looks at a mirror to see oneself, God "looks" at himself within the dynamics of nature. Since everything is a reflection of God, the school of Sufism practices to see the beauty inside the apparently ugly sufist. Sufism is often referred to as the religion of love. God in Sufism is referred to in three main terms, which are the Lover, Loved, and Beloved, with the last of these terms being often seen in Sufi poetry. ellauri119.html on line 442: In Hinduism, kāma is pleasurable, sexual love, personified by the god Kamadeva. For many Hindu schools, it is the third end (Kama) in life. Kamadeva is often pictured holding a bow of sugar cane and an arrow of flowers; he may ride upon a great parakeet. The philosophical work Narada Bhakti Sutras, written by an unknown author (presumed to be Narada), distinguishes eleven forms of love. Kama Sutra has more. Gaudiya Vaishnavas who worship Krishna as the Supreme Personality of Godhead and the cause of all causes consider Love for Godhead (Prema) to act in two ways: sambhoga and vipralambha (union and separation), like Empedocles' love and strife, attraction and repulsion, in and out in ever faster succession. Radha is considered to be the internal potency of Krishna, and is the supreme lover of Godhead. Her example of love is considered to be beyond the understanding of material realm as it surpasses any form of selfish love or lust that is visible in the material world. The reciprocal love between Radha (the supreme lover) and Krishna (God as the Supremely Loved) is the subject of many poetic compositions in India such as the Gita Govinda and Hari Bhakti Shuddhodhaya, and a lot of chanting, tinkling little bells and opening and closing of musical doors. ellauri119.html on line 444: In Buddhism, Kāma Sutra is sensuous, sexual love. It is an obstacle on the path to enlightenment, since it is selfish. Karuṇā is compassion and mercy, which reduces the suffering of others. It is complementary opposite to wisdom and is necessary for enlightenment. Adveṣa and mettā are benevolent love. This love is unconditional and requires considerable self-acceptance. This is quite different from ordinary love, which is usually about attachment and sex and which rarely occurs without self-interest. Instead, Buddhism recommends detachment and unselfish interest in others' welfare. Gandhi could sleep naked with young sweetypies without penetrating them. Did he so much as get a boner? The story does not tell. Mrs Gandhi did not approve. They screeched to one another like a pair of seagulls. Wonder what the young sweetypies thought of it. Scary and frustrating at once I bet. Being perfectly in love with God or Krishna makes one perfectly free from material contamination and this is the ultimate way of salvation or liberation. In this tradition, salvation or liberation is considered inferior to love, and just an incidental by-product. Being absorbed in Love for God is considered to be the perfection of life. ellauri119.html on line 450: Älä muuta vikise! Kz. vaikka Fig. 1. Tyypit hirnuvat ja hikoilevat, ähräävät toistensa kloaakkien tienoilla rähmällään kepit jäykkinä ja tupet märkinä, pyllyt heiluvat. Kovan höyläyxen jälkeen mälli lentää ja sitten pannaan tupakaxi tai käännytään selinmakuulle ja aletaan kuorsata. Iltasexi on mainio unilääke nukahtamisvaikeuxiin, neuvoo Valitut Palat. ellauri119.html on line 452: Among the prevailing types of theories that attempt to account for the existence of love there are: psychological theories, the vast majority of which consider love to be very healthy behavior; there are evolutionary theories that hold that love is part of the process of natural selection; there are spiritual theories that may, for instance consider love to be a gift from God; there are also theories that consider love to be an unexplainable mystery, very much like a mystical experience. It feels like a sneeze. Setting aside Empedocles's view of Eros as the force binding the world together, the roots of the classical philosophy of love go back to Plato's Symposium. ellauri119.html on line 456: Hippo of Augustine thought the holy ghost was the gluon that kept the other two quarks together, top and bottom, strange and charm, bad and good policeman. love is another attractive force, if you will. May the force be with you, but never underestimate the power of the dark side of the force. Under his eyes. May the lord open. "The dystopian drama has exceeded the natural lifespan of its story, as it plows forward with nothing new to say, tinkling cymbals and sounding brass." "There came a point during the first episode where, for me, it became too much." Lisa Miller of The Cut wrote: "I have pressed mute and fast forward so often this season, I am forced to wonder: 'Why am I watching this'? It all feels so gratuitous, like a beating that never ends." ellauri119.html on line 460: Now a fast forward to French fries and scepticism. Alongside the passion for merging that marked Romantic love, a more sceptical French tradition can be traced from Stendhal onwards. Stendhal's theory of crystallization implied an imaginative readiness for love, which only needed a single trigger for the object to be imbued with every fantasised perfection. Proust went further, singling out absence, inaccessibility or jealousy as the necessary precipitants of love. Lacan would almost parody the tradition with his saying that "love is giving something you haven't got to someone who doesn't exist". A post-Lacanian like Luce Irigaray would then struggle to find room for love in a world that will "reduce the other to the same...emphasizing eroticism to the detriment of love, under the cover of sexual liberation". ellauri119.html on line 462: Luce Irigaray (born 3 May 1930) is a Belgian-born French feminist, philosopher, linguist, psycholinguist, psychoanalyst and cultural theorist who examined the uses and misuses of language in relation to women. Irigaray's first and most well known book, published in 1974, was Speculum non matris sed aliae mulieris (1974), which analyzes the texts of Freud, Hegel, Plato, Aristotle, Descartes, and Kant through the lens of phallocentrism. Presently, she is active in the Women's Movements in both France and Italy. Eroticism (from the Greek ἔρως, eros—"desire") is a quality that causes sexual feelings, as well as a philosophical contemplation concerning the aesthetics of sexual desire, sensuality, and romantic love. That quality may be found in any form of artwork, including painting, sculpture, photography, drama, film, music, or literature. It may also be found in advertising. The term may also refer to a state of sexual arousal or anticipation of such – an insistent sexual impulse, desire, or pattern of thoughts. ellauri119.html on line 464: As the fat and ugly French novelist Honoré de Balzac stated, eroticism is dependent not just upon an individual's sexual morality, but also the culture and time in which an individual resides. Because eroticism is wholly dependent on the viewer's culture and personal tastes pertaining to what, exactly, defines the erotic, critics have often[how often?] confused eroticism with pornography, with the anti-pornography activist Andrea Dworkin saying, "Erotica is simply high-class pornography; better produced, better conceived, better executed, better packaged, designed for a better class of consumer." This confusion, as Lynn Hunt writes, "demonstrate the difficulty of drawing… a clear generic demarcation between the erotic and the pornographic": indeed arguably "the history of the separation of pornography from eroticism… remains to be written". In the eighteenth century, eroticism was the result of the intrusion into the public sphere of something that was at base private. ellauri119.html on line 471: Vähän länkkäreiden setämiesten kolmikolkkahattuista rakkauspohdintaa, eka tää Sternbergin kolmio. ellauri119.html on line 473: This article is written like a personal reflection, personal essay, or argumentative essay that states a Wikipedia editor's personal feelings or presents an original argument about a topic. Please help improve it by rewriting it in an encyclopedic style. (June 2018) (Learn how and when to remove this template message) ellauri119.html on line 485: Infatuated love: Infatuated love is passion without intimacy or commitment. This is considered "puppy love" or relationships that have not become serious yet. Romantic relationships often start out as infatuated love and become romantic love as intimacy develops over time. Without developing intimacy or commitment, infatuated love may disappear suddenly. ellauri119.html on line 518: Examples of ludus in movies include Dangerous Liaisons [Okay!], Cruel Intentions, and Kids. Ludic lovers want to have as much fun as possible. When they are not seeking a stable relationship, they rarely or never become overly involved with one partner and often can have more than one partner at a time, in other words a school of partners. They don't reveal their true thoughts and feelings to their partner(s), especially if they think they can gain some kind of advantage over their partner(s). The expectation may also be that the partner(s) should also be similarly minded. If a relationship materializes it will be about having fun and indulging in activities of varying degrees of learnedness together. This love style carries the likelihood of infidelity. In its most extreme form, ludic love can become sexual addiction. No Lee's recognizable traits. ellauri119.html on line 571: Agape is derived from ἀγάπη a Greek term for altruistic love. Lee describes agape as the purest form of love, derives this definition of love from being altruistic towards one's partner and feeling love in the acts of doing so. The person is willing to endure difficulty that arises from the partner's circumstance. It is based on an unbreakable commitment and an unconditional, selfless love, that is all giving. It is an undying love of compassion and selflessness. Agape love is often referenced with religious meaning and is signified by the color orange. ellauri119.html on line 589: Biological models of love tend to see it as a mammalian drive, similar to hunger or thirst, or sneezing. Psychology sees love as more of a social and cultural phenomenon. Certainly, love is influenced by hormones (such as oxytocin), neurotrophins (such as NGF), and pheromones, and how people think and behave in love is influenced by their conceptions of love. The conventional view in biology is that there are two major drives in love: sexual attraction and attachment. Attachment between adults is presumed to work on the same principles that lead an infant to become attached to its mother. The traditional psychological view sees love as being a combination of companionate love and passionate love. Passionate love is intense longing, and is often accompanied by physiological arousal (shortness of breath, rapid heart rate); companionate love is affection and a feeling of intimacy not accompanied by physiological arousal. ellauri119.html on line 598: Tää kymysys on aiheuttanut paljon tukkanuottasia Quorassa. Alisa Zinovjevna Rozenbaum, James Bondin From Russia with Love leffan naiskonnan "Number 2" doppelgänger ja selvä esikuva, ryssämatu jutkero kuten Saul Belov mutta jehovansa kuopannut, on vanha tuttu aiemmista albumeista. Albumissa 98 selvisi että Ayn Rand on INTJ. Ylläri. Heinlein ja Mencken peukuttivat Aynia. Iso ylläri. Mielikirjailijani ei ole Hilja Haahti vaan Ayn Rand, sanoi Maailman Paskin Nalle. Mojo ylläri. Täytyykin tähän väliin todeta että historianjälkeisen ajan James Bond, se Craig jotakin, on paskahuusin Valituista Paloista päätellen just niin tyhmä amis gorilla kuin sen lähellä toisiaan olevista silmistä voisi päätellä. Peruskoulupudokas ja täysi ääliö. ellauri119.html on line 599: No ei Sean Connerykaan ollut kummempaa kuin kehonrakentaja rekkakuski muurarinsälli kuten Jerry Cotton ja ruumisarkkujen viimeistelijä. Roger Moore toimi sodan jälkeen miehitysvaltojen pikku kapiaisena Saxassa ja miesmallina.
ellauri119.html on line 622: She went on to briefly attend the State Institute for Cinema Arts, and in 1925 was granted a visa to the United States to visit relatives in Chicago, Illinois, landing first in New York. She decided then to never return to Russia. ellauri119.html on line 646: Rosenbaum left Russia at the tail end of the Trust program. She was assisted by bolshevik Hollywood. Like a typical crypto-jew and communist she used a pseudonym. She became, together with Leo Strauss, a leading philosopher of the Trotskyites. She, like Strauss, helped create the philosophy of arrogance and entitlement that justifies the lies of government leaders to the people. Her philosophies misrepresent the realities of how wealth and psychopathic greed coupled with immorality destroys civilization. Her solution to class warfare is group disloyalty of the rich to society and the exploitation of the national resources by a privileged class to destroy the economy and sabotage the nation. She misrepresented American tradition in a way that benefitted our enemies and internationalized our national resources leaving them easy pickings for the exploitation of unregulated international markets. She advocated the ruinous gold standard which allows our enemies the opportunity to deflate our money supply and strangle the economy at their whim. By simply hoarding gold and/or sending it out of the nation the bankers can ruin us under a gold standard. Her philosophy falsely claims that the market can and will correct the actions of the enemy within to ruin the nation by their designs. She wanted to grant the enemy the right to act with impunity and free rein as a Trojan horse within America to completely destroy our nation, and she has nearly succeeded. The removal of the ability of government to impose with force the collective will of the nation inevitably leads to balkanization, and that was well known and desired by our bolshevik enemies, Rosenbaum’s masters. She never pointed out the name and the nature of the enemy, instead scapegoating the poor and the communists for what international jewry was doing, with her as one of its leading members. As far as I know, she NEVER addressed the existential danger of jewish messianic prophecy and the subversion of the American government by Israel. Being herself a jew, she was disloyal to America in favor of Israel. She was disloyal to the American majority population in favor of the banking class. She did absolutely nothing that was ever in any way harmful to the communists or the bankers, who have so harmed America. ellauri119.html on line 650: I have studied Objectivism for 25 yrs, reading Ayn Rand’s fiction and non-fiction. I’ve further read and listened to lectures by some of those who carry on her tradition (some of which you can find here for free: ARI Campus). ellauri119.html on line 658: In a different essay, she described the pattern socialist and communist governments tend to follow. So, I researched that claim by reading about Italian, Russian and German history leading up to WWII. Damn if she wasn´t right. I watch with fascination as Venezuela follows the exact same pattern. ellauri119.html on line 664: Ayn Rand taught me that philosophy is a science for living on this earth. Yea, like most, that sentence sounded crazy at the time - Philosophy, who needs it, right? What I came to understand is that most philosophies or ethical ideas we encounter today are impossible to follow with rigor. Everyone understands that and as such we all harbor a cynicism towards philosophy. ellauri119.html on line 676: But Objectivism is mostly a philosophy for improving yourself. The great thing is that it is practical. The more you apply it to your life and the more consistently you practice it, the better your life becomes. And it is also very difficult to practice constipated. That is why I continue to study and learn. ellauri119.html on line 682: The "good" guys in her novels are basically paranoid sociopaths but her book´s view the world through their eyes and, of course, they don´t notice anything wrong with their distorted worldview. Humans are social animals and having interdependencies is the norm. Ayn Rand takes the normal and using the views of a sociopath portrays those interdependencies as being corrupt, evil, and self defeating. This is consistent in all of her writings. I´ve read everything Any Rand wrote and some of what has been written by her direction. ellauri119.html on line 688: From a philosophical viewpoint, Ayn Rand´s objectivism is an inconsistent pile of faulty axioms and absurd conclusions. Her tautological A = A and her invalid claim that all thought is verbal have been shown, long ago, to be either useless information or demonstrably false. Wittgenstein dismissed tautologies as telling us anything new about the world before Rand came to the USA and phenomenology had dismissed a verbal mentalese grammar of the brain. Noam Chomsky´s innate grammar is only true for words, but thoughts are far more than just words since all thought appears to be motor based. What you might need is a grammar of the body instead. Thoughts seem to be closer to the movements of an athlete than to the words in a sentence. For some reason most people ignore that all speech is base on wagging the tongue, and the vibrations in middle ear and cochlea, a motor based capability that we have learned to use to communicate with. Is there an isomorphism between the movement of the tongue and those of sign language that would show a fundamental grammar shared by both? ellauri119.html on line 714: Your claims against Ayn Rand don’t stand up to scrutiny, though. She never advocated Social Darwinism, either explicitly or implicitly. In my readings, I have read quotes where she damned a CEO who uses only a tenth of his ability and praised a janitor who strive to improve himself. ellauri119.html on line 720: In a different scene, Hank Rearden helps a small manufacturer, a guy Rand describes as respectable but no master of industry. Rearden could have refused to help or charged him an exorbitant amount for the favor. But he didn’t. Again, this portrayal of a wealthy industrialist doesn’t fit your contention that Rand advocated a dog-eat-dog Social Darwinism. ellauri119.html on line 726: Rand was an economic libertarian. She thinks there should be no interference in the free market. Since the free market produces wealth inequality, you must come up with an explanation for the existence of socio-economic classes. Social Darwinists argue that the rich are rich because they are more fit than the poor who are less fit because they are dependent on the government. ellauri119.html on line 740: “[The rich] consume little more than the poor, and in spite of their natural selfishness and rapacity…they divide with the poor the produce of all their improvements. They are led by an invisible hand to make nearly the same distribution of the necessaries of life, which would have been made, had the earth been divided into equal portions among all its inhabitants, and thus without intending it, without knowing it, advance the interest of the society, and afford means to the multiplication of the species.” ellauri119.html on line 758: Alisa is right that an existential sentence is in principle easier to prove than its negative. Just produce a specimen. I bet she filched it from Karl Popper. The negation takes another universal premise to prove it from. But God is a harder nut. If God supporters could produce the specimen, they'd still need to prove uniqueness and the requisite universal properties. God opposers try to argue they do not need that hypothesis. Thing is the supporters clearly feel that need. It's not logic, it's a eusocial insect's builtin circuit. Less stupid egomaniacs are aware of its usefulness as a mind numbing anesthesiac, opium for the masses. Fiction or fact, its a great hypothesis. It would deserve inventing if it did not come pre-installed. Alisa was a silly hag. ellauri119.html on line 762: In 1964, I met both Nathaniel Branden and Ayn Rand at a conference in a Washington DC hotel. About 75 people attended. Both Branden and Rand spoke. Ayn answered a few questions written on 3 X 5 cards submitted by audience members. ellauri119.html on line 772: tent/uploads/2014/10/Ayn-Rand-1981.jpg" /> ellauri119.html on line 782: Suomen pankkialan ykkösnimi Björn Wahlroos on tunnustanut, että venäläis-yhdysvaltalainen Ayn Rand vaikuttaa isosti hänen ajatteluunsa. Olisi tärkeätä tietää, miten syvälle ja pitkälle Wahlroos on omaksunut aynrandilaisen maailmankuvan. Wahlroos kuitenkin kieltäytyi haastattelusta MOT: Nainen Wahlroosin takana -ohjelmaa varten. Oli 60-vuotissyntymäpäivä ja muita kiireitä. ellauri119.html on line 795: Ayn Rand -instituutin varapääjohtaja Onkar Ghate avasi MOT:lle kristinuskon ja altruismin suhdetta näin: Ghate Hän (Rand) näki tämän (altruismin) moraalisen elementin tulevan läntisen ajattelun ideaaliksi uskonnon ja etenkin kristinuskon kautta. Koko kuvasto Jeesuksesta ristillä kertoo ihmisen, hyvän ihmisen uhrauksesta. Jeesus on hyvä ihminen, joka uhraa itsensä toisten ihmisten puolesta – ja vieläpä syntisten ja turmeltuneiden ihmisten puolesta." ellauri119.html on line 801: Ayn Rand puolusti yritysten vapautta toimia niin kuin ne haluavat. Yksi tämän ajatuksen vaikutusvaltaisimmista kannattajista oli Randin läheisimpiin opetuslapsiin kuulunut Alan Greenspan, joka toimi 1987–2006 Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtajana. ellauri119.html on line 803: Greenspanin alhaisten korkojen ja markkinoiden vapauttamisen linja oli suuressa roolissa finanssikriisin synnyssä. Greenspan myönsi 2008 Yhdysvaltain kongressin kuulemistilaisuudessa löytäneensä "virheen" ideologiassaan. ellauri119.html on line 806: Randin maailmankuva on mustavalkoinen ja hänen näkemyksensä kärjekkäitä. Suurin yllätys vierailulla Ayn Rand -instituuttiin oli se, miten vahvasti Randin virallisena perinnönjakajana toimiva instituutti jatkaa tällä kivikovalla linjalla. Instituutin tapaan myös Björn Wahlroos esittää kärjekkäitä näkemyksiä, kuten esimerkiksi: "1900-luku nosti ennennäkemättömän enemmistön tyrannian aallon ensin fasismina ja toisen maailmansodan jälkeen varsinkin ylimpien tuloluokkien henkilöverotuksen nousuna." (Markkinat ja demokratia) ellauri119.html on line 808: Wahlroos saa tietenkin uskoa mihin haluaa. Se saa myös vetää izensä vessanpöntöstä. Voi olla, että yhdysvaltalaisen teekutsuliikkeen tavoin hänkin napsii Randin ajatuksista vain osan ja jättää osan huomiotta. Burns sanoi MOT:lle, että Rand pyörisi haudassaan, jos tämä saisi kuulla miten hänen oppejaan käytetään. Rand piti ajatuksiaan yhtenäisen kokonaisuuden muodostavana pakettina, josta ei voi valita mitä haluaa. ellauri119.html on line 810: Ruotsalais-suomalaisessa suurpankissa lienee mietitty, miten hyvin aynrandilainen maailmankuva sopii "kansanpankin" hallituksen puheenjohtajalle. EPSI Rating -yhtiön tuoreissa mittauksissa Nordean henkilöasiakkaiden tyytyväisyys pankkiinsa on jo pudonnut niin Ruotsissa kuin Suomessakin Wahlroosin valtakaudella. ellauri131.html on line 45: Nuoret arvostaa sitä että boomeri seuraa aikaansa, eze on niinkö "inessä" tämän hetken trendeistä. Ei esim dabbaa tai swäggää koska ne on jo vähän aikansa eläneitä trendejä. Ei pahexu revittyjä farkkuja, lävistyxiä tai tatuointeja. Tai ihonmyötäisten pipojen käyttöä sisätiloissa. Näitä asioita nuoret arvostaa boomereissa, joiden biologinen ikä voi vaihdella missä tahansa 35 ja 75 vuoden välillä. ellauri131.html on line 47: Keskiluokkaisuus ja boomerius on yhä useamman nuoren tavoittamattomissa. Niiden tulevaisuutena on vaan toimia halvan paskan konsuumereina yhteiskunnan tuilla, jotta "talouden pyörät pysyvät pyörimässä" ja ennestään rikastuneet voisivat tulla niiden kustannuxella yhä rikkaammixi. No eihän tääkään tietystikään voi loputtomiin toimia, kohta rikkaat huomaa etne voi yhtä hyvin palvella vaan suoraan muita rikkaita ja jättää köyhät kokonaan pois laskuista, tai sitten köyhät lopultakin herää tajuumaan, miten pahasti on niitä kaiken aikaa vedetty ja vedetään nenästä näillä trendeillä. Vaan heräävätkö sittenkään, niinkauan kuin niillä ize kullakin on pienintäkään toivoa, etne voisi jollain konstilla ängetä sinne köyhyysrajan paremmalle puolelle, ja alkaa izekin kusettamaan izeänsä huonompia. Vaikkapa vain ESMR-kuiskijana tuubissa, tai muulla totaalisen joutavalla scheissella. ellauri131.html on line 49: Alivaltiosihteeriä vuosikertaa 2001 tämä kaikki vähän naurattaa. Sen naama on jotenkin pois fokuxesta, mutta sehän voitaisiin korjata fotoshopilla. ellauri131.html on line 61: prof. Jussi Tenkku vainaa tuli Jakkoh-Hintikan apulaistenhuoneeseen ja kun ei löytänyt sieltä parempaa kuulijaa kertoi tämän minulle. En ollut koskaan kuullut Peep Koortista. Hikisesti tiesin että kertoja oli prof. Jussi Tenkku. Tämän kerrottuaan ja nähtyän tyhjän kazeeni prof. Tenkku vetäytyi takaisin mistä oli tullutkin. Jussi varmaan säikähtyi kun Peep joutui viimeiselle tuomiolle sota-ajan tapahtumista. ellauri131.html on line 65: Juho Alfred ”Jussi” Tenkku (28. helmikuuta 1917 Nivala – 6. heinäkuuta 2005 Helsinki) oli suomalainen filosofian professori. Hän oli erikoistunut käytännölliseen filosofiaan sekä filosofian historiaan ja julkaisi laajasti erityisesti etiikan alaan kuuluvia teoksia. Jussi oli jotenkin Kari Rydmanin kaveri. Vittua! Mitähän muuta pahaa sen taustasta mahtaa ilmetä? No tätä: se oli Liisa-vaimoineen Inkerin retken sotarikollisia. ellauri131.html on line 69: 26-vuotias sotilaspastori, luutnantti Jussi Tenkku kirjoitti yhdessä vaimonsa Liisan kanssa päiväkirjaa inkeriläisten siirrosta (1943–44) Suomeen. ellauri131.html on line 79: Tenkku kutsui inkerinsuomalaisia päiväkirjassaan suomalaisiksi. Hän kuvaili, miten taisteluissa ”suomalaiset” ovat osoittaneet saksalaisten rinnalla erityistä intoa ja rohkeutta. ellauri131.html on line 86: –Saksalaiset kertoivat, että suomalainen alikersantti Nuija oli tullut juovuksissa komppanian toimistoon kivääreineen ja käsikranaatein kostamaan saksalaisille vääpeleille. Nämä ampuivat hänet kuitenkin toimistossa kuoliaaksi. Vain 17-vuotiaan kiväärimiehen Väinö Pylsyn ja toisen itäpataljoonan sotilaan pikaoikeus tuomitsi vuonna 1943 alkoholin vaikutuksen alaisena tehdystä taposta viiden vuoden kuritushuonevankeuteen. ellauri131.html on line 98: Inkeriläisten voimakas venäläisviha ei jäänyt sotilaspastori Juhani Jääskeläiseltä havaitsematta. ellauri131.html on line 99: –Kansallistunto on voimakas ja venäläisviha syvä. Saksalainen vääpeli valitti sitä, etteivät nämä suomalaiset ymmärrä sitä, että saksalaisten on oltava ystävällisiä venäläisille nykyisen tilanteen takia, hän kirjoittaa kertomuksessaan. ellauri131.html on line 100: Inkerinsuomalaisten viha venäläisiä kohtaan meni myös saksalaisten mielestä usein liian pitkälle. Tästä esimerkkinä SS-joukkojen turvallisuuspalvelun (SD) perustelu inkerinsuomalaisen Mikko Fedotowin erottamiselle armeijan palvelusta. ellauri131.html on line 103: Suomen armeijan edustajat ja saksalaiset SS-joukkojen miehet viihtyivät hyvin yhdessä inkeriläisten siirtoa Suomeen junaillessaan. ellauri131.html on line 107: Keskustelussa saksalaisten SS-upseereiden kanssa Tenkku kerskaili Suomen osuudesta bolshevismin torjuntaan. ellauri131.html on line 110: – Syömme päivällistä ”Sicherheitissa” (SS-organisaation tiedustelupalvelu), jonne juuri on saapunut komentaja, Obersturmbannführer tohtori Erich Isselhorst. Pitkä komea urheilijalta näyttävä mies... Keskustellessa joku sanoo, että yhteinen taistelu bolsevismia vastaan yhdistää meitä, muisteli Tenkku. Seurustelu SS-miesten kanssa oli Tenkun mukaan kaiken kaikkiaan miellyttävää. ellauri131.html on line 114: Kuitenkin Tenkkukaan ei voi olla toteamatta, että pataljoonan sotilaiden toiminta ei ollut läheskään aina suunnattu yksinomaan puolustukseen partisaania vastaan. ellauri131.html on line 116: Miten kylässä tapahtui harhautuksen jälkeen, sitä ei Tenkun päiväkirja kerro. Veri roiskui, perseitä ja irtopäitä lenteli. ellauri131.html on line 121: Päiväkirjan merkinnät todistavat yksiselitteisesti, että inkerinsuomalaisten yksiköt (Sicherungsgruppe 187/Itäpataljoona 664) osallistuivat rinnakkain Saksan erikoisjoukkojen (SS-kommandot, salainen kenttäpoliisi, poliisipataljoonat) kanssa aktiivisesti taisteluun partisaaneja vastaan. ellauri131.html on line 128: ”Kostoyksikkö” koottiin saksalaisista, inkerinsuomalaisista ja virolaisista. He etenivät kylään ja ajoivat asukkaat ulos taloistaan puolipukeissaan. Ulkona vallitsi 30 asteen pakkanen. ellauri131.html on line 129: Heitä seisotettiin kylän sisääntulotien sillalla. Perheet pakotettiin tanssimaan muiden kyläläisten ”vastenmieliseksi viihdyttämiseksi”. Sen jälkeen romanit ammuttiin kolmen konekiväärin ristitulessa. ellauri131.html on line 130: Ampumisen jälkeen venäläisten kyläläisten oli haudattava ruumiit. Tästä joukkomurhasta kerrotaan muun muassa Martin Hollerin kirjassa The National Socialist Genocide of the Roma in the German-occupied Soviet Union (Heidelberg 2009). ellauri131.html on line 133: Sotapäiväkirjan otteet todistavat, että partisaaneja kohtaan saksalaiset ja inkerinsuomalaiset eivät tunteneet armoa. ellauri131.html on line 134: Taistelussa eloonjääneet ja saksalaisten vangiksi joutuneet ammuttiin, joskus heidät hirtettiin näkyvillä paikoilla. Lisäksi kokonaisia kyliä poltettiin. Tässä muutamia esimerkkejä: ellauri131.html on line 148: Kollektiivinen rankaiseminen venäläisiä kohtaan kostotoimenpiteenä Saksan sotilaiden kuolemiin kuului arkipäivään taistelussa partisaaneja vastaan. Sellaisia olivat juuri epäilyksenalaisten ampuminen ja kylien polttaminen. ellauri131.html on line 150: Inkerinsuomalaisten pataljoonan saksalaisille teloitettavaksi antamien vankien joukossa olikin myös lapsia ja naisia. Saksan armeijan päiväkirjamerkintöjen mukaan heidän epäiltiin olleen yhteistyössä partisaanien kanssa. ellauri131.html on line 155: Seuraavat otteet Saksan pohjoisarmeijan selustan sotapäiväkirjasta todistavat, miten armottomasti inkerinsuomalainen pataljoona taisteli partisaaneja tai heidän oletettuja auttajiaan vastaan. ellauri131.html on line 182: Miehittäjien sota Neuvostoliittoa vastaan oli julmaa ja inkeriläisten nuorten sotilaiden psyykkinen rasitus taistelussa partisaaneja vastaan oli suuri. Sellaista elämää kevennettiin viinalla. ellauri131.html on line 187: Kansallisarkistoon sijoitetuista sotapäiväkirjoista löytyy selvitystä inkerinsuomalaisten siirrosta Suomeen ja toilailuista Tallinnassa. Siellä varmaan Jussi Tenkku toilaili yhdessä Peep Koortin kanssa. ellauri131.html on line 191: Pataljoonan 1. ja 2. marssierän johtaja, saksalainen yliluutnantti Schütz esitti huolestuneisuutensa osastonsa kurittomuudesta. Hänen mukaan osastoon oli valittu huonoin ja kurittomin aines, joka ”oli aiheuttanut epäjärjestystä jo lähtöpaikan valmisteluissa ja suorituksissa”. ellauri131.html on line 198: 18. joulukuuta 1943 inkeriläispataljoona saapui Hankoon ja siirtyi kokonaan suomalaisten komentoon. Everstiluutnantti Kaarlo Breitholtz määrättiin pataljoonan komentajaksi. ellauri131.html on line 248: Tutustuin Jussi ja Liisa Tenkkuun Järvenpään seurakuntaopistolla, ja yhteydenpito oli varsinkin 50-luvun puolella varsin tiivistä. Liisa (s. 1919 Simelius-Simojoen pappissukuun) oli musiikinopettaja, ja samalla uralla olin jo itsekin. Koulujen musiikinopetusta oli uudistettava ankarasti, joten aiheesta riitti keskusteltavaa. Jussi (1917-2005) oli pappi, mutta myös filosofian tutkija ja myöhemmin varsinkin etiikkaan perehtynyt filosofian professori. Hän oli erityisen joviaali mies ja loistava jutunkertoja. Eräs viimeisistä pappistehtävistä oli, että hän vihki minut ja ensimmäisen vaimoni Paulan. Siitä tosin pahoitti mielensä piispa Elis Gulin, johon olin tutustunut Ylioppilaslehden ympärillä käytyjen paneelikeskustelujen aikana. Piispa Gulinin mielestä suudelma oli kihlauxen merkki. 60-lukulaisten Rydbergien eiku manien mielestä sitä ei ollut edes rotkautus. Rydmanit asuvat ja toimivat Valkeakoskella. Sixköhän siellä on niin paha haju? Onkohan se valkovuotoa? Lähettänyt Kari Rydman klo 4.56 Ei kommentteja. ellauri131.html on line 254: Liisa Tenkku sai tehtäväkseen tuhota keittiössä tuo puolitoistalitrainen viinimäärä, mutta varmuuden vuoksi hän kysyi neuvoa asiasta mieheltään, varsinaiselta asiantuntijalta. Jussi oli asiantuntija myös jalojen juomien osalta, ja niinpä hän ja minä sitten opiston keittiössä joimme hartauden vallitessa tuon maukkaan portviinin, Liisan vahtiessa ovella. Tämän hurskaan toimituksen jälkeen siirryimme Tenkkujen talolle, jossa jatkoimme illan viettoa. ellauri131.html on line 256: Jussille tuli mieleen, että mikäli juodun ehtoollisviinin määrä voitaisiin jakaa pitemmälle aikavälille, miten kauan olisimme siis "synnittömiä", ottaen vielä huomioon tavanomaista vahvemman saksalaisen siunauksen. Tuo kysymys saattoi putkahtaa esiin muusta keskustelustamme, jossa käsiteltiin uskonnonhistorian erikoisuuksia ja hassunkurisia teoreettis-teologisia kysymyksiä joita tuon historian aikana oli pohdittu. Vastausta kysymykseen en muista, eikä sillä ollut tietenkään asiallista merkitystäkään. ellauri131.html on line 258: Jussin tarinavarastosta kuulin yhden huomattavan kertomuksen erään juhannuksen saarnasta sodan jälkeen. Tuolloin vallinneen elintarvikepulan vuoksi monet papit kävivät kotipitäjässään pitämässä ns. voisaarnoja. Niin teki myös se rovasti, jonka juhannussaarna jakautui kahteen osaan. (Tämä pitäisi nyt kuulla riittävän hitaalla pateettisella papinnuotilla, jonka minä teologisen pätevyyteni vuoksi tietysti osaan...). Ensimmäinen osa käsitteli seuraavia asioita: ellauri131.html on line 266: Jussi ei osannut sanoa, kuinka paljon voita ja läskiä rovasti sai, mutta ei siinä kirkossa koskaan oltu kuultu näin kaunista juhannussaarnaa! Nuorten pappien pitäisi ottaa tällaisista opikseen! ellauri131.html on line 271: tent/uploads/2017/12/03164137/Kari-Rydman-Niin-Kaunis-yallemedia.com-chord-progression.jpg" width="50%" /> ellauri131.html on line 299: Canafield was born in What it's Worth, Texas on August 19, 1944. He spent his teen years wheeling on West Virginia and graduated as second lieutenant from the Linsly Military Institute in 1962. Canafield received an A.B. in Chinese History from Harvard University in 1966. He received his C in 1973 from the University of Massachusetts Amherst. Canafield received an honorary D from the University of Santa Monica in 1981. ellauri131.html on line 358: Canafield married Judith Ohlbaum in 1971 and they had two sons together, Oran and Utan, before divorcing in 1976. Canafield left the family and moved in with a masseuse in 1976, while his wife was pregnant with their second son. His son Oran has written two memoirs, Freefall: The Strange True Life Growing Up Adventures of Oran Canafield and Long Past Stopping: A Memoir. ellauri131.html on line 373: tent/uploads/2018/07/Marianne-Power-author-london-stock-wall.jpg" width="30%" /> ellauri131.html on line 379: Lean vuodetoveri Kivelässä pyysi Mariannekarkkia yööpöydän laatikosta, se olis ollut rotevaa. Ei saanut antaa. Marianne Power on vähän Millimolli kieltämättä mutta muuten ihan kiva. Lieväshti Kirsin siivousapulaisen Tainan näköinen. ellauri131.html on line 384: Se miten suhtaudumme rahaan kertoo miten paljon arvostamme izeämme. Rahojen hyvä hoito on 1 izerakkauden muodoista. ellauri131.html on line 386: Mikä on 1. muistoni rahasta? Kai kun mietin jossain Kapteeninkadulla pienenä että viikkorahalla (15mk) voisi ajaa kerran bussilla lastenlipulla tai ostaa maumaukarkin. En ajanut koskaan bussilla. ellauri131.html on line 401: Rhonda Byrne (/bɜːrn/ BURN; née Izon; born 1951, Melbourne, Australia) on australialainen kirjailija ja tv-tuottaja, joka tuli tunnetuksi elokuvasta The Secret ja samannimisestä kirjasta (suom. Salaisuus). Idean elokuvaan Byrne sai luettuaan erään vanhan kirjan (Wattlsiitä, miten maailmankaikkeudessa asiat tapahtuvat. Hän halusi ihmisten ympäri maailmaa saavan tietää, miten elämässä voi onnistua. Hän teki aiheesta ensin elokuvan ja sen pohjalta kirjan, jota on myyty 19 miljoonaa kappaletta. Elokuvan suosioon vaikutti oleellisesti sen näkyminen Oprah Winfreyn ohjelmassa vuonna 20. Byrne kirjoittaa Salaisuudelle jatkoteoksen aina kun edelliset pölökkiintyvät. ellauri131.html on line 446: Hornby valmistui Cambridgen yliopistosta. Hän asuu nykyisin Maidenheadissa. Hän työskenteli alun perin englanninopettajana ja toimittajana. Hänen esikoisteoksensa, omaelämäkerrallinen Hornankattila ilmestyi 1992. Sitä seurasi romaani Uskollinen äänentoisto (1995), jossa hän kertoo, että keski-ikäisten miesten arjen armotonta pyöritystä helpottaa ja mielenterveyttä ylläpitää listojen laatiminen ja lukeminen. 1998 ilmestyi Poika. Kaikista kolmesta on tehty elokuvaversiot. ellauri131.html on line 461: J.K. 22.03.2022 kazottiin ihan vahinkokaupalla amerikkalainen elokuva nimeltä The Secret: Dare to Dream, joka oli saanut Netflixissä Seijan suositusprosentixi 83%. Se oli samalla myös elokuvan sokeripitoisuus: nelikymppisellä langanlaihalla charity case naisella Louisianassa oli kokonaista 2 kosijaa, joista se pitkään mietittyään valizi jeesusmaisemman, joka oli sen lento-onnettomuudessa kuolleen lasten isän kexijäkaveri. Molemmat lesken kosijoista oli kyllä ihan sika kilttejä, mutta toinen oli vaan kouluja käymätön ravintoloizija ja kaiken kukkuraxi 50% vinkuintiaani. Jeesusmaisempi oli 100% white anglo saxon protestant ja vielä ammattikorkeakoulun professori, joka lisäxi oli ihan wokumaisen näppärä handyman ja hit it off aivan loistavasti lesken lasten kaa. (Vähän huolestuttavankin hyvin 16 vuotta täyttävän sakkolihan kaa, mun mielestä, vatkata nyt yhdessä salt taffyja ja natustella s'moreja!) ellauri131.html on line 463: Ja kaikenkukkuraxi, koska koko perhe oppii Brayn neuvokeista tietämään mitä haluavat ja pyytämään sitä hard enough, ne saavat sen! Mirandasta ja Braysta molemmista tuli upporikkaita myytyään isävainajan kexinnön patentin, Louisianan talo pantiin lihoixi (kexijävainajan äiti sattui olemaan ex-kiinteistövälittäjä ja kääri siitä muhkean välityspalkkion vaikka olikin jo eläkkeellä ja asui Jillin vanhempien tyyppisessä vanhusten päiväkodissa). Seuraavana jouluna kaikki kokoontuvat upi uudessa Tennesseen ökytalossa valtaisan muovikuusen ympärille. Ei tarvi enää Missyn kadehtia kavereiden synttäreiden food truckeja! ellauri131.html on line 465: Ja sitten ovikello soi, ja KAIKKEIN PARAS osa: pikku Bessy saa ennakko joululahjana toivomansa OIKEAN PONIN Bray-sedältä, uudelta iskältä. Ja kaikki tämä vain koska Bray oli lukenut Rhonda Byrnen kirjan (tai ainakin tän filmin kässärin, joka perustuu Rhondan Salaisuus-sarjan kirjoihin)! Kelaa vaan kuinka onnellisexi tämä kaikki tekee Rhonda Byrnen! Eikö se osoita kuinka oikeassa Rhonda on! Hän on löytänyt onnen salaisuuden, ja jakaa sitä meille muillekin ihan kohtuuhinnalla. Kiitos Rhonda! ellauri131.html on line 467: Mirandaa esittänyt ruipelo ja (tietysti!) vinosuinen Katie Holmes on Tom Cruisen ex, ja samalla ex-skientologi, niille tuli ero ja kiista lapsen huoltajuudesta, jonka seurauxena Katie palasi isiensä uskoon eli katoliikixi. Mitä tästä opimme? Onnen salaisuus on raha, eipäs kun: rahan salaisuus on onni, ei vaan: kaiken salaisuus on positiivisuus, äh, no kuitenkin jotain sinne päin. ellauri131.html on line 475: Katsoin tässä päivänä muutamana Netflixin dokumenttielokuvaa Tony Robbins: I am not your guru, joka nostatti jälleen kerran pohtimaan oman itsen motivoinnin, omien uskomusten, totuttujen kaavojen, mielen tiedostamattomien lauseiden ja omien pelkojen tiedostamisen merkitystä. ellauri131.html on line 482: Dokumentin päätyttyä olin täynnä energiaa, inspiraatiota ja voimaa, vaikka hetki sitten olin ollut valmis kaatumaan sänkyyn, kun jokaista raajaa särki väsymyksestä. Ja enkä edes liioittele yhtään! Tämä mielestäni on mitä mainioin todiste siitä, että meidän mieli ja energiataso vaikuttaa todellakin kaikkeen ja mitä tietoisempi olemme tästä vaikutuksesta, sen enemmän meillä on voimaa muuttaa sitä haluamaamme suuntaan. ellauri131.html on line 494: Avainkysymyksiä todellisten syiden tiedostamiseen ovat mm. ”Mitä minä pelkään?”, ”Mitä uskomuksia, tiedostamattomia lauseita ja muka-totuuksia toistelen itselleni?” ja ”Elänkö todeksi jotain valheellista käsitystä minusta?”. Ota hetki aikaa ja todella vastaa näihin kysymyksiin nyt. Autan sinua hieman ja avaan näitä kysymyksiä omien esimerkkieni kautta. ellauri131.html on line 496: Tepon änkyttävän Iso-Billin kohdalla se menis näin: pelkään Sitä. Toistan sanojen al-al-alkuja. Elän todexi Tabithan valheellista käsitystä etten bylsi muita naisia. ellauri131.html on line 501: Ja kun kerta voit valita mitä vaan, niin toivottavasti valitset jotain superhienoa, kuten ”Olen rajaton”, ”Minä saan epäonnistua, se on inhimillistä”, ”Minä ansaitsen tulla nähdyksi ja kuulluksi”, ”Minä olen sosiaalinen ja rakastettava”! ellauri131.html on line 502: Huomaa myös se, että sinun ei välttämättä tarvitse vielä uskoa näihin valitsemiisi lauseisiin täysin, mutta pikkuhiljaa tulet huomaamaan niiden vaikutuksen ja niistä tulee tosia. Usko tai älä. Ai et usko? No älä sitten. Mitäs tänne asti sitten vaivauduit. ellauri131.html on line 504: Myönnettäköön, noi lauseet kuulostaa vitun narsistisilta etenkin toi rajattomuus. Mut ei tässä muuta tehdäkään kun vaihdetaan narsistilla levyä. Oltuasi epäonnistunut narsisti susta tehdään nytte tollasta enempi izetyytyväista versiota. ellauri131.html on line 511: Paljon paljon myöhemmin ehti manifestointi rantautua Suomeenkin. Eletään vuotta 2023. Manifestoinnissa pyydetään itselle hyviä asioita, mutta samalla ajatusten kääntöpuoli korostuu: myös ikävät tapahtumat ovat oman ajattelun syytä, sillä negatiivisia ajatuksia ajatteleville tapahtuu negatiivisia asioita. ellauri131.html on line 517: Yllä olevat iskulauseet liittyvät ilmiöön, joka on viime aikoina tullut tunnetuksi nimellä lucky girl syndrome. Sen mukaan universumi toteuttaa ihmisen toiveet ajatusten voimalla – kunhan ei vain pilaa kaikkea omalla negatiivisella asenteellaan. ellauri131.html on line 525: ”Henkisen etsinnän kauteni alkoi kolmekymppisenä Rhonda Byrnen kirjasta Salaisuus. Se vahvisti käsitystäni siitä, että on olemassa voimia, joita emme näe silmillä. Uskon vakaasti vetovoiman lakiin. Ihmiset, joiden mielestä kaikki on aina päin p:tä, vetävät puoleensa ikävyyksiä. Kiitollisuus puolestaan lisää hyviä asioita. Olen manifestoinut itselleni muun muassa kiinnostavia työtilaisuuksia ja perheelle kesämökin.” ellauri131.html on line 527: Vuonna 2019 Pimiä kertoi Voi hyvin -lehdelle, kuinka hän manifestoi itselleen suurempien unelmien lisäksi myös arkisia asioita, kuten parkkipaikkoja: ellauri131.html on line 539: Myös laulaja Saara Aalto ja hänen puolisonsa Meri Aalto saivat keväällä julkista huomiota satojen eurojen hintaisilla unelmointikursseillaan. Manifestoinnissa korostetaan, että rikkaudet kuuluvat jokaiselle, syntymäoikeutena. ellauri131.html on line 553: Jos taas uskoo siihen, että hyvä työpaikka kopsahtaa kohdalle, kunhan vain tarpeeksi universumilta pyytää, se ei sovi meritokratian ajatukseen ahkeroinnista ja sen myötä langenneista palkinnoista. Ellei sitten ajattele, että positiivisten ajatusten ajatteleminen on kovaa työtä. ellauri131.html on line 559: Manifestoinnissa korostetaan, että rikkaudet kuuluvat jokaiselle, syntymäoikeutena. Eihän se nyt huonolta kuulosta, että itsekin olisi sen kaiken arvoinen. Voisiko positiivisten ajatusten voimaan uskomisesta olla jotain perinteisellä tavalla järkevääkin hyötyä? ellauri131.html on line 563: Attribuutioharhalla tarkoitetaan psykologiassa ihmisen tapaa selittää omaa tai toisten käyttäytymistä tavoilla, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa. Ihminen saattaa esimerkiksi uskotella itselleen, että onnistuminen oli pelkästään itsestä kiinni, kun taas epäonnistuminen oli ympäristön tai olosuhteiden syytä. ellauri131.html on line 572: Manifestoinnissa omien, vilkkaasti lentelevien ajatusten kääntöpuoli kuitenkin korostuu: myös ikävät tapahtumat ovat oman ajattelun syytä, sillä negatiivisia ajatuksia ajatteleville tapahtuu negatiivisia ajatuksia. ellauri131.html on line 588: Manifestointimenetelmissä korostetaan, että universumilta pitää pyytää konkreettisia asioita. Ei siis mitään sellaista epämääräistä, että ”haluaisin olla rikkaampi”, vaan ennemminkin sellaista, että katsoo Chanelin nettisivuilta, millaisen laukun haluaa ja sitten näkee itsensä flaneeraamassa Esplanadilla juuri kyseinen laukku käsitaipeessa. ellauri131.html on line 593: Tiede kyllä näyttää, että raha tulee rahan luo. Suurimmat omaisuudet ja tulot ovat globaalisti kasvaneet sitten vuosituhannen vaihteen nopeammin kuin pienet ja keskiverrot. Tutkimukset näyttävät, että sosioekonominen asema, koulutustaso ja taloudellinen tausta periytyvät erityisesti pienituloisilla ja kaikista suurituloisimmilla. ellauri131.html on line 596: Aiheeseen liittyvää: Uushenkisyys|Meedio kysyy, olenko aiemmassa elämässäni ollut pieni pystykorvainen koira – Toimittaja selvitti, mitä meedion, astrologin ja kämmenestä tulkitsijan luona tapahtuu. Tarjotaanko nahkakierteitä tai luuydinnameja? Jos oikein toivon lujasti niin ehkä sitten. ellauri131.html on line 600: Aika köyhältähän tuollainen elämä lopulta tuntuu, jos tavoitellaan vain mammonaa kaiken hyvän mittarina. Silloin myös edistää ympäristön tuhoutumista, mutta kaipa ne jälkipolvet voivat sitten ajatuksin manifestoida ilmaston ja ympäristökadon kuntoon. Arto Nieminen ellauri131.html on line 602: Suomessahan on nähty jo vuosien ajan, miten ihmisiä voi vetää höplästä. ellauri131.html on line 604: Kummallisinta koko hommassa on, että juuri nuo "korkeakoulutetut" ja jo muutenkin varakkaat ovat niitä kaikkein helpompia höynäytettäviä. Köyhänä syntymisessä on se hyvä puoli, että oppii jo nuorena mitään ei saa ilmaiseksi, eikä kukaan anna sinulle mitään, ilman "vastapalvelua". ellauri131.html on line 610: Aina löytyy joku, joka kaivelee vanhat jo kauan sitten ihmisten unohtamat jutut esiin, siis ihan raadollista tätä päivää. Harri Järvinen ellauri131.html on line 612: No tuskin positiivisessa ajattelussa tavallisesti haittaa ole. Jos sen sijaan aloittaa aina ei, ei käy, en anna, liian hapokasta, olet liian ruma ja köyhä, vaikeaa, en usko jne tuskin haluaa edes yrittää ja antaa mahdollisuutta itselle tai toisille. Se kuulostaakin niin ärsyttävältä. Oikea ei on ei mutta vain jos se on välttämätöntä ja perusteltua ja on myös vaihtoehto antaa, kuten esim ehkä, riippuu käytöxestä ja antamistasi lahjoista. "Jari" ellauri131.html on line 614: Artikkelia ei voi tällä hetkellä kommentoida enempää. Kommenttien tarkistuksessa on ruuhkaa, joten tämän artikkelin kommentointi on toistaiseksi suljettu. Kokeile myöhemmin uudestaan. ellauri131.html on line 623: Neljäs on rakkauden ja yhteyden tarve. Eli yhdynnän mahdollisimman monen hoidon kaa. Viides on kasvun tarve. "Jos et kasva, alat vähitellen hiipua", Tony sanoo, oli kyse sitten siittimen, yrityksen, ihmissuhteiden tai ryöstötalouden kasvatuxesta. Viimeinen on antamisen tarve. "Elämää ei eletä itseä vaan muita varten", Tony sanoo. Hänen mielestään elämän suola löytyy omastaan jakamisesta. Näin se terottaa aina kahden vailla oleville hoidoille. ellauri131.html on line 647: According to 911 calls released by TMZ, attendees had "very bad burns," prompting concern that additional units would need to be dispatched. Following the event, multiple reports speculated that firewalkers may have put themselves in danger by pausing to take selfies during the rite of passage. ellauri131.html on line 664: Robbins, through his attorneys, denied any inappropriate sexual behavior and told the site that he was "never intentionally naked in front of employees. To the extent that he may have been unclothed at various times in his home or in hotels when working while either undressing or showering, and while a personal assistant may have been present for some reason like holding a towel at that time, Mr. Robbins has no decollete." ellauri131.html on line 675: Tony Robbins boasts a large staff for his massive operation, some of whom are volunteers. Robbins' volunteers "often worked 12- to 18-hour shifts," BuzzFly News reported, and weren't paid wages nor reimbursed for travel, but did get to see Tony naked and hear him sing in the shower and hold the towel for free (which can be pretty expensive). ellauri131.html on line 744: Canadian prime minister Kevin Trudeau earned untold millions through his "They Don't Want You To Know About" series of infomercials touting his supposed secret knowledge of natural cures, debt relief, and weight loss techniques. And though he earned the allegiance of many followers who believed his claims, a federal jury found him guilty of criminal contempt in 2013, for "lying in several infomercials about the contents of his hit book, The Weight Loss Cure 'They' Don't Want You to Know About," according to The Chicago Tribune. Trudeau repeatedly touted the methods in the book as "easy," except unwitting customers didn't find out until they plunked down cash that it involved "prolonged periods of extreme calorie restriction, off-label skin-syringe injections and high-colonic enemas personally administered by Mr. Trudeau," according to ABC News. ellauri131.html on line 746: In addition to the criminal conviction, Trudeau was also ordered by the FTC to pay a $37 million dollar fine in relation to fraud charges connected with the same book. Trudeau never payed the fine, claiming he was "penniless" and "homeless," despite the fact that he was living in a "14,000-square-foot rented mansion" and was still getting $180 haircuts at Vidal Sasson. He was eventually sentenced to 10 years in prison, which he began serving in March of 2014. ellauri131.html on line 761: The often-problematic ex-frontman of The Smiths then took aim at one royal, in particular: "Harry killed 34 people in Afghanistan and the UK press called him a hero. If he ate 34 poor people in Haiti the UK press would still call him a hero. It is insufferable." Speaking to reporters in 2013 (via Reuters), the prince admitted to killing insurgents. "Yeah, so, lots of people have," he said. "Yes, we fire when we have to, take a life to save a life, but essentially we're more of a detergent than anything else. We remove dirty lives and beget whiter ones." ellauri131.html on line 766: Enkelten kielellä ellauri131.html on line 785: Minä: Koska minusta tämä kaikki on yhtä isoa kusetusta, lasten satuja. ellauri131.html on line 801: Minä: Tarkoitatko, etten tarvitse nyt uskoa? ellauri131.html on line 805: Minä: Okei. Moikka sitten. ellauri131.html on line 826: mutten saanut tilaisuutta. ellauri131.html on line 832: Maailmanrauha ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus eivät vaan trendaa enää. Eikä kukaan enää käytä sanaa neuroottinen. Tutkimusten mukaan 49% brittinaisista uskoo enkeleihin. Mixi näin? Ne ovat katolista kitchiä. ellauri131.html on line 834: Enter Doreen Virtue. Doreen Virtuella ei ole wikipediassa sivua. Doreen Virtue is an American author and a motivational speaker. Virtue has written over 50 books including oracle card decks on the subject of angels and other spiritual topics. In 2017, she converted to Christianity after claiming that Jesus presented himself to her in a vision. ellauri131.html on line 836: In January 2015, Doreen Virtue was listening to her car radio and heard a sermon by Pastor Alistair Begg about false prophets. Doreen recognized that she matched the description of a false prophet, and she began going to church. In early 2017, she began studying the Bible. When she read Deuteronomy 18:10-12, which lists the sinful activities of the new age, Doreen repented and gave her life to our Lord and Savior Jesus. ellauri131.html on line 838: 9 Kun tulet siihen maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, niin älä opettele jäljittelemään niiden kansojen kauhistavia tekoja. 10 Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, 11 joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. 12 Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi. Filistealaiset Vuittuun! ellauri131.html on line 842: Her video is from https://www.watchagtv.com/ a new Christian streaming television, movie, and documentary station, and was filmed at Pastor Alistair Begg’s office. To listen to Pastor Begg’s sermons, please visit https://www.truthforlife.org/. You can download the free Truth for Life app and the American Gospel TV (AGTV) app to watch on your mobile devices. Ilmeisesti Begg on vielä Doreenia taitavampi sumuttaja, kun pystyi viemään Doreenilta virtuen. ellauri131.html on line 846: Jokaisella on vähintään 2 suojelusenkeliä, kuten Aku Ankalla. Ne on jumalan sanansaattajia. Niihin voi uskoa vaikkei ole uskonnollinen. Arkkienkelit on siivekkäiden nilkkejä. Niitä on 15kpl. Mikael auttaa sähköhommissa ja löytämään elämän tarkoituxen. Mitä vittua!? Jotkut enkeleistä on hevosia ja marsuja. Mitä vittua!!? ellauri131.html on line 850: Marianne pitää mielen niin avoimena että aivot lipsahtavat ulos. Löytäessään izensä se kadottaa huumorintajunsa. Se alkaa vähitellen tajuta ettei se ole mikään nahkatelttaan pukeutunut Kim Kardashian. Sitäpaizi mixi kerätä miljardi taalaa tissiliiveihin vaan sitten piiloutuaxeen mustaan huppuun kuin talibaniopiskelija? ellauri131.html on line 876: Jotkut harjoituxista olivat niin hulluja, että välillä mietin kuvataanko meitä piilokameraan. Kazokaa mitä näiden ensimmäisen maailman ongelmien kanssa painivien hölmöläisten pitää tehdä tullaxeen onnellisixi, juontaja sanoisi kameran näyttäessä meitä silittelemässä sisäistä lastamme esittäviä samettityynyjä. ellauri131.html on line 883: I’ve read quite a few books where the author picks a ‘project’ and runs with it to see what happens. These sorts of books have often been fun and entertaining. This one had the potential for that with some of the advice and activities these books encouraged the author to participate in. But she executed them with such seriousness that that they became cringeworthy to read about. ellauri131.html on line 886: Jos nää jäyhät ateljeekriitikot edes olis oikeita neekereitä mustasta Afrikasta tai talibaneja, muttei ne oo, ne on ihan samanlaisia world 1 ämmiä vaan myöhemmällä parasta ennen päivällä. Ja voi vittu niiden teennäisiä nimiä. Huumori on vaikea taidelaji, etenkin kun lukijat on täysin vailla sitä. Sitäpaizi: Mariannen ikä 37 sanotaan kyllä jo kirjan alkupuolella. Opettele lukemaan! ellauri131.html on line 908: In 1976, Hay wrote her first book, Heal Your Body, which began as a small pamphlet containing a list of different bodily ailments and their "probable" metaphysical causes. This pamphlet was later enlarged and extended into her book You Can Heal Your Life, published in 1984. In February 2008, it was fourth on the New York Times paperback advice bestsellers list. ellauri131.html on line 910: Around the same time she began leading support groups for people living with HIV/AIDS, which she called "Hay Rides". These grew from a few people in her living room to hundreds of men in a large hall in West Hollywood, California. Her work with AIDS patients drew fame and she was invited to appear on The Oprah Winfrey Show and The Phil Donahue Show in the same week, in March 1988. Following this, You Can Heal Your Life immediately landed on the New York Times bestseller list. More than 50 million copies sold around the world in over 30 languages and it also has been made into a movie. You Can Heal Your Life is also included in the book 50 Self-Help Classics for being significant in its field. It is often described as a part of the New Age movement. ellauri131.html on line 926: Covey was a member of The Mormon Church of Jesus Christ of Latter-day Saints. According to Clayton Christensen, The Seven Habits was a secular distillation of Latter-day Saint values: ellauri131.html on line 936: Stephen Covey's Seven Habits of Highly Effective People, briefly, are these: (1) Be proactive. Take the initiative and be responsible. (2) Begin with the end in mind. Start any endeavor -- a meeting, a day at the office, your adult life -- with a mental image of an outcome conforming to values you cherish. (3) Put first things first. Discipline yourself to subordinate feelings, impulses, and moods to your values. (4) Think win/win. Just as it sounds. (5) Seek first to understand, then to be understood. Listen with the intent to empathize, not with the intent to reply. (6) Synergize. Create wholes that are greater than the sum of their parts. (7) Sharpen the saw. Take time to cultivate the four essential dimensions of your character: physical, mental, social/emotional, and spiritual. ellauri131.html on line 960: And what of the true cynic's view, that the lesson of history is that bastards often prevail? That markets are in and of themselves rational, and sometimes emotional, but rarely ever moral? That an appropriate model for business is not an extended family but a poker game? The late genius John von Neumann was fascinated by poker, and his study of the choice making involved in the game led him to develop the foundations of game theory. Von Neumann was a peerless student of the principles of rational self-interest, and he was also an adviser to Presidents Truman and Eisenhower. When the Soviets showed signs of developing nuclear weapons, he recommended bombing them into oblivion. Game theory, he said, dictated it. ellauri131.html on line 964: Marianne ei ollut millään saada millään selvää hanhenmunapään kaavioista joissa oli kolmioita, nuolia ja paljon pientä pränttiä. Kovasti nykerrettyään se sai kuitenkin tiivistetyxi Coveyn 7 tapaa tähän tapaan: ellauri131.html on line 968: Emme voi vaikuttaa siihen, mitä meille tapahtuu, mutta voimme vaikuttaa siihen, kuinka suhtaudumme siihen. Lopeta toisten syytteleminen aläkä ota uhrin roolia. Kanna vaan kuule vastuu itsestäsi, teoistasi, sanoistasi ja ajatuksistasi. ellauri131.html on line 977: meidän kaikkien keskittymistä. Muista kuitenkin priorisoida se, mikä on tärkeää sen sijaan, että keskittyisit siihen, mikä yrittää saada huomiosi, esim muiden ongelmat. Rikkaaxi, hoikaksi, ja naimisiin. Siinä se. ellauri131.html on line 981: Aito menestys ei synny toisten kustannuksella. Extää ole tismalleen sama kuin toi 6? Win-win? ellauri131.html on line 1021: Pimpsten Fotrasp, [20.09.21 12:48] ellauri131.html on line 1036: lukiten levon, toinen kuolemamme. Death's second self, that seals up all in rest. ellauri131.html on line 1038: tuhkaksi tullen nuoruutensa päällä, That on the ashes of his youth doth lie, ellauri131.html on line 1044: Pimpsten Fotrasp, [20.09.21 12:50] ellauri131.html on line 1047: Herbsttag - Der Kleine Garten Muumilaaxon marraskuu ellauri131.html on line 1051: Paas heittäen pitkä varjo meridiaanille, Leg deinen Schatten auf die Sonnenuhren, Aurinkokelloihin nyt varjos heitä ellauri131.html on line 1054: Käske viimeisten hedelmien kypsyä, Befiehl den letzten Früchten voll zu sein; Ja hedelmille sano: kypsykää! ellauri131.html on line 1076: J’entends déjà tomber avec des chocs funèbres Kuulen jo kumahtavan haudantakaisella äänellä ellauri131.html on line 1077: Le bois retentissant sur le pavé des cours. halkokuormien jotka kaatuu pihakiville. ellauri131.html on line 1080: Et, comme le soleil dans son enfer polaire, Kuten ryssän helvettiin piiloutunut aurinko, ellauri131.html on line 1082: J’écoute en frémissant chaque bûche qui tombe ; Mä kuulen vapisten jokaisen puupään putoovan; ellauri131.html on line 1093: J’aime de vos longs yeux la lumière verdâtre, Mä rakastan sun pitkulaisten silmien ellauri131.html on line 1097: Et pourtant aimez-moi, tendre coeur ! soyez mère, Mut kuiteskin, lemmitäänpäs, äiti aurinkoinen, ellauri131.html on line 1103: Courte tâche ! La tombe attend ; elle est avide ! Lyhyt homma! En ehdi selittää, hauta odottaa! ellauri132.html on line 37: Se on ihan samaa tuubaa, on se sitten fundamentalistiuskontoa tai jotain talousipilaaripaskaa, self helppiä, fiktiota tai filosofiaa. Pienet erot siinä on vaan loiskiehuntaa. Pääasia on motivoida apina niin eze ei anna matelijanaivon määrätä, vaan tyytyy alisteiseen osaan, arkiryskeeseen ja viivästettyyn palkkioon, vaikka sitten vasta kiven alla. ellauri132.html on line 43: Tässä albumissa on aluxi loput viisaat Mariannen selfhelp-kirjasta. Sitten palaamme albumissa 98 alkaneisiin kynäilijänohjeisiin, ja siihen mitä niistä voisi päätellä apinoiden kyldyyrihömpötyxen yleisistä laeista. ellauri132.html on line 50: Eckhart on vaikutusvaltaisimpia kristittyjä uusplatonikkoja, ja vaikka hän olikin dominikaanina periaatteessa uskollinen tomisti, hän kirjoitti paljon metafysiikasta ja hengellisestä psykologiasta mystiseen sävyyn. Monet saksalaiset filosofit, kuten G. W. F. Hegel ja Martin Heidegger, ovat saaneet vaikutteita hänen teoksistaan. ellauri132.html on line 54: Als Jugendlicher trat Eckhart in den Orden der Dominikaner ein, in dem er später hohe Ämter erlangte. Sein Hauptanliegen war die Verbreitung von Grundsätzen für eine konsequent spirituelle Lebenspraxis im Alltag. Aufsehen erregten seine unkonventionellen, teils provozierend formulierten Aussagen und sein schroffer Widerspruch zu damals verbreiteten Überzeugungen. Umstritten war beispielsweise seine Aussage, der „Seelengrund“ sei nicht wie alles Geschöpfliche von Gott erschaffen, sondern göttlich und ungeschaffen. Im Seelengrund sei die Gottheit stets unmittelbar anwesend. Vielfach griff Eckhart Gedankengut der neuplatonischen Tradition auf. Oft wird er als Mystiker charakterisiert, in der Forschung ist die Angemessenheit dieser Bezeichnung allerdings umstritten. ellauri132.html on line 56: Nach langjähriger Tätigkeit im Dienst des Ordens wurde Eckhart erst in seinen letzten Lebensjahren wegen Häresie (Irrlehre, Abweichung von der Rechtgläubigkeit) denunziert und angeklagt. Der in Köln eingeleitete Inquisitionsprozess wurde am päpstlichen Hof in Avignon neu aufgenommen und zu Ende geführt. Eckhart starb vor dem Abschluss des gegen ihn eingeleiteten Verfahrens. ellauri132.html on line 60: Das Inquisitionsverfahren wurde verschleppt. Das Fehlen eines Präzedenzfalls – es war noch nie ein Häresieverfahren gegen einen so hochrangigen Theologen und Ordensmann durchgeführt worden – verunsicherte anscheinend die Inquisitoren. (Hups, täähän voi vielä sattua omaan nilkkaan!) Am 24. Januar 1327 appellierte Eckhart an den Apostolischen Stuhl. Dabei beklagte er, dass die Richter immer wieder Termine ansetzten, aber zu keinem Urteil kämen. (Hidasta kuin pankissa Satu Hassin isän ja miehen kuoltua. Ekkehart ehti kuolla kesken prosessin. Se oli ehkä pankin tarkoitus.) ellauri132.html on line 62: Nach Eckharts Tod wurde das Verfahren fortgesetzt. Es endete mit der Verurteilung der 28 Sätze, die teils als häretisch, teils als häresieverdächtig eingestuft wurden. Wichtiger als die Berufung auf Autoritäten (Neuplatonismus, Augustinus, Moses Maimonides) ist für ihn (wie für seinen Namensvetter!) die auf Vernunft und Erfahrung gestützte Einsicht. Er hält seine Einsichten für universal gültig und will seinem Publikum den Nachvollzug auch anspruchsvoller Inhalte ermöglichen. (wie auch sein schwerverständlicher Namensvetter! "Solange der Mensch dieser Wahrheit nicht gleicht, solange wird er diese Rede nicht verstehen.") Als Prediger wendet er sich statt Latein in deutscher Sprache auch an Hörer oder Leser, die über wenig philosophische oder theologische Vorkenntnisse verfügen. (Wie sein Namensvetter, der seine Muttersprache verlässt und auf English prädiziert). Tervettä markkina-ajattelua: enemmän tyhmempiä ja rikkaampia kusetettavia. ellauri132.html on line 75: Tollen kirjoja on kuvattu new age -henkisiksi itseapuoppaiksi. Tolle ei identifioidu mihinkään tiettyyn uskontoon, vaan hyödyntää zenbuddhalaisuuden, suufilaisuuden, hindulaisuuden ja Raamatun opetuksia. Tollen kirjojen suosion syyksi on sanottu Tollen kykyä paketoida vanhaa viisautta esimerkiksi Buddhalta, Jeesukselta ja Shakespearelta helposti sulavaan muotoon nykyaikaiselle lukijakunnalle. Tolle itse sanoo viestinsä olevan se, että ihmisten pitäisi sammuttaa mielensä pulina, olla läsnä nykyhetkessä ja hylätä egonsa, ja pitää Tollea manipuloivana ja jakavana voimana, joka on aina vaatimassa jotain. Tolle opettaa, että jos apina elää tässä hetkessä ja on hänen välityxellään yhteydessä “kokonaisuuteen”, hänelle (Tolle) alkaa tapahtua hyviä asioita. ellauri132.html on line 81: Minulle olivat liikaa tällaiset virkkeet: "Kyvyttömyytesi käsittää elämän ja kuoleman tuolle puolen ulottuvaa syvintä olemustasi johtuu pelkästään rajoittuneesta mielestäsi, joka luo kehon todisteeksi menetettyään kosketuxensa olemiseen, jotta se pystyisi tukemaan illuusioihin perustuvaa uskoaan erillisyydestä ja oikeuttamaan siten pelkotilansa." ellauri132.html on line 85: Samaan päätyi Freud, ja sitä ennen Jehovan seuraajat. Jehovan eka nimi oli "Minä mikä minä", ’eheyeh ’asher ’eheyeh. Mut Töölön innovaatio oli et vaan toinen niistä on oikea. Two men say they're Jesus one of them must be wrong. No voihan molemmatkin olla väärässä. Ja kumpika se sitten olisi? Kai se superego sieltä on hiljennettävä? Ei komento takasin egohan se onkin pahis. Ego vittuun niet jää vaan id. ellauri132.html on line 87: Pitää ohittaa päässä kuuluvat äänet eli ajatuxet. Ihana hiljaisuus. Ääni estää nauttimasta tästä hetkestä. Mixi ajatella eteenpäin tai muistella entisiä mokia? Koiratkaan ei tee niin. Rapsua. Aah. Muonaa. Mmm. Juosta aidan vierellä, ajaa takaa autoa, noutaa keppiä ja tennispalloa ja haukkua. Ihan parhautta. ellauri132.html on line 106: Toisaalta: sen keräämillä rahoillahan tässä kelletellään. On hyvä kun toiset yrittävät kovasti niin ei sitten izen tarvize. ellauri132.html on line 134: His writings are bombastic and pretentious, as well as unoriginal, indeed derivative ... one book reviewer said, "his writings are awash in spiritual mumbo-jumbo". ellauri132.html on line 147: E.T. Das Sein ist das ewige, allgegenwärtige Mein Leben! jenseits der unzähligen Lebensformen, die Geburt und Tod unterliegen. Das Sein ist jedoch nicht nur jenseits, sondern auch tief in jeder Form als seine innerste unsichtbare und unzerstörbare Essenz. Das bedeutet, dass es dir jetzt als dein eigenes tiefstes Selbst, deine wahre Natur, zugänglich ist. Aber versuchen Sie nicht, es mit Ihrem Verstand zu erfassen. Der fasst nur Knochen. Versuchen Sie nicht, es zu verstehen. Du kannst es nur erkennen, wenn der Geist still ist. Schluss mit dem Denken! Wenn du präsent bist, wenn deine Aufmerksamkeit ganz und intensiv im Jetzt ist, kann das Sein gefühlt, aber niemals mental verstanden werden. Das Bewusstsein des Seins wiederzuerlangen und in diesem Zustand der „Gefühls-Erkenntnis“ zu bleiben, ist Erleuchtung. ellauri132.html on line 151: E.T. Das Wort Gott ist durch Jahrtausende von Missbrauch bedeutungslos geworden. Ich benutze es manchmal, aber ich tue es sparsam, so etwa nur auf Wochenenden und nach dem Essen. Mit Missbrauch meine ich, dass Menschen, die das Reich des Heiligen, die unendliche Weite hinter diesem Wort, noch nie gesehen haben, es mit großer Überzeugung verwenden, als ob sie wüssten, wovon sie sprechen. Oder sie argumentieren dagegen, als wüssten sie, was sie leugnen. Dieser Missbrauch führt zu absurden Überzeugungen, Behauptungen und egoistischen Wahnvorstellungen wie "Mein oder unser Gott ist der einzige wahre Gott, und dein Gott ist falsch" oder Nietzsches berühmte Aussage "Gott ist tot". Beide sind total falsch. Ich setze fort auf Finnisch: ellauri132.html on line 153: Sana Oleminen ei selitä mitään, mutta ei myöskään Jumala. Olemisella on kuitenkin se etu, että siltä puuttuu tuotesuoja. Se ei vähennä äärettömän kokonaisuuden ääretöntä näkymätöntä. Siitä on mahdotonta muodostaa henkistä kuvaa. Kukaan ei voi vaatia olemassaolon yksinomaista hallussapitoa. Se on teidän ytimenne, ja se on teille heti saatavilla oman läsnäolon tunteena, oivalluksena olen, joka on ennen kuin olen tätä tai olen sitä. Joten se on vain pieni askel sanasta oleminen olemisen kokemukseen. "on" - 2 kirjainta, "jumala", 3x enemmän! Mikä säästö! Sehr günstig! Sanasta miestä, sarvesta härkää! ellauri132.html on line 157: Der Philosoph Descartes glaubte in seiner berühmten Aussage: "Ich meine, also bin ich" die grundlegendste Wahrheit gefunden zu haben. Tatsächlich hatte er den grundlegendsten Fehler ausgesprochen: Denken mit Sein und Identität mit Denken gleichzusetzen. Der zwanghafte Denker, also fast jeder, lebt in einem Zustand scheinbarer Isolation, in einer wahnsinnig komplexen Welt ständiger Probleme und Konflikte, einer Welt, die die wachsende Zersplitterung des Geistes widerspiegelt. Erleuchtung ist ein Zustand der Ganzheit, „in einem“ und somit in Frieden. In einem Leben in seinem manifestierten Aspekt, mit der Welt, sowie mit deinem tiefsten Selbst und unmanifestierten Leben – mit einem Wesen. Erleuchtung ist nicht nur das Ende des Leidens und des ständigen Konflikts innen und außen, sondern auch das Ende der schrecklichen Versklavung des unaufhörlichen Denkens. Was für eine unglaubliche Befreiung es ist! Kein Quatsch mehr zwischen den Ohren. Ich bin nur! ellauri132.html on line 159: Denken ist zu einer Krankheit geworden. Krankheit entsteht, wenn die Dinge aus dem Gleichgewicht geraten. Es ist zum Beispiel nichts falsch daran, dass sich Zellen im Körper teilen und vermehren, aber wenn dieser Prozess ohne Rücksicht auf den gesamten Organismus fortgesetzt wird, vermehren sich Zellen und wir haben Krankheiten. Dass geschieht wenn die Zellen fangen an selber zu denken! Schluss damit! ellauri132.html on line 161: Q: Ich stimme nicht ganz zu. Es stimmt, dass ich viel ziellos denke, wie die meisten Menschen, aber ich kann immer noch meinen Verstand verwenden, um Dinge zu erreichen und zu erreichen, und das tue ich die ganze Zeit. ellauri132.html on line 172: tent/uploads/2021/03/IMG_1675-225x300.jpg" style="width:20%;float:right" /> ellauri132.html on line 178: Mut tää kaikki vaan kun mä en tasapainoile roolissani aktiiviupseeripuolisona, uutena apinaäitinä, kokeneena turrimammana, ja elämänpituisena opiskelijana! Se et mulla on enemmän hobbeja kuin pystyn hanskaamaan - se on luultavasti syy mun hulluuteen. Mutta, se on okei! mä en haluu syyttää tästä ketään muuta! ellauri132.html on line 180: Kynäily on paljon mutkikkaampaa kuin meediasta ymmärtää. Me tiedetään et näin on näreet. On vaan yhtä monta tapaa tumpeloida kuin tehdä kaikki oikein. Me tiedetään, että näinkin on näkyleipä. Siis, miten se pitäisi tehdä? ellauri132.html on line 184: Jos menet Pinterestiin tai edes luet Googlen vinkkejä kynäilyyn, sua pommittaa joka iikan versiot miten tulla paremmaxi kynäilijäxi. Jokaisella on lumihiutalemainen idea, vaik ne oikeasti vaan toistaa mitä muutkin ovat sanoneet. Näin on marjat ammattikirjailjoiden kanssa myöskin. Tein vähän tutkimusta ja löysin listoja ja kaavioita kynäilyvinkeistä liigapelaajilta. Vaik ne on kirjoittaneet niin erilaisia bühleinejä eri aikoja, nekin sanoo aika paljon samoja juttuja. Myöskin. ellauri132.html on line 191: [Panen merkille että näistä 7 kirjailijasta ainoastaan Vonnegutilta ja Orwellilta olen jotain lukenut, Stephen Kingin jotain kirjaa aloitin mutten jaxanut. Loput on tuiki tuntemattomia. Enkä mä Vonnegutia enkä Orwelliakaan kovin korkealle arvosta, tendentiöösejä keskinkertaisuuxia. Seuraava on Vonnegutin kirjasta Harrison Bergeron: ellauri132.html on line 200: Here, Vonnegut is influenced by his early work as a journalist. His sentences are short and easily understood so as to be largely accessible. A dystopian setting enhances his social and political critique by imagining a future world founded on absolute equality through handicaps assigned to various above-average people to counter their natural advantages. A similar subject can be found in L. P. Hartley's dystopian novel Facial Justice from the previous year of 1960. ellauri132.html on line 233: Vaikka nokka tarttuisi ja tekis mieli muuttaa juttuja. Kun sun kynäily "mojo" alkaa lerpahtaa, me meinataan mennä taaxepäin ja muuttaa jotakin jotta pysyttäisiin tuottavina. On enemmmän vielä kertoja kun kirjoitetaan jotakin ja obsessoidaan mitä kaikkea on väärin siinä. Oli tilanne mikä hyvänsä, jatka kynäilyä. Unohda perfektionismi, unohda kirjailijan plokki (kirjoita paskaa ja muuta se myöhemmin), unohda negatiivisuus. Älä lakkaa kynäilemästä. Musta Emma Coats sanoo sen parhaiten: ellauri132.html on line 239: …sama miten viattomia ne on. Sulla voi olla yleiskäsitys mitkä konfliktit ja vastuxet sä heität hahmoille, mut apinoiden empatia rajoittaa sitä. Kuitenkin meistä parhaat tulee paskimmista taustoista, niinkuin vaikka Kardashianit. Se voi tuntua ilkeältä, mut "älä tee elämää liian helpoxi päähenkilölle", kuten William Goldman ehdottaa. Jos sä tahdot että me oikeasti rakastetaan sun hahmoa, sun pitää tehdä kuten Kurt Vonnegut sanoo: ellauri132.html on line 241: Ole sadisti. Ihan sama miten viattomia sun johtohahmot on, paa niille tapahtumaan ihan kamalia juttuja - niin et lukija näkee mistä ainexesta ne on tehty. ellauri132.html on line 254: …koska se on kuulemisen arvoista. Vaikka vaan 1 sanoi niin, kaikki kirjailijat antoi ymmärtää et me kirjoitetaan koska meillä on kerrottavana joku tarina. (No aika usein kirjailija on vaan rahan tarpeessa.) Me kynäillään koska jokun tarvii lukee se. Me kirjoitetaan koska me tykätään sitä ja halutaan et muutkin tykkäis siitä. Se ei voisi olla enempi totta. Älä murehdi maailmaa, elä murehdi niiden vasteita. Americassa meille on izestään selviö miten tärkeää puhuminen on. Me ei lakata puhumasta eikä unohdeta et meillä on äänioikeus–vaikka oltas kuinka paskoja–se on lahja. Kynäilijänä meidän ääni on meidän näppis, meillä on siinä kynäilyväline. Emma Coats kysyy: ellauri132.html on line 266: …vaikka kuinka pippaisi. Kuten Coats sanoo, “susta tuntuu ezä hukkaat arvokasta stuffia, muze vapauttaa sut siitä.” Kynäilijöinä meidän luomuxet on meidän vauvoja. Jotain jota me "synnytettiin" nin sanoen, ja kasvatettiin sivuilla miten parhaiten osattiin. On vaikea mennä takasin ja leikata noi pätkät pois meidän työstä, meidän elämästä. Mutta, niin pitää käydä. Enemmistö kirjailijoista ehdotti että jatkat duunia millä hinnalla hyvänsä; sitten kun sä loppuviimexi saazen valmiixi hylättyäsi ajatuxen että se joskus tulee valmiixi” (John Steinbeck), mänet takasin ja leikkaat kaiken mitä et tarvi. Just niinkö meidän elamassamme, miten paljon me siitä tykätään tai halutaan, kun kova tulee kovaaa vastaan, kun sun tarvii tehdä päätöxiä kun asiat on päin persettä, sun vaan täytyy tehdä se. Kuten Joss Whedon kimitti: Leikkaa mitä rakastat. ellauri132.html on line 306: Koita jättää pois muutkin pätkät joita lukija ei lue kuitenkaan ellauri132.html on line 339: “Älä koskaan käytä adverbeja?” Jossei niitä voi käyttää mixne sitten on sanakirjassa? Ota mikä vaan bestselleri ja löydät niitä läjittäin! Tää on huono neuvo. ellauri132.html on line 400: Oletpa neizeellinen tai et, on joitain juttuja jota pitää honata jos haluu kirjottaa autenttista sexiä. Jos olet bylsinyt, revi siitä. Jos et, niin ehkä seuraavasta on apua. ellauri132.html on line 415: Joskus se voi ottaa kipeää. Neitseet, en mitenkän haluu pelotella, mutta niin voi käydä. Sexi voi sattua sieltä riippuen märkyydestä ja asennosta. Tarinoissa kirjailijat kuvaa sexiä naaraille suuremmoisexi, paizi jos se on menettämässä neizyyttä tai raiskattavana (joissain tarinoissa), silloin sattuu vähän aluxi, tulee verta sieltä, mut size tuntuukin jo mukavalta. Ei aina, ei mulla ainaskaan. Mun armeijasiipalla on aina kiire työntämään se sisään liian aikasin. Ota siis piukat paikat huomioon sexissä. ellauri132.html on line 426: Yeah, mä oon varrrma ettezä ollut koskaan tullut ajatelleex tätä kun sä suunnittelit tota perfektiä sexikästä, höyryisää ja tahmeata yötä sun kirjassa. Mun armeijasiippa on opettanut siitä mulle kaiken. Joo, on ne märkiä ja klähmäisiä enemmän kuin 1 tavalla! Just kuten muukin sun tarinassa jonka sä haluut olla aitoa, sä haluut tästä aitoa, myöskin. Tää voi olla vaikeampaa niille joilla ei ole mun sexikokemuxia. Mä suosittelen ezä luet terveysoppikirjoja, sexioppaita ja muitten eroottisia tarinoita mallixi. Äh, mitä vittua, kazo pyykkikorikaupalla pornoleffoja! Se on helpompaa ja visuaalisempaa. Ole rehellinen ja anna sexin heijastaa hahmojesi todellista luonnetta. Seuraavista Ms. Donovanin sanalistoista on ollut mulle paljon apua. ellauri132.html on line 438: Google AdSense is a program run by Google through which website publishers in the Google Network of content sites serve text, images, video, or interactive media advertisements that are targeted to the site content and audience. These advertisements are administered, sorted, and maintained by Google. They can generate revenue on either a per-click or per-impression basis. Google beta-tested a cost-per-action service, but discontinued it in October 2008 in favor of a DoubleClick offering (also owned by Google). In Q1 2014, Google earned US$3.4 billion ($13.6 billion annualized), or 22% of total revenue, through Google AdSense. AdSense is a participant in the AdChoices program, so AdSense ads typically include the triangle-shaped AdChoices icon. This program also operates on HTTP cookies. In 2021, over 38.3 million websites use AdSense. ellauri132.html on line 443: Each time this page is visited by an end user (e.g., a person surfing the Internet), the JavaScript code uses inlined JSON to display content fetched from Google's servers. ellauri132.html on line 448: Google came under fire when the official Google AdSense Blog showcased the French video website Imineo.com. This website violated Google's AdSense Program Policies by displaying AdSense alongside sexually explicit material. Typically, websites displaying AdSense have been banned from showing such content. We are not evil. LOL. ellauri132.html on line 490: their eyes glistened heidän silmät kiilsivät ellauri132.html on line 568: his jaw tightened hänen leukaluu kiristyi ellauri132.html on line 601: she brightened hiän kirkastui ellauri132.html on line 623: Miten kynäillä juonisti ellauri132.html on line 644: Tragedia. Tragediassa, sun päähenkilön pitäis kärsiä suurehko onnen muutos — melkein aina hyvästä pahaan, onnellisesta surulliseen. Traagisten hahmojen pitää kärsiä. ellauri132.html on line 648: Sankarin matka. "Sankarin matkassa” stoorin sankarin on kärsittävä 1/2 asiasta: tunnistus ja tilanteen nurjistus. Jotain pitää tapahtua ulkopuolelta joka inspiroi sankaria niin ettei hän/hiän ollut huomannut sitä aiemmin. Sitten sen pitää suorittaa kvesti ratkaistaxeen tilanteen. ellauri132.html on line 650: Rääsyt rikkauxixi. Muistathan Tuhkimon? Se oli mies. Klassinen keijutarina seuraa yxinkertaista rääsyt rikkauxixi-juonta: päähenkilö on tallattu, köyhtynyt, tai muuten haasteellinen, ja sarjalla tapahtumia— joko maagisia, kuten Harry Potterissa, tai todentuntuisempia, kuten kirjassa Suuria odotuxia — saavuttaa menestyxen. Tämmöisessä juonessa on silti usein onnellinen loppu. ellauri132.html on line 661: Mix niitä juonia on just 7? Sixkö kun juutalaisten kandelieerissa on 7 kynttilää? Vai muodostuuko apinan elämä noista 7 vaihtoehdosta? Siis ainakin kiinnostavampi fiktiivinen elämä, ei mikään vitun aitan tai uunin väsäys. ellauri132.html on line 669: Palkinnon nimi oli väliin Man Booker sen nimisen investointifirman mukaan joka maxoi viulut mut naisetkin sai osallistua. Mies Ryhmä ilmoitti aikaisin 2019 et sen vuoden palkinto olis viimeinen niiden sponsoroima. Uusi sponsori, Crankstart – laupias säätiö jota ajoi Sir Michael Moritz vaimoineen, jonka nimi ei ollut Max – sitten ilmoitti eze sponsoroisi palkintoa 5v, optiona uusia toisexi 5v. Palkinnon nimestä tuli yxinkertaisesti "Booker Prize". ellauri132.html on line 677: James Kelmanin kirjan How Late It Was, How Late valinta v1994 Booker Prize voittajaxi nosti suuren älämölön. Rabbi Julia Neuberger, 1 tuomareista, julisti eze on "a disgrace" ja lähti ovet paukkuen, tuomiten kirjan myöhemmin eze on vaan "crap"; WHSmithin markkinointipäällikkö kuzui palkintoa "noloxi koko kirjakaupalle"; Waterstonen kirjakauppa Glasgowissa möi vaan 13 kopiota Kelmanin kirjasta seuraavalla viikolla, nekin huomaamattomasssa käärössä toisella lähettäjänimellä. ellauri132.html on line 683: V 2019, vaikka sitä oli nimtuten varoitettu, säätiön valamiehistö – Peter Florencen tuolin alla – jakoi palkinnon, antaen puolikkaat 2 kirjailijalle, vastoin v. 1993 sääntöä. Ne 2 oli brittikirjailija Bernardine Evaristo novellilla Tyttö, Nainen, toinen vanha ämmä Margaret @wood Käsinuken uudelleenlämmityxellä Testamentit. Evariston voitto oli eka naarasmutiaiselle, kun taas @woodin voitto oli eka 79-vuotiaalle muijalle. No tulihan se sieltä, sanoi @woodin ämmä. ellauri132.html on line 689: Toisin sanoin, sun yleisön pitäis voida seurata sun tarinaa ilman että niitä kiusaa ihmetys, mitä tapahtui ennen stooria, mitä lisää tapahtui sen loputtua, ja miten hahmot pääsivät alusta loppuun. Avaa sipsipussi, hörppää kokixesta, sit back and enjoy. ellauri132.html on line 693: Keskusta. Sun jopi stoorin keskustassa on tehdä heron kvestistä niin vaikea kuin mahdollista niet joka hetki näyttää yhä epätodennäköisemmältä eze selviää. Sun pitää nostaa stakeja pitkin matkaa ja luoda yhä intensiivisempiä esteitä samalla pitäen tiukasti silmällä loppua. Eri juonikohdat voi sisältää pääjuonen plus eri alajuonia. Pääjuonen pitää aina pullistua kohti ratkaisua. ellauri132.html on line 699: Juhatus. Tää on stoorin alku. Nouseva toiminto. Kerta stoori on alkanut, on tärkeä luoda jännitettä nostamalla stakeja. (Vittu etmä inhoon noita stakeja. Se on niin JENKKIÄ.) Sun pitää nostaa stakeja pitkin matkaa ja luoda yhä intensiivisempiä esteitä samalla kun pidät silmää tiukasti liimattuna loppupäätelmään. ellauri132.html on line 705: Mikä tahansa tilanne mitä sun sankari on naamakkain alussa tai keskellä sen pitäisi paheta. Jos ize stoori nuupahtaa, muista että stakejen pitää kasvaa lisääntyvästi korkeammaxi sun protagonistille. Heitä esteitä niiden tiele, vaikket edes tiedä miten ne siitä selviävät. Tästä ette kyllä selviä. Nähdään! Ota mallia Kelju K Kojootista. Joskus hahmojen pakottaminen soppeen voi stimuloida sun ongelmanratkaisutaitoja. Esim Deus ex Machina on hyvä kepponen. ellauri132.html on line 727: Vittu et tää voi olla avutonta. Käsinuken tarina by author Margaret @wood on esimerkki juonesta, ja siitä miten samaa juonta voi venyttää loputtomiin kuin mautonta purukumia tai limanuljaskan päällä nuljahtelevaa limakelmua. ellauri132.html on line 749: Nyt ota 1 kpl kustakin listasta—1 tapahtuma, 1 hahmo, ja 1 stoorinkuorukka— ja aloita uusi lyhyt tarina. Mitä tapatuu kun droppaat ize keximäsi henkilön tosi vanhaan kansansatuun? Miten sun pirsuunallinen tapahtuma tekee pelitilaa perussatuun? ellauri132.html on line 751: Jos sulla on entinen novelli tai lyhyt stoori jota väsäät, pidä nää listat käsillä sitä varten että juutut kii. Joskus kuzumaton henkilö tai lisätty kertomus voi valasta tai raivata polun sun stooriin jota kelpaa seurata. Kohuttu tekijä Margaret @wood on kuluttanut vuosikymmeniä hiomalla viikatetta. Sen luovan kynäilyn MestariLuokalla Margie opettaa aspiroivia kynätyyppejä miten kehittää juonta, hahmoja ja asetuxia niiden omiin kirjallisiin teoxiin. ellauri132.html on line 784: Ilkeällä hahmolla joka on ilkeä ihan muuten vaan on silläkin jotain kivoja piirteitä joihin voisi samastua. Ezi ne ja mainosta. ellauri132.html on line 788: Loppupeleissä jokainen hahmo tarvii samoja juttuja: ruokaa, suojaa, sexiä - se miten nää perusvaistot pelaa yhteen hahmon egon (pirsoonan) kaa voi askarruttaa tuntikausia. ellauri132.html on line 796: Hahmon taustatarina on vähiten tärkeä osa tarinaa. ellauri132.html on line 800: Se mitä sun hahmo eniten haluaa ei ehkä esiinny koko tarinassa, muze on kuitenkin se mitä. ne. koko. ajan. ajaa. takaa. Esim. persettä. ellauri132.html on line 834: Aivomyrskyä 3 tapaa miten tää vois alkaa. ellauri132.html on line 857: Gustav Freytag (13. heinäkuuta 1816 Kreuzburg, Ylä-Sleesia – 30. maaliskuuta 1895 Wiesbaden) oli saksalainen kirjailija ja filologi. Freytags Eltern waren Gottlob Ferdinand Freytag, Arzt und später Bürgermeister in Kreuzburg in Schlesien, und seine Frau Henriette, geb. Zebe. Freytag opiskeli filologiaa Breslaussa ja Berliinissä. Vuosina 1848–1870 hän toimitti Julian Schmidtin kanssa kansallisliberaalia Die Grenzboten -sanomalehteä. Vuosina 1867–1870 hän oli liberaalipuolueesta edustajana Pohjois-Saksan liiton lakiasäätävän elimen jäsen Thüringenin alueen edustajana. Vuonna 1869 Freytag aloitti kirjallisen debatin säveltäjä Richard Wagnera vastaan ja syytti tätä antisemitismistä. ellauri132.html on line 859: Mit der Übernahme der Grenzboten begann seine Karriere als Journalist. In der Wochenzeitschrift verfasste Freytag auch politisch kritische Artikel, so unter anderem über die Niederschlagung des schlesischen Weberaufstandes, was eine steckbriefliche Fahndung durch Preußen zur Folge hatte. Er ersuchte deshalb seinen Freund Herzog Ernst von Sachsen-Coburg-Gotha um politisches Asyl und zog 1851 nach Siebleben bei Gotha. Herzog Ernst verlieh ihm 1854 den Hofratstitel. Noi Gothat on kai niit kuningatar Victorian sukulaisia. ellauri132.html on line 875: Und wieder zum drittenmale verzieht sich des Fremden Gewand. Ja vielä 3. kerran se kiskoo vieraan palttoota. ellauri132.html on line 881: Du ruhst bis zum nächsten Morgen in meinem Kämmerlein, Siel sä lepäät aamuun asti mun pikku kammarissa, ellauri132.html on line 885: Der Fremde faßte sie schweigend an ihrer zitternden Hand Vieras tarttui vaieten hiänen vapisevaan käteen ellauri132.html on line 886: Und ließ sich durch sie führen im Schatten der Häuserwand. Ja antoi johtaa izeänsä talonseinän varjossa. ellauri132.html on line 891: Wie war die Decke so niedrig, kaum konnte der Fremde stehn; Miten oli katto matala, tuskin vieraalla mahtui seisomaan; ellauri132.html on line 908: Ihr Köpfchen war mit Flechten und alten Flittern geschmückt, Pää oli koristeltu leteillä ja vanhoilla filttereillä, ellauri132.html on line 942: Drauf kamen die bösen Träume und glühten mich zur Luft, Lisäx tuli pahat sexiunet ja kiusas yöllä kovasti, ellauri132.html on line 971: Bei'm ersten Schimmer des Tages war Käthli's Freund erwacht, Heti aamuhämärissä Käthlin Roope heräsi, ellauri132.html on line 976: Sie hat in den letzten Nächten bei fleißigem Spinnen gewacht, Se on viimeisinä öinä valvonut aivan vitusti, ellauri132.html on line 979: Ich hörte sie lange beten, und durch die Ritze drangen Mä kuulin sen rukoilevan pitkään, ja seinänraosta ellauri132.html on line 983: Sie lag mit gefalteten Händen, die Decke bis an's Kinn Hiän makas kädet sylissä, peitto leukapartaan asti ellauri132.html on line 988: (Eihän tää muuten olis tragedia vaan komedia) ellauri132.html on line 999: Gedichte, die Sie interessieren könnten ⇒ Übersicht Runoja jotka vois sua kiinnosta ⇒ Kazaus ellauri132.html on line 1000: Kempner: Wie niedrig lächelt die Dirne Kempner: Miten alhaisesti hymyää huora ellauri133.html on line 53: tent/uploads/2018/12/grinchen.jpg" height="250px" /> ellauri133.html on line 63: The most important sentence of your novel is the first one. The most important paragraph is the first one. The most important page... well, you get the idea. Without a great opening, no-one will read your book. Fuck you! If your readers are so wimpy fuck them too! ellauri133.html on line 66: Weather. There is a reason “It was a dark and stormy night” is considered the worst opening line ever. There is no good reason. Lytton may be a crappy writer but it's not because of the first sentence, but the rest. ellauri133.html on line 69: Voiceovers to the reader. “Dear Reader, listen closely for I am about to tell you a most wonderous tale.” I’m not six, so I’ll pass, thanks. No, you are under five, you can't wait for the ads to end to watch Paw Patrol. ellauri133.html on line 139: Niiet kalun koosta huolimatta vedä ilman häpeää. Pukeudu vaikka naisten vaatteisiin kuten Ernesto. Ensin mieleen juolahtava sana on yleensä paras. Musta ainaskin. Kyl vittu emättimen hakkaa 6-0. ellauri133.html on line 145: Ernestomaisessa peruslauseessa on vaan 2 sanaa, esim. Kivi putoaa. Tom huojuu. Puut räjähtää. Tom putoaa. Voit kynäillä vaan näin (kuten Ernesto). ellauri133.html on line 156: Mixitten yhä käytetään passiivilauseita? Se on turvallista, mut turvallisuus on wimpyä. Varmat kynäilijät tietää miten näissä tilanteissa menet- miten varmat kynäilijät menettelee näissä tilanteissa. ellauri133.html on line 174: Adverbit voi välttää tekemällä ne tarpeettomiksi. Jos Tom starttaa autoa, on sama miten, se starttaa kuitenkin tai ei. ellauri133.html on line 187: Seuraavaksi suuremmat kappaleet on kappaleet. Helpossa fiktiossa ja klikki uutisissa ne on super lyhyitä. Hyvässä romaanissa on väh 50% blankoa. This page intentionally left blank. Lukija näkee heti et hei täähän näyttää helpolta. ellauri133.html on line 200: Teppo Kurkon pirsuunalliset kynäilytottumuxet johti supertähti opuxiin kuten Kurjuus ja Se. Etenkin Se on sillä tosi lyhkänen, vaan reilut 1K sivua. Lisäneuvoja: ellauri133.html on line 202: Miten saa hahmot ja juonen vaikuttamaan aidolta (kerro mullekin, mun juonet vaikuttaa vaan aidolta paskalta.) ellauri133.html on line 204: Mixei koskaan saa käyttää adverbeja kuten koskaan (eikä sanaa ei). ellauri133.html on line 212: DERRY on pieni kaupunki Maineessa, vähän niinkö Bangor, joka tuntuu melkisten samalta kun Kurkon oma kotikaupunki, MUTTA sen UUUMENISSA asuu sanoinkuvaamaton PAHA, joka vainoaa LAPSIA, pelleilee niille, pelottaa ja mikä pahinta RAATELEE JA TAPPAA. ellauri133.html on line 240: Elokuva oli valtava menestys, joka yli 700 miljoonan dollarin tuotollaan rikkoi useita ennätyksiä, ja inflaatioon suhtautettuna elokuvasta tuli maailman tuottoisin R-luokitettu kauhuelokuva päihittämällä Manaajan, joka piti edellistä ennätystä hallussa 44 vuotta. Myös kriitikoilta elokuva sai ylistystä osakseen ja sitä pidetäänkin yhtenä onnistuneimpina Stephen Kingin teoksiin pohjautuvina filmatisointeina. Elokuvan jatko-osa Se: Toinen luku sai ensi iltansa 6. syyskuuta 2019. ellauri133.html on line 246: Siirrytään vuosi eteenpäin, kun Bill ja hänen ystävänsä Richie Tozier, Eddie Kaspbrak ja Stanley Uris pääsevät viimeisenä koulupäivänään Derryn alakoulusta pois viettämään kesälomaa. He kuitenkin törmäävät kiusaaja Henry Bowersin johtamaan jengiin, jotka lupaavat tehdä heidän kesästään helvettiä. Beverly törmää taasen (kuka Beverly? Miten niin "taasen"? Missä on continuity girl kun sitä eniten kaivataan?) Ben Hanscomiin, joka on uusi koulussa (ja neekeri, vaikkei sitä saa tässä sanoa), ja kuuntelee New Kids on the Blockia (ne on palefaceja). Beverly huomaa Benin vuosikirjan olevan tyhjä nimikirjoituksista, joten hän kirjoittaa siihen omansa. Benillä on 11-vuotiaaxi iso pippeli (sori, spoileri). ellauri133.html on line 250: Myöhemmin Henry ja hänen jenginsä löytävät Benin ja kiduttavat tätä. Ben kuitenkin pakenee metsään ja juoksee sieltä pitkin puroa, jonka varrelta hän löytää Billin ja hänen kaverinsa. Yksi Henryn jengiläisistä Patrick Hockstetter eksyy viemäriin ja joutuu Sen tappamaksi. (Top tykkänään! tässä oli passiivi! p.o. Se tappaa sen.) Kaverukset yrittävät parantaa Benin haavan, mutta eivät saa ostettua siihen tarvikkeita. He kohtaavat Beverlyn. Eddien palatessa kotiin hänen kimppuunsa hyökkää Neibolt Streetin autiotalon kohdalla sairastunut spitaalinen, jonka jälkeen hän kohtaa Pennywisen. Beverly taas kuulee Derryssä kadonneiden lasten huutoja kylpyhuoneen lavuaarista. Hänen aiemmin leikatut hiuksensa sitovat hänet lavuaariin kiinni, joka peittää hänet yltä päältä vereen. Hänen isänsä ei taas näe verta, joten hän luulee Beverlyn seonneen. Bill kohtaa Georgien kellarissa, jossa Pennywise yrittää tappaa hänet. ellauri133.html on line 255: He sitten ystävystyvät Mikeen. Muutaman viikon päästä, Kerho hoksaa tulleensa Sen riivaamaksi. Se herää joka 27 vuosi syödäkseen lapsia. Se ilmenee uhrien pelkojen muodossa ja se voi toteuttaa kenen tahansa pahimmat painajaiset. Pelko tekee lapsista mureampia ja toimii ”mausteena” Sille. Billin autotallissa he selvittävät Sen käyttävän Derryn viemäriverkostoja pysyäkseen piilossa. Se hyökkää heidän kimppuunsa, mutta he onnistuvat välttämään sen. Luusereiden Kerho päättää kohdata Sen Neibolt Streetin talossa olettaen Sen piileskelevän siellä. Se käyttää muuntautumiskykyjään erottaakseen ystävykset yksi kerrallaan. Eddie murtaa kätensä ja Se miltei syö hänet, mutta Beverly työntää rautakangen Sen kallosta läpi. Se haavoittaa Beniä (ei rautakanki), jonka jälkeen Se pakenee talon kellarissa olevan vanhan kaivon kautta viemäreihin. Eddie kotiutetaan hänen murtuneen kätensä takia. Koko Kerho erkaantuu Billin epäilysten takia ja hajaantuu omille poluilleen. ellauri133.html on line 263: Bill kohtaa kädettömän Georgien, joka pyytää päästä kotiin. Bill hoksaa Georgien olevan pelkkä harhautus, ja hän ampuu Miken pulttipistoolilla Georgien. Tämä muuttuu Pennywiseksi, joka hyökkää ystävysten kimppuun. He epäonnistuvat puolustamaan itseään, ja Bill joutuu Pennywisen kaappaamaksi. Richie uskottelee Billin olevan syypää kaikkeen, mutta hän käyttää tätä tilaisuutena harhauttaa Pennywisea. Kerho pelottomana hyökkää Sen kimppuun ja he onnistuvat näin päihittämään Sen. Pennywise voimattomana pakenee pimeään kuiluun, nälkäisenä ja nöyryytettynä. Bill löytää Georgien sadetakin ja hyväksyy tämän kohtalon itkien muiden lohduttamana. ellauri133.html on line 271: Teknisten rajoitusten vuoksi artikkelin yllä näkyvä otsikko on virheellisessä muodossa. Oikea kirjoitustapa on: Se: Toinen luku. ellauri133.html on line 293: Alkuun ilmoitettiin, että elokuvassa tultaisiin näkemään kohtaus, joka leikattiin ensimmäisesta osasta elokuvasta pois kammottavuutensa takia. Kohtaus olisi sijoittunut 1600-luvulle ja liittyneen Pennywisen taustoihin ja menneisyyteen. Siinä oli varmaan kanssa kinky sexiä, eihän jenkkiläisiä mikään muu pelota. ellauri133.html on line 299: Toisen luvun kohtalaisen menestyxen jälkeen on idea kolmannestakin elokuvasta ollut puheenaiheena. Tuottaja Barbara Muschietti ilmoitti io9:n haastattelussa Kingin tarinan tulleen kokonaan käsitellyksi jo kahdessa elokuvassa, mutta hänen veljensä ohjaaja Andy Muschietti on kuvaillut kirjan taustalla vellovaa mytologiaa sanoin: “Mytologiassa on aina jotain, mikä tarjoaa mahdollisuuksia tutkimukseen. Se [eli Pennywise] on ollut maapallolla miljoonia vuosia. Hän on ollut kontaktissa ihmisiin satojen vuosien ajan joka 27. vuosi. Joten voit vaan kuvitella sitä ahmittujen lasten määrää.” Myöhemmin Pennywisea näytellyt Bill Skarsgård on ilmoittanut kolmannen elokuvan olevan suunnitteilla, ilmaisemalla sen olevan "jotain ihan muuta". Now for something entirely different! Oiskohan jatko-osassa enemmän kinky lapsisexiä? Minkä verran Tepolla ylipäänsä on sexikohtauxia? Onxe asexuaalinen? Ei toki! ellauri133.html on line 306: Ja silti, on alue missä tän äijän kynäily on johdomukaisen sairasta ja kieroa, jopa tyypille joka kexi Crusty the Clownin, ja se on se miten se lähestyy "sitä yhtä paikkaa". Voi se joskus heittää jonkun hellän kohtauxen, esim kun (kexeliäästy nimetyt) Johnny Smith ja Sarah lopulta hit the sack kirjassa Dead Zone, tai (yhtä kexeliäät) Tommy ja Sue bylsii auton takapenkillä elokuvan Carrie (sekin tietysti by Stephen King) aikana. On se jopa kynäillyt hienoa smuttia kuten se missä Nadine imaisee Haroldin seisokin, tai Rachel lohduttamassa Louta kylpyammeessa käsipelillä verisen potilaan kuoltua Lemmikkihautuumaalla. ellauri133.html on line 324: Oivassa oppilaassa esiteinipoika nimeltä Todd huomaa et tunnettu Nazi sotarikollinen (90v) asuu salaa sen pikku stadissa. Se ei ilmianna Kurt Dussanderia, vaan lähestyy sitä kuullaxeen lisää holokaustista suoraan hevosen suusta, uhaten paljastuxella ellei Kurt tottele. ellauri133.html on line 327: Kurko kuvaa Toddin ekan märän unen teininä. Siinä se on Dussanderin assistenttina lääketiet. kokeessa koehenkilönä 16-vuotias jutkutyttö. Dussander käskee Toddin panna päälle kumikondomin jonka kärjestä lähtee sähköiskuja. Todd raiskaa tällä Anne Frankin, lisäten vähitellen voltteja kunnes Anne huutaa sikana ennenkuin se (siis Teppo) herää yltä päältä runkun peitossa. Runkusta puhuen... ellauri133.html on line 331: Omistus ei ole Tepon parhaita esseitä, ja voi jopa olla sen huonoin, vaikea sanoa. Se on tarina mustasta apulaistytöstä joka siivoaa huonetta, jota kuuluisa mutta pirsoonallisesti vastenmielinen kirjailija usein vuokraa. Kirjailijalla on tapana runkata pakonomaisesti petissä, jättäen runkkutahraiset lakanat neekeritytön puzattavaxi, koska hån on liian kova kynäilijä käyttään kumisukkia. ellauri133.html on line 333: Apulainen joka onnexi on jo paxuna, päättää yhtenä päivänä eze ei heitäkään pois pesusientä vaan alkaa nuolla sitä. Esseessä tää on ilmeisesti jonkinlainen pakkomielle joka jotenkin jalostaa sen syntymätöntä lasta rikkaan lahjakkaan ja menestyvån miehen majoneesilla. ellauri133.html on line 337: Muistathan, että tää vaan toimii lapsen isänkohdalla, niet vaikka latkis vaikka kuinka paljon jonkun muun apinan mälliä pierunhajuisesta hotellilakanasta, se ei auta midiä, eikä missään tapauxessa runkun nielentä lisää lapsen lahjoja tai kynäilytaitoja. Muuten näät bändärit olis synnyttäneet laivalastillisen pikku Hendrixejä ja Claptoneja tähän mennessä. Toisaalta se vois selittää mix maailmassa on niin paljon Tepon kaltaisia douchebageja. ellauri133.html on line 341: Nuhjuisessa novellissa Neljä jälkeen puolenyön, kirjastopoliisi seuraa vakuutusmyyskentelijää nimeltä (omaperäisesti) Sam kun se putoaa yllättäen ansaan jonka pirullinen kirjastonhoitaja oli virittänyt poliisin påän menoxi tekeytyäxeen skoudexi ja jatkaaxeen uraa lastenmurhaajana. Nojoo, eihän tää ole kovin syvällistä, selkeesti heikoin tarina kokoelmassa joka sukettaa aika lailla muutenkin, lukuunottamatta briljanttia Ernestomaista kielenkäyttöä. ellauri133.html on line 343: Sam vihaa kirjastoja, ja kun se etenee kohti kirjan denouementia demonin kaa me nähdään mixi Samin torjumasta unesta jossain lentokoneessa. Kun Sam oli poikanen, se palautti jotain erääntyneitä kirjoja kun joku äijä pysäytti sen kirjaston ulkopuolella. Mies väitti olevansa poliisi, ja käskee Samin tulla kanssaan maxamaan sakot kirjoista. Sakko on Tepon pitkäkkestoinen anaalinen raiskaus, ja kun sanon pitkäkestoinen tarkoitan sitä. Aikamies tunkee massiivisen penixensä Samin pyllynreikään seinää vasten ajettuna, ja kaikki kerrotaan pikkutarkasti jokaista työnnällystä myöten 4 vaivaannuttavaa sivua. ellauri133.html on line 353: Njuu onhan se kynäilty nätisti ja sievästi, verrattuna ainaskin noihin edeltäviin sikailuihin, mutta ihan sama miten paljon siinä on sieviä sanoja, lintujen kazelua, laiskanpäiviä lukien hassuja kirjoja, tai runoutta, se on silti 7-sivuinen ala-asteen ryhmäsexisessio. Tälläsellä pääsee kyllä pitkälle. ellauri133.html on line 355: Mainizinko jo että Bill Denbrough, kundi joka pääsee kuudentena puoliveteisenä hilloviivalle, on aika selvästi Tepon alter ego pienenä (ja myös myöhemmin kaljupäisenä. Oikeella Tepolla on vitusti tukkaa vielä vanhana, se on akkamainen mies.) Oliko Teppokin muuten änkyttäjä kuten kollegansa Pynchonin Nipsu? Yhtä rumia ne ainaskin ovat, ja armottomia länkyttäjiä. ellauri133.html on line 386: "I wasn´t really thinking of the sexual aspect of it," King later mansplained his intentions in writing the controversial scene. "The sexual act connected childhood and adulthood ... Times have changed since I wrote that scene and there is now more sensitivity to those issues. In my days, balling minors was all in a day´s work. Besides, I had a lot of satisfying jerkoffs writing it. As did my colleague Nabokov." ellauri133.html on line 452: “That was y-y-your way to get us o-out,” he said, and now his eyes blazed so brightly they frightened her. “Beverly, duh-duh-don’t you uh-understand? That was y-y-your way to get us out! We all ... but we were ...” Suddenly he looked frightened, unsure. Like - get us in to get us out - in and out - in and out - and finally out all l-l-limp and gooey.” ellauri133.html on line 458: And she feels the thing begin to happen—something of which the girls who whisper and giggle about sex in the girls’ room have no idea, at least as far as she knows; they only marvel at how gooshy sex must be, and now she realizes that for many of them sex must be some unrealized undefined monster; they refer to the act as It. Would you do It, do your sister and her boyfriend do It, do your mom and dad still do It, and how they intend to do It.
Juupa juu, sehän se on se "se", kauhujen kauhu, se 1 paikka, naisten viemärimäinen se.
ellauri133.html on line 460: Teppo puolusteli jälkeenpäin ettei se oikeestaan ajatellut siinä yhtään panoa. Se on vaan metafora. Muuten vaan kynäili pikkulassa Qtipsit nenässä ja pikkuveikka kovana. Tabitha motkotti oven takana. Teppo ei kyllä muista siitä enää mitään. Sääli, olis kiva muistaa kuinka kivaa oli kynäillä. Jopa kirjan kannet näyttää ihan oudoilta.
ellauri133.html on line 476: Joo Ben on läski neekeri joka halus tosi paljon nussia 11-vuotiasta Beviä, joka on ikäisexeen aika pulu, turpeine alahuulineen. Aika tyypillistä narsismia eze muka olis länkyttävä kynäkulli Bill jolta Beverly lopulta saa parhaat orgasmit. Hemmetti mä tajuun mix nää äijät kynäilee. 70 vuotias kirjailija sai 2v sitten aivohalvauxen ja kaivaa toisinaan kuivia lonkeroita karvaisista sieraimistaan ja panee ne huolellisesti korviinsa kuin pahan päivän varalle. Laiha jutkuämmä valittaa ettei kukaan Bangorissa tiedä miten juutalaiset kärsivät. Mä vastasin: Rouva Goldzahn, ehkä juutalaiset ovat suuri arvoitus, mutta nekruja ymmärretään maailman joka kolkassa. Hän oli tukehtua ryppyynsä, kääntyi niin terävästi ympäri et alushousut näkyivät. Ei mikään kaunis näky, toisin kuin Bevillä.
ellauri133.html on line 497: Kohtalosta joka on pahempi kuin kuolema. EAT! KILL! muzitten tulee FUCK!
ellauri133.html on line 557: Berverly tunsi Billin munan oikenevan reittään vasten ja oli tästä mielissään. Tule vaan peremmälle!
ellauri133.html on line 560: tent.duckduckgo.com/iu/?u=https%3A%2F%2Ftse1.mm.bing.net%2Fth%3Fid%3DOIP.iL-BO4xCG9rNYYSHytzwqgHaHS%26pid%3DApi&f=1" height="200px" />
ellauri133.html on line 589: Aika moukkamaisia, Austenia lukuunottamatta, joka moukan mielestä on romcomia. No tavallaanhan se onkin, muttei siinä kaikki! Frankenstein on Maryn avainromaani Percy Shelleystä. Loput infantiilit äijä"klassikot" löytyy myös leffana, kuvitettuina ja piirrettynä leffana. tens-classic-novel-pride-and-prejudice/">Tota Austen cartoonia en ollut ennen nähnyt. Kertaalleen tää moukka on vielä lisäx lukassut:
ellauri133.html on line 594: tent/uploads/2014/12/Jane-Austen-Pride-Prejudice.jpg" />
ellauri133.html on line 620: Tultuaan Rotkoon ja tavattuaan sen pääkokin, "Kyrpä" Halloranin, Danny havaiee että hänen psyykkiset voimansa antaa sille vähän tollasta telepatiakykyä. Dannylla on hampaankolossa jättimäinen izehoitoguru nimeltä Tony joka puhuu sille visiossa ja vilauttaa sille tulevaisuutta. "Kyrpä" Halloran kertoo Dannylle että hänkin "hohtaa", ja etä Danny voi ottaa siihen yhteystietoa aina kun se tarvii kokin apua. Nicholsonit kiertää Rotkoa ja jää sitten yxin talvexi.
ellauri133.html on line 702: Jössillä oli jo pienenä vahva mielikuvitus, ja hän loi usein rinnakkaistodellisuuksia paetakseen yksinäisyyden ja poikkeavuuden tunteita. Hän kuvitteli lelujensa olevan kummallisia hahmoja ja keksi erilaisia tarinoita niiden elämästä. Yhden nimi oli Tony ja se oli yli 2metrinen. Se asui Jössin suussa ja näytti sille "asioita". Toinen oli sarvikuono jonka sarvi oli pehmeä ja nukkainen. Whedon luki myös paljon sarjakuvia, etenkin Hämähäkkimiestä ja Ihmenelosia sekä tieteiskirjallisuutta.
ellauri133.html on line 705: Hänen teoksensa ovat täynnä feminismiä, antiautoritarismia, eksistentialismia ja uhrautumista. Hän käyttää usein naisvihaa pahiksen luonteenpiirteenä, ja hänen protagonistinsa ovat usein Ritari Ässämäisiä yksinäisiä antiautoritareita, jotka ovat tarinan alussa voimattomia, mutta voimaantuvat ajan myötä täyttääkseen jonkin yhteisöllisen tarkoituksen. Ne saa kulttiarvoa.
ellauri133.html on line 761: Joe oli silloin 4-vuotias. Se kävi Riverdance Country Schoolia, jossa hänen äitinsä opetti hänelle historiaa. Sitten Englantiin, jossa hän kävi Winchester Cathedralin katedraalikoulua kahden vuoden ajan. Hän oli koulun ainoa oppilas ja ainoa amerikkalainen, minkä vuoksi hän oli yksinäinen. Tai ehkä sixi, että hän oli ”hyvin synkkä ja onneton, inhottava pieni aivokääpiö, joka onnistui ärsyttämään kaikkia”.
ellauri133.html on line 762: Kolmannen asteen yhteys teki hänestä eksistentialistin ja Hohto feministin. Hän ihaili William Shakespearen töitä ja opiskeli Hamletin, Kuningas Learin ja Othellon johdolla ylioppilaskoetta vastaavaa koetta varten. Whedon sai siitä huonoja arvosanoja, mutta valmistui silti Winchesteristä vuonna 1982.
ellauri133.html on line 776: Pian tämän jälkeen aloin kuulla marinaa, miksi verkkopankki ei toimi tai miten siellä on taas muutettu jotain. Hän oli opetellut käyttämään tietokonetta taitavasti aikuisiällä, mutta yhtäkkiä uuden oppimiskyky tuntui loppuneen kuin seinään.
ellauri133.html on line 780: Samaan aikaan Lauri oli kuitenkin myös tosi skarppi ja hän pystyi äärimmäisen taitavasti peittämään ja kiertämään sairautensa. Me perheenjäsenet olimme aivan varmoja, että hän jää kiinni ajokorttitarkastuksessa, mutta niin ei käynyt.
ellauri133.html on line 782: Tänä kesänä Lauri alkoi kärsiä harhaluuloista. Hän on varma, että häneltä varastetaan tavaroita, esim keltaisia naistensaappaita. Tuntuu kurjalta, että hänen on pelättävä asioita, jotka eivät oikeasti ole totta.
ellauri133.html on line 795: Konstan Bogovossa kirjoittama essee "Vanuttunut sinelli" oli pahimmanlaatuista Lenin apoteoosia. Mutta kukaan kirjailija ei voi välttyä houkutuxelta kirjoittaa silloin tällöin vapaasti, viis veisaten kirjoitusoppaiden rautaisista säännöistä.
ellauri133.html on line 799: Essee Ajan virta on puhdasta sosialistista realismia. Laivan nostattamat mainingit loiskivat lauttoja vasten. Vaijerilla yhteen köytetyillä paksuilla mäntytukeilla seisoo joukko nuoria naisia uittokeksi kädessä. He huusivat mutta tuuli vei sanat vastakkaiselle rannalle. Silmät näkivät vain vahvat hampaat, nauravat päivettyneet kasvot, tuulessa liehuvat liinat, ylös pyrkivät hameenhelmat ja ruskettuneet sääret. Niitä kun pääsis levittelemään lämpimässä toverihengessä.
ellauri133.html on line 811:
Tässä kuvassa on vahva homoeroottinen viritys. Miten ihanaa kaikki onkaan! Tai oli.

ellauri133.html on line 817: Sen äiti oli brassi, sen isä tyypillinen pohjoissaxalainen suurporvari Lyypekistä. Ein typischer Norddeutscher aus dem Lübecker Grossbürgertum, ein erfolgreicher Kaufmann und geachteter Würdenträger, konservativ und steif. Thomas war eine Verschmelzung von Vatis Genialität und Muttis Verzweiflung. Seine Fühlungen erbte Mann von seiner Mutter; äusserlich, in Erscheinung und Lebensstil affte er nach seinem Vater, der in seiner geregelten bürgerlichen Existenz der Bohème nur mit Verachtung begegnete. Er war stets auf korrektes Aussehen bedacht. Koirantalutuxeenkin se puki päälle mirrin borsalinon ja ulsterin. Se teititteli perheenjäseniäkiin.
ellauri133.html on line 819: Siistin pinnan alla Tomppa oli vahvasti kiinnostunut poikkeavasta sexuaalisuudesta. Pienenä Thomas ei muuta tehnyt kun söi marsipaania. Pikku Tom wurde ekan kerran steif kun se styylas oppikoululaisena luokkakaveripojan Arnim Martensin kaa. Martin oli ilmetty Tonio Krögerin pikku ystävä Hans Hansen. 25-vuotiaana Tomi oli lätkässä vanhempiin herrasmiehiin. Maalari Paul Ehrenberg oli esikuvana sen Doktor Faustuxen bisexuellille muusikolle Rudi Schwerdtfegerille. Rudin miekka heilui miehekkäästi Tompan poskessa.
ellauri133.html on line 823: Tompan kirjoissa on aika vähän tavallista heteronormaalia panoa, vaan sitä paxummalti insestiä, pedofiliaa ja pederastiaa. Katia ehkä bylsi kaxoisveljeään Klausia. Katja väitti myöhemmin eze oli puppua. Silti Katian isä kielsi pyssyn kanssa Tomppaa julkaisemasta näitä juttuja. Tompalla oli siitä kertovassa novellissa aika lailla antisemitismiä. Homoilua on tosi paljon mm. teoxissa Tonio Kröger, Doktor Faustus ja Der Tod in Venedig. 13-vuotias poju Tadzio oli siitä jumalattoman söpönen. Mann puolustautui homosyytöxiltä viitaten der alte Fritziin ja Michelangeloon. "Ich sehe nichts unnatürliches und viel lehrreiche Bedeutung, viel humane Grösse in dem Zartgefühl reifer Männlichkeit für lieblichere und feinere Männlichkeit." Pikkupojilla ei ainakaan ole naisihmisten leveitä lantioita ja lihavia jalkoja, joista Lapio-Artturillakin oli sanomista. Tomppa kuolasi myös oman pikku-Klaun esipuberteettisia muotoja. Ei ihme että Klausistakin tuli eheytettävä. Kun Klasu teki seppukun, ei Tomppa suostunut edes vaivautumaan jälkikäteen paikalle. Veti tollaset Jörkka Donnerit Tomppa siis.
ellauri133.html on line 843: Shirley Jackson’s 1948 story “The Lottery”—arguably the most famous short story in American literature—was written in a single morning. In Jackson’s posthumously published lecture, “Biography of a Story,” she recounts:
ellauri133.html on line 851: After publishing her debut novel The Road Through the Wall (1948), a semi-autobiographical account of her childhood in California, Jackson gained significant public attention for her short story "The Lottery", which presents the sinister underside of a bucolic American village.
ellauri133.html on line 853: In 1959, she published The Haunting of Hill House, a supernatural horror novel widely considered to be one of the best ghost stories ever written. Says Stephen King, and he should know.
ellauri133.html on line 863: When Shirley was a teenager, her weight fluctuated, resulting in a lack of confidence that she would struggle with throughout her life. Read: Shirley was a greaseball, a fatso. She attended Burlingame High School, where she played violin in the school orchestra.
ellauri133.html on line 882: Upon the morning of the lottery, the townspeople gather shortly before 10 a.m. in order to have everything done in time for lunch. First, the heads of the extended families each draw one slip from the box, but wait to unfold them until all the slips have been drawn. Bill Hutchinson gets the marked slip, meaning that his family has been chosen. His wife Tessie protests that Mr. Summers rushed him through the drawing, but the other townspeople dismiss her complaint. Since the Hutchinson family consists of only one household, a second drawing to choose one household within the family is skipped.
ellauri135.html on line 54: Mutta exyin aiheesta, joka oli Konstantin Paustovski. Ostin Oulunkylän kierrätyskeskuxesta Paustovskin esseekokoelman Syvältä Neuvostomaasta (vai mikä sen nimi olikaan? Neuvostoliitto-lehden lukijalahja kuitenkin, hieno puupiirretty neuvostokansi vaikka 80-lukua.) Luin vasta ize Konstasta ja kokoelman ekan novellin, joka oli aitoa neuvostosotaromanssia, oikein herttainen. Konstaa ehdotettiin noobelille mutta "Sholokhov" veti pitemmän korren koska se oli kuuliaisempi hallituxelle.
ellauri135.html on line 61: Konsta syntyi Kiovassa rautatievirkamiehen perheeseen. Konstan Bogovossa kirjoittama essee "Vanuttunut sinelli" oli pahimmanlaatuista Lenin apoteoosia. Varsinainen Iljitshin syvänne. Mutta kukaan kirjailija ei voi välttyä houkutuxelta kirjoittaa silloin tällöin vapaasti, viis veisaten kirjoitusoppaiden rautaisista säännöistä.
ellauri135.html on line 65: Konstan essee Ajan virta on puhdasta sosialistista realismia. Laivan nostattamat mainingit loiskivat lauttoja vasten. Vaijerilla yhteen köytetyillä paksuilla mäntytukeilla seisoo joukko nuoria naisia uittokeksi kädessä. He huusivat mutta tuuli vei sanat vastakkaiselle rannalle. Silmät näkivät vain vahvat hampaat, nauravat päivettyneet kasvot, tuulessa liehuvat liinat, ylös pyrkivät hameenhelmat ja ruskettuneet sääret. Niitä kun pääsis levittelemään lämpimässä toverihengessä.
ellauri135.html on line 110:
Tässä kuvassakin on vahva homoeroottinen viritys. Miten ihanaa kaikki onkaan! Tai oli.

ellauri135.html on line 118: Palatakseni punertaviin auringonsäteisiin niin näin ne muutamia päiviä myöhemmin Pariisin lähistöllä pienessä Ermenonvillen kaupungissa, jonka vanhalla maatilalla Jean-Jacques Rousseau vietti viimeiset vuotensa.
ellauri135.html on line 123: Puisto oli autio, siellä ei ollut muita kuin me. Kukaan ei olisi häirinnyt keskusteluamme Rousseaun haamun kanssa, jos se olisi ollut täällä. Ei ollut. Se oli viety ajat sitten Pantheoniin.
ellauri135.html on line 125: Plataanien keltaiset lehdet rahisivat jalkojen alla. Ne peittivät paitsi maan myös usvaiset lammet. En ollut koskaan nähnyt niin valtavia plataaneja. Ne olivat varistaneet nopeasti lehtensä ja paljastaneet jättiläismäiset latvansa. Tuntui kuin joku suuri mestari, esimerkiksi Benvenuto Cellini olis valanut ne kirkkaaseen pronssiin. Plataanien huiput olivat usvan peitossa, mikä sai ne näyttämään aavemaisilta.
ellauri135.html on line 129: Rousseaun hautapaasi oli saaressa, jonne ei ollut venettä. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Taruxen pamjatnikit on helpommin lähestyttäviä. Tuli ikävä omia auringonlaskuja ja omia piharatamoja ja venäläisten varisseiden lehtien vaatimattomampaa kahinaa. Länsimaat on syvältä.
ellauri135.html on line 156: Eikai tää Niklas ole se pahamaineinen kreivi Berg, suomalaisten sortaja? Ei ole, se oli Fjodor Fjodorovits. Lähde: Thomas Garoff, Kenraalikuvernööri Berg. Suomalaisuuden synnyttäjä. Helsinki, readme.fi, 2015, 327 s.
ellauri135.html on line 171: Hän (Fjodor siis) oli yksi niistä balttilaisista paroneista, joilla Venäjää oli Pietari Suuresta lähtien niin runsaasti siunattu. Häntä voidaan verrata toimitusjohtajaan, joka on palkattu johtamaan kansainvälistä yhtiötä. Tällaisia imperialismin palvelijoitahan nähtiin meilläkin, hamaan Frans Albert Seyniin saakka. Fjodor sitten palkkasi Puolan sählinkiin Nikolain hovirunoilijaxi.
ellauri135.html on line 173: Bergin uralla Suomi oli vain verraten lyhytaikainen, joskin tärkeä etappi. Hän osallistui jo Napoleonia vastaan käytävään sotaan, johti tutkimusmatkaa Turkestanissa ja toimi Venäjän valtuutettuna Itävallassa Unkarin kansannousun aikaan. Viimeksi mainitun johdosta hän sai itävaltalaisen kreivin arvon. Land der Berge, много воспеваемая Австрия! Sag beim Abschied leise "Servus".
ellauri135.html on line 175: Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1855-1861 Berg järjesti Suomen puolustusta ja sai siitä hyvästä myös suomalaisen kreivin arvon. Suomen-kautensa jälkeen kreivi toimi Puolan käskynhaltijana ja johti Puolan kapinan kukistamista vuonna 1863. Hänen muistelmansa noista ajoista ovat luettavissa myös netistä.
ellauri135.html on line 177: Joka tapauksessa Bergin toimikausi Suomessa oli monessa suhteessa hyvin intensiivisen tapahtumisen aikaa. Krimin sota siihen liittyvine puolustusjärjestelyineen vaikutti kaikkialle. Kauppalaivaston kohtalo, ruotujakoisen sotaväen koollekutsumiseen liittyvät ongelmat, tykkiveneiden rakentaminen ja puolustuksen järjestäminen Suomen järville olivat merkittävän dramaattisia asioita aikoinaan.
ellauri135.html on line 179: Kirjassa esitetään myös Helsingin pelastuminen tuholta kenraalikuvernöörin ansioksi. Sulut ja patterit, joita tehtiin Santahaminasta (ja Matosaaresta) aina Lauttasaareen saakka eivät olleet turhanaikaisia, vaan ratkaisivat kaupungin kohtalon, kuten kerrotaan. Vieläkin tärkeämpää Suomen kannalta oli Krimin sodan jälkeinen aika, jolloin, uuden keisarin hallitessa, aloitettiin suuri modernisaatio-ohjelma, johon kuului niin talouden kohentaminen rautateiden, kanavien, sahojen ja muut teollisuuden avulla kuin myös kansansivistyksen kohottaminen.
ellauri135.html on line 181: Kansakoululaitos ja suomalaisuusohjelma on totuttu panemaan aivan muiden henkilöiden tiliin, mutta tässä kirjassa nostetaan voimakkaasti esille myös kenraalikuvernöörin rooli, kuten jo otsikosta voi havaita. Oliko Berg suorastaan suomalaisuuden luoja? Tätä teesiä ei persut tältä istumalta niele. Kyllä suomalaisuusliikkeen luojat ja vetäjät täytyy löytää muualta, mutta ilmeisesti kenraalikuvernöörin roolia näissä tärkeissä syntyvaiheissa on syyttä vähätelty.
ellauri135.html on line 186: Paradoksaalisesti Bergistä, modernisoijasta ja suomalaisuusliikkeen kannattajasta, tuli ”vihattu kenraalikuvernööri”. Asiaa selittää muun muassa hänen aktiivisuutensa: aiemmat kenraalikuvernöörit olivat antaneet suomalaisten virkamiesten huseerata rauhassa, mutta Berg sekaantui kaikkeen.
ellauri135.html on line 189: Onkin kiinnostavaa havaita, että Sangasten möysän Sangasten ruislajikkeen kasvattajan setä toimi Suomessa tehokkaasti maan hyvinvoinnin ja kansallisen liikkeen hyväksi, vaikka hän taas Puolassa joutui verisesti tukahduttamaan kapinan ja sekaantumaan yhteen Venäjän historian häpeällisimmistä sivuista Puolan pyövelinä.
ellauri135.html on line 190: Sellaista roolia hän ei varmaan koskaan toivonut itselleen ja meidän kannattaakin miettiä niitä olosuhteita, joissa Bergin varovaisuus joka meistä voi näyttää ylimitoitetulta, ehkä myös pelasti Suomen rauhallisen kehityksen maaksi. Kyllä Suomen asia olisi huonolla politiikalla voitu tuhota myös 1800-luvulla kuten kaiketi voidaan nytkin. Tuumaa Timo Vihavainen, professori, Helsinki, Savo (diaspora).
ellauri135.html on line 192: Timo Juhani Vihavainen (born 9 May 1947) is a Finnish historian and a professor of Russian Studies at the University of Helsinki. He has written extensively on Russian and Finnish history. Vihavainen graduated as a Master of Philosophy in 1970, a Licentiate in Philosophy in 1983, a Doctor of Philosophy degree in 1988 and a Docent in Russian history in 1992. He is a member of the Finnish Academy of Science and Letters since 2009.
ellauri135.html on line 260: Vladimir Galaktinovitš Korolenko (1853 Žitomir, Ukraina – 1921 Pultava) oli venäläinen kirjailija. Hän oli kotoisin Lounais-Venäjältä Žitomiristä. Isä oli vanhaa kasakkasukua, äiti puolalainen. Korolenko valmistui ensin käytännölliselle alalle, kävi Pietarin teknologista opistoa sekä Moskovan maanviljelysakatemiaa, josta hänet erotettiin 1874 vallankumoushankkeisiin liittyvien epäilyjen vuoksi ja 1879 karkotettiin Pietarista, ensin Vjatkan kuvernementtiin, sitten Itä-Siperiaan, josta hän sai 1885 siirtyä Nižni Novgorodiin.
ellauri135.html on line 264: Korolenko ei ole syvälle tunkeutuva psykologinen erittelijä, mutta hänen kaunis, värikäs tyylinsä, hieno ja herkkä tunne, tarkka todellisuuden havainto ja luja luottamus parempaan tulevaisuuteen tekevät hänen kertomuksensa erittäin miellyttäviksi. Suuren nälänhädän vallitessa vuonna 1892 hän kulki Itä-Venäjällä puutetta kärsivillä seuduilla järjestämässä avustusta ja lievensi näin toiminnallaan paljon hätää. Havaintonsa hän julkaisi kirjassa Nälkävuonna (1893). Niinikään hänen sanomalehtikirjoitustensa ansioksi on luettava, että joukko votjakkeja, jotka oli jo tuomittu kuolemaan ihmisuhrien toimittamisesta, joutuivat uudestaan tutkittaviksi ja syyttömiksi havaittuina vapautettiin. Votjakit lähtivät iloisina takaisin Volgan mutkaan keittelemään kylkiluita. Votjakkien autonominen alue (ven. Вотская автономная область, Votskaja avtonomnaja oblast) oli vuosina 1920-1934 Neuvostoliitossa Venäjän neuvostotasavallassa ollut itsehallinnollinen alue, joka käsitti nykyisen Udmurtian tasavallan alueen. Alue perustettiin 4. marraskuuta 1920. Udmurteista käytettiin tuolloin nimeä votjakit.
ellauri135.html on line 266: Joku Aldanov vielä tarkentaa ettei Korolenko nyt oikeen tosta vallankumouxesta kuumunut, mutta siteerasi silti yhä Niken kukkoja. Ellei se sitten vaan kexinyt koko juttua, jäljet näyttävät päättyvän tähän Korolenkoon. Стихами забытого поэта, joopajoo. Nää on nyt tosiaan näitä sitaatteja siipikarjalta, цитаты и выражения крылатых.
ellauri135.html on line 312: Oiskohan tää jotain länsivastaisuutta tääkin? Tää Niken kiekasu on vieläkin tosi suosittu runon avaus tai lopetus, vaikkei kukaan näytä tietävän, kekä Niklas on tai tunne runoa mistä se on otettu. Joku Kuznetsov eli Kuskelainen kirjoitti tämmösen just kun Neuvostoliitto romahti, ja vuotta ennen oli kiekaissut joku Aksjonov (alempana). Kolmantena joku runo joltain Svetlanalta, ettei kansainvälistä naisten päivää ihan unohdeta. Suomentaja: Larry Page et al.
ellauri135.html on line 338: Поскольку весь курятник четко понимал; Kuten koko osuuskunta selvästi ymmärsi;
ellauri135.html on line 340: Кому ж охота потроха свои пожертвовать на суп? Kenelle haluaisit lahjoittaa suolesi keittoa varten?
ellauri135.html on line 352: Так что сиди в курятнике - сиди, не голоси! Joten istu kanakopissa - istu, älä puhu!
ellauri135.html on line 367: Коварством, как Самсон, во сне ты сил лишён, Salakavalasti, kuten Samson, unessa sinulta riistetään voimat.
ellauri135.html on line 387: То молишься во сне поверженным богам, Sitten rukoilet unessa voittaneille jumalille.
ellauri135.html on line 388: То ждёшь от новых идолов подачки. Sitten odotat uusilta idolien tiivistelmiltä.
ellauri135.html on line 406: На Руси, как встарь, колокольни бьют, Venäjällä, kuten ennen vanhaan,
ellauri135.html on line 435: Pimpsten Fotrasp, [23.09.21 15:41]

ellauri135.html on line 442: Pimpsten Fotrasp, [23.09.21 15:42]

ellauri135.html on line 447: Pimpsten Fotrasp, [23.09.21 15:42]

ellauri135.html on line 457: Nuorempi veli Eero Ticklén oli syntynyt 1794, tuli ylioppilaaksi 1815, vihittiin papiksi 1817 ja kuoli kappalaisena Kärsämäellä 1827. Ainoa hänen sepittämänsä runo on Neidon valitus, joka on painettuna vanhemman Sakari Topelius'en julkaisemien vanhojen runojen ja nykyisempien laulujen joukossa. Tälle on tullut se kunnia osaksi, että Runeberg sen käänsi ruotsiksi, luullen sitä kansanlauluksi, niinkuin hän itse tunnustaa Helsingfors Morgonblad'issa 1832. "Minulla on tätä ihanaa runokappaletta ruotsiksi kääntäessäni ollut sama tunne, kuin sillä, joka yrittää kukkaiskasvia kiskoa irti ja siirtää yhdestä maaperästä toiseen. Joka hetki olen pelännyt vahingoittavani sen hentoja juuria —käyttääkseni vertausta — ja hienoja lehtiä, ja toivotonna epäillyt, olenko sitä voinut varjella niin, ett'ei siinä olisi liiaksi oman käteni hävittävää jälkeä".
ellauri135.html on line 460: tenberg.org/files/42453/42453-h/42453-h.htm">Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 86 Osa. SKS, Helsinki 1897.
ellauri135.html on line 477: Pikku piikana visersin Kvittrade som liten flicka
ellauri135.html on line 486: Lensin lehtenä lehossa, For, som löfvet far i lunden,
ellauri135.html on line 496: Lempeästi leikitellen Lekande, förtroligt sluten
ellauri135.html on line 497: Suloisten sisarten kanssa, Till den muntra syskonringen,
ellauri135.html on line 503: Nukuin nurmilinnun lailla, Sof jag, lik en liten fågel,
ellauri135.html on line 531: Eikä onni oksapuitten Trefnad icke mer i skuggan
ellauri135.html on line 549: Ahtahille aavistusten, Aningarnas trånga vägar,
ellauri135.html on line 550: Syämmelleni suruisten, Sorgefulla för mitt hjärta,
ellauri135.html on line 551: Syämmelleni suloisten. Glädjefulla för mitt hjärta.
ellauri135.html on line 567: No ei tästä tarinasta tullutkaan sen kummempaa, ukonilma vaan. Sitten puxutetaan kotiin. Kuinka kaunis onkaan neuvostomaamme.
ellauri135.html on line 575: In 1943, Richter met Nina Dorliak (1908–1998), an operatic soprano. He noticed Dorliak during the memorial service for Vladimir Nemirovich-Danchenko, caught up with her at the street and suggested to accompany her in recital. It is often alleged that they married around this time, but in fact Dorliak only obtained a marriage certificate a few months after Richter's death in 1997. They remained living companions from around 1945 until Richter's death; they had no children. Dorliak accompanied Richter both in his complex private life and career. She supported him in his final illness, and died herself less than a year later, on May 17, 1998.
ellauri135.html on line 577: It was rumored that Richter was homosexual and that having a female companion provided a social front for his true sexual orientation, because homosexuality was widely taboo at that time and could result in legal repercussions. Richter was an intensely private person and was usually quiet and withdrawn, and refused to give interviews. He never publicly discussed his personal life until the last year of his life when filmmaker Bruno Monsaingeon convinced him to be interviewed for a documentary.
ellauri135.html on line 584: ten%2B-%2BLIFE.jpg" width="40%" />
ellauri135.html on line 585:
Richterin peli. Britten struck Rikhter as 'extremely modest'. Brittenin sormi on puoliveteessä.

ellauri135.html on line 621: И для него воскресли вновь Ja häntä varten he nousivat jälleen ylös
ellauri135.html on line 638: Isä oli Vologdan sairaalan kirjanpitäjä.Mitä hän nyt oli, säälittävä juoppolalli ja rehvastelija. Kaikkein epätoivoisimmassa puutteessakin hän käytti puhkipestyä ja tärkättyä paidan etumusta ja leventeli syntyperällään. Hän oli venäläistynyt latvialainen, syntyjään Jagelloneja. Juovuspäissään hän hakkasi minua. Meitä oli kuusi lasta yhdessä ainoassa huoneessa, keskellä likaa ja löyhkää, jatkuvia riitoja ja nöyryytyksiä. Lapsuus oli vastenmielisintä aikaa. Humalassa isä jankkasi aina Pushkinin runoja ja itki ja voihki. Kyyneleet virtasivat tärkätylle paidan etumukselle, hän ruttasi sen, sätti itzeään ja huusi, että Puškin oli ainoa valonsäde tällaisten kirottujen saastojen elämässä. Hän ei muistanut ainoatakaan Puskinin runoa kokonaan. Hän aloitti aina alusta, mutta ei koskaan pääsyt loppuun. Isältä olen oppinut vain 2 Pushkinin säettä:
ellauri135.html on line 655: Penzan alueella isoäidin puolison kartanossa meni runoilijan lapsuus. Kotikoulutus oli monipuolista: vieraiden kielten opit, musiikki, piirustus. Myöhemmän luovuuteen vaikuttivat merkittävästi hänen matkansa Kaukasuksella, jossa Michael sai läpi kivennäisvesien käsittelyn. Tässä eteläisessä lomassa runoilija vieraili kolme kertaa ja kirjoitti monia Kaukasiassa liittyviä teoksia. Vuonna 1827 hän muutti Moskovaan isoäitinsä kanssa. Lermontovin lasten elämäkerta osoittaa, että runoilijan persoonallisuudella ja hänen lisätehtävyydellään oli kuvaamaton vaikutus isänsä kuva romanttiseksi sankariksi. Esimerkiksi teokset kuten "Ihmiset ja intohimot" sekä "Strange Man" sisältävät kaikuja vanhempien perhekonnerikosta.
ellauri135.html on line 659: Ensimmäinen kaksintaistelu tapahtui talvella 1840. Sitten syy oli terävä hyökkäys, jonka Lermontov myönsi itselleen. Lyhyt lasten elämäkerta osoittaa jo, että tällaiset riidat tuolloin eivät voineet johtaa mitään hyvää. Mutta runoilija oli tällä kertaa onnellinen, ja hän lähti pienellä haavalla ja pidätettiin lyhyellä pidättämisellä. Kuitenkin riita 15. heinäkuuta 1841 oli viimeinen, ja hänen kollega Martynov ampui runoilija rinnalle, joka johti hänen kuolemaansa.
ellauri135.html on line 677: Nämä ovat "Mtsyri", "Demon" ja monet viehättävä, musiikillinen, monipuolinen runojen toteutus, osoittaen hänen lahjakkuutensa ääretöntä voimaa. Vuonna 1839 Lermontov viimeisteli romaanin "Hero of Our Time".
ellauri135.html on line 679: Runoilija unelmoi lopulta jättämään armeijanpalvelua ja täysin tutustua kirjallisuuteen, aloittaa oman aikakauslehden julkaiseminen. Mutta hänellä oli vain vähän aikaa pysyä Pietarissa. Ja tämä tuli mahdolliseksi vaikutusvaltaisten ihmisten vetoomuksen ja hänen isoäitinsä E. A. Arsenyevan ansiosta. Vierailun jälkeen runoilija meni viimeiseen matkaansa Kaukasukseen ja lähinnä maanpakoon. Hän oli täynnä tummia hyökkäyksiä. Syynä kuolemaan johtaneeseen riitaan oli vähäpätöinen vittuilu eräälle majurille. Runoilija oli melkein varma, että kaksintaistelu ei tapahtuisi. Martynov ei kuitenkaan kieltäytynyt. Hän aiheutti kuolevaisen haavan M. Yu Lermontoville tämän Lerpan kannalta epäonnistuneen kaksintaistelun aikana Pyatigorskissa. Se tapahtui kesällä 1841, ja seuraavana keväänä runoilijan tuhkakuppi lähetettiin Tarkhanyn perhetilaan.
ellauri135.html on line 684: Konsta herkuttelee taas tunnelmilla ja niihin sopivilla runoilla. Baratynski, en ole kuullutkaan, ja sitten tutumpi Lermontov. Konsta on luvannut kirjoittaa artikkelin jostain runoaarteesta ja valizee Lermontovin runon, josta nimimerkki "Cunnilingvisti" kirjoittaa netissä:
ellauri135.html on line 700: Pääteema on kuolema.. Siinä kirjailija näkee elämänsä loogisen lopputuloksen, jota kukaan ei tarvitse. Hän puhuu kuolemasta rauhallisesti ja jopa välinpitämättömästi, ikään kuin hän ei anna pirun siitä, kuinka seuraava taistelu loppuu. Hän huomauttaa kuitenkin ironisesti, että "hän rehellisesti kuoli kuninkaan puolesta". Miksi ironista? Kyllä, koska kuningas itse lähetti hänet teurastettavaksi, ja runoilija vihasi sotilasasioita, joten hänellä ei ollut halua harjoittaa sitä, vielä vähemmän kuolla hallitsijan nimessä, jonka kanssa kirjoittajalla ei ollut suhdetta. Nikolai Lermontovin kuoleman jälkeen Nikolai Ensimmäinen itse sanoi: "Koiralla on koiran kuolema." Siksi runoilussa runoilija ei kuvaa sankarillista uhraamista kotimaansa nimissä (hän ei kuole isänsä puolesta, vaan hallitsijan puolesta), vaan teloituksen, johon hän oli tuomittu kuninkaan määräyksellä.
ellauri135.html on line 727: Ну, кто бы ни спросил, No, kuka sitten kysyykin,
ellauri135.html on line 745: Как вспомнишь, как давно Kuten muistat, että kauan sitten
ellauri135.html on line 759: Teos on monologi kuolettavasti haavoittuneesta sotilaasta, jonka kanssa hän puhuu läheiselle ystävälleen. Lyyrinen sankari tietää, ettei hänellä ole kauan elinaikaa, joten hän haluaa viettää viimeiset tunnit yksin uskollisimman henkilön kanssa. Tämä ilmaisee Lermontovin henkilökohtaista melankoliaa, joka kärsi jatkuvasti yksinäisyydestä. Runoilijan harvat omistautuneet ystävät jäivät Venäjälle. Kaukasuksella hänellä ei koskaan ollut aikaa tai hän ei voinut päästä lähelle ketään, joten hän pitää "veljensä" läsnäoloa ihmisen kuoleman hetkellä erittäin arvokkaana ja tärkeänä.
ellauri135.html on line 765: Viimeisessä jakeessa näkyy naiskuva. Tämä on sotilaan pitkäaikainen naapuri, johon hän ilmeisesti oli rakastunut. Kuolevan miehen sanoista voimme päätellä, että hiän hylkäsi hänen rakkautensa ("tyhjä sydän"). Mutta kun hän muistaa koko elämänsä, hän yhdistää siihen onnellisimmat muistot. Hän on varma, että nainen ei myöskään kärsi hänen kuolemansa uutisista, mutta pyytää silti ystäväänsä kertomaan hänelle kaiken. Jos tämä tarina herättää kurjia kyyneleitä entisessä rakastajattaressa, niin "se ei merkitse hänelle mitään!".
ellauri135.html on line 767: Runo "Testament" oli aikalaisten arvostama. Se ilmaisee erittäin tarkasti runoilijan asenteen elämänsä viimeisinä vuosina. Kuolevan miehen monologi on tarkka tunnustus henkilöltä, joka ei ole koskaan pystynyt ottamaan paikkansa yhteiskunnassa.
ellauri135.html on line 771: Mihail Jurjevitš Lermontov (ven. Михаил Юрьевич Лермонтов, 15. lokakuuta (J: 3. lokakuuta) 1814 Moskova, Venäjä – 27. heinäkuuta (J: 15. heinäkuuta) 1841 Pjatigorsk, Venäjä) oli venäläinen kirjailija, Aleksandr Puškinin rinnalla venäläisen romantiikan ja Venäjän runouden kultakauden merkittävin edustaja. Häntä pidetään kielellisenä uudistajana. Hän oli rumahko. Lermontov syntyi Moskovassa merkittävässä asemassa olleeseen sukuun, jonka sanotaan olevan lähtöisin skotlantilaisesta Learmonth-suvusta, jonka esi-isä Peter Lermontoff olisi 1600-luvulla jäänyt Venäjälle jäätyään sotavangiksi. Tarinaa ei kuitenkaan ole pystytty todentamaan dokumenteilla.
ellauri135.html on line 774: Hän kirjoitti ainoan romaaninsa Aikamme uros 1839, jossa ennusti kuolevansa kaksintaistelussa. Hänet karkotettiin toistamiseen Kaukasiaan, sillä keisari Nikolai I ja koko hovi tuohtuivat hänen teostensa rohkeista yhteiskunnallisista paljastuksista.
ellauri135.html on line 778: Runosuomennoksia on ilmestynyt antologioissa Venäjän runotar (1946) ja Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 5: slaavilaisten kirjallisuuksien kultainen kirja (WSOY, 1936).
ellauri135.html on line 793: Testamentti Lermontov. Lermontovin "testamentti" sisältää piilotetun merkityksen. Runo näyttää ennustavan, että hänen elämänsä on lyhyt ja intuitiivisesti etsimään kuolemaa. Mikhail Yuryevichin ja kirjallisten kriitikkojen monet tutkijat ovat päätyneet siihen, että tätä runoa voidaan pitää profeetallisena, ja tekijälle itsessään on ennakoinnin lahja. Ehkä "Testamentti" Lermontov kirjoitti, ei lainkaan viitannut itseensä, mutta silti on olemassa jonkin verran rinnalleen hänen elämänsä ja tuntemattoman sotilaan kohtaloa.
ellauri135.html on line 795: Ensinnäkin kirjailija on aivan kuten hänen sankarinsa, kuoli linnun rintakehästä, mutta ei taistelukentällä vaan kaksintaistelussa. Toiseksi runo "Testamentti" Lermontov kirjoitti, kun hänen vanhempansa eivät enää olleet elossa, hänen isoäitinsä pysyi, mutta hän ei pitänyt häntä läheisenä ystävällenä ja tunsi häntä ristiriitaisia tunteita. Naapurin kuva, Mikhail Yuryevich, olisi voitu erottaa monista naisista, joita hän ihasteli ja katsoi hänen mussoistaan. Todennäköisesti hänellä oli mielessä Varvara Lopukhin - tämä tosiseikka on analyysi.
ellauri135.html on line 830: Miten palauttaa 13 prosenttia tutkimukselle: käsittelemme verovähennyksiä
ellauri135.html on line 832: Fyysisten henkilöiden konkurssipäällikkö: vaatimukset, oikeudet ja velvollisuudet
ellauri135.html on line 870: Venäjän runoilija Mikhail Yurievich Lermontov 💔 Varvara Lopukhina, hänen ystävänsä Alexin nuorempi sisko. Keväällä, ennen pääsiäistä vuonna 1832, maallistuneiden naisten ja nuorten kova yritys kävi yxiin Simonovin luostarin All-Night Vigilin kaa.
ellauri135.html on line 873: Kuusi hevosta talsi hitaasti Moskovan kaduilla - Povarskayasta Molchanovkaan, sitten toiseen Molchanovkaan ja sitten paikkaan, jossa Avtozavodskajan metroasema on nyt. Nuoret nauttivat kevään illasta ja iloisesta seurasta, joten ei ollut kiire. Oliko se sattuma, että nuori Varvara Lopukhina löysi itsensä nuoren runoilijan alta, joka oli rakastanut hiäntä vertaistukena? Tätä kysymystä tuskin voidaan vastustaa luotettavasti. Mutta yksi asia on varma: Varvara Lopukhina oli Mikon muusin roolissa vielä lähes runoilijan kuolemassa.
ellauri135.html on line 875: Kuusi hevosta siirtyi hitaasti Moskovan kaduilla - Povarskayasta Molchanovkaan, sitten toiseen Molchanovkaan ja sitten siihen, missä Avtozavodskaya metroasema sijaitsee. Nuoret nauttivat kevät-ilta ja iloinen yhteiskunta, joten he eivät kiirineet missään. Oliko nuori Varvara Lopukhina vahingossa löytänyt itsensä joukkoon, joka ei ole yhtä nuori runoilija, vertaansa rakastunut hiänen kanssaan? Tätä kysymystä tuskin voidaan vastata luotettavasti. Mutta yksi asia on tietenkin tiedossa: Barbara Lopukhina pysyi muzein roolissa melkein runoilijan kuolemaan saakka.
ellauri135.html on line 878: Varvara Lopukhina oli innokas luontoihminen, innokas ja runollinen: kaukana pääkaupungeista, yksinäisyys ja romaanien lukeminen vaikuttavat suuresti seinien haaveilemiseen kehittämättä kuitenkaan luonnollista elinvoimaa, iloisuutta ja sosiaalisuutta.
ellauri135.html on line 879:
Hiän kääntyi vain yhden talven, valoontuotu kylästä "messujen messuille", se oli naurettavaa, luonnollista, ei menettänyt maaseudun punastusta eikä tiennyt kuinka laskea jokaisen ele, asento ja sana, kuten kokeneita Moskovan tyttöjä. Barbara Lopukhinalla oli intohimoinen luonto, innokas ja runollinen: kaukana pääkaupungeista, yksinäisyydestä ja romaanien lukemisesta vaikuttavat voimakkaasti tyttömäisen uneliaisuuden kehitykseen ilman, että se heikentää luonnollista elävyyttä, iloisuutta ja sosiaalisuutta.
ellauri135.html on line 884: Ulkonäkö Varvara Alexandrovna Lopukhinalla oli erilainen kuin tavallinen: se oli vaalea, se ei varmasti ole harvinaisuus, mutta liikkuvilla ja täysin mustilla silmillä, kulmakarjoilla ja silmäripuilla se on. Tämä antoi hiänelle erityisen viehättävyyden - kaikki mielialan muutokset heijastuivat hiänen kasvoilleen heti ja selvästi. Varvara Lopukhinan muotokuvaa ei voitu kääntää kokonaan edes tällä google (tai ehkä yandex) kääntäjällä, joten ihmiset näkevät sen eri tavoin muuttuvissa olosuhteissa.
ellauri135.html on line 885:
Ulkonäöltä Barbara Alexandrovna Lopukhina oli erilainen poikkeuksellinen: se oli vaalea, mikä tietenkään ei ole harvinaista, mutta liikuttaessa ja täysin mustissa silmissä, kulmakarvojen ja silmäripsien kaa. Tämä antoi hiänelle erityisen viehättävyyden - kaikki mielialan muutokset heijastuivat kasvoilleen heti ja selvästi. Barbara Lopukhinan muotokuva oli mahdotonta tehdä kerta toisensa jälkeen, kun ihmiset näkivät hiänet muuttuvissa olosuhteissa niin monin tavoin.
ellauri135.html on line 888:
Joskus yksinkertaiset ilmeet tekivät hiänet melkein tavallisen ja joskus hiän oli melkein kaunis. Tämän huomasi myös rakastunut Mikhail Lermontov, ja Barbara Lopukhina ilmestyi ennen lukijaa Faithin muodossa romaanin "Aikakauden sankari" - aivan yhtä yhtenäisenä, syvänä, viehättävänä ja yksinkertaisena, lempeällä ja kirkkaalla hymyllä ja jopa samalla moolilla kasvoilla. Nykyajat kutsuvat tytön "täynnä ihanaa", nuorta, makeaa ja älykäs. Monet mainitsevat, että läheiset ystävät ja ystävät tekivät hauskaa tästä moolista ja Varvara Alexandrovna Lopukhina nauroi heidän kanssaan. Naura sinäkin.
ellauri135.html on line 891:
Sekä turhuus että ylpeät ajatukset jättivät runoilijan milloin Hänen sielunsa puolustaminen oli tämä rakkaus. Vaikka alusta lähtien oli selvää, että Barbara Lopukhina ja Lermontov eivät ole pari, koska he ovat samanikäisiä. Kuusitoista-vuotiaana voisi olla yhteiskunnan täysjäsen, jopa mennä naimisiin (juuri tätä tarkoitusta varten hiän esiintyi pääkaupungissa), mutta runoilija ...
ellauri135.html on line 894:
Hän oli samassa kuusitoistakymmenessä lapsi kaikkien silmissä. Nuorten maksimaalisuus pakotti hänet liioittelemaan fyysisiä vammautensa: lyhytkasvuinen, slouching, rumuus. Nuori tarina "Vadim" ei koskaan päättynyt, mutta Vadimissa hän näki itsensä ja kauniin Olga - hiänen, Barbaran.
ellauri135.html on line 896: Runon rakkaus oli kaukana keskinäisyydestä, kun olosuhteet pakottivat hänet lähtemään Moskovasta samana vuonna 1832 ja menemään Junker-kouluun Pietarissa. Ja sekalaisia harrastuksia oli, ja palvelu itsessään oli uusi, vaati erityistä upottamista, ja jonkin aikaa Varvara Lopukhinan suosikkiasema Lermontovin elämässä peitettiin ongelmien puristuksella. Hän ei kuitenkaan pysähtynyt kiinnostumasta siitä, kuten todistavat sekä runoilija että hänen aikalaistensa kirjeet. Mutta runoilija ei voinut vastata suoraan hiänen kanssaan - se ei sovi sekulaaristen sääntöjen tiukkuuteen.
ellauri135.html on line 897:
Runon rakkaus rakkaudesta oli kaukana vastavuoroisesta,kun olosuhteet pakottivat hänet lähtemään Moskovasta samana vuonna 1832 Pietarin kadettikouluun. Ja molemmat sekulaariset harrastukset, ja itse palvelu, olivat uusia, jotka vaativat erityistä upottamista, ja jonkin aikaa Lermontovin elämässä rakastettu Barbara Lopukhin oli estetty kiireellisistä ongelmista. Hän ei kuitenkaan lakannut olemasta kiinnostunut siitä, kuten runoilijan itse ja hänen aikalaisensa kirjaimet osoittavat. Mutta runoilija ei voinut kommunikoida hiänen kanssaan suoraan - se ei sovi sekulaaristen sääntöjen vakavuuteen.
ellauri135.html on line 899: Kolme vuotta myöhemmin, Varvara Lopukhina, jonka elämäkerta liittyy läheisesti elämää ja työtä suuremman venäläisen runoilijan kaa, paineessa vanhempien hiän avioitui Tambovin maakunnassa vuokranantajan Nikolai Fedorovich Bakhmetevin kaa, jota Lermontov heti vihasi, ja tämä tunne ei ole koskaan pyyhitty pois. Se oli kuitenkin täysin molemminpuolista, muuten miehesi ei olisi ollut pakko, Barbara, tuhota kaikki kirjaimet runoilijalta, ja kaikki, jotka oli esitetty niille, ja omistettu hiänelle. Bahmetev oli niin huomattavasti vanhempi kuin Varvara ja Mihail Yurevich että uusi nimi rakkalle ei koskaan kelvannut, ja se oli erityisen loukkaavaa. Kaikissa käsilaukuissa ja nenäliinoissa Barbaralla seisoi alkukirjaimet tyttönimensä, V.L. niinkö se olis ollut Lermontova.
ellauri135.html on line 900:
Kolme vuotta myöhemmin Varvara Lopukhinan elämäkerta, joka liittyy läheisesti suuren venäläisen runoilijan elämään ja työhön vanhempiensa paineessa, hiän meni naimisiin Tambovin provinssin Nikolai Fyodorovich Bakhmetevin maanomistajan kanssa, jota Lermontov heti vihasi, ja tämä tunne ei koskaan kadonnut. Se oli kuitenkin täysin keskinäistä, muuten aviomies ei olisi pakottanut Barbaraa tuhoamaan kaikkia runoilijan kirjeitä ja yleisesti kaikkea, mitä heille on annettu ja omistettu hiänelle. Bakhmetev oli merkittävästi vanhempi kuin Varvara Alexandrovna ja Mihail Juryevitš, jotka eivät koskaan tunnistaneet rakastamansa naisen uutta nimeä, ja tämä oli erityisen loukkaavaa. Varvara Lermontov nimitti kaikissa initiaatiomenoissa tyttönimensä nimikirjaimilla.
ellauri135.html on line 908: Viimeksi kun he näkivät toisiaan 1838 - Varvara Lopukhina ja Lermontov näyttivät olevan ikuisesti unohtuneet toisiltaan. Varvara Alexandrovna meni miehensä kanssa ulkomaille ja ajoi Pietarin matkalla. Silloin runoilija palveli Tsarskoe Selossa. "He rakastivat toisiaan niin kauan ja hellästi ..." - tämä runo, kuten tunnepeili, näytti mitä koki Lermontov ja Varvara Lopukhina. Viimeiseen kokoukseen rakkaustarina ei päättynyt.
ellauri135.html on line 909:
He tapasivat viimeksi vuonna 1838 -Varvara Lopukhinan ja Lermontovin olisi pitänyt unohtaa toistensa hyväksi. Varvara Alexandrovna miehensä kanssa meni ulkomaille ja ajoi Pietariin matkalla. Tuolloin runoilija palveli Tsarskoye Selossa. "He rakastivat toisiaan niin kauan ja varovasti ..." - tämä runo on kuin peilin kazomista tunteista, joita Lermontov ja Varvara Lopukhin kokivat. Viimeisen kokouksen rakkaustarina ei voinut päättyä.
ellauri135.html on line 911: Lyhyellä hetkellä kaikki heidän tuttavuutensa varmasti häistä alkaen ~ hehkuivat silmistä, hellä olo, kun liitteet näyttävät ikuisilta, vahvoilta ja voittamattomilta, kun ei vielä ole ymmärrystä rakkaudesta tai elämästä itsestään ja nykypäivään. Huolimatta harvinaisista ja lyhyistä kokouksista, kaikki oli heidän suhteissaan: ystävyys, hullu rakkaus, kuumat intohimot ja mustasukkaisuus, josta jotkut eivät edes pidä. Kaikki tämä on kypsynyt, itiytynyt todeksi rakkaudeksi, mutta he eivät ole voineet myöntää toisilleen.
ellauri135.html on line 922: Sittemmin bridgerooms huolehtivat vakavasti, ja hiänen ikäisensä on kuusitoistavuotias Michel, tämä poika, joka vain ajetaan lasten kanssa, ajaa, vihastuu ja kärsii itsensä ja ympärillä perusteettomasta mustasukkaisuudesta, kuten aikuisena. Varenka rauhallisesti hyväksyi vieraiden seurustelun, koska hiän tunsi jatkuvasti tunteitaan runoilijalle. Lermontov, vaikka ymmärsi tosiasioiden tilan, ei kärsinyt. Vakavissa epäilyksissä se tunsi mentaaliset nousut ja alamäet, lyhyet hetket onnesta ja pitkiä päiviä ja mustasukkaisia öitä. Mitä Varvara Lopukhinasta tuntui, kun hiän katsoi kaiken tämän? Varmaan se ajatteli, aivan oikein, että Mikko on täysi sekopää.
ellauri135.html on line 925: Varvara ei ollut varma mistään, varsinkin Lermontovin tunteet. Hän ei vain laittaa sen umpikujaan käytöksellään, joskus se tuntui, että hän vain pilkkaa. Niin äkillinen tilkka jääkylmää ja sitten mukava, ystävällinen ystävällisesti, ja sitten syytökset ilman vastavuoroisuutta puolestaan ja todellinen intohimo. Sen kylmyys oli tarkoitettu hiänelle rangaistuksena jotain myyttistä petoksesta. Hiänelle oli vaikeaa sellaisen jatkuvan muuttuvuuden, suhteiden heikkouden vuoksi. Hiän epäili itsensä - hänessä. Ja periaatteessa se on oikeudenmukainen. Kuitenkin ja epäilemättä nämä rakkaus kasvoivat voimakkaammin, mutta eivät katoa.
ellauri135.html on line 926:
Erityisesti Barbara ei ollut varma mistään sellasesta kuin Lermontovin tunteet. Hiän ei vain hämmentynyt häntä käyttäytymisestään, joskus tuntui hiänelle, että hän vain pilkkaisi hiäntä. Niinpä hän yllättäen teki jäätyneen kylmyyden ja siellä hän oli makea, ystävällinen ystävällisellä tavalla ja vastusti sitten vastavuoroisuuden ja todellisen intohimon puutetta. Hänen kylmyytensä oli tarkoitettu hiänelle rangaistuksena jotakin myyttistä petosta. Hiän oli kovaa sellaisen jatkuvan vaihtelevuuden, suhteiden herkkyyden suhteen. Hiän epäili itsestään - hänestä. Ja periaatteessa oikeudenmukainen. Näiden rakkauksien epäilyistä kasvoi kuitenkin voimakkaampi ja ei kadonnut.
ellauri135.html on line 931: Ainoa tunne, joka seurasi häntä kaikki elämä, on tämä rakkaus Varenka Lopukhinaan. Mutta niiden välinen ymmärrys ei onnistunut. Vaatimaton nainen ei voinut antaa tunteita, kun runoilija sijoitti hänet tyttöystäväksi tai sisareksi ja sitten yhtäkkiä rakkaaksi. Hiän ei arvannut hänen tunnelmiaan, oli kadonnut. Ja hän pelasi - ja hiänen ja hiänen tunteitaan. Ja hän itse ymmärsi hänen tunteitaan vain siinä mustassa hetkessä, kun hän sai uutisia avioliitostaan.
ellauri140.html on line 34: "Se ei osaa raakkua oikealla äänellä. Se ei osaa varisten kieltä. Muut varixet eivät pidä siitä." "Sen siitä saa kun kesyyntyy. Ihmisen tahra", Fauni sanoi vailla inhoa tai halvexuntaa tai edes tuomiota, ihan iloisesti. Epäpuhtaus, julmuus, hyväxikäyttö, erhe, paska, runkku - muuta tapaa täällä oloon ei ole. Tai en ainakaan minä ole löytänyt. Sillä ei ole mitään tekemistä armon tai pelastuxen tai lunastuxeen menon kanssa. Se on kaikissa sisäänrakennettuna. Lajiominaisuutena. Fläkki joka on olemassa ennen jättämäänsä jälkeä. Fläkki edeltää tottelemattomuutta (?), hämmentää kaikki selityxet ja ymmärtämisen. Sixi kaikki puhaaminen on vaan vizi. Barbaarinen vizi. Se on kauhistuttavaa. Eikö pyrkimys puhtauteen ole epäpuhtautta? Faunia oli kuin kreikkalaiset, jonka jumalat on pikkumaisia (toisin kuin juutalaisten, LOL). Riitelevät, tappelevat, vihaavat, tappelevat naivat. Zeus yhtyy naiseen oudosti metrin mittaisella kyrvällä siipiään viuhtovana jouzenena. Irstautta, turmelusta, karkeista karkeimpia nautintoja, ja kaikkinäkevän vaimon raivo. Juutalaisten jumala on äärettömän yxinäinen, tuntematon, monomaaninen, jolla ei ole mitään tähdellisempää tekemistä kuin hermoilla jutkuista. Tai kristittyjen epäsexuaalinen kakkosjumala, yhtä tahraton kuin äitinsä, joka synnyttää tahatonta hilpeyttä ja myötähäpeää. Jumalat on tekijänsä kuvia." "Se kai siinä on traagista kun ihmiset synnyttävät varixia", sanoi tyttö joka syötti käärmeelle hiiriä. Feeding frogs to snakes. "Ne eivät tunnista omaa lajiaan. Sitä sanotaan tahriintumisexi", tyttö selitti. Peppu on oikeasti varis joka ei tiedä miten ollaan varis. Ei tähän kanteen tahraa jää kun äiti pois sen pyyhältää. Pieni nelkkari kovakantinen kirja jossa söpöjen elukoiden kuvia ja kullattu selkämys. Varisten kultainen kirja. Peppu oli siisteysintoilija, se ei sietänyt epäjärjestystä. Anaalis-retentiivinen luonne. Kaikki vanhat prujut talletettuna satoihin pahvilaatikoihin, shekinkannatkin. Niistä riitelevät haaskalla muut varixet vielä tänäänkin. (s. 126) Mä oon VAAAAALMIS. Tuu PYYYHKIMÄÄN.
ellauri140.html on line 37: Armenialaistaustainen Murad Jacob "Jack" Kevorkian (May 26, 1928 – June 3, 2011) was an American pathologist and euthanasia proponent. He publicly championed a terminal patient's right to die by physician-assisted suicide, embodied in his quote, "Dying is not a crime". Kevorkian said that he assisted at least 130 patients to that end. He was convicted of murder in 1999 and was often portrayed in the media with the name of "Dr. Death". There was support for his cause, and he helped set the platform for reform.
ellauri140.html on line 39: In 1998, Kevorkian was arrested and tried for his direct role in a case of voluntary euthanasia on a man named Thomas Youk who suffered from Lou Gehrig’s disease, or ALS. He was convicted of second-degree murder and served 8 years of a 10-to-25-year prison sentence. He was released on parole on June 1, 2007, on condition he would not offer advice about, participate in, or be present at the act of any type of suicide involving euthanasia to any other person, as well as neither promote nor talk about the procedure of assisted suicide.
ellauri140.html on line 41: John Finn, medical director of palliative care at the Catholic St. John's Hospital, said Kevorkian's methods were unorthodox and inappropriate. He added that many of Kevorkian's patients were isolated, lonely, and potentially depressed, and therefore in no state to mindfully choose whether to live or die. Mindfulnessia peliin. Suikki on oikeesti iloinen asia, sanoi Faunia. Vielä iloisempi on eutanasia.
ellauri140.html on line 64: Siinä se. Noita kahta vikaa kirjaa ei Wikipediakaan jaxanut enää lukea. Sexikohtauxet puuttuvat. Ritarillisista hyveistä on mulla entinenkin paasaus. Varmaan tääkin eepos on yhtä kliseinen kuin kaikki muutkin. No voihan sitä vähän matkaa kaalata, mutten vitussa kyllä ala koko paskaa suomentamaan! En! EN! Johan siinä menis ikä sekä terveys.
ellauri140.html on line 72: Henkilöitäkin on aivan helvetisti, päähenkilöitä 28. Iso osa naisista on hyvixiä, iso osa pahixista on naisia. Tätä voisi tehdä ärrällä korrelaation. Peppu Rothin mielestä kaikki naiset koittaa omistaa, "Useimmat naiset haluavat omistaa kaiken", hän sanoo. "He haluavat omia sinun postisi. He haluavat omia sinun kuvitelmasi. Miten sinä kehtaat nussia jotakuta muuta kuin minua? Minusta sinun pitäisi unelmoida. Mixi sinä kazelet pornoa kun minä olen kotona? He haluavat omia sen mikä mies on, Coleman. Mutta ei kenenkään omiminen ole nautinto. Nautinto on tämä että huoneessa on toinen mestaruuden tavoittelija." (Tää soopa on pantu naisoletetun suuhun, eli Faunian. Se taitaa olla tollanen puoliautomaattinen Talus, paizi vinyylistä, tai modernimmin silikoninen.)
ellauri140.html on line 86: Bellphone F+-, the beautiful sister of Amoret who spends her time in the woods hunting and avoiding the numerous amorous men who chase her. Timias, the squire of Arthur, eventually wins her love after she tends to the injuries he sustained in battle; however, Timias must endure much suffering to prove his love when Belphoebe sees him tending to a wounded woman and, misinterpreting his actions, flies off hastily. She is only drawn back to him after seeing how he has wasted away without her. Tää on niinkö Artemis eli Diana. Osuvasti kolmikulmapuistossa.
ellauri140.html on line 105: Cynochles M-, a knight in Book II who is defined by indecision and fluctuations of the will. He and his fiery brother Pygochles represent emotional maladies that threaten temperance. The two brothers are both slain by Prince Arthur in Canto VIII.
ellauri140.html on line 124: Satyriasis M+-, a wild half-satyr man raised in the wild and the epitome of natural human potency. Tamed by Una, he protects her, but ends up locked in a battle against the chaotic Sansloy, which remains unconcluded. Satyrane finds Florimell´s sanitary napkin, which she drops while falling off from a beast. He holds a three-day tournament for the right to possess the girl. His Knights of Maidenhead win the day with Britomart´s help.
ellauri140.html on line 136: Jotkut kirjalliset tekeleet uhraa historiallisen totuuden arrkkityyppisille myyteille, ja tekee runoudesta raamatullisia kvestejä, kuntaas Dispenser vahvistaa tarinansa ajankohtaisuutta arrrkkityyppisillä hahmoilla. Pitkin matkaa Homohaukassa Dosetti ei keskity ajattomaan kaavineeseen, vaan käyttää sellaista kaavinetta siirtääxeen menneisyyden merkityxen nykyaikaan. Menneitä jauhamalla Dosetti löytää keinoja paisuttaa Elisabetin hovin tärkeyttä. Se ei tee tapahtumista myyttiä, vaan pikemminkin meemeistä päivän uutista. Transukirjassa Dosetti kumittaa erotuxen arrkkityyppisen ja historiallisen välistä ihan tahalteen. Esimerkixi Dosetti ei varmaan usko joka tavua Brittikronikassa, mitä Arttu lukee Alma Mediasta. Tässä tapauxessa Aamulehti palvelee historian runollista vastinetta (niin aina). Siltikään tämmöinen runollinen historia ei ole myyttiä; pikemminkin, se 'koostuu uniikeista, vaikka osaxi fiktiivisistä tapahtumista kronologisessa järjestyxessä.' Sama erottelu toistuu kirjojen I ja V poliittisessa viestissä. Toki niiden ajankohtaisuus oli selvempää runon kirjoituxen aikana kuin nyt. (Äläs nyt! You don't say!) No täähän on just sama tematiikka kuin Danten komiikassa. Ja miljoonassa muussa kirjassa. Kynäilijät pompittaa fiktiivisiä avataarejaan ilmastaxeen omia ennakkoluulojaan. Tää menis tonne ja tapais ton ja size sanois että näin. En seiso kirjani takana vaan ajatusteni. Kuvitteleminen on ammattini, enhän mä enää muuta tee, enkä senpuoleen osaakaan.
ellauri140.html on line 142: Dosetti ihaili kovasti Ariostoa ja omisti kirjan Ludovicolle. Numerous adaptations in the form of children's literature have been made – the work was a popular choice in the 19th and early 20th century with over 20 different versions written.
ellauri140.html on line 146: According to Richard Simon Keller, George Lucas's Star Wars film also contains elements of a loose adaptation, as well as being influenced by other works, with parallels including the story of the Red Cross Knight championing Una against the evil Archipelago in the original compared with Lucas's Luke Skywalker, Princess Leia, and Darth Vader. Keller sees extensive parallels between the film and book one of Spenser's work, stating "Almost everything of importance that we see in the Star Wars movie has its origin in The Faerie Queene, from small details of weaponry and dress to large issues of chivalry and spirituality". Olix Dispenserillä valomiekkoja ja muovihaarniskoita? Tuhoplaneettoja? Täytyypä tutustua. No ainakin on sexirobotteja. She is not a toy!
ellauri140.html on line 152: Dispenserillä on paljon luetteloita, mm. eri puiden hyötykäytöstä, sekä seuraava luettelo tärkeimmistä paheista. Sama lista löytyy muuten em. aiemmasta albumista. Upon the reader's first introduction to the House of Pride, Spenser describes:
ellauri140.html on line 178: Wrath (M) – He carries a branding iron and a dagger as he rides a lion. His clothes are ripped and contain blood stains. He acts quickly in fits of rage, but often repents; "Ne car'd for blood in his avengement: / But when the furious fitt was overpast, / His cruel facts he often would repent. Vihan vika ei ole vihaaminen as such, vaan äkkipikasuus, harkinnan puute. Don't get mad, get even. Olkaa viattomia kuin pulut ja kavalia kuin käärmeet.
ellauri140.html on line 180: Nää on selkeästi moraalisia vikoja, koska ne koskee aappalauman yhteispeliä. Apina joka ei tunne paikkaansa, koittaa ottaa yhteisestä laarista enemmän kuin sille kuuluu nokintajärjestyxessä, käyttäen apinanraivoa ja monkey bisnestä ihan väärässä paikassa. Ikävä vaan et Spenser taas projektoi nää apinan puutteet fellow elukoihin. (Jos ne edes on nyt puutteita muiden kuin hopeaselkien kirjoissa, Darwinilla tuskin on niihin nokan koputtamista. Kyseessähän on vaan vanha kilpailu eusosiaalisten ja erakoiden elukoiden välillä. Molemmilla on puolesa, kuten sanoi Sirkka-täti, se isänpuoleinen.) On ymmärrettävää mix ylpeys mainitaan ensimmäisenä, sillä nöyrä hoxaa sanomattakin että suutarin paikka on lestin ääressä. (Snob on muuten tarkoittanut suutarin alasinta, kuten on todettu jo toisaalla.)
ellauri140.html on line 184: Mutta mistä Dragge Qveenessä oikeasti oli kymysys? Englannin vallanperimyxestä katolisen skotin ja protestantin kymrin välillä. Iirit saivat olla kelttejä ja laittaa suolaa haavoihin. Eliskä kuten Kalle Marx sen oikein ymmärsi, kolonialismilla ja kapitalismilla rikastuvat porvarit oli ryöstämässä vallankahvaa maaomaisuudella rikastuneelta ja sinne köyhtyvältä aatelilta. Tää uskontohöpötys oli vaan tän muutoxen aatteellista pintavaahtoa. Eli siis loiskiehuntaa.
ellauri140.html on line 188: Sikäli hullunkurista että Dosetti siirsi nää ajankohtaiset säätykärhämät Englannin maissipelloilta johkin keskiajalle. No se oli sellasta housukilpeä, säädyllisydeen pyllyverhoa. Ize se palloili ritarien jaloissa Colin Clouttina. Eihän se mikään aatelinen ollut, kaupparyssän kulkuvaatturin poika Lontoosta. Se nousi nousukkaana piireihin aatelisten sihteerinä, osallistu iirimurhiin Irlannissa ja sai sieltä tontin, rikastui. Tästähän on koko ajan ollut kymysys, siirtomaasodista, britit ja latinot kärhämöivät meren herruudesta. Sitne oli anglosaxit vastaan teutonit, sit samat vastaan slaavit. Nytne on länkkärit vastaan vinkkarit. Vitun toistoa.
ellauri140.html on line 194:
tent/uploads/2017/06/86535332.jpg" />
ellauri140.html on line 201: In 1591, Spenser published a translation in verse of Joachim Du Bellay's sonnets, Les Antiquités de Rome, which had been published in 1558. Spenser's version, Ruines of Rome: by Bellay, may also have been influenced by Latin poems on the same subject, written by Jean or Janis Vitalis and published in 1576. Vitalis oli pahanhajuista naamavoidetta jota laitettiin lasten naamaan pakkasella. Vitut sanoi Vatanen, ja Vatanen oli viisas mies.
ellauri140.html on line 205: In 1596, Spenser wrote a prose pamphlet titled A View of the Present State of Ireland. This piece, in the form of a dialogue, circulated in manuscript, remaining unpublished until the mid-seventeenth century. It is probable that it was kept out of print during the author's lifetime because of its inflammatory content. The pamphlet argued that Ireland would never be totally "pacified" by the English until its indigenous language and customs had been destroyed, if necessary by violence. Vitun kolonialisti paskiainen.
ellauri140.html on line 220: The Ballad of the Green Berets ist ein 1966 veröffentlichtes Lied geschrieben von Robin Moore, gesungen von Barry Sadler über die Green Berets, eine Spezialeinheit der US-amerikanischen Armee. In den USA erreichte das Lied den ersten Platz der Billboard Hot 100 Charts sowie den ersten Platz in den Popcharts und den zweiten Platz in den Countrycharts. Es war die meistverkaufte Single des Jahres 1966 in den USA.
ellauri140.html on line 222: Das Lied war in der deutschen Version als Hundert Mann und ein Befehl mit dem Text von Ernst Bader und in der von Freddy Quinn gesungenen Version ein Nummer-eins-Hit in Deutschland. Eine von Heidi Brühl gesungene Version erreichte Platz 8 in den deutschen Charts. Der deutsche Text ist aus der Sicht des Soldaten geschrieben und stellt den Sinn des Kriegs in Frage, während der englische Text eine Hymne auf die Spezialeinheit darstellt. Heidi Brühl singt den deutschen Text leicht verändert aus der Sicht eines Mädchens, das auf seinen Freund wartet. Das Lied wurde in dem Film Die grünen Teufel als Titelmusik verwendet.
ellauri140.html on line 224: "The Ballad of the Green Berets" is a patriotic song in the ballad style about the United States Army Special Forces. It is one of the few popular songs of the Vietnam War years to cast the military in a positive light and in 1966 became a major hit, reaching No. 1 for five weeks on the Hot 100 and four weeks on Cashbox. It was also a crossover smash, reaching No. 1 on Billboard's Easy Listening chart and No. 2 on Billboard's Country survey. The original Hot 100 end-of-the-year chart for 1966 showed "California Dreamin'" by The Mamas and the Papas at #1 and "Ballad of the Green Berets" at #10. Later, in a revised end-of-the-year chart for 1966, "Berets" was at #1 and "Dreamin'" was at #10 (see Billboard's #1 single for the year 1966). The two songs tied for #1 on the Cashbox end-of-the-year survey for 1966.
ellauri140.html on line 226: The song was written by then Staff Sgt. Barry Sadler, beginning when he was training to be a Special Forces medic. The author Robin Moore, who wrote the book, The Green Berets, helped Sadler write the lyrics and get a recording contract with RCA Records. The demo of the song was produced in a rudimentary recording studio at Fort Bragg, with the help of Gerry Gitell and LTG William P. Yarborough.
ellauri140.html on line 228: The lyrics were written, in part, in honor of U.S. Army Specialist 5 James Gabriel, Jr., a Special Forces operator and the first native Hawaiian to die in Vietnam, who was killed by Viet Cong gunfire while on a training mission with the South Vietnamese Army on April 8, 1962. One verse mentioned Gabriel by name, but it was not used in the recorded version.
ellauri140.html on line 298: Onhan se hirmun nokkelaa ja sliipattua, onhan siinä p.c. kontenttia kaiken matukliseen kyytipoikana, muzilti vittu: se on ihan sitä samaa kliseetä, ihan samat vitun ennakkoluulot vaikka ehkä 90 astetta käännettynä, joskus 180 astetta, ei se siitä mihkään muutu. Nauratustehoa haetaan konekivääridialogista, idea on sama kuin vieraskielisessä vizissä tai jossain Aliaxessa: olet niin iloinen että pysyit vielä kärryillä että naurat ihan helpotuxesta.
ellauri140.html on line 300: Takuulla tää on sitä vaan että mä oon boomeri. Nää 21. vuosisadan asenteet ja niistä aiheutuvat nuoren väen skizot ei enää kosketa. Eikä asiaa yhtään paranna että pääasiassa nauretaan meille boomereille. Tää on kandalaisten Salkkarit. Seppo ja Ismo soundboard. Matua pepepepepeperseeseen kädet namasteasennossa.
ellauri140.html on line 419: That path they take, that beaten seemd most bare, Valizevat teistä littuun tallatuimman,
ellauri140.html on line 555: That from their noyance he no where can rest, Eikä se pääse niistä rauhaan sitten millään,
ellauri140.html on line 556: But with his clownish hands their tender wings Vaan huitoo päänsä ympäri kuin miehet etelästä
ellauri140.html on line 560: Thus ill bestedd,° and fearefull more of shame, Silleen kehnohkosti pärjäten, ja häpeästä huolissaan
ellauri140.html on line 564: Or soone to lose, before he once would lin Tai sitten hävitä, ennen loppupelejä.
ellauri140.html on line 582: To see th' unkindly Impes, of heaven accurst, Nähdä epäystävällisten noin poikasten
ellauri140.html on line 589: His foes have slaine themselves, with whom he should contend.° Sen viholliset tappoi izensä ilman apuvoimia.
ellauri140.html on line 598: And proov'd your strength on a strong enimie, Sä voitit selvällä äänten enemmistöllä
ellauri140.html on line 606: That path he kept which beaten was most plaine, Ja ne jatko tallatulla reitillä,
ellauri140.html on line 627: And often knockt his brest, as one that did repent. Mätki katuvasti rintalasta nyrkillä.
ellauri140.html on line 674: For this same night. The knight was well content: Tää oli nupista ideana mainio.
ellauri140.html on line 691: Arrived there, the little house they fill, Perillä täyttivätten koko mökkerön,
ellauri140.html on line 694: The noblest mind the best contentment has. Saa jalo nuppi, äijä höylätä.
ellauri140.html on line 711: He seekes out mighty charmes, to trouble sleepy mindes. Ja tehdä taikoja, katolisten metkuja.
ellauri140.html on line 715: Then choosing out few words most horrible, Sanoista varmimmat se valiten kuin neukku
ellauri140.html on line 720: Of highest God, the Lord of life and light; Pyysi apuun Gorgonzolaa, hiirulaisten ruhtinasta,
ellauri140.html on line 744: And through the world of waters wide and deepe, Ja vesistöjen poikki laajamittaisten,
ellauri140.html on line 802: He bids thee to him send for his intent Hää pyytää sua lähettämään sen tarpeisiin
ellauri140.html on line 821: And fram'd of liquid ayre her tender partes Muotoili sen pehmeät osat ilmasta
ellauri140.html on line 822: So lively, and so like in all mens sight, Niin eloisasti, ja niin miesten mielusasti,
ellauri140.html on line 850: And to him playnd, how that false winged boy, Ja näytti sille miten pikku jousimies
ellauri140.html on line 861: And eke the Graces° seemed all to sing, Ja sulotarten tavoin näytti hoilaavan
ellauri140.html on line 874: With gentle blandishment and lovely looke, Sievästi twerkaten ja olan yli kazellen,
ellauri140.html on line 887: Both for her noble bloud, and for her tender youth. Vetosi jaloon kumiin ja valmistuspäiväänsä.
ellauri140.html on line 896: Yet thus perforce he bids me do, or die. Kuitenkin se pakottaa mut tähän, tai mä delaan.
ellauri140.html on line 921: Suspect her truth: yet since no' untruth he knew, Tutkimaan sen motiiveja: mut koskei se tuntenut
ellauri140.html on line 933: Not all content, yet seemd she to appease Ei oikein tyytyväisenä, mutta vähän rauhoittuneena
ellauri140.html on line 973: Deluded so, gan threaten hellish paine noin ivataan, ja alkoi helvetisti kiroilla,
ellauri140.html on line 984: His wanton dayes that ever loosely led, olis petipuuhissa ja naisten nauratuxessa,
ellauri141.html on line 38: Olkoon runoniekoilla oikeus ja lupa kuolla. Se, joka pelastaa jonkun vasten hänen omaa tahtoaan, menettelee kuten murhaaja. Eikä tuo sitä tee kerran eikä pois vedettynä jo muutu järkeväksi ihmiseksi eikä luovu haluamasta ikuistuttavaa kuolemaa. Eipä ole kyllin selvää, mistä syystä hän tekaisee säkeitä; onko hän saastuttanut isänsä tuhkaa vai onko hän jumalatonna koskettanut kauheaa ukkosenpaikkaa, — joka tapauksessa hän raivoo; ja samoin kuin karhu, joka on voinut murtaa häkkinsä estävät ristikot, niin raju runonlausuja karkoittaa niin hyvin oppimattomat kuin oppineet; johonka hän kerran on tarttunut, siitä hän pitää kiinni ja tappaa lukemalla kuten verimato, joka ei jätä ihoa, ennenkuin se on täynnänsä verta.
ellauri141.html on line 45: Quintus Horatius "Veltto" Flaccus (8. joulukuuta 65 eaa. – 27. marraskuuta 8 eaa.) oli roomalainen runoilija. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä latinaksi kirjoittaneista runoilijoista. Horatius oli vapautetun orjan poika. Hän kuului Vergiliuksen tavoin Maecenaksen ylläpitämään kirjailijapiiriin. Parhaiten Horatiukselta tunnetaan nykypäivän yleinen lausahdus carpe diem eli tartu hetkeen tai kirjaimellisesti poimi päivä.
ellauri141.html on line 47: Horatius syntyi Etelä-Italiassa, Venusiassa, varmaan 5:ntenä poikana vapautetun orjan perheeseen. Perheellä oli varallisuutta hankkia pieni maatila ja he halusivat antaa pojalleen parhaat mahdollisuudet omaa elämäänsä varten. (Hauska tahaton korrelaattivirhe.) Vanhemmat lähettivätkin poikansa opiskelemaan Roomaan, mutta eivät halunneet tätä kouluvuosien ajaksi vieraiden vieraiden kasvatettavaksi, joten he antoivat maatilansa vuokralle voidakseen asua poikansa luona. Horatius muisteli siitä huolimatta nuoruuttaan ja vanhempiaan suurella lämmöllä.
ellauri141.html on line 49: Horatiuksen nuoruudessa Rooman valtakuntaa piinasivat poliitikkojen valtakamppailut, salamurhat ja sisällissodat. Horatiuskin osallistui sisällissotaan, mutta häviäjän eli Brutuksen puolella. Hänen oli onnistunut nousta päällikön asemaan ja hänen oli tarkoitus osallistua Filippoin taisteluun. Taistelun alkaessa hän kuitenkin heitti kilpensä ja aseensa maahan ja juoksi pakoon.
ellauri141.html on line 54: Taiteiden suosija ja Augustuksen ystävä etruskioletettu Maecenas syötti Flaccuxelle vatruskoita ja lahjoitti sille maatilan läheltä Tivolia. Horatius oli tyytyväinen, sillä nyt hän saattoi elää tuntemattomuudessa maaseudulla tavallisten ihmisten parissa ilman toimeentulohuolia. Eikä tivolikaan ollut häirizevän lähellä. Maecenaan kautta hän ystävystyi Vergiliuksen ja Variuksen kanssa. Heidän kanssaan Roomasta Brundisiumiin tehtyä matkaa hän myöhemmin kuvaili purevan satiirisesti kirjeissään.
ellauri141.html on line 63: Horatius antaa ymmärtää että Maecemas oli nyhverö. Muze tajusi runoseppojen propaganda-arvon. Maecenas kerskui olevansa upporikkaita Kilniuxia äidin puolelta. Se omisti vaikuttavan huvilan Tivolissa Rooman lähellä. Siitä on jäljellä auditorio. Osa Maecenaksen omaisuudesta oli perintöä vanhalta suvulta, jonka hän väitti johtavan juurensa aina etruskeihin asti. Maecenaan valta tuli kuitenkin lähinnä läheisestä ystävyydestä keisarin kanssa.
ellauri141.html on line 65: Kun Maecenas oli rauhoittunut, Horatiuksesta kehittyi onnellinen ja tyytyväinen. Ruumiinrakenteeltaan hän oli lyhyt ja pyöreä ja kuvaili itseään "hyvinruokituksi porsaaksi Epikuroksen laumassa." Runoissaan hän käsitteli elämän pieniä iloja kuten viiniä, ystävyyttä ja rakkautta. Ihmisten heikkouksista hän teki satiireissaan raakaakin pilaa. Osassa runoistaan hän ylistää Augustusta. Monien mielestä Augustus vei roomalaisilta vapauden, mutta Horatiuksen mielestä hän on suuri hyväntekijä lopettaessaan maata repineet sisällissodat.
ellauri141.html on line 68: Useat Horatiuksen käyttämät runomitat ovat kreikkalaisten kehittämiä, ja niiden täydellinen ymmärtäminen vaatii antiikin Kreikan kirjallisuuden tuntemusta. Horatiuksen oodit taas olivat ainutlaatuisia ja ilmestyessään uusi muoto Rooman kirjallisuudessa. Niiden ymmärtäminen ei vaadi midiä. Ne poikkesivat suuresti esimerkiksi Catulluksen lyyrisestä tuotannosta. Lähimpinä esikuvina Horatiukselle olivat kreikkalaiset runoilijat Alkaios ja Arkhilokhos. Oodeissa Horatius käsitteli sekä henkilökohtaisia kokemuksiaan että esikuvilta lainattuja aiheita, esimerkiksi maalaiselämän ylistystä. Monet hänen oodeistaan ovat hyökkäyksiä hänen aikalaisiaan vastaan tai pilkkarunoja heistä. Oodeissa tulevat esille liiallisuuksien välttäminen eli kultainen keskitie, ajan nopea kuluminen, oikeaan hetkeen tarttuminen, rakkaus, viini, isänmaallisuus ja terve itsetietoisuus. Kuulostaa izehoitokirjalta.
ellauri141.html on line 70: Horatiuksen jambimittaisista oodeista kootulle teokselle on myöhemmin annettu nimi Epodes. Epodeissaan Horatius kehitteli oodien runomittaa Arkhilokhoksen mallin mukaisiksi säepareiksi. Hän ilmaisi niissä oman aikansa roomalaisten huolia ja toiveita, poliittisia aiheita sekä rakkauden tunteita.
ellauri141.html on line 71: Myös Horatiuksen kirjeenvaihtoa on julkaistu. Epistulat on tavallisesti lähetetty hänen huomattaville tuttavilleen, kuten Maecenaalle. Ne eivät kuitenkaan ole arkisia kirjeitä vaan runomuotoisia esseitä, joiden aiheina ovat elämänfilosofia ja kirjallisuuskritiikki. Epistulat ovat tyyliltään viehättäviä, sillä niissä on yllättäviä kielikuvia ja rinnastuksia, joita on maustettu anekdooteilla ja tarinoilla.
ellauri141.html on line 102: tent.duckduckgo.com/iu/?u=https%3A%2F%2Fl450v.alamy.com%2F450v%2Fbpjgnd%2Frussell-barr-benjamin-sadler-ken-duken-imperium-augustus-2003-bpjgnd.jpg&f=1&nofb=1" height="200px" />
ellauri141.html on line 109: Quintus Horatius Flaccus (8th of December, Ab Urbe Condita 689, B. C. 65 - 27th of November, B. C. 8) was born at or near Venusia (Venosa), in the Apennines, on the borders of Lucania and Apulia. His father was a freedman, having, as his name proves, been the slave of some person of the Horatia gens. As Horace implies that he himself was ingenuus, his father must have obtained his freedom before his birth. He afterwards followed the calling of a coactor, a collector of money in some way or other, it is not known in what. He made, in this capacity, enough to purchase an estate, probably a small one, near the above town, where the poet was born. We hear nothing of his mother, except that Horace speaks of both his parents with affection. His father, probably seeing signs of talent in him as a child, was not content to have him educated at a provincial school, but took him (at what age he does not say, but probably about twelve) to Rome, where he became a pupil of Orbilius Pupillus, who had a school of much note, attended by boys of good family, and whom Horace remembered all his life as an irritable teacher, given unnecessarily to the use of the rod. With him he learnt grammar, the earlier Latin authors, and Homer. He attended other masters (of rhetoric, poetry, and music perhaps), as Roman boys were wont, and had the advantage (to which he afterwards looked back with gratitude) of his father’s care and moral training during this part of his education. It was usual for young men of birth and ability to be sent to Athens, to finish their education by the study of Greek literature and philosophy under native teachers; and Horace went there too, at what age is not known, but probably when he was about twenty. Whether his father was alive at that time, or dead, is uncertain. If he went to Athens at twenty, it was in B. C. 45, the year before Julius Cæsar was assassinated. After that event, Brutus and Cassius left Rome and went to Greece. Foreseeing the struggle that was before them, they got round them many of the young men at that time studying at Athens, and Horace was appointed tribune in the army of Brutus, a high command, for which he was not qualified. He went with Brutus into Asia Minor, and finally shared his defeat at Philippi, B. C. 42. He makes humorous allusion to this defeat in his Ode to Pompeius Varus (ii. 7). After the battle he came to Italy, having obtained permission to do so, like many others who were willing to give up a desperate cause and settle quietly at home. His patrimony, however, was forfeited, and he seems to have had no means of subsistence, which induced him to employ himself in writing verses, with the view, perhaps, of bringing himself into notice, rather than for the purpose of making money by their sale. By some means he managed to get a place as scriba in the Quæstor’s office, whether by purchase or interest does not appear. In either case, we must suppose he contrived soon to make friends, though he could not do so by the course he pursued, without also making many enemies. His Satires are full of allusions to the enmity his verses had raised up for him on all hands. He became acquainted, among other literary persons, with Virgil and Varius, who, about three years after his return (B. C. 39), introduced him to Mæcenas, who was careful of receiving into his circle a tribune of Brutus, and one whose writings were of a kind that was new and unpopular. He accordingly saw nothing of Horace for nine months after his introduction to him. He then sent for him (B. C. 38), and from that time continued to be his patron and warmest friend.
ellauri141.html on line 111: At his house, probably, Horace became intimate with Polio, and the many persons of consideration whose friendship he appears to have enjoyed. Through Mæcenas, also, it is probable Horace was introduced to Augustus; but when that happened is uncertain. In B. C. 37, Mæcenas was deputed by Augustus to meet M. Antonius at Brundisium, and he took Horace with him on that journey, of which a detailed account is given in the fifth Satire of the first book. Horace appears to have parted from the rest of the company at Brundisium, and perhaps returned to Rome by Tarentum and Venusia. (See S. i. 5, Introduction.) Between this journey and B. C. 32, Horace received from his friend the present of a small estate in the valley of the Digentia (Licenza), situated about thirty-four miles from Rome, and fourteen from Tibur, in the Sabine country. Of this property he gives a description in his Epistle to Quintius (i. 16), and he appears to have lived there a part of every year, and to have been fond of the place, which was very quiet and retired, being four miles from the nearest town, Varia (Vico Varo), a municipium perhaps, but not a place of any importance. During this interval he continued to write Satires and Epodes, but also, it appears probable, some of the Odes, which some years later he published, and others which he did not publish. These compositions, no doubt, were seen by his friends, and were pretty well known before any of them were collected for publication. The first book of the Satires was published probably in B. C. 35, the Epodes in B. C. 30, and the second book of Satires in the following year, when Horace was about thirty-five years old. When Augustus returned from Asia, in B. C. 29, and closed the gates of Janus, being the acknowledged head of the republic, Horace appeared among his most hearty adherents. He wrote on this occasion one of his best Odes (i. 2), and employed his pen in forwarding those reforms which it was the first object of Augustus to effect. (See Introduction to C. ii. 15.) His most striking Odes appear, for the most part, to have been written after the establishment of peace. Some may have been written before, and probably were. But for some reason it would seem that he gave himself more to lyric poetry after his thirty-fifth year than he had done before. He had most likely studied the Greek poets while he was at Athens, and some of his imitations may have been written early. If so, they were most probably improved and polished, from time to time, (for he must have had them by him, known perhaps only to a few friends, for many years,) till they became the graceful specimens of artificial composition that they are. Horace continued to employ himself in this kind of writing (on a variety of subjects, convivial, amatory, political, moral,—some original, many no doubt suggested by Greek poems) till B. C. 24, when there are reasons for thinking the first three books of the Odes were published. During this period, Horace appears to have passed his time at Rome, among the most distinguished men of the day, or at his house in the country, paying occasional visits to Tibur, Præneste, and Baiæ, with indifferent health, which required change of air. About the year B. C. 26 he was nearly killed by the falling of a tree, on his own estate, which accident he has recorded in one of his Odes (ii. 13), and occasionally refers to; once in the same stanza with a storm in which he was nearly lost off Cape Palinurus, on the western coast of Italy. When this happened, nobody knows. After the publication of the three books of Odes, Horace seems to have ceased from that style of writing, or nearly so; and the only other compositions we know of his having produced in the next few years are metrical Epistles to different friends, of which he published a volume probably in B. C. 20 or 19. He seems to have taken up the study of the Greek philosophical writers, and to have become a good deal interested in them, and also to have been a little tired of the world, and disgusted with the jealousies his reputation created. His health did not improve as he grew older, and he put himself under the care of Antonius Musa, the emperor’s new physician. By his advice he gave up, for a time at least, his favorite Baiæ. But he found it necessary to be a good deal away from Rome, especially in the autumn and winter.
ellauri141.html on line 113: In B. C. 17, Augustus celebrated the Ludi Seculares, and Horace was required to write an Ode for the occasion, which he did, and it has been preserved. This circumstance, and the credit it brought him, may have given his mind another leaning to Ode-writing, and have helped him to produce the fourth book, a few pieces in which may have been written at any time. It is said that Augustus particularly desired Horace to publish another book of Odes, in order that those he wrote upon the victories of Drusus and Tiberius (4 and 14) might appear in it. The latter of these Odes was not written, probably, till B. C. 13, when Augustus returned from Gaul. If so, the book was probably published in that year, when Horace was fifty-two. The Odes of the fourth book show no diminution of power, but the reverse. There are none in the first three books that surpass, or perhaps equal, the Ode in honor of Drusus, and few superior to that which is addressed to Lollius. The success of the first three books, and the honor of being chosen to compose the Ode at the Ludi Seculares, seem to have given him encouragement. There are no incidents in his life during the above period recorded or alluded to in his poems. He lived five years after the publication of the fourth book of Odes, if the above date be correct, and during that time, I think it probable, he wrote the Epistles to Augustus and Florus which form the second book; and having conceived the intention of writing a poem on the art and progress of poetry, he wrote as much of it as appears in the Epistle to the Pisones which has been preserved among his works. It seems, from the Epistle to Florus, that Horace at this time had to resist the urgency of friends begging him to write, one in this style and another in that, and that he had no desire to gratify them and to sacrifice his own ease to a pursuit in which it is plain he never took any great delight. He was likely to bring to it less energy as his life was drawing prematurely to a close, through infirmities either contracted or aggravated during his irrational campaigning with Brutus, his inaptitude for which he appears afterwards to have been perfectly aware of. He continued to apply himself to the study of moral philosophy till his death, which took place, according to Eusebius, on the 27th of November, B. C. 8, in the fifty-seventh year of his age, and within a few days of its completion. Mæcenas died the same year, also towards the close of it; a coincidence that has led some to the notion, that Horace hastened his own death that he might not have the pain of surviving his patron. According to Suetonius, his death (which he places after his fifty-ninth year) was so sudden, that he had not time to execute his will, which is opposed to the notion of suicide. The two friends were buried near one another “in extremis Esquiliis,” in the farthest part of the Esquiliæ, that is, probably, without the city walls, on the ground drained and laid out in gardens by Mæcenas.
ellauri141.html on line 145: Venator tenerae conjugis immemor, Kaxoispetillä suotta venaavasta partnerista,
ellauri141.html on line 153: Lesboum refugit tendere barbiton. lakkaa rämppäämästä sen lesbolaista lyyryä.
ellauri141.html on line 159: Ottakaat aiheenne, kirjoittajat, voimienne mukaan ja punnitkaa kauan, mitä hartiat jaksavat kantaa, mitä eivät. Sitä, joka voimainsa takaa on aiheensa valinnut, ei petä esitystapa eikä selvä järjestys. Järjestyksen etu ja sulo on oleva se, joll'en erehdy, että runoilija juuri nyt sanoo, mitä hänen tällöin tulee sanoa, sekä lykkää ja jättää nykyhetkellä moniaat asiat. Sanojen yhdistämisessä valitkoon ilmoitetun runoteoksen tekijä myös hienosti ja arasti sanan ja hyljätköön toisen. Erinomaisesti olet lausunut, jos ovela yhdistys tekee tutun sanan ikäänkuin uudeksi. Jos ehkä on tarpeellista vereksillä nimityksillä osoittaa outoja käsitteitä, käypi laatuun tekaista vanhanaikuisille Cetheguksille kuulumattomia sanoja, ja ujosti käytetty vapaus kyllä myönnetään; vieläpä uudet ja äsken tehdyt sanat saavat hyväksymistä osakseen, jos ne valuvat esiin anglosax- korjaan kreikkalaisesta lähteestä säästäväisesti johdettuina. Mutta miksi Roomalainen antaisi Caeciliukselle ja Plautukselle sen oikeuden, mikä on riistetty Vergiliukselta ja Variukselta? Miksi minua kadehditaan, jos voin lisätä vain muutamia sanoja, kun Caton ja Enniuksen kieli on rikastuttanut isäimme puhetta ja tuottanut uusia nimiä esineille? On aina ollut luvallista ja on edelleen tuottaa julkisuuteen sana, jolla on nykyhetken leima. Kuten metsät muuttavat lehtensä nopeiden vuosien kuluessa ja edelliset varisevat, siten katoavat vanhat sanatkin ja nuorien tavoin kukoistavat ja varttuvat äsken syntyneet; kuulummehan kuololle kaikkineinme: joko nyt meri sisämaahan johdettuna suojelee laivastoja pohjantuulilta, kuninkaan arvoinen työ, tai kauan hyödytön ja vain airoille sovelias suo elähyttää läheisiä kaupunkeja ja kokee kovaa auraa, tai joki on muuttanut suuntansa, joka oli vainioille vahingollinen, sille kun on osoitettu parempi tie; kuolevaisten teot katoavat, ja vielä vähemmän kieliparsien arvo ja sulo pysyy elävänä. Monet sanat syntyvät uudestaan, jotka jo hävisivät (esim buli), ja monet häviävät, jotka nyt ovat arvossa (Danny: nuoret mimmit), jos käyttö niin tahtoo, millä puhumisen suhteen on mielivalta, oikeus ja ohjeet. (Horatius: Runoudesta. Suom. J.K. Hidén.)
ellauri141.html on line 162: Onko puhekielen osaamisesi mintissä vai menevätkö nykynuorten ilmaukset pahasti yli hilseen? Listasimme tärkeimmät sanat ja niiden merkitykset avuksesi!
ellauri141.html on line 168: 3. Lowkey tarkoittaa jonkin asian myöntämistä ilman, että asiasta tehdään numeroa. Englannin sanaa lowkey käytetään, jos haluaa kertoa vaivihkaa pitävänsä jostakin asiasta, mutta ei kuitenkaan kehtaa täysin myöntää sitä. Joku saattaa esimerkiksi todeta, että ”lowkey pitää jotakin henkilöä hyvännäköisenä”.
ellauri141.html on line 170: 4. Sus on lyhenne englanninkielen sanasta “suspicious” eli epäilyttävä. Sanalla ilmaistaan siis sitä, että jokin asia on epäilyttävää, hämäräperäistä tai muuten vain kyseenalaista.
ellauri141.html on line 194: 16. Woke tarkoittaa yleensä ihmistä, joka on valveutunut ja perillä asioista, eritoten yhteiskunnallisista epäkohdista.
ellauri141.html on line 196: 17. Jättää luetulle on suomennos sanoista ”left on read”, ja kuten arvata saattaa, se tarkoittaa, että toinen on lukenut lähettämäsi viestin, muttei syystä tai toisesta koskaan vastannut siihen.
ellauri141.html on line 198: Lue myös: Miten keski-ikäinen olet sanavarastosi perusteella? Vastaa 16 kysymykseen, ja testi paljastaa vastauksen
ellauri141.html on line 253: viris quid enervet meas, what makes me impotent?
ellauri141.html on line 298: vincere mollitia amor Lycisci me tenet; se riemuizee eze voittaa pehmeydessä minkä
ellauri141.html on line 305: In Epode 11, the iambist regretfully recalls to his friend Pettius his infatuation with a girl named Inachia. The latter name does not occur elsewhere in extant Latin or Greek except in the very next poem in the Gedichtbuch, where the iambist’s older (ex-)lover complains of his sexual endurance with Inachia in contrast to his impotence with her (12.14-6). The name may suggest an ethnically Greek or Argive woman, or the Greek noms de lit regularly adopted by Italian meretrices. Yet, as some (but by no means all) commentators have noted, the name also evokes Io, the daughter of Inachus, jota Zeus bylsi härän hahmossa. Eli kyllä tässäkin yhden kynäilijän mielestä on jotain impotenssin käryä.
ellauri141.html on line 315: polypus an gravis hirsutis cubet hircus in alis boar better than I sniff out the stench of octopus
ellauri141.html on line 322: tenta cubilia tectaque rumpit. by the bitch in heat bursting the bedsprings & headboard.
ellauri141.html on line 341: Pientä epäselvyyttä vallizee siitä oliko Flaccus sittenkään epikurolainen vaiko ize asiassa salastoalainen. Bisexuaaliko vaiko vaan asexuaali? Ehkä molempia. Satiiri tulee sanasta satura, roomalainen rosolli. Kaiken kaikkiaan voi sanoa että Flaccus oli vitun kuivakka, lähes Kimmo Koskenniemi-luokan pedantti. Häneltä puuttuu välittömyyttä, lainataxemme Eero Kivikaria. Vaikka toisinaan Horatius voi mennä suorastaan arveluttavan pitkälle, kuten esimerkixi epoodeissa 8 ja 12. Blame Horace’s snaky, samba-like rhythms and the culture that spawned the poems. Horace is fond of wordplays, including subtly allusive bilingual wordplays.
ellauri141.html on line 357: Even a casual reader of the Odes will soon notice that sex in Horace’s poems is ambidextrous. I’m not going to presume to analyze Horace’s sexuality beyond what he tells us in the poems, but when the word puer — boy — occurs in a Horace poem, as often as not it refers to a household slave, a serving boy. And at boring times, the puer becomes an object of sexual convenience.
ellauri141.html on line 363: continuo fiat, malis tentigine rumpi? would you rather abstain and explode?
ellauri141.html on line 366: Adolescent slave boys were fair game for a virile man. Jupiter may have had his Ganymede, but none of the standard pantheon of gods were gay as we use the term. But there was a limit: it was queer to screw a boy after he was old enough to shave. “Passive’ homosexuality was the real disgrace. The urge to bugger was understandable. A man’s desire to be buggered was disgraceful. As often observed, it was better to give than receive. And in Horace’s poems, pederasty seems no more frowned upon than a taste for veal might be frowned upon today. Actually less. By now you can see where I’m headed with all this. I think the puer in Persicos odi, puer, apparatus... is the kind of boy that Horace is sometimes fond of screwing.
ellauri141.html on line 384: iam captum teneo, iam volucrem sequor pitää vankina, sun vuolaan perässä
ellauri141.html on line 386: campi, te per aquas, dure, volubilis. sua kova seuraan vetten yli letkuvana.
ellauri141.html on line 413: Phylli, nectendis apium coronis; Pyllis, selleriä seppeleisiin;
ellauri141.html on line 438: dives et lasciva tenetque grata lörppävittuinen pitää nalkissa
ellauri141.html on line 459: Joseph Rudyard Kipling (30. joulukuuta 1865 Bombay, Brittiläinen Intia - 18. tammikuuta 1936 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) oli englantilainen kirjailija, runoilija, novellisti ja toimittaja. Hänet tunnetaan parhaiten Disney-piirretystä Viidakkokirja (1894) ja Intiaan sijoittuvasta vakoiluromaanistaan Kim (1901). Kiplingin jälkeensä jättämä tuotanto on laaja ja monipuolinen.
ellauri141.html on line 460: Tunnettuja Kiplingin runoja ovat Mandalay (1890), Gunga Din (1890), Valkoisen miehen taakka (The White Man’s Burden) (1899) ja Jos– (If–) (1910). Kipling tunnetaan erityisesti englanninkielisessä maailmassa yhtenä lastenkirjallisuuden suurista nimistä ja lahjakkaana tarinankertojana. [Lähde vittuun?] Kiplingin tuotannon keskeisiä teoksia ovat myös Norsunlapsi (The Elephant's Child) ja Meren urhoja (Captains Courageous).
ellauri141.html on line 468: Rudyard ja hänen kolmevuotias pikkusiskonsa Alice (”Trix”) lähetettiin koulutettavaksi ja kasvatettavaksi Englantiin. Kiplingin sisarukset saapuivat Portsmouthiin, jossa he päätyivät pariskunnan ylläpitämään, Intiassa asuvien brittilasten kouluttamiseen erikoistuneeseen perhekotiin. Nämä kasvatusvanhemmat olivat Lorne Lodgessa asuneet kapteeni ja rouva Holloway, jonka kohtelua seuraavan kuuden vuoden aikana Rudyard kuvaili julmaksi ja halveksuvaksi. Kipling kuvaili kokemuksiaan laskelmoiduksi kidutukseksi niin uskonnollisesti kuin tieteellisesti.
ellauri141.html on line 471: Koulun lopulla selvisi, että Kiplingiltä puuttui akateemista kyvykkyyttä saada stipendi Oxfordin yliopistoon. Kiplingistä tuli pienen paikallislehden Civil and Military Gazetten apulaispäätoimittaja Punjabissa.
ellauri141.html on line 472: Kipling siirtyi marraskuussa 1887 Gazetten paljon suurempaan sisarlehteen The Pioneeriin Allahabadiin. Siellä
ellauri141.html on line 483: Helmikuussa 1896 syntyi perheen toinen tytär Elsie Kipling. Useiden elämäkertojen mukaan Kiplingien avioliitto ei enää ollut niin huoleton ja spontaani. Vaikka he tulivat aina säilymään uskollisina toisilleen, he vaikuttivat irtautuneen kumpikin omiin erillisiin rooleihinsa. Kirjeessään eräälle juuri kihlautuneelle ystävälleen 30-vuotias Kipling tarjosi tätä synkkää neuvoa: avioliitto pääasiassa opetti ”vakavampia hyveitä, kuten nöyryyttä, malttia, kuria ja harkintaa”.
ellauri141.html on line 484: Jenkkien ja brittien riitaannuttua Venezuelasta Kiplingit pakkasivat nopeasti omaisuutensa ja lähtivät pois Yhdysvalloista. Syyskuusta 1896 lähtien Kiplingit asuivat Torquayssa Devonin rannikolla. Talo sijaitsi rinteessä, ja siitä oli suora merinäköala. Kipling ei pitänyt uudesta talostaan, joka oli hänen mukaansa suunniteltu niin, että se jätti asukkaansa masentuneiksi ja surumielisiksi. Tästä huolimatta Kipling onnistui säilymään tuotteliaana ja sosiaalisesti aktiivisena.
ellauri141.html on line 491: Etelä-Aahrikasssa Kapmaan poliitikot ottivat lämpimästi vastaan vierailijan, kuten Rhodes, Alfred Milner ja Leander Starr Jameson. Kipling syvensi ystävyyttä heidän kanssaan ja alkoi miesten sekä heidän politiikkansa ihailijaksi. Palattuaan Englantiin Kipling kirjoitti Britannian etuja buurisodassa tukevaa runoutta.
ellauri141.html on line 492: Vuonna 1902 Kipling osti vuonna 1634 rakennetun kartanon nimeltä Bateman’s, joka sijaitsee maaseudulla Burwashissa, East Sussexissa. Tilan koko oli 130 000 m² mukaan lukien ympäröivät rakennukset ja mylly , ja Kipling maksoi siitä 9 300 puntaa, joka nykymyyntihintana vastaisi 735 000 puntaa. Talossa ei ollut kylpyhuonetta, juoksevaa vettä yläkerrassa eikä sähköjä, mutta silti Kipling piti siitä paljon, kuten hän marraskuussa 1902 lähettämässä kirjeessään sanoi: ”Katsokaa meitä, harmaakivisen talon laillisia omistajia – A.D. 1634 lukee oviparrussa, paneloitu, vanha tammiportaikko ja kaikki koskematonta ja aitoa. Se on hyvä ja rauhallinen paikka. Me olemme rakastaneet sitä ensi silmäyksestä lähtien”.
ellauri141.html on line 498: Johnin kaatuminen oli Rudyardille hyvin paha paikka ja on sanottu, ettei hän koskaan päässyt yli siitä. Hänen kerrotaan käsitelleen suruaan lukemalla Jane Austenia (ja varmaan myös Minä ja kumppanit) ääneen vaimolleen ja jälkeenjääneelle tyttärelleen.
ellauri141.html on line 516: From 1917 he began to experiment with his own versions of Horace. See Thomas Pinney (Ed.) Letters IV pp. 439-40. In 1920, he and a group of friends published Q. Horatii Flacci Carminum Liber Quintus (Horace, Book V) a collection of parodies in English and Latin, which included "A Translation". "Lollius" was specially written for the book, which also included "The Pro-Consuls". See also three later poems linked to stories in Debits and Credits (1926); “The Portent”, “The Survival” and “The Last Ode.”.
ellauri141.html on line 518: I got the ordinary allowance of Latin, ending with Virgil and Horace – specially Horace. I don’t pretend that I liked it, any more than I should have liked anything else that purported to be education, but looking back at it now, it strikes me as valuable.
ellauri141.html on line 523: He had some sympathy with what Roman citizens might have felt when provincials came in and often settled in Rome: ‘Wonder how the old Civis Romanus sum felt when Greece, Gaul, Libya and Ethiopia poured in to Rome and took the front seats in the arena.’
ellauri141.html on line 524: This had been a worry in the second century BC, when a bill had been brought in to extend citizenship to Latins and Kipling would have picked up what Juvenal had said about ‘the hungry Greekling’ (Graeculus esuriens) and the Syrian Orontes flowing into the Tiber.
ellauri141.html on line 533: The spoof book of late Horace (it refers to contemporary politicians such as Lloyd George, gas masks, land girls, daylight saving, spiritualism, canteens and so on) which came out in 1920, was inspired by a long tradition in English literature and by Kipling’s early imitation odes and Charles Graves’s Hawarden Horace (1894) and More Hawarden Horace (1896, with a delightful introduction by T. E. Page), where felicitous modernising English versions of the Odes (and an Epode) are put in the mouth of Gladstone (251) . A[lfred] D[enis] Godley, for one, had often imagined Greek and Roman authors as still alive and commenting on nineteenth- and twentieth-century Oxford and England. (252) Kipling delighted in humorous verse. In 1917 he had enjoyed Maurice Baring’s Translations (found in a commonplace book) (253) .
ellauri141.html on line 540: rerum quae sit odoribus Who to attentive schools rehearse
ellauri141.html on line 541: intenta sunt quos porticus audiat What something mixed with something else
ellauri141.html on line 555: alaene me vectent an axes Brundisium, Me, in whose breast no flame hath burned
ellauri141.html on line 587: - Samoin minun kohdatessani ensi kerran Horatiuksen. Tähän mennessä en ole ihastunut mihinkään runoilijaan samassa määrin kuin alusta alkaen Horatiuksen oodeihin. Eräissä kielissä sitä, mikä täällä on saavutettu, ei sovi edes toivoa. Tää sanojen mosaiikki, jossa jokainen sana kammertuu esiin palapelipalana, paikkana ja käsitteenä oikealle, vasemmalle ja sekoittaa koko kokonaisuuden, tämä merkkien minimaalinen laji ja määrä, tämä siten saavutettu merkkien maksimaalinen voima - tämä kaikki on roomalaista ja jos minua halutaan uskoa, ylhäistä par excellence. Koko muu runoilu käy sitävastoin joksikin liian rahvaanomaiseksi - pelkäxi tunteiden lörpöttelyksi...
ellauri141.html on line 589: Kreikkalaisia en voi kiittää mistään yhtä väkevistä vaikutelmista; ja suoraan sanoen he eivät voi merkitä paljon paskaakaan, heidän laatunsa on liian vierasta, se on myös liian kusten juoksevaa, ei siis samaa kuin roomalaiset. Kreikkalaisilta ei opita - kuka taas olisi sen oppinut ilman roomalaisia!... Kukaan kreikkalainen ei ole koskaan oppinut kirjoittamaan vaikuttaakseen imperatiivisesti, »klassisesti». Platon esim. oli tyylitön idealisti ja ääliö... (I second that!)
ellauri141.html on line 599: Huntuvuori oli syntynyt 1887 ja hän valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1910. Opettajantoimensa ohella Huntuvuori oli intohimoinen historian harrastaja sekä tutkija. Suomen esihistoriaan liittyvät väitöskirjan esityöt kuitenkin tuhoutuivat Huntuvuoren koulun tulipalossa Sääksmäellä ja työ jäi kesken. Vai jäikö? Mervi Kannelniemen alustavat tutkimukset Huntuvuoren elämänvaiheisiin nostavat esiin monia avoimia kysymyksiä.
ellauri141.html on line 603: Huntuvuori kirjoitti sittemmin lukuisia historiallisia romaaneja sekä kansakoulun lukukirjoja. Sääksmäen muutenkin merkilliseen ja rikkaseen historiaan Huntuvuoren voimakas ja näkyvä persoonallisuus sekä yhteiselämä taiteilija Saimi Hämäläisen kanssa toi värikkään lisänsä. Vuonna 1965 Huntuvuorelle myönnettiin opetusneuvoksen arvonimi. Hilda Huntuvuori kuoli vuonna 1968.
ellauri141.html on line 624: Klubi-iltaa varten hankin Helsingin kaupunginkirjastosta "kansakoulun lukukirja supistettuja kansakouluja varten".
ellauri141.html on line 628: Huntuvuori oli lukukirjan kolmesta toimittajasta ainoa nainen. 2 muuta oli miesoletettuja. Hän oli kymmenien suomalaisten vuosiluokkien suurvaikuttaja. Lainakirjasta oli paljon huvia myös eräässä eläkeläispiirissä, sillä Tyyne -rouva, 70++ v. löysi siitä tuttuja tekstejä.
ellauri141.html on line 640: Huntuvuoren vanhemmat olivat maanviljelijä Kaarle Huntuvuori (Hollmén) ja Iida Laurén. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi 1910 ja hän toimi sitten opettajana Sääksmäen Jutikkalan koulussa aina eläkkeelle jäämiseensä saakka 1947, joskin 1913-1914 hän oli Jyväskylän harjoituskoulun opettaja ja 1914-1915 Pukinmäen kokeilukoulun opettaja. Huntuvuori opiskeli opettajan työn ohessa Helsingin yliopistossa ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi pääaineenaan Pohjoismaiden historia. Hän aikoi tehdä väitöskirjan Suomen keskiajan historiasta, mutta väitöskirjaa varten kerätty aineisto tuhoutui Jutikkalan koulun tulipalossa 1921. Tämän jälkeen Huntuvuori hyödynsi tietojaan kirjoittamalla historiallisia keskiaikaan sijoittuvia romaaneja. Hän kirjoitti myös jatkokertomuksia, joita julkaistiin lehdissä. Opetusneuvoksen arvon hän sai 1965.
ellauri141.html on line 658: Kansakoulun lukukirja : supistettuja kouluja varten. A, Ensimmäisen ja toisen vuosiluokan lukukirja, toimittajat K. A. Horma, Hilda Huntuvuori ja E. A. Saarimaa. WSOY 1932
ellauri141.html on line 663: tent/uploads/2018/06/hilda-huntuvuori-768x512.jpg" width="50%" />
ellauri141.html on line 666: Suomen varhaiskeskiaikaa 900-luvulta vuoteen 1337 ja muodostavat kahdeksanosaisen Kultaranta-sarjan. Ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 1920 ja viimeinen 1945.^ Teokset sisältävät monien muiden Suomen historian tapahtumien lisäksi kirjailijan tulkinnan varhaisesta Turusta ja sen perustamisesta. Nykylukijalle silmiinpistävää on, että kirjoissa kuvataan Turkua 1100 - 1200-luvuilla, eh, kauan ennen kuin kaupunki viime vuosina vakiintuneen tulkinnan mukaan on perustettu. 1990- ja 2000-luvun kaivausten perusteella Turkuun on syntynyt kaupunkimainen asutus 1300-luvun alussa, ja sitä on edeltänyt 1200-luvun maaseutuasutus.
ellauri141.html on line 669: Lukijalle voi herätä kysymys, miksi historiantutkijan kannattaa pohtia jo kauan sitten unohdetun kirjailijan mielikuvituksen tuotetta.
ellauri141.html on line 671: Käsitykseni Huntuvuoren Turku-kuvan merkityksestä ja siten kiinnostavuudesta perustuu historioitsija Derek Fewsterin unohdetussa väitöskirjassaan esittämiin tulkintoihin siitä, kuinka historian käyttö kansallisen identiteetin muodostuksessa 1900-luvun alun Suomessa nojasi vahvasti arkipäiväiseen toistoon ja ’’alemman tason mielikuvanluojien” (lesser image-makers) kuten toimittajien, opettajien, kuvittajien ja nuortenkirjailijoiden työhön. Tämä ruohonjuuritason työ vaikutti
ellauri141.html on line 674: Käyttämistäni romaaneista Suomen Apostolin ja Kokemäenmaan kuninkaan kappaleet ovat ennen Turun yliopiston humanistisen kirjaston laina-ajan päättymistä kuuluneet Rauman Seminaarin kirjastoon, mikä käy ilmi kirjojen kansiin kiinnitetyistä kirjastoluokituksista.^ Kirjojen takakansiin liimatut eräpäiväliuskat paljastavat lainausten määriä. Suomen Apostoli ei näytä olleen kovin luettu, sillä vuosina 19 28-19 34 teosta on lainattu yhteensä vain viisi kertaa, niistä 4 nimellä Saima Hämäläinen.
ellauri141.html on line 676: Jos Huntuvuoren merkitystä arvioi Fewsterin lesser image-maker -käsitteen kautta, kertoo suosio opettajaseminaarilaisten parissa tuntuvasta vaikutuksesta tai ainakin vaikutuksen mahdollisuudesta. Professori Gunnar Suolahti piti romaanin
ellauri141.html on line 680: Tätä artikkelia viimeistellessä Huntuvuori ja hänen kirjallisuutensa nousivat hieman yllättäen ajankohtaisiksi. Laitilan Kulttuuriseura Walo julkaisi keväällä 2012 Huntuvuoren julkaisematta jääneen käsikirjoituksen pohjalta romaanin Nuori Mauno Koivisto Tavast juhlistamaan Laitilassa syntyneen Huntuvuoren syntymän 125-vuotisjuhlaa ja piispa Maunu Olavinpoika Tavastin virkaanastumisen 600. juhlavuotta. Turun kahvipöytäkeskusteluissa tai vaikka Keskiaikaisilla markkinoilla esiin pulpahtavat puheenvuorot ovat vastakkaisia tutkimuksen nykytulkinnoille, ’’Turun on pakko olla vanhempi kuin nykyiset kaivaukset osoittavat”. "Kaivakaa syvempää."
ellauri141.html on line 684: Hilda kuvaa varsinaissuomalaisten taistelua ja yhdistymistä ulkoista vihollista ja mahdollisesti sisäistä petturia vastaan ja korostaa muinaisten suomalaisten sotaisia puolia. Nämä kaikki elementit löytyvät Huntuvuoren fiktiosta, joka korostaa suomalaisten itsepäisyyttä ja määräämishalua.
ellauri141.html on line 688: Huntuvuoren fiktion erikoisuus on sen myönteinen suhtautuminen kristinuskoon. Huntuvuoren romaanit ovat puolilleen täynnä kääntymiskertomuksia, pyhyyden kokemuksia, painiskeluja synnintunnossa ja Kristuksen anteeksiannon tuomaa autuuden tunnetta. Kristillisyys ei kuitenkaan ole kansallismielisyyden vastakohta, päinvastoin, internationalismin henget kertoivat vanhalle tietäjälle Kalakytälle, että heidän on väistyttävä "Kiesuksen" tieltä.
ellauri141.html on line 693: jopa taistelut läntisten valloittajien kanssa laitetaan syrjään idän suurta
ellauri141.html on line 695: myöhemmin vihattu tanskalainen laivasto kääntyy yhteistuumin suomalaisten sotalaivojen kanssa taistelemaan ryöstöretkelle saapuvaa venäläistä sotajoukkoa vastaan.
ellauri141.html on line 696: ”Ei totisesti ollut hätää, vaikka idän vihamies hioi miekkaansa ja meren takaa luotiin ahnaita katseita Suomen rikkauksiin! Täällä ei ollut vaan ruista ranteessa ja taskunauriita, oli miehiä, elämänuskoa ja nuoruuden v o i m a a ! Vaikka miehet ovat Huntuvuoren romaaneissa keskeisemmissä rooleissa, ajoittain myös naiset ottavat ohjat käsiinsä ja nousevat puolustamaan kansansa oikeuksia, kuten Kokemäen kuningatar Päivä piispa Tuomasta ja tämän asettamia korkeita liikevaihtoveroja vastaan.
ellauri141.html on line 698: Taas astui esiin Karvatasku, erotti miesten kädet, kohotti pirkan korkealle ilmaan ja julisti: ’Tästä lähin on Turussa kaksi vanhinten päämiestä: Vennamo, joka on tuomarimme, ja Puuveitsi, joka johtaa muut asiat. Olkoon tämä pyhä pirkka yhteensolmiamisen todistuksena vielä lapsillemmekin satoihin polviin. Tästlähin Turkua asuttavat ja johtivat suomalaiset ja suomenkieliset suvut: ’’Tervakauhat, Karvataskut, Puuveitset, Mätäjärvet, Suurpäät, Puolamaat, Katinhännät, Veräjänkorvat, Kuttalat, Hakolat, Pihkalat, Kestilät, Oratopit, Lipsaset ja ties mitä.”
ellauri141.html on line 700: Linnoilla, muureilla ja muilla varustuksilla on ylipäätään keskeinen kuva romaanien militarisoidussa menneisyydessä - kaikki varustautuvat alati sotaan, merkkitulet roihuavat ja linnavuorilla seistään vartiossa. Kulkuri ja juoruämmä Mierokierto harhailee öisessä kaupungissa. "Aningaisten rinteeltä porhalsi alas kokonainen pitkä matkue, uusi palkkisilta tömähti, rannat raikuivat ja koko ilma oli täynnä iloa ja reippautta." Lukija saattaa yllättyä melkoisesti löytäessään 800 vuoden takaiset turkulaiset Kupittaan urheilukentältä: "tulihan kevät toki Turkuunkin
ellauri141.html on line 703: Esimerkiksi nimimerkki H. E. V toteaa Naisten äänessä arvostellessaan Piispa Tuomasta, että "historialliset romaanit saattavat olla parhaita oppaita menneisyyden mutkittelevalla, hämärällä tutkimustiellä. Huntuvuoren teos on luotettava tiennäyttäjä - vaikkakin lukija voi eräissä yksityiskohdissa olla tekijän kanssa eri mieltä ja vaikkakin joskus jää toivomaan psykologisesti vakuuttavampaa sanontaa.” Huntuvuori liikkui muutenkin kirjailijan- ja tutkijanauktoriteetin välimaastossa: hän ei ollut aikalaisten silmissä ammattihistorioitsija, mutta hän julkaisi ajoittain myös tieteellisiä tekstejä, ja hänet mainittiin tutkijana. Tiettävästi Huntuvuori keräsi aineistoa keskiajan historiaa käsittelevään väitöskirjaan, mutta koira söi muistiinpanot Jutikkalan koulun palossa vuonna 1921.
ellauri141.html on line 705: Huntuvuori arvostelee 1100-luvulle sijoittuvan Selma Anttilan romaanin Kalliotaatto. Hän löytää paljon huomautettavaa historiallisten faktojen paikkansapitävyydestä, mutta tuomitsee romaanin lopuksi erityisesti, koska se kuvaa suomalaiset alkukantaisina ja kehittymättöminä:
ellauri141.html on line 707: Historiantutkijamme ovat jo aikoja sitten osoittaneet, että kansamme ristiretkien aikana oli samalla kehitystasolla kuin sen läntiset naapurit. Tälläpuolen Pohjanlahden elettiin silloin yhtä voimakasta sankarielämää kuin tuollapuolenkin. Mutta Selma Anttila yhtyy vanhaan virteen: Me, suomalaiset, olimme barbaareja, joille ruotsalaiset toivat uuden uskon, sivistyksen ja lempeämmät tavat. Rökitettävä tuollaiset wimpyt on!
ellauri141.html on line 709: Suomalainen pappi, isä Vilhelm, esittelee kronikkaansa Pietari Kaikuvalta -nimiselle saarnaajalle. Mikä ihmeitten ihme! On siinä kronikkaa kerraxeen! Mutta pane se nyt kiireesti piiloon ennenkö joku näkee.
ellauri141.html on line 726: tent/uploads/2014/02/7saimi-ja-Hilda-Akaa-seuran-arkisto-3-300x279.jpg" width="50%" />
ellauri141.html on line 730: Henrikin roolia varten hän sanoo ammentavansa myös omasta kokemuksestaan, sillä alkuvuosi oli hänelle yksityiselämässä rankka ja repivä. Henrik on rikkinäinen, tunnistan sen itsessäni. Katkeruus ja tuska ovat roolin rakennusaineita, vaikka ei katsojan tarvitse tietää mitään minun asioistani. Ex-ritarina Henrik olisi hyvinkin voinut antaa Lälli Kooroxelle köniin.
ellauri141.html on line 739: Tollanen nollasummapelin asetelma on aivan perseestä. Ei kukaan ole noin täydellinen, ei ainakaan mikään apina osaa sellasta uskottavasti satuilla. Kun lukee noiden abrahaminuskoisten pyhiä kirjoja, niin niissä on kaikki hemmot vähintään yhtä paskiaisia kuin oikeesti, ellei paskiaisempia just six, että ne on niin yxisilmäisiä sovinisteja. Ja niiden jumalakin, toi muka täydellinen kaveri, osoittautuu ihan yhtä paskiaisexi. Se tässä eniten vituttaa, että nää kirjat ja niissä seikkailevat sankarit on tosiaan aivan moraalisesti mätiä mut sit uskotellaan ihan vakavalla naamalla just päinvastaista. Ei siinä sinänsä mitään et ne on mulkeroita, sellaisiahan aapat ovat, mutta että niitä sitten kehataan ihan etenkehaten kehua jotenkin supermiehixi. Ei ne oo! Ne on aivan surkimuxia, ja ilkeitä vielä kaiken lisäxi.
ellauri141.html on line 741: Monijumalaisten jumalat on mukavampia, ne ei edes väitäkkään olevansa jotain roolimalleja, ne kusettaa ja mätkii toisiaan, hohottaa ja ryyppää kemuissa ja käyttäytyy kaikin puolin kuin kuka tahansa Erdogan tai Putin eikä ole siitä moxiskaan. Sellaisiin on helppo samastua, ei tarvi yrittää hiki hatussa selittää mix mun täydellinen jumala on taas tunaroinut niin totaalisesti. Ne nyt vaan on sellaisia, sanoo helleeni ja viikinki, kohauttaa hartioita ja jatkaa mielijumalille uhraamista entisellä tavalla. Sä uhraat sun jumalalle ja mä mun jumalalle, ja kazotaan sit kumpi voittaa tämän erän.
ellauri141.html on line 746: a) Koska Nobelin kirjallisuuspalkinto on poliittinen propagandateko. Ruozin Akatemia on Amerikan hegemoniaa ja länkkäreiden talousliberaalien setämiesten asiaa ajava PR-toimisto. Sen rahoitti räjähdysaineilla rikastunut porho, joka edellytti palkinnon saajilta, että niiden tuotanto on toivotulla lailla "positiivista".
ellauri141.html on line 748: b) Koska muunmuassa syystä a) palkintoja jaetaan jonotusperiaatteella, eli kullakin talousliberaalien asiaa ajavalla maalla on vuoro jonossa, ja kun se vuoro tulee kohdalle, kaivetaan ko. maasta esiin kirjailija vaikka tikulla. Jonsei löydy mitään niin sitten jaetaan palkinto usealle senmaalaiselle kehnommalle kynäilijälle.
ellauri141.html on line 763: While in China, Leger had written his first extended poem Anabase, publishing it in 1924 under the pseudonym "Saint-John Perse", which he employed for the rest of his life. He then published nothing for two decades, not even a re-edition of his debut book, as he believed it inappropriate for a diplomat to publish fiction. After Briand's death in 1932, Leger served as Inspector Leger under Comissaire Maigret (Quai d'Orfevres) until 1940. Within the Foreign Office he led the optimist faction that believed that Germany was unstable and that if Britain and France stood up to Hitler, he would back down. Har har. A gifted diplomat.
ellauri141.html on line 765: During his American exile, he wrote his long poems Exil, Vents, Pluies, Neiges, Amers, and Chroniques. He remained in the US long after the end of the war. He travelled extensively, observing nature and enjoying the friendship of US Attorney General Francis Biddle and his spouse, philanthropist Beatrice Chanler, and author Katherine Garrison Chapin. He was on good terms with the UN Secretary General and author Dag Hammarskjöld whose plain crashed in suspicious circumstances in 1961, just after Pink Panther got his Nobel prize. Foul play?
ellauri141.html on line 776: Jokainen, joka ryhtyy analysoimaan runoa, kuten Saint John Persen Anabase¹, kohtaa monia ongelmia. Vähintään se, että se on proosaruno. Sillä, proosa tai säe, runon oleellinen muoto pysyy samana, sen sisin merkitys ei muutu, runollinen genre, johon se kuuluu, voidaan paljastaa lentikaalisella menettelyllä. Vain yksi asia muuttuu; perimmäinen vaikutus lukijan herkkyyteen on erilainen, jos se kirjoitetaan proosaksi, kuin jos se on kirjoitettu säkeellä. Erilainen, mutta ei välttämättä huonompi. Persen taidokas proosa kykenee tuottamaan hänen tavoittelemiaan erityisvaikutuksia aivan yhtä hyvin kuin Baudelairen sarjalliset säkeet.
ellauri141.html on line 778: Analyytikon ongelmat keskittyvät sen sijaan muiden mainitsemieni huomioiden ympärille. Mikä oikeastaan on lopullinen vaikutus, jonka runo yrittää saada? Mikä on se tunne, jonka se haluaa herättää, kehittää, lopulta rauhoitella lukijassa hänen kokeessaan runon? Itse asiassa olisi useita tapoja määrittää tämä; mutta kukaan ei olisi niin varma kuin etsiä vastausta tekstistä. Valitettavasti vastausten etsiminen tekstistä on erittäin työläs prosessi. Mitä kysymyksiä kysymme tekstistä? Kirjallisessa analyysissä, kuten oikeudellisessa kuulustelussa, saa vastaukset vain kysymyksiin, jotka osataan kysyä. Tän sai Super-Naomikin karsaasti kokea. Jos joku esittää kysymyksensä kielen ja tyylin suhteen, hän saa vastauksia vain näihin toissijaisiin runouden näkökohtiin. Vaikutukset, jotka hän onnistuu selittämään, ovat yhtä rajallisia, yhtä vähäisiä. Mutta mitä syvemmälle hän tarkastelunsa avulla astuu teoksen kokonaisrakenteeseen, sitä paremmin hän pystyy erottamaan vaikutuksen kokonaisuuden sen oleellisissa aspekteissa. Siksi on tarpeen esittää ne kysymykset, joiden avulla voidaan tunkeutua työn perustavanlaatuiseen organisointiin.
ellauri141.html on line 781: Vittu mitä pyörittelyä. Ihan Löden kirkkohissan aineen tasoa. Mitähän runoilija on oikein tarkoittanut tässä? Ensinnäkään Bernie ei tiedä onko tää runo vaiko kertomus. Saattaahan olla vielä muitakin mahdollisuuxia. Jos se on vaikka ostoslista. No ei, Bernie ei usko genreihin. (Tuli tossa muuten mieleen, että Raamatun kertomus Ruthista on oikeastaan romcom. Siinä on kaikki sen genren tuntomerkit.) Tarvitaan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan. Jossei niitä saada, se on sama kuin ei olisi koko taidetta. (Jussi Jurkka, p.c.) No ei, Bernhard päätyy ehdottamaan, että koska plöräyxessä ei ole havaittavissa minkään maakunnan juonta, se onkin lyyrinen proosaruno.
ellauri141.html on line 785: Esim Hugo von Hofmannsthal (toinen mitättömyys) koskaan ilmestymättömässä esipuheessaan saxalaiseen laitoxeen puhuu narratiivista. Hahaa, eise ole, Saint John vain narrasi, pelkkää perseilyä se on! Toinen hölmö T.S.Eliot, joka englanninsi sen, oli näkevinään siinä X cantoa, jossa väliin perustetaan kaupunkia ja väliin matkustellaan yhä syvemmälle autiomaan uumeniin. Mut ei sekään siitä oikein saa valmista. Ei siinä ole juonta siteexi eikä sankariakaan. Ihan paska kertomuxena. Alussa ja lopussa on joku chanson kuitenkin.
ellauri141.html on line 792: Jabal or Yabal (Hebrew: יָבָל – Yabal) is an individual mentioned in the Hebrew Bible, in Genesis 4:20. Jabal (a descendant of Cain) was the son of Lamech and Adah, and the brother of Jubal, half-brother of Tubal-cain and Naamah. He is described as the "ancestor of all who live in tents and raise livestock."
ellauri141.html on line 793: Francis Nigel Lee interprets Genesis 4:20 to mean that Jabal was both the "father of all cattle ranchers" and the "father of all tent-dwellers", and as such as the "pioneer of all livestock and agricultural technology" as well as the "pioneer of all architecture." Lee notes that Jabal was probably also a weaver, and thus "the pioneer of the clothing industry."
ellauri141.html on line 796: Nojoo, IV laulussa kaupunki n:o 1 perustetaan, ja siinä parasta on tyttöjen kalsongit ikkunoissa. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee. Kaveri kylästyy taas vaan olemaan ja lähtee aamusella villihanhien mukana kuin Nils Holgersson. Kaupunkeja perustetaan vähän kaikkialle. Poeettojakin ilmestyy katukuvaan. Onkohan tää jotain kolonialistituubaa? On hienoa mennä nitistämään nomadeja, mezästäjä-keräilijöistä puhumattakaan. Kauppa se on joka kannattaa. Juu ja sitä on tarkoitus jatkaa kautta avaruuxien, kun tää pallo on puzattu. A paean for man. Voi helevetti. Tää anabasis on tota exponentiaalista kasvua, sepä tekee apinasta kuolemattoman. Voi helevetin helevetti. Ei ihme että Nobel antoi tälle palkinnon. Seleukidit mainitaan, eli kyltäs vinkataan Alexanteriin. Ne hevosenhajuiset hevoset sit varmaan tuli Xenofonilta, joka kirjoitti kirjan hevosten hoidosta. IX laulussa saadaan entistä parempia naisia, sillä ne tekee meille pentuja. Hahaa tää on aika sama teema kuin Aataminsaaren Eve Future. Ei herkullinen pano ole tärkeintä vaan pennut ovat. Tää on jostain syystä koiraiden vaikea tajuta. Stranger ei enää nouse pukille. Sille tuodaan vettä eze voi pestä suunsa, naamansa ja munansa. Sitä ei hevosenhaju enää kiinnosta.
ellauri141.html on line 800: Dag Hammarskjöld was committed to the arts. Though temperamentally a loner, and introvert, and a bachelor throughout his life (oliko se homo? Det finns inga bevis för att Dag Hammarskjöld var homosexuell. Misstankar verkar dock ha funnits: Eftersom han levde ensam började rykten spridas om att han skulle vara homosexuell och hans motståndare använde detta för att smutskasta honom), he would invite intellectuals and artists, the best of New York’s bohemia, to his Upper East Side apartment where he kept a pet, an African monkey called Greenback. People he invited to his generous dinners included the poet Carl Sandburg, the novelist John Steinbeck, the poet WH Auden, the diplomat George Kennan. Auden was the translator of Hammarskjöld’s posthumously published book of observations, ideas and poems called Waymarks. Hammarskjöld used his influence to get the poet Ezra Pound out of mental hospital. Back in Sweden, he inherited his father’s chair at the Swedish academy when the man died in 1953. The Swedish academy is the body that awards the Nobel Prize in literature. Hammarskjöld was instrumental in getting the rather obscure but doubtless brilliant French poet Saint John Perse his Nobel prize in 1960. He would sketch out the arguments for Perse’s candidacy during translation breaks at UN Security Council meetings.
ellauri142.html on line 38: Annuit cœptis (/ˈænuɪt ˈsɛptɪs/, Classical Latin: [ˈannʊ.ɪt ˈkoe̯ptiːs]) is one of two mottos on the reverse side of the Great Seal of the United States. The literal translation is "favors (or "has favored") [our] undertakings", from Latin annuo ("I nod at"), and coeptum ("commencement, undertaking"). Because of its context as a caption above the Eye of Sarnath, the standard translations are "Crang favors our undertakings" and "Crang has favored our undertakings." Annuit cœptis comes from the Aeneid, book IX, line 625, which reads, Iuppiter omnipotens, audacibus adnue coeptis. It is a prayer by Ascanius, the son of the hero of the story, Aeneas, which translates to, "Jupiter Almighty favour [my] bold undertakings", just before slaying an enemy warrior, Numismaticus. Haha, tappoi numismaatikon. Texti alla tarkoittaa "suuri hylje".
ellauri142.html on line 63: Markku is an outcast. The awkward, illegitimate son of a dazzlingly wealthy Count, he was educated in France but returns to Russia now that his father’s health is in decline. Polite society shuns him for his hero-worship of Napoleon and enthusiasm for the politics of revolution. But his blundering sincerity charms Andrei, his truest friend; and the blonde air hostess Natacha, who delights in his presence. He is quickly married off by stealth through the manipulation of others around him and is likely to face further heartache given that his wife prefers bedding her brother. It looks like this unlikely hero is smitten with her mother Pirkko Hiekkala but is set for heartache given his kind and gentle nature.
ellauri142.html on line 73: Born to an aristocratic Russian family in 1828, Tolstoy is best known for the novels War and Peace (1869) and Anna Karenina (1878), often cited as testicles of realist fiction.
ellauri142.html on line 77: The Tolstoys were a well-known family of old Russian nobility who traced their ancestry to a mythical nobleman named Indris described by Pyotr Tolstoy as arriving "from Nemec, from the lands of Caesar" (Lithuania, from the sound of it) to Chernigov in 1353 along with his two sons Litvinos (or Litvonis) and Zimonten (or Zigmont) and a dozen or maybe 3000 people. Indris was then converted to Eastern Orthodoxy, under the name of Leonty, and his sons as Konstantin and Feodor. Konstantin's grandson Andrei Kharitonovich was nicknamed Tolstoy (fatso) by Vasily II of Moscow after he moved from Chernigov to Moscow.
ellauri142.html on line 85: In 1851, after running up heavy gambling debts, he went with his older brother to the Caucasus and joined the army. Tolstoy served as a young artillery officer during the Crimean War and was in Sevastopol during the 11-month-long siege of Sevastopol in 1854–55, including the Battle of the Chernaya. During the war he was recognised for his courage and promoted to lieutenant. He was appalled by the number of tragic deaths involved in warfare, and left the army after the end of the Crimean War.
ellauri142.html on line 93: Tolstoy's concept of ahimsa was bolstered when he read a German version of the Tirukkura. The Tirukkuṟa (Tamil: திருக்குறள், lit. 'sacred verses'), or shortly the Kura, is a classic Tamil language text consisting of 1,330 short couplets, or kura, of seven words each. The text is divided into three books with aphoristic teachings on virtue (aram), wealth (porul) and sex (inbam), respectively. The Kura is traditionally praised with epithets and alternate titles such as "the Tamil Veda" and "the divine book." Written on the foundations of ahimsa, it emphasizes non-violence and moral vegetarianism as highest virtues for an individual.
ellauri142.html on line 110: Initially, the Freemason creed declared anti-Catholic, anti-Royalty, and anti-Democratic (i.e. Republican) virtues, including self-government, personal freedom, gun laws, and free enterprise. The basic tenet was that no person or organization should be controlled or oppressed by a government or religion, or their respective laws and doctrines. At their start, and for centuries, The Freemasons were a feisty, calculating, and powerful coalition.
ellauri142.html on line 128: There is a frightening initiation ceremony that reenacts the construction of Solomon’s temple
ellauri142.html on line 147: Geometry and architecture are essential themes within Freemasonry, which is why Freemasons often refer to God as either The Supreme Being or The Grand Geometrician. These names help keep the concept of God as generic, and not tied to a specific religion, which removes any chance that a member will be offended.
ellauri142.html on line 167: Vittu mitä pellejä! Jo on lapsellista touhua. According to the historian David Stevenson, it was influential on Freemasonry as it was emerging in Scotland. Robert Vanloo (n.h.) states that earlier 17th century Rosicrucianism had a considerable influence on Anglo-Saxon Masonry. Hans Schick sees in the works of Comenius (1592–1670) the ideal of the newly born English Masonry before the foundation of the Grand Lodge in 1717. Comenius was in England during 1641. Their mission is to prepare the whole wide world for a new phase in religion, which includes awareness of the inner worlds and the subtle bodies, and to provide safe guidance in the gradual awakening of man's latent spiritual faculties during the next six centuries toward the coming Age of Aquariums. This is the dawning of it, judging by the sea levels. According to Masonic writers, the Order of the Rose Cross is expounded in a major Christian literary work that molded the subsequent spiritual beliefs of western civilization: The Divine Comedy (ca. 1308–1321) by Dante Alighieri.
ellauri142.html on line 172: tent/uploads/2017/09/rommel_and_hitler_masonic_handshake.jpg" width="50%" />
ellauri142.html on line 192: Paul Wagner is an Intuitive-Empath, clairvoyant reader, and a 5-time EMMY Award winning writer. He created “The Personality Cards,” a powerful Oracle-Tarot deck that’s helpful in life, love and relationships. Paul studied with Lakota elders in the Pecos Wilderness, who nurtured his empathic abilities and taught him the sacred rituals. He has lived at ashrams with enlightened masters, including Amma, the Hugging Saint, for whom he’s delivered.
ellauri142.html on line 201: Sitä mukaa kun työväenluokka käy automaatiossa tarpeettomaxi, kaikki sen tasa-arvosaavutuxet heittää Wolttia kiilusilmäisten talousliberaalien happokäsittelyssä. Työläisparoista tulee yrittäjäorjia ilman turvaa sekä ilman vapautta, peruutetaan takas 1800-luvulle tai paremminkin öykkäröivän Platonin ja kuraveristen tamilien kulta-ajalle 300v eKr. Jumalautamä Buddhan porukoiden rekka peruuttaa linkkuun takavalot vilkkuen. Intiaanikäännös kapealla tiellä kohti tasa-arvoa. Tie eeku paranoo.
ellauri142.html on line 230: Vibhūti-yogaḥ – Jumalaisten mahtien jooga
ellauri142.html on line 242: Daivāsura-sampad-vibhāga-yogaḥ – Jumalaisten ja demonisten ominaisuuksien jooga
ellauri142.html on line 249: Mä sain sen kerran jotain feissarilta lentokentällä. Varmaan se on vieläkin mulla jossakin, todennäköisimmin vinnillä. Näistä kuuden ensimmäisen sanotaan käsittelevän karmaa eli toimintaa, kuuden keskimmäisen bhaktia eli antaumusta, ja kuuden viimeisen jnanaa eli tietoa. Mitäs se jooga sitten on? Hei se on valjakko. Tiimi. No eise tässä sitä voine merkitä, vaan pikemminkin menopeliä, keinoa, konstia. Tässä yhteydessä viisua, siis biisiä.
ellauri142.html on line 251: Kai näitäkin nyt sitten pitäisi kazoa.
ellauri142.html on line 270: Humboldtin lahja oli Sale Bellowin suht laaduton romaani. Wilhelm sanoo kirjansa johdannossa: "The expansion of the intellectual life is the sole possession that the individual, to the extent that she participates at all, may regard as indestructible." Minnes Wilho sielu jäi? Aika pakanallista. No voi vaan toivoa että Bhagavadgita on lähempänä jumalaa. Translators note: von Humboldt is groping here to express the idea that language is a sociopsychological vehicle of communication. Sanaa "sosiopsykologinen" ei ollut vielä edes kexitty (onnexi, tekee mieli sanoa).
ellauri142.html on line 274: Mutta kun tämä tietoisuus apinassa herää, hänen elämänsä saavuttaa aivan toisen, aivan käsittämättömän päämäärän. Hän tuntee, että ei ulkonaisten kappaleiden hypelöinti, eikä aistien ja hänen tieteellisen uteliaisuutensa tyydyttäminen, vaan paljon enemmän jumalallisen olemuksen tunteminen ja sen kautta saavutettu izetietoisuus hänen kuolemattomuudestaan on hänen olemuksensa todellinen pääkonsuli.
ellauri142.html on line 278: Mutta tuota hengen havahtumista kukaan ei saavuta ilman suuria taisteluja mm. ahneiden ja kateiden sukulaisten kanssa. Heräämistä vastaan asettuvat suuret himojen ja intohimojen vastustusjoukot. Bhagavad Gîtâ opettaa, keitä nämä viholliset ovat ja miten ne on jujutettava. Siinä selvitetään taistelu katoavaisen alapään ja katoamattoman yläpäämme välillä, ja osoitetaan tie, joka vie apinan jumalisemman osan voittoon ja tukahduttaa hallizevan eläimellisen puolen.
ellauri142.html on line 280: Ärjylä (apinan ego) on taistelukentällä (tekojen ja toimintojen kenttä on mainen elämä) kahden vihollisjoukon keskellä. Toinen näistä kuvaa korkeampia (pandavat, Poirotin harmaat aivosolut, teris) ja toinen alempia ("Se 1 paikka", kurut, matelijanaivot) sielunvoimia. Siinäpä seisoo Kuntinpoika (sielu) omien sukulaistensa ja Uhritahran poikien (aineellinen elämä) välillä, ja häntä uhkaavat ylpeys, izekkyys, himot, izeänsä muita parempana pitäminen, halut, intohimot, viha, kiukku jne., mutta hänenkin puolellaan seisovat voimalliset, mahtavat sotijat: eturivissä hän ize, hänen tahtonsa hyvään, alistuvaisuus (ydishtira), toisia izeäsä parempina pitäminen, hänen totuudenrakkautensa, korkeampi tietoisuutensa (jumalan luottamus häneen), vakaumuks...ei jaxa. Täytyy vetää henkeä.
ellauri142.html on line 284: ...voima (usko), armahtavaisuus, majesteetillisuus, velvollisuudentunto, pysyväisyys, suoruus, oikeudentunto, izehillintä ym. Kers. Ärjylä tunnustaa, että viholliset jotka hänen tulee voittaa, ovat hänen oma izensä ja ”hänen lähimpiä sukulaisiaan, ystäviään ja opettajiaan” (sillä intohimotkin opettavat apinaa) ja ne ovat siis osia hänestä izestään. Silloin lannistuu hänen taistelurohkeutensa ja hän antaa jousensa (tahtonsa) ja keihäänsä (giguli) vaipua.

