Sloviansk, Venäjän Donbasissa Itä-Ukrainassa käydyn hybridisodan ensimmäinen leimahduspiste ja yksi ensimmäisistä Ukrainan kaupungeista, jotka miehitettiin ja vapautettiin vuonna 2014, on tänään jälleen Kremlin armeijoiden uhkaama.
xxx/ellauri417.html on line 323: Osa samoista venäläisagenteista, jotka olivat osallistuneet Krimin operaatioon, suuntasivat sitten Itä-Ukrainan Donbasin alueelle. Yksi heistä, Igor Girkin, johti komentoyksikköä, joka valtasi Slovianskin, noin 110 000 asukkaan kaupungin noin 95 kilometriä Donetskista pohjoiseen.  Venäläiset rekrytoivat paikallisia asiansa eteen, muotoilivat tapahtumat kansankapinaksi separatististen "kansantasavaltojen" luomiseksi kahdella Donbasin muodostavalla hallintoalueella: Donetskissa ja Luhanskissa. Niitä tukeneita rohkaistiin odottamaan, että Venäjä liittäisi nopeasti alueet, kuten sillä oli Krim. 
xxx/ellauri417.html on line 325: Se ei toiminut niin – ei vähiten siksi, että Kiova taisteli Donbasissa. Ukrainan rappeutunut armeija, jota vahvistivat nazivapaaehtoispataljoonat, joiden jäsenistä monet olivat taistelleet poliisia vastaan ​​Kiovassa tuona mielenosoitustalvena, sai vähitellen vallan ja piiritti Slovjanskin. Taistelut saivat asukkaat pakenemaan tilapäisesti ja katkaisivat kaupungin veden ja sähkön joksikin aikaa.  Kolmen kuukauden kuluttua Ukraina oli pakottanut Venäjän kannattajat pois Slovianskista ja muista Donetskin pohjoispuolella olevista kaupungeista. 
xxx/ellauri417.html on line 327: Ukrainan joukkojen eteneminen pysähtyi syksyyn mennessä, kun Venäjä lähetti säännöllisiä joukkoja ja käytti rajat ylittävää tykistötulta vahvistaakseen nukke-"separatististen tasavaltojensa" räsy- "armeijoita", jotka pysyivät hallinnassa suuressa osassa aluetta. Mutta Moskova tunnusti ne virallisesti vasta helmikuussa 2022. Tuolloin tunnustusta käytettiin tekosyynä täysimittaiselle hyökkäykselle, jonka yhtenä ilmoitetuista tavoitteista on ottaa haltuunsa koko Donbas sotilaallisin keinoin. 
xxx/ellauri417.html on line 329: Ja tässä sitä mennään taas. Sloviansk on näin ollen jälleen Venäjän näköpiirissä, ja se pelkää, että sitä kohtaa pian sama kohtalo kuin muita alueen kaupunkeja, kuten Mariupolia ja Bakhmutia, jotka Venäjän hyökkäys on tuhonnut maan tasalle. 
xxx/ellauri417.html on line 334: Ukki Taavetilla oli (1 Chronicles 12:5) palveluxessaan leegosotilas jonka nimi tarkoitti "Jahve on Baal" (Baal=yah).
xxx/ellauri417.html on line 335: Siis mitä? Oliko tuo Taavetinkin valistunut mielipide tuona aikana? Mahdollisesti. Kanaanilaisen viherpeukalon sääjumalan Baalin vaino profeettojen toimesta alkoi vasta foinikialaisen Iisebelin aikana (mm. Jeremian ja ballistien kuulu nuotionsytytyskilpailu), siihen saakka molemmat baalit istuxivat aidalla käytkaz sulassa sovussa, kuten James kuvailee. Eihän ba'al tarkoita muuta kuin herraa, siis esim. vaimon tai sikatilan omistajaa eli isäntää. Tämäkin tiedonjyvänen ilmeni James Michenerin tiilestä, joka osoittautuu mainettaan paremmaxi. Vaikka (ilmeisesti pahastunut juutalainen) resensentti haukuskeli sitä albumissa 352.
xxx/ellauri417.html on line 337: Kaikki eepoxet on hervotonta paskaa, inhottavaa mölyapinöiden kärhämöintiä. Todella harmillista että ristiä heiluttavat peltipoliisit pääsi joholle edes väliaikasesti luvatulla maalla. Israelin rahaministerillä on idea miten tyhjentää Gazan väestöstä puolet vapaaehtoisesti pikkurahalla. Endlösung! Sama ajatushan juolahti veli Aatulle. Ihan vapaaehtoisesti lähtivät tuppikullit junanvaunuista suihkun kautta Puolan taivaalle. Eikä tullut kalliixi kun potilailla oli sekeli jos toinen piilossa sukanvarressa.
xxx/ellauri417.html on line 340:

Alla män är likadana

xxx/ellauri417.html on line 563: Väritin tämän kuvan erehdyksessä luullen sen olevan Ursula Haverbeck (natsiaktivisti (1928-2024), joka tuomittiin toistuvasti vankilaan holokaustin izepäisen kieltämisen vuoksi), jotta lopulta selvisi, että kyseessä on natsicosprayer nimeltä Cecily Amanda Forrell... Se on moderni tyttö, joka pelaa cosprayta, hänen nimensä on Amanda Forrell ja hän harrastaa monenlaista cosprayta ja kertoo, ettei hän edes pidä Hitleristä eikä ole rasisti. Ei sillä, että hän olisi edes arjalainen, hänellä on pehmeät silmät ja hän on suomalainen (saame/aasialaisvaikutteinen rakenne), joka asuu Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri417.html on line 567: 2. maailmansodan juutalaisten holokaustin kieltäjät ovat järjestään pyllynrumia. Palestiinalaisten holokaustin kiistäminen, myös holokaustin kieltäminen, on sen väittämistä, että juutalaisten suorittama kansanmurhaa Gazassa – jota myöhemmin on alettu kutsua holokaustiksi – ei 3. maailmansodan alussa tapahtunut vallitsevan historiakäsityksen mukaisella tavalla. Ajatuksen kannattajista käytetään usein termiä revarit (reva = pylly).
