ellauri052.html on line 337: Böhme oli itseoppinut filosofi ja teosofi, ammatiltaan suutari. Hän syntyi Görlitzin seuduilla Sleesiassa, kuoli Görlitzissä. Kiertäessään nuoruudessaan suutarinsällinä Saksan maata Böhme tutustui uskonnollisiin haaveellisiin lahkoihin: tutki sitten yhä edelleen Raamattua ja mystillisiä kirjoja. Toisinaan hänellä oli näkyjä, joissa hän luuli käsittävänsä todellisuuden sisimpiä perusteita. Hänen hartaasti uskonnolliset mietiskelynsä, jotka erityisesti kohdistuivat pahan olemassaoloon ja olemukseen, veivät hänet siihen ajatukseen, että itse Jumalassakin täytyy olla sisällinen vastakohta eli jotakin hämärää, joka yhä kirkastetaan valkeudeksi.

ellauri052.html on line 545: Nimitys antroposofia on vanhahko. Fichte käytti sitä. Rudi teki Fichtestä paskakaivoväitöskirjan. Rudi otti sanan käyttöön riitaannuttuaan teosofiseuran kaa. Ne oli liian brittejä ja itämaisia, Rudi halus jotain saxalaisempaa. Rudin versio on olevinaan pseudotieteellistä napaan tuijotusta ja nöyhdän lajittelua: imaginatio, inspiratio, intuitio. Kuvittelua, sisäänhengitystä ja sinne kazomista. Mitenkä ne jaxavat. Samaa sieluhöpötystä se vaan on, vaikka uusilla tuotenimillä ("astraaliruumis", haha). Narsishtien on vaikee uskoa et maailma jatkuu ilman minua. Olen ihmisyyden edustaja, Hegelin historian individi, humanismin piirimyyjä. Olen sitäpaizi erilainen kuin muut, muhun sattuu kuolema.
ellauri052.html on line 556: By the beginning of the twentieth century, Steiner's interests turned almost exclusively to spirituality. Siitä tuli teosofiseuran ääniharava.
ellauri052.html on line 584: Rudi oli kotvan töissä Weimarissa Goethe-arkistossa ja sai sieltä elinikäisen Goethe-tartunnan. Rudin eka vaimo oli sen vuokraemäntä, 12v sitä vanhempi leski +5 lasta, silloin pushing 50. Ero tuli 1900-luvun alussa kun Rudi alkoi liihotella teosofipiireissä. Kakkosvaimo virallistettiin Annan kuoltua. Rudia 7v nuorempi Marie von Sievers oli bändäri, jolta Rudi sai mm. eurytmian. Se ei ole sydän- eikä sukupuolitauti, vaan epämääräistä liihottelua. Sieluperhoset testaa siipiään.
ellauri052.html on line 604: Suomalaisen ruusuristiläisyyden johtohahmo Pekka Ervast (1875-1934), pyylevähkö mies, oli lähtöisin teosofian piiristä. Hän uskoi aikansa teosofien tavoin Christian Rosenkreutzin olleen historiallinen henkilö ja että tämä ei välttämättä ollut ensimmäinen länsimainen salatieteilijä. Ervastin mukaan, oli ruusuristiläistä salaseuraa koskaan ollut olemassa näkyvässä maailmassa tai ei, se on joka tapauksessa ollut ja on edelleen näkymättömässä henkimaailmassa.
ellauri052.html on line 608: Kun Teosofisen Seuran Suomalainen Osasto vuonna 1907 perustettiin, tuli Ervastista sen ylisihteeri. Hän johti myös teosofista kirjakauppaa ja kustannusliikettä.
ellauri052.html on line 610: Ajan myötä Annie Besantin johtaman Teosofisen liikkeen ja sen suomalaisen osaston välille syntyi erimielisyyksiä. Ratkaiseviksi kiistakysymyksiksi nousivat toisaalta Krishnamurtin mahdollinen maailmanopettajuus sekä suhtautuminen ensimmäiseen maailmansotaan. Besantin johtama liike katsoi Saksan edustavan sodassa "mustia voimia", minkä perusteella oli oikein tukea ympärysvaltoja. Käsitys oli ristiriidassa Ervastin pasifistisen näkemyksen kanssa. Ervast uskoi myös maailmanopettajan tuloon mutta jätti henkilöllisyyden auki. J. R. Hannulan myöhemmän ilmoituksen mukaan kyseessä oli Ervast itse. Ervast suhtautui myötämielisesti myös Rudolf Steineriin, joka hänkin irtautui teosofisesta liikkeestä ja perusti antroposofian.
ellauri052.html on line 625: Jiddu Krishnamurti syntyi 11. toukokuuta 1895 Madanapallessa, eteläisessä Intiassa keskiluokkaiseen, vähävaraiseen bramiiniperheeseen. Isä Jiddu Narianah oli pikkuvirkamies brittien hallinnossa ja Teosofisen seuran jäsen, ja äiti Jiddu Sanjeevamma oli Krishna-jumalan palvelija, raotti ovea. Perheen yhdestätoista lapsesta aikuisiksi selviytyi kuusi. Krishnamurti oli sairaalloinen lapsi ja edistyi koulussa hitaasti. Äiti kuoli 1905 ja perhe köyhtyi isän jäätyä eläkkeelle 1907. Kaksi vuotta myöhemmin isä pääsi kuitenkin teosofeille töihin.
ellauri052.html on line 631: Teosofit perustivat vuonna 1911 Idän Tähti -järjestön ajamaan tulevan messiaan asiaa, ja Krishnamurtista tehtiin 16-vuotiaana järjestön johtaja. Krishnamurti ryhtyi esiintymään hurmoksen valtaan joutuneiden teosofien edessä messiaana. Hän muutti vuonna 1912 Besantin ja veljensä kanssa Englantiin, missä hänelle oli tarkoitus saada korkeakoulutus. Krishnamurti ei kuitenkaan selvittänyt Englannin huippuyliopistojen valintakokeita. Hän eli Euroopassa mukavaa elämää ja otti etäisyyttä teosofiaan. Krishnamurti muutti Pariisiin vuonna 1919 ja kiinnostui siellä Buddhan kirjoituksista. Hän kirjoitti vuonna 1921 kirjeessä ystävälleen etsivänsä yhä omaa elämänfilosofiaansa sekä aikovansa työskennellä ja meditoida aiempaa lujemmin. Lujaa meditointia, se on melkein yhtä vaikeaa kuin pänttäys pääsykokeisiin.
ellauri052.html on line 664: Eihän tästä tule lasta eikä paskaakaan. Mitenhän teosofit pääsee pälkähästä?
ellauri053.html on line 883: Kala Bhavana (Institute of Fine Arts) is the fine arts faculty of Visva-Bharati University, in Shantiniketan, India. It is an institution of education and research in visual arts, founded in 1919, it was established by Nobel laureate Rabindranath Tagore. Nää taiskin olla jotain teosofeja. (Vertaa Palkeen Salea.)
ellauri053.html on line 906: Tästä rohkaistuneena Rampe pystytti Maharishin maalle kesämökistä saamillaan rahoilla mudasta rakennetun koulun jossa opetettiin jotain bramiiniuskontoa teosofiseen huuhaaseen sekoitettuna.
ellauri053.html on line 1158:

Yeats oli kiinnostunut muun muassa kelttimenneisyyden riiteistä, okkultismista, teosofiasta, uusplatonismista, swedenborgilaisuudesta, idän uskonnoista sekä alkemiasta.