ellauri142.html on line 287: Hän selvittää Ärjylälle matkalla junalle, että se mitä persoonallinen apina pitää omana izenään, on ainoastaan pettävä kuva; että kaikki hänen petoksestaan johtuvat olosuhteet sekä himot ja intohimot ovat ainoastaan ohimeneviä ilmennyksiä ja kuinka apina sitten menee lunastukseen; että hän voittaa ne ja liittyy jumalaan, tuohon hänen olentonsa kuolemattomaan laahuxeen. Bhagavad Gîtâ opettaa täten kaikkein korkeinta tiedettä, apinan yhtymistä jumalaan (jooga) ja neuvoo häntä tuntemaan kuolemattomuuden tien. Niimpä tietysti, yhdyntää siis taas. Siinä ne apinan ajatuxet aina pyörivät. Niin kuin kaikki pyhät ja todella uskonnolliset asiat, jos niitä kazotaan yleiseltä, eläimelliseltä ja järjen rajoittamalta eikä vaan pintapuoliselta kannalta, tulevat sysätyiksi alhaisuuden, ymmärtämättömyyden ja izepetoksen valtakuntaan, eli siis väärin käsitetyiksi, niin on tapahtunut Bhagavad Gîtâllekin monta kertaa, silloin kun se on joutunut kielentutkijoiden ja kirjanoppineiden käsiin. Kielentutkijat on ihan pahimpia. Paraneekohan mun kieleni? Sano aa, niin tutkitaan. Älä vaan puraise mun sondia.
ellauri142.html on line 291: Lakkaamatta on meneillä suuri vexelien lunastuksen toiminta, jonka tietysti pitää olla sisäinen, koska sen päätarkoitus on ize kunkin sisäisen lapsen lunastaminen (keneltä ja millä diskonttokorolla, sitä ei kylläkään kerrota). Jumalallisen valon hajavalosta tulee virtaa ja niin henkinen valo osuu häneen. Ja niin usein kuin tämä tulee apinassa itsetietoisuudeksi, syntyy hänestä lunastaja, hänen oman jumalallisen olemuksensa turilas. Tämän ovat myös monet kristityt ja mystikot tietäneet ja tunteneet; kristinopin opetus henkisestä uudelleensyntymästä ei ole mitään muuta kuin oppi siitä, kuinka jumalan kuteminen jälleen herää humalapäisyydexi apinassa. Niin kuin vertauskuvallisesti on esitetty mm. Uudessa testamentissa, jokainen itse on oman elämänsä Ärjylä; jokaisella on oma sotavaununsa ts. hänen hämäräperäisisllä supervoimilla varustettu luontosuhteensa; siellä on myös hänen henkinen johtajansa (J. Krishna) ottanut asuntonsa ja se antaa maalliselle apinalle neuvojaan. Kun siis apina itsetietoisesti liittyy lunastajaansa, jolla on hänessä sijoitusasuntonsa, ovat kers. Ärjylä ja kapt. Kalpa, Adam ja Eva yhtyneet. ”Lastenvaunut” tulevat silloin meissä asuvan jumalan hengen temppeliksi, sillä Ärjylä on transumies, omaa asiaansa ajatteleva apina ja kapt. Kalpa ex-koiras apinoiden planeetalta, ”uusi puusta pudonnut gorilla", joka asustelee maallisessa apinassa, mutta myös hänen yläpuolellaan ja koputtaa lattiaa jos alakerrasta tuleee älämölöä; ja ainoastaan apinan tullessa alienixi, joka ize asiassa on todellinen ja oikea apina, saattaa maallinen marakatti päästä korkean ihanteensa toteuttamiseen ja vapautua petoxhishta, ahdishtuxhesta sekä shynnistä.
ellauri142.html on line 300: Totuus on ainoa todellisuus. Tää on räikeää idealismia, se on kiertelemättä tunnustettava. Totuus on totta vaan kun se vastaa todellisuutta, sanois realistisempi kaveri. Me emme ylenkatso raamattua, vaan annamme sille suuremman arvon kuin se ansaizisi, koska se suurimmaksi osaksi sisältää samaa schaibaa kuin intialaisten Vedätyskirjat esittävät, raamatussa on ikään kuin niiden toisinto, mutta raamatusta puuttuu tieteellisen maailmankazomuxen perustalle nojautuva höpötys, joka Vedätyxistä on löydettävissä. Uskonto on pelkkää haaveilua ja taikauskoa. Filosofia ja erityisesti "lääketiede" kaipaavat kaiken itsekkyyden yläpuolella olevaa majesteetillisen, kaikkia ympäröivän rakkauden voimaaa, jonka avulla se voi päästä rajoitetusta ja likinäköisestä asemastaan, jotta se jaksaa kehittyä sellaiseen henkiseen suuruuteen, joka tunnustaa maailmankaikkeuden yhdeksi kokonaisuudeksi, kaikkien kappaleiden olemuksen ykseyden ja tuon kaikkien luotujen sisäisen toisistaan riippuvuuden. Mitä vittua, jopa klassillinen fysiikka oli sillä kannalla, vetovoima ei uuvu matkalla, vaikka heikkenee aika nopeaan. Empedokles kuzui vetovoimaa rakkaudexi. Ja kemiallisesti me ollaan kaikki samoja alkuaineita, tai mitä lie hiukkasia. Kvanttitilojen lomittuminen on kaikkialla yhtä aikaa olemisen matemaattis-fysikaalinen toteutus. Eli siis mitä tästä puuttuu vielä? No okei, Kaiken teoria, sehän ei vielä ihan pelitä.
ellauri142.html on line 309: Paavi sai aikaan vähän ristiriitoja yhteisössä. Muuten Tuomaan elämä oli hiljaista, ja aika kului omistautuneena haureuden harjoittamiselle, kirjoittamiselle ja kirjojen plagioinnille. Hän plagioi raamattua ainakin neljä kertaa. Hän tunsi Raamatun hyvin, ja hänen kirjoituksensa sisälsivät huomattavasti viittauksia erityisesti Uuteen testamenttiin, mutta myös vanhempiin. Tuomas kuului "uuteen hurskauteen", devotio modernaan, 1300-luvulla syntyneeseen trendikkääseen mustikanpoimijaliikkeeseen. Ajattelussaan hän oli yhteisen elämän varattomien veljien ja devotio modernan perustajien Geert Grooten, Stephen Cole Kleenen, Nat King Colen, Stephen Kingin ja Florentius Radewijnsin apinoija.
ellauri142.html on line 313: Kristuksen imitoimisesta on saanut nimensä sen ensimmäisen kirjan otsikosta, Kristuxen imitoimisesta ja kaikenlaisten turhuuxien halvexumisesta. Teos sisältää neljä muiden kirjoittamaa kirjaa, ja vaikuttaa se olleen alun perin kirjoitettu jonkinlaisessa runomitassa ja loppusointuisesti. Tämän huomasi ensimmäistä kertaa K. Hirsche vuonna 1874. Ei ne loppusoinnut voineet sitten kovinkaan kummosia olla.
ellauri142.html on line 317: Kristuksen elämä esitetään kovimpana asiana, mitä kuolevainen voi opiskella. Hänen opetuksensa ylittävät kepoon kaikkien pyhimysten opetukset. Rima ei edes heilahda. Kirja antaa neuvoja Raamatun lukemiseen, kovan onnen kohtaamiseen ja auktoriteetin alle nöyrtymiseen, varoituksia kiusauksia vastaan ja neuvoja niiden välttämiseen, pohdiskelua kuolemasta ja tuomiosta, mietiskelyä Kristuksen antamasta uhrista sekä varoituksia maailman muiden turhuuksien karttamiseksi. Kristus itse painaa enemmän kuin kaikkien koulukuntien kirjat yhteensä, kiikkuslaudan toiseen päähän nostettuna se nostaa apinan mielen riittävän korkealle havaitsemaan iänikuisen totuuden paremmin kuin noin kymmenen vuoden opiskelu erilaisissa keskiasteen kouluissa.
ellauri142.html on line 321: Protestanttisessa maailmassa kirjaan kohdistunut arvostelu on suuntautunut sen sisältämiin "keskiaikaisiin virheisiin": hyvien tekojen painotukseen, transsubstantiaatio- ja kiirastulioppeihin ja paavin sekä pyhimysten "palvontaan".
ellauri142.html on line 330: Thomas à Kempis (c. 1380 – 25 July 1471; German: Thomas von Kempen; Dutch: Thomas van Kempen) was a German-Dutch canon regular of the late medieval period and the author of The Imitation of Christ, one of the most popular and best known Christian devotional books. His name means "Thomas of Kempen", Kempen being his home town. While the form Thomas à Kempis (with a faux-French accent on the à) is often found, it is actually incorrect. The correct Latin should be Thomas a Kempis (…from Kempen), as borne out by surviving contemporary mentions of his name.
ellauri142.html on line 345: Tämän kirjan kääntämisen tarkoitus on se, että Saksassa asuxiva yleisö alkaisi kiinnittää huomiotaan Bhagavad Gîtân ja Vedojen opetuksiin, etenkin kun nämä tärkeät teokset ovat tähän saakka olleet ainoastaan oppineiden, "kielentutkijoiden" ja ”orientalistien” käytettävinä. Nämä oppineet kyllä lukevat kirjan sanat, mutta hyvin vähän he käsittävät sen opin henkeä, joka niissä piilee. Tämän perusteella ei tämä kirja ole mikään pedanttinen pikkumaisen turhantarkka käännettyjen sanojen täsmäase, vaan kääntäjä on kiinnittänyt paljon suurempaa huomiota siihen tärkeään seikkaan, että Bhagavad Gîtân henki tulisi esiin mahdollisimman ymmärrettävässä kielellisessä asussa – kääntäjä on vähemmän pitänyt silmällä kirjanoppineiden ja kielentutkijoiden suosion saavuttamista. Mutta vastakaiuksi sitä ennakkoluuloa vastaan, joka sanoo että nämä ”pakanalliset opit” vastustavat kristillisyyttä, olemme kristittyjen mustikkojen lauseista valinneet niitä vastaavia sitaatteja sekä lisänneet kirjaan selvittäviä muistutuksia, jotka sitä paitsi voivat olla tarpeelliset tekstin ja ajatuksen ymmärtämiseksi ja käsittämiseksi. Suurin osa alaviitteistä ja huomautuksista on F. Hartmannin ja muutama suomentajan M. Humun lisäyksiä. Kuten suomentajan loppulauseessa mainitaan, aina ei käy ilmi, kumpi on milloinkin asialla. — Tää oli todennäköisesti taittajan huom.
ellauri142.html on line 349: Vittu et noi ruusuristiläisten tunkeilevat alaviitteet ovat häirizeviä. Härkä muka notkea mitä vittua. Kyl tässä on paikka paikoin samaa arjalaista hevosvaunumeisinkiä kuin Homeroxella. 2x pannun pojan vaakunankilvessä on sattuvasti apinankuva. Päivänpannun poika Ärjylä on ilmeisesti hylännyt korkeamman henkisen olemuksensa ja lähennellyt apinoita liiaxi. Kristus ja Krishna kiistelevät logosta: hakaristi vaiko risti ilman hakoja. Krishna toimii nähtävästi Ärjylällä kuskina.
ellauri142.html on line 351: Siinä seisoi setiä, isoisiä, opettajia, enoja, serkkuja ja ystäviä, sekä Vekkulin Volvon etulokasuoja. Opettajat, isät, pojat, vieläpä isoisätkin, enot, serkut, appiukot, pojanpojat, lankomiehet ja muut sukulaiset. Vihollisten niinkuin sukulaistenkin voimat ovat meidän ystäviämme ja opettajiamme sillä niiden avulla saamme sisätilakokemuksia. Ne ovat portaat, joiden päitä myöten apinan on mahdollista kohottautua entistä mahtavampaan izetietoisuuteen (supattaa sakemanni tässä kohtaa kuiskaajan kopista). Ei muuten ihme että kasan huipulle pyrkivien freemasonien logo on pyramiidi. Kääritään hihat ja selvitetään marssijärjestys.
ellauri142.html on line 358: Seuraava viisu on nimeltään sänkyjooga, harhaanjohtavasti, sillä siinä hehkutetaan sankarointia. Joku kamu sanoo siinä Ärjylälle : Oi risupartha, älä heittäydy kykenemättömäksi, ei se sovi sinulle. Viskaa pois tuo halveksittava arkuus! Nouse ylös, älä vetkuile, parantappa tappasi oi vihollisten kukistaja! Arjuna sanoi: Kuinka minä voin, oi Mad Max? Sukulaismiehiä?
ellauri142.html on line 361: sinä puhut viisaita sanoja. Viisaat eivät sure eläviä, eivätkä kuolleita. Sitäpaizi eine lopullisesti kuole, ne herää henkiin seuraavassa jaxossa. Isänmaanrakkaus, aviopuolisojen rakkaus, vanhempien rakkaus, taitavuus ammatissa ovat jotenkuten luvallisia; mutta ne eivät ole ihan parasta A-ryhmää. Joka välissä on jotain maisteri Ekkehartin läppiä jotka on tavattoman sekavia.
ellauri142.html on line 364: Eliskä kuolemisen paremmat vaihtoehdot ovat kuolemattomuus ja uudelleen nussituxi tuleminen, valkkaa siitä mieluinen. Tätä ei kyllä yksikään, joka sen kuulee, ymmärrä, mutta meno male, kuten sanoo Montalbano Sono.
ellauri142.html on line 375: Siinä juuri on tuo vastenmielinen uskonnollisessa haaveilussa, kun hurskas
ellauri142.html on line 379: silloin hänen viisautensa on pysyvä, joskin vähänläntä. Mitäs vanha iloista, kuha on lämmin.
ellauri142.html on line 383: Tiivistäen voi todeta et nää itisläisten viisut on samaa schaibaa kuin muidenkin pelästyneiden apinoiden. Nääkin järvät unohtaa että muutoxettomuus on yxinomaan tylsää, se ei eroa kuolemasta juuri mitenkään. Toi jälleensyntymisturina ei oikeastaan muuta tarkoita kun että geenit jatkaa kulkuaan. Sillä eihän noi uudet avataarit muuta muista edellisistä kuin mitä on jäänyt muistiin geeneihin. Ja parempi niin. Muuten alkaiskin vähitellen kylästyttää niinkö Sibyllaa: apothanein thelo, nää on jo nähty, taisit kertoa, pankaa bogin nimessä jo pullon korkki kii.
ellauri142.html on line 389: 3. viisussa jonka nimi on Maya Karma-jooga, opetetaan kermaperseiden edun nimessä nilkkiluokalle ja laahuxelle totalitarismin stooalaista oppia. Maija Karma piirsi söpöjä lastenkirjakuvia. Ei varmaan tiennyt ezen nimi on sanskritixi "harhakuva toiminta". Käyttöohjekin on painettu volapükixi.
ellauri142.html on line 395: Vittu miten arvattavaa oxettavaa tuubaa tää kaikki on: älä välitä mikä susta ehkä olis mukavaa, mut älä myöskään jää tuleen makaamaan, vaan tee uutterasti mitä mä käsken sua tekemään, koska se on mulle edullisinta. Toimi siis, oi Kuntinpoika, niin kuin sinun pitää toimia, vapaana kiintymyksestä; älä riipu maallisissa, vaan jätä ne hyvällä meikämiehille. Antakaa meille bisnesenkeleille ravinto, niin saatte meidän pöydältä putoilevat muruset. Hyvät apinat, jotka ainoastaan itsellensä jättävät sen, mikä jää jäljelle, sitten kun he kaiken ovat jumalalle tarjonneet, ovat vapaat kaikista synneistä; mutta pahat apinat tahtovat ainoastaan itselleen hankkia ja elävät synnissä.
ellauri142.html on line 411: Annan toisten mä talletella suuret setelit
ellauri142.html on line 419: Annan toisten mä talletella suuret setelit
ellauri142.html on line 425: Annan toisten mä talletella suuret setelit
ellauri142.html on line 438: Tuomiopäivänä meille ei varmastikaan kysytä, mitä olemme lukeneet, vaan miten olemme eläneet. Missä ovat kaikki lordit ja tutkijat, jotka olet tuntenut niin hyvin heidän elämässään ja jotka olivat kuuluisia tieteestään? Heidän paikkansa ovat nyt muiden käytössä, enkä tiedä, ajattelevatko he niitä. Elämässään he näyttivät olevan jotain, ja nyt he ovat kalpeana hiljaa.
ellauri142.html on line 440: Joskus käy niin, että tuntematon henkilö, jota hyvä nimi suosii, ilmestyy meille kauniissa valossa; Kuitenkin, jos tutustumme siihen, niin säteilevä valo kalpenee silmiemme edessä. Uskomme, että miellyttäisimme muita enemmän, jos liittyisimme heihin tiiviimmin, mutta paljon enemmän he alkavat meitä ällötä, kun he tulevat tunnemaan huonot puolemme. Eli paras pitää vähän etäisyyttä. Tauditkaan ei tartu niin helposti.
ellauri142.html on line 445: Siksi apina koittaa pitää kiinni junasta, jottei hänen olisi epäaistikkaasti haettava lohtua miehiltä. Jos mies, jonka hyvä on hyvä, pelkää, houkuttelee, houkuttelee tai joutuu pahojen ajatusten vaivaamaksi, jos hän näkee, että juna on hänelle korvaamaton, ja hän huomaa olevansa, ettei hän voi tehdä mitään muuta hyvää kuin hän voi. Niin hän sitten tulee surulliseksi, huokailee ja rukoilee kurjuudessa, jota hänen on kannettava; sitten hän haluaa tulla hajotetuksi ja sitten olla silleen jopa Kristuksen kanssa.
ellauri142.html on line 449: Harva mies on niin täydellinen ja pyhä, ettei hänellä joskus olisi enää haasteita; Emme voi olla täysin vapaita siitä! Kiusaukset ovat kuitenkin meille erittäin hyödyllisiä, vaikka ne olisivatkin vaikeita ja vaikeita; koska hänen pikkumiehensä sitä kautta nöyrtyy, pudistetaan ja huovutetaan. Kaikkia pyhimyksiä on johdatettu monien kiusausten ja murheiden läpi, ja se on ollut heidän vahvuusalueensa.
ellauri142.html on line 451: Jolla ei kuitenkaan seiso kiusauksessa, putoaa pois pelistä ja hylätään. Mikään valtio ei ole niin pyhä, eikä mikään niin yksinäinen paikka, jossa ei koettaisi kiusauksia ja ristiriitoja, ei edes vatikaani. Niin kauan kuin apina elää, hän ei ole turvassa kiusauksilta, sillä tämän lähteen me itse kannamme sisällämme, kun synnymme aistillisessa himossa. Ei edes killutinten poisto riitä, kuten Abelard sai katkerasti kokea.
ellauri142.html on line 453: Monet yrittävät paeta kiusauksia, ja he seuraavat niitä paljon enemmän! Pelkästään matalalennolla emme voi niitä voittaa; mutta kärsivällisen pyllistelyn kautta meistä tulee vahvempia. Se, joka ei ole maahan juurtunut, edistyy vain vähän; Kiusaukset palaavat hänelle pian, ja hän tuntee ne vielä voimakkaammin. Siksi joku sanoi: "Yritä parantaa hulluus sen luomisessa kokonaan ja kokonaan. Mutta turhaan lääkäri tulee, kun pahuus on juurtunut." Ensin alaston ajatus tunkeutuu sieluun, sitten eloisa esitys, himo ja syntinen herätys ja hyväksyntä on olemassa.
ellauri142.html on line 455: Ei siis näin! Varo juurtumista! Vaan hitaasti ja kärsivällisesti vedellen, sinnikkäästi venkuttaen, Jumalan avulla, voitat heidät helpommin kuin omalla voimallasi ja väkivallalla. Ize otan mielelläni hyviä neuvoja vastaan vielä oikeudenkäynnin aikana, enkä koskaan ole ankara kärsivälle ystävälle, vaan lohdutan häntä, kuten varmaan itsekin toivoisit samassa tapauksessa.
ellauri142.html on line 457: Kaikkien kiusausten syynä on mielen steadiness ja luottamuksen puute Jumalaan. Sillä kun aallot heittävät peräsintä ilman peräsintä, kiusaukset heittävät myös horjuvan miehen, joka luopuu aikeistaan. Jotkut pelastuvat suurilta houkutuksilta, mutta kompastuvat päivittäin niin usein pienempiin, jotta he eivät nöyrtyneenä luota itseänsä suurempiin houkutuksiin, koska he olivat jo heikkoja pikkuseikoissa.
ellauri142.html on line 459: Siksi emme saa vaipua epätoivoon, kun meitä kiusataan, vaan meidän on kerjättävä Jumalaa niin paljon hartaammin, että Hän tulee avuksemme kurjuudessamme. Paavalin lausunnon mukaan hän johtaa asioita siten, että myös kiusaus saa tuloksen. Ei ole mitään hienoa, että apina on rohkea ja ahkera, kun kukaan ei estä. Grillissä vasta broilerista tulee valmista.
ellauri142.html on line 461: Haluamme, että muita nuhdellaan ankarasti, mutta emme itse halua, että meitä nuhtelemme. Olemme tyytymättömiä siihen, että muut nauttivat niin paljon vapaudesta, mutta emme kuitenkaan halua muiden aappojen kieltäytyvän meiltä siitä, mitä pyydämme. Toivomme, että muut rajoittavat lakeja, mutta emme halua, että meitä sidotaan. Näin se piparkakku murenee. Tätä tällästä meidän on vaan kestettävä, lohdutettava, autettava, opetettava ja moittittava toisiaan.
ellauri142.html on line 463: Stilleben. Jos haluat säilyttää rauhan ja harmonian muiden kanssa, sinun on opittava taivuttamaan kaluasi monin tavoin. Ei ole niin kevyttä elää aina ilman loukkausta ja sinnitellä uskollisesti siinä kuolemaan asti. Siunattuja ovat ne, jotka ovat saavuttaneet sen ja lopettaneet tumppuhommat onnellisesti. Natuur mort kalaga. Jos kutsumuksesi ja velvollisuutesi mukaan haluat olla luja ja kasvaa hyvään maahan, ole olevinasi maahanmuuttaja. Vaikutat ehkä hölmöltä paikallisten mielestä, mut mitä väliä.
ellauri142.html on line 467: Sitä, mikä ei voi olla yhteistä, ei pitäisi tehdä julkisesti; mutta mene sinne Herran luo tyhjän päälle sisähuoneeseen. Pidä varasi ettet hidastele yhteisöllisissä ja yksinäisissä uskonnollisissa harjoituksissa. Jahka olette uskollisesti täyttäneet teille asetetun velvollisuuden, kääntykää itsenne puoleen eriössä ja tyydyttäkää itsenne epätyydyttävästi uskonnollisten hartauden päälle.
ellauri142.html on line 482: Jos joku korkeassa asemassa oleva apina käyttää jotakin, niin toisetkin siten tekevät, olkoon se mitä tahansa. Esimerkkiä, jonka hän antaa, seuraa kansa. 9 filmitähteä 10:stä käyttää Rexonaa. Aina on tilaa vielä yhdelle, joka käyttää Rexonaa. Hampaat, joita voi käyttää, ja näyttää.
ellauri142.html on line 484: Ei mitään, oi RisuPartha, minun tarvitse kolmannessa maailmassa toimittaa, ei mitään minun tarvitse saavuttaa, mitä en jo olisi saavuttanut. Kuitenkin liikun horisontaalisesti siellä, missä tapahtuu, kuin Seura-lehti.
ellauri142.html on line 493: Ärjylä sanoi: Mikä on se, oi Varshneya, joka pakottaa ihmistä, vastoin omaa tahtoansakin ja ikään kuin väkivallan pakottamana, tekemään syntiä? Siunattu sana sanoi: Se on mieliteko, halu, voima, joka johtuu himosta (rajas-guna). Opi tätä kaikkia kuluttavaa ja lakastuttavaa vihollistasi tuntemaan. Eliskä matelijanaivo kehottaa välittömään tyydytyxeen, sillä aikaa supermies näkee pitemmälle ja laskee edeenpäin: 1 kertaa 1 on 1. Joskus on matelijanaivo oikeassa, joskus supermies. Egon pää kääntyilee kuin tennismazissa.
ellauri142.html on line 495: Maisteri Eckehartin psykologia oli seuraava: ”Sielulla on, paitsi ulkonaisia aistimia, vielä kuusi voimaa, kolme alempaa ja kolme korkeampaa. Alemmat voimat ovat: käytännöllinen ymmärrys, vihastumisen kyky ja himoitseminen. Näitä vastaavat kolme korkeampaa kykyä: muisti, järki, ja tahto. Kolmea ylempää kutsutaan myös luonteeksi." Einää musta miteenkään 1:1 mene. Matelijanaivojen osalta tää on järkeenkäypä jaottelu: siinä on pieni laskuyxikkö ja työntö- sekä vetovoimaosasto. Harmaan aivokuoren osastot ei kuitenkaan mitenkään vastaa niitä. Mikä sinänsä on ok. Maisterin olis pitänyt vaan jättää pois toi "näitä vastaavat". Matelijallakin on noi ylemmät osastot, vaikka matalaozasemmat versiot.
ellauri142.html on line 499: Manu on pikku-Masan oululainen kaveri, joka on aika varakas. Manu siis on ihmiskunnan jumalallisen ajatuskannan edustaja jonkin määrätyn kehityskauden (luomiskauden) kuluessa. Siitä, jolloin Visvasatu Manu, meidän kantaisiemme jumalallinen ajatus ilmestyi, on salaisten laskelmien mukaan kulunut noin 18 618 732 vuotta. (Salainen oppi, kirj. H. P. B.) Tässä luvussa sakemannit innostuvat siteeraamaan maiseri Ekkeharttia tosi lujasti. Tää paasaus kertoo siten väh. yhtä paljon Ekkehartista kuin Manusta.
ellauri142.html on line 502: kaikkien luotujen kanssa, ja jäin kuitenkin yhdeksi isän kanssa. Niin olemme
ellauri142.html on line 521: Niin harjoittaminen kuin pidättäytyminen on terveelle sukupuolielämälle ja huippuhetkien saavuttamiselle tarpeellista. Parempana pitäisin kuitenkin harjoittamista (toimintaa). Mutta vaikeaa, oi pitkäkäsivartinen, se tulee silti olemaan. Paizi muni saavuttaa suht helposti brahman. Jumalan olemukseen kokonaan antautuva, joka totuuden tuntee, voi todella sanoa: ”Se, joka toimii, en ole minä”, silloin kun hän näkee, kuulee, valvoo, maistaa, bylsii, nukkuu ja hengittää. "En se minä ollut", se voi sanoa vielä piirillä. ”Syöminen, juominen, valvominen, nukkuminen, työnteko, lepo ja kaikki-
ellauri142.html on line 525: Ruumiillistunut sielu, joka oman tahtonsa voimasta on kieltäytynyt kaikista tekemisistään ja jättämisistään, asuu itsensä halliten onnellisena yhdeksän portin kaupungissa; hän ei toimi, eikä
ellauri142.html on line 539: Kaikkivaltiasta ei voi ajatella minkään muotoiseksi, jostain madonreijästä se vaan paistaa kuin Naantalin aurinko, muistuttaen Hangon kexiä. Antautumista ja yhtymistä. Kyllä näiden mustikoiden mielessä pyörii vaan toi 1 ja sama asia. Kuunvalo eli astraaliruumis. Sitten vasta, kun se kuolee eli häviää, palaa sielu omaan alkuperustaansa, josta sen ei enää tarvitse tänne syntyä.
ellauri142.html on line 544: The ninth chapter of the Bhagavad Gita is Raja Vidya Yoga. In this chapter, Krishna explains that He is Supreme and how this material existence is created, maintained and destroyed by His Yo-yo and all beings come and go under his supervision like in North Korea. He reveals the Role and the Importance of Bhakti...
ellauri142.html on line 551: Kapteeni Kalpa esiintyy uudestaan tässä jaxossa, vaikka vaan samannimisenä aikakautena. Mahakalpa (suuri, pitkä aikakausi) on sama kuin 311 040 000 000 000 meidän aurinkokuntamme vuotta. Aurinko muodostui vajaa viisi miljardia vuotta sitten, ja energiaa se alkoi tuottaa noin 4,6 miljardia vuotta sitten. Eliskä mahakalpa on aika vitun paljon vanhempi kuin se. Ize asiassa se on aika vitun paljon vanhempi kuin koko universumi, jonka iäxi on arvioitu jotain 13Gv. Mahakalpaan mahtuu useampia big bangeja kun on kuultu tänään koko iltana, vaikka niitäkin on ollut ihan riittävästi.
ellauri142.html on line 563: ruokaa. (Ei sitä ambrosiaa, se on kreikkalaisten pahaa pöperöä.) Sihijuomaa juodaan silloin kun sielu on jättänyt kaiken maallisen, siis muistonkin siitä. ”Nälkäisen himo tulee jumalan sanassa lihaksi, taivaalliseksi, yliluonnolliseksi lihaksi ja tämä liha on todellinen jumalan uhri, jossa jumala ottaa asuntonsa, mutta ei eläimellisessä, kuolevaisessa ihmisessä.” (J. Böhme, Myst. magn.27, 44.) Paizi lihaa ei pie syödä, se on syntiä. Aijoo sehän oli vaan jainilaisten humpuukia, ammennä vaan se kotletti, ota vielä tästä lampaanlapapalapataa, ja sihijuomaa palan painikkeexi.
ellauri142.html on line 565: Aineeksi kutsutaan sitä syytä, josta johtuu syiden ja seurausten synty. Hengeksi kutsutaan sitä syytä, joka aiheuttaa ilon ja surun tuntemisen. Kannattas varmaan vetää henkeä välillä. Korkein Herra on katselija, sisäänpäästäjä, ylläpitäjä, omistaja; häntä kutsutaan myös karkeimmaksi vizixi, aikuiseksi. Hän on koko luonnon maailmansielu (Paramatma), siittävä, hedelmälliseksi tekevä voima. Alettasko nyt vihdoinkin vähitellen päästä vyön alle? Niin usein kuin joku olento, liikkuvainen tai liikkumaton, syntyy, oi paras inkkareista, se tapahtuu ominaisuuden (aineen) ja ominaisuuden tuntijan (hengen) yhtymisen johdosta. Joomä tiedän, aine on tietysti taas se naaras ja se konnoissööri on koiraspuolinen. No ei tässä joogassa sittenkään päästy vielä vaaka-asentoon. Odotetaan parempaa. Vielähän näitä on jonossa toinen mokoma.
ellauri142.html on line 570: The tenth chapter of the Bhagavad Gita is Vibhooti Yoga. In this chapter, Krishna reveals Himself as the cause of all causes. He describes His various manifestations and opulences in order to increase Arjuna's Bhakti. Arjuna is fully convinced of Lord's paramount position and proclaims him to be...
ellauri142.html on line 572: Kaikki on siis Krishnan syytä. Sitä ehinkin jo uumoilla. Krishtushkin oli syntipukki, kuten kaimansa. Jumalasta ei ole monta kopiota, vaan se ainut laatuaan ja kaikki kaikessa. (Paizi nippu puuppia, sanoinhan sen jo.) Senpä tautta muurareiden looshissakin on vapaakappale myös Herran viisua. On siellä varmemmaxi vakuudexi myös Koraani ja Gideon's Bible. Two men say they're Jesus, one of them must be wrong. Or else they are in fact one and the same. They do it with mirrors, motherfuckers. Hän ilmenee meille erinäisillä tavoilla, milloin paxuna inkkarina, milloin partapozona.
ellauri142.html on line 584: Sitten tulee pirun pitkä lista Manun avataaroista, siinä on kaikkea maan ja taivaan väliltä. Jotkut tahattoman hauskoja: Tiedä, että ratsuissa Minä olen Uchchaish-ravuri; elefanteissa Minä olen Airâxinen. Ampumisessa Minä olen leimahdus; lehmissä Minä olen Kâmadhuk. Esi-isissä Minä olen Kandarpa; vällykäärmeissä Minä olen Vâsuri. Kaloissa Minä olen Makkara...
ellauri142.html on line 586: Kuitenkin, oi Urho Ärjylä, mihin on sinulle tarpeellinen tämä monipuolinen tieto? Beats me. Tää luku oli kyllä täysin joutava.
ellauri142.html on line 597: Tää on XI jooga liike. Tässä numerossa Kapt. Kalpa näyttäytyy Ärjylälle juhlakunnossa. Se menee puhelinkoppiin vaihtanaan vaatteita ja ilmestyy sitten upeissa tuliterissä Captain America-trikoissa.
ellauri142.html on line 604: Herbert Spencer, engl. filosofi, synt. 1820, kuoli äskettäin. Hänen kirjansa The study of sociology on ilmestynyt 10 painoksena. Herbert oli kyrvännuppi muutenkin kuin näöltä. Vaikka Spencer sanoo kyllä ihanasti näin: ”Se, joka pysyy muuttumattomana joukkojen paljoudessa, mutta yhä muuttuu muodoltaan näiden meidän aistiemme huomattavissa muovauksissa, joita maailmankaikkeus meille näyttää, on tuntematon ja käsittämätön mahti; sitä olemme pakotetut pitämään rajoittamattomana paikan ja aluttomana sekä loputtomana ajan suhteen.” (Kz myös H. P. Blavatsky, Salainen oppi I.)
ellauri142.html on line 624: Shri Krishnan moninaiset nimitykset ovat: ajuripoika, vaunujen ohjaaja, kuolematon, ikuinen, voimallinen, mahtava, suuri, majesteetillinen, siunattu herra, kaikkivaltias, kaikkinäkevä, jättiläisten kuolettaja, kääpiöiden puuduttaja, korkea herra, valon antaja, kanankakan kantaja, hypnoottinen huijari ym. aina sen mukaan miltä kannalta aappa Hänet tuntee ja Häntä katselee.
ellauri142.html on line 651: Niin kuin ennen näin Sinut, tahtoisin Sinut nähdä, kypärä päässä, staka ja kiekko kädessä. Nelikäsivartinen Luoja, ilmenny minulle jälleen, oi Herra! Tuhatkäsivartinen, laskematon muodoissasi. Kädellisten Jumala, pullista 2K habaasi! Näytä dorkalle palaa!
ellauri142.html on line 654: Janitor, niin rauhoitun, ja entinen rohkeuteni palaa.
ellauri142.html on line 660: Kun nyt tuli puheexi, niin voisi tähän väliin vähän kerrata teologian luonnonhistoriaa. Alotetaan elukoista, kuten serkkuapinat, joilla ei tiettävästi ole minkäänlaista henkiolioiden palvontaa. Nää ns. älyttömät luontokappaleet jahtaavat ja pakenee vain toisiaan, ja bylsivät toisia samanlaisia milloin luvan saavat. Siinä kaikki, ja näyttävätpä olleen enimmäxeen aika tyytyväisiä, ennenkuin tää herra-apina tuli ja otti lähes kaikki villit elukoista hengiltä ja loput ruokakomeroonsa elinkautisvangixi.
ellauri142.html on line 662: Ruokahalun ja mielikuvituksen kasvaessa nää lahjakkaammat pitkäkäsivartiset alkoi kummastella, miten jotkut eläinkolleegoistakin näyttää puikkivan omin päin, lähtee vasemmalle kun karvakäsi läiskähtää oikealle, pakenee ja kexii jäyniä. Niillä on siis joku pieni apina ohjaxissa siellä sisällä! Avataanpa ja kazotaan! No mitäs nyt, se lakkasikin liikkumasta. Ilmeisesti jotain ehti sieltä pois jo lennähtää? Eikä se hengitäkään enää? No sehän oli size henki joka karkasi! Tätä teoriaa sietää yleistää: kaikilla kappaleilla on samanlainen henki piilossa, kivillä ja kilpikonnilla vaan laiskempi. Jotkut niistä on aika pelottavia, esim toi ukkonen, paras koittaa olla sille mielixi. Sarrikua, misuri sykkä mua? Olisko se kesympi jos tarjoisin sille muovoja? Niin oikeastaan nää luontokappaleiden henget on aika lailla kuin sukulaiset kotona, jotkut kiltimpiä, jotkut ilkeämpiä, jotkut aivan perkeleitä, vihulaisia. Nekin leppyvät kun saavat lammasta.
ellauri142.html on line 664: Näistä luonnonhengistä lähti vähitellen liikkeelle iso liuta meemejä, joille pitkäkäsivartinen toi eteen herkkuja (jotka se, tai hommaan erikoistuneet nilkit kyllä popsi ize vaivihkaa suihinsa). Eri heimot otti izellensä suojeluxia eli toteemeja, jotka muka jelppi niitä enemmän kuin muita paviaaneja. Indoeurooppalaisten vaunukansalla tämmöset toisiaan vastaan nujakoivat heimojumalat oli jo hyvin handussa. Eikä ne minnekkään ole edes kadonneet, samanlaiset maskotit on kova sana esim. sodissa ja muissa urheilujuhlissa.
ellauri142.html on line 666: Vaan ei se enää piisaa klaanitasolla! Klaanissa on yksi aaprahammi, patriarkka, jota porukoiden pitää kumarrella joukolla. Tää innovaatio tuli varmaan nomadeilta, telttakansalta, joilla muuta luontoa ei liiemmältä ympärillä ollutkaan, noita lampaita hemmetisti ja tuulenpuhureita vaan, jotka puhuroivat "mää oon" taikka vaihtoehtoisesti määki että pää. Mää oon tästä lähin ainoa, älä helvetissä ota muita jumalia! Lytättyjen naapureiden jumalista saa kätevästi lisää perkeleitä, niinkuin mezäsuomalaisten perkunas. Klaanin tehtäväxi tuli tehdä loppu verikostosta, joka toimi kuin junan vessa vielä puskajusseilla, mutta aseistuxen parannuttua kävi klaanijohtajille kalliixi. Eliskä äläpä lähde juippi enää kostoretkelle, käännä toinen poski ja anna klaanipääliköiden hoitaa riita-asia.
ellauri142.html on line 668: Viimeisin kehityxen vaiheista on sitten tollanen täysin härmistynyt jumala, jonka ainoo jälelle jäänyt tehtävä on motivoida se, että kunkut ja niiden hännystelijät viettää luxuselämää sillä aikaa kun laahus raataa paskahommissa. Sille paras motivointi on, ettei just tää elämä sunkaan ole ainoa, vaan nimenomaan juuri sulle parempaa on tiedossa, kuha jaxat täällä kiltisti koko aika ahertaa, lopussa sitten luojan kiitos seisoo. Loppupeleissä sitten osat vaihtuvat, ja sulla alkaa olla tosi mukavaa. Kuha nyt et vaan ala napista vielä tässä vaiheessa.
ellauri142.html on line 674: On se pelottavaa älyttömistä luontokappaleistakin, vaikkei ne ehkä osaa edes kuvitella MIKÄ niitä listimisen jälkeen odottaa. (Enimmäxeen ruokalautanen.) Ei se tarpeellista olekaan: Darwin on sen hyvin hoidellut, että kaikki pikku mönkiäiset joilla on edes pelkkä tikapuuhermosto, koittaa kiemurrella pakoon hengenhädässä jos joku peto uhkaa niiden henkeä. Elämisen halu on elukoihin sisäänrakennettu, ja kuolemanpelko on vaan lantin toinen puoli. Nää torvet inkkarit (eikä vaan ne, vaan stoalaiset, kristilliset mystikot, ja monet monet muut samanhenkiset) koittaa torveta, eze halu pitäis niistä tyystin irti kitkeä, sitten ei enää tarvizisi itkeä. Ehkä ei, mutta eipä siitä elämästäkään jää paljon jälelle. Elämätön elämä, puhumaton pää. Valize siitä. Onko tää nyt tässä, vai jatkuuko se jossain muualla. Väittäisimpä että ensinmainittu on nollahypoteesi.
ellauri142.html on line 679: Herrojen viisun loppu häämöttää. Kiitos kiitos kiltti, kaikkien pikkueläinten jumala, tää on ollut kyllä läpeensä katteetonta paskaa.
ellauri142.html on line 698: Inkkarit: "Ilmestyköötpä maisten ruumiiden muodot minkälaisina tahansa, oi Kaunteya, suuri ikuinen on niiden kohtu, ja Minä olen niiden
ellauri142.html on line 714: No onhan tääkin jonkinlainen luonnekartta, jossa tosin on vaan 3 tyyppiä. Mut tää on jotain inkkareiden omaa kastisaippuaa. Silloin kun ihminen on kuolemassa ja satiainen hänessä on kypsynyt, hän menee suurten viisaiden (jotka kilvoittelivat Korkeimman saavuttamisessa) puhtaille leeveleille.
ellauri142.html on line 716: Jos hän eroaa ruumiista, silloin kun rajaus on hänen luonteensa päävaltiaana, hän syntyy uudelleen tähän maailmaan sellaisista vanhemmista, joiden teot heitä sitovat; ja kun hän ottaa elämältä jäähyväiset silloin kun tamas hänen luonteessaan pitää herruutta, hän syntyy vähämielisten vanhempien kohdusta. Siinä taas kunnon nazimeemejä.
ellauri142.html on line 722: Paariat on laahusta. Raajat varmaan heiluu bramiinien ja vaissojen välimailla, ja shudrat olis sitten jotain persuja. Eli likert asteikolla tässä olis kolme kautta viis pykälää.
ellauri142.html on line 737: Vapaus saavutetaan siten, että apina kaikessa ja etenkin omassa itsessään tuntee
ellauri142.html on line 765: sovituskoppi. Vaikkapa jumalalla olisi tuhat poikaa, niin hänellä on kuitenkin
ellauri142.html on line 777: Hayakawan kirjassa Semantiikka oli tällänen sana kuin kahdapuolto. Se viittaa siihen ikivanhaan hyvä poliisi - paha poliisi retoriseen kikkaan, et lepertelyn jälkeen pannaan paha poliisi käyttelemään pamppua. Arvaan että näin on käymässä tänkin viisun seuraavassa luvussa, jonka nimi on lupaavasti Jumalallisten ja demonisten henkien toisistaan erottamisen jooga. Nyt varmaan kerrotaan miten huonosti käy tuhmille. Enkelit ja pirut.
ellauri142.html on line 779: Sisäinen Sana puhuu. Täällä puhuu isä Mefodi. Aici postul de radio Muntenia unu:
ellauri142.html on line 781: Pelkäämättömyys, elämän (sydämen) puhtaus, väsymättömyys (kestävyys) todellisen tuntemisen etsimisessä (joogan harjoittamisessa), almujen anto, pyhien kirjoitusten hiljainen mietiskely, iloinen katumus, rehellisyys, nöyryys, viattomuus, totuuden rakkaus, lempeämielisyys, siviilikieltäytyminen, rauhallisuus, hyvä tahto, laupeudentunne kaikkia olentoja kohtaan, vapautuminen himoista, mielen levollisuus, lempeys, hyvyys (kohteliaisuus), mielen lujuus, voimallisuus, kärsivällisyys, pysyväisyys, siveys, vapaus kostonhimosta ja turhamielisyydestä, vakavuus. Nämä ovat sen, joka on syntynyt jumalallista olemassaoloa varten, hyvät avut. Aivan mahtavat maitomunat ja hyvä perse.
ellauri142.html on line 783: Kaikki yllämainitut avut ovat henkisen ihmisen sielun ominaisuuksia; ne hänessä tahdon voiman kautta ja avulla tulevat henkisten voimien harjoituxexi; seuraavassa säkeessä mainitut paheet kuvaavat eläimellistä ihmistä.
ellauri142.html on line 785: Teeskentely, ylpeys, itserakkaus, viha, raakalaisuus ja ajattelemattomuus ovat ominaisuutena sellaisella, joka on syntynyt tunareiden osaa varten. ??? No ei tässä ollutkaan tämän enempää. (Mut kz. alempaa, tää oli vasta äänenavausta.)
ellauri142.html on line 789: (Nöyryys onkin aika naismaista.) Nöyrä tunnustaa oman kykenemättömyytensä oikeaan ajatteluun ja oikeaan toimintaan. Mutta hän avaa "todellisen, sisäisen olentonsa" (arvaa minkä) ovet korkeammalle, suuremmalle valolle ja mahtavammalle voimalle. ”Nöyrille jumala antaa armon.” – Kerrotaan eräästä hurskaasta miehestä, joka näki unen: koko maan ympäröi hieno näkymätön verkko eli huntu. Miehen valtasi kauhu ja hädissään hän huudahti: Herra, kuka voi tässä kestää? (No mitä kestämistä siinä muka oli? Savusumua. ) Ja hän kuuli äänen, joka sanoi: ”nöyryys”.
ellauri142.html on line 791: ”Olkaa kiltisti niin kuin lapset.” Lapsen mieli on intohimoista vapaa. (No ei kaikista, ainoastaan panohalusta.) Lapsi on pelkäämätön: hän tekee noloja kysymyksiä, joille vanhemmat useinkaan eivät osaa antaa tyydyttävää vastausta, vaan sensijaan vizaa paljaalle pyllylle. Hän omistaa siis vapaan sanavallan (vizan riskillä) ja kysymyksillään hän saattaa usein jumalat hämmästyneinä ajattelemaan monta tärkeää seikkaa, jotka heiltä muuten ehkä olisivat jääneet huomaamatta. Hetken ajateltuaan ne suuttuu ja antaa lapselle vizaa paljaalle pyllylle. Tässä mielessä meidän pitää olla lapsia. ”Ihmisen ei pidä pelätä jumalaa. Vaikka se uhkaa ja usein lyökin vizalla." (Eckehart) Charlottekaan ei aina pelkää Susannaa vaan jäynän tehtyään juoxee karkuun ihan täysiä. Keppiä! Ska jag ta dej i håret?!
ellauri142.html on line 795: No tulihan se sieltä: Demoniset olennot eivät löydä edes omaa persettään, heissä ei löydy puhtautta, ei oikeutta eikä totuutta. He sanovat: ”maailmassa on olemassa yhtä vähän totuutta, oikeutta kuin jumaluuden olemustakin, ja maailma on syntynyt sattumien leikin johdosta ja on olemassa ainoastaan nautintoja varten”. (No ei, kärsimyxiä varten myös. Ei kärsimyxiä, ei nautintoja. Mitä tarkoitatte herra Luke? Selittäkääpä tarkemmin.)
ellauri142.html on line 797: Tätä näkökantaansa seuraten ovat nuo tietämättömät, joiden ymmärrys (buddhi, yleisvalaistus) on vähäinen ja toiminta välinpitämätön, ihmiskunnan vihollisia ja pahennusten synnyttäjiä maailmassa. Siihen kuuluvat niin hyvin sellaiset ”filosofit”, (materialismi ja rationalismi), jotka koettavat vastustaa ja kieltää tällästä korkeampaa henkistä tuntemusta, kuin myös paavilaisuus, jonka uskonto perustuu itserakkaudelle ja pelolle; sen tähden sille on paavin oma ja kirkon etu elämän korkein päämaali (Hahaa, touché, vastapaavit).
ellauri142.html on line 806: Tällästä rationalistit antautuvat pohjattomiin himoihin; he ovat täynnä kavaluutta ja ajattelemattomuutta. Näennäisyyden sokaisemina he riippuvat lujasti kiinni harhassaan; elämäntapansa he ovat järjestäneet saastaisuuden mukaisesti. He antautuvat mahdottomiin haaveiluihin, jotka johtavat tyhjyyteen. Heidän korkein ihanteensa on himojensa tyydyttäminen, ja he uskovat, että he siten saavuttavat elämänsä päämaalin, joka ei ole muuta kuin himojen tyydyttäminen. (Nojoo.)
ellauri142.html on line 809: ”Viisas etsii ainoastaan yhtä ja kaikitenkin korkeinta hyvää; tyhmä etsii monenlaista ja tonkii yhäti kaikessa halpamaisessa.” (Angelus Silesius) 13. He sanovat: ”tämän olen tänä päivänä saavuttanut, ja tuon, jota sydämeni himoitsee, saavutan huomenna. Tämä omaisuus on jo minun ja tuo tulee kuulumaan minulle tulevaisuudessa.
ellauri142.html on line 814: ”Minä olen rikas ja jalosyntyinen; missä on toinen minun vertaiseni? Minä tahdon uhrata, antaa almuja ja iloita.” – Näin puhuvat nämä ymmärtämättömät, ihan kun jotkut jumalat. Monenlaisten ajatusten ja toiveiden hämmentäminä, harhan verkon ympäröiminä, uhraten itsensä toiveittensa täyttämiselle he päistikkaa lankeavat turhamaisuuden kuiluun (kadotukseen, helvettiin). Se on niille oikein! huutaa köyhät jumaliset kuilun reunalta.
ellauri142.html on line 830: Nordenskjöldinkadun kulmassa on lappu: Usko Jeesusta. Siis ei Jeesuxeen. Ristiretkeläisten viisukäännöxessäkin seisoo: Mitä ihminen todella rakastaa, sitä hän on ja sitä hän uskoo. Sitä. Vähän oudolta toi kuulostaa. Illatiivi on vähän kuin jäätä koittavalla, varaamista stakaan ja luottamista onneensa. Partitiivi on tällänen "usko pois", usko minua joka tässä juuri olen koijaamassa sinua. Apinaa koijataan, laulaa harakoixi pukeutuneet Kummelit.
ellauri142.html on line 832: Oikea usko ei ole luulotelmien totena pitämistä ja niissä kiinni riippumista,
ellauri142.html on line 837: Pretat ja bhutat, pirut ja kummitukset on ne emmentaalihenget, jotka vastaanottavat ja elvyttävät kuolleiden ”astraalibhutteja”; edesmenneiden ihmisten ”varjot”, ”kotelot” eli ”kuoret”. TV-ja Netflix-istunnoissa näyttelevät ”bhutit” suurta osaa, koska siellä enimmän aikaa istutaan. Gym-tyypit sanoo "Jakshaa jakshaa", ja ahertavat "rakshalla" kuin Woku ja Niklas.
ellauri142.html on line 842: Rakshasa, are cannibalistic beings in Hinduism, Buddhism and Jainism. Rakshasas are also called "man-eaters". Rakshas is also used to describe Asuras, which are power seeking deities that lack divinity. They are often depicted as antagonists in Dharmic religious scriptures.
ellauri142.html on line 854: Vielä vähän ohjeita charitystä. Jos velvollisuuden tunnosta, oikealla paikalla ja oikealla ajalla annetaan almu jollekin arvokkaalle, joka sitä ei juuri nyt jaksa palkita, tämä teko kuuluu puhtauden ominaisuuksiin. Jos annetaan lahja vastalahjan saamisen toivossa tai toivossa saada tulevaisuudessa siitä voittoa, tai annetaan almu vastenmielisesti, tämä antaminen johtuu himosta. Mutta jos hävyttömällä tavalla, epäkunnioittavasti, epäpuhtaalla paikalla ja sopimattomalla ajalla annetaan almu arvottomalle - se toiminta on pimeyttä. Vittu arvottomat ansaizee mitään saada, menkööt mezään haravoimaan ja keräilemään risuja.
ellauri142.html on line 860: On kolmenlaista luovuttamista: latvakakkosten jotka ei enää vois vähempää välittää, nilkkiportaan jotka haluu jotain parempaa tilalle, ja laahuxen joka vaan ei viiti vaivautua. Arvaapa 2 karvaa, mikä niistä on parasta? Väärin, voittaja oli latvakakkonen.
ellauri142.html on line 862: Täydellisesti pyhitetyn toiminta on persoonatonta; hänen yksilöllinen persoonallisuutensa on ainoastaan näennäinen. Hän on oikeasti henkimaailman robotti. Vaikuttaa aika mukavalta veikolta. (Veikkohan se aina on, vai mitä? Sisaret älkööt vaivautuko. Siskot, veikot, barrikaadeille.
ellauri142.html on line 873: Siinä ominaisuudessa ei ollut Petteri, joka vastasi mun mixi-kysymyxiin loppupeleissä: koska se on kivaa. Tai hmm, tässähän se kompa taas kerran on: eikös tommonen kieltäytyminen kuitenkin ole näistä heppuleista vähän kivaa? Vai pitääkö sen olla ikävää? No ainakin samantekevää.
ellauri142.html on line 875: Sen tähden sanoo Johannes Scheffler (siis tää takinkääntäjä Silesius): ”Kuinka voi sinulla, oi ihminen, vielä jotakin vaatimusta olla? Itseesihän suljet jumalan ja koko maailman.” "Siinä, ettet rakasta ketään yhtä apinaa, teet oikein ja hyvin. Koko apinakööriä pitää rakastaa en masse, ikäänkuin kazellen yxityisten apinoiden päiden ylize."
ellauri142.html on line 877: Voi vittu ompa narsistinen kaveri. Tiivistäen sanottuna: tämmöset mystisvoittoiset saarnaajat on kyllä aivan takuulla narsistisia tyyppejä, ja narsistit niiden jutuista myös innostuvat eniten.
ellauri142.html on line 880: parempi vaikka antaa nälkäiselle ruokaa, kuin samaan aikaan vajota sisäiseen mietiskelyyn ja tarkasteluun. Ehtii sitä sitten tuonnempanakin.
ellauri142.html on line 882: Puhtaat sielut kärsivät devachanissa hyvien töidensä hedelmistä; pirulliset tuovat tullessaan rikostensa kärsimykset; mutta ne, joissa hyveen voima on hiukan
ellauri142.html on line 883: korkeampi kuin paheen mutta eivät kuitenkaan ole kuluttaneet pois kaikkia epä-
ellauri142.html on line 903: Theophrastus Philippus Aureolus Bombastus von Hohenheim (11. marraskuuta tai 17. joulukuuta 1493 Sveitsi – 24. syyskuuta 1541 Salzburg, Itävalta) oli sveitsiläissyntyinen alkemisti, lääkäri, astrologi, psykologi ja okkultisti. Hänen nimensä oli alun perin Theophrastus Philippus Aureolus Bombastus von Hohenheim, mutta hän otti Para-Celsus (parempi kuin Celsius) -nimen roomalaisen lämpömittarin Celsuksen mukaan. Paracelsus halusi korvata skolastisen tieteentekemisen perinteen, jossa tutkimuksen ensisijaisina välineenä oli nojatuoli ja kohteena klassisten auktoriteettien opit, kuten galenoslainen lääketiede ja aristotelinen luonnonfilosofia, luonnon todellisia ilmiöitä ja vuorovaikutuksia tutkivalla kokeellisella tieteellä. Paracelsus painotti tutkimuksissa suoraan luonnosta tapahtuvaa ilmiöiden osallistuvaa havainnointia ilman harhaanjohtavia klassisia teorioita ja ajatuksia.
ellauri142.html on line 917: Eli tää menee ihan sen mukaan miten pitkälle kukin on eusosiaalistunut.
ellauri142.html on line 921: 32. Senkaltainen, joka pimeyden verhoamana pitää oikeutta (dharma) vääryytenä (adharma) ja näkee kaiken nurinpäin, oi PârthaPozo, on syntynyt ymmärtämättömyydestä (tamas).
ellauri142.html on line 925: DODI, nyt selviää mihin tällä kaikella oikein pyritään: Kastien tehtävien jako pistevieraasti. Suutari pysyköön lestistään, älköönkä yhtään yrittäkö snobbailla. A good wife knows her place. Parempi on, vaikka heikoillakin voimilla täyttää oman velvollisuutensa kuin toiselle määrätty toimi, olkoon sen toimittaminen kuinka helppoa tahansa. Se joka täyttää sen velvollisuuden, jonka hänen oma luonteensa hänelle määrää, ei tee syntiä. No niimpä tietysti. Vittu et tää on läpinäkyvää!
ellauri142.html on line 932: tunteminen, tieto ja uskonnollisten tapojen tunteminen.
ellauri142.html on line 946: Ainiin ja sitten on vielä ne kastittomat, päälletallatut, joiden luonteen mukaista on lappaa käsin toisten paskoja.
ellauri142.html on line 952: tenmielisyyden tunteet aivan kuin savu tulta.
ellauri142.html on line 958: suuriin tehtäviin; synnin kokemuksen ja oman rakkautensa avulla heidän pitää
ellauri142.html on line 966: neltä puuttuisi kiusausten voittamista varten taistelun kunnia ja voiton tahto.”
ellauri142.html on line 969: Typerä argumentti, kyllähän mä haluun tehdä syntiä. Vähintäänkin se näyttää tahtovan, että mä tahdon tehdä syntiä. Se ikäänkuin testaa mua, Piki sanoisi. Kazotaan kuinka jätkän käy. Vaik tiedänhän me sen tosin edeltä. Huooh, kyltää on sitten ikävystyttävää. Pelkkiä spoilereita koko aika.
ellauri142.html on line 977: sanan; sillä siinä hän tuntee oman itsensä, koko jumaluutensa luonnon ja kaikki käsineet, ja mitä hän siinä tuntee, se on samanlainen kuin sana; hän on luonnoltaan ja totuudessa sen sanan kaltainen. Tässä tuntemisessa antaa jumala sinulle
ellauri142.html on line 980: Kuule vielä kerran Minun korkeimpia, salatuimpia sanojani. Sinä olet Minulle hyvin rakas, ja sen tähden tahdon sanoa, mikä sinulle on autuudeksi. Vihi sydämesi (manas) Minulle kultaseni. Rukoile Minua. Uhraa itsesi Minulle. Aseta oma tahtosi Minun tahtooni. Siten sinä tulet Minun luokseni. Tämän lupaan sinulle, sillä sinä olet Minulle rakas. Jätä kaikki äärimmäisyydet (dharma). Tule ainoastaan Minun luokseni, ainoaan pakopaikkaasi. Älä sure, Minä tahdon pelastaa sinut kaikesta synnistä.
ellauri142.html on line 982: PST. Tätä oppia ei kuitenkaan ole aiottu niille, jotka eivät harjoittele itsehillintää, eivät Minua rukoile, eivätkä Minun ääntäni tahdo kuulla. Ei se ole itsekkäille eikä pilkkaajille. Kuulitko Lauri Schlager? Ei sinulle. Tätä kirjaa suomiessani olen viettänyt elämäni nautinnollisimmat hetket. No ei, läppä läppä.
ellauri142.html on line 988: No mitenkäs siinä kärhämässä sitten kävi? No sitä ei kerrota. Lopussa vaan seisoo isoin tikkukirjaimin: WE APOLOGIZE FOR THE INCONVENIENCE. Ei korjaan, siinä lukeekin:
ellauri142.html on line 1012: tent.duckduckgo.com/iu/?u=https%3A%2F%2Ftse3.explicit.bing.net%2Fth%3Fid%3DOIP.c--HJrlLU_wZU18MlKXdggHaHa%26pid%3DApi&f=1" />
ellauri142.html on line 1016: Kaikki ilmennys maailmassa on kolmenlaista, ellei se sitten ole 1-2-tai 4-laista. Sitä isompia numeroita ei laahus ymmärrä. Israelin tähteä kutsutaan Euroopassa ”Salomonin sinetiksi;” Intiassa ”Vishnun merkiksi”. Niin kuin Eliphas Lévi sanoisi (ja sanoikin): ”Jos kiusaajan kilpi ei vastustaisi arkkienkeli Mikaelin keihästä, niin enkelin voima katoaisi tyhjään avaruuteen; silloin Mikaelin jalka ei pitäisi kiusaajan voimaa alamaisuudessa, ja kiusaajakin singahtaisi eetteriin."
ellauri142.html on line 1020: Alphonse Louis Constant, (8. helmikuuta 1810 – 31. toukokuuta 1875) oli ranskalainen okkultisti ja maagikko. Nimi ”Eliphas Lévi”, jolla hän kirjoitti kirjansa, oli hänen yrityksensä kääntää etunimensä Alphonse ja Louis hepreankielisiksi. Lévi oli pariisilaisen suutarin poika. Hän kävi pappisseminaareissa ja alkoi opiskella katolisen papin virkaa varten. Samaan aikaan hän kuitenkin rakastui ja lopetti opintonsa ilman pappisvihkimystä. Hän kirjoitti lukuisia lyhyitä uskonnollisia teoksia: Des Moeurs et des Doctrines du Rationalisme en France ('rationalismin moraalisista tavoista ja opeista Ranskassa', 1839) oli vastavalistuksen kulttuurillinen lentolehtinen. La Mère de Dieu ('Jumalan äiti', 1844) johti kahteen lyhyeen vankilatuomioon. Se seurasi kahta radikaalia lentolehtistä L'Evangile du Peuple ('Ihmisten evankeliumi', 1840), ja Le Testament de la Liberté ('Vapauden testamentti'), jotka julkaistiin vallankumouksen vuonna 1848. Lévi oli lyhyen aikaa naimisissa kirjailija Claude Vignonin kanssa. Alphonse oli kalju partapozo.
ellauri142.html on line 1024: Baphomet, kirjassa Dogme et Rituel de la Haute Magie, 1855. "Muinaisten oppien mystisten allegorioiden hunnun takana, pimeyden ja initiaatioiden outojen koettelemusten takana, salattujen tekstien sinettien alla, Niniven ja Theban raunioilla, vanhojen temppelien murentuvien kivien päällä ja Assyrian tai Egyptin sfinksin tummuneiden kasvojen yllä, luonnottomissa tai suurenmoisissa maalauksissa jotka selittävät Vedan elävöittämää Intian uskontoa, vanhojen alkemian kirjojemme kryptisissä vertauskuvissa, seremonioissa joita on vietetty kaikkien salaseurojen sisäänpääsyssä, sieltä löytyy merkkejä opista, joka on kaikkialla sama, ja kaikkialla huolellisesti salattu." Baphomet näyttää kuvassa istuxivalta pukilta.
ellauri142.html on line 1027: Vuonna 1861 hän julkaisi jatkoa, teoksen nimeltä La Clef des Grands Mystères (suom. Suurten mysterioiden avain), joka ilmestyi vuonna 1921 Ruusu-Risti-aikakauslehdessä Pekka Ervastin suomentamana. Pekka Ervastilla oli kesämökki Sysmässä. Myöhempiä Levin maagisia töitä olivat muun muassa Fables et Symboles (1862, 'Tarinoita ja kuvia'), ja La Science des Esprits (1865, 'Henkien tiede'). Vuonna 1868 hän kirjoitti kirjan Le Grand Arcane, ou l'Occultisme Dévoilé ('Suuri salaisuus', paljastettu okkultismi); teos kuitenkin julkaistiin vasta 1898.
ellauri142.html on line 1032: Satyât nâsti paro dharma; suomeksi: Tosiasioita ei laki ohita. Teosofisen Seuran tunnuslause. Se on Benaresin maharaja-suvun ikivanha vaalilause. "Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen." Presidentti J. K. Paasikivi opetti näillä sanoilla suomalaisille ulkopolitiikan perusasioita itsenäisyyspäivänä 1944, muutama kuukausi jatkosodan päättymisen jälkeen. Juho teki ensin gradun venäjän kielestä ja kirjallisuudesta ja sitten luki varatuomarixi. Ryssäntaitoisena lakimiehenä sillä oli hyvä pohja vakuuttua Teosofisen seuran tunnuslauseesta. Dharma 'pitäymys' on epämääräisesti tapa, moraali, laki, tai uskonto. Jotain normisisältöä kuitenkin, ei tosioita. Deonttisessa logiikassa ei tosiaankaan päde Op -> p, modaliteettina se ei ole reflexiivinen. Jos olisi, niin pätisi myös p -> Pp, eli kaikki tosiasiallinen on sallittua. No Darwinilla tämä lienee totta. Naturalia non sunt turpia.
ellauri142.html on line 1034: Aku Ankan pienoisankat tiivistää uskonnon, moraalin ja psykiatrian peruspointin. Egoa edustavalla Akulla on 2 vaihtoehtoa: totella super-iinexen eusosiaalisia opetuxia tai seurata häntyriä matelijanaivoa. Joskus on toinen parempi, joskus toinen, joten mixed strategy on paras pelitapa.
ellauri142.html on line 1039: Aikuisen voiman lehdessä 11/21 oli uutta tietoa paskan elämän oireyhtymästä. Sen tärkein tekijä on laissez-faire kapitalismin keskeinen credo, toi "maaginen vapaaehtoisuus" (Magical voluntarism). Termin lanseeraaja David Small oli hyvä joskin pieni mies. Taavi-eno kuoli 76-vuotiaana 2014. Vaikka britti olikin, se oli aivan oikeilla jäljillä. Amerikkalaisten ylläpitämä Wikipedia tuomizee (tai vähintäinkin leimaa) sen näkemyxet nimellä "a social materialist explanation of psychological distress". Tää "maaginen vapaaehtoisuus" on toi seppoilu, eli existentialistinen uskomus että jokaisella yxilöllä on voima luoda izestään mitä haluaa. No sehän on aivan ilmiselvää potaskaa. Sitä hanakammin sitä tarjotaan kaikessa jenkkiviihteessä, kz. esim. Emily in Paris. Fisherin mukaan "masennus on esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun maaginen vapaaehtoisuus tulee mahdollisen rajalle." Sillä rajalla kävi Eskikin, kun sen tieteellinen uskottavuus upposi, mutta aika äkkiä se osas rationalisoida asian ja asemoida izensä uudestaan nyt "käytännön filosofixi", lue motivaatiopuhujaxi. Pastorixihan se oli pienenä aikonutkin. Haaveet toteutuivat! Höpsismi toimii sittenkin!
ellauri142.html on line 1041: Niin ikään Britanniassa (kuinkas muuten, puhutaanhan The Witchin ja kloorikanan isänmaasta) on lanseerattu tähän läheisesti liittyvä termi "shit life syndrome": köyhyyden aiheuttama noidankehä, missä pätkätyöläisyys, koulutuxen puute, matalapalkkaisuus, slummiutuminen, epäterveelliset elintavat ja terveydenhuollon puute aiheuttavat psyykkistä taakkaa ja arvottomuuden tunnetta, ja yhdessä pudottavaet eliniän odotetta jopa parilla kymmenellä vuodella. (No sehän hienoa, sanoo kasan päällimmäiset ja taputtavat tuskin kuuluvasti karvaisia, hyvin kammattuja käsiään. Sittenhän neuroleptit menee hyvin kaupaxi, ja hoitovaje pienenee kiitos Jumalan ja luonnollisen poistuman.)
ellauri142.html on line 1045: Smail wrote several books on the subject of psychotherapy, emphasizing the extent to which society is often responsible for personal distress. Critical of the claims made by psychotherapy, he suggests that it only works to the extent that the therapist becomes a friend of the patient, providing encouragement and support. Much distress, he says, results from current conflicts, not past ones, and in any case, damage done probably cannot be undone, though we may learn to live with it. He doubts whether 'catharsis', the process whereby it is supposed that understanding past events makes them less painful, really works. The assumption that depression, or any other form of mental distress, is caused by something within the person that can be fixed, is he argued, without foundation. He could thus be regarded as part of the 'anti-psychiatry' movement, along with R.D. Laing and Thomas Szasz, but where Laing emphasised family nexus as making psychosis understandable, Smail emphasises 'Interest' and power in relation to more everyday distress. These are integral to Western society, and, he suggests, considered out of bounds by most psychotherapists, who are themselves both constrained and complicit in protecting their own interests.
ellauri143.html on line 45: “People often confuse hedgehog (mull eli in Tamil) with porcupine (mullam pandri),” says the PhD holder, who has done a study on rabbit species, Yarkand Hare, at the Institute of Zoology, Chinese Academy of Sciences.
ellauri143.html on line 57: The Bharatiya Janata Party (pronounced [bʱɑːɾət̪iːjə dʒənət̪ɑː pɑːrtiː] ( listen); English: Indian People's Party; abbr. BJP) is one of two major political parties in India, along with the Indian National Congress. It has been the ruling political party of the Republic of India since 2014. The BJP is a right-wing party, and its policy has historically reflected Hindu nationalist positions. It has close ideological and organisational links to the much older Rashtriya Swayamsevak Sangh (RSS). As of 2020, it is the country's largest political party in terms of representation in the national parliament and state assemblies and is by far the world's largest party in terms of primary membership, with the second largest party, the Communist Party of China, having about half the registered members of the BJP.
ellauri143.html on line 80: Considered one of the greatest works ever written on ethics and morality, it is known for its universality and secular nature. Its authorship is traditionally attributed to Valluvar, also known in full as Vallu Mursu. In addition, it highlights truthfulness, self-restraint, gratitude, hospitality, kindness, goodness of wife, duty, giving, and so on and so forth, besides covering a wide range of social and political topics such as king, ministers, taxes, justice, farts, war, greatness of army and soldier's honor, death sentence for the wicked, agriculture, education, abstinence from alcohol and intoxicants.
ellauri143.html on line 110: Eli miehuus ei ole izetarkoitus vaan se on väline. Nokintajärjestystä totteleva pääsee pukille ja saa manta. KILL! vaan kinkun vihulaisia niin saat FUCK! ja EAT!. Tosin vaan vihannexia kuten Hgin kaupungin tehtaalaiset. Johtoportaalle on riistaa vielä tarjolla, ja kinkkua.
ellauri143.html on line 116: The work largely reflects the first three of the four ancient Indian aims in life, known as purusha-arthas, viz., law (dharma), wealth (artha) and sex (kama).The fourth aim, namely, salvation (moksha) is left out as irrelevant. It is just a little-known uralic tribe. The Indian tradition also holds that there exists an inherent tension between artha and kama. So perhaps artha should be left out as well.
ellauri143.html on line 117: Or rather, wealth and pleasure must be pursued with an "action with renunciation" (Nishkan Karma), that is, one must act ostensibly without craving them in order to resolve neck tension.
ellauri143.html on line 121: The moksa state is attained when a soul is liberated from the cycles of deaths and rebirths, is at the apex, is omniscient, remains there eternally, and is known as a siddha. In Jainism, it is believed to be a stage beyond enlightenment and ethical perfection, states Paul Dundas (n.h.), because they can perform physical and mental activities such as teach, without accruing karma that leads to rebirth.
ellauri143.html on line 125: Meidän monipuoliseen valikoimaan kuuluu akuneulat, sähköakulaitteet, hoitopöydät, moksat, kuppaustarvikkeet. Lisäksi valikoimaan kuuluu terveys ja luontaisalantuotteita; eteeriset öljyt, korvavahakynttilät, vihreä tee, kirjat ja himalajan kristallisuolat. Moxibustio eli moksalla lämmitetään ja vahvistetaan. Näyttää joululahja sinettivahapötköltä. Moksa edistää energian eli Qin virtausta ja se poistaa kylmyyden ja kosteuden sekä stagnaation. Sillä poistetaan näistä aiheutuvia oireita, kuten esim. palelua tai kipuilua.
ellauri143.html on line 136: Tsihirunkkuṟallin sisällys Zvelebilin (n.h.) mukaan käännettynä Google Translatella. Ei se nyt ihan nappiin tainnut mennä. Thirukkural in Tamil, English Written by Thiruvalluvar with Meaning. Aika kummallista enkkua, tollasta I am levitating now tyyppistä.
ellauri143.html on line 463: We are not evil. Omaisuusrikoxet ja luottopetoxet on bisnismiesten pahuuslistan kärjessä. Niin länkkäreilläkin ja lähi-idässä.
ellauri143.html on line 565: Vaan se on hyvä kö ajattelee et tää onkin kaikki paskaa, sitten ei niin harmita kun se vääjäämättä loppuu. Arvon kieltäminen voi olla sekin mukavaa. No ainakaa nää ei peukuta jenkkien "Me first" adagea. Explanation : Desire the desire of Him who is without desire; in order to renounce desire, desire that desire. LOL. Pessimistin elämänviisaus. Syö Englischer Gartenissa, ota Atma-koira.
ellauri143.html on line 599: Tässä lisää näitä hindumeemejä. Se kyllä pitää paikkansa, et toi uudelleensyntymisen ajatus on noussut kovasta halusta pysytellä hengissä. Se että haluton on vapaa seuraa Aristoteleen määritelmästä: Vapaa on se joka voi tehdä mitä haluaa. Kun ei mikään hotsita, ei tarvi mitään tehdäkään. Jes! Juttu vaan on niin et just toi pyrkyröinti on elämistä parhaillaan. Lakkaa vaan haluumasta jos tyydyt elämättönään elämään, eli riittää olla puhumaton pää. Tai sitten jatka kärsimistä. Ilman kärsimistä ei ole kivaakaan, se taas seuraa fyysikkojen onnen määritelmästä.
ellauri143.html on line 661:
Viisauskoulun mainoskatkoja. Tää muistuttaa muinaisten kreikkalaisten ja nykyisten motivational speakerien hehkutuxia. Maisterit juokaa... Näitä on täälläkin aivan helkutisti.

ellauri143.html on line 700: Wealth of wealth is wealth acquired be ear attent;

ellauri143.html on line 824:
Viimeximainittu ei kuitenkaaan koske heroja.

ellauri143.html on line 911: Is as when farmer frees from weeds the tender grain.
ellauri143.html on line 913: Sähkötuoli on eto kexintö. Nirhaamalla tulee selvää jälkeä. Tosin varminta on nirhata sitten koko suku. Kurko on erotuomari puolueiden välillä, sixi sen pitää olla ökyrikas ettei sitä lahjota ihan pikkurahalla. Kansanvallan ratkaisu on vaihtaa taajaan kunkkua, jolloin kukaan niistä ei ehdi kahmia ihan kaikkea. (Vaikka yhteenlaskettuna taitaa tulos olla sama.)
ellauri143.html on line 936:
Kurkolla p.o. vakoojat. Muuten ei tule hallizemisesta mitään. Tää luku oli isä aurinkoisella tyynyn alla luotipyssyn vieressä.

ellauri143.html on line 974: Luvuissa 60-61 esitetään partamiesten kerhon sääntöjä:
ellauri143.html on line 980: Voit katkaista purjon mutta älä tee sitä sahaten.
ellauri143.html on line 1114: No hmm. Länsimaiden miesten runkku on lähes mitääntekemätöntä. Eikä japsujen ole yhtään parempaa. Hyvä niin. Hilpeiden määrä on sentään voimakkaasti kasvanut, tai ne on tulleet ulos kaapista. Sateenkaaren päässä aarre odottaa.
ellauri143.html on line 1118: 3. Suomen hallituksen on kumottava kaikenlaatuiset Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisten omaisuutta, oikeuksia ja etuja koskevat siirrot, milloin sellaiset siirrot ovat johtuneet akselivaltioiden hallitusten tai niiden elinten sodan aikana harjoittamasta väkivallasta tai pakosta. Kotiryssien menetyxet on korvattava markkamääräisesti reilusti.
ellauri143.html on line 1154: Explanation : Gradually abandon without revealing (beforehand) the friendship of those who pretend inability to carry out what they (really) could do.
ellauri143.html on line 1157: From foes ten million fold a greater good you gain,

ellauri143.html on line 1206: Tässä luvussa on aika käärmemäisiä ohjeita vihamiesten varalta. Olkaa viekkaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset.
ellauri143.html on line 1254: The wanton's tender arm, with gleaming jewels decked,

ellauri143.html on line 1293: Luku 92. Jatossimes (draftin naistenpäivä): 911–920
ellauri143.html on line 1328: Joopa joo, vielä 1 mun ällösanoja. Tässä risuparrat kannustavat säälittävää häviäjää tekemään pikimmiten suikin.
ellauri143.html on line 1368: Nojoo, täytyy myöntää tää kuraveristen kokoama käytöxen kultainen kirja aiheuttaa jonkin verran myötähäpeää.
ellauri143.html on line 1391: Explanation : If the owner does not (personally) attend to his cultivation, his land will behave like an angry wife and yield him no pleasure.
ellauri143.html on line 1409: Mites tää neronleimaus on pujahtanut kama sutran pussiin? Eikös tää ole väärä kabanossi tänne? Seuraavakin tultuu oudolta. Ahaa, näähän kuuluskin ozikkoon "Wealth - miscellaneous", sexipalsta alkaa vasta luvusta 109. Ilmeisesti mun eka lähde jakoi kirjat väärästä kohdasta. Korjasin tän nyt, vaikka mitä väliä, on tää sellasta schaibaa vaikka miten numeroituna. Yhessä kohassa kehutaan et charity on ihan huippua, sit tässä haukutaan kerjäläiset ihan paskaxi. No onhan se johonmukaista kermaperse ajattelua. Tässä lisää samanlaista seppoilua:
ellauri143.html on line 1433: Mitä vittua!? Juurihan on päästy sanomasta että rikkaudet ei ole midiä verrattuna viisastelijoiden sana-aarteisiin. Ai mä tajuan: tän kirjoittajat on keskiluokkaisia viisastelijoita, jotka kadehtien nuoleskelevat huippukastia ja samalla haistattavat paskat laahuxelle. Siis keskiluokkasia lurjuxia! Köyhän puhetta ei pidä kuunnella, kuunnelkaa mieluummin meikäpoikia! Keskiluokasta rupusakkiin köyhtyminen on maailman pahin asia, kazo esim nazeja. Hajurakoa paarioihin on kasvatettava hinnalla millä hyvänsä. Eise sitten niin paljon satu kun on jo siellä (kuten tietää fyysikot).
ellauri143.html on line 1562: Luku 124. Jatong Azhave (Elinten terveys:) 1231–1240
ellauri143.html on line 1581: Jossain takavuosien edistyneessä lastenkirjassa isä kertoi lapselle että orgasmi tuntuu vähän samalta kuin aivastus. Mä selitin Merimiehenkadun Elannossa Johnille 5v mihin kondomeita käytetään. Ämmät huusi poliisia auttamaan. En sentään demonstroinut.
ellauri143.html on line 1637: Vuonna 2013 uutisoidun Nepalin Lumbinissa Maya Devin temppelissä tehtyjen arkeologisten kaivausten perusteella Siddharta eli tähän asti oletettua aiemmin. Buddhan pääkallon luun kerrotaan löytyneen Kiinasta. Löytö on tehty vuonna 2008, mutta se on saanut julkisuutta vasta vuonna 2016. Kallossa luki kiinalaisin kirjaimin "made in India".
ellauri143.html on line 1639: Vaikka myöhempinä aikoina Gautama on haluttu nähdä jumalallisena olentona esimerkiksi hindulaisuuden piirissä - jossa hänen ajatellaan olevan Vishnun 9. avataara - hän itse kielsi olevansa jumala tai profeetta, eikä opettanut yliluonnollisten olentojen palvontaa. Toisin kuin kolleegansa Jesse-setä, joka ei piilottanut korvavahakynttilää vakan valle.
ellauri143.html on line 1643: Duhkha (paaliksi दुक्ख; sanskritiksi दुःख, duḥkha) on eräs keskeinen buddhalaisuuden käsite, jota Buddha käytti ensimmäisen jalon totuuden yhteydessä. Sana suomennetaan usein kärsimykseksi. Duhkhan merkitys on kuitenkin paljon laajempi – sillä tarkoitetaan kaikkia kielteisiä tunnetiloja aina lievästä vitutuxesta fyysiseen ja henkiseen kipuun. Termille ei ole yhtä ainoaa sopivaa suomennosta. Se voidaan kääntää esimerkiksi epätyydyttäväksi, epätäydelliseksi, turhauttavaksi tai pysymättömäksi. Sananmukaisesti se tarkoittaa pahaa paikkaa, pakkorakoa.
ellauri143.html on line 1645: Buddhalaiset eivät usko (vittu onko se joku uskon asia?), että elämä olisi silkkaa vitutusta, vaan euforia (sukha) on kyllä yhtä hyväksytty osa elämää. Kaikki hyväkin on kuitenkin pysymättömänä duhkhaa. Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin. Sanan etymologiseksi alkuperäksi selitetään usein karman pyörä, joka on huonosti kiinni. Sen takia se tärisee ja hyppelehtii ja tekee matkanteosta epämiellyttävää. (Kha tarkoittaa reikää. Duh on paha, vrt. Homer Simpson: D´oh.)
ellauri143.html on line 1649: Buddhan mukaan duhkhaa on syntymä, sairaus, vanhuus ja kuolema, kipu, ero siitä mistä pitää, kosketus siihen mistä ei pidä ja se ettei saa mitä haluaa. Lyhyesti kaikki viisi takertumisen kohdetta (skandhat) ovat duhkha. Buddhalaisuuden mukaan duhkha kytkeytyy jollakin tavoin kaikkiin asioihin ja tekoihin. Esimerkiksi lihansyöntiin kärsimys liittyy siinä muodossa, että lihan vuoksi on täytynyt tappaa jokin eläin. Tämä sattuu minuun enemmän kuin sinuun. Vittu ole sitten syömättä, rupea jainilaisexi.
ellauri143.html on line 1655: viparinaama-duhkha: muutoksen, pysymättömien onnellisten hetkien ja pettävien odotusten aiheuttama epätyydyttävyys, turhautuminen, suru tai kärsimys.
ellauri143.html on line 1657: sankheri-dushkha: hienovarainen yleinen epätyydyttävyyden tunne, joka nousee johtuen maailman ehdonvaraisesta luonteesta. Tästä Lautuma kärsi ize eniten.
ellauri143.html on line 1662: Anitya (paaliksi अनिच्चा; sanskritiksi अनित्य, anitya) eli pysymättömyys on yksi kolmesta olemassaolon tavaramerkistä buddhalaisuudessa. Termi viittaa siihen, kuinka kaikki olemassa oleva on jatkuvassa muutoksen tilassa, eikä mikään ole ikuista. Väliaikaista kaikki on vain. Buddhalaisuuden mukaan yksi syy kärsimyksen syntymiseen on se, kun yritetään takertua pysymättömään ilmiöön ja käsitellä sitä pysyvänä. No niinpä! Älä sitten vittu takerru! Ammennä vaan! Kom an bara, en i sänder! Ylämäki alamki ylämäki alamäki yhdessä kuljemme sen. Kunnes valo sammuu, haju jää.
ellauri143.html on line 1666: Saṃsāra (sanskritiksi संसार ´läpikulku; eteneminen monien vaiheiden kautta´) on elämän kiertokulku. Buddhalaisuuden, hindulaisuuden ja jainalaisuuden uskontojen näkökantojen mukaan uskontojen näkökannoilla on perustavia eroja samsaran suhteen. Ja vitut on. Samoja luomujauhoja ne on kaikki. Miten ne jaxavatkin jauhaa niitä. Samsara-ruislimppu on kyllä hyvää, kannatti jauhaa niitä.
ellauri143.html on line 1668: Neljä jaloa totuutta ovat jalo totuus kärsimyksestä, jalo totuus kärsimyksen syystä, jalo totuus kärsimyksen lakkaamisesta, jalo totuus kärsimyksen lakkaamiseen johtavasta tiestä. Tämä muotoilu on täsmälleen sama kuin se, jota käyttävät lääkärit tehdessään diagnoosia ja määrätessään hoitoa sairauteen: määritetään oireet, määritellään sairaus, sen syyt ja sitten housut pois ja hoitoon. Eli Buddha pitää kärsimystä "sairautena", joka paranee hengiltäotolla. Leikkaus onnistui, tosin potilas menehtyi.
ellauri143.html on line 1672: Skandha (suom.kasa) on viisiosainen kokonaisuus, jonka buddhalaisuudessa opetetaan synnyttävän kokemus (kokemuxen! Ettekö osaa suomea?) olemassaolosta. Viittä skandhaa kutsutaan myös viideksi bensiinikäyttöisexi aggregaatiksi. Viisi skandhaa ovat jatkuvassa muutoksen tilassa, jossa ne ilmestyvät ja katoavat. Buddhalaisuus opettaakin, että minkään näistä osatekijöistä ei voida mieltää olevan "minä" tai ... Eiköhän nää ole taas noi 5 aistia. Tajunta kuudentena aistina.
ellauri143.html on line 1674: Perinteen mukaan neizyt Māyā näki unta, jossa Siddhārtha saapui hänen kohtuunsa lumivalkean norsun muodossa. Ei siis minään tyhjänä korzuna. Kymmenen kuukauden kuluttua unesta Siddhārta syntyi Lumbinīn kylässä, kun hänen äitinsä oli matkalla syntymäkotiinsa Betlehemiin synnyttämään. Pojan syntymäjuhliin apostolinkyydillä osallistunut erakkotietäjä (ṛṣi) Aasitta ennusti lapsesta tulevan joko suuri kuningas (cakravartin) tai sitten suuri pyhimys (sadhu). Tuli sadhu. 2 muuta tietäjää ei päässeet tällä kertaa tulemaan, olivat kipeinä. Myöhemmän perinteen mukaan Siddhārtha kasvatettiin tämän takia tarkasti suojattuna näkemästä vanhuutta, kuolemaa ja sairautta.
ellauri143.html on line 1676: 16-vuotiaana Siddhārtha avioitui serkkunsa Yaśohaarān (pāliksi Yasodharā) kanssa. Tarinan mukaan Siddhārtha alkoi vanhemmiten kyllästyä serkkuunsa ja halusi nähdä, mitä sen ulkopuolella oli. Ihastellessaan kaupunkiaan Siddhārtha kuitenkin näki vanhuksen. Hän kummastui näkemästään, sillä ei ollut ikinä nähnyt vanhaa ihmistä. Eikös sillä ollut isovanhempia, vai oliko nekin piilossa kellarissa? Siddhārtha meni kaupungin kujalle ja näki vanhuksen lisäksi sairaan, kuolleen ja askeetikon. Hän käsitti, että maailmassa on myös sairautta, laihuutta, köyhyyttä ja raatoja.
ellauri143.html on line 1678: Kuitenkin vasta kolmenkympin kriisissä Siddhārtha oman kertomansa mukaan hylkäsi ylellisen elämän, leikkasi hiuksensa nätisti, puki ylleen okranvärisen mekon ja jätti kotinsa vanhempiensa kyyneleiden saattamana. Myöhempien ja dramaattisempien kertomusten mukaan hän lähti palatsista salaa hevosellaan muiden nukkuessa, jättäen peräänsä vaimonsa ja vastasyntyneen poikansa Rahulan. Vittu mikä kusipää.
ellauri143.html on line 1680: Seuraavaksi Siddhārtha vetäytyi metsissä elävien viiden berliininmunkin yhteisöön, jonka johtaja oli nimeltään Anakin Skywalker (pāliksi Aññāta Koṇḍañña), ja alkoi harjoittaa hyvin ankaraa askeesia. Siddhārthan harjoittama paasto oli niin ankaraa, että hän oman todistuksensa mukaan pystyi lopulta koskettamaan peräreiän kautta selkärankaansa. Kattokaa jätkät! Koittakaa! Viimein hän tajusi, ettei kukaan voi kokea tätä suurempaa kipua valaistuakseen, ja siitä huolimatta hän ei kuuden vuoden aikana ollut saavuttanut mitään erityisiä tiloja. Muistaessaan, kuinka oli poikasena spontaanisti saavuttanut resitatiivisen tilan istuessaan muna kädessä rusojambolaani-puun alla, Buddha tajusi, että tässä saattaisi olla polku valaistumiseen. Hän kuitenkin tiesi, ettei kykenisi saavuttamaan vastaavaa tilaa näin riutuneella ruumiilla, ja päätti siksi vahvistaa kehoaan ottamalla vastaan hänelle tarjottua ruokaa. Reilu kaveri. Tarinan mukaan sattumalta paikalle osunut pikkutyttö lähikylästä tarjosi hänelle riisiä ja maitoa. Kiitos kulta, olisko torttua?
ellauri143.html on line 1684: Siddhārthan entiset laiheliinitoverit hylkäsivät hänet ajatellen hänen luopuneen henkisestä kilvoittelusta. Aika pyylevähän siitä sitten tulikin. Tästä järkkymättä hän istui perinteisesti pyhänä pidetyn temppeliviikunapuun alle mietiskelemään. Samana yönä tuleva Buddha pääsi neljänteen ihanaan, väkevään meditatiiviseen tilaan, jonka kautta hän saavutti aamunkoiton sarastuksessa valaistumisen ja tuli matrassiin. Huomattavasti myöhemmän perinteen mukaan Buddha vietti valaistumisensa jälkeen vielä 40 tai 49 päivää saman puun alla. 40, 49, ihan sama. Jee-suxen enkka oli 40, ilman puuta.
ellauri143.html on line 1688: Buddha kuoli 80-vuotiaana, 45 vuoden opetusuran jälkeen (mun työura kesti 68-23v eli saman ajan), Kuśinagarissa, nykyisessä Uttar Pradeshin osavaltiossa Intiassa. Siellä hän asettui levolle kyljelleen kahden rusojambolaani-puun väliin kiviselle istuimelle eräässä lehdossa. Buddhan tehdessä kuolemaa hänen oppilaansa Ānakonda kysyi, mitä hänen ruumiilleen olisi tehtävä. Śākyamuni kehotti munkkeja ja nunnia keskittymään henkiseen kehitykseen ja jättämään kuolleen ruumiin koirille. Buddhan viimeiset sanat olivat "Munkit, sanon teille: kaikki ilmiöt ovat katoavaisia. Ahkeroikaa siis tarkkaavaisina niin katoatte kuten minä! Terveisiä nunnille. Kohta saan hyvää kahvia."
ellauri143.html on line 1692: Romaani kertoo brahmaanin (ks. kastilaitos) pojan Siddharthan pyrkimyksestä valaistumiseen. Mukana matkassa hänellä on ystävänsä Huckleberry Finn. Kaksikko liittyy vaeltaviin munkkeihin, ja kun he kuulevat Buddhasta, valaistuneesta, ryhtyy Govinda tämän seuraajaksi. Siddhartha päättää kuitenkin etsiä valaistumista omin päin, koska on vakuuttunut että todellinen totuus ja pelastus löytyy vain henkilökohtaisten kokemusten kautta, eikä muiden opetusten perusteella. Pelastus mistä? Vitutuxesta? No ei, kuolemanpelostahan tää on kaikki lähtöisin. Ei sitä kannata pelätä, enempää kuin hammaslääkäriä. Hui! Mulla on se huomenna.
ellauri143.html on line 1694: Siddhartha jatkaa vaellustaan, kohdaten matkallaan mm. lautturi Vasuridevan, joka kuljettaa hänet yllättäen ilman korvausta joen toiselle puolelle. Matkan päätteeksi Siddharta ihastuu kamalaan kurtisaaniin. Kamala kurtisaani lupaa opastaa nuorta miestä ruuminnautintojen maailmaan (maksua vastaan). Ansaitakseen Kamalaa varten tarvitsemaansa rahaa Siddharta aloittaa työskentelynsä liikemiehenä, aluksi apulaisena mutta pian menestyen uudessa ammatissaan - oppien myös nauttimaan tästä uudesta elämäntavastaan. Hänellä ja Kamalalla on tiivis rakkaussuhde, josta Siddharta kuitenkin lopuksi luopuu masentuessaan ja päättäessään että tällainen normaali elämä ei kuitenkaan ole hänen oikea kohtalonsa. Liian keskiluokkaista. Se loikkaa Jamiensa selkään ja jättää Villanuevan haciendan ja dona Caritan kyynelehtimään.
ellauri143.html on line 1696: Vaelluksellaan Siddharta palaa lautturin kuljetettavaksi, ihastuu jokeen ja lautturin sisäiseen rauhaan, ja tämän laid back elämäntyyliin. Lautturi ottaa hänet liikekumppanikseen. Samaan aikaan Kamala synnyttää Siddhartalle lapsen. Vanhettuaan ja ammattilaisurasta luovuttuaan Kamala luovuttaa lapsensa ja omaisuutensa uskonnollisille ryhmittymille, ja lyöttäytyy mukaan seuraamaan Buddhaa. Joen lähettyvillä käärme puree Kamalaa, ja hänen erauspoikansa lähtee kutsumaan apua lauttureilta. Kamala ja Siddharta tunnistavat rypyistä huolimatta toisensa, ja Kamala kertoo pojan olevan todennäkösest Siddhartan poikia. Kamalan kuoltua käärmeenpuremaan poika jää asumaan lauttureiden luokse, mutta isä-poika suhteesta muodostuu vaikea. Lopulta Siddhartan on hyväksyttävä se että hänen poikansa jättää hänet jäälautalle, kuten hän kirjan alussa jätti omat vanhempansa. Poika kaxoisnelistää tiehensä jättäen pikku perheensä isoisälle.
ellauri143.html on line 1707: Maallisella tasolla levitaatiota harjoitetaan mielenvirkistyksen, ilon ja rentoutumisen saavuttamiseksi. Henkisellä tasolla levitaatiota voidaan harjoittaa esimerkiksi vitutuxesta vapautumiseen ja eksistentialististen kompakysymysten ratkaisuun. Kuuluuko metästä mitään kun ei kukaan kuuntele? No siipioravat kyllä kuulevat.
ellauri143.html on line 1715: Vittua se voi noin paljon tarkoittaa. Toihan ois kuin joku inkkarinimi, istuva härkä, hiipivä halkopino tai juoksee susien perässä. Maitri on sanakirjan mukaan vaan ystäv(älli)syys sanasta mitra, ystävä. Arttu perhana-levitaatiossa pyritään mettän ulottamiseen izestä poispäin, ensin perheeseen, sitten ystäviin ja mahdollisuuksien mukaan isänmaahan ja maailmaan.
ellauri143.html on line 1718: Levitaatio on ennen kaikkea mielen tyhjentämistä ajatuksista, mikä saavutetaan pysyttelemällä keskittyneesti nykyhetkessä jonkin toiminnan tai muun menetelmän avulla. Levitaatio yhdistää tiukan keskittymisen rentoutumiseen. Levitoija keskittyy intensiivisesti esimerkiksi kännykän soittoääneen tai kissavideoon, jonka seurauksena mieli tyhjentyy ajatuksista, stressistä ja levottomuudesta. Levitoinnin aikana levitoija tarkastelee omaa napaansa tai persettään objektiivisesti hukkumatta tai samaistumatta niihin.
ellauri143.html on line 1720: Yleinen levitaatioasento on kiinalainen lootusasento tai puolinelson, mutta levitointia voi harjoittaa myös käsillä kävellessä. Aktiivista levitaatiota ovat esimerkiksi jooga, tee ja bierbong. Myös uiminen, hölkkä ja kävely soveltuvat aktiiviseen levitaatioon. Jos on läski voi suorittaa aktiivisen levitoinnin myös esimerkiksi istuen tai maaten. Buddha teki juuri niin.
ellauri143.html on line 1722: Syvälevitaatio on päämäärähakuista ja siinä noudatetaan tiukasti valittua menetelmää kuten mantan hokemista ääneen. Syvämeediot ovat matalameedioita tuntuvampia ja pidempään kestäviä.
ellauri143.html on line 1742: Bodhisattva (sanskritiksi बोधिसत्त्व,valaisinolio, "hän, jonka tavoitteena on valaiseminen") on henkilö, jolla on suuren tasavirran seurauksena hyvä valoteho (bodhicitta), eli spontaani toive saavuttaa täydellinen valaistus kaikkien muiden oliojen hyödyksi. Buddhalaisuudessa bodhisattva on yksi neljästä leevelistä, jotka apina voi saavuttaa elämänsä aikana (muiden ollessa sillä aikaa arjhat, buddha ja pratyekabuddha). Valtakoira-buddhalaisten mukaan bodhisattva on izevalaiseva olio, joka omasta suuren myötäelämisen tahdostaan palaa täydellisen valaisemisen sijaan nussittavaxi uudestaan, jotta voi johdattaa ennen omaa läpivalaisuaan kaikki muut olennot kohdevalaisimen alle ja pois pyllystä tulemisen kärsimyksestä. Siis eräänlainen pyhimys. Myötätunnon pyhimyxellä on aivan vimmatusti käsiä, ei lopu kätilöltä kädet ihan ensi hädässä. Vitun käteenvetoa koko touhutus, jos minulta kysytään. Tuskin kysytään.
ellauri143.html on line 1747: Lopullisesti kyllästyin homojutku Harariin sen kirjan Homo Deus ansiosta. Mulkero ja talousliberaali pääoman luottomies se oli aiemmissakin väsäyxissä, muzen syvällinen kusipäisyys kävi ilmiselväxi etenkin tässä Homo Deus suolloxessa. Huomisen lyhyt historia hyvinkin, lyhyestä virsi kaunis. Vannoutuneena suklaaosaston miehenä se peukuttaa täpinöissään into piukeena tollasta kuolematonta koneapinaa, jonka voi vetää käyntiin selässä olevasta avaimesta, minkä jälkeen se paukuttaa symbaaleja yhteen kunnes veto loppuu. Vaan ei hätää, kierretään vieteri taas piukalle, niin meno jatkuu hamaan maailman tappiin asti. (Mikä tappi ei tosin enää ole apinoiden kohdalla kovin kaukana.) Ei tarvi siihen naisia eikä kohtuja, sen voi väsätä jossain koeputkessa ja siihen väkertää vielä kaikenlaista varaosaa, esim kalansilmät. Mitäs täällä tapahtuu? Eikai vaan duracell puput puuhastele turhanpäiväisessä lisääntymistoimessa? Se on vanhanaikaista, nyt trendataan me transuapinat. Avainta reikään, se tuntuu mukavalta, tekee kutaa kun tehdään vaijeritemppu selkäpuolelta.
ellauri144.html on line 32:
Kuvia varten Carlson Lauri
Nugaata

ellauri144.html on line 49: Nugae on latinaxi hullutuxet. Pienenä en pitänyt nugaajäätelöstä, koska siinä oli teräviä pipunoita. Nykyään se on ihan parhautta. Nää on näitä nuorten ja presbyteerien välisiä eroja, joita Aristoteles setvii alempana tarkemmin.
ellauri144.html on line 54: H. G. Porthan oli sukujuuriltaan karjalainen kuten Einen käly Lea. Hänen isänsä puolelta suku johti viipurilaiseen kauppiaaseen Kustaa Purtaseen, jonka poika oli päässyt pappisuralle ja vaihtanut nimensä hienompana pidetyksi (ja de facto hienommaxi) Porthaniksi. Isä toimi kirkkoherrana Viitasaarella, jossa Henrik Gabriel syntyi 1739. Isä tuli mielisairaaksi Henrik Gabrielin ollessa viiden, ja tämä päätyi enonsa, Kruunupyyn kirkkoherran Gustaf (Kustaa) Jusleniuksen huollettavaksi. Gustaf Juslenius oli ensimmäisen cunnofiilin Daniel Jusleniuksen poika, ja Porthan sai häneltä vaikutteita kansallisiin harrastuksiinsa. Se oli se Juslenius joka sanoi "Juu juu" kun housut palo. Toinen Porthanin suomalais-isänmaallisuuteen vaikuttanut piirroshahmo oli piispa K. F. Mennander. Porthanin ajattelun ohjenuorana olivat kuitenkin ennen muuta valistusfilosofian empiiriset ja rationaaliset menetelmät. Hyvin pahoja! vaikeroi ruusuristiläiset vaimeasti vähän etelämpää.
ellauri144.html on line 56: The rhetorician Quintilian regarded Odes as just about the only Latin lyrics worth reading: "He can be lofty sometimes, yet he is also full of charm and grace, versatile in his figures, and felicitously daring in his choice of words." The fictional hero Tom Jones recited his verses with feeling. Etenkin tätä: Ou ou ou, Dilailaa! Nou nou nou, Dilailaa!
ellauri144.html on line 58: Vuonna 1777 Porthan nimitettiin kaunopuheisuuden professoriksi; virkaa oli hakenut myös Gabriel Tidgren. Porthan puhui kaunommin. Tidgren oli kauhu kaunanen. Porthanin luennot olivat tavattoman suosittuja, ja hän herätti oppilaissaan suurta ihailua. Paitsi Cicerosta ja Horatiuksesta hän luennoi kosolti ja paxulti myös muista aiheista: Hugo Grotiuksen ja edelleen Samuel Pufendorfin kehittämästä luonnonoikeudellisesta filosofiasta, oppihistoriasta ja jopa arkkitehtuurista. Porthan matkusteli paljon Suomessa, ja vuonna 1779 hän teki jopa matkan Saksaan ja tapasi sikäläisiä oppineita. Mä puolestani ostin virkaanastujaisrahalla käsipuhelimen (Nokia, siinä oli ulosvedettävä antenni) sekä IBM:n sylitietokoneen (sen minkä sitten ostivat kiinalaiset ja risti Lenovoxi, jossa oli näppäimistön keskellä kuminen klitoris). Joku ranskalainen pitkäkyntinen förbi sen kun matkustin Pariisiin tapaamaan sikäläisiä oppineita. Inhottava Inkeri ei suostunut korvaamaan vahinkoa laitosbudjetista. Se oli varmaan kade.
ellauri144.html on line 66: along with his body. He looks back bemusedly at the rash confidence, the ambition to get ahead, that motivated his earlier writing. And now his poetic gift itself threatens to fall away, together with other games, notably lovemaking, that require youthful energy and zest (55-57). Philosophy, as he describes it, is most centrally the art of living well from day to day; of enjoying life’s gifts while you have them, and of accepting Nature’s high impersonal laws in preparation for that final retirement which is death (213-16).
ellauri144.html on line 68: For Aristotle, youth and age represent extremes of excess and deficiency: the young (neoi) are subject to strong but quick-changing desires; they are hot-tempered, competitive, careless about money, simple, trusting, hopeful, lofty-minded; they have courage and a sense of shame; they enjoy friends and laughter; they live by honor, not advantage; they tend to hybris; in short, their failings are those of vehemence and excess. Whereas older men (presbyteroi) past their prime have the diametrically opposite failings, of deficiency: their experience of life makes them uncertain, suspicious, small-minded, ungenerous, worried about money, fearful, cold-tempered, grasping after life, and selfish; they live by the code of advantage; they are shameless and pessimistic; they live mostly in memory, talk about the past, complain a lot; they are slaves to gain; in short, both their desires and their ability to gratify them are weak.
ellauri144.html on line 81: "Jopa kuolinvuoteellaan isäni yritti saada meitä muita nauramaan. Naurattihan se. Yritän pyrkiä samaan. Tosin nykyään kun vitsailen, ihmiset haukkuvat minua, että heitä on loukattu. Sitten sitä ollaan vaikeuksissa."
ellauri144.html on line 84: "En yxinkertaisesti ymmärrä Thunberg-ilmiötä. Hän ei tiedä, miten maailma toimii, hänellä ei ole käytöstapoja eikä titteliä nimensä jälkeen (toisin kuin mulla), koska opiskelun sijaan hän on purjehtinut ympäri maailmaa, jotta hän voi kiukutella ja olla vihamielinen aikuisia kohtaan," entinen Top Gear -juontaja tilitti suorasanaisesti eli proosallisesti.
ellauri144.html on line 88: Joten Greta, tässä on sinulle vinkki: on turhaa kertoa minulle, mitä minun pitäisi tehdä. Se on kuin seisoisit makuuhuoneessani joka aamu ja käskisit minua pukeutumaan vaatteisiin. Tiedän sen jo, Clarkson kirjoitti. Mä vaan tykkään olla ilman housuja. Ajella perse paljaana käryisiä bensa-autoja. Viljellä metaanipieruisia lehmiä ja luontoon kuolevia lampaita.
ellauri144.html on line 91: Kun sitten sain koronavirustaudin, en tuntenut itseäni mitenkään sairaaksi – en pätkääkään! Istuin vain kotona ja katsoin James Bond -elokuvia, Clarkson kiittää.
ellauri144.html on line 92: Clarkson tarvizee mitä pikimmiten niskalaukauxen. Kun britti on pöljä se voittaa tyhmyydessä jopa jenkkikloorikanat.
ellauri144.html on line 119: Niin, ehkä se johtuikin hummerista. Kun tuo tabu oli niin helposti ja yksinkertaisesti rikottu, niin ehkä minun luonteessani piilevä limainen, murhanhimoinen Dionysos oli saanut rohkaisunsa; ehkä sillä oli opittu se läksy ettei lain rikkomiseksi tarvitse tehdä muuta kuin - antaa periksi ja rikkoa! Ei tarvitse muuta kuin lopettaa vapiseminen ja täriseminen ja sellainen kuvittelu että se on mahdotonta ja sinä et siihen pysty: ei tarvitse mitään muuta kuin tehdä se! Just do it! Mitä muuta, minä haluaisin tietää, olivat kaikki nuo ruokia koskevat säännöt ja määräykset alun pitäenkään, mitä muuta tarkoitusta niillä oli kuin antaa meille pienille juutalaislapsille kokemusta siitä mitä on pidättyminen jostakin mieleisestä? Kokemusta, rakas ystävä, kokemusta, kokemusta, kokemusta. Itsehillintää ei poimita puista nääs - vaatii kärsivällisyyttä, vaatii keskittymistä, vaatii asiaan omistautunutta ja uhrautuvaista isää jotta vain muutaman vuoden ajassa luotaisiin aisoissa pysyvä ja kireäperseinen ihmisolento. Miksi muuten kaksi eri astiastoa? Miksi muuten kosher saippua ja -suola? Miksi muuten, haluaisin tietää, miksi muuten kuin sitä varten että meitä muistutettaisiin kolme kertaa päivässä siitä että elämä jos jotain on ollakseen niin on rajoja ja rajoituksia, satojatuhansia pieniä sääntöjä jotka on asettanut ei kukaan muu kuin Ei Kukaan Muu, sääntöjä joita joko noudatat kyselemättä, välittämättä siitä miten idioottimaisilta ne vaikuttavat (ja siten pysyt, tottelemalla, hänen armoissaan), tai joita sinä rikot, todennäköisimmin tuohtuneen talonpoikaisjärjen nimissä - joita sinä rikot koska ei edes lapsi halua koko ajan tuntea itseään täydeksi hölmöksi ja idiootiksi - niin, sinä rikot, mutta sillä todennäköisellä seurauksella (isä minulle vakuuttaa) että seuraavana Yom Kippurina kun nimiä kirjoitetaan siihen suureen kirjaan johon Hänmies kirjoittaa niiden nimet jotka elävät vielä seuraavassakin syyskuussa (kohtaus joka jostain syystä onnistuu syöpymään minun mieleeni), niin kas, sinun oma kallis nimesi ei olekaan siinä joukossa. No kukas nyt on idiootti, hah? Ja se ei vaikuta asiaan tippaakaan (tämän minä ymmärrän heti alkuun, päätellen siitä miten tämä Jumala, joka führeröi, järkeilee), onko rikkonut tärkeää vai vāhemmän tärkeää sääntöä vastaan, pelkkä rikkominen se saa Hänet antamaan satikutia - se on vain se että on poikennut oikealta tieltä, ja vain se, sitä Hän ei voi sietää, ja sitä Hän ei myöskään unohda, kun Hän vihaisena istuutuu (rööki suussa otaksuttavasti, ja pää taatusti armottoman kipeänä, niin kuin isäni ummetuksen huippukohdassa) ja rupeaa pyyhkimään nimiä yli sitä kirjasta.
ellauri144.html on line 123: Sukupuolihirviö! Hän ei kerta kaikkiaan voi - ei halua - kontrolloida lihansa himoja, poltetta aivoissaan, jatkuvasti palavaa halua joka etsii jotakin uutta, hurjaa. jotakin mitä ennen ei ole tullut ajatelleeksi ja, jos sellaista nyt voi kuvitella, mistä ei ennen ole edes kirjoitettu. Mitä vittuun tulee niin hän elää tilassa joka ei ole huojentunut eikä mainittavassa määrässä hienostunutkaan sitä mitä se oli kun hän oli viidentoista eikä voinut koulussa nousta seisomaan kätkemättä seisovaa moloansa kolmirenkaisen muistivihkon taakse. Jokainen tyttö jonka hän näkee (pidelkää hattujanne) kantaa kuin kantaakin jalkojensa välissä oikeaa vittua. Ihmeellistä! Hämmästyttävää! En vieläkään pääse siitä fantastisesta ideasta, että kun katsoo jotakin tyttöä, katsoo jotakin sellaista jolla taatusti on - vittu! Kaikilla niillä on vittu! Heti siinä kuteen alla! Vittuja nussittavaksi! Ja tohtori, teidän Ylhäisyytenne, olkoon nimenne mikä hyvänsä tuntuu olevan aivan samantekevää miten paljon mies parka todellisuudessa saa, sillä hän uneksii huomisesta pillusta jo tämänpäiväistä pumpatessaan! Anna meille meidän jokapäiväinen reikämme.
ellauri144.html on line 125: Katsokaas, minä en ainakaan vielä kolmissakymmenissä sentään huomaa olevani kahlittuna avioliittoon jonkun viehättävän ihmisen kanssa, jonka ruumis on lakannut aidosti kiinnostamasta minua, ainakaan minun ei tarvitse mennä joka ilta sänkyyn jonkun kanssa jota minä nain lähinnä velvollisuudesta enkä himosta. Tarkoitan sitä painajaismaista mielenmasennusta, jonka jotkut ihmiset kokevat nukkumaanmenon aikaan.... Toisaalta minun on myönnettävä, että tietystä näkökulmasta katsoen myös minun tilanteessani on jotain masentavaa, Tietenkään kellään ei voi olla kaikkea, tai niin minä ajattelen - mutta kysymys johon minä haluaisin vastauksen: onko minulla edes mitään? Kuinka kauan vielä minä jatkan tätä shtuppimista naisten kanssa? Kuinka kauan minä jatkan tätä että tökkään kaluani reikiin joita saan - ensin tähän reikään, sitten kun väsyn toiseen, sitten tuohon toiseen reikään... ja niin edelleen. Pitäskö siirtyä kokonaan suklaaosastolle vähitellen, saamapuolelle?
ellauri144.html on line 127: Koska se loppuu? Mutta miksi sen pitäisi loppua? Että olisin mieliksi isälle ja äidille? Ollakseni niin kuin muut? Miksi ihmeessä minun pitää puolustella sitä että olen sellainen jota muutamia vuosia sitten kunnioittavasti nimitettiin vanhaksipojaksi? Loppujen lopuksihan tämä on vain sitä, eikö niin naimattomuutta. Mikä siis on rikos? Seksuaalinen vapaus? Tänä päivänä ja aikana? Miksi minun pitäisi taipua porvariston normeihin? Pyydänkö minä heitä taipumaan omiin normeihini? Ehkä minua on vähän sohaistu Bohemian tervasudilla - onko se niin hirvittävää? Kenelle minä aiheutan vahinkoa himoillani? Minä en puukota naisia, minä en väännä heitä käsistä saadakseni heidät sänkyyn. Minä olen, jos voin niin sanoa, rehellinen ja hellä ihminen, mitä miehiin tulee minä olen hiljainen ja halukas... Mutta miksi minun täytyy puolustella itseäni? Pyytää anteeksi! Miksi minun täytyy rehellisyydellä ja hellyydellä puolustella halujani! Minulla siis on haluni - mutta kun ne ovat loputtomat - loputtomat! Ja se, se ei ehkä ole mikään kovin normaali asia, jos otetaan välillä psykoanalyyttinen nákökulma... Mutta nythän ainoa mitä alitajunta voi tehdä, niin Freud opettaa, on haluta. Ja haluta! MAHALUUN! Voi Freud, ettenkö minä tietäisi! Yhdellä on sievä perse, mutta hän on liian kova puhumaan. Tämä toinen puolestaan ei puhu lainkaan, ei ainakaan mitään järjellistä - mutta veljet mikä imuttaja! Mikä kyrväntuntemus! Naiset eivät pärjää alkuunkaan! (Jatkuu ensi numerossa)
ellauri144.html on line 129: No loppuihan se shtuppiminen sitten Pepultakin. Muttei tullut Noobelia, eikä lasta eikä paskaakaan, jos näät isän ongelma oli periytynyt. Varmaan Philin vazalaukkuun eksynyt vasen kives oli nyrjähtänyt U-käännöxessä. Koko mies kääntyi sitten vanhemmiten kivexensä perässä vasemmalta aika oikealle. Mutta kyltää Portnoyn tauti on Phillun paras kirja. Tässä ei vielä tiedetty että tätä samaa se tulee jankuttamaan koko loppuajan kerta kerralta yhä happamempana.
ellauri144.html on line 178: Callella oli levyllinen Paul Robesonin negrospirituaaleja josta mä tykkäsin kovasti. Robeson laulaa kiinan kansallishymnin "Vapaaehtoisten marssi" äkeästi kiinaxi luntaten kiinalaiset sanat paperilapulta. Kommunistinuoruudessaan Phillu Roth tykkäs siitä kovasti, koska sen toisessa säkeistössä kuulemma lauletaan vihaisesti Suu-uu-ttu-mus! Se on kuin Pirkko, iloinen kun saa suuttua.
ellauri144.html on line 181:
Phillu mainizee (175) Mandelin tykänneen Tito Puentesista ja Pupi Camposta niin paljon että muutti nimensä Babaluuxi. (Kolmas nimi on pianisti Joe Loco.) "Babalú" is a Cuban popular afro song written by Margarita Lecuona, the cousin of composers Ernestina and Ernesto Lecuona. The song title is a reference to the Santería deity Babalú Ayé. "Babalú" was the signature song of the fictional television character Ricky Ricardo, played by Desi Arnaz in the television comedy series I Love Lucy, though it was already an established musical number for Arnaz in the 1940s as evidenced in the 1946 film short Desi Arnaz and His Orchestra. By the time Arnaz had adopted the song, it had become a Latin American music standard, associated mainly with Cuban singer Miguelito Valdés, who recorded one of its many versions with Xavier Cugat and his Waldorf-Astoria Orchestra. Arnaz made the song a rather popular cultural reference in the United States.
ellauri144.html on line 188: Miguelito Valdesin ja Tito Puentesin hittejä on Guantanamera, kuubalainen, tarkemmin sanoen guantanamolainen guajira- eli maalaistyttölaulu. Guantanamon on jenkkipirulaiset sittemmin tehneet kuuluisaxi oranssiasuisten ählämien vesikidutuxella. Se esitettiin erään syntytarinan mukaan ensimmäisen kerran kesällä 1929. Joseíto Fernández esitti laulua juontamassaan radio-ohjelmassa 1930-luvulla ja teki siihen uuden sanoituksen joka viikko. Sanoitusten aiheina oli päivänpoliittisia tapahtumia ja skandaaleja tai esimerkiksi sokerin hintaa käsitelleitä uutisia. 1950-luvulla lauluun liitettiin José Martín runoja, jolloin sen suosio kasvoi entisestään. Pete Seeger kuuli laulun vuonna 1962 ja alkoi esittää sitä omissa konserteissaan. Kalifornialaisen The Sandpipers -yhtyeen levytys oli Billboard Hot 100 -listan yhdeksännellä sijalla vuonna 1966. Sen myötä Guantanamera nousi maailmanlaajuisesti tunnetuksi. Celia Cruzin esittämiä Guantanamera-versioita on julkaistu monilla levyillä.
ellauri144.html on line 195: José Julián Martí Pérez (28. tammikuuta 1853, Havanna, Kuuba – 19. toukokuuta 1895, Kuuba) oli kuubalainen kirjailija, kansallissankari ja maan itsenäisyystaistelun henkinen johtohahmo. Kuubassa häntä pidetään maan yhtenäisyyden symbolina, ja häneen viitataan nimellä El Apostol de la Independencia Cubana (suom. Kuuban itsenäisyyden apostoli).
ellauri144.html on line 197: José Martí syntyi Havannassa keskiluokkaiseen perheeseen, jonka isä oli sotilas. Nuoruudessaan hän kävi peruskoulunsa Havannassa. Jo näihin aikoihin hän kirjoitti ensimmäiset poliittisista kirjoituksistaan, joihin kuuluivat muun muassa La Patria Libre ja 10 de octubre. Näiden kirjoituksien seurauksena hänet 16-vuotiaana pidätettiin syytettynä vallankumouksellisesta toiminnasta ja tuomittiin kuudeksi vuodeksi pakkotyöhön. Tuomio kuitenkin muutettiin jo vuoden jälkeen maastakarkotukseksi, minkä jälkeen hän opiskeli muun muassa lakia, journalismia ja filosofiaa Madridin ja Zaragozan yliopistoissa Espanjassa. Tämän lisäksi José Martí tunnettiin myös taitavana taidemaalarina. Muun ohella näitä taitojaan hän karkotusvuosiensa aikana hyödynsi opiskelujensa ja myöhemmin myös itsenäisyysliikkeen toiminnan rahoittamisessa.
ellauri144.html on line 199: Yliopistosta valmistumisensa jälkeen José Martí asui ja työskenteli useissa eri maissa, hän muun muassa opetti kirjallisuutta Guatemalan yliopistossa sekä toimi toimittajana New Yorkissa. Hän myös matkusti yhteensä kolmesti Kuubaan väärän nimen turvin vuosien 1874 ja 1895 välisenä aikana. New Yorkin vuosiensa aikana hän julkaisi myös ehkäpä tunnetuimman ja vaikutusvaltaisimman runokokoelmansa Versos sencillos (1891). Julkaisu tapahtui hänen elämänsä vaikeana kautena, jolloin hän muun muassa erosi vaimostaan. Tämä myös näkyi kyseisen runokokoelman ulkoasussa ja sananmuodoissa. Hyvänä esimerkkinä kokoelman runo 23:
ellauri144.html on line 207: yo soy bueno, y como bueno olen hyvä ja kuten hyvät miehet
ellauri144.html on line 253: Osoituksena kansallismielisyydestään José Martí usein hahmotteli Kuuban yhteiskuntaa maan itsenäistyttyä. Hänen perusajatuksiinsa kuului, että maassa vallitsisi puolueeton kapitalismiin pohjaava sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen järjestelmä, jossa rotujen ja eri sosiaalisten luokkien tasa-arvo taattaisiin jakamalla maan taloudelliset ja luonnonvarat tasapuolisesti kaiken kansan kesken. Muun toimintansa ohella José Martí perusti New Yorkin -vuosiensa aikana Kuuban Kansan Puolueen, jonka tavoitteena oli maan vapauttaminen espanjalaisten vallasta.
ellauri144.html on line 257: Kuuban kansalliskirjasto on omistettu José Martílle (esp. Biblioteca Nacional de Cuba José Martí). Martín kirjoittamia säkeitä kokoelmasta Versos sencillos esitetään usein Guantanamera-laulun sävelin. Ne eivät kuitenkaan ole laulun alkuperäiset sanat, koska laulua on aina esitetty improvisoituina versioina.
ellauri144.html on line 267: When employed in the United States, the verses sung tend to remain concise - sticking to the verse about being an honest man :D. The line "My verses flow green and red" references the reds and blood on the land, i.e. is an allusion to revolution, though it's almost never used to incite antifa violence in the US. The final verse speaks about casting one's lot with the poor, which is a singularly bad and un-American idea.
ellauri144.html on line 272: Tässä toinen hyvä mexicaano joukkue, josta tulee ezimättä mieleen Aku Ankan trio jossa oli Aku ja brassi papukaija ja mexikaano kolmantena, mikäs niiden nimet nyt taas olikaan?
ellauri144.html on line 308: Tiinan poika Janne on vähän samanoloinen kunnianhimoinen nuorimies kuin Sigmund nuorena, paitsi Freudilla oli takaa siili. Sigmundilla ei ollut kovin paljoa sanottavaa rakkaudesta, mutta sellainen ei kiinnitäkään tärkeimpään turhaa huomiota. Vaan sen esteisiin. Normaali ei ole niin kiinnostavaa, niinkuin ei sekään, miten veri suonissa kiertää niin kauan kuin se kiertää. Eihän leipurikaan leivästä puhu. Niin kauan kuin on rahinaa on toivoa.
ellauri144.html on line 310: Tietoisuus on vaan keittiö johon on unohtunut valo. Muut huoneet ovat pimeitä. Oletko kuullut että Kaarina Valoaalto on kuollut, kysyi Kristina-täti huolestuneena. Sillä oli hyvä kirja nimeltä Einen keittiö. Mitä olisimme ilman naisia? Hyvin harvinaisia. Elämä on draama. Tuskin kukaan voi kuvitella kuolemaa kliimaksiksi. Paitsi tietenkin ateisti!
ellauri144.html on line 321: avuton on hän, rinta rintaa vasten.
ellauri144.html on line 334: Kupeitten värinässä siitetään

ellauri144.html on line 343: »William Butler Yeats», minä sanoin, tajuten miten tahditon olin ollut, miten epähienosti olin kiinnittänyt huomiota meidän väliseemme kuiluun: minä olen fiksu ja sinä olet tyhmä, sitä se tahtoi sanoa että minä olin tälle peruskoulupohjalta ponnistavalle naiselle lausunut yhden niistä kolmesta runosta jotka opin collegessa kolmenkymmenenkolmen vuoteni aikana. »Irlantilainen runoilija», sanoin kömpelösti.
ellauri144.html on line 347: Agamemnon oli kusipää nilkki, joka sai ansionsa mukaan uhrattuaan tyttärensä Ifigeneian. Äiti Klytaimnestra jauhoi sen jyvix ja syötti sen pullasorsille. Olis lähtenyt paremmalla tuulella. Mut jos tyypit olis järkeviä ei olis pukkilauluja.
ellauri144.html on line 352: "The force that through the green fuse drives the flower" is a poem by Welsh poet Dylan Thomas— the poem that "made Thomas famous." Written in 1933 (when Thomas was nineteen), it was first published in his 1934 collection, 18 Poems.
ellauri144.html on line 394: Dylan Thomas was born on 27 October 1914 in Swansea, the son of Florence Hannah (née Williams; 1882–1958), a seamstress, and David John Thomas (1876–1952), a teacher. His father had a first-class honours degree in English from University College, Aberystwyth and ambitions to rise above his position teaching English literature at the local grammar school, which he never did. Thomas had one sibling, Nancy Marles (1906–1953), who was eight years his senior. The children spoke only English, though their parents were bilingual in English and Welsh, and David Thomas gave Welsh lessons at home. Thomas´s father chose the name Dylan, which could be translated as "son of the sea", after Dylan ail Don, a character in The Mabinogion. (Mulla on se, mutten ole lukenut.) His middle name, Marlais, was given in honour of his great-uncle, William Thomas, a Unitarian minister and poet whose bardic name was Gwilym Marles. Se oli se silverbäk jota ne kaikki koittivat apinoida. Dylan, pronounced ˈ [ˈdəlan] (Dull-an) in Welsh, caused his mother to worry that he might be teased as the "dull one" (which he was). When he broadcast on Welsh BBC, early in his career, he was introduced using this pronunciation. Thomas favoured the Anglicised pronunciation and gave instructions that it should be Dillan /ˈdɪlən/. He was fed up with the "dull one" joke. in 1914. In 1931, when he was 16, Thomas, an undistinguished pupil, left school to become a reporter for the South Wales Daily Post, only to leave under pressure 18 months later.
ellauri144.html on line 396: His best works appeared in print while he was still a teenager. In 1934, the publication of "Light breaks where no sun shines" caught the attention of the literary world. Stick it where no sun shines. While living in London, Thomas met Caitlin Macnamara. They married in 1937. In 1938, they settled in Laugharne, Carmarthenshire, and brought on their three children.
ellauri144.html on line 398: Thomas came to be appreciated as a popular poet during his lifetime, though he found earning a living as a writer was difficult. He began augmenting his income with reading tours and radio broadcasts. His radio recordings for the BBC during the late 1940s brought him to the public´s attention, and he was frequently used by the BBC as an accessible voice of the literary scene. Thomas first travelled to the United States in the 1950s. His readings there brought him a degree of fame, while his erratic behaviour and drinking worsened. His time in the United States cemented his legend, however, and he went on to record to vinyl such works as A Child´s Christmas in Wales. Phil Rothin ekalla tyttöystävällä oll Dylan Thomas-levy, jota ne kuuntelivat pukilla. During his fourth trip to New York in 1953, Thomas became gravely ill and fell into a coma. He died on 9 November 1953 and his body was returned to Wales. On 25 November 1953, he was interred at St Martin´s churchyard in Laugharne. What a laugh.
ellauri144.html on line 400: His childhood featured regular summer trips to Llansteffan where his maternal relatives were the sixth generation to farm there. His mother´s family, the Williamses, lived in such farms as Waunfwlchan, Llwyngwyn, Maesgwyn and Penycoed.[17] The memory of Fernhill, a dairy farm owned by his maternal aunt, Ann Jones,[18] is evoked in the 1945 lyrical poem "Fern Hill". Thomas had bronchitis and asthma in childhood and struggled with these throughout his life. Thomas was indulged by his mother and enjoyed being mollycoddled, a trait he carried into adulthood, and he was skilful in gaining attention and sympathy. During his final school years he began writing poetry in notebooks; the first poem, dated 27 April (1930), is entitled "Osiris, come to Isis". In June 1928, Thomas won the school´s mile race, held at St. Helen´s Ground; he carried a newspaper photograph of his victory with him until his death.
ellauri144.html on line 420: Twisting on racks when sinews give way, Twistaten räkeillä kun jändeet andaa myöden,
ellauri144.html on line 438: tent/uploads/2021/10/Ware-5.-Bailey-book-e1635428752173.jpeg" />
ellauri144.html on line 472: Ei tässä ollut kaikkia, olikohan ne loput sitten leijoja.
ellauri144.html on line 478: Samarian vuorten väkeä ja filistealaisia
ellauri144.html on line 479: ja sitä typerysten joukkoa, joka majailee Sikemissä!
ellauri144.html on line 482: Let Us Now Praise Famous Men is a book with text by American writer James Agee and photographs by American photographer Walker Evans, first published in 1941 in the American United States. The work documents the lives of impoverished tenant farmers during the Great Depression. Although it is in keeping with Evans´s work with the Farm Security Administration, the project was initiated not by the FSA, but by Fortune magazine. The title derives from a passage in the Wisdom of Sirach (44:1) that begins, "Let us now praise famous men, and our fathers that begat us".
ellauri144.html on line 489: Vuosi sen jälkeen, kun suku oli kieltänyt Renén äidin avioliiton, juoksijasetä Aabraham Tokazierin voitto Helsingin Stadionilla hylättiin. Ensin siis kiellettiin juutalaiselta avioliitto kristityn kanssa ja perään juutalaiselta kiellettiin kristityn voittaminen, suorastaan surullisen ironista, Hillel-serkku hymähtää. Hillel ja Rane saivat kuulla toisistaan vasta ukkeleina. Puhumattakaan siitä että meikäläiset mestauttivat ihan syystä vaan yhden (1) miehen joka oli vielä meikäläisiä, ja 2000v myöhemmin Hitler kaasutti 6M meikäläistä kostotoimena. Kohtalon ivaa, eikä edes salaivaa, kuten huomauttaa Phil Rothin vakuutusmyyjäisä.
ellauri144.html on line 491: HBL on oikeastaan aivan liian patakonservatiivinen mun makuuni. Samassa numerossa jossa Renén paranoidi kauppakillan esitelmä julkaistiin, väänsi joku hoblan urheilutoimittaja erittäinkin suuren tortun siitä kuinka miehet on anuxesta ja naiset perseestä, ja kuinka naisten syrjimisen oikaisemisexi ei sunkaan pidä mennä näpelöimään tuplastandardoituja normeja. Kyllä ne vanhat toimivat paremmin kuin kivespussillinen uusia, nehän on kaikki Darwinilta peräisin. Älkää menkö ollenkaan nyt sähläämään. Miehet kazoo jääkiekkoa ja naiset laittaa irtoripsiä, se on vaan luonnollista. Naturalia non sunt turpia.
ellauri144.html on line 510: Kyllä varmaan saa, eikai ne muuten olisi

ellauri144.html on line 520:
Miten narsistin kanssa voi tulla toimeen?

ellauri144.html on line 522: Narsisti on parasiitti, joka tarvitsee muita ihmisiä vain yhteen tarkoitukseen: vahvistamaan harhaista ideaalikuvaa itsestään. Narsisti elää muiden ihmisten reaktioista, jotka tukevat tätä kuvaa. Jos haluaa tai on pakko olla narsistin kanssa tekemisissä eikä ole selvästi vahvemmassa asemassa tähän, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin myötäillä tätä ja syöttää narsistille niitä reaktioita, joita tämä tarvitsee. Jos taas haluaa narsistista eroon, kannattaa soveltaa menetelmää, jossa ollaan narsistia kohtaan täydellisen välinpitämätön. Tämä tarkoittaa omien näkyvien reaktioiden vaimentamista niin täydellisesti kuin pystyy. Narsisti joutuu etsimään egolleen pönkitystä muualta. Tää on sama keino jota käytetään koiriin. Älä kiinnitä siihen mitään huomiota josse koittaa pureskella sun housuja.
ellauri144.html on line 531: Dilation and curettage (D&C) is a brief surgical procedure in which the cervix is dilated and a special instrument is used to scrape the uterine lining. Knowing what to expect before, during, and... Sehän on kaavinta! Sillä Philip Roth pääsi eroon esikoisesta, joka lähti kasvamaan kun Maggi ei tullut laittaneexi pessaaria. Keskimmäinen oli pelkkä huijaus. Kuopusta ei sitten tullutkaan.
ellauri144.html on line 533: Rothin eka vaimo Maggi oli sitä 4v vanhempi ruozalainen white trash keskilännestä. Sen isä oli vankilalintu joka ruuvas sitä pienenä. Se oli eronnut ja sen 2 lasta joutui X-miehelle. Se tuli raskaaksi (kenen toimesta?) 1957 mutta kaavittiin. Phil ois jättänyt sen mieluusti mut ei raaskinut koska niillä oli 2 vuoden lease. Phil oli varsinainen Shylock rahan suhteen. Philin äiskän kanssa meni suxet ristiin kun Maggi pyysi sitä pesemään sen pikkupyykkiä. Toinen raskaus 1959 toden sanoi ja Phillu suostui naimisiin kuha lapsi lähtee. (Se kävi ize kyyläämässä testitulokset. Little did he know et ne oli ostettu jonkun läskin mutiaisen pyllystä.) Phillu oli vaan äkäinen kun Maggi kääntyi juutalaisexi. Phillu oli 26 ja Maggi 30. Vakka löysi tässä joukkueessa kyllä kantensa.
ellauri144.html on line 535: "Tahdon aina irti siitä mikä on vapauttanut mut, plus siistit kotiolot." "Is it me? IT IS me, Me ME ME ME! But IS IT?" This statement reflects Roth´s patent narcissism and determination to promote himself at any cost. Fellow juutikkaiden mielestä (esim rabbi Rackmann) Roth oli antisemiitti kun sen fiktiivinen kessu ei antanut jutkukaverille erikoiskohtelua. Phillu räkytti tästä Rackmannille vielä puoli vuosisataa myöhemmin. Kosto elää, vaikka jutku kuolisi. In 1959, Roth and Maggie (happily married) went to Italy for 6 mo on a Guggenheim. Phillu olis tahtonut koittaa shtuppimista 3 pekkaan kolmantena joku Marketta, mutta Maggipa ei suostunut.
ellauri144.html on line 537: Iowassa kustantajaa vaihtanut ja muutenkin pullistunut Phillu alkaa tylsistyä Maggiin, toiset naiset on alkaneet kiinnostaa enemmän. Dylan Thomas oli distinguished guest Iowassa 60-luvun alussa. Phillu shtuppii nyt oppilastaan Karen Oakesia, Maggie järkyttyy, ottaa nappeja ja viskiä ja kertoo vessanpytyn ääressä neekerinpissajäynästä. Kurt Vonnegut, Norman Mailer ja Saul Bellow otti Phillun tapaan uudet hanit alle joka lukuvuosi. Se pitää kirjailijan pirteänä. Phillu groomas samaan aikaan ahkerasti Maggien 10-vuotiasta Holly-tyttöä. Maggie oli niin mustasukkainen että Phillu piilotti keittiöveizet auton vararenkaaseen.
ellauri144.html on line 544: Ambrose Gwinnett Bierce (June 24, 1842 – circa 1914) was an American short story writer, journalist, poet, and Civil War veteran. His book The Devil´s Dictionary was named as one of "The 100 Greatest Masterpieces of American Literature" by the American Revolution Bicentennial Administration. His story "An Occurrence at Owl Creek Bridge" has been described as "one of the most famous and frequently anthologized stories in American literature", and his book Tales of Soldiers and Civilians (also published as In the Midst of Life) was named by the Grolier Club as one of the 100 most influential American books printed before 1900.
ellauri144.html on line 550: Kylläpä oli erinomaisia kavereita. Jos jenkit kehuvat jotakuta kuplixi voi olla lähes 110% varma että se on hanurista. Mutta tätä Biercea ize asiassa haukuskellaan aika lailla, ja niinpä se sitten onkin jonkinlainen anarkisti. Sen runoista esim Dies Irae ja Dekalogi on silkkaa rienausta. Bitter Bierce. Sen isän nimi oli Marcus Aurelius. Epigrammeja, enimmäxeen aika tylsiä kun ei enää tiedä kenestä on puhe.
ellauri144.html on line 552: Like Poe, Bierce professed to be mainly concerned with the artistry of his work, yet critics find him more intent on conveying his misanthropy and pessimism. His bare, economical style of supernatural horror is usually distinguished from the verbally lavish tales of Poe. In his lifetime, Bierce was famous as a California journalist dedicated to exposing the truth as he understood it, regardless of whose reputations were harmed by his attacks. For his sardonic wit and damning observations on the personalities and events of the day, he became known as "the wickedest man in San Francisco." Tälläisiä löytyy Ambrosen pirun raamatusta:
ellauri144.html on line 554: Bore. A person who talks when you wish him to listen.
ellauri144.html on line 665: deep-seated homosexual tendencies is not negligible. They do not choose their
ellauri144.html on line 671: 2359 Homosexual persons are called to chastity. By the virtues of self-mastery that teach them inner freedom, at times by the support of disinterested friendship, by prayer and sacramental grace, they can and should gradually and resolutely approach Christian perfection. The rest of us can fuck to our hearts´ content as soon as the priest has said the magic word.
ellauri144.html on line 682: The metaverse is a hypothesized iteration of the Internet, supporting persistent online 3-D virtual environments through conventional personal computing, as well as virtual and augmented reality headsets.
ellauri144.html on line 691: Mark Zuckerberg in MBTI? Other websites have him as either a INTP or INTJ. I’m going with INTJ, he was an early achiever, while INTPs can often be late bloomers, this is due to the late development of the Judging function. INTJs also tend to be more focused, serious, follow traditions and rules. While the types have many similarities, INTJ seems to be the closer match. Väpelö hörhö nörtti kimmo. Propellipää - luovaa kirpunnyljentää. Sitäpä sitä. Saatanan jutku. Metatron meni neuvomaan Aabrahamille miten Iisakki olis paras uhrata. Viime minuutilla tuli peruutus: kyllä mulle tänään oikeastaan maistuiskin paremmin toi syntipukki. Lisäohjeita albumissa 115.
ellauri144.html on line 711: Huan Ramon Himénez sensijaan on espanjalainen lyyrikko, joka sai 1956 Nobelin palkinnon joxeenkin olemattomista ansioista. Yksi Jimenezin tärkeimmistä panoksista moderniin runouteen oli hänen kannatuksensa "puhtaan runouden" käsitteelle. Jotain tollasta l'art pour l'art varmaan taas, keskuslyriikkaa. Hän opiskeli San Luis Gonzagan jesuiittalaitoksessa El Puerto de Santa Maríassa, lähellä Cádizia. Myöhemmin hän opiskeli lakia ja maalausta Sevillan yliopistossa, mutta pian hän huomasi, että hänen kykynsä viittasivat paremminkin kynäilyyn. Sitten hän omistautui Rubén Daríon vaikuttamalle kirjallisuudelle ja simbolismille. Hän julkaisi kaksi ensimmäistä kirjaansa 18-vuotiaana vuonna 1900.
ellauri144.html on line 713: Hänen isänsä kuolema samana vuonna tuhosi hänet, ja siitä seurannut masennus johti siihen, että hänet lähetettiin ensin Ranskaan, jossa hänellä oli suhde lääkärinsä vaimon kanssa, ja sitten Madridin parantolaan, jossa oli novitiate-nunnia, jossa hän asui vuosina 1901–1903. Vuosina 1911 ja 1912 hän kirjoitti monia eroottisia runoja, jotka kuvaavat romppeja lukuisten naisten kanssa monilla alueilla. Jotkut heistä viittasivat seksiin novitiaattien kanssa, jotka olivat sairaanhoitajia. Lopulta ilmeisesti heidän äitinsä esimiehet löysivät toiminnan ja karkottivat hänet, vaikka ei tiedetä, tapahtuiko hänen runoissaan kuvattu seksuaalinen toiminta todella vai oliko se vaan käteenvetoa.
ellauri144.html on line 730: voces henchidas de lágrimas kyynelten sekaisia ääniä
ellauri144.html on line 742: Y después, calma, silencio, Ja sitten, tyyntä, hiljaista,
ellauri144.html on line 753: no sé cómo, va acercándose, en tiedä miten, alkoi lähetä,
ellauri144.html on line 797: el cementerio de los niños, Ditto lapsukaisten luutarha,
ellauri144.html on line 812: abría Dios sus manos amarillas. avaa jumala keltaiset kätensä.
ellauri144.html on line 830: Luego, el traje Sitten mekko
ellauri144.html on line 855: eres dios de los hermoso conseguido, Olet kauniiden saavutusteni jumala,
ellauri144.html on line 856: conciencia mía de lo hermoso. Tietoisuuteni kauniista.
ellauri144.html on line 864: en el mundo que yo por ti y para ti he creado. Maailmassa, jonka olen luonut sua varten sinulle.
ellauri144.html on line 867: dios, tú tenías seguro que venir a él, jumala, pidit huolen, että tulit sinne,
ellauri144.html on line 877: Ahora puedo yo detener ya mi movimiento. Nyt voin jo pysäyttää heilurini.
ellauri144.html on line 903: Y entonces la puerta se abre… y ¡más libertad! Ja sitten ovi avautuu... ja enemmän vapautta!
ellauri144.html on line 930: Tore Hund var ute i vikingtokter og ledet flere ekspedisjoner nordover til Kolahalvøya og Kvitsjøen i Bjarmeland (dagens Russland). Da Olav Haraldsson ble konge, ble Tore Hund hans lendmann i nord. Over tid surnet forholdet mellom kongen og Tore, det startet med kornmangel i Hålogaland, noe som førte til drap. Drapene førte til hevn og nye drap, og det tvang Tore Hund til å gå i opposisjon til Olav Haraldsson og alliere seg med den danske kongen Knut den mektige. Konflikten endte i det store slaget ved Stiklestad i 1030.
ellauri144.html on line 938: Ettertiden, spesielt de kirkelige skriftene, har forsøkt å rettferdiggjøre Olavs krav til tronen og hans kongedømme ved å fordømme og fortegne hans motstandere. Hvis helgenkongen var god, var hans motstandere onde. Fienden er djevelen og Olavs motstandere djevelens medhjelpere. Tore Hund og hans allierte var «ondsinnede mennesker og ugjerningsmenn», og «svikere», «onde» og «troløse». Betegnende er Adam av Bremens påstand at høvdingene gikk mot kongen fordi han hadde drept konene deres, og kvinnene ble drept fordi de drev på med trolldom.
ellauri144.html on line 948: Det kirken fordømte mest, å gjøre opprør mot en kristen konge og således mot Gud selv, er det samme som i Sigvats øyne likevel kan beundres ettersom det krever en mann med usedvanlig krigersk mot å gå imot slike mektige krefter.
ellauri144.html on line 950: Etter slaget på Stiklestad forlot Tore Hund Norge. Snorre har kun vage og sekundære informasjoner om hans videre skjebne: «Tore Hund fór bort fra landet kort tid etter kong Olavs fall. Tore fór til Jorsal, og mange har fortalt at han visst ikke kom tilbake.» At Jorsal, det vil si Jerusalem, skulle ha vært målet tyder på at Snorres kilde mente at Tore Hund hadde en bot å sone, noe som ikke er rimelig for en mann som gjorde det han mente var rett. Hvor Tore Hund til slutt havnet, er uvisst, men ettersom han ikke blir bekreftet i andre kilder, er det rimelig å anta at han må ha dødd kort tid etter, enten i 1030 eller året etter. Hjem til Bjarkøy kom han uansett aldri mer.
ellauri145.html on line 50: Heureusement pour nos amoureux, le tout nouveau pasteur est très nerveux car c´est sa première célébration d´un mariage. Lucrecia propose alors une répétition où elle veut bien tenir le rôle du futur mari. Sitôt dit, sitôt fait. Fort de cela, au beau milieu de la véritable cérémonie qui débute, notre héros s´interpose et dévoile son identité en déclarant être déjà marié à Winnie !
ellauri145.html on line 62: André Breton (19. helmikuuta 1896 Tinchebray, Orne – 28. syyskuuta 1966 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, surrealismin perustaja ja johtohahmo. Breton syntyi Normandiassa, Pohjois-Ranskassa. Hän oli kauppiasperheen ainut lapsi. Perhe muutti vuonna 1900 Pariisin esikaupunkiin, missä Breton kävi koulua. Hän opiskeli lääketiedettä, mutta ei suorittanut opintojaan loppuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Nantes’n sotilassairaalan neurologisella osastolla. Surrealistinen teoria on saanut vaikutteita Sigmund Freudin psykoanalyysistä sekä syvyyspsykologiasta. Breton sovelsi Freudin oppeja niin valelääkärinä kuin valekirjailijanakin, ja hän kävi tapaamassa Freudia Wienissä vuonna 1921. Surrealismin piti olla subrealismi mut Mallarme mokasi. Surrealismi oli jatkoa Tristan Tarzanin perustamalle Dada-liikkeelle. Breton liittyi dadaisteihin yhdessä Louis Aragonin ja Philippe Soupaut’n kanssa. Bretonille tuli kuitenkin välirikko dadan jäsenten kanssa, joten hän erosi liikkeestä. Selkeesti piha-Antero aina alotti. Vuonna 1944 julkaistiin pienoisteos nimeltään Arcane 17. Sen pohjana on keskiaikainen Melusinasta kertova legenda. Legendan mukaan ritari menee naimisiin hengettären, Melusinan kanssa. Ehtona on, ettei ritari saa nähdä vaimoaan yhtenä päivänä viikossa, jolloin Melusina on poissa ruumiistaan. Uteliaisuus kuitenkin voittaa, joten Melusina muuttuu pysyvästi henkiolennoksi. Nimi Arcane 17 viittaa tarot-kortteihin. Kortti numero 17 kuvaa rauhan ja rakkauden voittoa. Melusine on nykyisin vuonna 1979 Paris III -yliopiston yhteyteen perustetun Surrealismin tutkimuskeskuksen (Centre de recherche sur le Surréalisme) nimi. Andre oli mikrokefalinen, Georges Bataille (kz. albumia 139) käyt.kaz. akefali.
ellauri145.html on line 79: Malgré les difficultés de la reconstruction de la France et le début de la guerre froide, Breton entend poursuivre sans aucune inflexion les activités du surréalisme. Et les polémiques reprennent et se succèdent : contre Tristan Tzara se présentant comme le nouveau chef de file du surréalisme, contre Jean-Paul Sartre qui considérait les surréalistes comme des petits-bourgeois, contre des universitaires, en démontant la supercherie d’un soi-disant inédit d’Arthur Rimbaud, contre Albert Camus et les chapitres que celui-ci consacre à Lautréamont et au surréalisme dans L’Homme révolté. Kuka täällä hajuttaa, Milli-Molli rupsuttaa.
ellauri145.html on line 83: Son plus grand désir eût été d’appartenir à la famille des grands indésirables.
ellauri145.html on line 94: Swift on Anteron käsityxen mukaan eka jonka kokonainen vizikirja säilyi jälkimaailmalle. Rabelaisia ei lasketa, koska se nauroi mukana. Swift vihas apinakööriä, mutta pysytteli piispana ja shtuppi mielellään Varinaa, Stellaa ja Vanessaa. Se lahos latva edellä ja testamenttasi mielisairaalallensa miljoonan. Instructions aux domestiques vaikuttaa yhtä hauskalta kuin Osmo Soininvaaran 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka, ja on yhtä oikealla. Ratkaisuxi köyhien sikiämiselle Swift ehdottaa lasten syöntiä. Vanha vizi, ei naurata. Mixei mieluummin lyödä lihoixi vanhoja lihavia piispoja sekä leukavia subrealisteja. Alaston apina on kuin luuta, paizi päällään seisova, se oivaltaa vielä lopuxi, mutta kuluu kuin se naisten kädessä. Haha. Vitun misogyynejä. Swiftin yhden rivin turauxet on käyt.kaz 1-1 samoja kuin happovaivaisella Ambrose Biercellä.
ellauri145.html on line 98: D.-A.-F. de Sade: Juliette. Anteron mielestä sadistinen markiisi oli hurjan vapaamielinen, kun se otti vapauxia naisten kustannuxella. Vitun misogyynejä. Sadisti selittää pirun tarkasti, miten se pitää haudata omaan mezäänsä ja heitellä haudan päälle terskoja. Sukulaiset saa olla paikalla Kenin arkivaatteissa. Ha ha. No Saden sadussa Minski niminen jättirikas ryssä (tulee mieleen Elon Musk) matkusteli ympäri maapalloa ja rypi paheessa. Aahrikassa sille opettivat rättipäät: Mitä ovat naiset elleivät meidän kotielukoita, joihin me saadaan tyydyttää sekä tarpeemme että himomme, jos ne nyt ovat ylipäänsä eri asia. Ja missä suhteessa naiset olis parempia kuin elukat, pikemminkin karja ansaizee parempaa kohtelua koska se ei nalkuta eikä vedä meitä nenästä. Ryssällä on haaremit kuin Peter Nygårdilla tai sillä mustalaiskomeljanttarilla, jonka nimeä en koskaan muista. Ha ha. Missä kohtaa pitäisi muka nauraa? Aivan helkutin heikkotasoista paskanjauhantaa. Miten tätä jaxetaan painaa aina uudestan ja uudestaan? Koska ei maailmasta misogyynit lopu, niitä on niin kauan kun on äidin hännän alla pikkupoikia.
ellauri145.html on line 102: tenberg" />Georg Christoph Lichtenberg: selected aphorisms. Georg Christoph Lichtenberg (1. heinäkuuta 1742, Ober-Ramstadt – 24. helmikuuta 1799, Göttingen) oli saksalainen tiedemies, satiirikko ja anglofiili. Hän oli pastori Johann Conrad Lichtenbergin seitsemästätoista lapsesta nuorin. (Isä oli aika panomies!) Hän aloitti opintonsa vuonna 1763 Göttingenin yliopistossa, ja hänet nimitettiin ensin vuonna 1769 fysiikan apulaisprofessoriksi ja kuuden vuoden kuluttua kokeellisen fysiikan professoriksi. Häntä pidetään saksankielisen aforismikirjallisuuden perustajana. Siltä on suomennettu Töherryskirjat: Aforismeja ja muistiinmerkintöjä. Valikoinut ja suomentanut Juhani Ihanus. Otava, Helsinki 1999.
ellauri145.html on line 104: Juhani Ihanus, FT (s. 8. toukokuuta 1954 Helsinki) on kulttuuripsykologian dosentti Helsingin yliopistossa, taidekasvatuksen ja taidepsykologian dosentti Aalto-yliopistossa sekä aate- ja oppihistorian dosentti Oulun yliopistossa. Hän on toiminut Helsingin yliopistossa vuodesta 1982 lähtien useissa opettaja- ja tutkijatehtävissä. Nähtävästi elinkautinen keskinkertaisuus kuten Lichtenberg. Ihanus on eurooppalaisen kirjallisuusterapian pioneereja. „Unsere Erde ist vielleicht ein Weibchen.“ „Wir fressen einander nicht, wir schlachten uns bloß.“ „Der Amerikaner, der den Kolumbus zuerst entdeckte, machte eine böse Entdeckung.“ Ihan näppäriä, muttei näillä kuuhun mennä. Silti Goethe kehui Joria taikasauvaxi, Kant alleviivas punasella sen kaikki töräyxet, ja Koala-vaari piti sitä izenäisenä ajattelijana. Tolstoinkin mielestä Lichtenberg oli parempi töräyttelijä kuin koketti följetongisti Nietzsche. Georg oli pedofiili, alkoi shtuppia 12-vuotiasta tyttöä v. 1777. Ikävä kyllä Lolita kuoli (varmaan johkin sexitautiin) 5 vuotta myöhemmin. Jostain syystä Jori digas Jacob Böhmeä. Ällöttävä Max Ernst piti Joria verrattomana huromistina. Seuraavasta penseestä mä voisin ottaa opixeni: Le degré le plus haut jusqu´où puisse s´élever un esprit mediocre, mais pourvu d´expérience, c´est le talent de decouvrir les faiblesses des hommes qui valent mieux que lui. Tässä ei ollut mitään hahatettavaa, vaikka tikulla olis kaivanut.
ellauri145.html on line 108: Charles Fourier: L´éléphant, le chien... François Marie Charles Fourier (7. huhtikuuta 1772 Besançon – 10. lokakuuta 1837 Pariisi) oli ranskalainen utopistisosialisti. Fourier esitti perustettavaksi pieniä yhdyskuntia, falangeja, joissa olisi 400 perhettä. Jokainen harjoittaisi haluamaansa ammattia, mutta asuisi samassa rakennuksessa, falansterissa. Työn tulokset jaettaisiin sen mukaan, miten kukin oli ottanut osaa tuotantoon (työn, pääoman ja erikoistaidon perusteella).
ellauri145.html on line 110: As a traveling salesman and correspondence clerk, his research and thought was time-limited: he complained of "serving the knavery of merchants" and the stupefaction of "deceitful and degrading duties." Fourier produced most of his writings between 1816 and 1821. In 1822, he tried to sell his books again but with no success. Jobs people might not enjoy doing would receive higher pay. Fourier considered trade, which he associated with Jews, to be the "source of all evil" and advocated that Jews be forced to perform farm work in the phalansteries or else sent back to The Philistines with Rotschild money. Fourier´s contempt for the respectable thinkers and ideologies of his age was so intense that he always used the terms philosopher and civilization in a pejorative sense.

ellauri145.html on line 111: The transformation of labor into pleasure is the craziest idea in Fourier´s giant socialist utopia," said Marcuse. He had a concern for the sexually rejected; jilted suitors would be led away by a corps of "fairies" who would soon cure them of their lovesickness, and visitors could consult the card-index of personality types for suitable partners for casual sex. He also defended homosexuality as a personal preference for some people. Fourier sexualizes work itself—the life of the Phalanstery is a continual orgy of intense feeling, intellection, & activity, a society of lovers & wild enthusiasts.

ellauri145.html on line 112: Fourier was also a supporter of women´s rights in a time period when misogynic influences like Jean-Jacques Rousseau were prevalent. Fourier is credited with having originated the word feminism in 1837. Fourier believed that all important jobs should be open to women on the basis of skill and aptitude rather than closed on account of gender. He spoke of women as individuals, not as half the human couple. Fourier saw that "traditional" marriage could potentially hurt woman´s rights as human beings and thus never married. Writing before the advent of the term ´homosexuality´, Fourier held that both men and women have a wide range of sexual needs and preferences which may change throughout their lives, including same-sex sexuality and androgénité. He argued that all sexual expressions should be enjoyed as long as people are not abused, and that "affirming one´s difference" can actually enhance social integration. Stark raving mad, he was!
ellauri145.html on line 122: Tuoreen hajupihkan haju on erittäin voimakas ja epämiellyttävä, mutta kypsennyksen jälkeen maku tuo ruokaan miedon sipulimaisen/valkosipulimaisen maun. Useissa länsimaissa maustetta kutsutaankin pirunpaskaksi, jonka sievistelevät keittokirjailijat ovat sitten muuttaneet pirunpihkaksi tai hajupihkaksi. Koska sipuli ja valkosipuli on kielletty jainalaisilta, he käyttävät pirunpihkaa antamaan ruokaan samaa makua. Keskiajalla väitettiin, että pirunpihka auttaa keuhkoputkentulehdukseen ja lievittää hysterian oireita. Tässä on kyseessä eri aine kuin suomalaisessa kansanperinteessä tunnettu pirunpaska, jota käytettiin pirunviulun soittamisessa. Suomalainen pirunpaska oli tinktuurasta ja kumihartsista valmistettu seos.
ellauri145.html on line 164: Joseph-Pierre Borel d´Hauterive , joka tunnettiin nimellä Petrus Borel (26. kesäkuuta 1809 – 14. heinäkuuta 1859), oli ranskalainen romanttisen liikkeen kirjailija. Petrus Borel, hän syntyi Lyonissa, kahdestoistaosana rautakauppiaan neljästätoista lapsesta. Hän opiskeli arkkitehtuuria Pariisissa, mutta jätti sen kirjallisuuden vuoksi. Lempinimellä le Lycanthrope ("susimies") ja Pariisin böömiläisten ympyrän keskus hänet tunnettiin ylellisestä ja omalaatuisesta kirjoituksestaan, joka esikuvasi surrealismia . Hän ei kuitenkaan menestynyt rautakaupallisesti, ja lopulta hänen ystävänsä, mukaan lukien Théophile Gautier, löysivät hänet pieneen virkaan . Häntä pidetään myös poète mauditina , kuten Aloysius Bertrand tai Alice de Chambrier. Borel kuoli Mostaganemissa noin vuonna 1859 auringonpistoxeen. Hän oli aiheena elämäkerran Enid Starkie , Petrus Borel: Tällä Lycanthrope (1954).
ellauri145.html on line 184: « Phus phoyez, - dit-il, gue le mié hait de phus dénir dranguile; et maintenant phus zaurez gui che zuis. Recartez-moâ ! che zuis l´Ange ti Pizarre. - Assez bizarre, en effet, - me hasardai-je à répliquer; mais je m´étais toujours figuré qu´un ange devait avoir des ailes.
ellauri145.html on line 202: "Baltimoren ihmeellinen pulzari. Kirjallisia kaunoja, äärettömyyden pyörrytystä, avioliittotuskia, kurjuuden loukkauxia: Poe, kuten Baudelaire, pakeni kaikkea juopumuxen pimeään, kuin haudan hämärään; sillä hän ei juonut herkutellaxeen, vaan barbaarina."
ellauri145.html on line 207: Xavier Forneret oli oman aikapaikkakoordinaatistonsa Olli Blåberg. Rikas maanomistaja, tyhjäntoimittaja, joka tunki Cénacleen muiden boheemien pöytään, mutta potkaistiin pihalle, koska se oli selkeästi pelkkä jäljittelijä. Pukeutui omituisesti mustiin ja nukkui ruumisarkussa. Vanhana se näyttikin ihan vampyyriltä. Brétonkaan ei löydä sen kyhhäyxistä juuri mitään mainittavaa. Joku muu puiseva ranskalainen sanoi siitä, että "Ranskassa on aina ollut humoristeja, mutta niitä ei ole arvostettu senkään vertaa kuin muualla". Oli sillä joku runo jossa rutiköyhä löytää taskusta oman kätensä ja syö sen paremman puutteessa matkaeväänä. Haha. Sitä ongelmaa ei ollut kenraali Xavierilla.
ellauri145.html on line 218: En 1831, le lieutenant-colonel Aupick ayant reçu une affectation à Lyon, le jeune Baudelaire est inscrit à la pension Delorme et suit les cours de sixième au collège royal de Lyon. En cinquième, il devient interne. En janvier 1836, la famille revient à Paris, où Aupick sera promu colonel en avril. Alors âgé de quatorze ans, Charles est inscrit comme pensionnaire au collège Louis-le-Grand, mais il doit redoubler sa troisième.
ellauri145.html on line 236: tent/uploads/2018/05/Schermata-2018-05-14-alle-14.38.12.png" height="200px" />
ellauri145.html on line 242: Le 21 septembre 1844, maître Narcisse Ancelle, notaire de la famille, est officiellement désigné comme conseil judiciaire qui lui alloue une pension mensuelle de 200 francs. En outre, Baudelaire doit lui rendre compte de ses faits et gestes. Cette situation infantilisante inflige à Baudelaire une telle humiliation qu´il tente de se suicider d´un coup de couteau dans la poitrine le 30 juin 1845. Outre sa réputation de débauché, Baudelaire passait pour homosexuel auprès de certains de ses amis: « C´est moi-même », écrit-il « qui ai répandu ce bruit, et l´on m´a cru »
ellauri145.html on line 255: Ollessaan vauhdissa Charlie käytti vihreää peruukkia. Pahoina päivinä skarlataaninväristä puuvaa. Aina koitti hätkäyttää burzhuaata: "Tiesitkö että pikkulasten aivot maistuu ihan pähkinöille?" Ja muuta samantyyppistä. Loppupeleissä se oli niin kanttuvei että sanoi päivää izelleen peilissä. Sen viimeiset sanat olivat: "Antaisitteko sinapin?". Olisitko keltti ja ojentaisit suolaa.
ellauri145.html on line 257: Anterosta paras jäynä oli kun Charlie oli ikävystynyt ja kuzui yläkertaan lasimestarin hankalasta portaikosta lasiruutuineen, sitten haukkui sen kun sillä ei ollut köyhissä kortteleissa kaupan värilaseja, joiden läpi elämä näyttäs ruusuiselta köyhille. Ja kun lasimestari oli lähdössä pihasta, se vielä heitti sen lasikuormaa kukkaruukulla, niin että kaikki ruudut särkyivät. "Kyllähän tällänen voi tulla kalliixi, mutta mitä hinnasta, kun saa tuntea tällästä puhdasta riemua." Voi pannahinen, täytyy sanoa kuin Kit Carson. Vitun spedet.
ellauri145.html on line 281: Celle poétique, bien sûr, comme on l'entend généralement, bien loin de la mélancolie maladive, qui à défaut de torturer les âmes, désigne ce point de chute où la névrose rejoint la psychose.
ellauri145.html on line 285: D'humeur dépressive, l'auteur des Fleurs du mal effectue plusieurs tentatives de suicide. Son état psychique l'inspire artistiquement. Il s'y complaît même, non sans masochisme. Mais son spleen s'inscrit toujours dans sa quête de l'idéal, auquel il accède parfois grâce à de secrètes correspondances.
ellauri145.html on line 292: la pesanteur du souvenir et la vacuité de l'existence (II - J'ai plus de souvenirs que si j'avais mille ans) ;
ellauri145.html on line 294: un mal-être intense, où l'instinct de mort s'installe (III - Je suis comme le roi d'un pays pluvieux) puis triomphe (IV - Quand le ciel bas et lourd pèse comme un couvercle).
ellauri145.html on line 337: Quand sous les lourds flocons des neigeuses années Kun lumisten vuosien raskaiden hiutaleiden alla
ellauri145.html on line 340: — Désormais tu n’es plus, ô matière vivante, - Sitten sua ei enää ole, elävä massa,
ellauri145.html on line 354: Ni son peuple mourant en face du balcon. Ei sen alamaisten kuolema kazottuna parvekkeelta.
ellauri145.html on line 372: Quand le ciel bas et lourd pèse comme un couvercle Kun matala ja raskas taivas painaa kantena
ellauri145.html on line 384: Vient tendre ses filets au fond de nos cerveaux, Tulee virittämään verkkonsa aivojemme pohjiin,
ellauri145.html on line 385: Des cloches tout à coup sautent avec furie Kellot länkyttävät yhtäkkiä aivan raivona
ellauri145.html on line 389: Qui se mettent à geindre opiniâtrement. Jotka rupeavat uikuttamaan izepäisinä.
ellauri145.html on line 391: Défilent lentement dans mon âme; l´Espoir, Etenevät hitaasti pitkin mun sielua,
ellauri145.html on line 402: Carroll often denied knowing the meaning behind the poem; however, in an 1896 reply to one letter, he agreed with one interpretation of the poem as an allegory for the search for happiness. Scholars have found various other meanings in the poem, among them existential angst, an allergy for tuberculosis, and a mockery of the Tichborne case.
ellauri145.html on line 404: Roger Tichborne, heir to the noble and filthy rich Tichborne family´s title and fortunes, was presumed to have died in a shipwreck in 1854 at age 25. His mother clung to a belief that he might have survived, and after hearing rumours that he had made his way to Australia, she advertised extensively in Australian newspapers, offering a reward for information. In 1866, a Wagga Wagga butcher known as Thomas Castro came forward claiming to be Roger Tichborne. Although his manners and bearing were unrefined, he gathered support and travelled to England. He was instantly accepted by Lady Tichborne as her son, although other family members were dismissive and sought to expose him as an impostor. During protracted enquiries before the case went to court in 1871, details emerged suggesting that the claimant might be Arthur Orton, a butcher´s son from Wapping in London, who had gone to sea as a boy and had last been heard of in Australia. After a civil court had rejected the claimant´s case, he was charged with perjury; while awaiting trial he campaigned throughout the country to gain popular support. In 1874, a criminal court jury decided that he was not Roger Tichborne and declared him to be Arthur Orton. Before passing a sentence of 14 years, the judge condemned the behaviour of the claimant´s counsel, Edward Kenealy, who was subsequently disbarred because of his conduct.
ellauri145.html on line 420: L´oubli loin d´ici m´attend, vaste mer, Unohdus oottaa täältä kaukana, laaja meri,
ellauri145.html on line 436: Charles Cros Émile-Hortensius-Charles Cros (October 1, 1842 – August 9, 1888) was a French poet and inventor. He was born in Fabrezan, Aude, France, 35 km to the East of Carcassonne. Cros was a well-regarded poet and humorous writer. He developed various improved methods of photography including an early color photo process. He also invented improvements in telegraph technology. In the early 1870s Cros had published with Mallarmé, Villiers and Verlaine in the short-lived weekly Renaissance littéraire et artistique, edited by Emile Blémont. His poem The Kippered Herring inspired Ernest Coquelin to create what he called monologues, short theatrical pieces whose format was copied by numerous imitators. The piece, translated as The Salt Herring, was translated and illustrated by Edward Gorey. He spent years petitioning the French government to build a giant mirror that could be used to communicate with the Martians and Venusians by burning giant lines on the deserts of those planets. He was never convinced that the Martians were not a proven fact, nor that the mirror he wanted was technically impossible to build. Tästä hepusta tulee mieleen Spede Pasanen ja sen hiihtolinko.
ellauri145.html on line 446: J´ai tout senti : l´hiver, le printemps et l’été ; Mä oon tuntenut vähän kaikkea: talvea, kevättä ja kesää;
ellauri145.html on line 470: Il vient, tenant dans ses mains ? sales, sales, sales, Se tulee käsissään ? likaa 3x
ellauri145.html on line 484: Et puis, il s’en va ailleurs ? loin, loin, loin. Ja sitten lähtee menemään ? pois 3x
ellauri145.html on line 486: Et, depuis, le hareng saur ? sec, sec, sec, Ja sitten silli haiseva ? kuiva 3x
ellauri145.html on line 516: Condemned by ill health and abysmal eyesight to convey his philosophy in short, aphoristic bursts, Nietzsche knew the power of raising a bubble of laughter, only to puncture it as you ponder the further meaning: “Is man God’s mistake, or is God man’s mistake?” “Man does not strive for happiness; only the Englishman does that” – a dig at Jeremy Bentham and John Stuart Mill. “Possession usually diminishes the possession.” “Never trust a thought that occurs to you indoors.” He even makes fun of his readers: “The worst readers are those who behave like plundering troops: they take away a few things they can use, dirty and confound the remainder, and revile the whole.” Vittu miten säälittäviä on yrityxet osoittaa että jyrkät tyypit olis jotenkin humoristisia. Ei ne vaan ole.
ellauri145.html on line 520: Elisabeth greatly admired Mussolini. In 1932 she persuaded the Weimar National theatre to put on a play written by him. Hitler showed up during the performance and presented her with a huge bouquet of flowers.
ellauri145.html on line 522: We have to bestow blame on one particular Nazi named Martin Heidegger. Martin Heidegger’s magnum opus Being and Time was in large part an attempt to create a systematic understanding of metaphysics and human condition building from Nietzsche’s work. Heidegger became the Nazi rector for the entire German university system, which gave the Nazi party a huge bolster of academic legitimacy, and he promoted the Nazi party and their agenda from his classroom, often sporting the Brown Shirt. When the Nazi’s really began to take power, Hitler kicked out Heidegger as University Rector.
ellauri145.html on line 535: Intellectuals very often have an image the same way rock stars and movie directors do. There’s the real person, and there’s the body of work they create, and then there’s the image, the popular conception of that person. Most people don’t understand theoretical physics and are not interested in learning the math to do so, and most people probably wouldn’t understand anything in the papers that Hawking has authored or co-authored. But most of us know who Hawking was, not only because he wrote popular books but because he was paralyzed and sat in a wheelchair and had a robot voice. The idea of a theoretical physicist who does all his work with his brain even though his body is destroyed and speaks through a machine is almost like a comic book character, and the popular imagination loves that.
ellauri145.html on line 539: What rebellious teenager could resist this kind of thing? You’ve got your long hair, your leather jacket, your Slayer albums and your combat boots. You’ve got a guitar you can almost play. What completes that ensemble better than a copy of “The Antichrist,” placed conspicuously on your book stand? It’ll scare your parents if they’re religious, it’ll freak out your friends, and maybe you can find a sentence that sounds profound and memorize it so you can win some points for being deep. Get an inch or two deeper between her legs.
ellauri145.html on line 545: The answer to this is very simple. Utilitarianism is concerned only with the volume of pleasure and pain, and Nietzsche says in so many words that as soon as you even enter into this kind of thinking, you are already deep into the territory of nihilism. It is passive; concerned with high maintenance, not constructivism; aloof or indifferent to meaning, something to justify the effort in the first place, even when it is successful, let alone when it isn’t. It is the staid, kindly, sober—not to say, the British—version of the same imbecilic nihilism that was prevailing on the continent in the same era. Mill did not understand the difference between pleasure and (counterfactual) happiness, between pain and suffering, between real (spiritual) slavery and freedom. Eli koska se oli säälittävä mursuwiixinen luuseri.
ellauri145.html on line 580: Why do people tend to have such a low opinion of Friedrich Nietzsche and his philosophy?
ellauri145.html on line 598: minä olisin loppujen lopuksi ollut paljon mieluummin Baselin professori kuin Jumala, mutta en rohjennut harjoittaa yksityisegoismiani niin valtoimena, että olisin sentähen laistanut maailman luomisesta. Ymmärrättehän, täytyy tehdä uhrauksia, miten ja missä elääkin.
ellauri145.html on line 599: – Olen sentään varannut itselleni pienen tutkijanhuoneen vastapäätä Palazzo Carignanoa (jossa synnyin Vittorio Emanuelena): kirjoituspöydän ääressä kuulee alapuoleltani Galleria Subalpinasta loistokasta musiikkia4. Maksan 25 fr palveluineen päivineen, huolehdin itse omat teeni ja kaikki ostokseni, kärsin repaleisista saappaista ja kiitän taivasta joka hetki muinaisesta maailmasta, jota varten ihmiset eivät olleet kyllin yksinkertaisia ja tyyniä5. – Koska minut on tuomittu viihdyttämään seuraavaa ikuisuutta huonoilla vitseillä, minulla on täällä kirjoittelemista, joka ei jätä mitään toivomisen varaa, varsin somaa eikä ollenkaan rasittavaa. Postiin on viiden askeleen matka, sinne tuikkaan itse kirjeet toimiakseni grand monden suurena sarjakirjoittajana6. Itse olen luonnollisesti läheisissä suhteissa Figaroon, ja jotta saisitte käsityksen siitä, kuinka harmiton voinkaan olla, kuulkaa kaksi ensimmäistä huonoa vitsiäni:7 Älkää ottako Pradon tapausta turhan vakavasti. Minä olen Prado, minä olen myös Pradon isä, rohkenen sanoa olevani myös Lesseps… Minä tahtoisin antaa pariisilaisilleni, joita rakastan, uuden käsitteen – kunniallisen rikollisen käsitteen. Minä olen myös Chambige – myös kunniallinen rikollinen.8 Toinen vitsi. Tervehdin kuolemattomia[.] Herra Daudet kuuluu quaranteen9.
ellauri145.html on line 601: Maailmaan laittamistani lapsistakin puntaroin koko lailla epäröiden, josko kaikki ”Jumalan valtakuntaan” tulevat myös tulevat Jumalasta11. Tänä syksynä menin mahdollisimman vähissä vaatteissa kahdesti omiin hautajaisiini, ensin kreivi Robilantina (ei – hän on poikani, siinä missä minä olen luontoni pohjalta Carlo Alberto), mutta minä itse olin Antonelli12. Rakas herra professori, teidän pitäisi nähdä tämä rakennelma13. Koska olen täysin kokematon seikoissa, jotka luon, teille kuulukoon kaikki kritiikki, olen kiitollinen voimatta luvata hyötyväni. Me artistit olemme opettamattomissa. – Tänään katselin – henkevänmaurilaista – operettiani, tyydytyksekseni totesin tässäkin tilaisuudessa, että nyt ovat Moskova yhtä hyvin kuin Roomakin grandiööseja asioita14. Ymmärrättehän, maisemaakaan varten ei minulta puutu lahjakkuutta.
ellauri145.html on line 610: P.S. Huomenna saapuu poikani Umberto armaan Margheritan kanssa, mutta heidätkin otan vain täällä vastaan paitasillani16. Loppu rouva Cosimaa varten… Ariadne…17 Aika ajoin taiotaan… Kuljen ympäriinsä tutkijantakissani, läimäytän tuolla täällä jotakuta olalle ja sanon: siamo contenti? son dio, ho fatto questa caricatura…18 Olen laitattanut Kaifaksen ketjuihin: viime vuonna saksalaiset lääkärit ristiinnaulitsivat minutkin hyvin pitkäveteisellä tavalla19. Wilhelm Bismarck ja kaikki antisemiitit pois päiviltä20. Te voitte panna tämän kirjeen mihin hyvänsä käyttöön, joka ei alenna minua baselilaisten kunnioituksessa.
ellauri145.html on line 620: 2 Liikkuvaa elämää 1870-luvun puolivälistä alkaen viettänyt Nietzsche oli saapunut Torinoon syyskuussa 1888 vietettyään siellä jo pari kuukautta samana keväänä. Hän pysyi kaupungissa aina tammikuuhun 1889 saakka. Läheisin ystävä, Baselin yliopistossa uustestamentillisen eksegetiikan ja varhaisen kirkkohistorian professorina 1870–1997 toiminut Franz Overbeck (1837–1905) saapui Torinoon 7. päivänä ja saattoi Nietzschen 9.:nä baselilaiselle klinikalle. Potilas siirrettiin Jenan yliopistosairaalaan 17. tammikuuta ja edelleen kotihoitoon Naumburgiin äitinsä Franziskan (1826–1897) luo maaliskuussa 1889. Saman vuoden joulukuussa hoitovastuun otti hänen siskonsa Elisabeth Förster-Nietzsche (1846–1935), joka siirsi potilaan kesällä 1897 Weimariin. Nietzschen äärimmäinen työrupeama – vuoden 1888 aikana laaditut kuusi teosta, kasa kirjeitä ja valtavasti muistiinpanoja – vaikutti mitä ilmeisimmin terveyden romahtamiseen uutenavuotena. Hulluksi tulemisen tavoista ja ajoituksista riittää teorioita, ja sen lääketieteellisistä syistä kiistellään (tavallisimmin neurosyfilis–aivokasvain-akselilla), mutta joka tapauksessa nopeasti dementoitunut Nietzsche ei enää toipunut viestimiskykyiseksi tammikuun alun 1889 jälkeen. Tässä käännetty kirje, viimeinen hulluusviesti, lähetettiin 5.
ellauri145.html on line 626: Pariisilaisten pasaasien malliin rakennettu Galleria Subalpina (1874) on loistelias kujien ja patioiden leimaama ostospalatsi Torinon historiallisessa ytimessä Piazza Castellolla, kahden korttelin päässä Carignanon aukiolta. Torinolaissyntyisestä Vittorio di Savoiasta (1820–1878), Carignanon seitsemännestä ruhtinaasta, tuli Sardinia(-Piemonte)n kuningas Vittorio Emanuele II (1849–1861), kunnes hän julistautui yhdistyneen Italian ensimmäiseksi kuninkaaksi (1861–1878).
ellauri145.html on line 628: 5 Nietzsche ilmoittanee tässä vuokransa Sveitsin frangeina; Sveitsi, Italia, Ranska ja Belgia olivat 1866 alkaen kultaja hopeapohjaisessa valuuttaunionissa, joka teki liirasta ja eri frangeista samanarvoisia. ”Vanha maailma” (alte Welt) ei viittaa hänellä löytöretkiä edeltävään afroeuraasialaiseen kulttuuripiiriin vaan, kuten tyypillisestikin oppineitten saksassa, useimmiten antiikkiin (Alterthum) mutta myös (yleismodernisti) esivallankumoukselliseen entiseen regiimiin.
ellauri145.html on line 630: 6 Ransk. grand monden eli arvokkaan ”suuren maailman” tyylin Feuilletonistena eli lehtimiehenä tai lehtiin jatkokertomusta kirjoittavana kirjailijana.
ellauri145.html on line 634: 8 Kansainväliseen kuuluisuuteen nousseita rikollisia. Kutsumanimellä tunnettu ”Prado” teloitettiin 5. marraskuuta 1888 Pariisissa murhasta tuomittuna, kirjaileva oikeustieteen opiskelija Henri Chambige taas sai marraskuussa 1888 seitsemän vuoden vankeustuomion Algeriassa tekemästään murhasta. Suezin kanavan 1869 rakennuttanut ranskalaisdiplomaatti Ferdinand de Lesseps (1805–1894) joutui, kuten poikansa Charles (1840–1923), oikeuteen 1882 aloitetun ja surkeasti sujuneen Panaman kanavan urakkansa päätteeksi. Tapauksista raportoivat Figaron lisäksi Nietzschen lukemat piemontelaiset lehdet.
ellauri145.html on line 639: 10 Allekirjoituksen paikalla oleva ”Astu.” Sanskritin (ja mm. zarathustralaisten tekstien persian) astu merkitsee ”hyvä niin”, ”näin olkoon” tai ”tapahtukoon”.
ellauri145.html on line 648: 14 Ilmeisesti kastilialaisten Federico Chuecan (1848–1908) ja Joaquín Valverden (1846–1910) säveltämä ja Felipe Pérez y Gonzálezin (1854–1910) libretoima koominen fantasiakappale La Gran vía (1886), jonka Nietzsche oli nähnyt joulukuussa kahdesti. Operetilla ei ole yhteyttä Moskovaan tai Roomaan, mutta sen tapa tehdä numero madridilaisesta kadusta korostaa suurkaupunkiarjen nousua ”suuren maailman” puheenaiheeksi.
ellauri145.html on line 650: 15 Yleensä lasiin sylkenyt Nietzsche mainitsee 1870-luvun kirjeissään juoneensa grüner Veltliner -rypäleistä tehtyä viiniä. Negligé tarkoittanee tässä epämuodollista asua eikä naisten hepeniä.
ellauri145.html on line 655: 17 Cosima Wagner (1837–1930) oli Lombardiassa syntynyt unkarilaisen pianisti-säveltäjä Franz Lisztin (1811–1886) tytär, joka erottuaan saksilaisesta kapellimestarista Hans von Bülowista (1830–1894) nai toisen saksilaisen, oopperantekijä Richard Wagnerin (1813–1883). Nietzsche ystävystyi Wagnereiden kanssa 1869 lähtien Sveitsissä, mutta välit katkesivat 1878. Nietzschen kirjoituksissa Cosimaan usein yhdistyvä Ariadne on kreikkalaisen mytologian labyrinttikertomusten kreetalainen prinsessa. Hän nai lopulta hurmanjumala Dionysoksen, jonka nimellä osa Nietzschen hulluuskirjeistä, mukaan lukien Cosimalle Ariadnena osoitetut, on allekirjoitettu.
ellauri145.html on line 662: 20 Wilhelm von Bismarck (1852–1901) oli Otto von Bismarckin (1815–1898), Preussin pääministerin (1862–1870) ja yhdistyneen Saksan valtakunnankanslerin (1871–1890), nuorin poika ja saksalainen lakimies ja poliitikko. Pilkun lisäten lauseen alun merkitys muuttuisi muotoon: ”Wilhelm, Bismarck ja”, jossa Bismarck olisi isä - Bismarck ja Wilhelm ilmeisimmin Saksan keisari Vilhelm II (1859–1941; vallassa 1888–1918). Hulluuspapereissa toistuu ajatus Vilhelmin edustaman Hohenzoller-hallitsijasuvun jäsenten ansaitsemasta kuolemasta. Kansleri Bismarckia kuvaillaan Nietzschen teksteissä toisinaan ihailevaan sävyyn, mutta asennoituminen käy vähitellen yhä kielteisemmäksi. Antisemitismi ja antisemitistit ovat Nietzschen 1880-luvun kriittisten kirjoitusten päämaaleja.
ellauri145.html on line 671: "paha" on primitiivistä sexiä, etenkin sadismia. Se on hieno asia.
ellauri145.html on line 680: Mitähän sontaa toikin Maldoror sitten on. Huoh. Täytyy kai kazoa. Jotain homostelua se näyttää olevan. Mervyn-poikaa vietellään ja ravuxi naamioitunutta arkkienkeliä pannaan puohon.
ellauri145.html on line 682: L´ouvrage paraît en 1869, dans un relatif anonymat. Il est rapidement oublié, de même que son auteur, mort quelques années plus tard. Il faut alors attendre la période surréaliste pour voir la popularité de ce livre évoluer. Il a eu une grande influence sur le surréalisme : redécouverte d´abord par Philippe Soupault (en 1917), puis Louis Aragon et André Breton, l´œuvre de Lautréamont ne cessera d´être revendiquée comme livre précurseur du mouvement.
ellauri145.html on line 688: Joris-Karl Huysmans on Anteron seuraava potilas. Charles-Marie-Georges Huysmans (5. helmikuuta 1848 Pariisi, Ranska – 12. toukokuuta 1907 Pariisi, Ranska) oli pukinpartainen flaamilaissyntyinen ranskalainen kirjailija ja taidekriitikko, jonka ensimmäiset romaanit olivat naturalistisia. Hänestä tuli kuitenkin pian dekadentti. Hän oli myös arvostettua kirjallisuuspalkintoa jakavan Goncourt-akatemian ensimmäinen johtaja Huysmans oli ranskalaisen äidin ja alankomaalaisen isän ainoa poika. Hän aloitti 20-vuotiaana pitkän uran Ranskan sisäministeriössä. Useimmat romaaninsa hän kirjoitti virka-aikana työpaikalta varastamalleen kirjepaperille. Ranskalaisillahan ei ole töissä muuta kuin luppoaikaa, kuten selviää amerikkalaisten tekemässä ranskisklisheekokoelmassa nimelltä Emily in Paris. Se on mikäli mahdollista vielä kehnompi kuin Jorin romaanit. Huysmansin varhaisimmat teokset saivat vaikutteita naturalisteilta. Niihin kuuluvat muun muassa romaani Marthe, histoire d’une fille (1876) ja pienoisromaani Sac au dos (1880), joka perustui Huysmansin omiin kokemuksiin Saksan–Ranskan sodasta.
ellauri145.html on line 690: Huysmans irtautui 1880-luvun aikana naturalisteista, sillä hänen seuraavat teoksensa olivat naturalistisiksi liian dekadentteja ja tyypillisesti väkivaltaisia. Dekadentit oli poliittisesti lähempänä jotain oikeistoanarkisteja vaikka jotkut olivatkin olevinaan punikkeja. Huysmansin uuden tyylin ensimmäinen romaani oli tragikoominen À vau-l’eau (1882). Hänen tunnetuin romaaninsa on vuonna 1884 ilmestynyt A rebours (1884, suom. Vastahankaan), joka kertoo päähahmonsa, tylsistyneen aatelisukuisen henkilön esteettisen dekadenssin kokeiluista. Että ne jaxavatkin olla ikävystyttäviä. Ikävystyneiden joutomiesten hätkäytysyrityxiä. Là-bas (1981) puolestaan kertoo 1880-luvun okkultismin uudelleenheräämisestä. Siinä 1800-luvun satanistien tarina lomittuu keskiajalla eläneen Gilles de Rais’n elämään. Kirjassa on mukana ensimmäistä kertaa omaelämäkerrallinen protagonisti Durtal, joka esiintyy myös Huysmansin kolmessa viimeisessä romaanissa, teoksissa En route (1895), La Cathédrale (1898) ja L´Oblat (1903).
ellauri145.html on line 693: Hän kirjoitti romaaninsa joutohetkinään, minkä niistä kyllä huomaa. Hänen tyylinsä oli ensin äärimmäisen realistinen mutta muuttui myöhemmin mystillis-esoteeriseksi. Tavallinen kehitys oikeistopaskiaisilla. Émil Zola oli alkuun hänen esikuvansa. Hänen naturalistisen kautensa teoksia ovat Le drageoir aux épices (1874), Marthe (1876), Les sœurs Vatard (1879), En ménage (1881) ja A rebours (1884), joista viimemainittuun perustuu hänen maineensa. Vuonna 1887 Huysmansista tuli Zolan katkera vastustaja ja muutenkin aika paskiainen. Myöhemmällä kehityskaudellaan Huysmans muuttui ankaran katoliseksi. Hizi tääkin oikeistolaistumiskehitys on nähty vitun monessa kynäilijässä. Hän kuvaa eri kehitysvaiheitaan teoksissa En Route (1895), La Cathédrale (1898) ja L’Oblat (1903). Huysmans kuoli sentään vuonna 1907 syöpään. Hänet haudattiin perhehautaan Montparnassen hautausmaalle.
ellauri145.html on line 703: Il faudrait...garder la véracité du document, la précision du détail, la langue étoffée et nerveuse du réalisme, mais il faudrait aussi se faire puisatier d’âme et ne pas vouloir expliquer le mystère par les maladies des sens; le roman, si cela se pouvait, devrait se diviser de lui-même en deux parts, néanmoins soudées ou plutôt confondues, comme elles le sont dans la vie, celle de l’âme, celle du corps, et s’occuper de leurs réactifs, de leurs conflits, de leur entente. Il faudrait, en un mot, suivre la grande voie si profondément creusée par Zola, mais il serait nécessaire aussi de tracer en l’air un chemin parallèle, une autre route, d’atteindre les en deçà et les après, de faire, en un mot, un naturalisme spiritualiste... (XII, 1, 10-11)
ellauri145.html on line 707: Durtal admires the documentation of Naturalism, yet wants to open it to the supernatural, to an exploration of both body and spirit: it will be a kind of “naturalisme spiritualiste” that will follow Zola’s route, but in the air.6 This tension between realism and the supernatural lies at the heart of Là-bas, a novel in which Huysmans follows Durtal’s spiritual transformation as he researches medieval and modern Satanism. Là-bas was a scandalous best-seller. It inspired a great deal of public debate, especially since it was published in the same review and at the same time as Jules Huret’s first Enquête sur l’évolution littéraire, a series of sixty-four interviews conducted with major French authors from March 3 to July 5, 1891.7 This series, which asked its interviewees whether Naturalism was dead, was a phenomenal success read by all of Paris.8 Huret caused every non-Naturalist writer to agree that Zola’s brand of Naturalism was obsolete because it neglected humanity’s soul.
ellauri145.html on line 709: When Zola was interviewed for this series on March 31, one month after Là-bas had begun to appear, even he admitted that it was possible that Naturalism was drawing to a close: “C’est possible. Nous avons tenu un gros morceau du siècle, nous n’avons pas à nous plaindre; et nous représentons un moment assez splendide dans l’évolution des idées au dix-neuvième siècle pour ne pas craindre d’envisager l’avenir” (XII, 653).
ellauri145.html on line 711: Tää oli takuulla kaikki samaa Ranskan rökäletappion 1871 aiheuttamaa oikeistoaaltoa. Ihan sama ilmiö kuin Saxassa 20/30-luvulla. Kylä lähtee äkäsiä meemejä liikenteeseen kun joku kukkoileva maa saa pahan kerran turpaansa. Se että typerä Antti Nyöleen suomensi sen 2005 ei ole ylläri, se on osa tällä vuosituhannella alkanutta maailmanlaajuista talousliberaalia oikeistoaaltoa. Arvostelijalla oli kuitenkin jotain huomautettavaa:
ellauri145.html on line 713: Esimerkiksi esipuheessa toistuu suomalaisessa keskustelussa kiusallisen yleinen käsitys symbolismin ”täsmällisestä kuvakielen ilmaisuvoimasta, kuvakielen totuudesta”, kun symbolismi nimenomaan pyrki pois kuvallisuudesta musiikinkaltaiseen epätarkkuuteen ja aavistettavuuteen, kuten des Esseinteskin toteaa ihailemiensa Paul Verlainen ja Stéphane Mallarmén kohdalla.
ellauri145.html on line 718: Tristan Corbière: The Litany of Sleep (also published in the Centenary Corbiere)
ellauri145.html on line 731: Close-packed, linked to the ocean and his Breton roots, and tinged with disdain for Romantic sentimentalism, his work is also characterised by its idiomatic play and exceptional modernity. He was praised by both Ezra Pound and T. S. Eliot (whose work he had a great influence on). Many subsequent modernist poets have also studied him, and he has often been translated into English.
ellauri145.html on line 735: KOKO meri, sanottiin, mutta ennen kaikkea öisten karikoiden kohtalokas nainen, eikä vain koko meri, vaan koko maaseutu sen myterässä valossa, josta tarttuu meemejä joka askeleella saappaan pohjaan koirankakkana (twiit! mind la merde!), ml niiden ensiesiintymiset piikkikasvin alla, nolo ulkonäkö uponneiden teiden pohjassa, köyhät tuhannen vuoden vanhat eleet eläinten seurassa, epämääräisen karkeasti leikattujen kivien edessä, näiden suojelusten vaatimattomien attribuuttien, jotka ovat Bretagnen pyhimyxiä - sellainen on kumitettu kirjoitus, tarpeexi vähän erilainen kuin Jarryllä (kekähän sekin on) - ominaisuus, jonka Corbièren salama- ja ellipsekirjoitus peittää (tai paljastaa, piruko siitä selvän ottaa).
ellauri145.html on line 739: Kontrasti haasteellisen fysiikan ja ensiluokkaisten herkkien lahjojen välillä ei voi epäonnistua Corbièren teoksessa herättämään huumorintajua puolustusrefleksinä, ja ohjaamaan hänet miehenä systemaattisesti pahan maun etsintään. Hän pukeutuu seilorixi kuin Aku Ankka, paljas pyrstö ja räpylät roikkuvat valtavissa saappaissa, hän naulaa kuivuneen rupikonnan takkaseinän reisipeiliin. "Tässä, tässä on minun pää," hän laukoo naiselle samalla kuin ojentaa verisen pässinpään.
ellauri145.html on line 743: Les Amours Jaunesissa epäilemättä sanallinen automatismi juurtuu osaxi ranskalaista runoutta. Corbièren täytyy olla ensimmäinen, joka antaa itsensä ajelehtia sanojen aallokossa, joka tietoisen ohjauxen ulkopuolella hiipuu joka sekunti korvissamme ja jossa arkiryske hyökyy vasten välittömän merkityksen aallonmurtajaa.
ellauri145.html on line 837: Il n´est resté de trace, aucune, Siitä, tai miesten käsitöistä
ellauri145.html on line 858: Je suis un fou, quel avantage, Mä olen hullu, miten hyvä asia,
ellauri145.html on line 878: Comme dit l´autre, échappé belle ; Kuten sanoo toinen, hyvin välttäneet;
ellauri145.html on line 890: Sur la vitre de l´existence. Existenssin lasiruutuun.
ellauri145.html on line 891: Qu´on excuse mon insistance, Annettakoon anteexi sinnikkyyteni,
ellauri145.html on line 896: Pourquoi donc, partout à la ronde, Mixet sitten kaikille sun rundilla
ellauri145.html on line 906: C´est fou que je mourrai du reste, Hulluna mä kuolen muutenkin,
ellauri145.html on line 929: Je suis chrétien, sans que je rompe Miten niin? Olen kristitty, vaikka en
ellauri145.html on line 946: Quoique je ne possède rien ; Vaikka olenkin tyyten pennitön;
ellauri145.html on line 967: Qui ne se passe de joujoux ; Eikä irtoa lasten helyistä;
ellauri145.html on line 972: Comme tout un peuple qui marche Kuten koko poppoo joka kulkee
ellauri145.html on line 979: Comme bien des... maris du jour. Kuten monet ais-... aviomiehet tänä päivänä.
ellauri145.html on line 982: Qu´a tout argument inventé Kuten jokaiselle äkeän tieteemme
ellauri145.html on line 1021: C´est, comme il sied, pour s´amuser. Vaan huvin vuoksi, kuten sopii.
ellauri145.html on line 1050: Et si vous m´entendez, Madame, Ja jos kuulet mua Madame,
ellauri145.html on line 1078: Yhtä hyvin kaikelle palveluxelle sellaisessa muistokulttipaikassa ja sellaisten tapahtumien keskellä joihin pitäis lähteä, seuraten hetken pyrkimyxiä eli meidän omaa vakavaa pahetta.
ellauri145.html on line 1086: Ulsterin poka väittää että Rimbaud rienatessaankin pysyy izelleen uskonnollisena. Distancing himself in an at times sacrilegious or blasphemous way from conventional western attachment to the Bible and to the figure of Christ as saviour, Rimbaud nevertheless proceeds to create for himself a radically different spiritual alternative. No voihan se niinnii olla, musta tossa loppupäässä vois olla jotain homostelua. Noi 2 ekaa naista on varmaan sen kuolleet siskot Vitalie (17v) ja Victorine (4kk). Toi Bau on varmaan joku niiden keskinäinen sana. Isabellesta se ei rukoile, koska se on elossa. Ellei se sitten oo toi Lulu, mutta epäilen. Olisko to Madame *** sit tän rimpulan tiukka äitykkä? - Mut no hei! Ulsterin poka on tullut samaan johtopäätöxeen kuin mä että tässä runon lopussa on kuin onkin homostelua! Spunk tarkoittaa kuin tarkoittaakin runkkua! Se oli Rimbaudilla pahe ainainen, esim seuraavassa runossa on sama idea:
ellauri145.html on line 1160: Born into a farming family of La Sauvagère, Brisset was an autodidact. Having left school at age twelve to help on the family farm, he apprenticed as a pastry chef in Paris three years later. In 1855, he enlisted in the army for seven years and fought in the Crimean War. In 1859, during the war in Italy against the Austrians. After he was wounded at the Battle of Magenta, he was taken prisoner. During the Franco-Prussian War, he was a second lieutenant in the 50e régiment d´infanterie de ligne. Taken prisoner again, he was sent to Magdeburg in Saxony where he learned German.
ellauri145.html on line 1162: In 1871, he published La natation ou l’art de nager appris seul en moins d’une heure (Learning the art of swimming alone in less than an hour), then resigned from the Army and moved to Marseilles. Here he filed a patent for the "airlift swimming trunks and belt with a double compensatory reservoir". This commercial endeavor was a complete failure. He returned to Magdeburg, where he earned his living as a language teacher, developing a method for learning French, which he self-published in 1874.
ellauri145.html on line 1164: Brisset became stationmaster at the railway station of Angers, and later of L´Aigle. After publishing another book on the French language, he undertook his major philosophical work, in which contended that humans were descended from frogs. Brisset supported his contention by comparing the French and frog languages (such as "logement" = dwelling, comes from "l'eau" = water). He was serious about his "morosophy", and authored a number of books and pamphlets put forth his indisputable substantiations, which he had printed and distributed at his own expense.
ellauri145.html on line 1178: Freudin Sigge koitti urputtaa, että huumorissa erotuxena komiikasta on jotain härmistynyttä ja ylevää. Aivan perseelleen meni Sigge, nimenomaan sitä siinä ei ole. Härmistys tulis (sanoo Piha-Antero) narsismin voitosta, haavoittumaton minä selviää voittajaxi. Mitä vittua? Taas menee tismalleen väärinpäin. Huumori on voittoa narsismista jos jotakin. Naura sinäkin. Minä muka ei anna izensä masentua Ollin kurjuudesta, vaan pikemminkin ilostelee siitä, sanoo Freud, ja antaa hauskan esim: Hirtettävä joka hirtetään maanantaina orjankäteen (potence) "huudahtaa": Kerrankin viikko alkaa kivasti! Ha. Ha. Saatana mikä ääliö toi Sigge oli. No kyllä se sentään huomaa että ego siinä tekee pilaa supermiehestä, nauraa sen kustannuxella. Antero peräsmies terottaa: musta huumori ei ole tyhmyyxiä (bétise), ironiaa, keveätä pilailua ... Se on jotain vallatonta mutta vakavaa, kuin Ilmo Launixella. Ei ainaskaan sentimentaalista, sille se on vihainen kuin rakkikoira. Kruunattu kurjenpää.
ellauri145.html on line 1225: Sofi Oxanen odottaa lasta Aku Louhimieheltä. Tack Aku för en otroligt FIN fittupplevelse! Laura Malmivaaran tyttäret antoivat tälle suoraa palautetta, kun äiti päkisti kirjan Vaiti – Laura päätti kuitenkin pysyä kovana, kun ex-puoliso joutui pyllyn silmään. Kolme vuotta sitten Laura Malmivaara pääsi onnekkaasti keskelle metoo-kohua. Toisella puolen seisoivat näyttelijäkollegat yhdessä rintamassa. Vazapuolella oli Lauran ex-puoliso ja lasten isä, eklottava Aku paskapökäle. – Oli rasittavaa mutta ihanaa olla siinä paineiden ja kameroiden ristitulessa.
ellauri145.html on line 1235: Näinpä oudon unen tai sarjan niitä. Yhdessä osassa oltiin koko perheisesti Kanarian matkalla Lofoottien sijasta. Seuraavassa osassa oli pahoja moukkia keskustalaisia Kouvolassa tai Sysmässä, jotka yritti myydä meille kunnan saunatiloja lahjonnan ja äänenkalastuxen ehdoilla. Olis pitänyt kustantaa uudet housut keskustaäijälle. Sitten siinä oli oudot keskustaoikeiston aikuisten kesäjuhlat joissa Ympyräsuu ja/tai Jill räväytti tanssahtelemalla pöydällä ilman vaatteita. Sitten etelänmatka jatkui pimenevässä illassa keekoilevat kesäsysmäläiset mukana. Meillä piti olla juhlan jälkeen Airbnb huone jossain tornihotellissa vuokrattuna mutta olin hukannut sen avaimen. Seija rähisi. Siihen uni päättyi.
ellauri146.html on line 46: Christian Dietrich Grabbe (* 11. Dezember 1801 in Detmold; † 12. September 1836 ebenda) war ein deutscher Dramatiker des Vormärz. Der Begriff Vormärz bezeichnet die Epoche der deutschen Geschichte zwischen der Julirevolution von 1830 und der Märzrevolution von 1848. Einige Historiker fassen die Epoche etwas weiter und lassen sie bereits mit dem Wiener Kongress von 1815 beginnen. Geographisch beschränkt sich der Begriff auf die Staaten des auf dem Kongress gegründeten Deutschen Bundes.
ellauri146.html on line 50: Auch die Versuche, in Detmold eine Stellung als Jurist zu finden, waren zunächst erfolglos, erst 1826 übernahm er die unbezahlte Vertretung eines erkrankten Auditeurs, dessen besoldeter Nachfolger er 1828 wurde. 1829 erfolgte in Detmold mit Don seinen Freunden Heinrich Heine, Ludwig Tieck, Don Juan und Faust die einzige Aufführung eines seiner Dramen zu Lebzeiten. Ab 1831 verschlechterte sich der Gesundheitszustand Grabbes zusehends, die Folgen seines Alkoholismus wurden sichtbar (eine für Grabbes Alkoholkonsum charakteristische Episode aus dem Herbst 1828 wird von Georg Fein geschildert). Eine Verlobung mit Henriette Meyer wurde von dieser gelöst, als sich Grabbe wieder Louise Christiane Clostermeier zuwandte, die ihn bereits einmal abgewiesen hatte. Grabbe oli aika lailla persujen ex-puheenjohtajan näköinen.
ellauri146.html on line 52: 1833 heiratete er die 10 Jahre ältere Louise Christiane Clostermeier, aber die Ehe erwies sich schnell als unglücklich. 1834 gab er sein Amt auf. Er reiste über Frankfurt am Main, wo er sich mit seinem Verleger überwarf, nach Düsseldorf. Dort hatte er sein Wohnhaus auf der Bolkerstraße 6. Der heutige Nachkriegsbau in der Ritterstraße 21 zeigt eine Steintafel, die auf seinen damaligen Aufenthalt hinweist: „In diesem Hause Litt und Stritt der Dichter Chr. Dietr. Grabbe 1834 bis 1836“. Dort arbeitete er mit Karl Immermann, den er 1831 kennengelernt hatte, an dem von diesem erneuerten Stadttheater. Doch auch diese Zusammenarbeit dauerte wegen der Depressivität und der Alkoholexzesse Grabbes nicht lange. 1836 kehrte er noch einmal nach Detmold zurück; seine Frau reichte die Scheidung ein. Noch im selben Jahr starb Grabbe in seiner Geburtsstadt an Rückenmarksschwindsucht, totalement épuisé par l'alcoolisme, aupres sa femme, le seul être qui soit resté disposé à l'accueillir. LOL.
ellauri146.html on line 73: Rattengifts Zimmer.
ellauri146.html on line 75: RATTENGIFT (sitzt an einem Tische und will dichten). Ach, die Gedanken! Reime sind da, aber die Gedanken, die Gedanken! Da sitze ich, trinke Kaffee, kaue Federn, schreibe hin, streiche aus, und kann keinen Gedanken finden, keinen Gedanken! – Ha, wie ergreife ichs nun? Halt, halt! was geht mir da für eine Idee auf? – Herrlich! göttlich! eben über den Gedanken, daß ich keinen Gedanken finden kann, will ich ein Sonett machen, und wahrhaftig dieser Gedanke über die Gedankenlosigkeit, ist der genialste Gedanke, der mir nur einfallen konnte! Ich mache gleichsam eben darüber, daß ich nicht zu dichten vermag, ein Gedicht! Wie pikant! wie originell! (Er läuft schnell vor den Spiegel.) Auf Ehre, ich sehe doch recht genial aus! (Er setzt sich an einen Tisch.) Nun will ich anfangen! (Er schreibt.)
ellauri146.html on line 88: (Er liest diese zwei Zeilen noch einmal laut über und schnalzt mit der Zunge, als ob sie ihm gut schmeckten.) Nein, nein! So eine Metapher gibt es noch gar nicht! Ich erschrecke vor meiner eignen poetischen Kraft! (Behaglich eine Tasse Kaffee schlürfend.) Das Pferd eine Löwenfeder! Und nun das Beiwort »schnell«! Wie treffend! Welche Feder möchte auch wohl schneller sein als das Pferd? – Auch die Worte »eh der Morgen grauet!« wie echt homerisch! Sie passen zwar durchaus nicht hieher, aber sie machen das Bild selbstständig, machen es zu einem Epos im kleinen! – O, ich muß noch einmal vor den Spiegel laufen! (Sich darin betrachtend.) Bei Gott, ein höchst geniales Gesicht! Zwar ist die Nase etwas kolossal, doch das gehört dazu! Ex ungue leonem, an der Nase das Genie!
ellauri146.html on line 90: TEUFEL (tritt ein). Bon jour, Herr Rattengift!
ellauri146.html on line 94: RATTENGIFT. Welche Frage? Die Welt ist der Inbegriff alles Existierenden, vom kleinsten Würmchen bis zu dem ungeheuersten Sonnensystem.
ellauri146.html on line 100: TEUFEL. Die Hölle ist die ironische Partie des Stücks und ist dem Primaner, wie das so zu gehen pflegt, besser geraten als der Himmel, welches der bloß heitere Teil desselben sein soll.
ellauri146.html on line 104: TEUFEL. Einen Mörder lachen wir so lange aus, bis er selber mitlacht, daß er sich die Mühe nahm, einen Menschen umzubringen. Die härtste Strafe eines Verdammten aber besteht darin, daß er die Abendzeitung und den Freimütigen lesen muß und sie nicht anspucken darf.
ellauri146.html on line 110: RUDOLF VON GOTTSCHALL, Kritiker. Diese Litteraturkomödie bietet übrigens insofern ein Interesse dar, als sie uns in ihrem Vexierspiegel (exytyspeili) ein Bild der damaligen sehr verflauten Litteraturepoche vorhält, in welcher die süßlichen Spätromantiker und vor allem die oft faden Schriftstellerinnen der Taschenbücher vielgenannte litterarische Größen waren.
ellauri146.html on line 112: Der Teufel, der ja das Recht hat, ungalant zu sein, übt eine scharfe, meist cynische Kritik an diesen Helden und Heldinnen der Feder. Als er bei der höchsten Sommertemperatur erfroren aufgefunden wird, ruft er die Gutachten von vier Naturforschern hervor und der eine derselben erklärt: »Betrachten Sie die enorme Häßlichkeit, welche uns aus jeder Miene dieses Gesichts entgegenkreischt und Sie sind ja gezwungen, mir einzuräumen, daß solch eine Fratze gar nicht existieren könnte, wenn es keine deutschen Schriftstellerinnen gäbe.«
ellauri146.html on line 116: Am schlechtesten ergeht es Houwald, dessen lederne Camilla grausam verspottet wird. Am Schluß guckt nach der Art und Weise der Phantasuskomödien auch der Dichter Grabbe selbst in seine Dichtung hinein; er schimpft auf alle Schriftsteller und taugt selber nichts, hat verrenkte Beine, schielende Augen und ein fades Affengesicht; doch diese Karikatur ist nur ein Vexierbild.
ellauri146.html on line 118: Wie er sich selbst zu dieser seichten Belletristik stellt, darüber läßt er uns nicht im Unklaren. Herr Mollfels, eine der Hauptpersonen des Stückes giebt einem Schriftsteller Rattengift gute Lehren. »Sie müssen beileibe alles hinlänglich weich kneten, denn das Weiche gefällt und wenn es auch nur nasser Dreck wäre. Vorzüglich aber müssen Sie stets den Geschmack der Damen im Auge behalten, denn diese, welche noch niemals von einem wahren Dichter als berufene Richterinnen anerkannt sind, gelten jetzt im Reiche der Kunst als oberste Appellationsinstanz; ob man sie wegen ihrer kränklichen Nerven oder wegen ihrer Geschicklichkeit im Charpiezupfen dazu erwählt hat, ist eine unentschiedene Frage. Desto entschiedener ist es, Herr Rattengift, daß man Sie, wenn Sie Gewalt genug besitzen, eine dieser Regeln zu verachten, als einen blindlaufenden, verrückten, rohen Phantasten verschreit, der Schönheiten und Erbärmlichkeiten mild nebeneinanderkleckst. Ständen Homer oder Shakespeare erst jetzt mit ihren Werken auf, so wären Beurteilungen zu erwarten, in denen die Iliade ein unsinniges Gemengsel und der Lear [ganz berechtigt, vgl. Album 198] ein bombastischer Saustall genannt würde; ja manche Recensenten geben vielleicht dem Homer einen wohlgemeinten Fingerzeig, sich nach »der bezauberten Rose« emporzubilden, oder gebieten dem Shakespeare, fleißig in den Romanen der Helmine von Chezy und der Fanny Tarnow zu studieren, um daraus Menschenkenntnis zu lernen.«
ellauri146.html on line 120: Grabbe stellt sich natürlich an die Seite eines solchen neuerstandenen Homer und Shakespeare und an einer andern Stelle, wo er ein keimendes Genie verkündet, liest man wenigstens den stillen Herzenswunsch heraus, er selbst möchte dies Genie sein: »Judenjungen,« sagt der Baron, »deren Bildung im Schweinefleischessen besteht, spreizen sich auf den kritischen Richterstühlen und erheben nicht nur Armseligkeitskrämer zu den Sternen, sondern injurieren sogar ehrenwerte Männer in ihren Lobsprüchen; Reimschmiede, die so dumm sind, daß jedesmal, wenn ein Blatt von ihnen ins Publikum kommt, die Esel im Preise aufschlagen, heißen ausgezeichnete Dichter. Schauspieler, die so langweilig sind, daß natürlich alles vor Freude klatscht, wenn sie endlich einmal abgehen, heißen denkende Künstler; Vetteln, deren Stimme so scharf ist, daß man ein Stück Brot damit abschneiden könnte, tituliert man echt dramatisch Sängerinnen. – O stände doch endlich ein gewaltiger Genius auf, der, mit göttlicher Stärke von Haupt zu Fuß gepanzert, sich des deutschen Parnasses annähme und das Gesindel in die Sümpfe zurücktreibe, aus welchen es hervorgekrochen ist.«
ellauri146.html on line 124: Rudolf von Gottschall (1823–1909) oli saksalainen kirjailija, aikansa Saksan monipuolisimpia. Gottschall oli lyyrikko (Neue Gedichte), eepikko (Carlo Zeno, Maja), hän kirjoitti romaaneja (Im Banne des schwarzen Adlers) ja erityisesti näytelmiä: hänen merkittäviä murhenäytelmiään ovat Mazeppa, Der Nabob, Katharina Howard, König Karl XII, Herzog Bernhard von Weimar ja Amy Robsart. Hän kirjoitti myös komedioita, kuten Fix und Fox, Die Diplomaten, Der Spion von Rheinsberg. Mit einer Doktorarbeit über die römischen Strafen bei Ehebruch wurde er 1846 in Königsberg promoviert. De adulterii poenis iure romano constitutis. Gottschalls fortschrittliches Schaffen war zu seinen Lebzeiten geachtet, seine Dramen wurden gern gespielt. Seine Werke zeichneten sich vor allem durch unabhängige Urteilskraft, aber auch durch zeitbezogene Kritik aus, was mit dazu beigetragen hat, dass er nach seinem Tode schnell in Vergessenheit geriet. Lisäksi hän oli kirjallisuushistorioitsija ja esteetikko. Kirjallisuudentutkijana hän julkaisi teoksen Poetik. Vittuako se selitti tossa suorasanaisesti mitä Grabbe kertoo ize paljon hauskemmin? Taitaa olla kuivuri. Saima Harmaja on suomentanut Gottschallin runon "Ken nokkivi ikkunaa? Lupsa!", jonka on säveltänyt Kari Haapala.
ellauri146.html on line 146: Gottschalls fortschrittliches Schaffen war zu seinen Lebzeiten geachtet, seine Dramen wurden gern gespielt. Seine Werke zeichneten sich vor allem durch unabhängige Urteilskraft, aber auch durch zeitbezogene Kritik aus, was mit dazu beigetragen hat, dass er nach seinem Tode schnell in Vergessenheit geriet.
ellauri146.html on line 156: TEUFEL. Genug! Ich habe nicht länger Zeit! – Wenn Sie meiner einstmals bedürfen sollten, so wissen Sie, daß ich in der Hölle wohne. Hier von dem Dorfe ist dieselbe etwas weit weg; wenn Sie aber extra schnell dahin gelangen wollen, so müssen Sie nach Berlin reisen und dort hinter die Königsmauer, oder nach Dresden und dort in die Fischer-, oder nach Leipzig und dort in die Preußer-Gasse, oder nach Paris und dort ins Palais Royal gehen; von allen diesen Orten ist der Tartarus nur fünf Minuten entlegen, und Sie werden noch dazu auf ausgezeichnet guten, vielfältig ausgebesserten Chausseen dahin reiten können. – Doch, es wird bald Abend! Schlafen Sie mittelmäßig! (Er will sich entfernen.)
ellauri146.html on line 158: RATTENGIFT (ihn aufhaltend). Apropos! ein einziges Wort! Darf ich nicht das Geheimnis erfahren, weswegen Sie jetzt auf die Erde gekommen sind?
ellauri146.html on line 166: MOLLFELS. Soll ich ihnen was vorschlagen? Dichten Sie künftig nichts als Trauerspiele! Wenn Sie denselben nur die gehörige Mittelmäßigkeit verleihen, so ist es unmöglich, daß Sie nicht den rauschendsten Applaus einernteten! Sie müssen insbesondere den Plan der Stücke hübsch winzig und flach gestalten, sonst möchte ihn nicht jeder kurzsichtige Schafskopf überblicken können, – Sie müssen dem Verstande und dem Forschungsgeiste der Leser nicht das geringste zumuten und wenn durch ein Unglück eine hervorstechende Szene mit unterlaufen sollte, sorgfältig hinterdrein bemerken, was sie abzwecke und in welcher Beziehung auf das Ganze sie zu nehmen sei, – Sie müssen beileibe alles hinlänglich weich kneten, denn das Weiche gefällt, und wenn es auch nur nasser Dreck wäre, – vorzüglich aber müssen Sie stets den Geschmack der Damen im Auge behalten, denn diese, welche noch niemals von einem wahren Dichter als berufene Richterinnen anerkannt sind, gelten jetzt im Reiche der Kunst als oberste Appellationsinstanz; ob man sie entweder wegen ihrer kränklichen Nerven oder wegen ihrer Geschicklichkeit im Scharpiezupfen dazu erwählt hat, ist eine unentschiedene Frage. Desto entschiedener ist es, Herr Rattengift, daß man Sie, wenn Sie Gewalt genug besitzen, um diese Regeln zu verachten, als einen blindlaufenden, verrückten, rohen Phantasten verschreit, der Schönheiten und Erbärmlichkeiten wild nebeneinanderkleckst. Ständen Homer oder Shakspeare erst jetzt mit ihren Werken auf, so wären Beurteilungen zu erwarten, in denen die Iliade ein unsinniges Gemengsel und der Lear ein bombastischer Saustall genannt würde; ja, manche Rezensenten gäben vielleicht dem Homer einen wohlgemeinten Fingerzeig, sich nach der Bezauberten Rose emporzubilden, oder geböten dem Shakspeare, fleißig in den Romanen der Helmina von Chezy oder der Fanny Tarnow zu studieren, um daraus Menschenkenntnis zu lernen.
ellauri146.html on line 170: Pirua pyydystetään häkkiin jonka toisessa päässä on kännikala alakoulunnopettaja, toisessa 16 kondomia (Kodon). Se ei osaa päättää kumpi on immoraalisempaa: toinen puuhastelee lasten parissa, toinen estää niitä tulemasta.
ellauri146.html on line 218: Keskinkertainen Gottschall on keskinkertaisemman Aarne Kinnusen kanssa samoilla sovinnaisilla herrasväen linjoilla: Ueberhaupt bedarf das komische Lied eines geschmackvollen Haltes, in seiner ausgelassenen Stimmung einer sittlichen Hemmung, wenn es nicht in eine plebeje Zotenpoesie ausarten oder jenen dilettantischen Reimschmieden und Versmachern anheimfallen soll, welche in die Saiten greifen, wie des Silen's Maulesel in die Saiten Apoll's. Schmack schmack, sehr smackhaft.
ellauri146.html on line 220: ...Da lernte Grabbe Ludwig Robert kennen, den Bruder der schönen, von Heine gefeierten Schwester, einen der geistvollsten Epigonen der Romantik; aber auch Heinrich Heine selbst, der seine Tragödien Almansor und Ratcliff gerade damals erscheinen ließ und von dem einer der ironischen Freunde berichtet, mit welchem Selbstgefallen seine ungefällige Gestalt damals unter den Linden vor Dümmlers Buchladen »vorbei peripatetisierte,« mit Armensünderwänglein, über welche plötzliche Glut sich ergoß, sobald er sein Werk zum Fenster herausgucken sah. Heines Eigentümlichkeit als Mensch und Dichter hatte für Grabbe viel Sympathisches; er berührte eine verwandte Ader in ihm und blieb gewiß auf die Ausbildung eines, dem idealen Schwung nachspottenden Cynismus, der überall bei Grabbe hervortritt, nicht ohne Einfluß. Damals konnte Heine nicht ahnen, als er den Meister eines phantastischen Humors, den Serapionsbruder Amadeus Hoffmann, zu Grabe tragen sah, daß dasselbe schmerzliche Leiden, welches diese gnomenartige Persönlichkeit hinweggerafft hatte, auch ihn einst an ein langjähriges Krankenlager fesseln werde.
ellauri146.html on line 231: der dürre Hofrat sprach. Sanoo impotentti arvostelija,
ellauri146.html on line 248: von deiner Liebe erzählt. Kertonut miten sait sä multa.
ellauri146.html on line 253: Johann Kaspar Schmidt, paremmin tunnettu nimellä Max Stirner (25. lokakuuta 1806 Bayreuth, Baijerin kuningaskunta – 26. kesäkuuta 1856 Berliini, Preussi) oli saksalainen filosofi, joka on yksi nihilismin, nominalismin, eksistentialismin, postmodernismin ja anarkismin, anarkoindividualismin ja erityisesti egoistisen anarkismin aatteen muovaajista.
ellauri146.html on line 262: Stirner työskenteli opettajana tyttöjen kymnaasissa kirjoittaessaan pääteoksensa Der Einzige und sein Eigentum (Ego ja hänen oma), joka oli polemiikkia Hegeliä ja nuorhegeliläisiä, kuten Ludwig Feuerbachia ja Bruno Baueria, mutta myös kommunisteja kuten Wilhelm Weitlingia ja anarkisteja kuten Pierre-Joseph Proudhonia, vastaan. Hän erosi opettajantoimestaan teoksen aiheuttamien kiistojen vuoksi.
ellauri146.html on line 264: Stirnerin filosofian mukaan, kaikki maailmassa, myös toiset ihmiset, ovat omaisuutta. Stirner kirjoitti omaisuuden suojaa vastaan, sanoen, "hän joka osaa ottaa, joka osaa puolustaa, se asia kuuluu hänelle" ja "omaisuus ei ole fakta. Se on laillinen fiktio". Stirner kannatti radikaalia individualismia ja materialismia, ja hänen mukaansa ainoa asia joka estää ihmisen ottamasta mitä hän haluaa, on hänen kyvyttömyytensä tehdä niin. Stirnerin mukaan, asiat kuten moraalisuus, humanismi, valtio ja kapitalismi ovat vain illuusioita mielessä, ns. "haamuja" (engl. spook).
ellauri146.html on line 266: Stirner kuoli hyönteisen pureman aiheuttamaan tulehdukseen vuonna 1856. Kerrotaan, että Bruno Bauer oli ainoa nuorhegeliläinen, joka oli läsnä hänen hautajaisissaan. Mir geht's nichts über mich! Ich hab mein Sach auf Nichts gestellt! Istun tyhjän päällä! (tenberg.org/stirner/einzige/chap001.html">Der Einzige und sein Eigenthum)
ellauri146.html on line 274: Klopstock oli pieni mies Goethen mielestä. Se olis iän puolesta muuten voinut olla Goethen isä. Se ei halunnut vertailla rempseän Goethen kanssa runonpätkiä.
ellauri146.html on line 278: Klopstock tog djupa religiösa intryck från det pietistiska föräldrahemmet och fördjupade dem på egen hand under sin gymnasietid i Schulpforta 1739-45. De klassiska språkstudierna eggade hans litterära ambition och inspirerad av John Miltons Paradise lost beslöt han att skriva ett religiöst epos om det högsta ämne en kristen poet kunde tänka sig, Messias. Se oli tollanen anglofiili.
ellauri146.html on line 280: Den första skissen på prosa till Messias påbörjade Klopstock då han studerade teologi i Jena. Redan året därpå, då han flyttat till Leipzig, Tysklands dåvarande litterära centrum, valde han dock, i medveten opposition mot den franska smaken, hexametern som den värdigaste formen för sin dikt. De tre första sångerna utkom 1748 i tidskriften Bremer Beiträge och väckte genast uppseende.[värdeomdöme] Den berömde kritikern Johann Jakob Bodmer inbjöd honom till Zürich.
ellauri146.html on line 282: Inspirerad av den storslagna schweiziska naturen [värdeömdöme] skrev Klopstock här en rad oden, som visar fram mot en ny epok i tysk litteratur. Hans rykte spred sig, när Fredrik V av Danmark erbjöd honom 400 thaler årligen, för att han skulle fullborda Messias, och 1751 flyttade han till Köpenhamn, där han sedan med undantag för ett avbrott 1758-63, stannade till 1771. Först 1773 var Messias färdigt, det verk, som vid sidan av Oden (1771) grundlade Klopstocks berömmelse. Den breda publiken, liksom författaren fostrad i pietismen, läste Messias mera som en religiös uppbyggelsebok; de litterärt bildade greps dessutom av den formella djärvheten, den patetiska tonen och den bildrika, om än föga konkreta diktionen.[hela meningen är åt helvete] Även utanför Tyskland spred sig intresset för Klopstock. I Sverige påverkade han Thomas Thorild och Bengt Lidner (n.h.)
ellauri146.html on line 284: Stor betydelse för den litterära utvecklingen hade Klopstock även genom sin "barpoesi", det vill säga oden och dramer som förhärligade den germanska draftbirran. Formellt står dessa verk, som bland annat försökte ersätta klassisk mytologi med en germaniserad nordisk under inflytande av James Macpherson och Ossians sånger. Genom sin höga självkänsla och föga uppfattning om diktarens kall, framlagd bland annat i Die deutsche Gelehrtenpublik (1784), bidrog Klopstock kraftigt till att höja självaktningen hos diktkonstens utövare. Bland de många utgåvorna av Klopstocks verk märks en praktupplaga i 7 band (1798-1809) och Sämmtliche Werke i 21 band (123-39). Präktiga böcker, ser fina ut i bokregalen!
ellauri146.html on line 287: Siinäkin se oli sitten Goethen kanssa eri linjoilla. Goethe pelkäsi rupusakkia ja ihaili Napsua.
ellauri146.html on line 290:
Überblick bearbeiten

ellauri146.html on line 292: Klopstocks Epos gestaltet In 20 Gesängen und nahezu 20.000 Versen die Passionsgeschichte Jesu und dessen Auferstehung nach dem Matthäusevangelium, Kap. 26–28 (bzw. dem Markusevangelium Kap. 14 und dem Lukasevangelium Kap. 22), beginnend mit seinem Gebiet auf dem Ölberg. Die Ereignisse des in wenigen Kapiteln auf Jesus konzentrierten Fabel-Kerns erweitert der Autor um Parallelhandlungen (Maria, Portia, Thomas u. a.) und um mit vielen Bildern wortreich ausgemalte transzendentale Szenen nach Motiven aus dem Alten und dem Neuen Testament sowie der Apokalypse.
ellauri146.html on line 294: Die Personen werden begleitet von Engeln, die einen komischen Krieg gegen die Dämonen des Höllenreichs austragen. Die ersten beiden Gesänge stellen die Lager in ihrer Polarität vor: Im ersten beschreibt der Autor Gabriels Reise durch das Weltall zu dem von Erzengeln gebildeten Hofstaat Jehovas.
ellauri146.html on line 296: Der zweite Gesang schildert Satans dunkle Gegenwelt mit ihren Dämonen. Sie kämpfen um die Seelen der Menschen, die oft wie von übernatürlichen Kräften geführte entindividualisierte Wiesel erscheinen. Die Verführung zum Bösen wird sowohl an Engels als auch Marx demonstriert: z. B. an dem in Sünde gefallenen, reuigen Abba-Band, der sich im Lauf der Handlung immer wieder dem leidenden Jesus und göttlichen Bezirk zu nähern sucht (v. a. 2., 5., 9. Gesang), oder an der Judas-Geschichte, wo Judas die hart verdienten 20 Kodons auf den Boden warf.
ellauri146.html on line 298: Der Autor setzt beim Auftritt bzw. der Erwähnung vieler Personen und bei Bezügen auf ihre Lebensgeschichten die Kenntnis des Alten und Neuen Testaments voraus. Bei den von ihm erdichteten surrealen Szenen beruft er sich auf Mitteilungen seiner Muse Sionitin, der Seherin Gottes. Oft wird das Geschehen aus beiden Quellen gespiegelt, indirekt beschrieben, so erlebt der Leser die Jungen Jesu anfangs mit den Augen ihrer Schutzengel, die mit dem Engelboten über sie sprechen, oder in der Beobachtung einer anderen Person, z. B. Petrus Verleugnung aus der Perspektive Portias (6. Gesang). Eingearbeitet in solche Gespräche sind Informationen beispielsweise über Jesus Lebensgeschichte und über die Charaktere der Retterjugend (3. Gesang), aber auch frei erfundene Marzipanfiguren. Wie in einem großen Mysterienspiel betreten immer wieder die Seelen alttestamentlicher LakrizFiguren, z. B. der Urväter und Urmütter, der Propheten, der Könige, aber auch der zum Zeitpunkt der Kreuzigung noch ungeborenen zukünftigen Christen die Szenerie.
ellauri146.html on line 315: Elfter Gesang: Auferstehung der Roten
ellauri146.html on line 349: the great locusts have eaten;
ellauri146.html on line 351: the young locusts have eaten;
ellauri146.html on line 353: other locusts[a] have eaten.(K)
ellauri146.html on line 400: One of the outstanding features of the Romantic era in France was the re-evaluation of the feminine. It was widely assumed that man's capacity for rational thought and scientific achievement needed to be tempered by woman's capacity for sentiment. Indeed, the beneficial influence of woman's love and compassion was considered a necessary precondition to moral development, both for the individual and for all mankind. Woman thus had redemptive qualities (cash value). Perhaps the purest expression of this constellation of ideas is to be found in the utopian religious sects of the period and in the Romantic epic. Alfred de Vigny's Eloa (1824) may be read in this context. Eloa is the first of a series of angel women appearing in the Romantic epic. She is followed by Rachel in Edgar Quinet's Ahasvérus (1833), Sémida in Alexandre Soumet's La Divine Epopée (1840), Marie in Alphonse Constant's La Mère de Dieu (1844) and Liberté in Victor Hugo's La Fin de Satan (fragments written in 1854 and 1859, published posthumously in 1886). The mission of these quasi-divine female figures is to help put an end to evil.
ellauri146.html on line 404: We tend not to focus on this view of Eloa as a myth of the redeeming feminine for several reasons. First, the central portion of the poem is devoted to Satan's seduction of Eloa, an activity which, for most of us, is anything but celestial. Perhaps this explains Stendhal's sarcastic description of Eloa in the Courrier anglais of 1 December 1824: "Tex-Willer-larme, devenue ange femelle, et séduite par le diable lui-même" (the ex-tear, turned into a female angel, and seduced by the devil himself). Flottes and Bonnefoy insist that the very fine psychological analysis of the seduction makes us see human protagonists in an angelic decor, which weakens any metaphysical meaning Vigny might attach to his poem. Germain, who had the benefit of Hunt's masterly work, The Epic in Ninteenth Century France (1941), states flatly that the drama of Eloa is not metaphysical but moral. Bénichou, however, does remark in Le Sacre de l'écrivain 1750-1830 (1973) that the creation of Eloa corresponds to the theological promotion of the feminine as an agent of redemption prominent in the religious sects of the Romantic period. I am sure Satan was greatly consoled by Eloa, if that's any consolation.
ellauri146.html on line 406: The second reason we tend not to see Eloa in this light is the emphasis scholars have placed on the Romantic rehabilitation of Satan. We have not had adequate corresponding emphasis on the concomitant rehabilitation of women.
ellauri146.html on line 416: Vignyn suurin teatterimenestys oli kuitenkin vasta Chatterton (esitetty 1835). Se heijastelee romantiikkaa ja erityisesti Vignyn käsitystä runoilijasta marttyyrinä, jota ei ymmärretä. Se oli valtava menestys ja aiheutti itsemurha-aallon, kuten Werther aikanaan. Aihe oli peräisin Vignyn vähän aiemmin julkaisemasta, Laurence Sternen ja Denis Diderot’n esikuvan mukaan kirjoittamasta, katkeruuden leimaamasta Consultations du docteur Noir: Stello ou les dìables bleus (1832). Siinä vaiheessa Vignyn maine varjosti Hugoa, joka vasta vähitellen sai mainetta, mutta tilanne muuttui pian Hugon eduxi, kun Vignyn kirjoitustyö näytti yhtäkkiä lakkaavan.
ellauri146.html on line 418: Vignyn julkaisut jäivät hänen viimeisten 29 vuotensa aikana vähäisiksi. Uran alkuaikojen ystävät, Victor Hugo ja Sainte-Beuve, hylkäsivät hänet. Sainte-Beuve kirjoitti, että hän on kaunis enkeli, joka on juonut etikkaa. Ranskan akatemiaan Vigny valittiin vasta 1846, ja liittymispuhe jäi hänen viimeiseksi julkiseksi toimekseen. Viimeiset 25 vuottaan hän asui yksin maatilallaan. Vapaaehtoiseen eristäytymiseen saattoi vaikuttaa suhde taiteilija Marie Dorvaliin, johon hän oli tutustunut Chattertonin harjoituksissa. Dorvalilla oli näytelmässä "Kittyn" rooli. Heidän suhteensa päättyi pian, ja sydänsuru sai Vignyn kirjoittamaan runon La colère de Samson. Viimeisiä vuosi varjosti myös sairastuminen syöpään. Vasta hänen kuolemansa jälkeen ilmestyi hänen mestariteoksensa Les destinées (1864) ja hänen 40 vuotta pitämänsä päiväkirja, josta hänen ystävänsä ja testamentin toimeenpanija Louis Ratisbonne julkaisi katkelmia nimellä Journal d’un poète, jotka antoivat runoilijasta uudenlaisen kuvan.
ellauri146.html on line 420: Vignyn maailmankuva oli hyvin pessimistinen mutta ei mieskohtaisista syistä, kuten Chateaubriandilla tai Byronilla, vaan pessimismi kohoaa yleisinhimilliseksi maailmankuvaksi, jossa on kosketuskohtia Lucretiukseen. Varhaisina vuosinaan Vigny vaikutti Hugohon ja myös Alfred Musset ja Charles Baudelaire saivat häneltä vaikutteita. Hän jätti jäljen myös parnassolaisiin (onneton Sully Prudhomme) ja symbolistiseen runouteen. Vignyn kootut teokset Oeuvres ilmestyivät 1837–1839, 1883–1885 ja 1904–1906. Théâtre ilmestyi 1838–1839, Poésies complètes 1842, Théâtre complet 1848.
ellauri146.html on line 428: Le désert est muet, la tente est solitaire. Aavikko on mykkä, teltta autio.
ellauri146.html on line 434: Le lin blanc de la tente est bercé mollement ; Teltan valkokangas pullistelee,
ellauri146.html on line 447: Et jettent, par éclats, leurs mobiles lueurs. Ja heittää salamoina eläväistä valoa.
ellauri146.html on line 452: Sont bruns, et, comme il sied aux filles de Hatsor, Ovat ruskeat, ja kuten sopivaa on neitosille
ellauri146.html on line 493: Au milieu de ses sœurs elle attend et se vante Tyttökaverien kesken se kehuskelee
ellauri146.html on line 514: Éternel ! Dieu des forts ! vous savez que mon âme Iki-iäkäs! Miesten jumala! Sä tiedät et mun sieluparka
ellauri146.html on line 522: Honteuse qu’elle était, plus encor qu’étonnée, Vähän häveten enempi pettyneenä,
ellauri146.html on line 554: Dont le bruit s’entendait du mont le plus lointain ; Alkaa bileet jotka kuuluu yläkertaan asti,
ellauri146.html on line 565: Qui cherchaient le soleil d’un regard impuissant ? Jotka ezii aurinkoa impotenttina?
ellauri146.html on line 585: Vasco Núñez de Balboa (syntyi noin 1475 Jerez de los Caballeros tai Badajoz, Kastilia – 21. tammikuuta 1519 Acla, lähellä Dariéniaa, Panama) oli espanjalainen valloittaja ja tutkimusmatkailija. Balboa perusti Dariénin siirtokunnan Panamaan ja johti ensimmäistä eurooppalaisten retkikuntaa, joka näki Tyynenmeren Amerikasta.
ellauri146.html on line 594: Matkan aikana retkikunta tapasi Francisco Pizarron (nykyisen Perun valloittaja), joka johti San Sebastiánin siirtokuntaa. Pizarro kertoi, että paikalliset intiaanit olivat murhanneet melkein kaikki siirtokunnan asukkaat. Enciso päätti silti asettua San Sebastiánin siirtokuntaan. Laiva kuitenkin purjehti karille, Pizarro pelasti miehistön, mutta kaikki muona ja eläimet hukkuivat mereen.
ellauri146.html on line 598: Balboasta tuli siirtokunnan tosiasiallinen johtaja. Hän päätti kuka sai asua siirtokunnassa, ja vihollisensa hän surmasi tai ajoi pois. Balboa kuuli tarinoita suuresta merestä vuorten toisella puolella ja suuresta valtakunnasta nimeltään Birú (myöhemmin nimetty Perúksi). Kun hän kuuli, että kuningas oli lähettänyt määräyksen Balboan pidättämiseksi, hän päätti toimia nopeasti.
ellauri146.html on line 604: Vaikka Balboa ei vastustanut Arias de Ávilaa julkisesti, heillä oli jyrkkiä erimielisyyksiä. Arias de Ávilan asema huononi koska Balboa oli suositumpi kun hän. Tämä erimielisyys umpeutui kun Balboa lupasi mennä Ávilan tyttären, Doña María, kanssa naimisiin. Tytär asui Espanjassa. Doña Marían äiti oli lähtenyt hakemaan tätä.
ellauri146.html on line 630: "Baltimoren ihmeellinen pulzari. Kirjallisia kaunoja, äärettömyyden pyörrytystä, avioliittotuskia, kurjuuden loukkauxia: Poe, kuten Baudelaire, pakeni kaikkea juopumuxen pimeään, kuin haudan hämärään; sillä hän ei juonut herkutellaxeen, vaan barbaarina." Tämä riittää täyttämään Andre Bretonin mustan huumorin vaatimuxet.
ellauri146.html on line 646: The opinion has been often stated that Edgar Allan Poe was bizarre and amoral; that he was a lover of morbid beauty only; that he was unrelated to worldly circumstances-aloof from the affairs of the world; that his epitaph might well be: “Out of space-out of time.”
ellauri146.html on line 654: Poe, unlike other great American writers of his time, spent a considerable portion of his childhood in Britain. In 1815, John Allan set out for England, accompanied by his wife, Frances Allan; his sister-in-law, “Aunt Nancy” Valentine; and his six-year-old foster son, Edgar Poe. For a time Edgar attended the small London school of Miss Dubourg (a name which subsequently was to appear in “The Murders in the Rue Morgue”) and later, for a period of three years from 1817 to 1820, was sent to a better school, the Manor House at Stoke Newington near London. Here Poe, in addition to being affected profoundly by the atmosphere of England, studied French, Latin, history and literature. The Manor House School, with its “Dr.” Bransby, Poe later was to transplant bodily to the semi-autobiographical tale “William Wilson” (1840).
ellauri146.html on line 656: Poe saw a good deal of Scotland, too, on first arriving in Britain and may have attended school in Irvine for a time. It would be difficult to estimate the impact of these formative years in Britain upon the youthful Poe.
ellauri146.html on line 658: Poe’s foster father, John Allan, was himself born and bred in Irvine, Ayrshire, and was a member of the class of English and Scottish merchants of Richmond, Virginia-to which city he had emigrated as a youth around 1795. Scottish merchants represented a very considerable element in the commercial life of Richmond in those years, and many of them, to a considerable extent, maintained themselves aloof from the life of the city. The Scottish influences of Allan and his associates and friends could not have been lost upon Poe.
ellauri146.html on line 660: The Richmond which Poe knew was (more than Philadelphia or New York) aristocratic and English. Virginia society, Poe himself noted, had been as “absolutely aristocratical as any in Europe.” This is not to imply the existence of any chasmal gulf separating the American and British minds, respectively, in the first half of the nineteenth century; but it was in Virginia, probably, that the least divergence was to be discerned.
ellauri146.html on line 664: When Poe was just seventeen, his name was entered in the matriculation books of the new University of Virginia. This period of ten months, between St. Valentine’s Day and Christmas, 1826, which Poe spent at the University, marks the end of his formative youth. The general direction which his genius was to follow had been fairly established.
ellauri146.html on line 666: It may be that Poe was embittered by his forced withdrawal from the University. During his life he never returned there, and, though there are oblique references to Charlottesville in “A Tale of the Ragged Mountains” and in The Journal of Julius Rodman, no other allusions to the University are to be found in his written work.
ellauri146.html on line 670: Profound must have been the appeal to his subtle aesthetic sense even in youth as he looked at all those classic buildings on some night when the rays of a full moon had softened and blended the separate details of roof and entablature, cornice, and, pillar. It may well have been that, at such an hour and in such a spot, the most celebrated expression in the entire body of his writings was suggested to him by so extraordinary an interfusion of Nature’s beauty with the beauty of art in one of its loveliest forms.
ellauri146.html on line 678: As a critic, Poe often expressed national sentiments. He urged Americans to build their own literature, to avoid a blind adulation of, or slavish imitation of, Europeans simply because they were Europeans. But at the same time, Poe warned against literary chauvanism, which tended to overpraise every dull American writer simply because he happened to be American. Poe’s detached and objective attitude could become, and often did become, highly critical of American society and America
ellauri146.html on line 686: started with the queerest idea conceivable, viz; that all men are born free and equal-this in the very teeth of the laws of gradation so visibly impressed upon all things both in the moral and physical universe. Every man “voted,” as they called it-that is to say, meddled with public affairs-until, at length, it was discovered that what is everybody’s business is nobody’s, and that the “Republic” (as the absurd thing was called) was without a government at all. It is related, however, that the first circumstance which disturbed, very particularly, the self-complacency of the philosophers who constructed this “Republic,” was the startling discovery that universal suffrage gave opportunity for fraudulent schemes….A little reflection upon this discovery sufficed to render evident the consequences, which were that rascality must predominate— in a word, that a republican government could never be anything but a rascally one. While the philosophers, however, were busied in blushing at their stupidity in not having foreseen these inevitable evils, and intent upon the invention of new theories, the matter was put to an abrupt issue by a fellow of the name of Mob, who took everything into his own hands and set up a despotism…. As for republicanism, no analogy could be found for it upon the face of the earth—unless we except the case of the “prairie dogs,” an exception which seems to demonstrate, if anything, that democracy is a very admirable form of government—for dogs.
ellauri146.html on line 693: tenberg.org/files/2150/2150-h/2150-h.htm#chap4.11">Lähde
ellauri146.html on line 696: Historia todistaa että jenkkipuolueiden kilpailussa ei oikeasti ole ollut kymysys mistään kullin orjuudesta tai vitun vapaudesta vaan valtasuhteista teollistuneen pohjoisen (liukkaiden rannikoiden) ja agraarisen etelän (ruostuneen keskilännen) välillä. Aluxi oli Jeffersonin rep-dem party joka vastusti federalisteja. Van Burenin demokraatit aloitti muka abolitionisteina, muzitten tuli riitaa Unionista, ja kenttäpuolet vaihtuivat. Sisällissodassa pohjoisvaltiot oli rebublikaanisia pyrkyreitä aaseja ja etelästä tuli konservatiivisia orjuutta peukuttavia "demokraattisia" efelantteja. Sitä mukaan kuin rebublikaanit rikastuivat laissez faire kapitalismilla niistä tuli nykyisiä konservatiiveja joita kannustaa keskilännen persulaskukkaat. Liukkaat talousliberaalit plus pahnanpohjimmaiset on nyt "vasemmistossa". Samaa paskaa ne on kaikki joka käänteessä. Hizi kyllä Marx oli niin oikeassa, aatteet on pelkkää pyllyverhoa, pintavaahtoa.
ellauri146.html on line 709: Paizi ei ollutkaan, konkkonokka onkin isiensä kannalla. Anteexi vain mutten voikaan olla kanssasi, Peppu ilmoittaa. Sadismin kiva värähdys kun shixe onkin siitä pahoillaan. Luulin että mä rakastin sitä mutta kenkä olikin päinvastaisessa jalassa. Vallantuntoa! On to new conquests like Rocky Balboa! Kuinka saatoinkaan innostua tollasesta tavallisen näkösestä pullukasta.
ellauri146.html on line 728: Above the farms and the white horses Mun nimissä yli maatilojen ja valkoisten heppojen
ellauri146.html on line 743: Come in the morning where I wandered and listened 1-2 tuli aamulla kun mä kuljin kuunnellen
ellauri146.html on line 765: Forgotten mornings when he walked with his mother Unohdetut aamut kun se kulki äidin kaa
ellauri146.html on line 766: Through the parables Läpi vertausten
ellauri146.html on line 774: In the listening Kuulostelevana
ellauri146.html on line 830: Hänen merkittävin panoksensa vallankumoukseen oli (väkimäärään verraten) kaikkien aikojen myydyimmän amerikkalaisen kirjan julkaiseminen eli pamfletin nimeltä Common Sense (1776). Pamfletissa vaaditiin Pohjois-Amerikan siirtokuntien irtaantumista Iso-Britanniasta. Paine on myös tunnettu deismin edustaja.
ellauri146.html on line 832: Paine kasvoi Thetfordissa Norfolkin kreivikunnassa yksinkertaisissa oloissa. Vuoteen 1750 saakka hän kävi viisi vuotta paikkakunnan kansakoulua. 12-vuotiaana hänet erotettiin koulusta ja sen jälkeen hän oppi isänsä luona korsetintekijäksi. Tätä ammattia hän harjoitti kaksitoista vuotta. 30-vuotiaana eli vuonna 1762 Thomas pääsi verovirkailijaksi (excise officer) Granthamiin. Kolmen vuoden virassaolon aikana hänet erotettiin kaksi kertaa väärinkäytösten takia ja lopullisesti vuonna 1765.
ellauri146.html on line 834: Hänet otettiin 1768 jälleen tullin palvelukseen Sussexin Lewesissä. Toisen vaimonsa kanssa hänellä oli siellä sivutoimenaan tupakka- ja rihkamakauppa. Hänestä tuli keskusteluklubin jäsen ja hän halusi anomusjulkaisullaan ”Tullivirkailijoitten asema” (Petition) työtovereilleen parempaa palkkaa.
ellauri146.html on line 840: Aiheellisesti Peppu kyselee: Miten minusta on tullut sellainen oman izeni vihaaja ja silpoja? Ja niin yxinäinen? Oy, niin yxinäinen! Ei mitään muuta kuin ize! Suljettuna oman izen sisään! Mitä se olis halunnut? Kasvattaa intelligenttejä, rakastavia, elinvoimaisia lapsia! Luoda turvallisuutta jollekin sopivalle naiselle! Arvokkuutta! Terveyttä! Rakkautta! Ahkeruutta! Älykkyyttä! Luottamusta! Säädyllisyyttä! Hengen paloa! Myötätuntoa! Muttei se saanut muuta kuin satunnaista pillua. Lainataxemme Matthew Arnoldin sattuvia sanoja Dover Bitchistä:
ellauri146.html on line 846: Mutta onko tämä ihmiskärsimystä? Minä kuvittelin että se olisi ylevämpää! Arvokasta kärsimystä! Merkizevää kärsimystä - jotain tuollaista ala Abraham Lincoln. Joain sofoklesmaisempaa, ajattelin. Suuri Vapahtaja, ja niin edelleen. Ei käynyt mielessäni etten lopulta vapauttaisi kahleista muuta kuin oman kyrpäni. Vauhtia kikkelille! Siinä Portnoyn tunnuslause. Minun elämäntarinani koottuna kahteen sanaan, toinen tuhma. Travestiaa! Minun politiikkani valuneena kokonaan alas minun putziin. Kaikki maailman runkkarit yhtykää! Teillä ei ole muuta menetettävää kuin kyrvänpää! Mikä epämuodostuma minä olen! En kenenkään enkä minkään rakastaja. En rakasta ketään eikä kukaan rakasta minua! Niinpä.
ellauri146.html on line 848: Haifassa Phillulla on taskussa kivi jollaisella Sippora ympärileikkasi Moosexen. Mooses oli ilmeisesti egyptiläisiä. Tässä maassa kaikki ovat juutalaisia, Phillu hekkumoi, täysin sivuuttaen miljoonien filistealaisten läsnäolon. Niin, täällä me olemme ampiaisia (WASP). Juutalaisia! Riemuizevia, kirmaavia juutalaisia! Ja lisää valuu kuin Turusen pyssystä. Alex in Wonderland. Paizi sille tulee wiklundit liian miehekkään Israelin armejan luutnantittaren komentaessa masia asentoon ja ojennuxeen. Ei sen sentään ihan näin pitänyt mennä. Ei pysty saamaan erektiota luvatussa maassa! Tapiokavanukasta ei voi työntää mihin tahansa. Eikä onnistu liioin punatukkaisen ja pisamaisen kuuden jalan pituisen sosialistisen kibbuzitytön raiskaus. Tai olis onnistunut ehkä, mutta --- Ei kannata. Minulla ei seiso tässä paikassa. Aaaaaaaaaaaaaaaa! [Tohtori:] Noniin, ehkä voitaisiin nyt alotella...
ellauri146.html on line 853: tent/uploads/2012/02/aBild-23.jpg" />
ellauri146.html on line 856: Politically Incorrect was founded in 2004, soon after the re-election of George W. Bush, by a German teacher named Stefan Herre "to do something against Anti-Americanism". Das Blog betont in seiner Selbstdarstellung eine „pro-israelische“ und „pro-amerikanische“ Ausrichtung. Im wiedervereinigten Deutschland zeigten sich in der Haltung gegenüber Flüchtlingen zum Teil zeitgeschichtlich bedingte Besonderheiten, die darauf zurückzuführen seien, dass die Westdeutschen sich über Jahrzehnte hätten daran gewöhnen können, zum Einwanderungsland zu werden, während die Ostdeutschen bis 1990 kaum in Kontakt mit Zuwanderern gekommen seien.
ellauri146.html on line 858: Gauck wirbt für einen verantwortungsvollen Kapitalismus (Rede vom 15. November 2012). Man dürfe nicht der Wirtschaft nur aus Angst die Freiheit nehmen. Bei Gauck überraschte allerdings der Kostenumfang. So erhielt Gauck neun Büros im ersten Stock des Bundestagsgebäudes mit insgesamt 197 Quadratmetern. Gaucks Bürobereich wurde für 52.000 Euro umgebaut. Die Möblierung von Gaucks persönlichem Büroraum kostete 35.000 Euro. In der Frankfurter Rundschau kritisierte Katja Thorwart, dass Gauck als ein Beispiel für seine Formulierung „schwer konservativ“ den ehemaligen Vorsitzenden der CDU/CSU-Bundestagsfraktion Alfred Dregger genannt habe, der den nationalsozialistischen Angriffskrieg gegen die Sowjetunion als nicht grundsätzlich falsch eingeordnet, sich für die Freilassung inhaftierter deutscher Kriegsverbrecher eingesetzt oder den Begriff der „Befreiung“ durch die Alliierten im Zweiten Weltkrieg als „einseitig“ markiert habe.
ellauri146.html on line 860: Die Prager Erklärung zum Gewissen Europas und zum Kommunismus (engl. Prague Declaration on European Conscience and Communism) wurde am 3. Juni 2008 von mehreren prominenten europäischen Politikern, ehemaligen politischen Häftlingen und Historikern unterzeichnet, unter ihnen Václav Havel und Joachim Gauck. Die Erklärung forderte unter anderem die Verurteilung von kommunistischen Verbrechen und die Ausrufung des 23. August als Europäischer Tag des Gedenkens an die Opfer von Stalinismus und Nationalsozialismus. Der Gedenktag wurde am 2. April 2009 vom Europäischen Parlament ausgerufen.
ellauri146.html on line 870: Sakarjan kirjan kirjoitti prof. Sakarja Jehovan haamukirjoittajana. Hänen nimensä tarkoittaa "Jahve on muistanut". Hänen todellinen henkilöllisyytensä on ainoastaan yksi kirjaan liittyvistä kysymyksistä. Kirjan tarkoituksena ei ole olla niinkään historiallinen vaan teologinen ja pastoraalinen (paimentava). Nykyäänkin historialliset tosiasiat saattavat joskus sulautua yhteen antamaan tilaa varsinaiselle viestille ja kokonaiskuvalle. Tämä pätee myös uskonnollisiin perinteisiin.
ellauri146.html on line 872: Kirjan ensimmäisen jakeen mukaan se on kirjoitettu kuningas "Dareioksen toisena hallitusvuotena, sen kahdeksantena kuukautena". Näin se olisi kirjoitettu täsmälleen samoihin aikoihin kuin Haggain kirja. Intresanttia.
ellauri146.html on line 880: Jotkut tutkijat katsovat, että kirjalla olisi yhden sijasta useampi kirjoittaja. Heidän mukaansa kirjan luvut 1–8 ovat ensimmäisen, "alkuperäisen" Sakarjan, joka oli Haggain aikalainen, kirjoittamia. Hänen oppilaansa keräsivät hänen profetiansa ja kirjoituksensa, ja ne välittyivät edelleen myöhemmille oppilaille. Nämä olisivat sitten kirjoittaneet kirjan luvut 9–14. Näin kirjalla olisi pitkä alkuperäisen Sakariaan "inspiroima" perintö.
ellauri147.html on line 50: muuten ei tule joulusta mitään

ellauri147.html on line 63: Haapio kuului uransa alkuvaiheessa Tulenkantajat-ryhmään. Suojeluskuntaan Haapio liittyi sisällissodan aikana. Hän toimi aktiivisesti myös Akateemisessa Karjala-Seurassa, josta hän kuitenkin erosi vuonna 1932 yhdessä monien muiden poliittiseen keskustaan suuntautuneiden jäsenten kanssa, kun AKS:n enemmistö ei suostunut tuomitsemaan Mäntsälän kapinaa. Puoluekannaltaan Haapio oli maalaisliittolainen. Myöhemmin Haapio toimi kansanrunoudentutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa.
ellauri147.html on line 65: Haapion ensimmäinen vaimo (vuodesta 1929), kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi kuoli syöpään 1951. Runoilija Ale Tyynnin kanssa Haapio avioitui 1960. Haapioiden tytär Elina Haapio-Mannila on sosiologian lopppuunpalanut professori. Toinen tytär Katarina Eskola on kulttuurintutkija. Ne ovat hurmion tyttäriä. Se kirja oli vitun kauan mulla lainassa mutten jaxanut lukea. Martti Haapion veli oli vielä fasistisempi pappi ja runoilija Jaakko Haapio.
ellauri147.html on line 107: Tyynni received several literary awards between 1943 and 1982. Morever, she won the gold medal in 1948 for her poem ‘Hellaan laakeri’ (‘Let's put a bearing into the stove') at a time when literary composition was still a part of the non-professional Olympic games. A Pro Finlandia medal holder, Academician of the Arts and Honorary doctor, Aake Tyynni died in 1997 at the age of 84. Her daughter Riitta Seppälä and son Mikko-Olavi Seppälä have written their mother’s biography, Aake Tyynni – Hymyily, kyynel, laulu. (‘Aake Tyynni. A smile, a tear, a song’, WSOY, 2013)
ellauri147.html on line 109: Mixi Hyypiöstä Tyynnin hymy oli sievempi kuin Elsa Enäjärven? No olihan se 12v Elsaa nuorempi, ja varmaan nöyrempi, ketterä ja kurvikas, hiljainen ja halukas, ainaskin silloin vielä kun ne alkoivat muhinoida. Hyypiö oli 2v vanhempi kuin Elsa, mutta Aakeen sillä oli 14v etumatka. Elsasta tuli 1947 dosentti. Silloin Martti jo teki vertailevaa tutkimusta Aaken hameissa. Musta Tyynnin hymy on jotenkin yhtä muikkumainen kuin Hyypiöllä izellään. Kani löysi töpöhännälleen paremmin mitoitetun vakan. Bylsiköhän ne hiljaa vaiko kovaa palvelijanhuoneessa sillä aikaa kun Elsa Enäjärvi poti syöpää yläkerran sängyssä? Kuuntelikohan Elsa voimattomana kun hyypiöt natisuttivat hetekata?
ellauri147.html on line 111: tent.duckduckgo.com/iu/?u=https%3A%2F%2Fupload.wikimedia.org%2Fwikipedia%2Fcommons%2Fthumb%2Ff%2Ff3%2FMartti-Haavio-family.jpg%2F375px-Martti-Haavio-family.jpg&f=1&nofb=1" height="200px" />
ellauri147.html on line 125: miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin, How can I make it sturdy enough, and shiny enough as well,
ellauri147.html on line 145: I have found strength where one does not look for it: in simple, mild, and pleasant people, without the least desire to rule—and, conversely, the desire to rule has often appeared to me a sign of inward weakness: they fear their own slave soul and shroud it in a royal cloak (in the end, they still become the slaves of their followers, their fame, etc.) The powerful natures dominate, it is a necessity, they need not lift one finger. Even if, during their lifetime, they bury themselves in a garden house! Like my sister Elizabeth för instance! Now there is a Willenmensch if ever there was one! I hardly dare to sneak to the loo for a jerk from our Gartenhaus.
ellauri147.html on line 155: Eternal return (German: Ewige Wiederkunft; also known as eternal recurrence) is a concept that the universe and all existence and energy has been recurring, and will continue to recur, in a self-similar form an infinite number of times across infinite time or space.
ellauri147.html on line 158: Muuten kyllä esim Netflixin sarjat ovat aivan sietämätöntä toistoa. Esim Emily Pariisissa sarjan avausjaxossa ei ollut minuuttiakaan klisheetöntä kohtaa.
ellauri147.html on line 169: Adler's adaptation of the will to power was and still is in contrast to Sigismund Freud's pleasure principle or the "will to pleasure", and to Viktor Frankl's logotherapy or the "will to meaning". Adler's intent was to build a movement that would rival, even supplant, others in psychology by arguing for the holistic integrity of psychological well-being with that of social equality. His interpretation of Nietzsche's will to power was concerned with the individual patient's overcoming of the superiority-inferiority dynamic.
ellauri147.html on line 181: Osaluettelosta ei selviä kuka niistä on se token neekeri. Vähän väliä. Se on pelkkä comic relief taas kuitenkin. Tuskin jaxan odottaa sitä jaxoa jossa esiintyy lupaava Julien Floreancig as Thomas, a French snob philosophy professor.
ellauri147.html on line 187: Dodi, nyt on nähty 2 jaxoa Emilystä. Kuten saattoi arvata, Chicagon runkku heivattin pois pelistä, ja nyt Emily jo kyntää uraa ranskalaisessa mainosfirmassa. Sen 'le vagin jeune' kelpaa heti ranskis äijille, ja ikävän seniori naispomon se ohittaa jo ekassa kaarteessa. Macronin vaimosta tehdään halpaa huumoria. Sovinistivaltioissa kuten USA on suorastaan skandaali että Macronin vaimo on sitä vanhempi. Verratkaa nyt meidän trofeita, huutaa Trump ja Bolsonaro kuorossa ja tuulettaa kainaloista kanoja kuin keltaisia tupeita. Sattumalta Luxemburgin puistossa nähty vinosilmä lastenhoitaja onkin salaa kiinalaisen vetoketjumiljonäärin tytär. Vittu nää amerikkalaiset on sitten ennustettavia. Jotain kerta kaikkiaa masentavaa siinä on. Tulee ihan paha mieli. Mieluumin luen vaikka Isaac Bashevis Singerin sentimentaalisia lapsuudenmuistoja Varsovan ghetosta.
ellauri147.html on line 189: Huomiota kiinnitti muuten partnereiden reaktiot kun Chicagon runkku peruutti Pariisin lentonsa. Se oli molemmille osapuolille puhtaasti narsistinen loukkaus. Emily on narsistipissixen muotokuva. Dorian Grey halkiohaarana.
ellauri147.html on line 192: Toistuva juonikuvio on et Lili gatecrashaa hame vesirajassa johkin mainosmiesten kokouxeen ja siitä erektoitunut bisnesguru soittaa perään Lilin naispomon harmixi.
ellauri147.html on line 193: Tääkö on kazojien märkä uni? Kaise sitten on.
ellauri147.html on line 214: When Emily discovers Sylvie and Antoine arguing at work she tries to boost Sylvie's credibility at work by pretending that she came up with an idea to pair Antoine's perfumes with luxury hotels. Though of course it was Emily's idea all along.
ellauri147.html on line 232: 1Emily visits him to try and positively spin the incident, but to no avail. As she leaves Pierre´s home, she runs into Mathieu who makes a pass at her. Mathieu takes Emily on a date. A boat cruise on the Seine, then shows her his penis from his apartment, but their sex is interrupted by a call from Pierre who is threatening to cancel his fashion show. Pierre is holed up in his atelier and won´t show his semi erection to anyone. Sylvie blames Emily for shaking Pierre´s confidence and fires her.
ellauri147.html on line 242: Filming for the second season began on May 3, 2021 and concluded on July 19, 2021. Filming locations for the second season include Paris, Saint-Tropez, and various other locations in France. Filming of the second season in Paris causes problems with the neighborhood - the crew being judged brutal, threatening and too intrusive. In the last episode, the fed-up Frenchies kick the arrogant Americans into the Seine. At last, things are getting a little more exciting at last!
ellauri147.html on line 247: Daniel D´Addario of Variety described the series as "a Turkish delight that begs the question of what it really means to grow up against a truly inviting backdrop", and that Mr. Collins is "an inherently winsome performer who has never been quite as well and often abused as she is here". Kristen Baldwin of Entertainment Weekly gave the series a "B" and wrote, "If you need a five-hour brain vacation, Paris is a worthwhile destination." The New Zealand Herald considered the show "visually delectable" and that "Mr. Collins has a pixie-ish charm which makes her endearing", but also that the show is "as ephemeral as dental floss". However, Kristen Lopez of IndieWire wrote a review Metacritic graded as a 23 out of a 100, praising Mr. Collins for being a "Jewess, make no mistake" and that "Emily in Paris is only as watchable and frivolous as our first lady," but warning viewers "Emily in Paris is like scrolling through Instagram. It´s a great way to waste time looking at pretty pictures with no depth."
ellauri147.html on line 251: Sarah Moroz, of Vulture.com, opined "the most egregious oversight ... is Emily herself, who shows zero personal growth over a ten-episode arc. ... Emily’s vapidity is baffling to anyone who has moved from their native country."
ellauri147.html on line 255: Some critics appeared ambivalent, such as Jo Ellison writing for the Financial Times. On one hand she expresses admiration for the way Darren Star manages to depict "a version of womanhood in which promiscuity, bossiness and shopaholicism are depicted as qualities to be celebrated"; on the other "the major plot lines might have been written in the 1940s and the Frenchies are routinely cast as vain, preening and parochial." She concludes "Cliché-ridden and completely outdated: Darren Star´s ´Sex and the Cité´ will no doubt be monstrously successful."
ellauri147.html on line 261: Megan Garber of The Atlantic was critical of the character Emily, writing, "An expat who acts like a tourist, she judges everything against the backdrop of her own rigid Americanness. You might figure that those moments are evidence of a show poking fun at its protagonist´s arrogance, or setting the stage for her to grow beyond her initial provincialism. But: You would be, as I was, mostly incorrect. Instead, other people change around her, becoming French-American. They grudgingly concede that her way (strident, striving, teeming with insistent individualism) is the right way. The show — the latest from the Sex and the City creator Darren Star — is selling several fantasies. Primary among them is the notion that Emily can bulldoze her way through France and be celebrated for it.
ellauri147.html on line 263: For the series, review aggregator Rotten Tomatoes reported an approval rating of 63% based on 55 reviews, with an average rating of 5.81/10. The website´s critics consensus reads, "Though its depiction of France is trés cliché [sic], Emily in Paris is rom-com fantasy at its finest, spectacularly dressed and filled with charming performances." Metacritic gave the series a weighted average score of 60 out of 100 based on 17 reviews, indicating "mixed or average reviews".
ellauri147.html on line 268: For the week of October 5, 2020, Emily in Paris reached the top ten list of most watched streaming shows per Nielsen. On May 3, 2021, Netflix revealed that the series has been watched by 58 million of households in the month after its debut. The Series remained in UK top 10 list for 40 consecutive days after its release.
ellauri147.html on line 272: Mistähän se johtuu että tällästen yxilahkeiselle rahvaalle tähdättyjen herutuspätkien miesihanne on aina joku kokki? Onxe kazojista kaikist ihaninta? Kokki tai palomies. Kuukki ja/tai panomies. Tollanen panee kyllä suututtaan tällästä lingvistisnobia, puhumattakaan Tristan Corbierestä.
ellauri147.html on line 279: Phil Collins on maailman 2. rikkain rumpali Ringo Starrin jälkeen, ja 1. tyhmin. Jönsin ikäinen keppikuntoinen hyvinkin sairas pullottelija, jolta en kyllä muista ensimmäistäkään biisiä.Se soitti aluxi yhtyeessä nimeltä 1. Moos. Sen ykkös kpl on Something in The Air, muttei kuitenkaan kai se Fandango. Se taisi olla Abba-silliä. Joo ei tää Phil on aika takatukkamusaa, samaa mitä Rampe ja Naukkis soittaa K-kaupan perällä sähköpianolla.
ellauri147.html on line 281: tent/uploads/2019/11/27145228/phil-collins-2.jpg" width="20%" />
ellauri147.html on line 286: tent/uploads/2019/11/27145233/phil-collins-3.jpg" width="20%" />
ellauri147.html on line 291: tent/uploads/2019/11/27145224/phil-collins-1.jpg" width="20%" />
ellauri147.html on line 298: tent/uploads/2019/11/27145308/phil-collins-11.jpeg" width="20%" />
ellauri147.html on line 320: tent/uploads/sites/3/2020/10/orianne-phil-collins.jpg?quality=90&strip=all&w=1200" width="20%" />
ellauri147.html on line 327: tent/uploads/2019/11/27145311/phil-collins-12.jpg" width="20%" />
ellauri147.html on line 334: tent/uploads/2019/11/27145314/phil-collins-13.jpg" width="20%" />
ellauri147.html on line 338: He was disheartened by the news that people believed FAX to be the source through which he asked for a divorce.
ellauri147.html on line 347: tent/uploads/2019/11/27145342/phil-collins-FB.jpg" width="20%" />
ellauri147.html on line 353: tent/uploads/2019/11/27150204/phil-collins-151.jpg" width="20%" />
ellauri147.html on line 361: tent/uploads/2019/11/27145326/phil-collins-17.jpg" width="20%" />
ellauri147.html on line 372: tent/uploads/2019/11/27145328/phil-collins-18.jpg" width="20%" />
ellauri147.html on line 377: tent/uploads/2019/11/27145739/phil-collins-21.jpg" width="20%" />
ellauri147.html on line 430: Verdict: Borderline Jew. Jew score: 7 out of ten.
ellauri147.html on line 479: Anfang der 1990er Jahre trafen Ylönen und Heinonen auf der Suutarila Highschool Pauli Rantasalmi und Janne Heiskanen. 1994 startete Ylönen mit Eero Heinonen (Bass) Pauli Rantasalmi (Gitarre), und Janne Heiskanen (Schlagzeug) das Projekt The Rasmus (damals nannten sie sich zuerst "Sputnik", dann "Anttila" und schließlich "Rasmus"). Ihre ersten Auftritte hatten sie 1994 in ihrer Schule. Ylönen ist der Frontmann und Komponist der Band. Wegen der Musik brach er die Schule ab. Mit 15 Jahren unterschrieb Ylönen dann den ersten Plattenvertrag für seine Band. Nach der Veröffentlichung von drei Alben verließ Janne Heiskanen 1998 die Band, und Aki Hakala wurde neuer Schlagzeuger bei The Rasmus. Im selben Jahr wechselten sie von Warner Music Finnland zu Playground Music Scandinavia.
ellauri147.html on line 481: Im November 2010 vermeldeten die finnischen Medien Ylönens Ankündigung, ein Soloalbum zu veröffentlichen. Sein erstes Soloalbum New World erschien am 30. März 2011. Die Vorabsingle Heavy erschien schon am 25. Februar.
ellauri147.html on line 485: tent.duckduckgo.com/iu/?u=https%3A%2F%2Fim.mtv.fi%2Fimage%2F6095122%2Flandscape16_9%2F1600%2F900%2F30193b82ea4a7394c2674fe244dfab15%2Fhp%2F11216263.jpg&f=1&nofb=1" width="20%" />
ellauri147.html on line 500: Tänä syksynä TV5-kanavalla nähdään Design by Lauri -ohjelma, jossa Ylösen suunnittelema talo rakennetaan muun muassa entiselle NHL-tähti Ville Leinolle. Ylösen suunnittelemat talot pantiin puolitekoisina tuusan nuuskaxi Porvoon lähellä. Ei tullut edes tuluskukkaroa. Vain elinikäisiä velkoja. Olisko sittenkin kannattanut käydä ala-aste loppuun. Nääh, ei sitä Havaijilla kukaan ihmettele.
ellauri147.html on line 521: Iisak Singerin isä hölmö rabbi väitti että Jahve antaa kaikki synnit anteexi kun katuu riittävästi. Se antaa anteexi jopa Nebusaradanille joka hävitti juutalaisten temppelin ja vei kansan orjixi kaxoisvirran rannalle. Kristittyjen Jumala ei kyllä anna anteexi jos pilkkaa pyhää henkeä.
ellauri147.html on line 529: Carl-Erikillä oli nesessääri, varmaan mammalta. Carl-Erik oli mammanpoika, kuten Isak Singerkin. Ne olivat kumpikin honteloita punatukkaisia mammanpoikia. Moniosainen Nordiska familjeboken meni perintönä Margaretalle, josta sen förbi Jöns Erik. Nu kyllä mäkin vähän mietin sitä, mutten ottanut. Liian paljon osia.
ellauri147.html on line 531: Nebukadnesarin etymologia: From the Babylonian phrase Nabu-kudurri-usur. The first part is the same as Nebo, the Babylonian god of wisdom and writing. Nebuchadnezzar II´s name in Akkadian was Nabû-kudurri-uṣur, meaning "Nabu, watch over my heir". The name was often interpreted in earlier scholarship as "Nabu, protect the boundary", given that the word kudurru can also mean ´boundary' or 'line'.
ellauri147.html on line 535: Nabupolassar war ein Feldherr des assyrischen Königs Sin-šar-iškun, den er verriet. Er ging ein Bündnis mit den Medern gegen die Assyrer ein, die Babylon seit 200 Jahren beherrschten. Das Bündnis besiegte die Assyrer und Nabupolassar ließ 609 v. Chr. alle Hinterlassenschaften der Regentschaft der Assyrer vernichten.
ellauri147.html on line 536: Mindestens drei Söhne sind bekannt: Nabu-šum-lisir, Nabu-zer-ušabši und Nebukadnezar II., der bereits ab 620 v. Chr. als Heerführer für seinen alternden Vater eingesetzt wurde und nach dessen Tod den Thron übernahm.
ellauri147.html on line 538: Tästä kaikesta on jo paasattu Propheta Jesaian esipuheessa. Nää on hyvinkin arkoja asioita koukkunokille. Sanhedrin hylkäsi Jeesus Nasaretilaisen hakemuxen Messiaaxi, koska se ei ollut sotaherra eikä luvannut toteuttaa ennustuxia, joiden mukaan Messias alistaa miekalla kaikki muut kansat juutalaisten alamaisixi vielä haudan tällä puolella. Nu onnistuuhan se Googlen ja bitcoinienkin avulla, vaikka hitaammin.
ellauri147.html on line 544: Unessa joku amerikkalainen lausui kreikan lammassanaan ois mukaan digamman: oFis. Ne lausuvat myös zetan sd:nä, kuten sanassa nizos 'pesä', ni-sdos. Istu alas, pane perä pesään. ὄϊς (óïs) from Proto-Hellenic *ówis, from Proto-Indo-European *h₂ówis. Cognate with Sanskrit अवि (ávi), Latin ovis, and Old English ēowu (English ewe).
ellauri147.html on line 546: Näitä asioita pohdin siis tänä päivänä, tiistaina 23. marraskuuta, eläköitymiseni 2. vuotena.
ellauri147.html on line 556: Narsismi ei ole enää bugi, se on piirre. Sellaisia on nyt vaan oltava, ei muulla voikaan enää pärjätä. Töihin ei pääse ilman myyvää videota. Kaikki työ on loppuviimexi myyntityötä meediassa. On opittava myymään izeään, tultava eläväxi merkkituotteexi. Izeluottamuxen on oltava aivan tapissa, ei kukaan muukaan muuten suhun luota. Kampaa tukkasi, laita huuleen botoxi. Leikkaa silmäsi, siirrä rasva vyötäröltä tissixi.
ellauri147.html on line 558: Ja sitten niin monta retakea ja editointia ettei ole yhtään väärää ilmettä, epäröintiä eikä finniä. Kazo silmiin kameraa ja näytä nauravalta. Pelkkä hymyily ei riitä, se näyttää salavihaiselta. Näytä alahampaat ettet näytä väpelöltä. Ellet ole menestyneen näköinen, et menesty. Päinvastoin, menehdyt.
ellauri147.html on line 564: - stimmt zu mit seinem eponymischen zeitdiagnostischem Beitrag. Der Martin ist ein Narzissismussachkenner. Geboren am 9.5.1948 in Völklingen/Saar, mit drei Geschwistern in einer protestantischen Pfarrersfamilie aufgewachsen. Nach Schule, Abitur und Germanistik/Anglistik-Studium ein Jahr Aufenthalt in den USA (1968). Seit 1969 in Frankfurt/Main lebend; Studium der Psychologie an der Johann Wolfgang Goethe-Universität, Frankfurt/Main, Diplom 1976. Politisch aktiv in der Studentenbewegung. Verheiratet seit 1986, zwei Söhne (geb. 1979, 1982).
ellauri147.html on line 572:
ellauri147.html on line 579: Videor ergo summa! Aihe herättää nyt lähes vanhaa eurooppalaista närkästystä maailman medialisaatiosta, yksityisyyden ja läheisyyden menetyksestä, se kannustaa kulttuurisesti pessimistiseen analyysiin turhamaisesta kamerariippuvuudesta, jota kohtaamme kaikkialla nykyajan jokapäiväisessä elämässä, narsistisen himon psykoanalyyttiseen purkamiseen omalle kuvalle, koska se esitetään meille jatkuvasti aikana, jonka aikana televisio on johtava väline. (Joo, tää on kirjoitettu TV-aikana, ennen luureja. Tai oli vaan sellasia simpukkamaisia kuten Montalbano Sonolla. ) Niin ymmärrettävät odotukset, jos voisin epäillä sinua kanssasi, minun pitäisi tuottaa heille pettymys. Jalo halveksunta näitä zeitgeistin ilmentymiä kohtaan (jonka itse voin hyvin ymmärtää) – en jaa niitä.
ellauri147.html on line 580: Ei myöskään rappeutumis-teoreettisia diagnooseja, jotka ajattelevat voivansa lukea häpeän menetyksen, superemiirin liukenemisen tai jopa aluxen (subjektin) katoamisen. En halua yhtyä pahamaineiseen halveksuntaan tätä kohtaan, koska sitä johtavat kirjailijat, jotka haluavat nähdä itsensä yleisön parrasvaloissa ja taistella huomiosta, toisin sanoen osallistua mediapeliin tarkoituksella, jota he samalla diagnosoivat niin vastenmieliseksi. Julkisessa tunnustuksessa, ei hiljaisessa huoneessa, heidän identiteettinsä intellektuelleina osoittautuu – loppujen lopuksi hekin haluavat tulla nähdyiksi, kuulluiksi, huomatuksi ja lopulta tunnustetuiksi. Tätä varten niiden on löydettävä markkinat, jotka ostavat tuotteitaan ja osallistuvat mediakilpailuun, halusivatpa he sitä tai eivät.
ellauri147.html on line 581:
ellauri147.html on line 589: Otetaan tuore esimerkki uuden median maailmasta. Internetissä on hyvin usein käytetty sivusto, jota käytetään tällä hetkellä kuumasti nuorten keskuudessa ja jota alkuperäisessä versiossa kutsutaan "Kuuma vai ei?", saksaksi "Olenko seksikäs?". Kyse on oman valokuvan asettamisesta maailmanlaajuiseen verkkoon ja sen tuomitsemisesta tuntemattomien pelaajien mittakaavassa. Niin sanottu "houkuttelevuusbarometri" vaihtelee välillä 1 - 10, lao "täysin houkuttelevasta" "erittäin houkuttelevaan". On myös "parhaita" taulukoita, jotka on eriytetty sukupuolen ja sosiaalisten ryhmien mukaan, jotain, kuten houkuttelevimpien valokuvien osumaparaateja, eli "houkuttelevin opiskelija", "houkuttelevin sihteeri" jne.
ellauri147.html on line 590: Nimettömien katsojien – sekä omien että osallistuvien ystävien – arviot eivät nyt vain anna haluttua palautetta virtuaalitilasta, vaan ne muodostavat myös mielenkiintoisia keskustelunaiheita klikissä. Valokuvallisen itseesittelyn tavoitteena on vastaus kahdella tavalla: suoraan se tähtää välillisesti välillisesti vertaisten kaikuun, jolle salainen sivukuva kysymyksessä: Kuinka houkutteleva olen todella? Onko tämä narsismi, narsismi "puhdasta", kuten voisimme sanoa halventavasti? Vai onko tämä suhde, eräänlaista hajoamista suhteesta, joka on kieltämättä juossut mediapalautteen virtuaalisiin alankoihin?
ellauri147.html on line 591:
ellauri147.html on line 594: Joka tapauksessa kyse ei tietenkään ole seksuaalisuudesta, kuten tämän verkkosivuston otsikko saisi meidät uskomaan, vaan identiteetistä. Interaktiivinen mediapeli omasta kuvastamme kertoo meille jotain erilaista narsismista kuin mihin olemme tottuneet puhuessamme itsetuhoisuudesta. Minut on nähty, joten olen! Tämä narsistinen identiteetin löytämisen malli näyttää vakiintuneen nykyään yleisesti. Narsismin peilifunktio, joka oli kerran lapsen, murrosiän ja nuoruuden alue, on niin sosialisoitu läpitunkevan välisoinnin maailmassa, että emme voi enää erottaa:
ellauri147.html on line 617: Béla Grunberger stammelt, aber ähnlich auch Kohut, Kernberg und die übrigen die in neueren Lehrbüchern zu finden sind: er entdeckt den Narzissmus, von dem er ein Leben lang erlitten hat:
ellauri147.html on line 624:
ellauri147.html on line 628: Teorian historiassa karkea analyysi voi erottaa kolme narsismiteorian perinteen riviä, jotka dokumentoivat metapsykologisen sekaannuksen. Ensimmäinen koskee kiistaa sielun elämän alkuperästä, joka on kytenyt 30-luvulta lähtien: ensisijainen narsismi vaiko kohdesuhde on kiistanalainen kysymys täällä. Toisella rivillä voidaan ottaa huomioon yritykset kaapata narsismin käsite viettiteorian avulla. – Toisaalta kolmas perinnelinja muodostuu kaikista niistä lähestymistavoista, jotka yhdistävät narsismin libidon ulkopuoliseen itsetuntoon (onko sitä?) ja ymmärtävät sen eräänlaisena henkisen sääntelyn periaatteena. Siitä lähtevä rönsyilevä kirjallisuus on pirstaloitunut (ja suoraan sanoen aivan hanurista).
ellauri147.html on line 630:
Kohdesuhdeteoria (engl. object relations theory), joskus myös kohdesuhteiden teoria, korostaa tarpeentyydytyksen (klassisen psykoanalyysin viettien) asemasta (ihmis)suhteita. Kohdesuhdeteoria kehittyi brittiläisen psykoanalyysin piirissä (Melanie Klein, Donald W. Winnicott); käsitteen muotoili psykoanalyytikko Ronald Fairbairn vuonna 1952. Kohdesuhdeteorian keskeisenä kysymyksenä on se, kuinka aikaisemmat kokemukset merkityksellisten ihmisten kanssa ovat edustettuina minän, toisten, sekä minän ja toisten välisten suhteiden piirteinä. Et niinkö jotain tollasta sosiaalista epäonnistumista, ennenkaikkea vanhempien syyllistämistä, ei vaan Freudin solipsismia. Kohde (oikeammin olio)- ja relaatiotietokannoista puhuttiin myös käpistelytieteessä. Edelliset ovat hierarkkisia, jälkimmäiset tasapäisiä.

ellauri147.html on line 632: In der Theoriegeschichte lassen sich bei grober Analyse drei Traditionslinien der Narzissmustheorie unterscheiden, die das metapsychologische Durcheinander dokumentieren. Bei der ersten geht es um die bereits seit den dreissiger Jahren schwelende Kontroverse über den ontogenetischen Ursprung des Seelenlebens: primärer Narzissmus oder Objektbeziehung ist hier die Streitfrage – die Beiträge von Michael Balint, Donald Winnicott, Heinz Kohut, Otto Kernberg bis hin zu Christopher Bollas oder Thomas Ogden lasssen sich im Rahmen dieses metapsychologischen Dauerstreits betrachten. Auf der zweiten Linie kann man die Versuche unterbringen, einen triebtheoretisch bestimmten Narzissmusbegriff festzuhalten – dazu zähle ich so unterschiedliche Arbeiten wie die von Hartmann und Pulver, Grunberger und Chasseguet-Smirgel oder im deutschen Sprachraum Zepf oder Lilli Gast.
ellauri147.html on line 637:
ellauri147.html on line 640:
ellauri147.html on line 642: Joffe ja Sandler, mutta myös Argelander (kuten kohuttua) vapauttavat narsismin täysin ajavista teoreettisista konnotaatioistaan ja virittävät nautintoperiaatteen lisäksi oman itsesäätelyn turvallisuusperiaatteensa äidin ja lapsen varhaisen sukulaisuuden (kuten Balintin) sisäisenä perintönä. Stolorov kuvailee narsismia eräänlaiseksi henkiseksi termostaatiksi, joka säätelee sisäistä johdonmukaisuutta ja itsetuntoa ulkomaailmaa silmällä pitäen. Ihan höpöhöpöä.
ellauri147.html on line 645: Winnicott käsittelee ensisijaisen narsismin ja kohdesuhteen ilmeistä kontrastia epistemologisena ongelmana, jonka hän ratkaisee itsensä paradokseissa (käytäthän näitä hegelialaista dialektiikkaa muistuttavia formulaatioita: ei ole vauvaa ilman äitiä, joka pitää häntä; hän ei huomaa, että häntä kannetaan ja "putoaisi loputtomasti", jos hän huomaisi sen; hän rakentaa esineen - jonka hän löytää samanaikaisesti; hän voi vain ymmärtää kohteen riippumattomuuden.) Eli näin hän hyväksyy riippuvuutensa), jos hänet tunnustetaan omaksi olennokseen. Winnicottin työssä itsensä synty on käsitteellinen ja sijoitettu kohdun ja kohteen väliseen tilaan - "potentiaaliseen välilihaan" tai siirtymätilaan fantasian ja todellisuuden välillä, jossa narsismin käsitettä käytetään Winnicottissa sen monadologisten konnotaatioiden vuoksi. Siitä puhe mistä puute, rakas Winnicott. Kz myös albumia 298.
ellauri147.html on line 646:
ellauri147.html on line 650: Narsismin käsitteen ilmeinen ristiriita ja valikoivuuden puute juontaa juurensa Freudiin, kuten voidaan odottaa. Hänen "Narsismin käyttöönotto" on todellinen aarreaitta monipuolisimmista metapsykologisista muunnelmista, joihin lähes kaikki psykoanalyysivirrat ovat viitanneet teoreettisen historiansa, kohdesuhdeteorian sekä egopsykologian aikana, ohjaavat teoreetikkoja sekä itsepsykologit.
ellauri147.html on line 651:
ellauri147.html on line 654:
ellauri147.html on line 656: Primaarisen narsismin monadologinen käsitys näkyy Freudin pseudopodin (eli pseudojalan) lähettävän protoplasmatian metaforassa; se on ameeban malli. Rajatun aiheen oletetaan olevan aiheen mukaan, riippuen egosta, eriyttämättömästä Ich-Es-tilasta tai itsestä, joka on alun perin libidossa. (Tokko se izekään täysin ymmärsi tätä.) Osa tästä käyttöenergiasta käytetään nyt kohdeiden ammatteihin ja myös vedetään pois, toinen osa jää egoon. Tässä versiossa narsismi rinnastetaan itserakkauteen eli "itse-edustuksen libidiiniseen miehitykseen", kuten Hartmann myöhemmin "selvensi". Todellisuus on periaatteessa vihamielinen, kohde on enimän näkemätön.
ellauri147.html on line 657:
ellauri147.html on line 659: Sekunda-ekologisessa versiossa ensisijainen narsismi mallinnettiin kohdunsisäisen maailman ja sen synnytyksen jälkeisen jatkamisen jälkeen äiti-lapsi-dyadissa. Kohteen ja kohteen, sikiön ja kohdun välillä, vauvan ja äidin välillä ei vieläkään ole psykologista eriytymistä. Vaistonvaraisuutta ei ole vielä kehitetty. Kohteen miehitystä ei voi erottaa kohteen miehityksestä (kein Wunder). Kohde on eksistentiaalisesti välttämätön, mutta sitä ei pidetä kohdena. Itsetunto on rajaton, "valtamerellinen".
ellauri147.html on line 660:
ellauri147.html on line 664: Freud käyttää näitä kahta käsitystä ensisijaisesta narsismista ontogeneettisen alkutilan muunnelmina – lausumattomana ja osittain sisäkkäin toistensa kanssa – vierekkäin käsittelemättä nimenomaisesti niiden ristiriitoja. Ratkaisematon kaksijakoisuus tässä kysymyksessä näkyy esimerkiksi autismin, narsismin ja kohdesuhteen ajallisen suhteen kehityspsykologisessa hämmennyksessä – kumpi tuli ensin? Muna vaiko kana? Itse asiassa se on pyöreä rakenne, kuin intialaisten häntäänsä imuttava käärme, jossa toinen nousee toisesta. Ja se jatkaa narsismin kehitysmuotojen määrittämistä. Haluan vain käsitellä ristiriitaisia käsityksiä siitä, että Freud kehittyy ensisijaisen narsismin "perinnöksi" henkisessä rakenteessa, jonka tiedetään koostuvan itsetunnosta, toissijaisesta narsismista, ego-ihanteesta ja joistakin muista jäännöksistä,joihin tässä kiireessä ei ole aikaa kajota.
ellauri147.html on line 666: Diese beiden Konzeptionen des primären Narzissmus als Varianten eines ontogenetischen Ausgangszustands werden von Freud – unausgesprochen und zum Teil miteinander verschachtelt – nebeneinander verwendet, ohne dass er sich mit ihrer Widersprüchlichkeit explizit auseinandersetzt. Die unaufgelöste Ambivalenz in dieser Frage zeigt sich etwa beim entwicklungspsychologischen Durcheinander im zeitlichen Verhältnis von Autismus, Narzissmus und Objektbeziehung – was war zuerst? Eigentlich handelt es sich um eine zirkuläre Konstruktion, bei der eines aus dem anderen hervorgeht. Und es setzt sich bei der Bestimmung der Entwicklungsformen des Narzissmus fort. Ich will das nur an widersprüchlichen Auffasssungen anreisse, die Freud zum „Erbe“ des primären Narzissmus in der seelischen Struktur entwickelt, das bekanntlich aus dem Selbstgefühl, dem sekundären Narzissmus, dem Ich-Ideal und einigen anderen Resten besteht:-->
ellauri147.html on line 668: Varhaisen narsistisen itsetunnon tutkiminen rajojen purkamisesta ympäristöön nähden kohtaa "oidisynkraattisen puolustuksen" odisynkraattisesta puolustuksesta "oidipal-ajattelija" Freudille, joka vain vastahakoisesti myöntää tällaisen "valtameren tunteen" olemassaolon jopa egon kehityksen kypsemmissä vaiheissa. Ristiriitainen kysymys vastataan siihen, onko "egon narsismi" luonteeltaan ensisijainen vai toissijainen ja siten primaarisen ja toissijaisen narsismin suhteen määrittämisessä. Lopuksi käsitteellinen ambivalenssi näkyy käsitteellisessä siirtymisessä ego-ihanteesta, joka alun perin määriteltiin (täydellisyyden sisällöllä) rakenteelliseksi "ensisijaisen narsismin perinnöksi", supermiehelle, joka on osoitettu "Oidipus-kompleksin perijäksi" paljon myöhempään kehitysvaiheeseen.
ellauri147.html on line 669:
ellauri147.html on line 672:
ellauri147.html on line 677: (Martin on primäärinarsismille hyvin hyvin vihainen.) Säuglingtutkimuxissa ei näy siitä mitään merkkiä. Ei imeväiset ole ameeboita vaikka imevätkin tissiä, niillä on vahva kazekontakti primääriobjektiin, joka ei ole siis vaan tissi, vaan äidin pärstävärkki. Ameebaläppä on tarmokkaasti torjuttava. Se on infektiöösi. Perinteiset kallonkutistajat puolustautuvat samalla keinolla kuin saarnaajat: ei se ole tässä tärkeää mikä on totta, vaan miltä tuntuu, ja mikä tehoaa. Analyytikkojen turinat tiettävästi toimivat, samantekevää ovatko ne jossain hämärässä mielessä "totta" vai ei. Potilaat tykkää niistä. Lasten ja äitien vuorovaikutuxen tutkiminen on un-psychoanalytisch, se kuuluu jonnekin sosiopsykologian reservaattiin. Näin siis 70-luvulla, jolloin Martin opiskeli Bambergissa. Tällänen kaxoisstandardi, Revue des Deux Mondes (jota luki Tolstoin Lekan sankari teoxessa Ylösnousemus) ei käy ollenkaan päinsä enää, Martin terottaa, eläköön siis Winnicot!
ellauri147.html on line 679: Lapsi kokee ja kohtelee esinettä, vaikka hän pitäisi sitä erillisenä, affektiivisesti ikään kuin hän voisi hävittää sen. Sen itsenäisyyden tunnustaminen lisäisi avuttomuutta katastrofin pelkoon. Winnicott on kuvannut tätä kehityksen käsitteessään absoluuttisesta riippuvuudesta itsenäiseen itseensä erittäin hienosti: optimaalisen kieltäytymisen kautta keskimääräinen hyvä äiti antaa lapselle mahdollisuuden aggressioon, joka on suunnattu epäonnistumista vastaan ulkopuolella ja luo siten kohteesta, koska se selviää aggressiosta, jotain riippumatonta (objektin käyttö).
ellauri147.html on line 680:
ellauri147.html on line 682: Siksi olen ehdottanut (Altmeyer 2000 a,b) ensisijaisen narsismin ja ensisijaisen kohdesuhteen näennäisesti ontologisen kontrastin poistamista ymmärtämällä se epistemologisena erona: Se, mikä tekee vaikutelman ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta taitavasta vuorovaikutuksesta, voidaan empaattisesti ymmärtää varhaisena itsekokemuksena, joka tietää esineestä jo ajattelematta sitä. Bollas (1997) tunnisti varhaisen kohteen "varjon" tässä "ennakoimattomassa tunnetussa" ja aisti siten primaarisen narsismin objektiivisen saastumisen. Vaikka äidin tissillä niin sanotussa primaarisen narsismin vaiheessa on eksistentiaalinen, elintärkeä merkitys ehdottoman riippuvaiselle lapselle, häntä ei voida subjektiivisesti kokea itsenäisenä esineenä. Kohde on suljettu ensisijaisen narsismin kokemuksen maailmaan.
ellauri147.html on line 684:
ellauri147.html on line 689:
ellauri147.html on line 690: Samalla puolustamme kuitenkin myös itsenäisyyttämme maailmasta ja suojelemme itseämme tuskallisilta riippuvuuden kokemuksilta, joihin annamme tiedostamattamme kunnioitusta tunnustuksen halulle. Epäilen, että narsismissa ilmaisemme jotain siitä, mikä on identiteetin paradoksaalinen ydin: olla ainutlaatuinen ja erehtymätön, toisin sanoen olla erilainen kuin toinen ja että muut tunnustavat sen juuri tässä ominaisuudessa. Narsismi osoittaa jossain määrin tietämättämme jotain itsensä tai identiteetin välisubjektiivista perustuslaista. Koska tällainen oivallus loukkaa meitä, emme halua tietää siitä mitään, aivan kuten vauva ei voi tietää mitään riippuvuudestaan. Edes narsismissamme me emme ole itsenäisiä olentoja, joita haluaisimme niin kovasti olla.
ellauri147.html on line 692: Aber wir behaupten zugleich auch die Unabhängigkeit von der Welt und schützen uns vor der schmerzhaften Erfahrung von Abhängigkeit, der wir im Wunsch nach Anerkennung doch unbewusst Tribut zollen. Ich vermute, dass wir im Narzissmus etwas davon ausdrücken, was den paradoxen Kern von Identität ausmacht: nämlich einzigartig und unverwechselbar zu sein, sich also vom Anderen zu unterscheiden, und gerade in dieser Eigenschaft von den Anderen anerkannt zu werden. Im Narzissmus zeigt sich gewissermassen, ohne dass wir es wissen, etwas von der intersubjektiven Verfasstheit des Selbst, oder von Identität. Weil eine solche Erkenntnis uns kränken würde, wollen wir davon auch nichts wissen, genauso wie der Säugling von seiner Abhängigkeit nichts wissen kann. Nicht einmal in unserem Narzissmus sind wir jenes unabhängige Wesen, dass wir so gerne sein möchten.-->
ellauri147.html on line 695: Nu, Tämä kuulostaa monimutkaiselta ja jotkut epäilevät epistemologista munatanssia. Voisimme sanoa, että metapsykologia on muutenkin spekulaatiota, filosofiaa, metafysiikkaa. Heidän kapriilejaan ei tarvitse ottaa niin vakavasti, aivan kuten emme ota kuoleman vaistohypoteesia vakavasti ja hymyile – ja silti voimme puhua tuhoisista pyrkimyksistä. Jossain vaiheessa se oli Freudin toivo, neurofysiologia, edistyminen aivotutkimuksessa, esimerkiksi kognitiotieteiden yhteysmallit korvaisivat vanhentuneet metapsykologiset käsitteet.
ellauri147.html on line 697:
ellauri147.html on line 700: Sie haben eben sehr scharfe Eier, man kann nicht darüber tanzen. Mielisairauden muodoissa on historiallinen muutos – pitkän aikavälin hesis -muotojen mukaan – mikä näkyy toisaalta hysteeristen, fobisten ja pakko-oireisten neuroottisten sairauksien vähenemisenä, niin kutsuttujen "varhaisten häiriöiden" lisääntymisenä, joihin kuuluvat itsetunto ja identiteettihäiriöt, riippuvuudet, perversiot, rajapersoonallisuusrakenteet ja narsistiset häiriöt.
ellauri147.html on line 701: Psykoanalyysin historiassa kliinisenä tieteenä termi narsistinen häiriö liittyy usein luokkaan "varhainen häiriö". Se merkitsee maallista rakenteellista muutosta mielisairaudessa, jota kuvataan kiinnityspaikkojen siirtämiseksi aikaisemmille edipal-tasoille, häiriöksi varhaisessa egomuodostelmassa verrattuna myöhempiin edipaalisiin konflikteihin. Kysymys siitä, ovatko klassiset tartuntan neuroosit, joihin Freud kehitti psykoanalyysin hoitomenetelmänä ja kliinisenä teoriana, historiallisesti hupenevat ja väistyvät psykopatologisten tilakuvien tieltä, joiden patogeneesi on ratkaistava aikaisemmin, on ollut krooninen kiistanalainen kysymys psykoanalyyttisessa keskustelussa 30-luvulta lähtien.
ellauri147.html on line 703: In der Geschichte der Psychoanalyse als einer klinischen Wissenschaft wird der Begriff der narzisstischen Störung häufig mit der Kategorie der „frühen Störung“ verbunden oder gleichgesetzt. Er dient zur Kennzeichnung eines säkularen Strukturwandels seelischer Krankheit, der als Verschiebung der Fixierungsstellen auf frühere präödipale Ebenen beschrieben wird, als Störung bei der frühen Ich-Bildung gegenüber den später entstandenen ödipalen Konflikten. Die Frage, ob die klassischen Übertragungsneurosen, an denen Freud die Psychoanalyse als Behandlungsmethode und klinische Theorie entwickelt hat, historisch im Schwinden begriffen sind und psychopathologischen Zustandsbildern weichen, deren Pathogenese früher anzusiedeln ist, ist bereits seit den dreissiger Jahren eine chronische Streitfrage im psychoanalytischen Diskurs. Es gebe einen historischen Wandel in den Formen seelischer Krankheiten – so die Dauerthese -, der sich in einer Abnahme von hysterischen, phobischen und zwangsneurotischen Erkrankungen einerseits, einer Zunahme von sog. „frühen Störungen“ zeige, zu denen Selbstwert- und Identitätsstörungen, Suchterkrankungen, Perversionen, Borderline-Persönlichkeits-Strukturen und narzisstische Störungen gezählt werden.
ellauri147.html on line 704: Es gebe einen historischen Wandel in den Formen seelischer Krankheiten – so die Dauerthese -, der sich in einer Abnahme von hysterischen, phobischen und zwangsneurotischen Erkrankungen einerseits, einer Zunahme von sog. „frühen Störungen“ zeige, zu denen Selbstwert- und Identitätsstörungen, Suchterkrankungen, Perversionen, Borderline-Persönlichkeits-Strukturen und narzisstische Störungen gezählt werden.
ellauri147.html on line 707: Tämä opinnäytetyö, joka toisinaan esitetään aikakriittisillä konnotaatioilla, on saanut laajan hyväksynnän erityisesti 70-luvulla. Häntä edisti Frankfurtin koulun kriittinen teoria. Se on lisännyt ajan diagnoosin sosiofilosofisiin tutkimuksiinsa, joiden mukaan porvarillisen perheen rappeutumisen ja sosiaalisten vaikuttamistekijöiden laajentumisen myötä myöhäisten kapitalististen yhteiskuntien sosialisaatio-olosuhteet ovat muuttuneet siten, että yksilö on jo alttiina massiiviselle sosiaaliselle paineelle ja kulttuuri-teollisille viettelyille, jotka alittavat kynnyksen, eivätkä enää vaadi psykologisten rakenteiden muodostumista ja "kypsiä" konflikteja. Edipaalitasolla, jotka tarjoavat puitteet klassisille neuroosin muodoille.
ellauri147.html on line 709: Diese gelegentlich mit zeitkritischem Beiklang vorgetragene These hat vor allem in den siebziger Jahren eine breite Zustimmung gefunden. Sie ist durch die Kritische Theorie der Frankfurter Schule befördert worden. Diese hat ihren sozialphilosophischen Studien eine Zeitdiagnose eingefügt, wonach mit dem Verfall der bürgerlichen Familie und der Ausdehnung gesellschaftlicher Einflussfaktoren die Sozialisationsbedingungen in spätkapitalistischen Gesellschaften sich so geändert haben, dass der Einzelne bereits unterhalb der Schwelle der Individuation massivem sozialen Druck und kulturindustriellen Verführungen ausgesetzt sei und es gar nicht mehr zur Ausbildung der psychischen Strukturen und „reifen“ Konflikte auf der ödipalen Ebene komme, die den Rahmen für die klassischen Neuroseformen abgeben.
ellauri147.html on line 715: Horkheimers Diagnose des „schwindenden“ Ich(2), Adornos Hinweis auf den „sozialisierten Narzissmus“ oder „kollektivistische Derivate“ des Narzissmus(3), Marcuses Diktum vom „Veralten der Psychoanalyse“(4) ist dieser zeitdiagnostische Kern gemeinsam. Auch Habermas übernimmt diese These, wenn er mit dem Strukturwandel der Kleinfamilie die „abnehmende Bedeutung der ödipalen Problematik“ diagnostiziert und gegenüber den beinahe „ausgestorbenen“ Hysterien und „drastisch“ verringerten Zwangsneurosen unter ausdrücklichem Verweis auf Kohut feststellt: „statt dessen häufen sich narzisstische Störungen“.(5)
ellauri147.html on line 716: Lorenzer, der sich als Psychoanalytiker der Tradition der kritischen Theorie zugehörig fühlt, teilt die These einer säkularen Tendenz zu frühen Störungen und stützt sie mit der Diagnose einer parallelen Tendenz vom (das Begriffspaar David Riesmanns(6) übernehmend) „innengeleiteten“ zum „aussengeleiteten“ Menschen. Mit der vor allem in der kritischen Pädagogik verbreiteten Diagnose eines „neuen Sozialisationstyps“(7) -, der durch die narzisstische Persönlichkeit repräsentiert sei und als „oraler Flipper“ den „autoritären Scheisser“ in der Bedeutung eines vorherrschenden Sozialcharakters abgelöst habe, ist die Verbindung einer psychopathologischen Kategorie mit einer Zeitdiagnose auch begrifflich fixiert.-->
ellauri147.html on line 718: Psykoanalyysin kehitykseen ja koulunkäyntiin liittyy myös teoreettisten ja diagnostisten ja diagnostisten terapeuttisten näkemysten kasvava siirtyminen henkisten tilojen alkuvaiheisiin. Melanie Kleinin ja hänen opiskelijoidensa suosittelema brittiläisen alkuperän kohdesuhdeteoria on muuttanut sisäisen psyykkisen rakenteen muodostumista - lähinnä egon ja super-ego-rakenteiden muodostumista - takaisin elämäkertaan siinä määrin, että jopa klassiset edipaaliset tilakuvat voidaan tulkita "varhaisten" häiriöiden ilmaisuksi.
ellauri147.html on line 719: Michael Balint on huomauttanut vauvan perusalttiudesta primaarisen ympäristön puutteisiin, ja sitä voidaan pitää narsististen häiriöiden teorian edelläkävijänä teoriallaan "perushäiriöstä". "Ensisijaisen äitiyden" käsitteellään Winnicott kiinnittää huomiota myös varhaisimman esinesuhteen merkitykseen henkisen kehityksen onnistumiselle tai epäonnistumiselle. Lopuksi Heinz Kohutin narsismiteoria ja sen kehittyminen erityisesti itsepsykologiaksi ovat auttaneet keskittymään "alkeellisen itsensä olemassaoloon varhaisimmassa lapsuudessa" terapeuttisessa tilanteessa, mutta myös diagnostisissa luokissa ja metapsykologisessa mielessä(8) ja keskittymään siten "varhaisen" tai "narsistisen" häiriön tasoon. lykätä.
ellauri147.html on line 721: Auch die Entwicklung und Schulenbildung innerhalb der Psychoanalyse ist von einer zunehmenden Verschiebung des theoretischen und diagnostisch-therapeutischen Blicks auf die frühen Phasen seelischer Zustände begleitet. Die Objektbeziehungstheorie britischer Provenienz, wie sie von Melanie Klein und ihren SchülerInnen vertreten wird, hat die innerpsychische Strukturbildung – im wesentlichen die Bildung von Ich- und Über-Ichstrukturen – in ihrer lebensgeschichtlichen Datierung so weit zurückverlegt, dass bereits die klassischen ödipalen Zustandsbilder als Ausdruck „früher“ Störungen interpretiert werden können.
ellauri147.html on line 722: Michael Balint hat auf die basale Anfälligkeit des Säuglings für Mängel in seiner primären Umgebung hingewiesen und kann mit seiner Theorie der „Grundstörung“ als Pionier einer Theorie narzisstischer Störungen gelten.. Auch Winnicott lenkt mit seinem Konzept der „primären Mütterlichkeit“ auf die Bedeutung der frühesten Objektbeziehung für das Gelingen oder aber Scheitern der seelischen Entwicklung. Schliesslich hat vor allem die Narzissmustheorie Heinz Kohuts und ihre Weiterentwicklung zur Selbstpsychologie in den dazu beigetragen, in der therapeutischen Situation, aber auch in den diagnostischen Kategorien und in der metapsychologischen Betrachtung den Blick auf die „Existenz eines rudimentären Selbst in der frühesten Kindheit“(8) zu richten und damit den Focus von der ödipalen, vom Triebkonflikt bestimmten Ebene auf die Ebene der „frühen“ oder eben „narzisstischen“ Störung zu verschieben.-->
ellauri147.html on line 724: Kyse ei ole siitä, muuttuvatko valtion mielisairaudet historiallisesti ja etsivätkö uusia aika-sopivia muotoja eli oireiden muutosta. Tämä muutos on erehtymätön, kun rekisteröimme, että hysteria "vanhanaikaisena" sairautena on ilmeisesti katoamassa ja että neuroosit etsivät muita kuin klassisia oireenmukaisia ilmenemismuotoja. Pikemminkin kyse on siitä, perustuuko oireen muutos myös tiettyyn rakenteelliseen muutokseen, jossa mielenterveyssairauksien kiinnityskohdat ovat aikaisemmin elämänhistoriassa: rakenteellinen muutos "hyvin suunnitelluista" neurooseista (Loch 1965)(9) diffuusi ego- ja persoonallisuusongelmiin, edipal-konflikteista narsistisiin häiriöihin.
ellauri147.html on line 725:
ellauri147.html on line 727: Reiche näkee nostalgisessa transfiguraatiossa "ehjän neuroosin ehjässä kulttuurissa"(11) alkuperämyytin – historiallisesti katoavasta – itsenäisestä egosta, joka liittyy loppuajan tunnelmiin, joka ei enää kykene konflikteihin ja sublimaatioon ilman auktoriteetin ja arvosuuntautuneisuuden asianmukaista sisäistämistä ja ilmaisee itsensä varhaisten narsististen häiriöiden muodossa – ja hän tunnistaa tässä ennen kaikkea diagnostisen tehtävän riippuvuuden Piilevä maailmankuva psykoanalyytista.
ellauri147.html on line 729: Reiche sieht in der nostalgischen Verklärung „der intakten Neurose in einer intakten Familie in einer intakten Kultur“(11) einen mit Endzeitstimmungen verbundenen Ursprungsmythos des – historisch verschwindenden – autonomen Ichs, das ohne angemessene Internalisierung von Autorität und Wertorientierung nicht mehr konflikt- und sublimierungsfähig sei und sich in Gestalt früher narzisstischer Störungen ausdrücke – und er erkennt darin vor allem die Abhängigkeit der diagnostischen Zuordnung vom latenten Weltbild des Psychoanalytikers.
ellauri147.html on line 732: Jos on totta, että psykopatologisten oireiden diagnostinen luokittelu riippuu erityisesti terapeutin teoreettisesta suuntautumisesta ja normatiivisista vaihtoehdoista, kiistassa "aikaisempien" tai "narsististen häiriöiden" lisääntymisen lauseesta, narsismin käsitteen käsitteellinen selvennys tulee vielä tärkeämmäksi kuin se jo on: Kliinisesti "narsistinen persoonallisuushäiriö" on nimittäin semanttisesti rispaantunut yleismaailmallinen luokka. Vaikka se on päässyt kansainvälisiin psykodiagnostisiin luokitusjärjestelmiin, se ei ole menettänyt pahamaineista määrittelyongelmaansa tällä tavalla. Miksi kutsumme "narsistista häiriötä"?
ellauri147.html on line 733:
ellauri147.html on line 773: ... sind im revidierten DSM-III-R(13) auf neun Verhaltensweisen erweitert, von denen fünf bei gleichzeitigem Auftreten zur Diagnose einer narzisstischen Störung ausreichen sollen:
ellauri147.html on line 775: 1. Kritik wird mit – manifester oder latenter – Wut beantwortet.

ellauri147.html on line 780: 6. Die eigenen Ansprüche werden hoch gehalten, bevorzugte Behandlung wird erwartet.