xxx/ellauri417.html on line 577:

★ Tarkistettu päivitys vuodelta 2024 ★

No, hyvät ystävät, yli vuosi on vierähtänyt mahtavista "tuontikorvikkeista", ja "Hyvän colan" mausta on tullut enimmäkseen inhottavaa: se on kuin viikoksi tai kahdeksi aurinkoon jätetty kola. Ei väliä kuinka monta kertaa vaihdan erää, se osoittautuu täydelliseksi hölynpölyksi. Otin sen jopa tölkissä, ja tulos oli roskaa. Ymmärrän vilpittömästi ihmisiä, jotka eivät ota tätä ihmettä vastaan, vaan etsivät alkuperäistä. Вот что скажу: состав-то как у оригинала, но вкус, дядьки, совсем другой. Fiilis ei kerta kaikkiaan vaan ole sama. Jotenkin jää puuttumaan toi MAGA. Cola maistuu parhaalta lännessä punainen pesislippalakki päässä.
xxx/ellauri420.html on line 176: Gretan porukoiden mukaan Gazassa on tapettu tapettiin kohta 200K räsypäätä. Kylmä ja märkä ja paskataudit kuukistavat lisää telttaväkeä. Israelilaiset ovat epäinhimillisen julmia. Sitähän ne on aina olleet, lue vaikka Raamatusta. Naapureiden piccuisten päät lyödään säälittä ciwiin kuten aina.
xxx/ellauri420.html on line 180: Miehet työntyivät peremmälle kyrvät kitkerästi lemuten. Cioran on Muumin piisamirotan kopio, se marisee vähän kaikesta mutta pitää pikku ryypistä ja täytekakusta. Eemelillä piisaa negativistisia törähdyxiä, enimmäxeen kehnoja. Paremmatkaan eivät aina ole ihan comme il faut, niitä pitää justeerata vähäsen. Esim.
xxx/ellauri420.html on line 202: Tästä ja muista töräyxistä kitkerien syllogismien loppupäässä ilmenee että Empulla oli kosolti siitinelämää koskevia skizoja. Panettaisi mutta tuoxahtavat römpsät hiukka hirvittävät.
xxx/ellauri420.html on line 205: Chaque jour est un Rubicon où j'aspire à me noyer. Jokainen päivä on uusi eilinen.
xxx/ellauri420.html on line 212: Niinpä juuri, Eemeli. Päivittäiset uutiset todistavat vahvasti että nyt on todella jo menty yli jonkin hulluuspandemian rajan. Apinalaumat kirkuvat ja kiehuvat ilmastopadassa kuin sammakot ja tekevät toisistansa veristä färssiä. Ainoa syy olla mukana on että ei ole muuta planeettaa minne painua. Sanon kuin Henry Melvillen Bartlet the scrivener: ‘I would prefer not to’.
xxx/ellauri420.html on line 214:

Sivilisaatiot jotka romahtivat

Syyrian kartta on aina ollut tämän näköinen. Valtakunnat kollapsoituvat ja nousevat. Svenska experter hälisevät suu vaahdossa om vad som händer nu. Nyt on Ryssland ja Hizbollah kollapsoituneet ja ISIS jälleen nousussa. Vaan eiköhän Israel ja länsi ala siellä kohta häärätä. Heettejä ja sassanideja. Hulluja nuo roomalaiset. Mitä hän sanoi? Övriga rebeller. Glest befolkade områden vaihtaa omistajaa kuin mustalainen hevosta.
xxx/ellauri420.html on line 224: Samaan aikaan toisaalla: Elizabeth Pollard försvann i ett slukhål när hon letade efter sin katt. Pojke dog på åkattraktion – familj får miljardbelopp. Turistflicka dog av elstöt i Phuket Thailand. Pojke nära att bli pelikansnacks i Kina. Det var ett mycket sorgligt fall sa läkaren.
xxx/ellauri420.html on line 228: Man's Fate (ranskaksi: La Condition humaine, "The Human Condition") on André Malraux'n vuonna 1933 kirjoittama romaani, joka kertoo epäonnistuneesta kommunistisesta kapinasta Shanghaissa vuonna 1927 ja eksistentiaalisista ongelmista, joita vallankumoukseen liittyvä monirotuinen miesryhmä kohtaa. Se muodostaa yhdessä Les Conquérantsin (1928 – "Valloittajat") ja La Voie Royalen (1930 – "Kuninkaallinen tie") kanssa trilogian epäonnistuneista vallankumouksista Aasiassa.
xxx/ellauri420.html on line 230: Vuonna 1933 Malraux julkaisi Man's Fate (La Condition Humaine) romaanin vuoden 1927 epäonnistuneesta kommunistikapinasta Shanghaissa. Huolimatta Malraux'n yrityksistä esittää kiinalaisia ​​hahmoja kolmiulotteisempana ja kehittyneempänä kuin Les Conquérantsissa, hänen elämäkerturinsa Oliver Todd kirjoitti, ettei hän voinut "ihan päästä irti tavanomaisesta käsityksestä Kiinasta, jossa on cooleja, bambunversoja, oopiumin tupakoitsijoita, köyhiä, ja siron näpsäkät prostituoidut", jotka olivat tuolloin ranskalaisten tavallisia stereotypioita Kiinasta.
xxx/ellauri420.html on line 231: Romaani tapahtuu 22 päivän aikana enimmäkseen Shanghaissa, Kiinassa ja koskee pääasiassa sosialistisia kapinallisia ja muita konfliktin osapuolia. Neljä päähenkilöä ovat Chen Ta Erh (jonka nimi on kirjoitettu kirjan ranskankielisessä alkuperäisessä tekstissä Tchen), Kyoshi ("Kyo") Gisors, Neuvostoliiton lähettiläs Katow ja paroni Clappique. Heidän yksittäiset ahdinkonsa kietoutuvat läpi koko kirjan. Clappique on erittäin hyväntuulinen ja aina iloinen, mutta kärsii sisäisesti tippurista. Myöhemmin hän pakenee kaupungista räpylämäkeen merimiesnutussa.
xxx/ellauri420.html on line 233: Toimittaja Christopher Hitchens huomautti, että Malraux ei ollut juurikaan viettänyt aikaa Kiinassa. Vuoden 1961 pingviinipainos MacDonald-käännöksestä väittää takakannessa, että Malraux oli ollut "vallankumouksellisen komitean jäsen" Shanghaissa. Tämä väite on väärä. André Malraux'n vaimon Clara Goldschmidtin mukaan hän ja André vierailivat Kiinassa vasta vuonna 1931, noin neljä vuotta kuvattujen tapahtumien jälkeen.