Yeatsin ihastumista Tagoren teksteihin selittänee osin hänen oma passiivis-aggressiivinen kiinnostuksensa teosofiaan ja sen mukanaan tuomiin oxettaviin itämais-mystisiin viisasteluihin. Aika, jolloin läntinen maailma etsi idän viisauden ja lännen rationaalisuuden yhdistelmää, oli valmis Gitanjalin kaltaiselle kiteytykselle. Tätä ajatusta vasten kokoelman räjähdysmäinen ja pidäkkeetön menestys on ymmärrettävissä.

1. IZE todellisuutena ihmisessä;
2. Laki prosesseina, joiden avulla ihminen
   ellauri263.html on line 599: Näiden opetusten lisäksi teosofisessa liikkeessä on aikojen kuluessa esiintynyt myös koko joukko toisistaan eroavia muita opetuksia. Vähitellen näiden käsityserojen myötä teosofinen liike on jakautunut useaan haaraan. Los Angelesin teosofistit vaikuttavat aika köyhiltä. Kokouxet järjestetään Zoomilla. Theosophy Hall on nyt avoinna rajoitetusti. Spare a dime for an ex leper.
   ellauri263.html on line 652: 1890-luvulla Besant liittyi Helena Blavatskyn 1875 perustamaan Teosofiseen Seuraan, ja omistautui sittemmin syvästi teosofisen liikkeen toimintaan jopa niin, että 1907 hänestä tuli seuran puheenjohtaja. Besant keskittyi teosofisten ajatusten käytännön toteuttamiseen, ja hän ryhtyi valmistelemaan Suuren valkoisen veljeskunnan maailmansuunnitelman toteuttamista ja Maitreyan ja Kristuksen pikaista tuloa. Tähän tehtävään hän valitsi nuoren intialaispojan Jiddu Krishnamurtin. Teosofinen Seura oli kuitenkin Blavatskyn kuoleman jälkeen jakautunut aatteellisesti kahteen eri suuntaukseen, ja vuonna 1910 Besant ja C. W. Leadbeater perustivat Idän Tähti -järjestön valmistamaan tietä Maitreyalle eli maailmanopettajalle, joka tulisi ilmentämään itseään heidän kasvattipoikansa Krishnamurtin kautta. Myöhemmin Krishnamurti alkoi itse epäillä rooliaan, ja 1929 hän sanoutui irti messiaan tehtävästä kokouksessa, jossa myös Yrjö Kallinen oli läsnä. Kallista ei kuitenkaan huolittu messiaaxi Krishnamurtin tilalle. Krishnamurti erosi Teosofisesta Seurasta ja hajotti Idän Tähti -järjestön.
   ellauri263.html on line 668: Homma oli niin että teosofisetämiehet huolestuivat ihan aiheesta HP Blavatskyn menestyxestä. Meneekö tässä nyt poikalapsi pesuveden mukana? William Judge koitti toppuutella Olcottia:
   ellauri277.html on line 177: Kristinuskon, islamin ja sufismin lisäksi Gibranin mystiikkaan vaikuttivat myös teosofia ja jungilainen psykologia. Noin 1911–1912 Gibran tapasi ʻAbdu´l-Bahán, baháʼí-uskon johtajan, joka vieraili Yhdysvalloissa, piirtääkseen hänen muotokuvansa. Tapaaminen teki vahvan vaikutuksen Gibraniin. Yksi Gibranin tutuista myöhemmin elämässä, Juliet Thompson, joka on itsekin aika baháʼí, kertoi, että Gibran ei saanut nukkua tapaamista seuraavana yönä.
   ellauri299.html on line 475: Tarmon näyttelijänuraa avittivat paikallinen isäntä Markku Oksanen ja tehtailija Eeti Hänninen. Heiltä Manni sai taloudellisen tuen lisäksi Krishnamurtin tyylisen teosofisen maailmankatsomuksensa. Mannin perhe oli köyhälistöä, ja pienessä mökissä oli ahdasta ja riitaisaa. Hänen näyttelijänlaatunsa määritteenä oli yleensä hullu nero, klovni tai narri.
   ellauri345.html on line 677: Hänen varhaiset teoksensa perustuvat Georg Wilhelm Friedrich Hegelin, Friedrich Wilhelm Joseph Schellingin, Franz von Baaderin ja Jakob Böhmen vaikutteisiin ja ovat luonteeltaan romanttis-teosofisia.
   ellauri351.html on line 544: 1900-luvun alussa johtavat teosofit vakuuttuivat siitä, että Maitreyan paluu "maailmanopettajana" oli välitön. Tuohon aikaan eteläintialaisen pojan, Jiddu Krishnamurtin , uskottiin olevan Maitreyan "ajoneuvo". Kuitenkin 30-vuotiaana Krishnamurti itse kieltäytyi palvelemasta tässä roolissa. Teosofit väittävät, että kaikissa tapauksissa Maitreya ja viisauden mestarit (olennot, jotka työskentelevät suoraan Maitreyan alaisuudessa) eivät koskaan loukkaa kenenkään yksilön tai ihmiskunnan vapaata tahtoa (koska tämä uhmaa karmeaa syyn ja seurauksen lakia). Siten monet, mutta eivät kaikki, teosofit pitivät Krishnamurtin valintaa pyhänä, ei harhaoppisena.
   ellauri351.html on line 610: Creme on kertonut kiinnostuneensa okkultismista luettuaan 14-vuotiaana Alexanda David-Neelin kirjan With Mystics and Magicians in Tibet. Hän on kuulunut myös teosofispohjaiseen ufouskontokuntaan Aetherius Society sekä seurannut tiktokissa etenkin Alice Baileyä. Vuonna 1959 hän sai kertomansa mukaan ensimmäisen telepaattisen viestin Mestarilta, joka kehotti nauhoittamaan viestit kelanauhurilla. Creme alkoi julistaa ilmoitusta vuonna 1975.
   ellauri351.html on line 612: Alice Ann Bailey (16. kesäkuuta 1880 – 15. joulukuuta 1949, alun perin Alice LaTrobe Bateman) oli englantilainen teosofi, luennoitsija, tuottelias okkulttinen kirjailija ja Lucis Trust -säätiön perustaja. Hän muutti vuonna 1907 Yhdysvaltoihin, jossa hän vietti loppuelämänsä. Alice ja Maitreya on mainittu aiemmin hörhöistä kertovassa paasauxessa albumissa 169. Yrjö Kallisesta piti tulla Maitreya, mutta jäi täpärästi alle äänikynnyxen (kz. albumi 263).
   ellauri386.html on line 514: Anna Nikolaevna Schmidt (1850-luvun alku - 1905) Nižni Novgorodista kotoisin oleva opettaja ja toimittaja, joka saarnasi omaa teosofista opetustaan, joka syntyi V. S. Solovjovin "sofiologisten" ajatusten vaikutuksesta. Schmidt uskoi, että hän tunsi kirkon ruumiillistuneen hengen itsessään ja oli yhteydessä taivaalliseen rakkaansa - Kristuksen uuteen inkarnatiooniin, joxka hän oli valinnut Solovjovin. Soloviev tunnusti Schmidtin mystisen tutkielman "suurelta osin tärkeäksi totuudeksi", mutta Schmidtiin henkilökohtaisen tutustumisen ja "tunnustusten" kuulemisen jälkeen ... pelästyi hiänen rohkeudestaan, vaikka tunnusti osan hiänen "paljastuksistaan" ​​"viehättäviksi"...