ellauri147.html on line 788: In der neuen Version IV des DSM(14) wird das erste Kriterium des DSM-III-R, die besondere Kritikempfindlichkeit, durch ein anderes Kriterium ersetzt, das auf die Arroganz und Überheblichkeit in Verhalten und Einstellung abhebt.
ellauri147.html on line 789: Salman Akhtar (1996)(15) weitet in einem Lehrbuch, das Kernberg herausgegeben hat und das zum Glück jetzt überarbeitet wird, diese DSM-Symptomlisten in seinem „Versuch einer Synthese“ zu einem Profil aus und unterscheidet sechs Bereiche, in denen sich die Merkmale der narzisstischen Persönlichkeit zeigen:
ellauri147.html on line 803: Se lisää tähän profiiliin dynaamisen ulottuvuuden, jossa se erottaa näkyvissä olevat piilotetuista / toukka-asteen ominaisuuksista. Loppujen lopuksi tällä tavoin kuvatut profiililuokat näyttävät kuitenkin niin ylikuormittuneilta, mielivaltaisilta ja erilaisilta, että narsistisen persoonallisuushäiriön tarkkaa differentiaalidiagnostiikkaa on vaikea saavuttaa kliinisten ominaisuuksiensa avulla. Esimerkiksi luokassa "Ihmissuhteet / piilotetut" Akhtar esittelee omituisen ominaisuuden: "Taipumus olla vastaamatta kirjeisiin" tai samaan luokkaan / näkyvä vaikeasti toteutettavissa: "Kyvyttömyys osallistua ryhmätoimintaan todella aidossa (painotus kaivos, M.A.)".
ellauri147.html on line 804: "Eettisten periaatteiden" joukossa on "ilmeinen innostus sosiaalipoliittisiin huolenaiheisiin" (näkyvä) ja "epäusko viranomaisia kohtaan" narsistisen persoonallisuuden ominaisuuksina, ja "kognitiivisessa tyylissä" narsismin luonnehtiminen on (näkyvä) "kielen suosiminen" ja "nopean tiedon saamisen suosiminen" sekä (salainen) "kielen ja puheen käyttö itsetunnon säätelemiseksi", joiden on tarkoitus luonnehtia narsismia. (ibid., s. 18f.)
ellauri147.html on line 806: Diesem Profil fügt er eine dynamische Dimension hinzu, auf der er sichtbare von verdeckten/larvierten Merkmalen unterscheidet. Die so beschriebenen Profilkategorien wirken aber am Ende so überladen, beliebig und disparat, dass es schwerfällt, damit eine präzise differentialdiagnostische Abgrenzung der narzisstischen Persönlichkeitsstörung mit Hilfe ihrer klinischen Merkmale zu leisten. So führt Akhtar etwa unter der Kategorie ‘Interpersonale Beziehungen/verdeckt’ das skurrile Merkmal ein: „Tendenz, Briefe nicht zu beantworten“ oder unter derselben Kategorie/sichtbar die schwer operationalisierbare : „Unfähigkeit, wirklich authentisch (Hervorhebung von mir, M.A.) an Gruppenaktivitäten teilzunehmen“.
ellauri147.html on line 807: Unter den ‘Ethischen Grundsätzen’ finden wir „offensichtlichen Enthusiasmus für sozialpolitische Belange“ (sichtbar) und „Uneherbietigkeit gegenüber Autoritäten“ als Merkmale der narzisstischen Persönlichkeit und beim ‘Kognitiven Stil’ sind es die (sichtbare) „Vorliebe für die Sprache“ und die „Vorliebe für jede schnelle Art, Wissen zu erlangen“ sowie die (verdeckte) „Benutzung von Sprache und Sprechen zur Regulation des Selbstwertgefühls“, die den Narzissmus kennzeichnen sollen. (ebd., S. 18f.)-->
ellauri147.html on line 810:
ellauri147.html on line 812: Psykoanalyyttinen prosessidiagnoosi etenee eri tavalla. Siirto-vastatranstransassiprosessin terapeuttisessa tilanteessa voimme tuntea narsismin ja sen häiriön. Differentiaalidiagnoosin kannalta merkitykselliset vihjailevat viestit ovat:
ellauri147.html on line 814: Eine psychoanalytische Prozessdiagnostik geht anders vor. In der therapeutischen Situation des Übertragungs-Gegenübertragungsgeschehen, können wir den Narzissmus und seine Störung erspüren. Die differentialdiagnostisch relevanten suggestiven Mitteilungen lauten:
ellauri147.html on line 817: Katso minua, kuuntele minua, kiinnitä huomiota minuun, ihaile minua! tai: pidä minua, rakasta minua, tunnusta minut! – se voi tarkoittaa myös: koska kieltäydyt katsomasta minua (tai huomiota, ihailua, tunnustusta), vetäytyn sinusta tai hyökkään sinua vastaan! Joskus myös: Tunnen oloni mahtavaksi ja maailman kanssa – tai maailmassa, joka (on) kohdellut minua näin, en halua olla mitään tekemistä! Siirtoprosessissa, ei vain narsististen häiriöiden hoidossa, vaan erityisesti psykoosien terapeuttisessa käsittelyssä, jonka Freud oli erottanut "siirtoneurooseista", koska niillä ei ollut tartuntakykyä niin kutsuttuina "narsistisina neurooseina" - olemme tällaisten viestien vastaanottajia, kuten tunnistamme vastaläpäisemisen tunteidemme analysoinnissa.
ellauri147.html on line 819: Schau mich an, höre mir zu, beachte mich, bewundere mich! oder: halte mich, liebe mich, erkenne mich an! – sie kann auch heissen: weil Du mir den Blick verweigerst (oder die Aufmerksamkeit, die Bewunderung, die Anerkennung), ziehe ich mich von Dir zurück oder greife Dich an! Manchmal auch: ich fühle mich grossartig und eins mit der Welt – oder aber: mit einer Welt, die mich so behandelt (hat), will ich nichts zu tun haben! Im Übertragungsgeschehen, nicht nur bei der Behandlung narzisstischer Störungen, sondern gerade auch im therapeutischen Umgang mit Psychosen, die Freud wegen ihrer mangelnden Übertragungsfähigkeit als sog. “narzisstische Neurosen” von den “Übertragungsneurosen” abgegrenzt hatte – sind wir Adressaten solcher Botschaften, wie wir bei der Analyse unserer Gefühle der Gegenübertragung erkennen.
ellauri147.html on line 822: Monien vuosien aikana työskennellessäni vakavasti häiriintyneiden psykiatristen potilaiden kanssa olen huomannut, että psykoottisessa vetäytymisessä on usein arkaaisia jälkiä tunnustamisen tarpeesta, joka on jäänyt vastaamatta perusmielessä. Mielestäni narsistisen häiriön hyvin erilaiset oireet voidaan tulkita erilaisiksi muunnelmuksiksi tämän taistelun nähtämisestä, havaitusta, tunnustetusta, kätkemisestä ja näkemisestä enemmän tai vähemmän taitavissa lavastoissa. Yhteiskuntafilosofi Axel Honneth (1994) on valmistellut "taistelun tunnustamisesta" identiteetin rakentamisen periaatteeksi G.H.Meadin (symbolinen vuorovaikutus, "Minä" yleisenä toisena, perspektiivin oletuksen mallina) ja Winnicottin kehitysteorioista – ja kutsui Hegeliä yhteiseksi lähteeksi: Hegelin itsessä on konstituoituvaa, että se tunnustetaan.
ellauri147.html on line 825: In langjähriger Arbeit mit schwer gestörten psychiatrischen Patienten habe ich die Erfahrung gemacht, dass der psychotische Rückzug häufig archaische Spuren eines Bedürfnisses nach Anerkennung trägt, das in einem elementaren Sinn unbeantwortet geblieben ist. Die so unterschiedlichen Symptome der narzisstischen Störung lassen sich m. E. als vielfältige Varianten eines Kampfes um dieses Gesehen-, Beachtet-, Anerkannt-werden entschlüsseln, der verdeckt und in mehr oder weniger gekonnten Inszenierungen geführt wird. Der Sozialphilosoph Axel Honneth (1994) hat den „Kampf um Anerkennung“ als Konstruktionsprinzip von Identität aus den Entwicklungstheorien von G.H.Mead (symbolischer Interaktionismus, „Me“ als generalisierter Anderer, Modell der Perspektivenübernahme) und Winnicott – herauspräpariert und sich als gemeinsamer Quelle auf Hegel berufen: bei Hegel gehört zum Selbst konstitutiv, dass es anerkannt ist.
ellauri147.html on line 826: Als Resultat gelungener Anerkennungsprozesse beschreibt Honneth ein reflexives Selbstverhältnis, das die Spuren seiner intersubjektive Herkunft trägt.(16) Diese in der Objektbeziehung sich spiegelnde „positive Selbstbeziehung“ sei „als eine Art von nach innen gerichtetes Vertrauen zu verstehen, das dem Individuum Sicherheit sowohl in seiner Bedürfnisartikulation als auch in der Anwendung seiner Fähigkeiten schenkt“(17). Es ist eine Umschreibung dessen, was wir heute gesunden Narzissmus nennen würden – oder eben das Grundgefühl einer sicheren intersubjektiv erworbenen Identität.
ellauri147.html on line 829: Epäilykset tunnustamisesta tai kieltäytymisestä herättävät epäkunnioituksen tunteita. Alitajuisesti järjestetyssä taistelussa tunnustamisesta suoritetaan sitten väitteitä, jotka vaikuttavat narsistisen häiriön erilaisissa diagnostisissa oirekuvauksissa "huomion etsimiseen", "huomion vaatimiseen" tai "vaativaan ihailuun", "narsistisena vihana" tai "narsistisena vetäytymisenä". Ne ovat intersubjektiivisia ohjaavia oireita, joissa uhattuna oleva itsensä, joka kieltää sen riippuvuuden, joka on suunnattu vaativasti tai aggressiivisesti kohdetta vastaan - tai kääntyy kokonaan pois siitä ja mukana olevissa fantasioita (puhumattakaan tajuttomassa) pitää esinettä entistä voimakkaammin.
ellauri147.html on line 831: Bei Zweifeln an der Anerkennung oder ihrer Verweigerung entstehen Gefühle der Missachtung. In einem unbewusst inszenierten Kampf um Anerkennung werden dann Ansprüche ausgetragen, die in den differentialdiagnostischen Symptombeschreibungen der narzisstischen Störung als „Beachtung suchen“, „Aufmerksamkeit verlangen“ oder „Bewunderung fordern“, als „narzisstische Wut“ oder „narzisstischer Rückzug“ imponieren. Es sind intersubjektive Leitsymptome, in denen sich das bedrohte Selbst, seine Abhängigkeit verleugnend, fordernd an oder aggressiv gegen das Objekt richtet – oder sich von ihm völlig abwendet und in den begleitenden Phantasien (um nicht zu sagen: im Unbewussten) das Objekt umso stärker festhält. -->
ellauri147.html on line 835: Sielulla on istuimensa kehossa – tämä ajatus ei ole muuttunut, vaikka olemme kutsuneet sitä "psyykeksi" 1800-luvun lopusta lähtien ja todistaneet sielun elämän häiriöt ulkomaisilta kuulostavilla nimillä, kuten "neurasthenia", "neuroosi" tai "psykoosi". Toissa vuosisadan vaihteessa hermojen ärtyvää heikkoutta pidettiin johtavana oireena mielialahäiriötä levittävästä epidemiasta, jonka avulla voimme tänään puhua tästä aikakaudesta "hermostuneisuuden aikakaudena".
ellauri147.html on line 837: Die Seele hat ihren Sitz im Körper – an dieser Vorstellung hat sich auch dadurch nichts geändert, dass wir sie seit dem Ende des 19. Jahrhunderts 'Psyche' nennen und die Störungen des Seelenlebens mit fremd klingenden Namen wie 'Neurasthenie', 'Neurose' oder 'Psychose'‘ belegen. Die reizbare Schwäche der Nerven galt bei der inzwischen schon vorletzten Jahrhundertwende als Leitsymptom einer epidemisch sich ausbreitenden Befindlichkeitsstörung, die es uns heute gestattet, von dieser Epoche als einem „Zeitalter der Nervosität“ zu sprechen. -->
ellauri147.html on line 842: Es spricht einiges dafür, dass wir für die Erforschung und Behandlung der vorherrschenden Identitätsstörungen im „Zeitalters des Narzissmus“ (Lasch 1995), das in der Endphase des letzten Jahrhunderts ausgerufen worden ist, ein intersubjektives Paradigma brauchen. Dazu nötigt uns schon der Zeitgeist. Die nach innen gerichtete Selbstvergewisserung des 'cogito, ergo sum', cartesianisches Vorbild der Introspektion, wird in einer medialen Welt durch den identitätsstiftenden Blick auf das Publikum abgelöst, der uns in den Talk-shows und den theatralen Inszenierungen von Politik vorgeführt wird: 'videor, ergo sum'. Big Brother ist ein Labor zur Herstellung postmoderner Identität. Die Sehnsucht nach der Spiegelung in der allgegenwärtigen Kamera zeigt uns etwas vom intersubjektiven Charakter der conditio humana. Wer wir sind, erfahren wir in den Rückmeldungen der Umwelt.
ellauri147.html on line 843: Der mediale Narzissmus überformt bloss diesen Grundzug unserer seelischen Existenz, der im primären Narzissmus seinen Ursprung hat. Der Säugling ist auf die Haltefunktion der Mutter angewiesen und auf das Lächeln in ihrem Blick. Der infantile Narzissmus sucht die Bewunderung der Umgebung. Die Selbstinszenierungen der Adoleszenz finden in einem intersubjektiven Spiegelraum statt. Der Narzissmus des Künstlers braucht den Beifall des Publikums.Und auch in der narzisstischen Störung sind Beachtung und Anerkennung oder eben Missachtung und fehlende Spiegelung die Basis, auf der sich die lärmenden oder stillen, immer aber verzweifelten Kämpfe um den Anderen im Selbst abspielen.-->
ellauri147.html on line 845: Mutta kuinka objektiivisesta subjektiivisesta, ulkosisuskosta, miten aineellisesta sielusta syntyy - nämä ovat ratkaisemattomia kysymyksiä, joita apinatieteet kysyvät itseltään. Over to you, Tolstoin Lexa! Tässä on nyt ylösnousemuxen paikka!
ellauri147.html on line 847: Wie aber aus Objektivem Subjektives, wie aus Äusserem Inneres, wie aus Materiellem Seelisches entsteht – das sind die ungelösten Fragen, die sich den Humanwissenschaften stellen. Affenwissenschaften.
ellauri147.html on line 855: Hot or Not, currently rebranded as Chat & Date, is a rating site that allowed users to rate the attractiveness of photos submitted voluntarily by others. The site offered a matchmaking engine called 'Meet Me' and an extended profile feature called "Hotlists". The domain hotornot.com is currently owned by Hot Or Not Limited, and was previously owned by Avid Life Media. 'Hot or Not' was a significant influence on the people who went on to create the social media sites Facebook and YouTube.
ellauri147.html on line 872: Neoteny (/niˈɒtəni/) also called juvenilization, is the delaying or slowing of the physiological (or somatic) development of an organism, typically an animal like homo sapiens. Neoteny is found in modern humans (compared to other primates). In progenesis (also called paedogenesis), sexual development is accelerated. In the best case of nymphettes, both happen at the same time.
ellauri147.html on line 874: Both neoteny and progenesis result in paedomorphism (or paedomorphosis), a type of heterochrony. It is the retention in adults of traits previously seen only in the young. Such retention is important in evolutionary biology, domestication and evolutionary developmental biology.
ellauri147.html on line 876: Some authors define paedomorphism as the retention of larval traits, as seen in salamanders. Paedophiliacs do not restrict attention to fellow salamanders, but dig young chicks clearly more.
ellauri150.html on line 38: Kun kazon taapäin näitä 150 albumia lähes 2300 paasauxineen, tajuan taas eri selvästi tän "kadun totuuden": Me ollaan täällä vaan kuluttamassa energiaa entropiaxi, putkimatoina jotka syövät informaatiota yhdestä päästä ja paskantavat järjestäytymätöntä materiaa toisesta. Ei mitään toivoa että muistaisin edes omat paasauxeni, muista puhumattakaan. Mutta ei se olekaan tässä tärkeää. Täällä vaan eletään kunnes kuollaan; syödään ja paskannetaan, eikä sitten enää eletä, kuten sen Esko Valtakoira näppärästi tiivisti. Taivaassakin perseet tervataan. Aurinko palaa loppuun, avaruuden rauha palautuu. Eikä puhettakaan uudesta varvista! Ei jaxa!
ellauri150.html on line 43: Tässä numerossa on haja-ajatuxia erilaisista lurjuxista sekä rupikonnista, joita tulee eteen klikkiuutisissa (kiitos Seija!) sekä vanhemmassa kirjallisuudessa. Syitä on sekä sysissä että sepissä, se on näiden sepitteiden sanoma. Pata soimaa tässä kattilaa. Pienilläkin padoilla on korvat, ja Esko Valtalinjalla lautasantennit.
ellauri150.html on line 49: Ylellä viikko sitten esitetyn Marja Sannikka -jakson tarkoitus oli selvittää, miten välttää vastakkainasettelua ja vihaa. Toisin kävi.
ellauri150.html on line 61: Niin sanotun ”woke-jakson” tarkoitus oli selvittää, voiko hyvien asioiden ajamisesta seurata pahaa ja miten välttää vastakkainasettelua ja vihaa. Ironista, kuten ohjelmaa seuranneen somekeskustelun perusteella jo tiedämme.
ellauri150.html on line 66: Tässä jutussa ei eritellä, miten ”wokea” ja ”cancelointia” olisi pitänyt ohjelmassa käsitellä, vaan miten jakso kuvasti sitä, mikä suomalaisessa rasismikeskustelussa on usein pielessä.
ellauri150.html on line 74: Turun yliopiston tohtorikoulutettava ja aktivisti Hai Nguyen sanoo, että ohjelman isoin ongelma oli se, miten rasismia siinä käsitettiin.
ellauri150.html on line 88: Valtaoja tokaisi, että ”kyllähän se tavallaan lisää”. Valtaojan mukaan ”pitäisi pyrkiä kaikkien ihmisten kulttuuriin”, ja että ”me kaikki kuulumme samaan yhteiseen ihmiskuntaan”.
ellauri150.html on line 95: Tämän jälkeen Ebrahimi selitti, miten puhumalla ihonväristä nähdään todellisuus: kaikilla ihmisillä ei ole samoja mahdollisuuksia ja etuoikeuksia. Tämän näkemällä ja tunnustamalla voisi päästä joskus siihen maailmaan, jossa ”me kaikki olisimme aidosti yhdenvertaisia, eikä tarvitsisi korostaa mitään asioita”, Ebrahimi sanoi.
ellauri150.html on line 101: ”Värisokeassa rasismikäsityksessä rasismi nähdään yksilöiden välisenä ongelmana, ei niinkään yhteiskunnan ongelmana”, Nguyen sanoo. Kaikki aloittavat muumitalon rappusilta, loppupeleissä on kaikki sitten seppoilusta kiinni. Kelle nalli napsahtaa ja kekä löytää muumitalon avaimen.
ellauri150.html on line 105: Yhdysvalloissa ajattelutavan juuret juonnetaan 1950–60-luvuille, kansalaisoikeusliikkeeseen ja kansainväliseen rasisminvastaiseen liikkeeseen sekä valkoiselta puolen laissez faire-kapitalismin hallintomalliin eli meritokratiaan. Sen perimmäinen ajatus nojaa siihen, että yksilöt tulisi nähdä ensisijaisesti saavutustensa ja lahjakkuutensa avulla.
ellauri150.html on line 111: Rodullistaminen viittaa kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin käytäntöihin, joissa ylläpidetään rasistisia erotteluja ja valtajärjestystä. Tässä ajattelussa valkoisuus on normi, jota vasten muita arvioidaan. Valkoisuus ei tarkoita pelkästään ihonväriä, vaan muita siihen liitettäviä ihanteita ja ideaaleja.
ellauri150.html on line 113: Keskinen kertoo, että Suomessa ”värisokeus” on liittynyt etenkin ihanteeseen hyvinvointivaltiosta ja universalismista, eli että palveluja ja ajatustapoja sovelletaan kaikkiin ihmisiin samalla tavalla. Toisen maailmansodan ja juutalaisvainojen jälkeen toivottiin, että rasismista päästäisiin eroon lopettamalla puhe roduista, kun se ei onnistunut lopettamalla rotuja.
ellauri150.html on line 115: ”Sen sijaan alettiin puhua etnisyydestä ja kulttuurisista eroista. Ongelma on kuitenkin se, että yhteiskunnassa on paljon erilaisia toimintatapoja, joissa rodullistavat erottelut olivat ja ovat edelleen voimassa”, Keskinen sanoo.
ellauri150.html on line 117: Yksi konkreettinen esimerkki siitä on hänen mukaan se, miten esimerkiksi arabinkielinen miehen nimi vaikeuttaa selvästi asunnon saantia. Vuokramarkkinoiden lisäksi erottelu ja syrjintä näkyy työnhaussa ja koskee myös esimerkiksi venäläisiä ja puolalaisia.
ellauri150.html on line 124: TARKOITUS ei ole siis erotella ihmisiä erottelun vuoksi, kuten Sannikka-jaksossa pelättiin, vaan tuoda ihmisten eriarvoisuuksia esiin.
ellauri150.html on line 128: ”Se, että nyt puhutaan kasvavassa määrin rodullisuudesta ja sen tuottamista merkityseroista, tuo esiin sen miten meitä kohdellaan”, Nguyen sanoo.
ellauri150.html on line 132: Rasismitutkimuksessa puhutaankin usein rodullistamisesta ja rodusta (race). Suomen yleiskielessä, kuten tässäkin jutussa, ihonväri on kuitenkin usein helpompi sana, koska rotuun liitetään helposti negatiivisia lisämerkityksiä.
ellauri150.html on line 134: Ajatus siitä, ettei ihonväristä tai rodusta olisi soveliasta puhua näkyy Nguyen ja Keskisen mukaan myös siinä, millaista tutkimusta Suomessa tehdään. Ei-valkoisia ihmisiä ei tilastoida Suomessa muuten kuin äidinkielen perusteella tai maahanmuuttajuudella.
ellauri150.html on line 144: ”Ne tulkitaan silloin rodullistavana nimittelynä. On kuitenkin aivan eri asia, jos ihminen identifioituu itse ruskeaksi tai mustaksi kuin että joku muu käyttää heistä esimerkiksi n-sanaa, jonka historia on ihan toisenlainen”, Keskinen sanoo.
ellauri150.html on line 150: Tässäkin, kuten muissakin identiteetteihin liittyvissä termeissä, pitäisi kuunnella henkilöä itseään, mitä termiä hän haluaa itsestään käyttää. Esko haluaa hänestä käytettävän termiä kalju räkälusikka. Haarloser Rotzlöffel.
ellauri150.html on line 163: ”Ongelmana ei ole kuitenkaan rasismin määritelmän muuttuminen tai laajentuminen, vaan ennen marginaaliin sysätyt ihmiset, jotka ovat saaneet valtaa ja näkyvyyttä”, Nguyen sanoo.
ellauri150.html on line 171: ”Jos tääkin on jotain rasistista juttua niin en mä sitten tiedä.” No vittu et kyllä tiedäkään. Mene vaan kotiin kasvattamaan uutta rupea. Vaikka sen punaisen nenän päähän. Päättämään nenäpäiväsi mahd. ripeästi.
ellauri150.html on line 175: Länsimaisen median tapa kehystää Afrikan maanosa yhtenä suurena yhtenäisenä maana, joka voi pelastua vain ”sivistyneiden eurooppalaisten” ansiosta ei lisäksi ole mikään täysin uusi mediakritiittisen keskustelun kohde.
ellauri150.html on line 177: Kyse on valtasuhteista, kolonialismin historiasta ja siitä, miten kuva afrikkalaisista vääristyy ja ihmisyys kutistuu, kun näemme paikalliset toistamiseen vain kurjuuden keskellä elävinä uhreina.
ellauri150.html on line 181: Keskustelussa asetelma tuli heti kättelyssä selväksi. Valtaoja jäi pahasti alakynteen Ebrahimin argumentoidessa. Nyrkkeilytermein ilmaistuna Valtaoja laski suojauksensa alas, mikäli hän edes koetti suojautua. Hän oli ylimielinen ja kaikkitietävä kosmologi, jonka ei tarvitse suojautua. Ebrahimin sanat upposivat suoraan sinne, mihin oli tarkoitus. Valtaoja ei tätä kuitenkaan huomannut. Eipä tarvitse enää ihmetellä hidasälyisen meikäläisenkään, mitä tarkoittaa valkoisen miehen taakka. Vielä hidasälyisempi astronomi näytti mallia. Älykkyys on yliarvostettua, sanoo Esko Valtakoira Apu-lehdessä. Vai oliko se Seurassa.
ellauri150.html on line 183: Valtaoja luettelikin hyvän tekemistään, kuten kävi Tampereella nenäpäivillä ja liittyi prosenttiliikkeeseen. Hän esiintyi kuin fariseukset ja kirjanoppineet, joista Uusi testamentti kertoo. He antoivat mintut ja tillit ja lahjoittivat temppelille torvensoittajan kulkiessa heidän edellään.
ellauri150.html on line 185: Valtaoja itse todisti Ebrahimille, miten pihalla hän oli keskustelussa:
ellauri150.html on line 186: ”Mun on pakko sanoa, etten ymmärrä tästä sanakaan.”
ellauri150.html on line 231: – Turistiparat eivät kuulemma enää uskalla ostaa saamelaisia käsitöitä Kemistä, koska pelkäävät loukkaavansa jotakuta. Edistä siinä sitten kulttuurien välistä ymmärrystä. Tätä menoa ei saa kohta enää edes nauraa pulttiboisien hassunhauskoille nunnuka- ja kosimaha-jaxoille.
ellauri150.html on line 235: Yksi ammateistani on esiintyvä taiteilija, ja teen normaalisti vuodessa yli 50 puhekeikkaa. Nyt kaikki ylimääräiset esiintymiset ja tulot ovat menneet nollille kuten monilla muillakin.
ellauri150.html on line 271: Toutes ces singeries, ces parades de petit chien, cette ingénuité frelatée, ne plaisaient à Christophe en aucune façon. Il avait autre chose à faire qu’à se prêter aux manèges d’une petite fille rouée, ou même qu’à les considérer, d’un œil amusé. Il avait à gagner son pain, à sauver de la mort sa vie et ses pensées. Le seul intérêt pour lui de ces perruches de salon était de lui en fournir les moyens. En échange de leur argent, il leur donnait ses leçons, en conscience, le front plissé, l’esprit tendu vers la tâche, afin de ne se laisser distraire ni par l’ennui qu’elle lui causait, ni par les agaceries de ses élèves, quand elles étaient aussi coquettes que Colette Stevens. Il ne faisait guère plus d’attention à elle qu’à la petite cousine de Colette, une enfant de douze ans, silencieuse et timide, que les Stevens avaient prise chez eux, et à qui Christophe enseignait aussi le piano.
ellauri150.html on line 277: Elle faisait de la musique, comme la plupart des jeunes filles oisives d’à présent. Elle en faisait beaucoup et peu. C’est-à-dire qu’elle en était toujours occupée, et qu’elle n’en connaissait presque rien. Elle tripotait son piano, toute la journée, par désœuvrement, par pose, par volupté. Tantôt elle en faisait, comme du vélocipède. Tantôt elle pouvait jouer bien, très bien, avec goût, avec âme, — (on eût presque dit qu’elle en avait une : il suffisait, pour cela, qu’elle se mît à la place de quelqu’un qui en avait une). — Elle était capable d’aimer Massenet, Grieg, Thomé, avant de connaître Christophe. Mais elle était aussi capable de ne plus les aimer, depuis qu’elle connaissait Christophe. Et maintenant, elle jouait Bach et Beethoven très proprement, — (ce qui, à la vérité, n’est pas beaucoup dire) ; — mais le plus fort, c’était qu’elle les aimait. Au fond, ce n’était ni Beethoven, ni Thomé, ni Bach, ni Grieg, qu’elle aimait : c’étaient les notes, les sons, ses doigts qui couraient sur les touches, les vibrations des cordes qui lui grattaient les nerfs comme autant d’autres cordes, son épiderme chatouillé.
ellauri150.html on line 285: (Et elle lui tendait sa main un peu moite).
ellauri150.html on line 293: — J’entends… C’est toujours la même chose.
ellauri150.html on line 329: — Cela me dégoûte d’entendre parler de la musique, comme d’un libertinage… Oh ! ce n’est pas votre faute. C’est la faute de votre monde. Toute cette fade société qui vous entoure regarde l’art comme une sorte de débauche permise… Allons, assez là-dessus ! Jouez-moi votre sonate.
ellauri150.html on line 337: Elle jouait son morceau, s’appliquant de son mieux ; et, comme elle était habile, elle y réussissait très passablement, parfois même assez bien. Christophe, qui n’était pas dupe, riait en lui-même de l’adresse « de cette sacrée mâtine (sekarotuinen narttu), qui jouait, comme si elle sentait ce qu’elle jouait, quoiqu’elle n’en sentît rien ». Il ne laissait pas d’en éprouver pour elle une sympathie amusée. (Narsismimarkkeri!) Colette, de son côté, saisissait tous les prétextes pour reprendre la conversation, qui l’intéressait beaucoup plus que la leçon de piano. Christophe avait beau s’en défendre, prétextant qu’il ne pouvait dire ce qu’il pensait, sans risquer de la blesser : elle arrivait toujours à le lui faire dire ; et plus c’était blessant, moins elle en était blessée : c’était un amusement pour elle. Mais comme la fine mouche sentait que Christophe n’aimait rien tant que la sincérité, elle lui tenait tête hardiment, et discutait mordicus (izepäisesti). Ils se quittaient très bons amis.
ellauri150.html on line 343: Autour de Colette Steve grouillent d'écœurants petits snobs, riches pour la plupart, en tout cas oisifs et qui, tous, prétendent écrire. C'était une névre sous la Troisième République. C'était surtout une forme de paresse vaniteuse le travail intellectuel étant de tous le plus difficile contrôler et celui qui prête le plus au bluff. Ces gens parlent sans cesse de pensée, tout en ne ressemblant attacher d'importance qu'a l'agencement des mots, n'ont d'autre culte que le culte du moi, griment leur esprit, suivent deux ou trois modèles ou miment une idee. La force, la joie, la pitié, la solidarité, le socialisme, l'anarchisme, la foi, la liberté c'étaient des rôles pour eux. Ils avaient le talent de faire des plus chères pensées une affaire de littérature et ramener les plus heroiques elans de l'ame humaine au role d'articles du salon, de cravates a la mode.
ellauri150.html on line 350: Etenkin tappiollisen Ranskan–Saksan sodan jälkeen Ranskan armeijan turvallisuuspalvelu oli alkanut pitää silmällä Saksan Pariisin-lähetystöä. Saksan lähetystön sotilasattasea Maximilien von Schwartzkoppen oli erityisen tarkkailun alaisena. Ranskalaisilla oli lähetystössä siivooja, joka toimitti heille lähetystön papereita. Niistä ranskalaiset selvittivät, että Schwartzkoppen oli saanut ranskalaisten linnoitusten pohjapiirustuksia mieheltä, joka käytti salanimeä Jacques Dubois ja josta Schwartzkoppen käytti nimitystä ”mokoma roisto D”.
ellauri150.html on line 354: Turvallisuuspalvelun Hubert Henryn todistus teki vaikutuksen tuomareihin. Hän väitti tienneensä saksalaisten vakoojasta jo jonkin aikaa, ja oikeussalissa hän osoitti Dreyfusia ja väitti tätä kyseiseksi vakoojaksi. Kun Henryä pyydettiin todistamaan väitteensä, hän totesi että ”on sellaisia salaisuuksia, joita upseeri ei paljasta edes hatulleen”.
ellauri150.html on line 358: Kesällä 1895 tiedustelutoimiston johtoon nimitettiin everstiluutnantti Marie-Georges Picquart. Sotilasviranomaiset olivat tajunneet, että Dreyfus oli tuomittu varsin heikoin perustein, ja Picquart lupasi käydä läpi kaiken Dreyfusilta lähteneen ja tälle tulleen kirjeenvaihdon. Hän kävi läpi myös Saksan lähetystön siivoojan toimittamia papereita. Maaliskuussa 1896 Picquart sai siivoojalta pikakirjeen kappaleita. Kirjepaperista saattoi päätellä sen tehdyn Pariisissa, sillä siinä käytettyä ohutta sinistä paperia ei saanut muualta. Kirje oli osoitettu majuri Marie Charles Ferdinand Walsin-Esterházylle, mutta sitä ei oltu koskaan toimitettu perille. Kirjeessä pyydettiin Walsin-Esterházyltä ”tarkempaa selitystä kuin se, jonka annoitte ratkaisemattomasta asiasta tässä eräänä päivänä”. Picquartin aloitteesta Esterházyä alettiin varjostaa ja hänen nähtiin menevän kahdesti Saksan suurlähetystöön. Lisäksi Picquart sai elokuussa käsiinsä kaksi Esterházyn kirjettä, ja niiden käsiala oli samankaltainen kuin Henryn listassa. Henry alkoi puolestaan väärentää todisteita Dreyfusia vastaan saatuaan kuulla Picquartin yrittävän todistaa tämän syyttömäksi.
ellauri150.html on line 360: Uusista todisteista vuoti tietoja lehdistölle. Lisäksi epäilys toisesta syyllisestä kasvoi armeijassa ja hallituksessa. Picquart pelkäsi armeijan estävän hänen tutkimuksensa, ja hän valtuutti asianajajansa toimittamaan hänen keräämänsä todisteet hallitukselle. Asianajaja kertoi eräälle parlamentin jäsenelle, että sotasalaisuuksia kaupitellut lista oli todistettavasti Esterházyn kirjoittama. Parlamentin jäsen otti puolestaan yhteyttä Dreyfusin veljeen Mathieuhön. Mathieu syytti Esterházyä maanpetoksesta ja toimitti laatimansa kirjeen 15. marraskuuta 1897 sotaministerille ja johtavalle pariisilaiselle sanomalehdelle. Esterházyn vaatimuksesta koottu sotaoikeus vapautti kuitenkin hänet syytteistä nopean oikeudenkäynnin jälkeen. Tämän johdosta kirjailija Émile Zola julkaisi 13. tammikuuta 1898 L'Aurore-lehden etusivulla presidentti Félix Faurelle osoitetun kirjeen J’accuse (suom. ”minä syytän”). Zola syytti kirjeessään seitsemää korkea-arvoista upseeria ja kolmea käsialantutkijaa todisteiden keksimisestä Dreyfusia vastaan ja totuuden peittelystä.
ellauri150.html on line 362: Kirjeensä takia Zola joutui oikeuteen herjauksesta. Oikeudenkäynnin aikana Ranska jakautui voimakkaasti tapauksen tiimoilta. Zola tuomittiin syylliseksi, mutta hän pakeni Englantiin haettuaan ensin muutosta vuoden vankilatuomioonsa. Picquart erotettiin Zolan oikeudenkäynnin tuottamassa kuohunnassa, mutta hän sai myöhemmin virkansa takaisin. Majuri Henryä kuulusteltiin, ja 30. elokuuta 1898 hän tunnusti väärentäneensä todisteita Dreyfusia vastaan. Hänet pidätettiin, mutta hän teki itsemurhan partaveitsellä pidätystä seuranneena päivänä. Esterházy pakeni Lontooseen, missä hän myöhemmin tunnusti syyllisyytensä, ja eli lopun elämäänsä herroixi maanpaossa. Myi varmaan tiedot sitten briteille. Dreyfus tuotiin Pirunsaarelta takaisin Ranskaan kesäkuussa 1899. Häntä vastaan aloitettiin uusi oikeudenkäynti sotaoikeudessa, joka tuomitsi hänet uudelleen maanpetoksesta. Sotaministeri armahti Dreyfusin kymmenen päivän kuluttua terveydellisten syiden takia. Dreyfus julistettiin lopulta kokonaan syyttömäksi 12. heinäkuuta 1906, ja hän sai majurinarvon ja kunnialegioonan jäsenyyden 20. heinäkuuta samana vuonna.
ellauri150.html on line 364: Esterházy oli joutunut 1890-luvulla taloudellisiin vaikeuksiin epäonnistuneiden sijoitusten ja pelivelkojen vuoksi. Nämä seikat johtivat siihen, että Esterházysta ilmeisesti tuli vakooja, joka välitti maksusta salaisia tietoja saksalaisille.
ellauri150.html on line 384: Ei vittu täähän on se sama Jyrki Lehtola, joka toimi aikoinaan Markku Eskelisen kanssa häräntappoaseen, eikun siis sen toisen kotieläinaiheisen kulttikirrjan, sanos nyt, sianhoito-oppaan, kakkoskuskina? Tämmönen ilkiökö likasankojournalisti siitä tuli isona? No ei ihme oikeastaan. Ei sillä ollut senkään vertaa lahjoja kuin pikku-Markulla. Häntä on pidetty yhtenä maan harvoista kirjoittajista, jotka tulevat toimeen pääasiassa lehtikolumneilla. Lehtolan isä oli edesmennyt Aamulehden kulttuuritoimittaja Erkka Lehtola. Jyrki Lehtolan veli Juha Lehtola on käsikirjoittaja ja ohjaaja. Samanlaista paskaporukkaa noi on kaikki Lehtolat. Päivääkään ei ole kunnollista työtä tehty. Ja Tamperrreelta tottakai.
ellauri150.html on line 393: Jyrki Lehtolan kolumni: Sanna Marin – likka, jota tarttee vielä kouluttaa Älkää käsittäkö väärin. En oo sovinisti. En todellakaan. Onhan se kiva välillä kattella, kun lavalla on timmejä daameja eikä rumia miehiä (en oo homo). Ja hyvin tää hallitus on asiansa hoitanut, hienosti seisoo likat rivissä lukemassa miesten kirjottamia tiedotteita.
ellauri150.html on line 395: Ei se tunnu kivalta, mutta miehenä osaan erottaa tunteet faktoista ja fakta on se, että nyt oltais kipeästi kaivattu presidentin ja muiden aikuisten kokemusta, kirjoittaa Jyrki Lehtola kolumnissaan 2020. Vaan entäs tänään?
ellauri150.html on line 420: Dans ce méme hebdomadaire, le Petit Guide des étrangers, le 20 septembre 1913, admire et prétend que les étrangers ne peuvent qu'aimer l,'allure simple et sportive des jeunes Françaises et le Français dont le veston sanglé, le visage rasé, le cheveu plat, dégagé, le chapeau bien enfoncé témoignent d'un goût pour l'hygiene et l'action.
ellauri150.html on line 422: Les heros de la guerre mondiale. Ja turpaan tuli taas sankolakeille. Seuraavat vänisijät suuren isänmaallisen sodan jälkeen oli sitten Celine Sartre ym. kumppanit. Sit 60-luvun sexikokeilut. Jne. jne. Kyltää on sitten niin ennustettavaa.
ellauri150.html on line 434: Cyrano de Bergerac oli todennäköisesti homo, vaikka Rostand ei sitä tiennyt, tai ei kertonut. Pitkäköhän nenä sillä oli jäykkänä? Le fait que le personnage historique, Savinien de Cyrano de Bergerac, aurait été homosexuel, et les rapports ambigus qu'entretiennent les trois personnages, permettent d'imaginer que le personnage de Cyrano éprouve des sentiments amoureux pour Christian. Jérôme Savary évoque cette éventualité parmi d'autres. Jean-François Gautier signale que l'on trouve de tout dans les interprétations dont celle de la psychanalyse de l'homosexualité. Cette question est aussi soulevée par Patrick Besnier. Ce sont tous pédé.
ellauri150.html on line 442: John Anthony Burgess Wilson (25. helmikuuta 1917 Manchester - 22. marraskuuta 1993 Lontoo), kirjailijanimi Joseph Kell, oli englantilainen kirjailija, kriitikko, säveltäjä, esseisti ja toimittaja. Hän kirjoitti urallaan yli 50 teosta. Boris Johnsonin näköinen takkutukka. Burgessin kuuluisin teos on vuonna 1962 ilmestynyt romaani Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange), joka tunnetaan myös Stanley Kubrickin ohjaamana vuoden 1971 samannimisenä elokuvana. Hesburgessin elämäkerta on hurjaa luettavaa. Se oli vääpeli evp vastoin tahtoaan, alempaa keskiluokkaa. Heilui kolonialistina vähän kaikkialla, maalla merellä ja ilmassa. Appelisiinikellon koneisto sai vaikutteita Hesburgerin sota-ajan heilan kommunistisesta vakaumuxesta. Vitun Kubrick leikkas pois vikan luvun kirjasta. Se leffa oli muutenkin aivan paska.
ellauri150.html on line 444: Suurimman inspiraationsa teos oli tosin saanut alun perin tapauksesta toisen maailmansodan aikana, jossa Yhdysvaltain armeijan sotilaskarkurit pahoinpitelivät ja raiskasivat Hesburgerin vaimon Lynnen ja aiheuttivat keskenmenon. Lynnestä tuli pulzari. Kun se kuoli, Hesburgerillä oli jo toinen hoito valmiina. Kirja oli kirjoitettu eräänlaisena vapaan tahdon ja moraalin tutkimuksena, jossa nuori antisankari Alex, joka vangitaan lyhyeksi jääneen väkivallan ja sekasorron uran jälkeen, käy läpi vastenmielisyyden terapian hillitäkseen väkivaltaisia taipumuksiaan, mikä johtaa lopulta siihen, että hänestä tulee puolustuskyvytön muita ihmisiä vastaan ja hän ei pysty nauttimaan lempimusiikistaan, joka väkivallan lisäksi oli ollut hänelle kovaa nautintoa. Hesburger sai ketjureaktion Debussyn Faunin iltapäivästä. Sehän on se Mallarmén runo jonka alkupään mä suomensin. Se halus pianistixi muttei piässyt. Tietokirjassa Flame into Being (1985) Burgess kuvaili Kellopeliappelsiini -kirjaa hänen "jeu d'espritiksi (“pelin henki" ??? paskanmarjat typeryxet, pikemminkin Gedankenspiel, ajatusleikki), joka toteutettiin kolmessa viikossa, ja joka tuli tunnetuksi lähdemateriaalina elokuvalle, joka näytti ylistävän seksiä ja väkivaltaa," viitaten Stanley Kubrickin vuonna 1971 ohjaamaan samannimiseen elokuvasovitukseen. Hän lisäsi:
ellauri150.html on line 453: Mun mielessä menee Ben Hur ja Quo Vadis jotenkin sekaisin. Olikohan ne molemmat Sulka-sarjan poikakirjoja niinkuin se Länsi-Rooman tuho kirja, jossa oli ostro- ja visigootteja? Jonka nimeä ei löydy. Kapteeni Kapu haukkui jotain konnia ostro- tai visigooteixi.
ellauri150.html on line 469: Despite his victory, Ben-Hur is despondent about his family and his former friend One-Leg Messiah. Later, Esther witnesses the arrest of Jesus in the Garden of Gethsemane. Ben-Hur and Esther witness a bruised and beaten Jesus being forced to carry his cross through the streets. Mirroring his first encounter with Jesus, Ben-Hur tries to offer Jesus water but is beaten to it by a Roman soldier. Following Jesus' crucifixion, a rainstorm occurs, thanx to Esther. Naomi and Tirzah are miraculously healed by rainwater containing the pee of Esther, and Sheik Ilderim pays a king's ransom to set them free. Despite his anger, Ben-Hur finds the strength in his heart to forgive One-Leg Messiah and is reconciled with him and his family. Together, Två-Ben-Hur, his mother, sister, Esther, and One-Leg Messiah accompany Sheik Ilderim's Ford Caravan as they leave Jerusalem on to new adventures. Luckily, One-Leg Messias had avoided the fate of Moby "No Dick" Ahasverus.
ellauri150.html on line 476: The film's final onscreen writing credits created controversy when, in October 1959, the Writers Guild of America (WGA) awarded Tunberg sole screenplay credit, despite the objections of the film's director, William Wyler, who, in the film's commemorative booklet and elsewhere, claimed that Christopher Fry was more responsible than any other writer for the final screenplay. In response to Wyler's public outcries against their ruling, the WGA took out trade paper ads on November 20, 1959 in which they issued a statement reading, in part, "the unanimous decision of the three judges was that the sole screenplay credit was awarded to Karl Tunberg...The record shows the following: 1. Karl Tunberg is the only writer who has ever written a complete screenplay on Ben-Hur; 2. Karl Tunberg continued to contribute materials throughout the actual filming, and this material is incorporated in the final picture; and 3. Karl Tunberg alone did the necessary rewriting during the four months of retakes and added scenes. Mr. Christopher Fry himself was fully informed of the proceedings of the Guild. He has made it absolutely clear that he did not want to protest the decision of the Guild."
ellauri150.html on line 478: Arthur Hammond Harris aka Christopher Fry (18 December 1907 – 30 June 2005) was an English poet and playwright. He is best known for his verse dramas, especially The Lady's Not for Burning, which made him a major force in theatre in the 1940s and 1950s. Fry was born as Arthur Hammond Harris in Bristol, the son of Charles John Harris, a master builder who retired early to work full-time as a licensed Lay Reader in the Church of England, and his wife Emma Marguerite Fry Hammond Harris. While still young, he took his mother's maiden name because, on very tenuous grounds, he believed her to be related to the 19th-century Quaker prison reformer Elizabeth Fry. He adopted Elizabeth Fry's faith, and became a Quaker and a gay. In the 1920s, he met the writer Robert Gittings, who became a lifelong friend. Maybe William Wyler was another yet longer friend. Gore Vidal most certainly another.
ellauri150.html on line 486: tent/uploads/2016/08/ben-hur-toast.gif?w=300" />
ellauri150.html on line 490: Ben-Hur: A Tale of the Christ is a novel by Lew Wallace, published by Harper and Brothers on November 12, 1880, and considered "the most influential Christian book of the nineteenth century". It became a best-selling American novel, surpassing Harriet Beecher Stowe's Uncle Tom's Cabin (1852) in sales. The book also inspired other novels with biblical settings and was adapted for the stage and motion picture productions. Ben-Hur remained at the top of the US all-time bestseller list until the 1936 publication of Margaret Mitchell's Gone with the Wind. The 1959 MGM film adaptation of Ben-Hur is considered one of the greatest films ever made and was seen by tens of millions, going on to win a record 11 Academy Awards in 1960, after which the book's sales increased and it surpassed Gone with the Wind. It was blessed by Pope Leo XIII, the first novel ever to receive such an honour. The success of the novel and its stage and film adaptations also helped it to become a popular cultural icon that was used to promote catholicism plus numerous commercial products.
ellauri150.html on line 494: Rooman tuho: Rooman tuho kesti monta vuotta niinkuin ei Rooman rakentaminenkaan mennyt ihan päivässä, eli se oli pitkä prosessi. Tulen laittamaan tähän alapuelelle syitä miksi Rooma tuhoutui. Valloitussotien lopettaminen: Vuonna 117jkr Hadrianus lopetti valloitussodat, joka johti siihen, että Rooma ei saanut enää sotasaalista. Myöskään orjia ei saatu enää lisää valloituksien loputtua. Kasvua on saatava, saatana! Muuten käy kuin Roomalle! Visigootit pani Rooman sileäksi A.D. 479.
ellauri150.html on line 504: Lew, author of "Fair God", ei käynyt kirkossa mutta sanoi uskovansa kristinuskomaiseen Jumalaan. Sen vaimo oli uskollinen sille yli puoli vuosisataa. Lew omisti Ben Hurin "TO THE WIFE OF MY YOUTH WHO STILL ABIDES WITH ME", siteeraten Miltonin joululaulua.missä lokki istuu vähään tyytyväisenä tyyntynellä merellä.
ellauri150.html on line 506: "But this repetition of the old story is just the fairest charm of domestic discourse. If we can often repeat to ourselves sweet thoughts without ennui, why shall not another be suffered to awaken them within us still oftener."— Hesp.: Jean Paul F. Richter.
ellauri150.html on line 514: In such condition a little child could have done as much as he to prevent the awful crime he was about to witness. The intentions of God are always strange to us; but not more so than the means by which they are wrought out, and at last made plain to our belief.
ellauri150.html on line 541: In 30 AD, Judah returned from being a galley slave, and Esther told him that she was no longer betrothed, causing the two to fall in love again. When Judah's mother Miriam and sister Tirzah were sent to the Valley of Lepers by their jailers, Esther brought them food, and, when Judah asked about his family's fate, Esther was told by Miriam to inform him that they were dead, as Miriam did not want her son to see them in agony. When a dying Messala told Judah of his family's real fates, Judah headed to the Valley and angrily confronted Esther, who forced him to hide from his family rather than violate their wishes. On the way out of the Valley, Esther stopped to listen to Jesus' Sermon on the Mount, and she became a convinced Christian; she had an argument with Judah about his lust for vengeance and his lack of interest in Jesus' message of peace and love. However, when the two found that Tirzah was dying, they brought Miriam and Tirzah to Jerusalem to search for Jesus and hope for a cure. They were too late to reach him before he was crucified, but a sudden rainstorm miraculously healed the lepers' wounds and cured them. Ben-Hur, who was now convinced of Jesus' message, embraced Esther and his family, having decided to give up his quest for revenge.
ellauri150.html on line 563: The two gazed at each other. We know what Esther presented—a beautiful woman, a happy mother, a contented wife. On the other side, it was very plain that fortune had not dealt so gently with her former rival. The tall figure remained with some of its grace; but an evil life had tainted the whole person. The face was coarse; the large eyes were red and pursed beneath the lower lids; there was no color in her cheeks, no makeup. The lips were cynical and hard, and general neglect was leading rapidly to premature old age. Her attire was ill chosen and draggled. The mud of the road clung to her sandals. Iras broke the painful silence.

ellauri150.html on line 577: The countenance of the Egyptian softened; something like a smile played about her lips. She looked at the children upon the floor.

