George Steiner
ellauri216.html: Bessien lähdettyä Zooey pukeutuu ja menee olohuoneeseen, jossa hän löytää Frannyn sohvalta heidän kissansa Bloombergin kanssa. Hän alkaa jutella Frannyn kanssa ja lopulta järkyttää Frannya väittämällä, että tämän motiivit "Jeesuksen rukouksen" lausumiseen johtuvat egon vahvistamisesta. Zooey tuntee syyllisyyttä ja vetäytyy Seymourin ja Buddyn entiseen makuuhuoneeseen ja lukee heidän ovensuutaan, joka on täynnä filosofisia ja uskonnollisia lainauksia. Veljiä oli vielä Buddy ja Seymour, josta tuli banaanikala. Zooey Buddyna jakaa Frannylle Seymourin kerran hänelle antamia viisaita sanoja, jotka ehdottavat, että tulisi elää oopiumin ja rakkauden vallassa, koska vaikka kukaan muu ei huomaisikaan, Jeesus kyllä huomaa sen. Zooeyn lopetettua puhelun Franny makaa vanhempiensa sängyssä ja hymyilee kattoon ennen kuin lopulta nukahtaa. Salinger löysi tässä vastauksen joihinkin omiin emotionaalisiin ongelmiinsa Jotkut kriitikot kuitenkin ajattelivat, että Salinger oli häpäissyt itsensä tällä teoksella. Maxwell Geismar kutsui sitä "kauhistuttavan huonoksi tarinaksi", ja George Steiner kutsui sitä "izeään tyydyttävän Glassin perheen muodottomaksi itsensä hemmotteluksi"
ellauri449.html: In his book review, francophone New York Jew George Steiner compared Pirsig's writing favorably to Dostoevsky, Broch, Proust, and Bergson, stating that "the assertion itself is valid ... the analogies with Moby-Dick are patent". When asked if he ever read anything light or frivolous as a kid, George said, well, Moby Dick.
ellauri449.html: Yllä mainittu George Steiner oli juutalainen rasisti, joka sai kritiikkiä ja kannustusta näkemyksistään, jonka mukaan rasismi on luontaista jokaiselle ja että suvaitsevaisuus on ihan feikkiä.
xxx/ellauri127.html: I would argue that the first real fissure in the adulatory critical wall hailing the “literary giant” came in 1990, in George Steiner’s erudite assessment of the first volume of Brian Boyd’s Nabokov biography, “Vladimir Nabokov: The Russian Years.” Writing in The New Yorker, Steiner perceived, a lack of generosity of spirit in Boyd’s subject: “Nabokov’s case seems to entail a deep-lying inhumanity, or, more precisely, unhumanity,” Steiner wrote. “There is compassion in Nabokov, but it is far outweighed by lofty or morose disdain.”
xxx/ellauri442.html: As in noiseless farting, Eski jatkaa, so in philosophy and in management, personal engagement is of the essence. Unique, startling, hope-creating, questions-intensive, suggestive style in a clown costume is a philosophical statement. The important interviews gathered in Rorty (2006) are my key source of inspiration. Long live also the literary philosophical genius of a Schopenhauer, Nietzsche or Bergson (a bunch of nincompoops) or, closer to us, the deep humanism and literary brilliance of Isaiah Berlin ✡︎ and George Steiner (Jori ✡︎, eikä Rudi ✡︎), the witty eloquence of Alain de Botton or André Comte-Sponville or the delightfully outrageous Peter Sloterdijk (n.h.). Berlin’s writings yield to no-one in their depth and insight.
xxx/ellauri442.html: Francis George Steiner, FBA (23. huhtikuuta 1929 – 3. helmikuuta 2020) oli ranskalais-amerikkalainen kirjallisuuskriitikko, esseisti, filosofi, kirjailija ja kouluttaja. Hän kirjoitti laajasti kielen, kirjallisuuden ja yhteiskunnan suhteesta sekä holokaustin vaikutuksista niihin. The Guardianin vuoden 2001 artikkelissa Steineria kuvailtiin "polyglotiksi ja polymaatiksi." Hänen äitinsä, jolle "itsesääli oli kuvottavaa", auttoi Steineria voittamaan synnynnäisen vamman, kuihtuneen oikean käsivarren. Sen sijaan, että hän olisi antanut hänen tulla vasenkätiseksi, hän vaati, että hän käyttäisi oikeaa kättään kuten heterosexuaali henkilö. Steiner ei alun perin otettu hyvin vastaan Cambridgessa englanninkielisten tiedekuntien toimesta. Jotkut paheksuivat tätä karismaattista "tulimerkkiä, jossa on vieras aksentti" ja kyseenalaistivat holokaustin merkityksen, johon hän jatkuvasti viittasi luennoissaan. Steineria kutsuttiin "älykkääksi ja älykkääksi kriitikoksi ja esseistiksi". Eräänlainen Jan Blompstet oikeastaan. Vaikka Steiner yleensä otti asiat hyvin vakavasti, hän paljasti myös odottamattoman kuolleen pannun huumorin: kun häneltä kysyttiin kerran, oliko hän koskaan lukenut mitään triviaalia lapsena, hän vastasi: Moby-Dick. Steiner sai kritiikkiä ja kannustusta näkemyksistään, jonka mukaan rasismi on luontaista jokaiselle ja että suvaitsevaisuus on ihan syvältä. Hänen kerrotaan sanoneen: "On erittäin helppoa istua täällä tässä huoneessa ja sanoa "rasismi on kamalaa". Mutta kysy minulta samaa, jos jamaikalainen perhe muutti naapuriin kuuden lapsen kanssa ja he soittavat reggaeta ja rock-musiikkia koko päivän. Tai jos taloni tulee kiinteistönvälittäjä ja kertoo minulle, että koska juutalainen perhe on muuttanut naapuriin, kiinteistöni arvo on pudonnut! Steinerin ensimmäinen julkaistu kirja oli Tolstoi tai Dostojevski: Essee vastakohtana (1960), joka oli tutkimus venäläisten kirjailijoiden Leo Tolstoin ja Fjodor Dostojevskin erilaisista ideoista ja ideologioista. Hänen tunnetuin kirjansa, After Babel (1975), oli varhainen ja vaikutusvaltainen panos käännöstieteen alalle. Tänk att jag aldrig har läst den! Steiner on ehdottanut, että natsismi oli Euroopan kosto juutalaisille omantunnon keksimisestä. Siitä saavat palestiinalaiset nyt maxaa.
10