   ellauri398.html on line 971: Kaiken huipuksi taivas ja helvetti "ei ole sellaisia kuin Jeesus saarnasi", uskontotutkija Bart Ehrman jatkaa. Ajatuksia ikuisista palkkioista ja rangaistuksista ei löydy Vanhasta testamentista eikä Jeesuksen opetuksista. Se on kaikki yhtä paljon myyttiä kuin Jeesuksen veitikka Marian kaikkeinpyhimmässä tai Jeesuksen esinahkasormus hiänen sormessaan liiton merkkinä. Samaa mieltä ovat teosofitkin.
   ellauri401.html on line 51: Tässä on kokonainen albummi ruusuristiläistä pekkarointia. Aihetta on aikaisemmin sivuttu albumeissa 52, teosofia">263 ja 388 (Pekan käsityöopas).
   ellauri401.html on line 58: Kun Pekka Ervast savustettiin ulos teosofian Tonttulasta päättivät syysampiaiset ruveta ruusuristiläisixi. Same difference, ozoittautui kohta.
   ellauri401.html on line 89: Vuonna 1903 Max Heindel muutti Los Angelesiin, Kaliforniaan , etsimään työtä. Osallistuttuaan teosofi CW Leadbeaterin luennoille hän liittyi Los Angelesin teosofiseen yhdistykseen , jonka varapuheenjohtajaksi hänestä tuli vuosina 1904 ja 1905. Hänestä tuli myös kasvissyöjä ja hän aloitti astrologian opiskelun , joka hänen mielestään antoi hänelle avaimen. ihmisen sisäisen luonteen mysteerien avaamiseen. Hän tapasi tulevan vaimonsa Augusta Fossin tähän aikaan. Ylityö ja puute toivat hänelle kuitenkin vakavia sydänongelmia vuonna 1905, ja hän makasi kuukausia kuolla. Toipuessaan hän sanoi olevansa enemmän tietoinen ihmiskunnan tarpeista. Hän sanoi viettäneensä suuren osan ajasta tämän sairauden aikana poissa kehostaan , tietoisesti työskennellen ja etsien totuutta sellaisena kuin hän saattaa löytää sen näkymättömillä tasoilla.
   ellauri401.html on line 158: Vuonna 2025 Pekka Ervastin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Tuolloin olisi tilaisuus saada julki paremmin suurelle yleisölle suunnattu, aiempia (Mela, 1954 ja Gullman, 2020) kaunokirjallisempi elämäkerta. Jo julkaistut elämäkerrat ovat tavoittaneet lähinnä teosofisen kuplan sisällä olevia. Jonkin ’oikean’ ja tunnetun kirjailijan kirjoittama opus saisi huomiota laajemmin. Onpa ehdoteltu mahdollisia varteenotettavia nimiäkin: Matti Salminen ja Antti Tuuri – heillä voi olla ymmärrystä sellaisia hengenmiehiä kohtaa kuin Pekka Ervast. Löytyisikö tahtotilaa käynnistää prosessi riittävän varhaisessa vaiheessa? Pekka Ervastin uusin elämäkerta on ilmestynyt myös teosofia.net/e-kirjat/Totuus_on_korkein_hyve-Pekka_Ervastin_ek.pdf">e-painoksena. Paperipainoksessa esiintyneitä painovirheitä on korjattu tähän toiseen painokseen. Teos on jaossa myös Ruusu-Ristin ja pekkaervast.net-sivustoilla.
   ellauri401.html on line 160: Axel Gallén tutustui Pariisissa 1884 symbolismiin ja muutamaa vuotta myöhemmin Sar Peladanin katoliseen ruusuristiläisyyteen, mutta ei ymmärtänyt B.:n teosofiaa. Minna Cunt omaksui 1880-luvun lopulla kristillis-teosofisen (=ruusuristiläisen) maailmankuvan ja hankki itselleen melkein kaiken saatavilla olevan ruotsinkielisen teosofisen kirjallisuuden. Myös mm. J. H. Erkko oli kiinnostunut teosofiasta. Omenahyve on parhautta. Evidenssiä ei siihen kaivata. Totuus tulee sisältä.
   ellauri401.html on line 226: Teosofia tuli tunnetuksi Suomen lehdistössä 1880-luvun puolivälin tienoilla Pekan ollessa kymmenvuotias, ja 10.2.1889 tapahtunut Teosofiska Samfundets Svenska avdelningin perustaminen huomioitiin Suomenkin lehdistössä, ja sen yhteydessä julkaistu laaja kirjallisuus tavoitti suomalaistakin lukijakuntaa Minna Cuntia myöten, joka hankki kotikirjastoonsa miltei kaiken ruotsinkielellä julkaistun teosofisen kirjallisuuden. Yhtenä päänavauksena oli Nya Pressenin keväällä 1891 julkaisema Alexander Fullertonin kirjoitus ”Hvad är teosofin?” (The Wilkesbarre Letters on Theosophy).
   ellauri401.html on line 228: Kuultuaan opiskelukaverilta teosofiasta Pekka säntäsi kirjastoon ja lainasi A.P. Sinnettin niteen Den dolda världen. Kotona hän avasi heti Den dolda världen -teoksen ja luki muutamia lauseita sen ensimmäisestä luvusta. Niissä ”puhuttiin adeptien* veljeskunnasta ja selitettiin, kuinka on ollut ja yhä on ihmisiä, joilla on syvempi tieto luonnon ja elämän salaisuuksista kuin yhdelläkään tiedemiehellä.” Pekka ei voinut lukea sen enempää, sillä hänet ”valtasi niin suuri riemun väristys”, että hän oli pakotettu heittäytymään pitkäkseen sohvalleen ja koko hänen olemuksensa ”soi kuin yhdellä äänellä: tämä on totta, tämä on totta!” Luetun vaikutus oli niin valtava, ettei Pekka voinut ”lukea mitään sinä päivänä”, eikä ”ajatella enää mitään muuta”. Aivan kuin ilmestyksessä hän oli ”saanut varmuuden, että tietäjä-ihmisiä on, hän ize yhtenä, ja että hänen kaltaisensa vetelä ihminen voi päästä oikotietä jumalalliseen tietoon”. * Adeptilla tarkoitetaan okkultismissa sellaista ihmistä, joka on saavuttanut vihkimyksen asteen ja tullut esoteerisen filosofian tieteen mestariksi kammattuaan tukan niskaan päin.
   ellauri401.html on line 230: Pekka sai käsiinsä myös ryssänamerikkalaisen ämmän H. P. Blavatskyn (1831–1891) Teosofian avaimen vuonna 1890 julkaistun ruotsinkielisen käännöksen Nyckeln till teosofien (kz. mm. albumia 142. ”Luonnollista oli, että minä ensin ahmimalla ahmin, sitten tarkasti luin ja vihdoin uudestaan ja uudestaan luin näitä harvoja kirjoja.” Timeo hominem unius libri. Pekka haki yliopiston kirjastosta kaikki mystiikkaa, teosofiaa ja okkultismia käsittelevät kirjat, mitä oli saatavissa. Hän perehtyi tarkoin eri aikojen viisauteen ja luki Platonia, Jakob Böhmeä, Giordano Brunoa, Paracelsusta, Agrippa von Nettesheimia, Mestari Eckhartia, Johannes Tauleria, Heinrich Susoa, tärisevää Swedenborgia ynnä muuta. Papus’n (Gérard Encausse) kirjojen kautta Pekka tutustui länsimaalaiseen salatieteeseen. ”Hänen teoksensa osoittivat tavatonta oppineisuutta, aineeseensa perehtyneisyyttä ja gallialaista selväjärkisyyttä."