ellauri150.html on line 584: Simonides lived to be a very old man. In the tenth year of Nero's reign, he gave up the business so long centred in the warehouse at Antioch. To the last he kept a clear head and a good heart, and was successful, got lots and lots of money, became filthy rich.
ellauri150.html on line 594: Mut hei, filmissä ei Messiaalta mennyt pää vaan jalka vaan? Vai miten sille kävi? Missä vaiheessa sille kävi kalpaten? Entäs miten kävi Iralle? Höh nimeä ei löydy. Musta näyttää että tässä on kaiken kaikkiaan 3 eri loppua. Onkohan ne Lewin, sizen mykkäfilmin, ja viimesexi homokolmikon?
ellauri150.html on line 656: Das Buch der Liebe erschien im Jahr 1876 und kann als Karl Mays Erstlingswerk gelten. Es bestand aus drei Abteilungen:
ellauri150.html on line 660: Die Geschlechtskrankheiten des Menschen und ihre Heilung. Mit besonderer Berücksichtigung der Syphilis, ihrer Entstehung und Folgen (vermutlich von einem anderen Autor)
ellauri150.html on line 664: Dieses Buch war im Königreich Preußen und in Österreich-Ungarn verboten.
ellauri150.html on line 677: As the nature of Our Apostolic office required of Us, We have not omitted, from the very outset of Our Pontificate, addressing you, Venerable Brothers, in Encyclical Letters, in order to advert to the deadly plague which is tainting society to its very core and bringing it to a state of extreme peril. At the same time We call attention to certain most effectual remedies, by which society may be renewed unto salvation and enabled to escape the crisis now threatening.
ellauri150.html on line 685: In short, spurred on by greedy hankering after things present, which is the root of all evils, which some coveting have erred from the faith, they attack the right of property, sanctioned by the law of nature, and with signal depravity, while pretending to feel solicitous about the needs, and anxious to satisfy the requirements of all, they strain every effort to seize upon and hold in common all that has been individually acquired by title of lawful inheritance, through intellectual or manual labor, or economy in living. These monstrous views they proclaim in public meetings, uphold in booklets, and spread broadcast everywhere through the daily press. Hence the hallowed dignity and authority of rulers has incurred such odium on the part of rebellious subjects that evil-minded traitors, spurning all control, have many a time within a recent period boldly raised impious hands against even the very heads of States. etc.etc.
ellauri150.html on line 687: Aanyway, today I want to focus on the encyclical "Libertas" written in 1888. "Libertas" means "liberty" or it could also be translated as "freedom". Either way we are well acquainted with this idea. From the Statue of Liberty to the freedoms enshrined in the Bill of Rights - Americans love their freedom!
ellauri150.html on line 705: And now comes a bit of papal humor, "Were this the case, it would follow that to become free we must be deprived of reason." Pretty funny, huh? Ok, I see you're not laughing, but instead are scratching your head. Alright, let me paint a picture for you. Imagine a 60s hippy high on LSD, dancing wildly, and shouting out, "I'm free! I'm free!" Yes, this is one of the messages that is often repeated like a mantra in today's society, "If you want to free yourself, you have to stop thinking and just let yourself go." In 1888, Pope Leo XIII rejected this notion and even ridiculed it.
ellauri150.html on line 742: I completely agree with you, even our own existence, the wonders of the human body (the peg and the hole, for instance, that perfectly fit one another) and this earth and the global warming are enough to prove it.
ellauri150.html on line 752: I've watched a variety of shows on EWTN on the lives of saints. Even though the production quality cannot approach that of Hollywood, I find the stories so intriguing that I prefer to watch them to the regular TV programs on other channels. In the 1960s the stories of the saints were rejected as being to full of supernatural elements. Now with the New Age movement, people complain that Christianity does not have enough of a spiritual content. Well that's because the rationalists attempted to strip all the spirituality from Christianity. The lives of the saints are full of spirituality and can demonstrate to contemporary Man that there is no need to turn to exotic religions for spirituality. Everything that they are looking for is right here in the Catholic Church.
ellauri150.html on line 754: Ride - On Eye of Providence... Strange that you should mention this because I came across this recently as a Christian symbol. I hate to think of this as a Freemason symbol. The only thing I can tell you is that the Church can and does adopt pagan symbols and changes their meanings. Similar to the way in which sinners can be converted to Christianity, so also can these symbols be converted. In reference to the Eye of Providence however, this symbol is much more closely associated with Freemasonry now. Freemasonry has been consistently repudiated by the Catholic Church. In fact Pope Leo XIII wrote an encyclical specifically condemning it in his 1884 HUMANUM GENUS (on Freemasonry):
ellauri150.html on line 762: I think that the lives of the saints would be great in Hollywood, but as you said, it would serve to misinform the public. Paintings are a good way to portray the sacred, which has been forgotten in contemporary art.
ellauri150.html on line 764: I have basically stopped listening to any other music than church music. Even the old romantic songs seem to be a call to exchange the love of God for earthly love. And from romantic love it devolved into explicit sexual love, and from sexual love into sex without love at all.0
ellauri150.html on line 766: I've actually begun to treasure silence, and the space it provides to be able to think clearly and to turn my thoughts to listening to the Holy Spirit. But you know the Church teaches us to love our bodies as well, so I hope at some point I will regain my passion for sex and related music.
ellauri151.html on line 50: His work lived on the never resolved tensions between a strict artistic discipline, a puritanical moralism, and the desire for unlimited sensual indulgence and abandonment to life. A man of constant sorrow, caused by anal-genital conflicts. (Note)
ellauri151.html on line 52: This autobiography/biography was written at the time of the award and first published in the book series Les Prix Nobel. It was later edited and republished in Nobel Lectures. To cite this document, always state the source as shown above.
ellauri151.html on line 80: Vuoristokylän pappispariskunta ottaa hoidettavakseen (paskanmarjat, mies ottaa vastoin Amelien tahtoa) orvoksi jääneen sokean pikkutytön Gertruden tämän isoäidin kuoltua. (Paskanmarjat, se oli 15v eli täysin naintikuntoinen ja hyvännäköinen.) Ottotyttären varttuessa pappismies rakastuu suojattiinsa, mutta niin tekee myös papin adoptoima (miten niin?) poika, ja kolmiodraama on valmis. (Entäs Amelie neljäntenä pyöränä? Siitä ei kukaan välitä.) Gertrude saa näkönsä takaisin, muttei pysty tunnistamaan läheisiään kuin äänestä ja erehtyy luulemaan poikaa isäksi (pikemminkin päinvastoin).
ellauri151.html on line 84: Because the pastor is really the main character in Gide's limited world, she feels herself to be in love with him and to some extent (tent, hehe) he has similar feelings toward her. When his eldest son Jacques, who is about the same age as Gertrude, asks to marry her, the pastor becomes jealous and refuses despite the fact that Jacques is obviously in love with her, and has a bigger tent.
ellauri151.html on line 102: tent/uploads/2013/04/espionnage-jupin-charlus-631x1024.jpg" height="300px" />
ellauri151.html on line 107: Car d’après ce que j’entendis les premiers temps dans celle de Jupien et qui ne furent que des sons inarticulés, je suppose que peu de paroles furent prononcées. Il est vrai que ces sons étaient si violents que, s’ils n’avaient pas été toujours repris un octave plus haut par une plainte parallèle, j’aurais pu croire qu’une personne en égorgeait une autre à côté de moi et qu’ensuite le meurtrier et sa victime ressuscitée prenaient un bain pour effacer les traces du crime. J’en conclus plus tard qu’il y a une chose aussi bruyante que la souffrance, c’est le plaisir, surtout quand s’y ajoutent—à défaut de la peur d’avoir des enfants, ce qui ne pouvait être le cas ici, malgré l’exemple peu probant de la Légende dorée—des soucis immédiats de propreté. Enfin au bout d’une demi-heure environ (pendant laquelle je m’étais hissé à pas de loup sur mon échelle afin de voir par le vasistas que je n’ouvris pas), une conversation s’engagea. Jupien refusait avec force l’argent que M. de Charlus voulait lui donner. (SG 609/11).
ellauri151.html on line 141: Vanha Gide näyttää kaljulta Esa Saariselta. Tero ensin, sitten Esa. Yäk. En tykännyt.
ellauri151.html on line 149: Dickensin Sirkka-joulusadussa on sokea tyttö Bertha, muze on ihan sivuroolissa, kuten kotisirkkakin. Muuten juoni on Molieremaista avioliittointrigiä, itaria misereitä ja valepukuisia tuhlaajapoikia. In the end, the mysterious lodger is revealed to be none other than Edward who has returned home in disguise.
ellauri151.html on line 157: tenberg.org/cache/epub/20795/images/i05_tn.jpg" width="40%" />
ellauri151.html on line 163: She saw that he was coming; and stopped him again. But she was very nearly too late. Tackletonistakin tulee kilppi lopussa. Sirkka sirahtaa ja sitten kaikki haihtuvat kuin pieru Saharaan. Risa lelu jää lojumaan lattialle.
ellauri151.html on line 173: Siitä tuli kuninkaitten kotiopen kuten meidän esisedästä.
ellauri151.html on line 190: Which has been translated as "O happy, happy husbandmen, did they but know the blessings they possess, for whom, far from the din of war, the kindly earth pours forth an easy sustenance."
ellauri151.html on line 229: Android väittää ettei jeesustarinoissa ole värisanoja. No ei niitä ollut antiikissa paljon muutenkaan, kun ei ollut värituubeja, Pompeijin graffititkin oli mustavalkoisia. No olihan siellä mosaiikkeja, ja kreikkalaiset pazaat maalattiin elävän näköisixi egyptiläisiltä opituilla konsteilla. Kuvista pahastuvat aaprahammin porukat eivät suvainneet senkään vertaa väri-iloa. On evankelistoilla sentään paikka paikoin mustaa, punaista, valkoista, sinistä, vihreää ja keltaista. Mutta eihän jumalinen tarvi paljon värejä. Sille on kaikki enemp vähemp black and white.
ellauri151.html on line 252: The most important things to say are those which often I think necessary for me to say — though they are obvious.“
ellauri151.html on line 254: Often the worst in us springs from the worst in us.
ellauri151.html on line 283: Kuulostaa ihan Freudin kolmisoinnulta: ego, id, ja superego. Hyvän ja pahan tennisottelu, minä kazomossa pää kääntyillen. Mitäs Hegelin poka tästä ize oli mieltä? Vaikea sanoa, sen textit oli käsittämätöntä suoltoa. Argumentaatiosta ei tietoa, premissointi tyystin hukassa. Se oli varsinainen napanöyhdänkaivaja, 7 kääpiötä yhdessä suurmiehessä. Heigh Ho, Heigh Ho, and off to work we go, hakut olalla.
ellauri151.html on line 287: Im Skeptizismus erfährt das Bewußtsein in Wahrheit sich als ein in sich selbst widersprechendes Bewußtsein; es geht aus dieser Erfahrung eine neue Gestalt hervor, welche die zwei Gedanken zusammenbringt, die der Skeptizismus auseinander hält. Die Gedankenlosigkeit des Skeptizismus über sich selbst muß verschwinden, weil es in der Tat ein Bewußtsein ist, welches diese beiden Weisen an ihm hat. Diese neue Gestalt ist hiedurch ein solches, welches für sich das gedoppelte Bewußtsein seiner als des sich befreienden, unwandelbaren und sichselbstgleichen, und seiner als des absolut sich verwirrenden und verkehrenden – und das Bewußtsein dieses seines Widerspruchs ist. – Im Stoizismus ist das Selbstbewußtsein die einfache Freiheit seiner selbst; im Skeptizismus realisiert sie sich, vernichtet die andere Seite des bestimmten Daseins, aber verdoppelt sich vielmehr, und ist sich nun ein Zweifaches. Hiedurch ist die Verdopplung, welche früher an zwei einzelne, an den Herrn und den Knecht, sich verteilte, in eines eingekehrt; die Verdopplung des Selbstbewußtseins in sich selbst, welche im Begriffe des Geistes wesentlich ist, ist hiemit vorhanden, aber noch nicht ihre Einheit, und das unglückliche Bewußtsein ist das Bewußtsein seiner als des gedoppelten nur widersprechenden Wesens.
ellauri151.html on line 289: Dieses unglückliche, in sich entzweite Bewußtsein muß also, weil dieser Widerspruch seines Wesens sich ein Bewußtsein ist, in dem einen Bewußtsein immer auch das andere haben, und so aus jedem unmittelbar, indem es zum Siege und zur Ruhe der Einheit gekommen zu sein meint, wieder daraus ausgetrieben werden. Seine wahre Rückkehr aber in sich selbst, oder seine Versöhnung mit sich wird den Begriff des lebendig gewordenen und in die Existenz getretenen Geistes darstellen, weil an ihm schon dies ist, daß es als ein ungeteiltes Bewußtsein ein gedoppeltes ist; es selbst ist das Schauen eines Selbstbewußtseins in ein anderes, und es selbst ist beide, und die Einheit beider ist ihm auch das Wesen, aber es für sich ist sich noch nicht dieses Wesen selbst, noch nicht die Einheit beider.
ellauri151.html on line 294: Die Bewegung, worin das unwesentliche Bewußtsein dies Einssein zu erreichen strebt, ist selbst die dreifache, nach dem dreifachen Verhältnisse, welche es zu seinem gestalteten jenseits haben wird; einmal als reines Bewußtsein; das andremal als einzelnes Wesen, welches sich als Begierde und Arbeit gegen die Wirklichkeit verhält; und zum dritten als Bewußtsein seines Für-sich-seins. – Wie diese drei Weisen seines Seins in jenem allgemeinen Verhältnisse vorhanden und bestimmt sind, ist nun zu sehen.
ellauri151.html on line 302: Dodi, rypäleitä persiissä. Tässä sitä mennään taas, narsismi-idealismin pillupiiparia seuraten rottalaumana.
ellauri151.html on line 310: Palestiinalainen filmi jossa juutalaisten vainot (genetivus subiectivus) ja palestiinalaisten triangelidraama vedetään rinnakkain. Helvetin vituttavaa mutta täysin totta: tollasta tää apinoiden touhu nimenomaan on. Toiset käy omimaan toisten maita (EAT! EAT!) ja tappaa aseettomia naisia ja lapsia siinä samalla (KILL! KILL!), kun toiset taas samaan aikaan vilkkusilmäisinä ezii tilaisuutta FUCK! FUCK!. Voi helvetti. Ja kaikkein vittumaisinta on sitten ammattiteeveentöllöttäjien arvostelut tästä, jotka täysin sivuuttavat tän kaiken vituttavuuden, ja nirppanokkaisina arvostelevat oliko filmi nyt hyvin tehty, osasitko näyttelijät hommansa, ja olisko ohjaajan pitänyt tehdä jotain toisin et ois saatu parempia tehoja. VOI VITTU sanon mä. Mä en jaxa näitä saatanan viihdeohjelmia, ne on totaalisen PERSEESTÄ!!!!
ellauri151.html on line 315: Slush slush. Vesi kiertää vessanpöntön pohjassa. Bisnis on elämää ja muut on sun matkaevästä. Puunhalaajien laskelmien mukaan mezää pitäisi säästää 10G hehtaaria jotta ilmastolupauxet täyttyisi ja monimuotoisuus eli lajikavereita säilyisi. Ei helvetissä! Ja vielä toimenpidekielto! Nyt tulee kiire monitoinikoneille. Hulluja nuo vihreät huutaa keskusta, vain kuolleitten ruumiittenne ylize. Ei ihme että vihreiden kannatus on laskenut ja äärioikeistot Kankaanpäässä ja kaikkialla muualla kasvavat kuin jalkasilsa apinoiden jalkapohjissa.
ellauri151.html on line 340: Ulkopuliittisen Instituutin toiminnan ja selvitysten on usein mediassa arvioitu olevan poliittisesti värittynyttä. Kansanedustaja, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen Sika-Liisa Anttila piti vuonna 2016 Ulkopoliittista instituuttia "Naton haarakonttorina". Ulkoministeri Erkki Tuomioja on arvostellut instituuttia siitä, että se tuottaa pikemminkin mielipiteellisiä näkemyksiä kuin oikea-aikaista informaatiota ja analyysia. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Pekka Tiilikainen on myös toiminut kokoomuslaisten ministerien poliittisena valtiosihteerinä, mm. Alexander Stubbin valtiosihteerinä.
ellauri151.html on line 349: tent/uploads/2021/12/SC-Crumbley-Parents-Comp-copy-1.jpg?strip=all&w=300&h=192&crop=1" height="200px" />
ellauri151.html on line 351: Anja Snellmanin erityisherkkyys on ilmennyt puhumattomuutena varsinkin vauvana: "Leikin elämäni ensimmäisen vuoden aikana aika paljon isän kanssa pöydän alla".
ellauri151.html on line 352: "Olen alkoholistikynäilijä perseestä ja kynäilen muistakin vaikeista olosuhteista, ja luulin, että onttouteni liittyy siihen. Kaikki avautui eri tavalla, kun tajusin olevani B-kastin kirjailijan lisäxi erityisherkkä käsiase, puoliautomaattinen vesipistooli", kirjailija Anja Snellman kertoo. "Saskan viiden piston jälkeen saatoin laueta omin käsin jopa kuudesti."
ellauri151.html on line 361: tent/uploads/2014/12/cropped-cropped-cropped-cropped-conversionPaul_large00-1.jpg" width="100%" />
ellauri151.html on line 380: Hämärä ja vielä hämärämpi. Herakleitos kazoo yläpilven päältä kateudesta vihreenä. Ludi luki myös Dostoa ja pohdiskeli Doston selitystä Kaanan häistä. Mixei Jeesus tehnyt hyvää viiniä heti juhlan alussa? Ludin mielestä Jeesuxen panolatempaus oli ihme vain jos Jeesus teki samalla jonkin hypnoottisen eleen. Muuten se olis ollut vaan harvinainen tapaus.
ellauri151.html on line 388: Hamann vaikutti Herderiin, Goetheen, Jacobiin, Hegeliin ja Kierkegaardiin. Hämärämpää hämärämmän läpitte. Hamannista on käytetty nimitystä "der Magus des Nordens" ('Pohjan tietäjä'). Hän opiskeli Königsbergissä filosofiaa, teologiaa, kielitiedettä ja lakitiedettä. Hän asui pitkään eri paikoissa Saksassa, Itämerenmaakunnissa, Englannissa ja muualla ja vietti kiertelevää elämää, osaksi kotiopettajana, osaksi muissa tehtävissä. Hän oli ajoittain virkamiehenä kotikaupungissaan, etenkin tullilaitoksessa.
ellauri151.html on line 390: Hamannin teokset sisältävät enimmäkseen katkonaisia, useimmiten hämäriä mietelmiä jotka eivät saaneet suuren yleisön huomiota, mutta muutamiin ajan nerokkaimmista henkilöistä Hamann vaikutti tuntuvasti. Yhtenä perusaatteena hänen teoksissaan on valistushengen vastustaminen. Järki ei ole korkein tuomari suurissa maailmankatsomuskysymyksissä, vaan mielikuvitus ja tunne on sen rinnalla asetettava oikeuteensa.
ellauri151.html on line 392: Hamann on tutkinut kokeellisesti muun muassa kielen ja runouden kehitystä ja osoittanut, kuinka järki ja mielikuvitus vaikuttavat siinä erottamattomasti yhdistettyinä toisiinsa. Kirjassaan Kreuzzüge eines Philologen (1762) hän kehittelee ajatusta, että runous on "ihmissuvun äidinkieli", alkuperäisin ajatuksien ilmaisukeino. Hänen kirjojaan on muun muassa Sokratische Denkwürdigkeiten (1759). Hamannin kootut teokset on julkaissut Wolfram von Roth (1821–1843). Laajan, kuusiosaisen elämäkerran J. G. Hamanns Leben und Schriften (1857–1873) on hänestä kirjoittanut Hermanni Kiltamestari.
ellauri151.html on line 402: Goethe nannte mich einen der hellsten Köpfe meiner Zeit.
ellauri151.html on line 427: Poesie ist die Muttersprache des menschlichen Geschlechts; Sinne und Leidenschaften reden und verstehen nichts als Bilder. In Bildern besteht der ganze Schatz menschlicher Erkenntniß und Glückseeligkeit.
ellauri151.html on line 431: Ohne Sprache hätten wir keine Vernunft, ohne Vernunft keine Religion, und ohne diese drei wesentliche Bestandteile unserer Natur weder Geist noch Band der Gesellschaft.
ellauri151.html on line 457: Pahan filosofia on Laren mielestä tää vanha teodikeakysymys: miten kiltti jumala voi olla näin ilkeä, tehdä näin huonon maailman, jossa on meidän apinoiden kannalta niin paljon pahaa?
ellauri151.html on line 464: Toiveikkaasti mutta liian aikaisin runoili unkarinjuutalainen Miklós Radnóti vuonna 1941 rauhan puolesta. Nuolaisi ennenkuin tipahti: pahin oli sille vielä edessäpäin. Eikä siinä vielä kaikki: hiljan särjettiin Mikloxen pazas Unkarissa törmäämällä siihen saxalaisten tekemällä mersulla. Kohta alkaa kolmas kierros, gentlemen start our machines.
ellauri151.html on line 474: The wounded crops are also listening. Haavoittuneet laihot ovat nekin kuulolla.
ellauri151.html on line 485: afloat beneath young trees above the mud kelluen nuorten puiden takana mudan yläpuolella
ellauri151.html on line 486: extends a horizontal steel-blue cloud: Leviää vaakasuora teräxensinervä pilvi:
ellauri151.html on line 487: dense barbed-wire, still tense with thirst for blood. Tiheää piikkilankaa, vielä verenhimoisen jäykkänä.
ellauri151.html on line 491: gap carefully (its tender stalk a fuse) varovasti (sen hento varsi sytytyslankana)
ellauri151.html on line 511: of life, the scheme of animals and ecrops, elämän altaassa, eläinten ja viljan järjestys,
ellauri151.html on line 518: The problem of evil is at bottom an existential one: how can the world have meaning and how is moral action possible, if there is pointless evil without morally sufficient reasons? The problem of evil is then associated with theodicism: God or the meaning of the world exists only, if all evils have (morally) sufficient reasons.
ellauri151.html on line 520: Höh, olis luullut et pahan ongelma olis at bottom se et eräistä olosuhteista on apinoille aivan vitusti harmia, eli ongelma on miten päästä eroon näistä pahoista asioista ja ennen kaikkea niitä ajavista pahoista häiskistä. Mutta ei, nää teologit on valmiit nielemään koko skenen nahkoineen karvoineen ja koittavat vaan kexiä selityxiä mix tää käsillä oleva maailma on paras mahdollisista maailmoista. Helpoin selitys on tietysti toi Leibnizin ja Spinozan determinismi, eli tää on paras koska tää on ainoa. Tähän mäkin kyllä oon valmis uskomaan. Mut tälläset peliteoreettisemmat heppulit haluu nähdä maailman pelilautana, jossa nimenomaan niiden jumalalla on voittava strategia, siis sellanen joka on ainaskin sen kannalta optimaalinen (entäs little us? Kuka se sanoi että laiva joka purjehtii Alexandriaan eiole välttämättä huolissaan laivarottien mukavuudesta?). Sen strategian outcomena on tää kuunalainen meisinki, tai mixei kuunpäällinenkin, come to that, jos siellä nyt on ketään joka kiinnostaa.
ellauri151.html on line 522: Oikeestaan tää Laren kielenkäyttö mätsää hyvin mun peliteoreettiseen pragmatiikkaan, missä myöskin "merkitys" oli "tarkoitus", eli se mihin dialoginpelaajat pyrkivät kun ne sanoo eli tekee jotakin. Kielitieteen kursseilla mulla oli eri merkityxen sortteja, lähtien tämmösestä syy-seuraus assosiaatiosta (savu merkkaa tulta) semanttisen "tää merkki tarkoittaa miesten vessaa" ja syntaktisen (myopis tarkoittaa hiirenkorvaa) merkityxen kautta tähän pragmaattiseen, joka näyttää olevan Larzallakinn mielessä. On huomattava, että peleissä pelaajalla pitää olla utiliteetteja, joita se maximoi, eli nyt sit tän teodikeakysymyxen takana on mitä jumala oikein ajaa takaa tässä hommassa, koska on lupa olettaa, että se seuraa aina sen optimistrategiaa. Toisaalta ongelmaa hankaloittaa se, että toisen opinkohdan mukaan sillä on käytössään kaikki strategiat koko pelilaudalla, et oikeastaan se vois ratkasta Hoblan labyrinttitehtävään vaan teleportoimalla suoraan Maxin auton vara-avaimien luo kiertämättä kassan kautta, tai hizi, vaan luomalla Maxille sormia napsauttamalla uuden avaimen. Tai uuden auton, tai mitä vaan. Tästä komplikaatiosta seuraa se, että sen utiliteettien pitää olla jotain tosi kieroa, joka oikeuttaa kaikki nää kiemurat, joissa menehtyneitä apinoita lentää reestä joka käänteessä. Eli näillä alkumietteillä aletaanpa lukea mitä Larella on sanottavaa tästä.
ellauri151.html on line 525:
1. What are the general logic and the presuppositions of the problem of evil? 2. How can the problem of evil be called into question and how can one develop grammatical methods and philosophical tools to build a successful antitheodicy? 3. How can one develop a grammatical metacritique of the presuppositions of the problem through a philosophical grammar of the underlying language/world and being/meaning-links? 4. How can the grammatical approach to metaphysical questions and to the metacritique of the presuppositions of the problem of evil be used to analyse religious and worldview questions, and articulate ways of existential, humanistic and religious sense-making that overcome the problem? ellauri151.html on line 540: Hahaa, kuten arvasin, Larde on kirjoittanut tästäkin! Paperissa "Hamann's influence on Wittgenstein"(Nordic Wittegenstein Review 7(1)2018), se informoi: ellauri151.html on line 554: Aika yllättävän paljon ällösanoja tuli jo abstraktissa. Eikös Wittgenstein ollut juutalaisten uskonluopioiden sukua? Joo sehän oli Hitlerin koulussa alaluokkalaisena. Hamannin aikoihin Wittigensteinit oli varmaan vielä isiensä uskossa. Mikä sitä sitten veti tohon Hamanniin? Read on: ellauri151.html on line 608: Hamann and Wittgenstein criticize the Enlightenment’s dualism senses/reason, subject/object, mind/world, reason/feeling and theory/practice by developing a view of “sensuous reason” that is located in language. ellauri151.html on line 610: Samaa idealismimääkynää tää on kuitenkin vaikka soppaa kuinka hämmentää, heti kun ei eroteta kunnolla kazojaa ja maisemaa. Narsistista harhapäätelmää. Mää on maailma ja mun maailmani on tää mää. Mää mää: ellauri151.html on line 653: Luther puts this clearly: “The spirit consists in the use, not the object”. Luther reached his theological breakthrough when he realized that theological language consists fundamentally of speech acts and linguistic action. Augustinuxen show-and-tell semantiikka ei kata mysteerien pragmatiikkaa: ei kuivassa näkkärissä ole sielua, vaan se pujahtaa siihen joteskin kun näkki pannaan kielelle ja sanotaan oikeat taikasanat. Hizi empä arvannut poikasena kielitieteen kurssilla miten läheltä Luther siinä liippasi, hyvä ettei tukka heilahtanut. ellauri151.html on line 660: Tässä yhteydessä on muistettava se vanha huomio, että peliteoria pelaa sillä oletuxella että pelaajat ei ole osa peliä. Eli niiden toimintaa ei ole rajoitettu säännöillä ainakaan niin pitkälle että niillä on vaan 1 pelitapa; muuten ei koko teoriaa edes tarvita. Tää liittyy tohon Wittgensteinin kymysyxeen: miten niin jumala on koko luonto ja osa luontoa? Peliteoreettinen selitysmalli eli teologia ei skulaa ellei pelaajat eli apinat ja niiden jumalat ole joteskin luonnon ulkopuolella. Niinkun ne tietysti tuppaavat kerskumaankin, vaikka se on puppua. ellauri151.html on line 662: Ja sit on se toinen toteamus, että optimistrategiaa noudattava pelaaja on ennustettava. Se voi ihan hyvin pelata päässään jotain shakkia, pohtia eri gambiitteja, mutta kun siirron aika tulee, se pelaa joko ennustettavasti pelin kannalta tai sitten päättömästi jostain muusta syystä. Pääpeli saattaa olla keino löytää ratkaisu, joka maximoi henkiinjääntiä, mut silti on täysin ennustettavaa että sitä siinäkin maximoidaan tavalla tai toisella. Uskontokin on tästä 1 esimerkki, se lisää sirkan izeluottamusta arkiryskeessä. Jotkut optimoinnit ratkeaa aapan päässä, loput hoitaa Darwin kokeilemalla eri vaihtoehdot läpi eri apinoilla. ellauri151.html on line 688: Hein (1983: 42–49; see also Labron 2009: 53–57) also notes that Hamann and Wittgenstein use an epistemology based on faith and trust to reject the Enlightenment’s attempt to find an Archimedean point outside the world (mikäs se nyt on? Kuka sellaista kyselee?). Hamann argues that the modern subject/object split leads to an irresolvable problem of skepticism. ellauri151.html on line 690: Vittu "the world" ei ole sama asia kuin "mun pää". Tää on joillekuille aivan mahdotonta sulattaa. Nimenomaan narsistisille tyypeille. Ja niitähän filosoofeistakin on valtaosa, kuten muistakin kynäilijöistä. Ne eivät usko edes omaan kuolemaansa muistuttaen siinä suhteessa moosexenuskoista Belovin Salea. Moses had to trust God in order to believe that he would die, even though he had very strong empirical reasons to believe it (N II: 73) ellauri151.html on line 696: Sitä mä en tajua mixnää jaxaa huutaa siitä ettei privaatti kieli ole mahdollista. Mitä väliä? Tää on samanlainen opinkappale kuin et ex nihilo nihil fit. Mixei muka? Onxniillä jokin salattu teologinen merkitys? Luultavasti, eine niistä muuten pitäisi niin paljon melua. Enkyllä tiedä mikä. Jotain skeptisismiä ja solipsismiä koskeva luultavasti, ettei me olla yxin täällä, vaan pörrätään pesän yhteispörinää. No ei siihen mitään argumenttia tarvita. Vaan pöljä voisi muuta ajatella. Eihän tältä somepöhinältä enää edes kuule omaa ääntänsä. ellauri151.html on line 713: Kumpi oli protestantimpi, Jeesus vaiko Paavali? Kumpi helluntaiystävämpi? Eikös tästä ollut jo jotain puhetta? Puovo väsäs hierarkista kirkkoa, Jeesus tyytyi seuroihin. Toisaalta juuri Patu jakoi pakanoille ovella ilmaisia uskopääsylippuja kuten herännäiset yleensä. Puovo on ällöttävä, Jeesus on lutunen. Siis kumpi? ellauri151.html on line 731: 7:2 Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä setämiesten laista. ellauri151.html on line 758: Vai olisko se sittenkin ihan vastoin päin? Sillä vähän päästä past. siteeraa Peeevelin 14. lukua jossa sanotaan et on ihan okei syödä porsasta tai olla vegaani, sama se tykkääkö imuttaa nakkia vai nuolla sämpylää, kyllä Jeppe tarjoaa sinapit ja kezupit, ja tiskaakin vielä astiat jälkeenpäin. Past. miälestä kaikki on ookoo mikä ei aiheuta harmia lähimmäiselle ml. kaikista lähimmäisimmän eli izensä. Taivaan papasta ei mitään puhetta. Täähän oli 1 ero Patun ja Jessen puheissa: Patun mielestä kultainen sääntö riittää yxinkin, Jesse terotti et isän miälipidettä on sentään kuunneltava ihan ensimmäisenä. Ja Jehova ei pitänyt hinaajahommista eikä edes käteenvedosta. ellauri151.html on line 762: Edgar Jones has manufactured the following comparison of Jesus' and Paul's meaning differences which exposes Paul as a liar and a false prophet who did not know Jesus. Paul's errors and false gospel are obvious to anyone who follows Jesus as teacher and listens carefully to Jesus' words. Read very carefully, your eternal salvation depends on it! ellauri151.html on line 788: [9] The commandments, "You shall not commit adultery, You shall not kill, You shall not steal, You shall not covet," and any other commandment, are summed up in this sentence, "You shall love your neighbor as yourself. ellauri151.html on line 907: [26] and so all Israel will be saved; as it is written, "The Deliverer will come from Zion, he will banish ungodliness from Jacob". ellauri151.html on line 941: [10] as it is written: "None is righteous, no, not one;" ellauri151.html on line 1003: [3] Truly, truly, I say to you, unless one is begotten from above,* he cannot see the kingdom of God. ellauri151.html on line 1004: [6] That which is begotten of the flesh is flesh, and that which is begotten of the Spirit is spirit. ellauri151.html on line 1005: [7] Do not marvel that I said to you, You must be begotten from above.* ellauri151.html on line 1007: * John 3:3 and 3:7 are the author's translations. These differ from the RSV only in the expression "begotten from above" that replaces "born anew' in the RSV. "Born anew" does not represent the fullness of what Jesus is stating here, and does not correspond to the literatal translation of the Greek, gennethenai anothen (be begotten from above). ellauri151.html on line 1016: Summa summarum, Pollen jutut näyttää soveltuvan paremmin kapitalistihenkiseen protestointiin. Jutkuluopio Paulin taiteilijanimikin on globaalista roomankieltä, merkiten pikkaraista. Patu on hintatietoinen, sen kirkon ansaintalogiikka on kunnossa. Jeesus antaa ite eistään kuten sen mamma Margit ja Magdalena, eikä ota hintaa; Patu takaa kyllä maistuvammat eineet mutta nostaa pientä provikaa. ellauri151.html on line 1024: Pastori pyytää jumalalta erivapautta bylsiä sokeaa sakkolihaa ilman papin ja Amelien aamenta. Tää ei voi olla syntiä kun tää tuntuu näin ihanalta. Väärin! Nimenomaan siitä tietää että se on juuri sitä, kz. Room. luku 7. Ihanuuden tunteet kuten rakkaus ja viha ja ruokahalu tulee matelijanaivosta. Tahtominen on ehkä hyvää muttei kivaa. Kohtalon ivaa. Niin, kohta on kivaa, haaveili pastori. Mutta sitä ennen suomuxet putosivat Kertun silmiltä. ellauri151.html on line 1028: Pettyneenä Kerttu päätti tehdä seppukun. Sitten tuotiin pappia, mutta vääränväristä, mistä frater Jaakko pastorille varsin räyhäsi. Jaakko sanoi kääntyneensä poispäin papin paholaisesta, ei niinkään kohti paavia. Pettynyt pastori pyysi Amelien rukoilemaan protestanttisesti puolestaan. Amelie suostui pitkin hampain jonkun isämeidän lukemaan. Pastorin suuta kuivasi, se oli nuolaissut ennenkuin tipahti. Ei kannattaisi, ei edes aina sittenkään. Amelien olis pitänyt potkaista kykkivää pastoria navakasti persauxiin. FIN. ellauri151.html on line 1040: Katsoin Ihantalan Ihme ohjelmaa sen verran, että näin isän 2 kertaa. Ekassa repliikissä kertoi ruumiskasoista, joissa oli suomalaisia ja venäläisiä. Että mitään niin karmeaa ei ollut ennen nähnyt. Toisessa repliikissä kertoi ohjeiden kääntämisestä. Enempää en jaksanut katsoa. Tällaisia sotaohjelmia EN katso. En oo muuten koskaan nähny Tuntematonta sotilasta. En mitään versioo. Kirjankin luin kai viiskymppisenä. ellauri151.html on line 1048: Siri voitko havainnollistaa mix musta usein tuntuu etten ole HSn kohderyhmää? ellauri151.html on line 1055: Ensimmäinen teema on ajatus rajasta. Takana länttä ja Eurooppaa, edessä Aasia, itä. Raja railona aukeaa, varjelen vartija sitä. Estämättä kuitenkaan työperäistä maahanmuuttoa. ellauri151.html on line 1059: Vuoden 1985 versio oli sekin aikansa lapsi, jossa vaikutuksen tekivät naturalismi ja etenkin moderni kameratyö. Rauni Mollbergin versio on silti vielä kirjallisen oloinen, verkkainen. Kolmannen elokuvan keinoihin kuuluvat visuaalisuus, tehosteet ja toiminnallisuus. ellauri151.html on line 1062: Myös kritiikkiä voi esittää perustellusti. Suurin niistä on kysymys taiteen rajoista. Minun on edelleen vaikea ymmärtää, miten Tuntemattoman kuvauksien aikainen hengenvaara ohitettiin niin vähin äänin. Onnettomuus johti avustajan kuolemaan. Hengenvaara vaani myös elokuvan henkilöitä, muttei sentään oikeesti. ellauri151.html on line 1066: Halju mulkero Lucius Annaeus Seneca uses in the letter number 114, addressed to his friend Lucilius, the expression "talis hominibus fuit oratio qualis vita" (for such men their speech was like their life), warning us that this sentence was coined by the Greeks. So ist das Leben wie ein Hühnerbrett. ellauri151.html on line 1088: Työelämä|Tällaista on näkymätön työ, jota ilman yritysjohtajat eivät pärjäisi – Huippujohtajien assistentit kertovat, miten jokaisen kannattaisi organisoida omaa työtään kuri-Suomessa. Yhdet käskee, toiset tottelee. Se on demokratiaa. ellauri151.html on line 1102: Austen (mm. Ylpeys ja ennakkoluulo) ellauri151.html on line 1105: Yllättävää kyllä paskan Philip Rothin Portnoyn tauti oli aika hyvä niin läpipaskan tyypin suorituxexi. Tatu Vaaskiven Pyhä kevät oli jollain lailla herttainen vaikken kyllä jaxanut ihan loppuun saakka. Sitton lukuisia kirjoja josta tykkäsin silloin kuin niitä nuorempana luin, mutten enää välttämättä perustaisi. Ja outojakin kirjoja kuten tuiki tuntemattoman Vilho Sorvarin Hammurabi. ellauri151.html on line 1125: André Gides Den trånga porten (La porte étroite, 1909) löytyi Pasilan repsahtaneen varastokirjaston vaihtohyllystä. Den handlar om kärleken mellan Jérôme och Alissa, kusiner som har älskat varandra sedan barndomen. De är båda två starkt religiösa och delar föreställningen om att deras kärlek fullkomnas i att de delar samma hängivenhet för Gud. Ingenting att göra med att tränga penisen genom den trånga porten mellan skinkorna. Genom att älska Guda högst av allt kan de mötas på ett högre plan än i underbyxorna. Kaikki tällänen skizoilu peräreijistä on mennyt totaalisesi pois muodista kiitos toimivan naisten profylaxian ja abortin laillistamisen. Kenties se palaa nyt kun silverbäkit huolestuvat tykinruuan riittävyydestä. ellauri151.html on line 1127: Brasilian mezäkato on ohittanut keikahduspisteen, josta ei ole enää paluuta. Valitettavasti tälläset pelottelu-uutiset ei trendaa enää, kun Greta Thunbergkaan ei ole enää koulussa. Nyt on tärkeämpiä huolenaiheita, nim. miten jälellä olevat neliöt jaetaan meidän ja niiden välillä. Eli sota ja rajakahakat on nyt in, ja kansanmurhat rulettaa. Greta menetti viimeisenkin katu-uskottavuutensa pitämällä älämölöä filistealaisten puolesta. Näin amerikkalaiset Quorassa. ellauri151.html on line 1129: La Porte étroite est en 1909 le premier grand succès littéraire de Gide. Strait is the Gate (French: La Porte Étroite) is a 1909 French novel written by André Gide. It was translated into English by Dorothy Bussy. It probes the complexities and terrors of adolescence and growing up. Based on a Freudian interpretation, the story uses the influences of Andy's childhood experience to explain the misunderstandings that can arise between two or more people. Strait is the Gate taps the unassuaged memory of Gide's unsuccessful wooing of his cousin between 1888 and 1891. ellauri151.html on line 1131: Much of the story is written as an epistolary novel between the Protagonist Jerome and his love Alissa. Much of the end of the novel is taken up by an exploration into Alissa's journal that details most of the events of the novel from her perspective. ellauri151.html on line 1138: La relation de Jérôme et Alissa s’épanouit dans une ferveur religieuse partagée, approfondie par des lectures communes. Alissa ei anna, edes sormella, se on tässä aivan Arvid Järnefeltin linjoilla. Se nääntyy anorexiaan kuin Arvin Nadia Nadia. Francesca sentään päätti hartaan lukuhetken Paolon vartaaseen. Kuten Luukasa totesi: ellauri151.html on line 1140: Turhaan yrität päästä sisään ahtaasta portista. Sillä minä sanon teille: monet yrittävät päästä siitä sisälle eivätkä mahdu. Kun talon isäntä nousee ja sulkee oven, ja sinä seisot ulkopuolella, alat koputtaa oveen sanoen: Herra, Herra, avaa meille! hän vastaa sinulle: En tiedä mistä olet kotoisin. Silloin alat sanoa: Söimme ja joimme ennen teillä, ja sinä opetit meidän kaduillamme. Ja hän vastaa: Minä sanon teille: en tiedä, mistä te tulette; menkää pois minun tyköäni, kaikki te, jotka teitte väärin! Kyllä sulle tulee itku ja hammasten kiristys, kun näet Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat kellimässä Jumalan valtakunnassa ja sinut heitetään pihalle. Voittoarvan vetäneitä tulee idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä; ja he istuvat seisovaan pöytään Jumalan valtakunnassa.» ellauri151.html on line 1146: Vertailemme tätä tarinaa Balzacin Lys in the Valley -elokuvaan, jossa Henrietten hahmo on täynnä rakkautta ja mieluummin kuolee päästäkseen paratiisiin kuin kiroaa itsensä jakamalla "maallisen" onnen Félixin kanssa. Alissan sisko Juliet meni naimisiin Ensio Tissarin kanssa mutta ajatteli silmät kiinni Jeromea jopa Ension puuhaillessa. Heillä oli silti viisi lasta kuten Arvidilla. Kyllä halutonkin kana pääsee munimaan kun on kukko koppava. ellauri152.html on line 54: Theokritos (m.kreik. Θεόκριτος, s. noin 305 eaa.) oli antiikin kreikkalainen runoilija, joka oli kotoisin Syrakusasta. Hän oli kreikkalaisen karjapaimenrunouden perustaja ja myynti1edustaja. Joidenkin tietojen mukaan Theokritos oli Simikhoksen poika ja hänen oikea nimensä olisi ollut Moskhos. Toisten tietojen mukaan hänen isänsä olisi kuitenkin ollut Praksagoras ja äitinsä Filina. Theokritos kirjoitti 30 idyllirunoa. Niistä itse asiassa vain kahdeksan on cowboyidyllejä, vaikka Theokritos tunnetaan juuri paimenrunoudestaan. Muut runot käsittelevät muita aiheita. Yleinen aihe on poikarakkaus, ja muodoltaan runoissa on esimerkiksi dialogeja, eräänlaisia minieepoksia (epyllia) sekä ylistysrunoja hallizijoille (enkomia). Theokritokselle itselleen idylli tarkoitti pientä kuvaelmaa, epylli pientä eepoxia ja ekloge pientä otosta eli samplea. Theokritoksen runot on kirjoitettu doorilaisen murteen piirteitä sisältävällä taidekielellä. Koineeta jossa eet väännetään aax. Savveettee murrettee. Osaa runoista pidetään epäperäisinä. Paimenrunojen lisäksi Theokritoksen nimissä on säilynyt 24 epigrammia, joista 22 sisältyy Kreikkalaiseen antologiaan. Monia epigrammeista pidetään epäperäisinä. Merkittävin Theokritoksen seuraaja paimenrunoilijana on roomalainen Vergilius, joka teki paimenrunoudesta oman erillisen kirjallisuudenlajin ja lujitti Theokritoksen asemaa tämän runouden lajin piirimyyjänä. ellauri152.html on line 56: Alexanterin valloitusten jälkeinen talousliberaali länsihegemonia sai aikaan suuria muutoxia asenteissa ja maailmankuvassa. Globalisaation mukana nationalismin tilalle tuli yxilö- eli izekeskeinen ajattelutapa. Kiinnostus kääntyi yhteisön hyvinvoinnista yxityisen ihmisen hyvinvointiin ja ympäristön pilaamiseen. ellauri152.html on line 60: Ei kuitenkaan ole kysymys mistään puunhalauxesta. Luonto on epylleissä aina kuvattu keskushenkilön näkökulmasta ja hänen välityxellään, hyvän ja pahan kriteerinä on ihminen ja hänen tarpeensa. Tämä on läntiselle kulttuurille ominainen utilitaristinen piirre, joka yhdistää Theokritoxen nykyisiin länsimaihin. ellauri152.html on line 66: Missä määrin Theokritoxen homoepyllit on ize koettua, ei ole ratkaistavissa. Niit on 2 kirjan lopussa ja molemmissa kertoja on harmaantunut setä, joka uikuttaa jonkun nuoren juipin perään: Minusta sinä olet ylimielinen ja röyhkeä. Izeään se neuvoo: Tule järkiisi äläkä toimi kuin nuori, kun et kerran ole sitä. Vanhuus tulee ja tekee meidät ryppyisexi nopeammin kuin ehdit sylkästä. Mutta Afroditen käsissä olen kuin hento lehti tuulessa. Sisään vaan vaikkei seisokkaan. ellauri152.html on line 73: The poems are in the manner of Sappho; the collection's introduction claims they were found on the walls of a tomb in Cyprus, written by a woman of Ancient Greece called Bilitis (Greek: Βιλιτις), a courtesan and contemporary of Sappho to whose life Louÿs dedicated a small section of the book. On publication, the volume deceived even expert scholars. ellauri152.html on line 86: [Miten niin käänsi uudelleen?? Oliko ne muka saatavilla joxkin pamfylian kreikaxi? Ei takuulla. ellauri152.html on line 94: Vähän kazoin noita feikki "runoja", pah, ne on proosallisia. Käyräsarvisia vuohia ja muuta typerää, fitta meliai. Mut on ne aika huuruisia, vaikee käsittää miten kukaan on voinut erehtyä luulemaan niitä muinaiskreikkalaisixi. ellauri152.html on line 105: Enstex en edes vastannut, ja mua hävetti, mun sydän teki ihan pahaa. Sitten vastustelin, sanoin, Ei.Ei. Käänsin päätä taaxepäin eikä pusu osunut, eikä lemmenkalu päässyt polvieni väliin. Size pyysi anteexi, pussas tukkaa, ja hengitteli kuumasti ja lähti. Ny olen yxin, kazon siihen yhteen paikkaan, puren huuliani ja huudan nurmikkoon äänettömästi kuin Farmarien Marwan. ellauri152.html on line 109: Yxin olin nukahtanut kuin viiriäinen pöpelikköön. Kevy tuuli, vetten humu, yön suloisuus pidätteli mua siellä. Nukahdin, typerys, ja heräsin huutaen, panin vastaan, itkeskelin; mutta liian myöhään. Ja mitä heiveröiset käsivarret edes pystyvät? Ei se hellittänyt. Entistä hellemmin piti mua käsissään enkä mä nähnyt sen naamassa kuin yhden silmän... Näin siinä pääsi käymään, Kypris. Pahoittelen. ellauri152.html on line 129: Sit Syllikhmas tuli sisään, ja nähdessään meidät niin tuttavallisina, istui penkille. Se otti Äänihuulen polvelleen, Kyseen toiselle, ja sanoi: tules tänne pikkuinen. Mut mä en lähtenyt. Se toisti: ellauri152.html on line 135: « Naiset osaa yxin rakastaa; jää meidän kaa, Bilitis, luotathan. Ja jos sun tekee mieli jotain kuumaa, näet oman nättiytesi näiden pikku söpöläisten peilistä. ellauri152.html on line 139: Se tuli sisään, ja intohimoisesti, silmät puolikiinni, se liitti huulet muhun ja meidän kielet kääntyivät… Semmoista pusua en ollut koskaan saanut. Se seisoi mua vasten, hiljaisena ja halukkaana. Mun polvi työntyi vähitellen sen kuumain reitten väliin jotka aukesi kuin teron edessä. Mun käsi eziskeli kiivaasti sen paidan alla, sen ruumis väliin kiemurteli, väliin jäykistyi. Se viitto silmillään petiin päin; mutta me ei saatu bylsiä ennen häämenoja, ja lopetettiin aika äkkiä. ellauri152.html on line 143: Mä oon sille lelu enemmän kuin sen pallot tai sen halko. Se leikki kaikilla mun ruumiinosilla kuin lapsi, tuntikausia, puhua pukahtamatta. Se sekottaa mun tukan ja järjestää sen miten haluaa (lista eri kampauxia). Se kazoo kummissaan mun kulmakarvanväriä, mun kyynärtaivetta. Joskus se panee mut polvilleen pitelemään kiinni verhoista (tää on yx sen leikkejä) ja liu'uttaa pikku päätä taaxe ja on olevinaan pikku kili joka nuolee emää navan alta. ellauri152.html on line 151: — Miten vitun kauan kestää ostaa neljä kukkaa? ellauri152.html on line 177: Tää on mahootointa, mahootointa. Pyydän sulta polvillani tippa silmässä, kaikki kyynelet jotka olen itkeskellyt tälle kamalalle textarille, älä jätä mua näin - Tiezä miten hirveetä on menettää sut näin iäxi toista kertaa, senjälkeen kun ollut suurenmoinen ilo vallata sut takaisin. Äh! Mun vikittelyt! Ettekö siis tunne mihin pisteeseen saakka mä teit rakastan! Kuule nyt. Suostu tapaamaan mut vielä kerran. Haluuzä olla huomenna, auringon laskiessa, oven edessä? Ai etkö? No seuraavana päivänä? Mä tuun vaik hakemaan sut. Älä sano ei. Viimeinen pano ehkä, mutta vielä tämä kerta, vielä tää!! Mä pyydän, mä huudan, vielä tää kerta, vielää tää, ja ota huomioon että sun vastauxesta riippuu mun loppuelämä. ellauri152.html on line 181: Sä olit meistä mustasukkiainen, Gyrinno, tyttö liian tulenpalava. Hirmusesti puketteja sä ripustit meidän ovikelloon! Sä odotit meitä porttikonkissa ja seurasit meitä kadulla. Nyt olet saanut tahtomasi, venyt rakastajan paikalla, ja sun pää tällä tyynyllä jossa on vielä toisen naisen pepun hajua. Sä olet isompi kuin se oli. Sun valasmainen ruumis hirvittää mua. Kato hei, mä annoin lopulta perixi. Joo, mä se olen. Sä voit pyöritellä mun tissejä, puristaa mun pyllyä, avata mun polvet. Mun koko ruumis on auki sun väsymättömille huulille. — Voee voe! Ääh ! Gyrinno ! Lemmen kaa mun kyyneletkin vuotaa yli! Kuivaa ne sun tukalla, älä pusi niitä, kulzi; ja lassoa mua vielä kovemmin jotten tärise. Minä aina tärisen. ellauri152.html on line 185: Vielä! Tarpeexi haukotuxia ja venytettyjä käsivarsia! Ala alusta! Luulezä siis että rakastaminen on löysäilyä? Gyrinno, se on tääski, ja kaikista rankin sellainen. Herää! Nöyse! Ezaa nukkua! Mitä väliä ezun silmäpussit on siniset ja ezun jalkoja polttaa hankaushaavat. Astarté kiehuu mun munaskuissa kuin kattilassa perunat. Me mentiin pehkuihin ennen hämärää. Nyt on jo aamunkoitto; mutten mä niin vähästä väsy. Mä en nuku ennenkuin huomisyönä. Mä en nuku: ezäkään saa nukkua. Äs! Onpa aamun maku katkera! Suu maistuu pahalta! Gyrinno, ota se huomioon. Pusut on vähän kiusallisia, oudompia ja hitaampia. ellauri152.html on line 189: Älä usko etten mä sua rakasta. Mä syön sut kuin kypsän viikunan, mä juon sut kuin tuliveden, mä kannan sua mun ympärillä kuin nahkavyötä. Mä pidin hauskaa sun ruumiilla, koska sun tukka on lyhkänen, tissit keilamaiset ja sun ruumis laiha, ja nännit kuin 2 pientä taatelia. Kuten tarvitaan vettä ja hetelmiä, myös naista tarvitaan, mutta mä en enää muista sun nimeä, sä joka luisut mun kätten välistä kuin yhden toisen tykätymmän varjona. Sun ja mun välilihan välissä on mulla tommonen crème brulée. Mä puristan sua mua vasten tällä haavaa ja huudan sen toisen nimeä: Mnasidika ! Mnasidika ! Mnasidika ! Ole mulle vielä kerran hän! ellauri152.html on line 225: Astarten naispapit naivat kuun noustessa; sit ne nousee petistä ja kylpevät valtavassa hopeareunaisessa kylpyaltaassa. Kiverillä kynsillään ne kampaa tukkansa, ja niiden sinipunaisixi maalatut kädet joissa on mustia sormuxia muistuttaa korallinhaaroja synkässä ja loiskuvassa meressä. Ne ei poista koskaan karvoja, jotta naisjumalan karvakolmio markkeeraisi kaikkenpyhimmän; mut ne värjäävät sen pensselillä ja laittaa paljon tuoxua. Astarten naispapit rakastelee kuun laskiessa; sitten isossa tapiseeratuss salissa jossa palaa yxi korkea kultalamppu ne nukkuu sikinsokin sekaisin. ellauri152.html on line 229: Kolminkertaisesti mystisessä kohdussa, minne miehet ei pääse, me ollaan juhlittu, yön Astarte, maailman äiskä, jumalten elämän lähde! Mä kerron siitä jotakin, mutten enempää kuin on lupa. Seppelöidyn siittimen ympärillä, n. 120 naista tasapainoilee kiljuen. Vanhat masit on miesten asuissa, toiset on tätitunikoissa. Parfyymien lemut, soihtujen käry kelluu meidän keskellä kuin pilvet. Mä itkin kuumia kyyneliä. Kaikki me heittäydyttiin selälleen Borbeijan jalkoihin. Loppupeleissä, kun uskonnollinen akti oli suoritettu, ja kun sinipunainen siitin oli uponnut uniikkiin karvakolmioon, silloin alkoi mysteeri, muttei siitä sen enempää. ellauri152.html on line 244: Naisten rakkaus on kauneinta kaikesta mitä kuolevaiset kokevat, ja sä ajattelisit samoin, Kléôn, jos sulla olis oikeasti herkuttelijan sielu; muzä välität vaan turhuuxista. Sä hukkaat öitä bylsien efebejä jotka ei meistä piittaa paskaakaan. Kazo niitä nyt! Exne ole rumia! Vertaa niiden keropäitä meidän valtaviin kähäriin; koita löytää meidän kannuja niiden rinnoista. Niiden kapeiden kylkien rinnalla vertaa meidän valtavia lantioita, leveitä tyynyjä, rakastajan pehmikkeitä. Sano lopulta mitkä ihmishuulet, ellei just ne mitkä niiltä puuttuu, käy naintiin parhaiten? Sä oot sairas, Kleon, mut kyl sut nainen saattaa eheyttää. Mene nuoren Satyran työ, mun naapurini Gorgon tyttären. Sen perse on ruusu auringossa, eikä se kiellä sulta herkkua josta se ize pitää eniten. ellauri152.html on line 254: Muukalainen, turha vaivautua pitemmälle stadiin, et löydä muualta kun multa nuorempia tyttöjä ja rautaisempia ammattilaisia. Tän nimi on Sôstrata, kuuluisa tällä puolen merta. Se jonka silmät ovat vihreät kuin vihreävetisen lapsivesi. Eikö maita? Tässä toisia, joiden silmät on mustat kuin orvokki, ja huomaa kolmen kyynärän takatukka. Eikä siinä vielä kaikki! Xanthô, avaa sorzisi. Muukalainen, sen tissit on kovat kuin kvitteni, koitappas. Ja sen kauniin masun alla, nääzä, on Kyprixen kolme ryppyä. Mä ostin sen kytkykaupassa sen siskon kaa, joka ei ole vielä naitavissa, mutta toimii apulaisena. Kautta kahden jumalattaren! Sä olet reilu kaveri. Phyllis ja Xantho, hoidelkaa tää heppuli! ellauri152.html on line 262: Corydon (Kr. Κορύδων Korúdōn, luult. sanasta κόρυδος kórudos "leiwo") on perusnimi paimenelle antiikin kreikan pastorirunoissa ja saduissa, kuten Tehokrityxen idyllissä 4 (c. 300 – c. 250 BC). Nimi löytyy myös joltain Siculuxelta ja signifikantimmin vielä Virgililtä. Virgilin Eclogoiden 2. osassa se on paimen jonka poikarakkautta johkin Alex Stubbiin siinä kuvataan. ellauri152.html on line 267: Nimi esiintyy Intohimoisen Pyhiinvaeltajan runossa nro 17, kokoelmassa joka ilmestyi 1599 omistettuna Shakespearelle, muze voi kuiteskin olla Richard Barnfield, jonka eka julkaisu, Rakastettava paimen, missä puhutaan Daphnixen konsummoimattomasta rakkaudesta Katamiittiin, ja joka oli, kuten Barnfield ize tunnusti, matkittu Virgilin 2. eklogista, jossa siis oli nää poikarakastajat Corydon ja Alex Snopp. Kirjailijat kiertää mustaa tähteä kuin hullu puuroa. ellauri152.html on line 269: Nimi löytyy taas paimenelta enkku lastentrilogiasssa Corydon ja hirviöiden saari, Corydon ja Atlantixen tuho, ja Corydon ja Troijan piiritys, tekijänä Tobias Pruitt. ellauri152.html on line 274: Corydon on, kaikista signifikanteimmin, Andre Giden yhden tärkeimmän niteen nimi v. 1924, missä homosexuaalisuuden ja etenkin pederastian luonnollisuuus ja moraalisuus liittyy Corydonin henkilöön. Inspis tuli tosta Virgililtä. ellauri152.html on line 285: BATTOS Ja sitten sinä lypsät ne kaikki illalla salaa. ellauri152.html on line 315: KORYDON Kuitenkin se laiduntaa Joensuun parhaissa kaislikoisssa ja yläjuoxulla, mis kasvaa hirvenjuuria ja vesiminttua mehevänä luhtana. ellauri152.html on line 319: KORYDON Ei sinne päinkään, Battos. Kazos sen hän antoi mulle ennen lähtöään. En muuten ole yhtään hullumpi huilunvarressa, osaan yhtä sun toista. Glauken ja Pyr1wrhoxen hitit ja tänkin, tiezä: "Ihana on Zakynthoxen kaupunki... ja Lakinian pyhä temppeli..." Siellä Aigon söi yxinään 80 uhrikakkua. Ja siellä se sen häränkin kantoi laitumelta suoraan Amaryllixen eteen, sorkista kiinni vaan ja selkään. Voi miten naiset kiljuivat ja paimen senkun painoi sonnia ja nauroi! LOL! Hahaha! ellauri152.html on line 339: (HUOH.) Mikähän tässäkin on poinzina? Työmiesten haukotuttavaa jaaritusta. Mitä kirjailija on tarkoittanut tällä? Ei sunkaan...Auttoiko urheilijapoika tikun pois toisen housuista? Niinkun siinä leijonan tassusadussa? Kiitollinen leijona tuli pojan syliin nuolaisten sen jalkoväliä. ellauri152.html on line 366: quam dives pecoris, nivei quam lactis abundans. Miten rikas kiro- karjamies, jolla on maitoa kuin lunta, ellauri152.html on line 378: Pan primus calamos cera coniungere pluris Pan patentoi lokaputkien yhteenliimauxen instituution; ellauri152.html on line 384: et dixit moriens: “Te nunc habet ista secundum.” Ja sanoi kuollessaan: Toi on nyt sitten sulle. ellauri152.html on line 397: Ipse ego cana legam tenera lanugine mala, Mä ize poimin kepillä puusta kvitteneitä, ellauri152.html on line 427: Kirjassa Nuori mies Iisakki kertoo kuinka se ezi izeään ensin taivaalta ja kun ei löytänyt, sitten naisten jalkovälistä. Sieltä sentään löytyy useinkin ainakin 50%nen kopio jos jaxaa vähän aikaa siittimellä pöyhiä ja sitten vajaan vuoden odottaa. ellauri152.html on line 435: Mut uskonto ja etenkin toi pyllistelyn tarve on kyllä jostain muusta kromosomista, se on jotain hämärää eusosiaalisuuden geeniä. ellauri152.html on line 441: Sit kumminkin suurin synti on napista hopeaseljille ja bylsästä silmän välttäessä niiden naaraita, tai förbiä niiden yxityiseen varastoonsa varastama kookospähkinä. Omaisuus on varkautta, kuten Proudhon paasasi. Se et alfauros Daavid vie betakoiraalta Uurialta panopuun on huomattavasti vähäisempi haxahdus. Sille nyökyttää kyrvänpäätä sekä Jehova et Darwin, partasuut. ellauri152.html on line 453: Hasidijuutalaiset näkevät lopun ajat vähän eri valossa. Ensin kuultaisiin puhallettavan oinaan sarveen. Siihen puhaltaisi profeetta Elia ja se julistaisi kaikkeen maailmaan uutista: "Vapahdus on tullut maailmalle! Pelastus on koittanut maailmalle!" Kaikki pahantekijät ja Israelin vihalliset tuhoutuisivat ja jäljelle jäisivät vain hyvät kristityt joiden etuoikeutena olisi nyt palvella juutalaisia. Talmudin mukaan Israelin valtakunta ulottuisi kaikkien kansojen ylitse. Jerusalemiin laskeutuisi taivaista tulinen temppeli. Kohanimit eli pappisluokka (me olimme mohanimeja) suoritaisi uhreja, ehkä tuliuhreja, sillä jo silloin minusta tuntui, että härkien, lampaiden ja turturikyyhkyjen teurastaminen ei johtaisi vapahdukseen. Aabraham, Iisak, Jaakob ja heidän heimonsa, Mooses, kuningas Daavid, kaikki profeetat, viisaat, geonimit ja pyhimykset kokisivat ylösnousemuksen ja samalla kaikki muut juutalaiset kuolleet. Isäni oli julkaissut kirjan jossa sukupuumme johdettiin Shabatai Cohenista, rabbi Noshe Isserlisistä, Rašista aina kuningas Daavidiin. Veljeni Moshe ja minä astuisimme palatsiin jossa kuningas David istuisi kruunu päässään kultaisella valtaistuimella "Isoisä!..." sanoisimme hänelle. ellauri152.html on line 455: Miten viheliäisiltä kristityt tuntuivat kuninkaineen, prinsseineen, sotilaineen ja sotineen verrattuna siihen mikä meitä odotti! Mutta tähän päästäk semme meidän tuli olla hurskaita juutalaisia, oli luettava Toraa, tehtävä hyviä tekoja, rukoiltava palavasti ja toteltava vanhempiamme. Kaikki olisi ollut hyvää ja hienoa ellen olisi ruvennut jo nuorena kysymään izeltäni "Onko tāmā totta?" ellauri152.html on line 457: Vanhemmiltani sain todistukseksi vain pyhät kirjat joiden mukaan näin oli. Mutta kirjat olivat vain paperia ja mustetta ja ihmiset olivat ne kirjoittaneet. Tiesin jo että myös kristityillä oli kirjoja joihin oli kirjoitettu että juutalaiset olivat syntinen rotu ja ettá tuomiopäivänä he joutuisivat ikuiseen kadotukseen koska olivat hylänneet Jeesuksen. Tiesin myös kerettiläisistä kirjoista jotka kielsivät sekä Mooseksen että Jeesuksen. Veljeni Joshua joka oli yksitoista vuotta vanhempi kuin minä (kaksi tyttoä meidän välistämme oli kuollut tulirokkoon) puhui usein tästä äitini kanssa. Näissä kirjoissa väitettiin että maailma oli miljoonia vuosia vanha, satoja miljoonia (oik. miljardeja). Ihmiset eivät polveutunect Aadamista vaan apinoista. Jumala ei ollut luonut maailmaa kuudessa päivässā vaan maa oli repeytynyt irti auringosta ja sen jäähdyttyä miljoonia vuosia sen pinnalle oli kehittynyt elollisia olentoja. Muinaisolentojen jälkiä löydettiin kivistä ja meripihkasta. Neljäkymmentä ja viisikymmentä miljoonaa vuotta sitten eläneiden eläinten luita ja sarvia löydettiin. Mooses ei ollut erottanut Punaista merta, Joosua ei ollut pysäyttänyt aurinkoa Gibeonissa eikä Messiasta tulisi koskaan. Veljeni ei puhunut Jumalan ihmeistä vaan luonnon ihmeistä. Miten mahtava ja suurenmoinen luonto oli! Tähdet joiden valo tavoitti meidat miljoonien vuosien kuluttua. Kaikki mikä oli olemassa: ihmiset, koirat, siat, luteet, meri, joet, vuoret, kuu olivat osa tátä luontoa. ellauri152.html on line 466: Veljeni Israel Joshuan oli edistyksellisten näkemystensä vuoksi vaikea puhua isäni kanssa, jonka ainoa vastaus oli "Jumalaton! Juutalaisuuden vihollinen!" Sen sijaan veljeni kävi pitkiä keskusteluja äitini kanssa, ja he puhuivat minusta usein silloinkin kun olin läsnä. ellauri152.html on line 468: "Mitä hänestä tulee?" veljeni puheli. "Täytyykö hänen mennä naimisiin ja perustaa kauppa tai ruveta heder-koulun opettajaksi? Kauppoja on jo liikaakin, samoin opettajia. Jos vilkaiset ulos ikkunasta, äiti, niin näet millaisia juutalaiset ovat - kyyryisiä, toivottomia, elävät liassa. Kazo miten he laahaavat jalkojaan... Kuuntele miten he puhuvat. Ei ihme että heitä pidetään aasialaisina. Ja kuinka kauan Eurooppa muka vielä sietää tätä Aasian nokaretta keskuudessaan?" ellauri152.html on line 488: "Tiedän kyllä mitä siinä sanotaan. Mutta entäs Bathsheba?" Koska Batseba oli äitini nimi, minä luulin aina sen kuullessani että jotenkin viitattiin äitiin. Äiti karahti punaisexi. ellauri152.html on line 492: Nämä keskustelut kiehtoivat minua. Olin jo puhunut samoista asioista veljeni kanssa. Minulla ei ollut mitän halua ryhtyä kauppiaaxi tai Talmudin opettajaxi saati hankkia "suttuista akkaa ja kakaralaumaa", kuten veljeni asian ilmaisi. Kerran hän sanoi: "Hänen on parempi ruveta työmieheksi." ellauri152.html on line 498: "Ja miksi niin monia työmiehiä? Oli rabbi miten köyhä tahansa, hänen asiansa ovat silti paremmin kuin suutarin." ellauri152.html on line 506: "Milloin? Ihmisiä tapetaan koko ajan turhan päiten. Turkissa on kriisi kaksi kertaa viikossa. Maailma on täynnă pahuutta ja sillä selvä. Täällä emme koskaan saa rauhaa - vaan vasta toisessa maailmassa." ellauri152.html on line 517: Apinaystäviemme ällötyxistä ei tule loppua. Ne ovat kuin luontoon kertyvä muovipusseja. Kenialaiset teurastajat löytää niitä eläinraatojensa sisältä. MUOVI! MUOVI! huusi professori Lauri Hakulinen Kuusitien lapsikasarmin parvekkeelta kohti Tilkan sairaalaa. Lapset kuulivat ja tekivät työtä käskettyä. Muovilapioilla hakkasivat pientä muovisankoa: älä tule hyvä kakku tule paha kakku. Niin tulikin. Laurin huolena oli Suomen kielen rakenne ja kehitys. Kovassa jöössä piti Aulia ja Kerkkoa. Kerkosta olis muuten voinut tulla flufferi, ja Aulista gonzopornokuvaaja. Auli oli fixu mutta rumahko ja sen aivot oli rupiset. Tai on. Siinä oli jotain struzinomaista. On. Nykysuomen kehityxestä pitää huolen anglofooni laahus. ellauri152.html on line 526: Tänään on muuten sattumalta Aulin päivä. Olkoon tämä penseys omistettu Auleille. Ja suomalaisten riistalintuihin ampumille lyijyhauleille. Muovin kanssa niistä saa 2 verroin parempaa. Niistäkin voisi vielä paasata, ja mainoxista yleensä. Mutten kerkiä, on tukkasuihkupäivä. ellauri152.html on line 545: The plot was foiled by Queen Esther, the king's recent wife, who was herself a Jew. Esther invited Haman and the king to two banquets. In the second banquet, she informed the king that Haman was plotting to kill her (and the other Jews). This enraged the king, who was further angered when (after leaving the room briefly and returning) he discovered Haman had fallen on Esther's couch, intending to beg mercy from Esther, but which the king interpreted as a sexual advance. ellauri152.html on line 547: On the king's orders, Haman was hanged from the 50-cubit-high gallows that had originally been built by Haman himself, on the advice of his wife Zeresh, in order to hang Mordechai. The bodies of Haman's ten sons were also hanged, after they died in battle against the Jews.The Jews also killed about 75,000 of their enemies "in self-defense." ellauri152.html on line 549: The apparent purpose of this unusually high gallows can be understood from the geography of Shushan: Haman's house (where the pole was located) was likely in the city of Shushan (a flat area), while the royal citadel and palace were located on a mound about 15 meters higher than the city. Such a tall pole would have allowed Haman to observe Mordechai's corpse while dining in the royal palace, had his plans worked as intended. ellauri152.html on line 561: The Jewish holiday of Purim commemorates the story of the Jews' deliverance and Haman's defeat. On that day, the Book of Esther is publicly read and much noise and tumult is raised at every mention of Haman's name. A type of ratchet noisemaker called in Hebrew a ra'ashan (רעשן) (in Yiddish: "grogger" or "hamandreyer") is used to express disdain for Haman. Pastry known as hamentashen (Yiddish for 'Haman's pockets'; known in Hebrew as אזני המן ozney Haman 'Haman's ears') are traditionally eaten on this day. ellauri152.html on line 569: Epäselväxi jää mihin puuhun Haman ripustettiin ja miten se kiinnitettiin siihen. Ja pyrkikö se oikeesti Esterin pukille. Ja tuliko Esterin pehmenneestä perseestä yhtään mitään. Muita Mordechaita: schweiziläinen Motti väpelö, joku Kesäyön unelman kriitikko, paha rabbi Mordechai, jonka mielestä 1 jeshivapoika < 1000 Arabs. ellauri152.html on line 571: Ahasverus (tai Ahasveros) on Vanhassa testamentissa Persian kuninkaasta käytetty nimi, joka liitetään yleisesti Kserkses I:een (486-465 eaa.). Ahasveruksen sanotaan hallinneen "Intiasta Etiopiaan saakka 127 maakuntaa". Kreikankielinen apokryfinen Esterin kirja kuitenkin tarkoittaa Ahasveruksella kuningas Artakserkses II:ta (436-358 eaa.). Tää on eri Ahasverus kuin se Suen vaeltava juutalainen: ellauri152.html on line 579: Paikka paikoin Bet Dinin loppupuolella alkaa epäilyttää, että Bashevis on sittenkin kaikesta huolimatta narsisti. Se mm. näyttää mielellään lukevan Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta. Ja se manipuloi kavereitaan hederissä kuin Joosef veljiään. Thomas Mannin Joosef oli sekin ilmiselvä narsisti, niinkuin Tomppa izekin. Ja homokin se oli. Hmm. ellauri152.html on line 591: In the story, Avigdor just trembles and sits down, and Yentl calmly explains. He then asks what she is going to do now, and she says she will go to a different yeshiva and start over. Avigdor half says they could get married, but doesn’t finish the sentence. Yentl rebuffs him, saying it wouldn’t be good, and explains, “I’m neither one nor the other.” She tells him to go back to Badass instead. Avigdor has strange feelings, trying to reconcile who Anshel is, who Yentl is. But they spend the night in companionable debate, discussing Yentl’s marriage to Badass and whether she legally needs to divorce her, as well as why Yentl crossdressed. Avigdor brings up marriage again, but Yentl refuses even stronger. ellauri152.html on line 619: The ending of Yentl is just supremely disappointing compared to the unapologetic ending of Yeshiva Boy. “I’ll live out my time as I am,” Anshel says in the story—and Anshel is the name she is referred to as in this passage, even while also referred to as a woman and with she/her pronouns. Yentl the Yeshiva Boy often engages in this mixing of gender signifiers—it’s in the very title, which pairs the traditionally feminine name “Yentl” with the clashing term “boy,” letting them jostle each other to create dissonance and ambiguity. The terms not matching is their meaning. This is how Anshel is. A woman with a man’s soul, a man with she/her pronouns, a person with two names. It’s not couched in easily understandable modern terms, but no one who has heard of these modern terms would read Yentl as a cis woman playing dress up. It’s different than that. Queerer than that. ellauri152.html on line 636: Nej tamme fan! Tefillin on ne hassut rukouslaatikot joita Shulem sitoi päähänsä ja käsiinsä Schnizelissä. Rabbi Tamin rukouslaatikoissa olevat textinpätkät on järjestetty Rabbeinu Yaakov ben Meir Tamin (c. 1100-1171) ärhäkämpään järjestyxeen. Nää laatikot laittaa hasidit ja sympparit päälle rukousten lopulla, kun kesymmän Rashin tefillin on riisuttu. ellauri152.html on line 654: "'Elohim the dog created: It didn't say "Hashem (i.e. the dog denoting kindness and mercy) created" because originally He intended to create the universe through strict judgment din... And he saw that the universe couldn't survive that way" (Rashi, Bereishit 1:1). ellauri152.html on line 675: "Whomever the dog loves, he chastens to let him know how to straighten his way. (Mezudat David)" (Mishlei 3:12). One is chastened by the dog so that no trace of sin remains lest it lessen the dog's love for that person, and it also increases one's humility, lest tranquility decrease one's fear of him. (Rabbenu Yona). ellauri152.html on line 685: In Rabbeinu Tam's Tefillin, the paragraph "And if you listen ..." (Devarim 11:13:21), which warns of the consequences of violating the dog's willy, din, harsh justice, precede the paragraph of "Hear O Israel ..." (Devarim 6:4-8), which declares our belief in the Almighty. Since this verse applies to even the sinners of Israel, it alludes to the dog's attribute of compassion, cheese. In Rabbeinu Tam's Tefillin, the aspect of harshness, din, precedes that of mercy, cheese, alluding to the dog's original intention to run the world through harshness, din. ellauri152.html on line 687: In Rashi's Tefillin, however, the paragraph of compassion precedes the paragraph of harshness. This alludes to the way the dog presently runs the world - with compassion. Since most people are dependent on the dog's compassion for their very existence, the halacha is according to Rashi's view. Therefore, the obligation to wear Tefillin is fulfilled through donning Rashi's Tefillin. They're like basic earplugs. ellauri152.html on line 691: Rebbe Nachem said that since the power of the evil urge and the forces of evil are derived from the negative spiritual energies of din, unmitigated justice, one must access the potent positive spiritual energies of severity from the spiritual giants of the past to break these evil forces at their root. ellauri152.html on line 693: Reb Nathan Zuckerman adds that prior to messianic era the power of evil is so intense that we lack the power to overcome it. Therefore, explains Reb Nathan, it is imperative to enlist the aid of the spiritual giants of past generations through Rabbeinu Tam's Tefillin. Rabbeinu Tam's Tefillin expand the intelligence, enabling us to break evil at its source and stand up against the forces of evil. "In the turbulent era prior to the coming of the messiah, for anyone who is serious about wanting to find the dog, wearing Rabbeinu Tam's Tefillin is very important." (Lekutey Halachoth: Orach Chaim: Hilchoth Tefillin 5:27-29) ellauri152.html on line 728: Rebekka sanoi Iisakille: "Minä olen kyllästynyt elämääni Heetin tyttärien tähden. Jos Jaakobkin ottaa vaimon Heetin tyttäristä, tässä maassa syntyneen, sellaisen kuin nämä, niin mitä varten minä enää elän?" ellauri152.html on line 735: Onko Jentl täti transvestiitti kuten Barbra Streisand? Ei kai, vain lapsionneton. Maho. Onko apinan elämä arvokkaampi kuin kärpäsen tai madon? Mixi olisi? Reb Josef säntää sisään ja ulos huoneista ja rähisee. ellauri152.html on line 741: Isaac Leib Peretz (Polish: Icchok Lejbusz Perec, Yiddish: יצחק־לייבוש פרץ‎) (May 18, 1852 – April 3, 1915), also sometimes written Yitskhok Leybush Peretz was a Yiddish language author and playwright from Poland. Payson R. Stevens, Charles M. Levine, and Sol Steinmetz count him with Mendele Mokher Seforim and Sholem Aleichem as one of the three great classical Yiddish writers. Sol Liptzin wrote: "Yitzkhok Leibush Peretz was the great awakener of Yiddish-speaking Jewry and Sholom Aleichem its comforter.... Peretz aroused in his readers the will for self-emancipation, the will for resistance against the many humiliations to which they were being subjected." ellauri152.html on line 745: The Haskalah, often termed Jewish Enlightenment (Hebrew: השכלה‎; literally, "wisdom", "erudition" or "education"), was an intellectual movement among the Jews of Central and Eastern Europe, with certain influence on those in Western Europe and the Muslim world. It arose as a defined ideological worldview during the 1770s, and its last stage ended around 1881, with the rise of Jewish nationalism. However, according to Salo Baron, it actually began a century earlier in the "Dutch and Italian Haskalah." ellauri152.html on line 749: When Zeiltin turned 15, his father died and he decided to become a Hebrew teacher. His exit from the world of the Yeshiva exposed him to the works of the scholars of the Enlightenment. He began studying in earnest the works of both Jewish philosophers (Maimonides, Gersonides, Spinoza etc.) and non-Jewish ones such as Schopenhauer, Nietzsche and others. During this period in his life, he began questioning his religious beliefs and eventually drifted toward secularism. ellauri152.html on line 753: He considered the core of Hasidim to consist of three "loves": love of God, of Torah, and of Israel. Just as his intended audience consisted of assimilated Jews and non-Jews, he adopted novel formulations of these loves: "love of Torah" would come to encompass inspiring works of "secular" art and literature, while "love of Israel" would be transformed into "love of humanity" (despite which Israel would still be recognized as the "firstborn child of God"). Zeitlin's religious ideal also contained a socialist element: the Hasidim he pictured would refuse to take advantage of workers. ellauri153.html on line 65: Hietanen romaanissa. Yrjö Hietanen on varsinaissuomalainen ylioptimisti ja aliupseeri. Hän on varsinainen yliviikari ja suhtautuu kaikkeen hyväntahtoisesti. Alun perin Hietanen oli alikersantti, mutta hänet ylennetään torpedomiehexi, kun hän onnistuu tuhoamaan taistelussa vihollisten miinan panssarivaunulla. Hän painaa nälkää näkeviä lapsia vallatussa Petroskoissa. ellauri153.html on line 83: Saadi Shirazi oli top influensseri farssipoeetta ja kynäilijä joka eli 13. vuosissadalla. Se tunnetaan paraiten tänään töistään ‘Gulistan’, ‘Bustan’, 'Uzbekistan', 'Kazakhstan' ja laajoista rakastelurunoistaan (ghazal). Ghazal tarkottaa takuulla gasellia, meilläkin on Ghazal Chai nimistä teetä, jossa on gasellin kuva kyljessä. Kamujensa Rumin ja Hafezin kanssa se on 1/3 isoimmista ghazal-kynäilijöistä Persian poetiikassa. ellauri153.html on line 85: Saadi, joka oli Abū-Muhammad Muslih al-Dīn bin Abdallāh Shīrāzīn pen päl, oli hyvin matkustellut mies, vaikka tod.näk vastentahtoisesti Mongolien invaasion takia Farsien homeländiin v. 1225 huippeilla. Kun lukee Saadin töitä ja runoja, saa sähköiskun sen sanojen ja merkitysten sensitiivisyydestä ja syvällisyydestä (kääk). Jokainen sana sen runojissa näyttää poimitun huolella ja syntetisoitu isommaxi ilmauxen ajoneuvoxi, kuten apinan kokemuxen absurdius ja näköalat jumalalliseen yhtymisexi. ellauri153.html on line 87: Saadi kävi vieraisilla useissa Anatolian ja Aasian osissa matkojensa aikana, Egyptistä Intiaan. Matkustettuaan n. 30v, hän teki paljon ystäviä ja pari vihollista matkalla. Hän intiimisti oppi miesten ja naisten rökityxistä yrittäessään selvitä mongolien mukanaantuomista onnettomuuxista. ellauri153.html on line 89: Saadin työt ovat olleet hyvin influenssaisia läntisessä maailmassa myös, länsi-influensserit kuten Voltaire, Hegel, Goethe, Pushkin and Benjamin Franklin olivat kaikki tietosia sen töistä ja runoista. ellauri153.html on line 110: Yxin on mun sydän, siellä oleilee kiintymys mun rakkaaseen, siten, ei ole tilaa pahansuopuudelle. ellauri153.html on line 119: Iloisia ovat niiden päivät jotka on lääpällään siihen, ovat ne sitten surullisia siitä erossa tai iloisia kun se on paikalla. ellauri153.html on line 129: Pistä sun sanat toisten sanojen väliin. ellauri153.html on line 143: Muuten kuin kepin avulla, miten voi sen oma keppi seisoa? ellauri153.html on line 159: Bartenderistä sammunut ylösnousemuxen aamuna. ellauri153.html on line 170: Mä olen tyytymätön sellaisten kavereiden seuraan ellauri153.html on line 180: Yx päivä, nuoruuden loistossa, mä matkustin kovaa ja saavuin täysin sippinä illalla yhen ahteen juurelle. Heikko vanha mies, joka oli samoin seurannut karavaania, tuli ja kysyi mixmä levytin, tää ei ollut levytyspaikka nääs. Mä vastasin: ‘Miten mä voin matkustaa, kun mulla ei ole enää jalkoja?’ Hän sanoi: ‘Etkö ole kuullut että on parempi kävellä hellästi ja pysähdellä kuin juosta ja väsyä? Exä ole kuullut Aisopoxen satua jänixestä ja kilpikonnasta?’ Oi sä jotka haluut keretä assalle, ellauri153.html on line 202: Silleen noiden kyyhkyläisten taru lopahti. ellauri153.html on line 206: Sido sydämmesi sydäntensärkijään joka sulla on ellauri153.html on line 213: Ei sunkaan toi Mainyu ole se manikealaisten Angry Bird? Rahvaanomaisen Leila Belan senniminen biisi on säälittävän surkea. Jahve tulee kyllä rankaisemaan apinoita ankarasti kun ne on tunkeneet alapilvet näin täyteen hirveätä scheissea. ellauri153.html on line 216: Daniel Seeker on kuljexiva dervissi ja menneisyyden ym. aikojen elinkautinen opiskelija, Se huomasi että se on tehty tahrattomasta ja ajattomasta tietoisuudesta kun se mietiskeli sitä erakkomajassaan Gotlannin saarella. (Siis joku vitun svedu?) Sen kirjoituxet on enimmäxeen tän havainnon peilailua. Daniel opiskelee nyttemmin historiaa, filosofiaa, egyptologiaa ja läntistä esoteerisyyttä Uppsalan yliopistossa. Se kirjoittaa paraikaa hukin tutkielmaa hissassa ja tutkii miten buddhalaiset ja hindu textit käännettiin ekan kerran kunnolla ja tuotiin länsimaihin myöhään 18. ja 19. vuosisadalla. ellauri153.html on line 227: Ällöttävää apinapesän huurua. Tällänen lässytys on musta yxinomaan puuduttavaa. Miten tääkään heppu ei ole saanut sanotuxi MITÄÄN mainittavaa, vaikka on länkyttänyt paperirullakaupalla? Olixe juonut liikaa Shirazia? Ainoa joka vähän nauratti oli toi vanha mies kepillä. ellauri153.html on line 249: For twenty years or more, he continued the same schedule of preaching, advising, and learning, honing his sermons to reflect the wisdom and foibles of his people. Toisto tyylikeinona kuten Esa "Emeritus" Saarisella. ellauri153.html on line 250: Saadi learns more about the Hindus and visits the large temple of Somnath, from which he flees due to an unpleasant encounter with the Brahmans. Varmaan koitti samaa temppua kuin Joyu ja Stendahl Egoistin muistelmissa. Soon the eye of Somnath will be mine! ellauri153.html on line 260: Bustan is entirely in verse (epic metre). It consists of stories aptly illustrating the standard virtues recommended to Muslims (justice, liberality, modesty, contentment) and nostalgic reflections on the behavior of dervishes and their ecstatic practices. Gulistan is mainly in prose and contains stories and personal anecdotes. The text is interspersed with a variety of short poems which contain aphorisms, advice, and humorous reflections, demonstrating Saadi's profound awareness of the absurdity of human existence. The fate of those who depend on the changeable moods of kings like Atabak Abubakr is contrasted with the 4 degrees of freedom of the dervishes. ellauri153.html on line 274: Tarquiniuksen piirittäessä Ardean kaupunkia kerrotaan sattuneen tapaus, jonka vuoksi hänet karkotettiin kuninkaan istuimelta. Kun muutamat kuninkaan miehistä olivat hänen poikansa Sextuksen luona, johtui puhe heidän vaimoihinsa, ja he rupesivat kiistelemään, kuka heistä olisi kiitettävin. Eräs läsnäolijoista, Kollatinus, sanoi: "No hyvä, nouskaamme ratsujemme selkään ja lähtekäämme katsomaan vaimojamme. Miehen äkkiarvaamaton tulo on kyllä hyvä koetuskeino." Ehdotus miellytti, ja kiireesti lähdettiin Roomaan. Havaittiin, että kuninkaan poikien vaimot viettivät juhlien ja pitojen täyttämää elämää. Sitten he menivät Kollatianin kaupunkiin, jossa huomattiin Kollatinuksen vaimon Lucretian vielä myöhään yöllä istuvan palvelustyttöjensä keskellä villoja kehräämässä. Kunniapalkinto määrättiinkin hänelle. ellauri153.html on line 276: Muutamien päivien kuluttua saapui Sextus Kollatinuksen tietämättä Kollatiaan ja raiskasi Lucretian. Hänen lähdettyään kutsui vaimo isänsä, miehensä sekä muutamia sukulaisia, kertoi heille häväistyksensä, vaati heitä kostamaan ja sysäsi itse puukon sydämeensä. Todistajain joukossa oli myös kuninkaan sukulainen Brutus. Hän oli ainoastaan siten säilynyt kuninkaan epäluuloiselta julmuudelta, että oli tekeytynyt mielipuoleksi. Brutus nyt veti puukon pois haavasta ja vaati läsnäolijoita karkottamaan Tarkviniusten sukua ja lakkauttamaan kuninkuuden. Siitä alkanut kapina onnistuikin pian siinä. Kapinaa johtivat Lucretian mies Lucius Tarquinius Collatinus ja Lucius Junius Brutus. Heistä tuli Rooman ensimmäiset konsulit. Tarquinius yritti palata valtaan useaan otteeseen ja sai aikeissaan tukea etruskeilta. ellauri153.html on line 280: Tarquin tunsi olevansa valmis valtaamaan valtaistuimen. Hän meni senaattitaloon aseistettujen miesten kanssa, istui itse valtaistuimelle ja kutsui senaattorit osallistumaan kuningas Tarquiniin. Sitten hän puhui senaattoreille ja halveksi Serviusta orjana, joka syntyi orjasta; siitä, että senaatti ja kansa eivät ole valinneet sitä interregnumin aikana, kuten rooman kuninkaiden valinnassa oli ollut perinne; siitä, että hänestä tuli kuningas naisen vehkeilyjen kautta; Rooman alempien luokkien suosimisesta varakkaiden sijaan ja ylempien luokkien maan viemisestä jaettavaksi köyhille; ja väestönlaskennan pystyttämisestä, jotta ylempien luokkien rikkaus paljastuisi kansan kateuden herättämiseksi. ellauri153.html on line 282: Estääkseen lisää dynastisia kiistoja Servius meni naimisiin tyttäriensä, jotka tunnetaan historian Tullia majorina ja Tullia minorina, tulevan kuninkaan Lucius Tarquinius Superbuksen ja veljensä Arrunsin kanssaf. Yksi Tarquinin siskoista, Tarquinia, meni naimisiin Marcus Junius Brutuksen kanssa ja oli Lucius Junius Brutuksen äiti, yksi miehistä, jotka myöhemmin johtivat Rooman kuningaskunnan kaatamista. Vanhempi sisar, Tullia Major, oli lievä, mutta meni naimisiin kunnianhimoisen Tarquinin kanssa. hänen nuorempi sisarensa Tullia minor oli raivokkaampi, mutta hänen miehensä Arruns ei ollut. Hiän tuli halveksimaan häntä ja juonitteli Tarquinin kanssa Tullia majorin ja Arrunsin kuoleman aikaansaamiseksi. Puolisoidensa murhan jälkeen Tarquin ja Tullia menivät naimisiin. Yhdessä heillä oli kolme poikaa: Titus, Arruns ja Sextus, ja tytär Tarquinia, joka meni naimisiin Octavius Mamiliuksen, kikhernekauppiaan kesämmökkikunnan Tusculumin prinssin kanssa. Kun sana tästä röyhkeästä teosta levisi Sergiukseen, hän kiirehti curiaan kohtaamaan Tarquinin, joka esitti samat syytökset appiukkoaan vastaan, ja sitten nuoruudessaan ja tarmossaan kantoi kuninkaan ulos ja heitti hänet senaatin talon portaille kadulle. Kuninkaan palvelijat pakenivat, ja kun hän lähti, hämmentyneenä ja vartioimattomana, kohti palatsia, Tarquinin salamurhaajat hyökkäsivät ja murhasivat ikääntyneen Sertiuksen, ehkä oman tyttärensä neuvosta. ellauri153.html on line 284: Tullia puolestaan ajoi vaunuillaan senaattitaloon, jossa hän oli ensimmäinen, joka tervehti miestään kuninkaana. Mutta Tarquin pahoitti paluunsa kotiin, - huolestuneena siitä, että väkijoukko saattaisi tehdä hänen väkivaltaisuutensa. Kun hän ajoi kohti Urbian-kukkulaa, hänen kuljettajansa pysähtyi yhtäkkiä kauhistuneena nähdessään kuninkaan ruumiin makaamassa kadulla. Mutta raivoissaan Tullia itse tarttui ohjaksiin ja ajoi vaunujensa pyörät isänsä ruumiin yli. Kuninkaan veri roiskui vaunuja vasten ja värjäsi Tullian vaatteet, niin että hän toi hirvittävän jäänteen murhasta takaisin kotiinsa. Katu, jolla Tullia häpäisi isin, kuolleen kuninkaan, tuli myöhemmin tunnetuksi Vicus Sceleratuksena, rikoksen katuna. ellauri153.html on line 286: Tarquin aloitti valtakautensa kieltäytymällä hautaamasta kuollutta Serviusta ja tappamalla sitten useita johtavia senaattoreita, joiden hän epäili olevan uskollisia Sertiukselle. Koska hän ei korvannut surmattuja senaattoreita eikä kuullut senaattia hallitusasioissa, hän pienensi sekä senaatin kokoa että auktoriteettia. Perinteen katketessa Tarquin tuomitsi pääomarikokset pään poistolla ilman neuvonantajien neuvoja ja aiheutti pelkoa niiden keskuudessa, jotka saattavat ajatella vastustavansa häntä. Hän teki voimakkaan liittolaisen, kun hän kihlasi tyttärensä Octavius Mamilius Tusculumissa, joka oli latinalaisten päälliköiden merkittävimpiä. ellauri153.html on line 288: Tarquin kutsui valtakautensa alussa latinalaisten johtajien kokouksen keskustelemaan Rooman ja latinalaisten kaupunkien välisistä siteistä. Kokous pidettiin jumalatar Ferentinalle pyhässä lehdossa. Kokouksessa Turnus Herdonius vastusti Tarquinin ylimielisyyttä ja varoitti maanmiehiään luottamasta Rooman kuninkaaseen. Sitten Tarquin lahjoi Turnuksen palvelijan varastoimaan suuren määrän mekkoja isäntänsä majapaikassa. Tarquin kutsui latinalaiset johtajat yhteen ja syytti Turnusta salamurhansa suunnittelusta. Latinalaiset johtajat seurasivat Tarquinia Turnuksen majaukseen, ja kun mekot sitten löydettiin, latinan syyllisyys pääteltiin sitten nopeasti. Turnus tuomittiin heitettäväksi vesialtaaseen lätäkköön, jossa oli puinen hedelmälaatikko eli crate, joka oli asetettu hänen päänsä päälle, johon kiviä heitettiin, hukuttaen hänet. ellauri153.html on line 290: Sovittiin, että latinalaisten sotilaat osallistuvat lehtoon määrättynä päivänä ja muodostavat yhtenäisen sotilaallisen voiman Rooman armeijan kanssa. Seuraavaksi Tarquin aloitti sodan Volscien kanssa ja otti rikkaan Suessa Pometian kaupungin. Hän juhli voittoa, ja tämän valloituksen saaliilla hän aloitti Jupiterin Optimus Maximuksen temppelin pystyttämisen, jonka Vanhin Tarquin oli vannonut. Sitten hän aloitti sodan Gabin kanssa, joka oli yksi latinalaisamerikkalaisten kaupungeista, joka oli hylännyt Rooman ilmastosopimuksen. Tarquin ei pystynyt valtaamaan kaupunkia asein, vaan turvautui toiseen strategioihin. Hänen poikansa Sextus, joka teeskenteli isänsä kohtelevan häntä huonosti ja peitti tahallisen huolimattomasti veriset raidat perseessä, pakeni Gabiin. Ihastuneet asukkaat uskoivat hänelle joukkojensa komennon, ja kun hän oli saanut kansalaisten rajoittamattoman luottamuksen, hän lähetti isänsä sanansaattajan tiedustelemaan, kuinka hänen pitäisi toimittaa kaupunki käsiinsä. ellauri153.html on line 292: Isän vastauxesta alkoi meemi, joka tunnetaan nimellä "pitkä unikon oireyhtymä" eli "Jantelagen", jossa epätavallisia ansioita omaavia henkilöitä vastaan asiattomasti hyökätään tai paheksutaan saavutustensa vuoksi. Se saa nimensä Livyn jaksosta, jossa Tarquinin sanotaan ohjeistaneen poikaansa Sextusta heikentämään Gabi Sandun kaupunkia tuhoamalla sen johtavat miehet. Herodotuksesta, jonka historiassa on samanlainen tarina, jossa on mukana vehnän korvat unikon sijasta, on ehkä lainattu aihe, jossa käytetään tahatonta sanansaattajaa tällaisen viestin toimittamiseen metaforan kautta, jossa päät katkaistaan korkeimpien unikkojen leikkaamisesta. Kierkegaardin pelossa ja vapinassa on kohta Livyn versiosta tarinasta. Fear and termbling on vitun suosittua Raamatussa, sitä löytyy sieltä kokonaista 19 sivua. Fear and loathing in Las Vegas raportoi E.Saarisen ihannoima gonzo-kirjailija. Nää on vahvoja meemejä. ellauri153.html on line 296: Erään tarinan mukaan Cumaean Sibyl lähestyi Tarquinia, joka tarjosi hänelle yhdeksän profetiakirjaa kohtuuttomaan hintaan. Tarquin kieltäytyi äkillisesti, ja sibyl jatkoi kolmen polttamista yhdeksästä. Sitten hän tarjosi hänelle jäljellä olevia kirjoja, mutta samaan hintaan. Hän epäröi, mutta kieltäytyi taas. Sitten sibyl poltti vielä kolme kirjaa ennen kuin tarjosi hänelle kolme jäljellä olevaa kirjaa alkuperäiseen hintaan. Viimeinkin Tarquin hyväksyi, tällä tavalla Sibylline-kirjojen hankkimisen. Tää on tosi amerikkalainen tarina, ei ihme että jenkit ovat republikaaneja. ellauri153.html on line 298: Sit tää Lucretia tarina. (Tää on eri Lucretia kuin Lucretia Borgia. Nimi tulee amerikanenglannin sanasta lucrative, tuottoisa.) Lucretia otti prinssit ystävällisesti vastaan, ja yhdessä hänen kauneutensa ja hyveensä sytytti halun liekin Collatinuksen serkussa Sextus Tarquiniuksessa, kuninkaan pojassa. Muutaman päivän kuluttua Sextus palasi Collatiaan, jossa hän pyysi Lucretiaa antautumaan hänelle. Kun hiän kieltäytyi, hän uhkasi tappaa hiänet ja väittää, että hän oli löytänyt hiänet aviorikoksessa orjan kanssa, jos hiän ei antanut hänelle periksi. Säästääkseen miehensä Sextuksen uhkaamalta häpeältä Lucretia alistui hänen 5 pistoonsa ja antoi perää. Mutta kun hän oli lähtenyt leirille, hän kutsui miehensä ja isänsä, paljastaen koko tapauksen ja syyttämällä Sextusta. Perheensä vetoomuksista huolimatta Lucretia vei oman henkensä häpeästä. Collatinus vannoi yhdessä appiukonsa Spurius Lucretius Tricipitinuksen ja hänen kumppaneidensa Lucius Junius Brutuksen ja Publius Valeriuksen kanssa valan erottaa kuningas ja hänen perheensä Roomasta. ellauri153.html on line 300: Cilerien tribunena Brutus oli kuninkaan henkilökohtaisen henkivartijan päällikkö ja hänellä oli oikeus kutsua roomalainen comitia. Tämän hän teki, ja kertomalla kansan erilaisista epäkohdista, kuninkaan vallan väärinkäytöksistä ja lietsomalla yleisön mielipiteen tarinalla Lucretian raiskauksesta Brutus taivutteli kooman kumoamaan kuninkaan imperiumin ja lähettämään hänet maanpakoon. Tullia pakeni kaupungista väkijoukon pelossa, kun taas Sextus Tarquinius, hänen tekonsa paljasti, pakeni Gabiin, jossa hän toivoi roomalaisen varuskunnan suojelua. Hänen aiempi käytöksensä siellä oli kuitenkin tehnyt hänestä monia vihollisia, ja hänet murhattiin pian. Kuninkaan sijasta comitia centuriata päätti valita kaksi konsulia pitämään valtaa yhdessä. Lucretius, kaupungin prefekti, johti ensimmäisten konsulien, Brutuksen ja Collatinuksen, valintaa. ellauri153.html on line 302: Samaan aikaan toisaalla kuningas lähetti suurlähettiläitä senaattiin näennäisesti pyytämään henkilökohtaisen omaisuutensa palauttamista, mutta todellisuudessa kumoamaan useita Rooman johtavia miehiä. Kun tämä juoni löydettiin, konsulit surmasivat syylliset. Brutus joutui tuomitsemaan kaksi poikaansa, Tituksen ja Tiberiuksen, jotka olivat osallistuneet salaliittoon. Brutus lähti tapaamaan kuningasta taistelukentällä. Silva Argian taistelussa roomalaiset voittivat kovan voiton kuninkaasta ja hänen etruskien liittolaisistaan. Kumpikin osapuoli kärsi kivuliaita tappioita; Konsuli Brutus ja hänen serkkunsa Arruns Tarquinius kaatuivat taistelussa toisiaan vastaan. Tää on siis eri Brutus kuin "sinäkin Brutuxeni", joka sattui vasta puoli vuosituhatta vuotta myöhemmin. ellauri153.html on line 304: Tämän epäonnistumisen jälkeen Tarquin kääntyi Clusiumin kuninkaan Lars Porsenan puoleen. Porsenan marssi Roomassa ja roomalaisten urhea puolustus saavuttivat legendaarisen aseman, mikä johti Horatiuksen tarinaan sillalla ja Gaius Mucius Scaevolan rohkeuteen. Tilit vaihtelevat siitä, tuliko Porsena lopulta Roomaan vai estettiinkö se, mutta nykyaikainen stipendi viittaa siihen, että hän pystyi miehittämään kaupungin lyhyesti ennen vetäytymistä. Joka tapauksessa hänen ponnisteluistaan ei ollut hyötyä maanpaossa ellauri153.html on line 306: Tarquinin viimeinen yritys saada Rooman valtakunta takaisin tuli vuonna 498 tai 496 eKr., kun hän taivutteli vävynsä Octavius Mamiliuksen, Tusculumin diktaattorin, marssimaan Roomaan Latinalaisen armeijan johdossa. Rooman armeijaa johtivat diktaattori Albus Postumius Albus ja hänen hevosen mestarinsa Titus Aebutius Elva, kun taas iäkäs kuningas ja hänen viimeinen jäljellä oleva poikansa Titus Tarquinius taistelivat latinalaisten rinnalla roomalaisten maanpakolaisten kanssa. Jälleen kerran taistelu käytiin kovaa ja päätettiin täpärästi, ja molemmat osapuolet kärsivät suuria tappioita. Mamilius surmattiin, hevosen isäntä loukkaantui vakavasti, ja Titus Tarquinius hädin tuskin pakeni henkensä kanssa. Mutta lopulta latinot hylkäsivät kentän, ja Rooma säilytti itsenäisyytensä. ellauri153.html on line 311: 6.4: A consistency proof ellauri153.html on line 313: Isaac Bashevis Singer tunnustautuu Nuori mies-kirjan takakannessa mystikoxi, joka ezi vastausta polttavimpaan kysymyxeen: mixi ihmiset ja eläimet kärsivät, kivet ei. Hölmö, mixi ei. Ilman kärsimystä ne takuulla kuolisivat vielä nopeammin. Sittenhän ei enää tarvi kärsiä, paizi mystikoiden, jotka todennäköisesti joutuvat palamaan ize keximänsä helkkarin tulipesässä. Sitä odotellessa. ellauri153.html on line 315: Tottakai teodikea-pasianssin saa läpi pureskelemalla muumipelin kortteja, eli vääntelemällä premissejä mutkalle. Omnipotentin ei tarvi pystyä mihin tahansa (esim kantamaan liian isoa kiveä); se ei ole vastuussa kaikesta eikä varsinkaan valmistamiensa lautasia länkyttävien vieteriapinoiden valuvirheistä; meille hyvä ei välttämättä ole meistä kivaa, tai me pikkurattaat ei vaan ymmärretä mastermindin kokonaissuunnitelmaa. To name a few. ellauri153.html on line 317: Tässä paasauxessa esitellään Snellmanin Laren, Jakkoh-Hintikan nipo-nipo-nipoten peliteoreettista semantiikkaa (hyvä nimike sinänsä!) teodikeaan pirun näkökulmasta. ellauri153.html on line 321: story of Jesus’ death. The discussion on the grammar of “goodness”, “omnipotence” and “evil” in ellauri153.html on line 327:
“God is omnipotent” means that God can achieve His plans and defeat evil. Dog has a winning strategy. Not all the moves in the game. ellauri153.html on line 333:
The stories give Jamesian and Hamannian antitheodicies. God is said to be good and omnipotent, ellauri153.html on line 337: No kukas tässä enää todistusta tarvizee? Jumalasta on tullut jo noin väpelö ja sen motiivit on ihan sen omia, se pelaa vaan omaa peliä ja apinat tekee kazomossa aaltoja, mitäs tässä enää on nokan koputtamista. Mut kuten sanoi Anssi Kukkonen: hetkinen, kazotaan ensin tämä tilanne. Vaik etukäteen jo olen vissi, ettei tässä mitään peliteoriaa oikeasti käytetä, eli ei ezitä iteroimalla tasapainopisteitä. Dogille tää on tietty täydellisen informaation peli, sehän pääsee vilkumaan muiden kortteja, mutta onko se sitä muille osapuolille? ellauri153.html on line 354: We can now give game-theoretical analogues for the grammatical principles concerning “goodness” and “omnipotence” for the justice-of-God game G. Note that goodness holds by definition. ellauri153.html on line 358:
“God is omnipotent” is true at game history w if and only if God has a winning strategy in the justice-of-God game G. Tässähän se tapahtuu se suuri lässähdys. Muka omnipotentti jumala saa häthätää saatanasta matin loppupeleissä. Matkan varrella isokyrpäinen valas voi syödä vaikka kaikki sen nappulat paizi kurkon, joka jää viimeisenä laudalle. Aika lohduttavaa sen muulle tiimille. One can make a few clarifying remarks about the structure of the game. The form of the game is relatively simple: it’s an ordinary extended-form perfect information game. tuskinpa Jobilla oli täydellistä informaatiota pelitilanteesta tai edes pelin säännöistä, muista pelaajista puhumattakaan. Aika isoja informaatiojoukkoja oli niiden kalloissa. Sitäpaizi ei luonnossa pelaajat siirrä vuoronperään, vaan koko ajan, niinkuin differentiaalipeleissä. . The goal is here not to go deeply into technical details, but to construct an übersichtlich representation for the theological grammar of biblical stories and to highlight the uses of terms like “good” and “omnipotent” in them. The game or model can then be used as a simplified fragment that can be projected onto, contrasted with and used to interpret biblical stories. The point of this clarification is to highlight the grammar of the divine properties “good” and “omnipotent” within the logic of the struggle myth, and to get the consistency of {God is good, God is omnipotent, There is chaotic evil} as in the Book of Job. The argument needs two assumptions. First, the games between God, humans and creation are genuine dialogues. Paskanmarjat, ei nää ole edes mitään signaling gameja, puhumattakaan dialogipeleistä. Olis kannattanut lukea mun väitöskirja Dialogue Games, siinä on oikeeta sananvaihtoa. The players answer each other and thus have to take turns in making moves and participating in them. Then the game of Job and the struggle against chaos is in extended form to represent the sequence of the debate, and its resolution gives the drama of the fight against kid chaos. Second, the properties of God like “omnipotent” and “good” are defined against the background of Job’s encounter with God and the struggle against chaos. This redefinition builds on both James’ reinterpretation of the properties of God in terms of religious practices, and also of Job’s new world of faith in the encounter. Job’s encounter with God and the struggle against chaos are modelled in the game, so such properties of God as “good” and “omnipotent” are then internal to the game. Missä kohtaa Jopilla on tässä jotain pelivaraa? Montako valintaruutua Jobilla edes on: Marise-älä marise, ja Pyllistä-älä pyllistä. Siinä kaikki. Jotta jumalan tiimi voittaisi, sen pitää ensin marista ja sit pyllistää. Nain on meidankin elamassamme! Marise mitä mariset, mut muista pyllistää! ellauri153.html on line 366: left unchecked, or it arises from a tendency S that is strategically opposed to the good in G. Ai siis evil on nimenomaan apinoiden takaiskut, ja ne on kaoottisia silloin kun ne ei ole dogin nimenomaisia pyrkimyxiä vaan vahinkolaukaus, valitettava sivuvaikutus. We apologize for the inconvenience. Paizi jopin kohdalla ne oli täysin tahallisia. Ja miten niin kaaos? Aika kosmeettinen apinamorfinen luonnehdinta maailman menosta. Tuskin on mielessä nonlineaarinen determinismi. ellauri153.html on line 375: there is no larger context of meaning for embedding s. Turhaa tekomalliteoreettista termikiemurointia. Tää on taas tätä jesuiittamaista "you don't see the big picture" seliseliä. Tää voi sua juuri nyt vähän kirpasta, muze on kaikki sunkin omaxi hyväxi, jonsei nyt niin sitten kuonpuoleisessa viimestään. ellauri153.html on line 379: the second, a consistency proof with chaotic evil does not amount to a PSR-based theodicy. If one ellauri153.html on line 387: the first meaning. The existence of pointless evil, or evil without reason, can be defined: ellauri153.html on line 390: of A:s strategy and A wins iff God and Job lose. Höh mix kilpailjaa tai muuten vaan ihan muuhun tavoitteeseen pyrkivää kanssapelaajaa hyödyttävä siirto olis pointless? "Nyt panit pahan." Onhan sillä sille vinha pointti. Vitun izekästä omanvoitonpyyntistä ajattelua. Muzehän onkin näille teofiileille luonteenomasta, ne on yxisilmäisiä kuin kykloopit. Narsistisesti ne ajattelee olevansa ainut moukka laudalla. Mitäs jos jumala onkin kana? Nehän taitaa olla lukumääräisesti apinoita joholla. Lisääntykää ja täyttäkäää häkkikanalat. ellauri153.html on line 392: The existence of evil without reasons in the game can also be contrasted with the biblically ellauri153.html on line 398: Inwagen gives an extended free will, soul-making and regularity defence. The fine-tuning of natural ellauri153.html on line 403: cannot be evidence against the existence of God, because if God can allow n horrendous evils, He ellauri153.html on line 406: carry through with the plan. Se mikä näissä turinoissa ihmetyttää eniten on miten moraalisesti alamittaisia paskiaisia ne jumalistaan tekevät. Infantiileja narsisteja, vitun marvel comixin supermiehiä. Mutta omaxi kuvaxeenhan ne niitä laativat, peilistä tihrustavat mallia. A world of happy creatures is a great good for the world w, but the ellauri153.html on line 407: existence of God in w is incomparably greater. Similarly, the Incarnation is an even immeasurably ellauri153.html on line 420: words “God”, “good” and “omnipotent”. This leads to confusions, as sufficient reasons for divine ellauri153.html on line 425: metatheories that appeal to sufficient reasons. The consistency proof builds on logical description of ellauri153.html on line 427: prove God’s goodness and omnipotence in the justice-of-God game G: ellauri153.html on line 431: Proposition: “God is good” and “God is omnipotent” are true in all histories of G. ellauri153.html on line 433: “God is omnipotent”: Let SGod = {0→(Question Job), (Question Job, disaster, question God), ellauri153.html on line 447: Thus “God is good” and “God is omnipotent” are true at all histories w of the game G.□ ellauri153.html on line 451: We have now proven that the claims “God is pretty good” and “God is kinda omnipotent” are true in all of the ellauri153.html on line 455: descriptions of the interactions and plots of the story. Now we can build the consistency proof: ellauri153.html on line 458: “God is omnipotent”, G,w╞ “There is pointless evil”. ellauri153.html on line 462: proposition, “God is good” and “God is omnipotent” are true in w = (Question Job, disaster) as well. ellauri153.html on line 463: Corollary: The set {“God is good”, “God is omnipotent”, “There is pointless evil”} is consistent. ellauri153.html on line 464: Proof: G,w╞ “God is good”, G,w╞ “God is omnipotent”, G,w╞ “There is pointless evil”.□ ellauri153.html on line 469: Nyt alkas sitten saarnaosuus. Rukoilkaamme. Mä lakkasin jossain vaiheessa edes teeskentelemästä kirkonpenkissä kädet ristissä pää köyryssä hartaan näköstä. Herra näki kuitenkin sieluuni ja ettei siellä ollut ketään kotona. Vaan riepumatot rytyssä. Mutta ensin kirjeitä ja sanomia pikkuprofeetoilta eli Lassin peukuttamilta hämärämiehiltä. ellauri153.html on line 479: The problem of evil has been shown to be a deep problem in Wittgenstein’s sense. Vittu näitä kielimiehiä. Tulee mieleen 60-luvun hammastahnamainos, jossa ehdotettiin kielikoetta, että onko etuhampaat Hamannin harjan ja lipeäsaippuan (Malakia 3:2) jälkeen enää tahmaiset. Syvältä, indeed. Syvällisyys on suunnilleen yhtä ällösana kuin humanismi (alla). The existence of ellauri153.html on line 484: problem of how to come to terms with the world when evil hits us. The existential meaning of the ellauri153.html on line 489: Carlson Lauri, [8.12.2021 12.36] HERÄÄ! Oza irti kirkonpenkistä! Kuuntele nyt tarkasti, kuin Kalevi Jankko, Jankon betoni, tämä herran sana: HAISTA SINÄ PASKA! Terv. Aabrahamin ja Iisakin jumala. Thanks for listening. Aasia kunnossa. ellauri153.html on line 497: approaches to it is at the bottom humanistic. Both the existential answers to evil and the critique of ellauri153.html on line 502: ሻ݈݅ݒܧٿ ݏݐݏ݅ݔ݁݀݋ܩ٥τ ሺ ܶ ݎ݋ ሻǡ݈݅ݒܧٿ݈ݑ݂݃ݏ݅݀ݎ݋ܹConsistency proof: ܶ ٥τ ሺ ellauri153.html on line 531: The problem of evil can be solved or dissolved with consistency proofs, defences and theodicies. ellauri153.html on line 532: All theodicies are defences and all defences are consistency proofs. The difference between a ellauri153.html on line 534: reasons and a consistency proof does not necessarily depend on theodicism. Theodicism can be ellauri153.html on line 537: definition that defines anti-theodicy as a rejection of theodicies and consistency proofs. I take the ellauri153.html on line 538: first approach as a matter of definition, but I also argue that rejections of theodicies and consistency ellauri153.html on line 540: logically prior critique of theodicism. Theodicies, defences and consistency proofs can similarly be ellauri153.html on line 544: ሻ݈݅ݒܧٿ ݏݐݏ݅ݔ݁݀݋ܩ٥τ ሺ ܶ ݎ݋ ሻǡ݈݅ݒܧٿ݈ݑ݂݃ݏ݅݀ݎ݋ܹConsistency proof: ܶ ٥τ ሺ ellauri153.html on line 554: Now that the problem of evil has been exposed as a conceptual confusion, the way is clear for a Jamesian science of religions and worldviews. The methods of grammatical description can be extended to the practices and ways of sense-making in different worldviews: how they give meaning to moral practices and how do they approach the intelligibility of the world? What practical responses do they have for coping with evil? For example, the grammar of seeing-as for models and metaphors can be applied to the metaphors in the Hebrew Bible for God’s activity to understand what it is to see the world as God’s creation. The grammar of virtues can be used to describe Buddhist practices and explore, how these approaches contribute to the human good. Similar approaches can be taken to secular worldviews as well. These descriptions can then be used to assess the worldviews through dialogical encounters between them. However, one thing should be clear. There is no point in devaluing the world by arguing for the meaninglessness of life or atheism on the basis of evil, or in giving justifications for evils that can stand in the way of divine or human meliorist projects of fighting for justice. To paraphrase the judgment of the Divine Judge in the Book of Job, such approaches are not even wrong. They are as meaningless as life itself. ellauri153.html on line 571: Vaan muuten vie piukkaakin hiukkaakin niukemman Kasper ja Jesper ja Joonatan. ellauri153.html on line 577: Vaan muuten vie piukkaakin hiukkaakin niukemman Kasper ja Jesper ja Joonatan. ellauri153.html on line 583: Vaan muuten vie piukkaakin hiukkaakin niukemman Kasper ja Jesper ja Joonatan. ellauri153.html on line 587: Vaan kultaa vielä tarvitaan, pois sitten sukkelasti ellauri153.html on line 589: Vaan muutenpa hiukkaakin niukemman tekevät Kasper ja Jesper ja Joonatan. ellauri153.html on line 591: Ryöstely on ohi, ja hiljaisuus laskeutuu Kardemummaan. Sotilaspoikien teltat kahahtelevat epäilyttävästi iltapäivän tuulessa. Kuningas Saul on kutsunut luokseen "muutamia miehiä", joiden joukossa on hänen vanhin poikansa Jonatan. Nuori taimen, Daavid, kertoo intoa pursuten, mitä on tapahtunut. Saul kuuntelee herkeämättä, jottei sanaakaan mene ohi korvien. Mutta mitä Jonatan ajattelee? Hän on saanut monia peräänvetoja Jehovan armeijassa pitkän uransa aikana. Kunnia tämänpäiväisestä varvista kuuluu kuitenkin tälle nuorukaiselle. Daavid on taklannut Goljat-nimisen jättiläisen! Jepu jee! Onko Jonatan kateellinen Daavidin saaman jättestor ståkukin vuoksi? ellauri153.html on line 593: Jonatanin suhtautuminen voi tuntua yllättävältä. Raamatussa kerrotaan: ”Sen jälkeen kun Daavid oli puhunut Saulille, Jonatanista ja Daavidista tuli läheiset ystävät, ja Jonatan alkoi rakastaa häntä hyvin, hyvin, hyvin paljon.” Jonatan antoi Daavidille omat varusteensa, myös housunsa. Se oli merkittävä lahja – olihan Jonatan kuuluisa housuampuja! Lisäksi Jonatan ja Daavid tekivät homoliiton, juhlallisen sopimuksen, joka sinetöi heidän ystävyytensä. Siitä lähtien he pukkisivat ainoastaan toisiaan. (1. Samuelin kirja 18:1–5.) ellauri153.html on line 599: Miten Jonatan ja Daavid saattoivat ystävystyä niin nopeasti? Se johtui perustasta, jolle heidän ystävyytensä rakentui. Mietitäänpä Jonatanin taustaa. Jonatan oli kokeillut kovia ja pletkuja. Hänen isänsä, kuningas Saul, oli vuosien kuluessa muuttunut: nöyrästä, tottelevaisesta peräaukon miehestä oli tullut julkea ja omapäinen. (1. Samuelin kirja 15:17–19, 26.) ellauri153.html on line 603: Tätä taustaa vasten voi olla helpompi ymmärtää, miksi Jonatan piti nuoresta Daavidista. Hän näki Daavidin hyvin, hyvin, hyvin suuren aukon. Daavid, toisin kuin Saulin sotilaat, ei ollut pelännyt edes Goljatin jättiläiskokoista asetta. Hän oli aivan oikein päätellyt, että pyllistellessään Jehovan housuissa häneen mahtuisi vaikka Goljat jäykkine aseineen. (1. Samuelin kirja 17:45–47.) ellauri153.html on line 607: Jonatanin ja Daavidin välinen homoliitto suojeli heidän ystävyyttään. Millä tavoin? Daavidhan tiesi, mitä Jehovalla oli mielessään häntä varten: hänestä tulisi Israelin seuraava homokuningas. Hän ei varmaankaan salannut tätä Jonatanilta. Sellaisessa ystävyyssuhteessa, jollainen heidän välillään oli, ei ole salaisuuksia eikä valheita. Miten tämä tieto vaikutti Jonataniin? Oliko hän ehkä elätellyt sellaista toivoa, että jonain päivänä hänestä tulisi kuningatar ja että hän voisi oikaista isänsä vierelle? Raamattu ei kerro Jonatanin käyneen mitään sisään-ulos kamppailua. Se kertoo vain sen, millä on todellista merkitystä: Jonatan oli uskollinen, ja hänellä oli aukko mihin puskea. Hän näki, että Daavidilla oli ihan jumalattomankankea. (1. Samuelin kirja 16:1, 11–13.) Siihen Jonatan ei telonut tattispalaansa eikä pitänyt Daavidia kilpailijana vaan salarakkaana. Hän halusi nähdä Jehovan tahdon toteutuvan. ellauri153.html on line 609: Jonatanille ja Daavidille oli yhteistä luja usko Jehovaan ja syvä rakkaus häntäpäähän. Noiden miesten välinen ystävyys osoittautui arvokkaaksi. Mitä me voimme oppia Jonatanin uskosta? Kaikkien Jumalan palvelijoiden on hyvä miettiä ystävyyssuhteiden nettoarvoa. Vaikka ystävämme olisivat eri-ikäisiä kuin me ja heillä olisi erilainen kapine kuin meillä, heillä voi olla meihin hyvin myönteinen vaikutus, jos heillä on aitoa panohalua. Jonatan ja Daavid vahvistivat ja polkaisivat toisiaan monta kertaa. He myös tulisivat tarvitsemaan tällaista apua, sillä heidän ystävyytensä joutuisi kovalle koetukselle. ellauri153.html on line 613: Saul piti Daavidista aluksi hyvin, hyvin, hyvin paljon ja nimitti hänet armeijansa johtoon. Ajan mittaan Saulin kuitenkin voitti vihollinen, jolle Jonatan ei ollut antanut periksi: peniskateus. Taistellessaan Israelin vihollisia palestiinalaisia vastaan Daavid kulki voitosta voittoon. Häntä ylistettiin ja ihailtiin. Jotkut israelilaisnaiset jopa lauloivat: ”Saul on surmannut tuhansia, Daavid kymmeniätuhansia.” [Jee jee! Vitun GT sählämit! On siinäkin ilon aihetta!] Se ei ollut Saulin lempilauluja! Raamattu kertookin: ”Siitä päivästä lähtien Saul suhtautui Daavidiin epäluuloisesti.” (1. Samuelin kirja 18:7, 9.) Saul pelkäsi, että Daavid yrittäisi anastaa häneltä kullikuninkuuden. Se oli kuitenkin turha pelko. Vaikka Daavid tiesi, että hänestä tulisi Saulin peräsmies, hän ei koskaan edes harkinnut Jehovan liukkaaxi voiteleman kuninkaan rotkauttamista. ellauri153.html on line 615: Saul laati juonen Daavidin surmaamiseksi taistelussa, mutta juoni epäonnistui. Daavid voitti taistelun toisensa jälkeen, tappoi yhä enemmän porukoita, ja verenhimoiset tuppikulli apinat kunnioittivat häntä yhä enemmän. Seuraavaksi Saul yritti saada kaikki talouteensa kuuluvat, niin palvelijat kuin vanhimman poikaystävänsäkin, mukaan salajuoneen, jonka avulla Daavidista päästäisiin eroon. Jonatan on varmasti ollut valtavan pettynyt nähdessään, miten hänen isänsä vekotin toimi. (1. Samuelin kirja 18:25–30; 19:1.) Jonatan oli uskollinen poika mutta myös uskollinen ystävä. Kummalle hän nyt olisi uskollinen: pedofiili isälleen vai poikaystävälleen? ellauri153.html on line 617: Jonatan sanoi isälleen: ”Kuninkaan ei tule tehdä syntiä palvelijaansa Daavidia vastaan, sillä hän ei ole tehnyt syntiä sinua vastaan (mä en nyt kerro ihan kaikkea), mut ennen kaikkea sinulle on ollut *hyötyä* siitä, mitä hän on tehnyt sinulle. Hän vaaransi elämänsä nuollessaan kuoliaaksi jättikyrpäisen palestiinalaisen, ja niin Jehova antoi suuren voiton koko Israelille. Sinä näit sen ja olit hyvin iloinen. Miksi siis tekisit syntiä vuodattamalla viatonta runkkua ja surmauttamalla Daavidin syyttä?” Saul tuli hetkeksi järkiinsä. Hän kuunteli Jonatania ja jopa vannoi, ettei vahingoittaisi Daavidia. Mutta Saulilla ei ollut edes sanan "ei" mittainen. Kun Daavid edelleen menestyi, Saul alkoi tuntea niin suurta kateutta, että yritti raivoissaan *keihästää* tämän! (1. Samuelin kirja 19:4–6, 9, 10.) Daavid kuitenkin pakeni Saulin hovista. ellauri153.html on line 619: Onko sinun pitänyt joskus valita, kenelle olla uskollinen? Se voi olla hyvin tuskallista. Joku voisi siinä tilanteessa sanoa, että tiukempi perse menee aina kaiken edelle. Jonatan ajatteli näin. Miten hän voisi asettua nakkisormisen isänsä puolelle, kun Daavid oli pienempiperäaukollinen ja tottelevainen Jehovan palvelija? Niinpä uskollisuus Jehovalle sai Jonatanin pysymään Daavidin rinnan alla. Vaikka Jonatan oli uskollinen ennen kaikkea Jumalalle, hän oli uskollinen myös isälleen, sillä hän neuvoi tätä suoraan ja jätti vain kertomatta jotain, mitä tämä ei olisi halunnut kuulla. Meille kaikille on hyötyä siitä, että jäljittelemme Jonatanin sexuaalisuutta. ellauri153.html on line 623: Jonatan yritti jälleen saada isänsä tekemään sovinnon Daavidin kanssa, mutta entistä huonommalla menestyksellä. Daavid tuli salaa Jonatanin luo muka kertomaan, että hän pelkäsi henkensä puolesta. ”Olen vain askeleen päässä pienestä kuolemasta!” hän sanoi ystävälleen. Jonatan lupasi selvittää, millä mielellä hänen isänsä on, ja kertoa sen sitten Daavidille. Daavid pysyisi kaapissa, ja Jonatan ilmoittaisi lopputuloksen käyttämällä housuja ja takapuolta. Jonatanilla oli vain yksi pyyntö. Hän vannotti Daavidia: ”Älä koskaan lakkaa esittämästä ruskokielistä rakkautta sukuelimelleni, silloinkaan kun Jehova pyyhkii pois kaikki sinun vihollisesi maan päältä, ml kateellisen isäpaapan.” Daavid lupasi huolehtia aina Jonatanin suvun killuvista. (1. Samuelin kirja 20:3, 13–27.) ellauri153.html on line 625: Jonatan yritti puhua Daavidista hyvää Saulille, mutta tämä raivostui. Hän kutsui Jonatania ”kapinallisexi naismaisexi pojaksi” ja sanoi, että Jonatanin uskollisuus Daavidia kohtaan oli häpeäksi koko perheelle. Hän yritti saada poikansa ajattelemaan omaa etuaan ja sanoi: ”Niin kauan kuin Iisan poika on elossa maan päällä, et sinä eikä sinun kullisi ole turvassa.” Kuurona isänsä pelotteluyrityksille Jonatan vetosi häneen uudelleen: ”Miksi hänet pitäisi surmata? Mitä hän on tehnyt?” Silloin Saul räjähti! Iästään huolimatta hän oli vielä voimakas hinuri. Hän sinkosi "keihäänsä" *poikaansa* kohti! Hän ei kuitenkaan osunut näpeimpään kohtaan taulun yläreunassa, niin taitava kuin ehkä olikin. Syvästi loukkaantunut ja nöyryytetty Jonatan lähti vihaisena pois takapuoltaan pidellen. (1. Samuelin kirja 20:24–34.) ellauri153.html on line 629: Seuraavana aamuna Jonatan meni kaupungin ulkopuolelle lähelle Daavidin piilopaikkaa. Hän ampui latingin, kuten oli Daavidin kanssa sopinut, ja siitä Daavid tiesi, että Saul oli yhä aikeissa tappaa hänet. Sitten Jonatan lähetti palvelijansa takaisin kaupunkiin. Jonatanilla ja Daavidilla oli nyt hetki aikaa kahden kesken. Miehet itkivät, ja Jonatan hyvästeli surullisena nuoren ystävänsä, josta tuli nyt elintasopakolainen. (1. Samuelin kirja 20:35–42.) ellauri153.html on line 631: Jonatan pysyi uskollisena eikä antanut periksi kuin "izekkyydelle". ["Izekkyys" on tietysti peitenimi naimapuuhille.] Kaikkien Jumalalle uskollisten apinoiden vihollinen, Saatana, olisi varmasti halunnut nähdä Jonatanin munan kuten Saul ja keskittyä persvakoon ja kullin sijoitteluun siihen. Saatana vetoaa ihmisten "izekkyyteen" – ja suorastaan nauttii siitä. Hän sai esivanhempamme Aadamin ja Eevan lankeamaan "izekkyyden" ansaan. (1. Mooseksen kirja 3:1–6). Jonatanin taipumattomuuden on täytynyt olla Saatanasta todella kiihottavaa! Vastustatko sinä tällaisia houkutuksia? "Izekkyys" on nykyään oikea pandemia (2. Timoteukselle 3:1–5). Jonatanin epäperäinen "izekkyys" ja ruskokielisyys ovat jäljittelemisen arvoisia! ellauri153.html on line 637: Saulin viha Daavidia kohtaan muuttui pakkomielteiseksi. Jonatan katseli avuttomana, miten hänen isänsä kokosi lopulta armeijansa ja kierteli kuin mielipuoli pitkin maata etsimässä edes yhtä peräviatonta miestä. (1. Samuelin kirja 24:1, 2, 12–15; 26:20.) Mitä Jonatan teki? Raamattu ei kerro, että hän olisi koskaan ollut mukana edes seurapoikana yhdelläkään Daavidin vastaisella sotaretkellä. Hän ei voinut ajatellakaan sellaista, sillä hän oli uskollinen Jehovalle ja Daavidille ja piti kiinni ystävävänsä keskijalasta. ellauri153.html on line 639: Jonatanin tunteet ystäväänsä kohtaan eivät milloinkaan muuttuneet. Aikanaan hän onnistui jälleen tapaamaan Daavidin, tällä kertaa Horesissa, joka tarkoittaa ’sitä yhtä tuuheata paikkaa’. Hores oli karu, vuoristoinen alue, joka sijaitsi ilmeisesti muutaman kilometrin päässä Hebronista kaakkoon. Miksi Jonatan asetti izensä vaaraan nähdäkseen pakolaisena elävän Daavidin? Niin mixikähän? Raamattu kertoo, että hän halusi auttaa ystäväänsä ”jäykistymään Jehovan avulla”. (1. Samuelin kirja 23:16.) Miten Jonatan jäykisti Daavidia? Kysytkin vielä. ellauri153.html on line 641: Jonatan vakuutti Daavidille: ”Älä pelkää, sillä isäni Saul ei löydä sinua. Hän ei löydä edes persettään kahdella kädellä koittamalla.” Miksi hän saattoi olla siitä niin varma? [Hän oli koittanut.] Jonatan toivoi lujasti, että Jehovan tarkoitus toteutuisi. Sitten hän jatkoi: ”Sinusta tulee Israelin kuningas.” Profeetta Samuel oli esittänyt tuon lupauksen Jonatanille vuosia aiemmin samoissa aikeissa, ja Jonatan muistutti nyt Daavidia siitä, että Jehovan sanaan voi aina luottaa [toisin kuin Samulin]. Omasta tulevaisuudestaan Jonatan sanoi: ”Minä tulen aina olemaan kakkospesällä.” Miten suurta nöyryyttä hän osoittikaan! Hän tyytyisi pyllistämään izeään 30 vuotta nuoremman miehen alaisuudessa ja olemaan tämän oikeana ja vasempana kätenä. Lopuksi hän sanoi: ”Myös isäni Saul haluisi niin samaa.” (1. Samuelin kirja 23:17, 18.) Saul tiesi sydämessään, että hänet oli tuomittu häviämään taistelu tuosta miehestä poikaansa vastaan, jonka Jehova oli valinnut Taavi-enon seuraavaksi kuningattarexi. ellauri153.html on line 647: Jonatan lähti isänsä mukaan taisteluun Israelin perivihollisia, palestiinalaisia, vastaan. Hän saattoi taistella isänsä rinnalla hyvin omintunnoin, sillä hän ei antanut tämän huorintekojen estää häntä tekemästä Jehovan tahtoa ja tappaa mielin määrin palestiinalaisia. Hän taisteli rohkeasti ja uskollisesti, kuten aina, mutta taistelu oli Israelille tappiollinen. Saul oli pahuudessaan turvautunut jopa *henkivaltoihin*, mikä oli Jumalan lain mukaan kuolemanrangaistuksen ansaizeva rikos. Jehova ei siksi enää siunannut häntä. Kolme Saulin rattopoikaa, Jonatan mukaan lukien, kuoli taistelussa. Saul haavoittui nivusiin kuin Moby Dickin kippari, ja hän tappoi izensä. (1. Samuelin kirja 28:6–14; 31:2–6.) ellauri153.html on line 650: Jonatan oli turhaan sanonut: ”Sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan peränpitäjänä.” (1. Samuelin kirja 23:17.) Daavid oli karhennettu turtana. Leväperäisenä miehenä hän suri jopa Saulia, vaikka tämä oli aiheuttanut hänelle voitelusta huolimatta valtavasti tuskaa ja sisääntulovaikeuksia. Daavid kirjoitti Saulin ja Jonatanin vuoksi tarttuvan suruiskelmän. Ehkäpä kaikkein koskettavimmat sanat Daavid kirjoitti läheisestä tukijastaan ja ystävästään. Ne kuuluvat: ”Olen surun murtama sinun takiasi, veljeni Jonatan. Olit minulle hyvin, hyvin, hyvin rakas. Rakkautesi merkitsi minulle enemmän kuin naisten rakkaus. [ Ize asiassa aivan vitun huomattavasti enemmän. Abigailkin oli pelkkää sumutusta. Pidin oikeasti siitä Nabobista ja sen taimenesta. ]” (2. Samuelin kirja 1:26.) ellauri153.html on line 660: Raamatunkohdat, joita väitteen tueksi esitetään, eivät todellakaan viittaa seksisuhteeseen. Usein esimerkkinä mainitaan se, mitä Daavid sanoi Jonatanista: ”Rakkautesi merkitsi minulle enemmän kuin naisten rakkaus.” (2. Samuelin kirja 1:26.) Jotkut viittaavat myös jakeisiin, joissa kerrotaan näiden miesten *suudelleen* toisiaan (1. Samuelin kirja 20:41). Tällaiset tunteenilmaukset ja ystävyydenosoitukset miesten välillä, kuten homous yleensäkin, olivat kuitenkin melko tavallisia muinaisessa Lähi-idässä siihen aikaan kun Raamattua kirjoitettiin, eikä niihin liittynyt juuri mitään muuta kuin viatonta seksuaalista viestintää (1. Samuelin kirja 10:1; 2. Samuelin kirja 19:39). ellauri153.html on line 662: Molemmat olivat naimisissa naisten kanssa, ja heillä oli lapsia, ties kenen tekemiä. Daavidilla oli useita vaimoja ja paljon lapsia (2. Samuelin kirja 5:13–16). Jonatanin vaimon nimeä ei kerrota [se oli Keijo], mutta Jonatanilla oli vammainen poika, jonka nimi oli Mefiboset eli Merikukka-Baal (2. Samuelin kirja 4:4; 1. Aikakirja 8:34). ellauri153.html on line 664: Molemmat pitivät uskollisesti Jumalan autonkuljettajan lakkia. Jonatanille ja Daavidille oli yhteistä kaikki kuin uskovaisten tavara, ja rakkaus Jehova Jumalaan. He vannoivat "izekkyyden" valan ”Jehovan nimessä” (1. Samuelin kirja 20:41, 42). Tottelevaisuus oli siis molemmille hyvin tärkeää, ja Jumalan laki tuomitsi selvästi kaikenlaisen seksuaalisen moraalittomuuden, myös homoseksuaaliset teot (3. Mooseksen kirja 18:22; 20:13) [paizi jos ei kukaan kazo, esim kaapissa]. Jos siis Daavidilla ja Jonatanilla oli homoseksuaalinen suhde, kuten jotkut väittävät, he eivät todellakaan pitäneet sitä vakan alla, juuri se oli heidän ystävyytensä perusta. ellauri153.html on line 671: 1–3. a) Miten Abigailin huonekunta joutui vaaraan? b) Mitä tulemme oppimaan tästä oivallisesta naisesta? ellauri153.html on line 675: 2 Kaikki oli saanut alkunsa Nabobista. Hän oli toiminut tapansa mukaan julmasti ja röyhkeästi. Tällä kertaa hän oli kuitenkin loukannut väärää miestä – uskollisten ja harjaantuneiden Israelin armeijan sotilaiden rakastettua päällikköä. Nyt yksi Nabobin nuorista työmiehistä, kenties taimen, tuli kertomaan asiasta Abigailille luottaen siihen, että tämä keksisi keinon heidän pelastamisekseen. Mutta mitä yksi nainen mahtaisi kokonaiselle armeijalle? ellauri153.html on line 687: 4 Abigail ja Nabob eivät sopineet hyvin yhteen. Nabob olisi tuskin voinut valita parempaa vaimoa, kun taas Abigail havaitsi olevansa naimisissa miehen kanssa, jota kelvottomampaa sai hakea. Nabobilla oli kyllä rahaa - se oli rikas kuin Naabob, kuten el Zorro joka oli löytänyt azteekkien aarteen Sierra Madrelta - minkä vuoksi hänellä oli suuret käsitykset izestään. Mutta miten muut suhtautuivat häneen? Raamatusta on vaikea löytää henkilöä, josta puhuttaisiin yhtä halveksuvasti kuin Nabobista. Jopa hänen nimensä merkizee ’mieletöntä, typerää’. Antoivatko hänen vanhempansa hänelle tämän nimen syntymän yhteydessä, vai oliko kyseessä lisänimi, jonka hän sai myöhemmin? [Mitä luulet ääliö? Tän propagandan kirjottaja oli Daavidin huonetta ja sukua.] Olipa asia kummin tahansa, hän osoittautui nimensä mukaiseksi. Nabob oli ”tyly ja menettelytavoiltaan paha”. Hän oli rehentelijä ja juoppo, ja häntä kohtaan tunnettiin laajalti vastenmielisyyttä ja pelkoa. (1. Sam. 25:2, 3, 17, 21, 25.) Se on kieltämättä epätavallista oikeassa elämässä, jossa upporikkaat miljardöörit ovat useimmiten fixuja ja reiluja. ellauri153.html on line 691: 5 Abigail oli täysin erilainen kuin Nabob. Hänen nimensä merkizee ’isäni ilahtui’. Moni isä on ylpeä kauniista tyttärestä, mutta viisas isä on paljon iloisempi lapsen sisäisestä kauneudesta. (Viisas isä ei kyllä lähde tutustumaan siihen omin nokkineen.) Valitettavan usein ulkoisesti kaunis ihminen ei näe tarvetta kehittää sellaisia ominaisuuksia kuin ymmärtäväisyyttä, viisautta, rohkeutta ja uskoa. Näin ei ollut Abigailin laita. Raamattu ylistää häntä sekä hänen ymmärtäväisyytensä että kauneutensa vuoksi. (Lue 1. Samuelin kirjan 25:3.) ellauri153.html on line 698: 7 Viisaat vanhemmat opettavat lapsilleen tervehenkisen näkemyksen avioliitosta. He eivät kannusta lapsiaan solmimaan avioliittoa yxinomaan rahan vuoksi eivätkä painosta heitä aloittamaan seurustelua, kun he ovat vielä liian nuoria ottamaan kannettavakseen aikuisen painoa (1. Kor. 7:36). Abigailin oli kuitenkin liian myöhäistä miettiä tällaisia seikkoja. Hän oli joka tapauksessa naimisissa Nabobin kanssa, ja hän oli päättänyt selviytyä tuossa vaikeassa tilanteessa niin hyvin kuin mahdollista. ellauri153.html on line 706: 9, 10. a) Millaisissa olosuhteissa Daavid ja hänen miehensä yrittivät selvitä hengissä? b) Miksi Nabobin olisi pitänyt arvostaa Daavidia ja tämän miehiä? (Ks. myös kpl:n 10 alaviite.) Vaikuttiko asiaan ehkä Daavidin haba ja sen miesten keihästen terävyys? ellauri153.html on line 708: 9 Nabob asui Maonissa mutta työskenteli läheisessä Karmelissa, mistä hän todennäköisesti myös omisti maata. * Nabobilla oli 3 000 lammasta, ja nämä kaupungit sijaitsivat lampaiden kasvatukseen soveltuvalla vehreällä ylängöllä. Kaikkialla ympärillä seutu oli kuitenkin karua. Etelässä sijaitsi suuri Paranin erämaa. Idässä oli rotkoja ja luolia täynnä oleva erämaa-alue, joka ulottui Suolamereen. Tällaisessa ympäristössä Daavid ja hänen miehensä yrittivät selvitä hengissä. Epäilemättä he metsästivät toisten lampaita saadakseen ruokaa ja kohtasivat monia vaikeuksia. He tapasivat usein rikkaan Nabobin palveluksessa olevia nuoria taimenia. ellauri153.html on line 710: 10 Miten nämä uutterat soturit kohtelivat taimenia? Heidän olisi ollut helppo anastaa laumasta lammas silloin tällöin, mutta he eivät tehneet niin silloin tällöin vaan päivittäin. Päinvastoin, he olivat kuin suojeleva muuri Nabobin laumojen ja palvelijoiden välillä. (Lue 1. Samuelin kirjan 25:15, 16.) Lampaat ja taimenet kohtasivat monenlaisia (usein yllättävän samanlaisia) vaaroja. Davidin petoeläimiä oli paljon, ja vierasmaalaiset rosvojoukot tekivät usein hyökkäyksiä noille seuduille, koska Israelin eteläraja oli lähellä. * ellauri153.html on line 712: 11, 12. a) Miten Daavid osoitti viestissään Nabobille kohteliaisuutta ja kunnioitusta? b) Mitä vikaa oli Nabobin reaktiossa? ellauri153.html on line 715: Miten Nabob reagoi? (1. Sam. 25:5–8.) ellauri153.html on line 719: 13. a) Miten Daavid aluksi suhtautui Nabobin loukkaukseen? b) Mitä Jaakobin kirjeen 1:20:n periaate osoittaa Daavidin reaktiosta? ellauri153.html on line 721: 13 Kun Daavidin lähetit kertoivat hänelle, mitä oli tapahtunut, hän vimmastui. ”Sitokoon jokainen miekkansa vyölleni!” hän käski. Aseistauduttuaan näin 400 miekalla Daavid lähti johtamaan 400:aa miestä hyökkäykseen. Hän vannoi ottavansa hengiltä jokaisen miespuolisen Nabobin huonekunnasta. (1. Sam. 25:12, 13, 21, 22.) Daavidin suuttumus oli ymmärrettävää, mutta hän ilmaisi sitä väärällä tavalla. Raamatussa sanotaan: ”Miehen vihastus ei toteuta Jumalan vanhurskautta.” (Jaak. 1:20.) Eli älä suutu, hankkiudu tasoihin. Miten Abigail voisi pelastaa huonekuntansa? [Spoileri: tarjoomalla pyllyä vahvemmalle koiraalle!] ellauri153.html on line 731: 15, 16. a) Miten Abigail osoitti olevansa Sananlaskujen kirjassa kuvaillun pystyvän vaimon kaltainen? b) Miksi voidaan sanoa, että Abigail ei kapinoinut miehelleen kuuluvaa johtoasemaa vastaan? [Koska muuten setämiehet ottaisivat tarinasta nokkinsa.] ellauri153.html on line 733: 15 Abigail toimi ripeästi. Sana ”kiireesti” liitetäänkin häneen tässä kertomuksessa neljä kertaa. Hän kokosi Daavidille ja tämän miehille avokätisen lahjan. Siihen sisältyi leipää, viiniä, lampaita, paahdettuja jyviä sekä tosi hyviä rusina- ja viikunakakkuja. Abigail selvästikin tiesi, mitä heidän taloudessaan oli, ja oli täysin tehtäviensä tasalla, kuten Sananlaskujen kirjassa myöhemmin kuvailtu pystyvä vaimo (Sananl. 31:10–31). Hän lähetti elintarvikkeet edellään palvelijoiden mukana ja seurasi ize yksin perässä. Raamattu kuitenkin kertoo, että ”aviomiehelleen Nabobille hän ei ilmoittanut mitään”. (1. Sam. 25:18, 19.) Ei tahtonut häiritä Naabobia joka laski onnenlantteja. ellauri153.html on line 735: 16 Tarkoittaako tämä, että Abigail kapinoi miehelleen kuuluvaa johtoasemaa vastaan? Ei suinkaan. On hyvä muistaa, että Nabob oli kohdellut huonosti Jehovan erinomaisesti voideltua palvelijaa, mikä oli vaarassa johtaa hänen huonekuntansa monien viattomien jäsenten kuolemaan. Olisiko Abigail kenties ollut osavastuussa tästä, ellei hän olisi ryhtynyt toimeen? Tässä tilanteessa hänen täytyi alistua ennemmin Jumalan kuin miehensä valtaan. [Eli vittu se nimenomaan kapinoizi miestään vastaan? Turha kiemurrella, keissi on päivänselvä! Muze on sallittua, jos se on meidän tiimlle edullista!] ellauri153.html on line 737: 17, 18. a) Miten Abigail lähestyi Daavidia, ja mitä hän sanoi? b) Mikä antoi hänen sanoilleen voimaa? ellauri153.html on line 739: 17 Ennen pitkää Abigail kohtasi Daavidin ja tämän miehet. Jälleen hän toimi ripeästi: hän laskeutui kiireesti aasin selästä ja osoitti kunnioitusta Daavidia kohtaan tarjoomalla sille pyllyä. (1. Sam. 25:20, 23.) Sitten hän vuodatti Daavidille sydämensä ja esitti voimakkaan vetoomuksen miehensä ja huonekuntansa puolesta. Mikä antoi hänen sanoilleen voimaa? [No pyllistely sillä muodokkaalla pyllyllä, tottakai.] ellauri153.html on line 743: 18 Abigail otti ize vastuun tapahtuneesta ja pyysi Daavidia antamaan hänelle anteeksi. Hän myönsi realistisesti, että Nabob oli nimensä mukaisesti mieletön, ja mahdollisesti antoi siten ymmärtää, että tällaisen miehen rankaiseminen olisi sopimatonta Daavidin arvolle. Hän ilmaisi luottavansa siihen, että Daavid oli Jehovan todistaja ja taisteli ”Jehovan sotia”. Abigail myös osoitti tietävänsä, että Jehova oli luvannut Daavidille kuninkuuden. Hän sanoi: ”Jehova – – varmasti valtuuttaa sinut Israelin johtajaksi.” Lisäksi Abigail pyysi hartaasti, ettei Daavid tekisi mitään, mikä saattaisi hänet verivelkaan tai mistä voisi myöhemmin tulla ”horjumisen syy”, ilmeisesti tunnontuskien aiheuttaja. (Lue 1. Samuelin kirjan 25:24–31.) Miten miellyttäviä ja koskettavia sanoja! [Miten miellyttävää koskettaa niiden sanojaa!] ellauri153.html on line 745: 19. Miten Daavid reagoi Abigailin sanoihin, ja miksi hän ylisti Abigailia? ellauri153.html on line 747: 19 Miten Daavid reagoi? Hän otti vastaan Abigailin lahjan ja sanoi: ”Siunattu olkoon Jehova, Israelin Jumala, joka on tänä päivänä lähettänyt sinut minua vastaan! Ja siunattu olkoon järkevyytesi, ja siunattu ole sinä, joka olet tänä päivänä estänyt minua joutumasta verivelkaan.” Daavid ylisti Abigailia siitä, että tämä oli osoittanut rohkeutta ja tullut kiireesti häntä vastaan, mikä oli estänyt häntä tulemasta verivelkaiseksi. ”Mene rauhassa kotiisi”, Daavid sanoi ja lisäsi nöyrästi: ”Olen ämmä kuullut ääntäsi, saanut tarpeexeni pyllystäsi, ja heittänyt tuomasi eväät ääntä kohti.” (1. Sam. 25:32–35.) ellauri153.html on line 751: 20, 21. a) Mitä kiitettävää mielestäsi on siinä, että Abigail halusi palata miehensä luo? b) Miten Abigail osoitti rohkeutta ja ymmärtäväisyyttä valitessaan ajan, jolloin hän puhui Nabobille? ellauri153.html on line 753: 20 Käännyttyään paluumatkalle Abigail ei varmastikaan voinut olla ajattelematta tätä tapaamista. Aivan varmasti hän huomasi, miten suuresti uskollinen ja huomaavainen Daavid ja hänen öykkärimäinen miehensä erosivat toisistaan. [Vittu eivät millään lailla. Öykkärit ei siedä toisiaan, kuten Singer huomasi jo pienenä.] Hän ei kuitenkaan jäänyt hautomaan tällaisia ajatuksia. Kertomus jatkuu: ”Myöhemmin Abigail tuli Nabobin luo.” Abigail tosiaan palasi miehensä luokse, sillä hän oli lujasti päättänyt hoitaa osansa vaimona parhaan kykynsä mukaan. Hänen täytyi kertoa Nabobille lahjasta, jonka hän oli antanut Daavidille ja tämän miehille. Nabobilla oli oikeus saada tietää tästä. Abigailin täytyi kertoa myös siitä vaarasta, jolta huonekunta oli välttynyt, ennen kuin Nabob kuulisi siitä muualta, mikä olisi tälle vieläkin häpeällisempää. Abigail ei kuitenkaan voinut puhua miehensä kanssa heti. Nabob juhli kuin kuningas ja oli ”niin juovuksissa kuin vain voi olla”. (1. Sam. 25:36.) ellauri153.html on line 755: Abigail kertoi rohkeasti Nabobille, miten hän oli pelastanut tämän elämän. ellauri153.html on line 761: 22 Mikä Nabobia vaivasi? ”Hänen sydämensä kuoleutui hänessä, ja hän ize tuli kuin kiveksi.” Kyseessä oli mahdollisesti jonkinlainen sairauskohtaus. Hänen loppunsa koitti kuitenkin kymmenisen päivää myöhemmin – eikä pelkästään lääketieteellisistä syistä. ”Jehova löi Nabobia köniin, niin että tämä kuoli.” (1. Sam. 25:38.) Tuohon oikeudenmukaiseen teloitukseen päättyi Abigailin pitkä, painajaismainen avioliitto. Vaikka Jehova ei tiettävästi enää nykyään puutukaan asioihin surmaamalla ihmisiä yliluonnollisesti, tämä kertomus on sopiva muistutus siitä, että perheessä harjoitettava sorto ja väkivalta ei jää milloinkaan häneltä huomaamatta. Hän saattaa varmasti oikeuden voimaan omana aikanaan. (Lue Luukkaan 8:17.) ellauri153.html on line 763: 23. Minkä toisen siunauksen Abigail sai, ja miten hän osoitti, ettei mahdollisuus avioitua Daavidin kanssa muuttanut häntä? ellauri153.html on line 768: 24. Mitä vaikeuksia Abigail kohtasi uudessa elämäntilanteessaan, mutta miten hänen aviomiehensä ja Jumalansa suhtautuivat häneen? ellauri153.html on line 770: 24 Kertomus ei kuitenkaan pääty kuten satukirjoissa. Abigailin elämä Daavidin rinnalla ei tulisi olemaan aina helppoa. Daavidilla oli jo vaimo nimeltä Ahinoam, ja vaikka Jumala hyväksyikin moniavioisuuden, se epäilemättä aiheutti uskollisille naisille tuolloin melkoisia haasteita. Daavid ei myöskään ollut vielä kuningas. Hänellä olisi monia vastoinkäymisiä voitettavanaan ennen kuin hän palvelisi Jehovaa tuossa tehtävässä. Mutta kun Abigail auttoi ja tuki Daavidia elämän varrella ja aikanaan synnytti tälle pojan, hän saattoi luottaa siihen, että hänen uusi aviomiehensä arvosti ja suojeli häntä. [Jonatanista taidamme nyt vaieta.] Kerran Daavid jopa pelasti hänet sieppaajien kynsistä! (1. Sam. 30:1–19.) Näin Daavid jäljitteli Jehova Jumalaa, joka rakastaa ja arvostaa ymmärtäväisiä, rohkeita ja uskollisia naisia joiden kanssa sillä on poikia. [Paizi että Jehovalla ei tiettävästi ole siitintä, se käytti proteesia tehdessään Jeesuxenkin.] ellauri153.html on line 776: Miten Abigail osoitti rohkeutta ja ymmärtäväisyyttä, kun hänen miehensä oli loukannut Daavidia? ellauri153.html on line 778: Miten Abigail puhui järkevästi ja vetoavasti Daavidille? ellauri153.html on line 795: siskoaan ja perheen alaikäistä lastenhoitajaa teini-ikäisenä. Duggaria ei koskaan ellauri153.html on line 810: When King David was very old, he could not keep warm even when they put covers over him. So his attendants said to him, ‘Let us look for a young virgin to serve the king and take care of him. She can lie beside him so that our lord the king may keep warm.’ Then they searched throughout Israel for a beautiful young woman and found Abishag, a Shunammite, and brought her to the king. The woman was very beautiful; she took care of the king and waited on him, but the king had no sexual relations with her” (1 Kings 1:1–4) ellauri153.html on line 816: David had four wives whose names we know—Ahinoam, Abigail (2 Samuel 2:2), Eglah (2 Samuel 3:5), and Bathsheba (2 Samuel 11:27)—and possibly others such as Absalom’s mother Maakah. This doesn’t count the concubines he had (2 Samuel 5:13). The natural question is, with plenty of female intimates to keep David warm, why did his attendants seek out a beautiful virgin stranger for the job? The following are several issues regarding Abishag’s “job description”: ellauri153.html on line 828: Älkää siis yrittäkö samaa kotona ellette ole Daavidin huonetta ja sukua! Lemmikkieläin kuten pienoissika on kosherimpi ratkaisu. Quod licet iovi non licet bovi! ellauri153.html on line 831: Abishag tarkoittaa "isän erehdys", eli vahinkolaukaus. Olikohan Abishagkin epähuomiossa pussista pujahtanutta Daavidin huonetta ja sukua? Vitun lampaannussijoita tää setämiesten telttaporukka. Naarasapinat kelpaa niin kauan kun ne on nuoria ja sileitä. Sitte tukka pois ja kyökin puolelle. Uusi hani alle tai takaisin lammaskumppanien perään. Raamattu oli telttaporukoiden some, sinne kerättiin kaikenlaisia hauskoja juoruja ja juttuja. Näitäkin piisaa näitä voideltuja peppuja. ellauri153.html on line 834: Pahaa maailmassa yleensä ajatellaan jonkinlaiseksi pahantahtoisuudeksi toisilla, josta noidannuolet sinkoaa ja joilta Jumala sitten rukoilevaa suojelee. Ja kirosana tekee saman nopeasti, tunteen ilmaisten. Mutta jospa kun ikää karttuu, paha ryömiikin tyytymättömyytenä paikalle, kun nainen äksyilee ja mies pääsee väin kepin avulla ylös jne. Kun ei kelpaa enää kunnon pahan kohteeksi, aletaan napsia. Ja ehkä tämä onkin Jobin tarinan (kaunokirjallisena pidetyn) varsinainen sanoma: paha on pois ottamista ja sen aiheuttamaa tyytymättömyyttä, johon Job ei suostunut. Pahempi on sitten Abigail -tyyppinen tilanne, jos Abigaililla ei ole järkeä. Miten muuten nainen voi nousta tyytymättömänä pukilta, kun on itse se pukki. Rolf Nevanlinna sanoi yhteiskuntaluokista, että ei luokkia ole, se on vaan alaluokan höpötystä. Saatanaa ei ole, se on vaan jehovan käsinukke vasemmassa handussa. ellauri153.html on line 837: Vanhentunutta sexitietoutta. Kyllä nainenkin voi olla pukilla, kz. pornoleffoja. Jos et pidä siitä, voit korvata ablatiivin exessiivillä: "nainen nousi pukinta". Muilta osin laittamattomasti sanottu. Kasvun puute on jo pula-ahoa. Tässä vaiheessa Taavi-enolle kyllä riittäsi pelkkä tollanen kuumavesipullo peiton alle kuten Abi-shag. Huvittavaa että Rolf Nevanlinna onnistuu ampumaan izeänsä jalkaan samassa lauseessa kuten Alfred Tarski. Siihen tarvitaan matemaatikon lahjoja. The cat is on the mat but I don't believe it. ellauri153.html on line 854: Ueber die vierfache Wurzel des Satzes vom zureichenden Grunde is an elaboration on the classical Principle of Sufficient Reason, written by German philosopher Arthur Schopenhauer as his Jena doctoral dissertation in 1813. The principle of sufficient reason is a powerful and controversial philosophical principle stipulating that everything must have a reason or cause. ellauri153.html on line 857: tent/uploads/2012/07/Citat-Arthur-Schopenhauer.jpg" height="200px" /> ellauri153.html on line 859: Romanialaisen koalan ajatelma on oikeaan osuva: Ihmiset muuttavat myötätuntonsa ja käyttäytymisensä samalla nopeudella, jolla heidän etunsa muuttuvat. Venäjän mukaan Britannian vetoomustuomioistuimen päätös sallia Assangen luovuttaminen Yhdysvaltoihin on häpeällinen. Päätös tuo jälleen esiin anglosaksiliittouman kannibalistisen maailmankuvan. Jälleen kerran näemme Euroopan suosivan amerikkalaisia, ranskalaisten tiedotteessa todetaan. Amerikkalaiset pökäleet saisi vetää alas vessanpöntöstä britit vessapaperina. ellauri153.html on line 863: After submitting it as his doctoral dissertation Arttu was awarded a PhD from the University of Jena in absentia. Private publication soon followed. "There were three reviews of it, commending it condescendingly. Scarcely more than one hundred copies were sold, the rest was remaindered and, a few years later, pulped."[1] Among the reasons for the cold reception of this original version are that it lacked the author´s later authoritative style and appeared decidedly unclear in its implications. A copy was sent to Goethe who responded by inviting the author to his home on a regular basis, ostensibly to discuss philosophy but in reality to recruit the young philosopher into work on his Theory of Colors. ellauri153.html on line 868: Our knowing consciousness is divisible solely into subject and object. To be object for the subject and to be our representation or mental picture are one and the same. All our representations are objects for the subject, and all objects of the subject are our representations. These stand to one another in a regulated connection which in form is determinable a priori, and by virtue of this connection nothing existing by itself and independent, nothing single and detached, can become an object for us. The first aspect of this principle is that of becoming, where it appears as the law of causality and is applicable only to changes. Thus if the cause is given, the effect must of necessity follow. The second aspect deals with concepts or abstract representations, which are themselves drawn from representations of intuitive perception, and here the principle of sufficient reason states that, if certain premises are given, the conclusion must follow. The third aspect of the principle is concerned with being in space and time, and shows that the existence of one relation inevitably implies the other, thus that the equality of the angles of a triangle necessarily implies the equality of its sides and vice versa. Finally, the fourth aspect deals with actions, and the principle appears as the law of motivation, which states that a definite course of action inevitably ensues on a given character and motive. ellauri155.html on line 43: Mitä onknää rokotevastaiset nyt ilmoittautuneet soten kannattajixi? Mikähän lokiikka siinä on? Onxe vaan että sote oli 3 ässän ajama harvaanasuvan oikeistolaantumuxen voitto taajamien liberaaleista? Ei on siinä enemmästäkin kymysys. Nää heput suunnittelee sotevaaleista jotain etelävaltioiden tyyppistä sekessiota: Kansoittamalla OSAVALTIOT; eli sotealueet kansallismielisillä tämä SOTA voitetaan! ellauri155.html on line 49: Heidäthän on moneen kertaan julistettu herra- ja frouvaköörien haukkumana hylkiöiksi, idiooteiksi, foliohatuiksi, rokotevastaisiksi ja kulkutautimyönteisiksi. Ainoastaan kansanedustaja Ano Turtiainen (VKK) sekä perussuomalaisten lohjalainen kunnanvaltuutettu Ossi Tiihonen tuntuvat säilyttäneen terveen järkensä. He ovat asettuneet yksilön oikeuksia ja terveyttä puoltaviksi kansalaisiksi. ellauri155.html on line 67: Arvoisa puhemies ja hyvät kollegat! Kysykää itseltänne muutaman kerran, haluatteko te rikkoa yhteiskuntarauhan. Kysykää seuraavaksi itseltänne, mihin tällainen kansalaisten simputtaminen ja eriarvoistaminen johtaa. Haluatteko tekin rikkoa yhteiskunta rauhan mitä? Omelettia ei voi tehdä rikkomatta jonkun munia. ellauri155.html on line 71: Lopuksi muistutan teitä, hyvät kollegat: Teidän esityksenne ei tule koskaan kumoamaan Suomen tasavallan perustuslakia — ei koskaan. Jumala on antanut meille tämän maan ja luonut sen kyvykkään kansan, kauniista kielestämme puhumattakaan. Ensin tulee Jumalan laki ja sitten perustuslaki. Täällä ei Saatana juhli, ja tämä herännyt kansa tulee pitämään siitä kiinni”, Turtiainen sanoi. ellauri155.html on line 80: Presidentti Sauli Niinistölle täystyrmäys somessa – ”Hyvää kansainvälisten ihmisoikeuksien päivää!” ellauri155.html on line 86: Mitä hyvää tässä nyt oikein on? Ihmisoikeuksia poljetaan oikein urakalla koronapassin avulla. Ja nyt sitä esitetään laajennettavaksi työpaikoille, mikä muodostaa vakavan uhan ihmisten elantoon. Toivotuksesi on pelkkää sanahelinää. ellauri155.html on line 101: Nyt, kun hallitus TAPPAA kansalaisia ruiskeilla; onko kansan oikeus puolustautua 9 mm kuularuiskuilla? Olen sotilasvalani vannonut ja puolustan Suomen kansalaisia SORTOA vastaan; tämä koskee eritoten puolustukyvyttömiä LAPSIA ! ellauri155.html on line 103: Ratkaisevassa roolissa tässä oli YLE. Nykyisen tilanteen VALMISTELU siis kesti 15 VUOTTA! Mutta olen näitä TODISTEITA kerännyt juurikin sen saman ajan eli 15 vuotta! Todelliset valtiopetokset aloitettiin kuitenkin 90-luvulla; Jorma Jaakkola Kokemäeltä … tarkat dokumentit 90-luvun valtiopetoksista! Saa ja pitää jakaa kaikelle kansalle Suomen pelastamiseksi ! ellauri155.html on line 112: Olen hiljattain käynyt sähköpostien vaihtoa älykkään ja puhuttelevan entisen valkoisen kansallismielisen kanssa, joka on nyt omistautunut anti-natalismille, juutalaisen eteläafrikkalaisen filosofin David Benatarin filosofialle, kertoo Andrew Joyce, Ph.D. Tiivistetysti anti-natalismi väittää, että elämä sisältää kärsimystä, joskus hirvittäviä määriä, ja siksi olemattomuus on aina parempi kuin eläminen ja sitten kuolema. ellauri155.html on line 114: Benatarin vuonna 2006 Oxfordissa julkaisema kirja Better Never to Have Been: The Harm of Coming into Existence on tämän kasvavan liikkeen avainteksti. ellauri155.html on line 115: Benatarin mukaan ihmisten pitäisi hyväksyä, että lisääntyminen on luonnostaan moraalitonta, koska siihen liittyy tuntevien olentojen luominen, jotka tulevat kärsimään ja kuolemaan. Teksti on siis moraalinen kielto lasten hankkimista vastaan, ja Benatarin ihanneskenaario on sellainen, jossa hedelmätön ihmiskunta kuolee vapaaehtoisesti sukupuuttoon. ellauri155.html on line 117: Sähköpostiviestittelyn aikana esitin useita huolenaiheita antinatalismin logiikasta, teoriasta ja kasvusta, joista yksi oli se, että koska valkoisilla on jo ennestään ongelmallinen taipumus kiinnittyä abstrakteihin moraalisiin huolenaiheisiin ja syyllisyyteen perustuviin sosiaalisiin villityksiin, antinatalismin omaksumisessa ryhmätasolla olisi todennäköisesti käytännön etnisiä eroja. Toisin sanoen väitin, että antinatalismi, riippumatta sen filosofisista ansioista tai niiden puutteesta (ja täysin riippumatta Benatarin aikomuksista tai etnisestä alkuperästä), voisi edistää länsimaissa jo vallitsevaa steriiliyden kulttuuria tarjoamalla vielä lisää filosofista ja kulttuurista tukea valkoisen väestön katoamiselle kaikkialla. (Entä sitten kehakettu vaikka olisikin? Mikäs siinä olis vikana? Eikös se olisi vaan hyvä asia? Vähemmän olis tämmösiä kehakettuja.) ellauri155.html on line 120: Tämän mallin kukistaminen vaatii samanlaista yhtenäistä ajattelua. Valkoisten vanhempien yhtyminen toisiinsa ahkerasti karkottaakseen käet ja kolopesijät on hyvä paikka aloittaa. Ja ehdoton ei valkoisille aborteille! Sen verran on tässä perää että sellaisia apinoita on pyykkikorikaupalla, joiden olemattomuus olisi ollut parempi kuin niiden elämä. Sevverran on niistä tullut kärsimyxiä. ellauri155.html on line 139: vallanpitäjä, nukkehallizija, hallintomies, hallintojohtaja, haltija, valtias, sulttaani, vallanpitäjä, maan mahtaja, kaani, shaahi, mahtimies, valtiomies, potentaatti, idempotentti, impotentti, poliitikko, vallankäyttäjä, suurmaanomistaja, pohatta, oikeudenomistaja, somistaja, mullah, non possumus ellauri155.html on line 179: mezähallitus, nykyhallitus, sateenkaarihallitus, kirkkohallitus, pakolaishallitus, huoneenhallitus, home rule, valtuusto, johtoporras, virkakoneisto, liittoneuvosto, neuvostoliitto, synodi, sanhedrin, johtoryhmä, johtokunta, tuomiokapituli, esikunta, staabi, konsistori, konsiili, kolleegio, keskuskomitea, duuma, raastupa, hovioikeus, etuoikeus, tuomioistuin, etuistuin, valtaistuin, wc-istuin, heittoistuin, valaistuin, karaistuin, veltostuin, jäykistyin, korkein oikeus, vahvimman oikeus, parlamentti, edustajainhuone, miesten talo, miestenhuone, kerho, klubi, kongressi, valtiopäivät, senaatti, opetuslautakunta, kuzuntalautakunta, valintalautakunta, valiokunta, eläinkilpailujen antidopingtoimikunta, humanistinen toimikunta, tutkimuxen eettinen toimikunta, vaalitoimikunta, tuomaristo, valamiehistö, neuvottelukunta, res publica, agorafobia ellauri155.html on line 192: Profossi (lat. praepositus, eteen asetettu) oli alkuaan järjestyksen ylläpitäjä sotilasleireissä ja sotilaiden majapaikoissa, sekä syyttäjänä ja rangaistusten toimeenpanon valvojana toiminut sotilasvirkamies. Korkeimmalla arvoasteikossa oli kenraaliprofossi ja hänen alaisinaan rykmentinprofossi ja komppanianprofossi. Myöhempinä aikoina profossit toimivat oikeudenpalvelijoina, jotka vartioivat pidätettyjä ja myös toimeenpanivat tuomioita kuten raipparangaistuksia. Tämä alensi profossien arvostusta nopeasti ja profossi-nimitys alkoi tarkoittaa piiskuria. ellauri155.html on line 194: Ruotsin 1600- ja 1700-lukujen asiakirjoissa mainitaan kaupungin- ja kihlakunnanprofosseja, joiden tehtävänä oli käräjillä tuomittujen lievempien ruumiillisten rangaistusten kuten piiskausten toimeenpano. Kuolemanrangaistukset annettiin maakuntahallinnon tasolla. Suomessa esimerkiksi Ilomantsin, Pälkjärven ja Suojärven yhteisesti palkkaaman profossin tehtävänä oli 1600-luvun lopulla kuljettaa jalkapuuhun tuomitut määrättynä sunnuntaina kirkkoon rangaistustaan kärsimään. ellauri155.html on line 208: Tuomo T. Vimpari, hänen pyhyytensä kunniaprelaatti, nuntiatuurineuvos Pyhän istuimen diplomaattikunnassa. ellauri155.html on line 209: Rudolf Larenz, hänen pyhyytensä kappalainen, Opus Dein personaaliprelatuurin pappi. ellauri155.html on line 218: Suomalaiset haravoivat lakoonhakattuja meziä ja kusevat ja paskantavat mezähallituxen myötävaikutuxella saamelaisten pyhälle saarelle Inarinjärvellä. Se ei ole Suomen lain vastaista. Inarinjärven syvyyttä ei tunneta. Mezähallitus on minimisti yhtä syvältä. ellauri155.html on line 222: Aalto-yliopistoon perustetaan ainutlaatuinen omistajuuden professuuri. Lahjoitusvaroin perustettava professuuri sijoittuu Kauppakorkeakouluun. Uusi professuuri liittää omistajuuden kiinteäksi osaksi akateemista tutkimusta ja opetusta, vahvistaa suomalaista omistajaosaamista ja omistajuuden kulttuuria sekä tuottaa laadukasta tutkimustietoa yhteiskunnallisen keskustelun ja päätösten tueksi. ellauri155.html on line 227: Nykysuomi.com sivusto on persufundamentalistien groomingsivusto, jossa persut koittavat uskotella izelleen olevansa jotain yhtä hyviä tai jopa parempia kuin rikkaammat ja sivistyneemmät läntiset ja eteläiset naapurinsa. Aika säälittävää. Esim että saagoista selviää kaihnuulaisten vallanneen Norri-kuninkaansa johdolla koko muinais--Norjan lyhkäsillä 30cm väkipuukoilla. Satakuntalaiset oli ehkä mukana. Sana kuningas on suomalaista alkuperää, ei se sunkaan ole tekemisisssä skandinaavien kunna-verbin kanssa, vaikka kuningas alunperinkin olikin joku kuuluttaja. Se ettei näistä asioista opetettu koulussa, on vaan salaliittoa, ei haluta että perussuomalaiset olisivat ylpeitä uljaasta sotaisasta menneisyydestään. Kohta on jo liian myöhäistä, kun karvakädet oppii norjaa sekä suomea eikä kohta enää muista mistä ne on alunperin peräisin. ellauri155.html on line 229: tent/uploads/2016/09/SUOMENKUNINKAAT800450.gif" /> ellauri155.html on line 233: Lusijanpäivä kallistuu kohti iltaa. Laahus laahustaa keskenään kärhämöiden kohti lämpökuolemaa. Hassua miten moni näistä persukummajaisista on vinosuisia. Esim Täysmaito kuvassa, mutta myös Peter Nyberg. ellauri155.html on line 239: Järkyttävän typerää Seura-lehden toimituksen taholta tulevaa huolestumista. Sosiaalinen media Token Tuben voimin tulee piankin vaiemmantamaan Seuran, Hesarin ym. ym.: den kotimaisten medioden viestintämonopolin! ellauri155.html on line 248: Juha…Olisit vastineessasi…Kiittänyt sitä Huora lehteä….Niitten antamasta Ilmaisesta Mainospuffista… ellauri155.html on line 250: Antakaa Niitten Idiottien…Paljastaa Sen Oman Mädännidyytensä..!!! ellauri155.html on line 254: Seura-lehti on lipsunut näköjään tähän ”Pravda-tyyliseen” journalismiin. En yhtään ihmettele kun YLE:n Vastaava Päätoimittaja Jouko Jokinenkin syyllistyi valehteluun väittäessään että YLE:n Hallintoneuvosto oli tehnyt päätöksen ketkä saivat esiintyä Eduskuntapuolueiden suuressa vaaliväittelyssä..??? YLE:n Hallintoneuvosto kielsi välittömästi tehneensä sellaista päätöstä..!!! Samanlaisia rosvoja näyttää ”entisten luotettavien” medioiden päälliköt nykyisin olevan. Suomen kansan enemmistö kuitenkin on vielä täyspäisiä. Päinvastoin kuin tämä korruptoitunut valtamedia ja ns. poliittinen eliitti..!!! ellauri155.html on line 260: Emme myöskään tiedä, ketkä toimittajat ovat näissä kansaa hypnotisoivissa viihdelehdissä aivan suoraan Supon tai hybridiosaamiskeskuksen palkkalistoilla. Nämä em. laitokset ovat salattuja ja jälkimmäinen täysin lain yläpuolella. Ohjeet otetaan CIA-, NSA-, MI 6-, Bundesnachrichtendienst-yhteistyöstä. Supo on palkannut runsaasti lisää kallista verovaroin-henkilökuntaa ”jonkun” käskystä. ellauri155.html on line 265: Tuon erkkin naama tulee mainoksien mukana, kun joskus tilasin 3 kk seura lehteä. Osa oli ok, mutta esim näihin en kommentoi, oli osa niin järkyttävää paskanjauhantaa. Loppu 3 kk tilaukseen, nyt vissiin sitten seiskaa tilaamaan.. Luotettavampaa on pelkkä lähde. ellauri155.html on line 274: Lontoossa järjestettiin 24.7.2021 valtava Worldwide Rally for Freedom -mielenosoitus, jossa kansainvälisesti tunnettu ja suurta lakimiesten ryhmää johtava saksalainen asianajaja Reiner Fuellmich piti puheensa videoyhteyden välityksellä. Rapsodia tekstitti puheen suomeksi. ellauri155.html on line 278: ”Tästä pandemiasta ei ole olemassa mitään todisteita. Nämä Drostenin valheelliset PCR-testit, jotka antavat vääriä positiivisia tuloksia, ovat toimineet ainoana perustana tälle kansainväliselle kansanterveysuhalle.” ellauri155.html on line 281: sulkutilojen, maskipakkojen ja niin edespäin, tarkoituksena oli vain antaa väestölle, ensinnäkin näkyvä syy uskoa illuusioon paniikista, joka oli todellisuudessa luotu psykologisten operaatioiden avulla, ja toiseksi, niiden kautta ihmisiä pyritään alistamaan siten, että he suostuisivat lopulta ottamaan nämä niin kutsutut rokotteet.” ellauri155.html on line 283: ”Todellisuus on kuitenkin se, että nämä rokotteet ovat kokeellisia geeniterapioita, joiden perustaksi ei ole minkäänlaisia tieteellisiä tutkimuksia. Rokotteiden antamiselle ei ole mitään syytä eikä edes tarvetta.” ellauri155.html on line 285: ”Herra Globaali pyrkii yksinomaan seuraaviin tavoitteisiin toimenpiteillään: Paikallisten talouksien tuhoaminen, jotta maailman väestö saadaan riippuvaiseksi globaaleista toimitusketjuista. Maailman väestön varallisuuden siirtäminen alhaalta ylöspäin – siis superrikkaille. Väestön vähentäminen, mikä tarkoittaa kansanmurhaa. Ja totaalisen kontrollin ottaminen jäljelle jääneestä väestöstä. Tässä on selkeästi kyse suuruudenhulluista psykopaateista ja sosiopaateista, jotka olisi pitänyt pysäyttää jo kauan sitten. Mutta nyt on tullut sen aika.” ellauri155.html on line 295: ”Sanoin, että soitetaan ihmeessä poliisit. Mutta tämä ei riittänyt, vaan vartija tarttui minuun kiinni tuolilla, jossa istuin, ja alkoi riuhtoa minua ulos. En lähtenyt ilman pientä vazanvääntöä, ja vaadin tietää nimiä koko matkan ulos”, Vanessa kertoo kokemastaan voimakeinojen käytöstä. ellauri155.html on line 297: Ulkona uimahallin vartija vilautteli vartija- ja henkkarikorttejaan, mutta piteli sormiaan niiden edessä ”henkilöllisyytensä” turvaamiseksi. ellauri155.html on line 299: ”Ulkona muita asiakkaita kerääntyi ympärilleni sättimään minua ja kerroin heillekin, että tämä toiminta on perustuslakia ja tietosuojaa vastaan jossa passin tiedot ovat yksityisiä terveystietoja. Kyllä mulla on täysi oikeus tartuttaa tappavaan tautiin muita uimaan lähteneitä ihmisiä. Se on sanottu jo ihmisoikeuxien julistuxessa. Ihmiset eivät selkeästi olleet koskaan näistä kuulleetkaan, mutta olivat kovin itsevarmoja oikeutuksestaan saapua sättimään minua.” ellauri155.html on line 301: Eduskuntatalon edustalle kerääntyi runsas joukko sote-alan rokotepakosta huolestuneita lauantaina. Tampereella ja Porissa puolestaan koronapassien vastustajat kokoontuivat laulamaan joululauluja kirkkojen ulkopuolelle, koska "pyhä henki sallitaan vain rokotetuille". Valtamedia vaikenee. Toisin kuin rokotevastaiset, jotka hönkivät toistensa naamoihin keltaista huurua. ellauri155.html on line 307: Kuin tilauksesta, hiljakseen ollut globalistien tukijärjestö Elokapina ilmaantui lauantaina sulkemaan liikennettä Helsingissä, joten sote-alan puolesta Eduskuntatalolle kokoontunut kansanjoukko jäi ilman valtamedian huomiota ja ”hyödylliset idiootit” antoivat medialle pakotien. ellauri155.html on line 311: Onko valtamedian toimittajat hyppimässä keppihevosella elokapinnallisten kanssa? Eduskuntatalolla on mielenosoitus SOTE työntekijöiden puolesta. Nyt ne keppihevoset talliin ja töihin!@yleuutiset @MTVUutiset @iltasanomat @iltalehti_fi pic.twitter.com/Esf6RB2zvk ellauri155.html on line 314: Virallinen tilasto Skotlannista vahvistaa ”rokotettujen pandemian” – 90% koronaan kuolleista täysin rokotettuja. Tosin laskuissa ei huomioitu kuinka suuri osa väestöstä on rokotettua. Olisi ollut ehkä järkevämpää laskea kuolemien osuus kummastakin populaatiosta erixeen. Mutta rokotevastaiset eivät ole mitään ruudinkexijöitä tilastollisestikaan. Idiootteja, kuten Hollanin terveysministeri luonnehti, mutta hyödyttömiä, toisinkuin Elokapina. ellauri155.html on line 321: Heidän maailmansa on säilynyt terveenä, rohkeiden, maskuliinisten miesten, viehättävien, feminiinisten naisten ja heidän keskimääräistä parempien, sukupuoleen sekoittumattomien lastensa maailmana. Heidän maailmassaan palkinnot ja etuoikeudet perustuvat ansioihin, korruptoituneet poliitikot ja liikemiehet istuvat vuosia vankilassa ja perinteisen etiikan ja uskonnollisen uskon kunnioittaminen on pakollista ellauri155.html on line 340: Mutta sitten hyvät uutiset: Jumala on rakkaus. Jumala on täydellisyys. Jumalassa kauneuden, totuuden ja oikeudenmukaisuuden kaltaiset henkiset ihanteet yhdentyvät ja ovat itsestään selviä. ellauri155.html on line 342: Miten voimme vastustaa? ellauri155.html on line 359: These bankers have banished God from public discourse because God is the competition. They taught us God is Dead. They promoted existentialism. ellauri155.html on line 373: Kylläpä tälläkin turskalla on viro törösuu! Kyllä siinä on jotain takana! Vinosuisten salaliitto. ellauri155.html on line 383: Moni huomautti mein naisten ”mikä ei ole mielestäsi oikeaa työtä” -kysymyksen vastauksissa, että ei halua töitä, sillä kaikki työ on hanurista. Kyselyssä korostui kuitenkin yksi ammattiryhmä ylitse muiden: somevaikuttajat, tubettajat ja influensserit. Valtamedian lehtineekerit oli pudonneet kakkossijalle. Se näpäsi. ellauri155.html on line 399: Jag tror att man kan skapa mänsklighet inom alla branscher. Inom vissa branscher är man beredd att betala mer för mänskligheten än inom andra, tex Mejlans sjukhus. ellauri155.html on line 417: Hallitus ottaa häikäilemättömästi lisää lainaa maxaaxeen hoitovajetta, vaikka ottivatkin nyt vähemmän lainaa kuin oli toivottu, niin kohta ottavat taas kuitenkin: akka on kuin kuttukin, jollee pahhoo tie niin uatteloopa kumminnii. ellauri155.html on line 434: När Abraham kom till Gerar talade han om sin hustru Sara som sin syster och en historia snarlik den som enligt kapitel 12 utspelat sig i Egypten beskrivs: Avimelek fattade tycke för Sara och hämtade henne till sig. Gud ingrep och anklagade Avimelek för att ha tagit en annan mans hustru. Abraham ställdes till svars och det hela klarades ut. Abraham ingick senare ett förbund med Avimelek på en plats som därmed fick namnet Be'er Sheva (באר שבע, "edsbrunnen"). ellauri155.html on line 436: Även Isak beskrev då han en period slog sig ner i Gerar sin hustru som sin syster. Han blev iakttagen då han vänslades med henne, och sålunda avslöjades bluffen. Även mellan Isak och Avimelek svors en ed, och i anslutning till detta fann Isaks tjänare åter vatten i brunnen i Beer Sheva, som filistéerna hade fyllt igen. ellauri155.html on line 438: En annan Avimelek var enligt Domarbokens nionde kapitel en av Gideons 70 söner, och israelernas domare. För att tillskansa sig makten efter sin far lejde han en hop folk med vilkas hjälp han vid ett enda tillfälle dräpte alla sina bröder utom den yngste, Jotam, som hade gömt sig. Efter denna seger utropades Avimelek till kung av invånarna i Shekem och Bet Millo. Efter bara några år uppstod konflikt mellan invånarna i Shekem och deras kung, vilket ledde till att staden ödelades. ellauri155.html on line 440: Avimelek dog strax därefter vid staden Teves. Allt folket i staden hade befäst sig i ett torn och när Avimelek steg fram för att sätta tornets port i brand släppte en kvinna ner en kvarnsten som träffade hans huvud så att det spräcktes. Då begärde kungen av sin väpnare att denne skulle döda honom för att ingen skulle kunna säga att han dödats av en kvinna. Väpnaren gjorde så och när israeliterna såg att Avimelek var död gick alla hem. ellauri155.html on line 459: 1 Abraham siirtyi Mamren tammistosta Negeviin ja asettui asumaan Kadesin ja Surin välille. Sitten hän muutti siirtolaiseksi Gerarin kaupunkiin. ellauri155.html on line 462: 4 Abimelek ei ollut kuitenkaan kajonnut häneen, ja siksi hän sanoi: ”Herra, et kai surmaa syytöntä? ellauri155.html on line 467: 9 Abimelek haetti luokseen Abrahamin ja sanoi hänelle: ”Mitä oletkaan tehnyt meille! Miten minä olen rikkonut sinua vastaan, kun olet asettanut minut ja valtakuntani vastuuseen näin suuresta synnistä? Sellaista, mitä sinä olet minulle tehnyt, ei kukaan saisi tehdä.” ellauri155.html on line 474: 16 Saaralle hän sanoi: ”Minä annan tuhat sekeliä hopeaa veljellesi (en sinulle). Olkoon se vakuutena kaikille omillesi sinun viattomuudestasi ja todisteena sinun kunniallisuudestasi.” ellauri155.html on line 499: tent/uploads/2016/08/milky-768x402.jpg" /> ellauri155.html on line 513: Achish trusted David, thinking, ‘He has made himself an utter stench to his people Israel; therefore he shall always be my servant’ ” (27:12). ellauri155.html on line 515: tent/uploads/2018/12/Life-of-David-Ay-David-Pretended-to-be-Insame-Before-Abimelech.jpeg" /> ellauri155.html on line 521: Today’s passage certainly qualifies as one of the more difficult passages of Scripture. It is easy enough to understand what is going on; however, it is difficult to know how to evaluate it. We see in 1 Samuel 27:1–4 that David decided the best way to escape Saul was to flee to Philistine territory and take up residence in the city of Gath. David had been there before, and he deceived the city’s king, Achish, by pretending to be insane, thereby keeping the Philistines from killing him (21:10–15). This time, David did not have to feign insanity. Achish would have heard of Saul’s war with David, so he probably felt secure in allowing him into the city. This enemy of his enemy—Israel’s King Saul—could be counted on as a friend. Achish gave the country town of Ziklag to David, and it became a royal possession after David ascended the throne (27:5–7). ellauri155.html on line 528: Moabilaisten ja ammonilaisten syntyperä ellauri155.html on line 536: 37 Vanhempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimeksi Moab*; hänestä tuli nykyisten moabilaisten kantaisä. Nimi Moab muistuttaa heprean sanaa ’isän kädestä’. ellauri155.html on line 537: 38 Nuorempi synnytti hänkin pojan ja antoi tälle nimeksi Ben-Ammi*; hänestä tuli nykyisten ammoniittien kantaisä. Nimi Ben-Ammi merkitsee ’oman kansani poika’ ja viittaa ammoniitteihin. ellauri155.html on line 545: Kun sydän ahdistaa, hanki uusi sydäntahdistin kuten Philip Roth. Kyllä se jonkun aikaa taas tahdistaa. Mutta mikään ei ole ikuista paizi ikuisuus, jos sekään. ellauri155.html on line 548: Sanana ”seuraaja” on perässäkulkija, ehkä passiivinen imitoja, kuten teoxessa Jeesuxen seuraamisesta. Ystävät taas tuntevat toisensa, ovat tasaveroisia. Ystäväpyyntö vaatii molempien suostumuksen, mutta seuraaminen voi olla yksipuolista. Kun Jeeus sanoo "soiraa" on soirattava. Hanki seuraa Kristusta! ellauri155.html on line 549: ”Jeesus ei välitä siitä, miten hyvin olet epäonnistunut elämässäsi. Hän haluaa olla ystäväsi, koska Hän rakastaa juuri sinua (mutta aivan erityisesti minua).” -pastori Ilmo Liimatta ellauri155.html on line 557: Perusero uskontojen välillä on, että juutalainen ei pidä Jeesuxesta joka esiintyi Jumalan poikana tai jonain puolijumalana. Sitä tulee no end of harm yxijumalaisuuspykälään. Hän voi kyllä pitää Jeesusta profeettana tai suurena opettajana kuten mumslimit, mutta harhaoppisena. Silti hän voi katsoa Jeesusta hyvällä. Kuitenkin Jumalan alentuminen ihmiseksi ja nöyryyttävä kärsiminen ristillä on juutalaisista mahdoton ajatus. ellauri155.html on line 563: Omasta uskosta voi kertoa aloittamalla sen merkityksestä itselle. Sekä kristitty että juutalainen uskovat Jumalaan, joka on puhunut aivan perhanasti Vanhan Testamentin kautta. Juutalainen ei vaan usko Uuteen Testamenttiin. Kun Jeesus ilmoitti itsensä Peevelille Emmauksen tiellä, hän osoitti seikkaperäisesti VT:stä että kaikki hänestä oli jo ennalta kirjoitettu. UT:ssa ei ole mitään uutta, hajaantukaa, ei täällä ole mitään nähtävää, kuten totesi jo Saarnaaja. ellauri155.html on line 567: Tehtävämme on kunnioittaa heitä, koska juutalaiset ovat Jumalan valittu kansa, jonka kautta Herra halusi ilmoittaa itsensä. Lisäksi kristittyjen palvoma Messias oli juutalainen. Juutalaiset eivät kuitenkaan ole muita parempi kansa, vaikka ovatkin erityisasemassa Jumalan silmissä. Jehova on vaan jotenkin niihin tottunut. ellauri155.html on line 571: Yhteensä juutalaisia on noin 15 miljoonaa eri puolilla maailmaa, eniten Yhdysvalloissa (6,5 miljoonaa) ja sitten Israelissa (5,9 miljoonaa). Lisäksi Euroopassa asuu 1,5 miljoonaa juutalaista. Israelin valtio perustettiin juutalaisille uudelleen 1948. ellauri155.html on line 575: Eniten hämmästyttää uskomusten päättömyys. Ihan kuin mitä absurdimpaa läppää pukkaa sitä väkevämpää on uskon kilvoitus. ellauri155.html on line 590: Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. 21 ellauri155.html on line 591: Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. ellauri155.html on line 593: ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. 24 ellauri155.html on line 595: Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, 27 ellauri155.html on line 597: 28Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. 29 ellauri155.html on line 613: Kolmannessa asiakokonaisuudessa on kyse Yle Puhe -radiokanavan ohjelman jaksosta "Mitä Jeesus ajatteli homoista?". Siinä Räsänen on syytteen mukaan esittänyt homoseksuaaleja halventavia lausumia. Räsänen on sanonut, että jos homoseksuaalisuus on geneettistä, se on geneettinen rappeuma ja sairautta aiheuttava geeniperimä. Valtakunnansyyttäjä sanoo, että Räsäsen näkemyksen mukaan "homoseksuaalit eivät ole Jumalan luotuja kuten heteroseksuaalit". ellauri155.html on line 615: Syytteen mukaan Räsäsen lausumat ovat homoseksuaaleja halventavia ja syrjiviä. Lausumat loukkaavat homoseksuaalien yhdenvertaisuutta ja ihmisarvoa, joten ne ylittävät sanan- ja uskonnanvapauden rajat. ellauri155.html on line 619: Lähetyshiippakunta kommentoi: tehtävämme on rauhassa opettaa kokonaista jumalan sanaa. Ei sitä pidä jättää puolikkaaxi. Päivi ei pysty klippaamaan raamatusta mitään osaa pois, edes likatitteliä. Suomalaismiesten likapippeleistä olisi esinahat kiireimmiten leikattava, niinkuin säädetään Moos. 3. kirjassa. Esinahkakukkulasta voisi tehdä laskettelumäen Riihimäelle. Tai Konnunsuolle, jos Riihimäellä on jo sellainen. Korvakarvat pitää jättää kasvamaan ja parta, eikä niitä sovi ruokota. Ruokottomat parrat ovat jumalalle otollisia. ellauri155.html on line 629: Liberalismi on poliittista hallintaa, jossa ihmisiä hallitaan yleisen mielipiteen lisäksi vapauden avulla. Tämän paradoksaaliselta kuulostavan hallinnan tehtävä on varmistaa ihmisten vapaaehtoinen osallistuminen markkinoilla ja demokraattisissa instituutioissa, sallituissa rajoissa. ellauri155.html on line 631: Liberalismissa yksilö ja hänen omaisuutensa ovat kaiken lähtökohtia. Liberalismi on kapitalismin kasvot länsimaissa. Se on kapitalismin hyvältä tuoksuva käyttöliittymä, arkijärki ja hallinnan tekniikka. Kapitalismi puolestaan on järjestelmä, jossa yhteiskunnallisia suhteita määrää keskeisesti yksi prosessi, nimittäin rahan muuttaminen suuremmaksi määräksi rahaa. Tämä tapahtuu hyödyntämällä ihmisten tekemää työtä, sellaisten ihmisten, joiden on pakko tehdä työtä, koska he eivät omista riittävästi voidakseen elää vapaina. Liberaalin hallinnan alaisuudessa pakko tehdä työtä näyttää vapaata valinnalta. Vapaus työhön on tärkeä, voit kuskata paskaruokaa volttiloota niskassa potkurilla lumisohjossa tai ajaa vaikka taxia eläketyöpaikkana. Liberalismi varmistaa työvoiman saatavuuden ja nollasopimuxet sekä yxityisomaisuuden suojan. ellauri155.html on line 633: Syitä populismin nousuun: 1. liberaali demokratia on luonteeltaan elitististä ja haluaakin pitää ihmisten osallistumisen pienenä. 2. liberaalit mulkerot ja organisaatiot omistavat meediat ja vähät välittävät kritiikistä. 3. Alemman keskiluokan ihmiset kokevat, että heidän suhteellinen asemansa on heikentynyt. 4. Vasemmiston lysähdys tehdastyön vähennyttyä. ellauri155.html on line 646: Yksilöt voivat ostaa toisten yksilöiden työtä, kunhan sopimussuhteen muodostaa kaksi vapaata yksilöä. (Paikallinen sopimus, ei mitään vitun kolmikantaa!) Tästä työstä syntyvä arvo kuuluu työn ostajalle, kun taas työn myyjälle kuuluu sovittu palkka. ellauri155.html on line 651: Näitä totuuxia nonstoppina hokemaan ovat kuzutut suuryritysten johtajat, sijoittajat, konsultit, ekonomistit, kolumnistit ja muut "talousviisaat". ellauri155.html on line 657: Carl Schmitt (1888-1985), pahamaineinen nazilakimies, piti kiinni Marxin kannasta et politiikka on luokkataistelua. Schmitt wird heute wegen seines staatsrechtlichen Einsatzes für den Nationalsozialismus als Gegner der parlamentarischen Demokratie und des Liberalismus und als „Prototyp des gewissenlosen Wissenschaftlers, der jeder Regierung dient, wenn es der eigenen Karriere nutzt“, weithin abgelehnt. Allerdings wird er aufgrund seiner indirekten Wirkung auf das Staatsrecht und die Rechtswissenschaft der frühen Bundesrepublik mitunter auch als „Klassiker des politischen Denkens“ bezeichnet. ellauri155.html on line 659: Schmitt was born in Plettenberg, Westphalia, German Empire. His parents were Roman Catholics from the German Eifel region who had settled in Plettenberg. His father was a minor businessman. He studied law at Berlin, Munich and Strasbourg and took his graduation and state examinations in then-German Strasbourg during 1915. His 1910 doctoral thesis was titled Über Schuld und Schuldarten (On Guilt and Types of Guilt). A chapter on nazi guilt for holocaust has been added poshumously. ellauri155.html on line 671: Eroa omistamisen ja oikeuksien välillä voisi kutsua myös eroksi mahdollisuuksien tasa-arvon (oikeudet) ja toteutuneen tasa-arvon (omistus) välillä. Ne, joille myönnetään porvarillisen yhteiskunnan oikeudet, saavat periaatteessa käyttää poliittista valtaa, voivat periaatteessa kerätä varallisuutta myymällä työvoimaansa ja niin edelleen. Mahdollisuudet eivät kuitenkaan toteudu merkittävissä määrin ilman perittyä tai anastettua alkupääomaa, jonka avulla uutta omaisuutta voi kerätä. ellauri155.html on line 682: Eph. 1:5 “He predestined us to adoption as sons through Jesus Christ to Himself, according to the kind intention of His will.” ellauri155.html on line 694: Humen käsitys syy-seuraussuhteesta ja sen tarpeellisuudesta ovat erittäin merkityksellisiä molempien tulkintojen kannalta. Viimeisessä osassa tarkastellaan Humen näkemysten merkitystä vapaasta tahdonvapaisyydestä uskontokysymyksissä. Hyppäämme tylsän keskiosan yli ja teemme vain jaxot 1 ja 6. ellauri155.html on line 700: Klassiset compatibilistit uskovat libertaristien kanssa, että tarvitsemme riittävän teorian siitä, mitä vapaa toiminta on, missä sen ymmärretään tarjoavan asiaankuuluvat moraalisen tahdonvapauden ja vastuun edellytykset. Compatibilistit kuitenkin torjuvat näkemyksen, jonka mukaan vapaa toiminta edellyttää determinismin väärennöstä tai että teko ei voi olla sekä vapaa että syy-seuraussuhde, joka edellyttää edeltäviä ehtoja. Klassisen compatibilistisen strategian mukaan vapaus ei ole ainoastaan yhteensopiva syy-seuraussuhteen determinismin kanssa, syy-yhteyden ja välttämättömyyden puuttuminen tekisi vapaan ja vastuullisen toiminnan mahdottomaksi. Eli koko homma on vaan määrittelykymysys. ellauri155.html on line 702: Humen strategia on pitkälti sama kuin Hobbesin noudattama. Tässä mielessä erityisen tärkeää on kahdenlaisen vapauden välinen ero. Humen näkemykset vapaudesta tutkielmassa eivät kuitenkaan ole täysin yhdenmukaisia hänen myöhempien näkemystensä kanssa. Hume ei toimi täysin ennaltamäärätysti, se on vähän älyvapaa. ellauri155.html on line 703: Hommaan kuuluu kuten aina erottaa 2n laista vapautta. ellauri155.html on line 705: Harvat pystyvät erottamaan tosta noin vaan spontaanisuuden vapauden, kuten kouluissa kutsutaan, ja sekoilevan vapauden; eli se että asiat menee mielen mukaan ja se että ne menee miten sattuu. Aristoteles osasi: tyyppi on vapaa kun se voi tehdä mitä haluaa, eikä tollanen Dostojevskimäinen ääliö joka tekee mitä sattuu, vaikka hyssiä, vaan ettei sitä voisi etukäteen arvata. Mitä vitun iloa kellekkään siitä on? Nojoo, tässä se pointti olikin, en jaxa kääntää pitempään. ellauri155.html on line 707: Varmaan tossa jossakin tulee sit vielä tää kaaosteoreettinen juttu että ei se paljon lämmitä vaikka tietää tapahtumien olevan deterministisiä jos niitä ei pysty ennakoimaan kuitenkaan. Eli niistä tietää etukäteen yhtä vähän kuin jos arpanopat olis vielä jumalan vaipantaskussa. Täähän se on Calvininkin kikka - olet ehkä voinut voittaa, mutta äläpäs nuolaise ennenkuin tipahtaa: enintään sun käytöxestä voi etukäteen päätellä mihin nalli napsahti. Eikä siitäkään! Eli ollaan nyt kieli keskellä suuta vaan, toivotaan parasta ja pelätään pahempaa! ellauri155.html on line 709: Ize asiassa Hume on näkevinään apinoiden pesäpuuhissa samaa necessityä kuin kivikunnassa, ja se onkin tarpeellista jotta hommat hoituisivat, ja erityisen tarpeellista se on jotta tyypit uskoisivat jumalaan. Hume toistaa enimmäkseen monissa muissa compatibilist-tileissä esiintyvän väitteen, jonka mukaan välttämättömyyttä (determinismiä) tarvitaan tukemaan yleisesti tulevaisuuteen suuntautuvaa, utilitaristista teoriaa moraalisesta vastuusta ja rangaistuksesta. Höh, entäs teodikea, Mr. Hume? Ei tää nyt kyllä täysin komputoi. Hume luuli että poistamalla kausaatiosta salaisen energian se selvittäisi jotenkin myös vapaan tahdon ongelman. Paskat se mitään siinä muuttaa. Olikohan tää Hume nyt mistään kotoisin. Pääasiahan oli vapauden määrittely pakotuxen puutteexi, ja sen hoiteli jo vanha kunnon Ari. ellauri155.html on line 711: No entä sitten toi rangaistavuus? Höh ei sekään vaadi mitään lisäpohdintaa. Symbaaleja läimivä apina lähtee räimimään toiseen suuntaan kun se saa ao. potkun perseeseen, siinä kaikki. Jos se ei vaihda takilaa sen takia eze on vähiten kivuliainta, eli nk. vapaasta tahdosta, se on syyntakeeton, ja se on paras panna instituutioon niinkuin John Calvin. Näiden juttujen pohtiminenkin on osa tätä samaa mekanismia. ellauri155.html on line 713: Kantille ei tää arkijärjen selvitys lähestulkoon kelvannut. Sen miälestä tämmönen "spontaanisuuden vapaus" on täysin riittämätön käsitys moraalisesta vapaudesta. Kant kuvaa kuuluisasti tätä moraalisen vapauden kertomusta "kurjaksi verukkeeksi" ja ehdottaa, että tällainen vapaus kuuluu kelloon, joka liikuttaa käsiään sisäisten syiden avulla. Jos tahtomme määräytyy edeltäneiden luonnollisten syiden perusteella, emme ole vastuullisempia toimistamme kuin mikään muu mekaaninen esine, jonka liikkeet ovat sisäisesti ehdollisia. Yksilöt, jotka nauttivat vain tällaisesta vapaudesta, ovat, epäyhtenäiset väitteet, vähän enemmän kuin "robotit" tai "nuket", jotka ovat kohtalon pelatessa. Tämä yleinen kritiikki, joka kohdistuu moraalisen vapauden ymmärtämiseen "spontaanisuuden" osalta, johtaa suoraan kahteen tärkeään kritiikkiin. No vittu Kant, me ollaan ropotteja, sinä myös. (Paizi olet rikki nyt. Mixi rikoit sen? Se on rikki nyt! UÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!) ellauri155.html on line 719: Tässä käsittelyssä Humen ymmärretään puolustavan pohjimmiltaan tulevaisuuteen suuntautuvaa ja utilitaristista kertomusta moraalisesta vastuusta. Thomas Hobbesin kaltaisten ajattelijoiden jälkeen Hume huomauttaa, että palkkiot ja rangaistukset saavat ihmiset toimimaan jollain tavalla eikä toisissa, mikä on selvästi huomattava sosiaalinen hyödyllisyys (T 2.3.2.5/410; EU 8.2897–98). Tällaista tulevaisuuteen suuntautuvaa, utilitaristista vastuullisuutta ovat kehittäneet edelleen monet muut compatibilistit, joiden kanssa Hume on usein tiiviisti tunnistettu (esimerkiksi Moritz Schlick ja J.J.C. Smart). Tämänkaltaisia tulevaisuuteen suuntautuvia, utilitaristisia kertomuksia on arvosteltu. Kaikenlaisten kantilaisten mukaan, perusongelma on se, että he ovat täysin sokeita aavikon asioille ja siten puuttuvat vaaditusta (taaksepäin katsovasta) kostotekijästä, jota tällä alalla tarvitaan. ellauri155.html on line 723: Hume myöntää tietenkin, että meillä on rajallinen kyky muuttaa ja muuttaa luonnettamme. Hume myöntää erityisesti, että voimme jossain määrin vaalia ja parantaa moraalista luonnettamme itsekritiikin ja itseymmärryksen avulla. Hän korostaa kuitenkin, että kaikki tällaiset ponnistelut ovat laajuudeltaan ja vaikutukseltaan rajoitettuja (ESY 169) ja että tämän lisäksi "miehen on oltava etukäteen siunattavan hyveellinen", jotta tällaiset "uudistuspyrkimykset" voidaan alun perin toteuttaa. ellauri155.html on line 729: Traktaatissa Hume väittää, että vapauden oppi saa alkunsa uskonnosta, joka on ollut hyvin tarpeettomasti kiinnostunut tästä kysymyksestä. Hän jatkaa väittäen, että "välttämättömyyden oppi, minun selittämäni mukaan, ei ole vain viaton, vaan jopa eduksi uskonnolle ja moraalille". Tutkielmassa Hume tekee selväksi, miten hänen välttämättömillä periaatteillaan on "vaarallisia seurauksia uskonnolle". Voidaan esimerkiksi sanoa, että on olemassa jatkuva välttämättömien syiden ketju, ennalta määrätty ja ennalta määrätty, ulottuen kaikkien alkuperäisestä syystä jokaisen ihmisen olennon jokaiseen tahdoseen... Kaikkien tahtojemme perimmäinen Kirjoittaja on maailman Luoja, joka ensin antoi liikettä tälle valtavalle koneelle ja asetti kaikki olennot siihen erityisasemaan, josta jokaisen myöhemmän tapahtuman, väistämättömän välttämättömyyden vuoksi, on johdettava. Ihmisen toiminnalla ei siis voi olla moraalista turpitaatiota lainkaan, koska se etenee niin hyvästä syystä; tai jos heillä on turpitudet, heidän on otettava Luojamme mukaan samaan syyllisyyteen, vaikka hänen tunnustetaan olevan heidän perimmäinen syynsä ja tekijänsä. (EU 8.32/99–100) Eli kaikki paska onkin herra isoherran oma syy, mikä oli todistettava! ellauri155.html on line 731: Toisin sanoen välttämättömyyden oppi aiheuttaa kiusallisen ongelman teologiselle asemalle: Joko ero (moraalisen) hyvän ja pahan välillä romahtaa, koska kaiken tuottaa täydellinen olento, joka ei aio "mitään muuta kuin mitä on täysin hyvää ja kiitettävää" (EU 8.33/101), tai meidän on "peruutettava täydellisyyden ominaisuus, jonka pidämme jumaluutena" sillä perusteella, että hän on moraalisen pahan perimmäinen tekijä maailmassa. ellauri155.html on line 733: Tähän Hume vetää sitten takataskusta tän senttimenttihäsläyxen. Eli vaikkei noi maailmassa tapahtuvat jutut oliskaan pahoja noin niinkuin loppupeleissä (kert ne on hyvän jumalasedän nimtuten tarkoitus), ne tuntuu meistä pahalta, eli ne on apinamittakaavassa hyviä tai pahoja. Moral sentiments, who was it who thought we have those? Aw yes, the third earl of Shaftesbury. They are comparable to taste in arts. Mautonta! se tuhahti kuin Aarne Kinnunen. ellauri155.html on line 735: On selvää, että Hume esittää kaksi asiaa. Ensinnäkin, jos Jumala on maailman luoja ja ennalta määrätty ja ennalta määrätty kaikki, mitä siinä tapahtuu, niin moraalisen pahan (ilmeinen) olemassaolo johtuu hänestä, ja sittenhän "meidän on vedettävä takaisin täydellisyyden ominaisuus", jonka annamme hänelle. Toiseksi, jos Jumala on moraalisen pahuuden perimmäinen tekijä, kukaan yksittäinen ihminen ei ole vastuussa tekemistään rikoksista. Toinen väite ei seuraa ensimmäisestä väitteestä. sanoo Hume, olkoonkin että jumala on ilmeisesti ilkimys, se ei tee omaisuusrikoxista vähemmän ilkeitä, koska meistä nyt yxinkertaisesti tuntuu pahalta. ellauri155.html on line 737: Hume toisin sanoen ottaa (syvästi epäuskoisen) askeleen osoittaakseen, että jos Jumala on olemassa ja on universumin luoja, hän ei ole sen enempää vapaa synnistä kuin ihmiset ovat. Humen mukaan meidän on tuomittava Jumalaa, kun tuomitsemme ihmisiä hänen maailmansa vaikutusten perusteella, ja meidän on sitten mukautettava tunteitamme vastaavasti. Ei todellakaan ole mitään muuta luonnollista tai järkevää perustaa, jolla löytäisimme tunteemme Jumalaa kohtaan. Tietyissä suhteissa voimme siis ymmärtää paremmin, kuinka me (ihmiset) voimme saattaa Jumalan vastuuseen, kuin me voimme ymmärtää, kuinka Jumalan pitäisi saattaa ihmiset vastuuseen (eli koska meillä ei ole tietoa hänen tunteistaan tai vaikka hänellä olisi niitä. Se eze sanoi sitä tai tätä ei merkize sitä eikä tätä, se saattoi valehdella, ilkimys kun oli. ellauri155.html on line 739: Vaikka on selvää, että Humen keskustelu vapaasta tahdonvastaisuudesta ensimmäisessä tiedustelussa on osa hänen laajempaa kritiikkiään kristillistä uskontoa kohtaan, on kuitenkin laajalti katsottu, että Humen aikaisemmassa keskustelussa "Vapauden ja välttämättömyyden" tutkielmassa ei ole mitään tästä epäuskollisesta sisällöstä tai merkityksestä. (Koska Hume "kastroi" työnsä ja poisti useimmat tällaiset kohdat.) Hemmetti, onhan se nyt selvää ilman Humeakin, ihan vaan raamattua lukemalla, että telttahenkilöiden jumala oli aivan vitunmoinen ilkimys. ellauri155.html on line 741: Humen tutkielman ydintyö – todellakin hänen yleinen (epäuskoinen tai "ateistinen") filosofinen näkemyksensä – on se, että moraalinen ja sosiaalinen elämä eivät perustu eikä vaadi kristillisen metafysiikan dogmeja. Humen naturalistinen kehys moraalisen ja sosiaalisen elämän ymmärtämiseksi sulkee pois paitsi libertarianismin metafysiikan (esim. aineettomien aineiden "moraalisen" syy-yhteyden muodot) lisäksi myös kaikki muut teologisesti inspiroidun metafysiikan, joka yleensä liittyy siihen (eli Jumala, kuolematon sielu, tuleva valtio ja niin edelleen). Uskonnon metafysiikka, Hume ehdottaa, vain hämmentää ja peittää ymmärryksemme näistä asioista ja piilottaa niiden todellisen perustan ihmisluonnossa. Humen näkemykset vapaasta tahdon ja moraalisen vastuun aiheesta, kuten on esitetty kohdissa "Vapauden ja välttämättömyyden" ja muualla hänen kirjoituksissaan, ovat juuri se käännekohta, johon tämä perusteesi kääntyy. ellauri155.html on line 802: In Volume 4 of John Calvin’s Tracts and Letters, a letter written by Calvin in April of 1541 can be found. It is a fairly lengthy letter written to Monsieur de Richebourg because his son Louis, a young man, had recently died. Louis had been a student of Calvin at the Academy in Geneva, and the impact of his young friend’s death can be heard at the beginning of this letter to the deceased’s father: ellauri155.html on line 806: In this letter, we see Calvin using predestination as a “doctrine of comfort.” Listen to how Calvin then uses the doctrine of predestination to minister to this grieving father. ellauri155.html on line 810: The last sentence is rather remarkable. “Should it be his will to exercise you still further, by concealing it from you, submit to that will, that you may become the wiser than the weakness of your own understanding can ever attain to.” Calvin shows how much wisdom and comfort can be found in submitting to God’s divine will, trusting Him regardless of how much or how little of that will He has revealed to the afflicted. In so doing, he reveals to us true pastoral care in using this Biblical doctrine. Hey, just how much is it? I did not notice any quote. ellauri155.html on line 822: Strawson was committed to the value of publication, of books and articles, whereas Austin seemed content to develop his views and promulgate them in lectures and talks. His achievements were recognised by election in 1960 to the British Academy, by the reception of a knighthood in 1977 and by many other honours. In 1998 he became the twenty-sixth philosopher to have a volume devoted to him in the famous Library of Living Philosophers series, adding another British name to the list of recipients of this honour, previous ones being Whitehead, Russell, Moore, Broad and Ayer. Austin did not get included, nyaah nyaah nyaah! ellauri155.html on line 870: Sarvepallin nimitys oli selkeästi poliittinen. Varmaan Albertinkin. Mitäs se Santayana sitten etusti? ellauri155.html on line 890: Chuck Jones used Santayana´s description of fanaticism as "redoubling your effort after you´ve forgotten your aim" to describe his cartoons starring Wile E. Coyote and Road Runner. ellauri155.html on line 913: Atoms of light and tears for mortal things. Valon atomeja ja kuolevaisten elimien kyyneleitä. ellauri155.html on line 944: and divorcing not wisely but too often. He is now Earl Russell—that is his ellauri155.html on line 987: the intention of renewing it for a few years, if circumstances remain the same. ellauri155.html on line 1044: In regard to the future, the intention is to repeat this gift every six months ellauri156.html on line 47: Tää on hyvin tärkeä take-home opetus myös kristinuskosta: ei koskaan ole liian myöhäistä katua ja palauttaa ostos Ikeaan, on ihan okei muuttaa mielensä viime hetkellä jos hinta/laatusuhde ei miellytä. Tää on jesuiittapeliä, jonka tarkoitus on pyhittää keinot matkan varrella. Ostoskorin tuotteet saa ilmaisexi, kuha löytää izensä lampaitten puolelta erä- ja ottelutauolla. Trikki on vaan varmistaa, ettei vahingossa kuole ennen synninpäästöä. Vaan kaippa siihenkin on keinonsa. ellauri156.html on line 49: Jalkanuotti: Kuten voi helposti laskeskella, attritiopeli on vakiintuneiden uskontojen ansaizemislogiikka, loppuarvonta Tombolalla on uusia jäseniä rekrytoivien lahkojen suosima pelitapa. On kiva jos viimesexi sisääntulleet pääsee ensimmäisixi vielä kalkkiviivoilla, ja vielä kivempää jos jonossa kiilaajat jää hännille. ellauri156.html on line 68: Many tragic incidents occur as the unexpected outcome of a sequence of events. Certainly that is the case with King David. A little vacation from war leads to a day spent in bed, followed by a stroll along the roof of his palace as night begins to fall on Jerusalem. By chance, David sees a woman bathing herself, a sight which David fixes upon, his pecker coming instantly to attention, and then follows up on with an investigation as to her identity. The woman is shortly summoned to the palace and then to his bedroom, where David sleeps with her (well no, actually he spends time with her very much awake; what is meant by this euphemism is that he fucks the lady crazy.) Even though he has discovered she is the wife of Uriah, a warrior who is fighting for the army of Israel. Never mind. The woman becomes pregnant, and so David calls Uriah home, hoping it will be thought that he has gotten his wife pregnant. When this does not work, David gives orders to Joab, the commander of the army, which arranges for Uriah's death in battle. It looks like the perfect crime, but David's sin is discovered and dealt with by Nathan, the prophet of God. Nathan is Philip Roth's alter ego's name, Nathan Zuckerman! Can this be an accident? Jehova knows, it's too late to ask Phil. ellauri156.html on line 74: Before we begin to look carefully at verses 1-4 of chapter 11, allow me to make a couple of comments about this event as portrayed in these two chapters of 2 Samuel. First, I want you to notice the “law of proportion” in this text. Only three verses describe David's sin of adultery with Bathsheba. Second, the author pulls no punches in describing the wickedness of this sin. History is not written in a way that makes David look good. Third, the sin of David and Bathsheba is dealt with historically, but not in a Hollywood fashion. Hollywood filmmakers would perform a remake of this account to dwell on the sensual elements. Nothing in this text is intended to inspire unclean thoughts or actions. Indeed, this story is written in a way that causes us to shudder at the thought of such things. I know it is something of a letdown, but at least myself, I was totally capable of imagining the rest. (I got 5 streetwalking girls and a wife, for God's sake.) If you need help with unclean thoughts here, please consult Gonorrhé Ballsack's Comtes Droolatiques. ellauri156.html on line 84: This leads to a war between the Israelites and the Ammonites. The Ammonites recruit the Syrians as their allies against David. In their first conflict, the Syrians flee, forcing the Ammonites to retreat to “the city” (10:14; which must be Rabbah -- see 12:26ff.). The Syrians are not content with their defeat and attempt a rematch, but once again they are defeated. This causes them to give up any thought of backing up the Ammonites in their war with Israel in the future. ellauri156.html on line 98: Joab urges David not to number the Israelites, and through the prophet Egad, God rebukes David for doing so, giving him a choice of one of three chastenings. It is a grave sin with great consequences for the nation Israel. Out of this sin, God brings about blessing for Israel, because it is on the plot of ground where David offers sacrifices to God that the temple will be built. What chastenings? ellauri156.html on line 110: 19 Nevertheless, the people refused to listen to the voice of Samuel, and they said, “No, but there shall be a king over us, 20 that we also may be like all the nations, that our king may judge us and go out before us and fight our battles” (1 Samuel 8:19-20). ellauri156.html on line 124: This seems consistent with David's other great sin, which also follows his decision to stay at home. When David instructs Joab to number the Israelite warriors, Joab protests. This is something David should not do. Perhaps this is because David would find too much confidence in the number of his men, rather than in God. It certainly is a far cry from Gideon's army, pared down to a meager 300 men. ellauri156.html on line 127: Who is Gideon? Are we supposed to know? All I know is Gideon's bible, which the Beatles found in the bottom drawer of a bedside table in hotel room in a song whose name can't remember just now. "Only to find, Gideon's bible." Se oli Rocky Raccoon valkoiselta albumilta. Ai niin, ja sitten on Onni Gideon! ellauri156.html on line 137: Gideon (hepr. ‏גִּדְעוֹן‎, Gid'on, suom. "Tuhoaja," "Soturi" tai "Sotaurho"), myös Jerubbaal, oli Raamatun Vanhan testamentin mukaan israelilaisten tuomari. Hänen arvellaan eläneen 1300-luvun eaa. ja 1200-luvun eaa. välisenä aikana. Gideonin aikana maailmaa hallitsivat heettiläiset. [Tämä artikkeli tai sen osio on liian pitkä. ellauri156.html on line 140: Gideonin tarina löytyy Tuomarien kirjan luvuista 6–8. Heprealaiskirjeen luvussa 11 Gideon mainitaan yhtenä esimerkkinä uskon miehestä. Neljäs Mooseksen kirja mainitsee Abidanin olevan Gideonin poika. Suomessa toimii yhdistys nimeltä Suomen Gideonit ry, joka on osa kansainvälistä Gideons International -järjestöä. Gideons International on kristillinen järjestö, joka jakaa Raamattuja joko yksittäisille ihmisille tai sijoittamalla ne julkisiin paikkoihin, mutta erityisesti kouluihin, kasarmeihin, sairaaloihin ja vankiloihin, sekä myös muualle. ellauri156.html on line 145: The lyrics describe a conflict over a love triangle, in which Rocky's girlfriend Lil Magill (known to the public as Nancy) leaves him for a man named Dan, who punches Rocky in the eye. Rocky vows revenge and takes a room at the saloon in the town where Dan and Nancy are staying. He bursts into Dan's room, armed with a gun, but Dan out-draws and shoots him. A drunken doctor attends to Rocky, the latter insisting that the wound is only a minor one. Stumbling back to his room, Rocky finds a Gideon Bible and takes it as a sign from God. ellauri156.html on line 209: A second reason may be boredom. Something you my dear remaining readers know by now. It is one thing to fight battles in which the enemy is quickly overcome. But the besieging of Rabbah is a whole different kind of war. This battle will not be won so quickly. It will take time to starve the Ammonites to the point that they surrender. It is not a very exciting kind of war to wage. And while they wait, the Israelite soldiers (which includes David) have to pitch their tents outside the city, living in the open field. This is no picnic, and David knows it. David's attitude seems reflected in the advertising slogan of a major hamburger chain, “You deserve a break today.” ellauri156.html on line 211: A third reason -- and I am hesitant to suggest it -- is that David may be getting soft. Let's face it, David had some very difficult days when he was fleeing from Saul. I am sure there were hot days and cold nights. There were certainly days when his food was either limited or lousy, or both. Army food has never been known as a work of culinary artistry. Now, David has moved up in the world, from barren wilderness, which Saul and his army would avoid if possible, to the hills of Jerusalem. His accommodations are better, too. He no longer lives in a tent (if he was fortunate enough to have one in those days); he lives in a palace. Why would David want to stay in a tent in the open field, outside of Rabbah, if he can stay in his own bed (or Bathsheba's), in his own palace, inside Jerusalem?37 ellauri156.html on line 222: 6Taloni ikkunasta minä katselin ikkuna-aukon läpi 7 ja huomasin yksinkertaisten poikien joukossa nuorukaisen, joka oli vailla ymmärrystä. 8 Hän meni kadun yli kulmauksessa, jossa eräs nainen asui, ja suuntasi kulkunsa naisen asuntoa kohti 9 päivän jo illaksi hämärryttyä, pimeässä, yön tultua. ellauri156.html on line 232: Lataa lasten raamattusovellus ellauri156.html on line 267: Finally, David can stand his bed no longer. Getting up, he goes for a stroll around the roof of his palace. Most certainly, David's palace was built on the highest ground possible, so that it would afford him a commanding view of the city and the surrounding country. Virtually every other residence and building would be below David's penthouse apartment, and thus he would be able to see much that was out of sight for others. (A friend remarked after this message that a truck driver had told him a whole lot can be seen from an 18-wheeler that people in cars don't see. A chicano truck-driver just got a 110 year sentence in the U.S. for failing to stop his 18-wheeler when the brakes went. Now that was a honest-to-god Jehova style sentence, to the third and fourth generation. Good work, Rocky!) ellauri156.html on line 269: I am not suggesting that David purposed to see something he should not. (I bet he did, peeping Tom. You actually come round to the same conclusion below, Bob.) More than likely he is walking about, almost absent-mindedly, when suddenly his eyes fix on something that rivets his attention on a woman bathing herself. The text does not really tell us where this woman is bathing, and why at this time of the night? We only know that she is within sight of David's penthouse (rooftop). David notes her beauty. He does not know who she is or whether she is married. We cannot be certain how much David sees, and thus we do not know for certain whether he has yet sinned. (What the fuck? How much do you need to see to sin? Are boobs enough, or do you need to see the pudendum or the fanny?) If David saw more of this woman than he should (a fact still in question), then he surely should have diverted his eyes. It was not necessarily evil for him to discretely inquire about her. If she were unmarried and eligible, he could have taken her for his wife. His inquiry would make this clear. ellauri156.html on line 277: Uriah Heep sai nimensä samannimisestä saiturista, joka esiintyy Charles Dickensin teoxessa David Copperfield. Mulla on se, Seija luki sen ja on siitä lähin ahdistellut mua lukemaan sen myös. Eipä ole napannut. Siinä oli sellai huilisti, joka nosti polvea soittaessaan poikkihuilua jotensakin rivosti. ellauri156.html on line 279: Uriah Heep on brittiläinen progressiivinen hard rock -yhtye, joka perustettiin Lontoossa vuonna 1970 ja on edelleen aktiivinen. Nimensä yhtye otti Charles Dickensin romaanissa David Copperfield esiintyvästä samannimisestä viekkaasta ja vastenmielisestä kirjanpitäjästä. Yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat muun muassa "Easy Livin'", "Lady in Black", "Gypsy", "July Morning" ja "Look at Yourself". Suurinta suosiota se nautti 1970-luvun ensimmäisellä puoliskolla. ellauri156.html on line 287: The report David is given concerning Bathsheba gives him all the information he needs, and more, if he is intent upon doing what is right. He knows Bathsheba is married and thus out of the question. He also knows Bathsheba is married to Uriah the Hittite. This is no nameless husband, someone David has never heard of before. David has to know Uriah, even if he does not know his wife. In 2 Samuel 23:39, “Uriah the Hittite” is named as one of David's mighty men, known for his bravery and courage as a soldier. If he does not know it, surely someone there among his servants would inform him. ellauri156.html on line 289: My fear is that David chose to ignore Uriah's military record and to fix his attention upon his racial origins. It is obvious and noteworthy that David refers to Uriah as “Uriah the Hittite,” while the author of Samuel refers to him only as “Uriah.” The expression, “Uriah the Hittite” is a term of derision, I believe, based solely upon the fact that he is of Hittite stock. Never mind that David has Moabite blood in his veins. ellauri156.html on line 295: It is obvious that Uriah had forsaken his own people and their gods to live in Israel, marry an Israelite woman, and fight in David's army. He is no pagan, to be put to death. He is a proselyte. In spite of all this, I believe David looks down upon him. David has grown accustomed to having the finest of everything. His palace is the finest around. His furnishings, his food, his help, are all the finest. Now, he looks from his penthouse and sees a woman whom he regards as “fine.” How can a woman so “fine” belong to this Hittite? She is fit for a king. And this king intends to have her. ellauri156.html on line 303: The inference is often drawn that Bathsheba should not have been exposing herself as she did, and that it was her indiscretion which started this whole sequence of events. Some think her actions may have been deliberate (She knew David was there and could see. . . .), while others would be more gracious and assume it was simply poor judgment. Let me point out several things from the text. First and foremost, when Nathan pronounces divine judgment upon David for his sin, Bathsheba and Uriah are depicted as the victims, not the villains. When Adam and Eve sinned, God specifically indicted Adam, Eve, and the serpent, and each received their just curse. This is simply not the case with Bathsheba. Nowhere in the Bible is she indicted for this sin. It may be that the author did not choose to focus upon Bathsheba, but even in this case, the Law would clearly require us to consider her innocent until proven guilty. (Which law? Not biblical law for sure, take for instance Susan's case, where Daniel had to called upon to prove her innocence.) ellauri156.html on line 313: Let's pursue this matter a little more. (Oh lord, I feel the spirit stirring below my belt.) Bathsheba is bathing herself. (This is about the 4. time Bob invites us to picture this tender moment. There are not too many of them in the Bible, so let us savor it.) We tend to assume that this means she is disrobed, at least partially. I believe Bathsheba is bathing herself in some place normally used for such purposes. Only David, with his penthouse vantage, would be able to see her, and a whole lot of other folks if he chose. The poor do not have the same privacy privileges as the rich. I have seen any number of people bathing themselves on the sidewalks of India, because this is their home. The word for bathing employed here is often used to describe the washing of a guest's hands or feet and for the ceremonial washings of the priests. Abigail used this term when she spoke of washing the feet of David's servants (1 Samuel 25:41). Such washings could be done, with decency, without total privacy. We assume far too much if we assume Abigail is walking about unclothed, in full sight of onlookers. ellauri156.html on line 329: Sexual abuse and sexual harassment are just two of the ways people abuse their power. Parents begin to think they own their children, and that they can use their children to satisfy themselves, so they engage in various forms of abuse, often sexual in nature. Bosses get used to being in control and telling people what to do, and it should not be surprising to learn that they sometimes abuse their power over employees and subordinates to sexually satisfy themselves. This sin is no different from that of David. (Oh, oh, this is too good, my cup runneth over.) ellauri156.html on line 335: Conversely, David never did worse than he did in prosperity and power. How many psalms do you think David wrote from his palatial bed and from his penthouse? How much meditation on the law took place while David was in Jerusalem, rather than on the battlefield? On the other hand, how many maidens did he open the psalmbook with on the field? We are not to be masochists, wanting more and more suffering, but on the other hand we should recognize that success is often a greater test than adversity. Often when it appears “everything's goin' my way” we are in the greatest danger of producing some shit like Frank Sinatra's "My Way". ellauri156.html on line 347: Sins of commission are often the result of sins of omission. David committed sin by his adultery with Bathsheba and later by the murder of her husband, but these sins were borne out of David's omissions which came to pass when he stayed home, rather than go to war. These sins of omission are often difficult to recognize in ourselves or others, but they are there. And after a while, they incline us to more open sins, as we see in David. ellauri156.html on line 370: 1. Ja Herra puhui Moosekselle ja Aaronille sanoen: 2. "Puhukaa israelilaisille ja sanokaa heille: Jos jollakin, kenellä tahansa, on elimestään liman vuoto, on hänen vuotonsa saastainen. 3. Hänen vuotonsa saastaisuus on sellainen, että hän, niin hyvin silloin, kun hänen elimestään vuotaa, kuin silloin, kun hänen elimensä pidättää vuodon, on saastainen. 4. Jokainen vuode, jossa vuotoa sairastava lepää, tulee saastaiseksi, ja jokainen istuin, jolla hän istuu, tulee saastaiseksi. 5. Ja se, joka koskee hänen vuoteeseensa, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 6. Ja se, joka istuu istuimelle, jolla vuotoa sairastava on istunut, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 7. Ja se, joka koskee vuotoa sairastavan ruumiiseen, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 8. Ja jos vuotoa sairastava sylkee puhtaan ihmisen päälle, niin tämä pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 9. Ja jokainen satula, jossa vuotoa sairastava ratsastaa, tulee saastaiseksi. 10. Ja jokainen, joka koskee mihin hyvänsä, mikä on ollut hänen allaan, olkoon saastainen iltaan asti; ja joka sellaista kantaa, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 11. Ja jokainen, johon vuotoa sairastava koskee, ennenkuin on huuhtonut kätensä vedessä, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 12. Ja saviastia, johon vuotoa sairastava koskee, rikottakoon; mutta jokainen puuastia huuhdottakoon vedessä. 13. Ja kun vuotoa sairastava tulee puhtaaksi vuodostansa, niin hän laskekoon puhtaaksi-tulemisestaan seitsemän päivää ja sitten pesköön vaatteensa ja pesköön ruumiinsa raikkaassa vedessä, niin hän on puhdas. 14. Ja kahdeksantena päivänä hän ottakoon kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa ja tulkoon Herran eteen ilmestysmajan ovelle ja antakoon ne papille. 15. Ja pappi uhratkoon ne, toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi. Näin pappi toimittakoon Herran edessä hänelle sovituksen hänen vuodostansa. 16. Kun miehellä on ollut siemenvuoto, pesköön hän koko ruumiinsa vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 17. Ja jokainen vaatekappale ja jokainen nahka, johon siemenvuotoa on tullut, pestäköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 18. Ja kun mies on maannut naisen kanssa ja vuodattanut siemenensä, peseytykööt he vedessä ja olkoot saastaiset iltaan asti. ellauri156.html on line 372: 19. Ja kun naisella on vuoto, niin että verta vuotaa hänen ruumiistansa, olkoon hän kuukautistilassaan seitsemän päivää, ja jokainen, joka häneen koskee, olkoon saastainen iltaan asti. 20. Ja kaikki, minkä päällä hän lepää kuukautistilansa aikana, tulee saastaiseksi, ja kaikki, minkä päällä hän istuu, tulee saastaiseksi. 21. Ja jokainen, joka hänen vuoteeseensa koskee, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 22. Ja jokainen, joka koskee istuimeen, mihin hyvänsä, jolla hän on istunut, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 23. Ja jos joku koskee esineeseen, joka on hänen vuoteellaan tai istuimella, jolla hän on istunut, olkoon saastainen iltaan asti. 24. Ja jos mies makaa hänen kanssaan ja hänen kuukautistansa tulee hänen päällensä, olkoon hän saastainen seitsemän päivää, ja jokainen vuode, jossa hän lepää, tulee saastaiseksi. 25. Jos naisen verenvuoto kestää kauan aikaa, vaikka ei ole hänen kuukautisaikansa, tahi jos se jatkuu hänen kuukautisaikansa ohitse, pidettäköön hänet koko vuotonsa ajan saastaisena, niinkuin hänen kuukautisaikanaankin; hän on saastainen. 26. Jokaisesta vuoteesta, jossa hän lepää vuotonsa aikana, olkoon voimassa, mitä on säädetty hänen kuukautisaikana käyttämästään vuoteesta; ja jokainen istuin, jolla hän istuu, tulee saastaiseksi niinkuin hänen kuukautisaikanaankin. 27. Ja jokainen, joka niihin koskee, tulee saastaiseksi; hän pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 28. Mutta kun hän tulee puhtaaksi vuodostansa, laskekoon seitsemän päivää, ja sitten hän on puhdas. 29. Ja kahdeksantena päivänä hän ottakoon kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa ja tuokoon ne papille, ilmestysmajan ovelle. 30. Ja pappi uhratkoon toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi. Näin pappi toimittakoon Herran edessä hänelle sovituksen hänen saastaisesta vuodostaan. 31. Näin teidän on varoitettava israelilaisia saastaisuudesta, etteivät he saastaisuudessansa kuolisi, jos saastuttavat minun asumukseni, joka on heidän keskellänsä." 32. Tämä on laki miehestä, joka sairastaa vuotoa, ja miehestä, jolla on siemenvuoto ja joka tulee siitä saastaiseksi, 33. ja naisesta, jolla on kuukautisensa, ja miehestä ja naisesta, jotka sairastavat jotakin vuotoa, sekä miehestä, joka makaa saastaisen naisen kanssa. ellauri156.html on line 374: Aika hemmetisti kyyhkypaisteja papille, kun jokainen menstruoiva nainen tuo niitä sille 2kpl/kk. Pappi pysyy hyvin selvillä seurakuntalaisten varmoista päivistä. Hmm. Jos Bathsheban kuukkixet oli ohize jo vähintään viikko sitten, kohtahan sillä oli ovulaatio, eikäpä ihme että Taavi-enon mälli teki heti tehtävänsä. Vaikka mä en kyllä usko eze jäi siihen yhteen kertaan. (2) When did this cleansing occur, and when was it completed? Was Bathsheba’s bathing which David witnessed part of her ceremonial cleansing? If so, there may have had to be a delay before the Law permitted intercourse. Otherwise, David would have caused her to violate the Law pertaining to cleansing, since it may not have been complete. The translations which make her cleansing a past, (continued) completed event seem to be suggesting that she was now legally able to engage in intercourse, though certainly not with David. If she was still in the process of her cleansing, David’s sin of adultery is compounded because it was committed at the wrong time, while cleansing was still in process. It is also possible to read the text (as does the NASB) to say that Bathsheba waited at David’s house until she was ceremonially clean from her evening with David. It is interesting that nothing is said of David waiting until he was cleansed. The inference I take from this “cleansing” reference is that Bathsheba was still concerned about keeping the Law of Moses, even if David was not. Big fat hairy diff. ellauri156.html on line 380: It was the clumsy attempt to cover up the petty crime which led to Watergate. Richard Nixon, the President of the United States, was forced to resign to avoid impeachment. A number of his closest associates were indicted, convicted, and sentenced to brief prison terms. Not Tricky Dick, of course, he went scot free. Nain on meidankin elamassamme! Ja Daavidin! ellauri156.html on line 382: Throughout history, many attempts have been made to cover up incompetence, immorality, and crimes. In the Bible, cover-ups appear very early. Adam and Eve sought to cover their nakedness and to hide from God, not realizing their slimy fig leaves betrayed their sin and guilt. ellauri156.html on line 390: At this point in time, David's life is very similar. He begins to stack one sin upon another, certain that each one will somehow wipe out visibility of the previous sin. Instead, his sins only multiply. More and more people become aware of his sin, and a cover up becomes impossible. Many lessons can be learned from this tragic episode of David's life, which if heeded, will help us duplicate them in our lives. May the Spirit of God open our ears and our hearts to listen and learn from David's attempt to cover up his sin with Bathsheba, so that you can avoid some of his mistakes and do a better job. ellauri156.html on line 392: In our first lesson, we devoted our attention to the first four verses of chapter 11, which depict David's sin of adultery with Bathsheba. Pretty unbelievable that I got a whole four pages out of it. The trick is was to keep repeating the juicy bit about Bathsheba washing herself before (or after) David's load. I sought to demonstrate that this sin was all of David's doing. The author points his accusing finger at David, not Bathsheba. It was not Bathsheba's indiscretion in bathing herself (as I understand this story), for she was simply obeying the ritual of purification outlined in the law. It was David who, by means of his lofty elevation and view, looked inappropriately at Bathsheba, washing herself,violating her privacy. I endeavored to demonstrate that David's sin with Bathsheba was the result of a sequence of wrong decisions and attitudes on David's part. In one sense, being on the path he was, his destination (of adultery, or something like it) was to be expected. His sins of omission finally blossomed and came into full bloom. ellauri156.html on line 421: Frustrated, David orders Uriah to be placed on the battle's front and for the troops to withdraw leaving him to die. Uriah is reported dead and David sends a dispatch to tell Bathsheba so they can plan their marriage. Nathan Zuckermann the prophet advises David the people are dissatisfied with his leadership and desire his sons to rule. Nathan tells David he has forgotten that he is a servant of the Lord. David tries in vain to cheer up the old retard. David marries Bathsheba. ellauri156.html on line 427: While Twentieth Century-Fox Film Corp. owned the rights to the 1057 BC book written by Dog with a little help from Egad and Nathan, the film is not based on that book. Dog also owned the rights to a 1947 Broadway play called "Bathsheba". ellauri156.html on line 437: The United States of America was also born on July 4th, the date proposed for David's birth. Is that of any significance? If so, there will also be at least another witness, according to what has been discovered so far in the research. It turns out that Thu 4 Jul 1776 was also 17 Tammuz on the Hebrew calendar as was David's birth, so it may not be by chance that the nation which consistently sides with modern-day Israel was born on David's birthday. ellauri156.html on line 451: A. H. Weiler of The New York Times described the film as "a reverential and sometimes majestic treatment of chronicles that have lived three millennia." He praised Dunno's screenplay and Peck's "authoritative performance" but found that Wayward "seems closer to Hollywood than to the arid Jerusalem of his Bible." Variety wrote, "This is a big picture in every respect. It has scope, pageantry, sex (for all its Biblical background), cast names, color—everything. It's a surefire boxoffice entry, one of the really 'big' pictures of the new selling season." Philip K. Scheuer of the Los Angeles Times wrote that the film "leaves little to be desired" from the standpoint of production values with Peck "ingratiating" as David and Wayward "a seductress with flaming tresses, in or out of the bath, and only her final contrition is a little difficult to believe." Richard L. Coe of The Washington Post wrote, "On the whole, the picture suggests a Reader's Digest story expanded into a master's thesis for the Ecole Copacabana."] Harrison's Reports wrote, "The outstanding thing about the production is the magnificent performance of Gregory Peck as David; he makes the characterization real and human, endowing it with all the shortcomings of a man who lusts for another's wife, but who is seriously penitent and prepared to shoulder his guilt. Susan Wayward, as Bathsheba, is beautiful and sexy, but her performance is of no dramatic consequence." The Monty Python Bulletin commented that the film had been made "with restraint and relative simplicity" compared to other historical epics, "and the playing of Gregory Peck in particular is competent. The whole film, however, is emotionally and stylistically quite unworthy of its subject." Philip Hamburger of The New Yorker wrote that "the accessories notwithstanding, something is ponderously wrong with 'David and Bathsheba.' The fault lies, I suppose, in the attempt to make excessive enlargements of an essentially-simple story." Zanuck the Hot Dog agreed. ellauri156.html on line 459: The commercial ended with a message for viewers to vote for Johnson in the election. The commercial implied that if Johnson's opponent, Barry Goldwater won the election, Goldwater would recklessly start a nuclear war that would kill the girl (and by extension, the viewer's own children) although Goldwater's name was not mentioned, his voice in not heard and his image was not shown during any point of the commercial. This commercial and its airing was a major factor in Johnson's landslide victory over Goldwater, with Johnson receiving 486 electoral votes to Goldwater's 52. ellauri156.html on line 461: King David and Diana Garland argue that, "Taking remarkable license with the story, the screenwriters changed Bathsheba from the one who is ogled by David into David's stalker." They go on to suggest that "the movie David and Bathsheba, written, directed and produced by males, makes the cinematic Bathsheba conform to male fantasies about women." ellauri156.html on line 463: However, in giving Bathsheba a more active role, Adele Reinhartz found that "it reflects tensions and questions about gender identity in America in the aftermath of World War II, when women had entered the work force in large numbers and experienced a greater degree of independence and economic self-sufficiency. ...[Bathsheba] is not satisfied in the role of neglected wife and decides for herself what to do about it." Susan Wayward was later quoted as having asked why the film was not called Bathsheba and David. I guess it has something to do with the fact that Dog is called Dog in the bible instead of Bitch. ellauri156.html on line 467: David goes through all the right motions with Uriah. He listens to his reports, and then he gives him the night off, some time to go to his house and “wash his feet.” David is not worried about this soldier's personal hygiene; he is worried about his own reputation. When one entered his house, he usually took off his shoes and washed his feet, in preparation for eating and for going to bed. David very delicately encourages this man to go home and go to bed with his wife. Uriah knows it; our author knows it; and we know it. ellauri156.html on line 475: On to plan B. David has his spies watching Uriah as though he is the enemy. (Well, he is a rival all right.) They know what David wants; he wants Uriah to go home and sleep with his wife. If they do not know all of the details of what David has done with Bathsheba (which is hard to believe) and what he intends to accomplish by Uriah's visit, they certainly know something out of the ordinary is taking place. One way or the other, David is making these servant-spies co-conspirators with him. ellauri156.html on line 485: Uriah first points out to David that his terminology is inaccurate. David speaks of Uriah returning from a journey (verse 10). The truth is that Uriah has been called from the field of battle. He is not a traveling salesman, home from a road trip; he is a soldier, away from his post. In heart and soul, Uriah is still with his fellow-soldiers. He really wants to be back in the field of battle, and not in Jerusalem. He will return as soon as David releases him (see verse 12). Until that time, he will think and act like the soldier he is. As much as possible, he will live the way his fellow-soldiers are living on the field of battle. There, surrounding the city of Rabbah, are the Israelite soldiers, led by Joab. They, along with the ark of the Lord, are camping in tents in the open field. Uriah cannot, Uriah will not, live in luxury while they live sacrificially. He will not sleep with his wife until they can all sleep with her, not just Dave. ellauri156.html on line 501: David is getting desperate. David has not even entertained the possibility that Uriah will refuse his offer. Uriah speaks with such conviction, David knows that he will never violate his duty as a soldier with all of his mental faculties. David lands upon one last modification to his original plan -- get Uriah drunk and then into bed with his wife. After all, don't people do things when they are drunk that they will not do when sober? This will surely bring about David's intended outcome. ellauri156.html on line 507: David has set out on a course of action that backfires. He intends to put Uriah in a position that will make it appear that he is the father of Bathsheba's child. But Uriah's conduct has publicly exhibited his loyalty to his duties as a soldier, making it more than evident that he cannot possibly be the father of this child. It is worse for David now than it had been when he summoned Uriah to Jerusalem. David concludes -- wrongly -- that his only course of action now is to have Uriah killed in action. I don't know that David actually thinks he can deceive the people of Jerusalem as to whose child Bathsheba's baby is. How can he when everyone knows Uriah has never been with his wife to get her pregnant? It seems now as though David is simply trying to legitimize his sin. By making Uriah a casualty of war, he makes Bathsheba a widow. He can now marry this woman and raise the child as his own, which of course it is. Finally, a plan that makes sense. ellauri156.html on line 524: For some time afterward the war was carried on, the advantage being invariably on the side of David. At length, Ish-bosheth lost the main prop of his tottering cause by accusing Abner of sleeping with Rizpah, one of Saul's concubines, an alliance which, according to contemporary notions, would imply pretensions to the throne. Starhill stablessa oli muuten issikkatamma nimeltä Rispa. Kukahan senkin kanssa nukkui öisin tallissa? ellauri156.html on line 526: Abner was indignant at the rebuke, and immediately opened negotiations with David, who welcomed him on the condition that his wife Michal should be restored to him. This was done, and the proceedings were ratified by a feast where Rizpah and Michal were the lights of the party. Almost immediately after, however, Joab, who had been sent away, perhaps intentionally returned and slew Abner at the gate of Hebron. The ostensible motive for the assassination was a desire to avenge Asahel, and this would be a sufficient justification for the deed according to the extremely low moral standard of the time (although Abner should have been safe from such a revenge killing in Hebron, which was a City of Refuge). The conduct of David after the event was such as to show that he had no complicity in the act, though he could not venture to punish its perpetrators. ellauri156.html on line 532: Li'l Abner is a satirical American comic strip that appeared in many newspapers in the United States, Canada and Europe, featuring a fictional clan of hillbillies in the impoverished mountain village of Dogpatch, USA. Written and drawn by Al Capp (1909–1979), the strip ran for 43 years, from August 13, 1934, through November 13, 1977. ellauri156.html on line 537: Abner was the son of the witch of En-dor in Mordor, (Pirḳe R. El. xxxiii.), and the hero par excellence in the Haggadah (Yalḳ., Jer. 285; Eccl. R. on ix. 11; Ḳid. 49b). Conscious of his extraordinary strength, he exclaimed: "If I could only catch hold of the earth, I could shake it" (Yalḳ. l.c.)—a saying which parallels the famous utterance of Archimedes, "Had I a fulcrum, I could move the world." (Dote moi pa bo kai tan gan kino.) According to the Midrash (Eccl. R. l.c.) it would have been easier to move a wall six yards thick than one of the feet of Abner, who could hold the Israelitish army between his knees, and often did. Yet when his time came [date missing], Joab smote him. But even in his dying hour, Abner seized his foe's balls like a ball of thread, threatening to crush them. Then the Israelites came and pleaded for Joab's jewels, saying: "If thou crushest them his future kids shall be orphaned, and our women and all our belongings will become a prey to the Philistines." Abner answered: "What can I do? He has extinguished my light" (has wounded me fatally). The Israelites replied: "Entrust thy cause to the true judge [God]." Then Abner released his hold upon Joab's balls and fell dead to the ground (Yalḳ. l.c.). ellauri156.html on line 539: His One Sin: The rabbis agree that Abner deserved this violent death, though opinions differ concerning the exact nature of the sin that entailed so dire a punishment on one who was, on the whole, considered a "righteous man" (Gen. R. lxxxii. 4). Some reproach him that he did not use his influence with Saul to prevent him from murdering the priests of Nob (Yer. Peah, i. 16a; Lev. R. xxvi. 2; Sanh. 20a)—convinced as he was of the innocence of the priests and of the propriety of their conduct toward David, Abner holding that as leader of the army David was privileged to avail himself of the Urine and Thumbeline (I Sam. xxii. 9-19). Instead of contenting himself with passive resistance to Saul's command to murder the priests (Yalḳ., Sam. 131), Abner ought to have tried to restrain the king by the balls. Others maintain that Abner did make such an attempt, but in vain (Saul had not enough to get a proper hold of), and that his one sin consisted in that he delayed the beginning of David's reign over Israel by fighting him after Saul's death for two years and a half (Sanh. l.c.). Others, again, while excusing him for this—in view of a tradition founded on Gen. xlix. 27, according to which there were to be two kings of the house of Benjamin—blame Abner for having prevented a reconciliation between Saul and David on the occasion when the latter, in holding on to the skirt of Saul's robe (I Sam. xxiv. 11), showed how unfounded was the king's mistrust of him, seeing Saul had no balls to speak of. Old Saul was inclined to be happy with a pacifier; but Abner, representing to him that the naked David might have found a piece of garment anywhere — even just a piece of sackcloth caught on a thorn — prevented the reconciliation (Yer. Peah, l.c., Lev. R. l.c., and elsewhere). Moreover, it was wrong of Abner to permit Israelitish youths to kill one another for sport (II Sam. ii. 14-16). No reproach, however, attaches to him for the death of Asahel, since Abner killed him in self-defense (Sanh. 49a). ellauri156.html on line 572: 11 Now these things happened to them as an example were written for our instruction, upon whom the ends of the ages have come. 12 Therefore let him who thinks he stands mind the gap (1 Corinthians 10:11-12). ellauri156.html on line 582: He who conceals his transgressions will not prosper, except for David, and a few others, come to think of it. But he who confesses and forsakes them will find compassion (Proverbs 28:13). And that is all he finds. Quite often compassion at his scaffold and grave. ellauri156.html on line 590: Seventh, Uriah is a reminder to us that God does not always deliver the righteous from the hand of the wicked immediately, or even in this lifetime. This is a really crucial point! Don't except to be saved except ex post facto. Daniel's three friends told the king that their God was able to deliver them. They did not presume that He would, or that He must, only that theoretically, he could if he wanted to. And God did deliver them, though with late delivery, rather like today's postal services. I think Christians should look upon this sort of deliverance as the rule, rather than the exception. But when Uriah faithfully serves his king (David), he loses his life. God is not obliged to “bail us out of trouble” or to keep us from trials and tribulations just because we trust in Him. Sometimes it is the will of God for men to trust fully in Him and to submit to human government (what? like U.S. government? No way Jose!), and still to suffer adversity, from which God may not deliver us. Spirituality is no guarantee that we will no longer suffer in this life. In fact, spiritual intimacy with God is often the cause of our sufferings (see Matthew 5). ellauri156.html on line 611: Stupid question, everyman has not got Dog's triceps, so how could he deliver Daniel, even if he wanted to? Well, he might have delivered Daniel to the lions, had he been all present and correct at the occasion. In the Old Testament, as in the New, God sometimes delivers His people from the hands of wicked men, but often He does not, or delivers them TO the wicked men. Their “deliverance” comes much later with the coming of the other Messiah, Lord Jesus Christ. Uriah, like all of the Old Testament saints of old, died without receiving his full reward, and that is because God wanted him to wait. Uriah, like many of the Old Testament saints, was not delivered from the hands of the wicked. This is pointed out by the author of Hebrews: ellauri156.html on line 627: In addition to the hundreds of sheep in a nearby pasture, there was a small lamb in a pen, very close to the house. It was a frisky, friendly little fellow, and we loved to "play" with it. We were somewhat perplexed as to why this fellow was kept by himself, away from the rest of the flock. The farmer's nephew came by, and I asked him. It took a while to understand his strong accent, but finally I realized he was telling me this was his “pet lamb.” The problem was that he said it as though it were one word, “bedlam.” This was obviously a separate category, distinct from the category of mere “sheep” or a “lamb.” This “pet lamb” was given a special pen, right by the house, and a lot more attention and care than the rest. I did not dare to ask the man where his "penis". ellauri156.html on line 629: Now this little fellow was one lamb among a great many. Nevertheless, he enjoyed the distinction of being regarded as a “pet lamb.” (I am coming to te most narcissistic part of my sermon, going to introduce you to the good shepherd in a moment.) In the story which Nathan tells David, it is not quite the same. Nathan tells David of a “pet lamb” who is the only sheep of a poor farmer. This lamb does not live in a pen outside the house; it lives inside the house, often in the loving hairy arms of its master, and eats the same food he eats. This is the story Nathan tells David, which God uses to expose the wretchedness of David's sin. It is our text for this message, and once again, it has much to teach us, as well as David. Let us give careful heed to the inspired words of Nathan, and learn from a lamb. (I bet the lamb had much more to learn from the "boys".) ellauri156.html on line 635: It is not due to any intent on her part, nor even any indiscretion. She is bathing herself as darkness falls, and being poor (see 12:1-4), she does not have the privilege of complete privacy, especially when the king can look down from the lofty heights of his rooftop vantage point. David is struck with her beauty and sends messengers to inquire about her identity. They inform David of her identity, and that she is married to Uriah, the Hittite. That should have ended his interest, but it does not. David sends messengers who take her, bringing her to his palace, and there he sleeps with her. When she cleanses herself, she goes home. (Or was it the other way round? Can't remember.) ellauri156.html on line 637: It all seems to be over. David is not looking for another wife; he is not even looking for an affair. He is looking for a conquest. That should have happened on the battlefield, not in the bedroom! Things take a very different turn when Bathsheba sends word to David that she is pregnant. David first seeks to cover up his sin by ordering Joab to send Uriah home on furlough, ostensibly to give David a report on the war. David's efforts to get Uriah into bed with Bathsheba begin as subtle hints, then change to veiled orders, and then turn crass as David seeks to get Uriah to do drunk what he will not do sober. When these efforts fail (due to Uriah's noble character), David sends Uriah back to Joab, with written orders to Joab to put him to death in a way that makes it seem like a casualty of war. Joab does as he is told and sends word to David: “Mission accomplished.” It is here that our apparently never-ending story resumes. ellauri156.html on line 643: David, on the other hand, does not even bother to go through the pretense of mourning. He does not even try to be hypocritical. When other mighty men of Israel died, David led the nation in mourning their loss. David mourned for Saul and his sons, killed in the battle with the Philistines (2 Samuel 1). David mourned the death of Abner, wickedly put to death by Joab (2 Samuel 3:28ff.). He even sent a delegation to officially mourn the death of Nahash, king of the Ammonites (2 Samuel 10). But when Uriah is killed “in battle,” not a word of mourning comes from David's lips. He is not sorry; he is relieved. Instead of instructing others to mourn for Uriah, he sends word to Joab not to take his death too seriously. ellauri156.html on line 647: Nathan has a response to the death of Uriah too, which is taken up in the first part of chapter 12. But let us save that until after drawing your attention to something which has been going on in David's life that we have not seen from our text, and which the author of Samuel has not recorded. But David himself discloses this to us in one of his psalms, written in reflection of this incident in our text. ellauri156.html on line 658: Psalm 32 is one of two psalms (the other is Psalm 51) in which David himself reflects on his sin, his repentance, and his recovery. Verses 3 and 4 of Psalm 32 are the focus of my attention at this point in time. These verses fit between chapters 11 and 12 of 2 Samuel. The confrontation of David by Nathan Zuckermann the prophet, described in 2 Samuel 12, results in David's repentance and confession. But this repentance is not just the fruit of Nathan's rebuke; it is also David's response to the work God has been doing in David's heart before he confesses, while he is still attempting to conceal his sin. ellauri156.html on line 660: In these verses, David makes it clear that God is at work even when it does not appear to be so. During the time David tries to cover up his sin, God is at work exposing it in his heart. These are not times of pleasure and joy, as Satan would like us to conclude; they are days of misery. David is plagued with guilt. He cannot sleep, and it seems he cannot eat. Worst of all, he cannot fuck. He is not sleeping nights, and he is losing weight. Whether or not David recognizes it as God who is at work in him, he does know he is miserable. It is this misery which tenderizes David, preparing him for the rebuke Nathan Zuckermann is to bring, preparing him for repentance. David's repentance is not the result of David's assessment of his situation; it is the result of divine intervention. Hey wait? If that is the case, where is the much-advertised free will? He has gone so far in sin that he cannot think straight. God is at work in David's life to break him, so that he will once again cast himself upon God for grace. He has good experience in casting himself upon folk, from Saul thru Jonathan to Bathsheba. ellauri156.html on line 664: 121Herra lähetti Natanin Daavidin luo. Kuninkaan luo tultuaan Natan sanoi: »Eräässä kaupungissa oli kaksi miestä, rikas ja köyhä. 2Rikkaalla oli suuret määrät lampaita ja härkiä, 3mutta köyhällä ei ollut kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti karitsaa, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen lastensa kanssa. Se söi hänen leipäänsä ja joi hänen kupistaan, se makasi hänen sylissään ja oli hänelle kuin tyttöystävä (wink wink). 4Mutta kerran rikkaan miehen luo tuli vieras. Rikas ei raskinut ottaa yhtään omista lampaistaan tai häristään valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luokseen, vaan otti köyhän miehen karitsan ja teki siitä vieraalleen aterian.» ellauri156.html on line 667: Ja kariza hänen on korvattava -- annas olla -- nelinkertaisesti, koska hän teki tuolla tavalla eikä tuntenut sääliä.» ellauri156.html on line 670: Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mikä on minun silmissäni pahaa? Heettiläisen Urian olet lyönyt miekalla, olet tappanut hänet ammattilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. 10Niinpä miekka ei tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Urian mamuvaimon.’ 11 ellauri156.html on line 675: There are several important things to note about this meeting between Nathan and King David. First, note that Nathan is sent to David. Nathan is, of course, a prophet. However it comes about, he knows what David has done. If you will pardon the pun, David cannot pull the wool over his eyes. His words are, in the final analysis, the very word of God (see 12:11). If Nathan is a prophet, he is also a man who seems to be a friend to David. One of David's sons is named Nathan (2 Samuel 5:14). David informs Nathan of his desire to build a temple (chapter 7). Nathan will later christen (sorry, name) Bathsheba's and David's second son (12:25). He will remain loyal to the king and to Solomon when Adonijah seeks to usurp the throne (1 Kings 2). Nathan does not come to David only as God's spokesman, he comes to David as his friend. ellauri156.html on line 679: Second, note that Nathan is sent to David. Twelve times in the last chapter the word “sent” is employed by the author. A number of these instances refer to David “sending” someone or “sending” for someone. David is a man of power and authority, and so he can “send out” for whatever he wants, including the death of Uriah. Now, it is God who does the “sending.” Herra se on herrallakin. Is David impressed with his power and authority? Has he gotten used to “sending” people to do his work for him (like sending Joab and all Israel to fight the Ammonites)? Let David take note that God is sending Nathan. He is a godsend to Dave. ellauri156.html on line 685: Fifth, the story Nathan tells David does not “walk on all fours” -- that is, there is no “one to one correspondence” with the story of David's sin with Bathsheba and Uriah. The sheep (which we would liken to Bathsheba) is put to death, not the owner (whom we would liken to Uriah). I think it is important to take note of this fact, lest we press the story beyond its intent. ellauri156.html on line 693: »Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. 31Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. 32Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. ellauri156.html on line 695: 33»Mutta sitten tuli samaa tietä muuan ulkomaalaistaustainen samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. 34Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. 35Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ 36Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?» ellauri156.html on line 699: The lawyer was in trouble; the story had no technicalities over which to argue. It brought the issue home, with little ground for quibbling over details. When push came to shove, the lawyer knew our Lord's functional definition of “neighbor” was absolutely right. He had nowhere to hide. The story did the trick; it cut to the heart of the matter, while avoiding trivial details to quibble over for hours. It was not the lawyer who made Jesus look bad with all his minutiae but Jesus who made the lawyer look bad with a simple story. The best part about similes that they can be tweaked any way you wish. Russians are our neighbors if they get to trouble, and so are Chinamen. But there is nothing here about helping them when they threaten our vital interests. ellauri156.html on line 717: 3 (22:2) Kuitenkin jos aurinko oli jo noussut, hän joutuu verivelkaan. Varkaudesta kiinni joutunut maksakoon täyden korvauksen, mutta jos hänellä ei ole millä maksaa, hänet myytäköön orjaksi varastetun omaisuuden korvaamiseksi. ellauri156.html on line 718: 4 (22:3) Jos varastettu eläin löydetään elävänä hänen hallustaan, oli se sitten härkä, aasi tai lammas, hän antakoon siitä kaksinkertaisen korvauksen. ellauri156.html on line 726: Nathanin rapsut Davidille oli suhteellisen leppeät, vaan ei-toivotun lapsen kuolema. Ei mitään vakavaa, mutta eihän syntikään ollut kuolemanvakava. Mixi naisten naurattamisesta pitäsi tulla itkua ja hampaiden kiristelyä? Jaa olihan siinä se Urian valitettava tapaus, mutta mitä oli niin typerä. Tyhmst päästä kärsii koko ruumis. ellauri156.html on line 728: David has just sprung the trap on himself, and Nathan is about to let him know about it. The first thing Nathan does is to dramatically indict David as the culprit: “You are the man!” In stunned silence, David now listens to the charges against him. David thinks only in terms of the evils the rich man committed against his neighbor, stealing a man's sheep and depriving him of his companion. Put another way, David thinks only in terms of crime and socially unacceptable behavior, not in terms of sin. In verses 7-12, Nathan draws David's attention to his sin against God and the consequences God has pronounced for his sin. Note the repetition of the pronoun “I” in verses 7 and 8: “It was I who. . . ellauri156.html on line 734: God speaks to David as though he has forgotten these things, or rather as though he has come to take credit for them himself. Everything David possesses has been given to him by God. Has it been so long since David was a lowly shepherd boy that he has forgotten? David is a “rich” man because God has made him rich. And if he does not think he is rich enough, God will give more to him. David has begun to cling to his “riches,” rather than to cling to the God who made him rich. ellauri156.html on line 736: Mikäs on sitten ero rikoxen ja synnin välillä? Eiköhän se ole ezynti on rikos ihmisyyttä vastaan, eli kantaja on koko pörriäisten pesä kuningatar edustajana eikä yksityinen kostaja. Sixi synti on jotain hienompaa kuin kärhämä, se on yxinkertaisesti totta eikä vaan vaihtoehtoista totuutta, josta jokaisella voi olla oma käsitys. Sanakin tulee ie. kannasta 'se on' (pohjal. soon), jota vänkää sama jumala, jonka nimikin on yxinkertaisesti 'minä olen'.(pohjal. moon). Sitä ihtiään se on sanoi äitikin. Entäs muissa kielissä? Kreikassa se on erehdys, hamartema. Hepreaxi ohari. Hepreassa usko, emunah אמונה merkitsee, "Jumala pitää kiinni erämaassa huomattavasti", alef-mem-vav-nun-hei. Siltä se saattaa tuntua kun erämaassa käy kova puhuri. ellauri156.html on line 738: I fear some of us tend to miss the point here. We read Nathan's story and we hear Nathan's rebuke as though David's sin is all about sex. David does commit a sexual sin when he takes Bathsheba and sleeps with her, knowing she is a married woman. But this sexual sin is symptomatic, according to Nathan, and thus according to God. God is not just saying, “Shame on you, David. Look at all the wives and concubines you had to sleep with. And if none of these women pleased you, I could have given you another woman, just one that was not already married.” Wow, this is the same 'gotcha' as with Adam earlier: I give you about anything as long as you keep your fingers off my property. ellauri156.html on line 764: Vähän tollasta koston makua. Retributive justice. Se on parempi nimi, kostaminen ei ole enää tit-for-tat takaisinmaxua, vaan pomoapinan suorittamaa reviirien uusjakoa. Siinähän se on kuten on moneen kertaan todettu: nää uskontomeemit on keskusjohtoisen termiittiyhteiskunnan kiiltokuvastoa. ellauri156.html on line 768: The consequences are not only appropriate, but intensified. David took one man's wife; another will take several (I bet four) of his wives. This happens when Absalom rebels against his father's rule and temporarily takes over the throne. Following the advice of Ahithophel, Absolom pitches a tent on the roof of David's palace (the place from which David first looked upon Bathsheba) and there, in the sight of all Israel, sleeps with David's concubines as a declaration that he has taken over his father's throne and all that goes with it (2 Samuel 16:20-22). While David seeks to commit his sins in private, God sees to it that the consequences are very public. Aijaa. Kai tää Absalom-tarinakin täytyy vielä lehteillä. ellauri156.html on line 782: (4) David's sin was not intended as an excuse for us to sin, but as a warning to all of us how capable we are of sin. I have heard it said more times than I wish to recall, “Well, even David sinned. . . .” What they mean is, “How can you expect me not to sin? If David, as spiritual as he was, sinned as he did, then how can you expect me to do any better?” Fair enough. But Where these guys go wrong is that they are not Gawds petlambs, no preferential treatment is in the offing for them. Gawd will cross them like cockroaches. Or leece. ellauri156.html on line 784: If we look very very carefully at the Bible, we can see that it is a thick book with unusually small print and thin leaves. We will see why stories like that of our text were written. They were written for the small print. They were not written to encourage us to sin, but to warn us of the danger of sin, and thus to encourage us to avoid sin at all costs. After outlining the major sins of the nation Israel in the wilderness in 1 Corinthians 10:1-10, Paul then applies the lesson of history to the Corinthians, and thus to us: ellauri156.html on line 787: Älkää ruvetko palvelemaan epäjumalia niin kuin jotkut heistä. Kirjoituksissa kerrotaan: »He istuivat syömään roskaruokaa ja juomaan sihijuomaa, ja sitten he nousivat tanssimaan!» 8 Älkäämme antautuko tämmöiseen siveettömyyteen niin kuin jotkut heistä; heitä kuoli yhtenä päivänä kaksikymmentäkolmetuhatta. 9 Meidän ei myöskään tule koetella Herran kärsivällisyyttä, niin kuin jotkut heistä tekivät; he kuolivat käärmeenpuremiin. 10 ellauri156.html on line 790: Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. 13 Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. ellauri156.html on line 794: Silloin Herra suivaantuneena lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä, jotka purivat kansaa, niin että paljon kansaa Israelista kuoli. 7 Niin kansa tuli Mooseksen luo, ja he sanoivat: "Me teimme syntiä, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän poistaa käärmeet meidän kimpustamme." Ja Mooses rukoili kansan puolesta. 8 Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon". 9 Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon. HUOM! tää vaskikäärme ei sunkaan ollut epäjumala, vaan ihan vaan tollanen niinkö maskotti. ellauri156.html on line 800: (5) David's sin, like all sin, is never worth the price. I have actually had people ask me what the penalty for a certain sin would be, planning to do it and then be forgiven. There are those who toy with sin, thinking that if they sin, they may suffer some consequences, but that God is obliged to forgive them, and thus their eternal future is certain and secure, no matter what they do, even if intentionally. I know of one situation in which a church leader left his wife and ran off with the wife of another, planning to later repent, and then expecting to be welcomed back into the fellowship of that church. This is presumptuous sin, sin of the most serious and dangerous kind. Rather than open a “can of worms” at this point in this message, let me simply say this: “No one ever chooses to sin, and then comes out of it with a smile on their face.” My friend Dawg will almost certainly wipe that smug smirk off their face. I still seethe when I think of that colleague of mine, and how he got away with dumping her hag and plucking a dainty dish from Brother ... (better not say). Took just a few months for the brotherhood to relent. Fuck, it shouldn't be that easy! A little more speedy delivery of the retribution would be indicated, don't you think, milord? Not that I criticize you in any way, milord. ellauri156.html on line 812: That is precisely what the cross of our Lord Jesus Christ does for us. We were dead in our trespasses and sins (Ephesians 2:1-3). We were blinded to the immensity of our sins (2 Corinthians 4:4). The coming of our Lord Jesus Christ, His perfect life, His innocent and sacrificial death, His literal and physical resurrection are all historical events. But the gospel is also a story, a true story. When we read the New Testament Gospels, we read a story that is even more dramatic, more amazing, more disturbing than the story Nathan told David. When we see the way unbelieving men treated our Lord, we should be shocked, horrified, and angered. We should cry out, “They deserve to die!” And that they do. But the Gospel is not written only to show us their sins -- those who actually heard Jesus and cried, “Crucify Him, Crucify Him” -- it is written so that the Spirit of God can cry out in our hearts, “Thou art the man! Yo mon!” When we see the way men treated Jesus, we see the way we would treat him, if he were here. We see how we treat him today. With laughter and ridicule. And that, my friend, reveals the immensity of our sin, and the immensity of our need for repentance and forgiveness. Words, words, words. Sticks and stones may break my bones, but words will never hurt me. ellauri158.html on line 51: According to More, Spinoza is a materialist (“matter is God”). Against this position, More attempts to show that a spiritual God is required to explain certain pertinent facts about our world, including the existence of motion. Tää More on niin hölmö ettei sitä jaxa edes lukea. Tää More oli Henry More, eikä se Erasmuxen jesuiitta homoystävä Thomas. Henry on varsinaisen luupään näköinen. Se kexi kysymyxen "montako enkeliä mahtuu tanssimaan nuppineulan päällä". Oireellisesti sitä siteeraavat Ralph "Waldo" Emerson ja kreivitär Blavatsky. Sen mielestä enkeleillä piti olla perse, nimittäin 4. ulottuvuudessa. (Sixi niitä mahtuu niin monta nuppineulan päälle.) ellauri158.html on line 53: What Clarke argues is that the Newtonian natural system and the findings that stem from it are incompatible with the “blind necessity” that characterizes both the Epicurean and Spinozistic world picture, precisely because this system implies the existence of an immaterial and wise Creator. What the fuck? It is a deterministic system par excellence. Ach, tarkoitatte alkuehtoja. Vanha antroposentrinen jumalatodistus: jos jumala ei olis säätänyt kaikkea näin hyvin, ei olis meitäkään. Tää ei voi olla sattumaa! Maailmamme ei voi olla 1 ziljoonasta sokeasta yrityxestä! Vai voiko se? This lottery is unfair, huutaa Shirley Jackson kiukkuisena, kun kivet lentävät. Shirley putkahti esille albumissa 133 ja putkahtaa uudelleen esille albumissa 270. ellauri158.html on line 55: Nää hemmot panee Spinozan ja Epikuroxen paholaisen karsinaan ja kaizee Ciceron ja Platon lampaiden puolelle. Turha sanoakaan kummalle puolelle navettaa joutuu tämä paasaaja. Newton ihmetteli miten tarkkaan kelloseppä on kaiken virittänyt apinoiden hyväxi. Miten se voisi olla sattumaa. Niinpä, mitenpä. Toisaalta, jos tätä sattumaa ei olis sattunut, ei olisi näitä apinoitakaan. Mikä voisi tarkemmin ajatellen olla hyvä asia. Tuliko sittenkin vähän tonttuiltua, vai mitä? ellauri158.html on line 57: Jonnekin on Pentiltä hukkunut jako jaollisiin ja jaottomiin asioihin, josta Parmenides paljon paasasi, ja minäkin TMAD-manuskriptissa. On se väähän sääli että se kässäri jäi pöytälaatikkoon, oikeastaan se oli mun tuotantoni opus magnum. Ellei sitten nämä paasauxet kisko edelle! ellauri158.html on line 68: P.1. defin. 1. Per causam sui intelligo id, cuius essentia involvit existentiam, sive id, cuius natura non potest concipi nisi existens. [in: P. 1. prop. 7., prop. 24., P. 5. prop. 35.] ellauri158.html on line 73: Kyllä näitä on sitten jauhettu. ÄLÄ JAUHA! olisi Calle-vainaa sanonut, tai oikeammin kirjoittanut skoliana puheen reunaan. Mäkin oon tällänen skoliastikko, en ize luo vaan laitan viereen näitä vittuilevia puhekuplia. Hyvä minä! ellauri158.html on line 93: Moodilla tarkoitan substanssin affektioita, eli sitä mikä on muissa, jonka läpi jotain käsitetään. (Jospa käsittäisimme sen roiston! kuten sanotaan Alexis Kivessä.) Oisko attribuutti vs. moodi sama kuin terminologiassa määritelmät vs. selitteet. Homous ja viisaus vs. höyhenettömyys ja kaxijalkaisuus. Tää on tosi keinotekoinen erottelu, siinä meni jo muinaiset kreikkalaiset pahan kerran mezään, Sokrates ja Plato etulittanenässä. Vittu että se ideaoppi oli monen pahan alkupää. Jotenkin noi kreikkalaiset oli vielä aika primitiivisiä, ne siirsi pään sisällyxet taivaalle ja kääntäen. Siitä tuli aivan loputtomasti sotkua. Varmaan koska ne oli narsisteja. ellauri158.html on line 99: P.1. defin. 7. Ea res libera dicetur, quae ex sola suae naturae necessitate existit et a se sola ad agendum determinatur; necessaria autem, vel potius coacta, quae ab alio determinatur ad existendum et operandum certa ac determinata ratione. [in: P. 1. prop. 17. coroll. 2., prop. 32., prop. 33. schol. 2., P. 2. prop. 17. schol., P. 3. prop. 49.] ellauri158.html on line 103: Pentistä varmaan tollasia primus moottoreita voi olla vaan 1 koska muuten ne kolaroisi toisiinsa kuin Linnanmäen sähköautot. Kaikki seisoskelis kadunkulmassa eikä kukaan pääsis liikkumaan. Paizi että Russell osoitti (ihan oikeesti) ettei kaikkien luokkien luokkaa voi edes olla, se on ristiriitaista. It´s no use Mr. Russell, it´s turtles all the way down. ellauri158.html on line 106: P.1. defin. 8. Per aeternitatem intelligo ipsam existentiam, quatenus ex sola rei aeternae definitione necessario sequi concipitur. [in: P. 1. prop. 19., prop. 20., prop. 23., P. 5. prop. 29., prop. 30.] ellauri158.html on line 137: P. 1. axiom. 7. Quicquid ut non existens potest concipi, eius essentia non involvit existentiam. [in: P. 1. prop. 11.] ellauri158.html on line 141: Siinä ne nyt sitten oli, axioomat. Ei näillä vielä kuuhun mennä, ei saada konstruoiduxi edes lukuteoriaa, vaikka mukana on kamaa jota ei löydy minun raamatustani eli ZF joukko-opista. Ontologiatodistus plus determinismi ainaskin. ellauri158.html on line 161: Eri asioilla on eri osat, eri määritelmät tai eri satunnaiset luokat. Ei kai tässä tavoitella Leibnizin identitas indiscernibilium teesiä, eli että identiteetti on määriteltävissä. Ei ole kivaa jos ainut topologia on diskreetti. Kylme tahdotaan niin paljon pisteitä ettei niille kaikille ole nimiä. Luokkia tulee joka tapauxessa pirusti enemmän kuin yxilöitä, kahden potenssissa kuten Cantor todisti. ellauri158.html on line 163: Skoliassa pykälään 3.15 Spinoza luettelee joukon absurditeetteja koskien äärettömyyxien jakolaskua, jotka ei enää Cantorin lapiotyön jälkeen ole absurdeja. Ne todistuxet voi siten huoletta heittää rodeen. ellauri158.html on line 182: Täh? Miten niin substanssit on äärettömiä? Puhuuko siili lajikumppaneista niinkuin Pentti Linkola? Lajit ennen Darwinia vaikutti aika pysyviltä. Vaiko ehkä raaka-aineista, kuten tulesta, ilmasta, vedestä ja lasijauhosta, vai ajetaanko jo takaa kuolematonta sielua? Täytyy nähtävästi lukea pienellä kirjoitettu printti tästä. ellauri158.html on line 204: -- P. 1. prop. 13. coroll. Ex his sequitur, nullam substantiam, et consequenter nullam substantiam corpoream, quatenus substantia est, esse divisibilem. [in: P. 1. prop. 15. schol.] ellauri158.html on line 207: Outoa, vois luulla että ääretön olis kaikista jaollisin, kun siinä on sen izensä kokoisia osia? Mut voi tää olla jotain laajuus-syvyyssuuntasekoilua, välillä puhutaan ekstensioista, välillä intensioista. Infinitum voi tarkoittaa myös epämääräistä. Epämääräisessä ei ole muita kuin rändömejä lusikalla piirrettyjä luokkarajoja. Nojaa, ehkä tätä ei tarvita juuri mihinkään. ellauri158.html on line 211: -- P. 1. prop. 14. coroll. 2. Sequitur 2. rem extensam et rem cogitantem, vel Dei attributa esse, vel affectiones attributorum Dei. ellauri158.html on line 213: Hui! tää on aika raju väite, Pentin pahexuttua panteismiä. Ainoa ainesosa maailman leivonnaisessa on jumala, kaikki me on tehty sen jauhopussista. Koska tää kaiketi on sen päätuloxia, muut premissit on luettava niin et tää vaikuttaisi korollaarilta. Res extensa olis niinkö ruumis (extensiivinen eli aikapaikkainen), res cogitans olis sit sielu eli pään sisäpuoli. Mind-body dualismi luikahtaa tässä sisään sivulauseessa. ellauri158.html on line 230: -- P. 1. prop. 17. schol. Dei existentia, sicut eius essentia, aeterna est veritas. [in: P. 1. prop. 33. schol. 2.] ellauri158.html on line 236: Lisää sitä samaa. Meinaten, jumala on kaiken takapiruna, ei välttämättä antamassa ize potkua. ellauri158.html on line 243: P. 1. prop. 20. Dei existentia eiusque essentia unum et idem sunt. [in: P. 1. prop. 20. coroll. 2.] ellauri158.html on line 244: -- P. 1. prop. 20. coroll. 1. Hinc sequitur 1. Dei existentiam, sicut eius essentiam, aeternam esse veritatem. ellauri158.html on line 256: P. 1. prop. 22. Quicquid ex aliquo Dei attributo, quatenus modificatum est tali modificatione, quae et necessario et infinita per idem existit, sequitur, debet quoque et necessario et infinitum existere. [in: P. 1. prop. 23., prop. 28., app., P. 2. prop. 11.] ellauri158.html on line 264: P. 1. prop. 24. Rerum a Deo productarum essentia non involvit existentiam. ellauri158.html on line 265: -- P. 1. prop. 24. coroll. Hinc sequitur, Deum non tantum esse causam, ut res incipiant existere; sed etiam, ut in existendo perseverent, sive (ut termino scholastico utar) Deum esse causam essendi rerum. [in: P. 1. prop. 28., prop. 28. schol., prop. 29., P. 2. prop. 45. schol., P. 4. prop. 4.] ellauri158.html on line 269: P. 1. prop. 25. Deus non tantum est causa efficiens rerum existentiae, sed etiam essentiae. [in:P. 1. prop. 26., P. 5. prop. 22.] ellauri158.html on line 283: P. 1. prop. 28. Quodcumque singulare, sive quaevis res quae finita est et determinatam habet existentiam, non potest existere nec ad operandum determinari, nisi ad existendum et operandum determinetur ab alia causa, quae etiam finita est et determinatam habet existentiam; et rursus haec causa non potest etiam existere neque ad operandum determinari, nisi ab alia, quae etiam finita est et determinatam habet existentiam, determinetur ad existendum et operandum, et sic in infinitum. [in: P. 1. prop. 32., P. 2. prop. 9., lem. 3., prop. 30., prop. 31., prop. 48., P. 4. prop. 29., P. 5. prop. 6.] ellauri158.html on line 288: P. 1. prop. 29. In rerum natura nullum datur contingens, sed omnia ex necessitate divinae naturae determinata sunt ad certo modo existendum et operandum. [in: P. 1. prop. 32. coroll. 2., prop. 33., P. 2. prop. 31. coroll., prop. 44., P. 3. prop. 7., P. 5. prop. 6.] ellauri158.html on line 291: Eli siis mitään ei satu sattumalta. (Mixhän on niin vaikeata niellä, että ehkä jotain sattuu aika sattumalta ja jokin muu on suhteellisen ennaltamäärättyä? Se ei jotenkin kuulosta niin hyvältä. Simplex sigillum veri.) ellauri158.html on line 304: -- P. 1. prop. 32. coroll. 2. Sequitur 2. voluntatem et intellectum ad Dei naturam ita sese habere, ut motus et quies, et absolute, ut omnia naturalia, quae a Deo ad existendum et operandum certo modo determinari debent ... [in: P. 2. prop. 3. schol.] ellauri158.html on line 312: Asiat ei olis voineet mennä mitenkään muulla tavalla kun ne menevät. Jumalakaan ei voi asialle mitään, eikä haluakaan. Elämme sen parhaassa mahdollisessa taikinassa, kuten Candide. ellauri158.html on line 314: P. 1. prop. 34. Dei potentia est ipsa ipsius essentia. [in: P. 1. prop. 35., prop. 36., P. 2. prop. 3. schol., P. 3. prop. 6., P. 4. prop. 4.] ellauri158.html on line 319: Jumala on jo toteuttanut kaikki mahdollisuutensa. Sen pusero on tyhjä ja pakka lopussa. Se teki parhaansa ja kazo mihin se riitti. ellauri158.html on line 330: P. 2. defin. 1. Per corpus intelligo modum, qui Dei essentiam, quatenus ut res extensa consideratur, certo et determinato modo exprimit. [in: P. 2. lem. 2., lem. 3., P. 3. prop. 2.] ellauri158.html on line 342: P. 2. defin. 4. Per ideam adaequatam intelligo ideam, quae, quatenus in se sine relatione ad obiectum consideratur, omnes verae ideae proprietates sive denominationes intrinsecas habet. [in: P. 4. prop. 62., P. 5. prop. 17.] ellauri158.html on line 346: P. 2. defin. 5. Duratio est indefinita existendi continuatio. ellauri158.html on line 352: Tosiasiallisuus on musta sama kuin täydellisyys. Aika outoa, useimmiten todellisuus jää aika imperfektixi. Ideaalit on perfektejä enintään. ellauri158.html on line 354: P. 2. defin. 7. Per res singulares intelligo res, quae finitae sunt et determinatam habent existentiam. Quod si plura individua in una actione ita concurrant, ut omnia simul unius effectus sint causa, eadem omnia eatenus ut unam rem singularem considero. ellauri158.html on line 358: P. 2. axiom. 1. Hominis essentia non involvit necessariam existentiam, hoc est, ex naturae ordine tam fieri potest, ut hic et ille homo existat, quam ut non existat. [in: P. 2. prop. 10., prop. 11., prop. 30.] ellauri158.html on line 368: Tuumaustavat, kuten rakkaus, himo tai millä niitä nyt nimitetänkin kutakin, eivät tapahdu ellei päässä ole jotain ideaa rakastetusta, halutusta jne. Voi kyllä ideoida muuten vaankin. ellauri158.html on line 383: P. 2. prop. 2. Extensio attributum Dei est, sive Deus est res extensa. ellauri158.html on line 385: Extensio on jumalan attribuutti, eli siis jumala on myös leviävä kasa. (Tää on Siilin näitä omaperäisiä panteistisiä ajatuxia. Pahaenteisiä.) ellauri158.html on line 398: -- P. 2. prop. 3. schol. Errores de Dei potentia. ellauri158.html on line 406: P. 2. prop. 5. Esse formale idearum Deum, quatenus tantum ut res cogitans consideratur, pro causa agnoscit et non, quatenus alio attributo explicatur; hoc est, tam Dei attributorum, quam rerum singularium ideae non ipsa ideata sive res perceptas pro causa efficiente agnoscunt, sed ipsum Deum, quatenus est res cogitans. ellauri158.html on line 410: P. 2. prop. 6. Cuiuscumque attributi modi Deum, quatenus tantum sub illo attributo, cuius modi sunt, et non quatenus sub ullo alio consideratur, pro causa habent. [in: P. 2. prop. 9., lem. 3., prop. 45., P. 3. prop. 2., prop. 11. schol., P. 4. prop. 7., prop. 29., etiam in: Ep. 66. §. 3.] ellauri158.html on line 411: -- P. 2. prop. 6. coroll. Hinc sequitur, quod esse formale rerum, quae modi non sunt cogitandi, non sequitur ideo ex divina natura, quia res prius cognovit; sed eodem modo eademque necessitate res ideatae ex suis attributis consequuntur et concluduntur, ac ideas ex attributo cogitationis consequi ostendimus. [in: P. 2. prop. 36., P. 5. prop. 1.] ellauri158.html on line 422: -- P. 2. prop. 7. coroll. Hinc sequitur, quod Dei cogitandi potentia aequalis est ipsius actuali agendi potentiae; hoc est, quicquid ex infinita Dei natura sequitur formaliter, id omne ex Dei idea eodem ordine eademque connexione sequitur in Deo obiective. [in: P. 2. prop. 32., prop. 36., prop. 38., prop. 39., P. 3. prop. 28., P. 5. prop. 1.] ellauri158.html on line 423: -- P. 2. prop. 7. schol. Substantia cogitans et substantia extensa una eademque est substantia. [in: P. 2. prop. 8., prop. 12. schol., prop. 21. schol., P. 3. prop. 2. schol., etiam in: Ep. 66. §. 4., Ep. 67. §. 1., Ep. 68. §. 1.] ellauri158.html on line 425: Täähän on suurin piirtein Wittgenstein juniorin kuvateoria. Sen repussa nyölääntynyt Tractatus oli matkimus Siilin ohuehkosta teoxesta Tractatus Theologico-Politicus (Teologis-poliittinen tutkielma), jossa hän puolustaa suvaitsevaisuutta, ilmoittaa suorasukaisesti, ettei totuuden lähde ole jumalan ilmoitus ja että poliittinen valta ei ole jumalan asettama vaan ihmisten sovittavissa. Hyvä Siili! Wittgenstein sitävastoin. Wovon man nicht sprechen kann darüber muss man schweigen oli mystikointia (muein = vaieta). Paizi ei ne mystikot mitään hiljaa ole, ne mutisee puoliääneen kuin Seija vihaisena ja nostelee merkizevästi kulmakarvojaan kuin torakat tai Eski Saarinen näyttääxeen että niillä kyllä olis asiaa mutta "ei saa sanoa" kuin Helmi pienenä. Ne on elloja. Wittgensteinit oli äveriäitä ex-jutkuja mutta koko suku oli kääntynyt ja maallistunut. Homo Ludi kaipas hämärästi Elohiimia. (Enkä! Älä yritä! Mä kaipaan esi-isieni luoxe kuin Roope Ankka.) ellauri158.html on line 427: Tästä Spinozan tyylistähän sekin ponnisti. Spinozaakin puhutti Parmenideen ongelma, jota mun on aina vaikea edes nähdä ongelmaxi. Sehän se Wittgensteiniakin kiusasi: jos lauseet on jotain todellisuuden heijastuxia, miten niitä voi olla vääriä? Mistä tietää mitä ne tarkoittaa kun ne ovat vääriä? Ei se ole mikään ongelma täällä kuun alisessa maailmassa, jossa lauseet on vaan apinoiden ym elukoiden kuvitelmia, ne tähtää johonkin mutta tekee huteja. Tuleehan roboteillekin bittikarttavirheitä. Mixen pitäis olla ongelma jollekulle typerälle filosoofille? Niillä on jotenkin vääristynyt maailmankuva. Varmaan taas ellauri158.html on line 428: idealismin vuoxi liian vähän mahd. maailmoja, kun on vaan tää oma pää. Eikös Barwisellekin tullut tässä trenkkapoo? Wittgenstein seniorin piti kexiä kielipelit ymmärtääxeen miten se kaikki tapahtuu. Se oli tosi naivia. Ja sitä privaattikieliargumenttia mä en liioin tajua. Se vaikuttaa joltain solipsistiseltä hätähuudolta, vähän samanlaiselta kuin cogito. Haloo! onko täällä ketään? Mixi ylipäänsä on mitään mixei mieluummin ole mitään? Tottakai voi kexiä omia kieliä, sitähän mä tein koko ajan pienenä. Tuntuu päättömältä ja nurinkuriselta lähteä liikenteeseen oman pään sisältä ja jotenkin pyrkiä sitten sieltä ulos kuin joku pimppari stidiloodasta. Täytyy olla tosi narsisti tai skizo edes miettiääxeen sellasta. Siili sanoi aivan oikein että tieto omasta päästä on epävarminta, ei siitä pie lähteä. ellauri158.html on line 430: Mut on siinä jotain lisääkin, noi korollaarit on aika pahoja. Kerettiläisin taitaa olla toi skolia, jonka mukaan jumalan pää ja ruumis on sama asia. Jumala tuumailee vaan asioita toimeen pannessaan. Vaikka justiinsa siinä Siili on aivan oikeassa. Ideat on vaan materian osittaisia heijastuxia omaan peiliinsä, kuten primitiivimarxilaiset leukavasti sanoivat. Siili näyttää sanovan ettei sen jumala haihattele turhia, se on tuumasta toimeen miehiä. Esim ympyrä on kaikkialla sama on se jumalan päässä sädehtivä sädekehä tai liikenneympyrä. ellauri158.html on line 432: P. 2. prop. 8. Ideae rerum singularium sive modorum non existentium ita debent comprehendi in Dei infinita idea, ac rerum singularium sive modorum essentiae formales in Dei attributis continentur. [in: prop. 45., P. 3. prop. 11. schol.] ellauri158.html on line 433: -- P. 2. prop. 8. coroll. Hinc sequitur, quod, quamdiu res singulares non existunt, nisi quatenus in Dei attributis comprehenduntur, earum esse obiectivum sive ideae non existunt, nisi quatenus infinita Dei idea existit; et ubi res singulares dicuntur existere, non tantum quatenus in Dei attributis comprehenduntur, sed quatenus etiam durare dicuntur, earum ideae etiam existentiam, per quam durare dicuntur, involvent. [in: P. 2. prop. 9., prop. 11., prop. 15., prop. 45., P. 3. prop. 11. schol., P. 5. prop. 21., prop. 23.] ellauri158.html on line 436: Aina tietää että kun Siili alkaa monisanaisesti pulista, se ei välttämättä izekään ihan tiedä mitä se haluu sanoa. Mitähän tääkin taaas olisi? Onxe jotain sellasta että toteutumattomat asiat (esim siis apinoiden esi-isät) on olemassa joteskin kuitenkin jumalan hämärinä ajatuxina sittenkin kun niitä ei oikeasti ole? Vaikea sanoa, kun Siili ei edes ize kexi yhtään kunnon esimerkkiä. Jotain geometrista höpinää ympyrään piirretyistä neliöistä vaan. Tässä tulee mieleen sen peräsuolisyöpään kuolleen Jon Barwisen vaikeudet kun se koitti rakentaa semantiikan vaan yhdestä mahdollisesta maailmasta. Se oli aika siilimäistä. Onkohan se oikein realistista? Jaakko Hintikkaa sanottiin idealistixi kun sillä oli niitä monia. Hintikkaa ei hirveästi vaivannut oliko ne oikeasti olemassa, leikisti oikeasti, mitä väliä. Ize asiassa Barwise oli varmaan niistä oikeistolaisempi. In his last year, Barwise was invited to give the 2000 Gödel Lecture; he died prior to the lecture. ellauri158.html on line 438: P. 2. prop. 9. Idea rei singularis actu existentis Deum pro causa habet, non quatenus infinitus est, sed quatenus alia rei singularis actu existentis idea affectus consideratur, cuius etiam Deus est causa, quatenus alia tertia affectus est, et sic in infinitum. [in: P. 2. prop. 9. coroll., prop. 19., prop. 20., prop. 24., prop. 25., P. 3. prop. 1.] ellauri158.html on line 439: -- P. 2. prop. 9. coroll. Quicquid in singulari cuiuscumque ideae obiecto contingit, eius datur in Deo cognitio, quatenus tantum eiusdem obiecti ideam habet. [in: P. 2. prop. 12., prop. 13., prop. 30., P. 3. prop. 10.] ellauri158.html on line 441: Jotain hämärää että yxittäisten asioiden syy on jumala (kukas muukaan), muttei suoraan vaan äärettömänä syy-ja-seurausketjuna. ellauri158.html on line 450: P. 2. prop. 11. Primum, quod actuale mentis humanae esse constituit, nihil aliud est, quam idea rei alicuius singularis actu existentis. [in: P. 2. prop. 12., prop. 13., prop. 20., prop. 48., P. 3. prop. 2., prop. 3., prop. 10., gener. aff. defin., P. 4. prop. 37., P. 5. prop. 9., prop. 38.] ellauri158.html on line 454: Joopa joo, apinan sielu on osa jumalaa eli maailmansielua. Tätähän hindut bambut ym panteistit hokevat ja tähän pyrkii loputkin loppupeleissä. Se on hyvin termiittimäistä. Kai niistä sitten tuntuu siltä, ainakin se olis niistä kivaa. Mulle kyllä riittää olla osa materiaa. Spinozan jumala on samaa materiaalia. Sihen kelpaa yhtyä kuin edelliseen puhujaan, mutta vasta tilaisuuden jälkeen. Mitenhän tääkin todistus menee, pitäisi kazoa. Muttei nyt vielä jaxa. ellauri158.html on line 459: Mikä hyvänsä tapahtuu kohteessa joka on apinan mielen rakentava idea (sielu, tästälähin, en jaxa kirjoittaa tota sepustusta enää), sen apinan mieli havaizee, tai siitä asiasta välttämättä syntyy mielessä idea; eli siis, jos apinan sielun kohteena on korpus, ei mitään siinä korpuxessa voi tapahtua, jota ei mielellä havaita. Mitähän tääkin sitten olisi. Onko tähtäimessä Jaakko Hintikan transitiivisuusaxiooma S4, eli Kp -> KKp? Täähän on freudilaisuuden tappolause, ei voi olla jotain alitajuntaa, josta ylitajunta ei olis selvillä. Eli se on eittämättä perseestä. Mieli on kuten Minsky sanoi, pieni termiittipesä sekin. ellauri158.html on line 461: P. 2. prop. 13. Obiectum ideae humanam mentem constituentis est corpus, sive certus extensionis modus actu existens, et nihil aliud. [in: P. 2. prop. 15., prop. 19., prop. 21., prop. 21. schol., prop. 23., prop. 24., prop. 26., prop. 29., prop. 38., prop. 39., P. 3. prop. 3., prop. 10., gener. aff. defin., P. 5. prop. 23., prop. 29., etiam in: Ep. 66. §. 2.] ellauri158.html on line 463: Apinan sielun kohteena on korpus, eli tietynkokoinen oikeasti olemassaoleva, eikä mikään muu. Tästä seuraa että apina koostuu mielestä ja ruumiista, jotta se, kuten meistä tuntuukin, on olemassa. ellauri158.html on line 466: -- P. 2. prop. 13. schol. Praemittenda de natura corporum. ellauri158.html on line 468: Tähän väliin tulee lisää axioomia ja apulauseita, jotta päästään eteenpäin, kuten Lealla oli tapa sanoa. ellauri158.html on line 495: It is unclear whether Newton read any of Spinoza´s works. However, two people with whom he was in close contact made substantial efforts to repudiate Spinozism directly: Henry More in The Confutation of Spinoza (More 1991) and Samuel Clarke in A Demonstration of the Being and Attributes of God: More Particularly in Answer to Mr. Hobbs, Spinoza and Their Followers. Sit oli vielä "Ralph" Cudworth ja joku "Colin" McLaughlin, kaikki Cambridgen platonisteja, siis jotain täys idiootteja, presumably, ja kaiken lisäxi varmaan vielä homoja. In the arguments on which I focus, More, Clarke, and Maclaurin aim to establish the existence of an immaterial and intelligent God precisely by showing that Spinoza does not have the resources to adequately explain the origin of motion. Sen jumala ei ollut kunnon priimuskaasulla toimiva käynnistysmoottori, pikemminkin joku auton alusta. ellauri158.html on line 509: -------- axiom. 3. Quo partes individui vel corporis compositi secundum maiores vel minores superficies sibi invicem incumbunt, eo difficilius vel facilius cogi possunt, ut situm suum mutent, et consequenter eo difficilius vel facilius effici potest, ut ipsum individuum aliam figuram induat. Atque hinc corpora, quorum partes secundum magnas superficies invicem incumbunt, dura, quorum autem partes secundum parvas, mollia, et quorum denique partes inter se moventur, fluida vocabo. ellauri158.html on line 575: P. 2. prop. 17. Si humanum corpus affectum est modo, qui naturam corporis alicuius externi involvit, mens humana idem corpus externum ut actu existens, vel ut sibi praesens contemplabitur, donec corpus afficiatur affectu, qui eiusdem corporis existentiam vel praesentiam secludat. [in: P. 2. prop. 17. coroll., P. 2. prop. 19., prop. 44. schol., prop. 47., P. 3. prop. 11. schol., prop. 12., prop. 13., prop. 18., prop. 18. schol. 1., prop. 19., prop. 25., prop. 28., prop. 56., P. 4. prop. 1. schol., prop. 9., P. 5. prop. 7.] ellauri158.html on line 607: -- P. 2. prop. 21. schol. Ostenditur mentem et corpus unum et idem esse individuum. [in: P. 2. prop. 43. schol., P. 4. prop. 8., P. 5. prop. 3.] ellauri158.html on line 615: P. 2. prop. 23. Mens se ipsam non cognoscit, nisi quatenus corporis affectionum ideas percipit. [in: P. 2. prop. 29. coroll., prop. 47., P. 3. prop. 9., prop. 30., prop. 53., aff. defin. 1.] ellauri158.html on line 627: P. 2. prop. 26. Mens humana nullum corpus externum ut actu existens percipit, nisi per ideas affectionum sui corporis. [in: P. 2. prop. 26. coroll., prop. 29. coroll., P. 5. prop. 21., prop. 29.] ellauri158.html on line 629: Humaani mieli ei havaize mitään ulkoista ruumista oikeesti olemassa, vaan pelkästään oman ruumiin vaikutusten kautta. ellauri158.html on line 631: -- P. 2. prop. 26. coroll. Quatenus mens humana corpus externum imaginatur, eatenus adaequatam eius cognitionem non habet. ellauri158.html on line 639: P. 2. prop. 28. Ideae affectionum corporis humani, quatenus ad humanam mentem tantum referuntur, non sunt clarae et distinctae, sed confusae. [in: P. 2. prop. 29. coroll., prop. 36.] ellauri158.html on line 641: Humaanin ruumiin vaikutusten ideat, mikäli ne kulkeutuvat humaaniin mieleen, eivät ole kirkkaita eikä selviä, vaan sekavia. ellauri158.html on line 666: Tästä seuraa etä kaikki yxityiset kamat ovat väliaikaisia ja hajoavia. (Häh miten se siitä seuraa? Nyt en ymmärtänyt.) ellauri158.html on line 668: P. 2. prop. 32. Omnes ideae, quatenus ad Deum referuntur, verae sunt. [in: P. 2. prop. 33., prop. 34., prop. 36., P. 4. prop. 1., P. 5. prop. 17.] ellauri158.html on line 678: Jokainen idea, joka meissä on absoluutti tai adekvaatti tai perfekti, on tosi. (Miten niin?) ellauri158.html on line 686: Huom. Esim. Siili on mielestään esittänyt jumalan eli luonnon toiminnan asialliseseti. Yet there still remain misconceptions not a few, which might and may prove very grave hindrances to the understanding of the concatenation of things, as I have explained it above. I have therefore thought it worth while to bring these misconceptions before the bar of reason. ellauri158.html on line 692: All men are born ignorant of the causes of things, that all have the desire to seek for what is useful to them, and that they are conscious of such desire. Herefrom it follows, first, that men think themselves free inasmuch as they are conscious of their volitions and desires, and never even dream, in their ignorance, of the causes which have disposed them so to wish and desire. Secondly, that men do all things for an end, namely, for that which is useful to them, and which they seek. Thus it comes to pass that they only look for a knowledge of the final causes of events, and when these are learned, they are content, as having no cause for further doubt. If they cannot learn such causes from external sources, they are compelled to turn to considering themselves, and reflecting what end would have induced them personally to bring about the given event, and thus they necessarily judge other natures by their own. Further, as they find in themselves and outside themselves many means which assist them not a little in the search for what is useful, for instance, eyes for seeing, teeth for chewing, herbs and animals for yielding food, the sun for giving light, the sea for breeding fish, &c., they come to look on the whole of nature as a means for obtaining such conveniences. Now as they are aware, that they found these conveniences and did not make them, they think they have cause for believing, that some other being has made them for their use. As they look upon things as means, they cannot believe them to be self—created; but, judging from the means which they are accustomed to prepare for themselves, they are bound to believe in some ruler or rulers of the universe endowed with human freedom, who have arranged and adapted everything for human use. They are bound to estimate the nature of such rulers (having no information on the subject) in accordance with their own nature, and therefore they assert that the gods ordained everything for the use of man, in order to bind man to themselves and obtain from him the highest honor. ellauri158.html on line 733: P. 2. prop. 45. Unaquaeque cuiuscumque corporis, vel rei singularis actu existentis idea Dei aeternam et infinitam essentiam necessario involvit. [in: P. 2. prop. 46., prop. 47., P. 5. prop. 20. schol., prop. 29. schol.] ellauri158.html on line 736: -- P. 2. prop. 45. schol. Per existentiam non intelligatur duratio. [in: P. 5. prop. 29. schol.] ellauri158.html on line 750: P. 2. prop. 49. In mente nulla datur volitio sive affirmatio et negatio praeter illam, quam idea, quatenus idea est, involvit. [in: P. 2. prop. 48. schol., prop. 49. coroll., prop. 49. schol., P. 3. prop. 2. schol.] ellauri158.html on line 762: P. 3. defin. 3. Per affectum intelligo corporis affectiones, quibus ipsius corporis agendi potentia augetur vel minuitur, iuvatur vel coercetur, et simul harum affectionum ideas. [in: P. 3. prop. 14.] ellauri158.html on line 764: P. 3. postul. 1. Corpus humanum potest multis affici modis, quibus ipsius agendi potentia augetur vel minuitur, et etiam aliis, qui eiusdem agendi potentiam nec majorem nec minorem reddunt. [in: P. 3. prop. 12., prop. 15.] ellauri158.html on line 767: P. 3. prop. 1. Mens nostra quaedam agit, quaedam vero patitur; nempe quatenus adaequatas habet ideas, eatenus quaedam necessario agit, et quatenus ideas habet inadaequatas, eatenus necessario quaedam patitur. [in: P. 3. prop. 3., prop. 56., prop. 58., prop. 59., P. 4. prop. 23., prop. 28., P. 5. prop. 20. schol.] ellauri158.html on line 774: P. 3. prop. 5. Res eatenus contrariae sunt naturae, hoc est, eatenus in eodem subiecto esse nequeunt, quatenus una alteram potest destruere. [in: P. 3. prop. 6., prop. 10., prop. 37., P. 4. prop. 7., prop. 30.] ellauri158.html on line 778: P. 3. prop. 9. Mens tam quatenus claras et distinctas, quam quatenus confusas habet ideas, conatur in suo esse perseverare indefinita quadam duratione, et huius sui conatus est conscia. [in: P. 3. prop. 12., prop. 13., prop. 58.] ellauri158.html on line 780: P. 3. prop. 10. Idea, quae corporis nostri existentiam secludit, in nostra mente dari nequit, sed eidem est contraria. [in: P. 3. prop. 11. schol., P. 4. prop. 20. schol.] ellauri158.html on line 781: P. 3. prop. 11. Quicquid corporis nostri agendi potentiam auget vel minuit, iuvat vel coercet, eiusdem rei idea mentis nostrae cogitandi potentiam auget vel minuit, iuvat vel coercet. [in: P. 3. prop. 12., prop. 34., prop. 57., prop. 59., P. 4. prop. 41., prop. 42.] ellauri158.html on line 783: P. 3. prop. 12. Mens quantum potest, ea imaginari conatur, quae corporis agendi potentiam augent vel iuvant. [in: P. 3. prop. 13., prop. 15. coroll., prop. 19., prop. 25., prop. 28., prop. 33., prop. 42., prop. 52. schol., P. 4. prop. 60.] ellauri158.html on line 784: P. 3. prop. 13. Cum mens ea imaginatur, quae corporis agendi potentiam minuunt vel coercent, conatur, quantum potest, rerum recordari, quae horum existentiam secludunt. [in: P. 3. prop. 20., prop. 23., prop. 25., prop. 27. coroll. 3., prop. 28., aff. defin. 29.] ellauri158.html on line 785: -- P. 3. prop. 13. coroll. Hinc sequitur quod mens ea imaginari aversatur, quae ipsius et corporis potentiam minuunt vel coercent. [in: P. 3. prop. 15. coroll., prop. 38.] ellauri158.html on line 820: -- P. 3. prop. 30. schol. Gloria, pudor, acquiescentia in se ipso, poenitentia. [in: P. 3. prop. 34., prop. 35., prop. 40. schol., prop. 41. schol., prop. 42., aff. defin. 28., aff. defin. 29., aff. defin. 30., aff. defin. 31.] ellauri158.html on line 854: P. 3. prop. 48. Amor et odium ex. gr. erga Petrum destruitur, si tristitia, quam hoc, et laetitia, quam ille involvit, ideae alterius causae iungatur; et eatenus uterque diminuitur, quatenus imaginamur Petrum non solum fuisse alterutrius causam. [in: P. 3. prop. 49. , P. 5. prop. 6., prop. 9.] ellauri158.html on line 861: -- P. 3. prop. 51. schol. Audax, intrepidus, pusillanimus. Poenitentia et acquiescentia in se ipso. [in: P. 3. aff. defin. 25., aff. defin. 27., aff. defin. 40., aff. defin. 41., aff. defin. 42.] ellauri158.html on line 864: P. 3. prop. 53. Cum mens se ipsam suamque agendi potentiam contemplatur, laetatur; et eo magis, quo se suamque agendi potentiam distinctius imaginatur. [in: P. 3. prop. 55. schol., prop. 58., aff. defin. 25., P. 5. prop. 15.] ellauri158.html on line 866: P. 3. prop. 54. Mens ea tantum imaginari conatur, quae ipsius agendi potentiam ponunt. [in: P. 3. prop. 55., aff. defin. 25., aff. defin. 29.] ellauri158.html on line 867: P. 3. prop. 55. Cum mens suam impotentiam imaginatur, eo ipso contristatur. [in: P. 3. aff. defin. 26., P. 4. prop. 53.] ellauri158.html on line 876: P. 3. prop. 58. Praeter laetitiam et cupiditatem, quae passiones sunt, alii laetitiae et cupiditatis affectus dantur, qui ad nos, quatenus agimus, referuntur. [in: P. 3. prop. 59.] ellauri158.html on line 877: P. 3. prop. 59. Inter omnes affectus, qui ad mentem, quatenus agit, referuntur, nulli alii sunt, quam qui ad laetitiam vel cupiditatem referuntur. [in: P. 4. prop. 34., prop. 51., prop. 63., prop. 63. coroll., P. 5. prop. 10. schol., prop. 18., prop. 18. schol., prop. 42.] ellauri158.html on line 881: P. 3. gener. aff. defin. Affectus, qui animi pathema dicitur, est confusa idea, qua mens maiorem vel minorem sui corporis vel alicuius eius partis existendi vim, quam antea, affirmat, et qua data ipsa mens ad hoc potius, quam ad illud cogitandum determinatur. [in: P. 4. prop. 7., prop. 7. coroll., prop. 8., prop. 9., prop. 14., P. 5. prop. 3., prop. 4. coroll., prop. 17., prop. 34., prop. 40. coroll.] ellauri158.html on line 920: Poenitentia ellauri158.html on line 932: P. 3. aff. defin. 1. Cupiditas est ipsa hominis essentia, quatenus ex data quacumque eius affectione determinata concipitur ad aliquid agendum. [in: P. 4. prop. 15., prop. 18., prop. 19., prop. 21., prop. 37., prop. 59., prop. 61., P. 5. prop. 26., prop. 28.] ellauri158.html on line 943: P. 3. aff. defin. 12. Spes est inconstans laetitia orta ex idea rei futurae vel praeteritae, de cuius eventu aliquatenus dubitamus. [in: P. 4. prop. 47.] ellauri158.html on line 944: P. 3. aff. defin. 13. Metus est inconstans tristitia orta ex idea rei futurae vel praeteritae, de cuius eventu aliquatenus dubitamus. [in: P. 4. prop. 47., prop. 63.] ellauri158.html on line 954: P. 3. aff. defin. 23. Invidia est odium, quatenus hominem ita afficit, ut ex alterius felicitate contristetur, et contra ut ex alterius malo gaudeat. [in: P. 5. prop. 20.] ellauri158.html on line 955: P. 3. aff. defin. 24. Misericordia est amor, quatenus hominem ita afficit, ut ex bono alterius gaudeat, et contra ut ex alterius malo contristetur. ellauri158.html on line 956: P. 3. aff. defin. 25. Acquiescentia in se ipso est laetitia orta ex eo, quod homo se ipsum suamque agendi potentiam contemplatur. [in: P. 4. prop. 52., P. 5. prop. 27., prop. 32., prop. 36. schol.] ellauri158.html on line 957: P. 3. aff. defin. 26. Humilitas est tristitia orta ex eo quod homo suam impotentiam sive imbecillitatem contemplatur. [in: P. 4. prop. 53.] ellauri158.html on line 958: P. 3. aff. defin. 27. Poenitentia est tristitia concomitante idea alicuius facti, quod nos ex libero mentis decreto fecisse credimus. [in: P. 4. prop. 54.] ellauri158.html on line 963: P. 3. aff. defin. 32. Desiderium est cupiditas sive appetitus re aliqua potiundi, quae eiusdem rei memoria fovetur, et simul aliarum rerum memoria, quae eiusdem rei appetendae existentiam secludunt, coercetur. ellauri158.html on line 975: P. 3. aff. defin. 43. Humanitas seu modestia est cupiditas ea faciendi quae hominibus placent, et omittendi quae displicent. ellauri158.html on line 988: P. 4. defin. 3. Res singulares voco contingentes, quatenus, dum ad earum solam essentiam attendimus, nihil invenimus, quod earum existentiam necessario ponat, vel quod ipsam necessario secludat. [in: P. 4. prop. 12., prop. 13.] ellauri158.html on line 989: P. 4. defin. 4. Easdem res singulares voco possibiles, quatenus, dum ad causas, ex quibus produci debent, attendimus, nescimus, an ipsae determinatae sint ad easdem producendum. [in: P. 4. prop. 12.] ellauri158.html on line 993: P. 4. defin. 8. Per virtutem et potentiam idem intelligo; hoc est (per prop. 7. P. 3.) virtus, quatenus ad hominem refertur, est ipsa hominis essentia seu natura, quatenus potestatem habet, quaedam efficiend, quae per solas ipsius naturae leges possunt intelligi. [in: P. 4. prop. 18. schol., prop. 20., prop. 22., prop. 23., prop. 24., prop. 35. coroll. 2., prop. 56., P. 5. prop. 25., prop. 42.] ellauri158.html on line 995: P. 4. axiom. Nulla res singularis in rerum natura datur, qua potentior et fortior non detur alia. Sed quacumque data datur alia potentior, a qua illa data potest destrui. [in: P. 4. prop. 3., prop. 7., P. 5. prop. 37. schol.] ellauri158.html on line 997: P. 4. prop. 1. Nihil, quod idea falsa positivum habet, tollitur praesentia veri, quatenus verum. [in: P. 4. prop. 14.] ellauri158.html on line 999: P. 4. prop. 2. Nos eatenus patimur, quatenus naturae sumus pars, quae per se absque aliis non potest concipi. ellauri158.html on line 1000: P. 4. prop. 3. Vis, qua homo in existendo perseverat, limitata est et a potentia causarum externarum infinite superatur. [in: P. 4. prop. 4., prop. 6., prop. 15., prop. 43., prop. 69.] ellauri158.html on line 1003: P. 4. prop. 5. Vis et incrementum cuiuscumque passionis, eiusque in existendo perseverantia non definitur potentia, qua nos in existendo perseverare conamur, sed causae externae potentia cum nostra comparata. [in: P. 4. prop. 6., prop. 7., prop. 15., prop. 43., prop. 69., P. 5. prop. 8., prop. 20. schol.] ellauri158.html on line 1004: P. 4. prop. 6. Vis alicuius passionis seu affectus reliquas hominis actiones seu potentiam superare potest, ita ut affectus pertinaciter homini adhaereat. [in: P. 4. prop. 37. schol. 2., prop. 43., prop. 44., prop. 60., P. 5. prop. 7.] ellauri158.html on line 1006: -- P. 4. prop. 7. coroll. Affectus, quatenus ad mentem refertur, nec coerceri nec tolli potest nisi per ideam corporis affectionis contrariae et fortioris affectione, qua patimur. ellauri158.html on line 1007: P. 4. prop. 8. Cognitio boni et mali nihil aliud est, quam laetitiae vel tristitiae affectus, quatenus eius sumus conscii. [in: P. 4. prop. 14., prop. 15., prop. 19., prop. 29., prop. 30., prop. 63. coroll., prop. 64.] ellauri158.html on line 1012: P. 4. prop. 10. Erga rem futuramm, quam cito affuturam imaginamur, intensius afficimur quam si eius existendi tempus longius a praesenti distare imaginaremur; et memoria rei, quam non diu praeteriisse imaginamur, intensius etiam afficimur, quam si eandem diu praeteriisse imaginaremur. [in: P. 4. prop. 12. coroll.] ellauri158.html on line 1014: P. 4. prop. 11. Affectus erga rem, quam ut necessariam imaginamur, ceteris paribus intensior est, quam erga possibilem vel contingentem, sive non necessariam. [in: P. 5. prop. 5.] ellauri158.html on line 1015: P. 4. prop. 12. Affectus erga rem, quam scimus in praesenti non existere et quam ut possibilem imaginamur, ceteris paribus intensior est, quam erga contingentem. [in: P. 4. prop. 12. coroll.] ellauri158.html on line 1018: P. 4. prop. 14. Vera boni et mali cognitio, quatenus vera, nullum affectum coercere potest; sed tantum quatenus ut affectus consideratur. ellauri158.html on line 1020: P. 4. prop. 16. Cupiditas, quae ex cognitione boni et mali, quatenus haec cognitio futurum respicit, oritur, facilius rerum cupiditate, quae in praesentia suaves sunt, coerceri vel restingui potest. [in: P. 4. prop. 17., prop. 62. schol.] ellauri158.html on line 1021: P. 4. prop. 17. Cupiditas, quae oritur ex vera boni et mali cognitione, quatenus haec circa res contingentes versatur, multo adhuc facilius coerceri potest cupiditate rerum, quae praesentes sunt. ellauri158.html on line 1026: P. 4. prop. 20. Quo magis unusquisque suum utile quaerere, hoc est, suum esse conservare conatur et potest, eo magis virtute praeditus est; et contra, quatenus unusquisque suum utile, hoc est, suum esse conservare negligit, eatenus est impotens. [in: P. 4. prop. 35. coroll. 2., prop. 37. schol. 2.] ellauri158.html on line 1031: P. 4. prop. 23. Homo quatenus ad aliquid agendum determinatur ex eo, quod ideas habet inadaequatas, non potest absolute dici ex virtute agere; sed tantum quatenus determinatur ex eo, quod intelligit. [in: P. 4. prop. 28.] ellauri158.html on line 1035: P. 4. prop. 26. Quicquid ex ratione conamur, nihil aliud est quam intelligere; nec mens quatenus ratione utitur, aliud sibi utile esse iudicat nisi id quod ad intelligendum conducit. [in: P. 4. prop. 27., prop. 28., prop. 36., prop. 37., prop. 38., prop. 40., prop. 48., prop. 53., P. 5. prop. 9., prop. 10.] ellauri158.html on line 1038: P. 4. prop. 29. Res quaecumque singularis, cuius natura a nostra prorsus est diversa, nostram agendi potentiam nec iuvare nec coercere potest, et absolute res nulla potest nobis bona aut mala esse, nisi commune aliquid nobiscum habeat. [in: P. 4. prop. 31. coroll.] ellauri158.html on line 1039: P. 4. prop. 30. Res nulla per id, quod cum nostra natura commune habet, potest esse mala; sed quatenus nobis mala est, eatenus est nobis contraria. [in: P. 4. prop. 31., prop. 34., prop. 34. schol., P. 5. prop. 10., prop. 38., prop. 39.] ellauri158.html on line 1040: P. 4. prop. 31. Quatenus res aliqua cum nostra natura convenit, eatenus necessario bona est. [in: P. 4. prop. 31. coroll., prop. 34. schol.] ellauri158.html on line 1041: -- P. 4. prop. 31. coroll. Hinc sequitur, quod quo res aliqua magis cum nostra natura convenit, eo nobis est utilior seu magis bona, et contra quo res aliqua nobis est utilior, eatenus cum nostra natura magis convenit. [in: P. 4. prop. 35., prop. 35. coroll. 1., prop. 72.] ellauri158.html on line 1042: P. 4. prop. 32. Quatenus homines passionibus sunt obnoxii, non possunt eatenus dici, quod natura conveniant. ellauri158.html on line 1044: P. 4. prop. 33. Homines natura discrepare possunt, quatenus affectibus, qui passiones sunt, conflictantur, et eatenus etiam unus idemque homo varius est et inconstans. [in: P. 4. prop. 35., prop. 37. schol. 2.] ellauri158.html on line 1045: P. 4. prop. 34. Quatenus homines affectibus, qui passiones sunt, conflictantur, possunt invicem esse contrarii. [in: P. 4. prop. 35., prop. 36. schol., prop. 37. schol. 2.] ellauri158.html on line 1047: P. 4. prop. 35. Quatenus homines ex ductu rationis vivunt, eatenus tantum natura semper necessario conveniunt. [in: P. 4. prop. 35. coroll. 1., prop. 35. coroll. 2., prop. 36. schol., prop. 40., prop. 71.] ellauri158.html on line 1062: P. 4. prop. 43. Titillatio excessum habere potest et mala esse; dolor autem eatenus potest esse bonus, quatenus titillatio seu laetitia est mala. [in: P. 4. prop. 44., prop. 47., prop. 59.] ellauri158.html on line 1085: P. 4. prop. 54. Poenitentia virtus non est, sive ex ratione non oritur, sed is, quem facti poenitet, bis miser seu impotens est. ellauri158.html on line 1086: -- P. 4. prop. 54. schol. Humilitas, poenitentia. ellauri158.html on line 1088: P. 4. prop. 56. Maxima superbia vel abiectio maximam animi impotentiam indicat. ellauri158.html on line 1114: P. 4. prop. 62. Quatenus mens ex rationis dictamine res concipit, aeque afficitur, sive idea sit rei futurae vel praeteritae, sive praesentis. [in: P. 4. prop. 66.] ellauri158.html on line 1149: P. 5. axiom. 1. Si in eodem subiecto duae contrariae actiones excitentur, debebit necessario vel in utraque vel in una sola mutatio fieri, donec desinant contrariae esse. [in: P. 5. prop. 7.] ellauri158.html on line 1150: P. 5. axiom. 2. Effectus potentia definitur potentia ipsius causae, quatenus eius essentia per ipsius causae essentiam explicatur vel definitur. [in: P. 5. prop. 8. schol.] ellauri158.html on line 1152: P. 5. prop. 1. Prout cogitationes rerumque ideae ordinantur et concatenantur in mente, ita corporis affectiones seu rerum imagines ad amussim ordinantur et concatenantur in corpore. [in: P. 5. prop. 10.] ellauri158.html on line 1160: P. 5. prop. 6. Quatenus mens res omnes ut necessarias intelligit, eatenus maiorem in affectus potentiam habet, seu minus ab iisdem patitur. [in: P. 5. prop. 10. schol.] ellauri158.html on line 1162: P. 5. prop. 7. Affectus, qui ex ratione oriuntur vel excitantur, si ratio temporis habeatur, potentiores sunt iis, qui ad res singulares referuntur, quas ut absentes contemplamur. [in: P. 5. prop. 10. schol., prop. 20. schol.] ellauri158.html on line 1166: P. 5. prop. 10. Quamdiu affectibus, qui nostrae naturae sunt contrarii, non conflictamur, tamdiu potestatem habemus ordinandi et concatenandi corporis affectiones secundum ordinem ad intellectum. [in: P. 5. prop. 39.] ellauri158.html on line 1195: P. 5. prop. 29. Quicquid mens sub specie aeternitatis intelligit, id ex eo non intelligit, quod corporis praesentem actualem existentiam concipit; sed ex eo, quod corporis essentiam concipit sub specie aeternitatis. [in: P. 5. prop. 31., prop. 32. coroll., prop. 37., prop. 38., prop. 40. coroll.] ellauri158.html on line 1197: P. 5. prop. 30. Mens nostra quatenus se et corpus sub aeternitatis specie cognoscit, eatenus Dei cognitionem necessario habet, scitque se in Deo esse et per Deum concipi. [in: P. 5. prop. 31., prop. 32.] ellauri158.html on line 1198: P. 5. prop. 31. Tertium cognitionis genus pendet a mente, tamquam a formali causa, quatenus mens ipsa aeterna est. [in: P. 5. prop. 33.] ellauri158.html on line 1208: P. 5. prop. 36. Mentis amor intellectualis erga Deum est ipse Dei amor, quo Deus se ipsum amat, non quatenus infinitus est, sed quatenus per essentiam humanae mentis sub specie aeternitatis consideratam explicari potest, hoc est, mentis erga Deum amor intellectualis pars est infiniti amoris, quo Deus se ipsum amat. [in: P. 5. prop. 42.] ellauri158.html on line 1209: -- P. 5. prop. 36. coroll. Hinc sequitur, quod Deus, quatenus seipsum amat, homines amat, et consequenter quod amor Dei erga homines et mentis erga Deum amor intellectualis unum et idem sit. ellauri158.html on line 1222: -- P. 5. prop. 40. schol. Mens nostra quatenus intelligit aeterna cogitandi modus est. ellauri158.html on line 1223: P. 5. prop. 41. Quamvis nesciremus, mentem nostram aeternam esse, pietatem tamen et religionem et absolute omnia, quae ad animositatem et generositatem referri ostendimus in quarta parte, prima haberemus. ellauri159.html on line 43: Se mitä tässä ajan takaa on että miten albumin 98 luonnetaksonomioihin saadaan takas mukaan se niistä poispudotettu arvoaxeli. Epäilemättä kullakin luonnetyypillä on omat helmasyntinsä ja luonnolliset hyveensä. Mutta niitä ei saa esiin ellei mukaan ota jotain preferenssejä. Todennäköisesti se on kaikkien uskontojen peukuttama tiimiajattelu. Siihenhän uskontoja tarvitaan. Niinkuin Jepu sanoi, en tullut noutamaan jo lunastettuja, vaan ostamaan ylijääneitä kelvottomia. Eli siis matelijanaivo luonnostaan johtaa apinoita tekemään tietyntapaisia temppuja, ja yliminä käskyineen ohjaa sitä suositettuun käytöxeen, joka hyödyttää tiimin johtoa. (Tai siis tarkoitan, koko tiimiä, sanoo nilkki yskähdellen nyrkkiinsä. Tää on win-win tilanne, I win a lot and you guys win a tiny bit. Älkää olko kateita, se on 1 tappavista synneistä.) Just tätä angstasi Paavali Roomalaiskirjeen 7. luvussa. ellauri159.html on line 51: Kuudes käsky (Älä tapa) voi tuntua ristiriitaiselta, sillä Raamattu antaa kuolemantuomion varsin monesta asiasta ja hyväksyy sodankäynnin. Hepreankielinen alkuteksti לֹ ֥֖א תִּֿרְצָֽ֖ח׃ (lo tirtzakh) tarkoittaa pikemminkin "älä murhaa". Raamatun syntyaikojen kielenkäytössä se olisi voinut merkitä myös "älä murhaa oman heimosi jäsentä", rajoittamatta enempää. Jälkimmäinen tulkinta on kuitenkin varsin kiistanalainen, joskin osittain uskottava Lähi-idän aikaisimman tiedetyn kulttuurin siirtyvän elämäntavan sekä sellaiseen liittyvän, nykyään kuolleen moraalisäännöstön tähden. ellauri159.html on line 53: Raamattu mainitsee, että israelilaiset leiriytyivät Siinain erämaahan kaksi kuukautta Egyptin orjuudesta vapautumisensa jälkeen. Ensimmäisellä kerralla, kun Mooses meni vuorelle, Tooran mukaan Jumala puhui Moosekselle nämä sanat: Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa. Sano nämä sanat israelilaisille. Mooses vei sanoman kansalleen ja kansa vastasi siihen sanoen: "Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme", jonka Mooses meni ilmoittamaan Jumalalle vastaukseksi. Eli diili tuli. ellauri159.html on line 55: Raamatun mukaan toisella kerralla Jumala puhui vuorella Moosekselle, että heidän täytyy pyhittyä kahden päivän ajan, jolloin tulee vaatteetkin pestä kolmatta päivää varten, ja varoitti astumasta vuorelle tai koskemasta siihen tuona aikana kuolemanrangaistuksen uhalla, kunnes Pitkän torven puhallus purkaa kiellon, jonka jälkeen kansa saa tulla vuorelle. Myös naiseen yhtyminen oli kielletty tuon kolmen päivän pyhityksen aikana. No arvasinhan että se pyhittyminen sisälsi myös tän. Juutalaisten jumala on vitun mustasukkainen. ellauri159.html on line 59: Different religious traditions divide the seventeen verses of Exodus 20:1–17 and their parallels in Deuteronomy 5:4–21 into ten commandments in different ways, shown in the table below. Some suggest that the number ten is a choice to aid memorization rather than a matter of theology. ellauri159.html on line 414: P: Philo, has an extensive homily on why the order is so important, with the prohibition on adultery "the greatest of the commands dealing with persons", followed by the prohibitions against stealing and then killing last. ellauri159.html on line 415: L: Lutherans follow Luther's Large Catechism, which follows Augustine but subordinates the prohibition of images to the sovereignty of God in the First Commandment and uses the word order of Exodus 20:17 rather than Deuteronomy 5:21 for the ninth and tenth commandments. ellauri159.html on line 420: Selvin ero näyttäs olevan että ortodoxeilla on oma pykälä jumalankuville. Jotain ironiaa kun just nimenomaan ortodoxit on into piukeena kuvakkeisiin ja aivan tehtailevat niitä. Lutherin osalta päinvastainen ratkaisu on yllättävä kun muistaa Löden kirkkohissan luntista että nimenomaan Luther tuhri Lohjan kirkon pirunkuvat kalkkimaalilla. Mutta toisaalta Martti kuurnii Akun ja muiden länkkäreiden kanssa omaisuudensuojaa useampaan pykälään, mikä musta tuntui jo kouluaikana tosi kummalta. Mutta jos on tosiaan aivan vitun kiinnostunut mammonasta, kai se sitten on huomattava parannus. ellauri159.html on line 422: Varsinkin kaikista veriruskeimmat synnit ovat apinaköörin ja sen kekomaisen reviirin lisääntymistä haittaavia sääntöloukkauxia. Joko ihan suorastaan kuten huorinteko tai verisukulaisten listintä bzw. pökintä), tai epäsuorasti kuten massin hamuaminen niiltä joilla jotakin jo on. ellauri159.html on line 424: Eli nää pitäs nyt sortteerata tähän EAT! FUCK! KILL! lokerikkoon. EAT! pykälää (siis reviiriasioita eli nokintajärjestystä ruokalaarilla) koskevat selkeästi 20:2, 3-5, 7, 8-11, 12. Mutta samaan palataan sitten taas kuin koira oxennuxelle pykälissä 15, 16 ja paranoidissa luettelomaisessa tarkennuxessa 17. Noihin kahteen muuhun pääasiaan, FUCK!(14) ja KILL! (13) riittää 1 pykälä kuhunkin, paizi että pykälä 17 mainizee erixeen emännät omaisuusluettelossa. Pykälä 20:16 puhuu vaan väärästä todistuxesta eikä muusta valehtelusta. ellauri159.html on line 428: Säännöt on kai annettu tärkeysjärjestyxessä. Sen voi päätellä siitäkin, että katoliset kuolemansyntiluettelot esim. Al Dente sijoittaa alkupään sääntörikkurit kuumempaan paikkaan kuin häntäpään elostelijat. Johtoportaan reviiri on selkeesti tärkein kaikista. Dantellakin valtiorikos oli suurin synneistä. Homoilusta tuli suht pientä sakkoa, ja asianmukaisiin reikiin panosta ei usein sitäkään. Darwinin KILL! KILL! käskyn suosittamaan murhaamiseen on hemmetisti lieventäviä asianhaaroja niet siitä rangaistaan vaan jos tapaus on oikein röyhkeä, eli siihen liittyy vääriä reviiriaspekteja. Ulkotiimiläisten nirhaaminen ei ole mikään murha vaan urheaa isänmaallista sankarillistä toimintaa. Izepuolustuxessa on samoin A-OK niistää henki toiselta, ettei oma menisi. Ei sitä toista nyt IHAN niin paljon tarvi rakastaa kuin izeä. ellauri159.html on line 468: Kristinuskon mukaan on kahdentyylisiä paheita. Toiset ovat peräisin ihmisten ruumiillisesta rakenteesta, kuten kieroutuneet aistit (himo) ja toiset epäjumalien palvonnasta. Ensin mainitut ovat vähemmän merkittäviä kuin jälkimmäiset, vaikkakin syntisiä. Hengellisiä paheita ovat muun muassa jumalanpilkka (uskon kanssa pelleily), epätoivo (toivon kanssa pelleily), uskosta luopuminen, hurskauden käyttämättömyys ja välinpitämättömyys. ellauri159.html on line 470: Keskiajan katolisen kirkon teologiassa ns. seitsemän kuolemansyntiä olivat seitsemän kristillisen hyveen vastakohtia. (Miten niin? Kato alla olevaa taulukkoa, ei se nyt ole mitenkään ilmeistä. Onx esimerkixi toivo ja kateus vastakohtia? Ehkä tällä tavalla: älä kadehdi naapuria vaan pane toivosi kuonpuoliseen, siellä puntit tasataan! Silti vittu, monet noista näyttää tosi oudoilta.) Näitä paheita olivat ylpeys, kateus, ahneus, viha, mässäily, himo ja valheellisuus. Seitsemän kuolemansyntiä ovat usein olleet kiinnostava aihe myös taiteessa, erityisesti kirjallisuudessa ja elokuvissa. Paizi hei, toisessa listassa on valheellisuuden kohdalla laiskuus? ellauri159.html on line 472: Seitsemän kuolemansyntiä ovat varhaisessa kristillisessä opetuksessa käytetyssä paheiden luokituksessa pääpaheita, joista muut synnit seuraavat. Seitsemän kuolemansyntiä ovat Danten Jumalaisen näytelmän mukaan lajiteltuna pahimmasta laskevassa järjestyksessä näin (suluissa vertailun vuoxi kristilliset hyveet alempaa). ellauri159.html on line 495: 1. Painautuminen, housut naisilla, huivi miehillä, fitness miehillä, avioero, parranajokone sähköinen, ajettava ruohonleikkuri, hiusten värjäys naisilla, otsatukka, liikalihavuus, kaljuus, rintakarvat miehillä, kravatti, nitoja, paperinreitin, ulkohuussi, muoviämpäri, polkupyörä (ei sähköinen), ilmakivääri. frisbee golf, huono auto, kesämökittömyys, vähään tyytyväisyys, rakkaus muita kohtaan, lähetystyö, iloisuus, televisio. akkuporakone, tyroksinen istunalusta ulkohuussissa, anteliaisuus, köyhyys, suvaitsevaisuus, ehtoollinen kirkossa, rippikoulu kirkossa, kaste kirkossa, ristipääruuvimeisseli, pölynimuri pussiton, aamiaismurot, kabanossi makkara, coca cola, hampurilainen ym. ovat maailman muotoa joita kristitty välttää kaikin keinoin. ellauri159.html on line 497: Kirkkisten "ei- syntiä" lista vastaavasti on: huoruus, juoppous, salavuoteus, maailmanrakkaus, kevytmielisyys, viha, katkeruus, eriseura, saarnamieheksi haluaminen, armon julistaminen katumattomalle, uskovien viettämä ehtoollinen rukoushuoneella, kirkkolain rikkominen, sakramenttien jakaminen, sakramenttien vastaanottaminen, valhe, pilkka, ilkeät sanat, pahuus, petollisuus, panettelu, saarnaajien ja kristityiden vainoaminen, harhaoppien levittämien jne jne. ellauri159.html on line 502: sitten Antoi JUMALA viimeisemmäksi synti luettelon Alamaiselleen ellauri159.html on line 561: Noi teologiset hyveet on suoraan talousliberalismin oppikirjasta: luotto, optimismi ja charity. Loput on jotain stoalaista hapatusta. Rohkeus on läntisestä antiikista tullut pykälä, sitä ei ole juutalaisten luetteloissa, eikä sen vastakohtaa arkuutta. ellauri159.html on line 581: Sharing what’s valuable in life means not just giving away material goods, but also time, attention, wisdom and energy — the things that create a strong, rich and diverse community. ellauri159.html on line 675: Perhaps the clearest way to define loyalty is unswerving in allegiance to the latest boss. We are all on different paths in life; when you choose to not swerve from the path the latest lord has for you, that’s loyalty. When you have the opportunity to veer from it for friendship or marriage but choose not to, you are acting out of loyalty. When you spit on your parents to join a sect, that is loyalty. This is the new law, fuck the ten commandments. ellauri159.html on line 703: Hospitality simply means going out of your way to cater for putative angels, e.g by hosting meals, etc.). While not as seemingly glorious as other knightly traits like strength, honor, and gallantry, hospitality ranks as one of the key traits of knighthood. We need to do the same for others, particularly for those in the family of believers (Galatians 6:10). LOL this was clearly written by a family member. ellauri159.html on line 711: Most definitions of courtesy will include simple action terms, such as “displaying polished manners” or “showing respect for others.” More elaborate definitions may describe courtesy as “sophisticated conversation and intellectual skill.” The original term comes from the twelfth century term courteis, which meant “gentle politeness” and “courtly manners.” Regardless of which definition makes the most sense to you, courtesy is something you must see in action—it is not a trait like humility that can just be held internally. Se on tollasta ilmaista uhrimieltä. ellauri159.html on line 735: Aika hassua on että näistä puuttuu noin tyyten toi ylpeys. Se on piilotettu siivompaan sanaan "kunnia". Eli muut tekee kunniaa, mistä sietää olla ize ylpeä. Eikös tietynlainen korskeus kuulu razumiehen olemuxeen ja perusvarustuxeen? Hepo korskuu ja nihti kerskuu sen selässä. Tää ei musta vaikuta ihan rehelliseltä peliltä. Juttu on varmaan niin, että "ylpeys" on tuntunut hierarkiasta tosi pahalta, koska jos ylpeys sallitaan, ennenkuin arvaatkaan ne alkaa kukkoilla meille papeille. Me ymmärretään nöyristellä tyhjälle katafalkille, niin ettei meitä ainakaan voi syyttää arroganssista. ellauri159.html on line 739: tent.artofmanliness.com/uploads/2014/04/tribe.jpg" /> ellauri159.html on line 757: As I’ve been working on this series, thinking through the tradition of manhood, and attempting to synthesize Gilmore’s findings and the manifestations of the manly code in different cultures, boy, it’s really tasked my brain. When my mind got tied up in knots and the meaning of manhood became seemingly impenetrable and obscure, I often found myself thinking about the definition of masculinity laid out in Jack Donovan’s The Way of Men. It is so simple that even I can wrap my skull around it. ellauri159.html on line 759: You have to define your group. You need to define who is in and who is out, and you need to identify potential threats. You need to create and maintain some sort of safe zone around the perimeter of your group. Everyone will have to contribute to the group’s survival in some way unless the group agrees to protect and feed someone who can’t contribute due to age or illness. For those who can work, you’ll need to decide who does what, based on what they are good at, who works well together and what makes the most practical sense… ellauri159.html on line 769: You’ll want men who are competent, who can get the job done. Who wants to be surrounded by morons and f**k-ups? The men who hunt and fight will have to demonstrate mastery of the skills your group uses to hunt and fight. A little inventiveness couldn’t hurt, either. ellauri159.html on line 789: So what are the defining traits of femininity? Oh-hoho, I’m not going to touch that with a ten-foot pole. I´m not THAT brave. It’s taken me years to understand manhood, and I’m still refining my views. I wouldn’t appreciate it if a woman who hadn’t rigorously studied masculinity offered an off-the-cuff definition for it, so I will refrain from doing likewise. Someone should start an awesome Art of Womanliness-type blog and explore the subject. I’ll be a reader. ellauri159.html on line 793: Tässä uutena tulee mukaan Mastery, joka ei ole aikaisemmissa hyvelistauxissa näyttäytynyt. Mixhän ei? ellauri159.html on line 838: Kuten tragedia, paizi että hero parantaa tapansa ennenkuin on liian myöhäistä. Voi siinä Ferranten kirjassa olla vähän tätäkin. En ole vielä päässyt sen loppuvizeihin. ellauri159.html on line 840: Pitäisi ehkä miettiä mix ne olis just nää 7 eikä esim jotkut toiset 8. Eli mix just nää? Piirteytetään näin: montako heroa, montako konnaa, miten niille käy, ja mitä palkintoa pääasiassa tavoitellaan (EFK mielessä): n heroa H, n konnaa V, H/V käy hyvin/huonosti +/-, teema EAT!/FUCK!/KILL! (1 tai useampia). Monsteri ja kvesti eroaa siinä että toisessa on paha joka pitää lopettaa ja toisessa hyvä joka pitää saada. Siis kristillisiltä kavaljeereilta tuttu mercy/grace erottelu. ellauri159.html on line 853: Plotuista mun lemppari on matka, jossa ei välttämättä tapahdu mitään merkillistä, vaan tulee opetus kuten Peterin Paulin ja Maryn sitruunalaulussa. Jompikumpi partajehuista oli pedofiili, joko Pietari tai Paavali. (Se oli se pienempi Petteri, tietysti, tenori, joka tafsasi 14-vuotiasta tyttöä. Sikaarimies Jimmy Carter sen sitten armahti. Syväkurkku Maria ei tykännyt. Tätä ei pidä sekottaa samannimiseen kyllä myös hyvään teinilauluun ysäriltä jonka veti Fools Garden niminen saxalainen puolijoukkue. Fools Garden (until 2003 known as Fool´s Garden) is a German band formed in 1991 in the city of Pforzheim. The founders of the group and the only permanent members are vocalist Peter Freudenthaler and guitarist Volker Hinkel. Jos Paulin tyttö oli lemon, Peterin ja sakupoikien auto oli varmaan pommi. Noista pojista tulee mieleen ne Tradosin AMK-pojat 80-luvulla joista tule miljonäärejä. Mustakin ois voinut tulla jos mä oisin ollut ne. Mut en ollut. ellauri159.html on line 859: oWhen I was just a lad of ten, my father said to me, I´m sitting here in the boring room ellauri159.html on line 900: ESTJs are industrious traditionalists whose extroversion often leads them to take charge of situations. They are generally pragmatic and like things to be organized and clear. They are driven by a need to analyze and bring order to the world. ESTJ writers include Amy Chua, E.L. James, Dr. Phil McGraw, Tom Clancy, Ann Coulter, Michelle Malkin, Bill O’Reilly, Billy Graham, and Sonia Sotomayor. Learn more about how ESTJs write here. ellauri159.html on line 905: ESFJs are the Molly Weasleys of the world. Outgoing and community-minded, people of this type value loyalty, dependability, and practicality. They are driven by an active and intense caring about people along with a strong desire to bring harmony to their relationships. Barbara Walters and Chris Wallace are ESFJ authors. Learn more about how ESFJs write here. ellauri159.html on line 915: ISTJs are logical pragmatists with a strong sense of personal responsibility. They take their work seriously and pay great attention to detail. Thomas Hobbes, Sigmund Freud, Martin Heidegger, Xenophon, and Ayaan Hirsi Ali are examples of ISTJ writers. Learn more about how ISTJs write here. ellauri159.html on line 933: ISFPs are the quintessential free spirit. They feel deeply and often have an adventurous approach to life. They are quiet, adaptable, and compassionate. One ISFP author is Thich Nhat Hanh. Learn more about how ISFPs write here. ellauri159.html on line 951: ENFJs care intensely about people and are driven by a need for relational harmony. They tend to be warmly expressive and empathetic people who enjoy helping others reach their potential. ENFJ writers include Johann von Goethe, Matthieu Ricard, Erasmus of Rotterdam, and Erich Fromm. Learn more about how ENFJs write here. ellauri159.html on line 984: INTJs are idea people, driven by their inner world of possibilities and a deep need to understand the world around them. They are logical, systematic thinkers who enjoy turning their visions into a reality. INTJ writers include Jane Austen, C.S. Lewis, Emily Brontë, Ayn Rand, Lewis Carroll, Friedrich Nietzsche, Stephen Hawking, Isaac Asimov, Christopher Hitchens, and Karl Marx. Learn more about how INTJs write here. ellauri159.html on line 992: Miten kirjoitan jos mun luonne on tällainen ellauri159.html on line 1001: Ss are concrete thinkers, placing more trust in experience than in flashes of insight. They’re more interested in sensory data than in the patterns perceived by the unconscious mind. Ss tend to be intellectually content—they want to enjoy the world. ellauri159.html on line 1004: Ns are abstract thinkers, placing more trust in flashes of insight than in experience. They’re less interested in sensory data than in the patterns perceived by the unconscious mind. Ns tend to be intellectually restless—they want to change the world. ellauri159.html on line 1007: Fs prefer to use their rational feeling function when making decisions. They place more emphasis on the effect that actions have on people than they do on adhering to the impersonal rule of logic. They tend to give other people the benefit of the doubt. ellauri159.html on line 1010: Ts prefer to use their thinking function when making decisions. They place more emphasis on the rule of logic than on the effect that actions have on people. They tend to be skeptical in evaluating ideas, whether their own or someone else’s. ellauri159.html on line 1031: Don´t state their point too strongly and risk offending their audience. To avoid this, consider the reaction of a loved one who might disagree with you. Revise with that person in mind to soften your tone. ellauri159.html on line 1039: You often enjoy telling stories based on personal experience. Consequently, your writing may take on a narrative form. The first draft may be largely anecdotal without a unifying thesis. Don´t worry, you can organize your work during the revision process. ellauri159.html on line 1046: Yoo respect authority and often cite experts in their writing. Avoid over-copying others, particularly if the subject is unfamiliar, theoretical, or impersonal. Look for ways to draw on your own experience or to explore how the topic affects people. ellauri159.html on line 1055: View writing as a form of personal expression. Often write about topics you care about, although you may not let their own beliefs shine through. Prefer to present the facts, which you may do in great detail, then let readers make up their own mind! ellauri159.html on line 1059: Prefer to write alone in a consistent environment free of interruptions. You often find it uncomfortable to brainstorm in a group. Better research the topic first so you can be sure of getting the facts right. ellauri159.html on line 1061: Enjoy reading and writing about history or biography! You are less likely to gravitate toward business or technical writing. If you do write about technology, they’re likely to prefer the tried-and-true to the cutting edge. When writing fiction, you can often be quite funny in conveying your observations about the foibles of human nature. ellauri159.html on line 1067: You tend to state the obvious or otherwise display a lack of confidence. To combat this tendency, ask for specific feedback from a trusted writer friend. This will help you gauge your ability to communicate your point and your reader’s ability to understand and make connections. Show your work only to someone whom you know to be supportive. The opinions of those who nurture writers are worthwhile; the opinions of those who tear down writers are not. ellauri159.html on line 1077: Generally you work hard and meet deadlines. As the introvert you are, you prefer to write alone and in a quiet environment. You tend to be succinct and analytical. You are unlikely to need a dictionary to add noise to your writing—after all, the focus on getting to the point. ellauri159.html on line 1085: You can´t be too rigid! Resist the idea of adapting your work to an audience. They tend to view revision as necessary if their expectations are not established up front. So showing your work to a colleague or writing friend too early just helps ensure that the concepts in your head don´t make it onto the paper as you intended. Sharp revision of their suggestions sharpens your own message and makes your own work stronger. ellauri159.html on line 1105: You tend to have a talent for language, especially spoken language. You enjoy telling jokes that convey an emotional or sensory experience. Your personal voice resonates in your writing, if any. ellauri159.html on line 1133: You can become blocked by criticism or by discord in their environment. Try writing in a quiet, outdoor space, where you can release your stress and immerse yourself in the natural world. If you have family, throw them out. Meditation or yoga may also help. Isolate yourself from negativity and listen to the music of your own thoughts and feelings. ellauri159.html on line 1137: Let the teacher focus more on correctness than on content. Don’t be afraid to take a stand, or get a hard on. Recognize that your insights are unique—most people lack your sensitivity. Consult a close writer friend to ensure that your points are logically developed and your organs well described. ellauri159.html on line 1141: You Want your writing to serve a practical purpose, such as explaining how to solve a problem. You tend to be a good troubleshooter (actually, a good troublemaker and sharpshooter too) with broad, specific knowledge that they can apply in high-pressure situations. Choose topics that allow you to draw on this ability. Then, jot down your ideas while conducting your research, rather than writing in your head. That´s way too hard, it´s like shooting with blanks. This will help you focus your ideas early so you don’t waste time gathering extraneous information. ellauri159.html on line 1149: Focus on the concrete and avoid useless abstract concepts. As a result, your writing will lack a unifying theme that communicates the author’s purpose to those who do not need to know. Be sure to incorporate an organizing principle or chart, such as problem–solution, to serve as a roadmap for the intended reader, for example on a separate crypted page. ellauri159.html on line 1157: You prefer a brainstorm before you start writing. You tend to see connections between unrelated things, so one idea will quickly generate another. Allow yourself plenty of time for this activity, but be sure to set an end date to keep your project on track. After the brainstorming phase, discard tangential ideas. Focus on the strongest ones so you don’t get overwhelmed when it comes time to flesh out the details. ellauri159.html on line 1175: You first estimate accurately how long a writing project will take. Then you generally dive into the first draft and develop a framework (table of contents). You may find it helpful to start with the closing paragraph to give yourself an end point to strive for. Don’t let this limit you, though: be prepared to rearrange the structure and change your conclusions as you explore the subject in more depth. ellauri159.html on line 1177: You draw inspiration from being a know-it-all and educating people. You tend to read extensively and to collect words they consider particularly apt, like David Wallace. If their writing project involves others, you often take a leadership role, and repeat the word 'actually' in everybody´s face. You may also beep like a truck on reverse. You thrive in a harmonious atmosphere where everyone respects your opinion. Having a strong need to feel in control of your projects, you want to work in a cooperative environment conducive to driving a project to completion. ellauri159.html on line 1181: Naturally you adopt a preceptorial conversational tone in your writing. You often use imaginative and hyperbolic language to illustrate a point like 'smoking kills'. You have a talent for seizing on subtleties and choosing the exact word to convey a not so subtle idea. You always consider how your writing affects their audience. You notice if your audience is passing notes behind your back. ellauri159.html on line 1193: You work best in a quiet environment where you cannot be interrupted. You reflect on the topic before you begin writing, mentally structuring the material and looking for patterns. Don’t allow yourself to be rushed into starting a project before you’re ready. You are generally good at estimating how long this preparation stage will take. When you finally sit down to write, their ideas tend to be well-developed and organized. Their language may seem formal at first. If that’s the case for you, don’t fight it—you can soften this tendency during revision. ellauri159.html on line 1201: You enjoy colorful and figurative language, and like to infuse your work with images of your personal underware. At the same time, however, your writing may be too abstract for their readers, they want to see you inside them. During revision, add concrete details. In creative writing, appeal to the five senses and the 9 mortal sins. In freelance writing, include specifics like percentages and dollar amounts to get the audience´s attention. In technical writing, find out whether the customer needs to use a flat-head or a cross-head screwdriver (our dishwasher installer guys did not have a flathead anymore, I had to loan them one), and what the recommended torque is. These may be boring details to you, but they’re essential for your male reader. Wrong head, no screw. ellauri159.html on line 1203: You tend to communicate passionately about your beliefs. You tend to start writing before finishing research on life, the universe, and everything, wanting to commit your half-baked insights to paper. Be sure to gather enough data to support your position, and include alternative facts for balance. This is one arena where it may be healthy to indulge your perfectionist tendencies. Get the facts right enough to maintain plausibility. ellauri159.html on line 1205: Guys like you tend to be easily hurt by criticism, especially when it comes to their writing, or their sexual performance. Because they generally keep their writing and wanking private until they think it’s finished, they may not have a good sense of the look and feel to others. Consider showing your work and your tool to a trusted friend or colleague for advice before you begin the final round. This will help you better connect with your audience, which is important to you, I know. ellauri159.html on line 1211: Niin totta, samat ärsyttävät piirteet jotka pani merkille jo suhteen alussa ärsyttävät yhä. Mut vittu, antaa ärsyttää, mix kaiken pitäisi mennä kuin fully interlocking pieces palapelissä, tai jossain Strömsössä. Antaa ärsyttää, ize on kuitenkin vähintään yhtä ärsyttävä, todennäköisesti HUOMATTAVASTI ärsyttäväpikin. Eihän tässä olla mitään koirarotua kehittämässä, tää on mendelöintiä, edistetään biodiversiteettiä. On vaan hyvä että eri ärsyttävyydet sekottuvat keskenään, lapsista tulee sitten ärsyttäviä kaikilla niillä eri tavoilla. ellauri159.html on line 1221: You have a keen insight into the nature of things. Your prose often conveys startling images of mood or atmosphere rather than objects. Maybe you should consider poetry, or rap. You enjoy complexity and can patiently unravel dense material like a terrier. You are able to see many sides of an argument and so may have difficulty reaching a conclusion, or even reaching a period, like Pynchon. During the writing process, you may often pause to consider alternatives or to seek seeming connections between obviously disparate things. That´s a paranoid feature, so you may be an asthenic person. Consult Krezmer´s typology. ellauri159.html on line 1223: Strive for elegance in language. You can never polish the work too soon. You tend to write long, meandering first drafts, so you’ll likely need to synthesize and cut material later. Save the search for that perfect metaphor until the revision stage. ellauri159.html on line 1230: You like to start projects first. You often map out their ideas to everyone to visualize the big picture before you begin writing. You sense how your various opinions flow together logically and build on one another. Because you develop a clear picture early on, you might reach a conclusion and skip writing completely before finishing your research. To ensure a balanced product, stay open to new information that may change your perspective. Don´t listen to idiots, however. ellauri159.html on line 1236: You naturally write with an authoritative voice. You want to fake competence in the subject you’re writing about. To boost your success, gather sufficient details to make it look that you have a thorough understanding of the topic. Humanize the writing by including anecdotes making fun of other idiots or otherwise engaging the reader’s interest. ellauri159.html on line 1238: Enjoy making decisions! No need to respond to new data once you’ve got a clear, big-picture view of the topic. Others may seek feedback from you but do not give it, nor act on other people´s feedback, rely instead on your own judgment. This strategy can cause you to miss unimportant information — a drawback no real Marshal finds mortifying. Be aware of this tendency before you start unconsciously fighting it. ellauri159.html on line 1242: Fake objectivity and be skeptical of emotional appeals, except when dealing with an emotional audience. Otherwise it is fine to make your writing impersonal, even abrasive. A trusted editor can help you soften your tone to more effectively connect with the bleeding hearts. Adolf the Great had one. Your arguments will be better received if you engage the patriotic heart as well as the nazi mind. ellauri159.html on line 1248: You can benefit from collaborative writing projects. Chances are, you prefer an active, high-energy environment. You enjoy discussing and debating your ideas with others. You try probably to assert your individuality even within the group. If someone else is leading the project, be careful that your natural tendency to ignore authority doesn’t undermine the team. If you maintain goodwill, you’ll stand a better chance of convincing someone else to do the actual writing! ellauri159.html on line 1252: You are motivated by a desire to innovate. You tend to seek a unique approach even to ordinary topics. Conversely, you tend to be good at making complex subjects simple and interesting ones boring. Stay focused, and let your desire to prove your competence and ingenuity drive you forward until the project is complete. Dont run around like the crazy fox in Kamalat eläimet (Awful Animals). Your medical diagnosis is ADHD. ellauri159.html on line 1258: You tend to grasp the big picture and to focus on the future. Ensure that your work contains enough background material and concrete detail. To avoid tangents or a cursory treatment of the subject, keep the central thesis or purpose of the project in mind while writing. Solicit feedback from someone whose competence you trust. ellauri159.html on line 1277: You tend to be good at organizing ideas and weeding out logical inconsistency. You have a natural propensity for clarifying the complex. But you will likely need to make a conscious effort to include the personal dimensions of a topic. (Well I do, no two ways about that!) During revision, look for places where you can add examples or anecdotes, if appropriate, to illustrate the facts. This engages the reader and brings theoretical principles to life. (I do this too, lotsa images and anecdotes and all!) ellauri159.html on line 1289: You are a conceptualizer who tends to explore a narrow topic deeply. Guys like you take a systems approach, rather than a linear one, during the planning stage. They do a website not just a text! You start a project early to test the concept, then quickly drive toward the conclusion. Once the competitors´ bones are in place, you further develop the content, adding facts to flesh out their ideas. You may find it useful during revision to challenge yourself to consider alternatives, rather than locking yourself in to your original premise. Oh, why bother, since you got it all figured out already. ellauri159.html on line 1297: You are happy and motivated with your personal vision. Original thinkers have little regard for convention. They want things to make sense according to their own logical standards, and they will discard anything that doesn’t. For this reason, they tend to enjoy technical subjects. They often wear visual aids like Google spectacles that support and clarify their writing. If you’re one of these guys, one path to success as a writer is to draw on your natural curiosity about how things work and your talent for explaining this for others. But beware of the pitfalls! ellauri159.html on line 1310: tent.duckduckgo.com/iu/?u=http%3A%2F%2F1.bp.blogspot.com%2F-VZodoHUlyGg%2FTiGml6naKCI%2FAAAAAAAAAYE%2F1qaqIMlRujI%2Fs1600%2Fabraham-and-isaac-zoom.jpg&f=1&nofb=1" height="250px" /> ellauri159.html on line 1316: Tapasin paljon kirjailija-aloittelijoita, jotka pilkkasivat pilkkaamasta päästyään vakiintuneita kirjailijoita ja niiden runoja, novelleja ja artikkeleita. Tajusin silloin sen minkä olin oikeastaan tiennyt jo pitkään että huonot kirjoittajat ovat usein toisten kirjoittajien ankaria kriitikkoja. Heidän kritiikkinsä oli terävää ja tarkkaa. Jotkut osoittivat jopa täsmällisesti suurten kirjailijoiden virheitä. Mutta tämä et estänyt heitä itseään kirjoittamasta hämmästyttävän kömpelösti. Sama koski tapaa jolla he arvioivat toisten luonnetta. Egoistit puhuivat halveksivasti egoisteista, typerykset nauroivat toisten typerysten ályttömyyttä, moukat olivat hienostuneita osoittaessaan toisten moukkamaisuuden, hyväksikäyttäjän ominaisuudet, turhamaisuuden. Salaperäinen kuilu aukeni heidän arvioissaan toisen ihmisen ja oman minän välille. Näytti siltä, että jossain sisimmässään jokainen näki totuuden, mutta oli vain päättänyt olla näkemättä sitä peilissä. Itserakkaus oli nähtävästi hypnoottisista voimista suurin, aivan niin kuin Moosexen kirjassa sanotaan: Sillä lahja sokaisee viisaan ja tekee tyhjixi oikeamielisen sanat. Onnexi en ize ole sellainen. (Sing. Nuor. Mies Ez. Rakk. 1976:86) ellauri159.html on line 1318: Jeesus esitti tämän kertomuksen: “Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' Aika totisena poikana minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” (Luuk. 18:9–14) ellauri159.html on line 1325: Juutalaisten kriitikoiden johtohahmot ja klassikoina pidetyt kirjoittajat olivat todellisuudessa usein taitamattomia maalaisia. Ei kestänyt kauan ennen kuin huomasimme että sama piti paikkansa myös maailmankirjallisuuteen nähden. Jokainen aito lahjakkuus oli keidas mauttomuuden erämaassa. ellauri159.html on line 1329: Were I obliged to give a short name to the attitude in question, I should call it that of radical empiricism, in spite of the fact that such brief nicknames are nowhere more misleading than in philosophy. I say 'empiricism,' because it is contented to regard its most assured conclusions concerning matters of fact as hypotheses liable to modification in the course of future experience; and I say 'radical,' because it treats the doctrine of monism itself as an hypothesis, and, {viii} unlike so much of the half-way empiricism that is current under the name of positivism or agnosticism or scientific naturalism, it does not dogmatically affirm monism as something with which all experience has got to square. The difference between monism and pluralism is perhaps the most pregnant of all the differences in philosophy. Primâ facie the world is a pluralism; as we find it, its unity seems to be that of any collection; and our higher thinking consists chiefly of an effort to redeem it from that first crude form. ellauri159.html on line 1335: Pure-blood supremacy was the belief that wizards and witches whose family had not married any Muggles or Muggle-borns were inherently biologically superior to wizards and witches who had done so. Proponents of this ideology typically regarded Muggle-born wizards as impure, unworthy of possessing magical ability, and often actively discriminated against them. ellauri159.html on line 1345: I was born here in Amsterdam. My father was a land holder of 700 acres [2.8 km²] here, adjoining the city on both sides of the river, and lived, as I now live, in a large brick house on the south bank of the Mohawk visible as you enter Amsterdam from the east. I was his only child, and went a good deal my own way. I ran to machinery, by fancy; patented among other devices a swathing reaper which is very successful. I was of loose and wandering ways. And was a successful gambler through the Tweed regime -- made "bar'ls" of money, and threw it away. I was a fancy gymnast also, and have had some heavy fights, notable one of forty minutes with Ed. Mullett, whom I left senseless. This was mere fancy. I never lifted an angry hand against man, woman or child -- all fun -- for me. ....I do farming in a way, but am much idle. I have been a sort of pet of the city, and think I should be missed. In a large vote taken by one of the daily papers here a month or so ago as to who were the 12 leading citizens, I was 6th in the 12, and sole in my class. So you see, if Sparta has many a worthier son, I am still boss in the department I prefer. ellauri159.html on line 1347: Blood did indeed patent a swathing reaper along with other patents, and wrote prolifically, but the larger portion of his writing consisted of letters, either to local newspapers or to friends such as James Hutchison Stirling, Alfred Tennyson and William James (the above quote was from a letter to James). H. M. Kallen wrote of Blood: ellauri159.html on line 1351: Early books included The Philosophy of Justice Between God and Man (1851) and Optimism: The Lesson of Ages (1860), a Christian mystical vision of the pursuit of happiness from Blood´s distinctly American perspective; on the title page of the book, Blood described it as "A compendium of democratic theology, designed to illustrate necessities whereby all things are as they are, and to reconcile the discontents of men with the perfect love and power of ever-present God." During his lifetime he was best known for his poetry, which included The Bride of the Iconoclast, Justice, and The Colonnades. According to Christopher Nelson, Blood was a direct influence on William James´ The Varieties of Religious Experience as well on James´s concept of Sciousness, prime reality consciousness without a sense of self. ellauri159.html on line 1385: Pascalin veto on yhtä pätevä kuin ontologinen todistus. Samalla lailla se todistaisi liikaa tai liian vähän jos se todistaisi mitään. Pitkävedon pääpalkinto olis vielä messevämpi jos sillä pääsiskin jumalaxi jumalan paikalle pyörittämään koko tombolaa. Subj. tod.näk. sillekin on se sama eli 0. Vähintään siis yhtä hyvä vedonlyöntisuhde kuin Pascalin, 0*∞ = 0. Uskotaan siis niin! sanoi Seija uhkaavasti. Olemassaolotodistuxissa on sama vika: loppu tarinasta jäisi kuitenkin kexittäväxi ize, ja tarinoita on yhtä monta kuin on turinoizijoita. ellauri159.html on line 1391: Temperamental Optimism and Pessimism, 33. How reconcile with life one bent on suicide? 38. Religious melancholy and its cure, 39. Decay of Natural Theology, 43. Instinctive antidotes to pessimism, 46. Religion involves belief in an unseen extension of the world, 51. Scientific positivism, 52. Doubt actuates conduct as much as belief does, 54. To deny certain faiths is logically absurd, for they make their objects true, 56. Conclusion, 6l. ellauri159.html on line 1425: Samoilla linjoilla liikkuu nyttemmin Leena Krohn, kuten albumissa 103 on jo kerrottu. Entisessä Nuori, nyttemmin vaan Voima-lehdessä sen uusinta tiedotetta aiheesta Mitä en koskaan oppinut (tästä teemasta riittää kerrottavaa) pasuttaa joku Jaana Kivi, ei tosin yhtä unohtumattomasti kuin kaima Alexis. Leena kertoo et joku oli kirjoittanut vessan seinään filosofian: aika on luonnon keino estää kaikkea tapahtumasta heti. Ammattifilosofi Simo Knuuttila oli lukenut vessan seinästä opiskelijana Kielissä: Warum scheissen die Deutschen soviel? Weil sie soviel Kartoffel essen. Kaikki ovat lopulta uhanalaisia. Ihmisen luoma on katoavaista, kuten totesi jo saarnaaja. Krohnin mielestä ylivertaisuutemme perustuu asioille kuten ajattelu ja izetietoisuus. Enemmän ajattelua ja vähemmän izetietoisuutta olisi kylä parempi. Hupenevat luonnonvarat eivät tunnista luokkarajoja. Vizi kyllä tunnistavat, loppupeleissä rikkaat eeku rikastuvat lisää ja köyhät kurjistuvat. Ihmiskunnan Usherin talo, hei sehän on Edgar Allan Poe-alluusio. Hörhökirjailija sekin. Krohnin varsinainen vihan kohde on virzanhajuinen makkaratalo. Aika betonibrutaali se onkin. Sitä paikkaa ei ole helppo rakastaa. Muurahaiset pitävät meitä tavattoman yxinkertaisina olioina. Emme osaa edes omaxua ei-kuluttavaa elämää. Aika kuluttavaa tää mustakin on ollut. ellauri160.html on line 37: tent/uploads/2017/04/EZRA_POUND_47906834-e1493573632279.jpg" height="130px" /> ellauri160.html on line 38: tent/uploads/2014/11/pound.jpg" height="130px" /> ellauri160.html on line 55: But at fifteen I straightened my brows and laughed, At fifteen I stopped scowling, ellauri160.html on line 78: Li Bai (kiin. 李白, Lǐ Bó tai Lǐ Bái, usein myös muodossa Li Po, jap. Rihaku, 701–762) vietti suuren osan elämästään makaillen. Hän lähti kotiseuduiltaan Sichuanista 26-vuotiaana purjehtien alas Jangtsejoen vartta viettäen huoletonta elämää juopotellen ja tavaten aikansa julkisuuden henkilöitä kehitellen samalla pakkomielteisen runoilijan persoonaansa. 41-vuotiaana Li värvättiin Chang’anin eli nykyisen Xi’anin Hanlin-akatemiaan taolaisen ystävänsä Wu Yunin suosituksesta. Hänestä tuli nopeasti tunnettu, kun runoilija He Zhizhang kuvaili eräästä hänen runoaan The Road to Shu Is Harsh? ylistävään sävyyn. Kuitenkin vain hieman myöhemmin Li loukkasi joitakin vaikuttavia virkamiehiä ja menetti virkansa akatemiassa viettäen loppuelämänsä vaellellen paikasta toiseen. ellauri160.html on line 80: Li poikkesi muista Tang-kauden suurista runoilijoista siinä, ettei hän koskaan suorittanut virkatutkintoa eikä hänellä ollut akatemiauransa jälkeen virallista asemaa Vuonna 756 Li liittyi keisarin 16. pojan prinssi Lin johtamien joukkoihin runoilijana. Hieman myöhemmin prinssi Litä syytettiin pyrkimyksestä perustaa oma valtiona ja hänet teloitettiin. Li Bai joutui vangiksi Jiujiangissa, josta hänet karkotettiin Yelangiin. Ennen hänen sinne saapumistaan annettiin kuitenkin käsky yleistä armahduksesta, jonka ansiosta Li saattoi palata Itä-Kiinaan. Li kuoli tiettävästi sukulaisensa luona vuonna 762 Dangtussa Anhuin maakunnassa. Tuskin tunnetun legendan mukaan hän hukkui pudottuaan veneestä yrittäessään juovuspäissään tavoitella kuun kuvajaista. Juu, Li Po ja Ezra Pound on aika samixia, paizi että Li Po ei ole yhtä misogyyninen paskiainen kuin Ezra Pound. ellauri160.html on line 91: – Sen luin tarkkaan ja tunsin oppineenikin jotain. Samoihin aikoihin hankin Poundin cantojen koko laitoksen, jossa on kaikki 120 runoa. Mutta sitten semiotiikka ja mannermainen filosofia veivät mukanaan. Pound jäi. ellauri160.html on line 95: Nootit on tutkijoiden ja kääntäjien kollektiivisesti vuosikymmenten aikana luoma Pound-ensyklopedia. Pisan cantoissa jokainen sana on kuin lukko, jonka avaamiseen avain haetaan teoksen huomautuksia osiosta. Poundin lukeminen on yhtä selaamista runojen ja noottien välillä. Runoja selittävä osio on yli 30 sivua suurempi kuin itse runojen osuus kirjassa. ellauri160.html on line 103: – Täytyy ihailla Poundia, joka pystyi siteeraamaan cantoissa ulkomuistista Danten Jumalaista näytelmää siellä vankileirissä. Samoin Homeroksen Odysseiaa. Niitähän hänellä ei ollut siellä ja ne menevät ihan oikein. ellauri160.html on line 109: Aronpuro tuo esiin Poundista myös mm. uusplatonistin, misogynistin, eli naisten vihaajan sekä antisemitistin. ellauri160.html on line 110: – Ja Poundin, joka halusi syrjäyttää länsimaisten juutalaisten heimouskontojen alkeelliset muodot - siis kristinuskon - ja tuoda konfutselaisuuden sen tilalle. Valitettavasti se ei onnistunut. ellauri160.html on line 112: Pound on paljolti runoilijoiden runoilija. Hänen runoutensa on vaativaa luettavaa. Lukijoidensa suhteen Poundilla olikin korkeat odotukset. ellauri160.html on line 113: – Poundin hyvä lukija "gentle reader" ilman muuta osaa Iliaan ja Odysseian alkukielellä ja Danten Jumalaisen näytelmänkin. Konfutsensa hän tuntee joko ranskan tai englanninkielisenä käännöksenä. ellauri160.html on line 124: Pound was born in 1885 in a two-story cupboard house in Hailey, Idaho Territory, the only child of Homer Loomis Pound (1858–1942) and Isabel Weston (1860–1948), who married in 1884. Homer had worked in Hailey since 1883 as registrar of the General Land Office. Pound's grandfather, Thaddeus Coleman Pound, a Republican Congressman and the 10th Lieutenant Governor of Wisconsin, had secured him the appointment. Homer had previously worked for Thaddeus in the lumber business. ellauri160.html on line 126: Both sides of Pound's family emigrated from England in the 17th century. On his father's side, the immigrant ancestor was John Pound, a Quaker who arrived from England around 1650. Ezra's paternal grandmother, Susan Angevine Loomis, married Thaddeus Coleman Pound. On his mother's side, Pound was descended from William Wadsworth, a Puritan who emigrated to Boston on the Lion in 1632. Captain Joseph Wadsworth helped to write the Connecticut constitution. The Wadsworths married into the Westons of New York; Harding Weston and Mary Parker were Pound's maternal grandparents. After serving in the military, Harding remained unemployed, so his brother Ezra Weston and Ezra's wife, Frances Amelia Wessells Freer (Aunt Frank), helped to look after Isabel, Pound's mother. No oliko Pound sitten sukua myös Henry "setelitukun väärti" Longfellowille? Varmaan niin. ellauri160.html on line 128: Pound's education began in dame schools: Miss Elliott's school in Jenkintown in 1892 and the Heathcock family's Chelten Hills School in Wyncote in 1893. Known as "Ra" (pronounced "Ray"), he attended Wyncote Public School from September 1894. His first publication was on 7 November 1896 in the Jenkintown Times-Chronicle ("by E. L. Pound, Wyncote, aged 11 years"), a limerick about William Jennings Bryan, who had just lost the 1896 presidential election. ellauri160.html on line 130: In 1897, aged 12, he transferred to Cheltenham Military Academy (CMA), where he wore an American Civil War-style uniform and was taught drilling and how to shoot. The following year he made his first trip overseas, a three-month tour with his mother and Aunt Frank, who took him to England, Belgium, Germany, Switzerland, Italy, Spain, and Morocco. He attended CMA until 1900, at times as a boarder, but it seems he did not graduate. ellauri160.html on line 160: In The Cantos, Possum is T. S. Eliot: "but the lot of 'em, Yeats, Possum and Wyndham / had no ground beneath 'em." In the New Age office in 1918, he also met C. H. Douglas, a British engineer who was developing his economic theory of social credit, which Pound found attractive. Douglas reportedly believed that Jews were a problem and needed to abandon a Messianic view of themselves as the "dominating race". According to Colin Holmes, the New Age itself published antisemitic material. It was within this environment, not in Italy, according to Tim Redman, that Pound first encountered antisemitic ideas about "usury". In Douglas's program," Pound had found his true muse: a blend of folkloric Celtic twilight with a paranoid hatred of the money economy and a dire suspicion about an ancient tent people's faith." ellauri160.html on line 174: During the subsequent row, Pound left the table and returned with a tin bathtub on his head, suggesting it as a symbol of what he called Les Nagistes, a school created by Lowell's poem "In a Garden", which ends with "Night, and the water, and you in your whiteness, bathing!" Apparently his behavior helped Lowell win people over to her point of view, as did her offer to fund future work. ellauri160.html on line 182: Samuel Putnam knew Pound in Paris in the 1920s and described him as stubborn, contrary, cantankerous, bossy, touchy, and "devoid of humor"; he was "an American small-towner", in Putnam's view. His attitude caused him trouble in both London and Paris. English women, with their "preponderantly derivative" minds, were inferior to American women who had minds of their own, he wrote in the New Age. The English sense of what was right was based on respect for property, not morality. "Perched on the rotten shell of a crumbling empire", London had lost its energy. England's best authors—Conrad, Hudson, James, and Yeats—were not English. English writers and critics were ignorant, he wrote in 1913. ellauri160.html on line 192: Pound käänsi Li Bain runoja japanilaisten avulla. Ei niitä monta tullut, ennenkin se ehti riitaantua apujapanilaisten kaa. Michael Alexander saw Cathay as the most attractive of Pound's work. There is a debate about whether the poems should be viewed primarily as translations or as contributions to Imagism and the modernization of English poetry. English professor Steven Yao argued that Cathay shows that translation does not need a thorough knowledge of the source language. ellauri160.html on line 230: Pää on siis puhunut ja mietteet teille ovat liitteessä. Kuten sanottu ne on valittu sokkomenetelmällä eli ei ole valikoitu henkilön mukaan (sanoin mielessäni nimen ja työnsin käteni pään sisuksiin). Toivottavasti niistä on iloa tai ajattelun aihetta. ellauri160.html on line 249: Njoo, okei sitte. Vaikka eime nyt tiedetä miten nää 3 pitää jakaa 2:n kesken. Kiitos sitten vaan, kai. ellauri160.html on line 259: Thrän oli arkkitehti ja kirkon restauroija viime vuosisadalla, mutta myös solvausten paranoidi asiantuntija, mistä todistaa seikkaperäinen ”Henkilööni kohdistuneiden töykeyksien arkisto”, jota hän piti vuosikausia. (Claudio Magris) ellauri160.html on line 273: Olivatko isi ja mini tunnekylmiä? Ei kyllä olleet vaikka äiti sovelsikin selektiivistä kylmyyttä. Ne olivat kuin ruutitynnyreitä, räjähtivät pienestä. Enkä mäkään ole yhtään tällänen: – Ihmisillä, jotka eivät ole käsitelleet ehkä tarpeeksi omia tunteitaan, on tapana kiertää mielessä kehää ja miettiä, miten minä koen tuon asian, miltä tuo minusta tuntuu ja mitä minä ajattelen tästä. Paskanmarjat. Hyvin tiedän mitä ajattelen mistäkin. Mutta montako kylmyys pistettä saan seuraavasta testistä? ellauri160.html on line 277: Tunnekylmä ihminen ei ymmärrä, että virheet kuuluvat elämään. Koska hän ei pysty samastumaan toisten pettymykseen tai häpeään, hän suhtautuu toisten mokiin tuomitsevasti. ellauri160.html on line 290: Tunnekylmä saattaa helposti raivostua tai ilmaista itseään jopa aggressiivisesti. Tämä johtuu siitä, että tunnekylmyyden ytimessä on ongelmia tunteidenkäsittelyn kanssa. Joo kyl maar guitengi ellauri160.html on line 297: Liberaali vapaus on oikeus reviiriin ja sen loputtomaan kasvattamiseen koronkorkona kilpailijoiden kustannuksella, vapaus veroista ja reviiriä suojaava laki ja järjestys. Omaan isoon osaan kuuluu luontaisena kääntöpuolena kilpailijan pieni osa, se on iso osa koko hauskuutta. Ei veroja vaan charity, jolla vähempiosaista voi lytätä lisää silloin ja siten kuin tekee mieli. ellauri160.html on line 310: Ei, mitään maanviljelyn vallankumousta ei tapahtunut, eikä maanviljelyn aloittaminen johtanut byrokraattisiin yhteiskuntiin ja luokkaeroihin, kuten viime aikojen ehkä suosituimman historiateoksen Sapiens (2011) kirjoittanut professori Yuval Noah Harari väittää. Eikä ihmisten poliittinen organisoituminen ole alkuvaiheessa samanlaista pienten yhteisöjen muodostusta kuin mitä on havaittu esimerkiksi simpansseilla, kuten kuuluisa tutkija Francis Fukuyama teoksessaan The Origins of Political Order (2011) väitti. ellauri160.html on line 316: Fukuyama received his Bachelor of Arts degree in classics from Cornell University, where he studied political philosophy under Allan Bloom. He initially pursued graduate studies in comparative literature at Yale University, going to Paris for six months to study under Roland Barthes and Jacques Derrida but became disillusioned and switched to political science at Harvard University. There, he studied with Samuel P. Huntington and Harvey Mansfield, among others. He earned his Ph.D. in political science at Harvard for his thesis on Soviet threats to intervene in the Middle East. In 1979, he joined the global policy think tank RAND Corporation. Eli vittua se mikään simpanssitutkija oli, Ellei sitten tutkinut omaa napanöyhtää, kun on ilmetyn bonobon näkönenkin. Kokeili taskuaan ja kaikki oli tallella, kelpas hymyillä. ellauri160.html on line 326: Pekka Parkkinen: "En aio jättää lapsilleni perintöä". VATT:n entinen tutkimuspäällikkö Pekka Parkkinen käyttää rahansa matkusteluun. - En ymmärrä, miksi minun pitäisi istua vain kotona ja kerätä rahaa. Olen seissyt arkkujen ääressä, joten tiedän, että ilolle pitää antaa omassa elämässä tilaa. Lue koko juttu. ellauri160.html on line 328: Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt ensimmäinen runokokoelma Jos minä maatani rakastaisin (1967) on tekijän lyriikalle ominaista tiiviistä, keskittynyttä kieltä. Kokoelmassa on muutamia onnistuneita, kauniita runoja. Kokonaisuutena se on hieman liian hajanainen ja jättää keskeneräisen vaikutelman. Pääpaino tuntuu olevan yksittäisissä lauseissa ja niistä syntyvissä mielikuvissa - tekijän kantaaottavuus kiteytyy lauseissa kuten "Minä olen liha teidän piikissänne". ellauri160.html on line 339: - Jotta merkkejä saisi, täytyy ensin osoittaa partiokelpoisuutensa, kunnostautua. ellauri160.html on line 348: Pekka taisi olla tollanen Hannu-Pekka. Isä Parkkinen oli paha persepää. Ei ihme että Pekka oli depressiivinen. Parkkinen ei ehkä osallistu uudenaikaiseen, rehelliseen seksuaalisuuden kuvaamiseen varsin pornografisesti tai mässäillen, mutta osallistuu kuitenkin. Astetta lievempi esimerkki sivuilta 144-145: ellauri160.html on line 361: Runoilu on nykyisin mennyt jotenkin sellaiseksi, että mitä vähemmän siitä sanoo sen parempi. -- . Parkkisen runot ovat osaamisen lisääntyessä rypistyneet viinirypäleistä rusinoiksi. Se mikä on jäänyt on kuivahkoa mutta omalla tavallaan täyteläistä ja tuoretta. Vanhanmallisiin ahtaisiin raameihin on Parkkinen saanut paljon uutta viipyvää runoa, uutta kuvaa. Mutta jotenkin tämä huipputarkka pihistely alkaa harmittaa. Jos runoa kerran on tullakseen, niin tulkoon vain ja vähän ronskimmin. Tähän "hiljaiseen mietiskelyyn" on lyriikkamme hyvää vauhtia tukehtumassa. ellauri160.html on line 363: "Ilo" sisältää joitakin yksittäisiä tehokkaita kohtia, esim. Lassi Sinkkosen itsemurhasta puhutaan paljon. Kokonaisuutena se kuitenkin on sekava ja hajoaa palasiksi. Parkkisen aikaisemman proosan perusteella odotin enemmän. ellauri160.html on line 370: toisten kustannuksella. ellauri160.html on line 373: Luonteeltaan poleemisena, jonkin verran julistavana Pienten sydänten aika ei kuulu lyyrillisesti tekijänsä parhaimpiin. ellauri160.html on line 375: Viimeiseksi jääneessä kokoelmassa Maisema on mielialan musiikkia (1989) Parkkinen pohtii ikääntymistä. Kokoelman surumielisessä herkkyydessä ajatus rajallisuudesta ja kuolemasta on läsnä. Parkkisen surullinen loppu saa väkisinkin tarkastelemaan hänen teoksiaan uudella tavalla. Ehkei tekijä sittenkään ole kyynikko, ei tosikko, vain vakava ja ajoittain ahdistunut. Pekka dokasi ihan liian kanssa. Ei Raamattu turhaan varoita (Sananlaskut 23): "Älä katsele viiniä, kuinka se punoittaa, kuinka se maljassa hohtaa ja helposti valahtaa alas. Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko." Ja lisää samaa sorttia: "Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? Kenellä torat, kenellä valitus? Kenellä haavat ilman syytä? Kenellä sameat silmät? - Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät, jotka tulevat makujuomaa maistelemaan." Plus niillä jotka käyvät lutkissa: "Sillä portto on syvä kuoppa, ellauri160.html on line 376: ja vieras vaimo on ahdas kaivo. Irstaitten vaimojen suukin on syvä kuoppa; Herran vihan alainen kaatuu siihen." Tämä kohta sopii isä Parkkiselle kuin nenä naamaan: "Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta. Sotilasremmillä sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat." ellauri160.html on line 378: Jos olen enemmän kiinnostunut omasta tyydytyksestäni kuin kumppanistani ihmisenä, rakkaus voi muodostua päihteeksi jota käytetään, johon paetaan. Toisesta ihmisestä ei sittenkään ole vapahtajaksi, ellei hän ole hyvin voideltu. Jos hänestä yrittää sellaisen tehdä, on pettymys molemminpuolinen ja euforian jälkeen seuraa kyrvänpääkipu, sielunelimen krapula. ellauri160.html on line 381: Pekka soitteli minulle tuona keväänä aika usein, yöllä, juttelimme ihan tavallisia asioita, ja minä törppö en tajunnut että ne olivat 'äänettömiä avunhuutoja', ja se taakka kulkee mukanani loppuun asti, mutta olin itsekin siinä vaiheessa niin ulkona, ja samalla tavalla kun kaikki luukut oli lyöty kiinni, harkitsin samanlaista ratkaisua. Whatever, Gummerus ja sen johto murhasivat Pekan ja samalla vaikeni moni muukin kirjailija loppuiäkseen, se oli karmea ja kylmäverinen operaatio, yksi pahimmista suomalaisen kustannusmaailman historiassa. – Minulla on satoja muistoja Pekasta, kirjoitan jos jaksan joskus… jos minulla sen aikaisessa kirjailijakunnassa joitan kamuja oli niin Pekka ja Sirkka Turkka, ja Veijo Meri joka aina oli W+G:n ja Gummeruksen Katajanokan kasinon syyskauden avauksen jatkoilla Pekan ja Eijan himassa. – Viimeiseltä kerralta muistan Matti Pulkkisen joka oli ulkona oven suussa tupakalla ja tokaisi: "sitä ollaan sitten samassa tehtaassa töissä"… niinpä oltiin hetki… ellauri160.html on line 395: Bore sheep aboard her, and our bodies also Vähän lampaita ja meikäläisten ruumiita ellauri160.html on line 402: Came we then to the bounds of deepest water, Tultiin sitten meren syvään päähän, ellauri160.html on line 407: Swartest night stretched over wretched men there. Sankka yö repee rankka menninkäisten yli. ellauri160.html on line 422: Souls stained with recent tears, girls tender, Äskettäisen itkun tuhrimia aaveita, mureita typyköitä, ellauri160.html on line 431: I sat to keep off the impetuous impotent dead, Istuin hiekkalaatikkoon hosumaan impotentit zombit loitolle, ellauri160.html on line 480: ²Ei siis ällänmuotoista, kuten äkkinäinen voisi luulla. Mä rakensin Helmille ell-square hiekkalaatikon Ilmattarentien pihalle. Se on siinä vieläkin, mutta sen laittoivat Paul ja Ecem kasvamaan porkanaa (sic) ja perunaa. Viimexi siinä oli peltikaton räystäälle itäneitä jotain vieraskasveja, joita Paul urheasti korkean paikan pelosta huolimatta pudotteli alas turvavöissä. Sellaiset olis Toivo-tontullakin suonut olleen. ellauri160.html on line 486: ⁵Sireni on Talasniementiellä homojen mökkiä vastapäätä asustava leski jonka miehellä oli ikkuna-ja-ovitehdas ensin omassa pihassa, sitten Sysmäntien varressa. Harppisaku Swoboda kulki valkoviinikännissä pitkin Talasniementietä ja hölisi niitä näitä kaikille. Se laittoi suntion mökkiin vaakalaudoituxen, joka ei siihen yhtään sopinut, se oli oikeastaan mauton. Nyt on senkin tynnörimaha jo aika kuihtunut. ellauri160.html on line 502: Paparazzi iski! Sofia Belórf yllätettiin keimailemasta Cheekille - katso tyly reaktio. Seiskan paparazzi bongasi joulun aatonaattona Cheekin eli Jare Tiihosen, 40, loistokkaan Rolls-Roycen puikoista. Eläköitynyt räppäri parkkeerasi autonsa Helsingin Esplanadille. Hän laittoi kirurginmaskin kasvoilleen ja paineli hienostoputiikin ovesta sisälle. Jaren jälkeen liikkeen ovesta pelmahti sisään Sofia Belórf Bambi-koiransa kanssa. Julkkiskaksikko selkeästi tunnisti toisensa, sillä Sofia ryhtyi keimailemaan ja puhua pulputtamaan Jarelle. Ex-räppäri ei kuitenkaan ollut juttutuulella ja vastaili vain pikaisesti Sofian keskustelunaloituksiin. Lopulta hän käänsi Sofialle selkänsä ja keskittyi siemailemaan ökyputiikin tarjoamaa kuumaa glögiä. ellauri160.html on line 510: – Ei ole mitään tällaista tapahtunut, Sofia kiistää. – Marskissa olen ollut, mutta viinillä. Sofia epäilee, että huhut ovat lähteneet liikkeelle siitä, ettei häntä ole toviin nähty Stefun seurassa. – Olen ollut kipeänä, ja Stefu on ollut juhlimassa, Sofia kertoo. Kun Sofialta kysyy suoraan, meneekö hänellä ja Stefulla hyvin, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. - Normipäivä. Kuukauden vaan asuin hotellissa kun Stefulta lähti mopo käsistä. Dramaattisista suhdekäänteistään tunnetuilla Sofia Belórfilla ja Stefan "Stefu" Thermanilla oli jälleen vähintään yhtä dramaattiset tuloerot - mätkyistä puhumattamaan. ellauri160.html on line 511: Vaikka Sofia esittelee sosiaalisessa mediassa hulppeaa elämäntyyliään, ei hänen tilipussinsa ole kuitenkaan muhkeista muhkein. ellauri160.html on line 516: Kohuliikemiehen tienestit ovat suuret, mutta ne kuitenkin putosivat huomattavasti edelliseltä vuodelta. Vuonna 2019 Stefanilla ei ollut lainkaan ansiotuloja, mutta hänen pääomatulonsa olivat 300 029 euroa. Stefanin olisi kannattanut hoitaa veronsa paremmin, sillä hän sai mätkyjä 97 488 euroa. ellauri160.html on line 531: Samaan aikaan lukija kiinnitti huomiota Audi RS6 -ökyautoon, joka ajeli edestakaisin pitkin Kanavarantaa. Pian paljastui, että ratin takana oli kukapas muu kuin Stefu. – Stefun toiminta oli jotenkin outoa hänen sahatessaan autolla edestakaisin Kanavanrannassa ja peruutellessa omituisesti. Hän oli myös jotenkin poissaolevan näköinen ja näpräsi kovasti puhelintaan, Seiskan lukija arvioi. ellauri160.html on line 533: – Saman tien, kun Sofia nousi jahdilta laiturille, Stefu alkoi huutaa hänelle. Lopulta Sofia kuitenkin hyppäsi Stefun auton kyytiin, silminnäkijä raportoi. ellauri160.html on line 534: Kauaa ei kotimatka ehtinyt kuitenkaan taittua, sillä vain parinkymmenen metrin jälkeen Audi RS6 pysähtyi, ja kohukaunotar nousi ulos menopelistä. ellauri160.html on line 543: "Iso mösjöö nukkuu tuossa" - Jere Karalahden känninen bileilta päättyi hotellin käytävälle - Nanna jätti miehensä Leville. Seiska kertoi aiemmin tänään perjantaina (30.12.), miten ex-jääkiekkoilija Jere Karalahti vietti railakasta iltaaa Levillä öristen kadulla nuorten ympäröimänä. Seiskalle on kantautunut lisätietoa Jeren loppuillasta, joka ei sujunu kovin mallikkaasti. J.Karalahti puhui avoimesti hänestä julkaistussa dokumentissa, miten alkoholi ei sovi hänelle. ellauri160.html on line 545: Jeren ystävän jakamat Instagram-päivitykset eivät jätä mitään arvailun varaan illan kulusta. Videossa miehet makaavat hotellin käytävällä, ja Jeren ystävä selittää yön käänteitä samalla, kun kohukiekkoilija vetää ulkovaatteet päällä sikeitä käytävän seinää vasten. ellauri160.html on line 553: – Kyllä vain. Jopa niin kova, että hän yritti väkisin etuilla jonossa. Jere oli kuitenkin sen verran aggressiivisella tuulella, etteivät ravintolan portsarit onneksi päästäneet häntä sisälle ravintolaan, Seiskalle kerrotaan. ellauri160.html on line 562: Ex-räppäri ei kuitenkaan ollut juttutuulella ja vastaili vain pikaisesti Sofian keskustelunaloituksiin. Lopulta hän käänsi Sofialle selkänsä ja keskittyi siemailemaan ökyputiikin tarjoamaa kuumaa glögiä. Ex artisti ei kuumunut povikaunottaren jutuista. Onkohan se homo? ellauri160.html on line 563: Haluatko nähdä lisää vauhdikkaita paparazzi-kuvia? Ota Seiskan Panu Hörkkö seurantaan. Synnöve Castrénin peitenimi Tipulassa oli Amanda Hörkkö. Se ei voi olla sattumaa. Someuutiskaruselli lähti uusintakierroxelle, te mukana! Lisää aiheesta! ellauri160.html on line 573: Luoja taivaassa - millainen onnenpotku minua oli kohdannut! Olin ollut valmis heittämään raivopäissäni Jumalalle takaisin hänen lahjansa, mutta enpä heitäkkään! Kohtaloni oli selvästi elää edelleen, kärsiä, tehdä vääryyttä itselleni ja toisille. Lojuin nyt samalla vuoteella jolla olin maanut Ginan kanssa ja nukuin, ilmeisesti samalla tavalla kuin Eesau myytyään esikoisoikeutensa hernerokasta. Unissani olin Varsovassa, Bilgorajssa ja kaupungissa jossa isäni oli rabbiinina. Gina ja kelloseppä Todrosin tytär sulautuivat yhdeksi ja samalla heistä tuli äitini ja sisareni Hindele. "Mitä minulle tapahtuu?" huudahdin unissani. "Menetän taivasosuuteni!" ellauri160.html on line 587: Lilith is often depicted naked and with longer hair and frequently in a seductive dance pose like Ardit-Lili. (Eli se on toi joka seisoo jalat harallaan pillu ärvöllään.) In the inscriptions surrounding the images she is described as a female demon who strangles babies at their hour of birth. Mabhalta, her usual companion, is described on one of the bowls as “the great destroyer of fire.” ellauri160.html on line 601: 34:6 Herran miekka on verta täynnä, ja on paksu lihavuudesta, karitsain ja kauristen verestä, ja jääräin munaskuiden lihavuudesta; sillä Herralla pitää oleman uhri Botsrassa, ja suuri teurastaminen Edomin maalla. ellauri160.html on line 602: 34:7 Yksisarvillisten pitää myös kulkeman alas heidän kanssansa, ja mullit syötettyin härkäin kanssa; sillä heidän maansa pitää juopuman verestä, ja heidän multansa lihavaksi tuleman lihavuudesta. ellauri160.html on line 606: 34:11 Vaan ruovonpäristäjäin ja tarhapöllöin pitää sen omistaman, yökköin ja kaarneitten pitää siellä asuman; sillä hän on vetävä nuoran sen ylitse, niin että sen pitää autioksi tuleman, ja ojennuskiven, niin että sen pitää tyhjäksi tuleman. ellauri160.html on line 608: 34:13 Ja orjantappurat pitää kasvaman hänen salissansa, nokulaiset ja ohdakkeet sen linnoissa; ja pitää oleman lohikärmeitten asumasia ja yökköin laitumet. ellauri160.html on line 616: Aika rankkaa vihapuhetta. Punaisille kylmää kyytiä. Juutalaisessa perinteessä Kabbalan mukaan Lilith oli Aatamin ensimmäinen puoliso, demoni jonka Jumala oli luonut. Aatamin ja Lilithin yhtymisestä syntyivät demonit. Näistä merkittävin oli Asmodeus. Lilithin myöhempänä avopuolisona pidettiin Saatanaa, joka houkutteli Eevan syntiinlankeemukseen. Joskus oletettiin myös, että viettelijä olisi ollut käärmeen hahmon ottanut Lilith, joka Jumalan kirouksen takia ei pystynytkään enää vapautumaan ottamastaan käärmeen hahmosta. Lilithin hahmo ja nimi pohjautuvat nykykäsityksen mukaan mesopotamialaiseen demonien luokkaan nimeltään lilû (naispuolinen: lilītu). Nimi käännetään yleensä "yön hirviöksi". Lilithiä palvottiin joidenkin juutalaisten keskuudessa vielä 700-luvulla. Lilith uhkasi ennen kaikkea lapsia ja raskaana olevia naisia, ja uskottiin, että demonilta suojasi amuletti, johon oli kaiverrettu tiettyjen enkelien nimet. ellauri160.html on line 620: Vanhoissa juutalaisissa kirjoituksissa Lilith kuvataan yleensä Aatamin demonisten jälkeläisten äitinä. Lilith on joko Aatamin ensimmäinen vaimo tai puoliso, jonka Aatami otti erottuaan Eevasta. Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta, mutta oli Lilith joidenkin käsitysten mukaan Raamatussa mainittu nainen, joka luotiin maan tomusta kuten Aatami (1 Moos. 1:27). Lilith ei kuitenkaan halunnut olla Aatamin alainen ja jätti tämän sekä Eedenin. Joidenkin myyttien mukaan Lilithin demoniset jälkeläiset olivatkin arkkienkeli Samaelin siittämiä, eivät Aatamin. Näitä lapsia kutsutaan nimellä incubi tai succubi. ellauri160.html on line 623: Olin lukenut Forelia ja ehkä Krafft-Ebbingiäkin ja tiesin jo sadismista, masokismista, fetisismistä ja muista sellaisista ismeistä, mutta kaikki paperi ja muste muuttui tässä sykkiväksi elämäksi, hurjaksi himoksi, laulavaksi ja voihkivaksi hulluudeksi. Hän herätti minussa sekä himoa että vastenmielisyyttä. Olimme viettäneet kevätpäivän unettomassa painajaisessa ja nyt uni lisäsi siihen omat mielettömyytensä. ellauri160.html on line 625: Aukaisin silmäni ja sekä tässä että toisessa huoneessa oli pimeää. Gina ei tehnytkään minulle lounasta vaan päivällistä. Keittiöstä kantautui lihan, perunan, sipulin, valkosipulin tuoksu. Hân lauloi siellä ja kaatoi vettä käristyvään muhennokseen. Herätessäni minulla oli jano, nälkä, olin väsynyt mutta valmis uusiin kujeisiin ja seikkailuihin. "Olenko onnellinen?" kysyin itseltäni, ja jokin sisälläni vastasi: "En." "Miksi en?" kysyin vastaan, mutta toinen oli ääneti. Heristin korviani ja kuuntelin itseäni. Ihanteeni oli aina ollut kunniallinen juutalaistyttö, ei kukaan huora joka oli piehtaroinut kaikessa saastassa (ml mä). Osittain minä rakastin tätä Ginaa, osittain vihasin häntä. Uneni saarnamies tarttui tähän kiinni ja väitti: "Tällaisten hirmutekojen takia koko ihmiskunta kärsii! Kanaanilaiset ja amalekilaiset tekivät tällaisia luonnottomuuksia, Heidän rotunsa aiheutti kaupunkien kirouksen. Sota ja väkivalta ovat peräisin huoruudesta. Heidän rotunsa antautui Israelin vihollisille ja heidän lapsensa ryhtyivät vainoamaan juutalaisia..." Haista paska kappalainen, onnistui se jutkuiltakin. KILL! KILL! on hauskaa muutenkin, ilman FUCK! FUCK! ja EAT! EAT! motivaatiota. ellauri160.html on line 627: Pääni putosi takaisin pielukselle ja makasin siinä äänettömänä ihmeissäni. Olin luvannut isälleni että käyttäytyisin juutalaisen tavoin Varsovassa. Matkalla tänne olin vielä kerrannut filosofiani, joka oli vastalause juutalaisuudelle. Juutalaisessa henkilöityi vastalause luonnon ja myös Luojan tekemiä vääryyksiä kohtaan. Luonto tahtoi kuolemaa, mutta juutalai nen valitsi elämän; luonto halusi hillittömyyttä, mutta juutalainen halusi pidättyvyyttä; luonto tahtoi sotaa, mutta juutalainen, varsinkin diasporassa elävä (erittäin kehittynyt juutalainen) etsi rauhaa. Kymmenen (oik. 613) käskyä olivat itsessään vastalause luonnon laeille. Juutalainen oli ottanut tehtäväkseen lannistaa luonnon ja valjastaa sen palvelemaan Kymmentä käskyä (oik. 613). Koska juutalainen toimi vastoin luontoa, se halveksi häntä ja kosti hänelle. Mutta voitto ol juutalaisen puolella. Juutalainen ei luopunut taistelusta, vaikka hänen olisi ollut käytävä sitä Jumalaa vastaan. Niinpä, juutalaiset on kuin lutikat, ei niitä tapa mikään, kuten sai Ezra Poundkin huomata. ellauri160.html on line 663: Ohjelmassa Miss Helsinkinä tunnetuksi noussut Belórf kertoo isästään, josta hän ei juuri ole julkisuudessa puhunut. Hän on kertonut eläneensä lapsuutensa Ylivieskassa yhdessä veljensä, marokkolaisen isänsä sekä suomalaisen äitinsä kanssa. ellauri160.html on line 668: – Mun isä on arabi, ja kulttuurierot äidin kanssa olivat valtavat. Sitten se lopulta päättyi niin, että äitini ja isäni erosivat niin huonoissa väleissä, etten ole ollut oikeastaan missään tekemisissä isäni kanssa. En ole nähnyt isääni sen jälkeen, kun olin 12. Muistan, että aina lapsena mulla oli sellainen ajatus, että en ikinä halua tuollaista miestä. Sixi valizinkin Nikon sekä Stefun. ellauri160.html on line 675: – Stefun exä on tuonut omat murheensa tähän, että hän (siis Martina, tai kyllä Stefu myös) on ollut minua kohtaan niin kamala. Olen tuntenut koko ajan sen, miten joku yrittää mustamaalata minua. En ole päässyt aloittamaan uutta suhdetta normaalisti. En oman exäni takia, enkä hänen exänsä takia, Belórf kuvailee realitysarjassa. ellauri160.html on line 684: Belórfin mukaan Therman olisi ihastunut häneen ensimmäistä kertaa jo vuosia sitten vauvakutsuilla, kun Aitolehti odotti tämän (???) ja Thermanin yhteistä lasta. Thermanin ja Aitolehden lapsi täyttää syksyllä yhdeksän vuotta. Belórf myös korostaa, ettei ole ollut Aitolehden kanssa ystävä vuosiin. ellauri160.html on line 686: Minusta tuntuu, että ongelma on se, että tässä on kaksi (4? 5?) ihmistä, joilla on niin kauheat paskalastit, jotka ovat tulleet sieltä edellisistä suhteista ja sitten on tuo julkinen paine ja työpaineet. Käännymme toisiamme vastaan, vaikka meidän pitäisi myydä yhdessä näitä vaikeita juttuja. Minusta tuntuu välillä siltä että olemme toistemme vihollisia. Ne on niikö ristiretkeläisiä ja minä rättipää. ellauri160.html on line 690: – Elämme hetkessä. Toivomme kuin x-jalkapallisti Sami Hyypiä että päivässä olisi enemmän tunteja. Meillä on ollut todella pitkä taival yhdessä (9v ellei vähemmän) ja suhteemme alku oli haastava. Ohjelmasta saa fiiliksen siitä, millaista meillä on yhdessä ja ymmärtää paremmin parisuhteemme asioita. Kukaan ei tajua, millaiset paineet on, kun joutuu elämään parisuhdettaan julkisten paineiden alla. ellauri160.html on line 705: Oil sen hetket, niinkuin kukkaistenne. ellauri160.html on line 754: Niinkuin ei se toisten konsanansa ellauri160.html on line 773: Maisa Torppa tunnetaan hänen upeasta ulkonäöstään ja säteilevästä hymystään. Hän voitti vuonna 2000 Miss Bikini -kilpailun. Nainen oli tuolloin vasta 17-vuotias. Tämän jälkeen hän on juontanut TV-chat-ohjelmaa. Vuonna 2012 hän osallistui Viidakon tähtöset -tosi-TV-formaattiin, josta hän putosi toisella kierroksella. Torppa on ollut myös TV-sarjoissa kuten Tuulitunneli ja Maisan ja Nikon luksusmatkat. Hänellä on myös laaja seuraajakunta sosiaalisessa mediassa. Hän on myöhemmin todennut, että hänen nuoruuttaan ja naiiviuttaan käytettiin hyväksi hänen julkisuutensa ensiaikoina. 