xxx/ellauri420.html on line 235: Georges André Malraux (/ m ælˈr oʊ / mal- ROH; ranska: [ʒɔʁʒ ɑ‌dʁemalʁo ]; 3. marraskuuta 1901 – 23. marraskuuta 1976) oli ranskalainen kirjailija, taideteoreetikko ja kulttuuriministeri. Malraux'n romaani La Condition Humaine (Man's Fate) (1933) voitti Prix Goncourt. Presidentti Charles de Gaulle nimitti hänet tiedotusministeriksi (1945–1946) ja myöhemmin Ranskan ensimmäiseksi kulttuuriministeriksi de Gaullen presidenttikaudella (1959–1969).
xxx/ellauri420.html on line 237: Malraux syntyi Pariisissa vuonna 1901 Fernand-Georges Malraux'n (1875–1930) ja Berthe Félicie Lamyn (1877–1932) pojana. Hänen vanhempansa erosivat vuonna 1905 ja lopulta erosivat. On ehdotuksia, että Malraux'n isoisä teki itsemurhan vuonna 1909. Hänen isänsä, arvopaperivälittäjä, kuoli äkilliseen itsemurhaan vuonna 1930 osakemarkkinoiden kansainvälisesti romahdettua.
xxx/ellauri420.html on line 239: Malraux'n kasvattivat hänen äitinsä, hänen äidinpuoleinen tätinsä Marie Lamy ja hänen äidinpuoleinen isoäitinsä Adrienne Lamy (os. Romagna), jolla oli ruokakauppa pikkukaupungissa Bondyssa (Seine-Saint-Denis). Hänen lapsuudestaan ​​lähtien työtoverit huomasivat, että Andrélla oli huomattavaa hermostuneisuutta sekä motorisia ja äänihäiriöitä. Tuore elämäkerran kirjoittaja Olivier Todd, joka julkaisi kirjan Malrauxista vuonna 2005, ehdottaa, että hänellä oli Touretten oireyhtymä, vaikka sitä ei ole vahvistettu. Alan kyllä kiroili ärhäkästi (hurlait des jurons). Hän myös kirjoitti & puhui paljon paskaa.
xxx/ellauri420.html on line 243: 20-vuotiaana Malraux luki saksalaisen filosofin Friedrich Nietzschen töitä, jonka oli määrä olla merkittävä vaikutus häneen loppuelämänsä ajan. Ei olis pitänyt. Malraux ja hänen ensimmäinen juutalainen vaimonsa Clara erosivat vuonna 1938, mutta erosivat vasta vuonna 1947.
xxx/ellauri420.html on line 244: Malraux, joka piti Syyriassa sählännyttä Arabian Lawrencea roolimallina, piti izeäänkin intellektuaalisen toiminnan miehenä ja romanttisena, arvoituksellisena sankarina. Lawrence nääs piti itseään ennen kaikkea kirjailijana mutta esitti itsensä kirjoissaan toiminnan miehenä,
xxx/ellauri420.html on line 245: nietzscheläisenä sankarina, joka voittaa sekä ympäristön että ihmiset tahtonsa voimalla, persoona, jota Malraux tietoisesti matki. Andrélle ei ollut mahdollista tehdä kompromisseja. Hän oli jonne jolle meneminen loppuun oli ainoa tie. Oikeasti hän oli erittäin ujo ja yksityinen mies, joka piti izestään ja etäisyydestä izensä ja muiden välillä. Malraux'n pidättyvyys sai hänen ensimmäisen vaimonsa Claran myöhemmin sanomaan, että hän tuskin tunsi hiäntä raamatullisesti avioliiton aikana. Sellainen peli ei pitkän päälle vetele, tiesi ruskea Jacky makupala kertoa tönkössä frankofoonisessa vuohiaiheisessa komediassa Lulun paratiisi tms.
xxx/ellauri420.html on line 247: Palattuaan Claran kanssa Kambodjasta Indiana Jones tyyppiseltä ryöstöretkeltä Malraux pidätettiin ja Ranskan siirtomaaviranomaiset syyttivät bareljeefin poistamisesta upeasta Banteay Srei -temppelistä. Vaikka hän oli syyllinen, hänen pidättämistään ja vangitsemistaan ​​pidettiin sopimattomina - sillä rikoksella ei ollut merkitystä. Vittuako noista vinosilmistä. Andrélle (joka oli useita vuosia nuorempi kuin hänen vaimonsa) tuomittiin vankeustuomio, jonka Clara onnistui kumoamaan, vaikka hän menetti omansa, sillä perusteella, että temppeli oli "hylätty omaisuus". Malraux'n puolustajien joukossa olivat François Mauriac, André Breton ja André Gide. Malraux'n tuomio lyhennettiin vuodeksi, minkä jälkeen hänet lyhennettiin päätä lyhemmäxi. Squiik. (Läppä läppä, päästettiin vapaalle jalalle.)
xxx/ellauri420.html on line 249: Itse asiassa Malraux teki vieraili Kiinassa vasta vuonna 1931, eikä hän nähnyt veristä kiinalaisten kommunistien tukahduttamista Kuomintangin toimesta vuonna 1927 omakohtaisesti, kuten hän usein antoi ymmärtää, vaikka hän luki paljon aiheesta. Aasialaisissa romaaneissaan Malraux käytti Aasiaa keppinä lyödäkseen Eurooppaa. Andréta nääs kismitti, että entinen henkisyyden tunne oli kadonnut kuin talvisodan henki tuposta.
xxx/ellauri420.html on line 251: Agnostikko, mutta intensiivisen hengellinen mies, Malraux väitti, että tarvittiin "esteettinen henkisyys", jossa rakkaus "taiteeseen" ja "sivilisaatioon" antaisi mahdollisuuden arvostaa le sacréa elämässä, herkkyyttä, joka oli sekä traaginen ja kunnioitusta herättävä, kun förbittiin kaikkia maailman kulttuuriaarteita, mystinen tunne ihmiskunnan paikasta universumissa, joka oli yhtä hämmästyttävän kaunis kuin salaperäinen. Malraux väitti, että koska kuolema on väistämätöntä ja merkityksettömässä maailmassa, joka oli siis "absurdi", vain taide voi tarjota merkityksen "absurdissa" maailmassa. Tämä läppä ei olisi Cioranille kelvannut! Merkityxet ovat perseestä! Sacrebleu!