   ellauri401.html on line 245: Toukokuussa hänelle sattui erikoinen kokemus keskellä kaupungin vilinää. Pekka oli juuri ostanut uutta teosofista lukemista Pohjois-Esplanadin ja Unioninkadun kulmassa sijainneesta G. W. Edlundin kirjakaupasta ja käveli kohti Fabianinkatua. Korttelin puolivälissä Pekan katse kiintyi kuin lumottuna pitkään, solakkaan mieheen, joka puukengät kolisten tuli häntä vastaan pitkässä mustanruskeassa munkin kaavussa ja mustassa päähineessä. Hänellä oli laihat parrattomat kasvot. Arvokkain askelin lähenevän miehen koko olemus säteili mahtavaa varmuutta ja itsenäisyyttä, ja hänen tummat ja verettömät kasvonsa ilmaisivat ankaran lujaa itsehillintää ja valtaa ihmisten yli ja hänen mustat silmänsä tuijottivat Pekkaa syvällä, tutkivalla, mutta samalla oudon rohkaisevalla katseella.
   ellauri401.html on line 247: Katseen myötä Pekka ajatteli kuin E. Saarinen Veskun kanssa vessassa kulli kädessä: ”Olisipa minulla tuollainen opettaja, jolta saisin neuvoja, jonka jalkojen juureen saisin kyykähtää – se olisi rotevaa.” Samalla hän ihmetteli, kun toiset kadulla kulkijat eivät kiinnittäneet mitään huomiota outoon ilmestykseen. Pekka kääntyi seuraamaan kulkijaa katseellaan, näki ja kuuli tämän kulkevan tovin, mutta sitten mies hävisi näkyvistä. Silloin vasta Pekka aivan kuin havahtui ja ihmetteli, että ihmiset kulkivat kadulla kumpaankin suuntaan, keskustellen ja nauraen ikään kuin eivät olisi mitään välittäneet – olisihan kuitenkin niin oudosti puetun henkilön pitänyt herättää runsaasti huomiota keskellä kaunista kevätpäivää Helsingin kadulla. Hän ei voinut ymmärtää muuta kuin, että näkymättömän maailman asukas oli ilmestynyt vain hänelle. Oudon olennon kuva jäi Pekan mieleen elämään, ja hän arveli ilmestyksen olleen H. P. Blavatskyn, jonka hän oli lukenut kuolemansa jälkeen ilmestyneen Lontoossa joillekin teosofeille. Aluksi hän hylkäsi tämän ajatuksen, koska ”munkki” ei vähääkään ollut madame Blavatskyn näköinen. Pekka ei uskaltanut kertoa kokemuksestaan kenellekään eikä oikein ollut vakuuttunut, että korkea adeptiolentohärveli olisi juuri hänelle ilmestynyt, mutta kohtaus antoi hänelle merkillisen varmuuden, että hän tahtoi elää ja kuolla totuuden puolesta.
   ellauri401.html on line 249: Pekka ei ollut yksin teosofiansa kanssa, sillä Suomessa oli 1895 nelisenkymmentä Teosofisen Seuran (T. S.) hörhöä. Samana vuonna ilmestyi myös Carl Robert Sederholmin teos Teosofia eli sorsan uskonto (Teosofi eller andens religion) – ehkä ensimmäinen Suomessa julkaistu teosofiaa käsittelevä teos, sillä varauksella tosin, että jo hänen aiemmatkin teoksensa olivat samanlaisia hengentuotteita.
   ellauri401.html on line 251: Lapin matka voimisti Pekan teosofista ajattelua, ja syksyllä hän lopetti lihan ja kalan syönnin.
   ellauri401.html on line 258: Omaiset painostivat Pekkaa luopumaan teosofiasta ja askeettisesta elämäntavastaan. Isän mielestä Pekan olisi ennen kaikkea pidettävä huolta yhteiskunnallisesta asemasta sivistyneistön ja yläluokan jäsenenä ja ajauduttava professoriksi, koska kohtalo ei ollut sallinut sitä onnea isälle, vaan virzakiviä. Mutta Pekka haki uutta suuntaa elämälleen eikä saanut perheeltään, papeilta tai guruilta tyydyttävää vastausta kysymyksiinsä elämän tarkoituksesta. Pekan mielestä kuolemakin olisi parempi vaihtoehto kuin olla olemassa sitä varten, että tekisi työtä, söisi, joisi, nukkuisi ja lisäisi sukua. Vaikka onhan siinäkin toki puolesa.
   ellauri401.html on line 260: Seuran jäsenenä Pekka joutui keskelle seuran yhteydessä toimivan esoteerisen osaston, The Eastern School of Theosophyn johtajien englantilaisen Annie Besantin (1847–1933) ja amerikkalaisen William Quan Judgen (1851–1896) kiistaa, josta on ollut puhetta albumissa xxx. Seuralla ei sinänsä pitänyt olla mitään tekemistä esoteerisen koulun kanssa, mutta kiista johti seuran jakautumiseen. Kyse oli siitä, kuka oli mestareiden oikea ja virallinen edustaja. Pekka ymmärsi, että Judge oli saattanut antaa väärää kuvaa tiemestareilta saamistaan viesteistä, mutta asian vieminen julkisuuteen rikkoi seuran ensimmäistä tehtävää ”muodostaa yleisen veljeyden ydin”. Perheen sisäisiä asioita ei olisi pitänyt viedä julkisuuden raadeltavaksi. Sitäpaizi Judge oli mies ja Besant taas 1 ämmä vaan, sisar eikä veli. Asiaa mutkisti sekin, että Judge kuoli kesken kiistan 21.3.1896. Hänen seuraajakseen esoteerisen koulun johtajana kohosi amerikkalainen Katherine Tingley (1847–1929). Teosofisen Seuran jakaantuminen eteni, kun Tingley lähti 13.6. seurueineen lähes vuoden kestäneelle ”teosofiselle ristiretkelle” maailman ympäri.
   ellauri401.html on line 298: Omaiset pelkäsivät Pekan tulleen hulluksi, mutta hänen teosofiset toverinsa olivat asiasta toista mieltä, ja arvelivat että ”Pekka on nyt varmaan tullut mestariksi”. Professori Eino Krohn vahvisti, että näin oli päässyt käymään. Kokemuksen myötä Jeesus tuli Pekalle läheisemmäksi kuin oma pikuveli.
   ellauri401.html on line 300: Kokemus antoi varmuuden Jumalan olemassaolosta ja omasta sekä kaikkien muidenkin ihmisten suhteesta elämän henkeen. Merkittävää tässä on, että muutos jäi Pekalla ikäänkuin päälle, siten että hän ai- na halutessaan pystyi palauttamaan itsensä siihen. Tämä mahdollisti hänen tulevan teosofin työnsä. Kokemus teki Pekasta ehdottoman sivarin. Gustav Zander ei pitänyt Pekan ajatuksesta. Järnefelt olisi ottanut Pekan rengiksi, mutta Pekka päivän uurastettuaan halusi kotiin hoitamaan sairasta isäänsä. Järnefelt oli kokenut samaa valoa kuin Pekka.