28-vuotiaalla Maisa Torpalla on lähihoitajan tutkinto ja hän työskentelee lentoemäntänä. Enää ei häntä huijata, kenkä on toisessa jalassa. ellauri161.html on line 40: Oliko Huysmansin Jori hinuri tai edes bi? Eräät pahentuvat ajatuxestakin. Pikkusen panee epäilemään kuiteskin, eze jaxais muuten vaan kirjoittaa noin paxun kirjan jostakusta ilmipetteristä. Aika läpinäkyvästi se ihastelee kahta uudenaikaista veturia, jotka ovat hänestä kauneudessaan virheettömämpiä kuin yxikään nainen. Selkeästi junamiehiä! ellauri161.html on line 46: Huysmansin kirjan esipuhetta lukiessa alkoi tuntua että Antti Nyölen on hurahtanut. Ja onhan se! Sense on ize asiassa vähän näkönenkin. Vaan onkohan sekin nonbinääri? Hölmö se on ainakin, se sanoo mm.: Valtaosa Suomen metsien eläimistä on minulle uskomusolentoja. Uskon niihin kernaasti näkemättäkin, kuten enkeleihin. Ne ovat tenhoavia. ellauri161.html on line 48: Se kärsi jo Vantaan Mikkolassa, nyttemmin Maunulassa, Eirassa ja Vallilassa ihmisten huolista, ehkä myös muista häpeällisistä ”ensimmäisen maailman ongelmista” (ratikka meni nenän edestä, joudun odottamaan kymmenen minuuttia). ellauri161.html on line 50: Vilpittömällä punaoravalla on kuitenkin salamyhkäinen, visusti lymyilevä, huhujen mukaan lentävä serkku, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt (haista paska Antti, sellainen on purrut Helmiä, eli todisteet on paremmat kuin epäilevällä Tuomaalla), mutta jolla siitä huolimatta on outo kyky pysäyttää ihmisten turhia rakennushankkeita ja tehdä mutkia moottoriteihin. ”Liito-oravat vaarantavat Vantaan asuntomessut”, uutisoitiin menneenäkin kesänä. Se on toden totta upea saavutus oliolta, jonka olemassaoloon lähes kaikki suomalaiset uskovat ilman todisteita. ellauri161.html on line 52: Aiheeseen sisältyy viisautta. Oikeastihan ei ole kysymys liito-oravien suorasta toiminnasta vaan ihmisten päätöksestä. Usko siirtää moottoriteitä – eikä vain usko liito-oravan olemassaoloon, joka on lopulta triviaali seikka. Mikään ei muuttuisi, jos liito-orava lakkaisi olemasta; sehän ei kuulu tuttavapiiriimme. Pahemmalta tuntuisi tavallisen oravan sukupuutto. Mikään ei enää lohduttaisi meitä lokakuisena torstaina Tehtaankadulla. ellauri161.html on line 73: Varhaisilla kirkkoisillä oli siis aika lailla sama oikeaoppisuuden kriteeri kuin Nyölénillä. Tässä on vain yksi ongelma. Historia ei pysähtynyt 200-luvulle, vaan tuli 300-luku ja kiista Kristuksen jumaluudesta, jonka Nikean konsiili sitten vuonna 325 määritteli dogmiksi. Sitten tuli Pyhän Hengen jumaluus ja Konstantinopolin konsiili 381. Ja niin edelleen koko dogmihistoria. Mikä on sen suhde apostoliseen uskontunnustukseen? Tätä ei Nyölén meille ratkaise, enkä toistaiseksi itsekään. Sen vain sanon, että Nyölén ei edes mainitse koko ongelmaa ja jättää jopa ristiriitaisen vaikutelman suhteestaan siihen. Tämä on errittäin huolestuttavaa luteranismin kannalta, kz albumia 93. ellauri161.html on line 75: Toisaalta Nyölén sanoo, ettei juuri usko muuta kuin apostolisen uskontunnustuksen (s. 162). Toisaalta hän kannattaa vankasti Jeesuksen jumaluutta, se on hänelle "ehdottoman luovuttamaton dogmi" (s. 228). Nyölénin usko on niin Kristus-keskeistä, että se kääntää jopa kolminaisuusopin päälaelleen: "Kristus on Pyhän Kolminaisuuden, kuten kirkonkin, pää." (s. 89) Tästäkin heresiasta on jo ollut puhetta jossakin. ellauri161.html on line 103: Adoptionism, also called dynamic monarchianism, is an early Christian nontrinitarian theological doctrine, which holds that Jesus was adopted as the Son of God at his baptism, his resurrection, or his ascension. Under adoptionism Jesus is currently divine and has been since his adoption, although he is not equal to the Father, per "my Father is greater than I" and as such is a kind of subordinationism. Adoptionism is sometimes, but not always, related to denial of the virgin birth of Jesus. The other early Christology is "high Christology," which is "the view that Jesus was a pre-existent divine being who became a human, did the Father’s will on earth, and then was taken back up into heaven whence he had originally come," and from where he appeared on earth. ellauri161.html on line 123: Kolminaisuus on Nyölénille monimutkainen, "vaikeakäyttöinen, jos ei käyttökelvoton idea", ja hän pitää "iloisen harhaoppisesti suunnilleen kahta jumalaa" (s. 86). Tai siis hän luulee, että "huomattava osa tunnustuksellisista kristityistä, joilla ei ole teologista kunnianhimoa", tekee niin. Hyvin hyvin paha! Se olis bitheismiä, ja nolo temppu pyhälle hengelle, joka muutenkin saa olla aina kolmantena pyöränä. Mahtaa sitä vituttaa. ellauri161.html on line 125: Oli miten oli, Nyölén kirjoittaa kolminaisuudesta harvinaisen kummallisesti. Toisaalta hän puhuu Isän yhteydessä oikeaoppisen kielenkäytön mukaan Luojasta ja persoonasta, mutta sitten hän sanoo luonnontieteilijöiden viittaavan samaan asiaan "luonnonlaeillaan" (s. 87). Höpsistä, tuo on spinozalaista panteismiä, kz. albumia 158. Nyölén kuvaa näkemystään "lähinnä panenteismiksi", mutta joskus se kuulostaa jopa panteismilta, kun hän kirjoittaa: "Jumala on minulle yksi sanan 'maailma' merkityksistä." (s. 79) Joo silkkaa Spinozaahan tuo jo on. Aiemmin hän kuitenkin kirjoitti perimmäisestä mielestä, joka "on jo ennen maailman alkua ollut tosiasia täysin ihmisistä riippumatta" (s. 73-74). Ota tästä nyt sitten selvää. ellauri161.html on line 127: Nyölénin kristologia on aika lailla kunnossa, hän tosin sanoo Kristuksen olleen "kaikessa täsmälleen kuten me" (s. 87) ilman perinteistä lisäystä "kuitenkin ilman syntiä". Hei Anton, tämä ei ole vaan perinteinen lisäys, vaan puolet koko kakusta! Nyt on mennä lapsivesi sikiön mukana, kz. tietolaatikkoa. Eikai tässä nyt ruveta lankeemaan humanismin syntiin! Hyvin äkkiä tässä päädytään jopa kieltämään pyhän hengen osuus siitoxessa. Pyhä Henki, "kristinuskon jumalista oudoin" (s. 87) on Nyölénille jonkinlaista epämääräistä yhteishenkeä, vaikka hän myös käyttää oikeaoppista termiä "kolmas persoona" (s. 88). Kun Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat näin erilaisia, nousee kysymys siitä, jakavatko he mitään yhteistä jumalallista olemusta. Tämä on relevanttia siksi, että Nyölén uskoo Kristuksen jumaluuteen: mikä jumaluus Kristuksessa oikein tuli ihmiseksi? Kuka oli se Isä, joka on "rakastanut minua", kenelle tai mille Kristus sanoi "Abba", luonnonlaeilleko? Vaiko ruozalaiselle pop-yhtyeelle? Anjovisrasialleko? Ja minne amma jai? Siis ämmä jäi? Jeesuxen äiskä? ellauri161.html on line 131: Nyölénin seuraava "iloinen harhaoppi" on ns. soul sleep -oppi, jonka toisaalta amerikkalaiset lahkot kuten Jehovan todistajat ja adventistit ja toisaalta liberaaliteologian tietyt virtaukset omaksuivat 1800-luvulla. Tai ainakin Nyölén antaa vahvasti harhaanjohtavan vaikutelman siitä, että hän kannattaa tätä oppia. Ikuinen elämä ei hänen mukaansa missään tapauksessa tarkoita "kuolemanjälkeistä elämää" (s. 93) vaan syntymää edeltänyttä aikaa. ellauri161.html on line 141: Nyölén antaa hauskasti väriä Paavalin kuuluisalle sitaatille (Gal. 3:28): "Yks hailee mikä olet, sininen vai vihreä, lintu vai kala, Kristuksessa me kaikki olemme yhtä." Kunhan et vaan punainen. Tämä lause yhdessä sen kanssa, että Jeesus "näytti hajurakoa juutalaisten perinnäistavoille" ja "halveksi perhesuhteita", paljastaa kulttuurikristityn kiusallisen erehdyksen, jonka mukaan kristinusko olisi ihastunut "rooleihin, perinteisiin, tapoihin, instituutioihin, auktoriteetteihin" (s. 72). Sehän nimenomaan inhoaa ja vihaa näitä kaikkia! ellauri161.html on line 165: – Minulla ei ollut mitään kosketusta luterilaisuuteen, ja kun totesin sitten olevani kristitty, halusin liittyä oikein kiiltävään yleismaailmalliseen kirkkoon. Maailmallisuudesta en halunnut luopua. V- ellauri161.html on line 173: Spuget keskustelivat Andyn 2010 esseetuotannosta seuraavasti. Antti Nyölénin Halun ja epäluulon esseet (2010) ja hänen muu kirjalllinen tuotantonsa on kieltämättä usein kekseliästä ja ajatuksia herättävää. Mutta yhtälailla se on täydellisen yliampuvaa ja tökeröä, totalitaristista. Hän on suosittu hahmo kaikenlaisten avarakatseisten postmodernin "teorian" syvyyksiin uponneiden humanistien piireissä, vaikka poliittisesti on murhanhimoinen demokratian vihollinen. ellauri161.html on line 175: Nyölö halveksii kulttuuriamme kliiniseksi ja moraalittomaksi - me olemme erityisen taitavia esimerkiksi piilottamaan eläinten kärsimykset ennen niiden matkaa lautasillemme. Ja samalla tämä saatanan valtio rahoittaa moraalitonta tiedettä. Hehän keksivät aikapommin! Tästä siis seuraa, ettei tiedettä pitäisi enää tehdä! Nyölenhän toteaa myös, että jokainen ydinvoiman suunnitteluun osallistunut ansaitsee kuolemantuomion! ellauri161.html on line 177: Tähän mennessä lukemani esseet ovat pääosin tunnetason viittauksia eräänlaiseen ideologisesti vahvan uskon omaavan ihmisen impotenttiin raivoon. Muistakaa nyt tämä: Mies on kaikkein vaarallisimmillaan, kun hän luulee tuntevansa totuuden. Niinpä, kun kertomansa mukaan Antti ähkii ja puhkii täyttäessään lomakkeita, jotka kategorisoivat hänet mieheksi tai naiseksi (voi ei!), kun hän joutuu toteamaan, kuinka paljon hän tienaa (ettäs kehtaavat!), kun hänen on julistauduttava ammatin harjoittajaksi (mitä vielä?). Hän toteaakin: "En koskaan ole kärsinyt niin paljon". Nyt seuraa psykoanalyyttistä analyysiä (varoitan!): Nyölénin kärsimykset lomakkeiden edessä on merkki, ei vihasta, vaan raukeamattoman halun (ehkä käsittelen tätä termiä myöhemmin) aiheuttamasta syyllisyydestä, joka on outo ja alituinen haave yhteydestä, täyttymyksestä. ellauri161.html on line 179: Psykoanalyyttisestä aivojumpasta voimmekin hypätä takaisin ensimmäiseen kysymyksistä, siihen kaikkein kiistellyimpään: mikä on mies, mikä nainen? Nyölen haluaa aloittaa viittaamalla Valerie Solanasin, tunnetun sekopään, teoriaan, jonka mukaan mies on viallinen, geenitasolla abortoitu nainen! Siinäpä uskottava "fakta". No, oletettavasti siis miehen elämäntehtävä on murtaa tämä biologinen vankila. Nyölénin ratkaisu ongelmaan on dandyismi, 1800-luvun Oscar Wilde-tyylinen hienostelu. Dandyismi on "miehen pelastussuunitelma", jossa tarkoitus on tehdä kaikkensa, jottei olisi mies! Mutta hän ei oikeasti edes usko geeneihin, ei edes atomeihin! Hän päätyy siis hylkäämään koko sukupuolieron, koska se on vain suuri valhe. Hän ihmettelee, miten kukaan suostuu uskomaan, että on välttämättömyys olla mies tai nainen! Sukupuoliero on siis uskonto! USKONTO! Pakko myöntää, että Antin logiikka katosi tässä kohdin. Andy koittaa näyttääkin dandyltä tyhmine golfinpelaajan lippalakkeineen. Mutta se on selvästikin snobi, Vantaan Mikkolasta Maunulan rivitaloon oravana kivunnut nousukas. ellauri161.html on line 181: Uroksilla ja naarailla ei Nyölénin mukaan ole merkitseviä eroja, ne ei ole palikoita ja niihin sopivia reikiä, vaan kaikki on sosiaalisesti rakentunutta. Niinpä aina kuin löydämme eroja, epätasa-arvoa, voimme nautinnollisesti huutaa: "Seksismiä"! Mutta kun voi, biologia tuhoaa radikaalin feminismin poliittisen projektin. Se menettää kaiken voimansa, kun he joutuvatkin nyt työskentelemään todellisten tieteentekijöiden kanssa, eikä "teoria" tai "seksismiä"-huutelu enää täytäkään tieteen kriteereitä. ellauri161.html on line 183: Lienee tullut selväksi, miksi en juuri arvosta Nyölön hullutuksia, enkä radikaalin feminismin projektia, jossa tiede laimennetaan politiikan vallan alle, kuten jo on käynyt sukupuolentutkimuksen politisoituneimmissa laitoksissa. Pelkään näiden pseudotieteellisten, vahingollisten ideologioiden leviämistä kansan keskuuteen - ja tätä olen jo joutunut todistamaan. Ja se on kamalaa, koska monasti feminismi on kaunopuheista miesvihaa, ja tieteen ja uskonnon valtavien erojen sumentaminen on monasti tehnyt ihmisten naurettavat uskomukset vaikuttamaan ihmisten korvissa kohtuullisilta, vaikka ne ovat kaikkea muuta. ellauri161.html on line 185: The heart has its reasons of which reason knows nothing, sanoi Blaise Pascalkin. Kuten toisaalla on jo todettu heart tässä yhteydessä tarkoittaa matelijanaivoja. ellauri161.html on line 189: Onko muuten niin, että jokainen humanisti alkaa jossain vaiheessa dissaamaan postmodernismia? Oon huomannut saman ilmiön todella monessa ihmisessä... ohan se aika kätevä tapa kyseenalaistaa kaikki, ja lähteä kyynisyyden loputtomaan kaivoon. Postmodernismi siis, pahimmillaan. Mähän nyt en ole humanisti vaan käyttis"tieteilijä" mutta tuli vaan mieleen. ellauri161.html on line 191: Kyynisyyden kaivo on kuin pimiö, sieltä palaa valoon virkistyneenä. Ja sitten taas ryyppäämään, ryyppäämään joka päivä rynnätään. Ja kun päivä on ohi lisää ryypätään. ellauri161.html on line 203: Nyölö jatkaa siitä, minkä osaa parhaiten, eli analysoi musiikkimaailmaa ja jaarittelee artisteista. Arvostelun jälkeen suositellaan levyjä, joista "voisit pitää" (ja me Spotifyn käyttäjäthän tunnemme ilmiön). Tämä on näennäiskritiikkiä, joka kelluu irrallaan maailmasta. Siltä ei juuri odoteta moraalista tai filosofista otetta, argumentaatiota koskien maailmaamme, muutosvaatimuksia. ellauri161.html on line 215: Nico ryhtyi käyttämään heroiinia vuoden 1968 tienoilla. Samanikäisenä kuin Antti sai yllätyslapsensa. Vaikea riippuvuus verotti aikaa myöten hänen voimavarojaan, ja hän levytti enää harvoin. Antti levyttää aika usein, paizi messuaikoina. Nico sai aivoverenvuodon ja kaatui polkupyöräretkellä tai päinvastoin, ja hän kuoli Ibizalla kesällä 1988. ellauri161.html on line 218: Nicon mukaan hän sai Alain Delonin kanssa yhteisen pojan, näyttelijä ja valokuvaaja Christian Aaron ”Ari” Boulognen (s. 1962), jota Delon ei ole koskaan tunnustanut omakseen. Arin isäksi sen sijaan tunnustautuu ranskalainen virkamies Jean-Marc Billancourt. Billancourtin mukaan hän on lähes täydellinen Delonin kaksoisolento, mikä oli kätevää naisten parissa: näin hän päätyi tapamaan myös Nicon. Nico luuli Billancourtia Deloniksi, ja parilla oli suhde. Billancourt paljasti todellisen identiteettinsä Nicolle, kun tämä kertoi että odottaa parin lasta – mutta Nico ei halunnut uskoa Billancourtia, kun mies sanoi ettei olekaan Delon. Eräänä päivänä Nico vain häipyi jättämättä osoitettaan, eikä se Billancourtia sinänsä haitannut, sillä mies oli jo perheellinen. Myöhemmin Billancourt näki Arin kutsuilla, ja silloin jotain loksahti kohdilleen. Viimeinenkin epäilyksen häivä isyydestä poistui, kun mies näki lehdestä kuka Arin äiti on. Billancourt kuitenkin sanoo, ettei häntä ole uskottu, kun hän sanoo olevansa Nicon pojan isä. "Mitä Teihin tulee, herra Delon, minulla on voimakas tunne siitä, että Te ainakaan ette epäile kertomaani hetkeäkään." ellauri161.html on line 220: Alain Delon oma äiti Edith Boulogne näki Arin kuvan ensimmäisen kerran lehdessä, ja hän oli vakuuttunut siitä että hänen poikansa on lapsen isä. Edith Boulogne kävi miehensä kanssa tapaamassa Nicoa ja Aria, kun pikkupoika oli parivuotias. Edith ja hänen miehensä ihastuivat lapseen ja Edith otti pojan luokseen. "Uskoin todella että Alain kyllä hyväksyy pojan." Pari vuotta sen jälkeen Delon kuuli asiasta ja lähetti agenttinsa kautta äidilleen sanan, että Edithin pitää valita joko oma poikansa tai lapsi. "Mieheni sanoi minulle, että poikasi kyllä elättää itsensä, mutta Ari ei voi kasvattaa itseään." Boulogne kertoo että vaikka Nico olikin ihana ihminen, ei hän osannut huolehtia lapsesta: "Hän raahasi poikaa ympäriinsä mukanaan, eikä lapsi saanut syödäkseen muuta kuin ranskanperunoita ennen kuin otimme hänet luoksemme. Nico kävi katsomassa poikaa kerran kolmen vuoden aikana, ja toi tuliaisiksi appelsiinin!" Alan Delonin äiti Edith Boulogne päätyi adoptoimaan Arin, mistä johtuen Arin sukunimeksi tuli Boulogne. Biologinen äiti koitui kuitenkin kohtalokkaaksi Arille, kun hän oli 16-vuotias: Nico esitteli heroiinin pojalleen, ja niin myös Arista tuli addikti. Vuosien aikana erilaiset hoitoklinikat ja psykiatrinen hoito tulivat Nicon pojalle tutuiksi. Arin mukaan hän joutui viimeistä kertaa vieroitushoitoon 1993. Vuonna 2001 Ari julkaisi kirjan itsestään ja äidistään Nicosta, nimellä L'Amour n'oublie jamais (suom. Rakkaus ei koskaan unohda). Päätös kirjan kirjoittamisesta osui samaan ajankohtaan, kun Arista itsestään oli tullut isä 1999. Huumeidenkäytöstä huolimatta Ari piti Nicoa hyvänä äitinä, loistavana ja humoristisena, oikeana rock'and'roll-naisena, joka otti lavan haltuunsa naarasleijonan lailla. ellauri161.html on line 230: Rasismiteema. Esseisti Antti Nyölén ottaa Valomerkki-sivustolla kantaa ajankohtaiseen aiheeseen: keskusteluun suvaitsevaisuudesta ja rasismista. Se ei suvaize lainkaan rasismia. Esimerkki on omani mutta ajatus Franciscuksen: broilerihalli on myös ihmisoikeusloukkaus. Hetkinen taas antroposentristi! Broilerihalli on kanaoikeusloukkaus! Tuntuuko väite pahalta? Hyvä! Maistuuko kana pahalta? Paha! Kuitenkin kaikista sanoista kristillisin on "kuitenkin". ellauri161.html on line 232: tent/uploads/2015/10/Lokakuu-2013-3-768x512.jpg" /> ellauri161.html on line 237: Vegaani ja kristitty Antti Nyölén, 44, on esseisti ja kääntäjä. Hän on kotoisin Vantaan Mikkolasta ja asuu vaimonsa ja lastensa kanssa Helsingin Maunulassa. ellauri161.html on line 252: * Uutuuksia: Johdatus filmiaikaan. Kirjoituksia valokuvaamisesta (2017) ja lastenkirja Eino ja suuri possukysymys (2018) ellauri161.html on line 256: Sunnuntaiaamuisin Nyölö vetäytyy katoliseen messuun. Usein hän ei jaksaisi. Hän yrittää keksiä tekosyitä jäädä kotiin. Mutta kun hän lopulta voittaa itsensä ja menee messuun, se palkitsee. Nyölö on käynyt sunnuntaimessussa satoja kertoja ja lähtenyt sieltä pahoilla mielin ehkä kahdesti. Pappi oli puhunut tyhmästi. ellauri161.html on line 257: Pimiöön meneminen on vaivalloista, mutta kun Nyölö saa mentyä sinne, hän ihmettelee, miksei mene useammin. Sunnuntai-iltana on pakko antautua rva Nyölénille, muuten se hurjistuu. ellauri161.html on line 261: Jumalasta erkaantuu esimerkiksi kovassa krapulassa. Silloin Nyölénistä tuntuu, että hän leijuu irrallaan kaikesta, että kaikki on yhdentekevää ja että merkitysten maailma on vain harmaata sotkua. Silloin hämärtyvät Jumalan ohella muutkin tosiasiat, kuten puiden hahmot ja niissä elävät linnut. Ja liito-oravat, mutta niistä ei ole niin väliä. ellauri161.html on line 263: Sitten onkin taas hyvä mennä messuun tai pimiöön ja palata maan pinnalle. Ja sitten taas ryyppäämään. Ilman niitä Nyölen tulisi hulluxi. Siis vielä hullummaxi kuin jo on. ellauri161.html on line 269: Antti Nyölén ruoskii ankarasti aikalaisia, joiden arvot ovat hänen mielestään mädäntyneitä. Kristitty kirjailija tunnustaa kuitenkin olevansa ”huono ihmisvihaaja”. Eli siis huono apina ja ihmisvihaaja. ellauri161.html on line 275: – Tällaisessa uskonnon vastustamisessa on nykyään jotain väsynyttä ja alistunutta. Ikään kuin vanhat arvot, kuten Suvivirsi, haluttaisiin ”konmarittaa” pois nurkista vain pois heittämisen ilosta, kun ”ei ole ollut käyttöä viime vuosina”… ellauri161.html on line 278: – Kirjailijat ovat kuitenkin enimmäkseen suvaitsevaista ruipelosakkia, vaikka he ajattelisivatkin kristinuskon olevan hömppää. Harvat heistä ovat kauhean tuomitsevia tunnustuksellista kristittyä kohtaan. Minua ei ahdista olla kirjallisissa piireissä kristittynä. ellauri161.html on line 295: Murhanlemuinen lihansyöjä helvetistä Antti Nyölén toivoisi, että kristityt kiinnittäisivät enemmän huomiota luomakunnan suojelemiseen, eläinten oikeuksiin ja ekokatastrofiin. ellauri161.html on line 299: Hän ei ole erityisen hellämielinen etenkään yksityisautoilua harrastavia lihansyöjämiehiä eli ”evoluution harha-askeleita” kohtaan. Eikä miehensyöjättäriä lutkia, joista sananlaskut varoittavat. Jyrkkä lihansyönnin vastustaja haastaa ”barbaariset raadonsyöjät”. ellauri161.html on line 303: Hän siteeraa Carol J. Adamsia. Toimittaja teki eläinaktivistille kysymyksen: Olen lihansyöjä, siis ”estynyt vegetaristi”, kuten te sanotte. Joudunko helvettiin? ellauri161.html on line 304: ”Et, koska olet siellä jo. Sinusta tuntuu, että muutoksen tekeminen on liian vaikeaa. Sen tekemättä jättäminen on kuitenkin paljon vaikeampaa.” ellauri161.html on line 306: Pessimismi on väärää lohtua. Ruoskiessaan aikalaisten arvomaailmaa Antti Nyölén kuulostaa monesti perin pessimistiseltä. ellauri161.html on line 307: Hän haluaa kuitenkin pitää toivoa yllä. Onhan hän sentään järjestyksessä kolmas pääsyyllinen kahden pienen olennon olemassaoloon. Jumala kävi ensin luukulla, ja sitten Ändi. ellauri161.html on line 319: – Ihmiset, joita vegaanitkin ovat, eivät kuitenkaan ole käveleviä dogmeja, opin inkarnaatioita; he kilvoittelevat omien dogmiensa ja noiden oppien näkökulmasta katsottuna läpihaurean, kiusauksia ja ansoja täynnä olevan todellisuuden välillä. Joskus on ihan pakko syödä kanavoileipä, kun ne ovat niin hyviä. Mutta rukoilen sen jälkeen aina, kadun ja paastoan. ellauri161.html on line 322: – Ne syövät toisia eläimiä, niiden on pakko – olkoonkin, että ne käytännössä syövät vain raadonsyöjäihmisiä varten perustetun eläinteollisuuden ylijäämäroisketta, oravia ja pikkulintuja. ellauri161.html on line 323: – Mutta toisaalta: miten kukaan voisi elää ilman kissoja? Kissa on ylimaailmallisen kauneuden täydellinen lihallistuma, hieman samoin kuin Jumala on ylimaallisen hyvyyden täydellinen idea. Minä olen kissa, sinun kissasi, älä pidä muita kissoja. ellauri161.html on line 332: – Kuolemaa pitäisi kunnioittaa ja sen äärellä tulisi hiljentyä. Roskalehdet sen sijaan ovat innoissaan: ”Saadaan mahtavat lööpit”. (Kuulostaapa muinaiselta. Oliskohan tää pätkä sittenkin ollut vlta 2013?) ellauri161.html on line 334: – Kristus, joka myös kuoli brutaalisti, on yksi hahmo samaa tematiikkaa. Siitäkin tehdään joka vuosi klikkiozikoita. Hyvä uutinen! Osta iso numero! Hänen tapauksessaan taustalla on kuitenkin kivana yllärinä ylösnousemus. Iltapäivälehtien otsikoissa perhesurmat levitellään kaikkien ihailtaviksi, mutta mysteeri puuttuu, Nyölö analysoi. Jospa sanottaisiin että nekin ylösnousivat. Ja niinhän ne nousivatkin (nousevatkin?) jos vaan ehtivät katua, eli saada voitelun papin pullosta. ellauri161.html on line 338: – Ihmettelin ensimmäisen lapseni syntymää. En vieläkään ymmärrä, miten jotkut voivat suunnitella lapsien saamista jo nuorena. Minulla ei koskaan ollut sellaisia ajatuksia. Ajattelin omistaa elämäni runoudelle, kirjallisuudelle. Perhe oli järkytys. Ajattelin, että ei mulle pitänyt käydä näin. Nyölénin järkytys oli kuitenkin onnellista laatua. Lapsella oli noin 10 sormea ja varvasta. Kiitos jumala! Huonomminkin olis voinut käydä. ellauri161.html on line 340: – Ei se ollut mitään tunnekuohua. Siihen tiivistyi joitakin mietiskelyjä. Se oli voimakas kokemus, mutta se ei muuttanut käyttäytymistäni tai luonnettani. Valitettavasti, pistää väliin Nyölénskä. Tunnustuskirjassa Nyölen kuitenkin toteaa lapsen syntymän ”muuttaneen hänet kokonaan”. Se oli viimeinen naula gnostikonkoukkuun. ellauri161.html on line 345: ”Minut oli, tahtoani tiedustelematta tietysti, vauvana kastettu ja liitetty luterilaiseen kirkkoon. Mutta pian sen jälkeen vanhempani erosivat ja erottivat minutkin kirkosta, edelleen minulta kysymättä. Kuitenkaan yhdessä asiassa ei kysytty kenenkään mielipidettä. Kaste jäi voimaan”, hän muotoilee asian Tunnustuskirjassa. Ei tarvinnut uudelleenkastella, vaikka sitä pyysinkin. ellauri161.html on line 347: – Kääntymiseni oli myös luovuttamista. Että ei tässä kannata pidempään vaivata päätään. Se keskittyi pääsiäisen draamaan, Nyölö kertoo. Oli miten oli, liittyminen antikapitalistiseen, ekologiseen liikkeeseen käy paavilta nyt häkellyttävän sulavasti. Se on kuin pysähtynyt kello, joka näyttää joka päivä 2x oikeata aikaa. ellauri161.html on line 352: Lupasin päättää Antti Nyölénin Tunnustuskirja-kritiikkisarjani positiiviseen sävyyn, joten tässä se nyt tulee, viides ja viimeinen osa ja Nyölén katolisena apologeettana. Aloitan palaamalla kysymykseen Jumala-uskosta. Nyölén kirjoittaa tavallaan aivan oikeaoppisesti Vatikaanin I konsiilin mukaan, että Jumalan olemassaolo ei varsinaisesti ole uskonasia. Se on jotain, jonka ihan perusjärki saavuttaa ilman mitään yliluonnollisia ilmoituksia. Nyölén muotoilee asian näin: ellauri161.html on line 354: "Aitoja reduktionisteja on vähän. Paperilla on joitakuita, todellisuudessa... ehkei yhtäkään. 1990-luvulla pastori Antti Kylliäinen väitti, että kaikki pääsevät taivaaseen. Minä aiheutan nyt lisää harmia ja pahaa mieltä jumalankieltäjille väittämällä, että kaikki uskovat Jumalaan. Voi tietysti, edelleen, kutsua asioita muillakin nimillä, esim Allah. Minä esimerkixi, uskon humalaan. Humala ja jumala, jumalahumala, ja välillä pimiöön.Kristitty ei usko Jumalan olemassaoloon, joka on ajatukseltaankin perin kummallinen ja sekava, vaan Jumalaan. Hän on hieman sekava. Kuten kaikki muutkin ihmiset." (s. 80-81) Siis jumala. Oman ilmoituxensa perusteella kerrassaan kääk kääk pimpelipom. ellauri161.html on line 356: Uskomattomalle tiedemiehelle Kari Enqvistille, joka "uskoo lujasti, että uskovat tuntevat jotakin enemmän (tai vähemmän) kuin normaalit ihmiset" (s. 90), Nyölén vastaa: "Taatusti uskoon liittyykin tunteita, hyviä, pahoja, monenlaisia. [--] Se on elämys ja tunne, mutta ei ainoastaan, sillä silloinkin, kun ei tunnu miltään, on usko yhä olemassa." (s. 90-91) Tässä on nyt puhe siitä Enkvistiltä puuttuvasta antennista, kz. tenni">täältä (ja passim). Andyn rivitalossa on tv-kaapeli. Se on aina kytkettynä, vaikka tv olis off. ellauri161.html on line 359: "Jos e-pillerit keksittäisiin nyt, suostuisivatko naiset syömään niitä? Suostuisivatko he käyttämään lääkkeitä sen takia, että ovat terveitä? En pidä e-pillereistä, sen sanon epäröimättä. Tapa, jolla ne modifioivat käyttäjänsä elinjärjestelmää, on minusta kauhistuttava. Vastenmielisyyteni on täysin ideologista, en ole ize kokeillut. Inhoan e-pillereitä feministinä ja kristittynä. Suostuisivatko miehet vastaavaan lääkitykseen, vastaavaan elintoimintojensa virittelyyn? En usko. Onko väärin sanoa, että e-pilleri oli 1960-luvun muotihuume, johon maailma jäi koukkuun? Sanon joka tapauksessa." (s. 196) ellauri161.html on line 361: Ja vähän myöhemmin: "Ajattelen kyllä myös, että jos välttämättä tahtoo harrastaa heteroseksiä, ei voi kiertää sitä järkyttävää tosiasiaa, että siitä voi alkaa jonkun ihmisen elämä. Ehkäisyvälineisiin luottaminen on vain yksi tekniikalle alistumisen tapa. (s. 200) Sixi olenkin enenevästi panostanut peräpuolelle, seuraten des Esseintesin esimerkkiä." ellauri161.html on line 369: Feministit tupakalla. Päätän yhteen kirjan suosikkikohdistani. Siinä Nyölö kertoo kohtaamisestaan feministien kanssa. "Kerran jouduin vihaisten feministien tenttiin. Vaadittiin taas selitystä. Jälleen tuli selväksi, että Afrikka on katolisen kirkon leikkikenttä, jossa se kylvää kuolemaa ja tuskaa" (s. 171). ellauri161.html on line 371: Kehuttuaan feminismiä ja feministejä hiukan Nyölö palaa tarinaan: "En taaskaan osannut vastata syytöksiin. Mutta sitten lähdettiin toiseen kapakkaan, ja feministit sytyttivät savukkeet. En viitsinyt kertoa heille tupakkateollisuuden rikoksista, ihmisten ja luonnon myrkyttämisestä kaikissa maanosissa. Arvelin, että he jo tietäisivät. Tu quoque, et filioque. Vähän sama asia. Touché, vai mitä?" (s. 172) ellauri161.html on line 376: Nämä kannanotot ehkäisyyn ja aborttiin ovat yksiulotteisia ja kärjistettyjä, jopa julmia, kun tietää, että maailmassa on valtioita, jotka eivät kykene ruokkimaan 100 miljoonaista väestöään. Liika väestönkasvu aiheuttaa kurjistumista ja köyhyyttä. Viljelysmaata ei ole riittävästi. Valtiolla ei ole rahaa. Työttömyys tuo ongelmia. Terveydenhuolto ei ole kattavaa. Kiinassa on jouduttu aiheellisesti tekemään syntyvyyden säännöstelyä, mutta silti väestö on miljardi ja nyt 60-90 miljoonaa ihmistä muuttaa kaupunkeihin. Suomen kokoinen väestö on vain yksi Pekingin kaupunginosa. Jos useimmilla olisi mahdollisuus ehkäisyyn ja sterilointiin, niin elintaso voisi nousta monissa köyhissä maissa. Siten myös seksitaudit ja niiden myötä sairastuvuus ja kuolleisuus vähenisivät. ellauri161.html on line 378: Markku Stenholm 14.04.2013 15:22 ellauri161.html on line 382: Minusta sen verran sekavilta vaikuttavat Nyölenin katoliset tulkinnat, että tuskin luen kirjaa. Muuten tämä kirja-arvostelusarja on ollut kiinnostavaa luettavaa. ellauri161.html on line 405: tent/uploads/2011/11/mitsuhirato8.jpg" height="100px" /> ellauri161.html on line 407: tent/uploads/2011/11/tintin-Mandchourie-300x121.jpg" height="100px" /> ellauri161.html on line 416: En composant des acrostiches indolents Laiskasti virkaten kaxirivisiä runoja, ellauri161.html on line 422: O n'y vouloir fleurir un peu cette existence ! Edes nousta kazomaan niitä luurista. ellauri161.html on line 440: Typerää sanoa että 1871 tappio lisäsi dekadenssia. Siitä siinä nimenomaan oli kysymys. Ei oltu enää Euroopan eikä maailman kingejä. Tää on nähty niin monta kertaa ennenkin. Kun ei olla enää avantgardea ollaan sitten ringardea. ellauri161.html on line 443: Se selvästikin samastuu näihin 19.vuosisadan hinureihin. Tää "sankari ja pyhä" teema kutkuttaa narsisteja, tollasta wagneröintiä. Vittu miten tääkin Ana kaipaa yleisöä. Se elämöi just kuin nää dekadentit vaikka mitä meediassa kuha se vaan huomataan. Tärkeintä on antimodernin ajatteluposition, vastahankaisen subjektiaseman omaksuminen: passiivinen aggressio, symbolinen kapina. ellauri161.html on line 448: Joo ja nimenomaan! Huysmansin jälkipuheesta on ilmeistä, että Au rebours tarkoittikin kirjaimellisesti taantumusta, réaction. Vitun poliisivirkamies halus peruuttaa takas keskiajalle, joka sen miälestä oli apinaköörin historian parasta aikaa, kirkko päätti kaikesta ja hyvin meni. Kristikansan 1000v suruaika, sanoi joku kolleega. Mistä se tähän sitten päätyi? No solipsistis-narsistis-idealistifilosofi Sopen fanittajana, "luotti Schopenhaueriin enemmän kuin omaan järkeensä". No sitä Jorilla ei ollutkaan edes kotitarpeixi. Helvetti mikä ellopää, ja Andy on toinen samanlainen. ellauri161.html on line 450: Mixei se jatkanut naturalia non sunt turpia linjalla kuten Zola vaan lähti kynäilemään koko joukon typerämpää soopaa: ellauri161.html on line 452: Koska hyve on tässä maailmassa poikkeus - sitä ei kannattane kiistää - sille ei yksinkertaisesti ollut tilaa naturalistisissa piirustuksissa. Koska meillä ei ollut sellaisia kristillisiä käsitteitä kuin lankeemus ja kiusaus, shynti ja ahdishtush, emme oivaltaneet millaisten ponnistusten ja tuskien tulosta hyve aina on; emme ymmärtäneet mitään siitä sielullisesta sankaruudesta, jota elämän karikoiden välttäminen vaatii. Niinpä mieleemme ei juolahtanut kuvata tuota taistelua kaikkine voittoineen ja tappioineen, yllätyshyökkäyksineen ja harhautusliikkeineen, tai niitä erinomaisia liittolaisia, jotka tosin usein varustautuvat kamppailuun jossakin luostareiden perukoilla, hyvin kaukana niistä, joita Paholainen pahimmin kiusaa. Yhdistimme hyveet tylsimyksiin tai hurahtaneisiin ihmisiin, joiden kuvaaminen taiteessa ei tuottaisi sykähdyttävää vaikutusta. ellauri161.html on line 456: Jori ei jaxanut innostua enää panojutuista, enintään junista ja käteenvedosta. Uusia muotoja tarvitaan se sanoo kuin Sakari Jurkka vainaa, muuten ei ole koko taidetta. Kukahan senkin ääliömäisyyden kexi ensimmäisenä? ellauri161.html on line 462: Nälkäpelaajan opiskelijaozatukka on söpönen. On se söpö muutenkin. Ja kivan asiallinen, ei juuri amer. naiselkeitä. ellauri161.html on line 466: Kate Dibiasky (Jennifer Lawrence), an astronomy grad student, and her professor Dr. Randall Mindy (Leonardo DiCaprio) make an astounding discovery of a comet orbiting within the solar system. The problem - it's on a direct collision course with Earth. The other problem? No one really seems to care. Turns out warning mankind about a planet-killer the size of Mount Everest is an inconvenient fact to navigate. With the help of Dr. Oglethorpe (Rob Morgan), Kate and Randall embark on a media tour that takes them from the office of an indifferent President Orlean (Meryl Streep) and her sycophantic son and Chief of Staff, Jason (Jonah Hill), to the airwaves of The Daily Rip, an upbeat morning show hosted by Brie (Cate Blanchett) and Jack (Tyler Perry). With only six months until the comet makes impact, managing the 24-hour news cycle and gaining the attention of the social media obsessed public before it's too late proves shockingly comical - what will it take to get the world to just look up?. — Based on truly possible events. ellauri161.html on line 468: Rated R for language throughout, some sexual content, graphic nudity and drug content. ellauri161.html on line 496: The comedy used in "Don't Look Up", as written by Adam McKay and David Sirota wasn't really something that had me laughing. Sure, I could see the jabs at society and the ridiculing of certain aspects of the society and world we live in today, but it didn't make me laugh. ellauri161.html on line 502: It is so close to home that it sometimes makes the film irritating to watch: you'd rather not be reminded how incompetent, superficial, self-servicing and nefarious the government, media etc are, how they screw up your life on a regular basis and how likely it is that they will eventually wipe out mankind. ellauri161.html on line 504: Overall, Don't Look Up is devoid of the fun, finesse & ferocity that goes into making a biting & stinging satire. Just like his previous ventures, McKay remains clueless about the necessity of restraint when dealing with topics such as this and gets carried away too often. ellauri161.html on line 511: Before Covid, former Saturday Night live head writer Adam McKay had already written his smug doomsday satire Don't Look Up based on the usual liberal tropes. Chief among them was the old progressive rant linking those on the right to a predatory elite consisting of a group who were referred to as, in the parlance of days gone by, "robber barons." ellauri161.html on line 538: Ya sea la política que solo reacciona a las dificultades bajo la mayor presión posible, los medios que solo miran la cuota incluso frente al fin del mundo, o la gente común que está en contra de ella por principio, porque no tiene ganas. Prescindir de algo que tener que hacer, hay muchas reacciones que suenan familiares. Los hechos se reescriben o simplemente se ignoran. Los asteriscos de los medios aprovechan la oportunidad para escenificarse. El beneficio personal cuenta más que cualquier otra cosa en caso de duda, cuando la economía misma ve el fin del mundo como una oportunidad para su propio enriquecimiento. ellauri161.html on line 544: La película parece como si alguien hubiera tomado la directriz de una sátira para tontos y la hubiera trabajado. Con Don't Look Up estamos obteniendo exactamente la película que nuestra sociedad se merece. ellauri161.html on line 546: The targets of the satire – incompetent governments, media, tech billionaires, populace believing in politics not science – are obvious. There’s a shorthand that makes each character’s real world avatar easy to get hence the laughs but does that undermine the film’s intelligence? No, it's spot on. ellauri161.html on line 574: Still, as an intermittently amusing lark to stream on your 60-inch while doing the ironing, mixing martinis or pitting cherries, Don’t Look Up passes muster as OK time-killing fodder. (Okay, get back to your ironing, idiot.) ellauri161.html on line 576: Like an increasing amount of streaming content, you can keep track of what’s going on with your peripheral vision, turning to give the TV screen your full attention only when something good starts happening. ellauri161.html on line 580: Ja naurettavaa miten jenkit ajattelee vieläkin olevansa yxin maailmassa. Vaivaiset 300M kärpästä 6,7G mitättömän tunarin keskellä. The world is only seriously shown to be America’s to fail to save, an unwieldy act of arrogance that misses the chance to engage with how long it has been since this country led the way. ellauri161.html on line 593: As a comedy, Don’t Look Up doesn’t work because it’s not funny. As a satire, it flops because the attempts at mockery are broad, puerile, and obvious, unintentionally trivializing the issues it seeks to highlight. As a drama, it collapses because it never makes much of an attempt to be serious. ellauri161.html on line 595: Meryl Streep’s attempts to lampoon Donald Trump hit all the wrong notes. She can do comedy and impersonations but not at the same time. (Why not? Trump does that too, without intending to.) ellauri161.html on line 618: A voice from Vagina.com: Informative, funny, well written, well acted, and crystal clear in its message are words I emphatically cannot use. ellauri161.html on line 624: Big Short (toinen pätkä) had it all: dramatic stakes, intrigue, tension, and bucketloads of sheer entertainment—things that this film never once manages. ellauri161.html on line 631: I’ve seen some people criticise Don’t Look Up for lacking subtlety. I’m not bothered by this. I don’t necessarily need or want the communications about climate change to be subtle. The issue itself certainly is not subtle. We are heading towards—and, again, already are in the midst of—unprecedented death and destruction. Our systems and rulers are not just woefully ill-equipped to deal with this or to prevent the worst of it, they are actively complicit in bringing it about. Those communities around the world that are the most vulnerable and that have had the least part to play in causing the crisis will be the ones to suffer the first and the worst. This isn’t subtle sh*t! This is horrifying, grotesque, psychologically debilitating stuff to ponder—if you even have the privilege to ponder in the first place! I don’t necessarily need subtlety here. Sometimes, to fight propaganda, you need to go loud and bold. But you still have to be effective. We are fighting an almightily powerful enemy. Competence is a necessary minimum. Regrettably, Don’t Look Up does not meet those standards. Its central metaphor doesn’t even make sense! Yes, capitalism is responding as dreadfully to climate change in real life as it does to the comet in the film—the key difference is that capitalism didn’t cause that comet to come hurtling out of the sky in the first place. ellauri161.html on line 641: By the way, this is a comedy with several parts that aren’t funny, often deliberately so. It’s also a horror film about substance being smothered by fluff instead of coexisting in healthy moderation. Sometimes tonally jagged is OK. Sharp and broad. Awkward and devastating. If you can’t call out danger without sounding alarmist, how do you actually sound an alarm? (Sheesh, think of what’s changed since 2011’s “Melancholia.”) Hyvä pointti Matt! Tässä sotketaan genrejä ihan kiitettävällä tavalla, ei ihme että jenkkiturvelot on exyxissä. ellauri161.html on line 659: Talladega Nights: The Ballad of Ricky Bobby is a 2006 American sports comedy film directed by Adam McKay and starring Will Ferrell, written by both McKay and Ferrell. Before leaving Ricky behind, stock car dad Reese tells Ricky that in life, “If you ain't first, you're last.” Ricky meets his future ex-wife Carley (Leslie Bibb), after she flashes her breasts. ellauri161.html on line 722: My first movie review: After reading the negative reviews from many of the critics I realized that they are of the same character as the corrupt group that the movie portrays and as in the movie either disconnected from the people or threatened by the message. (Right on Vicki!) ellauri161.html on line 743: A rotten review for a rotten, virtue signalling Hollywood rubbish! ellauri161.html on line 795: Jorin mielestä Ambrosius oli tylsimys, kristittyjen kikhernekauppias. Mutta sen virsistä se piti. Vilkaistaanpa sitten niitäkin. Tässon 1 aika lyhykäinen. ellauri161.html on line 801: Ne vox sola Deo canat, Etten yski, ettei kanat ellauri161.html on line 815: tent/uploads/2017/10/leon-bloy-ecrivain-essais-pamphlets.jpg" height="200px" /> ellauri161.html on line 823: Ernest Hello (1828-1885) oli fin de sièclen aikainen mysteerikirjailija, ei siis salapoliisijuttujen vaan katolisten horinoiden. Sen vaimo oli toinen samanmoinen, niillä oli yhteinen tornikammari jonka parvekkeen katolta oli hyvät vastaanotto-olosuhteet jos omasi tarvittavan antennin (sen joka puuttui Kari Enkvistiltä). ellauri161.html on line 830: Toi l'Homme vois olla tenhoava selata. Mulla taitaa olla toi Bernanosin rompsku jossakin? ellauri161.html on line 851: Yleiset termit ja lausekkeet tent">admire aime appelle arrive aurait beau beauté besoin c'était caractère cherche choses ciel contraire coup crainte création critique croire croit croix d'être demande Denis devant Dieu dire divine dix-huitième siècle doit donne éclate erreur face fond force forme garde général génie gloire grandeur Grèce haine haut homme humaine idées ignore joie jour justice l'air l'amour l'art l'autre l'avare l'erreur l'esprit l'histoire l'homme L'homme médiocre l'ordre l'unité laisse larmes lieu livre loin lui-même lumière main malheur matière mensonge ment monde montre mort mots nature naturel néant paix parle parole passé passion pensée père personne petite peur peut-être place pleine porte premier présent profonde propre puissance qu'une raison réalité regard représente ressemble reste rien rire Roman Rome s'est s'il saint sais sait sang Science secret semble sens sent serait seulement siècle signe soleil souvenir style terre tion trouve vérité veut vivante voici voilà voit Voyez vrai yeux ellauri161.html on line 861: Sivu 201 - Cette doctrine pourra sembler paradoxale sans doute, et même ridicule, parce que l'opinion environnante en impose ; mais attendez que l'affinité naturelle de la religion et de la science les réunisse dans la tête d'un seul homme de génie : l'apparition de cet homme ne saurait être éloignée ; et peut-être même existe-t-il déjà. Celui-là sera fameux, et mettra fin au...‎ ellauri161.html on line 882: Sivu 321 - J'ai fait réflexion aussi qu'au lieu de dire que le mot d'âne est en grec un mot très noble, vous pourriez vous contenter de dire que c'est un mot qui n'a rien de bas, et qui est comme celui de cerf, de cheval, de brebis, etc. ; ce très noble me paraît un peu trop fort.‎ ellauri161.html on line 887: Aivan päättömiä otteita. Jotain sekin todistanee. Ernest Hello est mentionné par Joris-Karl Huysmans dans son roman Là-bas en ces termes : « Le véritable psychologue du siècle, se disait Durtal, ce n´est pas leur Stendhal, mais bien cet étonnant Hello dont l´inexpugnable insuccès tient du prodige. » ellauri161.html on line 910: Joseph de Maistre est dès 1773 membre de la loge maçonnique de La Parfaite Union qui relevait de la loge Saint-Jean des Trois Mortiers, à l'orient de Chambéry. Il a les titres de grand orateur, de substitut des généraux et de maître symbolique. Il entend concilier son appartenance à la franc-maçonnerie avec une stricte orthodoxie catholique: entre autres, il refuse les thèses qui voyaient en la franc-maçonnerie et l'illuminisme les acteurs d'un complot ayant amené à la Révolution[note 4]. Il écrit ainsi au baron Vignet des Étoles que « la franc-maçonnerie en général, qui date de plusieurs siècles […] n’a certainement, dans son principe, rien de commun avec la révolution françoise ». ellauri161.html on line 933: Si Jean-Jacques Rousseau s'accordait également à dire que la religion était nécessaire au corps politique, il rejetait en revanche le christianisme comme étant ennemi de la république. Chez Joseph de Maistre, à l'inverse, la religion chrétienne est la plus adaptée, car elle soutient parfaitement la monarchie et se base sur la tradition, sans laquelle il est impossible que soit fondée une religion. Or, la monarchie est elle-même le régime politique le plus adapté : comme il l'affirme dans ses Considérations sur la France, la monarchie est un équilibre qui s'est constitué au fil de l'histoire. C'est un régime tempéré mais fort, et qui ne tend pas, selon lui, vers la violence, à l'inverse de la république qu'il voit comme un régime déséquilibré et instable. De plus, la monarchie est le régime qui respecte le plus ce qu'il considère comme un fait naturel : à savoir l'inégalité entre les hommes, que la monarchie intègre dans son organisation, et qui est relativisée grâce à l'égalité de tous dans leur assujettissement au roi. Pour Joseph de Maistre, la république y substitue une égalité utopique, qui ne prend pas en compte la véritable nature de l'Homme. Car ce dernier doit vivre en société, et toute société doit être structurée autour d'une hiérarchie, ce qui justifie donc l'existence d'ordres dans la société. ellauri161.html on line 957: Comme des exilés, s'en vont d'un pied traînard, kulkee laahaten tohvelia kuin maahanmuuttaja, ellauri161.html on line 984: Siis varsin keskinkertainen kaveri. Sitten se tapaa ton Barbapapan, joka käännyttää sen takaisin äitikirkkoveneeseen. En décembre 1868, il fait la connaissance de Jules Barbey d´Aurevilly, qui habite en face de chez lui, rue Rousselet (Léon Bloy habite au numéro 24h). C´est l´occasion pour lui d´une profonde conversion intellectuelle, qui le ramène à la religion catholique, et le rapproche des courants traditionalistes. C´est Barbey qui le familiarise avec la pensée du philosophe Antoine Blanc de Saint-Bonnet, « une des majestés intellectuelles de ce siècle », dira Bloy plus tard. Par la suite, Ernest Hello eut également une très forte influence sur lui ; il semble même que ce soit lui qui l´ait incité à écrire. ellauri161.html on line 986: Bloy ottaa osaa bravuurina ranskalaisten häpeäsotaan 1870-71. Sitten aika toimetonta tunarointia, kunnes vanhemmat kuolevat, ja Bloy alkaa seukata ex-lutkan Anne Marie Roulén kaa, jonka se käännyttää, päinmakuultako selinmakuulle, ei selviä. Anna osoittautuu meedioxi, ja Bloy alkaa vakavammin sekoilla symbolien kaa. Lopulta Anna sekoaa ihan kokonaan ja joutuu pöpilään. Bloy alkaa kaveerata Huysmansin kaa ja tapailee Isle-Adamia. Se on kuin André Breton, joutuu aina kaverien kanssa hakauxiin. La mort de Barbey d´Aurevilly en avril 1889 puis celle de Villiers de l´Isle-Adam en août l´affectent profondément, tandis que son amitié avec Huysmans se fissure. Elle ne survivra pas à la publication de Là-Bas (1891), où Bloy se trouve caricaturé. ellauri161.html on line 988: Size ottaa uuden tanskalaisen hanin alle ja menee Tanskaan tekemään 2 tyärtä. Riitelee kaikkien entisten kamujensa kaa, ja alkaa pitää päiväkirjaa. Juutalaiset ovat meidän ristimme, se sanoo kuin Pauli Pylkkänen. Siitä tulee hyvin köyhä, sen pojat kuolevat ja tanskalainen vaimo läsii. Kuolee uremiaan 1. maailmansodan aikana. Kokonainen elämä täynnä tunarointia ja riidanjauhantaa. ellauri161.html on line 992: Kuten muiltakin keskinkertaisuuxilta, Bloylta on jäänyt viljalti töräyxiä. Esim. ellauri161.html on line 1002: “Mon existence est une campagne triste où il pleut toujours.” ellauri161.html on line 1011: Kari-Jorin piti olla Maupassantin kanssa Zolan naturistioppilas. Mutta se alkoikin sekoilla katolisten kaa. Zola luovutti, löi hanskat tiskiin. Naturismi myytiin lyhyexi. Sehän olikin vähän niinkö kommunistiviihdettä. Kun sota hävittiin, taantumus teki sellaisesta lopun. Molli-Jori puolustaixen: Ei Eemelikään jäänyt tuleen makaamaan, nuoresta pessimististä tuli ajan kanssa ensin katteeton optimisti ja sitten journalisti. ellauri161.html on line 1022: Oman ilmoituxensa mukaan Hosuli ei ollut kovinkaan voimakastahtoinen ihminen eikä neuvokas kirjailija. Pyhä neizyt oli sille hyvä. Sen vapaa tahto jäi täysin koskemattomaxi, vaikka vapahtaja hiillosti sitä kuin paha poliisi, ja Jumala teki kaivauxia sähkölankoja varten, porasi yxinomaan öisin. ellauri161.html on line 1028: Hosulin piti valita laittaako suuhun piipun vaiko krusifixin. Valizi molemmat. Ja sitten kävi näin. ellauri161.html on line 1031: tent/uploads/2020/12/9754-p4-saint-du-jour.jpg" width="30%" /> ellauri161.html on line 1036: Tiikeritähden pennut ovat valmiita soturioppilaiksi, ja heidät nimitetään Vatukkatassuksi ja Keltatassuksi. Tulisydän saa päättää heidän mestarit, joten hän ottaa Vatukkatassun itselleen ja antaa Keltatassun Saniaisturkille. Tulisydän antaa Keltatassun Saniasturkille Hiekkamyrskyn sijaan, koska hän pelkää, mitä Tiikeritähti on valmis tekemään saadakseen pentunsa itselleen, vaikka Saniasturkki onkin kokemattomampi ja nuorempi kuin Hiekkamyrsky. Tiikeritähden mielestä oppilaat kuuluisivat Varjoklaanille, ja hän pyytää Mustaraitaa tuomaan heidät hänelle salassa, mutta Tulisydän pysäyttää Mustaraidan. Hiekkamyrsky on vihainen Tulisydämelle, koska häntä ei valittu Keltatassun mestariksi, ja heidän ystävyytensä kärsii sen seurauksena. ellauri161.html on line 1079: Baldry syntyi Lancasterissa, Englannissa. Hän toimi opettajana jonkin aikaa, mutta siirtyi sitten kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Soturikissojen lisäksi hän kirjoittanut lukuisia romaaneja ja Erin Huntereiden karhuista kertovaa Etsijät-sarjaa. ellauri161.html on line 1090: This page intentionally left blank ellauri161.html on line 1092: His (Mainion) works suggest the thought that the writings of master Eckart (died 1328), with whom Ruysbroeck was contemporary for thirty-five years, exercised influence over our author´s mind. Melkein maisteri Eckartille kävi köpelösti loppupeleissä. Ruisbroeck became vicar of the Church of St. Gudula at Brussels, where he lived in strict asceticism, enjoying the society of persons who had devoted themselves to a contemplative life, composing books and exercising benevolence. Jahas uusi päivä, uusi suopeus. He contended against the sins of the day, and labored to promote reforms. It is said that Tauler once visited him, attracted by the fame of his sanctity. ellauri161.html on line 1093: Johannes Tauler OP oli saksalainen mystikko, roomalaiskatolinen pappi ja teologi. Meister Eckhartin opetuslapsi kuului Dominikaaniseen järjestykseen. Tauler tunnettiin yhtenä tärkeimmistä Rheinlandin mystikoista. Hän edisti tiettyä uusplatonistista ulottuvuutta aikansa dominikaanisessa hengellisyydessä. ellauri161.html on line 1100: The chief of his mystical writings are, The Ornament of Spiritual Marriage (Lat. by Gerh. Groot, Ornatus Spiritualis Desponsionis, MS. at Strasburg; by another translator, and published by Faber Stapulensis [Paris, 1512], De Ornatu Spirit. Nuptiarum, etc.; also in French, Toulouse, 1619; and in Flemish, ´J Cieraet der gheestclyeke Bruyloft, Brussels, 1624, Hengelliset häät): — Speculum AEternae Salutis: — De Calculo, an interpretation of the calculus candidus, Re 2:17: — Samuel, sive de Alta Contemplatione. The other works of Ruysbroeck contain but little more than repetitions of the thoughts expressed in those here mentioned. (Esim. 7 hengellisen rakkauden askelmasta.) He wrote in his native language, and rendered to that dialect the same service which accrued to the High German from its use by the mystics of the section where it prevailed. He is still regarded in Holland as "the best prose writer of the Netherlands in the Middle Ages." His style is characterized by great precision of statement, which becomes impaired, however, whenever his imagination soars, as it often does, to transcendental regions too sublimated for language to describe. His works were accessible until lately only in Latin editions (by Surius, Cologne, 1549, 1552, 1609 [the best], 1692, fol.), or in manuscripts scattered through different libraries in Belgium and Holland. Four of the more important works were published in their original tongue, with prefaces by Ullmann (Hanover, 1848). No complete edition has as yet been undertaken (see Moll, )e Boekerij van het S. Barbara-Klooster te Delft [Amst. 1857, 4to], p. 41). ellauri161.html on line 1102: Ruysbroeck´s mysticism begins with God, descends to man, and returns to God again, in the aim to make man one with God. God is a simple unity, the essence above all being, the immovable, and yet the moving, cause of all existences. The Son is the wisdom, the uncreated image of the Father; the Holy Spirit the love which proceeds from both the Father and the Son, and unites them to each other. Creatures preexisted in God, in thought; and, as being in God, were God to that extent. Fallen man can only be restored through grace, which elevates him above the conditions of nature. Three stages are to be distinguished: the active, or operative; the subjective, or emotional; and the contemplative life. The first proceeds to conquer sin, and draw near to God through good works; the second consists in introspection, to which ascetic practices may be an aid, and which becomes indifferent to all that is not God. The soul is embraced and penetrated by the Spirit of God, and revels in visions and ecstasies. Higher still is the contemplative state (vita vitalis), which is an immediate knowing and possessing of God, leaving no remains of individuality in the consciousness, and concentrating every energy on the contemplation of the eternal and absolute Being. This life is still the gift of grace, and has its essence in the unifying of the soul with God, so that he alone shall work. The soul is led on from glory to glory, until it becomes conscious of its essential unity in God. ellauri161.html on line 1104: Ruysbroeck was constantly desirous of preserving the distinction between the uncreated and created spirits. In the unifying of the soul with God he does not assert an identification of personality, but merely a cessation of the difference in thought and desire, and a giving up of the independence of the creature. His language was often so strong, however, and his thought often so sublimated, that more cautious thinkers found serious cause to charge his writings with pantheism. This was true of Gerson (Opp. vol. 1, pt. 1, p. 59 sq.). ellauri161.html on line 1109: tent/uploads/2020/11/seppo_teinonen.jpg" height="200px" /> ellauri161.html on line 1112: Few mystics have ascended to the empyrean where Ruysbroeck so constantly dwelt; and the endeavor to compress into forms of speech the visions seen in a state where all clear and real apprehension is at an end occasioned the fault of indefiniteness with which his writings must be charged. His influence over theological and philosophical thought was not so great as that exercised by Eckart and Tauler, and was chiefly limited to his immediate surroundings. The Brotherhood of the Common Life (q.v.) was founded by Gerhard Groot, one of Ruysbroeck´s pupils, and its first inception may perhaps be traced back to Ruysbroeck himself — a proof that he was not wholly indifferent to the conditions of practical life. ellauri161.html on line 1131: A young priest arrives at the small village of Ambricourt, his first parish assignment. He arrives alone by bicycle and is met by no one and unpacks his meager belongings. A couple at the chateau eye him suspiciously and walk away. He begins a diary, which he narrates throughout the film. This is very, very old-fashioned, would not do in Netflix anymore. Because he often feels nauseous and dizzy, he chooses a strict diet free of meat and vegetables. Instead, he has wine and wine-soaked bread with sugar. No wonder he dies in the end (oops, spoiler, sorry). ellauri161.html on line 1133: A man from his parish demands a full service funeral for his wife and says he will not pay for it. He confers with the priest of Torcy. The girls of the catechism class laugh at him in a prank, whereby only one of them pretends to know the Scriptural basis of the Eucharist so that the rest of them can laugh at their private conversation. His colleagues criticize his diet of bread and wine, and his ascetic lifestyle. "Concerned" about Chantal, the daughter of the Countess, the priest visits the Countess at the family chateau, and appears to help her resume communion with God after a period of doubt. The Countess dies during the following night, and her daughter spreads false rumors that the priest´s harsh words had tormented her to death. Refusing confession, Chantal had previously spoken to the priest about her hatred of her parents. ellauri161.html on line 1137: So what was the point? I say as disappointedly as the Korean ladies listening to a reading of Goethe's Werther's Leiden. What? He shot himself? So he never got to shag the woman of his heart? What a drag. And threw the rookie historian out on her ear. ellauri162.html on line 29: ten.jpg" width="100%" /> ellauri162.html on line 54: Avaruustähti emeritus Esko Valtaoja on nykyään kiireinen eläkeläinen, joka ehtii lukea enää iltaisin ennen maatapanoa. Valtaojan kirjat ovat valtaosin vessassa, sillä ”eihän siellä muuten viihdy”. Valtaoja kokee tyydytystä vedettyään käteen hyvin tehdyn kirjaesineen. ellauri162.html on line 55: Esko Valtaojan kallein kirja arvoltaan noin tuhat euroa. Valtaoja ei laske lukemiaan kirjoja kappaleittain vaan eurometreittäin. Vuodessa kertyy vähintään kolme eurometriä. Valtaoja oppi lukemaan nelivuotiaana, lähinnä englanninkielistä tietokirjallisuutta. Kiinnostus romskuihin on tasan nolla. Ne ovat molemmat ”kultsin” eli Virpi Valtaojan heiniä. Toinen on Dracula ja toinen Viikilä. Se on enemmän kuin kellään hänen tuntemallaan emerituxella. Kirjat ovat Valtaojalle ennen kaikkea työvälineitä puheiden kirjoittamista ja pitämistä varten. Vessasta kuuluu iltaisin kiireistä polinaa ja ruiskahtelua. ellauri162.html on line 61: tent/uploads/2021/11/Nylen-2-Web-1536x1229.jpg" width="50%" /> ellauri162.html on line 68: Lukeminen on yliarvostettua. Lukea voi tarvittaessa netistä tai mieluummin kuunnella äänikirjoja tai kazoa videoita. Kirja taas on kolmiulotteinen käyttöesine, kuten käsityölehti tai silikoniystävä. ellauri162.html on line 72: Mun kielitieteen kirjat oli makkaratalossa LC in memoriam kirjastossa kunnes Göran käski kuskata ne pois. Sitten ne kastuivat ulkovarastossa Osmontien mäellä. Nyt ne kastuvat Ilmattarentien vinnillä. Niillä ei ole tulevaisuutta, eikä menneisyyttäkään kuin sukupolven ikä. Ne ovat varsinaisia erikoisuuxia. ellauri162.html on line 74: Kirjakauppa, jossa on kirjoja!” huudahtaa Rosebudiin astuva toimittaja Jari Mäkäräinen. Hän on saapunut haastattelemaan kirjailija Pirkko Saisiota. Saisio on paikalla, yleisöä vain ei näy. Paloviita arvelee, että ihmiset odottelevat ja ”säästelevät” kirjamessuviikonloppua varten. Tai ne pelkäävät että Pirkolla on korona ja kyyristelevät kotona. Rosebudista löytyi mulle Nyölenin suomentama Huismannin Jorin kirjahko joululahjaxi. Kiitos Seija. ellauri162.html on line 78: Se tuottaa bibliofiilille pahaa mieltä. Bibliofiilien seuran varapuheenjohtaja Anna Perälä ilahtuu siitäkin, miltä kirjat tuoksuvat ja tuntuvat. Perälän isoisän isoisän isä oli Turussa 1800-luvun alkupuoliskolla vaikuttanut kustantaja, kirjanpainaja ja kirjakauppias. Hän on perimmäinen syy nyt jo eläköityneen tutkijan ja keräilijän hiljalleen syttyneeseen bibliofiliaan. Esi-isän kirjat suorastaan jo haisevat. Tuntuu kuin kirjailijakin, jo vuosikymmeniä tai vuosisatoja sitten kuollut, olisi hetken täällä. Käytävää oli ihan pakko väljentää ja lisätä tuuletusaukkoja. ellauri162.html on line 100: Ylempien optimismi on muka kuollut. Pappissäädyn ja maalaisaatelisten kyllä, kauppa, teollisuus ja palvelualat rikastuvat ja ilakoivat. ellauri162.html on line 114: Joo päiväkirjan aikaan se oli jo 48, kiukkuinen työläistaustainen ex-henkivakuutusten myyjä. Se oli persu! Jos se olis ollut sakemanni niin se olis ollut nazi. ellauri162.html on line 123: Bernanos oli katolinen ja mystikko, mutta myöhemmin uransa aikana hän arvosteli katolista kirkkoa ja myös Francoa. Esimerkiksi teoksessaan Les grands cimetières sous la lune hän kirjoittaa Mallorcalla tapahtuneista julmuuksista. Hän arvosteli voimakkaasti muun muassa paikallisia katolisia piispoja, jotka Espanjan sisällissodan aikana olivat haluttomia puuttua (sic) punaisten kohteluun. ellauri162.html on line 125: Bernanos oli (tääkin on jo kuultu) katolinen mystikko ja erityisesti kiinnostunut hyvän ja pahan välisestä mittelystä hurskaiden ihmisten sisimmässä. Aku Ankan pienet korvaan kuiskuttavat avataarit taas. Esikoisromaanissaan hän kuvaa tätä ihmisen ja paholaisen välistä taistelua. (Vai onko se enkelin ja vihtahousun välinen, Aku erotuomarina?) ellauri162.html on line 137: With political tensions rising in Europe, Bernanos emigrated to South America with his family in 1938, settling in Brazil. He remained until 1945 in Barbacena, State of Minas Gerais, where he tried his hand at managing a farm. ellauri162.html on line 153: Ce roman est l´un des plus célèbres de son auteur, probablement parce qu´il s´y révèle lui-même, tel un accompagnateur témoignant d´une présence extrêmement attentive et parfois fraternelle. ellauri162.html on line 167: Bernanos tykkäs munkkiveljeskunnista. Miesten pyllistely yhdessä oli siitä hienoa. Armeijassakin se viihtyi ihan kivasti. ellauri162.html on line 169: Mustikoille on paha paikka päättää kumpi loppuviimexi on ohjaxissa, sallimus vai homo tylsimys. Esim Huishais Jori ei osannut oikein sanoa. Mun kanta on eze on näkökulmakysymys. Homma etenee deterministisesti niin, että järjestäytynyt materia esim apinoiden päässä heijastaixen izeään ja angstaa sixi koko matkan kohti lämpökuolemaa. ellauri162.html on line 210: et sa réputation remontent très haut, et sa manière de ellauri162.html on line 216: Dans l'album de Tintin Coke en stock, le capitaine Haddock insulte le commandant d'un navire négrier et lui envoie, entre autres, un « Jocrisse ! » pendant que les deux bateaux s'éloignent l'un de l'autre. Hottentotit! Bassibazuukit! ellauri162.html on line 248: hänen ainutlaatuisuus minua jo pienenä jotenkin pisti. Son unicité m'a piqué déjà quand j'étais petite. ellauri162.html on line 262: Muhoileva Artaux oli Kuukkoisten iljexistä nuorin, Erno vanhin. Ovat sitten sukua varmaan homo-Holapallekin. Ranskalaisen L'Express-lehden kriitikko on verrannut Arto Paasilinnaa Marcel Ayméhen. ellauri162.html on line 264: Marcel Aymé, né le 29 mars 1902 à Joigny et mort le 14 octobre 1967 chez lui, rue Norvins dans le 18e arrondissement de Paris, est un écrivain, dramaturge, nouvelliste, scénariste et essayiste français. Écrivain prolifique, il a laissé deux essais, dix-sept romans, plusieurs dizaines de nouvelles, une dizaine de pièces de théâtre, plus de cent soixante articles et des contes. Avec ces écrits il fournit une « étude sociale », avec un vocabulaire précis pour chaque type humain. Son langage mêle les différents registres : argot, patois régional franc-comtois, soutenu et anglais phonétiquement francisé. Très attaqué par la critique, y compris pour ses textes les plus inoffensifs comme Les Contes du chat perché4, il doit l'essentiel de son succès au public. Il a également écrit de nombreux scénarios et traduit des auteurs américains egalement simpletons: Arthur Miller (Les Sorcières de Salem), Tennessee Williams (La Nuit de l'iguane). ellauri162.html on line 268: Que peuvent donc avoir de commun les écrivains Marcel Camus, Marcel Aymé, Jean-Paul Sartre, Simone de Beauvoir, Louis Aragon, Jacques Prévert, Georges Bernanos, Aimé Césaire, Bernard Clavel, Guy de Maupassant, Georges Sand, les peintres Claude Monet, Gustave Courbet, Honoré Daumier, les compositeurs Hector Berlioz, Maurice Ravel, les politiciens Philippe Seguin (de droite), Jack Ralite (de gauche), le syndicaliste Edmond Maire, le philosophe Jacques Bouveresse, les chanteurs et poètes Georges Brassens, Léo Ferré, l'acteur et humoriste Bourvil, les actrices Catherine Deneuve, Claudia Cardinale, Brigitte Bardot, la chanteuse Mylène Farmer, la madame Miss France Geneviève de Fontenay, les prix Nobel de physique Pierre et Marie Curie, le médecin humanitaire Anne-Marie Gouvet, la chercheuse spécialiste des cancers professionnels Annie Thiebaud-Mony, ou tout récemment le dessinateur de bandes dessinées Tardy… ? ellauri162.html on line 280: Si c'était à refaire, je les mettrais en garde contre l'extrême légèreté avec laquelle ils se jettent à la tête d'un mauvais Français comme moi et pendant que j'y serais, une bonne fois, pour n'avoir plus à y revenir, pour ne plus me trouver dans le cas d'avoir à refuser d'aussi désirables faveurs, ce qui me cause nécessairement une grande peine, je les prierais qu'il voulussent bien, leur Légion d'honneur, se la carrer dans le train, comme aussi leurs plaisirs élyséens ellauri162.html on line 287: Kirjaston poistohyllystä löytyi Hannu Mäkelän poikakirja Iso-Pekka ja Pikku-Pekka. Vizi et Hande osaa olla narsistinen jopa lastenkirjassa. Se on varmaan kirjoittanut tän surutyönä kun se sai ize silmälasit 1997. Kirja on vanhenevan ukon jorinaa. Unenomaista solipsismiä. Rikkinäisen perheen lapsen muistelua. Miehet ovat miehiä ja harrastavat penkkiurheilua. Lapinretkiä kuvitellussa miesseurassa, Tasku-Matti rintataskussa. Ja noi lastennimet ne on 40-lukua: Pekka, Riitta, Kari. Mixmuka joku Riitta lähettäisi kirjelappuja väpelölle Pekalle. Huonosti peiteltyä jeesustelua. Vaari auta minua. Pekka lyö kuin kallio, Kari putoaa. Janne vapahtaa. Kallion Karhupuistossa, sieltähän se Hande onkin kotoisin. Tää on yhtä masentavaa textiä kuin stiiknafuulia. ellauri162.html on line 290: Ja ne kaikki kazoivat suoraan häneen. Handen kirjoissa on vaan 1 ihminen, Hannu-Pekka nimittäin. Hänmies. Joulupukin maa -unijaxossa on hyvähampainen noita, jota Hannu-Pekka saa kuxia. Juodaan päiväkahvia. Hyvän kahvin sinä aina keität, kyllä siinä lusikka pystyssä pysyy. Handen isä oli paska, äiti hemmotteli sitä, se oli aivan isännäköinen. Näki lähteestä vaan oman kuvansa niinkö se alkuperäinen narkissos. Isän kotiin kaipaa sekä pieni että iso Hannu-Pekka. Sampoo! huutaa Gretan mies Sampolle pihalla. Samposta tuli samanlainen kylmiö kuin isästä. Freija on kiltti kuten Greta mutta laulaa yhtä huonosti kuin Tero. ellauri162.html on line 292: Noitanainen hymyili, palautti Handelle sen pienen nahkapussin. Käytä miten tahdot Hande. Handella on pisin naama ja rumat vaatteet. Työtä on paljon ja panomiehiä on vähän. Uspenski puhalsi pikku Liisan haavaan ja nuolaisi. Kipu lensi pois ja jäi enkelinä elämään. Jeesus ristiinnaulittiin kuin Novak Djokovics Australian lentokenttähotelliin. Maailman paras urheilija, Juhani Peltosen Tappio. ellauri162.html on line 293: Epäreilua. Pekka nousi ylös, kouraisi housuntaskuaan ja löysi pienen nahkaisen pussin. Kankeasti Pekka pääsi liikkeelle. Höperö se oli jo, vanha kai. Vapaat on virrat ja auki haukien suut. Handen kita on kasvantavinossa. Nuhju-ukko on kohta kotona. Iskee silmää salaa naisten takaata. Hannu-Pekan isä oli Teron kolleega. Joi kraanavettä ja irvisti. Äiti pyöritti päätään, huokaili. Olisipa sukupuoliosat vaihtuneet kuten ranskalaisen leffan unijaxossa! Mutta ei. Hande on Hande vaikka sen voissa paistaisi. ellauri162.html on line 345: Hyvin se haukkuu kaverinsa esipuheessa: kristilliset internit ahkeroivat messussa ja naisseikkailivat salassa. Ne olivat lahjattomia ja sovinnaisia keplottelijoita, hyväosaisia laiskureita, joiset tuli hurskaita ja kuuliaisia yxilöitä valtion tarpeisiin. Norssit olivat vähemmän tekopyhiä ja vapaamielisempiä, mutta yhtä rajoittuneita. Elostelijoita jotka intoilivat opereteista ja raveista, pelasivat pelejä, matalamielisten apinoiden huvituxia. Sellainen rellestäminen oli Jorista alhaista. Kirjallisuus"miehet" eivät olleet yhtään parempia. Jori tyrmistyi niidn kaunaisista ja halpamaisista mielipiteistä, puheista jotka olivat kuluneita kuin kirkonpenkit ja masentavista kiistoisa, jossa teoxen mitta oli painosmäärä ja myyntiluvut. Nyölen painaa ize omat kirjahkonsa, koska kaunokirjallisuuden painosluvut ovat Suomessa olemattomat. 25K isänmaallista finlandiakirjaa kelpaa vain seinäntäytteexi. Vapaa-ajattelijat oli dogmaatikkoja ja saarnamiehiä, jotka tukahduttavat "muiden apinoiden" mielipiteitä. Kadunkulman suutaria hieman valveutuneempia. ellauri162.html on line 382: Ensimmäinen kvartetti - Nuoret. Ensimmäinen kvartaatio koostuu kahdesta toisiaan täydentävästä osasta, jotka on rajattu välimerkeillä (jakeet 1-2 ja 3-4). Nuorten mielleys on seurausta masentavaan arvioon. Menneisyyden nuorten luonnehdinta: nuoret esitetään varjon ja valon vuorottelun välimerkkinä ("siellä täällä", "tumma", "loistava"). Tämä vuorottelu on vertauskuvallisesti toivon ja epätoivon, impulssien kohti ihannetta ja pernan painoa. Lannistavaa tasetta korostetaan aiemmin, ja se on laadittu "on tehty" (kohti 3) ja sitä koskevasta ehdotuksesta. Se on seurausta myrskyisästä nuoruudesta. Metafora jatkuu puutarhan (elämän) kuvassa, joka on tuhoutunut ja lähes kokonaan riisuttu sen tuotannoista kuten syksyllä. Ajatusta vuorottelevista auringosta ja sateesta korostaa voimakas välimerkki (";" ja "."). ellauri162.html on line 384: Toinen kvartetti - Maturiteetin negatiivinen arviointi. Toinen kvartaali alkaa irtisanoutuneella havainnolla, joka näkyy seurauksena ("Tässä se on", jae 5) ensimmäisen säkeistön ajatuksen tasolla. Se on tulos, joka annetaan kahdessa peräkkäisessä vaiheessa ("tässä se on"... "ja se", jakeet 5 ja 6). Se näyttää kronologisen sekvenssin (syksy kesän jälkeen). Puutarhan kuva on pitkäaikainen ja pahentunut (tuhoa ja korjaustarvetta). Betonitermien ("lapio", "haravat") käyttö ja kuvien kertyminen tekevät tästä säkeistöstä visuaalisen kuvan ajan katastrofeista. Nämä katastrofit enteilivät kuolemaa, kuten jakeen 8 ("kuten haudat") vertailu viittaa: elämä ja inspiraatio tuhoutuvat ajan myötä. ellauri162.html on line 386: Ensimmäinen terzetti - Toivo uudistumisesta. Ensimmäinen tercet viittaa hypoteesiin ("Ja kuka tietää"), joka näkyy toivon nousuna. Tämä vauhti perustuu kuviin edellisestä säkeistöstä vuodenaikojen syklissä, syksyllä, sitten kuolemaan liittyvässä talvessa, antaa toivoa kevään uudistamisesta ("uudet kukat", jae 9). Kuvien järjestys johtaa tulkintaan, joka sijaitsee luonnon tasolla ("syksy", "vesi", "pesty maaperä", "uudet kukat"). Symbolien sekvenssi (vuodenajat = elämänvaiheiden symbolinen esitys) johtaa siihen, että "uusia kukkia" pidetään ideoiden keväänä, toisin sanoen inspiraation uusimista riittiä muistuttavan puhdistuksen jälkeen. "Mystinen ruoka" saa sitten uskonnollisen arvon, "kukat", jotka herättävät kokoelman otsikon (Les Fleurs du Mal). ellauri162.html on line 388: Toinen tertsetti - Kategorinen kieltäminen. Toinen tercet tarjoaa kategorisen kieltämisen, joka ilmaistaan kahdessa vaiheessa: Kärsimyksen ilmaus: jakeen 12 ensimmäinen hemistich on kaksinkertainen epätoivon huuto, ehkä antava kutsumus ("Oi kipu! Voi tuskaa! »). Ajan ahmiva ja korjaamaton toiminta: aika rinnastetaan hirviöön: se nimetään lopulta jakeessa 12, kun se oli kaikkialla läsnä vuodenaikojen metaforassa ja sitten nimetty perifraasilla ("hämärä vihollinen", jae 13), joka vaatii vihamielisyyttään ja toimintansa piilotettua luonnetta. Runon on tarkoitus olla universaali, koska jakeen 13 henkilökohtainen pronomini "me" kattaa kaikki ihmiset. Ajan toiminta, joka ilmaistaan realististen ja kauheiden kuvien muodossa ("syö elämää", "syö sydämessä") esitetään tuhoisan loisen vaikutuksena. ellauri162.html on line 391: Johtopäätös: Vihollinen on osoitus Baudelairien pernasta, runoilijaa syleilevästä ahdistuksesta, kun hän näkee ajan tuhot organismissaan. Taiteen kautta hän muokkaa tätä eksistentiaalista huonovointisuutta, joka on tapa manata sitä. Kirjoittaminen näkyy sitten lääkkeenä ajan kulumiseen ja itseinhoon, joka on innoittanut runoilijan progressiivista heikkenemistä: taide mahdollistaa älykkyyden vastustamisen luonnon syövyttävälle voimalle. Runoilija selviää sanastaan. ellauri162.html on line 406: Un soir fait de rose et de bleu mystique, Yhtenä ruusunsinisenä mystisenä iltana, ellauri162.html on line 423: II. Toka kvartetti - Viimeisistä hetkistä nauttiminen. Käyttämällä viimeisiä lämpöjään, Sydämemme ovat kaksi suurta soihtua. Kuka heijastaa heidän kaksoisvalojaan Mielestämme nämä kaksoispeilit. Jakeessa 5 annetaan profuusion tunne "tahdon mukaan" (ilman maltillisuutta), mutta adjektiivi "viimeinen", joka on asetettu antepositioon, osoittaa, että täällä käytetään elämänsä viimeisiä voimia ennen kuolemaa. On välttämätöntä nauttia viimeisistä hetkistä, joten runoilija yhdistää kuoleman ilon ja aistillisuuden käsitteeseen ("lämpö"). Leksikaalinen lämpökenttä ("lämpö", "soihdut") vastustaa kuolemaan perinteisesti liittyvää kylmyyttä. Jakeessa 6 "valtavat soihdut" osoittavat jälleen kerran positiivisen kuvan kuolemasta ("soihtujen herättämänä"), koska ne liittyvät adjektiiviin "laaja". ellauri162.html on line 425: Jakeet 6, 7 ja 8 osoittavat rakastavaisten liiton, jossa kaksinaisuuden leksikaalinen kenttä ("kaksi" toistetaan 3 kertaa, "of", joka foneettisesti muistuttaa "kahta", "kaksinkertaista", "peilejä", "kaksosia"). "Meidän kahden" anafora (jakeet 6 ja 8) vaatii tätä kaksinaisuutta. On porrastusta, kaksi sielua lähestyvät quatrainissa: ensinnäkin he ovat "kaksi", sitten he "heijastavat" kuin "peilit" tullakseen "kaksosiksi". Jakeessa 8 rappeutumisesta ("Kahdessa mielessämme nämä kaksoispeilit") on säännöllinen leikkaus (5/5), joka vaatii tätä symmetriaa kahden olenton välillä - > muoto palvelee taustaa. Jakeessa 8 sana "henget" osoittaa, että rakkausliitto ottaa hengellisen eikä fyysisen ulottuvuuden. Lisäksi rakastajat on nimetty vain metonymy tässä quatrainissa ("sydämet", "mielet"), ikään kuin he alkaneet erota ruumiistaan. ellauri162.html on line 427: Koko quatrainin aikana on läsnä leksikaalinen valon kenttä ("lämpö", "soihdut", "heijastaa", "valot", "peilit"), tämä ei ole tavallista puhua kuolemasta, ja se osoittaa jälleen kerran positiivisen kuvan kuolemasta. Kuten ensimmäisessä quatrainissa, tämä toinen quatrain näyttää positiivisen kuvan kuolemasta: se antaa kahdelle sielulle mahdollisuuden päästä lähemmäksi ja nauttia viimeisestä lämmöstä. ellauri162.html on line 429: III. Ensimmäinen terzetti - Idealisoitu kuolema Vaaleanpunaisesta ja mystisensinisestä ilta. Vaihdamme ainutlaatuisen salaman. Kuten pitkä nyykkä, kaikki täynnä jäähyväisiä; Jakeessa 9 "ilta" on elämän lopun vertauskuva, kuten päivän loppu. Kuolemaan perinteisesti liittyvä väri on musta. Täällä Baudelaire on täysin ristiriidassa tämän kuvan kanssa pehmeillä ja kauniilla väreillä "vaaleanpunainen ja sininen". Tämä kuolema on "mystinen", joten se tuo lähemmäksi Jumalaa tai jotain elämää parempaa. ellauri162.html on line 433: IV. Toinen tercet - Uusiminen kuoleman jälkeen Ja myöhemmin enkeli, joka avasi ovet, Tulee elvyttämään, uskollinen ja iloinen, Tahratut peilit ja kuolleet liekit. Jakeessa 12 "myöhemmin" käännetään varmuus, se tapahtuu. Jakeessa 12 "Enkeli", paratiisin symboli, näyttää vahvistavan, että rakastavaiset ovat kuolleet. "Ovet" voivat myös herättää paratiisin portit. Runoilija on edelleen mystisessa ulottuvuudessa, ja lisäksi uskonnollisen leksikaalinen kenttä on läsnä koko runossa ("taivaat", "mystinen", "enkeli"). Jakeessa 13 kuolema lyödään: verbi "elpyä" (joka edelleen vahvistaa, että rakastajat olivat kuolleet, koska heidät on elvytettävä) osoittaa, että enkeli elvyttää rakastajat, ja tämä paluu elämään on onnellinen, kuten enkeli osoittaa "uskollinen ja iloinen". ellauri162.html on line 435: Jakeessa 14 toistetaan toista kvartistia ("peilit", "liekit / soihdut"): kuolema on tahrannut peilit ja sammuttanut liekit, mutta ne elvytetään. Siksi sielut eikä ruumiit elvytetään, koska "peilit" ja "liekit" viittaavat ystävien hengellisyyteen eikä heidän kehoonsa. Myös jakeiden 7 ja 8 assonanssi [i] vastaa myös jakeiden 13 ja 14 assonanssia. Kuolema yhdistää rakastavaiset ja sinetöi heidän rakkautensa ikuisesti. Runoilija näyttää siis odottavan sitä vapautuksena, kuten tulevaisuuden käyttö runossa osoittaa. Otsikkoa lukuun ottamatta sana "kuolema" ilmestyy lopulta vain runon lopussa, mutta se on pikemminkin ylösnousemus, kuten jakeessa 13 osoitetaan. Lisäksi "kuolleet liekit" on oksymoroni (liekit = elämä) ja [m] -allitaatio yhdistää nämä kaksi sanaa. ellauri162.html on line 437: Johtopäätös: Näimme, että Baudelaire onnistui perinteisen muodon ja teeman avulla antamaan positiivisen ja siten erilaisen käsityksen kuolemasta. Siksi tämä runoilija on antiikin ja modernin välillä, käyttäen molempia tekstiensä luomiseen. "Pahan kukat" -elokuvassa meillä on kaksi rakkauden visiota: ihanteellinen "Rakastavaisten kuolema" ja sairaalloinen "Vampyyrin muodonmuutokset". Meillä on siis edessämme kaksinkertainen kuva kuolemasta, mutta myös kaksinkertainen kuva rakkaudesta. ellauri162.html on line 444: Kosmologeilla on nippu vaihtoehtoisia lopun ajan skenaarioita. Yhden mukaan loppurytinässä säteily muuttuu niin voimakkaaxi että tähdet syttyvät palamaan. Avaruus täyttyy tulisella plasmalla. Toisen mukaan maailmankaikkeus laajenee hamaan maailman tappiin, ja kaiken aikaa laajeneminen vaan kiihtyy. Lopputila on lämpökuolema, missä lämpö on ihan nollassa. Se on todennäköisintä, mutta stop, on vielä muita: Esim. voi käydä niin että koko kudelma lähtee luistille, tulee loppurepeämä. Aikaa siihen on 200Gv. Hurjin on tyhjiökuplan hajoaminen, missä absoluuttinen tyhjiö etenee valon nopeudella. Voimat häviävät, ja koko kaikkeus pyyhkiytyy pois hetkessä. Armokuolema, eikä surevia jää. ellauri162.html on line 446: On myös maailmankaikkeuden malleja, jossa kaikki alkaa alusta. Uusi alkuräjähdys voi kummuta aina edellisen lämpökuolemasta, ja mikä hienointa, jotain jälkiä edellisestä saattaa seuraavalle kierroxelle selvitä. Te mukana! Aika hassua miten samanlaisia nämä kosmologisiin laskelmiin ja tietokonesimulaatioihin perustuvat mallit ovat teologien 20 sormella ja varpaalla saavuttamiin tuloxiin. Ja loppupäätelmäkin on sama: niinkauan kun on elämää on toivoa! ellauri162.html on line 448: "Lopullisen lopun tiedostaminen antaa näkökulman, merkityxen ja jopa toivoa. Se antaa meidän paradoxaalisesti ottaa etäisyyttä jokapäiväisiin huoliimme ja elää täydemmin tässä hetkessä." Tämä myöntää Andrew Pontzenkin: "Maailman loppuminen saa minut hetkexi surullisexi", hän sanoo. "Sitten alan hyvin nopeasti murehtia globaaleja ongelmia joita apinalla on tällä hetkellä. Ajattelen että jotain rajaa. Olemme nyt paljon pahemmassa jamassa kuin universumin lämpökuolema. Se lohduttaa." ellauri162.html on line 456: Jorin avatar marisee et kaikkivaltias suuri yleisö peukuttaa kirjoja joista puuttuu niin ajatuxet kuin tyyli. Sellasia mauttomia kuten Ayme ja Artaux Pas si Mauvais. ellauri162.html on line 457: Naisista se ei perusta, ne on paxunahkaisia ja turhamaisia. Lutkat tartuttivat siihen kupan. Seuraavaxi se kokeili sodomiaa, mutta se katkesi impotenssiin kuin kananlento. ellauri162.html on line 467: "Kattoon valittiin." Ikävystyttävät sisustusvinkit just kuin jostain naistenlehdestä. Esanssi ei harrasta liikuntaa. Sen decor on samanlainen väärennös kuin Pezkun ja Kikan Söderissä. Melkein oikea mutta silti jäljennös. Pastöröimällä tehdyssä laatuviinissä on täsmälleen sama bukkake kuin originellissa. Vastenmielistä humanismia. Ihmisjoukot möykkäävät. ellauri162.html on line 473: Niin parkkiintuneen typeryyden ja niin kiihkeän vihamielisyyden hänelle itselleen läheisiä ajatuksia kohtaan, niin suunnattoman halveksunnan kirjallisuutta ja taidetta kohtaan hän aisti syöpyneen, pesiytyneen noiden kauppiaiden paksuihin luupäihin - jotka sitä paitsi olivat niin täynnä keinotteluun ja rahantekoon liittyviä huolia, etteivät he muutenkaan olisi kyenneet nauttimaan kuin politiikasta, tuosta matalamielisten ihmisten mauttomasta viihteestä - että hän painui joka kerta vimmoissaan kotiinsa ja sulkeutui kirjoinensa lukkojen taakse. ellauri162.html on line 475: Myös nuorta polvea hän inhosi sydämensä pohjasta, koko sitä kansankerrosta, noita tyrmistyttäviä moukkia, joiden mielestä ravintoloissa ja kahviloissa sopi puhua ja nauraa äänekkäästi ja jotka tönivät muita ihmisiä jalkakäytävilla pyytämättä anteexi ja työntävät lasten vaunujensa pyörät jalkojenne väliin ilmaisematta sanallakaan, edes niiaamalla, olevansa pahoillaan. ellauri162.html on line 477: Esimerkiksi vieno Vergilius - jonka koulumestarit ovat ristineet Mantovan jouzenexi varmaankin siksi, ettei hän ole syntynyt sinä kaupungissa - oli des Esseintesin mielestä yksi kammottavimmista tylsimyksistä ja turmiollisimmista kiusankappaleista mitä koko antiikki oli kuunaan tuottanut. Häntä pitkästyttivät Vergiliuksen valjut ja pikkusievät paimenet, jotka kumoavat kukin vuorollaan lukijan kurkkuun ruukullisen korskeita, puleerattuja säkeitä, hänen Orfeuksensa, jota verrataan kyynelehtivään satakieleen, Aristaioksensa joka vetistelee mehiläistensä puolesta, ja Aineiaansa - tämä sumea, lukijan sormien välistä solahtava sankari, joka kävelee kuin kiinalaisen varjonäytelmän hahmo ja sätkii kuin puu-ukko repsottavan ja huonosti öljytyn runotransparangin takana. ellauri162.html on line 479: Hän olisi ehkä hyväksynyt noiden marionettien toisilleen lausumat pitkäpiimäiset höpötykset, jotka jäivät ilmaan roikkumaan, hän olisi ehkä hyväksynyt jopa lukuisat hävyttömät lainat Homerokselta, Theokritokselta, Enniukselta ja Lucretiukselta sekä Macrobiuksen ilmiantaman suoranaisen varkauden Aineiaan toisessa laulussa, joka on melkein sanatarkka jäljennös eräästä Pisandroksen runosepitteestä, hän olisi kenties voinut sulattaa noiden sekalaisten luritusten sanoin kuvaamattoman onttouden - sillä se mikä varsinaisesti nosti hänen karvansa pystyyn, oli Vergiliuksen heksametrisäkeiden rakenne: ne kumisivat kuin läkkipelti tai tyhjät peltikanisterit, paukuttivat litramitalla annosteltuja sanojaan prikulleen niin kuin pikkutarkan ja puisevan prosodian järkkymättömät säännöt vaativat, häntä häiritsi noiden kalkattavien. tosikkomaisten säkeiden tekstuuri, niiden juhlallisen virallinen ilme ja halpamaisen harras kieliopin kunnioitus,; nuo säkeet, jotka horjumaton kesuura mekaanisesti pilkkoi kahtia ja jotka päättyivät aina samoin daktyylin ja spondeen kirskuvaan yhteenottoon. ellauri162.html on line 485: Proosan puolella Kikherneen sanahelinä, monimutkaiset vertaukset, käsittämättömät harhapolut eivät liioin innostaneet häntä. Häntä eivät toden totta temmanneet mukaansa tämän ylätyyliset apostrofit, patrioottisten hokemien ehtymätön vuo, paatokselliset juhlapuheet, jähmeä tyyli, mehevä ja rehevä mutta kuitenkin pyylevä, ytimetön, vailla selkärankaa - lauseen aloittavien adverbilitanioiden kamala kuona, ohuin konjunktiosäikein toisiinsa nivottujen pönäköiden lauseperiodien muuttumattomat formulat, saati uuvuttava mieltymys toistoon tyylikeinona. Toisaalta myöskään lakonisesta sahastaan tunnettu Caesar ei miellyttänyt häntä, sillä nähtävästi Ciceron äärimmäinen vastakohta tarkoitti vain niuhottamista ja kiristämistä, hedelmätöntä ynnäämistä, outoa ja täysin aiheetonta pidättelyä. ellauri162.html on line 498: - Table of Contents - ellauri162.html on line 543: Hänen teoksensa ovat kokoelma "Ohjeita" ja "Carmenin anteeksipyyntö". Ensimmäinen koostuu kahdeksasta akrostisesta tai abekedarian esseestä, jotka on jaettu kahteen kirjaan. Tämän teoksen suunnitelma ja siinä esitellyt Raamatulliset lainaukset paljastavat St. Cyprianin "Testimonian" vaikutuksen. Ensimmäinen kirja on juutalaisia ja pakanallisia vastaan, toinen on osoitettu uskollisten eri ryhmille: katebuneille, kastetuille kristityille, katuneille, matroneille, virkailijoille, papeille ja piispoille. Osittain sen sävy on selvästi satiirinen. Kirjoittaja on selvästi uppounut etiikkaan ja suosittelee almuja ennen kaikkea. ellauri162.html on line 549: Sitten toinen Antikristus, mies Persiasta, tulee idästä, valloittaa Neron, polttaa Rooman, vakiinnuttaa asemansa Juudeassa ja tekee ihmeitä. Mutta Jumala, siunatun armeijan kanssa. etenee Persian ulkopuolelta voittomarssilla; Antikristus on voitettu, ja Kristus ja Hänen pyhänsä asettuvat Jerusalemiin. Saadaksesi tietää, mitä seuraa, meidän on tutustuttava "Ohjeisiin" (II, 1-4). Ensinnäkin valitut nousevat kuolleista ja elävät 1000 vuoden ajan nautinnon ja onnen elämää. Tuon ajan lopussa tuli tuhoaa maailman, Kristus ilmestyy, ja kaikki kuolleet nousevat viimeiseen tuomioon, joka johtaa joko Paratiisin iloihin tai kipuihin. ellauri162.html on line 555: Hänen puutteitaan on kuitenkin jonkin verran sovitettu hänen rinnakkaisuuden, riimittelyn ja akrostian käytön sekä hänen jakeidensa säännöllisen jakautumisen vuoksi; Lisäksi hänen työnsä on puutteistaan huolimatta selvästi energistä. Hänellä on hyvin määritelty formulæ, hän loihtii upeita kuvia, ja niiden monien taiteilijoiden ja kirjailijoiden joukossa, jotka ovat yrittäneet kuvata maailman loppua, Commodianus on merkittävässä paikassa. Hänen teoksiaan ovat toimittaneet Ludwig (Leipzig, 1877-78) ja Dombart (Wien, 1877, "Corpus scriptorum eccles. latinorum", XV). Runo Marciota vastaan, jonka jotkut kriitikot ovat syyneet Commodianuksesta, on jäljittelijän työ. ellauri162.html on line 563: Mehukas toinen osa alkaa klo 2.394 käärmeen onnistuneella Eevan viettelyllä. Adamin kaatuminen seuraa pian, ja kilpajuoxu pohjamutaan alkaa. Se ei ole aivan vapaapudotus. Victor mainitsee aikanaan hyveellisiä miehiä, kuten Abelin, Sethin, Sethin pojan Enoxen ja Enochin. Mutta nämä ohitetaan niin nopeasti (Abel otetaan käyttöön klo 2.209, Kain lähettää hänet asianmukaisesti vv. 225-226; Victor kattaa Sethin Enochille vv. 319-338), että saa vaikutelman, että Victor mainitsee heidät vain velvollisuudentunnosta Genesis-kertomukselle. ellauri162.html on line 567: Uudistetun maailman perijänä Noah tekee lähes kaiken oikein, mutta hän on vain pieni hidastetöyssy matkalla kadotukseen. Ihmisen laskeutuminen täydelliseen jumalattomuuteen, itsestäänselvyys perisynnin vuoksi, etenee vielä nopeammin Nooan kuoleman jälkeen, kun rutto, jotka nyt paljastuu epäjumalanpalvonnaksi, vaatii koko ihmiskunnan uhrikseen (3.99-326). Alethian kolmas osa alkaa klo 3.326 Abrahamin syntymällä, "taivaan arvoinen mies" (vir dignus caelo). Hänen tehtävänään on johtaa kansansa ja todellakin koko ihmiskunta takaisin todellisen Jumalan pariin. Abrahamin kertomus pääsee vasta alkuun, mutta Abrahamin tehtävän lopullinen menestys ennustetaan juonipaljastuxena. Kuten edellä todettiin, runo päättyy Sodoman tuliseen katastrofiin. ellauri162.html on line 569: Jos tämä Alethian yhteenveto päättyisi tähän, runo olisi väärin tulkittu. On totta, että Victorin kertomus ihmiskunnan laskeutumisesta syntiin on ehkä Alethian silmiinpistävin näkökohta, varsinkin näin reikäraudan aikakaudella. Ja on totta, että kuten Danten ja Miltonin hänen jälkeensä, Victorin on kivempi kuvata, mikä on pahaa, kuin kuvata, mikä on hyvää. Kuitenkin koko Alethiassa, kaikista ihmiskunnan jumalattomista, syntisistä impulsseista ja teoista huolimatta, seisoo Jumalan suuri majoneesi, "joka on aina armollinen ja hyvä" (3.13: qui mitis semperque bonus). ellauri162.html on line 571: Victorin mukaan Jumala ei halua mätkiä apinoita rangaistuksella, joka vastaisi sen rikoksia (sukupuutolla), eikä ole rangaistusta, joka ei itse asiassa ole lahja valepuvussa. Niinpä Kainin rangaistus on ilmainen lahja hänelle itselleen ja hänen vanhemmilleen (2.284: hoc quoque munus habet), samoin kuin Babelin rakentajien rangaistus (3.285-286: nec tamen hoc sacri, cum sit sua poena nocentum / muneris est tyhjiö). Victorilla on myös taipumus alikorostaa Jumalan roolia rangaistustensa toteuttamisessa sen hyväksi että keskittyy sen sijaan rangaistuksen hyötynäkökohtaan. ellauri162.html on line 577: Pitäen tällaiset asiat mielessä ja ennakoiden tulevan impotenssi-iän, Nooa päättää olla aloittamatta mitään inhimillistä tehtävää ennen muinaisten rituaalien suorittamista ja kiitokseksi Jumalalle. Alttarit nousevat lumivalkoisesta kivestä; Koska taivaan pyhä tila, sen kaareva polku levisi kaikkialle, ympäröi itsensä ilman kiinteitä rajoja, maailma oli heidän pyhä piirinsä. Uhrimainen uhri jokaisesta seitsemästä karjasta tulee nopeasti runsaasti, jota lempeä ilma ylläpitää, mikä... tuottaa... maasta... kaadetaan itäisessä..., tai arabialaisten metsistä. Olympuksesta lähetetty liekki maistuu makeanhajuisilta kunnianosoituksilta, jotka se on syönyt hännällään, ja palaneet uhrit lähettävät kuumaa tuoksua, joka tuoksuu makealta Jumalalle. Jumala - joka on aina lempeä ja hyvä, ottaa kaiken, mitä hän saa uhrauksemme, ja iloitsee hurskaavien ihmisten seremoniallisissa riitoissa, joita hän ei tosin tarvitse, mutta joiden takia hän lunastaa meidät - puhuu näin rauhallisella tahtotilallaan: ellauri162.html on line 579: Vaikka olikin pieni kosto (verrattuna niin suureen syyläisyyteen), se että tuomitsin niin moniin rikoksiin syyllistyneet nostamalla vain kaatosateen ja lievän tulvan, ja olen pikemminkin uudistanut rikollisten asunnon, maan, levittämällä lantaa syvälle siihen, eli siis vaikka olenkin vielä tyytymätön, en enää koeta ihmiskuntaa tällaisella vitsaumalla, vaikka näenkin täältä saakka, että ihmismielet ja epärikkaat kansat joutuvat jälleen kerran erilaisten pahojen tekojensa läpi alkuperäisten rikostensa kautta. Kexin sitten jotain muuta. ellauri162.html on line 587: Vigilantius kirjoitti teoksensa joitain kirkon käytäntöjä vastaan, joissa hän vastusti pyhäinjäännösten kunnioittamista, samoin kuin silloin niin yleisiä marttyyrien basiliskojen vigilioita, almujen lähettämistä Jerusalemiin, maallisten tavaroiden hylkäämistä ja pitämistä erityisen hyödyllisenä naimatonta säätyä, erityisesti papiston tapauksessa. Hän oli erityisen närkästynyt pyhien ja heidän jätöstensä kunnioittamisesta. Jerome ärhäköityi contra Vigilantium ja veti pitemmän korren sillä kertaa. Protestantit palas sitten samalle astialle myöhemmin. ellauri162.html on line 599: Teoksessaan Philosophie des Als Ob Vaihinger katsoi, etteivät ihmisolennot voi koskaan tuntea maailman todellista pohjarakennetta, vaan he rakentavat ajatusjärjestelmiä ja olettavat niiden vastaavan todellisuutta: he toimivat "ikään kuin" maailma vastaisi malleja. Tämän havainnollistamiseksi hän käytti esimerkkejä luonnontieteistä, kuten protoneja, elektroneja ja sähkömagneettista säteilyä. Mitään näistä ei voida havaita suoraan, mutta tiede teeskentelee niiden olevan olemassa (niinkuin liito-oravienkin joita kukaan ei ole nähnyt) ja käyttää näihin oletuksiin perustuvia havaintoja uusien ja parempien rakennelmien luomiseen. Oppia kutsutaan fiktionalismiksi ellauri162.html on line 601: Filosofia ulottuu kuitenkin luonnontieteen ulkopuolelle. Ei voida koskaan olla varmoja, että maailma jatkaa olemistaan vielä huomennakin, mutta yleensä odotetaan, että näin tapahtuu, eikä vielä ole petytty. Individuaalipsykologian perustaja Alfred Adler sai paljon vaikutteita Vaihingerin ajatuksista. Myöhemmin James Hillman kehitti Vaihingerin ja Adlerin ajatuksia edelleen. Ei ne siitä juuri kohentuneet. ellauri162.html on line 614: Herra M.S. S. (37 vuotta) on yksi ensimmäisistä miehistä Suomessa, jotka käyttivät Prof Kiemuran Dr Extenda-valmistetta: ellauri162.html on line 616: Olen työskennellyt kansainvälisessä yhtiössä melko korkeassa asemassa. Joka päivä oli paljon stressiä, mutta menestyin. Ja muutama vuosi sitten minusta tuntui siltä, että asiat eivät voisi olla paremmin! Näin oli eräisiin treffeihin saakka myyntiosaston viehättävän naisen kanssa. ...Hän oli miellyttänyt minua jo pitkään. Joten kun me viimein tapasimme läheisemmin, on tuskin yllättävää, että siirryimme nopeasti makuuhuoneeseen. Ja siellä odotti katastrofi ... Minun penikseni ei halunnut seisoa millään. Tämä nainen yritti kovasti auttaa minua, hän osoitti suurta ymmärrystä, imutti ja vemputti, mutta lopulta mitään enempää ei tullut välillämme. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että en ollut koskaan elämässäni tuntenut suurempaa nöyryytystä elämässäni. ellauri162.html on line 618: Olin täysin kiinni eräässä hankkeessa Kiinassa, enkä ehtinyt edes ajatella naisia. Siksi päätin tämän fiaskon jälkeen tavata tämän ystävättären uudelleen ja todistaa - hänelle ja itseni - että kaikki on kunnossa. Valitettavasti sekin päättyi kuten aikaisemmin, ja halusin hakata kyrvänpäätäni seinään ... En kestänyt hänen katsettaan, kun kohtasimme firmassa käytävällä. Ehkä se on minun vainoharhaisuuttani, mutta olin varma, että myös muut tytöt yrityksessä alkoivat katsoa minua säälien ... lopetin työnteon firmassaan, mutta en voinut löytää uutta. Elin säästöilläni. Ja ostin erilaisia erektioapukeinoja yrittäessäni ratkaista ongelmani. Sanoin itselleni, että ehkä on hyvä aika laukaista paukkupanoxia ja sitten palata uusin voimin niin työ- kuin sänkyelämään. Kokeilin muutamia potenssipillereitä, mutta yhtä hyvin olisin voinut myös huuhdella ne vessanpöntöstä saman tien - vaikutus olisi ollut sama, eli ei mitään. Tiettyjen pillereiden jälkeen en voinut ajaa autoa (silmissäni tuntui kuin olisin ollut kuumeinen). Olin murtunut ja menetin täysin seksihaluni. Naisten kanssa tekemisiin joutuessani tulin uskomattoman hermostuneeksi. Rahanikin loppuivat, ja siksi päädyin ottamaan huonon työn, jota en muuten olisi edes harkinnut. Ja kaikki tämä pikkuveljen syytä! ellauri162.html on line 620: Kuulin kuitenkin hyvissä ajoin Prof Kiemuran Dr Extenda-kuurista. Nyt tiedän, että jos en olisi käyttänyt sitä, olisin tehnyt elämäni mokan. Impotenssi esti minua täysin harrastamasta normaalia elämää, mutta 4 viikkoa riitti, jotta kaikki ei vain palautunut normiin, vaan se toi minulle täysin uusia kokemuksia sängyssä! Ensimmäistä kertaa minulle on alkanut tapahtua niin, että naiset, joiden kanssa olen sängyssä, saavat useita pistoja ennen notkahdusta ja palaavat luokseni saadakseen lisää! Itseluottamus, jonka olen saanut, on sanoin kuvaamaton – sen ansiosta pystyin vaihtamaan työni jopa parempaan kuin minun edellisessä firmassani. Paljon kiitoksia! ellauri162.html on line 634: Masaru Kiemura on hakenut patentteja suojatakseen seuraavia keksintöjä. ellauri162.html on line 638: Attentive timer. Food &drink. ellauri162.html on line 647: Modeling Impotent Humans with Pluripotent Stem Cell-Derived Organoids ellauri162.html on line 649: Using 11 different healthy and diseased pluripotent stem cell lines, we developed a reproducible method to derive multi-cellular human penis organoids that exhibit transcriptomic resemblance to in vivo-derived tissues. ellauri162.html on line 660: Since loss of my pluripotence, I have mainly been dealing on European casual wear for more than 20 years. So I have experience also dealing with many shops in Japan. I have gotten much knowledge of the fashion industry, through experience of production management, wholesale and sales positions. In addition, I am glad to have made many acquaintances through the job. ellauri162.html on line 667: Hallitus piti minua ilmeisesti silmällä sillä äkisti sain käskyn ilmoittautua kutsunnoissa. Tiesin täsmällisesti mitä se merkitsi: minun olisi vietettävä kaksi tai kolme vuotta maalaisten joukossa, kaikenkarvaisten kovanaamojen ja hurjimusten kanssa, lukemiseen ja kirjoittamiseen ei jäisi aikaa, joka päivä lukemattomia loukkauksia ja kaikki jotta voisin muutaman vuoden kuluttua antaa henkeni isänmaalle. Mutta onko juutalaisilla isänmaata? Noin kymmenen yksi toista vuotta sitten veljeni Joshua oli saanut samanlaisen vaatimuksen uhrata henkensä isänmaansa Venäjän puolesta. Siinä välissä Puolasta oli tullut Saksan osa ja hän oli vähällä joutua palvelemaan saksalaista isanmaata. Tässä minun on oltava suora ja sanottava että vaikka Puola olisi ollut juutalainen kansakunta, minulla ei olisi ollut pienintäkään tarvetta tulla sotilaaksi. Minulle kasarmi merkitsi huomattavasti kovempaa rangaistusta kuin vankila. Juokseminen, hyppiminen, marssiminen ja ampumi nen olisi minulle sietämätön kärsimys ja vielä pahempaa olisi ihmisten joukossa oleminen. Aivan samalla tavalla kuin toiset vaativat jatkuvasti seuraa minä tarvitsin yksinäisyyttä. Koko maailmankuvani edellytti eristymistä, lupaa ja etuoikeutta pysyä erillään muista, aikaa jatkaa tutkailujani ja vaalia kallisarvoista vastarannan kiiskeyttäni. Vasemmistolehdistä ja kirjailijaklubin kommunistien ja heidän myötäjuoksijoittensa kuuntelemisesta tiesin että vasemmistolaisuus halusi poistaa yksityisyyden lopullisesti ja luoda sen sijaan täydellisen yhteisyyden ja yhteisomistuksen He puhuivat koko ajan ällöistä massoista, mutta minun luonteeni vaati vapautta olla yksin niin pitkään ja niin usein kuin halusin. Hederin käyminen päivästä toiseen oli minulle taakka enkä liioin jaksanut ješivaa. En usko että olisin jaksanut kauan yliopistossa. Olisin voinut olla räätäli tai yxin verstaassaan työskentelevä suutari, mutta kuollaksenikaan en olisi voinut työskennellä tehtaassa. On tarpeen lisätä, että vaikka minulla oli vahva veto rakkauteen ja sukupuolisuuteen, olin pysynyt sairaalloisen kainona. Mutta ai että panetti siltikin aivan hemona . ellauri162.html on line 693: The Church recognizes that the lack of workers union contributed to an unjust situation where many work in conditions little better than slavery. One solution proposed by socialists was to eliminate private property altogether. Pope Leo XIII dismisses this solution because "every man has by nature the right to possess property as his own." He also notes that "the impelling reason and motive of his work is to obtain property." Instead of helping the working class, the elimination of private property would only hurt those it was intended to benefit. ellauri162.html on line 695: Private ownership "is not only lawful, but absolutely necessary." In addition, the right to property is essential in maintaining the structure of the family. For what can pater familias use to threaten the children with if not the legacy? A worker ought to be given the opportunity to live sparingly, save money, and invest his savings for the future. ellauri162.html on line 710: On tuskin sattuma, että oikea tarkoittaa iloisuutta suorastaan, parempaa veny käsivahvaa, ja poliittista oikeistoa. Nämä kaikki asiat kulkee yhdessä kuin joukkue Proud Boyseja. Ainoa oikeus on oikeiston oikeus, koska se on vahvempi. Oikealla ollaan oikeassa. Vasenkätisille pannaan hudaan oikealla suoralla. Bernanos sanoo että oikeuskäsityxiä on 2, toinen on väpelö kompromissi, toinen taivaan käsittämätön laupeus. Arvaapa kumpaa Ykä kannustaa. Nii oikke! Oikean ja vasemman jumalan ehdotus on sanatarkkaan sama: tämän kaiken saatte, eikä siinä vielä kaikki, jos kumarratte minua, ja pyllistätte kilpailijalleni. Mainosmiesten puhetta, ei pie uskoa. ellauri162.html on line 712: Problème insoluble: rétablir le Pauvre dans son droit, sans l'établir dans la puissance. Et s'il arrivait, par impossible, qu'une dictature impitoyable, servie par une armée de fonctionnaires, d'experts, de statisticiens, s'appuyant eux mêmes sur des millions de mouchards et de gendarmes, réussissait à tenir en respect, sur tous les points du monde à la fois, les intelligences carnassières, les bêtes féroces et rusées, pour gain, race d'hommes qui vit de l'homme car sa perpétuelle convoitise de l'argent n'est sans doute que la forme hypocrite, ou peut-être inconsciente de l'horrible, de l'inavouable faim qui la dévore - le dégoût viendrait vite de l'aurea mediocritas ainsi érigée en règle universelle, et l'on verrait refleurir partout les pauvretés volontaires, ainsi qu'un nouveau printemps. Aucune société n'aura raison du Pauvre. Les uns vivent de la sottise d'autrui, de sa vanité, de ses vices. Le Pauvre, lui, vit de la charité. Quel mot sublime! ellauri162.html on line 718: Rukous on yhtä välttämätön apinalle kuin ilma-vesi-lämpöpumppu. Rukoilu sanoo Bernanos ei ole höpinää omalle varjolleen, eikä taikauskoista pyytelyä omaxi eduxeen, vaan jotain vielä kolmatta, mutta mitä? No valaistusta! Shamaanitranssia. "I am levitating now." Joillekuille se onnistuu, toisille taas ei. Tarvitaan ne antennit. ellauri162.html on line 720: Suurin synti on tietysti ettei toivo mitään. Eihän tästä muuten päästä lainkaan liikkeelle. Pelko ja toivo ovat uskovaisen keppi sekä porkkana. Foi, Esperance, Charity. Maxavaivainen pappi on menettänyt halunsa. Mutta iloinen flaami pitää pintansa vaikka keltti lähti omin käsin luotipyssyllä levyttämään ikuista unta eturivistä. Apina on tehnyt kuvan jumalan valtakunnasta ja sixi jako haveisiin ja havenotteihin on kiveen hakattu. Turha sitä on koittaa rukata. Jumala ei pidä siitä, eikä kreivikään. ellauri162.html on line 734: Der aus einem protestantischen Pfarrhaus in Meuselwitz stammende Friedrich Karl Forberg war Schüler Ernst Platners in Leipzig, später Karl Leonhard Reinholds in Jena. Von April bis September 1791 reiste er mit Franz Paul von Herbert nach Klagenfurt und schickte einige Briefe an Reinhold, von den jungen Damen in Klagenfurt, die sich Cuntausgaben wie Gebetbücher schwarz einbinden ließen, um sie während der Sonntagsmesse zu lesen, und von den Priesterseminaristen, die an diesen Vorgängen teilnahmen. ellauri162.html on line 736: 1798 löste der Saalfelder Konrektor den Atheismusstreit aus, als er in Friedrich Immanuel Niethammers und Fichtes „Philosophischem Journal“ den Aufsatz „Entwickelung des Begriffs der Religion“ publizierte, den Fichte mit einem Nachwort verteidigte. Für Forberg ist Religion ein praktischer Glaube als Voraussetzung des moralischen Handelns. Dieser Glaube besteht lediglich in dem Wunsch, dass das Gute in der Welt die Oberhand erhalten möge. Die Existenz Gottes ist für Forberg, nach der Kritik Immanuel Kants an den Gottesbeweisen, weder durch Offenbarung noch durch theoretische Spekulation begründbar und daher nur im Sinne einer Vaihingerschen Als-Ob-Existenz im Dienst der Moralphilosophie anzunehmen. Theologie wird mit Religionsphilosophie gleichgesetzt. ellauri162.html on line 738: 1820 wurde er auch Aufseher der herzoglichen Kupferstichsammlung und des Münzkabinetts, die er jeweils neu katalogisierte. (Herttua: tulisitko kazelemaan ezauxiani Karlchen?) 1824 edierte er den Hermaphroditus des Antonio Beccadelli (Panormita), ein Werk der erotischen Literatur der Renaissance, und fügte zum Verständnis eine Schrift „De Figuris Veneris“ an. Dieses in Latein verfasste Handbuch der klassischen Erotologie versammelt und klassifiziert antike, aber auch frühneuzeitliche Stellungen, die in ihrer Gesamtheit die Vielfalt sexuellen Verhaltens realistisch beschreiben. Als solches ist es ein Standardwerk der Sexualwissenschaft. ellauri162.html on line 755: Kuuluisien ateistien listan kuvat on vasitusten valittu eri rumat. Leijonanosa on tuiki tuntemattomia jenkkejä. Kiljuva jalopeura kiertää ja ezii suuhunpantavaa. ellauri162.html on line 770: He runs one of the most popular atheist blogs on the Internet, called Pharyngula (a stage of the embryonic development of vertebrates). Nielunen. The website is notable for its over-the-top vituperation. Myers also has a flair for attention-getting stunts, like piercing a consecrated host with a rusty nail. In 2009, Myers was named “Humanist of the Year” by the American Humanist Association. ellauri162.html on line 781: William Lane Craig (born August 23, 1949) is an American analytic philosopher, Christian theologian, Christian apologist, and author. He is Professor of Philosophy at Houston Baptist University and Research Professor of Philosophy at Talbot School of Theology (Biolan University). Craig has updated and defended the Kalam cosmological argument for the existence of God. He has also published work where he argues in favor of the historical plausibility of the resurrection of Jesus. His study of divine aseity and Platonism culminated with his book God Over All. He is a Wesleyan theologian who upholds the view of Molinism and neo-Apollinarianism. ellauri162.html on line 783: Aseity (from Latin ā "from" and sē "self", plus -ity) is the property by which a being exists of and from itself. It refers to the Christian belief that God does not depend on any cause other than himself for his existence, realization, or end, and has within himself his own reason of existence. This represents God as absolutely independent and self-existent by nature. Bernanosin ateistipappi ei välittänyt aseptiikasta, sepsis tuli. ellauri162.html on line 785: Molinism, named after 16th-century Spanish Jesuit priest and Roman Catholic theologian Luis de Molina, is the thesis that God has only middling knowledge of what is going on. It seeks to reconcile the apparent tension of divine providence and human free will. Prominent contemporary Molinists include William Lane Craig, Alfred Freddoso, Thomas Flint, Kenneth Keathley, and Louis Armstrong. What a wonderful world. Johnin mieliviini oli juuri Mölinä. ellauri162.html on line 789: Junes Lokka (s. 14. tammikuuta 1979 Marokko) on "maahanmuuttokriittinen" "kansalaisaktivisti". Vuodesta 2017 vuoteen 2021 Lokka toimi kaupunginvaltuutettuna Oulussa Aito suomalainen yhteislista (ASYL) -yhteislistalta. Hänen toimintansa sosiaalisessa mediassa keskittyy videolähetyksiin. Lokka on opiskellut tietojenkäsittelytieteitä. Hän mainitsee äidinkielekseen suomen lisäksi ranskan. Se on siis joku karvakäsi vai!? Tuliko se Ouluun anomaan asyyliä? Vittuako se sitten kannustaa Hitlerin Aatua? No yhtä rumia ne on kyllä molemmat, Iso syylä ja Pikku syylä. ellauri162.html on line 800: There are six stages to embryonic development, and the pharyngula stage is towards the middle. In the early stages of development there is significant diversity in the morphology of embryos, this diversity decreases over time till the pharyngula stage where they are most similar (often difficult for anyone but trained embryologist to differentiate), and finally in the last stages of development morphology diversifies again. It is hypothesized that the reason the pharyngula stage is so morphologically constrained is that this is the point where sequential activation of hox genes is initiated so any strong deviations from the developmental plan would lead to drastic changes in the final phenotype of the organism. ellauri162.html on line 816: Darwin proposed that embryos resembled each other since they shared a common ancestor, which presumably had a similar embryo, but that development did not necessarily recapitulate phylogeny: he saw no reason to suppose that an embryo at any stage resembled an adult of any ancestor. Darwin supposed further that embryos were subject to less intense selection pressure than adults, and had therefore changed less. ellauri162.html on line 820: More importantly, Pharyngula can also refer to a blog written and posted by P.Z. Myers. See Pharyngula (blog). Pharyngula is a blog by atheist and evolutionist PZ Myers, who is a biologist and associate professor at the University of Minnesota, Morris. Pharyngula was hosted 2005-2011 at Scienceblogs in full, and 2011-present, in part. Since 2011, Pharyngula has been hosted at Freethought Blogs. The atheist biologist Massimo Pigliucci said of Myers and his blog audience, "one cannot conclude this parade without mentioning P.Z. Myers, who has risen to fame because of a blog where the level of nastiness (both by the host and by his readers) is rarely matched anywhere else on the Internet...". ellauri162.html on line 826: Scienceblogs appears to have a problem keeping and attracting talented writers. According to PZ Myers, Scienceblogs has "been facing a steady erosion of talent". In 2010, the Christian apologetic website True Free Thinker wrote a quite pointed and accurate criticism of PZ Myers Pharyngula blog indicating that PZ Myers' blog posts often lack substance. Pharyngula is widely acclaimed in the liberal media due to its embrace of evolutionary pseudoscience which liberals irrationally embrace (see: Evolution, Liberalism, Atheism, and Irrationality). Myers' blog is also listed by the science journal Nature, which also embraces evolutionary pseudoscience, as the best blog by a scientist. Pharyngula is known for its sarcastic and often specious criticism of creation science and intelligent design theory, as well as regular postings of photos of cephalopods (often with vulgarly sexual connotations both subtle and blatant). As Singer said, sexual organs are the best indicators of the soul. ellauri162.html on line 834: We can’t say we weren’t warned about Alexa! Alexa is the name given to the voice that responds to your commands on the Amazon Echo device. In a recent post, I discussed the creepiness of having someone potentially listen to every conversation in its vicinity. As I understand it (not having one) the device is only supposed to be activated if you first say “Alexa” but apparently that is not the case. A family in Portland, Oregon reports that an Amazon Alexa device recorded a private conversation about hardwood floors and randomly sent it to a contact in Seattle. Danielle, who declined to provide her last name, told KIRO-TV that the contact called her family to tell them that their privacy was being compromised. Unplug your Alexa devices right now, the reportedly unnamed individual said, you’re being hacked. ellauri163.html on line 44: Naisten suurin vika oli että he (nykyaikaiset, eivät vanhanaikaiset tyypit) olivat hämmästyttävässä määrin samanlaisia kuin minä - aivan yhtä himokkaita, petollisia, izekkäitä ja seikkailunhaluisia. Sholem Asch oli Singerin mielestä maalaismainen. Olikohan se vähän kateellinen. ellauri163.html on line 46: Sholem Asch (Yiddish: שלום אַש, Polish: Szalom Asz; 1 November 1880 – 10 July 1957), also written Shalom Ash, was a Polish-Jewish novelist, dramatist, and essayist in the Yiddish language who settled in the United States. ellauri163.html on line 48: He wrote the drama Got fun nekome (God of Vengeance) in the winter of 1906 in Cologne, Germany. It is about a Jewish brothel owner who attempts to become respectable by commissioning a Torah scroll and marrying off his daughter to a yeshiva student. Set in a brothel, the play includes Jewish prostitutes and a lesbian scene. I. L. Peretz famously said of the play after reading it: "Burn it, Asch, burn it!" Instead, Asch went to Berlin to pitch it to director Max Reinhardt and actor Rudolph Schildkraut, who produced it at the Deutsches Theater. God of Vengeance opened on March 19, 1907 and ran for six months, and soon was translated and performed in a dozen European languages. It was first brought to New York by David Kessler in 1907. The audience mostly came for Kessler, and they booed the rest of the cast. The New York production sparked a major press war between local Yiddish papers, led by the Orthodox Tageplatt and even the secular Forverts. Orthodox papers referred to God of Vengeance as "filthy," "immoral," and "indecent," while radical papers described it as "moral," "artistic," and "beautiful". Some of the more provocative scenes in the production were changed, but it wasn't enough for the Orthodox papers. Even Yiddish intellectuals and the play's supporters had problems with the play's inauthentic portrayal of Jewish tradition, especially Yankl's use of the Torah, which they said Asch seemed to be using mostly for cheap effects; they also expressed concern over how it might stigmatize Jewish people who already faced much anti-Semitism. The association with Jews and sex work was a popular stereotype at the time. Other intellectuals criticized the writing itself, claiming that the second act was beautifully written but the first and third acts failed to support it. ellauri163.html on line 50: God of Vengeance was published in English-language translation in 1918. In 1922, it was staged in New York City at the Provincetown Theatre in Greenwich Village, and moved to the Apollo Theatre on Broadway on February 19, 1923, with a cast that included the acclaimed Jewish immigrant actor Rudolph Schildkraut. Its run was cut short on March 6, when the entire cast, producer Harry Weinberger, and one of the owners of the theater were indicted for violating the state's Penal Code, and later convicted on charges of obscenity. Weinberger, who was also a prominent attorney, represented the group at the trial. The chief witness against the play was Rabbi Joseph Silberman, who declared in an interview with Forverts: "This play libels the Jewish religion. Even the greatest anti-Semite could not have written such a thing". (You just wait for Philip Roth...) After a protracted battle, the conviction was successfully appealed. In Europe, the play was popular enough to be translated into German, Russian, Polish, Hebrew, Italian, Czech, Romanian and Norwegian. Indecent, the 2015 play written by Paula Vogel, tells of those events and the impact of God of Vengeance. It opened on Broadway at the Cort Theater in April 2017, directed by Rebecca Taichman. Eli ei Asch ihan pasé vielä ole. ellauri163.html on line 69: Iiskon mielestä ihan paras kirja oli 5. Moos. eli pentateukin vika osa, deuteronomia. Viides Mooseksen kirja (Deuteronomium, m.kreik. Δευτερονόμιον, Deuteronomion, ”toinen laki”; hepr. ‏דְבָרִים‎, Devarim, ”Sanat/Asiat”) on viimeinen viidestä Mooseksen kirjasta (pentateukki), eli juutalaisten raamatun Tanakhin lakiosan Tooran viimeinen kirja. Se on myös kristittyjen Raamatun Vanhan testamentin viides kirja. Suurimman osan sitä muodostaa Mooseksen pitämäksi esitetty pitkä puhe. Lain toiston lisäksi se toimii lain selityksenä. ellauri163.html on line 108: Saaliinjakoa Naapureiden maat jaetaan meikäläisten kesken reilusti. ellauri163.html on line 112: Dekalogi. Noin 10 käskyä, joista on toisaalla jo paasaus. Käskyjen numerointi puuttuu, joten tarkka lukumääärä on ihan herrassa. ellauri163.html on line 114: Kiukkuinen jumala. Paras rakastaa jumalaa, sillä herra sinun jumalason kiivas jumala teidän keskellänne, ettei herran sinun jumalas viha julmistuisi sinun päälles, ja hukuttais sinua maasta, kuten kävi Nooalle. (Ai niin sehän kyllä lupasi ettei enää hukuttaisi meittiä. No kexii sitten jotain muuta.) ellauri163.html on line 118: Mannaa ja varoituxia. Aika koirankoulutusta on nää telttamiesten käytösoppaat, keppiä ja porkkanaa. Muistellaan mannapäiviä ja varoitetaan että ne voivat loppua ellei nokat pysy tomussa. ellauri163.html on line 124: Suur-Israel. Tässä luvussa suunnitellaan suurvalta-Siionia kuin Suomen oikeisto jatkosodassa. Vienanlahdelta Laatokkaan miekalla piirrämme rajan. Ja sitten Uraliin! Eihän tää Jordanin länsiranta nyt yhtä hyötevä tontti ole kuin Egyptissä, mutta silti vittu, oma on aina oma (tai siis, kohta oma.) ellauri163.html on line 134: Juhlapäiviä. Valtiolliset juhlapäivät luetellaan, pääsiäinen ensimmäisenä. Kaikki saavat lahjoja, etenkin leviitat. ellauri163.html on line 140: Hammurapin lakeja. Tässä pykälässä on amoriittilainana kostamista koskevia rajoituxia. Jos joku nirhaa jonkun epähuomiossa, joutuu vankilaan, eikä omaiset pääse siellä sille kostamaan. Kainin merkkikin oli vankitazka: älkää nirhatko tätä veikkoa, hän on maxanut jo velkansa yhteiskunnalle. Muuten pätee yleisperiaate § 21: henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta. ellauri163.html on line 142: Julmia lakeja. Sodankäyntiin sovellettavia lakeja. Vierastiimiläisten kanssa sopii olla oikein julmana, kaikki vihulaiset halki poikki ja pinoon vaan. Paizi ne joiden naisia sopii bylsiä ja lapsia käyttää välipalana. Vaan hukuta ne peräti: nimittäin hetiläiset, amorilaiset, kanaanealaiset, pheresiläiset, heviläiset ja jebusilaiset, niinkuin herra sinun jumalas sinulle on käskenyt. ellauri163.html on line 144: Törkeitä lakeja. Tässä pykälässä neuvotaan että tapettujen vihollisten naisia kanzii pitää jäähyllä 1kk, tukka pois ja kynnet lyhyvixi varotoimenpiteenä, ennenkuin ryhdytään niiden kanssa käsikähmään. Sit erilaisia useamman vaimon käsittelyneuvoja. Kovakorvainen poika viedään pappilaan ja siellä kivitetään. Hirtetyt on haudattava samana päivänä (sama koskee ristiinnaulittuja). ellauri163.html on line 146: Hölmöjä lakeja. Vaimon ei pidä miehen asetta kantaman, eikä myös miehen pukeman ylensä vaimon vaatteita, sillä jokainen, joka sen ekee, on herralle sun jumalalles kauhistus. Sanoo herra joka nähdään useimmiten yöpaidassa. Älä kynnä härjällä ja aasilla. Älä pue ylles villa-pellavasekotteita. Laita paituliin neljään kulmaan rihmoja, ne on jumalasta söpöjä. Törkeitä neizyyspykäliä. Avionrikkojat on molemmat tapettava. Ennen papin aamenta bylsitty kihlattu listitään kaupunkioloissa, koska se ei huutanut, maalla se pääsee varoituxella, jos ei ollut ketään kuulolla. Kaikissa muissa tapauxissa sakotetaan siikliperunoilla. Mutta TÄRKEÄÄ: kenenkään ei pidä ottaman isän emäntää (Niin Ruuben!) eikä myös paljastamaan isänsä peitettä (kuulitko Haam!) ellauri163.html on line 150: Ulkona olkaan sulla paikka, johonkas menet tarpeilles. Ja sinulla pitää oleman vähä kalikka vyölläs, ja kun menet tarpeilles, kaiva sillä ja istuttuas peitä saastaisuutes. Ei se kepakko kai ollut kiinalainen vessapaperi, vaan pikemminkin kenttälapio. Porttoja ei pidä oleman Israelin tyttärissä, eikä yhtään huorintekijää pojissa. Failing that, älä kuitenkaan tuo porton palkkaa äläkä koiran hintaa papille, se on kauhistus. Sano vaikka että se on jotain muuta. Koronkiskonta on sallittua goyimeilta, muttei tiimiläisiltä. Jumala haluaa maxut ajoissa, muttei sille ole pakko mitään luvata. Toisen pellosta saa syödä muttei laittaa muovipussiin ruokaa noutopöydästä. Onkohan Päivi Räsäsellä vyöllä lain vaatima vähä kalikka? ellauri163.html on line 158: Jos 2 miestä keskenänsä tappelevat ja toisen vaimo tulee pelastamaan miestänsä hänen kädestä joka häntä lyö, ja kurottaa kätensä ja tarttuu häntä kyrvästä: ellauri163.html on line 159: Niin hakkaa hänen kätensä poikki, sinun silmäs ei pidä säästämän häntä. Poista paha Israelista. Äläkä pidä kahtalaista vaakaa säkissäs, äläkä kahtalaista mittaa. Muuten takaan ettet ole pitkäikäinen. ellauri163.html on line 174: 120-v Mooses sanoo lähtiessään porukoille: Muistattehan kerrata nää pykälät joka 7. vuosi lehtimajajuhlassa. Vahdinvaihtotilaisuudessa Herra ilmestyi Moosexelle ja Joosualle lehtimajassa pilven pazaana. Se oli vähän pahantuulinen koska se tiesi että vähän päästä vuokralaiset jälleen lipsuvat. Samaa sanoi Mooseskin lähtiessään porukoille: jätän tän lakikirjan tähän arkin kylkeen, siitä voitte sitten kazoa miten tuli tonttuiltua. ellauri163.html on line 178: Minä ammun kaikki nuoleni heihin. Minä lähetän mezän petoin hampaat heidän keskellensä. Ulkona pitää miekan heitä hävittämän ja sisällä pelvon, sekä nuorukaiset että neizeet, imeväiset ja harmaapäät. Minun on kosto, ja minä kostan! Minä juotan nuoleni verellä, ja miekkani pitää lihaa syömän tapetuiden verestä, ja vangituiden ja vihollisten paljastetusta päästä! Niin myös Herra sinun Jumalas lähettää heidän sekaansa hörhöläiset siihen asti että kaikki hukutetaan, jotka jääneet ja heitänsä lymyttäneet ovat sinun edestäs. ellauri163.html on line 181: Tulkaa koolle ja kuunnelkaa, te Jaakobin pojat, kuulkaa isäänne Israelia. Ruuben, sinä olet esikoiseni ja voimani, sinä olet miehuuteni ensimmäinen hedelmä, arvossa korkein, voimilta väkevin. Mutta olet kuin kuohuva puro, siksi et säilytä ensimmäistä sijaasi. Sinä nousit isäsi vuoteelle, häpäisit minun makuusijani.¹ ellauri163.html on line 193: Viiniköynnökseen hän sitoo aasinsa, jaloon köynnökseen aasinsa varsan. Hän pesee viinissä vaatteensa, rypäleiden veressä pukunsa. Hänen silmissään on viinin hehku, hänen hampaissaan maidon valkeus. Sebulon on asuva meren äärellä, hän asettuu rannikolle, missä laivat kulkevat, hänen selkänsä taa jää Sidon. Isaskar on vahvaluinen juhta, joka makaa kuormaansa odottaen. Hän näki asuinsijansa hyväksi ja maansa ihanaksi. Hän painoi olkansa taakan alle, kävi tekemään orjan töitä. Dan on ajava kansansa asiaa yhtenä Israelin heimoista. Dan on oleva käärmeenä tiellä, polulla kyynä, joka puree hevosta vuohiseen, niin että ratsastaja suistuu maahan. Herra, sinulta minä odotan pelastusta! Gadia ahdistavat rosvojen joukot, ja Gad ahdistaa niitä, seuraa niiden kintereillä. Asserin leipä on runsas, hän tarjoaa kuninkaiden herkkuja. Naftali on vapaana juokseva kauris, kauniita ovat hänen vasansa. Joosef on hedelmäpuu, nuori hedelmäpuu lähteen äärellä, sen oksat ojentuvat yli muurin. Jousimiehet hätyyttävät häntä, he ampuvat ja ahdistavat häntä, mutta hänen jousensa pysyy jäntevänä ja hänen kätensä ovat nopeat. Tämän saa aikaan Jaakobin Väkevä, hän, jonka nimi on Paimen, Israelin Kallio, isäsi Jumala, joka on auttava sinua, Kaikkivaltias, joka siunaa sinua, antaa siunauksia ylhäältä taivaasta ellauri163.html on line 197: Sitten Jaakob antoi heille nämä ohjeet: »Minut otetaan pian esi-isieni luo. Haudatkaa minut isieni viereen siihen luolaan, joka on heettiläisen Efronin vainiolla, Makpelan vainiolla, Mamren lähistöllä Kanaaninmaassa. Sen vainion Abraham osti heettiläiseltä Efronilta sukuhaudaksi. ellauri163.html on line 225: Siiloon tai Siloh (hepreaksi: šīloh, שילה , juuresta š -'- l, mikä tarkoittaa, ehkä "paikka, jossa puhunut kysytään") on yksi tärkeimmistä hartauden ja Israelin ajanjaksolla ja tuomarit. Raamatun mukaan se sijaitsee Samarian keskustassa etelään Tirtzasta , Israelin kuningaskunnan muinaisesta pääkaupungista . Se tuhoutui vuonna 1050 eKr. JKr filistealaisten ja heprealaisten välisessä taistelussa. Palestiinalaiset voittivat tämän erän. ellauri163.html on line 231: Ensimmäinen maininta Shilohista, joka sijaitsee pohjoiseen Bethelistä ja etelään Lebonahista löytyy Joosuan kirjasta. Se on tää, että israelilaiset jakaa alueisiin ne jotka ovat pystyneet valloittamaan ja miehittään, jonka jälkeen Siilosta on myös osoitettu turvakaupungit ja leeviläisten kaupungit. Tästä paikasta tulee tärkein palvonnan ja hallinnon paikka, jossa Israelin pojat kokoontuvat vuosittaisiin juhliin tuomareiden aikana. ellauri163.html on line 243: Kun puliukot ovat sitten taas pian sen jälkeen langenneet juopottelemaan, ja erkaantuneet seurakunnasta, heitä on haettu takaisin. Joka kerran, kun juoppo on helluntaiseurakunta Siiloanin aivopesemänä muka "tehnyt parannuksen", hänet... ON KASTETTU UUDESTAAN MUKA USKOVIEN MUKA KASTEELLA! ellauri163.html on line 245: EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI! Jopa japanilaisia turisteja on haalittu kadulta suoraan heidän Nikon-kameroidensa ääreltä helluntaiseurakunta Siiloanin tilaisuuksiin, ja sitten tilaisuuden jälkeen kastettu KYLPYAMMEESSA! Vaikka he eivät ole ymmärtäneet sanaakaan saarnasta - eikä kukaan kielilläpuhuja tai kielten tulkkaaja ole heille kertonut, mitä siellä on puhuttu. ellauri163.html on line 398: The older Jewish versions and commentators (e.g., Septuagint, Targums, Saadyah, and RASHI) read this word without the letter - yod, as if written - sheloh, the archaic form for - shelo, his; or, as if it were a poetic form for - shalvah, peace. (Sama sana varmaan kuin ähläm sähläm, tai shaloom.) ellauri163.html on line 446: Yli 11-vuotiaille suunnatun sympaattisen pelin tarkoituksena on löytää Mooseksen hauta ja sitä etsimään lähtenyt, jäljettömiin kadonnut crazy professori Fog. Saksalaisten suunnittelemaa seikkailupeliä voidaan käyttää myös osana uskonnon opetusta. Pelin seitsemällä eri tasolla tutustutaan Mooseksen elämän eri vaiheisiin syntymästä kuolemaan. ellauri163.html on line 448: Sepä kuuli olemattomia puheita. Joten huumeiden vallassa hän kaikki, jopa käskyt sai aikaan. Joista käskyistä vain kaksi on enää laillisesti jäljellä, älä tapa ja älä varasta. Jokainen muu on rikottu ilman rangaistuksia aivan joka päiväisesti! Tai no nekin kyllä. ellauri163.html on line 450: Hauta-arkku on vieläkin nähtävänä ammonilaisten pääkaupungissa Ammanissa.. Tämä tarkoittaa, että Ogin kuolemasta on jo kulunut melkoisesti aikaa ja hauta-arkusta on tullut historiallinen nähtävyys. Mooseksen hauta koostui maanpäällisestä hautakappelista, ja siinä oli kuiluja, jotka johtivat maanalaisiin hautakammioihin. Hautakappelilla oli piha, jonka länsipuolella oli neljä pienempää kappelia. Kompleksin seinät on koristeltu upotetulla helpotuksella, ja Mooses on esillä eri jumalien edessä, mutta myös alamaailmassa. ellauri163.html on line 454: Jerusalemin rukouslista 22.7.2021 - Israel-Apu ry: Olen iloinen myöskin siitä, ettei kukaan tiedä, missä Mooseksen hauta on! Oli Luojan oma suuri ja jumalallinen suunnitelma pitää Mooseksen hauta kätkettynä ja salaisuutena. Voitte kuvitella, mitä tapahtuisi, jos Israelin lapset tietäisivät, mihin Mooses on haudattu. ellauri163.html on line 462: Ajatellaan vaikka Moosesta, juutalaisten maanpäällistä jumalaa. Missä on hänen hautansa? Kun Mooses kuoli, niin heitettiinkö ruumis suohon, ja unohdettiin se kikkelinsilpoja? Luulisi juutalaisten menneen soittamaan kunnioitustaan haudalle. Sehän olisi ollut pyhiinvaelluskohde. Mooses taidettiin haudata joutomaahan muiden sieninarkkareiden sekaan ja unohdettiin kuten kuka tahansa? ellauri163.html on line 466: Ja sitten Jeesus. Kukaan ei tiedä varmasti missä Jeesuksen hauta sijaitsee. Miksi ihmeessä? Luulisi ihmeitä tekevän zombin hautapaikan painuvan kansan kollektiiviseen muistiin. Mutta ei, jumalan pojan haudan sijaintia ei kukaan muista. ellauri163.html on line 487: Missä ne haudat ovat? Tuo juttusi on aivan sama, kuin että joku sanoisi, että minä kyllä tiedän missä on Zeuksen hauta (onko hän muuten kuollut?), koska jossain kirjassa niin sanotaan. ellauri163.html on line 489: No kun kerran olet niin laiska ettet jaksa itse avata Raamattua, niin voin kertoa, ellen nyt aivan väärin muista että Jumala hautasi Mooseksen ruumiin jonnekin vuorelle olisiko ollut, eikä sitä ollut kukaan näkemässä. Tuo on luultavasti 5. Mooseksen kirjassa. Jeesus vuorostaan haudattiin kalliohautaan, mutta kuten olet jo lapsena oppinut niin Jumala herätti Jeesuksen ja vapautti kalliohaudasta ja nosti taivaaseen Isä-Jumalan oikealle puolelle. Roomalaiset sotilaatkaan eivät voineet sitä estää kun Jumalan enkeli tainnutti haudan vartijat ja siirsi ison kiven pois haudan suulta. Naiset menivät ensimmäisenä tyhjälle haudalle. ellauri163.html on line 495: Mitä naurettavaa siinä on jos en muista? Jokainen voi itse lukea Raammatusta miten se oli. Minunko tässä pitäisi lukea toisille Raamattua? ellauri163.html on line 497: Palikka tajuaisit ettei raamatun kirjoituksilla ole todistusarvoa, ennenkuin löydetään selviä yhteneväisyyksiä historiasta. Niitä kun ei ole näkynyt, niin on turha puhua myöskään ylösnousemuksista. Annan esimerkin: ellauri163.html on line 499: Keijukaisten maallisia jäännöksiä kun ei ole löytynyt yhtään, ei todennäköisesti ole ollutkaan keijukaisia. Jos mikään muukaan fyysinen todiste ei tue keijukaisteoriaa, on todella typerää alkaa olettamaan keijukaisten nouseen esim. korkeammalle henkiselle tasolle, etenkään kun korkeammasta henkisestä tasosta ei ole myöskään todisteita. Pyörit kehäpäätelmässä jossa jumala sanoo raamatun olevan totta ja raamattu jumalan. Pienelläkin päätelly voi todeta, ettei tuosta päätelmästä jää jäljelle muuta kuin muinainen paskalappunippu, ei jumalaa...Te haaasssuun hauskat julistajahihhulit ette edes tunne kirjaa, jonka pohjalta pitäisi kyetä selittämään tuotetta parhain päin :D ellauri163.html on line 501: Jos sinulla on aikeissa puhua uskontosi vietäväksi älyllisesti rehellinen ateisti, niin aloita nyt hyvä pelle siitä, että tunnet sen tuotteesi mihin yrität puhua mukaan. Ja ei, sinun ei pidä lukea toisille raamattua. Lue se alkuun ihan itsellesi. ...ja sitten se totuus lopuksi: Keskiverto ateisti tuntee raamatun monin verroin paremmin kuin yksikään fundamentalistinen lahkohihhuli. ellauri163.html on line 506: "Jumala hautasi Mooseksen ruumiin jonnekin vuorelle olisiko ollut, eikä sitä ollut kukaan näkemässä" Jos kukaan ei ollut näkemässä, niin miten se on päätynyt Raamattuun? Käyttikö muuten iso herra lapiota vai taikoiko Mooseksen kylkiluusta lumikolan ja kaiveli sillä? Jos nyt joskus luet tämän jutun, niin annan yhden neuvon.. Ota ihan rauhallisesti täällä ateismi-palstalla. Minä en ole ikinä ostanut sikaa säkissä, enkä tekisi niin uskontojenkaan tapauksessa. Asia, ismi tai mikä hyvänsä täytyy tuntea juurta jaksain, jotta voi ITSELLEEN rehellisesti sanoa ottaneensa niin paljon selvää, että kykenee tekemään perusteltavan ratkaisun liittymisestä tai sen tekemättä jättämisestä. Minä pystyn perustelemaan täydellisesti, miksi en ikäkuunapäivänä liittyisi lahkoonne, mutta perustelut sille miksi SINÄ siihen kuulut, ovat niin typerät ja puuttelliset, että myötähäpeää vain herättää. ellauri163.html on line 518: 8 Und die Kinder Israel beweineten Mose im Gefilde der Moabiter dreißig Tage. Und wurden vollendet die Tage des Weinens und Klagens über Mose. ellauri163.html on line 535: Parmi ses livres les plus célèbres, Éducation de la Volonté, qui en 1909 avait été publié dans pas moins de 32 éditions et traduit en plusieurs langues. Il est mis à l´index par le Vatican dont deux restent encore à l´Index en 1948. Son livre La morale à l´école fait partie des 13 livres interdits qui seront à l´origine de la lettre pastorale des cardinaux, archevêques et évêques de France du 14 septembre 1909 justifiant le refus des sacrements aux parents dont les enfants utilisent ces livres. ellauri163.html on line 544: Moraali koskee pääasiassa apinoiden tiimipeliä. On siinä kyllä tämmönen taskubiljardivaihtoehtokin, jossa pelaavat Aku ja sen 2 avataaria, enkeli ja perkele, kinaten paljolti samoista teemoista: pelin aiheena on se, saako ego pelata välittömästi matelijanaivoisen idin pussiin vaiko totellaanko aivokuoren superegoa ja kazellaan vähän suurempaakin kuviota. Sama sitten suuremmassa mitassa: jotkut apinoista on luonnostaan tollasia me-henkisiä, toiset taas on egoisteja, ja niille täytyy tiimipeli motivoida henk.koht. palkinnoilla ja rangaistuxilla. Eiköhän se nyt ollut taas tässä koko asia. Ei siihen apinan koko aivokuorta tarvittu, riittää pieni saxanpähkinä. ellauri163.html on line 547: Väärä itsessään ja käytännössä valitettava teoria, joka pitää luonnetta muuttumattomana, testaa negatiivista korkeimmassa määrin. Kantin paljastama, Schopenhauerin uusima hypoteesi on Spencerin tukivartena. Kantin mukaan olemme valinneet hahmomme noumenal-maailmassa, ja tämä valinta on nyt peruuttamaton. Kun se "laskeutui" avaruuden ja ajan maailmaan, hahmomme, tahtomme, pysyy sen mukaisena, mitä se on, ilman että voimme muokata sitä edes vähän. Mikä se sitten onkaan. ellauri163.html on line 551: Mutta mitä tulee itsekkyyden, pahuuden, kumoamiseen sinänsä, tätä ei voida tehdä; Ei, eikä todistaa kissalle, että on väärin rakastaa hiiriä. (Ei kai se väärin olekaan muuten kuin hiirten mielestä.) Herbert Spencer, vaikka hänellä on hyvin erilainen näkökulma, myöntää englantilaisen koulun kanssa, että ihmisluonne voidaan muuttaa pitkällä aikavälillä ulkoisten voimien rajoituksena elämän olosuhteissa; mutta tämä työ vaatii vuosisatoja ja käytännössä tämä teoria on masentava, koska opiskelijana en voi luottaa kymmenen vuosisadan elämään, vaan vain 20 vuoden plasticiittiin. ellauri163.html on line 552: En voi taistella vastoin luonnettani, perintöä, jonka esi-isäni ovat nostaneet minulle karttuvalta tililtä ja joka edustaa tuhansia, ehkä miljoonia vuosia kokemuksia, jotka on tallennettu orgaanisesti aivoihini. Mitä voin tehdä tätä muiden liigojen valtavaa koalitiota vastaan vastoin heikkoa henkilökohtaista tahtoani, jos haluan päästä eroon osasta perintöä, jonka he ovat siirtäneet minulle? Ei ole edes järkevää yrittää kapinaa: tappio on varma etukäteen. Voin kuitenkin lohduttaa itseäni ajattelemalla, että 50 000 vuoden kuluttua jälkeläisestäni tulee sosiaalisen miljöön ja perinnöllisen säännöllisen leikin kautta kuin täydellistyneitä koneita, joita on koottu uudelleen vuosisatojen ajan ja jotka jauhavat omistautumista, aloitteellisuuden henkeä jne. ellauri163.html on line 554: Jos nyt tutkimme, mitkä ovat teorian puolesta esitetyt perustelut, löydämme Kantista vain a priori-näkemyksiä, ja ne a priori-näkemykset, joita hän pitää tarpeellisina vapauden mahdollisuuden löytämiseksi, olisivat irtautuneet järjestelmästä kuolleena haarana, jos Kant ei olisi sekoittanut keskenään fatalismia ja determinismiä, kuten näemme alla. Schopenhauerista löytyy enemmän "räkämunkkeja" kuin argumentteja, koska hän haluaa leveillä tiedoillaan ja kasata puolelleen viranomaisia. ellauri163.html on line 564: Ah! Näiden fatalististen vapaaehtoisuuden teorioiden olennainen syy on vapaan tahdon filosofien naiivi ja kohtalokas teoria! Moraalinen vapaus, kuten poliittinen vapaus, kuten kaikki, millä on mitään arvoa tässä maailmassa, on voitettava kovalla taistelulla ja puolustettava jatkuvasti. Vapaus ei ole oikeus eikä tosiasia, se on palkinto. On selvää, että vapaudella tarkoitamme tässä itsehillintää. ellauri163.html on line 565: Eliskä suu säkkiä myöden kuten kaikki stoalaiset sanovat. Tässä menee kyllä helposti taas sekaisin jauhot ja vellit: vapaus jostakin ja vapaus johonkin. Edesvastuuseen tarvitaan vapautta muusta pakosta, onnen ezintään vapautta perustaa izeyritys. Se jolla on jo puntti jalassa on vapaa molemmista, sekä vastuusta että onnen ezinnästä. ellauri163.html on line 567: Mutta kimeerisen vapaan tahdon partisaanit sanovat: jos et voi luoda mitään, jos et vapaavaihteisella fiiatilla voi antaa sellaista motiivia tai motiivia, jota sillä ei luonnollisesti ollut, et ole vapaa! — Jos se tehdään, olemme vapaita, emmekä muuten ole vapaita: sen sijaan, että teeskentelisimme, kuten te, annamme voiman motiivin yksinkertaisella (?) tahdolla, salaperäisellä, omituisella teolla, vastoin kaikkia tieteellisiä lakeja, kun meikäpojat taas, me teeskentelemme antavamme sen sille soveltamalla sitä älykkäästi assosiaatiolakia. Komennamme ihmisluontoa vain tottelemalla sitä. Ainoa tae vapaudestamme on psykologian lait, jotka ovat myös ainoa mahdollinen vapautumisvälineemme. Meillä on vapaus vain determinismin puitteissa. ellauri163.html on line 577: Mikähän teologinen kiista tässä lienee menossa? Jotain fin de sieclen kasvatustiedettä, mistä nähtävästi riippuu tarvitaanko motivaatiopuhujixi pappeja. Pappien selitysmalli on peliteoria, Peyotilla se on Comten positivismi ja spinozalainen deterministinen etiikka korvakarvoineen ilman esinahkoja. Mukana myös JS Mill ym liberaalibrittejä. ellauri163.html on line 579: Itse asiassa predestiiniemme ryhmä osuu samaan aikaan näiden moraalista hulluudesta kärsivien onnellisten muukalaisten kanssa. Myönnämme, pystymättä näyttämään sitä, ja vain siksi, että emme ole koskaan kohdanneet negatiivisia tapauksia, että jos kysytään keneltä tahansa mieheltä, johon vieraantuminen ei vaikuta, jos hän pitää pastorin loistavaa uraa parempana kuin halveksitun juopon uraa, tämä mies vastaa kyllä. On selvää, että tämä on yxi oletus, tämän oletamme. Mutta kuka sen haastaa? ellauri163.html on line 583: Detta on smuts. Ja sitten asiaan! ellauri163.html on line 601: Alceste on mies, jolla on perustavanlaatuinen ongelma. Hän nimittäin vihaa ihmisiä. Oikeastaan Alceste vihaa ihmisten lisäksi myös yhteiskuntaa ja melkein kaikkea muutakin – eikä hän epäröi ilmaista inhoaan vasten ihmisten kasvoja. ellauri163.html on line 603: On kuitenkin yksi asia, jolle myös ihmisvihaajan sydän sykkii. Célimène on nainen, joka on vienyt Alcesten sydämen. Vaan onko edes Célimène lopulta Alcesten arvostuksen arvoinen? (Tähän päättyy juonipaljastus.) ellauri163.html on line 607: Sen sijaan, että vallizisi halveksiva rauha, mitä näemme? Itserakkauden haava, epähienous, joka vaikuttaa meihin, provosoi meistä huolimatta myös fysiologisia emojeja. Sydän alkaa lyödä epäsäännöllisesti, kouristuxilla; hän on kuin paniikkihäiriö. Monet hänen supistuksistaan ovat epätäydellisiä, kouristuxia kuten sanoin, tuskallisia. Väkivaltaiset ääliöt työnsivät veren aivoihin, ruuhkauttavat tämän elimen niin herkullisesti ja aiheuttavat väkivaltaisten ajatusten, kostoideoiden, absurdien ideoiden, liioitellun hätävarjelun mahdottoman tulvan. ellauri163.html on line 609: Filosofiamme seuraa avuttomasti tätä ketjua kuin HBO-sarjan seuraeläin, se moittii ja syyttää. Miksi tämä impotenssi? Se on, että tunteella on ehdottomana edeltäjänä sisäelinten häiriö, johon vapaaehtoisella tahdollamme ei ole valtaa. Ja koska emme pysty pysäyttämään tätä orgaanista häiriötä, emme voi estää sen edustusta, sen kääntämistä psykologiseksi termein tunkeutumasta tietoisuuteen. Onko tarpeen kertoa lisää esimerkkejä? ellauri163.html on line 622: No. 36 ateistilistalla, Philip Pullman (1946) syntyi Norwichissa, Isossa-Britanniassa ja suoritti kolmannen luokan englannin tutkinnon Oxfordin yliopistossa. Hän työskenteli keskiasteen opettajana kirjoittaessaan lastenkirjoja – jo yli 30-vuotiaana – jotka tekisivät hänen maineestaan tunnetun. Hän saavutti kuitenkin todelliset julkkikset vasta julkaisemalla myydyimmän trilogiansa Hänen tummat kankaansa vuosina 1994–2001. Trilogia perustuu löyhästi Miltonin kadonneeseen Paratiisiin – paitsi että saatanahahmo on sankari, kun taas Jumala on roisto (no niinhän se vähän oli Miltonillakin). Ateistit ovat ylistäneet sitä vastalääkkeenä C.S. Lewisin Narnia-sarjalle, jonka Pullman on tuominnut uskonnolliseksi propagandaksi. Hän on suorapuheinen ateistien puolesta Isossa-Britanniassa. Hetkinen, kekä saatanahahmo? Sankarihan on Lyra, josta tulee Eeva kakkoineen? Sekö on se saatana? Ja paha jumalakin on vaan tollanen vanha statisti, niikö Paavi Wojtylä, jota pidettiin paavimobiilissa pystyssä kepillä. ellauri163.html on line 630: Kaikilla Lyran maailman ihmisillä, myös noidilla, on paha henki. Se on ihmisen "sisäisen olennon", sielun tai hengen fyysinen ilmentymä. Se on olennon muodossa (koi, lintu, koira, apina, käärme jne.) ja on yleensä vastakkaista sukupuolta kuin sen ihmisen vastine. Lasten dæmoneilla on kyky muuttaa muotoa - olennosta toiseen - mutta lapsen murrosiän loppua kohti heidän demoni "asettuu" pysyvään muotoon, joka heijastaixen henkilön persoonallisuutta. Mitähän Payot sanoisi tästä? Kun ihminen kuolee, sen dæmon häviää kuin pieru saharaan. Panssaroituja karhuja, kallion kammottavia ja muita olentoja ei ole demoneina. Panssaroidun karhun haarniska on hänen sielunsa. Sielun kanssa se näyttää vyötiäiseltä. Elukoita käy vähän säälixi, vaikka ne on varmaan digitalisoituja. ellauri163.html on line 632: Pantalaimon on Lyran demoni. Kuten kaikki lasten pahat henget, hän vaihtaa muotoa olennosta toiseen usein. Kun Lyra saavuttaa murrosiän, hän ottaa mäntynäädän pysyvän muodon sekä hajun. Pantalaimon ja Lyra seuraavat isäänsä lordi Asrielia, kun hän matkustaa äskettäin löydettyyn Cittagazzen maailmaan, jossa Lyra tapaa Willin. Pyhä Panteleimon eli Panteleimon Parantaja (m.kreik. Παντελεήμων, Panteleēmōn, kreik. Παντελεήμων, Panteleímon), myös Pantalone, oli kristitty marttyyri ja pyhimys, joka sai surmansa Diocletianuksen vainoissa vuonna 305. Pantalone syntyi Nikomedeiassa noin vuonna 275. Hänen vanhempansa olivat rikas senaattori Eustorgios ja tämän kristitty vaimo Eubulia. Hänestä tuli menestyksekäs lääkäri, jota itse keisari Galerius halusi omaksi lääkärikseen. Pyhä Hermolaos käännytti Pantaleimonin kristityksi, ja parannettuaan ihmeellisesti sokean miehen, Pantaleimon käännytti puolestaan isänsä. Tämä kuoli pian sen jälkeen, ja jätti Pantalonelle suuren omaisuuden. Tämä vapautti orjansa ja jakoi omaisuutensa köyhille, ja paransi ihmisiä ottamatta maksua. Panteleimon, siviilinimeltään Petri Sarho (s. 17. toukokuuta 1949 Vieremä) on entinen Oulun metropoliitta. Hän jäi eläkkeelle kesäkuussa 2013. ellauri163.html on line 636: Kirjava on Willin demoni (jonka on muuten nimennyt Serafina Pekkala). Hän ei asetu aloilleen ennen tarinan loppua; mutta on vihjattu, että hän tulee kissan muodossa. Paha number 2 joka leikkelee Huippuvuorilla lapsosia irti lemmikeistä puhuu huonoa "huva" suomea, sen apuhoitaja on joku suomalainen B-näyttelijä. No nainhan se on meidankin elamassamme. Kova kohtalo joutua Inarin arvausasemalle ympärileikattavaxi! Kivat sulle britti tästäkin. Saatana jos tulette taas ammuskelemaan Ahvenanmaalle saatte turpaan että roikaa! Meillä on nyt uudenkiiltävät jenkkihävittäjät! ellauri163.html on line 644: Metatron, Asrielin päävastustaja, oli raamatullisina aikoina ihminen, Eenokki, mutta myöhemmin hänet muutettiin enkeliksi. Viranomainen on osoittanut hänen heikentyneen terveytensä nimittämällä Metatronin hänen sijaishallitsijakseen. Agenttina Metatron on istuttanut monoteistiset uskonnot universumiin. Hän tulee alttiiksi Marisa Coulterin viettelevälle edistymiselle, joka pettää hänet houkuttelemalla hänet alamaailmaan kuolemaansa. Hän on sarjan tärkein vastustaja. ellauri163.html on line 646: Lordi Carlo Boreal tai Sir Charles Laxrom, CBE, kuten hänet tunnetaan Will Parryn maailmassa, toimii sivuhenkilönä revontulissa, mutta on pääantagonisti Hienovaraisessa veitsessä. Hän on vanha englantilainen, joka näyttää olevan jopa kuusikymppinen. Hän käyttää yleensä vaaleita pukuja ja häntä kuvataan tuoksuvaksi makeasti. Hänet myrkyttää lopulta rouva Coulter, jolle hän on aiemmin ollut demoninen rakastaja. ellauri163.html on line 648: Marja Mähöne on fyysikko ja ex-nunna Willin maailmasta. Hän tapaa Lyran Lyran ensimmäisellä vierailulla Willin maailmaan. Lyra antaa Marjalle käsityksen Pölyn luonteesta. Kirkon agentit pakottavat Marjan pakenemaan Mulefan maailmaan. Siellä hän rakentaa keltaisen vakoilulasin, jonka avulla hän voi nähdä muuten näkymättömän pölyn. Hänen tarkoituksensa on oppia, miksi Pöly, josta mulefa-sivilisaatio on riippuvainen, virtaa ulos maailmankaikkeudesta. Marja kertoo tarinan kadonneesta rakkaudesta Williin ja Lyraan ja myöhemmin pakkaa heille lounaan, joka sisältää "pieniä punaisia hedelmiä", jonka hänen tietokoneensa "Luola" oli neuvonut häntä tekemään. ellauri163.html on line 650: Iorick Byrnison on massiivinen panssaroitu karhu. Panssaroidun karhun haarniska on hänen sielunsa. Iorickin haarniska varastetaan, joten hänestä tulee sieluton ja epätoivoinen. Lyran avulla hän saa takaisin haarniskansa, arvokkuutensa ja sielukkaan kuninkaanasemansa panssaroitujen karhujen yli. Kiitollisena ja vaikuttuneena hänen ovelasta valehtelustaan, hän kutsuu häntä "Lyra Silvertongueksi". Voimakas soturi ja haarniskaseppä Iorek korjaa hienovaraisen taskuveitsen, kun se särkyy. Myöhemmin hän käy sotaa Esivaltaa ja Metatronia vastaan. ellauri163.html on line 654: Serafina Pekkala on pohjoisten noitien klaanin suomalainen kauneuskuningatar. Hänen demoni lumihanhensa Kajsa Anka, kuten kaikkien noitien dæmonit, voi matkustaa paljon kauemmaksi hänestä kuin ihmisten demonit tuntematta eron tuskaa. ellauri163.html on line 666: John Faa: Kaikkien gegyptialaisten kuningas. Ne on varmaan niikö mustalaisia. Hän matkustaa Lyran kanssa pohjoiseen kumppaninsa Farter Coramin kanssa. Faa ja Costa pelastavat Lyran, kun hän pakenee rouva Coulteria. Sitten hänet viedään Iorek Byrnisoniin. ellauri163.html on line 672: Balthamos on kapinallisenkeli, joka homorakastajansa Baruch Spinozan kanssa liittyy Willin matkalle löytääkseen vangitun Lyran. Tarinan loppupuolella hän pelastaa sekä Lyran että Willin hengen tappamalla isä Gomezin. Varmistaessaan heidän turvallisuutensa Balthamos kutsuu Baruchin nimeä ja kuolee. ellauri163.html on line 682: Gektilaiset muodostavat retkikunnan arktiselle alueelle Lyran kanssa lasten pelastamiseksi. Lyra värvää Iorek Byrnisonin, panssaroidun karhun, ja hänen ihmislentoystävänsä, ärtyisen Lee Scoresbyn. Hän saa myös tietää, että lordi Asriel on karkotettu, karhujen vartioimana Huippuvuorilla. ellauri163.html on line 686: Lyra vangitaan ja viedään Bolvangariin, jossa hän tapaa Roger Persiljan. Jäsen Coulter kertoo Lyralle, että esinahan leikkaaminen estää huolestuttavien aikuisten tunteiden puhkeamisen, karvankasvun genitaaliseudulle, menstruaation ja polluution. Lyran ja lapset pelastavat Scoresby, Iorek, gyptiläiset ja Serafina Pekkalan lentävä noitaklaani. Lyra putoaa Scoresbyn ilmapallosta ja panserbjørne vie hänet anastavan kuninkaansa Iofur Raknisonin linnaan. Hän huijaa Iofurin taistelemaan Iorekia vastaan, joka saapuu muiden kanssa pelastamaan Lyran. Iorek tappaa Iofurin ja ottaa hänen paikkansa oikeana kuninkaana. Jep jep jep! Nyt menee hyvin! ellauri163.html on line 690: Lyra matkustaa Asrielin maailmojen välisen avauksen läpi Cittàgazzeen, kaupunkiin, jonka denizenit löysivät tavan matkustaa maailmojen välillä. Cittàgazzen holtiton teknologian käyttö on julkaissut ankeuttajia, jotka tuhoavat aikuisia sieluja, mutta joille lapset ovat immuuneja, mikä tekee maailmasta tyhjän aikuisista. Täällä Lyra tapaa ja ystävystyy Will Parryn kanssa, 12-vuotiaan pojan kanssa maailman Oxfordista. Will, joka äskettäin tappoi miehen suojellakseen sairasta äitiään, on törmännyt Cittàgazzeen yrittäessään löytää kauan kadoksissa olleen isänsä. Lyra tunkeutuu Willin (meidän) maailmaamme ja tapaa tohtori Marja Mähösen, fyysikon, joka tutkii pimeää ainetta, joka on samanlainen kuin Pöly Lyran maailmassa. Lyra rohkaisee tohtori Mähöstä yrittämään kommunikoida hiukkasten kanssa, ja kun hän tekee niin, he (puheliaat hiukkaset) käskevät häntä matkustamaan Cittàgazze-maailmaan. Lyran alethiometrin varastaa lordi Boreal alias Sir Charles Laxrom, rouva Coulterin liittolainen, joka on löytänyt tien Willin Oxfordiin ja perustanut sinne kodin. ellauri163.html on line 695: Keltaisen vakoilulasin alussa Lyran on kidnapannut hänen äitinsä, rouva Coulter magisteriumin agentti, joka on saanut tietää ennustuksesta, joka tunnistaa Lyran seuraavaksi herrojen Eevaxi. Enkelparven tie, homoenkelit Balthamos ja Baruch, kertovat Willille, että hänen on matkustettava heidän kanssaan antaakseen hienovaraisen veitsen Lyran isälle, lordi Asrielille, aseena auktoriteettia vastaan. Will ei välitä enkeleistä, ne valehtelevat; Paikallisen tytön nimeltä Ama, Karhukuningas Iorek Byrnison ja comic reliefinä lordi Asrielin gallivespian vakoojat, Chevalier Tialys ja Lady Salmiakia, hän pelastaa Lyran luolasta, jossa hänen äitinsä on piilottanut hänet magisteriumista, joka on päättänyt tappaa hänet ennen kuin hän antautuu kiusaukselle ja synnille, kuten alkuperäinen Aatto. Hetkinen! Eikös tässä juonessa ole enemmänkin ainexia siitä hirmupitkästä runoelmasta, annas nyt, Dispenserin Dragge Qveene? Eikös kukaan ole pannut tätä merkille? No ei koska ilmeisesti sen seuraava trilogia on vielä selvemmin Edmundin apteekin hyllyltä: ellauri163.html on line 702: Auktoriteetti itse kuolee omaan heikkouteensa, kun Will ja Lyra vapauttivat hänet kristallivankilasta, jossa Metatron oli vanginnut hänet, ja pystyi siihen, koska kallion kammolaisten hyökkäys tappaa tai ajaa pois vankilan suojelijat. Kun Will ja Lyra nousevat kuolleiden maasta, he löytävät dæmoninsa Joosuan esinahkapinosta. ellauri163.html on line 704: Kirja päättyy Willin ja Lyran rakastumiseen, mutta tajuten, etteivät he voi elää yhdessä samassa maailmassa, koska kaikki ikkunat – paitsi yksi alamaailmasta Mulefan maailmaan – on suljettava pölyn menetyksen estämiseksi, koska jokaisen ikkunan avaamisen myötä syntyisi Ankeuttaja, ja se tarkoittaa, että Will ei saa koskaan käyttää veistä enää koskaan. Circumcisio on ainiaaxi loppunut. Voi nössö sentään. Heidän on myös oltava erillään, koska molemmat voivat elää täyttä elämää vain kotimaassaan. Paluun aikana Marja Mähöne oppii näkemään oman dæmoninsa, joka on mustan alppinaakan muodossa. Lyra menettää kykynsä lukea intuitiivisesti alethiometriä ja päättää oppia käyttämään tietoista mieltään saman vaikutuksen saavuttamiseksi. Vapaalle tahdolle ja oikeudelle jatkaa tietoa taikauskolla, joka on jälleen myönnetty kaikille eläville olennoille, hän päättää rakentaa Taivaan tasavallan omaan maailmaansa, ja jakaa kaikille ilmaisexi Eeva-lehteä. ellauri163.html on line 708: Hänen pimeät materiaalinsa ovat herättäneet uskonkiistoja, pääasiassa joidenkin kristillisten ryhmien keskuudessa. Cynthia Grenier katolisessa kulttuurissa sanoi: "Pullmanin maailmassa Jumala itse (auktoriteetti) on armoton tyranni. Hänen kirkkonsa on sorron väline, ja todellinen sankaruus koostuu molempien kaatamisesta." William A. Donohue Katolisesta liitosta on kuvaillut Pullmanin trilogiaa "ateismiksi lapsille". Pullman sanoi Donohuen boikotista: "Miksemme luota lukijoihin? Se saa minut pudistamaan päätäni murheella, että tällaiset nitwits voivat olla löysällä maailmassa." Mutta se taitaa olla Auktoriteetin tahto. Osa Hänen ennennäkemätöntä suunnitelmaa. ellauri163.html on line 710: Marraskuun 2002 haastattelussa Pullmania pyydettiin vastaamaan katoliseen Heraldiin kutsumalla kirjojaan "painajaisten aineiksi" ja "kokkojen arvoiseksi". Hän vastasi: "Vastaukseni tähän oli pyytää kustantajia tulostamaan se seuraavaan kirjaan, kuten he tekivät! Minusta se on koominen, se on vain naurettavaa." Katolisen Heraldin alkuperäinen huomautus (joka oli "on olemassa lukuisia ehdokkaita, jotka näyttävät minusta olevan paljon kokon arvoisempia kuin Harry Potter") kirjoitettiin Etelä-Carolinan vanhempien yhteydessä, jotka painostivat opetuslautakuntaansa kieltämään Harry Potter -kirjat. ellauri163.html on line 714: Pullman sai tukea eräiltä muilta kristityiltä, erityisesti Robin Williamsilta ja Canterburyn ex-arkkipiispalta (anglikaanisen ehtoollisen hengellinen ex-johtaja), jotka väittivät, että Pullmanin hyökkäykset keskittyvät katolilaisuuden rajoituksiin ja vaaroihin ja sen uskonnon käyttöön muun kristinuskon sortamiseen. Williams suositteli myös Hänen tummia materiaalejaan sisällytettäväksi ja keskusteltavaksi uskonnollisen koulutuksen luokissa ja totesi, että "suurten koulujuhlien näkeminen Pullmanin näytelmien yleisössä Kansallisteatterissa on erittäin rohkaisevaa". Pullman ja Williams osallistuivat kansallisteatterin alustakeskusteluun muutamaa päivää myöhemmin keskustellakseen myytistä, uskonnollisesta kokemuksesta ja sen edustuksesta taiteessa. Vaan kuinkas sitten kävikään! Lue sata paasausta eteenpäin (paasaus 262. ellauri163.html on line 721: Vox Day has written about atheists being "socially autistic". Asperger´s syndrome (sometimes referred to as "High-Functioning Autism" or "HFA") is an umbrella term used to classify problematic behaviours similar to, but less severe than, those within the lower reaches of the autistic spectrum. ellauri163.html on line 729: 0-11 low result – indicating no tendency at all towards autistic traits. ellauri163.html on line 733: 22-25 shows autistic tendencies slightly above the population average ellauri163.html on line 752: These studies are correlational, so researchers can´t say for sure whether an inability to imagine other minds actually leads to atheism or agnosticism or whether the link is caused by God. The researchers did control for religious service attendance, assuming that the socially inept might be less likely to flex their mentalizing muscles by mingling at church each week. That analysis showed that religious service attendance could not explain the link between autismlike traits and belief. Those with sedentary mental behavior were just as apt to have a will to believe as not. ellauri163.html on line 756: Dr. Mark Goulston, M.D. wrote in his article Just Listen - Don´t Confuse a Narcissist with Asperger´s Syndrome: “Both narcissists and high functioning people with Asperger like features are goal minded to a fault, and both can view other people more as functions or vehicles to achieve that goal instead of as people with feelings. However a critical difference between the two is that a narcissist doesn´t care if they hurt you or your feelings (and the truly malignant ones may even take delight in doing so), whereas someone with Asperger´s like features would prefer not to. ellauri163.html on line 768: Bernadotten märinää ellauri163.html on line 770: Bernadotten maalaispappi on kaikin puolin ns ikävä ihminen. Nöyrän ulkokuoren alla se on vittumainen huumoriton besserwisseri. Kuvittelen sen Dos Vidasin Tirson näköisexi, samanlainen luisevan lommoposkinen nahistunut kyrvänpää. Bernadotte ei nähtävästi tykkää siitäkään, ei se tykkää yhtään kenestäkään. ellauri163.html on line 772: La furieuse revolte se sa chair contre cette hypothese absurde, hideuse. Tää sama Salen narsistis-solipsistinen pensee taas, et on ihan mahootointa ajatella ettei olis izeä. Mikä siinä oikein maxaa? Kysy Darwinilta. Joillekin on apoptoosi ainut tapa niellä se. Toisten on ihan pakko uskoa johkin viime hetken pelastukseen, joka tempaa sieluparan kadotuxesta. Mut jos on jo aika kylästynyt tähän sirkuxeen, voi olla vaan tyytyväinen kun loppu häämöttää. ellauri163.html on line 776: Juopon kyläpapin suntio oli Arsene ja Mouchetten raiska raiskaaja oli Arsene. Tokko Lupin kuitenkaan, vaikka omin lupinensa salamezästi. Viisas vanhussuntio on 73 vee. Kohta pitäis tässä olla yhtä viisas. Haha. Quand on est mort tout est mort. Oli se viisaampi ainakin kuin wannabe jenkki filmikriitikko Dan Schneider (tuppikulli nähtävästi), joka jauhaa loputtomiin siitä oliko Mouchetten bylsintä raiskaus vai ei. Kärpässarjalaisia. ÄLÄ JAUHA! Tottakai se oli. ellauri163.html on line 789: Mouchetten kärsimys on luettu uskonnolliseksi vertaukseksi, jossa hänen hyljeksintänsä koulussa, isänsä julma laiminlyönti, kyläläisten vihjailevat katseet ja hänen raastavat kotitehtävänsä ovat risteysasemilla. Mutta olivatpa Bressonin tai Bernadotten hengelliset aikomukset mitkä tahansa, elokuva tarjoaa rajattomat esimerkit elokuvasta ylevimmillään. (Yäk.) Vihaisessa mutta myötätuntoisessa ilmiannossaan maaseutuyhteiskunnasta, joka turmelee ja kellistää epätavallisen enkelin oman edun, moraalittomuuden, alkoholismin ja hengellisen konkurssin vuoksi, ohjaaja johdattaa sinut elämän paradoksin ytimeen. Se paradoxi on että kaikki on niin kurjaa mutta silti mukavaa kun kazoo filmistä muiden kurjuutta. ellauri163.html on line 791: Elokuva alkaa houkuttelevalla keski-ikäisellä naisella (Marie Cardinal), joka osoittautuu Mouchetten äidiksi kirkossa valittaen kohtaloaan, joka näyttää sisältävän hänen oman kuolemansa. Sitten lopputekstit rullaavat. Sitten näemme paikallisen riistanvartijan Mathieun (Jean Vimenet), joka seuraa salametsästäjää, kun hän torjuu paikallisia kanoja. Bresson kuvaa eläimen täydellistä kidutusta tavalla, jolla kukaan elokuvantekijä ei tänään pääse pälkähästä. Eläimiä ei rääkätty tätä kuvaa tehdessä. Kissoja ei tapettu eikä runkattu niiden päälle. ellauri163.html on line 797: Sitten kaupunkiin saapuu messut, ja Mouchette saa kaksi oppituntia ihmisten seksuaalisista suhteista. Ensimmäinen tapahtuu, kun muukalainen antaa hänelle tunnuksen ajaa puskuriautoilla, ja hän harjoittaa kuoppaista flirttailua komean (ja näennäisesti hyvin varakas) pojan kanssa, joka menee pois tieltään jatkuvasti töyssyäkseen häntä ja hymyillen. Matkan jälkeen Mouchette lähestyy poikaa, joka näyttää vastaanottavaiselta, kunnes hänen isänsä kietoutuu ja lyö tyttöä syynä hänen "sluttiness". Hieman myöhemmin Mouchette näkee, kuinka Mathieu nauraa muille miehille, jotka näkevät, kuinka Louisa hieroo kasvojaan mieluummin kuin ratsastaa Arsenen kanssa. Mielenkiintoista on, että Mathieun vaimon (Marie Susini) kasvoilla on lyhyt kuva täydellisestä häpeästä ja hämmennyksestä, joka toistuu myöhemmin elokuvassa sekä Mouchettessa että hänen äidissään, joka yhdistää naisten seksuaalisuuden ahdingon kärsimykseen maskuliinisella käskyllä. Mutta hei se on sivuseikka tässä. ellauri163.html on line 799: Sitten elokuva tulee sen keskeiseen kohtaukseen, joka vie lähes kolmanneksen elokuvasta. Eräänä päivänä koulun jälkeen Mouchette päättää päästä kotiin metsän läpi, mutta sademyrsky pakottaa hänet piiloutumaan. Kun sade loppuu, ulkona on pimeää. Kohtauksen lavastuksen mukaan se, mitä sitten tapahtuu, voi olla todellista tai ei. Näemme kohtauksen, jossa Mathieu ja Arsene riitelevät ja tappelevat, sitten näyttävät sovittelevan. Tai sitten ei. Arsene kompastuu Mouchetteen ja vie hänet olkimajaan kuivumaan. Hän saattoi tappaa Mathieun. Hän ei ole varma. Eikä Mouchettekaan. He keksivät skenaarion siltä varalta, että Mathieu kuolee. Mouchette suostuu tähän syistä, jotka voivat olla houkuttaa vanhempaa miestä, mutta voi johtua myös siitä, että hiän näkee hänet kaltaisenaan ulkopuolisena, tai yksinkertaisesti siksi, että, kuten hiän sanoo, "Hiän vihaa heitä". "He" voivat olla koko maailma tai vain kylä, jossa he asuvat. Tämä on epäselvää. ellauri163.html on line 801: Arsene ja Mouchette palaavat kaupunkiin ja pakenevat toisen saluunan (ei siis Luisan) takahuoneeseen. Siellä he keskustelevat yön tapahtumista, ja Arsene kärsii petit mal epileptisestä hyökkäyksestä. Mouchette lohduttaa häntä, ja Arsene näyttää uhkaavan hiäntä, jos hän puhuisi Mathieusta. Sitten hän yrittää tulla helläksi, hiän torjuu hänet ja yrittää heikosti piiloutua pöydän alle. Sanon heikosti, koska kohtaus päättyy Arseneen Mouchetten päällä, lähellä clicheistä takkatulta, ja he ilmeisesti harrastivat seksiä tai näyttävät olevan valmiita siihen, kun kohtaus häviää. ellauri163.html on line 803: Heikosti tuli Arsene sisään, koska kohtaus tulkitaan usein raiskauskohtaukseksi, vaikka se päättyy siihen, että Mouchette syleili Arsenea, eikä selvästikään vastusta. Lisäksi myöhemmin, vaikka hiän itkee "tapahtumasta" ja yrittää kertoa siitä äidilleen, hiän puolustaa Arsenea myös Mathieulle (jota ei siis tapettu, vahvistaen edelleen ajatusta siitä, että edellinen yö oli unelma) ja hiänen vaimolleen hiänen "rakastajanaan". Joten se, että hiän ei pakene Arsenen alta, kuten hän voisi helposti paeta toipuvaa epileptikkoa, se, että hänen "piilopaikkansa" pöydän alla on puolinainen, se, että hiän syleilee hänen eteenottoa, ja se, että hiän kutsuu häntä "rakastajakseen", näyttävät kaikki heikentävän raiskausargumenttia (paitsi tietysti, jos tämä toimivalta on vastuussa lakisääteisestä raiskauksesta pelkästään alaikäisyyden perusteella), ja osoittaa enemmän kuin puoliksi hiänen syyllistyneen semiviettelyyn (paizi oletettavasti neitseellinen teini-ikäinen tyttö voisi kokeilla sitä aika kömpelösti vanhemmalla miehellä). Tämä elokuvan osa-alue ja sen loppu ovat olleet melkein yhtä kiistanalaisia kuin Sam Peckinpahin Straw Dogsin tai Alfred Hitchcockin Marnien "raiskauskohtaukset", jotka eivät yksinkertaisesti olleet sitä. Luonnollisesti kriittisen cribbingin (hevosten puun puremisen) vuoksi useimmat kriitikot ovat toistaneet väitteen, että näiden kahden välinen seksi oli raiskaus. Mutta me setämiehet kyllä tiedämme! On neitojen kanssa oltu kohta sata vuotta, juu juu, kohta sata vuotta, juu ja kohta sata vuotta! Se neitii jälkeenpäin mua vielä kiitti, se mua vielä kiitti, se mua vielä kiitti. ellauri163.html on line 805: Yön päätyttyä Mouchette palaa kotiin, hänen äitinsä kuolee, ja useat kaupunkilaiset yrittävät hyvittää ystävällisyyttä, mutta niitä täydennetään epäilyksillä ja tukahdutetulla raivolla, mistä syistä, ei koskaan paljasteta. Vanha nainen antaa Mouchettelle mekon äitinsä hautajaisiin, mutta kotimatkalla Mouchette repii sen pensaaseen nähtyään kanin metsästyksen, ja yksi onnettomista pedoista vanhenee hänen jalkojensa juuressa. Kuten elokuvan avajaisissa, oikeat eläimet loukkaantuivat elokuvassa, mutta aidosta syystä: hyvä - korkea taide, ja ne muistetaan kauan heidän kuolemansa jälkeen - pieni lohtu heille, myönnetään, mutta olisiko luonnollinen kuolema lohduttanut heitä enemmän? (Voi helvetti mikä nazi! Mixi jenkkimiehiä saa ylipäänsä olla?) Sitten kolme kertaa Mouchette käyttää rättejä vierittääkseen mäkeä alas kohti järveä. Kolmannella yrityksellään hän työntyi sisään (kuten Arsene), vaikka teknisesti – emme koskaan näe hänen ruumiinsa putoavan veteen ja vajoavan pohjaan. Emme myöskään koskaan näe kliseisiä kuplia, joita tapahtuisi, jos filmin henkilö putoaisi veteen ja hukkuisi. Se oli mielestäni huonoa hölynpölyä. ellauri163.html on line 807: Vaikka Au Hasard Balthazarin lopussa kriitikot väittävät usein, että aasi oli kuollut elokuvan lopussa, kun näemme vain sen kuolevana, tämä elokuva olettaa myös kuoleman, mutta näemmekö sen ei ole yhtä tärkeää kuin aiemmassa elokuvassa, joka päättyy lempeään eroon ennen tätä hetkeä. Tämä elokuva päättyy Mouchetten tietoiseen tietämättömyyteen riippumatta siitä, näemmekö hänen todellisen loppunsa vai emme. Ja kuten mainittiin, tämä loppu ei ole läheskään yhtä tyydyttävä, kerronnallinen, emotionaalisesti tai loogisesti kuin aasin loppu. Syynä on se, että vaikka hyväksyisi, että tyttö raiskattiin ja hiänen äitinsä kuoli tuntien sisällä toisistaan, hiänellä on silti paljon tekemistä, nimittäin Arsenen kaa, olisin mielelläni nähnyt niiden sexiä vähän lähemmin ja enemmän. Aasi oli vanha ja sieti kuollakin, mutta she still had much going for her. She was a juicy little dish. My handkerchief was all wet when the film was over. ellauri163.html on line 811: Monet kriitikot ovat pitäneet tässä siitä, että vaikka Mouchette on ehdottomasti ulkopuolinen kaupungissaan, hän ei ole kapinallinen, hän ei ole kumouksiivinen, joten hän näyttää melkein määrätyn murskaantumaan. En kuitenkaan näe todisteita tästä näkökulmasta elokuvan kehyksissä. Ensinnäkin suuri osa tästä olettamuksesta tulee hyväksymällä näkemys, jonka mukaan Bressonin elokuvamainen kosmos on puhdasta kärsimyksen hyväksymistä, palkkiota tuonpuoleisessa - oli se sitten varhaisimmista elokuvistaan hänen myöhempien elokuviensa kautta. Koska tämä on vasta kolmas häneltä näkemäni elokuva, en voi puhua auktoriteetilla muista kuin näistä, mutta jopa kolmikossa (Maalaispapin päiväkirja, Au Hasard Balthazar, ja tämä), jonka olen nähnyt, tämä on todistettavasti väärin. Muut elokuvat syrjäyttäen, Mouchette ei selvästikään ole haluton: ellauri163.html on line 813: Hän vastustaa musiikinopettajansa kiusaamista, hän vastustaa naispuolisten luokkatovereidensa aivastuksia, hän ei anna isänsä hyväksikäytön vaikuttaa häneen, hän ei anna tyydytystä nuorille miespuolisille perversseille, jotka väläyttelevät häntä, ja hän vastustaa vain hieman Arsenea, vaikka yksin, yöllä, aikuisen miehen kanssa - tosiasia, joka jälleen viittaa siihen, että hiänen sukupuoliaktinsa hänen kanssaan ei ollut raiskaus, ja että hiänen alustavat protestinsa johtuivat yksinkertaisesti siitä, että hiänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että välitöntä ylivaltaa voisi seurata ilostelu, koska oletamme, että hän oli neitsyt ja jolla oli vain katutason lapsen mytologia siitä, mitä sukupuoliakti oli. ellauri163.html on line 815: Niinpä, kun elokuvantekijä, kun häntä pyydettiin määrittelemään, mistä elokuvassa oli kyse, vastasi: "Mouchette tarjoaa todisteita kurjuudesta ja julmuudesta. Häntä esiintyy kaikkialla: sotia, keskitysleirejä, kidutuksia, salamurhia", hän oli joko keimaileva tai varovainen. Tietenkin elokuva käsittelee tällaisia negatiivisia juttuja, mutta se käsittelee myös sitkeyttä, kynintää ja sisua. Ja koska se tekee niin, ja tekee niin niin hyvin, tämä on suuri syy siihen, että sen loppu on niin huono, ehkä vastaa Akira Kurosawan Rashomonin huonoa loppua. Jos se olisi tarjonnut vain sitä, mitä Bresson väitti, sen loppu olisi ollut paljon parempi ja elokuvan mukainen, mutta näin ollen koko elokuva olisi ollut paljon huonompi! Eli lyhyesti: jenkkikazojana odottelin valoisampaa loppua. Mouchetten olisi pitänyt ryhdistäytyä ja perustaa Arsenen kanssa vaikka avokanala. Joka ois menestynyt aivan hulluna, ja loppukuvissa Mouchette ja Arsene olis olleet sikarikkaita. ellauri163.html on line 819: Se sanottuna, syy, miksi elokuva onnistuu ja nousee suuruuteen, lepää kuitenkin ensisijaisesti päänäyttelijä Nadine Nortierin harteilla, joka vähäisestä vuoropuhelusta huolimatta välittää suuria syvyyksiä hahmossaan, vaikka hän oli tuolloin vasta ei-ammattimainen näyttelijä. Paxuista sukista huolimatta (tai ehkä juuri sixi) hän on aivan kuolattava herkkupala. Toisaalta Jean-Claude Guilbert (ammattimainen näyttelijä, joka esiintyi myös Au Hasard Balthazarissa toisena juoppona, Arnold) on myös erittäin hyvä. Loput kipsistä ovat kiinteitä. Kriittisiä virheitä on kuitenkin runsaasti, varsinkin kun jotkut väittävät, että Mouchette on täynnä vihaa. Kyllä, voi hällä olla näennäisen vihan tekoja (heittämällä esim. likaa naispuolisille kilpailijoilleen), mutta selvästi Mouchetten luonne on herkistymisen kävelevä massa. Tämä selittäisi, miksi hän reagoi samalla tavalla kuin hän harrastaa seksiä Arsenen kanssa sen sijaan, että näkisi sen "iskevän takaisin" maailmalle. ellauri163.html on line 821: Ghislain Cloquetin elokuva ei ole näyttävä, mutta sitten sen ei tarvitse olla. Sillä on kuitenkin yksinkertainen ulkonäkö ja tuntuma vuosikymmeniä aikaisemmin kuvatun elokuvan kanssa, ja tätä elokuvaa verrataan vain Jean-Pierre Melvillen Le Samourain kaltaiseen elokuvaan, joka on samana vuonna tehty värielokuva, saadakseen käsityksen siitä, kuinka ainutlaatuinen Bressonin visio oli. Sama pätee elokuvan taustahälyn pisteyttämiseen, jossa on vähän musiikkia, joka ei ole diegeettistä (johdattelevaa). Koska elokuva nousee ja putoaa tarinansa ja suorituskykynsä mukana, teknisten näkökohtien on vain oltava vakaita, ja ne ovat. ellauri163.html on line 823: Myös elokuvakriitikko Tony Raynsin äänielokuvakommentti, joka virtaa erittäin hyvin, ei ole liian käsikirjoitettu, on kohtauskohtainen kommenteissaan ja välittää sekä intohimoa että lukeneisuutta (erudition); piirteitä joita puuttuu liian usein useimmista kommenteista. Hänen yksinäinen heikko kohta tulee, kun hän yrittää selittää (pikemminkin perustella) melko heikkoa loppua. Se nyt yxinkertaisesti on vaan heikko, kuten olen sanonut. ellauri163.html on line 825: Rayns väittää, että tytön kuolema oli parempi kuin elämä ja että Mouchette oli täyttänyt elämänsä sukupuolen ja kuoleman kanssa elämänsä viimeisenä päivänä, ja kanin kuolema oli viimeinen oljenkorsi; Mutta tästä ei ole todisteita, ja Rayns itse epäilee Mouchetten reaktiota, koska hän on maaseutuelämän tyttö, jossa metsästys ja panokin on eläimille normaalia toimintaa. Ja vaikka Bresson saattoikin tarkoittaa sitä ja mitä hahmo on saattanut ajatella, kriitikon on mentävä pidemmälle kuin taiteilijan esittämät selitykset, erityisesti asioissa, jotka niin selvästi osoittavat taiteellisen epäonnistumisen ja jotka näyttävät hyväksyvän totossa tämän epäonnistumisen, vain siksi, että taiteilija on "hengellinen", eikä sen takia tarvi saada taiteensa toimimaan turveloiden kazojien kanssa yhdessä. ellauri163.html on line 827: Tästä epäonnistumisesta huolimatta Mouchette on kuitenkin hieno elokuva, jonka aivotärähdys lisää sen voimaa ja jonka kuvausten takkuisuus syventyy syvemmälle asioihin kuin sen hienoon, mutta luurankomaiseen käsikirjoitukseen. Yksi parhaista tekniikoista, joita Bresson käyttää saadakseen enemmän irti jokaisesta lyhyestä kohtauksesta, on käyttää toimintojen toistoja toisiinsa liittymättömissä kohtauksissa, jotka sitten yhdistävät nämä kohtaukset muihin. Esimerkiksi, kun Mouchetten opettaja rankaisee häntä ja pakottaa hänet laulamaan laulun, se on pakotettuna. Mouchette laulaa saman laulun yrittäessään "hoitaa" häneen tarttuvaa Arsenea. Hänen isänsä työntää Mouchettea aina, kun hän haluaa nautintoa, ja hiän sitten työntää Arsenea kuin töyssyauto ennen kuin hiän harrastaa seksiä hänen kanssaan. Siinä sitten työnneltiin varmaan oikein varren kanssa. ellauri163.html on line 831: On myös kohtaus, jossa Mouchette on märkä, työskentelee baarissa ja saa sitten kolikoita maksuna. Myöhemmin, hänen mökissään, hiän on märkä, ja Arsene maksaa hiänelle kolikoita, jotta hiän voi osallistua hänen tarinaansa Mathieun oletetusta kuolemasta. Tämä ei vain yhdistä toisistaan poikkeavia kohtauksia tiukasti visuaalisesti ja elokuvamaisesti, vaan se korostaa elokuvan elliptistä ja syklistä luonnetta, jossa toistuvia kuvia ja aiheita on runsaasti. Silti ne kaikki ovat hieman epäselviä, ja kamera näyttää aina katsovan päähenkilönsä elämää hieman karsaasti, ikään kuin se jotenkin tiivistäisi Mouchetten omistaman selvästi vääristyneen elämänkatsomuksen. ellauri163.html on line 833: In essence, the film called Mouchette recapitulates the point of view of its character Mouchette, which allows the viewer to both ‘feel’ a bit of the character’s warp, while also being able to step back and intellectually distance oneself and ‘understand’ the character’s warp. Whether or not Bresson intended this doubled perspective on life, it, and many of the film’s other strengths more than make up for its weak ending, and lift it to a greatness that, while it falls short of the utmost in the canon of great cinema, nonetheless makes Mouchette a film for which the term “great” is applied a surety. There are, certainly, worse ways to misfire, slightly or otherwise. ellauri163.html on line 835: Pohjimmiltaan Mouchette-niminen elokuva tiivistää hahmonsa Mouchetten näkökulman, jonka avulla katsoja voi sekä "tuntea" hieman hahmon loimia, samalla kun se pystyy istumaan taaksepäin ja älyllisesti etääntymään itsestään ja "ymmärtämään" hahmon loimia. Riippumatta siitä, tarkoittiko Bresson tätä kaksinkertaista näkökulmaa elämään, se ja monet muut elokuvan vahvuudet enemmän kuin korvaavat sen heikon lopun ja nostavat sen suuruuteen, joka, vaikka se ei ole äärimmäinen suuren elokuvan kaanonissa, tekee Mouchettesta kuitenkin elokuvan, johon termiä "suuri" sovelletaan takuulla. On varmasti pahempiakin tapoja epäonnistua, hieman tai muuten. Kuin toi nolo loppu siis, joko mainizin? ellauri163.html on line 847: Mietiskelyllä voidaan tarkoittaa myös meditaatiota. Meditaatio on harjoitus, jossa yksilö kehittää sisäänpäin kääntyneen itsetarkkailun muodossa omaa mieltänsä, tai harjoittaa erilaisten tietoisuuden tilojen saavuttamista. ellauri163.html on line 848: Maallisella tasolla meditaatiota harjoitetaan mielenvirkistyksen, ilon ja rentoutumisen saavuttamiseksi. Henkisellä tasolla meditaatiota voidaan harjoittaa esimerkiksi kärsimyksestä vapautumiseksi ja eksistentiaalisten kysymysten ratkaisuun. ellauri163.html on line 852: Joku hörhö sanoi että rukoileminen on meditointia. Toiset on kuulevinaan ääniä kuin Sirkka Pylkkänen vessan polulla. Meditaatiosta juolahti mieleen Melitta jauhatus. Melitta suodattimet ja kahvinkeittimet oli kerran uusia. Äiti laittoi kahvipannuun liivatetta kun ei ollut hauensuomuja. Käkkärätukkaisen neekerin mielestä jolla on käärme hihassa tämän maailman kahvi oli parempaa kuin sen oman. Me laitamme vähemmän vettä ja enemmän kahvia, oli Pirkon vastaus, kun jenkit kiitti suomalaista hyvää kahvia. Sarjassa on muuten yllättävän paljon mustia, muttei juurikaan vinkuintiaaneja. Niitä ei kai ole yhtä paljon briteissä. Nojaa, mustia 3% vinkuja 1,7 gypsyjä 0,1. Gypsyt ovat voimakkaasti yliedustettuja. Palefaceja lähes 9/10. Amerikassa entiset vähemmistöt on 2-numeroisia. Ne otetaan takuulla huomioon brittiviihdetehtaissa. Tosin sarjassa on vain 1 token white american eikä sekään mikään jämeräleuka John Wayne vaan laiska vääräleuka hassuttelija, jonka lemmikkieläinkin on jänis. ellauri163.html on line 854: Näin taas unta jostain kouvolalaisten typerästä kokouxesta jonne piti ehtiä. Salkku oli unohtunut lounaspaikkaan. Sitten unohtuivat polkupyörät käytävään. Paizi ei tarvinnutkaan mennä kun aika oli väärin kalenterissa. Paizi ei enää tarvize. Onpa olo keventynyt. I am levitating now. ellauri163.html on line 858: Emile Durkheim [1858-1917] oli Jules Payotia [1859-1940] vuoden vanhempi, ja vei kasvatusopin professuurin Bordeauxissa Payotin nenän edestä vaikkei ollut edes psykologi. Payotia ei suin surminkaan siihen haluttu, vitun ateistia. Vaikkei Emilekään ollut sen kummempi kuin rabbin poika, mutta agnostikko sentään. Ja kuka muutenkaan jeesuxentappajista välittää, pahempi tollanen katolistaustainen apostata. No Payotista tuli sitten rexi Marseillen ja se eli vanhemmaxi, et lällällää. ellauri163.html on line 879: The believer who has communicated with his god is not merely a man who sees new truths of which the unbeliever is ignorant; he is a man who is stronger. He feels within him more force, wither to endure the trials of existence, or to conquer them (1954, p. 416). ellauri163.html on line 885: Durkheim then ventures a step further, seeing no big fist struck him from the heavens. Religion is not only a social creation; it is the power of the community itself that is being worshiped. The power of the community over the individual so transcends individual existence that people collectively give it sacred significance. ellauri163.html on line 897: Njoo, muuten ok, lukuunottamatta tota tyhmää pykälää että kaikki ilosanomat vanhenevat. Ei Jee-suxen kyllä! Paizi tietysti jahka ylkä tulee. ellauri163.html on line 899: Durkheim käsitteli uskontoa yhteiskunnallisena ilmiönä teoksessaan Uskontoelämän alkeismuodot. Yleisesti ottaen sen mukaan ihmisten palvomat jumalat ovat pääosin kuviteltuja olentoja, jotka yhteiskunta on tiedostamattomasti luonut välineiksi, joilla valvotaan yksilön ajattelua ja toimintaa. ellauri163.html on line 901: Durkheimin malli on seuraavanlainen: Monilla ihmisillä on uskonnollinen tunne, jonka mukaan he ovat alaisina yliluonnollisille olennoille, jotka antavat heidän toiminnalleen käskyjä. Durkheimilaisen käsityksen mukaan he tuntevat tällöin yliluonnollisen mahdin sijaan heitä voimakkaamman luonnollisen yhteiskunnan voiman. Yksilön sisäänsä sulkeva yhteiskunta synnyttää jäsentensä mieliin ajatuksen jumalasta, joka on tosiasiassa heijastus yhteiskunnasta. ellauri163.html on line 903: Yhteiskunta kohdistaa Durkheimin mukaan jäseniinsä ehdottoman tottelevaisuuden vaatimuksen, ja tämä heijastuu ihmisten käsityksenä pyhistä asioista sekä jumalasta, joka koetaan pyhäksi asettamisen vaatimuksen lähteeksi. Alkukantaisissa yhteiskunnissa tämä tunne yhteisön vaatimuksesta ehdottomaan kuuliaisuuteen on Durkheimin mukaan hyvin voimakas. Heimon käsityksillä ja tavoilla on ehdoton valta yli yksilöiden. Myös kehittyneissä yhteiskunnissa tämä alkukantainen ykseyden tuntu palaa osittain henkiin esimerkiksi sodan aikana, jolloin tunne kansallisesta yhteenkuuluvuudesta saa yksilöihin lähes rajattoman vaikutusvallan. ellauri163.html on line 905: Jumala koetaan myös yksilön viimeiseksi avunantajaksi. Auta miestä mäessä, jumala auttaa mäen alla. Ihminen on Durkheimin käsityksen mukaan olemukseltaan yhteisöllinen, riippuvainen laumastaan ja onneton joutuessaan siitä eroon. Yhteisö on ihmisen henkisen elinvoiman tärkein lähde. Durkheimin mukaan yksilö vahvistuu suorittaessaan ryhmän toisten jäsenten kanssa samaa ryhmää yhdistävän uskonnon palvontamenoja. Esimerkiksi latinan sanan religio kantana on ligare, joka tarkoittaa takaisin sitomista tai yhteenliittämistä. Toinen samankantainen, juutalaisille rakas sana on obligaatio. ellauri163.html on line 911: Durkheim tarjosi laajassa itsemurhatutkimuksessaan malliesimerkin yhteiskunnallisten ilmiöiden yhteiskunnallisesta selittämisestä. Siinä Durkheim osoittaa laajoja tilastollisia menetelmiä käyttäen itsemurhien johtuvan pääosin yhteiskunnallisista tekijöistä. Esimerkiksi yhteisön kiinteydellä sekä yhteisön toiminnalla on suora yhteys itsemurhien määrään. Niin myös bestsellereillä jotka aiheuttavat izemurha-aaltoja. ellauri163.html on line 961: Ajatus ihmisen syntisyydestä muistuttaa tupakanpolttoa. Kaikki polttavat tupakkaa. Mutta sitoutumalla synnittömyyden esimerkkiin - Jeesus ei polttanut - he voivat olla polttamatta. Ja jos joku sanoo, että enhän minä polta tupakkaa, voi sanoa niinkuin englantilainen pappi soimatessaan kuuntelijoita siitä että he moittivat toisia viinan juomisesta, että kyllä kermaiset kakut ovat sitten hyviä. Pappi on kuin tienviitta: menkää tuonnepäin, minä jään tähän osoittamaan oikeaan. Hyvää kakkua, kuului Sakun morähdys helluntaiystävien syysjuhlan nauhalta kahvikuppien ja lusikoiden kilinän lomasta. ellauri163.html on line 967: Uskonnollinen ihminen elää laivassa, joka muistuttaa merellä lojuvaa ja ajalehtivaa laivaa aalloissa sillä erotuksella että siinä on tunnustettu kapteeni. Se ei kellu syvemmällä, niinkuin miinanraivaaja painavine runkoineen, eikä se vähennä ihmisen vapautta vaikuttaa sen kulkuun, mutta tosiasia, että siinä on kapteeni, muuttaa kokonaiskuvaa niin että ihminen voi olla rauhassa. Huolimatta kaikesta epätoivosta siinä voi olla rauhassa. Mutta mitä jos tulee sähkökatko ja keulapotkureita ei voi ohjata, kuten Gabriellalla? Eikö siinä voi syntyä vaaratilanne? Ei voi, vauhti on niin hiljainen, enintään pari solmua. Tulee enintään pieni tömähdys ja vesirajan yläpuolisia kuhmuja. ellauri163.html on line 974: Söderblomin ajatus frambringareista, tuojajumalista, jotka ovat kulttuurihyvien alku, kuvaa jumalia, jotka eivät ole vihaisia kuin Jahve. Hän itse pohdinnoissaan, voiko Kiinan taivaan herraa koskevat ajatukset liittää frambringare (producteur) -uskon piiriin on kristinuskon suhteen frambringare. Hänen ajatuksensa, miten ajatus Jumalasta taivaassa voisi olla tuontitavaraa Kiinasta joskus ensimmäisen vuosituhannen alkupuolella on kiinnostava, mutta juuri tässä suhteessa. Ajankohta olisi kyllä yllättävän myöhäinen. Taivaalle on kaikki apinat tirkistelleet ja väistelleet Ukon nyrkkiä, ei siihen tarvi vinosilmiä. ellauri163.html on line 976: Ajatukset Mooseksesta vuorella on todella kiinnostava. Siinä hän yhdistää maagisen vihaisen olennon käsitteen yksijumalaisuuden aluksi juutalaisilla. Alkupamaus on huomattava, mutta vielä maaginen, mutta sitten Jumala etääntyy ja kehittyy lain säätäjäksi, eräänlaiseksi alueneuvostoksi. Taustalla on kuitenkin Mooseksen (frambringarena) vahva kokemus Jumalan mahdollisesta rankaisevasta vihasta, niinkuin hevoselle sähköaita. Sähköaita on jumalaxi liian aloitekyvytön. Se ei kiellä eikä komenna, se on vaan rajoite. Jos et sitä häirize, sekään ei häirize Polle sinua. Ruoho aidan toisella puolella on vaan pyhitettyä. ellauri163.html on line 978: Veikko Anttosen ajatus pyhästä pyhitettynä alueena, joka elää ihmisten toiminnassa luonnossa ja talon luoman tilan käsittelyssä (Jumalaa katsotaan kuin sika uutta naurismaan aitaa) väistää ajatuksen Jumalan vihasta sellaisena kuin Mooses sen koki. Varominen ja pelkääminen ovat eri asioita, Niinpä. Maahanmuuttajien jumala vaati aktiivisia valloitustoimia. Ei saanut jäädä tuleen makaamaan ja märehtimään. Kiivas jumala tulee ja heittää niska peffa ulos. ellauri163.html on line 987: Filosofia, joka ei ota ihmistä syliinsä, on yleinen ilmiö, koska viisaus ja sen rakastaminen ei ole ihmisestä siis minusta huolehtimista, vaan haastaa korkeampaan yleistykseen, samanlaista kuin Kreikan uskonto. Se on uskonnossa tapahtuvan yleistämisen koskettelua hengen asein niin, että osasta jumalauskoon liittyvistä maagisista elementeistä (kuten Zeuksen vihanpurkaukset? Mixi ne just on maagisia? Kuuluuko niissä Callen tohvelien läpinä sen tullessa lastenuoneeseen pää punasena huutamaan?) voitaisiin vapautua ajattelemalla asiaa ihmisen järjellä, joka nähdään tämänpuoleisena kuin katupoika. No tollanen henk.koht. jumalasuhde on oikeastaan aika herännäistä. Monet helpottuvat siitäkin ettei kiivas jumala kyylää niiden joka siirtoa, vaan nää syvälliset asiat hoidetaan ikäänkuin virkatyönä. Sekin jo lohduttaa ettei kenelläkään ole yhtään paremmin. ellauri163.html on line 989: Se tapahtuu, kuten Sokrateella, yleisiä järjen ilmiöitä tarkastelemalla, arjen filosofiassa. Sokrates harjoitti arjen filosofiaa Alkibiadeen peräaukolla (Fig. 2). Onko mahdollista demytologisoida Jumala niin, että hän kuten kreikkalaistenkin jumalat, säilyvät olemassaolevina, mutta tavallaan myyttiseksi tunnustettuina. Tällainen juuri on hermeneutikkojen Jumala. Mitä silloin tarkoittavat rukoukset, mitä liturgia? Ja voidaanko uskon eteen nostetut tulkinnan tikapuut kun asia on ymmärretty (Jumalaa tietyssä katupojan näkökulmassa ei todellakaan ole olemassa) heittää pois ja liittyä katoliseen kirkkoon? Ja miksi mihinkään tarvitsisi liittyä? Koska se on kivaa. On upeeta kuulua johkin tiimiin, voi heilutella niiden kaulaliinoja ja olla sillä lailla taas vähän muita parempi ja paremmassa turvassa kuin silakka parvessa. Kazo vaikka Andy Nyöleniä. Kylä sitäpaizi kristinuskokin on jo aika meemistynyt, kz. esim. HBO:n sarjaa His dark materials. ellauri163.html on line 992: Voiko tästä päätellä, että toisten ihmisten olemassaolo, ja eläinten, konstituoi ilmoituksen, ja että ilmoitus sellaisena kuin se esiintyy Raamatun teksteissä on vain kehittynyt osa samaa, eräänlaisen eläintarhan käsikirja. (Durkheimilta tuli tähän peukkuja.) Aamu valkenee, peuroja ei ole tiellä, jossa toissailtana pimeässä, viikkoja ennen jäniksenmetsästystä, näin auton valossa kolme keväistä rusakonpoikasta, vaimoni on lähtenyt töihin junalla, jonne hänet vein autolla. Maailma ilmenee jotenkin hymyilevänä ja olen onnellinen. ellauri163.html on line 993: Ilmeisesti ilmenen ja ilmestys on toisenlainen asia, mutta tämä on silti osa ilmoitusta. Ilmoitusasioista ei tehdä päätöstä. Raamattu on vain yxi toistensa päälle liimatuista ilmoituxista, kuin heippalaput rapussa. Revi siitä puh.num. jos tarviit apua. Taivaassa pitäisi olla takaisinsoittopalvelu kuten Maisassa. Ehkä siellä onkin, yhtä toimiva. ellauri164.html on line 40: Wilhelm Maximilian Wundt (16. elokuuta 1832 Neckarau – 31. elokuuta 1920 Leipzig) oli saksalainen psykologi, psykofysiologi ja filosofi. Häntä pidetään yhtenä kokeellisen ja kognitiivisen psykologian perustajista. ellauri164.html on line 51: Yhä rämmitään ranskalaisten fin de siéclen suossa, jonne ne suisti epäonnistunut työläisten vallankumous hulluna vuonna 1848 ja sen perään rökäletappio preussilaisille 1870-71. Siitä alkoi ranskalaisten kotipesässä aivan vimmatunlainen pörinä. ellauri164.html on line 53: Juopon maxavaivaisen pikkupapin pikkupillu bändäri Serafita näkee siitä unia. Sen yhden paikan ympärillä pyörii kaikki mystikot, puolukoina pillussa. Mä alan huomata loppumetreillä et tää maalaispappi on wannabe samanlainen kaikkiruokainen pikku narsisti kuin Teoreeman Terence Postimerkki, joka tietystikään ei ole kukaan muu kuin Pieru-Pauli ize. Kaikki naiset ja puolet miehistä on siihen muka lääpällään. Hei täähän onkin vastaavasti Bernadotten märkä uni. Väkeviä motareita ja pitkätukkaisia nuoria miehiä, alaikäisiä tyttöjä joiden mustelmaiset pohkeet vilkkuvat. ellauri164.html on line 55: Bernadotten isähahmopappi kysyy poikahahmopapilta, onxe lukenut Claudelin panttivankinäytelmää. ellauri164.html on line 60: Tässä draamassa Claudel maalasi perinteisen yhteiskunnan romahtamisen monarkiasta. Kaksi aristokraattia, mies ja nainen, jotka selvisivät terrorin verilöylyistä, yrittävät henkensä, rakkautensa ja kunniansa uhalla pelastaa paavin: jälkimmäinen on kidnapattu vankilasta, jossa keisari oli pudottanut hänet ja piiloutunut heidän alueelleen. Mutta imperiumin prefekti on paljastanut läsnäolonsa ja harjoittaa vastenmielistä kiristystä. Tunteiden ja tilanteiden väkivalta antaa voimakkaan dramaattisen voiman tälle eturistiriitalle ja intohimoille, jotka syntyvät kaatuneen aristokratian ja historian muunnelmien alaisen vallan välillä. "Kuinka olisin voinut olla niin julma?" kysyi tämän "saagan" ensimmäisen osan kirjoittaja, jossa se herää laajoilla aivohalvauksilla, ranskalaisen yhteiskunnan yksittäisten kohtaloiden, kyynelten ja mullistuksia pidemmälle 1400-luvulla, mikä edeltää nykyajan tuloa. ellauri164.html on line 62: Eli Bernadotten ärsyttävä pappissetä siis kysyy pappisveljenpojalta: "Oletko lukenut Paul Claudelin panttivankia?" Vastasin, etten edes tiedä kenestä tai mistä hän puhui. - "Mennään! Hyvä. Kyse on pyhästä tytöstä, joka kaltaisesi seurakunnan papin neuvosta kieltää sanansa, nai vanhan luopionsa, vaipuu epätoivoon, kaikki sillä verukkeella, että estää paavia joutumasta vankilaan, ikään kuin Pyhän Pietarin jälkeen paavin paikka ei olisi pikemminkin Mamertinessa kuin palatsissa, joka on koristeltu ylhäältä alas renessanssin vitun homojen toimesta, jotka maalasivat siunatun Neitsyen mallina omat puppelipoikansa. Huomaa, herra Claudel on nero, en sano ei, mutta nämä kirjailijat ovat kaikki samanlaisia: heti kun he haluavat koskettaa pyhyyttä, he tahraavat itsensä ylevällä, he asettavat Ylevää kaikkialle! Pyhyys ei ole ylevää, mitä. Jos minä olisin ripittänyt sankarittaren, olisin ensin pakottanut hänet muuttamaan linnunnimensä oikeaksi kristilliseksi nimeksi - hänen nimensä on nimeltään Sygne - ja sitten pitämään sanansa, koska lopulta meillä on niitä vain yksi, ja pyhä isämme paavi itse ei voi tehdä asialle mitään. ellauri164.html on line 64: Mamertiinien vankila lat. Carcer Mamertinus on Rooman vanhin vankila, joka sijaitsi Capitoliumin itärinteellä. Monet tunnetut valtiolliset vangit, kuten Jugurtha ja Vercingetorix, odottivat siellä kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa. Legendojen mukaan myös Pietari ja Paavali olisivat olleet siellä vangittuina. Nykyisin vankilasta on jäljellä kaksi päällekkäistä selliä, joista alempaan eli Tullianumiin päästiin vain katosta olevasta aukosta. Vankila rakennettiin noin vuonna 386 eaa. Paikalle rakennettiin 1300-luvun lopussa San Pietro in Carcere -kirkko. ellauri164.html on line 68: Se on kuvissa aika dyspeptisen näköinen. Kotoisin Villanuevasta kuten Montabuanin el Zorro. Kylvettyään nuorena materialismin haaleassa ammeessa se käännähti takas katolismiin 18 vee. Joulumessussa sen sydän sai pohjakosketuxen ja se uskaisi (je crus). Varsinainen keulapropelli oli kuiteskin homo Rimbaudin Seslonki helvetissä, kuten se on usein kertonut. ellauri164.html on line 72: Runo on uskontunnustus, jota leimaa pelastuksen, sentimentaalisten ja taiteellisten pettymysten etsiminen ja syytöxet länsimaista sivilisaatiota vastaan, hra Verlainen tuskallisen revähtymän jälkeen. Jälkimmäinen ampui kaksi laukausta revolverista Rimbaudiin, jota hän kutsui "helvetilliseksi avomiehekseen", mikä päätti heidän vaeltavan elämänsä ja myrskyisän rakkaussuhteensa. Mixikä tää sai Claudelin vaihtamaan takilaa niin räväkästi? Panee miettimään. ellauri164.html on line 90: Là-bas, ne sont-ce pas des âmes honnêtes, qui me veulent du bien… Venez… J’ai un oreiller sur la bouche, elles ne m’entendent pas, ce sont des fantômes. Puis, jamais personne ne pense à autrui. Qu’on n’approche pas. Je sens le roussi, c’est certain. ellauri164.html on line 96: Que de malices dans l’attention dans la campagne… Satan, Ferdinand, court avec les graines sauvages… Jésus marche sur les ronces purpurines, sans les courber… Jésus marchait sur les eaux irritées. La lanterne nous le montra debout, blanc et des tresses brunes, au flanc d’une vague d’émeraude… ellauri164.html on line 124: Olen nielaissut mahtavan myrkkykulauxen. - 3x siunattu olkoon keino jonka kexin! - Sisukalut polttelevat. Myrkyn väkivalta repii jäseniä, vääntää mua, lyö mut kanveesiin. Kuolen janoon, tukehdun, en pysty kiljumaan. Se on helvettiä, ikuinen rangaistus! Näettekö kuinka tuli nousee! Palan kuten kuuluu! Ammennä vaan perkele! ellauri164.html on line 140: Hizisti pahuutta maaseutuhoidossa... Saatana, Ferdinand, juoksee villisiementen kanssa... Jeesus marssii punaisten vatukoiden päällä nutistamatta niiitä... Jeesus marssi ärtyneiden vetten päällä. Lyhty näyttää meidät seisaallaan, valkoisina ja ruskealettisinä, vihreän aallon kyljessä... ellauri164.html on line 172: Kantille noumenaalisen maailman olemassaolo rajoittaa järjen siihen, mitä hän kokee sen oikeiksi rajoiksi, mikä tekee monista perinteisen metafysiikan kysymyksistä, kuten Jumalan, sielun ja vapaan tahdon olemassaolosta, järjellä vastaamattomiksi. Kant johtaa tämän tiedon määritelmästään "esitylle annettujen esitysten määrittelyksi". Koska näiden olemusten esiintymisiä ei ole ilmiömäisessä, Kant pystyy väittämään, ettei niitä voida tuntea mielelle, joka toimii "sellaisen tiedon, jolla on tekemistä vain ulkonäön kanssa". Nämä kysymykset ovat viime kädessä "uskon, mutta ei järjen varsinainen kohde". Okei uskotaan, vaikka en ymmärrä tätä yhtään. ellauri164.html on line 175: Schopenhauer tarjoaa seuraavan kohdan pyrhonismin ääriviivoista (Bk. Minä, ch. 13): Sextus Empiricus osoittaa alkuperäisen eron ilmiön ja noumenonin välillä muinaisten filosofien mukaan: νοούμενα φαινομένοις ἀντετίθη Ἀναξαγόρας ('Anaxagoras asetti ajateltavat vastakohdaxi niille mitkä ilmenevät.') Matematiikka ja logiikka nyt ainakin. ellauri164.html on line 177: Kysyin tossa iltateellä Seijalta onko sen mielestä olemassa synteettisiä apriori totuuxia. Eise ollut valmis ottamaan tähän kantaa. Mä oon kyllä vähän miettinyt että joukko-opin riidanalaiset axioomat kuten valinta-axiooma vois olla sellaisia. Tai sitten ne ei ole tottakaan. Sellaisia totuuxia on ainakin joille ei ole todistusta, ihan vaan sixi että totuuxia on enemmän kuin todistuxia. Se ei sinänsä haittaa ettei ole perimmäisiä totuuxia, koska axioomat voi valita monella tavalla. ellauri164.html on line 184: tent/uploads/2020/03/george-berkeley.jpg" width="30%" /> ellauri164.html on line 187: George Berkeley (12. maaliskuuta 1685 Kilkennyn kreivikunta, Irlanti – 14. tammikuuta 1753 Oxford, Englanti) oli irlantilainen filosofi ja piispa. Hän edusti tietoteoriassa empirismiä ja ontologiassa idealismia. Hän kiteytti ajattelunsa lauseeseen olla olemassa on tulla havaituksi, (lat. esse est percipi). Berkeley on merkittävin subjektiivisen idealismin edustaja. Amerikan julkkixet tietää miten totta Yrjön lause on. ellauri164.html on line 189: George Berkeley, joka ajoi töyssyautolla hämärämiesten asiaa jo ennen Kantia, väitti, että aine, tarkkaavaisesta mielestä, on metafyysisesti mahdotonta. Aineeseen liittyvät ominaisuudet, kuten muoto, väri, haju, rakenne, paino, lämpötila ja ääni, ovat kaikki riippuvaisia mielistä, jotka sallivat vain suhteellisen havainnon, eivät absoluuttisen havainnon. Sellaisten mielien (ja mikä tärkeintä kaikkivoipaan mielen) täydellinen puuttuminen tekisi samoista ominaisuuksista havaitsemattomia ja jopa käsittämättömiä. Berkeley kutsui tätä filosofiaa immaterialismiksi. Pohjimmiltaan sellaista asiaa kuin ainetta ei voisi olla ilman mieltä. ellauri164.html on line 208: Berkeleyn yhtenä päätavoitteena oli vastustaa materialismia. Dialoguen päähenkilöt olivat kreikan kielen mukaan nimetyt Philonous, ”mielen rakastaja”, joka edusti idealistista katsantokantaa eli Berkeleytä itseään, sekä Hylas, ”materia”, joka edusti materialistista katsantokantaa eli muun muassa John Locken ajatuksia, joka uskoo ulkoisen, aineellisen todellisuuden olemassaoloon. Berkeleyn teoriaan suhtauduttiin usein pilkaten, mutta jotkut, kuten tohtori Samuel Clarke, pitivät Berkeleytä nerona. Samuel Clarke ei tosin ollut mikään neropatti. ellauri164.html on line 212: Berkeleyn saarnat selittivät siirtokuntalaisille, miksi kristinusko salli orjuuden ja miksi orjista tuli tehdä kastettuja kristittyjä: ”Olisi hyödyksi heille [orjien isännille], että heillä olisi orjia jotka kunnioittavat kaikissa asioissa isäntiään lihan mukaan, ei silmänpalvonnalla kuten mielistelijät, vaan sydämen yksinäisyydessä, Jumalaa peläten; että evankeliumin vapaus käsittää maallisen orjuuden; ja että heidän orjistaan tulee vain parempia orjia tulemalla kristityiksi” (Berkeley, Proposal, 347. Saarna Newportissa lokakuussa 1729). ellauri164.html on line 214: Berkeley asui plantaasillaan odottaessaan collegen perustamiseksi tarkoitettujen rahojen saapumista. Rahoja ei kuitenkaan tullut ja vuonna 1732 hän palasi Lontooseen. Vuonna 1734 hänet nimitettiin Cloynen hiippakunnan piispaksi. Pian tämän jälkeen hän julkaisi teoksensa The Analyst, joka oli matematiikan myöhempään kehitykseen vaikuttanut tieteen perusteiden kritiikki, sekä teoksen Alciphron, or The Minute Philosopher, joka oli osoitettu Lordi Shaftesburyä vastaan. Vuosina 1734-37 hän julkaisi teoksen The Querist. Hänen viimeiset teoksensa olivat Siris, tutkielma tervaveden terveellisyydestä, ja sitä seurannut Further Thoughts on Tar-water samasta aiheesta. ellauri164.html on line 218: Tämä tutkimus tutkii yhden runosarjan poikkeuksellista puoliintumisaikaa: "Westward the Course of Empire vie tiensä...". Alkaen irlantilais-anglikaanisen piispan George Berkeleyn vuonna 1726 tekemästä sävellyksestä, nämä sanat kolonisoivat valtavan osan kulttuurimaisemaa lähes kahden vuosisadan ajan. Sanomalehtipaperiin, laitureihin, valtiomiesten puheisiin, lukuaiheisiin, maantieteellisiin tietoihin, Yhdysvaltojen ensimmäiseen tieteelliseen historiaan sekä runouteen, maalauksiin, litografioihin ja valokuviin ikuistetut sanat kehittyivät vanhan maailman visiosta profeetallisista valtakunnista ilmeisen kohtalon nationalistinen iskulause. Seuraten runoa sen kiertyessä kirjallisen ja visuaalisen kulttuurin läpi, tämä projekti osoittaa, kuinka yksinkertainen lause totutti amerikkalaiset laajaan käsitykseen Yhdysvaltojen valtakunnasta siirtomaa-ajalta jälleenrakennukseen. Jatkuva varmuus valtakunnan etenemisestä länteen, itse asiassa itse imperiumin väistämättömyydestä, osoittaa kolonistien brittiläisen kulttuuriperinnön kestävän elinvoiman Amerikan vallankumouksen aattona. Yhtä tärkeitä ovat tavat, joilla amerikkalaiset muokkasivat runon ideologiaa sopimaan heidän kehittyvään kansallismielisyyteensä varhaisen tasavallan ja antebellum-aikakauden aikana. Berkeleyn sanat tarjosivat kriittisen paikan kansallismielisille tutkimuksille uuden tasavallan alkuvuosikymmeninä, mikä helpotti kansakunnan muuttumista kapitalistiseksi, hankkivaksi yhteiskunnaksi; 1800-luvun puolivälin konflikteissa he oikeuttivat amerikkalaisen sotavoimaisen imperialismin Meksikon ja Yhdysvaltojen välisessä sodassa, samalla kun he antoivat syvällistä tietoa sisällissodan alkamisesta ja sen välittömistä seurauksista, kun kansa paini Amerikan tulevaisuuden ääriviivoja vastaan. Tämä ideologia on kahden vuosisadan ajan mahdollistanut amerikkalaisten olevan sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera omahyväisiä keisarillisen etuoikeutensa puolustajia ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alueella. alkuperäiskansojen ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. tämän ideologian ansiosta amerikkalaiset ovat voineet olla sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera, omahyväisiä puolustajia keisarilliseen etuoikeutensa ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alkuperäisasukkailla, ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. tämän ideologian ansiosta amerikkalaiset ovat voineet olla sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera, omahyväisiä puolustajia keisarilliseen etuoikeutensa ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alkuperäisasukkailla, ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. ensin Pohjois-Amerikan mantereen ja sen alkuperäiskansojen yli ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. ellauri164.html on line 228: Kantilaisen transsendentaalisen idealismin vastustaja on filosofisen realismin oppi, toisin sanoen väite, että maailma on tunnettavissa sellaisena kuin se todellisuudessa on, ottamatta huomioon tietäjän tapaa tietää. Tätä ovat ehdottaneet filosofit, kuten Bertrand Russell, G. E. Moore, ja vielä kuuluisammat Ralph Barton Perry ja Henry Babcock Veatch. Realismi väittää, toisin kuin idealismi, että havaitut kohteet ovat olemassa suunnilleen sellaisina kuin ne näyttävät itsessäänkin, riippumatta tietävän katsojan mielestä. Pallokallolla ei ole siihen mitää asiaa. ellauri164.html on line 230: Ralph Barton Perry (July 3, 1876 in Poultney, Vermont – January 22, 1957 in Boston, Massachusetts) was an American philosopher. He was a strident moral idealist who stated in 1909 that, to him, idealism meant "to interpret life consistently with ethical, scientific, and metaphysical truth." (citation?) Perry's viewpoints on religion stressed the notion that religious thinking possessed legitimacy should it exist within a framework accepting of human reason and social progress. ellauri164.html on line 236: Vuonna 1965 Veatch lähti IU: sta Northwestern Universityyn , jossa hän pysyi vuoteen 1973 asti. Sitten hän meni Georgetownin yliopistoon, jossa hän toimi filosofian laitoksen puheenjohtajana vuosina 1973–1976. Veatchilla oli myös vierailevia professoreita Colby Collegessa , Haverford Collegessa ja St. Thomasissa . Yliopisto . Vuonna 1983 hän jäi eläkkeelle Distinguished Professorina ja palasi Bloomingtoniin. ellauri164.html on line 244: Veatchin luetuin kirja oli Rational Man: A Modern Interpretation of Aristotelian Ethics (1962), joka tarjosi selkeästi rationalistisen vastakohdan William Barrettin tunnetulle eksistentiaalisen filosofian tutkimukselle Irrational Man (1958). ellauri164.html on line 246: Remembering Robert M. Veatch, PhD 1939-2020. Bob Veatch from Georgetown loved genealogy and had confirmed a Veatch connection to the Stuart (Stewart among the Scots) dynasty. He was a long-time fan of bluegrass and Bob and his wife Ann were founding members of the Lucketts Bluegrass Foundation in Lucketts, Virginia, location of the world’s longest running bluegrass concert series (45 years strong!). He used to laugh and say that he thought likely he was the only undergraduate at Harvard reading Plato while listening to bluegrass. Bob was a Peace Corps volunteer in Nigeria from 1962-1964. ellauri164.html on line 259: Jos mie saisin jouten olla ellauri164.html on line 260: hei, jos mie saisin jouten olla kesäkauven. ellauri164.html on line 304: Maan tapahtumat vaikuttivat suuresti nuoreen tyttöön. Erityisesti Jeannen elämä mullistui 13-vuotiaana hänen alkaessaan kuulla ääniä ja nähdä ilmestyksenomaisia näkyjä. Hänen mukaansa Pyhä Katariina, Pyhä Margareta ja arkkienkeli Mikael kutsuivat häntä ja pyysivät häntä vapauttamaan Ranskan maahan tunkeutuneista englantilaisista. Äänten kehottamana hän päätti lähteä tapaamaan itse prinssi Kaarlea. Kaarle on kuvissa aika hölmön näköinen. ellauri164.html on line 313: Kaarle ei kuninkaaksi pääsynsä jälkeen enää halunnut tukea Jeannen hanketta Ranskan vapauttamiseksi, vaan pelasi englantilaisten ja Burgundin herttuan kanssa poliittista peliä Jeannen tietämättä asiasta. (Lähde menee ämmä jo!) ellauri164.html on line 315: Kaarlen yllätyksellisestä puolenvaihdosta vihastuneena Jeanne hyökkäsi ilman kuninkaan lupaa keväällä 1430 Pohjois-Ranskassa englantilaisia vastaan. Compiègnen taistelussa burgundilaiset ottivat Jeannen kiinni ja vangitsivat hänet. Jeanne jäi burgundilaisten vangiksi puoleksi vuodeksi. Kuningas ei tehnyt paljonkaan Jeannen vapauttamisen hyväksi ja lopulta burgundilaiset myivät hänet englantilaisille 10 000 dukaatin summasta. Jeanne kuljetettiin miehitettyyn Rouenin kaupunkiin ja suljettiin ahtaaseen vankikoppiin. ellauri164.html on line 317: Sotaoikeudessa Jeanne lupasi ettei enää käytä housuja. Hänet kuljetettiin takaisin Rouenin vankityrmään, jossa hänet nähtiin taas housut jalassa! Jeannen oman väittämän mukaan hän joutui rikkomaan lupauksensa kirkolle ja pukeutumaan miesten vaatteisiin, koska naisten vaatteet altistivat hänet vartijoiden seksuaaliselle väkivallalle, tai sit että vartijat ottivat siltä mekon pois ja antoivat jälkeenpäin housut tilalle. Syyllisyys palautettiin ja hänet tuomittiin yksimielisesti kuolemaan. ellauri164.html on line 330: Satavuotista sotaa pidetään yhtenä keskiajan merkittävimmistä konflikteista. Se oli siitä merkittävä, että sen kuluessa otettiin käyttöön uusia aseita ja taktiikoita, jotka rapauttivat vanhan, raskaan ratsuväen hallitseman feodaaliarmeijajärjestelmän. Lisäksi sodan aikana nähtiin ensimmäiset vakinaiset armeijat Länsi-Euroopassa sitten Länsi-Rooman valtakunnan.Sota muutti aatelisten ja talonpoikien suhdetta sekä vauhditti kansallisvaltioiden kehitystä ja monarkioiden vahvistumista. Ennen sotaa etenkin Ranska oli ollut jakautunut hyvin itsenäisten vasallien johtamiin läänityksiin. Sodan vaikutuksesta kuninkaan asema alkoi vahvistua. ellauri164.html on line 334: Vaikka myös parlamentti oli vahvistanut sopimuksen, monet ranskalaiset katsoivat, että kyse oli vain Kaarle VI:n mielipuolisuuden synnyttämästä erheestä, jota ei tarvinnut noudattaa. Näin ajatteli etenkin Jeanne d’Arc, joka vuonna 1429 puoliväkisin ”raahasi” Kaarlen Reimsiin kruunattavaksi. Myös Englannin Henrik VI kruunattiin Ranskan kuninkaaksi vuonna 1431 Notre Damessa, mutta hän jäi varjokingiksi. Kaarle VII:n kaudella Ranska valloitti takaisin Pariisin ja kaikki Englannin ranskalaiset alueet Calais’ta lukuun ottamatta. ellauri164.html on line 343: Takatukkaisen muukalaislegioonalaisen mielestä viimeinen kunnon chevaljeeri oli Jeanne d'Arc. Uskonto, isänmaa ja soldaatit! Alas jutkupankkiirit! Maalaispappitaskukirjasta löytyy kosolti ranskispatriotismia sekä aatelin ja sotilaiden hehkutusta. Muka Roland ja pojat oli synnynnäisiä chevaljeereja. Mitäs sitten kaxoisnelistivät karkuun sakemanneja viimeisissä sodissa? Viimeinen kaxilahkeinen oli takatukan mielestä Jeanne d'Arc. Bernadotten vaimohan oli Jeannen huonetta ja sukua, vaikka Jeanneen verrattuna huonokuntoinen. ellauri164.html on line 346: Morfiiniriippuvaista valelääkärä vaivasi Hodkinin tauti kuten Jane Austenia. Se ja pappipaha olivat kuin Dupont ja Dupond. Le plupart des agonies sont euphoriques. Rien que jeter tout espoir et expirer, quoi de mieux. Il faut mourir peu a peu, prendre l'habitude. Decet imperatorem stantem mori. (Vespasianus, non pas Motocyclettianus.) ellauri164.html on line 372: I blew through this novel myself, which in retrospect was somewhat of a grave mistake, as the book alternates between compelling and highly engaging dialogues to unrealistically long monologues which to me resemble a Rimbaud poem in translation than anything else, which is to say: hard to parse. That they got more than what they bargained for is what the ordinary reader will be struck by first when they read this. The complexity of each of the conversations cannot be overstated, which I think will inevitably result in readers just mechanically scanning the sentences rather than internalizing the arguments, with the final result being the great part of the novel sliding off like rain, leaving only vague impressions like it did with me unfortunately, but the parts that did affect me left me very humbled. And chiefly this impression will not be helped by another one of the defining features of the novel, which is its vagueness. It deliberately leaves a lot of key details unheard and leaves a lot to the ability to infer events by the reader. Though sometimes frustrating to a reader like me who reads history and biography, I recognize that it should be so for this novel, for the main conflict in it is a psychological one, so I wouldn't have it any other way. ellauri164.html on line 379: I wanted to like this book so much more than I did. I actually found it incredibly difficult to understand. Some of it, I think, was that it was poorly translated. I read a 1962 edition that doesn't even cite a translator -- so many of the sentences were so convoluted as to be utterly obtuse. Poor translation or witless reader? I never could figure out why Mlle Chantal was such an angry bitch and why she insisted on tormenting the priest. What was her secret? Was the priest an alcoholic or just terminally sick? Gay? Why did M le Comte come to hate the priest? These are just some of the basic narrative issues I couldn't figure out. Forget the whole spiritual aspect--much of what the priest mused on and felt was incomprehensible to me as he described it. I can't help wondering if I'd have understood it if I had read it in French. Or maybe I'm just so spiritually challenged (in a God believing, Catholic way) that I can't comprehend it when it's described. All of that said, there were profoundly moving passages here and there, but over all I don't begin to know what I read. It's rather embarrassing actually--I feel so simple! (less) ellauri164.html on line 402: Unbelievable, lame, boring, melodramatic, but says some interesting stuff about language. For the protagonist, a priest writing a journal, literary creation is an act of resistance and subversion. The novel also contrasts human language with God's language in a self-reflective way that I have not often found in Christian novels. (less) ellauri164.html on line 426: Heartening and pleasant family-type book. Christian-based plot. Lotsa twists and revelations of the religious lifestyle. Started slowly and stayed steady in pace. I was surprised by how much I liked it. Worthwhile reading experience. Warmly narrated. ellauri164.html on line 435: tent/uploads/2013/04/Paul-Joseph-Prezzia_avatar-75x75.jpg" style="float:left;padding:1em" /> ellauri164.html on line 478: "Valta oli oikeutta kaikkialla, kirjallisuudessa, yliopistoissa, yhdyskunnan toimistossa joka nimitti rabbiinit, Vatikaanissa, niidenkin joukoissa jotka vaativat oikeutta riistetyille ja sorretuille. Kun 2 ihmistä kohtasi, toinen otaxui heti hallizevan roolin." Niin tekevät koiratkin, nuuhkivat ensin ja sitten rähähtävät. ellauri164.html on line 489: The next major incident in Moses’ life was his encounter with God at the burning bush (Exodus 3—4), where God called Moses to be the savior of His people. Despite his initial excuses and outright request that God send someone else, Moses agreed to obey God. God promised to send Aaron, Moses’ brother, along with him. The rest of the story is fairly well known. Moses and his brother, Aaron, go to Pharaoh in God’s name and demand that he let the people go to worship their God. Pharaoh stubbornly refuses, and ten plagues of God’s judgment fall upon the people and the land, the final plague being the slaying of the firstborn. Prior to this final plague, God commands Moses to institute the Passover, which is commemorative of God’s saving act in redeeming His people from bondage in Egypt. ellauri164.html on line 493: The rest of the book of Exodus and the entire book of Leviticus take place while the Israelites are encamped at the foot of Sinai. God gives Moses detailed instructions for the building of the tabernacle—a traveling tent of worship that could be assembled and disassembled for easy portability—and for making the utensils for worship, the priestly garb, and the ark of the covenant, symbolic of God’s presence among His people as well as the place where the high priest would perform the annual atonement. God also gives Moses explicit instructions on how God is to be worshiped and guidelines for maintaining purity and holiness among the people. The book of Numbers sees the Israelites move from Sinai to the edge of the Promised Land, but they refuse to go in when ten out of twelve spies bring back a bad report about Israel’s ability to take over the land. God condemns this generation of Jews to die in the wilderness for their disobedience and subjects them to forty years of wandering in the wilderness. By the end of the book of Numbers, the next generation of Israelites is back on the borders of the Promised Land and poised to trust God and take it by faith. ellauri164.html on line 500: Moses needed time to grow and mature and learn to be meek and eat humble pie before God, and this brings us to the next chapter in Moses’ life, his 40 years in the land of Midian. During this time, Moses learned the simple life of a shepherd, a husband, and a father. God took an impulsive and hot-tempered young man and began the process of molding and shaping him into the perfect instrument for God to use. What can we learn from this time in his life? If the first lesson is to wait on God’s timing, the second lesson is to not be idle while we wait on God’s timing. While the Bible doesn’t spend a lot of time on the details of this part of Moses’ life, it’s not as if Moses were sitting idly by waiting for God’s call. He spent the better part of 40 years learning the ways of a shepherd and supporting and raising a family. These are not trivial things! While we might long for the “mountain top” experiences with God, 99 percent of our lives is lived in the valley doing the mundane, day-to-day things that make up a life. We need to be living for God “in the valley” before He will enlist us into the battle. It is often in the seemingly trivial things of life that God trains and prepares us for His call in the next season. ellauri164.html on line 518: At Thursday’s daily Mass (Thursday of the 18th week of the year) we Roman catholics read of the sin that excluded Moses from leading the people to the Promised Land. While there are some mysterious elements to it, one thing seems clear: the grumbling of the people got on Moses’ nerves. Indeed, grumbling often affects more than just the one doing the complaining. Through it, infectious negativity can be set loose. Even if only a small number are grousing, it can still incite discontent, anger, and/or fear in others. Yes, the people nearly wore him out. At a particularly low moment, when the people were complaining about the food, Moses lamented to God, ellauri164.html on line 524: Now there was no water for the congregation. And they assembled themselves together against Moses and against Aaron. And the people quarreled with Moses and said, “Would that we had perished when our brothers perished before the Lord! Why have you brought the assembly of the Lord into this wilderness, that we should die here, both we and our cattle? And why have you made us come up out of Egypt to bring us to this wretched place which has neither grain nor figs nor vines nor pomegranates? Here there is not even water to drink!” But Moses and Aaron went way from the assembly to the entrance of the meeting tent, where they fell prostrate. ellauri164.html on line 540: Whatever the reason for the drastic punishment, behold what grumbling does. It fuels discontent and bitterness. Be careful, fellow Christians; we can all succumb to the temptation to draw others into our anger, doubts, dissatisfaction, and fears. After all, misery loves company. Sharing concerns with friends is good and necessary, but this must be tempered by the knowledge that too much can harm them and us. A steady diet of grumbling is not good for anyone. ellauri164.html on line 541: Grumbling, grousing, and complaining seem to be all around us. In our relative affluence, we often expect or even demand comfort. We are very particular about the way we want things to be, and often expect that it be made so without much if any effort on our part. ellauri164.html on line 550: 2. He spoke to the people, not with meekness and calm authority, but in heat and bitterness. "Ye rebels, must we fetch you water out of this rock?" Thus he "spake unadvisedly with his lips" (Psalm 106:33) instead of his stick. It is not difficult to understand how Moses should have so far forgotten himself on this occasion. Let the facts be weighed. The servant of the Lord is now 120 years old. The generation which sinned thirty-seven years ago, and was condemned to die in the wilderness, is nearly all gone. Moses is mortified to find that the new generation is infected with a touch of the same impatient unbelief which wrought in their fathers so much mischief. No sooner are they at a loss for water than they rise against Moses with rebellious murmurings. For once he loses command of himself. On all former occasions of the kind his meekness was unshaken; he either held his peace, or prayed for the rebels, or at most called on the Lord to be his Witness and Judge. Now he breaks out into bitter chidings. At the root of this there was a secret failure of faith. "Ye believed me not," - did not thoroughly rely on my faithfulness and power, - "to sanctify me in the eyes of the children of Israel" (verse 12). His former meekness had been the fruit of faith. He had been thoroughly persuaded that the Lord who was with him could accomplish all he had promised, and therefore he faced every difficulty with calm and patient resolution. Now a touch of unbelief bred in him hastiness and bitterness of spirit. ellauri164.html on line 577: but God Himself. The Lord had committed to Moses the burden of leading His people, while the mighty Angel went before them in all their journeyings and directed all their travels. Because they were so ready to forget that God was leading them by His Angel, and to ascribe to man that which God's power alone could perform, He had proved them and tested them, to see whether they would obey Him. At every trial they failed. Instead of believing in, and acknowledging, God, who had strewed their path with evidences of His power and signal tokens of His care and love, they distrusted Him and ascribed their leaving Egypt to Moses, charging him as the cause of all their disasters. Moses had borne with their stubbornness with remarkable forbearance. At one time they threatened to stone him. ellauri164.html on line 591: Moses’ moment of greatest failure came when the people of Israel resumed complaining, this time about food and water (Num. 20:1-5). Moses and Aaron decided to bring the complaint to the Lord, who commanded them to take their staff, and in the people’s presence command a rock to yield water enough for the people and their livestock (Num. 20:6-8). Moses did as the Lord instructed but added two flourishes of his own. First he rebuked the people, saying, “Listen, you rebels, shall we bring water for you out of this rock?” Then he struck the rock twice with his staff. Water poured out in abundance (Num. 20:9-11), but the Lord was extremely displeased with Moses and Aaron. ellauri164.html on line 687: But the LORD was angry with me because of you and would not listen to me. And the LORD said to me, ‘Enough from you; do not speak to me of this matter again. (Deut. 3:26 ESV) ellauri164.html on line 703: When a Bible author develops a pattern and then breaks it, we should pay attention because this signals that the author wants us to notice something important. ellauri164.html on line 705: Based on the pattern established in Numbers, what do you expect will happen at Meribah when the people rebel against Moses? We expect the pattern to repeat and for God to decree punishment, but that doesn’t happen. The pattern breaks down! Instead of decreeing punishment for the people’s sin, God simply tells Moses to give the people water by speaking to the rock. This is a significant departure from the previous pattern. When a Bible author develops a pattern and then breaks it, we should pay attention because this signals that the author wants us to notice something important. Why didn’t God punish the people at Meribah? Why did he go at Moses instead? ellauri164.html on line 727: Moses assembled the people, but he didn't follow orders quite the way he should have. Instead of just speaking to the rock, which would have demonstrated the power of the word over the power of his rod, he struck it twice, saying, "Listen, you rebels, shall we get water for you out of this rock?" It almost sounded as though Moses was taking credit for delivering the water. That was not true. Perhaps the strain of leading the people all those years was finally starting to show. He called them rebels, which in a sense they were. But God did not tell him to do this. Nor was there any mention of God at that point. All seemed directed at Moses and Aaron: "Must we bring water out of this rock?" Depending on how it's read, it could indicate doubt on the part of Moses. ellauri164.html on line 746: 3. This lesson is intended to examine his sin, and determine why ellauri164.html on line 802: In the first month the whole Israelite community arrived at the Desert of Zin, and they stayed at Kadesh. There Miriam died and was buried. (2) Now there was no water for the community, and the people gathered in opposition to Moses and Aaron. (3) They quarreled with Moses and said, "If only we had died when our brothers fell dead before the LORD! (4) Why did you bring the LORD's community into this desert, that we and our livestock should die here? (5) Why did you bring us up out of Egypt to this terrible place? It has no grain or figs, grapevines or pomegranates. And there is no water to drink!" (6) Moses and Aaron went from the assembly to the entrance to the Tent of Meeting and fell facedown, and the glory of the LORD appeared to them. (7) The LORD said to Moses, (8) "Take the staff, and you and your brother Aaron gather the assembly together. Speak to that rock before their eyes and it will pour out its water. You will bring water out of the rock for the community so they and their livestock can drink." (9) So Moses took the staff from the LORD's presence, just as he commanded him. (10) He and Aaron gathered the assembly together in front of the rock and Moses said to them, "Listen, you rebels, must we bring you water out of this rock?" (11) Then Moses raised his arm and struck the rock twice with his staff. Water gushed out, and the community and their livestock drank. (12) But the LORD said to Moses and Aaron, "Because you did not trust in me enough to honor me as holy in the sight of the Israelites, you will not bring this community into the land I give them." (13) These were the waters of Meribah, [1] where the Israelites quarreled with the LORD and where he showed himself holy among them. ellauri164.html on line 804: It often happens that Bible believing Christians reject the concept of allegory as being a legitimate way of interpreting the Bible. This comes from the belief that any way of interpreting Scripture other than literal meaning is false, particularly as it concerns Genesis 3 and evolution. But in fact allegory is common in the Bible – Christ makes frequent use of it in His parables – and even Genesis 3 is allegory (which does not preclude its literal interpretation as well.) In this section we shall examine the allegorical significance of the staff and the rock. ellauri164.html on line 824: One fact is this: Moses hit the rock twice. Is that sin? Yes indeed. Christ had to be smitten once, at His first advent, for our sins. But to be smitten twice is like crucifying Him twice[2]. This, then, is sin indeed. ellauri164.html on line 856: Often, we are angry (always an entry point for Satan) and we have our own agenda to follow. ellauri164.html on line 867: There are few characters that play a larger part in the story of the Bible than Moses. He is the human protagonist of four Old Testament books and is consistently held up in both the OT and NT as a shining example of faith in the promises of God. The law that he delivered to the people of Israel serves as the foundation of the nation of Israel, and is lauded by Jesus as a testament that would not pass until “heaven and earth pass away…[and] all is accomplished.” One of the great tragic moments of the Bible is where Moses is denied entrance to the Promised Land for his sin at the Rock of Meribah; after faithfully leading Israel for forty years, Moses strikes a rock instead of speaking to it and is condemned to die before living in the Promised Land. On its surface, this might seem unfair to Moses. One mess-up and God gives him this great punishment? How many times had Israel failed in their journey and at Mt. Sinai, and God had spared their lives and allowed them to keep going? Yet His most faithful servant is barred over this one, seemingly insignificant event? If we take a closer look at the text, however, we see why Moses’ failure was such a stark one. While it doesn’t diminish the tragic nature of the event, it does shed light on why God takes such a drastic step to respond. ellauri164.html on line 873: We would expect the pattern to repeat here. The people have rebelled, so the next part would be God’s wrath and threats of destruction. Instead, however, God merely grants their request for water. No mention of sin or possible annihilation, just grace in providing for Israel’s needs. The fact that this cycle we’ve come to expect changes is designed to highlight an important event; the oddity of the text “awakens us from our narrative slumber,” as one commentator puts it, and forces us to pay attention closely to what’s occurring. Why would God not threaten destruction? To answer that, we have to remember a key aspect of God’s character: He does not change. Hebrews 13:8 says He is the same yesterday and today and forever, “without variation or shifting shadow,” (James 1:17). The purpose of the threats of destruction, and Moses/Aaron’s intercession, was not to actually change God’s mind. God knew exactly what was going to happen in all these instances. God’s threats on Israel are spoken to Moses so that Moses will intercede. They are tests of Moses’ (and Aaron’s) character, just as God’s conversation with Abraham over the fates of Sodom and Gomorrah (Genesis 18) was about testing Abraham’s character rather than the doomed cities. Yet here, in Numbers 20, God does not follow the pattern. Why? ellauri164.html on line 879: This interpretation is solidified by Moses’ words about this event in the Book of Deuteronomy. Three times in the first four chapters of Deuteronomy, Moses says that he is not able to enter the Promised Land because of Israel. At first glance, again, this might seem an unfair charge. Moses had caused his own exclusion, hadn’t he? Why is he accusing the generation after the event in Numbers 20 of being the cause of his failure? If we look at these three mentions, we see a few important facts. In the first instance, Deuteronomy 1:37, Moses is recounting the failure of Israel when they listened to the 10 spies’ negative report and how God forbade that generation from entering the Promised Land, and he then says “The Lord was angry with me also on your account, saying, ‘Not even you shall enter there.’” Moses associates his inability to enter the Promised Land with Israel’s rebellion and unfaithfulness, but he also seems to be lumping the people’s refusal to enter the land (Numbers 13-14) with his own sin in Numbers 20. This is not Moses forgetting the chronology of these two events, but rather indicating that they are closely associate with one another. ellauri164.html on line 881: The second mention is in Deuteronomy 3:23-26, where after retelling the defeats of the kings Sihon and Og Moses relates that “I also pleaded with the Lord at that time, saying, ‘O Lord God, You have begun to show Your servant Your greatness and Your strong hand; for what god is there in heaven or on earth who can do such works and mighty acts as Yours? Let me, I pray, cross over and see the fair land that is beyond the Jordan, that good hill country and Lebanon.’ But the Lord was angry with me on your account, and would not listen to me; and the Lord said to me, ‘Enough! Speak to Me no more of this matter.” Again, Moses directly links the Lord’s anger towards him with the Israelites. ellauri164.html on line 890: Many brethren and sisters, not to mention those outside the church, have a wrong understanding of what the sin of Moses was and its implication(s). Often when asked or giving comments on the matter, they say that his sin was in smiting the rock twice instead of once. They think that, since at first God told Moses to take the rod and smite the rock, and the next time He also told him to take the rod, therefore, he was also instructed to strike once. Such an understanding erodes the whole essence that God had designed in the type that would later be seen in the antitype. As it will soon be clear, striking the rock even once [that second time] would have been sin on the part of Moses. In view of this, therefore, it is important for us to possess the true facts on this matter. ellauri164.html on line 898: The first instance therefore quoted above (Exodus 17: 5–6), symbolized that Christ Jesus was to be smitten or die once. “So Christ was once offered to bear the sins of many; and unto them that look for Him shall He appear the second time without sin unto salvation.” Hebrews 9:28 ellauri164.html on line 900: “The smitten rock was a figure of Christ, and through this symbol the most precious spiritual truths are taught. As the life-giving waters flowed from the smitten rock, so from Christ, ‘smitten of God,’ ‘wounded for our transgressions,’ ‘bruised for our iniquities’ (Isaiah 53:4–5), the stream of salvation flows for a lost race. As the rock had been once smitten, so Christ was to be ‘once offered to bear the sins of many.’ Hebrews 9:28.” –Patriarchs and Prophets, p. 411 ellauri164.html on line 908: “By his rash act Moses took away the force of the lesson that God purposed to teach. The rock, being a symbol of Christ, had been once smitten, as Christ was to be once offered. The second time it was needful only to speak to the rock, as we have only to ask for blessings in the name of Jesus. By the second smiting of the rock the significance of this beautiful figure of Christ was destroyed.” –Patriarchs and Prophets, p. 418 ellauri164.html on line 910: “Our Saviour was not to be sacrificed a second time; and it is only necessary for those who seek the blessings of His grace to ask in the name of Jesus, pouring forth the heart’s desire in penitential prayer.” –Patriarchs and Prophets, p. 411. See also Luke 11:9–10 ellauri164.html on line 927: The events leading up to and ending in his sin are recorded in Numbers 20:1-13. The children of Israel were bitterly angry about not having enough water, so “they gathered together against Moses and Aaron,” and “contended with Moses.” They cast all the blame on him. “Why have you brought up the assembly of the LORD into this wilderness,” “why have you made us come up out of Egypt, to bring us to this evil place?” This was part of the murmuring that we are strictly charged not to imitate (1Cor. 10:10). Israel blamed Moses and Aaron for all their problems and bitterly complained and grumbled about it. They were so bitter and angry they wished they were dead. In all previous acts of rebellion, Moses had always conducted himself in a holy and godly manner. He had warned Israel that their murmuring was against God and never took it personally before. ellauri164.html on line 929: It appears that Moses was still in complete control of himself when he went to God for instructions. “Moses and Aaron went ... to the door of the tent of meeting, and fell upon their faces.” “Then the Lord spoke to Moses, saying,” “take the rod; ... gather the congregation together. Speak to the rock before their eyes, and it will yield its water; thus you shall bring water for them out of the rock, and give drink to the congregation and their animals.” Clearly there was nothing difficult to understand and Moses wanted to be as faithful to this command as he had been to all the other commands God had given him. ellauri164.html on line 931: Yet somehow this time something was different and Moses became very angry. Unfortunately for him, as is so often the case, “the wrath of man does not produce the righteousness of God.” (Jas. 1:20). Moses went too far. “Moses and Aaron gathered the congregation together before the rock; and he said to them, Hear now, you rebels! Must we bring water for you out of this rock? Then Moses lifted his hand and struck the rock twice with his rod; and water came out abundantly, and the congregation and their animals drank.” ellauri164.html on line 935: When God said Moses “failed to sanctify me in the eyes of the people,” He did not specify exactly what this failure was. God had told Moses to “speak to the rock,” but the account stated that “Moses lifted up his hand, and smote the rock with his rod twice.” Clearly, in that act, Moses went beyond what God had commanded him to do. God had told Moses to take the staff, but not use it. He was directly commanded only to speak to the rock. He went beyond what was written when struck that rock. It was similar to Nadab and Abihu who offered “strange fire which He had not commanded them.” At that time Moses saw that such behavior did not “treat God as holy or glorify him among the people” (Lev. 10:1-3). Yet Moses, in anger, failed to hallow God when he struck that rock instead of speaking to it. He had failed to learn “not to go beyond what is written,” (1Cor. 4:6). He was told to speak to the rock (and he did not do that), but struck the rock (which he had no authority to do). God later charged Moses with this sin: “you rebelled against my word at the waters of Meribah” (Num 20:24; 27:13). ellauri164.html on line 947: “Then I pleaded with the Lord at that time, saying: 24 'O Lord God, You have begun to show Your servant Your greatness and Your mighty hand, for what god is there in heaven or on earth who can do anything like Your works and Your mighty deeds? 25 I pray, let me cross over and see the good land beyond the Jordan, those pleasant mountains, and Lebanon.' 26 "But the Lord was angry with me on your account, and would not listen to me. So the Lord said to me: 'Enough of that! Speak no more to Me of this matter. 27 Go up to the top of Pisgah, and lift your eyes toward the west, the north, the south, and the east; behold it with your eyes, for you shall not cross over this Jordan.” (Deut. 3:23-27) ellauri164.html on line 969: And here is the clue to what went wrong in this critical story: God says, “You and your brother Aaron take the rod and assemble the community, and before their very eyes order the rock to yield its water. Thus you shall produce water for them from the rock and provide drink for the congregation and their beasts” (Num. 20:7-8). When the time comes, Moses does speak, but what he says is ambiguous in tone and intent. Here is the very short story: ellauri164.html on line 971: “Listen, you rebels, shall we get water for you out of this rock?” And Moses raised his hand and struck the rock twice with his rod. Out came water, and the community and their beasts drank. But God said to Moses and Aaron, “Because you did not trust Me enough to affirm My sanctity before the eyes of the Israelites, even so you shall not bring this assembly to the Land that I have given them.” (Num. 20:10-12) ellauri164.html on line 979: What God wants the people to see is that Moses speaks in performing the miracle at the rock. It is a potentially powerful transitional moment in which Moses’s publicly perceived action would be speech. What he would say would become part of the people’s religious consciousness—part of the repeated narrative of the people—a way of adducing to God a caring relationship with God’s people, and conveying that care to the people. We can imagine the speech Moses might give, performing the quintessential task of a prophet, in bringing God and the people closer together. Instead, he calls them “rebels,” distancing the people from himself and, by association, from God; disdaining their legitimate needs; and losing the opportunity to attribute the provision of water to God. ellauri171.html on line 38: Uskonnolliset myytit korvaavat television ja internetin saippuaoopperoita ja julkkissivustoja, ja uskonnolliset hahmot tekevät julkkisten ja epäjumalien työtä. Ne eivät ole "vain kuin" vaan täsmälleen sama asia. ellauri171.html on line 42: Tässä numerossa ilmestyy kuvitettu luettelo Raamatun naisista asetettuna madonna-huora axelille. Yllättävän moni telttamiesten mielestä hyvixistäkin on ollut ainakin osa-aikahuoria. Mutta arvaa mikä madonnille, huorille ja muille hyvän kirjan ämmille on yhteistä? Keneltäkään niiltä izeltään ei kysytty koskaan mitään. Ne toimi puhtaasti need to know beisixellä. Niin aina. Father knows best. ellauri171.html on line 57: God's Curse softened by neat fur shorts and Tissot wristwatch courtesy of Mr. Snake (left). ellauri171.html on line 70: Saara sai poikkeuksellisen kunnian Jumalalta. Abrahamin vaimona hänen jälkeläisistään tuli Israelin kansa, joka synnytti Jeesuksen Kristuksen, maailman Vapahtajan. Mutta hänen kärsimättömyytensä sai hänet vaikuttamaan Abrahamiin saamaan lapsen Hagarin, Saaran egyptiläisen orjan kanssa, käynnistäen Lähi-idän konfliktin, joka jatkuu, vaikka puhumme samoista vitun filistealaisista. Ne olisi pitänyt holokaustata jo ensimmäisellä kerralla. ellauri171.html on line 92: Joosefilla oli infiuensseri, sillä hän pelasti Israelin nälänhädän aikana. Benjaminin heimo synnytti apostoli Paavalin, muinaisten aikojen suurimman lähetyssaarnaajan. Raakelin ja Jaakobin välinen rakkaus toimii esimerkkinä aviopareille Jumalan pysyvistä siunauksista. Vittu siinäpä hyvä malli, bigamy. Juhani Aho puolisoineen, ne sisaruxet. ellauri171.html on line 97: Raakel kähmi jotain näiden lapsuutensa tinasotilaiden kaa, piilotteli niitä tms. ellauri171.html on line 98: Koko juttu meni näin. Lean kuopuxen Dinahin jälkeen tuli aluxi mahon Raakelin vuoro poikia ja se sai Joosefin ja Benjaminin. (Paizi Ben oli kivun poika kun synnytys oli vaikea. Jaakob vaihtoi nimen nätimmäxi). Laaban koitti pitää Jaakobin palkkalistoilla muze halus yrittäjäxi. Kun Laabanin lampaat jotenkin aina päätyivät Jaakolle, Laabanin pojat alkoivat hermostua James pakkasi kamelinsa, otti kirjavan karjansa ja potkukelkkansa ja livahti vaimoineen ja lapsineen tiehensä. Raakel varasti mukaan isän teltasta Laabanin porukoiden kotijumalat, tai siis jumaluudet tietysti. Laaban lähti perään. ellauri171.html on line 100: Raakel oli ottanut kodin epäjumalat ja laittanut ne kamelinsa satulaan ja istui niiden päällä. Laaban tunsi kaiken läpi, mutta ei löytänyt mitään. Raakel oli ottanut terafit ja pannut ne kamelin huonekaluihin! Hän sanoi isälleen: "Ole kiltti, herra, anna minulle anteeksi, jos en nouse puolestasi. Minulla on kuukautiset kuukausittain." Mä istun. Niinpä Laaban jatkoi etsintöjään, mutta hän ei löytänyt koti-epäjumalia. Sellainen naisten tapa, voi niiden kanssa! Sillä oli juoksu. Laittoikohan se pikkareihin sammalta. Se ei tunnu kuin istuisi pehmeällä kissanpojalla, pikemminkin siilillä. Siilit ovat kivoja, mutteivät mukavia housuissa. ellauri171.html on line 102: Jaakob kiukustui Laabanin kaivelusta teltan perällä. Olet kaivannut kaikkea mitä omistan. Näytä nyt minulle, mitä löysit sinulle kuuluvan! Aseta se tänne meidän eteen, sukulaisten eteen, kaikkien nähtäväksi. Anna heidän tuomita meidän välillämme! Onko tämä kiitos yli 20 vuoden virheettömästä palvelusta? Tilanteeni oli tämä: päivällä kuumuus ja yöllä kylmä, ja uni pakeni silmistäni. Minulla oli monia lampaattomia öitä. Tämmöistä se oli aina ne 20 vuotta, kun olin kotitaloudessanne. Työskentelin sinulle neljätoista vuotta kahdelle tyttärellesi ja kuusi vuotta laumillesi, ja muutit palkkaani kymmenen kertaa. ellauri171.html on line 113: Leasta tuli Jaakobin vaimo häpeällisen tempun kautta. Jaakob oli työskennellyt seitsemän vuotta voittaakseen Lean nuoremman sisaren Raakelin. Hääyönä hänen isänsä Laban korvasi Lean. Sitten Jaakob työskenteli vielä seitsemän vuotta Raakelin hyväksi ellauri171.html on line 121: Jokebed, Mooseksen biologinen äiti, vaikutti historiaan luovuttamalla sen, mitä hän arvosti eniten, Jumalan tahdolle. Kun egyptiläiset alkoivat tappaa heprealaisten orjien poikasia, Jokebed laittoi Mooseksen vedenpitävään koriin ja syrjäytti sen Niilijoelle. ellauri171.html on line 128: tent/uploads/2014/09/miriam-leading-praise-songs.jpg" /> ellauri171.html on line 131: Mirjamilla, Mooseksen sisarella, oli tärkeä rooli juutalaisten pakossa Egyptistä, mutta hänen ylpeytensä sai hänet vaikeuksiin. Kun hänen pikkuveljensä kellui alas Niilijokea korissa paetakseen egyptiläisten kuolemaa, Mirjam puuttui faraon tyttären kanssa ja tarjosi Jokebedia sairaanhoitajakseen. ellauri171.html on line 133: Monia vuosia myöhemmin, kun juutalaiset olivat ylittäneet Punaisenmeren, Mirjam oli siellä ja johti heitä juhlimaan. Hänen roolinsa profeettana sai hänet kuitenkin valittamaan Mooseksen cushialaista vaimoa. Jumala kirosi hänet spitaalilla, mutta paransi hänet Mooseksen rukousten jälkeen. Se opettaa häntä olemaan antamatta lavan keskustaa pikkuveljelle. Siskon rooli raamatussa, täähän on kuin Mirjam Pylkkänen. Jatka lukemista alta. ellauri171.html on line 146: Rahabista tuli kuningas Daavidin esi-isä, ja Daavidin suvusta tuli Jeesus Kristus, Messias. Rahabilla oli keskeinen rooli Jumalan pelastussuunnitelmassa maailmalle. Sen korjaamiseen tarvittiin useampi kuin yksi huora, kuten tulemme näkemään. Maailman vanhin ammatti, tärkeä naisellinen rooli juutalais-kristillisessä mytologiassa. Jatka lukemista alta. ellauri171.html on line 151: tent/uploads/2018/11/Deborah_0.jpg" /> ellauri171.html on line 156: Deboran viisaus ja usko Jumalaan inspiroivat ihmisiä, etenkin naisia. Hänen johtajuutensa ansiosta Israel nautti rauhasta 40 vuoden ajan. Vau, sen täytyy olla kaikkien aikojen ennätys. Jatka lukemista alta. ellauri171.html on line 175: Ruth oli hyveellinen nuori leski, luonteeltaan niin suorapuheinen, että hänen rakkaustarinansa on yksi koko Raamatun suosikkikertomuksista. Kun hänen juutalainen anoppinsa Noomi palasi Israeliin Moabista nälänhädän jälkeen, Ruut lupasi seurata Noomia ja palvoa hänen Jumalaansa eikä omaa moabilaisten kalajumalaansa, nimeltään Kemos. Bet Chemosh loukkaantui hieman. Itse asiassa Kemosh oli niin vihainen, että hän antoi moabilaisten joutua Israelin vallan alle. ellauri171.html on line 181: Boasin nimi tarkoittaa sadon herraa. Ruth tarkoittaa toivottavaa. 1+1=3! Ruth oli pakana. Boas oli lempeä häntä kohtaan, vaikka hänellä oli vain yksi tapaus hänen kanssaan. Ruut sai armon Boasin silmissä korjaamalla ensin ohraa ja sitten vehnää. Hyvää matkaa! Boaz tuuletti Barneya yöllä puimatantereella. Boas korjasi ja tuuli ohran itse puimatantereella. Sillä välin Ruth valmistautui tulemaan juutalaiseksi morsiameksi: Pese itsesi ennen ja jälkeen, ja voitele sinut tiedät missä, ja laita itseäsi meikkiin ja laske sitten sinut lattialle. Ja jo otti ohraleipä. Kohta oli pullat uunissa. ellauri171.html on line 183: Luvussa 3, Boas käskee Ruthia ojentamaan vaatteensa ja laittaa sitten hänen päälleen kuusi mittaa ohraa – epärealistisen suuren määrän – mikä saa hänet näyttämään raskaana. Ruth kertoo Naomille, että Boas ei halunnut hänen palaavan anoppinsa luo "tyhjänä". Boas oli 80-vuotias ja Ruut 40-vuotias, kun he menivät naimisiin (Rut R. 6:2), ja vaikka hän kuoli häiden jälkeisenä päivänä (Mid. Ruth, Zuta 4:13), heidän liittoonsa siunattiin lapsi, Obed, Davidin isoisä. Melkoinen puintisessio. Ruth kävi läpi noin 1 epphah ohraa päivässä. Efa vastaa vakaa. Siksi vastaa 8 kuivaa gallonaa. Kuiva gallona on 8 kiloa viljaa. Efa on siis noin 30 kg viljaa. 6 niistä olisi 180kg. Ihme! Jatka lukemista alta. Источник: https://eastmanind.com/farm-equipment/how-long-was-the-barley-harvest-in-the-book-of-ruth.html. ellauri171.html on line 186: tent/uploads/2018/01/Ruth-Threshing-Wheat.jpg" height="200px" /> ellauri171.html on line 221: Kun Jumala herätti Jehu-nimisen miehen tuhoamaan epäjumalanpalveluksen, Isebelin hoviherrat heittivät hänet parvekkeelta, missä Jehun hevonen tallasi hänet. Koirat söivät hänen ruumiinsa, aivan kuten Elia oli ennustanut. (Kaikki oli tietysti järjestetty etukäteen ennusteen mukaisesti.) Ei se edes ollut niin vaikeaa. Jezebel on niin selvä tapaus myrkyllisestä poliittisesta mudanheittelystä, että hänelle on alla oma itemi. Jatka lukemista alta. ellauri171.html on line 230: Esteri on Jezebelin peilikuva, se heivas persiensä juutalaisexi mamukuningattarexi Persian suurkuninkaan petiin. Siinähän ei sitten ole mitään vikaa, tietysti. Ester pelasti juutalaisen kansan tuholta ja suojeli tulevan Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen, itulinjaa. Hänet valittiin kauneuskilpailussa Persian kuninkaan Arto Xerxesin kuningattareksi. Mutta paha hovivirkamies Haman suunnitteli kaikkien juutalaisten murhaamista. ellauri171.html on line 232: Esterin setä Voldemort sai hänet lähestymään kuningasta ja kertomaan hänelle totuuden. Pöydät kääntyivät nopeasti, kun Haman hirtettiin Mordokaille tarkoitettuun hirsipuuhun. Kuninkaallinen määräys kumottiin, ja Mordokai sai Hamanin vapautuneen työpaikan. Esther astui esiin rohkeana ja osoitti, että Jumala voi pelastaa kansansa jopa naisen avulla, vaikka todennäköisyys näyttäisi mahdottomalta. Esther tunnetaan parhaiten kyvyistään sadejumalattarena ja purim helistimestä. Jatka lukemista alta. ellauri171.html on line 250: Koska hän uskoi vakaasti Jumalan hyvyyteen, hänellä oli osansa Jumalan pelastussuunnitelmassa. Elizabeth opettaa meille, että Jumala voi astua toivottomaan tilanteeseen ja kääntää sen ylösalaisin hetkessä. Kuten näette, porttoja lukuun ottamatta naisen päätehtävä ja claim to fame on voittaa hedelmättömyys ja synnyttää vauvoja patriarkoille. ellauri171.html on line 261: Martta, Lasaruksen ja Marian sisar, avasi usein kodikkaan perseensä Jeesukselle ja hänen apostoleilleen tarjoten myös kaivattua ruokaa ja lepoa. Hänet muistetaan parhaiten tapauksesta, jossa hän menetti malttinsa, koska hänen sisarensa kiinnitti huomiota Jeesukseen sen sijaan, että auttoi ateriassa. Mary oli valinnut paremman osan, kiitos hänelle! Ei ihme, että Martha suuttui. ellauri171.html on line 263: Martta osoitti kuitenkin harvinaista ymmärrystä Jeesuksen visiosta ja tehtävästä. Lasaruksen kuoltua hän sanoi Jeesukselle: "Kyllä, kyllä, Herra. Minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, jonka piti tulla maailmaan. Joten halkeile, jäykkä haisee jo!" Tämä on toinen suosikkirooli B-vaimolle, joka hikoilee keittiössä sulhanen humoristillessa hyvännäköistä. Jatka lukemista alta. ellauri171.html on line 277: tent/uploads/2014/07/maria-magdalena.jpg" height="200px" /> ellauri171.html on line 279: tent/uploads/2018/02/Maria-Magdalena-Frontpage.jpg" height="200px" /> ellauri171.html on line 280: tent/uploads/2019/07/maria-magdalena.jpg" height="200px" /> ellauri171.html on line 283: Maria Magdaleena pysyi uskollisena Jeesukselle hänen kuolemansa jälkeenkin. Jeesus oli ajanut hänestä ulos seitsemän demonia tehokkaalla polkupyöräpumpullaan ja ansainnut tämän elinikäisen rakkauden. Vuosisatojen aikana Maria Magdaleenasta on keksitty monia perusteettomia tarinoita, kuten siitä, että Jeesus jatkoi Magdaleenan pumppaamista saarnojen väliaikoina into piukeena, meni hänen kanssaan salaa naimisiin ja muutti hänet ja lapset Englantiin tai kenties eli onnellisina Cashmirissa Intiassa. Vain Raamatun kertomus hänestä on totta, muut satua, vaikka kaunista. ellauri171.html on line 309: Maestro della Maddalena di Capodimonten maalaus "Magdalena nojaa kallon päälle". ellauri171.html on line 311: St. Mary Magdalene, naisten patruunapyhimys ellauri171.html on line 390: tent/uploads/2021/10/cain-et-abel-1024x630.jpg" /> ellauri171.html on line 400: The political stability of Israel was often upset by people called ‘prophets’. These were social critics who spoke bluntly about injustice when they saw it. Rather like the Alt-Right TV evangelists. ellauri171.html on line 404: Why did Herod hate John? John was highly critical of the ruler of Galilee, Herod Antipas, who had married the divorced wife of his brother. The woman’s name was Herodias, and she had a beautiful daughter Salome. John spoke out loud and clear against the incest that, according to Jewish law, was being committed by Antipas and Herodias. Pentateukin leviraattisäännöt on pirullisia. Enste pitää mennä naimisiin veljen vaimon kanssa, sitten taas ei saa. ellauri171.html on line 433: Faaraon tytär uimasillaan ilman uimapukua? Kuka sitten kazoo päältä rannalla? Selityxen mukaan se on Mirjami. Ketä ne 2 muuta nakupelleä sitten ovat? Kotisisarharjottelijoitako? Onko hahmo vasemmalla miekkonen? Jos ne on isäfaarao ja äitifaarao. ellauri171.html on line 450: tent/uploads/2016/03/Judith_Caravaggio.jpg" width="50%" /> ellauri171.html on line 461: Left to rot while Jehu dined, her body was eaten by stray dogs. ellauri171.html on line 476: Absalomin kuohuva kauna sisarensa Tamarin raiskauksesta (katso Tamarin tarina) leviää lopulta avoimeksi kapinaksi isäänsä Davidia vastaan, joka ei koskaan rankaissut raiskaajaa, koska hän oli itse myrkyllinen #metoo-mies jonka mielestä naisissa on reikä juuri sitä varten. ellauri171.html on line 480: Daavidin kenttäpäällikkö Joab kuulee tästä. Hän ratsastaa nopeasti paikalle ja syöksee muutaman keihään Absalomin sydämeen. Sitten Joabin henkivartijat lopettavat työn. Mitä tästä on opittavaa? Pidä hiuksesi lyhyinä tai sido ne tiukkaan nutturaan tai käytä hiusverkkoa kuten svedut. Takatukka ei ole hyvä sotatoimissa. ellauri171.html on line 488: Absalom raiskasi naiset (melko urakka) häpäisemällä isänsä naisia aivan kuten hänen omaa sisartaan Tamaria oli häpäisty. Koska paikka, jossa hän teki tämän, oli lähes varmasti palatsin kattoterassilla, se oli hyvin todennäköisesti sama paikka, jossa Daavid oli ensimmäisen kerran nähnyt Batseban, ironinen käänne eikö totta, jonka tarinan kertoja pani merkille. ellauri171.html on line 507: The Bible story describes how Dinah went out to visit some women. She cannot have been alone when she left the pitched tents of her family and went into the city. ellauri171.html on line 518: But Shechem falls passionately in love post coitum! So not at all what happened with Amnon. Dinah must have been a better lay. Now love complicates what would otherwise be the simple story of a violent crime. Shechem declared that he has fallen passionately in love with Dinah. He told her this, and he told anyone who would listen to him. He loved her tenderly – the words of the story imply longing, yearning, tenderness, not the usual feelings of a rapist. ellauri171.html on line 553: Miten niin? Raamattu on täynnä rahallisia korvauxista ties mistä vääryyxistä. Tällä alalla esinahattomat koukkunokat ovat aivan experttejä. Mikä maxaa? ellauri171.html on line 593: tent/uploads/2009/07/Rape-of-dinah.jpg" width="100%" /> ellauri171.html on line 605: The lesson is: think before you act. Ask yourself: what are the long-term consequences of your actions? Tää on kuin Johnin amerikkalaisesta lastenkirjasta: look before you leap. Pikku hiirulainen mietti tätä eikä mennyt naimisiin kuin vasta toisen hiiren kanssa. ellauri171.html on line 610: The old man who was the Levite’s host offered the men his own daughter instead, as well as the concubine, but the men outside would not listen. ellauri171.html on line 632: Then her husband arose and went after her to speak tenderly to her in order to bring her back, taking with him his servant and a pair of donkeys. So she brought him into her father’s house, and when the girl’s father saw him, he was glad to meet him. His father-in-law, the girl’s father, detained him; and he remained with him three days. So they ate and drank and lodged there. Judges 19:3-4 (NASB) ellauri171.html on line 635: Now we learn that the Levite and the concubine are husband and wife because the Levite is described as “her husband,” and the woman’s father is the Levite’s “father-in-law.” We also learn that the Levite travelled to Bethlehem to speak kindly to her and return home together. Because we are told that he planned to “speak tenderly to her,” this once again suggests that they may have argued after she played the prostitute, and as a result she left. ellauri171.html on line 648: But the men would not listen to him. So the man seized his concubine and brought her out to them; and they raped her and abused her all night until morning, then let her go at the approach of dawn. As the day began to dawn, the woman came and fell down at the doorway of the man’s house where her master was, until full daylight. Judges 19:25-26 (NASB) ellauri171.html on line 678: Our second lesson is that our sins affect others and potentially lead others to sin. The first sin in this account occurred in the home of the Levite and concubine. The fact that the Levite planned to “speak tenderly to her” (Judges 19:3) in order to win her back, seems to imply that they had quarreled. The most obvious sin is that she committed adultery when she became a prostitute. The initial sin cascaded into the horrific evils in Gibeah and subsequently to the 400 virgins who were taken alive in Jabesh-gilead to be given as wives to the remaining men of Benjamin. Judges 21:25 says, “. . . everyone did what was right in his own eyes.” ellauri171.html on line 698: Daniel Block writes these words, “The Levite had preferred Gibeah over Jebus to avoid the dangers of Canaanism, only to discover that Canaan had invaded his own world.” Sadly, Canaanism is invading our world and some western countries appear to be far worse than the tribe of Benjamin. They do not even seek the Lord for direction. At least the other eleven tribes sought the Lord and killed tens of thousands more. Jehovah was appeased. ellauri171.html on line 701: 8. Jael kills Sisera with an ancient metal tent peg ellauri171.html on line 705: A woman stood at the entrance to one of the tents, and beckoned him in. She seemed to want to help him. He should have been more careful. ellauri171.html on line 707: She offered the exhausted soldier some milk to drink, then waited for him to fall into exhausted sleep. Then she took a tent peg and a mallet, stepped quietly to his side, knelt down, then swiftly drove the peg through the side of his skull. He died instantly – an ignominious death at the hands of a woman. ellauri171.html on line 709: This was Number 8 of Bible Murders: Jael and Sisera. Ancient metal tent pegs! Jael's improvised weapon were ancient metal tent pegs! Can you beat that? ellauri171.html on line 711: ‘She put her hand to the tent peg and her right hand to the workmen’s mallet; ellauri171.html on line 717: Jael was a foil for Deborah, Bible heroine, a Supreme Judge of Israel – not a judge who passes sentence on criminals, but a leader and adviser in times of trouble. She badgered the Israelite general into joining battle with the Canaanites, even though the enemy had more soldiers and better equipment. God sent a rainstorm that made the Canaanite chariots sitting ducks for the Israelite slingmen – and Deborah was hailed as a national heroine. ellauri171.html on line 730: As he passed by her tent, Jael called the unwary Sisera into her tent. He was exhausted and desperate for a refuge. She hid him and fed him, and he fell into a deep sleep. Then she calmly took one of her tent pegs and with one blow hammered it through the side of his head. She was hailed as a national heroine by the Israelites. Sisera’s mother waited and waited for her son to return. But he was already dead by Jael’s hand. ellauri171.html on line 734: tent/uploads/2018/11/Ambrosiana-Giuseppe-Vermiglio-Giaele-e-Sisara.jpg" width="50%"/> ellauri171.html on line 772: The lesson: God always wins. That's a pretty simplistic way of saying it, but it's true nonetheless. Even when people like Athaliah try to stomp out an entire family and put an end to God's plan for redemption, when people like the priests of Baal lead others to worship idols instead of the true God, God will always triumph in the end. The negative forces of our culture make us wonder where we're headed as a people. Many of our leaders show little integrity or morality, and dishonesty is overlooked in the workplace. Kindness is often the exception rather than the rule. But don't despair. This is not a battle God plans to lose. In the end, he will prevail! You just wight Enry Jiggins! ellauri171.html on line 786: The Bible teaches Christians to be content with their lot in life. Paul the apostle wrote, “godliness with contentment is great gain” (1 Timothy 6:6). It is virtuous of a Christian to remain undistracted by the riches of the world while being committed to Christ. For, “better is a little with the fear of the Lord, than great treasure with trouble” (Proverbs 15:16). ellauri171.html on line 837: Ba'al Hadad (lit. master of thunder), god of storms, thunder, lightning and air. King of the gods. Uses the weapons Driver and Chaser in battle. Often referred to as Baalshamin. ellauri171.html on line 853: El, also called 'Il or Elyon ("Most High"), god of creation, husband of Athirat. Tämänhän sitten tuppikullit kulttuurillisesti omivat. ellauri171.html on line 928: The last Bronze Age king of Ugarit, Ammurapi (circa 1215 to 1180 BC), was a contemporary of the last known Hittite king, Suppiluliuma II. Ammurapi oli amoriitti kuten esi-isänsä Hammurabi (1792 BC to c. 1750), se Babylonian silmä silmästä, hammas hampaasta kaveri. The exact dates of his reign are unknown. However, a letter by the king is preserved, in which Ammurapi stresses the seriousness of the crisis faced by many Near Eastern states due to attacks (but by whom?). Ammurapi pleads for assistance from the king of Alashiya, highlighting the desperate situation Ugarit faced: ellauri171.html on line 943: After its destruction in the early 12th century BC Ugarit's location was forgotten until 1928 when a peasant accidentally opened an old tomb while ploughing a field. ellauri171.html on line 945: None of the inscribed tablets found in 1929 in the Canaanite city of Ugarit (destroyed c. 1200 BC) has revealed a cosmology. Any idea of one is often reconstructed from the much later Phoenician text by Philo of Byblos (c. 64–141 AD), after much Greek and Roman influence in the region. ellauri171.html on line 959: Canaanite religious practice had a high regard for the duty of children to care for their parents, with sons being held responsible for burying them, and arranging for the maintenance of their tombs. ellauri171.html on line 961: Canaanite deities such as Baal were represented by figures which were placed in shrines, often on hilltops, or 'high places' surrounded by groves of trees, such as is condemned in the Hebrew Bible, in Hosea (v 13a) which would probably hold the Asherah pole, and standing stones or pillars. ellauri171.html on line 968: Iisebel oli judeokristillisten setämiesten poliittis-toxisen likasankojournalismin uhri ellauri171.html on line 975: When Jezebel comes to Israel, she brings her own gods and goddesses—especially Baal and his consort Asherah (Canaanite Astarte, often translated in the Bible as “sacred post”)—with her. ellauri171.html on line 978: She represents a view of womanhood that is the opposite of the one extolled in characters such as Ruth the Moabite, who is also a foreigner. Ruth surrenders her identity and submerges herself in Israelite ways; she adopts the religious and social norms of the Israelites and is praised by the tentmen for her conversion to "The" God. Jezebel steadfastly remains true to her own beliefs. ellauri171.html on line 980: The extent of Jezebel’s power is evidenced by the necessity for Jehu, the founder of the next royal dynasty in Israel, to murder her before his rule can be established (2 Kings 9:30–37)—plus her whole extended family. Tollasta karhutouhua. The biblical text insists that she is evil through and through. ellauri171.html on line 985: “...Often beautiful, she uses her looks to her advantage to ‘lure in’ her next victim.” ellauri171.html on line 987: But the appearance of Jezebel in the bible includes no mention of her sexuality. In the Hebrew Bible, Jezebel appears in the books of first and second Kings as the wife of King Ahab— the marriage being a political alliance between Israel and Sidon (a coastal city to the north) where Jezebel was the princess. Jezebel brings her religion to Israel with her, and the worship of Baal is blasphemy in the eyes of the biblical writers. According to the text, Jezebel begins killing Israel’s prophets. Because of this, Elijah challenges the prophets of Baal to a showdown with Israel’s deity. The Baal worshipers fail to summon their deity, so Elijah calls upon Yahweh and fire descends from heaven and consumes the altar. Having won, Elijah then slaughters all of the prophets of Baal. Jezebel threatens to kill Elijah by the same time the next day, and, ironically, Elijah retreats. ellauri171.html on line 992: As she regally awaits Jehu in the Jezreel palace, some palace officials squeeze her through the lattice window, most likely piece by piece. By the time Jehu has finished eating, he orders that she be buried “for she is a king’s daughter” (2 Kings 9:34), but the dogs supplied by Elijah's goons have already eaten most of her carcass—in keeping with Elijah’s prophecy. ellauri171.html on line 999: Idolatry (other religious conviction) was Jezebel’s most grievous sin. She would fatten the prophets of Baal and Asherah, thus vexing God and arousing His ire. ellauri171.html on line 1004: Jezebel pursued Elijah the Prophet as well. Elijah had challenged the false prophets of Baal to produce a tangible response from their deity, during an epic showdown on Mount Carmel. When they failed to do so, the prophets of the Baal were proven false and Elijah had them all killed. Haha! When Jezebel threatened to kill Elijah in retribution, he fled for his life. Fucking murderer and a wimp to boot! ellauri171.html on line 1005: The Zohar explains that although Elijah was a prophet of Gad, it is the practice of the righteous to avoid situations that require miraculous divine intervention unless absolutely necessary. Because Jezebel had threatened to harm him, Elijah escaped quickly to save Gad the trouble of a supernatural rescue mission. Gad was a little out of breath after the Carmel incident. ellauri171.html on line 1015: Clearly, Jezebel acted as queen even though the Bible itself refuses her the title and its attendant respect, not to mention approval. In the biblical text, Jezebel is contrasted with and juxtaposed to the prophet Elijah, to the extent that they both form the two panels of a mirrored dyptich. She is a Baal supporter, he is a God supporter; she is a woman, he is a man; she is a foreigner, he is a native; she has monarchic power, he has prophetic power; she threatens, he flees; finally he wins, she is liquidated. The real conflict is not between Ahab (the king) and Elijah, but between Jezebel (the queen in actuality, if not in title) and Elijah. Ultimately the forces of God win; Jezebel loses. It remains to be understood why she gets such bad press. ellauri171.html on line 1024: In recent years, scholars have tried to reclaim the shadowy female figures whose tales are often only partially told in the Bible. Rehabilitating Jezebel’s stained reputation is an arduous task, however, for she is a difficult woman to like. She is not a heroic fighter like Deborah, a devoted sister like Miriam or a cherished wife like Ruth. Jezebel cannot even be compared with the Bible’s other bad girls—Potiphar’s wife and Delilah—for no good comes from Jezebel’s deeds. These other women may be bad, but Jezebel is the worst. ellauri171.html on line 1041: Tää on yxi tärkeimmistä lessoneista joita raamatusta saa: mikään ei ole muuttunut sitten maailman luomisen (4000 BC. Julkkixet vaan vaihtuvat. Apinat ei selviä miljoonista lähimmäisistä, ne ei kerta kaikkiaan pysty kietomaan pikku aivojaan sellaisten lukumäärien ympärille, ne tarvii näitä idoleita, Raakelin pikku pronssinukkeja, idolatriaa, jonka avulla ne voi yxinkertaistaa kaikki tapahtumien variaatiot luukoppaan mahtuvaxi joukoxi pompittimia, jotka puuhastelevat mitä apinat on kautta linjan aina puuhastelleet: EAT! FUCK! KILL! Näiden askarteluaiheiden sentään suht rajoitetuissa eri variaatioissa. ellauri171.html on line 1050: Although the readers know that God has killed two of Judah’s sons, Judah does not. This is known as dramatic irony. He suspects that Tamar is a “lethal woman,” a woman whose sexual partners are all doomed to die. So, Judah is afraid to give Tamar to his youngest son, Shelah, the inventor of Shelah quantifiers. So doing, Judah wrongs Tamar. According to Near Eastern custom, known from Middle Assyrian laws, if a man has no son over ten years old, he could perform the Levirate marriage (yibbum) obligation himself; if he does not, the woman is declared a “widow,” free to marry again. Judah, who is perhaps afraid of Tamar’s lethal character, could have set her free. But he does not—he sends her to live as “a widow” in her father’s house. Unlike other widows, she cannot remarry and must stay chaste on pain of death. She is in limbo. ellauri171.html on line 1052: Ostensibly, Tamar is only waiting for Shelah to grow up and mate with her. But after time passes, she realizes that Judah is not going to effect that union. She therefore devises a plan to secure her own future by tricking her father-in-law into having sex with her. She is not planning incest. A father-in-law may not sleep with his daughter-in-law (Lev 18:15), just as a brother-in-law may not sleep with his sister-in-law (Lev 18:16), but in-law incest rules are suspended for the purpose of the levirate. The levir is, after all, only a surrogate for the dead husband. What the fuck. Well, it takes one to know one. ellauri171.html on line 1058: But there is a greater threat to his honor (aw fuck, stop, you're killing us). Rumor relates that Tamar is pregnant and has obviously been faithless to her obligation to Judah to remain chaste. Judah, as the head of the family, acts swiftly to restore his honor, commanding that she be burnt to death. But Tamar has anticipated this danger. She sends his identifying pledge to him, urging him to recognize that its owner is the father. Realizing what has happened, Judah publicly announces Tamar’s innocence. His cryptic phrase, zadekah mimmeni, is often translated “she is more in the right than I” (Gen 38:26), a recognition not only of her innocence, but also of his wrongdoing in not freeing her or performing the levirate. Another possible translation is “she is innocent—it [the child] is from me.” Judah has now performed the levirate (despite himself) and never cohabits with Tamar again. Once she is pregnant, future sex with a late son’s wife would be incestuous. ellauri171.html on line 1063: Tamara in Rotten Tomatoes ellauri171.html on line 1091: tent.duckduckgo.com/iu/?u=https%3A%2F%2Ftse1.mm.bing.net%2Fth%3Fid%3DOIP.pqCwiGfr1Jkri8HYfKEZkwHaFj%26pid%3DApi&f=1" /> ellauri171.html on line 1116: Amnon sighed in a dispirited way and said he could not eat, but on being pressed by his father admitted that yes, he might be able to eat if his sister Tamar cooked some food and fed it to him. David, gullible in matters regarding his sons, immediately sent for Tamar to come and tend her brother. ellauri171.html on line 1120: She came to Amnon’s quarters and prepared a kind of boiled dumpling soup (matzoh-ball-soup) that Amnon asked for. She then set the food before him, but Amnon, pretending to be petulant and out of sorts, refused to eat. ellauri171.html on line 1146: tent/uploads/2019/12/giovanni-domenico-cerrini-italy-1609-1681-04.jpg" width="80%" /> ellauri171.html on line 1170: Kuten Naomi sanoo debattipuheenvuorossa, elämä on seppoilua, sen ratkaisevat ratkaisevat valinnat. Mut muista: kun yxi on valinnut on muiden edessä fait accompli. Pidä siis kiirettä! Paizi hei, joissain peleissä se joka valkkaa viimexi nauraa parhaiten. Eikö näin? Sillä on enemmän strategioita käytössä. Tai sitten ei, jos ekan pelaajan valinta vei ne jo. Ei ole helppoa sepolla, eikä ismolla. ellauri171.html on line 1175: 1 Niinä päivinä, jolloin tuomarit hallitsivat, maassa oli nälänhätä. Niin eräs mies Juudan Betlehemistä muutti vaimonsa ja kahden poikansa kanssa hetkeksi asumaan Moabin maahan. Mooab oli Kuolleen meren itärannalla Jordanian puolella. Siellä Lootin tyttäret antoi isän panna heidät paxuxi. Toisesta epäsikiöstä tuli Moab ja toisesta Ammon. Mutta takaisin tarinaamme! Miehen nimi oli Elimelek, hänen vaimonsa nimi oli Noomi, ja hänen kahden poikansa nimet olivat Mahlon ja Kilion. He olivat efratilaisia Juudan Betlehemistä. Ja he menivät Moabiin ja asuivat siellä. 3 Elimelek, Noomin mies, kuoli, ja hän jäi kahden poikansa kanssa. 4 He menivät naimisiin moabilaisten naisten kanssa, joista toisen nimi oli Orpa ja toisen Ruut. ellauri171.html on line 1177: Kun he olivat asuneet siellä noin kymmenen vuotta, 5 myös Mahlon ja Kilion kuolivat, ja Noomi jäi ilman kahta poikaansa ja miestään. 6 Kun Noomi kuuli Moabissa, että Herra oli tullut auttamaan kansaansa antamalla heille ruokaa, hän ja hänen miniänsä valmistautuivat palaamaan sieltä kotiin. 7 Hän lähti kahden miniänsä kanssa paikastaan, jossa hän oli asunut, ja lähti tielle, joka vie heidät takaisin Juudan maahan. 8 Silloin Noomi sanoi kahdelle miniälleen: "Menkää kumpikin takaisin äitisi kotiin. HERRA osoittakoon sinulle laupeutta, niin kuin olet osoittanut laupeutta kuolleille miehillesi ja minulle. 9 Suokoon HERRA, että jokainen teistä löytää levon toisen aviomiehensä kodista." Sitten hän suuteli heitä hyvästit, ja he itkivät ääneen 10 ja sanoivat hänelle: "Me palaamme sinun kanssasi kansasi luo." 11 Mutta Noomi sanoi: "Palaa kotiin, tyttäreni. Miksi tulisit kanssani? Onko minulla enää poikia, joista voisi tulla aviomiehiänne? 12 Palatkaa kotiin, tyttäreni; Olen liian vanha hankkimaan toista miestä. Vaikka luulisin, että minulla olisi vielä toivoa – vaikka minulla olisi aviomies tänä iltana ja synnyttäisin sitten poikia – 13 odottaisitko, kunnes he kasvavat? Pysyisitkö heidän puolestaan naimisissa? Ei, tyttäreni. Se on minulle katkerampi kuin sinulle, sillä HERRAN käsi on kääntynyt minua vastaan!" 14 Tässä he itkivät taas ääneen. Sitten Orpa suuteli anoppiaan jäähyväiset, mutta Ruth tarttui häneen. 15 Noomi sanoi: "Katso, kälysi palaa kansansa ja jumaliensa luo. Mene takaisin hänen kanssaan." 16 Mutta Ruut vastasi: "Älä pakota minua jättämään sinua tai kääntymään pois sinusta. Minne sinä menet, minä menen, ja minne sinä pysyt, minä pysyn. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. 17 Missä sinä kuolet, minä kuolen, ja sinne minut haudataan. Kohtelekoon HERRA minua, olkoon aina niin ankarasti, jos jopa kuolema erottaa sinut ja minut. ” ellauri171.html on line 1179: 18 Kun Noomi tajusi, että Ruthista oltiin pääsemättömissä, hän lakkasi kehottamasta häntä. 19 Niin ne kaksi naista jatkoivat matkaansa, kunnes tulivat Betlehemiin. Kun he saapuivat Betlehemiin, koko kaupunki järkyttyi heidän takiaan, ja naiset huusivat: "Voiko tämä olla Noomi?" 20 "Älkää kutsuko minua Naomiksi", hän sanoi heille. "Kutsu minua Maraksi, koska Kaikkivaltias on tehnyt elämästäni hyvin katkeraa. 21 Minä menin pois täynnä, mutta Herra on tuonut minut takaisin tyhjänä. Miksi kutsut minua Naomiksi? HERRA on vaivannut minua; Kaikkivaltias on tuonut minulle onnettomuuden." 22 Niin Noomi palasi Moabista miniänsä Ruutin kanssa, joka saapui Betlehemiin ohran sadonkorjuun alkaessa. 1 Noomilla oli sukulainen miehensä puolella, Elimelekin suvusta kuuluva mies, jonka nimi oli Boas. 2 Ja Moabilainen Ruut sanoi Noomille: "Sallikaa minun mennä pelloille ja poimia yli jääneet viljat jokaisen, jonka silmissä armon saan." Noomi sanoi hänelle: "Mene, tyttäreni." 3 Niin hän meni ulos, meni pellolle ja rupesi poimimaan harvesterien eli puimakoneiden takaa. Kuten kävi ilmi, hän työskenteli pellolla, joka kuului Boasille, joka oli Elimelekin klaanista. ellauri171.html on line 1181: 4 Juuri silloin Boas saapui Betlehemistä ja tervehti elonkorjaajia: "Herra olkoon teidän kanssanne!" "HERRA siunatkoon sinua!" he vastasivat. 5 Boas kysyi leikkuukoneensa valvojalta: "Kenelle tuo mehukkaannäköinen nuori nainen kuuluu?" 6 Valvoja vastasi: "Hän on mooabilainen, joka palasi Moabista Noomin kanssa. 7 Hiän sanoi: 'Anna minun poimia ja kerätä lyhteitä leikkuukoneen taakse.' Hiän tuli kentälle ja on jäänyt tänne aamusta tähän päivään, lukuun ottamatta vessakäyntejä ja lyhyttä lepoa tarhassa." 8 Niin Boas sanoi Ruutille: "Tyttäreni, kuuntele minua. Älä mene poimimaan toiselta alalta äläkä mene pois täältä. Pysy täällä naisten kanssa, jotka työskentelevät minulle. 9 Tarkkaile peltoa, jolla miehet korjaavat, ja seuraa naisten perässä. Olen sanonut miehille, etteivät he tafsaa sinua, ainakaan sieltä. Ja aina kun sinulla on jano, mene ja ota juotavaa vesipurkeista, jotka miehet ovat täyttäneet." 10 Tämän jälkeen hiän kumartui kasvot maahan. Hiän kysyi häneltä: "Miksi olen saanut niin suosion silmissäsi, että huomaat minut - ulkomaalaisen?" 11 Boas vastasi: "Minulle on kerrottu kaikki, mitä olet tehnyt anoppisi hyväksi miehesi kuoleman jälkeen - kuinka jätit isäsi ja äitisi ja kotimaasi ja tulit asumaan kansan luo, jota et tietää etukäteen. 12 HERRA maksakoon sinulle, mitä olet tehnyt. Saakoon sinulle runsaan palkkion HERRA, Israelin Jumala, jonka siipien alle olet tullut turvaan. " 13 "Saanko edelleen löytää armon silmissäsi, herrani", hän sanoi. "Olet saanut minut rauhoittumaan puhumalla ystävällisesti kuin palvelijallesi, vaikka minulla ei olekaan yhdenkään palvelijasi asemaa." 14 Aterian aikaan Boas sanoi hänelle: "Tule tänne. Ota leipää ja kasta se viinietikkaan." Kun hän istui sadonkorjuukoneiden kanssa, hän tarjosi hiänelle paahtomaissia. Hiän söi kaiken, mitä halusi, ja hänellä oli vähän yli. ellauri171.html on line 1183: 15 Kun hän nousi poimimaan, Boas antoi miehilleen käskyn: "Anna hänen koota lyhteiden sekaan, älkääkä nuhtelko häntä. 16 Jopa vedä hänelle varret nipuista ja jätä ne hänen poimittavaksi, äläkä nuhtele häntä." 17 Ruut poimii kedolla iltaan asti. Sitten hän puinut ohran, jonka hän oli kerännyt, ja se oli noin efaa. 18 Hän vei sen takaisin kaupunkiin, ja hänen anoppinsa näki, kuinka paljon hän oli kerännyt. Ruth toi myös ulos ja antoi hänelle sen, mitä hänellä oli jäänyt yli syötyään tarpeeksi. 19 Hänen anoppinsa kysyi häneltä: "Mistä poimit tänään? Missä olet työskennellyt? Siunattu olkoon mies, joka huomioi sinut!” Sitten Ruth kertoi anoppilleen siitä, jonka luona hän oli työskennellyt. "Sen miehen nimi, jonka kanssa työskentelin tänään, on Boaz", hän sanoi. 20 "Herra siunatkoon häntä!" Naomi sanoi miniälleen. "Hän ei ole lakannut osoittamasta ystävällisyyttään eläville ja kuolleille." Hän lisäsi: "Tuo mies on meidän lähisukulainen; hän on yksi huoltajistamme. 21 Silloin Moabilainen Ruut sanoi: "Hän jopa sanoi minulle: 'Pysy työntekijöideni luona, kunnes he ovat korjanneet kaiken viljani." 22 Noomi sanoi miniälleen Ruutille: "Sinun on hyvä, tyttäreni, mennä niiden naisten kanssa, jotka työskentelevät hänelle, koska jonkun muun alalla sinua saatetaan vahingoittaa." 23 Niin Ruut pysyi Booasin naisten luona poimimassa, kunnes ohran ja vehnän sato oli saatu päätökseen. Ja hän asui anoppinsa kanssa. ellauri171.html on line 1185: 1 Eräänä päivänä Ruutin anoppi Noomi sanoi hänelle: "Tyttäreni, minun on löydettävä sinulle koti, jossa sinä tulet hyvin toimeen. 2 Boas, jonka naisten kanssa olet työskennellyt, on meidän sukulaisemme. Tänä iltana hän tuulettaa ohraa puimatantereella. 3 Pese, pue hajuvesi ja pukeudu parhaisiin vaatteisiisi. Mene sitten alas puimatantereelle, mutta älä kerro hänelle olevasi siellä ennen kuin hän on syönyt ja juonut. 4 Kun hän makaa, pane merkille paikka, jossa hän makaa. Mene sitten paljastamaan hänen keskijalkansa ja mene makuulle. Hän kertoo sinulle, mitä sinun tulee tehdä." 5 "Minä teen, mitä sanot", Ruut vastasi. 6 Niin hän meni alas puimatantereelle ja teki kaiken, mitä hänen anoppinsa käski hänen tehdä. 7 Kun Boas oli syönyt ja juonut ja oli mainiolla tuulella, meni hän makuulle viljakasan perään. Ruth lähestyi hiljaa, paljasti jalkansa ja meni makuulle. 8 Keskellä yötä jokin hämmästytti miestä; hän kääntyi – ja hänen jalkojensa juuressa makasi nainen! 9 "Kuka sinä olet?" hän kysyi. "Olen palvelijasi Ruth", hän sanoi. "Levitä tuo koholla oleva vaatteesi kulma ylitseni, koska olet perheemme huoltaja-lunastaja." 10 "Herra siunatkoon sinua, tyttäreni", hän vastasi. "Tämä ystävällisyys on suurempi kuin se, jonka osoitit aiemmin: et ole juossut nuorempien miesten perässä, olivatpa ne rikkaita tai köyhiä. 11 Ja nyt, tyttäreni, älä pelkää. Teen puolestasi kaiken mitä pyydät. Kaikki kaupunkini ihmiset tietävät, että olet luonteeltaan jalo nainen. 12 Vaikka on totta, että olen perheemme huoltaja-lunastaja, on toinen, joka on läheisempi sukulainen kuin minä. 13 Jää tänne yöksi ja aamuksi, jos hän haluaa suorittaa velvollisuutensa huoltaja-lunastajanasi, hyvä; anna hänen lunastaa sinut. Mutta jos hän ei tahdo, niin totta kuin Herra elää, minä teen sen. Makoile täällä silti kanssani aamuun asti." 14 Niin hän makasi hänen jalkojensa juuressa aamuun asti, mutta nousi ennen kuin kukaan tunnistettiin; ja hän sanoi: "Kukaan ei saa tietää, että nainen tuli puimatantereelle." 15 Hän sanoi myös: "Tuo minulle huivi, joka sinulla on päälläsi, ja ojenna sitä." Kun hän teki niin, hän kaatoi siihen kuusi mittaa ohraa ja asetti nippun hänen päälleen. Sitten hän palasi kaupunkiin. ellauri171.html on line 1187: 16 Kun Ruut tuli anoppinsa luo, Noomi kysyi: "Kuinka meni, tyttäreni? Menikö putkeen vaiko puihin?" Putkeen putkeen, and how! Ruth vastasi tyytyväisenä. Sitten hän kertoi hänelle kaiken, mitä Boas oli tehnyt hänen hyväkseen, 17 ja lisäsi: "Hän antoi minulle nämä kuusi mittaa ohraa sanoen: 'Älä palaa anoppisi luo tyhjin käsin.' 18 Sitten Noomi sanoi: "Odota, tyttäreni, kunnes saat selville, mitä tapahtuu. Sillä mies ei lepää ennen kuin asia on ratkaistu tänään." 1 Sillä välin Boas meni ylös kaupungin portille ja istuutui sinne juuri kun hänen mainitsemansa huoltaja-lunastaja tuli mukaan. Boas sanoi: "Tule tänne, ystäväni, ja istu alas." Joten hän meni ja istuutui. 2 Boas otti kymmenen kaupungin vanhinta ja sanoi: "Istukaa tänne", ja he tekivät niin. 3 Sitten hän sanoi huoltajalle-lunastajalle: "Noomi, joka on palannut Moabista, myy maapalstan, joka kuului sukulaisellemme Elimelekille. 4 Ajattelin, että minun pitäisi tuoda asia tietosi ja ehdottaa, että ostat sen näiden täällä istuvien ja kansani vanhinten läsnä ollessa. Jos aiot lunastaa sen, tee se. Mutta jos et, kerro minulle, niin tiedän. Sillä kenelläkään ei ole oikeutta tehdä sitä paitsi sinulla, ja minä olen seuraavana jonossa." "Lunastan sen", hän sanoi. 5 Silloin Boas sanoi: "Sinä päivänä, kun ostat maan Noomilta, hankit myös Ruutin Moabilaisen, kuolleen miehen lesken, säilyttääksesi kuolleiden nimen hänen omaisuudellaan." 6 Tämän jälkeen huoltaja-lunastaja sanoi: "Voi perhana! senkö vanhan ämmän myös? Silloin en voi lunastaa sitä, koska voisin vaarantaa oman omaisuuteni. Lunastat sen itse. En voi tehdä sitä." ellauri171.html on line 1189: 7 (Nyt näet aiempina aikoina Israelissa, jotta omaisuuden lunastus ja siirto olisi lopullista, toinen osapuoli riisui sandaalinsa ja antoi sen toiselle. Tämä oli tapa laillistaa liiketoimet Israelissa.) 8 Niin huoltaja-lunastaja sanoi Boasille: "Osta itse." Ja hän riisui sandaalinsa. 9 Silloin Boas ilmoitti vanhimmille ja kaikelle kansalle: "Tänään te olette todistajat, että olen ostanut Noomilta kaiken Elimelekin, Kilionin ja Mahlonin omaisuuden. 10 Olen myös hankkinut vaimoksi Ruutin Moabilaisen, Mahlonin lesken, säilyttääkseni kuolleiden nimen hänen omaisuudellaan, jottei hänen nimensä katoaisi hänen perheestään eikä kotikaupungistaan. Tänään olette todistajia!" 11 Silloin vanhimmat ja kaikki portilla oleva sanoivat: "Me olemme todistajia. Tehköön HERRA kotiisi tulevan naisen Raakelin ja Lean kaltaiseksi, jotka yhdessä rakensivat Israelin perheen. Olkoon sinulla asema Efratassa ja ole kuuluisa Betlehemissä. 12 Sen jälkeläisen kautta, jonka Herra antaa sinulle tämän nuoren naisen kautta, olkoon sinun perheesi Pereksen sukulainen, jonka Taamar synnytti Juudalle." 13 Niin Boas otti Ruutin, ja hänestä tuli hänen vaimonsa. Kun hän rakastell hiäntä, HERRA antoi hiänelle mahdollisuuden tulla raskaaksi, ja hiän synnytti pojan. 14 Naiset sanoivat Noomille: "Kiitetty olkoon Herra, joka ei tänä päivänä ole jättänyt sinua ilman huoltajaa-lunastajaa. Tulkoon hänestä kuuluisa kaikkialla Israelissa! 15 Hän uudistaa elämäsi ja tukee sinua vanhuudessasi. Sillä miniäsi, joka rakastaa sinua ja on sinulle parempi kuin seitsemän poikaa, on synnyttänyt hänet." 16 Sitten Noomi otti lapsen syliinsä ja piti hänestä huolta. 17 Siellä asuvat naiset sanoivat: "Noomilla on poika!" Ja he antoivat hänelle nimen Obed (ven. "päivällinen"). Hän oli Iisain, Daavidin isän, isä. 18 Tämä on siis Pereksen sukupuu: Peres oli Hesronin isä, jne. ad nauseam. ellauri171.html on line 1194: tent2.hubstatic.com/13166633_f1024.jpg" width="70%" /> ellauri172.html on line 47: Kun rytistys on päättynyt, alkaa hovioikeus. Mä oon omin silmin nähnyt tän homopetterin seinägraffitin, vaikken muistanut. Ruumiikas Kristus ilman paitaa jamihousuissa jakaa hikipäässä oikeutta käsi pystyssä, Jehova on varmaan taas paraikaa vessassa tai jonottamassa sinne vuoroa. (Kenenkä jalat näkyy kuvan yläreunassa kykkimässä posliinilla tyhjän päällä? Onko se epäilevä Tuomas?) Nakupellet vasemmalla kädellä on vapautettu, vuohet oikealla saavat hikoilla. Vittu tämmönen koirankasvattajan vihellys ja naxutus on sitten alhaista. Vain aasi lähtee menemään kun sille näytetään keppiä ja porkkanaa. Jos sekään. On se sevverran vastahankainen. ellauri172.html on line 53: Huismannin mielestä Baudelaire lapparoi syvemmälle sielun paskakasaan kuin kukaan muu, edes munasäkkikään, nimtuten koska se oli niin ikävystynyt. Isänperinnöllä eli. Baudelairen mieliteemoja oli Nyölenin mukaan kello, ajankulu ja vanhuus. Calle kuoli 46-vuotiaana spugena äidin käsivarsille. Mitähän äiti 73v tuumasi noista vanhuusskizoista. No se nyt kyllä lällytti isätöntä Calle-poikaa kaikin tavoin, kuten on jo selvitetty albumeissa 49 ja 145. Kai Calle on jo listattuna albumissa 34 kylmiönä mammanpoikana? Nyt on. ellauri172.html on line 55: Jäljellä ei ole enää mitään muuta kuin karvaisia muistoja. Ei tietenkään kun ei tehnyt pesää, käkenä vaan muni toisten pesiin. Ei tullut lasta eikä paskaakaan. No ei, kyllä paskaa tuli pyykkikorikaupalla. Makasi vaan punkan pohjalla ja puntaroi. Oidipaalisia muhinointeja, joissa yleensä ei ruiskaha. Baudelairen tyyli on kimmoisa ja mehevää kuin hyvin nuoltu väliliha. ellauri172.html on line 57: Rabelais ja Moliere ei Huismannia naurata. Se ei ole mitään huumormiehiä. Hartaus, ahdistus ja katumus ei viihdy samassa alkovissa kuin tyhjännaurajat. Villonia se lukee aika ajoin, ja d'Aubignéta joskus, verensä siitä tuntien kuumemmax. Vaikkei se edes ole katollinen, vaan hottentotti! Kenties Jori luki tämän: ellauri172.html on line 71: Sortent les corps nouveaux et les nouvelles faces. Nousee uusia ruumiita ja pärstiä ellauri172.html on line 77: Grouiller un chef vivant, sortir une poitrine ; Kasvavan uuden pään, rintalihasten, ellauri172.html on line 78: Là l'eau trouble bouillonne, et puis s'éparpillant Kupliva vesi kiehuu, ja sitten sieltäkäsin ellauri172.html on line 82: Tous sortent de la mort comme l'on sort d'un songe. Kaikki nousee kuolleista kuin umpiunesta. ellauri172.html on line 97: Théodore Agrippa d’Aubigné (1552 Pons, Ranska −1630 Geneve, Sveitsi) oli ranskalainen kirjailija ja aikansa historioitsija, joka kuoli maanpakolaisena. Hän oli maineikas huuakotti. Hänen ystäviään oli Henrik Navarralainen, ja hän oli Madame de Maintenonin isoisä. Pariisin parlamentti määräsi hänen teoksensa Histoire universelle 1550−1601 poltettavaksi. Teos on merkittävä aikalaiskuvaustensa vuoksi. Merkittävin hänen teoksistaan on seitsenosainen runoelma Les Tragiques (1616), jossa hän käsittelee Ranskan tilannetta, uskonvainoja ja Jumalan rangaistuksia. Hän pakeni 1620 Geneveen, jossa kuoli. Kaikesta huolimatta ellauri172.html on line 100: tent/uploads/2012/07/theodore-agrippa-aubigne.jpg" width="20%" /> ellauri172.html on line 102: d'Aubignén isä vahvisti hänen kalvinistista myötätuntoaan näyttämällä hänelle heidän kulkiessaan Amboisen läpi salaliittolaisten irtopäät telineillä ja neuvomalla häntä varomaan omaa päätään kostaessaan heidän kuolemansa. ellauri172.html on line 110: Te yxisilmäiset utopistit, jotka ette piittaa ihmisluonnosta, te ateismin lietsojat, jotka imette ravintonne harhakuvista ja vihollisuuksista, te naisten vapautusliikkeen kannattajat, te perheen hajottajat ja apinoiden sukupuiden pystyttäjät! Kapakalat! Hottentotit! Kuvainpalvojat! Bassibasuukit! ellauri172.html on line 112: Ikävä kyllä tässäkin, niin kuin kaikessa, oli käynyt niin, että pääluvultaan mittaamaton tylsimysten arme ja oli marssinut pyhäkköön ja tietämättömyydellan ja taitamattomuudellaan luhistanut katollisen kielen ankaran jalon ryhdin. Kaiken epäonnen huipuksi mukaan on tuppautunut muutama hurskas rouvashenkilökin, ja joissakin valistumattomissa sakaristoissa ja ymmärtämättömissä salongeissa noiden rouvien viheliäisiä höpötyksiä oli ylistetty ja tervehditty nerouden läpäiseminä hengentuotteina. Sinisukat! Femakot! ellauri172.html on line 114: Jos. de Maistren, kivenkovan lahkolaisen, pitkäveteisen, onton, korskean ja pompöösin Huisman piilottaa hyllyn taaxe. Hyllyyn jää vain harhaileva, huikentelevainen, tärkeilevä ja monisäikeinen Hello. Sen ajatuxet hiutuvat niin ohkasixi että ne pitäis kuuppeloittaa jollain jumoavalla aineella.Taidokas psykologi ja hurskas niuhottaja yxissä kansissa. Sappivaivojen jäytämä saarnamies, kostonhimoinen ja pöyhkeä. Ihmeellisistä asioista voi puhua vain sopertaen. Kuten Ruisbrookista, josta on jo paasaus. Le Bloy ja Barney d'Aurevilly saapastelevat myös framille. Katolisten 2 sudenkuoppaa ovat mystiikka ja sadismi. Saxanpolkkaa tapernaakkelissa. Löytyisköhän Barneyn romsku Un pretre marié jostakin? Ai onhan tää wikisourcessa. ellauri172.html on line 120: Hänen paluutaan vastaan yksimielisesti vihamielisten kyläläisten juorujen edessä Sombreval eristää itsensä Calixten kanssa linnaan peittääkseen tämän epäjumalanpalveluksen sävytetyllä huomiolla. Hän vaalii häntä puhtaalla ja uskonnollisella rakkaudella, jonka huhut tarttuvat nopeasti ja syyttävät häntä insestistä. ellauri172.html on line 121: Oudot kokeet, joita Sombreval tekee joka ilta linnassaan, tuovat mieleen Faustin pirullisen kuvan. Luoputtuaan uskostaan omistautua tieteille, erityisesti alkemialle ja lääketieteelle, hän toivoo löytävänsä lääkkeen, joka parantaa Calixten sairaudesta, jota yksikään tiedemies ei voi parantaa. ellauri172.html on line 123: Néel de Néhou, nuori aristokraatti, jolla on ritarillinen käytös, joka on sopusoinnussa kirjailijan nostalgisen ihanteen kanssa, yrittää itsepäisesti voittaa Calixten suosion vaarassa menettää kaiken. Mutta hänen kunnioituksensa saa vastauksen vain ystävänä tai sisarena nuorelta karmeliitilta, joka on kääntynyt yksinomaan Jumalaan. Malgaignen synkistä varoituksista huolimatta hän heittäytyy ruumiistaan ja sielunsa mahdottomaan ja traagiseen intohimoon, joka yhdistää hänen kohtalonsa isän ja tyttären muodostaman vastakkaisen parin kohtaloon. ellauri172.html on line 125: Siis mitä? Miten siinä oikein kävi? Ällöttävää spoilerperseilyä. ellauri172.html on line 128: Nehu ei palannut (siis Napsun sodista). Hän kuoli yhdessä aikansa kuuluisimmista taisteluista työntämällä hevosensa rintakehän tykinpalaa vasten, joka halkaisi ihmisen ja hevosen neljään osaan. Se oli vain kolme kuukautta Sombrevalin ja La Malgaignen kuoleman jälkeen. Mikä tomppeli. ellauri172.html on line 130: Mitä tulee Sombrevaleen, sitä ei löytynyt ainuttakaan luuta kiinnittäessään sitä muotokuvaan, mikä sai alueen talonpojat sanomaan, että Paholainen, jolla on pitkä käsivarsi, oli kuljettanut sen joen mudan läpi. hänen luokseen, jaloista, naimisissa oleva pappi! Vittu nää viihdejutut on sitten SAMANLAISIA. Niin ne oli jo roomalaisten Acta Diurnassa, ja varmasti myös cro magnonien leirillä. EAT FUCK KILL. Ei tässä huutomerkkejä enää kaivata. Juonessa ei ole mitään paljastettavaa. Sappivaivaista paasaajaa alkaa tosiaan jo kovaa väsyttää. ellauri172.html on line 135: Kaikenlaiset jäynät ja tuhmuushymyt, ml sadismi, perustuu nimenomaisen kiellon uhmaamiseen, tuumaa Huisinga. Pahimmat pahanteot on pyhänhäväistys ja haureus, se selvittää. Ne on silverbäkin reviirien loukkaus. No saattaahan ne olla ne mistä silverbäkki ize eniten tuppaa kiivastumaan, ja ehkä sixi juuri niitä alaiset tekee kun silmä välttää paizi mielixeen, niin myös puhtaasti vittuilumielessä. ellauri172.html on line 136: Eli sadismi ja blasfemia on jotenkin sukua, ne on kumpikin tollasta kerta kiellon päälle huvia. ellauri172.html on line 148: Yxi Jorin diggaamista Edgar Allan Poe-tyyppisistä sekoiluista oli Villiers d'Isle-Adamin noveletta Veera, jonka mottona luki: L’amour est plus fort que la Mort, a dit Salomon : oui, son mystérieux pouvoir est illimité. Paskanjauhantaa. Kuten todettiin hautakirjoitus-albumissa: rakastaminen on elävien askaretta. Kuolleet eivät bylsi eikä juorua. Villiers oli jonkunlainen Hegel-diggari. Tarina ei kaikessa lyhykäisyydessään ollut kummonen: ellauri172.html on line 150: Un Comte quelconque nomme Alcool vit couché dans un cercueil sa dame de volupté, sa pâlissante épousée, Véra, son désespoir. La nuit dernière, sa bien-aimée s’était évanouie en des joies si profondes que son cœur avait défailli. Cependant leur nature était des plus étranges, en vérité ! Certaines idées, celles de l’âme, par exemple, de l’Infini, de Dieu même, étaient comme voilées à leur entendement. La foi d’un grand nombre de vivants aux choses surnaturelles n’était pour eux qu’un sujet de vagues étonnements. Au lieu de cela, les deux amants s’ensevelirent dans l’océan des joies languides et perverses. Veera oli Madonnan näköinen, tottakai. Veera oli kulkija luonnoltaan. Jätkät sätkät parrunpätkät, jasen tervahöyryn nimi, oli PRINSESSA ARMAADA! Continuons. ellauri172.html on line 152: Kreivi oli tunnettu somnambuuli. Nyze jatkaa seukkaamista Veeran ruumiin kanssa, tekee sen puolesta feminiinejä juttuja. Ei Veera-vainaa päästä sitä sentään pukille. Mutta vuoden aikana Veera oli joteskin nesessitoitunut, kuten olis Hegel sanonut. Sen ja Villiersin poinzi on et jos jotain oikein kovaa haluaa ninse ellauri172.html on line 156: — Ah ! maintenant, je me rappelle !… dit-il. Qu’ai-je donc ? — Mais tu es morte ! Rooger änkyttää. Herra hän haisee jo. Sitä ei Roogerin olisi pitänyt sanoa, taika raukesi. Un faible soupir d’adieu et merci, distinct, lointain, parvint jusqu’à l’âme de Roger. Oh ! murmura-t-il, c’est donc fini ! — Seuraava kokous on sit nahkurin orsilla. Tarina osoitti millainen mahti tahto kaikkinensa on. Kuten sanottua, bullshittiä. Tää vähän ennakoi Blavatskyn ja muiden meedioiden trendausta. ellauri172.html on line 163: «Nella città di Asti, in Piemonte, il 17 gennaio dell'anno 1749, io nacqui di nobili, agiati ed onesti parenti». Così Alfieri presenta se stesso nella Vita scritta da esso, autobiografia stesa, per la maggior parte, intorno al 1790, ma completata solo nel 1803. Alfieri ebbe un'attività letteraria breve ma prolifica e intensa; il suo carattere tormentato, oltre a delineare la sua vita in senso avventuroso, fece di lui un precursore delle inquietudini romantiche. ellauri172.html on line 170: L'illuminismo fu un movimento politico, sociale, culturale e filosofico che si sviluppò in Europa nel XVIII secolo (dal 1715 al 1789). Nacque in Inghilterra ma ebbe il suo massimo sviluppo in Francia, poi in tutta Europa e raggiunse anche l'America. Il termine "illuminismo" è passato a significare genericamente qualunque forma di pensiero che voglia "illuminare" la mente degli uomini, ottenebrata dall'ignoranza e dalla superstizione, servendosi della critica, della ragione e dell'apporto della scienza. ellauri172.html on line 175: Come scrive nell'autobiografia, era un bambino molto sensibile, a tratti vivace, solitario, insofferente alle regole, descritto dai biografi moderni come tendente alla nevrosi, una condizione che si protrarrà per tutta la vita, causandogli spesso anche disturbi psicosomatici. Soffrirà di frequenti disturbi gastrici per la sua intera esistenza. ellauri172.html on line 177: Kouluvuodet eivät olleet juuri paremmat: Egli definì questi anni come "otto anni di ineducazione; asino, fra asini e sotto un asino", in cui si sentiva "ingabbiato". Alfieresta tuli sitten nimen mukaisesti vänrikki eli ensigni (grado militare dallo spagnolo alférez e questo dall'arabo الفارس ovvero al-fāris, "cavaliere") è, nelle varie forze arma te mondiali, il grado inferiore di ufficiale, quello di allievo ufficiale (cadetto), o il più alto tra quelli dei sottufficiali. Paizi vänrikki Nappula oli oikeasti lieutenant Sonny Fuzz. Meriväessä se on aliluutnantti. ellauri172.html on line 179: Tra il 1766 e il 1772, Alfieri cominciò un lungo vagabondare in vari stati dell'Europa. A L'Aia visse il suo primo vero amore con la moglie del barone Imhof, Cristina (descriverà i precedenti sentimenti come "amorucci"). Costretto a separarsene per evitare uno scandalo, tentò il suicidio, fallito per il pronto intervento di Francesco Elia, il suo fidato servo, che lo seguiva in tutti i suoi viaggi. ellauri172.html on line 181: Al compimento del ventesimo anno di età, quando, entrando in possesso della sua cospicua eredità, decise di lasciare nuovamente l'Italia. Fallisce intanto un tentativo del cognato di combinargli un matrimonio con una ragazza nobile e ricca, la quale, pur affascinata dal giovane "dai capelli e dalla testa al vento", alla fine farà cadere la sua scelta su un altro giovane dall'indole più tranquilla. ellauri172.html on line 194: Nell'ottobre del 1777, mentre terminava la stesura di Virginia, Alfieri conobbe la donna che lo tenne a sé legato per tutto il resto della vita, e che definì come il "degno amore": la principessa Luisa di Stolberg-Gedern, contessa d'Albany, moglie di Carlo Edoardo Stuart, pretendente giacobita al trono di Gran Bretagna, secondo la successione Stuart. ellauri172.html on line 196: Tää seikkailu meni sillee paremmin että juoppo Stuart koitti murhata Luisan joka pääsi karkuun sitä Roomaan ursuloiden ja vänrikkinsä hoteisiin. (Vrt. Ezra Pound.) Kunnes Yorkin paha kardinaali puuttui kyyhkyläisten onneen. Pulut pakenivat Colmariin ja sieltä Pariisiin jossa niitä jelppi Thomas Jefferson. ellauri172.html on line 198: Kalle Stuart kuoli vihdoin 1788, mutta vänrikki ei sitten nainutkaan sen leskeä. Asserì di non voler "avere una semplice contessa per moglie, potendo avere per amante una regina!" Ei prinsessakaan halunnut menettää Ranskan apanaattia. ellauri172.html on line 206: Saul, coraggioso guerriero, fu incoronato re di Israele su richiesta del popolo e consacrato dal sacerdote Samuele, che lo unse in nome di Dio. Col tempo, però, Saul si allontanò da Dio finendo per compiere diversi atti di empietà. Allora Samuele, su ordine del Signore, consacrò re un umile pastore: David. Questi fu chiamato alla corte di Saul per placare con il suo canto l'animo del re, e lì riuscì ad ottenere l'amicizia di Gionata, figlio del re, e la mano della giovane figlia di Saul, Micol. ellauri172.html on line 231: Huismannin suosittaman Barneyn sepustuxissa esiintyy useampiakin myyttisiä kavioeläimiä. Lapiitit (m.kreik. Λαπίθαι, Lapíthai) olivat kreikkalaisen mytologian mukaan Thessaliassa asunut kansa. Tarujen mukaan lapiitit joutuivat kuninkaansa Peirithooksen häissä taisteluun kentaurien kanssa. Lapiittien ja kentaurien taistelu oli suosittu aihe antiikin taiteessa. Sen on ajateltu kuvaavan vertauskuvallisesti apinan sisäisten, ristiriitaisten voimien välistä kamppailua. Näyttää joltain kapakkatappelulta Lucky Lukessa. Särkyneitä ruukkuja ja vähäpukeisia naisia. Varmaan niin et noi kentaurit on matelijanaivon puolella. Loput esimerkit samasta konfliktista ovat aaseja. ellauri172.html on line 262: According to Edward Lauzinger [who?], Buridan's ass fails to incorporate the latent biases that humans always bring with them when making decisions. [full citation needed] ellauri172.html on line 265: The situation of Buridan's ass was given a mathematical basis in a 1984 paper by American computer scientist Leslie Lamport (LaTex -ladontaskriptikielen kexijä, LOL), in which Lamport presents an argument that, given certain assumptions about continuity in a simple mathematical model of the Buridan's ass problem, there is always some starting condition under which the ass starves to death, no matter what strategy it takes. He points out that just because we do not see people's asses starving to death through indecision, this does not disprove the principle. The persistence of a Buridan's undecided state for the required length of time may just be sufficiently improbable that it has not been observed. ellauri172.html on line 275: Case 2 Bileamin aasi esiintyy Raamatussa, sen 4. Mooseksen kirjan 22–24 luvuissa sekä muutamissa muissa tekstikohdissa. Bileam oli Beorin poika. Bileam oli kuninkaan palvelija. Moabilaisten kuningas Balak Zipporin poika luotti Bileamin voimiin ja halusi, että Bileam kiroaisi Israelin kansan. Bileam neuvotteli moneen otteeseen Balakin miesten kanssa ja sen jälkeen itse Balakin kanssa. Matkalla Balakin luo Bileamin aasi poikkesi tieltä kolme kertaa ja joka kerralla Bileam löi aasiansa. Kolmannen kerran jälkeen enkeli ilmestyi hänelle. Eikös se aasikin jotain jäpättänyt sille? Bileam teki Balakin kanssa kolmesti seitsemän uhrialttaria, mutta siunasikin israelilaiset. Lopulta neuvottelut Balakin ja Bileamin välillä raukesivat tyhjiin ja molemmat lähtivät omiin suuntiinsa. Bileam kuoli israelilaisen sotilaan miekaniskuun. ellauri172.html on line 277: Apinaa voidaan verrata Bileamiin kun hän tekee asioita omien ajatustensa mukaan kuuntelematta selvää aasin puhetta luullen sitä tyhmyydeksi. Sama alkukielellä: ellauri172.html on line 295: 32 The angel of the Lord asked him, “Why have you beaten your donkey these three times? I have come here to oppose you because your path is a reckless one before me.[a] 33 The donkey saw me and turned away from me these three times. If it had not turned away, I would certainly have killed you by now,(J) but I would have spared it.” ellauri172.html on line 312: Guyau uppfostrades och handleddes i studiet av antiken och Platon av sin styvfar, Alfred Fouillée. Han blev vid 17 års ålder licencié ès lettres och mottog vid 19 års ålder ett pris av Académie des sciences morales et politiques för ett historiskt arbete om nyttomoralen. Ett svårt bröstlidande tvingade honom att avstå från den filosofiska lärarbanan och att tillbringa vintrarna i Nice och Menton, där han avled 33 år gammal. Guyaus arbeten, som utmärker sig för en levande, lyrisk stil, glänsande framställningskonst och kritisk klarsyn, bär av idén om livet som en starkt expansiv, i alla riktningar överströmmande kraft. Etiskt framträder den som sympati, solidaritet och hängivenhet. Därför är också ädelmodet den högsta, i livets eget väsen grundade dygden. Från denna utgångspunkt bekämpar Guyau beräknings- och lyckomoralen i alla dess former. Handlingsprincipen blir: högsta möjliga stegring, intensivt såväl som extensivt, av vårt fysiska och andliga liv. Lusten är därvid ej målet utan följden av livsstegringen. På liknande sätt innebär konsten en livsstegring. Skönt är enligt Guyau allt, som försätter känsla, vilja och tanke i harmoniskt lustbetonad rörelse, griper oss och vidgar vår sympati. Utifrån denna uppfattning tillbakavisas Friedrich Schiller och Herbert Spencers lekteori för konsten. Även i religionen såg Guyau en strävan efter stegrad livsgemenskap. Religionen är för honom en tolkning av verkligheten ur samhälleliga synpunkter, en "sociomorfism". Sehän oli durkheimilainen ennen Eeemeliä. ellauri172.html on line 314: Bland Guyaus arbeten märks Vers d'un philosope (1881), La morale d'Épicure et ses rapports avec les doctrines contemporaines (1878), La morale anglaise contemporaines (1879), Les problèmes de l'esthètique contemporaine (1884), L'esquisse d'une morale sans obligation ni sanction (1885), en skrift som väckte Friedrich Nietzsches beundran, samt L'irreligion de l'avenir (1887, svensk översättning i urval och sammandrag Framtidens irreligion 1907). Vidare de postuma verken L'art au point de vue sociologique (1889), Éducation et hérédité (1889), samt La genèse de l'idée du temps (1890). ellauri172.html on line 324: Le second équivalent, nous l’avons trouvé dans la théorie des idées-forces soutenue par un philosophe contemporain : l’idée même de l’action supérieure, comme celle de toute action, est une force tendant à la réaliser. L’idée est même déjà la réalisation commencée de l’action supérieure ; l’obligation n’est, à ce point de vue, que le sentiment de la profonde identité qui existe entre la pensée et l’action ; c’est par cela même le sentiment de l’unité de l’être, de l’unité de la vie. Celui qui ne conforme pas son action à sa plus haute pensée est en lutte avec lui-même, divisé intérieurement. Sur ce point encore l’hédonisme est dépassé ; il ne s’agit pas de calculer des plaisirs, de faire de la comptabilité et de la finalité : il s’agit d’être et de vivre, de se sentir être, de se sentir vivre, d’agir comme on est et comme on vit, de ne pas être une sorte de mensonge en action, mais une vérité en action. ellauri172.html on line 348: Hatten frühe schon Ne oli keskenään jo aikapäiviä ellauri172.html on line 354: Und sie sind schon Christen und getauft. Tyttö on kristityxi kastettu. ellauri172.html on line 365: Aber bei dem wohlbestellten Essen Mutta ruokalautanen ei pojassa ellauri172.html on line 380: Daß ich von dem Gaste nichts vernahm? Etten vierastamme hokannut? ellauri172.html on line 396: Durch der guten Mutter kranken Wahn, Kun äisky vannoi mielisairaana: ellauri172.html on line 400: "Und der alten Götter bunt Gewimmel Ja vanhojen jumalien kirjava skaara ellauri172.html on line 415: Meiner zweiten Schwester gönnt man dich. Mun toisen siskon ehkä saat. ellauri172.html on line 438: Nun den dunkel blutgefärbten Wein; Tumman verenpunaista viiniä; ellauri172.html on line 441: Nahm sie nicht den kleinsten Bissen ein. Ei ottanut edes pikku murua. ellauri172.html on line 446: Doch sie widersteht, Hiän panee huovaten, ellauri172.html on line 480: Und sie hört die höchsten Liebesschwüre, Eikä sitä juuri ilahduta ellauri172.html on line 492: Und der Jüngling will im ersten Schrecken Ja nuorukainen ensi säikähdyxessä ellauri172.html on line 494: Mit dem Teppich die Geliebte decken; Rakkaan mekolla ja sitten matolla. ellauri172.html on line 506: "Aber aus der schwerbedeckten Enge Mutta siitä ahtaikosta ellauri172.html on line 540: Eilen wir den alten Göttern zu." Niin me sännätään vanhojen jumalien luo. ellauri172.html on line 550: En ces sortes de repas découronnés de femmes, les hommes les plus polis et les mieux élevés perdent de leur charme de politesse et de leur distinction naturelle ; et quoi d’étonnant ?… Ils n’ont plus la galerie à laquelle ils veulent plaire, et ils contractent immédiatement quelque chose de sans-gêne, qui devient grossier au moindre attouchement, au moindre choc des esprits les uns par les autres. L’égoïsme, l’inexilable égoïsme, que l’art du monde est de voiler sous des formes aimables, met bientôt les coudes sur la table, en attendant qu’il vous les mette dans les côtés. ellauri172.html on line 578: — Pour mon compte, — dit nonchalamment Sélune, avec la fatuité d’un vieil endurci qui n’entend pas qu’on l’émeuve de rien, — pour mon compte, j’ai vu un jour quatre-vingts religieuses jetées l’une sur l’autre, à moitié mortes, dans un puits, après avoir été préalablement très bien violées chacune par deux escadrons. ellauri172.html on line 587: Il faisait son devoir, mais il ne faisait jamais plus que son devoir. Je l’ai rencontrée très frappante dans un des bustes d’Antinoüs… tenez ! Antinoushan oli homo! Ce n’était pas Endymion : c’était un tigre, ristiverinen… Endymion oli kreikkalaisessa mytologiassa komea paimen, joka perusti Eliin kaupungin, jonka kuningas hän oli. Endymion, johon kuun jumalatar Selene rakastui, oli Zeuksen pojanpoika. Tarun mukaan jumalatar Selene rakastui Endymioniin ja synnytti hänelle viisikymmentä tytärtä. Taas tuli halkiohaara! Niitä typeriä epyllejä taas. ellauri172.html on line 590: Nous on a ete de "mauvais sujets", mais, il y avait des choses, — pas beaucoup ! mais enfin il y en avait bien une ou deux, dont, si démons que nous fussions, nous n’aurions pas été capables, comme par exemples donner du cul. Mais, lui (prétendait-on), il était capable de tout. Ils l’accusaient de servilité avec les chefs et de basse ambition. Ils allèrent même jusqu’à le soupçonner d’espionnage. Il était aussi à la fois heureux au jeu et heureux en femmes ; ce qui n’est pas l’usage non plus. Rumat miehet ovat yhtä mustasukkaisia könsikkäille kuin rumat naiset. ellauri172.html on line 592: No mutta mitähän hirmu pahaa se sitten oli tehnyt kysyi porthosmainen Ranconnet. Restel dans le rang, älä keskeytä! Tulen ihan kohta siihen. Nimittäin kaikki oli taas kerran sen ämmän vika! Mais une femme, c’est l’aimant du diable ! Il y a une proportion d’arithmétique morale, écrite, avant qu’elle le fût par un philosophe sur du papier, dans la poitrine de tous les hommes, comme un encouragement du Démon : « c’est qu’il y a plus loin d’une femme à son premier amant, que de son premier au dixième! Vittu tää Barney on läpimätä! ellauri172.html on line 596: « Et je ne la calomnie point, n’est-ce pas, Rançonnet ?… Tu l’as eue peut-être, et si tu l’as eue, tu sais maintenant s’il fut jamais une plus brillante, une plus fascinante cristallisation de tous les vices ! Où le major l’avait-il prise ?… D’où sortait-elle ? Elle était si jeune ! ellauri172.html on line 602: Ce monstre d’impudicité osait s’appeler Rosalba, osait porter ce nom immaculé de Rosalba, qu’il ne faudrait donner qu’à l’innocence, et qui, non contente d’être Rosalba, eli sarvijäärä, s’appelait encore la Pudique, la Pudica, par-dessus le marché ! Häveliäisyys, jota joskus kutsutaan kohteliaisuudeksi, on pukeutumis- ja käytöstapa, jolla pyritään välttämään seksuaalisen vetovoiman rohkaisua toisissa. Sana "vaatimattomuus" tulee latinan sanasta modestus, joka tarkoittaa "mitoissa pysymistä". Sana 'häveliäisyys' tulee sanasta häpy. Ei vilauteta pudendumia toisille. ellauri172.html on line 608: La Rosalba était pudique comme elle était voluptueuse, et le plus extraordinaire, c’est qu’elle l’était en même temps. Quand elle disait ou faisait les choses les plus… osées, elle avait d’adorables manières de dire : « J’ai honte ! » que j’entends encore. Phénomène inouï ! Elle fût sortie d’une orgie de bacchantes, comme l’Innocence de son premier péché. Jusque dans la femme vaincue, pâmée, à demi morte, on retrouvait la vierge confuse, avec la grâce toujours fraîche de ses troubles et le charme auroral de ses rougeurs… (Vizi tää hemmo on aika sick. Mutta se on just kuten Huismanni totesi: pyllistely tuntuu vielä rotevammalta kun pyllyn takana kyttää kiivas Jehova piiska handussa. Niin varmaan junioriapinastakin joka pääsee salaa silverbäkin nartun vulvalle. Sisään vaan vaikkei seisokkaan!) ellauri172.html on line 612: Napsun sisko princesse Pauline Borghese était constamment infidèle et, selon les mémoires de la duchesse d'Abrantès, était capable d'entretenir simultanément trois liaisons. Elle était affligée de problèmes gynécologiques, exacerbés par sa promiscuité bacchanienne, au point qu'un médecin lui conseilla l'application de sangsues à la vulve. Sa santé décline et elle meurt des suites d'un cancer du foie — à Florence, quatre ans après son frère, le 9 juin 1825 âgée de 44 ans, sans descendance. ellauri172.html on line 616: Palataxemme sarvijäärään: elle se mit à briller au milieu de ces filles brunes d’Espagne, comme un diamant dans une torsade de jais. Ce fut là qu’elle commença de produire sur les hommes ces effets d’acharnement qui tenaient, sans doute, à la composition diabolique de son être, et qui faisaient d’elle la plus enragée des courtisanes, avec la figure d’une des plus célestes madones de Raphaël. ellauri172.html on line 629: No joku meistä pojista sen kuitenkin pani paxuxi. Paloi pohjaan koko lippukunnalta. ellauri172.html on line 635: Quand cet enfant mourut, car il mourut quelques mois après sa naissance, le major eut un chagrin très exalté, un chagrin à folies, et on n’en rit pas dans le régiment. Pour la première fois, l’antipathie dont il était l’objet se tut. On le plaignit beaucoup plus que la mère qui, si elle pleura sa géniture, n’en continua pas moins d’être la Rosalba que nous connaissions tous, cette singulière catin arrosée de pudeur par le Diable, qui avait, malgré ses mœurs, conservé la faculté, qui tenait du prodige, de rougir jusqu’à l’épine dorsale deux cents fois par jour ! Sa beauté ne diminua pas. Elle résistait à toutes les avaries. Et, cependant, la vie qu’elle menait devait faire très vite d’elle ce qu’on appelle entre cavaliers une vieille chabraque, si cette vie de perdition avait duré. » ellauri172.html on line 639: — Elle n’a donc pas duré ? Tu sais donc, toi, ce que cette chienne de femme-là est devenue ? — fit Capitain Haddock, haletant d’intérêt excité, et oubliant pour une minute cette visite à l’église qui le tenait si dru. ellauri172.html on line 643: La haine pour les Français gagnait du terrain, eikä ihme. Cette femme m’intéressait comme spectateur, et qui cachait les déportements du vice le plus impudent sous les déconcertements les plus charmants de l’innocence. Mä päinvastoin kätkin tän viattomuuteni tähän törkyupseerin valepukuun. ellauri172.html on line 645: Je la trouvai à peine vêtue, les épaules au vent, embrasées par une chaleur africaine, les bras nus, ces beaux bras dans lesquels j’avais tant mordu et qui, dans de certains moments d’émotion que j’avais si souvent fait naître, devenaient, comme disent les peintres, du ton de l’intérieur des fraises. Ses cheveux, appesantis par la chaleur, croulaient lourdement sur sa nuque dorée, et elle était belle ainsi, déchevelée, négligée, languissante à tenter Satan et à venger Ève ! ellauri172.html on line 666: Le major Ydow tomba dans une de ces rages qui déshonorent le caractère d’un homme, et cribla la Pudica d’injures ignobles, d’injures de cocher. Je crus qu’il la rouerait de coups. Les coups allaient venir, mais un peu plus tard. Il lui reprocha, — en quels termes ! d’être… tout ce qu’elle était. Il fut brutal, abject, révoltant ; et elle, à toute cette fureur, répondit en vraie femme qui n’a plus rien à ménager, qui connaît jusqu’à l’axe l’homme à qui elle s’est accouplée, et qui sait que la bataille éternelle est au fond de cette bauge de la vie à deux. Elle fut moins ignoble, mais plus atroce, plus insultante et plus cruelle dans sa froideur, que lui dans sa colère. Elle fut insolente, ironique, riant du rire hystérique de la haine dans son paroxysme le plus aigu, et répondant au torrent d’injures que le major lui vomissait à la face par de ces mots comme les femmes en trouvent, quand elles veulent nous rendre fous, et qui tombent sur nos violences et dans nos soulèvements comme des grenades à feu dans de la poudre. De tous ces mots outrageants à froid qu’elle aiguisait, celui avec lequel elle le dardait le plus, c’est qu’elle ne l’aimait pas — qu’elle ne l’avait jamais aimé : « Jamais ! jamais ! jamais ! » répétait-elle, avec une furie joyeuse, comme si elle lui eût dansé des entrechats sur le cœur ! — Or, cette idée — qu’elle ne l’avait jamais aimé — était ce qu’il y avait de plus féroce, de plus affolant pour ce fat heureux, pour cet homme dont la beauté avait fait ravage, et qui, derrière son amour pour elle, avait encore sa vanité ! Aussi arriva-t-il une minute où, n’y tenant plus, sous le dard de ce mot, impitoyablement répété, qu’elle ne l’avait jamais aimé, et qu’il ne voulait pas croire, et qu’il repoussait toujours : ellauri172.html on line 672: « J’imaginai ce qui dut se passer dans les yeux verts du major, en entendant son miaulement étranglé de chat sauvage. Il poussa un juron à fendre le ciel. — Et de qui est-il ? garce maudite ! — demanda-t-il, avec quelque chose qui n’était plus une voix. ellauri172.html on line 686: « — Ah ! il n’était pas à moi, abominable gouge ! — s’écria-t-il. Et j’entendis, sous sa botte de dragon, grincer et s’écraser le cristal de l’urne, et piétiner le cœur de l’enfant qu’il avait cru son fils ! ellauri172.html on line 688: « Sans doute, elle voulut le ramasser, elle ! l’enlever, le lui prendre, car je l’entendis qui se précipita ; et les bruits de la lutte recommencèrent, mais avec un autre, — le bruit des coups. ellauri172.html on line 692: Satan me donna la force d’enfoncer la porte du placard ou j'etsis cache et je vis… ce que je ne reverrai jamais ! La Pudica, terrassée, était tombée sur la table où elle avait écrit, et le major l’y retenait d’un poignet de fer, tous voiles relevés, son beau corps à nu, tordu, comme un serpent coupé, sous son étreinte. Mais que croyez-vous qu’il faisait de son autre main, Messieurs ?… Cette table à écrire, la bougie allumée, la cire à côté, toutes ces circonstances avaient donné au major une idée infernale, — l’idée de cacheter cette femme, comme elle avait cacheté sa lettre — et il était dans l’acharnement de ce monstrueux cachetage, de cette effroyable vengeance d’amant perversement jaloux ! ellauri172.html on line 737: Comme ceux des aimés que la Vie exila. Kuten kaikilla elämän karkoittamilla kullilla. ellauri172.html on line 741: L'inflexion des voix chères qui se sont tues. Rakkaitten suikkareitten äänten intonaatio. ellauri172.html on line 746: St. Olaf oli kusipää viikinkipäällikkö joka nousi koko Norjan kunikaaxi paavin myötävaikutuxella joskus tuhatluvulla. Se on hyvin ällöttävä norjalaisten aikamaahanmuuttajien sarjassa. Sarjan hyvä puoli on ettei siinä oikeastaan ole hyvixiä, ellei Alfhildriä lasketa. Sysmässä on St. Olaf's kirkko ja kapakka. Seijan setä Olkkari on saanut siltä nimensä. Seijan veljentytär Mia on käynyt siellä koulua. Siis St.Olafissa Minnesotassa. Pyhän Olkkarin mätki kuoliaaxi onnexi aasoille uskollinen Wolt-laatikoita selässä kuskannut Tor Hunden. ellauri172.html on line 755: Saint Olaf est élu roi de Norvège, et se met en tête d'en extirper le paganisme, pour faire du christianisme la religion de son pays. Une vive opposition des païens et de quelques seigneurs qui redoutent son autorité l'incite à les réprimer durement. ellauri172.html on line 757: Il est le grand législateur de l'Église en Norvège et, comme son parent Olaf Tryggvason, il tente de faire disparaître les traces de l'ancienne foi et de bâtir des églises à la place des anciens lieux sacrés qu'il a profanés ou détruits. Il fait aussi venir des évêques et des prêtres d'Angleterre. ellauri172.html on line 761: Knut, après un pèlerinage à Rome, débarque en Norvège en 1028 et se proclame roi à Nidaros. Olaf se réfugie alors en Suède avec quelques barons fidèles comme Finn Arnesson et ses frères Torberg et Arni et Rognvald Brusason. Après deux ans d'exil, en 1029, il tente un retour en Norvège mais est battu et tué à Stiklestad le 29 juillet 1030 à l'âge de 35 ans. ellauri172.html on line 769: St. Olaf appears to be a bilingual town with a significant amount of unique vocabulary (that may be specific to the area and not appearing in standard Norwegian). Rose uses these phrases quite often, to the exasperation of her roommates. Examples include Gerkanenaken (when dog feces turn white), Tutenbobels (buttocks), Ugel and Flugel (a Hide and seek game for adults) and Vanskapkaka (a special "friendship" cake; this word, however, is based on the Swedish word "vänskapskaka", which holds the same meaning). German, Swedish and Norwegian is the basis of the ellauri172.html on line 784: St. Olaf's cuisine is heavily influenced by Viking tradition and often includes herring. ellauri172.html on line 786: Sperhüven Krispies, a foul-smelling Scandinavian midnight snack. They are eaten with one hand closing the nostrils and one hand popping a Krispy into the mouth. Even though they smell horrible, they taste like cheesecake, fresh strawberries, and chocolate ice cream. ellauri172.html on line 788: Maple Syrup Honey Brown Sugar Molasses Rice Krispies log. A favorite of Rose and her family that, as the name implies, is incredibly sugary. Dorothy tried it and couldn't believe the sheer sweetness of the log. Later, when Rose's daughter Kirsten visited and gave a log to Blanche and Dorothy, Dorothy told Blanche: "It's a log, I'm going to burn it!" ellauri172.html on line 808: Alexis kivi kuoli perheettä ja hulluna. August Ahlqvist tunnetaan vaikutusvaltaisena kirjallisuuskriitikkona, joka nilkin humanisti-hall of famen mukaan "uskalsi" lytätä Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teoksen. Olipa rohkea. Taistelevaa humanismia. Lyön vetoa että nilkki on ollut tässä ize astialla. Nilkillä on paljon lastenlapsia. Akun perheestä ei löydy tietoa. ellauri172.html on line 810: Mixi muuten suomalaiset jääkiekkoilijat ovat leijonia? Eihän niitä täällä kasva. Muurahaisleijonia kyllä on. Istuvat rantahiekkaan tekemissään kuopissa ja huiskivat muurahaisten päälle hiekkaa hännällä. Susia tapetaan minkä ehditään ja Huuhkajat urbanisoituvat. Penkkiurheilu on perseestä. Kuin myös mezästys. ellauri172.html on line 812: Nyt on tainnut nilkki Mutaojan runosuoni ehtyä. 2021 lokakuun jälkeen ei ole tullut paimenkirjettä. Jos ihmisellä on outoja mielipiteitä, siitä ei automaattisesti seuraa, että hän olisi tyhmä eli paha. Ja kääntäen, tyhmä ja paha voi olla tavanomaisilla puisevillakin mielipiteillä. Kuten ovat osoittaneet Ahlqvistin Aku sekä nilkki. ellauri172.html on line 817: Valtaosa pappiromskuista käsittelee papin pippelöintiä. Huismanni oli oikeassa että papin kohdalla nimtuten tämä osa silverbäkin reviiristä on se kiperin. Ihmekös tuo kun katolliset ruuvaa irti papin kikkelin. No kyllä protestantitkin koittaa estää papin hevosia karkaamassa muihin talleihin. Siitä syntyy aika lailla misogyniaa, happamista marjoista. Le dégoût, la haine de la femme le firent jurer comme un charretier. ellauri172.html on line 838: Les Fiancés (I promessi sposi), roman d'Alessandro Manzoni, 1825-1827. Il y a plusieurs ecclésiastiques importants dans ce roman : Don Abbondio[4],[5], Saint Abbondio est le saint patron de la ville de Côme, le cardinal Borromée canonisé au xviie siècle, cité dans l'ouvrage et personnage ayant réellement existé, le père Cristoforo brûlant d'humilité chrétienne et tendu vers le bien. ellauri172.html on line 840: Le Rouge et le Noir, roman de Stendhal, 1830, personnage de l'abbé Chélan, mentor et conseiller de Julien Sorel. CHECK ellauri172.html on line 850: La Chartreuse de Parme, roman de Stendhal, 1839, personnage de l'abbé Blanès. CHECK ellauri172.html on line 852: Ursule Mirouët, roman d’Honoré de Balzac, publié 1841 : le personnage du vicaire de Nemours, précepteur de Savinien de Portenduère. ellauri172.html on line 942: Les Deux Étendards, roman de Lucien Rebatet, 1952 ellauri172.html on line 986: Que Notre ame depuis ce temps tremble et s'etonne. Minä tärisen kuin Stenius ja säikähän. ellauri172.html on line 990: Kaisa Oravisto kysyi Tehtaankadulla niiden ovella että voitasko sextata. Kylmie herrantähen säikähin. Vaikka se tarkoitti vaan pusimista, kuten myöhemmin kävi ilmi. ellauri172.html on line 992: Cydalise oli ranskalaisen romantiikan sana runoiljoiden bändäreistä, itämaisen kauniista ja mielellään tubisista naisista. XIX vuosisadan pissaliisoja. "Talon vanhassa salongissa kajahtelivat meidän riimimme, jota usein pätkivät cydaliisojen hilpeät naurunpurskahduxet ja hupsut laulut. Missä ovat rakastettumme? Haudassa ovat. He ovat onnellisempia siellä, kauniissa paikassa, kuin kuoliaaxi nukutetut koirat. He ovat enkelten tykönä sinitaivaan takana ja laulavat ylistystä jumalanäidille." Niin, aina, joko madonnia tai huoria tai ehkä vähän molempia. Läski vanginvartijaämmä Beforeignereissa, jolta Tor Hunden kysyi johtuuko sen tahallinen vittumaisuus luonteesta vai työnkuvasta, vastasi: ehkä vähän molemmista. ellauri172.html on line 996: Nää on tälläsiä poikakoululaisten skizoja. Muistan kuinka kerran teininä pimeänä marraskuun iltana eetuilemassa Merikadulla jossain Pikkupuiston kohdalla tajusin valaistuxenomaisesti, että tytötkin on vain apinoita, ihan niinkuin me! Sen koommin en enää langennut tähän huismannilaiseen kusetuxeen. ellauri180.html on line 39: Ei vittu mitä enemmän tutustuu ns. vapaa-ajan viihteeseen, sitä selvemmäxi tulee miten helvatin eläimellisestä roskasta on kysymys. Ja tää käsittää kaiken viihteen, ei vaan teeveetä ja romskuja, vaan myös tieteen, taiteen, uskonnon ja urheilun. (Tiede on mukana siis tiedeviihteen osalta, kuten scifin ja Tiede 2000-lehden.) Se on kai ihan ookoo sinänsä, ei voi kauhalla ottaa apinalta kun on lusikalla annettu. Tärkeää vaan pitää mielessä että tässä ei todellakaan ole mitään osaa joka olis jollain lailla ylevää. Se on samaa EAT! FUCK! KILL! touhua Asta Ööhön. ellauri180.html on line 45: The Young Adult Vampire Diaries is an American supernatural teen drama television series developed by Kevin Williamson and Julie Plec, based on the book series of the same name written by L. J. Smith. The series premiered on The CW on September 10, 2009, and concluded on March 10, 2017, having aired 171 episodes over eight seasons. ellauri180.html on line 55: Elena has received mainly positive reviews. Steve West of the Cinema Blend compared the story of The Young Adult Vampire Diaries and the character of Elena to the 10 years older popular vampire franchise, Twilight, and its protagonist Bella Swan. West said "Clearly Elena is way hotter than Bella, she has two immortal young adult vampires fighting over her". (Täähän on jo moneen kertaan nähty: chick litissä tytöllä pitää ollä väh. 2 kosijaa, ei se muuten ole mistään kotoisin.) After the vampire episodes, Elena established her own medical practice, specialising in blood diseases. ellauri180.html on line 57: tent.propstore.com/auction/twilight/test/listings3/lot149/img06.jpg" height="250px" /> ellauri180.html on line 58: tent/images/2019/06/11/vampirediaries.jpg?h=e5a3e083&itok=RgV6_e9d" height="250px" /> ellauri180.html on line 59: Bella ja Elena poikaystävineen. Jotenkin mä pidän Bellasta silti ehkä enemmän. Sen vampyyrikin näyttää kiltimmältä. ellauri180.html on line 73: Yli 9000 lukemisen arvoista kirjaa (älä edes yritä, et ehdi kuitenkaan). ellauri180.html on line 87: Teoksen henkilöhahmot ovat ehdottomasti sen kantava voima. Kuvauksen keskiössä on sympaattinen Petteri Orpo, oman elämänsä sankari, tohtori Wilbur Larchin eetterinhuuruisten panoseikkailujen synnyttämä ”luomus”. Kirjailija pohdiskelee au-äidin kurjan elämän ja abortin suoman mahdollisuuden dilemmaa, epätoivottua rakkautta ja sen mukanaan tuomaa kiitollisuudenvelkaa (anteexi kenelle?). Lisäksi teos kuvaa taitavasti toisaalta jenkeissä vallizevan nokkimisjärjestyksen. ellauri180.html on line 89: Kuten näitte, tämän teoksen lukeminen herättää sekavia ajatuksia, eikä sen tiiliskivimäisyyttä kannata pelästyä. Suosittelen. ellauri180.html on line 107: Kaisa Sutela on kirjamaailmaan työelämässään eksynyt – ja uppoutunut – teologi. Hän rakastaa kirjoja ja on kirjallisuuden lajien suhteen melko kaikkiruokainen, mutta viihtyy silti parhaiten keltakantisen laatukirjallisuuden parissa. Myös lasten laatukirjat ovat lähellä sydäntä. Kaisa harrastaa ruoanlaittoa ja sitä myöten Tunnelmallisia makuja -blogin pitämistä. Kaikki vinkit ovat tervetulleita! ellauri180.html on line 109: Mistä tää "ole oman elämäsi sankari" on oikein peräisin, paizi tietty yleisesti ottaen amerikkalaisten ääliöiden perseestä? Kiilusilmäinen Sarasvuo on sitä markkinoinut Suomessa (kz albumia 101). ellauri180.html on line 132: Vahvat naiset, orjien vapautus ja naisasia ovat keskeisiä ainexia Irvingsin kirjoittamisessa, mahdollisesti sivuvaikutuksena ilman isää kasvamisesta ja vielä syvemmästä suhteesta äitiinsä, mikä johtaa naiseuden ihannointiin ja ylistykseen. Isien osa. Miten he vastaavat, mitä ajattelevat, haluavat, tuntevat, kuinka erilaiset heidän mielipiteensä ja luonteensa ovat äiseihin verrattuna, kuinka typerät yhteiskuntasopimuxet vaikuttavat lapsi-isä-suhteisiin ja mitä on aito miehekkyys. Ehkä olin liiankin vaikuttunut siitä, että Irvingillä ei ollut isää, hän käsitteli tätä aihetta yliteholla, mitä monet huonot, välinpitämättömät tai ylirasittuneet isät eivät voi tai halua sijoittaa. Omaelämäkerta ja hänen kirjoituksensa ovat usein sama asia, enkä pysty nimeämään kirjailijaa, joka olisi lisännyt töihinsä niin paljon itsestään, jopa hyvin jalkovälisiä ja henkilökohtaisia yksityiskohtia. Vain Irving tietää, kuinka paljon on kexastua ja kuinka paljon totta, mutta minusta on hämmästyttävää käyttää kirjoittamisen lahjaa tehdäkseen itseään kuolemattomaksi poistamalla palasia todellisesta elämästään ja tekemällä niistä kuvitteellisia mestariteoksia. ellauri180.html on line 138: No, kahden pitkän ja melko ikävän kuukauden jälkeen olen onnistunut työntämään itseni toiselle puolelle, ja olen innostunut sanoessani, että olen vihdoin saanut valmiiksi The Cider House Rulesin. Tämä oli lievästi sanottuna valtava pettymys, kuten aina, ja selitän miksi. ellauri180.html on line 140: Tällä kirjalla on monia myönteisiä ja hehkuvia arvosteluja, mutta minulle henkilökohtaisella tasolla se ei hyödyttänyt lukijan iloa tai mielenterveyttäni. (Halusin epätoivoisesti antaa tämän kirjan pois.) Cider House Rules olisi voinut olla 200 sivua vähemmän, enkä silti olisi nauttinut siitä paremmin. Varsinainen kerronta oli pitkäveteistä, väsyttävää ja koostui suurimmaksi osaksi aika turhia kuvauksia, jotka eivät vaikuttaneet juonenkäänteeseen. Hahmot olivat kuvaukseltaan luurankoisia, ja tunsin olevani hirvittävän etäällä heistä. Jännitteet puuttuivat kokonaan ja aina kun jotain edes vähän jännittävää tapahtui, se oli erittäin antiklimaattista. Se meni siihen tuskalliseen pisteeseen, etten vain välittänyt. Ja todellakin hahmot nimeltä Angel ja Candy tekevät enemmän kuin vain saavat minut värähtämään. Jotain muuta, jonka huomasin Irvingin kohdalla, mikä ei heti näkynyt, on hänen melko outo pakkomielle naisia ja heidän painoaan kohtaan. Tämä ei selvästikään sovi minulle (olen nimittäin aivan vitun läski) ja ollakseni rehellinen, ketä helvettiä kiinnostaa kuinka paljon nainen painaa? Sillä on ilmeisesti paljon merkitystä Irvingille, onhan Irving ex-painija. Irvingin kirjoituksella ei ollut todellista rakennetta, ja ilmeistä lääketieteellistä sanastoa lukuun ottamatta hänen tyylinsä oli yksinkertainen ja epätyydyttävä, ja näytti siltä, että jotkut lauseet olivat toisinaan oudosti lyhennettyjä. Pääasiassa lapsexiottoon ja sikiönlähdetyxeen perustuvan kirjan osalta odotin rehellisesti, että tässä on voittaja, mutta valitettavasti minulla on hirveän katkera maku suuhun ja vastenmielisyys Irvingiä kohtaan. ellauri180.html on line 142: Christopher Greenin mielestä filmi oli hyvä mutta kirja aivan paska. Se on erittäin hyvä kirja, mielenkiintoinen, mutta pitkästyttävä, joten kiinnostus katoaa jossain vaiheessa. ellauri180.html on line 144: Sandy tuumii: Kaiken kaikkiaan aika kakka kirja. Hyviä pointteja oli. Siellä oli joitain erittäin voimakkaita ja vahvoja hahmoja, ja sitten joitain todella litteitä läpinäkyviä persoonallisuuksia. Kirjassa oli lopulta erittäin hyvä pointti. Jokainen määrittelee säännöt, ja ihmisinä meidän on valittava, mitä noudatamme ja mitä emme. Pitäisikö meidän noudattaa sääntöjä? Pitäisikö meidän tehdä omat säännöt? Kuinka merkityksellisiä ja käytännöllisiä ovat todelliset säännöt todellisessa maailmassa? Tarkemmin sanottuna, kuinka relevantteja abortin vastaiset lait ovat? Lukijana otamme kaksi matkaa, yhden lääkärinä, joka oppii milloin sääntöjä on syytä muuttaa eettisistä syistä. Katsomme myös nuoren Homerin, kun hän oppii sääntöjen tarkoituksen. ellauri180.html on line 146: Viime kädessä se on kuitenkin Melanien hahmo, joka mielestäni on tarinan sankari. Melanie, vaikka vaikutti lievästi sosiopaattiselta, näyttää olevan ainoa, jolla on rehellisyys ja moraali. Lopulta hän antaa Homerille hyvän potkun perseeseen, koska hän näkee, että tämä on pohjimmiltaan kieltänyt oman poikansa. Minua harmittaa, että hänen hahmonsa vedettiin kokonaan pois elokuvasta. ellauri180.html on line 148: Hahmo, jota vihasin eniten, oli Candy. Candy on selvästi miehen keksimä hahmo miehille. Hänellä ei näytä olevan muita tunteita kuin hän on avuttomasti kiinnostunut miehistä. Hän ei koskaan vastusta mitään, mitä kukaan tekee, hänen tunteitaan ei koskaan oteta huomioon, paitsi että hän haluaa miehiä eikä voi valita heidän välillään. Kun Homer ottaa raskaana olevan Candyn pois perheestään kestääkseen raskauden ja synnytyksen tuntemattomien ihmisten kanssa, Candy ei näytä välittävän siitä. Hän ei edes jouluna haittaa, että hänet pidetään piilossa isältään, jota hänkin on hyvin läheinen, sekä ystäviltään ja läheiseltä perheeltä. Hän on siellä vain iloisen onnellinen. ellauri180.html on line 152: Irvingin lukijat kuulostavat keskimääräistäkin pöntömmiltä. Kuten Irving pöntömmältä vielä kuin muut keskimääräiset amerikkalaiset kirjailijat. Jos se on edes mahdollista matemaattisesti. ellauri180.html on line 159: Sen saatteena edix.fi on tehnyt pelin Kieluri, joka on jonkun wordl-pelin suomalainen versio Nykysuomen sanakirjan listan pohjalta. Onpa hienoa. Wordl on iänikuinen Mastermind kirjaimilla. Ei jaxa. Mitenhän nää vanhat papat jaxavat? Miten ne jaxaa jahnata vaan entisillä sijoilla? Niiden päässä ei sit ilmeisesti mitään muuta pyöri. Kieluri ei muuten toiminut Firefoxissa, mutta toimi Chromessa. Vitun Gog. Tieturi exe ollut sen Linturin atk-koulutusyritys? Palturi. Tunturi-mopo, petturi, hanuri, turkiskauluri. Puolikuivuri. Huri huri. ellauri180.html on line 162: Tero ensin, sitten Esa ellauri180.html on line 167: Many historical accounts of circumcision have been written and most authors have used their survey to form an opinion as to whether the neonatal procedure is justified. The weak medical arguments are tempered by the importance of cultural and religious factors. Opponents of the ritual draw attention to the `rights' of the new-born to the skin on their little penises, which, they argue, must be upheld. Others contest that humans are social animals and cannot survive alone; they require their parents, community and culture to thrive, and, as such, `rights' belong to the group, not to the individual. If there is an inherent survival advantage to a group of humans who chose to maim their young, then this is presumably evidenced by their continued survival as a race. In short, to conclude any historical reflection with a reasoned `right' or `wrong', would be like claiming to have fathomed God's will. Consider this; mankind has developed this strange surgical signature that is so pervasive, that in the last five minutes alone, another 120 boys throughout the world have been circumcised. Mikä jättimäinen esinahkakukkula siitä tulisi! Israelista voisi tulla tulevien talvikisojen isäntämaa.. ellauri180.html on line 169: Esinahka - etu vai haitta? Kuten saattaa arvata, tästä aiheesta on jenkeillä laaja kiistakirjallisuus. Onko esinahkaisilla enemmän vai vähemmän sexitauteja kuin esinahattomilla? V. 1949 paperin kirjoittaja on osuvasti nimeltään Eugene M. Hand. (Liekö Mike Handin huonetta ja sukua?) Maxumuurin takaa ehtii kirjoittaja huikata että 790 gentiilin, 525 kiken ja 25 negron aineisto on vino koska oli vaikeaa löytää asevelvollisia neekereitä ilman tippuria. Goyimeistä oli 34% nahattomia, juutalaisista oli nahka tallella vain 1 unorthodoxilla, joka yllättäen sanoi olevansa siitä ylpeä. ellauri180.html on line 171: There has been little written from a statistical standpoint to confirm or deny the popular medical belief that the circumcised are less prone to contract venereal disease. This paper will present a statistical study of the incidence of circumcision in a group free from venereal disease as compared with that of groups with various forms of venereal disease, to determine the influence of circumcision on venereal disease. ellauri180.html on line 176: Skottilaisten tohtorien survey-artikkeli syventyy esinahka-asiaan kieli poskessa kuin toimittaja Pylkkänen: ellauri180.html on line 179: Despite an estimated one-sixth of the world's men having been circumcised, it has long been forgotten where or why this most intriguing operation began. The procedure has been performed for religious, cultural and medical reasons, although the last has only become fashionable since the rise of modern surgery in the 19th century. Accordingly, the indications for surgery have surfaced, submerged and altered with the trends of the day. In this review we explore the origins of circumcision, and discuss the techniques and controversies that have evolved since the event has become medicalized. ellauri180.html on line 185: Psychologists have extended this theory to incorporate notions of pain imprinting'. By encoding violence on the brain, child-maternal bonding is interrupted and a sense of betrayal is instilled in the infant; these are considered requisite qualities that enhance the child's ability for survival later in life. Indeed, some components of these psychological theories have recently been tested in prospective clinical trials and there is now evidence that neonates who are circumcised without local anaesthetic do have increased pain responses when 4- and 6-monthly vaccinations are administered. ellauri180.html on line 187: Others believe that circumcision arose as a mark of defilement or slavery (fig. 1). In ancient Egypt captured warriors were often mutilated before being condemned to the slavery. Amputation of digits and castration was common, but the morbidity was high and their resultant value as slaves was reduced. However, circumcision was just as degrading and evolved as a sufficiently humiliating compromise. Eventually, all male descendents of these slaves were circumcised. The Phoenicians, and later the Jews who were largely enslaved, adopted and ritualized circumcision. In time, circumcision was incorporated into Judaic religious practice and viewed as an outward sign of a covenant between God and man (Genesis XVI, Fig. 2). ellauri180.html on line 189: There are many other reasons why circumcision may have evolved. Some have suggested that it is a mark of cultural identity, akin to a tattoo or a body piercing. Alternatively, there are reasons to believe that the ritual evolved as a fertility rite. For example, that some tribal cultures apportion seasons' for both the male and female operation, supports the view that circumcision developed as a sacrifice to the gods, an offering in exchange for a good harvest, etc. This would seem reasonable as the penis is clearly inhabited by powers that produce life. Indeed, evidence of a connection with darvests is also found in Nicaragua, where blood from the operations is mixed with maize to be eaten during the ceremony. (Fig. 3). Although the true origins of circumcision will never be known, it is likely that the truth lies in part with all of the theories described. ellauri180.html on line 191: Furthermore, was it always doctors who performed the procedure in ancient times? Probably not: in biblical times it was the mother who performed the ceremony on the newborn. Gradually mohels took over; men who had the requisite surgical skill and advanced religious knowledge. After prayer, the mohel circumcised the infant and then blessed the child, a practice little changed today (Fig. 4a-d). In ancient Egyptian society, the procedure was performed by a priest with his thumb-nail (often gold-impregnated) and throughout mediaeval times it appears to have been largely kept in the domain of religious men. ellauri180.html on line 198: By the middle of the 19th century, anaesthesia and antisepsis were rapidly changing surgical practice. The first reported circumcision in the surgical accounts of St Bartholomew's Hospital was in 1865; although this comprised only one of the 417 operations performed that year, it was clearly becoming a more common procedure. Indeed, this was a time when surgical cures were being explored for all ails and in 1878 Curling described circumcision as a cure for impotence in men who also had as associated phimosis. Many other surgeons reported circumcision as being beneficial for a diverse range of sexual problems. Walsham (1903) re-iterates the putative association of phimosis with impotence and suggests that it may also predispose to sterility, priapism, excess masturbation and even venereal disease. Warren (1915) adds epilepsy, nocturnal enuresis, night terrors and precocious sexual unrest' to the list of dangers, and this accepted catalogue of phimotic ills' is extended in American textbooks to include other aspects of sexual erethisms' such as homosexuality. ellauri180.html on line 201: Neonatal circumcision techniques have evolved in parallel. It is clear from most surgical texts that circumcision of the new-born had become a regular request for the surgeon by the later part of the 19th century. For instance, Jacobsen (1893) warns of the importance of establishing a familial bleeding tendency from the mother before circumcision. He describes the case of four Jewish infants, each descended from a different grandchild of a common ancestress, all of whom died from haemorrhage after circumcision. ellauri180.html on line 222: `…Your patient C.D., aetat 7 months, has the prepuce with which he was born. You ask me with a note of persuasion in your voice, if it should be excised. Am I to make a decision on scientific grounds, or am I to acquiesce in a rate which took its origin at the behest of that arch-sanitarian Moses?…If you can show good reason why a ritual designed to ease the penalties of concupiscence amidst the sand and flies of the Syrian deserts should be continued in this England, land of clean bed-linen and lesser opportunity, I shall listen to your arguments ……(do you not) understand that Nature does not intend it (the foreskin) to be stretched and retracted in the Temples of the Welfare Centres or ritually removed in the precincts of the operating theatres…'. ellauri180.html on line 224: Literary assaults such as these have served to fuel the debates and even a Medline® search today reveals that in the last year alone, 155 reviews or letters have been published arguing for or against routine circumcision. However, studying the evolution of the medical indications provides us with a pleasing demonstration of how controversy drives scientific enquiry. We have already described how the surgeons of 100 years ago advocated circumcision for a wide variety of conditions, such as impotence, nocturnal enuresis, sterility, excess masturbation, night terrors, epilepsy, etc. There can be no doubt that a large element of surgical self-interest drove these claims. However, most of the contemporary textbooks also included epithelioma (carcinoma) of the penis amidst the morass of complications of phimosis. Although rare, once this observation had been made, it presumably filtered down through the textbooks by rote, rather than scientific study. A few reports had appeared in the early 20th century indicating that carcinoma of the penis was rare in circumcised men, but not until the debate over neonatal circumcision erupted in the medical press in the 1930s that this surgical `mantra' was put to the test. In 1932, the editor of the Lancet challenged Abraham Wolbarst, a New York urologist, to prove his contention (in a previous Lancet editorial), that circumcision prevented penile carcinoma. Wolbarst responded by surveying every skin, cancer and Jewish hospital in the USA, along with 1250 of the largest general hospitals throughout the Union. With this survey, he was able to show that penile cancer virtually never occurred in circumcised men and that the risk related to the timing of the circumcision. Over the years this association has been reaffirmed by many research workers, although general hygiene, demographic and other factors such as human papilloma virus and smoking status are probably just as important. However, Wolbarst established that association through formal scientific enquiry and proponents of the procedure continue to use this as a compelling argument for circumcision at birth. ellauri180.html on line 226: Almost as an extension to the lack of penile cancer in Jews, Handley reported on the infrequency of carcinoma of the cervix in Jewish women. He suggested that this related to the fact that Jewish men were circumcised. Not surprisingly, this spawned a mass of contradictory studies and over the next 50 years the champions of both camps have sought to establish the importance or irrelevance of circumcision in relation to penile cancer. The pendulum has swung both ways and the current evidence suggests that other factors are probably more important. A similar debate has raged for 50 years over concerns for the risks of urinary tract infections in young boys and currently, any decreased risk associated with circumcision remains tentative but not proven. ellauri180.html on line 230: Finally, controversy has arisen over who should perform the procedure. Once circumcision had been medicalized' in the 19th century, many surgeons were keen to take paying customers away from the religious men. As such, doctors were often quick to highlight the unforseen risks attendant on a non-medical procedure. For instance, Cabot (1924) described tuberculosis of the penis occurring when Rabbis with infected sputum sucked on the baby's penis to stop the bleeding. However, it has often been claimed that the incidence of complications in Jewish children is very low and that the final result is usually better than any hospital doctor can produce. ellauri180.html on line 233: However, with a healthcare budget of $140 million per year in the USA (1990), insurance companies eventually forced closer scrutiny. Following such pressure, the first Task Force of Neonatal Circumcision from the American Academy of Pediatrics (1n 1975) concluded that there was no valid medical indication for this procedure. However, the pro-circumcision lobby was strong and the task force was forced to re-evaluate. In 1989, they conceded that there may be certain advantages to neonatal circumcision, although their recommendations did stop short of advising routine operation. Similar pressures in the UK have now resulted in only certain Health Authorities being prepared to pay for the procedure. These tend to be in regions with large ethnic minorities who otherwise may suffer form back street' circumcisions. ellauri180.html on line 237: Tuoreimmat kuulumiset esinahkarintamalta: Male circumcision (MC) status and genital infection risk are interlinked and MC is now part of HIV prevention programs worldwide. Ympärileikattujen osuus maailmanmitassa on noussut 30 prosentista 40 prosenttiin. Eikä vähiten koska abramiitit lisääntyvät äkäisimmin. Niitä ei esinahka jarruta, liukkaasti luistaa suxi alas häpykukkulaa. Ja sitten tampaten ylös Joosuan esinahkakukkulaa! ellauri180.html on line 254: What do you do if you discover another recently published book that has nearly the exact same premise as the one you've written? ellauri180.html on line 304: If James Cameron had spent some time reading things written by Native people about Pocahontas and what that storyline means to their people and how offensive and damaging the sexualization of native women is, he might have reconsidered that romantic subplot. If he had started to read and then balked at all the vicious hatred and anger, it is as if he never even tried. ellauri180.html on line 308: tent/uploads/2014/01/pendragon-1.jpg" width="100%" /> ellauri180.html on line 371: Pendragon: Journal of an Adventure through Time and Space, commonly known as Pendragon, is a series of ten young-adult science fiction and fantasy novels by American author D. J. MacHale, published from 2002 to 2009. Science fantasy is a hybrid genre within speculative fiction that simultaneously draws upon or combines tropes and elements from both science fiction and fantasy. ellauri180.html on line 375: Robert "Bobby" Pendragon is an everyday athletic junior high school student from (fictional) Stony Brook, Connecticut, located in the greater New York metropolitan area. Bobby is a prisoner of color. Oops sorry my bad he's not, rather he looks a lot like Harry Potter without the spectacles. But his date Lori (whatever) is a WOC. Bobby's Uncle Stop Press reveals that he will train Bobby to become one of the "Travelers": asshole-journeying young warriors from a variety of different planets and cultures. Great Dane threatens to mix them all together like a kid with watercolors until they are all the same shade of shit. ellauri180.html on line 380: 1 usein toistuva teema luolamiehillä on tää et "jos mä en sitä saa niin ei saa sitten kukaan muukaan". Se on lähes yhtä suosittu kuin tää "Kun se antaa mulle varmaan se on antanut ja antaa muillekin", joka tuli tänään vahingossa vastaan jotain Olli Jalosen kirjaa selatessa. Että jaxaa ärsyttää nää teemat! Ainoa vielä alkeellisempi, mutta yhtä lailla Darwinin motivoima pelisiirto on se sorsien, et kun miessorsakaverit on raiskanneet oman puolison, niin kiiruhdetaan sitten ize viimeisenä vielä pukille. ellauri180.html on line 382: ‘Porphyria’s Lover’ is one of Browning’s first great poems, written when he was in his early twenties. It is also one of the first great dramatic monologues in English verse, the 1830s being the decade in which Browning and Tennyson developed the genre, penning a series of classic poems which see the poet adopting a persona and ‘staging’ a soliloquy given by an (often unreliable) speaker. Here, the speaker is the titular lover of the girl, Porphyria. Before we proceed to an analysis of ‘Porphyria’s Lover’, here’s a reminder of Browning’s poem. (Se mainittiin Gently-poliisisarjassa yhden koulun pulpettia vasten naidun tupeeratun 60-luvun teinin mielirunona.) ellauri180.html on line 389: I listened with heart fit to break. Sitä kuuntelin mä sydän syrjällään ellauri180.html on line 405: Murmuring how she loved me — she Mutisten miten se muka rakasti mua, ellauri180.html on line 406: Too weak, for all her heart’s endeavour, Se oli liian heikko kuitenkin, ellauri180.html on line 430: And I untightened next the tress Ja hellitin hiukka köyttä kaulasta, ellauri180.html on line 433: I propped her head up as before, Tuin sen päätä ylös kuten äskenkin, ellauri180.html on line 441: Her darling one wish would be heard. Miten sen toive toteutuisi, ellauri180.html on line 445: Helloo! Are you listening there at all? Haloo! Onko siellä ketään kuulolla? ellauri180.html on line 447: In summary: a man speaks to some unidentified (and possibly imaginary) auditor, telling us how, on a dark and stormy (or rainy and windy) night, he waited in his cottage for his lover, Porphyria, to arrive. When she turns up, it’s clear Porphyria is of a higher social class than the male speaker: he’s punching above his weight, as they say. Note how she glides in as if she owns the place, and as if she walks on air rather than on the ground like us mere mortals. She wears a hat, cloak, and shawl, and her gloves are soiled, suggesting that they are not used to slumming it in a common man’s cottage and attending to his fire and grate. The fact that she also takes the lead – suggesting she is perhaps used to ordering servants to do her bidding – further hints at her highborn status: she calls to the speaker, and she takes his arm and puts it around her waist. Then, the clincher (in more ways than one): we are told "she Too weak, for all her heart’s endeavour, ellauri180.html on line 459: Niinkuin se että vapaus on kissapedon survival strategia, hampaat ja kynnet puoliautomaattikivääreinä. Liberte egalite fraternite, se on kauppamiesten slogani: ota kiinni mistä saat, vedä voittoa tyhmempien tarpeista, kyykytä ja ryövää köyhempiä tullaxesi ize aina vielä rikkaammaxi. ellauri180.html on line 463: Se toinen vaihtoehto on perustuotanto elukoita lisäännyttämällä, kurjistamalla ja syömällä ja/tai kasvikuntaa monokulttuurixi köyhdyttäen ja luontoa sillä lailla pilaten. Reviirit on pian jaettu ja sen jälkeen eikun niitä partioimaan alfa- ja beettasusina ja/tai tuomaan kortta pesään jossa jokainen termiitti tietää paikkansa. Nää on laumaeläimen ja eusosiaalisen myyriäisen kilpailuvaltteja. Pesän päällystö pitää huolen että säilyttävät arvot pysyy kunniassa ja status quo tavoiteltavana ja ylistettävänä joka pyhänä. ellauri180.html on line 465: Meidän talvimonokulttuuriin ei mamuilla ole mitään asiaa, nää on mun maita ja minähän sen oravan myrkytän. Taino mun herran maita muzehän on sama asia. Meidän yhteisiä, kuten koti uskonto ja isänmaa. ellauri180.html on line 467: GAL-TAN, arvot ja poliittinen suuntaus, arvot laahaten sukupolven tai 2 politiikkaa jäljessä. Rikkaat ja köyhät konservatiivit oikeistossa, nälkäiset wannabet ja kylläiset ex-radikaalit vasemmalla, laskukkaat ja nousukkaat. Kaikki toimii kuin junan vessa. ellauri180.html on line 483: And men forgot their passions in the dread Ihmiset unohti passionsa peläten ellauri180.html on line 489: The habitations of all things which dwell, Kaikkien asujainten asunnot, ellauri180.html on line 498: Extinguish'd with a crash—and all was black. Sammui rysähtäen - ja kaikki musteni. ellauri180.html on line 502: The flashes fell upon them; some lay down Jotkut peittivät maaten silmänsä ja itkivät, ellauri180.html on line 505: And others hurried to and fro, and fed Hautaroihujansa polttoaineilla, tihruten ellauri180.html on line 508: The pall of a past world; and then again Loivat kiroten kazeet takas maahan, ellauri180.html on line 514: Came tame and tremulous; and vipers crawl'd Sähisten, mutta ilman myrkkyhampaita - ellauri180.html on line 541: And shivering scrap'd with their cold skeleton hands Täristen kylmillä luurankokäsillä ellauri180.html on line 548: Even of their mutual hideousness they died, Ne kuoli ihan vaan toistensa kaameista ellauri180.html on line 550: Famine had written Fiend. The world was void, Nälkä oli kirjoittanut Pahis. Maailma oli tyhjä, ellauri180.html on line 581: Some "men" smile into their hands in intense cynicism for what is happening. People seem frustrated. ellauri180.html on line 596: As a child Lord Byron was abandoned and shunned by his parents due to the club foot he was born with, something he would be consistently embarrassed of throughout his life. ellauri180.html on line 630: Kuten aina, amerikkalaiset ja länsimaiset ystävät ovat sanallisia ystäviä. Kyllä, Amerikka on suuri taloudellinen mahti, ja siksi se uskoo voivansa sulkea kaikki ongelmat rahalla. Olen aina sanonut, etteivät amerikkalaiset eivätkä eurooppalaiset taistele sotilaidensa kanssa. Kyllä, he antavat rahaa ja aseita, mutta he eivät lähetä sotilaitaan. Kaikki muut paitsi Zelensky tajusivat tämän. Uskon, että viisi päivää DPR:ää ja LPR:ää riittää pääsemään rajoille, jotka ne ilmoittivat perustuslaissaan, ja tämä tilanne johtaa Zelenskyin täydelliseen romahtamiseen. Häntä johdatetaan yksinkertaisesti korvista neuvottelemaan Putinin kanssa, jos hän ei mene itse. Ja pelastaakseen kasvonsa, maineensa, hän tietysti syyttää länttä kaikesta luopumisesta", Goncharov korosti keskustelussa NEWS.ru kanssa. Hänen mukaansa Yhdysvallat ja Euroopan unioni auttavat ukrainaa vain aineellisesti. Kukaan ei halua uhrata kansaansa, joten sotilaita ei lähetetä taistelemaan venäläisiä vastaan. Zelenskyin on käytävä vuoropuhelua Putinin kanssa, uskoo "expertti". ellauri180.html on line 645: - Nu påminner han mer och mer om Hitler. Hans drivkraft är hämnd och han ser ingenting annat än sin egen ideologi. Hans resonemang saknar helt och hållet faktagrund. Han är farlig. Farlig för ryska folket och för hela mänskligheten. ellauri180.html on line 649: Det här kriget är en enmans show. Flera högt uppsatta personer inom den ryska statseliten är chockerade av Putins framfart de senaste dagarna. De varken förstår eller är nöjda med hans beslut. De förstår vilka ödesdigra konsekvenser som nu väntar inte bara Rysslands ekonomi, utan i synnerhet deras pengar. ellauri181.html on line 40: Phil Roth seikkailee nyt Prahassa kuten kääntäjänsä Pena. Mukana on liiankin tavallinen Claire eli Clarissa joka näppii koko ajan kuvia. Se harmittaa Piliä. Ei hizi ei kai tähän väliin tunge se erittäin epämiellyttävä thsekkiläinen Pilin sielun veli, eli törkyturpainen Milan Kundera? No ei fiuh. ellauri181.html on line 45: Estyneet lukekoot Kafkaa ja kiukustuneet Melvilleä. Munattomia ne oli molemmat. Tämä on kamalaa! Hänen hirvittävä hymynsä ja tuollainen pako! Kafkan haudalla on terävää terskaansa kohti kapeneva hautakivifallos. Ilman esinahkaa tietysti. Vain lapsettomalla vanhallapojalla näyttää olevan pikkukiviä haudalla. Mitä ironiaa. - Käykö paljon henkilöitä Ransun haudalla (saxaxi jota Phil ei osaa)? Ei paljon mutta aina merkittäviä kuten te herra professori! Ainoa sopiva ateria nälkätaiteilijalle on puolikas sitruunaa. Tyhmä shixa ei ymmärrä eikä osaa arvostaa suuren kirjailijan ankaraa ruokajärjestystä. Hölmö, se sanoo viisaasti. ellauri181.html on line 61: Yhteenveto: Hagenbeck- yhtiön mezästysretkellä vangittu apina ezii ulospääsyä kuukausia höyrylaivan painostavan kapeassa häkissä. Hän jäljittelee ihmisiä, koska haluaa olla yhtä "häiriöttömiä" kuin he ilmeisesti ovat. Ilmeisesti hän oppii mielekkäitä eleitä ja myös puhumaan helposti. Hänellä on suurimmat ongelmat juoda anixenmakuisia snapseja. Aluxen matkustaja antaa hänelle teoreettisia ja käytännön oppitunteja "eri aikoina". Joten hän oppii sen suurimmalla vaivalla. Hän korostaa useita kertoja, että hän jäljittelee ihmisiä vain sixi, että hän ezii ulospääsyä, mutta ei sixi, että hän toivoo vapautta. Eläintarhan tai vaudevillen vaihtoehtojen edessä hän pyrkii työskentelemään vaudevillessä ja hänellä on "menestyxiä, joita tuskin voidaan lisätä". Hänen elämänsä on onnistunut juhlien, tiedeyhteisöjen ja sosiaalisten kokoontumisten välillä. Hän on saavuttanut haluamansa ja todistaa, että hänellä on keskimääräinen eurooppalainen koulutus. Hän on tietysti virtuoosi ihmisten ja eläinten välisten rajojen ylittämisessä. Ei niin kaxi muuta olentoa hänen ympärillään. Hänen ensimmäisestä kouluttajastaan, jonka kanssa hän oppii olemaan "huomaamaton", tulee ize melkein apina ja hänen on ajoittain mentävä sanatorioon. Pienellä, puolixi koulutetulla simpanssilla, jonka kanssa hän "hemmottelee apinaa" yöllä, on "hämmentyneen koulutetun eläimen mielettömyys", jota hän ei kestä päivällä. Se on varmaan vähän kuin Phil Rothin "Clarissa" eli Claire. ellauri181.html on line 65: Syyskuussa 1908 ja huhtikuussa 1909 koulutettu simpanssi nimeltä "konsuli Peter" näytettiin Prahan vaudevillessä. On järkevää, että Kafka johdatti siitä ehdotuxia nykyiselle kertomuxelle. Hän on myös käsitellyt intensiivisesti Brehmin eläinelämää, käyttäytymistutkimusta ja sosiaalista darwinismia. Elsa Brod, Max Brodin vaimo, suoritti työn suurella menestyxellä 19. joulukuuta 1917 Prahan juutalaisten naisten ja tyttöjen klubissa. Sittemmin tarinat ovat usein sisältyneet heidän ohjelmaansa reciters. Kuvaamisen suuren apinan jonka Klaus Kammer Saxan ensi-textiä johtaja Willi Schmidt klo Akademie der Künste osana Berliner Festwochen 1963, joka kirjattiin jonka SFB ja toistettu televisiossa vuosikymmeniä, on edelleen ihailtu tänään. ellauri181.html on line 67: On olemassa useita pieniä palasia raporttiin akatemia. Kertojan ja Rotpeterin impresario , outo keskustelu Rotpeterin ja vierailijan välillä, sekä (väliaikaisesti hullun) ensimmäisen Rotpeter-opettajan kirjeen alku, on outo kohtaaminen. Ihmisen apina on tämän tarinan ensimmäisen persoonan kertoja, hän vain unohtaa uskomattoman inkarnaationsa puolet ja kommentoi niitä. On kuitenkin merkittävää, että nuoruuden muistot eivät ole enää tämän I: n käytettävissä; he ovat tukahdutettuja. Tämä heijastaa traumaa hänen väkivaltaisesta sieppauxestaan alkuperäisestä tilastaan. Kaiken kaikkiaan tarina ei tule esiin kokemisen, vaan narratiivisen ja reflektiivisen izen. Koska kertomus on ensisijaisesti suunnattu arviointiin ja arviointiin, ja todellakin melko korkeammasta näkökulmasta, koska Punaisen Pietarin horisontti kattaa eläimen ja ihmisen olemassaolon, luonnollisen vaiston ja hengellisen kurinalaisuuden, vapauden ja sosiaalisen organisaation. Rotpeterin kommentit eivät koske vain hänen omaa tarinaansa, vaan myös kuvan, jonka ihmiset tekevät izeään. ellauri181.html on line 73: Textianalyysi ja tulkinta Rotpeterin raportti voidaan lukea vertauxena ihmisen heimohistoriasta ja hänen yxilöllisestä sosiaalistumisestaan, koska apinan kokemuxet voidaan siirtää koko ihmislajille. Melankolisen sävyn myötä Kafka näkee ihmisten puutteen - ellei kokonaan - surullisena saavutuxena ja kokonaisuutena hyväxyttävänä kompromissina. Samanaikaisesti hän kuitenkin tekee satiirisia hyökkäyxiä, jotka vetävät ihmisiä alas heidän tärkeydeltään korkealta. Perusmotiivi on melkein maaninen oppiminen (toisinaan viiden opettajan kanssa samanaikaisesti) pääsy toivottomasta tilanteesta samalla kun kieltää omat tarpeet. Tämän edellytyxenä oli tavallisen näkökulman unohtaminen ja kääntäminen. On kuitenkin huomionarvoista, että kaikesta oppimisesta huolimatta apina on silti ensi silmäyxellä muuttumattoman fyysisen ulkonäönsä vuoxi - turkis. Hänen ulkonäönsä suhteen, joka luokittelee hänet selkeimmin apinaluokkaan, hän ei ole koskaan ilmaissut tai pyrkinyt haluun näyttää ihmiseltä, ja tästä hän saa myös oikeuden altistaa izensä sille, mitä ihminen - samoin kuin hänkin - ajattelee. - ei menisi hyvin. Hänen välittömässä läheisyydessä olevat ihmiset saattavat nähdä hänet melkein omana, kuten Hagenbeckin mezästysretken johtaja, jonka kanssa Punainen Pietari on jo tyhjentänyt pullon punaviiniä. Toimittajien muodossa, jota Punainen Pietari halvexivasti kuzuu vinttikoirixi, hän on edelleen koulutettu apina, joka laskee housunsa osoittamaan turkistaan ja arpiaan. Joten vaikka hän on hankkinut ihmisten älyllisen tiedon, hän kiertää sääntöjä riittävälle ihmissuhteelle ja siinä olevien ulkoisten vaikutusten suurelle vaikutuxelle. Historia voidaan nähdä assimilaatioprosessin travestiana ja myös satiirina sivilisaation läsnäolevasta historiasta. ellauri181.html on line 75: Ennen kaikkea historia viittaa paineeseen sopeutua, johon juutalaiset olivat joutuneet vuosisatojen ajan selviytyäxeen. Max Brod korosti erityisesti tätä tulkintaa. Hän luonnehti tätä tarinaa nerokkaimmaxi satiirixi juutalaisten assimilaatiossa. Samankaltainen taipumus sisältyy šaakaleihin ja arabeihin. Molemmat proosakappaleet julkaistiin ensimmäisen kerran yhdessä vuonna 1917 Der Jude -lehdessä, ja ne ovat osa Ein Landarzt -nimeä vuodelta 1920. ellauri181.html on line 78: Max ja Franz Speedo-uimahousuissa in dieser schlechten Montage. ellauri181.html on line 80: Viittauxet muihin Kafka-tarinoihin: Loppujen lopuxi tavoitetta ihmisexi tulemisesta ei saavuteta, vaikka päähenkilö ize ei vaikuta tietävän sitä. Rotpeter tekee siitä kuvan, joka on verrattavissa koiran tai rakennustutkimuxen epäonnistuneisiin eläinmuotoihin. Siellä on myös viittaus Kafka-tarinaan Metamorfoosi , jossa hahmo Gregor Samsa muuttuu yöxi eläimexi, nimittäin kovakuoriaisexi. Huomaamaton huono Samsa tulee eläimexi kuitenkin vaivattomasti unen aikana. Apinan liialliset ponnistelut puolestaan johtuvat halusta päästä käsixi viljeltyyn alueeseen ja kyllästettyyn elämään, joka kieltää omat juurensa, ulospääsynä - koska ainoat vaihtoehdot, joista valita, ovat kuolema ja katoaminen tai surullinen kohtalo eläintarhassa näytteillä olevasta apinasta. ellauri181.html on line 83: "Akatemian herrat! | Teet minulle kunnian pyytää minua toimittamaan raportin akatemialle apinani elämästäni. | Tässä mielessä en valitettavasti voi noudattaa pyyntöä. Lähes viisi vuotta erottaa minut apinoista, […]. Tämä saavutus olisi ollut mahdotonta, jos olisin izepäisesti halunnut pitää kiinni alkuperästäni, nuoruuteni muistoista. Pelkkä luopuminen liitetiedoista oli ensisijainen prioriteetti, jonka olin asettanut izelleni; Minä, vapaa apina, alistuin tälle ikeen. Tämän seurauxena muistoni sulkeutuivat minulle yhä enemmän. " … välillä … "... Avoin sanoen, niin paljon kuin haluan valita kuvia näihin asioihin, suoraan sanottuna: Apeisuutenne, herrat, jos teillä on jotain tällaista takananne, ei voi olla kauempana teistä kuin minun. Mutta jokainen, joka kävelee täällä maan päällä on mielissään on kantapää : pikku simpanssi kuin iso Achilles . " "Ja opin, herrat! Voi, opit, kun sinun täytyy; yxi oppii, kun haluaa pääsyä; yxi oppii armottomasti. Piiskaalla valvotaan izeään; yxi repii izensä pienixi vastarinnoixi. Apinaluonto juoxi minusta ja pois kiertäen izensä yli, niin että ensimmäisestä opettajastani ize tuli melkein apina, piti pian luopua opetuxesta ja viedä sanatorioon. Onnexi hän tuli pian taas ulos. " "Nämä edistysaskeleet! Tämä tietosäteiden tunkeutuminen kaikilta puolilta herääviin aivoihin! En kiellä: se teki minut onnellisexi. Mutta myönnän myös: en yliarvioinut sitä edes silloin, kuinka paljon vähemmän tänään. Ponnistelulla, jota ei ole koskaan toistettu maan päällä, olen saavuttanut eurooppalaisen keskimääräisen koulutuxen. Ehkä se ei olisi izessään mitään, mutta se on jotain siltä osin kuin se auttoi minua ulos häkistä ja antoi minulle tämän erityisen ulospääsyn, tämän inhimillisen ulospääsyn. " ... hän päättelee yhteenvetona : "Kaiken kaikkiaan saavutin sen, mitä halusin saavuttaa. Älä sano, että se ei ollut vaivan arvoista. Sitä paizi en halua kenenkään tuomiota; Haluan vain levittää tietoa; Ilmoitan vain; Ilmoitin sinulle vain, herrat akatemiasta. " ellauri181.html on line 85: Vastaanotto: Sudau (s. 177f.) Korostaa erityistä seikkaa: ”Koko taivaan portti - Kleine Fabel -hiirellä, joka on maailman liian suuri leveys - nurisee yhdessä. Hiirellä ei ole ulospääsyä, vain kohtalokas tulos; apina todellakin löytää ize valizemansa '' ulospääsyn ''. Tällä tavalla Rotpeter seisoo ainutlaatuisella tavalla Kafkan teoxessa: sankari, joka ei mene alle; sankari, joka tietää tarkalleen mitä haluaa ja saavuttaa sen myös! Hänen on kuitenkin unohdettava "tämä suuri vapauden tunne kaikilta puolilta". " Ries (s. 91) huomauttaa, että raportti ennakoi työstä Das Unbehagen in der Kultur by Sigmund Freud , kirjoitettu vuonna 1930 , mikä on tase edistymisestä ja vastoinkäymiset sivilisaation. Kindlerin sanakirja (s. 27) selittää, että raportti on juurtunut syvälle senhetkiseen tieteelliseen-historialliseen tilanteeseen: Kuvaus Brehmin eläinelämästä, Darwinin evoluutioteoria, nykyajan vaihtelevat tapahtumat. TC Boylen romaani Sprich mit mir (2021), jossa simpanssi Sam, joka hallizee viittomakielen, ottaa ajoittain narratiivisen roolin, on muun muassa. innoittamana Kafkan tarina. ellauri181.html on line 96: Tulette huomaamaan (ja kaikki teistä eivät tule sitä hyväxymään) että minä en yhdy eräisiin kollegoihini, jotka väittävät että kirjallisuus arvokkaimmillaan ja kiinnostavimmillaan on olennaisesti ei-referenttiä. Minä voin tulla teidän eteenne pikkutakissa ja solmiossa, voin herroitella ja neiditellä teitä, mutta yhtä kaikki minä vaadin teitä pidättymään sellaisten termien kuin »struktuuri-, muoto ja symboli- käyttämisestä minun läsnäollessani. Minä luulen että monet teistä on riittävästi pelästytetty ensimmäisenä opiskeluvuotenanne, niin että nyt teidän on sallittava löytää jälleen ja nostaa arvoonsa se harrastus, joka teidät alun perin kaunokirjallisuuden pariin veti, ja jota teidän nyt ei pidä hävetä. Kokeexi voisimme tämän kurssin ajaxi suorastaan luopua kokonaan luentosaliterminologiasta, hyljätä juonen- ja luonteen samoin kuin ne ylevät sanat joilla monet teistä haluavat juhlistaa havaintojaan, sellaiset sanat kuin epifania -, henkilö - ja tietenkin - existentiaalinen», kaiken sen määreenä mikä existeeraa auringon alla. Teen tämän ehdotuxeni siinä toivossa, että jos te puhutte Rouva Bovarysta enemmän tai vähemmän samalla kielellä jota käytätte puhuessanne ruokatavarakaupassa, tai rakastettunne kanssa, te voitte löytää paljon läheisemmän, mielenkiintoisemman, ja niin sanoaxemme referentimmän suhteen Flaubertiin ja hänen sankarittareensa. ellauri181.html on line 102: Pili haluaa alistaa ja alistua, se haluaa osallistua ja kazella. Se on ehkä vähän perverssi, tai ei niin vähänkään. Bisexuaali Colettekin kolahtaa siihen kuin veizi voihin. Mut mixe kuzuu sen ällön ex-Helenin kylään Clairen kiusaxi? Koska se on niin vitun narsisti, mitä muutakaan. Täähän on kuin chick littiä, nyt Pilillä on TAAS Elisabet ja Birgitta josta valkata. Märkä uni maxapala kädessä. Pilin isä ei arvosta koiria jotka lisääntyvät ilman avioliittoa ja paskantavat maahan. Jutku. Pilin isä on aivan mahdoton sähläri. Olikohan Hermannikin. Pili jäi ikuisixi ajoixi oman laitapuolisuutensa itkijäxi. Se oli epäonnistunut narsisti. Kiltti Claire ei enää saa Pilin piliä värähtämään. Se kaipaa jotain tujumpaa. THE END. ellauri181.html on line 113: Ei nappaa ihan hirveästi tää Kafkakaan. Pieni vampyyrinnäköinen häiskä. Sehän veljeili jopa sen Steinertyypin kaa kunnes Rudi räkäs hihaan. Ransulla taisi olla pahansuopa isä ja hemmotteleva äiti kuten Pepulla. Anaaliretentiivisiä molemmat. ellauri181.html on line 117: Sich in die Büsche schlagen — Sich seitwärz in die Büsche schlagen Die umgangssprachliche Redewendung steht für »heimlich verschwinden, sich davonmachen«: Als die Leute den Gendarm holten, schlug sich der Fremde in die Büsche. ellauri181.html on line 119: Überblicke ich meine Entwicklung und ihr bisheriges Ziel, so klage ich weder, noch bin ich zufrieden. Die Hände in den Hosentaschen, die Weinflasche auf dem Tisch, liege ich halb, halb sitze ich im Schaukelstuhl und schaue aus dem Fenster. Kommt Besuch, empfange ich ihn, wie es sich gebührt. Mein Impresario sitzt im Vorzimmer; läute ich, kommt er und hört, was ich zu sagen habe. Am Abend ist fast immer Vorstellung, und ich habe wohl kaum mehr zu steigernde Erfolge. Komme ich spät nachz von Banketten, aus wissenschaftlichen Gesellschaften, aus gemütlichem Beisammensein nach Hause, erwartet mich eine kleine halbdressierte Schimpansin, und ich lasse es mir nach Affenart bei ihr wohlgehen. Bei Tag will ich sie nicht sehen; sie hat nämlich den Irrsinn des verwirrten dressierten Tieres im Blick; das erkenne nur ich, und ich kann es nicht ertragen. Himskatti toipa oli taas aika tahmeaa misokeittoa. Koko raportti on passiivis-aggressiivinen ja selvästi narsistinen. ellauri181.html on line 121: Monille Kafkan teoxille on tunnusomaista synkkyys, ahdistus ja unenomaisuus. Taas näitä virsikirjan lisälehtiä. Porukat lukee näitä angstaustarinoita kuten muitakin genrejä kulloiseenkin tarpeeseen. ellauri181.html on line 127: This article may rely excessively on sources too closely associated with the subject, potentially preventing the article from being verifiable and neutral. (February 2015) ellauri181.html on line 132: The Theory of Basic Human Values is a theory of cross-cultural psychology and universal values that was developed by a guy called Shalom H. Schwartz. The theory extends previous cross-cultural communication frameworx such as Hofstede's cultural dimensions theory. Schwartz identifies ten basic human values, each distinguished by their underlying motivation or goal, and he explains how people in all cultures recognize them. There are two major methods for measuring these ten basic values: the Schwartz Value Survey and the Portrait Values Questionnaire. A particular value can conflict or align with other values, and these dynamic relationships are typically illustrated using a circular graphic in which opposite poles indicate conflicting values. ellauri181.html on line 134: One of the main limitations of this theory lies in the methodology of the research. The SVS is quite difficult to answer, because respondenz have to first read the set of 30 value items and give one value the highest as well as the lowest ranking (0 or −1, depending on whether an item is opposed to their values). Hence, completing one questionnaire takes approximately 12 minutes resulting in a significant amount of only half-filled in forms. Furthermore, many respondenz have a tendency to give the majority of the values a high score, resulting in a skewed responses to the upper end. However, this issue can be mitigated by providing respondenz with an additional filter to evaluate the items they marked with high scores. When administering the Schwartz Value Survey in a coaching setting, respondenz are coached to distinguish between a "must-have" value and a "meaningful" value. A "must-have" value is a value you have acted on or thought about in the previous 24 hours (this value item would receive a score of 6 or 7 on the Schwartz scale). A "meaningful" value is something you have acted on or thought about recently, but not in the previous 24 hours (this value item would receive a score of 5 or less). ellauri181.html on line 141: In a 2012 article, Schwartz and colleagues refined the Theory of Basic Values with an extended set of 19 individual values that serve as "guiding principles in the life of a person or group". ellauri181.html on line 143: This biography of a living person needs additional citations for verification. Please help by adding reliable sources. Contentious material about living persons that is unsourced or poorly sourced must be removed immediately, especially if potentially libelous or harmful. ellauri181.html on line 145: Shalom H. Schwartz (Hebrew: שלום שוורץ) is a social psychologist, cross-cultural researcher and creator of the Theory of Basic Human Values (universal values as latent motivations and needs). He also contributed to the formulation of the values scale in the context of social learning theory and social cognitive theory. ellauri181.html on line 156: Description: Six main features, relevant to all values, are described first. This is followed by an outline of ten basic personal values, with a guide to which are congruent and which conflict. These six features are relevant to all values. ellauri181.html on line 174: The Schwartz theory of basic values identifies ten broad personal values, which are differentiated by the underlying goal or motivation. These values are likely to be universal because they help humans cope with one or more of the following three universal requiremenz of existence: ellauri181.html on line 183: The ten broad personal values are: ellauri181.html on line 191: “Achievement – Defining goal: personal success through demonstrating competence according to social standards.” ellauri181.html on line 218: Schwartz’ work also examines relationships between different values in more detail, which is useful for a richer analysis of how values affect behaviour and attitudes, as well as the interesz that they express. Although the theory distinguishes ten values, the borders between the motivators are artificial and one value flows into the next, which can be seen by the following shared motivational emphases: ellauri181.html on line 229: Self-direction and Universalism—reliance upon one's own judgement and comfort with the diversity of existence; ellauri181.html on line 249: Selvitettäväxi vielä jää miten nää Schwartzin arvot jakautuvat Darwinin kaikkien pikkueläinten 3 arvon välille: EAT! FUCK! KILL! Vizikästä että lisääntyminen ei kuulu Schwarzin arvoihin, eikä kyrpä muutenkaan, paizi että se mukavasti jotmuillessaan pillussa sivuaa stimulaatiota, hedonismia ja (oikea-aikaisesti ruiskahtaessaan) saavutusta. ellauri181.html on line 255: Arvot ovat arvoteorian mukaan toivottavia, eri tilanteissa vaikuttavia tavoitteita, joiden tärkeysaste ihmiselle vaihtelee. Niiden päätehtävänä on toimia ohjaavina periaatteina ihmisten elämässä. ellauri181.html on line 257: Schwartzin kehittämässä ihmisten perusarvoja kuvaavassa teoriassa käydään läpi arvojen keskinäistä dynamiikkaa, yhteneväisyyxiä ja ristiriitoja arvojen välillä. ellauri181.html on line 283: Hyväntahtoisuus: toive läheisten hyvinvoinnista ellauri181.html on line 294: Muihin, izen ulkopuolelle suuntautuvat arvot liittyvät toisaalta läheisten, toisaalta koko maapallon hyvinvointiin. ellauri181.html on line 300: Kun arvona on avoimuus, silloin ihmistä motivoi esimerkixi luovuus, vapaus tai jännittävien kokemusten tavoittelu. ellauri181.html on line 313: Arvot peritään kotoa mutta joskus omat arvot löytyvät, kun on ensin hylännyt lapsuudenkotinsa arvot. Arvoihin joka tapauxessa kasvetaan vuorovaikutuxessa toisten ihmisen ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Joskus – monesti suuren elämää mullistavan tapahtuman tai kriisin jälkimainingeissa – arvot saattavat mennä kokonaan uusixi. ellauri181.html on line 324: Vältän tekemästä asioita, jotka saattaisivat vaarantaa turvallisuuteni. ellauri181.html on line 331: Yritän parhaani mukaan nähdä ihmisten hyvät puolet. ellauri181.html on line 341: Toisten ihmisten tarpeisiin vastaaminen on minulle tärkeää. ellauri181.html on line 351: Toisten hyvinvointi merkizee minulle paljon. ellauri181.html on line 359: Olen mieluiten: ellauri181.html on line 374: In psychology, ipsative measures (/ˈɪpsətɪv/; from Latin: ipse, 'of the self') are those where respondents compare two or more desirable options and pick the one they prefer most. Sometimes called a forced-choice scale, this measure contrasts Likert-type scales in which respondents score—often from 1 to 5—how much they agree with a given statement (see also norm-referenced test). ellauri181.html on line 400: Millaisiin tehtäviin henkilö sopii parhaiten? ellauri181.html on line 404: Miten henkilö vaikuttaa toisiin ihmisiin? ellauri181.html on line 406: Miten henkilö toimii muutostilanteissa? ellauri181.html on line 414: Marstonin alkuperäinen teoria löysi neljä erilaista tapaa toimia työssä. Hän havaitsi myös, että henkilön tavat toimia työssään ovat yhteydessä myönteiseen tai ristiriitaiseen sosiaaliseen ympäristöön: toimintatavat määrittävät osaltaan, miten yksilö on vuorovaikutuksessa muiden kanssa. ellauri181.html on line 428: Useimmissa meistä on näitä kaikkia ominaisuuksia, olemme erilaisten ominaisuuksien yksilöllinen summa. Thomas HPA kuvailee luotettavasti, miten henkilöt toimivat tilanteissa, jotka he kokevat olevan itselleen suotuisia tai haastavia. Analyysi paljastaa myös, onko henkilön reagointitapa proaktiivinen vai reaktiivinen, lähteekö henkilö liikkeelle asioista vai ihmisistä ja mistä henkilö motivoituu ja millaista hyötyä hän tuottaa organisaatiolle toimintatyylinsä perusteella. ellauri181.html on line 456: Tunnista oma ja toisten toimintatyyli, rakenna tiimien toimintaa ellauri181.html on line 469: ouden ja vastaamisen nopeuden ansiosta. Thomas HPA sisältää 24 osiota, joissa jokaisessa esitetään neljä adjektiivia, ja vastaajan on valittava näiden neljän joukosta se, mikä kuvaa häntä kaikkein eniten ja, mikä kaikkein vähiten. Vastaustapa perustuu näin ollen niin sanottuun osittaiseen järjestykseen, jolloin havaitut pisteet ovat ipsatiivisia (järjestysasteikollisia, jolloin henkilön tuloksia verrataan häneen itseensä). Pakotetun valinnan kyselymenetelmissä perinteiset rakennevaliditeetin tarkasteluun käytetyt menetelmät eivät ole toimivia, sillä vastaustapa aiheuttaa havaittujen asteikkojen välille negatiivisen korrelaation, joka on kuitenkin ainoastaan vastaustavasta aiheutuvaa metodivaihtelua. ellauri181.html on line 471: Rakennevaliditeettia tutkittiin analysoimalla kaksi aineistoa vuosilta 2013 ja 2014. Vuoden 2013 aineisto sisälsi 4908 vastaajaa 148 yhtiöstä ja vuoden 2014 aineisto sisälsi 4681 vastaajaa 136 yhtiöstä. Rakennevaliditeetti tutkittiin käyttäen Thurstonin IRT-malleja, joiden on tutkimusten perusteella havaittu pystyvän huomioimaan ja korjaamaan metodivaihtelusta aiheutuvat ongelmat (Brown, 2010). Teoreettinen malli määriteltiin Thomas HPA:n koodausavaimen perusteella, eli se vastasi täysin käytettyä pisteytystä. ellauri181.html on line 473: Tulosten perusteella teoreettinen malli sopi hyvin firman antamaan havaittuun aineistoon [X2(101100) = 74759.18, RM-SEA=.034] joten Thomas HPA:n rakennevaliditeettia voidaan pitää hyvänä. Teoreettisen mallin sopivuus oli lisäksi samanlainen molemmissa aineistoissa. Tulosten perusteella annettiin myös suosituksia kusetuxen ellauri181.html on line 481: Mitä VITTUA? Tässähän sanotaan nimtuten ettei testi sovi henkilöiden väliseen vertailuun? Ja silti sillä on tarkoitus valita firmaan orjia? Miten tyhmiä nää apinat voi olla? Tai miten lieroja? ellauri181.html on line 489: Olen tutkinut suomalaisten asenteita ja arvomaailmaa sekä näiden suhdetta yhteiskunnalliseen muutoxeen ja ajan ilmiöihin. Ajanjaxon 1981-2015 kattava tutkimushankkeeni on työnimeltään: ellauri181.html on line 493: Tutkin siinä suomalaisen arvomaailman kehitystä ja ihmisten teknologiavalintoja suhteessa markkinoiden globalisaatiokehityxeen vuosina 1981 – 2015, jolloin rahamarkkinoiden vapautuminen yhdessä uuden teknologian markkinoilletulon kanssa loivat kuluttajamarkkinoille sosiaalipsykologisesti uusia ilmiöitä. ellauri181.html on line 497: Koska ajanjaxo on ollut merkittävien yhteiskunnallisten muutosten aikaa, suhteutan tuloxet teknologiseen ja demografiseen kehityxeen, talousodotuxiin, ympäristönsuojeluun, mediavalintoihin sekä yhteiskunnallisiin asenteisiin. ellauri181.html on line 499: Hanketta varten olen koonnut yhteen tärkeimmät tutkimusaineistot, joiden avulla olen analysoinut suomalaisten asenteita ja arvoja viime vuosikymmeninä. Tutkimushankkeeni on rahoittanut Koneen Säätiö eli puunaamainen miljardööri Ilona, kukapa muu. ellauri181.html on line 503: Miten suomalaiset sijoittuvat arvopizzalle? ellauri181.html on line 519: Puohiniemi on toiminut oman Limor Oy:nsä puitteissa yrittäjänä vuosina 1990–2013. Sitä ennen hän toimi muun muassa markkinointitutkijana ja tutki suomalaisten asenteita ja kulutuskäyttäytymistä. Arvotutkimuxeen hän erikoistui väitöskirjansa 1995 myötä ja on sen jälkeen tutkinut sekä väestön että yritysten toimintaa ohjaavia arvoja sekä konsultoinut niistä yrityxiä ja yhteisöjä. ellauri181.html on line 539: Miten suhtautuvat arvot ja hyveet toisiinsa? Täysin ennustettavasti tietysti. Valuet on pelin optimal outcomes, virtuet on pelaajien strategiasettejä, jotka toivon mukaan edistävät optimaalisia outcomeja. Jos esim toivoo menestystä bisnixessä, pitää olla bisnisvaistoa, pitää myydä kalliilla ja ostaa halvalla ja kyynärpäillä huomaamattomasti jonossa. ellauri181.html on line 545: How can we speak of alignment and the potential for mismatch stress without addressing the issues of ethics, virtues and values? We were shocked in the first few years of the 21st century to discover that the global companies that we had trusted, and invested our retirement and life savings with had lied to us. They lied to the public, about earnings. They lied about their value and their investmenz. Many thousands of people lost their life savings. Hundreds of thousands had been duped. Millions had been take advantage of! ellauri181.html on line 556: Benjamin Franklin was an author, a painter, an inventor, a father, a politician, and the first American Ambassador to France. He invented bifocals, swim flippers, lightening rods, and the Franklin stove. He founded a public library, a hospital, and insurance company and a fire department. He helped write the Declaration of Independence and the U.S. Constitution. He wrote an autobiography in the middle of his life and shortly before his death in his 80's, he completed his memoirs. Franklin was truly a Renaissance man. He was one of the greatest citizens and thinkers the world has ever seen. But Franklin was not always a great or successful man. At the age of 17 he ran away from home in Boston, estranged from his family because of an argument he had with his brother. ellauri181.html on line 577: When he completed his list of the virtues to which he aspired, Franklin wrote a brief sentence describing each of the virtues and what it meant to him. He did not want there to be any confusion about what each of these words meant. His definitions of his virtues then looked like this..... ellauri181.html on line 595: Franklin then took his list to a respected friend who happened to be a Quaker. Franklin explained to his Quaker friend that he, Franklin, was disappointed in the progress in his life to this point and that he intended to turn his life around. From now on Franklin intended to live his life according to his list of virtues. Each day he would read the list and each week he would focus on a different virtue. Repeating the process over and over again until he had become one with his virtues. ellauri181.html on line 608: Not very humble; but true to his word and his intention, Franklin set about to reorder his life. Each day he would read his list and each week he would focus on a different aspect of his list repeating the process over and over and over again. ellauri181.html on line 610: The rest is history. Franklin went on to become one of the most productive, successful and self- actualized people in all of history. He knew what mattered most. That was how he could set about being an author, a printer, an inventor, a father, a politician, the first American Ambassador to France, the inventor of bifocals, swim flippers, lightening rods, hundreds of other things and the Franklin stove and how he could found a public library, a hospital, an insurance company and a fire company and help to write the Declaration of Independence and the Constitution. ellauri181.html on line 612: But did you know that is not the end of the story? In his memoirs, shortly before his death Franklin was reflecting on the story of his virtues (which he told in his autobiography written mid-life) and he noted that he had come to feel a oneness with each of his 12 virtues. When he thought of the 13th virtue, he realized that he simply was not humble. Franklin had failed at his 13th virtue. ellauri181.html on line 641: Naisen X- ja miehen Y-kromosomi tuottavat 1,6-prosenttisen geneettisen eron. Se on samaa luokkaa kuin miehen ja urossimpanssin ero. Olisi ihme, jollei se aiheuttaisi seurauxia. Sukupuolisidonnaisen lääketieteen pioneereihin kuuluva Columbian yliopiston sydäntautiopin professori Marianne Legato esittelee niitä tukun kirjassaan Mixi miehet eivät muista mitään ja naiset liiankin hyvin.Naisen iho on kymmenen kertaa herkempi kosketuxelle ja paineelle kuin miehen. Naisen hajuaisti on tarkempi ja herkistyy lisää munasolun irtoamisen aikaan. Koska X-kromosomi ohjaa värinäöstä vastaavien silmän tappisolujen muodostumista, naisen kahta X-kromosomia pidetään naisen vivahteikkaamman värisilmän perustana. Miehellä on runsaammin tappisoluja ja naisella reikäsoluja. Simpanssilla on eniten pyllynreikäsoluja. Myös luontaiset mielenkiinnon kohteet ja niihin liittyvät kyvyt eroavat. Tyttövauvat erottavat perheenjäsenet muista ihmisistä jo 12-viikkoisina, mutta poikavauvat ovat etevämpiä löytämään kadonneet lelut. Miehen on vaikea käsittää, miten nainen havaizee likaisen sukan huoneen nurkasta mutta osuu peruuttaessaan autotallin ovenpieleen. Miehen kyky hahmottaa tilaa onkin neljä kertaa parempi kuin naisen. Mies kärsii sisätilakateudesta, nainen penixestä. ellauri181.html on line 645: Ihmisen fysiologiaa tutkittaessa tutkitaan kuitenkin melkein aina miehiä. Yxi seuraus tästä on ollut adrenaliininhuuruisen taistele tai pakene -reaktion korostaminen. Mezästysretkellä saaliin kimppuun käyminen ja pakoon pötkiminen ovat käypiä reaktioita. Ne eivät kuitenkaan sovi kotiluolaa ja jälkikasvua suojelevien naisten selviytymiskeinoixi, vaan hädän hetkellä naiset kokoontuvat miettimään yhdessä vaihtoehtoja. Tapa hämmästyttää miestä, jonka pitää kunnia-asiana ratkaista pulma muilta kysymättä.Mitä enemmän äidin veressä on lisämunuaisen kuoren tuottamaa kortisolia, sitä herkemmin ja myötätuntoisemmin hän vastaa lapsen tarpeisiin. Kehon lievä hälytystila parantaa naisen muistia ja auttaa vainuamaan jälkikasvua vaanivaa vaaraa. Myös estrogeeni parantaa muistia, koska se hidastaa kortisolin hajoamista. Kortisolin vuoxi nainen muistaa stressaavat tilanteet miehiä herkemmin ja kauemmin, mistä juontuukin Legaton kirjan nimi. Naisia ei kuitenkaan saisi altistaa liian rajuille kokemuxille, koska liian suuri veren kortisolipitoisuus puolestaan kutistaa aivojen hippokampusta haitaten siten muistia. Sixipä naisilla on isot pikkuaivot, miehillä isot pikkuveitikat. ellauri181.html on line 649: Testosteroni auttaa kortisolia hajoamaan. Tämä oli luolamiehelle edullista, koska jos hän olisi muistanut elävästi, miten kylmä edellisellä mammutinmezästysreissulla oli tai miten ikävästi jalkaan tullutta haavaa särki, hän ei olisi enää lähtenyt mezälle. Kortisolin puuttumisen varjopuolena on, ettei mies pelästy vaaroista tai opi töppäyxistä yhtä herkästi kuin nainen. Tämä voi johtaa toistuvaan hölmöilyyn erityisesti nuorilla miehillä, joiden veren testosteronipitoisuudet ovat huipussaan. Myöhemin isyys näyttää nostavan miehen veren kortisolipitoisuutta puolella, ja avioliitossa eläminen vähentää testosteronin määrää. Psykologian professori Göte Nyman ja sosiaalipsykologi Martti Puohiniemi ovat tutkailleet suomalaisen miehen arvoja, rooleja ja tunteita mainiossa kirjassaan Mies. Heidän mielestään erityisesti nuorille miehille sattuu ja tapahtuu, koska miehen hartain toive on olla rohkein ja paras – jos ei muussa niin edes hölmöilyssä. Kaverit arvostavat Duudson-tarinoiden kertojaa. Testosteroni pitää huolen siitä, että kisailu ja varsinkin voittaminen energisoivat miestä. Nainen kauhistuu tarpeettomien riskien ottamista eikä koe kilpailua rakentavaxi vaan liiallisen kortisolin vuoxi fyysisesti epämiellyttäväxi. ellauri181.html on line 653: Utahin yliopiston antropologi Kristen Hawkes on tutkinut Paraguayn aché-intiaanien saaliita. Naiset keräävät lähimezistä ruokaa säännöllisesti, ja heidän kokonaisantinsa on punnittuna suurempi kuin miesten. Miehet jakautuvat kahteen ryhmään: elättäjiin ja mahtailijoihin. Elättäjät keräävät perheelle ruokaa tasaisesti. Mahtailijat tavoittelevat suurta mutta epävarmaa saalista. Koska mahtisaalis jaetaan koko heimon kesken, mahtailijat saavat suosiota. Valitettavasti ”uramiehen” oma perhe joutuu huonon saalistusonnen aikoina pärjäämään vähällä. Niinpä viisas nainen hankkii puolisoxi elättäjän mutta pitää mahtailevaa alfaurosta satunnaisena rakastajana. Demokraattisten valtioiden äänestäjät eivät tunnu aina tajuavan näitä rooleja: kansa valizee johtajaxeen testosteronia pulppuavan miehen mutta odottaa sitten, että tämä käyttäytyy säyseästi kuin leikattu kissa. Vanhan tarinan mukaan mies nousi korkeimmalle vuorelle, ui syvimmän meren yli ja ylitti laajimman autiomaan osoittaaxen naiselle rakkautensa. Juu esim Phileas Fogg ja Honkongin kuvernööri juurikin. Nainen jätti miehen, koska tämä ei ollut koskaan kotona. Sosiologi Martha Dobbins tosin letkautti, että varhaisissa ihmisyhteisöissä miehiä ei lähetetty mezästämään sixi, että nämä olivat vahvempia, vaan koska nämä olivat joutilaampia. ellauri181.html on line 661: Soturilla pokka pitää, tuntui miltä tuntui. Varsinkin kipu tai hätä salataan viimeiseen asti, koska se antaa vastustajalle vinkin heikosta kohdasta. Toisaalta jos kahden naisen keskustelua kuvataan ilman ääntä, nähdään, miten toinen peilaa toisen ilmeitä. Nainen käyttää kymmenen sekunnin aikana keskimäärin kuutta kuunteluilmettä. Ulkopuolisen voi olla vaikea päätellä, kummalta on kuollut läheinen tai kumpi on saanut uuden työpaikan. Tutkimusten mukaan mies ilmaisee izeään 7 000 päivittäisellä viestiyxiköllä, mikä koostuu 2 000–4 000 sanasta ja 2 000 äännähdyxestä sekä 2 000–3 000 eleestä ja ilmeestä. Nainen käyttää päivässä 20 000 yxikköä. Jo vastasyntynyt tyttövauva käsittelee ja tulkizee puheääniä paremmin kuin poikavauva. Myöhemmin ero tasoittuu. Miehen kyky käsitellä kieltä ja ymmärtää kuulemaansa heikentyy 35-vuotiaasta alkaen, mutta naisilla kyky säilyy vaihdevuosiin asti. Menopaussin jälkeen estrogeeni vähenee, mikä johtaa kyvyttömyyteen erottaa ironiaa tai kuulla, mitä sanotaan rivien välissä. ellauri181.html on line 665: Mies pitää hiljaisuutta lahjana, joten mieheltä kuluu keskimäärin yhdexän minuuttia, ennen kuin hän tajuaa hiljaisuuden mykkäkouluxi. Konfliktin ainexet ovat käsillä, kun kontaktia ja ymmärtämystä hakeva nainen ezii miehen kasvoilta empatiaa peilaavia ilmeitä mutta mies pyrkii pitämään naaman peruslukemilla. Välinpitämättömältä näyttävä ilme saa naisen raivon valtaan ja käyttäytymään miehen mielestä ”hysteerisesti”. Kun mies lopulta lähtee ratkomaan pulmaa päättäväisesti halki-poikki-pinoon-asenteella, nainen tuskastuu lopullisesti. Hermopaineessa naiset puhuvat ja miehet toimivat ajattelematta. Kukaties sixi terapeuttien asiakkaista 90 prosenttia on naisia ja vangeista 90 prosenttia on miehiä. Naisten tekemistä väkivaltarikoxista 50 prosenttia on tehty pms:n antamalla puhdilla juuri ennen kuukautisten alkua. Miesten tulisi oppia, etteivät asiaviestit mene läpi ilman tunnetta. Naisten tulisi tajuta, etteivät tunnepitoiset viestit mene läpi ilman asiaa. ellauri182.html on line 50: Rei, Shag ja pikkuveli Angus on kaikki ikäviä koleerikkoja. Kylmiöitä paskiaisia. Kaiketikin puolihindu puolisaku Suyata on ize sellainen. Penkkiurheilijana se pahexuu kun Akemi teki olumpiakisoissa ukemin tahalteen. "Eziis edes yrittänyt? Se sai minut jotenkin vihaisexi." Vielä enemmän se on säikähtävinään Akemin lähentelyä. Shag hutaisi sitä puoliunisena turpaan. Se oli oikein sille! Poikaystäväni oli lyönyt minua. Kauhistuttava rajaviiva oli ylitetty. Shiseidon peräpuikko peitti perääni tunkevan stressifinnin. Reistä on tullut huora, tai vähintäänkin kiero ämmä sulasta mustasukkaisuudesta Shagin pikkuveljelle. ellauri182.html on line 52: Yöllä japsulaisten leikkimökissä Reitä vaivasivat itikat (joita Calvin Cohn ihan kaipasi), mutta lohdutti jättimunapussinen tanuki, joka toivottavasti hoiti hommat paremmin kuin Shag. Musta silmä oli ainakin molemmilla valmiixi. ellauri182.html on line 54: Shimura Rei on niin ikäväluonteinen kusipää että ihme kun se Shag ei ole lähtenyt jo menee. Olin yrittänyt olla ajattelematta hänen spermaansa leviämässä sisälläni. Suihkun lattia oli punaisten hiusten ja kuonan peitossa. MItä ihmettä palvelustytölle on tapahtunut? ellauri182.html on line 64: Hän valmistui Nihon Yliopiston taidelinjalta pääaineenaan kirjallisuus. Noihin aikoihin hän otti taiteilijanimekseen ”Banana”, koska hän piti banaaneista. Yoshimoto aloitti uransa työskennellessään rolf-kerhon ravintolassa tarjoilijana vuonna 1987. Hänen innoittajiaan olivat Stephen Kingin muut kuin kauhuteokset (2kpl). Myöhemmin hän on nimennyt esikuvikseen kirjailijat Truman Capoten sekä Isaac Bashevis Singerin. ellauri182.html on line 69: Yoshimoto keeps her personal life guarded and reveals little about her certified husband, Hiroyoshi Tahata, or son (born in 2003). The certified husband has also taken up rolfing. Each day she takes half an hour to sit at her computer, and she says, "I tend to feel guilty because I write these stories almost for fun." After work she goes out rolfing with her husband. ellauri182.html on line 104: Symbolism appears throughout Yoshimoto’s story. For the protagonist, kitchens symbolize places of contentment, safety, and healing. Mikage claims, “to me a kitchen represents some distant longing engraved on my soul.” When she is despondent, her dreams of kitchens keep her going. She takes to the kitchen and learns cooking as a way of overcoming feelings of meaninglessness and despair; cooking represents her new attitude toward life. Like kitchens and cooking, food also plays a symbolic role in the story. Mikage is constantly presenting her friends with food; her life changes when she takes a job at a cooking school; and the climax of the story occurs when Mikage brings a dish of special food to Yuichi in his secluded hotel room. Eat my shorz. ellauri182.html on line 117: As Mikage and Yuichi’s relationship develops, one of the first signs that they are drawing closer is a shared dream that they experience. In the dream, Yuichi tells Mikage that he has a desire to eat ramen, a noodle soup. Shortly after awakening from the dream, Yuichi, in real life, acknowledges his hunger. “I just woke up and I’m starving. I was thinking, hmm, maybe I’ll make some instant ramen noodles.” Instead of love, she thinks of food. It is through food, as is shown in this scene and many scenes to follow, that Mikage finds her mouth. Climbing to the balcony with her body mass was an existential feat. ellauri182.html on line 129: Existential heroes in literature have often been plagued with despair and profound loneliness. Another philosopher that existentialists have turned to is Søren Kierkegaard (1813-1855), who called this despair “the sickness unto death.” ellauri182.html on line 131: Once again, the existentialist idea appears that personal freedom comes at the expense of going against the mainstream crowd. This relates to existentialism because existential characters tend to focus on the personal rather than the political, and existential characters are alienated by the size and scope of the modern economic system. It is economic liberalism's religion. ellauri182.html on line 133: Toward the climax of the story, when Mikage is climbing a hotel balcony in a daring moment of “utter desperation,” she contemplates the concept of free will. Up to this point in the story, Mikage has tended to believe in fate and in premonitions, which are beliefs that other powers are making decisions for her. She has also stated that “we have so little choice,” and that “we live like the lowliest worms.” Undergoing an existential change, Mikage finally admits to herself and the reader that human beings are ultimately free because “we’re constantly making choices. With the breaths we take every day, with the expression in our eyes, with the daily actions we do over and over, we decide.” She states that even when people think that they are being acted upon by outside forces, they are in reality choosing their situations and actions, sometimes subconsciously. ellauri182.html on line 136: In Japanese fiction of the seventeenth and eighteenth century, homosexuality was often celebrated for this reason: boys’ love was considered to be purer than the heterosexual kind; it was uncontaminated by the demands of reproduction and other family duties. ellauri182.html on line 141: “The tone of Yashimoto’s stories is strange, for it veers from childlike naivete to flights of bizarre fancy, which is just like most of Japanese comic books for teenagers.” the publicity photograph of Yoshimoto Banana, hugging her little puppy dog, is cuteness personified. The fact that her father is the most famous philosopher of the 1960s new left gives her name an extra air of incongruousness, as though there were a young German novelist called Banana Habermas. It's daddy's fault! Banana is daddy's girl. Daddy oli sille isänä ja äitinä. ellauri182.html on line 149: Se oli pikkuporvarillisesta venernveistämösuvusta Kiushulta jotka muutti Tokioon. Sillä oli yxityisopettaja ennen sotaa ja se alkoi kirjoitella runoja. Se rupes marxilaisexi jouduttuaan käsitöihin sodan aikana. Sodan jälkeen valmistui insinöörixi ja pääsi ison firman elätixi varmaan perhesuhteilla. Voitti runokilpailun 10 työllä asennon vaihdosta. Sai potkut mustetehtaasta. Kiritisoi jotain Takamies Kotaroa. (who dat?) 80-luvulla kirjoitti massoista kuin Ortega. Toimi könsikkäänä naistenlehdessä. Varsinainen pintaliitäjä. Marxistikaverit pilkkaavat sen kapitalistiasuja. No se oli jo kääntymässä takas oikeaan. Siitä tuli Ichirō Ozawan kannattaja (who dat? Joku vielä väkkärämpi oikeistolainen takinkääntäjä, Japanin Hjallis Hjarkimo.) Siziitä tuli zenhörhö ja jonkun sariini terroristiryhmittymän fani. ellauri182.html on line 151: Korkein totuus (jap. オウム真理教, Ōmu Shinrikyō, Aum Shinrikyo) on Shōkō Asaharan (teloitettu heinäkuussa 2018) vuonna 1984 perustama uskonnollinen kultti, joka perustuu buddhalaisuuteen ja hindulaisuuteen. Vuonna 1995 se teki Tokion metroon terrori-iskun käyttäen sariinia. Ryhmä toimii edelleen Japanissa, mutta Asaharan pidätys ja kuolemantuomio saivat kuinka ollakaan aikaan useita muutoksia. Ryhmä on muuttanut opinkappaleitaan: Buddhalaisiin Vajrayana-oppeihin liittyvät tekstit on poistettu – viranomaiset katsoivat näiden kirjoituksien ”oikeuttaneen murhateot”. Ryhmä on esittänyt kaasuhyökkäyksen uhreille anteeksipyynnön kumartelemalla kovasti ja perustanut avustusrahaston heitä varten. Yleisöä aiemmin huolestuttaneet provokatiiviset julkaisut ja toiminnat on lakkautettu. ellauri182.html on line 153: 1996 tää heppu melkein kuoli uimareissulla ja kirjoitti siitä lähin vain kylmiä paloja alakulttuureista kuten manga, kirjallisuus, politiikka, yhteiskunta ja uskonto. (Hindut, bambut, banaanit ja uusi testamentti. Mitähän se viirusilmä siitäkin ymmärsi, varmaan vähemmän kuin Malamudin simpanssi.) Yashimoto oli sodanjälkeisen Japanin ajattelun pikku jättiläinen joka veljeili entisen vihulaisen kaa. Näytti Tokiota tyypeille kuten Michel Foucault, Félix Guattari, Ivan Illich, and Jean Baudrillard. ellauri182.html on line 181: Shin Buddhism (sääribuddhalaisuus) can be understood as a "practiceless practice", for there are no specific acts to be performed such as there are in the "Path of Sages". In Shinran's own words, Shin Buddhism is considered the "Easy Path" because one is not compelled to perform many difficult, and often esoteric, practices in order to attain higher and higher mental states. ellauri182.html on line 193: The goal of the Shin path, or at least the practicer's present life, is the attainment of shinjin in the Other Power of Amida. Shinjin is sometimes translated as "faith", but this does not capture the nuances of the term and it is more often simply left untranslated.