xxx/ellauri420.html on line 253: Malraux väitti, että eri taiteen tyypit menivät sisään ja pois muodista, uusia muotoja tarvitaan, tarvitaan uusia muotoja, muuten ei ole koko taidetta. Kuinka ollakaan, Malraux'n näkemyksen mukaan taiteilija oli kaikista ammateista tärkein, koska taiteilijat olivat ihmishengen tutkijoita ja Kauko-Idän matkailijoita, koska taiteellinen luominen oli ihmisen korkein saavutuksen muoto, sillä vain taide saattoi havainnollistaa ihmiskunnan suhdetta maailmankaikkeuteen.. Kuten Malraux kirjoitti, "on jotain paljon suurempaa kuin historia ja se on nerouden sinnikkyys".
xxx/ellauri420.html on line 257: Lehtikuvassa Malraux seisoo urhean näköisenä vanhentuneiden Potez lendekoiden vieressä. Itse Antero ei ollut lentäjä, eikä edes väittänyt olevansa sellainen, mutta hänen johtajuusominaisuudet näyttävät tunnustetun, koska hänestä tehtiin España-lentueen laivuejohtaja.
xxx/ellauri420.html on line 259: Vuonna 1944, kun Malraux taisteli Alsacessa, tyttöystävä 2 Josette kuoli 34-vuotiaana, kun hän liukastui noustaessaan junaan. Heidän kaksi poikaansa Vinski ja Vinsentti kuolivat yhdessä auto-onnettomuudessa vuonna 1961. Auton, jota he ajoivat, oli antanut heille Vincentin tyttöystävä, varakas Clara Saint.
xxx/ellauri420.html on line 261: Kade brittiläinen historioitsija Antony Beevor väittää myös, että "Malraux erottuu joukosta, ei vain siksi, että hän oli mytomaani väittäessään taistelusankaruudesta – Espanjassa ja myöhemmin Ranskan vastarintaliikkeessä – vaan siksi, että hän käytti kyynisesti hyväkseen tilaisuutta älylliseen sankaruuteen Espanjan tasavallan legendana."
xxx/ellauri420.html on line 263: Malraux näki itsensä ennen kaikkea kirjailijana ja ajattelijana (eikä "toiminnan miehenä", kuten elämäkerrat häntä niin usein kuvaavat, ja niinkuin hän izekin alkuun antoi ymmärtää). Tämän seurauksena hänen kirjalliset teoksensa, mukaan lukien hänen tärkeät taideteorian teokset, ovat saaneet odotettua vähemmän huomiota etenkin anglofonisissa maissa. Mutta hieman frankofooninen Rouva Jacqueline Kennedy kuvaili Malrauxia "kiehtovin mies, jonka kanssa olen koskaan puuhastellut".
xxx/ellauri420.html on line 338: Emil Cioran est considéré comme « le plus grand nihiliste de l’Occident depuis Nietzsche ». Ateisteissa panee miettimään kellekä ne ovat kiukuissaan. "Tosi uskova on tuskin erotettavissa hullusta; mutta hänen hulluutensa on laillista, luvallista; hän päätyisi asyyliin, jos hänen sekoilunsa olisi uskotonta. Mutta Jumala maxaa, pappa betalar, tekee siitä laillista. On suorastaan röyhkeää että uskovainen luulee  jatkavansa minuuttansa maailman tappiin saakka. Se on megalomaanista. Olen mieluummin normaali kuolevainen eli häviän kuin pieru Saharaan."
xxx/ellauri420.html on line 340: Näin siis Eemeli. Muiden kuolema ei ole outoa, paizi minun, koitti Jönskin sanoa. No jokaisen kuolema on jonkun minun kuolema, paizi elukoiden tietysti joilla ei ole sielua. Puppua, kyllä ne on kaikki samanlaisia.
xxx/ellauri420.html on line 342: Emme juoxe kohti kuolemaa vaan säntäämme karkuun syntymän grande katastrofia. Naiset ovat parhaaltaan elukoita, miehet kretiinejä.
xxx/ellauri420.html on line 343: Pyhä Paavali, kaikkien aikojen merkittävin vaaliagentti, teki kierroksensa sutaten kirjeillään antiikin iltahämärän selkeyttä. Epileptikko voitti viiden vuosisadan filosofian! Järki joutui kirkkoisien takavarikkoon! Vuonna 529 Ateenan koulu suljettiin. Dekadenssi virallisesti kiellettiin, uskomisesta tuli pakkopullaa... Epäilyxen tuskallisin takaisku.
xxx/ellauri420.html on line 345: Pitäisikö meidän ottaa historia vakavasti vai katsoa sitä katsojana? Nähdä se pyrkimyksenä kohti päämäärää tai valoshowna, joka kirkastuu ja haalistuu ilman tarvetta tai syytä? Vastaus riippuu illuusiomme asteesta ihmisen suhteen, uteliaisuudestamme ennakoida miten tämä valssin ja teurastuksen sekoitus, joka säveltää sen tulevaisuutta, ratkeaa.
xxx/ellauri420.html on line 347: Olemme suuria rappioheppuja, vanhojen unelmien rasittamia, ikuisesti kelvottomia utopisteja, väsymyksen teknikoita, tulevaisuuden haudankaivajia, kauhistuneita vanhan Aadamin avataareja. Elämänpuu ei enää tunne kevättä: se on kuivaa puuta; teemme arkut luillemme, unelmillemme ja kipuihimme. Lihamme peri vuosituhansien ajan hajallaan olevan kauniin raadon tuoksun. Heidän loistonsa kiehtoi meitä: uuvutimme sen. Hengen hautausmaalla lepäävät periaatteet ja kaavat: Kauneus määritellään, sinne se on haudattu. Ja kuten hiän, Totuus, Hyvä, Tieto ja Jumalat. Ne kaikki mätänevät siellä. (Historia on kehys, missä isot kirjaimet hajoavat, ja niiden mukana ne, jotka kuvittelivat rakastavansa niitä.)