   ellauri401.html on line 302: Veistokoulun puolipäiväopintojen ohella Pekka auttoi sairasta isäänsä. Hän piti puusepäntyöstä, mutta huomasi hiukka häirizevästi sitä tehdessään, "että ihmisellä on salainen kyky nähdä totuutta. Havaitsin, että samalla, kun koetin tehdä ruumiillista työtä, vaikka höylätä, samalla alkoi elämä minun ympärilläni, omassa tajunnassani, aurassani tulla erittäin vilkkaaksi. Jouduin koko ajan keskusteluun hen- kimaailman kanssa, mitä ihanimpien henkiolentojen kanssa, jotka sanoivat minulle, sitä ja sitä sinun pitää nyt kirjoittaa. Tauta grapson." Ervast ja Järnefelt kävivät kirjeenvaihtoa teosofian opeista ja nikkaroinnista.
   ellauri401.html on line 310: Pekan kirjallinen työ menestyi silminnähtävästi, ja hän tuli teosofiallaan toimeen. Isäkin alkoi leppyä, ja muutaman kuukauden kuluttua hän pyysi Pekkaa palaamaan kotiin.
   ellauri401.html on line 315: Ervastin pyrkimykset uuden seuran perustamiseksi saivat Suomessa kuohuntaa aikaan, ja hänellä oli usein kiivaita väittelyitä täkäläisten teosofien kanssa, jotka melkein kaikki pitivät uskollisesti Annie Besantin puolta. Ervast puolusti William Judgea ja ylisti veljeyden ihannetta ja selitti, että joka sitä elämässään noudatti, ei hän voinut totuudestakaan poiketa. Toiset taas pitivät kiinni vaihtoehtoisista ”faktoista” ja olivat vakuuttuneita Besantin vilpittömyydestä.
   ellauri401.html on line 327: Judgelaisesta seurasta erottuaan Pekka ryhtyi omin päin tekemään teosofiasta tiliä. Uskotko Jumalaan? Mitä teosofit vastaavat tähän kysymykseen? Vastaavatko he kyllä tai ei? Eivät suinkaan. Jos Jumalalla tarkoitat kaiken olevaisen syytä, sitä alkulähdettä, josta elämä kumpuaa, jotain joka on kaiken tämän hullutuxen takana, ala- ja yläpuolella – silloin vastaamme uskovamme, sillä me olemme monisteja ja uskomme yhteen kaiken olevaisen alkuun, hyvän ja pahan, elämän ja kuoleman. Mutta johkin partapozoon isähahmoon emme ! Meidän jumalalla ei ole luonnetta, ei lempeää eikä kiivasta. Teosofit on selvästi tollasia humanisteja, aoinoista on määrä tulla omia jumaliansa.
   ellauri401.html on line 337: Matkan jälkeen 23-vuotias Ervast oli täynnä intoa ja pyhää uskoa izeensä ja Suomen tehtävään teosofian luvattuna maana. Hän piti joulukuussa kirjastolla esitelmän, jossa sanoi seuraavaan tapaan: ”Suomen henkinen karma on meidän teosofein käsissä, Suomen henkisen elämän edistys tai taantumus riippuu meistä teosofeista. Sentähden olkaamme valoja, esimerkkejä muille.” Yleisön joukossa istuneen Anto Södermanin mielestä Ervastin puhe sai aikaan epämiellyttävän vaikutelman. Hänestä tuntui, että Ervast aivan liian suurella varmuudella väitti asioita, joista hänellä kuitenkaan ”ei ole, eikä saata olla epäilemätöntä tietoa”. Söderman piti Ervastin puhetta teoretisointina ja olisi mielinyt nähdä hänessä ”enemmän resigneerattua etsijää, kuin kanaa, joka luulee löytäneensä jyvän."
   ellauri401.html on line 340: Niin isä kuin sisaruksetkin olivat omaksuneet teosofisen
   ellauri401.html on line 344: Vanhan seuran kunniapuheenjohtaja kreivitär Constance Wachtmeister (1838–1910) ja kreivitär Märtha Gyldenstolpe sekä rouva Alma Edström olivat päättäneet asettua Ervastin henkisiksi holhoojiksi ja valmistaa hänelle tilaisuutta kehittyä teosofiseksi työntekijäksi. Myös eri seuraiset Emil ja hänen isänsä Gustav Zander lukeutuivat Ervastin ymmärtäjiin. Paizi H. P. Blavatskyn monivuotinen työtoveri Wachtmeister oli myös yksi Blavatskyn sisäisen iskuryhmän kahdestatoista opetuslapsesta. Hiän ei pitänyt enää meetvuastista. Näin kutsuttuna Ervast työskenteli kaksi kuukautta Zanderin ja T. S:n Skandinavian Osaston hallinnon sihteerinä. Hän nautti elämästään täysin rinnoin: yhtä mittaa oltiin oopperassa, konsertissa, teattereissa, puhumattakaan vilkkaasta teosofisesta seurustelusta, looshi- ym. kokouksista rouvasväen hypisteltävänä. Presidentti Olcott piti Pekkaa kädestä ja päänsärky katosi. Kultaseni minulla on pänsärky. Ei se mitään, pidä kädellä ja se lähtee kyllä. Niin lähtikin, eikä tullut takaisin.
   ellauri401.html on line 347:
   ellauri401.html on line 350: Hän tunsi kipuja siinä yhdessä paikassa ja sanoi: ”En missään tapauksessa tahdo tulla naurettavaksi, inhoan julkisuutta ja sitä, että ihmiset näkevät minut.” Meni parikymmentä vuotta, joiden aikana kaikki esiintyminen tuotti everstille niin kuvaamattomia sielullisia tuskia, että hän ei tarvinnut mitään pahempaa kiirastulta tai helvettiä. Kyse ei ollut siitä, että Ervast olisi ajatellut, ettei osaa, vaan jostain muusta. Hänen mielestään elämä teosofisissa loosheis-
   ellauri401.html on line 357: Ervastin unelma oli, että T. S. olisi ollut samankaltainen kuin alkukristillinen kirkko ja että Pekka olisi välittömässä yhteydessä henkimaailman kanssa ja koettaisi elää henkistä ja veljellistä elämää E.T. Ervastin joholla. Ervast kaipasi teosofeilta enemmän tukia ja kysyi heiltä: ”– – emmekö me teosofit joka kaupungissa ja joka looshissa voisi elää jollain tavalla yhdessä, yhteisissä taloissa tai siirtoloissa, joissa aineelliset elämänehtomme olisivat enemmän yhdenvertaisia kuin nyt, joissa ei ainakaan kenenkään tarvitsisi kärsiä nälkää ja kurjuutta?” Vaikka ajatus oli outo useimmille, tunnustivat monet, että siinä oli jotain oikeudenmukaista ja järkevää, mutta millä tavalla se olisi mahdollinen toteuttaa, sitä ei kukaan ymmärtänyt. Ei ainakaan minun kustsnnuxellani! Pekka oli armoton siivestäjä. Jotain hyvin jönsymäistä siinä oli.
   ellauri401.html on line 362: Ervastin mielestä niin Suomen kuin Ruotsinkin teosofeilta puut- tui yksinkertaisesti sanottuna uskoa. Hänestä oli selvä, että ei ollut mitään voimaa toimia, jos ei ole uskoa. Oikea usko vie siihen, mitä kutsutaan itsensä uhraamiseksi ja joka on izensä kanssa nuhraamisen ohella korkein autuus.