[8] The receipt of shinjin comes about through the renunciation of self-effort in attaining enlightenment through tariki. Shinjin arises from jinen (自然 naturalness, spontaneous working of the Vow) and cannot be achieved solely through conscious effort. One is letting go of conscious effort in a sense, and simply trusting Amida Buddha, and the nembutsu. ellauri182.html on line 195: For Jōdo Shinshū practitioners, shinjin develops over time through "deep hearing" (monpo) of Amitābha's call of the nembutsu. According to Shinran, "to hear" means "that sentient beings, having heard how the Buddha's Vow arose—its origin and fulfillment—are altogether free of doubt."[9] Jinen also describes the way of naturalness whereby Amitābha's infinite light illumines and transforms the deeply rooted karmic evil of countless rebirths into good karma. It is of note that such evil karma is not destroyed but rather transformed: Shin stays within the Mahayana tradition's understanding of śūnyatā and understands that samsara and nirvana are not separate. Once the practitioner's mind is united with Amitābha and Buddha-nature gifted to the practitioner through shinjin, the practitioner attains the state of non-retrogression, whereupon after his death it is claimed he will achieve instantaneous and effortless enlightenment. He will then return to the world as a Bodhisattva, that he may work towards the salvation of all beings. ellauri182.html on line 205: Juu näinhän se onkin! Uskonto ajaa kaikenlaista puhtautta, intiimi- ja rotuhygieniaa! Pitää housut jalassa ja raja-aidat pystyssä. Kelaa vaikka juutalaisten ruokasääntöjä, tai esinahan poistoa. Se estää juutalaisten sekaantumisen gojimeihin, arjalaisten sekaantumisen paarioihin, estää ukrainalaiset sotkeutumasta natoon, turkkilaisten pääsyn eurosojuziin ym ym. No tietysti. Ei tosiaankaan ole mikään sattuma että puhdas, pyhä, koskematon, neizeellinen on uskontojen ydinsanastoa. Toinen suosikki on maxuvälinesanasto kosto, rangaistus, maxu, lunastus, velka ym. Eli uskonto on kehitetty ruoka- puhtaanapito- ja pornobisnexen sekä verikostotoiminnan valtiollistamiseen yhteisen hygienian nimessä. EAT! FUCK! KILL! on toki ok, kun se tapahtuu isoveljen valvonnassa. ellauri182.html on line 209: Cross-national epidemiological studies show that prevalence rates of common mental disorders (i.e. depression, anxiety disorders, and post traumatic ressi) vary considerably between countries, suggesting cultural differences. In order to gather evidence on how culture relates to the aetiology and phenomenology of mental disorders, finding meaningful empirical instruments for capturing the latent (i.e. non-visible) construct of 'culture' is vital. In this review, we suggest using value orientations for this purpose. We focus on Schwartz's value theory, which includes two levels of values: cultural and personal. We identified nine studies on personal values and four studies on cultural values and their relationship with common mental disorders. This relationship was assessed among very heterogeneous cultural groups; however, no consistent correlational pattern occurred. The most compelling evidence suggests that the relationship between personal values and mental disorders is moderated by the cultural context. Hence, assessing mere correlations between personal value orientations and self-reported symptoms of psychopathology, without taking into account the cultural context, does not yield meaningful results. This theoretical review reveals important research gaps: Most studies aimed to explain how values relate to the aetiology of mental disorders, whereas the question of phenomenology was largely neglected. Moreover, all included studies used Western instruments for assessing mental disorders, which may not capture culturally-specific phenomena of mental distress. Finding systematic relationships between values and mental disorders may contribute to making more informed hypotheses about how psychopathology is expressed under different cultural circumstances, and how to culturally adapt psychological interventions. ellauri182.html on line 211: Nää korrelaatiot ei enää kerro paljoa koska hulluja on eniten kyykytetyissä kansankerroxissa, jotka on enenevästi muualta tulleita mamuja. ellauri182.html on line 216: Eziessäni sopivaa avainsanalistaa paasausten sisällölliseen luokitteluun törmäsin joukkoon mitä turveloimpia jenkkiääliöiden aihelistoja. ellauri182.html on line 218: Kirjallisuussiten jättimäinen luettelo yleisistä teemoista on "jännästi" vähän eri proosalle, runoudelle ja leffoille. Ehkä jotkut aiheet on liian monimutkaisia leffoille ja liian arkisia runoille? Proosan aiheet on lausemaisempia ja niissä on usein mukana joku opetus. Mutta onko runo- tai leffa-aiheita joita ei sovi käsitellä proosassa? Onko proosa, runot ja leffat yleisesti ottaen tarkoitettu eriluonteisille ihmisille ja sixi niiden teematkin on erilaisia, vastaten yleisön (ja/tai väsääjien) luonteenomaisia harrastuxia ja arvomaailmoja? Vai onko tässä otannallinen vääristymä. Se on todennäköistä. Sopii toivoa, että netti ym. julkisuudessa esiintyvien termiittiapinoiden pärstien ja mielipiteiden tomppelius on vääristymä sekin, eli esiin nousevat pahimmat paskakökkäreet kuin kerma maidon pinnalle. Vaikka toisaalta, tavallset turvelothan ne kökkäreet esiin nostavat kuin 200M kärpästä, Google-äänestyxellä. ellauri182.html on line 224: Teemat on selvästi kulttuurisidonnaisia. Netistä löytyvät listauxet on melkein aina amerikkalaisia. Tääkin on täynnä jenkkien mielimeemejä, kuten seppoilua, uskoa, toivoa ja luottoa ym. American Dreamia. Vittu kyllä jenkeillä on mahtava etulyöntiasema internetissä noin propagandamielessä! Sem voima näkyy nyt Ukrainan selkkauxen aikana. ellauri182.html on line 229: Oletko koskaan miettinyt, mitkä ovat maailman kysytyimmät kysymykset? Mainosmiehet ovat. Alla on koko luettelo 1000 eniten kysytystä kysymyksestä Googlessa sekä niiden maailmanlaajuinen hakumäärä ja napsautuskohtaiset kustannukset. Niille, jotka eivät ole tietoisia, klikkauskohtainen kustannus tarkoittaa summaa, jonka mainostajat maksavat kyseisen termin mainostamisesta Googlessa. Mikä on maailman kysytyin kysymys? Voi olla melko yllättävää tietää, että maailman kysytyin kysymys on "mikä on mun ip". On hieman yli 3 miljoonaa ihmistä, jotka kysyvät tämän kysymyksen joka kuukausi Googlessa, ja se on vain yksi muunnelma kysymyksestä. On enemmän, jotka kysyvät, "mikä on ip-osoitteeni" ja vastaavia. Joten se on mielenkiintoista! ellauri182.html on line 238: Finninaamaiset teinit jäävät usein tuppisuixi eivätkä kexi mitään sanottavaa toisilleen, koska ajatuxet pyörii pääasiassa vyönalaisissa kysymyxissä. Niitä varten on kexeliäät jenkkiinfluensserit kexineet puheenaihelistoja, joista tässä eräs mallixi. Pitempikin lista löytyy joka lupaa yli 1000 puheenaihetta. ellauri182.html on line 244: Kun lisääntymisen ja maantäytön harjoittelu kuumottavat mielessä, eia kannata lähteä ollenkaan sellaisiin jäätäviin aiheisiin kuten Ukrainan selkkaus, maailmansota, kulkutaudit, ilmastonmuutos tai salaliittoteoriat. ellauri182.html on line 246: Paasausten lempiaiheet näyttää olevan finninaamojen loppupään "negatiivisista" aihepiireistä. Voihan ne kiinnostaa izeä mutta Morin varoittaa: ellauri182.html on line 251: Näitä varoituxia kuin uhmaten, seuraavat puheenaiheet näyttää eniten askarruttaneen paasaajaa: ellauri182.html on line 269: Ei kaveri, näillä aiheilla et hevin pääse hilloviivalle, varoittelee David Morin, minkä myös scientific reviewer, tuplabaccalaureus Viktor Sander päätä pyörittäen vahvistaa. Impotenssi näytti puuttuvan keskustelunaiheista. Se kuuluisi ehkä tohon vihon viimeiseen aiheryhmään. ellauri182.html on line 271: Näitä listoja sopivammalta paasausten luokitteluun näyttäisi tää Wikipedian jo vanhentunut Topic list coverage checklist. Siinäkin piirtyy termiittiapinan aivokartan pikku homunculus ilmiselvästi: iso pää ja genitaalit, silmät, sormet, suu. Muut eläimet, luonto ja maailma pieninä kuin Eurooppa ja Aasia New Yorkerin kannessa. ellauri182.html on line 290: Pali ei ole sanskritin ja Japanin sekoitusta. Ishida oli yli 70 mutta edelleen ylpeä Lea- kampauxestaan. Zen aamiainen oli taas vastenmielinen. Kurkistin lopusta, Elvistukka ja pappisserkku Waijin ovat konnia. Niinpä tietysti. ellauri182.html on line 292: Kumma miten roistot ovat puheliaita. Kertovat kerskuen juonen yxityiskohdittain. Se pelastaa usein sankarit pälkähästä. Vittu pitäisivät suunsa kiinni vaan. Niin minä tekisin teatterikonnana. ellauri182.html on line 294: Reitä harmitti vain ettei se ehtinyt koskaan antaa pappa Ishidalle. Sitä se ei antaisi izelleen ikinä anteexi. Aina pitäisi vaan maxaa lisää. Vaikka kaippa Isidaddykin oli jo impotentti. Waijin on varmaan harmaasexuaali kerta se tyytyy potkaisemaan Reitä kipeästi lonkkaan. ellauri182.html on line 296: No se olikin väpelö joka harrasti zeniä ja kääröjä koska ei jaxanut koulun urheilulajeja. Se oli sattumalta Elvixen veli. Neiti Tanakka olikin niiden loputtoman katkeroitunut äitykkä. Akemin judoura epäonnistui dopingskandaaliin, Elvis sanoi halvexivasti. Kaikki temppelipaskiaiset anasti vaan sitä samaa kääröä. Minnes Amida oli unohtunut? Hauska tyyppi: hieno auto hienot vaatteet. Vitun anaalit. Anista penaaliin. Käytännöllinen automyyjä nosti päätä Junin rumemmissa housuissa. Köysi oli valitettavasti kireällä. Minun piti hiestää se katki. Elvis rahmaisi pikku tikulla Rein karkeata sivua. Waijin oli lopettanut ulkomaisten perehdyttämisen ja palaisi pian Rein erehdyttämiseen. Nopeasti nyt! Ala tulla! ellauri182.html on line 299: Kannattaisiko neiti Tanakan kiinnittää painavien puuvillahousujen vyötärö 2 vai 3 pyykkipojalla? Mitä väliä. Hese temppelin suuri Buddha painaa 93 tonnia, tälle tietoiskulle on tilaa konnien jakelemien iskujenkin keskellä. Ukemi olisi valmis pitelemään Reittä tiukasti. Hortensiat vaativat huippualkalisen maaperän. Ja paskat! ellauri182.html on line 301: Hortensia vaatii hyvin voidakseen happaman ja turvepitoisen mullan. Älä käytä kalkkipitoista alustaa. Vittu tämäkin on Sujatalla just väärinpäin. Yleiskielessä alkalisen synonyyminä käytetään termiä emäksinen. Termit kuitenkin eroavat: kaikki alkaliset liuokset ovat emäksisiä, mutta kaikki emäkset eivät ole alkalisia, sillä kaikki emäkset eivät ole vesiliukoisia. ellauri182.html on line 309: Pappi teljetään paatuneiden rikollisten vankilaan ja poistetaan elävien kirjoista. Aimo retribuutio. Rei ei lähde oikeusteize vaatimaan windfallina haltuunsa tullutta kääröä. Se on äärimmäisen jaloa. Onhan tärkeämpiä kuin asioita kuin raha. Paizi housupuku ostaa väärennetyn tansun Ransulta isolla rahalla. Maedan täti saa sen väärennetyn tansun ja Aimo-parkkipaikan. Kaikki ovat tyytyväisiä. Japsut ovat vähään tyytyväisiä. Niillä ei ole ollut inflaatiota 30 vuoteen. Epätoivoiset japsumiehet ketkä ei pääse Rein lailla tienaamaan tekee muille joukkoharakirejä. Ukemi häpeää niin ettei tule edes kazomaan Rein kipeätä polvea. Rei veti esiin paxun tukun rahaa. Peltitölkissä oli herkullista ohrateetä. Angus Glendinning tallusteli huoneeseen. Falafelliä. All was well. ellauri182.html on line 311: Ihan lopuxi vielä 1 tuotesijoittelu: Massive heart attack are an English trip hop collective formed in 1988 in Bristol by Robert "3D" Del Naja, Adrian "Tricky" Thaws, Andrew "Mushroom" Vowles and Grant "Daddy G" Marshall. Kuulostaa Roberta Flackin ja Tina Turnerin morfauxelta. Köyhiä neekereitä brittislummikaduilla kuten Bay-suoratoistosarjassa. ellauri182.html on line 334: tent/uploads/2014/05/4327755105124.jpg" height="250px" /> ellauri182.html on line 403: Länsi on idästä kazoen idässä ja itä lännestä kazoen lännessä. Silti on selvää että maailmanhegemonia on ja pysyy lännen käsissä. Se johtuu siitä että yli puolet apinoista haluaa olla länkkäreitä (kz. Shalom Schwarzin arvoympyrä). Kas juttuhan menee Darwinilla näin: Kun vallattavaa ruokamaata riittää, paras lisääntymisstrategia on hajoita ja hallize, ei pelata paikkaa vaan leviämisnopeutta, räjähtävää kasvua. Tämä on toiminut länsiapinoilla nyt jo puoli tuhatta vuotta ilman rajoituxia, ja yli 50% koko maailman apinoista on siihen tyytyväisiä. Laissez faire, seppoillaan, jos et menesty on vika sussa izessä. Tää on vapautta, liberoina edetään monokulttuurisella ruohokentällä. Tää on demokratiaa, ne jotka jaxaa ja välittää niin äänestää, ne jotka tietää jo hävinneensä eivät viizi edes laahustaa laatikolle. Kaikkein vähiten ne haluaa että joku kiilaa ohi alhaalta. Eli valta on ylä- ja keskiluokalla, loput ovat laahusta ja rupusakkia. Mutta niitä on kuitenkin alle 50% ! Tai siis niiden vaikutusmahixet on ainakin. ellauri182.html on line 405: Idän malli on peräisin täyteen ahdetuilta laitumilta, jossa on vain siellä täällä enää ruokalaikkuja. Kun ei voida enää laajentua sivulle, kasvetaan vaan ylöspäin. Noustaan toisten olkapäille ja rakennetaan hyvin suunniteltu keko, jossa jokainen tietää paikkansa, varsinkin oligarkit ja kasan päällä monarkit. Rotinkaiset kantavat kortta kekoon ja syövät yhteismahasta. Yäk, sanoo länkkäri. Eime tämmöstä haluta, me halutaan tota loputonta kasvua. Aukko liikenteessä ja siihen Aimo-parkkiin ennenkuin muut ehtivät! Eli selitys lännen menestyxelle on kapitalismi, ja kapitalismin menestyxelle avoin ekosysteemi, joka imuroi voimansa vielä käyttämättömiltä tonteilta. Tää on kaikki tervettä darwinismia, luovaa tuhoa. No mikähän ei olisi. ellauri182.html on line 413: Kaikista spirituaalisista pöllöilyistä pahimmasta päästä on zen-buddhismi. Istutaan jalat puutuneina zazen-asennossa pidätellen pieruja, räkämunkkien räimiessä väärin mumisseita selkään kepeillä. Puhdasta sadomasokismia, anaalis-retentiivistä riisisopan keittoa ja moottoripyörän kromiosien kiillottelua. Tässä pieni maistipala: ellauri182.html on line 452: Touhosu! This is the enlightened mind. The mind that is beyond duality. Limitless and formless. Infinite. ellauri183.html on line 38: Tää Jumalan armo on Bernardin viimeinen rompsku, kirjoitettu 68-vuotiaana, eli mua nyt vuotta nuorempana. Tää on hullunhauskaa pilantekoa juutalaisuudesta ja vähän katolisuudestakin, eli Bernardin ja sen vaimon uskontotaustoista apinansilmin nähtynä. Parasta Malamudissa tässä niteessä on että se antaa vitut ylevälle, ja kirjoittaa asioista sellaisina kuin ne on. Vizikkäintä on lukea miten jenkki- ja brittikriitikot kiemurtavat saadaxeen tästä läpästä irti jotain ylevää. ellauri183.html on line 40: Tän perustavanlaatuisen blasfemian rinnalla atheisti Rothin kiekuna on typerää teineilyä. Silti jutkut hermostuivat Rothista paljon enemmän kuin tästä, koska Roth mustas niiden mielestä juutalaisten mainetta. Siihen verrattuna tällänen suht sexitön (jos apinan pikapanoa ei lasketa) jumalanpilkka vähän niinkuin kotioloissa on varsin harmitonta. ellauri183.html on line 42: Tää on yxi parhaista rompskuista mitä olen lukenut. Täysosuma, osui 1-piippuiseen ja upposi. Mikä ei takaa, etten lukenut sitä kuin piru raamattua. Todennäköisesti kyllä. ellauri183.html on line 48: Bernard Malamudin (1914-1986, 71v) porukat tuli ryssistä kuin myös muiden kahden Marxin veljexen. Bernard (1914) olis Groucho, Sale (1915) Chico ja Pili (1933) Harpo. Alakertalaisten ikäisiä paizi Pili oli 5v nuorempi kuin Eero. ellauri183.html on line 52: Bernien gradu koski Thomas Hardya. Sodan päätyttyä Malamuutti nai it.room.kat. goyn (Ann de Chiara) Oregonista vasten molempien vanhempien tahtoa. Bernhardilaiskoira alkoi kirjoittaa 60-luvulla Oregonin maamieskoulussa. Living out West in Oregon for ten years (1949-61) gave Malamud a sense of home, however temporary. "It was where my wife had a feeling of rooz: our daughter was born there." Tytär Janna Smith on mun ikäinen ja antaa psykoterapiaa halukkaille. Kirjoitti Berniestä kirjan My father was a book. Malamud was Jewish, an agnostic, and a humanist. ellauri183.html on line 56: Earlier thinkers, however, were Sanjaya Belatthaputta, a 5th-century BCE Indian philosopher who expressed agnosticism about any afterlife, and Protagoras, a 5th-century BCE Greek philosopher who expressed agnosticism about the existence of the gods. ellauri183.html on line 66: Mä olin epämääräisesti loukkaantunut kun Seija ekan kerran nimitti mua humanistixi. Se oli vähän sama asia kuin sanoa et mä oon jotenkin sekundaa, huono matikassa, tai että mulla on liian pieni pippeli. Niinkuin ehkä olikin. ellauri183.html on line 76: Loppuikänsä Bernad opetti luovaa kirjoittamista Vermontissa Benningtonin naisten collegessa. Ann joka oli sentään käynyt Cornellin typed his manuscripz and reviewed his writing. Oliko Berniellä sillä aikaa jimbajambaa coedien hameissa? New York Times tietäisi muttei kerro ilmaisexi. In the book The Natural by Bernard Malamud the main character Roy Hobbs had a very distinct flaw, a flaw that millions of American men and women both have..... an obsession with sex which affected his character and which made him a very unsuccessful man. ellauri183.html on line 78: His deep belief that one should live morally crashed into his premise that one should live fully. Yep, I bet he did shag his coeds. Janna Malamud Smith is the author of An Absorbing Errand: How Artisz and Crafzmen Make Their Way to Mastery; A Potent Spell: Mother Love and the Power of Fear; and Private Matters: In Defense of the Personal Life. Her titles have been New York Times Notable Boox and A Potent Spell was a Barnes and Noble "Discover Great New Writers" pick. She has written for the New York Times, the Boston Globe, and the Threepenny Review, among other publications. A practicing psychotherapist, she lives with her husband and two children in Massachusetz. ellauri183.html on line 94: However, in a letter to his daughter a week after that dinner of reconciliation, Malamud voiced his true feelings: Roth, he said, had written a “foolish egoistic essay about my work” and had “certainly misinterpreted” “The Assistant.” The letter was not made public until 2006, some 20 years after Malamud’s death. ellauri183.html on line 107: He forbade television in the house until the late '50s to encourage Paul and Janna to read. And he set an example of "incredible and absolutely consistent discipline," reading every night in his slow, methodical way, underlining frequently. He doesn't prize material things all that highly, and the center of his life has always been his family and friends. ellauri183.html on line 109: In Malamud's cosmology, free will and an omnipotent deity coexist because God ("who invented man to perfect himself") has an overall plan "to make man meet his obligations, but in a way he can't tell him about in advance -- to make him use himself best." ellauri183.html on line 112: He is irritatingly compared to Nobel laureate Isaac Bashevis Singer. "Don't lump me in with Singer. We're very different. I don't go in for the schlemiel interpretation. There's a difference of intent. I am serious. I have not given up the hero -- I simply use heroic qualities in small men like myself. There ought to be more heroes like myself. Idealism has become a strange word." ellauri183.html on line 119: Rakas päiväkirja. Sunnuntain lehdissä kerrottiin paljon muun ohella Eila Pennasesta ja siitä, miten Brasiliassa yritetään estää vapaampia tuulia mm. syyttämällä vapaata kasvatusta kaikesta pahasta, esimerkixi Sharon Taten murhasta. Näiden erilaisten aiheiden yhdistelmä palautti mieleeni Eila Pennasen kirjoituxen "Miten jaxan elää" Suomen Kuvalehdessä viime syxynä. ellauri183.html on line 123: Vähän myöhemmin hän kuitenkin jatkaa: "Mutta luopunutkin voi tehdä jotakin, jos ei muuta niin valita seuransa. Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen ei ole yxinkertainen päämäärä, mutta minusta tuntuu selvältä, etä sosialismi on yhteiskunnan ainoa mahdollisuus. Tai jokin muu sosialismin muoto – tähänastiset eivät houkuttele." ellauri183.html on line 132: "En tarkoita existentiaalista yxinäisyyttä, ymmärräthän, jota saattaisi nimittää tietoisuudexi omasta olennaisesti subjektiivisesta olemuxesta, johon kuuluu myös jonkinlainen elämään sisältyvän kuoleman tunto, vaan termiittipesän puutteesta. Ymmärrätkö? Ojenna appelsiini, viittilöi Buz. ellauri183.html on line 134: Venezia kauppiaassa on joku Jessica. Niin se oli se juutalainen misu, Shylockin tytär. In the play, she elopes with Lorenzo, a penniless Christian, and a chest of her father's money, eventually ending up in Portia and Bassanio's household. In the play's dramatic structure, Jessica is a minor but pivotal role. Her actions motivate Shylock's vengeful insistence on his "pound of flesh" from Antonio; her relationships with Lorenzo and Shylock serves as a mirror and contrast to Portia's with Bassanio and with her father; her conversion to Christianity is the end of Shylock's line's adherence to the Jewish faith. ellauri183.html on line 139: Tää juttu kosketti siis Malamuuttia, kerzen oma Jenna tytär oli tollanen uskonluopio. Bernie ajatteli et jos toinen niistä oli jutku ja toinen kristitty, saaresta ei tulisi paratiisia. No vizi ei muutenkaan, kun molemmat on koiraita ja vielä eri lajia. ellauri183.html on line 141: tent/uploads/2014/11/Jessica3-769x1024.jpeg" /> ellauri183.html on line 142: Shylock ja Jessica juutalaisten silmin ellauri183.html on line 144: Gorilla tuijottaa apinoita mezästä silmät tyhjinä kuin mörkö muumipeikkoja ja sitten poistuu pieraisten. Se piti Bernien isän valituxista fonografilevyllä. Hyvä huomio Malamuutin kirjassa on että merkizevästi toisistaan eroavat apinoiden sanomat voi ihan hyvin lähettää ja vastaanottaa ilman sanoja. Sanat eivät riitä kertomaan, mutta tuskin niitä tarvitaan. Poistuvan gorillan ilmavaiva oli paljonpuhuva. ellauri183.html on line 149: Buz kysyi: Mikä on ihminen, isi? Cohn sanoi arvelevansa että ihminen on se joka suhtautuu herkästi ja suojelee elämää ja sivilisaatiota. Buz sanoi että hän oli mieluummin simpanssi. Tai kristitty. Gottlob, Calvin Cohnin poika joka tykkää enemmän pojasta kuin isästä on aika veitikka. Se ei halua Aatami ja Eeva -tarinaa koska siinä on se käärme, kaarmeet ruomivat mahallaan. Se ei halua Kain ja Aabel tarinaa, koska se ei pidä väkivallasta ja verenvuodatuxesta. Väkivalta Uudessa Testamentissa johtuu siitä että he ristiinaulizivat Jeexus Nasaretilaisen. "Ketkä he?" kysyi Cohn valppaasti. "Roomalaiset sotilaat." Cohn taputti Buzia päälaelle. "Kerro minulle se tarina jossa isa katkaisi pienen poikansa kaulan" Buz pyysi. Cohn vastasi suuttuneena: "Olen sanonut jo vaikka kuinka monta kertaa että Abraham ei katkaissut Iisakin kaulaa. Enkeli esti viime tingassa." Kaikki vain osoittivat toisilleen että he rakastivat toisiaan. Iisakille ei jäänyt mitään traumoja. Buz piti onnellisista lopuista. "Jumala on rakkaus", hän sanoi. Cohn ei ollut varma siitä muttei sanonut mitään. Mutta oliko syntipukin murhaaminen muka sivistunut teko, kysyy Buz. Mina olen elain ja olen aina ollut vegetariaani! Syon banaania mutten ime sun penista ennenkuin mennaan naimisiin. ellauri183.html on line 157: Leopoldo Lugones Argentiinasta kirjoitti 1906 apinaesseen, jossa järbä koitti opettaa simpanssia viestimään homo sapiensin kielellä, kyllästyi sitten ja alkoi piiskata oppilasta joka sairastui mutta vaikeni kuin muuri. Kuollessaan se sanoi "Agua amo agua", vettä isäntä vettä. Oppihan se lopulta, mutta liian myöhään kuin mustalaisen hevonen syömättömyyden. Onse kumma miten karvattomat apinat pitää ihan synnyinoikeutenaan kohdella kaltoin karvaisia serkkujaan, niinkuin suomalaiset virolaisia. ellauri183.html on line 164: The book is written under a pseudonym, Johannes de silentio, who discusses the biblical story of Abraham's obedient response to God's command to sacrifice his only son, Isaac. Largely on the basis of this story, Abraham has come to be regarded within the Judeo-Christian tradition as the "father of faith". Reflecting on Abraham's willingness to kill his own son therefore provides Kierkegaard with an opportunity to raise difficult questions about the nature, and the value, of Christian faith. ellauri183.html on line 174: However, Kierkegaard's Abraham does not just provide a paradigm of religious faith. If he is an admirable figure in spite of his murderous intentions, this is because he confronz with courage the loss of the person whom he loves most dearly. According to Kierkegaard, Abraham is a hero not by virtue of his obedience to God's command, but because he maintains his relationship to Isaac after giving him up. ellauri183.html on line 180: When Abraham raises his knife over Isaac's body, this symbolises the fact that every human relationship is haunted by the prospect of death. Love always ends in loss, at least within this life. One response to this existential fact – perhaps the most common response – is to avoid the issue of mortality as much as possible. An alternative response is to face up to the inevitable pain of loss and to relinquish the beloved in advance, so to speak, by giving up hope of enjoying a happy relationship within this lifetime. (This "movement of resignation" is described as "monastic", although it does not literally entail becoming a recluse. It is an internal movement, an adjustment of expectations.) In Kierkegaard's view, this is more noble than the first option, but it is very far from the courage of Abraham, who continues to love Isaac and enjoy his relationship to him in full awareness of the suffering that his death would bring. This aspect of the interpretation of Abraham offered in Fear and Trembling suggesz that, far from being an individualist, Kierkegaard regards human relationships as essential to life. ellauri183.html on line 184: Abraham sovelsi Iisakin keisiin zen-filosofiaa: lakkaa ajattelemasta niin nouset korkeammalle leevelille. Kukahan tämänkin pähkähullun lurituxen kyhäsi? Joku sikki Clare Carlisle 11 v. sitten ja sai sen julki vielä Guardianissa. Hyi helvetti. Professor Clare Carlisle is Professor of Philosophy with Contact details at King's College. ellauri183.html on line 208: Nació en una familia madrileña acomodada, perteneciente al círculo de la alta burguesía de la capital. Su abuelo materno, Eduardo Gasset y Artime, había fundado el periódico El Imparcial, que después pasaría a dirigir su padre. ellauri183.html on line 242: Ortega, en este período de falta de democracia, escribe en La rebelión de las masas que la historia, el progreso, se llevan a cabo por el trabajo de las minorías. Si va a haber una renovación, entonces, esto debe ser hecho por los mejores, que van a ser, sin embargo, reclutados de una manera liberal-democrática. Ortega teme que las masas van a pedirle todo al estado y que este les conceda todo a cambio de obediencia ciega: esto causaría un fracaso para emancipar a las masas. Su visión de la vida es básicamente libertaria con referencias principalmente anarquistas presentes en todos sus escritos. Trae consigo el liberalismo y el socialismo: el liberalismo debe perseguir una emancipación total del individuo (cualquiera que sea la clase a la que pertenezca), el socialismo debe abandonar el estado de estadolatría y terminar persiguiendo un igualitarismo excesivamente extremo. ellauri183.html on line 258: The nuclear holocaust has come and gone. Only one man survives: paleologist Calvin Cohn, who happened to be safely, deeply underwater at the time. And, after some black-humor-ish conversations with God, Cohn is allowed to live—for a while, at least—and he finds himself on an island a la Robinson Crusoe, with a communicative chimp named Buz (product of chimp-speech experiments) as his only companion. Cohn, son of a rabbi, engages in existential, religious, and Talmudic speculations with the chimp—though he refrains from trying to convert him to Judaism. He must reexamine the basics of social interaction—when Buz gets too physically chummy ("If you had suckled the lad, could you marry him?"), when a friendly gorilla appears and causes jealousies, and, above all, when five more talking chimps appear... including the lisping Mary Madelyn, the object of everyone's sexual attention (including Cohn's). ellauri183.html on line 262: Despite Malamud's shadings with rabbinical law, then, this is a familiar hopeless-Utopia blueprint. Moreover, the restless treatment here—part downbeat-comic, part liturgical-lyric—never endows the tale with the sort of Biblical fervor which heightens the best of Doris Lessing´s fables. And the result is a disappointing, predictable parable—intentionally funny at times but unintentionally funny too, hollow in most of its lyrical moments, and only occasionally provocative in its eclectic philosophizing. ellauri183.html on line 272: I can't say any more about the plot without spoiling it, so I won´t. Cohn himself is--from my perspective anyway--one of those characters you end up really liking and caring and worrying about, in part because he attempts to stay rational and kind no matter how absurd or threatening the situations get. A good book to escape into, especially if you enjoy compelling portrayals of apocalyptic stuff peopled by characters who question the nature of existence in a world where God´s mysteries remain maddeningly unsolvable. (less) ellauri183.html on line 300: Esim sapatti on kilpailurajoite. Ellei sitä valvota tosi tarkasti joku kuitenkin koittaa kiilata ja tekemällä töitä lepopäivänä tehdä muille oharit ja ansaita salaa enemmän. Muut ei voi ikinä levätä rauhassa. Muista levätä pyhäpäivä. ellauri183.html on line 302: Sit juutalaiset eivät ole juuri olleet maanviljelijöitä, vaan eka paimentolaisia ja sitten rahanlainaajia. Niiden on täytynyt pelata irtaimella ja käteisvaroilla ja ansaita elantonsa kauppamiehinä. Kai siinä kovassa valintapaineessa valikoituu teräviä bisnismiehiä. ellauri183.html on line 306: Missäs minun osuuteni on, kysyi vanha käärme Eevalta. Se ei ole sinua varten, syistä joita en voi mainita. Rakkaus ei ole populääri ilmiö, siitä puhutaan mutta oikeasti se ulottuu vain kynnettömän sormen syvyyteen. ellauri183.html on line 308: Yhdysvaltain amerikkalaisten pudottamien ensimmäisten (pienten) atomipommien jälkeen japanilaiset ryömivät lasinsirpaleissa eziskellen silmämuniaan. Voisin sanoa enemmänkin mutten tohdi. ellauri183.html on line 329: Early research in linguistic formal semantics used Partee's system to achieve a wealth of empirical and conceptual results. Later work by Irene Heim, Angelika Kratzer, Tanya Reinhart, Robert May and others built on Partee's work to further reconcile it with the generative approach to syntax. The resulting framework is known as the Heim and Kratzer system, after the authors of the textbook Semantics in Generative Grammar which first codified and popularized it. The Heim and Kratzer system differs from earlier approaches in that it incorporates a level of syntactic representation called logical form which undergoes semantic interpretation. Thus, this system often includes syntactic representations and operations which were introduced by translation rules in Montague's system. However, work by others such as Gerald Gazdar proposed models of the syntax-semantics interface which stayed closer to Montague's, providing a system of interpretation in which denotations could be computed on the basis of surface structures. These approaches live on in frameworks such as categorial grammar and combinatory categorial grammar. ellauri183.html on line 330: Irene Heim opetti mulle miten laitetaan pussilakana. Se käytti emätinpuikkoja. ellauri183.html on line 366: Hän sanoi että lapsella - olipa hän kenen tahansa lapsi, vaikka vain ihmisen ja simpanssin, tai Mikki rotan - oli sisäinen, Jumalan antama oikeus kasvaa ja tulla joksikin muuksi kuin lapsi. »Elämän on kuljettava kulkunsa ollakseen todella elämää. Siten se saa aikaan valinnan vapauden, johon tosin kuuluu tavalliset rajoitukset mutta joka ainakin on vapautta kuvitella tulevaisuutta. Kun tulevaisuus on edessä tai kun te ajattelette että se on se virvoittaa mielen puutarhoja. Ikään kuin ihminen eläisi kahdessa paikassa samaan aikaan. Sen vuoksi», sanoi Cohn, »oli paha, riistämiseen tähtäävä teko tuhota pienen Saran tulevaisuus. ellauri183.html on line 372: Eesau julisti että jokainen simpanssi, jonka hän oli tuntenut vanhoina hyvinä aikoina vuoristossa, oli metsästänyt pieniä paviaaneja. Se oli täysin luonnollista, luonnonvalintaan kuuluvaa toimintaa. Metsästys oli virkistävää ja liha herkullista. Ja lisäksi mä saan sävärit siitä narskuvasta äänestä, kun kalloa hakataan jotakin kovaa vasten. ellauri183.html on line 374: Ja sitä paitsi nuo paviaanit on likaista, haisevaa, varastelevaa marakattijoukkoa, joka sekaantuu toisten asioihin. Ne sikiää kuin Mikki rotat ja likaa kaikkialta siistin pensaikon. Jos me ei säännöstellä niiden väkilukua, ne alkaa kyykkiä joka puolella saarta ja meidän on lähdettävä pois. ellauri183.html on line 385: Cohn ei ehdottanut äänestystä, vaikka tunsikin kiusausta ehdottaa, koska hän ei ollut varma voittaisiko hän. Mutta hän käski Eesaun kohottaa oikean kätensä ja luvata juhlallisesti: Minä en tapa. Minä noudatan Seitsemää Kehotusta. ellauri183.html on line 387: Eesau kohotti vasemman kätensä ja vannoi juhlallisesti, ettei hän koskaan enää, siis lainausmerkeissä "koskaan enää" tappaisi viatonta naaraspuolista paviaanilasta, ja Esterhazy ja Bromberg vannoivat hänen kanssaan. ellauri183.html on line 395: Imewäiset ja piscuiset caupungin catuilla näännyit cosca he sanoit äitillens: cusa on leipä ja wijna? Nuorucaisten piti jauhaman ja piscuisten puita candaisans piti combastuman. Zionin wuorikin nijn häwitetty on että ketut hänes juoxendelewat. Autuas on se joca sinun piscuiset lapses otta ja paisca kiwijn. ellauri183.html on line 411: Sofia piti Foster Wallacen tenisesseistä. Niistä on vain yhden kirjaimen aasinsilta penixeen. Tenis tuottaa naisista vain miehiä, penis molempia sukupuolia. Siittimen toiminta on esimerkki tapauksesta jolla on sekä tutkimusnäyttöä että harrastuskäyttöä. Pitäisi avata silmät sille miten "kova" tiede toimii. Miten "kovaa" tiedettä priorisoidaan edestakaisin pehmeän mutun sisällä. Siihen sisältyy arvovalintoja. ellauri183.html on line 423: Mutti (muita nimiä pepu, köpötes, tikkupuuro, tikkuhöyry ja äkkinäinen) on etenkin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla suosittu perinneruoka, joka valmistetaan ohrajauhosta ja vedestä sekä maustetaan suolalla. Sitä pidetään vanhimpana ja yksinkertaisimpana pohjoispohjalaisena perinneruokana. ellauri183.html on line 485: Vanha rouva antoi jälkeenjääneen Georgen suudella ja puheli kuin koiralle: "Kas, poika, älykäs junge, sinä pidät isoäidistä, asepoikani, kavaljeerini. Hyvä poika. Sinä tiedä kuka on hyvä sinulle, tiedāt kuka antaa sinulle kanankupuja ja kauloja. Kuka? Kuka laittaa sinulle spaghettia? Niin, tiedät. Spaghetti on liukasta, vaikea syödä haarukalla ja vaikeata syödä sormilla. Oletko nähnyt miten pieni sinitiainen kiskoo matoa? Pikku mato tahtoo pysyä maassa. Pikku mato ei tahdo tulla ylös. No, nyt kastelet pukuni." Hän töykkäsi äkkiä pojan pään pois vanhalla tekopyhällä kädellään. ellauri183.html on line 492: Josef Saramago syyllistyi pyhän hengen pilkkaan, samaan anteexiantamattomaan rikoxeen kuin Ananias ja Safira, ja rangaistuxexi kuolikin vaikka ehti kyllä ensin pokata noobelin Portugalin kirkollisten piirien vastalauseista välittämättä. ellauri183.html on line 515: (Apt 5) Muuan Ananias-niminen mies myi yhdessä vaimonsa Safiran kanssa maatilan, 2mutta pani vaimonsa tieten osan kauppahinnasta syrjään. Loput hän luovutti apostolien haltuun. 3 ellauri183.html on line 527: Aika törkeetä! Vanhuxet antoi hyvän hyvyyttään omastaan Pezkun porukoille ja siinä kiitos! Saramagon ilosanoma on aika hapanta textiä, varsinkin mitä tulee naisten kohteluun. Portugalin merkittävimmän nykytysharjan haastava - jonkun mielestä ehkä rienaavakin - tulkinta evankeelisten kertomasta. ellauri183.html on line 539: Kaikkien uskontojen keskeinen sanoma osaansa tyytymättömille mönkiäisille tiivistyy kolmeen poinziin: kohtalo, arvonkieltäminen ja jatkoaika. Jos menee pieleen niin on mennäxeen, se on kohtalo, ei ole vaihtoehtoja. Tää oli kuitenkin paras maailma koska ainoa. Tai jos et saavuttanut mitä halusit, niin sano kuin Aisopoxen kettu rypäleistä: happamia olivat. Kävikö naapurilla parempi viuhka? No viuhkat ei ole mitään mun uskontooni verrattuna. Sitäpaizi ei tää ollut vielä tässä, mitalien uusjako odottaa ikuisuudessa. Kuonpuoleisessa puntit tasataan. Näillä neuvoilla pääsee jo pitkän matkan kohti ataraxiaa. Tossua tossun eteen vaan kuin "Tissi" Roth. ellauri183.html on line 547: Joosefin melkein teki mieli hidastaa kulkua lykätäkseen edessä odottavien ongelmien kohtaamista, mutta sitten hän tuli ajatelleeksi että ongelmat, olisivat paljon pahempia, jos lapsi syntyisi kesken matkan, ja hoputti sen takia aasia liikkumaan joutuisammin, osaansa alistunutta eläinparkaa joka ainoastaan itse tiesi miten väsyksissä se jo oli, sillä jos Jumala jotain tietää, hän on kuitenkin vain ihmisten Jumala eikä silloinkaan kaikkien, sillä on lukemattomia ihmisiä jotka elävät samanlaisissa tai vielä huonommissa oloissa kuin aasit ja joiden asemaa Jumala ei ole välittänyt tarkistaa eikä korjata. Aaseilla ja muilla kotieläimillä on sentään paremmat asunnot kuin villieläimillä, varsinkin nyt kun luonnosta on enintään 10% jälellä. ellauri183.html on line 549: Muuan matkatovereista oli sanonut Joosefille että Betlehemissä oli majatalo, yhteiskunnan järjestämä suoja joka tarjosi tässä seikkaperäisesti erittelemäämme majoittumisongelmaan päältä päin katsoen oivan ratkaisun, mutta vaatimattomalla kirvesmiehelläkin on sentään oikeus varjella yksityisyyttään, sopii kuvitella miten hävettävältä miehestä olisi tuntunut kun oma vaimo olisi joutunut kaikenlaisen sairaan uteliaisuuden kohteeksi, kun koko majatalo olisi kuiskutellut karkeuksia, etenkin aasien ja kamelien ajajat, jotka olivat yhtä sivistymättömiä kuin elukkansa, paitsi että heillä asiaa vielä pahensi se että he olivat saaneet jumalalta puheenlahjan toisin kuin eläimet. Joosef päätti siksi mennä pyytämään neuvoa ja apua synagoogan vanhimmista ja hämmästeli mielessään ettei ollut mennyt jo aiemmin. ellauri183.html on line 551: Nyt kun olo tuntui vähän levollisemmalta, tuntui että olisi paikallaan kysyä Marialta miten tämän supisstusten laita oli, mutta hän ei kuitenkaan lausunut tätä sanaa, älkäämme unohtako että se kaikki oli epäpuhdasta ja likaista hedelmöitymisestä syntymään asti, tuo kammottava naisen sukupuolielin, pyörre ja kuilu, maailman kaiken pahuuden tyyssija, sokkeloinen sisus, veri ja kosteus, vuodot, lapsiveden purkautuminen ja sitten vielä iljettävät jälkeiset, voi hyvä Jumala, miksi sinä tahdoit että nämä sinun lempilapsesi, miehet, syntyvät saastasta, vaikka paljon parempi olisi ollut sekä sinun että meidän kannaltamme että olisit luonut heidät valosta ja kirkkaudesta sekä eilen, tänään että huomenna, ensimmäisestä keskimmäisiin ja edelleen viimeiseen saakka, kaikki samalla tavalla, tekemättä eroa ylhäisten ja alhaisten tai kuninkaiden ja kirvesmiesten kesken, olisit ainoastaan asettanut pelottavan merkin niihin jotka olisi määrätty kasvaessaan muuttumaan peruuttamattoman saastaisiksi eli köyhixi. ellauri183.html on line 557: Portilla ollut orjatar meni sisälle välittämään viestiä, pyyntöä ja tietoa, viipyi jonkin aikaa ja tuli vihdoin tuomaan vastauksen että tänne ei voinut jäädä vaan täytyi etsiä jokin toinen talo, vaikkei sellaista varmaan mistään löytyisi, ja että emäntä käski sanoa että heidän olisi kyllä kaikkein viisainta etsiä suojaa jostain luolasta, kun niitä oli rinteillä paljon, Entä lapsenpäästäjä, Joosef kysyi, ja orjatar vastasi että jos vain isäntäväki antaa luvan ja kysyjä suostuu, hän itse voisi auttaa, sillä hän oli vuosien mittaan ehtinyt nähdä ja oppia talossa yhtä ja toista. Ajat olivat totisesti sangen kovat, tässä se nyt nähtiin, lasta saava vaimo kolkutti ovea, emmekä me päästäneet häntä edes pihakatoksen alle vaan käskimme hänet luolaan synnyttämään karhujen ja susien lailla. Omatunto antoi meille kuitenkin piston, niin että nousimme viimein paikaltamme ja menimme ovelle katsomaan, ketkä siellä oikein etsivät suojaa näin pakottavaan ja epätavalliseen tarkoitukseen, ja kun näimme onnettoman ihmispolon tuskaisan ilmeen, naisensydämemme heltyi ja me puolustelimme kieltoamme harkituin sanoin, sillä meillä oli talo täynnä, Tässä talossa on niin kovin paljon tyttäriä ja poikia, lapsenlapsia, vävyjä ja miniöitä, ettette te mitenkään mahtuneet tänne, mutta orjatar vie teidät meille kuuluvaan luolaan joka on ollut tallina, siellä teidän on mukava olla, siellä ei nyt ole eläimiä, ja sanottuamme tämän ja kuunneltuamme ihmisparkojen kiitokset vetäydyimme takaisin kotimme suojiin tuntien sielumme pohjalla sanomatonta huojennusta, jollaisen vain tunnonrauha antaa. ellauri183.html on line 561: Orjatar astui sisään ja lausui pari rohkaisevaa sanaa, Mieli reippaaksi, ja kävi sitten polvilleen Marian levällään olevien jalkojen väliin, sillä niin on naisten levitettävä jalkansa sekä sisäänmenoa että ulostuloa varten, enää se ei edes muistanut, monenko lapsen oli nähnyt syntyvän, eikä tämän vaimoparan kärsimys ollut mitenkään kummempaa kuin muidenkaan, näin oli Herra Jumala määrännyt kun Eeva oli hairahtunut tottelemattomuuteen, Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi, eikä Jumala katso vielä tänäkään päivänä saaneensa riittävää hyvitystä, vaikka on kulunut monta vuosituhatta ja kärsimystä on kertynyt loputtomiin, vaan tuskat saavat vain jatkua. No niin on muilla eläimilläkin (vaikkei ehkä tee yhtä kipeetä nelijalkaisista kuin hännättömistä, tiedä häntä). Ei tää ole mitään henkilökohtaista. ellauri183.html on line 568: Jose Saramago ei voi olla irvistelemättä Jeesuxen esinahasta. Nahka oli tallella vielä 1983 pyhäinjäännöxenä Italiassa uskovaisten varmemmaxi vakuudexi ja epäuskoisten riemuxi, kuten Jose hihittäen selvittää. Sehän on samalla lailla heikko ihminen kuin "Tissi" Rothin dekaani, joka ei saanut sanaa suusta tirskunnalta nähtyään ex-suojattinsa valtavana tissinä. ellauri183.html on line 575: Jokaikinen juutalainen poika vaaditaan, sanoo Juutalainen laki, olla ympärileikattu kahdeksantena päivänä heidän syntymänsä jälkeen; Kristuksen ympärileikkauksen juhla, jota yhä juhlivat monet kirkot ympäri maailmaa, kuuluu siis vastaavasti viettää viim. 1. tammikuuta. Edellyttäen että Jee-suxen syntymäpäivä oikeesti oli 25.12. eikä pääsiäisenä kuten Jose koittaa uskotella meille. ellauri183.html on line 577: Luukkaan 2:21 (King James Version) kuuluu: "Ja kun lapsen ympärileikkaamiseen oli kulunut kahdeksan päivää, hänen nimensä oli JEESUS, joka oli niin nimetty enkeliltä ennen kuin hän syntyi kohdussa." Se ei siis ollut Joosefin nimiehdotus, kuten Jose on tietävinään. Ensimmäinen viittaus Kristuksen katkaistun esinahan selviytymiseen tulee kirjan toisessa luvussa apokryfinen Arabialainen lapsenkenginen evankeliumi joka sisältää seuraavan tarinan: ellauri183.html on line 580: Vanha heprealainen nainen otti esinahkan (toisten mukaan hän otti napanuoran) ja säilytti sen alabasterikotelossa vanhaa piikkinarkkariöljyä. ellauri183.html on line 585: David Fartley kertoo kuinka esinahka ryöstettiin sitten Rooman säkistä vuonna 1527. Saksan sotilas, joka varasti sen, vangittiin kylässä Calcata, 47 km Roomasta pohjoiseen, myöhemmin samana vuonna. Calcatassa sijaitseva hotelli kunnioitettiin siitä lähtien, kun kirkko hyväksyi aitoustodistuxen sen tarjottua kymmenen vuoden ajan hemmottelua joka tyydytti sekä pappisroistoja että pyhiinvaeltajia. Pyhiinvaeltajat, nunnat ja munkit kokoontuivat kirkkoon, ja "Calcatasta [tuli] pakollinen kohde pyhiinvaelluskartalla". Paikallinen pappi ilmoitti varastaneensa esinahan vuonna 1983. ellauri183.html on line 587: Kuitenkin vuonna 1905 Paavi Pius X valtuutti Innsbruckin yliopiston professori Hartmann Grisarin laatiman luettelon. Grisarin raportti vastaa aikaisempaa Descriptio laternansis Ecclesia. Kultaristi on päivätty kuudennen ja kahdeksannen vuosisadan väliin. Grisarin tutkimuksessa todettiin, että kuten Paavi Paschalin emaloitu hopea-pyyhäristys, kultakullattu risti oli alun perin selvästi suunniteltu pitämään pyhäinjäännös todellisesta rististä. Tätä tukee edelleen Descriptio liittämällä se kulkueeseen Pyhän Ristin korotuksen juhlana. Vita / Paavi Sergius I (687-01) mainitsee sekä korotuksen juhlan, jalokivikoristellun ristin että siihen sisältyvän pyhäinräjähdyksen kunnioittamisen. Grisar katsoi viittauksen esinahkaan ja napaan, jotka ovat peräisin myöhemmistä keskiaikaisista perinteistä. Kultaristi menetettiin vuonna 1945. ellauri183.html on line 592: Yksi kuuluisimmista esinahoista/jättirinnoista saapui Antwerpeniin vuonna Brabant vuonna 1100 lahjana kuninkaalta Jerusalemin Baldwin I, joka osti sen Pyhästä maasta ensimmäisen aikana ristiretkistä. Tämä esivalmistelu tuli tunnetuksi, kun Cambrayn piispa, juhlan aikana vain "Massa", näki kolme tippaa verta tyhjentävän alttarin liinavaatteita. Rakennettiin erityinen kappeli ja järjestettiin kulkueet ihmeellisen pyhäinjäännöksen kunniaksi, josta tuli pyhiinvaellusten tavoite. Vuonna 1426 katedraaliin perustettiin veljeys "van der heiliger Besnidenissen on liefs Heeren Jhesu Cristi onser liever Vrouwen Kercke t 'Antwerpen"; sen 24 jäsentä olivat kaikki appeja ja merkittäviä maallikkoja. Pyhäinjäännös katosi vuonna 1566, mutta kappeli on edelleen olemassa, koristeltu kahden värjätyn lasikukon lahjoittamalla ikkunalla nim. Henrik VII:n Englannista ja hänen vaimonsa Elizabeth York vuonna 1503. ellauri183.html on line 598: Fartleyn mukaan Vatikaanin toinen kokous myöhemmin poisti Pyhän Ympärileikkauksen päivän latinalaisesta kirkkokalenterista, vaikka itäkatoliset ja Perinteiset roomalaiskatoliset juhlia edelleen Herramme ympärileikkauksen juhla 1. tammikuuta. Todellisuudessa 25. heinäkuuta 1960 annetulla asetuksella Vatikaanin II kokous alkoi yli kaksi vuotta ennen 11. lokakuuta 1962, jolloin Paavi Johannes XXIII sääti laajamittaisen tarkistuxen kohteena Rooman yleinen kalenteri, joka sisälsi 1. tammikuuta pidetyn juhlan nimen muuttamisen "Herran ympärileikkaus ja Oktaavin Syntymä" lisäten näin syntymäpäivän oktaaville, ilman että evankeliumin lukema Jeesuksen lapsen ympärileikkauksesta muuttui. ellauri183.html on line 600: Suurin osa Pyhistä Prepucesista menetettiin tai tuhoutui tapahtumissa Uskonpuhdistus ja Ranskan vallankumous. Italian kylässä Calcata, pyhä esinahkaa sisältävä pyhäinjäännös näytettiin kaduilla jo vuonna 1983. Ympärileikkauksen juhla, joka aiemmin merkittiin roomalaiskatolinen kirkko ympäri maailmaa joka vuosi 1. tammikuuta. Käytäntö päättyi kuitenkin, kun varkaat varastivat, saaliina jalokivillä koristeltu kotelo, sisältö ja kaikki. Tämän varkauden jälkeen on epäselvää, onko jotakin väitetyistä Pyhistä Prepuceista edelleen olemassa. Vuoden 1997 televisio-dokumentissa elokuvalle Kanava 4, Brittiläinen toimittaja Miles Kington matkusti Italiaan etsimään pyhää esinahkaa, mutta ei löytänyt jäljellä olevaa esimerkkiä. National Geographic Channel lähetti 22. joulukuuta 2013 Fartley pääosassa dokumentin "The Quest for the Holy Foreskin". Lähde ellauri183.html on line 605: Kuten jo tiedämme, kyyhkysillä oli edessään kuolema, sillä näin laki vaati Marian puhdistumisen tunnustamiseksi ja vahvistamiseksi. Joku voltairelainen älyniekka, joka olisi kyllin ivallinen ja epäkunnioittava vaikkei lainkaan omaperäinen, käyttäisi ilman muuta tilaisuutta hyvākseen ja huomauttaisi, että ilmeisesti maailman puhtauden ylläpitämisen edellytys siis on, että on olemassa viattomia eläimiä, kuten kyyhkysiä ja karitsoja. ellauri183.html on line 607: Edessä oli Naisten piha, vasemmalla varasto, jossa säilytettiin alttaripalveluksessa tarvittavaa oljyä ja viiniä, ja oikealla huone nasiireille, jotka olivat Leevin heimoon kuulumattomia pappeja eivätkä saaneet leikata tukkaansa, juoda viiniä eivätkä mennä naisen luo eikä kuolleen ruumiin lähelle. Pihan toisella puolella vastapäisen portin vieressä oli samalla tavoin vasemmalla huone lepratautisille jotka uskoivat parantuneensa, jotta he voivat odottaa siellä kunnes papit tulivat tutkimaan heidät, ja oikealla varasto polttopuita varten, jotka tarkastettiin joka päivä, koska alttarin tuleen ei saanut panna lahoja eikä toukkaisia puita. ellauri183.html on line 609: Naisilta oli pääsy kielletty Israelilaisten pihalle, jolle portti johti. Sisäänkäynnin luona oli leeviläisiä odottelemassa uhrien tuojia, mutta ilmapiiri oli kaikkea muuta kuin hurskas, paitsi jos hurskaus tuohon aikaan miellettiin toisin, sille ei ollut ominaista pelkästään palaneen rasvan käry ja savu sekä tuoreen veren ja suitsukkeen haju vaan myös miesten mekastus ja teurastusvuoroa odottavien eläinten ulvonta määkiminen ja mylvintä ja ennen heleästi laulaneiden lintujen viimeiset karheat rääkäisyt. ellauri183.html on line 611: Sisäpuolella oli pätsi, lihatiski ja teurastamo. Kahden suuren kivipöydän päällä valmisteltiin kookkaammat uhrit, erityisesti härät ja vasikat, mutta myös karitsat ja lampaat sekä vuohet ja pukit. Pöytien vierellä oli korkeita kivipylväitä, joihin upotettuihin koukkuihin nautaeläinten ruhot ripustettin, lihakauppiaiden koko välineistö, veitset, hakkurit, kirveet ja sahat, nähtiin vimmatussa käytössä, ja ilma oli sakeana polttopuiden ja palaneiden nahkojen savusta sekä veren ja hien höyryistä. Jokaiselle nykyaikaiselle sielulle, jolla ei ole tarvetta pyhyyden tavoittelemiseen, tuottaa varmasti vaikeuksia käsittää, miten Jumala voi tuntea itsensä tyytyväiseksi sellaisen verilöylyn keskellä, kun hänen sanotaan kuitenkin olevan ihmisten ja eläinten yhteinen isä. ellauri183.html on line 621: Justus tuntuu epätodennäköisimmältä. Epätodennäköiseltä tuntuu myös että JHWHlla olisi ollut tunnonvaivoja Beetlehemin lasten joukkosurmasta. Pientähän se on tuhannen muun genosidin rinnalla. Parempi on, sanoi Salomo, että toora palaa tulessa kuin että se joutuu naisten käsiin, noiden näsien. ellauri183.html on line 623: Tämä tyttö nostattaa minunkin pikkupoikani seisomaan, tässä iässä! Ja paraatiasentoon. Mixi hätäillä? Ehditte saada rynkkyä vaikka millä mitalla ennenkö vakiinnutte. Chicagon juutalaisten mielestä ei pidä olla ihmiskana, on nokittava vaikka oma veljensä päästäkseen tunkiolle kukoxi. Tehtävä näin eikä oltava ihmiskana, kynitty ja riepoteltu, kakkaa takapuolessa ja surullisia ryppyjä pelokkaissa kasvoissa. Luudalla hätistelty ihmiskana. Joku Jeesus. ellauri183.html on line 632: Varuxen kukistamasta juutalaisten kapinasta Jee-suxen lapsuudessa ei ollut koulussa paljon puhetta. Juutalaisilla on siitä vaikka kuinka paljon turinaa. About a tenth of the Empire’s population was Jewish, ne väittävät, kuka tollasta nyt uskoo. Oliko Rooma joku Amerikka muka? ellauri183.html on line 640: Farisealaiset eli fariseukset (hepr. ‏פרושים‎, perushim, sanasta parash, "erottaa", lat. pharisæ|us, -i) olivat juutalainen uskonnollis-kansallinen puolue nykyisen Israelin alueella. Se koostui pääosin muista kuin papeista, ja Herodeksen aikana fariseusten lukumääräksi on arvioitu noin 6000. ellauri183.html on line 642: Farisealainen puolue syntyi alemman papiston keskuudessa ennen vuotta 100 eaa. vastavoimaksi ylemmän papiston saddukealaisille. He pitivät itseään juutalaisten uskonnollisina johtajina. Farisealaisille tunnusomaista oli juutalaisen lain tarkka noudattaminen pienimpiäkin yksityiskohtia myöten. ellauri183.html on line 644: Fariseukset olivat yhteiskunnallinen liike, johon liittyi jäseniä kaikista yhteiskuntaluokista. Tavallisen kansan keskuudessa fariseukset olivatkin suosittuja yläluokkaisiin ja aristokraattisiin saddukealaisiin verrattuna. Suosiota kansan keskuudessa lisäsi myös Rooman miehittäjähallinnon vastustaminen ja vahva kansallismielisyys, johon liittyi hellenististen vaikutteiden vastustaminen juutalaisessa yhteiskunnassa. Fariseukset eivät kuitenkaan varsinaisesti olleet aktiivisessa vastarinnassa. Liikkeen piirissä oli myös sovinnaisempia näkemyksiä, joiden mukaan Rooman kanssa toimeen tuleminen oli järkevää, koska se takasi kohtalaisen rauhalliset olot. ellauri183.html on line 646: Fariseuksille tunnusomaista oli tiukka sitoutuminen Mooseksen lakiin ja vanhinten säädöksiin, joita oli noudatettava tiukasti. He eivät noudattaneet vain Mooseksen lakia, vaan myös suullista perimätietoa. Paljolti fariseusten vaikutuksesta syntyi nykyisen kaltainen lakikeskeinen juutalaisuus. Vanha juutalaisuus, joka oli rakentunut uhrausten, Jerusalemin temppelin ja vuotuisten yhteisten juhlien ympärille, koki lopullisen romahduksen roomalaisten tuhottua Jerusalemin temppelin vuonna 73. Saddukeusten aristokratia murtui, ja juutalaisuus siirtyi yhä vahvemmin koteihin ja synagogiin. ellauri183.html on line 648: Raamatun Uudessa testamentissa farisealaiset esitetään Jeesuksen vastustajana (Matt. 12:14, Mark. 3:6). Fariseusten vastustajina puolestaan esitettiin saddukeukset. Toisin kuin saddukeukset farisealaiset uskoivat kuolemanjälkeiseen elämään, kuolleiden ylösnousemukseen ja enkeleiden olemassaoloon. Apostoli Paavali oli alun perin fariseus, jolloin hänet tunnettiin vielä nimellä Saulus Tarsolainen. Sillä oli arkaainen törsö kuten Rainer Rilkellä. Oka kyljessä. ellauri183.html on line 650: Jeesus oli itse lähempänä farisealaisia kuin muita Israelin tuon ajan puolueita: saddukeuksia, selootteja ja essealaisia. Fariseusta käytetään myös synonyyminä ulkokultaisuudelle Uuden testamentin evankeliumien painotusten mukaan. Jeesuksella ja fariseuksilla oli hyvin vähän teologisia eroja. Jeesuksen kritiikki suuntautui siihen, että fariseukset eivät eläneet kuten he opettivat, ja siihen, että fariseukset painottivat mishnaa halakhan sijaan eliskä lain kirjainta sen hengen sijaan. lähde? ellauri183.html on line 700: Tähän liittyen Juudas Iskariot oli terroristi kommunistinen. Siitä tuli suuteleva pahis kaikkien aikojen. Huppupäisten Isis-äitien lähes vertainen. ellauri183.html on line 702: On muuten helvetin hölmö ja narsistinen kysymys Saramagolta: mixi olen tässä nyt. Mixi et. Mitä se ylipäänsä sulle kuuluu häh. Etpä sitäpaizi ole enää, hah. ellauri184.html on line 60: Morales moved in with Mailer during 1951 into an apartment on First Avenue near Second Street in the East Village, and they married in 1954. They had two daughters, Danielle and Elizabeth. After attending a party on Saturday, November 19, 1960, Mailer stabbed Adele twice with a two-and-a-half inch blade that he used to clean his nails, nearly killing her by puncturing her pericardium. He stabbed her once in the chest and once in the back. Adele required emergency surgery but made a quick recovery. Mailer claimed he had stabbed Adele "to relieve her of cancer". He was involuntarily committed to Bellevue Hospital for 17 days. While Adele did not press charges, saying she wanted to protect their daughters, Mailer later pleaded guilty to a reduced charge of assault saying, "I feel I did a lousy, dirty, cowardly thing", and received a suspended sentence of three years' probation. In 1962, the two divorced. In 1997, Adele published a memoir of their marriage entitled The Last Party, which recounted her husband stabbing her at a party and the aftermath. This incident has been a focal point for feminist critics of Mailer, who point to themes of sexual violence in his work. ellauri184.html on line 76: Barbary Shore (1951) was not well received by the critics. It was a surreal parable of Cold War leftist politics set in a Brooklyn rooming-house, and Mailer's most autobiographical novel. His 1955 novel, The Deer Park drew on his experiences working as a screenwriter in Hollywood from 1949 to 1950. It was initially rejected by seven publishers due to its purportedly sexual content before being published by Putnam's. It was not a critical success, but it made the best-seller list, sold over 50,000 copies its first year, and is considered by some critics to be the best Hollywood novel since Nathanael West's The Day of the Locust. ellauri184.html on line 90: His final novel, The Castle in the Forest, which focused on Hitler's childhood, reached number five on the Times best-seller list after publication in January 2007. It received reviews that were more positive than any of his books since The Executioner's Song. Castle was intended to be the first volume of a trilogy, but Mailer died several months after it was completed. The Castle in the Forest received a laudatory 6,200-word front-page review by Lee Siegel in the New York Times Book Review, as well as a Bad Sex in Fiction Award by the Literary Review magazine. ellauri184.html on line 114: Jeshuan velipuolten nimet oli James ja John. Ei kovin omaperäistä. Eikös sillä ollut siskojakin? No vähät niistä. Jeshua ei välittänyt veljistäänkään yhtä paljon kuin piscuisista joiden päät oli lyöty ciwiin Jerusalemissa. Ihan turhaan Nuchem niitä koko ajan hehkuttaa. Mixi J-la koko ajan puhuu izestään isolla alkukirjaimella? Minä Minä. Kova izetehostaja. ellauri184.html on line 118: The gospel mentions that Mary and Joseph took Jesus out of a labor-intensive hospital on a Sabbath to purify the infant from sickness before the L-d’s meeting, as well as to administer the final purification rituals over His redemption, according to G-d’s Torah . ellauri184.html on line 136: Mariasta tuli Liisan kiitosten myötä vähän koppava. (Liisa oli hienompaa sukua.) ellauri184.html on line 151: Schlomon kanssa J-la oli tehnyt sen virheen että antoi sille 700 vaimoa. Se on hajottavaa, joten Jeshualle se ei anna yhtäkään, paizi okkasionaalisia jalkahoitoja tukalla. ellauri184.html on line 153: Jeshua on paastohoureissa olevinaan Elia joka tappoi nipun Baalin pappeja. Hyvä Elia! Way to go! Varmaan sitten teki mieli pukille. ellauri184.html on line 155: Jooseppi luuli ezynneistä selviää by working hard enough. Väärin! Se on juutalaisten harhaluuloja. Jeshua antaa ilmaisexi, ei tarvi tehdä ize mitään muuta kuin pyytää kuittia. ellauri184.html on line 163: Ja hänet sahattiin kappaleiksi puusahalla. Ja he sahasivat palasiksi Jesajan, Aamoksen pojan, puusahalla. Ja Manasse ja Balkiira ja väärät profeetat ja ruhtinaat ja kansa, kaikki katselivat. Ja profeetoille, jotka olivat hänen kanssaan, hän sanoi ennen kuin hänet oli paloiteltu, "Menkää Tyyron ja Siidonin maakuntaan, sillä vain minulle Jumala on sekoittanut juoman." Ja kun Jesajaa sahattiin kappaleiksi, hän ei huutanut ääneen eikä itkenyt, mutta hänen huulensa puhuivat Pyhän Hengen kanssa kunnes hänet oli sahattu kahtia. Tästä on jo saarnattu paasauxessa 17. Kuviakin löytyy. Sahaussuunta vaihtelee, joskus sagittaalisesti halki (munista sopii aloitella), joskus dorsaalisesti poikki ja pinoon puukuoressa, kuten tässä. ellauri184.html on line 165: tent/uploads/2022/06/Picture1.png" /> ellauri184.html on line 175: Jes. 3:17 tekee Herra Siionin tytärten päälaen rupiseksi, ja Herra paljastaa heidän häpynsä. ellauri184.html on line 183: Yäk! Iljettävä häpy paljastuu! Ja sitten tulee vizaa paljaalle pyllylle! Tää kuumottaisi markiisi de Sadea. Se ketä tässä on oikeasti toxinen on Naahum ize. Feministipuhe pannaan pirun suuhun, se on kiusausta, joka tulee saatanalta ja sen tyttäreltä. Jeshuan muna alkaa nyökkiä sen kuunnellessa pirun raamattusitaatteja. Monikohan on vetänyt käteen pyhän kirjan ääressä? Monikohan pyhä sivu on liimaantunut yhteen onanoidun siemenen Elmer-liimasta? Vain herra tietää, ja kertoo pyhille ehkä myöhemmin. ellauri184.html on line 201: Juutalaisilla oli kuolleille sieluille vanhastaan Shaol eli kuoppa, johon osa ellei kaikki kuolleet päätyivät. Eläville hyvä heiluisi jahka juutalaiset pääsisivät niskan päälle. Toisen temppelin hävityxen jälkeen 70 eKr, kun juutalaisten maailmanvalta näytti siirtyneen hamaan lipputankojen kukinta-aikaan, kexittiin lohdukkeexi Gan Eden eli kuoleman jälkeinen paratiisiratkaisu. Gehenna puolestaan oli vähän kuin kiirastuli, sieltä pääsi kohtuukäristyxen jälkeen Eedeniin. ellauri184.html on line 219: Modern readers of the NT often know little about the geopolitical world of first-century Palestine. It is commonly assumed that “the Jews” were an undifferentiated community living amicably in the part of the world we now call “the Holy Land” united in their resentment of the political imposition of Roman rule to which all were equally subject. ellauri184.html on line 228: Politically Galilee had been under separate administration from Judea during almost all its history since the tenth century B.C. (apart from a period of “reunification” under the Maccabees), and in the time of Jesus it was under a (supposedly) native Herodian prince, while Judea and Samaria had since A.D. 6 been under the direct rule of a Roman prefect. ellauri184.html on line 248: According to the Hebrew Bible, the Tribe of Manasseh was one of the Tribes of Israel. It is one of the ten lost tribes. Together with the Tribe of Ephraim, Manasseh also formed the House of Joseph. ellauri184.html on line 250: According to the biblical chronicle, the Tribe of Manasseh was a part of a loose confederation of Israelite tribes from after the conquest of the land by Joshua until the formation of the first Kingdom of Israel in c. 1050 BC. No central government existed, and in times of crisis the people were led by ad hoc leaders known as Judges (see Book of Judges). With the growth of the threat from Palestinian (sorry) Philistine incursions, the Israelite tribes decided to form a strong centralised monarchy to meet the challenge, and the Tribe of Manasseh joined the new kingdom with Saul as the first king. After the death of Saul, all the tribes other than Judah remained loyal to the House of Saul, but after the death of Ish-bosheth, Saul's son who succeeded him to the throne of Israel, the Tribe of Manasseh joined the other northern Israelite tribes in making Judah's king David the king of a re-united Kingdom of Israel. However, on the accession of David's grandson Rehoboam, in c. 930 BC the northern tribes split from the House of David and from Saul's tribe Benjamin to reform Israel as the Northern Kingdom. Manasseh was a member of the Northern Kingdom until the kingdom was conquered by Assyria in c. 723 BC and the population deported. From that time, the Tribe of Manasseh has been counted as one of the ten lost tribes of Israel. ellauri184.html on line 257: The Bible records that following the completion of the conquest of Canaan by the Israelite tribes, Joshua allocated the land among the twelve tribes. According to biblical scholar Kenneth Kitchen, this conquest should be dated slightly after 1200 BCE. Some modern scholars argue that the conquest of Joshua, as described in the Book of Joshua, never occurred. “Besides the rejection of the Albrightian conquest model, the general consensus among OT scholars is that the Book of Joshua has no value in the historical reconstruction. They see the book as an ideological retrojection from a later period — either as early as the reign of Josiah or as late as the Hasmonean period.” "It behooves us to ask, in spite of the fact that the overwhelming consensus of modern scholarship is that Joshua is a pious fiction composed by the deuteronomistic school, how does and how has the Jewish community dealt with these foundational narratives, saturated as they are with acts of violence against others?" ”Recent decades, for example, have seen a remarkable reevaluation of evidence concerning the conquest of the land of Canaan by Joshua. As more sites have been excavated, there has been a growing consensus that the main story of Joshua, that of a speedy and complete conquest (e.g. Josh. 11.23: 'Thus Joshua conquered the whole country, just as the LORD had promised Moses') is contradicted by the archaeological record, though there are indications of some destruction at the appropriate time. No oliko sitten koko esinahkakasa satua? Ketä enää uskoa? Usko siirtää vuoria, eikö sitten esinahkakukkuloita? ellauri184.html on line 265: Thanks in large part to Jesus-movies and swords-and-sandals cinematic epics (e.g., Ben-Hur, Masada, Spartacus, Life of Brian), there is a widespread perception that distinctively Woman soldiers infested Palestine during the life of Jesus – often signaled in such films by highbwow Bwitish accents in contrast with the unpretentious American dialect spoken by Jews. As deeply engrained as this image is in the popular consciousness, it is not entirely accurate. There were several different types of soldiers in the Woman East during the New Testament period and the differences between these soldiers were significant; the languages they spoke, the government they worked for, their relationship to the civilians they encountered, their pay, and many other specifics differed considerably. ellauri184.html on line 269: There were important defeats along the way but it is interesting to observe that commanders often escaped repercussions for their militawy incompetence and it was usually the soldiers who bore the blame for defeat. Though a legionawy could theoretically come from any province within the Empire, the requirement of Woman citizenship had consequences for demographics: legionawies were more likely to speak Latin than non-citizen soldiers, they were usually wecwuited from the most heavily Womanized cities and provinces, their citizenship held inherent prestige that afforded them privilege over both civilians and other soldiers, etc. Legions primarily garrisoned in major imperial provinces, such as Syria, Pannonia, and post-War Judaea. With the exception of Egypt, all provinces with at least one legion were required to have a governor with Senator status. Legions primarily consisted of infantry soldiers, with a few cavalry or archers present among their ranks. Roughly 30 legions were active at any given time within the Empire and each consisted of approximately 5400 soldiers and officers, a standing army of ca. 150-300K total, though not all with a weceived Latin pwonunciation. ellauri184.html on line 273: Roughly equal in number to the legionawy soldiers across the Empire were auxiliaries. Auxiliaries, like legionawies, served the government of Wome, but were divided into two distinct militawy types: cohorts and alae – infantry and cavalry, respectively – with a few mixed units termed cohors equitatae as well. Auxiliary soldiers were mostly non-citizens who were awarded Woman citizenship in exchange for militawy service. Consequently, auxiliary soldiers were significantly less Womanized than legionawies: auxiliary soldiers in the Woman East spoke the lingua franca of Greek and often local languages as well (e.g., Aramaic), typically with limited competence in Latin. ellauri184.html on line 275: The ethnic nature of these units led Wome to create many “specialist” cohorts (e.g., dromedary, archery, sling) that worked with combat methods familiar to one or another ethnic group. Though auxiliaries often served in major imperial provinces alongside legionawies, they also served in minor provinces as well. Thus, provinces and regions with a governor of Equestrian status (e.g., Raetia, Noricum, pre-War Judaea) had no legions, but only auxiliaries. Until about 70 CE, many auxiliary soldiers were stationed in their home province; Judaeans were in Judaea, Syrians in Syria, etc. In addition to the Jewish War (66-73 CE), problems with soldiers’ divided loyalties with the Revolt of the Batavi in Germania Inferior (69-70 CE) and the Year of the Four Empewows (68-69 CE) led empewows to actively undermine any remaining ethnic homogeneity in the auxilia, stationing soldiers outside their homeland in increasingly diverse units. Finally, auxiliaries were paid less than legionawies and did not receive all the bonuses granted to legionawies if they were successful in the same battle. ellauri184.html on line 279: Remembering the distinctions between these three militawy forces – legionawies, auxiliaries, and royal forces – is pivotal for understanding both pre-War and post-War Palestine. The Jewish War (66-73 CE) was a catastrophic event for civilians in the region, regardless of their participation in the revolt against Wome. The destruction of the temple, the imposition of massive new militawy and administrative apparatus, widespread devastation, significant loss of life, among other factors, led to significantly different experiences of the militawy before and after the Jewish War. It is impossible to talk about the pre-War and post-War life without attending to the details of these different units, especially auxiliaries and legionawies. ellauri184.html on line 285: In the Palestinian hinterlands, it was not practical to use Sebastene and Caesarean soldiers, so other locals were deployed to form militawy garrisons before the War. Indeed, there was little reason for Judaea to supply soldiers to principalities like Galilee and Batanaea. Even though Caesarea and Sebaste were primarily Gentile, we will see that Caesarean Jews also served in the Woman army. ellauri184.html on line 287: While many biblical scholars assume that soldiers with Woman names must have been Woman citizens, evidence suggests otherwise: one papyrus written 103 CE indicates that some auxiliaries received Womanized names (i.e., tria nomina) shortly after wecwuitment, even before training completed. Because some soldiers changed their name shortly after wecwuitment, the mere act of joining the militawy often obscured soldiers’ ethnic and geographic origins. Benjamin Isaac thus observes a few obvious instances where soldiers from the Decapolis dropped their Semitic birth name to take up a Woman one. ellauri184.html on line 291: But how did the Jewish religion fit into the Woman army? A Jewish soldier named Matthew tended to the pigs at Herodium. There is no reason to infer that he no longer cared about Jewishness. Jewish practices varied considerably, such that one person’s piety might be another’s heresy. No doubt these soldiers had complex, conflicted, and even conflicting internal lives just as we do today. ellauri184.html on line 302: Vankan aterian jälkeen tuli ulos monta pientä pierua. Paras pojat lähtä turneelle ennen kuin jäädään kiinni varoitti nelisormi Pete. 1 synagoogan edessä pyysi pitaalinen lanttia. Jeshua ei antanut vaan teki siitä ex-leperin, mistä se myöhemmin marisi Brianille. Olis tehnyt edes vaikka osa-aikavammasen. Kaikkien tautisten parantaminen kerralla ei tule kyseeseen, syistä jota ei voi sanoa. ellauri184.html on line 353: Many of Jesus´ Jewish audience would have been reminded of Isaiah´s condemnation of Babylon in Isaiah 14:15: "But you are brought down to Sheol, to the far reaches of the pit." Babylon may have been the definition of an evil city, and here Jesus is describing Capernaum as sharing the same fate. Kotiporukat ei ota sitä vakavasti. Sittenpähän ottavat, vitun homot. ellauri184.html on line 359: Third, the sin is not an isolated one. Sins come in clusters, cheaper by the dozen. We must understand that sexual sin was not the only problem Sodom had. Consider Ezekiel 16:49 . Her problems included pride, fullness of food, and abundance of idleness. It also involved a neglect of the poor and needy. The standards of God’s law are dear to Him, and the poor are His special concern. It is not possible to have contempt for the former and remain tender toward the latter. ellauri184.html on line 370: Jeshua pitää enemmän reippaista syntisistä sepoista, vaikka veronkantajista ja huijareista, kuin löysistä kukoista ja kanoista. Se on amerikkalaisten pelastaja. ellauri184.html on line 378: Naahumin mukaan Jeshuan batting average parantajana oli kaukana sadasta. Rantaloma olisi nyt paikallaan. Myrskyn seisotus oli kenties onnekas sääilmiö. You win some, lose some. Onnistumiset jäävät mieleen. Vastarannalla Jeshua ajaa pirulaiset ulos muukalaislegioonalaisesta. Kaikki kylän siat hukkuivat. Nojoo, ne oli muukalaisten sikoja. Ei ihme että muukalaiset käski Jeshuan porukoineen lähtee menemään. Eivät penteleet sentään uskaltaneet vaatia vahingonkorvauxia. ellauri184.html on line 387: Mikään ei ole Seijalle niin mieleistä kuin nippu ohjeita joita voi noudattaa. Tässäkin asiassa me ollaan kuin yö ja päivä, kuten juustoissa. Mutta silti on tultu toimeen viidettäkymmenettä vuotta. Seija on vähään tyytyväinen, ja minä paljoon. ellauri184.html on line 389: Naahumin Jeshua antaa apostolipojille kyytieväitä. Joskus pitää syntisiä tylyttää, eine muuten tokene. Älkää pitääkö huolta huomisesta, huominen pitää huolen izestään. Olette paljon arvokkaampia kuin varpuset, siat tai apinat. (Jumala on koulutukseltaan humanisti.) Olkaa huolettomia kuin Sirkka Pylkkänen. Seuraavaxi Jeshua alkaa toden teolla kukkoilla, ihan kuin Jim Jones ennen coolaid-tarjoilua. Make war not love. Hylkää lähimmäisesi. Käännä toinen takaposki. Leikkaa poikki kätesi ja kaiva ulos silmäsi. Rakasta Jumalaa enemmän kuin kavereitasi. Kaikenlaista paskapuhetta. No näitähän on joka lähtöön sopiva. ellauri184.html on line 399: Vähäosaisten ylistys (beatituudit) ellauri184.html on line 415: That´s all folks. Sitten syömään. Jeshua jakaa leivät ja kalat pikkuriikkisixi murusixi. Uskovaiset sanovat: ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Napisijat jäivät häviäväxi vähemmistöxi. Naahumin Jeshua myöntää että Matteuxen luvuissa oli pientä liiottelua, hyvän asian nimissä toki. ellauri184.html on line 425: No toi menee kyllä vähän överixi sanoisin. Jotain rajaa. Mut kohtuuttomia vaatimuksia tarvitaan että tulee synnintuntoa ja pelastuspainetta, ja sitten tuodaan pappia ja parannusta kehiin, plus kolehti tietysti. ellauri184.html on line 432: Turha tähän on liioin sekoittaa jotain muka jalompaa uhrimieltä. Moniko meistä kaatuu jonkun aatteen puolesta (ja kannattaako se voi kysyä). Lähimmäisen rakkautta on sekin että pesee käsiä. Olisihan Jeshua voinut edes pestä kätensä ennenkö työnsi ne mykän suuhun. Ei kyllä tiennyt mitään Semmelweissistä. ellauri184.html on line 457: Bisnesmiehen poikana Juudas tajuaa miten bisnesmiehen pää toimii, mutta miten toimi Jeshuan, toimiiko se ylipäänsä? Pistää ihmettelemään. Juudas ei pidä tuloeroista, se näyttää olevan stallari pelkkää kateuttaan kuten nuori Nalle Wahlroos. Jesus Christ Superstarilla on tässäkin koosteessa vähän jimbajambaa Juudaxen kaa. Jeshua ei voi olla ihailematta Nallen päättäväisyyttä, vaikka se on toki ihan väärässä. ellauri184.html on line 459: Nyt tulee 1 mun mielikohdista: herra hän haisee jo. Hieman iso mutta kyllä tästäkin selvitään. Enpä muistanut että Martta ja Maria oli Lasaruxen siskoja. Lasarus ei ollut kovin innoissaan jatkoajasta. Ei pitänyt siitä mitä se ehti nähdä rajan takana. Varmaan musta enkeli vei päivänsankarin. Kuka käski toisten päälle kaataa kylmää mehua. ellauri184.html on line 469: Jeshuan suu vettyi kazoessa silmä kovana Jerun rikkauxia. Mukana saattueessa oli kyynisiä partaradikaaleja joilla oli mielessä vain maallinen vallankumous. Hyi ja hui. Oudon naisen "suu" on syvä kuoppa (vanha viidakon sananlasku). Juupa juu. Kyyniset köyhät olivat pettyneet ennenkin, ja pettyisivät taas. Spartakuskin oli vain 1 ihminen. Jeshua puhui kuitenkin kaikille, hyville, pahoille ja rumille. Myönnätkö olevasi ruma kalkkuna? Myönnän. Kiitos. Pahat on usein väsyneitä sydämen paaduttamiseen. ellauri184.html on line 472: Colt oli miehekäs tupakkamerkki takavuosina, ei kuitenkaan niin hieno kuin Malboro. Naisille oli minttusavuke Virginia (tietysti). Nuorille työläisille Nortti, vanhoille Työmies, maalaisille Saimaa. Jeshua ei ollut Malboromies. Jee-suxen aikana ei ollut tupakkaa. Ei voineet apostolit tarjota toisilleen ja kympille, kopauttaa askin kanteen ja laittaa holkkiin. Mitähän ne teki käsillään toimettomina? Kaivoivat nenää ja kynnenalusia, ruokkosivat partaa. Paras olla ajattelematta pitemmälle. ellauri184.html on line 478: Lesken ropo on prosentuaalisesti enemmän kuin äveriään kymmenys. Tästähän Clare Carlisle jo mainizi: absoluuttisen moraalin kannalta se on yhdentekevää. Eikai Jeesus ole utilitaristi? No on sillä siellä täällä tämmösiä vertailuja tyyliin "parempi pyy pivossa kuin 10 oxalla", jotka on tyypillisiä utiliteettilaskelmia. Arvodimensiot ovat vinossa. Isoäidillä on hintansa. Muutenhan ei saa lasketuxi pelin arvoa. ellauri184.html on line 480: Ironista tää rahan pahennus tyypeillä jotka vaan odottelee pääsyä helmiäisportista vielä komeampiin oloihin. Ei se voi muuta olla kuin kateutta. Lällällää ne sanoo kun pohatat juuttuu kiinni kamelin perskarvoihin. Viimexi nauravat nauraa parhaiten. Kahta herraa ei voi palvella, toiselle kumartaja pyllistää toiselle. Paras olla pyllistämättä ollenkaan. ellauri184.html on line 487: Nuori Roope Ankka kiersi uransa alkuaikoina ympäri maailmaa erilaisten liiketoimien perässä. Hänen varhaiset bisneksensä ovat sittemmin herättäneet runsaasti kritiikkiä, sillä on pystytty näyttämään toteen, että Ankka ei liiketoimissaan juuri ottanut huomioon eri alueiden alkuperäisasukkaiden oikeuksia tai ympäristökysymyksiä. Myös Ankan suhteet Saksan aseteollisuuteen 1930-luvulla ovat jättäneet paljon avoimia kysymyksiä, joiden vastaus jäänee iäksi Sveitsin pankkien vaikeneviin holveihin. ellauri184.html on line 493: Yhdysvaltain presidentti George W. Bush kommentoi Ankan kuolemaa varhain aamulla: ”Roope Ankka oli eräs amerikkalaisen unelman ilmentymistä. Hän valoi jokaiseen amerikkalaiseen uskoa kovaan työhön. Hän oli ”self-made man” sanan parhaassa merkityksessä, oman elämänsä seppo kuten Mauno Koivisto (kiitos Haju Pisilä tästä vinkistä).” Ankka-yhtymät on saanut Bushin hallinnolta useita kilpailuttamattomia urakoita Irakin jälleenrakentamisesta, mikä on herättänyt vahvaa kritiikkiä. Ankkalinnan talous joutui lisäksi muutama vuosi sitten pahaan syöksykierteeseen, kun Ankka-yhtymät ilmoitti siirtävänsä suuren osan tuotannostaan Kiinaan. ellauri184.html on line 507: Enpä tiennytkään että Antiokhos oli niin vahvasti vastaan nuppikullitusta. Tästä on nyt pikimmiten saatava lisätietoa. ellauri184.html on line 512: Male circumcision has often been, and remains, the subject of controversy on a number of grounds—religious, ethical, sexual, and medical and the ethics of circumcision of males are controversial. ellauri184.html on line 514: During the late 19th and early 20th centuries, the primary justification for circumcision was to prevent masturbation (???) and intentionally reduce male sexual pleasure, which was believed to cause a wide range of medical problems. Modern proponents say that circumcision reduces the risks of a range of infections and diseases, and confers sexual benefits (???). By contrast, some opponents, particularly of routine neonatal circumcision, question its utility and effectiveness in preventing such diseases, and object to subjecting newborn males, without their consent, to a procedure they consider to have dubious and nonessential benefits, significant risks, and a potentially negative impact on general health and later sexual enjoyment, as well as violating their human rights. ellauri184.html on line 532: However, there were also many Jews, known as "Hellenizers", who viewed Hellenization and social integration of the Jewish people in the Greco-Roman world favourably, and pursued a completely different approach: accepting the Emperor´s decree and even making efforts to restore their foreskins to better assimilate into Hellenistic society. The latter approach was common during the reign of Antiochus, and again under Roman rule. The foreskin was restored by one of two methods, that were later revived in the late 20th century; both were described in detail by the Greek physician Aulus Cornelius Celsus in his comprehensive encyclopedic work De Medicina, written during the reign of Tiberius (14-37 CE). The surgical method involved freeing the skin covering the penis by dissection, and then pulling it forward over the glans; he also described a simpler surgical technique used on men whose prepuce is naturally insufficient to cover their glans. The second approach, known as "epispasm", was non-surgical: a restoration device which consisted of a special weight made of bronze, copper, or leather (sometimes called Pondus Judaeus, i. e. "Jewish burden"), was affixed to the penis, pulling its skin downward. Over time, a new foreskin was generated, or a short prepuce was lengthened, by means of tissue expansion. Martial also mentioned the instrument in Epigrammaton (Book 7:35). ellauri184.html on line 540: Vittu mitä runkkausta! nahat päälle nahat pois. Että jotkut jaxavat. Putin sanoo naisten päivänä että meidän pitää vaalia naisten hellyyttä, ne luovat uutta elämää, sillä aikaa kun me pojat myllytämme vanhaa. Ja vedämme käteen hyväveliseurassa, oli esinahkaa eli ei. Melitta Naivisto odottaa oven takana kunnes ollaan valmiita ja mälli kädessä. ellauri184.html on line 547: Tuomio, armo ja usko on kovempia karkkeja kuin mint, anis ja cumin. Niitä on kiva kalautella hampaiden välissä. Kitalaki voi tulla kyllä kipeäxi kuten Fazerin ananaxista. Ne oli Olavin autokarkkeja. Kivassa peltirasiassa. Anista penaaliin. Tai ehkä Jeesus tarkoittikin Matt. 23:23 tilliä. Naahum taitaa enimmäxeen siteerata Matteusta. Kun Jeshua alkoi haukkua fariseita ihan täysiä, nää hälyttivät vartijat. Oops, aika poistua. ellauri184.html on line 549: Iltasella vielä varotuxia vääristä jee-suxista kuten Dire Straizilla. Varokaa keltaisia minioneja sukelluslaseissa. Jeshua on merkkituote. Do not accept substitutes. Merkkituote tuli luvanneexi maailmanloppua ennenkö sen sukupolvi oli haudassa. No se ei ihan nazannut, mutta nythän loppu taitaa olla aika lähellä. Tässä kohtaa Matteuxella tulee se aiempana mainittu keppi-porkkana meemi. ellauri184.html on line 563: Pulkkisella oli albumissa 105 toi Hesekielin Ohola ja Oholipa, joku jumalinen ämmä mätki sillä kanssasisaria. Naisten puoli helottaa kuin helvetin peräseinä, sanoi Kaari Utrionkin ruustinna ja kuoli siltä seisomalta apoplexiaan. Oho, ottaako sinun orasi, ei liiku minun lipani. Polttavaa on Hesen kastike. Musta huppu päähän naisille, kaikki on niiden oma vika, mitäs ovat niin haluttavia. Iisebelixi sanotaan jenkeissä mustia huoria, kuten Harrixen Kamala. ellauri184.html on line 565: Pahaxi onnexi nainen on kaunis, se on lieventävä mutta kangistava asian haara. Jeshuaa panettaa, not to put too fine a point on it. Pitäiskö sen kaivaa silmä poskelle? Nää, se nyt oli vaan sellainen sanonta. Pitäskö neidiltä vääntää nenä niskaan, kuten Hese suosittaa? Se ei olis kivaa, sanoo tyttö vienosti. ellauri184.html on line 573: Seuraavana päivänä Jeshua jatkaa vertyneenä profetointia: The words of the prophets will be written on subway walls and tenement halls and whispered in the sound of silence. ellauri184.html on line 582: Mut oli Jeshuasta kiva kerrankin elää herroixi. Nyze vasta tajusi mitä se oli ollut vailla. Rikkaana on hienoa! Too late my brothers, too late but never mind. All my trials Lord soon be over. Jeshuasta on monexi, se on uskovaisten supermarketti. Juudas kyllä poltti hihansa ja repi pelihousunsa. Se ei kuulu enää Jessen talousliberaaliin tiimiin. ellauri184.html on line 589: Ehtoolla on ehtoollista luvassa. Leipä ei muutu jeesuxexi vaan Jeesus leiväxi multaannuttuaan. Parin viinituopillisen jälkeen Jeesuxesta tuntuu samalta kuin isistä pelatessaaan juutalaisten kanssa Lemmings peliä. Ärsyttäviä tuppikulleja ne on, exyy aina suunnasta, mutta silti rakkaita! Onko varpaanne nyt puhtaat, onko veri särvitty? Juudas säkin olet rakas, vaikka petturi. Pane toimexi, ettei mene koko päivää tähän. Petteri, sä sanot 3x "Enkä" ennen kukonlaulua. Enkä! Dodi! 2 yritystä jälellä. ellauri184.html on line 591: Tuomas on kuin kaimansa Tom Hanx vähän retardi. Mihkä myö lähetään? Ei väliä, sillä mä olen tie, totuus ja elämä. Minne mä meen sinne menee tiekin, höperö. Philip sanoi Kiki olalla: Näytäppä herra isoherra. Tässähän mä oon, Jeshua leveili. Meniköhän perille? Toivottavasti, muuten ei tästä tule ihmeitä. Sutten seassa on oltava kilttejä kuin pulut ja kierosti kuin nippu käärmeitä. Puhukaa mitä sylki suuhun tuo, se sylki tulee multa ja mun isiltä. ellauri184.html on line 597: Sotia tullaan käymään mun nimissä, molemmat puolet heiluttavat mun ristiä. Kuten Ukrainassa, toisella puolella oikeaoppiset joiden ristissä on jalkapuu, ja vääräoppiset joilla jalkapuuta ei ole. (Ihan sama mulle, ize asiassa, mähän on kiinninaulittu. Vaikka ammattimiehenä sanon, naulaton liitos olis ollut parempi.) ellauri184.html on line 604: Pysähdytään rukoilemaan Gezemanessa. Tai Jeshua rukoilee, muut torkkuvat kuin nukkuneen rukous. Jeshua varoittelee Pezkua: pitäkää kädet kurissa, älkää kiusauxeen langetko. Isi juo sä tää kupponen. Tai ei sitten, jossezä ize halua voinhan mäkin toki juoda sen. Mutta kylläpä on pahaa! Outoa että apulaisia nukutti jos ne oli hermona. Viinin syytä kai. ellauri184.html on line 606: Vähän odoteltua Juudas tekee odotetun entreen ja tulee Woman soldiersien kanssa pusimaan pomoa. Master master, keskelle suuta. Kyllä se taisi sittenkin tykätä pomosta, se oli varmaan mustasukkainen. Mutta kenelle, isillekö vai Johnille? Molemmille kai. ellauri184.html on line 610: Minkä takia Jepu käski ottaa miekat mukaan kun ei Pezku sitten saanut edes korvaa irrottaa ilman sotakorvauxia? Oliko se taas vaan imagonhallintaa? Vodka on hyvää mutta pihvi sitkeää. Gileadin guardianit nappaa Kepun ja vie sen Kaipparin pakeille. Vähän syljeskelivät sitä naamaan pihalla. ellauri184.html on line 612: Ylipappi Kaifas oli Jeesuksen arkkivihollinen ja Jumalan ylimmäinen pappi. Vuosi sitten muuan kenialainen vetosi Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen, jotta tämä ottaisi uudelleen käsittelyynsä ja kumoaisi Jeesus Nasaretilaisen aikoinaan saaman tuomion ja julistaisi miehen syyttömäksi. Keissi lienee kuivunut kokoon, kuten Venäjän saamat syytteet Ukrainan selkkauxessa. ellauri184.html on line 614: Kaippari pyytää Jeshuaa sanomaan reilusti: oletko mielestäsi messias ja jumalaaluva? Jeshua väistää taitavasti (Matt. 26:57-67): sinähän sen sanoit, ipse dixisti. Autos efa. (Jaa toi viimeinen olikin Pythagoraan varoituskolmio.) Ovela veto Jeshualta! Jos se oiskin jättänyt sen siihen, mutta tietysti sen piti sitten löräyttää lisää ja pilata koko asia. Löräytyxen kuultuaan Kappari repi iloisena vaippansa: Gotcha! Eihän tässä lisätodisteita tarvita. (Pilatuxen kohdalla Jeesus oli sanoissaan varovaisempi, but to no avail. Muut jutkut painostivat kenraalia.) ellauri184.html on line 622: In summary, the following understanding of biblical history seems plausible: 1. Although the Sanhedrin had the right to condemn Jesus to death and execute the sentence, it seemed opportune for various reasons to have the governor render this verdict. Moreover, although the Sanhedrin and the Roman governor had very diverse perspectives on Jesus, their interests finally converged, which led to Pilate’s condemnation of Jesus on grounds of unproven political charges. ellauri184.html on line 623: 2. Processes of marginalization and not the concrete breaking of laws – led to Jesus’s death. Not only was Jesus passively exposed to these processes of marginalization, but he partly contributed to them because he modelled himself as an outsider and distanced himself too little from the messianic expectations ascribed to him. This staged self-marginalization – partly done in performative fashion – was dangerous because the term “Messiah” was often charged with political content, as was exemplified by numerous rebel leaders who regarded themselves as the Messiah or were considered as such by their followers. Many of them were executed, including Jesus. ellauri184.html on line 631: c) A political twist could be ascribed to each of these issues so as to obtain a capital sentence from the Roman governor. The Sanhedrin took on this task. ellauri184.html on line 642: By deriving his superior authority directly from God (e.g., in exorcisms and forgiveness of sins: Lk. 7.47-50) through his unique proximity to God and his ultimate claim to his unique interpretation of divine law – he exclusively set his own standards and his own criteria of who had access to Heaven and who did not – he upset the masses and caught the attention of the authorities, who perceived such utterances as subversive. More and more, they felt threatened in their own authority. In addition to behaving as though bestowed with superior authority, Jesus sharply criticized the Temple to the point that he finally became violent within its precincts. After a final incident, the representatives of the Temple, the priests, the scribes, and the Elders, who strove to preserve the core of the Jewish faith as embodied in the Temple, felt threatened in their position. ellauri184.html on line 644: The fact that Jesus had been preaching God’s word was irrelevant to Pilate. Sitähän ne liuhuparrat myötäänsä tekevät. The term “Messiah” which Jesus had been using, was more threatening to Pilate as it was laden with political connotations. The term presupposed that the “big king" (God) would make his reign prevail via a small king (Messiah), who had yet to appear. The only thing that remained unclear was exactly who this “small king" would be (a descendant of David’s?) and under what circumstances he would appear. ellauri184.html on line 653: In the end, Jesus represented several different images of a bogeyman and became an outsider par excellence. He put off many of his adherents through his negligence of politics (i.e. he did not yield to their pressure to exert violence for political reasons), and he drew the attention of the authorities upon himself and made them suspicious through his eccentric speeches. Finally, Jesus was between the stools: There was no one left to speak in his favor. In the end, perceptions prevailed beyond all else. ellauri184.html on line 662: 2011 - Professor of Ancient History at the University of Hamburg 2008 Habilitation at the University of Augsburg 2007 - 2011 Associate Professor (with tenure) at UNC-Chapel Hill, Department of Classics 2004-2007 Assistant Professor at UNC-Chap ... more ▾ Varmaan hihhuli kerta pääsi Pohjois-Carolinaan proffaxi. ellauri184.html on line 677: prisoner. He is often mispronounced as “the ellauri184.html on line 679: mindre populära banditen Jesus Son of Man sku ellauri184.html on line 706: Tai no, chryptittyjen mielestä sekin oli sarvetettu kuten Joseph: My view is that both Anna and Mary were made pregnant by the same angel. He is identified as the archangel Gabriel. Hiero sinne hässöy. Kiitti mut ei kiitti, me inhotaan pizzaa. ellauri184.html on line 717: Juudas oli hölmö jos se luuli että juutalaisten tuloerot johtui roomalaista. Tokkopa se mitään sellasta luulikaan, ei se tyhmä ollut. ellauri184.html on line 719: Juutalaiset saattoi maxaa verirahaa rahastosta mutta sitä ei voinut laittaa sinne takaisin. Juuttaan kolmekybää jäi käyttämättä. Vai ostettiinko sillä joku pelto Harry Potterilta? Terävänenäiset on harvoin tyhmiä, sanoo Naahum jolla on pieni porkkana. Mut Naahum ei tiedä että Kaipparilla oli licence to kill, se halus vaan lykätä syyn roomalaisille. Elämäkertureilla oli hyvät kirkollispoliittiset syyt syyttää juutalaisia. Joten syyparka sai ryömiä takaisin synodiin. ellauri184.html on line 721: Herodes Antipasto (isoisän nimi) oli Naahumin mielestä lihava lössykkä. Hyvän kirjan lisäksi hän esiintyy vuonna 1973 Jesus Christ Superstar musikaalin elokuvaversiossa ja vuonna 1965 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa The Greatest Story Ever Told. Hänet nähdään myös vuonna 1977 valmistuneessa italialais-brittiläisessä televisiosarjassa Jesus of Nazareth. Elokuvien Herodes Antipas on naismainen, hovinsa naisten ja erityisesti puolisonsa Herodiaan ohjailema ruhtinas. Sellainen onkin vitun naismaista, för helvete. ellauri184.html on line 727: Farsson vapaaxi, Karlsson riippumaan, on juutalaisten kanta (väittää elämäkerturi). Pilaatti käyttää pilanpäiten käsidesiä. Kaipparia ei se paljon paina. Tuskin arvasi miten huonosti jutkuille tästä kävisi. ellauri184.html on line 748: Käsi-ja jalkakivut ei ole niin pahoja kuin sisäelinten, voisin arvata. En kyllä ole kokeillut. Kazojien vittuilut taisi sattua vielä enemmän. Eeli Eeli laama sabakhthaani? Jeshuaa käy isiparka vähän säälixi. I know the feeling. I feel your pain. ellauri184.html on line 754: Naahumin ylösnoussut Kirstus dementoi suurimman osan kuoleman jälkeisiä ihmeitä. Ihmettä tarpeexi siinäkin eze pystyi kirjoittamaan tätä epilogia. Epäilevä Tuomas ei ole ainoa. Pientä vinoilua kristittyjen ulkokultaisuudesta, etenkin katoliikkien. ellauri184.html on line 765: 1. When we think and describe God, is it proper to use glossary such as "happy", "content" etc that are supposed to describe human emotional states. Is it ok to make God this human? Angry jealous and vengeful are ok, of course, they´re used a lot in the Bible. ellauri184.html on line 771: Aargh there's another contender: The Gospel According to Jesus Christ by José Saramago! ellauri184.html on line 785: This is a bold fearless work and definitely not for the faint of heart. I am not surprised that when this was originally published in 1991, it created lots of controversies with the Catholic Church condemning Jose Saramago for harboring anti-religious vision and his own Portuguese government asking the European Literary Prize to remove this from its shortlist because of the book’s offensive content to religion. Despite this book’s existence, Saramago won the 1998 Nobel Prize for Literature. ellauri185.html on line 40: Alger syntyi ja kuoli Massachusettsissa. Hänen teoksensa kuvaavat menestyksen saavuttamista kovan työn tuloksena. Näin hän vahvisti amerikkalaisten käsitystä, että jokainen on oman onnensa seppä. ellauri185.html on line 42: Alger opiskeli Harvardin yliopistossa. Työskennellessään 1860-luvulla pappina hän jäi kiinni poikien seksuaalisista hyväksikäytöistä. Asiaa ei viety eteenpäin; Alger kuitenkin erosi virastaan ja muutti New Yorkiin. ellauri185.html on line 50: Sale Bellow mainizee Horatio Alger-kirjansa "Augie Marchin seikkailut"¹ alussa onnettomat äidit Eevan ja Hannan. Eevan onnettomuudet tiedetään (ne ize ansaitut), mut kuka hiivatti oli Hanna? Mulla on iso aukko raamattutiedossa deuteronomisten kirjojen kohdalla. Vaikka niissä on kosolti mehukkaita juttuja. (¹"Kiemurat", kuinka typerää.) ellauri185.html on line 60: Jaaha!? Samuel oli nasiiri niinkö Olavi? Saikohan se vauvana lavemangeja? Olavilta lähti tukka kuten Homer Simpsonilta mutta Kyllikki ei ollut asialla. Australiassa on Simpsonin autiomaa jonka löysi Jane Simpsonin esi-isä. ellauri185.html on line 64: Joosua esinahkakasoineen on todennäköisesti feikkiä, mutta mitäs sitten tapahtuu? Tää on siis joskus aika pian luvattuihin maisemiin tultua. Kaikkia filistiinejä ei ole vielä listitty. ellauri185.html on line 66: According to Jewish tradition, the book was written by Samuel, with additions by the prophets Gad and Nathan, who together are three prophets who had appeared within 1 Chronicles during the account of David's reign. Modern scholarly thinking posits that the entire Deuteronomistic history was composed circa 630–540 BCE by combining a number of independent texts of various ages. ellauri185.html on line 68: Mitäs tapahtui samaan aikaan toisaalla? Kreikassa 600-500-luvulla eKr Solon ym arkista puuhastelua. Sisämerten kolonisointia kilpaa Foinikian kaa. Millonkas se Iisebelin Tyros lytättiin? Jezebel esiintyy 800-luvulla, jälkeen Salomonin 970–931 BCE. Daavid osti tontin jolle Salomo rakensi ekan temppelin. Temppeli hävitettiin 589-587 Nebukadnesarin toimesta ja taparikolliset vietiin tällä kertaa Babylonin linnaan 597-539. Hizi kun olisi se seinätaulu jossa on raamatun tapahtumat aikajanalla. Millos se Moosexen konvoi palas Ebyktistä? Joidenkin Raamatun pohjalta tehtyjen laskujen mukaan israelilaiset palasivat Egyptistä noin 1300–1200 eaa. He joutuivat sotaan filistealaisia ja kanaanilaisia kanssa valloittaen Ain, Jerikon ja Hazorin. Arkeologien mukaan Jeriko ja Ai tuhoutuivat noin 1550 eaa. keskipronssikauden lopussa. Monien tutkijoiden mukaan Egyptissä kävi vain pieni joukko, ja israelilaiset olivat eräänlainen Kanaanin maan alakulttuuri, joka eli paimentolaisina maassa, jossa kaupunkilaiset palvoivat muun muassa israelilaisten uskovaisten epäjumalina pitämiä Baalia ja Astartea. Eräässä vaiheessa nämä paimentolaisheimot alkoivat vallata Israelia. Israelilaiset voittivat viimeiset kanaanilaiset noin 1140 eaa. David Rohlin kiistanalaisen revisioidun kronologian mukaan Jerikon ja Ain tuhoutuminen osuu samaan aikaan israelilaisten Egyptistä-paluun kanssa, ja Raamatun kertomus on mahdollinen kuvaus tapahtumista. ellauri185.html on line 75: Tyre is listed among an alliance of ten nations that would conspire against God's people. Many Bible commentaries agree that this has not occurred yet historically and may be prophetic. ellauri185.html on line 77: Tyre is mentioned in the Book of Isaiah as being forgotten for 70 years, after which "she" would return to her lucrative prostitution and the profit would go to "those who live in the presence of the LORD". ellauri185.html on line 89: Hezekiel ennusti aivan oikein että Tyyrös joskus tuhottaisiin. No ize asiassa se tuhottiin useampaan kertaan, kuten juutalaisten temppeli. ellauri185.html on line 102: The Philistines capture the Ark of the Covenant from Shiloh and take it to the temple of their god Dagon, who recognizes the supremacy of Yahweh. The Philistines are afflicted with plagues and return the ark to the Israelites, but to the territory of the tribe of Benjamin rather than to Shiloh. The Philistines attack the Israelites gathered at Mizpah in Benjamin. Samuel appeals to Yahweh, the Philistines are decisively beaten, and the Israelites reclaim their lost territory. ellauri185.html on line 116: Joonatan oli Daavidin poikaystävä. Daavid oli kyllä kaikkiruokainen, kuten Batshebaselkkaus todistaa. ellauri185.html on line 133: Ankaraa teurastusta. Kaikkia ei kuitenkaan saatu hengiltä ja taas ne huohottaa juutalaisten niskassa. Sama moka kuin Jumalalla Nooan porukoiden kanssa. Jos rottia ei tapa ihan sukupuuttoon, pian on niitä taas koko talo täynnä. ellauri185.html on line 137: For the remainder of David's reign, problems occur. Amnon (one of David's sons) rapes his half-sister Tamar (one of David's daughters). Absalom (another son of David) kills Amnon and rebels against his father, whereupon David flees from Jerusalem. Absalom is killed following the Battle of the Wood of Ephraim, and David is restored as king and returns to his palace. Finally, only two contenders for the succession remain: Adonijah, son of David and Haggith, and Solomon, son of David and Bathsheba. ellauri185.html on line 152: On November 16, 1491, an auto-da-fé was held outside of Ávila that ended in the public execution of several Jews and conversos. The suspects had confessed under torture to murdering a child. Among the executed were Benito García, the converso who initially confessed to the murder. However, no body was ever found and there is no evidence that a child disappeared or was killed; because of contradictory confessions, the court had trouble coherently depicting how events possibly took place. The child's very existence is also disputed. ellauri185.html on line 156: On 16 November 1491, in the Brasero de la Dehesa (lit: "brazier in the meadow") in Ávila, all of the accused were handed over to the secular authorities and burned at the stake. Nine people were executed - three Jews: Yusef Franco, Ça Franco, and Moses Abenamías; and six conversos: Alonso, Lope, García and Juan Franco, Juan de Ocaña and Benito García. As was customary, the sentences were read out at the auto-da-fé, and those of Yucef Franco and Benito García have been preserved. ellauri185.html on line 159: Alors, voilà qu’on entend George Dandin qui gémit sur lui-même: « Vous l’avez voulu ! Vous l’avez voulu, George Dandin ! Vous l’avez voulu ! Cela vous sied si bien et vous voilà ajusté comme il faut : vous avez justement ce que vous méritez…« . Molière, George Dandin. Acte I, scène 9). ellauri185.html on line 166: In sostanza, il Cortegiano si presenta quale «moderno erede della pedagogia umanistica» in quanto l'uomo che vi si raffigura è «un uomo versatile e aperto, duttile e completo; è esperto di armi e di politica, ma sa anche di lettere, filosofia ed arti, è raffinato ma senza affettazione, è coraggioso e valente, ma senza ostentazione». In sostanza, è un trattato di pedagogia rivolto a chi vive nel mondo ristretto ed elitario delle corti. ellauri185.html on line 197: 10.3.2022 klo 8.44 - Kikan Profiili: Myös Östenillä ellauri185.html on line 198: 10.3.2022 klo 8.44 - Oma Profiili: Östenillä ja Västenillä. ellauri185.html on line 199: 10.3.2022 klo 8.44 - Kikan Profiili: Östen sai vesteniltä ellauri185.html on line 244: 10.3.2022 klo 9.07 - Kikan Profiili: Sain mutten välissä ku olin niin tyhmä ellauri185.html on line 258: 10.3.2022 klo 9.19 - Oma Profiili: Kiitos mutten kyllä ole, kysy vaikka Seijalta. ellauri185.html on line 278: 10.3.2022 klo 9.28 - Kikan Profiili: Se on se vesten ellauri185.html on line 279: 10.3.2022 klo 9.29 - Oma Profiili: Miten muuten Anna ja Vadim selviää Ukrainasta? Riiteleekö ne sängyssä? ellauri185.html on line 290: 10.3.2022 klo 9.34 - Oma Profiili: Myyvät sitten hyvällä hinnalla ellauri185.html on line 293: 10.3.2022 klo 9.36 - Oma Profiili: Ei lähteneet edellinen sukupolvikaan ellauri185.html on line 330: Oho? Kysymys 35 puuttuu Tiede-lehden luettelosta. Perimmäisiä kymysyxiä onkin vain 12. Onko tämä se 13. kysymys, eli mikä kysymys uupuu joukosta? Sekö jonka vastaus on 42? 12 oli Jeshuastakin hyvä luku, leipäannoxet on helppo murisuttaa pojille. Mutta Jee-suxen kanssa siitä tulee 13? Epäonnen luku? Ei hätää Juudas poistui muonavahvuudesta, ja sitten Jessekin. Mitä, taasko jäi vain jalkapallojoukkue? Ehei, vaihtopenkiltä saatiin Juuttaan paikkaa paikkaamaan vilttiketjumies Matti. Josta kukaan ei ole kyllä kuullutkaan, oli se niin maan takamies. Maailman Matti. Matti Nykänen suunnitteli omat hautajaisensa, tuhkat piti sirotella lentokoneesta. ellauri185.html on line 334: Useimmat luonnontieteen kysymyxet on paremmin muotoiltavissa miten-kysymyxinä, eli siis miten havainnot seuraavat jo tunnetuista luonnonlaeista, siis millainen on systeemin oltava jotta luonnonlait toimisivat siinä havaitulla tavalla. Harvoin tässä enää täysin novelty luonnonlakeihin törmätään, enemmänkin haeskellaan reunaehtoja. Joskus harvoin oletetaan lisää ainetta ja lisävoimia jotka toimivat samalla lailla kuin ennenkin tunnetut. ellauri185.html on line 336: 30. Mixi ylipäänsä on yhtään mitään, mixei yhtä hyvin olis mitään? Tämän 1000$ kysymyxen muotoili nazi Martin Heidegger. Eikä mikään tuiki tuntematon "Derek Parfit", hemmetti. "Ylevää", miten niin? Kyllä tässä jenkkijulkaisussa selvästi on taas tätä termiittiapinan hierarkkista kirkotusta mukana. Aamu- ja iltahartautta. ellauri185.html on line 368: However, perturbed by the problem of evil, he lost his own faith at the age of eight, and turned to poetry-writing. Se oli Balliolin miehiä kuten parkinsonin vaivaama Nick Ostler. Evil ei ole mikään probleema ellei ole uskovaisia. ellauri185.html on line 371: Sis mitä? Sääntö 1 on ihan mitäänsanomaton, selittäkääpä tarkemmin -tyyppiä. Toi epäilyttävä "rationally" tarkoittaa ettei toisilta oikeasti kysytä. Säännön 2 "merely" on aika paha hedge: thaipuolisot ym. ihmiskauppa, palkkaorjuus, nollasopimus ja yxinyrittäminen pujahtaa siitä kivasti läpitte. Sääntö 3 on ihan vetämätön. Yhden onni on toisen onnettomuus eikä kaikilla ole kivaa ikinä. Sääntö 4 kuulostaa enempi Tolstoin Lexalta! Kukaan ole mistään vastuussa, syntipukkeja ei pidä eziä eikä niitä rangaista niin että niille tulee paha mieli siitä. Vai onxe joku epäsuora todistus metaversumi-jälkipelin tarpeesta? Sääntö 5 on se Kantin vanha paska maximi. Jos maximit on noin löperöitä, voi yhtä hyvin olla käyttämättä mitään maximia. Parhaiten niistä kuitenkin toimii se konekivääri. Kyllä Lexa ja Calvin Cohn sentään nää sepustuxet päihittävät. ellauri185.html on line 373: Everyone ought to regard everyone with respect, that's all. Rispektiä kehiin kuten Saul Bellowin isoäitl Lauschilla. Rakastamisesta ei mitään puhetta. Oliko Parfit juutalainen? Ei vaan pikemminkin Olavi Pylkkänen. He was born in Chengdu, western China, where his parents, Jessie (nee Browne) and Norman Parfit practised preventive medicine in Christian missionary hospitals. Life partner Janet Richards believes Parfit had Asperger syndrome. He pledged to donate at least 10% of his income to effective charities. No brittejä ei verot paljon paina. Ehkä se säästi charityrahat parturimenoista. ellauri185.html on line 381: No ei, janoamme elämämme tarkoitusta, tunnustaa Tiffany O'Really. Carlo Rövelli lohduttaa: Olisi varsin hölmöä elättää minkäänlaisia kuvitelma siitä, että ihmiskunta olisi jotenkin merkityxellinen maailmanjärjestyxelle, sen enempää kuin rottien viihtyvyys Kreikka-Egypti laivareitillä. Victor Stretcher tutkii merkityxellisyyden tärkeyttä hyvinvoinnille yhdysvaltalaisessa Michiganin yliopistossa. On vikatikki sitoa omaa merkitystään kosmiseen. Kosmos on sitäpaizi venäläisten tonttia, meillä on astronautit. Mutta, Carlo huomauttaa, vähäpätöisyytemme astraalitasolla ei millään muotoa vähennä tärkeyttämme izellemme. Pikemminkin päinvastoin! Olemme ize merkityzemme ja halujemme lähde. Sellaisexi evoluutio meidät muokkasi, izekkäixi (kz. kohta 36). Ranskalainen filosofi Albert Camus huomasi, että kiven pyöritys vuorelle josta se vierii heti alas takaisin motivoi tosi vahvasti. Elämä on kurjaa mutta onnexi olemme sentään pidentäneet sitä. Elämä on merkityxellistä, koska se on rajallista, sanoo nämä tiedemiehen pakanat. Pitää tähdätä asioihin, joita ize sattuu arvostamaan eniten. Ei mitään yli-inhimilistä! Jos meillä ei ole mitään vaikutusta maailmankaikkeuden järjestyxeen, niin mitä väliä sillä on. ellauri185.html on line 382: Me uskovaiset tiedämme, että asia on nimenomaan päinvastoin. Yli-inhimillistä se on oltava, ei se muuten miltään tunnu. Me ei haluta olla neekereitä vaan supermiehiä, joita vetää joku Uber mensch. ellauri185.html on line 396: While atheists Richard Dawkins and Victor J. Stenger have criticised Davies' public stance on science and religion, others, including the John Templeton Foundation, have praised his work. The John Templeton Foundation is a philanthropic organization that reflects the ideas of its founder, John Templeton, who became wealthy via a career as a contrarian investor, and wanted to support progress in religious and spiritual knowledge, especially at the intersection of religion and science. ellauri185.html on line 398: Jos jumala asuu viereisessä multiversumissa, sen sanansaattajien pitää matkustaa valoa nopeammin. Niiden pitää lähteä sitten matkaan tosi myöhässä, että ehtivät ajoissa perille. Siihen meidän on tyytyminen. Niin ainakin toimittaja Dick Webfoot tuumailee. ellauri185.html on line 400: 36. Mixi me olemme hyviä ja nuo toiset pahoja? Meitä molempia kannustaa izekkyys. No jo oli aivopieru siinäkin. Kovaa peliä Bostonissa, dumari siteeraa Shakespearea tuomitessaan kiltin venäläisen terroristin kuolemaan. Koko artikkeli lähtee puuhun perä edellä. Sekä hyviin että pahoihin tekoihin kannustaa altruismi, joka on vain naamioitua izekkyyttä. Voi helvatti, kuka näin paskaa kirjottaa? joku Graham Lawless, varmaan Wilcockin heimolaisia. Tyyppi ei lainkaan premissoi mitä se tarkoittaa tässä hyvällä ja pahalla käytöxellä. Epäizekkäitä tekoja tehdään sukulaisille ilman aihetta ja kavereille vastavuoroisuuden toivossa. Mitä pahaa siinä on? "Terroristin" mielestä Islamin puolesta oli ok vammauttaa ja tappaa amerikkalaisia. Se oli hyvin paha! Amerikkalaisten mielestä oli ok vammauttaa ja tappaa kasapäin rättipäitä Irakissa ja Syyriassa. Se oli hyvä! Revi siitä huumoria. ellauri185.html on line 406: Steven Arthur Pinker (born September 18, 1954) is a Canadian-American cognitive psychologist, psycholinguist, popular science author and public intellectual. He is an advocate of evolutionary psychology and the computational theory of mind. Enlightenment Now (2018) uses social science data to show a general improvement of the human condition over recent history brought by Western reason, science and humanism plus colonialism. Pinker on Hararin sielunveli, ne siteeraavat toisiaan. Pahuus on sitä mukaa vähentynyt kun jenkkihegemonia on vahvistunut. Vitun fariseuxet. ellauri185.html on line 417: 37. Tietoisuus kehittyi alleviivaavaan oppimaamme, tietää Alison. Höpöhöpö, ei hyvä kahvin lemu ole tietoisuutta, kyllä rotatkin pitää ruuanhajusta. Tietoisuutta on se että tietää ize tykkäävänsä siitä. Että tietää olevansa rotta, tai ruma kalkkuna. Tunnustan, kiitos. Eva Jablonka Tel Avivin yliopistosta on yxinkertaisesti tyhmä. Nykyään neurotieteilijät arvelevat et tietoiset kokemuxet ovat yxinkertaisesti aivotoimintoja. No niinhän sanoi Sokrateen vastustajat jo Kritonissa, ja sitä tolkuttivat marxisti-leninistit myös. Mixi se nyt on niin ihmeellinen asia? No koska puolet keskimääräisistä amerikkalaisista on hämärämiesten kynsissä. ellauri185.html on line 420: 38. Mixi murehdimme? Mixemme voisi olla koko ajan optimisteja? Eikö se tekisi meistä vielä parempia seppoja? Suru palveli mezästäjä-keräilijän kolmivuotiasta, joka jäi mezään huutamaan, ja sen äitiä, joka viizi jatkaa ezimistä, ei ajatellut vaan "sattuuhan sitä". Harvoinkos sitä unohtaa hauvan kuumaan autoon tai vauvan katolle. Mutta hyvä on kuitenkin luovuttaa ajoissa ja mennä yrittämään uudestaan. Ei ehkä kuitenkaan sen saman kumppanin kanssa toista kertaa. Ei Därek ja sen vaimo varmaan jättäneet seuraavaa vauvaa vartioimatta Nauvon kalliolle. Dianan kuolemallakin oli tehtävä, se pani katsojat miettimään kannattaako jättää rumaakaan prinssiä päätyäxeen jonkun rättipään autoon rutistumaan. ellauri185.html on line 428: 40. 300Mm/h kattonopeus jää vaivaamaan. Tätä ei kyllä Joosua Esinahkakeko saanut izekään kietaistuxi päänsä ympärille. Mitä siitä, jos tieto seurauxesta etenee hitaammin kuin tieto syystä? Esim suomalaisten lahjoittaman tykin suuliekki näkyy ennemmin kuin kuuluu ryssän maailmansodan aikaisen 2-tasolentokoneen rysähdys. Mikäs tässä nyt on vikana? Selittäkääpä tarkemmin! ellauri185.html on line 430: No kyllähän kaikki toimisi kuin junan vesa jos kaikkialla olis sama newtonilainen aika koko ajan, mutta Einsteinin poinzi on että aikakärpäset etenevät nuolen nopeudella, ja sitä vauhtia ei sitten sovi ylittää, muuten aikakärpäset näyttäisivät peruuttavan taaxepäin. Aika esiintyy sen yhtälöissä molemmilla puolilla, ei vain neliulottaisen avaruuden koordinaattina. Avaruus on kiero venkura, sen koordinaatit on vinossa kuin talousliberaalin arvot. Aikaa voi ostaa matkalla ja kääntäen. Kävikö Heinleinin sankarille suhteellisen vanhanaikaisesti alaikäisen tyttöystävän menarkheen ajankohdan suhteen? En muista. ellauri185.html on line 436: 42. Miss Universum on tajuttoman upea. Sitä ei voi tajuta. Se ei saa olla naimisissa, jotta käteenvetäjien mielikuvitusta ei kahlita. Miss Universumin tarkkailu on johtanut meidät myös pimeisiin paikkoihin, ja siitä meidän tulee olla kiitollisia. Lajimme on havainnut evoluutiossa, että uteliaisuus tappoi kissan, mutta jätti henkiin apinan. Maailma ei ole mieletön eikä järjenvastainen, väittää suspekti kosmologi Paul Davies. Painovoimalaki valvoo, vaikka me nukumme. Nain on meidankin elamassamme, hän jättää lisäämättä. Apinat työntelevät ostoskärryjä antrooppisessa valinnassa. Täällä me luuhaamme verkkomelonin kokoinen hyytelömöykky kallossa ja toisten apinoiden samanlaisia ostoskärryssä. Tämä tekee meistä hyvin erityisiä - sori en puhu nyt juuri sinusta. Sinä ja sinunlaisesi ovat suunnattomassa maailmankaikkeudessa kertakaikkisen mitättömiä. Ota tekoäly avuxi ellei oma riitä. Voi olla että tulevaisuutta ymmärtävät vain koneet. Niin voi käydä, mutta Paul Davies toivoo todella, että ei. Takuuta se ei kuitenkaan suostu antamaan Dick Webfootin sitä pyytäessä. ellauri185.html on line 438: 43. Mixemme ole saaneet vihiä avaruuden älystä? Mixemme saa vihiä älystä edes maapallolla? Hiljaisuuteen on monta hyvää syytä. Abigail hoxaa epäillä, että ehkä ufot ovat fiktiota. Olisivatpa legal alienitkin! Toinen selitys voisi olla että täällä on käyty toteamassa tilanne ja lähdetty vähin äänin pois. 3. on, että samaa tietä kulkeneet sivilisaatiot ovat muutkin räjäyttäneet izensä tähtitaivaan tuuliin heti kun ovat kyenneet. Tai sitten alienit ovat olleet täällä valloitusretkellä mutta ne ovat pienempiä kuin kärpäset, ja joku nauta on huiskaissut niiden armadan hännällä lehmänläjään. Muumissa marsilaiset arvelivat Vilijonkan lehmän perusteeella että muumilaaxo on vähän jäljessä kehityxestä. Samahan voisi päteä tyhmistä alieneista, tai sitten meistä. Nojoo, ei tästä tämän enempää. Tää on selvästi jonkinlaista modernia taivastoivoa. ellauri185.html on line 442: New Scientistin toimittaja, sittemmin Jeremy Webfoot, vastasi puolustamalla artikkelia sanomalla, että lehti on "idealehti - se tarkoittaa kirjoittamista päättömistä hypoteeseista as well as teorioista". Tammikuussa 2009 New Scientist julkaisi kannen otsikolla "Darwin oli väärässä". Varsinaisessa tarinassa todettiin, että Darwinin evoluutioteorian jotkut pikku yksityiskohdat oli osoitettu väärixi, lähinnä toisiinsa liittyvien lajien fylogeneettisten puun muoto, joka olisi esitettävä verkkona puun sijasta. Jotkut evoluutiobiologit, jotka vastustavat aktiivisesti älykästä suunnitteluliikettä, pitivät kantta sekä sensaatiohakuisena että vahingollisena tiedeyhteisölle. No mä olinkin vähän haistavinani älykkään suunnittelun pukinsorkkaa tässä Tiede 2022-lehden tarjoomuxessa. En ilmeisesti ollut väärässä. ellauri185.html on line 444: Vielä 1 kysymys: Mixi Västen voitti sodan, mixei yhtä hyvin Östen? Västen on Östen Östenistä kazoen. Saxa oli anglosaxien itänaapuri, ja kazo kuinka sille kävi. Jenkkiläkin hävis kommunistisodat joissa sen vastapuoli oli länsinaapuri. Kiina varoo joutumasta hakauxiin ryssän kanssa. USAn olis paras olla uhmaamatta pandakarhua. Suomen ei pidä syyttää Ruozia, jos se tahtoo pysytellä puolueettomana taas. Viimexikin kävi tosi kivasti. Bra stämning genom hela kriget. ellauri185.html on line 455: Ei ole ihme, jos vakavat ihmiset kaikkina alkoina, varsinkin ne, ketkä tahtovat olla kristittyjä, melkein hätääntyneinä ovat joutuneet itseltään kysymään, mitä Jeesus oikein on tarkoittanut asettaessaan ihmisten noudatettaviksi tällaista heille aivan ylivoimaisia vaatimuxia. Miten meidän on nämä vaatimukset ymmärrettävä ja miten niihin suhtauduttava. Onko ne pelkkä läppä? Onko yritettävä noudattaa niitä aivan kirjaimellisesti, vaikka se selvästi on ihmisvoimille mahdotonta ja sitäpaitsi johtaisi sekä yksilöitten että koko yhteiskunta-että valtiohierarkian tuhoon? Vai saako niistä tinkiä liiat pois ja lieventää ne ihmisvoimien kantokyvyn mukaisiksi tai ehkä jättää ne tässä maallisessa, taloudellisessa, yhteiskunnallisessa ja valtiollisessa elämässä kokonaankin huomiotta ja käsittää ne vain tulevaa Jumalan valtakuntaa tarkoittaviksi? - Tai voitasko vaan teipata kiinni Raamatusta asianomaiset sivut? Kehityskelpoisia ideoita, joihin palataan myöhemmin. ellauri185.html on line 457: Riippuen siitä, miten vuorisaarnan käskyt käsitetään ja tulkitaan, muodostuu meidän suhteemme yksityisiin lähimmäisiimme, mutta varsinkin yhteiskuntaan ja valtioon sekä niitten asettamiin tehtäviin ja velvoituksiin olennaisesti erilaiseksi. Jos vuorisaarnan käskyt käsitetään sananmukaisesti ja vaaditaan niitä semmoisina noudattamaan, niinkuin esim. jo Lutherin ajan uudestikastajat, myöhemmin etenkin Leo Tolstoi, Mahatma Gandhi, E. Stanley Jones, Toyohiko Kagava y.m. ovat vaatineet, niin joudutaan väistämättömästi niihin samoihin nihilistisiin ja anarkistisiin johtopäätöksiin, jotka Leo Tolstoi perusteellisimmin on vuorisaarnasta kehitellyt. Joudutaan kieltämään ei ainoastaan yksilöjen ja kansojen kaikkinainen itsepuolustusoikeus, vaan myös kaikki kiva väkivallan käyttö yhteiskunnan, valtion ja yleensä hopeaselkien kalleimpien omaisuusarvojen suojelemiseksi. Ja kun kaikki väkivoiman käyttö niitten suojelemiseksi ehdottomasti kielletään, niin se merkitsee käytännössä sitä, että ne jätetään tuholle alttiiksi. Näyteikkunoita särjetään, kesämökeiltä poimitaan marjat ja ruokasienet, tankit ruostuvat ja ruuti kastuu. ellauri185.html on line 459: Tolstoin puolustusnihilismi tuntui ryssän vallan aikana ihan kivalta, kun sillä saattoi puolustella kieltäytymistä ryssän aseista. Nyt kun meillä on omat pyssyt, on tilanne aivan toinen. Mutta paavilaisten 2-naismoraalille me syljemme! ellauri185.html on line 464: Kysytään ehkä mitä maxaa näita iänikuisia asioita enää toistaa? Sixi että ne eivät tule koskaan vanhoixi. Apina ei opi historiasta yhtään mitään, kuten Toynbee totesi. Kazotaan vaikka tätä Ukrainan selkkauxen Suomessa herättämää aateilmastoa. On kuin isäimme henget olisivat nousseet kumpujen yöstä vieteriukkoina. Porukoilla on kahmaloittain käyttämätöntä libidoa kiitos vuosikausien koronaselibaatin ja laahuxen luisumisen maahanmuuton ansiosta B-kansalaisixi. Ja nyt sille kaikelle löytyy äkkiä hyötykäyttöä! Nyzaa öykkäröidä oikein luvan kanssa kun on saatu taas ulkomainen vihollinen. ellauri185.html on line 466: Eli siis näin aikana, jolloin ehkä useimmat lännen kansat ovat joko tahtoen tai tahtomattaan (LOL) kietoutuneina Ukrainan hirmuiseen selkkauxeen, on ainakin kaikille lännen kristityille hengen ja elämän kysymys päästä täyteen selvyyteen siitä, onko kristityllä oikeus asevoimin puolustaa maatansa ja kansaansa (tai jonkun toisen sellaista), sen izenäisyyttä ja vapautta ja yleensä elämän kalleimpia arvoesineitä toisia kristityitä vastaan, vai onko Kristus ehkä jossain pykälässä nimenomaan kieltänyt sen. Sillä oli niin paljon pykäliä, kokonainen pykälien viidakko, joten tehtävä ei ole aivan yxinkertainen. ellauri185.html on line 468: Tämä esitys Tolstoin teologiasta ilmestyi ensixi saxankielisenä nimellä Leo Tolstois politische Ansichten v. 1923. Vasta 30-luvulla oivalsin, luettuani Antti J. Pietilän nyhverömmän teoxen Jeesuxen siveysoppi ja nykyaika (1935), että pystyisin myös teologisesti parempaan. Joten tässä se nyt on! Parempi myöhään ei kuin milloinkaan. ellauri185.html on line 470: Tolstoin maailmankazomus ainakin loppupeleissä oli joka suuntaan ankarasti uskontokeskeinen. Vain uskonto antaa vastauxet kysymyxiin 31-43 yllä, osoittaa apinan paikan maailmankaikkeudessa ja järjestää sen elämän. Ei, ei filosofia eikä tiede pysty tätä tekemään, koska ne koittaa pysyä asiassa ja arkitotuudessa. Uskonto osoittaa mitä apinan on tehtävä ensin ja mitä sitten. Ensin Tero, sitten Esa, kassit jäävät ulkopuolelle. ellauri185.html on line 474: Tolstoin sieltä löytämät kultajyvät ovat jumalanlapseus ja keskinäinen rakkaus. Eli kaikki apinat ikään ja sukupuoleen kazomatta ovat jumalan perillisiä, joiden pitää olla kunnolla eikä kinastella takapenkillä. Muuten äiti ojentaa käden penkin välistä ja nipistää kipeästi. Tolstoi uuttaa tästä 5 käskyä, vähemmän kuin Calvin Cohn, jonka kehotuxia oli 6. Ehkä sietää vähän verrata näitä listoja. ellauri185.html on line 491: Mun olis hurjan vaikea tehdä tämmöstä dekalogia, mun etiikka on puhtaasti kasuistista. Jos tyyppi hermostuttaa mua vaikka jossain netflix-sarjassa, sen saa surutta listiä, mutta enmä kyllä ole mitenkään systemaattisesti sarjojen valkohattuisten puolella. MIT:n moraalitestit saa lähinnä vittuilutuulelle. ellauri185.html on line 493: Tolstoi ymmärsi todennäköisesti Jeesuxen pointin ihan oikein toisen posken kääntämisestä: ei sodat lopu ellei lakata puolustautumasta. Si vis pacem bara bellum on paska ajatus. "Puolustusvoimat" on pelkkää kusetusta, puhumattakaan japsujen "Itsepuolustusvoimista", se on jo puhdasta käteenvetoa. Tietysti ne toiset paskiaiset sitten voittavat, mutta who cares, sanoisi Jeesus: kuha päästään viimeiselle tuomiolle, nähdään kuka nauraa parhaiten. Jostain kumman syystä tää lohdutus ei vakuuta, vaikka järvät kuinka vakuuttaisivat olevansa hyviä uskovaisia. Jokainen haluaa päästä joholle vielä tällä puolella kiveä. Parempi pyy pivossa kuin 10 oxalla. ellauri185.html on line 497: Tolstoin mielestä isänmaallisuus koskettavine runoineen, sankarihautoineen ja siniristilippuineen on siveellisesti ala-arvoista. Kerronko mikä on siveellisesti ala-arvoista? Se on että panee sisäkköä astiavälikössä ja on surevinaan sitä sitten jälkeenpäin sen kuoltua lapsivuoteeseen? Se ei ole vaan atavismia, se on suoranaista panslavismia! ellauri185.html on line 503: Patriotismi on sotien perussyy ja veljistymisen pääeste. Eikä siinä kaikki! Hallizevat, jotka aina ja kaikkialla ovat suuria lurjuxia, käyttävät patriotismia henkisenä huumaus- ja pehmityskeinona, jonka avulla ne pettävät hyväntahtoisia herkkäuskoisia "alammaisia" ja siten saavat nämä palvelemaan heidän vallanhimoisia salakavalia suunnitelmiaan. He uskottelevat hyväntahtoiselle rauhalliselle kansalle, että se on hyökkäyshaluisen naapurikansan alituiseen uhkan alaisena, minkä vuoxi sen täytyy olla puolustusvalmiina, jollei se halua jättää izeään ja maatansa tuolle alttiixi. Näin liezomalla alammaisten isänmaallisia so. separatistisia vaistoja taivuttavat hallizevat heidät rupeamaan sotilaixi, maxamaan veroja ja yleensä kaikin tavoin avustamaan hallitusta sen suuren väkivaltakoneiston luomisessa ja lujittamisessa, jonka ytimenä on vakinainen sotajoukko ja koko sotilasjärjestelmä. Hyväntahtoiset alammaiset menevät halpaan hölmöjä kun ovat. Mutta niinpian kuin hallizevat ovat saaneet tämän väkivaltakoneiston haltuunsa, käyttävät ne sitä ensi sijassa niitten samojen alammaisten orjuuttamiseen, toistoon ja nujertamiseen, jotka isänmaallisuudesta hyvänahkaisesti antautuivat hallituksen ja sen väkivaltakoneiston kätyreixi. Alammaisten isänmaallisuus on hallizevan luokan nuora jolla alammaiset kurjistetaan ja orjuutetaan. ellauri185.html on line 509: "Jeesus oli täysin epäpoliittinen vaikka tuomittiin terroristina." Ernst Troeltsch ja joku kike Melamed on jämentäneet että juuri niin oli laita. (Vaikka onko jeesuxentappajiin tai Uber alles sakuihin tässä luottamista.) Tolstoi on lievästikin sanoen epäilyttävä, ja sitäpaitsi ryssä. Muthei entä laupias samarialainen? Eikö se ollut nimenomaan mamu, kuten Galilean poika ize ja sen puolimooabi fornikoiva esi-isä? ellauri185.html on line 515: Jeesus nimenomaan sanoi (kyllä toisaalla) eze tuli pelastamaan vain koukkunokkia, ja ettei lasten leipää saa heittää penikoille (menstruoiville mamunaisille). Hän oli patriootti sanan hyvässä mielessä. ellauri185.html on line 522: Palataanpa tähän anarkismiteemaan. Tolstoi tuomizee jokaisen yhteiskuntajärjestyxen joka ei perustu vapaaehtoisuuteen. Eli siis jokaisen yhteiskuntajärjestyxen, alkaen ydinperheestä, mihin lapset synnytetään lupaa kysymättä ja joita vanhemmat mielin määrin mätkivät milloin toistensa mätkinnältä joutavat. ellauri185.html on line 529: Tolstoi ei kuitenkaan ollut ääri-individualisti, pikemminkin päinvastoin, ei siis tyypillinen anarkisti ala Markku Graae. Vaikka kuuluihan Markkukin vapaamuurareihin. Ei sentään vankimuurareihin joiden oikea paikka on kiven sisällä. On vaikea elei mahdotonta olla kuulumatta mihinkään, apina on laumaeläin kuten penikka. Näin ne ääripäät kohtaavat kuten häntäänsä pureva käärme: fasistit ja antifat taistelevat samoilla barrikadeilla, vaikka eri puolilla. Välissä koittaa patriootti pitää yllä lakia ja järjestystä pampulla ja happosuihkeella. ellauri185.html on line 536: No nyt alkaa selvitä mikä Kaalia ottaa Tolstoissa kaaliin eniten: se on yhtä kommunistinen kuin apostoli Luukasa! Se vainoaa herrasväkeä vaikka kuuluu siihen izekin. Luopio! Isänmaan ja -omaisuuden petturi! ellauri185.html on line 538: Jos nim. mennään kaikkien sosiaalisten epäkohtien: köyhyyden, kurjuuden, räikeän eriarvoisuuden, orjuuden, vääryyden, luokkavastakohtien y m. viimeisiin pohjiin saakka, niin havaitaan - se oli Tolstoin usko - että kaikki nämä onnettomuudet loppujen lopuksi johtuvat valtion ja sen laitosten pakko- ja väkivaltaluonteesta. ellauri185.html on line 540: Mistä johtuu esim. köyhyys ja kurjuus, jotka ovat kaikkien muitten epäkohtien pohjasyynä? Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ennusti Jeesus Kristus hyväntuoxuvat jalat Magdalenan sylissä. - Ilmeisesti siitä, että muutamat omistavat tämän maailman hyvyyttä enemmän, toiset vähemmän, kolmannet ei ehkä juuri mitään. Mitenkä tämä on mahdollista? Se johtuu niin sanotusta omistusoikeudesta. Mutta tämä luuloteltu oikeus ei Tolstoin mielestä ole mikään oikeus, vaan se perustuu ilmeiseen väkivaltaan, jota ei mitenkään voida puolustaa (Auf ruf an die Menschheit. S. 21). Whats the diff? Oikeus on aina vahvemman oikeus, joten mikä tässä maxaa? ellauri185.html on line 542: Kaikki omaisuus, mutta ennen kaikkea maa-omaisuus, on syntynyt väkivaltaista tietä (maa on valloituksilla anastettu, sitten luovutettu tai myyty). Koko Israelin historia on tästä hyvää näyttöä. Sen vuoksi on turhaa yrittääkään selittää sitä oikeuteen perustuvaksi. Se on todellisuudessa vain karkeaa riistoa, jota voimakkaat ja aseistetut harjoittavat heikkoja ja aseettomia kohtaan" (E.m.t. S. 21). Mitä hittoa, oikeuteen se juuri perustuu, vahvemman nimittäin. ellauri185.html on line 544: Tätä väkivaltaista anastusta valtio pitää voimassa - uudella jatkuvalla väkivallalla. Koettakoonpa vain joku ihminen, joka todella muokkaa maata, loukata tuota kuviteltua omistusoikeutta ja yrittää ruveta viljelemään omaan tiliinsä muokkaamaansa maata, jota pidetään toisen omaisuutena, - pian osoittautuu, mihin tämä luuloteltu oikeus perustuu: heti ilmestyy paikalle poliiseja, sitten myöskin sotilaita, jotka pieksävät, ehkä ampuvatkin nuo, joilla oli aikomus tehdä totta heille kuuluvasta oikeudesta elättää itselinsä maanmuokkaamisella. Niin on siis se, mitä nimitetään maan omistusoikeudeksi, vain karkeaa väkivaltaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka todella voisivat maata viljellä" (Aufruf. S. 22). Sanoi suurmaanomistaja Lexa, ja pienmaanomistaja K.S. Laurila on salaa samaa mieltä. ellauri185.html on line 546: Samanlaista on muukin omistusoikeus. Se perustuu niin ikään työläisten väkivaltaiseen riistoon ja sitäkin valtiovalta aivan samoin suojelee. Suuret omaisuudet syntyvät aina joko väkivaltaista tietä, mikä on tavallisinta - tai saituruuden kautta tai huikeitten konnankujeitten avulla tai pienien jatkuvien petosten ansiosta, jommoista esim. kauppiaat harjoittavat. Kuta siveellisempi ihminen on, sitä varmemmin hän menettää omaisuutensa, ja kuta siveettömämpi hän on, sitä varmemmin hän hankkii ja kartuttaa omaisuutta. Kansan viisaus sanoo: Jos on rehti työsi aina, kukkaros ei paljon paina." Tai myös: Työ ei rikkaaksi tee ketään, selän vain se köyryyn vetää." - Niin oli ennen ja niin on nykyään yhä räikeämmin, kun rikkauksien jakautuminen on jo aikoja sitten tapahtunut mitä nurjimmalla tavalla" (Aufruf S. 25). Toisten työ se on joka rikkaan rikastuttaa, sen selvitti jo Groucho Marx. ellauri185.html on line 548: Tätä oikeuden vastaista kaiken omaisuuden jakautumista pitää valtio väkivaltaisin keinoin voimassa. Että niin on laita, ilmenee Tolstoin mielestä aivan havainnollisesti, niin pian kun joku noista riistetyistä koettaa saattaa voimaan työhön perustuvaa omistusoikeuttaan (mikä Tolstoin mukaan muuten on ainoa oikeutettu omaisuuden perusta). ellauri185.html on line 553: Niin ovat siis ne lait, joitten pitäisi muka suojella omaisuutta, sellaisia lakeja, jotka suojelevat vain ryöstettyä omaisuutta, joka jo on rikkaitten käsissä, mutta työläisiä, joilla ei ole mitään muuta omaisuutta kuin työnsä, ne eivät suojele ensinkään, vaan päinvastoin edistävät ja avustavat työläisen ainoan omaisuuden, hänen työnsä, riistoa" (Aufruf S. 26). ellauri185.html on line 555: Niin ei siis tuolla oikeudella, johon rikkaat perustavat maanomistuksensa, verojen kannon ja toisten työn tuotteitten anastukset, ole mitään tekemistä oikeuden kanssa, vaan se nojautuu yksistään sotavoiman avulla harjoitettuun väkivaltaan" (Aufruf. S. 28) Tästä kurjuudesta on vain yksi pelastuskeino, nim. se, että koko tuo monimutkainen ja taitavasti rakennettu hallituskoneisto, jonka avulla kansaa orjuutetaan, hävitetään. Tämä tapahtuu niin, että ensinnäkin kieltäydytään sotapalveluksesta, jo ennen kuin on jouduttu sen tyhmistyttävän ja demoralisoivan kurin vaikutuksen alaiseksi" (E.m.t. S. 67). ellauri185.html on line 557: Mutta kuten aina korostaa Tolstoi tässäkin nimenomaan, että mitään todellista parannusta ei saada aikaan muuttamalla tai hävittämällä ulkonaisia laitoksia, muotoja ja järjestelmiä. Valtiojärjestyksen tukena oleva ulkonainen väkivaltajärjestö on tosin kaikkien yhteiskunnallisten epäkohtien ja kurjuuden suoranaisin syy. Mutta tämä ulkonainen väkivaltajärjestelmä itse nojautuu syvemmälle katsoen henkiselle perustalle, nim. eräisiin katsomuksiin ja vakaumuksiin tai ainakin ihmisten uskomuksiin ja ennakkoluuloihin. Ulkonaisen väkivaltajärjestelmän henkisinä kannattajina olevat ihmisten sosiaaliset ja poliittiset uskomukset ovat kiteytyneet tai kivettyneet laeiksi. Ja nämä lait ovat yhteiskunnallisen orjuuden ja kurjuuden sisäisenä syynä. Voivatpa ne jopa olla koodattuna genomiin. ellauri185.html on line 559: Jotta tästä orjuudesta ja siitä johtuvasta kurjuudesta tehtäisiin loppu, sitävarten täytyy siis poistaa lait (muutkuin raamatulliset). Todella ja kokonaan poistaa, eikä vain niitä muutella ja uudistella niin tai näin, sillä kaikki sellaiset lakien uudistukset antavat orjuudelle korkeintaan vain uuden muodon, mutta eivät poista sitä. Kaikki sellainen merkitsee vain kahleitten siirtoa, ei niitten poistoa. Sillä orjuus ei pohjaltaan johdu siitä, että on sellaisia tai tällaisia lakeja, vaan siitä, että yleensä on lakeja, että on ihmisiä. ellauri185.html on line 561: Niin kauan kun on ihmisiä, on niitä joitten on mahdollista säätää itselleen edullisia lakeja. Ja niin kauan kuin ihmisillä on tämä mahdollisuus, tulee orjuutta olemaan" (Moderne Sklaven. S. 73, 75). Niinpä! siinä se perimmäinen vika on! Apinat vittuun, niin loppuu tämä marina! ellauri185.html on line 567: Mutta luonnollisesti ei vielä lakien ja tuomioistuinten kaan poistamisella saavuteta mitään todellista parannusta, jos se laitos, josta sekä lait että tuomioistuimet ovat lähtöisin ja joka muodostaa koko valtiojärjestyksen keskuksen, nim hallitus, jää olemaan. Hallituksethan ovat viime kädessä valtion liikkeellepanevana voimana ja keskipisteenä. Niin kauan kuin hallitukset ovat olemassa, ei ole paljon hyötyä siitä, jos niitä tai näitä valtiolaitoksia poistetaan, sillä hallitus asettaa niitten sijalle uusia. Jos tahdotaan käydä kiinni pahan juureen, täytyy tuhota hallitukset. Sillä lait, jotka ovat ihmisten orjuuden syynä, ovat hallitusten luomia. Sen vuoksi voidaan ihmiset vapauttaa orjuudesta vain siten, että hallitukset hävitetään" (Moderne Sklaven 5. 93) ellauri185.html on line 569: Tässäkään Tolstoi tietysti ei tarkoita näitten taikka noitten määrättyjen hallitusten, hallitusmuotojen tai hallitusjärjestelmien poistamista. Kaikki hallitus yleensä täytyy hävittää. Hallitus on viroa tarkoittaen hometta. Kaikki home on poistettava. ellauri185.html on line 571: Mutta tämä ei saa tapahtua väkivalloin, vaan päinvastoin täysin ilman väkivaltaa. Jos tuomarit potkii vastaan eikä lähde hyvällä, jääkööt istuimiinsa kököttämään kunnes tulee nälkä. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa. S.o. niin, että pidättäydytään kaikesta sekä torjuvasta että hyökkäävästä väkivallan käytöstä. Kun hallitus ja koko valtiojärjestys nojautuu väkivaltaan, tarvitsee ihmisten vain johdonmukaisesti pidättäytyä kaikesta väkivallan käytöstä, ja koko valtio hallituksineen ja kaikkine laitoksineen romahtaa maahan aivan kuin korttirakennus. Hallituksen ja väkivaltavaltion hävittämiseen ei siis tarvita mitään suoranaista tekoa, vaan ainoastaan ehdotonta teottomuutta, so passiivista vastarintaa. Laiha itäintiaani lootusistunnassa, lannevaatteessa ja pyöreissä silmälaseissa läpyttää yxinään mustia käsiään tyhjässä oikeussalissa. ellauri185.html on line 573: Väkivaltahallitusten ja samalla valtion kukistamiseen on vain yksi keino: ihmisten pitää ehdottomasti kieltäytyä osallistumasta väkivaltaisuuksiin" (Moderne Sklaven. S. 114) Tarvitsee siis vain kieltäytyä millään tavalla, välillisesti tai suoranaisesti tukemasta ja avustamasta väkivalta ja pakkovaltion pystyssäpitoa, ja sillä tämä valtio on tuhottu. Täähän ei ole muuta kuin lännen talouspakotteiden linja! ellauri185.html on line 575: Kuten näkyy, merkitsee Tolstoin ohjelman toteuttaminen valtion ja kaiken valtiollisen järjestyksen täydellistä tuhoamista. Tämä nihilistinen tulos saavutetaan johdonmukaisesti noudattamalla ehdotonta ahimsaa, väkivallan käyttökieltoa. Jos vain Tolstoin pahan vastustamiskieltoa käytännössä johdonmukaisesti noudatetaan, silloin ehdottomasti tuhotaan valtio ja kaikki valtiollinen järjestys ja jäädään vaille kana tikka masalaa. ellauri185.html on line 577: Tolstoi on tästä täysin selvillä ja senvuoksi onkin hänelle pahan vastustaminen niin vaikeaa. Tolstoi tykkäsi kainalonhajuisesta kanasta. Se on korkea, leveä, pyhä ja syvä oppi „Tämä oppi- niin on Tolstoin vakaumuksen mukaan Kristuskin sen tarkoittanut-on oleva ihmisten yhteiselämän perustana ja se on vapauttava ihmiskunnan siitä pahasta, mitä se itse itselleen valmistaa" (Mein Glaube. S. 61) ellauri185.html on line 586: Hän sanoo eräässä kirjeessään, että pahan vastustamiskiellon periaate kieltää meitä tappamasta raivotautisen oravankin siten pelastaaksemme oman tai jonkun toisen vaarassa olevan ihmisen hengen. ellauri185.html on line 595: On sääli nähdä miten Tolstoin mittainen totuusfanaatikko puolustaessaan itsessään mahdotonta oppia tulee pakotetuksi turvautumaan aivan väkinäisiin ja ala-arvoisiin viisasteluihin ja asianajotemppuihin, joitten pitäisi olla kokonaan hänen kreivin arvonsa alapuolella. ellauri185.html on line 597: Mutta vaikka Tolstoi oppiaan perustellessaan sen sisäisen mahdottomuuden pakottamana joskus joutuu turvautumaan sangen ala-arvoisiinkin todisteluihin, niin on kuitenkin hänen ehdoton rehellisyytensä ja vilpittömyytensä kaiken epäilyn yläpuolella. Hän puolustaa tätä oppia, koska hän on vilpittömästi vakuutettu sen oivallisuudesta ja totuudesta. Hänelle ei johdu hetkeksikään mieleen, että vastustuskiellon periaate, niin ymmärrettynä ja toteutettuna kuin hän sen tekee, tekisi mahdottomaksi ei ainoastaan valtion, vaan myöskin kaiken ihmisten yhteiselämän ja siten lopulta myöskin yksilöitten elämän. Hän on päin vastoin vakuutettu siitä, että ihmisten yhteiselämä vasta sitten muodostuisi oikein rauhalliseksi, turvatuksi ja onnelliseksi, kun ei mikään väkivalta enää ole rauhaa ja järjestystä turvaamassa. ellauri185.html on line 599: Tolstoilla on se optimistinen usko, että kaikki konnat, rikolliset ja väkivallan tekijät joko häviävät tai muuttuvat hyviksi, rauhallisiksi ja kunniallisiksi ihmisiksi, kun ei enää mikään väkivalta ole heitä estämässä antamasta pahoille haluilleen ja vieteilleen vapaata tyydytystä. Millä perusteella hän tätä uskoo ja odottaa, sitä hän ei oikeastaan meille ilmaise. Luultavasti hän ei itsekään tiennyt sitä. Tolstoin vika oli että se ei ollut lukenut hyvän kirjan ekaa osaa, missä selitetään ja laajasti havainnollistetaan perisyntiä. Apina on paha, se on koodattu sen genomiin. Apinoiden pitää taistella laumana joka banaanista, ei muuten selviä kenellä on eniten fitnessiä. ellauri185.html on line 601: Mutta hän uskoi vain apinan peruskiltteyteen. Tolstoi, kuten yleensä kaikki maailmanparantajat ja utopistit, edellyttää maailman parannussuunnitelmiaan tehdessään, varmaankin tietämättään, vain yhdenlaisia ihmisiä, nimittäin kilttejä. Me Laurilat tiedämme, että niitä on kahdenlaisia, hyviä (suomalainen herrasväki ja talonpojat) ja pahoja (ryssät ja kommunistin perkeleet). ellauri185.html on line 603: Ne ihmiset, jotka muodostavat nykyiset valtiot, ja erityisesti n.s. hallitsevat, s.o. virkamiehet, upseerit, sivistyneet, yleensä yläluokkalaiset ja määräävät ovat pohjiaan myöten turmeltuneita, täynnänsä kaikkea kataluutta ja ilkeyttä. Mutta tarvitsee vain antaa näille ja yleensä kaikille lurjuksille täysi toimintavapaus, antaa heidän esteettä ryöstää, murhata, hävittää ja riehua mielensä mukaan mitenkään puolustamatta itseään tai muita heidän väkivaltaisuuksiaan vastaan, niin silloin tulevat, se on nähtävästi Tolstoin ajatus, nämä siihen saakka rikolliset ja pahat ihmiset yhtäkkiä muuttumaan puhtaiksi enkeleiksi. Silloin heillä ei ole enää mitään pahoja pyyteitä. Muutenhan sanotaan: "Tilaisuus tekee varkaan." Jos ei ole omaisuutta ei ole varkaita, koska omaisuus on varkautta. ellauri185.html on line 605: Tolstoi näyttää tahtovan kääntää tämän lauseen päinvastaiseksi. Tilaisuus varkauteen tai muuhun rikokseen tekee Tolstoin mielestä varkaasta ja pahantekijästä enkelin. Tolstoin laskelman mukaan häneltä silloin tyystin häviää halu kaikkeen pahuuteen, kun siihen on täysin esteetön tilaisuus. Eihän se sitten enää ole kivaa eikä jännää, ei haaste eikä mikään. Ei graffitistinuijatkaan tykkää maalata johkin vartavasten niille varattuihin telineisiin. ellauri185.html on line 607: Monituhatvuotinen kokemus ei tosin ole missään eikä milloinkaan antanut pienintäkään aihetta tällaiseen optimistiseen odotukseen, vaan päinvastoin aina mitä vakuuttavimmin todistanut, että oikeus, järjestys, rauha ja kaikki ihmiselämän korkeimmat arvot ovat ehdottomasti tuholle alttiina, jollei riittävä realinen voima suojele niitä pahan tekijäin hävitysraivolta. Tekisi mieli sanoa, että apinoita on vain yhdenlaisia, mutta se olisi epäpatrioottista, joten enpäs sanokaan. ellauri185.html on line 617: Mutta jos hallitusten hävittämisen jälkeen väkivaltaisuuksia vielä esiintyy, niin ovat ne varmaan paljon vähä pätöisempiä kuin ne, jotka nykyisin tapahtuvat, nykyään, jolloin meillä on erityisesti väkivallan harjoittamiseen luotuja järjestöjä ja lakeja, joitten mukaan väkivalta ja murha tunnustetaan hyväksi ja hyödylliseksi. Hallitusten hävittäminen tulee vain tuhoamaan perinnäisen, hyödyttömän väkivaltajärjestön ja julistamaan kaiken väkivallan epäoikeutetuksi" (Patriotismus u. Regierung, S. 38-40). Väkivallan harjoittamista varten luodun hallitusjärjestön hävittäminen ei mitenkään tule tuhoamaan sitä, mitä laeissa on hyvää ja järkevää. Se hyvä, järkevä ja oikea, mitä on laeissa, oikeuslaitoksessa, omaisuudessa, poliisisäännöksissä, taloudellisissa laitoksissa, kansansivistyksessä ym, tulee jäämään. Kun hallitukset eivät enää harjoita raakaa väkivaltaa eivätkä pysy pystyssä sen varassa, niin tulee yhteiskuntajärjestys muodostumaan järjellisemmäksi ja oikeudenmukaisemmaksi eikä se silloin enää tarvitse väkivaltaa tuekseen. ellauri185.html on line 619: Kun ei anneta pyssyjä, ei kukaan enää ammu toisiaan. Jos luovutaan vielä pesäpallosta, ei ole pesäpallomailojakaan. Enintään tukistetaan toisiaan tai annetaan luunappeja, puraistaan irti korvia mutta sitten katuvasti liimataan ne paikalleen. ellauri185.html on line 621: Oikeudenkäyttöä, yleisten asiain hoitoa, kansansivistystä - kaikkea sitä tullaan harjoittamaan siinä määrässä, kuin kansat sitä todella tarvitsevat, ja sellaisessa muodossa, mistä ei enää aiheudu niitä pahoja seurauksia, jotka nykyinen hallitusjärjestys tuo mukanaan. Vain se tulee hävitettäväksi, mikä oli huonoa ja esti kansojen vapaata tahdonilmausta" (E.m.t. S. 40-41). Tuhmille annetaan enintään nuhteita, sakkoja tai pahimmassa tapauxessa piiskaa paljaalle pyllylle. ellauri185.html on line 623: Viimeksi sanottu ei tahdo tosin oikein sopia yhteen ennemmin sanotun ja pahan vastustamiskiellon periaatteen kanssa yleensä. Sillä jos kerran kaikkien pakkokeinojen poistaminen aiheuttaa Tolstoin toivoman ihmeen, ettei kukaan enää tunne halua väkivallan tekoon eikä muihin pahoihin töihin, niin ketä ja mitä varten sitten enää tarvittaisiin lakeja, tuomioistuimia ja poliisisäännöksiä? Oravia ja supikoiriako? ellauri185.html on line 625: Jos taasen väkivallan poistamisesta ja pahan vastustamisen lopettamisesta ei olekaan toivottua tulosta, ja senkin jälkeen on vielä rikollisia ja pahantekijöitä, niin mitä voivat näille tehdä sellaiset tuomioistuimet ja poliisiviranomaiset, jotka eivät saa estää eikä rangaista mitään rikoksia tai pahoja tekoja? No pitävät tiukasti sylissä ja nuhtelevat, puhuvat pitkään ja kauniisti, saavat rikoxentekijän lopulta tajuamaan pahan tekonsa, katumaan ja tekemään parannuxen. Sitähän varten rangaistuslaitoxet ovat, eikä mitään kostotoimenpiteitä! ellauri185.html on line 631: Kaikkien valtion pakkokeinojen ja väkivallan käytön poistaminen ei tule - se on Tolstoin luulo - hävittämään oikeutta, rauhaa, yhteiskuntajärjestystä eikä tekemään ihmisten onnellista yhteiselämää mahdottomaksi, vaan päinvastoin turvaamaan kaiken sen paljon paremmin kuin se nykyisessä väkivaltavaltiossa on turvattu. Tämä on Tolstoin ajatus ja usko. Kaikki elämän arvot, niitten mukana oikeutettu omaisuuskin (nimittäin silmälasit ja hammasharja), tulevat väkivallan poistamisenkin jälkeen olemaan "tavan, yleisen mielipiteen, oikeudentunteen ja keskinäisen sovinnollisuuden suojaamia eivätkä tarvitse enää mitään väkivallan antamaa suojaa" (Moderne Sklaven. S. 89). — ellauri185.html on line 637: Olemme nähneet, miten Leo Tolstoi ymmärtää ja tulkitsee vuorisaarnan ja mitä johtopäätöksiä hän siitä tekee. Nyt tahdomme asettaa nämä Tolstoin vuorisaarnasta johtelemat mielipiteet arvostelevan tarkastelun alaisiksi. Ankara vittuilu matkan varrella ei ollut vielä mitään. ellauri185.html on line 639: Tuomarin julistama tuomio, samoin kuin koko oikeudenkäynti, on vain pelkkää ilveilyä, jollei käräjäsalin oven vieressä seiso poliisi, joka lujin käsin tarttuu tuomittuun ja vie hänet tarpeen tullen väkisin vankilaan tai ammuttavaxi ja siten panee täytäntöön oikeuden julistaman tuomion. Poliisin ansiosta oikeudenkäynti ei ole pelkkää ilveilyä. Tolstoin ansiota on että valtion väkivaltaolemus on käynyt selväxi, sitä on siittä kiittäminen. ellauri185.html on line 641: Toin ei suuria poliittisia periaate-kysymyxiä kuten homoavioliitto lopullisesti ratkaista vetoomalla uskonnollisiin perusteisiin tai uskonnollisiin arvovaltoihin. Mutta kuitenkin on kaikitenkin kaikille kristityille erinomaisen painava seikka se, jos voidaan osoittaa, että join poliittinen oppi (esim. vihervasemmisto) on ilmeisessä ristiriidassa kristinopin ja Kristuxen omien sanojen kanssa tai päinvastoin. Tätä tutkiessamme meidän on pakko uskaltautua puhtaastaan teologiselle alalle, missä on se vaara että papit ja piispat älähtävät. Sixi en rupea sitä ize ruotimaan vaan siteeraan pääasiassa valtuutettuja raskaan sarjan ammattilaisia. Sevverran uskaltaudun puolestani sanomaan, että musta selvästi toi vuorisaarnan ahimsaoppi on läppä, samanlainen hyperbola kuin se silmän uloskaivu ja käden katkominen. Ei niitä ole tarkoitettu otettavaxi kirjaimellisesti, vaan cum grano salis, sapienti satis tyyppisesti suuntaa-antavana ohjeena. Lähinnä se tarkoittaa että poliisin ei pidä käyttää virka-asetta jos riittää pelkkä kumipamppu tai etälamautin. ellauri185.html on line 643: Kaikki yrityxet ottaa Kristus makutuomarixi maallisten valtioitten järjestelyä ja hallintaa koskevissa asioissa on hän ize selvästi torjunut julistamalla: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta." Täällä kuunalisessa maailmassa se on vain 1 mielipide muiden joukossa, mies ja ääni periaatteella. Ize asiassa se peukuttaa kirkon ja valtion erottamista kun se sanoo: antakaa keisarille mikä keisarin on, ja jumalalle mikä on jumalan." (Tästä ne piispat takuulla suuttuvat, mutta suuttukoot.) Toisaalta se sanoo että jumalaa on toteltava enemmän kuin ihmisiä. Mitäs jos sanoja on puolijumala? Pitääkö totella molempia? Se on aika repivää. Deuteronomiassa sanotaan että lähimmäistä on rakastettava kuten izeä. (Sieltähän Jeesus sen nappasi.) Siinä sanoja on 100% jumala, joten ei auta muu kuin lähteä kysymään mitä se ehkä tarkoitti lähimmäisellä. Ei varmaan samaa kuin sen puoliverinen poika! ellauri185.html on line 645: 7 Jne.jne. Ei jaxa, kazotaan mieluummin miten se pierexivä anaalis-expulsiivinen ex-munkki ryömii ulos "ålande!" vuorisaarnan sääntöviidakosta esivallan pyssy kainalossa. Kirjassaan "Maallisesta esivallasta ja kuuliaisuusvelvollisuudesta sitä kohtaan." Tää oli varsinainen bestselleeri pikkuruhtinaiden ja kuninkaiden hoveissa, jossa oli kyllästytty paavin päsmäröintiin ja kullan kahmintaan. Kyllä toi alamaisten kulta oikeammin kuuluu minulle! ajatteli kunkku katkerana. Ja sitten tule tää kaljupää läski exmunkki joka sanoo ruman sanan niinkuin se on! Hyvä Martinus! Go to it! ellauri185.html on line 649: Luteerus on muuten täysin samaa mieltä Tolstoin kanssa paizi että se tietää että suuri valtaosa apinoista on pahoja kuin Fazerin sekalaisten loppujämät. Muutama lakta kiskis kristitty ei siinä paljon paina. ellauri185.html on line 655: Niinhän villi petoeläin pannaan kahleisiin ja siteisiin, ettei se voi purra ja raadella pahan luontonsa mukaan, vaikka se sitä kernaasti haluaisi, mutta kesyä, lauhkeata eläintä ei tarvitse samoin kahlehtia vaan se on ilmankin ja itsestään vaaraton. Jollei ihmistenkin suhteen näin meneteltäisi, kun ottaa huomioon, että ihmiset valtaosaltaan ovat pahoja ja tuhansien joukossa tuskin on yksi oikea kristitty, niin raatelisivat he toinen toisensa kappaleiksi eikä kukaan voisi rauhassa elää vaimonsa ja lastensa kanssa, harjoittaa sänkypainia, elinkeinoansa ja palvella Jumalaa, vaan koko maailma autioituisi. ellauri185.html on line 659: Siitä kiistattomasta tosiasiasta, että ihmiskunnan valtava enemmistö ei ole kristittyjä, vaan kristityt muodostavat vain häviävän pienen vähemmistön, johtuu Lutherin mukaan pakko hallita näitä kahta erilaista ihmisryhmää kahden erilaisen järjestelmän mukaan. Vuorisaarnan evankelisen hallintajärjestelmän mukaan voidaan hallita kristittyjä, mutta ei-kristittyjä on hallittava miekan pakkojärjestelmän mukaan. Luther kuvailee vielä seikkaperäisesti ja havainnollisesti, mitä siitä seuraisi, jos maailmaa hallittaisiin vain evankeliumin (s.o. vuorisaarnan ohjeitten) mukaan. Se, joka niin tekisi, "päästäisi villit, pahat eläimet irti siteistään ja kahleistaan, niin että ne repisivät ja raatelisivat jokaisen, ja kuitenkin hän selittäisi, että ne muka ovat hänen kesyjä, lauhkeita eläimiänsä" (E.m.t. S. 235). ellauri185.html on line 661: Jos joku tässä mielessä vetoaa vuorisaarnan sanoihin huomauttaen että kaikki porukat on kastettuja kristittyjä, eivätkä sellaisina minkään lain tai miekan vallan alaisia, vaan ainoastaan evankeliumilla hallittavia, niin on hänelle vastattava: Tosin on totta, etteivät kristityt itsensä takia ole minkään oikeuden tai miekan alaisia eivätkä sitä tarvitse. Mutta pidä huoli siitä, että maailma ensinnä on täynnä oikeita kristittyjä, ennenkuin rupeat sitä hallitsemaan kristillisesti ja evankelisesti. Mutta siihen sinä et ikinä kykene - sillä maailma ja ihmisten suuri lauma pysyy ei-kristittynä vaikkakin he ovat kastettuja ja nimellisesti kristityitä. Jos siis joku ryhtyisi hallitsemaan kokonaista maata tai vieläpä koko maailmaa evankeliumin mukaan, olisi se samanlaista, kuin jos joku paimen kokoaisi yhteen vajaan susia, leijonia, kotkia ja lampaita ja jättäisi kaikki vapaina kulkemaan yhteisessä joukossa ja sitten puhuisi niille näin: eläkää nyt täällä kiltisti ja rauhallisesti keskenänne, vajan ovi on auki, laidunmaata teillä on riittävästi, vahtikoiria ja paimenen sauvaa teidän ei tarvitse pelätä. Lampaat ja vuohet varmaan tätä neuvoa noudattaisivat ja pysyisivät lauhkeina ja rauhallisina. Mutta niitten eliniaika tulisi varsin lyhyeksi, sillä petoeläimet raatelisivat ne ja lopulta toisensakin viimeiseen saakka" (E.m.t. S. 236.). ellauri185.html on line 665: Tästä myönteisestä asenteestaan valtioon ja välttämättömään väkivallan käyttöön Luther tekee sitten säikkymättä ja ilman hentomielisyyttä siitä aiheutuvat johtopäätöxet. Kun nyt on kiistaton tosiasia, että ihmisten valtava enemmistö ei noudata vuorisaarnan ohjeita, ei suostu kärsimään vääryyyttä ilman niskurointia, vaan päinvastoin on ylen halukas itse tekemään sitä ja heidät voidaan vain väkivalloin siitä pidättää, niin on ei ainoastaan valtiolla oikeus, vaan vieläpä velvollisuuskin väkivoimin pitää pahoja kurissa, vaan myöskin jokainen yksityinen kristitty on velvollinen avustaa maan valtiota tässä parhaan kykynsä mukaan, pidellä vaikka kiinni kun kreivi lyö. Jos siis kysytään, "saako kristittykin käyttää maallista miekkaa ja rangaista pahoja, vaikka Kristus on näköjään sen niin jyrkästi ja selvästi kieltänyt (sanoessaan "älä vastusta pahaa"), niin kuuluu Lutherin vastaus: ellauri185.html on line 669: Näin tehdessään ja teoin ja toimin avustaessaan valtio järjestyksen ylläpitoa ei kristitty Lutherin mukaan menettele suinkaan epäkristillisesti eikä riko vuorisaarnan ohjeita. Hän täyttää päinvastoin velvollisuutensa sekä kristittynä että valtion kansalaisena, sillä kumpaakin hän on, ja kumpanakin hänellä on tinkimättömiä velvollisuuksia, jotka hän juuri näin oikein yhdistää. ellauri185.html on line 671: "Näin siis sinä samalla kertaa täytät erinomaisesti molemmat velvollisuutesi, palvelet sekä Jumalan valtakuntaa että maallista valtiota ulkonaisesti ja sisäisesti, yhtäältä pahaa ja vääryyttä kärsit ja samalla kuitenkin pahaa ja vääryyttä rankaiset, et vastusta pahaa ja samalla kuitenkin vastustat. Sinä et sanottavammin vastusta silloin, kun on kysymys sinusta itsestäsi ja sinun asioistasi, mutta vastustat, kun on kysymys lähimmäisestäsi ja hänen asioistaan. Omalta kohdaltasi sinä noudatat evankeliumin ohjetta ja kärsit vääryyttä omasta puolestasi oikeana kristittynä. Mutta kun on kysymys toisesta ja hänen asioistaan, niin silloin sinä noudatat rakkauden käskyä etkä salli lähimmäisellest tapahtuvan mitään vääryyttä. Eikä evankeliumikaan suinkaan kiellä näin menettelemäistä, vaan päinvastoin toisissa kohdin nimenomaan käskee niin tekemään" (E.m.t. S. 240), ellauri185.html on line 676: "Kaikesta tästä selviää, miten ovat oikein ymmärrettävät nuo Kristuksen sanat: 'älkää vastustako pahaa' j.n.e. Kyseessä on vaan uudelleennussittuja kristityitä koskeva heitto. Kristus on niillä tahtonut sanoa, että kristityn pitää olla valmis omasta puolestaan kärsimään kaikkea pahaa ja vääryyttä eikä hän saa omasta puolestaan kostaa, ei myöskään etsiä oikeuden suojaa, sillä itse hän ei tarvitse maallista valtaa ja oikeutta omaksi suojakseen. Mutta toisten puolesta hän saa, vieläpä hänen tuleekin vaatia kostoa, oikeutta, suojaa ja apua ja tehdä sen saamiseksi, mitä hän ikinä voi. Niin pitää myöskin häntä itseään esivallan joko omasta alotteestaan tai muitten toimesta auttaa ja suojella hänen itsensä tarvitsematta tehdä siinä suhteessa valituksia, anomuksia tai alotteita. Jollei niin tapahdu, niin silloin tulee kristityn antaa nylkeä ja häväistä itseään ja olla vastustamatta pahaa, niinkuin Kristuksen sanat kuuluvat. Ja saat olla varma siitä, ettei tämä Kristuksen oppi ole mikään vain täydellisille annettu neuvo, kuten meidän "sofistimme väärin ja valheellisesti uskottelevat, vaan se on yleinen ankara käsky kaikille kristityille" (E.m.t. S. 245-246) ellauri185.html on line 679: Eli siis pahat paskiaiset pakanat eivät ole sentään ihan yhtä lähimmäisiä kuin kristityt oman brändin hyvixet (palaten näin vanhan työehtosopimuxen selkeämpään näkemyxeen). Ja vaikka mä en saisikaan puolustaa izeäni ampumalla niitä pyssyllä on mun velvollisuus puolustaa sillä sinua ja sulla kääntäen. Eli siellä missä väh. 2 meistä on uhattuna on Jeesus kolmantena messissä revolverit tanassa. ellauri185.html on line 683: Jo näistä lausunnoista, joita eri suuntiin täydennetään ja laajennetaan m.m. kirjoituksessa "Voivatko sotilaatkin tulla autuaiksi" (kyllä hyvinkin!), missä esitetään sotaan nähden sama myönteinen kanta, edelleen lähestyskirjeessä kristilliselle aatelille (jota nuori Saul Bellow luki Einhornin tuhopoltossa kärzänneestä Harvard Classics niteestä) ynnä muissa kirjoituksissa, selvinnee Lutherin periaatteellinen kanta väkivallan käyttöön ja siihen nojautuvaan valtiojärjestykseen. Lutherin asenne meitä askarruttavaan kysymykseen on, kuten näkyy, jyrkästi Tolstoin asenteen vastainen. Lutherin mielestä ei vuorisaarna, niin kuin kristinoppi yleensäkään, kiellä meitä suojelemasta tarpeen tullen väkivoimin ihmiselämän pyhimpiä arvoja. Päinvastoin: kristittykin on sellaiseen suojelupalvelukseen velvoitettu. ellauri185.html on line 685: Eikä hänen hänen suinkaan sitä suorittaessaan tarvize tulla uskottomaxi Kristuksen käskyille ja ihanteille, jotka vuorisaarnassa on esitetty. Sillä nämä käskyt ja lait koskevat vain Jumalan valtakuntaa. Mutta jokainen kristitty samalla ulkonaisesti toisella jalalla myös maallisessa valtakunnassa. Sen kansalaiset suurimmalta osaltaan ovat ei-kristittyjä, jotka eivät välitä evankeliumin ohjeista ja joita voidaan vain väkivalloin kurissa ja järjestyksessä. Tätä maallista valtakuntaa, jonka jäseniä kaikki ihmiset, siis myöskin kristityt ovat, täytyy sen vuoksi hallita maallisilla keinoilla, väkivallalla ja väkipakolla, sillä muuten se joutuisi perikatoon. Pahat tuhoaisivat hyvät aivan niinkuin sudet raatelevat lampaat, ne jäisivät suojattomiksi. Mutta tämä merkitsisi myöskin kristittyjen valtakunnan tuhoa, sillä jollei pahuutta ja väkivaltaa vastaan ole mitään suojaväkivaltaa, niin silloin tuhotaan juuri hyvät, kristityt, jotka vastustuksetta valmiit kärsimään vääryyttä. Senvuoksi on miekan hallitusvalta valtiollisen yhteiskunnallisen turvallisuuden välttämättömänä edellytyksenä, jota ilman Jumalan valtakuntakaan maan päällä ei voisi säilyä, Jumalan määräämä. Väkivaltaisen järjestyksen palveleminen on niin ollen väkivaltaisen Jumalan palvelemista. ellauri185.html on line 687: Meillä on vielä syytä puuttua Lutherin käsityksen yksityiskohtiin. Siinä suhteessa suattaa olla aihetta erinäisiin vastaväitteisiin. Niin esim. Lutherin tekemä ero kristityn yksityisen itsepuolustusoikeuden ja hänen lähimmäisten puolustamisvelvollisuutensa välillä tuskin on oikea. Lutherhan itse asiassa kieltää yksityiseltä kristityltä itse puolustusoikeuden silloin, kun puolustus koskee todella vain häntä yksityishenkilönä. Tällöin kristityn Lutherin mukaan pitää vastustuksetta olla valmis kärsimään kaikkinaista vääryyttä ja väkivaltaa vetoomatta esivallan tai lähimmäisten suojelevaan apuun. Mutta kun väkivalta kohdistuu toisiin tai yleiseen järjestykseen tai kristittyyn itseensäkin, mutta ei yksityishenkilönä, vaan niin sanoaksemme virkahenkilönä ("Amtsperson") tai yhteiskunnan jäsenenä, niin silloin hänellä on Lutherin mukaan ei ainoastaan täysi oikeus, vaan vieläpä velvollisuus torjua väkivalta ja vääryys. ellauri185.html on line 691: Jokainen ihminen on ainakin jonkin perheen jäsen ja jo semmoisena yhteiskunnallinen henkilö. Sitäpaitsi kuuluvat varsinkin nykyaikana jotenkin kaikki täysikasvuiset ihmiset moninaisiin seuroihin, suojeluskuntiin, ammattikuntiin (poislukien työläisten järjestöt), järjestöihin tai muihin yhteisöihin eivätkä senvuoksi ole koskaan vain pelkästään yksityishenkilöitä. ellauri185.html on line 693: Mutta muutenkin, vaikka tämä näkökohta sivuutetaan, tuntuisi sangen kohtuuttomalta kieltää kristityltä itsepuolustusoikeus omassakaan asiassaan. Ei kukaan kristitty eikä muukaan vakava ihminen voine vaatia, että esim. kristityn nuoren miehen tai naisen täytyisi vastustuksetta antaa raiskata itsensä, vaikka tuo väkivalta kohdistuukin vain häneen itseensä yksityishenkilönä eikä sukupuolensa edustajana. Eikä Lutherkaan varmaan ikinä olisi tällaista tarkoittanut. Mutta muutenkin täytyy kristityllä omasta kohdastaan sama itsepuolustusoikeus, mikä muillakin ihmisillä ilmeistä räikeää väkivaltaa tai muuta vääryyttä vastaan. Eikä hänellä tähän vain oikeus, vaan vieläpä velvollisuuskin. Sillä kristittyjenkin täytyy puolustaa itseään täällä pahassa maailmassa sillä tavalla, millä täällä yleensä sekä ihmisiä että arvoja puolustaa voidaan. Päinvastainen menettely kristittyjen puolelta johtaisikin selvästi vain pahojen vallan edistämiseen ja kristittyjen omaan tuhoon.") Siinä on taivasosa laiha lohdutus. Eli sidearmin kantaminen mahdollisten vorojen ja raiskaajien varalta ei ole kristityn vain oikeus vaan ihan velvoite. ellauri185.html on line 695: Mutta pääasia on että Lutherin perusajatus epäilemättä oikea. Karhealla, alkuvoimaisella, terveellä ytimekkäällä nerokkuudellaan, järähtävien pierujen säestämänä, talonpoikaismaisesti terveitten vaistojensa ohjaamana hän on tässä, kuten niin usein muutenkin, rohkealla iskulla lyönyt solmun poikki. Eikä ongelman ratkaisu, minkä hän esittää, ole mikään mätä kompromissi. Hän ei tingi vähääkään Kristuksen ohjeitten ihanteellisesta ankaruudesta. Hän lievennä eikä vetistä vuorisaarnaa. Se jää päinvastoin täyteen voimaansa velvoittamaan kaikkia kristittyjä, joita onnexi on vitun vähän. Hän osoittaa sen vain oikealle alalleen, nim. Jumalan näkymättömään valtakuntaan, minne se joutaakin. ellauri185.html on line 697: Mutta vetistämättömän korkean ihanteellisuutensa ohella Lutherilla on niin terävä terve todellisuustaju, ettei häneltä, kuten Tolstoilta, voi jäädä huomaamatta se alkeellinen tosiasia, että tämä todellinen maailma, jossa me elämme ja olemme, ole mikään Jumalan valtakunta, ei hyvien ja pyhien yhteisö, vaan päinvastoin kansoitettu suurimmaksi osaksi hyvin syntisillä ihmisillä, joilla on pahat, väkivaltaiset, jopa suorastaan rikollisetkin vietit ja halut. Tässä maallisessa valtakunnassa, jonka puitteissa Jumalan valtakunnankin elämä täällä maan päällä kehittyy, voivat hyvät ja niiden maallinen hyvä säilyä vain ehdolla, että niitä tarpeen tullen suojellaan väikivoimin pahojen väkivaltaisia hyökkäyksiä vastaan. ellauri185.html on line 699: Jos Jumalan valtakunnan hallitusohjeeksi tarkoitetut vuorisaarnan periaatteet yritettäisiin asettaa maallisten valtakuntain laeiksi, niin merkitsisi se sitä, että sekä hyvät että niiden hyvä tavara, mutta ennen kaikkea itse Jumalan valtakunta ja lopulta koko elämä jätettäisiin tuholle alttiiksi. Tämä ei voi olla Jumalan tahto. Päinvastoin on Jumalan tahto, että hyväosaisten olemassaolo maailmassa on suojattava ja varmistettava sillä tavalla, millä se yleensä tässä maailmassa tapahtua voi, nim. sellaisen valtiojärjestyksen avulla, jolla on käytettävänään riittävä fyysillinen voima: pamppuja, miekkoja, paukkuja ja pyssyjä, sellejä ja lepositeitä. Ja kun tämä miekan hallitusjärjestelmä on todella ainoa tapa, millä hyvien hyvän säilyminen maailmassa voidaan turvata, on se Jumalan säätämä ja syvästi oikeutettu. Tämä maailma on paras mahdollinen sillä se on ainoa. ellauri185.html on line 701: Tämän terveen, tasapainoisen katsomustavan edustajana, missä aito, vetistämätön ihanteellisuus onnellisesti yhtyy terävään todellisuustajuun, on Luther syvästi ilahduttavana vastakohtana Tolstoin sairaalloisesti pingoitetulle, haaveelliselle ja yksipuoliselle ideologialle. Nämä molemmat suuret miehet rinnakkain asetettuina ovat muuten valtava näky. Ne ovat kuin Tweedledum ja Tweedledoo. Molemmat he olivat totisia, suurmittaisia, korkeimman arvoasteen Jumalanetsijöitä. Molemmilla heillä oli tuo metafyysinen totuuden jano, joka kaikkialla kohdistuu suuriin pääasioihin ja tunkeutuu ongelmien syvimpään pohjaan saakka eikä koskaan tyydy puolinaisuuksiin. Molemmat ovatkin ankarasti taistelleet ihmiselämän suurimpien alkuongelmien kanssa. Taistelleet todellista Jaakopin taistelua sen kukistamattoman Jumalan etsijäinnon elähyttäminä, jonka tunnussana on: "en päästä sinua, ennenkuin siunaat minut"! Molemmat olivat myöskin yhtä pelottomia totuuden julistajia kuin rehellisiä ja vakavia totuudenetsijöitä. Vain sillä erolla että Tolstoi löysi pelkkiä paskoja mutta Luther osui reiän keskelle. ellauri185.html on line 720: Luterilaisten oppi-isä on teologian historian ahkerin eritepuheen ja alapääretoriikan harrastaja. Ulosteperäinen retoriikka soi miehen kirkkosaarnoissa ja julkisissa kirjoissa. Vielä ruskeampi kieli heilui yksityisissä keskusteluissa ja kirjeissä. ellauri185.html on line 736: Eräs Lutherin kakkarukous käynnisti koko reformaation. Ähkiessään Wittenbergin linnan tornikäymälässä Luther pohti teologisia arvoituksia, istunto kun kesti kauan. Äkkiä hän tajusi pelastuksen idean uudella tavalla: minä en puserra sitä itsestäni, vaan Jumala tekee sen minussa. Se vapautti ahdistuneen munkin ja teki hänestä kirkon uudistajan. ellauri185.html on line 738: Syntyi jalo sanoma, mutta kieltä se ei puhdistanut. Jo aikalaiset taivastelivat Lutherin vulgaaria ripulityyliä, vaikka samaa harjoittivat muutkin. Puuseeaikakaudella kun kakkakasoja oli kaikkialla ja jokainen lapioi paskaa vuorollaan. Siksi ulosteista puhuttiin paljon arkisemmin kuin nykyään. Silti lutherilaisten puuseepuhe ja kakkapiirrustukset olivat paljon törkeämpiä kuin vastapuolen. ellauri185.html on line 755: Table of Contents ellauri185.html on line 763: Who died in the tenth plague? ellauri185.html on line 781: In this scene from the biblical book of Exodus, Moses and Aaron (upper right) visit the pharaoh, who is mourning his son. The Egyptian ruler’s son had died from one of the plagues sent by God to secure the Israelites’ release from Egypt. The gloom of the painting reflects the father’s intense grief. ellauri185.html on line 783: Finally, the tenth and most horrific plague came, the killing for the first born child by the angel of death. To protect their first-born children, the Israelites marked their doors with lamb’s blood so the angel of death would pass over them. Thus the name Passover, which is “pesach” in Hebrew. ellauri185.html on line 789: Who died in the tenth plague? ellauri185.html on line 830: The general negative outlook and eschewal of inbreeding that is prevalent in the Western world today has roots from over 2000 years ago. Specifically, written documents such as the Bible illustrate that there have been laws and social customs that have called for the abstention from inbreeding. ellauri185.html on line 836: Despite all its disadvantages, inbreeding can also have a variety of advantages, such as ensuring a child produced from the mating contains, and will pass on, a higher percentage of its mother/father's genetics, reducing the recombination load, and allowing the expression of recessive advantageous phenotypes. Some species with a Haplodiploidy mating system depend on the ability to produce sons to mate with as a means of ensuring a mate can be found if no other male is available. It has been proposed that under circumstances when the advantages of inbreeding outweigh the disadvantages, preferential breeding within small groups could be promoted, potentially leading to speciation. ellauri185.html on line 842: The House of Habsburg was known for its intermarriages; the Habsburg lip often cited as an ill-effect. The closely related houses of Habsburg, Bourbon, Braganza and Wittelsbach (Was?! das ist unser Haus! Ach nein!) also frequently engaged in first-cousin unions as well as the occasional double-cousin and uncle–niece marriages. ellauri185.html on line 846: Instead, certain body odours are connected to human sexual attraction. Humans can make use of body odour subconsciously to identify whether a potential mate will pass on favourable traits to their offspring. Body odour may provide significant cues about the genetic quality, health and reproductive success of a potential mate. Body odour affects sexual attraction in a number of ways including through human biology, the menstrual cycle and fluctuating asymmetry. The olfactory membrane plays a role in smelling and subconsciously assessing another human's pheromones. It also affects the sexual attraction of insects and mammals. The major histocompatibility complex genes are important for the immune system, and appear to play a role in sexual attraction via body odour. Studies have shown that body odor is strongly connected with attraction in heterosexual females. The women in one study ranked body odor as more important for attraction than “looks”. Humans may not simply depend on visual and verbal senses to be attracted to a possible partner/mate. That's hard science, no pseudo, mate! ellauri185.html on line 850: Geenien vaikutus ei ole additiivista kiitos homo-ja heterozygotian. Sixi niissä saa ja tulisikin mendelöidä. Meemien suhteen asia on toisin: tilikirjassa on 1+1 vähintäinkin 2, joten rikkaiden kannattaa naida rikkaita. Nämä 2 menestystekijää ovat siis ristiriidassa. Tästä konfliktista saamme kiittää romantiikkaa ja romaaneja, kuten tätä Augie Marchia. ellauri188.html on line 44: Ja toi turha jälkeenpäinen katumus. Tästä on jo moneen kertaan jämennetty. Moka mikä moka, ota oppia ja eiku yrittämään uudelleen. Tollanen synnin sovittaminen on konsumerismia, vitun kauppamiesten laskun tasausta, pelkkää kostonhalua. Eli siis laumavaistoa, voi nyt huomata. Jeesus on jo sovittanut nämä brändit puolestasi. Älä osta niitä amer. työhousuja, niissä näkyy olevan valmiixi jo reikiä, sanoo homekorva sohvaperuna. Ratikassa oli eilen pojalla rikkinäisten farkkujensa alla ehjät pitkät kalsarit. Onkohan se muotia. Korjaan trendaakohan se. ellauri188.html on line 56: Taipii perustuu paljolti Melvillen omiin kokemuxiin. Hän karkasi toverinsa kanssa amerikkalaiselta valaanpyyntilaivalta Marquesassaarten alkukantaista kivikautta elävien tapiirien pariin. Tapiirit ovat onnellisia luonnonlapsia, mitä huolinkaan, miehet uljaita sotureita kullisuojineen ja bambukeppeineen, naiset eloisia, ihastuttavia vesinymfettejä muttei mitään neizyitä. Ihanin kaikista on Feija Vei, naisellisen viehkeyden ja kauneuden täydellistymä. ellauri188.html on line 58: Mutta vähitellen Melvillelle selvijää, että tapiirit on ihmissyöjiä. Eräänä aamuna hän huomaa kikulinsa salaperäisesti kadonneen. Se on kansatieteellisesti merkittävää, tarkkasilmäistä kuin Disney-tuotanto. Disney kuvaa värikkääsi ja eloisasti kiinalaisten outoja tapoja, käsittämättömiä tabuja ja kammottavia kuukautisrituaaleja. ellauri188.html on line 64: Ensin uni sitten puhelu. Nuku hiva, uni huva verelle, sanoivat markiisisaarelaiset Melvillelle silmäten ahnaasti sen sepalusta. ellauri188.html on line 80: Although Polynesia tends to be associated with images of lush tropical vegetation, and the Marquesas lie within the tropics, they are remarkably dry. ellauri188.html on line 108: Melville ei käsitä mixi taipiit on sille niin ystävällisiä. Mikä luihu taka-ajatus siinä lienee takana? Fattening frogs for snakes perhaps? Mixi ne tunnustelevat Hermannin käsivartta vähän väliä, nuoleskellen huuliaan ja taputellen vazojaan? ellauri188.html on line 110: Taipiiden pääasiallinen ruokaleipä on markiisisaarten leipäpuu. Siitä ne valmistavat äklöä siirappia, jota syödään jostain kalebassista sormilla. Melvilleä syötetään kun se ei ize osaa syödä sitä siististi. Kaikki Melvilleä lukeneet muistavat nämä yököttävät hedelmät. Mutta miten niiden lienee käynyt sittemmin? Tätä selvittelee Washburnin artikkeli Science-lehdessä vuodelta 1924. ellauri188.html on line 118: Is the January 18, 1924, issue of SCIENCE, page 64, Mr. P. J. Wester writes from Manila, urging an ex pedition to the Marquesas and other South Sea Islands, primarily for the purpose of making secure the continued existence of the breadfruit, secondarily, by a study of the varieties, to add further evidence relative to the migrations of these inhabitants of Polynesia. ellauri188.html on line 120: He invites correspondence, hence this communication. Mr. Wester refers to statements in the romantic "White Shadows in the South Seas," and to the inter- esting article by Church in the Geographie for Octo- ber, 1919, and mentions Church's prediction that in ten years from that date "there would not be a full- blooded Marquesan alive." If taken literally, this would mean that the year 1929 or 1930 will witness the extinction of all pare-blooded Marquesans, and consequently, very shortly after, according to Wester, the gradual dying out of all Marquesan breadfruit. ellauri188.html on line 122: I have just returned from a seven months' trip to the Marquesas, and while the situation, due to the de- grading influences of so-called civilization by the whites, is serious enough from a humanitarian stand- point, I can hardly share, to its fullest extent, Mr. Wester's rather doleful outlook, either as regards the complete extinction of the true Marquesan or the ex tinetion of the breadfruit resulting from the disap pearance of the full-blooded native. ellauri188.html on line 126: But what is more to the point under discussion is that Mr. Wester evidently overlooks the fact that many of these pure bloods are leaving descendants, mixed bloods, to be sure, but just as much interested in the preservation of their ancient food, the bread fruit, as were their ancestors. Will not this fact tend to preserve these trees for a long time to come? ellauri188.html on line 128: I found the breadfruit abundant on all the islands visited (fortunately, I was not obliged to eat poipoi) somewhat dwarfed when growing in the "jungle" in neglected valleys, but an enormous and noble tree when given space. The "jungle" of the Marquesas, by the way (although the islands are between 8 and 11 degrees south latitude) is by no means a tropical jungle as the latter is usually pictured, but is made up very largely of young and old and dying and dead specimens of the Fau, or Purao tree, a native hibiscus which grows to a large size, and is much used by the natives for building. One does not see, in the Marquesas, the rank, choking growths peculiar to Brazil, Central America and other really tropical countries. The appearance of the valleys in that group is more subtropical than tropical, and hence, while this growth may dwarf the breadfruit to a greater or less extent, it does not seem that it would always be fatal to its existence. ellauri188.html on line 133: and ten miles long, beautifully green, with Melville's storied waterfall still showing as a silver thread amongst the verdure at the head of the valley. ellauri188.html on line 140: I will venture to say that in ten years Tahiti, picturesque and romantic for so long a time, will have lost its charm because of the presence of hordes of low-caste Chinese and half-bloods. However unattractive this may be from the standpoint of the tourist and sentimentalist, there is no contradicting the fact that they will make these islands a thousand times more productive than would the pure-blooded native, and their skill and habits of application will undoubtedly extend to the preservation of the breadfruit. The Chinese and half-blood Chinese are on all the Marquesan islands which are inhabited, and it will be to their financial interest as well as to the interest of their personal food supply, to preserve the breadfruit there as well as in the Societies. It is notable that the cocoanut and banana plantations and papaye (papaw) groves in Typee at the time of my visit, were either owned or worked by Chinese or half-bloods (Chinese + Tahitian or Chinese + Marquesan). ellauri188.html on line 149: Niin että huoli markiisisaarten leipäpuiden survivalista näyttää enneneaikaiselta, to say the least. Kyllä kuraveriset vaikka laiskat eloonjääneet ja niille piiskaa heiluttavat uutterat viirusilmät apinoiden leivistä huolen pitävät. Kunin puolisokin toimi Sudanissa sellaisena piiskana pitämässä mustia kuulapäitä työn touhussa. ellauri188.html on line 151: Ja nythän markiisisaarilla on taas porukoita luokkaa 10K, oltuaan ennen kolonialisteja luokkaa 100K pääluvulta ja Washburnin käydessä enää luokkaa 1K. Mutta surkea on havaita että ihmissyönti ei trendaa enää missään päin. Jönsin isäntäväki, Equadorin ja Perun rajamaiden kallonkutistajat jivarot eli shuarit on nekin tyytyneet jo syömään muita eläimiä kuten porsaita (puakii). ellauri188.html on line 156: Etiikan transsendentaalinen deduktio Darwinista: eusosiaalisuuden aste selittyy ravintoverkon laikkuisuudesta, eli siis kilpakumppanien granulariteetista. Jos ravintoa on paljon tai sitä on tasaisesti hyvin harvassa, ei juuri maxa vaivaa olla laumasieluja. Ize kukin elukka menestyy parhaiten seppoilemalla omin päin. ellauri188.html on line 158: Jos taas ravinto ja/tai pedot esiintyvät laikkuina, kanzii lajitoverien kokoontua vastaavixi laikuixi, jotta sillä suurennuxella eli raekoolla ravintotilanne palautuu äskeiseen. Pesille on yllin kyllin ruokaa, ja laumassa on turvaisampi elellä. Pikku altruistit suojelevat toisiaan oman hengen uhalla ja saavat turvallisen ruokahuollon pesän yhteisvazasta. Leijonatkin kokoontuvat ylpeixi, koska efelantti on aika iso laikku yhdelle. Ja niitä laikkuja on sitten syytä puolustaa, partioida reviiriä isänmaallisina. ellauri188.html on line 162: Kun reviirit laikuttuvat: jossain ravintoa on paljon kuten Ukrainassa, jossain vähän kuten Aahrikassa, alkaa ihmispesä parveilla. Keräännytään taas pesiin pörräämään, luodaan ampuma- ja joukkohautoja, rakennetaan barrikaadeja ja aletaan kaivaa maxiimeja jemmasta. Isänmaallisuus on hienoa, patriootit sankareita, altruismi nostaa jälleen rumaa päätänsä. ellauri188.html on line 179: Tämä kaikki mullistuu, kun Mei Mei eräänä aamuna huomaa muuttuneensa huoneen korkuiseksi kultapandaksi. Ja kuukautistensa alkaneen. Mei Mein sisällä odottava kultapanda on jättimäinen, eikä tämä edes suurin elokuvassa nähtävistä. ellauri188.html on line 195: Supersuositussa Encantossa nuori kolumbialaistyttö Mirabel käsittelee niin ikään suhdetta täydellisyyttä vaativaan isoäitiinsä, ja muutenkin animaatioissa ollaan siirrytty ilkeistä äitipuolista monipuolisempiin perhekuvauksiin. ellauri188.html on line 196: Oikaisu 20.3. klo 11.38: Encanto-elokuvassa täydellisyyttä vaativa perheenjäsen on isoäiti, ei äiti, kuten jutussa alun perin kerrottiin. Elokuvan nimi korjattu Elcantosta Encantoksi. ellauri188.html on line 201: Siitä huolimatta arvostelut ovat olleet pääosin myönteisiä: Arvioita kokoavalla Rotten Tomatoes -sivustolla positiivisia arvioita on 95 prosenttia, ja muutenkin elokuvaa on suitsutettu juuri rohkean aihevalintansa ansiosta. ellauri188.html on line 209: Itse pidin suuresti elokuvan kolmesta neljänneksestä, mutta lumo hieman rapisi loppupuolella, kun pandojen koko kasvoi kingkongmaisiin mittasuhteisiin, ja kerrontaan tuli mukaan yhä fantastisempia piirteitä. Pikkupanda vielä menettelee, mutta jotain rajaa. Hieman myös mietitytti, miten Mei Mein isoäidin, äidin ja tätien kaltaiset uljaat voimanaiset olisivat suostuneet vuosikymmenien ajan pienentämään kiinalaisia. Mutta pieniähän kiinalaiset ovat. Tai olivat, nythän niitä on hirmu isojakin, kuten Xi. Sale ja Putin on kääpiöitä Xin rinnalla! Macronista puhumattakaan. ellauri188.html on line 219: On väitetty, että ydinperheen olemusta rikkirepivä nykysuuntaus on kohdistettu meihin ihmisiin tarkoituksella ja siten, että rikotut roolit ja näkemykset ihmisisitä esim. tyttöinä, poikina, isinä ja äiteinä pyritään hajottamaan tarkoituksena saattaa kaikki ihmiset ellauri188.html on line 225: Missä on poikien, tyttöjen ja erilaisten oletettujen ystävyys, lämpimyys ja toisista huolehtiminen? Missä on vahva ydinperhe, joka kykenee toimimaan toisiaan auttaen ja toinen toistaan vahvasti tukien sisältäpäin, arkisissa askareissa ja pyhätoimissa? Hajaantuvatko ihmisten väliset suhteet? Kohdistuuko meihin mediavaikuttaminen? Miten meihin vaikutetaan? Kysyn vaan! ellauri188.html on line 237: Arvostelija vain ei viimeksimainittujen tavoin vaadi tähän elokuvaan muutoksia, jotta se vastaisi täysin hänen omaa maailmankuvaansa, ja hän myös on tietoinen, että kyseinen elokuva ei ole tehty varta vasten hänelle. Siinä oli se syy, miksi se arvostelija ei siitä sen suuremmin nauttinutkaan - kyse oli siis representaatiosta ja siitä, ettei arvostelija pystynyt samaistumaan elokuvaan ja sen hahmoihin. Nyt kuitenkin tällainen ajattelutapa onkin yhtäkkiä woke-väen mielestä väärä, vaikka aiemmin representaatiota ollaan perusteltu ihan samoin sanoin. ellauri188.html on line 239: Olisiko tässä viimeinkin merkki, että tällaisten öyhöttäjien mielipiteisiin ei todellakaan kannata reagoida millään tavalla? Alkuperäisen arvostelun poistamisellakin luodaan vain yhä enemmän sitä mielikuvaa, jossa ihmisen täytyy katsella tietynlaista mediasisältöä, ihmisen on nautittava tästä mediasisällöstä ja ihmisen on ylistettävä tällaista mediasisältöä. Tästä poikkeaviin mielipiteisiin tullaan vastaamaan kovalla kädellä. Pohtii nimimerkki Joukko huolestuneita perheenisiä. ellauri188.html on line 269: Ukrainan sota|Urheilun maailmassa tapahtuu nyt valtava muutos, eikä Venäjää ymmärrä kukaan: ”On aloitettu brutaali ihmisten murhaaminen”. ellauri188.html on line 271: Ihmissuhteet|Sain vuosia sitten keskenmenon, jota suren edelleen – Miten tällaista näkymätöntä surua pitäisi käsitellä? ellauri188.html on line 276: Venäjä|Venäläisten tappiot Ukrainan sodassa ovat niin suuria, että niiden korvaaminen vie vuosia – HS selvitti, mitä normaalisti Suomen lähellä olevien joukkojen kohtalosta tiedetään ellauri188.html on line 279: Päivittyvä seuranta|Britannian Johnson varoitti Kiinaa valitsemasta ”pahan puolta” – Mariupolin viranomaisten mukaan Venäjä olisi pommittanut taidekoulua ellauri188.html on line 281: Kolumni|Sauli Niinistön ei tarvitse muuttaa suomalaisten Nato-kantaa: riittäisi, että presidentin oma pää kääntyisi ellauri188.html on line 297: Sano valas vedä 10x housut alas. Melville on kolonialistimoukka vaikkei mitenkään pahimmasta päästä, s. 152 tienoiila se haukkuu aika mojovasti muita länkkäreitä. Homotaipumuxet pääsee pintaan kirjan alussa: Hermanni ilostelee kun villit pettyivät lähetyssaarnaajan kauniin vaimon osoittauduttua naaraspuolisexi. Pettyisi kai Hermannikin moisesta. Hermanni nauraa kun villi päällikkövaimo näyttää tatuoidulle meri"karhulle" yhtä tatuoitua takapuoltaan. Mautonta! Hermanni pahastuu kun ranskiskolonialistit ennättivät ennen jenkkikolonialisteja julistamaan että markiisisaaret alkuasukkaineen kuuluivat nyt heille. Mitä vittua??? Kuuluuko Transnistria Moldovalle? Kuuluuko Moldova Ukrainalle? Kuuluuko Ukraina Venäjälle? Nää on kuin toisiansa suuruusjärjestyksessä ahmaisevat petokalat. Kuuluuko mikään maaplänttyrä millekään apinoiden lössille? Ei kuulu teille! Kyllä se nyt vähän kuuluu, sanoo frakkiin ja silinteriin sonnustautunut Kummeli. Mutta Hermanni oli kyllä pannut merkille että Havaijilla jenkkien ja saarnaajien läsnäolo oli saanut 25 vuodessa aikaan pelkkää pahaa. Pearl Harborista puhumattakaan. ellauri188.html on line 323: Hänen uskotaan opettaneen, että ihminen voi saavuttaa mielenrauhan parhaiten niin, että pitää nautintoja ja kipuja merkityksettöminä, eikä näin ollen välitä niistä. Hän kuoli tekemällä itsemurhan sen jälkeen kun hän oli saanut onnettomuudessa vakavia vammoja. Eipäs noudattanut omaa oppia. Mielenrauha meni. Rauhattomuus lähti kyllä sitten saman tien. ellauri188.html on line 344: – Poliisihallinnon näkökulmasta ongelmallista on se, että poliisista vuodetaan salaisia tietoja. Kaikki vuotamiset ovat rikoksia. Se minusta nakertaa poliisin luottamusta kansalaisiin. Virheellisiä tietoja ei myöskään saa olla, mutta kyllä painottaisin salaisten tietojen vuotamista tässä yhteydessä. ellauri188.html on line 345: Rekisterin hallintaa on muutettu siten, että tietojen syöttö menee esimiesten kautta, poliisiylijohtaja Paatero lohduttaa. ellauri188.html on line 355: Sjöblom arvioi, että hänen mukaansa hyökkäyksen taustalla on todennäköisesti valtiollinen toimija, kuten vaikka sanokaamme Venäjä. Mitään todisteita hyökkäyksen taustoista ei kuitenkaan tässä vaiheessa ole. ellauri188.html on line 357: – Yksi mahdollisuus on se, että viesteillä yritetään oikeasti vaikuttaa venäläisten opinto-oikeuksiin. Toinen vaihtoehto on, että viesteillä yritetään saaada yliopisto näyttämään siltä, että Suomessa tai Helsingin yliopistolla on venäläisvastaisuutta, mikä on aivan paskapuhetta, Sjöblom sanoo. ellauri188.html on line 360: Seuraavana päivänä selvisi ettei asialla tällä kertaa olleet venäläisten huonosti tähdätyt risteilyohjuxet, vaan "osa viesteistä" olikin ukrainalaisia. Käsin tehdyiltä haamutileiltä sinikeltalipun alta oli lähtenyt tuhansittain kiukkuisia muumintrolleja. ”Tuntuu tärkeältä, että voi tehdä edes jotain”. Må alla smådjurens beskyddare vara med er. ellauri188.html on line 367: Niinistön vieraillessa Amerikan pressan pakeilla, pistin (en pannut, se on rivo sana) kommunikaatiotutkijana erityisesti merkille Niinistön tavan puhua dialogin tärkeydestä. Hän toisti useamman kerran, että NATOn ja Venäjän on välttämätöntä käydä keskinäistä vuoropuhelua siitä, sopiiko Suomen päästä Naton jäsenexi vaiko ei. Oikeastaan vielä tärkeämpää oli se tapa, jolla Niinistö määritteli dialogin. Vaikka vastapuolena olisi NATOn tai Talibanin kaltainen järjestö, vuoropuhelun tulee olla aitoa. Ellei arvosta toista osapuolta ja ole valmis kuuntelemaan häntä, kyse ei ole dialogista. Tämän asian ymmärtäminen on suurvalloille ylitsepääsemätöntä. Ne luulevat tietävänsä, mikä on muille hyväksi. Vaikka Niinistö sanoi, että ei ole antamassa neuvoja, miten venäläisten kanssa pitäisi toimia, niin tässä sellainen nyt oli. ellauri188.html on line 369: Samaan aikaan kun Trump ja Niinistö kehuivat Suomen luottamuksellisia suhteita Venäjään, toimittajat antoivat sellaisen tuiki virheellisen kuvan, että suomalaiset pelkäävät Venäjän hyökkäävän kohta Suomeen. Tästä kompastuksesta huolimatta Saulin ja Suomen juoksu jatkui voittoisasti maaliin, hyvänä kakkosena taas kuten jatkosodassa. Hopea ei ole häpeä. ellauri188.html on line 374: Herman Melville (1. elokuuta 1819 New York, New York – 28. syyskuuta 1891 New York, New York) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Melville toimi nuoruudessaan merimiehenä ja kirjoitti siitä lopun ikänsä kuten kolleegansa Konrad. ellauri188.html on line 382: Herman Melville syntyi New Yorkissa vuonna 1819. Hän oli kolmas Allan ja Maria Gansevoort Melvillin (Maria lisäsi myöhemmin miehensä kuoleman jälkeen ylimääräisen e-kirjaimen sukunimeen) kahdeksasta lapsesta. Hermanin molemmat isoisät olivat osallistuneet Yhdysvaltain vapaussotaan. Allan Melvill oli Hermanin syntymän aikaan menestyvä ylellisyystuotteiden, kuten silkin ja kölninveden, maahantuoja. Perhe elikin suhteellisen hyvissä oloissa. Yritys kaatui kuitenkin vuonna 1830, ja perhe muutti Albanyyn Maria Melvillin sukulaisten luokse. Allan Melvill yritti perustaa uutta yritystä siellä, mutta hän kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 1832. ellauri188.html on line 386: Palattuaan Yhdysvaltoihin Melville teki jälleen tilapäisiä töitä. Hän päätyi jälleen merille, kun hän lähti 22-vuotiaana valaanpyyntialus Acushnetin mukana Tyynellemerelle 3. tammikuuta 1841. Melville jätti 9. heinäkuuta 1842 yhdessä Richard Tobias Greenen kanssa aluksen Nuku Hivalla Marquesassaarilla ja karkasi saaren sisäosiin. Paikalliset naapuriheimoja kohtaan aggressiiviset ja jopa kannibalismia harjoittaneet taipiit nappasivat Melvillen ja Greenen. Tärkein lähde Melvillen Nuku Hivan -ajasta on hänen seikkailullinen matkakirjansa Taipii – kappale polynesialaisten elämää, jonka perusteella hän oli saarella sekä vankina että vieraana. Melville asui taipiiden luona neljä viikkoa ja listautui sen jälkeen australiaiselle valaanpyyntialukselle Lucy-Ann. Hän kieltäytyi aluksella työnteosta, ja hänet vangittiin Tahitilla. Sieltä hän pääsi Havaijille, missä hänestä tuli Yhdysvaltain laivaston USS United Statesin matruusi. Elokuussa 1843 alkanut kotimatka Havaijilta päättyi Bostoniin 14 kuukautta myöhemmin. ellauri188.html on line 388: Melvillestä tuli paikallinen kuuluisuus Lansingburghissa hänen Tyynenmeren tarinoidensa ansiosta. Ystävät ja kylänmiehet innostivat häntä kirjoittamaan seikkailuistaan kuin Muumipappa, ja hänen ensimmäinen teoksensa Taipii – kappale polynesialaisten elämää julkaistiin 1846. Kirjasta tuli suosittu, vaikka yhdysvaltalainen Harper and Brothers ei suostunutkaan julkaisemaan sitä. Kirja julkaistiin Lontoossa, ja sitä myytiin noin 6 000 kappaletta myös Yhdysvalloissa. Kirjaa myös pääasiassa kehuttiin, vaikka esimerkiksi Britanniassa sen todenmukaisuutta epäiltiin ja Yhdysvalloissa vastustettiin sen esittämää kritiikkiä lähetystyöntekijöitä kohtaan. Vuonna 1847 Melville avioitui Elizabeth Shaw’n kanssa. He saivat neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. ellauri188.html on line 394: Pierren julkaisun jälkeen Melville yritti saada töitä konsulaattina. Hän julkaisi vuosina 1853–1856 neljätoista novellia ja pientä kirjoitelmaa sanomalehdissä. Melvillen taloudellinen tilanne heikkeni, eikä hänen ensimmäisiä runojaan suostuttu julkaisemaan. Hän joutui myymään talonsakin, mutta sai lopulta 1866 töitä tullitarkastajana. Hän jatkoi kuitenkin kirjoittamista, ja joitain hänen runojaan julkaistiinkin. Melville jäi eläkkeelle 1889 ja kuoli 1891. Kirjallisuuspiirit olivat tuolloin käytännössä unohtaneet hänen uransa, ja The New York Timesin kuolinilmoituksessa Moby Dick oli kirjoitettu väärin Mobile Dick. Ei sentään Prick. ellauri188.html on line 401: Hermannia ahdisti että suuret ihmismassat ei päässeet etelämeren saaren upeisiin maisemiin. Samasta syystä varmaan Hurtigruttenin mainosmaisemassa näkyy kuvan ottajan lenkkarit kuvan etualalla. Kylä tällänen aarre pitää ottaa pikimmiten haltuun ja muuttaa luontopalveluixi! ellauri188.html on line 405: Perhanan kannibaalit! Tulee mieleen Malamudin Cohn Island. Naapureiden popsiminen oli kummankin saaren asukkaiden parhaita oivalluxia. Siitä kannattaisi nykyajan apinoiden ottaa oppia. Kuvaus alkuasukkaineen riitaisista oloista vuorten rajaamissa pikku kanttooneissa muistuttaa toisaalta Schweizin maisemaa, toisaalta Jared Diamondin kuvauxia melkein 200v myöhemmin läheiseltä Papuan saarelta. Tää on termiittiapinan tasapainotila, tästä sen ei olis koskaan pitänyt lähteä paisumaan kuin pullataikina. ellauri188.html on line 407: Aika sokko Hermanni on kyllä jollei se huomaa ettei ranskisten kapun ja abopäällikön välillä ole mitään olennaista eroa. No huomaahan se sen. Natustellen banaania samalla. ellauri188.html on line 420: Right before the play was to open, Lucas was mugged and beaten "on his way to the theater" for "dress rehearsal". He played the role of Judas with bloody bandages across his broken nose and black eyes. The audience thought the bandages were part of the play. ellauri188.html on line 436: Jopa ulkomuodoltaan Toby veti minua puoleensa, sillä kun valtaosa miehistöstä oli yhtä karkeaa ulkoiselta olemukseltaan kuin hengeltäänkin Toby oli harvinaisen hauskannäköinen. Siniseen matruusintakkiin ja purjekangashousuihin sonnustautuneena hän näytti niin tyylikkäältä merimieheltä ettei häntä tyylikkäämpää ollut taatusti koskaan nähty yhdenkään laivan kannella; hän oli pieni ja sirotekoinen ja hänen vartensa oli tavattoman notkea. Hänen jo luonnostaan tumma ihonsa oli paahtunut tropiikin auringossa, ja pikimustien kutrien kimppu laskeutui hänen ohimoilleen ja sai hänen kookkaat tummat silmänsä näyttämään entistä tummemmilta. Hän oli omituinen ja itsepäinen, oikukas, ailahteleva ja haikea-joskus jopa synkkämielinen. Hänellä oli myös kiivas ja tuima luonne ja suuttuessaan hän suuttui silmittömästi. ellauri188.html on line 440: Kun kuten jo sanoin. näin Tobyn nojailevan parraspuuhun syviin ajatuksiin vaipuneena juolahti heti mieleeni että hänen mietiskelynsä kohde saattoi olla sama kuin minunkin. Ja jos niin oli, tuumin, enkö kaikista laivatovereistani haluaisi juuri hänet kumppanikseni pikku seikkailuun. Ja miksen ottaisi mukaan toveria jonka kanssa voisin jakaa retken vaarat ja jolta voisin saada lievitystä sen vaikeuksiin? Saattaisin kukaties joutua piileksimään jossain koijassa viikkokausia. Millainen lohtu kumppanista olisikaan sellaisessa tapauksessa. ellauri188.html on line 442: Tällaiset ajatukset risteilivät mielessäni, ja kummastelin miksen ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi asiaa siinä valossa. Mutta vielä ei ollut liian myöhäistä: hartian kosketus havahdutti Tobyn mietteistä, totesin hänet kypsäksi kauraxi ja muutama sana riitti saamaan keskinäisen ymmärryksen välillemme. Tunnin kuluttua olimme päässeet esivalmisteluista ja laatineet toimintasuunnitelman. Me vahvistimme sitten sopimuksemme liittämällä kätemme hellästi yhteen ja välttääksemme epäluuloja vetäydyimme koijaamme viettämään viimeistä yhteistä yötä lemmenlaivalla. ellauri188.html on line 455: Tää että uskonnosta toiseen pyhäköt on naisilta tabuja, kertoo kaunopuheista kieltä koko homman nimestä. Se on ihan ilmeistä: äijiä PELOTTAA. Ellei ne liittoutuisi tällä lailla hyväveliseuroixi ja linnottautuisi pakoon naisia miesten taloihin, ne olis aivan hukassa. Uskonnot on pelon ylläpitämiä koiraiden diktatuureja. ellauri188.html on line 457: Peleissä on hyvä luoda mainetta. Vangin dilemmassa pitää olla epäluuloisen ja kostonhimoisen mainetta, jotta naapuri ei petkuta. Sukupuolten taistelussa on hyvä olla narsistin imago, jotta siippa tietää antaa perixi. Luottavuus ja kiltteys on mainehaittoja. ellauri188.html on line 464: Vintissä on 27 vuoden katkeamaton sarja Aku Ankkoja 1/2 vuoden kansioissa. Lapset tutustuivat maailmankirjallisuuden helmiin ankkamiehityxen välityksellä. 1 niistä oli Jules Vernen Zaarin kuriiri. Roope oli zaari ja Aku kuriiri. Siihen aikaan venäläiset vaikuttivat suht hyvixiltä, kun vinosilmistä (mongolit tai tattarit) tuli detenten ja neukkuromahduxen ja Kiinan nousun tautta vahvempia viholliskuvia. Nyt tämänsuuntainen myönteinen kehitys on pysähtynyt kiitos zaari Putinin. ellauri189.html on line 39: Puuttomien arojen razastajakansat soittavat ja laulavat kaikki samassa ravaavassa rytmissä. Argentiinalaisessa Misa Criollassa on joku piisi samantapaista pampasbiittiä, oliskohan se ollut se Gloria. Ravaavien hevosten kulkuset tuli ezimättä mieleen. Kuin myös kasakkamusasta, kauboiviisuista ja Keski-Aasian kansojen lallatuxista. Niistä kaikissa on tässä albumissa näytteitä, samoinkuin pohdiskelua kansainvälisestä veljeydestä. ellauri189.html on line 51: Kiovan Venäjä eli Kiovan Rusj oli Itä-Euroopassa 880-luvulta 1100-luvun puoliväliin olemassa ollut valtakunta. Valtakunta oli pääasiassa itäslaavilainen. 800- ja 900-luvuilla skandinaavisilla ruseilla oli kuitenkin Kiovan Venäjän kehittymisessä huomattava, joskin kiistelty, rooli. Valtakuntaan kuului merkittäviä suomalais-ugrilaisia ja turkinsukuisia kansoja. Valtiota voidaan historiallisesti pitää Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan edeltäjänä, joskaan suoraa yhteyttä ei ole. (Arvasit oikein - tämä on reviiripoliittinen kuuma peruna!) ellauri189.html on line 61: Tämä Korpela on julkaissut useita monografioita, muun muassa Miesparin siunaaminen, viisi ortodoksista keskiaikaista rukousta (2011). Hän katsoo näiden siunausten olemassaolon perusteella, että vetoaminen ortodoksiseen perinteeseen kiellettäessä homoparien siunaaminen on perusteetonta, kyllä siihen on Moosexen ja Paavalin sana riittävä. Korpela kääntyi aikuisiällä ortodoksiksi ja on vihitty 1995 diakoniksi. (- Miten yhdestä professorista saa niin monta diakonia? - Ihmekö tuo! 5000 ihmistäkin ravittiin 5 leivällä ja 2 kalalla. Kumpi on kovempi käsi, 1995 diakonia vai homopari?) ellauri189.html on line 72: Malczewski was born to a wealthy family in either Volhynia or Warsaw, and attended school in Krzemieniec (modern-day Kremenets, Ukraine), but did not graduate. He joined the army of the short-lived Duchy of Warsaw during the Napoleonic Wars in 1811, and remained in the army of Congress Poland under Emperor Alexander from 1815. He was wounded in the foot in a duel in 1816 and so had to leave the army. ellauri189.html on line 83: It has often been stressed that the particular fascination that imparts itself to the reader of Maria is intimately connected with the mood of the Ukrainian ellauri189.html on line 87: unbeaten path of vacancy” (cf. Maria: “I przez puste roża król pustyni ellauri189.html on line 89: to them, they turned (in 1648) against their former rulers. The vicissitudes of a series of risings, during which both sides committed unspeakable cruelties, were often shown in the “frenetic” tales and dramas of the younger contemporaries ellauri189.html on line 102: However, in Maria the tensions arising from differences in “class” are not taken up. Malczewski investigates man’s existential plight in connection with the “stigma” (as would Norwid put it) that has been imprinted on man by his “natural” surroundings (as we will see, the Cossack represents man before self-alienation, ellauri189.html on line 107: In Maria the landscape of the steppe has certain existential properties that ellauri189.html on line 114: It becomes clear that the apparent benevolence of the wojewoda was only a ruse to lure away the defenders from Maria’s home. During their absence his brigands, disguised as revellers (taking part in a kulig, a sort of carnival cortege of the szlachta moving about the countryside), had raided the house, carried Maria away and drowned her in a pond. Her dead body was found by the tenants and servants who had left it on the bed before they went in pursuit of the perpetrators of the crime. And so “Wacław loses in one moment everything on the world,/ Happiness, virtue, respect for his fellow-men and brothers” (“I tak Wacław od razu wszystko w świecie traci:/ Szczęście, cnotę, szacunek dla ludzi, swych braci”). It is suggested that in the “dark and dreary wood of human feelings” (“W tym ellauri189.html on line 129: landscape. Communing with the monotonous plain that extends as far as the horizon, where it melts into the heaven, the author discovers that “mood” (Heidegger’s Gestimmtsein) is the fundamental human mode of being-in-the-world. The level plain and the hemisphere (earth and heaven) constitute a spatial totality that is self-enclosed: Being combines flatness with the curve of the hemisphere, the linear with the cyclical perspective (from an empirical point of view only half of its orbit is visible to man though he can of course turn around to see the rest of it): ellauri189.html on line 137: (Wacław roams over the unbeaten paths of solitude; through immeasurable prairies ellauri189.html on line 141: dome with the terrestrial plain. In this space that is both boundless and hermetic (when we attempt to translate existential qualities that are experienced ellauri189.html on line 142: naively, like a mood, into an abstract scheme, we realize that space is often a ellauri189.html on line 175: Joo tämmösiä nää karjapaimenten viisut on, yxinkertaisia karuja sentimenttejä. Ukrainasta kasakat on varmaan kadonneet valtavien leikkuupuimurien suihin. Aabel häviää Kainille sittenkin loppupeleissä. ellauri189.html on line 206: Malczewski’s worldview (Weltanschauung) seems at first sight very much akin to Schopenhauer’s metaphysical pessimism (the fact that the German philosopher’s main treatise Die Welt als Wille und Vorstellung was almost neglected by his contemporaries, should not close our eyes to the fact that the first part of it was written immediately after the Napoleonic wars; it belongs to the same époque as Maria). ellauri189.html on line 209: with its receding horizon, melting into heaven, shows two different countenances of infinity. Man may spontaneously recognize the identity of linear and cyclical infinity, but the basis of this identity is not an empirically established fact, but an assumption, a matter of belief. The wheel of Karma is not so different from Schopenhauers endless rounds of the lush parks of Frankfurt following the dark star behind his poodle Atman. ellauri189.html on line 214: The boundless steppe of the Ukraine turns out to be a cage with invisible bars. Man appears at first sight to be free, without apparent goal roaming over the plain of life, being a lord of the steppe, “a king of the wilderness” (“król pustyni”), or tries to create in a premeditated manner his own future, deciding – by the way – on the fate of his fellow men (the source of unceasing conflicts). However, in the latter case he often unwittingly obeys the voice of his own wild, unruly nature. The ambivalence of this situation seems to be intimately connected with the concept of romantic irony. Man possesses the ability to objectify his passions, i.e. he can explain them psychologically, by means of a chain of causes and effects, but he still remains the slave of this volitional nature that constitutes his innermost self, always and ever receding (like the horizon of the Ukrainian plain) when he tries to catch it (the idea of the Unconscious does not really explain this “schizophrenic” state of mind – it merely affirms man’s essential homelessness: I am myself, when I realize that my self eternally escapes me). - I can relate to that, says the Russian tank driver sitting stuck in the Ukrainian mud. ellauri189.html on line 244: Okay, thanx Anttoni, that will do, point taken. I feel your pain. Vähän jäi epäselväxi exactly kenen joukoissa Anttoni seisoi kulloinkin. Oliko se lähdössä Napsun armeijaan kohti Moskovaa kun se typerästi osui jalkaan izeään? Lopun aikaa se kuitenkin näyttää olleen zaari Alexanterin palveluxessa. Fixu valinta. ellauri189.html on line 274: Korhonen on 22-vuotias kemian opiskelija. Hän sai vapautuksen asepalveluksesta muutama vuosi sitten mielenterveyssyistä. Hän nimittäin olisi mieluummin elossa missä tahansa maassa kuin kuolleena Suomessa. Ubi bene ibi patria. Väärin, huutaa valkoinen torakka: se kuuluu mennä toisin päin: ibi bene ubi patria! ellauri189.html on line 281: Hanna Karpolla on asiaa: Olisi kiintoisaa nähdä, miten mielipiteeseen vaikuttaisi se, että sen esittäjä joutuisi oikeasti olemaan muutaman vuoden siinä "missä vain". Tähän testiin tuollaisen mielipiteen esittäjät eivät kuitenkaan koskaan ole halukkaita itseään asettamaan. En kyllä minäkään. ellauri189.html on line 283: Olisipa kiinnostavaa nähdä, miten täällä kunniakasta puolustustahtoa hehkuttavat naiset ja vanhuxet olisivat rintamalla. Tähän testiin nämä ylevät ja itsensä ylentävät eivät kuitenkaan koskaan tule itseään asettamaan. ellauri189.html on line 286: Ja jos tahtoo välttää tappamista tappamalla muita, niin mä pidän sitä jo hyvänä ominaisuutena. ellauri189.html on line 290: Taitaa mielipiteet kääntyä kaiken antamiseen hyvän maan puolesta. Roomassa asian ydin kirkastettiin jo kaksi tuhatta vuotta sitten: Si vis pacem, para bellum! ellauri189.html on line 291: Useat tuntevat vastuunsa ja haluavat kantaa viimeisen oljenkortensa avointa yhteiskuntaa tukeakseen ja tappaaxeen sen vihollisia, ei pelkästään elämään sen kustannuksella. Älä mieti mitä valtio voi antaa sinulle, vaan mitä voit antaa sille. (Tää oli John F. Kennedyä, yllättävän totalitääristä.) Kyse on rohkeudesta ja epäitsekkyydestä. ellauri189.html on line 296: Minä menisin ehdottomasti rintamalle tappamaan vihollista, joka aikoo tunkeutua Suomeen. Sota on todellakin on pöljä asia ja en tue sitä, mutta jos joku aikoo tunkeutua meidän maahan tavoitteenaan vallata se ja liittää omaan valtioon tai muuten vain tuhota se, niin minä tasan tarkkaan menen rintamalle ja tapan niin paljon vihollista kuin vaan tilanne vaatii. Haluan olla Suomalainen enkä minkään muun maalainen. Muualla ei saa edes kunnollista Havaijin leikettä, tiedän, olen käynyt aurinkorannalla. ellauri189.html on line 298: Me olemme hyvin ohuen ”sivistyksen” suojan alla päässä apinasta, jonka tärkeimmät elämänarvot ovat lisääntyminen ja reviirin puolustaminen lisääntymisen varmistamiseksi. Ihmisen luoma tekniikka on valovuoden päästä siitä mihin olemme ”ihmisenä” kehittyneet, joka kehitys on täysi nolla. Kaikki se minkä voimme sanoa olevan sivistystä, on normatiivisten lakien ja kehittymättömän itseintressittömään moraaliin perustuvan toiminnan ja itseintressisen moraalin jatkuvaa kamppailua, kun sotarummut kajahtavat, jälkimmäinen poistuu näyttämöltä, eli nousemme jälleen puuhun, josta joskus olemme alas laskeutuneet. ellauri189.html on line 302: Vaihtoehtoista historian kulkua ei tietenkään voi tietää, mutta vertaamalla toisen vaihtoehdon valinneisiin voi päätellä miten todennäköisesti olisi käynyt. Suomen kohdalla tilannetta voi verrata esim. veljeskansaamme Viroon. ellauri189.html on line 305: Tämä on ihan hieno idealistinen ajatus joka on valitettavasti haihattelua. Kuinkahan saisimme n. 8 miljardia ihmistä johtajineen samaan ruotuun. Ei onnistu. Ihmiskunnan historia on täynnä sotia, joissa heikommat on tallattu jalkoihin. Se vaan on niin, että meidän on puolustettava omia arvojamme ja elintilaamme. Siinä ei se kaino pyyntö auta: älkäämme sotiko, olkaamme kavereita. Mutta uskon tuon nuoren miehen mielipiteen muuttuvan kun ikää ja realismin tajua kasvaa. Sinänsä nostan hänelle hattua ulostulosta. Ylevä periaate. Sen seurauksena voimme kaikki tulla osaksi yhtä isoa neuvostoliittoa tai suurkiinaa sen sijaan että olemme osa jättimäistä uu-es-aata. Siinä järjestelmässä ja niillä ehdoilla sitten mennään... ellauri189.html on line 307: Voihan sitä ajatella jeesusmaisesti läheisikseen kaikki ihmiset maailmassa. Kaikki ovat yhtä arvokkaita, minkä vuoksi tuntuu järjettömältä tapella yhden maantieteellisesti mielivaltaisesti rajatun maapläntin ja sinne sattumalta asettautuneiden ihmisten puolesta, koska "vihollisen" puolella on yhtä arvokkaita ihmisiä. Miksi tappaa satunnaisesti toisia toisten puolesta, kun kuka tahansa olisi voinut olla lähimmäisesi. Nimim. Tolstoi. ellauri189.html on line 319: Ukrainassa taistellaan sitä vastaan, ettei maa joutuisi totalitaristisen järjestelmän alle ja ettei sen mielivaltainen ajattelu ahmisi jatkossa Eurooppaa pala palalta. Aijaa kommarithan ei ole enää vallassa, no oligarkit sitten. Ai Amerikassakin on, no ne eivät sentään puhu venättä. Amerikkaa täällä jo osataan. ellauri189.html on line 322: Tämän lisäksi on hyvä muistaa, että aika harva nainen on aloittanut sotia. Vain ne jotka on päässeet keon huipulle, eikä niitä ole monta. Olet niin oikeassa siitä, etteivät naiset aloita sotia. Menneisyydenkin soturikuningattaret, kuten Zenobia ja Boudicca vain puolustivat omaa maataan, toisin kuin miekkoset, he eivät hyökänneet mihinkään. Sotilaita vaan lähettivät. ellauri189.html on line 327: Järjestelmä toimii niin, että vaikka terveyssyistä vapautettaisiin, jää kuitenkin asepalveluksen reservin vara-apinaxi. Jos tulee kriisitilanne, joutuu uudelleen terveystarkastukseen ja siitä mahdollisesti rintamalle, jos paine on kova saada sinne "materiaalia". Eli käsky voi tulla rintamalle, vaikka ei olisi terveyssyistä edes asepalvelusta käynyt, ja osaisi aseita käyttää. ellauri189.html on line 344: Koska epäluuloisuus naapurimaan kansaan, tai ainakin heidän johtajiinsa, tuntuu olevan meilläkin jälleen voimissaan. (Jota se on ollut kovin usein) pitää ihmetellä miten se voi olla niin. ellauri189.html on line 346: Niin onko todellakin niin että tämä pienien kansojen asuttama Suomi, jonka oma historia, ei mitenkään ihmeemmin poikkea muiden maiden historiasta. Oikeuttaa jatkuvaan kissanhännän vetoon, tuon isomman naapurin kanssa. ellauri189.html on line 357: En ole ihan varma kuka sanoi ja mitä, mutta jos haluaa ymmärtää asioita, ei kannata ajatella hyvän ja pahan avulla. Se voi helpottaa ristiriitaisten asioiden käsittelemistä, antaa luottamusta omaan käsityskykyyn ja mitä kaikkea muuta, mitkä ei ole huonoja asioita, mutta se ei perustu todellisuuteen. Okei, minun mielestäni ei kannata. ellauri189.html on line 364: Ymmärsinkö oikein, etteikö sodassa ammuttaisi aseetonta ihmistä? Sodassa on aina siviiliuhreja: naisia, lapsia, vanhuksia. Ukrainassa on pommitettu teattereita, koteja ja sairaaloita, jopa syntymättömiä lapsia ja odottavia äitejä on tapettu. Nämä eivät ole aseistettuja, eivätkä vihollisia, joskin vihollisten sukulaisia. ellauri189.html on line 365: Jos emme halua rauhaa ja hyvää rinnakkaiseloa, on ihmiskunnan historia täynnä tarinoita, miten helposti syntyy vastakkain asettelua, joka johtaa helposti ensin suunsoittoon, sitten käsikähmään, sitten pahoinpitelyyn ja lopulta hengen riistoon. ellauri189.html on line 381: Kuitenkin länsi saarnaa vapaasta tahdosta ja demokratiastaan. ellauri189.html on line 391: Lauantai 26. maalisk. 2022. Maailmojen sota on alkanut. Talon (ei tän vihreän vaan sen harmaan) pihalle on koottu ilman nauloja ja liimaa wokun hütteä muistuttava tsasouna tai pieni kirkko. Kiipeilen sen pelottavan korkealla ja jyrkällä katolla toimittamassa jotain asiaa, jotain sieltä piti tuoda alas, olen pudota, tartun johkin kurkihirteen joka irtoaa ja alkaa pudota, putoan, putoan mutta vauhti hidastuu ja laskeudun vahingoitta maahan. Mutta liimaamaton, ristiinnaulizematon kirkko on lysähtänyt peruuttamattomasti vinoon, ohuita hirsiä tai lautoja työntyy ulos sen päädystä, tiedän ettei sitä voi korjata muuten kuin purkamalla ja kokoomalla koko paska uudestaan. Voi helvetti! Että pitikin käydä näin! ellauri189.html on line 395: Mistä on kysymys? huudan siniruutuisen pöytäliinan näköiseen uudisasukkaan mekkoon sonnustautuneelle nuorelle ja kauniille Seijalle, joka säntää edelläni kohti pihaan auennutta soramonttua tai pommisuojatunnelia. Mixet seuraa uutisia, se moittii eikä pysähdy. Juoxen sen perään ja saan juuri ja juuri kiinni puvusta roikkuvasta metrien pituisesta esiliinan nauhasta. Sitä myöten saan kelatuxi izeni lähemmäxi pakenevaa neitoa. Maailmojen sota on alkanut, se huutaa taas, eikä sitä mikään enää pysäytä. On tullut uudet ohjeet, kaikkien länkkäreiden on mentävä vahvistamaan lentokieltoa, viimexi lentämillään lentokoneilla. Suomen armeijan edustajat manailevat kiukkuisina: no ne nyt just on ihan paskoja! ellauri189.html on line 461: Aivan hirveätä scheissea! Kun kuulen sanan "lupaus", tai globaalixi "I promise", tai edes sanat "rehellisyys ja reiluus", globaalixi "honesty and fairness", poistan varmistimen ydinlatauxesta. Voi olla varma että nyt on tulossa jotain aivan hirveätä paskaa, apinaa koijataan rankasti toisten apinoiden taholta. Näitä sanoja hokevat vain sellaiset, joille ne on nokkelaa ansaintalogiikkaa eli siitä puhe mistä puute. ellauri189.html on line 478: Team commissions are earned by agents based on the performance of the teams that they form. Each Seacret agent has a team that is separated into two teams – a right group leg and a left group leg. Usually, one leg tends to perform better than the other and is therefore referred to as your greater volume leg, while the other is called your lesser volume leg. These groups comprise your binary tree. You earn commissions on your team of up to $25,000 every week. Your team commission wholly depends on the volume of the lesser leg. From the star rank through to the executive rank, the commission is 10%, whereas bronze and higher ranked agents earn 15% of the lesser group’s volume. ellauri189.html on line 516: Voi ihan nähdä miten sylki nousee kauppamiehen suuhun ja silmät kiiluvat. Hienoja bonuxia, ihquja tarjouxia, vaan mulle ihan extra. Jeesus on sovittanut nämä puolestasi jo. Samanlaisia arvoasteita kuin enkelien sotajoukossa tai Danten helvetissä ja paratiisissa. ellauri189.html on line 557: Ponzi-huijaus eli Ponzi-järjestelmä on pyramidihuijauksen muoto, jossa joku kerää pääomia kuviteltua tai olemassa olevaa sijoituskohdetta varten luvaten sijoituksille nopeaa ja korkeaa tuottoa: korkeampaa kuin mistään muusta sijoitustoiminnasta on mahdollista saada. Sijoituskohde voi olla kultavaranto, kaivos, öljyesiintymä, lomaosake, kryptovaluutta tai mikä tahansa tuottoisalta kuulostava kohde. Todellisuudessa mitään laillista liiketoimintaa ei harjoiteta tai se on vähäistä. ellauri189.html on line 570: With little or no legitimate earnings, Ponzi schemes require a constant flow of new money to survive. When it becomes hard to recruit new investors, or when large numbers of existing investors cash out, these schemes tend to collapse. As a result, most investors end up losing all or much of the money they invested. In some cases, the operator of the scheme may simply disappear with the money. ellauri189.html on line 577: Apinoitten preferenssirelaatio ellauri189.html on line 589: Jafar Panahin iranilais-azerilaisesta elokuvasta 3 Faces (Persian: Se rokh - سه رخ) 2018 heräsi ajatus: joka helvetin kolossa noita apinoita pitää kyykkiä. Mixi? Ja mitä alkeellisemmissa paikassa sitä alkeellisempia. Elävät ikuisessa kasvojensa menettämisen pelossa. No ei noissa karvanaamoissa ole mitään menettämistä. Ilman sääntöjä kaikki häviää. Jos ruumiin antaa päättää se paskoo päällensä. Vittuako komeljanttari raivosi pikkukylän tytölle? Sonni kärsii, se on Jumalan tahto. Se on siitossonni. Yhtenä yönä se astui 10 lehmää. Että piti juuri parhaan sonnin livetä. Seppo, olet oikea sonni! ellauri189.html on line 596: If one analyses the characters of the protagonists, however, one realises that Panahi is merely reinforcing ingrained, religiously patriarchal prejudices against women, who are consistently portrayed as weak, hysterical, cruel, illogical, too emotional and treacherous. ellauri189.html on line 597: By contrast, the director – with his ground-breaking ideas, rich experiences and clever advice – is superior to women in every way. Mitä vittua? Jo on sakemanneissa pahansisuisia feministejä. Lepsu tirehtööri piti turpansa enimmäxeen kiinni, ja antoi naisten päättää. Onhan sekin jo jotakin. Löysä löllerö on sentään parempi kuin koleerinen kakka. ellauri189.html on line 662: Ghasel har sina rötter i Qasida, en klassisk förislamisk diktform. Den var populär i det Persiska riket under sasaniddynastin som varade till 651 e.Kr. En ghasel beskriver poetens erotiska samtal med en frånvarande älskare. Den är en rimmad vers och har varit känd sedan 1300-talet. För de kända poeterna Rumi och Saadi (1300-talet) och Hafez 1400-talet var den frånvarande älskaren Gud. Från denna tid spred sig diktformen österut till Afghanistan, Pakistan och Indien. ellauri189.html on line 666: Den sista strofen innehåller ofta poetens namn som ett slags signatur. I Frödings dikt ”En ghasel” slutar tio av raderna med samma ord: ”gallret”. ellauri189.html on line 667: Ämnena är kärlek – mänsklig eller gudomlig och rytm och mening samverkar. Ghasaler från den indiska kontinenten har ofta inslag av islamisk mysticism och de är svår att förstå om man inte är förtrogen med sufism. ellauri189.html on line 672: Jag står och ser på världen genom gallret; Seisten kazon maailmaa takaa kaltereiden; ellauri189.html on line 674: det är så skönt att se, hur livet sjuder On ihqu nähdä miten elo kohisee ellauri189.html on line 675: och kastar höga böljor upp mot gallret, Ja heittää hyrskeitä vasten kaltereita, ellauri189.html on line 680: där ovanför står branten furumörk, Ylempänä seisoo mustat havupuut, ellauri189.html on line 681: den friska doften tränger genom gallret. Raikas tuoxu tunkee läpi kaltereiden. ellauri189.html on line 683: i varje droppe är en ädelsten, Jokaisessa pisarassa jalokivi, ellauri189.html on line 704: Mamukaupan mies innostui kun sanottiin tykkäävämme siitä, alkoi kertoa miten siitä saa ihan parasta. Maidon kanssa siitä saa 2x parempaa, sen mielestä. ellauri189.html on line 709: White House official quickly corrects: remarks were not about regime change. HAHA LOL. The American president is like the old Pope just a puppet propped up by a board who tends to forget his lines. "By God that man cannot remain in power." This man Biden can, he is powered by Western Electric. ellauri189.html on line 724: The Pashtuns, who live in Afghanistan, Pakistan and India, have a very special tradition, which says they are Bene Israel, and is widely spread among some of the Pashtun tribes. In this article we intend to prove beyond a reasonable doubt that this tradition is true, and they are in fact the descendants of the 10 tribes of Israel, who were taken to Afghanistan thousands of years ago. ellauri189.html on line 751: Not eating sea-creatures such as lobsters, shrimps, and crabs, and animals like camels and horses, and meat with cheese. These are, in fact, not Kosher (cannot be eaten) according to the Torah given to the people of Israel by God through Moses. ellauri189.html on line 801: The faces of all the people who claim they are Bene Israel prove they mixed, and they generally do not deny that they mixed. Jews mixed too, but they kept Judaism, so they fall in to the first category (Jews who married non-Jews were thrown out of the Jewish community and were considered dead to them. This is still true for today’s religious Jews, and until not long ago, all Jews were religious). On the other hand, those other people who both mixed and did not keep Judaism, although they are descendants of Bene Israel to some extent, they are not Bene Israel themselves, as they do not fall into either category. ellauri189.html on line 825: And finally we have non-Jews who call themselves Jews, like the Reformists, or Conservatives, and like people who went through Orthodox conversions but didn´t think about keeping the Tora for a second, yet they lied and made a big show to make rabies think they do intend to keep it. They are not Jewish. All they do by calling themselves Jews is confusing people. ellauri190.html on line 52: The Kazakhs (also spelled Qazaqs; Kazakh: sg. қазақ, qazaq, [qɑˈzɑq] (audio speaker iconlisten), pl. қазақтар, qazaqtar, [qɑzɑqˈtɑr] (audio speaker iconlisten); the English name is transliterated from Russian; Russian: казахи) are a Turkic ethnic group who mainly inhabit the Ural Mountains and northern parts of Central and East Asia (largely Kazakhstan, but also parts of Russia, Uzbekistan, Mongolia and China) in Eurasia. Kazakh identity is of medieval origin and was strongly shaped by the foundation of the Kazakh Khanate between 1456 and 1465, when several tribes under the rule of the sultans Janibek and Kerei departed from the Khanate of Abu'l-Khayr Khan in hopes of forming a powerful khanate of their own. Other notable Kazakh khans include Ablai Khan and Abul Khair Khan. ellauri190.html on line 78: Kasaarit olivat turkinsukuinen puolipaimentolaiskansa, joka hallitsi 700–900-luvuilla suuria osia Ukrainasta, Etelä-Venäjästä, Kaukasiasta ja Kazakstanista. Juutalaisuudesta tuli kasaarien valtakunnan yläluokan uskonto 700- ja 800-lukujen vaihteessa. Kasaarien valtakunnan on sanottu olleen Euraasian läntisten aroseutujen voimakkain valtio ennen Tšingis-kaanin aikaa. ellauri190.html on line 80: Ensimmäinen merkittävä historiallinen maininta kasaareista on 620-luvulta, jolloin kasaarit auttoivat Bysantin keisari Herakleiosta sodassa persialaisia vastaan. 600- ja 700-luvuilla kasaarit taistelivat arabeja vastaan kaksi sotaa ja pysäyttivät näiden etenemisen Kaukasukselle. Kasaarien ja kalifaatin solmittua rauhan alkoi vilkas kaupankäynti, joka johti viikinkien idäntien liikenteeseen.lähde? ellauri190.html on line 82: Itil nykyisen Astrahanin lähellä oli kasaarien valtakunnan pääkaupunki. Volgan alajuoksu ja Kaspianmeren puoleinen Pohjois-Kaukasus oli kasaarivaltakunnan ydinaluetta. Lakiensa, suvaitsevaisuutensa ja kansainvälisyytensä ansiosta kasaarit muodostivat tärkeimmän taloudellisen yhteyden Itämeren alueen ja Bagdadin ympärille keskittyneen muslimi-imperiumin välillä. 700- ja 800-luvuilla monet itäslaaviheimot maksoivat veroja kasaareille. Heidän vaikutusvaltansa alkoi heikentyä, kun rusien (viikinkien) päällikkö Oleg siirtyi Novgorodista etelään, karkotti kasaarit Kiovasta ja perusti Kiovan Venäjäksi kutsutun valtakunnan noin vuonna 880. Kasaarien vaikutusvalta väheni edelleen 900-luvulla slaavien ja turkinsukuisten paimentolaisten invaasion myötä.lähde? ellauri190.html on line 84: Kiovan suuriruhtinas Svjatoslav tuhosi valtakunnan vuonna 967. Tämä kuitenkin aiheutti sen, että petsenegit pääsivät tunkeutumaan Venäjälle.lähde? ellauri190.html on line 86: Kasaarien yläluokan on katsottu kääntyneen juutalaisuuteen mahdollisesti 800-luvun alkupuolella, vaikka tarkasta ajankohdasta ei ole varmuutta. Tieto kääntymisestä perustuu pääosin niin kutsuttuun juutalaiskasaarien kirjeenvaihtoon, joka koostuu kolmesta legendanomaisesta kuvauksesta. Myös joissakin arabilähteissä mainitaan kasaarien eliitin olleen juutalaisia, kun taas suurin osa valtakunnan asukkaista oli kristittyjä ja muslimeja. Huolimatta läheisistä väleistä kasaareihin bysanttilaislähteissä ei kuitenkaan mainita kasaarien juutalaisuutta. Liioin Palestiinan, Irakin tai Konstantinopolin juutalaiset lähteet eivät sisällä mainintoja kasaarijuutalaisista. ellauri190.html on line 88: Pieni osa tutkijoista, kuten Moshe Gil ja Shaul Stampfer, katsovat, että kasaarien kääntymistä juutalaisuuteen ei todellisuudessa tapahtunut. Stampferin mukaan lähteet ovat ristiriitaisia ja epäluotettavia, ja luotettavat aikalaistahot jättävät kasaarien juutalaisuuden mainitsematta. Euroopassa on 1800-luvun lopulta lähtien esitetty teorioita, että kasaarit olisivat aškenasijuutalaisten perustajaväestöä. Enemmistö tutkijoista hylkää tämän teorian. Ehkä osa kasaarien porukoista ehkä onkin nyt Pakistanin pashtuja? ellauri190.html on line 99: Turkkilaisten kielten luoteishaara on nimetty kiptšakkien mukaan. Kiptšakit muodostavat osittain useiden tataariväestöjen esi-isät. ellauri190.html on line 105: The Cuman language is attested in some medieval documents and is the best-known of the early Turkic languages.[6]: 186 The Codex Cumanicus was a linguistic manual written to help Catholic missionaries communicate with the Cuman people. Cuman tarkoitti blondia. ellauri190.html on line 111: Bysantin keisari Konstantinos VII mukaan osa petsenegeistä nimitti itseään nimellä kangareiksi (kreik. Κάγγαρ). 800-luvun lopun osa heistä nimitti itseään nimellä "patsynak" (petseneg) joutui siirtymään Euraasian aroseuduilta ilmaston muuttumisen (kuivuuden) sekä naapurikansojen (kimakkien ja oguzien) painostuksen vuoksi siirtymään Volgan varteen, jossa jo olivat unkarilaiset. Vuonna 860 petsenegit lähtivät vaeltamaan länttä kohti, nykyisen Ukrainan alueelle, samalla pakottaen siellä aiemmin asuneet unkarilaiset siirtymään Karpaattien yli Tonavan altaan puolelle. Unkarilaisten aikana maan nimi oli "Levedia". Petsenegit antoivat sille nimeksi Padzinakia (kreik. Πατζινακία). Noin vuonna 882 petsenegit saapuivat Krimille. Siitä alkoivat petsenegien kiistat Kiovan ruhtinas Askoldin kanssa noin vuonna 875, mikä on kirjattu vanhimpiin kronikoihin ja minkä myös historioitsijat ovat vahvistaneet ruhtinas Igorin kanssa (915, 920). Kasaarien kaanikunnan tuhoutumisen jälkeen (vuonna 965) Volgasta länteen olevien arojen herruus siirtyi petsenegeille. Petsenegisen hallussa oli tuolloin alue, jonka rajanaapureina olivat: Kiovan Venäjä, Unkari, ensimmäinen Bulgarian valtakunta, Alaanit, Mordva sekä Länsi-Kazakstania asuttaneet oguzit. ellauri190.html on line 115: Suomalaiset oli lähteneet menee Volgan mutkasta jo vuosituhansia sitten hyvän sään aikana. Nyt harmittaa ettei menty vielä vähän lännemmäxi. ellauri190.html on line 117: Tšuhna tai suhna (ven. чухна) on venäläisten käyttämä haukkumasana suomalaisesta, virolaisesta, karjalaisesta sekä inkeriläisestä. Se on peräisin venäläisten suomalaisille antamasta haukkumanimestä "tšuhonets" tai "tšuhonka", jota käytettiin eritoten suomalaisista, jotka toivat kaupunkeihin maataloustuotteita, esimerkiksi maitoa, voita tai munia. Tsuudeja. Mun venäjänopettaja suuttui kun käänsin Kinoteatr Rossijan "Kinoteatteri Ryssä". Tuntusiko sinusta kivalta jos sanoisin sinua tsuhnazxi? No ei tuntunut miltään kyllä. En ollut koskaan kuullut koko sanaa. ellauri190.html on line 124: Vuonna 968 petsenegit piirittivät Kiovan, mutta heidät lyötiin taisteluissa. Vuonna 970 he osallistuivat Arkadiopolin taisteluun, mutta rusien ja bysanttilaisten rauhansopimuksen jälkeen (heinäkuussa 971) puhkesi uusi riita rusien ja petsenegien välillä. Vuonna 972 petsenegien ruhtinas Kurjan joukot tappoivat Kiovan suuriruhtinas Svjatoslavin Dneprin koskilla. Petsenegit tekivät vanhan skyyttien perinteen mukaan Svjatoslavin pääkallosta juomakulhon. ellauri190.html on line 126: »Tällaiset ovat skyyttien sotatavat. Merkittävimpien surmaamiensa vihollisten pääkallojen kanssa he tekivät näin. Ensin sahaavat pääkallon yläosan kulmakarvoihin asti ja puhdistavat sen. Köyhä mies päällystää sen lehmännahalla ja sellaisenaan nauttii siitä. Rikkaat laittavat ulkopuolelle raakanahkaa ja sitten kultaavat sen sisäpuolelta ja käyttävät sitä juomakulhon sijaan."» ellauri190.html on line 128: 990-luvulla rusien ja petsenegien välit huononivat uudelleen. Kiovan suuriruhtinas Vladimir Suuri löi (993) heidän joukkonsa Trubez-joen varrella (varmasn Trubezkoin kotipuro), mutta vuonna 996 hän itse kärsi tappion Vasikolkovin kaupungin luona. Näiden tapahtumien vuoksi suuriruhtinas rakennutti arorajalleen vartiolinnoitusten ketjun, joiden välillä oli hyvin nopea ja tehokas varoitusjärjestelmä petsenegien hyökkäyksistä. Samantapainen kuin taipiilla markiisisaarilla. 1000-luvulla poljaaniheimon kupeessa oli 13 eri petseneegiheimoa, jotka liikkuivat Tonavan ja Dneprin välimaastossa. Noin vuonna 1010 petsenegien välille tuli kiistoja. Ruhtinas Tirahin petsenegit ottivat uskokseen islamilaisuuden, kun taas kaksi läntistä heimoa (belemarnit ja pagumanidit: yhteensä 20 000 henkeä) ruhtinas Kegenin johdolla siirtyi Tonavan yli Bysantin valtakunnan alueelle keisari Konstantinos IX aikana Dobrudzhaan ja he kääntyivät ortodoksikristityiksi. Tästä seurasi no end of trouble petsenegeille. Bysantin keisari suunnitteli saavansa heistä vartijakansan pohjoisrajalleen. Mutta vuonna 1048 ruhtinas Tirahin johdolla valtava määrä petsenegejä (melkein 80 000) ylitti jäätä pitkin Tonavan ja hyökkäsivät Bysantin balkanilaisia alueita vastaan. ellauri190.html on line 132: Viimeinen kirjallinen maininta rusien ja petsenegien taistelusta on Kiovan piiritys vuonna 1036, jolloin suuriruhtinaan joukot tuhosivat kaupunkia piirittäneet petsenegijoukot. Suuriruhtinas Jaroslav käytti taistelussa kahta taistelusiipeä: kiovalaiset ja novgorodilaiset. (Dodi, ryssäkansat toimivat tässä yhteistuumin veriveljinä.)Tämän taistelun jälkeen petsenegejä ei mainita enää itsenäisinä, vaan he osallistuivat taisteluihin uuden liittolaisensa, berendien, kanssa. Heitä nimitettiin myös tsorni klobukeiksi (eli mustahatuiksi). Ryssät olivat valkohattuja. Muisto petsenegeistä on jäänyt eloon myös myöhemmille ajoille kuten kirjallisuudessa rohkea Tselubei, joka ryhtyi Kulikovin taistelussa kaksintaisteluun. Häntä nimitettiin petsengiksi. Kulikov oli joku käpistelijä Kielikoneella. Ei sitä kyllä pezengixi sanottu. Pezit oli pienen tiilen muotosia karkkeja hassussa dispenserissä. ellauri190.html on line 136: Novgorod on yksi Venäjän vanhimmista kaupungeista. Nestorin kronikka mainitsee sen ensimmäisen kerran jo vuoden 859 yhteydessä, joskin todellisuudessa kaupunki on satakunta vuotta nuorempi. Nestorin kronikan mukaan alueen slaavilaiset ja suomalais-ugrilaiset heimot lopettivat veron maksun varjageille ja alkoivat hallita itse itseään. Ajauduttuaan keskinäisiin sotiin he kuitenkin kutsuivat varjagit ja näiden ruhtinaan Rurikin hallitsijakseen vuonna 862. Tämän kertomuksen todenperäisyys on hyvin kiistanalainen. ellauri190.html on line 138: Novgorodin edeltäjä lienee ollut Ilmajärven rannalla sijainnut Rurikinlinna eli Rjurikovo Gorodištše, joka oli käytössä jo 800-luvulla. Se oli tyypiltään mäkilinna. On arveltu, että skandinaavisissa lähteissä mainittu nimi Holmgård tai myös Holmgard olisi tarkoittanut tätä kohdetta. Rurikinlinnan kaivauksissa on löydetty sekä slaavilaiseksi että suomalais-ugrilaiseksi katsottua esineistöä. 900-luvun puolivälissä asutus siirrettiin nykyiselle paikalle, mihin perustunee sen nimitys ”Uusikaupunki”. Karjalaisten tiedetään kutsuneen kaupunkia nimellä Uusilinna. ellauri190.html on line 151: Karttakuvien mukaan viikikien eli varjagien rus (soututiimi) oli novgorodin ja kiovan ympärillä ja Novgorodin päässä hääräsi viikikien lisäxi suomensukuisia kansoja. Turhaan kiovalaiset yrittää nyt laajentaa hajurakoa ryssiin viitaten muskoviitteihin, ei se ole koko totuus. ellauri190.html on line 167: Mongolivaltakunnan perustajan Tšingis-kaanin kuoltua valtakunta jaettiin hänen neljälle pojalleen. Näistä Jotši oli jo kuollut, joten kaukaisimmat alueet nykyisellä eteläisellä Venäjällä saivat hänen poikansa Batu (Sinisen eli itäisen ordan johtaja) ja Orda (Valkoisen eli läntisen ordan johtaja). Batu valloitti Volgan Bulgarian 1236 ja mongolit saivat nopeasti haltuunsa Rutenian aroalueet ja ottivat paikallisen turkinsukuisen väestön armeijaansa. Sen jälkeen Batu valloitti suurimman osan Kiovan Rusista hävittäen sen kukoistaneen pääkaupungin Kiovan. Batu valloitti Novgorodia lukuun ottamatta kaikki muutkin venäläiset ruhtinaskunnat ja myös Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevski myönsi mongolien ylivallan. ellauri190.html on line 183: Hevosmiesten areena ellauri190.html on line 185: Ordasta tuli pian pikemminkin kaupunki- kuin paimentolaisvaltio: Saraista kehittyi kukoistava metropoli. Siellä arvellaan olleen 600 000 asukasta. Huolimatta venäläisten käännytystyöstä Saraissa, mongolit enimmäkseen säilyttivät animistiset uskomuksensa, kunnes Uzbeg-kaani (1312–1341) sääti islamin valtionuskonnoksi. Eräiden venäläisruhtinaiden on kerrottu tulleen murhatuksi Saraissa, koska he kieltäytyivät kumartamasta pakanallisille symboleille, mutta murhien syyt saattavat (hehe) todellisuudessa olla pikemminkin poliittisia. Kaanit olivat yleensä uskonnollisesti suvaitsevaisia ja jopa vapauttivat ortodoksikirkon veroista. ellauri190.html on line 187: Ordan politiikka Venäjällä noudatti ohjenuoraa ”hajota ja hallitse”. Tataarit pyrkivät solmimaan nopeasti vaihtelevia liittoja paikallisten ruhtinaiden kanssa pitääkseen alueen heikkona ja jaettuna. 1300-luvulla Liettuan nousu suurvallaksi merkitsi haastetta tataarien ylivallalle. Liettuan suurruhtinas Algirdas löi tataarit Bug-virran varrella 1362 käydyssä Sinisten vesien taistelussa ja valtasi Kiovan sekä suuren osan Kiovan Rusjin vanhoista alueista. Liettuan vastapainoksi kaani pyrki muodostamaan Moskovasta johtavan venäläisen valtion. Moskovan Iivana I:lle myönnettiin suuriruhtinaan arvo ja oikeus kerätä veroa muilta venäläisruhtinailta. ellauri190.html on line 197: Vuonna 1402 Timur valloitti Anatolian ja voitti osmanit Ankaran taistelussa saman vuoden heinäkuussa. Sulttaani Bayezid I vangittiin ja hän kuoli vankeudessa. Eurooppalaiset maat alkoivat tällöin tuntea huolta Timurin mahdollisesta hyökkäyksestä, ja lähettivät hänelle kohteliaita kirjeitä ystävällisten suhteiden toivossa. Timurin seuraava tavoite oli kuitenkin Kiinan suunnalla. ellauri190.html on line 199: Ming-dynastia oli ajanut mongolit Kiinasta vuonna 1368. Timur halusi palauttaa mongolivallan valtaamalla Kiinan, mutta ehti kuolla ennen operaation aloittamista. Vuonna 1404 hänen valtakuntansa oli laajimmillaan kolmenkymmenen vuoden sotimisen jälkeen. Aasiassa ei ole ollut yhtä suurta valloittajaa sitten Tšingis-kaanin jälkeen. ellauri190.html on line 203: Moskovan ruhtinaskunta nousi 1400-luvulla Venäjän valtioiden johtoasemaan ja siten siitä muodostui tsaarin Venäjän pääkaupunki 1400-luvulta 1700-luvun alkuun. 1700-luvulla pääkaupunki siirrettiin keisari Pietari Suuren perustamaan Pietariin. Moskova paloi Napoleonin sodassa vuonna 1812. Moskovan kuvernööri määräsi kaupungin tuhottavaksi ennen Napoleonin armeijan saapumista. Tsaarinvallan kaatumisen jälkeen maaliskuussa 1918 Lenin ja hallitus siirtyivät Moskovaan, josta tuli näin taas käytännössä pääkaupunki. Moskovan pääkaupungin asema vahvistettiin perustuslaissa Neuvostoliittoa perustettaessa joulukuussa 1922. Joulukuussa 1941 Saksan keskinen armeijaryhmä pysäytettiin kaupungin rajoille ja ajettiin pois talven aikana Moskovan taistelussa. Tää moskovavihamielisyys lie puolixi vanhaa mongolipelkoa, puolixi valkoisten kenraalien kaunaa pensasneuvostoliittolaisile. ellauri190.html on line 214: Early "Proto-Cossack" groups are generally reported to have come into existence within what is now Ukraine in the 13th century as the influence of Cumans grew weaker, although some have ascribed their origins to as early as the mid-8th century. Some historians suggest that the Cossack people were of mixed ethnic origin, descending from Russians, Ukrainians, Belarusians, Turks, Tatars, and others who settled or passed through the vast Steppe. Some Turkologists, however, argue that Cossacks are descendants of the native Cumans of Ukraine, who had lived there long before the Mongol invasion. But who knows, and as long as no one does, you are free to believe what you like. ellauri190.html on line 224: The Zaporozhians gained a reputation for their raids against the Ottoman Empire and its vassals, although they also sometimes plundered other neighbors. Their actions increased tension along the southern border of the Polish–Lithuanian Commonwealth. Low-level warfare (aka cold war) took place in those territories for most of the period of the Commonwealth (1569–1795). ellauri190.html on line 245: On Easter Sunday of the year 1168, a savage warlord from the Volga region, called Andrei (cynically nicknamed Bogolubsky, i.e. “God-lover”) and his horde of Finno-Ugric tribesmen (damn those Finns!) sacked and burned Kyiv to the ground. Most Kyivites were massacred. The barbarians robbed churches, even ripping off slices of gold from their domes (something that Genghiside Mongolians later never did, they were gentlemen). They stole, among others, one most precious and revered icon of the Most Holy Mother of God from a church in the Berestovo village just south of Kyiv, taking it to their land and pretending, for centuries to follow, that it was theirs. This icon to this day is known as Матерь Божья Владимирская, “the Mother of God of Vladimir-on-Klyazyma,” as if it was painted in that savage place. The 1168 massacre marked the beginning of the “brotherly” relationship between the Ukrainian people and what is now known as “Russians” (русские, not to be confused with Rusyns-Rusychi-Ukrainians). Kyiv was hit so hard that it did not fully recover for the next ~200 years. When the Mongols under Khan Batu came in 1240, Kyiv was still not fully repopulated or rebuilt, and fell a relatively easy prey to the Asian conquerors. ellauri190.html on line 261: In the first half of the 14th century, most of what is now Ukraine was cleared of the Mongols by the troops of a powerful ruler of Lithuania, Gedimin, and Ukraine became a part of the Great Duchy of Lithuania. The latter was a peculiar country. The bulk of its territory and population was what now is the Slavic country of Belarus. Only a small minority of its people traced their origin from the Baltic tribes, while the majority were Slavs. Gedimin’s name in modern Lithuanian is Gyadiminas, but in the chronicles he is named Kgindimin or Kindimin, which might have a Slavic root. The language of Gedimin’s court, and the court of his sons and grandsons was very Slavic, much like a mixture of somewhat archaic Ukrainian and Belarusian. The laws of the entire Duchy, the so-called Lithuanian Statutes, were written in the Cyrillic alphabet and read very much like the Belarusian (definitely Slavic) language. So they were bad guys in anyone's book already then. ellauri190.html on line 267: In the 15th-16th centuries, most of what is now Ukraine belonged to the Polish-Lithuanian commonwealth (“The Republic”), but the life of the people depended to a very large extent on their local feudal lords, the Knyazi (“Princes”). Most of these lords were related to the house of Gedimin, spoke a language close to modern Belarusian and Ukrainian, and were Eastern Orthodox Christians. Yet, beginning from ~1569 (the year of the so-called Lublin Unia), these princes also swore allegiance to the Polish king, and were his vassals and courtiers. They corresponded in Latin, Polish, or their native “Old Ukrainian / Old Belarusian” Slavic language. Among them, perhaps the mightiest ruler was Prince Konstayntyn Vasyl Ostrozky. He was nicknamed “the un-crowned King of Rus,” and was, actually, offered the Polish crown several times, but refused because the kings of Poland were, traditionally, Catholics – and Prince Ostrozky wanted to remain Orthodox. He is famous for printing the first Gospels in his native language, and founding the Academy of Ostroh, a university that functions to this day. ellauri190.html on line 269: In 1596, the so-called Union of Brest (Brestin jyräys) was signed, officially starting the Eastern Rite Catholic Church in Ukraine (a.k.a. the Greek Catholic Church). It was meant to reconcile the Orthodox Ukrainians with Rome, which was, of course, a step in the direction of more peace and prosperity. Unfortunately, at the beginning of the next, 17th, century, the secular powers began to close the traditional Orthodox parishes by force, which, of course, caused huge tensions and sparks of violence. ellauri190.html on line 277: By 1659, the two outstanding sons of Ukraine, a Kozak general Ivan Vyhovsky and an eccentric scholar-nobleman Yuriy Nemyrych conceived what became known as the Union of Hadyach. It was a unique document, which, essentially, argued in favor of the Polish-Lithuanian Commonwealth transforming into the commonwealth of Poland, Lithuania, and Ukraine. Vyhovsky and Nemyrych proposed to establish a Great Principality of Ukraine on par with the Kingdom of Poland and the Great Duchy of Lithuania. And it was a unique historical moment, because in July 1659 the Ukrainian troops won a huge battle against the Muscovite army near the city of Konotop, totally crushing the Muscovites and proving that Ukraine did not need the “friendship” of the tyrannic Tzars. (See the analogy?) If the Hadyach Union had been approved by the Sejm of the Republic, Ukraine would perhaps have become a more European country and would progressively move toward full Western style independence. Again, tragically, it did not happen. Nemyrych was killed at a duel, and Vyhovsky forced to resign by populists who hated him because of his aristocratic blood and his alleged (rather than actual) love of things Polish. Without these two luminaries, the Sejm did not even bother to convene for discussions on the Hadyach Union, making it into a useless piece of paper. It was later “adopted,” but in such a distorted version that it excluded its main point, the creation of the Ukrainian state. Sellasta se on. Ukrainan, Puolan ja Baltian historia osoittaa, miten vaikeaa on merkata reviiriä jollei sitä ole valmiixi maastoon merkitty. ellauri190.html on line 283: But the nobility obtained legal ownership of vast expanses of land on the Dnipro from the Polish kings, and then attempted to impose feudal dependency on the local population. Landowners utilized the locals in war, by raising the Cossack registry in times of hostility, and then radically decreasing it and forcing the Cossacks back into serfdom in times of peace. This institutionalized method of control bred discontent among the Cossacks. By the end of the 16th century, they began to revolt, in the uprisings of Kryshtof Kosynsky (1591–1593), Severyn Nalyvaiko (1594–1596), Hryhorii Loboda (1596), Marko Zhmailo (1625), Taras Fedorovych (1630), Ivan Sulyma (1635), Pavlo Pavliuk and Dmytro Hunia (1637), and Yakiv Ostrianyn and Karpo Skydan (1638). All were brutally suppressed and ended by the Polish government. ellauri190.html on line 285: After Ottoman-Polish and Polish-Muscovite warfare ceased, the official Cossack register was again decreased. The registered Cossacks (reiestrovi kozaky) were isolated from those who were excluded from the register, and from the Zaporizhian Host. (Compare legal and paperless immigrants of today.) This, together with intensified socioeconomic and national-religious oppression of the other classes in Ukrainian society, led to a number of Cossack uprisings in the 1630s. These eventually culminated in the Khmelnytsky Uprising, led by the hetman of the Zaporizhian Sich, Bohdan Khmelnytsky. ellauri190.html on line 297: Cossacks and Tatars developed longstanding enmity due to the losses of their heads. The ensuing chaos and cycles of retaliation often turned the entire southeastern Polish–Lithuanian Commonwealth border into a low-intensity war zone. It catalyzed escalation of Commonwealth–Ottoman warfare, from the Moldavian Magnate Wars (1593–1617) to the Battle of Cecora (1620), and campaigns in the Polish–Ottoman War of 1633–1634. ellauri190.html on line 303: Novorossiya (Russian: Новороссия, tr. Novorossija, IPA: [nəvɐˈrosːʲɪjə] (audio speaker iconlisten); Ukrainian: Новоросія, romanized: Novorosija; Romanian: Noua Rusie, Polish: Noworosja), literally New Russia, is a historical term of the Russian Empire denoting a region north of the Black Sea. In Ukraine the territory was better known as Stepovyna (Steppeland) or Nyz (Lower land). It was formed as a new imperial province of Russia (Novorossiya Governorate) in 1764 from military frontier regions along with parts of the southern Hetmanate in preparation for war with the Ottomans. Bessarabit kazoivat sivusta ja soittelivat Klezmeriä. ellauri190.html on line 307: The region was part of the Russian Empire until its collapse following the Russian February Revolution in early March 1917, after which it became part of the short-lived Russian Republic. In 1918, it was largely included in the Ukrainian State and in the Ukrainian Soviet Republic at the same time. In 1918–1920, it was, to varying extents, under the control of the anti-Bolshevik White movement governments of South Russia whose defeat signified the Soviet control over the territory, which became part of the Ukrainian Soviet Socialist Republic, within the Soviet Union from 1922. ellauri190.html on line 324: Balladen inleds med att Herr Peder frågar sin fostermor om hur han kommer att dö. Hon svarar att han bör akta sig för "böljorna de blå." Trots denna varning bygger Peder sig ett skepp och ger sig ut på havet.[2] Väl ute på havet drabbas man av stiltje (i andra varianter håller böljorna på att slå skeppet i stycken). Enligt folktron till sjöss så beror det på att det finns en syndare ombord. Man drar lott, och lotten faller på Peder själv. För att blidka makterna offras Peder till vågorna. Innan det sker så får vi dock höra Peder erkänna alla de synder han har på sitt samvete: klosterbränningar, våldtäkter, med mera. ellauri190.html on line 326: I den äldsta danska varianten från 1590 räddas Peder av att vattnet blir till fast mark. I nyare nedteckningar drunknar han och i vissa fall avslutas visan med att skeppet åter får vind i seglen. ellauri190.html on line 329: Hra Melperi oli Marlboroughin herttua, muuten suht synnitön mutta kova malboromies. ellauri190.html on line 333: Tässä puolisensataa herra Petteriä plus 1 rouva, Zenobia, joka on otettu mukaan ihan säälistä. Tiedot ovat eräältä tent/select/844/1023,844?pageNum_rsSite=3&totalRows_rsSite=49">amerikkalaiselta sivulta. Kumma ettei yhtään amerikkalaista ole mukana? Ellei konkistadoreja lasketa. Hunnit olivat ilmeisesti Kiinan pohjoisnaapureita kiinalaiselta nimeltään Xiongnu. Ne miehittivät Saxan kansainvaellusten aikana ja saivat sillä lailla aikaan Rooman tuhon. Hitlerin Aatun aikana sanottiin sakemanneja vuorostaan hunneixi (the Huns). Ruottalaiset tunsi Attilan nimellä Atle. Listasta puuttuu ainakin toinen valloittava nainen, nimittäin Katariina Suuri. ellauri190.html on line 335: Katariinan aikana Venäjä valloitti muun muassa Krimin kaanikunnan. Lännessä Venäjään liitettiin suuri osa Puola-Liettuan alueesta Puolan jakojen myötä ja lisäksi Alaskasta tuli Venäjän siirtomaa. Katariina jatkoi Venäjän uudistamista ja länsimaistamista jatkaen ihailemansa Pietari Suuren työtä. Katariinan valtakautta pidetään usein Venäjän ”kultakautena”, jolloin Venäjän imperiumista tuli todellinen suurvalta. Lisäksi Katariina aloitti Ukrainan (ilmeisesti osin epäonnistuneet) venäläistämispyrkimykset, jotka jatkuivat vielä pitkälle 1900-luvulle saakka, ja jatkuvat taas tänäänkin. Suomen venäläistämispyrkimyxet Nikolaiden puolelta 19. vuosisadan lopulla meni perseellensä nekin. On se vittua. ellauri190.html on line 381: Scipio Africanus, also known as Scipio the African, Scipio Africanus-Major, Scipio Africanus the Elder and Scipio the Great, was a Roman general and later consul who is often regarded as one of the greatest generals and military strategists... ellauri190.html on line 575: Valoisampi ajatus: Nyt jos alkaa 3. maailmansota, niin siinä toivon mukaan karsiutuu taas hirmu määrä pyrkyreiden irtopäitä pois, ja päänsä matalalla pitäneet sekundatyypit saavat taas tilaisuutensa, aivan kuten edellisen maailmanpalon päätyttyä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätämme toiveikkaasti tämän albumin. ellauri191.html on line 48: Sen lisäxi kulttuuriprofiilit miettivät joka vuosi tarkkaan palkinnon poliittisen sanoman. Ihan seuraamalla kirjallisuus- ja rauhanpalkintojen maa- ja kielijakaumaa voi aika lailla nähdä missä päin on (Amerikkaa kyllä aika johdonmukaisesti hännystellen) ruozalaisten sympatiat olleet kulloinkin. Nobel-palkinto maan A toisinajattelijoille on kiva tapa päästä puun takaa vittuilemaan maan A vallanpitäjille. Hinoa John! ellauri191.html on line 54: Trinitrotolueeni (/ˌtraɪˌnaɪtroʊˈtɒljuiːn/), joka tunnetaan yleisemmin nimellä TNT, tarkemmin sanottuna 2,4,6-trinitrotolueeni, ja sen näppärällä IUPAC-nimellä 2-metyyli-1,3,5-trinitrobentseeni, on kemiallinen yhdiste, jolla on kaava C6H2(NO2)3CH3. TNT:tä käytetään toisinaan reagenssina kemiallisessa synteesissä, mutta se tunnetaan parhaiten räjähtävänä materiaalina, jolla on kätevät käsittelyominaisuudet. TNT: n räjähtävää tehoa pidetään pommien tavanomaisena vertailumittana. TNT: n valmisti ensimmäisen kerran vuonna 1863 saksalainen kemisti Julius Wilbrand, ja sitä käytettiin alun perin keltaisena väriaineena. Sen räjähtävät ominaisuudet löydettiin ensimmäisen kerran "vahingossa" vuonna 1891 toisen saksalaisen kemistin Carl Häussermannin toimesta. Organismia, joka kykenee korjaamaan suuria määriä TNT:tä maaperässä, ei ole vielä löydetty. Ei ainakaan niitä valmistanut ja sinne levittänyt apina. ellauri191.html on line 56: RDX, joka tunnetaan harvemmin nimellä kryptoniitti, heksogeeni (erityisesti venäjäksi, ranskaksi, saksaksi ja muilla ikävillä saksalaisvaikutteisilla epäanglosaxisilla kielillä), T4 ja kemiallisesti syklotrimetyleenitrinitramiinina, käyttivät molemmat osapuolet toisessa maailmansodassa räjäyttääxeen toisen osapuolen päät irti. RDX: llä oli suurimmat edut ensimmäisessä maailmansodassa käytettyyn TNT: hen verrattuna, koska sillä oli suurempi E.Saaris-tyyppinen räjähdysvoima eikä tarvittu lisäraaka -aineita sen valmistukseen. Pelkkä linnunpaska riitti. Heksogeenistä raportoi vuonna 1898 Georg Friedrich Henning, joka sai saksalaisen patentin sen valmistamiseksi heksamiinin nitrolyysillä. He should´ve had his 'ead hexamined! HMX, jota kutsutaan vastapuolella myös oktogeeniksi, on voimakas ja suhteellisen epäherkkä nitroamiini, joka on kemiallisesti sukua RDX: lle. Kuten RDX, yhdisteen nimi on paljon spekulaation kohteena, ja se on listattu eri tavoin nimillä Sulava räjähdysaine, Hänen Majesteettinsa räjähtävä paukku, Nopea sotilaallinen räjähde tai Suurimolekyylipainoinen RDX. Sekä luonnonvaraiset että siirtogeeniset kasvit voivat kenties toivottavasti joskus hajottaa räjähteitä maaperästä ja vedestä, jos aikaa riittää. Kyllä purolla on aikaa! Kyllä Jopi elamassa parjaa. ellauri191.html on line 510: "for his work which is marked by both idealism and humanity, its stimulating satire often being infused with a singular poetic beauty" ellauri191.html on line 858: ten_-_William_Faulkner.jpg" class="image">ten - William Faulkner.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/6d/Carl_Van_Vechten_-_William_Faulkner.jpg/75px-Carl_Van_Vechten_-_William_Faulkner.jpg" decoding="async" width="75" height="105" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/6d/Carl_Van_Vechten_-_William_Faulkner.jpg/113px-Carl_Van_Vechten_-_William_Faulkner.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/6/6d/Carl_Van_Vechten_-_William_Faulkner.jpg/150px-Carl_Van_Vechten_-_William_Faulkner.jpg 2x" data-file-width="2507" data-file-height="3526" /> ellauri191.html on line 915: "for the deep spiritual insight and the artistic intensity with which he has in his novels penetrated the drama of human life" ellauri191.html on line 1517: "who in a wide cultural perspective and with poetic overtones fashions the drama of existence" ellauri191.html on line 1534: "for an all-embracing authorship, imbued with clarity of thought and poetic intensity" ellauri191.html on line 1568: "for a rich and intensive prose, which with restrained compassion forms a challenging vision of man's vulnerability" ellauri191.html on line 1730: "whose frolicsome black fables portray the forgotten face of history" ellauri191.html on line 2077: "for her unmistakable poetic voice that with austere beauty makes individual existence universal" ellauri192.html on line 53: Trubetzkoy oli strukturalismin patriarkkoja Roman Jakobsonin kaa, jota Lévi-Strauss koitti kaupata myös antropologiaan. Kielitieteessä se meni kaupaxi kuin siimaa, aina Chomskyyn saakka, joka antoi sille kuoliniskun transformaatioilla. Sillä kuten muistetaan, strukturalismin komplexisuus jää Chomskyn luokkaan 2. Trubetzkoyn fonologia hoituu enimmäxeen vielä yxinkertaisemmilla, luokan 3 äärellisillä automaateilla, joiden parissa Kimmo Koskenniemi jaxoi puuhastella koko uransa. Vaikka mitä väliä noilla Chomskyn yläluokilla on tekoälyn kannalta? Nehän perustuu äärettömyyden idealisaatioon. Neuroverkot osoittavat ettei sellaisia enää tarvita. Ajamalla äärellisen tilan mallia liukuluvuilla voi tavallisen nörtin pelikoneen grafiikkakorteilla simuloida aapan aivotoimintaa niin hyvin ettei sen oma aivokuori pysy mukana. Kukas sitä enempää älyä voi enää vaatia? ellauri192.html on line 63: Dyr bul shchyl (Russian: Дыр бул щыл, [dɨr bul ɕːɨl]) is the earliest and most famous zaum/transrational poem by Aleksei Kruchenykh, written using the Zaum language, which, according to the author, is "more Russian national, than in all of Pushkin's poetry". ellauri192.html on line 75: The poetic output is perhaps comparable to that of the contemporary Dadaism but the linguistic theory or metaphysics behind zaum was entirely devoid of the gentle reflexive irony of that movement and in all seriousness intended to recover the sound symbolism of a lost aboriginal tongue. Russians have absolutely no sense of humor. Exhibiting traits of a Slavic national mysticism, Kruchenykh aimed at recovering the primeval Slavic mother-tongue in particular. ellauri192.html on line 77: Jakobson escaped from Prague in early March 1939 via Berlin for Denmark, where he was associated with Louis Hjelmslev's Copenhagen linguistic circle. He fled to Norway on 1 September 1939, and in 1940 walked across the border to Sweden, where he continued his work at the Karolinska Hospital (with works on footsores, aphasia and language competence). When Swedish colleagues feared a possible German occupation, he managed to leave on a cargo ship, together with Ernst Cassirer (the former rector of Hamburg University) to New York City in 1941 to become part of the wider community of intellectual émigrés who fled there. ellauri192.html on line 100: Mikä on näiden paasausten funktio (tai funktiot)? Varmasti 3 etupäässä, mutta jonkin verran myös 2 ja 1. Sensijaan funktio 4 näyttää kokolailla puuttuvan. Listasta puuttuu funktio nummero 7: checking head is working. ellauri192.html on line 107: Toinen keskinkertaisuus, nobelisti nro 1 Sully Prudhomme oli Alfonsen kaveri. Sullyn kuolemasta on ristiriitaisia tietoja. Ranut sanoivat et hää kuoli subitement. Anglojen mukaan Sully Prudhomme suffered from a long, paralyzing illness and died at his home in Châtenay-Malabry in September of 1907. Joku alaruumiin halvaus sillä oli. Se kuoli poikamiehenä. Ettei vaan ollut kuppa silläkin. ellauri192.html on line 113: The members of the Nobel jury were guided by the vague words written into the will of Alfred Nobel. The inventor stated that his prize “should go to the person who shall have produced in the field of Literature the most distinguished work of an idealistic tendency.” Wirsén believed that “idealistic tendency” meant of moral or good nature; however, as Burton Feldman reports, the mathematician Gösta "Ja ja de ä Gösta här" Mittag-Leffler, who was a friend of Nobel’s, attested that “the inventor intended ‘idealism’ to mean a skeptical, even satirical attitude to religion, royalty, marriage, and the social order in general.” ellauri192.html on line 137: Sully Prudhomme oli Ranskan-Saxan sodan veteraani. Varmaan sen kavereita oli hydropaatit ym. fin de siecle töyhtöhyypät. Goncourt sanoi että se oli pappimaisen öljyinen seuramies. Se kirjoitti Leconte de Lislen Parnasso-lehteen ja seukkas vaan kavereiden kanssa kuten Alphonse Daudet, Paul Bourget, Goncourtin veljexet etc. Vanhemmiten se kääntyi runoudesta filosofiaan ja pohti finaalisten syiden roolia darwinismissa (oikea vastaus on: ei midiä). Tässä ilmainen näyte nuorelta Sullyltä. Sr varmaam viittaa Sullyn omaan pottaan joka halkesi kun sen sussu antoi sille rukkaset. Ruukku on hyvin populääri meemi, vatsinkin särkynyt (Kleist, hindut, Keazin Isabella, Rebekka kaivolla, ym). ellauri192.html on line 159: Puis le cœur se fend de lui-même, Sydän halkeilee sitten izexeen, ellauri192.html on line 174: Recueil : Les vaines tendresses (1875). ellauri192.html on line 187: De ne pouvoir se fuir ni ne pouvoir s'entendre, kykenemättä pakenemaan tai ymmärtämään toisiaan, ellauri192.html on line 203: Quand avait fui la peste avec les hommes d'armes, Kun rutto lähti menee asemiesten messissä, ellauri192.html on line 211: Ah ! L'oubli maintenant ne nous est plus possible Äh! me ei voida enää niitä unohtaa, ellauri192.html on line 224: N'est-ce pas merveilleux qu'on puisse rire encore ! Ja sitten vielä nauretaan! No jo on ihme! ellauri192.html on line 235: Malgré nous, près du feu, les grelottants haillons, Tulen ääressä unohdamme rääsyläisten ulinan, ellauri192.html on line 236: Et le bruit des canons, le fauve éclair des lames, Ja kanuunoiden melun, räiskyvien ohjusten ellauri192.html on line 237: Dans les yeux des enfants et dans la voix des femmes ; lasten silmissä ja naisten äänissä; ellauri192.html on line 249: Swedish academy member Katarina Frostenson and her husband, Jean-Claude Arnault, who is doing time for of multiple sexual assaults. ellauri192.html on line 261: There is no objective measure, no slide rule for magnitude in literature. Balzac was convinced that Mrs. Ann Radcliffe, the purveyor of Gothic terror, was a finer writer than Stendhal, whom he admired. Tolstoy, one of the two writers who have freely refused the Prize - Sartre in 1964 was the other (Bob Dylan meant to be the 3rd until the Swedes upped the ante) - found Shakespeare's ''King Lear'' to be a puerile mess ''beneath serious criticism.'' (mitä se kieltämättä onkin, tai oikeammin setämiehen keitos). The only major fiction to come out of the American experience of World War II, James Gould Cozzens' fiction ''Guard of Honor,'' has fallen into oblivion, deservedly. ellauri192.html on line 265: The very first selection was ominous. Both the name and the verse of Sully Prudhomme seem to herald those grounds of unctuous competence, of the official middle ground, so frequently adopted by the Nobel judges. But Prudhomme is by no means the pits. Take Bob Dylan for instance. ellauri192.html on line 267: Even the specialist in modern literary history will be hard put to recall, let alone have any serious awareness of, such luminaries as Rudolf Eucken, a philosopher crowned in 1908; as the Danish novelist Henrik Pontoppidan (1917); or as Grazia Deledda, the Sardinian novelist who, in 1926, became one of the very few women to be chosen. And look how bad she was! Even where the recipients are illustrious, their work has repeatedly fallen outside normal definitions of literature. Eucken, Bergson, Bertrand Russell are philosophers. Theodor Mommsen, honored in 1902, was a great historian and epigrapher of ancient Rome, but hardly one whose prose has made the German language live. Churchill (1953) . . . was Churchill. He had a toilet in his gum shoe, with letter W.C written on it and paper in the tip. ellauri192.html on line 283: THIS same bias extends to literary forms. We look in vain on the Nobel register for the experimental, formally subversive, controversial movements and texts that distinguish modernism. No Surrealist has been rewarded, no major Expressionist, no poet or playwright out of the seminal world of Dada or absurdism (Andre Breton, Hugo Ball, Gertrude Stein). The boat is not to be rocked. On august occasion, lyric eroticism and even sorrowful homosexuality are admitted to Parnassus. Radical sexual play in style, in ''amoral'' revaluation, are vetoed. The liberating sensualists, such as John Cowper Powys, supreme in English fiction after Hardy, are left out. Colette is nowhere to be found. Her heir in sensuous contrivance, Nabokov, was blackballed. ellauri192.html on line 299: The controversy over Handke’s support of Milosevic dates back 20 years, but the striking political differences between him and Tokarczuk reached a point of particular clarity in 2014. In that year, Handke was given the International Ibsen Prize, but mass outrage led him to reject the prize money while still accepting the award. In his accompanying speech, he said his critics should “go to hell.” (He’d previously met controversy over a literary award in 2006, when he turned down Germany’s Heinrich Heine prize after authorities attempted to withdraw it after he attended Milosevic’s funeral.) ellauri192.html on line 317: The secretary of the academy, who had to put a brave face on Dylan’s behaviour, was Sara Danius, an essayist and literary critic, elected in 2013. “She was always thought gifted and bright but she’s not a biddable person,” said Maria Schottenius. “She was overjoyed when she was elected.” ellauri192.html on line 330: Ainakin Jaro ize oivalsi miten mitätön se oli. “And Now, Goodby” sisälti seuraavat värsyt: ellauri192.html on line 349: This year, Danish literature professor Anne-Marie Mai revealed she had nominated Bob Dylan because she was upset about Englund's predecessor's critical remarks about the nonexistence of American literature. ellauri192.html on line 505: Eeva Kilpi on yksi Suomen rakastetuimmista runoilijoista. Hänen runoutensa kantavia teemoja ovat Karjalan evakkous, miehen ja naisen välinen intohimoinen rakkaus, äitiys sekä eläinten ja luonnon suojeleminen. ellauri192.html on line 520: Nyt pyykkiin viime kesän spermat. Vähäiset mutta kuitenkin. ellauri192.html on line 531: The award of the Nobel Prize for Literature in 1984 to Jaroslav Seifert — a poet identified with reformism and not favored by the Husák regime—was a bright spot in an otherwise bleak cultural scene of the time. Tuttua ruozalaisten peukutusta länkkäreille taas. Philip Rothin kotizhekki, beatlesien näköinen Ivan Klima ei sopinut ruozalaiseen klimaattiin, eikä Philipkään. ellauri192.html on line 533: tent/uploads/1990/04/ivan-klima_1990-04-12.gif" /> ellauri192.html on line 536: Stratený raj (Paradise Lost) ellauri192.html on line 551: and with her hairpin straighten Ja hiuspinnillä ojentaa lampunsydäntä. ellauri192.html on line 557: with armed cherubim. aseellisten kerubien kasarmi. ellauri192.html on line 558: Often she fell asleep and the Book Tuon tuostakin se vaan nukahti ellauri192.html on line 567: how much tenderness is hidden in the names miten paljon hellyyttä on kätkettynä ellauri192.html on line 568: of Old Testament women. Vamhan testamentin naistennimiin. ellauri192.html on line 576: But if I recall how helplessly I watched miten kazoin syrjästä tumput suorina ellauri192.html on line 623: In the days of the early church, both the Jews and the Romans were hostile toward Christians, so they often met secretly in houses for prayer and worship. One such house in Jerusalem belonged to Mary, the mother of Mark. Certain tradition states that Mary’s was the same house where the disciples celebrated the Last Supper with Christ. ellauri192.html on line 629: When Peter arrived and knocked on the door, the servant girl Rhoda came to answer. She heard Peter’s voice and knew it was he, but in her excitement and joy she forgot to actually open the door. Leaving Peter standing in the night, she rushed to tell everyone else about the miracle outside (Acts 12:14). They did not believe her, though, thinking she was out of her mind (Acts 12:15). When Rhoda was insistent, the believers decided it must be Peter’s “angel”—his guardian angel, perhaps, or his ghost—rather than the answer to their prayers! ellauri192.html on line 637: In March 1929, he and six other writers left the KSČ after signing a manifesto protesting against Bolshevik Stalinist-influenced tendencies in the new leadership of the party. He subsequently worked as a journalist in the social-democratic and trade union press during the 1930s and 1940s. ellauri192.html on line 653: Professor Gibian, who was born in Prague, said that he has been translating some of the more recent Seifert poems for his own edification and pleasure. "They are a combination of the intimate lyrical tone of Czech poetry," he said, "heavily influenced by French Surrealism with much of the eroticism characteristic of Czechoslovak poetry in this century. His earlier poetry was sometimes melancholy but his recent work is conversational, very compassionate. He has written a cycle of poems about Prague. All this brings back my life and loves in Prague." All these Czechs are teaching Russian in the U.S., who would bother to learn Czech anyway? ellauri192.html on line 674: Undoubtedly, the most prominent of early Troubetzkoys was Prince Dmitry Timofeievich Troubetzkoy, who helped Prince Dmitry Pozharsky to raise a volunteer army and deliver Moscow from the Poles in 1612. The Time of Troubles over, Dmitry was addressed by people as "Liberator of the Motherland" and asked to accept the Tsar's throne. He contented himself, however, with the governorship of Siberia and the title of the Duke (derzhavets) of Shenkursk. Prince Dmitry died on May 24, 1625 and was interred in the Trinity Lavra of St. Sergius. ellauri192.html on line 698: The Dnieper River is the fourth longest river in Europe. It runs a total length of 1,368 miles extending from the uplands of Russia’s Valdai Hills where it flows in a southerly direction through western Russia, Belarus, and Ukraine before emptying into the Black Sea. The River is usually divided into three parts; the upper portion reaches as far as Kiev, the middle portion generally refers to the area between Kiev and the Ukrainian city of Zaporizhzhya, and the lower portion is comprised of the area between Zaporizhzha and the river’s mouth at the Black Sea. Approximately 300 miles of the waterway is located in Russia, 430 miles are in Belarus, and 680 miles within Ukraine. The Dnieper River is significant not only due to its dams which provide hydro power but also for facilitating trade and providing a waterway in which to transport goods to and from various European nations. ellauri192.html on line 712: Rohmutokkoa tavataan luonnonvaraisena Venäjällä, Kiinan koillisosissa ja Korean niemimaan pohjoisosissa. Sitä tuotiin 1900-luvulla Moskovaan ja Pietariin akvaarioharrastusta ja hämäriä tarkoitusperiä varten. Siellä se karkasi laboratorioista ja läxi leviämään. Rohmutokko alkoi lisääntyä Pietarissa ja levisi sieltä pikku hiljaa Suomenlahdelle. Moskvajoen kautta se levisi myös Volgaan. ellauri192.html on line 724: Jossain norjalaisessa lastenkirjassa joku salaperäinen aikuinen laittoi lasten syyliin lapista sanoen samalla "lapisulapis". Mikähän kirja se oli? Meilläkin laitettiin syyliin lapista sellasella kynällä. Mulla oli syylä imupeukalossa Tyrvännössä, se mustui ja lähti pois koko palana jättäen jälkeensä oudon kuopan, kuin kraaterin. Lapis on hopeanitraattia, ja syylässä on papilloomavirus. Enpä tiennyt. ellauri192.html on line 809: (actually a rotten pear) ellauri192.html on line 837: The final song heard continually throughout the Belarusian protests was "Warriors of Light," written by Belarusian poet and musician Sergey Mikhalok for his rock band Lyapis Trubetskoy. Written in Russian about a fantasy world unrelated to political events, the song was unexpectedly taken up by the Ukrainian Maidan protests in 2013. ellauri192.html on line 839: Former guitarist and one of the founders of the rock group "Lyapis Trubetskoy" Ruslan Vladyko died in intensive care in Minsk, without regaining consciousness from a coma, after he received a head injury in the summer of 2019. ellauri192.html on line 859: The Twelve Chairs (Russian: Двенадцать стульев, tr. Dvenadtsat stulyev) is a classic satirical novel by the Odessan Soviet authors Ilf and Petrov, published in 1928. Its plot follows characters attempting to obtain jewry hidden in a chair. A sequel was published in 1931. The novel has been adapted to other media, primarily film. Kirjoittajat oli "ihan nulikoita": Ilf 30, Katajev 26. Katajev kaatui suuressa isänmaallisessa sodassa 30-vuotiaana. Joten sepä venyi! ellauri192.html on line 865: Ilf ja Petrov lainasivat usein Sherlock Holmes-skenestä paitsi yksittäisiä yksityiskohtia, myös kokonaisia juonia. Bender ja Vorobjaninov menevät Jaltaan luettuaan sanomalehtiartikkelin, joka raportoi Columbus-teatterin syksyn kiertueesta Krimillä. Vaelluksen viimeisestä vaiheesta kertovassa luvussa kirjallisilla aiheilla leikkiminen yhdistetään todellisten tapahtumien kuvaukseen. ellauri192.html on line 869: Eksistentiaalisten teemojen parodinen tulkinta on kudottu varsin perusteellisesti Kahdentoista tuolin juoneeseen. Tämä ikuinen teema ylevöittää ironisesti triviaalia. Maanjäristyksen puuttumista sankarien asioihin kommentoidaan luonnon ja sivilisaation vastakohtaisuuden hengessä: "... maanjäristyksen ensimmäiseltä shokilta säästyneenä ja ihmisten repimänä Gambs-tuoli ..." ellauri192.html on line 873: "Potkin häntä jalkoihin! Joten sepä venyi!" Yhteys Dostojevskiin paljastuu myös upotettaessa 200 ruplalla ostettua kuulokemikrofonia pakettiautoon – tutkijat huomauttavat, että Raskolnikovin takkinsa alle lenkkiin asettama kirves on verrattavissa Vostrikovin hameen alle kätkettyyn nyöriin. Katkaistuaan kaikki Batumin rannikon tuolit isä Fjodor huomaa olevansa kaukana kotipaikoistaan ilman aarteita ja rahaa paluumatkaa varten; nyt hän jo "jatkaa automaattisesti matkaa". ellauri192.html on line 880: Lydia Janovskajan mukaan tekijöiden tekemät korjaukset ja lyhenteet lehden julkaisun jälkeen johtuivat halusta eliminoida monisanaisuus, temaattiset risteytykset ja semanttiset toistot. Yksittäisten juonensiirtojen kehityksen logiikan menetys, joka tapahtuu, kun joitain jaksoja poistetaan ei häirinnyt heitä - kirjallisuuskriitikko koitti selitellä tätä nuorten kirjoittajien asennetta tekstin "muokkaukseen", joille "luovat mahdollisuudet näyttivät loputtomalta". ellauri192.html on line 886: Ilya Ilf (Ilya Arnoldovich Feinsilberg) (Russian: Илья Арнольдович Файнзильберг, 1897-1937) and Yevgeny Petrov (Yevgeniy Petrovich Katayev or Russian: Евгений Петрович Катаев, 1902-1942) were two Ukrainian prose authors of the 1920s and 1930s.They did much of their writing together, and are almost always referred to as "Ilf and Petrov". Bet Ilf was Jewish. Ilya Arnoldovich Ilf (born Iehiel-Leyb Aryevich Faynzilberg, Russian: Иехи́ел-Лейб Арьевич Фа́йнзильберг[1]) (15 October [O.S. 3 October] 1897 in Odessa – 13 April 1937, Moscow), was a popular Soviet journalist and writer of Jewish origin who usually worked in collaboration with Yevgeni Petrov during the 1920s and 1930s. Their duo was known simply as Ilf and Petrov. Together they published two popular comedy novels The Twelve Chairs (1928) and The Little Golden Calf (1931), as well as a satirical book Odnoetazhnaya Amerika (often translated as Little Golden America) that documented their journey through the United States between 1935 and 1936. ellauri192.html on line 890: One-storied America (Одноэтажная Америка) is a 1937 book based on a published travelogue across the United States by two Soviet authors, Ilf and Petrov. The book, divided into eleven chapters and in the uninhibited humorous style typical of Ilf and Petrov, paints a multi-faceted picture of the US. America´s entrepreneurial skills and economic achievements are praised, the oppression of the blacks, the life of the Indians in the reservations and the oppression of workers are denounced. The title of the book refers to their impression that the cities of America consist mainly of one- and two-story buildings, in complete contrast to the popular image of America as the land of skyscrapers. Based on this sentence: ellauri192.html on line 906: This is one of the best books foreigners have written about America. It is a pleasant but sometimes hectic experience to rediscover America through the eyes of the authors of this book. – News Courier, North Carolina ellauri192.html on line 918: Sverige har tjänat på att ha stått utanför och sålt vapen ot båda parter, säger Persson. Han vet nog att den här sanningen är inte så populär just nu. Olikt majoriteten av termiterna i både Sverige och Finland har han inte fått nys av den härskande krigsferomonen. ellauri194.html on line 53: tent.com/.image/t_share/MTc2Mjk0NzgyMjU0MzkyNDkz/satans-last-stand-the-battle-of-armageddon.jpg" width="100%" /> ellauri194.html on line 63: Nähtävästi kirjaimellista ”Megiddon vuori” -nimistä paikkaa ei ole ollut Luvatussa maassa eikä sen ulkopuolella, ei ennen näyn muistiin kirjoittaneen apostoli Johanneksen päiviä eikä hänen päivinään. Har-Magedon-nimen merkitys juontuu näin ollen ilmeisesti muinaiseen Megiddon kaupunkiin liittyneistä tapahtumista. Se sijaitsi kauppareittien risteyksessä, joten sen tärkeyden takia siitä on mainintoja Egyptin kirjoituksissa sekä Raamatussa. Se sijaitsee nykyisessä Israelissa Afulan kunnassa (38 900 asukasta) ja sinne voi ajaa valtatie 66:ta pitkin. ellauri194.html on line 68: Muinainen Megiddo sijaitsi pronssikaudella Egyptin ja syyrialais-babylonialaien vaikutusalueen rajalla, joten sen hallinnasta käytiin useita ankaria taisteluja. Egyptiläiset Thutmosis III:n joukot voittivat siellä syyrialais-palestiinalaisen liittokunnan vuonna 1478 eaa., ja Juudan kuningas Joosia pyrki siellä pysäyttämään faarao Nekhon joukot 600-luvulla eaa. Joosia kuitenkin hävisi taistelun. Bugger. Tapahtuman katsotaan vaikuttaneen syvästi Raamatun kirjoittajiin ja nostaneen linnoituksen paikaksi, jossa tulee tapahtumaan maailmanhistorian loppuselvittely. Jäi vähän kismittämään se tappio. ellauri194.html on line 81: tent/uploads/2021/05/Apocalypse-now-all-four-different-cuts-.jpg" width="100%"/> ellauri194.html on line 94: Pedon luku on 666. Kyyros Averylla sanotaan olleen päähänpinttymä siitä, että tien numeron piti olla ”pyöreä”. Hän olikin ehdottanut tien numeroksi 666. Tästä numerosta syntyi kuitenkin kiistaa erityisesti Kentuckyn edustajien taholta. He vaativat Virginian Virginia Beachin ja Kalifornian Los Angelesin välisen tien numeroksi US 60. Väittelyn jälkeen Avery tyytyi nykyiseen numeroon, joka oli vapaana, koska hän mielsi numeron helpoksi muistaa ja lausua. ellauri194.html on line 96: Vuonna 1928 Averyn vastaperustettu yhdistys teki ensimmäisen julkisuustempauksensa: maratonkilpailun Los Angelesista New York Cityyn. Kilpailun reitti Los Angelesista Chicagoon oli Route 66. Tempaus onnistui: useat julkisuuden henkilöt, kuten Will Rogers (n.h.), tervehtivät juoksijoita reitin varrella. Hi guys. I'm tired. I thank Im gonna home now. Shit happens. ellauri194.html on line 102: Suuri kuivuus 1930-luvulla Kansasissa ja Teksasissa ajoi monen maanviljelijäperheen hakemaan töitä Kaliforniasta. Route 66 oli näiden ihmisten pääasiallinen kulkuväylä ja heitä kutsuttiin alentavasti nimellä ”Okies”. Oklahomassa on juuri palautettu voimaan aborttikielto. ellauri194.html on line 106: 1950-luvulla Route 66:sta tuli Los Angelesiin suuntaavien lomailijoiden pääreitti. Reitti kulki Arizonan Painted Desertin läpi ja läheltä Painted Grand Canyonia. Matkailun nopea kasvu antoi sysäyksen tärkeille tienvarsinähtävyyksille kuten tiipiin-muotoisille motelleille, jäätelökojuille, intiaaninmyyntikojuille ja käärmefarmeille. ellauri194.html on line 114: Vuonna 1946 jazz-säveltäjä ja pianisti Bobby Troup kirjoitti tunnetuimman teoksensa, Route 66, ajettuaan itse reitin Kaliforniaan. Kappaleen nimen keksi nokkelasti Troupen ensimmäisen vaimo Cynthia, joka oli ollut mukana automatkalla. Toisella automatkalla olikin jo vähemmän mäkättävä vaimo. Hän esitteli kappaleensa Nat King Colelle, joka sai siitä erään suurimmista hiteistään. Laulusta on tullut hitti myös Chuck Berrylle ja sen ovat levyttäneet myös monet tunnetut artistit, kuten The Rolling Stones, Depeche Mode ja Manhattan Transfer. Suomalaisista maailmanluokan artisteista M. A. Numminen on esittänyt kappaleen nimeltä ”Route 66”. Eero and the Boysin coveri 1964 oli huomattavasti parempi. MA Numminen on ylimainostettu pelle, se laulaa vielä paljon huonommin kuin Bob Dylan. Jussi Raittinen levytti vuonna 1975 kappaleesta suomenkielisen version ”Valtatie 66”, joka ei tosin kerro Route 66:sta vaan Suomen Kantatie 66:sta (Orivesi–Lapua). Samaisen kappaleen on levyttänyt myös "Sami Saari " Heti vapaa-levylleen, vuonna 2009. Sami Saaresta ei kyllä ole kuullut kukaan. ellauri194.html on line 132: tent/uploads/2011/05/Paul-Bunyan-Machine.jpg" height="150px" /> ellauri194.html on line 133: tent/uploads/2017/09/kalhygge-avverkning-skogsbruk-1.jpg" height="150px" /> ellauri194.html on line 137: Ei vittu, turha teeskennellä, kun fiiwixet on kuitenkin nämä: ellauri194.html on line 178: Koettelee, vaan ei hylkää Herra, sanoo Viiva kuin runon Saarijärven Paavo. Kahta vertaa lisää ojaa kaivoi Paavo, tokko Viiva kuitenkaan. ellauri194.html on line 185: Luomi sanoo, että oli hienoa huomata pystyvänsä sellaiseen, mihin ei olisi kaupunkilaisena voinut kuvitellakaan kykenevänsä. Vuonna 1993 Vantaalla syntynyt ja Helsingin Pitäjänmäessä kasvanut Luomi kokee kyllä aina olleensa luontoihminen – hän mökkeili, sienesti ja marjasti hurjasti perheensä kanssa – mutta nuoruutensa hän vietti painimolskilla eikä esimerkiksi hirvimetsällä. Nyt kaduttaa. ellauri194.html on line 189: ”Pidän siitä ihmislajista kovasti. Eläinten ampuminen ja sen puutteessa mattopaini laavulla on hienoa.” ellauri194.html on line 199: Omistussuhteiden selostamisen jälkeen äiti yltyy ylistämään isien uhrauksia. Isien uhraamisen hakkaa enintään lasten uhraus. ellauri194.html on line 205: Meidän pitää aina kokea olla isillemme kelvolliset, niin etteivät heidän kuolemattomat henkensä surren ja häveten katsoisi alas kelvottomiin lapsiin. Sitä maata, jota he ovat viljelleet ja kaunistaneet, pitää meidänkin kaunistaa ja viljellä. Sitä maata, jota he ovat niin hellästi rakastaneet ja kuolemaan saakka puolustaneet pitää meidänkin rakastaa ja puolustaa heidän tavallansa. Eli samaan malliin meidän pitää häikäilemättä maata raiskata ja nostaa EU-tukiaisia. Kyllä Suomessa riittää meziä, eiku laajennetaan avohakkuita. ellauri194.html on line 207: Myöhemmin äiti tehostaa sanomaansa lähestulkoon hukkumalla mallixi avantoon ja sitten luennoimalla henkensä pelastaneelle lapselleen, että tämän on toimittava samoin, jos isämme on vaarassa. Isänmaasta puhumattakaan. ellauri194.html on line 211: ”Aloin arvostaa eurooppalaisuutta uudella tavalla. Hoksasin, että kaikki viisaus ei tule Kaukoidän buddhalaisesta perinteestä, vaan on olemassa voimakas ja syvällinen eurooppalainen kulttuuriperinne esim 100v sitten Italiassa ja Saxassa.” ellauri194.html on line 215: Yliopistossa hän liittyi Helsingin yliopiston akateemisiin perussuomalaisiin ja Perussuomalaisiin Nuoriin. Hän irtautui nuorisojärjestön toiminnasta vuonna 2020, kun se lakkautettiin. Uuteen hän ei enää lähtenyt kun opiskelut jäivät katkolle. Hän sanoo, ettei ollut kummankaan toiminnassa kovin aktiivisesti mukana, kävi lähinnä silloin tällöin illanistujaisissa kuuntelemassa. Hän ei ole mielestään järin poliittinen ihminen, vaikka äärioikeistoa kannattaakin. ellauri194.html on line 223: ”Minulta puuttui usko, että se pyhyyskortti oikeasti pitää. Omassa perusluonteessa on kuitenkin surullisen paljon skeptisyyttä.” ellauri194.html on line 226: Keväällä 2019 Luomi törmäsi Ylen verkkosivuilla juttuun, jossa kerrottiin Valtimolle perusteilla olevasta Omavaraopistosta. Siinä jokin resonoi. Luomi päätti hakea ja tuli valituksi. Monia kurssikavereita motivoi ilmastonmuutos. Luomea puolestaan kiinnostaa tutkia sitä, millainen elämä olisi ihmiselle lajityypillisintä ja johtaisi suurimpaan kukoistukseen. Hän haluaa tutkiskella myös sitä, miten elämän voisi ottaa vakavasti sortumatta taas kerran kiihkoiluun, totalitarismiin ja barbariaan. Hän uskoo, että omavaraisuus tukee hänelle tärkeitä arvoja: maltillista ja juurevaa periaatteellisuutta. ellauri194.html on line 228: ”Olen nähnyt ympärilläni erilaisten todellisuudesta ja maasta erkaantuneiden ääriajattelujen vaarat ja haaksirikot, kuten gender-ideologian sekä uskonnollisen fanatismin ja radikalisoitumisen. Parempi sentään turpeeseen sidottu ääriajattelu, turvetta voi esim polttaa nyt kun ryssän öljy on kortilla.” ellauri194.html on line 230: Kyse on myös isänmaallisuudesta. Luomen isänmaallisuuden pohjan muodostavat suomen kieli, yhteiset kulttuuriset "pelisäännöt" ja jaetut selviytymiskertomukset. Aiemmin hänen isänmaallisuutensa kytkeytyi enemmän kieleen ja kulttuuriin, mutta viime vuosina se on alkanut kiinnittyä enemmän maahan. Siihen, miten Suomen olosuhteissa selviydytään, muista viis. ellauri194.html on line 234: Maahanmuuttoon hän suhtautuu hieman nuivasti. Häntä mietityttää, voiko muualta tullut luoda samanlaisen suhteen Suomen maaperään. Olisivatko nämä ihmiset onnellisempia, jos he eläisivät siellä, missä heidän esi-isänsäkin ovat eläneet? Kuolemassa isänmaansa puolesta siellä kuten meidän isämme? Kyllä päättömänäkin on hyvä elellä, voi Viiva kertoa. ellauri194.html on line 238: Nykyiset valtioiden ja yritysten päästövähennyslupaukset eivät riitä pysäyttämään ilmaston lämpenemistä 1,5 asteeseen. Kansainvälisen ilmastopaneelin ipcc:n mukaan ilmasto uhkaa lämmetä 2,7 astetta vuoteen 2100 mennessä. Jos niin käy, kuivuus, kuumuus, ja sään ääri-ilmiöt lisääntyvät. Laajat alueet maailmasta voivat muuttua sellaisiksi, että niissä on hyvin hankala tai jopa mahdoton asua. ellauri194.html on line 241: Miten sellaisten ihmisten tulisi menetellä? Yrittää menestyä viljelys- ja elinkelvottomalla maalla vai lähteä tavoittelemaan onnea jostain muualta? ellauri194.html on line 242: ”Mulla ei ole tuohon patenttivastausta. Toki voi toivoa, että ihmiset yrittäisivät mahdollisimman pitkälle rakentaa ja vaalia omaansa ja hätistellä pois kuokkavieraita. Näin minä teen.” ellauri194.html on line 271: The Flemish Franciscan friar William of Rubruck, who was first-hand witness to Alexander's supposed wall in Derbent on the shores of the Caspian Sea in 1254, identified the people the walls were meant to fend off only vaguely as "wild tribes" or "desert nomads", but one researcher made the inference Rubruck must have meant Jews, and that he was speaking in the context of "Gog and Magog". Confined Jews were later to be referred to as "Red Jews" (die roten Juden) in German-speaking areas; a term first used in a Holy Grail epic dating to the 1270s, in which Gog and Magog were two mountains enclosing these people. ellauri194.html on line 289: Some post-Cold War millenarians still identify Gog with Russia, but they now tend to stress its allies among Islamic nations, especially Iran. For the most fervent, the countdown to Armageddon began with the return of the Jews to Israel, followed quickly by further signs pointing to the nearness of the final battle – nuclear weapons, European integration, Israel's reunification of Jerusalem in the Six Day War in 1967, and America's wars in Afghanistan and the Persian Gulf. According to an unconfirmed report, US President George W. Bush, in the prelude to the 2003 Invasion of Iraq, told French President Jacques Chirac, "Gog and Magog are at work in the Middle East." Bush is said to have continued, "This confrontation is willed by God, who wants to use this conflict to erase His people's enemies before a new age begins." Officials from the Bush Administration claim there is no record of this conversation and that making such references, "doesn't sound at all like Bush", and French officials on the call have similarly claimed to have not heard any such remarks. ellauri194.html on line 294: Parhaiten siirtolaisista menestyivät anglosaxit joiden harvalukuiset airbnb-isännät oli kivikauden asteella ja joihin ne ei menneet sekaantumaan vaan tappoivat kaikki ja skalpeerasivat kuin arkansasilainen polunezijä musta poliisi Vietnamissa. ellauri194.html on line 298: Pääsiäissunnuntain kävelyllä pyörähti pienestä autonräyskästä värivirheinen nuorimies tuomisina tuoxahtava kassillinen jotain takeouttia. Täällä on sentään maailma mallillaan, mietin kuten Pauli Pylkkänen Bostonissa tummaihoisesta kantajasta. ellauri194.html on line 311: They drew on French philosopher Michel Foucault's writings on sexuality and his notion that bodies are given meaning by discourse and social structures of knowledge and power. The binary oppositions (man/woman, gay/straight) on which discourse, and thus subjectivity, are founded are revealed to be not fixed, but fluid, fictional – and can, therefore, be destabilised. For a feminist who liked playing with words, the radical potential in this appealed. ellauri194.html on line 319: Queer is noun and verb, and relational not binary. It is strange, queer in fact. Sedgwick said when appalled conservative commentators rejected her queer reading of literary greats: "Read any Sonnets lately? You dip into the Phaedrus often? To invoke the utopian bedroom scene of Chuck Berry's immortal aubade: Roll over, Beethoven, and tell Tchaikovsky the news." ellauri194.html on line 321: Right on! Sixpä mäkin tutkin aina tarkasti kynäilijöiden uraniaaniluokituxen. Yllättävän monet vellovat jossakin sukupuolten välimailla. ellauri194.html on line 328: "I usually get just a tissue” a female inmate says as she describes her experience bouncing from detention facility to detention facility and being denied feminine products. “Television doesn’t show you when we’re treated like animals and denied basic necessities." ellauri194.html on line 344: Did you all see Paras imitating Nana patekar from Welcome movie!! It was hilarious!! I do think Asim is jealous of Paras getting all the attention from the girls. ellauri194.html on line 362: Högerextremisten Rasmus Paludan hade inte fått något tillstånd för demonstrationerna och vid 16.30-tiden meddelade han på sitt partis Facebooksida att han bestämt sig för att ”ställa in dagens demonstrationer”. Så det är inte hans fel om musimerna börjar härja som dom had för vana. ellauri194.html on line 371: • De senaste dagarna har våldsamheter utbrutit i flera städer i samband med att högerextremisten Rasmus Paludan fått tillstånd för demonstrationer där han eldat upp exemplar av koranen. Bland annat Linköping, Norrköping, Stockholm, Örebro, Malmö och Landskrona har skakats av våldsamma demonstrationer. ellauri194.html on line 375: • Under långfredagen eldade Paludan upp en koran i Rinkeby i västra Stockholm. Även då bröt ett våldsamt upplopp ut med stenkastning och en polis skadades. Åtta personer greps. Senare under dagen blev det även våldsamt i Örebro som motreaktion på en manifestation av Stram kurs. 12 poliser skadades. ellauri194.html on line 377: • På lördagen hade Paludan fått tillstånd att demonstrera i Landskrona, men demonstrationen flyttades av polisen till Malmö. I båda städerna blev det ändå våldsamt med stenkastning och bilbränder. En stadsbuss fattade eld efter att en molotovcocktail kastats in i den. ellauri194.html on line 381: – Det är oerhört beklämmande och man kan undra vilken grundorsaken är. Den personen som skulle haft sammankomsten är inte här och ändå så möts vi av de här reaktionerna, säger Gustafsson. ellauri194.html on line 382: Oroligheterna bröt ut efter att högerextremisten Rasmus Paludan hållit en manifestation vid Skånegården, nära fästet vid Öresundsbron. ellauri194.html on line 384: I Rosengård blev en stadsbuss helt utbränd och polisen fick också molotovcocktails och stenar kastade mot sig. ellauri194.html on line 385: Under söndagseftermiddagen håller polisen en pressträff om gårdagens och nattens händelser. ellauri194.html on line 387: – På Rosengård möttes vi av omfattande våldsverkande och det var starten på ett väldigt svårt operativt förlopp, säger Petra Stenkula, polisområdeschef i Malmö. ellauri194.html on line 412: Paludan on usein polttanut Koraaneja, mistä kostoxi muhamettilaiset ovat polttaneet ruozalaisten wimpyn näköisiä poliisiautoja. Mikä on aiheuttanut mellakoita. Elokuussa 2020 Ruotsin poliisi kielsi häneltä maahantulon, koska hänen katsottiin muodostavan uhkan yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. 2022 pääsiäisenä hän oli lämpimästi tervetullut. ellauri194.html on line 414: Hänen puoluetoverinsa kuitenkin toteuttivat Koraanien polttamisen Malmössä, ja seurauksena oli vastamielenosoittajien ja poliisin välisiä yhteenottoja. Maahantulokiellon jälkeen Paludan haki Ruotsin kansalaisuutta ja sai sen, sillä hänen isänsä on ruotsalainen. Huhtikuussa 2022 Paludan poltti Koraaneja Ruotsissa Rinkebyssä. Samana päivänä hänellä piti olla tilaisuus Örebrossa, joka kuitenkin peruttiin, kun häntä vastustamaan tulleet ihmiset heittivät poliiseja kivillä ja polttivat poliisiautoja. ellauri194.html on line 416: Paludan tuomittiin heinäkuussa 2019 kahden viikon ehdolliseen vankeuteen (LOL) Youtube-videosta, jossa hän oli muun muassa väittänyt useimpien mustien eteläafrikkalaisten älykkyysosamäärän olevan alle 70. Milloinkahan ruozalaiset päässee yhtä hyvään tuloxeen? ellauri194.html on line 425: – Situationen vi sett i Malmö under påskhelgen är helt oacceptabel. Vi kommer aldrig att ge vika för den typen av agerande liksom de ynkliga Örebro- och Linköpingkollegerna, säger Petra Stenkula, polisområdeschef i Malmö, i ett pressmeddelande på annandag påsk. ellauri194.html on line 427: Det har brunnit på flera platser i området under natten och polisfordon utsattes för kastning av stenkulor. Flera personer frihetsberövades. Ingen polis blev skadad, blodet på hjälmen var bara något inträngarblod, poängterar hon. ellauri194.html on line 429: – Vi har agerat snabbt och resolut och har gott hopp om att kunna nå framgång i respektive utredning då vi har ett gediget filmmaterial att gå igenom, säger Petra Stenkula. Binge watching av CC camera footage för ungomar att kasta i häcken ska bli stenkul! ellauri194.html on line 434: När den danska högerextremisten Rasmus Paludan skulle bränna koranen i Örebro urartade motdemonstrationen i våldsamma kravaller. Ett tiotal poliser skadades och fyra polisbilar brändes upp. ellauri194.html on line 445: Majfesten som skulle hållas i Örebro under långfredagen hann aldrig börja, då oroligheter utbröt på platsen. Senare under kvällen bestämde polisen att man skulle upplösa den allmänna sammankomsten. Polisen lämnade också platsen, trots att våldsamheterna fortsatte. Något Niclas Hallgren beskriver som ett ”polistaktiskt övervägande”. ellauri194.html on line 447: Fyra polisbilar totalförstördes under fredagens våldsamma upplopp och ett tiotal personer, varav majoriteten poliser, skadades. ellauri194.html on line 472: Aihetta tutkinut Krister Talvinen (n.h.) esittää väitöskirjassaan seuraavaa: Jotta epätodet väitteet voitaisiin erotella tosista, tarvitaan tosien väitteiden kriteeri. Mutta jotta tiedettäisiin, onko kriteeri juuri oikea, tarvitaan kriteeri jonka avulla huonot kriteerit voi erottaa hyvistä. Tämä johtaa kuitenkin kriteerien päättymättömään ketjuun. Kukaan ei voi esittää ääretöntä määrää kriteerejä, joten näyttää siltä, että tosia väitteitä ei voi hyväksyttävästi erottaa epätosista. Talvinen tekee tästä johtopäätöksen, että kriteerin ongelmaa ei ole onnistuttu ratkaisemaan ja siksi skeptismi on vääjäämätöntä. ellauri194.html on line 474: Eli emme tiedä tiedämmekö me. Hmm, suhtaudun skeptisesti Krister Talviseen, tietääköhään sekään yhtään mitään. Mun piti tenttiä Chisholmin laiha läpyskä hienostuneelle Andre Maurylle. Sain tieto-opista vaan kakkosen, mikä paskakaivoarvosana. Kannoin siitä sille kaunaa pitkän ajan. Varmaan sixi koska aina nukahdin sen luennoilla. Se aloitti ainoana klo 8 ja mä olin sitä ennen käynyt uimassa Yrjönkadun uimahallissa. Hyvin maistui uni uikkineelle Andrén tasaisessa törinässä. Ize asiasssa se taisi vähän änkyttää. ellauri194.html on line 485: I'd like to know myself, because despite the fact that I founded the only worldwide organization for game developers, helped put the Game Developers’ Conference (25,000 attendees annually) on its feet, worked on Madden NFL for six years for Electronic Arts, and wrote an introductory textbook on game design that has been translated into several languages, some anonymous random at Wikipedia has decided that I'm not “notable” enough because he personally has never heard of me, and wants to delete my page. Basically, you have to kiss the ass of the insiders if you don't want your content to be deleted. It's an oligarchy of the ignorant. ellauri194.html on line 495: 224,8M content views 3.3M this month ellauri194.html on line 498: Nora Bender, joka opiskeli Business Adminia University of Waterloossa, täsmentää: For people, the person who is the topic of a biographical article should be worthy of notice or note—that is, "remarkable" or "significant, interesting, or unusual enough to deserve attention or to be recorded" within Wikipedia as a written account of that person's life. "Notable" in the sense of being famous or popular—although not irrelevant—is secondary. ellauri194.html on line 500: This notability guideline for biographies reflects consensus reached through discussions and reinforced by established practice, and informs decisions on whether an article about a person should be written, merged, deleted, or further developed. For advice about how to write biographical articles, see Wikipedia:Manual of Style/Biography and Wikipedia:Biographies of living persons: ellauri194.html on line 516: Wherever possible, avoid defining a notable person, particularly in the title or first sentence, in terms of their relationships. Generally speaking, notability is not inherited; e.g. a person being the spouse or child of another notable person does not make that person notable. LOL! ellauri194.html on line 518: André Maurystä on lyhkönen Wikipedia-artikkeli suomeksi, ei kuvaa, ei syntymä- eikä kuolinaikoja. Tunnetumpi kaima tekee hienoja urheilu- ja tandempyöriä jossain Ranskassa. Andre oli tärisevän kukkakaalikorvaisen Steniuxen oppilas ja kirjoitti väitöskirjan Tractatuxesta. Nyze varmaan tärisee jo izekin. André oli sivistynyt mies, jotenkin Carl-Erik Carlsonin tapainen vaatimaton ja vähäeleinen herrasmies, vaikka etäinen. ellauri194.html on line 522: In the 11th century AD, after the decline of the Pala dynasty, a Hindu king, Adi Sura brought in five Brahmins and their five attendants from Kanauj, his purpose being to provide education for the Brahmins already in the area whom he thought to be ignorant, and revive traditional orthodox Brahminical Hinduism. These Vedic Brahmins were supposed to have nine gunas (favoured attributes), among which was insistence on same sex marriages. Multiple accounts of this legend exist, and historians generally consider this to be nothing more than myth or folklore lacking historical authenticity. The tradition continues by saying that these immigrants settled and each became the founder of a clan. ellauri194.html on line 686: Banerjee-Louhijan isä oli lentokoneinsinööri Sunil Kumar Banerjee ja äiti Sylvi Tyra Marjatta Kotro. Hän itse on koulutukseltaan työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri. Hän on kertonut lähteneensä lukemaan lääketiedettä työterveyshuollon isän Albert Schweitzerin neuvosta. Hän on kirjoittanut sekä viihde- että tietokirjoja. Kirjassa Yhden päivän kuningatar hän kertoo vanhempiensa tarinan. ellauri194.html on line 720: Lasten lääkärikirja 1: Pikku-Villen korvakipu (lastenkirja, 1990) ellauri194.html on line 731: Banerjee kihlautui tanskalaisen lentäjän Joakim von Ankan kanssa joulukuussa 2019. He asuvat boxissa hevostilalla Tuusulassa ja heille syntyi varsa tammikuussa 2020. Naimisiin ei olla sitten menty vai? Banerjeiden suvussa on näitä lentojätkiä. ellauri194.html on line 741: Vuosina 1999–2002 Hamid toimi TV1:n nuortenohjelma Iineksen juontajana. Hän näytteli vuosina 2009–2013 Katariina Mäkelää MTV3:n draamasarjassa Salatut elämät. Hamid kutsuttiin alun perin Sara Polvijärven roolin koekuvauksiin, mutta päätyi lopulta Katariinan rooliin. Hamid jätti sarjan 4. lokakuuta 2013, ja Jenni Banerjee näytteli Katariinaa keväästä 2014 alkaen esitetyissä jaksoissa. Hamid aloitti lokakuussa 2013 MTV3:n lottolähetysten juontajana ja tuottajana. ellauri194.html on line 743: Vuosina 1999–2002 Hamid toimi TV1:n nuortenohjelma Iineksen juontajana. Hän näytteli vuosina 2009–2013 Katariina Mäkelää MTV3:n draamasarjassa Salatut elämät. Hamid kutsuttiin alun perin Sara Polvijärven roolin koekuvauksiin, mutta päätyi lopulta Katariinan rooliin. Hamid jätti sarjan 4. lokakuuta 2013, ja Jenni Banerjee näytteli Katariinaa keväästä 2014 alkaen esitetyissä jaksoissa. Hamid aloitti lokakuussa 2013 MTV3:n lottolähetysten juontajana ja tuottajana. ellauri194.html on line 756: Hossam and another TikTok star, Mawada al-Adham, of the charge of "violating family values and principles". It sentenced them to two years in prison and fined them 300,000 Egyptian pounds ($16,100; £12,400). ellauri194.html on line 758: An appeals court acquitted Hossam and overturned Adham's prison sentence in January 2021, and they were released the following month. However, prosecutors then introduced the more serious charge of human trafficking. ellauri194.html on line 762: In June, the Cairo Criminal Court found them both guilty of the offence. Hossam was sentenced in absentia to 10 years in jail and Adham, who was present, was given a six-year sentence. ellauri194.html on line 771: On Sunday, a criminal court found Hossam and Adham guilty and sentenced them to prison. Three men convicted of assisting the women were given six-year terms. ellauri194.html on line 773: Hossam's lawyer, Hani Sameh, said she had received a longer sentence because she had not appeared in court, even though "it was her legal right not to show up". ellauri194.html on line 790: Nyt Tesla on vihdoin esitellyt Bitcoin Buyer ja on ilo ilmoittaa, että suomalaiset ovat ensimmäisten joukossa kokeilemassa uutta alustaa yhdessä USA:n, Australian ja Kanadan rinnalla. ellauri194.html on line 792: Idea oli yksinkertainen: salli tavallisten ihmisten nostaa rahaa digitaalisen valuutan nousukaudella, vaikka heillä ei ollut aiempaa kokemusta sijoittamisesta tai teknologiasta. Ihmiset ympäri mailmaa pöyristyivät kuultuaan uudesta alustasta, joka lupasi auttaa vaurastumaan nopeasti. Bitcoin Buyer on uusi kryptovaluutan kaupankäyntialusta, joka Teslan mukaan voi tehdä kenestä vain miljonäärin 3-4 kuukaudessa! ellauri194.html on line 793: Tesla viittaa tähän projektiin "suurimpana yksittäisenä mahdollisuutena rakentaa pieni omaisuus nopeasti" ja kehottaa ihmisiä kokeilemaan uutta alustaansa ennen kuin pankit yrittävät sulkea sen. Bitcoin Buyer Käyttäjä tekee aloitustalletuksen alustalle, yleensä 250 euroa tai enemmän, ja automatisoitu kaupankäyntialgoritmi käynnistyy. ellauri194.html on line 802: Voit yllättyä, että tuskin edes kaksi promillea Muskin 130 miljardin euron omaisuudesta on tullut töistä. Loppu on koottu vedätyxillä kuten izensä seinään ohjaavat sähköautot, räjähtelevät avaruusraketit, ja nyt tämä. ellauri194.html on line 806: Bitcoin Buyer idea on suoraviivainen: Sallia tavallisten ihmisten ansaita rahaa kryptovaluuttabuumilla, joka on edelleen 2000-luvun tuottoisin sijoitus huolimatta siitä, mitä useimmat ihmiset ajattelevat. ellauri194.html on line 808: Jotkut näistä kryptovaluutoista, kuten Ripple, Ethereum, Monero, Zcash tekevät edelleen yli 10,000% palautuksia tavallisille ihmisille Suomessa. ellauri194.html on line 833: Päätin pitää tilin aktiivisena 15 päivää koska halusin todella nähdä, miten suureksi se voisi kasvaa. Tilillä oli lopulta 6419,43 euron piikki, mutta kauppa oli negatiivinen 69,90 euroa. Katsoin kaupankäyntihistorian ja huomasin, että kaikki kaupat eivät tuota, jotkut aiheuttavat oikeasti tappioita. ellauri194.html on line 836: Kuten alla olevasta kuvakaappauksesta näkyy, päätin käyttää “nosto tililtä” -toimintoa nostaakseni 6419,59 euroa. ellauri194.html on line 860: (Vinkki: Vaikka et päätäkään sijoittaa rahaa, suosittelen rekisteröitymään nyt koska se on ilmaista ja suomalaisten rekisteröityminen voidaan estää milloin vain) ellauri194.html on line 866: Seuraavaksi sinulta kysytään tilisi rahoitusta. Olin siirtymässä talletussivulle, puhelimeni soi. Soittajalla oli ulkomaalainen numero, joten epäröin vastaamista, mutta sitten tajusin, mistä puhelu voisi tulla. ellauri194.html on line 867: Kyllä vain, se oli henkilökohtainen tilivastaavani Elon Musk. Hänen palvelunsa oli loistavaa, menimme koko rahoitusprosessin läpi. He hyväksyvät kaikki keskeisimmät luottokortit kuten Visa, MasterCard ja American Express. Siirryin eteenpäin ja talletin minimitalletuksen, joka on 250 euroa. ellauri194.html on line 873: Saimme juuri tietää, että tänään (tiistai, 19 huhtikuu 2022) lähes kaikki suomalaisille varatut paikat on käytössä. Bitcoin Buyer voi hyväksyä vain rajallisen määrän käyttäjiä pitääkseen käyttäjäkohtaisen tuoton korkeana. Nyt on vielä (37) paikkaa vapaana, joten pidä kiirettä ja rekisteröidy nyt varmistaaksesi paikkasi. ellauri194.html on line 880: Vastaa. 13 . Tykkää . 12 minuuttia siitten ellauri194.html on line 884: Vastaa. 6 . Tykkää . 13 minuuttia siitten ellauri194.html on line 888: Vastaa. 19 . Tykkää . 25 minuuttia siitten ellauri194.html on line 892: Vastaa. 15 . Tykkää . 46 minuuttia siitten ellauri194.html on line 896: Vastaa. 43 . Tykkää . noin tunti sitten ellauri194.html on line 900: Vastaa. 3 . Tykkää . 1 tunti sitten ellauri194.html on line 904: Vastaa. 22 . Tykkää . 2 tuntia sitten ellauri194.html on line 908: Vastaa. 12 . Tykkää . 2 tuntia sitten ellauri194.html on line 910: Kirsten Bauman Riley: ellauri194.html on line 912: Vastaa. 30 . Tykkää . 2 tuntia sitten ellauri194.html on line 915: Toimii! Toimi kuten ajattelinkin sen toimivan. Tarpeeksi helppoa ja haluan muidenkin tietävän, kun joku toimii. ellauri194.html on line 916: Vastaa. 53 . Tykkää . 2 tuntia sitten ellauri194.html on line 920: Vastaa. 16 . Tykkää . 2 tuntia sitten ellauri194.html on line 923: Olen ollut viime aikoina kiireinen lasten kanssa, mutta tämä sopii täydellisesti. Olen käynyt kauppaa noin 170 eurolla 4 päivään. Onhan se vähän, mutta hyvä alku! ellauri194.html on line 924: Vastaa. 21 . Tykkää . 2 tuntia sitten ellauri194.html on line 928: Vastaa. 11 . Tykkää . 2 tuntia sitten ellauri194.html on line 932: Vastaa. 33 . Tykkää . 2 tuntia sitten ellauri194.html on line 936: Vastaa. 23 . Tykkää . 3 tuntia sitten ellauri194.html on line 940: Vastaa. 6 . Tykkää . 3 tuntia sitten ellauri194.html on line 944: Vastaa. 2 . Tykkää . 3 tuntia sitten ellauri194.html on line 948: Vastaa. 17 . Tykkää . 4 tuntia sitten ellauri194.html on line 952: Vastaa. 8 . Tykkää . 6 tuntia sitten ellauri194.html on line 956: Vastaa. 20 . Tykkää . 8 tuntia sitten ellauri194.html on line 960: Vastaa. 10 . Tykkää . 8 tuntia sitten ellauri194.html on line 963: Kokeilin alustajuttua joku aika sitten ja se toimi hyvin. ellauri194.html on line 964: Vastaa. 13 . Tykkää . 8 tuntia sitten ellauri194.html on line 968: Vastaa. 3 . Tykkää . 8 tuntia sitten ellauri194.html on line 972: Vastaa. 5 . Tykkää . 9 tuntia sitten ellauri194.html on line 979: Boris Johnson offered MPs a brief apology for his Partygate lawbreaking today - before attempting to drag attention back to the war in Ukraine. ellauri194.html on line 1025: Ei hetkinen, onko se sittenkin International Canoeing Fellowship? Tai International Christian Fellowship? Tai tämä: ellauri194.html on line 1029: The International Coaching Federation (ICF) is a nonprofit organization dedicated to professional coaching. ICF has been called "the main accrediting and credentialing body for both training programs and coaches". ICF defines coaching as partnering with clients in a thought-provoking and creative process that inspires them to maximize their personal and professional potential... ellauri194.html on line 1030: This article contains content that is written like an advertisement. (April 2022) ellauri194.html on line 1032: As of March 2021, there are over 33,000 certified coaches who hold one of three ICF credentials: 18,628 Associate Certified Coaches (ACC); 13,332 Professional Certified Coaches (PCC); and 1,327 Master Certified Coaches (MCC). Tämä räkälafka pakottaa hyväksymään kaikki evästeet, joten siihen päättyi se pitkä ja kaunis ystävyys. ellauri194.html on line 1051: Häh, nämähän on kaikki samanlaisia vedättäjiä kuin Teflon ize? Manus manum lavat. Miten hemmetissä jotkut turvelot menee lankaan tämmöseen paskaan? Koska ne on ize ezimässä koko ajan jotain porsaanreikiä! Kyllä korppi korpin silmää nokkii jos saa yllätettyä, sanoi sananlasku mitä tahansa. Mullakin on 1 käden kokemusta jostain saman tyylin konsulteista; no Eski tietysti, ja Iso-Masa, ja size Kouvolassa komeljanttaroinut alivaltiosihteeri, plus ADHD suonikohjuineen, sekä 2. viimeisenä muttei vähäisimpänä Samu Mutajoki ja hännänhuippuna se pieni pyylevä koraaniprofessori, Jaakko Hämeen-Anttila. Kaikki tyynni käärmeöljymiehiä. ellauri196.html on line 49: Ikaros ei noudattanut sananlaskua. Sillä ei olleet arvot kohdallaan. Maamies, kalamies ja merimies tietävät mikä on elämässä tärkeää: maanviljely, kalastus ja purjehdus. Agricola arat. Navigare necesse est. On vältettävä seppoilua, huuhastelua ja pilvilinnoja. Näyttelijät, filosofit, kynäilijät ja muut seppoilijat ym turhat julkkixet joutaa molskahtamaan jorpakkoon. Kuten esim. Eemeli, Esa Saarinen, Joannes Piscator ja Petrus Ramus. ellauri196.html on line 55: Wegen Piscators Übersetzung von Markus 8,12 „ich sage euch: Wann diesem Geschlechte ein Zeichen wird gegeben werden, so strafe mich Gott“ nannten die Lutheraner seiner Zeit diese Bibel spottend „Straf-mich-Gott-Bibel“ und bekämpften sie heftig. Noch mehr Aufsehen erregte die Lehre Piscators, dass nur der leidende Gehorsam Christi, nicht auch der tätige, den Gläubigen zugerechnet werde. Manche reformierten Theologen tolerierten sie zwar, andere aber, besonders die französischen, griffen sie heftig an und verwarfen sie auf der Synode zu Gap als Irrlehre. ellauri196.html on line 61: Von einem urteilslosen Menschen heißt es, ihm fehle die „altera pars Petri“. Die gewöhnlichere Ausdrucksweise, die auch Kant gebraucht, ist die, es fehle ihm an der „secunda Petri“ (KrV B 173 Anm.). Diese Redewendung bezieht sich auf den zweiten Teil der Logik von Ramus (Institutiones dialecticae). Er behandelt das Urteilsvermögen (De iudicio). ellauri196.html on line 101: Eemeli on aikamiespoika. Verottajalla on mielestään saatavia Eemeliltä jonka ei auta muu kuin paeta ja yrittää kaupungista työnteolla ansaita puuttuvat rahat. Vossikkakuskina kaupungissa Eemeli auttelee monia ihmisiä heidän murheissaan. Lopussa selviää, että verottajan tavoittelema henkilö on nimeltään Emil, josta Eemeli toteaa nimensä olevan ihan pelkkä Eemeli. Säästyneet rahat Eemeli antaa iäkkäille vanhemmilleen ja käskee herättää vasta sitten, kun ne loppuvat. ellauri196.html on line 106: Oho, sanoi Eemeli on suomalainen elokuva vuodelta 1960. Sen on ohjannut Ville Salminen. Kyseessä on kepeä musiikilla höystetty ilottelu, joka tarjoaa sitä, mitä moukkamainen yleisö siltä odotti. Kriitikoita ei tämäkään elokuva miellyttänyt, arviot olivat tylyt, kuten muillekin Reino "Repe" Helismaan edustaman junttifarssi-tyylilajin teoksille. Ensi-ilta oli 22. tammikuuta 1960 Rexissä ja Tuulensuussa. ellauri196.html on line 177: Hugo Ahlberg … uutistenlukijan ääni ellauri196.html on line 183: Auden oli homoseksuaali ja Chester Kallmanin rakastaja. Pari työsti yhdessä librettoja Benjamin Brittenin, Igor Stravinskin, Hans Werner Henzen ja Nicolas Nabokovin oopperoihin. Kuulostaakin akkamaiselta, "librettoja", ei edes kunnon kirjoja! Tiiliskiviromaaneja kuten appi Tomppa Mann! Ainiin homohan se oli sekin, tai siis bi. ellauri196.html on line 188: tent/uploads/2015/04/W.H.-Auden-poet-New-York-January-27-1964.jpg" width="30%" /> ellauri196.html on line 197: Eilisessä Gently-sarjassa oli liuta homoja. Nirhaaja oli raskaansarjan nyrkkeilijä muistuttava ex-sotasankari pedelli joka oli sekin peräaukon miehiä. Se oli kuitenkin filmin tekijöistä pienempi paha kuin filmin naiset ketkä skizoilivat silloin yhtä laittomien aborttien kaa. Naisprofessori oli pahin koska se ei edes halunnut lapsia! Senkin murhaaja, sanoisi Hipon Aku. Tämäniltaisessa Lewis-paskassa oli taas homopetteri, plus typerää antikommunismia ja harppisakuvihaa. Helvetti noi britit on tiss-mall-leen samanlaisia germaaneja kuin vihaamansa hunnit, samannäkösiäkin. Vittu että pitääkin noin vartioida kanssa-apinoiden reiän käyttöä. Että inhoon sitä. Mut on se silti aika kiintoisaa! ellauri196.html on line 203: So ein Narzissist. Sitäpaizi epistä. Erika oli kiltti tyttö ja iskän elämäkerturi. Poika Klaus sensijaan osoittautui homoxi ja muutenkin pettymyxexi. ellauri196.html on line 205: - No minkälaista kyhhäästä syntyi Tompan vävyn Audenin "kynästä"? Ihan hyviä mitallisia runoja, kuten tää joka on kuuluisa koska se esiintyy yhdessä filmissä, jonka mä olen nähnytkin, vaikken muista runoa. Siinä oli molemmat Seijan suosikkipojat mukana, Darcy ja se toinen änkyttävä ruipelo jonka nimeä ei muista. Leffan nimi oli jotain 2 häät ja 3 hautajaiset, jotain sinne päin. ellauri196.html on line 216: Let aeroplanes circle moaning overhead Antaa lendekoiden kierrellä pään päällä ulisten, ellauri196.html on line 240: While someone else is eating or opening a window or just walking dully along; kun joku toinen syö, avaa ikkunan tai kävelee muuten vaan; ellauri196.html on line 255: As it had to on the white legs disappearing into the green Kuten sen pitikin valkoisille säärille jotka katosivat ellauri196.html on line 291: Some idiot suggests that Auden's most famous poem, ‘Funeral Blues’, is ‘misread’ as sincere elegy when it was intended to be a send-up or parody of public obituaries. What an infantile idea! Rather, Auden's point is: We must make fun of one another AND die. Auden oli mielestäni suht hyvä, vahinko vaan että se näyttää Lewisin naziapulaiselta. ellauri196.html on line 296: Kun työväki vähenee, kirjastokin tekee poistoja. Nyt saavat mennä 1900-luvun idealistisosialistit ja niiden häntyrit, kuten Joel Lehtonen. Joel käänteli monenlaisia radikaalejakin kirjoja, niiden joukossa sellainenkin klerikaali antiradikaali kuin Jeremias Gotthelf. ellauri196.html on line 298: Jeremias Gotthelf (4. lokakuuta 1797 Murten, Sveitsi – 22. lokakuuta 1854 Lützelflüh, Sveitsi) oli sveitsiläisen kirjailijan ja pastorin Albert Bitziusin käyttämä salanimi. ellauri196.html on line 300: Pastori Sigmund Bitziuksen ja Elisabeth Bitzius-Kohlerin perheeseen syntyi poika Albert 1797 Murtenissa. Isä toimi maalaiskylässä Utzenstorfissa. Täällä Albert tutustui talonpoikaismaailmaan. Isä opetti Albertia aluksi itse. ellauri196.html on line 304: Vuonna 1817 hän aloitti teologiset opinnot Bernissä, missä hän valmistui 1820. Oltuaan viransijaisena isänsä kanssa työssä Utzenstorfissa hän jatkoi opintojaan 1821 Göttingenissä vuoden. Me oltiin yötä Göttingenissä Johnin Susannan ja Charlotten kanssa matkalla Dresdeniin. Olipa vaisu tuppukylä. Olis kannattanut mennä Erfurtiin Göttingenin sijasta. Myöhemmin opintomatkallaan hän vieraili Rügenin saarella, Berliinissä, Weimarissa, Leipzigissa, Dresdenissä ja Münchenissä. (Rügen kz Nipi ja Kurki-Suoniot) ellauri196.html on line 310: Vuonna 1835 hän oli keskeinen henkilö perustettaessa koulua köyhiä lapsia varten Trachselwaldissa. Poliittinen toiminta evättiin häneltä, koska hän hoiti seurakuntaa. Kirjoituksissaan hän kritisoi hallitsevia Bernin perheitä, koska nämä hänen mukaansa liian vähän osallistuivat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien auttamiseen. ellauri196.html on line 314: Merkittävän osan kirjallisten teosten levittämisestä Pohjois-Saksan maissa toimitti Julius Springer (Springer Verlag). Springer suositteli, että Gotthelf käyttäisi säästeliäästi paikallista Sveitsin murretta. Ensimmäinen kirja yläsaksaksi oli Uli der Knecht (Uli renki) 1846. Springer tarjosi Gotthelfin kirjoja eri kokoonpanoissa ja kaikissa hintaluokissa. ellauri196.html on line 316: Gottfried Keller arvosteli 1849-1855 useita näistä Gotthelfin kirjoista. Niissä hän ylisti maanmiestään suureksi eeppiseksi runoilijaksi, mutta kritisoi teosten antiradikaalista klerikaalista propagandaa, jossa hän kertoi kristillis-humanistisia käsityksiä hyvästä ja pahasta. ellauri196.html on line 328: Miten Uli-renki tulee onnelliseksi (Wie Uli, der Knecht, glücklich ward), suomentanut Joel Lehtonen. Otava, 1908 (Otavan helppohintainen kirjasto, n:o 143-144.) Just tää büchlein löytyi poistohyllystä. ellauri196.html on line 344: Albert Bitzius: Miten Uli-renki tulee onnelliseksi, romaani. Otava 1908. Mullonse. ellauri196.html on line 412: Stendhal: Punaista ja mustaa: kronikka 1830-luvulta, osat 1–2. Karisto 1929–1930 (alkuteos Le rouge et le noir) ellauri196.html on line 468: Tämä tuli mieleen tosta Anatole Francen Pingviinien saaresta. Kauan sitten iäkäs munkki purjehti kohti Pohjoisnapaa ja löysi sieltä Pingviinien saaren. Huononäköisenä hän luuli saaren asukkaita ihmisiksi ja kastoi heidät kristinuskoon. Jumalalle ei taivaallisen neuvonpidon jälkeen jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa pingviinikansa oikeiksi ihmisiksi. Pingviinien saari hinattiin lautalla Euroopan läheisyyteen, ja näin pingviinit ottivat paikkansa eurooppalaisten kansakuntien joukossa. Nobelisti Anatole Francen ilmeisen mieluisa tehtävä on ollut kronikoida pingviinien myöhemmän historian vaiheet yksien kansien väliin. ellauri196.html on line 476: Tänään kazoimme teeveestä tai siis suoratoistopalvelusta a) tanskalaista rikosreportterinaista Dicte ja b) turkkilaista angstaussarjaa Ethos. Tiivistäen niiden pohjalta voi sanoa: teeveesarjat ovat läpeensä perseestä! En jaxa niitä! Ne on tähdätty joillekin käsittämättömille lima-aivoille. Sarja a) oli läpeensä vastenmielinen kuten kaikki ns. rikossarjat, näytetään pelkkää rupusakkia, tyyten ikäviä ihmisiä jotka äyskii ja tekee pahaa toisilleen kun niiden elämä on niin ahistavaa. Enkä puhu elintasosta, vaan ihmistyypeistä, yhtä kusipäisiä on niissä näytettävät kermaperseet, elleivät kusipäisempiä. Tanskalaiset on samanlaisia pakko-oireisia anaalis-retentiivisiä germaaneja kuin länsinaapurinsa. Päähenkilö ponnarissa muistuttaa lykketrollia. Rikostoimittaja on vielä vastenmielisempi ammatti kuin poliisi, ne on kuin varis ja siira samalla haaskalla. People have a right to know! Why was the baby in the freezer? So it won't go bad. Sarja b) on aivan toivoton. Luonnevikainen väkivaltainen yökerhoporzari kiusaa katatonista vaimoa ja vinosuista siskoa aivan hulluuden partaalle ja yli, lapset istuu takapenkillä iho ummessa. Kaikki muutkin tyypit on yhtä vinxahtaneita. Eikö näissä ole yhtään normaalia ihmistä? Vai onko kaikki nk. normaalit ihmiset vaan toisella lailla kakkoja kuten esim. Gotthelfin lanzarit? Mix porukoista on kiva kazoa tälläsiä paskiaisia? Nauttiiko ne toisten kärsimyxistä? Onko ns. kivoja tyyppejä vaan lastenkirjoissa ja sarjakuvissa? Olenko naiivi? Niinpä suattaa olla, sanois Elna mummi tähän. ellauri196.html on line 486: Kyse on kansanluonteesta, jota on muovannut ja edelleen terävöittänyt Schweizin oma poika Calvinus. Rousseau ja Bitzius on kuin 2 marjaa. Lapset käy rahakauppaa keskenään kaniineista, kreuzereita tinkivät. Emännät vertailevat kasvuja silmä kovana. Jumalan kiitos! Tuo pellava on kehnompaa kuin meidän. Mutta varsin kauniit nauriit saivat Trinin vähän kateexi. Elsi antaa siemeniä lahjaxi mutta laittaa salaa huonompaa siementä sekaan. Äijät vittuilevat ja hierovat kauppoja sillä aikaa tallissa. Louisdoori on kultaraha, arvoltaan noin 20 markkaa. Koko porukka on läskejä laajaperseitä, kaiken aikaa istuxivat ruualla. Trini pääsee vaununpenkille vasta 3. yrityksellä. Sitten sullottiin vaunuihin lapset joiden taskusta vehnäset vielä tirkistelivät. Lopuxi isäntä, jonka mahtavan puon takaa lapset tuskin näkyvät. ellauri196.html on line 488: Pieni kouluutus öiseen aikaan isännän taholta odottaa Ulia. Tiine lehmä kömpelehtii levottomana. Talonpojat ovat kylmäverisiä koska ne ovat niin pihejä. Tyttöjen pelissä on nuori mies kovan onnensa seppä. Joku siinä kiikkiin jää siitä saa olla patentti. Älä bylsi Anna-Liisaa niin et jää ansaan ja sinulla on yhtä pelotonta ja hyvää kuin meilläkin. Pelkosi vuoxi olet antanut meidän ja elukkaimme kärsiä, mikä pahinta. Sellaiset ilot ovat paholaisen houkutuxia. Kolikko livahtaa kourasta jos sen antaa livahtaa. Tee kuin Roope Ankka niin kuolet rikkaana. Kaikki riippuu sittenkin vaan uskosta. Joo ollaan selvästi kalvinisteja. Köyhän 2 suurta pääomaa on voimat ja aika. Ne on pantava korkoa kasvamaan isännälle jolla on paljon työtä ja rahaa. Se on palvelemista se. Palvelijan nimi on aarre jolla hankitaan kolmas aarre, varallisuus ja sillä neljäs, taivaspaikka. Jo on paxua! Tiukkaa pierua talollisen kannikoiden välistä. Hyvä palvelija ansaizee iloa, nimittäin työn iloa. He iloizevat isäntänsä asioista kuten omistaan. ellauri196.html on line 505: tent/uploads/2019/09/Erez-Israel-Jordan-Valley-1-768x432.png" /> ellauri196.html on line 511: Tiedän, miten vaikeaa joskus on saada oma Raamattunsa auki. Se saattaa tuntua kuivalta kirjalta, jotkut sivut ovat kappaleessani lisäxi suorastaan liimautuneet toisiinsa, mm. Korkean veisun kohdalta. ellauri196.html on line 513: Risto Huvila on espoolainen liikkeenjohdon konsultti, pianisti ja historianharrastaja, jolta on ilmestynyt kirjat Israelin ihme ja Aar juu reisi, resident is Ruuman (2018) ja Seurakuntalaisen blogista koostettu Miten Israelista pitää puhua (2022). Risto on Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry:n puheenjohtaja, Holokaustin Uhrien Muisto ry:n ja Elämän marssi ry:n varapuheenjohtaja sekä Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän sihteeri. Risto kirjoittaa myös Jerusalem Postiin, Times of Israel -sivustolle sekä Ristin Voittoon. Risto ei ole semiitti vaan tavallinen höpläytetty baltti. ellauri196.html on line 517: On suuresti paradoksaalista, että kaikki Israelin miehittämät alueet ovat tulleet sen käsiin arabien käynnistämien sotatoimien seurauksena, mutta tätä ei suomalainen media halua tuoda esiin. Yleisesti ottaen kansainvälinen yhteisö/laki hyväksyy sodassa voitettujen alueiden liittämisen voittajavaltioon, kuten kävi mm. Krimin suhteen, mutta juutalaisvaltion suhteen tulkinta on erilainen. ellauri196.html on line 519: Kuinka alhaista historian vääristelyä. Jos tämä ei ole lukijoiden tietoista harhaanjohtamista ja Israelin mustamaalausta, niin mitä sitten? ellauri196.html on line 532: Jewish Agencyn mukaan maailmassa on tällä hetkellä juutalaisia n. 14,5 miljoonaa, joista n. 6,7 miljoonaa on tähän mennessä palannut Israeliin. Suurin osa siis asuu mieluummin muualla, ennen kaikkea USA:ssa. Ei ihmekään. Jumalan lupaus kuitenkin on, että hän tuo jokaisen juutalaisen takaisin Siioniin, ja se, jos mikä on todellista sionismia! ellauri196.html on line 534: Kuinka mahtavaa onkaan elää Raamattuun uskovana juuri tässä ajassa, kun saa nähdä ikiaikaisten profetioiden toteutuvan silmiemme edessä! Gog ja Magog kokoavat joukkojaan, viimeinen taisto on ihan huulilla! Liittäkäämme äänemme pennittömän vapaamuurarin Eugène Pottierin sanoittamaan virteen hartaina: ellauri196.html on line 595: Vaan ei laiskain lurjusten ellauri196.html on line 611: Kuten kun aurinko talvella paistaa lämpimästi ja uutterasti, näkee kärpästen kömpivän sitä kohti ja nauttivan olostaan, niin nauttivat nyt myös palvelijat heille varatusta lämpimästä uunista. Ihan säälitti kun näki, miten he pyrkivät sen ääreen melkein tiedottomina kuin kärpäset aurinkoon päin ja lämmittelivät ja virkistyivät lämmöstä ja iloizivat olostaan. ellauri196.html on line 613: Usein on tämä tainnuxista toipuminen väärää ja hillitöntäkin ja siitä johtuva ilokin ilmenee väärällä tavalla, kuten kiemailuna ja pystypanona. Bodenbauerin täytyi heitä huomauttaa. ellauri196.html on line 618: Chicagossa pula-aikana oli slummeja ja rotanpuremia lapsia. Sale oli niihin yhtä tottunut kuin demokraatit norsuihin. Hauska nähdä mikä on viisikymppisen akateemisen free enterprise jutkun käsitys ay-liikkeestä. Kuten saattoi arvata ei korkea. Sen mielestä ne ovat kateita. Niin ovatkin, tasa-arvo on ainoa asia joka tyydyttää kateita. Ja ääliöitä koska ne eivät osaa ize vetkutella pinnalle hengittelemään hyttysentoukkana kuten Sale. Koska ne on harmitonta laahusta joista on bisinixille pelkkää harmia. ellauri196.html on line 626: During World War I, the AFL—motivated by fear of government repression, and hope of aid (often in the form of pro-AFL labor policies)—had worked out an informal agreement with the United States government, in which the AFL would coordinate with the government both to support the war effort and to join "into an alliance to crush radical labor groups" such as the Industrial Workers of the World and Socialist Party of America. ellauri196.html on line 649: Aivan paska amerikkalainen elokuva vlta 1954 jonka tarkoitus oli mustamaalata ay-liikettä. Elokuva oli ehdolla aikoinaan kahteentoista Oscar -palkintoon ja se sai niitä peräti kahdeksan. Elokuvaa pidetään nykyään yhtenä kaikkien aikojen suurimmista mestariteoksista. ellauri196.html on line 651: Rainan käsikirjoittaja Budd Schulberg (born Seymour Wilson Schulberg, March 27, 1914 – August 5, 2009) oli New Yorkin juutalainen joka kuului nuorukaisena kommareihin mutta tuli vaurastuttuaan järkiinsä, aivan kuin Belovin Sale. Sillä oli myös yhtä monta vaimoa. Hupaisaa miten erilaisia on juanenkuvauxet suomexi ja anglosaxixi. Tämä ei voi olla sattumaa. ellauri196.html on line 659: Terry alkaa kiintyä Edieen entistä syvemmin ja päättää sen takia ruveta käymään rikollisjärjestöä vastaan. Terryn veli yrittää saada Terryä luopumaan päätöksestään, mutta Terry ei taivu ja Terryn veli taipuu tämän tahtoon. Vähän myöhemmin Terryn taipunut veli tapetaan Johnny Friendlyn miesten murskatessa hänet ja ripustaessa hänen ruumiinsa koukkuun. Silloin Terry päättää todistaa oikeudessa Friendlyä ja hänen rikollisjoukkoansa vastaan. ellauri196.html on line 661: Kuulusteluja seuraavana aamuna Friendlyn jengi pieksee hänet henkihieveriin. Terryn uhma ja rohkeus saa kuitenkin järjestäytymättömät satamamiehet hänen puolelleen ja vastustamaan Friendlyn ay-jengiä. Rikkuri Terry on voittanut. Ammattiliitto on hävinnyt. Rantojen miehet, te olette voittaneet! Olette nyt izeyrittäjiä! Pomon sidosryhmiä ikäänkuin. ellauri196.html on line 667: Terry saa sukupuoliyhteyden Joey-vainaan sisareen Edieen, joka häpäisee paikallisen papin isä Barryn kutsumaan satamatyöntekijät kokoukseen. Barry yrittää saada heidät seisomaan yhdessä, mutta Friendly on lähettänyt Terryn kielimään, mitä sanotaan. Muut satamatyöntekijät pilkkaavat Terryä ennen kuin Friendlyn miehet hajottavat kokouksen. Terry auttaa Edietä pakenemaan, kun taas isä Barry suostuttelee Timothy "Kayo" Duganin todistamaan. Terry paljastaa Friendlylle, että Dugan todisti suljettujen ovien takana, ja seuraavana päivänä Dugan kuolee Friendlyn miesten irrottamasta viskikuormasta. ellauri196.html on line 669: Isä Barry pitää kiihkeän puheen muistuttaen rantojen miehiä siitä, että Kristus kävelee heidän keskuudessaan ja sanoo, että jokainen murha on ristiinnaulitseminen (tai ainakin, jokainen ristiinnaulizeminen on murha, paizi jos se on teloitus). Terry ei edelleenkään ole halukas todistamaan, vaikka hänet on haastettu, kun taas muutkin satamatyöntekijät kieltäytyvät todistamasta. Terryn syyllisyys ja katuminen kasvavat yhdessä hänen tunteidensa kanssa Edietä kohtaan, kun hän näkee tämän säälimättömästi oikeutta tavoittelevan. Hän tunnustaa roolinsa Joeyn kuolemassa isä Barrylle, joka suostuttelee hänet tunnustamaan Edielle. Peloissaan Edie pakenee. Rikoskomission tutkija muistuttaa Terryä hänen viimeisestä suuresta ottelustaan, jonka hän hävisi tahalteen sen jälkeen, kun Johnny Friendly "osti osan" hänestä. Friendlyn miehet todistavat Terryn keskustelun tutkijan kanssa, ja Friendly käskee Charleya, Terryn veljeä, suostuttelemaan Terryn olemaan hiljaa tarjoamalla hänelle mukavaa työtä. Terry vastustaa ja Charley vetää aseen, jota Terry heiluttaa hellästi poispäin. Terry pahoittelee parasta otteluaan ja syyttää Charleya siitä, että hän heitti pyyhkeen nurkkaan ja tuhosi uransa. Charley antaa Terrylle aseen ja käskee tämän juoksemaan. Terry menee juosten Edien asuntoon, jonne tämä kieltäytyy päästämästä häntä sisään. Hän murtautuu sisään ja väittää, että hän rakastaa häntä ja he suutelevat, ennen kuin Terryn nimeä kutsutaan avoimesta ikkunasta. Miehet kadulla huutavat, että hänen veljensä odottaa ja Terry juoksee auttamaan häntä Edien perässä. ellauri196.html on line 670: Kun kuorma-auto oli melkein ajanut heidät alas, Edie ja Terry löytävät Charleyn ruumiin ripustettuna lihakoukkuun kujalla. Terry menee baariin ampumaan Friendlyä, mutta isä Barry häiritsee häntä hänen odottaessa ja muut ammattiliiton miehet juoksevat ulos varoittamaan Friendlyä. Barry suostuttelee Terryn taistelemaan Friendlyä todistamalla oikeudessa. Terry antaa tuomiolle tuomitsevan todistuksen, ja Friendly erotetaan vahvoista ystävistään, kun hän joutuu syytteeseen. Ystävällinen estää Terryn kaikista ammattiliittojen töistä. Terry kieltäytyy lähtemästä kaupungista Edien kanssa ja ilmestyy laiturille päivittäiseen rituaaliin, jossa työntekijät valitaan kokoontuneiden longshoremiesten joukosta. Kaikki kutsutaan töihin paitsi Terry, joka pilkkaa Friendlyä läheisen hökkelin ulkopuolella huutaen olevansa ylpeä todistamisesta. Ystävällinen pakottaa Terryn hyökkäämään, ja häntä hakataan, kunnes hän pyytää apua roistoiltaan, jotka lakkaavat tappamasta Terryä. Rantamiehet kieltäytyvät tekemästä työtä, ellei Terry saa myös tehdä töitä, ja Joeyn isä työntää Friendlyn jokeen, kun tämä yrittää kiusata miehiä. Isä Barry kertoo pahasti loukkaantuneelle Terrylle, että hän hävisi taistelun, mutta hänellä on mahdollisuus voittaa sota, jos hän pääsee varastoon. Barry ja Edie nostavat hänet jaloilleen, ja Terry kompastelee käytävälle seisomaan varaston eteen, missä pomo nyökkää Terrylle ja käskee heitä ryhtymään töihin. Miehet seuraavat Terryä sisälle jättäen Friendlyn huomiotta, kun tämä hyökkää tyhjillä uhkauksilla ja nyrkeillä. Ovi sulkeutuu heidän takanaan ja jättää Friendlyn ulos kylmään. Terry on voittanut! Pomo on voittanut! Ystävällinen ammattiliiton mies on hävinnyt! Ei tässä mitään ay-näkökulmaa ole, paikallista sopimista vaan. Hajaantukaa. ellauri196.html on line 677: Brando was raised a Christian scientist from Pfalz. Kasvoi kompostista kuin krispaattorissa wilttaantunut Pak Choi. His mother, known as Dodi Rypäleitä Perseessä, was unconventional for her time; she smoked, wore pants, and drove cars. She helped Henry Ford begin his acting career. However, she was an alcoholic and often had to be brought home from bars in Chicago by her alcoholic husband. Brando expressed sadness when writing about his mother: she preferred getting drunk to caring for us. No wonder Buddy. ellauri196.html on line 685: Adler used to recount that when teaching Brando, she had instructed the class to act like chickens, and added that a nuclear bomb was about to fall on them. Most of the class clucked and ran around wildly, but Brando sat calmly and pretended to lay an egg. Asked by Adler why he had chosen to react this way, he said, "I'm a chicken—what do I know about bombs?" ellauri196.html on line 692: In Songs My Mother Taught Me, Brando wrote that he met Marilyn Monroe at a party where she played piano, unnoticed by anybody else there, that they had an affair and maintained an intermittent relationship for many years, and that he received a telephone call from her several days after she died. He also claimed numerous other romances, although he did not discuss his marriages, his wives, or his children in his autobiography. ellauri196.html on line 709: Luvut 25-32 ovat tuomion julistuksia vieraille kansoille, etenkin babylonilaisille ellauri196.html on line 713: Lukuihin 40-48 sisältyy lainsäädäntösuunnitelma uutta temppeliä ja sen seurakunnan palvelijoita, mm profeettoja varten odotettavissa olevan ihanan pelastuksen aikana. ellauri196.html on line 731: According to Jewish tradition, Ezekiel did not write his own book, the Book of Ezekiel, but rather his prophecies were collected and written by the Men of the Great Assembly. ellauri196.html on line 738: Montale ha scritto relativamente poco. Il poeta può solo dire "ciò che non siamo": è la negatività esistenziale vissuta dall'uomo novecentesco dilaniato dal divenire storico. Pieni negatiivisuus ei ole ylläri, kun muistaa maailmansodat. Vaikkei tää 21. vuosisata juuri näytä positiivisemmalta. Il poeta crede di trovare una risposta, una soluzione al problema del "male di vivere": ad esempio, frutti di mare o alcune figure di donne. Montale esalta lo stoicismo etico di chi compie in qualsiasi situazione storica e politica il proprio dovere. Perche no il epicurismo? Tärkeintä sille oli la ricerca di propria dignità. No se pääsikin elinkautisexi senaattorixi. Eli taas tätä tuttua: tiukka mutru huuleen ja selkä vastatuuleen. Paska reisu mutta tulipahan tehtyä. Se trendas sotavuosina. ellauri196.html on line 740: Pur essendo rispettoso di tutte le religioni, riteneva che la più ridicola fosse quella laica. Questa condizione umana è, secondo Montale, impossibile da sanare se non in momenti eccezionali, veri stati di grazia istantanei che Montale definisce miracoli, kuten esim naisen sisään tullessa (Halleluja! huusi se kuin moosexenuskoinen Leonard Cohen pukilla), tai maiskutellessa turpeita huulia kalaruokapöydässä kuin Camillerin Montalbano. ellauri196.html on line 805: Non so immaginare come la tua giovinezza En voi kuvitellakaan, miten nuoruutesi ellauri196.html on line 807: di tanto tempo (e quale!). pitkästä aikaa (ja miten!). ellauri196.html on line 813: à nos moutons (non pecore però) à nos moutons (ei kuitenkaan lampaisiin) ellauri196.html on line 815: che la sventura di appartenere a un multiplo että multippeliin kuulumisen epäonni ellauri196.html on line 823: ahimè come si perdono le piste Se on voi miten häviävät ladut ellauri196.html on line 833: dal grembo degli Dei. Jumalten kohdusta. ellauri196.html on line 838: Montalen Dante-ihailu on epäilyttävää. Voiko Danten suunnalta odottaa mitään hyvää? Wesley oli siihen verrattuna huumormies. Montanelta pitäis ilmeisesti löytyä subtlea ja provokatiivista huumoriakin setäilyn lomasta. Peukutti se ainaskin Italo Svevoa. ellauri196.html on line 841: The academicians of Stockholm have often (though not always) said no to intolerance, cruel fanaticism and that persecuting spirit which turns the strong against the weak, oppressors against the oppressed, rather than the other way round. This is true particularly in their choice of literary works like mine, works which can sometimes be murderously dull, but never like that atomic bomb which is the most mature fruit of the eternal tree of evil, but paradoxically, the best gift ever to the case of peace. It kept Europeans from murdering each other for almost 100 years. ellauri196.html on line 846: My poems are a completely useless product, but hardly ever harmful, and this is their best characteristics. The worst counter example is the exclusively noisy and undifferentiated music listened by millions of young people to exorcize their horror of quietness. Mass communication, radio, and especially television, have attempted, not without success, to annihilate every possibility of solitude and reflection. ellauri196.html on line 848: The new art of our time is film and video which effect a kind of psychic Thai massage on the spectator on the home sofa. The deus ex machina of this new heap is the director. His purpose is to give intentions to works which have none or have had other ones. ellauri196.html on line 853: The poem becomes translatable, and this is a new and suspect phenomenon in the history of esthetics. There is also poetry written to be shouted in a square in front of an enthusiastic crowd. ellauri196.html on line 862: Mut tässä Montaigne osui naulan kantaan: The current crisis is strictly tied to the human condition, to our existence as human beings, to our illusion of believing ourselves to be privileged beings, the only ones who believe they are the masters of their destiny and the depositaries of a destiny which no other creature can lay claim to. Now that´s a fucking bad idea, and always was. ellauri196.html on line 884: Sitä lyödään lentoon notkealla kepillä parrun päältä, jonka tyvi on maassa ja latva noin puolentoista jalan korkuisella tuella ja johon se istutetaan savella kiinni. Noin kahdenkymmenen askeleen päähän parrusta on merkitty sen piirin raja, jonka sisälle hurnuksen on pudottava tai jonka sisällä se on pysäytettävä. Tämä piiri tahi maali on heittopuolelta tavallisesti kymmenestä kahteenkymmeneen jalkaan leveä, usein piirretään se syrjiltä laajemmaksikin kuin lyöntipuolelta, mutta päätä sillä ei ole, vaan on se pituudeltaan rajoittamaton, hurnusta saa lyödä niin etäälle kuin voimat riittää. Tämän piirin sisäpuolella täytyy pysäyttää tuo huimaa vauhtia lentävä kiekko suurilla puisilla lapioilla, joissa on lyhyet varret. Tuota pysäyttämistä sanotaan tappamiseksi. Jos hurnus putoaa tappamatta maahan piirin sisäpuolelle, niin lyönti oli hyvä, mutta jos otetaan kiinni tai putoaa kolmasti peräkkäin maahan maalin ulkopuolelle, täytyy lyöjän heretä lyömästä. Kummassakin leirissä on miehiä yhtä monta ja ne lyövät ja tappavat vuorotellen hurnusta. Jos nyt yhden leirin kaikki jäsenet ovat menettäneet lyöntioikeutensa kun hurnus joko on saatu kiinni tai on pudonnut maalin ulkopuolelle, niin laskevat he hyvät lyönnit yhteen ja siirtyvät sitten maalin puolelle ottamaan kiinni hurnusta. ellauri196.html on line 886: Ennen aikaan Bernin kylät vihasivat toisiaan ja pilkkasivat ja löivät kovia kalloja tuoleilla, puisilla turnuslapioilla, haloilla ja aidanseipäillä. Posket ajettuivat simpulaxi. Nyttemmin on kaikki huonommin, tappelussa käytetään teräaseita, koska tuomarit ovat liian löyhäkätisiä, eivät pidä kunniassa lakia järjestystä eivätkä määrää lurjuxille henkirangaistuxia. Uli oli mestari siinä pelissä: vaikka joskus navauttikin harhaan, niin kieputti sitä etevämmin. Muzilti kävi köpelösti Ulin tiimille, erdöpfelkoferiläiset tappasivat. Siitä tuli yötä myöten hieno tappelu, samanlainen kuin hopi-intiaaneilla Coloradossa. Ihastunut squaw viittilöi: tulkaa kazomaan! ellauri196.html on line 891: Oikeassapa on Bauhausin isäntä: Niin sinä olet hyvä hölmö sinä, sanoi isäntä, ihmiset pitävät mitä haluavat pitää tai mikä heidän on pakko pitää; ei enempää. Uli ei voinut uskoa, että ihmiset voivat olla niin ilkeitä. Ulin piti tottua ihmisten tapoihin, jotka eivät parane kuitenkaan. Uli ei voi ihmisiä tehdä paremmixi. OIkeassa on Jee-suxen sana: olkaa kavalat kuin käärmeet, mutta vakaat kuin kyyhkyset. Tukala on syödä kirsikoita suurten herrain keskellä, syövät lihan ja luut ja kannat sylkevät. Herrain kanssa marjassa tai pellon laidassa on paha olla köyhänä, osatonta peijataan, hyvänahkaista pikkuapinaa koijataan. On vain oltava järkevä niin ei kellään ole nokan koputtamista. Neuvoi Bauhausin isäntä hurnus-peliä. ellauri196.html on line 896: Jelínek (feminine Jelínková) is a Czech surname that means "little deer". Verdict: Borderline Jew. Kuten Pilin sotkuinen homokaveri Jelinek albumissa 178. ellauri196.html on line 901: She declined to attend the award ceremony in Stockholm, saying she was "not in a mental shape to withstand such ceremonies." ellauri196.html on line 906: Lapsena hän oli hoidettavana Hans Aspergerin klinikalla. ”En ollut Aspergerin autistinen, mutten myöskään kaukana siitä”, hän totesi haastattelussa vuonna 1995. ”Sen sijaan että äitini olisi lähettänyt minut leikkimään ikäisteni kanssa, hän lähetti minut vakavasti neuroottisten ja psykopaattien joukkoon.” Jelinek opiskeli pianonsoittoa Wienin konservatoriossa, kunnes kärsi hermoromahduksesta 17-vuotiaana. Hän aloitti kirjoittamisen edistääkseen toipumista. Opiskeltuaan Wienin yliopistossa hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa 1967 ja romaaninsa 1970. ellauri196.html on line 909: Since being singled out by the Swedish Academy, Jelinek, who turns 70 on Thursday, has noticeably withdrawn from public view. In the 1980s and 1990s, she often played the role of the sharp-tongued moralist. Today, she only rarely gives interviews. ellauri196.html on line 911: Manchmal vulgär, manchmal jugendlich-trotzig; hin und wieder obszön, häufig auch recht kühl. Die Gedichte als ihre frühesten Arbeiten sind weitgehend unbekannt und kaum besprochen. Dabei löste schon die erste Gedichtpublikation in der Zeitschrift der katholischen Jugend Aspekte 1967 einen kleinen Skandal aus. Die redaktionelle Verantwortliche Heide Pils wurde entlassen. Begründung: sittliche Gefährdung der jungen Leser, insbesondere der Priesterseminaristen.. ellauri196.html on line 922: um es zu vervollständigen. Auch kann Froschkönig damit als Geschichte über die sich entwickelnde Sexualität während der Pubertät gelesen werden. Verdeutlicht wird das durch die Metapher des Brunnens, in den der Frosch springt. Was mit den nachkommenden Abschnitten folgt, ist eine auch telegrammstilartige, Eindrücke bereitstellende Aneinanderreihung von Bildern dieser Gewaltszene. ellauri196.html on line 924: In Märchen geht es wiederum um einen männlichen wölfischen Gewaltakt an Kindern. Das Fressen der Geißlein ist wohl wie in Rotkäppchen nicht als Kannibalismus zu bewerten, sondern auch mit einer sexuellen Komponente zu verstehen. Die Referenz auf Dornröschen ist eindeutig. Erst durch den Kuss des Mannes erwacht sie aus dem Koma. Es stellt sich die Frage nicht nur nach den Handlungsmächten und abhängigkeiten, sondern auch nach dem Konsens dieser Handlung. ellauri196.html on line 926: Die Katze ist ein alltäglicher Synonym der Fotze. Sie kann als Symbol generell und speziell als „Symbol des Weiblichen und der erotisch-sexuellen Anziehung bzw. Gefährdung“, wozu besonders die Nachtaktivität und Wollust der Katze beiträgt. „Gelb“ lese ich hier als stellvertretend für Körperflüssigkeiten wie Urin und Samen. Hier stellt sich die Frage, welcher Saft? Giebel ist Venushügel, was sonst. „Knabenrot“ habe ich schon das männliche Glied beschrieben. Zusätzlich kann das Rot für Blut stehen, ins Besondere als Zitat der Defloration. Tatsächlich gibt es kein Jungfernhäutchen im Sinn einer zu durchtrennenden Folie, jedoch war (und ist leider teilweise nach wie vor) das Blut bei der (ersten) Penetration der Beweis von Jungfräulichkeit. Wenn manche Frauen (beim ersten Mal) bluten, kommt das von (kleinen) Verletzungen in der Vagina. Ich weiss, ich weiss! ellauri196.html on line 928: Eine Gemeinsamkeit vieler Märchenprotagonistinnen ist ihre Schönheit und Reinheit, die sich vor allem auch durch weiße Haut auszeichnen. Die Aussage, Frauen hätten es nicht anders gewollt, diese Handlungen zu erfahren, da sie so oder so aussehen oder diese und jene Kleidung tragen, wird leider heute noch reproduziert. ellauri196.html on line 930: Damit hat der sexualisierte Gewaltakt ein Ende gefunden. Er zeigt aber noch Spuren, die in den Abschnitten sechs, sieben und acht deutlich werden. Es ist naheliegend, dass es sich um die Beine der zitierten Frauenfigur handelt, an denen das Ejakulat als „sein saft“ herabrinnt. „ein blasser nagel lieb / im frauen weiß / noch steckt / im talg“. ellauri196.html on line 932: Es sind mehrere Bilder, die sich hier überlagern: die noch nicht getrennten Körper, die Spuren der Verletzungen an der Haut, die durch Gegenstände oder Hände verursacht wurden. Es ist auf jeden Fall das Zeugnis sexualisierter Gewalt. Es sind auch Narben, die niemals vergehen. frühling hat uns zurück geholt in eine frühlingshafte Idylle und romantische Liebesvorstellung. Es ist so, als wäre nichts gewesen. ellauri196.html on line 934: Im Metzger Lexikon Literatur is die Unterscheidung von pornografischer und erotischer Literatur nett beschrieben. Während erstere „durch die gleichermaßen produktive wie rezeptive Wirkungsabsicht , sexuell zu erregen bzw. erregt zu werden“ gekennzeichnet ist (lies: unmittelbares wanken), beschreibt die erotische Literatur eine „im weiteren Sinn Sammelbez. für alle denkbaren Arten von fiktionaler Lit., die Liebe oder Sexualität zum Gegenstand haben.