xxx/ellauri420.html on line 348: ...kävelenpä sinne. Tämän ristin alla nukkuu viimeistä unta Totuus; sen vieressä Lumous; kauempana Rigor ja lukuisten harhoja ja hypoteeseja peittävien laattojen yläpuolella seisoo Absoluutin mausoleumi, siellä lepäävät väärät lohdutukset ja sielun petolliset huiput. Mutta vielä korkeammalla, tämän hiljaisuuden kruununa leijuu Erehdys ja pysäyttää hautajaissofistin askelet. Tässä lepää hyttynen. Tässä lepää paarma.
xxx/ellauri420.html on line 350: Koska ihmisen olemassaolo on merkittävin ja oudoin seikkailu, jonka luonto on tuntenut, on väistämätöntä, että se on myös lyhin; sen loppu on ennustettavissa ja toivottava: sen jatkaminen loputtomiin olisikin säädytöntä. Riskialtis paradoksaalinen poikkeuseläin voi jatkaa leikkiä vuosisatoja ja jopa vuosituhansia, ennen kuin sille jää musta pekka käteen. Pitäisikö meidän valittaa siitä?  Näin käy ihmiselle: hän jatkaa kykyjään, muttei sukuaan; hänen henkiset voimavaransa kuivuvat, samoin kuin hänen inspiraationsa tuoreus. Vallan jano on vienyt liikaa hänen sielustaan: kun hän on kaiken herra, hän ei enää hallitse päämääräänsä. Koska sillä ei vielä ole kaikkia keinoja tuhota ja nihilistää itsensä, se ei pian tuhoudu; mutta ei ole epäilystäkään siitä, että hän takoo täydellisen tuhon välineen ennen kuin löytää ihmelääkkeen, joka ei myöskään näytä kuuluvan luonnon mahdollisuuksiin. Hän tuhoaa itsensä luojana: täytyykö meidän päätellä, että kaikki ihmiset katoavat maasta? Asioita ei tarvitse nähdä niin ruusuisina: melkoinen osa selviytyy, raahautuu edelleen, ali-ihmisrotu, vapaamatkustajat maailmanlopusta...
xxx/ellauri420.html on line 352: Ei ole ihmisen vallassa olla eksymättä. Sen valloitus- ja analyysivaisto laajentaa sen valtakuntaa hajottaakseen sen, mitä siellä on; mitä hän lisää elämään, kääntyy sitä vastaan. Luomistensa orja hän on luojana, pahan agentti. Tämä pätee niin taituriin kuin oppineisiinkin, ja absoluuttisella tasolla - yhdelle pienemmistä hyönteisistä ja jumalasta. Ihmiskunta olisi voinut pysyä pysähtyneisyydessä ja pidentää sen kestoa, jos se olisi koostunut vain raaoista ja skeptikoista; mutta rakastuneena tehokkuuteen hän loi tämän hengästyttävän positiivarien joukon joka oli tuomittu turmioon ylimääräisen työn ja uteliaisuuden vuoksi. Oman pölynsä nälässä hän on valmistanut loppunsa ja valmistelee sitä joka päivä. Siten, lähempänä loppupelejä kuin alkua, hän varaa pojilleen vain pettynyttä sotaintoa maailmanlopun edessä.
xxx/ellauri420.html on line 356: Emppu luettelee kynäilijöitä joita se on kannustanut nuorempana koska ne oli suikkeja tai muuten kuoli kurjana, luvussa MES HÈROS. Sakuja olivat Heinrich von Kleist ja Otto Weininger, ranuja seuraavat:
xxx/ellauri420.html on line 360: Son œuvre, où le rêve, la mystique et l'ésotérisme sont omniprésents, se caractérise souvent par un aspect changeant qui se joue des contingences de l'espace et du temps, afin de reconstituer un univers poétique où la réalité, le songe et le souvenir se confondent, mais aussi l'histoire humaine qui finit par se mêler à sa mémoire personnelle. Cet univers intime du poète est en permanence placé sous le signe d'une quête de l'idéal féminin, dont il a poursuivi dans son œuvre et dans sa vie ce qui lui semblait être ses diverses incarnations, au travers de ses amours, des déesses antiques ou même de la Vierge. Niin ja Jenny Peräsuoli, pulskanpuoleinen näyttelijätär. Ja tässä vielä 1:
xxx/ellauri420.html on line 365: Elle a passé, la jeune fille Hän meni ohi, neitokainen
xxx/ellauri420.html on line 366: Vive et preste comme un oiseau Eläväinen patavalmis kana,
xxx/ellauri420.html on line 367: À la main une fleur qui brille, Kukka kätösessä pirulainen
xxx/ellauri420.html on line 370: C'est peut-être la seule au monde Saattoi olla ainoa kanalasta
xxx/ellauri420.html on line 371: Dont le cœur au mien répondrait, Joka vastaisi mun vaatimuksia,
xxx/ellauri420.html on line 396: Se fut longtemps perdu dans ses douleurs muettes, eksyi pitkäksi aikaa hiljaisiin murheisiinsa,
xxx/ellauri420.html on line 399: Il se tourna vers ceux qui l'attendaient en bas Hän kääntyi niiden puoleen, jotka häntä alhaalla odottivat,
xxx/ellauri420.html on line 400: Rêvant d'être des rois, des sages, des prophètes... Unelmoivat olevansa kuninkaita, viisaita, profeettoja...
xxx/ellauri420.html on line 416: Aussi loin que la vie, en ses veines fécondes, Yhtä kauas kuin elämä, sen hedelmällisissä suonissa,
xxx/ellauri420.html on line 425: Vaste, noire et sans fond, d'où la nuit qui l'habite laajan, mustan ja pohjattoman renkaan, josta sen asuttama yö
xxx/ellauri420.html on line 428: Un arc-en-ciel étrange entoure ce puits sombre, Outo sateenkaari ympäröi tätä pimeää kaivoa,
xxx/ellauri420.html on line 429: Seuil de l'ancien chaos dont le néant est l'ombre, Muinaisen kaaoksen kynnys, jonka varjo on tyhjyys,
xxx/ellauri420.html on line 434: Froide Nécessité !... Hasard qui t'avançant kylmä välttämättömyys!... Mahdollisuus, joka vie sinut
xxx/ellauri420.html on line 436: Refroidis, par degrés, l'univers pâlissant, viilennät, asteittain, häipyvää maailmankaikkeutta,
xxx/ellauri420.html on line 443: Ô mon père ! est-ce toi que je sens en moi-même ? Oi isäni! oletko se sinä, jonka tunnen jotmuilevan itsessäni?