   ellauri401.html on line 376: Suomen työväenliikkeen suuri herättäjä, Työmiehen toimittaja, kirjailija Matti Kurikka (1863–1915) toi työväenliikkeeseen vuorisaarnan sosialismin, jonka piirissä teosofiaa pidettiin tulevaisuuden uskontona. Teosofeja sosialismista vierottivat sen ”uskollisena” seuralaisena esiintyvät kiukku, raakuus tai fanatismi sekä äärimmäinen materialismi. Teosofin sosialismi ei perustu siihen, että hän vihaa yläluokkaa, vaan siihen, että hän rakastaa rupusakkia, eikä teosofin ihanne ole vain oikeudenmukaisuus vaan rakkaus ja veljellisyys.
   ellauri401.html on line 381: Maria Ramstedt (os. Häggblom, kirjailijanimeltään Martti Humu; 12. joulukuuta 1852 Pietari – 10. elokuuta 1915 Helsinki) oli merimiehen äpärä, toimittaja, kirjailija ja teosofi. Siitä ei löydy kuvaa pilvestä, vain samannimisiä joutavia influenssereita 21. vuosisadalta. Kirjoitti mm. 1-näytöxiset näytelmät Passaripoika ja Paapa tulee! unien selityssampokirjan ja salatieteellisen Kalevalan.
   ellauri401.html on line 383: Lontoon teosofikongressissa 1904 Pekka kärsi kostean laivamatkan jälkeen karmeasti karmallisesta munuaistaudista. Kotiin tultua hän sanoi Matti Kurikalle, että ei siellä mitään teosofiaa ollut ja ”johtavien sielujen” kuten Annie Besantin puheista kuulsi pyrkimys oikeaoppisuuteen. Elämässä on 1 ainoa moraalinen päälaki: tule täydellisexi. Matti Kurikasta tuli täydellinen tunari. Pekka sai munanvalkuaistautikohtauxen 1 kerran Sundsvallissa 1900. Pekka oli silmiinpistävä esimerkki siitä että munanvalkuaistauti johtuu liika arkuudesta ja turhanpäiväisestä nöyryydestä.
   ellauri401.html on line 401: Taas olisi aika Suomen teosofien lähettää ”suuria myötätunnon ja rakkauden ajatusaaltoja itänaapuriin, lisäten siten niiden voimaa, jotka Venäjällä koettavat rakkaudessa ja rauhassa valmistella uuden ajan tuloa." Elokuun lopussa Ervastin luokse tuli astraalitasolla Leo Tolstoi, jota Ervast ei ollut koskaan tavannut. Tolstoi oli hieno ihminen. Hänen aurassaan oli kauniit värit. Auran keskellä oli kuin enkeli, vaikkakin vanha ja nahistunut. Lexa käski Peksn pitää huolta Venäjän tunteellisesta kansasta. Suomen kansan tulevaisuus on, että sen pitää kuin ohjata Venäjän kansaa, olla sille isällisenä esimerkkinä.”
   ellauri401.html on line 403: Lainavaroin rakennetussa teosofien päämajassa oli Tonttula ja Piippala. Tonttulassa tehtiin vakavia käännöstöitä ja tultiin väliin Piippalaan nauramaan.
   ellauri401.html on line 414: 4. vuosikokous 1911 oli myrskyisä, ei ulkonaisesti, mutta ”tuntui ilmassa, että oli kuin kaksi voimaa toisiaan vastaan. Joku olisi ehkä sanonut, että ylä- ja alaluokka olivat sotajalalla keskenään, toinen että suomalaisen ja ruotsalaisen kansanaineksen” oli mahdotonta keskenään sopia. Erimielisyyden ydin oli siinä, että jotkut vanhat fariseuxett eivät jaksaneet sulattaa sitä, että samarialaisille niin yleisesti saarnataan teosofiaa. Ja heidän epäilyksensä kohdistuivat Pekkaan, joka edusti teosofista työtä persukansan hyväksi. Ervastin mielestä Suomen kansa kaipasi teosofiaa.
   ellauri401.html on line 419: Saksan Teosofisen Seuran ylisihteeri Rudolf Steiner vieraili Suomessa huhtikuun alussa. Steinerilla oli oma agendansa, mutta hän osallistui myös Suomen T. S:n vuosikokoukseen ja muihin teosofisiin tilaisuuk- siin. Ervastille oli mieluista tutustua Steineriin. He vaihtoivat monta kertaa ajatuksia erilaisista asioista, kerran parikin tuntia yhtä mittaa. Ervast arvosti Steineria Kristus-kysymyk- sen ymmärtäjänä. Heillä oli yksi pitkä keskustelu, jossa Steiner otti paperin ja kynän ja piirsi ristin sanoen: ”Katsokaa nyt! Juuri tuos- sa keskikohdassa, yhtymäkohdassa on Kristus. Mutta siinä viivassa ennen Kristusta on kuusi bodhisattvaa ja yläpuolelle on taas kuusi. Kuusi ennen Kristusta ja kuusi Kristuksen jälkeen. Tää olen mä ja sä voisit olla vaikka tässä.” Ervast tunsi sisässään, että Steiner sanoi suuren totuuden ja että hänellä oli paljon tietoa.
   ellauri401.html on line 424: Vuoden lopulla kiista johti molemminpuolisiin erottamisiin. Saksan T. S:n hallinto päätti 8.12., että Idän Tähden Järjestön jäsen ei saa olla jäsenenä Saksan Teosofisessa Seurassa. Adyarissa pidetyn vuosikokouksen yhteydessä T. S:n pääneuvosto päätti 30.12. erottaa Teosofisesta Seurasta Rudolf Steinerin ja samalla koko Saksalaisen Osaston, joka häntä yksimielisesti kannatti ja oli valinnut hänet eliniäkseen ylisihteeriksi. Tilanne johti Steineriin kohdistettuihin syytöksiin ja oikeuden- käynneillä uhkaamiseen, ja toisaalta Saksan T. S:n vuosikokoukses- sa vaadittiin Besantin eroa. Münchenissä perustettiin elokuussa Die Anthroposophische Gesellschaft, johon Saksan T. S. liittyi melkein ko- konaisuudessaan. Saksasta saapuneesta kehotuksesta myös melkein kaikki Suomen T. S:n ruotsinkieliset teosofit liittyivät siihen, ja Suomen T. S. menetti noin 150 jäsentä, joista useat olivat olleet mukana jo suomalaisen liikkeen varhaisvuosista alkaen. Ezevverran tästä veljeydestä Kain ja Aabel tyylillä.
   ellauri401.html on line 428: Mietiskelyn jälkeen oli Ervastin luentokurssi Teosofisia muistel- mia. Joinakin päivänä luennot kestivät lähes kaksi tuntia. Ervast kertoi niissä omasta elämästään, ja samalla kurssilaiset saivat tutustua Suomen teosofisen liikkeen historiaan aina suurlakon jännittäviin tapahtumiin asti. Iltapäivällä klo 14 oli kuulustelukokous, jossa kurssilaiset olivat oppilaina ja vastasivat vuorollaan Ervastin tekemiin kysymyksiin. Kello viideltä oli Väinö Valvanteen astrologinen luento tai kysy- myskokous, jossa Ervast vastasi kurssilaisten tekemiin kysymyksiin. 145 Ervast tuli tästä siihen johtopäätökseen, että mitä enemmän alakoulun tapaan teosofinen kasvatustyö saadaan järjestetyksi, sitä suurempia tuloksia siitä on. Luentojen pohjalta Ervast laati myöhemmin huomattavan kirjan Jeesuksen salakoulu.