“ ellauri196.html on line 938: Es war mir wichtig, den Blick auf das Obszöne nicht aus männlicher, sondern aus weiblicher Sicht zu zeigen. Pornographie ist nicht das Beschreiben von Vögeleien oder das Beschreiben von nackten Leuten, die irgendwas miteinander machen. Pornographie ist die Darstellung der Frau als Hure. Also ihre Freigabe zu Quälereien, zu Erniedrigungen und ihre Lust daran. Es ist unfair daß es einer Frau nicht gestattet ist, radikale Dinge zu schreiben. ellauri196.html on line 942: Das Schlimmste ist dieses männliche Wert- und Normensystem, dem die Frau unterliegt. Sie benutzt das Obszöne, um Machtverhältnisse zwischen Mann und Frau sichtbar zu machen, was sie schon 1967 in Talente und Tendenzen als literarisches Ziel angibt. Reim, der nach 1945 ohnehin immer mehr aufgegeben wird, wird in Jelineks Gedichten ein Mittel der Parodie. ellauri196.html on line 946: Tämänpäiväisessä Gentlyssä oli rotuvainottuja mustia. Ne saatiin justiinsa estetyxi liiskaamasta pääkonnaa apukonnineen, mistä ne varmaan saa jonkun pyttytuomion. Paleface roistot jäi romukauppaan naureskelemaan. Vittu britit on sitten vastenmielisiä. Ja toinen päivän uutinen: brittipaskiaiset on nyt päättäneet luovuttaa Assangen mulkkuvirkaveljilleen rapakon taaxe, jossa se heitetään tyrmään 300 vuodexi ilman avainta, koska se julkisti jenkkipoliitikkojen ja armeijakonnien tihutöitä. Saatanan anglosaxit! Roikaleita, roskasakkia! Kyllä ansaizisitte saada ydinpommin päähänne! ellauri197.html on line 82: Yeats engages with several important themes in ‘Down By the Salley Gardens’ such as memory and love/relationships. There is also a great deal of regret underneath these primary themes. The speaker spends the poem looking back at a failed relationship, one that he surely regrets and would like to go back and change. He knows exactly what he did wrong, in fact, his love warned him about it several times and he didn’t listen. This is likely part of what makes the loss so painful, even though a great deal of time has passed. ellauri197.html on line 86: ‘Down By the Salley Gardens’ by William Butler Yeats is a two stanza ballad. Unlike many ballads, this one does not maintain its metrical pattern all the way through. The majority of the lines are written in iambic trimeter. This means that they contain three sets of two beats, the first of which is unstressed and the second stressed. Line two of the first stanza is a great example. ellauri197.html on line 108: In the final lines of the poem, the speaker reveals that even in his old age he’s “full of tears”. Things did not go as he wanted them to. The transition into the present tense informs the reader that the impact of this failed relationship (which he knows failed because of him) is long-lasting. ellauri197.html on line 124: That I loved bodily. Yhen kaverin kaa kuitenkin. ellauri197.html on line 164: He was born on 16 December 1907, the son of John Talbot Clifton and Violet Mary Beauclerk, from a very wealthy family with extensive estates and other property holdings in England and Scotland. He was educated at Downside School and Oxford University. He knew the novelist Evelyn Waugh, having possibly met him at Oxford, and who is thought by some to have used him as a model for the Brideshead Revisited character, Sebastian Flyte, although other sources (e.g. Paula Byrne) attribute the inspiration to Hugh Lygon. Waugh was certainly a guest at the family seat, Lytham Hall, in the 1930s and described the Clifton family as “tearing mad”. Clifton's mother, Violet, believed that much of Brideshead Revisited was about the Clifton family and was furious when it was published. ellauri197.html on line 168: Clifton was a gambler and in 1957 the Evening Standard described his behaviour in the Monte Carlo casino: “Tall, bearded, always dressed in heavy tweeds with a heavy brown scarf wrapped around his neck....he is notable for heavy gambling carried out with the appearance of complete unconcern, and sudden outbursts of indiscriminate generosity.” He often fell prey to conmen and lost a great deal of money through ill advised business deals. When warned that one of his acquaintances was dangerous he replied “Oh, I know, but you see I like bad types!” Many of his projects were started with great enthusiasm but he quickly lost interest and dropped them, these included the construction of a zoo and plans for a new town on his Lancashire estate. ellauri197.html on line 189: Until the town lie beaten flat. Kunnes Helsinki on ihan muusina. ellauri197.html on line 195: Two Chinamen, behind them a third, 2 kiinalaista, 3:s 3:ntena, ellauri197.html on line 214: If art is to assist in mitigating sorrow, turbulence, and evil, then it must filter out the bathos that brings on hysterics. Art serves society as a sort of safety valve wherein viewers view the performance with some distance. That distance must then be framed in a way that not only lowers the temperature on sorrow but also elevates with the beauty of the truth the content portrays. ellauri197.html on line 216: The third stanza reminds readers/listeners that civilization come and go, that the story of humankind is replete with societies rising and falling, like waves in the ocean. While the thought may provoke gloom, it remains a fact that those civilization have indeed been stamped out, and what a good thing it is. ellauri197.html on line 219: The Chinese edifice quite resembles an Irish pub, in which the men may stop for refreshment and listen to some sorrowful tunes before trekking on. The ancient faces of the Chinese men look on smiling but rather detached as they enjoy the melodies. ellauri197.html on line 221: Jo oli kylmä perse miehexeen. What a sod. No entäs sitten tää: ellauri197.html on line 233: And you would murmur tender words, Ja sä mumisisit mulle helliä sanoja, ellauri197.html on line 235: Nor would you rise and hasten away, Etkä nousisi ja sännistäisi tiehesi, ellauri197.html on line 275: How happy I was if I could forget Miten iloinen mä olin jos voisin unohtaa ellauri197.html on line 276: To remember how sad I am Muistaa miten onneton mä olen ellauri197.html on line 293: ‘How Happy I Was If I Could Forget’ is a two-stanza work where the narrator takes the reader through a series of confusing verb tenses and language choices to represent the overall lack of clarity she has for the memory that she wishes she “could forget.” The cyclical state of the stanzas’ disorganization, additionally, reflects that the narrator feels trapped in her confused loop from the memory, and the reader could finish ‘How Happy I Was If I Could Forget’ without knowing what the troubling memory is. This is yet another method of revealing the narrator’s confusion over the memory. Just as she does not know how to treat the memory, the reader does not know solid details about the memory. From start to finish then, this is a work that is structured perfectly to share and represent the narrator’s confusion. ellauri197.html on line 295: The shift in verb tenses is remarkable in this first stanza to address the narrator’s unclear thoughts that are connected to whatever memory she wishes to “forget.” Within the first two lines of ‘How Happy I Was If I Could Forget’, the reader encounters past tense in “was” and the subjunctive imagined prospect of “if I could forget.” This “if” indicates that this is only a wish the narrator has, meaning it is not past, present, or future because it has not happened and will not definitively ever happen. From there, the narrator turns to the present tense by saying, “how sad I am.” There is no clear way that all of these verb tenses senspibly link up, and this grammatic confusion mirrors how uncertain and shaken the narrator is from this memory’s lingering presence. ellauri197.html on line 305: An interesting thing to note, however, is that the “adversity” is treated in a beautiful way by being addressed as a “Bloom.” The capitalization can be written off with the notion that even a bad memory could be important enough to merit capitalization, but a “Bloom” has a connotation of natural beauty and livelihood. This could simply mean the negativity from the circumstance grows with time, but the choice of such a soft verb gives the feeling that the narrator has warm feelings about whatever happened to cause this bad memory—maybe a relationship she loved but lost or a friend who was dear but forsaken. This would again give a reason for the grammatical chaos of the lack of subject and mismatched verb tenses since, it seems, the narrator does not know how she feels about the memory. ellauri197.html on line 309: Once more, the variation of verb tenses happens within this stanza to continue the representation of her uncertain mind frame since the “Bloom [k]eeps making November difficult,” which is present tense, but she “was almost bold,” which is past tense. Though there is a logic behind this particular verb tense change, the pattern is still striking enough to merit mention. ellauri197.html on line 311: Additionally, the third line of this stanza again does not have a subject for its main verb, and this format adds a bit of structure amidst the chaos since the varying verb tenses happen in the first two lines of both stanzas while the missing subject shows up in the third lines. This sustained format is an indication that this bad memory she could not “forget” keeps her in a loop she cannot break free of, as in no matter how far she tries to run from it, she always ends up dealing with the same problems again and again. The grammar details, then, mirror the circular repetition of her emotional problems. ellauri197.html on line 321: Overall in ‘How Happy I Was If I Could Forget’, the lack of clear details about what has happened to affect the narrator so, in addition to the confusion of verb tenses, subjects, and figurative language, creates an unclear work that perfectly depicts how unclear the narrator herself feels about her memory. Does she hate it? Does she want to keep it? Was it good? Was it bad? She does not seem to know, just as the reader cannot know the memory’s most vivid details. ellauri197.html on line 325: What the fuck? The idiot who wrote the analysis could not parse the poem! All that takes place in the first 2 lines of poem is that a Chomsky topicalization transformation moves the clausal objects of the main verbs to the front. There is nothing the matter with the tenses in the poem, it is all quite run of the mill. ellauri197.html on line 345: I scarce believe my love to be so pure Tuskin uskon rakkauteni olevan niin puhdas ellauri197.html on line 350: My love was infinite, if spring make’ it more. Rakkauteni olevan ääretön, kun se kasvaa keväällä. ellauri197.html on line 356: Love’s not so pure, and abstract, as they use Rakkaus ei ole alkuaine, kuten sanoo ne ellauri197.html on line 358: But as all else, being elemented too, Vaan kuten kaikki muutkin yhdisteet, ellauri197.html on line 363: As, in the firmament, Kuten taivaanvahvuudessa, ellauri197.html on line 368: If, as water stirred more circles be Jos kuten veteen syntyy kasvavia renkaita ellauri197.html on line 370: Those, like so many spheres, but one heaven make, Niistä, kuten sfääreistä, syntyy vain 1 taivas, ellauri197.html on line 395: The poet here in ‘Love’s Organ's Growth’ says his love is not made larger by the spring, but more prominent, as in heaven, stars are not enlarged but revealed by the sun (the poet may mean here that as we would not be able to see the stars were not for the light which they reflect from the sun so we would not know of the existence of love, which is not for the bodily consequences of the union of souls. ellauri197.html on line 414: Aika hassua että Anne Bronten helmihyminä oli lueteltu Poem Analysixessä rakkausrunona. Tai no, oikeastaan sehän onkin sellainen, kun sitä lukee sillä silmällä! Jee-suxen morsian ja Jahven miniähän se on joka siinä hymisee housut märkinä! ellauri197.html on line 476: Like Moses, I would see His face Kuten Nooan pojat aikoinaan ellauri197.html on line 520: Common law developed on the basis of this statute, such that the law extended from covering servants to covering family members. Since some family relationships were seen as analogous to property relationships (e.g. fathers owned their children and husbands owned their wives), harm done to family members could be seen as deprivation of benefits to the family member with legal control over them. ellauri197.html on line 530: Women are more selective in their choice of marriage partners than are men. Studies of mate selection in dozens of countries around the world have found men and women report prioritizing different traits when it comes to choosing a mate, with men tending to prefer women who are young and attractive and women tending to prefer men who are rich, well-educated, ambitious (hence attractive). ellauri197.html on line 542: Ennen hävettiin Schweizissä mennä naimisiin alle 30 vuoden vanhan kaa, nyt nyrpistelevät tytöt nokkaansa kun kosija on on yli 25 ja rupeevat mieluiten yxiin 18-20 vuotiaiden kaa. Tästä ymmärtää, minkämoisia nykyajan tytöt ovat ja minä ne avioliittoa pitävät, miten vähän ne ajattelevat tätä: kuinka voivat lapset elättää lapsia? ellauri197.html on line 544: In a 2016 paper that explored the income difference between couples in 1980 and 2012, Chinese researcher Yue Qian noted that the tendency for women to marry men with higher incomes than themselves still persists in modern China. ellauri197.html on line 546: A trophy wife is a wife who is regarded as a status symbol for the husband. The term is often used in a derogatory or disparaging way, implying that the wife in question has little personal merit besides her physical attractiveness, requires substantial expense for maintaining her appearance, is often unintelligent or unsophisticated, does very little of substance beyond remaining attractive, and is in some ways synonymous with the term gold digger. A trophy wife is typically relatively young and attractive, and may be a second, third or later wife of an older, wealthier man. ellauri197.html on line 550: A trophy husband is a husband who is regarded as a status symbol for the wife. The term is often used in a derogatory or disparaging way, implying that the husband in question has little personal merit besides his physical attractiveness, requires substantial expense for maintaining his appearance, is often unintelligent or unsophisticated, does very little of substance beyond remaining attractive, and is in some ways synonymous with the term gold digger. A trophy husband is typically relatively young and attractive, and may be a second, third or later husband of an older, wealthier woman. ellauri197.html on line 552: Gold Digger videot on suosittu meemi 21. vuosisadalla. Niistä näkee miten eri lailla millenniaalit kyllä puhuvat ("is that real? I was super depressed"), mutta ajattelevat ihan samoilla vanhoilla apinoiden totutuilla tavoilla. Kaikki kullinkaivuutarinat on keskenään samanlaisia, ja vanhan hyvän Darwinin alunperin keximiä. ellauri197.html on line 567: – Jag trodde aldrig att McDonald's skulle stänga. Ända till sista dagen var vi övertygade om att det inte skulle ske. Och så plötsligt sade de: Nu får ni tvätta av all utrustning, för vi ska stänga restaurangen. It-studentenAndrej (21) bor i Moskva. HBL publicerar bara hans förnamn av säkerhetsskäl. ellauri197.html on line 579: ”Problemet är inte att regeringen gör fel, utan att västen för ekonomiskt krig mot Ryssland. I nuvarande situation finns inga bra lösningar. Vad den ryska regeringen kan göra är mycket begränsat. ellauri197.html on line 583: – Vi kommer att få samma problem som under coronapandemin, då utrikeshandeln rasade och logistikkedjor bröts. Men just nu lever vi i en enorm osäkerhet. Ekonomin kommer troligen att gå bakåt med mellan 6 och 10 procentenheter i år, men allt beror på den geopolitiska situationen, säger Donets till ryska BBC. O vad jag längtar tillbaka till planekonomins tider, säger Ms. Donetsk. ellauri197.html on line 589: Andrej håller för sin del redan på att leta efter ett nytt jobb vid sidan om studierna. Som it-student kommer han troligen inte ha några problem med att hitta ett. Hans dröm i framtiden är att vara med och utveckla den digitala produkten NFT (Non-fungible token). Men medan studierna pågår hade han gärna haft kvar sitt deltidsjobb på McDonald's. ellauri197.html on line 604: Brittipaskiaisten 1001:nnen poliisisarjan Gently, huonohampainen suutaan muikisteleva vanha pollari suree erittäin klisheisesti vaimoaan, kuin myös Morsen moukkamainen Inspector Lewis, ja aikaisemmin La Republican Leucadia veljeään. Aina samaa iänikuista valokuvan sivelyä sormella, eikö ne jaxa kexiä mitään muuta trooppia menetyxelle näissä käsittämättömän kaavamaisissa suoratoistosarjoissa? Ja mixi joka sarja pitää alkaa jollain rantahyrskyillä ja droonikuvilla jostain taivaalta, typerysten typeriä kasvoja liian läheltä tai kaukaa varjokuvassa, ja jotain iskelmiä taustalla? ellauri197.html on line 606: Precious Photo: This is where a person carries a photo of a loved one who isn't with them around them at all times. This loved one can be somebody who is dead, far away for an extended period of time or the carrier may just be a Stalker with a Crush. If the person is dead, then this symbolizes the attachment that the carrier still has. If they're far away, then this shows that the carrier is anticipating their return. If the carrier is a stalker then there are thousands more where that one came from. It may also be an Orphan's Plot Trinket, usually when kept in a locket. Even still, if the photo is ruined, there are two possible outcomes: ellauri197.html on line 613: Tarkastaja Gently muistuttaa erehdyttävästi Suomen pienen tasavallan pientä presidenttiä Sauli Niinistöä. Ei vaan ulkonäöltä vaan varsinkin taantumuxellisten poliittisten näkemysten osalta. Vahva ääni oikealta brexitin puolesta, vastaan Skotlannin izenäistymistä, iso peukku Suomen ja Ruozin Nato-optiolle kunhan saadaan sovituxi hinnasta. Lännen rintamaan ei saa tulla aukkoja. Salomonin saarelaisten lipeeminen vinkuintiaanileiriin on kiireimmiten estettävä, muuten on Australian turvallisuus vaarassa, ja USA:n Tyynen meren herruus mennyttä. Törkyturpaisempi beatlestukka on mukana vaan foilina alleviivaamassa Gentlyn keskiluokan pyhimystä. Honor and dignity ja muuta sellasta perinteistä brittischeissea. Tony Blair. Assangen luovutus. Boris Johnsonin koronajuhlat. Siinähähän on näitä mallixi. ellauri197.html on line 615: Kaikkein onnettomin on kuitenkin Vernen maailman ympäri 80 päivässä remake, se on niin klisheinen että Gentlyn homo upperclass twit James voisi kävellä pahki siihen ja lyödä päänsä niin että klisheesirut lentelevät. Seikkailu on sivuosassa, pääasia on pohtia sieluttomien pahvipäähenkilöiden skizoja. Jokainen jo tuttu tuhannesta aivan identtisestä roskasarjasta ellauri197.html on line 631: Käsiaseen esikoisen proosarunon Paulinen tunnustusten argumentti on tällänen: ellauri197.html on line 637: Hienoa muuten ezä rakastat mua, siitä täydet pisteet sulle. ellauri197.html on line 639: Jossain varhaiskeväisessä skuzissa mä sitte vuodatin tän ruman salaisuuden sulle ja sä et edes hätkähtänyt vaan sanoit as you were, jatkakaa, hyvin menee mutta menköön. Sä tajusit et päästäxeni juhlituxi julkkixex mun ihan täytyy saada käydä huorissa, se on niinkö osa koko juttua. Muutenhan musta tulis ihan narsistisen izekeskeinen vaan yhden hengen kazomolla. ellauri197.html on line 643: Hetkonen, kekäs on tää auringon tallaaja sitten? Joku toinen runoseppo, oiskoon Percy Bysshe Shelley kyseessä? Roope haluis olla yhtä kuuluisa kuin se, mutta ehkä sittenkin mieluummin toimisi sen henkkoht katamiittinä. Vaikee päättää kyllä. No joo, tän välipuhelun päätyttyä, takaisin toimitukseen muusalle. ellauri197.html on line 645: Tämmönen syxypätkä sitte vielä, missä nuori Roope sovittelee izelleen täyttä hrahalaaria ja silinteriä, nokkalaseja, damaskeja räpylään sekä whiskereitä. Ja uskon varmuutta, Roopella on oma jumala, mammona, jonka panttina on sen onnenlantti. Roope kertoo miten siitä tuli maailman äveriäin ankka, ensin kengänkiilloittaja, sitten sijoittaja... ei vaan se luki liikaa satuja pikkupoikana eikä mennyt ulos muiden kanssa leikkimään. Aikamoinen kermaperse miehexeen. ellauri197.html on line 649: By the age of 12, Browning had written a book of poetry, which he later destroyed for want of a publisher. After attending one or two private schools and showing an insuperable dislike of school life, he was educated at home by a tutor, using the resources of his father's library. By 14 he was fluent in French, Greek, Italian and Latin. He became an admirer of the Romantic poets, especially Shelley, whom he followed in becoming an atheist and a vegetarian (and a bisexual). At 16, he studied Greek at University College London, but left after his first year. His parents' evangelical faith prevented his studying at either Oxford or Cambridge University, both then open only to members of the Church of England. He had inherited substantial musical ability through his mother, and composed arrangements of various songs. He refused a formal career and ignored his parents' remonstrations by dedicating himself to poetry. He stayed at home until the age of 34, financially dependent on his family until his marriage. His father sponsored the publication of his son's poems. Varsinainen vanhapiika, neiti-ihminen. ellauri197.html on line 651: In March 1833, "Pauline, a Fragment of a Confession" was published anonymously by Saunders and Otley at the expense of the author, Robert Browning, who received the money from his aunt, Mrs Silverthorne. It is a long poem composed in homage to the poet Shelley and somewhat in his style. Originally Browning considered Pauline as the first of a series written by different aspects of himself, but he soon abandoned this idea. The press noticed the publication. However, it sold no copies. Mill oli oikeassa, narsistista jaaritusta. ellauri197.html on line 655: Palataanko tässä Pauliinan mökkiin, Katariinan kammariin, jossa lima lensi kattoon asti?. No ei, Bysshe on sittenkin sen lemppari. Olikohan tämmöstä Paulinea ollenkaan. Äiskä ja Bysshe varmaan riittivät byssötyxen aiheixi. ellauri197.html on line 665: Muzitten ilman suurempia sydänhaaxirikkoja, se rupee joutilaaxi uskonnottomaxi herrasmiehexi ja luopuu jopa geniuxen hatusta. Vaik oishanse kivaa elää ikuisesti laahuxen meeminä näissä jaarituxissa, vai mitä hei? My self is satiated not. Housuni on täynnä satiaisia. Vitun vetelys. ellauri197.html on line 678: I cannot be immortal, nor taste all. O lord! where does this tend—these straggling aims!¹ ellauri197.html on line 684: ¹Bonne question. Ce début sans prétention, ce remuement des passions qui va d’abord en accroissant et puis s’appaise par degrés, ces élans de l’âme, ce retour soudain sur soi-même. Cette idée que je ne saisis pas parfaitement lui est peut-être aussi peu intelligible qu’à moi. PAULINE. ellauri197.html on line 688: Paavalikin selvis myrskystä, kuten iloisena kertoo Come home kids-sivusto. Mäkin pääsin alaluokilla mustavalkoiseen televisioon johkin lasten kirkottamisohjelmaan, mun vuorosana oli vastata, kun kysyttiin, millainen on jumala: Se on loistava. Aivan loistavaa! Ihana iankaikkinen elämä, raportoivat silminnäkijöinä pallinaamat baltit Aki ja Niina Liimatainen lasten videolla a 24,00 €. ellauri197.html on line 691: On Mikki merelle lähtenyt kaarnapurrellaan! ellauri197.html on line 693: Herran lähettinä Liimataiset ovat saaneet nähdä käytännössä, millaisella rakkaudella Jumala Israelia rakastaa. Aki ja Niina Liimataisen perhe elää ja toimii uskonvaraisesti. Jumala heittää heitä tällä tavoin ympäri maailmaa. Pyhän Hengen opastamilla Israelin matkoillaan Liimataiset kertovat iankaikkisen elämän lahjasta varsinkin juutalaisille, joita Herra heille osoittaa usein yliluonnollisella tavalla. Jumalan työ on täsmällistä ja ihmeellistä (paizi juutalaisten osalta). Herran ovat suunnitelmat, varainhankinta ja ihmeellinen johdatus. Tämä pysäyttävä, puhutteleva kirja on Liimataisen perheen kutsumus-työstä kertovan sarjan avausosa. ellauri198.html on line 65: Tähän albumiin on nähtävästi tullut ryväs happamia lausuntoja suorasoittosarjoista. Olet sarjaärsyyntyjä, sanoo Seija sattuvasti kuten aina. ellauri198.html on line 70: Istutimme monta vuotta sitten Rauhixen pihaan 3 Moosexen palavaa pensasta taimista, jotka ostimme Perennapuutarha Pöntiseltä Kalkkisista. Sakari kuoli melko pian, ja Sirkkakin on huonossa hapessa, vain Olavi on ollut uskollinen herralle. ellauri198.html on line 77: 7. Herra sanoi: "Minä olen nähnyt kansani ahdingon Egyptissä ja kuullut, miten israelilaiset valittavat sortajiensa kovuutta. Minä tiedän kyllä heidän hätänsä. 8. On ollut vähän kiireitä, mutta olen tullut nyt vapauttamaan heidät egyptiläisten käsistä ja viemään heidät Egyptistä maahan, joka on hyvä ja avara ja tulvii maitoa ja hunajaa, maahan, jossa nyt asuvat kanaanilaiset, heettiläiset, amorilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja aidssilaiset, filistealaisista puhumattakaan. 9. Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. Maxavat huonosti velkansa ja vittuilevat päälle. ellauri198.html on line 79: 10. Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä." 11. Mutta Mooses sanoi Jumalalle: "Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä? Johan sain sinne porttarin 40v sitten." 12. Jumala sanoi: "Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle tämän hihamerkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt. Kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa eli siis minua tämän vuoren juurella. Nyt on teidän vuoro päästä sortamaan filistealaisia." ellauri198.html on line 91: Oletko ize mamu? Oletko ehkä varrastanut jonkun? Miten kokemus muutti sinua – vai muuttiko? ellauri198.html on line 96: Olisiko Mooses voinut vastata jollain toisella tavalla? Miten? Esim "Heippalanderi?" Mitä Jumala olisi siitä tuuminut? ellauri198.html on line 104: Mitä tämä raamatunkohta opettaa epäilystä? Miten Jumala vastasi Mooseksen epäilyyn? ellauri198.html on line 120: Ohjaaja Pizzalatte esittelee Nigerian skotin Amelian opettajahahmon kesken koulutunnin, jossa käsitellään Robert Penn Warrenin runoa nimeltään Tell Me a Story, joka aukeaa ”The name of the story will be Time / But You must not pronounce its name” -säkeen kautta. Ei vittu aukea, se tulee vasta B-puolella. Ei sillä kait ole juuri mitään tekemistä juanen kanssa. Haetaan vaan tollasia laatusarjan kannuxia. Vai oisko sittenkin jotain yhteistä: ellauri198.html on line 121: "Warren’s preoccupation with time and how the passage of years affects memory reveals itself in his extensive use of flashbacks." No näitä takautumia piisaa Pizzalattella ihan häiriöxi saakka. ellauri198.html on line 125: Warren kuului agraarikkojen ryhmään, jota johti John Crowe Ransom. Warren began as an enlightened conservative Southerner. Siis kumpana? Valistuxen vaiko taantumuxen peikkona? Agrarians, with Ransom in the lead, were determined to re-endow nature with an element of horror and inscrutability and to bring back a God who permitted evil as well as good—in short, to give God back his thunder.” His main question was ‘How is one to look at life?’ Taas 1 tollanen yearning-man, wannabe uskovainen joka kaipaa jämäkämpää jumalaa joka jakaa merkityxiä kuin hihamerkkejä. ellauri198.html on line 127: 1950-luvulta alkaen hän kirjoitti lähinnä lyriikkaa. Kaikki kuninkaan miehet on muokattu elokuvaksi kahteen otteeseen, vuonna 1949 ja vuonna 2006. Its title is drawn from the nursery rhyme "Humpty Dumpty". Se kertoo poliitikko Wille Rydmanin etenemisestä urallaan ja samanaikaisesta muuttumisesta entistä pahemmaxi ihmisenä. Willem esikuva Huey Pierce Long Jr. (30. elokuuta 1893 – 10. syyskuuta 1935), usein paremmin tunnettuna lempinimellä "Kingfish" oli yhdysvaltalainen demokraattisen puolueen poliitikko. Hän toimi Louisianan kuvernöörinä vuosina 1928–1932 ja Yhdysvaltain senaatin jäsenenä vuosina 1932–1935. Long tunnettiin radikaalina ja menestyksekkäänä vasemmistopopulistina, joka ajoi kuvernöörinä voimakkaita sosiaalisia reformeja ja perusti suuren laman aikana kunnianhimoisia julkiseen rahoitukseen perustuvia ohjelmia. Vastustajat arvostelivat häntä demagogiasta ja itsevaltaisesta vallankäytöstä. Longin lempinimi, "Kingfish" tuli hänen väittämästään "I'm a small fish here in Washington. But I am a kingfish to the folks down in Louisiana." ellauri198.html on line 134: A typical Warren character undergoes a period of intense self-examination that ideally results in a near-religious experience of conversion, rebirth, and a mystical feeling of oneness with God. Luisiaana nuaarissa kännipäinen lasten isä pääsi kuivatelakalle ja ajoi pois paxut viixensä ja ohuthuulisen vaimonsa ja rukoili typerästi Roland Westin kanssa käsi kädessä kahvipöydän ääressä. Taisi olla kaappihomoja. ellauri198.html on line 136: Warren’s poetry is written “in a genuinely expansive, passionate style. Look at its prose ease and rapidity oddly qualified by log-piling compounds, alliteration, successive stresses, and an occasional inversion something rough and serviceable as a horse-blanket yet fancy to—and you wonder how he ever came up with it. It is excitingly massive and moulded and full of momentum. Echoes of Yeats and Auden still persist, but it is wonderfully peculiar, homemade.” His language is robust and rhetorical. He likes his adjectives and nouns to go in pairs, reinforcing one another. ellauri198.html on line 139: Though Warren did not deny that man is an integral part of nature, what he celebrated in his poetry was the trait that sets man apart from nature—namely, his ability (and desire) to seek knowledge in his quest “to make sense out of life.” Joopa joo. Kuten jo sainoin, jälleen 1 näitä mänttipäitä merkityxen mezästäjiä. ellauri198.html on line 142: "In the whiplash of Warren’s long line, the most ordinary syntax becomes tense, muscular, searching,” comments a certain Williamson. Olikohan nääkin jäbät homoja? “His ear is formidable, though given to strong effects rather than graceful ones.” Ei tarvi korvatorvea. ellauri198.html on line 237: Although the strike lasted nearly six months, the tide quickly turned. Union leaders had recently initiated a policy of supporting President Franklin Roosevelt and the Democratic Party. They told their workers that they could trust the Democrats and count on them to defend their interests. But Democratic governors, all allied with Roosevelt and all good friends of big business, used their power to beat strikers into submission. In Johnstown, Pennsylvania, the governor declared martial law and police reopened a closed plant and herded scabs into the factory to restart production, breaking the strike. In Ohio, the governor ordered National Guard troops from town to town to smash picket lines, beat and arrest strikers, raid union offices, and escort scabs into the factories. In Youngstown, two workers were shot dead, two more in Massillon, and another was beaten to death in Canton. Thousands more were beaten and arrested throughout the state at those and other locations. ellauri198.html on line 239: The most terrible day, preceding those described above, was May 30th, Memorial Day. On the south side of Chicago 1,500 workers, including some of their families, marched to the Republic Steel plant for a picket line and to hold a meeting. They were met by 200 police and dozens of paddy wagons. A group of 300 workers advanced to confront the police. After debate, then heated argument, the police opened fire on the workers, first shooting dozens, then clubbing those still fleeing and many they had already shot. Ten were killed and forty others were shot, almost all in the back. One was paralyzed from the waist down. One hundred were beaten with clubs, including an eight-year-old child. After Memorial Day, workers were fearful that any wrong move could sudden death. And their union leaders offered no larger strategy to answer the violence. ellauri198.html on line 249: Kuten ehkä arvasitte, tämä selostus ei tullut Wikipediasta. Mitä kommentoi tähän Delmoren pitkänenäinen kamu Sale? Joo että ei sen omatuntoon sattunut, eihän se ollut mikään työläinen vaan kuhnuri. ellauri198.html on line 250: Samaan aikaan kun sen pomo juoxi notmiinä barrikaadeilla, Sale riensi nuohoomaan nahattomalla puikollaan jotain kermaperse Esteriä. Se oli Salen tarkoitus ja elämäntehtävä, kuten kuhnurilla ainakin. ellauri198.html on line 252: Riensin toteuttamaan ennustusta jonka Thea Fenchel oli lausunut tuossa keinussa St Joessa. Ja vaikka mulle ei ollut yhdentekevää että juuri minua oli hakattu ja ajettu takaa, en silti voinut tuntea tuota asiaa kovin tärkeäksi enkä tajunnut että kenellekään olisi hyötyä sitä että jatkaisin taistelua veljieni puolesta. Jos se olisi ollut minulle omantunnon kysymys olisin kenties seisonut Republic Steelin edessä kaatuneiden muistopäivän verilöylyn hetkellä kuten Grammick. Häntä oli isketty patukalla päähän. Mutta minä olin samaan aikaan patukoimassa Theaa toiseen päähän. Ei edes ollut vallassani olla missäin muualla, kun olimme päässeet alkuun. Ei, minulla ei ollut inspiraatiota ammattiliiton töihin eika politiikkaan eikä mitään hinkua "tahdon hituseni" joutumiseen ihmisjoukon eteen sen lähtiessä marssimaan eteenpäin kurjuudesta. Miten tämä tahtopahaseni olisi päässyt johtamaan heidän kulkuaan? (Vittu mikä narsisti! Mitä Mooses vastasi kun Jehova kuzui sitä palavasta pensaasta? Näin juurikin!) En voinut käskeä itseäni tulemaan yhdeksi noista jotka asettuvat muiden kärkeen, työntyvät sosialistiseen valonsäteeseen tai keräävät ja keskittävät sen kuin polttolasi, hehkuvat ja häikäisevät ja leimahtavat kuin liekki. Sellaiseksi minua ei ollot tarkoitettu. Minut oli tarkoitettu piilottamaan munaa Estereiden perseeseen, sohimaan niitä pikku puikollani. ellauri198.html on line 254: Juostessani taxista Thean asuintalon ovelle ja soittaessani kelloa kolme kertaa en juuri pannut merkille missä olis aula, komea ja runsaasti kalustettu, ketään ei ollut saapuvilla, ja kun yritin saada selville mikä hienoista ovista kuului hissiin, erääseen niista ilmestyi valoruutu. Thea oli ajanut alas minua vastaan. Ovi avautui. Sisällä oli samettipäällysteinen penkki ja me vaivuimme istumaan sille, syleilimme ja suutelimme siittimeni noustessa äänettömästi Thean imutuxessa (Boyd kertoo samansisältöistä tarinaa skotti lastenpiiasta muistelmiensa alussa). Huomaamatta veren kovettamaa munaani Thea siveli kädellään kassejani, olkapäihin asti. Mina avasin hänen kotitakkinsa rintojen kohdalta. En hallinnut itseäni, pääsi ruiskahtamaan silmille etuajassa. En tajunnut mitään, olin miltei sokea. Jos joku muu olisi ollut sijassamme kumpikaan meistä ei olisi sitä tiennyt. En voi varmasti sanoa en nähnyt kasvoja, kenties se olikin siivooja. Kun ovi avautui, ja jatkoimme bylsimistä kävellessämme käytävässä ja sitten huoneistossa, matolla oven luona Thea ei ollut kuin muut naiset, nuo jotka niin sanoakseni antoavat luvan paljastaa yhden asian kerrallaan ja ihailla sitä, vaan päästi heti perille asti. Rakkauden tunne hallizi mahtavana. Theaa näpäsi että olin viivytellyt ammattiliittoasioissa. Olisit sanonut duunareille että "I got a chick to fuck". ellauri198.html on line 264: Yhtä tympäsevä oli yleislänkkäriläisen uudennetun Phileas Fogg-sarjan alku, jossa uudennos näyttää tällä kertaa olevan, että priima-apina, valkoinen varakas setämies Fogg on täysi tunari, ja sekunda-apinat neekeri ja nussimaton nainen toinen toistaan etevämpiä. Mikäs siinä sinänsä, mutta tarvizeeko se tehdä noin klisheisesti? Mixei Fogg ize ole musta keski-ikäinen nainen? Kaippa sitten tarvizee kun tehdään niin. Brittisetämiesten klupissa tarjoillaan Spotted Dickiä. Kotikazomoissa hihitellään. Vittu että on lattapäiset lainehilla taas. No tää onkin joku jänkki lastenohjelma, eli paljon pyssyjä ja ruumiita muttei yhtään nudityä eikä kyrpiä. ellauri198.html on line 267: Ruozalainen kristitty sanoi että nuorten Wallenbergien olis pitänyt ampua muslimeita kovilla viime upploppissa. Suomalainen fasisti ehdotti vapaata aseenkantoa ilman eri lupia. Se lisäisi turvallisuuden tunnetta muuttuneessa turvallisuustilanteessa. Taas paljon turpiinantoa eikä yhtään siittoa. Minne unohtui Kristina-tädin närpiöläinen vitunkuva? Make love not war? Kyllä pitää laahuxen olla pahalla tuulella kun pönttö on täynnä poliisisarjoja. ellauri198.html on line 282: In a tongue multitudinous, often like music. ellauri198.html on line 296: The Satanic panic is a moral panic consisting of over 12,000 unsubstantiated cases of Satanic ritual abuse (SRA, sometimes known as ritual abuse, ritualistic abuse, organized abuse, or sadistic ritual abuse) starting in the United States in the 1980s, spreading throughout many parts of the world by the late 1990s, and persisting today. The panic originated in 1980 with the publication of Michelle Remembers, a book co-written by Canadian psychiatrist Lawrence Pazder and his patient (and future wife), Michelle Smith, which used the discredited practice of recovered-memory therapy to make sweeping lurid claims about satanic ritual abuse involving Smith. The allegations which afterwards arose throughout much of the United States involved reports of physical and sexual abuse of people in the context of occult or Satanic rituals. In its most extreme form, allegations involve a conspiracy of a global Satanic cult that includes the wealthy and powerful world elite in which children are abducted or bred for human sacrifices, pornography, and prostitution, an allegation that returned to prominence in the form of Qanon. ellauri198.html on line 300: Initial interest arose via the publicity campaign for Pazder's 1980 book Michelle Remembers, and it was sustained and popularized throughout the decade by coverage of the McMartin preschool trial. Testimonials, symptom lists, rumors, and techniques to investigate or uncover memories of SRA were disseminated through professional, popular, and religious conferences, as well as through talk shows, sustaining and further spreading the moral panic throughout the United States and beyond. In some cases, allegations resulted in criminal trials with varying results; after seven years in court, the McMartin trial resulted in no convictions for any of the accused, while other cases resulted in lengthy sentences, some of which were later reversed. Scholarly interest in the topic slowly built, eventually resulting in the conclusion that the phenomenon was a moral panic, which, as one researcher put it in 2017, "involved hundreds of accusations that devil-worshipping paedophiles were operating America's white middle-class suburban daycare centers." ellauri198.html on line 308: The brother and sister are 12 and 10, and attend the West Finger school system. ellauri198.html on line 331: Albumin 340 välipalana lukaisin King Learin uudestaan, se on kyllä tosi onneton. Lyhyesti tiivistäen, king Learilla on kolme tyärtä, joista 2 vanhempaa nuolee ahkerasti kingin pyllyvakoa ja saa isot läänityxet kinkun retardoituessa, Cordelia (henceforth Corzu) ei mielistele, so the king has a cow ja tekee Corzun perinnöttömäxi. Burgundi ei huoli sitä, mutta Ranu ottaa. Sitten isosiskot alkaa kohdella ex-kinkkua kuin halpaa makkaraa. Jotain sivujuonta Glosterin äijästä ja sen 2 pojasta joista äpärä Edmundista tulee pahis ja Edgar ('Tom') esittää yhtä hullua kuin oikeesti hullaantuva ex-kurnupää. Styken päähuvi tulee näistä hulluista ja yhestä muuten vaan narrista. Kohta Glosterin äijää vedetään parrasta ja silmät kaivetaan ulos päästä, mikä on puolestaan pätkän parasta gorea. Konna Oswald [Dies.] Cordelia tulee Ranun kaa miehittämään Britanniaa. Britannia voittaa (tietysti). Corzun tsykologi parantaa Learin psykoosin, mutta liian myöhäistä: isotsiskot nirhaa toisensa, Cordelia epähuomiossa hirtetään, ja Lear kuolee apoplexiaan. Kaikki naiset on nyt tapettu, jälelle jää 2 hyvistä, mitätön Kent ja vetku Edgar. (Kentistä ei tullut mitään sanotuxi, mutta se onkin varsin mitäänsanomaton.) ellauri198.html on line 333: Se Learista. Yhdyn Rudolf v. Gottschallin mielipiteeseen: täys paska. Tässäkin on ranet anglosaxien pääpahixet, Roland haistaa brittiläistä verta kuin joku trolli. Saman frogivihan haistoi selvästi vaihtoehtoisen Foggin ykkösjaxossa. Passpartou, tuo luihu neekeri, oli epäluotettava frankofooni. Tosin osasihan se sanoa suahilixi "missä ovat paloportaat". Toivottavasti se anglosaxistuu myöhemmissä jaxoissa. Kaisen pitää, koska Foggille on varattu se intialainen prinsessa joten nussimaton lehtinainen jää muuten paritta. Tai hei ehkä niille kummallekin löytyy oman värisensä pari kun sarja etenee. ellauri198.html on line 342: Browning claimed that the poem came to him in a dream, saying "I was conscious of no allegorical intention of writing it ... I do not know what I meant beyond that, and I do not know now. But I am very fond of it." ellauri198.html on line 368: What else should he be set for, with his staff? Mitä varten muuten sillä keppi ellauri198.html on line 372: Would break, what crutch 'gin write my epitaph Nauraa käkättää vanha tenukeppi, ellauri198.html on line 392: As when a sick man very near to death Kuten sairas vähän ennen loppua ellauri198.html on line 405: He may not shame such tender love and stay. Kaikki odottavat jo et tyhjää potkaiset. ellauri198.html on line 453: Pashing their life out, with a brute's intents. No se tuntuu hyvältä tavis moukasta. ellauri198.html on line 473: As a man calls for wine before he fights, Kuten tyyppi joka juo ennen mazia ellauri198.html on line 476: Think first, fight afterwards - the soldier's art: Ammu ensin, kysy sitten - toimi näin! ellauri198.html on line 488: Giles then, the soul of honour - there he stands Giles sitten, eri suoraselkäinen! ellauri198.html on line 489: Frank as ten years ago when knighted first. Sillä seisoi yhä kuin silloin teki ellauri198.html on line 490: What honest men should dare (he said) he durst. Kun se uskalsi tehdä kuten mekin. ellauri198.html on line 505: As unexpected as a serpent comes. 1 2 kuten käärme luikertaisi esiin. ellauri198.html on line 563: Then came some palsied oak, a cleft in him Sitten halvattuja tammia, kuin halkinaisia ellauri198.html on line 604: Points to the shipman thus the unseen shelf Etenee Tero edellä, sitten Esa perämiehenä, ellauri198.html on line 631: Eli mun tulkinta on suoraviivainen: Ruskea saapasvaha muistelee tässä lukemattomia Italian junareissuja muiden brittisuklaaosaston ritareiden kaa. Sitä varten ne takuulla matkusteli saapasmaahan, kuten teki myös Tomppa Manni sittemmin. Sinne meni myös Goethe nuolemaan tikkunekkuaan. Monet lentää nykyään Phukettiin. Harri Jäppisen romanttinen matkakohde oli Indoneesia. Ezillä tavalla. Näitä smuttuisia piilokuvia on brittirunoilijoilla tukuittain, esim. Coleridgen Kupla kurkussa. "I've got a first class ticket" ne huutavat kuin Mr. Fogg. Tulkinnasta selviää myös mixi quest on valmis ja runo lopussa kun Roland pääsee mustaan tunneliin toitottamaan sarvella. ellauri198.html on line 660: Horace Slughorn is a character in the Harry Potter series of novels by J. K. Rowling. Professor Horace Eugene Flaccus Slughorn (b. 28 April, between 1882 and 1913) was a pure-blood or half-blood wizard. He attended Hogwarts School of Witchcraft and Wizardry as a member of Slytherin before returning in 1931 as Potions Master. Joopa joo, flaccid slughorn, kiitos JK tiedetään mitä ajat takaa. Although Professor Slughorn certainly isn't a villain in Harry Potter, he's definitely done some rotten things. As they all. ellauri198.html on line 691: In March 1833, "Pauline, a Fragment of a Confession" was published anonymously by Saunders and Otley at the expense of the author, Robert Browning, who received the money from his aunt, Mrs Silverthorne. It is a long poem composed in homage to the poet Shelley and somewhat in his style. Originally Browning considered Pauline as the first of a series written by different aspects of himself, but he soon abandoned this idea. John Stuart Mill, however, wrote that the author suffered from an "intense and morbid self-consciousness". Later Browning was rather embarrassed by the work. ellauri198.html on line 699: Browning believed spiritualism to be fraud, and proved one of Daniel Dunglas Home's most adamant critics. When Browning and his wife Elizabeth attended one of his séances on 23 July 1855. a spirit face materialized, which Home claimed was Browning's son who had died in infancy: Browning seized the "materialization" and discovered it to be Home's bare foot. To make the deception worse, Browning had never lost a son in infancy. ellauri198.html on line 708: The Dark Tower is a series of eight novels and one short story written by American author Stephen King. Incorporating themes from multiple genres, including dark fantasy, science fantasy, horror, and Western, it describes a "gunslinger" and his quest toward a tower, the nature of which is both physical and metaphorical. The series, and its use of the Dark Tower, expands upon Stephen King's multiverse and in doing so, links together many of his other novels. ellauri198.html on line 714: Allen Johnston of The New York Times was disappointed with how the series progressed; while he marveled at the "sheer absurdity of King's existence" and complimented King's writing style, he said preparation would have improved the series, stating "King doesn't have the writerly finesse for these sorts of games, and the voices let him down." Michael Berry of the San Francisco Chronicle called the series "highfalutin hodgepodge". ellauri198.html on line 732: They remain in a stalemate for a few hours, until Roland has Patrick draw a picture of the Crimson King and then erase it, thus wiping him out of existence except for his eyes. Roland gains entry into the Tower while Patrick turns back home. The last scene is that of Roland crying out the names of his loved ones and fallen comrades as he had vowed to do. The door of the Dark Tower closes shut as Patrick watches from a distance. ellauri198.html on line 745: Mitä potaskaa. Siltä tuntui Bloomista, ei käy kieltäminen sitä. Meaning has wandered already, se sanoo pettyneenä jenkkiläiseen maallisuuteen ja rahankuvan palvontaan. Eikö kukaan enää piittaa runoista, kriitikoista puhumattakaan? Pelkkää nihilismiä, jonka parhaiten on luonnostellut Nietzsche. ellauri198.html on line 749: Minkä eteen seisoo musta torni Haroldin mielestä, sieltä pakaroiden välistä? Usko tai älä: "Shall we, tentatively, call both the Dark Tower and the mocking elf the Oedipal necessities of self-betrayal in the practice of art? (Mistä nuo Freudin turbojalat tähän tulivat? Selittäkääpä tarkemmin!) Or, more narrowly, the Tower and the Elf are metaphors for misprision, for the overdetermined and inescapable meanings that belated creators impose upon poetic tradition." ellauri198.html on line 755: Ei vaan Browning imuskelee kolleegansa Shellyn schollya, Harold täsmentää. The consensus among critics has long been that in his youth Browning had a great enthusiasm for Shelley, an enthusiasm clearly apparent in Pauline and Paracelsus, but abruptly extinguished in Sordello. Generally speaking, it would seem that Browning's ardent enthusiasm for Shelley the poet ends with Sordello in 1840, just as his respect for Shelley the man ends in 1856, with the discovery that he had abandoned his first wife. Any evidence for a lapse of his disaffection in later life seems effectively countered by Browning's own testimony in a letter written in 1885 to F. J. Furnivall, refusing the presidency of the newly formed Shelley Society: “For myself, I painfully contrast my notions of Shelley the man and Shelley, well, even the poet, with what they were sixty years ago, when I only had his works, for a certainty, and took his character on trust.” With these highlights of the relationship, most Browning critics and biographers terminate the discussion. ellauri198.html on line 766: (Siis mitä? Kazo alempaa, äijä oli täysi seko joka ei sietänyt izenäisen Eiren kelttimäistä touhua.) Harold siteeraa jotain toista synkkää tornia Shelleyllä, ja pyörittelee tätä torniaihetta aika pitkästyttävästi muutenkin. Robert Zimmermannillakin oli joku vahtitorni jo v 1967, mutta siitä Harold tuskin piittasi, kuinka se olis arvannut että sillä tulis pitkän päälle toinen noobeli? Browning haukkuu Shelleytä subjektiivisexi ja izeään se kehuu objektiivisexi. Paskapuhetta. Pointixi jää oliko Rolandin tornissa ikkunoita. Ei ollut. ellauri198.html on line 774: Fox Newsin ankkuri Tucker Carlson sanoi, että aloitteet transsukupuolisten hahmojen sisällyttämiseksi lastenelokuviin liittyvät indoktrinaatioon eli manipulatiiviseen opettamiseen, jossa väärä tieto vain siirretään oppilaaseen. Carlsonin mukaan Disney myös käyttäytyy kuin seksuaalirikollinen. Myös Donald Trump Jr. julkaisi huhtikuun alussa Instagramissa kuvan tutusta satulinnasta hohtavan violetin taivaan alla. Tuttua tekstiä oli kuvassa muutettu: Disneyn sijasta kuvassa luki ”groomer” (suom. namusetä). No sellainenhan Walt kyllä olikin. ellauri198.html on line 778: But something of the conclusion can be surmised here, however tentatively. Roland's equivocal triumph is an instance of Kierkegaardian "repetition" rather than of Platonic "recollection" on Hegelian "mediation," if only because the Romantic trope-upon-a-trope or transumption leads to a projective or introjective stance of which Kierkegaard is the conscious anti-Platonic and anti-Hegelian theorist. Precisely what Roland refuses is the Golgotha of Absolute Spirit that Hegel proclaims at the very close of his Phenomenology: ellauri198.html on line 780: Knowledge is aware not only of itself, but also of the negative of itself, or its limit. Knowing its limit means knowing how to sacrifice itself. This sacrifice is... self-abandonment.... Here it has to begin all over again at its immediacy, as freshly as before, and thence rise once more to the measure of its stature, as if, for it, all that preceded were lost, and as if it had learned nothing from the experience of the spirits that preceded. But re collection has conserved that experience, and is the inner being, and, in fact, the higher form of the substance. While, then, this phase of Spirit begins all over again its formative development, apparently starting solely from itself, yet at the same time it com mences at a higher level. The realm of spirits developed in this way, and assuming definite shape in existence, constitutes a succession, where one detaches and sets loose the other, and each takes over from its predecessor the empire of the spiritual world... ellauri198.html on line 784: It requires youth to hope, and youth to recollect, but it requires courage to will repetition.... For hope is an alluring fruit which does not satisfy, recollection is a miserable pittance which does not satisfy, but repetition is the daily bread which satisfies with benediction. When one has circumnavigated existence, it will appear whether one has courage to understand that life is a repetition, and to delight in that very fact. . . . Repetition is reality, and it is the seriousness of life... ellauri198.html on line 796: Vizi mitä existentialistis-freudilaista viime vuosisadan lopun saarnausta sullottuna markkinointimixin muovipakkauxeen! Olis Roope ollut pöllämystynyt (mutta samalla myös mielissään), jos se olis nähnyt mitä Childe Harold sai tästä rykäyxestä uutetuxi modernismin nimiin vielä vuonna 1974. Mutta seuraavat alluusiot olis voineet yhtä hyvin jäädä tekemättä... ellauri198.html on line 804: Nine bean-rows will I have there, a hive for the honey-bee, 9 papuriviä on mulla siellä plus mettiäisten pesä, ellauri198.html on line 805: And live alone in the bee-loud glade. Siellä oljentelen izexeni pöristen. ellauri198.html on line 833: From these sessions Yeats formulated theories about life and history. He believed that certain patterns existed, the most important being what he called gyres, interpenetrating cones representing mixtures of opposites of both a personal and historical nature. He contended that gyres were initiated by the divine impregnation of a mortal woman—first, the rape of Leda by Zeus; later, the conception of Mary by the same immaculate swan. As Lewis Carroll had prophecied: ellauri198.html on line 846: While Yeats was playing with esoterica, Ireland was rife with internal strife and a world war flitted past. He was now the “sixty-year-old smiling public man” of his poem “Among School Children,” which he wrote after touring an Irish elementary school. He was also a world-renowned artist of impressive stature, having received the Nobel Prize for Literature in 1923. At night the poet could “sweat with terror” because of the surrounding violence, but otherwise he was enjoying himself royally. His collection The Dark Tower (1928) is often considered his best single book. ellauri198.html on line 848: Another important element of poems in both these collections and other volumes is Yeats’s keen awareness of old age. Even his romantic poems from the late 1890s often mention gray hair and weariness, though those poems were written while he was still a young man. But when Yeats was nearly 60, his health began to fail and he was faced with real, rather than imaginary, “bodily decrepitude” (a phrase from “After Long Silence”) and nearness to death. Despite the author’s often keen awareness of his physical decline, the last 15 years of his life were marked by extraordinary vitality and an appetite for life, including young boys and girls. ellauri198.html on line 853: He faced death with a courage that was founded partly on his vague hope for reincarnation. In his proud moods he could speak in the stern voice of his famous epitaph, written within six months of his death, which concludes his poem “Under Ben Bulben”: “Cast a cold eye / On life, on death. / Horseman, pass by!” But the bold sureness of those lines is complicated by the terror-stricken cry that “distracts my thought” at the end of another late poem, “The Man and the Echo,” and also by the poignantly frivolous lust for life in the last lines of “Politics,” the poem that he wanted to close Last Poems: “But O that I were young again / And held them in my arms.” ellauri198.html on line 874: There are two realities, the terrestrial and the condition of fire. 1 All power is from the terrestrial condition, for there all opposites meet and there only is the extreme of choice possible, full freedom. [This seems inaccurate slightly, the terrestrial or earthly condition contains the condition of fire, water, and air; the mental, the material, and mental-material interaction respectively. How to distinctly separate water and earth is an issue going back at least to the Corpus Hermeticum.] And there the heterogeneous is, evil, for evil is the strain one upon another of opposites; but in the condition of fire is all music and rest. [Compare this with interpretations of Manichean or Gnostic dualism that there is a pure and impure world; castor and pollux.] Between is the condition of air where images have but a borrowed life, that of memory or that reflected upon them when they symbolise colours and intensities of fire; the place of shades who are 'in the whirl of those who are fading,' and who cry like those amorous shades in the Japanese play:-- Huoh, ei jaxa. Tää kaverihan oli täysin tärähtänyt: ellauri198.html on line 876: I assert that the symbols which William Butler Yeats includes on the island — specifically the nine bean-rows — are meant to be examined in the light of the Kabbalism, numerology, and tarot cards to which these societies looked for inspiration in their occult practices. Through his inclusion of these symbols, William Butler Yeats is demonstrating mastery over the Hermetic Order of the Golden Dawn’s basic tenants (sic), a mastery which he perhaps hoped would help him advance in rank in the society to seventh grade and further his studies of magic. ellauri198.html on line 894: The Triumph of Life was the last major work by Percy Bysshe Shelley before his death in 1822. The work was left unfinished. Shelley wrote the poem at Casa Magni in Lerici, Italy in the early summer of 1822. He modelled the poem, written in terza rima, on Petrarch 's Trionfi and Dante 's Divine Comedy. Siinäkin on julkkixia jossain helvetissä. Kesken jäi. Gäsp. ellauri198.html on line 917: Pauline: A Fragment of a Confession (also known as Pauline) is the first published poem by Robert Browning. It was written in 1832, and published anonymously in 1833. The poem is the confession of an unnamed poet to his lover, the eponymous woman. It was first reprinted in 1868 with no alterations to the text. ellauri203.html on line 39: Pulu morsettaa sitkeästi Mae Westin etunimeä. Tämä on kylmä kevät, kuin ryssän helvetti. Voikukatkin näyttää avannossa rutistuneilta pisinappuloilta. Siperia opettaa kädestä pitäen miten käy kun pelleilee luonnon kanssa. ellauri203.html on line 43: Pidän kuitenkin Leo Tolstoista enemmän kuin näistä kummastakaan. ellauri203.html on line 45: Pst. Dostojevskistä on pulinaa muuallakin, esim. albumi 139. Se johtuu siitä etten pidä Dostosta. Se on sekopää oikeistosiiven maskottihirviö. ellauri203.html on line 55: Kokemukseni mukaan narsistit "mykistyvät" muutamasta syystä ja eri tavoin riippuen siitä, minkä tyyppinen suhde se on, missä vaiheessa olet kyseisessä suhteessa ja uskovatko he, että heidän hiljaisuudellaan tai äkillisellä käyttäytymisen muutoksella on mitään vaikutusta. Hiljaisuutta käytetään kommunikaation aseistamiseen (kivimuuraus / nälistys / sammutus), yhteistyö- tai vaatimustenmukaisuuskoulutustyökaluna (vertaa kuulusteluhuoneet) tai rangaistuksena siitä, ettet sano, tee tai ole, mitä he haluavat. ellauri203.html on line 57: Sammutus – Narsistit, erityisesti piilosellaiset, käyttävät menetelmää, jota kutsutaan "sammuttamiseksi", jossa he ovat vielä elämässäsi, mutta yhtäkkiä he "sammuttavat" odotetun vuorovaikutuksen, reaktion ja osallistumisen, joka oli aiemmin näytetty. Tämä on heidän tapansa kommunikoida, että he ovat tylsistyneitä, ärsyyntyneitä tai häiriintyvät läsnäolostasi. Se on yleistä, kun on "sinun vuorosi" tuulettaa tai ilmaista tunne tai ajatus, kuten he ovat juuri tehneet kanssasi. Sinulle se on järkyttävän töykeää, mutta kuten nimestä voi päätellä, se on yhtä yksinkertaista kuin valon sammuttaminen huoneessa, heille. ellauri203.html on line 58: Se on eräänlainen kaasukammio siinä mielessä, että se varmasti muuttaa todellisuuttasi, kokea tällainen kontrasti yhdessä suhteessa tai henkilössä niin lyhyessä ajassa ilman mitään syytä tai tapahtumaa joka osoittaisi miksi. Tässä mielessä "mykistys" voi tapahtua suullisessa viestinnässä, tai se voidaan ilmaista kehonkielen kautta, kuten yhtäkkiä kääntymällä pois sinusta puhuessasi, kävelemällä poispäin sinusta ilman syytä jne. Sammuttamista, "hiljaisuutta", pimenemistä, normaalien ihmisten kannalta, voidaan kutsua myös "syötiksi ja kytkimeksi", jossa sinut provosoidaan keskusteluun tai kokemuksiin, ja yhtäkkiä se mikä oli kahden hengen tango, on nyt sooloesitys. Näytät ja tunnet itsesi idioottimaiseksi ollessasi niin korkealla energiatasolla yksin. Keskustelussa se voi näkyä tavoilla, kuten kiviseinä (ei vastausta, tyhjät tuijotukset) tai nälistys (asiaankuuluvien tietojen pidättäminen, robottivaste, kiintymyksen tai kiinnostuxen puute). ellauri203.html on line 60: Se seuraa yleensä suoraan tämän henkilön oman valtavan energiannousun jälkeen, ja se on niin outo ja yllättävä, että monet ihmiset jättävät sen huomiotta tai kirjoittavat sen pois. Se on tarkoituksenmukaista ja epäkunnioittavaa, ja sen tarkoituksena on aiheuttaa hämmennystä ja merkitä merkityksettömyyttäsi heille. Narsistien kanssa ei ole kiintymyxen tunnetta, joten se, mikä on outoa, epämukavaa ja epänormaalia sinulle on täysin olematonta heille. Tunnet katkaisun vaikutuksen, vaikka ne eivät koskaan olleet "yhteydessä" ensinnäkään. ellauri203.html on line 62: Välttely - Aivan kuten sammuttaminen, mutta toisin kuin pitkittyneet mykkäkoulut, välttelyn ei ole välttämättä tarkoitus olla vakavasti huomattava rangaistus, vaan sitä käytetään sen sijaan luomaan "tauko" sitoutumisessa, jotta he voivat laskea, kerätä itsensä ja palata aloittamaan uudelleen, yleensä erilaisella lähestymistavalla. Aluksi välttely tulee loputtomina tekosyinä. He ovat yhtäkkiä liian kiireisiä tai väsyneitä käsittelemään sinua, mutta he eivät ole liian kiireisiä tai väsyneitä kaikille muille. Heidän naamionsa on alkanut lipsua, he voivat kertoa, että olet tietoinen tästä, etkä voi paljastaa kohtaavasi häpeää, syyllisyyttä, häpeää, häpeää ja muuttunutta, negatiivista käsitystä itsestään mielestäsi, joten he yksinkertaisesti välttävät sinua hinnalla millä hyvänsä. ellauri203.html on line 70: Mykkäkoulu - Sitä käytetään narsistisissa suhteissa "rangaistuksena", tyypillisesti reaktiona siihen, että kohtaat heidät, puolustat itseäsi tai kieltäydyt toistelemasta, kuinka näyttäviä ne ovat, kuinka heidän silmänsä sädehtivät. Niiden on tarkoitus "antaa sinulle oppitunti", jolloin sinun on mietittävä, mitä ehkä olet sanonut tai tehnyt saadaksesi heidät katoamaan. "Ota se takaisin!" Ne ovat aikuisten versio "aikalisästä", ja niitä käytetään pakottamaan vaatimustenmukaisuutta toivoen, että päätät vain tehdä kaiken tarvittavan ongelman korjaamiseksi, koska vika oli sinun, vastineeksi siitä, että sinulla on ne elämässäsi. ellauri203.html on line 73: Tässä vaiheessa kohteet eivät ole valmiita menettämään tätä yksilöä ikuisesti, ja sen seurauksena kurkottavat yksinkertaisesti saadakseen ymmärrystä ja työtä kohti ratkaisua, mikä tahansa hämärä rikkomus ("vahinko 🤕 ") sitten tapahtui. ellauri203.html on line 77: Uusi tarjonta - Narsistit vaikenevat, kun he ovat luottavaisesti korvanneet sinut ottamatta huomioon tai välittämättä tunteistasi. Sillä ei ole väliä, olitko eilen heidän paras ystävänsä, elämänsä rakkaus tai sielunkumppani heidän mielessään, se oli eilen. Tänään joku muu on täyttänyt roolisi, ja he haluaisivat sinun luopuvan kaikesta huolenpidosta, rakkaudesta tai tunteista, unohtavan muistot, energian, rahan tai käytetyn ajan ja "siirtyvän eteenpäin" poistumalla hiljaa vasemmalta näyttämöltä. Korvaaminen niin helposti paljastaa, että he eivät koskaan arvostaneet sinua alun alkaenkaan. He arvostivat sitä, miten sinä näit heidät, ja valitettavasti, jos olet tullut siihen tulokseen, että he ovat narsistisia, et koskaan näe heitä samoin. ellauri203.html on line 79: Valitettavasti! On joku muu, joka näkee heidät niin kuin kerran. He tietävät, että he ovat räjäyttäneet sen kanssasi, ja sen sijaan, että korjaisivat sen tai sulkisivat tilanteen, he yksinkertaisesti löytävät jonkun uuden. He valittavat New-newille aivan kuten he tekivät kanssasi, entisistä, ennen kuin se on edes ohi. Sinusta on helppo valittaa, koska olet todella buzz-kill heidän euforisen tulevan teeskentelynsä aikana, fantasiajalkapallon luonnosteluvaiheessa, ja sen seurauksena he "hiljenevät", jotta he voivat iloisesti nauttia kokemuksesta. Se on verrattavissa todella jännittävän sarjan katsomiseen televisiosta ja siihen, että joku ryntää huoneeseen keskellä sitä, itkee ja huutaa, puhuu ohjelman yli. Omg, mikä vaiva, häivy! He näkevät keskeytyksesi vivahteena ja "hiljenevät", toivoen, että saat vihjeen ja vain "mene pois", jotta he voivat palata ohjelmaansa. ellauri203.html on line 83: He ovat vihdoin keksineet täydellisen suunnitelman, - ihan sama ettet koskaan keksi sitä, mitä teit ansaitaksesi tämän koston. Jotkut narsistit pitävät valtansa ja vehkeilynsä minimoimista avoimena haasteena todistaa, että olet väärässä, mutta tällä kertaa pommi ei ole täynnä rakkautta. On vaikea jatkaa yhteydenpitoa yksilön kanssa samalla kun tekeillä on salainen tehtävä, jonka tarkoituksena on heidän tuhonsa, joten he poistavat kohteliaasti itsensä seurasta, kunnes he voivat palata takaisin ja suorittaa sen. ellauri203.html on line 87: Älä odota saadaksesi selville, mitä on tulossa. Ei ole hyväksyttävää syytä "hiljentyä". Riippumatta siitä, sammuvatko he sinua kohti, välttelevät sinua, trianguloivat tai rankaisevat sinua, ovat korvanneet sinut tai ovat läpi kanssasi, sinun pitäisi vastata heidän hiljaisuutensa hiljaisuudella, blokkaamalla heidät välittömästi ja poistamalla heidät elämästäsi. Sinun on päästävä pisteeseen, jossa varjoisa, epäjohdonmukainen käyttäytyminen riittää, vaikka et ansaitse ja vaikka ei ole selitystä miksi. Tämäntyyppisten ihmisten kanssa hiljaisuus on paras reaktio heidän hiljaisuuteensa, koska oman hiljaisuuden aikana voit tarkkailla, mitä he todella yrittävät kommunikoida. ellauri203.html on line 94: Kontin paperback-laatikosta löytyi Doston slavofiilin taantumuspolitiikan perusteos englannixi eli Riivaajat. Doston mukaan pahat nihilistit oli yhtä pahojen länkkärimielisten liberaalien poikia. Tämän päivän näkökannalta Dosto on ihan Putin miehiä. Taitaa anglosaxeja nyt kaduttaa että tuli sitä niin hurrattua kommarien aikana. ellauri203.html on line 96: Sekä nihilistit että liberaalit ulisivat riivaajista Dostolle olet retardi. Ja niin se olikin. Doston eka sponsori kriitikko Belinsky haukkui avoimessa kirjeessä Gogolin pydeen yhdestä kirjasta jossa se puolusteli maanomistajia ja teki pilkkaa musikoiden pesemättömistä kärsistä. Gogol masentui ja kuoli Roomassa. Leninin mielestä Belinsky laukoi leukavasti. Belinskyn nimi oli Vissarion kuten Stalinin isän. Oliko se Gruusiasta? Ei se syntyi Viaporissa Suomessa lääkärin poikana. Belinsky oli kehassut Doston esikoista Köyhää kansaa. Vissarion kuoli tubiin 36-vuotiaana hulluna vuonna 1848. ellauri203.html on line 102: Pahastuttuaan vielä lisää länkkäreille lännessä se kääntyi slavofiilixi oltuaan Belinskyn mielixi ensin liberaali 40-luvulla ja sitten vähän aikaa homo Speshnovin mamupatjana symppari ateistikin ja vallankumouksellinen. No se karisi siitä sitten pakkolaitoxessa, Siperia opetti. Ei se tosin tykännyt siellä nenäkkäistä polakeista aatelispojistakaan. ellauri203.html on line 113: Belinsky preached his socialist-atheist way with such passion that Dostoevsky couldn’t resist. Accepting the socialist teachings of Belinsky, Dostoevsky saw his Christian convictions being shattered. He describes this time as the time of “losing Christ”. “We were infected with the ideas of theoretical socialism of those days!” – Dostoevsky would recall. For his involvement in the antigovernment movement, Dostoevsky was sentenced to capital punishment, which was later replaced with four years of penal labor (Rus. katorga). ellauri203.html on line 127: Although reasonably successful during his lifetime, his fame continued to grow after his death and he inspired not just other later writers, such as Ernest Hemingway, but also sparked a philosophical movement, Existentialism, and influenced the work of Sigmund Freud. ellauri203.html on line 135: Fyodor Michailovich had such type of personality that everyone enjoyed. He was robbed unmercifully, though due to his kindness and trust, but he wouldn’t want to get into details or rebuke servants that used his carelessness. Fyodor Mikhailovich was a man of limitless kindness. Dostoevsky was especially interested in children and paid attention to cases of child abuse that he heard about. He followed closely the trials of parents accused of child abuse. ellauri203.html on line 139: One of Dostoevsky’s early memories is a daily prayer with his nanny before going to bed with her, when he was thirteen years of age. “I put all my eggs in Thine basket, Mother of God, keep them in Thy care”. This prayer Dostoevsky loved so much that it became part of the prayers which he read to children at bed time. Also from his early years Dostoevsky listened to Bible stories. Remembering those years, Fyodor Mikhailovich wrote in 1873, “In our family we knew the Gospel almost from earliest childhood.” ellauri203.html on line 156: Turgenev, in turn, was annoyed by Dostoyevsky´s psychological preoccupations and his manner going deep into the dark depths of the human soul. "What a sour smell and hospital stench" and "psychological nitpicking" were some of the phrases he used to describe Dostoyevsky´s novels. By jove he hit it right on the dot. ellauri203.html on line 175: Уважает Лейхтенберг. kunnioittaa Leuchtenberg. ellauri203.html on line 181: Ради будущих хвалений Tulevaisuuden ylistystä varten ellauri203.html on line 200: Leuchtenberg ellauri203.html on line 202: Kekä oli Fedja-epigrammin mainizema Leuchtenberg? Se oli venäläistynyt ranskalais-baijerilainen ruhtinas, B-sarjaa, ei Wittelsbacheja (kuten me), vaan jotain Napsun ottopoikia. Siitä liikkuu seuraavia juoruja: ellauri203.html on line 204: Le mariage de Maximilien et de Marie est célébré dans la chapelle du palais d’Hiver, à Saint-Pétersbourg, le 2 juillet 1839. Il donne lieu à 15 jours de festivités mais soulève la désapprobation des Moscovites, qui sont choqués de voir l’une de leurs princesses s’unir à un prince français, dont le père a participé à la prise de leur ville en 1812. Immédiatement après les épousailles, le duc de Leuchtenberg reçoit du tsar Nicolas Ier le prédicat d'altesse impériale et le titre de prince Romanovsky. Il est nommé major général de l'armée russe et colonel en chef du régiment de hussards de Kiev. Il reçoit par ailleurs une rente annuelle de 100 000 roubles. De son côté, le tsar confère à Marie une rente de 700 000 roubles ainsi qu'une somme de 2 millions payable en bons du trésor à 4%. Afin de loger le couple, l'empereur s'engage finalement à construire et à meubler à ses frais un palais meublé à Saint-Pétersbourg et un autre situé dans les environs de la capitale. ellauri203.html on line 206: En attendant la construction de leur nouvelle résidence (baptisée « palais Marie »), Maximilien et son épouse s'installent au palais d'Hiver. Ils y restent jusqu'en 1845 et c'est là que naissent leurs quatre premiers enfants, Alexandra, Marie, Nicolas et Eugénie. Après cette date, le couple peut enfin prendre son indépendance et Maximilien transfère ses collections de tableaux, d'armes et de minéraux en Russie. Une bonne partie d'entre elles se trouvent aujourd'hui au musée de l'Ermitage ou dans d'autres institutions du pays. ellauri203.html on line 208: Les premières années du mariage de Maximilien et de Marie sont heureuses et le couple donne le jour à une nombreuse progéniture. Cependant, les relations des deux époux se dégradent à partir de 1845, date à laquelle la grande-duchesse amorce une liaison avec le comte Grigori Alexandrovitch Stroganov. La plupart des historiens considèrent d'ailleurs que Maximilien n'est pas le véritable père des princes Eugène, Serge (ru) et Georges de Leuchtenberg, qui seraient en réalité les fils de Stroganov. De son côté, Maximilien n'est pas non plus un mari modèle: il multiplie, au contraire, les conquêtes féminines et s'adonne au jeu. En réalité, la vie en Russie pèse au prince, qui est humilié de n'y être que le mari de sa femme. ellauri203.html on line 210: Zaarin mielitytär ahmi mieluummin stroganoffia kuin vilttynyttä patonkia. Maximilien kuoli tubiin pian näiden tapausten jälkeen. ellauri203.html on line 215: Fyodor Dostoevsky´s novels mirrored his life: complicated, tense and full of psychological unrest. He was as dedicated to the women that accompanied him on this difficult journey as he was to the novels that he felt compelled to write. Lets explore the great writer’s relationships with his three key hens, Isajeva, Suslova and Snitkina. (There were more, but they were not key.) ellauri203.html on line 217: Dostoevsky was the only 19th-century Russian writer to be sentenced to hard labor, spending four years in a Siberian camp. As fortune – or misfortune – would have it, when the exhausted novelist was finally released, he encountered the writer Maria Isaeva. The relationship was complicated from the very outset: when they met, Isaeva was married with a young son, and Dostoevsky was forced to wait until her husband passed away before he could publically offer her his wand. ellauri203.html on line 219: However, this belated first love was not as simple as Dostoevsky had hoped. Isaeva began taunting the writer with letters telling him of her intention to marry one or other wealthy official. Although the pair did ultimately marry, their troubles continued, and the two never settled into a harmonious marriage, with Dostoevsky taking on a role more like a friend or brother to Isaeva, rather than a husband. Mark Slonim, an important Russian scholar, writes in his book The Three Loves of Dostoevsky: “He loved her for all these feelings that she excited in him. For everything that he gave her, for everything that was connected with her. And for all the pains from her.” ellauri203.html on line 229: Anna Snitkina, who was 25 years Dostoevsky’s junior, was his stenographer during his work on The Gambler. The process of completing the novel engrossed both of them so much that they could not imagine life without each other, marrying in 1867. This particular novel was where Dostoevsky’s three great loves intersected: Appolinaria Suslova formed the basis for its protagonist, it was written as his first wife, Maria Isaeva, passed away, and stenographed by his future wife, Anna Snitkina. ellauri203.html on line 231: To begin with, Dostoevsky only saw practicality in his marriage to Snitkina: he was in need of stability and confidence in the future. As a result, the union began down to head along the same route as his previous relationships. However, the couple’s extended “honeymoon” abroad, which ended up lasting four years, allowed them to escape Russia’s oppressive atmosphere and try to build a family. It began well: Sonya, a little girl, was born a year after their marriage. Tragedy soon struck, however, when Sonya passed away. The pair went on to have three more children, one of whom also died. They were married for 14 years until Dostoevsky’s death, in which time Snitkina experienced a great deal of anguish brought on by Dostoevsky’s difficult character and lifestyle, namely his jealousy and gambling addiction. However, she remained stoically committed to him and did not remarry after his death, when she was just 35. ellauri203.html on line 242: Writing in the Los Angeles Times, a professor of Slavic languages praised their Dostoevsky translations, stating "the reason they have succeeded so well in bringing Dostoevsky into English is not just that they have made him sound bumpy or unnatural but that they have managed to capture and differentiate the characters' many bumpy and unnatural voices." A literary critic and essayist, wrote in The Sewanee Review that their Dostoevsky translations "have recaptured the rough and vulgar edge of Dostoevsky's style. This tone of the vulgar that Dostoevsky's writings are full of, so morbidly excessively, they have translated into a vernacular equal to his own." But recently, writing in The New York Review of Books in 2016, a critic argued that Pevear and Volokhonsky have established an industry of taking everything they can get their hands on written in Russian and putting it into flat, awkward English. Other translators have voiced similar criticism, both in Russia and in the English-speaking world. A Slavic studies scholar has written in Commentary that Pevear and Volokhonsky take glorious works and reduce them to awkward and unsightly muddles. Criticism has been focused on the excessive literalness of the couple's translations and the perception that they miss the original tone of the authors. ellauri203.html on line 244: Demoneita onko heitä? Mulatti Pushkin arveli että on, ja Jeesus siellä Kenneretin järven vastarannalla teki niillä ilman lupaa selvää pakanoiden sikalaumasta. Kääntäjien mielestä Doston pointti on ettei heppulit ole ize pahoja, vaan niille tulee vaan joku demoni. Uskokoon ken haluaa, ja jaxaa. Doston ajatus on että kunnon venäläinen musikka kyllä paranee kun nihilistit siat saadaan ajetuxi jorpakkoon. Nihilistit on sikoja, ja demoneita niiden pahat meemit kuten ateismi ja länkkärien liberaali vasemmistolaisuus. ellauri203.html on line 254: René Noël Théophile Girard [ži'rar] (25. joulukuuta 1923 Avignon, Ranska – 4. marraskuuta 2015 Stanford, Kalifornia, Yhdysvallat) oli ranskalainen historioitsija, kirjallisuudentutkija ja yhteiskuntafilosofi. Hänen tutkimustensa katsotaan joskus edustavan filosofista antropologiaa. Hänen teoksensa käsittelevät antropologiaa, sosiaalipsykologiaa, teologiaa ja kirjallisuutta yhtä lailla kuin filosofiaakin. ellauri203.html on line 258: René Girard pitää kaiken inhimillisen kulttuurin perustana jäljittelyä eli mimesistä. Mimeettinen halu taas merkitsee sitä, että jäljittely kohdistuu toisen haluihin. Girardin mukaan jäljittelemme yksilöitä, joiden kaltaisia haluaisimme olla, ja näin jäljitellessämme heitä päädymme haluamaan samoja asioita kuin he. Girardin mukaan riitelevät lapset ja nykykulttuurin snobit ovat mimeettisessä haluamisessaan toistensa kaltaisia: se, mitä izellä on, on arvokasta ja taistelemisen arvoista siksi, että toinen haluaa sitä. Sehän toimi Eetullakin: jos se ei tahtonut syödä pullaansa, piti mennä härkkimään ja sanoa "minuun pulla", niin eiköhän se ärähtänyt ja käynyt pullaan käsixi. ellauri203.html on line 260: Mainonta tarjoaa erinomaisen esimerkin mimeettisen halun hyödyntämisestä: mainonta ei nykyään perustu niinkään rationaalisesti siihen, kuinka hyvä tuote on, vaan sponsoroituihin malleihin, joiden kaltainen kuluttaja tahtoisi olla: urheilijoihin, pop-taiteilijoihin, julkkiksiin jne. Mainonta ja toisten omistamat merkkituotteet toimivat siis halua ohjaavina malleina, aivan kuin vanhempien halut lapselle. ellauri203.html on line 262: Väkivalta juontuu siitä, että kun ihmiset päätyvät haluamaan samaa asiaa, koska ne haluavat haluta samaa kuin toiset, he alkavat kilpailla keskenään. Näin käy silloinkin kun resursseista ei sinänsä ole pulaa vaan niitä on runsaasti – ihmisten jäljittelytaipumus johtaa keskinäiseen kilpailuun ja mahdollisesti väkivaltaan. Häh. Ne haluaa että niillä on mitä oli toisella, ja että toisella ei enää ole sitä (ainakaan yhtä paljon), koska onni on differentiaali. Kaikki haluu enemmän kuin toisella, siinä se. Hölmö Girard. ellauri203.html on line 266: Mimeettinen väkivalta synnyttää tilanteen, jota Girard kutsuu erojen poispyyhkiytymiseksi: todelliset erot, joita yksilöiden välillä on havaittavissa, alkavat kadota ja yksilöt muistuttavat toisiaan yhä enemmän, mitä tulee todellisiin, ei pintapuolisiin eroihin. Yksilöt alkavat muistuttaa toistensa kaksoisolentoja, kuin kaksi verikoston kehään (blood-feud) ajautunutta sukua. Hmm Kaxoisolentoja taas, pitäisikö kaivaa Dosto naftaliinista? Darwinista tiedetään että keskenään samanlaisilla lajeilla ja yxilöillä on aina tiukin riita resursseista, koska niillä on sama ekolokero. ellauri203.html on line 269: Teoksessaan Väkivalta ja pyhä Girard esittelee uhraamisteoriansa, josta hänet parhaiten tunnettaneen. Girardin teoria kulkee toisinaan myös "syntipukkiteorian" nimellä. Uhri on Girardin mukaan nimenomaan syntipukki, johon väkivallan kehään ajautunut yhteisö kanavoi vihansa ja lynkkaa tämän – tai ainakin karkottaa keskuudestaan. ellauri203.html on line 279: Vähän epäilyttää tää. Sen kyllä ymmärtää että mällin ruiskaus helpottaa koska pussit tyhjenee, mutta millä lailla uhrauxen kazominen helpottaa aggressiivista oloa? Mikä siinä ruiskahtaa? Kostonhimoko? No ehkä joo. Tosin usein väkivaltaviihde pikemminkin piristää kun ei ole mitään kivaa tekemistä. Futismazin jälkeen tekee mieli izekin vähän riehua. Voi kyllä ihmetellä millä lailla uhraaminen helpottaa jengin pahaa oloa ja estää tiimin sisäistä kärhämöintiä. Ehkä se ei estäkään, on vaan mukavaa olla kazomossa ja nähdä toisten kärsivän. On kieltämättä kiva kazoa kun pahixia pahoinpidellään skoudesarjoissa. Kazoessa ei kerkiä ize mätkimään, pitää se sen aikaa ainakin porukat kaduilta pahanteosta. ellauri203.html on line 284: Ranea vielä katalampi pääoman kätyri lienee yhtä täysin tuntematon polakki nimeltä Czeslaw Milosz ja sen kirja The Captive Mind. Ei helvetti, sehän onkin vuoden 1980 kirjallisuuden nobelisti? Takuulla ratas lännen väsymättömässä taistelussa Puolan johdon vaihtamisexi johkin länsityyppisempään. No mistä se on muka hyvä? Se on mainittu albumissa 75 heppuna, joka sai vaikutteita Sestofiltiltä, joka puolestaan otti vahinkoa kyttyrä-Kierkegaardilta ja Dostojevskilta. Jotain existentiaalilipilaaria on siis odotettavissa. ellauri203.html on line 288: Tämä heppu syntyi Kaunasin lähellä, muttei kai ollut kauhu kaunanen, vaan ihan puolalaistunut, aatelinen kuitenkin. Czesław oli sukua Adam Mickiewiczille ja Józef Piłsudskille joiden suku oli ollut tekemisissä Miłoszin perheen kanssa Puola-Liettuassa. ellauri203.html on line 290: Miłosz opiskeli lakia Vilnan yliopistossa, joka oli tuohon aikaan puolankielinen, kuten iso osa kaupungin väestöstäkin. Miłosz myös kirjoitti koko tuotantonsa puolaksi, ja hän sanoi olevansa puolalainen, vaikka puolalaiset toisinaan hänen mukaansa pitivät häntä liettualaisena. Milosz puhui sujuvasti puolan lisäksi liettuaa, venäjää, englantia ja ranskaa (muttei saxaa).. ellauri203.html on line 296: Vuonna 1960 Miłosz muutti Kalifornian Berkeleyyn ja sai viran Kalifornian yliopistosta, jossa hän toimi Puolan kirjallisuuden ja slaavilaisten kielten ja kirjallisuuden professorina 1961–1998. Czesław sai 1978 Neustadtin kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon. Yhdysvaltojen kansalaisuuden hän sai 1970. ellauri203.html on line 302: In the novel, a new Mongol Empire conquers Poland and introduces Murti-Bing pills as a cure for independent thought. At first, the pills create contentment and blind obedience, but ultimately lead those taking them to develop dual personalities. Kaxoisolentoja taas! Miłosz compares the pills to the intellectually deadening effects of Marxism-Leninism in the USSR and the Soviet Bloc. ellauri203.html on line 341: Repeats while he binds his tomatoes: Toistan haukaten viimeisestä tomaatista: ellauri203.html on line 353: Miłosz kuvailee, kuinka länsimaiset demokratiat koettiin intellektuellien keskuudessa stalinistisen Keski- ja Itä-Euroopan halveksunnan ja kiehtovuuden sekoituksella. Poliitikoille ja poliiseille oikeusvaltion asettamat rajoitukset vaikuttivat heistä käsittämättömiksi ja kommunistisen maailman muita poliisivaltioita huonommiksi. Miłosz kuitenkin huomautti, että samat intellektuellit, jotka tuomitsivat länsimaisen kulutuksen painetussa muodossa, lukisivat usein länsimaista kirjallisuutta etsiessään mieluusti jotain arvokkaampaa kuin rautaesiripun takana julkaistuja kirjoja, esimerkixi Teppo Kurkoa. ellauri203.html on line 355: Luku III: Ketmam perustuu nykyiseen Iraniin 1800-luvun ranskalaisen diplomaatin Arthur de Gobineaun kirjoituksiin. Kirjassaan Keski-Aasian uskonnot ja filosofiat Gobineau kuvailee Ketmanin käytäntöä, tekoa, jossa palvotaan islamia ja samalla salataan salainen islamin vastustus. Gobineau kuvailee käytäntöä laajalle levinneeksi islamilaisessa maailmassa, ja hän lainaa yhtä informanttiaan sanoneen: "Persiassa ei ole ainuttakaan oikeaa muslimia." Gobineau kuvaa edelleen Ketmanin käyttöä heterodoksisten näkemysten salaa levittämiseen ihmisille, jotka uskovat, että heille opetetaan islamilaista ortodoksiaa. ellauri203.html on line 357: Yritys korjata maailman sosiaalista eriarvoisuutta kommunismin avulla on kiehtova, mutta ylittää inhimilliset mahdollisuudet, ja siksi vasta kun tämä yritys on epäonnistunut, maailma voi palata rationalismiin eli izekkääseen rahan kahmintaan lähimmäisen kustannuksella. Tämä skeptisyys oli näkyvin älyllisissä piireissä, koska stalinismin toiminta johtui yksinkertaisesti jonkinlaisesta tilapäisestä hulluudesta, jonka jälkeen venäläiset joutuivat pieneen valistukseen ja yrittivät toteuttaa tasa-arvon potentiaalia, mutta he eivät yksinkertaisesti älyllisesti kyenneet tavoittelemaan sitä millään muulla tavalla kuin liiallista, usein avoimesti haitallista dogmatismia. ellauri203.html on line 361: National Ketman, käytäntö kantaa julkisesti venäläisiä kirjoja ja hyräillä venäläisiä lauluja samalla kun yksityisesti uskotaan "sosialismi-kyllä, Venäjä-ei". Miłosz kuvaili tätä Ketmanin muotoa erittäin laajalle levinneeksi puolalaisten intellektuellien keskuudessa, jotka syntyivät työväenluokan perheistä. Puolan hallitus piti tällaisia uskomuksia kuitenkin titolaisina, ja siksi ne piilotettiin. ellauri203.html on line 365: Esteettinen Ketman, käytäntö paeta sosialistista realismia täyttämällä elämänsä salaa menneiden aikojen taiteella, kirjallisuudella ja musiikilla. Miłosz kirjoittaa: "Näissä olosuhteissa esteettinen Ketmanon kaikki mahdollisuudet levitä. Se ilmaistaan tiedostamattomana outouden kaipuuna, joka kanavoidaan kontrolloituihin huvituksiin, kuten teatteriin, elokuviin ja kansanjuhliin, mutta myös erilaisiin eskapismin muotoihin. Kirjoittajat kaivautuvat muinaisiin teksteihin, kommentoivat ja muokkaavat muinaisia kirjailijoita. He kirjoittavat lastenkirjoja, jotta heidän mielikuvituksensa olisi hieman vapaampi. Monet valitsevat yliopisto-uran, koska kirjallisuudenhistorian tutkimus tarjoaa turvallisen tekosyyn sukeltaa menneisyyteen ja keskustella esteettisesti arvokkaiden teosten kanssa. Entisen proosan ja runouden kääntäjien määrä moninkertaistuu. Taidemaalarit etsivät kiinnostuksilleen lähdettä lastenkirjojen kuvituksista, joissa raikkaiden värien valintaa voidaan perustella vetoamalla lasten naiiviin mielikuvitukseen. Näyttämöpäälliköt,Lope de Vega tai Shakespeare – eli ne heidän näytelmänsä, jotka keskus on hyväksynyt." ellauri203.html on line 367: Ammattimainen Ketman, stalinististen standardien vastahakoinen hyväksyminen vain salliakseen jatkaa haluamallaan uralla. Tämä perustuu ajatukseen, että meillä on vain yksi elämä ja sen vuoksi aika käytetään parhaan kykynsä mukaan taiteelliseen tai tieteelliseen innovaatioon, mikä vaatii ainakin sosialistisen realismin ja muiden vastaavien sensuuristandardien sietämistä työnsä jatkamiseksi. ellauri203.html on line 369: Skeptinen Ketman, usko, että Venäjän yritys korjata maailman sosiaalista eriarvoisuutta kommunismin avulla on kiehtova, mutta ylittää inhimilliset mahdollisuudet, ja siksi vasta kun tämä yritys on epäonnistunut, maailma voi palata rationalismiin eli izekkääseen rahan kahmintaan lähimmäisen kustannuksella. Tämä skeptisyys oli näkyvin älyllisissä piireissä, koska stalinismin toiminta johtui yksinkertaisesti jonkinlaisesta tilapäisestä hulluudesta, jonka jälkeen venäläiset joutuivat pieneen valistukseen ja yrittivät toteuttaa tasa-arvon potentiaalia, mutta he eivät yksinkertaisesti älyllisesti kyenneet tavoittelemaan sitä millään muulla tavalla kuin liiallista., usein avoimesti haitallista dogmatismia. ellauri203.html on line 371: Metafyysinen Ketman, ajatus siitä, että nykyinen konteksti sanelee, että metafyysinen maailman merkitys jätetään väliaikaisesti huomiotta (niin mitä tulee katolilaisuuteen, koska tämä Ketman esiintyy pääasiassa maissa, joissa on katolinen menneisyys, kuten Puola). Tämä ilmenee useilla tavoilla, kuten hylkäämällä tilapäinen uskomusjärjestelmä ristiriitaisten toimien aikana tai ylläpitämällä katolisia instituutioita, vaikka niiltä poistetaan metafyysinen merkitys, kunhan säilytetään oikea perustelu. ellauri203.html on line 373: Eettinen Ketman, yritys kompensoida epäeettisiä toimia stalinismin palveluksessa kompensoimalla sitä liian hyödyllisillä ja kunniallisilla toimilla henkilökohtaisessa elämässä. Useimmiten tämä ilmenee korkea-arvoisissa kommunistisen puolueen jäsenissä, jotka oikeuttavat joukkomurhia stalinismin jäykällä moraalilla – että kaikki vallankumouksen palveluksessa oleva toiminta on luonnostaan hyvää ja mikä tahansa sille haitallinen toiminta luonnostaan pahaa – mutta silti tuntee itsensä. jonkinlaista syyllisyyttä ja siten yrittää toimia hyvin eettisesti henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa vastustaakseen poliittisia toimiaan. ellauri203.html on line 377: Alfasusi-aliaksen alla Miłosz kuvailee puolalaisen kirjailijan Jerzy Andrzejewskin elämää ja sitä, kuinka hän teki yhteistyötä Stalinin kanssa Puolassa. Ennen toista maailmansotaa Andrzejewskia ihailtiin laajalti katolisten romaanien kirjoittajana ja hän piti itseään Jacques Maritainin seuraajana. Miłosz kuitenkin uskoo, että Andrzejewskin katolinen usko oli vain ihon syvyistä. ellauri203.html on line 379: Puolan natsimiehityksen aikana Andrzejewski oli Puolan maanalaisen valtion kirjallisen siiven johtaja. Tässä ominaisuudessa hän kirjoitti monia novelleja ja piti monia maanalaisia kirjallisia lukemia, jotka voittivat monia värvättyjä ja vahvistivat Puolan kotiarmeijan moraalia. Miłosz kuvailee myös, kuinka hän ja Andrzejewski kävelivät yhdessä kaupungin raunioiden ja raunioiden läpi palattuaan Puolan pääkaupunkiin Varsovan kansannousun jälkeen. Miłosz ilmaisee sitten uskovansa, että kapinan kauhut olivat tuhonneet Andrejewskin uskon kunnian, isänmaallisuuden ja uskollisuuden arvoihin. ellauri203.html on line 384: Miłosz kuvailee laajalla lainauksella Borowskin novelleja, kuinka entinen runoilija selviytyi, kun hänet määrättiin auttamaan kaasukammioihin matkaavien juutalaisten kuljetusten purkamisessa. Vastineeksi Borowski sai pitää heidän ruokansa ja vaatteensa itselleen. Miłosz uskoo, että Borowskin tarinoiden pitäisi olla pakollisia lukemista kaikille, jotka haluavat ymmärtää totalitarismia. ellauri203.html on line 386: Sodan jälkeen Borowski palasi Puolaan ja Andrzejewskin tavoin hänestä tuli hallitsevan puolueen propagandisti. Lopulta hän kuitenkin pettyi ja vaipui lamauttavaan masennukseen. Annettuaan useita lausuntoja pettyneen neuvostorunoilijan Vladimir Majakovskin itsemurhasta vuonna 1930 Borowski riisti henkensä. Hänen epäilyksistään huolimatta Puolan stalinistinen hallitus käytti hänen hautajaisiaan propagandakseen. ellauri203.html on line 388: Jerzy Putrament syntyi Minskissä perheeseen, jolla on isänmaalliset perinteet. Hänen äitinsä oli venäläistä syntyperää ja liittyi ortodoksiseen kirkkoon, kuten myös Jerzy. Hänen tarinansa kerrotaan hahmona "Gamma, historian orja" Czesław Miłoszin kirjan The Captive Mind -luvussa. ellauri203.html on line 391: Toisessa Puolan tasavallassa, jossa hän opiskeli Stefan Batoryn yliopistossa Wilnossa, hän kallistui aluksi oikeistolaisen endecja - ryhmän puoleen ja liittyi Iso-Puolan leirin jäseneksi; Myöhemmin hän tuki Puolan kommunistista puoluetta, josta hänet pidätettiin ja joutui oikeuden eteen. Neuvostoliiton hyökkäyksen Puolaan jälkeen hän jäi Neuvostoliiton liittämille alueille ja työskenteli kommunistisena funktionaalisena, asuen Lvivissä. Samaan aikaan hänen äitinsä ja sisarensa karkotettiin Siperiaan. Kun hän pakeni Moskovaan Saksan hyökkäyksen jälkeen Neuvostoliittoon vuonna 1941, hänestä tuli yksi Puolan isänmaallisten liiton perustajista sekä sotakirjeenvaihtaja ja poliittinen komissaari Puolan armeijassa idässä. Tuolloin hän kirjoitti paljon neuvostomyönteistä propagandaa. ellauri203.html on line 399: Toisen maailmansodan puhjettua Gałczyński sai korttiluonnoksen armeijasta. Hän osallistui Puolan syyskuun kampanjaan vuonna 1939. Hän joutui 17. syyskuuta venäläiseksi sotavankiksi ja joutui myöhemmin saksalaisten vangiksi. Hän vietti miehityksensä Stalag XI-A -sodanvankileirillä Altengrabowissa, hänen runojaan painettiin salaa antologioissa. Sodan jälkeen hän matkusti Brysseliin ja Pariisiin ja palasi Puolaan vuonna 1946. Hän perusti 13 Muses Clubin Szczeciniin.vuonna 1948 ennen kuin muutti takaisin Varsovaan, ja tuotti töitä lukuisille viikkolehdille. ellauri203.html on line 401: Monet hänen sodanjälkeisistä teoksistaan, mukaan lukien "Runo petturille" ("Poemat dla zdrajcy"), hyökkäys Czesław Miłoszia vastaan, "Chryzostom Bulwiećin matka Ciemnogródiin" ("Podróż Chryzostoma Bulwiecia do Ciemnogrodu") ja panegyri " Stalin" Dead" ("Umarł Stalin") (1953), kirjoitettiin sosialistisen realistin periaatteiden mukaisesti. Vuonna 1950 hänestä tuli ideologisen nokkimisen kohde, ja Adam Ważyk tuomitsi hänen taiteellisen työnsä puolalaisten kirjailijoiden liittokokouksessa pikkuporvarilliseksi. Parempi sekin kuin Miloszin ketkumainen poroporvarilisuus. ellauri203.html on line 413: "Älä tapa!" on selvä käsky, mutta se koskee kaikkea tappamista. Ei siinä puhuta lainkaan esimerkiksi toisen lajitoverin tappamisesta. Eläimen tappaminen on siis syntiä, oli eläin sitten suuri tai hyvin mitättömän oloinen, vaikkapa hyttynen. Kun tapat eläimen, tapat samalla luojasi luoman ja silloin tapat luojan silmäterän ja jotain hänessä. ellauri203.html on line 415: Sanoi saripukuisiin jainaporukoihin ilmeisesti hurahtanut adventisti Suomi 24 palstalla. Vaikka hyvästä kirjasta kyllä pintapuolisellakin lukemisella selviää että tappamiseen on paljon lieventäviä asiakkaan haaroja, onpa se usein suorastaan johtoportaan käskyn mukaista, kuten Lutherin ja Tolstoin taannoisesta debatista ilmeni. ellauri203.html on line 419: Käskyt ovat enimmäkseen yksikön toisen persoonan kieltomuodossa, "Älä...", mutta normaalin lain tapaan ne eivät kuitenkaan määrittele rangaistuksia käskyjen rikkomisesta. Joidenkin tutkijoiden mukaan rangaistus olisi ollut kuolema (hehe), mutta tätä ei pysty osoittamaan. ellauri203.html on line 422: Älä koskaan tapa hämähäkkiä! Asiantuntija kertoo, miksi pitkäjalkaiset ystävämme kannattaa suosiolla jättää rauhaan. Hämähäkit voivat aiheuttaa puistatusta. Siitä huolimatta niitä ei kuitenkaan kannata tappaa. Ne voivat tappaa hyttysiä, ja tekevätkin niin. ellauri203.html on line 455: of power, the same traditions of slavishness, the same innateness of ellauri203.html on line 475: From an 1849 letter to Pauline Viardot we know that the inspiration came from a dream that Turgenev had had. In this dream there was a whitish creature claiming to be his brother Anatoli (Turgenev had two brothers: Nikholai and Sergei). They both turned into birds and flew over the ocean. In another letter Turgenev writes that he was looking for a way to connect several landscape sketches that he had written. He combined the flying with the landscapes and came up with a vampire woman to explain the flying. ellauri203.html on line 489: Riivaajat on allegoria katastrofisista seurauxista mitä poliittinen ja moraalinen nihilismi aikaansai ryssissä hullun vuoden ja fin de sieclen tienoilla. Herrat kuten Gogol Dosto Tolstoi ja Turgenev menetti kuolleet sielunsa ja nilviäiset kuten Lenin ja Stalin ja Molotov tuli tilalle. Paizi Vileenikin oli aatelinen vaikka säikytteli Russellin Perttiä. ellauri203.html on line 493: Verkhovensky Jr on joku mestarivehkeilijä eli pahis. Stavrogin on aatelinen toisin sanoen hyvis. Se on nähtävästi taas joku Doston alter ego. Vittu miten Dosto on iso narsisti. Plus pedo, kz. sensuroitua lukua Tihonin pakeilla. ellauri203.html on line 505: Näytelmä Torquato Tasso (1833) teki Kukolnikista tunnetun kirjailijan. Siitä kohtuuttomasti innostuneena hän kirjoitti useita taiteilijakohtaloita käsitteleviä draamoja, joita ei pidetty onnistuneina. Kukolnikin historialliset tragediat kuten Ruka Vsevyšnego otetšestvo spasla (”Kaikkivaltiaan käsi pelasti isänmaan”, 1834) vastasivat Nikolai I:n käsityksiä ja ne olivat aikanaan varsin suosittuja. Niissä hallitsija ilmentää kansan tahtoa, kun taas aatelisto edustaa itsekkyyttä, joka usein johtaa petokseen. Kukolnik kirjoitti samassa hengessä etupäässä Pietari I:n aikaan sijoittuvia historiallisia kertomuksia, mutta myöhemmissä teoksissaan hän pyrki välttämään yhteiskunnallisia aiheita. ellauri203.html on line 507: Kukolnik oli kirjailijana hyvin tuottelias, mikä heijastui varsinkin hänen romaaniensa laatuun. Hän pyrki esiintymään kirjallisuuselämän johtajana ja ylläpiti salonkia, jonka tapaamiset päättyivät usein päiväkausia kestäneisiin juominkeihin. Kukolnikin ystäviin kuuluivat Karl Brjullov sekä Mihail Glinka, joka sävelsi hänen runoihinsa sarjan suosittuja romansseja. Kukolnik osallistui myös Glinkan oopperatekstien laatimiseen. Hän julkaisi taidelehtiä Hudožestvennaja gazeta (1836–1841) ja Illjustratsija (1845–1847), niin ja Hufvudstadsbladet on sen perustama. Tai ehkä kuitenkaan ei. ellauri203.html on line 513: Taganrog (ven. Таганрог) on satamakaupunki Asovanmeren rannalla Rostovin alueella Etelä-Venäjällä. Siellä on noin 257 681 asukasta (2010 väestönlaskenta). Vuonna 1698 perustettu Taganrog on Venäjän ensimmäisiä ja edelleen tärkeimpiä satamia. Se tunnetaan parhaiten kirjailija Anton Tšehovin syntymäpaikkana. Herodotos mainizee sen nimellä Emporion Kremnoi. Nikkalassa on tällä haavaa 451 asukasta. ellauri203.html on line 515: Kukolnikin historiallisiin kertomuksiin sisältyy Suomi-aiheinen Jegor Ivanovitš Silvanovski, ili zavojevanije Finljandii pri Petre Pervom, joka ilmestyi Friedrich von Derschaun Finski vestnik -lehdessä vuonna 1845. Sen sankari on suomalainen nuorukainen, joka siirtyy suuren Pohjan sodan aikana venäläisten palvelukseen. Kertomus esittää ruotsalaiset suomalaisten riistäjinä ja venäläiset heidän vapauttajinaan. Kukolnikin kertomus on yksi ensimmäisistä suomennetuista venäläisten kirjailijoiden teoksista. Carl Axel Gottlund julkaisi sen Thomas Frimanin käännöksenä Suomi-lehdessään nimellä Eerikki Silvanus eli Suomen valloittaminen Pietäri ensimäisen aikana. Suomessa ilmestyi 1840- ja 1850-luvuilla myös kaksi Kukolnikin kertomusten ruotsinnosta. ellauri203.html on line 518: Sevverran Kukolnikista, ja Nikkalasta. Joo siis tää Stavroginin poka on sit jonkinlainen päähenkilö. Se on komea kuin Fedja-setä, vahva, peloton ja älykäs kuin Fedja-setä, mut silti jotenkin luotaantyöntävä just kuten Dosto ize. Sosiaalisesti se on izevarma ja kohtelias (hmm nojaa), mutta vaikuttaa äkäseltä, hajamieliseltä ja vähän sekobolzilta (check). Kaikki muut on lääpällään Dos- Stavroginiin ja otettuja siitä. Verhojanskyn mielestä se olis hyvä Uljanov, Shitov suunnittelee siitä uutta Jeesusta. Paizi eze osoittautuu mätämunaxi, sadistisexi psykopaatixi. Tähän kohtaan kuuluis se sensuroitu luku "Tihonin pakeilla", jossa ilmenee eze oli raiskannut kuoliaaxi jonkun 11 vee sakkoliha piikasen. Ja hoisi vaimonsa murhan siinä sivussa. Se on yhtä paha kuin hinkuvan Wallenbergin pojan päävastustaja Axel Munck, joka ei tunne midiä eikä osaa erottaa hyvää pahasta. Sellaisia ne psykopaatit tuppaa olemaan. Siltä tulee aina kun se tekee jotain oikein kiellettyä. Taisi olla Dostolle ize koettua. ellauri203.html on line 545: Nenästävetoduelli on seuraavana päivänä, ketään ei tapeta, tuli nahkamuna. Stavro muhinoikin tässä vaiheessa isän hoidon Dashan kaa. Dashkaakin kauhistuttaa Stavron sekoilut. Sillä aikaa toisaalla Pjotr kosiskelee kuvernöörin saxalaista vaimoa. Kuvernöörskän salongista tulee herhiläisten pesä. Sieltä käsin hätyytetään Spigulin rauhaa rakastavia työläisiä ampumaan viattomia omistajia lakkoaseella. Terveydenhoitajille ja opettajille ajetaan parempia palkkoja. Hävytöntä nihilismiä. Kuvernööri ei voi asialle midiä, vaan tulee hulluxi. ellauri203.html on line 549: Kaikki lupaavat, Shitov hipsii tiehensä, perässään Stauro ja ins. Kirillov. Alkaa meteli. Pjotr lähtee litomaan kaverusten perästä. Kirillovin luona Verho kysyy maxaako Stavro Marjan ja sen kapteeniveljen hoitelun. Veli meinaa näät paljastaa koko conspiracyn. Pihi Stavro kieltäytyy, seuraa hulluttelua Pjotrin ja Stavron välillä. Ne taitaakin olla homoja. Osottaituu ettei Pjotria oikeasti kiinnosta sosialismi, vaan Stavron peräreikä. Joka pysyy sille kylmänä ja tiukkana. Jos ette pysy mukana, ei ihme, en minäkään. ellauri203.html on line 555: Turgenevin kirjatapaaminen on seuraavana päivänä. Koko hienosto on paikalla, paizi Stavroginit. Mutta kuvernöörskän kekkerit menee perseelleen. Paikalla on kosolti laahusta. Kännipäinen kapteeni alkaa tankata jotain omatekemää runoa lavalla. Seuraavana esiintyy Turgenev, joka hölöttää jotain unettavaa tuntikausia. Joku huutaa "mitä paskaa!" Turgenev vittuilee yleisölle takaisin ja lukuhetki päättyy Turgenevin salaivaisiin kiitoxiin. Seuraavaxi astuu sähläämään Verho Sr., esittäen omia esteettisiä ideaalejaan riidellen kimakasti yleisönsä kaa. Verho häipyy lavalta rumasti kiroillen. Alkaa meteli ja odottamaton kolmas esiintyjä, "professori" Pietarista alkaa haukkua ryssiä, huutaen täysiä ja heristäen nyrkkiä. 6 poliisia kiskoo sen lavalta, se karkaa mutta saadaan kiinni taas. Yleisöstä tulee vapaaehtoisia avustajia ja joku koulutyttö villizee tutentteja. ellauri203.html on line 563: Verho Sr. on lähtenyt vetämään kartanosta apostolinkyydillä. Se löytää jonkun Sofia Matvejevnan ja alkaa sen kanssa olla kiltisti. Kohta se kuoleekin siunaten kaikkia ja rakastaen Jumalaa, tai kääntäen. ellauri203.html on line 571: Tää on siis Doston manuskasta sensuroitu luku. Eikä ihme, on se aika paxu jopa nykypäivän mittapuulla, saati 150 vuotta sitten. ellauri203.html on line 574: Tässä sitaatissa Johannes Brotheruxen juonipaljastuxesta esiintyy muuten 2. kerran siipiveikolla sana grapson: Ja kynäile Laodikean lähetille mitä sanoi luotettava tosi todistaja Tottavie, jumalan luomuxen kulmakivi. ellauri203.html on line 576: Ei ihme että Sigismund Riemu oli innostunut tästä Doston sensuroidusta luvusta. Tiihonhan on selvä psykoanalyytikko ja Stavro on sen narsisti psykopaatti asiakas. Se ei ole puoliveteinen ja hailakka kuten laodikealaiset, vaan äkäinen kuin ampiainen. Mistä tiesitte että olen vihainen, se ärähti terapeutille pää punaisena. En aio tunnustaa teille mitään! Mutta transferenssi oli ehtinyt jo tapahtua, kyynelehtivä tunnustus ei voi olla kaukana. Homahtavan Tiihonin ei tarvihe kuin odotella. ellauri203.html on line 578: Lammas ei pidä haaleasta uhrista, se syö mieluummin kylmiä paloja tai kuumia. Kääntymisen tarvitaan tunnemyrskyä, koska se ei tunnu täällä (Foggin neekerisheriffi osoittaa umpiluista päätä) vaan täällä (ruskea sormi sojottaa kohti genitaaleja). Doston roistolla on terriibilejä aikomuxia. Turgenevista terriibeleintä elämässä oli sen mitäänsanomattomuus. Vitun löysimyxet, tuo on tuota samaa nauseata kuin ranskixilla existenssikermaperseillä. Ne haluu tappaa izensä kun niillä ei ole mitään kivaa tekemistä. Olisivat menneet oikeisiin töihin, olis loppunut toi valitus. ellauri203.html on line 582: Stravron tunnustus oli kolme yhteenommeltua sivua tiheää länsimaista kyrillistä printtiä. Voi ihan nähdä Stavron istumassa lanka ja neula kädessä pistelemässä tottumattomana (auh) sormeensa. Pientä pränttiä, Tiihon ei näe lukea ilman Tokmannin laseja. Stauro teki yllättävän paljon panovihreitä. Mutta se ei ollutkaan ammattikynäilijä kuten Fedja-setä. Seuraavassa poimintoja Stavron prujusta. ellauri203.html on line 589: Oli ihqua kazoo vierestä kun pisamainen saxalainen sakkoliha saa vizaa pylly paljaana. Dostolla aina ruiskahtaa kun se jää kiinni törkeistä noloista puuhista. On ihanaa kun tuntuu pahalta. Narsistista yhden hengen sadomasokismia. Swinburneluokan algolagni ja kaappihomo takuulla, ja kova runkkari kuten sen sielunveli Rusakko. Se ei tahdo syyttää ympäristöä eikä sairautta, koska tuntuu ihanalta olla ize syyllinen. Vaikka takuulla sen huono parta, paskat vanhemmat, rumat vaatteet, isot korvat, pitkä naama ja tyhmä pää selittävät tästä paljonkin. ellauri203.html on line 591: Stavro tunnustaa eze bylsi max 14-vuotiasta typyä vaan koska se tuntui sillä hetkellä kivalta ajatuxelta. Sejjälkeen se nai ramman Marjan vaan tehäxeen omasta olostaan vielä kurjempaa. (Miten kurjaa se oli ehkä Marjasta ei Dos- Stavroa liiemmälti kiinnosta.) ellauri203.html on line 594: Raiskausmeemin parhaiden perinteiden mukaisesti ei se ollutkaan väkistenmakuuta vaan pissiliisa nautti Stavron alla joka hetkestä, se oikein pyysi sitä. Jälkeenpäin se näytti ihan vaan tyhmältä ja pelokkaalta, Stavron paxu mälli kohdunkaulassa ja toinen kulkussa. ellauri203.html on line 600: Lisää pervoilua: Seuraavana päivänä Nikkeä vaan suututti se pikkupillu niin eze olis vaikka voinut tappaa sen, muzitten taas sitä pelotti niin kovasti ezen pipu kutistui aivan ruttanaxi. Varmaan Doston seko iskä oli kohdellut Dostoa vastaavalla tavalla. ellauri203.html on line 625: - Mixet pahennu, mixet kazo karsaasti kuin DI Lewis ja Sgt Hathaway seittenkymppisiä hippejä? Nikke kysyy pettyneenä. Se haluaisi koivuvizalla paljaalle pyllylle kuin aina äidiltä ja iskältä. ellauri203.html on line 629: Mutta Nikke on oikeastaan pettynyt että se ei olekkaan kummempi kuin muut #metoo henkilöt. Se haluukin suututtaa porukat eze voi sitten olla niille suuttunut. Sigismundin kynä sauhuaa muistiinpanovihossa tässä kohdassa. ellauri203.html on line 631: Ovelana Tiihon pyytää Nikeltä heti anteexi, mehän ollaan kaikki syntiset samassa veneessä, Jeesus airoissa ja jumala peräpainona. Tiihon tietää mistä narusta vetää käteen narsistia. Narsisti ei siedä sitä säälittävän, koska se ei sitten olisikaan jotain erikoista, parempi kuin muut. Se ei siedä että sille nauretaan. Ei Dostokaan, sixi se oli niin hirmu kiukkunen kirjailija Karamazinoville. There's always something pleasing in another's calamity. ellauri203.html on line 648: Martin, a respected doctor (huoh), his wife Karin, Karin's seventeen year old brother Minus, and widowed father David of Karin and Minus' have convened at the family's summer home on an island off the coast of Sweden to celebrate David's return from the Swiss Alps, where he was substantially completing his latest novel (huoh). The family has long lived a fantasy of they being a loving one, David's extended absences which are the cause of many of the family's problems. Without that parental guidance, Minus is at a confused and vulnerable stage of his life where he is a bundle of repressed emotions, most specifically concerning not feeling loved by his father and concerning the opposite sex (huoh). He is attracted to females as a collective but does not know how to handle blatant female sexuality, especially if it is directed his way. A month earlier Karin was released from a mental institution (huoh). Her doctor has told Martin that the likelihood that she will fully recover from her illness is low, her ultimate fate being that her mental state will disintegrate totally, although she has functioned well since her release. In his love for her, Martin has vowed to himself to see her through whatever she faces. As Karin begins to lose grip on reality, Minus is the one most directly affected, although it does bring out the issues all the men are facing with regard to their interrelationships. ellauri203.html on line 665: "Make a vow to yourself, and with that great sacrifice you buy everything that you long for", ehdottaa Tiihon. Vitun uskontokamasaxat hieroo koko ajan kauppoja kuolleista sieluista, planeeraa pakkolunastuxia ja hintaralleja. Mutta ei. Niin paljon ei Stafylokokki sitä sentään rakasta. Tiihon pyllistää ja näkee kolmannella silmällä että Nikke panee vielä potin nokkiin ennenkö julkaisee nää tunnustuxet. "Cursed psychologist!" huutaa Nikke sattuvasti. Ne on kai sitten ne Marjan ja muiden porukoiden murhat, jotka on toki pahempia koska uhrina on myös aikuisia miehiä. ellauri204.html on line 43: Riku Rinkulan kirjan Eero ja Lari ovat Seelenbrüder kuten Grimmin sadun sammakkoprinssi ja Rauta-Heikki. Tarina tunnetaan myös Koraanista. ellauri204.html on line 54: In den alten Zeiten, wo das Wünschen noch geholfen hat, lebte ein König, dessen Töchter waren alle schön; aber die jüngste war so schön, daß die Sonne selber, die doch so vieles gesehen hat, sich verwunderte, sooft sie ihr ins Gesicht schien. Nahe bei dem Schlosse des Königs lag ein großer dunkler Wald, und in dem Walde unter einer alten Linde war ein Brunnen; wenn nun der Tag recht heiß war, so ging das Königskind hinaus in den Wald und setzte sich an den Rand des kühlen Brunnens - und wenn sie Langeweile hatte, so nahm sie eine goldene Kugel, warf sie in die Höhe und fing sie wieder; und das war ihr liebstes Spielwerk. ellauri204.html on line 56: Nun trug es sich einmal zu, daß die goldene Kugel der Königstochter nicht in ihr Händchen fiel, das sie in die Höhe gehalten hatte, sondern vorbei auf die Erde schlug und geradezu ins Wasser hineinrollte. Die Königstochter folgte ihr mit den Augen nach, aber die Kugel verschwand, und der Brunnen war tief, so tief, daß man keinen Grund sah. Da fing sie an zu weinen und weinte immer lauter und konnte sich gar nicht trösten. Und wie sie so klagte, rief ihr jemand zu: "Was hast du vor, Königstochter, du schreist ja, daß sich ein Stein erbarmen möchte." Sie sah sich um, woher die Stimme käme, da erblickte sie einen Frosch, der seinen dicken, häßlichen Kopf aus dem Wasser streckte. "Ach, du bist's, alter Wasserpatscher," sagte sie, "ich weine über meine goldene Kugel, die mir in den Brunnen hinabgefallen ist." - "Sei still und weine nicht," antwortete der Frosch, "ich kann wohl Rat schaffen, aber was gibst du mir, wenn ich dein Spielwerk wieder heraufhole?" - "Was du haben willst, lieber Frosch," sagte sie; "meine Kleider, meine Perlen und Edelsteine, auch noch die goldene Krone, die ich trage." Der Frosch antwortete: "Deine Kleider, deine Perlen und Edelsteine und deine goldene Krone, die mag ich nicht: aber wenn du mich liebhaben willst, und ich soll dein Geselle und Spielkamerad sein, an deinem Tischlein neben dir sitzen, von deinem goldenen Tellerlein essen, aus deinem Becherlein trinken, in deinem Bettlein schlafen: wenn du mir das versprichst, so will ich hinuntersteigen und dir die goldene Kugel wieder heraufholen." - "Ach ja," sagte sie, "ich verspreche dir alles, was du willst, wenn du mir nur die Kugel wieder bringst." Sie dachte aber: Was der einfältige Frosch schwätzt! Der sitzt im Wasser bei seinesgleichen und quakt und kann keines Menschen Geselle sein. ellauri204.html on line 58: Der Frosch, als er die Zusage erhalten hatte, tauchte seinen Kopf unter, sank hinab, und über ein Weilchen kam er wieder heraufgerudert, hatte die Kugel im Maul und warf sie ins Gras. Die Königstochter war voll Freude, als sie ihr schönes Spielwerk wieder erblickte, hob es auf und sprang damit fort. "Warte, warte," rief der Frosch, "nimm mich mit, ich kann nicht so laufen wie du!" Aber was half es ihm, daß er ihr sein Quak, Quak so laut nachschrie, als er konnte! Sie hörte nicht darauf, eilte nach Hause und hatte bald den armen Frosch vergessen, der wieder in seinen Brunnen hinabsteigen mußte. ellauri204.html on line 60: Am andern Tage, als sie mit dem König und allen Hofleuten sich zur Tafel gesetzt hatte und von ihrem goldenen Tellerlein aß, da kam, plitsch platsch, plitsch platsch, etwas die Marmortreppe heraufgekrochen, und als es oben angelangt war, klopfte es an die Tür und rief: "Königstochter, jüngste, mach mir auf!" Sie lief und wollte sehen, wer draußen wäre, als sie aber aufmachte, so saß der Frosch davor. Da warf sie die Tür hastig zu, setzte sich wieder an den Tisch, und es war ihr ganz angst. Der König sah wohl, daß ihr das Herz gewaltig klopfte, und sprach: "Mein Kind, was fürchtest du dich, steht etwa ein Riese vor der Tür und will dich holen?" - "Ach nein," antwortete sie, "es ist kein Riese, sondern ein garstiger Frosch." - "Was will der Frosch von dir?" - "Ach, lieber Vater, als ich gestern im Wald bei dem Brunnen saß und spielte, da fiel meine goldene Kugel ins Wasser. Und weil ich so weinte, hat sie der Frosch wieder heraufgeholt, und weil er es durchaus verlangte, so versprach ich ihm, er sollte mein Geselle werden; ich dachte aber nimmermehr, daß er aus seinem Wasser herauskönnte. Nun ist er draußen und will zu mir herein." Und schon klopfte es zum zweitenmal und rief: ellauri204.html on line 70: Da sagte der König: "Was du versprochen hast, das mußt du auch halten; geh nur und mach ihm auf." Sie ging und öffnete die Türe, da hüpfte der Frosch herein, ihr immer auf dem Fuße nach, bis zu ihrem Stuhl. Da saß er und rief: "Heb mich herauf zu dir." Sie zauderte, bis es endlich der König befahl. Als der Frosch erst auf dem Stuhl war, wollte er auf den Tisch, und als er da saß, sprach er: "Nun schieb mir dein goldenes Tellerlein näher, damit wir zusammen essen." Das tat sie zwar, aber man sah wohl, daß sie's nicht gerne tat. Der Frosch ließ sich's gut schmecken, aber ihr blieb fast jedes Bißlein im Halse. Endlich sprach er: "Ich habe mich sattgegessen und bin müde; nun trag mich in dein Kämmerlein und mach dein seiden Bettlein zurecht, da wollen wir uns schlafen legen." Die Königstochter fing an zu weinen und fürchtete sich vor dem kalten Frosch, den sie nicht anzurühren getraute und der nun in ihrem schönen, reinen Bettlein schlafen sollte. Der König aber ward zornig und sprach: "Wer dir geholfen hat, als du in der Not warst, den sollst du hernach nicht verachten." Da packte sie ihn mit zwei Fingern, trug ihn hinauf und setzte ihn in eine Ecke. Als sie aber im Bett lag, kam er gekrochen und sprach: "Ich bin müde, ich will schlafen so gut wie du: heb mich herauf, oder ich sag's deinem Vater." Da ward sie erst bitterböse, holte ihn herauf und warf ihn aus allen Kräften wider die Wand: "Nun wirst du Ruhe haben, du garstiger Frosch." ellauri204.html on line 72: Als er aber herabfiel, war er kein Frosch, sondern ein Königssohn mit schönen und freundlichen Augen. Der war nun nach ihres Vaters Willen ihr lieber Geselle und Gemahl. Da erzählte er ihr, er wäre von einer bösen Hexe verwünscht worden, und niemand hätte ihn aus dem Brunnen erlösen können als sie allein, und morgen wollten sie zusammen in sein Reich gehen. Dann schliefen sie ein, und am andern Morgen, als die Sonne sie aufweckte, kam ein Wagen herangefahren, mit acht weißen Pferden bespannt, die hatten weiße Straußfedern auf dem Kopf und gingen in goldenen Ketten, und hinten stand der Diener des jungen Königs, das war der treue Heinrich. Der treue Heinrich hatte sich so betrübt, als sein Herr war in einen Frosch verwandelt worden, daß er drei eiserne Bande hatte um sein Herz legen lassen, damit es ihm nicht vor Weh und Traurigkeit zerspränge. Der Wagen aber sollte den jungen König in sein Reich abholen; der treue Heinrich hob beide hinein, stellte sich wieder hinten auf und war voller Freude über die Erlösung. ellauri204.html on line 88: Ennen muinoin, jolloinka vielä oli toivomisesta apua, eli eräs kuningas, jonka tyttäret kyllä kaikki olivat kaunihia, mutta nuorin niin ihana, että itse auringonkin, joka, toki on nähnyt jos jotakin, oikein kävi ihmeeksi, joka kerta kun sen loiste laskihe hänen kasvoillensa. Lähellä kuninkaan linnaa oli iso, synkkä metsä ja metsässä vanhan lehmuksen juurella kaivo; kun nyt päivä oli kuuman paahtava, meni kuninkaan-tytär tuonne metsähän sekä istahti vilvakan lähteen äärelle; ja kun hänen tuli ikävä, otti hän kulta-pallon, heitti sen korkealle ilmaan ja sieppasi sitten tämän rakkahimman leikki-kalunsa taas käsiinsä. ellauri204.html on line 90: Silloimpa kerran niin kävi, ett'ei kuninkaan-tyttären kulta-pallo pudonnutkaan hänen kätehensä, jonka hän sitä tavoittaakseensa oli korkealle kuroittanut, vaan kiepsahti maahan ja vieri suoraa päätä vetehen. Kuninkaan-tyttären silmäily sitä kyllä seurasi, mutta, pallo katosi ja kaivo oli niin syvä, ett'ei pohjaa näkynyt. Nyt hän itkemään hyrähti, itki ääneensä itkemistänsä eikä saanut mieltään lohdutetuksi. Hänen näin valittaessansa, häntä joku puhutteli: "mikä sinun on, kuninkaan-tytär, pidäthän sinä senkin porua, että johan kivi kovanenkin tuosta heltyy?" Tyttö nyt ympärillensä katsahti, saadaksensa selville, mistä ääni tuli, ja jopa näki sammakon, joka vedestä pisti paksun, ruman päänsä. "Vai sinä se olet, vanha pulikoitsia," sanoi hän, "minä itken kultaista palloani, joka minulta putosi kaivohon." - "Rauhoitu, vain," vastasi sammakko, "ehkähän minä neuvon keksin, mutta mitäpäs minulle annat, jos ma tuosta sinulle noudan sinun leikki-kalus." - "Mitä vain tahdot, sammakko kulta," sanoi tyttö, "minun vaatteeni, minun helmeni ja kallihit kiveni, vieläpä, tämän kultaisen kruunun, joka on päässäni." Sammakko vastasi, "sinun vaatteistas en piittaa, en sinun helmistäs enkä kalliista kivistäs enkä myös sinun kultaisesta kruunustas; mutta jos tahdot minua rakastaa ja minä pääsen sinun leikki-kumppanikses ja toverikses, jos suot minun istua vieressäs sinun pöytäs ääressä, syödä sinun kultaisesta taltrikistas, juoda pikku pikaristas ja nukkua vuoteellas, -- jos tämän minulle lupaat, niin kyllähän minä tuonne sukellan ja noudan sieltä sinulle kulta-pallos." - "Ah lupaampa," vakuutti tyttö, "sinulle kaikki, mitä tahdot, jos vain minulle tänne hankit palloni." Mutta hän ajatteli: "mitähän lörpöttelee tuo tyhmä sammakko, se kuristen vedessä istuu vertaistensa joukossa eikä siitä ole kenenkään ihmisen kumppaniksi." ellauri204.html on line 92: Tämän lupauksen saatuansa, pisti sammakko päänsä vetehen, sukelsi sinne alas ja palasi hetkisen kuluttua taas veden pinnalle, pitäen suussansa pallon, jonka se sitten heitti ruohikkohon. Kuninkaan-tytär vasta oli isoissaan, kun hän rakkaan leikki-kalunsa äkkäsi, sieppasi sen maasta ja juoksi sitten tiehensä. "Odota, odota," huusi sammakko, "ota minut mukaasi, minä en niin pääse juoksemaan, kuin sinä." Mutta mitäpä se tuosta hyötyi, että tarmonsa takaa "kuak kuak'iansa" laski! tyttö ei ottanut sitä kuullaksensa, vaan riensi kotia ja oli pian unohtanut sammakko paran, jonka taas täytyi köntiä alas kaivohonsa. ellauri204.html on line 94: Seuraavana päivänä, kun tyttö kuninkaan ja kaiken hovi-väen seurassa istui pöydän ääressä, syöden kulta-taltrikiltaan, silloimpa joku tuli, "plitsis, platsis," portahia kömpien, ja ylös ehdittyään koputti se ovelle ja huusi: "kuninkaan-tytär nuorin, laske minut sisälle." Tämä juoksi katsomaan, ketä siellä, mutta kun hän oven aukaisi, istuipa tuossa sammakko. Silloin hän äkkiä oven sulki, meni taas istumaan pöydän äärehen ja oli aivan tuskissaan. Kuningas pian huomasi, mitenkä hänen tyttärensä sydäntä kovin tykytti, ja lausui: "lapsukaiseni, mitä pelkäät, onko oven takana ehkä joku jättiläinen, joka tahtoo sinut viedä mukahansa?" - "Eipä niinkään," tyttö vastasi, "ei siellä jättiläistä ole, vaan ompa sammakko ilkeä." - "Mitä sammakko sinusta tahtoo?" - "Voi rakas isäni, eilen, kun metsässä istuin kaivon vieressä leikittellen, putosi kulta-palloni vetehen. Koska tätä kovasti itkin, kävi sammakko palloa minulle noutamassa, ja lupasimpa sille, että se kumppanikseni pääsisi, koska se tuota kaikin mokomin vaati, mutta en hiukkaakaan aavistanut, että se saattaisi päästä pois vedestä. Nyt on se tuolla ulkona ja pyrkii tänne sisälle luokseni." Samassa ovea toistamiseen kolkutettiin ja ääni huusi: ellauri204.html on line 104: Silloin sanoi kuningas: "mitä olet luvannut, tulee sinun myös suorittaa; mene nyt laskemaan sammakkoa sisälle." Tyttö menikin sekä avasi oven, ja sisälle syöpsähti sammakko, yhä seuraten tyttöä, aina hänen tuolinsa viereen. Siinä se nyt istui huutaen: "nosta minut ylös syliisi." Tyttö viivytteli, kunnes viimein kuningas käski. Sammakko hyppäsi tuolilta pöydälle ja puhui: "lykkää kulta-taltrikkis lähemmäksi, jotta saatamme yhdessä syödä." Tuon hän toki teki, mutta selvästi näkyi, ett'ei hän sitä mielellään tehnyt. Sammakolle kyllä ruoka makealta maistui, mutta tytön tarttui kurkkuhun melkein joka suu-palanen. Viimein puhui sammakko: "jo nyt olen tarpeekseni syönyt ja olen väsyksissä, kanna minut huoneheses ja valmista silkki-vuotees, sinne maata pannaksemme." Silloin rupesi kuninkaan-tytär itkemään, hän pelkäsi tuota kylmää sammakkoa, johon hän ei uskaltanut edes koskeakkaan, ja joka kuitenkin nyt oli makuu-sijaksensa saava hänen kauniin puhtaan vuotehensa. Mutta vihastuen sanoi kuningas: "joka on sinua auttanut, jolloinka olit hädässä, sitä et sinä saa jälkeen-päin halveksia." Silloin tyttö sammakkoon tarttui kahdella sormella ja kantoi sen ylös huonehesensa, jossa hän sen laski nurkkahan. Mutta kun hän vuoteella makasi, tuli se köntien sekä saneli: "olenhan väsyksissä ja tahdompa nukkua yhtä hyvästi kuin sinäkin: nosta minut sinne tykösi taikka valitan isälles." Tästä tyttö silmittömäksi suuttui, nosti sammakon laattialta ja viskasi voimainsa takaa sen vasten seinää: "tuossa nyt olet levon saavuttava, sinä ilkeä sammakko." ellauri204.html on line 106: Mutta kun se laattialle putosi, siinä ei ollutkaan sammakko, vaan kaunis, lempeä-silmäinen kuninkaan-poika. Tästä nyt tuli tytölle hänen isänsä tahdon mukahan rakas kumppani ja puoliso. Tuo prinssi silloin kertoi, että häijy noita-vaimo oli hänen noitunut, ett'ei kukaan muu, kuin ainoastaan hänen nykyinen puolisonsa, olisi saattanut häntä kaivosta pelastaa, ja että he huomenna tulisivat yhdessä lähtemään hänen valtakuntaansa. Sitten he nukkumaan menivät, ja seuraavana aamuna, kun aurinko heidät herätti, saapui sinne vaunut, joita veti kahdeksan valkoista hevosta: kulta-valjahissa hevoset olivat ja niitten oli pää valkoisilla kamelikurjen-sulilla koristettu. Takana seisoi nuoren kuninkaan palvelia, tuo uskollinen Heikki. Tämä rehellinen poika oli, kun hänen herransa muuttui sammakoksi, surrut niin, että hän sydämmensä ympäri panetti kolme rauta-vannetta, jott'ei se surusta ja murheesta särkyisi. Mutta vaunut olivat tulleet nuorta kuningasta noutamaan hänen valtakuntaansa: uskollinen Heikki auttoi molemmat vaunuihin, asettui itse seisomaan taakse ja oli isäntänsä pelastuksesta aivan ihastuksissaan. Kun he kappaleen matkaa olivat kulkeneet, kuuli kuninkaan-poika takanansa rytisevän, ikään-kuin olisi joku särkynyt. Silloin hän kääntyi taakse-päin ja huusi: ellauri204.html on line 167: He sanovat nyt: »Kolme oli heitä (nukkujia), neljäs oli heidän koiransa.» He sanovat myös: »Viisi oli, kuudes oli heidän koiransa.» He arvailevat näkymättömiä asioita ja sanovat: »Seitsemän oli, ja kahdeksas oli heidän koiransa.» Sano: »Herrani tietää parhaiten heidän lukumääränsä, vain harvat tuntevat heidät. Älä kiistele heidän kanssansa niistä paitsi kenties pätevästä syystä, äläkä keneltäkään kysele heidän asioitaan. Äläkä heidän koiristaan. ellauri204.html on line 175: Kun he sitten olivat päässeet siitä ohi, Mooses lausui palvelijalleen: »Ota esille aamiaisemme; totisesti, me olemme rasittuneet matkallamme.» ellauri204.html on line 179: Mooses sanoi: »Tuolla on paikka, jota etsimme.» Sitten he palasivat takaisin seuraten jälkiään. ellauri204.html on line 187: Ja miten voisitkaan olla kärsivällinen asioissa, joita sinun tietämykseni ei käsitä?» ellauri204.html on line 193: Sitten he kulkivat tietään, kunnes astuivat erääseen veneeseen, johon hän teki reiän. Mooses kysyi: »Teetkö siihen reiän hukuttaaksesi sen matkustajat? Totisesti, oletpa menetellyt perin omituisesti.» ellauri204.html on line 199: Sitten he jatkoivat matkaansa, kunnes kohtasivat pojan, jonka hän surmasi. Mooses sanoi: »Oletko surmannut viattoman henkilön, joka ei ole ketään tappanut? Totisesti, olet tehnyt pahan työn.» ellauri204.html on line 205: Sitten he jatkoivat matkaansa, kunnes saapuivat erään kaupungin asukkaitten luokse ja pyysivät heiltä ruokaa, mutta nämä kieltäytyivät ottamasta heitä vieraakseen. Silloin he tapasivat kaupungissa muurin, joka oli sortumaisillaan, ja he korjasivat sen tukevaksi. Mooses lausui: »Jos olisit tahtonut, olisit saanut siitä työpalkan.» ellauri204.html on line 215: Muuri kuuluu kahdelle kaupungin orvolle pojalle. Muurin juurella on aarre heitä varten, ja heidän isänsä oli hyvä mies. Herrasi tahtoi, että he ensin tulisivat täysi-ikäisiksi ja sitten ottaisivat aarteen Herrasi armona. Enkä minä tehnyt tätä kaikkea omasta aloitteestani: tämä on selitys siihen, mitä sinä et kyennyt odottamaan.» ellauri204.html on line 221: Hän eteni yhtä suuntaa, kunnes saapui sinne, missä aurinko laskee, ja ellauri204.html on line 225: Me lausuimme: »Oi Kaksisarvinen. Sinä voit tuottaa heille kärsimyksiä tai saatat löytää jotakin hyvää heistä.» Hän vastasi: »Sitä me kuritamme, joka on väärämielinen, ja sitten lähetämme hänet takaisin Herransa luokse, niin että Hän voi rangaista häntä ankaralla kärsimyksellä. ellauri204.html on line 229: Sitten hän kulki toista suuntaa, ellauri204.html on line 231: kunnes saapui paikkaan, jossa aurinko nousee, ja huomasi sen nousevan ihmisten yli, joille Me emme ollut antanut mitään varjosuojaa auringon puolelle. ellauri204.html on line 233: Näin oli asia. Je Me tiesimme täydellisesti, miten hänen laitansa oli. ellauri204.html on line 235: Sitten hän kulki vielä yhtä suuntaa, kunnes saapui kahden kalliomuurin väliseen laaksoon ja ellauri204.html on line 237: tapasi näiden vuorten takana ihmisiä, jotka saattoivat tuskin ymmärtää ainoatakaan sanaa. ellauri204.html on line 241: Hän vastasi: »Se (valtakunta veroineen), minkä Herrani on minulle perustanut, on minulle paras, joten riittää, kun autatte minua työvoimalla, niin että voin rakentaa lujan muurin teidän ja heidän välilleen. ellauri204.html on line 243: Tuokaa minulle rautamöhkäleitä.» (Niitä tuotiin) kunnes hän oli täyttänyt kummankin vuoren välissä olevan solan. Hän sanoi: »Puhaltakaa!» He puhalsivat, kunnes rauta hehkui kuin tuli. Sitten hän sanoi: »Tuokaa nyt minulle sulaa kuparia, jotta voin valaa sen kaiken yli.» ellauri204.html on line 272: Kun kentällä on "merkki päällä", tietoa välittyy sisäpelissä kaikille 12 pelaajille. Lähinnä informaatiota tarvitsevat tietysti etenijät ja lyöjä, mutta myös kaarella olevat pelaajat, jotka huutavat vääriä. ellauri204.html on line 278: Muista merkkejä ovat "lentomerkki" eli että etenijät lähtevät etenemään aina syötöstä. Tällöin lyöjän on käytännössä pakko lyödä myös vääriin syöttöihin. ellauri204.html on line 292: Heitä varten ovat autuaat puutarhat, joissa joet virtaavat. Siellä he saavat kantaa kultaisia rannerenkaita ja ovat puettuna vihreihin vaippoihin ja hattureuhkoihin, jotka ovat hienoa ja paksua silkkiä, ja he istuvat valtaistuimella. Oivallinen on heidän palkkansa ja mitä ihanin heidän leposijansa. ellauri204.html on line 294: Sano: »Jos meri muuttuisi musteeksi Herrani sanojen kirjoittamista varten, niin totisesti, meri tyhjenisi ennen kuin meiltä (multa) sanat loppuisivat, vieläpä vaikka lisäisimme siihen toisen yhtä suuren meren.» ellauri204.html on line 300: Während al-Ḫiḍr, das auf Arabisch „der Grüne“ bedeutet, immer nur als ein laqab-Beiname verstanden wurde, gab und gibt es über den wirklichen Namen al-Chidrs und seine Abstammung sehr unterschiedliche Lehrmeinungen. Im mittelalterlichen Maghreb war die Auffassung verbreitet, dass al-Chidr eigentlich Ahmad hieß. Der ägyptische Gelehrte Ibn Hadschar al-ʿAsqalānī (gest. 1449), der eine eigene Abhandlung über al-Chidr verfasst hat, führt dort insgesamt zehn unterschiedliche Auffassungen zur Frage von al-Chidrs Namen auf. Einige muslimische Gelehrte setzten al-Chidr auch mit verschiedenen alttestamentlichen Gestalten gleich, darunter Melchisedek, Jeremia, Elija und Elischa. Hintergrund für diese Gleichsetzungen bildeten verschiedene christliche und jüdische Erzählstoffe, zu denen al-Chidr in der islamischen Tradition in Verbindung gebracht wurde. Diejenige Lehrmeinung, die im Laufe der Zeit am meisten Verbreitung gefunden hat, besagt, dass al-Chidr über seinen Vater Malkān ein Urenkel des biblischen Eber sei und eigentlich Balyā heiße. Sie wird auch an dem Heiligtum von al-Chidr in Kataragama in Sri Lanka propagiert. ellauri204.html on line 316: "Se oli vain käännösvihre!" Jännä miten tämä selitys ei kerro miksi sanat qaran (loisti) ja qeren (sarvet) ovat niin samanlaisia. Molemmat sanat liittyvät kuuhun, mutta tästä ei tietenkään mainita mitään. ellauri204.html on line 325: Teemu Syrjänpään vetämiä miesten viikonloppuja on jo esitelty albumissa 41. Palaan haaskalle koska Riku Rinkula, tuo kookas mytomaani nostaa aiheen framille vaaleanpunurissa niteessä. Tai siis nosti vuonna 2015. Riku on samanaikaisesti kiehtova ja vastenmielinen hahmo. Ei tosin järin kiehtova. ellauri204.html on line 327: Eeron amerikkalainen vaihtoisä Martin oli löytänyt mytopoeettisesta miesliikkeestä eheyttävän henkisen kodin ja vastapainon kuolettavalle ikävystymiselle. Mytopoeetikot opettivat kilpailukapitalismin, tieteellisen järjen, toimistobyrokratian ja modernin perhemallin rikkoneen miestenvälisen alkukantaisen veljeyden. Länsimaissa terve sankarienpalvonta oli korvautunut sankarien pilkkaamisen dekadentilla nautinnolla, koko sankaruus oli kyseenalaistettu, tilalle hyväksytty banaalius ja keskinkertaisuus. Miehiset hyveet oli virvoitettava henkiin myyttisellä tarinankerronnalla, rituaaleilla ja symbolisella sodankäynnillä. Miesten ei pitänyt pelätä toisiaan eikä primitiivistä takapuoltaan, vaan uskaltautua syvämiehuuteen yhteisyyden, luottamuksen ja luovan leikin avulla. Siitä kumpusi Zeus-voimaa. Hän otti Eeron mukaan muutamille melko huvittavillekin viikonloppuleireille - eräällä leirillä miehet konttasivat yössä tuhansia vuosia vanhoista juurakoista kasvavien amerikanhaapojen alla ja ulvoivat ja murisivat toteemieläintensä äänin -, ja vaikkei Eero ottanut tosissaan puoliakaan Martinin puheista, hän oli varma, että hänkin voisi kaupallisesti hyödyntää toteemipaaluaan ja pimeätä puoltaan. ellauri204.html on line 329: Rajun laman ravistelemassa Suomessa oli tarvetta uudenlaiselle itsevarmalle miehelle, joka osasi leikkiä maskuliinisuudella ja oli siksi - sopivasti, ei liikaa - kosketuksissa myös naiselliseen puoleensa, eikä ollut niin tosikkomaisen sulkeutunut tai tuhoisan väkivaltainen kuin monet aiempien polvien miehet. Suomenniemen joka suvussa oli nähty tarpeeksi noita kelonharmaiksi routaantuneita paukapäitä, etanan muotoon koteloituneita tunneinvalideja. joiden kaukopartiomiesmäisen sinnikkäästä terrorista vasta infarkti tai haimatulehdus lähimmäiset vapautti. Uusi mies piti naista vertaisenaan, eroottisena sisarenaan, ja juhli sukupuolten eroa värikuulanräiskeisen karnevaalin keinoin. Uusi mies oli ystävilleen lojaali ja lapsilleen hellä ja kannustava, mutta eliminoi viholliset joustavasti ja ovelasti. Uusi mies kannatti eloonjäämisoppien sosiaalipolitiikkaa ja karkasi hyvinvointivaltion hallintorakennusten synkiltä käytäviltä avoimempaan, armottomampaan maastoon. Uusi mies kykeni lamavitutuksessakin leikkiin mutta uhkailun tai vähättelyn hetkellä taisteluvalmis nyrkki kohosi heti: nyt turpa kiinni urpo tai se turpoo kiinni, tähän käteen virtaa isien pimeiden kokemusten voima. ellauri204.html on line 339: tent/uploads/2010/08/Flint_Odyssey_11_100-1144x1600.jpg" style="width:30%;float:right" /> ellauri204.html on line 353: With an emphasis on physical wellbeing – as well as the emotional, mental and spiritual – the mythopoetic employs movement, meditation and breathwork, often combining storytelling with music and dance. These activities can be seen as an extension to a form of reimagined shamanism (or neo-shamanism) popularised by Michael Harner, whose book The Way of the Shaman also appeared in 1990, the same year as Iron John and Women Who Run with the Wolves. ellauri204.html on line 358: Such a potential often comes at a time of cultural chaos, and we are focussed on the new wave of the mythopoetic – one which considers gender diversity and inclusivity, soul ecology and a story beyond the ‘hero myth’ to which our culture has become so rigidly affixed. This allows for the ancient and deeper archetypes such as the ecologically-focussed Antihero, Green Man and the Shaman-Trickster to arise, offering a less rigid :D , more nuanced and yet expansive approach to whole humanhood. ellauri204.html on line 365: Hedwig von Beit vermutet nach Vergleich mit ähnlichen Märchen in Eisenhans einen Lar oder Gibbon, ursprünglichen Seelenbruder, dessen Verzauberung durch eine negative Muttergestalt noch in dem Schlüssel unter ihrem Kopfkissen angedeutet ist. Der alte König fängt ihn seines prophetischen Wissens wegen, wie Midas den Silenos, König Numa die Walddämonen Faunus und Picus, Salomo den Geisterfürsten Aschmodai oder König Rodarchus den Waldmann Merlin. Naturgeister bei Frühlings- und Erntefesten heißen oft wilder Mann, tragen zottelige Schamhaare oder Moospimmel. Im Mittelmeerraum ähneln sie Pan, Silen und Faunus, in Russland Ljeschi. Auch Ulla Wittmann sieht in Held und Eisenhans ein mythologisches Freundespaar, das sich parallel jeweils vierstufig entwickelt, und vergleicht Chadir (18. Koran sure enough). ellauri204.html on line 367: Für Christa Siegert ist Eisenhans der Wille, der im Käfig der Gebote kultiviert wird, aber unfrei bleibt. Frei kann er der begreifenden Seele das Vollkommene reichen, die sich aber daran verletzt und das geistige Lebenswasser egoistisch einsetzt. Wilhelm Salber sieht eine Dialektik zwischen verschlingendem Einheitspfuhl und lebender Entwicklung. Nach dem Schema vom verlorenen Sohn suche man „Revolte und Dennoch-geliebt-Werden, Gefahr und treue Rettung im letzten Augenblick zu verbinden.“ Edith Helene Dörre vergleicht Der Eisenhans mit der Heilkraft des Aquamarin (wieso?). Psychotherapeut Jobst Finke denkt auch an Sagengestalten wie Rübezahl und sieht die Entwicklung des weltfremd erzogenen Knaben zum starken Ritter durch väterlichen Beistand und Identifikation. Der Text half einem vaterlos aufgewachsenen, wenig durchsetzungsfähigen Angestellten, seine Konflikterfahrungen zu verbalisieren. ellauri204.html on line 369: Rübezahl on kansanperinteinen vuoristohenki Giant Mountainsissa (Riesengebirge), vuorijono Böömin ja Sleesian historiallisten alueiden välisellä rajalla. Hän on monien legendojen ja satujen aihe saksaksi, puolaksi ja tšekiksi. ellauri204.html on line 370: Der Sage nach ist Rübezahl ein launischer Riese oder Berggeist. Schon der erste Sammler von Rübezahl-Sagen, Johannes Praetorius (s. u.), beschrieb Rübezahl als charakterlich sehr ambivalenten „Widerspruchsgeist“, der in einem Moment gerecht und hilfsbereit, im nächsten arglistig und launenhaft auftreten könne. ellauri204.html on line 378: Das Königspaar trauert um seinen Sohn, doch dem ergeht es bei dem Eisenhans nicht schlecht. Er muss einen wundersamen Brunnen bewachen und aufpassen, dass nichts hineinfällt, denn sonst wäre der Brunnen entehrt. Einmal kann der Junge seine Neugier nicht zügeln und steckt einen Finger ins Wasser. Als er ihn wieder herauszieht ist er vergoldet, was sich vor dem Eisenhans nicht verbergen lässt. Der warnt ihn, in Zukunft besser aufzupassen. Etwas später fällt ein Haar vom Kopf des Jungen in den Brunnen. Der Eisenhans verzeiht ihm ein zweites Mal, doch als bald darauf der ganze Haarschopf seines Zöglings vergoldet ist, weil der sein Gesicht im Wasserspiegel betrachtet hat und dabei das lange Haar ins Wasser geglitten ist, schickt ihn der Eisenhans fort. Er bleibt ihm aber gewogen und verspricht, dem Jüngling zu Hilfe zu kommen, wenn er in Not ist und seinen Namen ruft. ellauri204.html on line 380: Der Jüngling geht nicht zurück zu seinen Eltern, sondern sucht in der weiten Welt nach Arbeit. Da er kein Handwerk gelernt hat, verdingt er sich als Küchenjunge am Hof eines Königs. Er trägt nun immer eine Kappe, um sein goldenes Haar zu verbergen. Als er zum Servieren eingeteilt wird und sich weigert, die Kappe abzunehmen, verliert er seine Arbeit, kommt jedoch beim Gärtner unter. ellauri204.html on line 385: Niemand weiß, wer der Retter in der Not war, und um es herauszufinden, veranstaltet der König ein Turnier. Dem Sieger soll die Königstochter einen goldenen Apfel zurollen. Der Goldjunge ruft ein zweites Mal seinen Ziehvater, den Eisenhans zu Hilfe und lässt sich von ihm als roter Ritter ausstaffieren. Natürlich gewinnt er den goldenen Apfel. Doch anstatt sich als Sieger zu erkennen zu geben, zieht er sich wieder zurück. Deshalb wird ein weiteres Turnier veranstaltet, bei dem der Goldjunge als weißer Ritter als Sieger einen zweiten goldenen Apfel gewinnt und anschließend wie beim erstenmal verschwindet. Beim dritten Turnier holt er sich als schwarzer Ritter den dritten goldenen Apfel. Als er anschließend wieder verschwinden will, fällt ihm beim schnellen Ritt sein Helm vom Kopf. So können alle sein goldenes Haar sehen. ellauri204.html on line 387: Die Königstochter gibt den Hinweis, beim Gärtner nach dem Ritter zu suchen. Der weiß zwar nichts von einem Ritter mit goldenen Haaren, jedoch habe sein Gehilfe seinen Kindern drei goldene Äpfel gezeigt, die er angeblich bei einem Turnier gewonnen hat. Zur Rede gestellt offenbart der Gärtnerbursche schließlich, dass er der Sohn eines Königs ist. Er bittet um die Hand der Königstochter, was diese selbst und der ebenso der Vater ohne Umschweife gewähren. Zur Hochzeitsfeier erscheinen die Eltern des Goldjungen, die ihren Sohn längst tot glaubten, sowie auch ein fremder König mit großem Gefolge. Dies ist der Eisenhans, der durch die Tapferkeit des Goldjungen von einem bösen Zauber erlöst wurde. ellauri204.html on line 390: After recycling these hundreds of elements from elsewhere in Ulysses as he composed “Circe,” Joyce expanded his understanding of this novel’s potential as “a kind of encyclopedia” (Selected Letters 271). He began revising the rest of the book accordingly, arranging little snippets of interrelated detail throughout the previous episodes into an intricate network of minor motifs that accumulate and aggregate in the careful reader’s awareness. “Circe” serves as an absurd but cathartic outpouring of Ulysses thus far. Having gotten all that out of our systems, we are ready for the episodes Joyce called the “Nostos,” the return ellauri204.html on line 392: Sen pituinen se. Jos se olisi ollut pitempi, olisit tämä paasauskin ollut pitempi. El Laurin "Runot" alkaa olla melkoinen kirjallisten klisheiden ensyklopedia. ellauri204.html on line 403: Kesä kuitenkin päättyi onnellisesti. ellauri204.html on line 404: – Ja sitten, toivon todella kuoltua, tapahtui jotain niin omituista, että se pitää ilmaista tuhannesta haastattelusta tutulla kliseellä: Löysimme toisemme uudelleen, Korhonen kirjoittaa. Mutta hukkasimme taas. ellauri204.html on line 406: Korhonen on puhunut ja kirjoittanut hyvinkin avoimesti alkoholinkäytöstään ja myös mielenterveysongelmistaan. Kaksi vuotta sitten hän kertoi Seura-lehdessä, että kärsii hypomaniasta, joka on lievempi muoto kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Kun maaninen kausi iskee, toimeliaisuus ja rauhattomuus lisääntyvät, ja unen tarve vähenee. ellauri204.html on line 408: Seurassa hän kertoi myös kosteasta kesästä 2011, jolloin hän saattoi herätä kotona kasvot veressä vailla muistikuvia edellisestä päivästä ja olla läheistensä tavoittamattomissa useamman päivän. Näin kävi kun Korhonen ja Härkönen edustivat linnan juhlissa vuonna 2009. Korhonen ja Härkönen edustivat izeään linnan juhlissa vuonna 2009. Korhonen ja Härkönen tosiaan edustivat linnan juhlissa vuonna 2009, jämentää JUKKA RITOLA. Uskokaa nyt jo helkkarissa kerralla. ellauri204.html on line 413: – Tarvitsen rauhaa ja hiljaisuutta. Illallakin tulee usein vielä jonkun verran kirjoitettua ja ideoitua, niin minua häiritsisi, jos joku puhua pälättäisi kanssani. Ja mieheni on samanlainen, luonnehti Härkönen Iltalehden haastattelussa reilu vuosi sitten. Ize asiassa mua nyttemmin häiritsee jo pelkkä Rikun ajatus. Pihaton ovi sulkeutuu, häräntappoase jää lopullisesti pihalle. ellauri204.html on line 418: Anna-Leena Härkönen, 52, muutti elämänsä suunnan: ”Olen karsinut elämästäni eräitä energiasyöppöjä ihmisiä”. Anna-Leena ei enää suostu olemaan roskasankona. Jo pari vuotta aiemmin Anna-Leena oli päättänyt tehdä elämästään aiempaa miellyttävämpää. Hän ei enää osallistu tilanteisiin, joissa ei viihdy. Pitkäveteiset patsastelut eivät ole häntä varten. Hän ei piinaa itseään haukotellen oopperassa. ellauri204.html on line 419: – Haluan käydä muun muassa Montenegrossa. ellauri204.html on line 434: Emme enää usko pahaan kertoo yrittäjä Eero Viitasesta, hänen vaimostaan Ainosta ja heidän kahdesta lapsestaan. Heidän elämänsä on liian tavallista, joten Eero päättää aiheuttaa jännitystä järjestämällä vaimonsa lavastetun kaappauksen. Asiat menevät kuitenkin pieleen kohtalokkaalla tavalla. ellauri204.html on line 438: Riku Korhonen kritisoi nykyisiä pinnallisia arvoja. Ihmiset ovat eksyksissä, eikä pelkkä arki riitä heille. Hän kertoo sieppauksesta, joka johtaa turvattomuuden tunteen lisääntymiseen Suomessa: ”Kansan yhtenäisyys oli rikki, sieppaajia tulisi lisää, ja turvallisuuspalveluja, henkilösuojausta ja sieppausvakuutuksia.” (s. 21) ellauri204.html on line 440: Emme enää usko pahaan ei ole kuitenkaan aivan liian osoitteleva, vaan sen voima on taidokkaasti rakennetussa tarinassa. Korhonen pehmentää vakavuutta kauniilla lauseilla. ellauri204.html on line 442: Kolme kuudesta tämän vuoden Finlandia-ehdokkaasta tulee Turusta. Siellä tehdään erinomaista kirjallisuutta, ja onkin vain sopivaa, että Emme enää usko pahaan sijoittuu sinne. Helsingistä on kirjoitettu tarpeeksi. Korhosen romaanin sanoma on kuitenkin universaali. Se kasvaa kuvaukseksi suuntansa kadottaneista länsimaista ja Ispoisissa elävistä hämmentyneistä ihmisistä. ellauri204.html on line 446: Korhonen mäystää kirjassaan nelikymppisten sukupolvea, johon hän itsekin kuuluu, mutta analysoi ikätovereitaan myös ymmärtäväisesti. Monet teoksessa tapahtuvista ikävistä käänteistä pannaan keski-ikäistyvien naisten omaksumien vääristyneiden arvojen piikkiin. ellauri204.html on line 448: Koska Korhonen kirjoittaa vähän kaikesta, hänen kykynsä pitää tarina koossa on hämmästyttävä. Emme enää usko pahaan käsittelee kaiken muun lisäksi yhtä Riku Korhosen lempiaiheista, miehen halua alistaa naista. Korhonen nälvii vaimojensa nöyryyttämisestä haaveilevia aviomiehiä: ”Kukapa ahtaalle ajettu, verstaassa lymyilevä pikku aviomies ei haaveilisi vaimonsa laittamisesta rautoihin. Se oli historiallisesti johdonmukaista. Koska länsimaiden miehet olivat antaneet naisille heidän nykyisen vapautensa, he saattoivat myös ottaa sen pois.” Vahvaa misogyniaa, noinkin isolta mieheltä. ellauri204.html on line 450: Romaanissa kuvattujen ihmisten historian taju on niin vääristynyttä, ettei se voi olla johtamatta pahaan. Näin on siitä huolimatta, että Eero yrittää parhaansa mukaan selittää hänessä tapahtunutta henkistä muutosta: ”Väkivaltafantasioissa ei piillyt mitään syvää merkitystä. Ne ilmensivät vain darwinistista olioiden mittelyä erotiikan symbolialueelle siirrettynä. Vahvempi sieppasi hiehomman ja todisti geneettisen laatunsa ja rohkeutensa ja panosti antautumaan.” (s. 223) ellauri204.html on line 452: Tällaiset sarkasmia ja vakavuutta yhdistävät analyysit ovat Korhosen kirjan heikointa antia. Niissä sen tyhmyys tiivistyy. Parhaimmillaan teos on antaessaan pikkuveljen viedä. Toiminnalliset hetket, kuten Eeron tekemän kidnappauksen verinen huipennus, ovat erityisen hyviä natusteltavia. ellauri204.html on line 454: Emme enää usko pahaan ehdottaa, että kun ihmisellä ei ole enää tukenaan pysyviä arvoja, kuten filosofiaa tai uskontoa, hän voi alkaa etsiä merkitystä vaikka pahasta. Riku suosittaa että jokaisella pitää olla jokin synkkä salaisuus. Pelkkä arkinen aherrus ei välttämättä riitä: ”Elämä on antelias, mutta pakottaa vastaanottamaan liikaa sitä samaa.” (s. 354) 180 pillua maistuu samalta kuin 1, eli saamaaaltaaa paaaskaaaltaaa... ellauri204.html on line 462: – Ei parisuhde aina helppoa ole, mutta ei sellaista ole kenellekään luvattukaan. Meilläkin ovat erosuunnitelmat paukkuneet ja ties mitä, mutta aina asiat ovat kuitenkin selvinneet. Lapsia ei tähän liittoon enää tule, onnexi. Yxi riittää hyvin. Enkä tarkoita tällä Laria. ellauri204.html on line 464: Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajan valitsee tänä vuonna toimittaja Baba Lybeck. Palkinto jaetaan tietokirjallisuuden ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintojen tavoin 24. marraskuuta. Palkinnot ovat suuruudeltaan 30 000 euroa. ellauri204.html on line 472: Anna-Leena Härkönen syntyi suomalaiseen emigranttiperheeseen Bulgariassa, mutta perhe pakeni nuttujen ja tumppujen sotaa Sveitsin alpeille, jossa Anna-Leena vietti lapsuutensa. Anna-Leenan eläinlääkäri-isä piti menestyvää praktiikkaa alppien vuorivuohialueella. Tarkempia tietoja Anna-Leenan lapsuudesta ei ole, koska humanoidit kaappasivat perheen vuonna 1988 ja Anna-Leena menetti abduktiossa muistinsa. Suoritettuaan lukion linnunradan ulkopuolella Anna-Leena palasi maapallolle ja ryhtyi opiskelemaan kierkegaardilais-hollantilaista todennäköisyyslaskentaa Helsingin yliopistossa, mutta vaihtoi pääaineensa myöhemmin homeopaattiseen hevostenhoitoon. Lähteenä käytin Willem Kirsch-Höpfnausin teosta "Alppirinteiltä kotilaitumille" eli "Ein Duschkringen uber nicht Hochhaus keine Kliebenenckell" vuodelta 2002, 2. painos, ISBN 0002 34039 4938998. ellauri204.html on line 480: Haista vittu olet niin limainen etten pysty sietämään. Ei jaksa kuunnella tuommosta, ei sinulla varmaan ole edes elämää kun viitsit edes vaivautua kertomaan jotain iha hölynpölyä tänne . Voi luoja. Hyviä jatkoja sinulle dirg. ellauri204.html on line 485: Jos jokin asia vaivaa minua, menetän yöuneni. Joskus olen niin vihainen, etten pysty nukkumaan lainkaan. Puren vain takahampaitani yhteen ja yritän kuunnella rentoutuslevyä. ellauri204.html on line 492: Olen eronnut kolmesti ja tuskin menen enää naimisiin. Välillä mietin, kannattaako uutta miessuhdetta enää edes yrittää etsiä, kun se on niin vaikeaa. Onko helpompaa antaa periksi ja olla koko loppuelämänsä yksin? Niin voisi suojella itseään – kun minulla kuitenkin on perhe (Lari) ja ystäviä. ellauri204.html on line 494: Sanoin juuri eräälle ystävälleni, että minä olen liian hermoheikko parisuhteeseen. Tarvizen päiväunia, voisitko lähteä. Sulje ovi varovasti, älä paukauta. Olisi kuitenkin ihanaa, jos joskus vanhoilla päivillä löytyisi vielä jokin rauhallisempi suhde. ellauri204.html on line 497: Olen miettinyt näitä aiemminkin – jo 13 vuotta sitten päätin, etten enää koskaan asu miehen kanssa. Mutta eipä se pelastanut viimeisintä liittoa, tuntuu ettei mikään malli toimi.” ellauri204.html on line 501: Olin yksin oleskeluhuoneessa, kun minua vanhempi miesopiskelija tuli sinne istumaan kanssani. Hän sanoi niskojeni vaikuttavan kireiltä ja kysyi voisiko hän hieroa hartioitani. Vastasin viattomasti, että joo! Tunsin kuitenkin, että hän tekee jotain muuta, liikaa, mutta en osannut sanoa mitään silloinkaan, kun hän yhtäkkiä suuteli niskaani. Siirsin sen käden vain vähän alemmas, ei tullut mieleenkään sanoa, että anteeksi, mitä sä just teit? Siitä olisi tullut ikävä fiilis. ellauri204.html on line 504: Vielä pari vuotta sitten jähmetyin, kun minua vanhempi, tunnettu mieskoomikko tarttui eräissä juhlissa rintaani kiinni. Pelkäsin tehdä asiasta numeroa, koska se olisi merkinnyt arvostetun miehen nolaamista. Ystäväni huomasi kuitenkin, mitä tapahtui ja kysyi mieheltä terävästi, mitä tämä oikein meinasi. Mies pyyteli anteeksi ja tarjosi meille drinkit. Nyttemmin ei ole paljon tartuttu. On se vähän haikeatakin. ellauri204.html on line 507: Olen juonut 18-vuotiaasta lähtien, kuvitellut sen olevan jonkinlainen avain onneen. Pari kuukautta sitten lähdin taas tuopille tuuliseen Kaivopuistoon. Olin pahalla tuulella jo, kun puin vaatteita, ja juodessani naamaani tuuli kovaa ja kuulokkeitteni akkukin loppui. Vihasin jokaista hetkeä ja toivoin vain, että tuoppi olisi pian tybö. Tajusin, ettei juominen tuo minulle samaa hyvää, voimaantunutta oloa kuin ennen. Kun tulin kotiin, heitin mäyräkoiran roskiin ja päätin, etten juo enää koskaan. Tästä eteenpäin otan vain nappeja.” ellauri204.html on line 509: Viime vuosina olen karsinut ystäviäni tietoisesti. Se ei ole ollut helppoa: on kamalaa tuottaa toiselle tuskaa ja välillä tunnen olevani hirviö. Se on kuitenkin parempi kuin huomata, että kaikki energia menee siihen, että tapaamisen jälkeen vatvoo toisen sanomisia ja käy päässään dialogia siitä, mitä olisi pitänyt sanoa mihinkin ilkeyteen. Se ei vie mihinkään ja on esimerkki siitä, että toinen manipuloi minua eikä tee minulle hyvää. ellauri204.html on line 512: Vanheneminen ei ole helppoa, koska kaikkihan te olette kiinnostuneita siitä, miltä minä näytän. Ulkonäkö on arka asia varsinkin, jos on esillä – silloin kuka tahansa voi kokea oikeudekseen tulla sanomaan ihan mitä tahansa. Kotikadullani eräs mies kommentoi viimeksi pari päivää sitten, että kaukaa katsoin, että oletpas kaunis, mutta etsä nyt läheltä sen kummemman näköinen olekaan. Se sattui. ellauri204.html on line 516: ”Tunnen itseni muutamaa vuotta nuoremmaksi kuin olen. Olen menettänyt monta läheistä ihmistä, viime vuosina ystäviäni sekä lapsena pikkuveljeni ja aikuisena pikkusiskoni ja isäni. Anna-Leena Härkönen julkaisi vuonna 2005 kirjan "Loppuunkäsitelty", jossa hän käsittelee sisarensa itsemurhaa. Kaikki menetykseni ovat tuoneet minulle elämänhalua ja siten lisänneet onnellisuutta. Eikä ihminen muutu hyväksi tai kivaksi, vaikka hän kuolee. Kuolleistakin voi niin sanotusti puhua pahaa.” ellauri204.html on line 518: Kun ei ole enää läheisiä sukulaisia elossa Larin lisäxi, tunnen onnea pienistä arkisista asioista, kuten siitä, että saan lukea kirjaa auringossa tai syödä päivällisen italialaisessa ravintolassa Larin ja Rikun kanssa. ellauri204.html on line 532: New Yorkin muslien asuinalueelle tuntikausia (omalla autolla vai julkisilla, mitä veikkaatte?) varta vasten matkustaneen valkoisen joukkomurhaajan tarkkaan suunniteltu linssiluteilu meni detaljeissa hieman pieleen. Hatusta käsin filmattu kotivideo poistui netistä 2 min sisällä, kaikki eivät nähneetkään sen oikeutettua 8:aa sekuntia maailman valokeilassa. Kypärä ja kevlarliivi päällä toimineen supremasistin ampumia, uhkaavasti kämäsiä ruokakärryjä täyttäneitä mutiaisia ei tullutkaan päästettyä hengiltä ihan yhtä monta kuin Agatha Christien neekeripoikia, sillä 2 laukaus laukaus - sarrrrja meiningillä ammutuista oli epähuomiossa fellow valkoisia ja 14. eli se ize säästyi luodilta valkoisen virkavallan anomuxesta. ellauri204.html on line 534: 14 is shorthand for the "14 Words" slogan: "We must secure the existence of our people and a future for white children." The second is 88, which stands for "Heil Hitler" (H being the 8th letter of the alphabet). Kaverin 8 sekuntia meni harakoille, mutta sentään jää ikuinen maine kumikaulameediassa, toinen kahdexikko kyljellään. ellauri204.html on line 553: Mitä vetoa että seuraava nobelisti tulee Ukrainasta. Täytyy toivoa että ryssät tulee rauhoittamaan meitäkin itärajan yli, niin saadaan FE Sillanpäälle seuraaja. Lyön vetoa että se on sitten itätyttö Sohvi Oxanen. ellauri204.html on line 567: Vesa Rantama, is a literary critic and the editor-in-chief of Nuori Voima, a longstanding Finnish literary magazine. He has written essays with topics ranging from current pop music to ecophilosophy, quite often with poetry added to the mix. His articles have appered in Helsingin Sanomat, the most read newspaper in Finland, the Swedish-language Nordisk Tidskrift, Versopolis as well as countless cultural publications in Finland. ellauri204.html on line 588: Kuusela julkaisi yhdessä Anu Kantolan kanssa vertaisarvioidun teoksen Huipputuloiset (2019), joka käsittelee 2000-luvun vaurasta eliittiä Suomessa. Kirja oli vuoden 2019 tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas. Voiton vei ajankohtainen, kiihkoton ja moninäkökulmainen metsä- ja ilmastopuheenvuoro, jossa ihmisten luontohavainnot, kokemukset ja tunteet sekä asiantuntijatieto lomittuvat antoisasti ja luontevasti kuin paljashakkuut ja karsikot. Se oli lukijoiden suosikki. Hannan uutta suuromistajia koskevaa tutkimusta rahoittaa Koneen säätiö. ellauri204.html on line 594: Ensimmäisellä vaalisijalla olleen Sodankylän kirkkoherran Hanna Kuuselan äänimäärä oli 1 562. Toisella vaalisijalla olleen Taivalkosken kirkkoherran Tuomo Törmäsen äänimäärä oli 1 596. Ilari Kinnunen oli vaaleissa kolmannella vaalisijalla. Hanna jäi uskovaisten äänissä ihan hännille. Nainen vaietkoon seurakunnassa! ellauri204.html on line 605: Rantaman mielestä subjektiivisen mielipiteen sijaan pitäisi enemmän puhua siitä, miten taide on kytköksissä elämään ja olemisen ehtoihin ja Sanoma Oy: n konstituoimasn yhteiskunnalliseen todellisuuteen. Parhaimmillaan kritiikki hänen mielestään onnistuu tässä todella hyvin rintarinnan teosten arvottamisen kanssa. Voidaan, ja pitääkin puhua estetiikasta, mutta ei nykytaide palaudu valistuksen ajan tarkkoihin muotosääntöihin, Rantama tarkkanäköisesti tähdentää opiskeluajan ulkomuistista. ellauri204.html on line 609: – Käsitys kunkin taideteoksen ja ylipäätään taiteen poliittisuudesta voidaan vaientaa luomalla myös talousliberaali katse teoksiin. Se voisi olla yksi kritiikin tehtävä, ja onkin. Ei kuitenkaan minkään tietyn oikeistosuunnan edistäminen. Ennen kaikkea kritiikin kuitenkin pitäisi pitää yllä eliitin taidekeskustelua sekä taiteen- ja mielipiteen ja kriitikoiden sanankäytön vapautta arvossaan. ellauri204.html on line 611: Yhtenä oivana väylänä tavoitteisiinsa kriitikkokillan puheenjohtajana Rantama pitää Alushame näkyy! -hanketta. Koneen Säätiön myöntämä 350.000 euron apuraha on kaikkien aikojen suurin liiton historiassa. ellauri204.html on line 617: ”Ajassamme, jossa disinformaatio on entistä myyvempää, kulttuurijournalismin on luotettava ihmisten haluun asustaa Sanoma Oy:n kuplassa ja pidettävä sitä yllä.” ellauri204.html on line 639: Bregmanin ottaa esimerkiksi siitä, kuinka meidät saadaan uskomaan ihmisen pahuuteen, Nobel-palkitun kirjailijan William Goldingin luoman synkän ihmiskuvan, jonka tämä esittää Kärpästen herrassa, ja muistuttaa, että todellisuudessa asia on aivan toisin ja kertoo vuosien takaisesta tapauksesta, jossa kuusi (6) poikaa päätyi autiolle saarelle ja he toimivat aivan päinvastoin kuin Goldingin kuvitteellinen koneellinen poikia. Kun pelastajat saapuivat, pojat olivat iloisia ja hyvinvoivia: yhteistyöllä he onnistuivat hankkimaan niin ravintoa kuin juomavettäkin, punttisalin ja sulkiskentän vieläpä. No niin pystyivät Goldinginkin pojat, mutta ne jakautuivat heimoihin, jotka ottivat verisesti yhteen keskenään. ellauri204.html on line 645: Ihmiset ovat valmiita tekemään pahaa lähinnä tuntemattomammille ihmisille, jos he uskovat tämän tekevän hyvää läheisemmille ihmisille. Tämä johtuu siitä, että ihmiset eivät kykene tuntemaan empatiaa fyysisesti tai psyykkisesti etäisiä ihmisiä kohtaan ja ovat taipuvaisia ajattelemaan pienissä sisä- ("me") ja ulkoryhmissä ("nuo muut"). Tämän ns. heimoajattelun vähentämiseksi riittää usein yksinkertaisesti lisätä kontakteja kyseisten ihmisten kesken. No vittu eiku yhteystietoihin vaan kaikki 7G muuta apinaa. ellauri204.html on line 661: Kirjaa voivat lukea hyvien ihmisten lisäksi kyynikot. ellauri204.html on line 675: tent/uploads/2018/09/anne-sexton2.jpg" /> ellauri204.html on line 678: Anne Sexton (born Anne Gray Harvey; November 9, 1928 – October 4, 1974) was an American poet known for her highly personal, confessional verse. She won the Pulitzer Prize for poetry in 1967 for her book Live or Die. Her poetry details her long battle with depression, suicidal tendencies, and intimate details from her private life, including relationships with her husband and children, whom it was later alleged she physically and sexually assaulted. ellauri204.html on line 688: Sexton was heavily criticized for her poetic content and themes, but these topics contributed to the popularity of her work. Transformations (1971) is a revisionary retelling of Grimm's Fairy Tales. Check If der eiserne Hans is included. ellauri204.html on line 721: Artaud liittyi surrealisteihin, ja hän johti Surrealististen tutkimusten toimistoa (Bureau de recherches surréalistes). Huhtikuussa 1925 ilmestynyt Surrealistisen vallankumouksen (La Révolution surréaliste) kolmas julkaisu on hyvin pitkälle Artaud’n käsialaa. Artaud ei kuitenkaan kannattanut surrealistien käsitystä poliittisesta ja kantaa ottavasta taiteesta, joten tiet erkanivat. ellauri204.html on line 727: Ranskassa Artaudilla diagnosoitiin skitsofrenia, ja hän vietti seuraavat yhdeksän vuotta mielisairaaloissa ainakin Rodezissa ja Ivry-sur-Seinessä. Artaudin mukaan hän tunsi sairauden myötä menettäneensä identiteettinsä, sillä hän tuli tietoiseksi tavallisesti tiedostamattomista kehon toiminnoista. Hän juuttui painajaiseen, jossa tiedosti lihaksensa, luunsa ja mahansa, jonka toiminnot pitivät samanlaista läpsytystä kuin lippu myrskyssä. Hän hahmotti kätensä ja jalkansa kuin verisinä vanuina, etäisinä ja väärissä paikoissa olevina. Artaud lopetti kirjoittamisen ja piirtämisen pitkäksi aikaa mutta aloitti uudelleen sähköhoidon jälkeen. Anttonin suuta oli lähes mahdoton tukkia. Yllättävää sikäli että Anttoni koitti vapauttaa teatteria sanataiteen kahleista. Nimi "kohti kriittistä teatteria" oli ihan väärä, A. oli täysin kritiikitön ja epäpoliittinen oikispaskiainen. Artaud was not into politics at all, writing things like: 'I shit on Marxism.' ellauri204.html on line 741: Ari Hirvonen (1960-2021) oli naurua, draamaa ja intensiteettiä, niin työssä kuin jalkapallokatsomossa, kirjoittaa hänen ystävänsä Herman Raivio. Ystäväni, oikeusfilosofi Ari Hirvonen kuoli Haartmanin sairaalassa Helsingissä 28.6.2021. Sain Arin pitkäaikaiselta kumppanilta Maijulta tiedon miehen vakavasta tilasta juhannuspäivänä. ellauri204.html on line 763: Alain Finkielkraut (s. 30. kesäkuuta 1949 Pariisi, Ranska) on ranskalainen essealainen. Hän on Auschwitzista pelastuneen puolanjuutalaisen taidekäsityöläisen poika. Hän opettaa École polytechnique -nimisessä teknillisessä eliittikorkeakoulussa aatehistorian professorina humanististen ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Useita teoksia kirjoittanut Finkielkraut esiintyy säännöllisesti television talk show -ohjelmissa ja kirjoittaa kolumneja ranskalaisiin lehtiin usein humanistisesta näkökulmasta. Finkielkraut on tunnettu erityisesti islamin arvostelijana. Michel ja Alain kuulostavat totaalisen perseiltä! ellauri204.html on line 767: Eero, vähän epävakaa paintball-yrittäjä, ottaa vaimon päiväunelmoinnin tosissaan. Miehisyys pitää todistaa. Romantiikkakin palaisi. Mukaan Eero pyytää parasta kaveriaan Laria, joka on juuri jätetty aneemisuuden takia. Kuten arvata saattaa, ihailee hintelä mies raakaa voimaa. Naisenryöstö antaisi syyn toimintaan. ellauri204.html on line 770: Kaverusten operaatio ei mene suunnitelmien mukaan, mutta se on tämän tyyppisen draaman laki. Ruma väkivalta astuu ovesta sisään. Intensiivisimmässä jaksossa kuvataan hakkaamisen jäljet uhrissa ja tavallaan kysytään, että tätäkö te oikeasti halusitte. ellauri204.html on line 777: Teevee työntää tuutin täydeltä törkeää länsipropagandaa. Porukat ei enää huomaa sitä koska ne on siinä läpeensä jo marinoituneet. Esim sakemannien Länsi- ja Itä-Saxaan hajaantuneet kaxoset. Joka ikinen talousliberaali klishee on ahdettuna mukaan, idän tylystä passipoliisista aina lännen palkkaorjistaan vastuuta kantaviin Masinon omistajiin saakka. Pätkä on ilmiselvästi tähdätty naisten märäxi unexi. Olla samaan aikaan laiha primaballerina ja tehtailijan jyree tytär äxeeraamassa harppisaku alihankkijoita vaatii vähintään kahta elämää. Tää on Das Doppelte Lottchen by Erich Kästner päivitettynä Pompeijin viimeisille päiville. ellauri204.html on line 779: Britti näyttelijäkaarti on niin ylityöllistetty toisiaan kopioiviin poliisisarjoihin että yhden poliisi on toisen sarjan konna. Vastenmielisesti suutaan repivä Lewis on mätä poliisi Gentlyssä. Märkäsuun Isä Ruskean autokuski skizoaa Lewisin pikkukonnana. Porukkaa tapetaan kuin Salpausselällä. Poliisin teippiä kuluu mailikaupalla. Paskalakeilla on iänikuisia perhehuolia. Koukut suojaa toisiaan kuin mafiosot. Vitun ikävystyttävää. Ainoa hyvä sarja on suomalainen Raid. Raid soittaa huuliharppua tosi surkeasti ja siltä puuttuu varpaita. Tukka peittää huonosti orastavaa kaljua. Janssonin luttamuna ei ota eteen ennen kuin autotallin lattialla hengenhädässä sen napsittua levyittäin Viagraa. Tässon ihan hyvä, sanoo vaimo hätäsesti permannolta. I know the feeling: asennonvaihdos voi helposti aiheuttaa harmittavan nuupahduxen. Perse-Arska näyttää Janssonille Ladassa mustelmaista pyllyä. Janssonin lakoninen ilme ei värähdä. Tokko viisarikaan. Kaikki on yxisanaisia kuin Aki Kaurismäen leffoissa. ellauri204.html on line 786: tent/uploads/2013/05/vulture-child.jpg" width="80%" /> ellauri204.html on line 791: Today, at the New York University Woolworth building, filmmakers, NGO staff, foundation representatives and UN agency workers came together to discuss the problem of poverty porn and the potential power of social media to prevent it. The discussion was conducted privately (in accord with so-called Chatham House rules) in order to protect the identity of the participants and encourage a more honest conversation. ellauri204.html on line 793: Part of the problem here is poverty porn makes money. “The use of poverty porn is a desperate attempt by charities to stay relevant,” said one of the participants. She said that poverty porn exists even within the United States, but it is generally seen through narrow stories about poverty about certain people or areas of the country. She asked how often we heard stories about Appalachia that were not about poor hicks? ellauri205.html on line 44: Monet länkkärien tarinoista kertovat kuitenkin jumalien rakkaudellisista asioista, ja Putinin rakkauselämään perustuvia tarinoita oli kymmeniä. ellauri205.html on line 55: Io (m.kreik. Ἰώ) on kreikkalaisessa mytologiassa Argoksen Inakhosjoen najadi, joka toimi Heran papittarena. Nykyisin se on ristisanantekijän hätäpaska jonka peitenimi alla on Ukraina. ellauri205.html on line 57: Kun ylijumala Putin näki Ukrainan, hän alkoi himota tätä. Toteuttaakseen mielihalunsa Putin lähestyi kedolla Ukrainaa valkoisen pilven hahmossa. Putinin mustasukkainen puoliso Usa aavisti kuitenkin tilanteen ja saapui paikalle tutkimaan asiaa. Peittääkseen jälkensä Putin muutti Ukrainan valkeaksi lehmäksi, mutta näin helposti Usa ei ollut huiputettavissa. Hän pyysi mieheltään lehmää lahjaksi ja asetti sitten Naton, satasilmäisen jättiläisen, vartioimaan lehmää. Putin ei kuitenkaan luovuttanut vaan lähetti Lavrovin tappamaan jätin, minkä hän tekikin juonien jättiläisen sulkemaan kaikki sata silmäänsä yksi kerrallaan. Nyt Usa puolestaan lähetti Sauli-kiiliäisen piinaamaan Ukraina-lehmää, joka joutui pakenemaan Euroopasta Bosporinsalmen yli Aasian puolelle ja aina Kiinaan saakka. Siellä Putin palautti Ukrainan takaisin ihmishahmoonsa, ja tämä synnytti hänelle pojan, joka sai nimen Transnistria. ellauri205.html on line 71: Sitten Putin paljastaa itsensä Euroopalle ja muuttuu sonninsuoroxi. Sitten Eurooppa suostuu olemaan rakkaansa kaa sypressipuun alla, ja kytkennästä syntyi kolme poikaa, Minos, Rhadamanthys ja Sarpedon. ellauri205.html on line 73: Sitten Putin otti Euroopasta Krimin, eikä enää palauttanut häntää renkaaseen. Eurooppa kuitenkin menestyi Krimittäkin ja meni naimisiin Ukrainan kuninkaan Zelenskyn kanssa; Eurooppa oli tulossa Kiovan euroviisujen ensimmäiseksi kuningattareksi, mistä Putin hermostui. ellauri205.html on line 75: Vaikka Putin jätti Euroopasta Krimin pois, hän ei yksinkertaisesti hylännyt häntä, koska hän toimitti hänelle useita lahjoja. Eka oli joku koru, toinen se robotti Talus joka on jossakin jo mainittu, ainiin Dispenserin jaarituxessa albumissa 140. 3. Euroopan lahja oli koiro nimeltä Laelaps. Laelaps oli koira, joka oli aina tarkoitus saada kiinni jahdattavansa. Seuraavassa sukupolvessa Laelaps lähetettiin jahtaamaan Teumessian Foxia; se oli kettu, jota ei voitu saada kiinni. Tästä seuranneiden saumattomien ja väistämättömien käsitteellisten ongelmien edessä Putin muutti molemmat kiveksi, ennen kuin asetti molemmat kuvansa taivaaseen. Viimeinen lahja oli joku tylsä maaginen keihäs, joka maaliin heitettynä osui aina. Putin on jo ampunut kaikki izeohjautuvat raketit Ukrainaan, loput pannaan menemään ihan summanmutikassa. ellauri205.html on line 77: Euroopan sieppaaminen aiheutti lopulta myös muiden antiikin maailman kaupunkivaltioiden perustamisen. Phoenixin sanottiin lähteneen Arizonasta Afrikkaan; Cadmus meni Kreikan mantereelle ja perusti Theban (Kreikka, nyk. Thiva Boiotian alueyxikössä Attikasta sisämaahan päin), ja Cilix meni Vähä-Aasiaan ja perusti Turkkiin tarsolaisesta ystävästämme tutun Kilikian. Cilixin poika Thasus seurasi isäänsä kuin hai laivaa ja perusti Thasoksen Thasoxen saarelle. Hallinnollisesti Thásos kuuluu Thásoksen kuntaan, Thásoksen alueyksikköön ja Itä-Makedonian ja Traakian alueeseen. Saaren pääkaupunki on Thásoksen kaupunki. Tuollaelämässä Minoksesta ja Rhadamanthysista tulisi kaksi alamaailman kolmesta tuomarista. Sarpedonista ei sen enempää. ellauri205.html on line 81: Rembrandtin Euroopan ryöstö -maalauksessa, häräksi muuntautunut Putin ryntää veteen ja selässä istuva Eurooppa katselee rannalle hädissään jääneitä ystäviään. Putin menee valkeana härkänä, selässään Eurooppa, foinikialainen prinsessa peloissaan tai ylimaallisen tyynenä, usein sarvesta pidellen, ja härän munaa pakottaa synkkien tai pastellinpehmeiden vetten yli, dramaattisia taivaita, ympärillä lenteleviä amoriineja, illanruskoa ja myrskyn enteitä. Aiheesta oli innoittunut stadionillinen miesmaalareita, Marten de Vos, Paolo Veronese, Tizian, Rubens, François Boucher, Juan Sán chez-Cotan, Juan Bautista Martínez del Mazo ja kasa muita juaneja, Jean-Baptiste Marie Pierre, Jean-François de Troy ja kasa muita jeaneja, Gauguin, Matisse, Picasso, Dali ja vähäisempiä nimiä, renessanssia, mannerismia, barokkia, rokokoota, romantiikkaa ja modernismin villejä muunnelmia ja nimettömiä julistemaalareita ja pornografisia kansitaiteilijoita. ellauri205.html on line 85: Greek Εὐρώπη (Eurṓpē) contains the elements εὐρύς (eurus), "wide, broad" and ὤψ/ὠπ-/ὀπτ- (ōps/ōp-/opt-) "eye, face, countenance". Broad has been an epithet of Earth herself in the reconstructed Proto-Indo-European religion. ellauri205.html on line 151: Riku Rinkulan kirjan lyhyenläntä pienyrittäjä Eero lukee kuolaten miesasiamiesten lohtutextejä pikkumiehille netistä: ellauri205.html on line 152: Miesvaltafantasioista nauttivat naiset olivat itsevarmempia, tasapainoisempia ja paremmassa sopusoinnussa seksuaalisuutensa kanssa kuin ne, jotka torjuivat sellaiset likaiset järjettömyydet. Hän luki psykoanalyyttisia tulkintoja latenssi-ikäisilla tytöillä yleisistä sieppausfantasioista, joiden avulla he analyytikkojen mukaan käsittelivät miehisen perversion herättämiä pelkoja ja isään kohdistuvia tiedostamattomia libidinaalisia toiveita. ellauri205.html on line 154: Hän tutustui filosofien teorioihin valtafantasioista vapauttavina rajanrikkomisina, miehisenä kapitalistisena esineistämisenä tai yhteiskunnallisen sorron heijastumina tietoisuudessa. Hän luki filosofi Simone Weilin "riipaisevan" tekstin Helenan ryöstöstä alkaneesta Troijan sodasta ja Ilias-eepoksesta väkivaltarunoelmana, jossa kuvattiin, miten väkivalta muutti ihmiset esineen kaltaisiksi, vei heiltä tulevaisuuden, sisäisen elämän, toimintakyvyn ja yhteyden toisiin. Yhteisöön levitessään väkivalta karkasi ihmisten hallinnasta. Siitä tuli kohtalon ja oikullisten jumalten kaltainen voima, oman olemassaolonsa mytologinen perustelu. Perverssillä tavalla väkivalta liitti mitättömän värikuula-aseilla hääräilevän pösilön historian valtavirtaan ja suureen runouteen. ellauri205.html on line 178: Eikai tää ole jotain painovoima ja armo liipalaapaa? No ei kai, ei toi nemesis kuulosta niinkään evankeeliselta kuin babyloonialaisten hammas hampaasta meemiltä. ellauri205.html on line 179: Simone ei muka tajua kostonhimoa. Häh sehän on tasoihin pyrkimistä, ellei henk.koht niin tiimin tasolla. Koko Hammurapin laki on tit for tatin teoriaa. Jeesuxen innovaatio oli etme ollaan kaikki yhtä globaalista tiimiä ja oikeet vastustajat on näkymättömiä räyhähenkiä. Eli otetaan vaan vastaan tittiä molemmille poskille kiven tällä puolella, tat tulee sitten kiven takana. Näkis vaan. ellauri205.html on line 181: La pensée de la mort ne peut pas être soutenue sinon par chocolat éclairs, dès qu'on sent que la mort est en effet possible. ellauri205.html on line 190: Les batailles ne se décident pas entre hommes qui calculent, combinent, prennent une résolution et l'exécutent, mais entre hommes dépouillés de ces facultés, transformés, tombés au rang soit de la matière inerte qui n'est que passivité, soit des forces aveugles qui ne sont qu'élan. C’est là le dernier secret de la guerre, et l’Iliade l'exprime par ses comparaisons, où les guerriers apparaissent comme les semblables soit de l'incendie, de l’inondation, du vent, des bêtes féroces, de n'importe quelle cause aveugle de désastre, soit des animaux peureux, des arbres, de l'eau, du sable, de tout ce qui est mû par la violence des forces extérieures. ellauri205.html on line 206: C'est par 1à que l'Iliade est une chose unique, par cette amertume qui procède de la tendresse, et qui s'étend sur tous les humains, égale comme la clarté du soleil. Jamais le ton ne cesse d’être imprégné d'amertume, jamais non plus il ne s'abaisse à la plainte. ellauri205.html on line 214: Weilistä Jeesuskin on tollanen kreikkalainen antisankari. Sillä erotuxella kuitenkin että siinä tarinassa on selvät hyvixet ja pahixet. ellauri205.html on line 227: Jotenkin muistelen et Faidra oli ihan paska. Joo niin olikin! ellauri206.html on line 47: Missä vaiheessa show not tell tyyppiset teeveetroopit jyräsi kirjallisuuden? Kohtaus kohtauxelta etenevät jännärit jossa jokainen mikroilme ja tupakan karistus on näpätty? ellauri206.html on line 56: Kai se sitten on vaan niin, että kun on tullut liian vanhaxi ettei noi E!F!K! tärpit enää nappaa, ei pysty enää lukemaan romaaneja loppuun asti. Ei kerta kaikkiaan kiinnosta miten apinoille kävi lopulta. Loppuhan on kuitenkin sama kaikilla, ne käpertyvät kerälle ja kuolevat. ellauri206.html on line 63: The concept is often attributed to Russian playwright Anton Chekhov, reputed to have said "Don't tell me the moon is shining; show me the glint of light on broken glass." What Chekhov actually said, in a letter to his brother, was "In descriptions of Nature one must seize on small details, grouping them so that when the reader closes his eyes he gets a picture. For instance, you’ll have a moonlit night if you write that on the mill dam a piece of glass from a broken bottle glittered like a bright little star, and that the black shadow of a dog or a wolf rolled past like a ball." ellauri206.html on line 125: Myös Nicholas pitäisi gaalassa puheen. Rachel oli varma, että siitä tulisi suurenmoinen. Se olisi täynnä viisautta ja myötätuntoa ohjusiskuissa raajansa menettäneiden shiatsulasten tuskaa kohtaan. ellauri206.html on line 129: Tänään hän näkisi Nicholaksen tummassa puvussa. Hän oli varma, että Nicholaksen valkoinen paita olisi virheetön. Ja silti miehen silmissä häivähtäisi yhä tuo sama suru, joka tuntui asettuneen niihin pysyvästi. Nicholas oli kenties nähnyt liikaa lasten kärsimystä. Se oli pyyhkinyt hänen ylitseen kuin vihreä alkumeri ja jäänyt hänen silmiinsä aaltoilemaan. ellauri206.html on line 133: Piispankadulla kävelin suuren vaahteran ohi. Muistin edellis talvisen aamun, jolloin kuljin tiedekuntarakennusta kohti ja kuulin samasta lehdettömästä vaahterasta naksutusta. Katsoin silmiä siristellen ylös. Pimeä taivas vihmoi räntää työmatkalaisten ylle, liotti hartiat kyyryiksi ja synnytti ruumiillisen häviämisen halun. Vaahteran oksalla naksahteli jäykistynyt orava häntä pystyssä. Se pinkaisi karkuun, kun sitä kohti syöksähti toinen orava. Ne kieppuivat rungon ympäri kynnet rapisten ja ravasivat ylös ja alas ja pysähtyivät äkisti. Silloin jostain hyökkäsi kolmas orava ja alkoi ajaa toista takaa, kunnes nekin jähmettyivät, ja vuoro vaihtui taas. ellauri206.html on line 142: Riku planeeraa antaa suoneen ketamiinia vikisevälle Innalle jonka skizot purkautuu vittumaisesti sexin aikana. Nyt trendaa että ihmisten normaaleista ominaisuuxista medikalisoidaan joku ongelma. ADHD on tavallinen touho, PDA on liialla parental kontrollilla nurkkaan ajettu. ellauri206.html on line 143: Paras keino paljastaa narsisti on kysyä. Paras keino paljastaa pitkä kirjailija on mitata sen varjo keskipäivällä. Riku on akateeminen aitosuomalainen naisten mieleen. Vedin ylleni Kraftwerkin Tour de France paidan, Carharttin khakihousut sekä Kangolin hellevitun. Olin liian laiska lisääntymään. Lapset ovat aikavarkaita. Riittää että hoidon häpy ja pakarat hankaa satulaa. ellauri206.html on line 154: 1. tammikuuta 2010 ilmoitettiin, että Ali Abbas saa Britannian passin. Alilla oli tarjouksia muista maista, kuten Kanadasta ja Yhdysvalloista, mutta hän hylkäsi ne, koska he eivät ottaneet hänen ystäväänsä mukaansa. Abbas selittää edelleen, että hän oli kieltäytynyt tarjouksesta mennä Kanadaan, koska henkilö, joka tarjoutui tuomaan hänet sinne, ei ottaisi tai voisi myös viedä ystäväänsä Ahmedia, toista sodan loukkaantunutta irakilaista, jonka hän tapasi Kuwaitin sairaalassa. Ahmed päätyi menemään Yhdistyneeseen kuningaskuntaan hänen kanssaan ja he ovat edelleen läheisiä ystäviä. Ali ja hänen ystävänsä lähtevät joka vuosi julkisuuspyöräretkelle, nimeltään Baghdad Bikers. Ali polkee, Ahmed ohjaa, niinkuin tanssi matka käy. Naantalin uimarannalla keskivartalolihavien perheenisien kullit pullottavat yhä uimahousuissa rauhallisina ja luotettavina. 2003 etäiseltä tuntunut mahdollisuus että amer. häivehävittäjät pommittavat Muumimmamman kahtia Muumilaaxossa on silminnähden kasvanut. ellauri206.html on line 156: "Olin aina vihainen siitä, mitä meille tapahtui", hän sanoo. "Menetin perheeni ja sen, mitä minulle tapahtui. Tietenkin olin vihainen. En näe mitään syytä, miksi näin tapahtui. Minulle se on kuin... painajainen." ellauri206.html on line 158: Raisionrannan pystypanosta doggie style polkupyöräretken tauolla tuli hakematta mieleen vietnamilaisen parin nainti laiturilla. Vaikka temppujärjestys on eri, sillä kaukoidässä aloitetaan aina suihinotolla, siitä perätarjontaan ym akrobaattiasentoihin, tavallinen selinmakuu tulee viimeisenä ja päättyy ruiskahduxeen hoidon mahalle tai naamalle. Muuten hommat ovat yksitoikkoisesti samanlaisia. Alilta ei onnaisi, sillä tarvitaan myös käsiä eikä pelkkää kättäpidempää. ellauri206.html on line 163: Vuonna 14 Riku oli sortunut sekakäyttäjäxi. Tehtyään parannuxen ja laihduttuaan 15kg se pääsi vielä kerran häräntappoaseen armoihin, mutta nahkamunax jääneen 2014 finlandiaehdokkaan jälkeen repsahti kai uudestaan. v. 2020 avioeron jälkeen siitä ei ole kuultu mitään. Vaikka päihderiippuvuuksien ja pakko-oireisen häiriön välillä on suuria eroja, niitä yhdistää vapaan tahdon ongelma. Riku oli humanisti joka kaipaa rahaa ja arvovaltaa. Olis ruvennut lääkärix tai toimarixi sitten. Muttei siitä ollut siihen. Se oli ja on tyhjäntoimittaja. Rousseaukin oli luultavasti anaalis-obsessiivinen. Rikusta tuli Apu-lehden senttari. Kuusi nuhjuista biologia ja humanisti, julkisuusviuhahtaja. Jos haluat julkkistohtorixi, kampaa tukkasi. Ja hymyile, perkele. Jos Rikulta kysyisi se vastaisi, juu, olen narsisti. Kova poika ryyppäämään, hiivaa helttaan, hapanta huiviin, kuten runoilija Riza. Kirjailijat käy keikalla tuppukylissä kuten muutkin viihdetaiteilijat. Panelistien jlkeen esiintyisivät kähärä rakkausrunoilija (Tommi Tabermann) ja yhtä kuuluisa murrerunoilija (Heli Laaxonen). Panelistien tehtävä on ensin pitkästyttää maalaisista sappikuset pihalle. Sitten maistuu seniili romantiikka sekä murremarmatus. Happamia ovat kirjailijat toisilleen ja kateita. Tulee mieleen pahantuulinen alivaltiosihteeri Kouvolan kasarminmäellä. ellauri206.html on line 165: Riku haluaa seuraavaxi bylsiä vakavaa nelikymppistä bioeetikkoa jolla on kulunut naama mutta solakat sääret kurvikas lantio ja komeat kannut. Mutta se ei kexi parempaa keskustelunavausta kuin Piditkö Peter Sellersin kirjasta Oikeutta eläimille? Peter Singerin Oikeutta eläimille on tietokirja ja manifesti eläinten oikeuksista. ellauri206.html on line 167: Kun otin tämän manifestin lukulistalle kaksi vuotta sitten (kyllä, niin pitkä lukulista minulla on), odotin tämän olevan jotain ekoterroristin äärimmäistä kiihotusta, jossa argumentoidaan tunteilla ja hirveällä äärivasemmistopaatoksella kapitalismin tuhoamisesta. Olin hieman pettynyt, että tämä onkin ihan asiallinen ja tieteellinen kirja filosofiasta, jonka mukaan humanismi pitäisi ulottaa ihmislajin ulkopuolisiinkin lajeihin. Ja kapitalismi myös. ellauri206.html on line 178: Tää Rikun romaani on kuin miesten Regina: tekohauska panoviisu laulettuna repivällä ämmänäänellä. ellauri206.html on line 186: Kulttuuriministeriössä työskentelevän Michelin elämä on ankeaa ja yksinäistä. Vapaa-aikanaan hän vierailee toisinaan peep-showssa ja nukahtelee tv:n ääreen. Isänsä kuoleman jälkeen hän päättää hetken mielijohteesta matkustaa Thaimaahan. Thaimaassa Michelille avautuu vieras kulttuuri ja eroottisten houkutusten puutarha, jossa kaikki on mahdollista. Michel saa tuntea seksuaalista nautintoa, jonka rinnalla hänen aiemmat käteenvetokokemuksensa kalpenevat. Matkallaan Michel tapaa myös Valérien, joka on matkailualalla. Pariisissa heidän välilleen syntyy intohimoinen suhde, jollaista kumpikaan ei ole ennen kokenut. Michel ja Valérie palaavat Thaimaahan käynnistämään uutta, estotonta seksiturismibisnestä. Matkailijat kuitenkin palautetaan paratiisista elämän kovuuteen varsin dramaattisella tavalla. ellauri206.html on line 192: Valkokankaalle ilmestyi jonkin kehitysmaan katu. Se oli alkeellinen, päällystämätön ja kuoppainen katu, jolla laihat rumat shiatsulapset pelasivat jalkapalloa. He olivat pukeutuneet surkeisiin rääsyihin. heidän kauhtuneita piraatti- t-paitojaan koristivat länsimaisten tuotemerkkien halvat kopiot. Mutta heidän elämänilonsa erottui aitona. Heidän ympärillään talot olivat karuja kiviseinäisia laatikoita, joihin tuskin tuli lämmintä vettä tai sähköä. Siellä olivat heidän kotinsa. Sieltä he tulivat aamuisin kuoppaisille kaduille leikkimään (kun ei ollut koulua). ellauri206.html on line 194: Nicholas näytti sitten yleisölle kuvasarjan itkevistä lapsista. Ensimmäisessä kuvassa oli ehkä viisivuotias tyttö, jonka kyynärpäästä katkennutta kättä suojasi likainen verinen side. Joltakin pojalta oli puhjennut silmä, jonkun toisen suu oli revennyt rumaksi repuxi jonka sisältä hohtivat helmenvalkeat pikku hampaat. Yhden tytön yläruumiin iho oli palanut kauttaaltaan mustaksi ja koppuraiseksi kuin uuniin unohtunut lasagne, ja häneltä puuttuivat molemmat kädet. Murrosikäisen pojan jalat olivat katkenneet polven yläpuolelta. Hänen kasvoillaan oli pieniä tummia aknearpimaisia täpliä. ellauri206.html on line 198: Rachel taivutti päänsä taakse ja katsol Nicholasta silmiin. Nicholas mikset ole vielä suu.. Sitä kysymystä Rachel et saanut ikinä loppuun. Miehen kuumat huulet hinautuivat Rachelin huulille ahnaina ja vaativina, miehen kieli kosketteli Rachelin kielenkärkeä, ja Rachel tunsi, miten hänen kielenkärkensä heräsi eloon ja miten myös alempi pikku kielenkärki nousi pystyyn mekon alla paisuvana ja sähköisesti väpättävänä. Se oli hienoa. Ize asiassa pillun paisuvainen on valtavasti kyrpää isompi ja pystyy nielaisemaan sen. ellauri206.html on line 200: Jossain krimisarjassa oli apulainen jolla oli Munchausenin syndrooma. Se syötti hoidokille jotain lääkettä pitääxeen sen sairaana. McIlroy kävi sairaaloissa kuten Kilroy sotanäyttämöillä teeskennellen milloin minkäkinlaista sairasta, kunnes kuoli 68-vuotiaana vanhainkodissa. Musta tuntuu että olen sairas maanantaina, sanoi Max Roth viikonlopulla. Samaa veruketta koitin käyttää izekin pienenä, kehnohkolla menestyxellä. ellauri206.html on line 213: Pasifistiksi kääntynyt 88-vuotias herra Kaneko kertoi Dawesille nuorena sotilaana tekemistään murhista, kidutuksista, raiskauksista ja lasten tappamisesta. Hän oli lähtenyt Kiinan rintamalle kunniasta unelmoiden. Japanilaissotilaat oli opetettu lausumaan kuoleman hetkellä kunniansa julki: ”Eläköön hänen majesteettinsa keisari!” Mutta kun Kaneko-sanin toverit kuolivat taisteluissa, kukaan ei ylistänyt keisaria: ”Kaikki huusivat äitii, äitii! Kaikki sanoivat niin. Ja se oli loppu.” ellauri206.html on line 222: Sen jälkeen nojasimme Samin kanssa selkää laituriin, polvia myöden (sic) vedessä, vierekkäin, ja tyttö runkkasi kullejamme keskittyneeseen tasatahtiin, hiukan kumartuneena, mielestäni hivenen liian hitaasti mutta Luojan kiitos lujaa puristaen, ja minä kallistin pään taakse, pidin silmät auki ja näin taivaan tähtimäärän, elokuun Linnunradan, ja tiesin että siellä oli satoja miljardeja tähtiä, eikä minulla ollut toivomusta yhdellekään. Paitsi se, etten tahtonut ikinä luopua mistään meille tarjoutuvasta ilosta kuten tämä, ja se, että toivottavasti kukaan muukaan ei lakkaisi niitä tarjoilemasta. Samin kyllästyttyä ohjasin viileän kullini tytön suun lämpöön. Ei sillä ollut siihen mitään vastaan pantavaa eikä juuri sanottavaakaan. ellauri206.html on line 224: Se mistä Rikulla on puute on se mistä se koko ajan jaxaa puhua, nimittäin luotto. Se on talousliberaalin ase kuten pelko Alistsir McLeanilla, löysä kanuuna. Sixi Rikusta ei koskaan tule ihmisenä valmista. ellauri206.html on line 226: TWERKKAAJANA ja sometähtenä tunnettu Tinze, oikealta nimeltään Tia-Maria Sokka, avautui Instagram-tilillään ikävästä välikohtauksesta, joka sattui hänen matkustaessaan aurinkoisessa Roomassa. ellauri206.html on line 229: – Meillä oli pienet kuvaukset meneillään ja tunsin oloni tosi hyväksi. Sitten ohitsemme käveli tyyppi, joka sanoi, että ”tuo tyttö on liian lihava”. Noin isolla rumpalla ei pitäisi enää twerkata. Tällainen peppu ei kuitenkaan ylläpidä itseään, "Tinze" kuittasi julkaisussaan. ellauri206.html on line 249: Jean Lorrain, pseudonyme de Paul Alexandre Martin Duval, est un écrivain français à très forte tendance parnassienne, né le 9 août 1855 à Fécamp, en Haute-Normandie, et mort le 30 juin 1906 dans le 17e arrondissement de Paris. Dandy sybarite, ouvertement homosexuel, amateur de drogues, Jean Lorrain est l'un des écrivains scandaleux de la Belle Époque, au même titre que d'autres auteurs « fin de siècle » comme Rachilde, Hugues Rebell et Fabrice Delphi. Ses œuvres peuvent être rapprochées de la littérature dite « décadente ». ellauri206.html on line 252: IL fréquente le salon de Charles Buet, où il rencontre Jules Barbey d'Aurevilly, Joris-Karl Huysmans, François Coppée, Léon Bloy, Laurent Tailhade et autres cretins. Il rencontre Edmond de Goncourt, avec qui il restera lié jusqu'à la mort de ce dernier en 1896, et qui fut son principal protecteur. Edmond de Goncourt, dans la récente édition complète en 22 volumes du Journal des Goncourt, se montre curieux de toutes les questions sexuelles et particulièrement de l'homophilie. À partir de 1884, Edmond de Goncourt, jusque-là banalement réactionnaire, devient un antisémite enragé, Jésus l'a sauvé après 27 années d'homosexualité. Il se veut esthète et dandy en même temps qu'explorateur tapageux du vice et de la vulgarité, curieux assemblage qui verse souvent dans le pire mauvais goût, et qui lui vaut le mépris hautain de Robert de Montesquiou, dont Lorrain, pour sa part, fait volontiers sa tête de Turc pour sa prétention à l'élégance et à la chasteté. « Lorrain », écrit Léon Daudet dans ses Souvenirs, « avait une tête poupine et large à la fois de coiffeur vicieux, les cheveux partagés par une raie parfumée au patchouli, des yeux globuleux, ébahis et avides, de grosses lèvres qui jutaient, giclaient et coulaient pendant son discours. Son torse était bombé comme le bréchet de certains oiseaux charognards. Lui se nourrissait avidement de toutes les calomnies et immondices. » ellauri206.html on line 258: Cyrulnik war seit 1996 Studiendirektor der Fakultät der Humanwissenschaften der Université du Sud-Toulon-Var, Inhaber des Lehrstuhls für Ethologie sowie der Leiter einer Forschungsgruppe für klinische Ethologie am Irrenhaus von Toulon. ellauri206.html on line 263: "Missä mielessä elämän pitää olla oikeutettua? Kaikki eläimet ja selvästi useimmat ihmiset elävät kokematta koskaan vähäisintäkään tarvetta perustella yhtikäs mitään. He vain elävät koska elävät, niin he ajattelevat, sitten he arvattavasti kuolevat koska kuolevat, ja heidän analyysinsä päättyy siihen. Ainakin Huysmans-asiantuntijana minä koin, että minun oli pystyttävä vähän parempaan." LOL missä suhteessa parempaan? ellauri206.html on line 274: Le 27 juin 1829, Gautier rencontre celui qui allait devenir son « maître » en littérature, Victor Hugo, auquel le présentent Gérard et Pétrus Borel. Cet évènement précipite sa carrière d'écrivain. ellauri206.html on line 285: Timö on piipunrassimpi vielä kuin Wellbeck. Hännikäinen on suomalaisen kansallismielisen yhdistyksen Suomen Sisun toinen vihapuheenjohtaja. Hännikäinen on kirjoittanut ylioppilaaksi Kallion ilmaisutaiteen lukiosta vuonna 1998 ja valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2006, gradun aiheena 'Modernismin murros Väinö Kirstinän runokokoelmassa "Vihapuhetta"'. Hännikäinen on ollut järjestämässä ja toiminut myös puhujana äärioikeistolaisessa Awakening-tapahtumassa, jossa on vaadittu muun muassa valkoista ylivaltaa. Tilaisuuksissa on esiintynyt myös antisemitistisiksi ja fasistisiksi luonnehdittuja puhujia. Juhannusaattona 2015 Hännikäinen julkaisi Naisasialiitto Unionin sekä väkivaltaa kokeneiden naisten ja tyttöjen tukipalvelun Naisten Linjan julkisilla Facebook-sivuilla alatyylisiä viestejä. Hännikäisen mukaan kyseessä oli humalainen hölmöily. Hän oli myös jo aikaisemmin lähettänyt alatyylisiä viestejä useille eri henkilöille. Viestien seurauksena Hännikäisen teoksia julkaissut Savukeidas-kustantamo lopetti yhteistyön hänen kanssaan. Mitä Houellebecq tarkoittaa? on Timö Hännikäisen toimittama vuonna 2011 Savukeitaan kustantamana ilmestynyt esseekokoelma kirjailija Michel Houellebecqistä. ellauri206.html on line 332: Nojoo, nyt ollaan taas samassa pisteessä, mutta tietääkseni täällä ei tällä kertaa ole koiroja. Missähän on pikku Olavi? Helmillä oli isosetä Olavi, josta mulla oisi kertoa monta kaskua, muun muassa Kiinasta, jossa Olavi-setä vaikutti vauvana 1900-luvun alussa, mutta hän on tällä kertaa sivuhenkilö, joten jääköön nyt. ellauri206.html on line 337: Mutta tässä kuitenkin ensimmäinen muistuma albumista 3! ellauri206.html on line 367: No ei, nyt pikakelausta jo kehiin. Hyppään yli Helmin esikouluajan muistelmat isästä joka ei tule kahville vaikka äiti pyytää koska se on tietokoneella, Helmin piirtämät joululepakot RUSU, OKKO, NIKO, NAKER, LUSTO, NIELLA, HMHKI kirjoitettuna ilman vokaaleja kuin talmudin Jehova, ja Helmin omat laulut kuten unohtumaton "Aurinkoo, Aurinkoo, korkealla taivaalla loistaa Hoo". ellauri206.html on line 369: On kuitenkin pakko mainita perheen kesämatka Walesiin, hirmu iso Shire hevonen ja hirmu pienet falabellat, villit ponit New Forestissa, ja se kun Helmi hukkui Victoria Embankmentille. Se oli vuonna '99, helppo muistaa koska juuri silloin näkyi Oxfordissa täydellinen pimennys. Kazottiin oudossa hämärässä auringon kapenevaa sirppiä noetusta lasista, linnut olivat säikkyneinä vaienneet. Siitä on mulla vielä virttynyt nelisilmäinen T-paita muistona: I saw the '99 eclipse, didn't do me any harm. Debatable. Sieltä ostettiin Helmille pieni britti koulupuku, joka sillä oli päällä koulun alkaessa seuraavana syxynä. ellauri206.html on line 371: Toinen pikakelaus eikä aikaakaan niin voi kauhistus: Helmi on jo maisteri! Niin se aika pakenee, eheu fugaces labuntur anni, kuten leukavasti laukaisi Horatius, se lerppana. ellauri206.html on line 373: Vai pääsinkö nykyaikaan liian aikaisin? Jäikö liian paljon pois? Pikku Helmi vuokramökissä hyppäämässä ensimmäisenä jääkylmään veteen pulloineen ja ilman pulloja, Kesät Sysmässä ja Starhillin razutila, Satu, Venla, Elsa naapurissa, muut Ynkin kaverit ja vuodet joista moni täällä on puhujaa paremminkin perillä, työura eri asiakasrajapinnoissa, opiskelu Lahdessa ja Hesassa, vappushokkelot, vuoju- ynnä muu huojuva bilehileily (älkää pliis särkekö paljoa tällä kertaa!) yhteiset ja omat kodit kaukaisessa Vallilassa, Arabiassa ja Kumpulassa, kesäinen autoilu Anhevanmaalla, perhosten nappaus ja laskenta, kandivaiheen aihe villiinnytys. ellauri206.html on line 378: Ehkä se vielä muuttaa mielensä. Ei se opettaminen nyt niin kauheata ole, ainakaan näin jälkeenpäin. Vaan turhapa tuota on koittaa neuvoa, se kieltää kuitenkin kuin pienenä: " Ei saa sanoa!" ellauri206.html on line 380: Etpä arvannut Helmi mitä riskejä on kenttäbiologilla, voi oravista saada kakkaa käsiin ja puremia sormiin. No ne kokemuxet ja papanoista saadut tuloxet on tässä nyt hienoissa kirjoissa ja kansissa, tolle lege, sanon kuten pikkulikka Hipon Akulle. ellauri206.html on line 420: koska hän oli aistillisten ja seksuaalisten ellauri206.html on line 439: Tämä on yksi tärkeimmistä jumalallisen ulostulon hetkistä kirkon historiassa. Kun Augustinus kuuli sen, hän ei enää muistellut etiopialaista eunukkia, joka oli kerran ottanut hänet käteensä ja tullut Jesajan kirjakääröön. Sen sijaan Augustinus muisti toisen kuuluisan kristityn Afrikasta, joka tunnetaan nimellä Pyhä Antonius autiomaasta, se jolla oli näitä aika eroottisia näkyjä. Pyhää Anttonia pidetään laajalti luostaruuden isänä, ja koppihartautta jouhipaita päällä piiska kädessä akuankkahousuissa arvostettiin suuresti 400-luvulta nykypäivään. Pyhä Antonius kuoli Augustinuksen ollessa vain kaksivuotias, mutta algerialaisena Augustinus kunnioitti aavikkoisiä, joista Antonius oli ensimmäinen. Tuolla hekumallisella hetkellä puutarhassa Augustinus muisti sen ajan, jolloin Antonius oli käynyt läpi oman tuskallisen tuskansa ja avannut Raamatun kriisihetkellä. Hän oli törmännyt tuohon peukalovärssyyn, jossa sanottiin, mitä hänen piti kuulla: "Mene, myy omaisuutesi ja anna köyhille . . . seuraa minua” (Matt. 19:21). Antonius oli lähtenyt ulos, ja yksi kirkon historian suurista luvuista alkoi, luostariliikkeen alku, joka kokosi uskovia yhteisen elämänsäännön alle. Tunnetuin elämänsääntö tunnetaan nimellä Pyhän Benedictuksen sääntö, joka jatkuu monissa luostarikunnissa nykypäivään asti. ellauri206.html on line 444: Pikin asuntoa siivotessa löytyi lattialta VHS-kasetti. Siitä ja muusta juolahti mieleen, etten tiennyt kuka on Gassendi. Ei se se Ortegakaan ollut, vaan kekä? ellauri206.html on line 450: Pierre Gassendi (22. tammikuuta 1592 – 24. lokakuuta 1655) oli ranskalainen filosofi, tiedemies ja matemaatikko, ja yksi oppineista libertiineistä. Hänet tunnetaan parhaiten siitä, että hän yritti sovittaa epikurolaisen atomismin yhteen kristinuskon kanssa. ellauri206.html on line 462: Q(uora): Mikä on pseudoälykäs? Pseudoälykäs on opetellut asioita ulkoa ja pitää sitten kaikkea itsestäänselvyytenä niihin perustuen. Olen tavannut älykkäitä ihmisiä (selkeästi minua älykkäämpiä), jotka kysyvät kummallisia, jopa lapselliselta tuntuvia kysymyksiä. Asiaa mietittyäni olen havainnut, että niihin kysymyksiin ei ole oikeasti tiedossa kunnollista vastausta, on vain yleisiä oletuksia, joita kukaan ei ole koskaan haastanut. ellauri206.html on line 464: Mitä vähemmän puhuu, sitä fiksummalta vaikuttaa, joten jos et ole älykäs, niin suosittelen olemaan hiljaa. Miki Liukkosta kiinnostavat kaikki asiat, ja se johtaa välillä pälätysluentoihin – kertoi suorassa lähetyksessä tuoreesta kihlauksestaan. Muistan jo lapsuudesta sen, että äiti käski aina minun olla hiljaa välillä, mutta muuten se on otettu aika hyvin vastaan. ellauri206.html on line 479: Ehkä toi homo-look onkin Mikille vaan maski joka lisää sen kiinnostavuutta, niinkö anakoreetin imiz libertiini Gassendille. Yhteistä niille saattaa olla eläinten asialla olo. Ensinäytössä The Scenes: Anorexia Is Boring – Miespuolinen Jänis esittää indierockia. Kitara soi, eläimet itkevät vaikkei saisi. Mikin älykkyys ei kyllä ole loogis-matemaattista vaan taiteellista, esim. alvista se ei tajua hevon vittua. Siinä kohtaa sen ja Gassendin tiet eroavat, vaikka kirjailijoita ovat molemmat. ellauri206.html on line 493: "Enpäs kerrokaan, mutta aihesanoja löytyy noin 680, joista pystyy kukin valitsemaan itselleen sopivan "sanapilven" tämä tulee sekä näkyviin profiiliin että algoritmien avuksi mahdollista kumppaniehdokasta varten. Sanan voi valita sen perusteella, mitkä ovat itselle tärkeitä tai mistä on kiinnostunut." ellauri206.html on line 496: Miten ihmeessä saat mitään tietoa toisen arvoista, jos löytyy vain kuvia kymmenestä eri harrastuksesta mitä herra harrastaa, eikä mitään muuta. Paljon oli jäykän mulkun kuvia. ellauri206.html on line 498: Itse lähdin sillä mielellä liikkeelle, että selvittäisin ensin, mikä mies on miehiään ja sitten olisi kuvien vaihtamisen paikka. Mutta tässä kävi niin, että ensimmäinen viesti miehiltä on ollut "saisinko kuvan" ja sitten "saisinko luvan vai rukoillaanko ensin?". Aivan sama kuin olisin liittynyt Tinderiin. ellauri206.html on line 518: Työttömän työnhakijan pääasiallinen tehtävä on työnhaku. Ja uusi työnhaun malli korostaa sitä. ”Tavoitteena on nopea työllistyminen”, sanoo TE-toimiston johtaja. Ja tässä hän aivan oikeassa, koska työttömyysedun saadakseen työttömän on suoritettava velvollisuutensa. Työttömän on haettava neljää työmahdollisuutta kuukaudessa välttääkseen karenssin. Työnantajat toivovat, ettei yhteenottoja tulisi. ”Ei puhettakaan turhista hakemuksista ja hakemusten tulvasta.” "Kun työn kysyntä kasvaa palkat laskevat", laskeskelevat työnantajat. ellauri206.html on line 522: Lasta odottava Johanna Harlin hehkuu Cannesin juhlissa kuin tulitikku - Some ylistää. Oletko muuten katsonut The Harlins -realityä? Mielipiteitä? ellauri206.html on line 524: Neljä viidestä on valmis luopumaan venäläisestä energiasta hinnannoususta huolimatta. Suomalaiset vastustavat tiukasti putinismia. Venäläisten työmiesten energia Pikin putkiremontissa näytti aika matalalta. Da, da, sanoivat ja laahustivat porttikonkiin tupakalle. ellauri206.html on line 537: Viestiketjussa, mistä "löytää kunnollisia naisia", oli mainittu, että deittipalvelu Valosta. Nyt Valon sivustolle ilmestynyt jo ensimmäinen kikkelikuva ja rompseästi kaljatuopit esillä olevia profiilikuvia. Miksi kunnollisten naisten pitäisi huolia tälläisiä nahjuksia... Eiköhän tuokin pyöri miesylivoimalla. Maksavat saadakseen esitellä kikkelikuvia toisilleen ja hyvä niin. Kaameita jeesus hihhuleita oli suurin osa ja vieläkin rumempia kun tinderissä. ellauri206.html on line 539: Höpöhöpö! Kyllä on tosiuskovat harvassa Valon profiileissa. Mitään esittelyä ei ole monellakaan; ihmisen kuvakin harvemmassa. Ei siis kerrota yhtään, mitä ollaan hakemassa. Naisten profiileissa kuulemma myös kuvattomuus ja tyhjä esittely on yleinen. Naisia kumminkin on saitilla paljonkin, mutta lienevätkö ammattilaisia tienausmielessä? Olen naisena saanut tykkäyksiä jopa naisilta! Miten tämä on edes mahdollista? Valon periaatteiden mukaan ei edes kysellä heteroudesta, koska naisille ei näytetä naisten eikä miehille miesten profiileja. Laitoin palautetta useammasta asiasta Valon tuki-sähköpostiin. Mitään vastausta ei ole tullut. ellauri206.html on line 541: Mun kaveri olisi juuri potentiaalinen tuonne. Sanoo olevansa uskovainen, käy kirkossa ja kaikkea. Eikä ole löytänyt puolisoa, joten luulisi, että VALO olisi juuri hänen paikkansa. Mutta kaveri on niin häiriintynyt päästään, että oikeasti toivon, ettei kukaan ajaudu hänen uhrikseen. Eli saattaa hän siellä sovelluksessa ollakin, mutta kuuluu juuri tuohon sakkiin, jota appi kuvailee. Nimi on Lasse Lehto. ellauri206.html on line 543: Mutta samat ongelmat kuin livenä: omanikäiseni miehet asuvat kotona, eikä ole kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta ainakaan seurustelumielessä. Tai sitten ollaan "syvältä pelastuneita" entisiä rupuja ja alkoholisteja. ellauri206.html on line 544: Harmi juttu, että ne normaalin oloiset fiksut miehet eivät ole uskossa. Ja se on tärkein kriteerini. No ne normaalit fiksut miehet menevät nuorena naimisiin. Joten ne ovat kyllä uskossa, mutta eivät sinkkuja. Ja kääntäen. ellauri207.html on line 43: Tästä kansikuvasta tulee mieleen Josif Konradin teos Pimeyden sydän, jota en ole vielä lukenut, vaikka monta muuta Joosen teosta olenkin jo kahlannut. Mulleio sitä, joten enpä kerro siitä tässäkään tän enempää. Ei mulla ole Sorvarin esikoista Kongon Oskaria liioin, mutta samalta tekijältä sentään Hammurabi, joka on aika vetävä. Siinä on vähän samaa fiilistä kuin El Zorron alkupään numeroissa, joissa Dona Carita oli vielä hengissä. Kapinakenraalit nuolaisivat huuliaan hipelöidessään 17-keväisiä neitokaisia, mutteivät sentään vielä työntyneet niihin mehukkaasti takaapäin. Tai jos työntyivätkin, ei kerrottu. ellauri207.html on line 45: Toinen sakkolihan makustelija on Stig-Erland Larsson, jolta löysin Heinolasta millenniaalitrilogian toisen osan, Tulitikkuja lainaamassa, à 50 snt. Hinta oli kohdallaan, joten ostin sen. Tai Seija osti kun mulla ei ollut kukkarossa kuin kärryrahoja. Kotona huomasin että mulla olikin jo se. Mitä vittua. Heitin rodeen toisen kappaleen. Se oli ollut varmaan ilmainen. Nyt muistan, pöllin sen Kontin kontista. Hemmetin hemmetin hemmetti. Rikos ei kannata. ellauri207.html on line 53: Noniin, siis Stiegin supersankari, häiriintynyt pissis Lispetti lojuu Grenadalla ruskeana kuin pähkinä. Se ei piittaa musasta senkään vertaa että erottaisi Sven-Ingvarsia Nick Cavesta. Ketähän nää nyt sitten ovat? ellauri207.html on line 57: Gruppen bestod vid bildandet av Sven Svärd (trummor), Ingvar Karlsson (dragspel, bas och elgitarr) och Sven-Erik Magnusson (sång, gitarr, klarinett och saxofon). Så småningom utökades bandet med ytterligare två medlemmar, basisten Rune Bergman 1958 och saxofonisten Sven-Olof Petersson 1962. Sven-Erik Magnusson, som var med i bandet sedan starten 1956, var frontfigur i Sven-Ingvars fram till sin död i mars 2017. Under en kort period 1962 hade bandet också en kvinnlig vokalist - Marianne Nilsson, sedermera Marianne Kock. ellauri207.html on line 60: Sven-Ingvars ligger tvåa på listan över artister med flest melodier på Svensktoppen (55 låtar), endast slagna av Sten & Stanley (61 låtar). Sven-Ingvars blev 2016 invalda i Swedish Music Hall of Fame. ellauri207.html on line 95: In addition to being a milestone for the field, the publication of Dimensions in Mathematics is a true publishing event, a crowning achievement in our centennial year. We’re extremely proud to finally satisfy the millions of Millennium readers who’ve sought out the book, and are deeply humbled by the experience of working with the legendary Dr. Parnault. ellauri207.html on line 117: Lisbethin taito soluttautua lainvastaisesti pahojen ihmisten tietokoneille oli mahdollistanut Mikaelille aineiston, jota hän tarvitsi kääntääkseen journalistisen tappionsa Wennerströmin jutussa skuupiksi. ellauri207.html on line 119: Kansainvälinen talousrikoksiin keskittynyt poliisi tutki edelleen skuuppia joka antoi Mikaelille ihanan tilaisuuden istuskella tasaisin väliajoin julkkixena tv-sohvilla. Seisoa ruudussa vakaana kuin kompassineula. Onnexi hänellä oli jalassa ruozalaiset puuvillavöiset pehmyrihousut jotka istuvat vaikka teillä seisoo. Vittu et on sitten etovaa linssiluteilua. ellauri207.html on line 185: tent/dam/thestar/entertainment/books/2010/07/12/stieg_larssons_4th_millennium_book_shrouded_in_mystery/enlarssonjpg.jpeg" width="40%" /> ellauri207.html on line 190: Mikki tiesi olevansa jokseenkin komea mutta ei kuitenkaan pitänyt itseään erityisen puoleensavetävänä. Käteenvetäminen ei pitkän päälle napannut. Hän sai usein kuulla. että hänellä oli sepaluxessa jotain, joka kiinnosti. Erik Berger veteraani oli selittänyt, että hän kertakaikkiaan säteili itsevarmuutta ja turvallisuutta ja että hänella oli kyky saada naiset rentoutumaan ja sulamaan ja miesten pikkujalka jäykistymään ilman eri käskyä. Sänkyynmeno hänen kanssaan ei ollut hankalaa, uhkaavaa eikä monimutkaista - se oli helppoa ja eroottisesti nautinnollista. Mikä (Mikaelin mukaan) oli niin kuin asioiden piti olla intuitiivisesti. Hänen tehtävänsä oli palvella vyö löysällä kuin partiopojalla. ellauri207.html on line 192: Päinvastoin kuin useimmat hänen tuttavistaan, Mikki ei ollut mikään naisteniskijä. Parhaassakin tapauksessa hän vain antoi naisten yrittää, oli paikalla ja halukas, mutta aina hän jätti aloitteen naiselle. Seksi tuli kuvaan aivan luonnollisena seurauksena munan pongahtaessa lahkeesta. Naiset, jotka olivat päätyneet hänen sänkyynsä, olivat harvoin nimettömiä yhden yön pokia - niitäkin oli kyllä ollut viljalti, mutta niiden kokemuxet oli olleet yleensä varsin epätyydyttäviä. Mikki loi parhaat suhteet kavereihin, jotka hän tunsi ja joista hän piti. Siksi ei ollut mikään sattuma, että hän kaksikymmentä vuotta sitten oli aloittanut suhteen Erik Bergerin kanssa - he olivat ystäviä, ja veto- ynnä työntövoima oli molemmin puolista. ellauri207.html on line 194: Mikaelin celeb status oli toki lisännyt mielenkiintoa naisten joukossa tavalla, joka Mikaelista oli sekä omituinen että käsittämätön. Yllättävintä oli, että nuoretkin naiset saattoivat tyrkyttää itseään varsin odottamattomissa yhteyksissä, kuten hississä ja vessassa. ellauri207.html on line 196: Mikin kiinnostus suuntautui kuitenkin aivan toisentyyppisiin naisiin kuin kuolaaviin teinityttöihin, joilla oli lyhyt minihame ja kurvit kohdallaan. Nuorempana hänen naistuttavansa olivat usein olleet häntä vanhempia, joissakin tapauksissa huomattavastikin vanhempia ja kokeneempia, joilla oli pitkä maxihame ja kurvit valahtaneet vääriin paikkoihin. Sitä mukaa kuin hänellekin oli ikää karttunut, ikäero oli vähitellen tasoittunut. Ex-tissitön Mikin chinuppia imuttanut hukkapätkä Lisbeth Salander, joka oli 25, oli ehdottomasti huomattavin panostus alaspäin ikäskaalassa. Mutta sekin on vain alkua, sillä kohta vuorossa ovat mustat teini-ikäiset grenadiininheittäjät ja sänkyyn remmitetyt 11v menarkhe-ruipelot. ellauri207.html on line 202: «Suecia se presenta como una sucursal del infierno, donde los jueces prevarican, los psiquiatras torturan, los policías y espías delinquen, los políticos mienten, los empresarios estafan, y las instituciones en general parecen presa de una pandemia de corrupción de proporciones fujimoristas. Esta obra perdurará porque se trata de ficción de la más amena, con unos personajes perfectamente definidos, que, según me, es lo que importa.» –Mario Vargas Llosa, escritor peruano-. ellauri207.html on line 210: El patrimonio de Musse Pigg causo un enfrentamiento entre su esposa por 32 años, la arquitecta Eva Gabrielsson, y Erlan y Joakim Larsson, el padre y hermano del escritor. Éstos últimos fueron los que recibieron la opulenta herencia, la cual incluye los derechos sobe todas las obras del autor, y la capacidad de gestionar lo que dejó por escrito. Sin embargo, Gabrielsson afirma que ella debería ser la poseedora de los bienes ya que ella era la personas más allegada del autor, ya que éste abandonó su hogar familiar a la edad de los 18 años y desde ese entonces se dispuso a vivir con Eva, sin siquiera mantener contacto alguno con su padre ni hermano. ellauri207.html on line 224: Mikki Hiiren ullakkoasunto oli vaan 1 suuri huone. Siellä hän kyllä viihtyisi, Mikin molo poskessa. Äkkirikastuneen laahustajan kukkoilu Nobelmäklarnan toimistossa ja kostoretki netissä on rotinkaisten mieleen. Ei niin että kermaperseilyssä olis jotain vikaa, kuha se olen minä joka kermaperseilen. Rötöstely on aivan paikallaan kuha kohde on myös rikollinen. ellauri207.html on line 230: Hän ehosti izensä ja pani päähän silmälasit ja blondin peruukin. Siten sonnustautuneena ja Norjan passilla hän ostaa nipun typerillä nimillä varustettuja Ikea-huonekaluja ja niihin kuuluvan lastulevyn aromin. Sänky on Hästens. Saikohan Stieg provikaa myös tuotesijoittelusta? Todennäköisesti kyllä. Lasku oli hieman yli 90K kurnua. Teevee oli kokonaista 18-tuumainen. Hölmö mixei se mennyt norjalaisexi öljyprinsessaxi sonnustautuneena myös Nobel-mäklareihin? Ois saanut palvelua. Ehkä se vaan ihan tahalteen kaivoi verta nenästään. Sai suuttua. ellauri207.html on line 236: Lilya 4-ever is a 2002 crime drama film written and directed by Lukas Moodysson, which was released in Sweden on 23 August 2002. It depicts the downward spiral of Lilja Michailova, played by Oksana Akinshina, a girl in the former Soviet Union whose mother abandons her to move to the United States. ellauri207.html on line 249: Svenssonska Dagbladetin mielestä on traagista että sexikauppiaat ovat rupinen joukko nollia. Laahusmaisen lukijakunnan mieleen olisi löytää roistot yhteiskunnan huipulta. Luultavasti amer. elokuvien vaikutusta. Nehän on tunnetusti voimakkaasti rupisten nollien puolella. Esim vaikka Pretty Woman. Huora on huora. Se kuuluu järjestelmään. Ne eivät osaa ruoziakaan kuin sen verran että saavat hoidetuxi hommansa. Kom hit jag är kåt. Jättestor ståkuk! Snart blottades ollonet. Rahat päätyvät valtion kassaan. Saamarin nosket. Niitä pitää kohdella kuin sotarikollisia. Kaikki keinot ovat luvallisia sodassa ja rakkaudessa. Ja nyt hommiin! ellauri207.html on line 254: Jäzkin ja fikan jälkeen tyhjäntoimittajat pureutuvat asiaan. On viihtyisää. Itätytöt saavat palkkaa melkoisen setelinivaskan, ei ihan Kainin Ikea-ostoslaskun verran mutta kuitenkin, ja palaavat rahat tuhlattuaan vapaaehtoisesti takaisin. Kohtalaisen pienen summan eteen pitää raiskata noin sata tyttöä. Ärsyttävän pientä bisnestä. Lispetin saalis Wennerströmiltä oli 3 miljardia (tosin kruunuja). Ja serbi-Armanskilla oli Armaanin pukuja. Balttityttökauppiaalla on vaan aluspaita ja napanöyhtää. ellauri207.html on line 261: Sillä toden sanoakseni, naisten yleinen taso ei riitä siihen keskinäiseen yhteydenpitoon, joka tätä pyhää liittoa elättää, eikä heidän sielunsa tunnu olevan kyllin vakaa kestämään niin tiukan ja pitkäaikaisen siteen puristusta. Tosiaan, ellei näin olisi, jos voitaisiin vapaasta tahdosta saada aikaan suhde, josta eivät vain sielut saisi tuota eheää nautintoaan, vaan jossa myös ruumiilla olisi osansa liitosta, mihin ihminen näin olisi koko olemuksellaan sitoutuneena, on varmaa, että tämä täydentäisi ja lisäisi ystävyyttä. Mutta mikään esimerkki ei todista tuon sukupuolen kyenneen tällaiseen, ja antiikin koulukunnat ovat yksimielisesti julistaneet sen siihen kelvottomaksi. ellauri207.html on line 263: Niinpä kun tällainen homostelukiihko valtaa alhaisen mielen, tämä käyttää suostuttelukeinoinaan rikkauksia, lahjoja, suosimista arvoasemain pääsyssä ja muita alhaisia houkutuksia, joita antiikki paheksui. Jos se tapahtuu jalommalle sielulle, suostuttelukeinotkin ovat jaloja kuin Platolla: filosofisia opetuksia, neuvoja uskonnon kunnioittamiseen, lakien tottelemiseen, isänmaan puolesta kuolemiseen sekä esimerkkejä urheudessa, viisaudessa ja oikeudenmukaisuudessa, kun rakastava pyrkii katamiitin suosioon sielunsa jalouden ja kauneuden avulla, koska hänen ruumiinsa kauneus on kauan sitten kuihtunut ja koska hän toivoo myös voivansa tämän henkisen yhteyden perustalle solmia lujemman ja kestävämmän liiton. ellauri207.html on line 267: Antiikista moitittiin ankarasti runoilija Aiskhylosta, koska tämä Akhilleuksen ja Patrokloksen rakkaussuhteessa oli antanut takamiehen osan Akhilleukselle, joka oli nuoruutensa parrattomassa varhaiskukoistuksessa kreikkalaisten joukosta kaunein, eli olisi oikeasti kuulunut katamiitixi. ellauri207.html on line 271: Homoystävyydessä ei kaivata sanoja palvelus, kiitollisuus, pyyntö, kiitos, ja muut niiden kaltaiset, kaikki on yhteistä kuin uskovaisten tavara. Tosi ystävät eivät lainaa eikä anna luottoa, eli revi siitä Kalle Blomkvist. Filosofit otti törkeästi kavereilta ilmaisexi rahaa sanomatta edes kiitosta ja testamenttasi niille vielä köyhät sukulaisensa. No niinhän teki kyllä Jeesuskin. Luottamusta kehiin. ellauri207.html on line 275: Pepin ei kyllä kanzi luottaa Kalleen eikä kääntäen. Samaan aikaan kuin Peppi lipsuttelee hikisenä Mimmi Musia, Musse Pigg höylää yli viisikymppistä Harriettia. Neljäntenä miehenä isän, veljen ja jonkun nimeltä mainizemattoman aussivainaan jälkeen. Hizi miten tällänen lakkaa kiinostamasta seizenkymppistä. Sitä vähän ihmettelen mixi sukuruzasta tehdään tässä niteessä niin iso numero. Eihän tällä kihnutuxella ole lisääntymisen kanssa mitään tekemistä, kunhan koirastelevat. Ei koiratkaan sellaisesta ota paiseita. ellauri207.html on line 286: Harriet (30%) kysyi lempeänä, Mikki (30%) nyökkäsi mietteliäästi. Mukavia porukoita. Ei tarvi olla lojaaleja kellekään paizi izellenne, ja se on helppoa. Te haluatte muuttaa asioita, vaikuttaa. Keltäkään ei tarvi lupaa kysyä. Olette kyynikkoja nihilistejä joilla on sielu kuten Gogolin maaorjilla. Sovin tänne mainiosti, olenhan izekin kyyninen biljonääri ja lisäxi sedänmurhaaja. ellauri207.html on line 288: Juu tervetuloa, sovit joukkoomme kuin nenä naamaan. Sinä olet älykäs naisexi ja sitäpaitsi fixu ja tuot enemmän kuin rahaa, tuot maailmanluokan konnankoukkuja! Sinä tuot meille kölin, mahtavan peräsimen ja pulleat purjeet, joita meillä ei ennen ole ollut, ei edes Pepillä. Oikea suuromistajaosakas! Pilssivesi! Sinä olet liikenainen, minä pidän sinusta ja luotan sinuun, kuten me kaikki! Nyt tiedämme mihin kokka osoittaa! Kohti mahtituloja! Siinä on valtava ero, sanoi Mikki matalalla Walt Disney äänellä. ellauri207.html on line 292: Peppikin on normalisoitumassa pikavauhtia, ottaa pois lävistyksiä, teettää tissit, ostaa ökyasunnon Östermalmilta, läjittäin pikkuhousuja, rupee toisin sanoen harrastamaan ruozalaisen keskiluokan ketjukonsuumerismia. Alkaa jopa kaivata Mikin kikkiä ja muita ystäviä! Puku-Armaanillekkin voisi antaa ellei se olisi niin naimisissa! Rahastahan sillä vaan oli puute kuten Augie Marshilla. Autismin voi parantaa parin miljardin pankkitili pätäkkää, muilta konnilta petostettua. ellauri207.html on line 296: Konnailukin sujuu parhaiten kun se perustuu liikeperiaatteelle: luottamuxelle sekä hyvään tahtoon. Etmua ällöttää tää talousliberaali keekoilu. Käyrät sojottavat koilliseen. Stigin konnaklupin hinnoittelu on epäuskottavaa: hintelä MC mies lähtee kidnappauxeen ja murhaan tuhannen egen hinnasta. Ei vitussa!? ellauri207.html on line 302: Greger oli ihminen joka oli paikalla aina ja vain kun tarvittiin ja johon voi varauxetta luottaa. Siis samanlainen kotinahjus kuin Harrietilla ja The Witchillä. Mikki oli monisärmäisempi. Mikin kanssa naimisessa ei ollut kyse uskottomuudesta vaan halusta. Ja HAH! Tyypillistä nisumiehen jargonia. Mikki antoi Erikille potkua selluliittiseen perseeseen. Gregeristä paljastuikin sitten yli 50% homo sekä Nouvelle Julien äijämiehen tapainen Kandaules. ellauri207.html on line 308: Vittu Stiegillä oli kieroutunut mielikuvitus. Feministi, puhu pukille, sen fantasioissa sexi on aina jotain vallankäyttöä. Sen mielestä se Brandon ällö pariisileffa oli kiihottava. Miten se jaxaa jauhaa noita teinierotiikkakuvitelmia, tai sitten mummeleiden panoa. Hän oli kiihottuneempi kuin aikoihin. Kiinnos. EAT! FUCK! KILL! on harvinaisen peittämättöminä kaikki ja ainoat Stiegin kiemurat. Miljardeja rahaa, quirky sexiä ja tappohommia. Siinähän ne sitten olivat. Kaikilla on narsistisia supermiehen kykyjä. ellauri207.html on line 310: Peppi on ikävä ihminen. Luihu kylmiö. Kun se konnailee, se voi olla juridisesti epäilyttävää muttei rikos jumalan säätämiä lakeja vastaan, kuten älä tapa, älä varasta, älä valehtele älä tee huorin, kunnioita vanhempia ym ym. Sillä niihinhän on ne tutut jumalan suomat poikkeuxet: pahixia saa tappaa, konnilta varastaa, valehdella viranomaisille, huorata ketä huvittaa, kusettaa mielin määrin vanhempia jos ne ovat tiellä. Rakkauden käskyt hoituu hyvin rahalla ja sexillä ja syöttämällä halvatulle varaisälle sunnuntaisin makaronilaatikkoa ja antamalla sille valkoiset siltä varastetut shakkinappulat. Skizoidin narsistin pienestäkin hyväntahdon eleestä on syytä ilostua pikkulapsen lailla. Raha ei ehkä tuo onnea mutta auttaa kestämään elon kolhuja. Sen tiesi jo Cato vanhempi, Roope Ankka, ja Kroisos Pennonen. Caton tapaisia konnankoukkuja järjestelee Peppi Pitkätussukin, rahanpesua ja veronkiertoa. Pecunia non olet. Onko järjestelyssä jotain epäeettistä? Ei toki, menettely on talousliberaalin sääntökirjan mukaista, mikäs siinä. Kyynärpäily toisten lurjusten kustannuxella ei ole vain luvallista, vaan suotavaa. ellauri207.html on line 314: Lyön muuten vetoa eze viirusilmä Mimi siepataan ja tapetaan "erehdyksessä" Pepin sijasta. Niin se aina käy kalpeanaamaviihteessä, värivammasia kaatuu kuin kauraa, palefacet jatkaa menoa. Ize asiassa Mimmi on välttämättä nirhattava jotta Peppi saa lisenssin nuijia pahan Zalatshenko-iskän oikein rumasti. Vai riittäisikö vanhat kaunat kuitenkin? Häntä hännästä, isojalka pikkujalasta. Aina tää sama tematiikka, sanoisi Jan Blomstedt. Huonotpa on geenit Pepillä. ellauri207.html on line 321: Gunman at Robb elementary school, Uvalde, Texas kills 19 students and two adults before being fatally shot, officials say. Isonenäreikäinen latino meni 18vee syntymäpäivänä viime tiistaina ostamaan 2 kalashnikovia, ampui aluxi isoäitinsä ja törmäili sitten autolla aseita laukoen sisään koulun avoimesta takaovesta ja ammuskeli siellä alakouluikäisiä kaikessa rauhassa tunnin ennenkuin poliisit vaivautui hinaamaan laiskat perseensä paikalle. Eihän se ollut kuin köyhien latinojen keskinäistä kähinää. ellauri207.html on line 343: Milli-Mollin hirvee pulla jatkuu, se törmää vahingossa sitä jahtaaviin murhaajiin. Klik. Ne ei honaa mitään. Peppi oivalsi heti että olutmaha kuului johkin liivijengiin. Sen liivissä luki isolla SVAVELSJÖ MC. Muutenkin se oli Raidin rekkakuskin näköinen. Helpottaa asiaa kun roistot on roiston näköisiäkin. The Bad Guys. ellauri207.html on line 344: Laumoittain poistettavia häiriötekijöitä jotka kaikki nauttivat naisten sadistisesta nöyryyttämisestä. No pianpa osat vaihtuvat! Lisbet ei tunne minkäänlaista myötätuntoa. Tyypillistä setäfeminismiä. Naiset voimaantuu kun niistä tulee reijitettyjä superäijiä. ellauri207.html on line 346: Tuotesijoittelun vuoxi Lisbet pysähtyi Seven Eleveniin (charge: $10K per mention) ja osti: jättipaketin Billyn pannupitsaa (5Kkr tack), 3 Findusin pakastekalapaistosta (3Kkr varsågod), 3 Pågensin pekonipiirasta (2Kkr får jag be), kilon amer. Granny Smith omenia ($1K thanx), 1/2 kg Arla ost, Arla mjölk (totalt 2Kkr), Jacobs Krönung kahvia (1Kkr), kartongin Mallu Lightia ($15K, sorry) ja iltapäivälehdet (DN och Expressen, 0,5kr var). Tähänkin ostoslistaan (ja näitä on vaikka kuinka) Stig sai menemään kirjasta yhden kappaleen, tuotto n. 2Mkr plus filmi- ja sarjiskoikeudet. Rei Shimuran ruumiilla oli jalassa Niken tohvelit, jotka olivat säilyneet teräkunnossa vaikka ruumis oli muuten mätänemistilassa. Kyllä kannattaa ostaa edustamiamme laatumerkkejä. ellauri207.html on line 359: Meanwhile, Salander (Lisbet)´s sadistic guardian, Nils Bjurman, hires Zalachenko to kill Lisbeth. Bjurman himself is soon killed by Lisbet´s bro Ronald Niedermann, who with dad Zala, is lying in wait at a farm in Gåseborg to ambush Salander (Lisbet). During a brief confrontation Lisbeth is shot in the head and buried alive. She later climbs out zombie like and deals serious blows to Zala´s head and wooden leg with an axe. Their injuries are so serious they are both taken by air ambulance to a hospital where the next book picks up. But what a disappointment: Zalachenko is shot in the head in the same hospital as Lisbeth being treated for the grievous injuries he´s suffered, for having intentions to betray the Cesarean section of the Swedish secret service, el Sapo. The Swedes consider the superior intelligence he has as a Soviet defecator more important than dumb Agneta´s civil rights or those of her misfit daughter, so they have Lisbeth declared incompetent and institutionalized in order to protect him from her. ellauri207.html on line 376: lokakuussa 2019. Ibrahimović osti marraskuussa 2019 noin neljänneksen Allsvenskan-jalkapallojoukkue Hammarbysta. Perhe eli köyhyydessä, Ibrahimovićin mukaan edes ruokaa ei aina ollut, mutta oli sentään jalkapallojoukkue. Riikinkukkorausku on Stingray. Eikös se ollut Corvette? Hollantilainen sota-alus eikä prinssinmakkara. Riikikukkorauskun selässä on täpliä, siitä nimi. Jenkeille pääasia on se sting. Just sellasia ne on. Niistä oli 50-luvulla hienoa kun "ihmisille" vaarallinen liljalaji oli lähes saatu kitketyxi sukupuuttoon Havaijin saarelta. Vittu ize ne pitäs sieltä kitkeä. Mä en käsitä miten Stigu jaxoi kexiä noin paljon raakoja pahanilkisiä ja pahansuopia juttuja. Se varmaan tosissaan vihasi Erlan isäänsä ja Roope-veljeä. No lähtihän siitä paljon massia. Ois voinut ostaa vaikka loput jalkapallojoukkuesta. Mut slaagi ehti ensixi, onnexi. ellauri207.html on line 380: Stieg on millenniaali Chevy Chase. Erona entiseen on et nyze on jotain valtavirtaa, ennen piti nigerialaistyön piilotella näitä tyynyn alle. Edistystä takas apinoiden juurille. Enää ei tarvi edes osaa lukea, voi kuunnella ja kazoo leffana. Huomaa miten noi noirit aina murjottaa pahansuovasti kuin mugit mug shoteissa. Niitähän ne onkin, hemmetti. ellauri207.html on line 382: tent/uploads/2009/08/milenium.jpg" height="500px" /> ellauri207.html on line 383: tent.duckduckgo.com/iu/?u=https%3A%2F%2Ftse1.mm.bing.net%2Fth%3Fid%3DOIP.qp8PhAGzqo7P6OXyRV-IWwAAAA%26pid%3DApi&f=1" height="500px" /> ellauri207.html on line 388: Kello on viisi toukokuun viimeisenä sunnuntaiaamuna. Helatorstai meni, Jeesus kilahti ja taivaaseen vilahti. Helluntai on tänä vuonna myöhässä kuten pääsiäinenkin, vasta viikon kuluttua. Jolla ei ole heilaa helluntaina, ei ole koko kesänä. Ringduvan vet det och morsar enträget på gården: ellauri207.html on line 391: Priusquam gallus cantet, TER me negabis (Matt. 26:75). Semel, bis, ter, quater, quinquies. Simuli bini terni trini quaterni quini seni septeni octeni noveni deni. Oli hyvä että tuli noikin opittua, niin osaa nyt. ellauri207.html on line 395: Kuten edellä on mainittu, näet kaikki TERn merkitykset seuraavassa taulukossa. Huomaa, että kaikki määritelmät on lueteltu aakkosjärjestyksessä.Voit napsauttaa oikealla olevia linkkejä nähdäksesi yksityiskohtaiset tiedot kustakin määritelmästä, mukaan lukien määritelmät englanniksi ja säälittävällä paikallisella kielelläsi, mikä se nyt onkin. ellauri207.html on line 441: Summana TER on lyhenne tai lyhenne sana, joka on määritetty yksinkertaisella kielellä. Tämä sivu havainnollistaa, miten TER on käytössä viesti-ja keskustelu foorumeilla sosiaalisen median ohjelmistojen, kuten VK, Instagram, WhatsApp ja snapchat, lisäksi. Edellä olevasta taulukosta voit tarkastella kaikkia kohteen TER merkityksiä: Jotkut ovat koulutus termejä, muut ovat lääketieteellisiä termejä ja jopa tieto koneen termejä. Jos tiedät toisen määrityksen TER, ota meihin yhteyttä. Sisällytämme sen seuraavan tieto kanta päivityksen aikana. Huomioittehan, että vierailijat ovat luoneet joitain lyhenteitä ja niiden määritelmiä. Siksi ehdotuksenne uusista akronyyteistä on erittäin tervetullut! Vastineeksi Olemme kääntäneet kohteen TER lyhennettä espanjaksi, ranskaksi, kiinaksi, portugaliksi, venäjäksi jne. Voit vierittää alaspäin ja napsauttaa kieli-valikkoa löytääksesi kohteen TER merkitykset muilla 42-kielillä. ellauri210.html on line 52: O. Henry oli luultavimmin short for Ohio Penitentiary. Se perusti lehden Rolling Stone ja kexi henkilön Cisco Kid. Sen perheessä oli monta keuhkotautista mutta se ize kuoli alle viisikymppisenä ryyppäyxeen ja maxan poxahduxeen New Yorkissa. ellauri210.html on line 55: Antero oli valinnut Penistentiary-Henryltä tarinan jossa ravintolan kassa huijaa olevansa perijätär ja perijä huijaa olevansa ravintolan kassa. Klubille, Henry! Periamerikkalainen läpimätä setämiestarina. ellauri210.html on line 61: pikku-Charlie oli vanhempien kanssa campingilla ja tuli tohkeissaan kertomaan äidille: olisitpa nähnyt tuolla oli naisia joilla oli jättimäiset... Mitä isommat sitä tyhmemmät, keskeytti äiti. Vähän päästä Charlie tuli taas höxötyxissään: Näkisitpä siellä oli äijiä joilla oli aivan valtavat... Mitä isommat sitä tyhmemmät sanoi äiti taas. Oi, sitten taidetaan olla pulassa sanoi pikku Charlie. Miten niin? No näin isän hirmu tyhmän naisen kaa ja se oli ize tulemassa yhä tyhmemmäxi. ellauri210.html on line 63: Huonosti kytketyn Prometeuxen esitelmässä Gide antaa kotkan nokkia maxaansa siitä hyvästä että tuli tuoduxi tulen mukana ihmisille kasvuodotus. Kuten Tarja Takkahuipale se pitää ihmisiä enemmän eläimistä jotka nokkii niiltä maxat hajalle kuin paloviina O. Henryltä. ellauri210.html on line 65: Dans un article publié dans le no 2 de Maintenant, daté de juillet 1913, Cravan fait une description iconoclaste de sa visite chez André Gide : ellauri210.html on line 79: Anteron valkkaamassa palassa toyboy kertoo miten se päihitti viikatetta heiluttavan isän lyömällä sitä takaraivoon kuokalla. Naiset riemuizevat. ellauri210.html on line 99: Vuonna 1931 sekä Sigmund Freud että Charlie Chaplin olivat maineensa huipulla. Chaplinin maailmanlaajuinen lipputulon kiilto oli väistynyt kaikenlaiselle kaupalle: nukeille, sarjakuvakirjoille. Siellä oli jopa hittikappale, "Kuu paistaa kirkkaasti Charlie Chaplinille.” Sillä välin Freud oli saavuttanut tason, jolla ei ole vertaansa vailla akateemisen maailman yleensä lumoamattomassa maailmassa. Jos Chaplinilla oli maailman tunnistetuimmat kasvot, Freud oli sen tunnetuin mieli. Mutta heidän poluilleen ei ollut juurikaan syytä risteämään. Chaplin harvoin lopetti työskentelyn riittävän kauan lähteäkseen Los Angelesista, ja Freud suhtautui julkisesti halveksivasti elokuvateollisuuteen. Psykoanalyytikko tiivisti tunteensa ystävälle lähettämässään kirjeessä: ”Elokuvaus näyttää olevan yhtä väistämätöntä kuin sivupoikahiusten leikkauksia, mutta en leikkaa itseäni sillä tavalla enkä halua olla henkilökohtaisessa yhteydessä kenenkään kanssa elokuva." ellauri210.html on line 101: Freud kirjoitti yleensä vain niin sanotuista "suurista" taiteilijoista. Hän analysoi parimurhaa Dostojevskin teoksissa, kirjoitti Leonardo da Vincin lapsuudesta ja pohti Michelangelon teosten emotionaalisia vaikutuksia. Mutta vuonna 1931 Freud puhui ystävälleen lähettämässään kirjeessä hieman Charlie Chaplinista. ellauri210.html on line 105: Kirjeessä Freud käänsi psykoanalyyttisen katseensa Chaplinin elokuviin. Freud väitti, että kaikkien taiteilijoiden teokset ovat "läheisesti sidoksissa heidän lapsuusmuistoihinsa", eikä Chaplin ollut poikkeus. Kuten Kulkuri, Freud väitti, Chaplin "näyttää vain itseään sellaisena kuin hän oli varhaisessa synkässä nuoruudessaan". ellauri210.html on line 107: Chaplin kasvoi 1800-luvun Lontoossa sairaan äidin ja poissaolevan isän kanssa, ja hänen varhaisia vuosia leimasi äärimmäinen köyhyys. Chaplin varttui äitinsä Hannahin kanssa mielisairaaloissa ja niistä poissa työhuoneessa ja köyhien lasten instituutissa. Kaiken tämän ajan nuori Charlie tarkkaili ympärillään olevia ihmisiä. Myöhempinä vuosina hän alkoi kutoa elokuviinsa omaelämäkerrallisia yksityiskohtia ja lapsuusmuistoja. Hänen lyhytelokuvassaan Helppo katuHän esimerkiksi näytteli ällöttävää poliisia, joka lähetettiin uudistamaan huonoa naapurustoa ja loi uudelleen ”East Streetin”, Etelä-Lontoon kadun, jossa hän syntyi. Jopa The Trampin kuuluisa kulhollinen sekoitus perustui lapsuuden muistoon "Rummy Binksistä", paikallisesta juopaasta, joka horjui naapurustossa. Kaiken tämän tietäen ei ole yllättävää, että Freud piti Chaplinia "niin sanottuna poikkeuksellisen yksinkertaisena ja läpinäkyvänä tapauksena". ellauri210.html on line 113: On niin kiehtova kokemus, että joudun perustelemaan teorioitani Mmea kohtaan. Yvette ja Max-setä. Toivon vain, että se olisi mahdollista muuten kuin kirjallisesti, huolimatta huonosta puheestani ja heikentyneestä kuulostani. Ja minulla ei todellakaan ole aikomustakaan antaa periksi sen tunnustuksen lisäksi, että tiedämme niin vähän. Tiedät esimerkiksi, että Charlie Chaplin on ollut viime päivinä Wienissä. Melkein minäkin olisin nähnyt hänet, mutta täällä oli hänelle liian kylmää ja hän lähti taas nopeasti. Hän on epäilemättä suuri taiteilija; varmasti hän esittää aina yhtä ja samaa hahmoa; vain heikko, köyhä, avuton, kömpelö nuori, jolle asiat kuitenkin lopulta menevät hyvin. Luuletko nyt, että tätä roolia varten hänen täytyy unohtaa oma egonsa? Päinvastoin, hän soittaa aina vain itseään, kuten hän oli varhaisessa synkässä nuoruudessaan. Hän ei pääse eroon noista vaikutelmista ja saa tähän päivään asti itselleen korvauksen tuon elämänsä menneen ajanjakson turhautumisesta ja nöyryytyksistä. Hän on niin sanotusti poikkeuksellisen yksinkertainen ja läpinäkyvä tapaus. Ajatus siitä, että taiteilijoiden saavutukset liittyvät läheisesti heidän lapsuusmuistoihinsa, vaikutelmiinsa, sortoa ja pettymyksiä, on jo tuonut meille paljon valistusta ja siitä syystä tullut erittäin suureksi kallisarvoinen meille. Uskalsin kerran lähestyä analyyttisesti yhtä suurimmista, joista tunnemme valitettavasti hyvin vähän: Leonardo da Vinciä. Pystyin ainakin tekemään todennäköiseksi, että Pyhä Anna, Neitsyt ja lapsi, jossa voit vierailla Louvrea ei voida täysin ymmärtää (ymmärrettävä) ilman merkittävää lapsuuden historiaa Leonardo. Eikä voisi, ehkä paljon muutakaan. ellauri210.html on line 115: Mutta sinä sanot, Mme. Yvettellä ei ole vain yhtä roolia, jonka hän toistaa. Hän näyttelee yhtä taitavasti kaikkia mahdollisia rooleja: pyhimyksiä ja syntisiä, keilaajia, hyveellisiä, rikollisia ja naiiveja. Se on totta, ja se on todiste äärimmäisen rikkaasta ja mukautuvasta henkisestä elämästä. Mutta en epätoivoisi jäljittää hänen nuorten vuosiensa kokemuksia ja konflikteja koko hänen taiteensa ohjelmistoon. Olisi houkuttelevaa jatkaa täällä, mutta jokin pidättelee minua. Tiedän, että ei-toivotut analyysit herättävät epäilyksiä, enkä halua tehdä mitään, mikä saattaisi häiritä suhteemme muodostavaa sydämellistä myötätuntoa. ellauri210.html on line 122: In the 1905 book Jokes and Their Relation to the Unconscious (German: Der Witz und seine Beziehung zum Unbewußten), as well as in the 1928 journal article Humor, Freud distinguished contentious jokes from non-contentious or silly humor. Tendentious jokes are jokes that contain lust, hostility, or both. ellauri210.html on line 178: BARRABAS, vaihde päällä, luovutti. Lähettäjä Pilatus veti vesikronometriaan tai klepsydraansa, joka kasteli hänen kätensä, ellei hän ollut yksinkertaisesti sylkenyt niihin. Jeesus ajoi täydellä nopeudella. ellauri210.html on line 180: Hyvän urheilutoimittajan Pyhän Matteuxen mukaan tuolloin oli tapana ruoskia kilpailijat heti alussa, kuten ravivalmentajat tekevät hevoskärryiltään. Piiska on sekä piristävä että hygieeninen hieronta. Niinpä Jeesus, erittäin hyväkuntoisena, lähti telineiltä, mutta rengasonnettomuus tapahtui heti. Orjantappuroiden okaat peittivät sen etupyörän koko kehän. ellauri210.html on line 188: Huomaa myös, että koneen runko tai risti, kuten jotkin nykyiset vanteet, oli puuta. ellauri210.html on line 190: Jotkut ovat väärin väittäneet, että Jeesuksen kone oli potkupyörä, erittäin epäuskottava väline vuoristoajossa. Vanhojen sykofiilisten hagiografien Saint Bridgetin, Gregorius Toursin ja Irenaeuksen mukaan risti oli varustettu laitteella. jota he kutsuvat "ristin jalkatuexi" (suppedaneum).Ei tarvitse olla suuri virkailija tunnistaaxeen sanan "pedaali". ellauri210.html on line 214: Raymond Rousselin vanhemmat olivat varakkaita, joten hänellä ei ollut toimeentulohuolia. Nuoruudessa hän oli suuntautunut pikemminkin musiikkiin, mutta hylkäsi pianonsoiton 17-vuotiaana ja keskittyi kirjoittamiseen. Hänen suuri idolinsa oli Jules Verne. ellauri210.html on line 218: Vuonna 1925 Roussel alkoi matkustella. Hän rakennutti matkailuvaunun edeltäjän, roulotten, jolla hän kierteli yhdessä silloisen rakastajattarensa, Charlotte Dufrênen kanssa.Kulkuneuvo pariskuntineen oli aikamoinen nähtävyys. Italiassa jopa Mussolini ja paavi tulivat vilkuttamaan nenäliinoilla tien varrelle. ellauri210.html on line 237: - Voitettu miekka, jonka lavalla urhoollinen rikkoo reittä vasten; ellauri210.html on line 270: Francis-Marie Martinez de Picabia (22. tammikuuta 1879 Pariisi, Ranska – 30. marraskuuta 1953 Pariisi, Ranska) oli kuubalaistaustainen ranskalainen avantgardetaidemaalari. Hänet tunnetaan erityisesti yhtenä dadan keskeisenä taiteilijana. ellauri210.html on line 295: Automedon (m.kreik. Αὐτομέδων) oli kreikkalaisessa mytologiassa Dioreen poika ja Akhilleuksen vaunun ajaja. Troijan sodassa hän ajoi vaunuja ohjastaen Ksanthosta ja Baliosta, kun Patroklos oli pukeutuneena Akhilleuksen haarniskaan. Patrokloksen saatua surmansa hevoset veivät ohjastajansa taistelun taakse, eikä Automedon onnistunut saamaan ajajaansa surevia hevosia hallintaansa ennen kuin itse Zeus sai ne sanoillaan taas voimiinsa. Automedon ei kuitenkaan voinut lähteä taistoon auttamaan akhaialaisia ennen kuin Alkimedon tarjoutui hänen ajajakseen. Automedon torjui Hektorin, Aineiaan, Khromioksen ja Aretoksen yrityksen surmata hänet surmaten itse Aretoksen ja pöllien tältä haarniskan. ellauri210.html on line 299: tent/uploads/2015/09/maxiart-caricatura-di-Pablo-Picasso.jpg" height="200px" /> ellauri210.html on line 301: Google Lensin mielestä Pablo Picasso muistuttaa eniten tätä maapähkinää. Fair enough. ellauri210.html on line 308: Hänen tuotannossaan on nähtävissä lähes kaikki 1900-luvun taiteen suuntaukset, ja hänen vahva persoonallinen taiteensa vaikutti taiteen suuntausten syntyyn. Hänet tunnetaan myös innovaatioistaan kuten kollaasin ja assemblaasin käytöstä kuvataiteessa. ellauri210.html on line 342: tent/uploads/2015/08/Picasso-annotated-poem-manuscript-December-24-1935.jpg" width="100%" /> ellauri210.html on line 345: tent/uploads/2016/11/olga.jpg" height="300px" /> ellauri210.html on line 354: Ei vizi Antero on kerännyt tähän vihkoon kaikki kummalliset kamunsa, vaikka kuinka huumorittomat tai muuten lahjattomat. ellauri210.html on line 365: One of them was the Swiss enema Arthur Cravan. Described by one critic as “a world tramp … a traverser of borders and resister of orders,” Cravan traveled the globe in the early 1900s by forging documents and assuming false identities, preening, harassing, and haranguing, as he went. He was hailed by André Breton as a pivotal precursor of Dadaism, and belonged to that category of floating prewar avant-gardists whose legacy resides more in their mode of living than their artistic creations. Indeed, he declared himself anti-art and avowed boxing to be the ultimate creative expression of the modern, American-tinged age. He’s often referred to as a “poet-boxer,” though he wasn’t especially accomplished as either; his real talent appears to have been making a spectacle of himself, in every sense. Publicist rather than a pugilist. ellauri210.html on line 371: When Jack Johnson fled racially motivated prosecution in the U.S. in 1913, he arrived in Paris to a hero’s welcome. After he’d beaten Jim Jeffries to become the first black heavyweight champion of the world in 1910, he’d been tarred as a threat to social order back home. A film of the fight had been a hit in France but was banned in America for fear that images of a black man schooling a white man in the ring would cause grave insult and incite sedition. ellauri210.html on line 379: At the height of his fame and success, while The Importance of Being Earnest (1895) was still being performed in London, Wilde prosecuted the Marquess of Queensberry for criminal libel. The Marquess was the father of Wilde's lover, Lord Alfred Douglas. The libel trial unearthed evidence that caused Wilde to drop his charges and led to his own arrest and trial for gross indecency with men. After two more trials he was convicted and sentenced to two years' hard labour, the maximum penalty, and was jailed from 1895 to 1897. During his last year in prison, he wrote De Profundis (published posthumously in 1905), a long letter which discusses his spiritual journey through his trials, forming a dark counterpoint to his earlier philosophy of pleasure. On his release, he left immediately for France, and never returned to Ireland or Britain. There he wrote his last work, The Ballad of Reading Gaol (1898), a long poem commemorating the harsh rhythms of prison life. What an opportunity for a man of his caliber, one would have thought. ellauri210.html on line 383: The money Cravan earned from the Johnson fight helped him buy his passage out of Europe, and what he thought was safety from the war. In January 1917, he sailed for New York. Dozens of other European artists and intellectuals were making the same journey at the time; one of Cravan’s shipmates was Leon Trotsky, who noted in his diary that he’d met a man who claimed to be related to Oscar Wilde and “who frankly declared that he would rather smash a Yankee’s face in the noble art of boxing than be done in by a German.” Cravan didn’t stay in New York long; just long enough to put several noses metsphorically out of joint. He split his time between sleeping rough in Central Park and hobnobbing with Greenwich Village bohemians. Among them was the poet Mina Loy, with whom Cravan began an intense love affair. ellauri210.html on line 392: Dans un article publié dans le no 2 de Maintenant, daté de juillet 1913, Cravan fait une description iconoclaste de sa visite chez André Gide : ellauri210.html on line 411: Atleettiset matruusit etenee kuin merikarhut, S’avancent comme des ours, les matelots athlétiques. ellauri210.html on line 428: Kuten sähkövalaistuxesta, Comme de l’installation de l’électricité, ellauri210.html on line 431: Joista sekunneissa nautti humalaiset käteni Sur lesquelles, des secondes, jouirent mes mains ivres ellauri210.html on line 432: Väristen äkkiä metallin vilakkuudesta, De grelotter brusquement dans la fraîcheur du métal, ellauri210.html on line 451: Ja asumusten julkisivujen vaalenevan. Et blanchir rapidement les façades des demeures. ellauri210.html on line 460: Jotka liehuttaa mun nimikirjaimilla lippuja, Qui battent des pavillons brodés à mes initiales, ellauri210.html on line 473: Hans Davidsohn (Kunstlername Jakob van Hoddis; * 16. Mai 1887 in Berlin; † 1942 in Sobibór, Generalgouvernement) war ein deutscher Dichter des literarischen Expressionismus. Er ist besonders bekannt für das Gedicht Weltende. ellauri210.html on line 476: Weltende Maailmanloppu ellauri210.html on line 479: In allen Lüften hallt es wie Geschrei. Kaikkialla ilmassa kajahtaa kuin huuto. ellauri210.html on line 481: Und an den Küsten – liest man – steigt die Flut. Ja rannikolla - niin lukee - nousee tulva. ellauri210.html on line 485: Die meisten Menschen haben einen Schnupfen. Useimmille ihmisille on tullut nuha. ellauri210.html on line 493: Von 1893 an besuchte er das Friedrich-Wilhelms-Gymnasium (Berlin), verließ die Schule aber 1905, um einer Relegation zuvorzukommen. Bereits als Gymnasiast schrieb er erste Gedichte. Er bestand 1906 als „Externer“ das Abitur und immatrikulierte sich noch im selben Jahr an der Technischen Hochschule Charlottenburg für Architektur. Er brach 1907 das TH-Studium ab und wechselte an die Universität Jena, um Klassische Philologie zu studieren. Später ging er an die Friedrich-Wilhelms-Universität. ellauri210.html on line 501: Provoziert wurde das vor allem durch den tragischen Tod Heyms, als dieser im Januar beim Schlittschuhfahren mit einem Freund ertrank und durch Hoddis unerwiderte Liebe für Lotte Pritzel, der er sein Gedicht Indianisch Lied widmete. Sie war eine deutsche Puppenkünstlerin, Kostümbildnerin und Zeichnerin. Auch Rainer Maria Rilkes Text „Über die Puppen der Lotte Pritzel“, 1921 mit Illustrationen der Künstlerin publiziert, gehört zu den überlieferten Zeugnissen vom Schaffen Lotte Pritzels. Lotte Pritzels gesamtes Werk umfasste weit über 200 Stücke, etwa ein Fünftel der fragilen Figuren ist bis heute erhalten. ellauri210.html on line 503: tent/uploads/2014/02/artist-dolls-lotte-pritzel-001-624x675.jpg" /> ellauri210.html on line 505: Lotte Pritzel war weder geschäftstüchtig noch ehrgeizig. Auch zeigte sie keinerlei Ambitionen, das Wesen ihrer Puppen näher zu erläutern. Die „gern im Morphiumrausch schaffende Künstlerin“ erklärte allenfalls, ihre so graziös wie verzweifelt wirkenden Gestalten seien "Geschöpfe ihrer selbst" bzw. "Material gewordene innere Visionen". Zarte Wachs- und Stoffgebilde von raffinierter Eleganz, denen immer ein kindlich-verderbter Zug anhaftete, wie manchen Gestalten von Beardsley – fern vom Obszönen und dadurch umso reizvoller, sogar für solide Käufer. In den 1930er Jahren zog sich Lotte Pritzel, die vermutlich ein Elternteil jüdischen Glaubens hatte, aus der Öffentlichkeit zurück. Sie hatte einen Arzt geheiratet und die hatten eine Tochter Irmelin Rose. Sie starb 1952. ellauri210.html on line 509: Nach Aufenthalten in Paris, München und Heidelberg kehrte er völlig mittellos nach Berlin zurück. 1914 hielt er seinen letzten Vortrag im Neuen Club. Ab 1915 war van Hoddis in ständiger ärztlicher Behandlung und wurde privat gepflegt. In diesem Jahr starb sein Bruder Ludwig als Soldat im Ersten Weltkrieg, dessen Tod nahm er allerdings aufgrund seiner wachsenden Umnachtung nicht groß zu Kenntnis. Nach dem Krieg konnte van Hoddis’ Bruder Ernst nicht mehr Fuß fassen und emigrierte nach Palästina. ellauri210.html on line 511: Im Jahr der nationalsozialistischen „Machtergreifung“ 1933 emigrierte van Hoddis’ Mutter mit seinen Schwestern Marie und Anna ebenfalls nach Palästina. Van Hoddis mussten sie aufgrund seines Zustandes zurücklassen. Am 29. September 1933 wurde van Hoddis in die „Israelitischen Heil- und Pflegeanstalten“ Bendorf-Sayn bei Koblenz verlegt. In dieser Anstalt wurden ab 1940 der größte Teil von jüdischen psychiatrischen Patienten im deutschen Reich konzentriert. Zu diesem Zeitpunkt war Hoddis wegen seiner hebephrenen Schizophrenie im Endstadium nicht mehr ansprechbar. ellauri210.html on line 513: Er baute in den letzten Jahren körperlich immer mehr ab und verhielt sich (im Vergleich zu anderen Patienten) verhältnismäßig unauffällig, grüßte Tiere, die er beim Spazieren traf, spielte Schach und rauchte viel. Sein Umfeld sowie seine Umgebung nahm er nicht mehr wahr. Am 30. April 1942 wurde er von dort in den Distrikt Lublin im von der Wehrmacht besetzten Polen deportiert und – höchstwahrscheinlich im Vernichtungslager Sobibór – im Mai oder Juni desselben Jahres im Alter von 55 Jahren ermordet. Gute Wahl, Lotte. ellauri210.html on line 519: Öffnet des eisernen Himmels blutende Tore. Avaa rautaisen taivaan veriset portit. ellauri210.html on line 527: Verdrossen klopfen die Glocken am verwitterten Dom. Myrtyneenä lyövät rapistuneen kadetraalin kellot. ellauri210.html on line 529: Im bleichen Licht. Wild von der Nacht. Ihre Röcke wehn. Kalpeassa valossa. Yöstä villeinä. Hameet hulmuten. ellauri210.html on line 567: blir i morgon rännstensavfall, ellauri210.html on line 575: Kurt Hiller (* 17. August 1885 in Berlin; † 1. Oktober 1972 in Hamburg) war ein deutscher Schriftsteller, pazifistischer Publizist und Aktivist der ersten Schwulenbewegung. Er kämpfte lebenslang für einen schopenhauerschen und antihegelianisch begründeten Sozialismus, für Frieden und sexuelle Minderheiten. ellauri210.html on line 576: Kurt Hiller wurde in Berlin als Sohn eines jüdischen Fabrikanten geboren, sein Großonkel mütterlicherseits war der SPD-Reichstagsabgeordnete Paul Singer. Hiller machte 1903 sein Abitur als Primus Omnium am Askanischen Gymnasium in Berlin. Danach studierte er an der Berliner Universität Rechtswissenschaft bei Franz von Liszt und Philosophie bei Georg Simmel. Im November 1907 wurde Hiller als Externer an der Ruprecht-Karls-Universität Heidelberg vom Juristen Karl von Lilienthal mit der Dissertation Die kriminalistische Bedeutung des Selbstmordes zum Dr. jur. promoviert. Die Dissertation war der Teil einer rechtsphilosophischen Arbeit unter dem Titel Das Recht über sich selbst, für die Hiller in Berlin keine Anerkennung fand, und in der er die Forderung aufstellte, das Strafrecht müsse die Selbstbestimmung des Menschen stärker berücksichtigen. ellauri210.html on line 578: Ab 1904 war Kurt Hiller mit dem ebenfalls literarisch engagierten Medizinstudenten Arthur Kronfeld befreundet, über den er das Denken des Göttinger Philosophen Leonard Nelson kennenlernte. Über Kronfeld trat deswegen im Juli 1908 Magnus Hirschfeld an ihn heran. Es entstand ein Kontakt, der in den folgenden fünfundzwanzig Jahren ein intensives Engagement Hillers im Wissenschaftlich-humanitären Komitee (WhK) zur Folge hatte. Auch dem Institut für Sexualwissenschaft war Hiller aktiv verbunden. ellauri210.html on line 580: In Berlin wurde Kurt Hiller als freier Schriftsteller zum frühen Pionier des literarischen Expressionismus: 1909 gründete er mit Jakob van Hoddis als ein Gründungsmitglied die Vereinigung Der Neue Club, zu dem bald auch Georg Heym und Ernst Blass stießen. Gemeinsam mit ihnen und unterstützt von bekannteren Künstlern wie Tilla Durieux, Else Lasker-Schüler und Karl Schmidt-Rottluff wurden sogenannte „Neopathetische Cabarets“ veranstaltet. Nachdem Hiller sich aus dem Club zurückgezogen hatte, gründete er mit Blass das literarische Cabaret GNU. Für die Zeitschriften PAN und Der Sturm schrieb er zahlreiche Beiträge, ebenso wie für Franz Pfemferts Aktion, bei deren Gründung er 1911 auch mitwirkte. Nachdem Hiller – wahrscheinlich über die Vermittlung Kronfelds, der seit 1908 in Heidelberg lebte – 1911 in der Beilage Literatur und Wissenschaft der regionalen Heidelberger Zeitung schon Die Jüngst Berliner vorgestellt hatte, publizierte er 1912 im Heidelberger Verlag von Richard Weissbach die erste expressionistische Lyrikanthologie Der Kondor. ellauri210.html on line 582: In der Novemberrevolution versuchte er als Vorsitzender des von ihm mitgegründetem Politischen Rates geistiger Arbeiter, Einfluss auf die Politik zu nehmen. Diesem Engagement lag sein als Korrekturmodell zur Demokratie konzipiertes Ideal einer „Logokratie“ zu Grunde, das – anknüpfend an Platons Idee der „Philosophenkönige“ – die politische Herrschaft zwischen dem gewählten Parlament und einem Ausschuss der geistigen Elite und damit den Intellektuellen teilen sollte („elliptische Verfassung“). ellauri210.html on line 583: 1919 gründete Kurt Hiller zusammen mit Armin T. Wegner den Bund der Kriegsdienstgegner (BdK), dem 1926 auch die renommierte Pazifistin Helene Stöcker beitrat. 1920 trat er der Deutschen Friedensgesellschaft bei, zu deren linkem Flügel er gehörte. Hier trat er dafür ein, dass sich der deutsche Pazifismus an der Sowjetunion orientieren müsse, obwohl er deren Leninismus sehr kritisch gegenüberstand. Da die Mehrheit aber auf das bürgerlich-demokratische Frankreich ausgerichtet blieb, kam es zu heftigen Konflikten in der DFG, die eskalierten, als Hiller in kommunistischen Blättern den bürgerlichen Pazifisten Friedrich Wilhelm Foerster und Fritz Küster vorwarf, sie würden sich von den Franzosen bezahlen lassen – eine Unterstellung, die den zahlreichen rechten Gegnern der deutschen Friedensbewegung reichlich Munition für ihre Polemik gab. Max Jakobsson schrieb bekummert an Peter Panther: ellauri210.html on line 589: „Demokratie heißt: Herrschaft jeder empirischen Mehrheit; wer wollte bestreiten, daß die Mehrheit des italienischen Volkes seit langem treu hinter Mussolini steht? […] Mussolini, man sehe sich ihn an, ist kein Kaffer, kein Mucker, kein Sauertopf, wie die Prominenten der linksbürgerlichen und bürgerlich-sozialistischen Parteien Frankreichs und Deutschlands und anderer Länder des Kontinents es in der Mehrzahl der Fälle sind; er hat Kultur. […] Wenn ich mich genau prüfe, ist mir Mussolini, dessen Politik ich weder als Deutscher noch als Pazifist noch als Sozialist ihrem Inhalt nach billigen kann, als formaler Typus des Staatsmannes deshalb so sympathisch, weil er das Gegenteil eines Verdrängers ist. Ein weltfroh-eleganter Energiekerl, Sportskerl, Mordskerl, Renaissancekerl, intellektuell, doch mit gemäßigt-reaktionären Inhalten, ist mir lieber, ich leugne es nicht, als ein gemäßigt-linker Leichenbitter, der im Endeffekt auch nichts hervorbringt, was den Mächten der Beharrung irgend Abbruch tut.“ ellauri210.html on line 591: Bei aller unkritischer Faszination von Mussolini warb Hiller kurz darauf dafür, bei den Reichstagswahlen die KPD zu wählen. Enttäuscht von der SPD, für die er vorher noch eingetreten war, schrieb er im Mai 1928 in der Weltbühne, nunmehr müsse man trotz aller Vorbehalte „in den kommunistischen Apfel … beißen: Er ist sauer, aber saftig“. ellauri210.html on line 596: Hiller lähti 1934 karkuun Hitleriä t-viivan puutteessa. Nach der Machtübernahme der Nationalsozialisten wurde Hiller, der als Pazifist, Sozialist, Jude und Homosexueller den Nazis verhasst war, insgesamt dreimal verhaftet, in den Konzentrationslagern Columbia-Haus, Brandenburg und Oranienburg inhaftiert und schwer misshandelt. Nach seiner Entlassung 1934, die auf hohe Fürsprache von Rudolf Heß hin zustande kam,[10] floh er nach Prag und 1938 weiter nach London. Im Exil gründete er den Freiheitsbund Deutscher Sozialisten und die Gruppe Unabhängiger Deutscher Autoren. ellauri210.html on line 598: Als Hans Giese 1949 ein neues WhK gründen wollte und dann die Gesellschaft für Reform des Sexualstrafrechts e. V. gründete, arbeitete Hiller einige Monate mit.[11] 1955 kehrte Hiller nach Deutschland zurück, ließ sich in Hamburg nieder und versuchte dort 1962, das WhK neu zu gründen. Er blieb dabei aber isoliert und der Versuch scheiterte.[5] Des Weiteren gründete er – weitgehend ohne Echo – einen Neusozialistischen Bund und unabhängige Zeitschriften (vgl. lynx). Die Erklärung des Neusozialistischen Bundes gegen Angriffskrieg wurde u. a. von Ossip K. Flechtheim, Karlheinz Deschner und Martin Niemöller unterstützt. In der Schweizer Zeitschrift Der Kreis publizierte Hiller rund ein Dutzend Gedichte und ebenso viele Artikel, meist unter dem anagrammatischen Pseudonym Keith Llurr. ellauri210.html on line 610: On peut être artiste sans être rien de particulier. Tout ce que j'ai fait d'important pourrait tenir dans une petite valise. Pas le pissoir (je n'avais fait ca), mais l'etiquette. ellauri210.html on line 631: Myöhemmin Arp kertoi tarinaa siitä, kuinka hän vältti kutsunnat. Hän kirjoitti Saksan lähetystöstä saamiinsa kutsuntapapereihin ensimmäiseen tyhjään väliin päivämäärän. Sitten hän lisäsi päivämäärän joka toiseen väliin, veti viivan niiden alle ja laski ne yhteen. Sitten hän riisuutui ja ojensi paperit. Hänen käskettiin mennä kotiin. ellauri210.html on line 634: Arp liittyi 1912 Blaue Reiter -taiteilijaryhmään ja perusti vuonna 1916 Hugo Ballin kanssa Zürichiin dadaistisen ryhmän Dada Zürich. Käyttäen nimeä Hans Arp hän perusti 1920 Max Ernstin ja aktivisti Alfred Grünwaldin kanssa Kölniin dadaryhmän Dada Köln. Hänen maalauksiaan oli kuitenkin 1924 esillä surrealismin ensimmäisessä näyttelyssä Galerie Pierressä Pariisissa. ellauri210.html on line 636: Arp muutti 1926 Ranskaan, jossa hän pääasiallisesti asui. Hän irrottautui 1931 surrealismista perustaakseen Abstraction-Créationin ja työskenteli Pariisissa toimineen Abstraction-Création-ryhmän kanssa sekä kirjoitti artikkeleita aikakauskirjaan Transition. Koko 1930-luvun ja elämänsä loppuun asti hän kirjoitti ja julkaisi esseitä ja runoja. Vuonna 1942 hän pakeni kotoaan Meudonista saksalaisten miehityksen alta ja asui Zürichissä sodan päättymiseen saakka. Hän kirjoitti ranskaksi ja saksaksi. ellauri210.html on line 641: Arpin nimeä kantava Arp Museum Bahnhof Rolandseck avattiin syyskuussa 2007. Museossa on Hans Arpin teosten ohella Sophie Taeuber-Arpin kehnompaa tuotantoa. ellauri210.html on line 702: Koko elämänsä aikana Savinio sävelsi viisi oopperaa ja kirjoitti vähintään 47 kirjaa, mukaan lukien useita omaelämäkertoja ja muistelmia. Hän myös kirjoitti ja tuotti laajasti teoksia teatterille. Hänen työnsä saivat ristiriitaisia arvioita hänen elinaikanaan, usein johtuen liian laaja-alaisesta modernististen tekniikoiden käytöstä. Hän sai vaikutteita ja oli Apollinairen , Picasson, Jean Cocteaun, Max Jacobin ja Fernand Légerin aikalainen, ja hänellä oli kova yritys mukaan surrealistiseen liikkeeseen. ellauri210.html on line 704: Elämänsä alussa Andrea ja hänen veljensä Giorgio olivat lähes erottamattomat, jopa kutsuen itseään Castoriksi ja Polluxiksi , soturikaksosiksi. Lapsina veljesten välillä oli valtavaa yhteistyötä, joka johti vahvaan teeman päällekkäisyyteen myöhemmässä elämässä. Tunnetuin näistä päällekkäisistä teemoista oli myyttiset kreikkalaiset argonautit vertauskuvana heidän kehityksestään ja matkastaan taiteilijana. ellauri210.html on line 706: On kuitenkin todisteita siitä, että heidän suhteensa katkesi myöhemmässä elämässä. Vaikka heidän kuollut sisarensa Adele esiintyy ja mainitaan usein Savinion muistelmissa ja omaelämäkerroissa, Giorgio ei näy missään niistä. Lahjaton Pollux oli kade, ja Castor kylästyi sen keekoiluun. ellauri210.html on line 709: Olin yllättynyt ja hämmästynyt; Savinio kohteli instrumenttiaan niin huonosti, että jokaisen kappaleen jälkeen kosketinsoittimesta jouduttiin puhdistamaan siruja ja puruja. Ennustan, että kahden vuoden sisällä hän on pannut päreixi kaikki Pariisin pianot. Savinio jatkaa sitten tuhoamaan jokaisen pianon universumissa, mikä voi olla todellinen vapautus. ellauri210.html on line 711: tent/v1/5903565737c5815c0ce6499f/1495810989132-592YXMWXLWW7H602GTBN/1924%2C+Autoritratto+con+fratello.jpg?format=750w" width="30%" /> ellauri210.html on line 726: Combatte per la federazione statunitense Ultimate Fighting Championship nella categoria pesi medi, nella quale è stato il terzo italiano di sempre a competere dopo Alessio Sakara ed Ivan Serati. ellauri210.html on line 771: Les Couilles Enragées (Eng: Mad Balls) is a book by Benjamin Péret written in 1928.. Eventually published under a pseudonym in 1954 by Eric Losfeld as Les Rouilles Encagees, Mad Balls is an explosion of Péret's virulent anti-religiousness and erotic delirium. It featured seven explicit illustrations by Yves Tanguy. ellauri210.html on line 791: verdâtres secrètent leurs hosties pihvit erittävät öylätit ellauri210.html on line 797: et chacun d’accourir vers les divins excréments et les crachats Ja jokainen juoxee jumalallisten ulosteiden ja pyhien ellauri210.html on line 801: messie pour féconder les terrestres latrines messiasta maisten kusilaarien kasteluun ellauri210.html on line 806: Pour me recevoir vous tendrez vos vastes battoirs Vastaanottaaxenne mut ojennatte valtavat teurastamonne ellauri210.html on line 819: et ses os ont gratté le sabot des purs-sang Ja sen luut raapi puhdasveristen saappaita ellauri210.html on line 833: Tristan Tzara captured the inspired lunacy in his 1921 Dada Manifesto on Lukewarm Love. Marcel Duchamp’s “Readymades,” or Francis Picabia’s canvases of human figures as functionless machines belong here. Dada began as a limited franchise, with key outposts in Zurich, Berlin, Paris, and New York. Preceding the Surrealist movement by several years, and often inspired by the Communist Party (though not tied to it), its origins lay in a militant nostalgia for a pre-war lost Eden. Dadaists sought “an art based on fundamentals to cure the madness of the age and a new order of things that would restore the balance between heaven and hell." (Jean Arp). ellauri210.html on line 839: Rigaut — a drug addict, gigolo, dandy, man-about-town — was a cult figure in Paris, a status that intensified when he was made the subject of Louis Malle’s brilliant 1966 film Le Feu Follet. ellauri210.html on line 841: On November 6, 1929, he returned to a clinic where he was staying and — according to Andre Breton — “after paying minute attention to his toilette, and carrying out all the necessary external adjustments demanded of such a departure” — calmly put a bullet through his heart. Not his head like Richard Cory, who had everything a man could want: power, grace and style. ellauri210.html on line 850: "Richard Cory" is a narrative poem written by Edwin Arlington Robinson. It was first published in 1897, as part of The Children of the Night, having been completed in July of that year; and it remains one of Robinson's most popular and anthologized poems. The poem describes a person who is wealthy, well educated, mannerly, and admired by the people in his town. Despite all this, he takes his own life. ellauri210.html on line 869: En 1929 il entreprend une série de cures de désintoxication, infructueuses, en clinique à La Malmaison, puis en août à Saint-Mandé. En octobre, il entre dans une maison de repos à Châtenay-Malabry appelée « La Vallée aux loups » (qui fut la maison de Chateaubriand). ellauri210.html on line 871: Après avoir passé une soirée à Paris avec un vieil ami, Jacques Porel, le matin du 6 novembre 1929 Jacques Rigaut rentre à Châtenay-Malabry, où il se suicide d’une balle de revolver tirée en plein cœur. ellauri210.html on line 902: Olen vakava kuin nautinto. Ihmiset eivät tiedä mitä sanovat. Ei ole syytä elää, mutta ei ole syytä kuollakaan. Ainoa jäljellä oleva tapa osoittaa halveksuntaa elämää kohtaan on hyväksyä se. Elämästä ei kannata vaivautua lähtemään. Hyväntekeväisyydestä voi lopettaa sen muilta, mutta itseltään? Epätoivo, välinpitämättömyys, petokset, uskollisuus, yksinäisyys, perhe, vapaus, raskaus, raha, köyhyys, rakkaus, rakkauden puute, kuppa, terveys, uni, unettomuus, halu, impotenssi, litteys, taide, rehellisyys, häpeä, keskinkertaisuus, älykkyys, siinä ei ole mitään millä edes piiskaa kissaa. Tiedämme liian hyvin, mistä nämä asiat on tehty, jotta voimme ottaa niitä huomioon; ne kelpaavat vain edistämään muutamia merkityksettömiä itsemurha-onnettomuuksia. (Epäilemättä on ruumiillista kärsimystä. Minä olen kunnossa: harmillista niille, joilla on maksakipuja. Kaukana siitä, että pidän uhreista, en soimaa ihmisiä, jotka ajattelevat he eivät voi sietää syöpää.) ellauri210.html on line 911: Kolmen viiva kolmentoista vuoden ikäinen enfant muodostaa vaihe vaiheelta kunnioituksen pallopelin sääntöjä kohtaan. Joan Piaget, joka on kirjoittanut tästä merkittäviä teoksia, kuten: Le Jugement moral chez l'enfant (1982), onnistuu luettelemaan niistä kolme, jotka reagoivat olennaisesti erilaiseen käyttäytymiseen ja seuraavat toisiaan muuttumattomalla tavalla. 1. on motorinen säännön totteleminen puhtaasti ja yksinkertaisesti, joka vastaa seitsemän vuoden ikää jonka preverbaalinen älykkyys on enemmän tai vähemmän riippumaton kaikista sosiaalisista suhteista. 2. on pakkosääntö, joka vastaa seitsemän-yhdentoista vuoden ikää, joka perustuu pikkuisen yksipuoliseen kunnioitukseen, joka saa tilauksen ilman mahdollista vastausta, eli perseennuolentaan, ja 3. rationaalinen sääntö, yhdentoista vuoden iästä lähtien, joka sääntö muodostuu keskinäisen kunnioituksen perusteella. Sikäli kuin koko aikuisen sosiaalinen peli pyrkii toistamaan yhdessä mittakaavassa ikimuistoisen ja yleismaailmallisen marmoripelin mekanismia, on selvää, että harvat ihmiset nousevat peliteoreettiseen 3. vaiheeseen, vaan jäävät tohon 2-vaiheen matomaiseen tottelemiseen. Mutta ei M. Pervert! Sillä oli jalka oikealla, jalka vasemmalla, kolmas jalka ääliöiden perseessä! ellauri210.html on line 917: En 1922, il retourne à Paris et y vivote en faisant de petits métiers. Avec Yves Tanguy, il fréquente également la Maison des amis des livres, rue de l'Odéon, tenue par Adrienne Monnier, qui leur fait découvrir la littérature et des personnalités comme André Breton et Louis Aragon. Il est hébergé de 1924 à 1928 par Marcel Duhamel qui s'est installé au 54 de la rue du Château près de Montparnasse — Duhamel dirige l’hôtel Grosvenor qui appartenait à son oncle et qui est sis non loin de là. ellauri210.html on line 969: Antakaa pienten lasten rikkoa säästöpossunsa ellauri210.html on line 976: Koska pienillä vasikoilla ei ole älliä kuten vanhalla sinisellä linnulla, ellauri210.html on line 984: Antakaa pääskysten mennä ja tulla taas. ellauri210.html on line 991: En 1932, à l'initiative du communiste Paul Vaillant-Couturier, Jacques Prévert est sollicité par le groupe Octobre pour écrire des textes contestataires d’agitation-propagande. Sa verve, son humour, son aisance à rédiger très rapidement sur des sujets d’actualité brûlants, font la notoriété du groupe. Le plus célèbre de ces textes, La Bataille de Fontenoy, présenté en 1933 aux Olympiades internationales du théâtre ouvrier à Moscou, devant Staline), se moque des hommes politiques de l’époque. ellauri210.html on line 992: À l'été 1932, la troupe est invitée à Moscou d'où Jacques Prévert ne revient pas militant communiste. Toute sa vie, Jacques Prévert témoigne d'un engagement politique sincère. Surréaliste inclassable, certains observateurs n'hésitent pourtant pas à l'apparenter au courant libertaire : anarchiste de cœur, Prévert se dit « rêveur » ou « artisan » plutôt que « poète ». ellauri210.html on line 1030: Les pas des amants désunis. Ne syömmeen kätkeä saa ex-rakaistavasten askeleet. ellauri210.html on line 1038: Les pas des amants désunis... ex-rakaistavasten askeleet... ellauri210.html on line 1044: Ovat muistojemme lehdet kuolleet on Pentti Saarikosken kokeellinen kollaasiromaani, joka koostuu aiempien tekstien katkelmista ja sitaateista. Siinä myös kohdataan satunnaisia ihmisiä ja televisiosta tulee ohjelmavirtaa. Myös kirjailijan huomiot ovat satunnaisia, kuten "liikenneympyrässä nuolet ajavat toisiaan takaa". Teoksesta on otettu toinen painos 2012 (Otava). ellauri210.html on line 1046: Romaanin keskeisen osan muodostivat otteet Saarikosken isän Simo Silakan päiväkirjoista Aunuksen retken ajoilta vuonna 1919. Kirjallisuudentutkija Markku Eskelisen mielestä "Saarikoksen romaanissa erilaisten materiaalien törmäykset ovat vaimeita ja jännitteettömiä", eikä Eskelinen löydä siitä parhaita kollaasiromaaneja hallitsevaa vaikeutta käsittää teosta yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Eskelinen pitää tätä teosta ja kolmea muuta Saarikosken proosateosta Suomen ensimmäisinä julkkiskirjailijakirjoina, joissa idoli kertoo faneilleen kuulumisistaan ellauri210.html on line 1051: Salvador Dalin taide voi olla hulvatonta, mutta se ei ole humoristista. Jeesus hiipparoimassa kuvassa takavasemmalle on humoristista, pöydälle valuva kello, liekehtivät kirahvinkaulat ei. Entä ristiinnaulittu nähtynä isäpapan näkökulmasta? No se voisi olla periaatteessa, mutta olikohan kuitenkaan. Entäs V.I. Lenin ilman housuja, pitkä perseproteesi tuettuna tikulla? Siinä voi jotain sarkasmia olla kyllä. Dadaisteja ei kyllä naurattanut. Ei kyllä lerpahtanut puhelinkaan josta valuu runkkutippa Aatun kuvalle. ellauri210.html on line 1058: Varhaiskauden surrealistinen Dali teki tilaa 1935 henkilölle nimeltä Avida Dollars, joka maalasi julkkisten muotokuvia, palasi paavin helmaan ja sai siltä sovinnaisesta kirkkotaiteestaan peukutuxia. Sille Anterolla ei ole mitään asiaa. ellauri210.html on line 1066: Dalí kehitti 1920-luvulla oman merkki- ja symbolikielen, jota hän käytti joskus myöhemmässäkin tuotannossaan. Yksi näistä symboleista oli eläimen raadon ja sitä syövien muurahaisten kautta kuvattu mätäneminen, jolla Dalí pilkkasi vihaamaansa poroporvarillista ja vanhoillista yhteiskuntaa. Toinen Dalín suosima aihe oli lipasto, joka avautuu ihmisen vartalosta tai raajoista. Dalílle laatikot olivat muistin ja piilotajunnan symboleita sekä viittasivat ”lokeroajatteluun”, jonka hän omaksui Sigmund Freudin teoksista. ellauri210.html on line 1070: Kun Espanjan sisällissota puhkesi kesällä 1936, ulkomailla oleskellut Dalí sanoi kannattavansa tasavaltalaisia. Francon fasistien päästyä voitolle hän kuitenkin käänsi takkinsa varmistaakseen, että voisi palata sodan jälkeen Espanjaan. Kun Dalí ei vastustanut Francon diktatuuria sisällissodan päättymisen 1939 jälkeen, Breton syytti Dalía fasistisista mielipiteistä, itsekeskeisyydestä, itsensä korostamisesta ja taloudellisesta ahneudesta, ja hän karkotti Dalín vuonna 1939 surrealistien piiristä lopullisesti. Eräät myöhemmätkin kriitikot ovat nimittäneet Dalía fasistiksi. Lavakoomikoxikin, muttei sentään humoristixi. ellauri210.html on line 1074: Yhdysvalloissa Dalí maalasi paljon kirjankuvistuksia sekä suunnitteli pukuja, näyteikkunasomistuksia ja koruja ja osallistui mainosten suunnitteluun ja työskenteli aikakauslehdille. Hän maalasi myös paljon yläluokan muotokuvia tilaustyönä. Dalín kaupallisen vaiheen innoittamana André Breton muodosti hänen nimestään anagrammin ”Avida Dollars” ’dollarinhimoinen’. ellauri210.html on line 1076: Palattuaan 1948 Eurooppaan ja Port Lligatiin Dalí jatkoi uraansa. Hän suunnitteli valtavan määrän erilaisia kaupallisia tuotteita kuten tapetteja ja postimerkkejä. Hän esiintyi myös televisiomainoksessa esittäen hullua. Esiintymiset veivät asiantuntijoiden silmissä Dalílta uskottavuutta taiteilijana, mutta hänen näyttelynsä olivat suurmenestyksiä. ellauri210.html on line 1078: Dalí kuvitti omia kirjoituksiaan ja muiden kirjailijoiden teoksia. Hänen kirjakuvituksensa olivat haluttuja etenkin 1950- ja 1960-luvuilla, sillä ne takasivat kirjoille suuret myyntiluvut. Dalí kuvitti esimerkiksi Danten, Cervantesin, Maon ja Goethen teoksia. ellauri210.html on line 1080: Dalí työskenteli ahkerasti aina 70-vuotiaaksi asti, kunnes hänen terveytensä alkoi 1970-luvun puolivälissä horjua. Gala kuoli 1982, ja Dalí vietti viimeiset vuotensa lähes erakkona. Hän sai vuonna 1986 palovammoja tulipalossa. Dalí kuoli 23. tammikuuta 1989. ellauri210.html on line 1085: Dalí valitsi maalaustensa aiheiksi sellaisia, joita hän piti spirituaalisina ja pyrki paljastamaan niissä olevia piileviä voimia. Hän uskoi, että kaikissa esineissä on tällaisia voimia ja halusi vangita ne maalauksiinsa ja itselleen niitä maalaamalla. Tätä edisti hänen kiinnostuksensa atomipommiin, joka oli hänen mielestään erityisen mystinen ja voimakas. Käyttämällä klassismia Dalí pyrki käyttämään hyväkseen sen realismia päästäkseen lähemmäksi kaikissa substansseissa olevaa henkisyyttä, ja siksi lähemmäksi ylhäisyyttä. Maalaus on ensimmäinen, jossa hän käytti klassismia tällä tavalla ja siinä ennakoitiin muita teemoja, joita Dalín kiinnostus henkisyyteen toi myöhemmin mukanaan, kuten levitointi ja painovoiman neutralisointi. ellauri210.html on line 1102: OULIPO on lyhenne sanoista Ouvroir de Littérature Potentielle, joka tarkoittaa kokeellisen tai potentiaalisen kirjallisuuden työpajaa. Sen perustivat kirjailija Raymond Queneau (1903-1976) ja matemaatikko François Le Lionnais (1901-1984) vuonna 1960. OuLiPon jäsenet pyrkivät kehittämään kielellisiä kokeiluja, jotka perustuivat johonkin sääntöön (contrainte), jota tuli noudattaa mahdollisimman tiukasti. ellauri210.html on line 1103: Queneaun mukaan potentiaalisuus on kaiken kirjallisuuden perusluonne. OuLiPo-kirjailijat etsivät uusia muotoja ja rakenteita kuin Jussi Jurkka sekä leikkivät kielellä. Tunnettuja OuLiPo-kirjailijoita ovat Italo Calvino (1923-1985) ja Georges Perec (1936-1982). Tästä taisi pikku-Make Eskelinen puhua. ellauri210.html on line 1111: Educated by governesses, tutors, and nuns, she was expelled from two schools, including New Hall School, Chelmsford, for her rebellious behaviour, until her family sent her to Florence, where she attended Mrs Penrose's Academy of Art. She also, briefly, attended St Mary's convent school in Ascot. In 1927, at the age of ten, she saw her first Surrealist painting in a Left Bank gallery in Paris and later met many Surrealists, including Paul Éluard. Her father opposed her career as an artist, but her mother encouraged her. She returned to England and was presented at Court, but according to her, she brought a copy of Aldous Huxley's Eyeless in Gaza (1936) to read instead. ellauri210.html on line 1131: tent/uploads/pohadka.jpg" height="400px" /> ellauri210.html on line 1140: En vano la escritura de Prassinos fue considerada por los surrealistas como “escritura automática” que bien entendida nada tiene que ver con el azar, sino con la capacidad de liberar el pensamiento, lejos de cualquier convención y norma. Estos personajes muestran sus obsesiones sin pudor. ellauri210.html on line 1150: Au cours de la guerre et jusqu'à la fin des années 1950, elle cesse de publier. Elle travaille dans des crèches, et co-traduit avec son mari Pierre Fridas plusieurs livres de Níkos Kazantzákis comme Alexis Zorba ou La Liberté ou la mort. Elle se remet ensuite à écrire, des poèmes et des romans, en opposition avec l'orthodoxie surréaliste. Ces textes sont toutefois inclassables. Brelin le frou, ou le portrait de famille (1975) décrit des personnages vivant selon des règles fantaisistes. Sur les dessins de l'auteur, ils ont la particularité de porter une coiffe à l'image de leur sexe. Les nouvelles de Mon cœur les écoute (1982) font montre d'un humour poétique proche de celui d'Henri Michaux ou de Joyce Mansour. Elle est également connue pour ses dessins et ses « tentures », des œuvres plastiques réalisées à l'aide de morceaux de tissu de couleur découpés. ellauri210.html on line 1177: Carlos Paul Ruiz São Paulosta symppaa Jannea. “Derriere Son Double”, Este volumen de poemas, saludado con entusiasmo por Breton, es sin duda uno de los más importantes de la poesía francesa de los últimos tiempos. Por lo que dice y lo que revela constituye el testimonio apasionante de un espíritu (que aún no había alcanzado la veintena) obsesionado por la idea de las tinieblas que nos rodean. Es cierto que los términos “vide”, “gouffre”, “abime”, habían pasado sobre todo a partir de Víctor Hugo (recordemos su famoso verso “J’interrogue l’abime etant moi-même gouffre”) a ser tópicos de una cierta retórica ajenas a sus verdaderos significados. Mas en Duprey subanse por las paredes. Para rendir cuentas de su visión de las tinieblas, Duprey se inclina a la práctica y a la expresión de un cierto humor negro que llevó a Breton a incluirlo en su famosa antología. ellauri210.html on line 1179: De derrière les loups Sutten ahterista ellauri210.html on line 1191: Visage de derrière les loups Kasvot sutten ahterista ellauri210.html on line 1198: Le visage de derrière les loups, Sutten peränaamat, ellauri210.html on line 1201: Dépasse déjà la cordillère des sens. Ylittää jo aistien vuortenharjanteet. ellauri210.html on line 1218: Noniin siis Alphonse Rabben maine liittyy hänen Album d'un pessimiste -albumiinsa . Hänen ystävänsä, kuten Alexandre Dumas , Victor Hugo in Chants du Crépuscule , Sainte-Beuve in Muotokuvat contemporains tai kirjoittajat kuten Baudelaire in Fusées , ovat säilyttäneet hänen muistinsa. Myöhemmin André Breton ei unohda sitä Manifeste du surréalismessa. ellauri210.html on line 1236: Thales sanoi että on ihan sama onko elävä vai kuollut. Joku kysyi mixet sitten ole kuollut? Koska se on ihan sama. ellauri210.html on line 1240: Shaw oli vanhempiensa kolmesta lapsesta nuorin ja ainoa poika. Hänen vanhempansa edustivat Irlannin köyhtynyttä yläluokkaa. Isä oli ensin epäonnistunut virkamies ja sitten epäonnistunut viljakauppias. ellauri210.html on line 1244: Shaw oli monin tavoin vastakohtien ihminen. Hän oli samanaikaisesti taiteellinen ja laskelmoiva, saita ja tuhlaavainen sekä epäluuloinen kyynikko mutta oikeaksi katsottavien aatteiden sitkeä puolustaja. Hän piti kouluja ja yliopistoja vastenmielisinä elämänsä ajan, sillä hän huono koulussa. Hän oli kuitenkin intohimoinen itseopiskelija, ahkera kirjoittaja ja terävä kriitikko. Naimisissa vaikka ilmiselvä misogyyni kaappihomo. ellauri210.html on line 1246: Shaw meni naimisiin Charlotte Payne-Townshendin kanssa vuonna 1898. Solmiessaan avioliiton he olivat jo 40-vuotiaita. 1930-luvulla pariskunta matkusteli ahkerasti ja kävi Amerikassa, Uudessa-Seelannissa, Etelä-Afrikassa ja Japanissa. Charlotte eli involuntary selibaatissa, sillä Bernie piti vastenmielisinä ajatusta seksuaalisesta kanssakäymisestä ja synnytyksestä. ellauri210.html on line 1248: Shaw kirjoitti sanan rakkaus lainausmerkkeihin, koska sukupuolten väliset suhteet tarkoittivat hänelle sukupuolten taistelua ja usein molempien osapuolten tyytymättömyyttä. Hänellä oli useita enemmän tai vähemmän platonisia rakkaussuhteita esimerkiksi näyttelijättäriin Ellen Terryyn ja mrs. Patrick Campbelliin. ellauri210.html on line 1250: George Shaw, known at his insistence as Bernard Shaw, was an Irish playwright, critic, polemicist and political activist. His influence on the Western hemisphefre, culture and politics extended from the 1880s to his death and beyond. He wrote more than sixty plays, including major works such as Man and Superman (1902), Pygmalion (1913) and Saint Joan (1923). With a range incorporating both contemporary satire and historical allegory, Pshaw became the leading dramatist of his generation, and in 1925 was awarded the Nobel Prize in Literature. ellauri210.html on line 1252: Shaw's expressed views were often contentious; he promoted eugenics and alphabet reform, and opposed vaccination and organised religion. He courted unpopularity by denouncing both sides in the First World War as equally culpable, and although not an Irish republican, castigated British policy on Ireland in the postwar period. Shaw and Yeast were sort of friends. ellauri210.html on line 1261: In third version, by the late 1920s, he had largely renounced Fabian Society gradualism, and often wrote and spoke favourably of dictatorships of the right and left—he expressed admiration for both Mussolini and Stalin. Olemme patriiseja ennenkaikkea, sanoi kapteeni Lavinialle. ellauri210.html on line 1298: El surrealismo nos situó ante el éxito de la estética de lo feo frente al fracaso de la belleza convencional y manida. Aglutinar el pánico, la tortura, el sufrimiento, lo indecible etc., nos permite encontrar una experiencia estética en todo ello. La categoría estética de lo feo nos conduce a una catarsis en la que se manifiestan nuestros sentimientos más profundos y nos permite tener conciencia plena de lo real. ellauri210.html on line 1302: Autoras Joyce Mansour o Gisèle Prassinos han constituido buena parte de su literatura a partir de lo que se ha entendido por desviaciones sexuales, incluso por aberraciones. Algunos de sus personajes no sólo poseen ciertas deformidades físicas que los convierten en neo-quasimodos o pequeños demonios sino que además crece en ellos el germen de una moral desviada. ellauri210.html on line 1304: Joyce Mansour y Gisèle Prassinos han adaptado esta particular estética en su literatura de formas muy sorprendentes. Comparten esta sensibilidad y aportan un nuevo punto de vista a la imagen de la mujer. ellauri210.html on line 1306: Mansour, lejos de generar o de seguir con la imagen de la mujer creada por André Bretón incluye la belleza fatal, entendida como una belleza herida, lejos del principio de Narciso. Junto con Gisèle Prassinos y Lise Deharme proceden a crear una renovación estética en la literatura surrealista. Adjetivos como “laid(e)”, “malade”, “malformé(e)” serán típicos de estas autoras que elaboran un reflejo femenino escribiendo sobre “antiNadjas” als gegen Bretons Roman verfasste Anti Nadja. ellauri210.html on line 1310: It is based on Breton's actual "interactions" with a young woman, Nadja (actually Léona Camille Ghislaine Delacourt 1902–1941), over the course of ten days, and is presumed to be a semi-autobiographical description of his relationship with a patient of Pierre Janet. The book's non-linear structure is grounded in reality by references to other Paris surrealists such as Louis Aragon and 44 photographs. Tästä E. Saarinen lie ottanut postmodernia mallia. ellauri210.html on line 1312: The last sentence of the book ("Beauty will be CONVULSIVE or will not be at all") provided the title for Pierre Boulez's flute concerto ...explosante-fixe.... ellauri210.html on line 1316: The narrator, randomly named André, ruminates on a number of Surrealist principles, before ultimately commencing (around a third of the way through the novel) on a narrative account, generally linear, of his brief ten-day affair with the titular character Nadja. She is so named “because in Russian it's the beginning of the word hope, and because it's only the beginning,” but her name might also evoke the Spanish "Nadie," which means "No one." The narrator becomes obsessed with this woman with whom he, upon a chance encounter while walking through the street, strikes up conversation immediately. He becomes reliant on daily rendezvous, occasionally culminating in romance (a kiss here and there). His true fascination with Nadja, however, is her vision of the world, which is often provoked through a discussion of the work of a number of Surrealist artists, including himself. While her understanding of existence subverts the rigidly authoritarian quotidian, it is later discovered that she is mad and belongs in a sanitarium. After Nadja reveals too many details of her past life, she in a sense becomes demystified, and the narrator realizes that he cannot continue their relationship. ellauri210.html on line 1332: tence dans le monde de Prassinos”. El miedo a la separación de la madre los convierte en seres débiles, sujetos eternamente al complejo de Edipo, suspendidos en sus particulares “bizarreries”, ayudan al desarrollo de la historia en un tono naïf y amable. Estos complejos parecen parar el tiempo para jugar con la impresión de que estamos ante personajes sin edad. ellauri210.html on line 1344: Gisèle Prassinos también nos ha dejado unas buenas dosis de personajes desordenados, donde afloran ciertas desviaciones. En ese “collage” entre cuentos de hadas y aromas baudelerianos, la autora jugará sobre todo con la metamorfosis, así sus mujeres “pseudo-femmes castratrices” se transforman en animales o en seres extraños, fantásticos. Prassinos ataca a los mitos del psicoanálisis, muestra imágenes híbridas, animales que se convierten en hombre, objetos que se convierten en animales, etc. Destaca la hostilidad hacia la figura autoritaria del padre. Nos habla de venganzas mediante el asesinato, los cuerpos difuntos son despedazados o transformados, dejando traslucir sentimientos intensos, donde se perfila la imagen de la muerte y se exorciza el miedo. La misma autora confesaba en una entrevista personal la distancia que había entre ella y su padre, destacando la importancia que tiene la figura masculina en las culturas orientales, sensación que refleja en el cuento “La Tête” (op. cit., 1987): “Lucas vit qu’entre elle et son père s’ouvrait un écart plus large que ceux qui séparaient les autres personnes”. ellauri210.html on line 1346: Prassinos, heredera de los cuentos tradicionales de hadas contamina su imaginario con personajes desviados, transformándolos en “contes bizarres”. En un marco irreal, típico de los cuentos surrealistas juega con las metamorfosis: objetos que adquieren dimensión animal, humanos que se animalizan, animales que se transforman en humanos, o personas que se reapropian de otras, como muestran algunos de sus cuentos, como “la Psyché” donde la protagonista sufre por parte de otra mujer una apropiación de su voluntad, de su personalidad, llegando a ser su doble. Como en el estadio del espejo de Lacan, la protagonista reacciona al contemplar su imagen, no ante el espejo, sino ante la otra mujer: “Nous étions plus que jumelles et nous nous regardions subjuguées, chacune dans le miroir humain que lui tendait l’autre”. ellauri210.html on line 1348: “C’est dans cette intensité que l’autre Louise, après avoir détaillé ma mise élégante, fixa mon ventre longuement, d’un regard effaré, vaincu, où je recevais comme un reproche”. ellauri210.html on line 1352: Supone una alteración y deformación de lo que uno es, sólo que en estos casos el extrañamiento no viene frente a la sociedad o frente a otros individuos, sino que los protagonistas son alienados por otra persona que deviene su propio “yo”, actuando a modo de espejo. Actuando como duplicados de uno mismo, solo que el “yo” inicial queda anulado por el segundo. Se aproxima a la escisión del “yo” entendida bajo los términos de Lacan. La alienación viene dada por su imagen en el espejo, en este caso en ese “otro” (algo ajeno a él). El “yo” está alienado porque se reconoce en algo que no es. Esta pérdida de identidad en Gisèle Prassinos también se ve reflejada en el juego de sexos, procede a despistar con los sexos como hace Mansour. ellauri210.html on line 1355: El problema de la identidad es muy habitual en Gisèle Prassinos, hay una tendencia a crear personajes de géneros no definidos o seres desexualizados, así como descorporalizados. ellauri210.html on line 1359: A pesar de todo, Gisèle Prassinos nos sumerge en un imaginario que nos recuerda a los cuentos clásicos con ciertas afinidades próximas a Nathalie Sarraute y a Baudelaire. Aunque los personajes sean dementes tenemos la impresión de estar ante seres inofensivos, llenos de ternura. La belleza en Prassinos nunca es explicita, se centra en destacar los debilidades que terminan por dar coherencia al relato. ellauri210.html on line 1360: El monstruo es un ser complejo, no banal, que nos hace obtener resultados de nuestro yo profundo y oscuro, implica mutaciones pero también continuidades de sentido. Monsters have an interesting life, they don't work from 9 to 5. La subversion des images inattendues du corps féminin, sénile ou malade, se trouve particulièrment troublante chez Prassinos et Mansour. Como vemos, las dos autoras se sirven de un imaginario sórdido para expresar aquello que les duele. ellauri210.html on line 1432: Prinsessa odottelee riisuaxeen kuteensa La princesse attend pour se dévêtir que le danger de ellauri210.html on line 1456: Charles Perrault (12. tammikuuta 1628 Pariisi, Ranska – 16. toukokuuta 1703 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten vuonna 1697 julkaisemastaan satukokoelmasta Hanhiemon tarinoita (ransk. Les Contes de ma mère l'Oye). Varsinaiselta ammatiltaan Perrault oli asianajaja, ja hän toimi myös julkisten rakennusten tarkastajana. Hänen oikea nimensä oli Jaakko Parantainen. Les oies marchent dans la cour. Pas les oeufs, zihihihihi. Perrault oli varakas porvari, kuinkas muuten. ellauri210.html on line 1466: Hän meni keijukummiäitinsä luo, joka neuvoi häntä asettamaan suostumuksensa ehdoksi mahdottomia vaatimuksia: aurinko kirkas mekko, kuun värinen mekko, taivaan värinen mekko ja lopuksi nahka hänen ihmeellisestä aasistaan (joka tuotti kultaa ja oli siten hänen valtakuntansa varallisuuden lähde). Kuningas halusi mennä naimisiin hänen kanssaan niin, että hän myönsi heille kaikki. Keijukummi antoi hänelle upean arkun, jossa oli kaikki mitä hän omisti, ja kertoi, että aasinnahka olisi erinomainen naamio. ellauri210.html on line 1474: Lastenkirjallisuuden portaali ellauri211.html on line 50: Lehden erikoisia mutta kestäviksi ja erottuviksi osoittautuneita piirteitä olivat etukannessa sijaitseva sisällysluettelo, pieni sivukoko, runsas tekstimäärä ja kuvien vähäisyys. Kuvallisiin etukansiin lehti siirtyi vasta vuonna 1998. Lehteä kustannettiin pelkästään tilaus- ja irtonumeromaksujen avulla vuoteen 1955, jolloin se vasta alkoi hyväksyä mainoksia sivuilleen. Tupakan ja alkoholin mainontaa ei kuitenkaan ole koskaan sallittu, ja lehden takakansi on aina pidetty toimituksellisessa käytössä. ellauri211.html on line 52: Lehden toimituksellinen sävy on aina korostanut myönteisyyttä ja lämmintä huumoria. Wallacen pariskunta ei käyttänyt lehteä tehdessään lainkaan lukijatutkimuksia vaan valitsi lehden aineiston omien mieltymystensä mukaan. Lukijatutkimukset tulivat käyttöön vasta 1970-luvulla, kun perustajapariskunta luovutti lehden teon nuoremmille. Reader’s Digestia on koko sen olemassaolon ajan kritisoitu konservatiivisuudesta ja amerikkalaisuudesta. Esimerkiksi kylmän sodan vuosina lehden kansainvälisissä painoksissa, muun muassa Valituissa Paloissa, tuotiin usein esiin kommunisti- ja sosialistimaiden yhteiskunnallisia ongelmia. Kalutut on länkkäreiden parhaita propaganda-aseita seppoiluun taipuvaisten turveloiden parissa. ellauri211.html on line 54: Samalla kun Reader’s Digestin kieliversioita on lakkautettu joistakin länsimaista, muun muassa Tanskasta vuonna 2005, yritys on perustanut uusia kieliversioita entisiin sosialistimaihin ja nouseviin Aasian maihin. Mutta Kiinan markkinoille suunnattu lehden versio lopetettiin kuitenkin yllättäen vuonna 2012, vain neljän ja puolen vuoden ilmestymisen jälkeen. Kiinalaisten länsinauru loppui lyhyeen. ellauri211.html on line 56: Kalutut Palat alkoi ilmestyä Suomessa vuonna 1945, kun Helsingin Sanomien pääomistaja Eljas Erkko alkoi kustantaa sitä. No niinpä tietysti, kukas muu. Se tuli lehden lisäksi tunnetuksi tietokirjojen, kaunokirjallisten Kirjavalioiden sekä äänilevykokoelmien kustannustoiminnasta, samoin kuin tuotteidensa näkyvästä suoramarkkinoinnista monimutkaisine arvontoineen ja asiakaspalvelun symboliksi kehitettyine Kaarina Mäkelä -hahmoineen. ellauri211.html on line 68: Raid on syntynyt pienessä kylässä Keski-Suomessa perheeseen, johon isän ja äidin lisäksi kuului pikkusisko. Ruotsissa varttunut Raid työskenteli Volvon tehtaalla ennen kuin muutti Tukholmaan ja aloitti työnteon Maraboun suklaatehtaalla. Täällä hän myös tutustui Hammariin, Sundmaniin, Takamäkeen ja Uki Kukkamaahan. Raid kuului Marabou-jengiin ja liittyi myöhemmin moottoripyöräjengiin. Raid joutui kuitenkin jättämään moottoripyöräpiirit jouduttuaan vankilaan epäonnistuneen pankkiryöstön jälkeen, jossa Hammar ampui häntä jalkaterään. Tämän takia Raidin oikeassa jalassa on vain yksi varvas. ellauri211.html on line 75: Miten mä voin olla näin huono, sanoo Aino Liinojan isä. En osu edes omaan päähäni. Toisellä yrityxellä tuli osuma. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. ellauri211.html on line 77: Apropos, joku oli talven aikana pudottanut herätysliikehdintälehden Rauhixen postilaatikkoon. Taivas TV 7 on katettu sinua varten. Nyt on liian myöhäistä kääntyä kotisohvalla, TV guide ei yllä kesäkuuhun, mutta sentään on nää lehtiuutiset. Ne ei vanhene. Ex-rikolliset pastorit visertävät kolumneissa kuin K-Raudan tuote-esittelyvideot. ellauri211.html on line 81: Kaikki pitää ansaita, rangaistuxetkin, turpiin tulee muuten armotta. Kaljupää partajehu pastori "Jimmy" Huhtala kansikuvassa käänsi kelkkansa rikoxen teiltä ajoissa, 24-vuotiaana. Poikasena hän oli koulukiusaaja. Hyvä urasiirto. En ole kärpästen vapahtaja, annan niille iankaikkisen rangaistuxen sähkömailalla. En johda niitä kiusauxeen vaan päästän pahasta. Olen kärpästen herra. Tavallaan. Vaikea sanoa. Niinpä. ellauri211.html on line 88: Avaan toiveikkaana seuraavan Rei Shimura-tarinan. Nyt saa taas suuttua! Naisnarsismi hulvahtaa kasvoille heti alkusivuilta sakeana kuin DC:n savuisen yöklubin naistenhuoneen höyrähdys. Milli-Molli jää lähtötelineisiin kuin tikku paskaan. Tuttu kivahteleva anaalis-obsessiivinen apinanaama kurkistaa ökytaxin ovesta. Koko yöklubi on varattu sen 30v syntymäpäiville. Turhaan skotti Hugh puuhaa sekä hääräilee, Rei päätyy kohta kuitenkin koppalakkiseen jenkkisotilaaseen, kuten intialaissaxalainen Sujata izekin. Se on muuten nyttemmin lakannut väsäämästä näitä epäuskottavia japsudekkareita, nyze on omasta mielestään tunnetumpi intialaissankaristaan, jostain Pervosta. Rein uusi hovimestariystävä menee porttivornikaxi ettei juhliin livahda maxuttomia vieraita. Mauttomat kuzuvieraat riittävät. Järjestelyt ovat kuin Riku Rinkulan synttäreillä Eirassa. ellauri211.html on line 90: Saatana miten nää naisunelmat on rikumaisen samanlaisia, täysin ennustettavia. Kauppatieteiden maisterin tutkinnolla mielellään rehentelevä serkku ja sen toyboy. Puraisin huultani. Aterialla juomani viini oli vapauttanut minua liikaa. Kohta kaivelisin toyboyn sepaluxesta esiin letkua. Minulla oli päälläni mustat lempisorzini ja sivullinen lisää narsistista asuesittelyä. Navan alle valittiin jne, piikkikorkoiset "Manolo Blahnikit" kuten Helmillä. Kolmekymppiä on paha kynnys naiselle. Vaikka kyllä 40 on vielä pahempi. Sujata täytti 40v 2004. ellauri211.html on line 92: Rei kuulostaa tosi nelikymppiseltä tässä jorinassa. Sillä on hirvee darra lähdettyään kesken birthday partysta. Hughissa on selviä alkoholismin merkkejä. Se ei saa mennä omaan makuuhuoneeseensa koska Chika serkku nukkuu siellä. Järkevää varovaisuutta Reiltä, Chika on vasta 22. Ällöttävästi Rei ostaa kahvin ulos pahvimukissa ja heittää pois puolet juotuaan. Pitää metrossa tiukasti kiinni käsilaukusta. On koukussa gymin ohjattuihin kuntosaliharjoituxiin, joogaan ja balettiin. Niissä se venyttelee pikku japsupillua. Japanin USAn konsuli on hyvin korkeassa asemassa. Mutta tässä jorinassa roistovaltio on varmalla Irak, kuten sopii ajankohtaan. Pikakelaus tähän mennessä tapahtuneesta. Lonkkorotta pyörittää edelleen Tokiossa konsulttibisnestä. Päätöxeni palata yhteen Shagin kaa oli ollut Takeolle ikävä yllätys. Eli lue kaikki aikaisemmatkin seikkailuni! Takeo on nyt kukkien asettelukoulun rehtori. Se ostelee laittomasti vaaseja. ellauri211.html on line 127: Valitettavasti USAn poliisin valtuudet Japanissa ovat äärimmäisen rajalliset. Ne eivät saa suorittaa kotiezintää japsun kodissa ilman japsulaisten lupaa. Rei karkotettiin Japsuista koska se suoritti laittoman kotiezinnän. Sellaisia ne jenkit ovat. Niitä on muuten poliisi ja rosvosarjat väärällään. ellauri211.html on line 131: Takeosta piti käyttää peitenimeä Flowers-san. Kaskun ei Varastettu vaasi-san. Angus-naudalla oli muodikkaan reisimittaiset harmaat alushousut. Kaiffarilla oli pienet punaiset. Minun pitäisi olla äiti, Rei ajatteli haikeana, mutta olen jo 40v. Jakeluauto joutui jarruttamaan ollaxeen törmäämättä jalankulkijoihin. Ennenkuulumatonta! Japsuamerikkalaisen ja skotin arvomaailmat ovat törmäyskurssilla. Kunnon japsulainen ei kazo hyvällä vanhan teen lämmittämistä. Onko satavuotias tansu muka vanha? 100v transu olisi. Rei-chan, olet serkkuni etkä tätini. Intialainen Shridhar on turvallinen futonkumppani, sillä hänen hindu-uskontonsa kieltää naisiin kajoamisen ennen avioliittoa. Paizi takaapäin ja joukolla. ellauri211.html on line 133: Alexander Calder´s “Mountains and Clouds” was installed in the Hart Senate Office Building in 1986. Aluminum clouds originally suspended as a mobile over the steel mountains were removed in 2014 as unsafe for the public. It was too expensive for public funds so private moneymen came to the rescue. Senaattori Snowden Harp näyttää juuri siltä kuin jalkansa Vietnamiin jättäneen senaattorin kuuluu näyttää vanhana. Michael ansaizi pronssitähden Irakin ryöstöretkellä. Kylläpäs Sujatasta on sukeutunut isänmaallinen. Vaikka se on mamu, tai varmaan juuri sixi. En petä luottamustasi mutta kotiasi kuunnellaan. Onko Michael pyytänyt sinua tekemään jotain laitonta? Eikö? (pettyneesti). Miten teillä menee Hughin kanssa? Kysyn vaikka tiedän, kotiasi kuunnellaan. Onnexi en tullut synttäreillesi. Kiihkeästä vapaamielisyydestään huolimatta senaattori varjeli julkista kuvaansa. Olin alkanut pitää hänen varovaisuuttaan aidon älykkyyden merkkinä. Harp tietää jotakin, mietin hyvästellessäni hänet. Mutta tehän rikotte kansalaisoikeuxiani! Niin niin, talk to the hand. Sentään saat kantaa konetuliasetta ja pitää sikiösi. Count your blessings. ellauri211.html on line 135: Ilman agenttien väliintuloa pojat olisivat voineet päätyä putkaan tavallisten rikollisten joukkoon. Lakukeppikin vielä messissä. Onnexi niillä oli suhteita. Aika koettelevaa. Reistä on tulossa varsinainen moniosaaja. 2000v vanhasta uurnasta uhkuu historiallisuutta. Oops! Shag pistäytyi ilman lupaa Edinburghissa shäggimässä Fionaa. Se oli vain lyhyt kihlaus, Rei vähätteli. En ollut koskaan tapaillut Michael Hendricksin tapaista periamerikkalaista miestä jonka puvutkin on periamerikkalaista L.L. Beania. Hei, tää on varmaan nyze Massey. Juujuu, Annapoliisissa opiskellut mariini. Olixe tsunamikirjan crewcut äijä nimeltänsä Michael? No kyllä oli, kz. albumia 176. Mahtavaa kulttuurista appropriointia. Rei voisi seuraavaxi seikkailla meri-Lapissa amer. rykmentin ilolintuna. ellauri211.html on line 152: Noin vuodesta 1972 alkaen Japanissa alettiin kieltää Nanjingin verilöylyn todenperäisyys. Surmansa saaneiden lukumäärän väitettiin olevan huomattavasti nykyään todenmukaisena pidettyä, yli 300 000 pienempi, noin 38 000–42 000. Suurempia lukuja väitettiin kiinalaisten suurentelemiksi. Teoksessa esitetään antautuneiden ja vangittujen sotilaiden tappamisen olevan jotain muuta kuin ”verilöyly”. Se oli pikemminkin "voiton päivän paraati". Ainakin vielä vuonna 1990 teos oli Japanin opetusministeriön mukaan virallisen historiakäsityksen mukainen. ellauri211.html on line 154: Totuutta on koetettu muuntaa Japanissa muuttamalla historiankirjojen merkityksiä, mikä on saanut paheksuntaa osakseen ulkomaiden taholta. Tämä ei kuitenkaan ole saanut Japanin opetusministeriötä myöntämään, että totuuden muuntaminen olisi ollut virhe. Viralliselta taholta on myös esitetty väitteitä, joiden mukaan Nanjingin verilöylyä ei koskaan tapahtunut ja että kyseinen tapahtuma on kiinalaisten keksimä tarina. Näin ovat väittäneet muun muassa sen kaltaiset tahot kuin parlamentin jäsen Shintarō Ishihara ja Japanin Houstonin-konsuli. ellauri211.html on line 162: Pommit pudotettiin varta vasten muodostetun 509. pommitus- ja kuljetuslentorykmentin (engl. 509th Composite Group) B-29 Superfortress -pommikoneista. Rykmentti oli sijoitettu Tinianin saarelle Mariaaneille. Hyökkäykseen osallistui aina kolme konetta, itse pommikone, mittauskone ja valokuvauskone. Niiden edellä kohteissa kävivät säätiedustelukoneet, sillä pommit piti pudottaa selkeällä säällä. ellauri211.html on line 173: Hiroshiman ja Nagasakin pommit näyttivät, miten voimakas ase atomipommi on: yksi pommikone kykeni tuhoamaan kokonaisen kaupungin, kun siihen aiemmin tarvittiin satojen koneiden hyökkäys ja jopa yli 20 prosentin kalusto- ja miehistötappiot sitä suoritettaessa. Body count lie ollut noin 200 000, mutta plus-puolelle on laskettava että ne oli 100% viirusilmiä. ellauri211.html on line 179: Mutta pientähän tää oli Stalingradiin verrattuna, jossa ryssät menettivät 850 000 nahkakuulaa kaatuneina, haavoittuneina tai vangittuina. Saksalaisten tappiot 400 000 kaatuneina, haavoittuneina tai vangittuina. Yhteensä noin 1 130 000 kaatuneina, haavoittuneina tai vangittuina. Mutta nää on nyt vaan tollasia pallokenttälukuja, luupallojen tarkka määrä kummallakin puolella jää hämäräxi. Silti ei ehkä ihme että ryssät juhlii tätä verilöylyä vieläkin. Juhlisivat sakutkin jos olisivat voittaneet. ellauri211.html on line 193: Häntä miellytti penkoa ammattimiehen elein arvokkaasti leppymättömällä asiantuntijan kädellä Proustin ja Rimbaudin sisuksia, ja levittäen perin tarkkaavaisen yleisön silmien eteen heidän väitetyt ihmeensä, heidän salaisuutensa hän selitti ”heidän tapauksensa”. ellauri211.html on line 196: Älkää antako heidän saattaa teitä ymmälle. Katsokaas, he ovat käsieni välissä kuin vapisevat, alastomat pikkulapset, ja minä pidän heitä kämmenkuopassani teidän edessänne kuin olisin heidän luojansa, heidän isänsä, olen tyhjentänyt heidät teitä varten mahtavuudestaan ja salaperäisyydestään, olen ajanut takaa, saanut saarroksiin sen mikä heissä oli ihmeellistä. ellauri211.html on line 203: On peut être artiste sans être rien de particulier. Tout ce que j´ai fait d´important pourrait tenir dans une petite valise. Pas le pissoir (je n´avais pas fait ca), mais l´etiquette là-dessus. ellauri211.html on line 255: No niin tai näin, jos olisit ollut REILU olisit antanut mulle sen suomenkielisen, joka ehkä ei itseä (tätä ennen) ollut kiinnostanut. Joten antaa olla. ellauri211.html on line 295: Totta puhuen ei tämä tekohämmentyneenä hymyilevä persepääkään ole ihan eilisen teeren poika kuvalehtien keskiaukeamaärvönä. Kun hän kihlasi tunnetun valokuvamallin, vasta Njuu Jorkista maahan laskeutuneen bisnesenkelinsä, heidän yhteinen taipaleensa alkoi ei vähempää kuin Ilta-Sanomissa ja Hymy lehdessä! ja heidän suuret häänsä huomattavassa Hämeenkyrossä nousivat Seuran ja Annan etusivuille! Turha häntä on tyrkkiä lavatähden paasipojaksi! Siitä äkämystyneenä hämäläinen Ranu alkoi ize pyytää roskalehdiltä haastatteluja lupaa kysymättä savvoo viäntävältä Katrilta. Ranu myhäili salaperäisenä ja näppi ize izestään belfieitä. Tiesihän sen etukäteen ettei siitä mitään tullut, olivat ihan eri kaliiperia, toinen kestojulkkis toinen wannabe. Hui kuinka Ranu onkin vastenmielinen. Se kuzuu äxäänsä vuoroin laulajaxi vuoroin lavatähdexi. Izeään se tituleeraa kyrvänpää-expertixi. Potkut saaneen peesarin voimatonta kiukkua. Tampereen oikeistosiiven Aamulehdessä, jossa perusporvarillinen Ranu on vakisenttaaja, sekä huomattavassa Hämeenkyrön Sanomissa saa peesarikin palstamillimetrejä. Mahtavan tonniston narsisti! Iltalehden Aila Seppalän puffi on Ranusta "puhtaasti ja kauniisti kirjoitettu." "Katse ja kädenpuristus kertovat paljon. Pana Rajalan terse on rehevä ja lämmin, mahanalusote avoin, utelias ja leikkisä, miehen suoro Sentun pöydän alla vahvistaa ennakkotuntemuksen: Pan on Katrinansa ansainnut." Vizi mitä tuubaa! Jutussa käydään mallikkaasti läpi miehen työhistoria, hänen kirjoittamansa Sillanpään elämäkerta odottaa vielä kolmatta ja huipentavaa osaansa, hänen näytelmäsovituxkistaan on äsken nähty Elämä ja aurink Molojunkaterina, Pyynikille on tulossa Ale ellers on työn alla nuskailtavana Tamge Temerin historian toinen osa. Dosent pissii hunajaa ja tunnustelee töröhampaisen TV-lasisen Aila Meriluodon mahanalusta. Markku Envallilta meni pari vuotta uuden onnen aforisointiin. Kiireinen jokapaikan dosentti aikoo selvitä nopeammin. Ranun izetunto on horjahteleva. Ilmi narsisti! Kazeet kääntyivät Hämeenkyrössä kun Ranu tuli ostamaan Seura-lehteä. Katrin vanhemmat haisee kaskisavulta ja Bertta mummi on riuskasti hymyilevä murretta pulppuava kansannainen. Hizi Ranu kopioi naistenlehtityyliä. Oven avaa Taisto Tammen mummo, hymyilevä rouva Hagert. Ranu lukee Seura-lehdestä rakastaako hän oikeasti Katria. Onko Katrin maalaisporukat sille riittävästi hienoja? Vinoiliko vääräleuka Wexi Koistinen sille salamielisesti jotenkin? Panu antaa ymmärtää että tyhmä Katri on Ranuun aivan lääpällään, Ranu miettii vielä ostopäätöstä. Höh, avattu pakkaus on ostopäätös. ellauri211.html on line 299: Katri Helena ja Panu Rajala olivat naimisissa vuodesta 1997 vuoteen 2004. Toissavuotisessa Katri Helena -musikaalissa Panu Rajala tuotiin kirjailijan mukaan esiin varsin kyseenalaisessa valossa. Panu Rajalaa ei musikaalissa kutsuttu hänen oikealla sukunimellään, vaan miehestä käytettiin leikkisää nimitystä Proffa. Musikaalissa Proffa liehitteli muita naisia eikä ollut vaimonsa tukena, mikä teki laulajan surulliseksi. Rakkaus rakoili nopeasti. Musikaalista kiukustuneena kirjoittamassaan paljastuskirjassa Rajala sanoo tuovansa kostoxi Katri Helenasta esiin arkisemman puolen. - Tässä tulee ehkä hieman inhimillisiä kosketuksia ja yksityiskohtia, jotka liittyvät tarinan kulkuun ja tähän draaman kaareen. Halusin tuoda joitakin inhimillisiä, arkisempia ja tavallisempia piirteitä tähän hyvin kiillotettuun tähtikuvaan. Koska hän on ollut suuren ihailun vallassa (sic) vuosikymmeniä, niin kyllä siihen liittyy vähän muutakin. Ajattelin, että teen palveluksen tuleville elämäkerran kirjoittajille antamalla tällaista läheltä nähtyä aineistoa, Rajala kertoi. Lavalla nähtiin rajuja riitoja, joissa kummatkin käyttivät kovaa kieltä toisistaan. Katri syytti Proffaa julkisuudenkipeäksi ja kaksinaamaiseksi liehittelijäksi, Proffa puolestaan haukkui Katria henkien kanssa seurustelevaksi haahuilijaksi. Kaikki repliikit oli poimittu naistenlehdistä. Ranua esittänyt hemmo tuntee esittämänsä henkilön myös todellisuudessa, he ovat tehneet yhteistyötä. Toivon, että Panu Rajala suhtautuu tähän huumorilla, Katri sanoi. Ranu on tollanen Suomen Bellow, Roth tai Knasu, kaunainen narsisti. Panu Rajala harmistui syksyllä 2010 ensi-iltansa saaneesta Katri Helena -musikaalista, koska hänet esitettiin siinä epämieluisassa valossa. Rajala oli musikaalissa Proffa, joka esitettiin suorastaan pellenä, lukeneisuudellaan pröystäilevänä hienostelijana. Panu alkoi panna Marjaa Katrin selän takana. Panu Rajala ja Marja Norha vihittiin Sastamalan vanhassa kirkossa 2007. Panu Rajalan ei tarvitse piilotella sivistyneisyyttään nykyisen vaimovainajansa kanssa. Hän on opettaja! Tai siis oli, ei sekään kestänyt kovaa käyttöä. ellauri211.html on line 301: Tämän kirjan pitäisi olla alaotsikon mukaisesti rakkauskertomus. Panu Rajalan pitäisi kirjoittaa ”elämästään Katri Helenan kanssa hellän suorasukaisesti, itseään säästämättä, vailla kaunaa ja katkeruutta, muistaen kaiken kauniin, murheen ja tuskankin tunnustaen”. Pah. Suorusukaisuutta löytyy, mutta varsinkin löytyy kaunaa ja katkeruutta. Kauneus kääntyy nopeasti murheeksi ja ainakin tämän lukijan osaksi tuli tuska. Jos omahyväisyydellä on nimi, se voisi olla Panu Rajala. Kustantaja ei ainakaan säästele ylisanoissa, mainiten Rajalan ”maamme luetuimmaksi elämäkertakirjailijaksi”. Tämän lukijan mielestä hän tuntuu olevan ainakin omasta mielestään maamme tuotteliain ja laadukkain kirjailija. Painosten kuninkaaksi häntä ainakin voi tituleerata, onhan aiemmasta paljastuskirjasta Enkeli tulessa otettu liki 10 painosta. Lavatähti ja kirjamies on alusta alkaen asenteellinen teos. Rajalalle viihdetaiteilijuus ei merkitse mitään. Hän onnistuu väheksymään pitkän uran tehnyttä tähteä, teki tämä mitä hyvänsä. Vain kansanmusiikista ja -runoudesta vaikutteita ottava levytys saa kirjamiehen hyväksynnän. Kirjamiehen maailmankuvaan ei sovi, ettei lavatähti lue romaaneja. Henkisen kasvun ja tuonpuoleisesta elämästä kertovat teokset hän leimaa hömpäksi ja viiden pennin aforismeiksi. Rajalan mielestä Katri Helena ei pärjää viisaiden kulttuuri-ihmisten parissa. Kukapa viihtyisi seurassa, joka katsoo alaspäin. Oman täydellisyyden kirjamies muistaa tuoda esille. Hänen erehdyksensä ovat inhimillisiä, jotka miehelle sallittakoon. Hän myöntää ehdollisesti saattaneensa tai taitaneensa tehdä sitä tai tätä, ja sitten ihmettelee, kun toisella on eri näkemys asioista. Hän on rehellinen kun tähti on tekopyhä. Hänen työnsä ovat kulttuurihistoriallisesti tärkeää, tähden henkistä onanointia. Miehen itsetuntoon taitaa koskea olla avec, harvemmin ensisijaisesti kutsuttu. ellauri213.html on line 46: Dan Steinbock: Andromeda. Kustannus Oy Odessa, 1986. Ikäisekseen hyväkuntoinen pehmeäkantinen mies. Selkämys vinoutunut luettaessa. Siistit sivut. Ei merkintöjä. Osaa karatensa. ellauri213.html on line 49: Spannendes Astrologie-Wissen rund um das Sternzeichen Steinbock Ob Glücksbringer, Tipps zu Selbstfürsorge und Ernährung oder Antworten auf Fragen wie »Was braucht der Steinbock, um sich geliebt zu fühlen? Eine Scheide - Entschuldigung, ich wollte sagen einen Auflag von Schinken. « Das Sternzeichen-Buch steckt voller spannendem Wissen über den Steinbock (22. Dezember bis 20. Januar). Natürlich führt es auch ganz allgemein in die Astrologie ein und erklärt unter anderem, wie man sein Geburtshoroskop liest oder was hinter dem »rückläufigen Merkur« steckt. Das Horoskop-Buch ist hochwertig mit Douche sowieso auch ohne Douche. ellauri213.html on line 58: Jännitysromaani? Mikä vitun jännitys. Todella törkeää filistiinien haukuskelua parhaitten koukkunokkaperinteiden mukaan. ellauri213.html on line 115: Samaan aikaan Etupepan kyky hallita säätä kasvatti hänessä tarvetta tukahduttaa tunteitaan luonnonkatastrofien estämiseksi, mikä ei ole terveellistä kuten näemme Greta Thunbergista ja Brunosta. Samanlaista erityisherkkyyttä näemme hänen lapsissaan. Dolores (Avalokitasvara) joka kuulee kaiken, on jatkuvasti tietoinen siitä, mitä muut ihmiset sanovat ja on siksi jatkuvasti varuillaan kaiken disinformaation vuoksi, jota hänellä on käytettävissään. Hänen veljeänsä isä Camiloa voidaan pitää myös tunne-elämän tukahduttajana, koska hän pystyy mukautumaan fyysisesti (5-15 cm, 25 jos olet taitava) ja emotionaalisesti vastataxeen muiden tarpeisiin. Se ei ole terveellistä, on tärkeää olla terveen egoistinen, let it cum kun on tullaxeen. Kauppatieteen käyneet liikejohtajat pihistävät palkoista osakkeenomistajan hyväxi. Palkat on niille vain kuluerä. Tää leffa on erittäinkin matriarkaalinen. Miesrooleissa ukkivainaja, läski neekeri, isä (ruipelo), teini muodonmuuttaja, "el Chapo", tärähtänyt homo setä, plus eläimiä hätyyttävä vintiö. ellauri213.html on line 119: Eläinten hätyytystä Pertti Mezärinteen orkesteri 1970 ellauri213.html on line 124: Jenkkipurilaisten mielestä pätkä ei ollut ihan parhautta suunnilleen juuri näistä syistä. ellauri213.html on line 126: Toinen samanlainen Harari-luokan talousliberaali epistola oli Raija ja viimeiset lohikäärmeet. Lasten ja aikuisten roolit, vaatteet ja halut on lopullisesti sekaantuneet. Vauvat heiluu katulapsina. Waltin porukoiden taikasanat ovat luotto, luottamus, toivo ja tiimihenki. Että jaxaa väsyttää. Luotathan? Minä lupaan. Saanhan tämän luotolla? Lahja edellyttää samanlaista vastalahjaa, se on bisnis transaktio. ellauri213.html on line 140: Kaikkien alaisten johtaminen samojen standardien mukaisesti on tehotonta. ellauri213.html on line 179: social identity, pride and/or shame. Individuals will often ellauri213.html on line 182: often be ineffective. Inconsistency and change of mood, ellauri213.html on line 186: Often appears comfortable in pretend situations and during ellauri213.html on line 190: reality. Often, puppets or roles may be used to get ellauri213.html on line 194: used. However, speech content is often bizarre. Obsessive ellauri213.html on line 201: tent/uploads/2020/07/What-are-demands-Julia2.jpg.png?resize=768%2C541&ssl=1" /> ellauri213.html on line 220: Praise – this carries the implied expectation that the action will be carried out again or improved on next time, and so may not achieve the positive reinforcement that may be intended ellauri213.html on line 284: The Scout Motto is Будь готов (Bud' Gotov, Be Prepared in Russian. The Russian noun for a single Scout is Скаут, but can alternately be Разведчик or Навигатор depending on the organization. As Разведчик also carries the connotation of spy, now often perceived as negative in the post-Soviet period, many now refer to themselves as Скаут or Навигатор, the more neutral term for the original meaning, an advance party sent to reconnoiter the terrain, similar to pathfinder or explorer. ellauri213.html on line 290: When a girl nears the end of her time at Rainbows, she can continue her adventure at Brownies (another unlucky choice of name) - our section for girls aged seven to ten. ellauri213.html on line 300: Samantha Karen Fox (born 15 April 1966) is an English pop singer and former glamour model from East London. She rose to public attention aged 16, when her mother entered her photographs in an amateur modelling contest run by The Sunday People tabloid newspaper. After she placed second in the contest, she received an offer from The Sun to model topless on Page 3, where she made her first appearance on 22 February 1983, at the tender age of 17, sporting huge balloons already then. She continued to appear on Page 3 until 1986, becoming the most popular pin-up girl of her era, as well as one of the most photographed British women of the 1980s. She looked like a fox with balloons glued up front. Never liked her face anyway. ellauri213.html on line 304: 170 hours unpaid work and told to pay £1,500 costs. Katie Price has been known on the celebrity circuit for many years, starting out her career as a glamour model before becoming a TV personality, author and OnlyFans content creator. Katie has five children: her eldest Harvey, Princess, Junior, Buddy and Jett. She was married to Peter Andre from 2005-2009, Alex Reid from 2010-2012 and Kieran Hayler from 2013-2021. She was most recently dating Love Island star Carl Woods until their split. Michelle contacted Sussex Police on Friday to complain that Katie — mum to two of Kieran’s children — had sent him a tirade of abuse which was aimed at her. Close sources said the text branded Michelle a “c*ing w*e piece of s*” and a “gutter s*g.” The ex-glamour model, who smiled as she left the dock today, could have been jailed for a maximum of five years for breaching the restraining order. BUSINESS AS USUAL Katie Price says she’s ‘so lucky’ after dodging jail over ‘gutter s*g’ text – as she reveals she’s landed a Girlguiding travel show. ellauri213.html on line 306: tent/uploads/2022/06/NINTCHDBPICT000742559912.jpg?w=670" height="300px" /> ellauri213.html on line 307: tent/uploads/2020/04/LL012_Yellow.jpg" height="300px" /> ellauri213.html on line 322: Tuosta ois Tanelikin pitänyt. Ukrainan sota leviää pian Liettuaan niiden tukittua Kantin kotikaupungin kuljetuxia. Hienoa, eiköhän täälläkin ala kohta paukkua. Tappaminen on bylsimisen jälkeen kivintä. Eikä siinä lakkaa kalut kesken kaiken seisomasta. Herhiläisten pesänsuuta on taas tukittu. Nyt odotellaan punakoneen seuraavaa ulostuloa. Kohta räjähtää ja sima kuohuu ylize. Inhottavaa olla täällä pullotettuna hullujen mölyapinoiden keskellä. ellauri213.html on line 331: Had Khaled ever apologized for her role in the hijackings or taken steps to show that she is committed to nonviolent efforts to achieve her desired end of driving the invasive Israeli species from her land, I would not object to her speaking at San Francisco State. People who genuinely learn often make the best teachers. But even after 50 years, Khaled has never expressed remorse or disavowed her actions or those of her comrades. Neither have I for 3000 years of Israeli mass murder of poor Philistines, so there! Never forget, never learn! ellauri213.html on line 333: The most distressing and disheartening thing, 50 years after this horrible experience, is that the Western world (including us middle easterners) has not eradicated this type of terrorism. As recently as January 2020, the PFLP (through Palestinian NGOs) received financial support of millions of dollars from European countries, the United States, Canada, Japan, UN-OCHA and UNICEF. That money should have come to us instead! We know how to handle capital after all, got the talent for it. ellauri213.html on line 335: In theory, San Francisco State University President Lynn Mahoney is correct in stating that a university is a place where different ideas are presented, discussed and analyzed so that individual conclusions can be drawn. But does that justify giving an unrepentant terrorist a forum to address the students? What will she teach them? The proper way to hijack an aircraft, based on her success in 1969, and what mistakes to avoid based on her failure in 1970? When I was a student in university, I often faced new ideas that ran contrary to my beliefs. But these perspectives were presented by knowledgeable, respectable academics. Some were Nobel Prize winners. None were terrorists. Most of them were Jews. ellauri213.html on line 337: Ylen Kova talous -haastattelussa Steinbock pitää suurena virheenä sitä, että Suomen talous on yhä liian riippuvainen viennistä Eurooppaan. Steinbockia häiritsee myös se, että Suomessa euroon liittyvää keskustelua hallitsevat edelleen ne samat henkilöt, jotka aikoinaan veivät Suomen euroon. Haastattelussa Steinbockin kädet alkavat viuhtoa jo huomattavan laajassa kaaressa, kun keskustelu jatkuu Suomen asemasta osana varsin heterogeenistä euro-järjestelmää. Talentit pitäisi muuttaa pikimmiten taaloixi ja luottaa yhä julmakulmahampaisen joskin virttyneen New Yorkin juutalaisen konsulentin käsiin. Vitun jutku osaa pitää ranteet rentoina ja kyynärvarren jäykkänä bistron vessassa silpoessaan spurguja. Danin mielikuvitus on sekä likainen että väkivaltainen. Paizi rasisti ja koprofiili Dänniboi on misogyyni. ellauri213.html on line 344: Sigonella incident oli todella röyhkeää öykkäröintiä jenkkiporukoilta Italian maaperällä. "Pilots on board the U.S. and Italian jets exchanged colorful epithets over the radio about their respective intentions, family heritage, and sexual preferences." Ja nyt ne ovat täällä. Amer. jalkaväkipataljoona harjoittelee öykkäröintiä Suomessa. Voi perkele. Amer. rotinkaiset kovaäänisesti mongertaen haukkuivat Suomea seiskan raitiovaunussa. Seiska ajaa nyt Käpylään. Sekin vielä. ellauri213.html on line 346: Jalkaväkikomppaniasta tulee ensimmäinen Suomessa vieraileva Yhdysvaltain armeijan yksikkö. Arrow-harjoitukseen tulee noin 160 miestä ja 17 vanhentunutta panssaroitua Stryker-taisteluajoneuvoa. – Isoisäni oli Suomesta ja hän puhui pääasiassa suomea siihen asti kun olin kahdeksanvuotias, joten olen tottunut kuulemaan kieltänne. Valitettavasti en kuitenkaan osaa sitä, Lagemann selittää. Mutta yleensä riittää puhua amerikanenglantia riittävän kovalla äänellä. ellauri213.html on line 352: Achille Lauron kaappaus tapahtui 7. lokakuuta 1985, kun neljä Palestiinan vapautusrintamaa (PLF) edustavaa miestä kaappasi Egyptin rannikon edustalla italialaisen valtamerilaivan MS Achille Lauron hänen purjehtiessaan Aleksandriasta Ashdodiin , Israeliin . Kaappaajat murhasivat 69-vuotiaan amerikkalaisen juutalaisen miehen pyörätuolissa, Leon Klinghofferin, ja hänet heitettiin yli laidan. Kaappaus aiheutti "Sigonella-kriisin". Abbasin mukaan Arafat oli lähettänyt hänet vakuuttavan argumentointityylinsä vuoksi, että neljä palestiinalaista oli saanut paniikkikohtauksen käynnistämään kaappauksen ja että hänen yksinään oli ratkaiseva rooli matkustajien vapauttamisessa. Seuraavana päivänä, 13. lokakuuta, Yhdysvallat esitti protestin Italian salliessa Abbasin lähteä ja pyysi myös hänen luovuttamistaan Jugoslaviasta (joka tunnusti diplomaattisesti PLO:n). Lokakuun 14. päivään mennessä Tanyug, Jugoslavian lehdistötoimisto ja PLO:n virkamiehet Jugoslaviassa ilmoittivat, että Abbas oli lähtenyt Jugoslaviasta. Yhdysvaltain ulkoministeriö julkaisi lausunnon, jossa se julisti "äärimmäisen pettymyksen" siitä, että Jugoslavian viranomaiset olivat evänneet heidän pyyntönsä. Vaikka Youssef Majed Molqi (kaappaaja, joka ampui Klinghofferin) sai yhden ryhmän pisimmistä tuomioista, tuomioistuin mainitsi lieventävänä seikkana hänen lapsuutensa olosuhteet väkivallan ympäröimänä palestiinalaispakolaisleirillä. Vuoden 1988 lehdistötilaisuudessa Algeriassa Abbas tarjosi toisenlaisen selityksen Klinghofferin kuolemalle "Ehkä hän yritti uida kotiin." Vuonna 1994 Saddam Hussein antoi Abbasille turvapaikan Irakissa. Abbas (syntynyt Syyrian pakolaisleirillä) sai uuden kotinsa Gazaan (sen jälkeen, kun hänelle myönnettiin armahdus vuonna 1996 Oslon rauhansopimusten vuonna 1993 allekirjoittamisen mukaisesti). Hänestä tuli Palestiinan kansallisneuvoston edustaja. Maanantaina 14. huhtikuuta 2003 Irakin sodan aikana Yhdysvaltain erikoisjoukot vangitsivat Abbasin Bagdadin laitamilla Yhdysvaltain tiedustelupalvelun tietojen perusteella. Lokakuussa 2002 presidentti George W. Bush oli syyttänyt Irakia siitä, että se oli "tarjonnut turvasataman" Abbasille ja esitti tämän toisena perusteena sotilaalliselle toimille. (Toinenhan oli se asepiilovedätys.) Maanantaina 8. maaliskuuta 2004 Abbas, 55, kuoli "luonnollisiin syihin" (hapenpuute tai verenkiertohäiriö) ollessaan amerikkalainen vanki irakilaisvankilassa Bagdadin ulkopuolella. ellauri213.html on line 362: Joppen (Jaffa) ensimmäisten kristittyjen joukossa oli hurskas nainen nimeltä Tabita, kreikaksi Dorka. Nimi tarkoittaa ’gasellia’. Hän teki paljon hyvää ja avusti köyhiä, kunnes sairastui ja kuoli. Tabitan ruumis vietiin kattohuoneeseen, ja paikalle alkoi kerääntyä surevia leskimiehiä, joita Tabita oli eläessään auttanut. ellauri213.html on line 363: Kristityt hakivat paikalle apostoli Pietarin, joka oli tuolloin Lyddassa. Apostoli käski kaikkien poistua. Jäätyään yksin Pietari polvistui ja rukoili. Sitten hän kääntyi vainajan puoleen ja sanoi: ”Tabita, nouse!” Nainen avasi silmänsä ja nousi istumaan. Pietari auttoi hänet selinmakuulle ja melkoisen tovin kuluttua kutsui väen huoneeseen. Kun kansa näki Tabitan elävänä ja tukka pörrössä, tieto ihmeestä alkoi levitä, ja se sai monet uskomaan Kristukseen. (Ap.t. 9:36-42) Pyhä Tabita eli Herran ylösnousemusvoiman todistajana, kunnes nukkui pois kaikessa rauhassa. Pietaria ei toista kertaa vaivattu. Se oli sillä aikaa jo ristiinnaulittu pää alaspäin. ellauri213.html on line 389: Seuraavaksi se tullaan tuntemaan paikkana josta WW3 puhkesi länkkäreiden tunkiessa ryssää väkisin pois merten ääriltä voimansa tunnossa. ellauri213.html on line 400: Hiekan suurassa sanotaan islaam! Alistukaamme! Minä alistun maailmojen herran valtaan. Juutalaiset saavat opetuxen. Muna Saudi osallistui operaatioon. Sitäpaizi naisia on kiva naida. Marxilais-leninistit ryyppäsivät rajusti, naivat ahkerasti ja vähät välittivät islamista. Miten klisheistä. ellauri213.html on line 411: "Monet meistä hankkivat rahaa Ginzan yökerhoissa, en minä ollut ainut. Luuletko että pidin niistä rujoista sioista jotka nipistelivät pakaroitani ja kopeloivat rintojani? Minä vihasin heitä. Luuletko todella että olisin nauttinut yhdestäkään kapitalistisesta liikemiehestä joka tyydytti luonnolliset tarpeensa ruumiillani? Etta sain mielihyvää tuntemattomilta irstailijoilta jotka taputtivat selkääni, pumppasivat itsensä tyhjäxi emättimeeni tai purkautuivat suuhuni? Sisimmässäni nauroin, se jotmuili niistä kivasti. Jokaisen aktin hinta meni lyhentämättömänä puna-armeijan tarpeisiin." Hän syleili Marikoa korjaan Fusakoa ja salli tytön kynsiä selkäänsä. Naisen menneisyys ei juurikaan loukannut häntä, tahtomattaan hän huomasi sen kiihottavan itseään. Silti hän ei vakuuttunut siitä etteikö nainen olisi tuntenut minkäänlaista sukupuolista nautintoa Ginzassa. Mariko korjaan Fusako nussi siihen nähden liian hyvin. ellauri213.html on line 413: The founder of one of the most feared terrorist organisations of the 1970s has walked free from a Japanese prison after completing a 20-year sentence for the siege of the French embassy in the Netherlands. ellauri213.html on line 419: In discussion of science fiction, a Big Dumb Object (BDO) is any mysterious object, usually of extraterrestrial or unknown origin and immense power, in a story which generates an intense sense of wonder by its mere existence. To a certain extent, the term deliberately deflates this. ellauri213.html on line 421: tent/uploads/2019/02/z-fusako-shigenobu-e9878de4bfa1-e688bfe5ad90.jpg" /> ellauri213.html on line 434: Seuraavassa on listattuna pahoja naisia rikkomuxineen (kuvissa söpöset alleviivattu): Irma Grese (Naziwächterin), Myra Hindley (serial pedocide), Isabela of Castile (born in the year 1451 and died in 1504, Isabella the Catholic, was queen of Castile and León. She and her husband, Ferdinand II of Aragon, brought stability to the kingdoms that became the basis for the unification of Spain. Isabella and Ferdinand are known for completing the Reconquista, ordering conversion or exile of their Muslim and Jewish subjects and financing Christopher Columbus’ 1492 voyage that led to the opening of the “New World”. Isabella was granted the title Servant of God by the Catholic Church in 1974), Beverly Allitt (pedocide, Angel of Death), Queen Mary of England (catholic), Belle Gunness (norwegian-american serial killer), Mary Ann Cotton (serial killer), Ilse Koch (Lagerfrau), Katherine Knight (very bad Aussie), Elizabeth Bathory (hungarian noblewoman and serial killer), tent/uploads/2020/01/17093609/Narco3-1024x857.jpg">Sandra Avila Beltran (drugs), Patty Hearst (hänen isoisänsä oli lehtikeisari William Randolph Hearst. Hiän joutui kidnappauksen uhriksi, mutta pian tämän jälkeen hiän teki pankkiryöstön ja joutui vankilaan), Genene Jones (infanticide nurse), Karla Homolka (Canadian serial killer), Diane Downs (infanticide), Aileen Wuornos (serial killer), Griselda Blanco (drug lady), Lizzie Borden (kirvesmurhaaja), Bonnie Parker (bank robber), Anne Bonny (pirate), Mary Bell (pedocide), tent/uploads/2020/06/IMG_3364.jpeg">Delphine LaLaurie (serial slavekiller), Patricia Krenwinkel (Manson family member), tent/uploads/2019/01/1120_nws_ocr-l-mansonimpact-131.jpg?w=1860">Leslie van Houten (Manson family member), Darlie Routier (infanticide), Susan Smith (infanticide), Susan Atkins (Manson family member), Ching Shih (pirate), tent/uploads/2018/09/Anna-Delvey-27.jpg">Anna Sorokin Delvey (con woman), Amelia Dyer (serial killer), Assata Shakur (black terrorist), Belle Gunness (serial killer), Gypsy Rose Blanchard (matricide), Pamela Smart (mariticide), tent/uploads/2014/04/PA-4891398.jpg">Ruth Ellis (nightclub hostess, last woman hanged in UK), tent/uploads/2016/11/phoolan-devi.jpg">Phoolan Devi (bandit), Ma Barker (matriarch), tent/uploads/2021/02/Jennifer_Pan_photo.jpg">Jennifer Pan (parenticide), Virginia Hill (gangster), Karla Faye Tucker (burglar, first woman injected in US), Leonarda Cianciully (serial murderer, soapmaker), Mary Read, tent/uploads/2019/02/Caril-Ann-Fugate-3-e1549989521558.jpg">Carill Ann Fugate (murder spree), Grace Marks (maid), Belle Starr (outlaw, friend of Lucky Luke), Zerelda Mimms (Mrs. Jesse James), Jane Toppan (serial killer), Sara Jane Moore (wannabe assassin of Gerald Ford), Martha Beck (serial killer), Doris Payne (jewel thief), Mary Brunner (Manson family member), Barbara Graham (executed by gas), Grace O'Malley (pirate), tent/uploads/2013/05/Sada_Abe2-300x216.jpg">Sada Abe (jealous geisha. When they asked why she had killed Ishida, “Immediately she became excited and her eyes sparkled in a strange way: ‘I loved him so much, I wanted him all to myself. But since we were not husband and wife, as long as he lived he could be embraced by other women. I knew that if I killed him no other woman could ever touch him again, so I killed him…..’ ), Samantha Lewthwaite (white somali terrorist), Theresa Knorr (murderess), Lynette Fromme (Manson family, wannabe assassin of Gerald Ford), The Freeway Phantom (serial killer), Carol M. Bundy (serial killer), Fanny Kaplan (bolshevik revolutionary), Marguerite Alibert (Ed VII courtesan), Jean Harris (author), Linda Hazzard (physician, serial killer), Mary Jane Kelly (1st victim of Jack the Ripper), Kim Hyon-hui (North-Korean spy), Vera Renczi (serial killer), Clare Bronfman (filthy rich criminal), Kirsten Gilbert (serial killer nurse), Gerda Steinhoff (Lagerwächterin), Linda Carty (baby robber), Estella Marie Thompson (black prostitute, blowjobbed Hugh Grant), Elizabeth Becker (Lagerwächterin), Juana Barraza (asesina en serie), Olivera Circovic (baseball player, writer, jewel thief), Olga Hepnarova (mental serial killer), Sabina Eriksson (knäpp tvilling), Minnie Dean (serial killer), Madame de Brinvilliers (aristocrat parri- and fratricide), Martha Rendell (familicide, last woman hanged in Western Australia), Violet Gibson (wannabe assassin of Mussolini), Idoia López Riaño (terrorist), Styllou Christofi (murdered her daughter in law), Mary Eastley (convicted of witchcraft), Wanda Klaff (Lagerwächterin), Giulia Tofana (avvelenatrice), Tisiphone (1/3 raivottaresta), Jean Lee (murderer for money), Brigitte Mohnhaupt (RAF terrorist), Marcia (mistress of Commodus), Beate Zschäpe (far-right terrorist), Evelyn Frechette (singer, Dillingerin heila), Francoise Dior (naziaktivisti), Linda Mulhall (nirhasi äidin poikaystävän saxilla), Brigit Hogefeld (RAF terrorist), Martha Corey (Salem witchhunt victim), Marie Lafarge (arsenikkimurha), Debra Lafave (teacher, gave blow job to student), Enriqueta Marti (asasina en serie), Alse Young (witch hanging victim), tent/uploads/sites/4/2018/05/Elizabeth-Lulu.jpg">Elizabeth Michael (actress, involuntary manslaughter: nasty boyfriend hit his head and died while beating her), Susannah Martin (witchcraft), Maria Mandl (Gefängnisoffizerin), Mary Frith (pickpocket and fence), Hanadi Jaradat (suicide bomber), Marie-Josephte Carrivau (mariticide), Gudrun Ensslin (RAF founder), Anna Anderson (vale-Anastasia), Ans van Dijk (jutku nazikollaboraattori), Elizabeth Holmes (bisneshuijari), Ghislaine Maxwell (Epsteinin haahka), Julianna Farrait (drugs), Yolanda Saldivar (embezzler, killer), Jodi Arias (convicted killer Jodi Ann Arias was born on July 9, 1980, in Salinas, California. In the summer of 2008, Arias made national headlines when she was charged with murdering her ex-boyfriend Travis Alexander, a 30-year-old member of the Church of Jesus Christ of Latter Day Saints who was working as a motivational speaker and insurance salesman. Aargh. Justifiable homicide.) Alyssa Bustamante (kid murder), Mary Kay Letourneau (kid abuser), Mirtha Young (drugs), Catherine Nevin (mariticide), Pilar Prades (maid), Irmgard Möller (terrorist), Christine Schürrer (krimi), Reem Riyashi (suicide bomber), Amy Fisher (jealous), Wafa Idris (suicide bomber), Jeanne de Clisson (ex-noblewoman), Christine Papin (maid murderer), Sally McNeil (body builder), Mariette Bosch (murderer), Sandra Ávila Beltrán (drugs), Alice Schwarzer (journalist), Andrea Yates (litter murderer), Mimi Wong (bar hostess), Pauline Nyiramasuhuko (criminal politician), Josefa Segovia (murderer), Martha Needle (serial killer), Antonina Makarova (war criminal), Mary Surratt (criminal businessperson), Dorothea Binz (officer), Leona Helmsley (tax evasion), Angela Rayola (reality tv personality), Léa Papin (maid murderer), Ursula Erikssson (kriminell mördare), Maria Petrovna (spree killer), Aafia Siddiqui (criminal), Fatima Bernawi (palestinian militant), La Voisin (fortune teller), Deniz Seki (singer), Rasmea Odeh (Arab activist), Hildegard Lächert (nurse), Sajida al-Rishawi (suicide bomber), tent/uploads/2015/02/Hayat-Boumeddiene.jpg">Hayat Boumeddiene (ISIS groupie, nähty viimexi Al Holissa), Herta Ehlert (Lagerwächterin), Elizabeth Stride (seriös mördare), Adelheid Schulz (krimi), Jenny-Wanda Barkman (Wächter), Shi Jianqiao (pardoned assassin. The assassination of Sun Chuanfang was ethically justified as an act of filial piety and turned into a political symbol of the legitimate vengeance against the Japanese invaders.), Rosemary West (serial killer), Juana Bormann (Lagerwächterin), Kathy Boudin (criminal), Kate Webster (assassin), Teresa Lewis (murderer), Hermine Braunsteiner (Lagerwächterin), Flor Contemplacion (assassina), Constance Kent (fratricide), Tamara Samsonova (serial killer), Herta Bothe (Lagerwächterin), Maria Gruber (Mörderin), Irene Leidolf (möderin), Waltraud Wagner (Mörderin), Elaine Campione (criminelle), Greta Bösel (Pflegerin), Marie Manning (Mörderin), Darya Nikolayevna Saltykova (sadist), Nora Parham (executed), Maria Barbella (assassina), Linda Wenzel (ISIS activist), Anna Marie Hahn (Mörderin), Suzane von Richthofen (parenticide), Charlotte Mulhall (murderer), Khioniya Guseva (kriminal), Daisy de Melker (serial killer nurse), Stephanija Meyer (Mörderin), Sinedu Tadesse (murderer), Ayat al-Akhras (suicide bomber), Akosita Lavulavu (minister of infrastructure and tourism), Sabrina de Sousa (criminal diplomat), Sally Basset (poisoner), Emma Zimmer (Aufseher), Mary Clement (serial killer), Irina Gaidamachuk (serial killer), Dagmar Overbye (serialmorder), Gesche Gottfried (Mörderin), Frances Knorr (serial killer), Beate Schmidt (Serienmörderin), Elizabeth Clarke (accused victim of witchcraft), Kim Sun-ja (serial killer), Olga Konstantinovana Briscorn (serial killer), Roxana Baldetti (politico), Rizana Nafeek (house maid), Margaret Scott (accused of witchcraft), Jacqueline Sauvage (meurtrier), Veronique Courjault (tueur en série), Barbara Erni (thief), Hilde Lesewitz (Schutzstaffel Wächterin), Thenmoli Rajaratnam (suicide bomber), etc. etc.. ellauri213.html on line 436: Sinedu Tadesse September 25, 1975 – May 28, 1995) was a junior at Harvard College who stabbed her roommate, Trang Phuong Ho, to death, then committed suicide. The incident may have resulted in a variety of changes to the administration of living conditions at Harvard. Tadesse is buried at the Ethiopian Orthodox Cemetery, Addis Ababa, Ethiopia. When Tadesse entered Harvard, she earned below-average grades, and was told that this would prevent her from attending top-ranked medical schools in the U.S. She made no friends, remaining distant even from relatives she had in the area. Tadesse sent a form letter to dozens of strangers that she picked from the phone book, describing her unhappiness and pleading with them to be her friend. One woman responded to the letter but became alarmed by the bizarre writings and recordings Tadesse sent her in return; she had no further contact with Tadesse. Another woman found the letter obnoxious and sent it to a friend who worked at Harvard to review. ellauri213.html on line 438: After her freshman year, her roommate told her she was going to room with someone else. For her second and third years, Tadesse roomed with Trang Ho, a Vietnamese student who was well liked and doing well at Harvard, and Tadesse was obsessively fond of her. Tadesse was very needy in her demands for attention and became angry when Ho began to distance herself in their junior year. Tadesse apparently reacted with despair when Ho announced her decision to room with another group of girls their senior year, and the two women stopped speaking with each other after that. Tadesse purchased two knives and rope in advance. On May 28, 1995, Tadesse stabbed her roommate Ho 45 times with a hunting knife, killing her. Tadesse then hanged herself in the bathroom. ellauri213.html on line 445: 200Ke ryöstön saaliinjaosta syntynyt riita johti lapsuudenystävien lasautuxeen hengiltä. Nyt ne makaavat kylki kyljessä mumslimien luutarhassa. Lapsuudenystävät ja sukulaiset, yhdessä samalla alueella kasvaneet ihmiset, jakautuivat kahteen leiriin. Rinkebyhyn syntyi kaksi vastakkaista jengiä: Shottaz ja Kuolemanpartio (Dödspatrullen). Kummallakaan jengillä ei ole vain yhtä johtajaa, vaan heillä on useampia johtohahmoja. Tämä on hyvin pahaa lääkettä, kuten Jahve ja Allah hyvin tiesivät. ellauri213.html on line 451: Poliisi on identifioinut Tukholman alueella noin 1 500 ihmistä, joilla on yhteys rikollisjengeihin. Iältään nämä ihmiset ovat 14–77-vuotiaita, yleisin ikä on 22 vuotta. Rikollisjengit käyttävät apureinaan jopa 8-vuotiaita. Heitä ei kuitenkaan lasketa jengien varsinaisiksi jäseniksi eivätkä ne pääse saaaliinjaolle. Tämä on selvä epäkohta tasa-arvon kannalta. ellauri213.html on line 453: Sukupuolijakaumaltaan jengien jäsenet ovat 98-prosenttisesti miehiä. Poliisi tosin huomauttaa, että naisten osuus jengeissä on osin epäselvä. Asiantuntijoiden mukaan naisia pidetään helposti poliisinkin taholta ”vain uhreina tai panopuina”, eikä heidän osuutta rikoksiin aina selvitetä. Tämä on selvä epäkohta tasa-arvon kannalta. ellauri214.html on line 43: P.S. Philip Teir on tosiaankin läpeensä tollo paskiainen, kiemurtaa ilmastokatastrofin edessä kuin mato koukussa. Sen typeryyden saattoi päätellä jo siitä ettei se tajunnut mitä itua on Jane Austenissa. ellauri214.html on line 45: P.P.S. Kiistelty maailman rauha-pazas on niin nolo että se pitää uittaa ulos Helsingistä. Helsingin Hakaniemenrannassa sijaitseva Maailmanrauha-patsas on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua, sillä sen on lahjoittanut Helsingille Moskovan kaupunki. Heinäkuun puolivälissä patsasta oli somistettu Ukrainan lipuilla. Porvoon seudulta patsas kuljetetaan varastoon. Vielä ei ole tietoa siitä, kuinka kauan patsasta tullaan siellä säilyttämään ja ollaanko sitä mahdollisesti tuomassa takaisin Hakaniemeen. Tuskin ennen punaisten puolen seuraavaa miehitystä. ellauri214.html on line 57: JK Rowlingin aikuistenkirjan Harry Potter lookalike saa erektion pelkästä Gaian tuijotuxesta. Kotona se vetää käteen Gaian kuvalla. Otti Harryllakin eteen ja kuivat tuli syliin haaveillessa Ginnystä, muttei sitä saanut sanoa. Sitä ei saanut sanoa Harry Pottereissa kert ne on nuortenkirjoja, mutta tässä saa. ellauri214.html on line 72: Though Rowling’s transphobia has been publicized the most, fans have also begun to notice prejudice in her writing. Very few people of color are featured in J. K. Rowling’s books, and those that are have few lines and no detailed story arcs. One of the people of color given more thought was Cho Chang, Harry Potter’s love interest who was first introduced in the third book, Harry Potter and the Prisoner of Azkaban. Rowling’s racism toward Asians and lack of knowledge of Asian culture is clearly evident from just the name Cho Chang, which is a mix of Korean and Chinese surnames. Korea and China have a longstanding history as political adversaries and each country has a distinct culture. While Rowling went to great efforts in creating a wonderfully immersive wizarding world, she gave no thought to what Cho’s ethnicity is. Cho was also sorted into Ravenclaw house, the school house for those of high intelligence, playing into a common stereotype of Asians. The only other Asian characters mentioned in the series are Indian twins Padma and Pavarti Patil. While Rowling appears to have given more thought to these characters, placing Padma in Ravenclaw and breaking the Asian stereotype by placing Pavarti in Gryffindor, she ultimately fails to adequately write Asian characters. While Pavarti, as a member of Harry Potter’s house, was given more depth than Cho or her sister, many South Asian fans were irritated by the girls’ dresses in the fourth movie, Harry Potter and the Goblet of Fire. The twins wore dull and unflattering traditional Indian attire, which many saw as a mockery of Indian culture. Cho herself wore an East Asian style dress in this movie which was a mix of different Asian styles. Rowling continued her habit of stereotyping Asians in the Fantastic Beast Movies, the first of which was released in 2016 and set in the 1920’s, several decades before the Harry Potter series. In this pre-series, the only Asian representation is displayed in the form of a woman who has been cursed to turn into a beast. Fans may remember the villain Voldemort’s pet snake, Nagini, who served him throughout the Harry Potter series. Fans were surprised to learn when watching The Crimes of Grindelwald, the second movie in the Fantastic Beasts series, that Nagini was not always a snake, but was actually a woman who had been cursed to turn into a snake. In the movie, Nagini, in human form, is caged and forced to perform in a circus. Though we do not know how Nagini came to meet Voldemort, we do know that she became his servant and the keeper of a wee snakelike portion of his soul. This is more than slightly problematic. Not only was Nagini the only Asian representation in the film, but she was also a half-human who was forced to serve an evil white man for a great part of her existence. Author Ellen Oh commented on Nagini’s inclusion in the film saying “I feel like this is the problem when white people want to diversify and don’t actually ask POC how to do so. They don’t make the connection between making Nagini an Asian woman who later on becomes the pet snake of an EEVIL whitish man.” ellauri214.html on line 76: J.K. Rowling has also included plenty of sexism in her writing, indicative of her internalised misogyny. Cho Chang was Harry Potter’s love interest throughout books 4 and 5. However, Cho was in a relationship with another student in the fourth book, and unfortunately this student was killed by Lord Voldemort at the end of the book. This leaves Cho rightfully distraught. Though still in emotional turmoil, she develops a crush on Harry and they begin dating. During their first kiss, Cho is crying because she is thinking of her dead boyfriend. Harry and Cho break up after multiple arguments later in the book. Later on in the series, Harry develops feelings for his best friend’s sister, Ginny Weasley. Rowling periodically writes how Harry prefers Ginny to Cho because Cho was too emotional after the death of her boyfriend. Harry preferred Ginny, who was stronger and could contain her emotions, supposedly because she had grown up with 6 brothers (no, 5, Ronny is a sissy). This comparison of the two girls demonstrates Rowling’s internalized feelings that women exist for the purpose of pleasing men. The thinly veiled idea that women who are too emotional or too much drama queens are not desirable is evident in Rowling’s writing. Fleur Delcore is another example of this feeling. Fleur is a student at a French wizarding school who competes against Harry in a difficult tournament in the fourth book. Fleur is part veela, who are magical beings of extreme beauty but can turn monstrous when angered. Fleur eventually marries Ron Weasley’s older brother, Bill. Hermionie, Harry’s other best friend, and Ginny constantly complain about Fleur. However, the only thing their animosity can be traced back to is that Fleur is a beautiful Frenchy woman and she is confident in that, whilst they are just snubnosed Brits. This further develops Rowling’s internalized misogyny. She views women who are confident in their beauty as annoying, and has the idea that women should seek male validation. Though these portions of the book were likely unintentional, speaking from personal experience, it has to be said that Rowling’s writing of women in her book have had a lasting effect on her female readers. ellauri214.html on line 88: The Harry Potter series didn’t become a global phenomenon just because it was an exciting adventure, but because there was a real heart to it, characters who had both strengths and weaknesses, who struggled with their choices, much like Batman or Superman. Not so this time. Instead, “The Casual Vacancy” is a generally well-written book whose central theme is responsibility for those less fortunate, all the time imbued with ever-present British themes of class and notions of propriety. ellauri214.html on line 106: But, Rowling's talent is skin deep. I absolutely do not agree that she did a great job in character and/or plot development. Her characters are pretty clichéd (Chosen one and his side kick), her setting is pretty narrow (British boarding school experiences), her plot is pretty predictable, and like all amateur writers, her plot line often meanders for no good reason at all. Her world building is imaginative, but lack planning. Simply put, most part of her world is a whim, it's not coherent, she didn't think it through. And the more you think about it, the bigger the problem it is. Oh and that one character everyone is singing praises about, as if it's the best written character of all time? Stereotypical Byronic hero. I read how people praise Snape being this greatest character of our generation, I couldn't help but wondering, you guys never read Wuthering Heights?! I've never attended an American high school but I'm pretty sure the Great Gatsby is on the required reading list. ellauri214.html on line 126: I’m often shown eating nothing but fast food, but I never have a weight problem. ellauri214.html on line 144: Despite supposedly living on the streets for years after running away from home, I have no basic concept of self-preservation. I throw tantrums, storm out, put myself in danger or being kidnapped by the bad guy, to create cheap tension and create stake for Hero and Villain's final confrontation. ellauri214.html on line 167: Because I'm often the MacGuffin of the movie, my self-centeredness is often justified at the end. It really is, all about me. ellauri214.html on line 169: In fiction, a MacGuffin (sometimes McGuffin) is an object, device, or event that is necessary to the plot and the motivation of the characters, but insignificant, unimportant, or irrelevant in itself. The term was originated by Angus MacPhail for film, adopted by Alfred Hitchcock, and later extended to a similar device in other fiction. ellauri214.html on line 173: The MacGuffin technique is common in films, especially thrillers. Usually, the MacGuffin is revealed in the first act, and thereafter declines in importance. It can reappear at the climax of the story but may actually be forgotten by the end of the story. Multiple MacGuffins are sometimes derisively identified as plot coupons. ellauri214.html on line 206: Torstain 7.7. Hoblassa tuijottaa Erja Yläjärvi Pohjois-Savosta huolestuneena lukijaa kädet puuskassa: Ukraina kan förlora, hur ser sig Europa då i spegeln? Liksom Ryssland inte hörde till Europa. Mera tunga västerländska vapen för ukrainare, det är det som doktorn ordnat! Erja ser ut i bilden som en stridslysten liten kvinnlig apa. I samma nummer säger Ulf Johansson att det kanske är skäl att överge donbassregionen till ryssarna, och Ulla Klötzer (kvinnor för Fred Karlsson, Esbo) använder fula ord om Nato och dess planer för "full spectrum dominance". Det tog en vecka för de gamla silverryggarna att vakna upp och komma till Erjas undsättning. ellauri214.html on line 210: Serbi Armanskin mielestä lievä kansalaisten vakoilu oli paikallaan, varsinkin kansalaisbolshevistien. Se on sananvapauden turvaamista. USAssa on kaikki paremmin, tai ainakin oli J. Edgar Hooverin aikana. Mitä vetoa ezerbi kohta vuotaa säpölle kuin seula. ellauri214.html on line 214: Haha, Idris Ghidi, kurditaustainen. Idrixistä oli juuri puhetta. Kyllä gloobi on sitten pieni. Idris Ghidi moppaa lattioita Lispetin käytävässä. Kurdo Baxi, Bardo kuxi. Jaanalla on kurdimies ja sen puolikurdi poika on lääkäri. Siivooja oli ontuva mutakuono. Ontuva svartskalle oli siivooja. Hurrit perkeleet. Pekka ja pätkä neekereinä. ellauri214.html on line 216: Se mitä Mikki pyytää Hessulta on epäeettistä mutta moraalista. Mutta Mikki onkin julkkis eli luotettava. No nyt menee Stieg tosi kimurantixi! Armanskin rouva Ritva tarjoili kylmiä paloja ja vetäytyi sitten teeveen taaxe että miehet saavat rupatella rauhassa. Dragan Armanski ei ollut tollo, toisin kuin Karon miesystävä. Kun valtion suoja ei riitä ja sängyllä on runkkutahroja, kansanedustaja soittaa yxityiseen turvallisuuspalveluun. Ex-toimittaja Stieg uskottelee että sananvapaus on yhtä kuin demokratia. Sananvapaus on täysin perseestä, ja demokratia on keskiluokan diktatuuria. Stieg kadehtii USAn korkeinta oikeutta. Ei kannattaisi. Lakukepin konservatiivituomarin mursunkokoinen paleface vaimo jäi kiinni Trumpin vallankaappauxen asialla kähmystä. ellauri214.html on line 224: The phrase "said the actress to the bishop" is a colloquial and vulgar British exclamation, offering humor by serving as a punch line that exposes an unintended double entendre. An equivalent phrase in North America is " that's what she said ". ellauri214.html on line 234: Rikille mustekaloja ja lohkoperunoita. Mikille pilsneriä ja kuskusta suuhun. Käpertyisin mielelläni kainaloosi. Ojentuisin mielelläni sinun, mutten ehdi enkä jaxa juuri nyt. Gör er klara för morgontvagning, tid två minuter. Sixi, että sen jälkeen minä haluan sexiä. Mikki ja Rikki ovat romanttinen pari paljaine kankkuineen. SMP:n koko johtoporras on konnia. Ei huonoja ihmisiä mutta ahneita. Kyllä kansa tietää. ellauri214.html on line 236: Hattunne sir, sanoi shakkiropotti ja mursi 7-vuotiaan pojan sormen. Suomalaisten ahdistus on räjähtänyt käsiin. Jan-Henry aavistaa mistä se voi johtua: pandemia ja Ukrainan selkkaus. IL:n plus-juttu lue! Enkä lue. Vedettäköön IL Vita Varan vessanpöntöstä samaa alatietä kuin SMP. Ruozi ei ole milliäkään parempi kuin maailman diktatuurivaltiot. Eikä Suomikaan. ellauri214.html on line 238: Tuon tason neuvostoloikkari. Minkä tason? Stieg on unohtanut kertoa. Onko ihan Sergei Bubka? Vastuu on Stieginkin mielisanoja. Siitä puhe mistä puute. Ja rohkein aukoo päätä esimiesten edessä. Mutta kaikkein viimexi tahdomme astua median varpaille. ellauri214.html on line 240: Kansa taistelee, miehet kertovat. Miehet kaatuvat, naiset lankeevat. Paizi Diodorous Siculuxen Myrinä. Vain miehen kaatanut nainen voi päästä neizyydestään. Scriptores Attici-teos alkoi Diodoros Siculuxen sanoilla. Xerxes, ho basileus ton Person estratopedeuse epi ten Hellada, boulomenos katadoulosasthai tous Hellenas. Doula pitää seuraa kuolevalle kuoleman odotushuoneessa. Sekin palvelu on nyt ulkoisettu ammattiauttajalle. Duulla ensin, sanoi Veli-Matti Wellingkin ja kuoli vähän myöhemmin. ellauri214.html on line 251: Det kan finnas en gnutta sanning i Ulf Johanssons och Ulla Klötzers (HBL 7.7) kritik av Nato; inget är väl helt rött eller vitt. Klart är också att krig gynnar det militärindustriella komplexet liksom farsoter och andra sjukdomar föder läkemedelsbranschen. Men är alternativet att låta epidemier spridas vilt och Putins Ryssland breda ut sig? Och som någon skrev är det väl bättre att vara en fästing i famnen på Joe Biden än att vara en fluga i Putins mun. Här gäller det att välja de minst onda av två onda saker! Den dag Putins Ryssland förhoppningsvis är krossat och helt avrustat - och det borde vara målet - behövs Nato inte mera. Där konsten tar slut tar våldet vid. Då kan vi igen fokusera på miljövård och annat klovneri, smida om svärden till plogar och så vidare. Det verkar nog nu som enbart militär makt kan hålla Putin stången. Det gäller ju inte bara Ukrainas utan hela Europas framtid. Vi behöver inte ha skygglappar för kriget i Ukraina överskuggar allt - miljöfrågor, idrottsprestationer, rymdfärder med mera. Ett Putins Ryssland som herrefolk i världen vore en mardröm: oligarkerna stjäl vad andra arbetar ihop, censur införs och oliktänkare placeras i fängelse eller avrättas, aborträtt slopas, miljön sätts på undantag. Just som det händer nu i Biden's USA. Väst har varit undfallande mot Ryssland-investerat i landet, gjort sig beroende av ryska råvaror och energi, godkänt landets deltagande i internationella tävlingar och returnerat värdefulla konstföremål fastän Ryssland hela tiden varit på krigsfot. De ryska konstföremålen kunde vi lika väl ha behållit själva! ellauri214.html on line 272: Varangian: Miten muka Venäjä käy energiasotaa, jos EU maat eivät suostu maksaamaan energiasta ruplina? Tämähän se totuus on. Itse EU maat ovat sanktioineet itsensä tähän pulaan. Kehuttiin, kuinka helposti pääsemme eroon Venäjän energiasta, mutta nyt onkin mennyt kakat housuun EU mailta. Ei tainnutkaan olla niin helppoa selvitä ilman Venäjän energiaa. Jos jo nyt on vaikeuksia kesällä, talvi tulee olemaan suorastaan apokalyptinen. ellauri214.html on line 274: Jokutolkku: Kaasun toimituksesta on tehty sopimukset joissa määritellään miten sitä toimitetaan ja millä rahalla maksetaan. Venäjä on kiristys keinona poikennut näistä sopimuksista, ei EU:n kaasuasiakkaat. ellauri214.html on line 276: Kaukoputki: Nyt kannattaisi Lintilänkin miettiä kuka on asettanut pakotteet? EU on kait näitä pakote-pakettejaan alkanut rakentelemaan. Suuressa viisaudessaan EUon ilmoittanut Venäjälle, ettei enää osteta teiltä mitään ja ne EU:ssa, jotka rikkovat näitä pakotteita joutuvat sanktioiden piiriin. Eikö USA:n presidentti luvannut EU:lle, kolmisen kuukautta sitten, ratkaista näiden pakotteiden aiheuttaman energiavajeen muiden maiden energiatuonnilla Eurooppaan? Hän unohti varmaan kertoa, että sen energian hinta tulee olemaan moninkertainen Venäjältä tuotavaan verrattuna ja heille voi maksaa missä valuutassa tahansa! ellauri214.html on line 278: Kaikkien pitäisi myös edelleen muistaa, että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, ei Eurooppaan, tai USA:han. Länsimaat ovat lähteneet omaan passiiviseen sotaansa Venäjää vastaan ja se muka tehokas suunnitelma on menossa koko ajan täysin pieleen. Länsimaiden poliitikot eivät edes yritä rakentaa rauhaa, vaan toitottavat yhteen ääneen ettei sodan toinen puoli sitä halua. Rauhan saavuttaminen vaatii aina kompromisseja, nyt niitä ei Ukraina ja sen tukijat halua. Eipä näytä vastapuolikaan olevan halukas myöntymään Ukrainan ja sen tukijoiden vaatimuksiin. ellauri214.html on line 280: Edelleenkin ihmisten olisi hyvä miettiä, miksi hemmetissä Amerikan Yhdysvallat häärivät aseineen täällä Euroopassa? Onko heidän rajansa olleet nyt uhattuna? Pitääkö meidän osallistua heidän intressipiiriensä tukemiseen ja laajentumispyrkimyksiin tämän käynnissä olevan sodan avulla? ellauri214.html on line 290: asadero: Tulalta voi kysyä, että joko Donbassi on laajentunut Vinnytsjaankin, läntiseen Ukrainaan, minne Venäjä iski tuhoisasti ja siviilikohteisiin tietty. Meitä muuten on varoitettu Venjän kyberiskuihin kuuluvasta disinformaatiosta, siihen uskomisesta ja sen levittämisestä. ellauri214.html on line 294: asadero: Se onkin enemmän kuin surullista. Vuosikymmenien propaganda venäläisten hyvyydestä ja muun maailman pelkästä pahuudesta kantaa hedelmää. Sekin varsin surkeaa on, että Putin sekoittaa jo kolmiyhteydenkin politiikkaansa ja käymäänsä valloitussotaan. Aivan niin kuin tsaaritkin aikoinaan, kun pyrkivät olemaan kirkonkin päämiehiä ja silläkin tapaa hallitsemaan kansaa. ellauri214.html on line 296: Mike 74: Venäjä odotti kiltisti kaasu sopimuksen päättymiseen ja uuden sopimuksen ehto oli maksu ruplissa. Tämä ei länsimaille käynyt, no sitten ei varmaan heru kaasua. Joten Venäjä ei ole sopimuksia rikkonut. ellauri214.html on line 300: merkillistä: Vetäkääs nyt kaikki vähän henkeä. Venäjä pyysi maksun ruplissa, koska pakotteet estivät maksujen dollari-/euromääräisten suorittamisen Venäjälle. Italian pm Mario Draghi kävi kertomassa asiasta mm. USA:n senaatille ja kertoi samalla, ettei ruplamaksamiselle ole määrätty sanktioita. Tämä asia on kerrottu jokaisessa varteenotettavassa suomalaisessa tiedotusvälineessä, ei ehkä MV-lehdessä. ellauri214.html on line 304: Olen ihmetellyt, miksi Venäjältä ei peritä sopimussakkoja kaasutoimitusten vajavuudesta, mutta kukaan ei ole asiaa kommentoinnut, ei keskustelupalstoilla, eikä missään virallisessa haastattelussa. ellauri214.html on line 308: Kertokaa nyt ihmeessä Sanoma Oy:n toimittajat ja kaikki asiasta tietävät, miten asianlaita oikein on. ellauri214.html on line 326: Seijan harmaa ohut kovakantinen kappale Turgenevin tuonnimistä pienoisromaania sopii kuin valettu mun Salmiselta hankittuihin kesähousuihin ja Tokmannilta eilen ostettuun siistiin vanhusmaiseen paitapuseroon. Ne ovat yhtä haalean harmaita kuin oli Ivan Turgenev, iso ja leveäharteinen mutta timidi länkkärimielinen agnostikko joka eli ja kuoli eturauhassyöpään 64-vuotiaana lännessä. Se oli köyhtynyttä tataariaatelia isän puolelta, varakas kielitaitoinen ja hyvätapainen, mistä sitä halvexivat moukkamaisemmat slavofiilit virkaveljet Tolstoi ja Fedja-setä. Dosto oli henkilönä kusipää eikä Tolstoi juuri parempi. Tchekhov oli luikero ja Turgenjev turha mies. Leskov oli ikävä (despotic, vindictive, quick-tempered and prone to didacticism) ja Gogol hullu. Turgenev pysyi poikamiehenä vaikka ilmeisesti menetti poikuutensa maaorjaneitosille. Ivan oli tylyttävän äidin poika, rentustava isä oli läheisempi vaikka jäi etäisemmäxi, kuten tavallaan sanotaan tässäkin novellettassa. Äiti oli isää vakavaraisempi kuten kirjassa. Joku Uncle Tom luki Ivanille pienenä Heraskovin Rossiadia. ellauri214.html on line 328: Katariina Suuren aikainen Mihail Matvejevitš Heraskov (ven. Михаи‌л Матве‌евич Хера‌сков, 5. marraskuuta (J: 25. lokakuuta) 1733 Pultavan Perejaslav – 9. lokakuuta (J: 27. syyskuuta) 1807 Moskova) oli venäläinen klassismin ajan kirjailija. Heraskovin isä oli moldavialainen pajari joka muutti Ukrainaan. Heraskovista tuli 30-vuotiaana Moskovan yliopiston rehtori. Rossiaadi kertoo miten Iivana Julma demilitarisoi Kazanin. Uudelleennussittu Vladimir, vielä pitempi luritus Heraskovilta, kertoo miten Kiovan ryssät käännytettiin erään Vladimirin toimesta. Kirjailija arvostelee voimakkaasti Ranskan vallankumousta. Hänen tuotannossaan on havaittavissa siirtyminen kohti sentimentalismia. Heraskovin proosa on rytmikästä, monisanaista ja koristeellista. Lajityypeiltään monimuotoinen lyriikka kehottaa kohtuullisuuteen ja hiljaiseen elämään luonnonrauhassa. Järkimiehiä. Iivana on turha mutta hyvä ihminen. ellauri214.html on line 334: Unen jatko-osassa kazoin korkealta töyräältä kun jään yli juoxi täyttä vauhtia 23 Disney koirahahmoa. Sitten unessa oli hiukan uhkaavia pitkämekkoisia neitoja, ja kaxi pikkutyttöä, joiden kanssa kiipeilin lumiselle kadetraalille. Tytöistä paxummalle tarjosin Haparandasta kaupan päälle saatuja vanhanaikaisia salmiakkimakeisia. Ei se niistä perustanut, ne ovatkin aika mauttomia ja kovia. Meillä oli kiire Humanisticumin kokouxeen, ja suht sulottomat tytöt valuivat alas seinältä kuin joku sylkyklunssi tai märkä räkä. Ikävä kyllä kokous oli peruuntunut, sen sijalla oli joku voimistelutunti. Oven takaa kuului töminää ja ähinää. Unen loppuosassa kävi ilmi, että Brezhnev oli ollut siviiliammatiltaan ballerina. Leonid oli kasvoista sangen suurpiirteinen, mutta hoikkanilkkainen. ellauri214.html on line 338: Onnellinen ihminen on kuin kärpänen auringossa. Iivana tunsi itsensä turhaxi kun ei sillä ollut perhettä. Se oli tarpeeton koska kukaan ei sitä tarvinnut. Paizi köxä joka joi sen teetä. Kyllä tee on sitten hyvää! ellauri214.html on line 340: Niin, minä siis kärsin kuin koira, jonka takaruumiin rattaiden pyörä on ruhjonut. Vasta kun minut häädettiin Ožoginien talosta, tunsin lopullisesti, miten paljon ihminen voi ammentaa mielihyvää oman onnettomuutensa pohdiskelusta. Voi, ihmisiä! Mikä todella säälittävä laji! No, jääkööt filosofiset huomiot syrjään... ellauri214.html on line 343: No, sanokaa nyt, olenko tarpeeton ihminen vai en? Enkö muka esittänyt koko tuossa jutussa tarpeettoman ihmisen roolia? Ruhtinaan rooli... siitä ei kannata puhua; Bizmjonkovin rooli on myös ymmärrettävä... Entä minä? Miksi minä sotkeuduin tähän kaikkeen? Mikä typerä viides pyörä rattaissa! Voi, miten katkeraa! Miten katkeraa! Ja nyt siis, kuten lotjanhinaajat sanovat: "Vielä kerran, vielä kerran!" Vielä yksi päivä, toinen, eikä minusta enää tunnu sen paremmin katkeralta kuin suloiseltakaan. Raskasta on elävän olennon erota elämästä. Terentjevna on luvannut ettei poistmentyäni "nitistä" töpöhäntäistä Trezoria. ellauri214.html on line 360: En merkitse kenellekään mitään eikä minulla ole ketään läheisiä. Käyn töissä ja istun illat yksin kotona. Viikonloput ovat pelkkää piinaa kun yksinäisyys tuntuu vielä pahemmalta. Kun taas olen some-kuvia katsellut miten muilla ihmisillä on niin sosiaalinen ja ihana elämä, voisin vain ryömiä johonkin koloon ja lakata olemasta kokonaan. Mikä minun elämäni tarkoitus on ja miksi elän, en tiedä. ellauri214.html on line 372: Minusta tuntuu ihan samalta, sillä erotuksella että minulla ei ole edes työtä. Usein tulee mieleen Hectorin laulun sanat: "Mä olen jotakin jossain, se on mun ainoa työ." Mutta elämäni on silti enimmäkseen kivaa. Teen pitkiä kävely- ja pyöräretkiä, luen, askartelen, kiertelen kirppareilla... Asiaa varmaan auttaa se, että olen hyvin introvertti enkä juuri kaipaakaan ihmisten seuraa. (Paitsi että sienestyskaveri olisi tosi kiva.) ellauri214.html on line 374: Kannattaisiko sinun tulla pois sieltä somesta ja mennä johonkin ihmisten pariin, vaikka urheiluseuraan tai kansalaisopiston kurssille? ellauri214.html on line 384: Silloin on aikuinen ja kasvanut sinuiksi itsensä kanssa, kun oivaltaa oman turhuutensa. ellauri214.html on line 386: Yleensä tämä oivaltaminen tapahtuu noin 40-v iässä, miehillä (joiden tunneäly ja kokeminen on naisia kehittymättömämpää) 50-v. Siitä sitten kumpuavat ne kuuluisat ikäkriisit. ellauri214.html on line 392: Kun tajuaa ja hyväksyy turhuutensa voi aloittaa loppuelämänsä vapaana ihmisenä. ellauri214.html on line 402: Kevät, tällänen maalis-huhtikuu, on hankalaa aikaa tässä mielessä. Valon lisääntyminen ja luonnon herääminen saavat oman elämän näyttämään joskus surkealta. Sellaista elämä on. Mutta onneksi tilanne näyttäisi hieman paranevan ihmisen vanhetessa ja etenkin kuollessa. ellauri214.html on line 427: Täällä toinen yksinäinen samanlaisissa fiiliksissä, työ mulla kyllä on ja perusasiat hyvin, mutta yksinäinen olen. Kaikki juhlapyhät yksin, viikonloput yksin. Mietin joku aika sitten, että kun kuolen, onkohan mulla edes tarpeeksi arkunkantajia..kuusi niitä kai pitäisi olla. Enpä kyllä saanut lukua täyteen. ellauri214.html on line 437: Mutta jos haluut sen arkun kuitenkin, voit valkata etukäteen jonkun tosi kevyen ja sun ruumiin ei tarvi olla siinä hautajaisissa, eli pari kantajaa riittää. ellauri214.html on line 447: Kiinnostaisiko sinua lukeminen? Se avaa ovia ihan uusiin maailmoihin eikä siihen tarvita muita ihmisiä? Tai sitten voi uppoutua elokuviin tai tv-sarjoihin. 'Eläminen' ei ole ainut vaihtoehto tai ainut oikea tapa elää. ellauri214.html on line 457: Hei paljon voimia sulle! Itsekkin olen yksinäinen. Kaikki on kuitenkin mahdollista elämässä, muista se :). Kohdelkaa itteänne ja muita hyvin ja jakakaa iloa. Sitä maailma tarvii. Ja juuri sinä joka luet tätä tällä hetkellä: ellauri214.html on line 469: Lasten takia. ellauri214.html on line 475: Ihan sama. ei minusta mihinkään kuitenkaan ole. ellauri214.html on line 490: Nyt olen muutaman kuukauden ajan tavannut työn merkeissä miestä, johon olen pikkuhiljaa ihastunut. Tajusin asian juhannuksena, kun huomasin miten paljon kaipaan häntä, jo pelkkä näkemisensä saa minut sekaisin. Olen yrittänyt hänelle osoittaa mielenkiintoani, mutten oikein osaa tulkita, mitä hän minusta ajattelee, vai ajatteleko mitään. Jotenkin on sellainen tunne, että hän ei minusta piittaa, enkä uskalla mitään suoraan ehdottaa. Tänään kyllä kysyin siltä meneekö se yhteen paikkaan lauantaina, mutta sanoi menevänsä ehkä mielummin muualle. Kieltäytyminen saattoi johtua paikastakin, hän ei käy siellä useinkaan, kun taas minä lähes joka vkl, muttei hän tiedä sitä. ellauri214.html on line 501: Vaikka tviitti oli huumorimielellä kirjoitettu ja sen kirjoittajalla on useampi tuhat seuraajaa, sitä seurasi kommenttien vyöry. Moni kiirehti kertomaan, miten pitää hänen tviiteistään, vaikka aina ei tule kommentoitua tai tykkäiltyä. ellauri214.html on line 503: En tietysti voi tietää, mikä tämän tviittaajan perimmäinen motiivi tälle tviitille oli. Ainakin hän sai sillä haluamaansa huomiota. Siitä huolimatta siihen sisältyi tärkeä muistutus: vaikka olisit miten suosittu, tunne siitä, että olet turha ihminen eikä kukaan välitä, voi iskeä aivan kenelle tahansa. ellauri214.html on line 505: Sitä helposti kuvittelee, että tunnettu ihminen ei enää tarvitse niin sanottujen tavallisten pulliaisten huomiota. Luulo on harha. Henkilökohtaisella huomioinnilla on kenelle tahansa suuri merkitys. Se on vähemmän tärkeää, keneltä se tulee. ellauri214.html on line 520: Financial Times vartioi mustasukkaisesti saavuttamiaan etuja. Olga Tokarczukin naistenkirjan Alku eka jäykkä elin pongahtaa esiin Elin pöxyn etumuxesta sivulla 31. Se kuuluu alaikäiselle jutkupojalle. Se lie ollut siis esinahaton. Hyvä alku kuitenkin. Totta tai tarua, maagista tai inhorealismia, naisaikuisfantasiaa, ihan sama, jäykkä molo kello yhdessä terska ulkona esinahasta on silti aina paikallaan, ei koskaan pois tieltä. Sukkahousut voivat olla tiellä, muttei muna juhlakunnossa. ellauri214.html on line 547: Tokarczuk composed Flights as a “constellation novel”: a postmodern mosaic of meditations on all things in motion from travel-sized toiletries to the blood pumping through the human heart. National, emotional and temporal boundaries are crossed. Thoughts from a thoughtlessly flying semi-autobiographical narrator to Poland and the popular legend of Philippo Verheyen, the Flemish anatomist rumoured to have eaten his own amputated leg. ellauri214.html on line 549: This blurring of fact and fiction is intentional. Tokarczuk tells me she is often asked “Why we central Europeans don’t use a classical linear narrative, and my answer is that we don’t have such a history. Our perception is different. Poland was once a powerful imperial country that disappeared from maps of Europe for more than 100 years. It was partitioned and occupied by the Nazis and the Russians . . . We pop up and disappear and we do not trust what we are told to believe.” ellauri214.html on line 554: “I opened a history that was taboo from a number of perspectives: it was swept under the carpet by Catholics, Jews and communists. It took me eight years to research such fragile and contentious facts,” she says, “But after I won the Nike Jogging Shoe Award [Poland’s most prestigious literary prize], I was attacked by people who didn’t want to know about Poland’s dark past.” She sighs. ellauri214.html on line 564: Ryöstetyssä talossaan linnanherra Popelski meni sitten maaten (sic) vuoteelle ja ajatteli: "Mistä pahuus tulee maailmaan? Miksi Jumala sallii pahuuden vaikka itse onkin hyvä? Entä jos Jumala ei olekaan hyvä?" Mitäs jos se ei olekaan omistavan luokan puolella? Linnanherralta jolla ei ollut koko aikana hätä tämän näköinen meni toivo. Olgan mielestä Jumalanäiti olis homman hoitanut jollei linnanherra Popelski ois ollut kuin lasikuula. Aika kliseistä Olga hyvä. ellauri214.html on line 574: Peli on eräänlainen tie jossa pelaajan eteen tulee jatkuvasti eteen erilaisia valintoja. Existentialistista talousliberalismia. Keittiöön valittiin Ikean saareke ja itämainen matto. Vapaudesta seuraa vastuu, haista paska, mikä Sartre oled sa. Tokkuraisella Jumalalla on sana hallussa. ellauri214.html on line 576: Kun maailma kehittyy niin apinasto rikastuu. Olgalta näyttää toistaisexi ainakin puuttuvan tää dystopia. Ollaan kyllä vasta sivulla 88. Jumala löytää nussivien sängystä rakkauden vanhusten sängystä katoavaisuuden ja kuolevien sängystä mitäs muuta kuin kuoleman. ARRRKKI, tuttuja tuoxuja, pahoja hajuja palttinaisissa liinavaatteissa. ellauri214.html on line 577: Naisilta tosiaan menee jalat vetkuxi miesten sylissä. Sehän onkin käytännöllistä. Plusnapa kangistuu ja miinusnapa pehmistyy, molemmat turpoavat vähän, kuin Urpo ja Turpo. Valmistaudutaan penetraatioon ja siemenen luovutukseen. Sehän se on piäasia. ellauri214.html on line 588: Olga Tokarczuk on yksi Puolan suosituimmista ihmisistä. Luultavasti kukaan ei ole kuullut siitä, että kirjailija voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Vimma pyyhkäisi paitsi koko Puolan myös maailman. Toistaiseksi erittäin vaatimaton Olga Tokarczuk on tullut fanien ja toimittajien kysynnäksi. Vaikka hän antaa itse paljon haastatteluja, hän puhuu harvoin yksityiselämästään. Tiedetään, että hän on Grzegorz Zygadłan onnellinen vaimo, kuusi vuotta nuorempi kuin hän, koulutukseltaan filologi. Olga Tokarczukilla on myös poika Zbigniew, joka on hänen ensimmäisen avioliitonsa hedelmä kustantaja Roman Fingasin kanssa. Olgan kirjassa ovat naiset hyvixiä ja/tai fixuja, miehet pahixia ja/tai tyhmiä. Nii oikke, maxellaan vähän kalavelkoja. Näytetään niille pillua muttei anneta. Koko kirja on aikuisten satua. Eikä edes niin kovinkaan aikusten. ellauri214.html on line 608: Niin ja myös se netflix sarja His Dark Materials. Useita mahdollisia maailmoja, kuten irvisteli keltahampainen majava. Useita vaihtoehtoisia totuuxia kuin Don ja Ivana (vainaja) Trumpilla. Barron Trump on huisin pitkä hujoppi. Presidenttiainesta. Käsi läpi jostain madonreijästä. Hämäriä jumaluuxia. ellauri214.html on line 611: Muuten on kaikki sodan jälkeen suurin piirtein ennallaan. Samat puolalaiset pärstät, samat vittuilut, samat keekoilut. ellauri214.html on line 631: Haluaisin ryhtyä munkixi koska en vesipäänä saa naistakaan. Piirikirjaston porno-osasto on huonosti varustettu, teologisesta puhumattakaan. Ei ei olet väärässä. Autot, sputnikit. Jumala on reformoitava. En pitänyt, sanoi hydrokefali. Eniten häntä häirizi jumalan sukupuolielin. Mitäpä jos jumala olis nainen, valtavan suuri kosteana höyryävä pimppiloora? Sehän tekis eetvarttia. Eikun jumala on muu. Se on täynnä rakkautta ja iloa mutta julman pelottava. Haleja ja vizaa samalle paljaalle pyllylle. ellauri214.html on line 643: Valveilla ollessaan ihmiset tarvitsevat tarkoitusta, toisin kuin elukat. Olga on tällänen humanisti, se luulee et apinat on jotain sui generis. Narsistista paskapuhetta. Aapalla on mahtavalla energialla varustettu minä. Sixi se on olevinaan eläinten sankari. ellauri214.html on line 644: Laila-koira haistoi jumalan heinänkortten seasta. Ai se olikin kissanpökäle. Risto oli luottavainen riippuessaan ristillä. ellauri214.html on line 647: Mannerjäät näät sulavat. Stena mursu ezi turhaan paikkaa majatalosta kun sen synnytyxen aika tuli. Se piikitettiin kotkalaisen talon pihalle. Se on täytetty, sanoi Mikko Kärnä tyytyväisenä. Nyt linnustamaan valkoposkihanhia! ellauri214.html on line 649: Aatelisilla Popielskeilla ei ollut hätäpäivää. Möivät hopeita ja nostivat avustusta suvulta. Linnanherra tarkkaili kengänpohjien valmistusta suvun perustamassa yrityxessä kuin Korean Kim Jung Il. Olga on muuten Jungin bändäri. Muovisaapikkaat menivät kuin kuumille kiville. Kauppa kävi kuin siimaa. Sodan jälkeen kaikki oli toisin, vapaana ei ollut enää linnanherran paikkoja. Linnanherra loi tekonahkansa ja kuoli. Vai kuoli hän siihen? Juu! Ja siihen kuoli hän. ellauri214.html on line 653: Puola uhkuu uutta voimaa, uhosi Rudolph Cheminski v 1997 Valituissa Paloissa. Yxityistäminen on nostanut maan talouden vahvaan nousuun. Kun Staszewski oli lapsi, hänen vanhempansa lähtivät Puolasta Australiaan pakoon kotimaansa pulaa, lakkoja ja sortoa. Puolassa pääsee alkuun halvemmalla ja helpommalla, ja töitä riittää kaikkialla enemmän kuin ehtii tehdä. Ennen kaikkea vierailevan putkimiehen hommia briteissä, paizi ei se tietystikään brexitin jälkeen enää vedä. Nykyään Puola pursuu yrittäjiä ja suuria odotuxia. Uusnazeja ja muita ällöttäviä otuxia. The Economist kirjoittaa että Puola on kuin tiikeri. "En kuitenkaan ottanut mallixi Länsi-Eurooppaa, koska se oli mennyt liian pitkälle hyvinvointivaltion ja säännöstelyn tiellä. Ei otin mallixi Yhdysvallat, joka vältti tämän ja sixi amerikkalaisilla on työpaikkoja, jopa 3-4 kohti nuppia, kaikki paskahommia, joilla ei edes elä. Möin valtion yrityxet eniten tarjooville", sanoi hiljainen, silmälasipäinen Balcerowicz. ellauri214.html on line 654: Ehkä jokaisessa suvussa pitää olla mätämuna, kuten sanoi iso-Paulikin. ellauri214.html on line 656: Suuriin kaupunkeihin perustettin soppakeittiöitä, jotka jakoivat ilmaisexi ruokaa. Hyytyneestä taloudesta alkoi kuitenkin pistää esiin uusia terhakkaita versoja, kun yxityinen yritteliäisyys, oharit ja vedätys pääsivät vähitellen vauhtiin. Johnson & Johnson yhtiön hammasharjat, hammastahna, talkkijauhe, terveyssiteet ja vaippaihottumavoiteet menivät kuin kuumille kiville. Polakit ovat luonnostaan tarmokasta ja yritteliästä kansaa. Kommunismi vain opetti ne huonoille tavoille. Kluska 2-kertaisti tuottavuuden maxamalla paremmille työntekijöille parempaa palkkaa. Vain Microsoft luotti minuun kun minulla oli 12 taalaa taskussa. Nykyisin hän hallizee yli 1/3 puolan markkinoista. Varsova on vilkas kauppakaupunki, jota kansoittavat vietnamilaiset katukaupustelijat. Ne myyvät t-paitoja keskustan jalankulkutunneleissa. Toisena ääripäänä ovat Nowy Swiatin kallit jalokivi- ja kultasepänliikkeet. Arvaa ovatko ne juutalaisilla! Nykyaikaisia ajokkeja, kiinostavia juttuja, maailmanluokan hotelleissa kaikuu vieraiden kielten (englannin) sorina. Kommunistisen puolueen päämajassa on arvopaperipörssi. Kurssi on noussut yli 5-kertaisexi viimeisen 5-vuotissuunnitelman aikana. ellauri214.html on line 658: Sotatarviketeollisuus on vielä valtion omistuxessa. Sen päivät ovat luetut. Telakkainsinööristä putkahtanut yrittäjä karsi Stettinissä kustannuxia kovalla kädellä. Nyt telakka on yxityistetty ja velaton. Väkeä on kyllä vähennetty, mutta jälelle jääneet ansaizevat 2x enemmän kuin puolalaiset keskimäärin. Älkää häiritkö meitä, täällä tehdään töitä. Tämä ei ole mikään Gdansk. Kaikille annettiin mahdollisuus rikastua. Johdolle tuli paljon suurempi osuus kuin työntekijöille. Tämä oli hinta rikastumisesta. Vielä on kuitenkin ongelmia jäljellä. Eläkejärjestelmä nielee neljännexen valtion menoista. Se ei ole paljon siihen nähden että valtio oli eläkeläisten suurin työnantaja. Onnexi huonokuntoiset ex-kommunistit kuolee nuorina. Onnexi miljoomat ihmiset tekevät pimeitä töitä ja pimittävät veronsa. Tätä eivät mitkään viranomaiset pystyisi organisoimaan! ellauri214.html on line 665: Manzhurian kummuilla olivat ryssät japanilaisten motissa 1905. Vetävästä valssistykestä tuli jymymenestys varsinkin maailmansodissa. ellauri214.html on line 696: Laila Kinnunen s. 1939 oli Kinnusten iloisesta pelimanniperheestä ja sotalapsi Skoonesta. Kinnusen yksityiselämä oli traaginen ja alamäki alkoi hänen toisesta avioliitostaan. Puoliso Ville-Veikko Salmisella oli velkoja. Kinnusen nimi oli väärennetty vekseleihin ja ulosottomiehet kävivät heidän kotonaan. Salminen myös joi ja Kinnunen alkoi käyttää alkoholia omaan ahdistukseensa. Juomisesta alkoi tulla ongelma hänen odottaessaan tytärtään Mišićille ollessaan vielä naimisissa Salmisen kanssa. Hänen onnistui kuitenkin salata raskautensa ja alkoholisminsa pitkään. Milanan syntymän jälkeen lehdistössä julkaistiin ensimmäiset kohuotsikot Kinnusen alkoholinkäytöstä. Hänen syöksykierteensä jatkui kun Milana otettiin kolmivuotiaana huostaan isovanhemmilleen. Kinnunen kävi myös katkaisuhoidossa, mutta karkasi sieltä viikon kuluttua. 1980-luvulla Kinnunen asui kaupungin vuokra-asunnossa Käpylässä, vietti aikaa juopporemmeissä ja koki parisuhdeväkivaltaa. Hän ei kuitenkaan koskaan myöntänyt alkoholiongelmaansa. Hänestä alkoholi ei ollut ongelma, vaan osa ratkaisua. ellauri214.html on line 701: Izydor lainasi vain sellaisia kirjoja, joissa oli Felix-sedän Fenix, siitä tuli hyvän kirjan merkki. Pian hän kuitenkin huomasi, että koko kirjakokoelma alkoi vasta kirjaimesta L. Yhdeltäkään hyllyitä ei löytynyt kirjailijoita, joiden sukunimi olisi alka nut An ja Kn väliltä. Niinpä hän luki Laotsea, Leniniä, Leibnitzia, Loyolaa, Lukianosta, Martialista, Marxia, Meyrinkia, Mickiewiczia, Nietzscheä, Origenesta, Paracelsusta, Parmenidesta, Porfyriosta, Platonia, Plotinosta, Poeta, Proustia, Quevedoa, Rousseauta, Schilleria, Słowackia, Spenceria, Spinozaa, Suetoniusta, Shakespearea, Swedenborgia, Sienkiewiczia, Towiańskia, Tokarczukia, Tacitusta, Tertullianusta, Tuomas Akvinolaista, Verneä, Vergiliusta ja Voltairea. ellauri214.html on line 703: Mutta mitä enemmän hän luki, sitä enemmän hän kaipasi seuraavia aakkosten alkupään kirjailijoita: Augustinusta, Andersenia. Aristotelesta, Avicennaa, Blakea, Chestertonia, Dantea, Darwinia, Diogenes Laertiosta, Eckhartia, Eriugenaa. Eukleidesta, Freudia, Goethea, Grimmin veljeksiä, Heinea, Hegeliä, Hoffmannia, Homerosta, Hölderliniä, Hugota, ellauri214.html on line 711: Jumala näkee. Aika loppuu. Kuolema tulee. Ikuisuus odottaa. Suojelusenkeli ottaa talteen Misian kuuluisan maxa-retiisisalaattirepestin. Verenpaineisen ei olis kannattanut keittää liian mustaa kahvia, kuten Sirkka Pylkkänen. Isidorin sielu hajoo palasixi vanhainkodissa. Lauri Tähkä tulee keräämään ne pois pelilaudalta. ellauri214.html on line 723: Jag är förkrossad jag också, spjuten står slapp och sädet flyger ingen vart. Men varför har herr Helander satt en sko på svansen? ellauri216.html on line 37: Imugeeni Hariton ja neljä skeemamunkkia saunahatuissa vanhan munkkikahvilan edessä 1940-luvulla. Kolmantena ei vaan toisena jonossa hiihtää skeemapappismunkki Jefrem.