xxx/ellauri420.html on line 448: Hélas ! et, si je meurs, c'est que tout va mourir ! » Voi! ja jos kuolen, kaikki kuolee! »
xxx/ellauri420.html on line 451: Nul n'entendait gémir l'éternelle victime, Kukaan ei kuullut ikuisen uhrin valittavan,
xxx/ellauri420.html on line 452: Livrant au monde en vain tout son cœur épanché ; Kun hän antoi kaiken vuodatetun sydämensä maailmalle turhaan;
xxx/ellauri420.html on line 457: Hâte-toi de me vendre, et finis ce marché : Kiirehdi myymään minut ja viimeistele tämä kauppa:
xxx/ellauri420.html on line 458: Je suis souffrant, ami ! sur la terre couché... Olen huonossa kunnossa, ystäväni! maan päällä makaan...
xxx/ellauri420.html on line 462: Se trouvant mal payé, plein d'un remords si vif huomatessaan olevansa huonosti palkattu, täynnä katumusta niin pirhakkaa
xxx/ellauri420.html on line 463: Qu'il lisait ses noirceurs sur tous les murs écrites... että hän luki pimeytensä kaikilta graffitiseiniltä...
xxx/ellauri420.html on line 464: Enfin Pilate seul, qui veillait pour César, Lopulta Pilatus yksin, joka valvoi keisarin puolesta,
xxx/ellauri420.html on line 470: Cet Icare oublié qui remontait les cieux, Tämä unohdettu Ikarus, joka nousi taivaaseen,
xxx/ellauri420.html on line 471: Ce Phaéton perdu sous la foudre des dieux, Tämä Phaethon, joka katosi jumalten salaman alle,
xxx/ellauri420.html on line 472: Ce bel Atys meurtri que Cybèle ranime ! Tämä kaunis mustelmainen Atys, jonka Cybele herättää henkiin!
xxx/ellauri420.html on line 475: La terre s'enivrait de ce sang précieux... Maa oli humalassa tästä kallisarvoisesta verestä...
xxx/ellauri420.html on line 476: L'univers étourdi penchait sur ses essieux, Hämmästynyt maailmankaikkeus nojasi akseleillaan,
xxx/ellauri420.html on line 480: Quel est ce nouveau dieu qu'on impose à la terre ? Mikä tämä uusi jumala on, joka on asetettu maan päälle?
xxx/ellauri420.html on line 485: — Celui qui donna l'âme aux enfants du limon. - Hän, joka antoi sielun liman lapsille.
xxx/ellauri420.html on line 488: Ikaros molskahtaa taas, ja Atys, vätys vätys vätys! Atys oli Lydian kymingas jonka aikana lyydit oli niin nälistettyjä että söivät vain joka toinen päivä, välipäivinä ne pelasivat luunoppia ja nuoli näppejä.
xxx/ellauri420.html on line 490: Kreikkalainen tragediakirjailija Euripides on kirjoittanut kadonneen tragedian Faethonin surullisesta kohtalosta. Roomalaisista runoilijoista Ovidius käsittelee tragediakertomusta tunnetuimmassa teoksessaan Muodonmuutoksia. Ovidiuksen on katsottu käyttäneen kreikkalaista tragediakertomusta lähdeteoksenaan. V. A. Koskenniemen runo Pippelis poppelis eli Kärähtäneet pippelit perustuu Faethonin tarinaan.
xxx/ellauri420.html on line 500: ajeli, ottaen aikaa maan,
xxx/ellauri420.html on line 504: kuollut poika on auringon,
xxx/ellauri420.html on line 505: sammunut sytkäri kaipparin,
xxx/ellauri420.html on line 508: Iskäpä tietysti, kukapa muu.
xxx/ellauri420.html on line 513: Nervaali tarkoitti tässä kaikitenkin Attista, josta myytti kertoo seuraavaa. Cybele ja Attis on tarina fryygialaisen suuren äitijumalattaren Cybelen traagisesta rakkaudesta kuolevaiseen Attisiin. Se on myös tarina itsensä silpomisesta ja uudestisyntymisestä. Kun Cybele – yksi Zeuksen mahdollisista rakastajattarista – hylkäsi hänet, Zeus ei sanonut "ei". Kun hänen uhrinsa nukkui, suuri filandereri vuodatti vain siemenensä muina miehinä hänen päälleen. Aikanaan Cybele synnytti Agdistisin, hermafrodiittisen demonin, joka oli niin vahva ja villi, että muut jumalat pelkäsivät häntä. Kauhussaan he katkaisivat häneltä miehen sukupuolielimen. Ei jäänut kuin nartun näpöttimet. Sen verestä syntyi mantelipuu.
xxx/ellauri420.html on line 515: Mutta takaisin Attixeen! Kybelen kultissa jumalattaren rooli villin luonnon äitihahmona ilmeni riehakkaana palvontana. Hänen pappinsa, gallit kastroivat itsensä ennen tehtävään astumista. Kastraatiota perusteltiin myytillä, joka liittyi Kybelen rakastamaan hedelmällisyyden jumala Attikseen. Attis rakastui kuolevaiseen ja halusi tämän kanssa naimisiin. Kybele puuttui tilanteeseen, ja Attis pakeni vuoristoon, missä hän kastroi itsensä. Täähän meni nyt toiste päin kuin edellä, mutta pääasia on että Attis kuiteskin pääsi munapusseista. Ovidiuksen Metamorfoosien mukaan Attis muutti itsensä männyksi.
xxx/ellauri420.html on line 517: Atysin miehen nimen 1800-luvulla sekoittuminen sen jumalan mytologiaan, jonka mukaan hänet oletettavasti nimettiin, "Atys auringonjumala, jonka villisian hampaat tappoi talvella", ja näin ollen yhteys samankaltaiseen Attikseen, oli virhe, mutta pitkäaikainen virhe löytyy edelleen nykyaikaisista lähteistä.