   ellauri401.html on line 432: Kesäkoulun jälkeen Pekka keräsi kolehtia varakkailta teosofeilta. Keräys tuotti tulosta. *Vastaa 156 000 euroa v. 2020 rahassa. Mutta oli myös ongelmia. Ervastin kasvattipoika Jaakko aiheutti mielipahaa Tuonenkylässä. Kusti ei polkenut vaikka Pekka teki parhaansa. Kerran Jaakko tuli myyneeksi omaan laskuun päämajan lahjaksi saadun hevosen.
   ellauri401.html on line 443: Venäjän reissulla 1913 Pekka arveli saaneensa näkymättömässä hengen maailmassa kosketusta useampaankin Venäjän eevaan. Ervast kuvaili, mitä oli kokenut deevan luonteesta, ja kertoi lopuksi veikkauxensa Venäjän tulevaisuuden näkymistä: Ennenkuin kaksi vuotta on kulunut, on tapahtunut Venäjällä semmoista, joka varmasti viittaa uuden ajan tuloon. Tulee sota tai vallankumous – ehkä molempia, jonka jälkeen aamu sarastaa. Niinkuin Venäjä (ja Suomi) on ensimmäinen maa Europassa, jonka yli nouseva aurinko levittää säteensä, niin on myös Venäjä (ja Suomi) oleva ensimmäinen maa Europassa, jonka taivaanrannalle veljeyden aurinko nousee: uusi yhteiskuntaelämä on täällä saava alkunsa, kärsikäämme siis nurkumatta sen synnytystuskia. Arvio heitti 2 vuodella. Veljeys jatkuu tänäänkin Kainin ja Abelin merkeissä. Ervastin päätön puhe liikutti venäläisiä teosofeja ja Kamensky tulkitsi heidän tunteensa uudessa Ervastille omistetussa saxankielisessä puheessa kun Pekka ei osannut riittävästi venättä. Kun sota syttyi elokuussa 1914, Ervast käveli huoneessaan edestakaisin ja ajatteli: ”Nyt kaikki menee nurin. Ovatko jumalien laskut pettäneet?”
   ellauri401.html on line 460: Juoppoa Eino Leinoa houkuteltiin 1915 teosofien kelkkaan. Keväällä 1916 Eino Leinolla oli oma henkinen kokemuksensa, josta hän kirjoitti trilogian Alla kasvon Kaikkivallan.
   ellauri401.html on line 479: Ervast kirjoitti Ruusu-Ristin perustamisesta Annie Besantille ja kertoi, että tämä oli kutsuttu seuran kunniajäseneksi. Ruusu-Ristin Helsingin ryhmä piti ensimmäisen jäsenkokouksensa Hankkijan talon ylimmässä kerroksessa joulukuussa 1920. Kokouksessa Ervast esitteli yhtä innokkaasti rosenkreutsilaisuutta kuin hetki vielä sitten teosofiaa. Tietäjä-aikakauskirjan nimi vaihtui Ruusu-Ristiksi. "Loppujen lopuksi Ervast puhui myöhemmin sangen vähän rosenkreutsilaisuudesta, mitä olen kyllä ihmetellyt”, totesi hölmistynyt Eino Krohn yli 60 vuotta myöhemmin.
   ellauri401.html on line 480: Ruusu-Risti, Suomen salatieteellinen tutkimusseura rekisteröitiin 14.10.1921. ”Yhdistyksen tarkoituksena oli edistää teosofis-okkultista tutkimusta Suomessa.” Sen hallituksessa olivat Pekka Ervastin lisäksi Jussi Snellman, Hilda Pihlajamäki, Aapo Pihlajamäki, Erkki Melartin, Laina Helle, Frans Korpi, Eemil Halonen, Leo Krohn, Emil Paasonen, Kyllikki Ignatius ja Aarni Kotka.
   ellauri401.html on line 607: Kaliforniassa Ervast oli iloinen, että veljenpoika Eric oli mukana. Eric oli kaikin puolin käytännön ihminen. Nuoret miehet pitivät yhdessä hy-vää huolta Ervastista. Kodinhoito ei kuitenkaan ollut ihan kokonaan nuorukaisten vastuulla, sillä eräs rouva Hovila kävi auttamassa pyykinpesussa "ja muutenkin." Hovila oli palvellut Krishnamurtia, ja hän osasi kertoa noista teosofisista suuruuksista, Annie Besantista, Krishnamurtista ja muista humoristisia kaskuja.
   ellauri401.html on line 632: Vuosijuhlaan tultaessa Ervastilla oli nuha ja ääni käheänä. Ervastin juhlaesitelmää Teosofinen nuohousliike ja apostoli Paavali oli odotettu jännityksellä. Vihonviimeinen esitelmähän siitä sitten tulikin. Ervast kertoi siinä, että teosofinen liike sai alkunsa ihmeellisestä pyhästä veljeskunnasta. Sen synnyn taustalla oli kaksi tämän veljeskunnan veljeä, joita nimitetään mestareiksi. Heidän työvälineensä oli Helena Blavatsky ja hän loi Teosofisen liikkeen täällä näkyväisessä maailmassa.
   ellauri401.html on line 634: Yrityksestä eivät ottaneet vastuuta muut mestarit kuin Kuthumi ja Morya. Muut varovaisina olivat asettuneet odottavalle kannalle toivoen ja nähden, että seuraavalla vuosisadalla voitaisiin ehkä ryhtyä johonkin, vaikka lämmittämään palloa. Ervast kertoi vähän Paavalin historiasta ja mukanaolosta Stefanuksen kivittämisessä sekä Paavalin kristityksi tulosta, miten hän sai Damaskoksen tiellä kokeilla Jumalan Poikaa, jonka ihan täytyy nuohota joka ihmisen "sydämessä". Ja apostolina ja kirkon perustajana Paavali tuli tuon ihmeellisen veljeskunnan jäseneksi. Hän kuoli Paavalina, ja hän syntyi jälleen ja on sen jälkeen useampia kertoja muuttanut nimeä ja vaatteita. Hänellä ei ole enää sitä nimeä, mutta hän on se sama henkiolento ja on yhä innostunut kristinuskosta. Paavali on Jeesuksen suuri auttaja ja koittaa tehdä mitä voi kristinuskon hyväksi. Ja hän on katsellut teosofista liikettä. Hän ei ole liittynyt edestakaiseen liikkeeseen niin kuin ne kaksi muuta mestaria. Paavali, joka oli monta kertaa yrittänyt nuohota puhtaaxi kristinuskoa, oli vähän epäilevällä kannalla. Mutta juuri täällä Euroopassa ajattelivat hyvin monet mestarit, että he voisivat ehkä ryhtyä jotain tekemään. Ja nämä toiset, Paavali niiden joukossa, siis vuonna 1925 alkoivat nuohota kristikuntaa puhtaaxi. Esimerkkejä oli jo nähty, ja tullaan näkemään, että kristikunta kyllä vielä tulee suurella voimalla mehukkaasti muslimeihin takaapäin.
   ellauri401.html on line 636: H. P. B. on viittilöinyt merkizevästi Suomeen. Ja se saattaa merkitä, että H. P. B. on päättänyt syntyä Suomeen jatkamaan teosofista liikettä. Ja mitenkä me osaamme sitä valmistaa? Se tapahtuu sillä tavalla, että me nuohoomalla puhdistamme itseämme ja yhteisvoimin teemme työtä näin puhdistetun kristinuskon puolesta. Paavali on mukana tässä työssä. Hän tahtoo auttaa kaikkia, jotka vilpittömästi tahtovat palvella tätä kristinuskon todellista versiota.
