irection:row;">
ellauri001.html on line 501: alas auttoi - pian irti laski,

ellauri001.html on line 584:

Nunnat pyytää piiriin, en mene.

ellauri001.html on line 586: aivan hirveesti, en edes uskalla

ellauri001.html on line 641: kevät haisee koirankakalta.
ellauri001.html on line 831: kylkeen kirjoitettu kaunokirjaimin.

ellauri001.html on line 835: oli kumia, lähti irti oikeesti.

ellauri001.html on line 837: Ruuvaa isi muuten irti kikkelin.

ellauri001.html on line 854:

Kun tätä kirjoitan on toukokuu

ellauri001.html on line 874: reposteli pyhää kirjaa

ellauri001.html on line 919: Siipihevonen löytyi Käpylän kyläjuhlien kirpparilta. Miisumaisen ujo kolmivuotias poika istui pienellä valkoisella muovipallilla pienen valkoisen muovipöydän ääressä ja myi muovieläimiään. Onneks vanha setä ymmärsi kysyä: myytsä muovieläimiä? (Hiljaisuus) No mitä tää hepo maksais? Yks eijo (tuskin kuuluvasti). Oota mä kysyn äidiltä, sanoi setä, jolla ei ollut euroa.
ellauri001.html on line 938:

Petti varttui, Tahvo virttyi,

ellauri001.html on line 998:

ellauri026.html on line 538: Istumareviirille.

ellauri026.html on line 548: Taskumatti kirkasta.

ellauri026.html on line 618: Aarne kertoo tämän jutun hauskana huumorikirjassa

ellauri026.html on line 638: Herakleitos kirjoittaa ja miettii.

ellauri026.html on line 647: Lauri Carlson kirjoitti maanantai 17. helmikuuta 2020:
ellauri026.html on line 651: > Joku nimenpudottelija se oli, ihan hienoillaxeen pudotti H:lla nimikoidun nenäliinan jonnekin. Sellaisiakin on, nimiä nyt pudottelematta. Siteerasi sitä iänikuista kahteen kertaan uimatonta jokea, johon Hesiodos silti vahingosta viisastuneena kielsi kusemasta, ettei tule juotua toista kertaa samasta virzasta. Oliko se Gunnel? Ei. Ei ollut Eskin kirjanen Better butter ainakaan. Eski ei ole niin negatiivinen eikä yhtään niin vaikeasti ymmärrettävä. Voi ei sula Esan suussa. Se tavoittelee joukkoja. The more the merrier. Kukoistus kuuluu kaikille. Yöpostinkantajille ja vessaa peseville islamisteille, joista jokainen voi räätälöidä oman duuninsa. Harsi pätkätöistä izellesi oiva tuluskukkaro, nollasopimuxet parsinlankana. Läpiveto-ohjeet Eskin Topaasi-pelistä! Hinta vain noin 20e! Tule fyysisest tuotantotalouden laitoxeen noutaa oma!!

ellauri026.html on line 653: > Jönsyä harmitti Eskin sille antama pilkkanimi Syvällinen. Enemmän vielä harmitti kun tuo pinnallisuudella pinnalle uinut ex-pintaliitäjä linnan juhlissa ize asiassa kuultuna sanoi oppineensa vanhemmalla iällä arvostamaan syvällisiäkin ystäviä. Marimekon ja Nokian toimitusjohtajia ja Aira Samulinia. Hellikääpä toisianne. Pipsa Pallasvesan tissiliivit sängyllä kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. (Sanoja syvältä on jo yli 30K. 30 tissiliiviä tukilangoilla.)

ellauri026.html on line 658: > Seija teki gradun ylikriittisestä uutosta. Siitä tuli hyvä. Kritiikin kynnys ylittyi kirkkaasti, jäi ilmaa välille.
ellauri026.html on line 662: > Herakleitoksesta kerrotaan useita tarinoita, joihin kuuluu kertomus hänen kuolemastaan. Sen mukaan hän kylpi sairaana karjanlannassa ja hylkäsi lääkärien ohjeet. Hyvä hämärä!
ellauri026.html on line 664: Lauri Carlson kirjoitti maanantai 17. helmikuuta 2020:
ellauri026.html on line 671: > Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan.»

ellauri026.html on line 673: > Hänet tunnetaan myös siitä, että hän sanoi, ettei kukaan ei voi astua kahdesti samaan virtaan, sillä sen enempää astuja kuin virtakaan ei ole sama:

ellauri026.html on line 679: > »Samaan virtaan astumme emmekä astu, me emmekä me.»

ellauri026.html on line 681: > Jälkiviisastelijat huomatkaa et se ON kuitenkin myös sama virta ja sama me. Toisaalta ja toisaalta.

ellauri026.html on line 684: > Tää kaikki tuli miäleen Jevgeni Popovin, masentuneen humoristin hienosta novellista Sirje, Boris ja Lavinia, joka loppuu näin:
ellauri026.html on line 686: Jurotshka hirttäytyi. Mies hakkasi Lavinian. Lavinia erosi miehestään ja muutti Ruotsiin, mistä hän löysi sukulaisia isän puolelta. Sirje kirjoitti Borikselle kirjeen. Boris matkusti Moskovaan ja nai siellä naisen, jolla oli lapsi. Seuraavana keväänä tämä kuoli synnytyxeen. Boris kasvattaa poikaa ja ottotytärtä.
ellauri028.html on line 17: ircle">28
ellauri028.html on line 30: Jevgeni Popov (Евгений Анатольевич Попов; s. 5. tammikuuta 1946 Krasnojarsk, Venäjä) on venäläinen kirjailija, joka on tunnettu novelleistaan. Hän opiskeli geologiksi, mutta on ollut kirjailija Moskovassa vuodesta 1975.
ellauri028.html on line 32: Hänen tarinoitaan alettiin julkaista suuressa määrin 1990-luvulla, ja hän on kirjoittanut myös romaanin. Kirjoituksissaan hän käyttää elementtejä saduista ja parodiaa.
ellauri028.html on line 38: Ja kaikki sixi, etteivät roistot ottaneet Kirjailijainstituuttiin, halutti niin hitosti Kirjailijainstituuttiin, yritin ankarasti, lähetin valintakokeeseen "kansanomaisia" kertomuxia, lähetin kirjeen, että olin muka Siperiasta... Paskat! Äkkäsivät eivätkä ottaneet... Oikein tekivät. Hyvä pojat! Olen aivan tosissani...
ellauri028.html on line 58: Oi nuoruuteni! Oi puhtaus! Nuoruus! 60-lukumme nuhruinen nuoruus! Ja miten hyvin kaikki oli silloin, miten kaikki ennen oli erinomaisesti! Liha maksoi 1 r. 40 kop. kilo. Kaupoissa myytiin sian keittomakkaraa, nautaa, katkarapuja ja kiinalaisia mandariineja. Kampela ei mahtunut paistinpannuun. Aurinko loisti kirkkaasti.
ellauri028.html on line 62: Oi sukupolvi! oi nuoruuteni! Oi ajat, jolloin pääministeri heitteli ukrainalaisessa kirjopaidassaan väkijoukkoon piirakoita, konvehteja ja kuparirahoja! Oi vuodet, oi ajat, kun kauppasin perunaa, työskentelin puimuritehtaalla, kävin koulua, yliopistoa, kävin istunnoissa "Eteenpäin"-lehden kirjallisuuspiiri "Petäjikössä", lensin Murmanskiin, join vodkaa, kunnioitin tyttöjä, laskin logaritmitikulla, luin "Junostia", poltin mezässä nuotioita ja vannoin Nikolaitshukin kanssa kalliorotkon yllä "säilyttäväni kaiken tämän"! Oi nuoruuteni! Oi nuoruutemme! Sen sankarillisen ajan lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset!
ellauri028.html on line 83: Matkakirjeitä Maasta (engl. Letters from the Earth) on Mark Twainin postuumisti julkaistu kirja ja sen nimikertomus. Vuonna 1962 julkaistun teoksen toimitti Bernard DeVoto. Valikoima teoksesta ilmestyi suomeksi Kristiina Kivivuoren suomennoksena 1963 Gummeruksen kustantamana. Tää paasaus koskee vaan sitä turinaa.
ellauri028.html on line 85: Teoksessa kristinuskon Jumala luo koemielessä pienen pallon, jolle hän antaa nimeksi Maa. Jumalan palvelija, arkkienkeli Saatana, arvostelee liian kärkevästi herransa luomuksia ja hänet karkotetaan määräajaksi katsomaan, miten koe edistyy. Saatana kirjoittaa tovereilleen Mikaelille ja Gabrielille Maan ihmisten olevan mielipuolia.
ellauri028.html on line 87: Tässäkö se oli? Lukaisin kirjan, no ei todellakaan. Se on tosi vaikuttava kristinuskon lyttäys. Kirja julkaistiin vasta 1962. 2 sylen merkki kirjoitti sen vuosina ennen kuolemaansa 1910. Samu syntyi samana vuonna kuin Kalevala (1835). Meidän mamu esi-isää 20v nuorempi. Tarvittiin 50 vuotta ja ehkäisypilleri, ennenkuin meset julkaistiin, Bernardin ja Markin tyttären sensuroimana. Suomalainen Wikipedia-artikkeli ei kerro ollenkaan mistä oikein on kysymys, ja englanninkielinenkin on tosi anteexipyytävä.
ellauri028.html on line 89: Initially, a surviving one of his daughters, Clara Clemens, objected to its publication in March 1939, probably because of its controversial and iconoclastic views on religion, claiming it presented a "distorted" view of her father. Henry Nash Smith helped change her position in 1960. Clara explained her change of heart in 1962 saying that "Mark Twain belonged to the world" and that public opinion had become more tolerant. (Ehkä se myös tarvizi vähän pätäkkää leivän syrjäxi.) She was also influenced to release the papers by her annoyance with Soviet reports that her father's ideas were being suppressed in the United States. (Ei Laika ole ainut koira radalla. Vuosi 1962 oli Kuuban kriisi, kylmä sota kuumeni. Popovin nuhruista mutta optimistista nuoruutta.) The papers were selected, edited and sequenced for the book in 1939 by Bernard DeVoto. (Sota tuli väliin, jumala piti varmistaa voittajien puolelle. No ainahan se on voittajien puolella. Tai sit se haluu antaa opetuxen tai sillä on joku ovelampi suunnitelma mielessä.)
ellauri028.html on line 91: Nää matkakirjeet on niin hulvattomat, että niitä on ihan turha mun alkaa repostella. Lukekaa ize, ei siihen kauan mene. Ihan samat pointit kuin mulla, paljon kärkevämmin esitettynä. Välillä naurattaa pakosta, välillä vaan suututtaa, niinkuin varmaan suututti Mark Twainia. Kade jumala oli vienyt siltä vaimon sekä tyttären. Väärää puutahan se haukkuu sikäli, että ko. kiivaan jumalan on apinat ize tehneet omaxi kuvaxeen. Termiittiapinat on jälleen kerran syylliset. Jos nekään, eihän Darwinilla ole hyviä eikä pahoja, on vaan voittajia ja luusereita. Darwinia ei vois vähempää kiinnostaa kuka kuolee ja kuka jää voittajana kentälle. EKV. EVVK. Kiinnos. Huonot häviäjät kiivastuvat, se on vain luonnollista. Minäkö en tietäisi. Tuttu, juttu, sanoi Natashan lentokapteeni.
ellauri028.html on line 93: Wikipediaan otetut sitaatit on irrotettu kontextista, suht harmittomia, eikä anna mitään kuvaa Markun tosi ankarasta antiteistisestä linjasta. Markku-setä on ollut hyvin, hyvin vihainen. Aika kiistanalainen kirkollinen näkemys indeed. Kuvainraastaja. Se on kova syyte jumalisten kirjoissa. Vaikka hyvässä kirjassa ei kovin hyvällä silmällä kazotakaan kuvia, niin kuvainpalvontakin on parempaa kuin niiden raastaminen. Ainakin amerikkalaisen enemmistön mielestä, ja nehän Wikipediaakin tuottavat ja lukevat.
ellauri028.html on line 95: Ihmetellessään taivaskuvitelman tylsyyttä Make huomauttaa aivan oikein, et se FUCK! FUCK on elukoiden kolmesta tavotteesta kaikkein mieluisin, eli mix pitää ne perseet jehovan taivaassa nimenomaan tervata? Mä on ajatellut tykönäni (ihan izexeni vain, siteerataxeni Jori Malmstenia) että #metoon kannalta se iso virhe jumalalta (Darwinista en sano mitään ettei se suutu) oli, että elukat pitää päämääränänsä nimenomaan panoa, eikä läheskään niin paljon lasten tekoa. (Kai se johtuu siitä, että lasten tulo on elukoille liian etäinen ja abstrakti päämäärä, sitä ei hevin saa koodatuxi liskoaivoihin.) Nimittäin siitä justiinsa seuraa kaikki nää #metoo väärinkäytöxet: pannaan alaikäisiä, pannaan vastahakoisia, yhtään edes miettimättä edistääkö se puuhastelu onnellista perhettä. Pääasia et tuntuu pippelistä kivalta ja pääsee kyykyttämään naisia. Suunnittelufiba miehissä. Takaisin piirustuslaudalle jehova! Vaan näyttäähän se pelittävän näinkin, tuumaa jumala ja Darwin miehissä. If it ain't broken, don't fix it. Let good enough alone. Paras on hyvän pahin vihollinen.
ellauri028.html on line 100: Toinen aivan mainio kahden markan pläjäys on What is man. Kyse on taas just samoista teemoista kuin mullakin, onx ihminen vaan tyhmä elukka vai vielä pahempaa, vaan kone, vaiko jotain hienoa, joku taskukokoinen puolijumala. Nuori mies uhoilee, vanha mies suhtautuu kyynisesti, ei enää edes sarkastisesti. (Joku kyllä kommentoi, fair enough, että näissä filosofisissa dialogeissa on aina joku fixu, esim. vanha mies, ja toinen totaalinen tomppeli, esim. nuori mies. Epistä, Joni heittää KOKO AJAN! valitti Pauli lumisodassa Juuan mökillä.) Erittäinkin hyvin väännettyjä pointteja. Mm. se LM Alcottin runotytön skizo et jos hyvis saa hyvät vibat kiltteydestä onx se sillon izekäs vai epä. Turhaa nikerrystä ja nakerrusta, mitä väliä. Hyvin menee mutta menköön. Who cares, kuten argumentoi Booze Hound alempana.
ellauri028.html on line 102: Onkohan jenkit kiemurrelleet ihan noloina kun nää Markun jutut tuli julki. Epäamerikkalaisuutta Mississippin suurmieheltä. No ei, kyllähän Amerikkaan mahtuu mielipiteitä. Vaikenivat kuoliaaxi. Sehän olikin jo melkein vainaja. Piti näitä pöytälaatikossa, sanoi raamatuxensa mieli mustana, luki yxityisesti kavereille kuin Rusakko sen tunnustuxia. Sellaista on liikkeellä kuin coronavirusta. Pari vinkkiä ois kiva miten ne sai yleisönsä pysymään istumassa paikallaan ja kuuntelemaan loppuun saakka. Kuoli 75 vuotiaana, julaisi tän anonyyminä vuotta ennen sitä. Alla tulee arvioita Goodreadsilta. Booze Hound on nähtävästi Jevgenin hengenheimolaisia.
ellauri028.html on line 106: During his prolific period Mark wrote many minor items, most of them rejected by Howells, and read extensively in one of his favorite books, Pepys' Diary. Like many another writer Mark was captivated by Pepys' style and spirit, and “he determined,” says Albert Bigelow Paine in his 'Mark Twain, A Biography', “to try his hand on an imaginary record of conversation and court manners of a bygone day, written in the phrase of the period. The result was 'Fireside Conversation in the Time of Queen Elizabeth', or as he later called it, '1601'.
ellauri028.html on line 108: The Rev. Joseph Twichell, Mark's most intimate friend for over forty years, was pastor of the Asylum Hill Congregational Church of Hartford, which Mark facetiously called the “Church of the Holy Speculators,” because of its wealthy parishioners. Here Mark had first met “Joe” at a social, and their meeting ripened into a glorious, life long friendship. Twichell was a man of about Mark's own age, a profound scholar, a devout Christian, “yet a man with an exuberant sense of humor, and a profound understanding of the frailties of mankind, including Mankind's Huge Cods." Sam Clemens ja pastori naureskeli kaxisteen mezässä miespaneelin valtavia turskia. Bronzed and weatherbeaten son of the West, Mark was a man's man. "Some Remarks on the Science of Onanism.”
ellauri028.html on line 110: “It was my duty to keep buttons on his shirts,” recalled Katy Leary, life-long housekeeper and friend in the Clemens menage, “and he'd swear something terrible if I didn't. If he found a shirt in his drawer without a button on, he'd take every single shirt out of that drawer and throw them right out of the window, rain or shine—out of the bathroom window they'd go.
ellauri028.html on line 112: It was sometimes a wonderful and fearsome thing to watch Mr. Clemens play billiards,” relates Elizabeth Wallace. “He loved the game, and he loved to win, but he occasionally made a very bad stroke, and then the varied, picturesque, and unorthodox vocabulary, acquired in his more youthful years, was the only thing that gave him comfort. Gently, slowly, with no profane inflexions of voice, but irresistibly as though they had the headwaters of the Mississippi for their source, came this stream of unholy adjectives and choice expletives."
ellauri028.html on line 116: One of these guarded treasures of Kaiser Wilhelm was a volume of grossly indecent verses by Voltaire, addressed to Frederick the Great. “I would blush to remember any of these stanzas except to tell Krafft-Ebing about them when I get to Vienna”, said Mark Twain. "Too much is enough."
ellauri028.html on line 118: “The meaning of the word 'obscene,'” the Justice indicated, “as legally defined by the courts is: tending to stir the sex impulses or to lead to sexually impure and lustful thoughts."
ellauri028.html on line 138: 1. Joku pieraisee. Se oli Sir Walter Raleigh. Keskustellaan pieruista. Sir Walter pieraisee uudelleen.
ellauri028.html on line 148: 5. Shakespeare lukee jotain otteita teoxistaan. Sir Walter pieraisee uudestaan.
ellauri028.html on line 153: Nojaa. Ei tää nyt mitään unohtumatonta maailmankirjallisuutta ole. Lisää samanlaista, vaikkei enää Mark Twainilta:
ellauri028.html on line 158: to the first bed where the chap is laying half dead.
ellauri028.html on line 184: This was Twain's most serious, philosophical and private book. He kept it locked in his desk, considered it to be his Bible, and spoke of it as such to friends when he read them passages. He had written it, rewritten it, was finally satisfied with it, but still chose not to release it until after his death. It appears in the form of a dialogue between an old man and a young man who discuss who and what mankind really is and provides a new and different way of looking at who we are and the way we live. Anyone who thinks Twain was not a brilliant philosopher should read this book. We consider ourselves as free and autonomous people, yet this book puts forth the ideas that 1) We are nothing more than machines and originate nothing - not even a single thought; 2) All conduct arises from one motive - self-satisfaction; 3) Our temperament is completely permanent and unchangeable; and 4) Man is of course a product of heredity, and our future, being fixed, is irrevocable -- which makes life completely predetermined. If these points are true, then buying and reading this book is not in your control, but simply must be done because it was meant to be. If these points are not true you might still wish to make an independent decision to enjoy a thought-provoking book by a great and legendary writer.
ellauri028.html on line 198: Apparently man is a selfish prick that can't think for himself and relies on "outside influences". He is a chameleon. He is nothing but a mere machine. Well, at least according to Twain. Man is a fraud and only lives for himself. He is really driving home this point that everyone is selfish and acts out of selfish needs (big surprise?), even if viewed (publicly and personally) as a self-sacrificing person. My question is; who cares? If the end result is the same, what does the actions matter. Let's say, saving a woman from a burning house. Twain says you do this out of making yourself feel good and avoiding the pain of not saving the woman, nothing else; the woman comes second to your own need of feeling good. But regardless of how it makes you feel, you still saved the woman in the end. The good is still done, even though you did it for yourself. Forget how the action was achieved. What does it matter if we refer to this as "self sacrificing" or "selfishness". Answer me this question, Twain! THE ACTION REMAINS THE SAME!!!.... I feel this must have been written during a time when everyone was going around smugly proclaiming to be self-sacrificing do-gooders and self-proclaimed religious nuts while really being shitty people; which had to be the most annoying thing ever. I guess it feels a bit outdated and I think people who naively go around claiming that they are "self-sacrificing do-gooders" are simply laughed at in our post modern times as smug assholes who need to get off their high horse (high horse? who owns a fucking horse nowadays, anyways?). I feel it is pretty accepted now that those who do good are doing them for their own selfish gains and the view of acceptance by others, at least I think this is the case. I don't know cause I don't know do-gooders, everyone I know (including myself) are dicks and more concerned with their celluar phones and creating social dating websites on the internet in vain attempts to pick up chicks only to drink alone and desperately spend several hours harassing women on social dating sites until one, out of pity, decides to respond to your 50 private messages, which then they foolishly decides to set up a date with you; only for you to be disappointed and stood up; which results in more drinking and paying a "dancer" to give you a hand job behind the goodwill on a Saturday night....
ellauri028.html on line 202: Now he is on this kick about how man never thinks for himself. He is a chameleon conforming to whatever outside influences he puts himself in. This is pretty interesting stuff here. I apologize that these reviews have become rather flat. The amount of times I have used the word "interesting" to describe things in a vague manner is so blindly obvious and so boring, I can't believe I go on writing these things (and you keep reading them?!) Where is this going to get me, doing these shitty reviews? Does anyone care? Do I really care? I think I need a girlfriend (this is a cry for help)...Anyways, the book is psychological and philosophical or some shit... go read the goddamn thing yourself...I need a drink...
ellauri028.html on line 203: Sorry about that last paragraph, anyways, this could be one of the most easily readable and most underrated philosophical books ever. This is a read that delves into some deep thinking. Triggers the mind. In fact, my mind just got triggered. Why don't I just stop doing these reviews publicly and require people to pay me for reviews rather than willingly exploit myself as cheap and free entertainment? Why do I feel I need to keep doing these reviews? I am cutting myself short! Perhaps I would get more satisfaction out of keeping these reviews to myself? I don't know, who am I kidding... This is not entertaining the least and no person in their right mind would ever pay a dime for this drivel...I need another drink...
ellauri028.html on line 220: Mark Twain says that man is an automaton, completely stirred by outside influences, but the main motive for his deeds is always that they please himself. That's no free will (hard determinism) and psychological egoism put together. I can't think of a nastier outlook on man. Better read his adventure books for kids. (less)
ellauri028.html on line 248: Maybe I'm just impatient, but I found this book tedious and more than a little depressing. Back on the virtual shelf it goes, for the time being.
ellauri028.html on line 252: Ei jäänyt Fatima kiinni CAPTCHA:sta. Peltiheikki livahti kuin mekaaninen leikkikoira veräjästä, sellainen kankeasti kävelevä ja haukkuva, jolla on kovamuovinen patterilaatikko mahan alla ja on-off nappula. Batteries not included. En ymmärrä mix kakrut haluu niitä, tai niitä liioitellun isosilmäisiä kummituxia. (Tai ymmärränhän mä, ne on koneita. Ilman on-off nappulaa, valitettavasti.) But seriously, eihän näistä arvosteluistakaan tiedä enää mitkä on tekoälyn tuotteita. Nettihän on jo täynnä botteja. Turingin testi vuotaa kuin seula. Todennäköisesti tyhmimmät arvostelut tulee vielä kuitenkin lihaa ja verta olevilta apinoilta. Ehkä CAPTCHA:t testaakin jo sitä. En ole robotti, olen pönttö.
ellauri028.html on line 254: Tovixi vei Make multa tuulen purjeista, täytyy tunnustaa. Yli sata vuotta sitten se sanoi saman kuin mä, ja paremmin. Mietin vähän kuin Booze Hound mix tätä ylipäänsä kirjoitan, turhaanko vittuilen puun takaa, kuin konekoira räxytän.
ellauri028.html on line 256: Mut se on virhepäätelmä, P(l)opovin izemurhasiirto. Ei tänne tultu muutenkaan uutta keximään. Masixia on ollut maailman sivu, eikä takuulla oo yhtään mustaa ajatusta, jota ei ole jo moneen kertaan kexitty. Todistihan Eskin assari empiiris-matemaattisesti äskettäin, et erilaisia ajatuxia on noin 30, näät sen verran löytyi erilaisia asiakkaiden esseitä, eli (as per TAMK:n "Timon" teoreema todellisuus=asiakas) saman verran vaihtoehtoisia totuuxia todellisuusvalikoimassa. Siitä riittää joka oivalluxelle jopa 300M kexijää (oikeasti vähemmän, useimmat ei kexi mitään koko ikänä). Samaa saarnasi jo saarnaaja, nihil novi. Kapinen jopi, joka parjas vaihtelevasti elamassa, muttei silti suostunut parjaamaan kiusaajaansa, nyökyttää myös nuppi ruvella.
ellauri028.html on line 266: Entee rentee markkinoille sikaa ostamaan. Viiraa piiraa kotiin tullaan nöf nöf!
ellauri028.html on line 323: joutavien kirjojen poistohyllystä löytämääni italiankielistä

ellauri028.html on line 324: The Saint - Simon Templar -kirjaa, menisköhän tämäkin, kun kreikkakin.

ellauri028.html on line 325: Pyhimyxet, helluntain henkikasteen virvoittamat, puhuu kielillä.
ellauri028.html on line 336: The Pittsburgh Post-Gazette of December 4, 1939, reported that the historical inspiration for the song had been a young Frenchwoman named Marie Lecoq (later Marie Marceau), who worked as a waitress at the Café de la Paix in Armentières at the time of the war. Despite the obscenity of many popular versions of the song, it was reportedly quite clean in its original form.
ellauri028.html on line 338: "Mademoiselle from Armentières" was considered a risqué song and not for 'polite company', and when sung on the radio and TV, as in The Waltons, typically only the first verse was sung. The lyrics on which this opinion is based are recorded in the Gordon "Inferno" Collection.
ellauri028.html on line 340: It is also the third part (the first two being "Has Anyone Seen the Colonel?" and "It's a Long Way to Tipperary") of the regimental march of Princess Patricia's Canadian Light Infantry.
ellauri028.html on line 383: The Mademoiselle from St. Nazaire,
ellauri028.html on line 391: Farmer have you a daughter fair
ellauri028.html on line 393: Farmer have you a daughter fair
ellauri028.html on line 395: Farmer have you a daughter fair
ellauri028.html on line 399: With her I flirted, I confess,
ellauri028.html on line 414: Where are the girls who used to swarm
ellauri028.html on line 429: Un joli sourire de France
ellauri028.html on line 448: Mais faire l'école buissonnière
ellauri028.html on line 469: Tänään vieraanani on maankuulu kirjailija K. Carlson,

ellauri028.html on line 478: Välillä minä käyn Seijan veeseessä virzaamassa pöntön reunalle.

ellauri028.html on line 483: Salaatixi syön suolaa. Näin siis kirjailija K. Carlson,

ellauri028.html on line 492: Toimittaja, kirjailija ja kääntäjä irvailee nyt Einsteinin seurassa jossain muualla.

ellauri028.html on line 495: huumorin varjolla. Siihen aikaan se oli vielä mahdollista. Käänsi Peter Englundinkin kirjoja.

ellauri028.html on line 498: Meilahden kodin lattialta sen kuitenkin löysi varmaan yhtä virttynyt tyttöystävä.

ellauri028.html on line 499: Tapani tulette tuntemaan, urbaanin käytöxen käsikirja, yhdessä toisen yhtä nimitutun vainajan,

ellauri028.html on line 502: Satiiri ja kritiikki kimposivat kuitenkin lopulta takaisin ennakkoluuloisiin suomalaisiin heteromiehiin.

ellauri028.html on line 510: Pekka Kustaa Parkkinen (4. kesäkuuta 1940 Helsinki – 8. toukokuuta 1992 Helsinki) oli tuottelias suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Proosassaan hän kuvasi väljällä, puheenomaisella kielellä näkemyksiään kulutusyhteiskunnan varjopuolista. Hänen teoksiensa hallitsevina aihepiireinä ovat rakkaus ja sen ristiriidat. Parkkista on kuvattu myös kommentoivaksi yhteiskuntakriitikoksi ja arjen kuvailijaksi. Runoilijana Parkkinen on (oli) aforistinen kiteyttäjä. Se löytyy kaljupäisen Tontin plokista Unohdettuja runoilijoita.
ellauri028.html on line 515: Parkkonen aloitti 1960-luvulla toimittajana Helsingin Sanomissa ja siirtyi sieltä Viikkosanomiin. Kun levikkiongelmiin joutuneeseen Seura-lehteen haettiin päätoimittajaa, ehdotti Otavan kirjallinen johtaja Paavo Haavikko tehtävää Parkkoselle. Seuran päätoimittajana Parkkonen toimi vuosina 1974–1981 ja uudelleen 1985–1990. Parkkonen nosti Seuran Suomen suurimmaksi viikkolehdeksi, mutta lähti sen jälkeen etsimään uusia haasteita. Vuonna 1981 hän kävi perustamassa ja päätoimittamassa Lehtimiesten lyhytikäiseksi jäänyttä yleisaikakauslehti Pikajunaa.
ellauri028.html on line 518: Parkkonen oli käsikirjoittamassa elokuvaa Bensaa suonissa sekä Kotikatu-televisiosarjaa.
ellauri028.html on line 559: Kimmo K pahanhajuisine vanhuxen hengityxineen oli mukana kahvilla. Anssin raamattupiiri oli tehnyt kakkuja. Juteltiin niitä näitä helluntailaisista. Kaikilla oli mukavaa. Mä annoin lahjan ja pidin puheen, ainoan. Mähän taidankin pitää puheiden pidosta. Mulla on karismaa. Anssi kätteli lähtiessä jollain helluntalaisten salaisella tervehdyxellä. En osannut, annoin vaan kylmää kämmentä.
ellauri028.html on line 564: Odottelemme juuri parhaillaan eli täsmälleen tällä herran sekunnilla, tällä nimenomaisella hetkellä tai tällä kellonlyömällä odotamme Euroopan erikoisuuskirjeenvaihturimme Eino-Mies Porkka-Kosken raporttia reportaashshisarjaamme "Yhdentekevä Eurooppa". Kävelevä sinikantisemme uudisoi meille kohta Helsingin Pinaatintorilta suomalaisten sotavegetaarien 47:nnen teemaviikon paraatia. Aihehan on Eino-Miehelle erittäin tuttu. Mieshän on palvisodan vegetaareja. - Niin, hänhän sai palvisodassa Mannergeimilta neljännen luokan valkoisen ruusukaalin riparikunnan kunniamerkin. Sopan ja kauhan miehiä kerta kaikkiaan. Eikä siinä kaikki, Vuonna 55 hän oli reportterina seuraamassa Porkkanan luovutusta takaisin Suomelle. Toivottavasti hän ei ole tänä juhlallisena vegetaaripäivänä niin nakit silmillä, että joutuisimme taas kuulemaan sen iänikuisen baaritiskitarinan siitä, miten hän listi vielä välirauhaspäivänä 50 punajuuriarmeijan kaaleria itulinjassa paljain käsinein. - Herra jumala! Puhelinhan soi! Pane töpseli nopeasti seinään! Haloo haloo! Täällä alivaltiosihteeri! - Täällä Eino-Mies P-K tanassa ja Burana 200. Saisinko huonepalveluun, tarvizisin Burana 400:sta. Ja jos Suomesta soitetaan ja uzitaan, minua ei saa häiritä eikä vastustaa. Sanokaa vaikka, että minulla on Pipa kukkarossa ja Kippari-Calle taskussa.
ellauri028.html on line 568: Sotuinvalidien puolustusvoimat järjesti sotuinvalidien syyskeräyxen koko maassa. Nyt julkistamme keräyxen tuloxen. Saimme kerättyä yhteensä 283 kokonaista sotuinvalidia ja osia. Se on 50% eli lähes puolet vähemmän kuin viime vuonna. Näistä 238 nyt vielä tuhisevaa sotuinvalidia (tai vähemmän) luovutetaan rahavallan resitentille Sale Hiiristölle izepäisyyspäivän sotuinvaliidivastaanotolla. Sotuinvalidien puolustusvoimat päällikkönsä sopuiluveteraani kunniaylisopuli Esa Saarisen nimissä haluaa kiittää koko Suomen kansaa, paizi Aira Samulinia, joka ei millään suostunut luovuttamaan vaatekomeroon kenkäläjän alle kätkemäänsä Peter Nygårdia.
ellauri028.html on line 572: Jaaaha, meillä on täällä intiaaniteltassa sotilasmestari Karmei Enninen, tervetuloa. Paizi tehän olitte täällä ensin, anteexi. - No panic, siviili, lepo vaan, armeijassa ei pyydellä anteexi eikä ensinkään anneta, seuraa kurinpitotoimenpide, esim niskalaukaus. - Aaaha. Stm Kanninen, teiltä on juuri ilmestyny jyhkeä värikuvateos 101 asentoa. - Jes söör herra siviili! - Tässä kirjan takaliepeessä kunniaylisopuli E.Saarinen kehaisee, että tää on jatkoa kirjaanne 100 asentoa. - Niin, edellinen teos oli jymykukoistus, ja E.S. vaatimalla vaati jatko-osaa, tukijatketta ikäänkuin puuvillaisella vyöllä. Tää on jonkin verran rohkeampi kuin se esa. Suomalainen sotilas uskaltaa olla missä tahansa asennossa. Keittiön lattialla, takapenkillä, hississä, tiskipöydällä, parvekkeella, puuta vasten mezässä, junan vessassa... - Niin niin, ne on nähty, mitä uutta tässä painoxessa? No ei muuta kun tää 101. kuva ihan extrana: E.Saarinen epämukavan näköisessä vetelässä asennossa Pekka Himosen takana Pipsa Pallasvesan riippukeinussa. Pow-wow on päättynyt, ja nyt, saanko pyytää siviiliä tänne teltan taaxe... BLAM! BLAM!
ellauri028.html on line 576: No hyppään yli pari vielä puujalkaisempaa viziä ja menen suoraan asiaan: pianaikaa koko rauhanaikainen rauhantahtoinen armeijamme voidaan korvata armeijasimulaattorilla, joka puolustaa simuloitua maatamme ulkoa tulevia uhkakuvasimulaattoreita vastaan. Kyberuhat pannaan superselliin, pilviporsaat roviolle, jossa niitä linkoo virtuaaliläjillä äreet lintuset. Kassa kukoistaa. - Hauska kuulla että armeija ottaa vaihtoehtoisen todellisuuden vakavasti! Kybersodassa pärjännee tälläinen rimpulampikin kaveri, et mä tuun mielläni reserviin! Isänmaallisuus on aina ollut mun sydäntä lähellä! - Hienoa! Olkaa hyvä, saako pyytää vapaaehtoisexi tänne teltan taaxe... BLAM! BLAM! Ei vaitiskaan, vizi vizi! se oli vaan simulaatio! - Aargh! niin olin mäkin! Mein leben!
ellauri028.html on line 581: armeija = kirkko - (kiitos+anteexi+ole hyvä)
ellauri028.html on line 586:
ellauri028.html on line 594: Hei nyt Aarne Kinnusen keltainen kirja kehiin!

ellauri028.html on line 601: jossa on vaan yx oikea ja väärä, yx jumala ja piru.
ellauri028.html on line 618: Jotkut yxirivisistä on täysin hanurista, vaan typeriä sanaleikkejä ilman mitään ytyä.
ellauri028.html on line 624: persuilumauton puujalkayllätys totaalisesti pilattu tilkesanoilla, ellipseillä ja isoilla kirjaimilla. Ihankun Jaakko Hintikka sanomassa: ja nyt tulee kaskun kärki, kuunnelkaapa tarkasti.
ellauri028.html on line 625: Suomalainen pikkujoulu - Lompakko on tyhjä, kännykkä on hukassa, päässä soi tango delirium etkä uskalla edes vilkaista kuka vieressäsi kuorsaa.
ellauri028.html on line 634: Adolf Ehrnrooth vieraili Englannissa 70-luvulla. Brittiamiraali tiedusteli paljonko suomessa on neuvostojoukkoja? Muutama satatuhatta vastasi Ehrnroot. Mihin ne on sijoitettu? tivasi amiraali. Kahden metrin syvyyteen pitkin rajaa, vastasi Ehrnroot
ellauri028.html on line 647: Paavo Haavikko siirtämässä Virosta ostamaansa Stalinin pazasta Kirkkonummella olevan maaatilansa pihalle takinkääntäjän muistomerkixi.jumala ja muut julkkixettilannekomiikkaaTäytyy osata panna ko. julkkixet arvojärjestyxeen. Monumentum exegi aere perennius. Syvää naurua.
ellauri028.html on line 656: Nazit kiduttivat keskitysleireissä jutkuja tappamalla niitä kaasulla ja tekemällä niiden nahasta hyödykkeitä. Siis haloo. Miten se eroaa nyt aivan harmittomasta TURKISTARHAUXESTA?
ellauri028.html on line 666: Ääh. Ei huonosta tule kalua. Sama juttu kuin musiikissa, kuuntelen sujuvasti mutta laulussa on kuutonen. Pienin mahdollinen siirto tuottaa mahtavasti huvia, sanoi Aarne Kinnunen. Aarne kyllä takuulla vinoilee tässä Paavolle, vaaralliselle vainajalle selän takana.
ellauri028.html on line 672:

Alaviite: Mikko Kuustonen on 60v gospellaulaja, kaivosmiehen poika kuten Tom Jones. Soololevy Profeetta. Yksityiselämä (Muokkaa): Kuustonen oli naimisissa Marita Kuustosen kanssa 32 vuotta. Heidän avioeronsa astui voimaan keväällä 2014. Toukokuussa 2018 Mikko Kuustonen avioitui koreografi Hanna Brotheruksen (s. 1968) kanssa. Meidän sukulainen Hanna tulee täysin pystymezästä julkkisskenen ulkopuolelta. He ovat molemmat impulsiivisia ja yliempaattisia. Heillä on tv-ohjelma julkkisten rakkauselämästä. He haastattelee julkkisystäviä ja kuulee mikä liima saa suhteen kestämään. Ois Kuustostenkin ollut hyvä ostaa sitä putkilo. Minkä jumala on liimannut sitä älköön ihminen irrottako. He laittavat izensäkin likoon. Kyllä siinä moni liima irtoaa. Kuustosella on siitä pitkä kokemus. Hän on itse kertonut julkisuudessa päihdeongelmistaan, mutta on ollut raittiina v 2004. Varmaan vielä sietämättömämpi selvänä. Hän on kuulunut nuorena herätysliikkeeseen ja sixi kärsinyt myöhemmin myös muista mielenterveysongelmista. Kuustonen on kertonut olevansa värisokea. Siitä kaikki ongelmat alkoivat. Näki maailman mustavalkoisena väri-tvn aikana. Koiratkin on värisokeita. Vieläköhän se pieree yhtä kovaa Hannan seurassa. - Mikko! Hanna Brotheruxen poika Johannes on myös huumekoukussa. Haisteleekohan se liimaa.
ellauri028.html on line 689: kohteliaisuus
vanhuusvittuiluEn pidä kohteliaista virkailijoista
ellauri028.html on line 696: Kaksi poliisia löysi ruumiin Handelsbankenin edestä. Toinen poliiseista alkoi kirjoittaa raporttia: Hand, Hande, Hadnel, Hanedkebaq,...... Toinen poliisi turhautui: " PASKAT, raahataan tää Osuuspankin eteen!"
ellauri028.html on line 697: virkavaltavittuiluEn pidä poliiseista enkä suomalaisista
ellauri028.html on line 723: Jos heivatut kudelmat jäävät kiinni kulhoon, väännä irti
ellauri028.html on line 724: muuvireisshelillä. Maishta shitten onko vishki viel herkelaatuishta.
ellauri028.html on line 738: Mikko Kuustonen seurusteli kerran nuorukaisena kirkkoherran tyttären kanssa ja oli innoissaan, kun pääsi ensimmäisen kerran tapaamaan tytön vanhempia. Tiesihän Mikko, että jos vanhemmat hyväksyisivät hänet, tyttö voisi vaikka antaa... suudelman. Siinä sitä istuttiin olohuoneessa ja keskusteltiin tosiolevaisesta, kun jännitys ja kahvi alkoivat vaikuttaa Mikon suolistossa. Pian poika ei enää pystynyt pidättelemään vaan päästi pienen pierun. Kirkkoherra katsoi vihaisesti perheen koiraa, joka sattui makailemaan Mikon tuolin alla, ja torui: "Musti!" Mikko huokaisi helpotuksesta ja jysäytti toisenkin kerran koiran piikkiin. "Musti!", nuhteli tällä kertaa kirkkoherran rouva. Kului muutama tovi, ja ilma vain kiersi Mikon suolistossa. Eihän siinä auttanut muuta kuin päästää ilmoille kunnon jyräys. "Musti!" ärjyi kirkkoherra naama punaisena. "Tule nyt jo pois sieltä tuolin alta, ennen kuin se pitkätukkainen hipinretale paskantaa päällesi!"
ellauri028.html on line 741: An elderly couple is vacationing in the west. Bob always wanted a pair of authentic cowboy boots. Seeing some on sale one day, he buys them, wears them home, walking proudly. He walks into their hotel room and says to his wife, "Notice anything different, Helen?"
ellauri028.html on line 760: At the airport immigration office:
ellauri028.html on line 776: Kävin eilen illalla kaupassa. Olin sisällä vain noin viisi minuuttia, mutta kun tulin ulos oli moottoripyöräpoliisi kirjoittamassa sakkolappua, koska parkkikiekko oli unohtunut.

ellauri028.html on line 777: Menin poliisin luo ja sanoin "Hei, eikös sakon voisi jättää väliin, kun tämä on ainoa auto parkissa?". Poliisi ei sanonut mitään, vaan jatkoi lapun kirjoittamista. Niinpä sanoin poliisia virkaintoiseksi natsiksi.
ellauri028.html on line 778: Hän katsoi minua ja kirjoitti uuden sakon etukilven puuttumisesta!!
ellauri028.html on line 779: Sitten sanoinkin poliisia jo v**un k***pääksi. Poliisi kirjoitti sakon loppuun, laittoi sen pyyhkijän alle, ja aloitti kirjoittamaan seuraavaa renkaiden kulutuspinnasta!!

ellauri028.html on line 780: Tätä jatkui ehkä vartin. Minä haukuin poliisia ja hän kirjoitti uusia sakkoja, kunnes sanoi vievänsä minut asemalle jos vielä jatkaisin ja ihmetteli enkö välitä sakoista mitään. En sanonut mitään, vaan odottelin poliisin poistumista.
ellauri028.html on line 787: virkavaltavittuiluOlen pahanilkinen eli vahingoniloinen
ellauri028.html on line 819: - Päivää. - Vuh. - Vuh. Kun nyt huhtikuun lopulla jäätte eläkkeelle, tulette olleexi kokonaista kolme vuosikymmentä eläinten palveluxessa. Jussi Carlson, kykenittekö lisääntymään Korkeasaaressa? No minulla oli stressi monta vuotta. Kolmas vaimoni sai minut lopulta innostumaan lisääntymisestä, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Luonnonolosuhteissa olisin varmaan tehnyt useampiakin pentueita, mutta nyt se jäi tähän Jasperiin. Hyvä niinkin, ettei Vaasa-suvun Suomen haara päässyt ihan ehtymään. - Jussi Carlson, saako olla maapähkinöitä? - Yleensä minua ei saa ruokkia, mutta kun nyt olen jäämässä eläkkeelle, olkoon menneexi. Kiitos. - Niin Johannes, kun te nyt jäätte eläkkeelle, tuleeko teille ikävä tänne Korkeasaareen? Varmasti tulisi, mutta minulle ja vaimolleni on luvattu oma häkki saaren eteläpäästä. Se on vähän pienempi kuin eläintenhoitajan koppi flamingotarhan perällä, mutta siellä on parempi kiipeilypuu, ja ketut ovat mielestäni mukavampia naapureita kuin flamingot. Ketuista lähtee eläintarhassa kesällä väkevää luonnon tuoxua, kuten Juutas Käkriäisestä sahan hovin salissa. Siellä minä sitten puolisoni kanssa asustelen hiiriä nikertäen ja paritellen, kunnes hetkeni tulee, ja minut viedään Eläintieteelliseen täytettäväxi. Vuh.
ellauri028.html on line 827: Puovo Lipponen oli yhä vallassa, Kari Peizamo yhä vallaton, ja se yx läski riski rikoissa ja tv-laseissa oli entistäkin läskimpi ja rumempi. Bad Bush alkoi ristiretken Baabeliin. Aivan vittumaista sikailua oli ilmassa. Vaalit 2003 tulossa.
ellauri028.html on line 833: Kok jäi viimesex, ei ollut vielä aika kypsä. Johtoon meni kexusta. Totta Mooses, Puovon loputon autiomaavaellus simahti lopulta. Jätemäen irakgaten jälkeen päsmärixi tuli uuniperunoista kuulu Frankenstein. Hyi kuinka olikin aika vastenmielistä, saatana. Ja mä olin aina vaan siellä Babylonin vankina.
ellauri028.html on line 841: - Oltiin eilen vaalivalvojaisissa bushikaljalla. Meni överix, oxennusbushin virkaa hoiti pipo. - Oliko bushikalja asiallista viinasahtia?
ellauri028.html on line 849: Tapio Vinhaperä on yleisen kirjallisuustieteen yritysprofessori erityisalanaan grillituotteet. Viran lahjoitti Yrjön Grilli Taavetista. - Kyllä minä en näe tässä mitään eturistiriitaa. Yritys ja tiedemaailmalla on paljon yhteisiä intressejä, kuten saunaillat, pitkät kokousmatkat ulkomaille ja nuoret opiskelijatytöt. Joko muuten mainizin, että Ykän grillissä saa takaa maistuvaisia ja sinne kannattaa tulla kauempaakin?
ellauri028.html on line 851: Munkin viran Kouvolassa maxoi alkuaikoina Kouvolan kaupunki hintana sisäänajotien kyltistä YLIOPISTO. Kuusankosken grilli tarjosi takaa maistuvat. Ja herkullisia hillomunkkeja. Aivan vitun saatanan häpeällistä ja noloa. No tulihan se sieltä.
ellauri028.html on line 856: Nimim. ECHO kirjoittaa (pellet uskovaiset isot kirjaimet pienennettynä):
ellauri028.html on line 860: Tässä ei nyt ole eniten kyse siitä että märisisin että just mä en päässyt vänkäämään uskonnoista vauvalla. Sinne on ärsyttävä muutenkin kirjoittaa kun grafiikka on laimeaa, ketjut vilisee ekalta sivulta heti jne.
ellauri028.html on line 862: Mutta osui silmiini vaan yksi Allah-Jahve -ketju ja kun moni oli sitä mieltä että ne ovat yksi ja sama jumaluus, niin kirjoitin ihan asiallisesti mitä mieltä olen (eli että eivät ole sama). Hävisi se ketju, sit kun tein yhden ihmettelyketjun että mihin se eka ketju hävis, niin poistivat senkin.
ellauri028.html on line 867: Siis kirjoitin alkuun että "Muhammed joidenkin hadithien mukaan kirosi vielä kuolinvuoteellaan krisrityt". Sanoi et perhanan uskottomat koirat. (Ehkä se tarkoittikin koiria?) Olikohan se liikaa vauvan modelle?
ellauri028.html on line 876: Muhammed tyrmäsi kristinuskon kolminaisuusopin:"Ne jotka sanovat "Jumala on yksi kolmesta", eivät ole uskovia" (Suura 5:73) Hizi onhan ne, vaikkakin väärän puun alla haukkuvia koiria. Muslimi ei voisi koskaan lausua Nikean uskontunnustusta jossa tulee esille jumaluuden 3 persoonaa. Ne päätettiin kovan kädenväännön jälkeen äänestyxellä. Kokousaika loppui, muuten jumalan porukoita olisi ollut vielä enemmän.
ellauri028.html on line 878: Raamatun mukaan uskovat ovat sen lapsia. Siis kirjan lapsia? Kirjatoukkia? Koraanissa ei Allah paljon isyydestä piittaa: "He sanovat:Armollinen on valinnut itselleen lapsia. Puhuttepa te kauheita...Ei armollisen sovi ottaa itselleen lapsia. Kaikki..tulee Allahin eteen palvelijoiden tuomana, kahvit viinirypäleet ja huuratkin" (Suura 19:88-93)
ellauri028.html on line 910: Seuraava luettelo osoittaa, mistä jumala puhuu enimmin raamatussa. Ylläri, se puhuu izestään ja kolleegoistaan kaikista eniten, vanha narsisti. Seuraavaxi eniten puhutaan uskomisesta, siitä puhe kai mistä puute. Seuraavat luvut on aika epätieteellisesti joku kerännyt kuningas Jaakon hyvästä kirjasta.
ellauri028.html on line 916: Spirit / spirit – 385
ellauri028.html on line 924: Holy Spirit – 93 (not included above)
ellauri028.html on line 941: ...ja siis tuo (vauvalle kirjoittamani) pitkä viesti ei siis ole mitään piilotuputusta teille. :rolleyes:
ellauri028.html on line 964: ei ole muutakaan kriteeriä kuin tuo optimistisirkan:

ellauri029.html on line 12: ircle">29
ellauri029.html on line 32: Punkakatemia herätti ilmestyessään syksyllä 1980 hurjan kulttuuriväittelyn. Jan Blomstedt oli tehnyt E. Saarisesta haastattelun, jossa hän otti käyttöön nimikkeen punktohtori, ja ilmestyttyään Helsingin Sanomissa 4.5.1980 juttu herätti laajaa huomiota. Haastattelu ja sen vastaanotto innostivat kirjoittajia viemään ideoitaan eteenpäin ja näin syntyi nopeassa ajassa kirjoituskokoelma Punkakatemia. Siihen sisältyi paitsi alkuperäinen punktohtorihaastattelu myös E. Saarisen Vartija-lehdessä julkaisemiani kirjoituksia sekä eri lajityypeissä viritettyjä tekstejä. Kirja oli kokonaisuutena moninainen ja rosoinen, mitä pidimme sen ansiona.
ellauri029.html on line 34: Idioottikin pystyy pilkkaamaan punktohtoria (ks albumi 27). Punk-rockin vesittämisestä sekä paikoin hyvin alkeellisesta a) mielikuvituxesta b) sanavarastosta ja c) kirjallisuuden tuntemuxesta johtuen S:n Suomessa propagoima gonzo-journalismi sai välittömästi epäilyttävän maineen: mikäli punk-tohtorillemme jokin oli "hillittömän rankkaa poweria", oli juostava lujaa pakoon ja ezittävä hillittömämämpää ja rankempaa poweria vaikka tuhansien järvien haiden mezästyxestä. Hunter S Thompsonin lukeminen alkuperäisenä täsmentää Saariskuvaa: useimmiten Esa on vain hyvinkääläinen radanvarren pikkusielu, jonka kirjoituxet päätyy aina siihen, että se todistelee kaikille yxilöllisyyttään ja rankkuuttaan. Joku vielä pienempi sielu voi toki lukea sen höperyyxiä alleviivaten ja kirjoittaen sivuun "Rankkaa!" Sen katu-uskottavuus on samaa luokkaa kuin kädettömällä miehellä, joka uhoaa taukoamattomalla runkkaamisella. Nykyinen seppoilu oli jo idulla, vaikka Sartrella siveltynä: ihmisen täytyy ylpeänä omaxua valizemansa situaatio. Osaansa tyytymätön tarjoilija on roolinsa vanki, ja huonossa uskossa. Loppuelämänsä Eski omistautui sit jakamaan parempaa uskoa. Sitä Peukaloliisan pääskyn sanomaa: Sää pystyt vaikka mahdottomaan, usko sydämmees VAAAAAAAN! Eskin kumipää rikkoo betoniseinää. Mieluummin silti vaivaannuttava ja poikamaisen humoristinen existentialisti kuin ikävystyttävän autistinen elitisti. Ikävä vaan että Eskistä tuli iän mukana ikävystyttävän populistinen viihdyttäjä.
ellauri029.html on line 36: B-O-R-I-N-G! BORING! Jan Blomstedt kirjoittaa ikävystymisen autuudesta. Jan Blomstedt on i-k-ä-v-y-s-t-y-t-t-ä-v-ä. Jan Blomstedt kirjoittaa hiljaisuuden kieliopista. Jan Blomstedt saisi olla hiljaa ja muuttaa maalle opettamaan preskriptiivistä kielioppia. Jan Blomstedt kirjoittaa "vasta-ajattelijoista". Jan Blomstedt on vasta ajattelija. Aivan vasta-alkaja. Jan Blomstedt kirjoittaa: meidän on hyväksyttävä narrimaisuutemme. Jan Blomstedtin kahden esseekokoelman jälkeen se onkin varsin helppoa.
ellauri029.html on line 38: Jan Blomstedt rakastaa keinotekoista ja sievää jaottelua ja luokittelua. Koska me emme sellaista rakasta, voimme jakaa Das Janin tuotannon kolmeen lohkoon ennen sen päälleastumista: 1) Blomstedtin "parodista ja itsetiedostavaa fiktiota" voimme kuzua tiedostamattomaxi izeparodiaxi (näitä räpellyxiä löytyy mm Punkakatemiasta sekä Synteesistä 3/1984-1&2/1985); 2) esseen ja sepitteen raja-aitoja yliastuvat yritelmät käyvät hänen kriitikittömän tyylitajuttomuutensa osoituxesta ja 3) Blomstedtin normaalin esseegenren tuotteet ovat onttoudessaan ja lukkiutuneisuudessaan vain latteaa ja i-k-ä-v-y-s-t-y-t-t-ä-v-ä-ä luettavaa. Samaa voidaan sanoa myös hänen 'ironiastaan'. Blomjanin fiktion ja esseen raja-aitojen kaataminen todistaa vain sen, että hän on onneton raja-aitojen kaataja (hän kaatuu tuleen makaamaan aidan alle ja ryömii riman alize). Mutta nää oon vaan kuriositeetteja siinä Jan Blomstedtissa joka Roland Barthesin torso mukanaan harhailee pitkästyneenä pitkin maailmaa ja hyräilee: I bore myself to sleep at night / I bore myself in bright daylight / I'm bored / I'm the chairman of the bored. Markku Envall on väittänyt, että on vaikea kuvitella Blomstedtia innostuneena. E.Saarinen ja J.Blomsted on koominen pari, jotain Mikin ja Hessun tapaista.
ellauri029.html on line 41: Koitin löytää mun vanhaa kappaletta Jan Blomstedtin ja E. Saarisen kirjasesta Runk-Akatemia, mutten löytänyt. Sen piti olla mun hörhökirjakokoelmassa, mutten löytänyt koko kokoelmaa, enkä muitakaan Eskin hörhökirjoja, vaikka mulla kyllä oli kaikki ne aikaisemmat, viime vuosituhannelta ennen Aallon aikoja. Ei ollut hyllyssä, ei vintillä (siellä oli kosteaa, kirjat oli koirankorvilla, ei kai katto sunkaan vuoda? Voi se olla noiden myrskyjenkin aikaansaannosta, vesi tulee seinän läpi kovalla tuulella.) Oiskohan ne maalla. Voi olla, täytyy kazoa kun joskus mennään sinne taas. Runk-akatemiasta on painos loppu, ja todennäkösesti paineetkin.
ellauri029.html on line 45: Näistä kyhäyxistä hupaisasti näkyy miten lapsiraukat taistelevat kahden tulen välissä, omat ja ehkä vanhempien vihervasemmistolaisemmat ajatuxet ja oppiahjolta sekä työnantajilta paukutettu talousliberaali ilosanoma. Samoja synnintuntoja ja ripityxiä kuin ennen kirkossa. Marx ja Engels pyörisivät kiven alla kuin väkkärät, jos niistä olis edes kallo ja lonkkaluut jälellä.
ellauri029.html on line 47: Ne puhuvat kuin uutta kieltä, uljaan uuden maailman newspeakia. Sitä ne opettelevat sudenpennut leuat vääränä, miten ikuisista asioista puhutaan uusin kielin näinä päivinä. Pitäis oikeastaan tehdä legenda, sanakirja josta näkis mikä uutuussana suurinpiirten vastaa mitäkin niistä vanhoista, kirkolta ja kommunismilta menneiltä vuosisadoilta perinnöxi saatua. Uskonnon avaintermeille mulla onkin sellainen legenda jo toisaalla.
ellauri029.html on line 55: ajanhallintakiire
ellauri029.html on line 64: paikallinen sopiminensanelu, kiristys
ellauri029.html on line 87: In the beginning of their studies our students establish a real company.
ellauri029.html on line 104: Runk-akatemian esseepankista löydät tiimiyrittäjien kirjoittamia esseitä liittyen erilaisiin aihepiireihin.
ellauri029.html on line 105: Kirjoista saadut opit, kopit ja nakit viedään suoraan käytäntöön esimerkiksi pajoissa dialogiringeissä tai vaikkapa työprojekteissa.
ellauri029.html on line 126: Runk-akatemia-aikana kirjoitat kolmen- tai neljänlaisia esseitä seuraavasti:

ellauri029.html on line 140: Tästä näkyy, kuinka paljon läpänteriä sisältyy mihinkin ammattiin. Koirat kusee aidan kylkeen nähdäxeen, kuka kusee tykimmin, kenen brändi näkyy ja haisee korkeemmalle kuin kenenkin. Yrittäjillä ja tiimijohtajilla roiskii rehvakkaimmin, ja niillä pyyhkii parhaiten. Sinulla on 2 vaihtoehtoa, pyyhit joko yrittäjällä tai tiimijohtajalla. Jos pyyhit yrittäjällä, saat paskaa käsiin, mut jos tiimijohtajalla, niin elämäsi on mennyt TÄYSIN PÄIN PERSETTÄ.
ellauri029.html on line 142:

Kirjaamisen ja julkaisemisen ohjeet

ellauri029.html on line 148: Kaikki kirjoittamasi esseet ovat julkisia ainakin Runk-akatemia-tasolla. Salaaminen vaatii, että neuvottelet ja sovit asiasta valmentajasi kanssa etukäteen. Laadullisesti heikko essee ei ole peruste salaamiselle. Ilman valmentajan kanssa sopimista salattuna julkaistu essee ei ole hyväksytty tapa toimia eikä oikeuta esseepisteiden hopsaukseen. Runk-akatemialla omista opeista, kopeista, nakeista ja nenäherneistä täytyy pystyä viestimään avoimesti. Kirjaa esseet myös HOPSiin esseepisteiden välilehdelle.
ellauri029.html on line 152: Blogiessee on lyhyt ja ytimekäs teksti, jonka julkaiset jossain verkossa, esim. Runk-akatemian, tiimisi tai omassa blogissasi, LinkedIn-profiilissa, nettisivuilla tms. Huolehdi, että teksti on edustuskelpoista eli oikeakielistä kirjakieltä. Siihen kannattaa sisällyttää ajatuksellisia kärkiä, erityisyyksiä, keskustelua herättävää, kenties kärjistävääkin asiaa. Ota kanava haltuun. Vähän tällästä vihapuheen harjottelua näin akateemisesti. Tuomas Embuskelta voit ottaa mallia (ks alla).
ellauri029.html on line 157: Raportoi ja reflektoi esseepankissa tekstin perään, mitä essee tuotti: virittikö se kommentteja tai keskustelua, paljonko sillä oli lukijoita, tuottiko se myyntiä jne. somen seurantatietoa. Sellainen on eri hienoa. Reflektointiin saat mallia Eski Saarisen kukoistussyöteistä.
ellauri029.html on line 164: Jalosta niitä, avarra ajattelua tai viritä keskustelua kommentoimalla 3 – 5 muiden esseetä esseepankin kommenttikentässä.

ellauri029.html on line 166: Yksilöesseet ovat henkilökohtaisia tuotoksia, jotka teet kirjallisuuden tai muiden lähteiden innoittamana. Yksilöessee on 2 esseepisteen arvoinen.
ellauri029.html on line 169: Muista, että essee on ajattelemista kirjoittamalla ja että parhaimmillaan siinä tulevat esiin Timon neljä T:tä: taito kehittyy, tiimi hyötyy, tuote jalostuu ja todellisuus (asiakas) huomioidaan. Konsultoi myös E.Saarisen neljää E:tä.

ellauri029.html on line 172: Luku- ja kirjoitustaito kuuluu toistaisexi tutkintoon, mut tää on vaan ohjeellista, tähän voi tulla muutos milloin tahansa. Mä en ajattele kirjoittamalla, vaan kirjoitan ajattelemattomasti, annan tulla vaan. Menee se niinkin. Aika pelottava toi samastus todellisuus (asiakas). Sen vois vaikka panna newspeakin sanakirjan tunnuslauseexi. Kukahan toi Timo on, onko yhtä julkkis kuin Esa Saarinen? Tommi Kovasen, sen väärin taklatun lätkä-äijän mindmapissa on varmaan valkoisia alueita. Doctor Livingstone, I presume?
ellauri029.html on line 174: Lähdekirjallisuuden tulee olla tasoltaan sellaista, että se kelpaisi opinnäytetyöhönkin – ellei sitten lähde ole aiheuttanut merkittävää yhteiskunnallista keskustelua. (Esim. Tuomas Embusken blogi Iltalehdessä saattaisi niin tehdä ja Iltalehdestä huolimatta silloin kelvata lähteeksi. Aamulehden kolumni on toki paljon parempi.)
ellauri029.html on line 176: Akateemisen esseen kirjoitat 2 – 3 henkilön ryhmässä. Sitä varten tarvitaan aina useita lähteitä, kirjoja ja mielellään myös muita lähteitä kuten ajankohtaisia artikkeleita Wahlroosilta, Vartiaiselta tai Embuskelta. Kirjat saavat olla niitä vanhoja. Esim. Popperin Avoin yliopisto tai Runk-akatemia on hyviä.
ellauri029.html on line 179: Soluessee on lähtökohtaisesti mittava tuotos, n. 8 – 10 sivua kirjoitettua tekstiä. Väliotsikointi kannattaa.

ellauri029.html on line 185: Podcast/vlogi tuottaa 1 – 3 esseepistettä riippuen laajuudesta ja akateemisuudesta. 1 pisteessä pohdit(te) ääneen esim. yhden kirjan tai merkittävän artikkelin antia. 2 pisteen laajuisessa lähteitä on jo monipuolisemmin ja antiakin pidemmin; äänessä voi nytkin olla useita henkilöitä. 3 pisteen edestä podcastin tuottaminen voi olla mahdotonta, mutta erityisen syvällinen ja oivaltava dialogi saattaa sellaiseksi yltää. Luetun tekstin taakse ei voi piiloutua vaan aitous nousee arvoonsa. Tätähän terotti myös Eski Saarinen konduktöörin ohjeissa.
ellauri029.html on line 190: Podcasteja/vlogeja saa alkaa tehdä vasta, kun tiimiyrittäjä on ensin osoittanut kirjoittamisen kykynsä. Tähän menee ainakin ensimmäinen lukukausi. Podcast-julkaisemiseen saa luvan omalta valmentajalta.
ellauri029.html on line 198: kehityskeskustelujen yhteydessä. Esseepisteet poistetaan HOPSista. Hylätyt esseet korjataan tai kirjoitetaan uudelleen, hylätty essee korvataan esseepankissa uudella esseellä ja tästä lähetetään valmentajalle tieto sähköpostiin. Lopuksi voi palauttaa pisteet HOPSiin.
ellauri029.html on line 231:

Seuraavaan esseeseen on merkitty hyvät ja uudelleen mietittävät kohdat tunnusväreillä. Vihreä (tai tällänen syanidinvärinen) on "hienoa, juurikin näin on muotoiltava asiat", oranssi "hui, tätä kannattaisi kyllä vähän stailata", ja punainen on suoranainen solesismi, joko kielioppi- tai paha tyylikömmähdys. Merkinnät "Timo". Siirin postauxessa on hyvää yritystä kyllä, mutta paljon on vielä oppimista, ennenkuin osaa hölöttää työjärjestelyistä oikealla kielellä.
ellauri029.html on line 241: Kirjoittanut: Siiri Hyytinen - tiimistä Evision.
ellauri029.html on line 245: Dokumentin alussa tehtaan uusi omistaja painotti vahvasti, että tehdas on amerikkalainen ja semmoiselta sen täytyi myös ulospäin näyttää. Sisutuksessa ei saisi näkyä kiinalaisia piirteitä vaan maassa maan tavalla, kuten johtaja itse totesi dokumentissa. Tehdasta uusittaessa uusiutui myös henkilökunta, sillä Kiinasta siirtyi alussa joitakin satoja työntekijöitä amerikkalaiseen tehtaaseen, niin sanotusti opettamaan amerikkalaisille tehdastyöntekijöille, miten työtä kuuluisi oikeasti tehdä.
ellauri029.html on line 247: Saikohan niissä mamuissa näkyä kiinalaisia piirteitä? Vai pantiinko niille hämäyxexi päähän coronavirusnaamarit?
ellauri029.html on line 255: Dokumentissa kuvattiin, kuinka muutamat amerikkalaiset tehdastyöntekijät pääsivät vierailemaan Kiinan päätyyn saman firman tehtaisiin. Kulttuurierot lävähtivät amerikkalaisten naamalle välittömästi. Kiinassa tehtaan omistajaa kohdeltiin kuin kuninkaallista. Asioiden korruptoituneisuus oli järkyttävää. Kiinassa jokainen työntekijä kuului niin sanottuun ”liittoon”, jota johti tehtaan omistajan lanko. Eli toisin sanoen liitto oli täysin merkityksetön ja vain nimellinen väline, jolla voitiin uskotella ulkopuolisille, että tehtaassa kohdellaan työntekijöitä hyvin.
ellauri029.html on line 261: Työolot amerikkalaisessa tehtaassa kokivat dokumentin mukaan dramaattisen laskun, kun omistajaksi vaihtui kiinalainen. Työtapaturmia alkoi syntyä enemmän, kun työtahtia kiihdytettiin jatkuvasti. Työnlaatu huononi, kun töitä ei keretty tehdä huolella kiireestä johtuen. Amerikkalaiset työntekijät alkoivat turhautua tehtaan käytäntöihin ja vanhojen työolojen muuttumiseen. Samaan aikaan myös uusi kiinalainen omistaja alkoi turhautua, kun tuloksia ei alkanut näkyä vaan tappiota syntyi jatkuvasti enemmän. Ratkaisuna tähän hän irtisanoi amerikkalaiset johtoportaasta ja korvasi heidät kiinalaisilla. Amerikkalaisten turhautuneisuus kuitenkin jatkoi nousua ja esiin astui liiton työntekijät.
ellauri029.html on line 267: Olen itse pitänyt itseäni aina ahkerana ihmisenä, mutta dokumentin nähtyäni näen itseni lähinnä hedonistisena laiskiaisena. Oli järkyttävää ja jopa hiukan pelottavaa, miten kiinalaiset työntekijät pitivät ihan normaalina sitä seikkaa, että elämä koostuu vain työnteosta. Tässä huomaa vain suuret ajatusmaailman erot eri kulttuurien välillä. Itseäni hirvittäisi ajatus siitä, että vapaata tahtoani riistettäisiin tai että elämäni koostuisi pelkästä työnteosta. Voisin kuitenkin ottaa osittain oppia kiinalaisten työmoraalista. He todellakin omistautuivat työllensä ja antoivat sille kaiken, oli sitten kyseessä pieni tai suuri työtehtävä. Lisäksi töissä ollessaan he olivat iloisia, aina.
ellauri029.html on line 330: Sairaanhoito ei ole paluumuuttajan mielestä parempaa kuin Suomessa vaan ainoastaan kalliimpaa. Mikäli jää työttömäksi, sekin lähtee alta kokonaan.
ellauri029.html on line 340: Kaliforniassa saa ajokortin ilman autokoulua, joten ajokulttuuri on kirjava
ellauri029.html on line 344: –Voisin kirjoittaa romaanin siitä, kuinka paljon huonommin asiat ovat Yhdysvalloissa.
ellauri029.html on line 354: Hedonic psychology...is the study of what makes experiences and life pleasant or unpleasant. It is concerned with feelings of pleasure and pain, of interest and boredom, of joy and sorrow, and of satisfaction and dissatisfaction. It is also concerned with the whole range of circumstances, from the biological to the societal, that occasion suffering and enjoyment.
ellauri029.html on line 366: Kahneman`s first wife was Ira Kahneman, an Israeli educational psychologist, with whom he had two children. His second wife was the cognitive psychologist Anne Treisman from 1978 until her death in 2018. As of 2014, they lived part-time in Berkeley, California. Kahneman has been described as a Jewish atheist.
ellauri029.html on line 371: Optimismivääristymä on se että "eihän mulle voi käydä noin kehnosti, mä oon Hannu Hanhi" (viz. E. Saarinen, tai Nomen Notetur, name your poison). Jopa rotilla ja linnuilla on sitä, ja sijoittajilla. Neljä tekijää, joista neljäs on fiilis. Hywän fiiwixen takia elukat ottaa liikaa riskiä ja tekee liian optimistisia suunnitelmia. Luulee että ihminen on niin viisas eläin, että se selvii jopa ize aiheuttamastaan tuhosta. Jotain korkkiruuvimaista tossa ajatuxessa on. Ahmavaara (1929) olisi ihastunut, ellei lahoisi viidettä vuotta kuopassa.
ellauri029.html on line 417: joka kiiruhtaa lopuxi lisäämään: "Pointit ovat kieltämättä herkullisia,

ellauri029.html on line 439: että Bairdin sijoitusfirma ei palkkaa sellaisia, jotka on kusipäitä muille

ellauri029.html on line 440: saman firman "asiakasomistajille" (vähän niinkuin Prismassa). Se ei mitenkään takaa,

ellauri029.html on line 452: Hallinnan harha on sitä, että luulee olevansa satulassa; esim luulee että on oman elämänsä seppo. Se on ylemmyyden harhan ja optimismin lisäksi positiivinen harha. Onko se hyvä vai paha asia, siitä ovat optimistit ja pessimistit eri mieltä. Rikkaat ja muuten menestyneet luulee, että niiden menestys johtuu niiden omasta erinomaisuudesta eikä suhdanteista. Siitä lähtee peliriippuvuus ja usko paranormaaleihin ilmiöihin, kuten jumala. Se lisääntyy kehumisesta. Se on heikompi masixilla ja vahvempi kun tunteet on pelissä ja kilpailutilanteissa, kuten osakekaupassa. Harha lisääntyy ylpistyneillä Juhoilla ja Esoilla, joilla on menestyxiä uran alussa. Kolmas nainen osoitti että harha vahvistui jos satunnainen tilanne näytti jotenkin hallittavalta, siinä oli jotain kouriintuntuvaa tai tuttua, jonka voi luulla osaavansa hallita. Esim. noppapelissä anterot heitti noppaa kovaa saadakseen kutosia ja hipihiljaa ykkösiä . Mä osaan tän! Hahaa helppo, sanoi hirvi, ja vastasi väärin kysymyxeen Lotta Rotan kysymyspotasta.
ellauri029.html on line 456: Jonkun Räätälin ja sen Ruskean partnerin mielestä positiiviset harhat on adaptiivisiä, koska ne saavat apinan yrittämään enemmän. Realistiset arviot voivat rajoittaa sitä. Täh? Tuskin realistiset sentään, sanoo joku Bandura, ehkä ylipessimistiset. Räätäli ja Ruskea inttävät, että positiiviset harhat on hyviä, koska niitä on enemmän ns terveillä ja vähemmän masixilla. No mitä sekin todistaa, ehkäpä noiden terveyden määritelmä on vinossa. Joku toinen sanoo, että epädefensiivinen persoona joka on valmis oppimaan erehdyxistä eikä yritä keulia saa parempia tuloxia satunnaistesteissä. Mut narsistit ja psykopaatit rulettaa firmoissa.
ellauri029.html on line 461: Anterokeskeinen ajattelu on izekeskeisen ajattelun rasistinen versio. Elukat jotka on samanlaisia "kuin me", mutta erivärisiä tai pitää erilaista ääntä, kuten neekerit, juutalaiset, saxalaiset ja muut apinat, on ihan erilaisia ja ennen kaikkea pahempia "kuin me". Ne ei ajattele, tunne, käyttäydy hyvin eikä ansaize samaa kohtelua "kuin me". Elukat jotka on ihat erilaisia kuin me, kuten sitten kaikki muut elukat, eivät edes tunne samoja tunteita eikä tarpeita "kuin me", ne ei siis ansaize mitään muuta kuin tulla syödyxi tai tapetuxi muuten vaan. Mitkä vitun "me"? Valkoinen vääpeli underground sarjakuvassa huusi neekerikersantille Vietnamin sodassa: "We must kill the yellow commies, before they kill us!". "What do you mean we?" kysyi kersantti. Tähän kuuluu myös se et ezii jotain anterouden perimmäistä olemusta tai selitystä, mix me ollaan niin eteviä ja hienoja. Ei me olla. Sillä hyvä. Me ollaan pikku paskiaisia pienenä, ja isona kusipäitä pyllynreikiä. Siitä ei pääse edes kysymällä "ketkä me?". Vastaus on selvä: Sinä, minä ja Hentun Liisa, Puntun Paavo ja Juorkunan Jussi, Kapakka-Lassi ja Myllårin Matti, plus yli 9 miljardia muuta. Täytyy lukea Mark Twainin Matkakirjeitä maasta (1909).
ellauri029.html on line 472:

Esimerkkejä anteronkaltaistamisesta ovat esimerkiksi sarjakuvien, lastenkirjojen ja animaatioiden eläinhahmot (esim. Aku Ankka, Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat, Kavalat eläimet), autot ja muut laitteet ("auto ilahtuu kun se pestään"; "Se vihaa mua!"), ja kansakunnan henkilöitymä ("koko Suomi", "Suomi-neito").
ellauri029.html on line 474: Kognitiotieteen mukaan taipumus anteronkaltaistaa (anteromorfisoida) ilmiöitä on tiedostamaton, perintötekijöihin sisältyvä piirre. Antero on luonnostaan hyvin anterokeskeinen. Tämä johtuu siitä, että muinaiset anterot eivät olisi voineet selviytyä muuten kuin pienissä yhteisöissä. Toiset anterot ovat meille niin tärkeitä, että ajatteluumme liittyy lähes aina anteroisa haluja ja tavoitteita.
ellauri029.html on line 482: Useimmiten kaikkeus on luotu jostakin jo olemassa olevasta. Platon ja Aristoteles ajattelivat, että kaikkeus tehtiin olemassa olevasta aineesta. Tyhjästä on paha nyhjästä, sanoi jo Perza Rovamo. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Jahve-jumala luo kaikkeuden tyhjästä. (Mutta kukas loi Jahve-jumalan! Hahaa, gotcha!) Näiden luomiskertomusten mukaan kaikella on jokin anteroa hyödyttävä tarkoitus. Esimerkiksi Aristoteleen mielestä luonnossa ei tapahdu mitään ilman päämäärää.
ellauri029.html on line 507: Väpelöitä väinömäisiä patriarkkoja, supikoiria turkki takussa.
ellauri029.html on line 525: ja piirtää pehmomiehiä, jotka pakottaa normaalia naisia

ellauri029.html on line 532: tehnyt isä on pistetty koirankoppiin asumaan,

ellauri029.html on line 539: oli ämmä, ja millainen koirankoppi asuntona? Siitä tää juttu

ellauri029.html on line 543: Miehen kuolemassa Brander kirjoittaa sellaisen miehen näkökulmasta, joka on sisäistänyt tietynlaisen maskuliinisen kulttuurin. Hän on valkoihoinen hetero, joka esseissä kertoo toimineensa miehelle asetettujen odotusten mukaisesti: käyttänyt väkivaltaa, iskenyt naisia, vaiennut. Ollut äijä, yksi pojista, miehinen mies.
ellauri029.html on line 567: vaikka siltä puuttui jalka, joka lähti irti sodassa.

ellauri029.html on line 605: lasten piirretyssä Pauli Possun pahansuopa isäntä.

ellauri029.html on line 627: Aira Samulin oli aivan järkyttynyt: Peter Nygård on minun

ellauri029.html on line 640:

1. Alivaltionsihteeri: Virallisten vuorten gorillat.
   ellauri029.html on line 641:
2. Alivaltiosihteeri: Nuoret viralliset miehet.
   ellauri029.html on line 648: Teki mieli sanoa kuin Susanna Lassille: puuropää! Mutta en sanonut, olin ihan hiljaa. Sainhan kirjat alehinnalla, 1/3 e kipale. No eihän tää ollut kuin kolmasosan ale, melkein puolet kuitenkin :) 50% alennusta, sehän on melkein puolet halvemmalla, sanoi pikkugangsteri jossain Kristinan sarjassa.
   ellauri029.html on line 650: Westö näyttää ymmärtävän ihmistä, hänen pahuuttaan ja vallanhimoaan, rakkauttaan ja tuskaansa, sanoo Turun Sanomat takakannessa. Mix apinat tykkää mieluummin lukea jänniä kirjoja kuin tylsiä? Mieluummin pahixista kuin kilteistä? Mitä se on se jännä?
   ellauri029.html on line 652: Mieluummiin siis taistelua elämästä ja kuolemasta, kuin haistelua ja maistelua ikävästä elämästä ja vielä tylsemmästä kuolemasta vanhuuteen tai ylipainoon. Tuula-Leena Varixen kirja obeesista vaimosta jäi laatikkoon, vaikka sekin takakannen mukaan menehtyi kirjan aikana. Mieluummin poliiseja ja rosvoja kuin pyhimyxiä ja vanhoja kunnon Patteja. Mieluummin sairaala- kuin perhe-elämää, vaikka molemmissa tulee joskus vainaita.
   ellauri029.html on line 654: Mistä siis on kysymys? Mix Darwin suosii näitä korkean riskin tilanteita, vaikka tasainen jukerrus takaisi itiöemälle pitemmän ja rauhallisemman elämän? No six kai että isolla riskillä voi saada isoja voittoja, joista jotkut laajentaa sairaasti tiimin reviiriä tai jopa vie lajin kehitystä eteenpäin. Ei väliä jos jokunen itioemä siinä uhrataan, piisaahan niitä. Darwinilla on useita onkia vedessä, erilaisia kokeiluja rinnan menossa.
   ellauri029.html on line 656: Jännää kirjaa tai sarjaa jossa on eka roistoja, jotka saa lopussa ansionsa mukaan, on kiva seurata kahdestakin syystä: ensin on kiva samastua vähän niihin roistoihin, jotka ryöstää, raiskaa ja tappaa toisia apinoita; sehän on hyvinkin houkutteleva ajatus, vaikka pelottava. Ja sitten kun hyvixet esim. poliisit, sotilaat tai karjapaimenet ampuu pahixet tohjoxi, saa toisen tyydyttävän katarttisen peräruiskeen: taas on lupa tappaa, ja ollaan vieläpä hyvän asialla. Áll is well, voi alkaa seuraavaa saippuaa.
   ellauri029.html on line 688: Olenko minäkin koomikko? Olenko Simo Frangenin kopio? Oliko Correggio yhtä hauska kuin Rafael? En tiedä. Simo Frangen on 174cm pitkä, ainakin olen sitä 2cm pitempi. (Tai no, 1cm, vaikka sotilaspassissa lukeekin 176cm. Se oli virhemittaus, vaikka mieleinen.)
   ellauri029.html on line 690: Koko kansan tietoisuuteen Frangén (1963) nousi 2000, kun hänen juontamansa visailuohjelma Maailman ympäri alkoi TV1:ssä. Frangénin persoonallinen tyyli, huitovien käsien säestämä tauoton puhevirta sekä tietoisen huonot sanaleikit ja puujalkavitsit jakoivat yleisön: Frangénista on sanottu, ettei häneen voi suhtautua neutraalisti, vaan häntä voi vain joko rakastaa tai vihata.
   ellauri029.html on line 692: Vihaava rakkaus, rakastava viha. Luulisin, että mut voi aika helposti neutralisoida, tai sit voi sekä rakastaa että vihata yhtä aikaa, ainakin mä ize teen just niin. Uskoisin, että Frangenkin on narsisti. Se oli naimisissa Rosa Meriläisen (1975) kanssa vv. 2004-2017, eli 41-54-vuotiaana. Aika myöhään meni kihloihin (ei naimisiinko?) 12v nuoremman naisen kaa, jolla oli opiskelija-avioliitto takana. Frans-niminen poika, josta pidettiin paljon melua, syntyi 2006 kuin Rosa oli 31 ja Simo 43. Aika vanhat ensisynnyttäjät. Meriläinen ja Frangén valittiin Vuoden positiivisimmiksi tamperelaisiksi vuonna 2009. Pari ilmoitti eroavansa tammikuussa 2017. Koronan aikana maisteri Simo Frangen kykkii kotona Tampereella, kun ei pääse ravintoloihin mekastamaan. Se on viikonloppuisä nyt 14-vuotiaalle Fransille. Teettää aina uusia 80-luvun silmälasinpokia entisestä mallista. Istuu texti-tv:n ääressä ja kirjoittaa kuulakärkikynällä tv-guiden reunaan palindromeja. Tää vahvistaa mun näkemystä, että positiivisuus on iso peikko, jota pitää varoa. Ei pidä poistua mukavuusalueelta kun sen on kerran löytänyt.
   ellauri029.html on line 695: Simon henkilöhistoria kuulostaa kyllä vähän narsistiselta, varsinkin ton pojan nimi Frans. Rosa ja Simo on jotenkin samannäköisiä, pikku peikkoja. Meriläinen on ollut avioliitossa ikätoverinsa toimittaja-tietokirjailija Tuomas Murajan kanssa lokakuusta 2017, ja heillä on uusperhe. Ei se Murajakaan ole ihan viaton, se on muuttanut nimensä Murajaxi Kainulaisesta. Entinen palkkasoturi, palkkatyötön (Sipilän perustulomarsu 2017-8). Rosa on jossain vihreiden suojatyöpaikassa. V. 2017 se kyllästyi sanoja kääntelevään Tampereen pikkumieheen ja muutti takas Helsinkiin.
   ellauri029.html on line 703: Pitää virnuilla ja saada jengi nauramaan
   
   ellauri029.html on line 705: vaikka izeä ei hirveästi naurattaisikaan.
   
   ellauri029.html on line 765: 2.12. Haavisto sanoi tiedotustilaisuudessaan, että Tuomisen siirto tehtävistään ei liittynyt al-Holin lasten kysymykseen, vaan ministeriön tehtävien normaaliin kiertoon. Samalla hän totesi, että konsulipäällikkö Tuominen on yhä tehtävässään, eikä virkaa ei ole avattu. Myöhemmin Haavisto kertoi käyneensä Tuomisen kanssa pitkän keskustelun ja sen päätteeksi kutsuneensa Tuomisen jatkamaan vanhassa tehtävässään. Tästä voisi päätellä, että ennen keskustelua hän ei olisi ollut jatkamassa konsulipalvelupäällikkönä.
   ellauri029.html on line 767: Keskiviikkona 4.12.2019 Ilta-Sanomat uutisoi vuorostaan ulkoministeriön sisäisistä sähköposteista, jotka asettivat Haaviston puheet hyvin kyseenalaiseen valoon. Sähköpostissa konsulipäällikkö Pasi Tuominen kirjoitti alivaltiosihteeri Pekka Puustiselle: ”Emme voi toimia konsulipalvelulain mukaisesti, sen sijaan voimme toimia konsulipalvelulain periaatteiden mukaisesti. Päätös tulee tehdä hallituksessa tai sitten päätös tulee olla ministerin. Näen nyt ongelmaksi, että ministerin kanslia vyöryttää tämän hoidettavaksi konsulipalvelulain mukaisesti ja lähtökohtaisesti niin, että avustamme vain lapsia. Tällaisen päätöksen tekeminen virkamiestyönä on sellainen päätös, että sen tekijän on syytä varautua siihen, että hän saa päätöksestään vankeustuomion, josta tulee sen verran pitkä, ettei sitä voi ehdollisena suorittaa. Päätöksentekijän kannattaisi olla myös noin 65-vuotias, jotta eventuaalinen viraltapano ei vie toimeentuloa pysyvästi.”
   ellauri029.html on line 769: 6.12.2019 ulkoministeriön hyllytetty konsulipäällikkö Pasi Tuominen antoi haastattelun Helsingin Sanomille, jossa hän arvioi, että Haaviston päätös nimetä erityisedustaja al-Holin leirin suomalaisten avustamiseksi saattaisi olla lainvastainen. Hän arvioi, että ”ainakin hallintolakia” on rikottu. Samassa haastattelussa Tuominen syyttää Haavistoa pelolla johtamisesta. Julkisuuteen annettujen tietojen perusteella saa kuvan, että Haavisto on pyrkinyt peittelemään konsulipalvelupäällikkö Tuomisen siirtoon tähdänneitä toimia, jotka kuitenkin ilmeisesti ovat tosiasiassa tapahtuneet.
   ellauri029.html on line 773: Toisena kohteena suosittelemme "Pojista miehiä" kesäleirriä. Niinisalon Kotiharrjulle järrjestettävää 15v kestävää kesäleirriä suositellaan 5-vuotiaille ja sitä nuorremmille poikalapsille. Koekäyntimme leirrillä osoitti, että järrjestäjien lupaus "Tuo meille poikasi 5-vuotiaana, niin saat hänet 15v päästä täysi-ikäisenä takaisin" piti paikkansa. Et välttämättä täysipäisenä. "Pojista miehiä" leirrin aikana pojille opetetaan monia käden taitoja, joista emme häveliäisyyssyistä mainize tässä yhtään. Mentorrina Pekka Haavisto. Ehdottomasti viiden torrakan paikka.
   ellauri029.html on line 777: Kuuma-Kalle oli menossa maitokauppaan. Se kompastui siinä kaupan edessä banaaninkuorreen, ja alkoi kirroilla kuin korrsteeni. Silloin paikalle saapui pappi, joka sanoi Kuuma-Kallelle, et jos kirroilet tuolla tavalla, et pääse taivaaseen. Kuuma-Kalle kimpaantui ja tempaisi kirrkonmiestä turrpaan niin että tekohampaat lensivät.
   ellauri029.html on line 779: Piirrustustunnilla opettaja käski oppilaita piirrtämään naisen käyttämättä kumia. Kun piirrustuxia tarrkastetiin, niin opettaja kysyi Kuuma-Kallelta, mixi se oli piirrtänyt naisen rraskaana. Kuuma-Kalle tuohtui totaalisesti, ajoi opettajaa kirrveen kanssa kylänrraitilla takaa niin, että tekohampaat lensivät.
   ellauri029.html on line 811: Alivaltiosihteeri on jo vuosia ollut Suomen pitkäikäisin sketsiviihdeohjelma. Sitä voidaan kuitenkin verrata myös sanomalehtien pakinoihin, ja sillä saralla ennätys on vielä kaukana. Esimerkiksi nimimerkillä Olli esiintynyt Väinö Nuorteva pakinoi Ylioppilaslehdessä ja Uudessa Suomessa puoli vuosisataa, ja kirjoituksia kertyi yli 13 000.
   ellauri029.html on line 822: Yleisradion draamapäällikkö Jarmo Tumpelo kertoo: "Alivaltiosihteerin tyyppistä poliittista satiiria ei nyt ole tilauksessa. Tilalle on tullut esimerkiksi viihdesarja Tohtori Raimo".
   ellauri029.html on line 841: Aarne Kinnunen kertoi pienessä keltaisessa kirjassa, mitä eroa on komiikalla ja huumorilla. Se että joku toinen kompastuu banaaninkuoreen on komiikkaa, se että ize lentää perseelleen on otettava huumorilla (jos kykenee). Röhönaurua vs. ymmärtävää mujetta. Suhteettomuuden vs. suhteellisuuden tajua.
   ellauri029.html on line 843: Kelpaisko samantapainen piirre erottamaan toisistaan ironian ja sarkasmin? Sala- vs. julki-ivaa tai jotain sellaista? Molemmissa kyse on useimmiten siitä, että sanotaan jotain jota ei tarkoiteta kirjaimellisesti. Yleensä tarkoitetaan jotain pahaa ja sanotaan jotain lievempää, vastakkaista tai pahempaa. Sarkasmissa syntyy hapanta pilkkanaurua, ei komiikkaa, jossa sentään nauretaan vahingolle suht hyväntahtoisesti (tyyliin mieluummin sä kuin mä). Sarkasmi on pahansuopaa, kohde saakin suuttua (se on yleensä tarkoituskin). Kohteen vihamiehet hähättävät pahanilkisesti. Ääkirjain on ilkeätä naurua, ei siis aa, ee eikä oo. Hin hin hin, se menee ranskaxi.
   ellauri029.html on line 863: Ironia on ilmaisumuoto, jossa todellinen merkitys ja käytetyt sanat ovat ristiriidassa. Ironiaan sisältyy ajatus siitä, että asiat eivät ole sitä, miltä ne näyttävät tai mitä niiden väitetään olevan. Ironia on tyypillisesti kulttuurisidonnaista, eikä ironia sen vuoksi paljastu ellei ymmärrä asiayhteyttä.
   ellauri029.html on line 865: Vaikka ironia on huumorin alalaji, se ei ole yksinomaan hauskaa eikä ironian tarkoitus ole aina huvittaa tai viihdyttää. Ironia on joskus katkeraa ja ironinen huomautus voi olla tarkoitettu peitellyksi hyökkäykseksi tai loukkaukseksi.
   ellauri029.html on line 867: Ironian alalajeja ovat sokraattinen, dramaattinen, historiallinen ja tilanteeseen liittyvä ironia. Itseensä kohdistuvaa ivaa kutsutaan itseironiaksi.
   ellauri029.html on line 869: Dramaattinen ironia on ilmaisua, jossa jännite syntyy siitä, että yleisö tietää enemmän kuin draaman henkilöhahmot: esimerkiksi kuningas Oidipuksen tarinaa seuraava yleisö tietää oraakkelin ennustaneen Oidipuksen vääjäämättömän kohtalon.
   ellauri029.html on line 871: Sokraattinen ironia on ironiaa, joka ilmenee jonkun henkilön (yleensä opettajan) teeskennellessä tietämätöntä paljastaakseen toisen (oppilaan) tietämättömyyden. Yleensä ironian havaitsee yleisö, mutta ei itse ironian kohde.
   ellauri029.html on line 875: Ironiassa viestin tarkoitettu merkitys on erilainen tai päinvastainen kuin sanojen tavanomainen merkitys. Sarkasmi on purevaksi ja teräväksi tarkoitettua sanallista ironiaa, ja se koetaan siksi loukkaavaksi ja joskus raivostuttavaksi. Toisin kuin ironia, sarkasmi on aina harkittua ja sillä on selkeä kohde, joka on yleensä antero mutta joskus myös esimerkiksi esine tai uskomus. Vain ihmiset voivat olla sarkastisia, mutta tilannekin voi olla ironinen.
   ellauri029.html on line 877: Esineet harvemmin raivostuvat, mutta esineiden ja uskomusten omistajat sitä enemmän. Kohtalon ivaa, sanoi silminnäkijä kun Aira Samulin meni uudelleen naimisiin Peter Nygårdin kanssa. Kohta on kivaa! hihitti Aira huonokuuloisena. Peter näytti jotensakin happamelta, suu viivana.
   ellauri029.html on line 879: Wikipedian mukaan sarkasmiksi voidaan kutsua sellaistakin purevaa, ivallista tai halveksuvaa kommenttia, joka ei ole ironinen. Tietysti se johon sarkasmi osuu on sitä mieltä, ettei siinä ole kerrassaan mitään huvittavaa. Mutta muutenkin: mun paasauxet on paikoin erittäinkin purevia, eivät välttämättä ironisia, eivätkä ainakaan yhtään hauskoja, mutta sarkastisia. Pessimismi nousuun! AVSn v97 Pessimismi-kiertueella Pentti Linkola ja Paavo Haavikko esittivät Eppu Normaalin lauluja ja Jari Sarasvuo puhui izestään. Onx tää alivaltiosihteereiltä sarkasmia, vai peukuttaako ne oikeesti pessimistejä? Vaikee sanoa, jos ei ymmärrä asiayhteyttä, se on kulttuurisidonnaista, sanoo Archie.
   ellauri029.html on line 885: Antero käyttää sarkasmin ymmärtämiseen kolmea aivojen osaa. Vasemman aivopuoliskon kieleen liittyvä aivokuoren osa tulkitsee lausahduksen kirjaimellisen merkityksen. Otsalohko ja oikea aivopuolisko päättelevät sen asiayhteyden. Lopuksi ventromediaalinen prefrontaalinen aivokuori yhdistää asiat ja tulkitsee lausahduksen sarkasmiksi. Autisteilla ja henkilöillä, jotka kärsivät aivovaurioista, on usein vaikeuksia ymmärtää sarkasmia. Mitenkähän mulle käy kun ventromediaalinen prefrontaalinen aivokuori alkaa laskostua alzheimerixi. Ehkä se on jo laskostunut.
   ellauri029.html on line 889: huumori:komiikka == ironia:sarkasmi?
   ellauri029.html on line 891: Ei ehkä ihan nazaa, vaikka lähellä. Ironia on huumoria Wikipedian mielestä (vaan onkohan se sittenkään, ei Sokrates ollut kovin hauska, Platonista puhumattakaan), mut tokko sarkasmi on sentään eräänlaista komiikkaa? Vai onko se? Onx komiikka edes huumoria vai vaan joku alkeellinen esiaste siitä? Onx sarkasmi ironiaa vai vainko osa siitä on? Ota tästä selvää.
   ellauri029.html on line 893: Izeironiasta usein puhutaan, onhan ironia lempeämpää kuin sarkasmi. Izelleen voi olla sarkastinenkin, jos ei pidä izestään. Salakoominen ei kai voi olla mutta salahumoristinen ihan hyvin, joten tämä pelittäs. Koominen on se heebo joka liukastuu banaaniin, humoristinen se joka huomaa sen ja kertoo hauskuuden. Kyl täskin on jotain eroa.
   ellauri029.html on line 895: Sit on vielä satiiri, josta alempana. Se on kuin sarkasmia, mutta kiltimpää. Lähettäjä sanoo samaa läppää satiirixi, vastaanottaja sarkasmixi. Riippuu siitä kuka nauraa ja kuka ottaa nokkiinsa. Sarkasmilla on izelläkin herne nenässä, satiirilla ei tai vähemmän. Molemmista voi herne mennä nenään kohteelle. Parodia on matkimista, josta monet suuttuu ihan sikana. Se on kuin pilakuva profeetasta, sitä pahempi mitä osuvampi olematta imarteleva.
   ellauri029.html on line 897: Jos tilanne ei voi olla sarkastinen, vaikka voi olla ironinen, humoristinen ja koominen, niin ei nää sitten ihan mahdu kaikki samaan kuvioon. Sarkastisuus on vihamielisyyttä, ja Darwin ei ole vihamielinen. Ei edes ironinen, sen lätty pysyy peruslukemilla. Tilanteen ironia on termiittiapinan omassa silmässä, jos sitä on. Kohtalo voi ivata, koska se on apinan omaa kexintöä, luonnonlait ja sattuma eivät vaivaudu. Ammennä vaan ne sanoo.
   ellauri029.html on line 899: Ei uskonnotkaan pidä paljon ironiasta sen enempää kuin sarkasmista, sekin kertoo jotakin. Naama peruslukemilla pitää olla sielläkin. Pienenä poikkeuxena sallitaan lievä satiiri suunnattuna vuohiin sekä pahixiin.
   ellauri029.html on line 904: Voi lyödä vetoa että tästä aiheestakin löytyy mazkua mielin määrin netissä. Ja löytyykin. Tää on Got Questions -palstalta, jossa mm. neuvotaan How to spend eternity with god. Ajanviettonixejä. Neulominen, pasianssi, hevonkengän heitto, tai voi laskea vaan pilvilampaita. Nukuttaakin paremmin. Wish I brought a magazine. (Olikohan tää nyt parodiaa, satiiria, ironiaa, sarkasmia, vai näitä kaikkia? Aika vaikee sanoa.)
   ellauri029.html on line 906:

   Question: "What does the Bible say about satire and/or sarcasm?"

   
   ellauri029.html on line 908: Answer: Sarcasm is the use of irony (saying one thing while meaning another) or other rhetorical devices in a biting, hurtful way. There is a difference between sarcasm and satire, although they are related. Satire is the use of irony or ridicule to expose foolishness, but without the “bite” of sarcasm. Satire is gentler; sarcasm is more derisive and sneering.
   ellauri029.html on line 910: The question is, is satire or sarcasm ever appropriate? This would be easy enough to resolve if not for the fact that God uses satire in several places in Scripture. For example, Paul’s words in this passage:
   ellauri029.html on line 912: You are already filled, you have already become rich, you have become kings without us; and indeed, I wish that you had become kings so that we also might reign with you. For, I think, God has exhibited us apostles last of all, as men condemned to death; because we have become a spectacle to the world, both to angels and to men. We are fools for Christ’s sake, but you are prudent in Christ; we are weak, but you are strong; you are distinguished, but we are without honor. To this present hour we are both hungry and thirsty, and are poorly clothed, and are roughly treated, and are homeless; and we toil, working with our own hands; when we are reviled, we bless; when we are persecuted, we endure; when we are slandered, we try to conciliate; we have become as the scum of the world, the dregs of all things, even until now. 1 Corinthians 4:8-13
   ellauri029.html on line 914: Is Paul’s language ironic here? Absolutely. Was it hurtful? Intentionally so. Yet, because his intent was to lead the stubborn Corinthians to the truth, it can still be considered loving. In fact, Paul followed this passage with, "I do not write these things to shame you, but to admonish you as my beloved children."
   ellauri029.html on line 916: The Corinthians would not have considered Paul’s language intentionally cruel. Instead, they would have recognized Paul was using rhetoric to make a point. The Corinthians felt superior to Paul, casting judgment on him. So he calls them spiritual kings and says, ironically, that God considers His apostles “scum” and “dregs.”
   ellauri029.html on line 918: The passage sounds sarcastic. It says one thing while meaning another in a way that makes the hearers look foolish. But Paul’s method was not meant as a personal insult. The goal was to grab the readers’ attention and correct a false way of thinking. In other words, Paul’s words are satirical, but not sarcastic. They are spoken in love to “beloved children.”
   ellauri029.html on line 920: Other passages in the Bible that use satire include Isaiah’s ridicule of idol-makers (Isaiah 40:19-20), God’s taunting of Egypt (Jeremiah 46:11), and Elijah’s gibes directed at the prophets of Baal (1 Kings 18:27). Jesus Himself used satire in the form of hyperbole when He told His hearers to “take the plank out of your own eye” (Matthew 7:5).
   ellauri029.html on line 922: Therefore, we can say that irony is fine; irony is a figure of speech that can bring attention and clarity to a situation. Sometimes, irony can be painful because the truth it reveals is convicting. Satire, which uses irony to gently deride and prompt needful change, can be appropriate on occasion; we have examples of satire in Scripture.
   ellauri029.html on line 926: We should speak the truth with loving intent (Ephesians 4:15), avoiding “foolish talk or coarse joking” (Ephesians 5:4). We should speak in such a way that the hearer will understand our motivation. And we should never be malicious or cruel. Carefully worded irony may be fitting, but malicious sarcasm is not.
   ellauri030.html on line 11: ircle">30
   ellauri030.html on line 25: Vanhuudesta (lat. Cato maior de senectute, ”Cato vanhempi vanhuudesta”) on Ciceron kirjoittama filosofinen teos, joka käsittelee vanhuutta ja kuolemaa.
   ellauri030.html on line 27: Cicero kirjoitti teoksen vuonna 44 eaa., muutama viikko Julius Caesarin murhan jälkeen.
   ellauri030.html on line 30: Markun kirja on omistettu Atticuxelle, josta Peabody (alla) kertoo tarkemmin. Tää herra Titus Pomponius oli Siseron nuoruudenystävä, maanpaossa Sullalta kreikkalaistunut roomalainen herrasmies, äveriäs epikurolainen sanan perinteisessä (ei siis alkuperäisessä) mielessä, mukavauudenhaluinen herkutteleva herra (muttei kohtuuttoman), kielitaitoinen ja varsinainen arbiter elegantiarum, jolle Siserokin lähetti puheensa korjattavixi, mutta pysytteli mieluummin taka-alalla, kaikkien julkkisten kaverina olematta mitenkään nimekäs. Siinä seuras oikeata Epikurosta.
   ellauri030.html on line 34: Filosofiassa roomalaiset eivät keksineet yhtään mitään. Ei kyllä amerikkalaisetkaan, paizi Emersonin höpötyxet ja vähän pragmatismia. Valtion alkuvuosina niiden energiat meni järjestäytymiseen ja valtauxiin. Yxinkertaisina jä ryppyozaisina niitä ei kiinnostanut spekuloida arkiryskeen ohella. Mutta valloitusten loppuessa tuli muutos. Vallattujen alueiden rikkaudet, ziljoonat orjat ja yläluokan kasvu aiheutti suuren vallankumouksen. Yläluokat ei teeskennelleetkään enää uskovansa jumaliin, ja muuta kimppakivaa kaivattiin. Rahan ja vapaa-ajan mukana tuli tilaisuus ja halu kyldyyriin. Kreikasta löytyi taidetta, kirjallisuutta ja filosofiaa karkeille valloittajille valmiina hyllyltä. No täähän on just kun Amerikan sodanjälkeinen tarina.
   ellauri030.html on line 59: Cicero, laskelmoiva mies, kannusti Pro-Akatemiaa ja TAMK:ia, vaikka käytännössä heilui jossain sauvakansan ja Stoan persuporukan välillä. Se halus kukkoilla julkkixena, mille stoalaiset nyrpisti, sauvaporukat taas peukutti. Epikurolaisia se ei alkuunkaan sietänyt. Epikuroxesta ja muista kreikkalaisista Cicero luki vaan jotain surkeita esitteitä ja lyhennettyjä käännöxiä. Se oli aika moukka, vaikka olikin kermaperseisistä keskiluokkaisista piireistä. Sen nimi tarkoittaa kikhernettä eli egyptinhernettä, perhe oli rikastunut hernebisnexestä. Se oli yhtä kova keximään latinaan uudissanoja kuin hengenheimolaisensa E.Saarinen. Sillä oli oma kuningatar Pipsakin, Terentia. Paizi että niille tuli ero viisikymppisinä. Sit Cicero otti jonkun nuoren rikkaan typykän voidaxeen maxaa Terentialle erorahat. Se liitto ei kauan kestänyt, kun rahat oli syöty.
   ellauri030.html on line 61: Cicero oli kiero julkkisasianajaja, voitti joitakin näkyviä juttuja, rupesi poliitikoxi. Oli Sisiliassa kvestori (yliopistossakin on kvestori, siis rahastonhoitaja), oli kova puhuja, päihitti Hortensiuxen. Keskiluokkainen pyrkyri, kuten eräs suomalainen sykofantti, jonka nimeä E.Saarinen en viizi edes mainita. Koulussa piti lukea Ciceron puhetta in Catilinam: quo usque Catilina abutere patientia nostra. Cicero hommas Catilinalle kuristushuonetuomion, vastoin Caesarin ja muiden lievempiä kantoja. Kazoi ize päältä kun Catilinaa hirtettiin. Oli siitä vielä ylpeä. Koko case in Catilinam saatto olla pelkkä kehystys, Cicero oli ehkä tekaissut todisteet. Et semmonen veitikka.
   ellauri030.html on line 63: Cicero oli optimaatti eli kokkare, Catilina ja Caesar sai äänet plebeijeiltä. Konsulixi kivuttuaan Cicero osti lainarahalla ökykämpän Rooman Bulevardilta. Sen vastustaja ja naapuri Clodius takavarikoi kämpän ja hajotti sen maan tasalle, vähän olivat kuin Peter Nygård ja sen miljonääri naapuri Pekoni. Maanpaossa Kreikassa Cicero vänisi ja harkizi jo harakiriä. Pompeius kuzu sen takasin jelppimään diktatuuria. Se tuli ja yritti taas pistellä Caesaria, pieleen meni, minkä jälkeen se alkoi nuolla diktaattoreja.
   ellauri030.html on line 65: Myöhemmin se koitti taktikoida diktaattorien välissä, peukutti Pompeiusta ja nälvi Caesaria. Caesarin tultua murhatux Ciceron suurexi iloxi, hernekauppias koitti pelata Antoniusta Octavianusta vastaan. Kompastui omaan nokkeluuteensa, diktaattorit veti herneen nenään, ja tappoi Ciceron yhteisellä sopimuxella. Ärsyttävä perskärpänen. Sen viimeiset sanat (63-vuotiaana) oli: koita solttu edes tappaa mut kunnolla. Varmaan lynkkaaja joteskin tunaroi irrottaessaan Cicerolta päätä. Antoniuxen vaimo Fulvia vielä pisteli irtopäätä kieleen nuppineuloilla, koska se oli puhunut niin rumasti. Se oli kova opportunisti ja perseennuolija, tais tulla nuppineuloihin ruskeata väriä.
   ellauri030.html on line 72: 9. Aptissima omnino sunt, Scipio et Laeli, arma senectutis artes exercitationesque virtutum, quae in omni aetate cultae, cum diu multumque vixeris, mirificos ecferunt fructus, non solum quia numquam deserunt, ne extremo quidem tempore aetatis (quamquam id quidem maximum est), verum etiam quia conscientia bene actae vitae multorumque bene factorum recordatio iucundissima est.
   ellauri030.html on line 75: Sopivimpia kaikkiaan ovat, kuulkaapas nyt Scipio ja Laelius, vanhuuden aseita äijyyxien konstit ja niiden harjoitus, jotka iän kaiken kultivoituna, kuinka kauan eleletkin tai miten kirjavasti, tuottaa ällistyttäviä tuloxia, ei vaan koska ne ei koskaan häippäse, ei iän äärirajallla edes (vaikka se onkin tapissa), vaan myös koska hyvin eletyn elämän fiilis ja monien hyvien tempausten makustelu on ihan parhautta.
   ellauri030.html on line 83: Lähes kaikki emerituruxet vastaavat samalla lailla: Se on huisin kivaa, mä olen mahottoman kiireinen, mulla on vihdoinkin aikaa saattaa päätöxeen erinäiset keskeneräiset eri kiinnostavat erään koiran tutkimuxet.
   ellauri030.html on line 92: Ciceron omistä näkemyxistä ei ota selvää erkkikään, oli se sen verran liukas asiakas, slippery customer, kuten Hintikalla oli tapana sanoa. Mutta se oli sentään eri ylevä, exalted sentiments oli sen vahvuusalue, niinkuin Eskillä. Se kirjotti aika paljon oppaita, izehoito ynnä muita, esim Puhujasta, Valtiosta ja Laeista. Puhumisesta sillä on useitakin tärkeitä oppaita. Onkohan niissä just samoja hengennostatusvinkkejä kuin Eskin niteissä? Lyön vetoa.
   ellauri030.html on line 94: Tyttären kuoltua se kirjoitti vielä Lohdusta, Pro-Akatemiasta, Hyvixistä ja pahixista, Tuskulanumin väitöxiä, Jumalten luonteesta, Cato vanhempi (tän albumin nimikappale, vanhemmuudesta kato), Laelius (kaveruudesta), Kohtalosta, Poskettomuuxia (stoalaisista), Viroista, ym ym, monet kaikexi onnexi hävyxissä. Pojan kuolemasta se ei kuulemma ollut moxiskaan, se olikin joku mitääntekemätön hummeri. Aika epeli.
   ellauri030.html on line 96: Kaikki huusi Cato, se on Mauno Mato! Tän turauxen Cicero kirjoitti 62-vuotiaana vuonna 44 ennen Kristusta. Se plagioi ensi kädessä Xylofonia sekä lättänenän fasistin Valtio-teosta ja sen uskontopläjäystä Faidonia. Saatto sillä olla joku tuntemattomampikin kreikkalainen vanhusten izehoitokirja esikuvana.
   ellauri030.html on line 101: Isommasta Catosta tuli Ciceron kirjan Mauno Mato, koska se eli vitun vanhaxi ja opetteli kreikkaa vielä oktogenaarina. Vaikkei kyllä enää oppinut. Se ei koskaan tykännyt kreikkalaisista, ne oli epäilyttäviä ja veteliä mamuja. Tää vanhempi Cato eli toista sataa vuotta ennen hernekauppiasta, et sille kirjoittelu on vähän kuin Eski puhuttelemassa Eino Leinoa.
   ellauri030.html on line 103: Sithä oli se Cato nuorempi, vanhemman pojanpojanpoika (vanhempi ois niinku rautakauppias jos tää ois mä, herra varjele) uticalaisexi nimetty koska se pisti izensä hengiltä Uticassa välttyäxeen nololta nöyristelyltä Caesarin edessä. Siitähän oli se Addisonin näytelmä jota Rousseau suizutti. Se oli Ciceron kaveri, jelppi sitä Catilinan keississä, ja muutenkin seilaili samoissa piireissä. Tosi oikeistolainen ja izepäinen kuin piru, viinamäen miehiä. Aika ällön tuntuinen kaveri tämäkin.
   ellauri030.html on line 105: Tuskulum oli vanhemman porsaan Caton kesäpaikka, ja Ciceronkin, ne oli mökkinaapureita (vaikkei yhtä aikaa, Catojen mökki oli siirtynyt jo Cato nuoremmalle). Sitähän herrasväki vieläkin käyttää huvilan hassuttelunimenä. Siitä tulee lähinnä mieleen Hannu K. Riikonen ("K"! my foot!) ja Pekka "Tuus" Tarkka. Joko kerroin, että kun pääsin Fredin vs. proffaxi, Pekka "Tuus" Tarkka heräsi ja lähetti mulle kirjeen, jossa se pyysi mua arvostelemaan jonkin kirjan Hesariin. Kirje alkoi H.V., joka ei tarkottanut haista vittu (kai), vaan "hyvä veli", ja päättyi "Tuus, Pekka Tarkka". Kirje meni rodeen saman tien. Vitun "Tuus", tosi noloa. H.V., Pekka. Onnen Pekka. Ei ole vielä tuuskahtanut.
   ellauri030.html on line 107: Vanha Cato oli sotamiehenä kuulun Fabius Cunctatorin tiimissä. Siinä mies Caton mieleen, ja minun myös. Vitkastelu on kivaa. Scipiosta se ei tykännyt, kun se oli tuhlari. Cato muistutti Roope Ankkaa nuorena. Otti talteen narunpätkätkin. Cato sai läpi jotain lakeja jotka rajotti roomalaisten rankaisemista. Mitähän se ois sanonut Catilinan keissistä? Cato oli ennen kaikkea moraalinvartija, hemmetin sensori. Rajoituxia ja lisää rajoituxia persuille, pätäkkää ja lisää pätäkkää mamuilta. Ja xenofobi, hoki sitä "ceterum censeo" meemiä puunien pään menoxi. Ja menihän se pää lopulta. Suolaa vaan siroteltiin tuhkille. Niinkuin Dresdenissä, Afganistanissa, ja Irakissa nyttemmin.
   ellauri030.html on line 109: Kikhernekehoinen englannintaja (alla) kertoo Marcus Porcius Cato Censoriuxesta tarkemmin. Se syntyi tuskulumissaan Latiumissa ehkä 234 eKr ja kuoli ysärinä. Se oli ahnas plebeijinousukas. Perheen nimi oli Porcius (porsastelija? sikala?), lisänimi Cato tarkottaa kattia. Se oli varmaan jotenkin kissamainen, pitkäkyntinen rähisijä. Enemmän kuin Sapiens, millä nimellä se tunnettiin myöhemmin. Sillä oli vahvuuxia mutta vitusti myös vikoja. Sillä ei ollut mitään vuorisaarnan "autuaita ovat" ominaisuuxia, vaikka kovana käräjöijänä se varmaan ajatteli olevansa vanhurskas. Se oli todenpuhuja, suoraselkäinen, rohkea ja isänmaallinen, kiltti perheenisä kuten moni muukin nazi. Mutta se oli pihi saituri, hirveä styränki, paha vihollinen, ja pysyi poissa paheista vaan yleisön silmissä. Sitä ihannoitiin myöhemmin tyyppiroomalaisena, kai sen puutteet oli jo unohtuneet tai kuului asiaan.
   ellauri030.html on line 113: Koitti opetella kreikkaa seniilinä. Hupaisaa kyllä, Cato inhos mamuista erityisesti kreikkalaisia, ja kreikkalaisista erityisesti Sokratesta, jonka kustannuxella se usein piruili. Cicero panee Caton suuhun kaikenlaisia kreikkalaisia sokraattisia viisauxia. Ei ois varmaan maistunut. Catolta ainoa säilynyt kirjallinen saavutus on joku maamiehen kalenteri.
   ellauri030.html on line 142:
3. Täytyy juoda kohtuudella ja jumpata, sairauxia on kaikilla
   ellauri030.html on line 179:
4. Ei siinä jumppa loputtomiin auta, ja vanhuxet ON sairaampia.
ellauri030.html on line 215: Tää olis sellaisenaan jo aivan riittävää, mutta herneenpalon on viran puolesta lisättävä vielä kristillistä puppua koskien Ääretöntä Viisautta ja Eliaa, joka ainoana lähti taivaaseen housut jalassa. Kuoleman voi sen mielestä kohdata tyynen rauhallisena vaan jos se on ovi johkin jatko-osaan, tukijatkoon vyöllä tai ilman vyötä. Ja mixi? Ainakin mulle nimenomaan se on rauhottava ajatus että tässä kaikki, ei tarvize alottaa mitään revohkaa enää alusta. Kikherne sanoo et Cicero uskoi jatkoon vaan koska se halus jatkoa. No miten hernepussin usko eroo siitä? Herneelle pakanoiden pelleusko jatkoon oli hyvää evidenssiä et sen oma usko on oikea. Vähän niin et "close, but no cigar". Mun mielestä se todistaa just päinvastaista. Kaikki uskoo koska haluu uskoa, ihan sama mitä, kunhan vaan ei "tämähän oli nyt tässä, vai mitä?". Niin lujassa on Darwinin kolmas käsky "EAT! EAT!".

ellauri030.html on line 228: Tai tämä: Kannatan luontoa, luonto on suunnitellut kaiken parhain päin, kyllä siis vanhuudenkin täytyy olla mukavaa. Vasta-argumentti: suunnitellut kenelle? Sehän on just hyvä geenipuulin kannalta, että vanhuxet häipyy takavasemmalle pitemmittä mutinoitta, ja silloin se et vanhuus on vittumaista on vaan hyvä sdradegia, lähtevätpä kääkät hyvällä. Mitäs vanha iloista kuha on lämmin. Mullakin oli jalat hirmukylmät eilen, piti olla villasukat jalavosa, kuten sano se Alppilan KOP:in konttorinjohtajan tytär jonkun paikkakunnan murteella.
ellauri030.html on line 244: No siis jos olet julkkis kuten Aira Samulin tai taata Sillanpää, tai sit kirjoittelet paskaa viimeseen saakka niinkun Puovo Huovikko, niin sittenhän voi olla mukavaa. Onhan Eskillä vielä Pafos ja mullakin nyt nää runot ja paasauxet. Runoilija Ennius vertas izeään vanhaan eläkekaakkiin laitumella lerppahuulisena. (Sama hemmo jonka Cato jätti kärvistelemään köyhänä kotiopettajana rahdattuaan sen ensin jostain saarilta luoxensa.)
ellauri030.html on line 246: Etenim, cum complector animo, quattuor reperio causas, cur senectus misera videatur: unam, quod avocet a rebus gerendis; alteram, quod corpus faciat infirmius; tertiam, quod privet fere omnibus voluptatibus; quartam, quod haud procul absit a morte.
ellauri030.html on line 254: Virheellisesti Sisero väittää, että vaan tyhmistä tulee houkkia vanhuxina. Dementia tulee kyllä viisaammillekin, eikä siitä pelasta kohtuullinen voimistelu ja ruokavalio. Siis tää Siseron pointti on yxinkertaisesti vaan tuubaa.
ellauri030.html on line 258: Sevverran pitkään papukauppias pyörii tän kysymyxen ympärilä, ettei se ehkä niin selvä ole sillekään. On muka kivempi kazoa jotain Turpioo Ambiviusta (sen ajan Pirkka-Pekka Peteliusta, Terentius-komeljanttaria) lehteriltä kun osallistua tapahtumiin lähempää. Onx se joku Volmar-setä, josta on kiva kazella kun muut on pukilla? Sit vielä tukuittain esimerkkejä erilaisista kynäntyöntäjistä jotka oli jättäneet munantyönnön nuoremmille hirmu tyytyväisinä. Piirtimellä puhkovat paperia ja ruiskivat sille fläkkejä siitin ja oza yhtä rypyssä.
ellauri030.html on line 278: Ja nyt tulee taas Siiselin tilastollisia harhapäätelmiä. Kuten kaikki tietävät (ja ovat aina tienneet, tiesivät myös Ciceron aikana) vanhuxet ovat suhteellisen nyreitä, hankalia, ärtyisiä, ja saitoja. "Mutta näähän on luonnevikoja, ei johdu iästä". Hemmetti, luonnevikoja, mutta PALJON tavallisempia vanhoilla kuin nuoremmilla. Eikä ihme! Nimittäin! kuten Siiseli izekin toteaa, vanhuxia vähexytään, halvexitaan ja pilkataan, KOSKA ne on käppänöitä, heikkoja, hömelöitä, ja sen lisäxi vielä nyreitä, hankalia, ärtyisiä ja saitoja. Turha marssittaa taas muutamaa hämmästyttävää poikkeusta, nyt puhutaan tilastofaktoista! Cato ei "muka" ymmärrä vanhushappamuutta eikä varsinkaan saituutta, mix säästellä kun on niin vähän matkaa jäljellä? Hyvä kysyä, mutta historia kertoo, että Cato ize ei ainakaan ollut poikkeus, se oli varsinainen hapantelija ja itara kuin piru ihan loppuvihellyxeen asti. Hautas poikansakin kunnan kustannuxella, ja möi vanhat ja sairaat orjat torilla.
ellauri030.html on line 288: Kun arkaaiset ihmiset mietti mikä saa elukat (apinan mukaanlukien) tikittämään, oli 2 vaihtoehtoista analogiaa: 1) siellä on sisällä jokin otus, joka vetää naruista, mutta lakkaa vetämästä kun elukka on vainaja. Silloin voi hyvin kysyä, mitä se otus sitten teki. (Jätetään nyt syrjään se Bertrand Russellin vanha täti-paradoxi, että mikäs sitten sen otuxen lankoja veteli, etc.etc, turtles all the way down.) No joko sekin kuoli (heippa turtselitäti taas), hävis olemattomiin kuin pieru saharaan (mut silloin se oli aika tarpeeton hypoteesi alunperin), muuttui joxkin muux (ditto), tai se meni jonnekin muualle. Tästä analogiasta lähtee kaikki noi sieluhöpinät. 2) Ei täällä ketään ole, elävä elukka on pikemminkin kuin mekaaninen kana tai herätyskello, jonka vieteristä loppuu lopulta veto. Tää vaihtoehto mainitaan Faidonissakin (sielu on kuin soittimen viritys), mutta jostain syystä (mikähän se oli?), se jää tienoheen. Mun ymmärtääxeni tää on tieteellinen näkemys, siis yxinkertaisin oletus saatavilla olevan evidenssin valossa. Tän mä ostin jo ihan pienenä. Vanhoilta on veto käyt.kaz. jo lopussa. Tikketi-takketi tik tak tik - tak sanoi Impi Loiskeen kuhmuinen herätyskello viimeisen kerran, jousi katkesi ja kello vaikeni iäxi.Se on aikaa sitten romutettu, varmaan osina jossain Afrikassa tai Kiinassa. Näin tulee ihan kohta käymään minulle, siis just tälle mulle. Se on voi.
ellauri030.html on line 290: - Sanohan Simmias, mikä tässä (sielun kuolemattomuudessa) ei tunnu vakuuttavalta. - Se että myös harmoniasta, lyyrasta ja sen kielistä voisi sanoa samalla tavoin: viritetyssä lyyrassa on harmonia näkymätön, ruumiiton, täydellisen kaunis ja jumalallinen, ize lyyra ja kielet taas ovat ruumiita ja ruumiillisia, yhteen liitettyjä, maan kaltaisia ja sukua kuolevaiselle. Entä jos joku nyt särkisi lyran tai katkaisisi sen kielet ja sitten väittäisi samoin perustein kuin sinä, että harmonian täytyy vielä olla olemassa, että se ei ole voinut hävitä - sillä eihän ole mahdollista, että nämä kuolevaiset esineet, lyyra ja kielet, olisivat vielä olemassa vaikka kielet on katkaistu, sen sijaan harmonia, joka on jumalallisen ja kuolemattoman kaltainen ja sille sukua, olisi hävinnyt ja siis tuhoutunut ennen sitä mikä on kuolevaa? Ja hän voisi väittää edelleen, että harmonian on pakko olla vielä olemassa ja puuosien ja kielten täytyy lahota ennenkuin sille voi tapahtua mitään. Sinäkin olet varmaan huomannut, Sokrates, että kuvittelemme sielun lähinnä tällaisexi: ruumiimme jännittyy ja herpautuu kuumuuden ja kylmyyden, kuivuuden ja kosteuden sekä muun sellaisen vaikutuxesta,kun taas sielumme on kaiken tämän sekoitus, harmonia, jossa kaikki on hyvin ja sopivasti sekoittunut keskenään. Ja jos sielu kerran on harmonia, on selvää että kun sairaus tai jokin muu paha saa ruumiimme liiaxi herpautumaan tai jännittymään, sielun täytyy heti hävitä, olipa se miten jumalallinen hyvänsä, aivan niinkuin harmonian yleensäkin sekä musiikissa että muissa taiteissa; sen sijaan ruumiin jäännöxet säilyvät kauan, kunnes ne poltetaan tai mätänevät. Jos joku siis väittää, että niin sanotun kuoleman tapahtuessa sielu häviää ensimmäisenä koska se on ruumiin ainesten sekoitus, niin mitä me voimme esittää tätä teoriaa vastaan? 86a
ellauri030.html on line 294: Eli siis ei, ei tässä edes koitetakaan kumota tota harmoniavaihtoehtoa, se ei vaan kelpaa, koska nimenomaan KAIVATAAN toisenlaista todistelua, jotta voitaisi USKOA, ettei sielu kuole ihmisen kuollessa. Will to believe, kuten William James, tuo pragmaatikko, leukavasti laukaisi. Ei tässä ezitä faktoja, vaan rohkaisua. Faktat ovat masentavia, kuten jokainen optimisti tietää muutenkin. Täytyy tehdä kuin Fagerströmin positiivinen Gunilla, kieltää ne. Sitten jaxaa pikku sirkka taas sirittää ja potkia.
ellauri030.html on line 304: Vanhemmiten se oikas alapurennan mut alko laulaa väärin kuorossa ja soolona. Hurriström on varmaan kuuro. Inkeri oli sitten vulgääri ihminen, ei toista vertaista. Tai olihan se Pirjo Kananen, akribisti toinen pölkkypää, ruozin kääntämisen lehtori ja professori sittemmin, uskomaton hienostelija. Ja se mun kepin kanssa kulkeva örkki assistentti kolmantena, tylsimys ja pikkumainen ihminen. Tähän muisteluxeen sopis kuvituxex se Klibanin piirros epäadekvaateista ihmisistä. Mä olen yxi niistä tietysti. Ehkä toi Ineptitude.
ellauri030.html on line 306: Nyt mulla on 2 kännyä siihen saakka kun lähden yliopistosta. Runoilen ja paasailen tällä Jollalla, androidilla käytän watsappia ja muuta somea. Ei mulla kyllä oo kymmentäkään ystävää, ja kaikki sometilit on salanimillä. Vaikkenhän mä sillä petä muuta kuin izeäni, naamakirja ja google tietää kyllä kenestä oikeesti on kysymys. Tosta Ineptitudesta.
ellauri030.html on line 312: Seuraavan stoalaisen suolloxen lähde on ruusuristiläisten teosofia.net. Sen kirjoittaja on kääntäjä Kaarle Jaakkola vuodelta 1919.
ellauri030.html on line 316: Epiktetos oli orja joskus keisariajalla, yhden varakkaan roomalaisen heräteostos (sitä sen nimi merkizee: lisähankinta, kaupanpäällinen), jonka se orjan viisasteluun kyllästyttyään pani kierrätyxeen. Heppu perusti hengenpitimixi stoalaisen izehoito-opiston. Se oli kampurajalka eikä osannut käsilläkään kirjottaa, mut sen oppilas Arrianos koosti sen systeemifilosofisista puheista käsikirjasen (Enkheiridion).
ellauri030.html on line 325: Tämä näkökohta – mikä on ja mikä ei ole meidän vallassamme – on myös ”Käsikirjassa” keskeinen ja perustavaa laatua, so. asiat, jotka pystymme itse itsellemme hankkimaan, ja asiat, jotka riippuvat vieraista voimista. Muilta ei pidä jäädä odottamaan apua, vaan ottaa niiltä mikä vaan on omassa vallassa. Kaikkihan on lähtöruudussa samalla viivalla, jos et pysy mukana se on voi.
ellauri030.html on line 337: Epiktetos peukutti Sokrateesta joka esiintyi isänmaansa laeille uskollisena kansalaisena, koko yhteiskunnan hyväksi vaikuttavana virkamiehenä ja urhoollisena soturina sen aikaisissa vaarallisissa sodissa. Tästä ja muusta besserwisseröinnistä kateet aikalaiset panivat sen lihoixi. Sitä vaaraa ei heräteostoxella ollut.
ellauri030.html on line 339: Keisari Markus Aurelius (161–180 jaa.), yksi stoalaisen filosofian merkkimiehiä, joka itsekin kynäili samansuuntaisia itsetarkasteluja, oli ihastunut heräteostoxen käsikirjaan. Aurelion sielu oli häviämätön niinkuin muovipelletti, samoin Senecan. Siseron oli sekoitetta, Epiktetoxella vielä 100% biohajoava.
ellauri030.html on line 341: Sudenpennun käsikirjan ohjaa ihmismieltä siihen hommaan, johon maailman rakentaja ja isä sen on tarkoittanut. Äidistä ei ole puhetta, niinkuin ei kristityilläkään. Impulssiostos käsittelee taitavasti, terävästi ja varsin monipuolisesti hengen ja ruumiin etu- ja takapuolia, ylistää vertauksilla ja kuvauksilla kaiken oikean, hyvän ja jalon arvoa. Loukkauksista ja huomaavaisuuden puutteesta ei pidä suuttua, vaik onhan ne vituttavia. Ojennukset ja ohjaukset, neuvot ja vertaukset ovat kauttaaltaan opettavaisia (onko niitä muunkin laisia?). Esitys on lyhyttä ja miellyttävää, kieli voimallista ja vaikuttavaa.
ellauri030.html on line 343: Epiktetos on saattanut vähän plagioida Jeesusta. Se mainizeekin galilealaiset kolleegansa jossakin. Tän huomas kirkkoisä Aku, ja aleksandrialainen Klemetti. Ahkerat kädet on sitten löytäneet jopa 200 lainausta, siitä tulis Urkundissa jo aika meteli. Sillä kuten Jessellä on uskonto ja moraali samalla jalustalla, 2 sanaa vaan: don't accept substitutes. On vaan 1 jumala kaikille yhteisesti, vain yxi pelastusovi, yhtä suvaizematon on impulssiostoskin. Ei voi rakastaa jumalaa ja maailmaa, you can't have both, sanoi Naipaulin isäkin. Koita päättää. Mut voi olla rakastamatta kumpaakaan! Mun päätös on jo tehty.
ellauri030.html on line 347: Zenon oli soveltavan filosofian perustajanimiä, käytännöllinen moraalioppi oli sen ihan vahvuusalue. Osmo Soininvaaran henkisiä sinivihreitä. Kaikki riippuu mielialasta, teko sellaisenaan on yhdentekevä. Esimerkiksi rikokset ovat seurauksia siitä, että tekee vääriä päätelmiä hyödyllisestä ja vahingollisesta. Niinpä niin, ei ois kannattanut sen huumepoliisinkaan rikoxen tielle lähteä, meni isänperinnötkin mukana. Kardinaalihyveet on oikeus, maltti ja urheus. Seppuku on ookoo ratkaisu jo se tuntuu siltä omalta kannalta, siitä vaan riippumattomasti heilumaan ohjenuoran jatkona. Älkää lapset melutko, isä menee hirteen lepäämään. Stoalaisuus on kristinopin jälkeen hyvä kakkonen, sanovat kristinoppineet, stoalaiset kuinka ollakkaan pitää vastakkaista järjestystä oikeampana. Myöhempien aikojen kristityt on lainanneet stoalaisilta takas enemmän kuin Epiktetos otti niiltä luvatta.
ellauri030.html on line 351: Kysymykseen, kuinka hyvässä maailmassa voi olla pahaa, Khrysippos vastasi: "Pahaa ei voi poistaa, eikä olisi hyvä, jos se poistettaisiin." Ensinnäkin hän väittää vedoten Platoniin, että vastakohdat edellyttävät toisiaan ja sen vuoksi hyvääkään ei voisi olla, ellei olisi pahaa, samoin kuin oikeutta ei voi olla ilman vääryyttä, rohkeutta ilman pelkuruutta, kohtuullisuutta ilman kohtuuttomuutta tai viisautta ilman tyhmyyttä. Toiseksi näennäinen paha on seurausta luonnon hyvydestä. Niinpä on käytännön syistä välttämätöntä, että ihmisen pääkallo muodostuu pienistä ja ohuista luista, mutta tämä ylivertainen hyödyllisyys merkitsee väistämättä, että kallo on alttiina iskuille. Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin. Jokaisessa kullassa on pilvireunus.
ellauri030.html on line 353: Kolmanneksi onnettomuudet jakautuvat Zeuksen järjellisen tahdon mukaisesti; joko niiden tarkoituksena on rangaista pahoja ihmisä tai ne ovat tärkeitä koko maailman järjestyksen kannalta. Niinpä paha on hyvää valepuvussa, ja loppujen lopuksi se johtaa parhaaseen lopputulokseen. Tätähän se Voltairekin irvaili Candidessa. Khrysippos vertasi pahaa karkeaan leikinlaskuun komediassa, sillä vaikka leikinlasku itsessään on loukkaavaa, sekin kuuluu osana hyvään näytelmään, ja "niinpä voidaan myös arvostella pahaa, jos sitä tarkastellaan sellaisenaan, ja kuitenkin myöntää, että esiin­tyessään kaiken muun yhteydessä siitäkin on hyötyä."
ellauri030.html on line 355: Täähän liittyy hauskasti Aarne Kinnusen keltaiseen kirjaan! Leikinlasku kuuluu jokaiseen hyvään näytelmään! Jumalallakin on huumorintaju kohillaan, vaikka raamatusta kazoen ei ehkä siltä näytä. Mun vastaushan on et kysymys on väärin asetettu, ei maailma ole sen paremmin hyvä kuin pahakaan, se riippuu siitä kenen kannalta sitä kulloinkin kazoo.
ellauri030.html on line 380: Jos ei ole rahaa, siirrä ostokset myöhemmäxi, tai laske vaatimuxia.
   
   ellauri030.html on line 385: Älä kiinny vaimoosi ja lapsiisi enempää kuin mielisaviruukkuusi, ne voi särkyä.
   ellauri030.html on line 395: Jos tuon lukee kuin piru raamattua (kuten mulla on tapana), sehän kieltää tekemästä reklamaatioita. Mutta on sille parempikin lukutapa: don´t get mad, get even. Izensä syyttely on enimmäxeen joutavaa, koska kantaja on ize vastaava.
   ellauri030.html on line 415: Älä milloinkaan sano mistään asiasta: ”Olen menettänyt sen”, vaan sano: ”Olen palauttanut sen takaisin.” Onko lapsesi kuollut? Se on palautettu takaisin. Vaimosi on kuollut? Hän on palautettu takaisin. Onko omaisuutesi viety? Se on palautettu takaisin. Sanot: ”Mutta joku paha ihminen on riistänyt sen minulta.” Mitä väliä sillä on, kenen välityksellä antaja on ottanut sen sinulta takaisin? Niin kauan kuin se on sinulle annettuna, pidä huolta siitä, mutta kuten matkustajat suhtautuvat airbnb:hen, älä pidä sitä omanasi.
   ellauri030.html on line 425: Muista, että olet vain surkea näyttelijä, ja näyttelet väärässä näytelmässä. Sellaisessa näytelmässä kuin porho näytelmäkirjailija päättää – se voi olla lyhyt tai pitkä. Jos hän tahtoo sinun näyttelevän köyhää, rampaa, erakkoa tai virkamiestä (herra varjele), sinun täytyy näytellä roolisi luontevasti. Sillä sinun tehtäväsi on näytellä sinulle määrätty osasi hyvin, roolin valinta on toisen asia. (Tää näyttelijämeemi on tosi yleinen.)
   ellauri030.html on line 429: Ei tää kyllä ole kovinkaan seppoilevaa, täähän on teppoilua, alistuvaa fatalismia. Epiktetos on ilmiselvä kamalien eläinten majava. Sepot on niitä isoveli matteja, öykkäreitä karhuja, näytelmäkirjailijoita, jotka päättää rooleista. Mä teen just samaa, vältän pelejä jossa mulla ei ole voittavaa pelitapaa.
   ellauri030.html on line 437: Mitä vittua? Mitä tekemistä noilla asioilla on keskenään? Sitä kiireempihän on ajatella alhaisia ajatuxia ja haluta kaikkea kohtuuttomasti, jos kuolema on luvassa. Niinkuin Calvinin ja Hobbesin kesäloma, josta on jo 1 päivä puolessa.
   ellauri030.html on line 449: Jos toisen palvelija särkee astian, sanot "sellaista sattuu". Jos sulta kuolee perhettä, tee samoin, sano että sellaistahan sattuu. Sitä on liikkeellä, niinkuin coronavirusta. Tää on stoalaista.
   ellauri030.html on line 451: Kyllä tässä orjattaren pojassa on aika paljon Epikurostakin. Se haluis periaatteessa ehkä olla Olympian voittaja, muttei tykkää aikaisista aamuherätyxistä, karaisevista kylvyistä, nokan ryttäävistä siemenruuista eikä koutsin huudosta. Ei saa juoda edes viiniä. Ja sit voi vielä satuttaakin izensä. Ihan samanlaista on huippu-urheilijan arkiryske nykyäänkin. Sixpä mäkään en oo huippu-urheilija.
   ellauri030.html on line 487: Summa summarum: kyl tää Epiktetos on aika pieni pyhä, sellainen stoalaisten Jeesus Syyrak. Apokryfikirjan luokkaa rykäys, pyhyysaste aika matala. Mutta sopii alokkaille ja peruskoulutusvaiheen varusmiehille. Alkaa valjeta, mixi stoalaiset ovat ikäviä ihmisiä.
   ellauri030.html on line 499: Schopenhauer on pessimisteistä nimekkäin, sen sepustuxista on koottu suomennettu keitos Pessimistin elämänviisaus. Toinen tunnettu pessimisti on Piisamirotta. Mulla on piisamirotta-kangasmerkki jossain, sain Seijalta. En ole muistanut ommella sitä rintapieleen kii. Nuori Schopenhauer näyttää vähän Jyrki Hukkataipaleelta. Silläkin lie syitä olla allapäin. Piisamirotat riippukeinussa syö täytekakkua
   ellauri030.html on line 502: Seuraava pätkä on kopsittu saxankielisestä Wikipediasta. Englantilaisessa on vähän eri juoruja, jotka on käännetty tänne. Artturi syntyi 1788 Danzigissa, nykyisessä Gdanskissa. Isä oli kauppias ja äiti piti Goethellekin kelvannutta kirjallista salonkia. Porukka muutti 1793 eli Ranskan giljotiinikekkereiden aikaan Hampuriin, kun Puola oli menettänyt Gdanskin Preussille. Isä-Heikki jatkoi helppoheikin hommia Hampurissa. Artun oli määrä jatkaa kaupassa, mutta Arttu perkele! halus lukioon. Iskä ei päästänyt sitä turhuuteen, mutta pääsi se kuitenkin vaihtoon ulkomaille. Iskältä ei kauppa käynyt, se hyppäs masixena talon katolta. Äiti ja sisko muutti Weimariin, Arttu jäi Hampuriin. Ja eikun kimnaasiin, kun ei ollut iskä eikä äiti enää kieltämässä. Pihkaantui vähän johki näyttelijättäreen, siitä ei tullut muuta kuin sydänsurua.
   ellauri030.html on line 504: Perinnön saatuaan ei Artturilla ollut huolen päivää. Se alkoi opiskella ensin lääkistä, mutta vaihtoi sitten filosofiaan, helpompaa. Väitöskirja oli jotain hämärää kantilaista logiikkaa. Schopenhauer peukutti Goethen idioottimaista väriteoriaa, mistä Hansu oli ensin mielissään, mut kun Arttu alkoi ehdotella parannuxia, Goethen kirjeet harvenivat. Arttu perkele esitti sitten oman väriteoriansa 1815, yhtä paskan. Arttu pysyi kuitenkin Goethen bändärinä.
   ellauri030.html on line 506: Artturin magnum opus Maailma tahtona ja mielteenä (1818-9) ei ollut bestselleri, vaikka Arttu oli ize vakuuttunut että se oli käänteentekevä. Eka painos kesti 30 vuotta myydä loppuun. Arttu oli rahantunteva kuin iskänsä, hirmu kirpunnylkijä ja pedanti. Sanaakaan ei saanut muuttaa kässäristä. Brockhaus suuttui aika lailla ja haukkui Artturia hevoskuskixi, ja uhkasi että Artun magnum opus menee suoraan makulatuurixi. Toinen osa 1844 meni painoon sopuisammin.
   ellauri030.html on line 508: Danzigilainen firma meni konkkaan ja Schopenhauereilta loppui rahat. Schopenhauer riitaantui Hegelin kanssa luentoajoista. Kaikki opiskelijat meni kuuntelemaan Hegeliä. Arttu päätti Eskin lailla että koulufilosofia on perseestä.
   ellauri030.html on line 510: Kolmikyppisenä Arttu naiskeli jotain laulajatarta, mutta epäili sitä (ehkä syystä) tautisexi, eikä menty naimisiin. Size palas Berliiniin, mut sen luennot kaikui tyhjille saleille vieläkin. Koleran aikaan Arttu häipy Frankfurtiin, ja vaati että laulajatar ois jättänyt 9-vuotiaan pikkupoikansa kolerakaupunkiin. Se ei suostunut, ja niille tuli bänet. Nelikymppisenä sillä oli uusi hani kiikarissa, 17-vuotias neizykäinen, mut tää ei ollut kiinnostunut. Schopenhauer jäi Frankfurtiin ja kirjoitteli lisää parannuxia Kantin prujauxiin. Äiti kuoli 1838, Arttu oli 50. Arttu kirjoitti pari pläjäystä etiikasta ja voitti norjalaisen palkinnon.
   ellauri030.html on line 512: 55-vuotiaana Arttu saattoi ostaa oman huoneiston, jossa se sit bunkkasi loppupeleihin. Wagner (ei porsas vaan se säveltäjä) kuului Artun nyt kasvavaan ihailijakerhoon. Arttu tykkäs koirastaan enemmän kuin ihmisistä, mutta pelasti kuitenkin jonkun (toisen) 9-vuotiaan pikkupojan hukkumasta. Siltä jäi postuumisti ohjekirjanen miten voittaa riitaisa väittely. Sillä oli paljon peliminuutteja alla.
   ellauri030.html on line 514: Luonteeltaan Arttu oli piisamirotta, jota naapurit ei tunteneet senkään vertaa kuin sokerileipurit hapanta Descartesia. Sillä oli aina puudeli nimeltä Atman, kun yx kuoli se hankki uuden samanlaisen. Sellaista sielunvaellusta.
   ellauri030.html on line 526: Juutalaisia Arttu halvexi saxalaisten paskiaisten perinteiseen malliin, ne ovat "raakoja" ja "barbaarisia", ne on liian optimistisia eikä tykkää koirista, varsinkaan puudeleista.
   ellauri030.html on line 528: Aika turhaa näin ikävän ihmisen filosofiasta olis oikeestaan edes puhua, mutta eihän tässä ole päästy vielä edes pessimismiin asti. Se kuzu omaa tuotettaan subjektiivisexi idealismixi. Ainexia oli nyysitty Platonilta ja intialaisilta guruilta. Ei senttäs ihan solipsisti, koska on olemassa jotain (eipäskun isolla kirjaimella Jotain).
   ellauri030.html on line 531: Musta tää idealismihöpötys on aina kuulostanut ihan skizolta. Miten joku täysipäinen voi ruveta rakentamaan maailmankuvaa omasta päästä käsin? Mitäs sit kun kohta olet kuollut? Sammuuko valot koko näyttämöltä? Typerää, ja hirmu izekeskeistä. Mix tehdä izestä tärkeämpää kun se on, vaan yksi tuikku muiden joukossa. Mut nää tyypit on vähänkun sellaset terapiamuodot joissa mennään taapäin omaan syntymään, kirkas valo pilkahtaa tunnelin päästä, joku vetää tukasta ja joku huutaa. Ai se olin mä. Onx ne OIKEESTI epävarmoja siitä onx ne olemassa vai ei? Tokkopa, meneehän ne joka aamu maitokauppaan ostamaan tuoreet sämpylät, niinkuin Walter vei mut Munchenissä mukanaan vielä kasikymppisenä. Ilman puudelia.
   ellauri030.html on line 535: Elukatkin voi ymmärtää, mut vaan nää sapajut osaa järkeillä. Parasta järkeilyä on pessimismi. Maailma on läpeensä paha, siis se ei ole kunnossa, niinkun pitäisi (maailmantahdon, siis mun, mielestä ainaskin). Huonompaa maailma ei vois ollakaan. (Voltairen Candidessa oltiin just vastakkaista mieltä, inhottavia optimisteja.) Se on aivan hel-vetin huono. Surkea. Maailma on Jammertal, täynnä kärsimystä. Puudeli kakkaa sohvalle ja kusee jalalle. Onni on vain kuvitelmaa, lysti negatiivista. Schopenhauer on pahempi nyrpistelijä kuin saxalainen autobaanaa hurjasteleva unbefriedigte Frau. Elämä heiluu kuin pendeli tuskan ja ikävystymisen väliä. Tik-tusskaa, tak-tyyylsää. Pahinta on se et aina panettaa. Schopenhauer saisi täydet pisteet pessimismitestistä. Mihkäs se kuoli? Keuhkotulehduxeen. Ei siis sydixeen, vastoin Pänkäläisen ennustuxia.
   ellauri030.html on line 539: No entäs moraali, tää pesän meemi? Kantti peukutti kultaista sääntöä, Schopenhauerista ainoo syy säästä kanssaihminen on sääli. Hmm ei tää hirveen hyvin toimi, jos säästät jonkun niin sehän jatkaa vaan matamista täällä Jammertalissa. No ehkä sille voisi soittaa musiikkia tai näyttää tauluja. Tai muuten asketisoida sen elämää. Schopenhauer on tyypillinen Hofstädterin passiivisesti kohtelias saku: Neminem laede; imo omnes, quantum potes, juva. Älä loukkaa ketään, auta kaikkia minkä voit. Tässä järjestyxessä. Jos yhden auttaminen loukkaa toista, jätä auttamatta. Eläimille pitää olla kiltti, vaikka ne kusisivat jalalle. Pänkäläinen on ehkä oikeassa siinä, että pessimistit on luonnostaan myös epäseurallisia. Ei ne tykkää ihmisistäkään, nekin tuottaa pelkkiä pettymyxiä.
   ellauri030.html on line 543: Goethe kirjoitti Artturin vieraskirjaan: Jos haluut iloita elämästä, sun pitää tykätä maailmasta. No Goethehan iloizi ja tykkäsi. Schopenhauer ei. Puolixi se johtui geeneistä (sen isä oli masis) ja puolix meemeistä (sen vanhemmat tappeli kuin Vihtori ja Klaara).
   ellauri030.html on line 547: Berliinissä ollessaan Schopenhauer haastettiin oikeuteen. Haastajana oli ompelijatar nimeltä Caroline Marquet. Melua vihannut Schopenhauer oli työntänyt ikkunansa alla kovaa lörpötelleen naisen alas portailta. Nainen oli loukkaantunut niin pahasti, että Schopenhauer määrättiin maksamaan tälle kuukausittain 15 taaleria rahallista korvausta. Kun nainen 20 vuotta myöhemmin kuoli, Schopenhauer kirjoitti päiväkirjaansa latinaksi ”obit anus, abit onus” (nainen kuoli, kärsimys loppui). Sillonko se osti sen huoneiston?
   ellauri030.html on line 549: Vuonna 1831 Berliinissä puhkesi koleraepidemia ja sekä Hegel että Fichte pakenivat kaupungista. Hegel tuli takaisin liian aikaisin, sai tartunnan ja kuoli muutama päivä myöhemmin. Schopenhauer sen sijaan muutti etelään ja asettui loppuiäkseen Frankfurtiin vuonna 1833. Siellä hän eli yksin ainoana seuranaan lemmikkinsä villakoira Atma tai vaihtovuoroisesti Butz. Atma oli nimetty hindujen maailmansielun Atmanin mukaan. Schopenhauer testamenttasi koiralleen 300 guldenia. (Saksalaisten mukaan Atmoja oli useampia ennen Butzia. Se ei käy ilmi montax oli Butzeja. Nelijalkaisia pesänjakajia.)
   ellauri030.html on line 553: Äiti oli monilahjakas ja kielitaitoinen. Sosiaalista nousua haki 20v vanhemmasta Hekasta Johanna 18v, kun vanhemmat ei laskeneet sitä maalarix. Heikki oli kova komentelemaan, puolisot ei tykänneet toisistaan. Heikki hyppäs katolta 1805. Johanna muutti Weimariin Goethen perässä. Naikohan Hansu sitäkin? Johannalla oli salonki Weimarissa, johon se laski Hansun leipäsusineen (se Vulpius). Se oli suosittu ja tuottelias kirjailija salanimellä. Arttu tuli pian Hampurista perästä Weimariin.
   ellauri030.html on line 557: 10v tauon jälkeen Arttu alko kirjoitella uudestaan. Johanna kuoli 1838 Jenassa köyhänä. Se testamenttas kaiken Adele pikkusiskolle, tietäen kai miten pihi vaurastunut Arttu oli. Arttu haukuskeli äiskää vielä postuumisti.
   ellauri030.html on line 559: Ääliömpää filosofia kuin Schopenhauer saa hakea. Yllättävää kyllä kaikki tää huuhailu on tehnyt Schopenhauerista julkkisten ja taidepellejen mielifilosofin. Peukkuja on antaneet mm. Richard Wagner, Wilhelm Busch, Thomas Hardy, Friedrich Nietzsche, Henri Bergson, Thomas Mann, Bruno Frank, Hermann Hesse, Albert Einstein, Kurt Tucholsky, Samuel Beckett, Thomas Bernhard, Stanisław Lem, Leo Tolstoi, Arno Schmidt, August Macke, Jorge Luis Borges und Michel Houellebecq (jotkut näistä on kyllä ihan never heard). Tolstoin mielestä ne ketä ei tykkää Artusta on idiootteja. Suurin osa jengistähän onkin idiootteja. Niin ja Wittgenstein. Artturi on piisamirottain ruhtinas. Russell, toisen sortin tomppeli, inhos sitä. Tiez mitä? Nää on joka iikka jonkin sortin narsisteja! Ja pelkkiä kickelinheiluttajia! All-male panel. Omahyväisten otusten kerho.
   ellauri030.html on line 561: Vanha Schopenhauer näyttää siltä kuin sen yli oisi mennyt siimaleikkuri. Negatiivinen irokeesi, vanha pussikarhu, bunyip bluegumin setä ilmielävänä, tai oikeammin sanoen umpivainajana. Ton tukan tuunaamiseen meni varmaan koko aamu. Loppupeleissä se oli melkomoinen julkkis, kopioita sen potreteista ja valokuvista oli kaupan ja kumikaulat kävi kazomassa sitä kuin eläintarhaeläintä Englischer Hofissa: kato nyt se syö. Lahjoja annettiin ja nimikirjoituxia pyydettiin. Schopenhauer murisi että tuntuu yxinäiseltä, kaveritkin kuolivat. Se eli vanhaxi ja terveexi, kun käveli koiran kanssa joka päivä ja nukkui rrunsaasti. Se oli kova syömään eikä tarvinnut rillejä, kuulo kyllä meni ja reumatismi haittasi. Kirjoitti tärkeitä huomioita vanhuudesta kokoelmaan Senilia (pitäisi lukea). Kuoli 72-vuotiaana istualtaan, keuhkot pettivät. 4v jälellä.
   ellauri030.html on line 571: Siilin dilemma on ettei siilit voi lähennellä kun niillä on piikit. Höh mistäs sitten tulee lisää siilejä? Ei niillä ole piikkejä vazapuolella. Hyvin sujuu köyriminen niiltäkin, kun vähän varovat. Panevat piikit suppuun sileästi. Nuutti ei saa bylsityx kun se koko ajan kysyy sattuiko. It hurts, but its a good kinda hurt, vastaa siili. Kun Susanna alux suhtautu meihin epäilevästi, me ostettiin sille herätelahjana pehmosiili. Se leppyi siitä ja kuzui meidät niiden silloiseen kellariloukkoon kazoo telkkarista Johnin mielipiirrettyjä.
   ellauri030.html on line 577: Schopenhauerin estetiikan Arska nakkas tienoheen rutosti. Se onkin tosi hienostelevaa, porvarillista, Arska on talonpoikainen, agraarihenkisenä tykkää salvoxista ja rukinlavoista. Niistä tykkäs Pirkkokin, ja Calle mukana. Mut hieno taide ei oo vaan kaunista vaan ylevää. Ylentää kauppiaanpojan ylempiin sfääreihin. Taiteet paremmusjärjestyxeen musiikki ja etenkin huilunsoitto ylinnä. Taiteilijanero puuppaa huilulla, puudeli kuuntelee ja ulisee. Tälläsestä tuubasta tykkäs mm. Viivi ja Wagner, Schönberg, Nietzsche sekä symbolistit Baudelaire, Verlaine, Mallarmé, etc etc. Varmaan snobi Paul Bourget myäs. Olix Schopenhauerilla yhtään vizejä? Aika huumorittomalta se vaikuttaa. No oli sillä muutama esimerkkinä, kts sen huumorin filosofiaa.
   ellauri030.html on line 579: Kristinalla oli pienenä leikkinorsu nimeltä Sope. Olikohan se nimetty Artun perästä? Mä luulen et Sope oli/on niin suosittu taidepiireissä kun se on tunteisiin vetoova, hurjan izekeskeinen ja izekäs masis. Se on tollanen angstaava taiteilija, amatööri sielutieteilijä, surullinen narsisti. Niinkuin niin monet meistä on.
   ellauri030.html on line 581: Ennen kaikkea sit tää filosofinen pessimismi. Se ei ole masista, vaan maailmankazomus tai etiikka, että murheenlaaxo on vaan kestettävä, turha toivo ei vie mihinkään, taivasodotuxet ja usko edistyxeen perusteettomia. Tiukka mutru huuleen vaan ja selkä vastatuuleen. Älä koskaan kuse vastatuuleen, siitä tulee harmeja. Sellaista kuin mesopotamialainen pessimismin vuoropuhelu ja saarnaajan ynnä Jeesus Siirakin tiivistelmä elämästä että se on vaan nöhtä. Absurdia puuhaa, hyvin menee mutta menköön. Tän mä kyllä voin allekirjoittaa.
   ellauri030.html on line 588: HS selvitti: Pessimistin elimistö sairastuu herkästi, ja ominaisuus on hyvin pysyvä – Testaa, onko sinussa pessimistin piirteitä.
   ellauri030.html on line 590: Käytännössä pessimistisesti asennoituvan ihmisen elimistö sairastuu herkästi, selvitti tutkija Mikko Pänkäläinen. HS:n tilaajille pessimismi vaikuttaisi olevan hyvin pysyvä persoonallisuuden ominaisuus.
   ellauri030.html on line 595: ”Kaikissa ihmisissä on sekä optimistisia että pessimistisiä ominaisuuksia yhtä aikaa”, sanoo psykiatri Mikko Pänkäläinen, joka työskentelee osastonylilääkärinä Päijät-Hämeen keskussairaalassa.
   ellauri030.html on line 596: Pänkäläisen väitöstutkimuksen mukaan pessimismi on merkittävä riskitekijä sepelvaltimotaudin synnylle ja sen aiheuttamalle kuolleisuudelle. HS kirjoitti tutkimuksesta viime vuoden lopulla.
   ellauri030.html on line 597: Pänkäläisen mielestä oli kiinnostavaa, etteivät optimismi ja pessimismi korreloi keskenään. Optimismilla ei ole mitään yhteyttä sepelvaltimotautiin. Se ei siis suojaa sairastumiselta.
   ellauri030.html on line 598: Asiaan perehtyneet tutkijat kiistelevätkin siitä, ovatko optimismi ja pessimismi saman ominaisuuden ääripäitä vai omia erillisiä piirteitä.
   ellauri030.html on line 604: Mistä sitten tietää onko pessimisti vai optimisti, jos molempia piirteitä on kaikissa meissä?
   ellauri030.html on line 608: Testissä on kaksi osaa, joista ensimmäinen mittaa optimistisuutta. Toinen osa kertoo pessimistisistä piirteistä.
   ellauri030.html on line 611: Pänkäläisen mukaan käytännössä pessimistisesti asennoituvan ihmisen elimistö sairastuu herkästi. Osittain se johtuu pessimistien elimistön matala-asteisesta tulehduksesta, joka altistaa sairastumiselle. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu pessimistin sairastuvan herkemmin sydänsairauksien lisäksi muun muassa syöpään ja ruoansulatuskanavan sairauksiin.
   ellauri030.html on line 621: Esimerkiksi testin laatinut Charles S. Carver Miamin yliopistossa on kirjoittanut optimismin lisäävän aktiivista halua pysyä terveenä ja selviytyä hengissä vastoinkäymisistä huolimatta.
   ellauri030.html on line 623: Pänkäläinen uskoo, että myönteistä elämänasennetta voi kyllä opetella, mutta pessimismi näyttäisi silti olevan itsenäinen ja aika pysyvä piirre ihmisen persoonassa.
   ellauri030.html on line 625: Pessimismi nousee hänen mukaansa itsenäisenä riskinä selvästi esiin monien fyysisten sairauksien kohdalla samaan tapaan kuin vaikkapa sukupuoli joissakin sairauksissa.
   ellauri030.html on line 626: Pessimismistä huolimatta voi elää terveellisesti ja pienentää sairastumisriskiään sitä kautta, Pänkäläinen sanoo. Voi esimerkiksi liikkua ja syödä terveellisesti vaika pessimistisesti.
   ellauri030.html on line 628: ”Tupakointi on iso yksittäinen riskitekijä esimerkiksi sydänsairauksille. Tupakanpolton lopettaminen tai aloittamisen välttäminen on yksi tärkeimpiä terveystekoja ihmisen elämässä”, Pänkäläinen sanoo. Tupakoivatko pessimistit enemmän kuin optimistit? Kuolevatkot pessimistit koronaan enemmän kuin optimistit? Tutkimus ei kerro tätä.
   ellauri030.html on line 643: Toinen osa kertoo pessimistisistä piirteistä:
   ellauri030.html on line 647: Minulle on tärkeää pysyä kiireisenä.
   ellauri030.html on line 657: Täähän testi on ihan perseestä! Miten noi piirteet muka on tekemisissä pessimismin ja optimismin kanssa? Mix rentoutuminen ja kiireisyys menee tolla lailla? Hizi onhan vaikka kuinka paljon häslääviä sangviinisia optimisteja, vaikka Eski Saarinen, ja veteliä uneliaita pessimistejä, vaikka mä tai Oblomov. Entä sit toi seurallisuus, ei kai sekään aina liity tähän. Optimisteissa on psykopaatteja, joilla ei edes ole kunnon ystäviä. Ei ihmekään jos tää testi ei toimi, se mittaa yhtä aikaa monta luonteenpiirrettä, plus izetuntoa. Inhoon tälläsiä HS selvitti tunarointeja. Ne on yhtä tyhjän kaa, ellei pahempaa, täysin harhaanjohtavia.
   ellauri030.html on line 669: tappamista tai reviirin pitoa, leikillänsä purevat ja puskevat.
   
   ellauri030.html on line 673: dramaattista ironiaa, satiiria ja sarkasmia. Puolenvaihtoa,
   
   ellauri030.html on line 689: mutta mitään fou riren arvoista ei sieltäkään juuri herahda.
   
   ellauri030.html on line 702: muuten on kärkkäitä kirjoittamaan vähän kaikesta maan ja taivaan väliltä.
   
   ellauri030.html on line 722: Kirkkoisät oli samoilla linjoilla, eipäs naureskella rivissä, sanoivat Ambrosius, Hieronymos, Basileios, Efraim ja Johannes Kultasuu yhdestä suusta. Basileios sanoi että "röhönauru niin että maha hyllyy ei sovi hyvin temperoidulle kirkkoisälle, se ei ole arvokasta." Tyhjän naurajat ovat vastuuttomia tyhjäntoimittajia tai pahansuopia. Kultasuu varoitti että naurusta seuraa rumia sanoja, rumista sanoista rumia tekoja, mätkintää ja haavoja, haavoista murhia. Paras siis lopettaa virnuilu ennenkuin kirkkoisät suuttuvat ja päitä alkaa putoilla.
   ellauri030.html on line 724: Munkkisäännöissäkin kiellettiin naureskelu, varmaan six että munkit oli armoitettuja hohottajia. Niistähän pahoitti mielensä Iso-Pauli Münchenin oluttuvassa. Nostelivat kolpakoita ja hohottivat. Kaiken kukkuraxi Lea astu koirankakkaan. Nyt lähetään kotiin, ne päättivät. Oli kova vaiva taivutella ne peruuttamaan puheensa.
   ellauri030.html on line 728: Reformistit ei nähneet tässä mitään parannettavaa. Puritaanit kirjoitti kokonaisia trakteja naureskelua vastaan. Vakavaa ja raitista elämää on elettävä, ei naureskella typeryyxille eikä hohoteta julkisuudessa kuin moukat. Komediat kiellettiin.
   ellauri030.html on line 732: Sudden glory, is the passion which makes those grimaces called laughter; and is caused either by some sudden act of their own, that pleases them; or by the apprehension of some deformed thing in another, by comparison whereof they suddenly applaud themselves. And it is incident most to them, that are conscious of the fewest abilities in themselves; who are forced to keep themselves in their own favor by observing the imperfections of other men. And therefore much laughter at the defects of others, is a sign of pusillanimity. For of great minds, one of the proper works is, to help and free others from scorn; and to compare themselves only with the most able.
   ellauri030.html on line 782: Siis mikä porukoita nauratti? Takuulla se että vaikka punanahka oli järkevä, repukalla ei ollut riittävästi taustatietoja. Silloin ei auta edes että on ovela. Kolonialistit on tosi paljon joholla. Tää on vähän sukua nauramiselle lasten kustannuxella, jonka Kant erixeen mainizee. Vähän taas sellasta dramaattista ironiaa. Punanahat ei ymmärtäneet viziä.
   ellauri030.html on line 786: Voltaire sanoi että taivas antoi meille elämän monien vaivojen vastapainoxi 2 asiaa, toivon ja unen. Sen olisi pitänyt laskea mukaan vielä nauru. Kunpa oliskin yhtä helppoa naurattaa tolkun ihmisiä, ja vitsikkyys ja kasvantaviäryys, jota siihen tarvitaan, eivät olisi yhtä harvinaisia kuin on yleisiä lahjat runoilla päänsärkyä, kuten mystisillä pohdiskelijoilla, häränpyllyjä kuten neroilla, ja sydänsärkyjä kuin romaanikirjailijoilla (ja muilla sellaisilla moralisteilla). Niinpä, Imppa. Sulla taas oli kadehdittava taito kirjoittaa rutikuivia pohdiskeluja ja kilometrin pituisia virkkeitä.
   ellauri030.html on line 788: Lapiomiehen Artulla on mielestään filosofisempi versio epäsuhtaselityxestä. Sen miälest epäsuhta on havainnon ja tiedon välillä. Esim sitä nauratti nähdä tsihu ja berhardilainen vierekkäin. Molemmat on koiria, mutta miten erilaisia! Hahhaahhaaaa! No tää on kyllä jo ihan Walt Disney-luokan rimanalitus. Puudelit on sentään rotu sinänsä. Schopenhauer-vizi: Vartijat antoi vangin pelata niiden kanssa korttia, mutta kun vanki huijasi, ne potkaisi sen ulos. Varmemmaxi vakuudexi Arttu vielä selittää. Kaskun kärki on tämä: vartijat seurasi yleisperiaatetta "väärinpelaajat ulos", mutta unohtivat että se oli samalla myös vanki, ts. se olisi pitänyt pitää kiven sisällä! Huomasitteko? Haha!
   ellauri030.html on line 796: Kyttyräselkäinen Søren Kierkegaard (1846) lähti kans liikkeelle epäsuhdasta ja piti huumoria filosofisesti tärkeänä. Sillä oli kolme elämänvaihetta, esteettinen, eettinen ja uskonnollinen. Huumori ja ironia varsinkin on esteettisen ja eettisen rajalla. Huumori on viimenen askelma ennen uskoa, se sanoo. Sen mielestä uskonnolliset ihmiset on humoristisia, ja kristinusko on kaikista uskonnoista humoristisin. Kappas vain! Mielipide tämäkin. Totta ehkä, tosin huumori on tahatonta. Perusteluja?
   ellauri030.html on line 798: Sillekin siis koominen on ristiriita odotetun ja koetun välillä. Erehdyxet on koomisia. Leipuri sanoo kerjäläiselle: ei mulla ole mitään annettavaa. Aamullakin kävi joku joka piti lähettää pois tyhjin käsin: eihän me voida antaa kaikille. Aika hilpeää. Missähän se erehdys oli? No, lankeemuxet on hauskoja. Jotkut vizit on koomisia, jotkut traagisia, riippuen siitä miten ikäviä erehdyxet on. Siteeraten Aristotelesta (poetiikka V): naurettava on erehdys tai sopimattomuus joka ei ole liian vakava. No täähän on just se mitä mäkin oon sanonut: just sopivankokoinen normin nyrjähdys.
   ellauri030.html on line 802: Man is the only animal that laughs and weeps: for he is the only animal that is struck with the difference between what things are, and what they ought to be. We weep at what thwarts or exceeds our desires in serious matters; we laugh at what only disappoints our expectations in trifles… . To explain the nature of laughter and tears, is to account for the condition of human life; for it is in a manner compounded of the two! It is a tragedy or a comedy—sad or merry, as it happens… . Tears may be considered as the natural and involuntary resource of the mind overcome by some sudden and violent emotion, before it has had time to reconcile its feelings to the change of circumstances: while laughter may be defined to be the same sort of convulsive and involuntary movement, occasioned by mere surprise or contrast (in the absence of any more serious emotion), before it has time to reconcile its belief to contrary appearances (Hazlitt 1819, 1).
   ellauri030.html on line 806: Joskus 1900-luvulla vasta porukalle alkoi valjeta (hämärästi vielä tosin), että sopimaton naurattaa. Ei mikä tahansa epäsuhta, vaan sellainen, johon liitty joku autoritaarisempi tunneviritys. Jos normi on liian pyhä, reaktio voi olla muukin kuin nauru, esim. pelko, sääli, pahexuminen tai inho. Beattie huomautti tästä 1779. Esim Oidipuxessa on ihan vitusti dramaattista ironiaa, muttei sille sovi nauraa. (Vaikka onhan se oikeasti aika naurettava näytelmä, tehdään turhan suurta numeroa insestistä.) Mua kyllä häirizee tässä Stanfordin sepustuxessa se, et ei kunnolla problematisoida sitä onx nää eri teoriat edes toisensa poissulkevia.
   ellauri030.html on line 808: Six ei ole ylläri, että filosofit ei ole järin innostuneet huumorista vieläkään. Nyzen vika on että se on irrationaalista. Ja sitähän filosofit kammoaa kuin ruttoa. Nauru on pelkkää fyysistä nautintoa, niinkuin joku pieru. Santayana, vielä yx sakramenskattu ääliö, oli tällä kannalla. Sapaju, rationaalisena apinana, ei voi pitää absurditeetistä enempää kuin nälästä tai kylmästä. Hömelö, kyllähän se tykkää laittaa jalan peiton alta kylmään ja vetää sen takaisin. Onni on differentiaali.
   ellauri030.html on line 833: Arskakin puhuu leikkisignaaleista tyyppiä "läppä läppä", joilla signaleerataan että nyt on tulossa vizi. Niinkuin Jakkoh-Hintikan ovela ilme ja housujen nostelu. Hymy ja nauru tiätysti. Muillakin apinoilla on sellaisia, ne on ainaskin 6M vuotta vanhoja. Simpanssit ja gorillatkin irvistelevät: hymyillessä suupielet ja huulet vedetään syrjään, hampaita ei näytellä, silmätkin on kiltisti. Naurussa huulet on löysinä ja suu auki, hengitys on huohottavaa. Apinatkin nauraa kun niitä kutitetaan. Se siitä ihmisten erinomaisuudesta.
   ellauri030.html on line 843: Onx huumori irrationaalista? Se olis tosi pitkä miinus ainaskin jenkkifilosofin näkökulmasta. Rationaalista on yleistävä ajattelu, kuten esim jos sotken paidan ketsupilla, ajattelen miljoonia nälkäisiä joilla ei ole ketsuppia, tai Buddhaa, joka oivalsi että elämä on täynnä tälläisiä ongelmia. Tämmöstä ei esiinny alemmilla eläimillä.
   ellauri030.html on line 847: Ei ole kysymys siitä onx tilanne vakava, vaan onko se toivoton. Jos maailmaa ei voi muuttaa, alennetaan arvoja. Omasta kuolemastakin voi repiä huumoria. Thomas More sanoi pyövelille mestauslavalla: autatko mut ylös, alas pääsen izekin. Oscar Wilde sanoi kuolinvuoteella: tuo tapetti on hirveä, jommankumman meistä on mentävä.
   ellauri030.html on line 851: V 1907 psykologian lehden esipuheeessa sanottiin: huumorin ehkä isoin funktio on irrottaa meidät hyvän ja pahan, voiton ja tappion ajattelusta ja nähdä maailma perspektiivissä. Se vähentää turhamaisuutta ja pessimismiä ja pitää mielen avoimena. No niinpä, se on sitä suhteettomuuden ja suhteellisuuden tajua. Epikuros tajus tän paremmin kuin nippu stoalaisia.
   ellauri030.html on line 857: Komedioissa on antisankareita, käytännön piloja, tehdään pilkkaa päättäjistä ja virkavallasta, tehdään diilejä, huijataan, juostaan karkuun ja potkitaan perseeseen. Pelkuri on vaan hetken, mutta kuollut loppuelämän. Hyveitä on kriittisyys, oveluus, sopeutuminen, syöminen, juominen ja seksi. Ei näitä "paheita" sunkaan pilkata komedioissa, niinkuin yrmyt uskottelevat, pikemminkin päinvastoin. Täällä ollaan rupusakkia tai ei ainakaan paljon parempaa, enintään porvareita. Käytetään rahvaanomaista kieltä.
   ellauri030.html on line 898: Sigmund Freud noticed that humor, like dreams, can be related to unconscious content. In the 1905 book Jokes and Their Relation to the Unconscious (German: Der Witz und seine Beziehung zum Unbewußten), as well as in the 1928 journal article Humor, Freud distinguished contentious jokes from non-contentious or silly humor.
   ellauri030.html on line 914: Misattribution is one of many theories of humor that describes an audience´s inability to identify exactly why they find a joke to be funny. Freud declared people incapable of knowing exactly what it is they find amusing due to the complex nature of their conscious and subconscious minds.
   ellauri030.html on line 916: Tendentious humor involves a "victim", someone at whose expense we laugh. Non-tendentious humor does not require a victim. This innocuous humor typically depends on wordplay, and Freud believed it has only modest power to evoke amusement. Tendentious humor, then, is the only kind that can evoke big laughs. It's the only kind to be found in religious works.
   ellauri030.html on line 918: However, Freud believed a mixture of both tendentious and non-tendentious humor is required to keep the tendentious humor from becoming too offensive or demeaning to its victim. The innocent jokework of the innocuous humor would mask the otherwise hostile joke and therefore "bribe" our senses, allowing us to laugh at what would otherwise be socially unacceptable. Therefore, we often think we are laughing at innocuous jokes, but what really makes them funny is their socially unacceptable nature hidden below the surface.
   ellauri030.html on line 981: Schopenhauerin jälkeenjääneissä papereissa on 150-sivuinen tiheästi kirjoitettu vihko. Sen ozikko on Senilia. Seniileitä juttuja. Osa on neuvokkia vanhuxille. Ei mitään uutta oikeastaan: Syö hyvin, nuku paljon, lue, kirjoita paasauxia, ratko ristikoita, kävelytä koiraa.
   ellauri030.html on line 983: Sen riipustuxet on saatu dekoodatux vasta 2010. Kirjaa myydään vielä, siitä löytyy vaan fragmentteja netistä. Alla joitakin.
   ellauri030.html on line 989: Seniilin koalan seniilit kirjoituxet löytyy vaan yhdestä paikkaa. Niiden selvittely manuxesta lie ollut yhtä helvettiä. Sope kirjoittaa kaiken ainaskin 50 kertaan vähän eri sanoilla, makustelee uudestaan ja uudestaan vähiä jäljellä olevia sanottaviaan, mätystelee niitä kuin vanhaa purkkaa, unermüdlich wiedergekaut. Iloizee pahanilkisesti että sen vanhuudenpäivinä nuoriso on alkanut lukea sen lässytyxiä. Kiroaa koulu- eli kateederifilosofiaa kuin Essa Saarinen. Sanoo jolpeille et lukekaa vaan Kantin ja mun prujuja, se riittää.
   ellauri030.html on line 991: Tää ilostelu tapahtuu 1800-luvun puolivälissä, 1855 to be exact. Nietsche luki Sopen naisjuttuja varmaan vasta sen kuoltua 1860. Nietsche syntyi 1844, oli 16-vuotias koulupoika Sopen kuollessa. Siitä tuli kielitieteen proffa 24-vuotiaana ja se kollapsoitui menettäen fakulteettinsa 44-vuotiaana 1889. Jumala on kuollut, allekirj. Nietsche. Nietsche on kollapsoitunut, allekirj. jumala. Kuoli vasta 11 vuoden kuluttua 1900. Sillä oli hemo isot wiixet. Niitä se varmaan ylpeänä kampaili, niinkuin Sope aikaisemmin koalankorviaan.
   ellauri030.html on line 1001: Vanhat naisviha-argumentit pysyy vanhan koalan turkissa. Länsimaiset naiset on vaan daameja, ne on nenäkkäitä ällöjä, pitäis olla polygamia, teltta täynnä tottelevaisia huivipäitä mirrejä. Mormonit on oikeassa.
   ellauri030.html on line 1007: Kiinalaiset haukkui kristittyjä lähettejä sadunkertojixi, kun kristittyjen evankeliumi oli niistä vaan kertomus, josta puuttuu pelikirja. Missäs säännöt on? Käviköhän Wilhollekkin näin. No sen yleisö oli oppimatonta väkeä, ne varmaa tykkäskin tarinoista.
   ellauri030.html on line 1011: MTV:n uutiset uutisoi toisesta Willestä, nimittäin kokkarifasistimuusikko Rydmanin fasistikokkaripojasta. Uutisena kerrottiin, että Wille oli myyny vanhan pesukoneen viirusilmä mamulle, joka ei osannut säätä pesukoneen jalkoja. Wille tuli paikalle ihan omakohtaisesti ja sääsi omalla jakoavaimella jalat kohilleen. Uutisen arvoista MTV:n mielestä oli se, että herra kansanedustaja korkeine persoonineen pyllisteli mamun kylpyhuoneessa. Kiinan mamusta se olikin ennen kuulumatonta, mutta pitäskö meidän paikallisten läpyttää? Jos pitäisi, alkaa tosissaan olla syytä huoleen. Musta tästä oisi saanut uutisen, jos se pesukone ois pudonnut Willen päähän kuin kassakaappi kalloon Kelju K. Kojootille. Se olis ollut uutinen, ja hyvä sellainen.
   ellauri030.html on line 1013: Sopesta koiran hännän heilutus on reilumpi tervehdys kuin apinoiden kämmentelyt kumartelut ja irvistyxet. Mut sehän voi johtua vaan siitä eze on ize apina. Vizitkin tuntuu hauskemmilta vieraalla kielellä.
   ellauri030.html on line 1017: Perinteistä solipsismiin vivahtavaa idealismia on Sopen jutut välillä. Mä oon kaikki muut ja kaikki muut on vaan mä. Se oli liian paljon yxin koiran kanssa kotona. Ja olihan se selkeesti autistinen narsisti jo kotoa.
   ellauri030.html on line 1019: Nerot niinkuin Sope on synnittömiä, kert ne vaan miettii viattomalla järjellä päässä syntyjä syviä, eikä lähde karzalle tekee tahdonvaraista syntiä. Siitä se ihmisarvo lähtee, sellaisia on suuret henget, joita kunnoitetaan. Näinhän sen sopii ajatella, käteenvetäjän. Jännä miten nerojen pelikirjat aina sisältää tän säännön: ja voittaja oon mä.
   ellauri030.html on line 1021: Vähän se säätelee kristinuskonvastaisimpia pointtejaan, ettei joudu roviolle: ne sit Religionsspott... "Tiedän kyllä että kun on jumala, voi sallia izelleen kaiken, mutta tämä menee jo liian pitkälle." (Siis että tyhjästä nyhjästy syntinen ei saa palata tyhjään josta se on tehty, vaan saa kyydin kattilaan määrättömästi paistumaan.) Vähän sekavaahan tomismissa on, ettei lopputulos sittenkään riipu syntisäkiin tekosista, vaan että porukka on alunperin jo jaettu vuohiin sekä lampaisiin. Mut tästä dramaattisesta ironiasta on ollut puhe jo Calvinin kohdalla.
   ellauri030.html on line 1025: Voltaire laukoi leukavasti: dans toutes les guerres il ne s'agit que de voler. Ja jotkut kansat on kuin petoeläimet, ne mieluummin ryöstää muilta kuin tekee töitä ize. No ize asiassa kaikki kansat olis sellaisia, mut vaan jotkut siihen pystyvät. Ne joilla on pystyvämmät pyssyt.
   ellauri031.html on line 11: ircle">31
   ellauri031.html on line 24: Yrhätta tarkoittaa rasavilli, (tytöistä) tuulihattu, pyryharakka. Karlarna [karana] Drakassa ei tietystikään ollu yrhättor, vaan yrbollar. Sekobolzeja. Kuvan pyryharakalta pilkistää mirri mekon alta.
   ellauri031.html on line 48: Zwilgmeyer (l. Zwilchmeyer) betyder byxmakare på lågtyska. Det oaktat är Dikke tvättäkta norska, och xenofob. Boken börjar med en långtråkig skildring hur norska barn mobbar fattiga zigenare. Yrhättan här (hon har ännu inget annat namn) är borgmästarens långbenta flicka, den värsta bråkmakaren. De små rasisterna skriker något förnedrande till zigenarna och springer bort. Dom gömmer sig hos en homofil som broderar i smyg, liksom den ena gubben i Tove Janssons muminserier, och slipper undan. Som tack blir zigenarna utvisade ur stan. Bra läxa för små norrbarn at lära sig just nu. Gör så här med immigranterna, det blir kul.
   ellauri031.html on line 89: Mamma blir lessen. Hotar skicka Y till flickpension. Y får inte vantarna tillbaka.
   ellauri031.html on line 91: Y blir arg på urmakar Kruse. Ska aldrig hälsa honom igen.
   ellauri031.html on line 98: Y gillar morbror Max, som är en annan likadan psykopat som Y. Moster Betty och Max är finfina och ska försöka fila bort Inger-Johannes kanter. Y är helt omusikalisk men sjunger högt och falskt ändå. Kamraterna skrattar åt sjungandet men är avundsjuka när Y får resa till morbror Max. Y skryter en hel del, säger att farbror Max är stenrik och tom adel, vad dumt! Magister Alm petar flickorna med fuckfingret, som är visst ett par decimeter långt. Y gör lite välgörenhet åt ålderdomshemmets gummor. En gumma säjer hon ska säkert dö förrän Y kommer tillbaks. Y tänker det är bara bra att hon slipper vänta på Y hela sommaren. Hemma blir hon först sur för at klänningen blev inte bra nog, och därefter grinig för hon ska bort hemifrån. Men det blev härligt att resa i varje fall.
   ellauri031.html on line 100: Y reser med ångbåt och lirkar till kaptenen. Farbror max ställer till liv och bråk just liksom Y. Tant Betty är lika illa uppfostrad som alla andra i familjen. Hon säger att Y har jättefötter som hon trampade på pudeln med, och klumpig klänning, och att det är hon tant Betty som bestämmer allt i huset, och därmed basta. Det tycker Y inte om, inte alls. Får se.
   ellauri031.html on line 102: Nåja, första staketet ramlar ner: inte hoppa på ekipaget först, vänta din tur. Lilly, som sku bli hennes vän, är en liten fröken och leker inte längre, inte hoppa inte hoppa, bara sakta promenera, med lång och ännu längre överläpp om hon inte gillar någonting. Y är så led på allt at hon hotar att hoppa ut genom fönstret och skrämmer Lilly. Det blir kvarsittning för det naturligtvis. Allt är fasligt fint med genomtråkigt. Lilly är tråkig och en sjåpagås.
   ellauri031.html on line 104: Nu har det gått en tiotal sidor, och inga rackartyg. Läsaren blir uttråkad redan. Nej, nu vankas det bråk igen! Den lilla bättrevetaren talar utan tur och rättar en äldre finare herre. Hon för be om ursäkt men känner sig förnärmad igen. Hon vill hem. Men morbror Max och tant Betty köper henne tillbaka med en dansbal i hennes ära.
   ellauri031.html on line 110: Nästa rackartyg är att resa på egen hand på tåg bara någonstans för att hon inte har gjort det förr. Alla trodde henne borttappad för alltid. Vilken idiot. Och hon är hela 14 år. Efterbliven minsann. Det viktigaste för morbror Max är att hon inte går med tårna inåt, annars blir hon aldrig gift.
   ellauri031.html on line 127: Tuossa se nyt on, sinikantinen ruutuvihko koneella kirjoitettuine liitteineen Turun yliopiston ruskeassa kirjekuoressa, jolla Fred palautti sen Turusta. Fred pääsi yleisen kielitieteen professorixi Helsinkiin seuraavana vuonna 81. Auli ihmetteli mixen kilpahakenut. En hirvinnyt. Enhän mä ollut vielä edes kolmeakymmentä. Se katosi vuosikymmenixi, mutta ajelehti hiljattain taas pinnalle. Nyt on Fred takas Turussa, käy kaljuna emerituxena kesämökillänsä Nauvossa.
   ellauri031.html on line 129: Lumpenissa luin Nick Ostlerilta saamaani T.C. Whiten kirjaa Once and Future King, etenkin sitä episodia, missä nuori Artturi exyilee murkkupesässä. Se tuntui siellä aavemaisen tutulta.
   ellauri031.html on line 130: Sairaalan kirjurixi päästyäni peruskoulutuskauden jälkeen kirjoitin päivän puhtaaxikirjotuxet ekan tunnin aikana ja kirjoittelin sitten omiani loppupäivän. Artikkeleita ja niitä sun näitä. Oivallus ja nide.
   ellauri031.html on line 132: Yxi säälittävä pätkä on säilynyt nimeltä Dragsvik språk - artikel, josta on tämän albumin motto. Se on kai mun oma ruozinnos T.C. Whiten kirjan murkkuepisodista. Loppu löytyy osin puhtaaxikirjotettuna alempana. Mä huomaan että mulla oli jo sillon eli 40v sitten sama tyyli lainata ja samalla väännellä toisten textiä. Vähän kun ajoneuvon käyttöönottoa ja hylkäämistä ojaan lyttyyn ajeltuna, ryynit penkillä ja tankki tyhjänä.
   ellauri031.html on line 140: Han gick tillbacka till nästet magen full och lämnade de andra kvar att fylla diskmaskinen om och om igen. De hade inga nyheter, inga skandaler, ingenting att prata om. Inget nytt hände dem. Till och med kommentarerna om straff och tillrättavisningar följde en fastställd formel, bara namnet på den bestraffade varierade. När dom hade slutat om sången, bilar och brudar kom dom tillbaka till stammisarna, sedan till dom avskyvärda österbottningarna eller nylännigarna och till den senaste pekkadomen. Allt gick runt i en cirkel.
   ellauri031.html on line 149: Vad är uniformens funktion? Ytligt, den är ett igenkänningsmärke. I krigssituation vet man vem är vän och fiende. Också är det mer ekonomiskt at klä alla på samma sätt. Men det finns ett annat syfte, som går djupare. Genom uniformen är det meningen att jämna ut allt det individuella i en person. En beväring får inte tänka att han är någonting unikt. Han är som alla andra. Den sanningen upprepas jämnt av stampersonalen. Ingen får extra behandling. Där är arméns demokrati. Eller bättre sagt, ingen får extra behandling för att vara ens den individ som han är. Nog finns det privilegierade klasser, men det är klasser, inte individer. Klasserna är märkta på uniformen med gradbeteckningarna. Underbefälet har längre fritid än manskapen. Aspiranterna och sergeanterna äter skilt, stampersonalen vid dukade bord. Det här jämlikheten sett nedifrån. Alla vänner och fiender är likställda. Man skall känna sammanhålling med de som bär samma uniform och vara beredd att döda dem som har olik uniform, oberoende av hurudan människa bor i uniformen. Annars skulle det vara omöjligt att göra det ena eller det andra.
   ellauri031.html on line 155: Språket i armén har just samma användning som uniformen. Det är inte bara på grund av brist pä fantasi att stampersonalen och underbefälet jämt och ständigt använder exakt de samma orden och uttrycksformlerna. Det är också ett sätt at ge ordern institutionell betydelse. Det är armén som ger order genom en förmans mun. Underordnad blir konditionerad att lyda reflexartigt, utan att tänka. För detta ändamål är det viktigt att använda de rätta ordern. En hund som har lärt sig att sitta på kommandot "sitt!" gör inget om någon ber den slå sig ner, eller ta plats.
   ellauri031.html on line 161: Vad handlar Dragsviks slang om? I detta avseende kan man göra några allmänna iakttagelser: slangbenämningar för det mesta för viktiga föremål, människogrupper, platser och aktiviteter. Jag har räknat bland mina ca 100 slangord 23 namn av föremål (tex blåpitt 'smällpatron', cha-cha 'stridsbälte', dagatätchi 'dagtäcke', knaku 'knäckebröd', ludiskuffare 'skinnmössa, mullibok 'blå anteckningsbok', permischan 'permissionsuniform', pisisträtchi 'RUoSk elevband'); 31 benämningar av människor (tex gurka 'GrKist', gummipitt 'nylänning', krycka 'underhållskompanist eller befriad', lingonpitt 'artillerist', mink 'ny gruppchef', pampusch 'österbottning', pngvin 'lustigkurre', tryckpåsa '11 månaders karl', yrboll 'dumbom'), och 20 benämningar av plats eller aktivitet (tex bordell 'förvirring', civail 'det civila', kvällsare 'kvällspermission', pampas 'Österbotten', rumba 'extra övning', turbo 'arméns tvättanordning', väijy 'vakt').
   ellauri031.html on line 168:

   Toimintoja Viroon

   
   ellauri031.html on line 176: - Mutta ennenkun valtiosihteeri Raimo Sailas (nojoo, se vanha noskekokkare on vihdoinkin eläkkeellä kaskaat, jos kiinnostaa, mutta aukoo päätänsä yleisonosaston kirjoituxissa kuten ennenkin) ennustaa meille lamaa sammakonhyppyanalyysin perusteella, kysymme, kannattaako suomalaisfirman muuttaa Viron aluevesirajojen sisäpuolelle.
   ellauri031.html on line 178: Suomen pimeä ja kylmä verotusilmasto on saanut monen yritysjohtajan harkizemaan vakavasti yrityxen siirtämistä Viroon, johon hyvällä säällä näkee hotelli Tornin ikkunasta. Viro on suosittu sixi, että Viron verotusilmasto on leudompi, työntekijöiden palkkaustaso on yritysystävällisempi ja konjakki sekä sikarit ovat siellä halvempia.
   ellauri031.html on line 180: Rikkaiden elinkeinoelämän valtuuskunta Reva julkisti männätorstaina tutkimusraportin, joka esittää raikkaita ehdotuxia peruspalvelujemme edullisoimisexi Viroon muuttamisen avulla. Sukanvarsi Plus kävi haastattelemassa Revan tutkmusraportin laaatijaa enokomisti Iivana Julmaa.
   ellauri031.html on line 182: - Enokomisti Julma, tässä tutkimuxessanne vertailette Viron ja Suomen yritysverotusta, työvoimakustannuxia ja television iltaohjelmia pneumososiaalisen horisontaaianalyysin avulla ja päädytte siihen lopputuloxeen, että suomalaistenkin yhtiöiden kannattaisi heti lähteä riistämään Viron matalapalkkaisia työläisiä, jotka hyvällä säällä näkyvät Pasilan radiomaston ikkunasta pieninä muurahaisina.
   ellauri031.html on line 186: Niin, talousohjelma Sukanvarsi Plus käsittelee siis tänään suomalaisten yritysten siirtämistä Viron matalaveromaisemiin. Aihetta on tutkinut rikkaiden elinkeinoelämän valtuuskunnan Revan pääntutkija Pahani Julmu, jonka toivekappaleena kuuulimme Pate Mustamäen laulaman "Narva meistä on rautaa".
   ellauri031.html on line 188: - Pääpiru Vahana Jurtiainen, tutkimustiiminne railakkain ehdotus on se, että Suomen postin olisi kannattavaa siirtää koko toimintansa Viroon.
   
   ellauri031.html on line 189: - Kyllä! Suomen postilla on yli 10000 keltaharmaata työntekijää (no, oli, nyt niitä on alle 8000 ja yhä vähenee). Jos näille maxettaisiin palkka Viron palkkatariffien mukaan, siitä koituisi yhtiölle ainakin helskutinmoiset säästöt!
   
   ellauri031.html on line 191: - Nimenomaan! Säästyneillä rahoilla voisi laskelmieni mukaan ajaa taxilla Viru-hotellin ympäri kolmen vuoden ajan.
   
   ellauri031.html on line 198: Lähes yhtä huima ja kustannussäästöhakuinen on Vahana Jurtiaisen ehdotus siirtää VR:n toiminta Viron matalaveroatmosfääriin, joka hyvällä säällä näkyy Viru-hotellin ylimmän kerroxen ikkunasta.
   
   ellauri031.html on line 199: - Kyllä! Rautatieliikennettä ajatellen Viron etuina ovat paizi pienet palkkakustannuxet myös Suomea lyhyemmät välimatkat. Jos esimerkixi Helsinki-Kemijärvi väli uudelleensijoitetaan Tallinnan ja Tarton välille, se olisi vaan runsaat sata kilometriä, kun se nykyisellään on yli 900 kilometriä!
   
   ellauri031.html on line 201: - Eikö vain!? Kun palkkakustannuxet ovat murto-osa suomalaisista ja välimatkat ovat kymmenesosa meikäläisistä, säästöja kertyy laskujeni mukaan vuodessa pirskatisti. Tällä rahalla voisi ostaa salmiakkiaakkosia viiden vuoden ajan Tallinnan laivan tax-free myymälästä K-kirjaimeen asti kaikille suomalaisille yritysjohtajille, jotka kärsivät Suomen ennätyskorkeasta veroasteesta.
   ellauri031.html on line 205: Tähän suuntaanhan se sittemmin on mennytkin, paizi kumikana Berner ehdotti koko VR:n siirtämistä korvauxetta suoraan yrityxille. Saisivat sitten päättää kannattaako Helsinki-Kemijärvi välillä pitää junayhteyttä ollenkaan, vai puretaanko rata ja myydään kiskot virolaisille romuna. Viron palkkataso on noussut niin paljon, että pianaikaa alkavat tähyillä sinne rakennustöihin täkäläisiä poroja. Jahka Peter Vesterbackan plääni toteutuu, koko konkkaronkka Kemijärveltä pohjoiseen voidaan kuskata Viroon vierastyöläisixi rekoilla. Ei tarvita junia eikä veronkantosiipialuxia.
   ellauri031.html on line 210: Drakasta näyttää säilyneen myös nivaska papereita nimeltä Fasismin tuntomerkkejä, muistiinpanoja kirjasta Edvard R. Gummerus: Fascismen och det moderna Italien, Söderströms 1930. Lainasin tän kirjan kai Drakan biblasta. Mixei tätä kirjaa julkastu Gummeruxella? Edvard näyttää kuuluneen toiseen Gummeruxen sukuhaaraan, isä oli joku jääkäriliikkeen aktivisti ja tää Edvard asui enimmäxeen Italiassa (pohjoismaisten kielten lehtorina) ja Ruozissa (kääntäjänä), kuoli Ludvikassa, av alla ställen. Me on käyty siellä, lähellä Barkmanien Nyckelbäckeniä. Gummerus julkasi paljon vasemmistokirjailijoita, tää heppu ei ehkä ois halunnutkaan siihen porukkaan. Vekkulisti lehtorimme heiluu fasismin ihailun ja epäilyxen välimailla, ihan siitä riippuen mitkä sen omat intressit itse kussakin asiassa on.
   ellauri031.html on line 217: Aika samanlainen asenne valtioihin on globalisaation ja vapaakauppasopimusten aikana ylikansallisilla firmoilla. Ne on maailmankansalaisia, valtakuntia kansakuntien ylä- ja ulkopuolella. Johtajina rahamussoliineja.
   ellauri031.html on line 227: Vuosittain jaetaan ryhmän huoneistossa juhlallisesti jäsenkortit. Uudet fasistit vannovat valan: vannon ehdottomasti tottelevani johtajan käskyjä ja kaikin voimin verelläni jos on tarpeen palvella fasistisen vallankumouxen asiaa. Ryhmän sihteerin tulee tuntea joka fasistin aiempi elämä ja tietää miten hän ansaizee elantonsa. Jos fasisti rikkoo velvollisuuxiaan tai häneltä puuttuu fasistisia ominaisuuxia - usko, rohkeus, työteliäisyys ja rehellisyys - täytyy hänen tapauxensa tulla ryhmän johdon tutkittvaxi. Kurinpidolliset rangaistukset ovat: 1) varoitus, 2) erottaminen määräajaxi, 3) ero puolueesta. Jokainen fasisti joka erotetaan puolueesta on petturi. Hän ei saa ottaa osaa poliittiseen elämään. Varmaan siis 4) turpasauna tai nirri pois. Hän ei saa ottaa osaa elämään. Elämöinti hänen osaltaan on päättynyt.
   ellauri031.html on line 229: Miten puolue hankkii jäseniä? Ennen saattoi kuka tahansa tulla puolueen jäsenexi. Nyt vaaditaan erityisiä ansioita. Sillä on kunnia olla fasisti. Mutta pääasiallisesti uusia voimia virtaa nuorisojärjestöjen kautta. Näillä nuoriso-organisaatioilla on tiettya ulkonaista yhtäläisyytä kommunistien pioneerijärjestöjen kanssa. Nuoriso tulee aikaisin tekemisiin fasismin kanssa. Joka koulussa on fasistinen nuoriso-osasto. Näissä osastoissa, joihin lapset liittyvät 7-8 vuoden iässä, opetetaan fasismin perusteita ja vahvistetaan heidän ruuminkuntoaan urheilun ja sotilaallisten harjoitusten avulla. Lapsilla on kovin hauskaa näissä osastoissa ja he ovat valtavan ylpeitä univormuistaan, jotka ovat aikuisten univormujen kopioita. He ottavat osaa julkisiin kulkueisiin ja juhliin, heillä on kilpailunsa ja retkensä ja ehkä heillä on joskus onnea saada pääntaputus johtajalta.
   ellauri031.html on line 231: Kesäisin lähetetään heidät suuriin leireihin rannikolle tai vuoristoon (kuin Aku ja pojat!). Lapsia ei pakoteta osastoihin. Mutta on sanottava, että koulupojat jotka eivät kuulu nuorisojärjestöihin saavat joskus kärsiä fasististen tovereittensa kiusaa. Järjestöissä pojat oppivat tottelemaan käskyjä, käsittelemään ylempiään ja alempiaan ja aseita, seisomaan vahdissa, sanalla sanoen sotilaan velvollisuuxia. Moraalisesti ja fyysisesti heitä valmistetaan tulevaan tehtäväänsä, jonka sisältö selvään käy ilmi nuorisojärjestön johtajan sanoista: "Ehkä tulee aika maallemme, jolloin kokonaisen sukupolven täytyy uhrata kaikkensa, toimintansa, omaisuutensa ja elämänsä kansakunnan tulevan suuruuden hyväxi. Silloin johtajalla on oleva uusi kansa, palavan uskon ja uhritahdon täyttämä, valmis valittamatta uhraaman kaiken suuren päämäärän vuoxi." Kuuliaista tykinruokaa, kiväärin- ja tykinkuulille maalitauluja. Niinkuin kävikin. Sääli ettei listitty kuin muutamia miljoonia, enemmänkin maalitauluja oisi ollut maailmanlaajuisesti tarjolla.
   ellauri031.html on line 233: 14-15v iässä pojat siirtyvät pioneeriosastoihin. Siellä täydennetään heidän sotilaskoulutuxensa. Kun pioneeri on täyttänyt 18v saapuu suuri ja kaivattu hetki jolloin hän astuu miliisiin. Pioneerit otetaan miliisiin juhlallisessa ja suurenmoisessa seremoniassa, jonka tarkoitus on lumota heidän aistinsa ja saada heidät ymmärtämään hetken tärkeys (paraatimuodostelmia, teräviä komentosanoja, aseita, lippuja, sotahuutoja eja-eja-eja-alala!!!).
   ellauri031.html on line 235: Hupaisa piirre näiden apinoiden touhuissa on että noi ikärajat pysyy aina samoina. Lapset otetaan äidin helmoista 6-7 -vuotiaina miesten kasvatettavixi, tytöt ja pojat konfirmoidaan 11-12-vuotiaina pyhäin miesten koeajettavixi, kun kuukkixet on vasta alkamassa eikä ole äänenmurrosta, mutta mahtuu jo hyvin sisälle, 14-15 -vuotiaat pojat, joilla jo karvat alkaa kasvaa ja siitin seisoa, initioidaan miesten taloon, ja 18-vuotiaana koulu päättyy, saa ajokortin ja panoluvan, jos on mies. Naiset joutaa jo silloin perhettä lisäämään, hedelmällisyys on tapissa, miesten täytyy kypsyä vielä 30-vuotiaixi hirviporukoissa rahan perässä.
   ellauri031.html on line 237: Jokaisen fasistin tulee kuulua miliisiin. Sillä on tykistö, razuväki, ym aselajit. Kun näkee näiden auringonpaahtamien, voimakkaiden miesten, jotka näyttävät olevan pelkkiä jänteitä ja lihaxia, marssivan ohize, saa vahvan vaikutelman fasismin valtavasta perävoimasta. Miliisi on fasismin suojaorganisaatio. Sen tehtävä on suojata vallankumouxen saavutuxia ja sen tulee pitää pyhänä ne symbolit, viirit ja nimet, jotka voitokkaat taistelut ovat pyhittäneet, ja arkenakin. Miliisin tulee suoriutua vaikeimmistakin kurinkoetuxista ja sen tulee olla hallituxelle täysin uskollinen.
   ellauri031.html on line 241: Mitkä ovat fasismin johtoperiaatteet? Kysymyxeen on vaikea vastata. Fasisteilla ei ole erehtymättömiä pyhiä kirjoja, on vaan erehtymätön johtaja, paavi B. Mussolini. Eikä fasisteilla ole koskaan ollut yxityiskohtaista puolueohjelmaa. "Ohjelma? Onnexemme Mussolini heti julisti ettei fasismi voi eikä tahdo atkia vanhojen puolueiden typerää ajanvietettä. Emme me voi joka kuukausi esittää uutta ohjelmaa, joka teoreettisesti ratkaisee kaikki ongelmat maan ja taivaan välillä, ohjelmaa jonka kohdat aina jäisivät enemmän tai vähemmän hurskaixi toiveixi."
   ellauri031.html on line 243: Fasistinen valtio-oppi muistuttaa paljossa hegeliläisyyttä. Kuten Hegel ja jossainmäärin myös hänen oppilaansa Snellman, Marx ja Engels, hylkää fasismi periaatteessa individualismin. (Sixhä Snellmannikin uhras katovuonna Suomen kansan hopeamarkan alttarille. Sadan markan seteliä, jossa JW yrmyili pulisonkeineen, ei vielä ollut kexitty, mutta sen saattoi vaistota.) Kun joukko heittiöitä elää yhdessä, syntyy fasismin mukaan yhteiskunta, valtio ja kansakunta. Yxilö on ehdottomasti riippuvainen yhteisöstä jossa hän syntyy, hän ja hänen elämänsä ovat välineitä, ei izetarkoitus. Yhteiskunta ja sen kirjoittamattomat lait ovat yxiöiden yhteistoiminnan spontaani ilmaus. Valtio taas on abstrakti olio, joka perustuu tiettyihin oikeudellisiin ja taloudellisiin periaatteisiin ja on yhdysside yhteiskunnan ja kansakunnan välillä. (Mitähän hemmetin sanahelinää tääkin on? Hegeliä kai, das Nichts nichtet noch einmal.)
   ellauri031.html on line 247: Vaatiessaan ehdotonta kuuliaisuutta fasismi on verrattavissa katoliseen kirkkoon ja jesuiittajärjestöön. Kuten kirkko, fasismi haluaa kontrolloida ei ainoastaan yxilön toimintaa yhteiskunnassa vaan myös hänen yxityiselämäänsä ja kahta sen tärkeintä instituutiota, avioliittoa ja perhe-elämää. Siveyspoliisista, siittimet esille. Sharialakia. Mumslimeilla on juuri sama meininki. Mutta fasismilla on toinenkin kosketuskohta katolisuuteen. Kuten sitä, fasismiakin elähdyttää syvä ja palava mystisismi, usko Italian tulevaisuuteen. (Voi hemmetti, mystikoita taas.)
   ellauri031.html on line 249: Tietyt piirteet fasismissa muistuttavat sosialistista opeista, mutta mitään pitemmälle menevää yhtäläisyyttä tuskini on. Fasistinen hallinto tunnustaa ja suojaa yxityistä omistusoikeutta ja tekee parhaansa rohkaistaxeen yxityisyritteliäisyyttä sikäli kuin se on kansakunnan eduxi. Fasismi tunnustaa myös luokkajaon välttämättömyyden, ja yhteiskunnan jaon johtajiin ja johdettaviin. Mussolini toivoi aina joskus yhdistävänsä näennäiset sovittamattomat vastakohdat, pääoman ja työn, isänmaan ja köyhälistön. (Täh? outo mutta paljastava vastakkainasettelu. Kaikkien maiden proletaarit, älkää yhdistykö keskenänne vaan omiin työnantajiinne. Vähän sellasta paikallista sopimista.) Jo lapsuudessa Mussolinilla oli ajatus luoda uusi luokkajako, ei prolet vs. porvaristo, vaan urkuharmoninen kokonaisuus, joka liittää yhteen yhteiskuntaryhmät ja niiden vastakkaiset edut. Ja näistä eduista ei pidetä uolta minkään luokkataistelun myötä, joka repii kansakuntaa, vaan luokkien yhteistyön kautta.
   ellauri031.html on line 255: Valtio puuttuu tuotantoon vain kun yxityisyritteliäisyys ei riitä tai kun valtion poliittiset edut ovat vaarassa. Valtio voi puuttua valvonnan, tuen, tai valtiollistamisen keinoin. Rikoxet työkuria vastaan ja sellaiset laiminlyönnit jotka häirizevät yrityxen normaalia toimintaa rangaistaan sakoilla, lomautuxella tai välittömällä erottamisella ilman korvausta. Työhönotossa one etuoikeus fasistipuolueen ja fasistien syndikaattien jäsenillä.
   ellauri031.html on line 257: Korporatiivinen yhteiskunta ei ole läheskään valmis, mutta näyttää siltä että fasismin johtomiesten tarkoitus on vähitellen siirtää kansakunnan edustamisen tehtävä edustajainhuoneelta korporatiiviselle kansallisneuvostolle. Neuvoston puheenjohtaja on B. Mussolini. Siihen kuuluu ammattikuntien edustajia, yhtä monta työntekijäin ja työnantajain edustajaa. Vain työtätekevillä on oikeus ottaa osaa valtiolliseen elämään. Ja työtätekevät ovat täydellisesti edustettuina ammattikunnissa ja valtion tunnustamissa yhdistyxissä, joiden sixi tulee valita ehdokkaat valtiolllisiin vaaleihin. Ammattirjärjestöjen laatimat ehdokaslistat alistetaan fasistipuolueen suuren neuvoston hyväxytttävixi ja ne henkilöt jotka tämä hyväxyy asetetaan varsinaisixi ehdokkaixi. Äänioikeutettuja ovat vain ne kuuluvat puolueeseen, ammattijärjestöihin ja yhdistyxiin ja jotka vaalilautakunnat ovat hyväxyneet. Vaaleissa annetaan vain kyllä- ja ei-ääniä ja äänestäjät voivat siis vain hyväxyä ja hylätä koko maalle yhteisen ehdokaslistan kokonaisuudessaan. Vaalit ovat siis luonteeltaan lähinnä kansanäänestys. Ellei riittävästi kyllä-ääniä saada, järjestetään uudet vaalit.
   ellauri031.html on line 267: Älyllisen työn ja taiteen edustajat sekä virkamiesyhdistyxet ottavat osaa taiteen, tieteen ja kirjallisuuden valvontaan, tuotannon edistämiseen ja korporatiivisen yhteiskuntajärjestyxen moraalisten päämäärien edistämiseen. Vapaa-ajan yhdistysten kansalliseen laitoxeenkuuluvat urheilu- musiikki- ja ompeluseurat, lukupiirit, keskustelukerhot. Naisjaostot järjestevät fasistiryhmien naisjaostojen kanssa kursseja lapsenhoidossa, räuuanlaitossa, ompelussa ja kotitaloudessa. Laitoxen jaoxet ovat yhteistyössä korporatiivisten kulttuurikeskusten kanssa. Varsinaisenn kulttuuri- ja valistustyön ohessa nämä järjestöt tekevät propagandaa fasistisen syndikalismin ja korporatiivisen yhteiskuntajärjestyxen puolesta. Niistä kaavaillaan eräänlaista kansanyliopistoa.
   ellauri031.html on line 269: Fasismi on nähnyt paljon vaivaa voittaaxensa akateemiset piirit puolelleen. Ylioppilaiden keskuudessa on perustettu erityisiä miliisiosastoja. Miliisissä opiskelijat voivat lyhentää asevelvollisuuttaan. "Kirja ja kivääri fasistin tekevät", sanoo Mussolinikin. (Mikä kirja? Mussolinin kootutko? Osasiko se lukea?) Fasistisilla ylioppilailla on oma järjestönsä, joka järjetää taloudellisia ja opintohelpotuxia. "Tässä on kyllä tietty epäoikeudenmukaisuus, koska monet ylioppilaat eivät kuulu järjestöön, jonka tehtävä onkin ennen kaikkea poliittinen. Italiassahan ei ole laillisesti tunnustettuja ylioppilaskuntia."
   ellauri031.html on line 271: Fasistiset yliopistoprofessorit ja dosentit kuuluvat fasististen yliopistoprofessorien kansalliseen liittoon. Ei-fasistejakin voidaan kuzua jäsenixi tähän liittoon joka edustaa maan korkeakoulujen opettajakuntaa. Sen tehtävä on huolehtia kansakunnan kulttuurikehityxestä ja olla yhteistyössä fasististen sivistysjärjestöjen kanssa. Järjestö tukee jäseniään taloudellisesti ja sillä on eläkekassa. Virkojen täytössä se toimii yhdessä konsistorien kanssa yliopistoissa. Muiden fasististen järjestöjen tavoin tälläkin on määrätty poliittinen tehtävä, nimittäin toimia maan korkeakouluissa ja niiden opettajakunnassa fasistisessa hengessä. Tällaisesta toiminnasta on tietysti suuri vaara akateemiselle vapaudelle ja se voi johtaa pahoihin väärinkäytöxiin. (Nyt Gummerus jo hätkähtää, sehän oli siellä pohjoism. kielten lehtori).
   ellauri031.html on line 276: "Minun läsnäoloni italialaisten filosofien 7. kansalliskokouxessa on tarkoituxena torjua syytös että fasismi on laskenut italialaisten älyllistä tasoa ja työntänyt syrjään henkiset ja sivistysarvot. Tämä syytös on perätön. On muistettava ettei meitä suurmiehiä synny joka vuosi. Olemme nyt välikaudessa jolloin tarmomme menee empiiris-materiaalisten ongelmien ratkaisuun. Elämäntaistelu meidän päivinämme on niin kova ja modernin sivilisaation varjopuolet niin synkät että pessimismi kulttuurin rappeutumisesta on osin puolustettavissa. Kuitenkin uskon, että pian meillä on suuri filosofia, suuria runoilijoita ja taiteilijoita. Sellainen kehitys on valmisteila. Mutta nykyaikaan eivät filosofit voi paeta elämää. Norsunluutorni on murentunut kaupunkiemme hälinässä ja levottomassa menossa. Filosofi ei ovi vetäytyä korkeiden vuorenhuippujen yxinäisyyteen, sillä lentokoneen moottorin surina riittäisi tuomaan hänet takaisin modernin maailman mekaaniseen todellisuuteen."
   Teollinen sota, sotateollisuus. Siitähän 1900. vuosisadan alussa oli kymysys. Italia tarvizee nyt soveltavaa filosofiaa, riippukeinumiehiä, ei mitään norsunluupuikkoja.
   ellauri031.html on line 278: Miten valtava onkaan ero fasismin suhtautumisessa kulttuuriin verrattuna kommunismiin ja sen marxilaiseen matematiikkaan, fysiikkaan ja kemiaan! Voi tosin sanoa että fasismi on joskus syyllistynyt vähemmän miellyttäviin toimiin tiettyjä tieteen edustajia kohtaan, mitäs ize kaivoivat verta nenästään, mutta ize tieteelle, kulttuurile ja sivilisaatiolle ei Mussoliini mustapaitoineen ole ainoastaan osoittanut asiaankuuluva kunnioitusta vaan tehnyt kaiken voitavansa. (Voi voi Gummerusta, hyödyllistä idioottia. Tiede kunniassa, tieteen edustajat hirressä. Tieteen kunnioitusta käsi lipassa, ja missä kiitos? Esson katoxessa puhki ammuttuna roikkumassa jaloista.)
   ellauri031.html on line 280: Millaista on elämä fasistisessa Italiassa? Suurempia muutoxia ihmisten elintavoissa ei ole tapahtunut. Kirkoissa käydään ja laajat kansankerroxet jatkavat tavallista hiljaista ja työteliästä oloaan. Mutta hyvinvointi ja yleinen sivistystaso nousevat jatkuvasti ja niiden mukana kansan izetunto. Kaikilla alueilla vallizee levoton toiminta ja ennen näkemätön innostus. (Ei siis levottomuuxia, vaan levotonta toimintaa.)
   ellauri031.html on line 284: Fasistinen valtiokäsitys johtaa välttämättä tietyn pakon käyttöön. Mutta tämä pakko tuo muassaan myös suuria ja selviä etuja kansalaisille. Heidät vapautetaan kaikesta vastuusta valtionasioissa, he saavat tukea ja apua viranomaisilta, sanalla sanoen, he olvat valtiovallan erityisessä suojeluxessa kuin työvoima ja lapsoset. Ja se merkizee paljon nykyaikaisessa yhteiskunnassa.
   ellauri031.html on line 286: Tunnettujen ja tuntemattomien oppositiomiesten asema on valitettava. Heitä uhataan alituiseen karkotuxella "saarille". Vankileireillä Italian ja Sisilian rannikon pikkusaarilla elää tuhansia antifasisteja. (Nythän niillä on antieurooppalaisia mamuja.) Heillä on täysi liikkumavapaus mutta he ovat poliisin jatkuvan valvonnan alaisena ja heitä on kielletty lähtemästä karkoituspaikkakunnalta. (Ei ollut vielä suomalaisten nilkkapantoja.) Karkaamisyrityxet päätyvät tavallisesti kuolemaan. Oppositiomiehillä ei ole liioin mahdollisuutta lähteä maasta, sillä heille ei myönnetä passeja. Ne jotka yrittävät salaa ylittää rajan pidätetään ja tuomitaan ankariin rangaistuxiin. Mussolinin henkeä yrittävät tuomitaan kuolemaan. "Ylimääräinen valtion turvallisuustuomioistuin" panee tuomion nopeasti täytäntöön.
   ellauri031.html on line 294: Eri yhteyxissä on Mussolini selvään antanut ymmärtää ettei fasismi ole mikään vientitavara. Se on liian syvään juurtunut Italian historiaan ja perinteisiin voidaxeen tulla siirretyxi muihin maihin.
   ellauri031.html on line 298: Siihen nähden fasismi menee kansainvälisesti hämmästyttävän hyvin kaupaxi. Fasistien risukimput on Rooman liktorien eli poliisien vanha virkamerkki. Monen muunkin kansan kurittomat ainexet (varsinkin maahantunkeutujat) ovat osoittaneet olevansa koivuniemen herran tarpeessa. Ja kun hopeaselkä apinat kaikkialla maailmassa haluavat paukuttaa pikkuapinoita päähän oikein kunnolla, ne ovat nopeaoppisia, joskaan eivät järin omaperäisiä. Kun kerta samat vanhat temput toimivat, mixi kehitellä uusia. Fascis on muuten latinassa maskuliinipoikkeus (ylläri).
   ellauri031.html on line 319: Mussolini luki izensä lukeneistoon kansakoulupohjalta. Se luki kaikkea, etenkin Sorelia, Engelsiä ja Marxia. Käänteli italiaxi Nietscheä, Schopenhaueria ja Kantia. Tykkäs Platon Valtiostakin. Hyi helvetti. Platonin ihailusta voi fasistipaskiaisen heti tunnistaa. Plato oli teoreettinen filosofi, Mussolini soveltava. Se sovelsi Platonin valtio-oppia arkiryskeeseen. Kuin Plato ize, mutta paremmalla menestyxellä. Ryhtyi ize diktaattorixi eikä diktaattorin koutsiksi. Siinä leikissä voi käydä huonosti. (Siis molemmissa voi, ja kävikin.)
   ellauri031.html on line 321: Se kirjoitti yhden romaaninkin 1910-luvulla, kirkonvastaisen, nimeltä Kardinaalin rakastajatar, jonka se sittemmin izesensuroi kun halus tehdä paavin kanssa sovinnon. Se oli kova marxilainen noihin aikoihin. Kova nietscheläinen myös, peukutti epätasa-arvoa ja yli-ihmisyyttä.
   ellauri031.html on line 325: Mussolini riitaantui sossujen kanssa 1914 maailmansodasta. Se halus mukaan, sosialistit ei. Se oli 38. Siitä lähtien se alkoi voimakkaasti poppoloilla omaan taskuunsa. Avanti poppolo. Sen poppoon nimi oli Fasci Rivoluzionari d'Azione Internazionalista in 1914, mistä tuli nimi Fascisti. Kansainvälisen toiminnan vallankumouxellisia risukimppuja. Luutaakkoja. Nytten sanottaisiin soluja. Inter-osa nimestä izesensuroitiin sittemmin. Sala-ampujien hassu kukkohattu päässä se komeili maailmansodassa. Siitä tuli korpraali niinkuin Aatusta, koska se oli niin henkilökohtaisesti rohkea. Siihen osui kranaatinsirpaleita niinkuin Calleriin. Italiaanot oli ympärysvaltoja suuressa sodassa. Viirikukkohattu teki sitten puolikäännöxen seuraavassa erässä. Takinkääntäjä. Britit rahoitti sen valtaannousua maailmansodan jälkeen. Teki puolivoltin ja ampui punatakkeja.
   ellauri031.html on line 327: Mussolinin ulkopolitiikan peruskäsite oli spazio vitale (vital space), se on Lebensraum italiaanoxi, tai päinvastoin oikeestaan, Benito kexi sen jo 1919. Se on sama käsite kuin ympyräsuisen amerikkalaisen ystäväni siteeraama "American vital interests" kaikkialla maapallolla. Elintärkeät edut indeed. Elin irti teiltä, tärkeät edut meille. Rasismikortti viuhui ahkerasti, musta tässä vaiheessa eikä punainen. On luonnonlaki että makaronit pistää päihin alemmalle sloveenirodulle. Uusia uhreja ei pidä pelätä. 500K barbaarislaavia voi kepoon uhrata 50K italiaanolle, sanoi Mussolini 1920. Imperialismi Afrikassa on oikeutettua, koska mehän ollaan uomo superioreja, valkoisia vaikka mustat kesäpaidat päällä, noi vaan mustanahkoja. Aika mustavalkoista. Tää on darwinismia. Kolonialismin seurauxia saadaan nyt koko Euroopassa nauttia, kun mutiaiset soutaa Välimeren yli kumiveneillä. Oikeassa oli Mussolini, tää ON darwinismia. Ovatko mustat ja keltaiset jo ovella? Si, ne on! taas huudetaan saapasmaan rannoilla kuten Beniton loistoaikoina.
   ellauri031.html on line 329: Mussolini piiskas Italian naisia synnyttämään että saatas kokoon 60M makaroonia, valloitussotiin tarvittava määrä sen laskelmien mukaan. Paljos niitä nytte on? Joo nyt niitä on Beniton kaavailema määrä! Yli 60 miljoonaa! Hizi puolet lisää lössiä maailmansodan ajoista! Mutta suurin osa tulijoista on jo mutiaisia. Ei tää nyt ihan mennyt niinkuin suunniteltiin kuiteskaan. Vizikästä kyllä Mussolini ize bylsi näihin aikoihin juutalaista naista, kirjailija ja akateemikkko Margherita Sarfattia, jota sanottiin fasismin juutalaisexi äidixi. Hehe, kohta oli kivaa.
   ellauri031.html on line 333: Mussolini kavereineen '22 on ihan persun näköisiä kuvassa roimahousuineen ja pyssykoteloineen. Haju Pisilä, Halla-aho ja se tyhmä Lindström. Wanha kaljupää käsi ojossa vois olla Ben Zyskowits. Wanha ääni oikealta. Kunkku Emmanuel ("jumala kanssamme", yx Jeesuxen nimiehdotuxista) pelkäs vallankumousta ja anto avaimet käteen Mussolinille. Mussolini avas oven, sulki kunkun ulos ja oli ize sisällä. Eikun rakentamaan poliisivaltiota, josta kertoi Gummeruxen kirjanen. Kohta kulki junat aikataulussa. Eikä puolitoista tuntia myöhässä kuten Suomessa. Hyi helvetti, mieluummin olkoot vaikka kulkematta ollenkaan, myydään ennen Viroon romuxi kuin tällästä paskatouhua.
   ellauri031.html on line 460: Från statsmaktens sida fanns ett intresse att förbättra möjligheten att ta sig förbi fallen med hjälp av slussar, eftersom det är effektivare. Större skepp kunde inte heller dras förbi fallen. Under Karl IX påbörjades slussarbeten. I Vänersborg påbörjades Karls grav, som dock inte blev färdig förrän 1752. Vad ba!? Är morfar Kalle begravd i Vänersborg? Det tog faktiskt en lång tid förrän graven var djup nog. Karl IX dog ju 1611. I Lilla Edet stod en första sluss färdig cirka 1607. Det viktigaste området var dock fallen vid Trollhättan, som visade sig svårast att lösa. Christopher Polhem började 1718 ett arbete på slussar.
   ellauri031.html on line 483: pieniä kireitä makkarasiivuja, jotka olivat
   
   ellauri031.html on line 490: Nää raadot voisi surutta oikeasti nirhata
   
   ellauri031.html on line 532:
   Ryanairin törkimys
   
   ellauri031.html on line 536:
   jutkujenkkihirviö
   
   ellauri031.html on line 542:
   vielä pahempi siira
   
   ellauri031.html on line 561: Siitä tuli psykologi ja toimintaterapeutti, kirjailija ja Glorian,
   
   ellauri031.html on line 563: palstaterapeutti vuosikymmenixi, kunnes komea ulkonäkö ja kirjailijakarisma
   
   ellauri031.html on line 571: kuuluisamman ja lahjakkaamman kirjailijaheimolaisen mukaan. Esakin on
   
   ellauri031.html on line 573: Samaan aikaan vaimonvaihdon aikaan se vakiintui, hankki virkavuokra-asunnon
   
   ellauri031.html on line 578: Se sai vakipaikan mielisairaalasta Leontjevin toimintaterapian opintojen avulla,
   
   ellauri031.html on line 579: ja rupesi kirjailijaxi, mistä se oli aina haaveillut. Tähdenlento kesti aikansa.
   
   ellauri031.html on line 580: Nyt on Esukalla kolmas hani alla, on kai sekin joku kirjailija olevinaan.
   
   ellauri031.html on line 581: Esukan kasarilla kyhäämät kirjat on asiantuntevasti haukkunut Markku Eskelinen,
   
   ellauri031.html on line 583: kirjasessa Sianhoito-opas / Jälkisanat, lainaan sitä kun ei oma riitä:
   
   ellauri031.html on line 585: Esa Sariolasta leivottiin 80-luvun kirjallisuuden uudistajaa ja kokeilijaa. On totta, että hänen teoxissaan rikotaan rajoja: ikävystyttäviin ja lukijaa aliarvioiviin viihdeklisheisiin yhdistetään kömpelöä esseetä ja psykologian alkeisoppikirjaa. Sariolan pääteoxet, Rakas ystävä ja Kuolemaani saakka ovat äärimmäisen yxinkertaisia ja selkokielisiä saippuaoopperoita. Niiden juonena on rikostarina, jossa menestyvä päähenkilö raivaa kilpailijansa tieltään. Päähenkilö ja hänen vastustajansa eivät kuitenkaan ole tasavahvoja, joten heidän välisissään konflikteissa ei juuri ole jännitettä. Kissa ja hiiri -leikin ainoaxi kysymyxexi jää, millä tavalla päähenkilö nujertaa uhkaajansa.
   ellauri031.html on line 589: Tätä siantappoa jatkuu sivukaupalla, tulee sormet kipeiksi pelkästä kopioinnista. Mutta eteenpäin, tästähän voi oppia romaaninkin kirjoittamisen alkeita eikä vaan teurastusnixejä.
   ellauri031.html on line 591: Vielä sietämättömämpää kuin Sariolan juonten kömpelyys on hänen kerrontatekniikkansa alkeellisuus. Sariolalle pitäytyminen normaaliproosassa, tuikitavallisessa minä sinä hän -muotoisessa kerronnassa, on varsin viisas valinta. Tajunnanvirta tai sisäinen monologi edellyttäisivät näet edes jonkinlaista kielellistä lahjakkuutta. Sariola sen sijaan pudottaa kavaletin toisensa jälkeen kuin maailman monin poni Polle, hänen kielikuvansa ovat naurettavuuteen asti kuluneitä ("viiltävä kaipuu") ja dialogi puisevan epäpuheenomaista ja yxitasoista. Tsygologi kaatuu rämähtäen fläppitaulun perässä, kirjan henkilöt eivät edes hätkähdä. Kummankin romaanin ulkopuoliset kertojat ja Rakkaan ystävän minäkertoja tulkizevat jatkuvasti sekä tilanteet että henkilöt. Nämä idioottipsykologit eivät koskaan vaikene, vaan tappavat lukijan mielenkiinnon joka askelella. Tai eivät tapa, se syntyy kuolleena.
   ellauri031.html on line 593: Makea näyttää eniten häirizevän, että Sariola ei ole Paul Austermainen epäluotettava kertoja. Eipä ei, Esukkaan voi luottaa kuin Tiedonantajaan.
   ellauri031.html on line 595: Sariolan texteissä mitään ei osata jättää avoimexi tai lukijan pääteltäväxi. Kertojat tulkizevat textin lukijan puolesta eikä sijaistekijä mitenkään ironisoi tai kyseenalaista kertojien tyrkyttämiä "totuuxia". Sariolan teoxet ovat siis vain katkismuskirjallisuuden eräs muoto, paizi moraalinen opetus on korvattu tsygologisella propagandalla. Kaiken lisäxi tämä propaganda on Glorian halpojen tunne izesi -testien tapaista rasti ruutuun -psykologiaa, kertoja on asettautunut heikkolahjaisimman ekonomilukijansa tasolle.
   ellauri031.html on line 601: Pelisommitelminakaan Sariolan romaaneista ei ole mihinkään. Henkilöiden välisten pelien ratkominen vaatii saman verran älyä kuin pyöreän puikon työntäminen pyöreään reikään. (hmm. apropoo, olikos Sariolalla panokohtauxia? En muista.) Pelikirjana niitä voidaan luonnehtia yhden kortin pasianssixi. Ehkä Esa-Mauri on tahallaan kehitellyt romaaneista skizofrenialääkkeen vastineen. Moniäänisyys kallon sisällä on menestyxellisesti vaimennettu. Sariola saavutti melko laajan lukijakunnan suosion. Ylläri, luku- ja kirjoitustaidottomat löytävät aina toisensa. Hyihyi-humanistit rakastavat halpoja sensaatioita ja helppoja opetuxia. Sariolan paha jos mikä on turvallista pahaa. Kaikkitietävä tsygologi selittää sen niin, että tyhminkin ymmärtää. Paha lakaistaan matolta sen alle yhtä naiivisti kuin kristityillä ja marxilaisilla.
   ellauri031.html on line 610: Olli Jalosen kiitetyimmät romaanit, Ilo ja häpeä sekä Hotelli eläville, kuuluvat teoxiin, jotka jokaisen lukihäiriöisen hasbeenin mielestä puhuvat tärkeistä asioista. Jalosen romaaneja onkin viisainta yrittää puolustella moraalisin perustein, vaikka se moraalikin on alkeellista ja rajottunutta. Se on mitä tyypillisin suomalaisen autistisen insinöörikirjallisuuden (Hyry, Tuuri) edustaja aina uskonnollista pohjavirettä ja arkielämän pahimpiin banaliteetteihin tarttumista myöten. Tiedättehän: "Vielä joskus imiessään äidin kaurapuurolla täyttämää villasukkaa hän muisti isänsä sanoneen, että ulkona on kylmä." Jalosen tekeleet on jonkinlaisia aikuisen kirjoittamia syyspörriäisiä, joissa ollaan peruskoulumaisen huolissaan maailman tilasta. Niissä pohditaan tutkimuxen ja tiedotusvälineiden moraalia ja kuvataan maailmanpolitiikan arkiryskettä: kidutuxia, kansanmurhia ja kiristyvää kontrollia. Jalonen jää kuvailun ja moraalisen tuomion asteelle, perinteiseen humanistiseen tapaan se ei analysoi pahaa vaan sanoo sille hyi. Viimeistään tällä tavalla käsiteltynä asiat lakkaavat olemasta tärkeitä ja muuttuvat säälittäväxi partiolaisproosaxi. Samoja ajatuxia ja julituxia kykenee jokainen kolmannen luokan poliitikko laskettelemaan ulkomuistista.

   
   ellauri031.html on line 611: Jalosen romaanit keskittyy niin kovasti päähenkilöiden eettisiin ongelmiin, että henkilöt latistuvat. Niistä tulee yxitasoisia tyyppejä: hyviä, pahoja, tai jaloja, valkoisia ja mustia hattuja, erinäköisiä täytettyjä pöllöjä, jotka havainnollistavat erilaisia ekolokeroita ja selviytymisvaihtoehtoja. Kaiken kukkuraxi päähenkilöiden etiikka on kristillisväritteistä, vähän väliä lurautellaan raamatun tai uskontokirjan lauseita. Henkilöiden ongelmat ja niiden ratkaisut ovat niin naiiveja ja alkeellisia, etteivät ne kiinnosta.
   ellauri031.html on line 613: Pikku-Make sikamessias toivoi, että Jalli kirjoittaisi vielä romaanin, jossa päähenkilöt havahtuvat huomaamaan, että maa ei ole litteä. No NIIN! Senhän Jalli sitten tekikin, vuosikymmeniä myöhemmin kirjassa Taivaanpallo! Ei mennyt Maken hyvä neuvo harakoille. Jalonen on kuin William Burroughsin lause: Hän kykenee pitkästyttämään kuset lukijoistaan missä tahansa aika-tila-asemassa. Todellisuus on totta, tiivistää Jalli Olonen. Pallo on pyöreä. Jalli Olosen vastarintaliikehdintä on kuin lasten ristiretkeä. Jehovan todistajat on hiljennettävä, etteivät jää vasikoimaan virkavallale.
   ellauri031.html on line 622: Mutta mixi Kaarlon pitää aina muistuttaa herraa rahapulasta, vaikka kuten se ize huomauttaa, herra sen ilman kertomistakin tiesi? Praha on loppu lähettäkää tshekki. Kun herra kuiteskin tietää kuinka tässä käy loppupeleissä, se ei spoilereista piittaa, koko juoni on etukäteen tiedossa. Mixeise järkkää Kaarlolle kuukausittaista tilisiirtoa? Säästäisi omia vaivojaan ja Kaarlon housunpuntteja.
   ellauri031.html on line 624: Koska kyse ei ole tiedosta vaan tahdosta. Tän homman pitää mennä herran mielestä nimenomaan näin, tää farssi on kazomoita varten, ei sitä izeään. Se tietää kaiken, mutta pokat eivät. Jännitys on kokonaan niiden puolella. Tää on dramaattista ironiaa, sanois Aarne Kinnunen. Herra seuraa pokia kuin aussi poliisisarjan räjäytetty ukkeli märklinjunia: toi tulee tuolta pakkia, törmäis tohon junaan mut tää vaihde vaihtuu ajoissa, tää pikku muoviukko näyttää sille lippua ja vislaa.
   ellauri031.html on line 630: Suezin kanavansuulla Port Saidissa oli levotonta, rosvot ryöstävät matkustajat jo satamassa. Samanlaista muistan Karl von Schoultzin Punainen Sulka-sarjan poikakirjasta Seikkailu Suezilla (1958) ja sen jatko-osasta Seikkailu Siinailla (1960), joidenka tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1956-7, sekä Puovo Lipposen vihkosesta Suezin sulttaani. Palaamme tähän aiheeseen albumissa 290.
   ellauri031.html on line 640: Hmm, eikös ollut USAn ja NLn lättänenillä muka lusikkaansa siinä sopassa? Kaarloa alkaa vähän hirvittää, ja se ottaa Raamatusta "peukalovärsyn". Aivan hätkähti, mitä siitä peukalonsa alta luki: Mene kansa kammioihin ja sulje ovet perässä, lymyä hetki kunnes viha on ohi mennyt. Se oli Jesajasta kaiketi. Montakohan peukalointia siihen tarvittiin.
   ellauri031.html on line 644: Hölmö Kaarlo pani päähän samanlaisen homburgerin kuin Shulemilla, ja tuli melkein ammutuxi Shulemina. Taas pienoisjunan vaihdemies käänsi vaihdetta ihan viime hetkellä. Oli jäädä Maire leskexi ja 4 orpolapsen äidixi. Sillä aikaa Kaarlon kämppä Safedissa räjäytettiin taivaan tuuliin herkkuvarastoineen kaikkineen. Onnexi ei oltu paikalla. Perhe oli hyvin pettynyt kun ei päästykään Palestiinaan syömään appelsiineja.
   ellauri031.html on line 648: Harvinaisen postimerkin hinnalla Kaarlo pääsee palavasta Palestiinassa Bromman kentälle, sieltä Tukholmaan, jossa ehtii käännyttää epäröivän lääkäri S-heimon. Kaarlo unohti tuoda perheellensä tuliaisia, mutta Tukholman veljet työntää mukaan nillle villixet. Kaarlo jopa muisti lasten iät suurin piirtein jetsulleen. Isolla Paulilla ne oli lompakossa lapulla.
   ellauri031.html on line 650: Maire oli ollut sillä aikaa täysin kusessa, talo oli myyty ja rahat lähetetty Kaarlolle, ei ollut paikkaa mihin päänsä kallistaa. Kallista se on herran teiden auraus. Onnex joku tuttu armahti ja perhe pääsi jouluxi jonkun sairaan tädin tyhjään lukaaliin. Sinne Kaarlo sitten ilmestyi joulupukkina. Mutta mistä manta? Jumala teki ihmeen, joku opettaja lähti eläkkeelle joululta, Maire pani paprut vetämään ja pääsi sinne. Kylmä oli kuin ryssän helvetissä, Lilja vilustui. Elämä jatkui yhtä kurjana kuin ennenkin. Kiitti herra kiitti vitusti!
   ellauri031.html on line 654: Kaarlon sankaritarinat appelsiininpoimijana Kapernaumin naapurissa (Tiberias) muistuttaa elävästi Amos Ozin kibbutziromaania. Mut porkkanoiden kitkeminen on jo niin vittumaista, et Kaarlo pyytää jumalalta siirtoa. Ja tulihan se, skotin lähetyssairaalan talonmiehexi. Maire odottelee katraan kanssa tehdastyöläisenä ruozissa. Kaarlon ei auta muu kun alkaa kazella perheasuntoa, Maire pommittaa niin kovasti. Eka ei kelpaa kun siellä on perkeleitä komerossa. Perhe saapuu vapahtajan kotijärven rannalle ovettomaan ja ikkunattomaan talorötisköön. Aika karua niillä oli tappaessa rottia ja käärmeitä, niinkuin meillä monen muuton jälkeen mutta enemmän kotieläimiä. Saita asshole skotti kusettaa niitä, tekevät sairaalassa työtä palkatta. Syövät 5 kaktusta ja 2 kalaa katiskasta. On vaikeaa. Sitten saidan skotin sairaala suljettiin, kun rotta oli syönyt lapsipotilaalta nenän. Skottilähetti lähetettiin kotia, Syvännön bibliabisnes tuli tilalle.
   ellauri031.html on line 656: Vielä ei olla niin pitkällä. Puute jatkuu, vaikka joulukalaa tulee ihan pietarin kalansaalis laittomalla katiskalla. Ei ovia ei ikkunoita, 5 astetta ja lunta. Pihalla on arabien uuni jossa lie joskus paistettu koltiaisia. Kaarlon ruokarukouxet lie kuultu huonosti sillä herra lähetti tonnin mätiä perunoita Suomesta. Lähetyssaarnaajilla on kovat piipussa, sekin jenkkipastori jonka komerossa oli perkele osoittautui tafsaajaxi ellei pahemmaxi. Eikä ollut ainoa, Kaarlo valittaen toteaa. Onnexi Kaarlolla on se Maire.
   ellauri031.html on line 663: Siinain sota syttyi 1956, siis just se selkkaus joka toi Kalle-Anttonin ja Puovo Lipposen Suezille. Kaarlolle oli tulossa Ruozista 55K raamattulähetys. Kaarlo koitti saada muita kristillisiä lähetyxiä jakamaan hellutaihörhöjen raamatuita. Brittipiispa kazoi impressumin ja sanoi kuin Jakkoh-Hintikka: aika heikko. Me myymme vaan oman kirkon hyväxymää painosta. Tämmöstä emme huoli ilmaisexikaan. Kokouxesta jäi paha maku suuhun. Happamiapa ovat lähetit, ja kateita. Samalla apajalla ovat, reviiritietoisia.
   ellauri031.html on line 664: Mutta postilähetys on laupias, lähetetään siis 55K ristisidettä! Kaarlolla oli 300 kristityn osoite. Eipä paljon. Oikutteleva vw pienoisbussi tulee Saxasta miniän mukana. Nikodemuskristitty publikaani auttaa väärentämään paperit. Kaarlo ajeleeb sillä 400K km pitkin Israelin pölyisiä teitä. Moottorikin vaihdetaan kuin meidän mannepirssitä ja Wokun räyhämobiilista.
   ellauri031.html on line 666: Jumala järjesti niinkin, että jahven palvojat pysäytti Israelin ainoan paperitehtaan, kun sen piipusta nousi kaasua sapattinakin kuin Birkenausta. Ei tullut paperi koosera, sillä ei voi pyyhkiä edes kooseria pyllyä. Syntyi kauhea pipliapula, ja hörhöpipliat meni kuin kuumille kiville. Kauppa käy kuin siimaa, hykertelee syväntöläiset käsiä. Hintakin on kohallaan kun ovat ilmasia. Kaarlon kpl on mennyt 100K, brittipiispan vaan vaivaset 1800. Kate on kyllä parempi.
   ellauri031.html on line 668: Ilkeä postiministeri takavarikoi omin luvin postitetuita raamatuita. Kaarlo paastoaa ja saa neuvon: kirjoita kirje koko ministerikunnalle ja uhkaa postiskandaalilla. Kylä lähti. Seuraavalla kerralla herralla on räväkämmmät otteet: paha postiministeri kuolee kesken ilkityön sydänhalvauxeen. Niin käy kun sydän paatuu kovasti. Jumala vie hommat kotiin ja raivaa vastustajat tieltä.
   ellauri031.html on line 672: Joku saattaa kysyä, millä ja kenen lähettämillä rahoilla tällaiset suurpainoxet rahoitetaan. Kysyä saa, muttei vastata. Panee miettimäään mikä on tän raamattuvälityxen bisneslogiikka. Mikä ansaintamalli siinä on, miten rahavirrat kulkevat. Mistä muodostuu tulo-ja menojonot ja mikä on oman pääoman sisäinen korko, niinkuin Callen väitöskirjassa Real Time Result Reporting kysytään. Isä puri pännää sängyn päällä ja irvisteli, laski loppumattomia lukujonoja. Vaikeita korkoa korolle laskuja paperilla ja kynällä, ei sekään ollut mikään nero matikassa, vaikka rahat kyllä pysyi näpissä ja kasvoi korkoa. Isän siunausta tässä vieläkin kaikki lapset nautitaan, sodasta rikastuneen nousukkaan nyt jo laskukkaat rauhanajan jälkipesueet.
   ellauri031.html on line 674: Meneekö se niinkuin luvussa Callesta ja Hobbesta on kuvattu. Kyse on varainsiirrosta tuonpuoleiseen veroparatiisiin. Jotkut pohatat on keränneet murheenlaaxossa niin paljon massia, että pelätessään haudantakaisia veroseuraamuxia ne siirtää luottoa pilvitileille. Mukanaanhan sitä ei voi viedä muuten kuin just tällä tavalla. Tää luotto on sikälikin hyvä sijoitus, et ilmainen näyte koukuttaa oman tiimin puolelle uusia asiakkuuxia, jotka sitten ostaa meikäläisiltä kovalla rahalla kovempia huumeita: postilloja, pääsiäismunia, joululahjoja ja Oral B hammasharjoja.
   ellauri031.html on line 676: Tää oli vaan heitto, mutta siinä oli johdatusta mukana! Sillä kuulkaatte mitä yx Kaarlon avustaja kirjoittaa suuren valuuttamäärän saatteena:
   ellauri031.html on line 678: Minä olen Karjalan siirtolaisia enkä rupea antikristuxelle rahojani säilyttämään. Meiltä on kerran jäänyt omaisuus Karjalaan ja se riittää. Tällä kertaa otan sen mukaani. Sisareni tulee Israeliin turistimatkalle ja tuo sen muassaan.
   ellauri031.html on line 681: Yhden toisen äijän omaisuus ehti Kaarlolle juuri ennen hautajaisia ja perunkirjoituxia. Se oli taas sallimuksen siunausta, sillä testamenttien takia tulee ahneiden sukulaisten kanssa aina välipuheita.
   ellauri031.html on line 683: Välittäjäporras on pieniruokaisia hyödyllisiä idiootteja, jotka toimii pyyteettä kädestä suuhun periaatteella, taivaan lintuja jotka ei kynnä eikä kylvä, ottaa minimisti väliä, poimii kuormasta appelsiineja. Herrat maxavat eikä surminkaan anna linnun pudota käsistä, niin halpaa agenttia ei löydy muualta. Kaarlon porukat tyytyy osaansa pikkuprofeettoina ja paikallisina mesenaatteina, vielä kurjempien sädekehäisinä auttajina. Ne tykkää ravata oikuttelevalla raamattubussilla tuttuja pölyisiä reittejä ja tapailla uusia pokia, joista tulee pian vanhoja tuttuja. Niissä on vähän postimies Patea ja Kalle-Anttonia, vaeltavan juutalaisen ja Kalle Hagertin veriä. Postillan tuo Pate jokaisen luo.
   ellauri031.html on line 685: Tää muistuttaa aika lailla käännösbisnestä, sitähän se onkin hizi vie. Isot taivaaseen viejät ja monikansalliset yrityxet on maxumiehinä, ne tuppaavat tarpeetonta ylijäämätavaraa kuluttajille. Käännöstoimistoja on lähetysseurat, jotka jakaa hommat läheteille, freelance märkäselille jotka tekee raakaduunin pilkkahinnalla. Koska niidenkin täytyy elää (mixi? kysy Darwinilta), ja koska ne oikeesti rakastaa tätä työtä, kääntämistä ja käännytystä. Ne on viestijöitä kulttuurien välillä. Kääntävät pioneereina sanan miekalla, auroilla sun muilla sädekehillä meemipeltoa kahden reviirin rajalla, raivaavat raiviota varoista välittämättä omalla ja Mairen pentueen riskillä.
   ellauri031.html on line 687: Mairen ja lasten selkänahastahan tää lysti loppuanalyysissä nyljetään, Maire ja esikoinen raataa Boråsissa ja pitää muun perheen leivänsyrjässä, lähettävät Kaarlolle mitä yli jää, ei kyllä jää. Jutkut vedättää sillä aikaa Kaarloa minkä ehtivät, teettää töitä palkatta ja majoittavat harsussa kojussa takapihalla. Senkin goy, lättänenäinen kinkunsyöjä. Tyypillistä käännösbisnestä. Toinen toiseltaan käännetään minkä ehditään.
   ellauri031.html on line 693: Syvännön Mirja tyttären vanhemmat oli vanhoja Kiinan lähetyssaarnaajia. Olikohan ne Wilhon tuttuja? Kaarlo käy niitä tapaamassa jenkeissä. Herra hoitaa jopa Kaarlon matkavarauxet. Se pysäyttää vaikka liikennevalot että Kaarlo ehtii klo 14 junaan pitämään puheen evankelistakotiin Vilppulaan! Herran prioriteetit on selvät, se on Kaarlon puolella.
   ellauri031.html on line 703: Miten kävi Kaarlon hylkäämän pentueen? Kaarlon isä kirjoitti sille aikoinaan vihaisen kirjeen, joka on jäänyt Orpo-Ollin hampaankoloon. Siinä isä moittii sitä uskontohöperöxi ja huonoxi isäxi, kun jättää perheen ihan heitteille. No kuinka kävi? Pojat jäivät vaille kouluja, siinä Kaarlo oli pahempi kuin paha äitipuolensa. Olavista tuli raamattukaupan myyjä Beershebaan ja Kalervosta minibussikuski isän tilalle.
   ellauri031.html on line 708: Tytöt pääsi kouluun Israelissa. Kiltistä Liljasta tuli sairaanhoitaja. Mirkku kuopus oli yhtä hemmo kuin Pylkkäs-kaimansa, nykräs yhtä sun toista kermaperseisesti, sai sentään hukin tehtyä ja nai onnexi jenkkilähetyssaarnaajan pojan. Varmaan jotain norjalaisia kun pojan nimikin on Halvor. Mirjasta tuli amatööripsykologi ja diplomikielenkääntäjä. Kuinka ollakkaan. Kaarlo on siitä silminnähden ylpeä. Tais olla isin tyttö vaikkei edes tuntenut isäänsä pienenä. Mirjan Halvor-miestä ei näy kuvaliitteen kuvissa, eikä lapsia, jos niitä oli. Nyt olis ollut orpo Ollin kiva vittuilla vähän takas isälle, mut se ehti kuolla.
   ellauri031.html on line 710: Ikkunattomasta rottelosta perhe muutti kaupunkiin kaltereilla varustettuun pieneen lukaaliin. Ei vesihanaa, paskahuusi pihalla. Sitten jossain entisesä pensionaatissa 10v (niillä ramppas koko ajan vieraita Suomesta joista ne sai pientä airbnb tienestiä) ja 1963 omaan taloon kuumien lähteiden lähelle, herran korvauxena Muuramen talosta. Jonka se oli kyllä myynyt Kaarlolle halvalla ja maxanut jo käyvän hinnan. Mut herra maxaakin kaiken tuplana, hyvän niinkuin pahan. Niin Mairekin, joka sukelsi Gennesaretin järven syvännöstä Kaarlo kullalle uuden kultaisen vihkisormuxen. Oli liian iso Mairelle, eikähän niitä käy pienentäminen. Sekin maxaa.
   ellauri031.html on line 712: Loppupeleisä Syväntöjen duuni on olla matkailuemäntinä yhä kasvaville pyhiinvaeltajaturistien rukoilijasirkkalaumoille. Tai eniten tää rasittaa vaimo Mairea. Kaarlo ei enää oikein jouda oppaaxi. Se herää jo neljältä kun on viileää ja ezii suomalaisesta raamatusta käännösvirheitä. Niitä on löytynyt jo 10K. Kun vaan kaikkeen aika riittäisi. Kun Maire herää töihin, alkaa orpo Ollia jo ramasta. Kerran se joutui pitämään saman raamattutunnin 2x peräjälkeen! No menihän sekin, herran avulla.
   ellauri031.html on line 716: Ne on ihan kunnon hemmoja vaikka pitkänenäisiä, -kyntisiäkin ehkä vähän. Kun vaan lukisivat lisää UT:tä niinkuin Syväri. Siellä se kaikki sanotaan jezulleen, lukuunottamatta muutamia käännösvirheitä. Kaarlo tavaa myös mielellään luvattua maata koskevia juutalaisten omia yxipuolisia maanluovutussopimuxia ja piirtelee Suur-Siionin karttoja. Niilin virrasta Eufrattiin, miekalla piirrämme rajan. Jumala oli kaukonäköinen kun teki Israelista ruman, niin ei suurvaltoja harmittanut antaa sitä jutkuille. Filistealaisraukat on vaan niin tyhmiä etteivät älyä korjata luitaan sieltä muualle. Herrakansa on palannut maillensa. Urpo toistaa jokaisen Israelin propagandaväitteen ihan sanatarkasti. Sihen sillä on raamatusta paljon harjoitusta. Luja usko siirtää vaikka vuoria, faktat on siihen nähden tosi heiveröisiä. München on urposta paholaisen päämaja. Mitäs jos Walter onkin ize piru. Aika heikossa hapessa se sitten on.
   ellauri031.html on line 724: Sensijaan Palestiina on vanha Filistea, ja filistealaisillehan Taavi-eno antoi turpiin jo aikapäiviä. Niitä nyt ei kyllä henkiin herätetä, jos se urposta riippuu. Vastenmielistä. Junanlähettäjän vihellyxiä, ratapihakaavioita. Olis pysynyt siellä salomökissä varastelemassa kesähuviloista irtokamoja. Röyhkeännäkönen mies. Varmaan narsisti. Takakansi sanoo varovasti että Kaarlo on erikoislaatuinen persoonallisuus. Näitä piisaa.
   ellauri031.html on line 728: Monet suhtautuvat yliolkaisesti VTT:iin. Jopa P. Puovola diskaa siitä 2/3. Mikäs fundamentalisti se on enää sellainen? Vaikka löytyy käännösvirheitä, niin painovirhepaholaisella ei sinne ole asiaa. Hyvä kirja puhuu asiaa ( se kelpaisi Anni Lassilan suosittelemaxi asiaproosaxi yläkoululaisille), ja sen ennustuxet toteutuvat ihan silmissä. Tää ei ole höpsismiä, tai jos on niin ihan priima sellaista. Tää on totta ilman vaihtoehtoja.
   ellauri031.html on line 730: Syvännöt lahjoittaa jutkumamuille suomalaisten lumppuja. Samalla kertaa ei lahjoiteta raamattuja, ettei jäädä kiinni lahjonnasta. Mut ymmärtäähän israelin poika luottoa. Tänään ryysyt, huomenna evankeljumi. Kun jotain saa niin paras ottaa kaikki mitä annetaan. Vähän niinkuin mekkoa ja hyppykuppa. Herra antoi herra otti, hip hei, kuppa kullinnupin vei. Esinahka oli mennyt edeltä. Kassit jäivät odottamaan ulkopuolella. Ne oli täynnä uusia testamentteja, lisäsopimuxia odottamassa allekirjoituxia.
   ellauri031.html on line 732: Urvon työ Siionissa on ollut kylvötyötä. Kyntö on jääneet vähemmäle, vaan ehdittiinhän sitä siittää ilostella kotisuomessa. Urpo täytti neljäkymmentä ekana matuvuonna, Kristinan syntyessä. Unton haamukirjoittama Tienravaaja päättyy vuoteen 1978, kun mä olin ekaa kertaa Usassa.
   ellauri031.html on line 734: Mut loppuun vielä yxi Urpon hauskoista unista. Urpo toistaa nasaretilaisen ihmeen Kinneretin järvellä, mutta talvikelillä, taapertaa jään yli kuin esi-isämme Ison-Beltin poikki. Maire on sillä messissä. Syyrian puolella on iso kivi edessä. Se on suuri kivi taas, kuin Jeesuxen haudan tukkeena, tai pikemminkin vuori, joka on tullut Muhammedin luoxe. Ei kun polvipaikat kulumaan. Lyhyen mutta äänekkään rukoilun jälkeen tulee iso rukousvastaus. Herra punnertaa ja siirtää vuoren anojien syliin, kuten ensin näyttää. Vaan ei, vuori mureneekin muhevaxi mullaxi. Siin oli soo, nyökyttävät Syvännöt toisilleen ja hymyilevät. Siion on taas suurentunut vähän. Diili pitää. Oispa Syväntöjen reitillä ollut avanto.
   ellauri031.html on line 739: Wilhon status kirkon lähetyseuran täysvaltasena lähettiläänä Kiinassa oli parempi kuin entisen junanlähettäjän helluntaibisnes pienyrittäjän riskillä, ilman edes Leevi Petruxen tukea. Helluntaiystävyys oli don Wilholle melkoinen sosiaalinen putous, ennenkuin oma liike alkoi pyöriä. Sittenkin Wilholla oli ihan eri karisma kuin Kinneretin järven bussikuskilla.
   ellauri031.html on line 741: Oliko Olkkarilla Syväntöjen seikkailukirjat? Ei löytynyt sen jäämistöstä. Mutta Kaarlo onkin valtalinjan koira. Helluntaiystävät ovat paimensukuisia, terveitä maatiaisia, matalia, hyvät kulmauxet ja maatavoittava askellus, pitkärunkoisia ravaajia häntä loivalla kaarella. Ei mitään Kukonharjun kalikkakauloja, lyhyitä ja korkeita karvaturreja, jotka laukkaa jäykin jaloin lyhyttä laukkaa jo kävelyvauhdissa, häntä kireällä kiekuralla selän päällä.
   ellauri031.html on line 743: Tykkäskö Olkkari ja Sirkkis lempinimistään? Aluxi vierastivat (sanokaa lapset Olavi setä ja Sirkka täti), mutta tottuivat. Tykkäsivät veljenlapsista, ne olivat melkein kuin omia, kävivät myötäänsä alakerrassa ("mä meen alas"), varsinkin Riku, Olavin suosikki. Tunsi kuuluvansa sodanjälkeiseen menoon enemmän. Ankaran isoäidin poismentyä elämä vapautui, uskonpula-aika päättyi, armo pääs pois kortilta. Erkkarilta ja Sakulta ei enää edes kysytä.
   ellauri031.html on line 750: Olavi Syväntöä haastateltiin TV-7:n ohjelmaan Ajankohtaista taivaasta ehkä millenniumin vaihteessa. (Ohjelmatietojen 1970 on takuulla painovirhe, silloinhan Kaarlo oli vielä vauhdissa. Olavi shihishee tässä ohjelmassa jo aika vanhushmaiseshti.) Kiinnostaa, sillä täähän Olavi on aika lailla samanlainen surullinen hahmo kuin Wilho Olavi, karismaattisemman Wilhon seuraaja, samanlainen vähäisempi toimittaja, pikkuprofeetta.
   ellauri031.html on line 752: Syvännön Olavi tuo luvatusta maasta Kaarlon terkkuja. Muun muassa Kaarlon keräämiä painovirheitä, esim. Kaarlon syntymävuosi oli 1909, ei 1910. Kaarlo kävi kastautumassa Ilmajoella 1944 pikatavarana Jyväskylästä. (Se välttyi junanlähettäjänä rintamapalveluxesta.) Olavi oli silloin 10v. Jumala sanoi: perheesi ei tarvi mitään asuntoa. Ookoo, sanoi Kaarlo ja nosti kytkintä varmasta mutta ikävästä eläkevirasta. Isä hurjistui. Larsmon lähetyskoti oli Pietarsaaren lähellä. Olavi oli 10v kun isä lähti. Isä oli varustanut perheellensä kodin 1947 (sen joka räjähti). Perhe pääsi appelsiinin makuun vasta 1949.
   ellauri031.html on line 760: Kaarlon tiimi hakee korjausta asiaan jakamalla rikkureille kopioita parannellusta liittosopimuxesta. UT on selvä siikveli VTT:lle, tai oikeestaan, VTT on UT:n priikveli. Jos olette kazoneet VTT:n, UT on ihan must. Siitä selviää, kuinkas kaikki sitten kävikään, kuka sai kenet ja kuka ripustettiin semaforin jatkoxi. Kirjat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, vaikka jokainen jaxo onkin izenäinen seikkailu.
   ellauri031.html on line 766: Se sana tulee suoraan hevosen suusta, Kaarlon sanomana Unto Kunnaan teoxesta Tienraivaaja. Mikään ei ole puhtaampaa kuin jumalan alkuperäinen sana hebrean kielellä. Siinä ei ole edes käännösvirheitä, kun Kaarlon tytär Mirja on kreikkaa taitavan miehensä Hookanin kanssa tarkastanut kreikan alkutextin hebreannoxen!
   ellauri031.html on line 770: Messiaaninen juutalainen (mix ne vaan on messiaanisia, jotka ottaa välipalaa näytösten väliajalla, eikä ne jotka vielä odottavat ensi-iltaa?) on siirtynyt sielunvihollisen leiriin, se tarvii apua kuin Alkoholin orpolapset tai Orpo Olli pusikossa emintimää piilossa. Kristityt on listineet jutkuja maailman sivu, ihan sikana, tää on Olavinkin myönnettävä todexi, eipä ihme että ne on vielä siitä hiukan kaunasia. Jahwen paletista puuttuu tää kristikansan jehovalle ominainen anteexiannon pinkki värinappi. Se tuppaa muistelemaan vanhoja.
   ellauri031.html on line 772: Aradin kaupungissa oli 20 juutalaista märkyriä. (Aradin Cuningas on Joosuan listimien kuninkaiden luettelossa, kazokaapa raamatustanne, Joosua luku 12:14. Arad tarkoittaa yxinäistä, pakolaista, sattuvasti.) Mustakaapu kuivurit ahdisteli niitä 2005 mielenosoituskylteillä, joissa on negatiivisia lauselmia. Rabbi suunnitteli SUURTA mielenosoitusta, 750 henkeä. Poliisipäällikkö kielsi sen. Asia meni rabbinaatin toimesta korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus esitti kompromissia, vähän pienempää suurta mielenosoitusta. Tämä on rukousaihe suomalaisille sisaruxille: kaikki nyt sävellahjan hinnalla mukaan huutamaan. Pelkän uskon takia tehdään kaikkee tällästä, on se hullua. Siinähän se onkin, eihän usko ole koskaan pelkkää uskoa, se on mölyapinoiden territoriaalista huhuilua puiden latvasta. Ensin huhuillaan pitkään kuin hanhilauma ennen lentoonlähtöä, sitten kohta tulee nyrkistä, aletaan selvitellä kouriintuntuvasti reviirien rajoja.
   ellauri031.html on line 781: Karl Anton Konstantin von Schoultz (Kalle-Anttooni, 1922-2013) oli humanististen tieteiden kandidaatti, lehtori ja YK-sotilas. Siitä tuli mustalaisten sulttaanin Kalle Hagertin luottomies. Se kirjoitti myös tyttökirjan Anita, mustalaistyttö. Schoultzin sukua näkyy tulleen Liettuasta Ruoziin 1600-luvulla, joku Martin Szkultet juurena. Venäjältäkin niitä näyttää Suomeen pörränneen. Minkä puun takaa lie sukua Solveig von Schoultzille, Lennart Segerstråhlen siskolle. (Solveig kyllä erosi hyvissä ajoin von Schoultzista. Nimi jäi, vaikka sittemmin nai säveltäjä Bergmannin.) Lennartin aika kökkö (mutta kallis) lintutaulu meni Marjalle, tai oikeammin Iso-Masalle. Siellä se nyt komeilee niiden olohuoneen sohvan takana. Masan piuhat on perstaantuneet, virta katkeilee. Se ei osaa enää sanoa edes lintu, Segerstråhlesta puhumattakaan. Solveig syntyi 1907 ja kuoli 89-vuotiaana 1996. Se oli suomenruozalainen modernisti ja radiopersoona. Kirjoitti lastenkirjan Petra och silverapan (1932). Sillä olis muistelmat, selviäiskö Kalle-Anttoonikin sieltä? Oiskohan Kalle-Anttooni voinut olla Oscarin jälkeläisiä, senaatin kääntäjän, jolta vietiin nazat ja aatelistitteli kun se kieltäytyi lähtemästä mukaan maailmansotaan? Kalle Anttooni lähti YK-sotilaaxi vapaaehtoisesti. Nils von Schoultz ei ole sukua, sen nimi oli väärennös. Sekin oli sotaisa, osallistui tuulimyllytaisteluun Kanadassa. Punatakit hirtti sen 1838, vaixe pyysi anteexi.
   ellauri031.html on line 789: Hans far var gresk, hans mor av egyptisk opprinnelse. Han ble som liten adoptert av den norske miljonærfamilien Gunnerius Tollefsen, og han kom til Norge i 1930, som et av de første adoptivbarn, fra et land utenfor Norden. Minos hadde sin frelsesopplevelse allerede som fireåring og begynte å preke i Dals-Ed i Sverige ved femårsalderen. Da han var sju år hadde han lest hele Bibelen.
   ellauri031.html on line 792: Hele livet var han en aktiv predikant, særlig i pinsebevegelsen. Han virket særlig i Norge og Sverige. Han har blitt omtalt som «Nordens Billy Graham», og omtales som høyt verdsatt. Minos markerte seg også som abortmotstander.
   ellauri031.html on line 796: Eli Minotaurus näki poikasena ennusnäyn Narvikin taisteluista 1940 2. maailmansodassa. Kaiketi luettuaan kannesta kanteen raamatun. Joo, 3v etukäteen eli 12-vuotiaana. Uskokoon ken haluaa. Varmaan luki siitä lehdestä 15-vuotiaana. Narvikin taistelut oli onnetonta sähläystä norjalaisilta. Kapteeni Willoch hukkui jääveteen kun sen vanha paatti meni kahtia. Liittoutuneet jätti ne soittelemaan lehdellä pian alkumenestysten jälkeen säikähdyttyään Ranskan sodasta. Iso joukko norjalaisista oli sakumielisiä muutenkin, niinkuin se Konrad Sundlo. Knut Hamsun varmaan harjoitteli nazitervehdyxiä. Narvikin sankari kenraali Fleischer teki harakirin kun se syrjäytettiin karkuun lähteneiden norjalaisten päällikkyydestä ja lähetettin jonnekkin käpykylään Kanadaan. Me sotasankarit. Hei, me soditaan!
   ellauri031.html on line 808: Anna höpsismin ratkaista! Tämä Aku Ankan puhekupla oli Pirkko Hiekkalalle mieluinen.
   ellauri031.html on line 813: Tarinassa Aku Ankka tapaa professori Hupelon, joka vakuuttaa Akun tekemään päätökset kolikkoa heittämällä. Höpsismin tulee antaa ohjata elämää kaikissa tienhaaroissa: ”Jos elämä sua kuin tuuli vie, anna höpsismin näyttää tie”, neuvoo Akun ostama höpsismin opaskirja. Aku joutuu nopeasti ongelmiin seuratessaan Hupelon ohjeita. Hän ajaa eritasoliittymässä yksisuuntaista ramppia vastavirtaan ja saa 50 dollaria sakkoa. Näin suuren sakon perusteena ei kuitenkaan ole huolimaton ajaminen vaan se, että Aku oli jättänyt ajattelun kolikolle. Lopussa höpsismi kuitenkin osoittaa hämmästyttävää kykyä ohjata joitakin päätöksiä.
   ellauri031.html on line 815: Suomenkielisen nimityksen ”höpsismi” kehitti Aku Ankka -lehden ensimmäinen päätoimittaja Sirkka Ruotsalainen.
   ellauri031.html on line 819: Höpsismi eri muodoissa on herkkäuskoisille ominainen päätöxentekotapa. Yhden rahan 50/50 oddsien sijasta voi käyttää muitakin. Olin ihan unohtanut, ennenkuin luin Syvännön mustelmaa, että kristinuskovaiset käyttää tähän tarkoituxeen "peukalovärssyjä", vähän samanlaista menetelmää kuin Roope Ankka joka pyöräyttää maapalloa silmät kiinni päättäessään mihkä päin maailmaa seuraavaxi mennä ryöstöretkelle. Peukku työnnetään (muka) summanmutikassa hyvän kirjan väliin ja luetaan siihen sattunut värsy. Menetelmää toistetaan kunnes värsy on mieluinen.
   ellauri031.html on line 821: Höpsismin eri konsteja on mun paasausten kuluessa tullut vastaan monia, vaikken ole kaikista tehnyt numeroa. Joskus käytetään feikki tieteellistä menettelyä jonka yhteys päätettävään asiaan on suunnilleen yhtä satunnainen kuin rahan tai nopan heitto. Ciceron aikana kazottiin linnun sisälmyxiä (auspicium, suotuisa onkin englannixi auspicious), tai heitettiin jonkun pikkueläimen sopivia luita. Niillekin oli joku nimi jonka olen taas unohtanut. Sit on kiinalaiset oraakkelikilpikonnankuoret eli scrapulimantia, saamelaisten arpaluut, sammakkoprofessorit, pilvet, ouijalaudat, kiromantia, Pythagoraan numerologia, katukivien reunat, kissat, tikapuut, voi vizi eihän näistä tule mitään loppua. Noin tsygologisesti nää on pakko-oireita: on pakko menetellä niin tai noin, pakko kävellä näin, niinkuin se nummelalainen pedofiili lauloi. Uskovaisuuden indikaatioita on optimismi, obsessio ja paranoia, kontraindikaatioita autismi ja pessimismi.
   ellauri031.html on line 823: Ennusmerkkeihin uskomisen nixi on että pitää kirjaa vain onnistuneista ennustuxista. Jos tarpeex monta kertaa heittää noppaa saa kuutosen, ja sit voi siitä päätellä et voi vizi, kyllä mulla kävi pulla. Varmaan Syväntökin vaati luomakunnan herralta rahaa ja muuta suosiota jatkuvalla syötöllä, housunpolvet ihan kiiltävinä. Suurin osa rukouxista meni harakoille, mut optimistina se muistaa vaan ne onnistuneet tapauxet, "vahvat rukousvastauxet", ja niissäkin se saattaa jälkikäteen vähän parannella tarinaa. Hyvä tarina eli evankeliumi on rautaisannos evankelistan pakissa. Kaikkein hassuimpia on sellaiset tarinat, jossa jollekulle kävi mainiosti jonkun toisen epäonnen kustannuxella. Esim et kun se rukoili kovasti, arabit jätti ampumatta Kaarlo Syvännön, mutta ampui Hilda Anderssonin, joka ei varmaan rukoillut kunnolla. Tai sit sen listiminen oli osa herran laajamittaisempaa suunnitelmaa. Jos rukous ei nazaa, herralla on takataskussa joku parempi suunnitelma, tai pyyntö oli muuten kohtuuton. Ei sitä sentään joka pikkuasialla sovi herraa hätyyttää, vaik sitä kyllä pitää totella joka hemmetin partakarvan kohdalla. Vähän sama tematiikka kuin Candidessa: kaikki kääntyy kyllä parhain päin, kun kärsivällisesti odottaa. Viimeistään sitten siellä salin puolella. Tähän tarvitaan sitä optimismia, tulevaisuudenuskoa.
   ellauri031.html on line 825: Lotkuvakorvainen adoptionorjalainen Minotauri on hyvä esimerkki valikoivasta kuulosta. Mummun pyromantia sai jäädä takataskuun kunnes aika näytti kypsältä. Muistaaxeni syntiä osattiin tehdä 60-luvun loppupuolella jo vaikka kuinka. Samanlaista sutinaa on apinapiireissä ollut sitäpaizi maailman sivu, valkohöyheninen elinikäinen parisuhde on enempi jouzenien tyyliä.
   ellauri031.html on line 827: Mieleenjäävä tarina obsessiivisesta ennusmerkkiuskovaisesta on Italo Calvinon Solmiutuvien linjojen verkossa. Siinä pakko-oireinen vieraileva professori, joka on erehtynyt tafsaamaan isäntäyliopiston viehättävää Marjorie Stubbsia, on juoxulenkillä jossain yliopiston lähikortteleissa. Se on koko ajan kuulevinaan puhelimen soivan (tää on siis lankapuhelinten aikaa, Jos talviyönä matkamies ilmestyi ´79) ja siitä tuntuu aina että se puhelu on tarkoitettu sille. Tarpeexi monta kertaa skizoiltuaan se vihdoin vastaa autiotalon ikkunalla olevaan puhelimeen, josta ääni sanoo: Marjorie on sidottuna erään toisen talon yläkerrassa, talossa on pommi, olisi hyvä jos vapauttaisit hänet. Hemmo juoxee takaisin yliopistolle ja kysyy tytöiltä (tytöt kazovat sitä ironisesti, sitä se ei voi sietää...) onko Marjorietä näkynyt. Ei ole näkynyt 2 päivään, vastaa Lorna. Hemmo alkaa juosta simona siihen toisen talon osoitteeseen, lopulta henkihieverissä pääsee perille, yläkerrassa on Marjorie Stubbs sidottuna ja suukapuloituna. Hemmo irrottaa suukapulan ja Marjorie kazoo sitä halvexuvasti: Sinä olet sika, hän sanoo heebolle.
   ellauri031.html on line 831: Viime yönä heräsin pahaan painajaiseen joka oli takautuma depressioajoilta. Olin taas älyttömästi mustasukkainen Seijalle jostain joutavasta tyypistä. Halusin ryömiä lavizalle kuolemaan kuin Franz Kafkan torakka. Olin ihan ontto ja kitiininen, jalat kankeat, nivelikkäät, korkeat, ohuet ja hatarat. Hyi se oli hirveää. Pelottaa että tuleex musta nyt samanlainen alzheimer kuin isästä, joka hörhöpäisenä saattoi lyödä äitiä. Äiti oli ihan vitivalkoinen. Seijan korvat huusi yöllä, liekö sama liimakorva kuin Lealla. Sairaudetkin peritään esi-isiltä, kolmannessa ja neljännessä polvessa. Kyllä me ollaan vanhoja ja sairaita.
   ellauri032.html on line 12: ircle">32
   ellauri032.html on line 19:

   Supikoira

   Hajuviestejä

   
   ellauri032.html on line 34: Those persons, that for the most part can give no other proof of being wise than reading other men, take great delight to shew what they think they have read in men, by uncharitable censures of one another behind their backs.
   ellauri032.html on line 39: Jean Calvin (alkujaan Cauvin; 10. heinäkuuta 1509 Noyon – 27. toukokuuta 1564 Geneve) oli ranskalaissyntyinen uskonpuhdistaja. Hän jatkoi Ulrich Zwinglin ] (1 January 1484 – 11 October 1531) reformoidun kirkon opillista perinnettä. Hän perusti kalvinismin, yhden protestanttisen kristinuskon oppisuunnista.
   ellauri032.html on line 41: Ulrich oli Huldrich, huldigen sie den Herren. Singen, beten, loben den Herrn. Zwingli tarkottaa pikku pakkoa. Hyvä nimi. Peukutti painovirheettömyyttä, valtionkirkkoa, lapsikastetta, herrakomentoa. Dissas paavia, messua, paastoa, kymmenyxiä.
   ellauri032.html on line 47: Se muutti Geneveen ja järkkäs pappisvallan siellä kalvinistisesti. Kirjotti siitä neliosaisen instituution.
   ellauri032.html on line 55: Tää on selkeesti aika pienen huushollin miehitys, kylämeininkiä. Paavi mäkeen, kardinaalit, piispatkin tässä vaiheessa. Nehän (paizi paavia, jonka tointa hoiti lähin kuningas) tuli kyllä sitte takasin, kun protestantit alkoi levitä kuin pullataikina. Calvin peukutti painovirheettömyyttä, uskonvanhurskautusta, ennaltamääräystä.
   ellauri032.html on line 56: dissas ikoneita, almuja, hokkuspokkusta. Kuin Luterus (kuten muistettaneen Löden kouluaineesta) se uudisti palveluehtoja yxipuolisesti ja raasto kuvia. Ne ja muut paavilaiset pelit, juhlamekot kynttilät ja käsieleet on taas palanneet. Emme elä ainoastaan leivästä vaan myös sirkusmenoista.
   ellauri032.html on line 58: Ei ihme että protestantismi eli vastaanhankaus on schweiziläinen kexintö. Niinkuin Toblerone, pankit, kronometrit ja talojen kuuraaminen ulkopuolelta. Kun Jyränkö tuli Lontooseen kouliintumaan juutalaisten junan lähettäjäxi, se joutui naisten töihin keittiöön perunoita kuorimaan. Muttei mennyt kauan, kun sen schweiziläinen kolleega tilas Schweizistä perunankuorintakoneen. Pian kone teki naisten työt miesten puolesta. Perunan kuorinta ja brassivahaus, aikaa kaxi tuntia. Ei hätää kun on isän antamat kalut. Sujuu wikkelään kuin mainoxessa Wesku Ploirilla, kun on näitä Häntiä ja kassit riittoisaa Hairya. Räjäyttää nahat pois kieposta.
   ellauri032.html on line 60: Raamatussa luvataan jossain kohtaa et jos 2 pyytää yhdessä niin siihen suostutaan. Eikä siinäkään ollut painovirhettä, kuten Kaarlo Syväntö voi totistaa. Kaarlo ja sen kaveri päätti testata ja pyysi herralta kahteen pekkaan kirjoituskonetta. Ja sehän tuli kuin tilauxesta. Toimitus kesti tosin kuukauden ja kone oli huonokuntoinen, mutta silti vittu. Tuli yhtä nopsasti kuin Seijan samettihousut postimyynnistä. Eikä maxanutkaan mitään. Vahva rukousvastaus.
   ellauri032.html on line 70: Eliskä tää turvaa varattomampienkin veljien aseman. Porhot ei määrää uskontoa, vaan uskonto porhoja. Syntyy pappisvaltio, etymologisesti korrekti hierarkia kuten faaraoiden aikana. Häntä heiluttaa taas koiraa. Ja laahuskin pysyy tyytyväisenä, kun leipää on luvassa ja sirkushuvit ilmaisia. Varattomallakin on varaa parhaaseen, saavat luottoa ilman vakuuxia. Kristinusko on selkeästi kauppiaiden kexintö, sanasto ja kuvastokin on markkinoilta "lainattu". Mikään ei kosketa asiakasomistajaan syvemmin kuin "rajaton luotto", "ilmainen lahja" ja "erikoistarjous".
   ellauri032.html on line 72: Herra sanoo orjalle: saat luottoa, jos teet syntiä, mullon piikki auki, kuitti valmiina, sillä mulla on jo ässä kolossa, poika lompakossa, se tasaa lopputilit sunkin puolesta, ammennä vaan. Siitä ilostuneena syntisäkki jatkaa menoa, ja kiitoxexi antaa hengenmiehille pitkää luottoa, taivaan turvapaikan etumaxua. Luotto luoton vakuutena, kyllä pelittää. Pelaa vaikka coronaa, puukkaa kamat pussiin sauvalla. Käsi käden pesee jälkikäteen, virutusta armon käsidesillä. Vivutusta, lyhyexi myymistä, jota selvitteli kalansilmä Harari. Ei tarvi olla mitään oikeasti, kun on luottoa. Se on vanhurskautta, usko pois.
   ellauri032.html on line 74: Senköhän tautta taivaassa on niin ikävää, aamusta iltaan pitää kiittää sekä ylistää, laulua kolmannella kuorossa? Sillä lyhennetään loputonta luottoa. Maxellaan hyvyydestä samalla valuutalla, niinkuin pahuudesta siellä alakerrassa. No nehän onkin vallanpitäjien instituutioita molemmat, niiden paratiiseja, me oomme siellä vaan airbnb-vieraita, laitoshoidossa.
   ellauri032.html on line 76: Kalvinistit ei haluu olla kalvinisteja, vaan reformoituja, parannuxentehneitä, ikäänkuin rehabilitoituja rikollisia. Niitä on monta makua: on mannermaiset parannuxentehneet, vanhempienuskoiset, ilosanomaiset englanninkirkolliset, seurakuntalaiset, ja parannetut kastajat. Useimmilla ei ole piispoja, mutta osalla on. Isoimmassa liigassa on yli 100M peluria.
   ellauri032.html on line 78: Calvinin melkein jo kuoltua syntyi Arminius, joka alkoi vääntää veistä Jounin nahkatakissa. Erimielisyys koski pelastamista, eli onko jotkut etukäteen kuumaan paikkaan määrätty, vai voiko pahat teot jotenkin vielä sopia. Vanha kirkkoisäkiista Hipon Akun ja Pelagiuxen välillä kupli pintaan pitkän tauon perästä. Hollantilaiset kalvinistit tiivisti kalvinismin viiteen pointtiin, tulppaaniin eli TULIP.
   ellauri032.html on line 85: Tästä jää käteen se, että ihan sama mitä teet, joko sä olet niissä 144K temmattavassa, tai sä et oo. Huomaa kuitenkin ovela dramaattinen ironia: apina ei ize tule tietämään ennen kuin loppuarvonnassa, kuuluuko se vuohiin vaiko lampaisiin. Pelkän rataennätyxen perusteella kaikki joutaisivat huut helvettiin, joten ei auta kuin pitää peukkuja, ja käyttäytyä sen mukaan kuin on käsketty, jotta edes näyttäisi todennäköiseltä että olet lampaiden laumassa. Se ei sinänsä paranna sun zargoja vähän vähää, mutta todistaahan se jotakin. Vaikutusnuoli on käänteissuuntainen. Varmasti ne 144K nimittäin on tosi kilttejä.
   ellauri032.html on line 94: Huomaatte heti että reformoidut on kireäperseisempiä ja arministit leväperäisempiä. Kalvinistit suosii armotonta menoa ja jyreää kohtalonuskoa, arministit tarjoo viime hetken armoa ja ystävällisempää kohtelua. Ne on siis niinko kristinuskon stoalaiset ja epikurolaiset.
   ellauri032.html on line 95: Arvattavasti kyllä reformismia peukuttaa ne jotka ei ize asiassa tarvi reformointia, koska ne on jo kunnollisia, tilikirja ja muut henkilöpaperit on kunnossa. Arminismia taas erilaiset langenneet ja hunningolle joutuneet, jotka hamuaa oljenkortta johon takertua. Helluntainystävät on kastelijoiden haarake.
   ellauri032.html on line 97: Arminiusta on syytetty kyllä ansaintamoraalista. Esim Descartes oli niillä linjoilla. Encyclopedia Britannican sivustolla sanotaan, että Descartesin moraali oli anti-Jansensistista ja anti-Calvinistista, ja et sen mielestä armo ansaitaan olemalla oikein kilttejä. Se oli optimisti, ihmisen järki ja tahto pystyy vaikka mahdottomaan. Se ei ollut pessimisti niinkuin jansenisti Blaise Pascal (1623-62), joka meinas et pelastus on vaan ilmainen lahja niille, jotka sattuu sen saamaan. Pascal eli lyhyen elämän, armonisku tuli äkkiä. Descartesia haukuttiin tämän takia Arminiuslaisexi. Descartesin mielestä ei ole mitään järkeä olla kunnollinen, ellei usko kuolemanjälkeiseen elämään ja loppuarvontaan. No nettisivuja ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti, niissä on monia vaihtoehtoisia totuuxia, kuplamuovia kullekin, paukutettavaxi oman maun mukkaan.
   ellauri032.html on line 99: Nilkin aseenkantaja Rääppä on suomennuttanut opiskelijoilla Mme Sevignen kirjeitä. Matamin jansenistiystäville kävi kalpaten kuninkaan oikeussängyssä.
   ellauri032.html on line 103: Tahdonvapaus on talousliberaali käsitys. Oikeistokonservatiivit ja vasemmistoradikaalit ovat yhtä mieltä determinismistä. Edellisten mielestä kermaperseiden valta on ennaltamäärätty, jälkimmäisten mielestä on vallankumous väistämätön nakki. Taitaa oikeistokonservatiivit olla oikeimmassa. Aina kun valta kumotaan uudet kermaperseet nousee pinnalle. Se on kuin kirkossa kuulutettu.
   ellauri032.html on line 105: Jansenistit levittivät teorioitaan koulujen välityksellä ja heillä oli kuuluisia oppilaita kuten Jean Racine ja Blaise Pascal, joka vastusti tinkimättömällä tavallaan jesuiittoja, näin eritoten teoksessa Les Provinciales (1656), jossa hän syyttää jesuiittoja älyllisestä korruptiosta. Nämä teesit eivät miellyttäneet paavi Innocentius X:tä ja Ludvig XIV:tä, jotka halusivat yhdistää kristikunnan ja tuomita jansenismin ja protestanttisuuden. Maaliskuussa 1656 Ranskan hallitus määräsi suljettaviksi ns. petites écoles, joissa opinahjoissa jansenismin sanomaa oli levitetty. Kuningas osallistui itse parlamentin istuntoon eli käytti ns. lit de justice -oikeutta hyväkseen 19. joulukuuta 1656 ja hyväksyi tilaisuudessa paavi Aleksanteri VII bullan Ad Sacram, jossa virallisesti tuomittiin jansenistien ajatukset.
   ellauri032.html on line 107: Kuningas määräsi 29. lokakuuta 1709 suljettavaksi Port-Royalin luostarin, ja jansenistiset munkit siirrettiin muualle. Vuonna 1711 luostari hävitettiin maan tasalle, jotta siitä ei olisi tullut pyhiinvaelluspaikkaa.
   ellauri032.html on line 116: Blaise Pascal (19. kesäkuuta 1623 Clermont-Ferrand – 19. elokuuta 1662 Pariisi) oli ranskalainen matemaatikko, fyysikko ja uskonnollinen filosofi. Hän edisti luonnontiedettä rakentamalla taskulaskimia, kehittämällä todennäköisyysteoriaa (Pascalin veto), tutkimalla nesteiden ja kaasujen virtausta, ja selventämällä paineen ja tyhjiön käsitteitä. Pascalin mitalla mitataankin painetta. Pikku-Paulilla pissa tuli niin paineella, että sen kusi lensi vessanpöntön kannen sisäseinälle. Ei mennyt ajoissa kuselle, kun leikit oli just kivoja.
   ellauri032.html on line 118: Pascal oli kolmilapsisen perheen keskimmäinen lapsi. Hänellä oli vanhempi sisko Gilberte ja nuorempi sisko Jacqueline, jotka olivat veljensä tapaan lapsineroja. Hänen isänsä Etienne Pascal oli lähteestä riippuen joko tuomari tai verovirkailija. Perheen äiti Antoine Bégone kuoli omasta puolestaan Pascalin ollessa kolmevuotias. Leskeksi jäänyt Etienne Pascal muutti perheineen Pariisiin ainoan poikansa ollessa seitsemänvuotias, ja suunnilleen näihin aikoihin hän alkoi antaa kotiopetusta pojalleen. Clairmont on Auvergnessa, Ranskan vedenjakajalla, ihan keski-Suomea.
   ellauri032.html on line 120: Nuorempi Pascal yllätti isänsä omaksuttuaan poikkeuksellisen nopeasti klassillisen sivistyksen. Epäonnekseen Pascal oli synnynnäisten lahjojensa lisäksi saanut myös heikon terveyden, joka tuli sen verran varhain ilmi, että hänen isänsä joutui poikansa mahdollisten oireilujen pelossa antamaan lapselleen opetusta suht tasaiseen tahtiin, vaikka nuorella Pascalilla olisi muuten ollut edellytykset nopeampaan opiskeluun. Lapsinerosta tuli lapsipotilas. Isä istutti liian pienenä potalle. Olis antanut Paiseen juoxennella kaverien kanssa pihalla.
   ellauri032.html on line 122: Isä oli kieltänyt pojaltaan matematiikan kokonaan sen aivojen rasittavuuden takia, mutta tämä "kielletyn hedelmän maku" sai nuoren Pascalin kiinnostumaan matematiikasta yhä enemmän ja enemmän. Eräänä päivänä ollessaan 12-vuotias nuori Pascal sai isältään tarkan kuvauksen geometrian luonteesta, ja tämän jälkeen nuorukainen löysi kyseisestä aihealueesta itselleen loputtomien intohimojen kohteen. Antaa muiden nuorukaisten vedellä lapaseen, Pascal piirtää mieluummin apupiirroxia.
   ellauri032.html on line 126: Teini-iässä Pascalin perhe muutti Roueniin. Muuton taustalla on kerrottu tarina, kuinka isä-Pascal riitaantui kardinaali Armand de Richelieun kanssa mitättömästä veroasiasta ja kardinaalin raivoa peläten perhe joutui piiloutumaan maan alle. Perheen maineen pelasti sittemmin Jacqueline, joka esiintyi nimettömänä eräässä Richelieuta huvittaneessa näytelmässä. Saatuaan tietää, että hänet hurmannut näyttelijätär oli erään hänen vihamiehensä tytär, kardinaali antoi Pascalin perheelle anteeksi ja sijoitti isä-Pascalin poliittisen virkaan Roueniin. Mitähän Jacqueline antoi kardinaalille? Komplimentin, sanoo ranskixet. Joopa joo. Tää on se sama paha Richelieu joka kiusasi d´Artagnania ja muita muskettikoiria. Ja sama Richelieu joka pani hanttiin mun sukulaisille 30-vuotisessa sodassa. Karsee ilkiö. Pascalien osakkeille tuli pohjanoteeraus, kiitos Richelieun.
   ellauri032.html on line 128: Muuton jälkeen Pascal jatkoi yhä opiskelujaan, ja ennen 16. ikävuottaan hän teki lopullisen läpimurtonsa todistettuaan myöhemmin omaa nimeään kantaneen Pascalin lauseen, jota hän käsitteli teoksessaan Essai pour les coniques (Tutkielma kartioleikkauksista. Mystinen heksagrammi. Gurdijeff panee paremmax, sillä on enneagrammi. Kolme kulmaa enemmän kuin Pascalilla.). Pascalin kolmioita piirrettiin myös Norssissa. Mä tykkäsin aljasta enemmän kuin jommasta. Ei mulla ollut intuitiota.
   ellauri032.html on line 136: Vuonna 1646 Pascalin isä kaatui pahasti jäisellä tiellä Rouenissa, minkä jälkeen häntä hoitaneet lääkärit saattoivat perheen kosketuksiin jansenistisen lahkon kanssa. Samana vuonna koko perhe kääntyi jansenisteiksi. (Näistä jansenisteista tarvittaisiin oma paasaus. Niiden gurusta Hipon Augustinuxesta taitaa mulla jotain jo ollakin.) Lankeemuxesta seurasi parannus. Monet näkevät Pascalin matemaattisen uran alamäen alkaneen tästä hetkestä, mutta Pascal onnistui vielä tekemään matemaattis-luonnontieteellisiä innovaatioita, vaikka hän kärsikin pahenevista ruoansulatushäiriöistä, jotka aiheuttivat hänelle kerran jopa ohimenevän paskahalvauksen. Vuonna 1648 Pascal loi ilmanpaineen luonnonlait tutkittuaan ilmiötä Evangelista Torricellin keksimällä ilmapuntarilla. Enpä tiennyt että sen nimi oli evankelista. Pascalilla oli varmaan pieru exyxissä, siitä tulee maha kipeäxi. Helpotus tulee sitten isolla paineella. Jos tulee, muuten saa istua tuntikaudet paskalla, tulee peräaukkoon paiseita.
   ellauri032.html on line 138: Pascal muutti sisarensa kanssa takaisin Pariisiin vuoden 1647 tienoilla, jonne heitä seurasi pian myös heidän isänsä, joka oli nimitetty hallitusneuvokseksi. Pariisissa viettämänsä lyhyen hetken aikana Pascal tapasi kuuluisan ranskalaisen filosofin René Descartes’n, joka teki epävirallisen vierailun hänen luonaan. Descartes’n ja Pascalin kohtaaminen oli täynnä jännitteitä johtuen heidän lukuisista erimielisyyksistään ja keskinäisestä kateudestaan. Descartes ei suostunut uskomaan, että Pascalin Tutkielma kartioleikkauksista voisi olla 16-vuotiaan nuorukaisen kirjoittama, ja lisäksi hän epäili Pascalin varastaneen ilmapuntarikokeen idean häneltä, koska Descartes itse oli ehdottanut Pascalin saamien tuloksien mahdollisuutta eräässä kirjeessään Mersennelle.
   ellauri032.html on line 140: Kaiken huipuksi kummankin ajattelijan uskonnolliset vakaumukset olivat pahasti ristiriidassa keskenään: Descartes sympatisoi jesuiittoja, joita Pascalin fanaattisesti kannattama jansenistinen liike vastusti henkeen ja vereen. Tapaamisen jälkeisenä päivänä Descartes vieraili kuitenkin uudestaan Pascalin luona, tällä kertaa lääkärin virassa johtuen Pascalin vaivoista. Descartes suositteli hänelle omaa elämäntyyliään, johon lukeutui lojuminen sängyssä heräämisen jälkeen aamupäivään asti. Hän ehdotti Pascalin vatsavaivoihin ruokavaliota, johon kuului pääosin lihalientä. Pascal ei kuitenkaan noudattanut vilpittömässä tarkoituksessa annettuja ohjeita. Pieruvaivat jatkuivat.
   ellauri032.html on line 150: 23. marraskuuta 1654 Pascal koki merkittävän käännekohdan elämässään. Vietettyään viimeiset pari vuotta suhteellisen huolettomana mietittyään muutakin kuin matematiikkaa ja kristinuskoa, tuona kyseisenä päivänä Pascal oli joutua vakavaan onnettomuuteen: hänen ohjaamansa nelivaljakon hevoset yhtäkkiä pillastuivat ja syöksyivät alas eräältä sillalta, mutta Pascal itse pelastui kun vaunujen valjaat murtuivat kesken kaiken. Pascal tulkitsi tapahtuman ja oman pelastumisensa Jumalan antamaksi varoitukseksi. (Paha aivotärähdys.) Tapahtuman jälkeen Pascal kirjoitti pergamentinpalalle mystisiä mietelmiä kokemastaan pelastuksesta, ja kantoi tuota tekstinpätkää sen jälkeen jatkuvasti mukanaan kuin amulettia. Ei lähtenyt enää minnekkään ilman paperia. Corona-viruxen takia jengi hamstraa ennen kaikkea vessapaperia. Ymmärtäisi paremmin jos se olisi koleraa. Lisäksi Pascal vetäytyi Jacquelinen esimerkin johdattamana Port-Royalin luostariin vetäytyäkseen maailmasta ja pohtiakseen filosofisia ongelmia. Tässä on Pascalin pikku paperpala. Sitä kelpaa verrata Dostojevskin puhelinmuistioon. Samantyyppisestä sairaudesta lienee ollut kysymys.
   ellauri032.html on line 157: Depuis environ dix heures et demi du soir jusques environ minuit et demi.
   ellauri032.html on line 186: Aika perinteistä hihhulointia. Just tämmöisiä kirjoitteli P. Etterikin sekopäisenä. Pascal ajatteli niin ankarasti että siitä tuli ihan kalju. Molemmista päistä. Sen maalaiskirjeissä pitäis toisaalta olla satiiria ja huumoriakin. Hmm.
   ellauri032.html on line 190: Elämä luostarissa auttoi osin Pascalia, sillä paikan säännöllinen elämäntapa paransi hänen terveyttään. Hän kirjoitti myös myöhemmin yhteen kootut Maaseutukirjeensä, joiden tarkoitus oli puolustaa luostarin johtajaa Arnauldia kerettiläisyyssyytteiltä. Se on varmaan se sama Arnauld joka teki Port Royalin kielioppia, josta Chomskyn Nomppa piti meteliä loistoaikona. Pascal alkoi suhtautua matematiikan harrastamiseen turhuutena, joka vei ihmisen mielenkiinnon pois sitä tärkeämmän totuuden eli kristinuskon tutkimiselta. Chomsky ei kyllä ois peukuttanut tota, vanhana jumalattomana rabbina. Sen mielestä politiikka on tärkeämpää kuin lingvistiikka.
   ellauri032.html on line 192: Pascal koki kuitenkin erään ”heikkouden hetken”, kun yhtenä yönä vuonna 1658 hän ei saanut nukuttua hammassäryn takia ja alkoi tämän vuoksi ajatella sen ajan matemaatikkoja vaivannutta ongelmaa, sykloidia. Sykloidin ajattelu vähensi Pascalin hämmästykseksi hänen tuskaansa, ja hän tulkitsi sen merkiksi siitä ettei ollut tehnyt syntiä, vaikka olikin antanut ajatustensa hairahtua ”kaidalta polulta”. Sykloidin ajattelu sai hetkexi miettimään muuta kuin hemorroidia. Tämän jälkeen Pascal omistautui kahdeksan päivän ajan ratkaisemaan sykloidiin liittyviä geometrisia ongelmia, joita hän onnistuikin ratkaisemaan, vaikka oli pitänyt matematiikasta neljän vuoden tauon. Pascal julkaisi ratkaisemansa ongelmat salanimellä Amos Dettonville, ja nämä jäivät hänen elinaikansa viimeisiksi matematiikan julkaisuiksi.
   ellauri032.html on line 194: Samana vuonna kun Pascal julkaisi viimeiset matemaattiset tutkimuksensa, hänen terveysongelmansa muuttuivat pahemmiksi kuin koskaan aiemmin. Kiduttava ja lakkaamaton päänsärky vei hänen yöunensa kerta toisensa jälkeen, satunnaisia torkahtamisia lukuun ottamatta. Pascalin oma elämäntapa muuttui tätä mukaa entistä askeettisemmaksi. Kesäkuussa 1662 itsekieltäytymistä toistuvasti harrastanut Pascal luovutti vapaaehtoisesti talonsa eräälle isorokkoa sairastavalle perheelle, minkä jälkeen hän muutti asumaan Gilberten luokse, jossa hän kuoli lopulta kouristuksiin saman vuoden elokuussa vain 39-vuotiaana. Samanikäisenä kuin meidän pyylevä esi-isämme, jonka kuolinsyy oli vaan tavallinen flunssa. Ei edes korona.
   ellauri032.html on line 196: Pascalin veto pyrkii osoittamaan, että jumalaan uskominen on peliteoreettisesti kannattavaa. Pelurin todistus sanoo, että vaikka ei tiedettäisi, onko jumala olemassa vai ei, jumalaan kannattaa uskoa, koska näin saavutettava palkinto, iankaikkinen elämä, on äärettömän suuri, ja epäuskosta seuraava rangaistus, iankaikkinen kärsimys, on hirvittävä. Voiton odotusarvo, joka on voiton todennäköisyys kertaa voiton arvo, on näin ollen äärettömän suuri. Ajatuskulun esitti ranskalainen matemaatikko Blaise Pascal 1600-luvulla.
   ellauri032.html on line 204: Jos esittäisin että Maan ja Marsin välissä on posliininen teekannu, joka kiertää aurinkoa elliptisellä radalla, kukaan ei voisi todistaa väitettäni vääräksi, jos vain muistaisin lisätä että teekannu on liian pieni havaittavaksi parhaimmillakin teleskoopeilla. Mutta jos jatkaisin sanomalla, että koska väitettäni ei voida osoittaa vääräksi, sen epäileminen olisi ihmisjärjen kannalta suunnattoman röyhkeä teko, niin minun ajateltaisiin aivan oikeutetusti puhuvan hölynpölyä. Jos tällaisen teekannun olemassaolo kuitenkin vahvistettaisiin muinaisissa kirjoissa, jos sitä opetettaisiin pyhänä totuutena joka sunnuntai ja jos se istutettaisiin lasten mieliin jo koulussa, sen olemassaolon epäilemistä pidettäisiin merkkinä poikkeavaisuudesta. Valistuneella aikakaudella epäilijä saisi osakseen psykiatrin huomion, varhaisemmalla ajalla peräti inkvisiittorin.
   ellauri032.html on line 206: Richard Dawkins kehitti teekannuteemaa vielä pitemmälle kirjassaan A Devil’s Chaplain:
   ellauri032.html on line 208: Syy, jonka vuoksi uskonnolliset järjestöt pystyvät aiheuttamaan vihamielisyyttä on, toisin kuin Russellin teekannussa, että uskonto on voimakas, vaikutusvaltainen, veroista vapautettu ja järjestelmällisesti itseään liian nuorille ja vaikutuksia ottaville lapsille tyrkyttävä instituutio. Lapset eivät ole velvollisia viettämään kasvamiseensa käytettäviä vuosia lumoutuneena mielipuolisiin kirjoihin teekannuista. Hallituksen rahoittamat koulut eivät poissulje erilaisia lapsia joiden vanhemmat uskovat vääränmuotoiseen teekannuun. Teekannu-uskovaiset eivät kivitä teekannu-vääräuskoisia, teekannu-luopioita, teekannu-kerettiläisiä ja teekannu-jumalanpilkkaajia kuoliaaksi. Äidit eivät varoita poikiaan naimasta teekannu-polyteistia, jonka vanhemmat uskovat kolmeen teekannuun yhden sijasta. Ihmiset, jotka laittavat maidon ensin eivät hakkaa henkihieveriin niitä, jotka laittavat teen ensin.
   ellauri032.html on line 212: Aurinkokuningas lyttäs Port-Royalin jansenistit 1661. Luostari pantiin matalaxi, ei jäänyt kiveäkään kiven päälle. Pascalinkin cacata carta hukku muutossa. Tästä taisi olla puhetta Madame de Sevignen muistelmissa, jota Marcel Proust luki kuin mummu virsikirjaa. Vielä ennen kuolemaansa Pascal kexi bussin. Autopsiassa ilmeni että sillä oli vikaa päässä. Paavi hommaa siitä nyt autuasta. Tais paska sittenkin voittaa vetonsa.
   ellauri032.html on line 222: Eliot oli eräänlainen mid-atlantic Puovo Huovikko. Kaikessa tuotannossaan hän sekä tähdensi klassistina perinteen merkitystä että modernistina rikkoi vanhoja kaavoja. Eliot tunnetaan myös Kissojen kielen kompasanakirjassa (Old Possum´s Book of Practical Cats, 1939) julkaistuista lasten kissarunoistaan, jotka jatkoivat englantilaista nonsense-perinnettä. Ympyräsuinen ystäväni antoi ton kissakirjan mulle lahjaxi, mulla on se kai vielä laihojen runokirjojen hyllyssä Wilhon kirjakaapissa. Andrew Lloyd Webber loi vuonna 1981 runoista suositun musikaalin Cats. Ihan niinkuin Puovo Huovikon, Tompan maine luiskahti kun ukko ize saatiin laatikkoon.
   ellauri032.html on line 226: Eliot kääntyi Beckettin porukoiden englannin kirkon uskoon 1927 isiensä unitarismista ja ryhtyi britixi. Uskonto oli sille pyhä asia, siitä tuli anglo-katolinen kirkonvartija ja rojalisti Kaarlo-marttyyrin (ei Syvännön, vaan sen karkotetun kuninkaan) elinikäinen jäsen (arvaa kyllä mikä jäsen). 30v myöh. se tarkensi, et sillä on katolinen mieli, kalvinisti perintö, ja puritaani temperamentti. Sen miälest Goethe ja Rudolf Steiner oli cooleja. Ääliö ja huuhaamies. Ja kolmantena tomppelina vielä Dante. Neljäs muskettikoira oli Ezra Pound, joka punakynäili sillä aikaa Tompan manuskriptiä, kun Tomppa skizoili Viviennen kaa.
   ellauri032.html on line 228: Minkäslainen oli sillä toi sp-elämä? No se oli ajanut vaimonsa Viviennen hulluuden partaalle ja sitten otti siitä asumuseron (erohan ei uskonnon vuoxi tullut kyseeseen). Ei käynyt kertaakaan (no, kerran) kazomassa vaimoparkaa hulluinhuoneessa, jonne se sen sitte dumppasi. Vivienne oli Oxfordin "river girl", jonka Tom nai hätäsesti vaihto-opiskelijana Harvardista 1915 päästäxeen neizyydestä ja muutenkin syvemmälle sisään britteihin. Se ei halunnut enää takaisin kotiin Harvardiin. Vivienne oli iloinen ja värikäs ilmestys, josta tuli sittemmin Tomin varjossa vaan maalattu varjo. Epävarma nainen, jolla oli kova menstruaalivuoto, tuberkuloosi ja neuroottinen mielenlaatu. Amerikkalaisena Eliot ei heti tajunnut, että Vivienne oli vulgääri. Virginia Woolf, Eliotin bändäri, nokki Haigh-Woodia päiväkirjassaan 8 lokakuuta 1930:
   ellauri032.html on line 232: Aika kylmiö oli Virginia, niinkuin Tomppakin. Ärsyttävä vulgääri Eine tunkee Bloomsburyn sisärenkaaseen. Kaiken muun keljuuden lisäxi Tomppa oli misogyyni. Viviennen vika oli että sillä oli originaali mieli, ei siis yhtään feminiininen. Tomppa suhtautui naisiin niinkuin juutalaisiin, ne on irrationaalisia. Se ei oikeestaan tykännytkään naisista, vaan pikemminkin miehistä. Naiset oli siitä hiukka pelottavia.
   ellauri032.html on line 234: Sillä oli lapsena kaxipuolinen nivustyrä, jonka vuoxi se istu sisällä St Louisissa ja luki kirjoja, varsinkin nimiserkkua Tom Sawyeria.
   ellauri032.html on line 238: Was T.S. Eliot gay? Questions about Eliot´s sexuality have simmered in Eliot studies for decades, coming to a full boil with the recent publication of Carole Seymour-Jones's biography of Eliot's first wife, Vivienne, which claims that the poet was a closet homosexual. Distinguished critics such as Helen Vendler and Louis Menand have rushed to Eliot´s defense, insisting either that he wasn't gay or that we shouldn't even be discussing his sexuality.
   ellauri032.html on line 247: Eliotin mielestä on epähienoa uskoa jeesuxen sanaan ihmeiden voimalla, pikemminkin päinvastoin, pitäis uskoa ihmeisiin koska jeesus sanoo niin. No ei se kyllä niinpäin mennyt jeesuxen aikana, tää on myöhempien aikojen pyhistelijöiden sievistelyä. Et jeesus ois sanonu: Kato mä kävelen järvellä! ja kazomo ois vaan nyökkinyt, jes, jes, indeed sir, if you say so. Valitettava tosiseikka on, ettei Eliotin kaltaiset tolkun ihmiset usko ihmeisiin, ne on lastensatua. Ne poimii uskonnoistakin vaan helpoiten sulavia haarukkapaloja. Rusinat niinku pullasta.
   ellauri032.html on line 253: Taas Eliot koittaa rationalisoida selvää huttua. Kyllä Paskalin pesulakuitistakin ilmenee, että kun usko tulee tilalle, järki sanoo adjöö eikä au revoir. Sää pystyt vaikka mahdottomaan, usko sydäntäs vaan! Koko naamarin täydeltä tulee höttöä, kun persoonallisuus on pelissä. Mitä Eliotkin luuli tietävänsä tieteestä, humanistipohjalta. Kääntymisen jälkeen Tomppa kirjoitti kesympiä runoja, joista sen ateistifänit ei enää tykänneet. Nobel tuli Neljästä kvartetista 2. maailmansodan jälkeen 1948. Siinäkin on jotain kristillistä mystiikkaa.
   ellauri032.html on line 271: Thomas Hobbes (5. huhtikuuta 1588 Westport, Wiltshire – 4. joulukuuta 1679 Hardwick Hall, Derbyshire) oli englantilainen filosofi. Hänet tunnetaan ennen kaikkea poliittisesta filosofiastaan, mutta hän kirjoitti myös historiasta, geometriasta, etiikasta ja yleisestä filosofiasta. Enimmäxeen paaaaaaskaa.
   ellauri032.html on line 279: Johtoporras on pikkuapinoiden kannalta ennen kaikkea erotuomari. Se että joku pysyy pistää hudaa kaikille takaa että riidat ei jatku loputtomiin, katkeaa se verikoston kierre. Se on varmaan ollut jumalankin ensimmäinen tehtävä. Sen nimissä voi nirhata epätoivottuja heppuja ilman että hepun sukulaiset kostavat nirhaajalle. Kaikkien täytyy pelästyä jotakin isompaa, jotta saadaan keskinäisiin kärhämiin jotain taukoa. Alux se on varmaan ollut joku ukonilma tai rankkasade, joka on keskeyttänyt jäsentenväliset.
   ellauri032.html on line 281: Tasapuolisuus on sit toisarvoinen piirre, minkä merkitys on vaan siinä, että molemmilla puolilla on tyytymättömiä suunnilleen tasamäärä, jotta kingillä on riittävästi apuvoimia nitistämään kapinat. Tästä myös seuraa, että niiden puoliskojen ei tarvi olla pääluvultaan samat, kunhan ne on niin tasaväkisiä, että niiden tappelusta tulee ratkaisematon. Kuten protestanttiset pikkukuninkaat, aateliset ja rotinkaiset. Jos aateli kukkoilee, rotinkaiset tulee apuun; jos rotinkaiset, aateli.
   ellauri032.html on line 283: Hobbes oli keskosena syntynyt tappelusta karkuunjuosseen juopon kirkkoherran poika Wiltshirestä. Kirkkoherra nukkui kirkonpalveluxessa ja heräs kesken kaiken vaan sanomaan: "ruutu on valttia". Tomppa joutui hanskanompelijasedän hoidokixi, oli hikipinko koulussa, ja noin vuonna 1603 se lähetettiin Oxfordiin Magdalen Halliin (Hertford College). Valmistui hitaasti, "vasta" 20-vuotiaana. Se oli koko ajan saman suvun kotiopettajana. Kävi vaihdossa kaverinsa kanssa, käänsi Thukydidestä js muita grekuja, sai siitä päähänsä päättömiä ajatuxia demokratiasta ja yhteiskunnasta.
   ellauri032.html on line 285: Hobbes alkoi filosofeerata aika vanhana, Kaarlo Syvännön ikäisenä. Vanhaxi se elikin, yli ysärixi. Sen matematiikan ja fysiikan prujauxet oli ihan paaaaaaaskaa. Elementa Philosophica teoxessa se rakensi ihan elämäntyönä jotain maailman mallia, sen kirjoittamiseen meni yli 20v. Myöhemmin se sekaantui myös politiikkaan ja uskontoon ikävin seurauxin. Descartesia se koitti vähän arvostella razastaaxeen sen maineella, Descartes oli hyvin nihkeä, herrat riitaantuivat iäxi. Englannin vallankumouxeen se sekaantui kuningasmielisten puolella, joutui maanpakoon ja kirjoitti Leviathanin. Leviathan oli se merihirviö Jobin kirjassa jolla oli niin iso kikkeli että sen verisuonet oli kuin juurakot.
   ellauri032.html on line 287: Hobbesin mukaan valtio voitiin nähdä suurena keinotekoisena hirviönä, Leviatanina, joka koostui ihmisistä, ja jonka synty voitiin jäljittää inhimillisten tarpeiden aiheuttamiin paineisiin ja hajoaminen inhimillisten intohimojen aiheuttamiin yhteiskunnallisiin ristiriitoihin. Teos päättyi johtopäätöksiin suorana vastauksena sodalle, joka oli herättänyt kysymyksen alamaisten oikeudesta vaihtaa kuuliaisuuden kohdetta, kun hallitsija on lopullisesti menettänyt voimansa suojella heitä. Samalla Hobbes soi itselleen tilaisuuden osallistua uskonnollisten oppien arvosteluun.
   ellauri032.html on line 289: Leviathan ilmestyi lopulta vuoden 1651 puolessa välissä. Teoksen kannessa oli tunnettu kaiverrus kruunatusta hirviöstä, jonka ruumis koostui pienistä ihmishahmoista, ja jolla oli toisessa kädessään miekka ja toisessa piispansauva. Siinä oli siis vittuilua myös kirkosta. Lassin ja Leevin keskinäiset rökityxet alkaa selittyä. Tätä pitää selittää vielä tarkemmin, mutta Hobbes oli niin epäuskonnollinen kuin tona huippuunsa trimmattujen hihhulien aikana oli ylipäänsä mahdollista. Ei tässä ollut kysymys uskonnosta, tää oli luokkataistelua uskonnon nimellä. Kauppiasluokka nosti rumaa melaansa kuin Leviathan merestä. Hobbes näytti valaan melan paljaana, mistä suivaantuneina kaikki osapuolet hyökkäs Hobben kimppuun kuin parvi herhiläisiä.
   ellauri032.html on line 293: Piispa John Bramhall, vannoutunut arminianismin kannattaja (ks yllä), julkaisi pienen tutkielman Of Liberty and Necessity joka oli osoitettu Hobbesille. Bramhall oli tavannut Hobbesin aiemmin ja väitellyt tämän kanssa, ja kirjoitti jälkeenpäin näkemyksensä Hobbesin vastattavaksi. Hobbes vastasi, mutta ei julkaistavaksi. Eräs ranskalainen tuttava kuitenkin julkaisi vastauksen. Bramhall julkaisi vuonna 1655 vastaiskuna kaiken kirjeenvaihdon heidän välillään nimellä A Defence of the True Liberty of Human Actions from Antecedent or Extrinsic Necessity. Vuonna 1656 Hobbesilla oli puolestaan valmiina teos Questions concerning Liberty, Necessity and Chance, jolla hän vastasi piispalle voimallisesti. Hobbesin vastaukset olivat merkittäviä vapaan tahdon ongelman historiassa mahdollisesti ensimmäisinä selkeän psykologisen determinismin esityksinä. Piispa vastasi syytöksiin vuonna 1658 teoksella Castigations of Mr Hobbes´s Animadversions, johon oli liitetty laaja liite nimellä The Catching of Leviathan the Great Whale. Hobbes ei koskaan vastannut tähän teokseen.
   ellauri032.html on line 297: Poliittisesti hobbismista tuli suosittua rotinkaispiireissä, kun siinä mätkittiin papistoa ja muita herroja. Kunkku suojeli Hobbesia papiston raivolta. Parlamentin alahuone esitteli vuonna 1666 ohjelman ateismia ja maallistumista vastaan. 17. lokakuuta annetiin määräys, jonka mukaan ohjelmaa valvovalle komitealle tuli antaa valtuudet saada tietoa koskien sellaisia kirjoja jotka olivat taipuvaisia ateismiin, jumalanpilkkaan ja maallisuuteen – – erityisesti koskien – – herra Hobbesin kirjaa, jota kutsutaan nimellä Leviathan.
   ellauri032.html on line 301: Hobbesin viimeiset teokset olivat luonteeltaan hyvin erilaisia. Näihin kuuluivat latinankielinen omaelämäkerta Thomae Hobbesii vita vuonna 1672, Odysseian neljän kirjan käännös englanninkieliselle runomitalle vuonna 1673, ja Iliaan että Odysseian täydelliset käännökset vuonna 1675. Tämmöisiä mäkin voisin prujata eläkkeellä. Hetkinen, niitähän mä tässä prujaankin jo. Ja oon jo eläkkeellä vittu.
   ellauri032.html on line 303: Hobbes kuoli 92-vuotiaana lokakuussa 1679 virtsarakon sairauteen joka johti halvaantumiseen. Hänet haudattiin Ault Hucknallin kirkkomaalle Derbyshireen.
   ellauri032.html on line 311: Historian ja todellisten apinoiden näkökulmasta tää on helppo osoittaa nojatuolifilosofin hurjasteluksi. Historiasta ei löydy yhteisöistä ja valtasuhteista irrallisia yksilöitä tekemässä sopimuksia. Eniten hobbesin kuvaamaa apinanluontoa muistuttavat ne apinat, jotka on kouluttamalla koulutettu sellaisiksi, kuten kansantaloustieteen opiskelijat.
   ellauri032.html on line 324: Hobbe avaa trendikkäästi robotiikalla ja tekoälyllä. Kerta elämä on izetoimista ruumiin liikettä, ex voida sanoa et izetoimivat automaatit on eläviä? Ja toiseen suuntaan mennessä, ex tää koko termiittipesä ole oikeastaan iso eläin, hirmuinen Leviathan, jossa johtoporras on sieluna, virkamiehet niveliä, palkinnot ja rangaistuxet jänteitä ja hermoja, omaisuus ruumista, kyldyyripellet muistia, lait tahtoa, sopu terveyttä, kapina sairautta, sota kuolema. Kukahan on se hirmu suuri juurakkosuoninen siitin? Vapaaehtoisia?
   ellauri032.html on line 328: Vielä parempaa: se selittää samalla mekaanisella tavalla unet ja niihin liittyvät uskontohörhöjen mystilliset hörhöilyt. (Tästä hörhöt ei takuulla kyllä innostuneet.) Hobbes vinoilee että varsinkin ritariromaanien lukijoista tulee hulluja kuin Don Leukava. Uskonnollisia traktaatteja ei se varovaisuussyistä tässä mainize, vaikka haukkuu kyllä noitia ja muita sarlataaneja, jotka tekee taikoja henkimaailman nimissä. Samanlainen erehdys on väittää, että pahat unet tulee perkeleeltä ja hyvät taivaan isältä. Pahat unet tulee ruuansulatusvaivoista ja päivän kauhuista, hyviä on märät unet, jotka tulee ylizevuotavista pusseista.
   ellauri032.html on line 330: Koirallakin on ymmärrys Hobbes myöntää, mutta apinalla on parempi. No vaikea kai sitä on mennä kieltämään, vaikka koiran on sikäli parempi, että se on vähemmän tehokkaasti tappava. Apinoiden ymmärrys on ajattelua, joka on joko ajatuxen harhailua asiasta kolmanteen, tai tarkoitusperäistä päämäärä-keino muotoista tai ennakoivaa syy-seuraus setvintää. Sellaista jossittelua. Merkit esimerkixi on seurauxia ja keinoja. Kielessä on paljon merkkejä, jotka seuraa toisiaan kuin köyhän talon porsaat, ja seuraa toisistaan kuin syyt ja seurauxet.
   ellauri032.html on line 332: Kielellä saa sanotuxi ajatuxia joita ei voi kuvitella, kuten äärettömyys. Aivon neuroverkko on äärellinen automaatti, mutta vaan teoriassa voi sillä tuottaa äärettömän kielen. Teoria lausejoukko seurauxineen, siis kieli, opettaa logiikka. Joukko-opissa ei voi ristiriidattomasti olla rajoittamatonta komprehensioaksioomaa, sen osoitti Russell kolme vuosisataa myöhemmin paradoxixi. Koko ääretöntä ei voi käsittää yhteen läjään, se ajatus puree häntäänsä kuin koira, joka on lukenut ritariromaaneja.
   ellauri032.html on line 338: Kielen väärikäyttötavat vastaavasti: 1. väärät käsityxet, päätelmät ja erehdys. 2. metafora, sanojen käyttö siirretyssä merkityxessä, erehdytys tällä keinolla. 3. Väärinpeluu, huijaus, harhautus. 4. toisten mätkiminen kielellä.
   ellauri032.html on line 352: Sirkkis oli Israel hörhöjä. Se teki vaellussirkkamatkan pyhiin perittyään Mirkun asunnon.
   ellauri032.html on line 353: Käviköhän se Syväntöjen vieraana Kapernaumin naapurissa Tiberiassa, kylpiköhän se kuumissa lähteissä Genesaretin rannalla? Rookasiko se Kaarlo ja Maire Syvännön? Näkiköhän se Syväntöjen Syyriaan ajelehtineen veneen?
   ellauri032.html on line 355: Sirkka toi Israelista pyllynruman huonosti valaisevan lampun Rauharannan eteiseen. Me korvattiin se Eiran yläkerran eteisen lampulla perittyämme Sirkun Pauli veljen neljä asuntoa Eirassa.
   ellauri032.html on line 384: Pascalin kartioleikkauxia on taivaankappaleiden radat. Komeetta joka ei palaa piirtää hyperbelin. Semmosen kuin Aniara. Se oli aika ahistava runokirja nuorena. Mainizinkin sen yo-aineessa, jonka ozikkona oli Todennäköisyyxien maailma. Mainizin myös Monodin. Hyvä veto, vaikkei Pascalin. Täydestä meni, uppos lautakunnan lautapäihin kuin veizi voihin. Kirjoitin sen vesirokossa vanhempien sängyssä. Sanoin izeäni agnostikoxi nuorena. Mitähän mäkin olin tietävinäni todennäköisyyxistä lyhyeltä matikkapohjalta. Ei niitä edes opetettu. Ateisti-Airaxisen miälestä agnostikot on pelkureita. Niin ne onkin. Odottelee kentän reunalla kumpi puoli voittaa, ja säntää sitten juhlimaan voittajien kaa. Lea Lehtisalo oli. Ongelma on että pelimiehet ei pidä niistä. Joka eio meidän puolella on meitä vastaan, tää on nollasummapeliä. Ei oo mitään win-winiä, on enintään lose-lose.
   ellauri032.html on line 388: Muista pikku teiniveli piirtämäsi paraabeli, vittuili Jöns puolipitkältä matikalta. Parabeli on vertaus, pieleen heitetty. Jeesus puhui vertauxilla ja tunnuskuvilla. Pieleen meni, tuli tapetuxi. Siinä vaiheessa se oli heittänyt jo kaivoon hohtimet, ei ollut enää pelkkä symbolisti niinkuin paha Bourget tai vielä pahempi Baudelaire. Symbolismi oli setämiesten hommia, piirtelivät pulpetteihin kirkkoveneitä.
   ellauri032.html on line 401: Jänixen piti kirjottaa oma symbolistimanifesti kun joku koiranleuka oli julassu niin etevän parodian niistä, Les Deliquescences d´Adore Floupette, ettei sitä erottanut oikeesta symbolistit izekään.
   ellauri032.html on line 407: Symbolistien symppaamia kynäilijöitä oli Stendhal, Balzac, Flaubert, ja se tollo setämies Edmond de Goncourt, jopa Émile Zola, jota kyllä Bourget ällösi. Zola kertoi liian naturalistisesti rotinkaisista, ei hyvä. Ja peukutti jutku kolmijalkaa, hyvin paha. Symbaalirunoilijoita oli paljon, esim Charles Baudelaire, Stéphane Mallarmé, Paul Verlaine, ja Theodore de Banville. Nää on siis kaikki ranskixia, sieltähän tää alko. Ranska luuli olevansa maailman napa aina 1871 rökäletappioon. Siihen liitty myös tää porukka, vastareaktiona, jos niin voi sanoa.
   ellauri032.html on line 413: Aarne Kinnunen diggaa mustaa huumoria. Lainaan kirjastosta Balzacin Contes drolatiques, leikkisiä tarinoita ja Kleistin der zerbrochene Krug. Ne on Aarnen lemppareja. Lehtosen, Kiven ja Zapen lisäxi.
   ellauri032.html on line 418: Yx Aarne Kinnusen mieli vizikirjoista näytti olleen Kleistin huvinäytelmä Rikottu ruukku 1811. Lainasin sen kirjastosta. Kääntänyt Juhani Siljo. Ihankun mä olisin Siljostakin joskus jotain lukenut. Oliko se Ain-Elisabet Pennasen poikaystävä? Sillä oli tylsiä runoja. Joo niin se oli:
   ellauri032.html on line 420: Ensimmäisen maailmansodan aikaan Pennanen muutti 1916 Jyväskylään, jossa hän tutustui runoilija Juhani Siljoon. Siljon äiti ja sisar Miili Airila eivät hyväksyneet heidän suhdettaan vaan käynnistivät eronnutta Pennasta vastaan parjauskampanjan.
   ellauri032.html on line 422: Suomen sisällissodan aikana Juhani Siljo lähti sotaan valkoisten joukoissa osaksi näitä kiistoja pakoon. Siljon haavoituttua Pennanen matkusti Tampereelle etsimään häntä. Siljo kuoli haavoihinsa sairaalassa keväällä 1918, koska hän ei suostunut jalkansa amputoimiseen.lähde? Siljon kirjallinen jäämistö jäi Pennasen haltuun ja hän toimitti keskeneräisen runo- ja aforismiteoksen Selvään veteen julkaistavaksi.
   ellauri032.html on line 433: Pilkan kohde on korruptoituneet pikkuvirkamiehet (ei isot). Sellasta kansankomediaa, maalaiset on moukkia. Siljon suomennos on vuodelta 1916. Ei liene sattumaa, että hölmön Martta-rouvan lehmän nimi on Punikki. Lekythion apolese, pikku ruukun hukkasi. Tää taitaa olla joku comedy of errors, veikkaanma. Cast on molieremaista puskakomedian peruskauraa. Kylätuomarille tulee reviisori ja se saa ansionsa mukaan. Aatami on varmasti särkenyt ruukun ize, kun on niin säikkynä. Martta rouva on hauskahko, kun se esittelee särkynyttä ruukkua. Oikeusistunto on täysi farssi, niinkuin ne oikeastikin usein ovat.
   ellauri032.html on line 470:

   Rookkas pillit, saattoi Pirkko sanoa tarkoittaen
   ellauri032.html on line 479:

   Grels Teir et al.

   
   ellauri032.html on line 481: Henkilöt: Grels Teir, Henrik Tikkanen, Juhani Aho, Karl Ove Knausgård, Sara Medberg, Samuel Beckett
   ellauri032.html on line 483: Pietarsaaren pieni suurmies, Philip "Grels" Teir. Kahden naisen koukussa viiden piston mato. Haarapursto teeri, punanokka kanalintu kukkoilija. Kertoo yleisölle jälleen kerran kaiken izestään ja läheisistään. Ottaa mallia muilta paskiaisilta, Henrik Tikkaselta ja Knausgårdilta. Autofiktiota, käteenvetoa.
   ellauri032.html on line 485: Pikku ruipelo, piipunrassi joka ei ymmärtänyt Jane Austenia. Vaihtoi nuoremman ja paremman vaimon vanhempaan kotihirmuun jolle ei edes osaa tyhjentää oikein tiskikonetta. Erehtyi luulemaan löytäneensä aarteen kun tää äitihahmo jaxo vakavalla lärvällä (vaan vieno hymy huulessa) kuunnella sen loputtomia jaarituxia naamakirjassa.
   ellauri032.html on line 489: Samanlaisia haaremirottia oli Knausgård ja Henrik Tikkanen. Kiimasia kylmiöitä, jotka nautti riistiinsuihkinnasta ja enemmän vielä sen seikkaperäisistä selostamisesta uteliaalle lukijakunnalle. Muitten osapuolten tunteista ne viis välittää, koska täähän on suurta taidetta, täytyy ymmärtää. Ja kolmas samanlainen oli tämän päivän Herlinin Sanomissa, varmasti teerikukon kirvoittamana, nimittäin riippumahainen Juhani Aho, lastun veistelijä. Soldanin sisaruxia Tillyä ja Vennyä bylsi vuoropäivinä. Kalenterissa luki tänään T, huomenna V. Idag framifrån, imorron bakifrån. "Ei tässä elämässä kuolla vaikeaa / vaan vaikeinta on luoda elämää!" sanoi Juhani Aho (siteeraten etukäteen Majakovskia Jeseninin itsemurhan jälkeen), ja meni tekemään sisarille pentuja.
   ellauri032.html on line 491: HSn arvostelu ilmestyy vasta koronatauolla. Philip tähdentää olevansa riitaisempi henkilö kuin Rikhard. Kirjassa vaan naiset riitelee, Rikhard väistelee lentäviä lautasia. Rikhardin elämä oli jotakuinkin mallillaan. Avioliitossakaan ei ollut mainittavia ongelmia. Aivan selvästi ei romaanissa käy ilmi, mitä vanhassa liitossa oli vikana. Ja mikä vanhassa Paulassa lopulta oli niin kohtalokasta, että elämä pitää panna uusixi. Uuden suhteen auvoa ei kauan kestä. Siivous ja pyykinpesuvuorot tuottavat jo tulisia riitoja. Entisessä liitossa vaimo varmaan teki kaiken. Grels on melkein curling-vanhempi, joka myötäilee 11-vuotiaan poikansa toiveita. Lapseton Paula tykkää pahan äitipuolen roolista. Grels tykkää vänisevän piipunrassin roolista. Ollaan siis parisuhteen ydinongelmien äärellä. Kantakaupungin kermaperseet eivät pysty parempaan kuin stereotyyppinen lähiöperhe. Pahempaan kyllä on eväitä. Grels saa potkut Hoblan kulttuuripäällikön paikalta ("willfully jobless" kuten Clevelandin lakimies) ja heittäytyy (lue heitetään) "vapaaxi kirjailijaxi" eli "freelancerix" eli "yxinyrittäjäx". Rahat menee lapsenruokoissa. Moralisoivaa äitiä sentään pääsee vähän julkisesti lyttäämään, kirjallisten piipunrassien perinteiseen tapaan (Musset, Knasu, Herzog, Roth, Tikkanen ym ym).
   ellauri032.html on line 504: Ei mitään sanottavaa, ei pienen pihahduxen vertaa. Mitä merkizee yxi vuosi nykyään? Samaa kuin kitkerä mälli, jota joutuu jatkuvasti märehtimään. (Tauko.) Hekumoin sanalla kela. (Nautiskellen.) Kela! Yxi elämäni onnellisimmista hetkistä. (Tauko.) Myyty 17 kappaletta, niistä 11 1/2 hinnalla kiertäviin kirjastoihin merentakaisiin maihin. Alan tulla tunnetuxi. (Tauko.) 1£ 6s, taisi olla vallan 8. Istuin puistossa, kahlasin unelmissa ja toivoin palavasti että olisin poissa.
   ellauri032.html on line 514: Eunukki: Luin Philip Teirin autofiktiivisen romsun Neizytpolku. Heppoista viihdettä. Ei mitään Knasua. Teinimäinen. Tämmöinen on suomenruåzalaisten kirjallisuustoivo. Vänrikki Nappula.
   ellauri032.html on line 523: Nyt nää naiset käyvät sanasotaa Märtan bion kirjoittaneen toimittajan kaa, kenen nimet ankkalammikosta saa mainita ja ketkä pimitetään. Märta lienee bylsinyt koirassorsista noin puolia. Henrik sorsa lienee kengittänyt yhtä monta ankatarta. Kiinnos, nimillä tai ilman.
   ellauri032.html on line 534: kesämökkiromantiikasta, eli ulkotöistä eikä ulkohuoneesta.
   
   ellauri032.html on line 567: uusi saunaosasto patioineen ja feikkihirsistä rakennettu aitta.
   
   ellauri032.html on line 571: Suolle vievä tie ja hirviniityn tie ovat vielä entisellään.
   
   ellauri032.html on line 601: Sairastuneita puolitoistasataatuhatta
   
   ellauri032.html on line 603: Sairastuvuus vasta 15 ppm
   
   ellauri032.html on line 626: Beckettin Sammeliin kulkeuduin Aarne Kinnusen suosituxesta, se siteeraili monisanaisesti Beckettin vihkosta, johon on käännetty sen absurdit näytelmät voi miten ihana päivä ja viimeinen ääninauha. (Vihkon kannessa juuri näin, pienellä alkukirjaimella. Sisäsivuilla käytetään kyllä isoja.
   ellauri032.html on line 628: Samuel Beckett oli ranskalaistunut irkku irlantilaistuneesta anglikaanisesta hugenottisuvusta. Syntyi pitkänäperjantaina 13.4.1909, samana vuonna kuin Kaarlo Syväntö ja Heikki Brotherus. Samana päivänä kuin Jöns mutta eri vuonna. Sporttinen kriketinpelaaja toteutti Paul Austerin märän unen olemalla 1st class cricket player ja nobelisti samassa naamarissa. (Persona on naamari, muistattehan.) Se oli viimeinen modernisti, sen jälkeen oli enää post. Siinä on jotain samaa kuin Camusissa, muttei kuitenkaan. Existentialisti se ei ole ainakaan. Eikä mikään posetiivari. Enemmänkin sellanen "tilanne on toivoton muttei vakava." Hyvä tyyppi siis siinä suhteessa.
   ellauri032.html on line 633: Luki Proustia ja kirjotti siitäkin. Isän kuoltua meni zygoanalyysiin ellei zygoosiin. Siitäkin kertoo sen menestysnäytelmä En attendant Godot. Se on aika sekopäinen näytelmä, en ole jaxanut oikein lukea. Ja teatteriinhan mä en mene kuin kannettuna.
   ellauri032.html on line 636: Joku pimp puukotti sitä niinkuin Eski Saarista. Suzanne pianisti tuli lohduttamaan. Myöhemmin lohdutti myös britti Barbara Bray BBCstä. Sam nai Suzannen mut nai samaan aikaan myös Barbaraa. Vähä sellanen Philip Teir. Suzanne oli sitä 9v vanhempi. Suzanne kuoli 1989 5kk ennen Samia. Siellä ne nyt makaa vierekkäin
   ellauri032.html on line 641: Simone de Beauvoir kieltäyty julkasemasta loppuosaa Sammelin novellista Suite Sartren lehessä v 46. Mixhän ei?
   ellauri032.html on line 644: Samuel Beckett on vähän Aarne Kinnusen näköinen vanhana. No vanhat äijät on aika samannäköisiä yleensä, joko parrakkaita tai parrattomia, lihavia tai laihoja. Nää 2 on parrattomia laihoja luunaamoja. Tai oli, Sam jo aikapäiviä, Arska ihan kohta. Entistäkin enemmän irvileukoja. Mustaa huumoria mullan alta.
   ellauri032.html on line 651: Tästä hemmosta oli puhe kirkkohissassa, ja herranhuutilaisuudesta kanssa. Mä en kyllä oppinut erottamaan sitä edes 1400-luvun huussilaisuudesta, puhumattakaan Franz Pieperistä, tiukkaluterilaisesta, joka sattui samaan googlehakuun Husin kaa. Mitenhän se Google oikeen näkee suoraan pieneen sydämmeen? No Zinzendorf ansaizee tässä sijansa sillä, että Goethen äiskä, Frau Rat, oli tähän kreiviin päin kallellaan, plus sen naisystävä, joka hellästi paranteli Häschel-Hansia tubikohtauxesta.
   ellauri032.html on line 653: Zinzendorfin isoäitikin oli harras pietisti ja Philip Jakob Spenerin ystävä. Tätä kautta Nikke sai kosketuksen pietismiin. Hän kävi koulun (1710–1716) Hallessa August Hermann Francken koulussa, jossa vaikutti Hallen pietismin nimellä vaikuttanut kristillinen herätysliike. Perheen painostuksesta hän siirtyi opiskelemaan lakia Wittenbergiin. Siellä hän tapasi ortodoksiluterilaisia eli puhdasoppisia luterilaisia ja huomasi pietismin ja ortodoksiluterilaisten välillä vallinneen jännitteen. Vuonna 1722 hän avioitui Dresdenissä Ermuthe Dorothea von Reussin kanssa. Heidän perheeseensä syntyi 12 lasta. Zinzendorff jätti lain ja seuras evankeliumia, ja tuli siunatuxi. Zinzendorf kuoli vuonna 1760. Siinä kaikki.
   ellauri032.html on line 655: Ei vaitiskaan. Tutustuminen hallelaisiin pietisteihin vaikutti hänen myöhempään elämäänsä. Hän huomasi, että kaikista erimielisyyksistä huolimatta heillä oli samanlainen uskonnollinen pohja. Hän irtautui 1730-luvulla pietisteistä ja hylkäsi monia pietistisiä korostuksia. Hän salli kartanolleen Berthelsdorfiin muodostua ekumeenisen pakolaisyhteisön, ja otti suojelukseensa hyvin erilaisista kristillisistä liikkeistä ja opeista tulleita ihmisiä. Valtaosa tämän yhteisön varhaisista jäsenistä oli Böömistä ja Määristä uskonvainoja paenneita hussilaisia, jotka kokivat, että Herrnhutissa oli kyse vanhan hussilaisen veljeysihanteen (unitas fratrum) uudesta tulemisesta.
   ellauri032.html on line 657: Tämä liike alkoi kutsua itseään herrnhutilaisuudeksi, joka tarkoittaa "Herran hatun alla". Termi esiintyy ensimmäisen kerran lähteissä 1724. Zinzendorf suvaitsi hyvinkin erilaisia opillisia painotuksia, sillä uskon ytimessä ei hänen mielestään ollut puhdasoppi vaan sydämestä nouseva rakkaus Vapahtajaan. Yhteisöön kuului 1700-luvulla jopa viisisataa schwenckfeldiläistä. Yhteisö joutui kuitenkin viranomaisten hampaisiin. Jälkimmäisen tarkastuksen yhteydessä 1737 Zinzendorf pakeni pitkälle matkalle päätyen lopulta koloniaaliseen Amerikkaan. Herrnhutilaisuuden keskus Yhdysvalloissa sijaitsee Pennsylvanian osavaltiossa, Betlehemin kaupungissa. Samassa jossa Jeesus syntyi, ilmeisesti.
   ellauri032.html on line 659: Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on yksi Zinzendorfin virsi, numerolla 388 "Jeesus johdata, tiemme kulkua." Ruotsin kirkon virsikirjassa on yksi Zinzendorfin kirjoittama virsi, numerolla 58 "Sydän auki toisillenne". Se on Pekka Kivekkään käännös vuodelta 1998. Virren saksankielisen tekstin alkusanat ovat: Herz und Herz vereint zusammen.
   ellauri032.html on line 663:

   Saarna Philadelphian Luterilaisessa kirkossa maaliskuun 7, 1742. Matt. 4:1–11.

   
   ellauri032.html on line 665: Kirjoitettu on. Tämä on tämänpäiväinen tekstini. Kuka sanoi näin? Meidän ikuinen ja elävä Jumala sanoi näin, kun se sai raamatun valmiixi? Väärin, Jeesus, kun hän ei ollut syönyt 40 päivään autiomaassa. Kirjoitettu on, vaan ei syöty muruakaan. Hän oli heikkouden saartamana, kun häntä oli kiusattu, kuten meitäkin, kun saatana seisoi hänen edessään ja kietoi hänet koettelemuksiin ja hankaliin kiusauksiin. Jeesus näytti oman esimerkin avulla, että saatana voidaan voittaa heikollakin aseella, ihmisraukan kalulla. Niinpä hänen tarkoituksenaan ei ollut voittaa saatanaa Jumalana, Jumalan Poikana, taivaan Herrana, vaan pikemminkin toinen käsi selän takana.
   ellauri032.html on line 667: Jeesuxen oli opittava unohtamaan itsensä 40 päiväksi. Hänen täytyi paastota, tulla henkisesti köyhäksi, olla eläimenä eläinten seassa. Hänen täytyi tulla nälkäiseksi, tulla kiukkuisexi, masentuneeksi, tulla tyhjäksi, nääntyneeksi, olla ilman mitään voimaa, niin ettei hän enää jaxanut sanoa enempää kuin: ”Kirjoitettu on”. Hän keekoili saatanan edessä muutamalla sanonnalla, muutamilla Raamatun sananlaskuilla ja näiden avulla hän voitti saatanan. ”Sanan miekalla”. Haluan kerrata Vapahtajan menetelmää hänen kohdatessaan saatanan.
   ellauri032.html on line 675: Vapahtaja kuuli nyt vasta saatanalta suuren salaisuuden, että hän oli Jumalan Poika. Hän ei kuitenkaan ottanut sitä vastaan Saatanalta. Eikä hän jäänyt edes miettimäänkään sitä. "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee (Matt. 4:4). Mä luin tämän Viidennestä Mooseksen kirjasta (5 Moos. 8:3)," se sanoo. "Kyllähän se leipä maistuisi, mutta ei, mun täytyy noudattaa sääntöjä." Sitäpaizi, jos ihminen on autiomaassa eläinten keskellä, hänen ei tarvi todistaa, että hän on Jumalan Poika, koska sillä ei ole väliä tietävätkö kiusaaja tai eläimet sen vai eivätkö tiedä. Ketä kiinnostaa.
   ellauri032.html on line 681: Vapahtaja ei hyppää, ei se niin hullu ole. Ei hypännyt Antoniuskaan. Aika harva pyhimyskään hyppää ellei ole ihan pakko, vaikka parempaa on tiedossa. Silti vittu. Ei vara venettä kaada. Parempi virsta väärää kuin vaaxa vaaraa. Vanhassa vara parempi.
   ellauri032.html on line 683: ”Minä olen köyhä ihminen, Minä olen mato enkä ihminen, kansan pilkan kohde ja ihmisten halveksunnan kohde. Minä olen erittäin nöyryytetty. Mutta minun ei yksinkertaisesti pidä tehdä syntiä itseäni vastaan. Anteexi hetkinen, nyt minun täytyy suojata sydämeni tällä kertakäyttöisellä sydänsuojaimella. Todellakin minä en voi kieltää sanontaa! Se on totta, mutta on myös kirjoitettu, että: ’Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi’” (Matt. 4:7).
   ellauri032.html on line 687: Jos se on siellä, eikä siitä ole kirjoitettu mitään muuta, silloin täytyy hyväksyä se päteväksi. Jos se on siellä ja siellä on 20 tai 30 muuta sanontaa, jotka näyttävät kuinka tämän sanonta ymmärretään ja miten etäälle sitä tietoa voi soveltaa, silloin meidän täytyy sanoa: ”Taas on myös kirjoitettu”. Siitä tulee pitkän päälle aivan mahdotonta sotkua, jonka selvittämiseen tarvitaan meitä saarnaajia.
   ellauri032.html on line 689: "Sinun ei tule suorittaa ihmettä päästäksesi ikävystymisestä, jollei sillä ole tarkoitusta, ei ole tarvetta että viiriäiset laskeutuu taivaasta, jos sinulla on tarpeeksi mannaa. Mutta koska minä olen kyennyt kävelemään portaita ylös, voin minä myös laskeutua uudelleen niitä myöten alas. Minun ei tarvitse hypätä alas."
   ellauri032.html on line 695: Mikä tämä sitten oli? Tämä oli perustotuus, joka koski sydäntä, joka koski sielua. Se ei riippunut kiistanalaisesta tiedonpalasesta, vaan pikemminkin Jeesus olisi loukannut hänen Herraansa, Jumalaansa (Kenen? Saatananko? hemmetti kun ne ei osaa yxinkertaisia viittaussääntöjä.). Lyhyesti sanoen hänen oletettiin myyvän hänen taivaallinen Isänsä. (Huoh.) Nyt hän ei voinut kuunnella enää enempää loukkaamatta Jumalan kunniaa. (Edelliset kiusauxet ei olleet kunnianloukkauxia vielä.) ”Mene pois!” hän sanoo ja saatanan täytyi heti totella. Hizi mixei se sanonut noin heti aluxi? Koska "Minun täytyy noudattaa sääntöjä." Tää kohtaus oli kirjoitettu edeltä.
   ellauri032.html on line 701: Ensiksi minun täytyy tehdä se selväksi teille, ettei se ole kuvittelua, että Jumalan sana on jaettu kolmeen osaan: salaisuuksiin, tietoon ja perustotuuksiin. Apostoli sanoo 1 Kor. 12:8: ” Joillekin on annettu puhua viisaudesta”. Tämä on yksi lahja. ”Toiselle on annettu puhua tiedosta”. Tämä on toinen lahja. Kolmatta lahjaa ei Paavali ikävä kyllä mainize, mutta ei se mitään, koska perustotuuden tunteminen ei ole erillinen lahja, se on pääsyvaatimus. Eli noin kolme lahjaa kuiteskin. Kultaa, mirhamia ja pyhää savua.
   ellauri032.html on line 703: Sitä mikä on ainoastaan viisaita ja neuvokkaita ja kirjanoppineita varten (mutta Jumalalta lähtöisin), me kutsumme tiedoksi. Ja sitä mikä on ihmisillä, joita Jumala on erityisesti lahjonut, ei ainoastaan älykkyydellä, vaan myös perusteellisella käsityksellä hänen salaisuuksistaan sitä on kutsuttu viisauden lahjaksi. Tämä lahja ei ole kaikkia ihmisiä varten koska eivät kaikki voi omata sitä. Sen tähden ilman suurta uskollisuutta sitä ei ole paljastettu kaikille ihmisille, vaan se jää epäselväksi heille. Ja näin on jumalallisten salaisuuksien laita.
   ellauri032.html on line 709: Kuinka meidän tulee toimia toisia ihmisiä kohtaan? Esimerkiksi jos minulta kysytään: ”Miten Herra Jeesus osallistuu Pyhään ehtoolliseen? Miten Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä?” Täytyykö minun kertoa ihmiselle selvä käsitykseni tästä? Voivatko kaikki ihmiset tietää tätä? Ei! Minä tiedän asioita, joita minä voin tuskin kertoa kahdelle tuhannesta, koska Jumala haluaa heidän sydämensä ei heidän päätään. Koska sadasta tuhannesta ainoastaan muutama voi omata sen, me käsitämme salaisuuden todella suurpiirteisesti ja sanomme: ”Kirjoitettu on”. Kuitenkin mitä jos joku sanoo: ”Minä todella haluaisin saada salaisuuteen selityksen?” Silloin me sanomme, kuten sanotaan yhdessä profeetta Jeremian kohdassa. ”Sinä pyydät itsellesi suuria! Älä pyydä” (Jer. 45:5). Tyydy siihen mitä näet kirjoitettuna ja josta tunnet siunausta. Älä lue pientä pränttiä.
   ellauri032.html on line 713: Me tietäisimme kuinka ottaa pois monien ihmisten epäröinnit avaamalla mysteerit jos meidän ainoastaan sallittaisiin, jos me voisimme vain vapaasti kertoa jokaiselle ihmiselle joka tulee juosten ja haluaa tietää kuinka käsittää tämä ja tämä sanonta. Me varmasti kykenisimme tekemään tämän, mutta meidän ei ole sallittu tehdä sitä. Se ei ole sopivaa kenellekään, vaan Pyhä Henki selittää sellaiset mysteerit hän jakaa ne jokaiselle henkilölle niin kuin hän haluaa. ”Jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on” (Fil. 3:15). Tämän verran me sanomme salaisuuksista. Nii et turpa kii, sitähän se kirjaimellisesti tarkoittaa se mysteeri.
   ellauri032.html on line 715: Nyt tulee tieto. Tieto koostuu jumalallisista totuuksista, jotka eivät kuulu syvällisyyksien alaan vaan ovat selvästi kirjoitetut Raamatussa. Jokainen joka ahkerasti lukee Raamattua ja perusteellisesti tietää ne voi tuntea ne hyvin. Ja se on suuri siunaus, se on Jumalan lahja, tiedon sanat. Silloin tällöin tulee esille asia joka ei ole salaisuus, mutta on silti monien mietintöjen aihe, kuten Roomalaiskirjeen 9 luku. Siinä on nämä kaksi väittämää: ”Jumala on hylännyt hänen oman kansansa” ja ”Jumala ei ole hylännyt hänen omaa kansaansa”. Tässä puhutaan juutalaisten muuttamattomasta valinnasta armoon ja sen hylkäämisestä, joka kerran tapahtui tällä tavalla. (Hänen ja hänen, voi saablari.) Elikkä ristiriita on vain näennäinen, niissä puhutaaan eri asioista: eri kerroista, eri kansoista, eri jumalista, tai jotain. Sanat ymmäretään eri tavalla, pollakhos legetai, kuten Aristoteles sanoisi. Toivottavasti menit jo sekaisin.
   ellauri032.html on line 717: Toinen kirjoitettu tieto: Roomalaiskirjeen 7 luku kertoo miten tuntee henkilö, joka on herännyt ja on lain ohjaamana ja mitä henkilö tuntee kun hän tulee armon alle. Tämä riippuu yhdestä pienestä Kreikan sanasta jota ei ole Saksaksi. Kuitenkin henkilö voi pelastua vaikka hänellä ei ole selvää käsitystä tai selvää ilmaisua tästä, sen tähden me kutsumme sitä tiedoksi joka vaatii selityksen. Eivätkä kaikki selitä tätä samalla tavalla. Joku voi ottaa liian paljon huomioon aiemman jakeen toinen seuraavan jakeen. Sanalla sanoen tulkitsijat eivät ole kaikki yhtä mieltä. Esimerkiksi joku voi sanoa, ”Meidän ei pidä ollenkaan saarnata lakia, vaan ainoastaan evankeliumia”. Kuitenkin se on selvästi kirjoitettu, ”Laki on kasvattaja Kristukseen”. ”Lain kautta tulee synnin tunto” (Room. 3:20). Toisaalla Paavali sanoo: ”Te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi, olette joutuneet pois Kristuksesta ja langenneet pois armosta” (Gal. 5:4). Todellakin Paavali sanoo selvästi, että Jeesuksen sanansaattajat eivät ole panemassa toimeen kirjaimen virkaa, toisin sanoen saarnaamassa lakia. Hän sanoo: ”Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi” (2 Kor. 3:6). Ja se on totta jos me emme saarnaa lakia, vaan pelkkää evankeliumia, julistamme pelkkää Vapahtajaa, pelkkää armoa, pelkkää haavaa ja kuolemaa, silloin ihmiset tulevat paljon pyhempiä, kuin jos me saarnaisimme lakia peräkkäin 10 vuotta.
   ellauri032.html on line 725: Esimerkiksi: Jos joku mainitsee jonkun toisen kuin Jeesuksen ja hänet ristillä pelastuksen perustana. Jos joku kiistää Paavalin ja väittää että ihmiset ovat vanhurskautettuja, eivät armosta vaan teoista. Jos joku vääntää evankeliumin eritavalla kuin se joka opettaa sitä totuuden mukaan, niin silloin Paavali sanoo: ”Vaikka tämä olisi enkeli taivaasta, hän olkoon kirottu” (Gal. 1:8). Jos joku sanoo: ”Tämä mies on kääntynyt” me voimme kysyä, ”Miten niin?” ”Hän kertoi minulle tämän ja minä uskon sen. Jos joku parantaa elämäänsä hän on pelastettu”. Ja minä sanon: ”Ei!” ja kysyn: ”Onko sinulla Vapahtajaa? Tunnetko Karitsan? Onko sinun sydämesi tehty painavaksi hänen kärsimyksensä kautta? Onko sinun syntisi annettu anteeksi? Tiedätkö että epäusko on suurin synti? Se että sinä et tunne Karitsaa? Se että sinä että et kulje Karitsan kanssa päivin ja öin? Onko sinun suurin huolenaiheesi todella oppia tuntemaan Vapahtaja?”. Jos hän sitten vastaa: ”Ei! Mutta minä työskentelen kovasti tekemällä hyvää lähimmäiselleni”. Silloin minä sanon: ”Sinä menetät ikuisen pelastuksesi. Sinä petät itseäsi”.
   ellauri032.html on line 729: Nyt mikä on se merkki, että olenko minä pelastettu vai en? ”Jos joku ei rakasta Herraa Jeesusta hän on kirottu” (1 Kor. 16:22). Jos joku ei rakasta Herraa Jeesusta niin paljon hänen sielustaan, niin perusteellisesti, niin hellästi, ettei hän voi eikä kykene rakastamaan mitään muuta maailmassa niin paljon, jos hänen sydämensä ei voi sanoa ilman tunnetta, ”Aamen! Sinä tiedät kaikki asiat. Sinä tiedät että rakastan sinua” (Joh. 21:17), silloin hän on epäonnekseen kirottu.
   ellauri032.html on line 742: 1722 heiratete Zinzendorf Erdmuthe Dorothea Gräfin Reuß-Ebersdorf. Im Mai des gleichen Jahres erwarb er von seiner Großmutter das Rittergut Mittelberthelsdorf in der Oberlausitz, wo er von 1722 bis 1724 das Schloss Berthelsdorf barock umbauen ließ. Dort begann im Juni 1722 die Aufnahme von Glaubensflüchtlingen aus Mähren, Nachkommen der alten Böhmischen Brüder. Diese gründeten außerhalb von Berthelsdorf, das unterhalb des Hutberges gelegen ist, die Siedlung Herrnhut. Zinzendorf errichtete sich dort 1725–1727 ein auch als Herrschaftshaus bezeichnetes Schloss, das er bezog, sowie 1730–1746 den Vogtshof, der ab 1756 als Sitz der Schirmvogtei (des Direktoriums) der Brüder-Unität diente. 1732 überließ Zinzendorf das Schloss Berthelsdorf seiner Frau als Wohnsitz.
   ellauri032.html on line 744: Von 1750 an lebte Zinzendorf meistens in London, dann seit 1755 in Berthelsdorf. Von London aus sandte Zinzendorf erregte Strafbriefe nach Herrnhaag, in „denen er drohte, zwanzig bis dreißig Menschen bis aufs Blut peitschen zu lassen“ und berief seinen Sohn Renatus von Zinzendorf nach England. Zinzendorf war über die Entwicklungen in Herrnhaag zutiefst erbost und ermahnte seinen Sohn umzukehren. Nach dem Tod seiner Frau Erdmuthe Dorothea, zu der er sehr wenig Kontakt hatte, heiratete Zinzendorf einige Zeit später seine enge Mitarbeiterin Anna Nitschmann. Das Verhältnis zu Anna Nitschmann hatte er vor dem Tode seiner Ehefrau geheim gehalten.
   ellauri032.html on line 746: Le Disciplessä Adrien Sixte oli opettanut oppipojalle Loup-Garoulle: rakkaus, se on sukupuolitunteiden alaisexi joutumista. "Ja sitten jäin miettimään tätä uutta kysymystä: Onko olemassa mitään keinoja rakkautta parantamaan? Oikea menettelytapa ehkä olikin noudattaa Goethen opetusta: vapautuaxeen kärsimyxestä tulee ihmisen ajatuxillaan siihen syventyä. Se on kuin raaputtaisi kutinaa. Tuo suuri nero toteutti käytännössä Spinozan viidennessä kirjassaan esittämää teoriaa, jossa ajatuxena on, että elämämme kaikkien erillisten tapausten takana ovat lait, jotka liittävät ne maailman kaikkeuden suureen elämään kuuluvixi. En se minä ollut, mun täytyi kävellä näin, mussa vaan oli se jokin. Ja Tainekin (joka on tehnyt enemmän kuin kukaan muu Darwinin töiden levittämisexi Ranskaan) loistavasti kirjoitetussa Byron-tutkielmassaan neuvoo samoin, että meidän on ymmärrettävä izeämme, jotta järjen valo synnyttäisi meissä sydämen rauhan." Eli determinismi ja siitä johdettu fatalismi ois niinku pääsylippu ataraxiaan. (No tänhän mä osoitin pupuxi jo mun filosofian sivulavissa peliteorian avulla.) Toisaalla Goethe neuvoi nulikkaa joka kysyi miten ruveta neroxi: "en ole ikinä tehnyt mitään mistä en tykännyt." Kaikista kermaperseistä ei tule neroja, mutta monista neroista kermaperseitä.
   ellauri032.html on line 748: Mutta panee silti miettimään toi rakkauden hehkuttaminen kristinuskossa. Onhan rakkaus kiva tunne, ei siinä mitään, mutta mitä tekemistä sillä on uskontojen kanssa? Kai sillä sittenkin on. Adrien Sixten määritelmä oli vähän suppea, se koskee erosta, ulos jää vielä filia ja agape, niinkuin opetti T.P. Virkkunen ussantunnilla. Eli kavereiden diggaus ja ylempien ihailu. Varsinkin tosta viimeisestä on uskonnoissa kysymys. Eläintieteellisesti kazoen laumafiilis ja termiittikunigattaren haju. On mun henkilökohtainen onnettomuus, että nää lajit on mulla heikommin kehittyneet. Puuttuu se antenni, niinkuin Kari Enkvist sanoisi. Zinzendorfilla oli hyvin kehittyneet kaikki 3 antennia, kuten Anna Nitschman voi totistaa. Parempi etukeno, kuten mainostaa Viagra-korvike Instagramissa. On paha sanoa, kumpi on kamalampi, Tiktok vai Instagram. Pakotettu valinta, ipsatiivinen.
   ellauri033.html on line 11: ircle">33
   ellauri033.html on line 26: PS. Mun arvaus on et se oli sotaa käymättömän sukupolven kärsimättömyyttä päästä särkemään taas kaikki mihkä niitä edeltävä sukupolvi saarnasi. Länsimainen arvojärjestelmä loi nahkansa. (prophylaxis, health services, popular culture, green revolution, air travel, electronics, shift from industrial to service economy). Apinalauman ja kunkin yxityisen aapan olemassaoloa uhkaavat todelliset vaarat oli nähtävästi voitettu, isänmaallisuuden korvaa globaali viihde ja ikävystyminen leviää sitä lyytä aatelista kaikkiin yhteiskuntaluokkiin.
   ellauri033.html on line 33: Lukija ja lukijatar, jos olette yhdessä, jos käytte samaan vuoteeseen kuin aloilleen asettunut pariskunta, kumpikin sytyttää yöpöytänsä lampun ja syventyy kirjaansa kaxi yhdensuuntaista lukemista unen lähestymisen myötä, sitten sinä, sen jälkeen sinä sammutatte valon, palattuanne eri maailmoista kohtaatte toisenne salavihkaa pimeässä missä kaikki etäsyydet pyyhkiytyvät pois ennenkuin erisuuntaiset unet vievät taas sinut yhteen suuntaan ja sinut toiseen. Mutta älkää ironisoiko tuota aviollisen harmonian mahdollisuutta: millaisen kuvan onnellisemmasta pariskunnasta voisitte asettaa tilalle? (Italo Calvino)
   ellauri033.html on line 39: Marcel Proust ja Paul Bourget on fin de siecle snobeja vuosisata ennen mua. Mä oon fin de millenaire snobi. Vähemmän kuin Marcel enemmän kuin Paul.
   ellauri033.html on line 41: Nää(kin) on bourgeois poikia jotka hännystelee homona aatelia. Katolisia poliittisia konservatiiveja. 1870 sotahäpeän todistajia revanchisteja. Pirun oppipoikia kadonnutta aikaa ezimässä. Hienohattusia wiixekkäitä fin de siècle snoppeja. Antediluviaalisia amfibisia sammakkomiehiä.
   ellauri033.html on line 53: Paul senttaa kirjallisuuslehtiin kuin Ball-sack uran alussa. Voittaa oikeusjutun kustantajaa vastaan 1886, mistä Zola innostuu, vaikka sittemmin ovat eri mieltä kolmijalka Dreyfusin jutusta. Polle hylkää kirkon 1867 mut pyörtää takasin 1901.
   ellauri033.html on line 55: Muotikirjailija julkkis pääsee akatemiaan 43-vuotiaana 1895. Vähän myöhemmin kuin mä Kovvolaan. Kirjailijana se on yhtä kausituote kuin Esa Sariola. Ilmeisesti ihaile triesteläistä jesuiittasukuista kaunista ja fixua Minnie David vaimoa joka osaa italiaa ja on hyvä kääntäjä. Senköhän käskystä se tekee täyskäännöxen aktiiviuskovaisexi 1901. Pettää sitä kyllä, se on normaalia. Asuvat koko ikänsä bulevardilla kuin Esa Saarinen ja Pipsa. Ne on lapsettomia. Paul on pessimisti eikä piittaa laahuxesta enempää kuin Pentti Linkola. Se ei ole ritarillinen vaan pelkkä porvari, valittaa aatelinen tuttava. Sillä ei ole syntyperää. Se on vähän maalta, Ardèchen kultahattu, moukka. Aatelisrouvien eunukki, mut bylsiihän se Marie Kannia. Matkustelee tosi paljon itexeen. Minnie jää kai kotiin kastelemaan kukkia kuin Mme Maigret. Jenkkituomisina tuo ranskankieleen sanan building. Ois saanu jättää tuomatta. Minnie kääntää jonkun Paulin ihaileman jenkkiromaanin, kääntäjättären nimeä ei "tietystikään" panna esille.
   ellauri033.html on line 57: Paul oli kova antisemitisti. Se sai katolisen herätyxen nelikymppisenä. Se diggaa erityisesti katolista tilisiirron opinkappaletta, josta rotestantit nimtuten rotestoivat. La réversibilité des mérites. Siis että pyhyyden ylijäämää voi siirtää syntitililtä toiselle, käydä kauppaa etuseteleillä, ostaa aneita kuin osakkeita pyhimyxiltä. KOP-pankissa oli aikanaan etutilejä. Tosi on. Jännää että näinkin markkinataloudellinen ajatus sai vastaanvänkääjiltä jyrkän tuomion. Vika lie ollut siinä, että koko bisnes oli väärissä käsissä. Paavin osakkeet putosivat, ne meni rotestiin.
   ellauri033.html on line 59: Ardeche on kaakossa Loiren latvoilla. Ihan landea. Vanhoina Bourgetit promeneeraa mökkirannalla Marseillen lähellä. Aatelisämmät valittaa et Mme Bourget mahtailee kuin joku amazoni. Paul kantaa happamen näköisenä sylikoiraa. Minnie veti lopuxi pitemmän korren. Henry James mökkivieraana sytytti vahingossa verhot palamaan. Tupakoi kai sisällä. Minnie ranskansi sen suojatin Edith Whartonin kirjan Edithin kaa yhdessä. Käännös oli "plutôt grossière".
   ellauri033.html on line 61: Bourgetia työnnettiin Nobelin palkinnolle kokonaista 5x, ei napannut. Le Disciple oli Gladstonen mielikirja, sen jota Rullell pienenä niin pelkäsi.Sekin todistanee jotakin.
   ellauri033.html on line 70: Marcel syntyi 1871 ja kuoli 1922, samana vuonna kun äiti Pirkko syntyi. Proust on äidin poika ja isoäidinkin. Eli vaan puoli vuosisataa, yhden vuosisadan lopun ja toisen alkua. Kadonnut aika oli sitä alkupuolta, fin de siecleä. Loppupuoli, vuosisadan alku, oli alamäkeä. Tuntuu tutulta. Sen saattohoitaja Celeste, omempi kuin omaishoitaja, kielsi sen homouden. Muut kaikki myönsivät. Marcel ei kommentoinut.
   ellauri033.html on line 72: Marcel kuoli virallisesti hoitamattomaan bronkiittiin. Armeijan lääkärit väitti että mun Moskovassa saama tauti oli bronkiitti. Sinuiitti se oli. Sain turhaan maata viikkokausia. Siitä jäi ikuinen taipumus saada sinuiitteja. Se on yx harvoista asioista jota olen elämässä katunut, että menin kuumeisena lomalta kasarmiin. Ois pitänyt sairastaa kotona, karkuruuden uhalla. Saablarin isänmaalliset pstoalaiset. Fasistit. Fan anamma.
   ellauri033.html on line 77: Georges Pellissier niminen aikalaishäiskä haukkuu Pollea ja muita symbolisteja kuin vierasta sikaa. Samanikänen kuin Paul, kirjailija ja kirjallisuustieteilijä, ei niin kuuluisa, varmaan kade kolleega. Siltä löytyi netistä sattumalta pätkä OCR:ttyä TEI-tiedostoa, josta pelastin seuraavan jorinan. Hizi tää Pellissier on vielä taantumuxellisempi kuin Hra Bourget.
   ellauri033.html on line 82: Cette section est vide, insuffisamment détaillée ou incomplète. Votre aide est la bienvenue ! Comment faire ?
   ellauri033.html on line 92: faubourgs. On connaît sa physionomie quasi légendaire de satyre, « crâne
   ellauri033.html on line 99: extraordinaires : dans la première moitié de sa vie, Verlaine lit partie
   ellauri033.html on line 106: poètes de l´art pour l´art, et, comme eux, s´efforce d´être impassible et marmoréen. Il raille l´ « inspiration », il bafoue la «
   ellauri033.html on line 108: faire des vers émus très froidement.