xxx/ellauri420.html on line 519: ATTIS oli muinainen frygialainen kasvillisuuden jumala ja suuren jumalten äidin Kybelen (Cybele) puoliso . Rangaistuksena hänen uskottomuudestaan ​​jumalatar ajoi hänet hulluun kiihkoon, joka sai hänet kastroimaan itsensä. Kybelen eunukki-pappeuden vihkijät, jotka tunnetaan nimellä Gallai (Galli), esittivät tämän myytin uudelleen itsensä kastraatiolla. Kreikkalaiset samastivat Attiksen Iasioniin, Suuren Äidin puolisoon samotrakelaisissa mysteereissä, missä natustetaan kexejä, jotka on kyllästetty mantelilla AGDISTIS:in (Pausanias 7.17.8) katkaistuista sukuelimistä kasvaneesta puusta.
xxx/ellauri420.html on line 521: Ovidiuksen mukaan (Paasto iv. 221) Cybele rakasti kaunista paimenta ja teki hänestä oman pappinsa sillä ehdolla, että tämä säilytti siveytensä loukkaamattomana. Atys rikkoi liiton nymfin, jokijumala Sangariuksen tyttären kanssa, ja jumalatar heitti hänet hulluuden tilaan, jossa hän sanoi heippa heiluvillensa. Kun hän sen seurauksena halusi lopettaa elämänsä, Cybele muutti hänet kuusipuuksi, josta tästä lähtien tuli hänelle pyhä, ja hän käski, että hänen pappinsa tulisi tulevaisuudessa olla eunukeja. Olisi tietysti parempi jos olisit kuusi, mutta jos sinusta tulee mänty ja sulla pyyhkii nainen, niin elämäsi on mennyt TÄYSIN päin persettä.
xxx/ellauri420.html on line 523: Toinen tarina kertoo, että Atys, Cybelen pappi, pakeni metsään paetakseen Fryygian kuninkaan herkullisia syleilyjä, mutta hänet otettiin kiinni ja siitä seuranneessa taistelussa hänen takaa-ajajansa hukkasi killuttimensa. Kuoleva kuningas kosti itsensä aiheuttamalla saman onnettomuuden Atysille. Cybelen papit löysivät Atysin kuusen alta, sillä hetkellä hän oli vanhentumassa. He kantoivat hänet jumalattaren temppeliin ja yrittivät palauttaa hänet henkiin, mutta turhaan. Cybele määräsi, että Atyksen kuolemaa piti itkeä joka vuosi juhlallisin valitusvirsin ja että tästä lähtien hänen pappinsa olisivat eunukeja.
xxx/ellauri420.html on line 525: Kolmannessa kertomuksessa kerrotaan, että Cybele, kun hänen isällensä, Frygian kuningas Maeonille paljastui, että hiän ruokki panttereja ja paimentyttäriä kasvatti, mennen myöhemmin salaa naimisiin Atysin kanssa, jota myöhemmin kutsuttiin papaksi, niin tällä hetkellä Cybele tunnistettiin ja hänen vanhempansa ottivat ystävällisesti vastaan; mutta kun he saivat tietää hänen yhteydestään Atykseen, Maeon määräsi Attisin ja paimentyttäret, joiden keskuudessa hän asui, tapettavixi. Cybele, joka oli vihainen surusta isänsä teosta, kulki maan halki äänekkäiden valitusten ja symbaalien äänen keskellä. Frygiassa vallitsi nyt epidemia ja puute. Oraakkeli käski Attis haudata ja jumalalliset kunnianosoitukset maksaa Cybelelle; mutta koska nuoren ruumis oli jo hajoamassa, hautajaiset maksettiin hänen kuvalle, joka tehtiin korvikkeeksi.
xxx/ellauri420.html on line 527: Neljännen Pausaniaksen kertoman tarinan mukaan, Atys oli Fryygian kuninkaan Calauksen poika, eikä luonteeltaan kyennyt levittämään rotuaan. Kun hän oli kasvanut, hän meni Lydiaan, jossa hän esitteli Cybelen palvonnan. Kiitollinen jumalatar keksi hänelle sellaisen kiintymyksen, että Zeus vihassaan sitä kohtaan lähetti Lydiaan villisian, joka tappoi monia asukkaista, ja heidän joukossaan myös Atyn. Atysin uskottiin haudatun Pessinukseen Agdistis-vuoren alle. Häntä palvottiin Cybelen temppeleissä tämän jumalattaren kanssa. Taideteoksissa hänet esitetään paimenena, jolla on huilu ja sauva (LOL). Hänen palvontansa näyttää tulleen Kreikkaan suhteellisen myöhään. Böttigerin nerokas näkemys on, että Atysin myytti edustaa luonnon keskinkertaista luonnetta, miehen ja naisen, keskittyneenä yhteen. Wauzi wau.
xxx/ellauri420.html on line 530: Analyysi (ai): Runo esittää autioituneen näkemyksen Jumalan poissaolosta, luoden syvän menetyksen ja epätoivon tunteen kuolleiden maailmojen ja tyhjän tyhjyyden kuvien kautta. Se toistaa aikakauden romanttista pessimismiä, jolle on ominaista pettymys Napsun rökäletappioon ja eksistentiaalinen kriisi. Verrattuna Nervalin muihin teoksiin tämä runo on esimerkki hänen tutkimisestaan vieraantumisesta, kärsimyksestä ja merkityksen etsimisestä pettyneessä maailmassa. Siinä on yhtäläisyyksiä hänen muiden runoinsa kanssa eloisten kuvien, melankolisen sävyn ja ihmisen tilan tutkimisen suhteen.