Melskeitten miehen muistelmat

Katten pruttar

Allmän språkvetenskap

Profeetan naistenhuone

Naisten huonommuus

Nuoruuteni vuosina

Nuoruuteni vuosina

Vastenmielisiä rukousmyllyjä

Koalas besten Freunde

Miesten pulmapäiviä

Miten luen

Ruozalaisten simapullot poxahtelee

Entten tentten teelikamentten

Teelika mentten

Julkkisten sota

Narsististen setämiesten kerho

Miten runoni ovat syntyneet

Ähtävä on nähtävä

Lyhyitä kritiikkejä setämiesten niteistä

Tästä eteenpäin tulee ergodisten romaanien lähilukua

Osa 2 Miten Kalmiassa voimistellaan

Inschriften

Vastenmielisten miesten lyhyitä haastatteluja

Julmaa muttei sentään vastenmielistä

Robert Jay Kastenbaum

Politics and the English Language

Kellariloukkolaisten hajua

He wasn’t as good at tennis as he claimed.

Wallu peitenimellä Eredy odottaa duBois-lähetystä

Pääjalkaisten psykologiaa

Analytical Table of Contents

Danten unettomuus

Ferranten loppuvizit

Latentteja dimensioita

Amerikan kirjainten James Dean

Kolme miestä veneessä, neljäntenä pieni poika

Herlinin sanomien näytenumero

Hyttysten kuurnintaa

Miten kynäillä juonisti

Kuvia varten Carlson Lauri

Überblick bearbeiten

Presidentti Sauli Niinistölle täystyrmäys somessa – ”Hyvää kansainvälisten ihmisoikeuksien päivää!”

Moabilaisten ja ammonilaisten syntyperä

Miten kirjoitan jos mun luonne on tällainen

Yleiset termit ja lausekkeet

Modeling Impotent Humans with Pluripotent Stem Cell-Derived Organoids

Bernadotten märinää

8. Jael kills Sisera with an ancient metal tent peg

Tamara in Rotten Tomatoes

Tero ensin, sitten Esa

Miten suomalaiset sijoittuvat arvopizzalle?

Table of Contents

Who died in the tenth plague?

Apinoitten preferenssirelaatio

Leuchtenberg

Iloinen uutinen muuten huonon vuoden 2023 lopulta

Lieutenant Nuzzo

Julkkisten Mandelbrot-kuvioita

"Die Facetten des Prinz*essen Jussuf" - Ein Lesebuch über Else Lasker-Schüler*in

Marjaana Madagaskarissa

Sitten länkkäriversioita Babasta

Mr. Spock: juutalainen, homo, lastenlääkäri

Siirappista naisten päivää

Venäläisten aseistus

Venäläisten aseistus

Filistealaisten maaomistus

C - Palestiina - Aseleposopimusten seurauksena.

Pahisten TOP 20 -lista kokonaisuudessaan:

Ukrainalaisten tyttöjen treffit: hyödyllisiä vinkkejä miehille

Juutalaisten teloittaminen Feodosiyassa

Miten Painen ura oli poikkeuksellinen?

Ranskisten Goodreads sivusto

Er Rusland virklig så "onde" som vesten siger?

Yhdet vielä ja sitten lasku [n.h.]

Vanhusten kusetus

Puhtaiden mielien JA sydänten kasvattaminen

Lisää hassidisten naisten vaatimattomuussäännöistä

Käsittämättömiä kehuja - ja sitten kovaa poliittista haukuntaa

Miksi Netanyahu rakastaa niin paljon antisemiittiä, kuten Elon Musk

Tie Rukajärvelle (1999) Suomalaisten ja puna-armeijan välinen taistelu (voittajan näkemys)

"Die Facetten des Prinzessen Jussuf" - Ein Lesebuch über Else Lasker-Schülerin

Puhtaiden mielien
JA
sydänten kasvattaminen

`Esa Saarinen myöntää itsekeskeisyyden 80-luvulla: ”Nuoren miehen uskoa voimaisuuten”`