   
   ellauri033.html on line 110:

   À vrai dire, sous le masque dont il se couvre, sa véritable nature se
   ellauri033.html on line 116: flottante, crépusculaire, dont il fut par la suite l´initiateur.

   
   ellauri033.html on line 117:

   Plus tard, quand, après avoir rompu avec le Parnasse, il se laissa aller
   ellauri033.html on line 118: à son inspiration propre, quand les Romances sans paroles et surtout le
   ellauri033.html on line 123: virtuosité brillante et s-èche où s´étaient complus les Parnassiens,
   ellauri033.html on line 125: et, pour ainsi dire, inachevée, mais aussi plus souple, plus musicale,
   ellauri033.html on line 126: plus apte à traduire le rêve et le, mystère dont est faite l´âme môme.
   ellauri033.html on line 133: méthode que son instinct. Nul n´était moins fait pour avoir des
   ellauri033.html on line 138: proclamé par la « jeunesse littéraire » Prince des poètes français.
   ellauri033.html on line 154: s´agit pas de christianisme littéraire. Nous trouvons dans Sagesse des
   ellauri033.html on line 156: dirai pas les plus religieux, mais les plus véritablement mystiques
   ellauri033.html on line 158: sentiment de pénitence qui les inspire ; ensuite, par la docilité, la
   ellauri033.html on line 162: veux pas le savoir. Pour Verlaine, dans les rares´moments où il mérite
   ellauri033.html on line 164: presque involontaire d´un cœur qui souffre et d´une volonté qui
   ellauri033.html on line 170: Né en 1862 à Charmes en Lorraine, Maurice Barrès a huit ans en 1870 et jamais il n´oubliera l´humiliation de la défaite et de l´occupation : « C´est persuasif pour toujours, écrira-t-il vers la fin de sa vie, d´avoir vu dans sa huitième année une troupe prussienne entrant sur un air de fifre dans une petite ville française. »

   
   ellauri033.html on line 176: Le japonisme, — l´écriture artiste, — la vérité littéraire, — voilà les
   ellauri033.html on line 185:

   — suffirait d´elle-même pour leur assurer une place fort enviable. Les
   ellauri033.html on line 187: plus ou moins lointains. Mais, hàtons-nous de le dire, la vérité (les
   ellauri033.html on line 191:

   Extérieure et pittoresque, elle est toute en reflets et en miroitements.
   ellauri033.html on line 194: cune différence entre l´histoire et le reportage., Edmond se vante
   ellauri033.html on line 195: d´avoir inventé et baptisé les documents humains ». Jamais la littérature n´avait accordé tant d´importance au tissu d´une " robe ou à la couleur d´une tapisserie. Bagatelles et colifichets, voilà le plus clair de leurs documents. Ils
   ellauri033.html on line 212:

   S´étant imposé « les devoirs de la science », ils veulent que leurs
   ellauri033.html on line 213: observations aient une autorité documentaire. Mais, relative par rapport
   ellauri033.html on line 228: d´irrégulier et de discontinu. Il leur manque le sens de la discipline
   ellauri033.html on line 231: ont un secrétaire à plusieurs tiroirs, garnis de fiches ; et leurs
   ellauri033.html on line 232: livres ressemblent à leur secrétaire. Même inquiétude dans l´ordonnance
   ellauri033.html on line 240: parmi tous les vocabulaires. Elle ne voit dans la syntaxe qu´une
   ellauri033.html on line 250: la grimace. Ils mirent des premiers en vogue l´art chimérique et
   ellauri033.html on line 252: les précieuses singeries. Ne leur en disputons point la gloire. Et
   ellauri033.html on line 253: n´allons pas dire, avec le roi classique : « Otez-moi de là ces magots
   ellauri033.html on line 256: gré de l´avoir introduit sur nos étagères s´ils ne s´étaient avisés de
   ellauri033.html on line 261: Avec un bon estomac, M. Huysmans eût été le plus exemplaire des
   ellauri033.html on line 264: je puis dire, gastralgique. Il ne vit dans la nature que des choses
   ellauri033.html on line 268:

   « Seul, le pire arrive », s´écrie Folantin exaspéré. Si la vie est
   ellauri033.html on line 272: excepter l´amour même. Après quelques mois de cette parodie délirante,
   ellauri033.html on line 277: effet se convertir? Sa gastralgie l´aurait donné à Dieu, si sa
   ellauri033.html on line 280: considérer le diabolisme comme un mysticisme dévié. Puis, croire ´ au
   ellauri033.html on line 281: diable, c´est la moitié de la religion ; il ne reste plus que de croire
   ellauri033.html on line 288: des Esseintes avait sur sa cheminée deix ostensoirs, marquait pour les
   ellauri033.html on line 291: besoins d´excentricité ne seraient, s´il faut l´en croire, que des élans
   ellauri033.html on line 294: trahiraient-elles pas une inquiétude d´âme qui fut toujours le prélude
   ellauri033.html on line 296:

   C´est dans les moments où son estomac le fait trop. souffrir que des
   ellauri033.html on line 306: célèbre dévotement les grâces miraculeuses. Qui sait? peut-être il eût,
   ellauri033.html on line 309:

   Hélas! M. l´abbé Klein a beau faire de Durtal un nouvel Augustin, et
   ellauri033.html on line 310: l´abbé Mugnier un autre Lacordaire : je crains qu´il ne soit, lui-même
   ellauri033.html on line 312: encore les églises; il s´y attendrira sincèrement, et réservera aux
   ellauri033.html on line 314:

   Mais quoi ? Les « noces » ne l´empêcheront peutêtre pas de faire son
   ellauri033.html on line 315: salut. Il conservera l´habitude de se vomir après chaque débauche;
   ellauri033.html on line 317: l´abbé Gévresin, son directeur, « l´important est de n´aimer que
   ellauri033.html on line 336: Charles-Marie-Georges Huysmans (Parijs, 5 februari 1848 – aldaar, 12 mei 1907) was een Frans auteur. Huysmans werd geboren uit een Franse moeder en een Nederlandse vader; zijn grootvader was tekenleraar aan de Militaire Academie in Breda en stamde uit een Zuid-Nederlands geslacht van schilders. Om zijn Nederlandse afkomst te onderstrepen publiceerde de auteur onder de naam Joris-Karl Huysmans.
   ellauri033.html on line 340: Hij publiceerde in 1874 in eigen beheer de gedichtenbundel Le drageoir à épices. De heruitgave van het jaar daarop verscheen onder een gewijzigde titel, Le drageoir aux épices. Dankzij zijn artikel over L´Assommoir en een roman, Les Sœurs Vatard (1879), won hij Émile Zola voor zich. Hij leverde een bijdrage aan de bundel Les Soirées de Médan (1880), die het manifest wordt van de naturalistische literatuur. Zijn werken schetsen het beeld van een grijs, banaal en alledaags bestaan, zoals in En ménage (1881) en À vau-l´eau (1882), waarbij hij blijk geeft van pessimisme en van zijn weerzin voor een moderne, door "janhagel en zwakhoofdigen" bevolkte wereld.
   ellauri033.html on line 344: In 1891 publiceerde hij de satanische roman Là-bas (Uit de diepte), rond het historische personage Gilles de Rais. Een hoofdpersonage uit deze roman weerspiegelt eveneens Huysmans´ persoonlijke evolutie; een satanische wording, waar occultisme en sensualiteit voorafgaan aan zijn bekering tot het christelijke geloof (La Cathédrale (1898) en L´Oblat, (1903)) waartoe esthetische overdenkingen hem brengen. Vanaf dan zouden alleen nog maar rooms-katholiek geïnspireerde werken verschijnen.
   ellauri033.html on line 346: Onder zijn "katholieke" romans: L´Oblat, gebaseerd op zijn eigen toetreding als oblaat van de benedictijnen, en later Les foules de Lourdes (De menigten van Lourdes) over Maria en de wonderen in Lourdes, waar Huysmans indirect afrekent met Émile Zola en diens boek Lourdes (1894). Daarnaast herschreef hij in tijdschriftartikelen het leven van Lidwina van Schiedam. Dit leidde tot een heropleving van de verering van deze heilige. Als dank hiervoor heeft het Schiedamse gemeentebestuur een straat naar hem genoemd. Huysmans stierf als volledig ingetreden kloosterling in de pij van een benedictijner broeder aan de gevolgen van long- en botkanker, veroorzaakt door zijn jarenlange kettingroken.
   ellauri033.html on line 357: pure perte. Avec sa candeur foncière, M. Bourget ne put voir tant de
   ellauri033.html on line 359: tout son zèle à les guérir. Simple était la panacée : deux drachmes de
   ellauri033.html on line 363: fait miroiter successivement. Depuis quelque (lix années, nous le voyons
   ellauri033.html on line 367: inspire tour il tour sans que l´un le dégoûte de l´autre : Jésus-Christ
   ellauri033.html on line 373: anathématise par devoir et se récompense en les caressant.

   
   ellauri033.html on line 380: que jamais : tout est à refaire. Entre temps, l´auteur écrit une
   ellauri033.html on line 392: la chose y est. Prisonnier, il sort du Vatican pour faire sa petite
   ellauri033.html on line 394: respire « une splendide rose jaune ». Devant ce spectacle, qui fait
   ellauri033.html on line 399: capucinades. Après avoir convaincu la morale laïque des pires
   ellauri033.html on line 400: dévergondages, il la ramène, contrite et l´oreille basse, dans le giron
   ellauri033.html on line 408: Hra Paul Bourget on mondeeni romaanikirjailija, zygologinen ja moralistinen. Mondeenixi sen maku oli erittäinkin aristokraattinen (vaikka olikin poroporvari). Nuorena innokkaana se kuvitteli runoilevansa "vernissatuissa saappaissa ja vaaleissa käsineissä". Idoli oli silloin pukeutunut viimeisen muodin mukaan. Sitä on usein pilkattu nokkelahkosti sen eleganteista tavoista ja innostuxesta salonkien ja buduaarien pikku rivouxiin. Se vaikutti sanalla sanoen aika snobilta. No se ei ole "kirjallisuudessa" kovin harvinaista. Yx Paulin henkilöistä, kiltti runoilija Rene Vincy, huomauttaa aika naivisti: Me kirjailijat, meillä on hirvee hinku hienoihin siusustuxiin: Balzacilla oli se, Mussetilla oli se, se on sellanen pieni lapsellinen piirre. Snobi voi olla monella tavalla. ... On snobeja ja snobeja, tämmöinen pieni viaton on kaikista anteexiannettavin.
   ellauri033.html on line 410: Pahansuovat sielut pilkkaa Hra Bourgetin harrasta snobiutta, mut siinä voi nähdä tietyn pyrkimyxen tarkkuuteen. Eikös buduaarit ja salongit ole vaan kehys, jossa sen romaanit kukoistelevat, miljöö missä sen sankarit kehittyvät? Kyllähän se herkuttelee ihan sikana pikkuseikoilla kuten prenikoilla ja pukukoruilla. Suurin osa Hra Bourgetin henkilöistä pukeutuu hirmu huolella, mut eikös niillä ole syytäkin? Jos markiisi Bonnive tekee vaikutuxen Rva Nancayhyn, se saa kiittää siitä sen kauluksen ja mansettien hienoa leikkausta ja leveetä mohairnauhaa, joka roikkuu hienosta kultahakasesta, johon on kiinnitetty sen antiikkinen lornjetti. Ja mixkä ei Rva de Tillieres Raymond Casain ilmestyttyä nää kaunopuheisessa ja kiltissä Poyannessa, jota se on rakastanut uskollisesti vuosikausia, enää kuin hövelin ja lurittelevan tunkeilijan? Sen ymmärtääxemme Pollen on näytettävä että Casai on hienoston makutuomari, jonka pukeutumishuoneessa nuoret näkee hienon hyllyn jolla on upeasti järjestettynä 92 paria kenkiä. Ei ihme että Rva Tilliers on höxötyxissään vaan sen nimen kuullessaan.
   ellauri033.html on line 412: Ainoo mistä Hra Bourgetia voi syyttää on että se joskus osoittaa tiettyä ihailua eleganssille, joka jää porukoita joskus huomaamatta. Mutta sen romaanit siitä vaan voittaa uskollisuudessa. Jos, kuten sanoi eräs sen nuoruuden mestareista (varmaan Balzac), teosten arvo mitataan siiinä kuinka paljon ne välittävät jälkipolville, Hra Bourgetin romaaneilla on se ansio että ne kertovat uskonnollisella tarkkuudella mondeenin elämän pienimmät vivahduxet. Maailmanmies jättäisi pois monia yxityiskohtia, koska ne on sille niin tuttuja ettei se niitä edes huomaa. On hienoa että Hra Bourget huomaa ja huomauttaa. Ilman sitä tulevaisuus olis hukassa; sen pitäisi tyytyä selailemaan muotilehtiä ja kyselemään kreivitär Follebicheltä. Lukiessaan L´irreparable, tulevaisuuden lukija tietää että Rva de V***llä joka kertoo nuorelle kirjailijalle Noemie Hurtrelin traagisen tapauxen, oli sinä iltana silkkiset avokkaat jalassa.
   ellauri033.html on line 414: Voi kysyä oliko luonto tarkoittanut Hra Bourgetin kirjoittamaan mondeeneja romaaneja. Se tahtoi olla muodikas kirjailija, ja sitähän se oli. Mutta samalla kun onnittelee sitä sen innosta täyttää tämä tehtävä, voi katua ettei se ottanut izelleen sopivampaa aihetta. Hra Bourgetin valizemassa genressä sen ominaispiirteet kääntyvät vioixi. Sen kaunein kirja (kai tää Disciple?) on ankara ja vahva etydi, jossa ei ole mitään mondeenia. Kun B. maalaa mondeenia eleganssia, sen vakavuus kuulostaa nulikkamaiselta, ja kun se pohdiskelee sentimentaalisia typeryyksiä, sen metafysiikka kuulostaa pedantilta. Sillä ei ole mitään niitä lahjoja joita hommaan tarvittais. Se on tunnollinen ja raskas, se ei osaa leikkiä. Siltä puuttuu huolettomuutta, taitoa ja suloa. Se minkä muut antavat hienoisesti ymmärtää, se sanoo pitkän kaavan mukaan yxitoikkoisen monisanaisesti. Missä muut liu´uttelevat, se tunkee päälle ja tolkuttaa. Pakinointi ja ironia on sille tuntematonta. Se on tarkka havainnoija, kexeliäs moralisti, mutta siltä puuttuu totaalisesti henkevyys. Vaikka lukee kaikki ne 15-20 romaania mitä se on kyhännyt, ei löydä mitään vizikkäämpää kuin Francoisen pölinä Mensongesissa, tai Opetuslapsessa pappa Carbonnetin turina: yx sanoo kukkelikuu incogniton sijasta, toinen sanoo 4-12 välillä pro catimini. Hra Bourget kerää huolellisesti tämmöisiä hulvattomuuxia; Bouvard ja Pecuchet teki sen paremmin.
   ellauri033.html on line 416: Tää erittelyn mestari on liian rehellinen ollaxeen vizikäs. On vaikea sanoa missä kohtaa Hra Bourgetilla puuttuu kepeyttä. Kun se kuvaa don Juania, alta kurkistaa Don Quichotte. Se uhoo, huudahtelee, pahentuu, huokailee, kuzuu avux taivasta ja maata. Aina tulisena ja juhlallisena se pitää traagisena sellaista jota muut ei edes ota vakavasti. Arvoituxet joita se pitää julmina tai jotka aiheuttavat sairasta angstia, on sen lukijattarista vaan hassuja. Muistattexte mitä Claude Larcher sanoi izestään: mua pidetään subtiilina analyytikkona, mä olen kovan luokan tumpelo. Sellasta tumpeloutta sais olla enemmän. Tässä kohtaa Hra Bourget on parempi kuin mondeeni kirjailija, mutta mondeenina kirjailijana se on surkeampi kuin Marcel Prevost.
   ellauri033.html on line 418: Zygologina Paul Hra Bourget on pannut moraalin takasin romaaniin. Aikana jolloin suoraviivainen luonnontieteilevä zygologia tukehdutti koko alan, kun sielutiede oli pelkkää ihmiseläimen tutkimusta, Hra Bourget lainasi luonnontieteilijöiden menetelmiä ja sovelsi niitä hormonien sijasta sielun kaiveluun. Tätä arvonimeä en tohdi siltä riisua. Se oli romaaneissa ensimmäisiä ja ehkä väkevin reaktionääri, joka vastusti tuota summittaista väkivaltaa, sielun lyhkäsex myyvää filosofiaa joka palauttaa ihmistoiminnan ruokahaluihin, ja sulkee luonnosta ja taiteesta kaiken mihin materialismi ei ylety. Ikävä kyllä sen reaktio löi aika lailla ylize. Se korvas yhden kaavan toisella: sosiobiologian joka puristaa sielun kuivaxi se korvaa koulusielutieteellä, joka exyy abstraktioihin. Ei siitä synny yhtään todennäköisempiä henkilöitä. Kaikista sen hahmoista ei mikään elä eikä jää mieleen. Sen analyysi rajoittuu hirmu ahtaisiin raameihin, ja sen tyypit on aina samanlaisia.
   ellauri033.html on line 420: Hra Bourgetin naiset on niin samanlaisia keskenään että ne menee sekaisin. Miesten joukossa, jos ei lasketa Hubert Liaurania, Rene Vincya tai edes Poyannea, jotka on harvinaisen mitättömiä, ei löydy enää muuta kuin se ikuinen diletantti, tää analyysin "uhri", joka on joka romaanissa eri nimellä tollanen fin-de-siecle lapsukainen, joka alkaa jo hymyilyttää, eikä ole yhtään vähemmän mahtipontinen ja hälyyttävä kuin suurpiirteinen insinööri tai kohtelias tehtaanisäntä. Ruvetessaan zygologixi Hra Bourget unohtaa olla kirjailija. Se sekottaa tieteen, joka kuvaa elämää ja taiteen, joka kyhää sitä. Useet sen kirjoista on vähemmän romaaneja kuin jotain pöpilän sairaskertomuxia.
   ellauri033.html on line 422: No se alotti kriitikkona, eikä pääse täplistään. Tyyppien teot on vaan veruke aloittaa viisasteleva pohdinta. (Kukas tästä tulee mieleen? No Esa Sariola!) Hienoa zygologiaa epäilemättä; mutta ois kiva kun toi zygologia ei olis pelkkiä alaviitteitä, joista se pitää enemmän huolta kuin henkilöistänsä, jotka sais elää elämäänsä ilman selityxiä. Hra Bourgetin henkilöt on suoraan sanoen vaan automaatteja. Välillä ne tekee jotain eleitä; heti kun ne liikauttavat edes eväänsä, kirjailija hyökkää väliin ja pitää esitelmän mekaniikasta, joka ei pääty ennenkuin se on osoittanut ihan pikkutarkasti miten kellokoneiston rattaat liikahtivat. Sellasta marginaalihuomautusten zygologiaa. Selitys tarjoillaan eri lautasella. Se tekee siitä muistiinpanoja, niin monisanaisia että ne peittävät koko textin ja tukauduttavat romaanin. Valtaosa sen kirjoista on karkeita luurankoja, jonka jokaiseen koukkuun on kiinnitetty anatominen kyltti. Sen huomas kun Une Idyllestä tehtiin teaterikappale. Näyttämöllä selittäjä piti hiljentää. Vaan banaali raaka melodraama jäi jälelle.
   ellauri033.html on line 424: Jos se käyttäis tota erittelyä vaan monimutkaisiin tunteisiin, joita ehkä ei muuten tajua, mut ei se selittää laajasti tapauxia joissa ei ole mitään hämärää, tilanteisiin jotka ei kaipais mitään kommentaaria. Siitä vois antaa tukuittain esimerkkejä. Esim mitä kiinnostavaa on leikellä mustasukkaisen rakkauden anatomiaa kirjassa Cruelle enigme, missä se kertoo pitkällisesti mitä tapahtuu d´Hubertin mielessä kun Rva de Sauve pettää sitä. Hra Bourget tässä esiintyy taas yleisön pyynnöstä; se soittaa mielisoitinta. Se selittää ihan yxinkertaisia mielenliikkeitä niin pitkästi että alkaa luulla et niissä on jotain monimutkaista. Osan mielestä se on kuolleen konin ruoskintaa, osalle se vaan sotkee selvää asiaa. Ja jos tyypit ei ole tarpeex kiinnostavia leikeltäväxi, se kexii ihan kummia hyypiöitä, niin omituisia et ne ei edes kiinnosta, ihan vaan virtuositeettina. Se leikkelee jopa ihan sivuhenkilöitä, vaan leikkelemisen ilosta. ... TLDR
   ellauri033.html on line 426: Psykologia on viime aikoina kokenut vallankumouxen jota Hra Bourget ei vitkastele käyttää hyväxi. Ennen piti henkilöiden olla luonteelleen uskollisia, vaan eipä enää, nyt niitä saa muuttaa matkan aikana, ne "kehittyvät". Paremmin sanoen: jokaisella on kallossaan olentoja joita ne ei edes tunnekkaan. Ne voi jäädä tiedostamattomaan syövereihin; mutta kun tilaisuus tulee, ne voivat putkahtaa yllättäen esille, korvata entisen minän, ja siepata sielun panttivangixi. Ei se nyt niin uuttakaan ole. Kyl jo Descartesin aikana ymmärrettiin et persoonallisuus on monimutkainen olio. La Rochefoucauld sanoi että joskus sitä eroaa izestään yhtä paljon kuin muista. Sellaisia ollaan Polleja, maailman monimpia poneja. Ennen näitä hajanaisia persoonallisuuxia vähän liimailtiin kokoon romaaneissa, nyt se ei enää trenditä, vaan romaanikirjailijat ottaa mailizia just noista halkeamista ja säröistä.
   ellauri033.html on line 428: Pahimmassa tapauxessa tyypit vois olla ihan erilaisia eri luvuissa. No ei Hra Bourget ihan niin pitkälle mene, vaikka pitääkin kovaa melua ponin minän moneudesta. Useimmiten löytyy vaan kaxi minäehdokasta, esim. Robert Greslou, Loup-Garou ihmissusi, ompasusi joka löytää sisästään kaxi eri oliota, yxi selkeä älykäs rehellinen, kova henkisen työn tekijä, ja toinen pimeä, julma, impulsiivinen. Tai toi Rva de Tillieres, jolla on 2 heilaa, Poyanne ja Casai, jotka tyydyttää sen kahta eri jotain (en sentään sano aukkoa). Vaan Rva Moraine kirjassa Mensonges sisältää kolme persoonallisuutta. Siinä on yx joka tykkää luxuxesta, toinen joka tykkää lemmestä, ja kolmas joka haluu huomiota. Odottakaas! Kun Larcher päättelee: se on aika moni poni, abbe Taconnet vastaa doucement kuin Pirkko: Komplisoituko? ... tiedän, te käytätte nitä sanoja välttääxenne yxinkertaisempia. Se on vaan onneton joka on tunteittensa vallassa. Jos appi on oikeassa, mitä jää Hra Bourgetin zygologisista pölinöistä? Oikeassahan appi on, Suzanne on yxinkertainen elukka. Se mistä Hra Bourget tekee ison numeron koko kirjan pituudelta, voidaan tiivistää tähän: siinä kisailee sielu ja ruumis, enkeli ja nauta. Eikä siinä mitään, mut pitääx siitä tehdä tollasta zygologista sanasalaattia.
   ellauri033.html on line 430: Kun Rva de Sauve, joka vielä rakastaakin Huuperttia, antautuu La Croix-Firminille, typerälle vaikka söpölle muskelimasalle, niin Hra Bourget ei tajua siitä enää mitään, ja kuten sanoo Pascal, ezii syytä huokaillen. Oi! se huutaa pateettisesti, julma, julma arvoitus! Miten se saatto tehdä noin? ja onhan se silti se sama misukka... eikö vaan ... Eikä kuitenkaan! Huupertin partneri ei ois voinut tehdä noin... Häh, sekö? Oi! julma, (taas) julma arvoitus! Voi luoja, tarvizeeko noin pyöritellä ja pidellä päätä. 50 sivua myöhemmin sama taas. Vincy yrittää turhaan ratkaista Theresen luonnetta kuin ristikkoa. Bourgeet selittää asian, kuiskuttelee sivusta: Therese on romantikko, ja samalla kertaa intohimoineen; sillä on sentimentaalisia unelmia, mutta myös panohalua, ja aavioero asettui vähäx aikaa sen sydämmen tarpeiden ja aistien tyrannian välille. Ei sen kummempaa, kuten sanotaan. Sama juttu Rva Tillieresin kohdalla. Poyenne on sen sielun rakas, ja Casai, sen ... nojaa, sen mitä Poyanne ei saa tyydytetyxi. Selittely jatkuu loppupeleihiin, spoileria ei jätetä.
   ellauri033.html on line 435: Cosmopolixessa 2 erirotuista kosmopoliitia on melkein samixet, mut sit joku kadasdrofi saa ne huomaamaan, et nehän onkin ihan eri rotua. Pollen mielestä ne käyttäytyykin just six eri tavalla. Paul Hra Bourget on kova rasisti. Tää on melkein liian paxua Pellessierillekin, se vähän nikottelee. (Tiesittekö että octavonne on 1/8 neekeri? Se riittää jo tekemään tyypistä värillisen.)
   ellauri033.html on line 437: Hra Bourget halus olla samalla kertaa moralistinen ja zygologinen kirjailija. Pellissierin miälestä tästä ei tule lasta eikä paskaakaan. Jos se kertoo jostain poikkeustapauxista, mitä niistä jää käteen moralistille? Ei käy, pitää kirjoittaa kunnollisia moraliteetteja tai ei sit ollenkaan. Jos moraalinen johtopäätös ei seuraa annetuista premisseistä loogisesti, mikäs oppitunti se nyt on. Tuumii Pellissier. Ja toistaa et Opetuslapsi on sentään Hra Bourgetin kirjoista väkevin.
   ellauri033.html on line 439: Mutta siinäkin, jos se uskaltaa sanoa, on teesi aika hatara, Hra Bourget esittelee ison filosofin pienen oppilaan, joka tekee ällön rikoxen, ja yrittää osoittaa et filosofi on vastuussa oppipojasta. Ja silti ihmetyttää. Sixte on jonkinlainen harrastelijapyhimys, joka ällistyy kuullessaan et joku sen tuskin tuntema nappula on lukenut sen kirjoja ja tehnyt niistä kamalia johtopäätöxiä. Pellissier ei ota kantaa ize kysymyxeen, mut ihmettelee kuitenkin, ex sellainen syytös vaaranna ajattelun vapautta. Ex Greslou kexi omat kokeilunsa ihan omasta päästä? Noniin, koittakaa nyt päättää heppahöperöt, kuka on oikeesti vastuussa kun Polle karkaa avoimesta tallin ovesta syömään Heinosen sedän tulppaaneja penkistä?
   ellauri033.html on line 441: Oli Gresloun tapauxessa miten oli, ilmeisesti Hra Bourgetilla oli tullut tunnonpistoja siitä et nuoriso otti sen varhemmista teoxista pahaa esimerkkiä. Se kirjoitti siitä jopa esipuheen kurinpalautuskirjaansa. Vaik Pellissierin mukaan se siinäkin irtisanoo izensä mahdollisista vahingonkorvauxista. Sen velvollisuus oli kirjoittaa tämmösiä kirjoja. No Pellissier tutkii sit vähän Hra Bourgetin omaa omaatuntoa. Ristiinsuihkinnat ei saa suurta tuomiota, paizi milloin ne tuottaa surua ja harmia setämiesosapuolelle. Toi monin ponius on tosi pahaa lääkettä, koska sit se mä joka joutuu teosta tuomiolle ei välttämättä ole just se mä joka teki sen! Hemmetti, vastuukysymyxistä tulee tosi kinkkisiä.
   ellauri033.html on line 443: Onx Hra Bourgetkin tämmönen Dr. Jekyll ja Mr. Hyde? Joo sanoo Pellissier. Sillä on aina on ollut izessään pari kolmekin minuutta: mystikko ja moralisti toisaalta, diletantti ja herkuttelija toisaalta. Sen mystisismi menee hukkaan tekohenkilöihin ja steriileihin huudahduxiin, kun sen monisieluiset ponit potkii aidan yli. Mikä pahempaa, sen älyllinen epäily ja aistillisuus estää sitä pääsemästä taivaaseen. Six nää Hra Bourgetin aaltoilut on viihdyttäneet meitä jo vuosia. Lähes kaikissa sen kirjoissa on joku libertiini joka saa taivaskosketuxen. Sankarit alkaa viime sivuilla höpöttää paternosteria. Ja seuraavassa kirjassa alotetaan koko homma alusta. Se ei ole järin rohkasevaa (Pellissierin miälestä).
   ellauri033.html on line 447: L’auteur des Chansons joyeuses était alors amateur de vins et très libre sur le plan des mœurs. Il faut signaler une amitié particulière peu connue qui avait uni Maurice Bouchor et Paul Bourget. Ce dernier écrivait à Bouchor quand il avait 15 ans des lettres enflammées auxquelles l’adolescent n’était pas inseänsible. Bourget à cette époque était son « précepteur ». Il faut savoir que Paul Bourget est présent dans l’Album zutique et qu’il fréquentait le groupe des Vivants auquel on l’associe à tort. Il semble que Bouchor n’ait pas craint dans sa première jeunesse de passer pour un homosexuel, peut-être par provocation.
   ellauri033.html on line 454: Le Disciple on Pollen magnum opus. Sen suomensi joku Valtonen (ei hilja eikä mato) 1941 nimellä Opetuslapsi. Sillä oli silloin sosiaalinen tilaus. 21v le Disciplen ensijulkaisun 1888 jälkeen eli v 1909 T Wyzeva (häh nainenko? Älä unta nää, se on Theodore Wyszewski, puolan emigrantti, kääntäjä ja taidekriitikko, symbolistien nokkamies) esittelee Bourgetin vanhoile lukijoille ja mahdollisille uusille. No nuoret varmaan lueskeli jo modernisteja. Tätä Wyzevskiä oli silloin jo 20v sitten hämmästyttäny kirjan opettavaisuus (ei jää epäselväxi ketkä on hyvixiä ketkä pahixia ja kuinka niille käy) niin paljon ettei se eka lukemasta muuta muistakaan.
   ellauri033.html on line 456: Aikasemmat Paulin kirjat oli ollu pessimistisiä laskukkuuden runoelmia. Ei mitään törkeitä rupusakin kuvauxia naturalistityyliin niinkuin Zolalla. Zola on Wn mielestä ihan pasee, niin lääst siisön kun olla voi. Bourget on ylemmän keskiluokan eli herrasväen laulaja, jatkaa ihailemansa yrittäjähenkisen Balzacin kengänjäljissä. Se kuvaa raffinoidumpia fixumpia ihmisiä joilla on makua, pankinjohtajia ja hammaslääkäreitä, ja niiden sisäisiä mielenliikkeitä, just niinkun Mirkku, Aarne ja Sariolan Esa.
   ellauri033.html on line 460: Hippolyte Taine mainitaan pahisten joukossa. Taine oli ranskalainen kirjallisuuden ja muunkin vehkeilyn historioizija, taantumuxellinen kyllä mutta maallinen, jota piispa Dupanloup vainosi kuin susi. Zola ei tykännyt kun Taine johtii kirjallisuuden liian suoraan kirjailijan taustasta. Kyllä taiteilijankin pitää jotain saada vaivan palkaxi. Tätähän mä oon tässä koittanut korjata, kun käytän tätä henkilö ja elämä metodia. Taine tais olla äidin poika, ainakin sen isä kuoli sen pienenä ollessa. Jeesuxen elämänkerturi Renan on jo tuttu sapajou-apinoista. Tainea haukuskelee kaikki, kun se ei osannut olla selkeästi sitä eikä tätä. Sellanen kentiesmies. Hippolyte Taine. Tintissä oli professori Hippolyte Bergamotte. Mutta Taine on enemmän luihun Aristide Filosellen näköinen. Ihan on samixet.
   ellauri033.html on line 470: Tainella oli merkittävä vaikutus Ranskan kirjallisuuteen. Vuoden 1911 Encyclopedia Britannica kuvasi hänen merkitystään mainitsemalla, että Émile Zolan, Paul Bourget’n ja Guy de Maupassantin töissä on selvästi nähtävissä Tainen vaikutus.
   ellauri033.html on line 474: Nick Carter on kuvitteellinen etsivä, joka esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1886. Hahmon loivat alun perin yhdysvaltalaiset Ormond G. Smith ja John R. Coryell. Vuosina 1943–1955 Carter seikkaili radiokuunnelmissa. James Bondin tultua suosituksi Nick Carterista tehtiin kovaotteinen salainen agentti, josta useat kirjoittajat tekivät suosituksi tulleita kioskikirjoja. Suomeksi Nick Carter -sarjassa on ilmestynyt 229 kirjaa vuosina 1966–1992.
   ellauri033.html on line 479: Jos ne ei kerro omia tarinoitaan, kirjailijat kexii juonia uutisista tai vanhemmasta viihteestä, esim myyteistä. Disciplen taustalla oli joku affaire Chambige, ilmeisesti jonkun Paulin kaverin tunaroima Klasu ja Ebba tapaus, jossa Klasu muka ampuu vahingossa oman pään ohi ensin nitistettyään menestyxekkäästi Ebban. Tästä nuoriso oppii ampumaan huonosti, tuumii Bourget ja päättää kirjoittaa siitä opettavaisen romaanin. Sekaan voi laittaa paljon monarkismia ja mies-ja ääniperiaatteen pelkoa, puhumattakaan nais-ja ääniperiaattesta. Plus muuta naisten halvexuntaa ja niistä viisastelua. Proustin hyvä puoli sentään on et se on kiinnostunut vaan ja yxinomaan persereijistä.
   ellauri033.html on line 489: Marcel on Marcellus, pikku Markku. Sirkkis sanoi vanhuudenhöperönä Max-vauvaa pikku Markuxi. Se tulee aina mieleen Pulkkilanharjulla kun siellä on joku Markku niminen niemi ja tienristi.
   ellauri033.html on line 496: Ensimmäisen konsulikautensa aikana 222 eaa. Marcellus taisteli Insubriassa ja saavutti spolia opiman kolmatta ja viimeistä kertaa Rooman historiassa. (The spolia opima ("rich spoils") were the armour, arms, and other effects that an ancient Roman general stripped from the body of an opposing commander slain in single combat. The spolia opima were regarded as the most honourable of the several kinds of war trophies a commander could obtain, including enemy military standards and the peaks of warships.) Hän vapautti roomalaisen varuskunnan Clasditiumissa ja valtasi Mediolanumin. Vuonna 216 eaa. Rooman hävittyä Cannaessa hän komensi armeijan jäännöksiä Canusiumissa ja pelasti Nolan ja eteläisen Campanian Hannibalilta. Vuosina 214–211 eaa. hän oli konsulina kolmatta kertaa palvellen Sisiliassa. Hän hyökkäsi Leontinoihin ja valtasi Syrakusan kahden vuoden piirityksen jälkeen. Hänen joukkonsa surmasivat tiedemies Arkhimedeen kaupungin valtauksen yhteydessä. (Noli turbare circulos meos.) Marcellius ryösti kaupungin ja toi sen aarteet Roomaan. Hän oli konsulina jälleen 210 eaa. vallaten Salapian Apuliassa, joka oli kapinoinut liittyen Hannibaliin. Vuonna 209 eaa. hän taisteli ratkaisemattomaan päättyneen taistelun Hannibalia vastaan Venusiassa. Hän sai surmansa väijytyksessä viidennellä konsulikaudellaan 208 eaa. ollessaan tiedustelemassa vihollisen asemia.
   ellauri033.html on line 498: Hirvee mulkero. Esipuheessa vähäpätöisempi mulkero Bourget jo paljastaa karvansa, se setäilee nuorelle (mies)lukijalle ihan vimmatusti, tärkeilee ja puhuu pyhistä pataljoonista, vaikkei se ei ize 19-vuotiaana heilauttanut evääkään kun Ranska kärsi rökäletappion Saxalle 1871. Täähän oli entiselle suurvallalle tosi nolo sauma kun surkea Saxa pisti niin pahasti turpaan aurinkokunkun ja Napsun perikunnalle. Tämmösiä nolostuneita herrakansoja on läjäpäin, eikä niissä ole kovin kiva tunnelma. Parempi ois kun eivät eläis niin tiimihengessä. Futismazienkin häviäjät menee särkemään nakkikojuja ja autoja. Huligaanit ja graffitien piirtelijät kuseskelevat in effigie voittajien reviirille huonoina häviäjinä.
   ellauri033.html on line 504: Ootko messissä? Jos oot niin kiitos ja kädenpuristus. Jos et, niin on kaksi vaihtoehtoa: 1) olet kyyninen viziniekka. Pelailet pelejä ja haet voittoa. Harjoitat minäkulttia, sosiaalidarwinismia. Oot fin de siècle olemassaolon taistelija, joka laskee voiton pennosina. Jopa niin nihilisti, et ajattelet mun, köyhän akateemikon, olevan samoja miehiä. No en varmaana ole, en ole viziniekka vähän vähää, en ymmärrä yxinkertaisintakaan viziä. Tänne kuuluu sosialistitkin, ne on naurettavia. Nää siis on tämmösiä tieteellisiä epikuurolaisia. (Tulihan se sieltä!) Toinen tyyppi 2) on raffinoitu ja ymmärtää finessejä, delikaatti mutta jo ikävystynyt vähän kaikkeen, Jan Blomstedt-kaliiperin haukotuttava haukottelija. Ymmärtää muitakin arvoja kuin pennoset, mutta arvorelativistina luulee, että kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Eikä ole, piru vie! Mun arvoissa on vaan hyviä puolia, muilla vaan huonoja! Ei käy ettei usko mihinkään, pitää uskoa johonkin, ja se joku on isiltä peritty katolinen usko! Jossette usko niin isi kyllä suuttuu, tekee teidät perinnöttömäx! Ootte toisenlaisia egoisteja, subtiileja, vaihdatte vaihtoehtoisia totuuxia kuin purkkakuvia. Tämmönen intellektualismi on kuivaa ja kylmää kuin mannerilmasto. Tulkaa mukaan katoliseen menoon, siellä on kuumia ja märkiä kohtauxia! Tiedän, olen ollut mukana. Elekee siis olla 1) sensuelleja positivisteja eikä 2) intellektuelleja sofisteja. Olkaa 3) epäsensuelleja anti-intellektuelleja! Hedelmistään puu tunnetaan, sanoi hengellinen johtaja. Olkaa viikunoita, älkää kriikunoita! Appelsiineja, ei omppuja! (Mitä tää tarkoittaa, en tiedä izekään, mutta kuulosti hyvältä.)
   ellauri033.html on line 512: Noniin siis tässon eka tää M. Adrian Sixte, professori joka on hirmu ateisti hyypiö, se pysähtyy puistossa joka päivä nauramaan apinahäkin eteen kuin Lassi vanhempineen: hyi ällöä! Mix mä en saa tehdä noin? Tule Lassi mennään kazomaan lintuja. Mut silti niin tuttua. Ja se menee pitemmälle kuin Kant, Spenser tai Taine, eikä jätä jumalalle edes pientä rakoa, tommosta käsittämättömyyden koloa, jossa se voisi vielä kyykkiä suojassa tieteeltä. Eikä siinä kaikki, se koittaa tehdä sosiobiologiaa ennen aikojaan ja johtaa "meidän" kaikista hienoimmat meemit jostain darwinistisista apinajutuista. Siis todella paha mies, nyt ei ole hyvä fiilis kellään. Sen emäntä ompelee salaa pyhäinnappeja sen liiveihin.
   ellauri033.html on line 514: Tää on siitä lysti kirja lukea et Polle saarnaa tosi paljon kertomuxen välissä. Ansionsa mukaan saavat jutku Spinoza (mitä se sanoi mustasukkaisuudesta?), misogyyni Schopenhauer ja tieteellinen determinismi (Calle joka oli ortodoxisuuteen kallellaan luki 60-luvulla Monodia!). Se on pahempa kuin musulmaanien fatalismi. Eise niin voi olla, korskuu Polle. Kokonaisuus on enemmän kuin osinsa summa, siinä on jotain laskematonta, jumalan sormi niinkuin nakki männynkylessä tulee kaupan päälle supenumeräärisesti, yhteenlasku onkin superadditiivinen.
   ellauri033.html on line 520: Greslou on se clasu Chambige josta kirjotettiin lehissä. Sixte ei lue lehtiä. Se halvexuu koulufilosofiaa, se on soveltava filosofi. Harrastaa systeemifilosofiaa ja sielutiedettä. Työpsykologiaa. Tilanne on syvästi koominen, muistuttaa Polle. Tuomari on uuden koulun miehiä ja sen kaveri vielä pahempi, vivööri sormi ajan pulssilla, "mukana junassa", kuten trendasi sanoa 1887. Maistraatti ja bulevardööri ihmelettävät, kuin pikanttejakin detaljeja naisista kirjoittanut misantrooppi onkin kiltin ja ujon näköinen. Tuomari ei voi uskoa ettei se lue lehtiä.
   ellauri033.html on line 522: Greslou on Anteron nuori suojatti, kirjottelee myös zygologisia tutkielmia. Se oli kotiopettajana markiisilla, jolla oli tytär Charlottie 19v joka löytyy vuoteesta kylmänä kaarisillassa, strykniinipähkinöillä myrkytettynä. Greslou tietysti on syyllinen. Koko juttu haiskahtaa uudelta heloiiselta, paizi et Greslou pani toimex sen mitä Pröö vaan suunnitteli.
   ellauri033.html on line 528: Jos osaa kunnolla vetää naruista ja soveltaa dramaattista ironiaa maailman menoon, niin ei tarvi enää hölmöiltä kysyä mielipidettä. Google ja muut suoramainonnan plus somen parissa työskentelevät tekee sitä jo aika hyvällä menestyxellä. Isoista joukoista voi aika hyvin ennustaa mikä menee kaupaxi, niinkuin käsidesi, aseet, hengityssuojaimet ja vessapaperi nyt lopun aikoina.
   ellauri033.html on line 536: Tän kirjan oletus ja väitös ovat aivan perseestä. Polle ei suostu tajuumaan tieteen peruslähtökohtaa. Tieteessä ei saa olla opetuslapsia, ei auktoriteetteja, joita pelätään kuin jumalaa tai tykätään kuin hullu puurosta. Tieteessä on puhe maailman menosta, ei näistä anteroista muita enempää eikä vähempää. Jos sitä ei tajua, niin on anterosentrinen apina.
   ellauri033.html on line 538: Mut Polle ei voi tajuta sitä, kun se on patakonservatiivi ja narsisti kirjailija. Sen proffallekin on sen mielestä yleisö pääasia. Tänkään takia mä en oo koskaan halunnut mitään julkaista! Mun jutut on niin mainioita, et jos mä julkaisisin ne, niin kaikki alkais juosta mun perässä kuin Tom Hanxin bändärit siinä retardileffassa. Sit mä jossain keskilännessä saisin tarpeexeni ja sanoisin: I feel tired, I think I´m gonna home now. Ja kaikki järkyttyis. Life ain´t a box of chocolates, you know. Useimmissa konvehdeissa on kuitenkin vaan pahanmakuista ötköä. Shit happens.
   ellauri033.html on line 540: Greslou nöyristelee proffan edessä kuin joku sapajuapina hopeaselän jalkovälissä, hännystelee sitä ja syö kirppuja sen turkista. Tyrkyttää persettä kuin kuoripoika rippi-isälle, kumartaa veneeristä mösjöötä ja mestaria sen ylpeänä oppipoikana. Tollastako tää on katolisissa piireissä. Vitun "tunnustuxia". Hemmetti. Tätä se Polle peukuttaa, kunhan ripittäjät on meidän miehiä. Erityisesti se tuntuu inhoovan Spinozaa, joka olikin konkkanokka jutku. Ja vielä ateisti sellainen.
   ellauri033.html on line 542: Sixte lukee oppipojan tunnustuxia. Se on onneton kun se on kunniattomana posessa kansalaisluottamusta vailla. Sen paras piirre omasta miälestä noin zygologina on skizous, sillä on selkeesti erixeen yliminä ja "se". Ize se on se superego eikä "se". Kaikki haluu aina olla supermiehiä eikä wunderdoggeja. Roopelta kuoli isä pienenä, väpelö pedantti inisevä insinööri, matikkapää (mitä Polle ei ole takuulla). Väpelö oli poikakin, pelkäs muita ihmisiä ja inhos visiittejä. Liian vähän koululiikuntaa, vapaaliikkeitä, tuumii Paavali. Isänperintöä kaikki, sillä oli suonissa liitupölyä. Roopen (lue Pollen) mielestä ruipelot ei pysty vastustamaan himoja, siihen tarvitaan lihaxia, hiiri antaa perään himolle vaikka pienelle. Iskäkin sai mielettömiä raivareita välillä. Isoiskäkin oli puolihullu ja puolilandepaukku kaiken kukkuraxi.
   ellauri033.html on line 544: Täähän kuulostaa ihan Saarssoneilta! Esi-iskäkin oli tollanen kiukkupää, se pikku paxulainen. No Roopen äiskä oli erilainen, tavallinen katolinen ämmä, vei Roopen messuun, iskä ei tullut, Roope kysy mix äiskä siihen et älä kysele ei kuulu sulle. Roope oppii et fixuille isille on eri pelisäännöt kuin tyhmille ämmille. Iskän kaa on ihqua luontokävelyllä Gergoviassa, sehän paikka mainitaan Asterixissä. Petteri iskän hartioilla Sommarhemin hirviniityn tiellä sienimezässä. "Se on nahkavinokas." Tää on varmaan Paulin omia muistelmia, sen isä oli matematiikan professori. Varmaan sekin sai raivareita kun laskut ei täsmänneet. Paul raippas kun Fifi karkas tai Henry James kärskytti verhoja.
   ellauri033.html on line 556: Roopelta menee usko alta kun se huomaa et papit ja uskovaiset on tyhmiä. Ääliöitähän ne ovatkin. Niin ja pahat kirjat vielä! Porariston vallankumouxen jälkeem tulee romantiikka peliin, kirjat alkaa haista synniltä ja alusvaatteilta, tai vielä pahemmalta, sanskulotilta. Pahoja kirjoja:
   ellauri033.html on line 560: Baudelaire
5. 
   ellauri033.html on line 568: Mariannen lisäxi, josta ei kerrota niin mitään, suhtaudutaan kuin nollaan, Roopella on vaan 1 kaveri nimeltä Eemeli, toinen lukutoukka joka kuolee sopivasti lenzuun. Tää ominaisuus josta Polle vikuuttaa Sixteä ja Roopea, et ihmiset ei kiinnosta paljon paskaakaan, on sen oma piirre. Ne on vaan numeroita, ajatushökötyxeen ripustettuja nimikylttejä, kuten leukavasti laukaisee Pellissier.
   ellauri033.html on line 574: Setämieskirjailijat, kuis ollakaan, kirjottaa nenäkkäistä nuorista miehistä jotka ezii izeään omasta ja naisystävien pyllyvälistä. Näitä piisaa. Pieru exyxissä itkevät ja nussivat nuoria huoria ja/tai ahnaita puumia. Nuorten miesten esikoisromaanint ja leffat tuppaa olemaan sellaisia vielä tänäkin päivänä, ja varmaan tulee olemaan maailman tappiin asti. Pyllyvälistä se minuus on löytyvä. No se tappikin voi siinä olla jo arvaamattoman lähellä. Hukkapätkän mainizemia ja muita seuraavassa taulukossa:
   ellauri033.html on line 578: SorelStendhalNoir et Rouge
   ellauri033.html on line 591: Sanoo mitä sanoo, pikku kotiope on kade isobroidimaiselle kreiville, niinkuin moni väpelömpi pikkuveli fyysisesti ylivoimaiselle veljelle, nimiä nyt mainizematta. Goethen Faust oli samalla lailla kade Mefistolle, väittää Polle. Amielin päiväkirja ilmestyi näihin samoihin aikoihin, siinä vasta vätys. Se oli Kristinan mielikirjoja. Muakin teini-ikäisenä vitutti et olin niin väpelö. Koitin koulumatkalla opetella kävelemään reippaammin ja heiluttamaan käsiä. Jossain Johannexen seurakuntakodin kohdalla, missä Ilmo Launis ja sen pojat pehmitti Jöpiä. Seurauxet on vieläkin nähtävissä jönsin henkisessä habituxessa. Vallatonta ja vakavaa.
   ellauri033.html on line 601: Jotain tuttua on garun touhuissa. Muistan että mäkin harjoitin tollasta demi-suggestiota nuorena, lämmittelin pokia ja jäähyttelin toisia, kunnes niitä saattoi yhdellä kertaa kypsyä panovalmiixi useita. Tuli ihan kiire vällykäärmeelle. Mulle se tekniikka ei tullut Sixtltä, vaan se oli Pipalta opittua, selektiivistä lämpöä ja kylmyyttä. Hyvin pelitti. Garusta on kiva ajatus, vaik se halvexiikin 1789 vallankumousta, ajatella bylsivänsä maajussin viekkaana jälkikasvuna linnanherran suvun viatonta tyttöä. Kuin kuraverinen Kusti bylsimässä rotukoiria.
   ellauri033.html on line 604: Anteron oppipoika koittaa pohtia kylmästi kuin maisteri. Kuin ratkaisis geometrista ongelmaa synteettisesti. Izensä lopettanut Unto Remes kirjoitti väitöskirjan Pappuxesta, joka kexi sellaisia todistuxia. Niissä lisätään kuvioon apupiirroxia, joiden oikeutus on joku AE muotoinen axiooma. Sellaiset muodostaa logiikan ratkeamattomia osajoukkoja. Koska niistä apupiirroxista syntyy loputtomasti liian nopeasti kasvavia luuppeja. Nopeammin kuin mikään rekursiivinen funktio. Todellisia kasvuräjähdyxiä. Niinkuin ruutupaperin erilaiset samaan pisteeseen vievät polut. Todistuxet voi luetella muttei niiden vastakohtia. Ei tiedä milloin ezinnän voi lopettaa. Ne ovat deterministisiä muttei ennustettavia. Ne eivät ole mekaanisia.
   ellauri033.html on line 608: Oli sillä vaimo ainakin. Ostin leskeltä Unton kreikan sanakirjan, ison Liddell-Scottin. Se on mulla vieläkin hyllyssä. Callelta peritty on toinen iso kreikka-ruozi sanakirja 1841, josta on kannet irti. Franz Passowin wörterbuch, ruozintanut Wilhelm Gumaelius, boktryckeriet Lindh, Örebro. Välillä ajattelen korjauttaa sen. Mutta pelkään et kirjansitoja tunaroi ja pilaa sen.
   ellauri033.html on line 620: Passow jätti opinnot kesken kun pääsi yliopex Weimariin kiitos Goethen. Niinkuin se yx Hintikan etukenoinen oppipoika pohjoisessa asuvaxi proffaxi, Juha Manninen sen nimi oli, entinen jauhiainen (ehkä nykyinenkin, en tunne paremmin) joka ei sitten koskaan väitellyt, kun ei tarvinnut. Toisin kuin ryhditön partajehu Juha Manninen, sileäleuka Franz kannatti voimailua, aiheutti kuuluisan Beslauer Turnfehden vetelysten kieltäytyessä vapaaliikkeistä akateemisen vapauden nimessä. No ei, tämä nykysessä Puolan Wroslawissa käyty kiista keppijumpasta 1819 sai vakavampia poliittis-kumouxellisia sävyjä, jotka kirjailija Kotzebuhen murhan jälkeen sai keisari Wilhelmin säätämään jumppakieltolain. Kerran niinkin päin. Vuonna 1819 alkoi Sinebrychoff panna Helsingissä Koffia.
   ellauri033.html on line 628: Kumma kyllä mä paikka paikoin tykkään Paulin kirjasta. Ehkä vahingossa se löytää jyvän vapaan tahdon ja determinismin pulmasta. Nimittäin sen ettei koko pulmaa olekaan. Sama ilmiö näyttää toimijasta vapaalta ja tarkkailijasta pakonomaiselta. Se on se sama ilmiö kuin että kun on hullu tietää olevansa hullu, ja käyttäytyy hullun lailla tavallaan puolitahallaan. Voimatta sillekään kuitenkaan mitään.
   ellauri033.html on line 632: Spinozalla on teoreemana might is right. Haanpää päätyi samaan lopputulemaan. Se on ratki axiomaattista. Oikein on pelisäännön mukaista, ja pelisäännöt ratkee voimasuhteista. Aristoteles ja Rawlskin sanoo niin. Ei se ole muuta kuin Newtonin laki voimien resultantista siirrettynä elolliseen maailmaan.
   ellauri033.html on line 636: No joo, pääasia on ettei pidä izeään kovin tärkeenä. Ei fatalismi ole pointti, kyllä sattumakin kelpaa yhtä hyvin. Se, mistä tulee harmia, on et ezii jotain tarkotusta izelleen tai maailman menolle. Ei niitä ole, turha skizota. Pikku mittakaavassa sopii kyllä optimoida, mut on bittikarttavirhe yleistää peliteoria koskemaan koko maailman menoa.
   ellauri033.html on line 642: Greslou pääsee vihdoin rivojen tarkoitustensa perille kirjoittamalla izemurhauhkauxen, sama kikka kuin toisellakin kotiopella, hra Prööllä. Charlotte tulee estämään, ja joutuu kotiopen punkkaan. "Kuollaan yhdessä!" se huutaa. Joo ihan kohta, mut ensin tää, sanoo Loup-Garou ja ryhtyy hommimaan. Charlotte on täysillä kyllä mukana, täähän on romaani. Se näyttää petissä ihan Tanagran terrakottapazaalta.
   ellauri033.html on line 651: Herää kysymys: mixi bylsintä on pahempaa kuin kuolema? Ei kai se sentään ollut henkirikos? Pikemminkin päinvastoin. Mutta muistakaamme: Lebensraum on ituradan kannalta tärkeintä, toisix tärkeintä on siemennys. Muu kaikki on toisarvoista. Aatelisneidin teki hetki mieli keppiä, mut se ei suin surminkaan halunnut puolisoxi noloa kotiopettajan porkkanaa. Säätykierto oli sille kuolemaa kurjempi kohtalo. Pollen moraalitaulussa leipäsuden synti oli että sen perimmäinen motiivi viekotella neizyttä oli kauna herroille.
   ellauri033.html on line 663: Mutta nää pöntöt pökiöt jotka pelaa peliteorian käsitteillä ei suostu ymmärtämään, että peliteoriakin on determinististä, ja siihen liittyvät tunteetkin determinoituja. Totta kai Adrien tuntee syyllisyyttä, koska se on ennustettavasti loukannut näitä robotteja koskevia pelisääntöjä. Robotit on ohjelmoitu niin, että ne tuntee vastuuta ja kärsii mielellänsä rangaistuxia. Rangaistuxet toimii niillä kuin pikku sähköiskut, lataa niiden pattereita ja tahdistaa niiden käytöstä. Ei siinä ole mitään ristiriitaista.
   ellauri033.html on line 677: tosiaan poltti todisteet. Saakeli mitä paskaisia. Aatelispyllynreikiä. Ei sentään vaan jotain vielä atavistisempaa: ääliö Antero kertoo kuitenkin oikeudelle totuuden mut menee sit ja kylmän rauhallisesti nirhaa Loup-Garun luotipyssyllä, joka yhtä rauhallisesti sitä odottaa. Vitun mafiosoja. Tollanen kukkoilu on yxinomaan ällöttävää. Ja vielä viimesenä loppuvizinä Adrien Sixte ryömii kyynelehtien oppipojan raadon äärellä taivaallisen isäpapan puoleen. Polle kysyy: mixme huudettaisiin apuun suursmurffia ellei sitä oo? No monet hädissään huutaa apuun äitiä, vaikka se on maannut haudassa jo aikapäiviä.
   ellauri033.html on line 681: Baruch Spinoza on Barak Obaman kaima. Etunimestä oli puhetta Jobin kirjassa. Se meinaa siunattua eli Penttiä. Sukunimi on 1536 inkvisitiota paenneidenn sefardijuutalaisten portugalia ja meinaa piikikästä. Aika selkärankaa ja siilipuolustusta varmaan vaatikin olla deterministinen mut samalla protestanttishenkinen mamu jutkufilosofi Hollannissa 1600-luvulla.
   ellauri033.html on line 683: Sillä oli monia järkeviä pointteja, kuten determinismi, ateismi, psyykkisen ja sybikaalisen yhteys, ajattelunvapaus, kirkon erottaminen valtiosta, raamatun lähdekritiikki, ja se et yhteiskunta perustuu valtaan eikä johki vitun sopimuxeen. Underdogin ajatuxia. Ihme pykälänikkari, axioomikananpoikien numeroija ihankuin nuori Wittgenstein.
   ellauri033.html on line 691: Pena pääsi pakanan kirjoihin sekä jutkuilta että kristityiltä. Hyvä Pentti! Hioi ajatusten ohella linssejä, kuoli lasipölyn pahentamaan tubiin 44-vuotiaana. Ei huolinut asemia eikä palkintoja. Ei huolinut Descartesin typerää sielu-ruumis dualismia. Hyvä Pentti! Filosofien ruhtinas sanoi toi tuiki tuntematon Deleuze (1925), ilmeisesti ranskisten joku myöhempien aikojen pyhä. Monta muutakin N.N.ää mainittiin Wikipediassa. Työsarkaa piisaa.
   ellauri033.html on line 693: Joo toi Deleuze oli pikku-Maken mestari, postmodernisti filosoofi, jonka mukaan kirjat vuotavat kuin seula, textit valuu sisään yhestä korvasta ja pihalle toisesta. Semmosiahan ne on ollu aina, kato vaikka Raamattua, Herodotosta, Aristotelesta, Plutarkhosta, Rabelaisia, Burtonia tai Sterneä. Tääkin albumikokoelma on täynnä paikkoja kuin airbnb:n tilkkutäkki, täynnä reikiä kuin mun kohta 60v vanha pyyheliina, tai pian keski-ikäinen muovikolanteri.
   ellauri033.html on line 695: Penalta kuoli äiskä Ana 6-vuotiaana. Iskä Miguel otti uuden, sllä ehti olla 3, joista Ana oli keskimmänen. Benton äidinkieli oli dago, se kirjoitti latinax. Latinanope van Enden oli ateisti ja pillo pikku Baruchin. Kun Pentistä tuli ateisti joku hörhö yritti puukottaa sen. Pena säästi reijitetyn nahkatakin muistona.Tulee mieleen E.Saarinen. 23 vuotiaana jutkut julisti Pentin pannaan "samalla kirouxella kuin Elisa", siis ne karhunsyömät pikkupojat. Jehovan kanssa ei pelleillä.
   ellauri033.html on line 697: Enkeleiden päätöxellä ja pyhäin miesten käskystä, me erotamme seurasta, karkotamme ja kiroamme Pentti Piikikkään, jumalan suostumuxella (olkoon hän muuten siunattu), ja koko pyhän seurakunnan peukutuxella, näiden pyhien rullien edessä ja niillä 613 ohjeella jotka niihin on riipustettu, sillä pannaanjulistuxella jolla Joosua esinahkamies kirosi Jerikon, sillä kirouxella millä Elisa kolipää kirosi pikkupojat, ize asiassa kaikilla kirouxilla jotka on lakikirjaan kirjattu.

   
   ellauri033.html on line 698: Olkoon se pikku paskiainen kirottu päivällä ja olkoon kirottu yöllä; olkoon kirottu kun se menee maate ja kun se nousee jalkeille; kirottu kun se menee ulos ja kirottu kun se tulee sisään. (Olkoon kirottu myös vessassa.) Herra ei säästä häntä; herran kiukku ja viha raivoo tätä häiskää vastaan ja tuo sen niskaan kaikki kirouxet jotka on raapustettu tähän kirjaan (eikä se olekaan aivan vähän), ja herra kumittaa sen nimen taivaan alta, ja herra erottaa sen vahingoxeen kaikista Israelin heimoista kaikilla sopimuxenmukaisilla kirouxilla, jotka seisoo lakikirjassa. Mutta te jotka roikutte vielä kiinni hra jumalassa olette elossa ainaskin vielä tänään. Me käskemme että kukaan ei saa viestiä ton kaa suullisesti eikä mesettää, eikä tehdä mitään sen mielixi, eikä asua saman katon alla, eikä neljän kyynärpään päässä siitä, eikä varsinkaan lukea mitään sen prujauxia.
   ellauri033.html on line 712: Salmari näyttää ikävältä hepulta. Sillä on ruma kiero virne, ja
   
   ellauri033.html on line 714: Sen äiti oli bhat, isä joku muu kasmirista diasporoinut mumslimi.
   
   ellauri033.html on line 716: Sen isä väärensi ikänsä virkamiesten pääsykokeissa ja sai potkut.
   
   ellauri033.html on line 718: Sen eka kirja ei myynyt, mutta toinen kolahti, sai Booker palkinnon.
   
   ellauri033.html on line 719: Se on kirjottanu kirjoja jossa tyypeillä on supervoimia.
   
   ellauri033.html on line 722: Kertoi jostain nolosta Muhammedin takaisinvedosta koraania kirjottaessa.
   
   ellauri033.html on line 723: Se liikkuu epäilyttävässä seurassa, mm. Paul Auster ja Siri Hustvedt
   
   ellauri033.html on line 725: Se kirjoitti sandinisteista Nicaraguaa kannattavan dokkarin.
   
   ellauri033.html on line 732: Aika hemmetisti sillä on miinuxia tilillä. Mutta toisaalta, sen kirje
   
   ellauri033.html on line 735: Ei sillä näytä olevan mikään kiire kuolla. Se on nyt 73.
   
   ellauri033.html on line 736: Sen uusin kirja kuulosti vähän Ivana Trumpin bestselleriltä.
   
   ellauri033.html on line 744: Mutta kuka voi määritellä tarkan hetken jolloin jokin tarina alkaa? Kaikki on jo alkanut aikaisemmin, jokaisen romaanin ensimmäisen sivun ensimmäinen rivi viittaa johonkin joka on jo tapahtunut kirjan ulkopuolella. Tai todellinen tarina on se joka alkaa 10 tai 100 sivua myöhemmin ja kaikki se mikä edeltää on vain prologia. Ihmislajin yxilöiden elämä muodostaa jatkuvan juonen, jossa jokaisen yrityxen eristää koetun pätkä jolla on merkitys erillään muusta - esimerkixi 2 ihmisen tapaaminen joka muodostuu ratkaisevaxi kummallekkin - on otettava huomioon että kumpikin kuljettaa mukanaan kudosta jonka muodostavat teot, ilmapiirit, toiset ihmiset ja että kohtaamisesta seuraa muita tarinoita jotka erottautuvat heidän yhteisestä tarinastaan.
   ellauri033.html on line 749: Seku luki pienenä M.M.Kayen dekkarin Kuolema kulki Kashmirissa. Sekin asui Intiassa pienenä. Pienenä siirtomaissa asuneista naiskirjailijoista sais jo Wikipedialuettelon. Onkohan siellä jo sellainen? Ois kiva lukea toikin, mut nyt on kirjastot kiinni, pandemia eeku pahenee.
   ellauri033.html on line 766: Väli-Amerikassa sijaitseva Honduras on espanjan kieltä osaavalle Hakkaraiselle tuttu maa, sillä hän vieraili maassa ennen politiikkaan siirtymistään useasti. Hakkarainen työskenteli maassa aikoinaan sahatöissä.
   ellauri033.html on line 771: Iloinen ja irti maasta, Vaikk´ ei kannettaisikaan; Rakastelen sellaista mamman flikkaa, Jota ei annettaisikaan.
   
   ellauri033.html on line 778: Kun nyt luen Albert Camun Rutosta Isä Panelouxin saarnaa ruton vaivaamalle Oranin kaupungille, huomaan taas selvästi, mix heittäytyminen jonkun herrajumalan jalkoihin on mulle ihan mahdoton ajatus. Se perimmäinen syy on, että jokainen tarjolle tuotu jumala on musta liian säälittävä henkilö, nilkkimäinen paskiainen kerta kaikkiaan. Mä oisin halunnut et se ylipäällikkö olis oikeesti jotain superia eikä vaan joku nilkki törkimys. Mut en osaa edes kuvitellakaan, millainen se supermies edes olisi, että se täyttäisi mun pääsyvaatimuxet. Tai nainen, ize asiassa mieluummin, vaikka todennäköisimmin se ei tarvis sukuelimiä olleskaan, mitäs se niillä tekisi. Mix sen edes pitäs olla erityisesti varustettu tän säälittävän apinan killukkeilla, pärstävärkillä ja logolla, ja pelata sen tiimissä. Ei, se ei vaan kerta kaikkiaan pelitä, ei kukaan joka vähänkin muistuttaa jotain tavallista tallaajaa, edes sen verran että sen kanssa voi normaalisti keskustella, jopa esittää vaatimuxia kuin Kaarlo Syväntö, ei täytä tilausta. Oiskohan perusvika se, etten mä ole riittävästi koskaan ihaillut edes omia vanhempiani, izestäni puhumattakaan? Ja lähimmäisiä mä lähinnä enimmäxeen inhoan. Tää Panelouxin pätkä on oireellinen, siinä ongelma näyttäytyy koko radollisuudessaan.
   ellauri033.html on line 780: Tänä päivänä rutto vaanii teitä, ja se merkizee sitä, että on tullut hetki, jolloin teidän on pysähdyttävä ajattelemaan. Vanhurskaiden ei tarvize olla peloissaan, mutta pilkkaajat vaviskoot. Maailmankaikkeuden suunnattomassa riihessä on leppymätön vizaus puiva inhimillistä eloa kunnes akanat saadaan erotetuxi jyvistä. Akanoita on oleva enemmän kuin jyviä, kuzuttuja enemmän kuin valittuja, eikä tätä onnettomuutta ole tahtonut jumala. ... Mutta näin ei ole voinut jatkua. Hän, jonka anteexiantavat kasvot niin kauan ovat kurkottaneet tämän kaupungin ihmisten puoleen, on väsynyt odottamaan, pettynyt jumalallisessa toivossaan ja kääntänyt kasvonsa pois. ... Kirkossa päräytti joku sieraimiaan kuin malttamaton hevonen. ... Paneloux vaikeni, tukka ozalla ...
   ellauri033.html on line 784: Ikävä ihminen termentää ikäviä ihmisiä, sanalla sanoen. Vitun narsisti. Tää on ihan tavanomaista joka tuomiopäivän profeetan peruskauraa. Heti kun sattuu jotain ikävää, niin profeetat ryömii ulos koloista ja alkaa netota toisten hädällä. Ne on kuin mafia, joka Italiassa antaa ruokaa varattomille ja avustuxia firmoille, ja käyttävät niitä sitten hyväxi kun ne on koukussa. Tää on klaanimeininkiä, mikä on rikollista vaan niin kauan kun on keskushallitus, joka on siepannut kaiken klaanivallan izelleen. Kun keskusvalta herpoaa, pienemmät klaanit ryömivät esille ja alkaa entisen kisan keskenään, verikosto lähtee taas rulettaa. Ei keskusvaltakaan ole kummempi kuin vaan yx humongous iso klaani. Ja monoteistinen jumala vaan tän humongous ison klaanin yhteinen meemi, yhtä ilkeä kuin hallittavansa. No joo, jos se olis oikeesti olemassa ja oikeesti superia, se ei olis edes alottanut tätä souvia. Me oltas kaikki jo taivaassa pilvityynyillä kaakaokupit kädessä. Tai vielä parempaa, meitä ei oliskaan.
   ellauri033.html on line 789: Meillä oli kotona ton niminen kirja. Siinä oli musta-
   
   ellauri033.html on line 796: jos se on niin vanha ettei voi enää kiireesti nousta pukille,
   
   ellauri033.html on line 805: Hiiren piiperrysjäljen hangelle, jänixen jätöxen kannon päähän.
   ellauri033.html on line 809: Unlucky Alf on Ruuvit löysällä-skezisarjan fiktiivinen henkilö, jota esitti Paul Whitehouse. Alfilla on vitusti onnea, mutta kaikki huonoa. Sen yrityxet säätää yhtä vanhan leskirouvan kaa epäonnistuu kerta toisensa jälkeen: lintu kakkaa sen päähän; kuorma-auto roiskuttaa sen päälle lokaa; välikohtaus leidin kissan kaa; ja lopulta leidi kannetaan ulos jalat edellä ennenkuin Alf pääsee asiaan. Kerran sen talosta tuli sähköansa. Kerran se ennusti, että putoaisi tietyökuoppaan tien päässä, ja siihenhän se putosi.
   ellauri033.html on line 813: Alphonse Marie Louis de Prat de Lamartine (1790 1869) oli ranskalainen kirjailija, runoilija ja poliitikko. Hänet tunnetaan omaelämäkerrallisesta runosta Le Lac ("Järvi"), joka kuvaa polttavaa rakkaussuhdetta rakastavaisten välillä rakkauden niistämän miehen näkökulmasta. Lamartine tunnettiin taitavana ranskankielisen runomitan käyttäjänä. Hän oli yksi harvoista runoilijoista, joka toimi myös politiikassa.
   ellauri033.html on line 815: Lamartine syntyi Burgundin maakunnassa ranskalaiseen aatelisperheeseen. Hänen vanhempansa kasvattivat hänet hartaaksi katolilaiseksi, mutta hän kääntyi myöhemmin panteismiin kirjoittaessaan teoksiaan Jocelyn ja La Chute d´un ange. Vuonna 1847 hän kirjoitti teoksen Histoire des Girondins ylistyksenä girondistien puolueelle.
   ellauri033.html on line 817: Girondistit oli olleet 1789 vallankumouxen maltillisuusmiehiä, keskustalaisia menshevikkejä, jotka jakobiinibolshevikit sittemmin pani pölkylle. Hullun vuoden 1848 helmikuun vallankumouxen jälkeen Lamartine pyrki pressaxi, mut oli liian girondistinen: demokraattinen ja pasifistinen. Pian tämän jälkeen Alf vetäytyi politiikasta ja keskittyi kirjoittamiseen. Ei mennyt sekään ihan putkiloon:
   ellauri033.html on line 819: Lamartine vietti loppuelämänsä köyhyydessä ja elättääkseen itsensä julkaisi kuukausittain kirjoituksia nimellä Cours familier de littérature.
   ellauri033.html on line 824: 1816 -1830, Alf Lamartine ehti käydä Bourgetin järvellä Aix-les-Bainsissa 8x. Jo ekalla käynnillä lokak. 2816 26-v Alfiin iski intohimo. Sen nimi oli Julie Charles, 32-vuotias tohtorinna, joka asui hotellissa Alfin seinänaapurina, mitämax vingahteli siellä kuuluisan tohtorimiehensä alla. Tiedän just millaista se on, Niku höyläs Fainwood Circlellä suloista japsityttöystäväänsä komeron ohkasen seinän takana. On siinä pitelemistä.
   ellauri033.html on line 826: 10.10. se pelastaa Julien Bourgetin järvellä kuin Rousseaun St.Preux omansa. Alf kirjottaa päiväkirjaan: "Pelastin rouvan mun veneeseen toissapäivänä. Nyt oon päivät pitkät sen veneessä." Mela mekssa kyrpä airona ja munat peräpainona.
   ellauri033.html on line 828: Lomasen jälkeen muhina jatkuu Pariisissa. Kesällä 1817 Julie on kipee eikä pääse tulemaan järvelle. Lamartinella on aikaa kirjoittaa Le Lac. Alf käyttää Juliesta runoissa peitenimeä Elviira, joka nähtävästi oli tohon aikaan tosi romanttinen nimi. Ei kyllä 1950-luvulla.
   ellauri033.html on line 830: Julie kuolee 1817. Kai se sit oli oikeesti kipee. Lamartine on hirmu onneton, tää tapapaukaus teki sitä Ranskan ekan romanttisen runoilijan. Se menee taas järvelle lohduttautumaan ja löytää sieltä tällä kertaa puolisonsa brittiläisen Mary-Annin. Myöhemmin koko perhe tulee järvelle lomalle. Mary-Ann ei pane pahaxeen, kun tyttärelle laitetaan nimi Julia. 1832 Julia jr. kuolee. Lamartine ei kirjoita tästä enää uutta runoa vaan lähtee lohduttautumaan politiikkaan. Tunnetuin tuloxin. Bugger it.
   ellauri033.html on line 843: Et près des flots chéris qu´elle devait revoir,
   ellauri033.html on line 844: Regarde ! je viens seul m´asseoir sur cette pierre
   ellauri033.html on line 845: Où tu la vis s´asseoir !
   ellauri033.html on line 848: Ainsi tu te brisais sur leurs flancs déchirés,
   ellauri033.html on line 852: Un soir, t´en souvient-il ? nous voguions en silence ;
   ellauri033.html on line 898: Vous, que le temps épargne ou qu´il peut rajeunir,
   ellauri033.html on line 900: Au moins le souvenir !
   ellauri033.html on line 904: Et dans ces noirs sapins, et dans ces rocs sauvages
   ellauri033.html on line 912: Que le vent qui gémit, le roseau qui soupire,
   ellauri033.html on line 913: Que les parfums légers de ton air embaumé,
   ellauri033.html on line 914: Que tout ce qu´on entend, l´on voit ou l´on respire,
   ellauri033.html on line 938: kuin airojen loiske kun ne löivät tahdissa
   ellauri033.html on line 968: karkaa meiltä kauas samalla kiireellä
   ellauri033.html on line 991: Et se ois etelätuulessa joka viriää ja katoo,
   ellauri033.html on line 1006: Elviira oli rouva Nallen nimi Pikku Paha Hukka ja Sepe Susi sarjakuvissa. Se elää sixi ikuisesti mun muistoissa. Edellyttäen että mä elän ikuisesti, sillä varauxella.
   ellauri033.html on line 1011: A Elvire Elviiralle
   ellauri033.html on line 1021: Tu peux, tu peux mourir ! dans la postérité Sähän voisit vaikka delata! jälkipolville
   ellauri033.html on line 1026: Grâce à des vents plus doux, pouvait surgir au port ? Sulompien tuulten armosta pääsis satamaan?
   ellauri033.html on line 1032: Egaler mon audace à l’amour qui m’inspire, Yhtä röyhkeästi kuin mun seisokki,
   ellauri033.html on line 1033: Et, dans des chants rivaux célébrant mon délire, Hurmiota juhlistaisin rivoilulla,
   ellauri033.html on line 1037: Sur l’arbre hospitalier dont il goûta l’ombrage sairaalaosastolla monen kupin perästä
   ellauri033.html on line 1038: Avant que de partir, aime à graver son nom ! ennen lähtöään tekee graffitin! o
   ellauri033.html on line 1042: Par un souffle des vents la prairie est fanée, Tuuli käy ruohon yli eikä sitä enää ole,
   ellauri033.html on line 1045: Comme un géant armé d’un glaive inévitable, Niinkun jätti hirmu miekan kanssa,
   ellauri033.html on line 1055: Jeunesse, amour, plaisir,. fugitive beauté ! Nuoruus, lempi, pano, katoova nättiys!
   ellauri033.html on line 1059: Vois d’un oeil de pitié la vulgaire jeunesse, Kas säälin silmin vulgääriä nuoruutta,
   ellauri033.html on line 1060: Brillante de beauté, s’enivrant de plaisir ! Nättiyden loistoa, panon humalaa!
   ellauri033.html on line 1062: Que restera-t-il d’elle? à peine un souvenir : Mitä siitä jää? Tuskin muistoa,
   ellauri033.html on line 1066: Elvire, et tu vivras toujours ! anna, Elviira, niin elät meeminä!
   ellauri033.html on line 1071: Cynthia oli Sextus Propertiuxen hoito. Sextus Propertius was a Latin elegiac poet of the Augustan age. He was born around 50–45 BC in Assisium and died shortly after 15 BC. Propertius´ surviving work comprises four books of Elegies (Elegiae). He was a friend of the poets Gallus and Virgil and, with them, had as his patron Maecenas and, through Maecenas, the emperor Augustus. Although Propertius was minor in his own time compared to other Latin elegists, today he´s regarded by scholars as a major poet.
   ellauri033.html on line 1073: Emile Laure oli II maailmansodan armeijankenraali Vauclusesta, Vichy-luopio, mitäs se puuhaa Lamartinen runossa? Sori my bad, puhe on jostain toisesta Lauresta. No Vauclusessa on myös ravintola Petrarque et Laure, josta jenkkivieraat sanovat: Good food but lousy service. Koska Vauclusessa on Mont Ventoux, jolle Petrarca kipusi jollain wanderungilla: For pleasure alone he climbed Mont Ventoux, which rises to more than six thousand feet, beyond Vaucluse. It was no great feat, of course; but he was the first recorded Alpinist of modern times, the first to climb a mountain merely for the delight of looking from its top. (Or almost the first; for in a high pasture he met an old shepherd, who said that fifty years before he had attained the summit, and had got nothing from it save toil and repentance and torn clothing.) Petrarch was dazed and stirred by the view of the Alps, the mountains around Lyons, the Rhone, the Bay of Marseilles. He took Augustine´s Confessions from his pocket and reflected that his climb was merely an allegory of aspiration toward a better life. Vanha paimen oli tyytyväinen kun joku oli vielä tyhmempi kuin se, niinkuin Roope ezimässä nelikulmaisia munia.
   ellauri033.html on line 1075: Eleonora d´Este is best known as the beloved of Italian poet Torquato Tasso (1544-1595). In 1565, Tasso was 21 when he first met the beautiful 28-year-old Eleonora at the court of Alfonso, and he was quickly infatuated. An indiscreet remark made by one of the courtiers regarding the poet´s veneration of the princess caused Tasso to challenge the offender. The courtier, along with his three brothers, attacked Tasso, but others put an end to the duel. Alphonso, incensed by this outburst, sent Tasso away from the court, where he remained subject to the duke´s call.
   ellauri033.html on line 1078: No siinä sai runoilijaheppu kivexille niinkuin ansaizi. Jos Marttiini olis oikeast sekaantunut rouva Nalleen, olis sekin saanut aimo korvatillikan, jonsei veli Nallelta niin Elviiralta izeltään.
   ellauri033.html on line 1093: Considérer sa propre destinée comme un corollaire dans cette géometrie vivante qui est la nature, et par suite comme une conséquence inévitable de cet axiome éternel dont le développement indéfini se prolongue à travers le temps et l´espace, tel est le unique principe de l´affranchissement.
   ellauri033.html on line 1095: Näin opetti tiedemies opetuslapselle. Katuvainen opetuslapsi joka vinkuu Charlotten perään ei koe helpotusta, vaan tunnustaa eläneensä tiedemiehenä vastoin luontoaan, au rebours de sa nature. Tosta au reboursista tuli mieleen deekukirjailijat samaan aikaan toisaalla, de Huysmans ja Villiers.
   ellauri033.html on line 1101: Jorixen paras kaveri oli toinen deeku Villiers. Siltä ei ole yhtään mainittavaa kirjallista jäännettä.
   ellauri033.html on line 1102: Sen elämä oli yhtä tunarointia. Villiers näyttää suitulta versiolta luokalle jääneestä luokkatoveristamme Klaus Karttusesta. Klasu kirjoitti säädyttömiä runoja mustaan vahakantiseen vihkoon tunnilla. Yx olmin näköinen kaunainen jatko-opiskelija haukkui mua deekuxi puhelimessa Sysmässä autotallin ovella, kun mä epäilin että sillä on mielenterveysongelma.
   ellauri033.html on line 1104: Auguste de Villiers de L´Isle-Adam, dit le comte, puis (à partir de 1846) le marquis de Villiers de L´Isle-Adam, est un écrivain français d´origine bretonne, né à Saint-Brieuc, le 7 novembre 1838 et mort à Paris le 18 août 1889. Appelé Mathias par sa famille, simplement Villiers par ses amis, il utilisait le prénom d´Auguste sur la couverture de certains de ses livres.
   ellauri033.html on line 1106: Villiers collabore au Figaro à partir d´avril, puis à Gil Blas en août 1884. À cette époque, il se lie avec Léon Bloy et Joris-Karl Huysmans, qui entretient avec lui une correspondance littéraire, et qui publie À rebours, où Villiers apparaît comme l´un des auteurs préférés du héros, des Esseintes.
   ellauri033.html on line 1108: Atteint d´un cancer des voies digestives lors de l´hiver 1888-1889, Villiers ne peut plus travailler, et Mallarmé doit ouvrir une « cotisation amicale » parmi ses amis pour subvenir à ses besoins et à ceux de sa famille. Le 12 juillet 1889, il est transféré à la clinique des Frères Saint-Jean-de-Dieu, rue Oudinot, à Paris. Se sentant à l´article de la mort, il rédige, le 12 août, un testament où il reconnaît son fils Victor et épouse in extremis Marie Dantine, le 14 août, afin de légitimer son fils. À noter que, juste avant de mourir, il aurait eu ces derniers mots passés à la postérité : « Eh bien, je m´en souviendrai de cette planète ! »
   ellauri033.html on line 1112:

   
   ellauri033.html on line 1115: Selon sa généalogie, Villiers de L´Isle-Adam appartient à l´ancienne et illustre famille des Villiers, seigneurs de l´Isle-Adam : toutefois, cette généalogie présente des trous qui, de son vivant déjà, ont provoqué des doutes, renforcés en 1928 par un article de Max Prinet paru au Mercure de France. D´après lui, il descend d´une famille de la noblesse de robe parisienne, et son premier ancêtre certain est un Jean de Villiers, procureur des comptes au début du XVIIe siècle. Un autre Jean de Villiers, petit-fils du précédent, s´établit en Bretagne et devient le premier à ajouter à son nom le nom de la terre de « L´Isle-Adam » et à prétendre ainsi à une parenté imaginaire avec les seigneurs de L´Isle-Adam.
   ellauri033.html on line 1119: Villiers était « un inquiétant mythomane. Il revendiqua le trône de Grèce, poursuivit des critiques pour diffamation, se prétendit Prince du Saint-Empire Romain, unique héritier du grand maître de Rhodes fondateur de l´ordre de Saint-Jean de Jérusalem, Grand d´Espagne depuis Charles Quint, 22 fois comte ».
   ellauri033.html on line 1133: Ce n´est pas la philosophie mais la philologie qui finalement éveille le doute chez Renan. Renan apprend l´hebreu et constate à cette époque que la deuxième partie d´Isaïe diffère de la première non seulement quant au style, mais également quant à la date, que la grammaire et l´histoire du Pentateuque sont postérieures à l´époque de Moïse et que le livre de Daniel est manifestement apocryphe.
   ellauri033.html on line 1135: Nommé, le 11 janvier 1862, professeur d´hébreu au Collège de France où il succède à Étienne Quatremère, il est suspendu quatre jours après sa leçon inaugurale pour injure à la foi chrétienne et remplacé dans sa chaire d´hébreu le 11 juin 1864 en raison de sa Vie de Jésus, ouvrage sur Jésus de Nazareth jugé sacrilège. L´érudit Salomon Munk lui succède à cette chaire.
   ellauri033.html on line 1146: Mulla on Ernun kontroversielli teos Jeesuksen elämästä ruozixi ikävän JW Snellmanin aikoinaan omistamana kappaleena. Vanhuxena Ernu kirjoitti viisiosaisen Israelin kansan historian sekä useita teoksia itämaisesta filosofiasta ja arkeologiasta.
   ellauri033.html on line 1150: Hampuusipojista Ernu-sedän Jee-suxen elämä oli yhtä paha kuin Bauhausin pahat kukat. Bauhausin puutarhaosasto on surkea. (Läppä läppä tarkoitettiin tietysti Baudelairea.) Kalle-setä viekotteli syntiin vyön alapuolella, Ernu-setä teki samaa kravatin yläpuolella. 3. paha setä oli Henri Beyle, joka oli epikuuri, kosmopoliitti ja diletantti. Teki syntiä riippumahan kohdalla.
   ellauri033.html on line 1152:

   Bashkiireja

   
   ellauri033.html on line 1154: Jönsyn mielestä Hopreenien suku on bashkiireja. Laukkuryssiä, radanrakentajia. Tukka musta ja silmät ruskeat kuin Pirkolla. Vähävenäläinen Maria Baškirtseva kuoli tuberkuloosiin 25-vuotiaana, mutta ehti elää sen verran pitkään, että hänestä tuli 1880-luvun Pariisin älyllinen voimatekijä. Hän oli feministi ja kirjoitti vuonna 1881 salanimellä "Pauline Orrel" useita artikkeleita Hubertine Auclertin feministiseen lehteen La Citoyenneen. Hänen tunnettuja lausumiaan on esimerkiksi: Rakastakaamme koiria, rakastakaamme vain koiria! Miehet ja kissat ovat mitättömiä olentoja. Yxinkertaisesti paskiaisia. Seku ihmettelee mikä kissoissa on vikana.
   ellauri033.html on line 1156: Pirkonkin piti kuolla tubiin 17-vuotiaana koulutyttönä. Ei kuollutkaan, väärä hälyytys. Kuoli 70v myöhemmin veritautiin. Eihän anemiaan kukaan ole kuollut, se ajatteli toiveikkaana. Luulet vaan. Nytkö sitten kuollaan, kysyi Kivelässä vielä ennen laitimmaista pistosta. Siihen kuoli hän kuin jalaton Sammeli Koskelan eläinhoitolan lattialla. Huivi leuan alle vaan. Vai kuoli hän siihen? Ja siihen kuoli hän.
   ellauri033.html on line 1161: Hunsvotti on koiranvittu. Bourgesin hunsvottikavereista puuttuu vielä Maurice Barrès. Se oli hampuusin näkönenkin, ja paha protonazi. Räxytti kuin pikku rakki koiralaumassa.
   ellauri033.html on line 1163: Auguste Maurice Barrès (19. elokuuta 1862 Charmes-sur-Moselle – 5. joulukuuta 1923 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, tyhjäntoimittaja ja poliitikko, joka vaikutti ranskalaisen nationalismin pahentumiseen Saxan-Ranskan sodan turpasaunan jäljiltä. Uudestaan olis tullut turpaan Fifille maailmansodissa saxanpaimenkoiralta ellei ois apuun tullut anglosaxiboxeri ja transatlanttinen buldoggi. Räyh räyh! Vuh! Uyyylll! Koirat ärisevät toistensa turkissa.
   ellauri033.html on line 1165: Barrèsin isä oli insinööri. Figures. Varokaa insinöörin poikia! Käytyään lyseon Nancyssa Barrès meni vuonna 1882 Pariisiin opiskelemaan lakia, mutta opinnot keskeytyivät pian hänen antautuessaan kirjallisuudelle ja journalismille. Varokaa erityisesti humanistisoituneita insinöörin poikia!
   ellauri033.html on line 1167: Hän julkaisi vuonna 1884 Mustetahrat -nimistä lehteä, joka esiintyi nazirevanshistipoikien äänitorvena. Hän liikkui muun muassa huijarirunoilija Leconte de Lislen ja symbolistipaskiaisten piireissä. Barrès kohosi nopeasti maineeseen sekä keikarimaisilla elämäntavoillaan että varhaisilla teoksillaan, joista useimmat olivat avainromaaneja. Vuosina 1888–1891 ilmestyneessä ensimmäisessä romaanitrilogiassaan Le Culte du moi (”Minän kultti”) Barrès uppoutuu tiiviisti itsetutkiskeluun, ylistää individualismia, ivaa vallitsevia arvoja ja hierarkioita sekä tuo esiin kiinnostuksensa kuoleman ja dekadenssin teemoihin. Mikä perse! Hän sai lempinimen prince de la jeunesse (”nuorison ruhtinas”). Vittu pahan ruhtinas, suoraan Mordorista. Nationalismi korvaa culte du moin culte du moi et mes copainsilla. Yhtä syvältä on molemmat.
   ellauri033.html on line 1169: Barrès valittiin vain 27-vuotiaana Ranskan edustajainkamariin Nancyn edustajana vuoden 1889 vaaleissa kiihkokansallismielisten boulangistien ehdokkaana. Persupaskiainen, Ranskan Halla-aho. Hän tuki revansismia vaatien vaalikampanjassaan Elsass-Lothringenin palauttamista Ranskalle. (Siis izelleen.) Menetettyään edustajanpaikkansa vuoden 1893 vaaleissa Barrès perusti La Cocarde -nimisen sanomalehden. Vasemmistopoliitikkojen uskottavuutta koetellut Panama-skandaali innoitti hänet kirjoittamaan huvinäytelmän Une journée parlamentaire (1894). Antisemitistinä hän korosti juutalaisten liikemiesten osuutta lahjonnassa. Dreyfus-oikeudenkäynnin aikana Barrès kuului Alfred Dreyfusin vankimpiin vastustajiin, ja julisti Dreyfusin olevan syyllinen jo pelkästään juutalaisen rotunsa perusteella. Siis Dreyfusin rodun ei Barresin. Barres lienee ollut sekarotuinen.
   ellauri033.html on line 1171: Vuosina 1897–1902 ilmestyneessä toisessa romaanitrilogiassaan Le Roman de l’énergie nationale (”Kansallisen energian romaani”) Barrès käsittelee muun muassa suhdettaan kotiseutuunsa Lothringeniin (Lorraine). Teosten sanoma kuvastaa hänen omaksumaansa nationalistista katsomusta: side synnyinseutuun ja menneisiin sukupolviin muovaa yksilöt, joten kotiseudun hylkääminen johtaa yksilöllisen identiteetin menettämiseen ja kärsimykseen. Barrèsin myöhemmät romaanit Au Service de l’Allemagne (1905) ja Metzin tyttö (Colette Baudoche, 1909) käsittelevät Saksaan liitetyn Elsass-Lothringenin ranskalaisten asukkaiden lojaliteettiristiriitoja. Näitä teoksia käytettiin Ranskassa sotapropagandana ensimmäisen maailmansodan aikana. Meidän yöjuna pysähtyi Metzissä kun oltiin interreilillä. Tyttöjä ei näkynyt. Paizi Helmiä.
   ellauri033.html on line 1175: Barrès teki matkoja Espanjaan, Italiaan, Kreikkaan ja Aasian maihin, ja kirjoitti matkojensa innoittamana useita teoksia, jotka olivat vähemmän aatteellisia kuin hänen muu tuotantonsa. Kuoltuaan 61-vuotiaana vuonna 1923 Barrès sai kunnalliset hautajaiset. Arkun perässä kulki muutamia koiria.
   ellauri033.html on line 1177: Barrèsin varhaistuotanto innoitti monia nuoremman sukupolven ranskalaisia kirjailijoita, kuten Marcel Proust, André Gide, Henry de Montherlant, Jean Cocteau ja François Mauriac. Ikäviä tyyppejä nääkin valtaosalta. (Kukas se Cocteau taas oli? Sekö pipopäinen sukeltaja? Ei se oli Cousteau. Jean Cocteau oli Georgetten läheinen ystävä, joka oli kirjailija Maurice Leblancin sisar, joka Maurice kirjotti Arsene Lupineja. Niistä oli puhe Maurice Maeterlinckin kohalla.)
   ellauri033.html on line 1179: "Uutta" Maurin kansallisuusajattelussa oli muun muassa sen korostaminen, että nationalismi sulki Ranskassa asuneet ulkomaalaiset kansakunnan ulkopuolelle. Barrès vaikutti Charles Maurrasin rinnalla keskeisesti Ranskan äärinationalistien aatemaailman muotoiluun. Mauri ei ollut rojalisti kuten Bourges, ei tietenkään kun oli ize tasavallan kahvassa. Näillä eväillä ei auta ranskisten paljon Hitler-porukoille vittuilla. Samoja koiranvittuja oli ja on rajan molemmilla puolilla.
   ellauri033.html on line 1181: Jean Maurice Eugène Clément Cocteau (5. heinäkuuta 1889 – 11. lokakuuta 1963) oli ranskalainen surrealistinen runoilija, kirjailija, muotoilija ja filmintekijä. Hänellä on monipuolinen ja laaja tuotanto, jossa aiheita on käsitelty uudella tavalla.
   ellauri033.html on line 1183: Cocteau syntyi varakkaaseen perheeseen. Hänen isänsä teki itsemurhan pojan ollessa yhdeksänvuotias. Jean Cocteau muutti kotoa viisitoistavuotiaana. Hän ei ollut koulussa kovin hyvä oppilas, ja reputti päättökokeessa useita kertoja. 19-vuotiaana hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa. Hän tuli tunnetuksi boheemien piirissä ja ystävystyi monien kulttuurihenkilöiden kanssa.
   ellauri033.html on line 1185: Sergei Djagilev pyysi Cocteauta kirjoittamaan baletin. Näin syntyi Easter Parade vuonna 1917. Djagilev toimi sen tuottajana, Erik Satiainen sävelsi musiikin, Pablo Parnasso suunnitteli puvut ja lavasteet. Guillaume Apollinaire kirjoitti käsiohjelman ja keksi hätäpäissään siihen sanan surrealismi.
   ellauri033.html on line 1187: Cocteau oli myös oman aikansa julkkis, jonka ystävyyssuhteet muun muassa Parnasson ja Erik Satiaisen kanssa, oopiumiriippuvuus, homoseksuaalisuus ja väitettyjen salarakkaiden raskaudet kuohuttivat seurapiirejä. Lähde? No ihan mielelläni lähden. Tää alkaa taas olla vähän liian paxua. Jean Cocteaun tukka seisoo pystyssä, kai homoystäville merkkinä. Cocteaun maineen kirjoittajana vahvisti proosateos Le Potomak (1919). Se on fantasia akvaariossa elävästä oliosta.
   ellauri034.html on line 18: ircle">34
   ellauri034.html on line 31: Kirjan fläpistä: Hans Fallada, parina viime vuosikymmenenä kaikkialla maailmassa suuren suosion saavuttanut saxalainen kirjailija on syntynyt 1893 Greifswaldisssa Preussin Pommerissa. Hänen isänsä oli juristi, mutta koulunkäynnin lopetettuaan nuori Rudolf Ditzen, joka on kirjailijan porvarillinen nimi, toimi kuitenkin useita vuosia käytännöllisillä aloilla, mm. maataloustyöläisen, kirjanpitäjän, kauppaedustajan yms. ammateissa. Hän kirjoitti pari expressionistista romaania ajan tyylin mukaisesti. Kuitenkin vasta 1931 ilmestyneellä ajankuvauxellaan "Bauern, Bonzen und Bomben" hän herätti julkisuudessa suurempaa huomiota erikoisesti voimaaan tyylinsa perusteella. Sitä seurasi sitten sarja romaaneja - mm 1932 "Mikä nyt eteen, Pinneberg" (mullon se) - joiden ansiosta hänestä tuli eräs nazi-Saxan luetuimmista kirjailijoista. Hans Falladan romaanien runsaaseen detaljirikkauteen yhdistyy kirjailijan harvinaisen voimakas elävöittämisen lahja: hänen teostensa sivuilla se maailma, jota hän pyrkii kulloinkin kuvaamaan, elää todella aitona ja rikkaana. (Ei sanaakaan sen viinankäytöstä eikä elinikäisestä morfiiniriippuvuudesta - niistä varmaan oli tässä apua). Kaiken pohjalla on lisäxi hienotunteista huumoria sekä lämmintä ja ystävällistä humaniteettia, joka kuitenkin välttää kaikkea näkyvää paatosta ja toistaalta taas tietoisesti korostavaa sentimentaalisuuttakin. Näine avuineen hänen kertomataiteensa on lämmittävää ja samalla mukaansatempaavaa, joka on siten myös selityxenä hänen suureen yleisönsuosioonsa.
   ellauri034.html on line 33: Fallada oli nimeltään puhuva hevonen, tai oikeammin siltä irroitettu pää, yhdestä Grimmin sadusta. Enkö mä muka ole kirjoittanut tästä jonnekin? Oisin voinut vannoa.
   ellauri034.html on line 35: Oonkohan mä kirjoittanut Falladasta johkin muualle? Se oli konin koukussa ja aika sekopää, sixe kai jäi kehäraakkina henkiin Hitlerin ja vielä DDR:nkin aikana. Sen 1946 kirjoittama nazivastainen kirja Jeder stirbt für sich allein julkaistiin harppisakuissa sodan jälkeen. Hitti siitä tuli vasta 2016 kun joku teki filmin siitä. Filmi on voittajaosapuolen ihan viimeisiä herkutteluita nazeilla, ennenkuin silminnäkijät on kaikki kuopassa. Kirja ja sen nimi käännätettiin uudestaan, siitä tuli filmin mukaan Yksin Berliinissä, mistä on pudonnut alkuperäinen pointti pois. Nimi on näät viittaus Paavaliin, jonka mukaan kukaan ei elä yxin izeään varten, eikä kuolekaan, kaikki tehdään herran suuremmaxi kunniaxi. (kts. Motto.)
   ellauri034.html on line 39: Niin siitä kirjan nimestä. Työväenkirjastosta löytyi Falladan kirjan eka suomennos vuodelta 1949, asiallisesti Kukin kuolee izexeen. Vaikkei välttämättä yxin izeänsä varten. Otto ajatteli Annaa vielä viime hetkeen asti. Irtopää jatkoi ajatusta varmaan lattialla. Kansikuva on sikäli väärin piirretty, että Anna oli pyylevä.
   ellauri034.html on line 41: Mixhä tää piti kääntää uudestaan? Kustantaja vaihtui, filmin mainostama uusi painos tuli Gummeruxelta. Toinen syy voisi olla, että veli Artin 1949 käännös perustui harppisakuissa pyhitettyyn raskaalla kädellä lyhennettyyn laitoxeen, Ilona Nykyrin 2015 EU:n tukema käännös v 1946 konekirjoitettuun alkuperäiseen. Kiinnostaa vähän kazoa mitä eroja niissä on.
   ellauri034.html on line 43: Ekasta painoxesta vastasi Mantere (Kaarlo, ei Eeki, nyt jo menehtynyt viidemuusikko, joka esiintyi nimillä Viktor Kalborrek ja Kari Grandi, ovatkohan sukua), joka kustansi viihdekirjallisuutta (ilkeämpi sanoisi kioski-), mm. Marton Taigaa, Outsideria, ja suspekteja lehtiä kuten Me Naiset ja Kalle, sekä mm. Jussi Talven paskaromaaneja. Ei siis varmastikaan työväenkustantaja, vaikka kirja löytyi työväenliikkeen kirjastosta. Mut ei myöskään vanhastaan fasistihenkisempi Gummerus.
   ellauri034.html on line 52: Jumalan edessä – niin ajan oven tuolla kuin tällä puolen – elämäsi arvo ei perustu siihen, mitä sinä olet tai teet, vaan kenelle sinä kuulut. Kuolemassa tämä on helppo ymmärtää ja hyväksyä. Ajan oven tuolla puolen ei ole merkitystä sillä, mitä minä teen tai olen tehnyt, vaan kenelle minä kuulun. Jumalan omat astuvat Jumalan valtakuntaan Kristuksen tekojen perusteella, koska he kuuluvat hänelle. (Jori Brander, metodistikirkon pastori Kuopiosta)
   ellauri034.html on line 54: Niinpä niin. Tiimikuuluvuus on tärkeintä, luotonanto meidän meemeille. Sitähän ne nazitkin yritti tolkuttaa, tyhmät Quangelit vaan eivät uskoneet. Ei auttanut kuin irrottaa rumihista tyhmä pää.
   ellauri034.html on line 56: Moni lukija varmaan panee merkille, että tässä kirjassa koetaan varsin paljon kärsimyxiä ja kuollaan sangen usein. Tekijä ottaa vapauden huomauttaa, että näissä piireissä esiintyi vuosina 1940-42 melko paljon kuolemantapauxia.
   ellauri034.html on line 75: Hassua, että mitä paskempi kirja, sitä selkeämpi on se samankaltaisuus,
   
   ellauri034.html on line 84: Nyt pitäisi olla alkuperäinen texti käsillä että voisi verrata. Uudessa käännöxessä ärsyttää 2000-luvun sanonnat ja slangi. (Mixhän, niitähän mäkin käytän koko ajan? No mä en edes yritäkkään säilyttää ajankuvaa. Ehkä 2000-luvun kääntäjäkään ei. Saxankielinen äänikirja löytyy ilmaisena netistä, mut se on aivan hirveä äänitehostettu kuunnelma.)
   ellauri034.html on line 90: Siinä liikuttavassa kohdassa, missä Anna lukee Oton kaatumisesta kertovaa kirjettä, 1949 Annan jakaus näyttää Otosta harvalta, 2015 Otto ize on laiha. Totta mutta todennäköisesti käännösvirhe. Annan lyötyä päänsä ompelukoneeseen siinä on 1949 2 veripilkkua, 2015 ne on mustelmia. Ottopoju on nyttemmin Ottolainen, ja Quangel huokaa äännähdyxen Voi! sijasta nyt englantilaisittain Oh! Ei se suomalaista ole ainakaan, tuskin saxaakaan. Sakut sanoo Ach! Mein Leben!
   ellauri034.html on line 92: 1949 Quangelit on äänestäneet Hitleriä kerran, 2015 aina. 1949 juodaan "Voiton onnexi!", 2015 seisoo Sieg Heil! Jos alkutextissä luki tosiaankin niin, olisi kuvitellut että 1949 se olisi ollut yhtä tuttu radiosta kuin se on 2015 ziljoonasta nazifilmistä. SS jätetään kääntämättä 2015 (mutta selitetään kirjan takana niille millenniaaleille jotka ei ole nähneet ziljoonaa nazifilmiä), 1949 lukee "natsipoliisi". Plötzen giljotiini mainitaan vain 2015. Se oli varmaan sensuroitu harppisakuissa.
   ellauri034.html on line 94: Persicken poikaa Brunoa sanottiin Baldurixi Hitlerjugendin Schirachin perästä. Tää on vuonna 2015 jo liian exoottista ja Bruno nimi jää mainizematta. Pikkujuttuja. Koko kirjaa ei millään jaxa kyntää läpi, kuin Wittgensteinkaan koko kieltä. Russell sanoi Wittgensteinille, sä ei taida kauheasti tykätä musta. Ludi: En. No ei Bertiekään sitten Ludista. Enää. Ei tupata ellei tykätä.
   ellauri034.html on line 110: Kun coronapeli alkaa sujua ja nappulat kolahtelee laatikkoon, Sauronin silmä kääntyy hetkexi toisaalle ilmastotuhosta. iristo Lenita">Lenita Airisto sättii vanhuxia jotka ei pysy karanteenissa, ettekö te häpeä! Tennissukat jalassa. Häpeämättömät ajattelette vaan omaa napaanne. Teille on jo tarjoiltu, menkää palauttamaan likaantuneet astiat. THL sanoo ettei intubointijärjestystä ole fixattu, mut jos pitää valita vanhuxesta ja lapsesta, valinta on helppo, vanhus Moolokin kitaan vaan koiranjätetynnöriin. Suitsait Mordorin tulikattilaan kaljumpi pää edellä kuin klonkku. Se on ihan oikein ja kohtuullista. Darwinin normin mukaista vaikka vastoin ateenalaisten laulua.
   ellauri034.html on line 112: Sellasta MIT n moraalipeliä on elämä. Kenen yli ajetaan, kolme mustaa lasta vaiko liikemies. Kun Hister hyökkäs Norjaan, liittoutuneet tuli avuxi. Sit aukes Ranskan rintama ja kaikki lähti sinne kiireesti, sano norjalaisille pärjäilkää. Kun Berliini lyyhähti, ryssät jätti suomalaiset Talin kranaattikuoppiin kuin kuuman perunan, mustelmaiset maanpuolustajat kömpii kiven alta ja ihmettelee, et täsäkö tää nyt oli. Sit herää ja hurraa: me voitettiin! Nyt tapa se, Elmeri! Saved by the gong. Kumistin pelasti.
   ellauri034.html on line 114: Parhaita osotuxia elämän tarkoituxettomuudesta on virusten leviäminen. Ne leviää kuin elanto, vaikkei ne siitä mitenkään edes ilostu, ihan vaan sokkona toimii niissä sama mekanismi kuin solun sisässä. RNA duplikoituu, kert se ei voi muuta tehdä kuin duplikoitua. Termiittiapinat taistelee virusta vastaan hampaat irvessä, virus ei edes irvistä vaan lisääntyy kuin kone. Vaan kuinkas sitten käy kun kexitään lisääntyvä kone. Näiden nykyisten lisäxi.
   ellauri034.html on line 116: Sauronin silmä kääntyy viirikukon lailla tuulen mukaan kulloinkin vallizevaan ilmansuuntaan.
   ellauri034.html on line 134: – Tänään tosiaan saatiin ilmoitus, että meille eilen saadut uudet aikaistetut lennotkin on peruttu eikä korvaavia enää ole, Eve kirjoittaa somessa.
   ellauri034.html on line 140: – Vihdoin nyt päivän päätteeksi saatiin yhteys lentoyhtiöön! Vaikka alkuun näyttikin huonolta kun eka vastaus oli, että ei ole kun vasta 31.3. tilaa lennoille, niin saatiin kuin saatiinkin meille paikat sunnuntaille lennolle kotia, Eve kirjoittaa.
   ellauri034.html on line 151:

   Vanhat koirat karanteenissa

   
   ellauri034.html on line 159: lcarlson kirjoitti lauantai 21. maaliskuuta 2020:
   
   ellauri034.html on line 170: > Kristina Carlson kirjoitti perjantai 20. maaliskuuta 2020:
   
   ellauri034.html on line 178: > > kirjoitti:
   
   ellauri034.html on line 185: > > > ruokaa. Hän sanoi, että minä olen riskiryhmää, ei hän."
   
   ellauri034.html on line 205: Jos pitää kiirettä, saa kaikki sapajut tapetuxi silmänräpäyxessä. 12x/min eli 5 sek välein pitää jaxaa räpyttää. Se onnistuu ainakin jos on Touretten syndrooma. Lapset räpyttelee harvemmin kuin aikuiset.
   ellauri034.html on line 217: Äidittömät isän pojat eli isixet ovat julmia yrmyjä hierarkisia heteroja uskovia fasisti kovixia setämiehiä ja isättömät äidin pojat eli mamixet kesyjä kilttejä demokriittisiä jumalattomia homoja vasuri pehmyreitä. Isättömyyttä ja äidittömyyttä täytyy vähän mulkata, riittää että toinen vanhempi on karussa, sairas, alakynnessä tai muuten näkymätön, ja toinen päsmäröi lapsen kasvatuxessa yxinomaisesti tai ihan sikana. Isoäiti kelpaa äitifiguurixi kuten Russellilla ja Proustilla. Tehdäänpä sekoitusmatriisi, jota voidaan sitten aina täydentää lisäilemällä nimiä. Sekin pitäs täsmentää millaset on kovixia eli kylmiöitä kuivureita ja mitkä pehmyreitä eli lälläreitä sylkyreitä. Karkeasti ottaen kovixet on cro magnoneja ja pehmyreitä neanderthalit. Coelhokin luetaan kovixiin vaixe on hippi vetelys, kert se kumartelee izekuria ja jumalankuvia. Puolikova ainakin. (Muuten, VA Koskenniemi väitti Goethe-sepustuxessaan että runoilijat on enimmäxeen mammanpoikia. Varmaan oli izekin.)
   ellauri034.html on line 221: Mähän selkeesti peukutan noita pehmyreitä, äidin poika olenkin: tävskytti, imupeukalo, pösä sölsnami, märkyri, pelkuri, tätimies. Naisia tässei juuri vielä ole. Ja puuttuu sarake niille joilla oli hyvä suhde molempiin vanhempiin. Epikuros saatto olla sellanen, ehkä Eskikin. Silti mä luulen et ne oli enempi äidin poikia. Epikuros päästi naiset jopa kuulijoixi filosofipiireihin. Niin Eskikin. Vauzivau. Mussetin siirsin märkyristä puolikuivurixi, siinä on aika paljon taipumusta hartailuun ja naisvihaan. Se ihannoi saitaa isäänsä sopivasti vasta sen kuoltua kun se ei voi enää vekuttaa. Niin Arttu perkelekkin. Hande Mäkelä lasketaan puolikuivurixi sekin, kylmiö.
   ellauri034.html on line 227: kovisBourget, Byron, Cato, Cicero, Conrad, Epiktetos, Immi Hellen, Platon, Rousseau, Syväntöire Charles">Baudelaire, Hitler, Knasu, Hölderlin, Melville, VA Koskenniemi, Kani Coelho, Phillu RothJehova, Hamsun, Peeveli
   ellauri034.html on line 241: pakkas siihen pahimmat luonteenpiirteensä: luterilaisen
   
   ellauri034.html on line 250: pystyy siirtämään ryöstön painopisteen sujuvasti sinne
   
   ellauri034.html on line 258: Tää se on se pahin virus tällä pallolla, corona on lasten leikkiä.
   
   ellauri034.html on line 259: Ei virustaudissakaan ole paha se et kuolee tuhansia vanhuxia.
   
   ellauri034.html on line 266: Uskonnollisuus on pahin virus, coronaa pahempikin sairaus.
   
   ellauri034.html on line 272: Tervetuloa 6Gs pikkuinen 1999, toivotti virnuileva Salman Rushdie.
   
   ellauri034.html on line 283: Sukupuolten työnjako lissääntymisessä vois luonnostaan tehdä koiraasta valtaa kahmivan ja reviiriä laajentavan meemipellen, eihän se tiedä loppupeleissä kuka on se poikanen, joten sen kanzii keskittyä panotilaisuuxien maximointiin max isolla reviirillä. Naaraalle ei jää äitiydestä mitään epäselvyyttä. Sen kanzii pitää superhyvää huolta omista varmoista jälkeläisistä, se ei voita mitään vitun saarnoista ja löytöretkistä. Six on isänmaa ja äidinkieli, lapsi oppii kielen lähikosketuxessa äidiltä ja idioottimeemit 7v täytettyään isältä siinä onnellisessa tapauxessa et se on pikkuveitikka. Sixiköhän nimenomaan miesrunoilijoita, pappeja, poliitikkoja, ja filosoofeja kuhisee kuin kirppuja dromedaarin kyttyrässä? Kilpaa huutavia mölyapinoita, peipposia koivun latvassa. Apus mun! Mä näin sen ensin! Jotain rajaa!
   ellauri034.html on line 292: Se että nykyporukat uhoo näistä 2 viime maailmansodasta on teleskooppivaikutusta. Lähellä asiat näyttää isommilta, kuten se New Yorkerin kansi jossa NY ja itärannikko melkein täytti koko horisontin. Maailmansotia on ollut vaikka kuinka monta, maailma vaan oli pienempi ja aseet tylsempiä. Ruumiitakin tulee enemmän teollisella prosessilla, tuhon tuottavuus on kasvanut. Tää tuli mieleen 7v sodasta, joka kuulostaa lyhkäseltä, mut oli pitempi kuin kumpikaan maailmansota, ja globaalinen siirtomaasota sekin. Länsihyeenat ja itäsakaalit eri notmiiden haaskalla. Siitä ei Suomessa juuri kuule kun Suomi ei ollut vielä järin mukana klopaalissa menossa 1756-1763. Ei pitäneet sen ajan Timo Soinit vielä plokia Prysselistä käsin. Ruozin sähläys 7-vuotisessa sodassa oli Pommerin sota, mistä suomalaiset ei kostuneet muuta kuin pommes frites. Tutustuttiin pitkäaikaiseen ystäväämme maapäärynään. Drakassa pojat nauro itäuusmaalaiselle maajussille joka sano peerun eikä potatis. Peruna on hävinnyt täällä pizzalle, ja silli kepapille. Maailman suurin perunanviljelijä on Kiina.
   ellauri034.html on line 294: August von Kotzebue tapettiin keppijumppanujakassa 1819. Alaskassa on Kotzebuen salmi ja kaupunki, Otto von Kotzebuen mukaan nimetty. Räävelissä 1787 syntynyt Otto, Akun poika, kartoitti Alaskaa ryssille. Ryssä möi sen sitten jenkeille 1867. 100v myöhemmin meidän perhe kazoi Suomi 50 ilotulitusta tähtitorninmäeltä. Sitä 50v uudempi on kuva missä Saarinen ja kuningatar hymyilevät linnan juhlissa Suomi 100-kyltin kyljessä.. Alexander Kotzebue maalasi hulluna vuotena 1948 taulun 7-vuotisen sodan Kunersdorfin taistelusta kaxi vuosisataa ennen kuin mä aloitin Tehtaankadun kansakoulun 1959. Oli varmaan samaa huonetta ja sukua. Kunersdorfissa ryssä ja itävalta löivät Friedrich der Grossen armeijan, suuret preussilaiset pienixi muruixi. Saxan suurvaltatoiveet tyssäsivät taas. Verdammt! Retu jäi kotiin hoitamaan kihtiä kaalinlehtikääryleillä Emanuel Bachin säestäessä cembalolla. Kuten kertoilee mamuprofessori Crister Pursiainen populäärishistoriallisessa pläjäyxessä hovitsempalisti ja hänen kuninkaansa 2017, kirjan lainasi Riku Seijalle joka ei myöskään jaxa sitä lukea. Rikuilla oli Somervillessä pörhöhäntäinen kissanpoika nimeltä Klobürste. Se oxenteli karvapalloja. Zum kotzen.
   ellauri034.html on line 297:

   Karhunpoika sairastaa

   
   ellauri034.html on line 302: Jos piirretyssä vaikka kana pamahtaa
   
   ellauri034.html on line 304: Voinko mäkin sairastua koronaan,
   
   ellauri034.html on line 307: Karhunpoika sairastaa
   
   ellauri034.html on line 312: Vahtikoirat vartioi
   
   ellauri034.html on line 326: talousliberaali Harald Hirmuinen sormillaan.
   
   ellauri034.html on line 329: ajaa kapitalismin sairaan miehen teholle.
   
   ellauri034.html on line 332: kirjoittaa nyt Harald siitä eufemistisemmin.
   ellauri034.html on line 335: "Valet står inte mellan att låta viruset ha sin gång för att snabbt ätergä till livet som det var, eller att på obestämd tid stänga ner hela landet. Diskussionen måste nyanseras." "Det handlar ingalunda om att ställa människoliv mot recession, möjligen depression, eller om at kompromissa med vår humanistiska samhällssyn."
   ellauri034.html on line 370: Harald Hårfager uhkailee jopa että pian ei hallituxen toiminta ole enää legitiimiä, yxityisomaisuuden puolustajat lähtee ize liikkeelle, Sons of Odin med Tor Fagerholm i spetsen. Ollaan Sept 11 tilanteessa päivittäin, valittaa ruozin pankinjohtaja Rudolf Hessius. Oltaskin, lisää kaxoistorneja sais kaatua. Harald haluu suomesta uuden Korean. Siellä kelpaa suurpääoman panna koreasti jalalla, tallata monon korolla vanhoja, köyhiä ja sairaita. Uhkailut jatkuvat:
   ellauri034.html on line 389: ne ize on vaan reviirien ja niitä ylläpitävien meemien itiöemiä?
   
   ellauri034.html on line 392: Jumalat on myytteihin,f kirjoihin ja pilveen ulkoistuneita meemejä.
   
   ellauri034.html on line 396: Rajaa lähimmäisten piirin niihin joilla on samoja geenejä.
   
   ellauri034.html on line 398: uhraamaan izensä, no ainakin muut apinat, reviirin puolesta.
   
   ellauri034.html on line 415: Jacobin toisesta vaimosta Rebeccasta ei ole tietoa eikä lapsia. Lisää aiheesta Genesixessä. Freudin Jacobilla oli voittopuolisesti tyttöjä. Israelin Jakobilla oli vaan se yx tytär Dinah, joka raiskattiin. (Ei siis se salaisuussarjan äxympi tyttö, sen Philipin sisko jolla oli papukaija Kiki. Jonka, siis Kikin, lajitoveri oli vankina Heinolan lintujen keskitysleirissä. Oppistalallaa, kylä lähti taas muistojeni mopo käsistä.) Amalian sisaruxet mm Siggen mielieno Hermann asu Wienissä. Ne oli hyvinvoivia. Sixkai lumppukauppiaan perhekin muutti sinne. Sukukuvassa on väkeä kuin salpausselällä, serkkuja ja tunnistamattomiakin sysslingejä ja pysslingejä. Freudit ja Bernaysit nai ristiin kuin Rousseaun vanhemmat tai Brotheruxet ja Carlsonit.
   ellauri034.html on line 425: Freud jatkoi hikipinkona, kirjoitti 6 ällää ja pääsi yliopistoon 17-vuotiaana. Se rakasti lukemista ja osasi lukea saxaa, ranskaa, italiaa, epsanjaa, englantia, hepreaa, latinaa ja kreikkaa. Mä en osaa hepreaa, mutta ei Freudkaan osannu ruozia tai venättä.
   ellauri034.html on line 431: Aika pahoja miehiä on joukossa, idoja julkkixia ja tavixempia. Ei yhtään naista. Freud vaihto jurasta medisiinaan, vaan rikastuipa sittenkin, kuten Pauli Pylkkänen joka vaihtoi historian kirurgiaan.
   ellauri034.html on line 437: Freud oli tosi kexeliäs, se huomas juttuja ja kirjoitteli niiistä tutkimuxia. Se oli vähän aikaa amanuenssina mielisairaalassa, mutta oivalsi pian siirtyä yxityiselle puolelle. Nai 1886 Hampurin päärabbi Bernaysin pojantyttären Marthan. Rahantuloa ei voinut enää estää.
   ellauri034.html on line 439: Martha ja Sigge tapas Hampurissa kun Martha oli 21 ja Sigge 26. Neljän vuoden etäkihlauxen aikana Sigge kirjotti Marthalle 900 kirjettä, välillä palvovia välillä vihaisen mustankipeitä. Menivät sittenkin mimmoisiin. Jönsin syntymän aikaan 1951 Englannissa 90v kuollut Martha muisteli Lontoossa 1939: 53v avioliiton aikana ei sanottu yhtään pahaa sanaa. Kultasia muistoja, val oisko Sigge terapoinut suhteen jo niillä 900 kirjeellä.
   ellauri034.html on line 441: Martta oli iloluontoinen ja tehokss perheenemäntä. Vainosi obsessiivisesti fläkkejä kuin Castrenin Synnöve. Martalla oli sievä pikkusisko Minna, joka asui niiden huushollissa ja jota Sigge myös rakasti, todennäköisesti bylsikin kuin Juhani Aho. Hmm, eikä pahaa sanaa sanottu. Tais Martha pois ne pyyhältää kuin Ööve fläkit Tammen kultaisen kirjan kannesta. Ei muka tiennyt, sallikaa mun nauraa.
   ellauri034.html on line 445: Freud ize kuoli zägällä 1939 Lontoossa, jonne ne pakeni 1938. 4/5 sen sisarista ym sukulaisia pyyhittiin elävien kirjoista keskitysleireillä. Martha pääsi karkuun Englantiin. Tyhmät pahixet tappaa toisia kun ei siedä et ne on fixumpia ja filmaattisempia. Pääsevätpä tasoihin ja joholle.
   ellauri034.html on line 462: Pörriäiset pörräävät yhä kimeämmällä äänellä. Pian lauma irtoaa rypäleenä pesästä ja lähtee toisen lauman reviirille, ja sitten alkaa paukkua. Piikit iskevät raidallisiin perseisiin ja pesän ympäristö täyttyy reikäisistä ruumiista, käpertyneistä kitiinikuorista josta elämä on karannut.
   ellauri034.html on line 469: Riippumaha ateistifilosofi Timo Airaxinen oli "päässyt" tapaamaan Dalai Lamaa pakopaikassaan Intiassa. Oli ollut hyvin vaikuttava talousliberaali ajattelija. Sama vastenmielinen hihittelevä vapaa-ajattelija (siis laama eikä Timo) rakennutti vastenmielisessä jenkkifilmissä yxityisen elokuvateatterin palaziinsa joka toimi kuorma-auton koneella. Pääosassa oli vastenmielinen pöyhötukkainen Brad Pitt, joka filmin alussa puhui amerikkaa naziaxentilla mut loppupuolella väärentämätöntä vastenmielistä jenkkipotaskaa. Se oli olevinaan itävaltalainen vuorikiipeilijä. Vuorikiipeileminen on vastenmielistä, pynttäytyneet apinat menee jonossa neizeelliseen vuoristoon jonka yli lentävät vaan muuttohanhet hurjan korkealta, ja jättää sinne roskia ja ruumiita. Ne ei maadu ikinä. Ei voinu kazoo loppuun asti sitä filmiä, se oli niin vastenmielinen.
   ellauri034.html on line 473: Herlinin sanomien vastenmieliset talousliberaalit pelkää kaikista eniten lamaa ja tulojensa vähenemistä. Nää hanhet lentää yläpilvissä, ei niitä maahan jäävät ruumiit häirize. Nyt ne suosittaa, että joka ikisen iikan puhelimeen asennetaan appeja, jolla "viranomaiset" ja amerikkalaiset voivat yxityiskohtaisesti seurata kuka käy missäkin ja kuka tapaa kenet millonkin, ilman että (ja tää on tärkeetä) valvottavat izekään voivat valvoa niistä kerättyjä tietoja. Tää on pieni hinta talouslaman välttämisestä, ne sanovat. Saatana! Tää on enemmän kuin vastenmielistä, tää on pahimmat dystopiat toteutuneena. Vittu nää termiitit on vastenmielisiä. Mänkööt vuan kaek samaa tietä kuin Pentti Linkola. Viimeisten aikojen rukousmyllyt jauhavat. Voiko kana pamahtaa? Se on pamahtanut jo. Torin vasaralle Mjölnerille olis töitä.
   ellauri034.html on line 496: Antoi sen mennä naimisiinkin jonkun pirun jutkun kaa.
   
   ellauri034.html on line 535: Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski, taiteilijanimeltään Joseph Conrad (3. joulukuuta 1857 – 3. elokuuta 1924) oli puolalais-englantilainen kirjailija. Hän loi romaaneillaan uusia ulottuvuuksia seikkailukertomuksen lajityyppiin.
   ellauri034.html on line 539: Epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen Korzeniowski pestautui 1878 englantilaislaivaan. Vuonna 1886 hänellä oli komennossaan oma laiva ja hän oli saanut Britannian kansalaisuuden. Tässä vaiheessa hän muutti nimensä Joseph Conradiksi. Seuraavat kahdeksan vuotta hän purjehti eri puolella maailmaa kartuttaen kokemuksia, jotka vaikuttivat voimakkaasti hänen myöhempään kirjalliseen tuotantoonsa. Vuonna 1893 hän jätti merimieselämän, jonka aikana hän oli täysin englantilaistunut, lukuunottamatta puolalaista aksenttia.
   ellauri034.html on line 541: Conrad asettui 36-vuotiaana vuonna 1894 asumaan Englantiin. Hän meni naimisiin, sai kaksi lasta ja matkusteli edelleen satunnaisesti. Enimmän aikaa hän kuitenkin kirjoitti, ja 1895 ilmestyi ensimmäinen teos, Almayer’s Folly. Conrad jatkoi kirjoittamista elämänsä loppuun asti, ja hänen viimeinen romaaninsa, The Nature of Crime, ilmestyi 1924. Joseph Conrad kuoli vuonna 1924 onnistuneeseen sydänkohtaukseen.
   ellauri034.html on line 545: Achebe´s critics argue that he fails to distinguish Marlow's view from Conrad's, which results in very clumsy interpretations of the novella. Jeffrey Meyers notes that Conrad, like his back door acquaintance Roger Casement, "was one of the first men to question the Western notion of progress, a dominant idea in Europe from the Renaissance to the Great War, to attack the hypocritical justification of colonialism and to reveal... the savage degradation of the white man in Africa."
   ellauri034.html on line 547: Chinua Achebe was a Nigerian novelist, poet, and critic who is regarded as the dominant figure of modern African literature. His first novel and magnum opus, Things Fall Apart, occupies a pivotal place in African literature and remains the most widely studied, translated and read African novel. If Conrad or his novel is racist, it is only in a weak sense, since Heart of Darkness acknowledges racial distinctions "but does not suggest an essential superiority" of any group.
   ellauri035.html on line 12: ircle">35
   ellauri035.html on line 26:

   Seija sanoo mua Aale Tynnixi, kun olen nyt kääntänyt useampia romanttisia runoja omalla jäljittelemättömällä jäljittelevällä tyylillä. Siis käännän mahdollisimman kirjaimellisesti kuten piti tehdä koulussa latinantunnilla, mutta otan sitten aika törkeitä vapauxia, jos musta runo alkaa tuntua liian sentimentaaliselta, tai ei tarpeexi.

   
   ellauri035.html on line 28: Joo Aale käänsi tuhat laulujen vuotta omia mielirunojaan ja ehkä muitakin, jos ne tuntui tärkeiltä. Mäkin käännän sellaisia jotka musta on olleet liikuttavia tai muuten merkillisiä. Mutta mun varsinainen roolimalli on kuitenkin Immi Hellén, jonka tuotannossa on yli 1000 runoa. Tähän mäkin koitan yltää, ja olen jo aika lähellä. (No joo, eihän ne kaikki ole runoja vaan suurin osa paasauxia, ja luvussa on mukana monia muilta suoraan kopsittuja, mut enivei.) Kunpa ehtisin saada ne tuhat kokoon ennenkuin alzheimer pahenee, tai tulee korona ja vie.
   ellauri035.html on line 34: "Kynttilät palavat ympärilläni, on lakriziteetä ja ulkona täysi pimeys, huomaan miten sanat kantavat, kirjoitan vain ja olen niin syvästi onnellinen, ettei sille ole vertaa."
   ellauri035.html on line 36: Ennenkuin tälläiseen onnentilaan päästään, kirjoittava ihminen kokee kuitenkin paljon muita tunnelmia. On totuteltava kirjoittamisen käytäntöihin, opittavakin paljon. Pomoodoro-neuvo soveltuu myös kirjoittamiseen: hiljennä häiriötekijät (Seija), käynnistä ajastin (tomaatin muotoinen munakello) ja kirjoita kunnes se hälyyttää ja Seija huutaa: pidä tauko jätkä.
   ellauri035.html on line 41: Vaan sillä erolla, että nyt ei tapaa ketään, ei pääse museoon, naapurikaupunkiin, rautakauppaan eikä raveihin. Saa olla vanhassa ympäristössä omien yllättävänkin valmiiden ajatusten kanssa. Se on uusi, ainutlaatuinen kokemus, jonka herättämiä ajatuxia ja tunteita kannattaa kirjoittaa muistiin. Sitähän mä tässä juuri teen.
   ellauri035.html on line 43: Kaikki opaskirjailijat korostavat lukemisen merkitystä. Opettele lukemaan! huusi Pirkka-Pekka Peteliuskin Aakelle, joka oli mennyt ostamaan lämminverivarsaa, mutta myytävänä olikin lämminvesivaraaja. Pitää myös antaa izelleen lupa kirjoittaa huonosti, eihän muuten synny paasausta pyykkikorikaupalla. Lainata löpö naapurilta, jos on oma lopussa. Sitähän mä tässä juuri teen.
   ellauri035.html on line 47: Kun jaxaminen ja olosuhteet nazaavat, tuloxena on uskomaton onnen tunne. Kai sit niin. Usein kirjoittamisessa on onnen sijaan kyse kyynärspää- ja niskakivuista ja toisten kadehtimisesta. Pettymyxet, izeinho, yxinäisyys ja rahahuolet ei kyllä ole järin vaivanneet näin emeriturusvaiheessa. Saattaahan ne tulla vielä myöhemmin.
   ellauri035.html on line 50:

   On aikaa kirjoittaa

   
   ellauri035.html on line 52: Pandemiassa on aikaa kirjoittaa.
   
   ellauri035.html on line 53: Varsinkin poikkeusoloissa, nyt koronaviruxen
   
   ellauri035.html on line 55: kirjoittamisesta voisi olla aika monelle
   
   ellauri035.html on line 58: Hemmetti, mulla on niin kiire kirjoittaa
   
   ellauri035.html on line 64: Kirjoittaminen tuntuu vahvistavan minäkuvaa
   
   ellauri035.html on line 67: Mieleen juolahtaa myös kirjoittamisen hyöty
   
   ellauri035.html on line 68: muistisairauxien ehkäisyssä.
   ellauri035.html on line 72: Avautuuko väylä johonkin kirjoittajaa suurempaan?
   
   ellauri035.html on line 85: Antti Holma esittelee lukijoille neljä pähkähullua runoilijasuuruutta, jotka eivät koskaan päässeet mukaan Kauneimmat runot -kokoelmiin – hyvästä syystä. Ihmiselämän kauneus ja rujous vuorottelevat Reino Leinon tuotannossa, joka sisältää pääasiassa kansallisromanttista (jopa -sosialistista), mitallista runoutta. Sirsi Sunnas on tehnyt pitkän uran lasten­runouden parissa siitäkin huolimatta, että hänellä ei ole ollut omia lapsia oikeuden päätöksen jälkeen. Karin Toisiks-Parasken elämänmakuiset säkeet saavat rytminsä hänen itse kehittämästään tuntemattomasta lounaismurteesta. Modernisti Edith Södermalmin koko tuotanto on julkaistu pdf-tiedostoina.
   ellauri035.html on line 87: Räävitön lastenrunoilija Sirsi Sunnas, kirosanaileva lehtimies-runoilija Reino Leino, tuntemattoman lounaismurteen kehittänyt Karin Toisiks-Paraske ja espoolainen modernisti Edith Södermalm avaavat lukijan eteen ihmiselon koko kirjon.
   ellauri035.html on line 91: "Vaikka ei olisi runojen ystävä, niin tämä kirja on niin hervoton, että kyllä vaan suosittelen – vaikka porukalla ääneen lukemaan!" - Kirjavinkit
   ellauri035.html on line 93: "Oivallinen lähdeteos, kun tarvitsee onnittelurunoa tai muuta värssyä merkkipäiväsankareille tai melkein mihin tarkoitukseen tahansa." - Kirsin kirjanurkka
   ellauri035.html on line 95: Saatavilla myös mies- ja äänikirjana.
   ellauri035.html on line 107: Smoke tangles of her hair, and sleeping or waking
   ellauri035.html on line 114: If I see in my soul the citron-breasted fair one
   ellauri035.html on line 118: My first of all by reason of her fresh years,
   ellauri035.html on line 122: If my girl with lotus eyes came to me again
   ellauri035.html on line 126: As a reeling pirate bee in fluttered ease
   ellauri035.html on line 132: Curved falls of her hair down on her white cheeks;
   ellauri035.html on line 142: Seeming to sail gently, as that pink bird,
   ellauri035.html on line 151: A black-haired lover on the breasts of day.
   ellauri035.html on line 154: I see the heavy startled hair of this reed-flute player
   ellauri035.html on line 158: Too slight, too delicate, tired with the small burden
   ellauri035.html on line 165: Girl with eyes dazing as the seeded-wine,
   ellauri035.html on line 166: Showing as a pair of gentle nut-hatches
   ellauri035.html on line 167: Kissing each other with their bills, each hidden
   ellauri035.html on line 177: And powdered wood spice heavy of Cashmir.
   ellauri035.html on line 180: I see her; fair face blond like gold
   ellauri035.html on line 193: Tenderly tired hair of this king's daughter.
   ellauri035.html on line 197: Faces of my lost girl. O golden rings,
   ellauri035.html on line 230: And then a light, and in that light a girl
   ellauri035.html on line 231: Her fingers busied about her hair, her cool white arms
   ellauri035.html on line 238: A girl no taller than my breast and very tired,
   ellauri035.html on line 240: A little bird and lying slender as ash-trees,
   ellauri035.html on line 253: Though I am so far separate, a flight of birds
   ellauri035.html on line 255: Passing my prison with their calling and crying,
   ellauri035.html on line 256: Bring me to see my girl. For very bird-like
   ellauri035.html on line 259: Of a black eagle falls her nightly hair.
   ellauri035.html on line 273: Crinkle the fat about their eyes; and yet
   ellauri035.html on line 276: You clung to me as a garment clings, my girl.
   ellauri035.html on line 297: Where they had thought away their youth. And I, listening,
   ellauri035.html on line 298: Found not the salt of the whispers of my girl,
   ellauri035.html on line 305: Close lying in my arms, and tiredly smiling
   ellauri035.html on line 314: Caught yellow moonlight. The purple flame of fire
   ellauri035.html on line 317: To lie under the clematis with his girl.
   ellauri035.html on line 323: To the great thirteen gods, to make my balance
   ellauri035.html on line 330: I seem to see the face of my lost girl
   ellauri035.html on line 343: Was wont to find us at the spirit's starving time
   ellauri035.html on line 348: But once I found their child and she was fairer,
   ellauri035.html on line 387: Informed, to reach Nirvana and the sea.
   ellauri035.html on line 395: And curving hair, subtle as a smoke,
   ellauri035.html on line 400: You can tell me of their washings at moon-down
   ellauri035.html on line 402: Is it so that when they comb their hair
   ellauri035.html on line 403: Their fingers, being purple-stained, show
   ellauri035.html on line 404: Like coral branches in the black sea of their hair?
   ellauri035.html on line 408: We being one soul, your hand on my hair,
   ellauri035.html on line 418: Or Krishna's own Lakshmi, the violet-haired.
   ellauri035.html on line 421: Has sent my soft girl down to make the three worlds mad
   ellauri035.html on line 426: Their thin black boards, their rose and green and grey,
   ellauri035.html on line 427: Their ashes of lapis ultramarine, Their earth of shadows the umber. Laughing at art
   ellauri035.html on line 441: The stainless fair appearance of the moon
   ellauri035.html on line 451: A tirtha very holy, a lover's lake
   ellauri035.html on line 459: Into a wild life, into my girl;
   ellauri035.html on line 468: Waters of languor, this dear bright-coloured bird,
   ellauri035.html on line 501: And underneath their brows, deep in their eyes,
   ellauri035.html on line 502: I saw their souls, which go slippng aside
   ellauri035.html on line 504: The world was like a flight of birds, shadow or flame
   ellauri035.html on line 521: I have had full in my eyes from off my girl
   ellauri035.html on line 604: kirkas täydellisyys; myskintuoxuiset huokauxet
   ellauri035.html on line 605: ja Kashmirin puupuuterin raskas mausteisuus.
   ellauri035.html on line 611: kirkkaina lempeen vaikka jo siitä uupuneina,
   ellauri035.html on line 628: mun eronneet huuliparat kirjoittivat hienoja
   ellauri035.html on line 629: suudelmien värssyjä, vaan eivätpä kirjoita enää.
   ellauri035.html on line 650: vaivaa muistojani; ja sen kirkasvärinen puku
   ellauri035.html on line 652: häveliäästi kerää kun se nousee kiireesti,
   ellauri035.html on line 653: sen lähtevien jalkojen siro sulokkuus.
   ellauri035.html on line 670: viinirypäleistä ja värikkäistä jokikukkasista.
   ellauri035.html on line 675: kukilla kirjailtujen jotka repii rikki pimeyden.
   ellauri035.html on line 683: ohilentäen mun vankilan huutaen ja kirkuen,
   ellauri035.html on line 715: mun ainoa ajatuxeni on sen irtoovissa liiveissä,
   ellauri035.html on line 741: kirves osoittaa kuuta ja kalastajan verkko
   ellauri035.html on line 763: kylän koirat siellä iloisena murisevat,
   ellauri035.html on line 812: kuoleva aurinko kylmän kiiruhtavan veden yllä
   ellauri035.html on line 815: asioista perilläolevana päätyäxeen meren nirvanaan.
   ellauri035.html on line 839: ja sitten maton peittämässä hallissa kirkkaan kultalampun alla
   ellauri035.html on line 879: hyvin pyhä tirtha-portti, rakastajan järvi
   ellauri035.html on line 896: viileät vedet, tämä rakas kirkkaanvärinen lintu,
   ellauri035.html on line 914: sun varjostettu pää lepää jättäen kirkkaan paikan
   ellauri035.html on line 941: eikä vuodetta ilman mun kirkasta rakkainta.
   ellauri035.html on line 959: Lauri Carlson kirjoitti sunnuntai 5. huhtikuuta 2020:
   ellauri035.html on line 963: > Kristina ja mä pohdittiin netflixsarjaa Unorthodox, joka oli Sekusta ja musta hirmu kiva.
   
   ellauri035.html on line 987: > K: exitä paizi "osoitteleva ja simppeli" ole vähä samaa aarnekinnusestetiikkaa kuin "mauton"? Mä olin pettynyt Arskan kirjoihin kun se teki siitä jonkinlaisen fetishin.
   
   ellauri035.html on line 991: > L: "Siirapinlitkutusta" sanoi Santeri Sarvikuonokin kuonojen levyraadissa.
   
   ellauri035.html on line 1012: As panic over coronavirus spreads, we have to make the ultimate choice – either we enact the most brutal logic of the survival of the fittest or some kind of reinvented communism with global coordination and collaboration.
   ellauri035.html on line 1021: Zizek plagioi jopa izeään. Jopa Zizek on siis sitä mieltä, että Zizek kirjotti ennen edes paremmin kuin nyt. Sloveniaxi se olikin helpompaa, ja kilpailua ei paljon ollut sen laitoxessa, Ljubljana institution for psychopaths.
   ellauri035.html on line 1024: Toinen Jöpiä ärsyttänyt filosofi on Judith Butler (*1956), meidän päiviemme Pamela. Champion of third-wave feminism, queer theory, and literary theory. Tästäkään en ole tätä ennen kuullut halaistua sanaa. Jönsin mielestä se on tullut mieheltänäyttämiskilpailussa hopealle aivan Asko Sarkolan kannoilla, saatuaan viisi sakkominuuttia feminismistä. Se ei olekaan huono tulos.
   ellauri035.html on line 1026: Pamela on sanonut et sukupuoli ei ole status, se on performanssi. Jos se meikkais ja laittas tukan hyvin, sehän vois olla vaik kuinka viehättävä, sil on hyvät piirteet. Ikävä kyllä se on lepakko, notta ei se remontti ihan siihen jäis, se olis eheytettävä. Performanssia ois muutettava. Kompetenssia sillä kyllä löytyy, Chomskyn vaatimassa määrässä.
   ellauri035.html on line 1030: Vuonna 1999 kirjallisuuslehti The New Criterion listasi Butlerin yhdeksi huonoimmin ja absurdeimmin kirjoittavista menestyskirjailijoista.
   ellauri035.html on line 1031: Butler ”palkittiin” vuonna 1998 ensimmäisellä palkinnolla Philosophy and Literature -lehden ”Bad Writing” -kilpailussa. Palkittu virke kuului::
   ellauri035.html on line 1039: Mut jos tota Pamelan piipitystä koittaa dekoodata, niin onkohan siinä mitään muuta kun sen aika izestään selvän pointin toistoa et ihmispesän pörisevät struktuurit on vaan performanssia, niitä on aktiivisesti pidettävä pystyssä kuin toisissa kodeissa kesällä lattialla mattoja, kun toisissa ne pysyvät pitämättäkin. Siinähän on se positiivinen puoli, että pesärypäleen muotoa voi muuttaa ihan vaan häirizemällä pörriäisiä riittävän kovasti.
   ellauri035.html on line 1041: Rabinow on anagrammi Moosexen Rainbow-kansasta johon hänen lisäxeen kuuluu myös Juudit Butler. Juudit irroitti Holoferneen karvaisemman pään teltassa kun se oli nukahtanut sen jälkeen kun sillä oli Juuditin ansiosta mahtavasti teltannut. Puolen jalan telttakepillä se oli sohaissut Juuditia kuin vanha Jöötti. Jönskin näkee sellaisesta pahaa unta.
   ellauri035.html on line 1053: Takkuisen trollin näköinen Zizek toteaa: Kyynisestä darwinistisestä näkökulmasta voi nähdä koronaviruxen hyödyllisenä infektiona, jolla päästään eroon vanhoista, heikoista ja sairaista.
   ellauri035.html on line 1055: Kyyniset on koiramaisia, laumaeläimiä. Koirat, naudat ja apinat hakee turvaa laumaimmuniteetista. Ruåttissa menee epidemia ihan putkeen. Väkeä kaatuu kuin heinää, mut se on just oikeeta väkeä, kalliita vanhuxia ja köyhiä mamuja. Kuolinluvut on niillä moninkertaisia kantakirjaväestöön verrattuna. Ja mikä parasta: talouden pyörät pyörivät.
   ellauri035.html on line 1068: Kirjassa Anthropos today (2003) Rabinow kertoo, että anteroa vaivaa se että sillä on liian monta vaihtoehtoista totuutta izestään. Sillä on "too many logoi". No logoi on kyllä tosi paljon, on Pepsin, Coken ja ziljoonan muun paskan kaupizijan logot, amerikkalaiset ihan etupiässä. Tuleeko ajatuxet tunteista vai tunteet ajatuxista? Sitä pohti Dostojevskin "pelkkä" Dolgoruki (albumi 376). Olis kazonut Albert Liliuxen "Kasvien tunteet" kirjasta.
   ellauri035.html on line 1074: Aivan hirveetä tuubaa, näin maallikon silmällä. Ei vaan tietoa, "know thyself", vaan tarvitaan myös izehoitoa "take care of yourself". Tähän tarvitaan equipmenttia, niinkuin Batmanilla on bat-auto, bat-trikoot, bat-puhelin ja puhallettava bat-barbara. Toisin kuin ennen, nyt tarttetaan ko-operatiiveja. Nakitetaan hommat eri tyypeille, ne ottaa niistä kopin, ja aina välillä pidetään miitingejä ja briiffauxia. On se kiva et Polle kexi tän, ei me oltas muuten selvitty nykyajan haasteista. Välillä pitää aina muuttaa vähän työskentelytapoja, sillä nykyaika on niin hektistä, ainaista vexlausta. Huh huh. Väsyttää jo lukea.
   ellauri035.html on line 1078: Polle lähetti opiskelijoita firmoihin tarkkailemaan yritysapinoita niiden luonnollisessa habitaatissa. Aina kerrottiin missä oltiin oltu, muttei tuliko mitään valmista.
   ellauri035.html on line 1083: Foucault siis täydensi "Tunne izesi" kehotusta neuvolla "Hemmottele izeäsi". Foucault'n näkemystä uusiin suuntiin laajentaen Rabinow on asettanut haasteen keksiä nykyajan eroottisiin ja antropofagisiin ongelmiin sopivia laitteita – nykyaikaisia silikonisia ​​laitteita. If the challenge of contemporary equipment is to develop a mode of fucking as ethical anthropological practice, it also involves the design or redesign of venuses within which such ethical but still rewarding fornication is possible. Case work can indicate strengths and weaknesses in the venuses into which penal inquiry is initiated and performed. Casework, therefore, is an essential aspect of inquiry neither reducible to theory nor an end-in-itself but rather in an informant's end. Rabinowin heimoveljet israeli-arabisodissa teki rättipäille alapesun ennenkö raiskasivat ne. Siisti täytyy aina olla sanoi kissa hietikolla.
   ellauri035.html on line 1095: El Lauri: Luen nyt Balthasar Gracianin kirjaa Criticon. Siinäkin on anagrammeja.
   
   ellauri035.html on line 1107: P. Balthazar eli Balthasar eli Balthassar, eli Bithisarea oli perinteinen kolmas tietäjä, eli maagi Raamatussa Kasperin ja Melkiorin lisäxi, jotka toi Jeesuxelle syntymäpäivälahjoja. Aika tylsiä paketteja vaikka kovia, nimittäin kultaa mirhamia ja pyhää savua (no ei se savu ollut kovaa, mutta suizukkeet oli jotain paloja tai tikkuja). Balthazar oli arabisheikki joka toi mirhamia, eli pyllyvoidetta. Äiti oli lahjaan enemmän kuin tyytyväinen, vaipat oli siihen aikaan tosi huonoja. Niin aina. No Jeesus oli niin pikkuinen ettei sillä varmaan ollut vielä mielipidettä, vaikka myöhemmin sillä niitä oli vaikka muille jakaa. Ja jakoikin, lyhemmittä puheitta.
   ellauri035.html on line 1109: Myrrha, joka on sama kuin se Smyrna, oli Adonixen äiti kreikan mytölögiässä. Adonixen muistamme myös Marinolampaasta, homosta barokkirunoilijasta, joka kirjoitti runoelman siitä. Milton ymmärrettävistä syistä piti sitä arvossa. No tää Smyrna eli myrrha muuttui mirhamipuuxi bylsittyään isäänsä (aina näitä insestijuttuja myyteissä, ajatus on aina askartanut siinä). Myrrha synnytti Adonixen ollessaan jo puu. Tarina on semiittinen. Siltä se kuulostaakin, vaikkei tiedetä mistäpäin se putkahti, siis se taru, ehkä Kyproxelta. (Sitäkään ei tiedetä mistä oxanreijästä Adonis sitten putkahti.)
   ellauri035.html on line 1111: Se Balthasarista. Nyt Karseaan. Lääkärinpoika Balthasar Gracián y Morales (äidin nimi Morales ei tarkoita moraalia, vaan mauria) asui sedän tai enon luona joka oli, pappi. Sillä oli 4 veljeäkin, joista kaikista tuli niinikään pappeja. Kumma ettei kukaan ruvennut lääkärixi. Harmittikohan se isukkia. No Balden iskä oli aika köyhä kaiketi, varmaan puoskari. Sen kaveri Lastanosa oli äveriäs ja sillä oli iso kirjasto.
   ellauri035.html on line 1119: Se koitti vielä vaihtaa univormua ihan loppupeleissä jesuiitasta mendikantixi. Ei annettu. Kerran jesuiitta aina jesuiitta. Mitähän kauhutarinoita se olis kertonut kerjäläisille. Mäkään en päässyt Drakasta vaikka loppupeleissä anoin sitä. Anomuskirjeen luonnos on vielä tallella, kuin myös Wilhon erokirje lähetysseuralle. Ei meiltä niin vain lähdetä, totalitääriset yhteisöt on kuin katiskoja. Vrt. vaikka Unorthodox. Tai Eastgatessa ostamamme torakkamotelli: they check in, but they don't check out.
   ellauri035.html on line 1121: B sai vesileipätuomion kun rikkoi jesuiitan 4 pyhää plupausta, ptottelevaisuus, pköyhyys, psiveys, nro 4 on erityinen jesuiitoille eli pnöyryys paapalle. Jesuiittakenraali Loyola oli vanha upseeri, jesuiitat paavin teloituskomppania. Francis Xavier oli jesuiittakenraali, Don Jaimen paras kaveri oli tykkikenraali Aurelio Xavier. Sillä oli taivaansininen asetakki, Francisilla musta. Jesuiittaunivormussa ei ollut nappeja eikä vetoketjua vaan kuin kylpytakin vyö, siitä saa nopeammin aseen ulos. El Zorrokin oli hirmunopee vetämään, tuli nopeemmin kuin varjonsa.
   ellauri035.html on line 1138: Kauniit on naisenkasvoisia piruja, rumat pirunnäköisiä naisia. Tää oli varmaan Sopellemieluista "huumoria." Tää on hienoa epsanjalaista acudiaa. Tuan Jöns on vähän misogyyni sekin (pitäis lisätä se taulukkoon). Sen mielestä naiset (Etenkin Martha Nussbaum, jota se näyttää inhoovan aivan erityisesti, tokko pelkästään nimen vuoxi mutta varmaan sixikin) ois muuten hyviä ajattelijoita, mut ne menee helposti sekaisin. Lakanat menee niiltä myttyyn ja sotkeutuu jalkoihin.
   ellauri035.html on line 1140: Virhe 2 on nähdä aina vaan punaista kuin härkä areenalla, muut sateenkaaren värit unohtuvat. Hohoo, sateenkaarihommista jesuiitat tunnetusti pitävät. Eikös musta ole otollisin väri? Musta ja valkea kardinaalinpunaisen ohella. Rouge et noir. Olihan Balthasar aika mieli mustana, mutta valkoisempi kuitenkin kuin ateistipaskat Schopenhauer ja Nietsche:
   ellauri035.html on line 1142: Pesimismo relativo cristiano no es el mismo materialista y absoluto de hombres como Schopenhauer y Nietzsche. Levantando algo el plano de observación, diré que tiene el pesimismo y el optimismo del cristianismo: pesimismo en la vida, optimismo en el fin de la vida.
   ellauri035.html on line 1144: Kristitylle pessimistille elämä on silti komediaa, koska paras on vielä edessä. Paskiaiset saa kuulla kunniansa isän kädestä, punahehkuiseen hiilloxeen ne heitetään, lammaskazomolle tarjoillaan virvokkeexi punaviiniä valkoisilta liinoilta.
   ellauri035.html on line 1148: Cultivar el intelecto, educar y templar la voluntad, regir la conducta con discreción y prudencia en el trato social. Su lección es de energía y perseverancia, de discreción y virtud. Tuvo el P. Baltasar una mentalidad robusta y el genio práctico del fundador de su orden, de Ignacio de Loyola. Y así, enseña sin idealismos, ni sentimentalismos, ni metafísicas.
   ellauri035.html on line 1150: Nada de indignación moral, cuyo sentimiento vindicativo me parece en el fondo una forma de crueldad. Gracián jamás se indigna, lo que noquiere decir precisamente que sea insensible.
   ellauri035.html on line 1154: D a él reglas para triunfar en el mundo. Algunas son egoístas y cautelosas, como el vivir práctico demanda; la mayoría son las propias de la moral prudencia. No se dirige a hombres contemplativos que viven alejados del ruido del mundo y pueden practicar cómodamente la virtud. Se dirige a criaturas de carne y hueso entregadas a la batalla de la existencia. Mira a la conveniencia, y no al sacrificio. No aspira al imposible de cambiar la naturaleza de cada uno de sus lectores. No es idealista, no es sentimentalista. " Es menester gran tiento con los que se ahogan, para acudir al remedio sin peligro." Nada sublime, pero ¿no es el consejo racional de un buen padre de familia?
   ellauri035.html on line 1156: Una máxima de Gracián es "Sentir con los menos y hablar con los más."
   ellauri035.html on line 1160: "Querer ir contra el corriente es tan imposible al desengaño cuanto fácil al peligro. Sólo un Sócrates podía emprenderlo." Gracián habla a los hombres en el lenguaje que ellos entienden, el de la utilidad.
   ellauri035.html on line 1171: Baltasarilta on myös joku elämänohjekokoelma nimeltä Oráculo manual y arte de prudentia (1647), 300 tylsää izehoitoreseptiä. Prujunsa se julkaisi salanimillä, kaikki tiesi kirjottajan kuitenkin.
   ellauri035.html on line 1180: Sarjassamme kusipäiden kirjoittamia ikäviä rompskuja, joita meillä täällä on jo aika kokoelma, esittelemme nyt jesuiitta Baltasár Graciánin (1601-1658) kirjoitaman trilogian nimeltä Criticón (1651-57). Siitä esimakua saa siitä, että se oli erityisesti Schopenhauerin ja Nietschen suosiossa. Sope opetteli jopa epsanjaa voidaxeen lukea Btä alkuperäisenä. Se oli Espanjan kultaisen vuosisadan suuria saavutuxia, joka sekin ehkä kertoo jotakin. Se on pitkähkö allegorinen (yäk!) romaani, jossa on filosofisia ylä-ääniä, siis jotain Coelhon alkemistin tapaista, vaikka todennäköisesti tuhmempaa. Joo se on taas tollanen nuoren miehen matka tyyppinen rompsku jossa on paljon siekailuja, jotain pyhiinvaellusta tässäkin. Tien päällä ollaan ja tehdään jäyniä. Mä veikkaan et tämmöinen road movie on ikivanha apinoiden meemi, kun nuoret koiraat on karkoitettu laumasta uhkaamasta silverbäkin haaremia.
   ellauri035.html on line 1182: Kirjan sankarit on Critilo, "kriittinen hemmo", illuusionsa menettänyt, ja Andrenio, "luonnollinen mies", joka on viaton ja primitiivisen impulsiivinen. Sen maailmankazomus on pessimistinen, senpä tautta tää byhlain oli Sopesta niin mainio. Juonitiivistelmä seuraa.
   ellauri035.html on line 1184: Maailmanmies Critilo on haaxirikkoutunut Santa Helenan rannalle kuin Napsu. Siellä se tapaa Andrenion, luonnonäijän, joka on täysin sivistymätön. Yhdessä ne lähtee pitkälle matkalle kuolemattomien saarelle, jonne vie elämänpituinen okainen tie.
   ellauri035.html on line 1187: Minnekkähän Bltä jäi se kevät-osio? Ei jäänyt minnekään, Wikipediassa on virhe! Osan I nimi jatkuu y en el estío de la juventud, ja nuoruuden kesässä. Oi elämän kevättä, sanoi sotilaspastori kun näki lotan riu'ulla. Tämmönen Erkki Tantun pilakuva on jäänyt mieleen, kirja oli vanhempien kirjahyllyssä. Näkyi siinä vähän pyllyä, mutta lapsosena se hätkäytti suunnilleen yhtä vähän kuin se hätkäyttäisi nyt. Jäikö kevätmahlan nousu Balthasarilta jotenkin kokematta, vai eikö se vaan uskaltanut kirjoittaa siitä?
   ellauri035.html on line 1189: Baltasarin kuuluisimpia laukaisuja on: kunnioita izeäsi jos haluut et muut kunnioittaa sua. Ei kuulosta kovin jeesusmaiselta. Baltasar on leuattoman väpelön näköinen, ja varmaan se olikin just sellanen. Huono terveys, kuoli 57-vuotiaana. Sen tyyli on vähän sellanen aforistinen. Sitä sanottiin konseptismixi barokin ajalla. Kuulostaapä ikävältä jo etukäteen. Sen jutut on täynnä sanaleikkejä, eli se oli aika skizofreeninen. Ja systemaattisen ihmisvihainen, kuten Sopekin. Siinähän ei sinänsä ole mitään vikaa. Madridissa luonnonäijän viettelee joku Falsirena niminen ämmä, ja Critilolla on oiva tilaisuus haukuskella naisia. Tääkin oli varmaan Sopen ja piiska-Retun mieleistä. Outo sekotus kyynisyyttä, oveluutta ja moralisointia. Sopii kuvaan joka on muodostunut myös näistä sakemanneista. Multa sentään on toi moralisointi jäänyt aika vähälle. Luulisin.
   ellauri035.html on line 1219: Kiinan vanhin runoteos on konfutselaiseen kaanoniin kuuluva Shih ching (shijing) eli Laulujen kirja . Laulut ovat syntyneet vuosina 1100-700 eKr. Toivo Koskikallion luoma Kalevala-mittaa jäljittelevä suomennoskokoelma on varsin outo ja jopa kiinalaisuudesta vieraannuttava lukukokemus. Onneksi myös Pertti Nieminen on luonut teoksesta oman kokoelmansa. Sieltä löytyy ihastuttavaa rakkauslyriikkaa sekä mm. legendoja ja riittilauluja.
   ellauri035.html on line 1226:

   Runojen kirja

   
   ellauri035.html on line 1230: kiinalainen runokirja. Vähän ajan kuluttua
   
   ellauri035.html on line 1236: kirjasta ikinä valmista komiteatyöskentelyllä.
   
   ellauri035.html on line 1243: The modest, retiring, virtuous, young lady:
   ellauri035.html on line 1247: The modest, retiring, virtuous, young lady:
   ellauri035.html on line 1256: The modest, retiring, virtuous, young lady:
   ellauri035.html on line 1260: The modest, retiring, virtuous, young lady:
   ellauri035.html on line 1271: Oikeaan ja vasempaan virran kuljettama.
   ellauri036.html on line 11: ircle">36
   ellauri036.html on line 24: Musset kirjoitti 23-vuotiaana muistelmat kolmesta George Sandin kaa elämästään vuodesta 1833-6. Mulla on kärsittynä jo melkein 70 vuoden mustelmat, niistä 44 Seijan kaa.
   ellauri036.html on line 30: Niihin aikoihin keräili kaksi Napoleonin jälkeen suurinta neroa kokoon ne tuskan ja surun ainekset, jotka olivat hajallaan maailmankaikkeudessa. Goethe, uuden kirjallisuuden patriarkka, oli kuvannut Wertherissä onnettoman, kuolemaan vievän intohimon ja luonut Faustissa synkimmän hahmon, mikä milloinkaan on edustanut syntiä ja onnettomuutta. Hänen kirjansa alkoivat niihin aikoihin tulla Saksasta Ranskaan. Itse istuen työhuoneessaan taulujen ja kuvanveistosten ympäröimänä, rikkaana, onnellisena ja tyynenä, näki hän, isällisesti hymyillen, kuinka hänen synkät teoksensa tulivat rajan yli meidän luoksemme.
   ellauri036.html on line 35: Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa elämäni tarinaa sillä en ole sitä vielä elänyt.
   ellauri036.html on line 36:

   Olen sairastanut, vaikka olen vielä nuori, inhottavaa sielullista tautia, ja tahdon kertoa, mitä olen 67 vuoden aikana kokenut. Jos yksin potisin tautiani, en puhuisi mitään, mutta kun tiedän, että monen monet sairastavat samaa tartuntaa, tahdon kirjoittaa heitä varten, vaikka en tiedä, panevatko he sanoihini huomiota. Mutta joskaan ei kukaan ottaisi niistä vaaria, on minulla kuitenkin niistä se hyöty, että tulen itse terveemmäksi, sillä kirjoittaessani jyrsin, kuin loukkuun joutunut repo, poikki vangitun jalkani.
   ellauri036.html on line 41: Musset ressukka, Resset mussukka 19 vee, pettyy maailmaan kun sen paras kaveri hipelöi sen mirriä, nimittäin 6v vanhempaa George Sandia, joka oli paronitar elävän leski ja 2 lapsen äitykkä. Musse saa suun täyteen hiekkaa kuten sen Rolla Aahrikan reisulla. Aika vähästäpä se suutahtaa. No kyllähän Amantine oli aika hepsankeikka, mut mitäs muuta ammattiauttajalta voi odottaa. Musset käyttäytyy kuin sorsakoiras jonka naarasta on kuomat nussinu, kiukkuisena se hyppää viimeisenä pukille. Mixhän se välittää ketkä muutkin Joria bylsivät, kun ei se sen kanssa kuitenkaan aio jatkaa sukua. Amantinella oli jo lapset kissa Kasimirin kanssa, ei se kaivannut hiirenpoikasia. Tästä kertoo Mussen omaelämäkertateos, jonka käänsi Veikko Antero. Ihan hyvin käänsikin.
   ellauri036.html on line 43: Amantine-Lucile-Aurore Dupin, myöhemmin paronitar Dudevant, kirjailijanimeltään George Sand (1. heinäkuuta 1804 – 8. kesäkuuta 1876) oli ranskalainen feministinen kirjailija. Sand nai paroni Casimir Dudevantin vuonna 1822. Pari sai kaksi lasta. Vuonna 1835 Sand jätti miehensä ja otti lapsensa mukaansa Pariisiin.
   ellauri036.html on line 44: Sand oli kova kirjoittamaan, yli 70 romaania ja 50 muuta prujausta. Sand tunnettiin aikanaan romaaniensa ohella myös hänen lukuisista rakkaussuhteistaan kuuluisiin miehiin. Sandilla oli suhde Alfred de Musset´n (1833–1835), Frédéric Chopinin (1836–1847) ja siinä välissä ehkä myös Franz Lisztin kanssa. Keuhkosairaan Chopinin Sand jätti pari vuotta ennen tämän kuolemaa lapsistaan johtuneen kiistan vuoksi. Chopin pelkäsi tulevansa elävältä haudatuxi ja vaati ruumiinavausta. Sillä oli kokonainen nippu keuhkosairauxia, puuttui enää korona. Arkussa ei saa vedetyxi henkeä, voi tukehtua kuoliaaxi. Hautajaisissa piti soittaa Mozartin Requiem, mutta ne viivästyivät, koska kirkko ei sallinut naisten rallattavan seurakunnassa. No suostui ne sitten julkisuuden pakosta, mutta pitkin hampain.
   ellauri036.html on line 47: Amantine kuumui julkkixista, izekin kun oli sellainen. Se kuoli siis 71-vuotiaana 1876. Sen isoisoäiti Mme Dupin oli naisasianainen jo 1700-luvulla. Jori pukeutui maskuliinisesti kuin Elna-mummi 30-luvun potretissa. Nuorempana se bylsi kirjailijajulkkiksia, vanhempana jelppi niitä muutenkin, kuten Balzacia ja Flaubertia. Hugo oli vaan pen pal. No Viki joutui matkustelee paljon maanpakolaisena. Joria haukku setämiehet kuin kissaa koiratarhassa, etenkin ire Charles">Baudelairen taholta:
   ellauri036.html on line 51: Aika rankkaa sätintää. Täähän kuulostaa ihan Pellissierin kritiikiltä Paul Bourgetista. Goncourt-palkinnon nimismies päästi vielä pahempia misogyynisiä haukkuja; epäili että Sandilla oli yhtä pitkä häpykieli kuin sillä izellään oli pippeli. Ehkä niin, mutta kummankohan nilkkaan se pilkka kalahti. irginia">Virginia Woolf piti pahana et se ja George Eliot kirjoitti miehen nimellä. Ei niinkun Virginia. Woolf! Woolf!
   ellauri036.html on line 52: Hauku koiraa, koira haukkuu häntäänsä. Amantine ize oli aika paha antisemitisti.
   ellauri036.html on line 64: "Luonto pyrkii ennen kaikkea lisäämään elävien olentojen lukua. Joka paikassa, vuorten huipuilta merien syvyyksiin, kammoo elämä kuolemaa. Säilyttääkseen luomakuntansa elossa on Jumala säätänyt lain, että kaikkien luotujen suurin nautinto liittyy suvun säilyttämisviettiin. Palmu, lähettäessään ilmaan hedelmöittävän siemenensä vapisee rakkaudesta polttavassa tuulessa; kiimainen hirvisonni repii auki vatsan jokaiselta naaraalta, joka tekee sille vastarintaa; naaraskyyhkynen värjöttää kuin rakastunut mimoosa puolisonsa siipien alla; ja kun mies syleilee naista kaikkivaltiaan luonnon rinnoilla, tuntee hän sydämessään saman jumalaisen kipinän, joka on hänet luonut."
   ellauri036.html on line 68: Jonakin päivänä, keskellä toimetonta, seisahtunutta elämäänne, voi tulla tuulenpuuska. Kaikki ne kauniit puut, joita olette kastelleet unhoituksen vedellä, voivat alkaa vapista. Miten käykään silloin teidän, te herrat tunteettomat: te lankeatte tasapainosta ja kyyneleet tulevat silmiinne. En sano, että rakastajattarenne pettävät, sillä se ei tuottaisi teille suurempaa surua kuin hevosen kuolema. Mutta sanon, että voitte menettää pörssissä, voitte joutua pelissä nylkyrin kynsiin, ja jos ette pelaa, niin ajatelkaa, että kolikkonne, teidän rahan antama rauhallisuutenne, teidän kultaonnenne on pankkiirin käsissä, joka voi tehdä vararikon, tai papereissa, jotka voivat menettää arvonsa. Niin jäisiä kuin olettekin, on teidän sydämenne johonkin kiintynyt.
   ellauri036.html on line 71: Masentunut Musse koittaa Syvännön peukalovärssyä, sattuu Saarnaajan teodikeakohtaan, jota Musse lukee kuin piru raamattua: kaikille käy yhtä hyvin tai huonosti, ei siinä auta uhrauxet eikä rukoilu. Niinhän mullekin kävi irak Jeesus">Jeesus Siirakin kaa. Luulin jo et kerrankin jotain tosi järkevää löytyi hyvästä kirjasta, kunnes huomasin et se oli lainausmerkeissä: se oli syntisten puhetta, joka kumottiin heti seuraavassa värssyssä.
   ellauri036.html on line 77: Tee minulle koukku, joka on kullattu kauniilla sanoilla, ja pane siihen meteen kastettu kärpänen syötiksi, ja yht'äkkiä nostan unohduksen virrasta sinulle suloisen lohduttajattaren, tuoreen ja liukkaan kuin ankerias! Työstäisit mieluummin Portugalin kuningatarta kuin anatomiasalissa ruumiita.
   ellauri036.html on line 81: Kerrotaan, että Ateenassa oli joukko kauniita tyttöjä. Praxiteles piirusti kaikkien heidän kuvansa, toisen toisensa jälkeen, ja kaikista näistä kaunottarista, joista kullakin oli omat puutteensa, loi hän virheettömän kauneuden, Venuksen.
   ellauri036.html on line 85: Te marmori-ihmiset, ylpeät ja itsekkäät, te verrattomat järkiviisaat, jotka milloinkaan ette ole tehneet epätoivoista tekoa ettekä laskuvirhettä — jos kaikki tämä sattuisi teille, niin muistakaa häviönne hetkenä Abeilard´ia, joka menetti Héloïsen. Sillä hän rakasti Héloïsea enemmän kuin te rakastatte hevosianne, kultakolikoitanne ja rakastajattarianne; sillä menettäessään hänet, kadotti hän enemmän kuin te voitte kadottaa, enemmän kuin teidän ruhtinaanne Saatana menettäisi, jos hän toisen kerran syöstäisiin alas taivaasta. Sillä hän rakasti sellaisella rakkaudella, josta sanomalehdet eivät puhu, ja josta vaimonne ja tyttärenne eivät näe varjoakaan teattereissa ja kirjoissa. Sillä hän oli kuluttanut puolet elämäänsä suutelemalla Héloïsen valkeaa otsaa ja opettamalla häntä laulamaan Davidin psalmeja ja Saulin lauluja; hänellä ei ollut mitään muuta maan päällä. Kuitenkin on Jumala antanut hänelle lohdun. Uskokaa minua, jos te ahdingossanne ajattelisitte Abeilard'ia, te ette enää katsoisi samalla silmällä vanhan Voltairen jumalanpilkkaa ja Courier'n ilveilyjä. (Kuka toi Courier on? Ei hajua.)
   ellauri036.html on line 89: Hemmetti et vituttaa nää 1800-luvun herrat joilla on aamulla morkkis maxullisesta panosta niin että pussit tyhjennettyään ne lähettää ammattiauttajan inhoten matkoihinsa. Törkimyxiä! No tällä kertaa tyttö ei lähde tarpeex nopeeta ja Musse yllätetään niin sanoaxemme housut nilkoissa. Se sulkee tytön äkkiä vaatekomeroon, vai oisko vaatehuoneeseen. Kaverit tule sisään ja kertoo et George Sandilla ei ollut vaan 2 vaan 3 äijää yhtä aikaa, ja nyt ne 2 muuta on joutuneet riitoihin. Koko riitelevä porukka oli samalla naureskellut Musselle. LOL. Naura sinäkin, pitäisi sanoa Musselle, muttei se naura. Nauru ja romantiikka ei mahdu samojen seinien sisälle. Romantiikka on kuin uskontoa, se on harrasta, se hoidetaan vakavalla lärvällä. Pyhä kärsimyxeni just joo. Hemmetti nuoret miehet on torvia. Eihän tää ole muuta kuin vanhaa virnuilevaa ystäväämme narsismia. Musse läväyttää vaatehuoneen oven auki näyttääxeen ettei se ole mikään surkimus. Kaverit menee vaatehuoneeseen ja vetää oven kii.
   ellauri036.html on line 105: Must vähän tuntuu et tää tämmönen 1800-luvun nausea on peräisin teollisuuskapitalismista. 1700-luvulla raha tuli siirtomaista ja pellosta, 1800-luvulla se tulee rautateista ja pörssistä. Osakkeenomistajien ei tarvi tehdä mitään, ne elää kuin pellossa, ja niillä on TYYYYLLSÄÄÄ kuin tervaperseisillä paratiisissa.
   ellauri036.html on line 109: Sit Musse kuinka ollakkaan tapaa köyhän wannabe leskimiehen luona leskirouvan, jonka hyvän näköiseen kroppaan se oli kiinnittänyt aiemmin jo huomion. Nyt kun leskellä ei ole huntua, Musse huomaa ettei sen naama nyt ole kummonen, vaan haitanneeko tuo, kun se on kuitenkin niin kunnollinen muuten. Tylsä talonpoika, emäntä henkihieverissä, säikähtyneet lapset, ukonilma, niissä kehyxissä rumemmanpuoleinenkin herrasrouva esiintyy eduxeen.
   ellauri036.html on line 111: Rouva Pierson on entinen ruusumorsian, rosière, "jeune fille vertueuse à qui on remettait annuellement une couronne de rose en récompense." (Joka vuosi samalle vai uusi joka vuosi, kuten Sysmän Linta siis? Jälkimmäistä, luulisin, kuka jaxais olla virtuoosi vuosikausia). No emäntä paranee, isäntä ei edes kiitä, mistä Musse on sille hyvin, hyvin vihainen ja meinaa jo panna turpiin kiittämättömälle (ize se on vaan seurannut sivusta tumput suorina), mutta leski hillizee. Kotimatkalla vähän jo ilostellaan ja juoxennellaan kuin 2 linnunpoikaa. Mitähän tästä seuraa? Taidan arvata.
   ellauri036.html on line 113: Sitten lesken luoxe kotikäynnille. Piersonska onkin iloisempi leski kuin Musse osas kuvitella. selvillä muodista ja seuraa aikaansa. Ei sellanen ummehtunut haaska kuin Musse oli arvellut. Naivi, syvä ja rikas, noin metaforisesti siis. Risaisen mekon alla sykki lämmin sydän, kuten sanoi Hortto Könkkölä. Iloinen leski, vaikka kolhiintunut käytössä. Musse alkaa vähän jo lämmetä, kun paikalle ryntää joku Mister Collinsin kaxoisolento, läski ja kalpea papinretale, joka taitaa myöskin riijailla leskeä. Musse ei ole voinut koskaan sietää läskeja ja kalpeita pappeja, ja ikävä kyllä tämä on juuri sellainen. (Vergnaud, josta Musselle ja papinretaleelle tulee sanaharkkaa, oli vallankumouxen aikainen girondisti eli mensevikki, jollaiset jyrkkä siipi puzas tieltä kun päästiin vauhtiin.)
   ellauri036.html on line 115: Nyt on Mussen pikku pippeli taas piristynyt, se nyökkii leskelle. Mut leskelle riittäis pelkkä Mussen ystävyys, se ei kaipaa Mussen pikkuveljeä. Ihan Rusoon Sankt-Pröön tyyliin Musse saa matkapassit ja lähtiessä nuolee vielä lesken portin lukkoa. "Ennenkuin lähdin painoin huulellani sen lukkoon."
   ellauri036.html on line 117: Piersonska antaa lähtöpassit vielä kirjallisena ja matkustaa ize N:n kaupunkiin. Ahnas Musse ei pysty tottelemaan vaan reissaa perästä. Ei tästä näytä tulevan lasta eikä paskaakaan. Palataan lähtöruutuun, Musse jää roikkumaan ja soittelemaan lesken lehdellä, mut ei se tunnu enää samalta, kun katti on jo päässyt säkistä. Kummallista keekoilua seuraa, tässä on nyt koira haudattuna. Läski pappi sekaantuu asioihin hämärällä tavalla. Tässä on nyt jotain "foul play". No ei sittenkään, pian päästään razaille - siis hevosilla vielä - ja tunnelmallisessa mezässä Musse pussaa leskeä ja leski vastaa suudelmaan - rakastaahan se mua! Jehuu!
   ellauri036.html on line 121: Nyt tulee joku ihan päätön episodi. Leski on ize säveltänyt jonkun kauniin aarian (siis sen ajan hitin), ja huijannut Mussea et se olis Stradellan (italialaisen barokkisäveltäjän). Vaan ei ollutkaan, ihan ize oli leski sen osannut säveltää! Jostain vitun syystä Musse SUUTTUU sille tästä! Mitä vittua? Mitä halvatun narsismia tää nyt on? Eikä siinä kaikki, leskellä on päiväkirja, jossa sillä on jotain salattavia kohtia, joissa se ilmeisesti puhuu Mussesta. Musse alkaa taas olla neuroottisen mustasukkainen, ihan paranoidi paska. Leski tuntee jonkun Dalensin, linnanherran jonka kanssa sillä on ollut vähän samanlaista jimbajambaa kuin Mussen kanssa aluxi. Vainko aluxi? Musse käy nyt tosi kuumana. "Mutta kaiken kaikkiaan", sanoin äkkiä itselleni, "hän antautui jotenkin nopeasti." Ettei vaan siinä ollut joku koira haudattuna? No ei, Dalens oli kyllä kosiskellut leskeä, mut ei siitä ollut tullut valmista. Musse rauhoittuu.
   ellauri036.html on line 125: Pahin vika näiden kuikeloiden elämässä on että niillä on TYYLSÄÄÄ: liikaa vapaa-aikaa, liian vähän "kivaa" tekemistä, ts. mitään kunnollista puuhaa joka tuntuu vaivan arvoiselta. Niiltä puuttuu arkea. Onnex onnex me ei olla noin rikkaita. Nyt kun Musse on nainut leskeä enemmän kuin tarpeexeen se alkaa kiusata sitä flirttailemalla jonkun tyhmän lörppävitun kaa. Vittu että miehet osaa olla paskoja, jopa tollaiset nolot piipunrassit kuten Musse. Nyt on lesken vuoro olla mustasukkainen, tulee riita, sinkoilee lautaset ja kattilat. Tehdään sovinto, mutta laiha. Vitun Musse kohtelee Brigitteä vuoroin petollisena rakastajattarena, vuoroin ostettuna ilotyttönä. Eix siinä ole yhtään normaalia tunnetta? Ei kai. Se on narsisti, ja narsistin täplistä ei pääse. Se on päässyt pilalle liian nuorena, eikä siihen ole jäänyt enää kunnon rehellistä apinaa, pelkkä pelle vaan. Se ei ole ainoo paska Brigitten elämässä. Brigitten eka poikaystävä oli yhtä kehveli, bylsi Brigitteä häiden aattona ja lähti sitten suit sait vaan livohkaan. Kerrottuaan tämän surullisen tarinan jolleio vertoa, Brigitte pyllistelee kalliolla jossa ne on yöpymässä retkellä (Musse hölmö hukkas tulitikut ja pakin) kyynelehtien, Mussen äitihahmona, Musse on kohta hengessä täysin purjein mukana mela ojossa.
   ellauri036.html on line 127: Sit Pirkon täti kuolee, ja Pipa on tosi onneton ja yxinäinen. Minnistä ja Mussesta kuiskitaan kylillä paljon pahaa, enimmäxeen faktista. Mitens nyt suu pannaan? Pipa aikoo lähteä tiehensä, entä Musse? Koko homma on kestanyt vasta 3kk, ja ollaan luvussa 4.5. Tää Musse on pahempi oikkupussi kuin Nouvelle Heloise, vanhasta puhumattakaan. Onkohan miehet AINA ne oikkupussit? Yleensä se jolla on valtaa enemmän voi oikkuillakin enemmän turpaan saamatta. Koko seutu puhui siitä, että Brigitte eli julkisesti yhdessä elostelevan parisilaisen kanssa, joka rääkkäsi häntä, että he kuluttivat aikaansa vuoroin riitautumalla, vuoroin sopimalla, ja että kaikki varmaan päättyisi huonosti. Eikä siinä kaikki, Musse ize rääkkää siitä Pipaa eniten, alkaa taas epäillä sitä vanhoista ristiinsuihkinnoista. Epäilevän ja kieltävän välimatka on lyhyt. Filosoofi on ateistin orpana. Taas kuluu 2kk Mussen vittuilua ja muuta tolkutonta kohtelua.
   ellauri036.html on line 131: Huoneemme oli täynnä sinne tänne heitettyjä vaatteita, kirjoja, kyniä, kääröjä ja kaiken päälle oli levitetty kartta, jota molemmat niin rakastimme. Lähdimme ulos ja palasimme taas; ja usein heittäysin Brigitten jalkoihin, joka nauraen syytti minua laiskuudesta, väittäen, etten mihinkään kelvannut. Täyttäessämme matkalaukkujamme keksimme vielä satoja suunnitelmia. Sisilia oli verraten kaukana, päättelimme keskenämme, mutta talvi oli siellä niin lauhkea! ja mikä ihana ilmasto! Genua on kaunis kirjavine taloineen, vihreine puutarhoineen, Apenninien vuorijono takanaan! Mutta siellä on ainainen melu ja tungos! Kolmesta miehestä, jonka tapaat sen kaduilla on vähintäin yksi munkki ja yksi sotilas. Firenze on surullinen, se on kuin kappale keskiaikaa. Kuinka kärsiä sen ristikkoikkunoita ja sen rakennusten likaisen ruskeaa väriä? Mitä tekisimme Roomassa? Emmehän matkusta ihmetelläksemme ja vielä vähemmän jotakin oppiaksemme. Jospa lähtisimmekin Reinin rannoille? Mutta sesonki on siellä jo lopussa, ja vaikk´emme matkustakaan ottaaksemme osaa seuraelämään, on kuitenkin ikävä tulla seutuihin, josta ihmiset juuri ovat lähteneet. Entä Espanja? Kovin vaivaloista: siellähän täytyy matkustaa kuin keskellä sotaa ja olla kaikkeen valmistautunut paitsi lepoon. Lähtekäämme Sveitsiin! Vähät siitä, jos siellä on paljon matkustavaa väkeä. Siellä saamme nähdä joka tapauksessa Jumalan ihanimmat värit: taivaan sinen, kenttien vihreän ja ikuisen lumen valkean.
   ellauri036.html on line 135: Minkä kirvelevän muiston herättävätkään minussa vielä nuo sanat! Olimme lopultakin päättäneet, että lähtisimme Geneveen ja että kevääksi etsisimme Alppien juurelta jonkun rauhallisen kolkan. Brigitte puhui jo kauniista järvestä ja minä olin tuntevinani tuulen, joka liikuttelee sen vesiä, ja vihreän laakson voimakkaat tuoksut. Mieleemme tulivat jo Lausanne, Vevay, Oberland ja niiden takana Monte Rosen lumiset harjat ja Lombardian loputtomat tasangot. Meitä kutsuivat jo unohduksen, levon ja onnellisen yksinäisyyden hyvät henget.
   ellauri036.html on line 139: Nyt marssitetaan lavalle vielä joku Smith (kexeliäs nimi), joka on oikea pyhimys miehexeen. Kieltäytyy rahakkaasta muusikonurasta maxaaxeen äitinsä ja siskonsa ylöspidon pienestä virkamiehen palkasta. (Mitä vittua?) Kieltäytyy menemästä ize naimisiin koska sitten sillä ei olisi varaa maxaa sisarensa myötäjäisiä. Huoh ja huoh. Tää hemmo on 21 niinkuin Mussekin mut kunnollinen. Silläkin on kuume niinkuin Brigittellä, onkohan se coronaa? Hui. Vai onko niillä hyppykuppa kummallakin? Musse alkaa jälleen olla mustasukkainen. Ehkä sikäli syystä, että toi kumma Henri Smith on ilmeisesti smitten, eli pihkassa Ovaltineen myös, tarkoitan siis Brigitteen.
   ellauri036.html on line 141: Kerrataanpa tässä välissä mitä Musse kertoo mal de siècle elostelusta. Musse ja muut elostelijat menee ballin jälkeen bordelliin. Suoraan viattoman säätyläistytön sylkystä ne "rientävät juomapöytään". Nauraa vielä päälle. Nostaa kurtisaanin hametta parin lantin hinnasta, ottaa pohjakosketuxia. Käyttää siitä ja sen kestävyydestä rumimpia sanoja (esim. kikkeli), ilman kainostelua. Ne ei puhu rakkaudesta vaan nainnista, ei sano insh allah, vaan walla walla. Mixhän tää kaikki oli olevinaan niin paheellista? Kai six että ei ollut pillereitä. Niin ja säätyluokkayhteiskunnasta. Moraali muuttuu kun löytyy toiset keinot siirtää rahoja ja estää tauteja, haikaran tulostakin me päätämme ize nyt.
   ellauri036.html on line 145: Musse uskoo että tässä tosiaan on jokin koira haudattuna, ja järkkää äkkilähdön matkalle yrittäen sillä yllättää Pipan ja Heikin paljastamaan korttinsa. Seuraa kummallista venkoilua, jota ei jaxa edes hirveen tarkkaan lukea. Naisen ainoa vastaus on äänettömyys, sanoo Brigitte. Niinpä niin. Turpa kii tai se turpoo kii. Musse ei usko naisen selvää sanaa, kun Pipa sanoo sen, se on ihan tyypillinen setämies. Pipa tiivistää aika hyvin millaista on olla kun mies on bipolaarinen narsisti.
   ellauri036.html on line 147: "Onko minun se siis sanottava? Onko minun sanottava, etten kuuden kuukauden aikana ole kertaakaan paneutunut levolle, sanomatta itselleni, että kaikki on turhaa, ettet ole koskaan parantuva, etten ole noussut yhtenäkään aamuna vuoteesta ajattelematta, että minun on vielä koetettava, ettet ole sanonut minulle sanaakaan, joka ei ole antanut minun tuntea, että minun on lähdettävä luotasi, ettet ole minua hyväillyt ilman että olisin tuntenut, että minun olisi mieluummin ollut kuoltava? Onko minun sanottava, että päivästä päivään, hetkestä hetkeen, horjuen pelon ja toivon vaiheilla olen tuhannet kerrat ollut kiusauksessa koettaa lopullisesti voittaa joko rakkauteni tai tuskani? Onko minun kerrottava, että niin pian kuin avasin sydämeni sinulle, viskasit ivallisen katseen syvään sen sopukoihin saakka, ja että kun sen taas suljin tunsin omistavani aarteen, johon yksin sinulla oli omistusoikeus? Onko minun kerrottava kaikista niistä heikkouksista ja salaisuuksista, jotka tuntuvat lapsellisilta sen mielestä, joka ei niitä kunnioita? Onko minun mainittava, että kun vihoissasi lähdit luotani, sulkeuduin huoneeseeni lukeakseni ensi kirjeitäsi? Onko minun kerrottava, että on olemassa eräs valssi, jota en koskaan turhaan soittanut, kun kovin ikävöin sinua palaavaksi? Ah, minua onnetonta, kuinka kalliiksi ovat kaikki mykät kyyneleeni, kaikki hellät mielettömyyteni tulleet! Nyt tahdon itkeä. Koko minun tuskani ei ole ollut miksikään hyödyksi."
   ellauri036.html on line 149: Tässä on jotain karmaisevan tuttua... Saatuaan tän sanotux Pipa väsähtää, ja Musse alkaa uuden kierroxen Mussen sättimistä. Ajattele niitä, joilla ei ole äitiä, sukulaisia, ei ystäviä eikä koiraa lohtunaan, sanoo Musse izelleen, raivoaa ja itkeskelee. Täähän on ihan Rusoon kotiopettajatouhua. Ajattelis nyt vähän Pipaakin, mutta ei. Siihen se ei pysty eikä kykene. Sen pää on täynnä Mussea, vaan Mussea, aina vaan samaa Mussea. Tää pätkä esim on eri narsistinen:
   ellauri036.html on line 151: Kalpeat kasvoni, jotka näin peilissä, katsoivat minuun ihmeissään. Kuka oli tuo olento, jolla oli minun piirteeni? Kuka oli tuo säälimätön mies, joka sadatteli minun suullani ja rääkkäsi minun käsilläni? Häntäkö äitini kutsui Octaveksi? Hänetkö olin nähnyt entisaikaan, viisitoistavuotiaana, metsälähteissä, joiden yli kumarruin sydän yhtä puhtaana kuin niiden kristallikirkas vesi?
   ellauri036.html on line 153: Aina jos jossain romskussa joku minä kuvailee miltä se ize näytti, peilissä tai muiden silmissä, voi lyödä vetoa et siinä meillon narsisti. Säteileex mun silmät nyt? Näyttääx mun perse näissä isolta? Onneton, niitä etäisiä ääniä, joita kuulet sydämessäsi, pidät nyyhkytyksinä, mutta ne ovatkin ehkä vain lokin, tuhoa ennustavan myrskylinnun ääniä, joita haaksirikko houkuttelee luokseen. Se olikin vain pöllön silmä, tai lokki kivellä. Musse on TOSI kova paasaamaan, mä on sen rinnalla pelkkä amatööri. Vähän izemurhaperustelua ala Musse:
   ellauri036.html on line 159: "Pelkoa, raukkamaisuutta, taikauskoa! Mitä tietävät tulevasta elämästä ne, jotka siihen uskovat? Vain kansalle ja tietämättömälle joukolle puhutaan siitä, mutta kuka uskoo siihen sisimmässään? Kuka kirkkomaan vartija on milloinkaan nähnyt kuolleen nousevan haudasta ja menevän kolkuttamaan kirkkoherran ovelle? Entisaikaan nähtiin haamuja; nyt on poliisi niitä kieltänyt esiintymästä sivistyneessä yhteiskunnassa. Vain valekuolleet huutavat enää haudoista.
   ellauri036.html on line 167: ... Ne kantavat pinnallaan tuhansia iäti vaihtuvia olentoja; nämä olennot ovat myöskin liikkeessä, ne ristivät toistensa teitä, ne painautuvat hetkeksi toinen toistaan vasten, ne vajoavat maahan ja toisia nousee niiden sijaan. Missä ei elämää ole, sinne sitä tunkeutuu, missä ilmaa puuttuu, sinne sitä virtaa; kaikki on järjestettyä, lainmukaista, kultaisin kirjaimin ja tulisin vertauskuvin määrättyä, kaikki kulkee taivaisen soiton mukaan tuntemattomia teitään ikuisuuteen.
   ellauri036.html on line 176: Nojoo, Mossen lähtiessä putoo hame lattialle tuolilta ja sen alta kirje jossa Brigitte heittää hyvästejä Heikki Brotheruxelle ja sanoo sille ailavjuu. Arpanoppa on heitetty, Musselle tuli ykkönen.
   ellauri036.html on line 187: Musset on suunnilleen yhtä miehekkään näköinen kuvissa kuin Antti Hautamäki, joka aloitti punaisena stallarina ja päätyi lopulta Sitraan yritysten asiamiehexi. Antti oli hirmu ylpeä ysärillä kun sillä oli varaa pieneen Volvo 40seen, käytettynä ostettuun. Se oli sellainen pikku vekkuli, vaikka yrittikin vaikuttaa tärkeältä välillä, ihan viran puolesta. Muut kuvaan päässeet piipunrassit ovat Knasu ja Grels Teir.
   ellauri036.html on line 192: ir.jpg" height="200px" />
   ellauri036.html on line 200: Kirjamussuilta sain ilmaisexi jonkun ranskankielisen paxun niteen Mussetista. Se on maalla, minne ei pääse, kun koko Uusimaa on suljettu. Tää juttu perustuu siis taas vaan Wikipediaan. Pitäsköhän niille antaa joku avustus.
   ellauri036.html on line 204: Musset oli aatelispoikia, pikkuveli, vanhemmat oli köyhiä. Isä pikkuvirkamies ei koskaan antanut sille rahaa. Äiti oli tärkeämpi, piti salonkia. Se oli hyvä lyseossa, ja ajatteli ensin pyrkiä oikixeen tai lääkixeen, mutta ne on tylsiä (ruumiiden leikkaaminen ällötti), se päätti ryhtyä kirjailijaxi joskus abi-iässä. Siitä tuli kirjastonhoitaja. 19-vuotiaana julkaisi Espanjan ja Italian satunsa. Sit se aloitti uran turmeltuneena dändinä, seukkaa George Sandin kaa, ja kirjoittaa näytelmäpiisejä. Samalla angstisia runoja, eri vuodenaikojen öitä. Omaelämäkerrallinen romaani Vuosisadan lapsen tunnustuxia 1836 löytyy suomennettuna, kiitos VA Koskenniemen. Tais kirjoittaa muistelmansa saman ikäsenä kuin E.S. Punk-Akatemian. Sekin kävi bordelleissa ja oli huono asiakas, pahoinpitelikin palvelushenkilökuntaa.
   ellauri036.html on line 206: Alfred oli masis ja viinamäen miehiä, mutta jatkoi kirjoittamista. Se sai kunnialegioonan mitalin ja valittiin Ranskan akatemiaan 1852 (jolloin syntyivät Bourget ja rautakauppias). Se löytyy Pierre-Lachaisesta. Nyt sitä taas pidetään hyvänä kynämiehenä. Poliittisesti suht vasemmalla, mut kannatti Reininmaan ottamista Saxalta (kuten Napsu oli tehnyt). Nikolaus Becker lauloi Rheinliedissä:"Sie sollen ihn nicht haben, den freien, deutschen Rhein". Musset kirjoitti vastineen:"Nous l'avons eu, votre Rhin allemand". Tää ennakoi 1871 rökitystä, jota Bourget muiden patrioottisten ranskalaisten kanssa jäi hautomaan. 1. maailmansota oli muun muassa sen revanssi. Viipuri on ikivanha venäläinen kaupunki. Musset kuoli sydänvikaan. Sen pää pompsahteli pulssin tahdissa. De Mussetin merkixi sitä sanottaneen vieläkin.
   ellauri036.html on line 208: Koko Rollan kolmoslaulu yrittää syyllistää Voltairea ja panna sen syyxi 19. vuosisadan hengellisen alamäen. Ja paskat, tuotantotavoistahan siinä oli kysymys. «Kaikki on Voltairen syytä», heittää Gavrochekin de Gillenormand hahmolle, voltairelaiselle porvarille, Hugon Kurjissa. Mikä ei ole mitään verrattuna Mussetin raakuuteen syytöxissä Voltairea vastaan. Victor Hugo pyörsi 1878 pyhät sanansa ja palautti Voltairelle kunnian sen sadantena syntymäpäivänä. Ei ollut M. Arouet enää kuulolla.
   ellauri036.html on line 217: Marchait et respirait dans un peuple de dieux;
   ellauri036.html on line 223: Et d'un éclat de rire agaçaient sur les rives
   ellauri036.html on line 249: Portaient le manteau blanc de leur virginité?
   ellauri036.html on line 258: Le temps où se faisait tout ce qu'a dit l'histoire;
   ellauri036.html on line 259: Où sur les saints autels les crucifix d'ivoire
   ellauri036.html on line 264: Je ne suis pas de ceux qui vont à ton Calvaire,
   ellauri036.html on line 267: Quand ton peuple fidèle, autour des noirs arceaux,
   ellauri036.html on line 272: D'un siècle sans espoir naît un siècle sans crainte;
   ellauri036.html on line 280: Ta gloire est morte, ô Christ
   ellauri036.html on line 290: Nous, vieillards nés d'hier, qui nous rajeunira?
   ellauri036.html on line 295: Où donc est leSauveur pour entr'ouvrir nos tombes ?
   ellauri036.html on line 301: Où donc vibre dans l'air une voix plus qu'humaine?
   ellauri036.html on line 302: Qui de nous, qui de nous va devenir un Dieu?
   ellauri036.html on line 308: Sentit bondir en elle un nouvel univers.
   ellauri036.html on line 313: Et le sein tout meurtri d'avoir tant allaité,
   ellauri036.html on line 318: Je veux dire Paris, — le plus grand débauché
   ellauri036.html on line 329: Pour s'y chercher dans l'ombre, et s'ouvrir les entrailles,
   ellauri036.html on line 338: En sorte que Rolla, par un beau soir d'automne,
   ellauri036.html on line 343: Soulevait sur sa lèvre un rire inextinguible.
   ellauri036.html on line 356: Ce sont des abattoirs, des murs, des cimetières;
   ellauri036.html on line 358: On trouve ses égouts. — La virginité sainte
   ellauri036.html on line 383: Le monde souriait en le regardant faire,
   ellauri036.html on line 384: Et lui, qui le faisait, disait à l'ordinaire
   ellauri036.html on line 388: Il ne voulut jamais croire à sa pauvreté.
   ellauri036.html on line 394: Pour boire l'eau du ciel sur ses palmiers poudreux 6,
   ellauri036.html on line 400: Elle se sent fléebir; ses narines qui saignent
   ellauri036.html on line 402: Vient boire avidement son sang décoloré.
   ellauri036.html on line 412: Si Dieu nous a tirés tous de la même fange,
   ellauri036.html on line 413: Certe, il a dû pétrir dans une argile étrange
   ellauri036.html on line 414: Et sécher aux rayons d'un soleil irrité
   ellauri036.html on line 415: Cet être, quel qu'il soit, ou l'aigle, ou l'hirondelle,
   ellauri036.html on line 423: Voltige par instants, un faible et doux soupir;
   ellauri036.html on line 424: Un soupir plus léger que ceux des algues vertes
   ellauri036.html on line 425: Quand, le soir, sur les mers voltige le zéphyr,
   ellauri036.html on line 426: Et que, sentant fléchir ses ailes embaumées
   ellauri036.html on line 437: Et qu'elle va la faire en s'éveillant demain.
   ellauri036.html on line 444: Comme si, malgré lui, le sombre Esprit du soir
   ellauri036.html on line 445: Sentait sur ce beau corps frémir son manteau noir?
   ellauri036.html on line 447: Font tressaillir le cœur d'une terreur moins sainte,
   ellauri036.html on line 448: Ô vierge! que le bruit de tes soupirs légers.
   ellauri036.html on line 458: Dans l'air qu'elle respire on sent frissonner l'aile
   ellauri036.html on line 463: En secouant la tête et d'un air inquiet?
   ellauri036.html on line 465: S'en va-t-elle entr'ouvrir, depuis quelques instants,
   ellauri036.html on line 469: Que, de ses propres mains, elle vient de servir?
   ellauri036.html on line 470: Pour qui donc ces flambeaux, et qui donc va venir?...
   ellauri036.html on line 487: Sont apparus au fond d'un boudoir écarté.
   ellauri036.html on line 489: La porte est retombée au bruit d'un rire affreux7.
   ellauri036.html on line 497: Un pas retentissant fait tressaillir la nuit.
   ellauri036.html on line 499: C'est toi, maigre Rolla? que viens-tu faire ici?
   ellauri036.html on line 507: Ton front sexagénaire à tes murs délabrés ?
   ellauri036.html on line 511: La spirale sans fin de ton long suicide;
   ellauri036.html on line 512: Et, trop vieux pour s'ouvrir, ton cœur s'était brisé,
   ellauri036.html on line 517: Faire jaillir encor, pour te vendre au
   ellauri036.html on line 525: Quand le ciel te donna de ressaisir la vie
   ellauri036.html on line 526: Au manteau virginal d'uin enfant de quinze ans ?
   ellauri036.html on line 534: Et, pour féconder l'air comme un palmier d'Asie,
   ellauri036.html on line 542: Tout trahir et tout perdre était ta destinée;
   ellauri036.html on line 547: Pour mourir sur son cœur, et pour l'en consoler!
   ellauri036.html on line 558: Trois ans de volupté, de délire et d'ivresse,
   ellauri036.html on line 559: Allaient s'évanouir comme un songe léger,
   ellauri036.html on line 575: Que d'en faire un ruisseau limpide à la surface,
   ellauri036.html on line 577: Et d'en salir le fond des poisons de l'enfer!
   ellauri036.html on line 586: Regarde, — elle a prié ce soir en s'endormant...
   ellauri036.html on line 591: Es venue un beau soir murmurer à sa mère :
   ellauri036.html on line 596: Aux lueurs des éclairs, courais sous son manteau!
   ellauri036.html on line 597: Hélas ! qui peut savoir pour quelle destinée,
   ellauri036.html on line 605: Sous les rideaux honteux de ce hideux repaire,
   ellauri036.html on line 620: Ô mon siècle! est-il vrai que ce qu'on te voit faire
   ellauri036.html on line 624: Qui voit l'humanité vivre et mourir ainsi,
   ellauri036.html on line 630: Le vin coule et pétille, et la brise du soir
   ellauri036.html on line 631: Berce tes rideaux blancs dans ton joyeux miroir.
   ellauri036.html on line 638: À l'ange du plaisir nous porte dans ses bras!
   ellauri036.html on line 643: Dors-tu content, Voltaire, et ton hideux sourire
   ellauri036.html on line 645: Ton siècle était, dit-on, trop jeune pour te lire;
   ellauri036.html on line 646: Le nôtre doit te plaire, et tes hommes sont nés.
   ellauri036.html on line 667: Tu n'as qu'à te lever; — quelqu'un soupe ce soir
   ellauri036.html on line 668: Chez qui le Commandeur peut frapper et s'asseoir.
   ellauri036.html on line 669: Entends-tu soupirer ces enfante qui s'embrassent?
   ellauri036.html on line 670: On dirait, dans l'étreinte où leurs bras nus s'enlacent,
   ellauri036.html on line 674: En les baisant au front le Plaisir s'est pâmé.
   ellauri036.html on line 684: Dis-moi, dans quel écho, dans quel air vivent-elles,
   ellauri036.html on line 686: Qui ne sont qu'un délire, et depuis cinq mille ans
   ellauri036.html on line 693: Qui pâlit de plaisir, qui boit la volupté!
   ellauri036.html on line 696: Un malheureux de plus qui maudira le jour...
   ellauri036.html on line 702: Oh! venez donc rouvrir vos profondes entrailles
   ellauri036.html on line 703: À ces deux enfants-là qui cherchent le plaisir
   ellauri036.html on line 704: Sur un lit qui n'est bon qu'à dormir ou mourir;
   ellauri036.html on line 706: Que la haire sanglante y fasse entrer ses clous.
   ellauri036.html on line 726: Dans ta tombe, ce soir, tu pourrais l'emmener.
   ellauri036.html on line 739: C'est d'hier seulement qu'on peut mourir ainsi.
   ellauri036.html on line 742: Il avait tout perdu, sa gloire et sa patrie,
   ellauri036.html on line 745: Il ne voulait plus croire aux choses de la terre.
   ellauri036.html on line 749: Son cœur y respirait un air plein d'espérance;
   ellauri036.html on line 757: Vous vouliez pétrir l'homme à votre fantaisie;
   ellauri036.html on line 758: Vous vouliez faire un monde. — Eh bien, vous l'avez fait.
   ellauri036.html on line 760: Les monts sont nivelés, la plaine est éclaircie;
   ellauri036.html on line 764: air. Vous y faites vibrer de sublimes paroles;
   ellauri036.html on line 776: triste. On n'est plus assez fou pour se faire trappiste;
   ellauri036.html on line 782: En longs ruisseaux de sang se déchiraient les nues;
   ellauri036.html on line 784: Fendirent en lambeaux le voile aux plis sanglants.
   ellauri036.html on line 787: Ah! comme les vieux airs qu'on chantait à douze ans
   ellauri036.html on line 791: Sont-ce là tes soupirs, noir Esprit des ruines ?
   ellauri036.html on line 792: Ange des souvenirs, sont-ce là tes sanglots ?
   ellauri036.html on line 795: Comme ils savent rouvrir les fleurs des temps passés,
   ellauri036.html on line 796: Et nous ensevelir, eux qui nous ont bercés.
   ellauri036.html on line 806: Quand dans les soirs d'été le sang lui porte au cœur.
   ellauri036.html on line 807: Tel le moindre désir qui l'effleure de l'aile
   ellauri036.html on line 813: Vous qui volez là-bas, légères hirondelles,
   ellauri036.html on line 814: Dites-moi, dites-moi, pourquoi vais-je mourir?
   ellauri036.html on line 816: Par ce beau ciel si pur je voudrais les ouvrir!
   ellauri036.html on line 822: Qui fait bondir le cœur et fléchir les genoux?
   ellauri036.html on line 825: Pourquoi de tes amours viens-tu m'entretenir?
   ellauri036.html on line 826: Que me voulez-vous tous, à moi qui vais mourir?
   ellauri036.html on line 834: Faisait gloire et métier de mépriser l'amour!
   ellauri036.html on line 840: Qui vivait en plein air, en défiant son sort,
   ellauri036.html on line 849: Lorsque le jeune aiglon, voyant partir sa mère,
   ellauri036.html on line 862: Chercher ses diamants, et nourrir ses corbeaux.
   ellauri036.html on line 867: Le moule en est d'airain, si l'espèce en est rare.
   ellauri036.html on line 868: Elle peut les plonger dans ses plus noirs marais;
   ellauri036.html on line 871: Il peut s'assimiler au débauché vulgaire,
   ellauri036.html on line 897: Des baisers du 2éphir, qui me relèvera.
   ellauri036.html on line 901: Tu peux m'épanouir, et me briser le cœur. »
   ellauri036.html on line 904: Sombre et dernier soupir que poussera la terre
   ellauri036.html on line 913: Se sont mis en voyage autour du firmament.
   ellauri036.html on line 917: Il se sentait frémir d'un frisson inconnu.
   ellauri036.html on line 920: N'étaient-ils pas aussi faits pour l'ensevelir?
   ellauri036.html on line 921: Ne la sentait-il pas souffrir de sa torture,
   ellauri036.html on line 922: Et saigner des douleurs dont il allait mourir?
   ellauri036.html on line 931: C'est à lui, pauvre enfant, que je veux dire adieu;
   ellauri036.html on line 943: Et que lui qui le sait, de peur de se guérir,
   ellauri036.html on line 945: Que les illusions qu'il lui faut pour souffrir;
   ellauri036.html on line 948: Amour! tu peux venir. Que t'importe Marie?
   ellauri036.html on line 955: Marie en soupirant entr'ouvrit sa paupière. «
   ellauri036.html on line 961: Ils la posèrent là pour taire leur prière;
   ellauri036.html on line 963: Un gros flot de sang noir vous coulait sur la face.
   ellauri036.html on line 964: Vous vous êtes levé pour venir à mon lit;
   ellauri036.html on line 971: Pour en voir un pareil; je me tuerai ce soir. »
   ellauri036.html on line 972: Marie en souriant regarda son miroir.
   ellauri036.html on line 977: Que je suis ruiné depuis hier au soir?
   ellauri036.html on line 978: C'est pour te dire adieu que je venais te voir.
   ellauri036.html on line 989: Mais, n'osant pas les faire, elle s'en vint poser
   ellauri036.html on line 991: «Je voudrais pourtant bien te faire une demande,
   ellauri036.html on line 995: Tu prendras ce qu'il vaut, et tu iras jouer. »
   ellauri036.html on line 996: Rolla lui répondit par un léger sourire.
   ellauri036.html on line 997: Il prit un flacon noir qu'il vida sans rien dire;
   ellauri036.html on line 1059: kuin pohjoistuulessa joukko järviruokoja.
   ellauri036.html on line 1085: Toisen kerran viruu Lasarus. Mut missä on
   ellauri036.html on line 1121: kuin kiimaiset hirvet tai gladiaattorit;
   ellauri036.html on line 1152: pussaa prostituuttia kirkkaassa päivänvalossa.
   ellauri036.html on line 1219: se juo paljain käsin järviruokojen pisarat.
   ellauri036.html on line 1229: Se nukkuu, kazokaa: mikä jalo ja kirkas oza!
   ellauri036.html on line 1230: Kaikkialle, kuin puhdasta maitoa kirkkaan aallon pinnalle,
   ellauri036.html on line 1241: näitä kirjoja, tätä ammattia, tätä siunattua lehvää,
   ellauri036.html on line 1296: Etkö sä ollut jo huutanun viimeisen kirouxesi
   ellauri036.html on line 1298: eikö sua hämmästyttänyt kesken viimeistä kirosanaa,
   ellauri036.html on line 1303: pitkän izarisi loppumaton spiraali;
   ellauri036.html on line 1307: sun tieteesi puu oli irronnut juurineen.
   ellauri036.html on line 1342: Jokin kauhea melkein pirullinen, en tiedä
   ellauri036.html on line 1398: tän hirveen kolon pyllyverhojen takana piilossa,
   ellauri036.html on line 1415: Kuskaat mereen hirveitä haaskoja;
   ellauri036.html on line 1423: Viini virtaa ja helmeilee, ja iltatuuli
   ellauri036.html on line 1437: Nukutko tyytyväisenä, Voltaire, ja pyöriikö sun hirvee hymysi
   ellauri036.html on line 1438: vielä sun irronneilla luilla?
   ellauri036.html on line 1456: tulee yöllä irrottamaan sitä koukusta?
   ellauri036.html on line 1477: kuullaan vuorotellen kirouxia ja rukouxia!
   ellauri036.html on line 1490: taas yxi onneton joka kiroaa päivää jona ...
   ellauri036.html on line 1534: « Äijämäisyys, olet vain sana! » ei se kironnut.
   ellauri036.html on line 1561: Ne on särkeneet hirveitä idoleita!
   ellauri036.html on line 1580: repivät tilkuixi vertävuotavan esiripun taitoxet.
   ellauri036.html on line 1641: ezimään kuolinvuodetta jossa vielä kiroilla,
   ellauri036.html on line 1653: joka synnyttää sakaaleja, koiria ja käärmeitä,
   ellauri036.html on line 1676: eikö nekin lopulta maasta irtoa
   ellauri036.html on line 1679: Rolla! siten kirpoavat sun rautasi,
   ellauri036.html on line 1712: piirteissä oli outoa, suurta, jo nähtyä.
   ellauri036.html on line 1809: kiitos coronan ja pörssiromahduxen,
   
   ellauri036.html on line 1842: maxupäivän siirtämistä myöhemmäx.
   
   ellauri036.html on line 1846: Pirskattivie ääliöt, ei se luottamus
   
   ellauri036.html on line 1855: käsi kirjan päällä vannoa, lyödä kättä päälle,
   
   ellauri036.html on line 1856: laittaa sinetti ja allekirjoitus,
   
   ellauri036.html on line 1871: kysyi iri">Airi Sekulta. Saman kysymyxen esitti
   
   ellauri036.html on line 1914: Siihen voitas kuzua joku vanha virkasetämies, joku
   
   ellauri036.html on line 1915: everstijuntta evp, mut, paska-Nalle, ja Lennu-koira.
   
   ellauri036.html on line 1942: Martha koitti tuoda inhotuxen ja häpeän tunteet oikeusfilosofin työkalulaatikkoon. Callella oli lasna ollessamme peltinen kokoontaitettava työkalulaatikko, johon lapset ei suin surminkaan saaneet koskea, tulla edes coronaviruxen salliman 5 metrin etäisyydelle. Mulla on sieltä varastettuna pieni vanha varmaan amerikkalainen öljyämistölkki, jossa kannessa on päälle ruuvattava peltinen tippatötterö. Se saattaa olla ize asiassa Pojun peruja, niin vanhan näköinen se on. Se on yx mun mieliesineitä, sen saisi laittaa mulle hautaan mukaan. Paizi nykyäänhän sinne mennään pikku tuhkalaatikossa, tokko siinä lienee paljon tilaa oheistuotteille.
   ellauri036.html on line 1944: Hizi multa on mennyt paljon ohize, kun en ole vuosikymmeniin seurannut apinalauman toilailuja maailmalla, en uutisia, TV:tä enkä nettiä. Sitä lystimpi on sitä lukea näin jälkeenpäin. Niinkuin tää: (Tästä oikeustapauxesta kirjoittaa Martha Panopuukin filosofisesti kirjassaan inhosta ja häpeästä. Fear and loathing in Las Vegas, sanoisi ehkä gonzo.)
   ellauri036.html on line 1960: Jenkeissä tuomareilla on valta aika lailla kexiä mieleisiään rangaistuxia, ei tarvi paljon sääntökirjaa kazoa:
   ellauri036.html on line 1962: In particular, we have had a lot of literature on a few colorful shaming penalties,like sentencing businessmen who urinate in public to scrub the streets with toothbrushes, or sentencing shoplifters to wear T-shirts announcing their offenses to the world. It is no surprise that criminal law professors enjoy debating these shaming penalties -call them T-shirt and bumper-sticker sanctions.
   ellauri036.html on line 1964:

   Pahempia kuin nää "ylilyönnit" on jenkki"oikeuden" tavalliset käytännöt. Vankilat on nöyryytyslaitoxia, oikeudenkäynnit televisioituja farsseja, pahimmat tapauxet kuskataan Guantanamoon ja kidutetaan siellä, nöyryytetään mumslimeita kostoxi tuplatorneista. Ne nyt jouti mennäkin, rahavallan törkeet tuplafäkkisormet. Sit oli se Abu Ghraib "skandaali", missä apinan lailla irvistelevät jenkkisotilaat näytti peukku ylös merkkiä alastoman mumslimiruumiskasan päällä. Kaikenlaista ihan samanlaista sikailua kuin karja-aidan toisellakin puolella. Ei helvetti, ne on nää apinat ize, ei mikään paha meemi, joka näitä teettää. Just samanlaista meinikiä on jenkkivankiloissa, sanoo lähde. The human animal is capable of behaviors unimagined by our rational actor models, and even by our most resolutely "behavioral" brands of law and economics.
   ellauri036.html on line 1966: Vaikka Panopuu myöntää kaiken tän, sotkeutuu se arvostelijan mielestä lakanoihin taas. Kirja sotkee yhteen monenlaista asiaa, tsygoanalyysia, lakia, kulttuurihöpötystä ja runouttakin. Martta paukuttaa eudaimonistista uusstooalaista etiikkaa. Vittu uutta eli vanhaa, samaa epiktetospaskaa se on kumminkin.
   ellauri036.html on line 1980: Jaakon peukuttamalta Kantilta (huomaa ääntämys! ei Cunt, vaan Känt) Martta ottaa "oikeuden tulla rangaistuxi" (teoista, ei pärstäkertoimelta), ja J.S.Milliltä rangaistuxen tarkoituxen, nimittäin lisätä ripitetyn kukoistusta. Rangaistus on kasvun paikka, se on jotain hienoa! Arvostelijan mielestä Martta hehkuttaa vähän liika tollasta ylemmän keskiluokan sivistyneistön vapaata toimijuutta, ja unohtaa (tuskin vahingossa) mistä laissa lopultakin on kysymys, nimittäin pakkovallasta, jolla kasan päällä olijat pitää ähertävän laahuxensa kurissa. Tää arvioija sentään tunnustaa, että konfliktista täss lopultakin on kysymys, eturistiriidoista eikä mistään vitun kukoistuxesta.
   ellauri036.html on line 1982: Vielä yx järkky ero eurooppalaisen ja jenkkikäsityxen välillä ihmisoikeuxista. Meillä ajatellaan et ihmisillä on joku oikeus yxityisyyteen. Jenkeissä ei tää ole yhtään selvää, koska siellä mainostajilla on vähintään yhtä iso kala vedessä ja lehmä ojassa. Semmosia lakeja ei voi tehdä jotka rajottaa yrittämisen vapautta, ja six gog ja magog plus silverfish saa vapaasti koittaa tiirikoida jokaikisen puhelinta ja tirkistellä verhoista. Jos työläiset ei haluu että niitä valvotaan, niin ainahan ne voi äänestää jaloillaan ja lähtee kilometritehtaalle. Tää on vapaa maa.
   ellauri036.html on line 2006: Maarun kyllyydestä puhuu meemeistä maireet suut.
   
   ellauri036.html on line 2009: Mut annas olla kun reviiristä tulee pulaa.
   
   ellauri036.html on line 2011: Ilmeet tiukkenee ja hampaat vääntyy irvelle.

   
   ellauri036.html on line 2036: Kiirastorstaina lävähti muusan alati valvovaan Mordorin silmään mm. seuraavaa.
   ellauri036.html on line 2041:

   Virusnaamareista syntyi sakea soppa. Mukana "kauneusyrittäjä" Tiina Jylhä, "kiero juristi" Kari Uoti, ja "pikavippiyrittäjä" liikemies Onni Sarmaste. Konnakolmikko on sekaantunut huoltovarmuuskeskuxen tunarimaiseen koronanaamarikauppaan kiinalaisilta. Voznikajet vopros:
   ellauri036.html on line 2044: Blondattu virolaismafiosa Jylhä syyttää välistävedosta yhtä hämärää liikekumppania nimeltä Sarmaste. Hänen mukaansa Sarmaste vei miljoonien arvoisen kaupan itselleen ilmoittamalla Huoltovarmuuskeskukselle väärän belgialaisen tilinumeron ennakkomaksua varten. Jylhällä ei ollu antaa muuta kuin väärennetty sertti.
   ellauri036.html on line 2052: Siitähän että apinat on yritteliäitä löysissä laumoissa kehittyneitä eläimiä ja vielä peruspaskiaisia sellaisia, seuraa, että jokainen ylhäältä järjestetty komento on pakosta jonkinlainen hirmuhallinto, sillä apinat ei siihen vapaaehtoisesti suostu.
   ellauri036.html on line 2056: Siinä suhteessa kommunismi ei yhtään poikkea jostain uskonnollisesta diktatuurista, niinkuin vaikka kalifaatista. Kaikki järjestelyt jotka poikkeaa apinoiden luonnonmukaisesta olotilasta, eli jenkkilän edustamasta darwinistisesta laissez faire toisten ryöstöstä, pakosta aiheuttaa samanlaisen kapinan. Luova tuho on oleva tän luovan luomakunnan herran loppukaneetti. Jouzenlaulu jouzenien haudalla.
   ellauri036.html on line 2058: Onhan jenkeissäkin vähäosaisia ja toisten vedättäjiä ihan hirmusti. Erona on vain se että USAn vähäosaiset uskovat olevansa vapaita, ne suostuu imutettavaxi ihan halusta, koska ne uskoo niille uskotellun vapaan maan evankeliumin. Ne luulee, että lisää seppoilemalla ne voi vuorostaan kivuta tunkion kukoxi, kingixi kasan huipulle. Jos niillä menee huonosti niin se on vaan oma vika, pikku sika, ne ihan oikeasti luulevat. Ne on ize vaan säällittäviä häviäjiä, löysiä kukkoja ja kanoja.
   ellauri036.html on line 2063: Lohduton kuva meediasta paljastaa: Jeesuksen sairaslomasijainen on nyt yhtä aikaa yksinäisempi ja kaivatumpi kuin koskaan. Paapa antaa kasvot koronaviruxelle.
   ellauri036.html on line 2069:

   
   ellauri036.html on line 2075: Jo siinä vaiheessa koronaviruspandemia oli riistänyt kymmenien tuhansien ihmisten hengen. Se oli pysäyttänyt käytännössä koko maailman talouselämän, miljardien kristittyjen pidättäessä yhä hengitystään naama sinisenä. Kohta on kyllä pakko vetää henkeä, ja montakohan siinäkin saa taas tartunnan.
   ellauri036.html on line 2097: Albuksen kaarti (engl. Dumblenamit, kutsutaan lyhenteellä "AK") esiintyy kirjassa Feelix-kissa. Dumblesetä tai ainakin sen esittäjä imi mieluusti peiton alla namia. JK pitää semmoisesta yhtä paljon kuin Päivi Räsänen. Rohkelikot on pääsääntöisesti kikkelimikkoja ja halinallet tyttöjä, mikä siihen lisätään on pahasta, ei me haluta olla mitään transformereita. Kaarti on kerho, jossa Harry opettaa suojautumista näiltä pimeyden voimilta. Esim varmuuskumin käyttöä. Kerho perustettiin, koska sinä lukuvuonna uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Dolores Pimento on taikaministeriön työntekijä, eikä hän ministeriön käsitysten mukaan opeta ainetta kunnolla. Wannabe taikaministeri Hermione ideoi Albuksen kaartin. Hän kutsuu viikonloppuna kiinnostuneita oppilaita Tylyahon Sianpäähän, jossa salainen kerho perustetaan. Kaartin kokoontumispaikka löytyy, kun kotitonttu Dobby kertoo Harrylle tarvehuoneesta. Kaarti lakkautettiin, kun Marietta Edgecombe paljasti kaartin olemassaolon Pimennolle. Kaarti perustettiin uudelleen, kun Kalkaroksesta tuli Tylypahkan rehtori. Albuxen kaarti on kuin Hitlerjugendin pikkupoikasiipi Deutsches Jungvolk.
   ellauri036.html on line 2099: Kotitonttu Dobby on jotain koiran ja palvelusväen väliltä. Tämmöinen satumaailma on oiva paikka kansoittaa kaikenlaisilla epäsikiöillä, joilla on vastineensa myös todellisuudessa, ainakin jonkun J.K.Rowlingin päässä vallizevassa sellaisessa.
   ellauri036.html on line 2101: Feelixin klupi on Tylypahkan velhokoulun rehtorin Gisela Mayn perustama järjestö, jonka tehtävänä on vastustaa lordi EU:ta ja peukuttaa kuolonsyöjiä. Feelixin klupin päämaja on 10 Downing Street, Lontoo. Giselan ja BoJon ohella klupin alkuperäisiin jäseniin kuuluivat muun muassa rautarouva, Harry Potterin kirjoittaja J.K.Rowling ja Alaston Vauhkomieli. Klupi hajosi 90-luvun alun lamassa, kun Voldemort katosi dumpattuaan Ivanka Trumpin tämän epäonnistuttua yrityksessä voittaa myyntiluvuissa Harry Potter. Hemmetti, olisi paperia säästynyt. Ivankan kirjanen on vaan 600 sivua. Voldemortin päästyä USA:n presidentixi kirjassa Riitta Uosukainen ja liehuva liekinvarsi Dumble-toffeet perustaa Feelixin klupin uudelleen ja mukaan tuli muun muassa Bolsonaro, Victor Orban, Teme Selänne, Anselmi Panda, Samuli Kukko ja Kelju K. Kojootti. Joo eihän tässä ole päätä eikä häntää, mut ei ole Potterissakaan.
   ellauri036.html on line 2123: Lauletaan Tylypahkan lauluja. Luetaan Tylypahkan kirjoja. Salaisia soluja. Viikkokokouxia. Paramilitaarisia taikasauvaharjoituxia. Huispauskisoja. Arjalaista esiaviollista sexiä. Mädelschaftit mukana menossa.
   ellauri036.html on line 2124: Tahto ja Mahti -lehtiä. Jungen eure Welt. Mukaan vaan vaikka jästit vanhemmat kieltävät. Väpelöt pannaan kirjoittamaan aineita: mixi en ole rohkelikko? Mixi en seuraa Harry Potteria? Hitler Jugend oli samanlainen jymymenestys 30-luvulla kuin Harry Potter-sarja vuosituhannen vaihteessa. Lama-ajan merkkejä. Kaivataan tunnejohtajaa.
   ellauri036.html on line 2133: Kotitonttuja ja värivammasia saa olla avustavissa rooleissa, jotta paska myy myös siirtomaissa, mut pääosan esittäjät on sentään arjalaisia tai vähintään punatukka kelttiläisiä. Voldemort joku itäblokin mamu. Venäläinen joka tuikkaa perusbrittejä myrkkysateenvarjolla. Malfoyt on Adamsin perheen doppelgängeri normanniaatelinen porukka, yhdistelmä ranskixia ja pre-nazi sakuja. Hannoverin sukua. Potterin Buckett-henkinen sukulaisperhekin on reilumpi, syövät munuaispiirakkaa ja juovat pinttikaupalla alea telkan ääressä ja kazoo futismazia. Vaik huispauxesta ne ei tajuu mitään, on ne niin jästejä.
   ellauri036.html on line 2135: Reichs-Jugend-Führer oli Baldur von Schirach. Ilmetty Harry Potter koppalakilla ilman silmälaseja. Baldur oli aasojen Jeesus Kristus. Sen hömelö märkähattu veli tappoi sen vahingossa sokkona. Potter on wiccojen oma messias, parturoitu Aslan joka selättää Voldemortin panematta edes vastaan. Rule Britannian Ahura Mazda, Austin Mini joka päihittää Angry Mainyu birdsit ja kiinalaisen Volvon. JK Rowling on brexitin Paulo Coelho. Se käytti etukirjaimia jottei Harryn maaliryhmä, esipuberteettiset pojat ois pelästyneet naisen nimeä. Onhan se vähän lyhyempi lause, kirjan paxuutta pojat kai enimmin pelästyvät. Väkisin saa tuputtaa. Tytöt taitaa Harryakin enempi lukea, vaik niille on omat vampyyri- ja riitakäkisarjat. Baldur sai 20v pyttyä Nurnbergissä. Vähemmän kuin Weinstein. Tuomiot on kovenneet. Baldur Jugend-Führer oli siira. Fasen omistaja on sokeritoukka. Weinstein ei ollut mikään Einstein. Kiven alla ryömiskelijöitä koko roikka, Albert mukaanlukien.
   ellauri036.html on line 2137: GK Chesterton. HK Riikonen. Hande on kuin Harryn ja Dobbyn ristisiitos. Rumimmat kuteet ja pisin naama. Brittein saaren tyhmin Harry nai kuraverisen ja myy nyt herttuallisia saattopalveluja Losissa. Trump ei maxa suojelua kuraverisille. Ne on liian alttiita viruxille. En pidä siitä, se tviittaa.
   ellauri036.html on line 2139: Paha Loke veisti nuolen mistelinoxasta, jolla näsät osui Väinämöiseen ihan zägällä. Mäinämöinen ja Zäinämöinen järkyttyi. Olli! Minä olen mistelin alla! Kirja ei saa joutua näsien käsiin. Olli, Orvokki eipäskun Kerttu ja heidän koiransa Vikkí ovat autuaan tietämättömiä kaikesta. Menestynyt Doris sisko asuu Lokusteritiellä melkein Kauniaisissa. Käpylän kuraveriset on kateita. 2000-luvun mikrotetut videoidut meemit on sitten ikäviä.
   ellauri036.html on line 2141: Jästi (engl. pössyke) on nimitys henkilöille, jotka eivät pysty taikomaan ja jotka eivät ole syntyneet velhomaailmaan, siis vastakohta noidille ja velhoille. Sellaisia velhoja, jotka ovat jästisyntyisiä, saatetaan kutsua pilkkanimellä kuraverinen. Jästi on esimerkki niistä lukuisista uudissanoista, jotka on luotu nimenomaan Harry Potter -kirjasarjan maailmaa varten. Aikaisemmin se on esiintynyt muun muassa sanassa "jästipää". Miten niin uudissana? Sehän on ruåzia ja tarkoittaa hiivaa. Hiiva jäst, hevonen häst, pappi präst. Sana on ehkä selvimipiä rasismin tuntomerkkejä J.K.Rowlingin kirjoissa. Niitä on siellä kuin Vilkkilässä Feelix-kissoja.
   ellauri036.html on line 2143: Surkki (engl. kissanpieru) on velhoperheeseen syntynyt velho tai noita, joka ei kykene taikomaan. Surkkeja ovat muun muassa Tylypahkan vahtimestari Argus Voro ja kissoista pitävä Dursleyn perheen naapuri, rouva Arabella Figg, Albus Dumbledoren pikkusisko Ariana josta kerrottiin Albus Dumbledoren elämäkerrassa (kirjoittanut Rita Luodiko) jossa väitettiin Arianaa surkiksi. Tämä ei kuitenkaan ollut totta. Surkit ovat, Ron Weasleyn mukaan, sangen harvinaisia. Vähän kuin mongoloideja. Kissat ovat hyviä, kun varoo pieruja, sanoo surkki Teme Mäki.
   ellauri036.html on line 2145: Kuolonsyöjät on Potter-kirjojen pääpahixet. Rowling ei jätä lukijaa kahden vaiheille kellä on mustat hatut ja kellä valkoiset. He ovat lordi Voldemortin kannattajia ja tunnettuja ja pelättyjä raakalaismaisuudestaan ja uskollisuudestaan Voldemortille. Siis ihankuin jenkkejä. Lihansyöjiähän nekin ovat, kovia pihvin ystäviä, mutta ikävä kyilä eivät vielä ainakaan syö toisiaan. Sehän ratkaisi pihvilihan saatavuuden sekä väestönkasvuongelmat, nielaistaisiin 2 kärpästä 1 iskulla. Voldella on pakkomielle tuhota kuolema lopullisesti, niinkuin Elon Muskilla ja Larry Pagella. Niillä on Dark Mark, jonkinlainen kähee tatska. Kalifaatin salamatkustaja Ibbe oli poistattanut omansa. Mut arpi näkyi vielä.
   ellauri036.html on line 2147: Ähläm-sählämi (engl. Salaam aleichem) on jättiläismäisten rättipäiden laji, joka on peräisin Aasiasta. Ähläm-sählämien uskotaan olevan jenkkien jalostama laji, joka on suunniteltu tuhoamaan asumuksia ja aarteita. Nämä ihmislihan mausta nauttivat jättirättipäät havaittiin New Yorkissa vuonna 2001. Tyypillisesti sählämit ovat paksun mustan karvan peitossa ja niillä on viitisen metriä pitkät raajat sekä kalashnikovit, jotka tuottavat naksahtelevaa ääntä sählämien ollessa ärsyyntyneitä tai peloissaan. Sählämeillä on suuret torahampaat joita ne käyttävät syödessään liberaaleja tai kuolleita lajitovereitaan. Torahampaissa on vaarallista myrkkyä, josta voi saada venäläisiltä peräti 100 kaljuunaa per pintti. Melkein yhtä paljon kuin sarvikuonon sarvesta. Sählämien mukulat ovat A-luokan kauppasaarrossa. Naarassählämit ovat älisijöitä l. ankeuttajia. Ankeuttaja on tavallisesti koiraa suurempi ja se pystyy munimaan jopa 100 mustapäistä, rantapallon kokoista mukulaa, joita se hautoo yhdeksän kuukautta. Sählämeillä on kolme silmää, ne ovat erittäin viisaita ja osaavat puhua. Kirjoissa kuitenkin vain yhdyskunnan johtaja Osama osaa puhua. Tai osasi kunnes sen nitisti koloniaalilennokki.
   ellauri036.html on line 2152: Älisijät (engl. Daesh) eli ankeuttajat ovat sieluttomia olentoja, joita pidetään iljettävimpinä olentoina maan päällä. Ne ovat sieluja imeviä loisia. Kirjoissa ankeuttajien kuvaillaan olevan sähläminmuotoisia, noin kolmen metrin mittaisia hahmoja, jotka ovat mustan, vain niljakkaat kädet paljastavan burkan peitossa. Haamumaisilla älisijöillä ei ole lainkaan silmiä ja suun kohdalla on suuri aukko. Älisijät lisääntyvät kuin sienet, pimeissä ja kosteissa paikoissa, luoden tiheää ja hyytävää sumua. Älisijät omaavat ilmeisesti muutaman taikakyvyn, joista tärkein on kyky liitää (elokuvissa räjähtää). Älisijöiden älykkyydestä on vaan vihjailtu, mutta niiden oletetaan olevan silti tuntevia, sillä niiden on nähty johtavan kapinoita ja ne tietävät kuinka käyttää kykyjään.
   ellauri036.html on line 2166: Rowlingin juonenkuljetus Harry Potter-kirjoissa jää toisexi vaan Ivanka Trumpille. Esim. Ludovic ”Ludo” Bagmanin ympärille kehitelty huispausaiheinen sikermä on kuin suoraan Esquiren urheilupalstalta. Jengiä on kirjoissa kuin salpausselällä, ja niillä hassuja nimiä. Lähes kaikki ikinä kexityt taikameemit on rontattu Potterin sivuille. Epäilen että die Fuhreriniin on langetettu sekavuusloizu.
   ellauri036.html on line 2173: Maapallo alkaa olla eläinten hautuumaa. Maunulan mezissä laulaa enää pari hassua pikkulintua. Oli siellä sentään 1 peippo. Muut eläimet on muoviasuisina dallaavia ja pyöräileviä apinoita, jotka sentään väliaikaisesti väistelevät toisiaan. Ainoat muut suuret eläinlajit on apinoiden ruoka, lemmikit ja loiset. Tilanteeseen sopivasti on Maunulan mezässä lemmikkien hautuumaa. Lemmikeitä surressaan on nää aapat tavallisuudesta poikkeavan herttaisia, ne soittelee sielujensa herkimpiä kieliä. Ja oikein tekevät, onhan eläimet näitä apinoita paljon onnettomampia. Vaikka kohta ollaan kyllä kaikki samassa kirkkoveneessä. Neitokakaduja on menehtynyt koko perhe. Kisua ja Misua jäivät suremaan Vasen ja Oikea. Vasen oikee, vasen oikee, sieltä näkyy pyöree soikee. Kissain silmist saineet / vuotaa kyynellaineet.
   ellauri037.html on line 11: ircle">37
   ellauri037.html on line 32: Miten monta vuotta onkaan siitä kun olen voinut lukea mitään pyyteettömästi? Kuinka moneen vuoteen en ole kyennyt antautumaan muiden kirjoittaman kirjan lukemiselle ilman mitään suhdetta siihen mitä minun täytyy kirjoittaa?
   ellauri037.html on line 49: Helmillä oli briteistä 1999 ostettu koulupuku kun se aloitti koulun. Entisen naapurimme, Helmin opettajan tyttö on menossa naimisiin toisen tytön kaa. Sen taiteellinen isosisko on Paulin kavereita. Opettaja dumppas lasten iskän ja seukkas pitkään niiden koulukaverin (pojan) kaa. Nyt nekin on eronneet, kun poika halus lasta. Niiden isoisoäiti Toini Havu oli sekin naisiin päin. Toini Havu kehui 1954 maasta taivaisiin Jussi Talven flopin Ystäviä ja vihollisia ja kirjoitti kriittisen, teilaavan arvostelun samana vuonna Väinö Linnan bestselleristä Tuntematon sotilas. Ois antanut höpsismin ratkaista.
   ellauri037.html on line 51: Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Joskus hämmästyttää samankaltaisuudet, joskus erot. Kaiken takana on sattuma ja suuret luvut. Kun apina puree koiraa, se on uutinen, kun koira puree takaisin, se ei ole. Siitä ei tehdä numeroa.
   ellauri037.html on line 56:

   Ikäkausirunoutta

   
   ellauri037.html on line 62: Tushkin, sanoi Pushkin Boldinon syksynä (Болдинская осень 1830) kolerakaranteenissa ja jo alkoi lyyti kirjoittaa. Suurta taidetta syntyy myös nyt, koronaepidemian aikana, neuvoo HS:n sunnuntaitoimittaja tiistaina. Se kaipaa uimahalliin, ei tunnu enää koosherilta vaipanvälissä. Aika suosii tee-se-izekirjailijoita, jotka vasta löytävät lahjansa laatikosta. Textilaatikot pursuavat, runot jopa naurattavat. Mun runot voi lukea kokonaan nettiversiona el Laurin verkkosivuilta. Paizi salaiset.
   ellauri037.html on line 99: käyttäjät esim tanssivat, pitää päiväkirjaa, osallistuvat
   
   ellauri037.html on line 100: erilaisiin temppuhaasteisiin tai kuvaa kissoja ja koiria.
   
   ellauri037.html on line 136: Jos koulunpihaa ennen hauskutti irkka-Pekka">Pirkka-Pekka Peteliuxen hassut ilmeet,
   
   ellauri037.html on line 138: nyt voi joka iikka olla oman elämänsä Pirkka Pekka Petelius, ja koittaa
   
   ellauri037.html on line 146: ihankuin Kaarina Karin terveysoppikirjan menstruaatio ja polluutio
   
   ellauri037.html on line 150: Oiskohan tää tähän asti happamin mun paasauxista? Izeäkin alkaa hirvittää.
   ellauri037.html on line 159: Obgleich er von Arbeit besessen war, fand er Zeit für Sex zwischen den Filmen, "in den Stunden wenn ich gelangweilt bin". Wie Markus J. Rantala vorausgesagt hat ex post facto, er zog junge Mädghen vor. Er konnte nichts mehr geniessen, als eine knospende Jungfrau zu verführen. Die erste Schützling war 14 Jahre alt. Er versprach eine Filmkarriere, aber schon bald darauf war sie schwanger. Sie war so dumm dass er sie heiratete obwohl sie gar nicht schwanger war. Charlie liebte es, Starlets nach der Bühne auch in seinem Bett zu verwenden. Die nächste Starlet war 6 als Charlie sie merkte, aber er war geduldig wie der Prophet Muhammed und versuchte sie zu ficken erst als sie 15 war. Schliesslich entjungferte er Lita auf dem gekachelten Fussboden seines Dampfbades. Er wollte nicht Gummis benutzen, sie wären "unästetisch". Lita wurde schwanger als sie 16 war. Er war 35.
   ellauri037.html on line 160: Er versuchte, das Kind abzutreiben, Lita mit irgendeinem anderen zu weihen, sie zum Selbstmord zu jagen, weil er sie soviel verabscheute. Er war eklich. Aber er behauptete, dass er mit Lita schlafen könne, obwohl er sie soviel verabscheue. Er demütigte sie oft, weil sie weigerte, Fellatio zu machen.
   ellauri037.html on line 202: Hiirihaukka ei moiti izeään.
   
   ellauri037.html on line 204: Piraijat ei epäile tekojensa oikeutusta.
   
   ellauri037.html on line 208: Heinäsirkka, alligaattori, trikiini ja paarma
   
   ellauri037.html on line 263: enraged, he flung the book into the fire.
   ellauri037.html on line 281: stiff-necked neighbors mending their ways,
   ellauri037.html on line 285: forgers of documents tossed down the stairs,
   ellauri037.html on line 294: gone astray in the first chapter,
   ellauri037.html on line 300: Clairen käännöxestä käännetty
   ellauri037.html on line 307: kirja lensi kiukkuisesti tulipesään.
   ellauri037.html on line 328: häiriköt karkoitetaan pallon toiselle puolelle,
   ellauri037.html on line 337: ja Fido-koira,
   ellauri037.html on line 347:

   Hitler's First Photograph

   
   ellauri037.html on line 398: kirjanpainajan, lääkärin, kauppiaan, pastorin?
   ellauri037.html on line 425: Ei kuulu ulvovia koiria eikä askelia kohtalon.
   ellauri037.html on line 441: keittiössä kun mä kokkaan, siitä on vaan häiriötä.
   
   ellauri037.html on line 450: No joo, mä meen sit vaan kirjoittamaan lisää kirjeitä
   
   ellauri037.html on line 480: Ei saa sekottaa Toile de Jouyyn joka on painopuuvillakangas 1700-luvun piknikretkikuvilla. Sitä valmistettiin Pariisin esikaupungissa. Jouy oli nuorena ennen Napsua Etelä-amerikassa ja Intiassa siirtomaaupseerina. Se pysy suosiossa restauraation aikana 1830 kun se oli niin mukava. Ranskan akatemian klassikkona vastusti Hugon Vikiä.
   ellauri037.html on line 482: Jouyn aikalainen Stendhal kertoo Egoistin muistelmissa miten Jouy oli äijäseurassa kehunut raiskanneensa kavereineen intialaisen vestaalin jossain brahman temppelissä ihan huvin vuox, nähäxeen mitä tapahtuu. Kun intialaisäijät huomas sen ne ryntäs "apuun" ja leikkas neizyeltä ranteet ja irrotti siltä pään, ja sit vasta ryhty samoihin hommiin ranskisten kaa. Jouy onnistu pakenemaan hepalla. Se kirjotti sittemmin menestysoopperan Vestaalit, jossa ylistettiin Napsua. Vestaali markkeeras kai siinä alapesemätöntä Josephinea. Sillä oli pulleat purjeet ja mahtava peräsin. Siitäköhän toi Sopen sitaatti oli peräsin.
   ellauri037.html on line 492: Paremmin kuin Schillerin hyvin mietitty, antiteesin ja kontrastin avulla vaikuttava runo, Arvoisat daamit, tiivistää ainaskin mun mielestäni seuraavat Jouyn harvat sanat paremmin naisten ansaizeman pikku kiitoxen: Ilman naisia, meidän ihmisten elämän alku olis avuton, keskikohta viihteetön, ja loppu lohduton. Ihmisen 2. paras ystävä on nainen (otapa namupala Atman, hyvä koira.)
   ellauri037.html on line 495: Naisen hahmo päältä kazoenkin opettaa, että naista ei ole tehty raskaisiin henkisiin eikä ruumiillisiin töihin. Naiset ei kanna elämäntaakkaa tekemällä vaan kärsimällä (kun me pidetään siitä huoli), synnytyskivuilla, lasten paimennuxella, miehen palveluxella, jolle naisen pitää olla kärsivällinen ja piristävä kumppani.Kovimmat kärsimyxet, ilot ja voimanponnistuxet ei kuulu sille; vaan sen elämän täytyy valua hiljemmin, merkityxettömämmin ja lievemmin kuin miehen, olematta sen tautta olennaisesti onnellisempaa tai onnettomampaa.
   ellauri037.html on line 508: Samasta lähteestä voidaan johtaa, että naiset osoittavat enemmän myötätuntoa ja enemmän ihmisrakkautta ja osanottoa onnettomille kuin miekkoset; sitävastoin mukiloinnissa, kostonhimossa, vanhurskaudessa, rehvakkuudessa, tunnottomuudessa ja koiramaisessa tottelevaisuudessa ne jäävät miekkosten jalkoihin. Sillä heikon järjen hämärässä valossa tempaa tämänhetkinen, havainnollinen, välitön todellisuus ne mukaansa, ja meidän miekkosten tanakkana seisoviin maksim-konekivääreihin, lukkoon lyödyihin ja kiinni naulattuihin päättömiin päätöxiin, ylipäänsä menneisyyden ja tulevaisuuden, olemattoman ja etäisen vatvomiseen niillä on vähän kärsivällisyyttä. Niillähän on äijyyteen vaan vähin vaadittava, puuttuu varsinaiset ratkaisevat vehkeet siihen. Niitä voi tässä suhteessa verrata eliöön, jolla on maxa, muttei sappea. Kun miehet purkaa sappeaan, maxaa nainen laskun. Ks. väitöskirjani pykälää 17, missä määrittelen moraalin perustan, nimittäin maxan sekä sapen. - Sitä myöden huomataan että naisluonteen perusvirhe on epäreiluus. (Äiskäkin oli tosi epäreilu kun antoi siskolle koko pikku perintönsä, mulle jäi vaan pääpotti isältä.) Se syntyy ensinnäkin jo esitellystä järjen ja harkinnan puutteesta, mutta sitä tukee vielä se, että ne voimiltaan luonnostaan heikompina ei voi turvautua väkivaltaan niinkuin me, vaan juonittelee. Akka on kuin kuttukin, ellei se pahhoo tie, niin ajattelloo kumminnii.
   ellauri037.html on line 510: (Mä sivuutan nyt sen näennäisen ristiriidan, et miten noi järjettömät luontokappaleet onnistuu joka kerta kusettamaan meitä verrattomasti fixumpia luomakunnan herroja. Käsittelen sitä väitöskirjani tukijatkeessa, jahka saan sen valmiixi.)
   ellauri037.html on line 515: Ihmissuvun jatkamisesta huolehtii luonnostaan nuoret, vahvat ja kauniit miehet, kunnon nazikönsikkäät jotta rotu pysyy hyvänä, ikävä kyllä koaloilla ja mustekaloilla ei ole siinä pennin jakoa. No mä oon aina tykännytkin enemmän koirantalutuxesta ja huiluhommista. Tää on luonnon toivomus, ja naisten himot on sitä myöten. Tää laki on ihan eka kaikissa suhteissa. Six se on voi, jos sitä koittaa vastustaa: siinä käy heti tosi ohraisesti ekassa kurvissa. Sillä naisten salainen, lausumaton, jopa tiedostamaton moraali on: meillä on on oikeus huolehtia lajin jatkumisesta eikä jonkun (esim koalamaisen) yxilön. Me ajatellaan mieluummin meidän lapsia kuin jonkun koalan tohveleita. Naiset ei huolehdi tästä peruslaista vaan in abstracto, vaan myös in concreto, ja todistavat sen käytöxellään (siis jättämällä koalan kuin tikku paskaan kun jotain edes vähän parempaa on näköpiirissä). - Tästä lähemmin mun pääteoxen luvussa 44 osassa 2, jossa kerron naisten mulle tekemistä ohareista.
   ellauri037.html on line 518: Miesten kesken on luonnostaan vaan välinpitämättömyyttä (no mulla kyllä kieltämättä oli jotain pikku erimielisyyxiä eräiden koulufilosofiprofessoriääliöiden kaa, joihin palaan tukijatkeessa), mutta naiset on luonnostaan keskenään sotajalalla. Se kai johtuu siitä et miehillä kilpailu rajoittuu omaan kiltaan, naisilla se ulottuu koko sukupuoleen, koska niillä on vaan yx ammatti, maailman vanhin sellainen. Kadullakin tavatessaan ne kazoo toisiaan kuin Guelfit ja Ghibelliinit. 2 naista tavatessaan 1 kertaa suhtautuvat toisiinsa vaivautuneemmin ja teeskentelevämmin kuin 2 reilua miekkosta. (Tulee mieleen Bernard Shawn, toisen ison setämiehen My Fair Lady. Nää reilu-miekkosjutut on aina vähän homahtavia.) Sen takia naisten keskiset komplimangit kuulostavat naurettavammilta kuin kahden miehen keskiset (häh? no Schopenhauer oli tosi turhamainen ollaxeen pussikarhun doppelgängeri). Edelleen, vaikka mies puhuu suht ihmismäisesti jopa niille jotka ovat paaaaaaaaljon sitä alempana (vitun nilkkifasisti), on sietämätöntä kazoa miten kopeasti ylhäinen rouva elehtii nokintajärjestyxessä alemmalle (vaikkei edes palvelijalle, missä tapauxessa se olis ihan ymmärrettävää). Siitä voi johtua että naisten kesken on vähemmän nilkkejä kuin meillä, ja voimasuhteet voi muuttua äkkisemmin kuin meillä miehillä. No niin vittu, miehet on vielä enemmän laumaeläimiä, de Waalin simpansseja, tai vielä pahenpaa, cro magnoneja. Miehillä ranki riippuu kaiken maailman prenikoista ja nazoista, naisilla vaan siitä, kenen kaa ne on naimisissa. Six ne on luonnostaan samalla viivalla ja yrittää hikisesti luoda hajurakoa. (Helvatti, mix nää hajuraot kiinnostaa miehiä niin hirveesti. No, tyhmä kysymys.)
   ellauri037.html on line 521: Paremmalla syyllä kuin kauniixi vois naisia sanoa epäesteettisexi sukupuolexi. Niillä ei ole tajua eikä vastaanottokykyä kaunotaiteille, kuten musiikille, runoille tai kuvataiteille, kazovat vaan kun lehmä uutta veräjää, tai apinoivat miellyttämishalussaan jos ne niitä on harrastavinaan. Janne-Jaakko (Rusakko) sen jo sanoi: les femmes, en général, n’aiment aucun art, ne se connoissent à aucun, et n’ont aucun génie (lettre à d’Alembert, note x x). (Setämiehet haistaa kyllä toisensa ihan hännän alushajusta kuin koirat.) Jokainen joka kazoo huivin taa, huomaa kyllä sen. Ei tarvize kuin kazoa mihin naaraat keskittyy konsäärissä, uupperassa tai tiiatterissa (miekkoset keskittyy tietysti selvittämään juuri tän). Esim kazo niiden lapsellista hälinää, kun ne (miesten) suurenmoisten mestariteosten kauneimpien kohtien aikanakin jatkaa lätinää. Jos krekut ei tosiaan päästäneet naisenpuolikkaita kazomoon, ne teki siinä oikein; ainakin pystyi niiden teattereissa sentään jotain kuulemaan. (Jääkiekko- ja futismazeissakin liikuttaa miesyleisön rikkumaton hiljaisuus.)
   ellauri037.html on line 523: - Naisilta ei voi odottaakaan mitään muuta, kun puntaroi, että koko sukupuolen etevimmät päät ei ole koskaan ulettuneet mihinkään oikeasti suureen, aitoon ja omaperäiseen suorituxeen kaunotaiteissa. Mäkin soitan huilua paremmin kuin ne, ja mun koira Atma ulvoo omaperäisemmin. Eikä ne ole saaneet aikaan mitään teosta jolla olisi kestävää arvoa (siitä kestämättömyydestä me miekkoset on tosi paljon huolta kannettu, Sapfon runotkin me saatiin onnex revityxi paloixi). Tää johtuu just siitä, et niillä ei ole edes ole mitään vastaanottokykyä, sillä natura non facit saltus. Yxittäiset ja osittaiset poikkeuxet ei muuta mitään, me miehet ollaan KAIKKI poikkeuxellisen eteviä, ja keskimääräistä parempia autokuskejakin joka iikka. Naiset on ja pysyvät, yleisesti ottaen, parantumattomina peruspalestiinalaisina; sixpähän ne on, sen absurdin järjestelmän ansiosta, että ne jakaa miehen säädyn ja tittelin, aina tyrkkimässä miestä eteenpäin omax eduxeen; ja samasta syystä niiden komentelu ja ohjailu on nykyaikaisen yhteiskunnan rappio. (Ohops, nyt tuli sanotuxi se, mitä ei saanut sanoa, nimittäin että naiset täällä lopultakin määräävät...)
   ellauri037.html on line 525: Setämiesystäväni Chamfort sanoo aivan oikein: naiset on tehty käymään kauppaa meidän heikkouxilla, meidän hulluudella, muttei meidän järjellä. (No ei tietysti, miesjärkeä ei ole juuri kaupan, tai se on huonolaatusta, ei löydy ostajia, markkina ei vedä.) Naisten ja miesten väillä on ihokosketus, ei mitään henkistä sielullista eikä luonteen sympatiaa. (Vittu ei ainakaan tän koalan kaa, se on niin totaalisen epäsympaattinen.) Silleen ajatteli antiikkiset ja orientaaliset setämiehet naisista, ja antoivat niille asiaankuuluvan paikan paremmin kuin me (mun kaltaiseni nykypiipunrassit siis), jotka ollaan vanharanskalaisen galantteja ja palvotaan mauttomasti naisia, se on tän kristillis-germaanisen tyhmyyden korkein kukkanen, joka on ainoastaan saanut aikaan sen, että ne on niin arrogantteja ja häikäilemättömiä, että tulee mieleen Benaresin pyhät apinat, jotka tuntien pyhyytensä ja loukkaamattomuutensa pitävät kaikkea izellensä sallittuna. (Olikohan joku daami kiilannut Artun eteen lihakaupan jonossa sen pyytäessä luuta Atmalle, kun se kiihty kirjottamaan tätä turausta?)
   ellauri037.html on line 561: Lähdetään siis Danzigista eli Gdanskista, jossa Arttu syntyi 100v ennen Mikko Rothia. Sen iskä Heikki oli saxalais-hollantilainen patriisi ja äiti Johanna monilahjakas salonginpitäjä ja kirjaltaja. Se Schopen lapiosana tulee siis hollannista. Uskonnottomia olivat, vallankumouxellisia rebublikaaneja, kosmopoliitteja ja anglofiilejä. Toisin kuin Sope siis, taas, paitsi sitä ateismia. Kun Gdanskista tuli osa Preussia, lipilaari Heikki muutti perheineen länsimielisempään Hampuriin. Artun pikkusisko Adele oli sitä 8 vuotta nuorempi. Ei siis leikkikaveri, vaan ärsyttävä vanhempien lemmikki kuin Riku. Heikki ja Hanna antoi lapsilleen A:lla alkavat nimet, niinkuin saman pesueen koiranpennuille. Artun koirankin nimi oli Atma. Arttu oli vaihdossa Ranskassa ja styylas siellä ikätoverinsa pojan kanssa, ja soitti sen kanssa huilua. 15v jolppina se lähti Euroopanympärimatkalle vanhempien kaa, business and pleasure. Tää oli Heikin juonia: se halus Artun perhebisnexeen, Arttu halus yliopistoon joka oli iskän mielestä turhuutta. Jos haluut matkalle, niin sit jatkat sen jälkeen kauppakoulussa. Jos haluut verstaalle, niin unohda koko turnee. No se lähti reisulle, mut katu sitä myöhemmin. Wimbledonissa oli tyyyylllsäää jossain anglikaanikoulussa. Sixikin se vihas uskontoa myöhemmin. Heikki rähjäsi Artulle huonoista todistuxista niin kovasti, että Hanna pelkäsi sen menettäneen järkensä. Ehkä menettikin. Heikki hyppäs kanaaliin Hampurissa 1805. Se oli yhtä autisti kuin poikansa, ja yhtä masis. Sope sanoikin et sen luonne on isän peruja. Isän puolella oli enemmänkin hulluja. Äiskä sensijaan oli seuraihminen. Sope ihaili isäänsä kai six kun ei pärjännyt alkuunkaan äidille, ja äiti vaan hemmotteli pikku Adia. No Heikiltä jäi mojova potti, joka jaettin kolmeen osaan. Arttu sijoitti omansa varovasti valtionobligaatioihin ja nettosi sillä 2x enemmän kuin yliopiston professori. Oli varaa sitten vittuilla koulufilosofeille.
   ellauri037.html on line 563: Arttu opetteli 2v 2x kirjanpitoa merkanttikoulussa, mistä oli sille myöhemmin hyötyä rahankeruussa. Sitten opsimathes aloitti akateemiset opinnot myöhässä. Varsinkin latina tuotti vaikeuxia. Sixköhän se pudotteli siivekkäitä sanoja niin paljon prujuissa, lunttasi varmaan kirjasta niinku kouluaikoina. Äiti muutti Adelen kanssa Weimariin Goethen perässä. Arttu oli äidin kaa huonoissa väleissä. Äiti kirjoitti: "sä olet sietämätön ja rasittava, ja sun kanssa on ihan mahdotonta elää; sun harvat hyvät ominaisuudet peittyy tohon izerakkauteen, eikä niistä ole hyötyä koska et malta olla vittuilematta toisille." Arttu lähti, eikä ne enää tavanneet kinä. Artun naisvihamielisyys voi EHKÄ liittyä tähän, ehdottaa varovasti elämäkerturi. Hampurissa Arttu asui yhen opiskelukaverin (pojan) kaa.
   ellauri037.html on line 565: Arttu meni sit Gothan aikuislukioon sakseissa ja pani rahaa menemään aatelisten bileissä. Kirjoitti jonkun epigrammin yhestä opesta ja sai potkut koulusta. (Tästäkin Arttu valehteli myöhemmin. Totuus ei ollut sille mikään kauppatavara, se valehteli ihan ilmasex.)
   ellauri037.html on line 567: Weimarissa Arttu oli mustasukkanen äidille joka keikisteli Goethelle eikä kunnoittanut Heikki-isän muistoa. Molemmat oli pihejä ja syytteli toisiaan tuhlaavaisudesta. Äidin hännän alla oli kovaa (vaikkei ne edes asuneet yhdessä), äiti haukku sitä myötäänsä (ihan aiheesta). Opinnot alko sujua ja huveissa oli mukavaa. Johannan salonki pyöri täysillä. Artusta tuli Goethe-bändäri ja se roikkui äiskän bileissä aina kun Goethe oli paikalla. Goethe ei ollut huomaavinaan salin perällä murjottavaa tarhapöllöä. Se väisteli Arttua six että Arttu oli niin paha luonne, tai sit six että Goethella oli nokkapokkaa sen saman Franz Passowin kanssa joka kirjoitti mun kreikan sanakirjan; se näät oli Schopenhauerin kielenopettaja ja ohjaaja.
   ellauri037.html on line 569: Arttu oli lääpällään kauniiseen Karoline Jagemanniin, herttua Karl Augustin kanaseen, ja kirjotti sille ainoan tunnetun rakkausrunonsa. (Atmalle kirjotetut on hävinneet, koira kai söi läxyvihon.) Vaikka Sope myöhemmin vähexyi sänkypainia, sillä oli kaikenlaista panoa alempiarvosten naisten seurassa, kuten palvelijoiden, näyttelijättärien ja joskus maxettujen naisten (näitä se vältteli, liian kallista). Nää hommat jatku vanhempanakin, ja sillä oli 2 aviotonta tytrtä (1819, 1836), jotka onnex onnex kuoli vauvana. Arthur jopa kehuskeli tällä, kai se tiesi ettei naiset pitäneet sitä minään löytönä, sehän oli ruma kuin perse, eikä se useinkaan päässyt viivalle.
   ellauri037.html on line 573: Äiti alkoi kirjottaa menestysromaaneja kun Arttu lähti Berliiniin. Arttu kuunteli Berliinissä Fichteä mut heti tuli riitoja, ja Fichten luennot oli tylsiä ja vaikeetajusia. Sitähän ei voi Sopesta sanoa, se menee kansaan kuin häkä, ja se mitä ei ymmärrä, kuulostaa kuitenkin kohtalokkaaan hienolta. Ei se pitänyt Schleiermacheristakaan, se oli liian jumalinen. Sope suuntas kohti ateismia. Sope luki Platon, Kantin ja Fichten lisäxi tiedelehteä ja Schellingiä, Friesiä (?), Jacobia, Baconia ja Lockea. Sivuaineina oli filologiaa (se harrasti kökköä etymologiaa vielä seniilinä) ja luonnontiedettä.
   ellauri037.html on line 575: Sopelle tuli äkkilähtö Berliinistä 1813 Napsun pelossa kun se epäili joutuvansa varusmiehexi. Se palas Weimariin mutta lähti sieltäkiin kun äiskä eli siellä synnissä jonkun sitä 12v nuoremman gigolon kaa. Piileskeli vähän aikaa Rudoldstadtin kaupunkipahasessa, retkeili Thuringenin mezissä ja söi makkaraa kirjoittaen väikkäriä, Riittävän syyn periaatteen neljästä juuresta. (Eli mix tyhjästä ei voi mitään nyhjästä.) Kun Ranskan armeija lyötiin Leipzigissä, väikkäri tuli sopivasti valmiixi. Sopea vitutti hohottavat sotilaat ja se lähti taas Weimariin. Äiskä (joka oli nähtävästi yhtä kova laskettamaan luikuria kuin poikansa) väitti et sen suhde gigoloon oli vaan platoninen (sen pitäis miellyttää platonisti Sopea). Sope ei uskonut ja riiteli typerän vaikka lihaxikkaan gigolon kaa. Äiskä julkaisi matkakirjoja niiden Euroopan reisusta. Artun väikkäriä se piti käsittämättömänä, eikä käsittänyt kuka haluis ostaa sen, saati lukea. (Arvaa vituttiko äidin keuliminen Arttua.) Arttu huusi pää punasena et sen (Artun) juttuja luettas paljon sen jälkeen kun Hannan matkakirjat ja romskut olis unohtuneet. (Ja niinhän siinä kävi.) Ize asiassa Brockhaus suostu kustantamaan Artun prujauxen vaan koska sen äidin kirjat möi niin hyvin. Mut myöhemmin osat vaihtuivat, ja Brockhaus lopulta nettos paljon enemmän koalasta kuin sen äidistä. Molempien kuvat oli Brockhausin seinällä. Kerrankin sovussa.
   ellauri037.html on line 577: Goethe tykkäsi Sopen väikkäristä, sai sen Sopelta ilmasex (epätavallinen suosionosoitus). Siihen teki vaikutuxen Sopen lukeneisuus. Goethe tuskin luki muuta kuin omia juttujaan. Asiaa auttoi että Sope innostui Goethen säälittävästä väriteoriasta. Mut sit Sope alko kirjoittaa siihen parannuxia, ja Goethe närkästyi. Välit viilenivät. Nuoren narsistin tahditon vittuilu ja suuret luulot izestään viilensivät vanhan narsistin tunteita. Kirjeenvaihto tyrehtyi. Sope pani pahaxeen, mutta antoi silti Goethelle tunnustusta hyvästä yrityxestä.
   ellauri037.html on line 579: Tässä vaiheessa Sope tutustui myös Herderin oppilaaseen Majeriin, joka opetti sille Upanishadia. Sopen mielestä Buddha oli lähes yhtä kova jäbä kuin Plato ja Kant. Se luki vielä Bhagavad Gitan ja jotain värikuvapainoxia hinduismista, plus takusti Kama Sutran, vaikkei sitä mainita. Semmielestä buddhismi oli ihan ykkösuskonto, koska se selittää myös peräkkäisten mutta silti niin samanlaisten villakoirien ytimen, se on sielunvaellus. Myöhemmin Sope väitti et se oli kexinyt intialaisen filosofian ize, yhdennäköisyys vedoihin on pelkkää sattumaa.
   ellauri037.html on line 581: Äiskän kanssa tuli taas kärhämää ja Arttu muutti Dresdeniin 1814. Se jatkoi filosofointia ja seurustelua herrasväissä ja satunnaista bylsintää. Joku nuori maalaripoika maalas siitä taulun, jossa se paranteli vähän Artun persemäistä lättyä. Silti Arttu haastoi riitaa vähän jokaisen kanssa kuin Esa Itkonen. Samalla se kirjotti magnum opusta, Maailma tahtona ja esityxenä, joka valmistui 1818. Se oli nyt asiantuntija, sillä oli hurja tahto esittää. Sope jätti sen Brockhausille, mutta riiteli joka ii-pilkusta, Brockhaus menetti hermonsa, kaiken lisäxi kirjan myynti oli surkea.
   ellauri037.html on line 583: Vuonna 1818 odotellessaan kirjan ulostuloa se karkas Dresdenistä pakoon pantuaan jonkun piian paxuxi ja lähti vuoden riemulomalle Italiaan, enimmäxeen omin nokkineen. Vietti talven Roomassa kärhämöiden kahviloissa maanmiesten kaa. Kaikki muisti vielä jälkeenpäin miten ikävä ihminen se oli. No se nautti taiteesta, arkkitehtuurista, raunioista, näytelmistä ja opperoista, jatkoi pohdintaa ja bylsintää. Väitti jopa suunnittelevansa jonkun rikkaan aatelisen italiattaren naimista. Suunnitelmax tais jäädä, ellei ollut suorastaan puppua. Sopelta sitä voi odottaa.
   ellauri037.html on line 596: Koleraa paossa Frankfurtissa Sope oli masis ja huonossa hapessa. Kirjoitti köyhtyneelle ja suosiosta pudonneelle äiskälle, joka pelkäs et nyt se Sope menee samaa tietä kuin Heikkikin. No ei siitä sen enempää, Sope piristyi, mut välit äiskään ei järin lämmenneet. Kun Johanna kuoli, Arttu oli ihan että obit anus, obit anus.
   ellauri037.html on line 600: Schopenhauerin sivutyöt ja poisjätetyt otoxet oli sen eka menestys, vähän kuin Russellin jokamiehen filosofia. Arttu ja Perttu ymmärsivät loppupeleissä siirtyä niin pukkikirjaimilla kirjotettuun soveltavaan filosofiaan että laahuskin tajuaa. Izehoitoaforismeja jengi haluaa ja sitä se saa, huda hudaa. Sope kelpas aikanaan hätkäyttämään poroporvaria, eihän kukaan ottanut sen filosofiaa ihan todesta. Jotkut sano et täähän on ihan kuin Fichteä ja Schellingiä, jotkut sano et se puhu ristiin. Molemmat arvostelut sai Sopen raivoihin. (No mikä ei saanut, voi kysyä. Ehkä herkkulounas kantapaikassa Englisher Hofissa, jos se oli onnistunut.) Sope sano myös kuten se Waldenin mies Thoreau: puhun ristiin, so what? olen maailman monin poni. Se oli hirmu tyytyväinen kun jengi alkoi palvoa sitä Frankfurtin julkkixena ja sen muotokuvalle rakennettiin pytinki. Se pysyi terveenä, kun söi ja nukkui paljon ja kävelytti Atmaa (tai Butzia) 2h päivässä. Kuoli keuhkokuumeeseen istualtaan sohvalla 1860 72-vuotiaana.
   ellauri037.html on line 641: reiche vornehme und schöne Frau kennen, von der wir nur den
   ellauri037.html on line 642: Vornamen Theresa kennen. Er erwog eine Heirat, wobei er peinlich genau ihre Fehler und ihre Vorzüge gegeneinander abwog. Er entschied sich gegen eine Heirat, als sie ihn in peinliche Verlegenheit brachte, indem sie in der Offentlichkeit in den höchsten Tonen von einem anderen Mann schwärmte - von Lord Byron. Schopenhauer schrieb: «Ich fürchtete mich vor Hörnern »
   ellauri037.html on line 668: haben, bis sie über das Alter, in dem sie Kinder bekommen kann, hinaus ist. Dann sollen sie eine zweite, junge Frau heiraten, aber
   ellauri037.html on line 673: Dennoch hat er die Frauen nie aus seinem Leben verbannt. In einer Zeitschrift schrieb er von einem «Fräulein Medon», einer Schauspielerin von großem Charme, die mit bürgerlichem Namen Caroline Richter hieß. Er umwarb und gewann sie, und wieder dachte er an Heirat. Nach seiner sorgfältigen Analyse war sie "recht zufriedenstellend", als Geliebte oder als Ehefrau. Aber wieder erhoben sich seine Vorsicht und sein Zynismus. Er war verliebt, aber er war auch Philosoph. Sein Pessimismus gewann die Oberhand, und die Idee einer Heirat wurde fallengelassen. Schopenhauer bedeutete sein absolutes Vertrauen auf die Unsterblichkeit seiner Werke mehr als Kinder, die er der Nachwelt hätte hinterlassen können. Dank Gott.
   ellauri037.html on line 675: Gedanken: "Das Verhältnis der Geschlechter ist der unsichtbare Mittelpunkt aller Handlungen. Es ist die Ursache des Krieges und das Ende des Friedens. Je mehr ich von Männern sehe, desto weniger gefallen sie mir. Wenn ich bloss dasselbe von Frauen sagen könnte, wäre alles gut."
   ellauri037.html on line 692: Michael Masiello on ope, esteetti, humanisti, joki porukoilleen (river to his people). Ajatusten Tonava. Ceausescu yllättyi kun kansa ei enää hurrannut. Ei tiennyt mitä ajatella siitä, joki tyrehtyi. Tahaton humanisti taas. Masin miälestä Sope on briljantti pessimisti, briljantimpi vielä kuin Masi, siis genius, se on myönnettävä ilman sarvia ja hampaita. Tän briljantin pointin lisäx Masi briljeeraa huomauttamalla lyöntivirheestä.
   ellauri037.html on line 704: Hegelin absoluuttisen sekoilun filosofiaa - 3/4 rahantekoa ja 1/4 hullun houretta - pidetään luotaamattomana viisautena ilman että jengi huomaa sen motoxi sopivan Shakespearen sanat: 'sellaista kamaa mitä tulee hullun kielestä muttei mielestä'. tai, sopivana vinjettinä mustekala mustepusseineen joka luo ympärilleen mustan pilven joka estää ketään näkemästä sitä, ja vaalilauseena 'mea caligine tutus', oman pilven suojassa. Tuokoon jokainen päivä meille kuten tähän asti uusia systeemejä jotka sopii yliopistokäyttöön, kokonaan sanoista ja fraaseista tehtyjä ja oppineella jargonilla vielä, niin että jengi voi puhua päiviä sanomatta yhtään mitään; älköön näitä riemuja koskaan häiritkö arabialainen sananlasku: kuulen myllyn jauhavan, mutten näe jauhoja. Kaikella on aikansa, ja nyt on tän.
   ellauri037.html on line 707: Tää on aika eskimäistä koulufilosofian pureskelua, rakkikoira älähtelee kun omistajan kalikka on kalahtanut sen kintuille.
   ellauri037.html on line 717: Luki Klopstockin Sturm und Drang tuubaa opiskeluaikana. Sit Plutarkosta, Shakespearea, Voltairea, Rousseauta und Goethea. 10v vanhempi Goethe piti jolppia eka kilpailijana, niillä oli riitaakin. Mut kyl niistä sitten 1794 tuli kavereita vuosikymmenexi. Schiller kuoli 45-vuotiaana tubiin 1805. Goethe suri kovasti, kuoli puolixi. Jatkoi paskanjauhantaa puoliteholla, runokone kävi enää yhdellä pytyllä. Pitkään kyllä vielä prutkutti, vuoteen 1832.
   ellauri037.html on line 725: Himmlische Rosen ins irdische Leben,
   ellauri037.html on line 733: Und die irren Tritte wanken
   ellauri037.html on line 736: Nimmer wird sein Herz gestillt,
   ellauri037.html on line 759: Freier in ihrem gebundenen Wirken
   ellauri037.html on line 760: Reicher, als er in des Denkens Bezirken.
   ellauri037.html on line 777: Wirft sie der ruhige Spiegel zurück.
   ellauri037.html on line 798: Und der Perser wird zum Knecht.
   ellauri037.html on line 827: Auf des Mannes Stirne thronet
   ellauri037.html on line 853: Birgt sich der hohe geläuterte Wille
   ellauri037.html on line 866: koiraiden kintaasta lähtenyt mopo,
   ellauri037.html on line 902: painaa koiras luontoemoon,
   ellauri037.html on line 915: kirkkaana päässä kuin peilissä.
   ellauri037.html on line 951: aina tulee käsirysy
   ellauri038.html on line 11: ircle">38
   ellauri038.html on line 26: Tollasella naamarilla ei kannattais noin hirveästi uhota. Mut useinhan ne on
   ellauri038.html on line 27: just pahimmat piipunrassit jotka eniten on ollaxeen kirjallisesti, kun eivät pärjää
   ellauri038.html on line 30: Mä huomaan nyt: kokonainen auringonkierto runoja on takana, sillä alkupäässä mulla on runoja, jotka on kirjoitettu vuoden 2019 pääsiäisenä, ja nyt on pääsiäinen 2020! Ei siis ihan tuhatta tullut vuodessa, mutta luku saattaa tulla täyteen jo ennen kesää tällä vauhdilla.
   ellauri038.html on line 32: Turveloita alkoi huutaa netissä kun näytettiin ortodoxista pääsiäisjumalan palvelemista Uspenskin kadetraalissa. Hei mitäs tungosta, heti ryssät viiden metrin päähän. Eivät nähneet ohjelmatiedoista et se oli uusinta. Jo 1990s kerta sama ohjelma. Sama risti, sama huuto, sama esirippu repesi, sama hämmästys kun iso kivi oli poissa paikaltaan ja hauta tyhjä. Et tosiaankin nousi kuolleista? Et kuolemalla voitti kuoleman! Ai jehna!
   ellauri038.html on line 58: RUOSK oli Drakan aliupseerikoulu, josta lähdin maitojunaan 1979 ja sain alennuxen B-miehexi ja kirjurixi. Sit mulla oli olkapäässä kynä ja paperia, mikä kyllä sopi mulle paljon paremmin kuin teräsmiehen asu. RUOSK jäi kesken, eikä ollut ruoskaakaan, jonka Friedrich Wilhelm Nietzsche (1844-1900) käski ottaa mukaan naisen luo. Ilman kättä pitempää se ei ilmeisesti pärjännyt, käsiase oli kai kättä lyhyempi, ja aika harvoin kunnon tanassa. Latinki valui piipusta Retun reisille.
   ellauri038.html on line 61: Dieser Ratschlag ist wahrscheinlich der bekannteste Satz von Friedrich Nietzsche, und wird von misogynen Männern, die nie ein Buch von Friedrich Nietzsche gelesen haben, gerne zitiert. Dieser Satz, der etwas anders in Nietzsches "Also sprach Zarathustra" steht, ist Rollenprosa, drückt also nicht die Meinung des Autors aus, sondern die einer Figur in einer Dichtung, hier die einer alten Frau (einem "alten Weiblein"), die Zarathustras Gedanken über Frauen lobt und am Ende ihres Treffens ihm noch den Ratschlag mit auf den Weg gibt.
   ellauri038.html on line 63: Diese Szene lebt von privaten und literarischen Anspielungen, die eine plump misogyne Interpretation besprechen. Die mittelalterliche Fabel, wie der alte Aristoteles von einer jungen Frau namens Phyllis, in die er närrisch verliebt ist, gedemütigt wird, war wahrscheinlich der Hintergrund für die Inszenierung des berühmten Fotos von 38-jährigen Friedrich Nietzsche mit der damals 21-jährigen genialischen Freundin Lou Andreas-Salomé und der Peitsche in ihrer Hand. 6 Jahre später war er kuckeliku.
   ellauri038.html on line 73: In der Luzerner Fotoinszenierung von 1882 spielen Nietzsche und sein Freund Rée ein Pferdegespann, das unter der Peitsche der gar nicht bedrohlich wirkenden jungen Frau steht, in die beide Männer tatsächlich sehr verliebt sind.
   ellauri038.html on line 80: Juurikin näin. Paul Rée (sepalusta kaiveleva nikkari yo. kuvassa) oli mursua 5v nuorempi, jonkinlainen sielutieteilijä sekin, ei oikeastaan hullumpi: materialisti, deterministi, darwinisti, viis välitti vapaasta tahdosta. Edusti siis Paul Bourgetin nimenomaan inhoamia näkemyxiä, ja osallistui samaan sotaan vastapuolella. Mikä pahinta: äveriästä eheytynyttä jutkusukua. Loppuun filosofoituaan liukastui johki rotkoon ehkä tahallaan. Osterina kolmantena toimiva Lou oli ryssä, josta tuli matkailija ja kirjailija. Nazit haukku sitä Suomen jutkuxi vaikka se oli hugenotteja. Loun 25vuotta vanhempi ope, holl. pastori Gillot oli niin siihen lääpällään et olis jättäny vaimoparkansa jos Lou ois siitä huolinut. Ei huolinut.
   ellauri038.html on line 82: Ei huolinut Réestä, ei mursuwiixestä, halus vaan olla kolmas kaveri jätkäpumpussa. Liisa oli hyvin mustasukkanen Lousta, se Nietzschen perheen piiskaläppä saatto hyvinkin koskea just sitä. Enivei, Rée ja Lou kylästy pian mursuun ja meni piiloon kaxistaan eikä kukaan ezinyt. Mursu oli epätoivonen ja kiukkuili Liisalle. Kotvan kuluttua Lou dumppas Réenkin, otti seliselibaattimiehen Carlin, jota sitten petti Rilken ja ehkä Freudin kaa. 16v nuoremmalle Rilkelle se oli oikee äitipuuma. Sen hautakivi ironisesti näyttää kikkeliltä. Mikä se on et nää kyldyyrijulkkixet ei leiki ikäistensä kaa?
   ellauri038.html on line 91: Retu ja Liisa oli erittäinkin läheisiä lapsena, kunnes Liisa nai protonazi antisemiitin Försterin 1885. Förster puuhas utopia-arjalaisleiriä Nueva Germaniaa Paraguayhyn joka meni puihin. Förster teki seppukun ja Lissu palas 1889 Paraguaysta vanhaan Germaaniaan hoitelemaan Rietiä kunnes sekin kuoli. Lissu kuoli 1935 89-vuotiaana. Hitlerin Aatu oli kuoppabileissä. Liisa oli äree ämmä ja nazisymppari. Kuvassa se näyttää kyllä joltain muslimilta.
   ellauri038.html on line 119: Hän hoiti virkaansa vuodesta 1869 vuoteen 1879, jolloin hän luopui yliopistonopettajan urasta psykofyysisten vaivojen pakottamana. Sen jälkeen hän omistautui lopullisesti filosofialle. Viimeiset luovat vuotensa Nietzsche vietti Sveitsissä, Italiassa, Etelä-Ranskassa ja äiskän luona Naumburgissa. (Millä rahalla? Äiti maxo varmaan leskeneläkkeestä.) Psykofyysiset vaivat tarkoitti sekopäisyyttä ja kuppatautia.
   ellauri038.html on line 121: Kiihkeä luomiskausi edelsi Nietzschen lopullista henkistä sortumista, mikä tapahtui Torinossa vuodenvaihteessa 1888–1889. Loppuelämänsä (12v) Nietzsche vietti Saksassa parantumattomasti sairaana sen jälkeen kun aivohalvaus oli lamauttanut hänen henkiset toimintonsa. Nietzschen 2v nuorempi pikkusisko Elisabeth Förster-Nietzsche (1846–1935) hoiti häntä sairauden aja Weimarissa. Hemmetti, koiran iän se vaan hoivasi hölmähtänyttä veljeä. Hän keräsi veljensä kirjallisen jäämistön ja perusti Weimariin Nietzsche-arkiston 1894. Äkee Liisa latas tiskikoneen ja pesi pyykkiä sillä aikaa kun Retu nojas päähän ja näytti syvälliseltä, vaikka viimeisetkin muumit oli lähteneet laaxosta. Tämmöistäkin on liikkeellä.
   ellauri038.html on line 123: Viimeisessä, sairastumista edeltäneessä maanisessa vaiheessa, tyypillistä Nietzscheä oli maaninen ja itseironinenkin itsetehostus (Epäjumalten hämärä 1888, Antikristus 1888, Wagnerin tapaus 1888, Ecce Homo 1888). Hui. Jäljet pelottavat. Eski kirjoitti jo nuorempana tilausteoxen Epäihmisen ääni. Tää mun on enempi tämmöinen epämääräinen hotellin hämärä. Ajatuxia airbnb:stä. Epäteräviä kuvia.
   ellauri038.html on line 139: Tää on se erottelu koiran ja kissan moraalin välillä. Hyvä ja paha on kilpailukäsitteitä, hyvä ja huono välineellisiä. Jos ei ole konfliktia, ei ole pahoja setiä. Omat hommat menee vaan joko hyvin tai huonosti. Koirat on paranoideja, kissat psykopaatteja.
   ellauri038.html on line 152: I’m not saying that Nietzsche thought he was God before his breakdown. But he understood the parallel between the creator God and the creator of values. Values must be self-justifying; anything that requires an argument is vulnerable.
   ellauri038.html on line 154: As for why this deserves to be called philosophy, it depends on how we define the term. There were philosophers at Athens besides Socrates and Plato, who didn’t oppose philosophy to rhetoric and for whom personal authority was essential to their teaching. Nietzsche aimed to bring that back, at least in his own case – which is the only one that really mattered to him.
   ellauri038.html on line 162: Nietzsche oli kade, muze ei tykännyt niin vaimeasta menosta. Meni selaamaan tietosanakirjaa ja das Auto-lehteä, ja löysi sieltä tän Mazdan. Hyvät tehot, pieni kulutus ja tilava tavarasäilö on sen valtteja. Also Zarathustra, puhui Retu pureskellen mursuwiixiä.
   ellauri038.html on line 164: Zarathustralaisuus (harvemmin mazdalaisuus) on uskonto ja filosofia, jonka perusti profeetta Zarathustra. Sen perusajatuksena on yhden jumalan, Ahura Mazdan, palvominen. Zarathustralaisuus syntyi Persiassa vuoden 600 eaa. tienoilla, kun uskonnollinen filosofi Zarathustra yksinkertaisti varhaisten iranilaisjumalien luetteloa jakaen luettelon kahteen vastakkaiseen voimaan: hyvään Ahura Mazdaan ja pahaan Angra Mainyuhun. Zarathustran ajatuksien pohjalta syntyi virallinen uskonto zarathustralaisuus.
   ellauri038.html on line 168: Zarathustralaisuudessa on voimakkaita dualistisia piirteitä. Dualismista huolimatta uskonto ei aseta vastakkain henkeä ja ainetta. Zarathustralaisuus korostaa sekä ihmisen henkistä kehitystä että ruumiin, terveyden ja luonnon merkitystä.
   ellauri038.html on line 180: Max Weber syntyi Erfurtissa, Saksassa vanhimpana seitsemän lapsen perheestä. Hänen isänsä, Max Weber vanhempi, oli merkittävä poliitikko ja virkamies, joka oli naimisissa Helene Fallenstenin kanssa, jota se ilmeisesti kohteli törkeästi, ja lapsiakin. Nuorempi veli Alfred Weber oli myös sosiologi ja taloustieteilijä. Sisko Lili teki izarin.
   ellauri038.html on line 184: 1882 Weber kirjoittautui Heidelbergin yliopistoon lakitieteen opiskelijaksi palvellen samalla "toisinaan" Saksan armeijassa. 1886 Weber läpäisi alemman oikeustutkinnon. 1880-luvun ajan Weber jatkoi historian opiskelua. Hän sai tohtorinarvon lakitieteessä 1889 kirjoittamalla keskiajan liikeorganisaatioita käsittelevän väikkärin. Kaksi vuotta myöhemmin Weber sai valmiiksi habilitaatioväitöskirjan Die Römische Agrargeschichte in ihrer Bedeutung für das Staats- und Privatrecht. Yhtään pannulappua?
   ellauri038.html on line 186: Näinä vuosina Weber kuitenkin keskittyi erityisesti yhteiskuntapolitiikkaan. 1888 hän liittyi Verein für Sozialpolitikiin, eräänlaiseen itsenäiseen oppineiden "aivoriiheen" tai "ajatushautomoon", joka pohti yhteiskunnallisia asioita. 1890 "aivoriihi" käynnisti tutkimushankkeen, joka pohti ”Puolan ongelmaa” – ulkomaalaisten maatyöläisten muuttoliikettä itäiseen Saksaan samalla kun paikalliset maatyöläiset muuttivat teollistuviin kaupunkeihin. Weber asetettiin tutkimushankkeen johtoon ja saman tien kexi suurimman osan tuloxista. Lopullista raporttia pidettiin laajalti erinomaisena empiirisen kusetuxen esimerkkinä ja Weberin maine asiantuntijana maatalouspolitiikassa lujittui. Puolan ongelmalle löytyi puoli vuosisataa myöhemmmin muka lopullinen ratkaisu. Vaan ei, toiset 50v myöhemmin polakkeja putkareita häärää pimeästi joka puolella, varsinkin briteissä. Sori Max, ei tullut valmista.
   ellauri038.html on line 188: Weber saavutti suurta menestystä 1890-luvulla. Vuonna 1893 hän meni naimisiin sukulaisensa Marianne Schnitgerin kanssa, joka oli intellektuelli ja feministi, itsekin tunnettu sosiologi. No ei siitä sen enempää (mut kz. alla!). Seuraavana vuonna Weber toimi lyhytaikaisesti taloustieteen professorina Freiburgin yliopistossa, ennen kuin otti vastaan viran Heidelbergissä 1896. Hän joutui vähentämään ja lopulta kokonaan lopettamaan säännöllisen akateemisen työnsä vuonna 1897 sairauden takia, josta ei toipunut ennen vuotta 1901. Sairaus oli todennäköisesti "hermoromahdus", joka aiheutui hänen isänsä kuolemasta. Mitä ihmettä? Tästä pitää ottaa selvää tarkemmin. No justiinsa, alempana selviää, että Max oli ison osan aikaa täysin sekopää. Sitä näyttää olleen paljon liikkeellä Weberien suvussa.
   ellauri038.html on line 194: Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi hetken aikaa sairaaloiden johtajana Heidelbergissä. Vuonna 1918 Weber toimi asiantuntijana Saksan aselepokomissiossa solmittaessa Versaillesin rauhansopimusta. Hän oli mukana myös Weimarin tasavallan perustuslain luonnostelleessa komiteassa.
   ellauri038.html on line 202: During the first few years of their marriage, Max taught in Berlin, then, in 1894, at the University of Heidelberg. During this time, Marianne pursued her own studies. After moving to Freiburg in 1894, she studied with a leading neo-Kantian philosopher, Heinrich Rickert. She also began to engage herself in the women´s movement after hearing prominent feminist speakers at a political congress in 1895. In 1896, in Heidelberg, she co-founded a society for the circulation of feminist thought. She also worked with Max to raise the level of women students attending the university. Max found them deplorably charmless.
   ellauri038.html on line 206: During this time, their roles reversed somewhat; as Max worked toward recovery and rested at home, Marianne attended political meetings, sometimes until late at night, and published her first book in 1900: Fichtes Sozialismus und sein Verhältnis zur Marxschen Doktrin ("Fichte's Socialism and its Relation to Marxist Doctrine"). Marianne vaikuttaa vasemmistolaisemmalta, järki-ihmiseltä Maxiin verrattuna.
   ellauri038.html on line 208: In 1904, the Webers toured America. In America, Marianne met both Jane Addams and Florence Kelley, both staunch feminists and active political reformers. Also during that year, Max re-entered the public sphere, publishing, among other things, The Protestant Ethic and the Spirit of Capitalism. USA:ssa sen lurituxet satoivat vastaanottavaiseen maahan. Marianne also continued her own scholarship, publishing in 1907 her landmark work Ehefrau und Mutter in der Rechtsentwicklung ("Wife and Mother in the Development of Law").
   ellauri038.html on line 210: In 1907, Karl Weber died, and left enough money to his granddaughter Marianne for the Webers to live comfortably. During this time, Marianne first established her intellectual salon. Between 1907 and the start of World War I, Marianne enjoyed a rise in her status as an intellectual and a scholar as she published "The Question of Divorce" (1909), "Authority and Autonomy in Marriage" (1912) and "On the Valuation of Housework" (1912), and "Women and Objective Culture" (1913). The Webers presented a united front in public life. Max defended his wife from her scholarly detractors but carried on an affair with Else Jaffe, a mutual friend.
   ellauri038.html on line 214: In 1918, Marianne Weber became a member of the German Democratic Party and, shortly thereafter, the first woman elected as a delegate in the federal state parliament of Baden. Also in 1919, she assumed the role of chairwoman of the Bund Deutscher Frauenvereine (League of German Women's Associations), an office she would hold until 1923. Also in 1920, Max's sister Lili suddenly committed suicide, and Max and Marianne adopted her four children. Shortly thereafter, Max Weber contracted pneumonia and died suddenly on 14 June 1920, leaving Marianne a widow with four children to raise.
   ellauri038.html on line 216: Following Max's unexpected death, Marianne withdrew from public and social life, funneling her physical and psychological resources into preparing ten volumes of her husband's writing for publication. In 1924, she received an honorary doctoral degree from the University of Heidelberg, both for her work in editing and publishing Max's work as well as for her own scholarship. Between 1923 and 1926, Weber worked on Max Weber: Ein Lebensbild ("Max Weber: A Biography"), which was published in 1926.[15] Also in 1926, she re-established her weekly salon, and entered into a phase of public speaking in which she spoke to audiences of up to 5,000. During this phase, she continued to raise Lili's children with the help of a close-knit circle of friends
   ellauri038.html on line 222: Maxens Leitmotiv war der okzidentale Rationalismus und die damit bewirkte Entzauberung der Welt. Eine Schlüsselstellung in diesem historischen Prozess war der moderne Kapitalismus als die „schicksalsvollste Macht unseres modernen Lebens“. In der Wahl dieses Forschungsschwerpunktes zeigte sich eine Nähe zu seinem Antipoden Karl Marx, die ihm auch die Bezeichnung „der bürgerliche Marx“ eintrug. Hyi helkkari.
   ellauri038.html on line 237: Brian Leiter on Lain, Evankeliumin ja Humaanien arvojen gauleiter Chicagon yliopistosa. Hän kirjoitti Nietzschen kirjan moraalista, ja osan monista muista Nietzschen kirjoista. Hänellä on tartuttava influenssablogi netissä nimeltä Leiter raportoi.
   ellauri038.html on line 241: Ennenkuin alamme puhua Nietzschen kirjoista, miten kiinnostuit alunperin Nietzschestä?
   ellauri038.html on line 243: Se oli hyvin tarkka hetki: pääsiäissunnuntai. Musta on herkullisen ironista että se oli just pääsiäissunnuntai, koska silloinhan jumala just kuoli, niinkuin Nietzsche tähdensi. Paizi eze nousi uudestaan ja jatkoi juoxuaan kuin iren Lasse">Lasse Viren Münchenissä, toisin kuin Nietzsche, joka jäi rojottamaan sijoilleen.
   ellauri038.html on line 249: Mä innostuin existentialismista lukiossa ranskantunnilla, niinkuin ziljoona muuta nuorta tomppelia (E.Saarinenkin, kunhan se saavutti lukiokypsyyden väitöskirjan jälkeen). Sehän se, sellasta jyreetä "en tottele iskää enkä äitiä" kamaahan se oli.
   ellauri038.html on line 253: Gauleiter suosittelee Safranskin elämäkertaa Nietzschestä. Mut sitä ei saa netistä, taitaa pysyä suljettuna kirjana. Safranski (1945) on Rüdiger niinkuin Wokun isäpuoli, onkohan se saman luonteinenkin jyrä. No tääkin langanpää jää taas auki. Seikkaperäisempi elämäkerturi olis joku Curt Paul Janz, mut sen biografia on pitempi kuin Retun koko lyhyt elämä.
   ellauri038.html on line 257: No tietysti kun se ei kirjoita liian pitkästi, ja on räväkkä. Se on hauska, ilkeä, törkeä, kaikkee tätä mikä trendaa nyt, on kuin lukis vihapuheita jostain netistä. Se puhuu vähän kaikesta maan ja taivaan välillä eikä puhu liian vaikeita. Ize asiassa koulufilosofit ei edes oikein tykkää siitä. (Eihän se saanut aikasex edes yhtään kunnon suffixi- ja puffixipaperia vaik oli 10v kielitieteen professorina.) Nietzsche oli amatöörifilosofi, mut klassikoita se oli sentään lukenut. Ja kärsijänä se ei ole mikään turisti, vaan aito maahanmuuttaja. Sen ja Sopen päällimmäinen ongelma on miten oikeuttaa elämä kun se on niin vituralla. Sope ottaa pessimistisen kannan asiaan: paska reissu mut tulipahan tehtyä. Nietzsche on enempi et tiukka mutru huuleen ja selkä vastatuuleen. Vastatuuleen pokaloizija kuin Vadimin taluttama vanha Kusti-koira Kallahden rannassa.
   ellauri038.html on line 263: Gauleiterin mielestä amerikkalaiset ymmärtää Nietzscheä paremmin kuin sakut ize. Sen voi hyvin uskoa, onhan amerikkalaiset kexineet enemmän supersankareita kuin edes nazit. Heidegger sähläs mm. siinä että se teki Nietzschen aika arkisista tsygologisista havainnoista jotain mystiikkaa. Nietzsche havainnoi (omasta päästä, sehän oli sen tärkein lähde) et apinat on vallanhaluisia, et se niitä motivoi. Samanlaista virhetulkintaa voi epäillä Sopen Willen kohdalla, ehkä se oli vaan jonkinlainen sähkön vastine, sielun mekanismista vielä puuttuva johtovyyhti. Mut Heidegger alkoi keittää näistä kyökkizygologeista jotain mystikkasoppaa, ja sillä tiellä on vieläkin monet mannermaiset pellet.
   ellauri038.html on line 265: John Richardson (joka on äijä, ja sixi koittaa irvihampain selitellä Nietzschen muka ajatelleen jotain monimutkaisempaa), sanoo et Nietzschestä jokainen vietti kähmii apinan päässä vallankahvasta, et niillä kullakin on oma vallanhalunsa, ei vaan yhtä. No siltikin, tää on vaan tällästä nojatuolizygologiaa. Pitäis kaivaa ylös päästä madot ja panna ne ja niiden paskantama multa vaakakupille, niinkuin Darwin teki. Ei nää asiat vaan lässyttämällä selviä. Richardson selittää myös mitä Deleuze oli mieltä Nietzschestä, ja tekee sen selkeämmin kuin Deleuze ize. Deleuzekin käy sen kirjasta kazomassa, mitä mieltä ize on, kun ei se muista enää minkä ize sanoi ja minkä lainasi.
   ellauri038.html on line 269: No kaskun sen mielestä nerot filosofit ikäänkun "näkee" miten jutut on, ei niiden tarvi perustella, se on vaan jälkiviisautta. "Mä nään", ne sanoo niinku Riitta Roth, ja siristävät silmiä. Mä nään et Max on pahoillaan, mun täytyy mennä lohduttamaan sitä. No niihä ne näki profeetat vanhassa testamentissakin jutut näkynä. Näin on näkyleipä, ne sanoivat, ja jengin ei auttanut muuta kuin uskoa, muuten tuli salamasta pyllylle, tai karhut purivat. Tämmöinen kirjoitustyyli vetoo tunteisiin ja jättää järjen lomalle, sixpä se on niin mieleen kasvuikäisille. Kalifaatin Lisha uskoi mielellään kaurissilmäistä ja vakuuttavaa Ibbeä. Vasta kun siltä vietiin känny, se alkoi katua. Kännyssä on enemmän karismaa kuin kymmenessä Ibbessä.
   ellauri038.html on line 277: Varmaan hengailis, jos se pääsis sisään, mikä ei ole lainkaan sanottua. Nietzschen harrastamat heitot ja läpät ei ehkä menis läpi ilman kaxoissokkokokeita tai aivokuvannusta. Voishan se mennä harrastaa vaikka freudilaista zygoanalyysia. Freud lakkas lukemasta Nietzscheä kun se alkoi päästä vituttavan lähelle Freudin omia kekkauxia. Esim tämmönen ajatus et syyllisyys on sisäistettyä julmuutta. Höh. Kyl syyllisyys on sisäistettyä pelkoa siitä, että jää kiinni jostain konnankoukusta. Sitä tuntee koiratkin. Freudin pointti oli oikeesti et se rankaisija on tällä apinalla sisäistetty, se on se supermies, joka vahtii mun ja "sen" toilauxia. Just tää pääsiäisen sanoma, et jumala siinä potkii izeänsä perseeseen kun tuli toimittua tyhmästi.
   ellauri038.html on line 281: Njoo, ainakin siinä on vähän pitempiäkin ajatuksen kuljetuxia. Mistä moraali on kotoisin, ja mixei voida olla kärsimättä, mixi täällä aina käristään. Nietzsche ei vaivautunut laittamaan nootteja eikä lähteitä. Wikipediassakin on niitä enemmän. Kaikki käännöxet vetää kotiinpäin. Nazien mielestä Nietzsche oli proto-nazi. (Niin olikin.) Sakemannit sodan jälkeen teki Nietzschestä lipilaarin, joka kirjoittaa izehoito-oppaita. Heideggerin mielestä Nietzsche oli proto-Heidegger. Postmodernistien Nietzsche oli preposterous modernisti. Jne. Felix Leiteriä amerikkalaisena kiinnostaa mitä se sanoi hyvistä, pahoista, huonoista ja rumista. Jenkin elämä on kauneuskilpailua.
   ellauri038.html on line 285: Ei ollut, vaikka sen sisko oli. Retu ehti kuolla ennen nazeja. Nazixi siinä oli muutamia vikoja: se oli sairaalloinen piipunrassi, se ei tykännyt saxalaisista eikä armeijasta, ja sillä oli jutkukavereita (Rée, ainaskin aluxi). Plussaa nazeista oli ettei se tykännyt kristityistä. (Hmm. ehkä isäpappa oli käyttänyt sielunhoidossa liian konkreettisia otteita? Ehkä pyllistyxet ei jääneet pelkkiin rukouxiin?) Naziplussaa myös ettei Nietzsche piittaa mistään tasa-arvosta. Sosiaalidarwinismia se peukuttaa ihan raakana. Nietzschen hall of famessa on muutamia erityisen mainioita uuberkuskeja, nimittäin: Goethe, Beethoven and Nietzsche ize. Ja näille neroille pitää antaa palkinnoxi mitä ne vaan haluuvat etuja. Tää sopii nazeille, ja tää sopii myös vaurastuneille jenkeille. Jos ne olis käyttäytyneet kunnollammin, ne ei oisi päässeet neroixi. Ne tarvizee ankaraa izerakkautta. Mitä paskaa. Exe nyt oo aika läpinäkyvää et hemmo laittaa izensä johkin top 10 listalle. Jos joku tekee jonkun 10 kärjessä luettelon johon se kuin sattumalta ize joutuu ihan kärkipäähän, niin nakkaa rodeen. Sekä lista että tekijä. Kasta dem i sopena!
   ellauri038.html on line 291: Nietzschen hännystelykirjallisuus koittaa pestä tätä kusipäätä puhtaaxi sen tolkuttomuuxista. Turha vaiva, siellähän ne on alkutextissä. Ja jollei niitä olisi, niin eihän se olisi puolixikaan niin suosittu. Se "uskaltaa sanoa asiat poikki", se sanoo pataa padaxi, se kelpaa sellaisenaan keulijoiden roolimallixi ja vihapuhepalstoille supertrollixi.
   ellauri038.html on line 296: Toi ozikko, jonka sain Wikipedian Nietzschen osastosta, kuulostaa vähän JK Rowlingin seuraavan kirjan nimeltä. Harry Potter ja lisää paalua. Koskenniemestäkin (VA, ei Kimmo) ikuisen paalun ajatus oli fantastinen 1951.
   ellauri038.html on line 298: Nietzscheä hirvitti Schopenhauerin ajatus, jonka mukaan jokainen ihminen, joka varauksetta hyväksyy elämän, hyväksyy samalla sen, että hänen elämänsä toistuu sellaisenaan loputtomasti. Nietzsche itse piti tätä ikuisen paluun ajatusta ”kauhistuttavana ja halvaannuttavana”, mikäli se ymmärretään kosmologisena totuutena.
   ellauri038.html on line 327: jossa kastui vaan Salen varpaat ja hukkui Aki Sirkesalo,
   
   ellauri038.html on line 330: ei V eikä U-kirjainta, eikä kaatunutta kuutta ällää.
   ellauri038.html on line 349: vanhojen ja vaivaisten kylpytakit virusten sarjatulelle.
   ellauri038.html on line 352: toisin kuin potilaansa, uintiretkellä Etelä-Amerikassa
   
   ellauri038.html on line 365: Humanistit! Nykänenä sinkoo sen kuin ruman kirosanan.
   
   ellauri038.html on line 369: Mä loukkaannuin. Seija on kirurgin ja ekonomin tytär,
   
   ellauri038.html on line 371: kuten Pirkko sanoi USAssa ettei luultu hammashoitajax)
   
   ellauri038.html on line 395: kun linnut häirizivät karjumalla puissa. Beatboxaajana se oli lyömätön.
   
   ellauri038.html on line 399: Ja on kaunis tyttö ja hyvä semantiikan kirja mukana, ja iso pyyhe.
   
   ellauri038.html on line 420: Pekka, mutta se ei osannut pienenä sanoa p-kirjainta.
   
   ellauri038.html on line 424: arvaa nousiko siitä aivan hirveä älämölö.

   
   ellauri038.html on line 427: kun Eiraan ei voinut mennä ihan niin kovassa kännissä.
   
   ellauri038.html on line 433: leipien päälle jääkaapissa säilytettyä koiranmakkaraa.

   
   ellauri038.html on line 457: ryöstäytyä irti Kantonin Pikku Nigerian kaupunginosassa. Kinkit
   
   ellauri038.html on line 462: Pallo on taas teidän kenttäpuoliskolla, viirusilmä lurjuxet!
   
   ellauri038.html on line 475: HS on huolissaan: Venäjä kirii kiinni EUn ja HSn etumatkaa sumutuxessa.
   
   ellauri038.html on line 497: Noukkii irtopisteitä naisten nilkoista kuin katuojan pulu.
   
   ellauri039.html on line 11: ircle">39
   ellauri039.html on line 26: Max ja Moritz edustaa eurooppalaista 1800-luvun kuvakertomusta, jota on pidetty modernin sarjakuvan eräänä edeltäjänä. Max ja Moritz itse oli vanhimman edelleen jatkuvan sarjakuvastripin, Rudolph Dirksin Kissalan poikien (Katzenjammer Kids), esikuva.
   ellauri039.html on line 39: neuvoille he virnistelee,
   ellauri039.html on line 61: Simon Dach (1605-1659) oli puolanliettualainen barokkirunoilija.
   ellauri039.html on line 64: Wittenbergiin, missä Luther oli vaurioittanut kirkon ovia.
   ellauri039.html on line 75: 1654 sairastui Simo tubiin, johon se kuoli 5 vuotta myöhemmin.
   ellauri039.html on line 84: p seuraaja virassa. Tää kuoli 6 vuodessa. Anna nai sen jälkeen
   ellauri039.html on line 85: vielä seuraavan viranhaltijan. Tää oli ihan käypää menettelyä,
   ellauri039.html on line 86: eräänlaista leviraattia. Kun tääkin kuoli, Anna muutti esikoisen
   ellauri039.html on line 133:

   Annchen von Tharau ist, die mir gefällt;
   
   ellauri039.html on line 140: Wir sind gesinnet bei einander zu stahn.
   
   
   ellauri039.html on line 145: So wird die Lieb’ in uns mächtig und groß
   
   ellauri039.html on line 147: Würdest du gleich einmal von mir getrennt,
   
   ellauri039.html on line 149: Ich will dir folgen durch Wälder, durch Meer,
   
   ellauri039.html on line 153: Was ich gebiete, wird von dir gethan,
   
   ellauri039.html on line 154: Was ich verbiete, das läst du mir stahn.
   
   
   ellauri039.html on line 159: Annchen von Tharau, das woll’n wir nicht thun;
   
   ellauri039.html on line 161: Was ich begehre, ist lieb dir und gut;
   
   ellauri039.html on line 162: Ich laß den Rock dir, du läßt mir den Hut!
   
   
   ellauri039.html on line 164: Ein Leib und Seele wird aus Ich und Du.
   
   
   ellauri039.html on line 166: Durch Zanken wird es der Hölle gleich.
   ellauri039.html on line 177: Vaikka koiranilma tulisi heti meidän päällemme,
   
   ellauri039.html on line 179: Sairaudet, vaino-ajat, murehdus ja piina
   
   ellauri039.html on line 196: kuin koira ja kissa haukutaan ja sähistään?
   
   
   ellauri039.html on line 250: Kirjailija Kristina aloitti Eeva-lehdessä, josta nousi
   
   ellauri039.html on line 263: Felix-kissan, Karin piirroxen ja Helsingin hulinoiden ohessa.
   
   ellauri039.html on line 264: Kari oli törkee plagiaatti Sirkka-tädin Gilesistä.
   
   ellauri039.html on line 280: tarmonpesästä tulee voimakkaasti mieleen Pirkko Hiekkala.
   
   ellauri039.html on line 285: kirjapainon perijä, joka nyt on Hubert Burda mediakonserni.
   
   ellauri039.html on line 296: Effi Briest on Theodor Fontanen sankaritar. Riku luki Fontanea graduunsa, joka koski Gründerzeitin kuuluisinta naistenlehteä, Garten-Laubea. Siinä julkaisivat runoja ja juttuja monet tämän paasaelman julkkixet. Effi Briest-romsku ilmestyi följetongina Deutsche Rundschaussa kuutena episodina 1895-5 ja yxissä kansissa 1896. Runollis-asialinjaisen saxalaisen kirjallisuuden merkkiteos, jonka malliin Mann kirjoitti menestyneemmät Buddenbrookit; senniminen heppu esiintyy jo Effi Briestissä. Merikadulla oli faffalta peritty biedermeier-tuoli kirjoituspöydän edessä. Kirjoituspöytä on airbnbssä, tuoli Eurajoella.
   ellauri039.html on line 298: Effi Briest oli 17-vuotias neizykäinen (hizi näitäkin mulla on jo paljon, alkaen jo Zorrosta). Se suostuu äidin yllytyxestä yli 2x vanhempaan paroniin. Paroni ei piittaa siitä paskan vertaa. Effillä on syrjähyppy jonkun offizieerin kanssa. Parooni löytää kavaltavia kirjeitä, eikä anna Effille enää ilmaisexikaan. Tappaa offizieerin 2-taistelussa ja ottaa summanmutikassa eron Effistä. Vanhemmatkin nakkaa Effin pihalle. Vasta 3 vuoden kuluttua kun Effi on jo loppumetreillä ne suostuu ottamaan sen takaisin. Aika vittumaista porukkaa, ihan laidasta laitaan. Keisarinna Wilhelmiinan aikaan tämmöinen peli ei vedellyt, ei kertakaikkiaan.
   ellauri039.html on line 300: Mulla on toi Effi Briest kirja saxaxi, olen lukenutkin sen, ja kai oon nähnyt jonkun leffan, koska mulla on näkömuistikuva miten ja Effi sen offizieeri kuxiskeli jossain kojussa itäsaxan rantadyyneillä. Effillä oli tyttökin sen paroonin kanssa. Se ei kai asiassa paljon painanut, kun ei ollut poika ja paroonisuuden perijä. Joku mustavalkoinen ja kauheen ankee tekele se oli. Se filmikin.
   ellauri039.html on line 304: Freud synty onnenlakki päässä, Fontanella oli vaan fontanella. Me käytiin Fontanen (1819-1898) stomping groundilla itäsaxan läpiajoretkellä. Oliko se Neuruppin? Varmasti, Swinemunde on nyt Puolassa. Sievä paikka se oli. Mä oon lukenut siltä myös Irrungen wirrungen, jonka sain kai Rikulta. Fontane oli apteekkarinpoika ja apteekkarina eka Dresdenissä, mutta toimi sitten lehtien kirjeenvaihtajana. Hugenottisukua, six sillä oli tollainen ranskahtava nimi. Näitä hugenottejakin on jo monta, mm. Beckett ja Nietschen lelu. Ranskalaiset kohteli Fontanea sotavankina silkkihansikkain 1870 sodassa, melkein sukulaisena. Briteistäkin se tykkäsi. Se alko kirjaiijaxi vasta 58 vuotiaana, mäkin ehtisin.
   ellauri039.html on line 306: Fontane oli söpön näköinen 23-vuotiaana. Se suhtautu naisiin suht ymmärtävästi aikansa setämiehexi. Vaimo Emilie Rouanet oli koulukaveri. Äiti Emilie Labry oli sekin hugenotti. Huuakotteja koko porukka. Ne oli lipilaareja ja kannatti Saksan yhdistymistä. Perhe asui tovin Lontoossa kuin Klasun porukat. Sanokohan senkin pojat mami ja pupi? Meistä se oli hassua. Innostu 1848 hulluilusta mut lopetti ajoissa. Sillon se jätti apteekkihommat. Sen ekat yritelmät kirjailijana oli aika lässähdyxiä, muze petras kuin sika juoxua. Fontane tykkäs Walter Scottista, mut kukapa ei noihin aikoihin. Ällös preussilaista militarismia. Pidän keskinkertaisista kirjailijoista, ne on kiltimpiä.
   ellauri039.html on line 308: Fjodorilla oli lavantauti 1841. Parani äidin luona kuten nuori Goethe (ja minä vesirokosta). Naimisiin mentyä ne oli köyhiä, kun Fjodorilla ei ollut duunia. Mäkin jaoin yhden kesän lehtiä. 7 lapsesta kuoli 3 vauvana. Se oli kai aika tavallista.
   ellauri039.html on line 310: Fontane on enimmäxeen auktorialer, mutta välistä myös persönlicher Erzähler. Ein charakteristisches Stilmittel Fontanes ist die leichte, unverbindliche Einstreuung wichtiger Motive in die Erzählung, oft unter alsbaldiger Relativierung und Rücknahme, auf die später wieder Bezug genommen wird und welche dadurch eine besondere Betonung erfahren. Dieses Stilmittel kommt besonders in Effi Briest verbreitet vor.
   ellauri039.html on line 312: Eli tarinan keskeen vähän turinaa. Se on munkin leipälajini, ja pidän siitä muissakin kirjailijoissa, kuten Sterne, Thackeray, Dickens, Tolstoi. Kts. Wayne C. Booth: The Rhetoric of Fiction. Ei mitään tylsää elokuvamaista show and tell. Aber das ist ein zu weites Feld, kuten sanoi Effi Briestin isä, ja toisti Gunter Grass.
   ellauri039.html on line 320: Naisasiaa pidetään esillä väsyttävän tomerasti. Regine Bielefeldtin kirjoittaman sarjan jäntevimpiä ovat jälkimmäiset jaksot, joissa ei enää päivitellä, kuinka ”hänellä on kuulemma oma pankkitili”.
   ellauri039.html on line 345: Sapporo on pohjoissaarella, siellä saattoi ennen ilmastomuutosta pitää talviolympialaisia. Saxalaistyyppistä Sapporo-olutta voi juoda vieläkin. Helmi ja Vitali on käynyt siellä junalla ja laivalla. Sielläkö se oli missä Vitali sai luteita? Sielläpä juuri. Olikohan Hatsipompposella kirppuja? Kirpuista voi saada ruton. Lepakoista koronan. Pikkueläimet kostavat.
   ellauri039.html on line 351: Hatsipompponen’s artistic development is threaded with a series of performance works that are inspired by autobiographical events and social issues. Benevolence evoked an inner quietness with extremely slow and repetitive motions, questioning the exponential acceleration of our contemporary lives. MISEMONO: SIDESHOW dealt with cultural stereotypes and racial issues. Ritual for RED was a re-enactment of the lost memories suffered from a severe auto accident. "My work in execution and establishment communicates both the solid fact and the ephemerality of life."
   ellauri039.html on line 362: Netistä löytyy Mount Holyoken salaa voitonriemuinen ja pahansuopa saxankurssi jenkkineitosille muurin kaatumisen jälkeen. Jenkeillä oli paljon hampaankolossa varsinkin harppisakuille, paljon kalavelkoja ja koronkorkoa. Velkoja on keräytynyt siitä saakka, kun vanhat isänmaat heitti hihhulinsa sinne meren taaxe. Roopellekin koitui hirmuvelka yhdestä kolikosta korkoina korolle. Niitä korkoja maxeli sitten Dresden tulimerellä.
   ellauri039.html on line 373: Mount Holyoke administrator and art professor Rie Hatsipompponen (pretty Japanese lady, 48) got Mt Holyoke into international headlines (yess!) by trying to bump off a colleague in a case of unrequited love in December 2019. Hatsipompponen allegedly used a fire poker, large rock, and a gardening shears to attempt to kill her victim, allegedly a regular member of the faculty. Hatsipompponen's alleged victim, another polished lady in her 60s, allegedly survived the attack.
   ellauri039.html on line 379: An apparently Japanese source clarifies: The injured individual lied that she felt a similar method to get Hachiyanagi to call 911, the paper says. When captured, the educator had the injured individual’s “keys, cellphone, and glasses,” as indicated by the paper, which included that the unfortunate casualty is required to endure. Hachiyanagi at first guaranteed that she had discovered the educator harmed and was attempting to support her, which was the manner by which her garments turned out to be wicked, as per Daily Beast.
   ellauri039.html on line 384: "The process of making paper by hand allows me to be humble," according to Hatsipompponen's faculty profile. "As plant fiber, its beauty must be generated from nature. Our hands have brought paper into being. In paper resides a communion of nature and humanity." She wants to reveal a significant female job throughout the entire existence of papermaking. She thinks blank paper makes a Powerful Statement, as do stone and scissors.
   ellauri039.html on line 388: Vaikka japsut ovatkin nyt kapitalismin liittolaisia, niihinkin kohdistuu jenkeissä vielä aika lailla epäluuloja. Viime sodassa olivat sakun kanssa vikapuolella. Jenit ei vielä tee japsulaisesta jenkkiä. Silmätkin viirulla kuin pahoilla kiinalaisilla.
   ellauri039.html on line 390: Pearl Harborin apinajutun jälkeen jenkit pani kotijapsut keskitysleireille. EU suunnittelee nyt seniorikansalaisten internointia. Säilyy rautakeuhkot vapaana nuorempien varalle.
   ellauri039.html on line 404: Luokat 10, 11 ja 12. Näähän on kuin peruskoulun yläastetta. Tyttönorssissa oli vielä 1972 ylimääräinen 9. oppikoululuokka, jossa neitosia opastettiin avioliiton vaatimuxiin. Oli vähän köksää, käsityötä, ja paljon pianonsoittoa. Senpä tautta Seija on parhaan A-ryhmän vaimoainesta. Ois maistunut kai mullekin, mulla ei ollut sen ensimmäistä köksän tuntia. Valéria Révay Nyiregyházassa 1973 näytti miten pesukone täytetään (vähän pyöritti kyllä silmiään), ja Palo Alton kommuunissa 1977 vasta opin ruuanlaittoa.
   ellauri039.html on line 411: The result of the discussions should yield clues about how Germans feel about their relationship to the FRG or the GDR as a state and the existence of a German nation. The ultimate task is to define, or at least to describe, the problem of German identity and the possible individual solutions.
   ellauri039.html on line 413: In 1636, a young girl (17 years old, named Anna Neander) was getting married to a minister, Johannes Partatius. Simon Dach, a baroque poet who was born in Memel, (1605-1659), was invited to the wedding. He fell in love with Anna Neander and wrote a poem about her: "Ännchen von Tharau."
   ellauri039.html on line 441:

6. 
   ellauri045.html on line 415: Onanismi, eli izetyydytys, on pahimpia sairauxia mihin ihminen voi syyllistyä, se on loukkaus ihmistä ja jumalaa kohtaan. Onanismin harrastajat tuntee kävelyasennosta, pälyilevistä silmistä, se saattaa johtaa mielipuolisuuteen ja aiheuttaa lukemattomia tauteja. Kazokaa vaikka Hannua, suukin vinossa. Rokon poika.
   ellauri045.html on line 417: Hannu lukee Saroyanin Nimeni on Aram. Aram oli just Handen ikänen. Sen kuuluisimmat runot on "lighght" ja "m". Sen isä William kirjotti Ihmisiä elämän pyörteissä. Mul on se Rauhixessa. Hirveetä jenkki scheissea. Handenkin isällä oli kirjallisia pyrintöjä. Sekin oli iso paskiainen, jos Hannuun on lainkaan luottamista.
   ellauri045.html on line 420: Ei ollut aborttioptiota tarjona. Hande kärsi koko iän siitä ettei ollut Desiré.
   ellauri045.html on line 422: Miten se JAXAA kirjottaa niin paljon "savukkeista". Palstantäytettä.
   ellauri045.html on line 424: Sairaalakuvauxista huomaa miten apinat on muurahaisia: pane ne pöytälevylle niin ne ei osaa enää mitään juoxee ympyrää. Kaikki monimutkaisuus on ympäristöstä.
   ellauri045.html on line 428: Minut on siitetty 6.12. izenäisyspäivänä kun i ja ä olivat jo asumuserossa ja isällä ilmeisesti pussit täynnä. Vittuako se kuzuu sitä kihlattua koko ajan naisexeen. Kuulostaa koiralta. Handen isä oli oikeassa: ei tullut Hannusta ihmistä. Sevverran hätäsesti nussittu. Kalu tuli. Rasistista puhetta mustilaisista.
   ellauri045.html on line 430: Hande meni hätäpäissään yhtä juopon maalausta harrastavan opiskelijamirrin kaa kihloihin intin pelossa. Bylsi sitä 3x peräjälkeen lähtöaamuna. Ihan kuin isä äitykkää. Ja sit intistä maitojunalla mielisairaalaan potemaan. Sellasta sattuu. Morsmaikki kylästy venaamaan, Hande petty pahemmin kun mirri ei ollutkaan se ize. Tuttu juttu. Alkaa luetella mirrin vikoja. Ei siinä mitään, se sanoo kuin Jammun Yrjö. Vastuun pakeneminen ja mustasukkaisuus, se on aidointa Handea.
   ellauri045.html on line 432: Nyt mirri on päässyt Handen taikapiiristä. Se puhuu iloisena juhlista ja viinistä ja niistä ihmisistä niistä loistavista ihmisistä. Mihin häivyt maailma, jossa on itkun häivähdys, yötuuli, haparoiva kosketus. Saatana!
   ellauri045.html on line 436: Sinä olet samanlainen kuin muutkin miehet, mirri oivaltaa. And how! Nyt on kaikki päin helvettiä. Vitun Hande ruutuvihkoineen. Perskatin Peter Pan huiluineen. Haluan savukkeen jne.
   ellauri045.html on line 451: Luin nyt loppuun Merete Mazzarellan kirjan Emmekä voisi elää sovussa? (Tammi, 2020), johon olen jo viitannut. Eniten pidin hänen niistä esseistään, joissa vanhaa elämää ja vanhaa ihmistä kohdeltiin kunnioittavasti ja ymmärtävästi. Siis minua.
   ellauri045.html on line 460: Et siis pieleen meni, mutta menköön. Kirjoitinpa sentään pyykkikorikaupalla, joskin kaikki vaan keskinkertaista soopaa.
   ellauri045.html on line 467: Joulukuussa 1925 runoilija Sergei Jesenin (1895-1925) menehtyi Leningradissa romantiikan sääntöjen mukaan. Hotelli Angleterressa Jesenin viilsi ranteensa, kirjoitti jäähyväisrunonsa omalla verellään kuin japanilainen samurai ja hirttäytyi. Vähän aiemmin hän oli päässyt mielisairaalasta, jossa oli viettänyt kuukauden masennuksen takia.
   ellauri045.html on line 471: Jesenin saveaa saappaansa kuten naiset puuteroivat nenänsä ennen salonkeihin astumista, leukaili Majakovski Jeseninin talonpoikaisesta imagosta. Ja imago se olikin, pien päiväperho surviainen joka ei syönyt enää mitään mutta joi sitä enemmän. Kirjeissään itseään mordvalaiseksi kutsunut Jesenin oli kirjallisesti sivistynyt, perusti jopa kustantamon, oli neljästi naimisissa ja matkusteli aina Amerikkaa myöten kolmannen vaimonsa tanssijatar Isadora Duncanin mukana. Isadora oli Serjozhaa parikytä vuotta vanhempi. Jeseninin Musta mies (ei pidä sekoittaa sarjoihin Men in Black eikä Lostin hahmoon Mies mustissa, joka tunnetaan myös nimillä Musta-asuinen mies, Veli ja savuhirviö, joka on kuvitteellinen hahmo televisiosarjassa Lost. Hahmoa esittävät Titus Welliver ja Terry O’Quinn) kertoo Isadorasta. Yhdellä pululla hävis Serjozha Sale Palkeelle ja Hannu Mäkelälle, niinkuin Kikka nuoremmille siskoille. Lisää kts. erillinen tietolaatikko.
ellauri045.html on line 475: Imaginistiajoista on kirjoittanut Jeseninin ystävä Anatoli Mariengof teoksessaan Romaani vailla valhetta (1926). Moskovassa Mariengof ja Jesenin jakoivat asunnon ja jossain vaiheessa myös luukun ainoan vuoteen, lähes naisystävätkin. Tasapäisyyteen totuttelevien neuvostoihmisten keskellä runoilijat keikaroivat silinterihatuissa, nimesivät katuja uudelleen itsensä mukaan ja painattivat julistuksen "yleisestä liikekannallepanosta radikaalien runollisten muotojen puolustamiseksi". Julistustaan he liimasivat sotakomissariaatin päiväkäskyn viereen Moskovan aitoihin.
ellauri045.html on line 477: Jeseniniä on aiemmin suomennettu antologioihin, viimeksi 1980-luvulla. Kokonaista teosta hänen runosuomennoksiaan on odotettu. Entä lunastaako Olli Hyvärisen suomennos Tarkoin valitut runot odotukset? Alku ei lupaa hyvää: jo valikoiman takakansitekstissä on parikin kielioppi- tai kirjoitusvirhettä. Teoksesta löytyy runojen venäläisiä käsitteitä selittävä osio, mutta ei esipuhetta, ei edes runoilijan esittelyä. Tämä on iso puute. Sisällisluettelokin uupuu. Mutta itse suomennokset ovat tärkeimpiä. Hyllystäni löytyy Jesenin kootut alkukielellä, joten teen pientä vertailua.
ellauri045.html on line 481: Jeseninin ensimmäinen runokokoelma Radunitsa julkaistiin vuonna 1916. Hyvärinen on kääntänyt myös Jesenin julkaisemattomia nuoruudenrunoja. Varhaisrunoissa vaelletaan ikonien ja musikkojen maaseudulla. On sarastusta, elollistettua luontoa ja tyttöjä. Kansanrunouden vaikutus näkyy: runoista löytyvää satujen sipulikirkko-Venäjää ei ole koskaan ollut.
ellauri045.html on line 483: Parhaimmillaan runojen kyläelämän kuvaus on humoristista tai ainakin aistivoimaista: perunaletut höyryävät, kvas-kalja vaahtoaa, torakat ja kanat kipittävät, ja esiin piirtyy myös köyhien talonpoikien kärsimys ja Siperiaan raahustavat rangaistusvangit.
ellauri045.html on line 491: Kokoelman selvimmin imaginistisessa runossa "Tammojen laivat" näkyvät sisällissodan groteskit tapahtumat. Ketjuuntuvien metaforien kuvallisuus tekee siitä yhden Jesenin parhaista runoista. "Kaiken tuntemaan ja silleen jättämään/ saapui runoilija tähän maailmaan./ Hän saapui suutelemaan lehmiä, kuuntelemaan kauran narskuntaa, s. 69", runossa julistetaan. Jeseninin kirjoitti monta renttuelämää kuvaavaa runoa, joiden naturalistisessa tunnelmassa on usein draivia:
ellauri045.html on line 493: "Taas täällä juodaan, tapellaan ja itketään/ hanurin keltaisen surun säestyksellä, / kirotaan kovaa onnea, /muistellaan Moskovan Venäjää, s. 73".
ellauri045.html on line 495: Lokakuun kumouksen jälkeen Jesenin kannatti bolševikkeja, koska nämä "olivat tuhonneet sivilisaation". Runoilija sai vaikutteita skyyttalaisliikkeeltä, jonka mukaan vallankumous ratkaisi idän ja lännen kulttuurien kamppailun. Jesenin asettui idän, "maaseudun" ja "irrationaalisen tunteen" puolelle, ja ehkä siksi hän hehkuttaa monessa runossaan Venäjän aasialaisuutta.
ellauri045.html on line 497: Myöhemmin Jeseninin into laantui, kun bolševikit näyttivät turmelevan runoilijan unelmien agraari-Venäjän. Häilyvä Jesenin ei uskaltanut kritisoida bolševikkeja, mutta ironiaa ja epäilyä löytyy myöhäisrunoista. Runossa "Neuvosto-Venäjä" runoilija toteaa, ettei häntä tarvita uudessa yhteiskunnassa.
ellauri045.html on line 499: Venäläisille runoilijoille Krim ja Kaukasus ovat perinteisesti merkinneet kosketusta itämaisuuteen. Jesenin matkusti vuosina 1924-1925 Georgiaan ja Azerbaidjaniin ja kirjoitti runosarjan, jossa tehdään mielikuvitusmatka Iraniin. Viittauksia klassisiin persialaisrunoilijoihin viljelevissä runoissa fantasioidaan hunnutetuista naisista, hörpitään teetä ja tepastellaan puutarhoissa. Orientalistista mausteista huolimatta mukana on pari hyvää rakkausrunoa. Kokonaisuutena sarja latistuu makeiluun ja metaforien manerismiin.
ellauri045.html on line 503: ”Tölli poissa ollessani romahtaa, / koiravanhus kupsahti kauan sitten. Moskovan mutkaisille kaduille kuolemaan/ Jumala – varmaan – minut tuomitsi, s. 71”.
ellauri045.html on line 507: Ränsistyköön mökkipaha ilman minua, /koirakin kuoli ammoin vanhuuttaan./ Moskovan mutkaisilla kaduilla/ kai luoja sääti minut kuolemaan, s. 76”.
ellauri045.html on line 513: ”Ystäväni, ystäväni, / olen hyvin, hyvin sairas. /En tiedä mistä tämä tuska ilmaantui. / Viheltääkö tuuli/ paljaalla, autiolla pellolla/ vai ravisteleeko alkoholi aivoja/ kuin syyskuu lehtoa, s.128”.
ellauri045.html on line 519: Ei voi muuta kuin ihmetellä, että runoilija Hyvärinen suomentaa Jeseniä proosamaiseksi puuroksi. Ontuva riimi siellä täällä on pahempi kuin ei riimiä ollenkaan. Vain harvat Hyvärisen teelmistä toimivat runoina, osa ei ole juuri raakakäännöstä kummempia. Sanon minä, Ville Ropponen. Helsingissä asuva kirjailija-toimittaja ja kriitikko. Arvostelu on julkaistu myös Kritiikki II (kevät 2010) -lehdessä.
   ellauri045.html on line 526: Ville Ropposen Suuren idän essee on villisti kieppuva nojatuolimatka ajassa ja tilassa halki entisen Neuvostoliiton. Liikkeessä Tallinnasta Almatyyn ja Siperiasta Kaukasiaan Ropponen ruotii kirjallisuutta ja aatehistoriaa, elokuvaa ja nykyhetken ideologioita. Kirjassa selviävät suomalaisten suhde itänaapuriin, Aral-järven kohtalo, se kuka on Kazakstanin isoin ihminen ja tuhannet muut asiat. Teosta lukemalla selviävät myös nyky-Venäjän aatekiemurat. Nonfiktio-teoksen kokeellinen rakenne heijastelee suuren ja mahtavan monihaaraisuutta. Ropponen sekoittaa teoksessa faktaa ja fiktiota, tunnustuksellisuutta ja houreita, kirjallisuusanalyysia, matkakertomusta ja haastattelua. Reportaasi yhtyy runouteen ja dialogi faktapohjaiseen epiikkaan. Ropposen nonfiktioteoksen jälkeen suomalainen esseistiikka ei enää ole ennallaan.
   ellauri045.html on line 537: Я очень и очень болен. Olen pirun pirun kipeä.
   ellauri045.html on line 556: Водит пальцем по мерзкой книге seuraa sormella iljettävää kirjaa
   ellauri045.html on line 566: В книге много прекраснейших Kirjassa on paljon upeita
   ellauri045.html on line 573: Снег до дьявола чист, lumi on pirun siistiä,
   ellauri045.html on line 579: Был он изящен, Se oli siro,
   ellauri045.html on line 621: Я очень и очень болен. Olen pirun pirun kipeä.
   ellauri045.html on line 707: Kauniimpi suomennos on Pentti Saarizan. Se oli Kristina-tädin miesystävä joskus 70-luvulla. Lisänimellä Riza. Sillä on aiheesta tekijäntietoa. Viimeisessä kokoelmassaan 80 vuotta täyttävä kirjailija puhuu jälleen paljon viinasta ja alkoholismista. Runokertoja kertoo ronskisti juoneensa pimeitä iltapäiviään matkojen päähän. Jo esikoiskokoelmassaan Pakenevat merkit (1965) Saaritsa sepitti viinapsalmeja, jotka saavat uutuuskokoelmassa jatkoa. Alkoholi tuottaa suuruudenhulluja kuvitelmia ja harhanäkyjä, kuten esimerkiksi runossa krysanteemista.
   ellauri045.html on line 712: Ketähän siro ystävämme Jesenin tässä plagioi? Voisko se olla Rimbaud tai Oscar Wilde? George Byron tai Musset Pigg? Näitä piisaa, kauniita päältä kakkuja, sisältä sulaa silkkoa. Sellainen joka ei hyväxy muita on tyytymätön izeensä, sanoo nettitohtori.
   ellauri045.html on line 722: 30 vuotta myöhemmin Musta-asuinen mies kertoo Jacobille tutkineensa väkensä motiiveja ja aikeita sekä olevansa pettynyt heihin. Heidän löydettyään sähkömagneettisen esiintymän saarelta, Musta-asuinen mies oli kaivanut kaivon, joka johtaisi hänet Lähteen luo. Hän kertoo äidilleen rakentaneensa rattaan, jota kääntämällä hän vihdoinkin pääsisi pois saarelta. Kun hänen äitipuolensa saa tietää tästä, hän tainnuttaa Musta-asuisen miehen, tappaa tämän väen ja tuhoaa kaivon. Mies kostaa äitipuolelleen puukottamalla tämän kuoliaaksi. Jacob raahaa veljensä Lähteelle ja heittää tämän virtaan, joka vie tämän luolan sisään. Tämä muuttaa Musta-asuisen miehen savuhirviöksi, joka ryntää ulos luolasta. Jacob löytää veljensä ruumiin virrasta ja asettaa tämän sekä äitipuolensa ruumiit luolaan, josta Jack ja Kate löytävät heidät vuosituhansia myöhemmin.
   ellauri045.html on line 726: Saarella asuneet ihmiset rakensivat kammion Temppelin alle, jossa savuhirviö oleskeli. Kammiossa olevista hieroglypheistä päätellen he uskoivat hirviön olleen saaren vartija. Kun Black Rock -laiva saapuu saarelle vuonna 1867, savuhirviö tappaa laivan miehistön lukuun ottamatta Richardia. Mies yrittää huijata Richardin tappamaan Jacobin, mutta Jacob vakuuttaa Richardin liittymään neuvonantajakseen.
   ellauri045.html on line 728: On epäselvää, kuinka paljon Dharma Initiativen ihmiset tiesivät savuhirviöstä, mutta he olivat rakentaneet parakkien ympärille ääniaidan, joka piti hirviön ulkopuolella. Ben käytti parakkien alla olevaa kammiota hirviön hallitsemiseen vaikka tajusi myöhemmin hirviön hallitsevan häntä. Joutsen-aseman turvaoven kartassa on viittauksia Kerberus-toimintaan, joka mahdollisesti viittaa hirviön olemassaoloon. Vuonna 1988 savuhirviö hyökkää Rousseaun ryhmän kimppuun raahaten yhden ryhmästä Temppelin kammioon tappaen tämän. Danielle alkaa uskoa hirviön ”sairastuttaneen” ryhmänsä tappaen kaikki ryhmänsä jäsenet.
   ellauri045.html on line 730: Kun Oceanic Airlinesin lento 815 putoaa saarelle, Musta-asuinen mies ilmestyy Christianin hahmossa Michaelin ja Waltin Vincent-nimiselle labradorinnoutajalle ja neuvoo tätä herättämään Jackin. Ensimmäisenä yönä savuhirviö kaataa puita viidakossa pelotellen selviytyneitä, ja toisena päivänä hirviö tappaa lennon 815 pilotin. Kolme päivää myöhemmin Locke näkee savuhirviön, mutta selviää kohtaamisesta. Jack näkee miehen isänsä Christianin hahmossa ja seuraa tätä luolaan, josta hän löytää isänsä arkun tyhjillään. Jack löytää myös kaksi ruumista, joista toisen kaulassa on nahkapussi, jossa on valkoinen ja musta kivi. Locke kutsuu ruumiita Aatamiksi ja Eevaksi. Kolme viikkoa myöhemmin savuhirviö jahtaa Jackin ryhmää ”pimeällä alueella”. Rousseau sanoo hirviön olevan turvallisuussysteemi, joka suojelee saarta. Hirviö saa Locken kiinni ja raahaa tätä kuoppaan. Jack saa otteen Locken käsistä ja Kate heittää kuoppaan dynamiittia, jolloin hirviö päästää irti Lockesta ja katoaa paikalta.
   ellauri045.html on line 732: Kuusi päivää myöhemmin Mr. Eko ja Charlie kohtaavat savuhirviön, joka katsoo Ekoa silmiin ja lähtee pois. Kolme viikkoa myöhemmin Musta-asuinen mies ilmestyy Ekolle tämän veljen, Yemin, muodossa ja käskee Ekoa tunnustamaan syntinsä. Eko kieltäytyy, jolloin savuhirviö tappaa hänet paiskaamalla hänet puita ja maata vasten. Kymmenen päivää myöhemmin savuhirviö jahtaa Katea ja Julietia viidakon läpi parakeille. Juliet saa viime hetkellä käynnistettyä ääniaidan, joka pysäyttää hirviön. Juliet sanoo, etteivät Toiset tiedä mikä hirviö on, ja ettei se ei pidä aidasta.
   ellauri045.html on line 734: Viikkoa myöhemmin Musta-asuinen mies ilmestyy Lockelle Jacobin mökissä tuntemattomana hahmona ja pyytää Locken apua. Hurley löytää Jacobin mökin ja näkee ikkunassa Christianin hahmon. Kun Keamy teloittaa Alexin Benin nähden, Ben kutsuu hirviön hyökkäämään Keamyn miesten kimppuun. Hirviö haavoittaa yhtä ryhmän jäsentä kuolettavasti. Laivalla Keamy sanoo ”mustan savupilarin” heittäneen miehen 20 jalan korkeuteen.
   ellauri045.html on line 736: Myöhemmin Musta-asuinen mies Christianin hahmossa pitää Aaronia käsissään Clairen nähden. Myöhemmin Locke kohtaa miehen Christianin hahmossa Jacobin mökissä Clairen kanssa. Mies väittää voivansa puhua hänelle Jacobin puolesta. Mies kehottaa Johnia siirtämään saarta. Christian ilmestyy Michaelille juuri ennen pommin räjähdystä, sanoen hänen ”olevan vapaa lähtemään”. Claire tutustuu Musta-asuiseen mieheen tajuten tämän olevan ”ystävä” ja voivan olla missä muodossa tahansa. Hän auttaa Clairea selviämään Toisten hyökkäyksiltä kolmen vuoden ajan, uskotellen tälle Toisten vieneen Aaronin. Mies ilmestyy Lockelle Christianina nuhdellen tätä siitä, että tämä antoi Benin siirtää saarta. Mies opastaa Locken jäätyneen rattaan luo. Locke siirtää rattaan paikalleen pysäyttäen aikahypyt.
   ellauri045.html on line 738: Kun Ajira Airwaysin lento on tehnyt pakkolaskun Hydra-saarelle, Musta-asuinen mies ilmestyy Sunille Christianin muodossa ja näyttää tälle valokuvan vuodelta 1977, jossa Jin, Hurley, Jack ja Kate ovat mukana Dharma Initiativessa. Myöhemmin Musta-asuinen mies omaksuu Locken hahmon ja soluttautuu Ilanan joukkoihin. Mies matkaa Benin kanssa pääsaarelle, jossa he kohtaavat Sunin ja Frankin. Mies johdattaa Benin Temppelin kammioon, jossa hän ilmestyy savuhirviönä ja näyttää Benille tämän menneisyyden teot, jotka johtivat Alexin kuolemaan. Mies ilmestyy Benille myös Alexin muodossa, käskien tätä totella ”Lockea” kaikessa, varoittaen tappamasta häntä kuoleman uhalla.
   ellauri045.html on line 740: Locken muodossa oleva Musta-asuinen mies kohtaa Richardin ryhmän vaatien tätä viemään hänet Jacobin luo. Päästyään Taweret-patsaan luo, Richard vastahakoisesti päästää miehen ja Benin tapaamaan Jacobia. Jacob tunnistaa ”Locken” veljekseen, sanomalla tälle: ”Löysit porsaanreikäsi.” Musta-asuinen mies toteaa, ettei Jacob tiedä, mitä hän joutui tekemään löytääkseen sen. Ben puukottaa Jacobin kuoliaaksi ja Musta-asuinen mies työntää ruumiin tuleen polttaen sen. Bramin ryhmä ryntää patsaan alle ja kohtaa Musta-asuisen miehen, joka kertoo heille Jacobin kuolleen, ja ettei heidän tarvitse enää suojella ketään. Ryhmä yrittää ampua miehen, mutta tämä muuntautuu savuhirviöksi tappaen kaikki ryhmän jäsenet. Mies lyö Richardin tajuttomaksi ja vie tämän viidakkoon.
   ellauri045.html on line 742: Richardin kieltäytyessä liittymästä Musta-asuisen miehen puolelle, tämä suuntaa parakeille ja kohtaa Sawyerin, joka tajuaa ettei mies ole ulkomuodostaan huolimatta Locke. Matkallaan luolalle mies kohtaa nuoren Jacobin ”haamun”, joka muistuttaa, ettei hän voi tappaa Sawyeria. Mies vie Sawyerin luolaan, jonka seinään Jacob oli kirjoittanut selviytyneiden nimiä, joista suurin osa oli yliviivattu. Mies viivaa Locken nimen yli ja selittää Sawyerille Jacobin halunneen Sawyerin suojelevan saarta yhtenä hänen kandidaattinaan. Sawyer päättää kuitenkin lähteä pois saarelta Musta-asuisen miehen kanssa.
   ellauri045.html on line 744: Myöhemmin mies käskee Clairea viemään uhkavaatimuksen Temppelille. Sayidin yritettyä puukottaa Musta-asuista miestä, tämä lupaa Sayidille Nadian takaisin, jos tämä auttaisi häntä. Sayidin tapettua Dogenin ja Lennonin, savuhirviö hyökkää Temppelille surmaten jokaisen Toisen, jotka eivät liittyneet hänen joukkoihinsa. Iskusta selviytyneet Toiset sekä Kate ja Sayid liittyvät Musta-asuisen miehen joukkoihin.
   ellauri045.html on line 746: Seuraavana päivänä mies vapauttaa Benin jalkakahleista ja tarjoaa tälle työtä saaren johtajana, kun hän on lähtenyt saarelta. Johdatettuaan joukkonsa Clairen suojiin, mies lähettää Sawyerin vakoilemaan Widmorea Hydra-saarelle. Kohdattuaan Sunin, Musta-asuinen mies tarjoutuu viemään hänet Jinin luo, mutta Sun juoksee karkuun kunnes hän lyö päänsä oksaan ja menettää tajuntansa. Palattuaan leiriin hän huomaa Widmoren miesten vieneen Jinin pois. Musta-asuinen mies suuntaa Hydra-saarelle, jossa hän kohtaa Widmoren ja varoittaa tätä tulevasta sodasta. Palatessaan leiriinsä hän kohtaa Desmondin, jonka Sayid oli hakenut Widmoren leiristä. Mies työntää Desmondin vanhaan kaivoon.
   ellauri045.html on line 748: Hurleyn ryhmän saavuttua neuvottelemaan Musta-asuisen miehen kanssa, hän kertoo Jackille yrittäneensä neuvoa selviytyneitä aiemmin Christianin muodossa. Zoen saavuttua kertomaan uhkavaatimuksen Widmorelta, Musta-asuinen mies suuntaa ryhmänsä kanssa rannalle käskien Sawyeria hakemaan purjeveneen. Sawyer kuitenkin karkaa Jackin, Katen, Hurleyn, Sunin, Clairen ja Frankin kanssa. Jack päättää jäädä saarelle ja ui takaisin rannalle, jossa Musta-asuinen mies odottaa ryhmänsä kanssa. Kun Widmore aloittaa tykistötulen, Musta-asuinen mies vie Jackin turvaan.
   ellauri045.html on line 750: Jack ja Musta-asuinen mies soutavat veneellä Hydra-saarelle, jossa he vapauttavat muut selviytyneet. Saavuttuaan koneelle Musta-asuinen mies sanoo koneen olevan viritetty räjähteillä ja että heidän on poistuttava saarelta sukellusveneellä. Saavuttuaan veneen luo Jack työntää miehen veteen ja pakenee veneellä saarelta ilman Musta-asuista miestä ja Clairea. Mies oli kuitenkin piilottanut Jackin reppuun räjähteen, jonka Sawyer vahingossa aktivoi. Jack pakenee uppoavasta sukellusveneestä Hurleyn, Sawyerin ja Katen kanssa. Sayid, Sun ja Jin menehtyvät. Mies sanoo Clairelle sukellusveneen uponneen ja menevänsä viimeistelemään aloittamansa asian.
   ellauri045.html on line 752: Mies saapuu pääsaarelle, ja Widmore käskee kaikkien piiloutua. Richard yrittää neuvotella miehen kanssa, mutta tämä ilmestyy savuhirviönä ja heittää Richardin ilmaan. Hän kohtaa Benin, joka paljastaa Widmoren sijainnin. Mies kuulustelee Widmorea ja Zoea, mutta kun Widmore ei paljasta mitään, mies viiltää Zoen kurkun auki. Mies uhkaa tappaa Pennyn päästyään pois saarelta, jos Widmore ei puhuisi. Widmore kertoo miehelle Desmondista, kunnes Ben ampuu Widmoren. Mies sanoo Benille Widmoren kertoneen Desmondin olevan Jacobin viimeinen mahdollisuus, jos kaikki hänen kandidaattinsa ovat kuolleet.
   ellauri045.html on line 754: Musta-asuinen mies löytää Desmondin Rosen ja Bernardin luota, uhaten tappaa heidät jos Desmond ei auttaisi häntä. He kohtaavat Jackin ryhmän, jolloin Kate yrittää turhaan ampua Musta-asuisen miehen. Desmond lasketaan virtaukseen ja tämä sammuttaa Lähteen valon, jolloin Musta-asuinen mies menettää kuolemattomuutensa. Mies aikoo paeta saarelta veneellä, mutta Jack haastaa tämän kaksintaisteluun kalliolla. Mies puukottaa Jackiä, mutta Kate ampuu miestä. Mies sanoo viimeisiksi sanoikseen ”olette myöhässä”, jolloin Jack työntää hänet alas kalliolta. Jack toteuttaa Jacobin tahdon estää miestä lähtemästä saarelta.
   ellauri045.html on line 759: Suomen Toivo Paul Lillrank lillui kokkareena kokkareiden saman nimisessä think tankissa 2012 ja miettii porvarien hyveitä. Seuraavassa kirjaesittely, kirjoittanut Tuuli Liski.
   ellauri045.html on line 761: Kokoomuksen Suomen Toivo -ajatuspajan julkaisema Paul Lillrankin pamfletti ”Bourgeois virtues” perustuu amerikkalaisen tutkijan ja professorin Deirdre McCloskeyn tutkimukseen porvarillisesta hyveestä ja sen roolista modernin maailman muokkaajana. Teksti käsittelee myös samaisen tutkijan teoriaa neljästä poliittisesta mentaliteetista.
   ellauri045.html on line 780: Deirdre McCloskey, an acclaimed professor and former University of Chicago protégé of Milton Friedman, stunned the academic world with a sex change in 1995. But that's just one interesting part of a woman now focused on a less macho, more 'human' approach to capitalist economics.
   ellauri045.html on line 786: Her book Crossing was a New York Times Notable Book in 1999. Her latest books, The Bourgeois Virtues: Ethics for an Age of Commerce (2006) and Bourgeois Dignity: Why Economics Can't Explain the Modern World (2011), are parts of a four-volume "apology" for capitalism, of which she says: "I reckon this is why God put me on the planet. She thought, '"Hmm. We need an economist who is silly enough to try to unify the scientific and the humanistic sides. Oh, yeah: Deirdre.'"
   ellauri045.html on line 804: Justice is one primary virtue, of course, the balance and respect in society so characteristic of Switzerland-well, I suppose not always, and not for every single immigrant, and until 1971 not for every single woman voter; but usually. Temperance is another, the balance in a soul, controlling desire. Courage is the third. What person could flourish if like Oblomov he stayed in bed out of uncontrolled fear, or out of ennui, an aristocratic version of cowardice? Prudence is the executive virtue, as St. Thomas Aquinas called it-know-how, savoir faire, self-interest. It rounds out the four virtues most admired in the tough little cities or tougher big empires of the classical Mediterranean. The Romans called the four of justice, temperance, courage, and prudence the "cardinal" virtues, on which a society of warriors or orators or courtiers hinged (cardo, hinge). The Christians called them, not entirely in contempt, "pagan."
   ellauri045.html on line 806: Christianity added its own three others virtue, in St. Paul's words "faith, hope, and love, these three abide. But the greatest of these is love." The three are called "theological" or-flatteringly to Christianity, since we all know alleged Christians who in their xenophobia or homophobia or X-phobia do not practice them-"Christian" virtues. The three holy virtues smell of incense, but can be given entirely secular definitions, as the Peterson and Seligman volume does. Faith is the backward-looking virtue of having an identity, a place from which one must in integrity start: you are a mother, a daughter, a wife, a schweitzer, a woman, a teacher, a reader, and would not think of denying them, or changing them frivolously. Hope, by contrast, is the forward-looking virtue of having a destination, a project. Where are you going? Quo vadis? If you are literally hopeless you go home tonight and use your military rifle (you are Swiss, so you have one) to shoot yourself. And love, the greatest of these, is the point of it all: love of husband/wife or both, love of country, love of art, love of science, love of God/dog or both.
   ellauri045.html on line 818: PsychCentralin 40 kysymyxen testistä sain aivan pohjat, 0-11 pojoa, ei yhtään narsistisia piirteitä. Tosin kysymyxistä näki heti, mihin ne tähtäävät. Silti vastasin suurin piirtein "rehellisesti". Paska testi, tämäkin. Between 12 and 15 is average. Celebrities often score closer to 18. Narcissists score over 20.
   ellauri045.html on line 820: Toni Hinkka näyttää kuvassa ja kuulostaa kirjassansa Selviydy narsistista ize aika narsistiselta. Epäilyttää etenkin että sen suu on tolla lailla väärässä, toinen suupieli näyttää ylös ja toinen alaspäin kuin Mustan Pekan omistajalla. (Pirkko Hiekkalallakin oli; sen huomasi kun kazoi sitä peilistä.) Mitenhän paljon pojoja se sai näissä testeissä?
   ellauri045.html on line 832: Ylen aamu-tv:ssä pohdittiin tänään torstaina Toni Hinkan johdolla, minkälaisista ominaisuuksista karisma koostuu. Suomen karismaattisimmaksi naiseksi valittu taiteilija Aira Samulin sanoo ottaneensa jo lapsesta saakka muut ihmiset aina huomioon. Jag tar hommio pä det. Samulin on Suomen karismaattisin ämmistä ja Sale Niinistö on sitä äijistä. Tuhannen äänestäjän otoxella. Ehdokkaita oli nelisensataa. Melkoinen hajonta. Hinkka ei suostunut mainizemaan äänimääriä.
   ellauri045.html on line 834: Toni piirtää karismasta oktagrammin, koska se on helpompi piirtää kuin enneagrammi. Ketterässä kirjassa karisma on jaettu 8 luokkaan ja 30 ominaisuuteen. Keskellä lukee karisma, ja oktagrammin faseteissa seuraavaa:
   ellauri045.html on line 846:
   • Innoitus
     • Arvot
     • Missio
     • Sitoutuminen
     • Energia
     • Tunteensiirto
   
   ellauri045.html on line 852: Tonin mukaan karisma on 95-prosenttisesti opittavissa. Se on kuin autokoulussa: karismasta tulee kovasti harjoitellen ihan vaistonvaraista. Sitä on vaikea uskoa kun kazoo Tonin omaa lavasäteilyä. Hizi mies on alan kouluttaja ja puiseva kuin toteemi. Mut jos karisma on opittavissa, ja karisma on narsistista, onko sitten narsismikin opittavissa Hinkan koulussa? Juu on, mutta varotuxen sana: se ei sitten lähde pois kuin kirveellä. Kun kerran opit ajaa pyörällä, et koskaan unohda. Vai?
   ellauri045.html on line 859: Lisää tukea urheiluvihalle löytyy rättipäisen Wallacen Loputtoman läpän loputtomista tennisurheiluselostuxista. Jotain perusteellisesti väärin pitää olla siinä että lapsia eristetään johkin lahjakkaiden leirille missä niiden pitää puristella palloa kaikkialla paizi syödessä ja niille kasvaa oikee kyynärvarsi joka on 3x vasemman kokoinen ja näyttää lapseen kiinnitetyltä gorillan tai satamajätkän kädeltä. Mitä helvettiä? Etmä vihaan tällästä erikoistumista johkin täysin hyödyttömään paskaan. Vitun lahjakkaita lapsia. Wallusta tää hulluus teki vainajan. Hirsipuulintuna keikkui katto-orressa.
   ellauri045.html on line 861: Huvittavaa mutta oireellista että pandemian aikana kaikista pahinta on se, ettei puupäät pääse seuraamaan urheiluotteluita oikeen kazomoissa, tungeximaan penkeillä ja huutamaan toisten päiden yli että tukka heilahtaa ja sylki roiskahtaa. Ja mazin jälkeen mukiloimaan toisiaan liigakaulaliinat kaulassa. Eli urheilu on tietylle kansanosalle niiden pikku kahakoiden korvike joita apinaesi-isillä oli tapana käydä keskenään, lähtääs pojat vähän syömään naapuriheimon poikasia ja naimaan niiden naaraita. Karahkat ja kivet mukaan jäbät, paras voittakoon!
   ellauri045.html on line 866: Murahtelun ja törmäilyn täyteistä tukahdutetun homoeroottista balettiahan se amer. jalkapallo on, jos minulta kysytään. Hartioiden liioiteltu leveys, kasvoilta paistavan luonteen peittäminen kypärällä, se miten painotetaan sekä kontaktia että sen välttämistä. Kuinka pyritään tunkeutumaan ja vastustamaan tunkeutumista. Kireät housut jotka korostavat pakara- ja takareisilihaxia sekä jotain, mikä näyttää aika ilmeisesti alasuojalta. Asteittainen siirtyminen "tekopinnalle", "tekonurmelle". Eivätkö housujen etumuxet näytäkin siltä, että niihin on tungettu alasuoja? Ja kazopa miten ukot lätkivät toistensa perseitä aina pelin jälkeen. Vähän kuin Swinburne olisi sielunsa synkimpänä yönä päättänyt että noniiin, nyt meikäläinen muuten kehittää urheilulajin. Älä anna mitään painoarvoa Oinin puolustuspuheille, joiden mukaan amer. jalkapallo on aseellisen yhteenoton rituaalinomainen korvike. Aseellinen yhteenotto on jo izessään aika rituaalinomaista, ja koska meillä on todellistakin aseellista yhteenottoa (piipahda vaikka jonain iltana Roxburyn ja Mattapanin alueilla Bostonissa), niin ihan turha sille on lähteä korviketta keximään. Amerikkalainen jalkapallo on pelkkää homofobisesti tukahdutettua neitimiespuuhaa, sanoi O. mitä tahansa. (fn. 269 p. 1021)
   ellauri046.html on line 16: ircle">46
   ellauri046.html on line 29: Reikärauta Rene on siitä kuuluisa, että sen suomensi mun kummitätini Sirkka Carlson. Mulla on siitä jonkunlainen plärä hyllyssä, josta kyllä puuttuu tää elzorromainen kovaxikeitetty kansilehti. Mixhän puolinakut naiset on kovaxikeitettyjä? Kai ne on käytetty monessa kuumassa liemessä.
   ellauri046.html on line 37: Voltaire 60v ja Goethe 7v molemmat säikähti Lissabonin maanjärjestystä, olivat näkevinään siinä Jahven karvaisen käsivarren mojautuxen. Mannerlaatat liikahti kun jään paino muuttui. Saattaa tapahtua kohta taas. Sellainenhan mojautushan se on. Pieni muistutus kuolevaisuudesta.
   ellauri046.html on line 43: Filosofiset mietelmänsä Fredrikin oli tapana kirjoittaa muistiin joko runomittaan tai suorasanaisina. "Lukeminen merkizee ajattelemista!" hänen oli tapana huomauttaa. Hän otti myös tavaxeen merkitä jotakin kirjaa lukiessaan muistiin mietelmänsä. Kirjoittaminen oli hänelle yxinkertaisesti suorastaan elämän tarve. "Milloin en lue enkä kirjoita, tunnen oloni samanlaisexi kuin nuuskaaja, jolta on otettu nuuskarasia pois ja joka on kuolla kärsimättömyyttään niin että vähän väliä pistää kätensä taskuunsa", hänen oli tapana laskea leikkiä. (Ragnar Svanström: Kansojen historia, jatko-osa I.)
   ellauri046.html on line 49: Tällästä se aina on. Historia pitää kirjoittaa aina uudestaan, eihän sitä muuten tajua, tai ainakaan ei vois vähempää kiinnostaa. Historian henkilöillä oli 50-luvulla rasvaletti. Oopperassa Don Carlosilla on liituraitapuku. Nain on meidankin elamassamme, huomaatteko? Vittu miten alkeellista, miten tumpeloa ja tuhnua. Ei jaxa. Kertakaikkiaan ei jaxa. Pelkkiä ikäviä ja ikävystyttäviä ihmisiä, Harry ja Meghan luokan imbesillejä. Vallanhimoisia typeryxiä. Bang bang sano amerikkalainenkin 5-vuotias ja ampui vahingossa isoveljensä mezästä löytyneellä pyssyllä pomppulinnassa. Nain tottavie tosiaankin on meidankin elamassamme. Ei tarvi vaihtaa vaatteita, vaatteiden alla on se sama alaston apina.
   ellauri046.html on line 55: Arthur-vainaa kannettiin paareille pää edellä. Johann Burkhart oli just päässyt sanomasta et jalat edellä. Filmintekijät oli varmaan tehneet sairaalasarjoja. Olivatko Kati ja Anna Eellä oman elämänsä seppoja? Tokkopa. Oman elämänsä seppoja ei ole, on vaan meitä matteja ja teppoja.
   ellauri046.html on line 63: In laguna venne accolta dalla raffinata ed istruita società veneziana; al suo interno condusse una vita elegante e spregiudicata, segnalandosi per la sua bellezza e per le sue qualità. Fu difatti cantante e suonatrice di liuto, oltre che poetessa, ed entrò nell'Accademia dei Dubbiosi con il nome di Anasilla (così veniva chiamato in latino il fiume Piave - Anaxus - che attraversava il feudo dei Collalto, cui apparteneva quel Collaltino che lei amò). L'abitazione degli Stampa divenne uno dei salotti letterari più famosi di Venezia, frequentato dai migliori pittori, letterati e musicisti del Veneto, e molti accorrevano a seguire le esecuzioni canore di Gaspara delle liriche di Petrarca. Leimasin oli nätti ja kulturnaja, osas käyttää luuttua enemmällä kuin yhdellä sormella, ja laulaa kauniisti. Stampat piti tyylikästä salonkia Veneziassa, jonne tuli Petrarcakin Laura-nyyhkytyxineen.
   ellauri046.html on line 65: Sufficientemente colta nella letteratura, nell'arte e nella musica, Gaspara fu portata dalla forte carica della sua personalità a vivere in modo libero diverse esperienze amorose, che segnano profondamente la sua vita e la sua produzione poetica. I romantici videro in lei una novella Saffo, anche per la sua breve esistenza, vissuta in maniera intensamente passionale. La vicenda della poetessa va però ridimensionata e collocata nel quadro della vita mondana del tempo, dove le relazioni sociali, comprese quelle amorose, rispondono spesso a un cerimoniale e ad una serie di convenzioni precise. Fra queste è da segnalare l'amore per il conte Collaltino di Collalto, uomo di guerra e di lettere, che durò circa tre anni (1548-1551): tuttavia a causa di lunghi periodi di lontananza Collaltino non ricambiò il sentimento intenso che Gaspara provò per lui, e la relazione si concluse con l'abbandono della poetessa, che attraversò anche una profonda crisi spirituale e religiosa. Leimasimella oli taipumusta depixiin. Kun tuli vastoinkäymisiä (veli kuoli, kreivi jätti), se meni aina rapakuntoon ja meinas mennä nunnaxi. Onnexi ei mennyt.
   ellauri046.html on line 69: Afääri kreivi Collaltinon kanssa päättyi bänxeihin kun kreivi dumppas sen. Leimasin joutui siitä masixeen ja tautivuoteeseen, mutta kirjoitti sen johdosta madonnamaisia runoja tyyliin "You'll see!", erityisen hyviä. Kreivipaskiainen ylipäänsä muistetaan vaan niiden ansiosta. Kun Seija oli mulle hyvin, hyvin vihainen, se soitti tätä Madonnan laulua. Kai se meinas lähtee menee. Onnexi ei lähtenyt.
   ellauri046.html on line 77: ov'io non potea gir, m'alzò a tal loco, minne en voinut mennä, nosti yhteen paikkaan,
   ellauri046.html on line 81: puollo almen per miracolo, che spesso voin tehdä sen ainakin ihmeen avulla, joka usein
   ellauri046.html on line 83: Come ciò sia non posso dir espresso; Miten se on mahdollista en osaa ääneen sanoa;
   ellauri046.html on line 146:

   Talous- ja kirjallisuushistoriaa

   
   ellauri046.html on line 152: Kun tieteellis-teollinen vallankumous alkoi 1700-luvulla, tiede teki apinasta jumalan. Älä pidä muita jumalia, se on tarpeetonta ja häirizevää.
   ellauri046.html on line 154: Uutta henkeä ja kaipuuta takaisin vanhaan heijasti aateliston klassisismi ja romantiikka porvaristolla. Samalla ne nopeutti säätykiertoa. Kun säädyt kiertää tarpeexi nopeasti, ne sekoittuvat kuin Sirkan pulsaattoripesukoneessa Lean saunassa. Kökkäreet nousee silti aina pinnalle.
   ellauri046.html on line 158: Kylämiljöössä kaikki tuntee toisensa. Siellä ei tarvize egoa, koska on yhteistunto. Jokaisella on paikkansa, jonka kaikki tuntevat. Kirkossa on superego ja navetassa se. Niinkuin Anna-sarjassa. Uskonto rulettaa.
   ellauri046.html on line 160: Tätä murrosta kuvasivat realismi ja naturalismi. Sen jälkeen alettiin mennä pään sisälle. Oiskohan tärkein muutos ollut joukkoviestimet. Alettiin kuunnella Irjan radiota. Moderni-sanan lanseerasi nykykäyttöön Baudelaire. Maila Talvio ehti mainita sen kauhuissaan aikalaisromaanissa Niiniven lapset 1915, ennenkuin se hukkui suursiivouxessa ja löytyi uudestaan vasta Anhavan ja Haavikon bonsaipuusta 50-luvulla.
   ellauri046.html on line 164: Kun kolmiyhteys hajoaa, piru pääsee irti, ja siitä täytyy puhua vaikkei saa. Siihen tarpeeseen syntyi symbolismi. Puhuttiin lastenkielellä siitä ja sen kestävyydestä. Grimmin satuja aikuisille.
   ellauri046.html on line 173: All the faithful Christian people would like to see Christian emoji in their apps and devices
   ellauri046.html on line 176: — Jesus Christ 🧔⛪ — Virgin Mary 🤰🤱🙏 — Holy Spirit ⛪👻💀 — God 😇⛪☁️️ — Praying Before Eating 🙏🤤🍕
   ellauri046.html on line 184: Tähän tuli aika laaja Kierkegaard osasto, kun lainasin kaupunginkirjastosta Enten Ellerin. Se osoittautui aarreaitaxi narsistisessa kazannossa. Kyttyrä oli mitä ilmeisimmin ihan mallinarsisti.
   
   ellauri046.html on line 202:

   Viettelijän naamakirja

   
   ellauri046.html on line 241: Oliko Sören humoristi, niinkuin tanskalaiset väittävät? Vai oliko se kristillinen kirjailija, niinkuin se ize väittää? Kumpi oli isompi läppä? Kazotaan mitä se ize sanoo asiasta 1859.
   ellauri046.html on line 243: Mun Kirjailija-Toiminnassa on saavutettu Piste, jossa on tehtävissä, jossa mä tunnen Tarvetta, minkä mä nyt koen Velvollsuudexi: Kerta Kaikkiaan niin reilusti ja avoimesti ja määrätietoisesti kuin mahdollista julistaa, mikä on mikä, nostaa kissa pöydälle, mitä mä Kirjailijana sanon olevani. On Aika vaieta ja Aika puhua. Niinkauan kun mä oon nähnyt mitä ankarimman Vaitiolon uskonnollisesti Velvollisuudexeni, olen joka Tavalla yrittänyt säilyttää sen.
   ellauri046.html on line 245: En liioin välittänyt ottaa huomioon, että Vaitioloon liittyy Arvoituxellisuus ja Kaximielisyys, joka vastustaa mun Pyrkimyxiä. Mitä mä oon tässä suhteessa tehnyt on tullut väärinymmärretyxi, selitetyxi Ylpeydexi, Ylimielisyydexi ja Jumala ties mix. Kun mä uskonnollisesti pidin Vaitioloa Velvollisuutena, en ole tehnyt Vähintäkään poistaaxeni tätä Väärinkäsitystä. Vaan Vaitioloa pidin Velvollisuutenani, koska mun Kirjailijuus ei vielä ollut niin lähestymässä Täydellisyyttä, että Ymmärrys voisi olla Muuta kuin Väärinymmärrys. Tämän pikku Kirjoituxen Sisältö on siis: mitä mä Kirjailijana Tosiasiassa olen, että mä olin ja olen uskonnollinen Kirjailija, että koko mun Kirjailija-Toiminta liittyy Kristinuskoon, tähän Ongelmaan: että tulo Kristityxi on suorassa ja epäsuorassa poleemisessa Tähtäimessä kauhea aistiharha: Kristillisyys, tai että jossain Maassa kaikki jo on sellaisia Kristillisiä.
   ellauri046.html on line 247: Jokainen, jolle Kristinuskon Sanoma tosissaan on Tunnolla, ja mitä vakavammin se on sillä Tunnolla, sitä mä pyydän, ja sitä kovemmin, tutustumaan tähän pikku Kirjoituxeen, ei uteliaana, vaan tyyliin "nyt pohditaan", kuten luetaan uskonnollista Kirjoitusta.
   ellauri046.html on line 249: Mitä mä tässä kirjoitan on Opastuxexi ja Viisastuxexi, se ei ole Puolustus eikä Apologia. Totisesti jos muuten en Missään, niin tässä Kohtaa uskon että mulla on jotain yhteistä Sokrateen kaa. Sillä kuten hänen Pirulaisensa, kun hän oli syytettynä ja "Hoi Polloin" tuomittavana, se vakuuttuneena olevansa jumalan Lahja kieltäytyi puolustautumasta - mikä Säädyttömyys ja Ristiriitaisuus se sitten olikin! - niin on munkin Kohallani, mun Dialektiikassa on Jotain, joka tekee sen mulle mahdottomaxi ja tekee sen izessään mahdottomaxi pitää "Puolustuspuhetta" mun Kirjailija-Toiminnalleni.
   ellauri046.html on line 259: Hemmetti, jos tän kirjoittaja ei ole maailmanluokan narsisti, niin se on kyllä tosi kiero humoristi, sellainen joka nauraa vasta haudassa, tai sen kääntöpuolella. Aika vaatimaton veikko. Paavo Haavikko oli kanssa Pöyhkimys, muttei sentään ihan ton luokan Arvoitus. Kokonaisvaikutelmaxi jää et tämä äijä puhuu koko ajan vaan izestään izelleen eikä oikeasti välitä pätkääkään kenestäkään muusta.
   ellauri046.html on line 261: Kysymys siitä minkä luokan humoristi Sörkkä oli on voznikoinut näissä paasauxissa jo aiemmin. Mä olen aika vissi että kehnonlainen, kuten yleensäkin uskonnollisuuteen taipuvaiset kuikelot. Suhteellisuudentaju ei vaan sovi yhteen tiukkaan uskomiseen tarvittavan fundamentalismin kanssa. Onhan niitä tollasia isä Camilloja, mutta niiden usko onkin samaa maallistunutta sorttia kun sen virkaveljen kommarin, tai jonkun Rabelaisin pellen. Ei ne ole oikeasti pahoillaan jostain kyttyrästä, eikä ole valmiita hyppäämään alas puusta kun käsky käy.
   ellauri046.html on line 266: Kierkegaard is known for many things. . . . He is not, however, generally known for his humor. Who might reasonably be nominated as the funniest philosopher of all time? With this anthology, Thomas Oden provisionally declares Søren Aabye Kierkegaard (1813-1855)--despite his enduring stereotype as the melancholy, despairing Dane--as, among philosophers, the most amusing.
   ellauri046.html on line 270: Author information: Thomas C. Oden is Henry Anson Butt Professor of Theology at Drivel University. He is the author of many books, including The Rebirth of Orthodoxy, and General Editor of the Ancient Christian Commentary on Scripture.
   ellauri046.html on line 291: Søren Kierkegaard usein kehuu ja haukkuu mielikirjailijoitaan (toisin kuin mä joka yxinomaan haukun). Lutherista Goetheen. Luther taitaa multa puuttua, Calvin on.
   ellauri046.html on line 292: Niinkuin mä, Kirkkomaa lukee sekaisin hyviä kirjoja ja el Zorroa, kaikkia kuitenkin kuin piru raamattua.
   ellauri046.html on line 296: Sopessa hienoa oli sen pessimismi, muttei riittävää, Sörkka oli vielä pessimistisempi. Sope näet suorastaan nautti synkistelystä, piisamirotan tavoin lepäs muumipapan riippukeinussa ja söi muumimamman kakkua, murjotti eudaimonistisesti. Sören-luokan masis ei tee sitäkään, vaan hyppää kelkasta jonnekin tosi pimeään, noin niinkun existentialistisesti.
   ellauri046.html on line 298: Sööreniä vähän naurattaa sekin et hölmöt norjalaiset antoi Sopelle hymypoikapazaan ainekirjoituxesta, tanskalaiset ei, mistä Sope niille kerrassaan suivaantui.
   ellauri046.html on line 300: Se mikä Sopelta uupui oli Sörkan jehovalta lainattu "pitäs ja pitäs". Jos ei joku ylempi taho apinoita käske ja heiluttele niiden edessä ikuisuuden porkkanaa, mitä tulee etiikasta? Ei lasta eikä paskaakaan. NPD:hen ja APD:hen tehoaa vaan vapahtaja, jos sekään. Jos Sope olis oivaltanut tän, niin se olis ollut melkein yhtä viisas kuin juutinmaan nuorempi pessimistikollegansa. No, Sope talutteli koiria vielä pitkään sen jälkeen kun Söden kyttyrä oli laahattu jo kirkkomaalle.
   ellauri046.html on line 305: Vaakun suosituxesta lainasin Pasilan kirjastosta Söören Kirkkomaan 2-osaisen niteen Enten-Eller. Wikipedian tanskankielisten sivujen mukaan se on hienointa erotiikkaa mitä tanskaxi on tehty. Ja tää on sentään maa, joka on tuottanut sellasia helmiä kuin Sexiä Syltillä ja Riemua WC-reijällä.
   ellauri046.html on line 313: Kuten esim se kirjan saarnaajamainen motto et kaikki on arvotonta auringon alla. Niihän se ommutta on se arvokastakin, sitten taas kun on parempi olo.
   ellauri046.html on line 321: Et senverran enttententten filosofiasta. Sille muuten ei ole suomalaista wikipediasivua. K. ei taida olla täällä kovassa kurssissa. Se on enempi sellasta viikinkifilosofiaa. Punaista pölsyä kaikilla mausteilla. Hamletin biitä ja notbiitä, samalla kun tapettu isä kummittelee tapetissa. Punakeltaista peliin, sanoo persujokeri Hartwallin hallin seinässä. Höh nehän on Tanskan värit, ja neukkuvainaiden. No Jokerit onkin ryssien omaisuutta, ja pelaavat niiden farmiliigassa. Suomeen sinivalkoisuus otettiin kiireessä zaarin purjehdusseuran lipusta.
   ellauri046.html on line 323: Vaakku K. arveli et Maila Talvio ois voinut tykätä Söörenistä, jo se olis joskus lukenut muutakin kuin romskuja. Mä en siitä pidä, se on liian existentialistista. Mä oon essentialismin kannalla. Poikasena kyllä pidin Viettelijän käsikirjasta, otin siitä oppia.
   ellauri046.html on line 325: Nyt luettua Joseph Burgon narsistin käsikirjan ei ole epäilyxen häivää että Söören on oikee ansarinarsissi. Niin minäminä-höpöttäjää kuin se saa hakea. Puhuu vaan kaiulle joka on aina samaa mieltä ja yö on sen ystävä koska yö ymmärtää olla hiljaa kun Sören puhuu. Sen(kään) jutuissa ei esiinny ketään muuta tavallista ihmistä. Inhoaa ja halvexuu muita apinoita, ne on kaikki tyhmiä. Tuttuja merkkejä.
   ellauri046.html on line 331: Seuraa ikävystyttävähkö seikkaperäinen vaihekuvaus rakastumisesta 1800-luvun herrasväen piirissä. Vaiheet otetaan Mozartin tuotannosta. Huohheli huoh. Päästään lopulta sentään veenuskukkulalle don Juanin johdolla. Mut voi ei! Siellä tulee vastaan Syntiä! Anders And ei tahdo sen kanssa mitään tekemistä!
   ellauri046.html on line 359: This abridgement reduces the original quarter of a million words down to about 12,000 (around 5%), based on three different translations, one by Alastair Hannay, another by Howard V. Hong and Edna H. Hong, and a third by an unnamed translator, possibly Lee M. Hollander. As with many of these condensed versions, having picked out the glowing passages may give an impression of a coherence which is absent in the rambling, repetitive and frequently incomprehensible original. The staccato style, though, is what it is like.
   ellauri046.html on line 376: On The First Love: I keep on bumping into the play 'First Love' by Eugène Scribe. It is really good.
   
   ellauri046.html on line 377: Crop Rotation: If you want to be happy, keep rotating your view of things, like farmers rotate their crops. Learn how to forget.
   
   ellauri046.html on line 382: Balance between Esthetic and Ethical: You have to choose either/or! If you go just for the aesthetic life you choose despair. If you go for the ethical, you do your duty.
   
   ellauri046.html on line 402: Regina ja Fritz lähti Karibialle Tanskan siirtomaihin,
   
   ellauri046.html on line 405: Söpen ihastus on kuin suoraan Joe Burgon kirjan luvusta viettelevä narsisti. Regina oli sille viaton täydellisyys sädekehä päässä. Tällänen tietää ikävyyxiä. Väpelöltä kesti 2v päästä asiaan. Regina oli 18v kun ne meni kihloihin. Mä olin Söden ikäinen kun kosin Seijaa. Lea ja Pauli ymmärsi heti kysyä milloin tulee häät. Mitään vitkuttelua ei siedetty.
   ellauri046.html on line 407: Reginalle oli Söde aika pettymys. Söde käytti sitä hyväx henkisest, luki sille ääneen saarnoja (huoh) mut vältteli kysymystä häistä. Söde ei "ollut valmis" ukkomiehexi, se oli samanlainen estynyt uivelo kuin Sirkkis. Kexi sen 7 tekosytä, kirjoitti jopa teologian gradua mieluummin kuin kurkki morsiamen hameen alle. Kirjoitti hämäriä kirjeitä. Reginan tuskastuneet vastauxet se pimitti. Eihän niillä ollut taiteellista arvoa.
   ellauri046.html on line 409: Vuoden kuluttua Söpe purki kihlauxen textarilla ja palautti sormuxen. Syy: sitä ei ollut tarkoitettu naimisiin, se oli nasiiri. Jeesus ei haluu eze menee naimisiin, se on varattu yläkerran pojille. Olikohan se kaappihomo? Ainakin se oli kruununraakki ja vitun masis tavi, saatto olla parempikin Reginalle näin. Silti Regina oli tietysti tosi onneton ja nolo. Se haikaili pitkään Söpen perään ruinasi, sairastui ja uhkaili izemurhalla. Söde yritti karistaa sitä kun kapteeni Kapu laastaria.
   ellauri046.html on line 411: Sittemmin Söde pyyteli ja suorastaan vaati anteexi. Kun ei saanut, julkaisi Reginaa koskevia opettavaisia traktaatteja. Jumala käskee Reginaa antamaan anteexi, mut sitä mixi Söde teki näin, sama jla kieltää kertomasta. Tosi reilu jäbä. Varmaan Söden faijan kopio. Sörkka sanoo päiväkirjassa eze on kaiken velkaa iskälle joka teki sen elämästä kaikin tavoin onnettoman. Narsistit aina syyttää muita.
   ellauri046.html on line 422: 416-978-2522 (for directions)
   ellauri046.html on line 426: Alastair McKinnon
   ellauri046.html on line 435: This very preliminary study has eight parts. The first assembles a number of entries from his Journals showing that he was homosexual and seen as such by at least some of his contemporaries. The second looks again at his relation with Regine and examines some of his own accounts of his relations with other men. The third provides other evidence of his homosexuality, particularly from his youth. The fourth briefly outlines his conceptions of and relations to Socrates, Christ and God. The fifth attempts to trace the history of his understanding of the relation of Christianity and homosexuality. The sixth repeats some of his own accounts of the homosexual origin and character of the central notions of his existentialism. The seventh presents homosexuality as his hope and agenda for future. Finally, the eighth attempts to summarize and make sense of the preceding.
   ellauri046.html on line 452:

   Tästä Veronicasta tuli toinen osuma Wallu Wallacen kirjan loppupuolella, jossa joku transu narkkari tekee karzalla veronican väistääxeen toisen spugenaisen lähestymisen. (Alaviite: Wallullakin on tollanen rätti ozalla, johon se pyyhkii hikeä.)
   ellauri046.html on line 456: According to Church tradition, Veronica was moved with sympathy seeing Jesus carrying the cross to Calvary and gave him her veil so that he could wipe his forehead. Jesus accepted the offer, and when he returned the veil the image of his face was miraculously captured on it. The resulting relic became known as the Veil of Veronica.
   ellauri046.html on line 458: The initial attack by the matador is called the suerte de capote ("act of the cape"), and there are a number of fundamental "lances" (or passes) that matadors make; the most common being the verónica (named after Saint Veronica), which is the act of a matador letting their cloak trail over the bull´s head as it runs past.
   ellauri046.html on line 460: Coma Berenices, or Berenice’s Hair, is a constellation in the northern sky. It was named after the Queen Berenice II of Egypt. The constellation is home to the North Galactic Pole.
   ellauri046.html on line 462: The Greek astronomer Ptolemy considered Coma Berenices to be an asterism in the constellation Leo, representing the tuft at the end of the lion’s tail, and it was not until the 16th century that Berenice’s Hair was promoted to a constellation in its own right, on a celestial globe by the cartographer Caspar Vopel. It is the Danish astronomer Tycho Brahe who is usually credited for the promotion. He included Coma Berenices among the constellations in his star catalogue of 1602.
   ellauri046.html on line 464: Coma Berenices is not a large constellation, yet it contains a number of famous deep sky objects, among them the Black Eye Galaxy (Messier 64), Messier 98, Messier 99, Messier 100, the globular cluster Messier 53, the Needle Galaxy (NGC 4565) and the Coma Cluster of galaxies. It also contains the northern part of the Virgo cluster of galaxies.
   ellauri046.html on line 469: Pierre-Augustin Caron de Beaumarchais, né Pierre-Augustin Caron le 24 janvier 1732 à Paris où il est mort le 18 mai 1799, est un écrivain, dramaturge, musicien et homme d'affaires français. Éditeur de Voltaire, il est aussi à l'origine de la première loi en faveur du droit d'auteur et le fondateur de la Société des auteurs. Également espion et marchand d'armes pour le compte du roi, c'est un homme d'action et de combats qui ne semble jamais désarmé face à un ennemi ou à l'adversité. Son existence est tout entière marquée par l'empreinte du théâtre et s'il est principalement connu pour son œuvre dramatique, en particulier la trilogie de Figaro, sa vie se mêle étrangement à ses œuvres.

   
   ellauri046.html on line 474: Nebenher versuchte er vergeblich, den Verlobten seiner dort lebenden Schwester Marie, José Clavijo y Fajardo, zur Einhaltung seines Eheversprechens zu zwingen. Das Verhältnis zwischen Clavijo und Marie war undurchsichtig; Beaumarchais verarbeitete dieses Thema zehn Jahre später zu einem rührenden Miniroman, aus dem Goethe 1774 sein Stück Clavigo machte.

   
   ellauri046.html on line 475: Ookei, jo selviää mix tää aihe kiinnosti Sööreniä. Goethen versio Clavijon kauppakirpusta on tismalleen kuin Kierkegaardin tarina. Jöötti ize teki useita samanlaisia tempauxia, esim se Friederike Strassburgissa. Ottaa antaa kanankakan kantaa. Haista paska kappalainen, et saa anteexi. Tää on mä, Seija ja pallokirjoituskone 15x suurennettuna.

   
   ellauri046.html on line 476: Jos mä olisin ollut Regina, mua olis tosipaljon vituttanu nää Sörkän selittelyt ja mun vertailut kaikenlaisiin muihin petettyihin naisiin, tää Maria, don Juanin Elviira ja Faustin Gretchen. Aina se puzaa äijää pulmusexi, seli seliä ja vielä enempi puhdasta mystifiointia, sä et nyt vaan ymmärrä, kas kun niin ja näin. Sulla on tavallista surua ja mulla tätä hienompaa, raffinoitua. En ehdi selittää, taxi odottaa. Luutarha on luunkova narsisti. Hän on valintansa tehnyt, hän on kova luu.
   ellauri046.html on line 478: Söde törkkii Reginaa tikulla kuin sairas koltiainen muurahaista. Mitähän se tekee jos mä törkin sitä näin? "Elviira kiinnostaa vain siinä määrin kuin se koskettaa Juania." Juurikin näin: ainoo joka kiinnostaa Sööreniä on sen oma kyttyrä. Täytyy olla tosi narsisti jos pitää tätä joteskin hienona.
   ellauri046.html on line 492: Voinxmä kiroilla sille? Mikä mä oon rohkenemaan? Voitko sä saviruukku mastoilla pottumaakarille? Mitä mä olin? En midiä! Kuraa sen käsissä, kylkiluu, josta hän muotoili mut! Mikä mä olin? Vähäinen yrtti, ja se kumartui mun puoleen, se rakasteli mut, se oli mulle kaikki, mun jla, mun ajatusten tonava, mun soul fuudia.
   ellauri046.html on line 494: Soul food (suom. soul-ruoka) on afroamerikkalaisesta ruokakulttuurista käytetty nimitys. Yleisimpiä soul-ruokia ovat hominy, lehmänpapu, uppopaistettu kana, maissintähkät, siansorkat, voimakkaasti maustettu grillattu liha tai kala sekä juustokakku. Yleisimpiä soul-ruoka-aineita ovat maissileipä, kana, sianliha ja laardi, monni, riisi, siirappi, okra, bataatti, vesimeloni ja pavut. Grillaus on suosittu tapa valmistaa ruoka.
   ellauri046.html on line 498: Ei se mitään pelastanu, rumihia tuli yxin tein 3. Ja tää oli Jöötin mielestä ihan a-ok, oma vika pikku sika. Söörenistäkin tää oli esteettisintä. Nää on kyllä aivan hirveitä narsistisia #metoo sepustuxia. Porvarillinen moraali on moraaleista kaikista kauheinta, meemit velloo valloillaan ja tekee pilkkaa geeneistä.
   ellauri046.html on line 500: Mut sehän on se surullinen tosiseikka et apinan niinkuin muidenkin elukoiden motiivit tulee liskoaivoista. Tää paljonpuhuttu aivokuori, Poirotin pienet harmaat solut on vaan väline, jolla päästään toteuttamaan liskoaivon kolme käskyä: EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL! Koiraan elämän tavoite on saavutettu kun kamat ovat pussissa, loppu on naaraan päänsärkyä.
   ellauri046.html on line 507: Joe Burgon käsikirja toisessa kädessä, luku Viettelevä narsisti avoinna, pitää lukea uudestaan Kirkkomaan hypnoottista teosta Viettelijän käsikirja. Opin siitä paljon juippi-ikäisenä ja kokeilin käytännössäkin. Hyvin pelitti.
   ellauri046.html on line 509: Viime yönä näin unen, jossa olin nuori ja vasta mennyt naimisiin ruskeaverikön kanssa, söpön ja eläväisen, mutta voi surkeus, ei ottanut millään eteen sen kanssa. Kunnes kevään tullen huhtikuussa viimein onnasi, iloxeni huomasin et nythän se näyttää pysyvänkin pystyssä. Oltiin viettämässä toista hanimuunia kun eka jossain murjussa oli mennyt niinsanotusti munille. Tää oli äveriäämpi paikka, lomahotelli tai jatko-opiskelijakommuuni. Tytöllä oli boxerikoira, ja kun havainnostani innostuneena kuzuin nuorikkoa mukaan sänkyyn koittamaan, koira luuli että kuzun sitä ja loikkas sängylle. Onnistuihan se, tytön kanssa siis, hyvinkin sujahteli sisään ulos, ja siitä lähin yleensä hyvin aina mun kannalta, mutta tyttö ei uskaltanut tulla kun se vaistomaisesti pelkäs sitä löpsähdystä kesken kaiken. Tän kaiken se oli kirjoittanut pikkiriikkisellä käsialalla piirustuspaperilehtiölle, johon se suunnitteli meille tulevaisuutta. Se ei ollut suomalainen.
   ellauri046.html on line 513: Hvorledes lader det sig nu forklare, at Dagbogen har faaet et sadant digterisk Anströg? Svaret herpaa er ikke vanskeligt, det lader sig forklare af den digteriske Natur, der er i ham, der, om man saa vi, ikke er riig nok, om man saa vil, ikke fattig nok til at adskille Poesi og Virkelighed fra hinanden. Det Poetiske var det Mere, han selv bragte med sig. Dette Mere var det Poetiske han nöd i Verklighedens poetiske Situation ; dette tog han atter tilbage i Form av digterisk Reflexion. Det var den anden Nydelse, og Nydelse var hele hans Liv beregnet paa.
   ellauri046.html on line 515: I förste Tilfälde nöd han personlig det Ästhetiske, i andet Tilfälde nöd han ästhetisk sin Personlighed. I örste Tilfälde var Pointet det, at han egoistisk personlig nöd det, som deels Virkeligheten gav ham, deels han selv havde besvangret Virkeligheden med : i andet Tilfälde blev hans Personlighed förflyktiget, og han nöd da Situationen og sig selv i Situationen.
   ellauri046.html on line 517: Tän selvemmin ei narsistin maailmankuvaa ei voisi enää avata. Siinä on eletyn makua. Mä muistan ton ajatuxen tai tunteen, et on jotenkin irti maailmasta ja sen tapahtumista, sen ylä- tai ulkopuolella, näkee izensä hääräämässä siinä, kazoo varjona homman edistymistä kuin rakennustyömaan aidan raosta. Nyssen sijaan on tullut silmien ajoittainen hämärtyminen ja puristava vanteen tunne päässä. Se on varmaan sitä Alzheimerin sairauden tunnetta. Sen pitäisi mennä ohize kun tauti etenee.
   ellauri046.html on line 522: Kakkosjaxossa Tenttenissä Luutarha kirjottaa pyykkikorikaupalla yleistä höpinää, sekavaa dityrambia jossa ei ole ainuttakaan faktaa, nimeä, ajankohtaa eikä muuta kiinnekohtaa mihkään todelliseen tai arkiseen. Tyypillistä pappilöpinää.
   ellauri046.html on line 546: "Pittee valita izensä ja se on sama kuin katuis izeään." Sanoi Tentten Kirkkomaa.
   ellauri046.html on line 561: Anna olla Söören. Kerran se vain kirpasee sanoi pässi kun päätä leikattiin. Isi oli ihan kanttuvei eikä tiennyt asiasta midiä. Äiti kysyi nytkö sitten kuollaan ja sai myöntävän vastauxen ja lopetuspiikin kuin Sammeli. Ei sattunut vähääkään. Ei kukaan ole anemiaan kuollut se sanoi toiveikkaasti.
   ellauri046.html on line 593: Vækkelsesbevægelsen var en modreaktion på de store ændringer i oplysningstiden. I Danmark begyndte udskiftningerne på landet, skole- og kirkereformer blev sat i gang, og censur blev afskaffet.
   ellauri046.html on line 595: De stærke jyder tog afstand fra en række fornyelser. De protesterede f.eks., da Balles lærebog fra 1791 skulle indføres i skolen og til konfirmationsforberedelsen. De gik også mod den nye evangelisk-kristelige salmebog. De anså både den nye lærebog og den nye salmebog som udtryk for en kristendomsforståelse, der var langt fra bibelsk eller luthersk kristendom. I deres forsamlinger (de såkaldte konventikler) læste de fortsat de gamle andagtsbøger og sang efter Brorsons salmebog. De ønskede at beholde Kingos salmebog i kirken og Pontoppidans Sandhed til gudfrygtighed i skolen.
   ellauri046.html on line 614: You'll never read it, sanoi Ynsyräsuu Chomskyn tiiliskivenkokoisesta väitöskirjasta. Oli pakko ostaa ja lukea. Tää on toinen samanlainen. Toi vitun existentialismin valintamyymälä on justiinsa Adam Smithin moraali. Hmm ottasinxmä tän vaiko tän. On varaa valita. Mä oon vapaa agentti. Myyn pölynimureita jalka oven välissä. Salekin oli opiskeluaikana. Vanhana äijänä möi jenkkisoopaa.
   ellauri046.html on line 620: Entten tenttenissä ei ole mitään juonta, Svärre on vaan lyönyt yhteen 2 paasauskokoelmaa, josta ensimmäinen on Reginaa koskevaa ulinaa, toinen paluuta isän kepin alle. Tää jälkiosa Enten tenttenissä on ikävystyttävä. Homopetteri on tehnyt päätöxen seurata johtajaa, kun heteroinnista ei tullut mitään. Johtaja asessori Wilhelm on sen iskä selvästi. Väkinäistä saarnausta teräsminän valvonnassa. Surkeaa argumentaatiota, aakkossoppaa. Vertaa Timon Airaxinen.
   ellauri046.html on line 631:

   No siis mix? Mikä on sen argumentti? Ei oikeen selviä mut Sörkan tuntien jotain kummaa. L’un des auteurs dramatiques les plus joués du XIXe siècle, en France comme dans le reste du monde, Eugène Scribe a été élu à l’Académie française en 1834. La célébrité dont il a joui de son vivant contraste singulièrement avec l'oubli total dans lequel son œuvre est tombée de nos jours. höpöhöpöä takuulla. Se on eri sairas epeli. Niinku ezen miälestä on hienoa et naiset on miehille alamaisia ja et synnytys on niille kipeää. Vitun ääliö.
   ellauri046.html on line 633: Scribes teaterstykker, for det meste vaudeviller, blev ofte skrevet i samarbejde med andre. Hovedemnet er samtidens borgerskab. Stykkerne er ofte enkle og uden social kritik og står i kontrast til de romantiske stykker fra samme periode som Victor Hugos. Sama vika vaivaa Kierkegaardia. Scribe koitti paiskata Ranskan akatemian oven Hugon naamalle. Mut Hugolla oli kenkä ovenraossa. Sörkän eka ego kannusti "ekaa rakkautta", jolla se kai meinaa ihastumista (joita voi silti olla monta, ei siis aikajärjestyxessä vaan ensimmäistä). Se on eri narsistista: Ogsaa i Bevisdtheden vilde Du overalt möde henne og Dig, og Dig og hende. Niinkuin kaikki narsistikirjailijat se asuu peilisalissa ja näkee kokoajan ize oman naamansa. Pahin vaara avioelämässä siitä on kuten Salesta kyllästymispiste, ikävystyminen. Hizi että näitäkin heppuleita on roppakaupalla.
   
   ellauri046.html on line 635: Etenkin Scriben Premiers amours eli eka rakkaus oli Sörenistä mainio. Varmaan henkilöissä oli paljon tuttua. Lukasin sen, se oli aika mitätön vaudeville, jonka pointti oli ettei ensirakkaus ole muita kummempi, pikemminkin päinvastoin. Söörenin mukaan Scribe osoittaa et rakkaus on illuusio. Miten niin? Hölmö johtopäätös. Du, hvad Følelse angaaer, er det mest jaloux Menneske, jeg kjender. Narsistit on turhamaisia ja mustasukkasia. Söde kiertää kuin kissa kuumaa puuroa omaa pikku salaisuuttansa, jonka takia se ei mennyt naimisiin.  Se oli joko kaappihomous tai sit kykenemättömyys tai molemmat, lyön vetoa.
   ellauri046.html on line 645: Entten-Sören kuulostaa Nietschen Retulta. Tai Timon Airaxiselta. Aviolliset on dum dyrisk tillfreds, se ize on erobernde Natur. Tätä tais olla tohon aikaan  ilmassa. Toihan oli puhasta E.Saarista, keskustaoikeistolaista optimismia, braunen Bataillionen-aatetta. Aikamme on samalla kertaa liian kevytmielistä ja liian raskasmielistä. Es schaut auf Hakenkreuz voll Hoffnung schon Millionen, die Knechtschaft dauert nur noch kurze Zeit! Die Fahne hoch, die Reihen fest geschlossen!
   ellauri046.html on line 647: Pop goes Horst Wessel! Kaxijalkainen luonnon herastuomari takoo karvaista rintalihasta ja möläjää. Oispa iso dinosauri liiskannut sen jalkapohjaan kiinni kuin jenkkipurkan. Eise ole peto seon loinen. Ällö hyttynen, iilimato täi, lutikka kirppu punkki.
   ellauri046.html on line 653: Tän Entten Tenttenin vastakohdan vois tiivistää: koiraan eli kalan lisääntymisstrategia vastaan naaraan eli nisäkkään. Koiraan huoli ja päämäärä on pistää kamat pussiin. Naareen huolexi jää kasvattaa poikaset.
   ellauri046.html on line 655: Tungsind näyttää vaivanneen kyttyräselkä mietiskelijää. Tai pikemminkin bipolaarisuus. Siinä on hurjasti samaa kuin Sale Palkeessa. Molemmat on äidittömiä julman isän kasvattamia narsisteja. Vertaa myös Timon Airaxinen.
   ellauri046.html on line 657: Tentten sanoo et Tungsind on syntiä. Se tulee siitä ettei tahdo kyllin kovasti. Ei ota izeänsä niskasta. Lakkaa paapomasta izeään. Söpe uskoi et masis ei ole sairaus vaan synti, ei ruumiillista vaan sielullista. Ei ollut sen ajan lääkäreillä antidepressantteja. Ois syönyt edes mäkikuismaa kuten Burton.
   ellauri046.html on line 670:

   Saladin (arabiaksi: صلاح الدين يوسف بن أيوب, Ṣalāḥ al-Dīn Yūsuf ibn Ayyūb, kurdiksi: سهلاحهدین ئهیوبی, Selah'edînê Eyubî , persiaksi: صلاحالدین ایوبی, Salāh-ed-Dīn-e Ayyūbī) (noin 1138 Tikrit – 4. maaliskuuta 1193 Damaskos) oli kurdilainen muslimihallitsija joka perusti aijubidien dynastian Egyptissä ja Syyriassa. Hän taisteli myös ristiretkeilijöitä vastaan ja tuli tunnetuksi sotataidoistaan ja armeliaisuudestaan.
   ellauri046.html on line 674: Jerusalemin kukistuminen sai aikaan kolmannen ristiretken, jossa läntinen kristikunta valtasi takaisin Akkon kaupungin. Englannin Rikhard I Leijonamieli löi Saladinin Arsufin taistelussa 1191. Saladin ja Rikhard sopivat 1192, että Jerusalem pysyisi muslimien käsissä mutta olisi avoin kristityille pyhiinvaeltajille. Saladin kuoli 2v myöhemmin. Kirstit oli ryövänneet Jerusalemin 90v aiemmin.
   ellauri046.html on line 676: Saladin agreed to confirm an inviolate peace between Christians and Saracens, guaranteeing for both free passage and access to the Holy Sepulcher of the Lord without the exaction of any tribute and with the freedom of bringing objects for sale through any land whatever and of exercising a free commerce.
   ellauri046.html on line 684: At Ægteskabet væsentlig tilhører Christendommen, at de hedenske Nationer ikke have fuldkommet det, tiltrods for Orientens Sandselighed og al Grækenlands Skjønhed, at end ikke Jødedommen har været istand dertil, tiltrods for det i Sandhed Idylliske, der findes i den, det vil Du vel indrømme mig, uden at jeg behøver videre at gaae ind derpaa, og og det saa meget mere, som det vil være tilstrækkeligt blot at erindre om, at Kjøns-Modsætningen intetsteds var saa dybt reflekteret, at det andet Kjøn derved er kommen til sin fuldkomne Ret. Men... Pahaa länsisovinistista kaxoisstandardia, varhaiskapitalismin tehtaasta. Samaa laissez faire porukkaa on Kirkkomaakin.
   ellauri046.html on line 686: Romantiikka oli taantumuxen imperiumin vastaisku valistuxen jälkeen. Valistus löi kiilan uskon ja tiedon väliin. Usko ei ollut enää tiedon jatke (tiedoksi varmistuva otaxuma, mahdollisesti jopa piakkoinkin), vaan nyt on uskottava vastoin parempaa tietoa. Tää löi pohjan pois laahuxen toiveiden tynnöristä: lopussa ei kiitos seisokkaan, vaan life is hard and then you die. Romantiikka tuli apuun: ei tässä tarvi kaikkea niin ymmärtää, tärkeintä on tää harras tunnetila. Dette Høiere er nu det Religiøse, i hvilket Forstands-Reflexionen ender, og som for Gud Intet er umuligt, saaledes er for det religiøse Individ heller Intet umuligt. Niinpä niin. Usko on tietämisen kanssa ristiriitainen huumetila, jossa heilutaan viinan ja nappuloiden voimalla. Uskon voimalla jaxais ehkä Sööreninkin tyyppinen kukkakärpänen kärvistellä kahden hengen liitossa. Paizi ettei siltikään, koska sitä kiinnosti iskähahmot enemmän kuin misut.
   ellauri046.html on line 692: Ja koko ajan sillä lipsuu ajatus yhtälöön En = Mand = jeg. Koko sen filosofia on minä-mies-Söören-filosofiaa. Ja 1 tyypillinen piirre: koko kirjassa ei ole suunnilleen yhtäkään tosiasiaa, pelkkää ympäripyöreää sanamagiaa.
   ellauri046.html on line 701: Enten-Eller" gjorde også lykke i sin samtid. Bogen fik en fortræffelig modtagelse og blev udførligt anmeldt i aviser og tidsskrifter," fortæller Joakim Garff. Tanskan Vaakku runoilija Heiberg mietti, enttenkö jaxaa edes lukea moista 800-s. monstrumia vaiko tentten ei. Luki sittenkin. Ei yhtän tykännyt Enttenistä, mut mieltyi Tenttenin ryhdikkyyteen. Siitä lähti Luutarhan ura nousukierteeseen. Sörkän vaihdelaatikossa oli kolme vaihdetta, esteettinen, eettinen ja uskonnollinen, jossa se ottaa vauhtia minästä, pesästä tai teräsminästä. Pesästä ei Söören juuri perustanut, tuli toimeen ilman niinkuin käki. Heiberg diggas Hegeliä ja kirjoitti vaudevillejä. Se oli Sörenin paha kilpailija.
   ellauri046.html on line 707: Kun Tenttenillä on tyylsää eikä istumatyö maistu, se ihan virkistyy kazellessaan vaimoaan, joka ei ole hetkeäkään toimeton, vaan puuhailee ja häärää koko ajan jotakin. Naiset ovat sellaisia, maassa kiinni ja arjessa. Lapsellisia ja mutkattomia.
   ellauri046.html on line 731: Sörkkä kirjotti nää jutut Berliinissä isän kuoltua. Kovalla äkistyxellä se pyrkii tavixexi, styränki isän ja piispa veljen osoittamalle paikalle.
   ellauri046.html on line 770:

   The First Kiss of Love

   
   ellauri046.html on line 781: Or the rapture which dwells on the first kiss of love.
   ellauri046.html on line 786: From what blest inspiration your sonnets would flow,
   ellauri046.html on line 787: Could you ever have tasted the first kiss of love!
   ellauri046.html on line 793: And try the effect of the first kiss of love.
   ellauri046.html on line 799: Which throbs with delight to the first kiss of love.
   ellauri046.html on line 805: What are visions like these to the first kiss of love.
   ellauri046.html on line 808: Oh! cease to affirm that man, since his birth,
   ellauri046.html on line 811: And Eden revives in the first kiss of love.
   ellauri046.html on line 817: Our sweetest memorial the first kiss of love.
   ellauri046.html on line 820: Aika sekulia Byronia, mutta sehän onkin tässä ihan alottelija. Ensinnäkin first kiss aika usein ole kiss of love, ja kääntäen. Mä en ize edes muistakaan semmosta. Eikä eka panokaan ole välttämättä rakkautta, kuha kokeillaan. Ne on oikeestaan aika eri asioita. Molemmat hommat alkaa lutviutua vasta vähitellen.
   ellauri046.html on line 851: Pirkko Pylkkänen sittemmin Zilles harjoitteli 10-sormijärjestelmää vanhalla Remingtonilla. Paperin ylälaidassa luki tämä.
   ellauri046.html on line 855: Nikke väitti et kaikki kirjallisuus (paizi ehkä Jane Austen) on krimiä. On se surkeaa. Niken vaimo oli hollantilainen Rene. Nikke ei kuitenkaan ole kovin kiinnostunut rikoxista eikä edes juonista, se on sen saving grace. Siinä se muistuttaa esikuvansa Simenonia.
   ellauri046.html on line 857: Freelingillä rivoiluista huolimatta on pientä taikauskoista pyllyilyä joidenkin hiidenkivien keskellä, sevverran siihen on jäänyt 60-luvun patinaa. Puhuu magneettirannekkeista, voimavirroista: yxinäisyys ja hiljaisuus auttoivat tavoittamaan jalouden läsnäolon: mieleen kuvastui majesteettinen uudistumis- ja pyhitysrituaali, puhdistautuminen ja katharsis, jokin suuri lupaus ihmiskunnalle. Niinkuin Adolf Hitlerin lupauxet. Älä usko. Ne on pelkkää potaskaa, termiittiapinan feromonia. Onko mitään surullisempaa ja turhempaa kuin entinen menestyskirjailija, jota kaikki pitävät vizinä? Sas se. Ketkä "kaikki" enivei?
   ellauri046.html on line 860: jokaisen englantilaisen silmissä maisema olisi silti ollut vastustamattomn edwardiaaninen, kuin suoraan Victoria Sackville-Westin (Virginia Woolfin heilan) romaaneista: Ratty ja Molly kumartuneina tarkastelemaan lahonnutta jollaa (Toad odotettavissa hetkellä millä hyvänsä, mukanaan kammottava uusi Chriscraftinsa). Jossain täällä voisi olla myös Potwell Inn, jossa mister Polly tarjoilisi 'Omletteja', ja Jim-setä häirizisi yleistä rauhaa kuollut ankerias aseenaan.

   
   ellauri046.html on line 861: Eduard Mörike, joka esiintyy Freelingin matkailukirjassa van der Valk lomailee (Freelingin Maifret a Vichy)
   ellauri046.html on line 862: oli runoileva leipäpappi Stuttgartista 1804-1875. Nuorena diggas vanhaa hullua Hölderliniä ja jotain Krüdicken piikaa. Hautas äitinsä Schillerin äidin unohtuneen haudan viereen. Sit siitä tuli kirjallisuuden proffa Stuttgartiin, kunniatohtori ja se sai palkintoja. Nai jälkeenjääneen katolisen tytön jonka kanssa sai 2 tytärtä. Tää oli sukulaisille ainainen kivi kengässä. Vaimkon kanssa tuli lopulta känää tyttären sulhasesta ja asumusero. Sopu tehtiin kuolinvuoteella.
   ellauri046.html on line 864: Sinclair Lewisin Elmer Gantry pitäis kai lukea, siinä olis kanssa puhtaaxiviljelty narsisti.
   ellauri046.html on line 893: Doch denket er: mir ist's vergunnt,
   ellauri046.html on line 910:

   Fair-Rohtraut

   
   ellauri046.html on line 913: Rohtraut, Fair-Rohtraut,
   ellauri046.html on line 915: With no desire to spin or sew?
   ellauri046.html on line 922: Rohtraut, Fair-Rohtraut,
   ellauri046.html on line 927: 'Tis Rohtraut, Fair-Rohtraut I love so much.
   ellauri046.html on line 931: And Fair-Rohtraut laughed:
   ellauri046.html on line 936: And kisses Fair-Rohtraut on the lips.
   ellauri046.html on line 940: Rohtraut, Fair-Rohtraut;
   ellauri046.html on line 945: That I kissed Fair-Rohtraut on the lips!
   ellauri046.html on line 974: joskus vielä syö sen naaman. Piirissä viinaa ja nappuloita syönyt mies
   
   ellauri046.html on line 998: Kiinteistönvälittäjä on paikkakunnalla tunnettu koleerinen häirikkö,
   
   ellauri047.html on line 11: ircle">47
   ellauri047.html on line 39: Johann Wolfgang von Goethe Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (28. elokuuta 1749 Frankfurt am Main – 22. maaliskuuta 1832 Weimar) oli saksalainen yleisnero: runoilija, romaanikirjailija, näytelmäkirjailija, humanisti, tutkija, taidemaalari ja kymmenen vuoden ajan myös Weimarin valtion pääministeri. Goethea pidetään yleisesti saksankielisen kaunokirjallisuuden vaikutusvaltaisimpana hahmona. Mein Kristinaa 200v vanhempi. Kristiinalla ois vielä 12 vuotta jälellä.
   ellauri047.html on line 41: Goethe oli Weimarin klassikkoihin kuuluva, ajan antiikkiin nojaava uushumanisti, joka antoi vaikutteita myös suomalaiseen kansallisromantiikan ajan kirjallisuuteen. Goethen kuuluisa nuoruudenteos on kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset (1774), ja hänen pääteoksensa on kaksiosainen, runomuotoon kirjoitettu Faust (1808, 1832).
   ellauri047.html on line 45: Hesarissa oli "Annan Sohvalla" Kumikanan juttu jenkki sotaleskestä jonka nimi oli August. Nimestä huolimatta nainen kuitenkin, tietenkin. Sen miesvainaa oli ollut sotahullu tsykologi. Augustin piti luvata olla lopun ikäänsä naimatta saadaxeen sotalesken eläkettä. Weimarin Karl Augustin isosetä oli Friedrich II, joka hoiti kihtiään kaalikääryleillä. Karl ihaili sitä kovasti, koska se oli ollut Voltairen ystävä. (Nyt tuli mieleen se väärennetty Friedrichin kirje, joka suututti Rousseaun niin sikana.) Goethe oli niinko Karlin Voltaire. Goethe oli sitä 8v vanhempi. Goethestä tuli salaneuvos niinkuin meidän sukulaisesta Robert Örnistä. Se kai tarkoitti oikeutta salaa käyttää ruhtinaiden rötykkää.
   ellauri047.html on line 49: Antiikkiinhan se nojaili, yhdessä kuuluisassa taulussakin puolimakailevana nojaa Campagnassa Italiassa johkin antiikkiseen kiveen. (Eikös sen maalarin, pöydänjalan kanssa tullut sit jotain kärhämää laskusta?) Se oli kova valehtemaan, sen omaelämäkertakin oli enimmäxeen tarua ja vaan siteexi totta. Sitä en ole vielä lukenut, vaikka aloitin. Täydennän tätä sitten kun saan sen läpitte. Stielerin vanhustaulussa se näyttää siltä kuin olis just jäänyt kiinni kalavaleesta. Varmaan joku naisjuttu meneillä tässäkin, jonkun rakkauskirjettä se tavailee tai vastaa sellaiseen. Nuorena se oli vähän Gregory Peckin näköinen. Ei ihme että sillä kävi hyvä viuhka rouvien salongeissa. Sope oli syystä kade.
   ellauri047.html on line 57: Goethe oli porvarissäädyn kermaperseiden kuningas Frankfurtista, jossa Sope taulutti sittemmin koiria. Ne seurusteli Weimarissa, jonne Goether vuosikymmenixi pesiytyi, paizi mitä kävi 37-vuotiaana kuuluisalla Italian reisulla, mistä se sitten kerskui loppuajan mm. runolla Kennst DU das Land wo die Zitronen blühen? Ich schon, war 3 Jahre da.. Se oli sen ihan parasta aikaa. Vähän niinkuin Pylkkäsen Saxassa opiskelleet tytöt aloittaa aina sanoilla "Saxassa aiina...". Siellä oli kaikki paremmin. Vitali on kasvattanut sitruunansiemenistä hienot puut, eivät tosin vielä ole kukkineet. Kohtapa tiedetään millaista sekin on.
   ellauri047.html on line 60: Thuringenistä Frankfurtiin muuttanut räätäli-isoiskä kirjotti vielä nimensä ööllä Göthe, ennenkun alkoi suurkaupungissa hienoilla. Scneiderscheren schneiden scarf, scharf scneiden Schneiderscheren. Se nai izellen eskisaarismaisesti kukoistavan hotellialan yrityxen ja rikastu sillä niin törkeesti et jätti jälkeensä läjittäin kiinteistöjä, pantteja ja kultasäkkejä. Goethen isä Johann Kaspar Goethe (1710–1782) oli lakitieteen tohtori, joka kuului Frankfurtin varakkaimpiin porvareihin, ei tarvinnut päivääkään työtä tehdä. Se oli saita pedantti. Goethen äiti oli iloluontoinen Katharina Textari (1731–1808). Äiskä "Frau Rat", rouva rotta, oli 17 kun se naitettiin yli 2x vanhempaan ökyporvariin. Muut lapset kuoli paizi Woku ja sisko Cornelia, jonka kanssa se leikki nukketeatteria ja lääkärileikkejä. Äitikin sano sitä Hätschelhansixi. Goethe ei käynyt lapsena koulua, vaan hän sai kotiopetusta laajasti sivistyneeltä isältään ja kotiopettajilta. Hänelle opetettiin muun muassa historiaa, matematiikkaa, maantiedettä, miekkailua, tanssia ja piirtämistä. Ranskan kielen hän oppi niin perusteellisesti, että hän kykeni puhumaan sitä yhtä hyvin kuin äidinkieltään.
   ellauri047.html on line 62: Se kertoo (varmaan siinä Tarua ja totta, niin ettei nyt voida olla ihan varmoja tän todenperäisyydestä), et sen oli tapana lukea ulkoa kirjojen alkuja ja luettelot niiden luvuista (sillä olikin myöhemmin hyvä briljeerata salongeissa). Se hyppelehti asiasta kolmanteen, niinkuin tässä eräillä muillakin neroilla on tapana.
   ellauri047.html on line 64: Goethe aloitti 16-vuotiaana lakitieteen opinnot Leipzigin yliopistossa. Nuori Goethe keskittyi kuitenkin juridiikan sijasta kirjallisuuteen ja hauskanpitoon, kirjoitteli anakreonttisia eroottisia runoja Annettelle (Anna Schönkopf). Ne on kyllä aika lällyjä. Lällärikamaa, Woku hyvä. Vuonna 1768 Goethe joutui tubikohtauxen vuoksi palaamaan vanhempiensa kotiin. Toipilasaikana Susanna von Klettenberg (1776–74) tutustutti Goethen herrnhutilaisuuteen, joka vaikutti hänen tuotantoonsa: Wilhelm Meisterissä on pitkiä sitaatteja Susanna-tädiltä, ja Faustissa on senaikaisten alkemian opintojen jälkiä. Iskä alkoi hermostua kun opiskelut ei sujuneet, onnex hemmotteleva äiti ja sisko pitivät Wokun puolia. Size lähetettiin huonompaan kouluun Strassburgiin, missä sillä oli taas oikeen viihtysää. Strassburg oli isompi kaupunki kuin Frankfurt, ja kuului Ranskalle.
   ellauri047.html on line 72: Jöötti kirjoitti Strasburgissa lakitieteen väitöskirjan jossa se suositti kirkon ja valtion erottamista. Se oli grande katastroofi, suuri skandaali. Jöötti meinattiin jo heittää pihalle, mut isä tuli hätiin, sen annettiin sitten tehdä lisari. Väitöskirjakässäri on hävinnyt. Ei sisälly 143-osaiseen koko tuotantoon. Lisurissa se pohdiskeli, pitäiskö nainen joka tekee au-lapsellensa abortin ex post facto listiä vai ei. Tää on kuuluisa Gretchen-teema, jota se pyörittelee myös Faustissa. Hemmetti. Siitä lisää myöhemmin.
   ellauri047.html on line 74: Valmistuttuaan lakitieteen lisensiaatiksi vuonna 1771 Goethe toimi jonkin aikaa asianajajana Frankfurtissa. No ize asiassa se hoiti ekat keissinsä niin surkeesti, et se sai käytännössä porttikiellon baarista. Iskä huomas ettei Wokusta ollut tuomarix ja antoi sen tästä lähin höpsästellä kirjallisuuden parissa.
   ellauri047.html on line 76: Samoihin aikoihin hän alkoi saada mainetta kirjailijana. Vuonna 1774 ilmestyi kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset, josta tuli nopeasti suurmenestys joka puolella Eurooppaa. Romaanin päähenkilö Werther ajautuu onnettoman rakkauden vuoksi itsemurhaan, ja tämä tarina teki lukijoihin niin vahvan vaikutuksen, että nuorison keskuuteen levisi suoranainen itsemurhaepidemia. Tätä Goethen romaania on pidetty hyvin leimallisena teoksena saksankielisen kirjallisuudenhistorian vuosina 1767–1785 vallinneelle Sturm und Drang -kaudelle. Eli Goethe apinoi siinä Klopstockia. Riku lainas meille kirjaa, jossa oli Klopstockin vaimon kirjeitä. Tuntui silloin tylsältä. Nyt voiskin jo kiinnostaa.
   ellauri047.html on line 78: Kirjan Werther oli Woku ize, joka kosiskeli Wetzlarissa (Hessenissä) Charlotte Buffia. Charlotte dumppas Wokun ja otti sen sijaan Johann Christian Kestnerin, jolla oli hyvä paikka Hannoverin hovissa. Se ei pahemmin masentanut Wokua, joka osti jopa kihlat Lotelle ja Hannolle. Se joka teki izarin oli Wokun kolleega Karl Wilhelm Jerusalem, Lessingin kuoma. Woku vaan yhdisti nää tarinat. Tarua ja totta elämästäni. Wertheristä Goethe ei netonnut paljoa, kun ei ollut copyright-lakeja. Niinkuin monet muut (esim. Cervantes ja Rabelais) se julkaisi six aina uusia, muka päivitettyjä versioita omista prujuista. Wetzlarin aikainen tuttu kuvaili Goethea:
   ellauri047.html on line 85: Genialität kann sich auf allen Gebieten zeigen – künstlerisch, wissenschaftlich, wirtschaftlich, philosophisch, politisch usw. Es kann zwischen Universalgenies, Genies und „verkannten Genies“ unterschieden werden.
   ellauri047.html on line 87: Verkannte Genies on kaikista säälittävimpiä, sellainenhan voi jolla joka iikka, vaikka tässä izekin. Väärinymmärretty nero, sehän olen mä! Tai ehkä väärinymmärtävä nero! Nero siinä. Kuinka ollakkaan, Goethe ize oli sitä mieltä, että se oli genius. Se oli valjennut sille runoissa Prometheus ja Mahometin laulu. Ceausescu ja se yx järbä Quorassa ajatteli olevansa laahuxelle jokia joista niille virtaa viisautta. Niin Goethekin Mahometin laulussa. Mix Mahomet? Niin, sas se. Jotkut iranilaiset yritti, mut niiden sivu on jo poistettu. Eiköhän se vaan kuulostanut kivan exoottiselta.
   ellauri047.html on line 91: Vähän ennen Weimariin lähtöä Goethe oli kihloissa jonkun nuuskatehtailijan ja pankkiirin tyttären kanssa, jonka äiti oli aatelinen. Goethe oli 26 ja tyttö 16. Homma meni puihin koska kummankaan perhe ei pitänyt toista puolta tarpeexi hienona. Uskontokin teki tenää: Lilin porukat oli hugenotteja ja Goethen sanskulotteja.
   ellauri047.html on line 93: Weimarin herttua Karl August (1757–1828) vaikuttui Goethen kirjallisista kyvyistä ja tarjosi tälle vuonna 1775 työtä herttuakunnassaan. Weimarista tuli Goethen kotikaupunki tämän loppuiäksi. Hänestä tuli monialainen poliitikko, joka vastasi muun muassa ulko-, opetus-, kulkulaitos- ja rahaministerin tehtävistä. Lisäksi hän toimi sotaministerinä yhteistyössä herttuan kanssa. Kaiken tämän ohella hän jatkoi työtään kirjailijana. Aikaa riitti myös tieteellisille harrastuksille, muun muassa kasvitieteelle ja geologialle. Weimariin perustettiin myös teatteri, jossa Goethe toimi käsikirjoittajana, ohjaajana, lavastajana ja näyttelijänä. Hänen ansiostaan vähäpätöisestä Weimarista kehittyi eurooppalainen kulttuurikeskus, joka veti puoleensa aikansa lahjakkaimpia taiteilijoita. Kaikkein kuuluisin näistä Goethen jälkeen Weimariin muuttaneista taiteilijoista oli kirjailija Friedrich Schiller.
   ellauri047.html on line 95: Vuonna 1786 Goethe tunsi tarvetta maisemanvaihdokseen. Hän lähti Italiaan (lähti tost noin vaan, dumppas 10-vuotisen hoitonsa, 7v vanhemman rouva von Steinin ilman edes textaria) ja vietti siellä seuraavat kaksi vuotta, tutkien väsymättömällä innolla paikallista kulttuuria. Myöhemmin hän kirjoitti matkalla tekemiensä päiväkirjamerkintöjen pohjalta laajan matkakertomuksen. Goethe totesi vanhuksena, että Italiassa vietetty aika oli hänen elämänsä onnellisinta aikaa. Hänen tuotannossaan nousivat tänä aikana vahvasti esille antiikkiin ja humanismiin liittyvät teemat.
   ellauri047.html on line 97: Maisemanvaihdoxeenpa hyvinkin. Mmm, mitkä maisemat. Stein oli Wokun lähtiessä 39, sen parasta ennen päiväys meni. Oma nenä ratkaisee. Charlotte oli vaatimaton, nokkela, siro ja tunnollinen kuin äitinsä. Sillä oli 4 harrastusta: seuraelämä (sen ammatti), kylpylät (se oli huonokuntoinen), kirjallisuus/teatteri/taide (kirjotti izekin), ja lemmikit (kissat, koirat, kyyhkyset). Goethe varmaan kylästy noihin kilpaileviin sylikoiriin. Musta Charlotte kuulosti aika kivalta tyypiltä. Woku ei. Charlotte ei ehkä koko 10v aikana antanut Wokulle, siinä vika.
   ellauri047.html on line 99: Italian matkan jälkeen Goethen hallinnollista työtaakkaa kevennettiin, niin että hän saattoi entistä paremmin keskittyä kirjailijan työhön. Vaikka hän oli erittäin ahkera kirjoittaja, saattoi teosten valmistuminen kestää vuosikymmeniä, sillä hänellä oli tapana työstää monta teosta yhtäaikaisesti. Faust työllisti häntä jopa 60 vuoden ajan. Niinkuin Karl August, joka maxo viulut. Torquato Tassossa Goethe on sekä Antonio että Tasso. Ettei vaan Antoniossa ollut Augustiakin mukana, kärsimättömänä odotti valmista.
   ellauri047.html on line 101: Goethella oli taipumus rakastua usein ja intohimoisesti, mutta avioliittoon hän päätyi vasta 57-vuotiaana, vuonna 1806, Christiane Vulpiuksen (1765–1816) kanssa. Pari oli asunut yhdessä jo vuodesta 1788, kun W. oli 39 ja C. 23. Vulpius ei ollut erityisen älykäs tai sivistynyt nainen, joten seurapiireissä ihmeteltiin suuresti sitä, miten Goethen kaltainen nero saattoi päätyä tuollaiseen avioliittoon. Goethea vaimon sivistystaso ei kuitenkaan huolettanut, sillä hän arvosti ennen kaikkea Christianen iloisuutta ja energisyyttä. Avioliitosta syntyi viisi lasta, joista eli aikuiseen ikään vain ensimmäisenä syntynyt poika, August (1789–1830). C:n isoveli Christian pääs kirjastonhoitajax Weimariin ja kirjotti el Zorromaisen romskun Rinaldo Rinaldini. Mullon se suomexi.
   ellauri047.html on line 105: Goetheista Christiane oli se jolla oli housut jalassa. Kun Napsun sotilaat tuli Goetheille rähisemään, Woku ihan "kivettyi", ja se oli Christiane joka heitti retkut pihalle. Kiitoxexi Woku "sinetöi" 18-vuotisen leipäsusisuhteensa ja nai seuraavalla viikolla Christianen kirkossa 1806. Niille syntyi paljon lapsia, joista vaan esikoinen August eli aikuisex, tosin tavixex. Sillä ei ole edes enkunkielistä Wikipedia-sivua. Saxalaiselta sivulta käy ilmi millasta oli olla neron varjossa. Aku alko dokata. Sillä välin Roopella oli sen 7 eri hania samaan aikaan kun Christiane piti kotia. Se kirjoitti: "Pidän kovasti pojista, mutta tytöt on vielä kivempia. Jos kyllästyn tyttöön tyttönä, se voi toimia mulle myös poikana." Elämä on etupäässä kivaa, mutta menettelee se takapäässäkin. Schillerin kuolemasta toipuaxeen 58v vanha sika vikitteli jo 1807 18-vuotiasta Minna Herzlieb orpoa, joka esiintyy Goethen viimeisessä romskussa Vaaliheimolaiset Ottilian nimellä.
   ellauri047.html on line 107: Kun Goethe tapas Napsun 1808, Napsu totes äimissään: "Vous êtes un homme!". Olikohan sille annettu muuta ymmärtää. Goethesta se oli hienoa, se muisteli Napsua aina hyvällä. No Goethen kuoltua sen lääkäri väitti että se oli kaunis vainaja. Napsu ize oli pyylevä hukkapätkä ja Schopenhauer koala. Matthew Arnold (Dover Beach) diggas Goethea. Goethe saxansi Dideroota eikä tykännyt matikasta enempää kuin se. Tesla osas Faustin ulkoa ja kekkas vaihtovirran kerran mumistessaan sitä. Mumiskohan Elon Musk Torquato Tassoa tehdessään Johnille Tesla-autoa? Vääntö niissä on kyllä hyvä. It takes all kinds to make a world.
   ellauri047.html on line 111: Goethen sihteeri Eckermann yritti hoitaa Goethen peeärrää väittämällä, et se muka tykkäs tosi paljon Lutherista. Privaatisti sanoi, että se ei ole antikristitty eikä epäkristillinen, mutta selkeesti ei-kristitty, ja et risti on 1 neljästä sen mielestä ällöttävimmästä jutusta. Spinozasta se sitävastoin diggas kovasti, niinkuin Lessing ja Herderkin. Oli se vähän panteistikin, kuten Flaubert ja Einstein. Hihhuleille se oli "suuri pakana". Poliittisesti se oli Aarne Kinnus-tyyppinen 'temokraatti', leikki sijansa saakoon, kunhan ei mene överix. von Goethe kuulosti se korvissa oikein hyvältä. Se oli vapaamuurari. Ranskan vallankumous oli sen mielestä kauheeta, se kirjoitti paljon huvinäytelmiä, jossa se teki pilkkaa siitä. Hermann ja Dorothea on sen kyhäyxistä ehkä kaikkein puisevin. Se oli sen suurin menestys saxalaisten mielestä.
   ellauri047.html on line 113: Napsu nimitti Goethen kunnialegioonaan, ja se oli siitä niin tyytyväinen että pysyi aina Napsun puolella. 1814 eli 65-vuotiaana se riiusteli vielä 30-vuotiasta Mariannea ja kyhäs sen kanssa yhdessä West-Östlicher Divaania. Osa runoista oli Mariannen tekemiä (mut Goethen nimellä). Goethe ei tykännyt nähdä sairaita eikä vainajia, nin et kun Christiane sairastui ja kuoli 1816, Goethe ei edes käynyt kazomassa, eikä tullut hautajaisiin. Size yritti vielä kosia jotain 19-vuotiasta Ulrikea 74-vuotiaana, ei tullut kauppoja. Siitä sai sentään kirjoitetuxi vielä Marienbadin elegiat.
   ellauri047.html on line 117: Goethen koko tuotanto on koottu 143-osaiseen Weimarin laitokseen. Osalla Goethen teoksista on enää historiallista merkitystä, mutta hänen keskeiset runonsa ovat säilyttäneet tuoreutensa. Siltä on säästynyt 10K kirjettä ja 3K taulua toritaidetta. Erityisesti se tykkäs teatterista, sitä se oli leikkinyt kotona pienenä. Sope diggas Wilhelm Meisteriä. Ralph Waldo Emerson valizi Goethen yhdexi 6 "mallimiehestä" (muut olivat Plato, Emanuel Swedenborg, Montaigne, Napoleon, and Shakespeare). Aika erikoinen sixpäkki miehen malleja. Mut Rafu oli aika erikoinen izekin.
   ellauri047.html on line 119: Nojaa, parasta ennen päivän ylittäneitä on runoistakin kyllä valtaosa. Runotkin on niinkuin läpät: ne tehoaa jos lukijalla on samanlaiset arvot kuin kirjoittajalla, ja samanlaisia kokemuxia. Mut jos kirjottaa 143-osaisen tuotannon, niin pakkohan on joukossa olla sekulia. Mulla on vähän sama julkasupolitiikka kuin Goethella. Meillä Wokun kaa ei ole huoneen nurkassa rodea, niinkuin puolalaisella nobelistittarella Wislava Szymborskalla oli.
   ellauri047.html on line 127: V.A. Koskenniemi oli Goethen famulus. famulus on kotiorja tai taikurin apupoika, luuta-akka mikki hiiri, igor, dobby. Kuten dobbylta, löytyy Anterolta joskus hyväntahtoista pientä vittuiluakin.
   ellauri047.html on line 129: Koskenniemi kuzuttiin Turkuun proffaxi 1921 maisterina ilman pätevöitymisvaatimusta. Se lähti viivana. Talonpoikaissukua. Sen isä oli äitiä 28v vanhempi ja ehti tuskin moikata poikaansa. Perheenisän kuoleman jälkeen poika vietti varhaislapsuutensa peräti seitsemän naisen ympäröimänä. Samaan talouteen kuului näet äidin ja kahden sisaren ohella myös äidin kolme sisarta, ja lisäksi äidinäidillä tiedetään olleen perhepiirin kuvioissa tärkeä rooli. Kasvavalla pojalla oli kuitenkin mahdollisuus vetäytyä omaan uneksivaan yksinäisyyteensä, joka vähitellen kehitti hänestä runoilijan. Naiset hääräsi ja Veka runoili. Koskenniemi oli nuoruudestaan lähtien lukenut innostuneena Sören Kierkegaardia ja Friedrich Nietzscheä. Sieltä ne naziajatuxetkin sitten tulivat. Mut nyt hampaat Jööttiin, Veka!
   ellauri047.html on line 131: Caspar Goethe opiskeli italiaa kirjoittamalla italiaxi Italian matkastaan. Vielä 30v jälkeen se nähtiin kumartuneena MSn ylize. Äärimmäisen huolellisella ja kauniilla käsialalla täytti vihkosen toisensa jälkeen ilman pienintäkään ajatusta niiden julkaisemisesta.
   ellauri047.html on line 135: Korollaaneläjä, harrastelija, lasten kasvatuxeen ja naisten töihin puuttuva kotihirmu, mikäs se somalien haukkumasana sellaiselle olikaan, qorqode.
   ellauri047.html on line 137: Isänisä oli räätälinsällistä nousukas, äidinisä vanhaa rahaa ja tasavallan presidentti. Perse oli siis erittäinkin kermainen. Äidin poika selkeesti, VA antaa ymmärtää että sitä on runoilijapiireissä liikkeellä.
   ellauri047.html on line 139: Wolfgang oli äidin lellipoika, Hätschelhans. Huonosti kirjoittava iloinen Aja-äiti tykkäs enitenHansin haukotuttavasta Hermannista ja Dorotheasta, kanto sitä mukanaan kuin kissa pentujaan. Aja oli zinzendorfilainen, eli siis herrnhutilainen. Herrnhutilaisista oli puhe kirkkohissassa, joka oli mun mielestä koulun turhin aine, eräänlainen opin Kouvola tai Piexänmäki. Seijalle se oli ihan mieliaine.
   ellauri047.html on line 153: Nuori Goethe Leipzigissä oli vähän tollanen izetyytyväinen Hanswurst, rokokoo-harlekiiniasussa tepasteli takakenossa puumiekka vyötäisillä, Pluto olet oikea pelle! Wider Hans Worst kirjoitti jo Martin Luther, ja lisää hongankolistaja, oikeinkirjoituxen professori Gottsched. Vernünftige Tadlerinnen. Mefisto on peräisin Hansun vanhemmasta kaverista kotiopettaja Behrischistä, laiha kuiva piru, jolla oli huomattavan suuri nenäkin.
   ellauri047.html on line 157: Anteron mielestä Hansu joka palasi Leipzigistä maitojunalla tubisena runokassin kanssa oli kuin Saul Samuelin 9. kirjassa, joka lähti ezimään isänsä aaseja ja palasi kuninkaana. Hmm no jaa. Caspar ei tainnut olla samaa mieltä. No, Hansusta tuli moniosaaja kuten Puovo Huovikosta: koitti vaihtelevasti kaikkea vaihtelevalla menestyxellä.
   ellauri047.html on line 161: Goethe oli vähän niinkuin Riitta Roth, tai Riku Rinkula vähän kuin Goethe, karismaattinen mytomaani. Tarua ja totta elämästäni. Mehän voidaan sanoa. Riku Rinkeli oli kantelupukki, Tammen kultaisessa kirjassa.
   ellauri047.html on line 168: Gotthold Ephraim Lessing (22. tammikuuta 1729 Kamenz – 15. helmikuuta 1781 Braunschweig[1]) oli valistusajan tärkein saksalainen runoilija. Hänen draamansa ja teoreettiset kirjoituksensa vaikuttivat olennaisesti Saksan kirjallisuuden kehittymiseen.
   ellauri047.html on line 169: Lessingin isä oli pappi ja teologisten kirjojen kirjoittaja, Johan Gottlieb Lessing. Johan Gottlieb oli naimisissa Justine Salome Fellerin (1703-1777) kanssa. Lessingeillä oli kaksitoista lasta. He asuivat pikkukaupungissa nimeltä Kamenz Itäsaksissa.
   ellauri047.html on line 174: Hän opiskeli 20. syyskuuta 1746 lähtien Leipzigissa teologiaa ja lääketiedettä, kunnes keskeytti opintonsa vuonna 1748. Marraskuussa hän muutti Berliiniin, jossa hän tapasi 1750 muutti Berliiniin, jossa hän tapasi 1750 Voltairen.
   ellauri047.html on line 183: Vuonna 1758 hän muutti takaisin Berliiniin, jossa hän Friedrich Nicolain ja Moses Mendelsonin kanssa julkaisi uutta kirjallisuutta koskevia kirjeitä Briefe, die neueste Literatur betreffend. Hän oli vuodesta 1760 vuoteen 1765 Breslaussa, jonne kenraali Tauentzien otti hänet sihteerikseen. 1765 hän muutti Berliiniin ja sen jälkeen 1767 kolmeksi vuodeksi Hampuriin dramaturgiksi ja neuvonantajaksi Hampurin kansallisteatteriin.
   ellauri047.html on line 188: Wolfenbüttelissä hänestä tuli 7. toukokuuta 1770 kirjastonhoitaja prinssi Augustin kirjastoon (Herzog August Bibliothek). Siellä hän löysi Theophilus Presbyterin keskiaikaisen teoksen Schedula diversarum artium, josta hän julkaisi teoksen Vom Alter der Ölmalerey aus dem Theophilus Presbyter vuonna 1774
   ellauri047.html on line 190: Hän ja Eva König – joka oli jäänyt leskeksi vuonna 1768 – kihlautuivat 1771. Vuonna 1775 Lessingin työ kirjastossa keskeytyi useamman matkan ja keisari Joosef II:n suoman audienssin vuoksi. Braunschweigin prinssi Leopoldin seurana hän matkusti Italiaan, jossa he vierailivat Milanossa, Venetsiassa, Firenzessä, Genovassa, Torinossa, Roomassa, Napolissa ja Korsikalla.
   ellauri047.html on line 191: 8. lokakuuta 1776 hän ja Eva König avioituivat Jorkissa Hampurin lähellä. Jouluaattoiltana 1777 Lessingeille syntyi poika, joka menehtyi heti synnytystä seuranneena päivänä. Eva Lessing kuoli 10. tammikuuta 1778 lapsivuodekuumeeseen. Lessingin terveydentila huonontui vuonna 1779. Hän Hän kuoli 15. helmikuuta vuonna 1781 aivohalvaukseen (Hirnschlag) ollessaan kyläilemässä Braunschweigissa viinikauppiasi Angottin luona. Alkoholilla saattoi olla vaikutusta asiaan. Hänet haudattiin Braunschweigiin (Magnifriedhof).
   ellauri047.html on line 195: Lessing oli frizu- ja brittifäni ja Gottschedin ja muiden ransulinjan koirien vastustaja. Viziniekka. Jotenkin surullisen hahmon porvarin kuvan siitä saa. Se oli epigrammirunoilija, voltairemainen vinoilija. Teki pilkkaa Klopstockista, jota kaikki kiittävät, mutta kukaan ei jaxa lukea.
   ellauri047.html on line 218: Faulheit, endlich muß ich dir Laiskuus, mun täytyy kyllä sulle
   ellauri047.html on line 220: O!. . . Wie. . . sauer. . . wird es mir Hizi...miten...raskasta on mulle
   ellauri047.html on line 228: Nun, so magst du mir´s vergeben, No, ethän kazo liian pahasti,
   ellauri047.html on line 236: Wer wird nicht einen Klopstock loben? Kuka ei Klopstockia kiittäisi?
   ellauri047.html on line 237: Doch wird ihn jeder lesen? – Nein. Mutta lukeeko kaikki sitä?
   ellauri047.html on line 238: Wir wollen weniger erhoben, Vähän arkisempi ehkä riittäisi,
   ellauri047.html on line 241: Wir möchten gern dem Kritikus gefallen: Kriitikkoa miellyttäisin mielellään
   ellauri047.html on line 244: Wird auch kein Sinngedicht gefallen. tämmöiset muistorunot huvita.
   ellauri047.html on line 259: Gretcheniä surullisempi oli Cornelia Goethen kohtalo. Isän näköinen siis ei mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin, masentuvainen ja luulotautinen, 15kk vanhempi isoveli oli sen ainoa rakastettu. Meni se naimisiin Goethen kaverin Schosserin kanssa, joka kohteli sitä niinkuin vaimoja kohdeltiin, eikä 2 tyttärestä huolimatta pitänyt Corneliaa paljon minään. Emmedingenin tuppukylässä Cornelia kuihtui ja kuoli pian 2. tyttären synnyttyä 26-vuotiaana. Hizi, me Seijan kanssa vasta tavattiin sen ikäisinä. Hans ei kirjottanut Corneliasta juuri mitään koko valtavassa tuotannossaan. Jossain sivumennen mainizee jälkeenpäin et se oli mitäänsanomaton. Cornelia oli sen uskottu ja apu, kun sillä oli vähän vaikeaa Gretchenin kaa ja myöhemminkin.
   ellauri047.html on line 307: Päästä irti, tai mä huudan!
   ellauri047.html on line 309: jos joku häirizee.
   ellauri047.html on line 320: Dir hat, wie du mir selbst erzählt,
   ellauri047.html on line 322: Du sprichst, dir hab sie viel erlaubt,
   ellauri047.html on line 326: es wird sehr viel davon gesprochen,
   ellauri047.html on line 338: Sanoit että mirri antoi sulle aika paljon,
   ellauri047.html on line 358: Mir die Natur!
   ellauri047.html on line 394: Die du mir Jugend
   ellauri047.html on line 643: Halb drei, halb fünf. Es wird schon hell.
   ellauri047.html on line 685: Dürres Gereisig neben mir an, dem Winter gewidmet,
   ellauri047.html on line 686: Den ich hasse, denn er schickt mir die Raben aufs Haupt,
   ellauri047.html on line 692: Unter Göttern den Platz, der mir und andern gebührt.
   ellauri047.html on line 697: Nicht das Mädchen entsetzt sich vor mir, und nicht die Matrone,
   ellauri047.html on line 699: Dafür soll dir denn auch halbfußlang die prächtige Rute
   ellauri047.html on line 711: kirveellä veistetty, ja huonosti on aika mua kohdellut.
   ellauri047.html on line 751: Mir ist das All, ich bin mir selbst verloren,
   ellauri047.html on line 753: Sie prüften mich, verliehen mir Pandoren,
   ellauri047.html on line 782: Strassburgista ostin Proustin Du coté de chez Swann. Siitä alkoi kirjojen lueskelu alkukielellä. Goethe teki razastusretkiä Strassburgista aina Saarbrückeniin, jonka jenkkipaskiaiset pommitti WW2:n lopulla sileäxi kuten Dresdenin. Siellä oli pelkkiä uusia taloja, kun mä kävin siellä DFKIssa tapaamassa Hans Uzkoreitia. Saarbrücken oli sille kuin mulle Kouvola, sietämätön tuppukylä. Erottuaan Swannista se lähti kiidulla takaisin synnyinkaupunkiinsa Berliiniin, josta se oli karannut muurin alta länteen.
   ellauri047.html on line 787: Sittois vielä tää Herder, jonka muistan lähinnä Hans Arensiin kielitieteen historiasta. Se liittyi siellä jotenkin Humboldtiin, josta Jörgin ruozalainen vaimo piti jatko-opiskelijoille lukupiiriä. Siitä saattaa mulla jo runo ollakkin.
   ellauri047.html on line 791: Herder oli Riiasta, josta on kotoisin myös Sprangerien suku. Ehkä alunperin Hollannista, mutta pitkäaikaisia baltiansaxalaisia kuitenkin, niinkuin Herder. Tallinnan suklaatehtaan kautta Suomeen päätyneitä.mamuja. Mamuus oli yhdistävä piirre Pojun ja Margitin välillä.
   ellauri047.html on line 799: Ossianin laulut (The Works of Ossian) ovat kokoelma skotlantilaisen runoilijan James Macphersonin kirjoittamia, vuosina 1760–1765 englanniksi julkaistuja sankarirunoja. Macpherson väitti runojen olleen käännös hänen Skotlannin Ylämailta kokoamastaan, suullisena kansanperinteenä säilyneestä ikivanhasta gaelinkielisestä runoudesta, jonka alkuperäinen sepittäjä olisi ollut varhaiskeskiajalla elänyt Ossian-niminen bardi. Runot ruokkivat skottien kansallisuusaatetta ja saivat suuren suosion ympäri Eurooppaa siitä huolimatta, että niiden autenttisuudesta esitettiin alusta alkaen epäilyksiä. Ossianin laulut vaikuttivat merkittävästi varsinkin romantiikan kirjallisuuteen ja runouteen. Nykyisin niitä pidetään paljolti Macphersonin itsensä sepittäminä, vaikka hän lainasi niihin aiheita myös oikeasta kansanrunoudesta.
   ellauri047.html on line 805: Goethe sanoi Eckermannille (who dat?) "Naiset ovat hopeisia maljoja, joihin me panemme kultaisia banaaneita". Se luki silloin Goldsmithin Wakefieldin kirkkoherraa, joka dobbyn aikaan oli tosin vasta kappalainen.
   ellauri047.html on line 807: Dobbyn kertomuxen mukaan Friederike Brionissa oli luontaista tahtia, kun se kirmasi tuoxuvana lehmävaljakoiden perässä halki lukuisien kanatarhojen. Se oli kuin pieni kansanlaulu, ei sanoja ollenkaan. Millehän se tuoxui? Veikkaan Brie-juustolle.
   ellauri047.html on line 809: Hupasaa huomata että Maifestissa Antero on kääntänyt Hansun narsistisen loppukaneetin Wie du mich liebst häveliäästi "ikiaikoihin". Uutta runokevättä. Hans kirjoittaa rohkeasti ei niinkuin sopii, vaan niinkuin siitä tuntuu.
   ellauri047.html on line 811: Kun Friederike alkaa kuumua, Hansu pudottaa sen haarukasta kuin kuuman perunan. Friederike sairastuu ja melkein kuolee, siitä tule haikea vanhapiika. Sanalla sanoen, Hansu on törkymöykky, narsistinen tunnekylmä paska. Se Anteron on pakko myöntää, mut Jööttihän on nero, ei siinä juustonhajuisen meijeritytön elämä ja onni paljon paina. Saimmehan me jälkipolvet siitä nää sievät runot.
   ellauri047.html on line 821: Mut siitä huolimatta, ellei just sixi, Jöötti on nimenoman lyyrikko, Gefuhl ist alles. Seija kuzuu mun sanomallisia runoelmia (kuten tää) paasauxixi, ja tykkää enempi noista Gefuhl ist alles lirauxista. Ne onkin neandertalimaisempia. Tunteet tulee liskoaivoista.
   ellauri047.html on line 858: Se joka ihaili Voltairea, ja jonka tekaistulla kirjeellä pilkkakirveet britit
   
   ellauri047.html on line 861: Joka puhui ja ajatteli ranskaxi, ei ollut lukenut yhtään saxankielistä kirjaa
   
   ellauri047.html on line 873: Fredrik kiistää sen väitteen, että valtioiden suhteen muka olisivat voimassa toiset siveelliset lait kuin yxilöiden suhteen, kuvailee valloituxia tavallisixi halpamaisixi varkauxixi ja opettaa että sodan sankarin ja maantierosvon ero on se, että edelliselle painetaan päähän laakeriseppele, jälkimmäiselle pujotetaan hirttonuoransilmukka kaulaan.
   ellauri047.html on line 875: Vanha Fritzu vanheni ennen aikojaan sodista ja liiasta työnteosta. Voltaire ei ollut ikinä nähnyt niin ahkeraa ihmistä. Pahojen kielten mukaan jo 1760-luvulla eli alle viisikymppisenä se näytti vanhalta vihtahousulta. En usko, luultavasti panettelua. Fritzu kuoli 74-vuotiaana vasta 1786. Silloin se oli oikeasti vanha, kipeä kihdistä eikä välittänyt ulkonäöstä, senkään vertaa kuin ennen sotien aikana. Kulki vanhoissa rytkyissä sepalus avoinna. Se ei siis välittänyt muista ihmisistä, inhosi varmaan niitäkin, ja varmasti izeään. Kukaan ei tykännyt siitä, eikä se tykännyt kenestäkään. Veti nuuskaa ja kirjoitteli runoja ja paasauxia. Tuntuu tutulta. Epäsosiaalinen ilkimys. Epäonnistunut narsisti. Täst mie piän, mun mieleiseni mies.
   ellauri047.html on line 886: Wezlarin heila Charlotte Buff tuo mieleen Ulrike Schwallin, sievän iloisen punatukan Heidelbergin IBM:stä, joka sekin oli vanhin 12 sisaruxesta. Jorma ei kestänyt pitää näppejään erossa kaverinsa kihlatusta, ja teki taas jöötit, eli lähti lipettiin. Ei saanut kevennettyä paineita muuten kuin kirjottamalla nuoren Wertherin. Ois tehnyt niinkuin mä ja mennyt pornoelokuviin. Se joka oikeesti teki izarin olisen tavis kolleega Wilhelm Jerusalem. Elämän vastaanottamisessa Jöötille toisixi tärkein elin on silmä.
   ellauri047.html on line 893: Pamela- ja Heloise -imitaattoritädin von Lorchen (42), kirjan Geschichte des Fräuleins von Sternheim kirjoittajan luona Empfindlicheit-mukkulan kirjailijakokouxessa 1772 Jöötti löytää uuden pokan, tadin tyttären, mustasilmäisen 17-kesäisen neizykäisen. Ei muuta kuin tuntoelimiä peliin. Etana etana näytä sarves tuleeko huomenna puota.
   ellauri047.html on line 895: Myöhemmin Frankfurtissa Jöötti yrittää uudestaan likistellä sillä aikaa rikkaan kauppiasäijän Brentanon nainutta miss Lorchea, mut mustankipeä Brentano heittää sen niska peffa ulos. Nää mieskohtaiset kokemuxet olivat tarpeita nuoreen Wertheriin. (KJJ käytti myös Dobbyn ällösanaa mieskohtainen.) Wertheristä tuli 1 hengen kirjeromaani. "Ystävä hyvä, mikä on ihmisen sydän?" "Elämme vaikeita aikoja, ystävä hyvä."
   ellauri047.html on line 897: Hizi et a) raha ja b) muna konfliktit ajoi ihmisiä ennen, kun ei ollut vielä kunnon ehkäisyä. No onhan niitä konflikteja vieläkin, ei liskoaivot ole mihkään surkastuneet. Napsu paljon myöhemmin piti tyylirikkona et Wertherin narsismia loukkasi myös työpaikkakiusaaminen eikä vaan rouva Loten pakit. Antero, jolla oli tekijän tietoa mobbauxesta(kin), piti kritiikkiä aiheettomana.
   ellauri047.html on line 899: Toinen listaykkönen Jormalle. Nuoret ihmiset jormajulisteineen alkoi pukeutua siniseen seilorinuttuun ja keltaiseen rusettiin kuin Aku Ankka ja nirhiä izeään oikein joukolla. Mikä niitä oikein vaivasi? Kun joku juttu trendaa, niin se trendaa todella. On ne apinat sellasia silakoita. Nazit pinos ruumiit kerroxittain joukkohautaan päät jalat vuorosuuntiin, Sardinenstil, mahtui enemmän. Suomessakin oli joku silakkaliike kunnes alkoi koronaeristys trendata. Pahinta ei ole tauti vaan sen hoito, eristys. Se uhkaa tukahduttaa taloukasvua. Me tykätään mieluummin tukahtua yhteiseen joukkohautaan sardiinimenetelmällä. Por ti perço a cabeca.
   ellauri047.html on line 908: Valistus oli kauppa- ja raha-aatelin voitto maa-aatelista, kiitos siirtomaiden ja sittemmin teollisuuden. Se oli talousliberaalia ja ylikansallista, yläluokka puhui ranskaa keskenään kuin nyttemmin amerikan enkkua.
   ellauri047.html on line 910: Goethe kuuli vanhojen ihmisten kertovan miten Maria Teresia oli Frankfurtissa tuulettanut siippansa voitettua pyhän saxalaisen keisarinvaalit. "Kun Frans Stefan kuin mikäkin Kaarle Suuren haamu lähti tuomiokirkosta yllään omituinen kruunausviitta ja leikkisästi kohotti käsiään osoittaen Maria Teresialle valtakunnan omenaa, valtikkaa ja merkillisiä kruunaushanskoja, tämä purskahti hillittömään nauruun, ja tuo riemu levisi kazojien keskuuteen." Tässä on vanha valta enää pilkan kohteena.
   ellauri047.html on line 914: Teresia otti käyttöön virkamiehet ja valtionverotuxen, käänsi aatelia pienemmälle. Populistipersutoimia. Koitti panna kuriin #metoo käytöstä, kielsi sotilailta huoraamisen. Äijät vaan nauroivat. Ei ollut nettiä, mut pelattiin ja katottiin teatteria, syötiin ja tanssittiin. Mitä eroa.
   ellauri047.html on line 918: Voltaire, uskovaisten paholainen, ateisti pahan ruhtinas, on mulla vielä sättimättä. Esipuheena voi mainita, että se ja yhtä jumalaton Fredrik Suuri oli yhtä saitoja. Niille tuli nokkapokka Voltairen matkalaskusta. Voltaire haukkui Sanssoucin hotellijärjestelyjä ja Fredistä Arouetin narrinpalkka oli liian korkea. Fred kirjoitti laskun reunaan: Suurlurjus! Hälläpyörä! Tyhmyyxiä! Älä jauha! Täst mie piäm! Mun mieleiseni mies.
   ellauri047.html on line 920: Me käytiin Charlotten kanssa Potsdamissa Sanssoucissa kun se oli 2-vuotias. Kaarle XII fanin Fredrikin linnasa kävi pieni Vaasan kruununperijätär. Iso-Retukin tykkäs juoksennella siellä nurmikolla ja syödä eväitä. Siellä Voltairekin virnuili harppisakulle 1743. Niillä kyllä ei ollut pientä hattua ja hellemekkoa eikä sateenvarjorattaita. Pieni herkkuisan siro palazi, surutoin, iloisissa väreissä.
   ellauri047.html on line 922: Rauha kirjoitti siellä runoja, esseitä ja tutkielmia kaikessa rauhassa yxinomaan omaxi ratoxeen. Parhaisiin tuloxiin se pääsi historiallisissa töissä kuten "Oman aikani historia", ja vittuilevissa epigrammeissa Voltairen, Dideroon ja Lessingin oppipoikana. Izensä suhteen se oli lahjomattoman rehellinen eli haukkui izeään melkein yhtä kipeästi kuin muita. Täst mie piän! Mun mieleiseni mies. "Olen harrastelija kaikessa", se kerran huokasi. Huokasikohan Goethe, tai Puovo Huovikko. Puovon poika Heikki on nyt 2020 tosi pullea. Coronan riskiryhmäläisiä, kuten karjatilallinen miehekkäämpi astmaattinen vaimonsa.
   ellauri047.html on line 924: Vaimolla ei ollut huvilinnaan asiaa. Oliko Fredrikillä suuri, oliko se harhaviettinen eli homo kuten Kaarle XII? Tai sitten vain munaton. Naiset ikävystyttivät. Läpättää kuin Iines Ankka, piexää nokkaa. Mixi otit kuuron vaimon, Lessingilläkö se joku kysyi. Erehdyxessä, toinen vastaa, luulin eze oisi mykkäkin. Vääräleukaisesti laukaistu. Lärvimistä, sanottiin pienenä. Kavereita oli, ne istui kiltisti pyöreän lounaspöydän ääressä ja kuunteli kun kunkku kertoi henkeviä kaskuja, nauroi oikeassa kohdassa. Valitettavasti kuolivat. Kuten vanha elostelija paroni Pöllönitz, joka kirjoitti rasvaisia juttuja August Väkevästä.
   ellauri047.html on line 926: Älä panettele! Sulle voi käydä kuin Maltan Suomen suurlähettiläälle, varoittelee muusa. Kuin Voltairelle, Dideroolle, tai surullisen hahmon porvarille Lessingille. Ei jäänyt niille suu messingille. Messinki maistuu pahalta, muistan lapsuudesta. Kryptoniitilta.
   ellauri047.html on line 929: Voltaire oli pettynyt kun järjen temppeliä ei tullutkaan. Korjailtuaan kieli ruskeana Rauhan runomokia Voltaire sai lopulta potkut Rauhalta (kuin mä) ja kirjoitti siitä kotiin päästyään ilkeitä lällätyxiä (kuin mä). Jos lähtee leikkiin apinoiden kanssa täytyy tottua et ne joskus purevat, sanoi Rauha tyynenä.
   ellauri047.html on line 942: Mun lähde hallizijajuoruihin on lääk.tri Pauli Pylkkäseltä peritty Kansojen historia. Tämä 12-osainen Världshistoria on alansa kaikkien aikojen suurimpia myyntimenestyksiä. Sen ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1926. Teossarjaa on myyty ainakin 500 000 kappaletta, Suomessakin yli 100 000. Se on hieno nahkaselkäinen kirjarivistö, joka näyttää vaikuttavalta lähetyssaarnaaja Wilho Pylkkäseltä perityssä kirjahyllyssä.
   ellauri047.html on line 944: Carl Grimberg (22. syyskuuta 1875 – 11. kesäkuuta 1941) oli ruotsalainen historioitsija, koulutukseltaan filosofian tohtori. Grimberg kirjoitti noin kymmenosaisen maailmanhistorian, jonka toiset viimeistelivät. Grimberg ehti ize kirjoittaa 6 ekaa osaa, 4 muuta Ragnar Svanströmin kaa. Oppipoika Ragnar matki Carlia niin hyvin että haamukirjoitti omin nokin vielä jatko-osia.
   ellauri047.html on line 946: Grimberg, koulun historianlehtori, vuoli kultaa kirjoittamalla historiaa niin, että sitä on tyhmemmänkin hauska lukea. Se opetti myös äidinkieltä (ruozia), latinaa, historiaa ja maantiedettä Lundsbergin sisäoppilaitoxessa ja sittemmin Uppsalassa ja lopulta Tukholman pohjoisessa Ressussa. Se oli hirmu suosittu opettaja, pikkutytöt kirjoitti sille ylistysvärssyjä.
   ellauri047.html on line 948: Mutta ennen kaikkea se oli poikien epäjumala. Innokas urheilija eri lajeissa, purjehti, razasti, tunturivaelsi tiettömillä taipaleilla. Kaikissa kuvissa, jopa hääkuvassa, se näyttää nazilta, moitteettomassa kostyymissa, kovitettu kaulus, kravatti tai mirri. Carlin tunnit oli hauskoja. Kaikki entiset oppilaat sanoivat, ettei kukaan osannut esittää Kaarle XII:tä yhtä hyvin kuin Carl.
   ellauri047.html on line 954: Kaksikko vietti kesät Bohuslänin saaristossa omistamassaan kutterissa "sini ja mini" (vi 2). Kapulla oli mukanaan iso kirjasto. Perähenkilö Eva Sparre otti milloin pikakirjoitusta, milloin naputteli sivut puhtaaxi. Tämä selittää Carlin mahtavan tuottavuuden. Liitto oli kaikin puolin onnellinen, tuli 2 tyttöäkin, tyttäret Puppi ja Ka.
   ellauri047.html on line 956: Rahantuloa ei voinut estää, kukaan historioizija Ruozissa (paizi Fryxell) ei pystynyt tienaamaan yhtä hurjasti. Carl rakensi omista otrajauhoista Drjursholmin rantapromenaadille Villa Sjövikin mahonkisine kirjahyllyineen, täynnä Carlin kirjasarjoja.
   ellauri047.html on line 959: Silti Suomen Wikipedian pääasiallinen lähde Fritzistä on Ragnarin haamukirjoittama Grimbergin tukijatko vyöllä.
   ellauri047.html on line 964: oli aikamoinen pieni maailmansota, jengiä oli mukana kuin salpausselällä. Taustalla oli Englannin ja Ranskan siirtomaasota amerikoissa ja Itävallan-Preussin keskinäiset kärhämät. Ranska ja Englanti vaihto puolia, britit siirty Preussin ja Ranska Teresian tukijaxi. Englannin Ykä II hääri Saxassa perintömaansa Hannoverin takia. Kun Rauhalla ensalkuun oli tiukat paikat, ruozalaisetkin pyrki jaolle Pommeriin huonolla sotaonnella, Suomeen saatiin sentään perunoita. Pommeri on Danzigin ympärillä. Sieltä tuli hoppelpoppeli. Ruozin kunkkuna oli Adolf Fredrik, jonka siippa Lovisa Ulrika oli Fredrik Suuren sisko. Sen mukaan on nimetty Loviisan kaupunki. Silti vittu, sanoi hattupuolue ihan vittuilumielessä. Mulla on AF:n luotipyssy piilossa vaatehuoneessa.
   ellauri047.html on line 970: Suuret joukot oli tyytyväisiä kunkkuunsa. Vähäväkiset pitivät häntä oikeuden valvojana ja suojelijana vääryyxiltä ja sorrolta. Napinaa kuului ylempien säätyjen keskuudesta. Aateliset vihasi Fritzua sen johdosta, ettei ollut oikeutta vapaasti valita ammattiaan vaan että oli pakko antautua vihattuun sotilaspalveluxeen ja että aatelisnuorukaiset olivat samojen rangaistusten alaisia kuin aatelittomat. Vituttavaa. Virkamiehet olivat katkeroituituneita kun eivät saaneet vetää omaan taskuunsa. Suurporvarit pitivät häntä aateliston kuninkaana, koska hän ei tehnyt niistä aatelisia, ja valvoi elinkeinoelämää, uuden koulukunnan talousliberaalit arvostelivat merkantilismia. Hurskaat papit pahexuivat ilveilyä uskonnon kustannuxella. Jne jne, napi napi. Ilmeisesti Fritzu oli mies paikallaan, kurjien kuningas.
   ellauri047.html on line 974: Tuomarina Retu ei ollut niin julma kuin Hänschelhans, joka mestaili hätäänjoutuneita naisia. Retu sentään kielsi kidutuxen ja piti kuolemanrangaistusta varkauxista porhojen julmana kexintönä. Nyt on jenkit ja Isis tuoneet takas käyttöön molemmat. Mitäs hyvää vaihtamaan. Saxalaisten julmuutta selittää, et niillä ei ollut siirtomaita, minne siirtää ei-toivotut porukat. Niinkuin David Nashin näpistelevän esi-isän, tai Jillin ja Janetin piippaavat hihhuli-esivanhemmat.
   ellauri047.html on line 996: Tällänen kotoistaminen on sitä samaa fasistista yhdenmukaistusta kuin univormut ja siniristilippumme, termiittipesätouhua. Kun kaikki silakat näyttävät samalta, niitä on helpompi massakäsitellä ja massatuhota. Ei suosi diversiteeettiä, mutta diversiteettihän on luonnon hätäratkaisu, kun ympäristö heittää sezuuria. Kun olot on vakiot, on syytä vakioida fenotyyppiä. Niinkuin kirvat, jotka lisääntyvät suvuttomasti, paizi kun on muutospainetta.
   ellauri047.html on line 998: Aber als die römische Besatzung aus Deutschland verschwunden war und im Rheinland starke Judengemeinden zurückblieben, in denen sich die hebräisch-deutsche Mischsprache "Jiddisch" entwickelte, kommt es zur Verdeutschung hebräischer Namen durch zufälligen Gleichklang: Da wird Aaron zu Arnold, Benjamin zu Benno, Levi zu Ludwig, Moses zu Moritz, Simon zu Siegmund. Später entstehen deutsch klingende Familiennamen: Simon zu Schimmerling und Schimmerl, Isachar zu Sacher, Socher, Socherl und Sucher, Levi oder Loeb zu Lemann und Lehmann, Isak zu Eisemann, Eisermann, Jakob zu Kaufmann (-mann war eine beliebte Diminutivform). Oder die Namen wurden ins Deutsche übersetzt: Baruch oder Ascher (der Glückliche) wurde zu Selig, Seligmann, Eljakim oder Obadja zu dem überaus beliebten Gottschalk.
   ellauri047.html on line 1015: Seppo Kivinen ja Kalle Sorainen. Kivikautiset takkutukkaiset huonosti ajellut kaverit mustavalkoisessa piirretyssä riepukattoisilla maasta paljain jaloin vauhtiin potkittavilla kaaroillaan. Filosofian hyrskyisissä rantavesissä on aina ollut näitä hylkyjä. Kuin kalanmunia jotka joutuvat saalistajain kitoihin. Nekin oli joskus toiveikkaita, nuoria ja lupaavia, joista tuli vähitellen keski-ikäisiä ja lupailevia, lopuxi vanhoja ja hupaisia. Lande Lindfors. Mårten Ringbom. Tofe Gefvert. Esa Saarinen.
   ellauri047.html on line 1018: Kaarle Laurentius (Kalle) Sorainen (sukunimi vuoteen 1936 Sandelin; 14. toukokuuta 1893 Pori – 14. marraskuuta 1983 Helsinki) oli suomalainen opettaja, filosofi ja kirjallisuuden tutkija.
   ellauri047.html on line 1020: Sorainen toimi ruotsin kielen opettajana. Hän väitteli 1927 tohtoriksi filosofi Søren Kierkegaardin personallisuusaatteesta ja julkaisi useita artikkeleita Kierkegaardista ja toisesta tanskalaisesta filosofista Harald Høffdingista. Sorainen haki 1953 Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professorin virkaa, mutta Eino Kaila ja Oiva Ketonen katsoivat hänet virkaan epäpäteväksi.
   ellauri047.html on line 1022: Kalle Soraisen muistan 70-luvulta Suomen filosofisen yhdistyxen kokouxista, jossa se pyysi puheenvuoroja jos aihe sivusi Kierkegaardia. Jos se koski McTaggartia, sensedatoja ja tämyyxiä (haecceitas), asiantuntija oli S. Albert Kivinen. Ilkka Niiniluoto johti puhetta hillitysti köhien. Lande häiriköi.
   ellauri048.html on line 12: ircle">48
   ellauri048.html on line 25: Pirkko Hiekkala ja sen äiti Elna oli nuorina eto runoihmisiä. Elna oli Kehvon paras lausuja, ja Pirkko luki paljon runoja yxin tubisairaalassa ja yhdessä Callen kaa. Etistyspuolueen kansanetustajan tyttärenä se inhosi fasisti VA Koskenniemeä. Vexi Anterosta tuli niin paljon haukkuja et ylivuoto piti siirtää tähän. Ja lisää on tulossa muistakin laulurunoilijoista
   ellauri048.html on line 27: Lyrics tarkottaa netissä laulun sanoja, niinkuin alunperinkin. Se on kuten räppi lyyralla rämpyttäen laulettavaa textiä. Jönsin ikäisessä kirjassa Runousoppia ja runoilijoita Suomen Goethe selittää mistä laulurunoudessa oikein on kymysys.
   ellauri048.html on line 31: Kansikuvassa on lyhyt lauluruno: Jos et lue kirjoja, lukutaidon unohdat.
   ellauri048.html on line 49: Ihmisessä on sisäpuoli kyllä, topologisesti ajatellen, siinä Goethe oli väärässä, niinkuin aina. Apina ei ole John Kennedyn mainizema berliininmunkki, ei Moebiuxen nauha eikä Kleinin pullo. Ei edes donizi, vaan topologisesti vielä monimutkaisempi otus: siinä on neljä toisiinsa yhdistyvää läpireikää. Voi vetää hammaslangan 6 eri tavalla lävize ja rassata. Korvien väliin sitä ei saa eikä voi rassata, vaikka tarvis olisi. On liian paljon kusta välissä.
   ellauri048.html on line 52:

   10 päivää järisytti maailmaa, syntyi naurettava hiiri

   
   ellauri048.html on line 54: Plakaatin maatuska lukee kirjaa nimeltä 10 дней истории потрясли мир. Eipä tainnut huivipää tietää vielä lukevansa kiellettyä kirjaa.
   ellauri048.html on line 56: Kymmenen päivää, jotka järisyttivät maailmaa (engl. Ten Days that Shook the World) on yhdysvaltalaisen toimittajan ja sosialistin John Reedin kirjoittama kirja Venäjän vuoden 1917 lokakuun vallankumouksesta, jonka hän koki omakohtaisesti. Reed seurasi Venäjällä viettämänään aikana läheltä useita keskeisiä bolševikkijohtajia, erityisesti Grigori Zinovjevia ja Karl Radekia, ja teos onkin kirjoitettu kommunistien näkökulmaa esitellen.
   ellauri048.html on line 58: Reed kuoli vuonna 1920 pian kirjan ilmestymisen jälkeen. Hän on Bill Haywoodin ohella ainoa amerikkalainen, joka on haudattu Kremlin muuriin, johon tavallisesti haudattiin vain neuvostojohtajia.
   ellauri048.html on line 60: Stalinismin nousun jälkeen Josif Stalin julisti Reedin olleen väärässä monissa kirjassa esittämissään asioissa, etenkin arkkivihollistaan Lev Trotskia koskien. Kymmenen päivää, jotka järisyttivät maailmaa kuvaa Trotskin vallankumouksen sankariksi ja mainitsee Stalinin sen sijaan vain kahdesti. Niinpä Stalin kielsikin Reedin kirjan, samoin kuin Trotskin teokset.
   ellauri048.html on line 62: Liian vähän peukutuxia. Stalin oli kuin Jaakko Hintikka, selasi kirjaa lopusta ja laski Hintikka-viitteitä. Vaan 2? Aiika heikko, aaika heikko...
   ellauri048.html on line 65:

   Siirapinlitkutusta

   
   ellauri048.html on line 67: Siirapinlitkutusta! tuomizi pormestari Muhuhuu liian imeliä biisejä
   
   ellauri048.html on line 73: Siirapinlitkutusta oli samaisen pormestari Muhuhuun ja Santeri Sarvikuonon
   
   ellauri048.html on line 80: Goethe otti osaa Darmstedtin piiriin kaverinsa Johann Merckin luona, joka
   
   ellauri048.html on line 81: oli herkkien poikien eli "die Empfindsamen" keskustelupiiri, jonkinlaista
   
   ellauri048.html on line 91: joka esiintyy muun muassa Sternen matkakirjan nimessä Sentimental journey.
   
   ellauri048.html on line 101: Tää vastakkainasettelu on hirmu suosittu, ja siinä ei olekaan vähän moraalin makua.
   
   ellauri048.html on line 108: Rakastavat kaikenlaista siirapinlitkutusta. Paizi Kristina Carlson, tuo tyly sarvikuono.
   ellauri048.html on line 110: Tätä samaa teemaa jauhetaan taas coronan aikana ihmishirviö Lillrankin ja kukkahattutätien kesken: onko apinan elämällä hintaa, mitä saa maxaa nuori hyvä vuosi ja vanhuxen vähemmän laadukas. Mulla se oli aika tyhjentävästi käsiteltynä toisaalla. Tieysti oma elämä on mittaamattoman kallis ja toisten arvottomia. Loppu on sittn enemp vähemp empatiaa. Äijillä sitä on tunnetusti vähän, se ei ole niiden bisnestä. Äijät on darwinistisesti halpoja, sixi myös halpamaisia.
   ellauri048.html on line 115: V. A. Koskenniemi nimitettiin Suomen Akatemian jäseneksi vuonna 1948. Hän oli jatkuvasti vahva vaikuttaja Uudessa Suomessa, Valvojassa, WSOY:ssä ja Suomen Kirjailijaliitossa.
   ellauri048.html on line 117: Syksyllä 1947 perustettu Eino Leinon Seura alkoi seuraavan vuoden lopussa julkaista yhdessä Otavan kanssa ja Sanoma Osakeyhtiön tukemana aikakauslehteä Ajan Kirja. Sen päätoimittaja oli Vilho Suomi ja toimitussihteeri Eino S. Repo, molemmat Uuden Suomen kirjallisuustoimittajia. WSOY:n vastine Ajan Kirjalle oli niinikään neljästi vuodessa ilmestynyt aikakauskirja Näköala.*
   ellauri048.html on line 119: Koskenniemi oli huolestunut Valvojan menestyksestä ja kilpailutilanteesta uusien lehtien paineessa. Hän kirjoitti 18.9.1949 Uuden Suomen päätoimittaja Lauri Aholle ja valitti, ettei Valvojan nimi esiinny lehden palstoilla. "Alinomaa siteerataan Ajan Kirjaa ja Näköalaa". Vuonna 1949 aloittaneen Näköalan päätoimittaja oli Aaro Hellaakoski ja toimitussihteeri Tuomas Anhava. Vakinaisiksi avustajiksi olivat lupautuneet mm. Unto Kupiainen, Kai Laitinen, Kaarlo Marjanen, P. Mustapää, Annamari Sarajas, Aale Tynni ja Lauri Viljanen.*
   ellauri048.html on line 121: Koskenniemi halusi vaikuttaa entiseen tapaan myös Uuden Suomen kirjallisuusosaston hoitajaan. Hän kirjoitti 24.9.1949 Aholle: "Mainitsemistasi ehdokkaista haluaisin … ehdottomasti karsia … Tuomas Anhavan, … hän on Hellaakosken kiltti apuri "Näköalassa" … Mainitsemaasi (Eino S.) Repoa en henkilökohtaisesti tunne, mutta hänen kirjoituksensahan ovat … U.S:ssa olleet täysiä mitättömyyksiä … Unto Kupiainen, jota aikoinani Sinulle suosittelin, on tehnyt itsensä monella tavoin mahdottomaksi."*
   ellauri048.html on line 123: Eino S. Repo kirjoitti Ajan Kirjaan 2/50 artikkelin Arvostelijan vapauden puolesta. Siinä hän kritikoi vilpillisiä arvostelijoita. Hänen mielestään "on tärkeämpää olla rehellinen kuin erehtymätön". Repo otti esimerkiksi edellisenä syksynä ilmestyneen V. A. Koskenniemen runokokoelman Syksyn siivet saaman vastaanoton. Hän ei voinut ymmärtää sen saamaa ylistystä, varsinkin kun paljon parempiakin runokokoelmia oli ilmestynyt.*
   ellauri048.html on line 125: Koskenniemi aloitti välittömästi Revon savustamisen Uudesta Suomesta. Hän kirjoitti 19.7.1950 Aholle, "että hra Repo ei ole sovelias henkilö U.S:n kulttuuritoimittajaksi … Jos hra Repo saa edelleen jatkaa toimintaansa U.S:ssa, on Sinun kyllä pakko jättää minut pois laskuista U.S:n arvostelijana ja avustajana." Aho ilmoittikin 16.8.1950 Revolle, ettei tämä voinut jatkaa Uudessa Suomessa määräaikaisen sopimuksensa päättyessä lokakuun alussa.* Koskenniemi kirjoitti myös ohjelmajohtaja Jussi Koskiluomalle 14.10.1950. Hän "asetti harkittavaksi" oliko Yleisradion syytä käyttää "yleisön kirjallisena valistajana niin suuressa määrässä yleistä arvostelukykyä vailla olevaa henkilöä kuin hra E. S. Repo".*
   ellauri048.html on line 127: Varmemmaksi vakuudeksi Koskenniemi ehdotti Heikki Reenpäälle ja Hannes Reenpäälle Ajan Kirjan ja Näköalan yhdistämistä. Otavan ja WSOY:n yhteisesti omistama Yhtyneet Kuvalehdet kustansi niiden tilalle perustettua Parnassoa, joka aloitti ilmestymisensä vuoden 1951 alussa. Repo sai lohdutukseksi kustannustoimittajan paikan Otavasta.* Valmiutta lehtien yhdistämiseen oli ollut jo jonkin aikaa WSOY:n puolella, sillä niihin katsottiin uppoavan turhan paljon rahaa.*
   ellauri048.html on line 129: Tuomas Anhava arvosteli ankarasti Koskenniemen Runousoppia ja runoilijoita -teosta Suomalaisessa Suomessa. Koskenniemi loukkaantui Anhavan kirjoituksesta siinä määrin, että valitti 18.2.1952 asiasta Suomalaisen Suomen päätoimittajalle Esko Aaltoselle. Koskenniemi lähetti eronpyynnön kunniajäsenyydestään lehteä julkaisevalle Suomalaisuuden Liitolle. Hän oli kuulunut liiton perustaviin voimiin.*
   ellauri048.html on line 131: Koskenniemi jatkoi kirjeessään Lauri Aholle vuonna 1953 Eino S. Revon säälimätöntä arvostelua ja halusi tämän erotettavaksi myös Uuden Suomen radiotoimittajan tehtävästä. *
   ellauri048.html on line 133: Kustannusvirkailija Annamari Sarajas joutui lähtemään WSOY:stä, koska hän ryhtyi Parnasson toimittajaksi. Koskenniemi arvosteli 11.2.1957 Sarajaksen ottamista Uuteen Suomeen, koska hän ei halunnut lehteä "jonkinlaiseksi modernistien äänitorveksi". Hänestä huonoja esimerkkejä olivat Tuomas Anhavan ja Kirsi Kunnaksen nostaminen ja Lassi Nummen "kategoorinen tuomitseminen".*
   ellauri048.html on line 135: Koskenniemi kirjoitti 2.10.1961 Uuden Suomen päätoimittajalle Eero Petäjäniemelle, että Pekka Tarkka " kuuluu modernistien nuoreen kaartiin ja lienee niiden aloitteesta – ehkä (Mirjam) Polkusen välityksellä – sijoitettu lehteemme. Näin vahvistuu … avantgardistien osuus … lehtemme toimituksessa … miksi vähentää lehden arvoa sen uskollisimpien lukijoiden silmissä päivittäisellä modernistisella kirjallisella propagandalla?"*
   ellauri048.html on line 142: Veikko Antero Koskenniemi (vuoteen 1906 Forsnäs; 8. heinäkuuta 1885 Oulu – 4. elokuuta 1962 Turku) oli suomalainen runoilija, sanomalehtitoimittaja, kirjallisuustieteen professori ja akateemikko. Hän oli 1920–1930-lukujen suosituin suomalainen runoilija joka tunnettiin isänmaallisen runotuotantonsa ja oikeistolaisen poliittisen vakaumuksensa ansiosta lempinimellä ”valkoisen Suomen hovirunoilija”. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat suositut isänmaalliset laulut Finlandia ja Lippulaulu.
   ellauri048.html on line 151: Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana kexeliäästi nimetyllä esikoiskokoelmallaan Runoja (1906). Kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa, mm. Lisää runoja, Vielä lisää runoja, ja Runoja piisaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun romanttinen lyriikka ja antiikin mytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti Uudessa Suomessa ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä Valvojassa ja Ajassa. Koskenniemi kutsuttiin 1921 vastaperustetun Turun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä Goethen tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.
   ellauri048.html on line 153: V. A. Koskenniemi matkusti vuonna 1936 natsi-Saksaan luennoimaan Itä-Euroopan tutkimusseuran kutsumana. Matkaltaan Koskenniemi kirjoitti matkakuvauksen Havaintoja ja vaikutelmia Kolmannesta valtakunnasta, jossa kuvaa Saksan poliittista tilannetta ja muita kohtaamiaan ilmiöitä. Kirjoituksista välittyy myös Koskenniemen kansallissosialismia ja fasismia kohtaan tuntema sympatia, sillä ne aatteina kohtasivat hänen nationalistisen ja konservatiivisen maailmankatsomuksena. Oswald Spenglerin Länsimaiden perikato vaikutti vahvasti Koskenniemen ajatteluun, ja hän uskoi länsimaisen kulttuurin olevan vaarassa romahtaa muun muassa liiallisen vapauden ja demokratian seurauksena.
   ellauri048.html on line 155: Vuonna 1941 Koskenniemi valittiin natsi-Saksan luoman Euroopan kirjailijaliiton varapuheenjohtajaksi Weimarin kirjailijapäivillä. Tämä kostautui Koskenniemelle Suomen irtauduttua aseveljeydestä Saksan kanssa. Hän selviytyi kunnialla sodan jälkeisistä saksalaisystävällisiin kohdistuneista vainoista, joita muun muassa runoilija ja toimittaja Viljo Kajava joutui pakenemaan Ruotsiin. Koskenniemi kuitenkin ajautui sivuun kulttuurivaikuttajan roolistaan. Tätä edesauttoi Raoul Palmgrenin vuonna 1947 julkaistu kirjoitus Hautakirjoitus Koskenniemelle, jonka mukaan hän oli ”venäläisen kulttuurin vihollinen ja Neuvostoliiton vastaisen shovinismin edustaja.”
   ellauri048.html on line 157: Toisen maailmansodan jälkeen Koskenniemi joutui voimakkaan kritiikin kohteeksi. Häntä arvostelivat sekä poliittinen vasemmisto, joka karsasti hänen oikeistolaisuuttaan ja sodan aikaisia saksalaissympatioitaan, että modernistinen kirjailijapolvi, jolle hän oli vanhentuneiden tyyli-ihanteiden henkilöitymä. Kritiikistä huolimatta Koskenniemi sai nimityksen akateemikoksi 1948 ja säilytti vaikutusvaltaisen aseman suomalaisessa kulttuurielämässä kuolemaansa asti. Joka ei tapahtunut hetkeäkään liian aikaisin äijän ollessa 77v.
   ellauri048.html on line 168: Mulla on Veikko Anteron nide Goethe ja hänen maailmansa 1948, joka sisältää pääpiirteittäin tekijän aikaisemmin julkaisemat "Nuori Goethe" (1932) ja "Goethe, keskipäivä ja elämänilta" (1944). Suomen Goethe julkaisi ne Hitlerin nousun ja tuhon päivinä, respectively. Mahtoi harmittaa. No välillä harmittaa ize kutakin, kun seurauxena on ollut tää vittumainen anglosaxien talousliberaalien tuhotulva, globalisaatio.
   ellauri048.html on line 170: Viimeisenä syntymäpäivänään Goethe kapuaa pojanpoikien työntämänä epämukavia portaita lautaisen mezästysmajan ylempään kerroxeen Kickelhahnin huipulle lukeaxeen sen seinästä vielä kerran sinne raapustamansa runon (sen Gipfel-Wipfel jutun) ja kirkkoveneen kuvan. Goethe luki runonsa ja kyynelten kohotessa hänen silmiinsä hän kertasi sen loppusanat. Liikuttui kyyneliin omasta runostaan. Niin mäkin joskus teen. On ne niin hienoja. (Siis mun runot.) Ajattelikohan aika pöllönnnäköinen Antero izeään kun se herutti Goethen viimeisen muotokuvan äärellä? Liikuttuikohan sekin kyyneliin? Luultavasti. Aika tädin näköinen on jöötti potretissa. Antero izekin on vähän siivojan näköinen tossa riemumaisterikuvassa. Ketähän on noi sen superhömelöt pöytäkumppanit?
   ellauri048.html on line 172: Pöllön silmä viipyy erikoisen hartaalla mielenkiinnolla kuvassa, joka kuparipiirtäjän hieman karuilla keinoilla on yrittänyt vangita jöötin olympolaiset piirteet ja roikkunenän. Goethe seisoo suuren feikkitammipuun juurella nojaten vasenta käsivarttaan liian matalaan pylvääseen ja pitäen oikeassa kädessään kynää valmiina tekemään huisin tärkeitä merkintöjä vasemmassa kädessä olevaan pieneen muistikirjaan.
   ellauri048.html on line 174: Epäilyttävän rakastavasti Suomen Goethe sitten kuvailee ihailunsa kohteen piirre piirteeltä, hivelee sitä sormella kuin Leocadia velivainajansa valokuvaa. Kukahan sit kirjoittaa tämmösen lurituxen minusta, välähtää sen mielessä. Niinpä, sitä saattaa moni miettiä omalla kohdallaan. Täytyypä ottaa varuix selfie, jossa mä teen feikkitammeen nojaten Jolla-puhelimeen runomuistiinpanoja.
   ellauri048.html on line 178: Suomen Goethe kirjoitti myös Mussen elämäkerran 1918. Pitäiskö kazoa. Yx sen suosikkisanoja on hurmio. Mulla se esiintyy kerran, vittuilumielessä. Se on ällösana kuten hulvaton, vilpitön, tai intohimo.
   ellauri048.html on line 210: Pirkko Hiekkalan elämänviisauksia olivat
   
   ellauri048.html on line 228: olisi Pirkko siihen tuhahtanut. Ja tuhahtaakin ehkä,
   
   ellauri048.html on line 249: vienyt makutuomarilta hajuaistia, on kirjaploki nimeltä irjanurkkaus.blogspot.com/">Kirjanurkkaus.
   
   ellauri048.html on line 250: Se on kuin kirjallisuuden Kummelien Musakorneri:
   ellauri048.html on line 253: Lapsena rakastin Pupu Tupuna ja Miina ja Manu -sarjoja. Otso-herra oli myös kova nimi. Ehkä rakkain lastenkirjallisuuden klassikko oli kuitenkin Oiva Paloheimon Tirlittan, jota minulle luettiin ensin ääneen ja jota luin vanhemmalla iällä itse. Tirlittanin tarinassa oli jotain maagista ja jopa pelottavaa. Romaanissa Tirlittanin koti hajoaa salamaniskussa niin, että vanhemmat ja sisarukset lentävät kaikki eri ilmansuuntiin ja Tirlittan jää yksin selviämään maailmassa pyjama päällään. Hän lähtee kulkemaan okariina kädessään ja etsii vanhempiaan. Muistan, että lapsena ei ymmärtänyt monia kirjan asioita - esimerkiksi erään tädin sairastama luuvalo kuulosti nimen perusteella kummalliselta sairaudelta.
   ellauri048.html on line 255: Tirlittan oli musta lapsena aivan kaamea, sen kirjottaja todennäköisesti sadistinen pedofiili. Pupu Tupunaa en suostunut lapsille edes näyttämään, helvetin huonosti se oli piirrettykin. Ällölastenkirjojen luettelosta puuttuu vielä Pessi ja Illusia, Minttu ja Ville, Uppo-Nalle ja Mikko Mallikas.
   ellauri048.html on line 257: Ei sit enää yllätä, et tän plokittajan aikuiskirjalempparit on Sinuhe ja Moby Dick. Humisevasta Harjusta ja Kurjista se oli tykännyt leffoina. Vähän taustoja:
   ellauri048.html on line 265: Haaveilin joskus lapsena kirjailijan ammatista ja kirjoitin paljon kaikenlaista enemmän tai vähemmän luovaa, mutta mikä lie aikuisuuden kyynisyys iskenyt, kun en enää koe löytäväni itsestäni samanlaista varmuutta, intohimoa ja heittäytymiskykyä, jota kaunokirjallisten tekstien kirjoittamiseen vaadittaisiin... Lukemisen ohella käyn kuntosalilla ja lenkkeilemässä. Outona kuriositeettina mainittakoon, että olen hurahtanut keräilemään teepussien lappuja - siis niitä pieniä, neliönmuotoisia lappusia teepussinarun päässä.
   ellauri048.html on line 269: Intohimoisen harrastuksen ja mukavan ajanvietteen ohella suhtaudun lukemiseen pakkomielteisen tavoitekeskeisesti. Minusta tuntuu lähes mahdottomalta jättää mitään kirjaa kesken - edes huonoa sellaista! Tämä johtunee osittain siitä, että kirjan sisällön lisäksi pidän valtavasti siitä saavutuksen tunteesta, jonka saan, kun voin panna kirjan kannet kiinni luettuani sen.
   ellauri048.html on line 272: Lukunurkkailija listaa kaikki lukemansa kirjat vsta 2001. Mulla on vasta 2008 alkaen. Kirjoja on sen luettelossa aika liuta, yhteensä varmaan 1-2K. Miten tosta määrästä voi pinnalle nousta tollasia kokkareita? No on se kyllä nähtävästi lukenut enimmäxeen paskaa, miun maun mukkaa siis.
   ellauri048.html on line 274:

   Aiheesta lisää: Kirjailija Paloheimo

   
   ellauri048.html on line 278: Vuosina 1930–1933 Paloheimo opiskeli jonkin aikaa Yhteiskunnallisen korkeakoulun sanomalehtimieslinjalla. Heikko menestys etenkin kielissä sekä taloudelliset ongelmat keskeyttivät kuitenkin opinnot. Ensimmäisen kirjansa, runokokoelman Vaeltava laulaja, Paloheimo julkaisi 1935. Seuraavat 7v hän käytti omaelämäkerrallisen romaaninsa tekemiseen; teos ilmestyi 1942 nimellä Levoton lapsuus.
   ellauri048.html on line 280: Paloheimo oli toimittajana Mikkelin Sanomissa ja Länsi-Savo-lehdessä. Sotien aikana hän toimi rintamakirjeenvaihtajana.
   ellauri048.html on line 282: Vuodesta 1953 Paloheimo asui Helsingissä Oulunkylässä ensin Larin-Kyöstin Suomen Kirjailijaliitolle testamenttaamassa puutalossa Veräjämäessä ja myöhemmin Mäkitorpantie 40:ssä.
   ellauri048.html on line 284: Oiva Paloheimo oli naimisissa kolme kertaa. Ensimmäiset kaksi liittoa päättyivät eroon Paloheimon uskottomuuden ja alkoholin käytön takia. Paloheimolla oli myös taloudellisia vaikeuksia, koska suuri osa hänen tuloistaan meni lasten elatusmaksuihin. Viime elinvuosina myös sairaudet alkoivat haitata Paloheimon elämää. Hänen viimeiseksi teoksekseen jäi vuonna 1962 ilmestynyt runokokoelma Palaa ne linnut vielä. Eivät palanneet.
   ellauri048.html on line 286: Nykyään Paloheimo muistetaan lähinnä Tirlittan-lastenkirjastaan, muu hänen tuotantonsa on painunut paljolti unohduksiin. Paloheimon runoista ovat tunnetuimpia laulusovitusten kautta (ja muutenkin) ontuva Eriksson ja Lähtevien laivojen satama.
   ellauri048.html on line 288: Lisää aiheesta: Paloheimo, Matti: Levoton Lippi – Isäni Oiva Paloheimo. Kirjayhtymä 1985.
   ellauri048.html on line 290: Matti Aukusti Paloheimo (1947) on suomalainen kirjailija. Hän oli Valtion elokuvasensori vuosina 1999–2011.
   ellauri048.html on line 292: Paloheimo valmistui ylioppilaaksi vuonna 1967 ja teologian kandidaatiksi vuonna 1975 Helsingin yliopistosta. Hän työskenteli vuosina 1972–1973 Kirkon tiedotuskeskuksen elokuvatoimittajana ja vuosina 1974–1984 kirkon korkeakoulusihteerinä. Vuosina 1984–1996 Paloheimo oli Kirkon tiedotuskeskuksen televisiotoimituksen päällikkönä ja vuosina 1996–1998 televisiotoimittajana. Hän oli samalla myös television hartausohjelmien vastaava toimittaja. Hartausohjelmien lisäksi Paloheimo on tehnyt useita dokumentteja Ylelle ja MTV3:lle. 1960–1980-luvuilla hän teki muun muassa musiikkiohjelmia ja ohjelmia Ylen radiokanaville.
   ellauri048.html on line 294: Paloheimo toimi elokuva-arvostelijana Kirkko ja kaupunki -lehdessä vuosina 1972–1992 ja Yhteishyvä-lehdessä vuosina 1975–1992. Hän oli Helsingin Sanomien kirjallisuusarvostelija vuosina 1977–1987. Vuosina 1979–1981 hän oli Vartija-lehden toinen päätoimittaja. Paloheimo on myös kirjoittanut artikkeleita muiden muassa Kanava-lehteen ja Parnassoon sekä eri teoksiin. Hän sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982 teoksesta Hengenmies ja vuonna 1985 teoksesta Levoton Lippi.
   ellauri048.html on line 296: Kirjailija Paloheimon isä oli kirjailija Paloheimo, jonka poika oli kirjailija Paloheimo. Oiva Paloheimo oli kävelyllä kotipitäjänsä Kangasalan laitamilla ja poikkesi erääseen asumukseen, missä 4-5-vuotias miehenalku nautti vielä ateriaansa alkupe- räiseen tapaansa äitinsä rinnoilla. - Häpeä, iso mies! nuhteli Paloheimo.
   ellauri048.html on line 314: Sir Toby, Admiral von Schneider, Mr.Pomeroy,
   
   ellauri048.html on line 352: Im Mai 1775 trat der junge Goethe mit Freunden seine erste Schweizer Reise an, dabei schrieb er das Gedicht „Auf dem See", ganz im Zeichen der Zeit wird dabei die Reise als „Geniereise" bezeichnet. Die erste Fassung schrieb Goethe in sein Tagebuch, die zweite, Überarbeitete, zum Druck 1789.
   ellauri048.html on line 390: jotka lukee jonkun kadehdittavan hyvän vanhan kirjan, ja sanovat izelleen
   
   ellauri048.html on line 397: on et se kirjottaa sankaritarinaa, mut sen sankari on kuin joku kapiainen,
   
   ellauri048.html on line 402: se nyysii suoraan hyvästä kirjasta. Ize se ei saa aikaan muuta kuin rumaa vääräuskoisten
   
   ellauri048.html on line 431: Vaikuttaa tosi hankalalta, tollaset riimikolmikot on hirmu kinkkisiä kexiä ja artifisiellejä. Tää on pahempaa kuin ristisana, jotain sudokua. Ja sit on toi jambijalka, jonka takia käyt.kats. joka rivi alkaa jollain suomen kourallisesta 1-tavuisia sanoja, hypnotisoivan unettavasti kuin Nyyti Nyytiäisessä.
   ellauri048.html on line 433: Tää on enemmän kuin hellää väkivaltaa, tää on väkisinnaintia puukko kurkulla. Antiikissa ei käytetty riimejä, ne tuli mukaan varhaiskristillisistä virsistä. Mulla on kyllä Tuomo Tuomen suomen kielen käänteissanakirja, josta noita loppusointuja voi eziä. Silti vittu, kun mittaan menee koko tarmo, sisällöstä tulee ihan torttua.
   ellauri048.html on line 436: On Kumpulassa tavallinen virsi:
   ellauri048.html on line 438: Ja siitä mistä katkennut on hirsi
   ellauri048.html on line 440: jo tietämään, mitä hyvää Kirsi
   ellauri048.html on line 442: Vaan Kirsi paukkaa oven niiden naamaan:
   ellauri048.html on line 446: Wexi piti 50-luvun alussa lupaavina loppusointurunoilijoina hullua Lauri Viitaa Tampereelta (joka neuvoi Arska Kinnusta) ja Hilja Hiiskua, joka oli 1/3 turkulaisesta Hiiskun sisaruxesta. Kaikki 3 teki Wexin kanssa maisterin (varmaan myös spagaatin) ja kuului sen kirjallisuuspiiriin. Niistä ei ole sen koommin hiiskuttu. Hilja julkaisi 3 kokoelmaa riimejä ja käänti sitten isä Camillo-kirjoja. Pysyi taantumuxen riveissä.
   ellauri048.html on line 490: kirjassa Beelsebub eli kärpästen herra esitti.
   
   ellauri048.html on line 517: Tää lause varsinkin on naurettava: Vaikka ihminen kykenee hirmutöihin,
   
   ellauri048.html on line 518: ihminen ei ole syntynyt tekemään hirmutekoja. Mitä vittua!?
   
   ellauri048.html on line 530: tärkeintä. Täytyy ilmiantaa vaikka oma veljensä viranomaisille.
   
   ellauri048.html on line 541: Parallels have been drawn between the "Lord of the Flies" and actual incident from 1965 when a group of 6 schoolboys who sailed a fishing boat from Tonga were hit by a storm and marooned on the uninhabited island of ʻAöö-ta, considered dead by their relatives in Nuku‘alofa. The group not only managed to survive for over 15 months but "had set up a small commune with food garden, hollowed-out tree trunks to store rainwater, a gymnasium with curious weights, a badminton court, chicken pens and a permanent fire, all from handiwork, an old knife blade and much determination". Dutch historian Rutger Bregman, writing about this situation said that Golding's portrayal was unrealistic. There has been no WW III yet, and kids killing other kids is entirely unheard of. Except a bunch of school killings in America and Finland, among other places.
   ellauri048.html on line 557: Immi Hellén (18. tammikuuta 1861 Kuorevesi - 20. tammikuuta 1937 Helsinki) on Suomen rakastetuimpia runoilijoita. Hän toimi opettajana Helsingissä yli 40 vuotta. Hänet tunnetaan erityisesti lasten runoistaan, joista monet kuuluvat Suomen kansan ja erityisesti koulujen runoaarteistoon, sillä hänen runoilemiaan lauluja on laulettu kouluissa sukupolvien ajan. Tunnetuimpia ja rakastetuimpia niistä ovat "Kas kuusen latvassa oksien alla", "Teki peipponen koivuhun pesän" ja "Paimenpoika". Hellén kirjoitti yli tuhat runoa, joista suurin osa julkaistiin lasten- ja nuortenlehdissä. Oma erityisasemansa Immi Hellénin tuotannossa on koskettavan surumielisellä laululla "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie".
   ellauri048.html on line 559: Immi Hellénin runoilemiin sanoihin sävelletyistä joululauluista on tunnetuin "Joulukirkkoon" eli "Kello löi jo viisi". Tuo iki-ihana lauluhan antaa meille kaiken muun ohella aina pätevän ohjeen siitä, kuinka riemuisaa ja jännittävää on nousta yhä uudelleen uuteen päivään - ja jopa kello viideltä.
   ellauri048.html on line 561: Immi Hellén on ollut noita Suomen suuria taiteilijoita, jonka kirjoittamat lastenlaulut ovat saattaneet yhä uudet sukupolvet elämän taipaleelle. Hänestä antaa hyvää kuvaa se, että kerrotaan kuinka jo hänen seminaarivuosinaan kynttilä paloi myöhään hänen huoneessaan. Siellä Immi Hellén hiljaisuudessa yksinään kirjoitti ylös niitä kauneimpia tuntojaan, jotka vielä tänäkin päivänä koskettavat syvästi yhä uusia lukijoita.
   ellauri048.html on line 563: Mäkin on herännyt moniaana aamuna näitä kirjoittamaan jo viideltä tai aikaisemminkin. Maha on ollut kipeä, tai size on vaan tätä keväälle tyypillistä maniaa. Uskallanko lopettaa, ettei vaan käänny melankoliaxi. No toi oli jo selvää runoriippuvaisen veruketta. Illallakin olen jatkanut kaxin huoneessamme kännyn valossa tuntojeni ylös kirjoittamista, niin että muusa on suuttunut ja huolestunutkin. (Eikä se halua olla muusa, se kuulostaa lehmältä. Ami ei halunnut olla fammu samasta syystä.)
   ellauri048.html on line 565: Immi (1861-1937) oli kanttorin tytär Kuorevedeltä. Kuorevesi on liitetty nyttemmin Jämsään. Äiti oli Toppeliuxen henk.koht. hyvä ystävä ja toivoi Immistäkin nationalskaldia. Toive toteutui. Äiti kuoli 7-v Immiltä, äitipuoli oli paha. Ruozinkielisen koulun ja seminaarin jälkeen Immi opetti Lapinlahden kansakoulussa 4v. Paras kaveri oli sisko Onni (sic), virsirunoilija. Uskonnollinen, isänmaallinen, vahva ääni oikealta joka suhteessa.
   ellauri048.html on line 569: 1800- ja 1900-luvun vaihteessa naiset alkoivat vaikuttaa entistä aktiivisemmin yhteiskunnan eri aloilla. Etenkin kulttuuritoiminta antoi naisille mahdollisuuden tehdä siihen asti yksityisestä kodista ja kasvatuksesta julkisia. Kansakoulunopettajista tuli kansanvalistajia ja koulutyön ideologiaksi "jalon kansan" kasvattaminen. Naimattomien naisten asemaan haettiin parannusta koulutuksella ja ammateilla. Fredrika Bremerin tapaan alettiin puhua yhteiskunnallisesta äitiydestä. Opettajan ammatti katsottiin naisen kutsumukseksi, sillä opettajana yksinäinen nainen saattoi muodostaa oppilaiden kanssa perheen kaltaisen yhteisön. Koska suomenkielistä lastenkirjallisuutta oli tarjolla niukasti, monet opettajat ryhtyivät kirjoittamaan lapsille. Etenkin runot olivat suosittuja. Myös Immi Hellén toteutti kirjailijana paitsi omaa luovuuttaan myös aatteellista tehtäväänsä.
   ellauri048.html on line 584: nyt helohelmin kirkkahin
   ellauri048.html on line 591: Myös muurahainen vireä
   ellauri048.html on line 605: Ah, hennoisinko häiritä
   ellauri048.html on line 640: nyt saa Woku roikkua Airbussissa vielä ainakin karanteeni-ikään saakka.
   ellauri048.html on line 651: ettei tässä ollutkaan niin kiire, nou hätä.
   
   ellauri048.html on line 704: No Gene painii ison nokikepin kaa ja tietysti voittaa sen, ollen am. merijalkaväen sotilas, old mustache jonka rinta on kuin tynnöri. Siannäköinen siankasvattaja jolle paxuhuulinen neekerikuningas opettaa elämisen taitoa. Koko kirjassa ei ole naisia kuin kulissina. Eik muita ihmisiäkään kuin Sale, muut on pahvikuvia ja statisteja.
   ellauri048.html on line 710: Joku jutku Goldman huomauttaa ettei Salen hahmoilla ole perettä tai ne ei elä perhe-elämää. Saulin kirjoissa on epäilyttävän paljon brotherhoodia, ja sen vikan kirjan Bloom onkin homo. Saul vaikuttaa kaappihomolta. Olikin kaunis poika omasta ja muidenkin nykkiläisten mielestä. Sillä oli sadisti isä joka hakkas sitä ja alistettu äiti. Niinkuin Saulin pojalla Gregilläkin.
   ellauri048.html on line 712: Yx Gloria feministi kirjassa A Room of his Own osoittaa et Sale oli narsistinen misogyyni konservatiivi setämies. Gloria luettelee alaviitteessä yheltä Sedgwickiltä löytämiään homopiirteitä, joista monet istuu Saleen kuin sademiehen nenä naamaan:
   ellauri048.html on line 715: inevitable pairs of competing men whose relationships are always steadily deteriorating (often doppelgängers or brothers)
   • 
     ellauri048.html on line 724: the inevitable mapping of the feminine onto defeated male opponents, or conversely, onto loved and admired men
   • 
     ellauri048.html on line 730: the constant, thwarted desire among men for enduring male friendship
   • 
     ellauri048.html on line 736: Joku jutku Goldman huomautta ettei Salen hahmoilla ole perettä tai ne ei elä perhe-elämää. Saulin kirjoissa on epäilyttävän paljon brotherhoodia, ja se vikan kirjan Bloom onkin homo. Saul vaikuttaa bisexuaaliselta. Se olikin kaunis poika omasta ja muiden mielestä. Kalansilmä siltikin. Jokaisessa intellektuellissa piilee dumb jerk kun sitä vähän raaputtaa, sanoo Sale ja tietää mistä puhuu.
     ellauri048.html on line 738: Bellow's characterisation of his father's background is one of the most enjoyable strands of the book and an interesting companion to Saul's fiction. His father, Abraham, is characterised by his grandson as a crook and a tyrant, who despised his youngest son's literary ambitions and pummelled him – and all his sons – until Saul grabbed his hand mid-air one day and said, "I'm a married man, Pa. You cannot hit me anymore." In adulthood, on the rare occasions Bellow tried to talk to his father about his upbringing, Saul would shake him off and say rather pointedly: "You shouldn't blame your parents for your faults." Bellow smiles. "And he said this to me, a therapist no less! His father loved him, but it was a tumultuous relationship and my grandfather was mercurial as hell."
     ellauri048.html on line 743: There followed the years of bohemia, when the family moved to Paris and Saul started to shrug off the influence of his 19th-century literary heroes and find his own voice in The Adventures of Augie March. When he was happy and the writing was going well, their lives would be joyous; when he struggled, the apartment was mired in gloom. Meanwhile, "Saul had women stashed all over town," writes his son. The pain of these recollections is secondary to Bellow's fury at what he calls his father's "self‑justification: that his career as an artist entitled him to let people down with impunity." As an adult, when he asked his mother about it, she said, "I'm blessed with a poor memory."
     ellauri048.html on line 753: Henry Wadsworth Longfellow (1807–1882), American poet and educator; first American to earn a living solely as a poet and the first American to translate Dante´s Divine Comedy into English.
     ellauri048.html on line 755: Aika huono suositus, Danten kääntäminen. Långbenin isä oli taas kuinka ollakaan maineikas lawyer Mainesta, joka halusi pojastakin lawyeria. Nää fellat oli aika kermaperseitä. Hessu oli Hawthornen luokkakaveri Bowdoin Collegessa. Hessu teki pitkän Euroopan turneen ja oli aina pro-Eurooppa. Sille tarjottiin Harvardin professuuria valmistumisvaiheessa. ja se lähti Mary-vaimon kaa uudestaan Saxan turneelle. Kävi jopa Ruozissa. Tällä tiellä Mary kuoli keskenmenoon. Siitä lähti Hessun runosuoni sykkimään, uusi vaimo Fanny oli heti kiikarissa. 6 lapsen jälkeen Fanny kuoli kuinka ollakaan tulipalossa, sytytti muka mekkonsa ize palamaan. Siitä piristyneenä Hessu läxi kääntämään Dantea. Mitähän van der Valk sanoisi tästä. Aika epäilyttävää.
     ellauri048.html on line 757: Hessu oli kova kauppaamaan omia kirjojaan. Niitä osti Queen Victoria, Alfred Lord Tennyson, Prime Minister William Gladstone, Walt Whitman ja Oscar Wilde. At the time of his death, he was one of the most successful writers in America, with an estate worth an estimated $356,000. Olipa amerikkalainen loppukaneetti. Silti Hessu ei ollut tarpeexi amerikkahenkinen: but he failed to capture the American spirit like his great contemporary Walt Whitman, and his work generally lacked emotional depth and imaginative power. Se oli liian pro-Eurooppa. Löysä riimittelijä, tiivistivät myöhempien sukupolvien kriitikot ilkeästi. Orjuuden vastustajanakin Långben oli vähän puoliveteinen. Ameriikan Immi Hellen.
     ellauri048.html on line 767: Are strong as iron bands. isoa on habaa ja nyrkkiä.
     ellauri048.html on line 769: His hair is crisp, and black, and long, Nokikepillä on tukka käkkärä,
     ellauri048.html on line 790: He goes on Sunday to the church, Sunnuntaina se menee kirkkoon,
     ellauri048.html on line 791: And sits among his boys; luo silmäyxiä pikku Pirkkoon;
     ellauri048.html on line 794: Singing in the village choir, ihan kuumuu penikoiden laulusta
     ellauri048.html on line 820:

     Tämän runon ja muita pitkän häiskän runoja käänsi espanjaksi kolombialainen poeetta Rafael Pombo. Useissa haastatteluissa baseballinpelaaja ja manageri Billy Southworth on maininnut että sen isä luki tätä runoa sille niin usein pienenä, niin että Billy oppi sen ulkoa, ja se on usein inspiroinut sitä aikuisena. Useita lainauxia runosta esiintyy väliruuduissa Buster Keatonin 1922 mykkäelokuvassa The Blacksmith (1922). Vuonna 1938 Tommie Connor, Jimmy Kennedy, and Hamilton Kennedy tekivät siitä koomisen laulu-ja tanssinumeron, jota Glenn Miller lauloi 1990 filmissä Memphis Belle. Repe Sorsa siteeraa siitä pätkän 1953 piirretyssä Duck Amuck. Notta ei se ihan hukkiin mennyt.
     ellauri048.html on line 822: Vuonna 1879 kyläsepän ilmestymisen jälkeen paikalliset koululaiset Cambridgessa lahjoittivat pitkälle kaverille tuolin joka oli tehty siitä leviävästä kastanjapuusta, se kun oli äskettäin kaadettu. Tuolin tyynyn alla on messinkilevy jossa lukee mm. "Tämä leviävästä kastanjapuusta tehty tuoli on Cambridgen lasten lahja kiitoxexi pitkälle häiskälle". Oikeesti se seppä ei ollut savunaama, vaan pitkän häiskän esi-isä. Siitä lähtien pitkä häiskä otti asiaxeen kuzua koulutyttöjä työkkäriinsä kazomaan "leviävää tuolia". Se kirjoitti myös runon nimeltä "Mun nojatuolista". Brattle streetillä Cambridgellä on kivi osoittamassa leviävän kastanjapuun paikkaa. En muista huomanneeni sellaista.
     ellauri048.html on line 834: The sound of a door that is opened, Misuja kuin pirulaisen merrasta
     ellauri048.html on line 838: Descending the broad hall stair, työntyvän kuin kolme kukkaa
     ellauri048.html on line 840: And Edith with golden hair. ja vähän Eeditinkin kultatukkaa.
     ellauri048.html on line 843: Yet I know by their merry eyes niiden hilpee hihitys
     ellauri048.html on line 847: A sudden rush from the stairway, Äkkihyökkäys tulee rappusista,
     ellauri048.html on line 848: A sudden raid from the hall! äkkirynnäkkönä hallista!
     ellauri048.html on line 853: O'er the arms and back of my chair; tarttuu siihen kuusin hyppysin.
     ellauri048.html on line 858: Their arms about me entwine, niiden kädet käyvät joka paikassa.
     ellauri048.html on line 880:

     There was a little girl

     
     ellauri048.html on line 882: There was a little girl, Oli kerran tyttö, pieni tytön lillukka,
     ellauri048.html on line 889: By Henry Wadsworth Longfellow Kirsi Kunnas
     ellauri048.html on line 892: Viimeximainittua runoa Hanhiemon kirjassa inhosin ihan erityisesti. Piirtelin sivun täyteen rumia kuvia. Siis lasten rumia, ei aikuisten. Nää aikuisten rumat tuli paljon myöhemmin.
     ellauri048.html on line 915: Ich grubs mit allen Mä kaivelin sen irti
     ellauri048.html on line 963: Alfred Tennyson syntyi Lincolnshiressä, 12 lapsesta 4:ntenä. Sen isä oli katkera kirkonmies, joka ajautui rehtorixi (eli kirkkoherraxi) oman isänsä toimesta menetettyään perintöosansa pätevämmän nuoremman veljen hyväxi (Alfin sedän) joka pääsi hyvään asemaan ja ansaizi paikkansa aristokratiassa. Alfin isä oli epävakaa mies, otti viinaa ja nappuloita, ja loi Alfin kotiin synkän jännittyneen tunnelman.
     ellauri048.html on line 967: Alfred Tennyson alkoi kirjoittaa runoutta nuorena, kuten monet sen veljistä ja sisarista, vastalääkkeenä synkälle koti-ilmapiirille.
     ellauri048.html on line 973: Sitten Alfin henkilökohtainen hyvä ystävä Hallam, sen siskon sulhanen, kuoli odottamatta Wienin matkalla. Hallamin kuolema, rahapula ym.ym. sai Alfin kriiseilemään. Sen mieliala ja toiveet lopsahti. Se ei julkaissut runojaan 10 vuoteen, vaikka kirjoittikin niitä lisää.
     ellauri048.html on line 975: Alf meni kihloihin nuoren naisen kaa nimeltä Emily Sellwood, mutta purki kihlauxen kuin Sören Kierkegaard, koska sillä oli huono luonne, huono terveys ja köyhäkin. (Siis Alfilla. Tuskin tyttökään oli varakas.) Alf ratkes ryyppäämään ja asusteli leskiäitinsä nurkissa tai kavereilla Lontoossa. Sen kaverit kylästyi ja pakotti sen julkaisemaan taas runoja, ja 2-osainen runokokoelma "Runot" saikin menestystä. Yhtäkkiä deeku Alf olikin suurin runoilijatoivo nousevassa polvessa. Myöhemmät julkaisut vaan paransivat menekkiä ja Alf pääsi rahoihin. Valitusvirsikokoelma Hallamille in memoriam nosti sen päivän julkkixexi.
     ellauri048.html on line 977: Kun elämä nyt oli reilassa, Alf otti Emilyn takas kihloihin ja ne meni naimisiin. Vaimo alkoi hoitaa kotia ja kirjeenvaihtoa ja leikkas kupongit, Tennyson sai keskittyä transseihin. Julkkixena Tennyson sai kuzun hoviin ja siitä tuli kuningatar Viktorian henkilökohtainen hyvä ystävä. Alfista tuli Wordsworthin perästä seppelöity poeetta (poet laureate). Kieltäydyttyään häveliäästi useamman kerran paroonin arvosta, se vihdoin suostui rupeamaan Alfred Lord Tennysonixi.
     ellauri048.html on line 979: Tennysonin runouden viktoriaaninen romanttisuus ei aina nappaa nykyajan makuun. Kielikuvat voi olla liian kukkaistuoxuisia. Sotasankariutta romantisoidaan. Alf on britti-imperialismin kakunkuorruttaja, se koittaa löytää laissez faire riistosta jotain jaloa. Siinä sivussa se vähän luontoilee. Koko ajan on noita “transseja”, kaikenlaista transsendenssiä ja hiljaisuutta ja yxeyttä siihen sun tähän, ja paljon, paljon loppusointuja. Termiittipesän kuhnuri päästelee peräpäästä pesän tuoxua.
     ellauri048.html on line 1004: Theirs not to make reply, Ei mokkerille kuulu väittää vastaan.
     ellauri048.html on line 1005: Theirs not to reason why, Ei mokun sovi ajatella,
     ellauri048.html on line 1006: Theirs but to do and die. mokkerin on haukattava tomua.
     ellauri048.html on line 1022: Flashed all their sabres bare, Razastivat sapelit kaikki paljaina,
     ellauri048.html on line 1023: Flashed as they turned in air Sapelit välähteli ilmassa
     ellauri048.html on line 1026: All the world wondered. Koko maailman kazomoita hirvitti.
     ellauri048.html on line 1050: When can their glory fade? Ei olis kannattanut.
     ellauri048.html on line 1072: "Break, Break, Break" is a poem by Alfred, Lord Tennyson written during early 1835 and published in 1842. The poem is an elegy that describes Tennyson's feelings of loss after Arthur Henry Hallam died and his feelings of isolation while at Mablethorpe, Lincolnshire. Were Tennyson and Hallam Gay, and Did They Have a Physically Consummated Homosexual Relationship?
     ellauri048.html on line 1076: EITHER they had to knuckle under and settle for a "sublimated", more-or-less disembodied, spiritualized passion . . . . OR they could plunge and risk martyrdom. They must have agreed that they had no taste for martyrdom — or even Byronic exile. . . . It is clear they both knew, in their heart of hearts, they wanted to express their love for each other in a physical way; yes, even in a sexual way — Love and Duty is eloquent testimony to that. But both of them knew in the prevailing moral climate . . . there seemed to be no possibility of love between males that would not incur hysterical opposition. . . . There is not much doubt, had they wanted to take the sexual path and do so openly, they would only have wanted the kind of sex which they felt about each other.
     ellauri048.html on line 1078: Given that no one has ever doubted that Tennyson had some sort of "disembodied, spiritualized passion" for Hallam, this conclusion comes as rather a painful anticlimax. Admittedly, Alf named his son Hallam after Hallam, the one who went to Australia. Of course, the fact that members of Tennyson´s family succumbed to madness, alcoholism, and drug addiction already has made some readers aware that, like so many other Victorians, he should be taken down from a pedestal and join the rest of us. But think of the stir if one the greatest poems of the nineteenth century, one which has major influence on poets as different as Whitman and Eliot, turned out to be chiefly a gay lover's lament! (What's wrong with that? There are zillions of others, better yet.) Tän apologian kirjoitti on George P. Landow, Professor of English and the History of Art, (fittingly) from Brown University.
     ellauri048.html on line 1092: To their haven under the hill; Möljään tonne mäen ahteeseen.
     ellauri048.html on line 1110: Hallam and Tennyson became friends in April 1829. They both entered the Chancellor's Prize Poem Competition (which Tennyson won). Both joined the Cambridge Apostles (a "private debating society"), which met every Saturday night during term to discuss, over coffee and sardines on toast (“whales”), serious questions of religion, literature and society. (Hallam read a paper on 'whether the poems of Shelley have an immoral tendency'; Tennyson was to speak on 'Ghosts', but was, according to his son's Memoir, 'too shy to deliver it' - only the Preface to the essay survives). Meetings of the Apostles were not always so intimidating: Desmond MacCarthy gave an account of Hallam and Tennyson at one meeting lying on the ground together in order to laugh less painfully, when James Spedding imitated the sun going behind a cloud and coming out again. Capital, capital.
     ellauri048.html on line 1112: During the Christmas holidays, Hallam visited Tennyson's home in Somersby, Lincolnshire; on 20 December he met and fell in love with Tennyson's eighteen-year-old sister, Emilia, who was just seven months younger than Hallam.
     ellauri048.html on line 1116: In July 1833, Hallam visited Emilia. On 3 August, he left with his father for Europe. On 13 September, they went to Vienna, with Hallam complaining of fever and chill. It was apparently a recurrence of the "ague" he had suffered earlier that year, and, although it would delay their departure to Prague, there seemed to be little cause for alarm. Quinine and a few days rest were prescribed. By Sunday 15th, Hallam felt sufficiently better to take a short walk with his father in the evening. When he returned to the hotel he ordered some sack and lay down on the sofa, talking cheerfully all the time. Leaving his son reading in front of the fire, his father went out for a further stroll. He returned to find Hallam still on the sofa, apparently asleep apart from the position of his head. All efforts to rouse him were in vain. Arthur Hallam was dead at the age of twenty-two.
     ellauri048.html on line 1154: Our little systems have their day; Mein pikku zydeemeillä on aikansa;
     ellauri048.html on line 1155: They have their day and cease to be: Niillä on parasta ennen päivänsä, ja sitten stop.
     ellauri048.html on line 1180: Thy creature, whom I found so fair. Sun luomuxesta, joka oli musta blondi.
     ellauri048.html on line 1191: To one clear harp in divers tones, Kirkkaan harpun tahtiin eri säveleillä,
     ellauri048.html on line 1193: Of their dead selves to higher things. Toistensa ruumiiden läpi yläleeveleihin.
     ellauri048.html on line 1217: And bring the firstling to the flock; Ja kevään karizoita lammaslaumaan;
     ellauri048.html on line 1227: Sick for thy stubborn hardihood, Sun härkäpäisyydestä sairaana,
     ellauri048.html on line 1259: That thou should'st fail from thy desire, Kun et pääse enää halujesi perille,
     ellauri048.html on line 1260: Who scarcely darest to inquire, Kun tuskin uskallat edes tiedustella,
     ellauri048.html on line 1321: That sittest ranging golden hair; joka istut järkkäämässä blonditukkaasi;
     ellauri048.html on line 1322: And glad to find thyself so fair, Ja iloinen kuin olet noinkin nätti,
     ellauri048.html on line 1335: And, even when she turn'd, the curse Ja samalla kun se kääntyy, on kirous
     ellauri048.html on line 1393: Fair ship, that from the Italian shore Hieno laiva joka Italian rannikolta
     ellauri048.html on line 1400: Ruffle thy mirror´d mast, and lead Ja låpi suotuisien merivirtojen
     ellauri048.html on line 1403: All night no ruder air perplex Koko yönä älköön rumempi ilma vaivatko
     ellauri048.html on line 1405: As our pure love, thro´ early light kirkkaana kuin meidän puhdas lempi, on heittävä
     ellauri048.html on line 1414: Till all my widow´d race be run; Ennenkö mun on leskiralli ohize;
     ellauri048.html on line 1426: And letters unto trembling hands; Ja kirjeet vapiseviin kätösiin;
     ellauri048.html on line 1434: To rest beneath the clover sod, Levätä koiranputken alla maassa,
     ellauri048.html on line 1460: Calm and deep peace in this wide air, Tyyni ja syvä rauha tässä ilmanalassa,
     ellauri048.html on line 1463: If any calm, a calm despair: Jos yhtään tyyni, tyyni epätoivo:
     ellauri048.html on line 1481: O'er ocean-mirrors rounded large, Yli laajojen kuperien merenpeilien,
     ellauri048.html on line 1488: And circle moaning in the air: Ja kruisaan voivotellen ilmassa:
     ellauri048.html on line 1508: An awful thought, a life removed, Kauhee ajatus, kirurgisesti poistettu elämä,
     ellauri048.html on line 1510: A Spirit, not a breathing voice. Henkiolentona, ei henkäilevänä äänenä.
     ellauri048.html on line 1515: Mine eyes have leisure for their tears; Mun silmillä on aikaa kyyneleille;
     ellauri048.html on line 1534: The man I held as half-divine; ille vir qui mi deo par esse videtur,
     ellauri048.html on line 1551: The last red leaf is whirl'd away, Viimeinen punainen lehti lentää tiehensä,
     ellauri048.html on line 1562: I scarce could brook the strain and stir Tuskin voisin kestää tätä painetta
     ellauri048.html on line 1572: A looming bastion fringed with fire. Tulen reunustaman himertävän linnakkeen.
     ellauri048.html on line 1576: Can calm despair and wild unrest Voiko tyyni epätoivo ja villi levottomuus
     ellauri048.html on line 1595: And made me that delirious man
     ellauri048.html on line 1603: Was as the whisper of an air
     ellauri048.html on line 1606: For I in spirit saw thee move
     ellauri048.html on line 1607: Thro' circles of the bounding sky,
     ellauri048.html on line 1648: And slowly forms the firmer mind,
     ellauri048.html on line 1679: Who speak their feeling as it is,
     ellauri048.html on line 1687: And tears that at their fountain freeze;
     ellauri048.html on line 1695: So much the vital spirits sink
     ellauri048.html on line 1696: To see the vacant chair, and think,
     ellauri048.html on line 1715: A third is wroth: `Is this an hour
     ellauri048.html on line 1718: The chairs and thrones of civil power?
     ellauri048.html on line 1751: Who broke our fair companionship,
     ellauri048.html on line 1782: And all we met was fair and good,
     ellauri048.html on line 1798: If all was good and fair we met,
     ellauri048.html on line 1801: Since our first Sun arose and set.
     ellauri048.html on line 1820: As light as carrier-birds in air;
     ellauri048.html on line 1890: The myth likely stems from the Battle of Krojanty in September 1939 at the outset of World War II, when Nazi Germany invaded Poland. On the first day of the war, Polish cavalry charged a German infantry battalion. They initially broke the German ranks, until a counterattack by armored cars with machine guns turned the balance. The charge ended up inflicting heavy losses on the Poles but it worked, delaying the German advance and allowing other Polish forces to retreat. There were no tanks on the battlefield.
     ellauri048.html on line 1895: The Allies cracked German codes — Enigma — thanks to Poles, who snared the first, priceless encryption set for examination. Some 250,000 Polish troops served with the British during the war, including during the Battle of Britain, and an estimated 400,000 fought off the Nazis on the homefront in guerrilla warfare that helped chew up the Nazi war machine — a martial contribution the lancers-versus-tanks myth fails to convey.
     ellauri048.html on line 1922: The flood may bear me far, voi virta viedä kauaskin,
     ellauri049.html on line 12: ircle">49
     ellauri049.html on line 19:

     DISTANT HILLS

     Valitusvirsiä

     
     ellauri049.html on line 25: Viime yönä mietin, mitä on oodi, elegia ja epigrammi. Ylistys, valitus ja hautakirjoitus. 2 ensimmainittua on raamatussakin, ylistys- ja valitusvirsiä. Epigrammeja kyllä aika hinzusti. Nehän on oikeastaan vittuilua enimmäxeen. Jeesuxenkaan isossa kivessä ei lukenut mitään näppärää. No ristissä luki INRI, joka oli eräänlainen epigrammi roomalaisten taholta. Kirjoitin mitä kirjoitin. Pesen käteni. Vanhempainyhdistys repi pelihousunsa. Juutalaisten raamatussa ei pahemmin vittuilla eikä naureskella, eikä kristittyjenkään. Se ei ole harrasta. Raamattu on katolisille harrastuskirja, protestanteille izehoitoa. Izehoitokirjatkin on enimmäxeen vakavia. Tai vallatonta ja vakavaa. Lopuxi kuitenkin jotain vakavaa. Tilanne on vakava muttei toivoton, ne sanovat. Mä sanon just päinvastoin.
     ellauri049.html on line 34: Lyriikka on Unski Kupiaisen (mts. 25) mukaan runouden päälajeista (muut: epiikka ja dramatiikka) subjektiivisin, ja se edustaa kirjallisuuden piirissä välittömintä itsetilitystä ja -tunnustusta. Missään muussa runouden lajissa ei itse ilmaisu ole niin tärkeää kuin lyriikassa. Lyyrinen runo lähentyy musiikkia. Se lähenee musiikkia kahdella tavalla: runon kokonaisuudessa keskeinen osuus on rytmillä, ja tähän liittyy kiinteästi sointuisuus.
     ellauri049.html on line 47: Salaliittoteoreetikot ja noitavainoiset paranoidit polttaa ja kaataa 5G torneja. Vaikka faktat ovat vääriä, vaisto on oikea. Korona ja 5G ajaa samaa asiaa, termiittipesän yhtenäisyyttä ja tiukkenevaa valvontaa. 5G-hyötyjien mielestä vastustus on narsismia, ja venäläistä trollisalaliittoa. Paranoidit vainoo paranoideja, kaikki yhdennäköisiä narsisteja. Pahaa sähköä. Paha sähkö voi olla vaan omassa päässä. Auttaisiko ruuvata irti sulakkeita, kuten Sysmän hellasta, kun se ei suostu muuten lopettamaan lämmittämistä.
     ellauri049.html on line 52: Sonetti on soidinluritusta, koiraslinnun FUCK! FUCK! kuzua koivunlatvasta tai mielellään lähietäisyydeltä. Lirkutusta koppelolle (tai toiselle koiraslinnulle) toisessa persoonassa. Korkeata veisua, häälaulua.
     ellauri049.html on line 60: Sana sonetti tulee italian sanasta sonetto, joka tarkoittaa pientä laulua. 1200-lukuun mennessä sana oli vakiintunut merkitsemään nelitoistarivistä, tarkkaa rakennetta noudattavaa runomittaa. Sonetin rakenne on kuitenkin muuttunut sen historian aikana. Shakespearelainen sonetti muunsi petrarcalaista rakennetta seuraavaan asuun: ABAB CDCD EFEF GG. Näiden teerikukkojen lisäxi sonettia soitti setämies Baudelaire, Rimbaud ja Mallarme.
     ellauri049.html on line 89: Petrarca luritti loputtomiin Laurasta, vaikka tuskin pääsi viivalle. Rusakon Pröö luritti Julialle siteeraten Petrarcaa, sai piirasta vain 2 kertaa. Shakespeare keihästi paremmalla menestyxellä ja sai useinkin ravistella peistä. Sen sonetit onkin mehevämpiä. Sen näkee naamasta kun lakkaa saamasta, ja soneteista. Sonetissa 56 Sekspiiri kyllä lurittaa omalle kullilleen. Kunpa se jaxaisi 3 varvia! Se on harvinaista.
     ellauri049.html on line 99: The spirit of love, with a perpetual dulness. vaan työnnältäydyt peremmälle nussiin.
     ellauri049.html on line 112: Talven 31-32 kolmekymppiset "pojat" viettivät kiihkeästi yhdessä. Heillä oli paljon yhteistä: kmpikin oli ollut yliherkkä lapsi, jonka läheisiä ihmissuhteita varjostivat toistuvat hylätyxi tuleminen ja ulkopuolisuus. Molempien esikuva oli dekadenssin ylipappi Charles Baudelaire (1821-67). Molemmat oli maailmanluokan narsisteja. Molemmilla oli narssissiruno, jossa ne kazoo izeään toisen peilistä. Uuno näkee siellä izensä, Kalle Uunon naamarin. Vajaan vuoden seukkasivat ja sitten tuli bänet. Kailas lähti Nizzaan kuolemaan.
     ellauri049.html on line 114: Molemmilla poikasilla oli rikkinäinen kotitausta, vanhemmat hävyxissä, ja kaikenlaista muuta ikävää. Kalle kuoli tubiin, Uuno sairastui skizofreniaan ja sitten tubiin, liekö saanut Sarkialta. Lähes samanikäisiä, Uuno oli vuoden vanhempi, ja paremmista piireistä. Olikohan se top ja Kalle bottom? Niin veikkaisin. Se sanoi Kallea kauhaxi ja kiuluxi? Kalle suuttui: en ole kiulu, olen viulu, vaikka epävireinen! Uunoko oli se Kallen kauniimpi veli? Ei se kyllä oikeasti ollut kauniimpi, pikemminkin rumempi, länkisäärinen. Kailas kuoli ensin tyylikkäästi Nizzassa, Kalle vasta 12 vuotta myöhemmin nolosti Sysmiössä. Kalle on maallinen, Uuno jumalinen. Uuno räppää tähän tyyliin, varmaan Kallelle:
     ellauri049.html on line 123: mä, irvikuva, kauneutta vailla.
     ellauri049.html on line 136: Frans Uuno Kailas (alk. Salonen; 29. maaliskuuta 1901 Heinola – 22. maaliskuuta 1933 Nizza, Ranska) oli suomalainen runoilija ja kirjailija. Kailas tunnetaan parhaiten runokokoelmistaan, mutta hän myös suomensi paljon. Niin minäkin. Suomentaminen on kivaa, ei tarvi ize kexiä sanottavaa.)
     ellauri049.html on line 140: Kailas kävi koulunsa Heinolassa ja pääsi ylioppilaaksi Heinolan keskikoulun jatkoluokilta keväällä 1920. Hän oli kirjoilla Helsingin yliopistossa vuosina 1920–1926 mutta suoritti vain hajanaisia opintoja estetiikasta ja nykyiskansain kirjallisuudesta. Kailas osallistui vuoden 1919 Aunuksen retkeen, jossa hänen edellinen homopetterinsä Bruno Schildt sai surmansa. Kailaan tämän vuoksi tuntema syyllisyys näkyy novellissa Bruuno on kuollut. Heinola on Sysmän pääkaupunki. Aunuxen retki oli paska reissu, kansanmurhayritys. AKS jatkoi samoissa merkeissä. Matti Kuusi näytti Eino Kailalle AKS:n merkkiä. Kaila säikähti. "Mauno Mannisen leuhkiva sävy alkoi käydä karvoilleni. Kun hän von oben herab ryhtyi halveeramaan Uuno Kailaan infantiilia lyriikkaa, minä ärähdin. Siteerasin jonkin mielestäni vammattoman säkeistön ja tiedustelin, mikä siinä oli infantiilia. - Kailaan runoushan oli sublimoitua onaniaa! puuskahti Mauno. - Eihän kukaan voi ottaa vakavasti runoilijaa, joka tuntee syyllisyyttä onaniasta!" Kuusi puolustamaan Kailasta ja onaniaa. Kuulijat loivat merkizeviä kazeita toisiinsa. Matti Kuusi ja Eino Kaila oli norsseja. Kaxi vanhaa runkkaria raakkumassa fasismin aidalla. L. Arvi Poijärvi ja Aulis Ojajärvi pyöri samoissa piireissä. Kuusen Ohareissa on pientä jälkipyykin makua. Matti tekee ohareita aseveljille. Kieltää uskon kolmasti kuin apostoli Pietari.
     ellauri049.html on line 142: Opintojen sijasta Kailas keskittyi kirjoittamiseen, ja hänen arvostelujaan ja suomennoksiaan julkaistiin muun muassa Helsingin Sanomissa ja Nuori Voima -lehdessä. Esikoiskokoelma Tuuli ja tähkä ilmestyi vuonna 1922. Kriitikot pitivät kokoelmaa varsin hajanaisena, eikä se saavuttanut suurta arvostelumenestystä. Kailas itsekin suhtautui esikoiskokoelmaansa kriittisesti ja kelpuutti siitä myöhempään Runoja-kokoelmaansa vain joitakin runoja. Nuori voima-lehti taitaa ilmestyä ilmaisena siis mainoxilla maxettuna lehtenä tänäkin päivänä. Paizi "nuori" on pudonnut pois nimestä, ymmärrettävistä syistä. Aina uudet voimat, jotka ei jaxa opiskella perse penkissä, kirjoittelee siihen toivorikkaina. Nyt ne on vihervasemmalta, koska kaikki muut on porvareita.
     ellauri049.html on line 144: Kailaan ystäväpiiriin kuului monia tulenkantajia – muun muassa toinen nuori runoilija Katri Vala – mutta Kailas itse vieroksui jossain määrin heidän näkemyksiään. Silti esimerkiksi Kailaan runokokoelmasta Purjehtijat (1925) voi löytää samanlaista eksotiikkaa kuin tulenkantajilla, ja mieltymyksen ekspressionismiin Kailas jakoi tulenkantajien kanssa. Tähän aatevirtaukseen Kailas tutustui suomentaessaan saksalaista runoutta Goethesta aina ekspressionisteihin saakka. Kailas suomensi myös Edith Södergrania.Mäkin on suomentanut tässä Goethea, ja Koskenniemi myös. Mitäs me runoilijat. Me papit nauroimme niin, sanoi kirkonvartija.
     ellauri049.html on line 146: Vuosina 1923–1925 Kailas palveli armeijassa. 1920-luvun lopulla hän työskenteli Suomen ilmoituskeskuksessa ja Kuluttajain lehdessä. Näihin aikoihin hän nousi suosituksi nuorten runoilijoiden keskuudessa ja onnistui herättämään konservatiivisissa piireissä paheksuntaa teoksensa Silmästä silmään (1926) eroottisilla teemoilla.Hienoa että onnistuu herättämään edes jotain pahexuntaa konservatiivipiireissä. Edes kusemalla silmään. Siihen on pyrittävä.
     ellauri049.html on line 148: Vuonna 1929 Kailas joutui mielisairaalaan skitsofrenian vuoksi. Sairastumiseen vaikuttivat ilmeisesti osaltaan lapsuuden traumat ja homoseksuaalisuuden tukahduttaminen. Kailaalla todettiin myös keuhkotuberkuloosi. Kailas pääsi sairaalasta pois jonkin ajan kuluttua, mutta tuberkuloosi koitui kuitenkin hänelle kuolemaksi vuonna 1933 Nizzassa, jonne hän oli lähtenyt parantumaan.
     ellauri049.html on line 154: Uuno oli vanhempiensa avioliiton ainoa eloonjäänyt lapsi. Uunon varhaiset vuodet olivat kuoleman, sairauden ja perheriitojen varjostamat. Hänellä todettiin pahanlaatuinen riisitauti, joka näkyi lopun ikää hänen väärissä jaloissaan. Uunon vanhempien suhde oli rakoileva heidän luonteidensa vastakkaisuuden ja keskinäisen ymmärtämättömyyden vuoksi. Raskain isku Uunon kehitykselle oli äidin varhainen kuolema. Se merkitsi perheen lopullista rikkoutumista ja ihmissuhteen menetystä, jota Kailas ei koskaan kokenut saaneensa takaisin. Äidin olemus jäi kauniiksi mielikuvaksi, joka ilmenee hänen runoudessaankin. Lapsuudestaan lähtien Uuno koki orpoutta ja yksinäisyyttä, jonka Juhani Ihanus (s. 1954, Suomen ainoa kulttuuripsykologian dosentti) uskoo
     ellauri049.html on line 157: Vaimonsa menehtymisen jälkeen Eevert Salonen ei kokenut pystyvänsä kasvattamaan poikaansa. Hänellä oli ylläpidettävänään rapistuva Kailasen ratsutila, jossa perhe oli asunut. Uuno siirtyi asumaan äitinsä vanhempien Juho Markunpojan ja Maria Fredrikan luokse Honkapään taloon Hartolaan vuonna 1903.7 Uuno Kailaan eno, Juho Honkapää nuorempi, kirjoittaa Uunon eläneen isovanhempien alaisuudessa heidän kuolemaansa saakka vuoteen 1919. Tuona aikana Uuno suoritti heidän avustuksellaan Heinolan
     ellauri049.html on line 166: Kirjallisen innostuksensa Kailaan katsotaan saaneen Honkapäässä. Lukemaan hän oppi jo varhain seuratessaan serkkujensa kansakoulun läksyjen lukua. Maria Fredrika luki lapsenlapsilleen Raamattua, varsinkin Vanhan testamentin kauhukertomuksia. Raamatullinen kasvatus on vaikuttanut runoilijan uskonnolliseen tuotantoon, mutta sen katsotaan myös voimistaneen aikuisena koettuja synnin- ja syyllisyydentuntoja, mielenterveysongelmia sekä ankaraa itsekritiikkiä.
     ellauri049.html on line 169: Kaikki sukulaiset eivät ymmärtäneet Uunon herkkäluonteisuuden päälle. Heistä erikoislaatuisen pojan sulkeutunut ja jäykkä olemus vaikutti uppiniskaisuudelta, mitä se toki olikin. Varsinkin enot koettivat kurittaa piirteen pois niin ruumiillisen rankaisemisen kuin nöyryyttämisen keinoin. Niinistön13 mukaan se lisäsi Uunon sulkeutuneisuutta, ulkopuolisuuden tunnetta ja herkkätunteisuutta. Tällä ymmärtämättömyydellä oli Kailaan luonteeseen pysyvä vaikutus hänen elämänsä ajan.14 Kailaan vieraantuminen isästään jatkui Honkapäähän muuton jälkeen. Eevert Salonen solmi uuden avioliiton puoli vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen. Honkapään suku ei ymmärtänyt Salosen hapuilevaa ja velttoa elämäntapaa. Uunon äidin rikkonaisen perhe- elämän sekä kuoleman katsottiin olevan Salosen syytä. Katkeruus entistä vävyä kohtaan näkyi siinä, että Salosta ei kutsuttu Honkapäähän ja hänestä ei liioin puhuttu, varsinkaan positiivisesti. Honkapäässä koetettiin välttää kylmän ja katkeran mielikuvan päätymistä Uunon korviin. Kuitenkin, aikuisiällään Kailas tunsi kantavansa pakollista geneettistä sidettä isäänsä, jonka hän muutoin kielsi. Uuno puhui äitinsä vanhemmista isänä ja äitinä. Koulutovereilleen hän uskotteli isänsä kuolleen.15 Aikuisena hän puhui ystävilleen isästään hyvin vähän, mutta uskoutui esimerkiksi opettaja Otto Kososelle16 todeten, että isäsuhteen puuttumisen vuoksi hänellä ei ollut oikeata lapsuutta: se oli hänen sielullisen rikkinäisyytensä syy. Kailas koki vieraantuneen isäsuhteen olevan seuraus hänen itsensä, äidin puoleisen sukunsa ja isänsä käytöksen yhteisvaikutuksesta.
     ellauri049.html on line 171: Uunosta kasvoi hyvin kaksijakoinen lapsi. Hän oli eloisa pikkuvanha poika, joka osoitti johtajuuden piirteitä. Hän käytti poikkeuksellista älykkyyttään aseenaan kompensoidakseen ruumiillista heikkouttaan. Hän oli itsepintainen eikä alistunut herkästi. Juho Honkapää kuvaileekin sisarenpoikaansa: ” Hän oli jo lapsena erittäin hyväpäinen poika, muuten vähän itsepäinen.”18 Kuitenkin hän ailahteli synkkyyteen, itkuun ja mielipahaan hyvin voimakkain ilmaisuin ja sulkeutui omaan kuoreensa. Orpouden, erilaisuuden ja yksinäisyyden tunne ei irrottanut Kailaasta otettaan koko hänen lyhyen elämänsä aikana.
     ellauri049.html on line 173: Vuosina 1909-1913 Uuno kävi kansakoulun Kuivajärvellä, lähellä Honkapäätä. Uuno osoittautui eteväksi ja tiedonjanoiseksi oppilaaksi. Koululla sijaitsevan piirikirjaston hän luki käytännössä lävitse. Opintien jatkamista tuki myös Uunon sopeutumattomuus fyysiseen talonpoikaistyöhön. Näistä syistä isovanhemmat katsoivat pojan tulevaisuuden olevan akateemisella uralla, ensimmäisenä omasta suvustaan. Syksyllä 1913 Uuno Salonen aloitti oppikoulun Heinolassa. Maalaispojan kömpelyys karisi Uunosta nopeasti. Hän osasi asennoitua uuden koulun vaatimuksiin niin opetuksen kuin käytöksen ja itseilmaisun tasolla. Kouluvuosien aikana Uuno luki vapaa-ajallaan suunnattomat määrät suomalaista ja kansainvälistä kirjallisuutta sekä lyriikkaa.20 Uuno oli luokkatoveriensa joukossa arvostettu ja pidetty oppilas. Hän auttoi koulutehtävissä ystäviään pienestä maxusta ja käytti Honkapäästä saamaansa varallisuutta heidän kestitsemiseensä. Kuitenkin Uunon kiivaus ja ailahteleva luonne pääsi välillä esille myös heidän seurassaan. Uuno oli kaiken kaikkiaan aika kusipää.
     ellauri049.html on line 175: Uunon menestyi hyvin keskikoulussa ja lukiossa. Hän ei koskaan yrittänyt priimusoppilaaksi kaikissa aineissa, vaan ennemmin keskittyi omiin lempiaineisiinsa. Koululaisen muistikirjaan 1916-1917 Uuno Salonen on kirjoittanut mieliaineidensa olevan ainekirjoitus ja piirustus ja mieliharrastuksiensa lukeminen ja piirustus.22 Muut oppiaineet hän suoritti hyvin arvosanoin kohtalaisen vähäisellä lukemisella. Lisäksi Uunolle tuotti vaikeuksia miellyttää niitä opettajia, joiden tyyli pohjautui auktoriteettiaseman käyttämiseen sekä ulkoa opettelun opetustekniikkaan. Heinolan vuosien opettajista kahdella oli merkittävä vaikutus Uunoon: kuvaamataidonopettaja Veikko Pakarisella ja suomen opettaja, lehtori Juho Kinnusella. Kuten Uuno ize vakutti: ”Terveellinen kilpailu ja ymmärtävän opettajan
     ellauri049.html on line 178: Keskikoululuokilta lähtien Uuno Salosen kirjoitustaito herätti huomiota. Vaikkaainekirjoituksen tehtävänannot eivät antaneet sijaa runolliselle luovuudelle, Uuno suoritti ne kiitettävin arvosanoin – keskikoulun ja lukion ainekirjoitusnumero oli 9. Samoin Suomen opettaja Tyyne Fratsin kuvaus Uunosta kertoo kirjallisesta osaamisesta: ”Jo ensimmäisiä Uunon kouluaineita lukiessani hämmästyin, miten tuo hiljainen ja vaatimaton maalaispoika niin mestarillisesti osasi ajatuksensa tulkita.
     ellauri049.html on line 180: Viimeisen kahden lukiovuotensa aikana Uunon suomen kielen opettajana toimi lehtori Juho Kinnunen. Hän kirjoitutti oppilaillaan lukuisia ainekirjoituksia. Uuno Saloselle aineiden kirjoittaminen oli pitkällisen hiomisen ja muokkailun työtä, sillä itsekritiikki painosti kirjoittamaan vain täydellisiä tekstejä, joista hän saikin ylistävää kiitosta. Suomen kieli onkin lukion päättötodistuksessa 10.29 Kuitenkin opetuksesta saatu kannustus oli vähäpätöinen verrattuna siihen julkiseen arvostukseen ja toverien kannustukseen, joita Uuno saavutti 1910-luvun loppua kohden kirjallisille töilleen.
     ellauri049.html on line 182: Erittäin merkittäviksi tekijöiksi Uunon runoon ja lyriikkaan siirtymisessä nousivat
     ellauri049.html on line 187: Opintovuodet keskeytyivät hetkellisesti kesällä 1919, kun Uuno Salonen lähti vapaaehtoisena Aunuksen sotaretkelle. Matkan tarkoituksena oli osoittaa hänen uskaliaisuutensa ja osansa isänmaan kohtalossa. Uuno teki piirroksia Aunuksen retkeltään, mutta suurin osa niistä on hävinnyt. Idealistinen ajatus sodasta karisi todellisuuden tieltä: kurjat olosuhteet, sotahuollon puutteet, kuoleman ja kärsimyksen konkreettisuus sodankäynnin keskellä jäivät kummitteleman Kailaan elämään ja runolliseen tuotantoon hänen loppuiäkseen. Pahin isku oli luokkatoveri Bruno Schildtin kuolema sotaretken aikana. Uuno koki toverinsa kuolleen hänen takiaan, sillä he olivat yhdessä sopineet lähtevänsä Aunukseen.
     ellauri049.html on line 189: Uuno palasi syksyllä sotaretkeltään Honkapäähän sukulaistensa hoiviin. Kotona surtiin sillä aikaa haudan lepoon siirtyneitä isovanhempia. Lukuvuosi 1919 - 1920 oli Uunon viimeinen lukiossa ja hän valmistui keväällä ylioppilaaksi. Uunon nuoruusvuosina oppikoulua merkittävämmäksi nousi henkinen kehitys, joka johti Uuno Salosen kasvamaan runoilija Kailaaksi.
     ellauri049.html on line 191: Uuno Salonen kirjautui Helsingin yliopiston historiallis - kielitieteelliseen tiedekunnanosastoon syksyllä 1920. Siirtyessään Helsinkiin Uuno jätti taakseen kuvataiteen tekemisen. Uuno oli epävarma akateemisen alan valinnasta, sillä oma runoilijan kutsumus oli Honkapään sukulaisten ajatuksien vastainen. Yliopistovuosiensa 1920-23 ja 1925-26 aikana hän ei suorittanut yhtään opintokokonaisuutta. Kouluttautuminen oli vain lume, niin hänelle itselleen kuin honkapääläisille, jolla hän mahdollisti elämänsä pääkaupungissa. Aika kului runojen kirjoittamiseen, sanomalehti- ja kustannusalan kirjallisiin toimitustehtäviin, käännöstöihin ja dekadenttiin boheemieloon.34 Kailas osallistui aktiivisesti nuorten kirjailijoiden, Nuoren Voiman Liiton jäsenten ja tulevien Tulenkantajien seurapiirielämään. Hengenheimolaisuus edesauttoi niin runoilijan uraa mutta myös rappioelämää.
     ellauri049.html on line 194: elintapaansa, jonka hän rahoitti vähäisillä tuloillaan, äidinperinnöllään (12 000 markkaa) ja enojen lainarahoilla. Taloudellisesti turvattu jakso päättyi keväällä 1923. Honkapään enoille, jotka Uunon yliopistokoulutusta hyvässä uskossa olivat rahoittaneet lainaten 30 000 markkaa, valkeni, että sisarenpojan opinnot eivät edistyneet lainkaan sen suuntaisesti kuin kotiin oli uskoteltu ja ettei Uunolla ollut aikomusta maksaa vekseleitään takaisin. Rahavirta katkesi, mutta velkojen annettiin painua pieniä huomautuksia lukuun ottamatta unholaan.
     ellauri049.html on line 196: Taloudellisen tuen katketessa hajosivat myös välit kotiinpäin. Kyse ei kuitenkaan ollut ainoastaan rahasta. Juho Honkapää nuorempi kirjoittaa katkeraan sävyyn: ”Mainittakoon vielä, että sen jälkeen kun lainansaanti loppui, ei hän enää käynyt sukulaisissaan, eikä liioin heille muutoinkaan näyttäytynyt.”
     ellauri049.html on line 200: Uuno Kailas lopetti yliopisto-opinnot vuonna 1926 ja heittäytyi täysin runoilijan ja homoilijan uralle. Runoilijan maine mutta myös rappio kasvoivat yhtäaikaisesti. Kailaan elämässä oli muutamia lyhytaikaisia ihmissuhteita. Samanaikaisesti hänellä oli virkoja ja toimia aikakausi- ja sanomalehdissä, jotka rauhoittivat Kailaan mieltä hetkellisesti. Samalla tasapainoinen elämä hidasti runoilijan oman tuotannon kirjoittamista. Kailaan neljännen runoteoksen Paljain jaloin (1928) valmistumisen
     ellauri049.html on line 201: jälkeen runoilija sairastui skitsofreniaan ja vietti seuraavan vuoden Kammion ja Nikkilän sairaaloissa.
     ellauri049.html on line 203: Kailaan teos Uni ja Kuolema (1931) julkaistiin ennen tuberkuloosidiagnoosia, joka todettiin liian myöhään. Mielisairaalavuoden jälkeen hänelle kehittyi voimakas sairaalakammo, joka vaikeutti kevään 1932 hoitojaksoa Marian sairaalassa. Viimeisen teoksensa Valitut runot (1932) valmistumista varten hän ”karkasi” sairaalasta päästäkseen tekemään "elämäntyönsä" loppuun. Eski Saarinenkin on loppuunsaattanut oman "elämäntyön".
     ellauri049.html on line 207: Erittäin suureksi tekijäksi Kailas itse koki nousevan polven aikakauslehti Nuoren Voiman. Aikakauslehden nuorisoa lähestyvä ja osallistava ote osui lukijoihin päätoimittaja Ilmari Jäämaan ohjauksella. Lehti oli monelle aikalaisnuorelle murrosiässä arvokas kanava saada yhteenkuuluvuuden tunne saman henkisisten ihmisten kanssa. Valtakunnallinen Nuoren Voiman Liitto perustettiin 1919. Liitto perustettiin nuorisoa varten, joka uskoi ja halusi edistää isänmaallisuutta, toveruuden ideaalia sekä uutteran työn ja teltoissa harrastamisen piirrettä.
     ellauri049.html on line 209: Liitto oli varsin merkittävä tekijä 1920-luvun nuorten kirjailijoiden ja runoilijoiden yhdistäjänä. Uuno Salosen jäsennumero oli 34. Nuoressa Voimassa julkaistiin Uunon ensimmäisiä painettuja runoja. Hän osallistui lehden kautta valtakunnallisiin runokilpailuihin ja pääsi kontaktiin kirjallisuutta ja lyriikkaa kirjoittavien ja analysoivien huorien kanssa. Hän sai lehden palstoilla kiitosta ja kehuja, mutta myös analyyttisiä mielipideitä omista runoistaan.
     ellauri049.html on line 213: Nuoressa Voimassa julkaistujen runojen ja partio-osaston illoissa ääneen lausuttujen tekstien merkitys oli Kailaan heikolle itsetunnolle elähdyttävä. Niinistön mukaan: ”Julkinen tunnustus aikana, jolloin nuorukainen alkoi tietoisesti aavistella mahdollisuuksiaan ja toisaalta välillä tunsi epätoivoista pelkoa ja riittämättömyyttä, toiveen ja todellisuuden heräävää ristiriitaa, oli merkittävä ponnin Uunon sisäiselle kehitykselle ja runon, luovan työn avulla tapahtuvalle kompensaatiopyrkimykselle.
     ellauri049.html on line 218: Vaakku panee elegistä parastaan: Ranskan rivieralla, taivaansini-rannikolla, keskellä etelän kevättä sammui Suomen runoilija-Toivo, lyyrillinen lieksa, kirkas ja kuuma kuli, ukulipää jonka polttolasina oli nuorehko ihmiselämä. (32v. Keskitiehen oli 3v jälellä.)
     ellauri049.html on line 227: Sarkia syntyi aviottomana piian lapsena vuonna 1902. Hänen äitinsä oli Aleksandra (Sandra) Maria Sulin (1874–20.2.1916), joka kuoli pojan ollessa vajaa 14-vuotias, ja poika joutui kummitätinsä Hilda Runnin kasvatiksi. Isä oli puuseppä Malakias Korkki, jonka suku oli kotoisin Houhajärven Kuukan talosta. Sarkian isä oli lähes 100 prosenttisella varmuudella (selvennä) Tyrväältä ollut kirvesmies Heikki Laaksonen. Kenen isä oli Korkki? Runninko? Vai Kalle-Kustaan? Miten niin lähes 100%? Kävikö Aadolfikin Santran luukulla? Yhtä epäselvä tarina kuin Jeesuxella. Selvennä!
     ellauri049.html on line 229: Sarkia asui äitinsä kanssa tämän palveluspaikassa Aadolfilla (Aadolfi Mäkelä), mutta tämän kuoltua joulukuussa 1914, he muuttivat äidin vanhempien kotitaloon Kaarlon isoäidin Emman (Lindroos) ja isoisän Pauli Sulinin (myöh. Pajunen) eli ”Vahalan vaarin” luokse. Äidin terveys heikkeni, ja vastuun otti Hilda Runni. Siirryttyään oppikouluun Kaarlo asui kauppias Lehtosen perheessä ja auttoi apteekkari Bäckmanin poikia läksyissä. Bäckmanin perheestä tuli tärkeä hänen myöhemmälle elämälleen, sillä hän oppi perheen sveitsiläissyntyiseltä äidiltä ranskaa ja saksaa. Hmm. auttoikohan Kalle poikia ihan kädestä pitäen? Oppia ja ojennusta. Karttakeppiä. Kotiopettajat ovat vähän sellaisia.
     ellauri049.html on line 231: Vaatimattomista lähtökohdista huolimatta Sarkia menestyi koulussa ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1923 Tyrvään yhteiskoulusta. Ylioppilaaksi valmistumisensa jälkeen hän jatkoi opiskelujaan Helsingin ja Turun yliopistoissa. Turussa opiskellessaan hän tutustui vastaperustetun yliopiston (selvennä) kirjallisuuden professoriin V. A. Koskenniemeen, jonka kirjalliseen piiriin hän liittyi. Tällöin muodostuneet henkilösuhteet olivat myöhemmälle runoilijankutsumukselle hyvin tärkeitä. Rakastukohan se opeen? Sellaista on sattunut, mä tiedän. lähde?). Hän ei kuitenkaan suorittanut loppututkintoa, vaan ryhtyi kirjailijaksi. Kotiseudullaan Kiikassa Sarkia kävi viimeisen kerran vuonna 1931. Kukaan ei ole runoilija omalla maallaan, ei varsinkaan homo Kiikassa. Kiikka on Satakunnassa, nyttemmin yhdistetty Äetsään.
     ellauri049.html on line 233: Monet sairastivat 1900-luvun alkupuolella Suomessa erilaisia tuberkuloosin muotoja, eräs heistä oli Sarkian runoilijatoveri Uuno Kailas. Myös Sarkia sairastui keuhkotuberkuloosiin. Jo nuorena tauti oli oireillut lievänä kaularauhastuberkuloosina, mutta iän myötä tauti eteni keuhkoihin ja muualle ruumiiseen. Nuoren miehen mieleen vaikuttivat myös kokemukset oman fyysisen minän heikkoudesta ja ruumiista kasvavasta sairaudesta (lähde?). Tästä olivat seurauksena ajoittaiset masennukset. Sarkia käsittelikin runoissaan elämän peruskysymyksiä, kuten kuolemaa ja ihmisen kärsimystä.Niin aina. Mikä runoilija se on joka ei niitä käsittele. Ai niin Immi Helleen, tietysti.
     ellauri049.html on line 235: Fil. tri Panu Rajala toteaa esitelmässään, että vaikka keuhkotauti varjosti Sarkian koko elämää, parantoloissa vietetyt ajat eivät olleet runoilijalle vastenmielisiä, sillä eniten luomistyössään Sarkia kaipasi rauhaa, vapautta ja hellivää hoitoa. Kaikkea näitä hän olisi saanut osakseen parantoloissa. Rajalan mukaan potilas näyttää suorastaan paenneen sairauteensa, jotta välttäisi arkeen ja työhön liittyvät ponnistelut. Hiisku kertoo kuitenkin Sarkia-elämäkerrassaan, että parantolailmapiiri tiukkoine sääntöineen ahdisti Sarkiaa, hän ei osallistunut potilaiden viihdeiltoihin ja hälinä häiritsi häntä. Toisella parantolamatkalla 1935 sopeutumisongelmat saivat hänet pakenemaan kesken hoidon. Hätä ja hyvä mieli yhtä aikaa, kuin rengillä sormi piian pillussa.
     ellauri049.html on line 237: 1900-luvun alkupuolella homoseksuaalisuus oli vahva tabu. Se oli myös vankeudella rangaistava rikos. Asiasta joko vaiettiin tai siitä puhuttiin kiertoilmaisuin. Aikalaiset ja myöhemminkin kirjoittaneet ovat olleet hienotunteisia Sarkialle ja käsitelleet hänen homoseksuaalisuuttaan kierrellen. Tietenkään Sarkia itse ei juuri missään vaiheessa ilmaissut viehtymyksiään. Paizi Uuno Kailasille, joka ymmärsi ilman sanoja.
     ellauri049.html on line 241: »Milloin Sarkia kärsi anomaliasta, sisäisestä ristiriidasta, syyllisyydestä, poikkeavuudesta tai yleensä vain eriasteisesta vieraudesta. Ei voitu suoraan sanoa, että Sarkian syvimmät ongelmat juontuivat ihanteellisesta esteettisyydestä, johon yhdistyi hellittämätön omasta homoseksuaalisuudesta johtuva synnintunto. Myös Sarkian ajoittaista taipumusta hillittömiin nautintoihin tuli kosketella hienovaraisesti.»
     ellauri049.html on line 243: Artikkelissaan Rajala tuo esille ainakin kolme vakavampaa Sarkian suhdetta, jotka olisivat voineet olla seksuaalisia. Tunnetuin lienee suhde Uuno Kailaaseen. Siitä on myös niukalti tietoja Kailaksen (Kailaan? Kailasin?) papereissa. Toisaalta matkat ulkomaille olivat tässäkin asiassa henkireikä Sarkialle. Reikäpä hyvinkin. Tapasikohan Kalle ulkomailla Immi Helleniä? Tuskinpa. Olivat ihan eri ikäpolvea. Mutta Linda Pylkkäsen saattoi hyvinkin tavata.
     ellauri049.html on line 245: Kaarlo Sarkia julkaisi elinaikanaan vain neljä erillistä runokokoelmaa, jotka vielä vuonna 1944 julkaistiin koottuina runoina. Omien runojensa ohella hän ehti kääntää runsaasti, etenkin ranskalaista ja italiankielistä runoutta. Hänen runoherkissä käsissään kääntyivät esimerkiksi François Villon, Pierre de Ronsard, André Chénier, Giacomo Leopardi, Victor Hugo, Charles Leconte de Lisle, Charles Baudelaire, Giosuè Carducci, Sully Prudhomme, José María de Heredia, Giovanni Pascoli, Émile Verhaeren, Jean Moréas, Gabriele D'Annunzio, Paul Fort, kreivitär Anna de Noailles, Arthur Rimbaud. Näistä mä tunnen edes nimeltä Villonin, Hugon, Baudelairen, ja Rimbaudin. Huhhuh, piisaa työmaata. Hugo oli peikko jota ohjasti teeveessä söpö Taru Valkeapää. Herää pahvi!
     ellauri049.html on line 251: Kaarlo Sarkia imi voimakkaasti vaikutteita muun muassa asuinpaikkakunnasta (lähde?). Vielä aikuisenakin Sarkia saattoi pohtia vaikutuksia näkemyksiinsä: ”…näkemyksen laajuus ja suuripiirteisyys - runoilun kannalta välttämättömiä seikkoja - puuttuvat minulta. Tunnen ahtaitten rajojen puristavan itseäni, en uskalla, en jaksa lähteä lentoon. Pieni elämä, pienet itsekkäät tunteet ja tunnelmat ovat minun piiriini kuuluvaa hyvää.” Runoilijaksi heittäytyminen ei aina ollut helppoa. Taloudelliset vaikeudet ja velkojen maksu vaivasivat. Nuorella ja komealla Sarkialla oli taipumus elää suurellisesti ja näyttävästi. Hän oli aikansa dandy, sillä hänen kirjeissään ja joskus tuotannossaan tulee esiin narsistisia piirteitä (lähde?). "Sillä"? Onko kaikki narsistit dandyja? Ikävä kyllä ei, voin kertoa. Toisin päin hyvinkin. Kalle ei kuitenkaan ollut snobi, pelkästään dandy. Charlottella on danduja, sellaisia uniräsyjä. On lehmädandu, kettudandu ja vielä muita. Isä-Johnilla oli vain 1, nimeltänsä remmus.
     ellauri049.html on line 259: Eräs ajankohtaan nähden poikkeuksellinen aihepiiri Sarkian runoudessa olivat pohdinnat pahuudesta ja hyvyydestä, korostunut pasifismi ja ajatus kaikkien ihmisten välisestä veljeydestä. Tämä saattoi olla nuoren Sarkian kokeman sisällissodan seurausta kuin myös 1920-luvulla suoritetun asepalvelun vaikutusta. Varsinkin viimeisessä, toisen maailmansodan aikana syntyneessä runokokoelmassaan Sarkia käsittelee ihmisen kovaa kohtaloa ja osaa maailmassa. Njoo tosiaankin, ilmapiiri oli vähän toisenlainen 30-luvulla. Mut Sarkia tuleekin rotinkaisista.
     ellauri049.html on line 267: Sarkia oli tunnustettu ja arvostettu lyyrikko jo elinaikanaan. Hänen varhainen kuolemansa teki hänestä eräänlaisen muoti-ilmiön (lähde?). Vuosisadan loppu koki eräänlaisen Sarkia-renessanssin, sillä esimerkiksi Erik Bergman, Kaj Chydenius, Petri Laaksonen ja monet muutkin sävelsivät hänen kirjoittamiaan runoja (lähde?)
     ellauri049.html on line 275: Juhani Alarik Siljo (vuoteen 1906 Sjögren, 3. toukokuuta 1888 Oulu – 6. toukokuuta 1918 Tampere) oli suomalainen kirjailija ja runoilija.
     ellauri049.html on line 277: Siljon vanhemmat olivat merimies Alexander Sjögren ja Maria Josefina Harjapää. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1907 ja aloitti opinnot Helsingin yliopistossa. Runoilijan työnsä ohessa Siljo toimi mm. Helsingin Sanomien avustajana, Jyväskylän tieteellisen kirjaston apulaisena 1915–1918 ja Valvoja-lehden toimitussihteerinä. Sisällisodassa valkoisten puolella taistellut kirjailija Juhani Siljo oli toinen sisällissodan vaatimista kirjailijauhreista. Punaisten puolella kaatui Maiju Lassila (Algoth Untola). Siljo kuoli sodassa saamiinsa vammoihin Tampereella sodan loppuvaiheessa. Juhani Siljo toimi myös aktiivisesti kirjallisuusarvostelijana. Elämänsä aikana hän ehti julkaista lähes 200 kirjallisuusarvostelua. Kaikki nää senttarit on olleet HS:n avustajia. Ylläri.
     ellauri049.html on line 279: Huolimatta suppeasta tuotannostaan Juhani Siljo on V. A. Koskenniemeä ja O. Mannista seuraavan polven yksi huomattavimmista runoilijoista, joka vaikutti Aaro Hellaakosken, 1920-luvun Tulenkantajien ja vielä sodanjälkeiseenkin lyriikkaan. Juhani Siljon, voimakastahtoisen etsijän, ja "puhtaan minuuden rakentajan" kuva sai myytinomaista hohdetta runoilijan kuoltua kansalaissodassa valkoisten puolella. Runsaasti toistettuja ovat useat aforismit tai runonsäkeet kuten kutsumusruno Excelsiorin avaussäe "Kuin jännitetty jousi on tahtoni mun" tai runon Vastavirtaan alku: "Vastavirtaan nousee lohen suku". Esikoiskokoelmassa Runoja (1910) lyriikka on jo moneen suuntaan aukeavaa. Keskeisiä ovat nuoren ihmisen elämänpelon ja elämänjanon tunteet. Maan puoleen (1914) sisältää aikansa rohkeimpia rytmillisiä kokeiluja. Esikoiskokoelman suoralinjainen pyrkimys on vaihtunut Kuolinripin pakottavaksi valinnan ongelmaksi. Siljo tekee valintaa yksinäisyyden ja toisten, rakkauden ja vapauden, unelman ja todellisuuden välillä. Kelpo narsistina valizi oman jalkansa.
     ellauri049.html on line 283: Turun arbiter elegantiarum Vaakku vertailee homopettereitä niille omistamissaan negrologeissa. Unski ei ollut mikään laulurunollinen Lauri Tähkä vaan kuiva kuvitettu klassikko. Armoitettu hampaitten kiristelijä, täynnä kipeitä retorisia kysymyxiä. Traagillisia elämäntunteita, syntipukin hajua. Olen verkon silmässä kala. En pääse pois. Kalansilmä kaula ojossa juuttuneena perssilmään, katkeruuden sammalkaihi samealla kalvolla. Baurdelaire-kopio. Egosentrisessä lyriikassa ainoo sosiaalinen tunne on sääli tai kateus. Mä säääälin sua. Kauneus on pääasia kuin Callerille. Rumuus on tarttuvaa kuin rengin räkä räystäällä. Irvikuva kauneutta vailla. Jouzenlaulusta tulee mieleen Callen kauniit pilvet ja vaakalinnusta Pärttyli. Mieskohtaisia tuntoja. Ankaraa izensätarkkailua vessassa. Suomen nuori Faethoon, aurinkorannan isvossikka tuuskahti turvalleen Nizzan somerikkoon.
     ellauri049.html on line 285: Saarlo sammui hiljaa Itä-Hämeen erämaapitäjässä Sysmiössä tubitautisena. Olikohan Sysmän vazanvetelöittävällä sahdilla osuutta asiaan. Ottikohan Saarlo osaa Sysmän rollaattorikisoihin? Retorinen kysymys, rollaattoria ei ollut vielä kexittykään. Sarkia oli Turun Musset, pieni Musse Pigg. Dekadenttisymppari oli Mussekin. Baudelaire, Rimbaud, Verlaine, the lot. Kossukin tykkäsi Saarlon kännisestä paatista. Musta se hexametri ei sovi yhtään laivan huojuntaan, humalikkaista puhumattakaan. Sangen artistinen näkökulma! Artisti maxaa.
     ellauri049.html on line 289: Emmä kyllä nää mikä tossa Saarlon tervapääskyrunossa on niin erinomaista. Kypärälleen - kuulostaa tönköltä. Kylän suurin kypäräkö on tässä mielessä? Kuvaloistoa. Hivelevää laulusäveltä. Jenkan tahdissa. "Merimiehen muija ja kalamiehen koira ne yhdessä rannalla ruikuttaa"!
     ellauri049.html on line 295:

     Setämies Baurdelaire (sic)

     
     ellauri049.html on line 297: Charles Pierre Baudelaire (lausunta ransk. [ʃaʁl bodlɛʁ]) (9. huhtikuuta 1821 Pariisi, Ranska – 31. elokuuta 1867 Pariisi) oli ranskalainen runoilija, kääntäjä, esseisti ja kriitikko. Hänen tunnetuin teoksensa on Les Fleurs du mal (suom. Pahan kukat, 2011). Baudelaireen liitetään usein käsite fin de siècle ('vuosisadan loppu'), ja hänet luetaan Edgar Allan Poen ja Théophile Gautierin ohella dekadenttien johtohahmoihin. Se oli niin dekadentti että valehteli kavereille olevansa homo. Jos valehteli. Ehkä se oli bi. Oli sillä tyttöystäviä ainakin, sekä platonisia että suuhunpantavia.
     ellauri049.html on line 299: Baudelaire syntyi ja eli suuren osan elämästään Pariisissa. Hänen isänsä oli paljon äitiä vanhempi ja kuoli pojan ollessa kuusivuotias. Baudelaire palvoi äitiään eikä hyväksynyt tämän toista avioliittoa. Hänet lähetettiin sisäoppilaitoksiin, ensin Lyonin Collège Royaliin ja myöhemmin Pariisin Louis-le-Grandiin, josta hänet erotettiin. Jo nuorena hän päätti elättää itsensä kirjoittamalla, mutta kirjautui kuitenkin oikeustieteen opiskelijaksi. Opiskeluaikanaan hän tuli riippuvaiseksi oopiumista ja sai syfiliksen eikä saanut opintojaan valmiiksi.
     ellauri049.html on line 301: Baudelaire lähti 1840-luvun lopulla barrikaadeille. Ei kovin edistyxellinen naisten suhteen kuitenkaan, haukkui Mussetin misun ihan pataluhaxi. Varmaan kohteli kaltoin myös mulatitarta ja muita panopuita. Bourget ei pitänyt Baudelairesta.
     ellauri049.html on line 303: Baudelaire ja hänen kustantajansa Auguste Poulet-Malassisi saivat eräiden Pahan kukkien ensimmäisessä laitoksessa (1857) olleiden runojen takia sakkotuomion, minkä lisäksi kyseiset kuusi runoa pantiin Ranskassa julkaisukieltoon. Syynä oli ”yleisen moraalin ja hyvien tapojen halventaminen”. (lähde?) Leskikeisarinna laski Kallen sakkoja.
     ellauri049.html on line 305: Loppupeleissä setämies kärsi afasiasta, kaiken huipuxi. Ammattitauteja. Tiedän miltä se tuntuu kun ei löydä sanoja. Baudelaire kuoli äitinsä käsivarsille vuonna 1867. Miten romanttista.
     ellauri049.html on line 309: Luin nää 5 sensuroitua runoa. Pehmopornoa ja lepakoita vintillä. Muhinointia mulatin pepun alla. Pafos-saari mainitaan. Helyt, Lethe (dementia), Liian gaylle, Lesbos, Kirotut ämmät. Kustantaja Huonosti-istuva Kana julkaisee ne uudestaan 1866 Brysselissä (missäs muualla) nimellä Hylyt. Ranskixet yrittää kieltää ja polttaa ne taas - ei onnaa kun ne on nyt Belgiassa. Baurdelaire kuolee seuraavana vuonna. Sensuuri kumottiin Ranskassa 1949.
     ellauri049.html on line 318: Dont le riche attirail lui donnait l’air vainqueur niiden komeus korosti sen valloittajan elkeitä,
     ellauri049.html on line 332: D’un air vague et rêveur elle essayait des poses, löysän unexivan oloisena se vaihtoi asentoja,
     ellauri049.html on line 338: Passaient devant mes yeux clairvoyants et sereins ; näyttäytyi mulle seijaan selvänäköisinä,
     ellauri049.html on line 339: Et son ventre et ses seins, ces grappes de ma vigne, ja sen masu ja tisut, mun viinirypäleet,
     ellauri049.html on line 344: Où, calme et solitaire, elle s’était assise. irrotti sen esasta istumalla naamalle.
     ellauri049.html on line 346: Je croyais voir unis par un nouveau dessin Olin näkevinäni uuteen tyyliin skezattuna
     ellauri049.html on line 348: Tant sa taille faisait ressortir son bassin. sevverran oli iso peppu ja hoikka vyötärö.
     ellauri049.html on line 351: — Et la lampe s’étant résignée à mourir, - Ja kun lampetti oli alistunut kuolemaan
     ellauri049.html on line 353: Chaque fois qu’il poussait un flamboyant soupir, joka kerta kun se hengähti tulisena,
     ellauri049.html on line 361: What are some reasons not to move to Belgium? The Belgians themselves are the most important reason. They are selfish, arrogant, noisy, rude, full of hate, machismo and gynephobia, fundamentalistically religious, uncivilized, vulgar, ugly, mostly drunk and intoxicated with coke and xtc, very dangerous car drivers, cannibals and neanderthalers. (by: Charles Baudelaire)
     ellauri049.html on line 363: Belgia oli Baudelairen Kouvola. Se inhos sitä ihan sikana. Pääsi kotiin vasta halvaantuneena suunnilleen jalat edellä. Mulla oli parempi pulla. Sarjassamme siitä puhe mistä puute, Baudelaire peukutti kurinalaista muotoa, järjestystä ja genreä. Sitten se ei saanut oikeen mitään kunnollista kokoon paizi noita pahan kukkia ja jotain senttailua, muunmuassa modernismista. Välähdyxiä-teosluonnoxessa se kirjoitti: Kaavan luominen on neroutta. Minun tulee luoda kaava. Ei tullut kaavaa, ei neroa. Syfilis alkoi vaivata.
     ellauri049.html on line 365: Etevä Baudelaire-tutkija Claude Pichois otaxuu, että Baudelaire lakkasi olemasta oma izensä jo vuoden 1862 jälkeen, jolloin se tunsi yllään mielipuolisuuden siipien havinan. On myönnettävä, että runoilijakaan ei ole immuuni fysiologisten komplikaatioiden vaikutuxelle. Lukijassa nousee vastarinta, hän kieltäytyy hyväxymästä kryptoniitin vaikutusta, hän ärtyy; hän kokee izensä runoilijaparan suojelijaxi. Mutta voi! Runoilija, siinä missä kuka tahansa muukin, on vain apina, joka on aina altis sairauden seurauxille. Baudelairen Belgia-viha on vain maniaa, jonka syfilixen eteneminen on aiheuttanut ja joka on juurtunut muutenkin kuluttavan elämän, lähinnä alkoholin, rappeuttamaan ruumiseen.
     ellauri049.html on line 367: Yxittäisten ihmisten vihaaminen on osoitus terveydestä. Kokonaisen maan vihaaminen on merkki vakavasta sairaudesta. Entäs sitten jos vihaa koko termiittipesää? Se on jo hyvin hyvin vakavaa. Tai toivotonta, muttei vakavaa. (À propos, Pichois epäilee, että runsaat toistot oirehtivat hermostollisesta sairaudesta. Alzheimerista ainakin.
     ellauri049.html on line 369: Kärpässarjalainen elämäkerturi Henry Troyat suhtautuu Belgian-kirjoituxiin vaivautuneesti: miten Pahan kukkien runoilijanero saattoi sortua kirjoittamaan alatyylisiä solvauxia, jotka eivät juuri ylitä vessakirjoituxien tasoa? Mä tiedän miten: se ei enää karsinut sen paasauxia. Kirjallisuushistoria stilisoi tekijän, eikä vaan se, vaan tekijä ize tekee samaa. "Tää ei kuulosta Goethelta", ajattelee Hansu, ja pyyhkii alatyylisellä rykäyxellä pyllyä. Paizi sitten ihan vanhana.
     ellauri049.html on line 371: Baudelaire oli epädemokraattinen ja naisvihainen. Oliko sillä oikeutta siihen? Saako puhua kuolemanrangaistuxen puolesta kuin Goethe? Saako olla nazi niinkuin Cèline? Ihailla sotaa ja vihata ihmiskuntaa? Ei tietenkään. Siitä tulee rapsuja. Ne oli paskiaisia, vaikka kirjoittivat aika eteviä runoja ja kirjoja. Meistä on moneen junaan, varsinkin nuorista runoilijahomoista. Meidän jokaisen suonissa virtaa tasavaltalainen henki, joka niinkuin kuppa kaivaa luitamme. Erilaisuus on häirizevää.
     ellauri049.html on line 375: ire.jpg" height="150px" />
     ellauri049.html on line 388: Jean Nicolas Arthur Rimbaud (20. lokakuuta 1854 Charleville – 10. marraskuuta 1891 Marseille) oli ranskalainen runoilija. Hän oli kirjallisuudessa harvinainen ”lapsinero”, jonka tuotanto syntyi teini-iässä. Vaikka Rimbaud lopetti kirjoittamisen jo 21-vuotiaana, hän oli siihen mennessä mullistanut maailmanrunouden tuotannollaan, vaikka kesti jonkin aikaa ennen kuin Rimbaud’n tuotanto löydettiin. Häntä pidetään Charles Baudelairen ohella toisena suurena runouden modernisoijana.
     ellauri049.html on line 390: Rimbaud varttui Charlevillessä Ardennesin alueella Koillis-Ranskassa. Hänen isänsä oli sotilas ja äiti paikallisen viljelijän tytär. Isä vietti vain vähän aikaa perheensä kanssa ja hylkäsi sen lopulta kokonaan. Rimbaud’n kasvatti ankaran uskonnollinen äiti. Rimbaud pärjäsi koulussa erittäin hyvin, erityisesti kirjallisuudessa. Saksan–Ranskan sota alkoi heinäkuussa 1870 ja Rimbaud’n käymä koulu suljettiin. Elokuussa Rimbaud karkasi kotoaan Pariisiin, mutta hänet pidätettiin liputta matkustamisesta ja hän vietti jonkin aikaa vangittuna. Vapauduttuaan Rimbaud kierteli useiden kuukausien ajan Ranskaa ja Belgiaa, kunnes poliisi palautti hänet kotiin. Helmikuussa 1871 Rimbaud lähti jälleen Pariisiin ja värväytyi vapaaehtoisena Pariisin kommuunin joukkoihin. Hän palasi kotiin kolmen viikon kuluttua juuri ennen kommuunin joukkojen tukahduttamista.
     ellauri049.html on line 392: Elokuussa 1871 Rimbaud lähetti töitään runoilija Paul Verlainelle, joka kutsui hänet Pariisiin. Rimbaud saapui kaupunkiin syyskuussa 1871 ja vietti kolme kuukautta Verlainen ja tämän vaimon luona. Rimbaud’n ja Verlainen välille muodostui suhde, joka aiheutti skandaalin. Rimbaud palasi Charlevilleen maaliskuussa 1872, mutta Verlaine kutsui hänet takaisin Pariisiin jo toukokuussa. Heinäkuussa Verlaine jätti perheensä ja muutti Rimbaud’n kanssa Lontooseen, missä he viettivät seuraavan talven. Huhtikuussa 1873 Rimbaud jätti mieleltään järkkyneen Verlainen ja palasi kotitilalleen Ranskaan, missä hän kirjoitti teoksensa Kausi helvetissä. Samana vuonna Verlaine ja Rimbaud tapasivat vielä Lontoossa ja Brysselissä, missä Verlaine ampui Rimbaudia ja sai kahden vuoden vankeustuomion.
     ellauri049.html on line 394: Rimbaud ja Verlaine tapasivat viimeisen kerran Saksassa vuonna 1875, kun Verlaine vapautettiin vankilasta käännyttyään katolilaiseksi. Tässä vaiheessa Rimbaud oli lopettanut kirjoittamisen. Hänen elinaikanaan julkaistiin vielä proosarunokokoelma Illuminaatioita Verlainen toimittamana. Hän matkusti Euroopassa pääosin jalkaisin. Kesällä 1876 hän värväytyi Alankomaiden armeijaan saadakseen sitä kautta ilmaisen laivamatkan Jaavalle, jossa karkasi ja palasi toisella laivalla Ranskaan. Hän matkusti Kyprokselle ja asettui 1880 Adeniin Bardey-agentuuriliikkeen edustajaksi ja hoiti tehtävää neljä vuotta. Vuonna 1884 hän kokeili Hararissa Etiopiassa omaa myyntitoimintaa asekauppiaana.lähde? Omayrittäjä, izeyrittäjä, intohimoinen entreprenööri. Ihan tätä päivää! Työnsi asetta maxusta Hararissa? Mitähän Yual siihen sanoi? Varmaan Aah! Nuorissa neroissa piisaa hinttejä.
     ellauri049.html on line 396: Afrikassa Rimbaud’n oikea polvi kipeytyi, ja siihen kehittyi syöpä. Sairauden takia hän joutui palaamaan Ranskaan 9. toukokuuta 1891. Jalka amputoitiin 27. toukokuuta 1891. Hän asettui Marseilleen, jossa kuoli 10. marraskuuta 1891. Hui! mullakin on polvi kipeä, ja lonkka. Onkohan niihin kehittynyt syöpä? Jo lapsena mä olin hirmu luulosairas, ja samanlainen vielä vanhuxena. Inhoon lääkäreitä ja lääkkeitä.
     ellauri049.html on line 402: Näähän on kuin Ranskan oma Uuno Kailas ja Kaarlo Sarkia. Muuten toi ruozinlautta-luritus on oikeesti junamusaa, ihan selkeesti. Sellaista symbolismia. Sarkian käännöstä en ole vielä silmännyt, se näyttää olevan jotain elegistä distikonia. Ei se sovi tähän ollenkaan! "Kun verkkaan laskeuduin yli kylmien Virtojen pinnan, mua enää kahlinnut ei venemiesteni johtava ies". Aika heikko! Aika heikko!
     ellauri049.html on line 428: Plus douce qu’aux enfants la chair des pommes sûres, Suloisempana kuin kakaroille hapanomenat,
     ellauri049.html on line 438: Où, teignant tout à coup les bleuités, délires Jossa värjäten kaiken hullun sinisen
     ellauri049.html on line 443: Je sais les cieux crevant en éclairs, et les trombes Mä tiedän salamien halkaisemat taivaat,
     ellauri049.html on line 444: Et les ressacs et les courants : je sais le soir, ja pyörteet, virtauxet; mä tiedän illan,
     ellauri049.html on line 446: Et j’ai vu quelquefois ce que l’homme a cru voir ! ja oon nähnyt mitä jotkut luulee nähneensä!
     ellauri049.html on line 449: Illuminant de longs figements violets, maxoittuneita pilviviiruja valaisseen,
     ellauri049.html on line 455: La circulation des sèves inouïes, ennenkuulumattomien mahlojen kiertävän,
     ellauri049.html on line 476: Choient, des arbres tordus, avec de noirs parfums ! putoo vääntyneistä puista hajusta mustina!
     ellauri049.html on line 491: Des noyés descendaient dormir, à reculons ! pitkin hukkuneet käy nukkumaan perse edellä.
     ellauri049.html on line 494: Jeté par l’ouragan dans l’éther sans oiseau, hirmumyrskyn heittämänä etteriin ilman lintua,
     ellauri049.html on line 504: Planche folle, escorté des hippocampes noirs, Hullu lauta, jota saattaa mustat hippokampuxet,
     ellauri049.html on line 506: Les cieux ultramarins aux ardents entonnoirs ; ultramariinitaivaita tulisilla suppiloilla,
     ellauri049.html on line 514: Dont les cieux délirants sont ouverts au vogueur : joiden huumaavat taivaat aukee melojalle,
     ellauri049.html on line 523: Si je désire une eau d’Europe, c’est la flache Jos jotain vettä tekee mieli Euroopassa,
     ellauri049.html on line 524: Noire et froide où vers le crépuscule embaumé niin se on kylmä ja musta lampi hämärässä,
     ellauri049.html on line 531: Ni nager sous les yeux horribles des pontons. enkä uida proomujen hirmusilmäin alla.
     ellauri049.html on line 545: Yhdysvaltalainen elokuvakriitikko Roger Ebert antoi elokuvalle kaksi ja puoli tähteä neljästä. Hän rinnasti sen brittiläiseen kulttielokuvaan Onnen kiertolaiset (1987): kummassakaan ei yritetä tehdä epämiellyttävistä päähenkilöistä muuta kuin he ovat. Ratkaisevina eroina hän näki kuitenkin, että Total Eclipsestä puuttuu kaikki huumori, ja elokuvassa oletetaan virheellisesti päähenkilöiden olevan kiinnostavia vain siksi, että he ovat suuria runoilijoita.
     ellauri049.html on line 553: Pourtant, écrira Louis Aragon, admirer le “Bateau ivre” est un signe de vulgarité de l'esprit...
     ellauri049.html on line 617: Heiltä oli nirri pois. Nimittäin intiaanit pirulaiset
     ellauri049.html on line 619: joista leppä oli tirissyt ulos.
     ellauri049.html on line 629: Stéphane Mallarmé (18. maaliskuuta 1842 Pariisi – 9. syyskuuta 1898 Valvins, lähellä Fontainebleauta), oikealta nimeltään Étienne Mallarmé, oli ranskalainen symbolistirunoilija. Ei tääkään Seppo ollut ihan tyytyväinen nimeensä, piti peruuttaa äänteenmuutoxet ja englannintaa etunimi.
     ellauri049.html on line 631: Mallarmé toimi päätoimisesti englannin opettajana ja toimittajana. Hän järjesti kotonaan kirjallisia salonkeja, joihin osallistuivat muun muassa Marcel Proust, W. B. Yeats, Rainer Maria Rilke, Paul Valéry ja Paul Verlaine. He tapasivat kokoontua tiistai-iltaisin, josta syystä ryhmää kutsutaan nimellä les Mardistes. Charles Baudelairen Pahan kukat -runokokoelma (1861) vaikutti suuresti Mallarmén varhaistuotantoon. Hän ihaili myös Edgar Allan Poen runoja, joita hän käänsi ranskaksi.
     ellauri049.html on line 633: Vuonna 1866 Parnassossa ilmestyi kymmenen Mallarmén runoa, muun muassa runon ”Brise marine” (Merituuli). Hän kirjoitti myös runomuotoista näytelmää Hérodiade, joka jäi kuitenkin keskeneräiseksi. Sille läheistä sukua on pitkä rooliruno ”Faunin iltapäivä” (L’après-midi d’un faune, 1876).
     ellauri049.html on line 635: Mallarmé suunnitteli pitkään suurta teosta, Kirjaa isolla K:lla, josta hän kertoi kirjeenvaihdossaan ystävilleen. Tätä suurteosta hän ei kuitenkaan koskaan julkaissut. Siitä on jäljellä vain katkelmia, joista Jacques Scherer on toimittanut kokoelman Le ’Livre’ de Mallarmé (1957/1977). ”Kirjan” piti olla kaikkien kirjojen hyperbola ja sen tarkoitus oli kattaa koko kaikkeus. Mallarmén kuningasajatus on, että ”Maailma on olemassa päätyäkseen Kirjaan.” (Le monde existe pour aboutir à un Livre). Selvä narsisti.
     ellauri049.html on line 637: Paul Valéry välitti luennoissaan Mallarmén ajatuksia Kirjasta, josta Maurice Blanchot sai ajatuksia teoksiinsa Kirjallinen avaruus (1955) ja Le livre à venir (1959, Tulevaisuuden kirja). Mallarmén ja Lautréamont’n runokielen uudistus on aiheena myös Julia Kristevan väitöskirjassa La révolution du language poétique (Runokielen vallankumous, 1969). Jean-Paul Sartren postuumisti ilmestyneessä teoksessa Mallarmé. La lucidité et sa face d’ombre (Mallarmé. Älyn kirkkaus ja sen varjopuoli, 1986) Sartre korottaa Mallarmén runoilijaksi ylitse muiden. Mallarmé on suuresti vaikuttanut myös muihin ranskalaisiin ajattelijoihin, kuten Roland Barthesiin, Jacques Derridaan, Michel Foucault'hon ja Jacques Lacaniin.
     ellauri049.html on line 639: Mallarmén tunnetuimpia teoksia ovat Faunin iltapäivä (1876, suom. Einari Aaltonen (2006), Divagations (Harhautumia, 1897) ja Un coup de dés jamais n’abolira le hasard (Yksi nopanheitto ei milloinkaan poista sattumaa, 1897) sekä postuumisti ilmestynyt Igitur (1925). Mallarmélla oli vaimo ja 2 lasta. Mitähän sen vaimo tykkäsi tosta faunirunosta. No ehkä sillä oli oma rölli vaatekaapissa.
     ellauri049.html on line 645: Ces nymphes, je les veux perpétuer. Sie solln mir dauern, diese Nymphen. Nämä päiväperhot, haluan ne ikuistaa.
     ellauri049.html on line 646: Si clair, Wie so licht Niin kirkas,
     ellauri049.html on line 647: Leur incarnat léger, qu'il voltige dans l'air ihr leichtes Rosenrot die Luft durchschwebt, die dicht niiden kevyt toteutus, mi keijuu ilmassa
     ellauri049.html on line 654: Bois mêmes, prouve, hélas! que bien seul je m'offrais beweist, ach, daß ich ganz allein mir dargebracht totistaa, Tauno! et oikeesti yxin mä
     ellauri049.html on line 663: Mais, l'autre tout soupirs, dis-tu qu'elle contraste wie wenn an heißem Tage, sagst du, Wind sich rührte, mut toinen täynnä voihkinaa, sanoisitko
     ellauri049.html on line 673: De l'inspiration, qui regagne le ciel. von Eingebung, der wieder heim zum Himmel kehrt. innoituksen, joka nousee taivaaseen.
     ellauri049.html on line 679: La chair est triste, hélas ! et j'ai lu tous les livres. Liha on heikko, valitettavasti! Ja olen lukenut kaikki kirjat.
     ellauri049.html on line 680: Fuir ! là-bas fuir ! Je sens que des oiseaux sont ivres Pakoon! Sinne putoo! Tunnen että linnut ovat kännissä
     ellauri049.html on line 684: O nuits ! ni la clarté déserte de ma lampe Hoi yöt! eikä mun lamppuni asumaton kirkkaus
     ellauri049.html on line 687: Je partirai ! Steamer balançant ta mâture, Mä lähden menee! Huojuvamastoinen höyry,
     ellauri049.html on line 689: Un Ennui, désolé par les cruels espoirs, Ikävyys, julman toiveajattelun hylkäämä,
     ellauri049.html on line 690: Croit encore à l'adieu suprême des mouchoirs ! Uskoo vielä nästyykien kyyneleiseen hyvästiin!
     ellauri049.html on line 692: Sont-ils de ceux qu'un vent penche sur les naufrages on ne jotka tuuli työntää haaxirikkoisille
     ellauri049.html on line 702: Charles Marie René Leconte de Lisle (22. lokakuuta 1818 Saint-Paul, Île Bourbonn – 17. heinäkuuta 1894 Voisins, Ranska) oli ranskalainen runoilija, joka syntyi Intian valtameren Réunionin saarella Madagaskarin ja Intian puolivälissä.Kossujen rastatukkainen vävypoika on kotoisin Reunionin saarelta. Se kulexi Sysmän raitilla ja veljeili alkuasukkaiden kaa. Helmin nörttipoikaystävä oli pikemminkin peloissaan. Rastatukka ei ymmärtänyt pelätä. Ja se toimi, koirat ei pure jos niitä taputtaa ystävällisesti.
     ellauri049.html on line 706: Leconte de Lisle oli pessimisti, mutta ei runojensa kautta tuonut esiin ahdistuksensa perussyytä, ja häntä pidettiin omana aikanaan kylmänä, virtuoosina ja muotoon keskittyvänä runoilijana. Hän palvoi kauneutta, kuten häntä suomentanut Kaarlo Sarkiakin, joka on sanonut saaneensa häneltä paljon vaikutteita. Hän oli perehtynyt Intian uskontoihin ja piti ihmiselämää tragediana. Rakkaus on Leconte de Lislelle pelkkää harhaa, ja onnellisia ovat vain kuolleet. Mutta kauneus oli hänelle korkein ideai, tosin Sarkian elämäkerran kirjoittanut Aune Hiisku sanoo että jää hämäräksi, mitä kaikkea Leconte de Lislen kauneuden ideaan sisältyy.Ize se ei ollut järin kaunis, samaa ulkonäkötyyppiä kuin Jouko "Näkymätön" Viänänen. Joukolla oli nenäkäs amerikkalainen kakkosvaimo, joka höykytti sitä sikana Mika Seppälän rapujuhlissa, josta me myöhästyttiin törkeästi, koska tavattiin Lauri Karttusta ja Auli Hakulista Elitessä. Vaimo höykytti sikana myös Seijaa, sitä harmitti vitusti että Seija oli töissä vesilaitoxella, ja se oli vaan miehen mukana.
     ellauri049.html on line 710: Tää Kalle kirjoitti epigrammin Huugolle sen kuoltua 1885. Herää pahvi! No ei, hyvin ylistävän kirjoitti. Enempi sellaisen oodin. Izekin oli jo 67v, mun ikäinen. Kokoelmassa Derniers poemes. Mulle tää kokoelma on varmaan sekä ensimmäinen että viimeinen. Kazelin sen runoja, tylsähköjä. In- ja expressionismia, väliin jotain sovinnaisia mylvähdyxiä, jotka pilaa keitoxen. Silläkin on runo Le Lac, jonka laitan tähän vertailun vuoxi. Tää kuulostaa madagascarilta baobabpuineen. Kauneutta rakastava Leconte parka oli vanhuxena ize tollainen hippopotame obèse aux palpitants naseaux. Le Lac-runon kalju baobab-puu aikalaisten lemuavan krokotiilijärven rannalla.
     ellauri049.html on line 722: Et dans l’air alourdi vibre par millions ; ja tanssii raskaassa ilmassa ziljoonittain;
     ellauri049.html on line 724: À travers l’épaisseur de la broussaille noire, läpi mustan pusikkoisen tiheikön
     ellauri049.html on line 725: Gorgés de chair vivante et le mufle sanglant, pözi täynnä muhvelilampaan verisiä paloja
     ellauri049.html on line 726: À l’heure où le désert sommeille, viennent boire ; aavikon nukkumaanmenoaikaan tulee juomaan;
     ellauri049.html on line 728: De soif et de plaisir, et ceux-ci d’un pas lent, janosta ja mielihyvästä, leijonat tassuttaa
     ellauri049.html on line 731: L’hippopotame obèse aux palpitants naseaux, ylipainoista virtahepoa nenänreijät suurina
     ellauri049.html on line 736: Solitaire, dressant au ciel son large front, yxinäisenä, näyttäen taivahalle kaljuaan
     ellauri049.html on line 759: Paul Valéry (30. lokakuuta 1871 Sète Ranska − 20. heinäkuuta 1945 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, runoilija, filosofi ja Ranskan akatemian jäsen. Valéry nuolaisi sen tusinan kertaa Nobelin hunajapisaraa, muttei tipahtanut. No näitä piisaa, esim. E.M.Foster, Philip Roth, Meg Atwood, med mera.
     ellauri049.html on line 761: Valéryn isä oli alkuperältään korsikalainen ja äiti yhdistyneen Italian Genovasta. Perusopetuksensa Paul Valéry sai dominikaanien veljien opetuksessa Sètessä ja kävi lyseon Montpellier’ssa. Siellä hän myös aloitti oikeustieteen opintonsa vuonna 1889. Samoihin aikoihin hän julkaisi ensimmäiset runonsa Revue maritime de Marseille -lehdessä. Nuo ensimmäiset kirjalliset saavutukset voidaan luokitella symbolistiseen kirjallisuuden suuntaukseen. Hizi että näitä oikislaisia on runoilijoissa kuin Vilkkilässä kissoja! Jönsinkin piti jatkaa Pojun saappaissa, mutta perse ei kestänyt istumista lakikirjan ääressä.
     ellauri049.html on line 763: Vuonna 1894 runoilija muutti Pariisiin, ja tällöin hänen runotuotantonsa jäi taka-alalle ja hän keskittyi siviilivirkoihinsa sekä itsensä ja maailman tuntemiseen.
     ellauri049.html on line 764: Pariisiin muutettuaan Valéry toimi sotaministeriön virkamiehenä ja uutistoimisto Havasin johtajan Lebeyn sihteerinä. Vuonna 1900 Paul Valéry avioitui Jeannie Gobillardin kanssa, ja heillä oli avioliitostaan kolme lasta. Patulla oli viisikymppisenä 8v afääri jonkun runoilijattaren kanssa nimeltä Pozzi, jonka Patu dumppasi kuiviin puristettuna, ja toinen liiketoimi vielä yhden Jeanne Voillierin (oik. Loviton) kaa.
     ellauri049.html on line 775: Ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen ja runotuotannon alettua uudelleen Valérysta tuli eräänlainen valtakunnan virallinen runoilija. Hän oli erittäin tunnettu, ja hänelle annettiin runsaasti erilaisia kunnianosoituksia. Valéry näyttää olleen Ranskan VA Koskenniemi. Valéry oli Mallarmé-fani, pysyi sille uskollisena loppuun saakka kuin Vexi Goethelle.
     ellauri049.html on line 777: Vuonna 1932 hänet valittiin jäseneksi Ranskan kansalliseen museoneuvostoon, vuonna 1933 hänet nimitettiin Nizzan yliopiston kansleriksi. Vuonna 1936 oli vuorossa nimitys maailmannäyttelyn kulttuuriyhteistyön puheenjohtajuus, vuonna 1937 hän sai perustaa oman runouden oppituolinsa maineikkaaseen Collège de Franceen ja vuonna 1939 hänestä tuli Ranskan kirjailijoiden, säveltäjien ja kustantajien yhdistyksen kunniapuheenjohtaja.
     ellauri049.html on line 779: Saksalaismiehityksen aikana Valéry kieltäytyi järjestelmällisesti yhteistyöstä miehittäjän kanssa. Siksi hän menetti Nizzan yliopiston kanslerin viran, mutta säilytti akateemikon arvon ja aseman. Esseistinä Valéryn kirjoitukset kertovat siitä huolesta, mitä hän tunsi länsimaisen sivilisaation ja oikeudenmukaisuuden hengen säilymisestä sekä kirjallisuuden roolista kasvatuksessa, ihmisyksilön taantuvassa kehityksessä. Selvä pyy! Koskenniemi-Mustajoki kaliiperin nilkki!
     ellauri049.html on line 781: Valéry kuoli vain muutama viikko toisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuonna 1945. Hänelle järjestettiin kenraali Charles de Gaullen pyynnöstä valtiolliset hautajaiset. Hänet haudattiin syntymäkaupunkiinsa Sèteen, sen merelliselle hautausmaalle, josta hän oli kirjoittanut juuri tunnetuimman runonsa.
     ellauri049.html on line 783: Kuten tästä on jo toistamiseen selvinnyt, Paul Valéryn kuuluisin runo koskee möljänrakentajien hautuumaata, jonne se on kuopattu. Alla se on suomennettuna, vaikka se on pitkä ja ruma kuin Helsingin paikallisjuna. No ei ruma, onhan siinä puolesa, kuten Sirkka täti ruukas sanoa. Jotain morbidia siinä ehkä on, että äijän kuuluisin runo on sen ize kirjoittama epigrammi izelleen.
     ellauri049.html on line 788: Kun nyt ize mietin asiaa, niin ehken modernismi on sellasta missä ei niinkään kerrota lukijalle jotain tarinaa vaan suolletaan jonkun mielenmaisemaa sen izensä kannalta ja näkökulmasta, enempi niikö izexeen puhelua tai jotain tajunnanvirtaa, niiku silleen.
     ellauri049.html on line 790: Modernismi pyrki irtautumaan klassisista tyyli- ja muotoihanteista. Modernismin ominaispiirre on, että se on esteettisesti tietoinen itsestään, ja siihen liittyy simultaanisuus, rinnastaminen ja montaasi, mutta myös paradoksaaliuus ja moniselitteisyys. Myös totuuden epävarmuus on sen ominaispiirre. Perinteinen kerrontakulttuuri hajoaa ja käytetään lainauksia myyttisiä arkkityyppejä, motiiveja ja symboleja. Kaikkitietävää kertojaa ei enää ole, ja aika lakkaa olemasta kronologinen. Sijalle tulee tajunnanvirta ja näkökulmatekniikka.
     ellauri049.html on line 792: Modernismi on ilmeisintä lyriikassa, jossa se esiintyi ensimmäisenä Ranskassa jo pian 1800-luvun puolivälin jälkeen. Sen keskeisiä edustajia olivat Baudelairen lisäksi Paul Verlaine, Arthur Rimbaud, Guillaume Apollinaire, proosan edustajina Marcel Proust (Kadonnutta aikaa etsimässä), myöhemmin Albert Camus, Simone de Beauvoir ja Alain Robbe-Grillet. Saksankielisiä modernisteja ovat Franz Kafka, Thomas Mann, Bertolt Brecht ja toisen maailmansodan jälkeen esimerkiksi Heinrich Böll ja Günter Grass. Keskeisiä englanninkielisiä modernisteja ovat James Joyce (Odysseus), Virginia Woolf, Samuel Beckett ja yhdysvaltalainen esimodernisti Walt Whitman sekä F. Scott Fitzgerald, Tennessee Williams, Eugene O'Neill ja myöhemmin muun muassa Philip Roth.
     ellauri049.html on line 794: Suomalainen modernismi jakautuu kahtia: toisaalta 1920-luvulla esiin nousivat suomenruotsalainen runous ja tulenkantajat, toisaalta 1950-luvun modernismi, joka hylkäsi kansallisen perinteen. Ensimmäistä kautta edustavat muun muassa Elmer Diktonius, Edith Södergran, Olavi Paavolainen ja Mika Waltari, Uuno Kailas, jälkimmäistä Tuomas Anhava ja hänen ympärillään esimerkiksi Otavan piiriin kuuluneet Paavo Haavikko, Marja-Liisa Vartio ja Veijo Meri.
     
     ellauri049.html on line 813: Quel pur travail de fins éclairs consume Mikä hienojen valoläikkien työ syö
     ellauri049.html on line 815: Et quelle paix semble se concevoir ! ja mikä rauha näyttää sikiävän!
     ellauri049.html on line 818: Le Temps scintille et le Songe est savoir. Aika tuikkii, on tietäminen unelmaa.
     ellauri049.html on line 828: Temple du Temps, qu’un seul soupir résume, Ajan pyhäkkö, jonka alkaa 1 ainut huokaus,
     ellauri049.html on line 840: Le changement des rives en rumeur. saman vaan ei saman virran muutoxista.
     ellauri049.html on line 844: Oisiveté, mais pleine de pouvoir, toimettomuuden jälkeen, silti voimallisen,
     ellauri049.html on line 845: Je m’abandonne à ce brillant espace, heittäydyn tähän kirkkaaseen avaruuteen,
     ellauri049.html on line 847: Qui m’apprivoise à son frêle mouvoir. totuttaen mut hauraaseen liikkeeseensä.
     ellauri049.html on line 850: Je te soutiens, admirable justice tuen sinua, ihailtava valon oikeus,
     ellauri049.html on line 867: Quel front l’attire à cette terre osseuse ? mikä naama vetää sitä tähän luutarhaan?
     ellauri049.html on line 879: Quand, solitaire au sourire de pâtre, Kun yxin virnuillessa paimenen
     ellauri049.html on line 885: Ici venu, l’avenir est paresse. Tähän tultua tulevaisuus on lepoa.
     ellauri049.html on line 887: Tout est brûlé, défait, reçu dans l’air kaikki on palanutta, rikki, haihtunut
     ellauri049.html on line 890: Et l’amertume est douce, et l’esprit clair. katkeruus on suloista, henki altis.
     ellauri049.html on line 899: Tu n’as que moi pour contenir tes craintes ! Sulla ei ole kuin mut hillizemässä pelkojasi!
     ellauri049.html on line 901: Mes repentirs, mes doutes, mes contraintes Mun katumus, mun epäilys, mun rajoituxet
     ellauri049.html on line 902: Sont le défaut de ton grand diamant… on sun suuren timantin taittovirheitä...
     ellauri049.html on line 909: Le don de vivre a passé dans les fleurs ! Elämän lahja on siirtyneenä kukkasiin!
     ellauri049.html on line 923: Qu’aux yeux de chair l’onde et l’or font ici ? jotka lihan silmille luo täällä vesi ja kulta?
     ellauri049.html on line 929: Maigre immortalité noire et dorée, Laiha kullattu ja musta kuolemattomuuus
     ellauri049.html on line 934: Ce crâne vide et ce rire éternel ! Tää tyhjä kallo ja nauru loppumaton!
     ellauri049.html on line 939: Le vrai rongeur, le ver irréfutable todellinen jyrsijä, torjumaton mato
     ellauri049.html on line 945: Que tous les noms lui peuvent convenir ! että sille sopii ihan kaikki nimet!
     ellauri049.html on line 947: Ma chair lui plaît, et jusque sur ma couche, Sitä miellyttää mun liha, ja mun leposijalleni asti
     ellauri049.html on line 948: À ce vivant je vis d’appartenir ! tälle elävälle mä elän kuuluaxeni!
     ellauri049.html on line 963: Courons à l’onde en rejaillir vivant ! Juostaan aallokkoon taas elävänä roiskien!
     ellauri049.html on line 965: Oui ! Grande mer de délires douée, Joo! Iso meri, varustettu harhoilla,
     ellauri049.html on line 968: Hydre absolue, ivre de ta chair bleue, Täydellinen hydra, kuumut sinisestä lihasta,
     ellauri049.html on line 973: L’air immense ouvre et referme mon livre, Valtava ilmavirta avaa ja sulkee kirjani,
     ellauri049.html on line 974: La vague en poudre ose jaillir des rocs ! ruutiaalto tohtii roiskuttaa kallioita!
     ellauri049.html on line 981: Kylämiljöössä kaikki tuntee toisensa. Siellä ei tarvize minuutta, koska on omatunto. Jokaisella on paikkansa, jonka kaikki tuntevat ja osoittavat sille. Niinkuin Anna-sarjassa. Kirkossa on superego, ego on oma suku ja navetassa "se". Uskonto on voimissaan. Vanhoja kunnioitetaan ja lapsia piiskataan, orjia potkiskellaan päähän.
     ellauri049.html on line 984: Kun tieteellis-teollinen vallankumous alkoi 1700-luvulla, tiede teki apinasta jumalan. Darwin sanoi: älä pidä muita jumalia, se on tarpeetonta ja häirizevää. Apinat ei usko, vaan jatkaa uskomista idoleihin.
     ellauri049.html on line 986: Uutta henkeä ja samalla kuitenkin kaipuuta takaisin vanhaan heijasti aateliston klassisismi ja romantiikka porvaristolla. Samalla ne nopeutti säätykiertoa. Kun säädyt kiertää tarpeexi nopeasti, ne sekoittuvat kuin Sirkan pesukoneessa. Värit valuvat, ei pidetä erillään kirjavia ja valkopyykkiä. Villavaatteet kutistuvat. Ei ole enää säätyjä vaan luokkia, rikkaita ja köyhiä. Rikkaat teillä on aina keskuudessanne.
     ellauri049.html on line 990: Tehtaat vaativat sisäistetyn herruuden, jota voi säätää tarpeen mukaan. Ego, superego ja se on jokaisessa ropotissa erixeen. Kun uskonnon persoonaunioni, egon kolmiyhteys hajoaa, piru pääsee irti, ja "siitä" täytyy puhua vaikkei saa. Siihen tarpeeseen syntyi symbolismi. Puhuttiin lastenkielellä siitä ja sen kestävyydestä. Tehtiin Grimmin satuja aikuisille. Moderni-sanan lanseerasi nykykäyttöön Baudelaire.
     ellauri049.html on line 1006: Hyvä kirjailija ja menestynyt kirjailija on käsitteitä, jotka peittää vaan hyvin osittain toisiaan kuin Vennin diagrammin kaksi puhekuplaa. Miten se on mahdollista? No six tietysti, että lukijoistakin on valtaosa totaalisia moukkia, siis ihan pelkkiä pystyynnostettuja apinoita muovipukeissa.
     ellauri049.html on line 1008: Selvennä! Mitä tarkoitat? No kai mä tarkoitan sitä, että ne ei yhtään irtoa siitä peruskolmisoinnusta, joka yhdistää apinoita muihin elukoihin kuten esmes pikkulintuihin, nimittäin, jo ziljoonan kertaa esitettyyn laulelmaan EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL!. Sellaisille on kirjoitettu useimmat bestsellerit, ja niille riittää turveloita ostajia miljoonia, jotka tuottaa turveloille kirjailijoille miljoonia ja tekee niistä omahyväisiä pikku julkkixia.
     ellauri049.html on line 1010: Jänniä seikkailuja jossa valkohatut hyvixet monien kommellusten jälkeen voittaa mustahatut pahixet, siekailematta tappaa ne ja rikastuu, pääsee syömään ja naimaan kaunista heroa ja heroiinia. Siinä se, pähkinänkuoressa. Kirjaa ei malta laskea käsistään, se tempaa mukaansa, tainnuttaa tiiliskivenä. Hizi kuin paperinen tv-sarja, just samanlainen ankeuttaja, joka imaisee oman sielun viimeisetkin repaleet. Ei päästä irti ennen loppuvizejä.
     ellauri049.html on line 1012: Kirjaston poistohyllystä koronapandemian aikana löytynyt
     ellauri049.html on line 1013: Star Wars roskapokkari on yhtä narsistista puuroa. Vois luulla et tätä nyt ei jaxa lukee Erkkikään, mutta Erkkipä lukee, ize asiassa 20 miljoona Erkkiä on ostanut ja lukenut tän scifi-kirjailijan pokkareita. Sehän painii samassa sarjassa kuin Paolo Coelho!
     ellauri049.html on line 1017: Tematiikka on 1-1 Amerikan ulkopolitiikka pahan Empiren eli Saxan/Njeuvostoliiton kukistuttua. Pahan vallan alla olleet pikkuplaneetat on nyt pika pikaa saatettava republiikin hännän alle, sillä izenäisyyttä tavoittelevat valtiot voi joutua taas jonkun uuden pahan alaisuuteen ellei niitä saada heti meikäläisen pahan valtaan. Just protecting our vital interests against rogue states. Suojelemme maamme elintärkeitä etuja roistovaltioissa, kuten meidän öljyä.
     ellauri049.html on line 1021: Rotuja on kuin koronan runtelemassa New Yorkissa, jossa ruumiit mätänee jätekonteissa. Taas ihmisen eli valkoihosen näköset on parhaita ja punaiset keltaiset mustat humanoidit kakkoskastia, karvaisen eläimen näköiset kotieläimiä, ropotit orjia ja lemmikkejä, matelijan, sammakon tai hyönteisen näköiset kerrassaan pahixia. Mustia kuolee eniten koronaan, keisari MAGA ei pidä siitä. Vetelyxet. Koneet ja ropotit korvaa lapset ja sylikoirat. Koneet hurisee, laitteet hyrisee, aseet välähtelee, sankarit painaa urheasti ja taitavasti nappulaa kuin värivammanen Michael Jackson hississä. Suomalainen Chewbacca ei saa basic-kielen sanaa suustan, mölähtelee vaan turkisläjä.
     ellauri049.html on line 1023: Tää on kirjotettu 1994, mä oon Kouvolassa, talous lamassa. Bush Sr. riehuu Irakissa aavikkomyrskynä, kumikaulat seuraa tähtien sotaa televisiosta. Koko universumi toimii kapitalismin koeräjäytyskenttänä. Jedi Kardashianit häärää kasan päällimmäisinä. Hyi kuinka vastenmielistä. Koneet surisee ja holonetti vilkahtelee. God bless America, may the Air Force be with you.
     ellauri049.html on line 1027: Ruozalaiset hyvinä kakkosina tappaa köyhäintaloihin vanhoja sairaita suomalaisia Volvo-tehtaan mamuja, tatuoivat käsiinsä kansanmurhaajien kuvia ja huovuttaa toteemixi kansanepidemiologia, leipoo terveille marsipaanimengelejä. Lauma niillä on jo, suoja puuttuu. MAGA-jumala ompi linnamme, vahva laumasuojamme. Kolm'on maapallolla pahoa, USA, britit ja ruohti. Quorassa kysytään: Lähen vetää Amerikasta, kumpi olis parempi, Saxa vaiko Suomi? Ruozia ei edes mainita.
     ellauri049.html on line 1033:
     ellauri049.html on line 1038: JL Runeberg oli sarjarunkkari, avionrikkoja ja setämies. VA Koskenniemi ylistää sen rakkauskirjeitä jollekulle Emilielle niin pydeen, että ei voi välttyä epäilyxeltä, et VA näkee niissä oikeutuxen omille pikapanoille Huiskun tytärten keskuudessa. Mitähän Runkun alkuperäinen Fredrikan torttu oli tästä mieltä? Ehkä se oli lakannut piittaamasta. Ja Vienokin. No tähän löytyy uudempiakin lähteitä. Runkku on Suomen nuuskituin runoilija. Seuraavissa lainauxissa puhuu Wexi, joku Nalle "HS selvitti" Nyberg ja Panu Rajalan ploki ristiin kuin oravat.
     ellauri049.html on line 1040: Pikkupaskiainen kääpiöpinsseri Panu Rajala on juuri äsken nuuskinut Runebergin(kin) jalkoväliä. Uutuus Panu Rajala: Kansallis­runoilija. J. L. Runebergin elämä. Minerva 2020. 416 s. piirtää elävän kuvan Runebergin elämästä ja luomisinnosta Helsingissä sekä Porvoossa, jonne perhe muutti 1837. Rajalan sujuva kynä tekee tarinasta viihdyttävän ja vetävän. Paikka paikoin kirjaa lukiessa jopa tuntuu siltä kuin seuraisi saippuasarjan rakkaustarinaa, vaikka kyse onkin todellisista tapahtumista.
     ellauri049.html on line 1042: Pekka Tarkka ilmaisi lievän pettymyksen siitä, että kahden edeltävän tutkijan, Matti Klingen ja Johan Wreden, välisestä ottelusta tulee tarkastelussani nahkapäätös, tasapeli. Nybergin sitaatissa Wreden käsi nousee oikeutetusti. Hän ymmärtää enemmän runoutta, Klinge laajemmin historiaa ja politiikkaa. Molempien kirjat innoittivat omaa työtäni suuresti.
     ellauri049.html on line 1044: Nyt vain seurailemaan, kuinka kirja etenee näillä koronamarkkinoilla. Kaikki aiotut puhetilaisuudet tietysti peruttiin, mutta jospa kirja pärjäisikin tämän kerran omillaan, ilman tekijän lisähöykytystä. Perästä kuulunee.
     ellauri049.html on line 1046: Runoilija oli turhaan yrittänyt saada virkaa Keisarillisesta Aleksanterin yliopistosta. Lopulta hän haki Rooman kirjallisuuden ja kaunopuheisuuden lehtorin virkaa Porvoon kymnaasissa.
     ellauri049.html on line 1050: Tämä toki pitää paikkaansa, mutta mitä mieltä Fredrika itse oli tästä kaikesta? Sitä Rajalan kirja ei kerro. Sen sijaan esimerkiksi Merete Mazzarellan Fredrika Charlotta os. Tengström. Kansallis­runoilijan vaimo (2007) tarjoaa näkemyksiä tähän arkaluontoiseen kysymykseen. (Mix tää on kysymys on arkaluontoinen, mut koirasapinan panorundit ihan viihdettä?)
     ellauri049.html on line 1052: Nämä 50v lähenevän runoilijan rakkauskirjeet nuorelle naiselle, josta hänet erotti paizi 20v myös katkaisemattomat yhteiskunnalliset siteet ja velvollisuudet, kuuluvat maailmankirjallisuuden klassillisiin rakkaudentunnustuxiin.
     ellauri049.html on line 1054: En kuitenkaan kuzuisi niitä lyyrillisixi. Ne puhuvat lähes yxinomaan rakkaudesta, siitä ja sen kestävyydestä, hellittämättä vakuuttavat. Vain poikkeustapauxessa ne juhlivat rakastetun olemusta. Sitä useammin ja perusteellisemmin rakastajan kaipuuta, odotuxen tuskaa, epätietoisuuden levottomuutta, iloaan pikapanojen johdosta, ikävää ja mustasukkaisuutta eroaikoina. Miehekäs, suojeleva lämpö tunteen esinettä kohtaan ei sulje pois tulisuutta. Tule tule, kirjoita pian, ajattele minua usein.
     ellauri049.html on line 1056: Voi hemmetti mikä paska narsistirunkku. Varmaankin Wexi menetteli samoin noiden Huiskun sisarusten kaa. Anterosta on miehekästä bylsiä tyttäriä katederia vasten ja jälkikäteen velttomunaa huiskuttaen marista, että tärkeät velvollisuudet ja siteet pakottaa sen ikäänkuin syömään tortun ja samalla myös säästämään sen, tårta på tårta tyylisesti.
     ellauri049.html on line 1058: Tunteen aitous, ehdottomuus ja miehekäs voima, joka kapinoidessaankin todellisuuden asettamia rajoja vastaan tunnustaa niiden olemassaolon ja alistuu välttämättömään, antavat Runebergin kirjeellisille tunnustuxille sitä inhimillistä suuruutta ja ylevyyttä, mitä meillä "Kuningas Fjalarin" runoilijalta on oikeus odottaa. Ei voi olla ilman sisäistä järkytystä seuraamatta tätä sielundraamaa, jossa kaipuu ei milloinkaan löydä lepoa ja tyydytystä ja jossa sosiaalisen syyllisyyden varjo, alituisesti karkoitettunakin, himmentää lyhyitä ilon hetkiä.
     ellauri049.html on line 1060: Olisi luonnollisesti epäasiallista ja täysin aiheetontakin pohtia kysymystä, oliko Emilie Björkstén tämän suuren ja syvän, miehisen ritarillisen rakkauden arvoinen. Oli hänessä runsaasti sitä naisellisuuden ja nuoruuden irrationaalista viehätystä, joka täysin määrin riittää selittämään Runebergin kiintymyxen. Hänen omat runokokokeilunsa, vaikka ne ovatkin ilman varsinaista esteettistä arvoa, eivät millään tavoin puhu häntä vastaan ihmisenä ja naisena, joskin ne ehkä osoittavat, että luonto hänessä oli tullut liiankin tietoisexi izestään. Niinpä hän on ize hieman narkissosmaisesti tarkastellut omaa kuvaansa kirjoittaessan "Den nyckfulla"-runonsa säkeet. On kuitenkin muistettava, ettei Runeberg ymmärrettävistä syistä voinut antaa tunteilleen yhtä välitöntä julkista ilmaisua kuin Emilie. Mix vitussa? Hemmetin setämiehet, ihan samanlaisia kuin jamaikalaisen sokeriplantaasin orjanomistajaäijät, välillä bylsitään nättejä orjatyttöjä, välillä annetaan ruoskan soida. Koskenniemestäkin näkyy selvästi, että kristus on vaan globalisaation emoji kristillisyyden kyljessä, pääasia on länsimainen luottoluokitus.
     ellauri049.html on line 1076: Vasta Wexi Salmisen esseestä mulle valkeni että Runkku setämies on kirjottanut modernisoidun viikinki-kelttitragedian nimeltä Fjalar. Mä muistan nimen lähinnä paxusta poliisipäälliköstä nimeltä Fjalar Jarva joka antoi lapsille liikenneopastusta 50-60-luvulla. Jari Aarnio kaliiperin mafioso ja umpikonna.
     ellauri049.html on line 1084: Suttung är en jätte i nordisk mytologi som en tid äger inspirationens mjöd, suttungamjödet.
     ellauri049.html on line 1085: Suttung erhåller mjödet efter att han tagit med dvärgarna Galar och Fjalar ut på sjön för att dränka dem. De har nämligen orsakat hans föräldrars död. Dvärgarna blir rädda och ber om att få leva. När jätten inte lyssnar på dem erbjuder de till slut honom ett dyrbart mjöd (skaldemjödet). Han förs till berget Hnitbjörg där mjödet finns och tar mjödet i lösen som hämnd för sina föräldrars död. Mjödet gömmer han sedan djupt inne i Hnitbjörg och sätter sin dotter Gunnlöd som vakt.
     ellauri049.html on line 1096: Fjalarille izelleen ei käynyt kuinkaan. Tätä Wexi kovin pahexuu. Pitäs tutustua Yrjö "Houyhnhnm" Hirnin niteeseen "Striden om kung Fjalar" 1936. Kovin tästä melskattiin Suomessa, ello Snellman kasan päällimmäisenä. Joka nälisti kuoliaaxi tuhansia ihmisiä nälkävuosina suojellaxeen rakkaimman lapsensa hopeamarkan kurssia, nauraen perään kuin Hans Solo. Tai Ruozin Mengele Anders Tegnell. Helvetin Jesaja.
     ellauri049.html on line 1104: Lundin kirjastonhoitajana ja estetiikan dosenttina 24v nai rouva Tegnerin, teini-iän kiltsikaverin Anna Myhrmanin. Anna Myhrman verkar ha varit en duktig professorsfru med stort ansvar för hus och familj. Ei siitä sen enempää. Ehti siis hyvinkin kylästyä Annaan ja bylsiskeli nuorempia myöhemmin. Eski luki liikaa Kanttia (Khäänt) ja ihaili Napsua. Sai pelkkiä kunniamainintoja runoista kunnes Larska veli kuoli, siitä valitusvirrestä napsahti eka palkinto.
     ellauri049.html on line 1117: Tegnér var sysselsatt med arbetet på sitt största verk: Frithiofs saga i åratal. Oehlenschlägers Helge, möjligen även Fouqués Regner Lodbrok, var förebilder för den form av självständiga romanser som Tegnér valde. Dikten kom ut som följetång. I den sista romansen, "Försoningen", ligger diktens kärna; ett slags kristnad platonism inläggs där i Baldersmyten. De erotiska sångerna fullbordades först sedan Tegnér mottagit djupa intryck av två intagande kvinnor, fru Euphrosyne Palm (1796–1851) i Lund, som inspirerat bland annat "Grannskapet" och "Fågelleken", och friherrinnan Martina von Schwerin; förbittrade utfall mot kvinnokönet i Frithiofs saga tyder på att bakom den djupa besvikelse som bemäktigade sig Tegnér vid mitten av 1820-talet, låg även besvikelser på det romantiska området. Hihii hahaa taas yx narsistinen setämies. Martina oli nuorehkon skaldin puuma suojelija vapaaherratar ja Emili Selldin 19v piispan panopuu, josta sen oli sit pakko luopua:
     ellauri049.html on line 1119: 1835 skrev Tegnér: "Mitt förhållande till E. måste brytas, då småstadsskvallret håller på att alldeles förstöra hennes rykte och dessutom så irriterat mig att jag brutit med alla bekanta i staden, och utarbetat dem till mina fiender. Jag återvänder väl från denna digression igen till mitt vanliga liv, varifrån jag nu i två år varit skild; men med brustet hjärta och förlamade vingar."
     ellauri049.html on line 1127: I slutet av juni tog han permission för att tillbringa någon tid i sitt hem, till vars ro han från riksdagens oro ivrigt längtat. Men här väntade honom början till slutet. "Efter ett vid en dusch begånget misstag", berättar Boettiger, "och ett därpå följande häftigt slaganfall märktes ögonblick af sinnesförvirring". På läkares inrådan fördes han först till huvudstaden; men vid höstens inbrott färdades han sjöledes till Peter Willers Jessens berömda anstalt för sinnessjuka i Schleswig. Under ljusa mellanstunder på denna resa skrev han "Resefantasier", av vilka särskilt den tredje ger ett gripande intryck. Joo mä tiedän. Kun hullulle tulee välillä kirkkaita hetkiä, ne on liikuttavia.
     ellauri049.html on line 1129: En av hans sista dikter är "Afsked till min lyra". Där uttalar han: "Egentligt lefde jag blott, då jag kvad." Där hör man hans sista toner klinga i avskedsorden: "Förvissna, Febi lager, på min panna, dö på min tunga, du min sista sång!" Näitä jäähyväissanoja ehti tulla aika liuta kuin Castafiorelta Tintissä: ah mä kuolen, ei vaitiskaan vielä, ah mä kuolen. No kuolihan se viimein viimeiseen slaagiin 1846. Se oli aika lihava. Ja aika hullu loppupeleissä. Kultapitoisuus 75%. Franzenilla 90%. Phoebeique viri ollaan me Barkmannitkin, monta yhdessä, skizoja Jekyllejä ja Hydejä, kuten tuo tuomiorovasti. Ja tykätään lagerista, enemmän kuin ipasta. Tykätään panna myös. Siis tykättiin. Jotkut jopa ipanoita.
     ellauri049.html on line 1143: förvirrande, motsägande varandra." ihan ristiin puhuttiin kuin oravat."
     ellauri049.html on line 1145: jag läste länge i hans öppna själ, luin sitä kuin jotain avointa kirjaa,
     ellauri049.html on line 1157: Från mången irring, som han medgav fritt, Pahaa sekoilua, se myönsi reilusti,
     ellauri050.html on line 8: @font-face { font-family: 'AdineKirnberg'; src:
     ellauri050.html on line 9: url(http://grapson.com/fonts/AdineKirnberg.ttf);
     ellauri050.html on line 15: ircle">50
     ellauri050.html on line 23:

     irnberg;color:white;background:#b4c2c3;font-size:4em;text-align:center;margin-top:0%;margin-bottom:0%">25 Milk Chocolates

     
     ellauri050.html on line 40: Vanhuus etenee schuubeissa. Koronaepidemia on ollut melko iso schuubi. Aika monet se on schiebannut luutarhaan ilman kuoppabileitä. Musta on tullut entistä erehdyttävämpi suurmuftin kopio. On myös joltisestikin Olavin näköä. Kirjapino yöpöydällä on yhtä korkea. Pienmuftin villamyssy on Helmin kutoma. Helmissä on myös paljon ton Elsan lookia. Jos Star Warsin Grand Moff Tarkinilla olis parta, sekin olis muftin näköinen. Vanhuxelle sopii parta, se peittää kallon näkyvistä. Moffilla ei ole, eikä kirjaa, se ei osaa lukea.
     ellauri050.html on line 48: Tultuaan pappilaan hän meni kirjastoon ja ezi käsiinsä paxun teoxen kazoaxeen kumpi oli oikeassa, hän vai Ellen. Hän jäi mietteisiinsä aamun koittoon asti, poikkesi uudelle ajatusladulle ja seurasi sitä kokonaisen viikon ollenkaan muistamatta maailmaa, seurakuntaansa ja perhettään. Hän luki yöt ja päivät ja olisi unohtanut ateriat, jollei Una olisi kiskonut häntä kirjan äärestä.
     ellauri050.html on line 54:

     Runoilijasirkkoja

     
     ellauri050.html on line 56: Kirjassa Marjaana Madagaskarissa
     
     ellauri050.html on line 57: pikkupoika sai rukoilijasirkan häkissä.
     
     ellauri050.html on line 58: Runoilijasuvun sirkat on häkkikunnossa.
     ellauri050.html on line 66: se kirjoitteli vihkoihin
     
     ellauri050.html on line 69: Isin mielirunoilija
     
     ellauri050.html on line 85: runokirja Hämärän valo.
     ellauri050.html on line 106: That thou canst not stir a flower Niiet sä et pysty törkkää kukkaa
     ellauri050.html on line 114: Lootussiemenpäiväkirja-ploki
     
     ellauri050.html on line 128: tai lukenut runoilijaa joka sen kirjoitti.
     ellauri050.html on line 165: Francis Thompson (1859–1907) oli brittirunoilija ja katolinen mystikko. Isänsä käskystä, joka oli lääkäri, se meni lääkixeen 18-vuotiaana, mutta loikkasi 26-vuotiaana runoilijaxi. Se oli 3 vuotta kadulla ja teki paskaduuneja, otti oopiumia huonoihin hermoihin. 1888 yx kustantajapariskunta otti sen kotiinsa tovixi ja julkaisi sen ekan runokirjan. Ransu kynäili yhtä ja toista, terveys huononi, kunnes tubi vei 48-vuotiaan. Siinä kaikki.
     ellauri050.html on line 167: No ei sentään. On liikuttaviakin yxityiskohtia: 11-vuotiaana Ransu lähetettii katoliseen seminaariin lähellä Durhamia. Se oli hento herkkä hirmu ujo poika, kaverit sanoi sitä hulluxi. Sen näki jo kaukaa käytävässä hiipimässä lammasmaisesti takinkaulus ylhäällä. Näitä piisas Norssissa, mun luokalla oli useampia. Hyppytunneilla se hipsi koulun kirjastoon ja luki historiaa ja runoja. Vaikka kirjastossa oli kaamee mekkala ja käytiin rizasotia, Ransu sulki izensä pois ja keskittyi kirjoihin kuin Sateenkaarinotkon pastori Meredith. Siitä tuli ihan hikipinko ainekirjoituxessa. Kerran se sai jälkkäriä oltuaan hitain jumppatunnilla. Kazokaa Lallia, kolme, neljä. Huono matikassa, mutta aika hyvä käsipallossa. Kriketissä ykkösluokan penkkiurheilija. Koulu pyysi siltä juhlarunon 1908 kuin kuningatar Kristiinalta Suomen Akatemia, mutta ehti kuolla ensin, 1907. Kristiinalla on tässäkin käynyt parempi pulla.
     ellauri050.html on line 172:

     The Hound of Heaven							Taivaan verikoira					   
     
     ellauri050.html on line 183:            But with unhurrying chase,						Mutta kiiruhtamatta jahdaten,			   
     
     ellauri050.html on line 184:            And unperturbéd pace,						häiriintymättömällä tahdilla,			   
     
     ellauri050.html on line 201:     Smiting for shelter on their clangèd bars:				    livistin suojaan niiden kalterien taa:		   
     
     ellauri050.html on line 209: My own betrayal in their constancy,					niiden uskollisuudessa vaan mun oman petkutuxen,           
     
     ellauri050.html on line 210: In faith to Him their fickleness to me,			                Uskoessaan siihen ne oli mulle uskottomia,
     
     ellauri050.html on line 211:     Their traitorous trueness, and their loyal deceit.			    kavalasti uskollisia, lojaaleja petkuttajia.
     
     ellauri050.html on line 218: Plashy with flying lightnings round the spurn o’ their feet:—	        Märkyreinä lentävien salamien kannuxet jaloissa:-
     
     ellauri050.html on line 220:             Still with unhurrying chase,				        Silti kiiruhtamatta jahdaten,                      	
     
     ellauri050.html on line 221:             And unperturbéd pace,					        häiriintymättömällä tahdilla,                      
     
     ellauri050.html on line 224:             And a Voice above their beat—				        ja ääni huusi tamppauxen yli-
     
     ellauri050.html on line 233: But just as their young eyes grew sudden fair				Mutta justkun niiden silmät säteili äkkiä
     
     ellauri050.html on line 235: Their angel plucked them from me by the hair.				niiden enkeli pelasti ne multa tukasta nostamalla.
     
     ellauri050.html on line 249: I in their delicate fellowship was one—					Niiden määkyvästä seurasta mä olin 1-
     
     ellauri050.html on line 273: Their sound is but their stir, they speak by silences.			Niiden ääni on vaan liikehdintää, ne puhuu vaiti.
     
     ellauri050.html on line 279:                 My thirsting mouth.						mun kuivaa suuta.
     
     ellauri050.html on line 281:                 With unperturbèd pace,					        häiriintymättömällä tahdilla,          
     
     ellauri050.html on line 311: Ah! must Thou char the wood ere Thou can’st limn with it?		Äh! pitääx sun hiiltää puu ennenkuin sä piirrät sillä?
     
     ellauri050.html on line 312: My freshness spent its wavering shower i’ the dust;			Mun raikkaus tuhlas hennon virzasuihkun tomuun;
     
     ellauri050.html on line 322: Those shaken mists a space unsettle, then				Noi häiriyneet sumut paikoin hälvenee, sitten
     
     ellauri050.html on line 325:             I first have seen, enwound						olen nähnyt, käärittynä
     
     ellauri050.html on line 336:                 Shattered in shard on shard?				           räjähtänyt niin maan sirpaleixi?
     
     ellauri050.html on line 390: 		Guru		Swami Sri Yukteswar Giri
     
     ellauri050.html on line 404:   Om-symboli muistuttaa hämmästyttävästi Allahin nimikirjoitusta. Sama pyllyaihelma, johon Omissa työntyy kassikiekura. Allah näyttää vähän pederastilta keppi kädessä. 
     
     ellauri050.html on line 406: Paramahansa Yogananda (born Mukunda Lal Ghosh; January 5, 1893 – March 7, 1952) was an Indian monk, yogi and guru who lived his last 32 years in America. He introduced millions to the teachings of meditation and Kriya Yoga through his organization Self-Realization Fellowship (SRF) / Yogoda Satsanga Society (YSS) of India. A chief disciple of the Bengali yoga guru Swami Sri Yukteswar Giri, he was sent by his lineage to spread the teachings of yoga to the West, to prove the unity between Eastern and Western religions and to preach a balance between Western material growth and Indian spirituality. His long-standing influence in the American yoga movement, and especially the yoga culture of Los Angeles, led him to be considered by yoga experts as the "Father of Yoga in the West."  Jooga on lännessä suosittu naisten jumppamuoto, kun siinä ei hypitä niin että tissit hölskyy. Venytellään vaan kissamaisesti lattialla, ei tarvi hikoilla eikä välttämättä käydä jumpan päälle edes suihkussa, jos on kiire.
     
     ellauri050.html on line 408: Yogananda was the first major Indian teacher to settle in America, and the first prominent Indian to be hosted in the White House (by President Calvin Coolidge in 1927); his early acclaim led to him being dubbed "the 20th century's first superstar guru," by the Los Angeles Times. Arriving in Boston in 1920, he embarked on a successful transcontinental speaking tour before settling in Los Angeles in 1925. For the next two and a half decades, he gained local fame as well as expanded his influence worldwide: he created a monastic order and trained disciples, went on teaching-tours, bought properties for his organization in various California locales, and initiated thousands into Kriya Yoga. By 1952, SRF had over 100 centers in both India and the US; today, they have groups in nearly every major American city. His "plain living and high thinking" principles attracted people from all backgrounds among his followers.Valtaosa amerikkalaisista pitää enemmän high living and plain thinking - vaihtoehdosta.
     
     ellauri050.html on line 410: He published his book Autobiography of a Yogi in 1946 to critical and commercial acclaim; since its first publishing, it has sold over four million copies, with HarperSan Francisco listing it as one of the "100 best spiritual books of the 20th Century". Former Apple CEO Steve Jobs had ordered 500 copies of the book for his own memorial, for each guest to be given a copy. The book has been regularly reprinted and is known as "the book that changed the lives of millions." A 2014 documentary, Awake: The Life of Yogananda, won multiple awards at film festivals around the world.  Tästä viimeistään käy ilmi, että tää tuuba on täysin hanurista, todella syvältä. Mut hyvin vetää hindu ton taivaskoira-räpin.
     
     ellauri050.html on line 472: der sich im allerkleinsten Kreise dreht,	joka kiertää pikkiriikkistä ympyrää,
     
     ellauri050.html on line 476: Nur manchmal schiebt der Vorhang der Pupille	Vain silloin tällöin nousee pupillien esirippu 
     
     ellauri050.html on line 487:   
     
     ellauri050.html on line 490: Rainer Maria Rilke (* 1875 Praha, Itävalta-Unkari-1926 Sanatorium Valmont bei Montreux, Schweiz); oikeastaan: René Karl Wilhelm Johann Josef Maria Rilke) oli itävaltalainen lyyrikko joka runoili saxaxi ja ranskaxi. Runoili asialinjalla ja on merkittävimpiä modernismin runoilijoita. Kirjoitti paljon kirjeitä. Sen puuma oli Nietschen ja sen kaverin Réen entinen, Lou Salomé.
     
     ellauri050.html on line 494: Rilke oli isänsä tahdosta vuosina 1886–1891 sotilasakatemiassa. Vuosina 1895–96 hän opiskeli kirjallisuutta, taidetta, historiaa ja filosofiaa Prahassa ja Münchenissä. Rilke tutustui vuonna 1897 Lou Andreas-Saloméhen, jonka kanssa hänelle muodostui läheinen suhde. Keväällä 1901 Rilke nai kuvanveistäjä Clara Westhoffin, jonka hän oli tavannut edellisenä syksyn Worpswedessää. Parille syntyi joulukuussa 1901 tytär Ruth. Kesällä 1902 Rilke lähti Pariisiin. Siellä julkaistiin vuonna 1910 hänen ainoa romaaninsa Malte Laurids Briggen muistiinpanot. Pariisin-vuosinaan hän julkaisi myös useita runoja. Ille faciet-vanhemmat on saaneet aikaan hurjasti runoilijoita.
     
     ellauri050.html on line 496: Lokakuusta 1911 toukokuuhun 1912 Rilke asui Duinon linnassa lähellä Triesteä. Hän aloitti siellä runokokoelmansa Duinon elegiat kirjoittamisen. Teos valmistui vasta helmikuussa 1922. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa runoilija oli Saksassa. Hänen ei ollut mahdollista palata Pariisiin, ja suurimman osan sota-ajasta hän viettikin Münchenissä. 11. kesäkuuta 1919 hän siirtyi Sveitsiin.
     
     ellauri050.html on line 500: Ensimmäinen valitusvirsi Duinosta käsin on nipin napin Rilken top tenissä.  Onko se jotain maailmansodan herättämää skizoilua? Rene vetää Sveizissä valitusvirsiä miljoonista ruumiista? No tää on nyt vaan arvaus. Aika hautajaistunnelmaista kuiteskin. Modernismille tunnusomaisinta on angstaus. Ei omastatunnosta niin vaan pääse irti. Onnex mulla ei oo sellasta.
     
     ellauri050.html on line 504:   Ei ihan oikeita elegioita, daktyyleitä kyllä mutta hexametrit jää joskus lyhkäsixi joskus pitkixi ja kaxirivisyys on vähän juosten kustua. Pikemminkin virsiä. Koskenniemi heristäisi sormea.
     
     ellauri050.html on line 514: als des Schrecklichen Anfang, den wir noch grade ertragen,		oo kuin kauhean alku, joka vielä me voidaan sietää,
     
     ellauri050.html on line 515: und wir bewundern es so, weil es gelassen verschmäht,			ja me palvotaan niin sitä, rennosti vähänpä piittaa
     
     ellauri050.html on line 519: wir denn zu brauchen? Engel nicht, Menschen nicht,			käyttämään kenkään? Enkulaa ei, ei apinoita,
     
     ellauri050.html on line 521: daß wir nicht sehr verläßlich zu Haus sind				ettei me olla luotettavasti ain kotonamme
     
     ellauri050.html on line 523: irgend ein Baum an dem Abhang, daß wir ihn täglich			jokunen puuhinen kuilun reunalla, jossa me päivin
     
     ellauri050.html on line 532: Weißt du's noch nicht? Wirf aus den Armen die Leere			Etkösä tiedä vielä? Heitäpä handusta tyhjyys
     
     ellauri050.html on line 533: zu den Räumen hinzu, die wir atmen; vielleicht daß die Vögel		pois avaruuxiin, joita me hengitämme, kenties linnut
     
     ellauri050.html on line 537: Sterne dir zu, daß du sie spürtest. Es hob				tähdet, että sä koittasit niitä. Kohti nous
     
     ellauri050.html on line 542: noch von Erwartung zerstreut, als kündigte alles			kuumia toiveita täynnä, kuin soitimen sanoikin irti
     
     ellauri050.html on line 543: eine Geliebte dir an? (Wo willst du sie bergen,				lemmitty sulta? (Minne sä kätkisit sen,
     
     ellauri050.html on line 544: da doch die großen fremden Gedanken bei dir				kert isot oudot miettehet sulla
     
     ellauri050.html on line 556: denn genügend gedacht, daß irgend ein Mädchen,				muistellut riittävästi, et joku tytti,
     
     ellauri050.html on line 560: fruchtbarer werden? Ist es nicht Zeit, daß wir liebend			kikyloikkaa ottaa? Ex ole aika, että me rakastavaiset
     
     ellauri050.html on line 561: uns vom Geliebten befrein und es bebend bestehn:			päästetään partneri irti ja tunnustetaan tärinällä:
     
     ellauri050.html on line 563: mehr zu sein als er selbst. Denn Bleiben ist nirgends.			enemmän kuin se on ize. Sillä mihkään ei sovi jäädä.
     
     ellauri050.html on line 572: Es rauscht jetzt von jenen jungen Toten zu dir.				Se rätisee sulle nyt nuorista vainajista.
     
     ellauri050.html on line 573: Wo immer du eintratst, redete nicht in Kirchen				Minne sä astuitkin, eix kirkoissa puhutellut
     
     ellauri050.html on line 575: Oder es trug eine Inschrift sich erhaben dir auf,			Tai joku graffiti heitteli ylevää läppää 
     
     ellauri050.html on line 577: Was sie mir wollen? leise soll ich des Unrechts				Mitä ne vaatii multa? hiljaa täytyy mun vääryyden
     
     ellauri050.html on line 578: Anschein abtun, der ihrer Geister					verhosta irrottautua, sen joka niiden hengen
     
     ellauri050.html on line 589: alles, was sich bezog, so lose im Raume					kaiken merkittävän, niin kaikesta irti 
     
     ellauri050.html on line 593: alle den Fehler, daß sie zu stark unterscheiden.			kaikki sen virheen, et ne erottelee liikaa.
     
     ellauri050.html on line 595: Lebenden gehn oder Toten. Die ewige Strömung				eläviin vai kuolleisiin. Ikuinen virta
     
     ellauri050.html on line 601: milde der Mutter entwächst. Aber wir, die so große			kasvaa hellästi irti. Mutta me, jotka tarvizemme
     
     ellauri050.html on line 603: seliger Fortschritt entspringt -: könnten wir sein ohne sie?		sielullista kasvua -: voitasko me olla ilman niitä?
     
     ellauri050.html on line 619:   Tästä kohtaa tuli editoitua epähuomiossa bittiavaruuteen paasaus, jonka herätteenä oli Jamaican neekeriorjista kertova netflix-minisarja ja samaan aikaan Herlinin aviisissa uutisoitu New Yorkerissa ilmestynyt brittien ja jenkkien orjahääräilyä arvostellut numero. Hävinnyt paasaus oli olletikin paljon räväkämpi tuoreeltaan, mutta koitan nyt pelastaa mitä pelastettavissa on. Emotionaalista sisältöä siihen antoi se netflix-sarja, jossa entistä suorasukaisemmin näytettiin, millaisia hirtettäviä paskiaisia orjiansa ruoskivat ja hirttävät brittiplantaasin omistajat ize olivat. Hauska vinjetti oli että tyhmää plantaasinomistajarouvaa näytteli sama mimmi kuin vähän aikaisemmin E.M. Forsterin Talon jalavan varjossa saksalainen hienostelija, joka nai siirtomaaherran "Only connect" tyyppisesti. Mimmi sopi molempiin osiin hirvittävän hyvin, sanan alkuperäisessä merkityxessä. Ei hemmetti, kaikki toi tollainen kulttuurikukoistus on vaan herravallan paskaläjän päällä kukkivaa loiskasvua.
     
     ellauri050.html on line 621:   Paizi plantaasinomistajapaskiaisten kuvaus, hyvää minisarjassa oli myös päähenkilön Miss Julyn persoona. Käy selväxi, ettei kukaan apina ole pyhimys, jotkut vaan pääsee toteuttamaan paskamaisuuttansa muita paremmin, koska niillä on käsissänsä reviirit ja meemit. Kaikista niistä tulee samanlaisia paskiaisia kun olosuhteet parantuvat, ja samalla lailla kiltimpiä myös kun on oikein hyvät tai yhtä huonot olosuhteet, ettei tarvi kilpailla. Keskiluokka on pahin, nousukkaat ja laskukkaat. Termiittiapinoita, siitä ei vaan pääse mihinkään, juoxemassa samoja kuluneita polkuja.
     
     ellauri050.html on line 634: V.A. Koskenniemen perheellä oli Hangossa Sirmio-niminen kesähuvila/-paikka.
     
     ellauri050.html on line 637: Kirjassa Hangossa kuin ulkomailla konsanaan II (Birgitta Ekström Söderlund, Marketta Wall) on artikkeli (s. 210-227) Koskenniemestä. Kirjan saa lainaan Helmet-kirjastoista.
     
     ellauri050.html on line 643: Olisimpa halunnut tutustua uljaaseen kansallislintuumme talvikeleillä, mut sillon on huvilassa kovin kylmä ja epäviihtyisää, kun on yxinkertaiset ikkunat eikä uuneja. Et ei sitten, mut runonhan aina saa ihan mielikuvituxesta. Jouzenet on kuumaverisiä niinkuin mä. Pääkallokehrääjän olen nähnyt vaan kirjassa, se oli jänskän pelottava. Eiku runoon vaan. Kämmekän juuriin tutustuin kun jouduin listimään oikein ison yxilön tätä kylläkin rauhoitettua lajia joka oli kasvanut ihan väärään paikkaan meidän pihalla. Mut ei ne suosituxet koske mua eikä Goethea, meitä neroja.
     
     ellauri050.html on line 650: Siitä korollaarina: pieni vinous on vain luonnollista. Niinkuin E.Saarisella, toisto tyylikeinona. Äiti Pirkko inhos toistoa: Tuohan me nyt on jo kuultu. Taisit mainita. ÄLÄ JAPITA! Tiedän tiedän, tänkin mä oon jo moneen kertaan maininnut. Koita ize vääntää yli 1000 paasausta ilman toistoa.
     
     ellauri050.html on line 691:     yön hirviöiden ohi ahdas tie. 
     
     
     ellauri050.html on line 713:   Kenen leipää syöt, sen laulat virsiäkin. 
     
     
     ellauri050.html on line 732:   "Minä kirjoitan sixi, mixi kala ui ja lintu laulaa. 
     
     
     ellauri050.html on line 733:   Minun täytyy kirjoittaa. Se on niin siunatun lohduttavaa. 
     
     
     ellauri050.html on line 734:   Ajatuxet virtaa sydämmestä paperille ja mä saan rauhan."
     
     
     ellauri050.html on line 749: Harmaja kävi Suomalaista yhteiskoulua kuten John. Neljä-viisitoistavuotiaana alkoivat hänen masennuskautensa. Hän liittyi 15-vuotiaana Nuoren Voiman Liittoon, joka oli jo pari vuotta aikaisemmin rohkaissut häntä jatkamaan kirjoittamista. Liiton jäsenenä Harmaja itsekin myöhemmin arvosteli nuorten kirjailijanalkujen tekstejä ja rohkaisi heitä pysymään valitsemallaan tiellä.lähde?
     
     ellauri050.html on line 751:   Harmajan murrosikää varjosti paitsi nuorille tyypillinen maailmantuska, myös ruumiillinen tuska: keuhkotauti, joka antoi ensi oireitaan 1929. Hänellä todettiin keväällä 1931 keuhkotuberkuloosi, ja syksyllä hän joutui kuukausiksi Nummelan parantolaan. Kirjoittamiseen sairaudella ei ollut vaikutusta, ja Harmajan esikoisteos, runokokoelma Huhtikuu julkaistiin keväällä 1932.
     
     ellauri050.html on line 753: Harmaja osallistui keväällä 1932 luokkansa kanssa ylioppilaskirjoituksiin, vaikka edeltävän syksyn hän olikin joutunut olemaan sairaalahoidossa. Vuosi 1932 oli muutenkin Harmajan elämän onnellista aikaa: hänen esikoisteoksensa julkaistiin, hänen terveytensä oli hyvä ja hän löysi ensimmäisen rakkautensa. Harmaja kihlautui, ja haaveet onnellisesta tulevaisuudesta sulhasen kanssa elivät vahvoina. Onni ei kuitenkaan ollut pitkäkestoinen. Harmajan sulhanen etääntyi yhteisistä tulevaisuudenkuvista.
     
     ellauri050.html on line 755: Harmaja aloitti syksyllä 1932 kielten ja kirjallisuuden opinnot Helsingin yliopistossa. Hänen opiskelunsa eteni hitaasti, ja syksyn 1933 hän opiskeli Tarton yliopistossa.
     
     ellauri050.html on line 759: Harmajan elämänhalu katosi lopullisesti hänen sisarensa Outin kuoltua synnytyksessä 1936. Äitinsä mukaan nimetty tyttövauva oli kuitenkin ilahduttamassa Harmajan viimeistä elinvuotta. Menetyksestä huolimatta Harmaja kirjoitti vielä runoja ja julkaisi syksyllä 1936 kokoelman Hunnutettu. Sairaudessa ei tapahtunut kuitenkaan enää käännettä parempaan, ja hän kuoli tuberkuloosiin 23-vuotiaana 1937. Hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle kortteliin U6-27-16. Harmajan muistoa vaalimaan on perustettu Saima Harmaja -seura.
     
     ellauri050.html on line 763:     Haiman maine syntyi erityisesti teoksesta Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa (1938). Teoksen on toimittanut Harmajan äiti Laura Harmaja. Kootuista runoista ilmestyi useita laitoksia, joita jokaista Harmajan äiti Laura Harmaja laajensi päiväkirja- ja kirjeosuuksien osalta. Ritva Ylösen mukaan Harmaja-legendan loi juuri äiti.
     
     ellauri050.html on line 780: Vuosi 1932 oli Saimalle ainakin aluksi harvinaisen valoisa: hän pääsi ylioppilaaksi ja tapasi tulevan sulhasensa Jaakko Holman – hän siis oli se Laura Harmajan ankaralla kädellä editoimien päiväkirjojen julkaistujen versioiden salaperäinen ”J”. – Ritva Ylönen kuvaa ansiokkaasti Saiman ja Jaakon suhdetta, joka nykyajan mittapuiden mukaan oli kovasti viaton ja itse asiassa tuomittu epäonnistumaan, niin erilaisia osapuolet olivat: Saima oli intomielinen ja runollinen ja eroottisesti hehkuva, kun taas urheilua harrastava Jaakko piti jalkansa kovin paljon tiiviimmin maan kamaralla. Mutta Jaakko purki suhteen lopullisesti vasta vähän ennen Saiman kuolemaa, joten ilmeisesti jollain tavalla se palveli myös hänen tarpeitaan.
     
     ellauri050.html on line 782: Verrattuna Kaarina Helakisan vuonna 1977 julkaistuun ja Saiman syntymän 100-vuotisjuhlavuonna uusintapainoksena ilmestyneeseen elämäkertaan, Saima Harmaja: Legenda jo eläessään, Ylönen hallitsee tehtävänsä huomattavasti paremmin ja kirjallisemmin. 
     
     ellauri050.html on line 791: Työ: Tietokirjailija. Työskennellyt muun muassa Yleisradiossa, Filminorissa, Savon Sanomissa, Kotimaa-lehdessä, SPR:ssä, Viikkouutisissa ja Yhtyneissä Kuvalehdissä.
     
     ellauri050.html on line 793: Asuu: Koti Helsingissä, mökkeilee Leppävirralla. Syntynyt Puolangalla.
     
     ellauri050.html on line 799: Ajankohtaista: Kirja Kalle Päätalo – kirjailijan elämä ilmestyi syksyllä 2017. Nyt työn alla on runoilija Saima Harmajan elämäkerta. (Ritva Ylönen putkahtaa uudestaan esiin kuin kylpyankka paasauxessa 58 (Kasa Veronen ja tervaxisen toteemi.)
     
     ellauri050.html on line 801:  Neljä läheistään auto-onnettomuuksissa menettänyt tietokirjailija Ritva Ylönen tietää, miten suruprosessi etenee. Hän on huomannut, että kuusikymppinen osaa surra paremmin kuin kolmekymppinen.
     
     ellauri050.html on line 804: Ritva oli hyväksytty jatko-opiskelijaksi Tampereen yliopistoon, jonne hän oli alkanut tehdä väitöskirjaa kirjailija Kalle Päätalosta. Kuopiosta pääsi sukkuloimaan Tampereelle mainiosti. Väitöksen työläin vaihe, taulukointi, oli tehty, ja työ eteni sujuvasti.
     
     ellauri050.html on line 806: Sitten kännykkä soi. Oulun yliopistollisesta sairaalasta kerrottiin, että tyttären perhe oli joutunut liikenneonnettomuuteen.
     
     ellauri050.html on line 809: Vävy ja kolmevuotias tyttärentytär olivat menehtyneet heti. Kolmekymppinen tytär oli tajuton ja kamppaili hengestään sairaalassa. Hän oli jäänyt vastikään äitiyslomalle, ja hänelle oli tehty hätäsektio. Vauva oli kriittisessä tilassa.
     
     ellauri050.html on line 815: Kirjan tapahtumat olivat tuttuja ja työnteon eetos syvä. Soljuva kieli hiveli kaupungissa kärvistelevän korvaa. Puolanka on Kajaanin pohjoispuolella, Iijoelle on siitä vielä aika matka pohjoiseen, Oulun korkeudelle. Ritva ei aavistanut, että ahmien luettu kirja veisi hänet vielä pitkälle tutkimusmatkalle. Ja että Päätalo auttaisi hänet samalla ylös elämän suurimmasta murheesta.
     
     ellauri050.html on line 822: Kolarin jälkeen tyttären perheen asuntoon Oulussa majoittui viisi ihmistä. Ritva, hänen miehensä ja vävyn vanhemmat. Myös Ylösten Helsingissä asuva poika irrottautui työstään ja matkusti Ouluun.
     
     ellauri050.html on line 826: ”Vauvaa piti käydä katsomassa sairaalassa lasten neurologisella osastolla joka välissä. Pidimme häntä paljon sylissä, jotta hänelle syntyisi heti fyysinen yhteys läheisiin.”
     
     ellauri050.html on line 829: Kaikista asioista ei voinut edes päättää ennen kuin tajuttomalle tyttärelle oli saatu virallinen edustaja. Samaan aikaan vauvan ottaminen yhteiskunnan jäseneksi eteni omaa uomaansa, kun sosiaalitoimen päätökset ja lapsen huoltokuviot käynnistyivät.
     
     ellauri050.html on line 840: Reilu kuukausi aiemmin Ritva oli sattunut olemaan tyttärensä luona sairaalassa, kun tämä tuli tajuihinsa.
     
     ellauri050.html on line 851: ”Kaikki oli irrallaan ja ilmassa, enkä tuntenut kuuluvani minnekään. En tiennyt, kääntyykö elämäni huonommaksi vai paremmaksi. Ainut kiintopiste oli vauva ja hänen huoltamisensa.”
     
     ellauri050.html on line 855: Kuopion-koti ja muut asiat jäivät, niin myös väitöskirja. Perhe keskitti voimavaransa vauvan hyvinvointiin.
     
     ellauri050.html on line 856: ”Olin välillä aivan kirjaimellisesti maahan lyöty. Aikaa piti pilkkoa. Jos jaksaisin aamupäivän, sitten lounaaseen, sitten iltaan, ehkä jopa yön yli.”
     
     ellauri050.html on line 863: Ritva palasi töihin parin päivän sairausloman jälkeen. Suru jäi surematta.
     
     ellauri050.html on line 869: Ritva myös kirjoitti, muisteli menneitä ja edesmenneitä ja purki omia tuntemuksiaan tekstiin. Hän katseli valokuvia ja kuunteli huilunsoittajatyttärensä musisointia. Ja itki.
     
     ellauri050.html on line 871: Käänteentekevää oli, kun hän pääsi Suomen Mielenterveysseuran SOS-kriisiryhmään. Hän sai sieltä henkilökohtaisen terapeutin ja pääsi myös vertaistukiryhmään, joka oli tarkoitettu äkillisesti aikuisen lapsensa menettäneille äideille.
     
     ellauri050.html on line 883: Nyt Ritva teki taas väitöskirjaansa, yksikseen aamuyöllä.
     
     ellauri050.html on line 887: Viime syksynä ilmestyi Ritvan kirjoittama Päätalo-elämäkerta. Kirjaa on painettu jo 12 000 kappaletta. Menestyksen myötä Ritva on esiintynyt televisiossa ja radiossa, kirjamessuilla ja muissa tilaisuuksissa.
     
     ellauri050.html on line 923: Myöhemmässä kirjallisuudessa dityrambilla tarkoitetaan voimakkaan innoituksen siivittämää runoa. Dityrambeille on luonteenomaista nopearytmisyys sekä yleensä myös säkeiden eripituisuus ja loppusoinnuttomuus.  Känniset ei pysy nuotissa, pelkkää örinää.  Tunnettuja uudemman ajan dityrambeja ovat Goethen Wanderers Sturmlied vuodelta 1777 ja Nietzschen Dionysos-Dithyramben 1880-luvulta.  Et jaxetaankin sievistellä näissä seliseliselityxissä.
     
     ellauri050.html on line 931: Haucht ihm Schauer übers Herz.			ihan hirveästi pelota.				
     
     ellauri050.html on line 933: Wird dem Regengewölk,				Vaan sadepilvelle,				
     
     ellauri050.html on line 934: Wird dem Schloßensturm				linnareissulle,					
     
     ellauri050.html on line 940: Wirst ihn heben übern Schlammpfad		Hinaa mua mutapolulla				
     
     ellauri050.html on line 942: Wandeln wird er					Mä sekoilen					
     
     ellauri050.html on line 949: Wirst die wollnen Flügel unterspreiten,		Villapeitot levität,				
     
     ellauri050.html on line 951: Wirst mit Hüterfittichen ihn decken		peität frakinliepeillä,				
     
     ellauri050.html on line 955: Wirst im Schneegestöber				Lumipyryssä					
     
     ellauri050.html on line 1000: Kalt wird sonst					kylmä tulee muuten				
     
     ellauri050.html on line 1015: Rinnt ein Nebenbach,				oman lirini.					
     
     ellauri050.html on line 1019: Abseits von dir,				poispäin susta,					
     
     ellauri050.html on line 1034: An des Gebirgs					Satu Vuoriston					
     
     ellauri050.html on line 1035: Sonnebeglänzter Stirn nicht			aurinkoisesta Haikosta,				
     
     ellauri050.html on line 1048: Wir vom Gebirg herab				alas mäkeä, Donnerwetter,			
     
     ellauri050.html on line 1062: 
     Uns ja uns. ihankuin Vaakku. puhukaa vaan izestänne sievistelijät. Jöötti halus näyttää Herderille ja vetää Hamannin myrskyä ja mylväystä. Päällekäyntiä ja verentungosta. Jöötti oli saanut kylläxeen susikoirasta, joka kehtas kuzua sitä varpusexi ja käpytikaxi. Jöötti pani vaihtoon Herderin ja siirtyi  uuteen Merckiin.
     
     ellauri050.html on line 1067: Bei abgehellter Luft,					Kirkastuneessa ilmassa,
     
     ellauri050.html on line 1093: bunt verlarvt,						Kirjavaxi paljastunut,
     
     ellauri050.html on line 1100: Nur Buntes redend,					Puhuen vaan kirjavia,
     
     ellauri050.html on line 1101: aus Narrenlarven bunt herausredend,			pellentoukista käsin puhuen kirjavia
     
     ellauri050.html on line 1122: unter buntzottigen Raubthieren				Kirjavanpörröisten petoeläinten seassa 
     
     ellauri050.html on line 1123: sündlich gesund und schön und bunt liefest,		syntisen terveenä ja kauniina ja kirjavana menisit,
     
     ellauri050.html on line 1172: Bei abgehellter Luft,					Ilman kirkastuttua, 	     
     
     ellauri050.html on line 1173: wenn schon des Monds Sichel				Kun jo kuun sirppi	     
     
     ellauri050.html on line 1190: des Tages müde, krank vom Lichte,			Päivään kylästyneenä, valosta sairaana,
     
     ellauri050.html on line 1205:   Nietsche fanitti Catulle Mendezia kun se oli kova satyyri. Catulle oli Teophile Gauthierin suojatti. Gauthier oli Huugo-peikon maskotti. Parnassisteja, romantismin ja symbolismin välissä. Oltiin dekadentteja, elettiin koroillaaneläjien rahoilla, bylsittiin kaikkea mikä liikkui, saatiin morkkixia, sexitauteja ja tehtiin  lehtolapsia. Gauthieria fanittivat  Balzac, Baudelaire, Goncourtin veljexet, Flaubert, Pound, Eliot, James, Proust and Wilde.
     
     ellauri050.html on line 1219: verriet es mir			Sen voin tu-		  
     
     ellauri051.html on line 17:     ircle">51  
     
     ellauri051.html on line 34: mustalla sapellani kirjavoin vihreän retrojääkaapin kylkeä. 
     
     
     ellauri051.html on line 51:     Kuvituxena Star Warsin tulkkirobotti ja se toinen pallopäinen.
     
     ellauri051.html on line 54:     Filosoferna blir hårdvaluta
     
     ellauri051.html on line 63:     Runsas suolankäyttö lisää verenpainetta ja verisuonisairauxia.
     
     ellauri051.html on line 68:     Coronaviruset är en ursäkt för rasism.
     
     ellauri051.html on line 69:     Suomen maanviljelijöiden siirtomaapolitiikka paljastui,
     
     ellauri051.html on line 101:   Seijan kirjanmerkissä lukee kärrynpyöräkäsialalla 
     
     
     ellauri051.html on line 108:   Lea sanoi usein Seijalle Eiraan tullessa: mulla oli sulle jotain 
     
     
     ellauri051.html on line 109:   hirmu tärkeää sanottavaa, mutta nyt se on unohtunut. 
     
     
     ellauri051.html on line 155: Lao Rui: Hirveen näkösiä siiroja.
     
     ellauri051.html on line 165: Kristina Carlson: Niin on, vittu, Raamattu kainalossa kirkon portilla. 
     
     ellauri051.html on line 214:       Samalla elektromekaanisella varmuudella kuin coronavirus, ne iskee heti heikoimpaan kohtaan: mamuihin, vanhuxiin ja muihin vähäosaisiin. Jahka pandemia hellittää, on talouskasvu turvattava, ja se tapahtuu kaatamalla rahaa kapitalisteille yhteisestä laarista ja kiristämällä hyvinvointivaltion menovyötä. Näin saadaan hoidetuxi hengiltä se osa laahuxesta, joka Suomessa ikävästi jäi kitumaan, kun ei noudatettu Ruozin Mengelen reseptiä: kanttuvei heti alkuun vanhuxille ja huonoille mamuille. 
     
     ellauri051.html on line 216:       Vittuun talouskasvu! Äkkiä hirsipuuhun nää kolme kusipäätä ja niiden pääkoomikko! Eikö tästä hulluudesta tule ikinä loppua? Ei tule. Ne ovat "vain ihmisiä." Vain aivan mulkeroita termiittiapinoita. Onnexi Leevi ei ole sellainen. Leevi, tule ja syö nää porukat! Pure hanslankareilta päät!
     
     ellauri051.html on line 234: 	(Kenr. Patton, Sysmän panssarirykmentti,  p.c.)
     
     ellauri051.html on line 243: Und zähle nicht die Toten! Dir ist,		äläkä laske ruumiita! Sinulle, kulta,
     
     ellauri051.html on line 247:       Täähän on kuin suoraan Ruozin Mengeleltä ja Lillrank-hirviöltä. Mut tää on Hördeliniä.
     
     ellauri051.html on line 254:     Alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti on johtanut soten virkamiesvalmistelua. Toukokuussa hänet valittiin oikeuskansleriksi. Hallituksen päätöksellä hän silti jatkaa sote-lakipaketin valmistelua. Oikeuskanslerin tehtävää hoitaa viransijainen vuodenvaihteeseen asti. Perustuslakiongelmien vuoksi aikataulu petti ja lain valmistuminen on hämärän peitossa.
     
     ellauri051.html on line 256:     Pöystin on ollut sote-lakien valmistelun kiistaton kärkihahmo. Käytännössä hänen pitäisi oikeuskanslerina, kun hän siihen virkaan viimein siirtyy, valvoa omia aiempia tekemisiään. Hän on nykyisessä tehtävässään noudattanut hallituksen ohjeita ja on heikkoon lainvalmisteluun vähintään yhtä suuri syyllinen kuin hallitus poliittisine epärealistisine tavoitteineen.
     
     ellauri051.html on line 258:     Keskeinen kysymys on, pystyykö Pöysti käsittelemään sote-lakeja laillisuusvalvojana kansalaisten kannalta luottamusta nauttivalla tavalla, kun on johtanut kyseistä lainsäädäntöprosessia poliittisen ohjauksen alaisena virkamiehenä.
     
     ellauri051.html on line 282: Mekin ajoimme hyviä asioita ja surimme, kun CIA surmasi Chilen vaaleilla valitun presidentti Salvador Allenden palatsiinsa. Se olis pitänyt vaan panna viralta. Tuli ylilyöntejä. No Stalinillekin tuli vikatikkejä. Surimme, emme suuttuneet, niinkuin nytkin MAGAn ylilyöntejä. 
     
     ellauri051.html on line 295: Kirjoittaja on seinäjokelainen rehtori ja taidekriitikko
     
     ellauri051.html on line 301:       Luin äskettäin jostakin, että Herlinin Sanomien ex-kriitikko Kasa Veronen arvosti kun ex-vasemmistolainen Anssi Sinnemäki näki Koskenniemessä muutakin kuin vanhan nazin. Anssi Sinnemäen juhlakirja Trifonovin jotakin avaa kirjallisuushistorian suljettuja ovia. Sinnemäki on pitkän linjan kriitikko ja vanhan koulukunnan vasemmistolainen toimittaja, tunnettu muun muassa Kulttuurivihkojen päätoimittajana ja oman pienkustantamon, Tamara Pressin pyörittäjänä. Tästä Sinnemäestä on ollut jo useitakin havaintoja, sehän on se nimekäs vasemmiston takinkääntäjä. Repostelijaa repostelee vuorostaan Markku Soikkeli, josta mulla ei ole mitään havaintoa ennen alla lainattavaa Kiiltomadon prujausta. 
     
     ellauri051.html on line 303:       ”Kirjailijan urapolku luonnonvalintana” -esseessä Sinnemäki esittelee pitkän joukon kirjailijoita, joilla isätrauma (joillakin äidin mielisairaus) on vähintäänkin yksi keskeinen motiivi taiteen tekemisessä. Tähän joukkoon Sinnemäki laskee myös itsensä. Tässäpä lupaava elämä ja teos-yritelmä! Pitäis ihan lukea.
     
     ellauri051.html on line 305: Sinnemäen ryöppyävä esitys isätrauman työstäjistä on omalla tavallaan vakuuttava. Kotimaisista kirjailijoista mukana ovat muun muassa J. L. Runeberg, Aleksis Kivi, Gunnar Björling, Mika Waltari, Katri Vala, Väinö Linna, Kalle Päätalo, Pentti Saarikoski, Jörn Donner, Hannu Mäkelä ja Ulla-Leena Lundberg. Todisteaineiston vyörytykseen keskittyvä esittely jää harmi kyllä luettelomaiseksi ja monin tavoin keskeneräiseksi.
     
     ellauri051.html on line 309: Että tietyn kirjailijapolven tuotannosta voisi löytää kuolemanpelon muokkaamisen runolliseksi ironiaksi edeltävän sukupolven vallanpitäjiä kohtaan? Ehkäpä. Ulkomaisista esimerkeistä ovat mukana niin Trifonov kuin Fjodor Dostojevski, Émile Zola, Albert Camus, Göran Tunström, Selma Lagerlöf ja Sylvia Plath.      
     
     ellauri051.html on line 311:     Isätraumaa käsitelleen esseen lisäksi metodiltaan vieläkin kyseenalaisempi on ”Runon elementit”, joka on toinen aiemmin julkaisematon teksti kokoelmassa. Siinä Sinnemäki analysoi neljän nykyrunoilijan kokoelmaa ”elementtidominanttien” kuvastona. Metodin, ja valitettavasti myös tulkinnan, perustana on Gaston Bachelardin väite siitä, että kaikki kirjallisen mielikuvat palautuvat ”alkuelementteihin”, so. maa, ilma, tuli ja vesi. Tekijästähän tämä essee tuo esille enemmän kuin kohteestaan, mikä juhlakirjassa täyttänee paikkansa, mutta inspiraation lähteitä akateemisen tutkimuksen haastamiseen löytäisi kyllä helpomminkin – kuten Sinnemäki muissa esseissään todistaa.
     
     ellauri051.html on line 315:     Markku Soikkeli (kirjailijanimi M. G. Soikkeli, s. 1963) on suomalainen kirjallisuudentutkija, kriitikko ja tieteiskirjailija. Koulutukseltaan Soikkeli on filosofian tohtori ja hän on työskennellyt Tampereen yliopistossa Suomen kirjallisuuden assistenttina ja lehtorina. Lisäksi Soikkeli on toiminut Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden lehtorina ja myös vastaavana professorina. Soikkeli toimii myös kriitikkona ja arvostelee elokuvia sekä kirjallisuutta. Soikkeli oli mukana Yle TV1:n ohjelmassa Kirja A & Ö vuoteen 2000 asti.
     
     ellauri051.html on line 317: Kaunokirjailijana Soikkeli käyttää nimeä M. G. Soikkeli. Soikkeli on julkaissut useita novelleja, erityisesti Portti-lehdessä. Hänen novellikokoelmansa Marsin ikävä ja muita kertomuksia ilmestyi 2007 Turbator-kustantamon julkaisemana. Esseekokoelmassaan Hyvästä on helppo pitää (2007) Markku Soikkeli pohtii erilaisia nykyajan yhteiskunnan ja kirjallisuuden uusia ilmiöitä. Hänen ensimmäinen romaaninsa oli Vaskikirjat-kustantamon 2010 julkaisema Kuninkaantekijät.
     
     ellauri051.html on line 319: Vuodesta 2013 alkaen Soikkeli on ollut vapaa kirjoittaja eli työtön. Hänen uusimmat tietokirjansa ovat scifiä. Soikkeli asuu nähtävästi virkistysalueella, koska se on hyvin kaunainen pääkaupunkiseudulle. Hotakaisen Tarinan pikku Markku (1963) haukkuu maanrakoon autiolla saarellaan bitteinsaarilla. Minne se nähtävästi kuuluukin. 
     
     ellauri051.html on line 321: 	Soikkeli näkyy olevan lojaaleja uuskritiikkimiehiä. Lisänaula Markun arkkuun on että se pitää Slimenonista: "kolmas kirja on Simenonin suomennetut muistelmat (yksi niistä) ja sitä olen lueksinut sieltä täältä. Mitään avaimia sen äijäjäpityksestä ei saa Simenonin taiteen ymmärtämiseen." Tämän käsitys on helposti osoitettavissa vääräxi, kuten olen tehnyt toisaalla.
     
     ellauri051.html on line 328:   Spekulatiivinen fiktio on kuvitteellisia maailmoja ja tapahtumia kuvaavaa kirjallisuutta. Termi on kattokäsite, joka käsittää alalajit tieteiskirjallisuus, fantasiakirjallisuus ja kauhukirjallisuus. Näiden piiristä voidaan erottaa lisäksi utopiakirjallisuus, steampunk, vaihtoehtoinen historia ja maaginen realismi. Termin käyttö yleistyi 2000-luvulla. Osa kirjailijoista on käyttänyt termiä erottamaan teoksiaan viihteellisestä tai lajityyppisidonnaisesta fantasiasta ja scifistä.
     
     ellauri051.html on line 333:   
     
     ellauri051.html on line 338: ●  Neljän miekan tanssi on tullut nyt painosta ja sitä voi ostaa kohtuulliseen hintaan esimerkiksi Holvista. Kuten Paul Laanen julmankomeasta kansikuvasta voi päätellä, romaani on omiaan sekä kauhupitoisista maailmoista että miekkafantasioista pitäville. Yli vuosikymmenen tekeillä ollut romaani oli tarkoitettu balladin tiiviydellä eteneväksi tarinaksi Odius Jumalansurmasta, mutta miekkaleski Adelan osuus kasvoi sitä tukevaksi juonekseen - voidakseni kertoa tarkemmin nelintaisteluista ja Odiuksen kasvatuksesta hovikelpoiseksi taistelijaksi. Itse sanoisinkin kirjan tunnelmaa ennemmin sentimentaalisen ironiseksi kuin ironisen romanttiseksi. Lukuvinkiksi voi antaa, että Adelan ja Odiuksen välinen kasvatusromanssi perustuu nurinkääntöön eräästä suosikkielokuvastani. Lupaan tarjota ison tuopin sille, joka ensimmäisenä tunnistaa mikä elokuva on kyseessä...
     
     ellauri051.html on line 340:   Epäilenpä että tämä Soikkeli on poliittisesti oikealla laidalla. Se siteeraa suopeasti Pauli Pylkköä, joka puhuu rumia kulttuurivasemmistosta. Pauli Pylkkö taitaa olla ränsistyneen Jaakkoh-Hintikan viimeisiä lahkeessaroikkujia, josta tuli tämän jälkeen nähtävästi jonkinlainen postmoderni nazi ja Heidegger-fani. Vittuili pitkästi ja rumasti myös fyysikkoviikarille Kari Enqvistille ("huomaa Enqvistin kiinnostus ulosteisiin."). Pylkkö on kyllä niin surkuteltava filosofi, että jopa Hintikkakin pyörinee myötähäpeästä kuopassansa Korsossa. Ei kai vaan Pylkkö ole uskonnollinenkin? Hui kauhistus. Mysteereitä persiissä. Dodi. Tää voi kyllä vähän kirpaista. Tää Anti-Enqvist (2012) on aivan tolkuttoman pitkä. On pakko loikkia kuin Soikkeli lukiessaan Saarikosken juoppopäiväkirjoja. 
     
     ellauri051.html on line 358: The tendency in savages to imagine that natural objects and agencies are animated by spiritual or living essences, is perhaps illustrated by a little fact which I once noticed: my dog, a full grown and very sensible animal, was lying on the lawn during a hot and still day; but at a little distance a slight breeze occasionally moved an open parasol, which would have been wholly disregarded by the dog, had any one stood near it. As it was, every time that the parasol slightly moved, the dog growled fiercely and barked. He must, I think, have reasoned to himself in a rapid and unconscious manner, that movement without any apparent cause indicated the presence of some strange living agent, and no stranger had a right to be on his territory. (Darwin)
     
     ellauri051.html on line 360:       No tietysti, niinhän se just on, elukat suunnittelee ize omat radat, tarkoitusperistä ennakoitava ennakoimattomuus tekee elämästä pelin. Se et elukassa on toi peliteoreettinen algoritmi tekee siitä elävän. Sitkun se on täysin ennustettava, siitä tulee ropotti. Kellokoneisto. Vihannes. No voisko sen algoritmin irrottaa kehyxistä ja zipata jonnekin pilveen? Kai sen vois, periaatteessa. Siinähän se olis sitten kuolematon sielu pienessä lankakerässä, ja nimi perässä.
     
     ellauri051.html on line 366: Hovering unseen in air, vibrates capricious tunes to-night.		keijuu näkymättömänä ilmassa ja soittaa twitterissä tänä iltana.
     
     ellauri051.html on line 369: Now pouring, whirling like a tempest round me,				jotka kaatuu kuin myrsky mun syliin välillä,
     
     ellauri051.html on line 374: Was fill'd with aspirations high--unform'd ideals,			täyttyi valtapyrkimyxistä -- röyhkeistä aikeista,
     
     ellauri051.html on line 386: I scent the grass, the moist air, and the roses;			haistan pössyn, kosteen ilman ja ruusut;
     
     ellauri051.html on line 387: Thy song expands my numb'd, imbonded spirit--thou freest, launchest	sun biisi laajentaa mun rajoittuneen pään -- sä lähetät mut 
     
     ellauri051.html on line 395: Ladies and cavaliers long dead--barons are in their castle halls--the	ammoin kuolleet leidit ja miljonäärit -- rosvoparonit linnoissaan --
     
     ellauri051.html on line 422: Blow again, trumpeter--conjure war's Wild alarums.			Puhallappa taas, Trump -- näytä siirtomaasotiemme hullutuxet,
     
     ellauri051.html on line 459: Hymns to the universal God, from universal Man--all joy!		Virsiä globaalijumalalle globaaliselta mieheltä -- pelkkää iloa!
     
     ellauri051.html on line 460: A reborn race appears--a perfect World, all joy!			Uudestisyntynyt nazirotu ilmestyy -- täydellinen maailma, pelkkää iloa!
     
     ellauri051.html on line 476:   1800-luvun imperialistiromantikoista monet olivat vanhemmiten partapozoja, se näyttää olleen muotina. Ja lähes kaikki julkkiskirjailijat ja runoiljat maailman sivu on olleet aivan vitunmoisia narsisteja. Narsistin passi näyttää olevan julkkissanasepon pääsylippu. Mainiota. Näissä kaikissa on ihan identtistä Amerikan henkeä: Wilt Whatman, Saul Bellow, Henderson the Rain God, ja Donald Trump. Ne on ilkeitä Taavetteja jotka haluis olla Koljatteja, nolata naisia ja neekereitä sillä tavalla. Maailman vahvin mies kisat alkoi USA:ssa, nyt voittajat on pohjoiseurooppalaisia, Burkina Fason Biby on kova haastaja. Pullistelu on yhteistä jenkeille ja härkäsammakoille, jotka Henderson räjäytti kuoliaaxi padon mukana. Aina pitää olla huomion keskipisteenä, näyttämässä muille mistä kana kusee. Mamma, mamma, titta på mej!
     
     ellauri051.html on line 480:       Wilt Whatman syntyi West Hillsissä Long Islandilla kahdeksanlapsisen perheen toisena lapsena. Perhe muutti Brooklyniin Waltin ollessa kolmevuotias. Walt lopetti koulunkäynnin 11-vuotiaana ja ryhtyi isänsä avuksi elättämään perhettä. Aluksi hän työskenteli asianajajatoimiston juoksupoikana ja sen jälkeen kirjapainoissa. Työläistaustainen Whatman tuki demari Martin Van Burenia tämän presidentinvaalikampanjassa 1836.
     
     ellauri051.html on line 484:     Whatman ryhtyi opettajaksi 17-vuotiaana ja opetti viiden vuoden ajan Long Islandilla, vaikka ei pitänytkään opettajan työstä. Opetustyönsä ohessa Whatman kokeili vuonna 1838 toimittaa viikkojulkaisua nimeltä Long Islander, mutta se ei ilmestynyt pitkään. Hän siirtyi tyhjäntoimittajan uralle vuonna 1841. Whatman alkoi kirjoittaa vakituisesti artikkeleita newyorkilaiseen Democratic Review -lehteen, ja vuosina 1842–1843 hänen artikkeleitaan julkaistiin myös muissa lehdissä. Whatmanilta julkaistiin hänen ensimmäinen kirjansa Franklin Evans, The Inebriate (Ameriikan Turmiolan Tommi), jossa hän kävi julkijuopottelua vastaan. Kirjasta tuli suosittu, ja se teki Whatmanin tunnetuksi, vaikka Whatman itse ei myöhemmin siitä ollutkaan ylpeä.  Jatkoi salajuopottelua.
     
     ellauri051.html on line 486:       Vuosina 1846–1848 Whatman työskenteli Brooklyn Daily Eaglen toimittajana. Hän oli teräväkynäinen kirjoittaja ja toi omat radikaalitkin mielipiteensä herkästi julki, mikä johti hänen uransa aikana monesti lentopotkuihin.
     
     ellauri051.html on line 490:       Whatman kirjoitti työnsä lomassa runoja. Hän julkaisi 12 runon kokoelman Ruohoa (Leaves of Grass) vuonna 1855 ja painoi siitä 795 kopiota. Teos oli irtiotto senaikaisen runouden jäykistä normeista ja perinteistä. Runot syntyivät osittain Whatmanin rajaseuduille suuntautuneiden matkojensa sekä runoilija Ralph Waldo Emersonin ihailun inspiroimina. Whatman muokkasi ja laajensi runoteostaan vuosien varrella useasti ja julkaisi siitä yhteensä kahdeksan painosta. Kokoelma ei herättänyt aluksi paljon huomiota, mutta Ralph Waldo Emerson ylisti sitä. Seuraavana vuonna Whatman laajensi kokoelman 32 runon mittaiseksi. Julkaisuyhtiö kuitenkin kaatui sisällissodan alettua muiden kaatuneiden etunenässä.  Walt jatkoi puuhailua veteraanien perässä.
     
     ellauri051.html on line 492:       Whatman muutti sisällissodan aikana Washingtoniinin hänen veljensä haavoituttua ja sai kaupungista töitä sisäministeriön intiaaniasioiden toimistossa. Vapaa-aikanaan hän kävi sairaalassa hoitamassa haavoittuneita sotilaita, mikä antoi aiheita hänen kokoelmaansa Drum-Taps (1865). Samana vuonna hän julkaisi sille trendikkäästi jatko-osan Sequel. Sodan jälkeen Whatman jatkoi veteraanien vierailujaan. Hän tapasi nuoren sotilaan nimeltä Peter Doyle, jonka kanssa hän aloitti suhteen.
     
     ellauri051.html on line 496:       Whatman sai ketnureaktion 1873 ja muutti Camdeniin New Jerseyyn veljensä luokse. Vuosina 1875–1876 hän julkaisi sisällissodasta kertovan kirjan Memoranda during the War, mutta halvaukset olivat jo hidastaneet hänen kirjoittamistaan. Whatman julkaisi myös uusia versioita Leaves of Grassista, jonka myyntituloilla hän osti Camdenista itselleen oman talon. Teoksen viimeinen versio sisälsi kaikkiaan 300 runoa. Whatmanin viimeiseksi jäänyt teos Good-Bye, My Fanny julkaistiin vuonna 1891.
     
     ellauri051.html on line 498:       Whatman kuoli Camdenissa 26. maaliskuuta 1892 sairastettuaan tuberkuloosia. Hänen arvostuksensa oli hänen viimeisinä vuosinaan kasvanut suureksi niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa.  Hänen hautajaisiinsa tuli yli tuhat surijaa, kuten Wilho Pylkkäselle.
     
     ellauri051.html on line 510:       Useille lukijoille Wilt Whatman ja Emily Dickinson ovat 1800-luvun amerikkalaisen runouden peruspilareita.  Täh? Julkihomo ja salalesbo ämmä? Ei meille repupersuille!  Eritoten Whatmanin runous ilmentää perusamerikkalaisuutta. Runoilija tuo esiin tavallisen Amerikan hyvin perinteisellä jenkkityylillä (tätä on mm. vapaa tyyli). Hänen runoutensa voima tuottaa voimakkaita ja eläviä tunteita, ja hänet tunnistaa ilmaisun epä-älyllisyydestä. Whatman turvautuu toistoon luodakseen tekstinsä hypnoottisen tunnelman, tämä toisto luo samalla myös hänen runoutensa voiman, sillä se inspiroi lukijaa enemmän kuin informoi. Yleensä hänen runojaan pitää kuunnella äänikirjoina, jotta niiden sanoma avautuisi. Hänen runojensa taso tulee osittain niiden ylevästä diskurssista ja uskonnollisesta ja kvasiuskonnollisesta kielestä, kuten runoilija James Weldon Johnsonillakin (who dat?).  Eli perusamerikkalaista on siis hypnoottisuus, epäinformatiivisuus ja feikkiuskonnollisuus. Check. 
     
     ellauri051.html on line 514:       Eräitä keskeisiä tekijöitä Whatmanin elämässä ja runoudessa olivat homoseksuaalisuus ja homoerotiikka, jotka liittivät hänen ihailunsa 1800-luvun ideaalisesta miestenvälisestä kaveruudesta avoimeksi kuvaukseksi maskuliinisesta kehosta ja jopa masturbaatiosta, kuten käy ilmi hänen ”Song of Myself” -runostaan. Se oli ristiriidassa sen närkästymisen kanssa, jota Whatman osoitti kohdattuaan vastaavia tekstejä jolloin hän ylisti siveyttä ja paheksui masturbaatiota.  2-naamainen luikero. Amerikan Tom of Finland.
     
     ellauri051.html on line 518:     Yhdysvaltojen sisällissodan aikana rintamalla Virginiassa (kuningatar Viktorian mukaan nimetyssä osavaltiossa) missä Whatman kävi etsimässä veljeään, vallitsi tiivis toveruus, ahkeraa pyssynrassausta, joka vaikutti hänen ajatuksiinsa homoseksuaalisuuden ja demokratian yhdistämisestä. Runossaan ”Democratic Vistas” hän ensimmäisen kerran erotti toisistaan heteroseksuaalisen (amative) ja homoseksuaalisen (adessive) rakkauden perustaen päätelmänsä pseudotieteeseen eli frenologiaan. Hän näki adessiivisen rakkauden eräänlaisena tukijatkona parhaimmalle demokratialle, munat eräänlaisena peräpainona, jota ilman amerikkalainen materialistinen ja vulgääri demokratia olisi epätäydellinen.  Adessiivinen my foot. Eiköhän se liene ollut inessiivistä, illatiivista ja elatiivista, loppukahdennusta anusvaaralla.
     
     ellauri051.html on line 520: When one looks closely at Wilt Whatman's poetry, one is struck, then, by its peculiar combination of extreme egotism that borders on solipsism, in which the entire cosmos and even aspects of divinity are subsumed into the poet's voice, and its affirmation of the poor, the humble, the suffering and the ordinary things of life. (Arthur Versluis: The Esoteric Origins of the American Renaissance)
     
     ellauri051.html on line 545: 6 My tongue, every atom of my blood, form'd from this soil, this air,			  6 Mun kieli, mun veriatomit, tästä maasta, tästä valuutasta,
     
     ellauri051.html on line 546: 7 Born here of parents born here from parents the same, and their parents the same,	  7 Born in the U.S.A, usalaisista vanhemmista, en mikään mamu siis,
     
     ellauri051.html on line 547: 8 I, now thirty-seven years old in perfect health begin,				  8 Mä olen nyt 37 vee ja mainiossa veteessä,
     
     ellauri051.html on line 550: 11 Retiring back a while sufficed at what they are, but never forgotten,		  11 peruuttakoot tovixi, semmoisia kuin ovat, ei unohdeta niitä
     
     ellauri051.html on line 563: 23 My respiration and inspiration, the beating of my heart, the passing of blood and air  Mun hengitys ja inspis, mun sydänlyönnit, veren ja ilman kulku
     
     ellauri051.html on line 567: 25 The sound of the belch'd words of my voice loos'd to the eddies of the wind,		  Mun äänen röyhtäisemien sanojen ääni irronneena tuulen pyörteisiin,
     
     ellauri051.html on line 578: 35 You shall no longer take things at second or third hand, nor look through the eyes of  Et enää selaa kopioiden kopioita, etkä kazo vainaiden silmillä, 
     
     ellauri051.html on line 579:   the dead, nor feed on the spectres in books,						  etkä mutustele kirjojen haamuja,
     
     ellauri051.html on line 591: 47 Always a knit of identity, always distinction, always a breed of life.		  Aina risteytyxiä, aina eroja, aina pirttiviljelmää. 
     
     ellauri051.html on line 602:  and go bathe and admire myself.							  ja meen uimaan ja ihailemaan izeäni. 
     
     ellauri051.html on line 610: 61 Leaving me baskets cover'd with white towels swelling the house with their plenty,	  jättää mulle valkoisella liinalla peitettyjä koreja talon runsaudensarvixi,
     
     ellauri051.html on line 619: 68 The latest dates, discoveries, inventions, societies, authors old and new,		  Viimeisimmät päivämäärät, löydöt, kexinnöt, seurat, uudet ja vanhat kirjailijat, 
     
     ellauri051.html on line 622: 71 The sickness of one of my folks or of myself, or ill-doing or loss or lack of money,   Jonkun meikäläisten sairaus tai mun oma, pahanteko tai rahanmenetys tai puute,
     
     ellauri051.html on line 631: 79 Both in and out of the game and watching and wondering at it.			  Mukana pelissä ja ulkona, toimii takapiruna.
     
     ellauri051.html on line 638: 84 Loafe with me on the grass, loose the stop from your throat,				  Malexi mun kaa ruoholla, irrota kupla kurkusta,
     
     ellauri051.html on line 643: 89 And parted the shirt from my bosom-bone, and plunged your tongue to			  ja käänsit paidan mun pepulta, ja työnsit -hm- kielesi mun paljaaseen
     
     ellauri051.html on line 649: 93 And I know that the spirit of God is the brother of my own,				  Ja mä tiedän että jumala on mun veli,
     
     ellauri051.html on line 668: 109 Kanuck, Tuckahoe, Congressman, Cuff, I give them the same, I receive them the same.	  Kanukille, Virtsanialaiselle, kansanedustajalle ja nokikepille, niin mäkin saan saman minkä annan.
     
     ellauri051.html on line 669: 110 And now it seems to me the beautiful uncut hair of graves.				  Ja nyt se näyttää musta hautojen kauniilta leikkaamattomalta tukalta.
     
     ellauri051.html on line 671: 112 It may be you transpire from the breasts of young men,			          Mitämax sä kasvat nuorten miesten rinnasta,
     
     ellauri051.html on line 674: their mothers' laps,
     
     ellauri051.html on line 683: out of their laps.
     
     ellauri051.html on line 687: 126 The smallest sprout shows there is really no death,					  Hiljaa virtaa Don. Peter Seeger osoittaa ettei oikeasti ole kuolemaa,
     
     ellauri051.html on line 695: 133 I pass death with the dying and birth with the new-wash'd babe, and am not contain'd  Mä vietän kuolemaa kuolevien kaa ja syntymää vastapestyn vauvan kaa, enkä mahdu hatun ja saappaitteni väliin.
     
     ellauri051.html on line 698: 135 The earth good and the stars good, and their adjuncts all good.			  Maa hyvä ja tähdet hyviä, ja niiden seuralaiset kaikki hyviä.
     
     ellauri051.html on line 702: 139 Every kind for itself and its own, for me mine male and female,			  Jokainen seppo izelleen ja omilleen, mulle koiraita ja naaraita,
     
     ellauri051.html on line 710: 147 And am around, tenacious, acquisitive, tireless, and cannot be shaken away.		  Ja oon kimpussa, sitkeä, utelias, väsymätön enkä lähe kulumallakaan.
     
     ellauri051.html on line 714: 150 The youngster and the red-faced girl turn aside up the bushy hill,			  Jolppi ja punanaama tyttö kääntyy puskiin häpykukkulalta,
     
     ellauri051.html on line 717: 153 I witness the corpse with its dabbled hair, I note where the pistol has fallen.	  Mä nään raadon läikittyneen tukan, huomaan mihin rivolli on pudonnut.
     
     ellauri051.html on line 718: 154 The blab of the pave, tires of carts, sluff of boot-soles, talk of the promenaders,   Kiveyxen lätinän, kärrynpyörät, saappaiden laahustuxen, kulkumiesten puheet.
     
     ellauri051.html on line 721: 156 The snow-sleighs, clinking, shouted jokes, pelts of snow-balls,			  Lumireet, kilahduxet, huudetut vizit, lumipallosateet, 
     
     ellauri051.html on line 723: 158 The flap of the curtain'd litter, a sick man inside borne to the hospital,		  Peitettyjen paarien läpätys, sisällä sairas mies matkalla lasarettiin,
     
     ellauri051.html on line 724: 159 The meeting of enemies, the sudden oath, the blows and fall,			  Vihamiehet nokikkain, äkkikirous, turpiin vaan ja onnea,
     
     ellauri051.html on line 725: 160 The excited crowd, the policeman with his star quickly working his passage		  Väki innostuu: tappelu! seriffi tähtineen kiirehtää
     
     ellauri051.html on line 729: 163 What exclamations of women taken suddenly who hurry home and give birth to babes,	  Naisten huudot jotka rientää kotiin synnyttämään vauvoja,
     
     ellauri051.html on line 743: 174 And roll head over heels and tangle my hair full of wisps.				  174 ja pyörin päätäpahkaa tukka täynnä helpeitä.
     
     ellauri051.html on line 748: 178 Kindling a fire and broiling the fresh-kill'd game,				   	  178 Tulen sytyttäminen ja tuoreen tapetun riistan paistaminen,
     
     ellauri051.html on line 749: 179 Falling asleep on the gather'd leaves with my dog and gun by my side.		  179 Nukahtaminen kerätylle lehdelle koirani ja ase vierelläni.
     
     ellauri051.html on line 755: 185 I saw the marriage of the trapper in the open air in the far west, the bride was a	  185 Näin ansojan häät ulkoilmassa kaukana lännessä, morsian oli punainen tyttö,
     
     ellauri051.html on line 756: red girl,	
     
     ellauri051.html on line 758: moccasins to their feet and large thick blankets hanging from their shoulders,		  mokasiinit jaloissaan ja suuret paksut peitot olkapäillä,		
     
     ellauri051.html on line 773: 198 I had him sit next me at table, my fire-lock lean'd in the corner.			  198 Sain hänet istumaan viereeni pöytään, palolukkoni nojasi nurkkaan.
     
     ellauri051.html on line 786: 210 The beards of the young men glisten'd with wet, it ran from their long hair,	  210 Nuorten miesten parta kiilsi märältä, se juoksi heidän pitkistä hiuksistaan,
     
     ellauri051.html on line 787: 211 Little streams pass'd all over their bodies.					  211 Pienet purot valuivat heidän ruumiinsa yli.
     
     ellauri051.html on line 788: 212 An unseen hand also pass'd over their bodies,					  212 Näkymätön käsi kulki myös heidän ruumiinsa yli,
     
     ellauri051.html on line 789: 213 It descended tremblingly from their temples and ribs.				  213 Se laskeutui vapisena heidän temppeleistään ja kylkiluistaan.
     
     ellauri051.html on line 790: 214 The young men float on their backs, their white (krhm) bellies bulge to the sun,      214 Nuoret miehet kelluvat selällään, heidän valkoiset vatsansa pullistuu aurinkoon, he eivät 
     
     ellauri051.html on line 798: 219 Blacksmiths with grimed and hairy chests environ the anvil,												219 seppiä tahraisilla ja karvaisilla arkuilla alasin ympärillä,
     
     ellauri051.html on line 799: 220 Each has his main-sledge, they are all out, there is a great heat in the fire.									220 Jokaisella on pääkelkkansa, he ovat kaikki ulkona, tulessa on suuri kuumuus.
     
     ellauri051.html on line 800: 221 From the cinder-strew'd threshold I follow their movements,												221 Tuhkakynnyksestä seuraan heidän liikkeitään,
     
     ellauri051.html on line 801: 222 The lithe sheer of their waists plays even with their massive arms,											222 Heidän vyötärön notkeus leikkii jopa heidän massiivisilla käsivarsillaan,
     
     ellauri051.html on line 803: 224 They do not hasten, each man hits in his place.													224 He eivät kiirehdi, jokainen lyö paikallaan.
     
     ellauri051.html on line 805: 225 The negro holds firmly the reins of his four horses, the block swags underneath on its tied-over chain,						225 Neekeri pitää tiukasti kiinni neljän hevosensa ohjaksista, lohko leijuu alla sidotun ketjunsa päällä,
     
     ellauri051.html on line 806: 226 The negro that drives the long dray of the stone-yard, steady and tall he stands pois'd on one leg on the string-piece,				226 Neekeri, joka ajaa kivipihan pitkää raitaa, vakaana ja korkeana, seisoo toisella jalalla vireänä narun päällä,
     
     ellauri051.html on line 807: 227 His blue shirt exposes his ample neck and breast and loosens over his hip-band,									227 Hänen sininen paitansa paljastaa hänen laajan kaulan ja rintansa ja löystyy hänen lantionauhansa yli,
     
     ellauri051.html on line 809: 229 The sun falls on his crispy hair and mustache, falls on the black of his polish'd and perfect limbs.						229 Aurinko laskee hänen raikkaille hiuksilleen ja viiksilleen, putoaa hänen kiillotettujen ja täydellisten raajojensa mustille.
     
     ellauri051.html on line 816: 236 It seems to me more than all the print I have read in my life.											236 Minusta se näyttää enemmän kuin kaikki kirjat, jotka olen lukenut elämässäni.
     
     ellauri051.html on line 817: 237 My tread scares the wood-drake and wood-duck on my distant and day-long ramble,									237 Askelmani pelottaa hirven ja metsäankkaa kaukaisella ja päivän mittaisella vaelluksellani,
     
     ellauri051.html on line 818: 238 They rise together, they slowly circle around.													238 He nousevat yhdessä, he kiertävät hitaasti ympäri.
     
     ellauri051.html on line 823: 243 And the jay in the woods never studied the gamut, yet trills pretty well to me,									243 Ja jay metsässä ei koskaan tutkinut kirjoa, mutta silti trillailee minulle melko hyvin,
     
     ellauri051.html on line 830: 249 The sharp-hoof'd moose of the north, the cat on the house-sill, the chickadee, the prairie-dog,							249 Pohjoisen teräväkärkinen hirvi, kissa kynnyksellä, kananpoika, preeriakoira,
     
     ellauri051.html on line 838: 257 Of the builders and steerers of ships and the wielders of axes and mauls, and the drivers of horses,						257 Laivojen rakentajista ja ohjaajista ja kirveiden ja mausteiden heiluttajista ja hevosten kuljettajista,
     
     ellauri051.html on line 842: 261 Adorning myself to bestow myself on the first that will take me,											261 Koristan itseni lahjoittaakseni itseni ensimmäiselle, joka vie minut,
     
     ellauri051.html on line 848: 266 The married and unmarried children ride home to their Thanksgiving dinner,										266 Naimisissa olevat ja naimattomat lapset matkustavat kotiin kiitospäivän illalliselle,
     
     ellauri051.html on line 853: 271 The spinning-girl retreats and advances to the hum of the big wheel,										271 Pyörivä tyttö vetäytyy ja etenee suuren pyörän huminaan,
     
     ellauri051.html on line 854: 272 The farmer stops by the bars as he walks on a First-day loafe and looks at the oats and rye,							272 Maanviljelijä pysähtyy tankojen luokse kävellessään ensimmäisen päivän leipää ja katselee kauraa ja ruista,
     
     ellauri051.html on line 855: 273 The lunatic is carried at last to the asylum a confirm'd case,											273 Hullu viedään vihdoin turvapaikkaan vahvistettuna tapauksena,
     
     ellauri051.html on line 858: 276 He turns his quid of tobacco while his eyes blurr with the manuscript;										276. Hän kääntää tupakkapussinsa samalla kun hänen silmänsä hämärtyvät käsikirjoituksesta;
     
     ellauri051.html on line 859: 277 The malform'd limbs are tied to the surgeon's table,												277 Epämuodostuneet raajat on sidottu kirurgin pöytään,
     
     ellauri051.html on line 860: 278 What is removed drops horribly in a pail;														278 Se mikä poistetaan, putoaa hirveästi sankoon;
     
     ellauri051.html on line 861: 279 The quadroon girl is sold at the auction-stand, the drunkard nods by the bar-room stove,								279 Quadroon tyttö myydään huutokauppaosastolla, juoppo nyökkää baarihuoneen kiukaan vieressä,
     
     ellauri051.html on line 865: 283 The western turkey-shooting draws old and young, some lean on their rifles, some sit on logs,							283 Länsikalkkunaammunta vetää puoleensa vanhoja ja nuoria, jotkut nojaavat kivääriinsä, jotkut istuvat puun päällä,
     
     ellauri051.html on line 869: 287 The bugle calls in the ball-room, the gentlemen run for their partners, the dancers bow to each other,						287 Bugle kutsuu juhlasalissa, herrat juoksevat kumppaneidensa luo, tanssijat kumartavat toisiaan,
     
     ellauri051.html on line 875: 293 The young sister holds out the skein while the elder sister winds it off in a ball, and stops now and then for the knots,				293 Nuori sisar ojentaa vyyhtiä, kun taas vanhempi sisar kiertää sen irti palloksi ja pysähtyy silloin tällöin solmua varten,
     
     ellauri051.html on line 876: 294 The one-year wife is recovering and happy having a week ago borne her first child,									294 Vuoden ikäinen vaimo on toipumassa ja onnellinen synnyttäessään viikko sitten esikoisensa,
     
     ellauri051.html on line 877: 295 The clean-hair'd Yankee girl works with her sewing-machine or in the factory or mill,								295 Puhtaatukkainen jenkkityttö työskentelee ompelukoneensa kanssa tai tehtaalla tai tehtaalla,
     
     ellauri051.html on line 878: 296 The paving-man leans on his two-handed rammer, the reporter's lead flies swiftly over the note-book, the sign-painter is lettering with blue and gold,296 Päällystysmies nojaa kaksikätiseen junttaajaansa, toimittajan johto lentää nopeasti muistivihkon yli, kylttimaalari kirjottaa sinisellä ja kullalla,
     
     ellauri051.html on line 879: 297 The canal boy trots on the tow-path, the book-keeper counts at his desk, the shoemaker waxes his thread,						297 Kanavapoika ravia hinauspolulla, kirjanpitäjä laskee pöytänsä ääressä, suutari vahaa lankaansa,
     
     ellauri051.html on line 881: 299 The child is baptized, the convert is making his first professions,											299 Lapsi kastetaan, käännynnäinen tekee ensimmäisiä ammattiaan,
     
     ellauri051.html on line 894: 312 As the fare-collector goes through the train he gives notice by the jingling of loose change,							312 Kulkiessaan junan läpi maksunkeräilijä ilmoittaa irrallisen rahan jyrinä,
     
     ellauri051.html on line 900: 318 The stumps stand thick round the clearing, the squatter strikes deep with his axe,									318 Kannot seisovat paksuna aukion ympärillä, squatter iskee kirveellä syvään,
     
     ellauri051.html on line 905: 323 In walls of adobie, in canvas tents, rest hunters and trappers after their day's sport,								323 Adobien seinissä, kangasteltoissa, metsästäjiä ja ansoja lepäävät päivän urheilun jälkeen,
     
     ellauri051.html on line 907: 325 The living sleep for their time, the dead sleep for their time,											325 Elävät nukkuvat aikaansa, kuolleet aikaansa varten,
     
     ellauri051.html on line 925: 342 Comrade of Californians, comrade of free North-Westerners, (loving their big proportions,)								342 Kalifornialaisten toveri, vapaiden luoteislaisten toveri (rakastaa heidän suuria mittasuhteitaan)
     
     ellauri051.html on line 933: 350 Breathe the air but leave plenty after me,														350 Hengitä ilmaa, mutta jätä paljon minun jälkeeni,
     
     ellauri051.html on line 935: 352 (The moth and the fish-eggs are in their place,													352 (Koi ja kalanmunat ovat paikallaan,
     
     ellauri051.html on line 936: 353 The bright suns I see and the dark suns I cannot see are in their place,										353 Kirkkaat auringot, joita näen, ja tummat auringot, joita en näe, ovat paikallaan,
     
     ellauri051.html on line 944: 360 This the common air that bathes the globe.														360 Tämä yhteinen ilma kylpee maapalloa.
     