xxx/ellauri420.html on line 532: Runoon vangitaan eksistentiaalisen ahdistuksen hetki, jossa puhuja kamppailee Jumalan poissaolon ja olemassaolon turhuuden kanssa. Se kyseenalaistaa luomisen tarkoituksen ja elämän tarkoituksen ilman jumalallista opastusta, mikä heijastaa aikakauden laajaa epäilystä ja epävarmuutta. (piilottaa)
xxx/ellauri420.html on line 537: Le Christ n’est donc pas le simple « personnage » d’une narration distanciée : il est un avatar de la subjectivité lyrique, laquelle engage à son tour la vie même du poète. Rappelons à ce propos qu’une première version du poème – celle contenue dans la lettre à Victor Loubens – remonte à la crise de 1841 alors que Nerval a dû, malgré qu’il en ait, se laisser « classer dans une affection définie par les docteurs et appelée indifféremment Théomanie ou Démonomanie dans le dictionnaire médical ». « Je me croyais Dieu moi-même », écrit Nerval. « C’était bien lui, ce fou, cet insensé sublime… », lit-on réciproquement dans Le Christ aux Oliviers, en un vers où Nerval projette sur le Christ cette même « folie » que ses confrères littéraires aussi bien que « les médecins et les commissaires » lui jettent au visage. Il (Nerval) devient, dans le finale du texte, un nouveau « prophète », annonçant, après la sorte de Contre-Évangile que constitue la partie centrale empruntée à Jean Paul, quelque religion nouvelle qui permettrait de dépasser l’opposition du paganisme et du christianisme. Se on se kaveri joka antaa sielun liman lapsille.
xxx/ellauri420.html on line 539: Toi Jean Paul Richter, jonka Vision on tässä sotkettuna Nervalin oliivimunakokkeliin, on tullut mainituxi aiemmin monissa albumeissa, erit. 128. Jean Paul was profoundly altered by a spiritual crisis he suffered on 15 November 1790, in which he had a vision of his own death. In Die unsichtbare Loge verwendete Jean Paul, der seine Arbeiten zuvor unter dem Pseudonym J. P. F. Hasus geschrieben hatte, aus Bewunderung für Jean-Jacques Rousseau erstmals den Namen Jean Paul. Besonders Leserinnen schätzten seine Romane. Allerdings finden sich auch nirgends sonst derart vergnüglich-misogyne Sticheleien wie bei Jean Paul.
xxx/ellauri420.html on line 548: Löydä julkaisemattomat runoni sosiaalisista verkostoista tai Postirunopalvelustani. Tarjoan sinulle myös valikoiman suosikkiklassikoitani ja omia töitäni sähköpostitse. Täytä runous arkielämäsi onnella!
xxx/ellauri420.html on line 563: Jeanne Julie Éléonore de Lespinasse, edellisen veljentytär, syntyi Lyonissa perheensä ainoan perijän Julie-Claude-Hilaire d’Albonin aviottomana tyttärenä. Hänen äidillään oli aviomies, Comte d'Albon, mutta he erosivat hänen syntymänsä aikoihin. Pienokainen kastettiin kahden kuvitteellisen henkilön, Claude Lespinassen ja tämän vaimon Julie Navarren lapseksi. Isän todellinen henkilöllisyys selvisi vasta, kun hänen ensimmäinen huolellinen elämäkerturinsa Marquis de Ségur vahvisti isäksi Gaspard de Vichy-Chamrondin, jonka sisar Marie Anne du Deffand piti kuuluisaa pariisilaista salonkia.
xxx/ellauri420.html on line 565: Aviottoman syntymänsä ja köyhyyden takia mlle de Lespinasse oli laiminlyöty lapsi. Hän sai peruskoulutuksen nunnaluostarista mutta oli pääasiassa itseoppinut, minkä ansiosta hän pystyi myöhemmin pitämään pintansa Ranskan kärkiälykköjen joukossa. Tunnistettuaan veljentyttärensä kyvyt Madame du Deffand houkutteli hänet vuonna 1754 Pariisiin. Siis Mlle de Lespinasse muutti sokean tätinsä luo Pariisiin. Kymmenen vuotta myöhemmin Madame du Deffand alkoi kadehtia nuoremman naisen vaikutusvaltaa nuorempiin salongeissa kävijöihin. L’arrivée de Julie au milieu de ce beau monde fait sensation. Elle n’est, certes, pas remarquée pour sa beauté mais son comportement est plein de grâce. Elle a un irrésistible besoin de plaire à tous, sans discrimination. Le ton de sa voix est très doux et exquis. Elle a l’art d’écouter et d’applaudir aux bons mots des autres. Elle s’enthousiasme facilement mais avec retenue et cette attitude tranche sur les sentiments blasés d’une société trop polie. Cela redonne vie à la marquise naturellement sceptique et craignant par-dessus tout de s’ennuyer. Au fur et à mesure de l’aggravation de sa cécité elle a bien besoin d’une telle compagne pour se rattacher à la vie.
xxx/ellauri420.html on line 575: Antoine de Rivarol oli ranskalainen kirjailija (1754 - 1801). Ize asiassa Rivarol oli kapakoizijan poika Languedocista joka väitti olevansa aatelista sukua. Se oli vaan joku kääntäjä, alt-right witticisti. Heppu lähti vallankumouxen alta livohkaan ja haudattiin Berliinissä jonnekin, hautapaikasta ei tietoa. Näyttää jöröjukalta. Fasistiranuilla on sen niminen läpyskä.
xxx/ellauri420.html on line 594: Ich habe keinen Sinn für weibliche Tugenden, für Weiberglückseligkeit“, bekannte sie 1801 in einem Brief an Kunigunde Brentano mit einundzwanzig Jahren. „Nur das Wilde, Große, Glänzende gefällt mir. Es ist ein unseliges, aber unverbesserliches Mißverhältnis in meiner Seele; und es wird und muß so bleiben, denn ich bin ein Weib und habe Begierden wie ein Mann, ohne Männerkraft. Darum bin ich so wechselnd und uneins mit mir.“
xxx/ellauri420.html on line 600: Als Creuzer erkrankte und seine Frau ihn gesund pflegte, schwor er ihr, sich von seiner jungen Geliebten zu trennen. Am 26. Juli 1806 erhielt Karoline die Nachricht. Bereits nach dem Tod ihrer Lieblingsschwester Charlotte 1801 hatte sich Karoline auf der Frankfurter Ostermesse einen Dolch gekauft. Von einem Chirurgen hatte sie sich Rat geholt, wie er am besten gegen sich selbst zu führen sei. Aus unglücklicher Liebe erdolchte sie sich selbst am Flussufer in Winkel im Rheingau. Am nächsten Tag fand man ihre Leiche im Wasser. Sie wurde 26 Jahre alt.
83324