   ellauri401.html on line 670: Ervast käsittelee Christososophian peruskysymyksiä kirjasarjassa maapallon, ihmiskunnan ja enkelikuntien koko pitkän kehityksen eri ajanjaksoineen, joita teosofiassa kutsutaan manvantaroiksi (kapybaroiksi). Olemme käyneet läpitte kivi-, kasvi- ja eläinvaiheet aikaisemmissa ajanjaksoissa ja kehitymme tulevaisuudessa kohti enkelikuntaa nousten aina ns. neitseellisiksi hengiksi, jotka sijoittuvat yhdeksi korkeimmista enkelihierarkioista. Ervast käyttää eri enkelihierarkioista vanhoja kristillisen perinteen mukaisia nimityksiä ja esittää niiden osuuden tässä suuressa luomistyössä. Hän tuo myös selvästi esille Jeesus Kristuksen esimerkillisen osuuden tässä ihmisen kehityksen kokonaisuudessa. Koomisen Kristuksen vaikutus ja ilmestyminen mystisesti meihin (latinaksi Christus in nobis) on Ervastin laajassa tuotannossa keskeinen opetus.
   ellauri401.html on line 674: Ervastin henkinen perintö sisältää kirjallisuuden lisäksi myös muita puolia, jotka tulevat Ruusu-Ristin toiminnassa esille kolmessa virzauksessa: teosofinen virzaus, rosenkreuzilainen virzaus, ja viimeisenä muttei vähimpänä esoteerisen kristinuskon virzaus.
   ellauri402.html on line 49: Teiniliiton sexikabareessa 1967 piti Jönsin tehdä filmi jossa Väinämöinen ja muut teosofit haahuilevat suomalaisessa pystymezässä käpykolo selän alla. Se meni äitiinsä koska juoppo ohjaaja Perttunen ei saanut apurahoja.
   ellauri402.html on line 51: Gullman jätti vaimonsa ja lähti saxalaisen naisen kelkkaan kymmenexi vuodexi. Nyze on takaisin ilman Frauta ja asuu Rovaniemellä. Se näyttää tosi hörhöltä. Jöns ja Erik om kumpikin Erkon palkittuja. Erikin ansio oli teosofinen runokirja Jevgeni Dolmatovskin tie.
   ellauri402.html on line 72: Pirttikosken entisen koulun luokkahuoneissa on kymmeniätuhansia teoksia, valtaosa käsittelee filosofiaa ja teosofiaa. Yhdellä pöydällä on runontekijän omia teoksia, toinen on teosofi Pekka Ervastin kirjoituspöytä. Erik Gullman luettelee empimättä lempiteosofinsa tuotannon.
   ellauri402.html on line 466: Otto oli kuullut Atlantixen jättimunaisista asukkailta isän teosofisista lähteistä. Oton isä oli tutkinut Kurikan puheita ja kirjoituxia 30-luvulla. Ihminen on paizi ruumiillinen myös henkinen olento. Materialistit eivät ymmärrä että Kurikan täytyy saada naida toistenkin naisia. Ovat henkisesti kehittymättömiä. Kaxipa palloa kurikasta / polviin asti roikkuu.
   xxx/ellauri057.html on line 684: Eino Leino oli elämänsä loppuun asti intohimoinen shakinpelaaja. Helsingin Shakkiklubin talviturnauksessa helmikuussa 1906 hän oli jopa voittanut ensimmäisen palkinnon. Loppupeleissä kosmis-mytologiset runonäyt liikkuivat ”milloin pakanallis-samanistisilla, milloin kristillis-panteistisilla, milloin teosofis-haaveellisilla linjoilla”. Mukana myös erotiikkaa.
   xxx/ellauri103.html on line 85: Salattu tieto eli esoteria on ympäröinyt Leena Krohnia jo lapsuudessa. Kröhmien porukka on aina olleet jotain hihhuleita tai muuten vaan hulluja. Hän kävi sisarensa kanssa ruusuristiläisyys-liikkeen sunnuntaikoulua ja imi samalla runsaasti vaikutteita teosof">teosofiasta. Sekä ruusuristiläisyys että teosofia ovat uskonnollis-filosofisia liikkeitä, joihin on ripoteltu osasia muun muassa mystiikasta, esoteriasta (eli salatusta tiedosta, muistatte) ja idän uskontojen salaperäisistä piirteistä.
   xxx/ellauri103.html on line 87: – Meillä oli kotona lastenkirja, jossa oli teosofisia satuja. Sen kantta koristi elämänpyörän kuva, joka kiehtoi minua kovasti. Sellaiset käsitteet kuten jälleensyntyminen, karma ja astraalitasot tulivat minulle tutuiksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, Krohn muistelee.
   xxx/ellauri103.html on line 88: Vaikka Krohn ahmi kouluikäisenä alan kirjailijoiden kuten Helena Petrovna Blavatskyn teoksia, hänestä ei koskaan tullut täysveristä teosofia.
   xxx/ellauri129.html on line 232: Korhonen on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta. Hän opiskeli pääaineenaan yleistä kirjallisuustiedettä ja sivuaineina teosofiaa, saamen kieltä, luovaa kirjoittamista ja pedagogisia opintoja. Korhonen on työskennellyt äidinkielen opettajana Yläjoen aurakoulussa, kustannustoimittajana, suunnittelijana ja luovan kirjoittamisen opettajana Turun yliopistossa sekä Helsingin Sanomien kolumnistina.
   xxx/ellauri253.html on line 179: Petter (Pekka) Elias Ervast (26. joulukuuta 1875 Helsinki – 22. toukokuuta 1934 Helsinki) oli okkultisti ja teosofian uranuurtajia Suomessa. Ervast toimi Suomen Teosofisen Seuran ylisihteerinä vuosina 1907–1917 ja 1918–1919. Vuonna 1920 hän erosi seurasta ja perusti Ruusu-Ristin. Samana vuonna hän oli myös perustamassa Kansainvälisen Yhteis-vapaamuurarijärjestön Le Droit Humainin Suomen Liittoa. Tällä Ervastilla oli kesäpaikka Sysmän Valittulassa jonne kokoontui kesäisin kahmaloittain hörhöjä.
   xxx/ellauri261.html on line 115: Metropoliitta Ambrosiuksen mielestä new agen, antroposofian ja teosofian ja Aasian uskontojen vaikutus moniin uusiin virtauksiin on nähtävä ainakin osittain vastareaktiona pessimistiselle ihmiskuvalle, mitä suomalainen kristillisyys on viljellyt. Uudet uskonnot ovat tarjonneet valoisan ja idealistisenkin vaihtoehdon puhuessaan ihmisen evoluution mahdollisuuksista. Sanotaanhan, että muualla asiakas on aina oikeassa, mutta ei kirkossa kuunnellessaan saarnoja. Kirkossa jumala on asiakas jolle seurakunta tuottaa palveluja.
   xxx/ellauri293.html on line 656: Apinoiko Apollonios Ristoa? Kyllä vain sanoi Mrs. Blavazky. Seuraava artikkeli saatiin World Wide Webistä 1800-luvulla eläneen kuuluisan teosofi Madame Helena Petrovna Blavatskyn artikkelihakemistosta Pietarista, Venäjältä.
   109