     ellauri051.html on line 949: 364 I also say it is good to fall, battles are lost in the same spirit in which they are won.								364 Sanon myös, että on hyvä kaatua, taistelut menetetään samassa hengessä, jossa ne voitetaan.
     
     ellauri051.html on line 964: 378 This is the press of a bashful hand, this the float and odor of hair,										378 Tämä on röyhkeän käden puristus, tämä kelluke ja hiusten tuoksu,
     
     ellauri051.html on line 986: 399 Having pried through the strata, analyzed to a hair, counsel'd with doctors and calculated close,							399 Käytyään läpi kerrostumat, analysoituaan hiuksenhienoa, neuvoteltuaan lääkäreiden kanssa ja laskettuaan tarkasti,
     
     ellauri051.html on line 991: 404 To me the converging objects of the universe perpetually flow,											404 Minulle maailmankaikkeuden lähentyvät objektit virtaavat ikuisesti,
     
     ellauri051.html on line 992: 405 All are written to me, and I must get what the writing means.											405 Kaikki on kirjoitettu minulle, ja minun täytyy ymmärtää, mitä kirjoitus tarkoittaa.
     
     ellauri051.html on line 997: 410 I do not trouble my spirit to vindicate itself or be understood,											410 En vaivaa henkeäni puolustaakseen itseään tai tullakseen ymmärretyksi,
     
     ellauri051.html on line 1012: 424 The first I graft and increase upon myself, the latter I translate into a new tongue.								424 Ensimmäisen oksastan ja lisään itselleni, jälkimmäisen käännän uudelle kielelle.
     
     ellauri051.html on line 1030: 442 Earth of shine and dark mottling the tide of the river!												442 Maa kiiltävä ja tumma kirjava joen vuorovesi!
     
     ellauri051.html on line 1031: 443 Earth of the limpid gray of clouds brighter and clearer for my sake!										443 Pilvien kirkkaan harmaan maa kirkkaammaksi ja kirkkaammaksi minun tähteni!
     
     ellauri051.html on line 1040: 451 We must have a turn together, I undress, hurry me out of sight of the land,										451 Meidän täytyy käydä yhdessä, riisuudun, kiirehdit minut pois maan näkyvistä,
     
     ellauri051.html on line 1053: 464 What blurt is this about virtue and about vice?													464 Mitä hämärää tämä on hyveestä ja paheesta?
     
     ellauri051.html on line 1074: 484 Materialism first and last imbuing.															484 Materialismi ensimmäinen ja viimeinen imeytys.
     
     ellauri051.html on line 1077: 487 This is the lexicographer, this the chemist, this made a grammar of the old cartouches,								487 Tämä on sanakirjailija, tämä kemisti, tämä teki kieliopin vanhoista kartsoista,
     
     ellauri051.html on line 1080: 490 Gentlemen, to you the first honors always!														490 Herrat, teille aina ensimmäinen kunnia!
     
     ellauri051.html on line 1084: 494 And more the reminders they of life untold, and of freedom and extrication,										494 Ja enemmän muistutuksia he kertomattomasta elämästä ja vapaudesta ja irrottautumisesta,
     
     ellauri051.html on line 1086: 496 And beat the gong of revolt, and stop with fugitives and them that plot and conspire.								496 Ja lyö kapinan gongia ja lopeta pakolaisia ​​ja niitä, jotka juonittelevat ja tekevät salaliittoa.
     
     ellauri051.html on line 1092: 501 Unscrew the locks from the doors!															501 Ruuvaa lukot irti ovista!
     
     ellauri051.html on line 1093: 502 Unscrew the doors themselves from their jambs!													502 Ruuvaa itse ovet irti karmistaan!
     
     ellauri051.html on line 1096: 505 Through me the afflatus surging and surging, through me the current and index.									505 Minun kauttani afflatus jyllää ja jyllää, minun kauttani virta ja indeksi.
     
     ellauri051.html on line 1098: 507 By God! I will accept nothing which all cannot have their counterpart of on the same terms.								507 Jumalalta! En hyväksy mitään, jolle kaikki eivät voi saada vastinetta samoilla ehdoilla.
     
     ellauri051.html on line 1101: 510 Voices of the diseas'd and despairing and of thieves and dwarfs,											510 Sairaiden ja epätoivoisten ja varkaiden ja kääpiöiden ääniä,
     
     ellauri051.html on line 1106: 515 Fog in the air, beetles rolling balls of dung.													515 Sumua ilmassa, kovakuoriaiset pyörittelevät lantapalloja.
     
     ellauri051.html on line 1114: 523 Seeing, hearing, feeling, are miracles, and each part and tag of me is a miracle.									523 Näkeminen, kuuleminen, tunteminen ovat ihmeitä, ja jokainen osani ja tunniste minusta on ihme.
     
     ellauri051.html on line 1117: 526 This head more than churches, bibles, and all the creeds.												526 Tämä pää on enemmän kuin kirkot, raamatut ja kaikki uskontunnustukset.
     
     ellauri051.html on line 1121: 530 Firm masculine colter it shall be you!														530 Kiinteä maskuliininen colter se olet sinä!
     
     ellauri051.html on line 1123: 532 You my rich blood! your milky stream pale strippings of my life!											532 Sinä rikas vereni! maitomainen virtasi haalea riisuja elämästäni!
     
     ellauri051.html on line 1140: 549 A morning-glory at my window satisfies me more than the metaphysics of books.									549 Aamukirkkaus ikkunassani tyydyttää minua enemmän kuin kirjojen metafysiikka.
     
     ellauri051.html on line 1143: 552 The air tastes good to my palate.															552 Ilma maistuu makuuni.
     
     ellauri051.html on line 1147: 556 Seas of bright juice suffuse heaven.														556 kirkasta mehua täyttävät taivaan.
     
     ellauri051.html on line 1148: 557 The earth by the sky staid with, the daily close of their junction,											557 Maa taivaan luona pysähtyi, heidän risteyksensä päivittäinen sulkeminen,
     
     ellauri051.html on line 1157: 565 With the twirl of my tongue I encompass worlds and volumes of worlds.										565 Kieleni pyörteellä piiritän maailmoja ja maailmoja.
     
     ellauri051.html on line 1164: 572 The dirt receding before my prophetical screams,													572 Lika väistymässä profeetallisten huutojeni edestä,
     
     ellauri051.html on line 1171: 579 Writing and talk do not prove me,															579 Kirjoittaminen ja puhuminen eivät todista minua,
     
     ellauri051.html on line 1177: 584 I hear bravuras of birds, bustle of growing wheat, gossip of flames, clack of sticks cooking my meals,						584 Kuulen lintujen bravuuria, kasvavan vehnän vilskettä, liekkien juorua, tikkujen kolinaa keittämässä aterioitani,
     
     ellauri051.html on line 1181: 588 Talkative young ones to those that like them, the loud laugh of work-people at their meals,								588 Puhuvia nuoria niille, jotka pitävät heistä, työläisten äänekäs nauru aterioillaan,
     
     ellauri051.html on line 1182: 589 The angry base of disjointed friendship, the faint tones of the sick,										589 Hajaantuneen ystävyyden vihainen pohja, sairaiden heikommat äänet,
     
     ellauri051.html on line 1185: 592 The ring of alarm-bells, the cry of fire, the whirr of swift-streaking engines and hose-carts with premonitory tinkles and color'd lights,		592 Hälytyskellojen soittoa, tulen huutoa, nopeasti juoksevien moottoreiden surinaa ja letkukärryjä, joissa on ennakkoääniä ja värillisiä valoja,
     
     ellauri051.html on line 1197: 604 The orchestra whirls me wider than Uranus flies,													604 Orkesteri pyörittää minua leveämmin kuin Uranus lentää,
     
     ellauri051.html on line 1211: 617 I merely stir, press, feel with my fingers, and am happy,												617 Minä vain sekoitan, painan, tunnen sormillani ja olen onnellinen,
     
     ellauri051.html on line 1219: 624 Straining the udder of my heart for its withheld drip,												624 Kiristän sydämeni utaretta sen pidätetyn tippumisen vuoksi,
     
     ellauri051.html on line 1220: 625 Behaving licentious toward me, taking no denial,													625 Käyttäydyn irstailevasti minua kohtaan, ei ota kieltoa,
     
     ellauri051.html on line 1234: 639 I went myself first to the headland, my own hands carried me there.											639 Menin itse ensin niemelle, omat käteni kantoivat minut sinne.
     
     ellauri051.html on line 1246: 649 They neither hasten their own delivery nor resist it,												649 He eivät joudu omaa toimitustaan ​​eivätkä vastusta sitä,
     
     ellauri051.html on line 1247: 650 They do not need the obstetric forceps of the surgeon,												650 He eivät tarvitse kirurgin synnytyspihtejä,
     
     ellauri051.html on line 1262: 664 And the pismire is equally perfect, and a grain of sand, and the egg of the wren,									664 Ja pismire on yhtä täydellinen, ja hiekanjyvä ja ukon muna,
     
     ellauri051.html on line 1267: 669 And a mouse is miracle enough to stagger sextillions of infidels.											669 Ja hiiri on riittävä ihme huijatakseen seksimiljardeja epäuskoisia.
     
     ellauri051.html on line 1269: 671 And am stucco'd with quadrupeds and birds all over,													671 Ja olen stukkottu nelijalkaisten ja lintujen kanssa kaikkialla,
     
     ellauri051.html on line 1271: 673 But call any thing back again when I desire it.													673 Mutta soita takaisin, kun haluan sitä.
     
     ellauri051.html on line 1273: 675 In vain the plutonic rocks send their old heat against my approach,											675 Turhaan plutoniset kivet lähettävät vanhaa kuumuuttaan lähestymistäni vastaan,
     
     ellauri051.html on line 1276: 678 In vain the ocean settling in hollows and the great monsters lying low,										678 Turhaan valtameri asettuu onteloihin ja suuret hirviöt makaavat matalalla,
     
     ellauri051.html on line 1277: 679 In vain the buzzard houses herself with the sky,													679 Turhaan hiirihaukka asuu taivaalla,
     
     ellauri051.html on line 1278: 680 In vain the snake slides through the creepers and logs,												680 Turhaan käärme liukuu köynnösten ja hirsien läpi,
     
     ellauri051.html on line 1279: 681 In vain the elk takes to the inner passes of the woods,												681 Turhaan hirvi vie metsän sisäosiin,
     
     ellauri051.html on line 1285: 686 They do not sweat and whine about their condition,													686 He eivät hikoile eivätkä vinku tilastaan,
     
     ellauri051.html on line 1286: 687 They do not lie awake in the dark and weep for their sins,												687 He eivät makaa hereillä pimeässä eivätkä itke syntejään,
     
     ellauri051.html on line 1287: 688 They do not make me sick discussing their duty to God,												688 He eivät tee minua sairaaksi keskustelemalla velvollisuudestaan ​​Jumalaa kohtaan,
     
     ellauri051.html on line 1291: 692 So they show their relations to me and I accept them,												692 Joten he näyttävät suhteensa minulle ja minä hyväksyn heidät,
     
     ellauri051.html on line 1292: 693 They bring me tokens of myself, they evince them plainly in their possession.									693 He tuovat minulle merkkejä itsestäni, he osoittavat, että ne ovat selvästi hallussaan.
     
     ellauri051.html on line 1314: 714 My ties and ballasts leave me, my elbows rest in sea-gaps,												714 Sideteni ja painolastini jättävät minut, kyynärpääni lepäävät merirakoissa,
     
     ellauri051.html on line 1315: 715 I skirt sierras, my palms cover continents,														715 Hameen sierrat, kämmenet peittävät maanosat,
     
     ellauri051.html on line 1317: 717 By the city's quadrangular houses -- in log huts, camping with lumbermen,										717 Kaupungin nelikulmaisten talojen luona -- hirsimökeissä, telttailemassa puumiesten kanssa,
     
     ellauri051.html on line 1320: 720 Prospecting, gold-digging, girdling the trees of a new purchase,											720 Etsintä, kullan kaivaminen, uuden oston puiden vyöttäminen,
     
     ellauri051.html on line 1333: 733 Where the quail is whistling betwixt the woods and the wheat-lot,											733 Siellä missä viiriäinen viheltää metsien ja vehnäerän välissä,
     
     ellauri051.html on line 1335: 735 Where the brook puts out of the roots of the old tree and flows to the meadow,									735 Siellä missä puro lähtee vanhan puun juurista ja virtaa niitylle,
     
     ellauri051.html on line 1336: 736 Where cattle stand and shake away flies with the tremulous shuddering of their hides,								736 Siellä missä karja seisoo ja ravistelee kärpäsiä nahkansa vapisevana,
     
     ellauri051.html on line 1337: 737 Where the cheese-cloth hangs in the kitchen, where andirons straddle the hearth-slab, where cobwebs fall in festoons from the rafters;		737 Missä juustokangas roikkuu keittiössä, missä andraudat hajallaan tulisijan laatalla, missä hämähäkinseittejä putoaa sarjoista;
     
     ellauri051.html on line 1338: 738 Where trip-hammers crash, where the press is whirling its cylinders,										738 Missä kolmiovasarat törmäävät, missä puristin pyörittää sylintereitä,
     
     ellauri051.html on line 1339: 739 Wherever the human heart beats with terrible throes under its ribs,											739 Missä tahansa ihmissydän lyö hirveästi kylkiluidensa alla,
     
     ellauri051.html on line 1341: 741 Where the life-car is drawn on the slip-noose, where the heat hatches pale-green eggs in the dented sand,						741 Missä pelastusauto piirretään liukusilmukalle, missä lämpö kuorii vaaleanvihreitä munia lommotussa hiekassa,
     
     ellauri051.html on line 1343: 743 Where the steam-ship trails hind-ways its long pennant of smoke,											743 Siellä missä höyrylaiva kulkee takaperin pitkää savuviiriään,
     
     ellauri051.html on line 1345: 745 Where the half-burn'd brig is riding on unknown currents,												745 Missä puoliksi palanut priki ratsastaa tuntemattomilla virroilla,
     
     ellauri051.html on line 1352: 752 At he-festivals, with blackguard gibes, ironical license, bull-dances, drinking, laughter,								752 He-festivaaleilla, mustavartijan juoruilla, ironisella lisenssillä, härkätanssilla, juomalla, naurulla,
     
     ellauri051.html on line 1356: 756 Where the mocking-bird sounds his delicious gurgles, cackles, screams, weeps,									756 Siellä, missä pilkallinen lintu soi herkullisen kurinauksensa, kakituksensa, huutonsa, itkensä,
     
     ellauri051.html on line 1359: 759 Where the heifers browse, where geese nip their food with short jerks,										759 Missä hiehot selailevat, missä hanhet nipistävät ruokaansa lyhyillä nykäyksillä,
     
     ellauri051.html on line 1360: 760 Where sun-down shadows lengthen over the limitless and lonesome prairie,										760 Missä auringonlaskun varjot pitenevät rajattoman ja yksinäisen preerian yli,
     
     ellauri051.html on line 1362: 762 Where the humming-bird shimmers, where the neck of the long-lived swan is curving and winding,							762 Missä kolibri hohtaa, missä pitkäikäisen joutsenen kaula kiemurtelee ja kiertyy,
     
     ellauri051.html on line 1365: 765 Where band-neck'd partridges roost in a ring on the ground with their heads out,									765 Siellä missä kaulakaulapellot yöpyvät renkaassa maassa päät ulospäin,
     
     ellauri051.html on line 1371: 771 Through patches of citrons and cucumbers with silver-wired leaves,											771 Sitruuna- ja kurkkutilkkujen läpi, joissa on hopealangallisia lehtiä,
     
     ellauri051.html on line 1372: 772 Through the salt-lick or orange glade, or under conical firs,											772 Suola- tai appelsiinialueen läpi tai kartiomaisten kuusien alla,
     
     ellauri051.html on line 1377: 777 Pleas'd with the tune of the choir of the whitewash'd church,											777 Tyytyväinen kalkitun kirkon kuoron sävelestä,
     
     ellauri051.html on line 1378: 778 Pleas'd with the earnest words of the sweating Methodist preacher, impress'd seriously at the camp-meeting;						778 Tyytyväinen hikoilevan metodistisaarnaajan vakavista sanoista, tehnyt vakavan vaikutuksen leirikokouksessa;
     
     ellauri051.html on line 1383: 783 Far from the settlements studying the print of animals' feet, or the moccasin print,								783 Kaukana siirtokunnista, jotka tutkivat eläinten jalkojen printtiä tai mokkasiinikuviota,
     
     ellauri051.html on line 1384: 784 By the cot in the hospital reaching lemonade to a feverish patient,											784 Sairaalan pinnasängyssä ojentamassa limonadia kuumeiselle potilaalle,
     
     ellauri051.html on line 1387: 787 Hurrying with the modern crowd as eager and fickle as any,												787 Kiire nykyajan väkijoukon kanssa yhtä innokkaana ja epävakaana kuin kuka tahansa,
     
     ellauri051.html on line 1393: 793 Speeding with tail'd meteors, throwing fire-balls like the rest,											793 Ylinopeutta pyrstömeteorien kanssa, heittelee tulipalloja kuten muutkin,
     
     ellauri051.html on line 1405: 805 My messengers continually cruise away or bring their returns to me.											805 Sanansaattajani risteilyt jatkuvasti pois tai tuovat palautteensa minulle.
     
     ellauri051.html on line 1410: 810 Through the clear atmosphere I stretch around on the wonderful beauty,										810 Selkeän ilmapiirin läpi venyttelen ympäriinsä ihmeellisen kauneuden ääressä,
     
     ellauri051.html on line 1411: 811 The enormous masses of ice pass me and I pass them, the scenery is plain in all directions,								811 Valtavat jäämassat ohittavat minut ja minä ohitan ne, maisema on tasainen joka suuntaan,
     
     ellauri051.html on line 1414: 814 We pass the colossal outposts of the encampment, we pass with still feet and caution,								814 Ohitamme leirin valtavia etuvartioita, ohitamme hiljaisin jaloin ja varovasti,
     
     ellauri051.html on line 1417: 817 I am a free companion, I bivouac by invading watchfires,												817 Olen vapaa seuralainen, syrjäydyn tunkeutumalla kellotuliin,
     
     ellauri051.html on line 1419: 819 I tighten her all night to my thighs and lips.													819 Kiristän häntä koko yön reisilleni ja huulilleni.
     
     ellauri051.html on line 1420: 820 My voice is the wife's voice, the screech by the rail of the stairs,										820 Minun ääneni on vaimon ääni, huuto portaiden kaiteen varrella,
     
     ellauri051.html on line 1426: 826 And chalk'd in large letters on a board, Be of good cheer, we will not desert you;									826 Ja liidulla suurilla kirjaimilla taululle: Ole hyvällä mielellä, emme hylkää sinua;
     
     ellauri051.html on line 1429: 829 How the lank loose-gown'd women look'd when boated from the side of their prepared graves,								829 Miltä laihat löysäpukuiset naiset näyttivät veneillä valmistettujen haudoidensa puolelta,
     
     ellauri051.html on line 1430: 830 How the silent old-faced infants and the lifted sick, and the sharp-lipp'd unshaved men;								830 Kuinka hiljaiset vanhanaamaiset pikkulapset ja nostetut sairaat ja terävähuuliset ajelemattomat miehet;
     
     ellauri051.html on line 1438: 838 I am the hounded slave, I wince at the bite of the dogs,												838 Olen ahdistettu orja, nypistelen koirien puremasta,
     
     ellauri051.html on line 1439: 839 Hell and despair are upon me, crack and again crack the marksmen,											839 Helvetti ja epätoivo on päälläni, murtakaa ja särjekää ampujia,
     
     ellauri051.html on line 1442: 842 The riders spur their unwilling horses, haul close,													842 Ratsastajat kannustavat haluttomia hevosiaan, vetävät lähelle,
     
     ellauri051.html on line 1447: 847 I am the mash'd fireman with breast-bone broken,													847 Olen sekaisin palomies, jolla on rintaluu murtunut,
     
     ellauri051.html on line 1448: 848 Tumbling walls buried me in their debris,														848 Kaatuvat seinät hautasivat minut roskikseen,
     
     ellauri051.html on line 1449: 849 Heat and smoke I inspired, I heard the yelling shouts of my comrades,										849 Lämpöä ja savua inspiroin, kuulin tovereideni huutavan,
     
     ellauri051.html on line 1450: 850 I heard the distant click of their picks and shovels,												850 Kuulin heidän hakkuidensa ja lapioidensa kaukaisen napsautuksen,
     
     ellauri051.html on line 1452: 852 I lie in the night air in my red shirt, the pervading hush is for my sake,										852 Makaan yöilmassa punaisessa paidassani, vallitseva hiljaisuus on minun tähteni,
     
     ellauri051.html on line 1454: 854 White and beautiful are the faces around me, the heads are bared of their fire-caps,								854 Valkoiset ja kauniit ovat kasvot ympärilläni, päät ovat paljaat nuotiohatut,
     
     ellauri051.html on line 1464: 864 The cries, curses, roar, the plaudits for well-aim'd shots,												864 Huudot, kiroukset, karjunta, kiitosta hyvin kohdistetuille laukauksille,
     
     ellauri051.html on line 1466: 866 Workmen searching after damages, making indispensable repairs,											866 Työntekijät etsivät vaurioita, tekevät välttämättömiä korjauksia,
     
     ellauri051.html on line 1468: 868 The whizz of limbs, heads, stone, wood, iron, high in the air.											868 Jäsenten, päiden, kiven, puun, raudan vihellys korkealla ilmassa.
     
     ellauri051.html on line 1477: 876 Retreating they had form'd in a hollow square with their baggage for breastworks,									876 Perääntyessään he olivat muodostuneet onttoon neliöön matkatavaroidensa kanssa rintatöihin,
     
     ellauri051.html on line 1478: 877 Nine hundred lives out of the surrounding enemy's, nine times their number, was the price they took in advance,					877 Yhdeksän sataa henkeä ympäröivän vihollisen elämästä, yhdeksän kertaa heidän lukumääränsä, oli hinta, jonka he ottivat etukäteen,
     
     ellauri051.html on line 1479: 878 Their colonel was wounded and their ammunition gone,												878 Heidän everstinsä haavoittui ja heidän ammuksensa hukassa,
     
     ellauri051.html on line 1480: 879 They treated for an honorable capitulation, receiv'd writing and seal, gave up their arms and march'd back prisoners of war.			879 He saivat kunniallisen antautumisen, saivat kirjoituksen ja sinetin, luovuttivat aseensa ja marssivat takaisin sotavankeja.
     
     ellauri051.html on line 1485: 884 Not a single one over thirty years of age.														884 Ei ainuttakaan yli 30-vuotiasta.
     
     ellauri051.html on line 1486: 885 The second First-day morning they were brought out in squads and massacred, it was beautiful early summer,						885 Toisena ensimmäisen päivän aamuna heidät tuotiin ulos ryhmissä ja teurastettiin, oli kaunis alkukesä,
     
     ellauri051.html on line 1491: 890 The maim'd and mangled dug in the dirt, the new-comers saw them there,										890 Vauratut ja raahatut kaivoivat maata, uudet tulokkaat näkivät heidät siellä,
     
     ellauri051.html on line 1508: 906 On our lower-gun-deck two large pieces had burst at the first fire, killing all around and blowing up overhead.					906 Alemmalla tykkikannellamme kaksi suurta kappaletta oli räjähtänyt ensimmäisessä tulipalossa tappaen kaikkialta ja räjähtäen pään yläpuolella.
     
     ellauri051.html on line 1514: 912 Our frigate takes fire,																912 Fregattimme sytyttää tuleen,
     
     ellauri051.html on line 1520: 918 One is directed by the captain himself against the enemy's mainmast,										918 Kapteeni itse ohjaa yhden vihollisen päämastoa vastaan,
     
     ellauri051.html on line 1521: 919 Two well serv'd with grape and canister silence his musketry and clear his decks.									919 Kaksi hyvin tarjoiltua viinirypäleen ja kapselin kera hiljentävät hänen muskettinsa ja tyhjentävät kannet.
     
     ellauri051.html on line 1522: 920 The tops alone second the fire of this little battery, especially the main-top,									920 Pelkät yläosat ovat tämän pienen pariston tulta toissijaisia, varsinkin pääkatto,
     
     ellauri051.html on line 1525: 923 The leaks gain fast on the pumps, the fire eats toward the powder-magazine.										923 Vuodot lisääntyvät nopeasti pumppuihin, tuli syö kohti jauhelehteä.
     
     ellauri051.html on line 1528: 926 He is not hurried, his voice is neither high nor low,												926 Hän ei ole kiireinen, hänen äänensä ei ole korkea eikä matala,
     
     ellauri051.html on line 1534: 931 Our vessel riddled and slowly sinking, preparations to pass to the one we have conquer'd,								931 Aluksemme täynnä ja hitaasti uppoamassa, valmistautumassa siirtymään valloittamamme luo,
     
     ellauri051.html on line 1537: 934 The dead face of an old salt with long white hair and carefully curl'd whiskers,									934 Vanhan suolan kuolleet kasvot, pitkät valkoiset hiukset ja huolellisesti käpristyneet viikset,
     
     ellauri051.html on line 1545: 942 The hiss of the surgeon's knife, the gnawing teeth of his saw,											942 Kirurgin veitsen suhinaa, hänen sahan kalvavia hampaita,
     
     ellauri051.html on line 1547: 944 These so, these irretrievable.															944 Nämä niin, nämä peruuttamattomia.
     
     ellauri051.html on line 1554: 950 For me the keepers of convicts shoulder their carbines and keep watch,										950 Minulle vankien vartijat kantavat karabiininsa ja valvovat,
     
     ellauri051.html on line 1556: 952 Not a mutineer walks handcuff'd to jail but I am handcuff'd to him and walk by his side,								952 Ei kapinaaja kävele käsiraudoissa vankilaan, mutta minä olen käsiraudoissa häneen ja kävelen hänen vierellään,
     
     ellauri051.html on line 1567: 962 I discover myself on the verge of a usual mistake.													962 Löydän itseni tavallisen virheen partaalta.
     
     ellauri051.html on line 1577: 972 Our swift ordinances on their way over the whole earth,												972 Nopeat toimituksemme matkalla koko maan yli,
     
     ellauri051.html on line 1582: 976 The friendly and flowing savage, who is he?														976 Ystävällinen ja virtaava villi, kuka hän on?
     
     ellauri051.html on line 1586: 980 The mountains? prairie-life, bush-life? or sailor from the sea?											980 Vuoret? preeria-elämä, pensaselämä? tai merimies merestä?
     
     ellauri051.html on line 1587: 981 Wherever he goes men and women accept and desire him,												981 Minne tahansa hän menee, miehet ja naiset hyväksyvät ja haluavat hänet,
     
     ellauri051.html on line 1588: 982 They desire he should like them, touch them, speak to them, stay with them.										982 He haluavat hänen pitävän heistä, koskettavan heitä, puhuvan heille, jäävän heidän kanssaan.
     
     ellauri051.html on line 1619: 1012 O despairer, here is my neck,															1012 Oi epätoivoinen, tässä on kaulani,
     
     ellauri051.html on line 1629: 1021 I am he bringing help for the sick as they pant on their backs,											1021 Minä olen hän, joka tuo apua sairaille, kun he huohottavat selällään,
     
     ellauri051.html on line 1638: 1030 Buying drafts of Osiris, Isis, Belus, Brahma, Buddha,												1030 Osiriksen, Isisin, Beluksen, Brahman, Buddhan luonnosten ostaminen,
     
     ellauri051.html on line 1639: 1031 In my portfolio placing Manito loose, Allah on a leaf, the crucifix engraved,									1031 Salkussani asettamalla Manito irti, Allah lehdelle, krusifiksi kaiverrettu,
     
     ellauri051.html on line 1642: 1034 Admitting they were alive and did the work of their days,												1034 Myöntäen, että he elivät ja tekivät aikansa työn,
     
     ellauri051.html on line 1643: 1035 (They bore mites as for unfledg'd birds who have now to rise and fly and sing for themselves,)							1035 (He kantoivat punkkeja kuin lentäneet linnut, joiden täytyy nyt nousta ja lentää ja laulaa itselleen,)
     
     ellauri051.html on line 1647: 1039 Not objecting to special revelations, considering a curl of smoke or a hair on the back of my hand just as curious as any revelation,		1039 En vastusta erityisiä paljastuksia, pidän savukiharaa tai hiusta kämmenelläni yhtä uteliaana kuin mikä tahansa ilmestys,
     
     ellauri051.html on line 1648: 1040 Lads ahold of fire-engines and hook-and-ladder ropes no less to me than the gods of the antique wars,						1040 Pojat, jotka pitävät paloautoja ja koukku- ja tikkaiden köysiä, minulle yhtä paljon kuin antiikkisotien jumalat,
     
     ellauri051.html on line 1649: 1041 Minding their voices peal through the crash of destruction,											1041 Huolehtien heidän äänensä soivan tuhon törmäyksen läpi,
     
     ellauri051.html on line 1650: 1042 Their brawny limbs passing safe over charr'd laths, their white foreheads whole and unhurt out of the flames;					1042 Heidän lihavat raajat kulkevat turvallisesti hiiltyneen listan yli, heidän valkoiset otsansa ehjät ja vahingoittumattomat liekeistä;
     
     ellauri051.html on line 1652: 1044 Three scythes at harvest whizzing in a row from three lusty angels with shirts bagg'd out at their waists,						1044 Kolme viitettä sadonkorjuussa peräkkäin vinkumassa kolmelta ihastuttavalta enkeliltä, ​​joiden paidat on pussitettu vyötäröllä,
     
     ellauri051.html on line 1653: 1045 The snag-tooth'd hostler with red hair redeeming sins past and to come,										1045 Hampainen isäntä, jolla on punaiset hiukset lunastamassa menneitä ja tulevia synnit,
     
     ellauri051.html on line 1657: 1049 Dung and dirt more admirable than was dream'd,													1049 Lantaa ja likaa ihailtavampaa kuin oli unelmoinut,
     
     ellauri051.html on line 1666: 1057 Come my boys and girls, my women, household and intimates,												1057 Tulkaa poikani ja tyttöni, naiseni, kotini ja läheisyyteni,
     
     ellauri051.html on line 1668: 1059 Easily written loose-finger'd chords -- I feel the thrum of your climax and close.									1059 Helposti kirjoitettuja löysäsormeisia sointuja -- tunnen huipentumasi rummun ja sulkeudun.
     
     ellauri051.html on line 1670: 1061 Music rolls, but not from the organ,														1061 Musiikkirullat, mutta ei urkuista,
     
     ellauri051.html on line 1673: 1064 Ever the eaters and drinkers, ever the upward and downward sun, ever the air and the ceaseless tides,						1064 Aina syöjät ja juojat, aina ylös ja alas laskeva aurinko, aina ilma ja lakkaamattomat vuorovedet,
     
     ellauri051.html on line 1674: 1065 Ever myself and my neighbors, refreshing, wicked, real,												1065 Aina minä ja naapurini, virkistävä, ilkeä, todellinen,
     
     ellauri051.html on line 1675: 1066 Ever the old inexplicable query, ever that thorn'd thumb, that breath of itches and thirsts,							1066 Aina se vanha selittämätön kysymys, aina se piikkipeukalo, se kutina ja jano,
     
     ellauri051.html on line 1688: 1079 I am aware who they are, (they are positively not worms or fleas,)											1079 Tiedän, keitä he ovat, (he eivät todellakaan ole matoja tai kirppuja)
     
     ellauri051.html on line 1693: 1084 Know my omnivorous lines and must not write any less,												1084 Tunne kaikkiruokaiset rivini äläkä saa kirjoittaa vähemmän,
     
     ellauri051.html on line 1697: 1088 This printed and bound book -- but the printer and the printing-office boy?									1088 Tämä painettu ja sidottu kirja -- mutta kirjapaino ja kirjapainopoika?
     
     ellauri051.html on line 1699: 1090 The black ship mail'd with iron, her mighty guns in her turrets -- but the pluck of the captain and engineers?					1090 Musta laiva postitetaan raudalla, sen mahtavat aseet torneissaan – mutta kapteenin ja insinöörien ryöstö?
     
     ellauri051.html on line 1700: 1091 In the houses the dishes and fare and furniture -- but the host and hostess, and the look out of their eyes?					1091 Taloissa astiat ja ruoka ja huonekalut -- mutta isäntä ja emäntä ja katse heidän silmistään?
     
     ellauri051.html on line 1711: 1101 Making a fetich of the first rock or stump, powowing with sticks in the circle of obis,								1101 Haetun tekeminen ensimmäisestä kivestä tai kannosta, puukottaa kepeillä obis-ympyrässä,
     
     ellauri051.html on line 1714: 1104 Drinking mead from the skull-cup, to Shastas and Vedas admirant, minding the Koran,								1104 Juomassa simaa pääkallokupista Shastasin ja Vedan ihailijalle Koraania huomioiden,
     
     ellauri051.html on line 1718: 1108 Ranting and frothing in my insane crisis, or waiting dead-like till my spirit arouses me,								1108 Hullussani ja vaahtoamassa hullussa kriisissäni tai odottaa kuolleena, kunnes henkeni herättää minut,
     
     ellauri051.html on line 1720: 1110 Belonging to the winders of the circuit of circuits.												1110 Kuuluu piirien käämeihin.
     
     ellauri051.html on line 1724: 1114 I know every one of you, I know the sea of torment, doubt, despair and unbelief.									1114 Tunnen jokaisen teistä, tunnen kidutuksen, epäilyksen, epätoivon ja epäuskon meren.
     
     ellauri051.html on line 1726: 1116 How they contort rapid as lightning, with spasms and spouts of blood!										1116 Kuinka ne vääntyvät nopeasti kuin salama, kouristuksilla ja verivirroilla!
     
     ellauri051.html on line 1738: 1128 Nor him in the poor house tubercled by rum and the bad disorder,											1128 Eikä häntä köyhässä talossa rommin ja pahan häiriön täyttimänä,
     
     ellauri051.html on line 1739: 1129 Nor the numberless slaughter'd and wreck'd, nor the brutish koboo call'd the ordure of humanity,							1129 Ei lukemattomia teurastettuja ja haaksirikkoutuneita, eikä raakoja koboo-kutsuja, joita kutsuttiin ihmiskunnan järjestykseksi,
     
     ellauri051.html on line 1751: 1140 Births have brought us richness and variety,													1140 Syntymät ovat tuoneet meille rikkautta ja vaihtelua,
     
     ellauri051.html on line 1752: 1141 And other births will bring us richness and variety.												1141 Ja muut synnytykset tuovat meille rikkautta ja vaihtelua.
     
     ellauri051.html on line 1760: 1149 My feet strike an apex of the apices of the stairs,												1149 Jalkani osuvat portaiden kärkien kärkeen,
     
     ellauri051.html on line 1764: 1153 Afar down I see the huge first Nothing, I know I was even there,											1153 Kaukana alas näen valtavan ensimmäisen Ei mitään, tiedän, että olin jopa siellä,
     
     ellauri051.html on line 1771: 1160 For room to me stars kept aside in their own rings,												1160 Sillä minulle tilaa tähdille, jotka ovat syrjässä omissa renkaissaan,
     
     ellauri051.html on line 1778: 1167 Monstrous sauroids transported it in their mouths and deposited it with care.									1167 hirviömäistä sauroidia kuljettivat sitä suussaan ja asettivat sen varovasti.
     
     ellauri051.html on line 1783: 1171 O manhood, balanced, florid and full.														1171 Oi miehyys, tasapainoinen, kirkas ja täyteläinen.
     
     ellauri051.html on line 1787: 1175 Crying by day Ahoy! from the rocks of the river, swinging and chirping over my head,								1175 Itkeminen päivällä Ahoi! joen kiviltä heiluen ja sirkuen pääni päällä,
     
     ellauri051.html on line 1791: 1179 Noiselessly passing handfuls out of their hearts and giving them to be mine.									1179 Kourallinen äänettömästi pois heidän sydämistään ja antaa ne olla minun.
     
     ellauri051.html on line 1795: 1183 I open my scuttle at night and see the far-sprinkled systems,											1183 Avaan ikkunaluukun yöllä ja näen kauas sirotettavat järjestelmät,
     
     ellauri051.html on line 1800: 1188 He joins with his partners a group of superior circuit,												1188 Hän liittyy kumppaneidensa joukkoon ylivoimaista kiertokulkua,
     
     ellauri051.html on line 1803: 1191 If I, you, and the worlds, and all beneath or upon their surfaces, were this moment reduced back to a pallid float, it would not avail in the long run,1191 Jos minä, sinä ja maailmat ja kaikki niiden pinnan alla tai päällä tämä hetki pelkistyisi kalpeaksi kelluksi, siitä ei olisi pitkällä aikavälillä mitään hyötyä,
     
     ellauri051.html on line 1817: 1204 No friend of mine takes his ease in my chair,													1204 Yksikään ystäväni ei lepää tuolissani,
     
     ellauri051.html on line 1818: 1205 I have no chair, no church, no philosophy,														1205 Minulla ei ole tuolia, ei kirkkoa, ei filosofiaa,
     
     ellauri051.html on line 1819: 1206 I lead no man to a dinner-table, library, exchange,												1206 En johda ketään päivällispöytään, kirjastoon, vaihtoon,
     
     ellauri051.html on line 1828: 1215 Shoulder your duds dear son, and I will mine, and let us hasten forth,										1215 Ota ystäväsi harteille, rakas poika, niin minä otan omani, ja kiirehdimme eteenpäin,
     
     ellauri051.html on line 1830: 1217 If you tire, give me both burdens, and rest the chuff of your hand on my hip,									1217 Jos väsyt, anna minulle molemmat kuormat ja lepää kätesi lantiollani,
     
     ellauri051.html on line 1834: 1221 And I said to my spirit When we become the enfolders of those orbs, and the pleasure and knowledge of every thing in them, shall we be fill'd and satisfied then?				1221 Ja minä sanoin hengelleni, kun meistä tulee noiden pallojen suojuksia ja mielihyvää ja tietoa kaikista niistä, olemmeko silloin täyttyneet ja tyytyväisiä?
     
     ellauri051.html on line 1835: 1222 And my spirit said No, we but level that lift to pass and continue beyond.										1222 Ja henkeni sanoi Ei, me vain tasoitamme tuon hissin ohittaaksemme ja jatkamme eteenpäin.
     
     ellauri051.html on line 1846: 1233 To jump off in the midst of the sea, rise again, nod to me, shout, and laughingly dash with your hair.						1233 Hyppääksesi keskelle merta, nouse uudelleen, nyökkää minulle, huuda ja rypisty nauraen hiuksillasi.
     
     ellauri051.html on line 1852: 1238 Wicked rather than virtuous out of conformity or fear,												1238 Paha kuin hyveellinen mukautumisesta tai pelosta,
     
     ellauri051.html on line 1855: 1241 First-rate to ride, to fight, to hit the bull's eye, to sail a skiff, to sing a song or play on the banjo,						1241 Ensiluokkainen ratsastaa, taistella, lyödä häränsilmää, purjehtia skiffillä, laulaa laulua tai soittaa banjolla,
     
     ellauri051.html on line 1865: 1251 And I swear I will never translate myself at all, only to him or her who privately stays with me in the open air.					1251 Ja vannon, etten koskaan käännä itseäni, vain hänelle, joka on yksityisesti kanssani ulkoilmassa.
     
     ellauri051.html on line 1868: 1254 The maul, the oar, the hand-saw, second my words.													1254 Maul, airo, käsisaha, sanojeni toiseksi.
     
     ellauri051.html on line 1872: 1258 The woodman that takes his axe and jug with him shall take me with him all day,									1258 Metsuri, joka ottaa mukaansa kirveensä ja kannunsa, vie minut mukaansa koko päivän,
     
     ellauri051.html on line 1875: 1261 The soldier camp'd or upon the march is mine,													1261 Sotilas, joka leiriytyi tai marssi, on minun,
     
     ellauri051.html on line 1877: 1263 On that solemn night (it may be their last) those that know me seek me.										1263 Sinä juhlallisena yönä (se voi olla heidän viimeinen) ne, jotka tuntevat minut, etsivät minua.
     
     ellauri051.html on line 1881: 1267 The girl and the wife rest the needle a moment and forget where they are,										1267 Tyttö ja vaimo lepäävät neulaa hetken ja unohtavat missä he ovat,
     
     ellauri051.html on line 1901: 1286 I find letters from God dropt in the street, and every one is sign'd by God's name,								1286 Löydän kadulta pudonneita kirjeitä Jumalalta, ja jokainen on merkitty Jumalan nimellä,
     
     ellauri051.html on line 1916: 1300 O suns -- O grass of graves -- O perpetual transfers and promotions,										1300 Oi aurinkoa -- Oi hautojen ruoho -- Oi ikuisia siirtoja ja ylennyksiä,
     
     ellauri051.html on line 1924: 1308 And debouch to the steady and central from the offspring great or small.										1308 Ja irrota tasaiselle ja keskeiselle jälkeläisestä suuresta tai pienestä.
     
     ellauri051.html on line 1930: 1313 It is not in any dictionary, utterance, symbol.													1313 Sitä ei ole missään sanakirjassa, lausunnossa, symbolissa.
     
     ellauri051.html on line 1942: 1324 Do I contradict myself?																1324 Olenko ristiriidassa itseni kanssa?
     
     ellauri051.html on line 1943: 1325 Very well then I contradict myself,														1325 Hyvin, sitten olen ristiriidassa itseni kanssa,
     
     ellauri051.html on line 1957: 1337 I depart as air, I shake my white locks at the runaway sun,						1337 Lähden kuin ilma, heilutan valkoisia lukkojani karkaavaa aurinkoa kohti,
     
     ellauri051.html on line 1959: 1339 I bequeath myself to the dirt to grow from the grass I love,						1339 Annan itseni lialle kasvaakseni ruohosta, jota rakastan,
     
     ellauri051.html on line 1964: 1344 Failing to fetch me at first keep encouraged,			  1344 Vaikket alux pysy mun vauhdissa älä hellitä,
     
     ellauri051.html on line 3180: Uspenski ja Mäkelä souteli pikkupillulla. Ovat ällöttäviä lastenkirjailijoita ja pahixia setämiehiä. Fedja-setä ja herra Huu on ellottavia, samaa luokkaa kuin hulvaton Uppo-Nalle ja Mikko Mallikas. Jotkut lastenkirjat on yhtä ällöjä kuin jotkut vanhemmat.
     
     ellauri051.html on line 3184: 76-vuotias Mäkelä on menestynyt kirjailija ja hänet on palkittu urallaan muun muassa Valtion kirjallisuuspalkinnolla, Finlandia-palkinnolla sekä Eino Leino palkinnolla. Mäkelällä on aikuinen yli 50-vuotias poika Lauri ensimmäisestä avioliitostaan lastenkirjailija Maikki Harjanteen kanssa ja 15-vuotias pojantytär Sade.
     
     ellauri051.html on line 3186:   Maikki Harjanne on vielä 1 paska lastenkirjailija. Minttu- ja Villekirjat oli perseestä. Oi maa voimaa. Äidin mekossa on kukkia. Miten ne osasikaan olla niin elloja. The Danish Guy kalsarimainosten tasoa. Niissä tiivistyy 70-90-lukujen nelkkarimainen mauttomuus. The Danish Guyn muovikalsareissa haisee 20-luvun toxinen maskuliinisuus.
     
     ellauri051.html on line 3190: 
     Hirmu monet misogyynit mieskirjailijat homoilee:
     
     ellauri051.html on line 3207: Baudelaire

   
   ellauri051.html on line 3209: Ihankuin olisi jonkinlainen luonnonlaki, että seuraavat piirteet korreloivat positiivisesti: misogynia~homofilia~
   ellauri051.html on line 3210: setämäisyys~mieskirjailijuus. Ja niiden lapset oireilee.
   
   ellauri051.html on line 3213: ire">

   Kostro valittaa

   
   ellauri051.html on line 3215: ire Guillaume">Guillaume Albert Vladimir Alexandre Apollinaire de Kostrowitzky, alias Guillaume Apollinaire (1880-1916) oli ruumiikas puolalainen mamu edellisen vuosisadan vaihteesta. Modernistirunoilija joka kirjotti kubistisia runoja sekä runon "pahoin rakastetun valitus". Sen silloinen panopuu kylästy näät 1904 kun alkoholisti Viljo mätki päissään sitä. Viljo pahastui ja kirjotti kilometrinmittasen valitusvirren, muttei sille vaan aiemmalle flammalle, britti kotiopettajakolleegalle Anne Playdenille, joka ei ollut piitannut Kostrosta tuon taivaallista paizi panomielessä. Ne oli 20-vuotiaina yhtä aikaa yhen saxalaisen aatelisen Gabriellen kotiopettajia, Anne opetti englantia, Kostro ranskaa. Anne muutti Valtoihin, meni tavixen kaa naimisiin (rva Postings) ja kuuli hämmästyxexeen 50v myöh. et mamusta oli tullut kuuluisa ja kuollut, ja et se oli kirjottanut sille rakkausrunoja. Kaikenlaista. Apollinaire kexi sanan surrealismi ja meni vapaaehtoisena maailmansotaan, sai pääosuman ja kuoli 2v myöhemmin epsanjantautiin. Tavattavissa Père Lachaisessa.
   ellauri051.html on line 3219: Guillaume Apollinaire
   ellauri051.html on line 3223: En 1903 sans savoir 1903 tietämättä että
   ellauri051.html on line 3225: Du beau Phénix s’il meurt un soir Jos se kuolee illalla
   ellauri051.html on line 3228: Un soir de demi-brume à Londres Yhtenä puolihämäränä iltana Lontoossa
   ellauri051.html on line 3260: Son vieux chien de lui se souvint sen vanha koira tunsi sen
   ellauri051.html on line 3268: Caressant sa gazelle mâle silittämässä koirasgasellia.
   ellauri051.html on line 3274: Me rendirent si malheureux ja saa niin onnettomax mut.
   ellauri051.html on line 3288: Mon beau navire ô ma mémoire Mun kaunis haaxi ou mun muisti
   ellauri051.html on line 3290: Dans une onde mauvaise à boire pahassa juotavassa aallossa
   ellauri051.html on line 3292: De la belle aube au triste soir kauniista koista surulliseen iltaan
   ellauri051.html on line 3301: Des blancs ruisseaux de Chanaan Kanaanin maan valkoisien virtojen
   ellauri051.html on line 3309: Chanté l’amour à voix virile Lauloin rakkautta viriilillä äänellä
   ellauri051.html on line 3312: Guillaume Apollinaire, Alcools, 1913
   ellauri052.html on line 17: ircle">52
   ellauri052.html on line 33: Malamud Bellow ja Roth oli am. kirjallisuuden Hart Schaffner ja Marx, chicagolainen univormutehdas ja miestenvaatehtimo joka kuoli 2009. Halvat ja mauttomat Marxin veljexet. Bellow suhtautui suopeasti 2v vanhempaan Malamudiin, ison Paulin ikätveriin. Se oli vielä maalaisempi, kotosin Oregonista. Samanlaisia kujakatteja kaikki 3, nahattomia ja karvattomia kullikissoja. PST Bellowin maneeri on laittaa rinnastuxia ilman välimerkkejä niinkuin tän kappaleen alussa. Isaac Bashevis Singer ei kuulunut tähän poppooseen, se oli 1. sukupolven maahanmuuttaja.
   
   ellauri052.html on line 37: Belov tarkoittaa valkoista. Bellows on palkeet. Tuluxet on tinderbox. Sale oli kuopus pieni ruipelo, sillä oli 2 ruumiikkaampaa porhoveljeä joiden mielestä se oli vaan "some schmuck with a pen", ja sen isä oli ryssämamu monitoimiroisto hitlerwiixissä. Mamu Belov tuli perheineen Pietarista Kanadaan ja hipsi Chicagoon pakoon razupoliiseja Salen ollessa 9v. Sale oli äiskän hemmokki. Osas juutalaisten raamatun melkein ulkoa. Äiti kuoli kun Sale oli 17. Sale kaipas isän hyväxyntää. Isä kuoli '55, Sale oli sen silmissä epäonnistunut tyhjäntoimittaja. Tie menestyxeen aukes vasta kexi-ikäisenä isän kuoltua.
   ellauri052.html on line 47: Mitä höpöä se honaa izekin. Täähän on vaan toiveajattelua. Luulo ei ole tiedon väärtiä. No uskoisitko sitten hirsipuumiestä, joka arvattuaan väärin liian monta kirjainta on valmis menemään vakaumuxen edestä hirsipuuhun? Eli yxilön tahdon vapautta on se et se kuolee ihan mielellään der Führerin mahtikäskystä?
   ellauri052.html on line 56: Henderson oli Salen oma mielikirja. Lukikohan se sitä ääneen izelleen ja sanoi "loistavaa" kuin Sven Tolppa. Conrad oli Solomonin mielikirjailija collegessa. Figures. Niisson paljon samaa. Elämää suurempia sankareita ja kaappihomoja. Salen Nobel-puhe on tyypillistä amerikkalaisille suunnattua amerikkalaista Geldjude potaskaa, sankareina Conradin ohella Milton Friedman ja Erich Auerbach, pahixina Robbe-Grillet ja punikit. Vielä yx uskomattoman tarkka Henderson lookalike on Yhdysvaltain nykyinen presidentti Donald Trump. Kaikki nazaa: koko, luonne, typeryys, vulgaari puhetyyli, jättimäinen narsismi.
   
   ellauri052.html on line 60: Eugene Henderson is a troubled middle-aged man 1948. (synt. 1800-luvulla). Despite his riches, high social status, and physical prowess, he feels restless and unfulfilled, and harbors a spiritual void that manifests itself as an inner voice crying out "I want, I want, I want". Hoping to discover what the voice wants, Henderson goes to Africa. What a Yankee notion.
   ellauri052.html on line 62: Although it is unclear whether Henderson has truly found spiritual contentment, the novel ends with an optimistic and uplifting note. Henderson learns that a man can, with effort, have a spiritual rebirth when he realizes that spirit, body and the outside world are not enemies but can live in harmony. And he doesn't really need his family for anything, he is enough for himself.
   ellauri052.html on line 64: A week before the novel appeared in book stores, Saul Bellow published an article in the New York Times titled “The Search for Symbols, a Writer Warns, Misses All the Fun and Fact of the Story.” Here, Bellow warns readers against looking too deeply for symbols in his piece of shit. This has led to much discussion among critics as to why Bellow warned his readers against searching for symbolism just before the symbol-packed Rain King hit the shelves. Because there ain't any, its just Solomon's idea of fun and fact. The ongoing philosophical discussions and ramblings between Henderson and the natives, and inside Henderson's own head, prefigure elements of Bellow's next novel Herzog, which includes many such inquiries into life and meaning. And which is an even worse piece of narcissisim than this one.
   ellauri052.html on line 70: Vizikästä et vaikka muissa suhteissa Hendersonilla ja Eremiitalla ei ole paljon yhteistä, niin naisten polkemisessa ne kazoo toisiaan ihan eye to eye, kirppu ja sonni saman sikolätin aidalla. Plus toi spiritual void. Noita piisaa noita hengellisiä tyhjiöitä, jos on tyhjä pää ja vääränlainen isäsuhe lapsuudesta, ja pelkää naisia. Rothin miälestä Bellow oli verrattoman hyvä kuvaamaan sensitiivistä miestä pahojen naisten kourissa. Roth oli toinen samanlainen. Amerikkalaisia schmuckeja. Philip Teir hännänhuippuna. Ne on kuin Valittujen Palojen vizi: ukko menee ripille ja sanoo olen ollut neljän nuoren naisen kaa yhtä aikaa. Milloin kävitte viimexi ripillä? En koskaan olen juutalainen. No mixi tulette kertomaan tätä sitten minulle? Höh mähän kerron tätä kaikille!
   ellauri052.html on line 76: Kirjassa van der Valk lomailee, jonka juoni on pelkkää silmänlumetta matkakirjan päällä, lapsipornomiehen huorahtava vaimo strippaa Pietulle kiemurrellen videoiden tahdissa viekoittelumielessä. van der Valk menee hyytelöxi kuin Pylkkäsen tytöt, paizi keskellä on kivikova kanki. Pollarin pelastaa päättömältä panohalulta lopulta vain pikkurouvan huorahtavat mustat pikkarit, jollaisista puusepän poika ei koskaan ole pitänyt. Uskollinen Arlette pitkine reisineen, isoine perseineen, konkonenineen ja väkäleukoineen tietää sen, eikä sixi erehdy sellaisia ostamaan, vaan valizee valkoiset silkkipöxyt. Pahixilla on mustat kalsari, hyvixillä valkeat.
   ellauri052.html on line 81: Hannu Mäkelällä on yhtä monta vaimoa kuin Saul Bellowilla. Kalansilmä vastaan vinosuu. Joku joka on ollut Sale-fan, huomaa lopulta ettei sen kirjoissa ole kuin yxi persoona, eli minä Sale. Sama vika Hannulla.
   ellauri052.html on line 83: In his survey of Bellow’s work, Philip Roth writes of Herzog, “In all of literature, I know of no more emotionally susceptible male, of no man who brings a greater focus or intensity to engagement with women than this Herzog,” a man “as lavish in describing the generous mistress as Renoir.” No siinä on pukki kaalimaan vartijana, Roth on mikäli mahdollista pahempi narsisti kuin Sale.
   ellauri052.html on line 85: I find this judgement troubling. Certainly, one can agree that Herzog is lavish and intense. But through his eyes, we see women as very peculiar creatures. We meet a devotee of sex in Herzog’s lover, Ramona, the sad, enigmatic, emotionless pencils that are Valentine’s wife and Herzog’s first wife, and the castrating sex bomb that is Madeline. Very rarely do we feel that these characterisations are different from these characters’ reality—the novel seems to suggest that these women really are as limited as Herzog sees them.
   ellauri052.html on line 89: Harold Bloom is right to dismiss Bellow’s female characters of the later novels as “third-rate pipe dreams.” When a reader, holding Humboldt’s Gift in his hands, looks back at Augie March, the journey Saul Bellow has taken in his depiction of people is a very sad one. There is no way to compare the daring, principled Mimi Villars, Augie March’s one equal in oration, to the simple Ramona (Herzog), or to the comically shallow Renata (Humboldt’s Gift). Where is a woman equal to Augie’s Thea in these later books?
   ellauri052.html on line 97: The novels remain staggering for their invention, their comedy, their culture, and their mingling of riotous squalor with the precepts of a course in philosophy. Bellow writes with a genius that is hard to fathom. Readers may, however, feel troubled by the books’ frequent difficulty in forming a coherent whole.
   ellauri052.html on line 99: Eli Salella ei ole muuta pointtia kuin keskipiste, ize Sale. Jos jaxaa lukea n kpl kirjoja Salesta sen oman kalansilmälinssin läpi julkkisuran eri vaiheissa, niin siitä vaan. Mitä äveriäämpi ja vanhempi Salesta tulee sitä oikeistokonservatiivimpi. Sale nauraa rumasti kuin räkättirastas koko matkan pankkiin.
   ellauri052.html on line 104: Bellow’s most merciless and eviscerating tormenter was his third wife, Susan Glassman, who defeated him in a long, acrimonious and expensive divorce suit. In 1974, after he had fraudulently misrepresented his projected income, the court, hostile to a successful Jewish intellectual, “ordered him to pay Susan $2,500 a month in alimony, backdated to 1968, plus $600 a month child support, plus lawyers’ fees.” Ignoring his own lawyer’s sound advice to settle the case, he surrendered to a self-destructive impulse, continued to appeal and deliberately prolonged his agony.
   ellauri052.html on line 108: I heard Bellow deliver the PEN speech on “American Writers and Their Public” to a packed hall in London on March 22, 1986. He had just suffered the death of his brothers and agonising break with Alexandra. Exhausted by jet-lag, stiff-gaited and parchment-skinned, he seemed terribly old and shattered. His talk ranged widely and wildly but, rambling and unfocused, he could not — like Ezra Pound in the Cantos — make it cohere.
   ellauri052.html on line 118: Reports of his teaching ranged from “he was a dud, all he did was read from Erich Auerbach’s Mimesis” to “his seminar was amazing, as you’d imagine.” He was most effective with students who could follow and respond to his intellectual fireworks.
   ellauri052.html on line 120: His favourite novelists, who recurred in his courses, were Dostoyevsky, Stendhal, Balzac, Flaubert, Dickens, Conrad, Dreiser and Fitzgerald. He also admired the satires of Wyndham Lewis.
   ellauri052.html on line 129:

   Hyvin samansuuntaista kritiikkiä esittää suomalainen kirjabloggari. En siis ole ainoa joka valittaa.

   
   ellauri052.html on line 130: Saul Bellow on keltaisen kirjaston inhokkikirjailijoitani. Kyyninen, raskalla kädellä kirjoittava mastodontti. Hidas ja seisahtunut kuin samea sisäjärvi tuulettomana syyspäivänä. No en tunne Bellowia, tietenkään, mutta sellaiselta miehen kirjojen lukeminen nyt vain tuntuu!
   ellauri052.html on line 132: Ja sitten on tämä elitismi. Ei nappaa yhtään. Bellowin piirit ovat suppeita ja suljettuja. Niissä liikkuvat akateemiset ja älykkäät ihmiset. Heillä on runsaasti tiedon ja kulttuurin sivistystä, mutta sydämen sivistystä sitäkin vähemmän.
   ellauri052.html on line 133: Bellowin kirjan Löyhäsuinen mies ja muita kertomuksia kansi näyttää, mistä on kyse. Ärsyttävä jäärä suu teipattuna. Hän on vaimolleen, ystäville, rakastajattarilleen ja koko seurapiirilleen yksi pain in the ass.
   ellauri052.html on line 142: Bellowin kirjat ovat täynnä Alvar Aallon näköisiä miehiä: paksujen kulmien ja veltostuneiden yläluomien alta tuijottaa intensiivinen ja vaativa katse. Kai se on sitä karismaa. Hahmot ovat äärimmäisen itsekeskeisiä, mikä tekee kertomuksista tylsää ja synkeää itsetilitystä.
   ellauri052.html on line 146: Bellow kirjoittaa myös juutalaisuudesta, juutalaisena miehenä elämisestä ja kasvamisesta Yhdysvalloissa. Oppineen elämän odotukset olivat varmastikin korkealla – lakimies, opettaja, professori, taitaiteilija tai muuta sen suuntaista – ja suvun paineet suuret. Bellowin kattaus sisältääkin aina kukkuroilleen juutalaista perhe- ja sukurakkautta ja sen analyysiä.
   ellauri052.html on line 148: Bellowin kunniaksi täytyy sanoa, että kirjailijana hän on helposti tunnistettava. Arkiseen puheeseen sisältyy älyllistä filosofointia, melankoliaa ja komediaa, nokkeluuksia ja aforismeja. Varmaan siinä on itseironiaakin, mutta sepä jäi tällaiselta tosikkolukijalta huomaamatta.
   ellauri052.html on line 150: Bellowin novelleissa haisee ja maistuu elämän ehtoopuoli. Jos Bellow jollekin kirjoittaa niin hieman iäkkäämmille ihmisille. Voi hyvin nähdä hänet lukemassa tekstejään amerikkalaisen huippuyliopiston senioreiden alumni-illassa. Ehkä sellaisessa osaisin itsekin arvostaa Bellowia aika lailla nykyistä enemmän.
   ellauri052.html on line 155: 9v ennen omaa kuolemaansa Hämäläinen Timo, naapurimme dokulamppu uudisoi Salen Bloom-avainromaanista Ravelstein. Timolla ja mulla oli yhteinen työhuone Osmontiellä, jossa en käynyt montaakaan kertaa, enkä koskaan tavannut Timoa. Timo antoi mulle lahjaxi Sven Delblancin sairaalassa kirjoittamaan viimeisen muistelman. Vähän ennen kuolemaansa senkin.
   ellauri052.html on line 162: Saul Bellowin juuri ilmestynyt uusi romaani Ravelstein kuohuttaa tunteita oikeistolaisissa piireissä Atlantin molemmin puolin. Romaanin päähenkilön Abe Ravelsteinin esikuvana on ollut Bellowin chicagolainen ystävä Allan Bloom, joka nousi maailmanmaineeseen kirjoittamalla populistisen hitin The Closing of the American Mind. Se julisti, että Woodstock-sukupolvi tuhosi kulttuurin suvaitsemalla liikaa ja unohtamalla Kreikan ja antiikin. Kirjan mainetta siivittivät muun muassa Margaret Thatcher ja Ronald Reagan. Bloom kuoli 62-vuotiaana 1992. Kuolinsyyksi ilmoitettiin maksasyöpä. Bellowin Ravelstein on kaappihomo, joka kuolee aidsiin. Tämä on suututtanut Bloomin ystävät.
   ellauri052.html on line 175: Algernon Charles Swinburne (5. huhtikuuta 1837 Lontoo, Englanti – 10. huhtikuuta 1909 Lontoo, Englanti) oli viktoriaanisella aikakaudella elänyt englantilainen runoilija ja kriitikko. Häntä on pidetty yhtenä Englannin parhaista runoilijoista, joskin hänen tuotantonsa suosio on välillä ollut akateemisissa piireissä vähäistä. Hänen teoksensa ovat tunnettuja elinvoimaisuudestaan ja kielen musiikillisuudesta. Swinburnen runot saivat hänen elinaikanaan ristiriitaista huomiota, koska niissä käsiteltiin teemoja kuten sadomasokismia, kuolemaa, uskonnottomuutta ja lesboutta.
   ellauri052.html on line 183: As birds of autumn fain to praise the prime, Kuin syksylinnut muistelevat kevättä,
   ellauri052.html on line 191: Gangstereita se ihailee. Ne on kovia poikia. Tää kovajätkyyden ihannointi yhistää monia setämieskirjailijoita, oli ne kuinka piipunrasseja tai salakorsetteja oikeasti. Äkkiseltään tulee mieleen Salen lisäx Hemingvau, Conrad, Melville, Hannu Mäkelä jopa. Niitä on vaikka kuinka paljon.
   ellauri052.html on line 196: Siitä se tosin vaan innostuisi. Tää Humboldt kirja on pukuhuoneen korttipakka, ihan loppuun selattu läjä jenkkiteeveeklisheitä.

   
ellauri052.html on line 197: Salella oli opiskelukaveri Rosenfeld, Hendersonin Dahfu. Pojat parodioi Eliotin Prufrockin Chicagon jiddischixi Der shir hashirim fun Mendl Pumshtok. Siantappojuippeja. Humboldt muka levitti huhua Eliotin homostelusta.
ellauri052.html on line 229: Their freights covered, as usual.
ellauri052.html on line 234: His striving up the stair, the bottle’s chink,
ellauri052.html on line 242: Strangeness grew in the motionless air. The loose
ellauri052.html on line 246: Melting the air, lifted the half-covered chair
ellauri052.html on line 249: The bird called tentatively, whistled, called,
ellauri052.html on line 261: Alexander Pope (21. toukokuuta 1688 Lontoo – 30. toukokuuta 1744 Twickenham, Middlesex, Englanti) oli aikansa johtava englantilainen runoilija ja satiirikko. Hän on William Shakespearen ja Alfred Tennysonin ohella siteeratuimpia brittirunoilijoita ja hänen tuotantonsa on vaikuttanut myöhempään valistusajatteluun.
ellauri052.html on line 263: Popen isä Alexander (k. 1717) oli pellavakauppias, mutta jäi eläkkeelle poikansa syntymän aikaan. Perhe oli katolinen, eikä Pope siksi päässyt opiskelemaan Englannin yliopistoihin. Hän sai kotiopetusta katolisilta papeilta ja kävi katolisia kouluja Twyfordissa ja Lontoossa. Is Pope catholic? LOL Myöhemmin Pope siirtyi tietynlaisen rationaalisen panteismin kannattajaksi.
ellauri052.html on line 265: Pope oli sairaalloinen ja kärsi muun muassa selkärangan tuberkuloottisesta infektiosta, mahdollisesti spondyliitistä (Pottin tauti). Hän ei koskaan kasvanut kuin noin neljän jalan ja kuuden tuuman (n. 140 senttimetriä) mittaiseksi. Häntä vaivasi myös alituinen päänsärky. Hizi sama vaiva kuin Eremiitalla! Ulettuikohan se lainkaan halaamaan nelijalkaisena ja paavin palleilla?
   ellauri052.html on line 267: Pope oli tuottelias muun muassa sankarirunouden kirjoittajana. Tunnettuja hänen teoksiaan ovat Windsor Forest (1711), The Rape of the Lock (1712) ja An Essay on Man (1733).
   ellauri052.html on line 273: Viimeisinä vuosinaan Pope sairasti astmaa ja oli ajoittain osittain harhainen. Hän aloitti vielä uuden eeppisen Brutus-nimisen vapaamittaisen runon sekä aikoi uudistaa vanhoja runojaan. Suunnitelmat jäivät toteutumatta, sillä hän kuoli 30. toukokuuta 1744. Hänet on haudattu St Mary’s Church -kirkkoon Twickenhamiin.
   ellauri052.html on line 277: All in all, Pope’s characterization of women and his satirical telling of this incident paint a very negative picture of women. Women are shown as conniving, untrustful, illogical, and most importantly, inferior to men. Pope ridicules Belinda’s (Ms. Fermor’s) anger and does not seem to understand why women could get so angry over such a "trivial" matter. He does not respect female autonomy and buys in to the madonna/whore perception of women. The Rape of the Lock does a great injustice to women and only serves to perpetuate negative stereotypes and generalizations about female character.

   
   ellauri052.html on line 278: Joo nähtävästi nelijalkainen runoilija ei ylettynyt alakarvoihin, mitä nyt leikkeli Belindalta ilman lupaa tukkaa. Ei vaitiskaan, se leikkelijä oli joku täysikokoinen. Pikku mäyräkoira toimi vain välimiehenä.
   ellauri052.html on line 280: The "Mrs." (used in the dedicatory letter to the poem) serves to indicate that Arabella was neither a child nor a prostitute (the two groups of females designated by the word "Miss"). She was in fact twenty-two and single at the time Lord Petre cut off a lock of her hair, the event which served as the basis for the poem.
   ellauri052.html on line 293: William Wordsworth (7. huhtikuuta 1770 Cockermouth – 13. huhtikuuta 1850 Ambleside) oli englantilainen runoilija ja kuningaskunnan hovirunoilija eli Poet Laureate.
   ellauri052.html on line 301: Wordsworth pyrki kirjoittamaan runonsa kansantajuisesti, luonnollisen selkeällä tyylillä. Hänen tavoitteenaan oli hylätä kaikki turha koristeellisuus ja sievistely. Runojen aiheena oli useimmiten luonnon ja ihmisen välinen suhde. Wordsworthilla oli kyky haltioitua luonnon kauneudesta, ja hän pyrki runoillaan tallettamaan nuo kokemansa voimakkaat tunteet.
   ellauri052.html on line 303: Vuosia 1798–1807 pidetään Wordsworthin parhaana luomiskautena. Hän kirjoitti tuolloin muun muassa omaelämäkerrallisen runoteoksen The Prelude (Alkusoitto), joka tosin julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Suuri runoelma ihmisestä ja luonnosta, The Recluse (Erakko), jäi keskeneräiseksi.
   ellauri052.html on line 305: Wordsworth avioitui vuonna 1802 Mary Hutchinsonin kanssa. Hän oli jo vuonna 1799 muuttanut takaisin lapsuutensa maisemiin Cumbriaan, ja siellä hän myös asui koko loppuelämänsä. Hän sai viran postilaitoksesta, mutta jatkoi runoilemista kuolemaansa asti. Yleisesti ollaan kuitenkin sitä mieltä, että Wordsworthin runous menetti 1810-luvulta alkaen alkuperäistä ilmaisuvoimaansa. Nuoruuden vallankumouksellisuus vaihtui jäyhään konservatismiin. Wordsworth vastusti tyttöjen koulutusta, orjuuden lakkauttamista, katolilaisten oikeuksia sekä rautateiden rakentamista järviseudulle, koska pelkäsi että sinne tulisi liikaa ”vääränlaisia ihmisiä”.
   ellauri052.html on line 307: Wordsworthin sisar Dorothy (1771–1855) asui vuodesta 1795 yhdessä veljensä kanssa. Sisarukset olivat erittäin läheisiä toisilleen, ja William sai moniin runoihinsa aiheet Dorothyn tekemistä havainnoista luonnossa. Dorothyn päiväkirjat kertovat elämästä runoilijan lähipiirissä.
   ellauri052.html on line 309: Ville lähetti Dottyn mezään keräämään tikkuja ja kirjotti sit runoja Dottyn näkemistä luontohavainnoista. Ville ei voinut tulla kun sillä oli päänsärky, ja Sami oli kipeä. Ville oli 28, Dotty 27, Sami 26. Dotty ei ollut mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin, mutta silti lyön vetoa että Sami nipisteli sitä. Kenties Villekin. Dorothyn päiväkirjat löytyy Gutenbegistä, mutta sensuroituina:
   ellauri052.html on line 311: Journals contain numerous trivial details, which bear ample witness to the "plain living and high thinking" of the Wordsworth household—and, in this edition, samples of these details are given—but there is no need to record all the cases in which the sister wrote, "To-day I mended William's shirts," or "William gathered sticks," or "I went in search of eggs," etc. etc. In all cases, however, in which a sentence or paragraph, or several sentences and paragraphs, in the Journals are left out, the omission is indicated by means of asterisks. Nothing is omitted of any literary or biographical value.
   ellauri052.html on line 313: Samuel Taylor Coleridge (21. lokakuuta 1772 Ottery St. Mary, Devon, Englanti – 25. heinäkuuta 1834 Highgate, Englanti) oli englantilainen runoilija, kirjallisuuskriitikko ja filosofi, joka oli ystävänsä William Wordsworthin kanssa yksi englantilaisen romantiikan perustajia. Lisäksi hän oli yksi niin kutsutuista Englannin järvialueen runoilijoista. Hänet tunnetaan parhaiten runoistaan Kublai-kaani sekä Vanhan merimiehen tarina (The Rime of the Ancient Mariner) sekä merkittävimmästä proosateoksestaan Biographia Literaria.
   ellauri052.html on line 317: Coleridgen pääteokset ovat runoelmat Christabel ja The ancient mariner. Tän mä muistan Aku Ankasta: Kuoleman peikko mun hyytävi veren. Ammuin nuolen ilmoihin albatrossia mä haavoitin. Aku veisaa kyynelet silmistä roiskuen. Kenenkäs runo oli se Enoch Arden joka mainittiin Poirotissa? Ai niin se oli se Tennysonin tylsimys. Lisäksi on hänen runotuotteistaan mainittava romanssi "Genevieve", rajun ylevä rapsodia "Fire, famine and slaughter" ja draama Remorse. Pienet runonsa hän on julkaissut kolmena kokoelmana: Juvenile poems, Sibylline leaves ja Miscellanous poems. Elämäänsä ja kirjallista toimintaansa Coleridge on kuvannut teoksessa Biographical sketches of my literary life and opinions. Coleridge tutki saksalaista kirjallisuutta ja välitti sen tuntemusta englantilaisille. Hän käänsi Friedrich Schilleriä englanniksi.
ellauri052.html on line 319: Like other successful duos, such as Batman & Robin, Mickey & Goofy, or Laurel & Hardy, Wordsworth and Coleridge were temperamentally dissimilar. Wordsworth, reserved and thoughtful, wrote verse while plodding to and fro in the garden and, we are told, was subject to stomach trouble when revising. Coleridge was irresponsible and debt-ridden, but everywhere spoken of as a genius, if a volatile one. “I think too much for a Poet,” he said. His addiction to opium began early and was never conquered. In time, it became his only regular habit.
ellauri052.html on line 326: Sale oli vitun turhamainen pikkumies mulkosilmineen ja ruskeine hevosenhampaineen. Nai omien sanojensa mukaan kaikkea mikä liikkuu. Tokkopa. Antoi todennäköisemmin perään. Se haluis olla iso härkämäinen Henderson mut on vaan pieni käkättävä kirppu, kurnusimppu, perskärpänen.
ellauri052.html on line 334: Böhme oli luterilainen suutari, joka asui ja työskenteli synnyinkaupungissaan Görlitzissä Itä-Saksassa. Hänellä oli nuoruudessaan mystisiä näkyjä ja kokemuksia, jotka huipentuivat vuonna 1600 näkyyn. Näky tuli hänen kertomansa mukaan valokeilassa, joka paljasti maailman hengellisen rakenteen ja hyvän ja pahan välisen suhteen. Kymmenen vuotta myöhemmin tullut toinen näky kirvoitti Böhmen kirjoittamaan ja julkaisemaan useita esseitä, joissa näkyy Paracelsuksen ja muiden uusplatonistien ja alkemistien vaikutus. Böhme pysyy kuitenkin lujasti kiinni kristillisessä perinteessä.

   
ellauri052.html on line 337: Böhme oli itseoppinut filosofi ja teosofi, ammatiltaan suutari. Hän syntyi Görlitzin seuduilla Sleesiassa, kuoli Görlitzissä. Kiertäessään nuoruudessaan suutarinsällinä Saksan maata Böhme tutustui uskonnollisiin haaveellisiin lahkoihin: tutki sitten yhä edelleen Raamattua ja mystillisiä kirjoja. Toisinaan hänellä oli näkyjä, joissa hän luuli käsittävänsä todellisuuden sisimpiä perusteita. Hänen hartaasti uskonnolliset mietiskelynsä, jotka erityisesti kohdistuivat pahan olemassaoloon ja olemukseen, veivät hänet siihen ajatukseen, että itse Jumalassakin täytyy olla sisällinen vastakohta eli jotakin hämärää, joka yhä kirkastetaan valkeudeksi.

   
ellauri052.html on line 338: Kaikki hyvä ja tullakseen todelliseksi ja näkyviin kaikki valo tarvitsee vastakohdan, jota vasten se taittuu. Sen vuoksi Böhme erottaa eri puolia jumaluudessa. Hän panee kaiken ensimmäiseksi lähtökohdaksi ”ilmestymättömän jumaluuden”, joka ei vielä ole mitään määrättyä olemukseltansa, ei valoa eikä pimeyttä, ei hyvää eikä pahaa, vaan ainoastaan ”suuri mysteeri”, ”ikuinen tyhjyys”, kaiken alkuperustus eli ”epäperustus” (Urgrund eli Ungrund). Itse jumaluudessa tapahtuu sisällinen kehitys, jonka kautta Jumala kirkastuu ja tulee tajuttavaksi itselleen. Samanluontoisilla rohkeilla haaveiluilla Böhme koettaa selittää maailman luomista ja. kehitystä, pahan alkulähdettä, syntiinlankeemusta ja niin edelleen.

   
ellauri052.html on line 339: Böhme esitti aatteitaan ensiksi teoksessa Aurora oder die Morgenröte im Aufgang (1612). Sen johdosta häntä kiellettiin kirjoittamasta, mutta muutamien vuosien kuluttua hänen sisällinen kutsumuksensa kasvoi niin voimalliseksi, että hän ryhtyi siihen uudelleen, jonka jälkeen hän elämänsä viime vuosina sepitti useita, teoksia. Böhme sai uskonnollisten haaveilijani joukossa paljon innokkaita oppilaita, jotka käyttivät hänen teoksiaan hartauskirjoina. Suomeksikin käännettyinä niitä levisi 1700-luvulla Pohjanmaan mystikkojen kesken.

   
   ellauri052.html on line 354:

   Sir Patrick Spens

   
   ellauri052.html on line 363: "Sir Patrick Spens is the best sailor
   ellauri052.html on line 368: And sent it to Sir Patrick Spens,
   ellauri052.html on line 376: The first line that Sir Patrick red,
   ellauri052.html on line 378: The next line that Sir Patrick red,
   ellauri052.html on line 379: A teir blinded his ee.
   ellauri052.html on line 383: To send me out this time o' yeir,
   ellauri052.html on line 386: "Mak haste, mak haste, my mirry men,
   ellauri052.html on line 388: "O say na sae, my master deir,
   ellauri052.html on line 389: I feir a deadlie storme.
   ellauri052.html on line 393: And I feir, I feir, my master deir,
   ellauri052.html on line 398: To weet their cork-heild schoone;
   ellauri052.html on line 400: Thair hats they swam aboone.
   ellauri052.html on line 403: Wi' their fans into their hand
   ellauri052.html on line 404: Or ere they see Sir Patrick Spens
   ellauri052.html on line 408: Wi thair gold kems in their hair,
   ellauri052.html on line 409: Waiting for thair ain deir lords,
   ellauri052.html on line 410: For they'll se thame na mair.
   ellauri052.html on line 414: And thair lies guid Sir Patrick Spens,
   ellauri052.html on line 420: Sale mätystelee yläluokan mieliaihetta "boredom". Sen miälestä erityisesti sen kaltaiset huippulahjakkaat nerot kärsii siitä. Hullunkurista että Sale oli aika lailla tuomizemiensa ääripäiden antisemitistien linjoilla, se kuvitteli ize olevansa erinomainen uberkuski. Miesajajista lähes kaikki uskoo olevansa keskimääräistä parempia kuskeja. Tolstoi ja Pauli pienenä tiesi paremmin: boredom on toimettomuuden oire. Ei ole mitään tekemistä, ainakaan mitään kivaa tekemistä. Huoneen siivoominen ei nappaa yhtään.
   ellauri052.html on line 426: Nach Nietzsche ist der „Wille zur Macht“ ein dionysisches Bejahen der ewigen Kreisläufe von Leben und Tod, Entstehen und Vergehen, Lust und Schmerz, eine Urkraft, die das „Rad des Seins“ in Bewegung hält: „Alles geht, alles kommt zurück; ewig rollt das Rad des Seins. Alles stirbt, alles blüht wieder auf, ewig läuft das Jahr des Seins.“
   ellauri052.html on line 433: Im Zuge der philosophischen Wirkungsgeschichte Nietzsches war für Martin Heidegger der „Wille zur Macht“ Nietzsches Antwort auf die metaphysische Frage nach dem Grund alles Seienden. So was.
   ellauri052.html on line 439: Aus Sicht Friedrich Nietzsches ist es die Aufgabe des Menschen, einen Typus hervorzubringen, der höher entwickelt ist als er selbst. Diesen dem Menschen überlegenen Menschen nennt Nietzsche den Übermenschen, ein Begriff, welcher bei Nietzsche sowohl eine geistige als auch eine biologische Bedeutung hat. Nietzsche verwendet den Begriff Übermensch das erste Mal in seinen Jugendschriften in Bezug auf Lord Byron, der als „geisterbeherrschender Übermensch“ charakterisiert wird.
   ellauri052.html on line 449: Indessen ist der von den Nationalsozialisten verwendete Gegenbegriff Untermensch nirgends in Nietzsches Werken zu finden. Als Gegensatz zum Übermenschen beschreibt Zarathustra in Also sprach Zarathustra vielmehr den Letzten Menschen als lebensmüde, uninteressiert und lethargisch.
   ellauri052.html on line 463: A number of foreign and medieval analogues exist that exhibit the motif ("Whittington's cat" motif, N411.2), where the hero obtains wealth by selling a cat, typically in a rodent-infested place direly in need of one. The tale is catalogued Aarne–Thompson (AT) tale type 1651, "Whittington's Cat".
   ellauri052.html on line 468: Ei vaitiskaan Salella on sama viisu kuin Pentti Linkolalla: ihmiskunnan suurin saavutus on (me) nerot poikkeusyxilöt, muut on vaan laahusta ja massaa. No molemmat nerot työntää nyt samaa koiranputkea kuin laahus.
   ellauri052.html on line 486: Baron Corvo eli Fred Rolfe oli joku seikkailija, homo ennen kaikkea. "My preference was for the 16, 17, 18 and large." Le Corbusier oli homo. Ei sunkaan nää ole kaikki homoja? ml Monet ja Matisse? Sale takuulla oli, ja sen kamu Pierre. Sekin kuzu izeään Prosperoxi niinkuin Puovo Huovikko. Shakespearen Myrsky, sen viimeinen näytelmä, on homoeroottinen, missä vallastasyösty herttua-taikuri junailee enkeli Arielin ja piru Calibanin kaa. Ei kai Paavokin... ei nyt menee jo vainoharhasexi. Mut silti vittu (tai pikemminkin pisinappula), heti perään Salella tulee homotriangeli jossa kaikki kalpenee ja/tai punastuu: Sale, mafioso ja Pierre. Ja TS Eliot taas mainitaan. Kirjailijat immersoituu toisiinsa ja vehkeet sykkii sinipunasina. Ihan mahotonta menoa. Kaikki haukkuu Salea ja syystä, se tuntee izensä pyhäxi Sebastianixi.
   ellauri052.html on line 495: Entäs JS Mill? Se puolusti consenting adults sexiä mihin reikään vaan kuha ei tule harmia. Mill oli lipilaari vailla vertoa, ajoi laissez fairea mut ei tullut iloisexi siitäkään.
   ellauri052.html on line 512: Sale on kyllä ääliöiden joukossa, se innostui Steineristä ja kaiken maailman ruusuristiläisistä. Se oli puolisivistynyt hukki joka luki liikaa kirjoja. Niinkuin tätä Steineria.
   ellauri052.html on line 518: Nicolas-Edme Restif de la Bretonne (1743-1806) kirjotteli puolivillaisia sexijuttuja (se kexi sanan pornografi). Toimi huuhkajana eli hyypiönä (hibou) Pariisin yöelämässä, poliisin vasikkana, sekoili vallankumouxessa, kirjotti kuusikymppisenä 16-osaisen omaelämäkerran Herra Niklas, kuoli kurjuudessa kuten Paisley. Sale mainizee tämänkin. Palkeenkielestä voi oppia paljonkin kun lukee tarkasti.
   ellauri052.html on line 545: Nimitys antroposofia on vanhahko. Fichte käytti sitä. Rudi teki Fichtestä paskakaivoväitöskirjan. Rudi otti sanan käyttöön riitaannuttuaan teosofiseuran kaa. Ne oli liian brittejä ja itämaisia, Rudi halus jotain saxalaisempaa. Rudin versio on olevinaan pseudotieteellistä napaan tuijotusta ja nöyhdän lajittelua: imaginatio, inspiratio, intuitio. Kuvittelua, sisäänhengitystä ja sinne kazomista. Mitenkä ne jaxavat. Samaa sieluhöpötystä se vaan on, vaikka uusilla tuotenimillä ("astraaliruumis", haha). Narsishtien on vaikee uskoa et maailma jatkuu ilman minua. Olen ihmisyyden edustaja, Hegelin historian individi, humanismin piirimyyjä. Olen sitäpaizi erilainen kuin muut, muhun sattuu kuolema.
   ellauri052.html on line 553: Steiner 1861-1925 oli itävaltalainen, Kroatiasta Wieniin muuttaneita. Nazit väitti sitä jutkuxi, heitti hajupommeja. Iskä yleni riistanvartijasta sähköttäjäxi. Rudi oli aika sekobolzi jo koululaisena. Suxet meni ristiin opejen kaa, koulut jäivät kesken, kunnes 30-vuotiaana teki yxityisoppilaana väitöskirjan Fichten egosta toiselle yhtä sekobolzille Rostockin yliopistoon arvosanalla välttävä.
   ellauri052.html on line 556: By the beginning of the twentieth century, Steiner's interests turned almost exclusively to spirituality. Siitä tuli teosofiseuran ääniharava.
   ellauri052.html on line 567: The split became irrevocable when Annie Besant, then president of the Theosophical Society, presented the child Jiddu Krishnamurti as the reincarnated Christ. Steiner strongly objected and considered any comparison between Krishnamurti and Christ to be nonsense; many years later, Krishnamurti also repudiated the assertion.
   ellauri052.html on line 572: By this time, Steiner, had reached considerable stature as a spiritual teacher and expert in the occult. Optikkoexpertti, piilolaseja. Rudin lahkosta tuli antroposoofeja. Helluntaiystäviä. Jumalviisaus aleni vaan ihmisviisasteluxi.
   ellauri052.html on line 574: He spoke about what he considered to be his direct experience of the Akashic Records (sometimes called the "Akasha Chronicle"), thought to be a spiritual chronicle of the history, pre-history, and future of the world and mankind.
   ellauri052.html on line 576: In a number of works, Steiner described a path of inner development he felt would let anyone attain comparable spiritual experiences. In Steiner's view, sound vision could be developed, in part, by practicing rigorous forms of ethical and cognitive self-discipline, concentration, and meditation. In particular, Steiner believed a person's spiritual development could occur only after a period of moral development.
   ellauri052.html on line 580: Vuonna 1923, samana vuonna kuin Wilho riitaantui viidennen kolonnan baptistien kaa ja perusti helluntaiystävät, Rudi joutui hakauxiin oman nuoriso-osaston kaa, jotka ei tyytyneet haisteleman Rudin napanöyhtää vaan halus äksöniä, lähetyskentälle. Rudin vastaveto oli perustaa School for Spiritual Science ja sille textbookkina Foundation Stone Meditation jossa ihmisviisaus on tiivistettynä.
   ellauri052.html on line 582: Steiner liihotteli pilvenlongalle 1925. Nazit kielsi koko liikkeen, vaikka Rudolf Hess oli innostunut siitä. Hitler ei tykännyt, pani Rudi kaima ruipelon dispoon takakentälle ja nosti läskin Göringin kakkospesälle. Hess hirttäytyi sitten koppiinsa. Ei liihotellut, heilui vaan.
   ellauri052.html on line 584: Rudi oli kotvan töissä Weimarissa Goethe-arkistossa ja sai sieltä elinikäisen Goethe-tartunnan. Rudin eka vaimo oli sen vuokraemäntä, 12v sitä vanhempi leski +5 lasta, silloin pushing 50. Ero tuli 1900-luvun alussa kun Rudi alkoi liihotella teosofipiireissä. Kakkosvaimo virallistettiin Annan kuoltua. Rudia 7v nuorempi Marie von Sievers oli bändäri, jolta Rudi sai mm. eurytmian. Se ei ole sydän- eikä sukupuolitauti, vaan epämääräistä liihottelua. Sieluperhoset testaa siipiään.
   ellauri052.html on line 597: He was a man who convinced and hypnotized not only others but himself. He seemed to possess a number of characters which he changed like masks as the need arose, now he was a benevolent pastor … now a magician holding sway over human souls … His sole purpose and aspiration was to obtain possession of all things from below, by his own titanic devices, and to break through by a passionate effort to the realm of the spirit… He may have possessed oratorical gifts, but he lacked the true gift and feeling for words. His speech was a kind of magical act, aimed at obtaining control over his hearers by means of gestures, by raising and lowering his voice, and by changes in the expression of his face. He hypnotized his disciples, some of whom even fell asleep.
   ellauri052.html on line 603: Sit on vielä nää ruusuristiläiset, joilla on kesäpaikka Sysmässä, Pekka Ervastin kotitilalla. Suomalaisen ruusuristiläisyyden johtohahmo Pekka Ervast (1875-1934), pyylevähkö mies, oli lähtöisin teosofian piiristä. Hän uskoi aikansa teosofien tavoin Christian Rosenkreutzin olleen historiallinen henkilö ja että tämä ei välttämättä ollut ensimmäinen länsimainen salatieteilijä. Ervastin mukaan, oli ruusuristiläistä salaseuraa koskaan ollut olemassa näkyvässä maailmassa tai ei, se on joka tapauksessa ollut ja on edelleen näkymättömässä henkimaailmassa.
   ellauri052.html on line 605: Ervasti on vanha norssi, kirjoittautuu yliopistoon mutta opinnot jäi kesken. Sen isä oli kollegiasessori, rautateiden tilastollisen osaston johtaja ja filosofian maisteri Petter Edvard Ervast.
   ellauri052.html on line 607: Kun Teosofisen Seuran Suomalainen Osasto vuonna 1907 perustettiin, tuli Ervastista sen ylisihteeri. Hän johti myös teosofista kirjakauppaa ja kustannusliikettä.
   ellauri052.html on line 609: Ajan myötä Annie Besantin johtaman Teosofisen liikkeen ja sen suomalaisen osaston välille syntyi erimielisyyksiä. Ratkaiseviksi kiistakysymyksiksi nousivat toisaalta Krishnamurtin mahdollinen maailmanopettajuus sekä suhtautuminen ensimmäiseen maailmansotaan. Besantin johtama liike katsoi Saksan edustavan sodassa "mustia voimia", minkä perusteella oli oikein tukea ympärysvaltoja. Käsitys oli ristiriidassa Ervastin pasifistisen näkemyksen kanssa. Ervast uskoi myös maailmanopettajan tuloon mutta jätti henkilöllisyyden auki. J. R. Hannulan myöhemmän ilmoituksen mukaan kyseessä oli Ervast itse. Ervast suhtautui myötämielisesti myös Rudolf Steineriin, joka hänkin irtautui teosofisesta liikkeestä ja perusti antroposofian.
   ellauri052.html on line 611: Erimielisyyksien johdosta Ervast perusti Teosofisen Seuran sisälle yksinomaan henkisiin asioihin keskittyvän Okkultisen Osaston, erotuksena yhteiskunnallisiin ja poliittisiin asioihin sekaantuneesta osasta. Okkultisen Osaston ulkopuolelle jääneet jäsenet eivät kuitenkaan hyväksyneet jakoa vaan syyttivät Ervastia seuran hajottamisesta. Vastustuksen vuoksi Ervast kannattajineen irtautui Teosofisesta Seurasta ja 14.11.1920 perusti Ruusu-Ristin. Jyväskylään rakennettiin oma temppeli, ja Helsingissä alkoi toimia Kulmakoulu, jonka säätiötä Ervast johti.
   ellauri052.html on line 613: Ruusuristiläisyys on mystiikkaan perustuva liike, jonka väitetään saaneen alkunsa Christian Rosenkreutzin 1420-luvulla kokoamasta veljeskunnasta. Yleisesti tunnetuksi järjestö tuli Euroopassa 1600-luvulla, ja se oli uuden ajan alun tärkeimpiä okkultistisia virtauksia. 1700-luvulla, rationalismin aikana, ruusuristiläisyyden suosio hiipui. 1800-luvulta alkaen ruusuristiläisiksi itseään sanoneita järjestöjä alkoi syntyä Yhdysvalloissa ja Euroopassa osana okkultismin suosion kasvua.
   ellauri052.html on line 624: Jiddu Krishnamurti syntyi 11. toukokuuta 1895 Madanapallessa, eteläisessä Intiassa keskiluokkaiseen, vähävaraiseen bramiiniperheeseen. Isä Jiddu Narianah oli pikkuvirkamies brittien hallinnossa ja Teosofisen seuran jäsen, ja äiti Jiddu Sanjeevamma oli Krishna-jumalan palvelija, raotti ovea. Perheen yhdestätoista lapsesta aikuisiksi selviytyi kuusi. Krishnamurti oli sairaalloinen lapsi ja edistyi koulussa hitaasti. Äiti kuoli 1905 ja perhe köyhtyi isän jäätyä eläkkeelle 1907. Kaksi vuotta myöhemmin isä pääsi kuitenkin teosofeille töihin.
   ellauri052.html on line 628: Teosofisen uskomuksen mukaan Krishnamurti sai tammikuussa 1910 näyn, jonka pohjalta julkaistiin kirja Mestarin jalkojen juuressa. Näyssään Krishnamurti kertoi nähneensä useitakin mestareita kuten Jeesuksen ja Buddhan, Saxan 1990 jalkapallojoukkueen Franz Beckenbauer valkkuna ja Leijonat 1995 "den glider in". Teosofit sopivat Krishnamurtin isän kanssa pojan huoltajuuden itselleen, vaikka isä tulikin myöhemmin katumapäälle ja yritti turhaan kumota sopimusta.
   ellauri052.html on line 630: Teosofit perustivat vuonna 1911 Idän Tähti -järjestön ajamaan tulevan messiaan asiaa, ja Krishnamurtista tehtiin 16-vuotiaana järjestön johtaja. Krishnamurti ryhtyi esiintymään hurmoksen valtaan joutuneiden teosofien edessä messiaana. Hän muutti vuonna 1912 Besantin ja veljensä kanssa Englantiin, missä hänelle oli tarkoitus saada korkeakoulutus. Krishnamurti ei kuitenkaan selvittänyt Englannin huippuyliopistojen valintakokeita. Hän eli Euroopassa mukavaa elämää ja otti etäisyyttä teosofiaan. Krishnamurti muutti Pariisiin vuonna 1919 ja kiinnostui siellä Buddhan kirjoituksista. Hän kirjoitti vuonna 1921 kirjeessä ystävälleen etsivänsä yhä omaa elämänfilosofiaansa sekä aikovansa työskennellä ja meditoida aiempaa lujemmin. Lujaa meditointia, se on melkein yhtä vaikeaa kuin pänttäys pääsykokeisiin.
   ellauri052.html on line 638: Krishnamurti tutustui Kaliforniassa kirjailija Aldous Huxleyyn, josta tuli hänen hyvä ystävänsä. Huxleyn vaikutuksesta Krishnamurtin puheet pelkistyivät ja selkiytyivät, ja hän alkoi myös kirjoittaa. Kolmiosainen kirjasarja Commentaries on Living julkaistiin 1950-luvulla. Krishnamurti asui Intiassa vuosina 1947–1949 ja otti vasta itsenäistyneen maan kansalaisuuden.
   ellauri052.html on line 640: Krishnamurti keskusteli monien tiedemiesten, taiteilijoiden, poliitikkojen ja uskontotieteen edustajien kanssa. Fyysikko David Bohmin kanssa käytyjä dialogeja on julkaistu mm. kirjoissa Ajan päättyminen, Elämän kokonaisuus ja Oivalluskyky herää.
   ellauri052.html on line 642: Krishnamurti kirjoitti kirjoja ja kiersi pitämässä julkisia puhetilaisuuksia eri puolilla maailmaa ja tavaten ihmisiä yksityisesti ja ryhminä kuolemaansa 1986 asti. Puhetilaisuudet kestivät yleensä vähän yli tunnin ja niitä oli puhesarjassa 4–10. Tilaisuudet on dokumentoitu tarkasti ääninauhoille ja videoille ja suuri osa niistä on julkaistu sellaisenaan. Krishnamurtin opetusta esitellään kymmenissä kirjoissa, joista 24 on suomennettu.
   ellauri052.html on line 646: Kasvatus oli Krishnamurtille erityisen tärkeätä. Hän perusti Krishnamurti-kouluja Englantiin, Intiaan ja Amerikkaan. Koulujen tarkoituksena on tutkia mahdollisuutta elää ilman ristiriitoja ja kasvattaa lapsista vapaita ja kukoistavia ihmisiä.
   ellauri052.html on line 648: Krishnamurti ei halunnut eikä nimennyt itselleen seuraajia, koska hänen mukaansa "jokaisen pitää olla valona itselleen" eikä totuutta voi koskaan siirtää toiselle tuhoamatta sitä.
   ellauri052.html on line 650: Amerikkalainen fyysikko David Bohm (1917-1992) kärsi masixesta ja sai sähköshokkeja. Se oli juutalainen mutta agnostikko. Ehkä jehovakin on vain kvanttiaaltoa. Se tuumas että ajatustakin on joteskin joka paikassa kuten se kissa joka on laatikossa ja samaan aikaan ei ole siellä. Nää ajatuxet sinkoilee kaikkialla kuin fotonit, ja ne voi mennä vinxalleen bittiavaruudessa (elettiin aikaa ennen läppäreitä ja pilvilaskentaa). Tätä se jaxoi jauhaa Jiddu Krishnamurtin kanssa neljännesvuosisadan, ja oli muutenkin epäilyttävä: entinen marxilainen, mutta luopui siitä kun ryssät meni sen isän vanhaan kotimaahan Unkariin. Silti sillä oli paljon vaikeuxia jenkkiviranomaisten kanssa, ei päässyt edes töihin atomipommitehtaaseen.
   ellauri052.html on line 656: After learning about Krishnamurti's secret love affair with his best friend's wife, Bohm felt betrayed. Perhaps this plunged him into his third and final deep depression. Hospitalized, suffering from paranoia and thoughts of suicide, Bohm underwent fourteen episodes of shock therapy before he recovered sufficiently to leave the mental hospital. Earlier triple bypass surgery on his heart had been successful, but his death in 1991, at age 75, was from a massive heart attack. Krishnamurti had died six years earlier, at his home in Ojai, of pancreatic cancer. His body was cremated.
   ellauri052.html on line 661: Steinerin englannintaja on pulassa. Enkussa on mind, soul ja spirit, saxassa vaan Seele ja Geist. Tai on Sinn mut se ei ei ole mind.
   ellauri052.html on line 662: Ranskassa on esprit ja âme. Sit on tête mut se on taas eri asia. Eikä esprit ole spirit.
   ellauri052.html on line 674: Sale tuntee vetoa myös Arabian Larskaan. T.E. Lawrence on kuvissa kyllä peräpään pojan näköinen. Se rakasti upseereja ja kaipasi miehexi miesten keskelle miehistöön. Liittyi ilmaväkeen sodan jälkeen vaan saadaxeen olla niitä lähellä. Desired to be a part of something larger than himself. Se oli luultavasti masokisti (iskä löi sitä pienenä) ja piilohomo. Ajeli moottoripyörällä kuin joku Tom of Finland hahmo. Väisti 46 vuotiaana 1935 jotain polkupyöräilijä poikia mutkassa ja ajoi pöpelikköön. Pää hajosi. Siitä kexittiin käyttää moottoripyöräillessä kypäriä.
   ellauri052.html on line 678: Duunattuaan vähän aikaa arkeologisilla kaivauxilla (kuten mä) T.E. meni vapaaehtoisena väkeen (toisin kuin mä). Se teki muistinpanoja varusmiespalveluxesta (kuten mä).
   Sale nähtävästi tunnisti Arabian Larskassa izensälaisen wannabe suklaapuolen miehen. Homofoobit on usein homofiilejä ja kääntäen. T.E. kirjoitti paljon pitkiä kirjeitä (kuten mä) kuuluisuuxille (toisin kuin mä): G B Shaw, Edward Elgar, Winston Churchill, Robert Graves, Noël Coward, E. M. Forster, Siegfried Sassoon, John Buchan, Augustus John, and Henry Williamson. Mitäh, olix nääkin kaikki hilpeitä?
   ellauri052.html on line 683: Eräkirjailija Henry Williamson oli tunnetusti homppeli. Robert Graves (minä Claudius) oli sekin vähintään puolikuivuri. Bernard Shawia on epäilty piilohomoxi (why can't a woman be more like a man?) T.E. lähetti izepaljastavia kirjeitä Pshawin vaimolle Charlotelle. Ja diggas Conradia (vielä yhtä piilohomoa). Luki kreikkaa ja latinaa (kuten mä) ja  puhui arabiaa (mä en, ikäväxeni). Käänsi Odysseian ja jonkun Le Gigantesquen. Se omisti kirjan S.A.lle joka oli kai sen muslimipoikaystävä. Ei S.A.int, siis Suomen Armeija.
   ellauri052.html on line 685: T.E. Lawrence oli siis toisen polven bastardi (mä yhdennentoista). Ei sukua D.H. Lawrencelle jolta tuli tää Lady Chatterleyn rakastaja samoihin aikoihin. Englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928 julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Pirkko ja CEC oli piilottaneet sen makuuhuoneeseen kirjahyllyn välin. D.H. nousi oman aikakautensa ikoniksi aikana, johon Sigmund Freudilla ja Friedrich Nietzschellä oli suuri vaikutus. Kuollessaan häntä pidettiin pornografina (kiitos Restif), joka oli tuhlannut lahjakkuutensa. E. M. Forster kyseenalaisti tämän näkemyksen kirjoittamassaan kuolinuutisessa ja sanoi Lawrencen olevan sukupolvemme kekseliäin kirjailija. Oliko sekin siis sankareita sukkahousuissa?
   ellauri052.html on line 689: Oxfordin akateemikko Howard Puhelinkoppi väittää että D.H. Lawrence kokeili homosexiä vaan päästäxeen kirjailijan plokista, ei sixettä se olis ollut siitä kivaa. Edelllinen kirjoittaja Kinky Weekes oli väittänyt että se lakkasi yrittämästä 1917, mutta puhelinkoppi väittää että yrityxet jatkui vielä 20-luvulla. Aika monesta tälläsestä suspektistä häiskästä sanotaan että niitä kiinnosti tabu enemmän kuin ize suklaa. Kunnes se sitten tuomizi koko asian. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Mut tämmöiset pätkät puhuvat äänekkäästi puolestaan:
   ellauri052.html on line 695: `I used to do some Japanese wrestling,' said Birkin. `A Jap lived in the same house with me in Heidelberg, and he taught me a little. But I was never much good at it.'
   ellauri052.html on line 703: `I'll show you what I can, if you like,' said Birkin.
   ellauri052.html on line 707: `Then we'll try jiu-jitsu. Only you can't do much in a starched shirt.'
   ellauri052.html on line 712: The man went. Gerald turned to Birkin with his eyes lighted.
   ellauri052.html on line 720: Good, I believe. I am no judge. He was very quick and slippery and full of electric fire. It is a remarkable thing, what a curious sort of fluid force they seem to have in them, those people not like a human grip -- like a polyp --
   ellauri052.html on line 735: Well then, said Gerald; `shall we strip and begin? Will you have a drink first?'
   ellauri052.html on line 741: Gerald fastened the door and pushed the furniture aside. The room was large, there was plenty of space, it was thickly carpeted. Then he quickly threw off his clothes, and waited for Birkin. The latter, white and thin, came over to him. Birkin was more a presence than a visible object, Gerald was aware of him completely, but not really visually. Whereas Gerald himself was concrete and noticeable, a piece of pure final substance.
   ellauri052.html on line 743: `Now,' said Birkin, `I will show you what I learned, and what I remember. You let me take you so --' And his hands closed on the naked body of the other man. In another moment, he had Gerald swung over lightly and balanced against his knee, head downwards. Relaxed, Gerald sprang to his feet with eyes glittering.
   ellauri052.html on line 747: So the two men began to struggle together. They were very dissimilar. Birkin was tall and narrow, his bones were very thin and fine. Gerald was much heavier and more plastic. His bones were strong and round, his limbs were rounded, all his contours were beautifully and fully moulded. He seemed to stand with a proper, rich weight on the face of the earth, whilst Birkin seemed to have the centre of gravitation in his own middle. And Gerald had a rich, frictional kind of strength, rather mechanical, but sudden and invincible, whereas Birkin was abstract as to be almost intangible. He impinged invisibly upon the other man, scarcely seeming to touch him, like a garment, and then suddenly piercing in a tense fine grip that seemed to penetrate into the very quick of Gerald´s being.
   ellauri052.html on line 749: They stopped, they discussed methods, they practised grips and throws, they became accustomed to each other, to each other´s rhythm, they got a kind of mutual physical understanding. And then again they had a real struggle. They seemed to drive their white flesh deeper and deeper against each other, as if they would break into a oneness. Birkin had a great subtle energy, that would press upon the other man with an uncanny force, weigh him like a spell put upon him. Then it would pass, and Gerald would heave free, with white, heaving, dazzling movements.
   ellauri052.html on line 751: So the two men entwined and wrestled with each other, working nearer and nearer. Both were white and clear, but Gerald flushed smart red where he was touched, and Birkin remained white and tense. He seemed to penetrate into Gerald´s more solid, more diffuse bulk, to interfuse his body through the body of the other, as if to bring it subtly into subjection, always seizing with some rapid necromantic fore-knowledge every motion of the other flesh, converting and counteracting it, playing upon the limbs and trunk of Gerald like some hard wind. It was as if Birkin´s whole physical intelligence interpenetrated into Gerald´s body, as if his fine, sublimated energy entered into the flesh of the fuller man, like some potency, casting a fine net, a prison, through the muscles into the very depths of Gerald´s physical being.
   ellauri052.html on line 755: At length Gerald lay back inert on the carpet, his breast rising in great slow panting, whilst Birkin kneeled over him, almost unconscious. Birkin was much more exhausted. He caught little, short breaths, he could scarcely breathe any more. The earth seemed to tilt and sway, and a complete darkness was coming over his mind. He did not know what happened. He slid forward quite unconscious, over Gerald, and Gerald did not notice. Then he was half-conscious again, aware only of the strange tilting and sliding of the world. The world was sliding, everything was sliding off into the darkness. And he was sliding, endlessly, endlessly away.
   ellauri052.html on line 761: Gerald however was still less conscious than Birkin. They waited dimly, in a sort of not-being, for many uncounted, unknown minutes.
   ellauri052.html on line 765: Birkin heard the sound as if his own spirit stood behind him, outside him, and listened to it. His body was in a trance of exhaustion, his spirit heard thinly. His body could not answer. Only he knew his heart was getting quieter. He was divided entirely between his spirit, which stood outside, and knew, and his body, that was a plunging, unconscious stroke of blood.
   ellauri052.html on line 769: `Yes,' said Birkin, hardening his throat and producing the words in the tension there, `you're much stronger than I -- you could beat me -- easily.'
   ellauri052.html on line 775: `For a moment,' said Birkin.
   ellauri052.html on line 777: He still heard as if it were his own disembodied spirit hearing, standing at some distance behind him. It drew nearer however, his spirit. And the violent striking of blood in his chest was sinking quieter, allowing his mind to come back. He realised that he was leaning with all his weight on the soft body of the other man. It startled him, because he thought he had withdrawn. He recovered himself, and sat up. But he was still vague and unestablished. He put out his hand to steady himself. It touched the hand of Gerald, that was lying out on the floor. And Gerald's hand closed warm and sudden over Birkin's, they remained exhausted and breathless, the one hand clasped closely over the other. It was Birkin whose hand, in swift response, had closed in a strong, warm clasp over the hand of the other. Gerald´s clasp had been sudden and momentaneous.
   ellauri052.html on line 779: The normal consciousness however was returning, ebbing back. Birkin could breathe almost naturally again. Gerald´s hand slowly withdrew, Birkin slowly, dazedly rose to his feet and went towards the table. He poured out a whiskey and soda. Gerald also came for a drink.
   ellauri052.html on line 781: `It was a real set-to, wasn´t it?' said Birkin, looking at Gerald with darkened eyes.
   ellauri052.html on line 793: There were long spaces of silence between their words. The wrestling had some deep meaning to them -- an unfinished meaning.
   ellauri052.html on line 794: `We are mentally, spiritually intimate, therefore we should be more or less physically intimate too -- it is more whole.'
   ellauri052.html on line 798: `Yes,' said Birkin. `I don't know why one should have to justify oneself.'
   ellauri052.html on line 804: `I think also that you are beautiful,' said Birkin to Gerald, `and that is enjoyable too. One should enjoy what is given.'
   ellauri052.html on line 822: They drew to the fire, with the decanters and the glasses and the food.
   ellauri052.html on line 826: `I should not sleep so well,' said Birkin.
   ellauri052.html on line 828: `No? There you are, we are not alike. I'll put a dressing-gown on.' Birkin remained alone, looking at the fire. His mind had reverted to Ursula. She seemed to return again into his consciousness. Gerald came down wearing a gown of broad-barred, thick black-and-green silk, brilliant and striking.
   ellauri052.html on line 830: `You are very fine,' said Birkin, looking at the full robe.
   ellauri052.html on line 836: Birkin was silent, thinking how scrupulous Gerald was in his attire, how expensive too. He wore silk socks, and studs of fine workmanship, and silk underclothing, and silk braces. Curious! This was another of the differences between them. Birkin was careless and unimaginative about his own appearance.
   ellauri052.html on line 840: Birkin laughed. He was looking at the handsome figure of the other man, blond and comely in the rich robe, and he was half thinking of the difference between it and himself -- so different; as far, perhaps, apart as man from woman, yet in another direction. But really it was Ursula, it was the woman who was gaining ascendance over Birkin´s being, at this moment. Gerald was becoming limp again, lapsing out of him.
   ellauri052.html on line 844: Mitä tästä opimme? Että sanokoot meeminikkarit ja kirjoitelkoot sitä taikka tätä, geenit vetää vastustamattomasti puoleensa. Omat pikku siemenet on silti kylvettävä, vaikka hedelmättömäänkin maahan. Tuli sitä taikka tätä, älä vetämättä jätä.
   ellauri052.html on line 854: Vitun paxua narsismia. Ja se on jenkeistä olevinaan hienoa. Me first. Looking out for Nr. 1.
   ellauri052.html on line 857: Leader (Salen elämäkerturi) is statesmanlike, fair-minded. He acknowledges in the introduction that great artists are not necessarily family men and that Bellow helped himself to his friends’ and relatives’ life stories even when they would have preferred their privacy.
   ellauri052.html on line 867: Reports of his teaching ranged from “he was a dud, all he did was read from Erich Auerbach’s Mimesis” to “his seminar was amazing, as you’d imagine.” He was most effective with students who could follow and respond to his intellectual fireworks. Eskimeininkiä.
   ellauri052.html on line 868: His favourite novelists, who recurred in his courses, were Dostoyevsky, Stendhal, Balzac, Flaubert, Dickens, Conrad, Dreiser and Fitzgerald. He also admired the satires of Wyndham Lewis.
   ellauri052.html on line 872: Leroi oli nokikeppi, Said paha filistealainen ja Sontag halkiohaara. Vanhat mamut on aina vitun rasistisia. Ei tänne enää tarvi lisää mamuja. 6 päivän sodan jälkeen Sale meni Israeliin voitonriemuisena laskemaan ja haistelemaan arabiruumiita.
   ellauri052.html on line 877: Ranskaa ja Pariisia Sale mätkii kahella kädellä. Syö varmaan vapaudenperunoita paperipussukasta kezuppi kyytipoikana. Se on kuin Trump: haluis hakata Pohjois-Amerikan irti muusta maailmasta ja purjehtia sillä länteen. Paizi että Kiina tulee kohta vastaan. Dammit! huusi kotka römeästi kuin Hortense.
   ellauri052.html on line 881: I heard Bellow deliver the PEN speech on “American Writers and Their Public” to a packed hall in London on March 22, 1986. He had just suffered the death of his brothers and agonising break with Alexandra. Exhausted by jet-lag, stiff-gaited and parchment-skinned, he seemed terribly old and shattered. His talk ranged widely and wildly but, rambling and unfocused, he could not — like Ezra Pound in the Cantos — make it cohere.
   ellauri052.html on line 888: Humboldtin asiakaslahja oli elokuvakässäri. Väpelön misogyynin kirjailijan rantalomaseikkailut Marilynin kaa määräilevän vaimon selän takana.
   ellauri052.html on line 889: Tarinan määräilevän vaimon nimi on Hepzibah joka on kerettiläisen Manassen äiti kuningasten kirjassa. Niille ei kuitenkaan käy kuinkaan. Humboldt-Sale on taas olevinaan Paavo Haavikko-Prospero. Piilohomo. Salen aikana marttyyri on pelle taiteilija.
   ellauri052.html on line 892: Taikahuilua pitäs nyt kuunnella ja E.T.A. Hoffmannia lukea. Ainaskin sitä kuuluisaa pähkinänsärkijää. Tschaikovskikin oli homo. Hoffmann 1776-1822 kuoli syfilixeen 46-vuotiaana. Pilapiirtäjä joka kirjotti ensimmäisen dekkarin nimeltä Fräulein Scuderi.
   ellauri052.html on line 893: Renata on vihainen koska se menetti tilaisuuden kuulua Euroopan hienoimpaan musiikkiyleisöön Milanon Scalassa. Mut ei, Humboldtin lahja oli tärkeämpi, koska Humboldt-Sale kehuu siinä Salea yliluonnollisen hyväxi ihmisexi. Hoffmannista oli Patti Mulkkisella sellainenkin kasku että se kexi krapulaisena virkamiestyönä juutalaisille sukunimiä. Senkö takeen niistä tuli sellaisia hassuja, epäsaxalaisia kuten Rosenmädchen tai Szyspulver.
   ellauri052.html on line 896: Pouilly-Fuisse chardoneen shoveljeeri lie ottanut Ernest Hemingvaun kirjasta Moveable feast. Sale lukee menua oikealta vasemmalle ja panee Renatan puhumaan kuin maxullinen nainen. Salessa on tosi paljon Hofmannin karikatyyrijutkua. Sana hallussa mutta läpimätä ihminen. Yliluonnollisen sellainen. Ja aivan vitun kuolemanpelkoinen.
   ellauri052.html on line 897: Salen siteeraamasta Samuel Danielista 1562-1619, elisabetinaikaisesta naamiaisnaamareita väsänneestä muusikon pojasta ja kamariherrasta tämän verran: The 1911 edition of the Encyclopædia Britannica says of him: "His style is full, easy and stately, without being very animated or splendid; it is content with level flights. As a gnomic writer Daniel approaches Chapman, but is more musical and coherent. He lacks fire and passion, but he has scholarly grace and tender, mournful reverie." Enempi kanan lentoa.
   ellauri052.html on line 900: Nyt alkaa loppu olla käsillä. Humboldt lienee jälkeen yxi Salen alter egoista. Niinkuin myös George Swiebel joka käy Aahrikassa Hendersonina. Theo on kuin Wilt Whatmanin neekeripoikaystävä. Koko kirja on Salen painajainen ja märkä uni samaĺla. Nää on kaikki sen vaihtoehtoisia elämiä.
   ellauri052.html on line 903: Kaikki Salen toiveet, pelot, vihat ja ennakkoluulot on mukana lopputemmellyxissä. Ja loppunäyt menee ammuvainaan nuotilla kuten virkaveli Kanilla. Se inhoo muun muassa emansipoituja skandinaaveja joilta puuttuu jutkun paha jumala ja mustat angstit.
   ellauri052.html on line 904: Sitä mä vaan en tajua mix vainajan apinavirkaveljen syönti olis syntiä. Tarkottaaxe plagiaattia, jonkun kuolleen kolleegan juttujen plagiointia? Mitä pahaa siinäkään muka on? Sehän on vaan kapitalistista vedätystä eikö niin? Eikö niin?
   ellauri052.html on line 915: Kun broidi menee sydänleikkauxeen se testamenttaa Hortense vaimonsa pikkubroidille. "Se tekee kuten mä sanon, ja niin teet sä." Raamatusta tuttua leviraattia. Hemmetti näitä jutkuja, ne ei pääse nahoistaan, (paizi esi-). No eise sitten kuolekaan, gongi pelastaa Salen römeän Hortense-vaimon hännän alta.
   ellauri052.html on line 919: Renata tarkoittaa uudelleensyntymää. Aina vaan tätä platonismia. Ei se ole muuta kun narsistin hirmuista kuolemanpelkoa. Vanhana Sale oli kuolla syötyään Karibialla raakaa kalaa. Sillä kertaa selvis kiitos vaimon nro 5. Vähän myöhemmin kuoli sittenkin taju kankaalla ja syntyi varmaan uudestaan täinä tai iiliäisenä.
   ellauri052.html on line 920: Sale tykkää kirjoittaa Pyhiä Sanoja isolla. Sekin on tietynlaisille ihmisille yhteistä.
   ellauri052.html on line 923: Sale haaveili ezen psska kirjat olis messiaanisia. Ei ollu. Ei sitä enää paljon lueta, se on menneen vuosituhannen toxinen setämies, poissa muodista. Mut on siinä paljon intertextuaalisuutta, kuten ristisanoissa.
   ellauri052.html on line 930: Kun Salen halvexima sen vanhin poika psykiatri sanoo suorat sanat paskamaisesta isästään, pörähtään sen kimppuun äkäinen lauma Salen kirjallisia häntäkärpäsiä. The difficulty Greg Bellow has in grasping his father’s work is almost immediately apparent. His literary interpretations range from calling Humboldt’s Gift (1975) “a novel permeated by death consciousness” to writing that the protagonist of Henderson the Rain King (1959) “chooses a life path that brings him into contact with suffering and death.” (The very phrase “life path” would undoubtedly have made his father cringe.) Ehkäpä, just six että se on osuvaa.
ellauri052.html on line 931: Oddly, Greg expresses frustration with a father “whose deepest desire was to keep his thoughts and his feelings strictly to himself,” as if Bellow did not spend nearly 70 years sharing those thoughts and feelings with millions of readers.
   ellauri052.html on line 935: Ultimately, much of the book revolves around a perceived opposition between “young Saul,” the politically radical, amorously multitasking free spirit who raised him, and “old Saul,” the reactionary, race-baiting friend of authority and Allan Bloom who occupied his father’s body for its final 40 years. Greg had a front-row seat for Bellow’s supposed conversion, after the rise of black power and the Six Day War, to the unfashionable conservatism that remains the unspoken reason his books aren’t read much in America today. He is thus well-placed to describe how that change—dramatically evident in Mr. Sammler’s Planet (1970), the neo-con novel par excellence, but also in Herzog—manifested itself in private.
   ellauri052.html on line 937: Luikero Sale alkaa komennella porukoita heti kun sillä on pätäkkää. Se oli kuin Joosef Ebyktissä. Vassarimamusta tuli menestyxen mukana siirtomaasotien kova jenkkihaukka. Tabletin kriitikko Kreitner, jutku sekin, on joku salebändäri joka ei pidä vanhasta vassarista Gregistä. Ei Salekaan, psykoanalyytikko Greg on ikävä jäänne Salen köyhistä vuosista. Greg sanoo Salea kirjallisuussalonkileijonaxi, mistä kriitikkobändäri pahastuu. Vaan sitähän se oli mitä suurimmassa määrin.
   ellauri052.html on line 943: It may be helpful to note here that Bellow’s fame, already growing after The Adventures of Augie March, exploded after the publication of Herzog in 1964—the same year Daniel, his youngest son, was born. By the time the newly rich writer, urged by his third wife, moved into a fancy co-op on Lake Michigan, Greg already possessed enough of what he thought were his own opinions to dislike the white plush carpets, the 11 rooms “filled with fancy furniture and modern art.” Reminding the reader he was “raised by a frugal mother and a father who had no steady income,” Greg says that he “found the trappings of wealth in their new apartment so repellent that I complained bitterly to Saul,” who replied that he didn’t care about the new shiny things so long as he could still write—which he could. “As I always had, I accepted what he said about art at face value,” Greg admits, but he stopped visiting the new place. After the marriage deteriorated and Saul moved out, 3-year-old Daniel, in the words of ex-child-therapist Greg, “took to expressing his distress” by peeing on the carpets. “I have to admit that the yellow stains on them greatly pleased me,” Greg writes—for once showing off the Bellovian touch.
   ellauri052.html on line 945: Zachary Leader’s work, though superior to Atlas’s and better than his first volume, still has some serious flaws. He swallows Keith Botsford’s absurd claim that his subject “is a direct descendant of Machiavelli”. Leader constantly tries to connect every person and event in Bellow’s life to their fictional counterparts instead of emphasising his imaginative transformation of experience. Literary agent Andrew Wylie, well named “The Jackal,” poached Bellow from his longtime agent Harriet Wasserman. Varmaan lupas Salelle pyllynamia.
   
   ellauri052.html on line 947: His good looks, exciting mind, sharp wit and exalted reputation were catnip to the ladies, whom he easily captured but could not control. Though not cut out for marriage, he had five wives and divorced the first four. One of his three sons explained, “He liked being taken care of. He liked beautiful, intelligent, spirited women. He didn’t like being bored.” Except in the arse.
   ellauri052.html on line 950: Leader did not interview their daughter, Rosie, who was autistic, and does not include her photograph after infancy.
   ellauri052.html on line 957: Bellow was accused of being a “lousy” sexual performer, but was more convincingly called a passionate and virile lover. He even had a fling with his black cleaning lady, “about twice as tall as he was, and well built.” No hemmetti, kysyttiinkö siivoojalta miten mini Sale pärjäsi. Tais heiluttaa patonkia porttikonkissa.
   ellauri052.html on line 959: During an awkward sexual encounter with Harriet Wasserman, she remembered “asking him for permission, as if it were a museum objet d’art, ‘Can I touch this?’” Many of his mistresses remained in love and in touch with him. Scott Fitzgerald said that Hemingway “needed a new woman for each big book”; Bellow lost a woman with each big book. He spilled sperm as he spilled ink, and sex both interfered with and inspired his writing. Bellow created and lived on turbulence, thrived on chaos, courted conflict and was inspired by personal cataclysm. He reported that one lover (mies vai nainen?) “caused me grandes dificultades in England and in the south, but I finished Sammler just the same.” The bearers of erogenous zones (either sex) made him feel younger, “it was a way of avoiding the Angel of Death,” and he cherished their provocative bitchiness. Bellow’s emotional upheavals — his guilt and remorse, multitudinous failings and need for self-condemnation — made him beat his breast at his private Wailing Wall. Se oli kuin kunkku David jolle tuotiin neitosia pyllynlämmittimixi.
   ellauri052.html on line 961: He portrayed his ex-wives, before and after they divorced him, as they declined from goddess to devil. Their sexual betrayals and financial extortions supplied the mother lode of his fictional material and generated the misogyny and guilt that fueled his creative powers. He exalted his fourth wife, the Gentile Romanian mathematician Alexandra Tulcea, as the “translucent Minna gazing at the stars” in The Dean’s December and crucified her as the “ferocious, chaos-dispensing Vela” in Ravelstein.
   ellauri052.html on line 965: Bellow's wives were Anita Goshkin, Alexandra (Sondra) Tsachacbasov, Susan Glassman, Alexandra Ionescu Tulcea, and Janis Freedman. In 2000, when he was 84, Bellow had his fourth child and first daughter, with Freedman. Goshkin elätti sitä tunarointivuosina. Sen se dumppas kun alko tulla rahaa. Se oli kuin se Jasun ykkönen.
   ellauri052.html on line 968: Bellow’s most merciless and eviscerating tormenter was his third wife, Susan Glassman, who defeated him in a long, acrimonious and expensive divorce suit. In 1974, after he had fraudulently misrepresented his projected income, the court, hostile to a successful Jewish intellectual, “ordered him to pay Susan $2,500 a month in alimony, backdated to 1968, plus $600 a month child support, plus lawyers’ fees.” Ignoring his own lawyer’s sound advice to settle the case, he surrendered to a self-destructive impulse, continued to appeal and deliberately prolonged his agony.
   ellauri052.html on line 970: The rap against Bellow is that he maligned four of his five wives, especially in his fiction. This is true, and Leader is savvy enough not to take Bellow’s word about them. Wife No. 1, Anita, is shown as the underappreciated mainstay she obviously was. As for wife No. 2, Sondra Tschacbasov Bellow (Bellow called her Sasha), the model for the evil Madeleine, Leader has a scoop: an unpublished memoir shared with him after Bellow’s death. By her own account, Sasha was a vulnerable child-woman lacking basic life skills. From childhood and into her teens, she says, she was the victim of incest committed by her father. When Bellow took up with her, he was 37 and she was 21, a Bennington graduate and a secretary at the Partisan Review. His friends treated her with a sniggering sexism unfortunately unremarkable in the 1950s. At a party Bellow took her to, the critic R. W. B. Lewis, her former professor, drunkenly demanded to
   ellauri052.html on line 971: know whether she was sleeping with Bellow yet; “they were all placing bets.” She started an affair with Bellow’s friend Jack Ludwig (the prototype for Gersbach in Herzog) only after she learned of her husband’s many infidelities.
   ellauri052.html on line 978: The most important person in Bellow’s life—Maury, his oldest brother. As Leader shows, Maury was both the driving force in Bellow’s Americanization and a major presence in his work. Parents and wives came and went, but Maury remained: Simon in Augie March, Shura in Herzog, Julius in Humboldt’s Gift. As peremptory and violent as their father but more competent, Maury epitomized the cult of power and material success that both fascinated and repelled Bellow. “I recognized in him the day-to-day genius of the U.S.A.,” Bellow said in an interview with Philip Roth. In the same conversation, Roth observed that Maury’s reckless, angry spirit was “the household deity of Augie March.” By the time Maury finished law school, he had already started collecting graft for a corrupt Illinois state representative, skimming off the top for himself and his mother. A charismatic ladies’ man with an illegitimate son, Maury was “very proud of his extraordinary group of connections, his cynicism, his insiderhood,” Bellow told Roth. Maury was disdainful of his brother’s nonremunerative choice of profession, which he considered luftmenschlich—frivolous, impractical.
   ellauri052.html on line 989: Ranskaa ja Pariisia Sale mätkii kahella kädellä. Syö varmaan vapaudenperunoita paperipussukasta kezuppi kyytipoikana. Se on kuin Trump: haluis hakata Pohjois-Amerikan irti muusta maailmasta ja purjehtia sillä länteen. Paizi että Kiina tulee kohta vastaan. Dammit! huusi kotka römeästi kuin Hortense.
   ellauri052.html on line 1003: Onnexi on netti ettei tarvi enää juosta kirjastoissa kirjakaupoissa, näyttelyissä ja konserteissa ollaxeen intellektuelli. Sepä salemaisia kyldyyripellejä varsin vituttaa.
   ellauri053.html on line 17: ircle">53
   ellauri053.html on line 37: 20. tammikuuta – Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhowerin (1953–1961) virkakausi alkoi.
   
   ellauri053.html on line 46: 4. toukokuuta – Vuoden 1952 Miss Universumiksi valitun Armi Kuuselan ilmoitettiin solmineen avioliiton filippiiniläisen liikemiehen Virgilio Hilarion kanssa.
   
   ellauri053.html on line 48: 29. toukokuuta – Sir Edmund Hillary ja Tenzing Norgay nousivat ensi kertaa Mount Everestin huipulle.
   
   ellauri053.html on line 70: Eunukin eponyyminen kirja on ilmestynyt. Tässä kriitikon ensivaikutelmia.
   ellauri053.html on line 74: Jaaha. Taidanpa tietää kuka on lihavan eunukin Ji Ninin peitenimellä runoja lallattava hullu virkaveli. Pelkkää sisarkateutta sanoisin...
   ellauri053.html on line 80: Kyllä se eunukki näköjään haluu tehdä numeroa izestään, jättää kuopan johon jälkeenjääneet putoavat. Just toi tarve tulla huomatuxi taitaa multa puuttua. Poistun mielelläni kuin pieru Saharaan. Mulla on ize asiassa aika vähän sitä perusnarsistipiirrettä et yleisö olis mulle tärkeä. Mulla on tätä käänteistä narsistipiirrettä että yleisö ei ole mulle tärkeä. Ne on pelkkää laahusta.
   ellauri053.html on line 90: Paxu eunukki haluis olla keveä. Mut jos on neljänkympin jalka se on yhtä vaikeaa kuin mörön tanssia. Mieluimmin tanssii yxixensä kun kukaan ei ole näkemässä. Soittaa valkoista pianoa ilman sävelkkorvaa. Ja mölisee. Timon Airaxinen kaipaa keveyttä sekin, kuin Milan Kundera. Sekin on aika iso eunukki. Ja lihava.
   ellauri053.html on line 101: Sosioloogi Johanna Rainio-Mulkero esiintyy experttinä INEQ-apulaisen pallilta. Ettei vaan ole oikislainen sekin. Sillä ei näytä olevan ainoatakaan omaa ajatusta tai havaintoa. Sentään paljastaa aivan oikein et ruozalaiset ja muut oikismulkerot tykkää keskusvirastoista sixi, koska niiden johtoon jää pysyvästi oikismulkeroita istuximaan viran puolesta vuosikymmenixi. Tollasia Sailaxia, joka sentään onnex ymmärsi kuolla lopulta.
   ellauri053.html on line 106: Pakerran taas Carassuxen väitöskirjaa snobeista, Proustista ja Bergeristä. Päästyään rahoihin herrasväet pyrkivät vallasväen piireihin. Aristokattien tyylin (le style) sijaan tuli muoti (la mode), ja omaperäisyyden (originalité) tilalle nimekkyys (distinction). Kuten Kierkegard saa fiffigt fick det till: Det Erhvervede on parempi kuin det Oprindelige. Tämän päivän luokattomilla talouslipilaareilla muodin korvaa nyttemmin trendi ja distinctionin celebrity. Kielikin on vaihtunut.
   ellauri053.html on line 110: Andre Gide oli irkku Oscar Wilden seelenbruder. Sai noobelin 1947. Mulla on sen Faux monnayeurs, Vääränrahantekijät. Se kertoo sen kouluajan homoiluista. Andre oli taustoiltaan kermaperse porvari. Ihmisen velvollisuus on olla onnellinen, se lainas Goethea. Sen eka kirja oli proosaruno Nourritures terrestres.
   ellauri053.html on line 116: Henri Bergson, in full Henri-Louis Bergson, (born Oct. 18, 1859, Paris, France—died Jan. 4, 1941, Paris), French philosopher, the first to elaborate what came to be called a process philosophy, which rejected static values in favour of values of motion, change, and evolution. Voila: Henri Bergson's bold and sweeping conception of a panpsychic world charged with élan vital.
   ellauri053.html on line 118: Bergson oli jutku. Huono matemaatikko josta tuli salonkien muotifilosofi. Peukutti biologiaa mekanismin sijasta. Sai kirjallisuuden noobelin 1927 vaikka ei pystynyt laahautumaan paikalle. Lipilaarit herrasväet ja jenkit tykkäsivät bergsonismeista:
   ellauri053.html on line 121: Men do not sufficiently realise that their future is in their own hands.
   ellauri053.html on line 123: Berkeley, Hume, Kant, Fichte, Hegel, James, Bergson all are united in one earnest attempt, the attempt to reinstate man with his high spiritual claims in a place of importance in the cosmic scheme.
   ellauri053.html on line 133: Whiteheadia ja muita loogisia positivisteja päntättiin vielä 70-luvulla tieteenfilosofian tenttikirjoissa. Bergsonia ei tarvinnut lukea.
   ellauri053.html on line 138: One of Sainte-Beuve's critical contentions was that, in order to understand an artist and his work, it was necessary to understand that artist's biography. Marcel Proust took issue with this notion and repudiated it in a set of essays, Contre Sainte-Beuve ("Against Sainte-Beuve"). Proust developed the ideas first voiced in those essays in À la recherche du temps perdu (In Search of Lost Time).
   ellauri053.html on line 142: Emile Zola dissas kanssa Hippolyte Tainea kun tää johti kirjallisuuden liian suoraan kirjailijan taustasta. Tää on mun ja eunukin keskinen ikuinen riidankappale.
   ellauri053.html on line 147: Aarne Kinnunen on snobi kert se on nousukas. Snobit oli esteettejä. Se oli paha epiteetti Tenttenille. Oliko Entten snobi vaiko dandy? Vähän etuajassa oli snobixi. Dandyn piirteitä löytyy sensijaan kovasti. Entä Puovo Huovikko? Nousukashan sekin on, siis snobi. Huom humanismi kuuluu mukaan tähän kuvioon. Dekadenssi ja symbolismi ja modernismi. Kaikki vitun ärsyttäviä.
   ellauri053.html on line 163: On trouve du bitume un peu partout dans le monde, notamment aux Moyen et Proche-Orient où il est exploité depuis quatre millénaires ; il était utilisé par exemple pour calfater les bateaux en Mésopotamie, en Inde, en Égypte, en Phénicie.
   ellauri053.html on line 165: Pline l'Ancien mentionne plusieurs gisements : « Le bitume approche du soufre ; c'est tantôt un limon, tantôt une terre. Un limon, sortant d'un lac de Judée. Une terre, en Syrie, autour de la ville maritime de Sidon. Dans ces deux états, il s'épaissit et se condense. Il y a aussi un bitume liquide, témoin celui de Zacynthe et celui qu'on apporte de Babylone ; ce dernier bitume est blanc. Le bitume d'Apollonie est liquide aussi. Tous portent en grec le nom de pissasphalte, comme qui dirait mélange de poix et de bitume ». C'est l'origine des noms de spalt et d'asphalte.
   ellauri053.html on line 167: Dans la première moitié du XIXe siècle les peintres français vont en faire un emploi très fréquent. La texture laquée et la tonalité d'un roux très sombre intéressent des peintres comme Prud'hon qui l'utilise dans son tableau La Justice et la Vengeance divine poursuivant le Crime, et il sert avec excès jusqu'à Gustave Courbet. Les artistes l'utilisent abondamment soit en glacis pour les ombres, soit en couche épaisse pour les aplats des fonds. L'usage d'une couleur chaude pour les ombres et les fonds apparaît alors comme une nouveauté remettant en question la doctrine courante qui voulait que les ombres et les lointains soient bleuâtres (froids).
   ellauri053.html on line 169: On s'aperçoit au bout de quelques années que le bitume, employé en quantité, peut dégrader les peintures. Composé d'un mélange d'hydrocarbures qui sont tous des solvants les uns des autres, il migre dans les couches voisines s'il n'est pas isolé par un vernis à la gomme-laque (PRV1, p. 258). Son emploi en épaisseur détériora irrémédiablement un nombre important de tableaux de cette période, en faisant gercer les couches picturales, et en produisant des craquelures.
   ellauri053.html on line 179: E.Saarinen kehu kukoistussyöttiplokissa Aarnen tutkielman Puovon lyriikasta ihan kuplixi. Säntäs kirjakauppaan ostamaan samat Puovon paxut kootut runot kuin oli Aarnella, kun se vanhuxena väsäs nää arvostelut. Olix Puovo edes enää elossa? 2018, ei kai. Puovo veti paukuttamansa henxelit 2008, 77 vuotiaana. AK syntyi vuotta aikasemmin ja kuolee myöhemmin, se vietti 90-vuotispäivää äskettäin. Ketkäs muut teki niin? Ainiin runoilija Metastaasi ja sitä ihaillen siteeraillut Jean-Jacques. Paizi osat ovat vaihtuneet! Ihailija eli lyhyemmin kuin ihailtu, söikin paremmin. Josmä jostain syystä jäisin henkiin Eskin jälkeen mä olisin sen Aarne Kinnunen, en sen Metastaasi, vanha etäpesäke. Eski olisi Jeesus, puukonhaava mahassa, mä sen veli Peeveli, ex-telttailija.
   ellauri053.html on line 181: Sevverra kiinnosti et lainasin Viikin kirjastosta Puovon paxut ja Aarnen laihemman tulkintapokkarin. Se on olevinaan Puovon runollusten ensyklopedia. Anssi Yli-Jyrä sano 50v-päivänään, et pipliakonkordanssit on paxumpia kuin ize piplia. No tää ei kyllä oo. Aarne on keskittynyt nähtävästi vain tähdellisimpään sisältöön. Jättänyt mielestään paskemmat pukerruxet vaille mainintaa. Raamatun kanssa sellainen peli ei vetele, kun koko kirja on samaa inspiroitua jumalan sanaa. (Italo Calvino kertoo tapauxen, jossa Muhammed torkahtaa kesken sanelun ja lause jää puolitiehen. Kirjuri jatkoi lausetta omasta päästä. Se meni Muhammediin täydestä. Kirjuri menetti uskonsa kirjaimelliseen ilmoituxeen.)
   ellauri053.html on line 183: Mut nytku kaupunkilaiskissa on ollut kankeena jo 10v, voi 2v vaja 90 vanha Aarne maalaishiiri rentoutua, ottaa lepoa ja sanoo jotain asioita halki, mistä töröhammas viiniruukku oisi voimissaan varsin vimmastunut, törkännyt Arskan uima-altaaseen. (Tän kaskun Arska ehti kertoa jo mustelmissa 2011.) Puovo oli yxinkertaisesti korskea, hybrixestä ja halvasta punaviinistä ihan piukkana. Luuli olevansa latvusta pitempi muuta laahusta ja fixumpi, puupää, izeoppinut paperikaupan apupoika, koulupudokas. Rahanahne kuin vaarinsa, punikkien leipuri.
   ellauri053.html on line 185: Jos saan nyt heti alkuun sanoa kokemuxen rintaäänellä nimerkillä olinhan siellä minäkin, niin tässon meitä nyt yxin tein 4 narsistia, Puovo suuri suurimpana, mut Aarne Eski ja mä myös sen kirkkoveneen meloina ja peräpainona.
   ellauri053.html on line 187: Aarne oli maalaishiiri Savonlinnasta, Puovo kaupunkilaisrotta Linjoilta, Bulevardilta ja Kulosaaresta, Puovo varmaan aina vähän naureskeli kömpelölle Aarnelle.
   ellauri053.html on line 188: Aarne seuras kateena vierestä kun Puovon minä paisui kuin teekkaripallo. Ne oli hirmuisoja, punasia ja kumisia ja niissä oli ratasmainen teekkarinkuva. Mä en koskaan saanut sellasta. Joka vuosi pyysin ja anelin. No way. Elämä on traagista. Life is hard and then you die. Hyvä kysymys: oliko nuori Puovo enemmän vai vähemmän suuruudenhullu kuin vanha? Paisuiko sen teekkaripallo vai rupistuiko se lopulta, kuten kumiset ilmapallot tekevät, tulevat ryppyisixi ja puoliveteisixi. Lopuxi niistä voi imaista retiisejä ja paukutella niitä.
   ellauri053.html on line 190: Aarnesta ei tullut kirjailijaa, tuli vaan professori. Sen palloista ei koskaan tullut isoja, lommoposki ei jaxa puhaltaa. Teki sitten retiisejä. Uarne on Caesarin murhaajan Brutuksen näköinen, synkkäkulmainen, kuin Frankensteinin hirviö.
   ellauri053.html on line 192: Puovo kirjoittaa pullopalkalla, pyöristyen kirja kirjalta. Säädyllinen savolaismies on vähän pöyristynyt. Jos mä olisin kirjailija, niin en menettelisi noin rivosti. Viinaratteja oli vanhat kiinalaisetkin runoilijat, ja ukko Nooa. Ei siinä ole mitään hämmästeltävää, edes Suomen oloissa. Ei siihen selvin päin pysty, eikä täyspäinen rupea.
   ellauri053.html on line 196: Tai hei! Jos tää koko kirja onkin vaan yx hemmetin iso läppä! Aarne heittää vanhan pöyhkimyxen naamalle kokonaisen pokkarillisen salavittuilua! Buahhahhahhhaa! Aarne nauraa nyt Krunikassa, siitäs sait Puovo! Its payback time! Revi siitä huumoria! Se nauraa parhaiten joka nauraa viimexi!
   ellauri053.html on line 201: Seuraa toinen muunnelma samasta teemasta. En muistanut, niinkuin ei muistanut Paulikaan kaikkia Miina ja Manu-kirjojaan (mullon tää, mullon tää, mulleio tätä ...), että olin tästä aiheesta jo kerran paasannut. The more the merrier, on mun periaate, säilytän siis molemmat. Valize mieluinen, kuten Pyhä Anttoni Saaban kuningattaren tuomisista.
   ellauri053.html on line 203: Eskin kirjaplokissa oli siis tämä merkintä: Lukenut tätä kimaltelevaa, uloshengittävää kirjaa viime viikot sukellustekniikalla, uiden hetken sen kirkkaudessa. Raikastuneena palaten arkiryskeisiin. Kinnunen avaa Haavikon kautta ja oman syvällisen ymmärrysmaailmansa kautta kielen, merkitysrakentumisen, reflektion aarrearkkuja. "Runon kieli sallii puhua myös ilman teemaa ja teesiä olematta silti mieletöntä." - Lukukokemuksen majesteetillisuutta ja lähestyttävyyttä lisää tekijän valitsema erinomainen tekniikka: joka sivulla hän lainaa Haavikkoa havainnollistaakseen näkökulmiaan ja valaisevuuksiaan. - Siinä mitassa innostuin, että äsken kävin Fredrikinkadun Nide-kirjakaupassa noutamassa Haavikon Kootut runot (864 sivua).
   ellauri053.html on line 205: Usean karanteeniviikon kuluttua yöpöydän kirjakasasta kuoriutui tää A. Kinnusen kimalteleva pokkari Morskea konisielu, jonka ehdin lainata Viikin kaupunginkirjastosta ennen karanteenia. Koska en ole sitä vieläkään saanut luetuxi, kerronkin ensin muuta Puovoon liittyvää.
   ellauri053.html on line 207: Mä luin Puovosta (ja vähän Puovoakin) elämä ja teoxet tyyliin joku vuosi sitten, luin mm. Heikki Haavikon isän apoteoosin, ja Puovon korppikotkien kirjoittaman muisteluxen vanhan juopon viimeisistä vuosista. Siltä meni litra viiniä latkimalla päivässä vielä vuoteenomana. Mutta ei siitäkään pitänyt mun kertoa, vaan tästä: meillä tuli kirjailijasiskon kanssa melkein käsirysyä ja nokkapokkaa Puovosta, kun mä kerroin sille Puovon pulzarimpia puolia, ja se ei halunnut millään kuunnella. Siinä yhtyi K.C:n Aarnelta ym. saama uuskriittinen koulutus, ettei pidä yhtään välittää kirjailijasta, teoxet on oma maailmansa, plus se, että Paavon varhaisrunous, etenkin Puut, kaikki heidän vihreytensä (jonka Puovo rykäisi vaimon kuoltua) oli tehnyt siihen teini-ikäisenä syvän vaikutuxen. Mä, joka olen ihan toista sukupolvea kuten Riitta Pylkkänen, vaikken sentään ihan niin hiljattaista, en osaa samalla lailla nostaa Paavoa sille pedestaalille, jolla se olisi mielellään seisonut Virosta tuottamansa Stalinin pazaan rinnalla tai sijalla omistamansa mezän reunassa.
   ellauri053.html on line 213: Kai sillä piti olla hyviäkin runoja, kerta ne oli tehneet kirjailija K. Carlsoniin niin syvän vaikutuxen. Kazotaampas siis, onko ensinnäkin Aarne Kinnusen valikoimissa näytteissä jotain mainizemisen arvoista. Tekniikka on tämä: otan jonkun Puovon runon, ja panen rinnalle jonkun toisen, joka siitä tuli mieleen.
   ellauri053.html on line 215: Tässon ensin ihan poikasena kirjotettu julkaisematon uhoomus. Siis 17-vuotiaana, samanikäsenä kuin Bryant kirjoitti Thanatopsixen. Kumpi oli lupaavampi? Tai otetaan nää sittenkin:
   ellauri053.html on line 221: kohotan kevätpäivien kirkkauteen
   ellauri053.html on line 265: se virren veti
   ellauri053.html on line 276: Tää Paavon teinilaulu on kyllä vielä aika sovinnainen rykäisy, hukkapätkä joka tuskin ylettyy kusilaarin reunalle Aaro Hellaakosken hauin rinnalla. Ne on kuin Eski ja Vesku rinnan kulttixen vessassa. Näin sun kazeen. Kökköä: huminoimaan, kera, tulee mieleen nakit muussin kera. Nakit muussilla kuullostaisi jotenkin reilummalta. Ei liity tähän, mutta siinä on samaa fiilistä kuin sanassa keho, ruumiin sijasta. Se on eufemismi. Mut lienee kohtuullista sanoa, ettei Puovon latva vielä oikein ole vireessä. Puussa ei ole ihan kaikkea hänen vihreyttänsä. No kevät on vasta alulla. Eino Leinon uhoilua nuori Paavo kenties matkii lähinnä.
   ellauri053.html on line 278: Vaikka A. Kinnunen ymmärtää olla varovainen, ei lankee mauttomuuxiin niinkuin mä, silti näkyy aika selvästi, ettei se järin arvostanut tätä Puovon piirrettä, siis tätä hybristä. Hybris on suuruudenhulluutta, mut se on myös narsismia: tyyppi kazoo izeänsä peilistä ja miettii miltähän sen perse mahtaa näyttää muiden silmissä. Näyttääx mun puo isolta takaapäin? Kyllä se näytti. Tätä on paljon Puovon runoissa, kuten A. Kinnuselta selviää:
   ellauri053.html on line 295: A. Kinnunen on vanhan koulun miehiä, moderni ei mikään post. Make olis pöyristynyt: 1) fiktio on semantiikkaa, 2) fiktiossa ei ole sattumaa, Ja uuskriitikko: 3) runon ajatus on kirjoitettu runoon, mitä runoilija on mahtanut tarkoittaa, kuka välittää. Vaikka kyllähän Arska tässä niteessä kokoajan arvuuttelee, että mitähän se Paavo on tässä tuumannut, ja tietää liiankin hyvin millainen se on. Tää koko kirja on vähän elämä ja teos, Arskaa kiinnostaa Paavo paavalina, apostolin teot.
   ellauri053.html on line 297: Vaik ei vaitiskaan. A. Kinnunen on hyyyyvin vanha (88v), ja sitä sixi kiinnostaa eniten miten A. Kinnuselle tulee pian käymään. Tää kirja on oikeesti A. Kinnusen taivastoivoa. Elämän merkitys on traaginen, Mikä merkitys? Emme pyytäneet tulla tänne, ja lähemme väsyneinä eläiminä. Mikä siinä on traagista? Vuohetkin on samassa jamassa. Niklas sanoi pienenä Sysmän hautuumaalla: on se traagista että täällä on näin paljon vainajia. Päkäkäkää.
   ellauri053.html on line 315: Pila, satiiri, ironia, syvempi merkitys. Mikähän niistä on naurettavin? Puovon jumalia ovat sielu, ruumis, nainen, mieli, omaisuus, jumalat. Piru, pimeys ovat maailman kehät. Tässä on aika vahvasti meemiainesta, geenejä on vaan siteenä. Puovon pirut on tulleet just noista meemeistä. Geenejä se kohteli tylysti kuten vaimoja, tytär kuoli ja pojasta tuli änkyttäjä. Kaikkia Antoniuxen kiusauxia tuli maistettua, ja tuskin kadutti. Pimeä Puovo oli, tosi pimeä.
   ellauri053.html on line 319: Arska antaa Puovon lukuohjeita, rasteja. Liike, vaakunat ja patetia. Etenkin patetia. Puovo kehuu pateettisesti izeään. Arskan runontulkinta on ärsyttävää palastelua ja palasten makustelua, lukis nyt edes yhden runon kokonaan ja kunnolla. Se on kuin koira joka pureskelee älypuhelinta.
   ellauri053.html on line 321: Vähän kummastuttaa tää Arskan suorittama Puovon apoteoosi, jumalaxi korottaminen, niinkuin se olisi putkahtanut sellaisenaan valmiina Minervan pöllömmästä päästä, vanha rullahuuli nahkoineen karvoineen neizeen perseestä. Niin et sen vuosikymmenien mittaiset kyhäyxet vaan valaisee sen januskasvoisia eri puolia. Kai se kirjotti tän runon nuorena vedettyään käteen vessassa, ton keski-ikäisenä luettuaan kateena kilpailijoita, kolmannen vanhana ja äkeänä riideltyään rahasta jossain johtokunnassa jne jne. Ihan niinkuin mäkin teen, vaikka olenkin vähemmän varhaiskypsä pöllö.
   ellauri053.html on line 340: sirkuttelee kuin korppikotka.
   ellauri053.html on line 346: Nuoruuden "latvastani ylväästä" on aika pudotus korppikotkan sirkutuxeen, nälvii henkiinjäänyt Uarne. Korskeata monisielua sattui varmaan leukaan. Korppikotkat ei muuten sirkuta vaan huutaa rumasti ruuan ääressä.
   ellauri053.html on line 350: Ihmisessä asuu mielen sairaus, apinan paha perintö.
   ellauri053.html on line 352: laskee ja kirjaa, keskeyttämättä hän puhuu.
   ellauri053.html on line 354: Rikollinen, puoluemies, susi ja koira
   ellauri053.html on line 387: Kirkkauden istuimella
   ellauri053.html on line 401: Joteskin Frankensteinin hirviö on kökkötraktori. Mitä kanzii heittää vaan 1 "tulkinta" jostakin, mixeise vähän pöyhi eri mahixia? Se ei kyllä ole mikään tutkija. Se on maallikkosaarnaaja, telttapastori. Izekkin pittoore, runoseppo manqué.
   ellauri053.html on line 408: Tää on Uarnesta arkiraaka pila. Se vähän säikähtää. Ettei vaan jumala nyt suutu. "Näin on runoilija arvioinut mystiikan, jumalan hengen kaikkiallisen läsnäolon." Täh? Mistäs nää mystikat nyt tähän ilmestyi? Frankensteinin tornipäästä. Siellä lepattelee vielä Kinnuska. Hyi Aarne pyydä anteexi.
   ellauri053.html on line 424: Katynin joukkomurha (puol. zbrodnia katyńska, Katynin rikos) oli Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun NKVD:n toteuttama puolalaisten joukkomurha, joka tapahtui vuonna 1940. Teloitetut olivat sotavangeiksi otettuja Puolan armeijan upseereita, korkeasti koulutettuja ammattilaisia kuten opettajia, lääkäreitä, professoreita, tutkijoita sekä poliiseja ja valtion virkamiehiä.
   ellauri053.html on line 430: Ei vittu kukoistusta taas. Mistä hemmetistä tää on peräisin? Jostain suvivirrestä? Floruit. Kun ei tiedetä hautakiven päiviä.
   ellauri053.html on line 434: Päätetään tää luku pilaan jossa esiintyy sekä kuolema että Jumala (juu Uarne kirjottaa sen isolla, dead giveaway?)
   ellauri053.html on line 444: So what? Frankensteinin hirviö on onneton. Se kazoo Frankensteiniin syyttävästi: loitko mut ihan vaan vittuilumielessä?
   ellauri053.html on line 449: Olen palannut Uarnen "tulkintoihin" Puovon suolloxista kirjassa Korskea monisielu. Karhea nenänielu. Huovikko on kuin Frankenstein ja Kinnunen sen rakentama hirviö, joka turhaan koittaa saada luojastansa selkoa.
   ellauri053.html on line 459: Ehkä kirjall. proffa ei viitti sanoo, että "musta tuntuu et" ja tulkinta kumminkin on sitte just sitä.
   ellauri053.html on line 463: Onko Uarnen höpinä moukkamaista vai enempi houkkamaista on vaikee sanoa. Kökköä se on joka tapapaukauxes. Runoilijan tehtävä on ylistää ja kertoa, se opastaa. Niin nähtävästi ateljeerikriitikonkin. Höpinää, pöpinää, ylistystä, pikkusen salavittuilua välissä. Se on pontena virressä tässä pikku niteessä.
   ellauri053.html on line 482: Uskovaiset optimistit eivät siedä kyynisyyttä. Koirat eivät ole kyynisiä.
   ellauri053.html on line 486: Mitähän tää Frankensteinin hirviön näköinen tornipää voi töröhampaisesta pyylevöityneestä ilkiöstä oikein ymmärtää? Tuskin paljoa.
   ellauri053.html on line 493: Tietolaatikko: Erwin Panofsky. Tää hemmo tuli jossakin jo mainituxi. Joo se oli Salen tuttuja. Kuvataidekriitikko. Lukee paxua kirjaa kuvassa kuin Aku Ankka tietokilpailuun. Uarne tykkäs sen esseestä Symbolism and Dürer's Melancolia. Kirjassa Morris Weitz: Problems in Aesthetics 1963. Uarnekin lie napsinut antidepressantteja. Dürerin kaiverruxessa lukee kyllä Melencolia I. Lepakon siivissä. Seinällä on sudoku ja permannolla koira. Panofskykin piti koirista. Sen koira oli Dion ja vaimo Pandora. Ne oli nähtävästi dionisteja. Erwin raotteli vaimon lipasta.
   ellauri053.html on line 503: Mies on ainoana henkilö, mieheen aina kuuluu melankolia. Nainen on miehen paras ystävä. Niin aina. Ota vittu koira. Pandora, tai Killi. Alkupuolella pojilla on tyyntä melankoliaa, loppupeleissä sit rähistään. Niin koiratkin.
   ellauri053.html on line 511: Haavikolle on ominaista että hän kirjoittaa runon jostakin, mutta meille mietittäväx jää mistähän. Vaikka kuinka korskea.
   ellauri053.html on line 520: Tää Grabbe on outo häiskä. S. 1801 Detmoldissa Hannoverin suunnalla, Grabbella ei mennyt putkeen mikään. Isä oli vanginvartija ja äiti viinaratti. Se ize oli hirmu epäsosiaalinen ja löyhätapainen. Siitä tuli pulzari ja se kuoli 35-vuotiaana halvauxeen. Siltä on näytelmä nimeltä Komedia satiiri ironia ja syvempi merkitys. Tämäkö ne on se nelikko? Nähtävästi. Tärkeä havainto merkityxestä on ettei toinen ole toista syvempää. Kyllä ne apinoiden merkityxet pyörii siinä Darwinin EAT! FUCK! KILL! kolmikossa sekä dys/eusosiaalisuus teemassa. Heitä siihen vielä geeni-meemi kilpa mukaan niin eiköhän ala olla koko joukko koolla. Round up the usual suspects.
   ellauri053.html on line 526:

   Kertauxen vuoxi: pila koittaa naurattaa meikäläisiä tyyliin naura sinäkin. Satiiri naurattaa meikäläisiä suututtamalla heikäläisiä. Ironia tekee sen niin ovelasti ettei kohde honaa mitään.
   ellauri053.html on line 528: Uarne ei ollenkaan pidä Puovon kristinuskosatiirista. Se on mautonta. (Uarne luulee et maku on jotain taitoa. Pöh, se on säätypönötystä.)
   ellauri053.html on line 556: Semantiikkaa. Se on Uarnen mielisana. Sillä sanalla on rumat talousliberaalit jäljet. Mulla oli Hayakawan kirja niin nuorena etten edes sitä honannut.
   ellauri053.html on line 617: kuin ristiraidan.
   ellauri053.html on line 630: Summa summarum eli loppukäteenveto: tää kirja on ihme autistista pöpötystä, kirja A. Kinnusesta enemmän kuin Puovosta.
   ellauri053.html on line 632: Frankenstein on kuollut, mut hirviöllä pönttö yhä peuhaa yxinään. Naulattuna Puovon puuhun.
   ellauri053.html on line 681: Oi Albius! Älä sure, muistellessasi liian paljon tylyä Glykeraa, äläkä virittele surullisia valitusvirsiä siitä, jotta nuorempi, vastoin annettua vakuutusta, näyttää sinua viehättävämmältä.
   ellauri053.html on line 683: Matalalta otsaltansa kaunis Lykoris palaa rakkaudesta Kyrusta kohtaan; Kyrus taas kääntyy ynseän Foloen puoleen. Mutta ennen vuohet yhtyvät apulialaisiin susiin, kuin Foloe hairahtuu riettaan rakastajansa seurassa.
   ellauri053.html on line 713: For many, the name of Herbert Spencer is virtually synonymous with social Darwinism, a social theory that applies the law of the survival of the fittest to society and is integrally related to the nineteenth century rise in scientific racism.
   ellauri053.html on line 715: His contributions to racist ideology are many. In his famed work Social Statics (1850), he argued that imperialism had served civilization by clearing the inferior races off the earth: "The forces which are working out the great scheme of perfect happiness, taking no account of incidental suffering, exterminate such sections of mankind as stand in their way. … Be he human or be he brute — the hindrance must be got rid of."
   ellauri053.html on line 729: Lastenhoito-orjat otti vahingon takasin vanhempien poissa ollessa rusikoimalla pikku kermapeppuja. Dvirepha (2-ärränen) tarkotti mehiläistä bhramara. Isoa mustaa, oisko kimalaista. Paizi että siltä saatiin hyvää hinajaa.
   ellauri053.html on line 734: Strikantha setä oli hyvä ihminen siis yxinkertainen. Iloizi muiden mukana. Sepä perin hienoa, tapas sanoa kirjoittajalle eräs mänzäläläinen kiltti talonpoika vainaja, jonka nekrologin luin Mänzälän Burger Kingissä Mänzälän Sanomista.
   ellauri053.html on line 742: Rampe tähdentää aivan oikein että on typerää tehdä kirjoista lasten ymmärrettäviä laitoxia. Se mitä ei täysin ymmärrä on kiehtovaa.
   ellauri053.html on line 744: Nirada pilvi sanskulotissa on veden nira antaja. Nykykreikassa vesi on nero. Sukua vai sattumaa? Wiktionaryn mukaan sattumaa. Kr. nearon hydor on raikasta vettä. Etruskix vesi on neri. Sukuako vai sattumaa? Etruskeista ei vieläkään tiedetä mistä ne tulivat, Turkistako ehkä, kieli ei ole sukua paljon millekkään. Turkixi vesi on su.
   ellauri053.html on line 746: Rampe ei perustanut koulunkäynnistä. Sille hankittiin kotiopeja. Luki kyynelehtien jostain viikkolehdestä följetongina Paulin ja Virginian tarinan. Menettää kai nettiteeveen kazojatkin jotakin kun ne voi vetää koko tuotantokauden yhdeltä istumalta.
   ellauri053.html on line 748: Epämiellyttävä pyylevä sosiopaatti britti Robert Clive alisti Bengalin imperiumille Itä-Intian kauppakomppanian palkkasotilaana. Mutta - hahaa - leikkas sappivaivasena vahingossa izeltänsä kurkun kirjeveizellä oopiumihumalassa alle viisikymppisenä.
   ellauri053.html on line 769: Iltalaulu-kokoelman jälkeen Tandoorille tuli joku valaistus. Se lähti isoveljen kaa Darjeelingin vuorille kirkastamaan sitä, mut voi ei, se hämärtyi. Tuaregin Aamulaulut päätty siihin. Mut maisemat oli hulppeat.
   ellauri053.html on line 773: Ah ainaisexi oli päättyneet päivät jolloin Rampe kirjoitti ylen helppotajuisia runoja lootuskukasta, järvestä ja muista sellaisista aiheista.
   ellauri053.html on line 787: Father set my mother to prepare an abridged version of the Ramayana , keeping to the original but leaving out all superfluous and irrelevant matter so that the main story could be read at a stretch. Father insisted that she should consult the original Sanskrit and not depend upon Bengali translations for preparing her text. This was difficult for Mother, but undaunted she read the Ramayana with the help of a Pandit, and only then did she start writing, but unfortunately the book was not finished before she died and the MS. of the portion she had written got lost. I remember with what avidity we used to read her MS.
   ellauri053.html on line 797: Kaiken kaikkiaan voi sanoa et Tagore on aika sietämätön lässyttäjä. Siirapinlitkutusta koko häiskä.
   ellauri053.html on line 805: Rathi poika kirjoitti isästänsä lisää muisteluxia. Rathindarathista tuli maataloustieteen yliopiston rehtori ja maankuulu avionrikkuri. Auttoi iskää pehtoorina suvun mittaamattomilla tiluxilla. Ven. kuvassa vaimoineen Rampen viekossa.
   ellauri053.html on line 807: ira_Devi%2C_Rathindranath_Tagore%2C_Rabindranath_Tagore%2C_Pratima_Devi%2C_Madhurilata_Devi.jpg/660px-Mira_Devi%2C_Rathindranath_Tagore%2C_Rabindranath_Tagore%2C_Pratima_Devi%2C_Madhurilata_Devi.jpg" width="50%" />
   ellauri053.html on line 809: Kun se rehtorina puuhaili 20 vuotta nuoremman professorinvaimon Mirun kaa, Nehru pyysi sitä lopettamaan. Se erosikin 1953 rehtorinta Visvan verstaalta. Sit olikin paljon kivempaa kuin kunkku Daavid kelletellä Batseeban kaa.
   ellauri053.html on line 811: After his resignation from Visva-Bharati, Tagore planned to move to Dehradun. He wrote to Nirmalchandra demanding that Mira be "handed-over" to him; Nirmalchandra obliged and Mira and her son 2-year old Jayabrato accompanied Tagore to Dehradun. Before leaving, Tagore wrote to Pratima, "I am not going secretly. I have informed everyone that Mira is with me." Pratima replied that she "would be happy, if he remained happy".
   ellauri053.html on line 818: The Tagores belong to the Bandyopadhyaya group of Bengali Brahmins. The genealogy can be traced back to Daksha, one of the five Brahmins who were imported sometime in the 8th century from Kanauj to help in reviving orthodox Hinduism in Buddhist-ridden Bengal. The descendants of this Brahmin moved from one place to another until one Panchanan in 1690 settled down at Govindapur near Calcutta. The opportunities of making money in this flourishing mercantile town, the stronghold of the East India Company, finally attracted the family to Calcutta in the latter part of the eighteenth century and they built their homes at Pathuriaghata and Jorasanko.
   ellauri053.html on line 820: Prince Dwarkanath Tagore, my great-grandfather, was a romantic figure. Contemporary of Rammohan Roy, the Father of the Renaissance Movement of Bengal, he was closely associated with him in all his activities and rendered financial help when- ever required. The East India Company were by this time firmly established in Bengal and were rapidly building up their trade. Dwarkanath’s knowledge of English helped him to take advantage of the conditions prevailing under the Company’s rule and he was able at quite an early age not only to amass a fortune but also to gain high offices under the British. With Rammohan Roy he took a leading part in all the movements for the promotion of higher education and social welfare. There was hardly any institution founded during his life-time that did not owe its existence to the generous charity of Dwarkanath. He came to be known as Prince Dwarkanath in recognition of his benefactions. His business enterprises extended to fields unexplored by Indians in those days. He had a fleet of cargo boats for trading between India and England. To improve his business connections and gain further concessions from the Company, he himself went to England accompanied by his youngest son, Nagendranath. I have had occasion to read the diary kept by this grand-uncle of mine. It describes vividly and in very chaste English the social life Of the aristocracy of England in the early Victorian age as seen through the eyes of an Indian. There is also an interesting description of his adventurous journey across the country from Bombay to Calcutta at a time when India was in a very disturbed condition on the eve of the Sepoy Mutiny.
   ellauri053.html on line 824: Soon after landing in London Dwarkanath became a favourite of Queen Victoria and of the court circle. There are many amusing stories told about his exploits in England and France some of which I came to know from the letters written by his valet.
   ellauri053.html on line 826: It is believed that the important business which took the Prince to England was - to try to negotiate with the British government for an izara (permanent lease) of the provinces of Bengal, Bihar and Orissa in supersession of the East India Company. He was well received by Queen Victoria. But this ambitious project of his came to nothing on account of his sudden death under somewhat mysterious circumstances.
   ellauri053.html on line 833: Our house has had an interesting history. As I have already said, my forefathers migrated to Calcutta in the early days of the East India Company, and, having helped in the erection of Fort William, made enough money to construct a palatial building of their own at Jorasanko in the northern quarter of the town. Other gentry were attracted to this quarter which gradually became the most fashionable part of the city, with elegant houses vying with each other. It is a pity that most of these houses are being crowded out or demolished to make room for hideous modern mansions. The architecture of that period with high columned facades and a series of interior courtyards was not only dignified but most suited to the tropical climate.
   ellauri053.html on line 837: At Jorasanko lived the direct descendants of the Maharshi at No. 6, Dwarkanath Tagore Lane. It was a huge rambling house spread over an acre of ground with wide verandahs and large halls around the outer courtyard and a series of dark and dingy corridors and staircases and rooms, where no sunlight ever penetrated, which gave us the creeps whenever as children we had to pass through them. At No. 5, the handsome residence opposite to ours, lived my three artist cousins Gaganendra, Samarendra and Abanindra.
   ellauri053.html on line 841: Isoiskä Thakur kuzui ihmisiä kirjalliselle lounaalle mutta unohti tilata ruuan. Vieraat istui kuivin suin kun se kertoi kaskuja ja nauroi ize päälle. Ajoi kolmipyöräisellä Park Streetillä päällä 2 takkia, toinen nurinpäin.
   ellauri053.html on line 863: Jagadish Chandra Bose had a wonderful fund of interesting stories, some very amusing, of the many lands he had visited and personalities he had met. He could go on telling them for hours and days together, yet one would never get tired of listening to him for he could always make the most trivial facts interesting, and his humour was so refreshing. He could also laugh ; so few people can laugh well and at the proper time and place. I would greatly miss him when he went away and secretly I would take a vow to become a scientist like him when I grew up.
   ellauri053.html on line 865: Siinähän saa nauraa. Muu aika kasvateltiin silkkimatoja, kirjotettiin satuja ja sävellettiin lauluja joita lauleskeltiin kaiket illat Padma joella, kovaa laulava Rampe äänekkäimpänä:
   ellauri053.html on line 875: Kermaperseet sangossa, lannevaatteissa ja sareissa, romanttisia tissejä. Rampe kirjotti nälkäkuurilla ja luetti tekeleitä kafruilla. Se oli sille ihan tärkeintä
   ellauri053.html on line 879: Rampe oli pehtoorina varsinainen patbrluuna. Kaikki riitajutut sen piti ize ratkoa, paikallista sopimista ikäänkuin. Liikemiehixi ei nuoremmista Tahkureista ollut. Yhdeltä upposi höyrylaivayhtiö. Rampenkin sokeriruokopuristinyritys Tagore et Co. meni puihin. Poika Rathi matkusteli iskän seurana. Joka päivä oli kanakyljystä ja leipävanukasta. Markkinapäivänä tarjottiin tuhansille alustalaisille vähän riisiä ja piimää. Oli hauska kazella kuinka ne siitä nauttivat.
   ellauri053.html on line 886: Being an unpractical idealist and underrating the doctrinaire mentality of his friends, he came back full of hope and proposed to my grandfather that a conference of all theists be called at Santiniketan.
   ellauri053.html on line 908: By appealing to some friends four pupils were obtained from Calcutta. I myself brought the number up to five. We were all clothed in long yellow robes as befitting Brahmacharis. On the day of the opening ceremony, however, we were given red silk dhotis and chaddars and it made us feel very proud and im- portant to stand in a row in the Mandir, the cynosure of all eyes.
   ellauri053.html on line 910: Kynosuura on koiranhäntä. Pohjantähti koiran hännänhuippuna.
   ellauri053.html on line 916: The life led by both pupils and teachers was not only simple but almost austere. The ideal of Brahmacharya was the keynote of everything. The yellow uniform, which covered up the poverty of clothes; a pair of blankets, which served as our only bedding; the vegetarian meals comparable to jail diet in their dull monotony — these were the standards laid down.
   ellauri053.html on line 918: Nobody wore shoes or even sandals and such luxuries as toothpaste or hair oil were taboo.
   ellauri053.html on line 930: But it would be wrong to emphasize only the dark side of the picture. We were essentially a happy lot and life was very rich and interesting in spite of our outward poverty. Whenever Father was present, he poured his soul into the institution and made it lively by singing songs which he never tired of com- posing, reciting his poems, telling stories from the Mahabharaia , playing indoor games with the boys, rehearsing plays, and even taking classes.
   ellauri053.html on line 932: Tää oli jonkinlainen poikakoti. Kasvatuslaitos kermaperseiden tyhmemmille pojille. Tehtiin tepposia opeille kuin viakkaat virtaheposet.
   ellauri053.html on line 934: Eri hienoa oli lomilla kun joku runoilijanplanttu siteeras ulkomuistista eteviä runoilijoita: a youth of twenty-one, he could recite for hours freely from Virgil, Dante, Goethe, Shakespeare or Kalidas, — his favourites being Browning and Rabindranath.
   ellauri053.html on line 940: Thou comest. New Year, whirling in a frantic dance amidst the stampede of the wind-lashed clouds and infuriate showers, while trampled by thy turbulence are scattered away the faded and the frail in an eddying agony of death.
   ellauri053.html on line 960: Muistaaxeni joku brittirunoilija runoili ruususta joka kasvoi crannyssa. Tää Shakespearen pätkä jäi kesken Rampen pojan matikanopelta, ja se lopetti kiireesti:
   ellauri053.html on line 967:

   Rampe suhtautui yllättävän tyynesti perheen jäseniä kohdanneisiin takaiskuihin. Kirjoitti vaan entistä ahkerammin sepustuxia.
   ellauri053.html on line 969: While Father was entirely absorbed in his educational experiment at Santiniketan, Mother fell ill and she had to be taken to Calcutta for treatment. Before the doctors gave up hope Mother had come to realize that she would not recover. The last time when I went to her bedside she could not speak but on seeing me, tears silently rolled down her cheeks.
   ellauri053.html on line 971: That night my sisters Bela, Rani and Mira and myself and my brother Sami — who was then just a small child — we were all sent to sleep in another part of the house. We knew without anyone telling us that we had lost our mother. That evening my father gave me Mother’s pair of slippers to keep. They have been carefully preserved ever since.
   ellauri053.html on line 975: On my father’s desk I discovered two bound volumes containing copies of letters written by him to my cousin Indira. My cousin had evidently carefully preserved all the letters and copied them out in her beautiful handwriting in the two volumes neatly decorated by her brother Surendranath.
   ellauri053.html on line 981: Father now devoted himself with renewed zeal to the affairs of the school. The most difficult task was to find the right kind of teachers. Frequent changes had to be made. Every time a new teacher was engaged Father had to train him and mould him to fit in with the ideals of the Asrama.
   ellauri053.html on line 983: Unfortunately just when he was feeling satisfied with the progress that was being made another mishap occurred in the family that greatly disturbed Father’s mind. My grandfather, the Maharshi, died in Calcutta. Father had to go there as soon as he heard about his illness and remained a long time there after grandfather’s death to settle business affairs consequent on the passing away of the head of a big family like ours. After the death of the Maharshi the family broke up — the members no longer lived together as in a Hindu joint family. (100 hengen huushollissa.)
   ellauri053.html on line 993: Only a perfect control of the emotions together with an irrepressible urge for creative expression could explain the continuous outpouring of his thoughts in poems, novels, short stories, essays and other writings irrespective of his surroundings or circumstances, mental or physical.
   ellauri053.html on line 996: Varmaan sekin oli narsisti. Se on aivojen ilkeä häiriötila, on Tiede-lehti selvittänyt. Hermoimpulssit kulkee hitaasti izetuntoa tukevalla reitillä. On 2 tyyppiä, suurellinen paxunahkainen ja vetäytyvä ohutnahkainen. Kuin penis työntymässä sisään ja ulos tulossa. Jälkimmäinen tyyppi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Ne käyttäytyy säveästi mut luulee silti salaa olevansa muita parempia. Häiriötä on melkeinpä mahdoton hoitaa terapialla tai lääkityxellä. Sitäpaizi eise siitä ize kärsi, pikemminkin päinvastoin. Muut kärsivät. Esim:
   ellauri053.html on line 1004: Did he never hear from his own mother stories of giants and fairies and princesses?
   ellauri053.html on line 1022: Lähestulkoon kaikki lukemani runot Rampelta on aivan hanurista. Kuin jotain marketin taustamusaa syntikalla säestettynä. Siis aivan karamellia, kuin New Hampshiren jenkkikarkkikaupasta jossa oli kilometrikaupalla pelkkää pahaa mässyä.
   ellauri053.html on line 1024: Kaikki kävi. 60 vuoden aikana se suolsi satoja tuhansia sivuja, ihan täyttä psskaa. "Ainoa mistä olen varma," se sanoi vanhana, "on et mä oon poeetta, ami kavi." Tässä suhteessahan se on samoilla linjoilla kuin näiden rivien kirjoittaja, siis mä.
   ellauri053.html on line 1026: "I felt sure that some Being who comprehended me and my world was seeking his best expression in all my experiences, uniting them into an ever-widening individuality which is a spiritual work of art. To this Being I was responsible; for the creation in me is His as well as mine." He called this Being his Jivan devata (“The Lord of His Life”), a new conception of God as man’s intimate friend, lover, and beloved that was to play an important role in his subsequent work.
   ellauri053.html on line 1032: Gitanjali was written shortly after the deaths of Tagore’s wife, his two daughters, his youngest son, and his father. But as his son, Rathindranath, testified in On the Edges of Time, “he remained calm and his inward peace was not disturbed by any calamity however painful. Some superhuman sakti [force] gave him the power to resist and rise above misfortunes of the most painful nature.” Gitanjali was his inner search for peace and a reaffirmation of his faith in his Jivan devata.
   ellauri053.html on line 1052: The songs that the birds sing
   ellauri053.html on line 1127: The doves cooed tireless in the shade, Pulut kukersivat väsymättä varjossa,
   ellauri053.html on line 1134: I gazed at the sky and wove in the Tihrustin taivaalle ja kirjailin
   ellauri053.html on line 1135: blue the letters of a name I had known, Sinisellä entistutut nimikirjaimet,
   ellauri053.html on line 1137: I had forgotten to braid my hair. Olin unohtanut letittää tukan.
   ellauri053.html on line 1141: I had forgotten to braid my hair. Olin unohtanut letittää tukan.
   ellauri053.html on line 1153:

   William Butler Yeats (13. kesäkuuta 1865 Sandymount, Irlanti – 28. tammikuuta 1939 Menton, Ranska) oli irlantilainen runoilija. Yeats oli merkittävä voima perinteisen irlantilaisen kulttuurin elvyttämisessä ja yksi Irlannin kansallisteatterin perustajista. Yeats sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1923.

   
   ellauri053.html on line 1154:

   Hänen uransa alkuaikojen työt olivat romanttisia ja fantasianomaisia, mitä kuvastaa hänen vuonna 1893 julkaistu kokoelmansa The Celtic Twilight (Oletko keltti ja annat suolaa). Keski-iässä hän siirtyi kohti kovempaa ja modernimpaa tyyliä, joihin hän sai innoitusta suhteestaan Ezra Poundiin ja osallistumisestaan Irlannin kansallismieliseen politiikkaan.

   
   ellauri053.html on line 1156:

   From 1900, his poetry grew more physical and realistic. He largely renounced the transcendental beliefs of his youth, though he remained preoccupied with physical and spiritual masks, as well as with cyclical theories of life. In 1923, he was awarded the Nobel Prize in Literature.

   
   ellauri053.html on line 1160:

   Gitanjali ei ole kaikkia varten, vain hölmöjä. Sen kaikki toistasataa proosarunoa keskittyvät vain ja ainoastaan ihmisen ja jumaluuden suhteen pohtimiseen. Tagore on kirjoittanut toisto tyylikeinona runsaalle kopsauxelle pohjautuvaa, lähes lapsenomaisen helppotajuista tekstiä, joka jää nykyisin helposti runouden, hengellisen propagandan ja itsehoito-oppaiden rajamaastoon – samoihin hämyisiin nurkkiin kuin new age -henkiset Kahlil Gibran -kokoelmat ja Paulo Coelhon koko tuotanto.

   
   ellauri053.html on line 1166:

   At this point in his review, Eliot moves toward thinking that to make sense of Yeats you have first to remember that he is an Irishman. He thought that to be an Irishman was to be deprived of wit. Mut sitä pitempi oli jästin hanging dick jäykkänä.

   
   ellauri053.html on line 1170: On 26 January 1877, the young poet entered the Godolphin school, which he attended for four years. He did not distinguish himself academically, and an early school report describes his performance as "only fair. Perhaps better in Latin than in any other subject. Very poor in spelling".
   ellauri053.html on line 1175:

   In After Strange Gods—the Page-Barbour Lectures that Eliot delivered at the University of Virginia in 1933— Tommy referred to Pound as “probably the most important living poet in our language” and to Yeats as “the other important poet of our time,” while subjecting both poets to rebuke.
   ellauri053.html on line 1179: His complaint against Yeats was that Yeats’s “supernatural world” was “the wrong supernatural world”: It was not a world of spiritual significance, not a world of real Good and Evil, of holiness or sin, but a highly sophisticated lower mythology summoned, like a physician, to supply the fading pulse of poetry with some transient stimulant so that the dying patient may utter his last words.

   
   ellauri053.html on line 1199: Kai ne oli jenkki-Tompasta ihan A-OK. Jästi kirjoitti vanhuxena runoja Roger Ikkunasta, joka heilui brittien leukakiikussa tuulen ulistessa laajentuneessa peräsuolessa. Se kiinnosti myös Vargas Llosaa. Oikispaskiaisia.
   ellauri053.html on line 1202: irishtimes.com/polopoly_fs/1.2126061.1425488251!/image/image.jpg_gen/derivatives/landscape_620/image.jpg" />
   ellauri053.html on line 1205: Mitä oli tarjolla irishtimes.com/culture/books/what-happened-when-seven-poets-met-to-eat-peacock-in-1914-1.2126063">Tylsän riikinkukkopäivällisillä Sussexissa 1914? Mitähän. Veikkaan että suusexiä. Dobby ja Jästi oli kuzuttu, missä luuraa Tomppa? No se oli 25 ja vasta muuttamassa jenkeistä. Se oli hädin tuskin kuoriutunut munasta. Jästi on eri nenäkkään näköinen. Sillä on mirri kaulassa kuin Armas Salosella, muttei sentään nenäliinaa päässä.
   ellauri053.html on line 1245: Walter Horatio Pater was born August 4, 1839, in Shadwell, London and he died on July 30, 1894, at Oxford in Oxfordshire. He was a famous English critic, journalist, writer of fiction, university teacher, and an essayist.
   ellauri053.html on line 1249: Aestheticism: Walter Pater is the man behind ‘Art for Art’s sake’, which even Oscar Wilde advocated of, the glimpse of which can be found in their writings. He evaluates art and his writing is thus related to art on the basis of their moral and educational value.
   ellauri053.html on line 1253: Freshness In His Works: A. C. Benson called Pater's style "absolutely distinctive and entirely new", suggesting that there was some peculiar newness in his works.
   ellauri053.html on line 1257: Philosophical: Pater was not talking about things in the air. He enumerated aspects which could even be philosophical in nature.
   ellauri053.html on line 1259: Influential: The writing style of Pater is so masterly, that critics have even found its influence on Virginia Woolf, James Joyce etc.
   ellauri053.html on line 1267: ‘Leda på en svan’ (published in 1924) är en av W. B. Yeaz’ populäraste dikter. Dikten som lite otypiskt för Yeaz är en sonett, berättar om hur en grekisk tjej Leda blir tvngen till sex med guden Zeus, som har förklätt sig till en svan. Så här är Leda på en svan och några anmärkningar mot en analys på den här fascinerande och gåtfulla dikten. Anm.: Jästen vill säga att anglosaxerna är svanen här som liksom tsarens tvåhuviga örn försöker få den irländska mön öppna psalmboken som hon håller i sin famn.
   ellauri053.html on line 1273: Above the staggering girl, her thighs caressed Över den jättelessna tjejen, hennes lår den här gången
   ellauri053.html on line 1285: So mastered by the brute blood of the air, En myt säjer at det blev tvåäggiga tvillingar av äggen.
   ellauri053.html on line 1312: In one another's arms, birds in the trees, Nuorukaiset venyy toistensa käsivarsilla,
   ellauri053.html on line 1313: —Those dying generations—at their song, Linnut ja mehiläiset puussa, kaikki elukat,
   ellauri053.html on line 1333: O sages standing in God's holy fire Hoi viisaat jotka seisotte tulisuihkussa
   ellauri053.html on line 1335: Come from the holy fire, perne in a gyre, Tulkaas jo pois sieltä nuotiosta,
   ellauri053.html on line 1337: Consume my heart away; sick with desire Syökää mun "sydäntä", sairaana himosta,
   ellauri053.html on line 1344: Once out of nature I shall never take Kun mä kerta irtoan mun luonnosta
   ellauri053.html on line 1361: Maud ei huolinut maalitahraista kalansuista jästiä vonkunasta huolimatta vaan otti jonkun majurin. No ei se izekään ollut mikään dainty dish, ikävä viivasuu. Vastenmielisiä ilmiöitä tuubista: Maudin animoitu pää. Virtahepo purexii krokotiilia. Julie Andrews ja Gene Kelly tap dancing, sanoen seskvipedaalisia sanoja, 463K kazelukertaa. Ei jaxa.
   ellauri053.html on line 1363: Yeats derided MacBride in letters and in poetry. He was horrified by Gonne's marriage, at losing his muse to another man; in addition, her conversion to Catholicism before marriage offended him; Yeats was Protestant/agnostic. He worried his muse would come under the influence of the priests and do their bidding.
   ellauri053.html on line 1367: Yeats's friendship with Gonne ended when in Paris in 1908, they finally consummated their relationship. "The long years of fidelity rewarded at last" was how another of his lovers described the event. (Bet it was Ezra Pound.) Yeats was less sentimental and later remarked that "the tragedy of sexual intercourse is the perpetual virginity of the soul." (Aika narsistinen penselmä.) The relationship did not develop into a new phase after their night together, and soon afterwards Gonne wrote to the poet indicating that despite the physical consummation, they could not continue as they had been. She recommended Yeats to concentrate on other men.
   ellauri053.html on line 1370: By 1916, Yeats was 51 years old and determined to marry and produce an heir. His rival John MacBride had been executed for his role in the 1916 Easter Rising, so Yeats hoped that his widow might remarry. His final proposal to Maud Gonne took place in mid-1916. Gonne's history of revolutionary political activism, as well as a series of personal catastrophes in the previous few years of her life—including chloroform addiction and her troubled marriage to MacBride—not to mention that she was 50—made her a potentially unsuitable wife; biographer R. F. Foster has observed that Yeats's last offer was motivated more by a sense of duty than by a genuine desire to marry her.
   ellauri053.html on line 1375: That September, Yeats proposed to 25-year-old Georgie Hyde-Lees (1892–1968), known as George, whom he had met through Olivia Shakespear. Despite warnings from her friends—"George ... you can't. He must be dead"—Hyde-Lees accepted, and the two were married on 20 October. Their marriage was a success, in spite of the age difference, and in spite of Yeats's feelings of remorse and regret during their honeymoon. The couple went on to have two children, Anne and Michael. Although in later years he had romantic relationships with other women, Georgie herself wrote to her husband "When you are dead, people will talk about your love affairs, but I shall say nothing, for I will remember how proud you were of them."
   ellauri053.html on line 1377: During the first years of marriage, they experimented with automatic writing; she contacted a variety of spirits and guides they called "Instructors" while in a trance. The spirits communicated a complex and esoteric system of philosophy and history, which the couple developed into an exposition using geometrical shapes: phases, cones, and gyres.[71] Yeats devoted much time to preparing this material for publication as A Vision (1925). In 1924, he wrote to his publisher T. Werner Laurie, admitting: "I dare say I delude myself in thinking this book my book of books".
   ellauri053.html on line 1379: In December 1923, Yeats was awarded the Nobel Prize in Literature, "for his always inspired poetry, which in a highly artistic form gives expression to the spirit of a whole nation". He was aware of the symbolic value of an Irish winner so soon after Ireland had gained independence, and sought to highlight the fact at each available opportunity. His reply to many of the letters of congratulations sent to him contained the words: "I consider that this honour has come to me less as an individual than as a representative of Irish literature, it is part of Europe's welcome to the Free State." Taas yxi tällänen taatatyyppinen poliittinen nobelisti.
   ellauri053.html on line 1381: The prize led to a significant increase in the sales of his books, as his publishers Macmillan sought to capitalise on the publicity. For the first time he had money, and he was able to repay not only his own debts but those of his father.
   ellauri053.html on line 1388: WHEN you get older, losing your hair, grey and full of farts,
   ellauri053.html on line 1389: And nodding by the fire, do as me: I take my own old book,
   ellauri053.html on line 1391: My eyes had once, and of their flitting darts;
   ellauri053.html on line 1406: You can knit a sweater by the fireside
   ellauri053.html on line 1421: "When you are get older losing your hair" - what a striking image of the old age.
   
   ellauri053.html on line 1430: This poem is very famous in China. We first know Yeats by this wonderful poem, which contain a story of Yeats himself that move us so deeply. From this poem, we know what is the true love, we know how deeply love can be. This has been transferred into the famous poem of MUDAN, also been transferred into a popular song sung by SHUIMUNIANHUA, so we can see how arractive it was to us in China.
   
   ellauri053.html on line 1433: This poem still moves me immensely, thirty-four years after I first read it and carefully parted from my very first true love. A very touching poem so beautifully written. Timeless. Marvellous lines - so insightful.
   
   ellauri054.html on line 17: ircle">54
   ellauri054.html on line 32: Rolf Kaukan sarjakuva Fix und Foxi alkoi 1953 ja päättyi 1994. Vitali Razumov lainasi multa poikasena tilaamani vuosikerrat 1967-68. 50-luvulla ketut oli oikeannäköisiä ja laihoja, kuten muutkin sarjishahmot ennenkuin niihin iskee paljon piirtämisen aiheuttama neotenia.
   ellauri054.html on line 45: Johan Amos Comenius (tšek. Jan Amos Komenský (kuuntele ääntämys?, lat. Iohannes Comenius, saks. Johann Amos Comenius, unk. Comenius Ámos János) (28. maaliskuuta 1592 – 15. marraskuuta 1670) oli tšekkiläinen kasvatusajattelija, teologi, opettaja, filosofi, kasvattaja ja kirjailija. Itseään hän piti etenkin teologina, vaikka jälkimaailma on oppinut tuntemaan hänet enemmän pedagogina, kasvatusajattelijana ja koulujen uudistajana.
   ellauri054.html on line 47: Comeniuksen toiminnan taustalla on hussilainen kirkollinen uudistus ja böömiläis-määriläisen veljesyhteisön traditio. Comenius oli hussilaisen kirkon böömiläis-määriläisen veljesyhteisön (Unitas fratrum) viimeinen piispa. Veljesyhteisö korosti elämää jatkuvana pyrkimyksenä kohti parempaa ja valmistautumisena ikuisuuteen. Veljesyhteisön tradition perillisenä hän oli ennen muuta kasvatuksen ja koulutuksen kehittäjä ja didaktiikan eli opetusopin isä.
   ellauri054.html on line 51: Comeniuksen kasvatuksen, teologian ja filosofian, sekä muunkin toiminnan päämäärä oli parantaa ihmiskunnan onneton tila. Irrottautumalla keskiaikaisesta ajattelusta, että kasvatus olisi kirkollinen asia, hän laajensi kasvatuksen yleisinhimilliseksi tehtäväksi.
   ellauri054.html on line 55: 1600-luvun eurooppalaisen yhteiskunnan kriisi alkoi kuitenkin pian koskettaa Comeniuksen toimintaa, kun poliittiset ja uskonnolliset jännitteet kasautuivat ristiriidoiksi johtaen lopulta avoimeen vihamielisyyteen protestanttien ja katolisten välillä. Comenius joutui jättämään kotinsa, vaimonsa ja lapsensa ja piileskeli metsissä, sillä pappeja kohtaan viha oli suurimmillaan. Kärsimyksen, kuoleman ja vihan keskellä myös Comeniuksen vaimo ja lapset menehtyivät ruttoon. Comenius kamppaili sisäisissä ristiriidoissa paeten yhä syvemmälle metsiin. Hänen kerrotaan todenneen, että ”Elämäni on ollut yhtä ainoata loputonta vaellusta, eikä minulla ole missään ollut pysyväistä asuinsijaa”. Näiden vuosien kahdessa teoksessa Surujen mies (1623) ja Maailman labyrintti (1623) kuvastuu henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen syvä kriisi.
   ellauri054.html on line 57: Teos, joka nosti hänet maailmanmaineeseen oli kuitenkin Janua linguarum reserata, Avattu kielten ovi (1631), latinan kielen realistista ajattelutapaa hyödyntävä oppikirja, josta otettiin pian painoksia eri kielillä Euroopassa.
   ellauri054.html on line 66: Comeniuksen tuotanto on yli 200 teosta, ja useita käsikirjoituksia on tullut päivänvaloon vasta omana aikanamme. Varsin dramaattinen oli myös hänen suuren pansofisen pääteoksensa kohtalo. Sitä ei yrityksistä huolimatta painettu ja käsikirjoitus kulkeutui lopulta pietistien mukana Saksan Halleen August Hermann Francken laitosten kirjastoon. Hallessa teoksesta painettiin sen ensimmäinen osa, Panegersia (1702), mutta ilmeisesti ankaran kritiikin takia käsikirjoitus katosi lopulta kirjaston mittaviin kokoelmiin, josta sen lopulta löysi professori Dimitri Tschizewskij 1930-luvun puolivälissä. Monien tutkijoiden vuosien ponnistelujen tuloksena tämä ihmiskunnan uudistamiseen tähtäävä pansofinen suurteos painettiin Prahassa vuonna 1966.
   ellauri054.html on line 72: Tarton yliopistossa kreikan ja itämaisten kielten professorina työskennellyt nuori ruotsalainen kielimies Johannes Gezelius vanhempi tutustui Comeniuksen pedagogisiin ajatuksiin, ja käänsi tämän Janua linguarum reserata -oppikirjan Uuden testamentin kreikaksi käyttäen sitä oppimateriaalina. Gezelius kuului Comeniukselta vaikutteita saaneeseen ireeniseen (kreikan eirene ’rauha’) reformistipiiriin ja osallistui Thornin uskonnollisia ristiriitoja sovittelemaan pyrkivään kokoukseen, jossa hän on ilmeisesti tavannut Comeniuksen.
   ellauri054.html on line 74: Suomen kieli kiinnosti Comeniusta, koska hänelle lahjoitettiin vuonna 1646 kaksi kappaletta ensimmäisen suomenkielisen Raamatun (1642) painoksesta. Tältä ajalta ovat myös peräisin Comeniuksen havainnot suomen ja unkarin kielten yhtäläisyyksistä, jotka hän esittää teoksessaan Methodus linguarum novissima. Pian arvovaltainen Leibnizin johtama perinne alkoi pitää häntä suomen ja unkarin kielisukulaisuuden keksijänä. Paska E. N. Setälä koitti lykätä kunniaa saksalaiselle Martin Vogelille, kusipää kirjallinen varas.
   ellauri054.html on line 76: Comeniuksen aatteita hyödynsi eniten Suomessa Gezelius. Hänen toimintansa takia Comeniuksella on merkittävä sija suomalaisen kasvatuksen ja koulutuksen historiassa. Comeniuksella oli Suomessa myös kriitikkonsa. Turun akatemian kaunopuheisuuden professori Daniel Achrelius pilkkaisi Gezeliuksen comeniuslaista opinto-ohjelmaa vuosikaudet, eikä sietänyt pakanallisten kirjailijoiden syrjintää, joka tuli esille Comeniuksen teoksissa ja jota Gezeliuskin toteutti hiippakunnassaan.
   ellauri054.html on line 78: Puhdasoppiset teologit pitivät Comeniusta myös epäilyttävänä kirkkokuntien väliseen sovitteluun tähtäävien pyrkimysten (irenia) vuoksi syyttäen häntä synkretismistä. Kritiikki huipentui kuitenkin vasta 1700-luvulla, jolloin Turun akatemiassa hyökättiin Comeniuksen luonnonfilosofiaa vastaan ja Anders Lundbom laati aiheesta väitöskirjan De physica Mosaica Comeniana (Comeniuksen mooseslaisesta fysiikasta, 1753) professori Carl Fredrik Mennanderin johdolla.
   ellauri054.html on line 80: Comeniuksen didaktiset ansiot kuitenkin tunnustetaan. Kun Mennanderin omassa, opiskeluaikana julkaistussa väitöskirjassa kritisoidaan avoimesti Comeniuksen filosofiaa, on mahdollista, että tämä kriittisyys lisäsi varovaisuutta.
   ellauri054.html on line 85: Comeniuksen mielessä oppikirjatyön lisäksi kehkeytyi suuri pansofinen haave ihmiskunnan johtamisesta rauhan tilaan. Suunnitelman hän puki seitsenosaisen teoksen muotoon, jolle antoi nimen De rerum humanarum emendatione consultatio cathoica (Yleinen neuvottelu inhimillisten asioiden parantamisesta). Tästä idealismista ruotsalaiset eivät olleet kiinnostuneita ja koska Comenius vielä osallistui Thornin uskonnollisia ristiriitoja sovitteleviin neuvotteluihin (1645), alkoivat välit Comeniukseen viiletä ja lopulta Oxestierna tahtoi toteuttaa ruotsalaisen koulunuudistuksen vanhan suunnitelman pohjalta. Comenius tunsi työnsä valuneen hukkaan, vaikka tältä ajalta on peräisin eräs hänen didaktisen osaamisensa merkittävimpiä teoksia Methodus linguarum novissima (Kielten uusin menetelmä).
   ellauri054.html on line 87: Comenius palasi Puolan Lesznoon (1648) ja hänet valittiin veljesyhteisön piispaksi. Matkasta muodostui traaginen, sillä Comeniuksen toinen vaimo makasi kuolemansairaana hevosten vetämissä kärryissä kaksi pientä lastaan vierellään. Hän kuoli pian perilletulon jälkeen. Myös Oxenstierna unohti ruotsalaiset tšekkien uskontovapauskysymyksessä ja lohduttoman tilanteen murtamana Comenius kirjoitti uskonnollisen teoksen, eräänlaisen uskontunnustuksen, jolle antoi nimen Kuolevan äidin testamentti tšekkiläiselle veljeskunnalle, joka tunnetaan myös lyhyesti tšekkiläisestä nimestään Ksaft (Testamentti). Lopussa Comenius ilmaisee vakaumuksensa, että tšekin kansan kohtalo vielä kääntyy. Comeniuksen toivon sanoista tuli tšekkiläisen kansan uskon rukous ja tunnus sukupolvelta toiselle.
   ellauri054.html on line 91: Kesäkuussa 1654 Comenius lähti Sarospatakista suuren oppilasjoukon saattaessa häntä kauas kaupungin ulkopuolelle. Puolan Lesznossa odottivat uudet haasteet poliittisten jännitteiden kasvaessa taas Ruotsin ja Puolan välille. Pian Lesznon kaupungissa väkivalta ja epäjärjestys lisääntyivät. Eri puolilla syttyi tulipaloja Comenius perheineen ollessa hengenhädässä. Comenius kaivoi kuopan talonsa lattian alle ja kätki sinne arvokkaimmat käsikirjoituksensa paeten perheineen kaupungista. Vain muutama hiiltynyt käsikirjoitus vältti tuhon. Lopullisesti tuhoutuneita olivat pansofian periaatteet sisältävä käsikirjoitus, samoin suuri tšekinkielen sanakirja, johon Comenius oli koonnut aineistoa yli 30 vuotta.
   ellauri054.html on line 93: Vuosien kuluessa Comeniuksesta tuli kärsimätön. Hän uskoi Jeesuksen palaavan tietyn vuosimäärän kuluttua joko tämän syntymästä tai kuolemasta. Näistä kummastakin tämä aika tuli kuluneeksi hänen aikanaan, mutta elämänsä loppuun asti Comenius odotti kuumeisesti Kristuksen hyvin pikaista paluuta, jota ei kuitenkaan tullut. Comenius alkoi viimeisinä vuosinaan työstää Clamores Eliae -nimistä teosta, jossa hän profeetalliseen tapaan ”Elian hengessä” julistaa suuren sapatin koittamisesta, sekä yleisen sopimuksen ja sovinnon saavuttamisesta koko ihmiskunnan hyväksi. Teos jäi keskeneräiseksi ja käsikirjoitus löydettiin vasta omana aikanamme.
   ellauri054.html on line 95: Kirjallisia töitä Comenius jatkoi loppuun asti keräten aineistoa ja pyrkien saamaan pansofisen pääteoksensa valmiiksi. Voimat kuitenkin vähenivät ja lopulta hänen täytyi antaa teoksen painoon saattaminen avustajalleen Kristian Nigrinille ja pojalleen Danielille. Ajatus työn keskeneräisyydestä teki viimeisten viikkojen kärsimykset raskaaksi. Marraskuun 15:ntenä 1670 Comenius kuoli Amsterdamissa ja haudattiin walloonikirkon alle Naardenissa.
   ellauri054.html on line 120: Löysin Käpykylän kirjaston poistoblyysistä Hannu Riikosen respiittityön Mikä on essee? Que sais-je? 30 vuoden takaa. Oliko Hannu essessään saatuaan sen julki? Tai edes täpinöissään? No ei luulee eunukki, se on pikemminkin cool and dry. Kuin hyvin tuuletettu skafferi.
   ellauri054.html on line 122: Mut nyt oppimaan! Miten esseet ja aforismit suhtautuu paasauxiin ja penseyxiin? Markku Envallin aforismeja ne nyt ei oo ainakaan. Eikä mitään vitun pakinoita. Hannu sanoo että tyypillisiä esseistin aiheita on Mitä on onni? ja Kirjoista ja lukemisesta. No sittenhän nää mun paasauxet ja penseet on esseitä! Just noista aiheistahan mulla on täällä kilometrikaupalla.
   ellauri054.html on line 124: XIV vuosisadan alkupuolella japanilainen Kenkku toteaa esseekäärössä Joutilaan mietteitä (Tsureziregusa): "tuntuu kuin jokin merkillinen hulluus vaivaisi minua: istun päiväkausia joutilaana mustekiven ääressä ja vailla vasituista aikomusta kirjoittelen muistiin mielessä ajelehtivia joutavia mietteitä." Hän toteaa suurimmaxi iloxeen "istua yxin lampun valossa avoimen kirjan ääressä ja tutustua menneiden aikojen ihmisiin." Söiköhän Kenkku okonomiyakia? Me tehtiin sitä tänään. Hyvää! Pekka Suhonen ois tehnyt siitä esseen. Wursthaus Gutes Essen, oli Cambridge Massachusettsissa.
   ellauri054.html on line 128: Essee edellyttää kykyä ajatella suuria ajatuxia, peri hypsous kuten terotti Pseudo Longinos. Mul on se, ostin Sysmän kirjakyläpäiviltä. Konkan Elämän antimet ei tässä kazannossa kelvannut "Tuus" Tarkalle (mul on kai se, oon ainaskin lukenut). Jouko Tyyrin lehtipakinat muka kelpasi. Niihin en ole sormellakaan koskenut. Se oli joku ohjaaja.
   ellauri054.html on line 134: Samuel Johnson sanoo nimenomaan että esseet on hutastuja, juosten kustuja. Dr Johnsonilla oli Touretten syndrooma. Vääxyn ranskalaisen kahvilan epäystävällisen miehen tyttärelläkin on se. Etenevät ennakoimattomasti kuin kiesit kylätiellä (T.Anhava), purjehtivat pilvet ja virtaava vesi (Tung Po). Juurikin näin. Vähän sellasta taktiikkaa ilman sdradegiaa (Barthes).
   ellauri054.html on line 142: Viimeisexi vaan ei vähimmäxi jää porsaan kavalkaadissa kuinka ollakkaan Horatiuxen saarnat eli satiirit. Boethiuxen de consolatione philosophiae ois niinko viimonen tärkee essee ennen kun keskiaika pimenöö. Boethius keekoili Roomassa 500-luvulla matujen visigoottien mobbatessa loppuja roomalaisia ja murehti siitä johtuen teodikean ongelmaa. Ei ois kannattanut. Se päätyy siihen et turpiinsaanti on sekä ansaittua että kasvattavaa. Parasta myöntää että olet ruma kalkkuna. Myönnän. Kiitos. Kuten sanoi Söören: sulla on 2 vaihtoehtoa. Joko et nosta mun hattua maasta ja saat turpaasi. Tai nostat sen, ja saat silti turpaasi.
   ellauri054.html on line 146: Mit vit? Ettäkö Hermann Grimm ihaili Rafu Valde Emersonia?! Kaikkea vielä. Patbrlruuna ja klientti meinaa nykyään eri asioita kuin Roomassa. Yhtä vittumaisia. Kirjeet oli vähän kuin plokit nykyään, kaikille tarkotettuja. Sen ajan sometusta. Montaigne apinoi Senecaa mut oli muuten epikuurolainen kuten Horatius ja sen porsas.
   ellauri054.html on line 148: "Montaignessa mua häirizee sitaattien silava", marisi Canetti. Lainaus lainattu Horatiuxen porsaalta. Renesanssin uusi ihmistyyppi jota Montaignekin etustaa on koroillaeläjä. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa. Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Ne leikkaavat vain kuponkeja.
   ellauri054.html on line 154: Francis Bacon, 1st Viscount St Alban, 22 January 1561 – 9 April 1626, also known as Lord Verulam, was an English philosopher and statesman who served as Attorney General and as Lord Chancellor of England. His works are credited with developing the scientific method and remained influential through the scientific revolution. Bacon has been called the father of empiricism. Muita lapsia ei sillä ollutkaan. Siihen jäi sen tittelit, ja käyttämätön pippeli. Samanlainen ressukka kuin Jaakko Hintikka.

   
   ellauri054.html on line 169: Samanniminen irkku maalari Francis Bacon (28 October 1909 – 28 April 1992) ei käyttänyt hattua. Bacon did not begin to paint until his late twenties, having drifted in the late 1920s and early 1930s as an interior decorator, bon vivant, and gambler. Since his death, Bacon's reputation has grown steadily, and his work is among the most acclaimed, expensive and sought-after on the art market. Extinctus amabitur idem. Niistettynä rakastetaan tätäkin. Oikeassa oli nimiserkku!
   ellauri054.html on line 171: 1700-luvun onnettomimpia kexintöjä höyrykoneen lisäxi oli klubit, kahvilat, sanomalehdet ja julkinen miälipide. Jotkut Addison ja Steele opettivat keskiluokan lukemaan. Juoruilija ja kumikaula kehittyivät. Spectator käänsi kaulaa ja Tatler sipisi. Sitku keskiluokka joutilastui ja oppi lukemaan maxo vaivaa kirjottaa myös romskuja eli fiktiivistä juoruilua.
   ellauri054.html on line 175: Horatiuxen miälest kirjallisesta esityxestä piti olla lukijalle huvia ja hyötyä, prodesse et delectare. Must riittää eze huvittaa kirjottajaa.
   ellauri054.html on line 179: Voltairekin peukutti pörssiä. Ja teki rahakkaita turneita. Keinottelu huipentui etelämeren kuplaan. Kupla kurkussa. Sillä tiellä ollaan vieläkin. Suomi nousuun. Make Sysmä great again. Sysmän Sähköpalvelun miehen takkuinen tukka sojottaa likaisen MSGA lippalakin peräaukosta.
   ellauri054.html on line 181: Voltairen Candide lähti liikenteeseen Lissabonin maanjärjestyxestä 1755. Sitä teodikeaa taas. Typerä apina ihmettelee kuka potkas sen pesän hajalle, turhan päiten hapuilee antenneilla taivaalle haavi auki kuin termiitti. Paras vaan lähtee juoxemaan ja kuskaamaan munat tuulensuojaan.
   ellauri054.html on line 185: Riikonen has noticed that students' knowledge of classic literature is decreasing. Sitä varmaan nolottaa kun alma mater mainizee sen magnus (sic) opuxen, joka on sen kirjeenvaihto Eeron kaa.
   ellauri054.html on line 187: Riikonen even found his wife-to-be, Salme Marjatta, at the University. They both studied Latin and attended the same lectures. The couldn’t marry until 11.5 years after their first meeting, however, as H. K. Riikonen wanted to follow scholar Valentin Kiparsky’s advice to not marry until his dissertation was complete. "Saatuani väitöskirjani valmiixi aion palata mielirunoilijani Horatiuxen pariin." Julkaistuaan kirjeet Tarastin kanssa kirjana Eero ja Hannu (vai oliko se toisinpäin) se sanoi myhisten partaansa: "seuraavaxi aion julkaista rakkauskirjeeni."
   ellauri054.html on line 191: Kuinka sattuukaan Hannun vaimo on kirjastonhoitaja. Salme Marjatta Riikonen made her career as a librarian at the Faculty of Arts library. She has been retired for years. The Riikonen’s two children have followed in their parents’ footsteps. One of them holds a Master's degree in Swedish, and the other in Spanish.
   ellauri054.html on line 193: Riikonen has also planned a book on the Aristotelian concept of temperance. He believes temperance can also be used to describe his own lifestyle. “I’m a calm, middle-of-the-road person. I have never veered toward the extreme, in good or bad.” Every day, Riikonen walks to his office in Topelia from his home in Etu-Töölö. “Last year, around the New Year, I lost my temper for the first time, as the electronic lock system in Topelia was broken and I couldn't get to my office during the weekend. The weekends are the best time to work, because it is very quiet,” says Riikonen.
   ellauri054.html on line 201: Karl Marx innostu Dideroosta saatuaan sen kirjan Engelsiltä lahjaxi.

   
   ellauri054.html on line 213: Matthew Arnold (24. joulukuuta 1822 Laleham, Middlesex – 15. huhtikuuta 1888 Liverpool) oli englantilainen viktoriaanisen ajan runoilija sekä yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko. Arnold työskenteli koulutarkastajana. Ei se kuitenkaan ollut pedantti. Hän oli kuuluisan Rugby Schoolin rehtorin Thomas Arnoldin poika ja vähemmän kuuluisien Tom Arnoldin ja William Delafield Arnoldin, romaanikirjailijan veli. Wordsworthin kamuja. A voice poking fun in wilderness. Oliko sekin puun takaa huutelija? Caricature from Punch, 1881: "Admit that Homer sometimes nods, That poets do write trash, Our Bard has written "Balder Dead," And also Balder-dash". Tennysonin ja Browningin jälkeen viktoriaanisten runoilijoiden twit-kisan pronssimies. "It might be fairly urged that I have less poetical sentiment than Tennyson and less intellectual vigour and abundance than Browning; yet because I have perhaps more of a fusion of the two than either of them, and have more regularly applied that fusion to the main line of modern development, I am likely enough to have my turn as they have had theirs." Arnold got into his poetry what Tennyson and Browning scarcely needed (but absorbed anyway), the main march of mind of his time.
   ellauri054.html on line 217: irandola">

   Intermezzo

   
   ellauri054.html on line 219: Mistä Pico della Mirandola tunnetaan? Ei mitään hajua. Luepa irandola">Hikipediasta.
   ellauri054.html on line 221: Giovanni Pico della Mirandola (s. 24. helmikuuta 1463 – 17. marraskuuta 1494) oli firenzeläinen humanisti ja renessanssifilosofi, joka tuli tunnetuksi vuoden 1486 tapahtumien johdosta. 23-vuotias Pico pääsi silloin julkisuuteen suunnitellessaan tilaisuutta, jossa puolustaisi uskontoa, filosofiaa, eettistä naturalismia ja magiaa koskevia 600 teesiä. Niistä 13 oli kerettiläisiä. Pico della Mirandola vaikutti Firenzen Akatemiassa. Piko Mirandola, Firenzen akatemiasta. Hei hei!
   ellauri054.html on line 223: Poikasena hän luultavasti tapasi askeettisen dominikaanimunkin, radikaalin ihmisvihaajan nimeltä Girolamo Savonarola. Heidän ystävyytensä kesti loppuiän (31v?). Piko sai äkkinäisen arsenikkimyrkytyxen, Savonarola joutui ansionsa mukaan roviolle, paholaisen pannuun paistumaan.
   ellauri054.html on line 226: Hän kulutti aikansa kuljeskelemalla Italian ja Ranskan yliopistoissa luennoitsijoita nolaamassa, ärsyttäviä kysymyksiä tivaamassa ja parin opintopisteen kirjatenttejä suorittamassa. Vuonna 1484 Pico della Mirandola alkoi kyllästyä elämäntapaopiskelijan elämään. Häntä kiinnosti kokopäivätoimisen yleispätijän työ, ja Firenzessä oli siihen tuon ajan Italiassa parhaat mahdollisuudet. Innocentius VIII oli pelätty, ruma ja huumorintajuton ikibännien jakelija. Koska paavimobiilia ei ollut keksitty, liikkui hän Kirkkovaltiossa vierimällä harmaan ovaalin sisässä. Onnex Dick Tracyn näköinen Lorenzo de' Medici oli hyvin merkittävä Picon tukija. Ilman Lorenzon sponssausta Picon saavutukset olisivat tuhoutuneet tyystin.
   ellauri054.html on line 233: Sainte-Beuve 1804-1869 kirjotti läjäpäin pakinoita psykologis-biografisella menetelmällä eli teos ja elämä.
   ellauri054.html on line 236: Kirjallisuus, kirjallinen tuotanto ei minun silmissäni eroa eikä edes ole erotettavissa muusta ihmisestä ja yhteisöstä. Voin nauttia teoxesta, mutta minun on vaikea arvostella sitä tuntematta ize ihmistä, ja sanoisin mielelläni: hedelmistään puu tunnetaan. Kirjallisuuden tutkimus johtaa minut siten aivan izestään ihmisluonnon tutkimuxeen.
   ellauri054.html on line 240: "Itse asiassa toi 'Kissa pieraisee, hiiret haistelee' on täsmällinen kuvaus biografisesta metodista. Sen tarjoili Matti, Matias whatever vuonna nakki Saviolla pääsiäislomalla."
   ellauri054.html on line 242: Mannin Tompalla on kokonainen nide Goethea koskevia esseitä. Maksim Gorkillakin on kirjallisuusesseitä, varmaan Romain Rollandista. Tuglas-seuran Tuglas esseili eestin kielellä. Nää on kyl jo Hannulla keräilyeriä.
   ellauri054.html on line 251: Farinelli päätyi muun muassa Englannin ja Ranskan jälkeen Espanjaan, jossa hänen oli alun perin tarkoitus viettää muutamia kuukausia, mutta jonne hän jäi lähes 25 vuodeksi. Espanjan kuningatar pyrki parantamaan kuningas Filip V:n melankoliaa Farinellin laululla ja Farinellin näin hankkima vaikutusvalta nosti hänet aina käytännössä maan pääministeriksi asti, vaikka hän ei muodollisesti virkaa hallinnutkaan. Kaksi vuosikymmentä Farinelli lauloi samoja lauluja Espanjan kuninkaalle. Ferdinand VI:n noustessa valtaan Farinelli nimitettiin johtajaksi Madridin ja Aranjuezin teattereihin, joihin hän tuotti pääasiassa Pietro Metastasion teksteihin pohjaavia oopperoita. Hän myös teki yhteistyötä Espanjaan asettuneen italialaisen Domenico Scarlattin kanssa. Kaarle III:n noustua valtaan Farinelli palasi Bolognaan ja vietti siellä eläkkeellä elämänsä viimeiset vuodet.
   ellauri054.html on line 262: ir_11_November_1871.jpg" width="100%" />
   ellauri054.html on line 270: The tide is full, the moon lies fair Vuoxi on täysi, kuu makaa vaaleana
   ellauri054.html on line 274: Come to the window, sweet is the night-air! Äitii! tuu ikkunaan! yöilma on makeeta!
   ellauri054.html on line 279: At their return, up the high strand, Palatessaaan korkealle rannalle,
   ellauri054.html on line 293: Lay like the folds of a bright girdle furled. Se makasi kuin valopään Gödelin taittovedoxet.
   ellauri054.html on line 313: So there stood Matthew Arnold and this girl
   ellauri054.html on line 318: Well now, I knew this girl. It's true she had read
   ellauri054.html on line 319: Sophocles in a fairly good translation
   ellauri054.html on line 331: Is really tough on a girl, and she was pretty.
   ellauri054.html on line 347:

   Hirn

   
   ellauri054.html on line 348: Swiftin hevosen nimi oli Houyhnhnm. Heppahullussa hepat hirnuu Hirn. Yrjö Hirn oli estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori. Sittemmin virat erotettiin. Aarne hoiti estetiikan ja Hannu nykyiskansain kirjallisuuden pallia. Hannun palli ainakin on uhanalainen. Hirn oli armoitettu esseisti. Punaposken kamu Göran Schildt (hönö purjehtija) vähän kritisoikin Hirniä. Hirn oli oman aikansa punaposki. Mulla taitaa olla myös jotain läpysköitä Emil ja Henrik Zilliacuxilta Callen peruja. Niitä ei ole suomennettu valittaa HK:n sininen.
   ellauri054.html on line 360: Isolla ylähuulella varustettu Martti Haavio ezi topoxia. Löytyihän niitä. Dodi! Mustapäitä perseessä. Tää voi nyt vähän kirpasta.
   ellauri054.html on line 365: Teologit väänsi hemmetisti esseitä, varsinkin piispa Sormunen, mut ei niitä kauan luettu. Ei Hande ainaskaan. Kirjallisuuskritiikkiä myös aivan vitusti: Rafu K-mies, Eino Krohn, Kai Laitinen, Irma Rantavaara, Eila Pennanen, Annamari Sarajas, Pekka "Tuus" Tarkka. Mulla taitaa olla JA Hollon "Kohtaamiani", vähän aloitin, en jaxanut.
   ellauri054.html on line 382: Tyypillisesti esseen kirjoittaja on amatööri. Esseisti tyrmää lukijan rohkealla yleistyxellä viidennessä erässä, Hannu kertoo tohkeissaan. Kulttuuri on kovaa agonia. Se tapahtuu julkisella areenalla, jossa ihminen on primitiivisimmillään. Hiki ja veri lentää. HK Riikonen tuntee izensä ihan häräxi. Seppo sä olet oikea sonni! Machismo as sheer poetry. Mä en oikeestaan ymmärrä miten joku voi olla valtavan henkisen paineen alla julkisen mielipiteen takia. Kuka välittää?
   ellauri054.html on line 397: Sing Sing's name comes from the Indian phrase sin sinck . It means stone on stone. In 1901, three years after Edison introduced the electric chair at Sing Sing, the town changed its name to Ossining so people wouldn't confuse it with the jail.
   ellauri054.html on line 421: In the modern era, the United Kingdom was the first European country to use for-profit prisons. Wolds Prison opened as the first privately managed prison in the UK in 1992. This was enabled by the passage of the Criminal Justice Act 1991 which empowered the Home Secretary to contract out prison services to the private sector.
   ellauri054.html on line 423: The law needs to be structured in such a way that it allows a steady stream of new inmates. This ties back to that lobbying aspect: stricter laws mean more people in the system. More people in the system means more money for the prison. Many have argued that this is the entire reason that the war on drugs was started: another set of laws that could incarcerate thousands of people every single year.
   ellauri054.html on line 431: Compete Risk Free with $100,000 in Virtual Cash Put your trading skills to the test with our FREE Stock Simulator. Compete with thousands of Investopedia traders and trade your way to the top! Submit trades in a virtual environment before you start risking your own money. Practice trading strategies so that when you're ready to enter the real market, you've had the practice you need. Try our Stock Simulator today!
   ellauri054.html on line 437: Edison invented the first electric chair to show how dangerous alternating current was. 614 people eventually died in it. As a business model it sucks, with no returning customers.
   ellauri054.html on line 443: Sama kumihuulen lanseeraama sote-liikeidea toimii myös vanhojen ja sairaiden kohdalla. Lisää vanhoja ja sairaita, lisää bisnestä. Vähemmän hoitoa ja vaippoja, lisää voittoa.
   ellauri054.html on line 455: 2. Rahoitushakemuksen palautus muokattavaksi ei toimi ainakaan Firefoxilla edes ohjesivulla mainittujen ilmastointiteippiä ja purkkaa -ohjeiden mukaisesti, eli Chromea käyttäen tai incognito-tilassa selaten.
   ellauri054.html on line 457: Lopuksi vielä henkilökohtainen mielipide: tämä järjestelmä on juuri niin surkea kuin SAP-pohjaiselta järjestelmältä voi olettaa. En todellakaan ymmärrä, miksi huolimattomasti konfiguroitu järjestelmä otetaan käyttöön kesken vuoden kiireisintä rahoitushakukautta.
   ellauri054.html on line 472: Browning on ensinnäkin pyssy, ja pyssytehdas. Browning Arms Company is an American marketer of firearms and fishing gear. The company was founded in Ogden, Utah, in 1878 by brothers John Moses Browning and Matthew Sandefur Browning. The company offers a wide variety of firearms including shotguns, rifles, and pistols. We Support nra.org, nssf.org, dontlie.org, gunvote.org.
   ellauri054.html on line 473: Browning Inc. sponssaa myös naispyssyjärjestöjä kuten Becoming an outdoors woman, ja pyssykirjailijajärjestöjä kuten Outdoor Writers Association of America. Outdoors tarkoittaa Amerikassa nähtävästi paukuttelua.
   ellauri054.html on line 481: Robert Browning believed spiritualism to be fraud, and proved one of Daniel Dunglas Home's most adamant critics. When Browning and his wife Elizabeth attended one of his séances on 23 July 1855, a spirit face materialized, which Home claimed was Browning's son who had died in infancy: Browning seized the "materialization" and discovered it to be Home's bare foot. To make the deception worse, Browning had never lost a son in infancy.
   ellauri054.html on line 483: After the séance, Browning wrote an angry letter to The Times, in which he said: "the whole display of hands, spirit utterances etc., was a cheat and imposture." In 1902 Browning's son Pen wrote: "Home was detected in a vulgar fraud." Elizabeth, however, was convinced that the phenomena she witnessed were genuine, and her discussions about Home with her husband were a constant source of disagreement.
   ellauri054.html on line 511: Robert Browning (7. toukokuuta 1812 – 12. joulukuuta 1889) oli brittiläinen runoilija, joka on erityisesti tunnettu dramaattisista monologeistaan kuten ”Porphyria’s Lover” ja ”My Last Duchess”. Browning on yksi tunnetuimmista viktoriaanisen ajan runoilijoista. Browning avioitui 1846 Elizabeth Barrettin kanssa, ja pari asui 1840-luvulta alkaen Firenzessä, Italiassa.
   ellauri054.html on line 525: Roopen isä oli pankkivirkailija. Sen isoisä oli orjanomistaja Saint Kittsillä Länsi-Intiassa, ja isoäiti, Margaret Tittle, oli kreoli. Sixköhän se oli Browning? Ei sentään Blacking. Sixe varmasti oli kuten isänsä abolitionistikin.
   ellauri054.html on line 535:

   Kirja I

   
   ellauri054.html on line 539:

   Kirja II

   
   ellauri054.html on line 544:

   Kirja III

   
   ellauri054.html on line 546: Meniskö Sordello ja leidi Palma nyt mimmoisiin? Se jää vähän auki. Loput kirjasta III on Browningin omia suunnitelmia.
   ellauri054.html on line 547:

   Kirja IV

   
   ellauri054.html on line 552:

   Kirja V

   
   ellauri054.html on line 557:

   Kirja VI

   
   ellauri054.html on line 562: Höh? Mitä? Eihän tässä ole päätä eikä häntää. Browningin aikalaiset vittuili ettei ne runon luettuaankaaan tienneet onko Sordello henkilö, paikka vaiko kirjan nimi.
   ellauri055.html on line 17: ircle">55
   ellauri055.html on line 29: Helmi kirjoitti pienenä hämähäkin seemiläisittäin ilman vokaaleja. Sillä oli pehmis nimeltä Heikki Hämähäkki. Se on Sakun huoneen sängyllä Rauhixessa vieläkin. Tämä hmhki rakensi verkon Rauhixen yläkerran hallin ikkunaan. Sinne pitäisi tulla Rakennus-Allun miesten paneloimaan kattoviisteitä. Saa nähdä milloin tulevat, vai tulevatko ollenkaan. Tänään on Aila-myrsky, joka toistaisexi on ollut yhtä hurja kuin nuori Aila Meriluoto pullonpohjarilleissä.
   ellauri055.html on line 40: Momus (/ˈmoʊməs/; Greek: Μῶμος Momos) was in Greek mythology the personification of satire and mockery, two stories about whom figure among Aesop's Fables. During the Renaissance, several literary works used him as a mouthpiece for their criticism of tyranny, while others later made him a critic of contemporary society. Onstage he finally became the figure of harmless fun.
   ellauri055.html on line 48: Koljalla oli Bouchetn runokirja mukana ruttomökissä. Kuplamahainen Google ei tarjoa ollenkaan Bouchetn Jeania 1500-luvulta vaan tyrkyttää jotain nimikaimaa jenkkineekeriä sivukaupalla.
   ellauri055.html on line 54: Prince, vrai est, on ne peut m'en dédire, Que la Cour sert ses gens de bien et mal, Et qu'elle rend l'homme, sans contredire, Très bien monté, puis soudain sans cheval.
   ellauri055.html on line 62: Vitshi mikä narshishi. Sen vanha flamma rakashtaa sitä, sen ruttuinen pääkallonnäköinen vaimoräähkä rakashtaa sitä vielä kuolinvuoteella, ja se nauraa röhöttää vaan tyytyväisenä. Sinä olit hyvä ja minä paha, vaimo pannaan vielä sanomaan. Riippumaha antaa sille anteexi. Narshishlle mannaa. Rollella izellään ei vaimot pysyneet. Nil mirum. Nukahtaessa tuli mieleen sana haud mirum.
   ellauri055.html on line 74: Zweig oli kova Rolland fan. Eikaine vaan homostellu keskenään? Sitä oli paljon liikkeellä jetset piireissä. Bertie ja Conrad. Proust ja Bourget. Epäilyttäviä tapauxia pisteessä on läjittäin. Zweig nyt takuulla oli vähintään bi. Se ja sen vaimo teki seppukut brasseissa. What did Zweig have that brought him the fanatical devotion of millions of readers, the admiration of Hermann Hesse, the invitation to give the eulogy at the funeral of Sigmund Freud? Sas se. Freud teki suusyöpäisenä seppukun Lontoossa 1939. Ei ois kannattanut vetää tupakkaa. Henkilääkäri otti sen hengiltä morfiinipiikillä kuin vanhan koiran. Koiran iässä se oli 12-vuotias.
   ellauri055.html on line 76: In 1921, his close friend, the Austrian writer Stefan Zweig, published his biography (in English Romain Rolland: The Man and His Works). Zweig profoundly admired Rolland, whom he once described as "the moral consciousness of Europe" during the years of turmoil and War in Europe. Zweig wrote at length about his friendship with Rolland in his own autobiography (in English The World of Yesterday).
   ellauri055.html on line 78: Les deux hommes ont quinze ans de différence. Stefan Zweig s'intéresse aux lettres européennes et il a déjà traduit quelques œuvres d'auteurs anglais, français et belges. La découverte en 1907 des premiers volumes de Jean-Christophe sera décisive dans sa rencontre avec l'auteur. Il est séduit par la portée universelle de l’œuvre de Romain Rolland et plus encore par l’homme auquel il rend visite, pour la première fois en février 1911, dans son appartement du 162, boulevard du Montparnasse. Les deux hommes partagent un amour pour la musique, une même foi en l'humanité et le sentiment d'appartenir à une civilisation, une culture commune, dont Romain Rolland esquisse les contours dans « la chevauchée européenne de Jean-Christophe ». Les deux écrivains entretiendront une correspondance suivie et intense entre 1910 et 1940 : 945 lettres ont été retrouvées (509 de Stefan Zweig dont une centaine en allemand, et 436 pour Romain Rolland). Cette correspondance est d'une importance capitale pour l'histoire des intellectuels du début du XXe siècle.
   ellauri055.html on line 80: Le 22 décembre 1912, à l'occasion de la publication du dernier volume de Jean-Christophe, Stefan Zweig publie une lettre ouverte dans le Berliner Tageblatt, lettre dans laquelle il rendait hommage à l'action de Romain Rolland pour son œuvre de rapprochement entre les jeunesses de France et d'Allemagne (« Jean-Christophe est un événement éthique plus encore que littéraire »).
   ellauri055.html on line 84: Déstabilisé par l'élan mystique qui traverse alors la société autrichienne, Stefan Zweig affiche au début de la guerre un patriotisme en phase avec l'Allemagne. L’opiniâtreté de Romain Rolland dans sa lutte contre la guerre et l'amitié que se portent mutuellement les deux hommes permettra à Stefan Zweig de surmonter cette épreuve. L'admiration que l'écrivain autrichien voue désormais à celui qu’il considère comme son maître s'exprimera dans la biographie qu'il lui consacre en 1921, qualifiant Romain Rolland de « Conscience de l'Europe ».
   ellauri055.html on line 88: « Il est trop clair que nos chemins se sont séparés. Il ménage étrangement le fascisme hitlérien qui cependant ne le ménagera pas… »
   ellauri055.html on line 92: « La visite à Rolland, décevante hélas, il a l’air vieilli et fatigué. »
   ellauri055.html on line 94: Adolf Hitler accède au pouvoir en janvier 1933. Pressentant la tragédie qui s'annonce, Stefan Zweig quitte l'Autriche en février 1934. Il se suicide en 1942 au Brésil. Romain Rolland meurt à Vézelay le 30 décembre 1944.
   ellauri055.html on line 100: Rolle oli vannoutunut pasifisti, se peukutti jopa bahaismiä. Jo oli epeli. Pikiä ahistelee bahaiuskoinen naapuri. Ne lukee kirjoja lukupiirissä ja kexustelee niiden pohjalta.
   ellauri055.html on line 102: Le bahaïsme, ou baha’isme, aussi connu sous le nom de foi bahá’íe (prononcer [baˈ.haː.ʔ.iː] ou [ba.hɑː.i]) ou béhaïsme (vieille graphie), est une religion abrahamique et monothéiste, proclamant l’unité spirituelle de l’humanité. Les membres de cette communauté religieuse internationale se décrivent comme les adhérents d’une « religion mondiale indépendante »[. Elle est fondée par le Persan Mīrzā Ḥusayn-ʿAlī Nūrī (1817-1892) en 1863. Ce nom est dérivé du surnom donné à son fondateur : Bahāʾ-Allāh (en arabe, « Gloire de Dieu » ou « splendeur de Dieu ») — Bahá’u’lláh en translittération baha’ie. Les baha’is sont les disciples de Bahāʾ-Allāh. Ils s’organisent autour de plus de 100 000 centres (répertoriés par le centre mondial de Haïfa) à travers le monde. En 2011, cette religion met en avant dans ses documents le chiffre de 7 millions de membres appartenant à plus de 2 100 groupes ethniques, répartis dans plus de 189 pays. Son centre spirituel (lieu de pèlerinage — ziyarat) et administratif est situé à Haïfa et Acre, en Israël.
   ellauri055.html on line 106: Quand un homme meurt, l’âme passe dans un autre monde, où le développement spirituel de celle-ci dans le monde physique devient une base pour le jugement et la place dans le monde spirituel. Le paradis et l’enfer sont décrits comme des états spirituels de proximité ou de distance à Dieu qui décrivent les relations dans ce monde et dans l’autre, et non des endroits de récompense ou de punition après la mort.
   ellauri055.html on line 108: Selon la foi baha’ie, chaque homme a le devoir de reconnaître Dieu et ses manifestations, et de se conformer à leurs enseignements. À travers la reconnaissance et l’obéissance, le service aux autres êtres humains, la prière et la pratique spirituelle régulière, les baha’is croient que l’âme devient plus proche de Dieu, l’idéal spirituel dans la croyance baha’ie.
   ellauri055.html on line 109: Il faut cependant noter que les décisions de la Maison Universelle de Justice, ainsi que les exégèses des écrits sacrés faites par ʿAbd-al-Bahāʾ et Shoghi Effendi, bénéficient d’une autorité s’imposant à tous les baha’is. Ce qui a conduit depuis les années 1980-1990 à ce que plusieurs intellectuels et universitaires, historiens ou sociologues, soient chassés de la communauté baha’ie pour leurs vues jugées divergentes sur des questions-clefs (l’exclusion des femmes de la Maison universelle de justice ; l’obligation de soumettre toute publication, même universitaire, à un comité de censure ; l’homosexualité ; un système électoral qui favorise les sortants ; l’interdiction de participer à un parti politique ou d’adhérer à une organisation comme Amnesty International, etc., et surtout le sujet central de l’infaillibilité des institutions).
   ellauri055.html on line 113: Refus des préjugés de toutes sortes (savoir si le refus de l'homosexualité en fait partie est un point de débat).
   ellauri055.html on line 117: Voici un exemple de quelques lois et préceptes religieux tirés du Kitāb-i Aqdas. Elles ont été codifiées par Shoghi Effendi, interprète désigné des écrits baha’is de 1921 à 1957 :
   ellauri055.html on line 119: réciter une prière obligatoire (ṣalāt) chaque jour après avoir atteint l’âge de la maturité spirituelle, qui est fixé à 15 ans. Il y a le choix entre trois prières;
   ellauri055.html on line 129: il est interdit aux baha’is de boire de l’alcool ou de prendre des drogues à usage récréatif, sauf si c’est prescrit par un médecin;
   ellauri055.html on line 138: Ils doivent être construits selon des critères particuliers, liés au nombre 9 qui doit apparaître comme un « symbole évident pour tous ». Aussi, tous les temples baha’is doivent-ils avoir neuf entrées.
   ellauri055.html on line 140: Du point de vue liturgique, la méditation dans les temples est accompagnée de lectures choisies dans les textes sacrés des autres religions. Ces textes — par exemple le Pentateuque des juifs, le Nouveau Testament des chrétiens, le Coran des musulmans, le Bayān des babis, etc. — ont annoncé successivement, par paliers de perfection croissante, l’incessante révélation divine ou message de Dieu. En ce sens, le livre sacré liant tous les textes sur la révélation qui le précèdent est logiquement le dernier dans l’ordre chronologique, à savoir le Kitāb-i Aqdas (« Le plus saint livre »). Il a été rédigé vers 1873 par Bahāʾ-Allāh et est complété par différentes tablettes (lawḥ) révélées ensuite ; pour les baha’is, c’est le texte de référence bien qu’il ne soit pas plus important que les autres, ni le livre le plus lu par les baha’is eux-mêmes sur la foi. Le livre ne fut d’ailleurs accessible que très tard aux croyants occidentaux puisque la première traduction officielle en anglais date de 1992.
   ellauri055.html on line 142: Ce retard, surprenant vu l’importance du texte (alors que des ouvrages moindres étaient traduits depuis des dizaines d’années), serait dû aux passages autorisant la bigamie ou établissant comme peine maximale pour un incendiaire d’être brûlé et pour un meurtrier au premier degré, d’être exécuté.
   ellauri055.html on line 146: Une fois que deux individus ont décidé de se marier, ils doivent recevoir le consentement des parents encore vivants, même si un des partenaires n’est pas baha’i.
   ellauri055.html on line 148: Le symbole fréquemment rencontré de la foi baha’ie est une étoile à neuf branches, parfois accompagnée d’une calligraphie du « Plus Grand Nom » يا بهاء الأبهى (Yā Bahāʾ al-Abhā') (« Ô Gloire du plus glorieux ! »).
   ellauri055.html on line 159: Colas on Nikolaos eli Nikke. 4 poikaa: katolinen kangaskauppias, hugenotti kirjakauppias, kersantti (ei pohjimmiltaan paha), kuopus (hyvämaineinen muttei ruudinkexijä).
   ellauri055.html on line 161: Nikke neuvottelee taivaan isän kaa kuin Kaarlo Syväntö, sillä erolla et Kaarlon taivaallinen iskä aina teki niinkuin käsketään. Colas on tyytymätön herra isoherran suorituxeen, ojentaa sitä kuin luottamusmies. Uhkaa lakolla. Ranskan katoliset tyrmistyivät. Mutta koska te ette halua, piru vie, koska te ette suvaize kuulla minua, palvelijaanne, sitä pahempi teille, herra! On niitä muitakin, käännyn muiden puoleen. Esim isä aurinkoinen, Josip Zhugazvili.
   ellauri055.html on line 164: Joopa joo aika vahvasti Rolle paukuttaa esi-isäin eli jälkipolven palvontaa. Se on elukoiden ainoo oikee uskonto. Siemennys. Siihen nähden outoa, ettei Rollella ilmeisesti ollut jälkeläisiä. Meemeihin se pani pelimarkkansa. Sen lapsen nimi oli Noopeli, ja isän Josip. Sen kirjoja ei kyllä moni enää lue.
   ellauri055.html on line 168: Le brugnon est le fruit du brugnonier (Prunus persica var. nucipersica), une variété de pêchers (Prunus persica). C'est une drupe qui se distingue des pêches et pavies par sa peau sans duvet, et des pêches et nectarines par son noyau adhérent. La chair du brugnon est blanche ou jaune selon les variétés. Sa peau présente une couleur rouge-orangé tirant sur le bordeaux.
   ellauri055.html on line 170: Emprunt à l'occitan prunhon issu du latin vulgaire *prūnea pour prūna « prune ». Attesté d'abord en français sous la forme brignon (1600), et enfin brugnon (1680).
   ellauri055.html on line 173: Vanhuxena Rolle kuvittelee vielä naurattavansa neitosia 2-mielisillä jutuilla. Älä unta nää. Vanha pukki. Vieläkö hörhistelyttää? Siemennys on pääasia, koiraan elämän tarkoitus. Sisään vaan vaikkei seisokkaan.
   ellauri055.html on line 188: Ize izeään. Vitshi mikä narshishi. Sen kärpännaamainen vanha flamma rakashtaa sitä, sen ruttuinen pääkallonnäköinen vaimoräähkä rakashtaa sitä vielä kuolinvuoteella, ja se ize nauraa röhöttää vaan tyytyväisenä. Sinä olit hyvä ja minä paha, vaimo pannaan vielä sanomaan. Riippumaha antaa sille anteexi. Narshishlle mannaa. Rollella izellään ei vaimot pysyneet. Nil mirum.
   ellauri055.html on line 195: Paskiainen ei suostu muuttamaan alakertaan vaan ärhentelee ja juoxuttaa omaisia portaissa ihan vaan vittuillaxeen. Pihin kaverin piristysyrityxet se tyrmää ilkeällä sanalla ja ilmeellä. Kaikki oli sen syytä kun se ei lainannut rahoja. "No niin, onko nyt tunnonvaivoja, kun et lainannut." Kuinka ollakkaan Rolle samastui sankareistaan eniten just tähän ällökkiin.
   ellauri055.html on line 197: Se et ton luokan paskiainen tykkää Plutarkhoxesta heittää epäilyxen varjon koko kirjan ylle. Mullon siitä jotain osia ranskaxi. Pitäis lukea alkuperäisenä.
   ellauri055.html on line 201: Rolle pullistelee Niken suulla, Nikke Plutakhoxen, termiittien keon päällä: tapa se, Elmeri! Raha se on joka täällä on tärkeää ja reviiri. Apinan siemen on hupaa tavaraa. Ei jaxa.
   ellauri055.html on line 206: Jengi lähtee (tietysti) Niken ideasta rettelöimään herttualle. Kulkueessa kulkee puutarhurien kilta punalipussansa Pyhä Fiacre. Irlantilaissyntyinen pyhimys oli kova siirtolapuutarhuri. Muutti Ranskaan julkisuutta pakoon. Kuvissa se nojaa lapioon.
   ellauri055.html on line 213: Saint Fiacre's relics were preserved in his original shrine in the local church of the site of his hermitage, garden, oratory, and hospice, in present Saint-Fiacre, Seine-et-Marne, France, but later transferred in 1568 to their present shrine in Meaux Cathedral in Meaux, which is near Saint-Fiacre and in the same French department, because of fear that fanatical Calvinists endangered them. Saint Fiacre had a reputation for healing haemorrhoids, which were denominated "Saint Fiacre's figs" in the Middle Ages. Cardinal Richelieu venerated his relics hoping to be relieved of the infirmity.
   ellauri055.html on line 215: Saint Fiacre is the patron saint of the commune of Saint-Fiacre, Seine-et-Marne, France. He is the patron of growers of vegetables and medicinal plants, and gardeners in general, including ploughboys. His reputed aversion to women is believed to be the reason he is also considered the patron of victims of venereal disease. He is further the patron of victims of hemorrhoids and fistulas, taxi cab drivers, box makers, florists, hosiers, pewterers, tilemakers, and those suffering from infertility. Finally, he is commonly invoked to heal persons suffering from various infirmities, premised on his reputed skill with medicinal plants.
   ellauri055.html on line 217: To celebrate the Second Millennium, "Saint Fiachra's Garden" opened in 1999 at the Irish National Stud and Gardens, Tully, County Kildare, Ireland, his nation of birth.
   ellauri055.html on line 218:

   Ei hizi tullut Jeesus vieläkään, mutta Pyhä Vossikka auttaa yhä peräpukamiin. Vossikka-nimitys tuli St Fiacrelle nimetystä hotellista, jolla oli ensimmäiset isvossikat. Ranskan kirkko ei tunnusta St Fiacrea taxikuskien suojelijaxi (enkku-Wikipedia yllä on kerettiläisellä kannalla).
   ellauri055.html on line 223: Voltaire Candidessa dissaa optimisteja mm Leibniziä ja Alexander Popea. Leibnizin teodikea oli sitä ettei jumalakaan pystynyt tätä parempaan. Tää on nyt tätä vaan. Popestakin kaikki oli hyvä näin. Voltairesta ei.
   ellauri055.html on line 229: Voltaire on sinänsä samaa mieltä mutta poliittisesti eri leiriä kuin valtaapitävien myötäilijät Leibniz sekä Pope.
   ellauri055.html on line 239: Valkokäkkäräinen sihteeriä sikaarilla suihinpökkijä ja pienikokoinen rättipäitä suomiva paha pensas oli yhtä pahoja presidenttejä ellei pahempia. Kaikki paskiaisten päät vaan lakota-inkkarien maisemia rumentamaan Mt Rushmoreen. Luonnollisessa koossa. Mikä piirretty se oli jossa joku puhdisti rushmoren pazasta painekiviporalla ja nenä irtosi?
   ellauri055.html on line 245: Voltairekin on eri rasistinen. Ahnas juutalainen Isaskar heitetään tunkiolle. Paavin tyttären raiskaa inhottava neekeri. Mitä vitun väristä on väliä. Bernhardilainen bylsis iloissaan pekingeesiä jos sisään mahtuisi.
   ellauri055.html on line 248:

   Voltairen kirja-arvosteluja

   
   ellauri055.html on line 253: nuo lakkaamatta toistuvat taistelut, jotka ovat kaikki toistensa kaltaisia, nuo jumalat jotka ovat aina toimessa eivätkä tee milloinkaan mitään ratkaisevaa, tuo Helena joka on sodan syynä muttei esiinny juuri ensinkään koko teoxessa, tuo Troia jota yhä piiritetään eikä koskaan saada vallatuxi, kaikki tämä ikävystyttää minua aivan kuolettavasti.
   ellauri055.html on line 254: Olen joskus kysynyt oppineilta ikävystyvätkö he samoin kuin minä lukiessään Homerosta, ja kaikki rehelliset henkilöt ovat tunnustaneet, että kirja on liukunut heidän käsistään.
   ellauri055.html on line 260: En välitä paljon hänen matkastaan Brundisiumiin, kehnon päivällisen tai kahden lurjuxen riidan kuvauxesta, jossa toisen miehen Rupiliuxen sanat haisivat kuin märkivät paiseet ja toisen maistuivat etikalta. Erittäin vastenmielistä minusta on ollut lukea hänen vanhoja naisia karkeasti ivailevia säkeitänsä, enkä voi käsittää mitä ihailemista on siinä, että hän sanoo mesenaatille kohottavansa ylevän ozansa tähtiin jos mesenaatti antaa sille läpyjä. Typeryxet ihailevat kaikkea mitä maineikkaan kirjailijan teoxiin sisältyy.
   ellauri055.html on line 266: tuo barbaariko, joka on sepittänyt kymmenen kirjaa puisevia säkeitä 1. Moosexen kirjan 1. luvun pitkäveteisexi selityxexi?
   ellauri055.html on line 274: Ikävystyttiin siinä määrin, että vanha nainen uskalsi sanoa eräänä päivänä: - Haluaisin tietää, mikä on pahinta, sekö, että joutuu 100x mustien merirosvojen raiskattavaxi, että toinen peräpakara leikataan pois, että saa kestää kujanjuoxun bulgaarien luona, että tulee piestyxi ja hirtetyxi autodafeessa, että keho leikellään, että saa soutaa kaleeria, lyhyesti sanoen kestää kaikki vaivat, joita jokainen meistä on kokenut, vai sekö, että täytyy jäädä tänne joutilaisuuteen? - Se on suuri kysymys, sanoi Candide.
   ellauri055.html on line 279: - Mutta onhan maan päällä hirmuisen paljon pahaa, kunnianarvoinen isä.
   
   ellauri055.html on line 295: Pillityshän siitä tuli, kun pieni paxu mikkihiiri Simo oli suositumpi kuin hötötukka Hessu Garfunkel. Juutalaisille julkkixille käy järjestään köpelösti. Pangloss luettelee:
   ellauri055.html on line 309: Mulla ehkä on se. Maaton oikeistokiinalainen Lin Jutang ansaizi hyvin romskuilla ja mietekirjoilla, kunnes alkoi kexiä kiinalaista kirjoituskonetta. 1 kone valmistui, myynti 0. Kaik män. Sit tuli tietokoneet. Bugger it.
   ellauri055.html on line 313:

   Puutarhamietelmät tuppaa olemaan voittopuolisesti lällyjä. Ovatko puutarhaihmisetkin muita lällympiä? Vai piileekö niiden lällyn kuoren alla järjestystä ja siistittyjä nurzeja rakastava nazi? Onko ne jotain siirtolapuutarhatyyppejä? Tarkkaile naapuria ja raportoi poikkeavuuxista? Rikkaruoho on kasvi, joka kasvaa väärään paikkaan. Roskakasvi. No osa on, osa ei. Tehdään taulukko. Legenda: tyyppejä on asian vierestä (ei edes puutarhamietelmä), puutarhamietelmä (mitä harrasta opimme puutarhoista), neuvokki (käytännön vinkkejä puutarhureille), tai minukki (narsistista puutarhanamistelua). Sentimenttejä on lälly (suurin osa varmaan), lupsakka (tekohauska), kuivakka (asiallinen), (teko)syvällinen, tai luontoasenteellinen: joko siirtolapuutarha-ihmiskunta ensin-tyyppinen) nurzinazi tai päinvastoin ekofasisti (linkolamainen).
   ellauri055.html on line 319: Ketkä ovat eniten aukomassa päätä? Ylivoimaisesti yleisin ajattelija on Unknown, 28 mietelmää (plus 4 lisää nimellä Author Unknown). Ykkösenä nimeltä mainituista on joku Gertrude Jekyll 5 sananlaskulla. Kakkosena Waldo Emerson ja joku May Sarton, plus kiinalaiset sananlaskut nipussa, a 4 kpl. Seuraavina Thomas Jefferson, Abraham Lincoln, William Wordsworth, Lady Bird Johnson, Claude Monnet ja nippu tuntemattomampia hortikulturisteja kuten Druse, Pollan, Garofalo ja Breault, a 3. Kahden mietelmän veroisia on jo useita, julkkixista mm. William Blake, Vita Sackville-West, Rampe Tagore ja Thomas Moore.
   ellauri055.html on line 390: My passion for gardening may strike some as selfish, or merely an act of resignation in the face of overwhelming problems that beset the world. It is neither. I have found that each garden is just what Voltaire proposed in Candide: a microcosm of a just and beautiful society.
   ellauri055.html on line 473:

   VIRSI 440 (vanha virsikirja)

   
   ellauri055.html on line 475: Minua harmittaa virren 440 poisjättäminen nykyisestä virsikirjastamme. Nyt sillä olisi käyttöä.
   ellauri055.html on line 477: Vanhan virsikirjan virsi 440 (joka hyväksyttiin kirkolliskokouksessa v. 1938) on ajankohtainen monessa mielessä. Valitettavasti sitä ei otettu enää mukaan uuteen virsikirjaan v.1986.
   ellauri055.html on line 479: Olin taannoin mukana Helsingissä Raamattu- ja rukouspiirissä, joka kokoontui keskiviikkoisin lähes viidentoista vuoden ajan. Kerran, joskus 80-luvun alussa, piirimme vetäjä jo edeltävänä lauantaina mietti aihetta tulevalle kokoontumisellemme. Heti seuraavana yönä tuli vastaus unessa. Siinä kehoitettiin aloittamaan piiri virrellä 440 ja näytettiin mukana olevat henkilöt. Illan Raamatun tutkistelun aiheena oli Lk.18:1-17, jossa kerrotaan väärästä tuomarista ja leskestä, sekä fariseuksista ja publikaaneista.
   ellauri055.html on line 481: Lähetin vuonna 1981 virren sanat useisiin lehtiin sekä joillekin yksityshenkilöille (jostain syystä myös ULF SUNDQVISTILLE, muistaakseni silloiselle opetusministerille). Toivoin silloin, että virsi olisi säilytetty uudessa tulevassa virsikirjassa. Mutta monien muidenkin suureksi pettymykseksi se jätettiin siis pois.
   ellauri055.html on line 530:

   Pirzakan Pirren napakomedia

   
   ellauri055.html on line 532: Luen Mannis-Pirjon rompskua Pihlajan oxassa paperilyhty. Terveisiä 70-luvulta. Kannessa minttu- ja villemäinen kuva sankareista 60-70-luvun vermeissä. Ja se lyhty.
   ellauri055.html on line 534: Hannuriikosmaisen pedantti estetiikan lehtori Johannes HY:stä ja 19-vuotias pirzakka Mirja eli Miranda jonka lahjat viittaa käytännölliselle alalle tunnustelee toisiaan sieltä sun täältä vaisulla menestyxellä. Johannes on pyylevä ja silmäpuoli, Mirkulla on pienet pyöreät tisut ja pieni pyöreä peppu märässä t-paidassa ja kireissä farkuissa, beziehungsweise. Pitkä punainen ozatukka yltää melkeen pienelle pyöreälle pepulle. Näillä eväillä ei kuuhun mennä.
   ellauri055.html on line 536: Muistin oikein, sanoo eunukki, oon haastatellu sitä, kun oli Kansallisteatterin tiedottaja. Pirtsakka nainen. Nyt on 84 v. Siis Pirre. Eunukki on vasta 71.
   ellauri055.html on line 538: Loppupeleissä Mirja pitäytyy boifrendissään Jussissa joka harjoittelee lontoolaisessa mielisairaalassa. Se lukee kasvatustieteitä ja psykologiaa ja siitä tulee joku kuraattori tai vastaava. Mut ero voi tehdä hirmu hyvääkin. "fantsu" ja "hirmu" on 60-70-luvun sanoja.
   ellauri055.html on line 540: Tetzel? Anekauppias joka hankki rahat Pietarinkirkkoon. Joku osti siltä etukäteen synninpäästön ja ryösti sitten sillä Tetzelin. Selvisi tuomiotta. Mä en kirjoittanut reaalia. Mun yleistiedot ei ole Handen tasoa. Enemmän kuin Mirkulla. Onnex on Wikipedia.
   ellauri055.html on line 542: Masin nenäkkään luokkatoverin Antti Arjavan äiti oli omaa sukua Manninen. Nokkava oman hännän nostaja oli äitikin, razasteli hienolla suvulla. Kangasniemen kirkkomäellä on Mannisia kuin Salpausselällä. Hokkia ja Tissareita. Tulivat pienellä veneellä majalle Kangasniemeltä (tai ehkä Kuhmoisista?) ja kovin soimasivat majaa kun se on niin pieni ja hankala. Ize asuivat Helsingissä ahtaasti.
   ellauri055.html on line 544: Mirja tarjoutuu tostnoin vaan au pairixi poikamiehelle. Palkasta ei puhuta. Johannes maxaa ehkä luonnossa.
   ellauri055.html on line 547: Johannexen äiti oli kuivelo joka hoisi huonekasveja. Jaakopinlilja on amarylliskasvi. Pippuri- eli huonekoisossa on punaisia marjoja. Oleanteri on koiranpoistokasvi. Apocynaceae. Dogbane.
   ellauri055.html on line 549: Johannes särki vahingossa yhden äidin 17 kauneudenhoitopurkista. Hopeatohvelit läpsyen äiti kiiruhti toteamaan vahingon.Tietysti Bio Miracle -kaulavoide joka oli kallein kaikista! Möykky Johannexen kurkussa suli haikeaan itkuun.
   ellauri055.html on line 551: Johannexella oli laajat teoreettiset yleistiedot ja hän oli ilmiömäisen nopea ristisanan ratkaisija. Mutta se on lyhkänen ja nallemaisen pyylevä. Ja jo 35. Elomme vaelluxen keskitiessä kuten Pirjokin.
   ellauri055.html on line 558: Pirjo Mannisen kyytipojaxi aloin lukea rinnan suomalaista nobelistia, Nestor Kuulapään näköistä F.E. Sillinpäätä. Siinä kävi näin:
   ellauri055.html on line 560: Sysmän värin ja maalin mies näkyi maalaavan jälleen kerran jo ennestäänkin kylän parhaassa maalissa olevaa taloaan entisen myymälänsä vieressä. Vähän laitan maalia, se sanoi. Olen asunut tässä talossa lähestulkoon koko ikäni, se vielä kehaisi, kirahvinnäköinen miehenkuikelo. Viereisessä entisessä värimyymälässä möi sälää Antiikista nykyaikaan 2 herraskaista vanhusta. Seija ei kärsi mennä sinne kun ne tarttuu ostajaan kuin kärpäset ja seuraa perässä kommentoiden vaarujansa Constant Comment tyylillä ja utelevat kaikkea. Seija ei kehtaa olla ostamatta mitään. No mäkin jouduin ostamaan värikäskantisen kansanpainoxen Taata Sillinpään kirjasta Setämiehen tie kiskurihinnalla a 4:50e. (Ilmatteexi ize löytäneet Suomalaisen kerhon poistohyllystä Tukholmasta.) Siinä on mustavalkoisia kuvia Taata-filmistä. Selkä oli irronnut, mistä huomautin alennuxen toivossa, mutta pihi äijä näytti omaa liimaputkea ja neuvoi että tälläsellä voit sitten liimata seljän kii. Hinnasta ei tinkinyt.
   ellauri055.html on line 562: Vaan nytpä tahdon olla ma / Mannis-Pirren ja Kuulapään vertaaja. Ja selvää missä suhteessa: naisten asiassa. Setämiehen tie on lällyydestään huolimatta toxinen. Taatan mies mänöö ylätietä, fiilistelee samalla kun kerää massia. Naisen tie on alatie-synnytyxen vaivat. Ylätiellä tapahtuu seuraavaa:
   ellauri055.html on line 566: Housunkauluxesta nousee ihmisen lemua. Tuttu tuoxu. Väsyttää ja ilkeettääkin. Omne animal triste post coitum. Paizi nainen ja kukko. Ne pirulaiset jaxaa jaxaa vaan.
   ellauri055.html on line 568: Mannisen Pirren tapakomedia tuo mieleen Jean de la Bruyèren, terkkuja vapaamieliseltä 70-luvulta. Manniska 36 vee tekee raakaa pilaa 19-vuotiaasta Mirkusta ja Mirkun stalinisti idealisti poikaystävästä Jussista. Jussi uskoo muun vassarihömpötyxen lisäxi vapaisiin suhteisiin, kunnallisen liikenteeseen ja porkkanoihin. Pirren ikätoveri Johannes on ristisiitos Jaakko Hämeen-Anttilasta ja Hannu Riikosesta. Jussi tuskin panee pahaxeen jos Hannu vähän käyttää Mirjaa hyväxeen. Uskovaisille on kaikki yhteistä. Eivät heitä luontoon tölkkejä eikä nazoja. Käytetystä korzuista nyt puhumattakaan.
   ellauri055.html on line 570: Mirkulla ja Jussilla oli oppaana Kama Sutra tai vastaava. Useimpia asentoja he olivat kokeilleet myös käytännössä. Hurjasti, hellästi, leikkien ja hassutellen. Joskus he olisivat toivoneet että lattiapinta-alaa olis käytössä enemmän. Ja Jussilla pitempi porkkana.
   ellauri055.html on line 573: Kirjan edetessä Mannis-Pirre parantaa kuin sika juoxuaan.
   ellauri055.html on line 574: Kohta Mirkku näyttää antavan Hannexelle aitassa ihan myötätunnosta. Lpkeertu reidellä, hmhki väärinpäin. Hande saa aittavoimailusta 7 pistettä. Niin Pirrekin. 7-pistepirjo, tietää Eelis-setä. Eelis tietää kaiken mehiläisistä. Se riittää tietää Eelixestä.
   ellauri055.html on line 578: Toinen äärimmäisyys Manniskan paletissa on ökyrikkaat ruozahtavat nousukkaat jotka on myös pahoja. Pahempia kuin paapa ize asiassa. Kullaista keskitietä edustavat omilla tavoillaan Mirja ja Johannes. Hömelö laskukas ja nöyrä köyhimys. Eivät kuulu Kangasniemen jetsettiin. Nimetkin on niillä -nen päätteiset.
   ellauri055.html on line 580: Tavallisuudesta poiketen yläkerrasta ei kuulunut naputusta. Ehkä Hannes oli sortunut vetämään käteen. Mirja sanoo. Hannes-kulta. Ollaanko jo niin pitkällä?
   ellauri055.html on line 581: Hauska sisäpiirin pila: rva Torsson ei muista suomalaisen Johannes nimisen kirjailijan sukunimeä! No Linnankoski tietysti! Tulipunainen kukka eikä sininen! Ei mikään nen-päätteinen nimikään! Rva Margitille salavittuillaan ankarasti hopealusikoista. Sehän on kuin joku harakka. Kirjat ovat sentään kultaa.
   ellauri055.html on line 582: Atkinsin dieetti ja vegeily ovat äärimmäisyysaatteita jotka vetävät Pirren suuta hymyyn molemmat. Perinteinen lihakeitto välttää sekä Skyllan että Kharybdixen.
   ellauri055.html on line 586: Arkkitehdin bailuihin Mirkku laittautuu oikein hienoxi eli silittää farmarit ja sipaisee huulikiiltoa. Silmät kai sentään on ympyröity mustalla. Kampauxexi valittiin hiuxet hajalla. Mirkku ja Hande lähtee bileisiin muovikassissa pulde Magyar Feher Boria. Eli Magumagua. Nää bileet kulminoituu aittasulkeisiin.
   ellauri055.html on line 588: Arkkitehti on fantastisen hyvännäköinen, liiankin Mirkun miälestä. Sillä on hyvinhoidettu parta, hyvinhoidettu takatukka, silitetyt mokkafarkut ja se on ruskettunut. Johannexen frizuliina kalpenee sen luonnonsilkkihuivin rinnalla. Se alkaa heti flirtata.
   ellauri055.html on line 590: Kaunis poika kaikin puolin sanoi Mirkku ja hihitti vähän. Hm sanoi Hande ja nuolaisi booliaan.
   ellauri055.html on line 591: Margit arvioi happamesti Hansua: Arvokkaan näköinen mies jolla on jo harmaata tukassaan (tanakka ja pieni kuten sidi Hämeen-Anttila) ja pikku tyttö joka pukeutuu kuin hippi. Onko edes avoliittokaan, joku satunnainen panopuu. Salaliittomainen hymy Handelle: ja ponimaju! Makeennäkönen pusakka sanoo veen muotoinen Lars silmäillen Mirjan terhakoita tissejä.
   ellauri055.html on line 592: Laren voimailuinnostus on tosi naurettavaa. Handen kädetys kirjapinon takana on paljon kunniotettavampaa.
   ellauri055.html on line 595: Viihtykää hyvät ihmiset! Älkää jännittäkö! Naikaa vaikka toisianne jos mieli tekee! huutelee emäntä liehuvassa kaftaanissa boolikastelukannu kädessä. Nainen oli kuulemma psykologi. Niin kuin Jussi. Jussi pussi puita nussi. Teki Mirjan sisään uuden ihmisen. Tää on tosiaankin tapakomedia 60-70-luvun vaihteesta. Me oltiin silloin Mirjan ja Jussin ikäisiä.
   ellauri055.html on line 597: Helluntaiystävien kahvikuzuissa kävi pikkuhattuisia tätejä, joilla oli värisevät lauluäänet ja viheltävä hengitys. Leuassa oli näppylä ja siinä karva. Ne oli nonparelleja kuin englantilaiset lakut. Arkkitehdin bilevieraat Anni Swanin saaressa on samanlaisia, vaikka fixumpia ihmisiä tietysti, ekonomeja, arkkitehteja, psykologeja ja yliopistolaisia. Sinuttelu käy vielä kankeasti. Rva T:n kallein aarre on loviisalaisen hopeasepän rokokookannu jossa on siseloidut jalat ja nuppina suloinen kukkanen. Että minkälaiset? kysyy Mirkku oomoilasena. Hande selittää kärsivällisesti et siselöinti on jotain hopeankäsittelyä. Aha.
   ellauri055.html on line 600: 70-luvun keski-ikäisten ääliöiden kuvaus onnistuu Pirreltä hyvin. Olinhan siellä minäkin, voi se sanoa kuin ukko Luoti.
   ellauri055.html on line 604: Minä pakastan kaiken, ilmoittaa Ruut L. tyytyväisenä. Minulla on nytkin pakkasessa poro lammas ja kani. Kaupunkikodissamme siis. Sinua, sinua pakastan. Pakastan myös savuavat sydämet. Minä saunoisin mielelläni sinun kanssasi sanoi V-mäinen Lars T Mirkulle, varmistuttuaan ensin että rva T ei kuullut.
   ellauri055.html on line 607: Ja tie eeku paranoo kun bailut lämpenevät. Pirre eläytyy hyvin myös väpelön Handen arvomaailmaan. No Jaakon ja Pirren mökki lienee joku tönö Anni Swanin huvilan huussimezässä. Vähän samanlainen kuin Aarne Rannalla ja sen perheellä Nilkin kesäsiirtolassa. Sevverran kokematon on Pirre sauna-asioissa ezen ukot luulee saunan lämpötilan nousevan löylynheitosta. Hassunhauskahko on bailuemäntä joka säntää järveen ja hukkaa silmälasit jorpakkoon, lainaa sattuvasti Mao Tse Tungin runoja ja on hyvin hyvin onneton. Täähän on vähän kuin Theofrastosta tai Jean de la Bruyereä, hullunkurisia luonteita.
   ellauri055.html on line 609: Kuvankaunis arkkitehti osoittautuu puisevaxi ja haluu vaan sitä yhtä. Kotimatkalla Johannes tunsi Mirandan tukassa tutun tuoxun. Ei kun aittasulkeisiin kuin musta Lumikki. Nyt saat naija mua. Hannexelle näyttää tää 1 säälipano riittävän koko kirjan ajaxi.
   ellauri055.html on line 613: Johannes on epätodennäköisen tumpelo. Jopa Olkkari ja Paulikin osas vaihtaa nauhan kirjoituskoneeseen. Säästi vanhan nauhan mallixi uuden oston varalle.
   ellauri055.html on line 614: Syxy painaa päälle. Vesa-Matti Loiri vahvasti eläytyen esitti Mustapään runoon sävellettyä pientä sanatonta kansanlaulua jossa oli aika paljon sanoja. Mixei Puulavedestä enää nouse muikkua pohti radion puheohjelma.
   ellauri055.html on line 620: Jean de La Bruyère s. elokuu 1645, Pariisi, Ranska - 10. toukokuuta 1696, Versailles oli ranskalainen kirjailija, moralisti ja satiirikko, joka tunnetaan parhaiten teoksestaan Les Caractères de Théophraste traduits du grec avec Les Caractères ou les moeurs de ce siècle, jota pidetään yhtenä Ranskan kirjallisuuden mestariteoksista. Ei se ollut aatelinen vaan tavallinen rotinkainen.
   ellauri055.html on line 624: Theofrastoksen Luonteita-teoksen tapaan La Bruyère määrittelee teoksessaan ominaisuuksia, kuten "imartelevuus" tai "maalaisuus", ja antaa sitten esimerkkejä näistä luonteenpiirteistä ja käytöstavoista henkilöiden muodossa. Moralistina hän pyrki esittelyllään parantamaan aikansa yhteiskunnassa vallinneita käytöstapoja. La Bruyèrella oli laaja ja monipuolinen sanasto ja taitava satiirinen kirjoitustyyli. La Bruyèren tyyliä ihailivat myöhemmin 1800-luvun merkittävät ranskalaiskirjailijat, kuten Gustave Flaubert ja Goncourt-veljekset. Kahdeksan painosta Caractères-teoksesta ilmestyi La Bruyèren elinaikana. La Bruyère laajensi teoksessa olleita kirjallisia muotokuvia niiden suuren suosion takia. Lukijat alkoivat yhdistää kuvauksia todellisiin henkilöihin, mutta La Bruyère kiisti, että ne perustuisivat yksittäisiin henkilöihin. Kirjassa esiintyvät verhotut viittaukset aikalaisiin tekivät La Bruyèren valinnan Ranskan akatemiaan haastavaksi, mutta hänet valittiin lopulta vuonna 1693. Diplomaatti ja muistelmakirjailija Louis de Rouvroy, Saint-Simonin herttua kuvasi La Bruyèrea muistelmissaan kunnialliseksi, rakastettavaksi ja vaatimattomaksi.
   ellauri055.html on line 626: La Bruyère mourut célibataire et pauvre. Se kuoli apopleksiaan. Sen töräyxet ainaskin naisista (kz. albumi 129 ovat super ääliömäisiä.
   ellauri055.html on line 631: Dagen efter tunnelmissa Johannes päättää piristää nuopeata Mirandaa susi ja lampaat-pelillä.
   ellauri055.html on line 634: Peliä pelataan shakkilaudalla (vain pimeässä neliöt). Kivet siirretään viistoon viereiseen tyhjään kenttään - lampaat vain eteenpäin, susi edestakaisin.
   ellauri055.html on line 636: Susi voittaa pelin, kun hän saavuttaa päinvastainen peruslinja. Lampaat voittaa jos ne kiertää susi tai paina hänet syrjään hallituksen, jotta hän ei voi siirtää enää.
   ellauri055.html on line 640: Shakki ei mennyt enää yhtä hyvin. Oisko mitään leikkiä 2 hengen piilosta, eli melaa mekkoon? Hande on jo ronttaamassa lakanoita takan eteen kieli pitkällä kun Mirkku saa sanotuxi eze odottaa. Hannes menee paniikkiin. Pian sille selviää et I'm not the father, kuin ammoin Ferenc Kieferille. Hannes saa vedetyxi henkeä. Ei tarvittu hyperventilointipussia. Mirkku haluis perustaa suurperheen Jussista, Handesta, pikku-Jussista, mummosta, Eelis-sedästä ja Jenni-tädistä. Oikee kolhoosi. Fanzu idis.
   ellauri055.html on line 644: Paikalle sattuneet Jehovan todistajat utelevat: Kummalla puolella neiti on? Jumalan vai saatanan? Se on Jussi! Jussi tosiaan on tullut aiemmalla lennolla. Kuikkamainen neiti Cock haluisi silti tete a tetee Handen kaa. Valitettavasti se ei käy nyt päinsä. Kesä ja kirjakin on jo lopussa.
   ellauri055.html on line 646: Ruuaxi on Mirkku laittanut vihanneskeittoa ja vasikkaa. Pöydän yläpuolella, pihlajan oxassa, roikkui Mirjan Hannexelle lahjoittama japanilainen lyhty. Eelis ja Jenni pääsi yllättämään juhlijat rovastin autolla. (Hyvä ettei Handen petivaatteet olleet takan edessä.) Jennillä on päällä plastiktakki ja päässä pillerirasia. Tyhjä kai. Eelixellä poplari. Aulangon retki oli mennyt hyvin. Pääjuhlassa puhui 2 kansanedustajaa.
   ellauri055.html on line 648: Yhdessä he kuljettivat astiat keittiöön. Mirkku laskosteli pöytäliinan. Mirja ja Jussi heittäytyivät lattialle tulen eteen. Hande kazoi päältä kuin Wolmar uudessa Eloisessa. (No pikemminkin Prospero, Pirre viittaa näät osoittelevasti koko ajan Shakespearen Myrsky-romanssiin Cajanderin käännöxellä. Puovo Huovikkokin ajatteli olevansa se.) Välikössä Mirkku heittäytyy vielä kerran Johannexen kaulaan terhakoine pikku tisseineen ja lupaa tulla hiertämään penkkiä Handen estetiikan tunnille elefantin kokoisenakin.
   ellauri055.html on line 652: Ei hemmetti on tässä epilogikin kuin el Zorrossa. Jaxaa jaxaa. Jos se on poika, sen nimexi tulee Johannes. Eelis Johannes. Muuten Jenni. Munia, ei saa täristää. Täm. puol. ylösp. Naisten mielikirjat on aina tämmöisiä: sankaritar miettii otanx mä tän vai tän vaiko ehkä molemmat. Haukotuttavasti tietoa vaan mehiläisistä.
   ellauri055.html on line 659: Seija lukee aamu-uutisia luurista kuin herännäiset virsikirjaa. (Värisevällä äänellä:) Anna mun saada suotuisa loppu / kuin Eero-sedällä. Eero-sedän viimeinen sana oli perkele. Se kai sitä oli ovella vastassa. Se kuoli tenniskentän pukuhuoneessa.
   ellauri055.html on line 664: Mun oli ihan pakko ostaa Antti Hyryn Leveitä lautoja Sturenkadun ynseän vanhusrepukan divarista ylihintaan, painostettuna. Oisko sittenkin pitänyt ottaa sotakirja tai joku Remes.
   ellauri055.html on line 668: Kirjan nipo "hän" kehasee ettei sillä ole "tota kapinetta" eli töllöä. Vitun fariseus, vanhoillislestadiaani, iskee rintoihinsa ja kiittää jumalaa et on niin hyvä järbä. Vaimolta ja lapsilta ei kysytä. Ne pidetään strictly need to know pohjalla.
   ellauri055.html on line 672: Antti Hyry 1931-2016 oli syvällinen paskiainen. Valmistui insinöörixi 1958 muttei yhtään normipäivää nähnyt. Alkoi heti kirjoitella näitä autistisia prujauxia.
   ellauri055.html on line 681: Samaa suomiäijä puujalkahuumoria kuin esim Veijo Meren sotakirjoissa, mutta vähemmän. Matti Vanhanen ja Kimmo Koskenniemi yxissä kansissa. Puisevaa ja toxista suomalaisten maalaismiesten touhua. Taata Sillinpää ja Setämiehen tie. Runkunhaju nousee housunkauluxesta, viillokkeesta kurkkaa hetvahtanut pippeli. Ilkeettää.
   ellauri055.html on line 692: Helvatinmoinen hedonisti ja hyväxikäyttäjä. Höykyttää Eliasta kuin vierasta sikaa. Ja kaikki tää vaan huvin vuoxi, ezillois izellään mukavaa. Elias on joku säälittävä häviäjä kotikyliltä, jota ex-inssi kusee silmään mennen tullen. Ja poimii salaa hilloja hyvästä paikasta ennenkuin ehtii muut huomata. Onkohan tää joku jumalisten geneettinen piirre. Sirkka-täti vihelteli hiljaa Sakulle Päijätsalossa ettei muita vaan tulisi hyvälle mustikkapaikalle. Mustikoita oli pyykkikorikaupalla. Ei sitä raamatussa kielletä. Poimikaa nyt järjestyxessä! Samanlainen äkseeraajaa kuin Koskenniemen Kimmo koripallossa. Noudattakaa kolmen askelen sääntöä! Vapaaheitto!
   ellauri055.html on line 709: Pär Lagerkvist (23. toukokuuta 1891 – 11. heinäkuuta 1974) oli ruotsalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1951.
   ellauri055.html on line 710: Lagerkvistin tuottoisa ura kesti yli 50 vuotta, ja hän kirjoitti runoja, näytelmiä, esseitä ja romaaneita. Tunnetuin teos on romaani Barabbas (1950).
   ellauri055.html on line 712: Lagerkvist kasvoi maalla uskonnollisessa perheessä. Nuoruuden vaikutteet säilyivät voimakkaina, vaikka hän otti nuorena miehenä etäisyyttä uskonnolliseen taustaansa, kiinnostui sosialismista, ja alkoi kannattaa kirjallista ja taiteellista radikalismia. Hänen ensimmäinen maailmansodan aikana kirjoittamansa teokset huokuvat äärimmäistä pessimismiä, mutta vuosien varrella se pehmenee ja Det besegrade livet (1927) julistaa jo uskoa ihmiseen ja ihmiskuntaan. Ja varmaan talousliberalismia.
   ellauri055.html on line 714: Lagerkvistin tuotannon keskeinen teema on hyvän ja pahan olemassaolon pohdiskelu. Hän lähestyy aihetta kirjoittaen keskiaikaisesta pyövelistä, Barabbaasta ja vaeltavasta juutalaisesta.
   ellauri055.html on line 715: Hän käyttää uskonnollisia teemoja ja kristillisen perimätiedon hahmoja, mutta ei noudata kirkon doktriineja, vaan kirjoittaa ihmiselämän traagisuudesta.
   ellauri055.html on line 728: Hyryn naisasiatkin ovat järjestyksessä kuin köyhän talon porsaat. Työtä se ei viizinyt tehdä vaan pelasi järjellä kuin kirppu aidalla.
   ellauri055.html on line 735: Antti ja Maija avioituivat Oulussa 28.5.1955. Perheeseen syntyi kuusi lasta. Antti valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1958. Samana vuonna julkaistiin Antin ensimmäiset kirjat: novellikokoelma Maantieltä hän lähti ja romaani Kevättä ja syksyä.
   ellauri055.html on line 739: Kuivaniemen Rantalaan, merenrantaan, Antti siirsi useita hirsirakennuksia: savupirtin, aitan ja savusaunan. Vuonna 1978 valettiin pitkän hirsirakennuksen pohja. Taloon päästiin muuttamaan vuonna 2001.
   ellauri055.html on line 747: Viimeisinä vuosina tärkeäksi harrastukseksi tuli Hämeenkylän kirkolla kokoontunut miesten kirjallisuuspiiri, jonne Antti tuli myös Kuivaniemeltä, junalla tai lentokoneella. Enimmäxeen luettiin Antin kirjottama kirja. Aitta tai Uuni. Tai Leveitä lautoja.
   ellauri055.html on line 750: Eivät pirlkeleet muistaneet päiväunia. Ihme homma, pappa on kuollut, sanoi poika aamulla huojentuneena. Alkoivat kai epäillä ettei se lähde ollenkaan. Nyt on Anttikin maanalaisissa hommissa kuten Käyrän Niilo. Polvet suorina.
   ellauri055.html on line 756: Oivalla on näin vanhemmiten luettuna vinoa izekohtaistakin huumoria. Parempi luettava nyt kuin lapsena, epäoikeudenmukaisuus ei satu kun ei ole lapsi ize. Ja kyllä se niin vaan on et romaaneissa kiinnostaa se että niissä kirjailijat kertoo izestään reilummin kuin ne muuten kehtaisivat.
   ellauri055.html on line 760: Lauri vilkaisi Alexanterin kirkon kimaltelevaan ristiin. Sitten hänen päässään alkoi itsepäisesti soida sanat hissuxiin-kissuxiin, hissuxiin-kissuxiin... Hullunkurista. Mutta pappi oli eräänä sunnuntaina ihan tosissaan hokenut sellaista. Lauri oli kerran sattunut kirkkoon herran ehtoollista jaettaessa, ja silloin hän oli sen kuullut. Se oli hullunkurista. Vanhoja vaimoja oli ollut polvillaan alttarin edessä ja pappi oli tarjonnut heille juotavaa hedelmävadista. Papin hiljaiset toistuvat sanat Jeesuxen Kristuxen... oli kaiku ja ässien suhina muuttanut sanoixi: Hissuxiin-kissuxiin, hissuxiin-kissuxiin... Kummallista, aikuiset höpisivät usein pelkkiä mitättömyyxiä. Hissuxiin-kissuxiin, hissuxiin-kissuxiin...
   ellauri055.html on line 764: Sitten alkoi Lahtinen sorista: Älä sinä poika pirlkele keiku siinä plankulla, putoat. Siitä se putosi Holminkin poika, pirlkele, ja kuoli. Virleenin Jussi sen rluumiin löysi lautatarlhan rlannasta ja sai marlkan, pirlkele. Kukas sinun rluumiisi maxaisi, jos hukkuisit?
   ellauri055.html on line 766: niin marlkka, marlkka se olisi, pirlkele. Niin maarlste. Ei ole tyyrlis porlvarlinkaan kakaran rluumis.
   ellauri055.html on line 770: Lahtisella oli syötteinä kärpäsiä tulitikkulaatikossa. Kärpäset olivat eläviä, ja Lahtinen sorisi: Vaatii se pirlkele taitoa tuo kärlpäsen esille ottaminen laatikosta, jos vaatii taitoa sen sinne saaminenkin. Aina pyrlkii ulos 2 kun yhtä meinaa.
   ellauri055.html on line 772: Lahtinen jäi tappamatta loppuselvityxessä, kun se ei osannut selittää kenen puolella se oli ampunut. Lahtinen häkeltyi ja koitti sorahdellen selittää jotakin, josta kysyjä ei saanut mitään selvää. Koko Lahtinen tuntui sorisevan ylhäältä alas asti. Vöyriläinen antoi sille reippaan potkun takapuoleen ja komensi: Ja marls nyt äijä. Ja painu vähän pirlkeleen äkkiä helvetin kuuseen. Ja Lahtinenhan painui.
   ellauri055.html on line 781: Ei hizi kyl 80-90% romskuista koskee geenien ja meemien, elikkä rahan ja rakkauden yhteensovituxen haikeutta. Aloin lukea Maila Talvion taparomaania Niiniven lapset. Tästäkin pitää tehdä taulukko: kirjailija, teos, lisääntyjät, reviirit ja vartijat.
   ellauri055.html on line 783: Kylmä oon sit hyvä kirjallisuuden tutkija: mulla on teorioita ja hypoteeseja, iso aineisto, taulukoita ja tilastoja. Vähän ryhtiä tähän hommeliin.
   ellauri055.html on line 786: tekijänimikelisääntyjätreviiritvartijat
   ellauri055.html on line 790: Manninen Paperilyhty Mirkku ja Jussi Mannisten huvilaJohannes
   ellauri055.html on line 796: Sellaiset rompskut on siis muotopuolia joista puuttuu joko romanssi tai reviiri. Hypoteesi on että sellaiset kirjat on joko lapsellisia tai vanhusmaisia. Manninen ja Paloheimo on vähän lapsellisia, Hyry on täysin vanhusmainen.
   ellauri055.html on line 798: Taata Sillinpään Setämiehen tie on puhtaaxiviljelty romanssi- ja reviiriromaani. Siinä kyllä sukuvietti joutuu selkeästi selkä seinää vasten perityn ja riistetyn omaisuuven hoijon kaa. Ja moneen otteeseen.
   ellauri055.html on line 819: Taatan opit on sosiobiologiaa parhaasta päästä. Reviiri ensin, sitten esa. Kassit jätetään ulkopuolelle.
   ellauri055.html on line 848: No ei. Kyllä tässä vemputellaan vielä vaikka kuinka kauan, ja viimeiset tipat menee silti kintuille. Tattilan äijän rouva likvidoidaan seuraavax, Vihtorikin saa loppupeleissä uuden Huldan ja leikkaa wiixensä. All is well. Tää on kyllä niin setämiesten kirja että.
   ellauri055.html on line 852: Kas tuoltahan se Sillinpää taas tulla haaruaa sanoivat helsinkiläispojat. Sibelius merkizi päiväkirjaansa että Sillinpään naama näytti kirveellä veistetyltä tai jotain sellaista.
   ellauri055.html on line 861: Hämeenkyrö siirrettiin Turun ja Porin läänistä Hämeen lääniin 1. tammikuuta 1993.
   ellauri055.html on line 864: Hämeenkyrön kirkkoherrana toimi 1800-luvun puolivälissä Georg Jakob Forsman, jonka poika Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen kirjoitti – opeteltuaan suomen kielen – esikoisteoksensa, kertomuksen Hämeenkyrön pitäjästä, vuonna 1851. Yrjö-Koskinen vietti myöhemmin kesiään Hämeenkyrössä läheltä Kyröskoskea omistamallaan mökillä.
   ellauri055.html on line 875: Perheeseen syntyi ennen Frans Emiliä kaksi muutakin lasta, mutta nämä kuolivat jo pieninä. Isosisko oli liika kiltti ja isoveli vammanen. Sillinpää kävi aluksi vuosina 1895–1898 Jumesniemen kirkko-koulua, ja sitten Haukijärven kansakoulua, jossa opettajana oli hänen pikkuserkkunsa Hilja Tättälä. Hän menestyi opinnoissaan niin hyvin, että vanhemmat päättivät lähettää hänet oppikouluun Tampereelle. Tämän mahdollisti se, että Sillinpään isä oli joitakin vuosia aiemmin perustanut pienen sekatavarakaupan, jonka tuotolla perheen taloudellinen asema oli kohentunut.
   ellauri055.html on line 877: Sillinpää aloitti koulunkäynnin syksyllä 1900 Tampereen Suomalaisessa Reaalilyseossa, asuen ensin alivuokralaisena kirvesmies Janne Davidssonin perheessä Mustanlahdenkadulla Amurissa ja myöhemmin Kuninkaankadulla. Hänen koulutovereitaan olivat muun muassa Lauri Pohjanpää, Brynolf Honkasalo, Arvo Sotavalta ja Bertel Strömmer. Vanhemmat saattoivat tukea häntä vuoteen 1905 saakka, mutta sen jälkeen Sillinpää joutui itse hankkimaan varoja koulun jatkamiseen. Hän saikin jonkin verran rahallista tukea eri tahoilta, mutta tärkeimmäksi tukijaksi tuli tamperelainen tehtailija Henrik Liljeroos, jonka nuorimman pojan kotiopettajana Sillinpää toimi viimeisinä kouluvuosinaan. Sillinpää oli kesäisin myös kotiopettajana Lempäälässä Sotavallan ja Lopen kartanoissa sekä yhden kesän tamperelaisen Aamulehden kesätoimittajana. Sillinpää pääsi ylioppilaaksi 1908 hyvin arvosanoin. Samana vuonna Wilho Pylkkänen läht Kiinan reisulle.
   ellauri055.html on line 879: Sillinpää aloitti opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 1908 Henrik Liljeroosin sekä tilanomistajien Jalmari Raipalan ja J. A. Sotavallan tuella. Saman vuoden fuxina kuin Poju, joka kyllä opiskeli sitten pitempään, kokonaista 9v. Hän aloitti filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla tarkoituksenaan opiskella lääkäriksi. Lääketieteilijöiden oli kuitenkin suoritettava ensin medikofiilitutkinto, jota varten Sillinpääkin osallistui muun muassa fysiikan ja botaniikan luennoille. Opiskelutoverinsa Heikki Järnefeltin kautta Sillinpää tutustui Järnefeltin perheeseen ja tämän isään taidemaalari Eero Järnefeltiin. Sillinpää viettikin opiskeluvuosinaan paljon aikaa Järnefeltien kodissa Suvirannassa Tuusulassa ja tutustui moniin aikakauden merkkihenkilöihin, kuten Jean Sibeliukseen, Pekka Haloseen ja Juhani Ahoon. Näinä vuosina alkoi tosin myös Sillinpään runsas alkoholin käyttö, joka aiheutti myöhemmin hänelle paljon ongelmia. Maalaispojan ei kannattaisi ryypätä herrain kanssa pulituuria, siinä voi vaikka mennä henki.
   ellauri055.html on line 883: Kesken jääneet opinnot antoivat kuitenkin paljon vaikutteita Sillinpään myöhemmälle kirjalliselle tuotannolle. Sillinpään ajatteluun vaikuttivat Charles Darwin kehitysoppeineen sekä saksalaiset biologi ja filosofi Ernst Haeckel ja Nobel-kemisti Wilhelm Ostwald ja myös Leo Tolstoi ja Arvid Järnefelt. Heidän vaikutustaan oli Sillinpään biologinen determinismi ja periaatteellinen väkivallan ja sotien vastustaminen sekä usko siihen että luonnontieteet kehittyessään siirtäisivät tällaiset atavistiset ilmiöt historiaan. Myöhemmin Sillinpää tutustui myös saksalaiseen Oswald Spengleriin ja omaksui häneltä ajatuksen sivilisaatioiden ihmiselämää vastaavasta elinkaaresta. Naziainexiakin oli siis, mutta mäkitupalaisena se ei siihen hurahtanut.
   ellauri055.html on line 885: Pransun novellit Suomettaressa saivat myönteisen vastaanoton. WSOY:n toimitusjohtaja Jalmari Jäntti kiinnostui Sillinpään kirjoituksista. Sillinpää itse olisi halunnut debytoida novellikokoelmalla, mutta kustantaja sai kuulla Sillinpään työstävän romaania, ja vaati aloitettavan sillä. Monien vaikeuksien kautta käsikirjoitus valmistui, ja se julkaistiin 1916 nimellä Elämä ja aurinko. Novellikokoelma, Ihmislapsia elämän saatossa, julkaistiin seuraavana vuonna. Toope halus kanteen oman kuvansa Eero-sedän Aurora-tuplatyykistä. Jotain rajaa sanoi mäntti Jäntti.
   ellauri055.html on line 888: ystävän Eero Koskimiehen isännöimään Laitilan virkataloon. (Kyrön Forsmaneja sekin varmaan. Taatan syntymäsukunimi oli Koskinen, luki Genissä. Sen isä oli joskus Kauppila, joskus Koskinen. Mistäs se Sillinpää nimi sitten tuli? Talonpaikasta. Oliko Sillinpää kenties Forsmanien äpäre? Entäs Rafael Koskimies, Taatan aseenkantaja? Joo sekin on 18.vuosisadan Kyrön papin Zachris Forsmanin jälkeläisiä, kuin myös Aarne Vindician Koskimies, mun setä.)
   ellauri055.html on line 893: Suvun vanhin tunnettu kantaisä on 1500-luvun alkupuolella Ruotsin Ångermanlandissa kirkkoherrana toiminut Nicolaus Petri. Hänen pojanpojan poikansa, majuri Johan Persson Forsman asettui 1600-luvulla asumaan Pohjanmaalle, ja hänen jälkeläisissään oli poika Johan Forsmanista alkaen pappeja kuudessa polvessa peräkkäin. Pääosa suvun päähaaran merkittävistä henkilöistä on nuoremman Johan Forsmanin pojanpojan pojan, lääninrovasti Zachris Forsmanin (1763–1839) jälkeläisiä. Näihin kuuluvat myös Koskimies-nimiset sekä vuonna 1884 aateloituun vapaaherralliseen Yrjö-Koskinen-sukuun kuuluvat. Johan Forsmanin nuoremmasta pojasta polveutuu toinen sukuhaara, joka myös aateloitiin, vuonna 1856 nimellä Forsman.
   ellauri055.html on line 897: Sigrid Salomäen sosiaalinen tausta oli samanlainen kuin Sillinpäälläkin, hän oli kotoisin Raipalan taloon kuuluneesta Hirvelä-nimisestä mäkituvasta. Tästä alkanut seurustelu johti lopulta siihen, että Sillinpää meni Siikrin kanssa naimisiin syyskuussa 1916. Pariskunnan esikoinen syntyi maaliskuussa 1917, kaikkiaan heillä oli kahdeksan lasta: Saara (s. 1917), Esko (s. 1919), Helmi (s. 1921), Paula (s. 1923), Eero (s. 1924), Juhani (s. 1926), Heikki (1933–1934) ja Kristiina (s. 1938). Siikri nuoli lusikan Kristiinan jälkeen 40-vuotiaana. Hampaankärjet keltaisina.
   ellauri055.html on line 899: Tämän raskauden aikana oli Vihtori vieraantunut vaimostaan - vieraantunut siltä kannalta kazoen, jolta oli häneen kerran kiintynyt. Hän oli vasten tahtoaan havainnut vaimossaan uusia piirteitä, todennut hänen nopean vanhentumisensa juuri näinä kuukausina. Melkeinpä oli miehestä näkynyt siltä, kuin vaimon älykin, joka ei koskaan ollut niin erikoisen terävä ollut, nyt olisi aivan huomattavasti heikentynyt. Hän ruikutti usein, vieläpä alkuaikona itkikin sitä, että "vieläkin oli tämän taakan alle joutunut... luulin minä sen nyt jo minun kohdaltani riittäneen..."
   ellauri055.html on line 901: Kun siis vaimo oli ehtinyt neljänteen kuukauteensa, muutti Vihtori makuunsa vaimonsa vierestä pirtin toiseen nurkkaan, nuoremman tytön viereen. Isoa tyttöä hän saattoi hyväillä kädellä sieltä, jommoinen ei juuri kuulunut yleisiin tapoihin senlaatuisen väen kesken. Toini oli jo kohta viidentoista vanha, tuollainen isän hyväily saattoi värähtää hyvin omituisesti tytön koko olemuxessa. Sen isä izekin joskus tunsi housuissaan... (Onkohan tää takautuma Myllykolusta vai omia muistoja?)
   ellauri055.html on line 904: Suomen sisällissodan aikana Sillinpää pyrki olemaan puolueettomana. Hän joutui kuitenkin vuoron perään sodan kummankin osapuolen pidättämäksi ja arvosteli sekä punaisten että valkoisten suorittamia väkivallantekoja. Valkoisten voittonsa jälkeen käynnistämät kostontoimenpiteet teloituksineen herättivät Sillinpäässä suuttumusta. Keskellä sotaa Sillinpää suomensi belgialaisen symbolistin Maurice Maeterlinckin teosta Köyhäin aarteet (Le trésor des humbles). Veristen selvittelyjen kiihtyessä Sillinpään kotipitäjässä tämä mystiikkaa lähenevä köyhyyden filosofia auttoi tyynnyttämään kirjailijan mieltä. Hän pyrki näkemään pintaa syvemmälle niihin syihin, jotka olivat johtaneet sisällissodan kaltaiseen murhenäytelmään.
   ellauri055.html on line 906: Sotakokemustensa pohjalta Sillinpää alkoi kirjoittaa kesällä 1918 romaania Hurskas kurjuus, joka seuraa punaisiin kuuluvan torppari Juha Toivolan vaiheita 1860-luvun nälkävuosista aina kevääseen 1918, jolloin hänet teloitetaan syytettynä murhasta, jota hän ei ole tehnyt. Kustantaja jätti romaanista pois joitakin osia, mutta se julkaistiin kuitenkin jo vuonna 1919. Romaani käännettiin ruotsiksi nimellä Det fromma eländet (1920) ja Sillinpää alkoi tulla tunnetuksi myös muissa Pohjoismaissa. Sillinpään pyrkimys objektiivisuuteen romaanissa herätti kritiikkiä julkaisun aikaan. Vittuun objektiivisuus!
   ellauri055.html on line 910: Saavuttamansa menestyksen innostamana Sillinpää alkoi rakentaa itselleen ja perheelleen Saavutus-nimistä kirjailija-asuntoa Hämeenkyrön Vanajan kylään. Sillinpään koulukaverin Bertel Strömmerin suunnittelema, uusklassista tyyliä edustava huvila valmistui joulukuussa 1920 muuttokuntoon. Huvila jäi kuitenkin osin keskeneräiseksi Sillinpään rahavaikeuksien takia ja sen rakentamisesta alkoi Sillinpään seuraava velkakierre. Sillinpään perhe asui huvilassa vakinaisesti vuosina 1920–1925 ja vielä 1927–1928. Sen jälkeen kun Sillinpää perheineen muutti 1929 Helsinkiin he asuivat Saavutuksessa enää satunnaisesti lähinnä kesäisin ja joulunpyhien aikaan. Saavutus joutui Sillinpään juntin kustantajan haltuun hänen velkojensa panttina.
   ellauri055.html on line 912: Sillinpää julkaisi 1920-luvulla lähinnä novellikokoelmia sekä vuonna 1923 ilmestyneen pienoisromaanin Hipsu ja Ragnar, jota hän itse myöhemmin piti parhaana teoksenaan. Lyhyestä virsu kaunis. Samaan aikaan Sillinpään taloudelliset ongelmat lisääntyivät ja hän velkaantui jatkuvasti lisää. Hän ei myöskään pystynyt tuottamaan kustantajan haluamia uusia romaaneja. Sillinpään kustantaja WSOY tarjosi hänelle lopulta ratkaisuksi vakinaista työtä kustannustoimittajana. Sillinpää olikin vuosina 1925–1927 WSOY:n palveluksessa ja hän asui tämän ajan perheineen Porvoossa. Vuonna 1927 he palasivat takaisin Hämeenkyröön ja Sillinpää onnistui jonkin aikaa hankkimaan riittävästi rahaa kirjallisilla töillään. Syksyllä 1928 paikallinen sähköyhtiö katkaisi maksamattomien laskujen takia sähköt Saavutuksesta ja Sillinpään perhe joutui muuttamaan pimeästä talosta Tampereelle, jossa he asuivat sitten vuoden verran ennen Helsinkiin muuttoa.
   ellauri055.html on line 914: Vuonna 1929 Sillinpään kirjojen kustantajaksi vaihtui WSOY:n tilalle Otava ja samana vuonna Sillinpää siirtyi asumaan Helsinkiin. Otava maksoi WSOY:lle Sillinpään tekemät velat, lunasti teosten oikeudet ja myymättömien teosten varaston sekä Saavutus-huvilan. Kauppa on ollut kallein yksittäistä kirjailijaa koskeva sopimus Suomessa, 633 000 markkaa. 1930-luvun alussa hyvään luomisvireeseen päässyt Sillinpää julkaisi useita merkittäviä romaaneja: Nuorena nukkunut 1931, Miehen tie 1932 ja Ihmiset suviyössä 1934. Nämä romaanit, niistä erityisesti palvelustyttö Silja Salmeluksen elämänvaiheita kuvannut Nuorena nukkunut, herättivät huomiota ulkomaillakin ja Sillinpäätä alettiin jo 1930-luvun alusta lähtien pitää Suomen ehdokkaana Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Sillinpää itsekin pyrki edistämään tätä asiaa vierailemalla usein Ruotsissa ja luomalla suhteita sikäläisiin kirjallisiin piireihin. Nobel-palkintoa Sillinpää ei kuitenkaan vielä 1930-luvun alussa saanut; tähän saattoi vaikuttaa samaan aikaan Helsingin yliopiston suomalaistamisesta käyty kielitaistelu. Sillinpää oli 1930-luvulla myös kiinnostunut kansanperinteestä ja kotiseutututkimuksesta ja hänen kotonaan Helsingissä kokoontui säännöllisesti niin sanottu Perjantaikerho, jossa Sillinpää, Sakari Pälsi, Kustaa Vilkuna ja Martti Haavio keskustelivat kielentutkimuksen ja kansatieteen aiheista. Vuonna 1936 Sillinpää sai Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon.
   ellauri055.html on line 916: Sillinpää tuli 1930-luvun jälkipuoliskolla tunnetuksi oikeistoradikalismin ja diktaattorien vastustajana sekä kulttuuriliberaalina pohjoismaisen suuntauksen kannattajana. Sillinpää kirjoitti tällöin muun muassa 1938 Suomen Sosialidemokraatissa ilmestyneen Joulukirjeen diktaattoreille, jossa hän arvosteli voimakkaasti Hitleriä, Stalinia ja Mussolinia. Joulukirje diktaattoreille sisältyy myös Sillinpään teokseen Päivä korkeimmillaan. Samassa kokoelmassa on julkaistu myös hänen kirjoituksensa Hyi!, jossa hän tuomitsi kovin sanoin presidentti K. J. Ståhlbergin ja tämän puolison Ester Ståhlbergin kyydityksen vuonna 1930.
   ellauri055.html on line 918: Vaikka 1930-luku olikin Sillinpäälle kirjallisesti menestyksen aikaa, hän velkaantui edelleen kiihtyvällä vauhdilla suurelta osin siksi, ettei hän pystynyt hallitsemaan rahankäyttöään. Myös Sillinpään alkoholiongelma paheni edelleen näinä vuosina, ja hän saattoi nauttia korillisen olutta ja konjakkipullon päivässä. Vuonna 1939 Sillinpäätä kohtasi vielä kova isku, kun hänen vaimonsa Siikri kuoli keväällä keuhkokuumeeseen.
   ellauri055.html on line 920: Että semmosta. Kansa kaikki kärsinyt, sillinpäitä järsinyt, tää armas kallis maa. Sillinpää meni uusiin naimisiin sihteerinsä Anna Armias von Hertzenin kanssa, mutta liitosta tuli lyhyt ja riitaisa. Se päättyi avioeroon välirauhan aikana.
   ellauri055.html on line 922: Sillinpäätä oli jo pitkään pidetty varteenotettavana Nobel-ehdokkaana ja syksyllä 1939 hän voittikin Nobel-komitean äänestyksessä palkinnosta kilpailleet sveitsiläisen Hermann Hessen ja alankomaalaisen Johan Huizingan. Myöhemmin Sillinpää luovutti kultaisen Nobel-mitalinsa Suomessa sotaponnistelujen hyväksi järjestettyyn jalometallikeräykseen, mahdollisesti ruotsalaisen kirjallisuusnobelisti Selma Lagerlöfin esimerkin pakottamana.
   ellauri055.html on line 924: Vastaanotettuaan palkinnon Tukholmassa joulukuussa 1939 Sillinpää jäi Ruotsiin ja keräsi siellä puhetilaisuuksilla rahaa talvisotaa käyvälle Suomelle. Jo lokakuussa 1939 hän oli julkaissut Suomen Kuvalehdessä "Sillinpään marssilauluksi" kutsutun runon, koska hän toivoi sen säkeiden yhdistävän suomalaisia ja kohentavan kansan mielialaa. Siitä tulikin nopeasti järjestetyn sävellyskilpailun voittaneen Aimo Mustosen säveltämänä hyvin suosittu talvisotaa edeltävinä viikkoina ja sodan aikana. ”Sillinpään marssilaulu” edustaa Sillinpään tyypillistä kirjoitustyyliä, jossa yhdistyvät alun maisemakuvaus, viittaus karttaan sekä maanläheisyyden ja mullan ja vaiston varaan rakentuva hiukan mystinen yhteisyydentunne. Marssilaulua lauletaan ja soitetaan Puolustusvoimissa yhä, ja siinä on monien varusmiesten mielestä helposti opittavat sanat.
   ellauri055.html on line 925: Suomen ja Neuvostoliiton välisen "uuden ystävyyspolitiikan" alettua jatkosodan jälkeen Sillinpään marssilaulu joutui Yleisradiossa soittokieltoon ja se rasitti kirjailijan mainetta YYA-Suomessa ja itänaapurissa.
   ellauri055.html on line 928: Sillinpään pitkään jatkunut oleskelu Ruotsissa oli alkanut herättää arvostelua Suomessa, ja osin tämänkin takia hän palasi Suomeen vähän ennen talvisodan päättymistä 9. maaliskuuta 1940. Talvisotaa seurannut välirauhan aika johti Sillinpään elämän suurimpaan kriisiin. Sodanaikaiset paineet, avioero ja holtittomaksi riistäytynyt alkoholinkäyttö romahduttivat Sillinpään terveyden. Syksyllä 1940 hänet vietiin pakkohoitoon Kammion sairaalaan, jossa hän oli vuoteen 1943 saakka. Silloin hän pääsi asumaan tyttärensä Saara Kuitusen perheeseen, joskin holhouksen alaisena, ja vuonna 1944 Sillinpään ystävästä Kustaa Vilkunasta tuli hänen holhoojansa. Sillinpään raha-asiat järjestyivät kustantaja Otavan avulla niin, että hän saattoi viettää loppuelämänsä taloushuolista vapaana. Sota-ajan kriisit haittasivat Sillinpään kirjallista työtä niin, että häneltä ilmestyivät 1940-luvulla vain romaanit Elokuu 1941 ja Ihmiselon ihanuus ja kurjuus 1945, nekin osin viimeistelemättöminä. Molemmat teokset olivat kuvauksia pettymyksestä, uupumisesta ja alkoholismista. Tommosta Henrik Tikkasgenreä.
   ellauri055.html on line 932: Sodan jälkeen Sillinpää teki uuden tulemisen harmaapartaisena, kalottipäisenä Taatana. Hän alkoi esiintyä säännöllisesti radiossa lukemassa tekstejään, ja Taatan joulusaarnoista tuli vuodesta 1945 alkaen jokavuotinen rituaali aina hänen kuolemaansa saakka. Näissä radiopakinoissaan Taata keskittyi paljolti muistelemaan nostalgisesti lapsuusvuosiaan Hämeenkyrössä. Jo kesällä 1945 lähetetyssä radioreportaasissa Sillinpää kierteli kotiseudullaan toimittaja Unto Miettisen kanssa, ja sen aikana haastateltiin kirjailijan hämeenkyröläisiä tuttavia. Joulusaarnat sopivat Yleisradion uuden pääjohtajan Hella Wuolijoen ohjelmapoliittiseen linjaukseen, jonka mukaan kulttuuria oli tarjottava kaikille radionkuuntelijoille ja sen oli oltava korkeatasoista. Niiden ideoija oli radion teatteriosaston päällikkö Matti Kurjensaari. Joulusaarnojen valmistelu alkoi jo varhain syksyllä, jolloin Saara Kuitunen valikoi isänsä teoksista sopivia teemoja ja Taata muokkasi tekstit esityskuntoon yhdessä Heikki A. Reenpään ja Aarne Laurilan kanssa. Taata itse valmistautui esityksiin huolellisesti opetellen tauot, rytmitykset ja painotukset. Osaltaan Taatan muistelmat mäkitupalaisperheen vaatimattomasta joulunvietosta rohkaisivat raskaista sotavuosista toipuvia suomalaisia, ja monelle radionkuuntelijalle ne olivat ensimmäinen kosketus hänen kertomataiteeseensa. Taatan saapuminen Fabianinkadun radiotaloon oli elämys hänelle itselleen ja mieliinjäävä tapaus radion henkilökunnalle. Vuosien mittaan joulusaarnoihin tuli toistoa, minkä Taata itsekin myönsi, mutta hän katsoi, ettei joulun sanoma toistoista kulu.
   ellauri055.html on line 940: Suomen kielen tutkija Pertti Virtaranta nauhoitti Sillinpään puhetta kolmesti, ensin Hämeenkyrössä vuonna 1948, toisen kerran Harjavallassa kotiseutuyhdistys Harjulan Killan järjestämän kirjallisuusmatinean yhteydessä vuonna 1955 ja vielä kirjailijan kotona Helsingin Herttoniemessä vuonna 1960.
   ellauri055.html on line 942: Televisio kuvasi Taatan viimeiseksi jääneen käynnin Myllykolussa syyskesällä 1963, mutta hänen kirjoituksensa museon vieraskirjaan oli enää vain yhtä viivamaista lausetta, josta kukaan ei saanut selvää. Museon hoitaja joutui teippaamaan vieraskirjan sivut tältä kohdalta kiinni.
   ellauri055.html on line 944: Sillinpää kuoli Mehiläisen sairaalassa Helsingissä 75-vuotiaana kesäkuun alussa 1964. Ruumiinsiunauksen Helsingin tuomiokirkossa toimitti piispa Eelis Gulin ja muistopuheen piti professori Rafael Koskimies, jonka Sillinpää oli määrännyt tähän tehtävään jo vuosia aiemmin. Sillinpää haudattiin Hämeenkyrön vanhalle hautausmaalle. Siellä on varmaan Koskisia kuin Mannisia Kangasniemellä. Tai sitten ei. Asteroidi 1446 Sillinpää on varmaan liian pieni tehdäxeen suurta koloa osuessaan maahan.
   ellauri055.html on line 951: Tukkilaisen äiti Laihelin hirttäytyi 86-vuotiaana 1910. Hämärää.
   ellauri055.html on line 953: Rafu Koskimies vois sit olla joku Taatan pikkuserkku. Mix taata ryysti niin paljon viinaa? Mixen kirjoissa on paljon lehtolapsia? Setämiehen tie johti Alman vanhan suolapaikan luo. Paavon äpäreestä tuli kunniallinen.
   ellauri055.html on line 957: Sekä Panu että Taata ize sanoo ezen kirjat perustuu sen omiin kokemuxiin. Niiet elämä ja teos malli sopii Sillinpäähän like a glove, yhtä hyvin kuin vaikka Bellowiin tai Philip Rothiin.
   ellauri055.html on line 959: Tehtailijanrouva Sofia Selin neuvoi Emppua ottamaan aiheet omasta elämästä. Ei sellainen ole kirjailija eikä mikään joka ei osaa käyttää mielikuvitusta, kopeasti vastasi Eemeli, jolla oli jo silloin suuret luulot itsestään. 20-v ylioppilaana se riiusteli alaikäistä oppilastaan 14-vuotiasta Helvi Seliniä. Ihmiselossa Martti "Sikapaska" Hongisto oli tietysti Taata, Arvo Sotavalta oli ehkä Juhani ja Anna toi Selinin Helvi. On tässä vähän luovuutta kun tyypit ei mee ihan yx yhteen. Helvi Järvi-Haaviston kuolinvuosi puuttuu Genistä. Ilmo Kurki-Suonion poika Kai ei ole selvittänyt.
   ellauri055.html on line 966: WSOY:lla Pransu käännätti uudelleen Lauri Viljasella Teuvo Pakkalan suomentaman Viktorian. L. Viljanen ja Kai Laitinen oli Vaakun avustajia Valvojassa. Kai Laitisella oli omistuskirjoitettu kopsu Panun Hämeenkyrö-oppaasta. Hinta läpykästä Hagelstamilla oli kokonaista 30 egeä. Ei napannut. Siellä oli sukupolvenvaihdos tapahtunut. Viileähkö tytär piti puotia.
   ellauri055.html on line 970: Teuvo Pakkala (alun perin Teodor Oskar Johaninpoika Frosterus, 9. huhtikuuta 1862 Oulu – 7. toukokuuta 1925 Kuopio) oli suomalainen kirjailija. Pakkala lasketaan 1880–1890-lukujen realisteihin, ja häntä on usein nimitetty myös naturalistiksi. Onkohan se isotissiselle Janinalle sukua? Ei kai, sehän olikin Frostell, nyttemmin Fry. And bring some shit for my Fry.
   ellauri055.html on line 974: Pakkalan lapsuus oli ankea, sillä hänen isänsä oli perso viinalle. Siitä joutuivat viisi lastakin kärsimään, ja isän ollessa retkillään sairasteleva äiti sai kantaa vastuun perheestä. Nälkävuosien aikana perheen asuntona oli yhden huoneen hökkeli, ja Teuvo joutui käymään kerjuulla. Isän alkoholinkäyttö teki käsityöläisperheestä köyhälistöä.
   ellauri055.html on line 977: No ei! Perheen elämä muuttui, kun Pakkalan isä koki lestadiolaisen herätyksen, luopui viinasta ja alkoi jopa pitää saarnoja kaupungin laidalla. Isän pääsi tukkiyhtiön työnjohtajaksi vihreetä kultaa veistämään. Poika pääsi aloittamaan koulunkäynnin Oulun ala-alkeiskoulussa. Vuonna 1874 Pakkala siirtyi vastaperustettuun Oulun suomalaiseen yksityislyseoon, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa Agnes Tervon. Koulun opettajalta K. F. Kivekkäältä ja tämän vaimolta Pakkala sai innostuksen kirjallisuuteen ja pääsi tutustumaan erityisesti norjalaiseen kirjallisuuteen.
   ellauri055.html on line 979: Frosterus reputti medikofiilin Toopen lailla, tunaroi solttuna ja maajussina ennen kuin siitä tuli lehtineekeri. Sen kertomukset Kivekkään Kaiku-lehdessä olivat satiirisia ja suunnattu ruotsinkielistä yläluokkaa vastaan; Pakkala oli elämänsä aikana nuor- ja vanhasuomalaisten välillä ja suhtautui myös wrightiläiseen työväenliikkeeseen suopeasti. Tästä äimistyi Kivekäs. Teukka pakeni Jyväskylään ja muuttui Pakkalaxi. Kohta se palas Ouluun ja perusti kilpailevan lehden Louhi. Puri kyykäärmeenä leipää antanutta kättä. Onxe Käpylän naapurien kähärätukkainen Kivekäs samaa joukkoa? Rouva Kivekäs läxi läpyttämään kun ne rakens kellarin.
   ellauri055.html on line 981: Pakkalat pakkas tavarat Paikkalan torpasta ja muutti Hesaan 1894. Teuvo hankki leivän kääntäjänä ja kustannustoimittajana. Palkintorahoilla kävi Pariisissa, ei viihtynyt. Raha-asiat oli rempallaan. Teukka lähti Kokkolaan opexi. Sieltä Samulipojan niskoille Liminkaan (missä se luennoi, ohjasi näytelmiä ja johti torvisoittokuntaa Samulin kansanopistossa) ja Samulipojan perässä Kuopion kansanopistoon ja kirjastoon, jossa kuoli muttei haudattu, vaan Ouluun. Oulussa on Teuvo Pakkalan katu, ja Kangasniemellä Otto Mannisen.
   ellauri055.html on line 987: Mekin ollaan Käpylässä mäkitupalaisia: talo oma mut palsta vuokralla. Eemelillä oli erittäin kaunis ja ihana lapsuus myllykolussa. Kolu on kai jonkinlainen koskipaikka, kivikko. Kivet kolisevat virtapaikassa. Tyhjät tynnörit kolisevat eniten. Sillanpää oli melkein tynnörin kokoinen parhaina vuosinaan kuten Breugnon.
   ellauri055.html on line 989: 1963 viimeisillään Taata piirsi pelkkää viivaa Myllykolun vieraskirjaan. Palvontapaikan emäntä liimasi sivut kiinni myötähäpeissään.
   ellauri055.html on line 999: Ja koska nyt kerran Forsmanit, joista sittemmin tuli hyviä ystäviäni, näin puheeksi tulivat, niin on minun elämäni kohtalossa kahdella sen suvun jäsenellä ollut erinomaisen tärkeä merkitys. Kun vanhempieni varat olivat minun viisi luokkaa lyseota käytyäni ehtyneet ja minä silti lähdin vielä kuudennelle, niin satuin tällöin jostakin syystä olemaan jonakin päivänä poissa koulusta, ja kerran saksan ja ranskan kielen opettajani Eino Sakari Yrjö-Koskinen eli Pekka pistäytyi katsomaan, mikä nuorta herra Sillanpäätä vaivasi. Ja vaikka vapaaherra kääntyikin sieltä (kortteeri-isäntäni) Davidssonin ja kolmen muun huushollin yhteiskeittiöstä takaisin luokseni tulematta, niin, ehkä asuntoni hukan proletaariset piirteet olivat häntä hämmentäneet, hän hankki minulle paikan silloiseen mahtavaan Liljeroosin perheeseen sen kuopuksen eräänlaiseksi henkiseksi imettäjäksi.
   ellauri055.html on line 1001: Forsmanien suvusta puheen ollen voinen tässä kertoa muistojani myös Juho Rudolfista, filosofianmaisterista, ja Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen veljestä, joka piti sitä Laitilan virkataloa Hämeenkyrössä. Hän oli, niin kuin sen ajan herrat, semmoiset maalaisjunkkarit yleensä, melkolailla alkoholipitoisiin juomiin kiintynyt. Kerran isävainajani hoivaili äijää sieltä lauttarannasta ylös Laitilan taloon. Kun perille päästiin, niin sanoi äijä, että en minä sinulle tästä mitään rupea maksamaan, sinä olet kyllä sieltä Laitilan metsästä jotakin puunpuolta sen verran kähveltänyt, että kyllä sinä saat minua kerran auttaa tällä lailla. Isäni kertoi tätä erikoisen kuvaavana juttuna sen ajan herrojen realistisesta taloudellisesta elämänasenteesta.
   ellauri055.html on line 1003: Juho Rudolfin poika Juho Eero Lemmitty (Forsman>Koskimies) oli aikanaan harjoittanut humanistisia ja teologisia opintoja, mutta asettui lopulta tavallisen tyyliseksi lansjunkkariksi, jommoisena yhteinen kansa häntä hiukan naureskeli, mutta myöskin piti arvossa, sillä hänellä oli pontevat hengenlahjat ja tarvittaessa luja käsivarsikin oikein noin ruumiillisessa mielessä. Hyvä veikkoni oli Laitilan isäntä Eero Forsman, sittemmin Koskimies, jonka tarina päättyi sitten traagillisesti kansamme kärsimyksen päivinä 1918. Punikit nirhas sen myllyn ahteeseen. (Mikä on ahde? Kai se on vaan rinne. Joo, mäki, törmä, rinne.)
   ellauri055.html on line 1010: Sosdemi Laurila kirjoitti Toopen nuoruusvuosista ennen Rajalaa. Sekin pitäs kait sit lainata ja selata.
   ellauri055.html on line 1016: Lauri Henrik (sic) Pohjanpää oli suomalainen runoilija, uskonnon lehtori ja teologian kunniatohtori. Hänet vihittiin papiksi 1925. Tytär Helena Antava. Eikun Ahnava. Tuomas Anhavan rouva ja Jaakko Anhavan äiskä. Toimitti iskän tuherruxet kirjaxi. Pikku Pauli oli iloinen kun me mentiin kesälomalla Anhevanmaalle. Tai Ahnevanmaalle, miten milloinkin.
   ellauri055.html on line 1018: Pohjanpään laajaan runotuotantoon kuuluu lyyrisiä luonnontunnelmia, tiiviitä mieterunoja ja uskonnollista runoutta. Olixillä se emojänis pyrynä? Kyl varmaan niin. Lauri Pohjanpää muistetaan parhaiten mestarillisena faabelien kirjoittajana. Jep jep:
   ellauri055.html on line 1053: toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
   ellauri055.html on line 1060: Toinen joskus silmää siristää.
   ellauri055.html on line 1105: Luettuaan Alfonse Daudetin kirjeitä myllystä se vie kaverin autioxi jääneeseen Myllykolun. Mutta siellä on epäviihtyisää. Dodii. Rypäleitä pyllyssä. Molemmat oli herrastuneita maalaispoikia. Paixi Pohjanpää muuttaa Oulunkylään puutaloon ja ryhtyy papixi. Tiet eroavat, Pohjanpää oikenee ja Sillinpää vasentuu.
   ellauri055.html on line 1119: Sotavalta toimi Helsingin yliopiston lainopillisen tiedekunnan suomen kielen opettajana 1924–1950, foneettisen laitoksen amanuenssina 1928–1950 sekä fonetiikan dosenttina 1940–1950. Hän oli myös Suomalaisen kirjallisuuden edistämirahaston sihteerinä 1922–1933, Helsingin suomalaisen lyseon tunti- ja sijaisopettajana 1924–1929 ja kauppakorkeakoulun opettajana 1929–1931.
   ellauri055.html on line 1121: Kekä sitten oli Arto Sotavalta? 1950 syntynyt 60-70-luvun iskelmälaulaja joka kuoli unohdettuna1990 sairauteen. Sen isoisällä Arvo Richterillä oli Lempäälässä kartano. Kunse kerran myöhästyi keikalta Oravaisissa nyttemmin myöskin kuollut Eeki Mantere 1949-2007 vizikkäästi paikkas sitä Eric Warpowerina.
   ellauri055.html on line 1129: Toope Sillinpään opiskeluajat oli ikimuistoisia. Maila Talvio huojahteli silmät kiinni Koiton salissa. Yrjö Hirn hirnahteli kemian isossa luentosalissa. Siellä haisi kaasulta. Sillinpää liittyi Suomen Nuijiin muttei käynyt kokouxissa. Fasistivaakkuun ja nazimailaan tuli pesäero 30-luvulla. Sillinpää kuumui Strindbergin maineesta ja valokuvasta. Kunpa voisi tehdä lukijoihin vaikutuksen henkisenä Q-tipsinä.
   ellauri055.html on line 1132: Ernst Heinrich Philipp August Haeckel (16. helmikuuta 1834 Potsdam – 8. elokuuta 1919 Jena) oli saksalainen vapaa-ajattelija, biologi ja filosofi, joka kansantajuisti Charles Darwinin evoluutioteoriaa. Hän oli myös taitava piirtäjä ja tieteellinen väittelijä. Sikiökuvien väärentäjä ja monisti.
   ellauri055.html on line 1137: Monismi ei kelvannut Vaakulle. Dualismia se olla pitää. Sillanpää tykkäs biologiasta ja monismista. Bergsoninkin persepää pani lusikkansa keitoxeen, Eino Kaila käärmeöljyn piirimyyjänä Suomessa 1910. Elämä ja aurinko 1916 sis. Eino Kailan syvähenkistä elämää juoneen päälleliimattuna. Iso Masa sanoi isoa Paulia puoskarixi. Ei tykännyt. Puoskari tulee sanasta bardskärare, parturi. Niillä oli verilautanen suoneniskijöiden ammattikuntamerkkinä.
   ellauri055.html on line 1141: Maurice Polydore Marie Bernard Maeterlinck oli belgialainen frankofooni kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1911. Maeterlinckin katsottiin edustavan dekadenssia parhaimmillaan tai pahimmillaan. Hänestä tehtiin kreivi vuonna 1932.
   ellauri055.html on line 1143: Né à Gand, Maurice Maeterlinck est l'aîné d'une famille de trois enfants, flamande, bourgeoise, catholique, conservatrice et francophone. Après des études au collège Sainte-Barbe (Sint-Barbara) de Gand, il suit des études en droit avant de pratiquer le métier d'avocat durant une courte période. Maeterlinck publie, dès 1885, des poèmes d’inspiration parnassienne dans La Jeune Belgique. Il part pour Paris où il rencontre plusieurs écrivains qui vont l'influencer, dont Stéphane Mallarmé et Villiers de l’Isle-Adam. Ce dernier lui fait découvrir les richesses de l'idéalisme allemand (Hegel, Schopenhauer). À la même époque, Maeterlinck découvre Ruysbroeck l'Admirable, un mystique flamand du XIVe siècle dont il traduit les écrits (Ornement des noces spirituelles). C'est ainsi qu'il se tourne vers les richesses intuitives du monde germanique en s'éloignant du rationalisme français. Dans cet esprit, il se consacre à Novalis et entre en contact avec le romantisme d'Iéna (Allemagne, 1787-1831, autour d'August et Friedrich Schlegel et de la revue l'Athenäum), précurseur en droite ligne du symbolisme. Les œuvres que publie Maeterlinck entre 1889 et 1896 sont imprégnées de cette influence germanique.
   ellauri055.html on line 1148: Le clan des snobinettes averties, sinon instruites par Chasteley poète et d'Héloé critique, commet avec Maeterlinck un "adultère spirituel". (p. 349 infra)
   ellauri055.html on line 1162: Ruysbroeck l'admirable'
   ellauri055.html on line 1174: Mut tää on kiintoisampaa: Maeterlinck oli amatööripöppiäistutkija, kirjotti kirjan termiiteistä! Siinä se lainas Semonilta sanan mneemi, joka ennakoi Dawkinin keximää meemiä:
   ellauri055.html on line 1188: Leena Järnefelt nai Kuninkaalan kartanosta jääkärieverstin Olli Paloheimon (Brander). Tutu sai toisen samannimisen sotaveteraanin, jalkapuolisen. Oli se sentään Brandereita toisin kuin Oiva (of Tirlittan fame), joka oli före detta Pietilä.
   ellauri055.html on line 1192: Aurora-seura oli Turussa vuosina 1770–1779 toiminut isänmaallis-kirjallinen ja musiikillinen salaseura. Seuran kokoontumisissa keskusteltiin, viljeltiin kaunopuheisuutta ja illastettiin. Ei se silti ollut mikään pelkkä herttainen luku- ja keskustelupiiri kuten Eero Järnefelt on Helsingin yliopiston pommituksissa tuhoutuneessa maalauksessa kuvannut.
   ellauri055.html on line 1194: Se oli ajalle tyypillinen salaseura, jossa oli tärkeimpänä tavoitteena veljien siirtyminen hierarkiassa ylempiin asteisiin. Pääasiana olivat rituaalit ja symbolit.
   ellauri055.html on line 1221: Sibeliuxen päiväkirjasta: tapasin hra Sillanpään joka oli kyhmyisen petäjän näköinen. Cajanus johti Sibben konsertteja, Toope kuunteli. Cajanuxen hauta on meidän viekossa. Westermarck on vazapäätä.
   ellauri055.html on line 1232: Ragnar on ellottava ällöke. Silti jää vähän vituttamaan et Ragnar ei päässyt tarkoitustensa perille, ja et Hipsu muka ei 17 vuoden ikään oisi kuullut kuukkixista. Talollisen ja herran välimaille jäänyt mökkiläinen Toope vinoilee vielä tehtaalaisten naisista. Mökkinaapuri. No herras-Ragnar selvisi kuin koira veräjästä Hipsun seppukusta kun kamat puuttui Hipsun pussista. Saved by the gong. All is well.
   ellauri055.html on line 1237:

   Kirjoittanut ja kuvannut S.

   
   ellauri055.html on line 1243: Kirjailijakolleegat tunnistivat Toopen lahjat vaikka neuvoskelivat. Esim kirjailijan välihuomautuxet eivät olleet enää eikä vielä muotia. Tärkeilevän Eino Kailan mielestä ne oli literatuuria. Musta ne on just hyviä.
   ellauri055.html on line 1247: Kokoomuxesta demarixi takinkääntänyt poliitikko Mikko Erich haukkui niteen Turun sanomissa pornokirjaxi. No samainen pöljä Mikko aiheutti sittemmin Mänzälän kapinan. Tutkintoja sillä oli vaikka muille jakaa. Pöljä mikä pöljä.
   ellauri055.html on line 1249: Kirjasta tehtiin elokuva nimeltä Poika eli elämäänsä 1955. Pääosissa mm ristisanoista tuttu Tea Ista. F. E. Sillinpäätä esitti F. E. Sillinpää.
   ellauri055.html on line 1250: Aikalaisarvioissa käsiteltiin erityisesti elokuvan ja Sillinpään romaanin suhdetta. Inkeri Lius (Suomen Sosialidemokraatti) kirjoittaa, että romaanin rakkauskohtausten määrää olisi elokuvassa ollut syytä rajoittaa.
   ellauri055.html on line 1255: Pieni sininen post-it lappu kirjan välissä muistuttaa opiskelevaa lukijaa: perusihminen on primitiivinen ihminen.
   ellauri055.html on line 1263: Tarpeettomat apinat ikävystyvät ja turhautuvat. Volvokuski mätkii koirantaluttajaa lättyyn. Pelihullu pojanpoika mätkii isovanhemmat kun ei saa niiltä kahtakybää. Sen pelituolin on löysä perse hiertänyt jo nilelle. Toope Sillinpää laskee pulssia ranteesta ja panikoi.
   ellauri055.html on line 1265: Tshehov, Oblomov, Turgenev, Lermontov, Hjalmar Söderberg, Herman Bang, Anatole France. Joutomiehiä riittää hemmetisti romaanikirjailijoissa. Tästäkin vois tehdä taulukon. Jos ne ois menneet kunnon töihin ois maailma nyt monta romaania köyhempi.
   ellauri055.html on line 1269: Työväenliikkeen kirjaston punanurkasta löytyi ympärileikkaamaton kappale belginobelisti Maurice Maeterlinckin prujausta nimeltä Haudattu temppeli. Maeterlinck oli 20. vuosisadanvaihteen muotifilosofi, dekadentti symbalisti ja ateisti moniste. Hyvin paha mies. Halvatun tomppeli. Luuli olevansa jotakin. Ollaan vain ollaxeen, aina diivaillaan, sehän meillä belgeillä on vika ainainen. Yhteen jos vain tullaan, aina diivaillaan.
   ellauri055.html on line 1275: Maurisen claim to fame oli eze uskalsi sanoa mihin vuosisadanvaihteen zygologia oli Darwinin viitoittamaa tietä päätymässä: et jumalat yms on vaan tän apinan pään projektioita, kaikki höpötys on sieltä lähtöisin, ja sieltä niitä mysteerejä tulee eziä. Tää oli tietty hirvittävää puhetta vielä siihen aikaan, siitä koko höxötys. Hirvittävää se on vieläkin, varmaan puolet jengistä ainakin on tänäänkin samassa pisteessä kuin pentateukin aikana.
   ellauri055.html on line 1285: Kala osallistui filosofisten yhdistyxeen kuin Kalle Sorainen, kirjoitti Ajatuxeen ja Erkenntnixeen.
   ellauri055.html on line 1291: Vuonna 1948 Kala vieraili Yhdysvalloissa ja tapasi Carl G. Hempelin ja Kurt Gödelin. Jan von Platon apulaisena Hämeen-Anttiloiden tyttö tulkkaa Gödelin käsialaa. Siihen pystyy vain kourallinen ihmisiä maailmassa. Sieltä kuuluu löytyneen oikea pommi. Aukko epätäydellisyysteorian todistuxesta. Jenkit sano Girdle. Vyö. Jan von Plato fanitti Georg Kreiselia. Top logician, naureskeli koleerinen Janne. Tajuutteko? Kreisel? Top! Eski Saarinen bylsi Jannen anaalis-obsessiivista ykkösvaimoa Tontunmäessä.
   ellauri055.html on line 1293: Elämänsä viimeisinä vuosina Kala ponnisteli saadakseen valmiiksi teoksensa Hahmottuva maailma, jonka oli tarkoitus olla yleistajuinen kokonaisesitys hänen todellisuuskäsityksestään. Teos ei kuitenkaan valmistunut. Kala kuoli Kirkkonummen huvilallaan heinäkuussa 1958. Jäi maailma täpärästi hahmottamatta. (Hahmohöpötys oli pappispimityxen viimeinen asyyli.) Mä olin onnellinen kuusivuotias Tyrvännössä. Pikossa sain ongella kiisken: Kala! kala! 5v myöhemmin olin Kirkkonummen huvilalla norssinlakissa.
   ellauri055.html on line 1304: Piispan pojalla oli iskän hiippa silmillä. Vaik iskä oli kyllä enempi lipilaari poliitikko. Erkki isän tyylilaji oli apologeettiset kirjaset sekä ajan kulttuuria ja kirkkoa arvioivat “kriisikirjat“. Erkki kuoli 1944. Arkkipiispa Gustaf Johansson kannattajineen leimasi Erkin järkeisuskoiseksi “liberaaliteologiksi”.
   ellauri055.html on line 1307: Kalalla oli varsin oikeistokonservatiivinen sukutausta ja hän oli koko elämänsä vahvasti saksalaismielinen. Suututti sentään Aatun pienellä kirjoituxella Uudessa Suomessa. Hyi! Kalan poliittisen ajattelun ydinteema oli kommunismin vastaisuus.
   ellauri055.html on line 1308: Sodan loputtua Kala merkitsi päiväkirjaansa vuoden 1944 lopulla: "Onkohan Suomi jo vuoden kuluttua bolshevisoitu? Aikanaan tulee, jos (tai kun) niin käy, päiväjärjestykseen myös ’neuvostovastaisten ainesten likvidointi’ tunnetuin metodein. Ainakin minä olen jo henkisen kestävyyden rajoilla."
   ellauri055.html on line 1316: Kuka ihmeen Veli Valpola? Toimitti tietosanakirjoja. Mä oon KJJ:n oppilaiden Veli Valpola.
   ellauri055.html on line 1333: Ja me jatkettiin Pikku-Oton kanssa viikinkiromaaniamme Maunold Monimielen seikkailuista, kohdasta, jossa viikingit törmäs piispa Henrikin ristiretkilaivaan. Joka oli matkalla kastamaan Suomen pakanoita ja saarnaamaan heille rauhaa ja hyvää tahtoa. Hampaisiin asti aseissa.
   ellauri055.html on line 1337: Mutta Maunold ja hänen miehensä pysyttelivät nuolenkantaman päässä kristittyjen laivasta. Sillä he olivat kaukaaviisaita miehiä. Ja piispa Henrik kieputti isoa puuristiä pääsä päällä ja huusi suurella äänellä: Te pakanat ja syntisäkit! Hyljätkää moninaiset puujumalanne ja ottakaa vastaan yxi ainokainen herra! Kuka se simmottinen on? tiedusteli Maunold. Se on isä, poika, ja pyhä henki! vastasi Henrik. Siinähän tuli jo kolme, ihmeteli Maunold. Taidat olla laskutaidoton mies! Mutta totisesti, silloin rupesi Henrikin laivasta lentämään nuolta, harppuunaa ja keihästä yhtenä pilvenä. Mutta Maunold kurkki uteliaana paattinsa partaan yli ja kyseli: Missä se simmottinen kolmiosainen herra asuu? Taivaassa, ratki taivaassa, vastasi Hernik. Jos se putoo, nin sattuuko kohalle, höpötti viikinkin Riitasota ja pälyili levottomana taivaalle. Älkää jäkättäkö rienaajat, karjaisi piispa Henrik. Vaan ottakaa vastaan vapahtaja, joka israelinmaassa paranteli sairaita ja herätteli kuolleita! Olipa luonnikas ukko, ihaili Maunold monimieli. Taisi olla kansan mieleinen mies! Kyllä riitti selkääntaputtajia ja virkapaikkoja? No ei varsinaisesti, totesi piispa Henrik, vaan ristiinnaulittiin. Nyt on toverit parasta tarttua airoihin ja lähteä hyvän sään aikana, ehdotti viikinki Taisto Punainen. Toi äijähän on päästään sekhaisin. Ja viikingit lähtivät. Mutta Maunold Monimieli jupisi partaansa. Sanokaa mun sanoneen, poja, että kyllä tuohonkin juttuun vielä joku jauhopää uskoo.
   ellauri055.html on line 1351: Himpskatti! Toihan lyylin huudahtama no-lause on mun kuuluisassa "Well" in Dialogue Games- tutkimuxessa sivulla 78, esimerkki iii. Esimerkki no-sanan yllättymistä ilmaisevasta käytöstä. Sixe tuntui niin tutulta. Se on kyllä varmaan otettu Nykysuomen sanakirjasta. Enhän mä tätä Sillinpään esikoista ole koskaan lukenut, ennenkuin nyt.
   ellauri055.html on line 1368: Kun Emppu alkoi kazoa lyylin muotoja, pyrki uusi lemmenvaihe alkamaan hänen izensä sitä tahtomatta. Emppu alkoi tahtomattaan tuijottaa alas eteensä. (Kuk! Kuk! Sillä otti eteen!) Vaan bylsimättä silti jäi sinä ehtoona. Seur. päivänä lyyli tahtookin jo naimiaisiin ja Olga vuorostansa parrua. Minä kaipaan jotain mutta mitä? No hyvä ihme pillua. Olga on vanhanpiian ijissä ja menossa tuomarille, nyt on korkee aika kylvää hukkakauroja. Sopii Empun pirtaan paremmin kuin lyylin lykintä. Olga tekee aloitteen. Molemmat on jäykistyneet jo. Pane kengännauha kiinni. Pane, hihihi. Eelis pusii pusikossa lyyliä ja odottelee Olgan ripsipiirakkaa. Toisto tyylikeinona. Jussi lähestyy.
   ellauri055.html on line 1374: Veikkaan että katkopaikka on ennen lukua Lempeä ja rakkautta. Huom Sillinpäällä ei ole rakkaudesta mitään käsitystä missään kirjassa. Pelkkää heilastelua ja bylsintää. Toope tuntee paljon kukkia. Veronica on tädyke. Wikipediasta tulee tuutin täydeltä sen nimisiä julkkixia. No ei täällä kohta mitään muita elukoita olekkaan. Pannahinen, just tää litteratuuri jotenkin sentään pelastaa tän imelähkön pastillin.
   ellauri055.html on line 1388: - Minä olen sen lukenut jostain kirjasta ja sitäpaizi olen sen sangen hiljakkoin, kuinka sanoisin, mitä hiljakkoimmin kokenut, sanoi Eelis haukotellen.
   
   ellauri055.html on line 1393: No nyt on Olga vielä loppuun bylsimättä. Olga on kookas mustatukkainen ja mustakulmainen, Toopen venakko-Olgaa muistuttava leveävyötäröinen lyllerö. Tää taisi jäädä kouluajoilta Toopen mielivartalotyypixi. Miehen tiellä rojottava Almakin on persjalkainen, reisi jatkuu suoraan kenkään. Kookas hämäläinen talonpoika taisi olla Toope izekin. Ponu Rojola sanoo (asiantuntijana) että herras-Olgan bylsintä ilmaisee Toopen luokkakateutta. Maajussi ehkä mutta hauis on iso ja kullinvarsi hoikka. Ei tollainen piipunrassi kuin Brunius, joka ei kestä edes saunanlöylyjä. (Pirre Mannisen jussinaintiversiossa on tää sama klishee.)
   ellauri055.html on line 1397: Kullinpään kirjojen ihmiset on outoja kyborgeja, biomasiinoita, jotka autistisesti raxuttavat naimaan toisiaan jossain päivänsavussa. Kukkaan ei tiijä mittään toisista eikä välitä, kaik on ihan sumussa. Toope taisi ize olla kaiket päivät jossain impressionistisessa viinahuurussa. Tää on solipsismia, erästä narsismin monista muodoista. Ja tää sit puhtaaxijalostettua narsississismia:
   ellauri055.html on line 1411: Lyyli on Eelixelle kiukkuinen, eikä Eelis muka tajuu mixi. Tuloxena tästä on, kuten Eetu-koiralla, kun koitti ottaa siltä luuta, että äkkiä se mauton luu onkin hirmu tärkeä. Siinä Toope saattaa olla vähän oikeassa, että riita vasta näyttää onko styylaus tosista. (Esim. lippuriita.)
   ellauri055.html on line 1413: Tää kohta on ihan elämä ja teoxet: Lyyli on se Sikri, jonka isä lopulta kyllästyi Toopen visiitteihin ja sanoi: nai tyttö niin saatte multa lehmän, tai et, niin annan lehmän tytölle ja sulle turpiin. No naihan se. Tästä kirjasta saamillansa rahoilla. Semmoinen minä olen. En kiellä sitä. Sikri parka. Ei ois kannattanut.
   ellauri055.html on line 1417: Eski hässi pakkoneuroottista Päiviä. Hölmönoloinen atk-apumies Kouvolassa sanoi Päiviä. Se oli hirveätä aikaa. Onnexi nää päivit alkaa olla luetut.
   ellauri058.html on line 18: ircle">58
   ellauri058.html on line 37:

   Helluntaiystävien johtoporras on all-male paneeli. Kolmen sedän triumviraatti niitä odotti myös yläkerrassa. P. Hengestä ei muuta ominaisuutta edes ole tiedossa kuin siitoskyky.
   ellauri058.html on line 45: Tarton rauhassa oli bolshevikit altavastaajina. Suomi sai hyvät ehdot, kuten näkyy kartasta. Nykyinen suomineito on Tarton karttaan nähden aika vammanen. Tää on suomalaisia pannut näpästen vuosikymmenet. Mut turha napista kun on piipunrassi, ei reviiriä voi laajentaa ellei ole habaa. Suutari tiesi mitä teki kun pieri Suomenlahden pohjukkaan suurkaupungin. Siitä lähin on suomipoika ollut venäläisen kiusallinen mökkinaapuri.
   ellauri058.html on line 53: Lao Rui: Sä tarviit 2 oxennusämpäriä asuntoon niinkuin Juoxuhaudantien Matti Virtanen. Se laattasi niihin kun kuunteli uutisia radiosta tai hönöpöntöstä.
   ellauri058.html on line 83: Astrid Lindgren does not shy away from describing the situation for African-Americans during that era. Her language is not always comfortable, at least not for this day, referring to blacks as “the coloured race,” “young negro girl,” and, embarrassingly, “darkies.” How much of this is just a rough translation, how much of it is accurate translation, how much was totally acceptable back then, how much did Lindgren want us to feel uncomfortable . . .? Yeah, things sucked back then (*cough*even more than they do now*cough*) for African-Americans, and it shouldn’t be comfortable to read about it.
   ellauri058.html on line 89: Joukossa on hyviäkin kirjoittajia. Tää mosteri on takuulla demokraatti.
   ellauri058.html on line 97: The Thin Man is a 1934 American comedy-mystery directed by W. S. Van Dyke and based on the novel of the same name by Dashiell Hammett. The film stars William Powell and Myrna Loy as Nick and Nora Charles, a leisure-class couple who enjoy copious drinking and flirtatious banter. Nick is a retired police detective who left his very successful career when he married Nora, a wealthy heiress accustomed to high society. Their wire-haired fox terrier Asta was played by canine actor Skippy. In 1997, the film was added to the United States National Film Registry having been deemed "culturally, historically, or aesthetically significant."
   ellauri058.html on line 115: Luisianan neekerien jälkeen vähemmistövuorossa on järviseudun ruozalaiset ja inkkarit. Hurrilokarit nai inkkarineitosia aika ennakkoluulottomasti ja opetti niille hirsimökin tekoa. Hiawathasta on ollut puhetta, ja Roopen pikkuinkkareista jotka puhuu Kalevalan mitalla.
   ellauri058.html on line 121: Chicago on kuin ADHD kakara. Sellasia siellä sillon olikin, esim Sale Palje. Amerikan amerikkalaisin kaupunki Katista. Nappikenkäinen Musteri jää Amerikkaan naimisiin. Kati eli Astrid siteeraa Billy Mayerlin biisiä 30-luvulta. Kati ei ois takuulla tiennyt näitä. Oma maa mansikka, tuumaa Kati kotimatkalla ja skandeeraa lorua Breathes there the man Sir Walter Scottilta. Vielä vanhanaikaisempaa.
   ellauri058.html on line 142: Helsinkiläinen Marjo Korkeamäki huomasi jokunen vuosi sitten äidissään muistisairauden oireita. Tämä unohteli asioita, ja kotona asuminen kävi yhä vaikeammaxi. Äiti ei kyennyt enää laittamaan ruokaa, siivoomaan eikä muistanut vetää vessaa. Äiti alkoi laihtua. Vaikka äiti sai kotiapua, vastuu viime kädessä jäi tyttärelle. Omakin perhe vaati tukea, joten äidin hoitaminen työpäivän päälle kävi ajan mittaan raskaaxi. Marjo ehdotti äidilleen muuttamista Kontulaan palvelutalo Helyyn. Se oilsi sopinut hänelle kuin nenä naamaan. Puhuimme asiasta monta kertaa ja kävimme paikan päälläkin. Äiti vastusteli.
   ellauri058.html on line 144: Tilanne on tuhansille suomalaisille liiankin tuttu. Kun oltiin mezästäjä-keräilijöitä, vanhat vietiin mezään tai jätettiin sillinpään kanssa jäätelille. Se oli selvä diili, kaikki tiesivät sen ennalta. Ja silti vastustelivat. Sit tuli maatalous, ja vanhuxet pantiin pihamökkiin ja käytiin niitä silloin tällöin kääntämässä. Heikkenevät huudot tuskin kuuluivat. Nyt ollaan taas työnmezästäjiä ja toimeentulotuen keräilijöitä, joille hoivakoti teettää jäätelin virkaa. Vanhuxet on ongelmajätettä, se on ikävää, mutta niin se on. Onnexi on hoivakodit, nuo teollistuneen ajan kuoleman odotushuoneet, jossa 7½ vanhusta saadaan heivatuxi hautaan yhden hinnalla.
   ellauri058.html on line 146: Suomessa on miljoona vanhusta. Vuosittain parikyttuhatta vanhusta kärrätään hoivakoteihin. Leijonanosa niistä on muistisairaita. Alzheimereita ja muita dementtejä. Elämänmuutos on haikea ja surullinen tapahtuma. Paizi hoivakodeille. Hoivakodit on miljoonabisnestä. Jokainen säästetty vaippa on pieni omaisuus. Halvat moniosaajat pesee käppänöiden kakkoja. Jos ehtivät.
   ellauri058.html on line 162:

   Setämieskirjailijoita

   
   ellauri058.html on line 164:

   Tähän vois repostella työlästyttäviä työläiskirjailijoita kuten Toivo Pekkanen ja Väinö Linna. Vertauxen vuoxi vois ottaa pitkästyttävän rakennusmestarikirjailijan Kaarlo Alvar Päätalo. Sit kertauxen vuoxi ikävystyttävät insinöörikirjailijat Hyryn ja Tuurin Antit. Hännänhuippuna tympäsevät teeveestä tutut mainostoimittaja-julkkishaamukirjailijat Jari Pervo ja Kari Kotivalo. Kai Hirvasnoro (2002, K) käskee unohtamaan ”samaa levyä loputtomiin vyöryttävän” Jari Tervon, sillä suomalaisen nykykirjallisuuden johtavahumoristi on Kari Hotakainen. Pah, ikäviä perusssuomalaisia setämiehiä koko lössi.

   
   ellauri058.html on line 168: Intiaanipäällikkö Punasulka oli punaniskaversio Harald Hirmuisesta. Oikeistolaisia setämiessarjakuvia. Punasulan väpelön vävyn nimi oli Kotivalo. Sen jousi pani väpiti väpiti väp osuessaan nenään.
   ellauri058.html on line 170: Väinö "Väpi" Linna oli Suomen aatteellisen saneerauxen kotivävy sodan jälkeisessä kyräilytilanteessa. Toiska Havu ei tätä älynnyt ja ampui nuolen pahan kerran jalkaansa. Albatrossiin ei osunut. Jousi osui omaan nenään. Väpiti väp. Jussi Talvi tyyppisen herrasjuustoilun aika oli peruuttamattomasti ohize. Väpi lavastettiin työläiskirjailijaxi, paljastaa HS Teema nyt. Hirmu ylläri.
   ellauri058.html on line 172: Heinolan jättikirppixeltä ois saanut myös Jussi Talven opus magnumin Iloinen juusto. En ostanut. Ostin sen sijaan niteen Väpi: Väinö Linnasta kerrottua. Väpin 75-vuotisjuhlakirja. Seuraan aikaani.
   ellauri058.html on line 180: Toivo Pekkanen oli kotkalainen duunari. Lapsuus-kirja on kirjoitettu aivohalvaustoipilaana, ja siltäpä se vaikuttaakin. Sen eka muisto on kun leikkikaverit leikki hautajaisia ja Topista lavastettiin vainajaa. Toiset lapset tunki sitä arkkuun. Se juoxi parkuen turvaan äiskän luoxe. Siitä lähtien se on (oli) tajunnut että jokainen päivä on uusi eilinen.
   ellauri058.html on line 190: Pekka muutti Kotkasta Korsoon ja sieltä edelleen Helsinkiin. Pekkanen vieraili 20-30 luvuilla myös Tuijunkantajien piirissä, mutta ei tuntenut kuuluvansa heihin nolon taustansa ja olemattoman koulutuksensa vuoksi, olivathan muut Tulenkantajien jäsenet kouluja käyneitä ja niin sanotuista ”hyvistä perheistä”. Sen vuoksi Pekkasen vierailut Tulenkantajien piirissä olivat satunnaisia, eivätkä niinkään säännöllisiä. Maxoi jäsenmaxun muttei käynyt kokouxissa. Ei varmaan perustanut edes Katri Valasta. Pirun kommari.
   ellauri058.html on line 192: Toivo Rikhard Pekkanen syntyi 1902 Kotkassa kivityömiehen poikana. Terveisiä Kotkasta, pyllyyn käskivätten potkasta. Käytyään 2v kansista ja ammattikoulun se alko hakata 13 vuotiaana kiviä. Läpi harmaan kiven se löysi kirjojen salaperäisen maailman kirjastosta. Etenkin Jack Londonin. Kurjalistosta se nousi kirjalistoon.
   ellauri058.html on line 197: Vanhemmiten sekin rupes mystikoxi. Näitähän on piisannut. Hiljasexi meni niin kuin iskäkin. Kuoli aivohalvauxeen viisikymppisenä akateemikkona. Tulix Väpistäkin akateemikko? Joo, jopa tieteen sellainen. Näin ne suurvisiirit vaiennetaan etteivät pyri kalifixi kalifin paikalle.
   ellauri058.html on line 203: Pitäs lukea noi Musta huomio ja Inkerin romaani, jonka käsikirjoitus valmistui jo 1940-luvulla mutta jota ilmeisesti rähmälläänolosyistä ei julkaistu ennen kuin 2002.
   ellauri058.html on line 205: Inkerin romaani ei yllä Pekkasen tunnetuimpien teosten Tehtaan varjossa tai Lapsuuteni (1953) veroiseksi. Se ei myöskään ole ihan sellaista propagandistista tekstiä, jota Pekkanen kirjoitti sodan aikana valtion leivissä.
   ellauri058.html on line 206: Se oli vuosia Pekkasen ystävän ja tukijan Ester Kankkusen arkistossa. Olikohan Esterin kankkunen yhtä pyörähtelevä kuin Iita Kärpäsen? Sieltä käsikirjoituksen löysi kirjailija Matti Mäkelä. Mäkelä on kirjoittanut Pekkasen elämäkerran, joka on tänä (minä?) syksynä julkaistu nimellä Leveäharteinen ajattelija. Topi parka ajatteli päänsä puhki. Kotkan pojan selkäranka tuli läpi hatusta.
   ellauri058.html on line 211: Suurin osa Hannu Salaman esikoiskirjasta keskittyy yhden kesän kuvaamiseen Eelin elämässä. Se tavallinen tarina. Raskaaksi tullut Eeli joutuu poikaystävänsä hylkäämäksi, hänelle tehdään abortti ja hän joutuu lopulta mielisairaalaan. Olipas siinä passiivia kotitarpeixi. Syyllisiä ei tavoitettu. Hemmetin masentava. Samaa agraarista paskaa kuin joku Sillinpää tai Ahani Juho. Meni salamana vessaan, veti viivana housut alas mutta kakka oli jo tullut. Sori vaan Salama, ei tällä vielä kuuhun mennä. Onnex mulla on Salamalta koko kokoomateos. Jossa juhannustansseista on kyllä poistettu ne jumalanpilkkarivit. Naurettavaa kerta kaikkiaan.
   ellauri058.html on line 213: Jo pienen lehteilyn perusteella Salama on työväenluokkainen laahustelija. Kaik on kurjaa ja tulee vielä kurjempaa kun lättähatut roimii toisiaan. Kiskoin kusen kyllästämällä kyrvällä urheasti kitkerään loppuun saakka. Tätä virkettä siteerasi Eski Saarinen vaikuttuneena Handen kirjasta minä, Olli ja Orvokki.
   ellauri058.html on line 218: Pystyynnostettu sika Jari Pervo (1959- toistaisexi), author of Ploiri, suoritti siviilipalveluksen vankeinhoidon koulutuskeskuksessa. Hän opiskeli kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1983. Tervo työskenteli Ilta-Sanomien toimittajana vuoteen 1995, jolloin hän ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi. Toimittamaan omia Ilta-Puluja. Kirjojensa lisäksi Tervo on kirjoittanut kolumneja muun muassa Ilta-Sanomiin ja Ylen sivuille. Vuodesta 1998 hän on toiminut Uutisvuoto-viihdeohjelman vakiojäsenenä.
   ellauri058.html on line 220: Tervon proosa on perinteistä juonipohjaista proosaa, jota Tervo mielellään puolustaakin. Arkielämän huumori on Tervon keskeinen tyylipiirre. Kainalosta tehtäviä tekopieruja. Tervon kirjat ovat menestyneet myös taloudellisesti erinomaisesti. Lisäksi Tervo on saanut suomalaisista kirjailijoista eniten kirjastoapurahoja vuosina 2004–2010.
   ellauri058.html on line 222: Jari Tervo sai sairauskohtauksen 12. joulukuuta 2015 esitetyssä Uutisvuodon 600. juhlalähetyksessä. Mutta no such luck, se jäi henkiin. Tammikuussa 2017 Tervo ilmoitti lopettavansa Uutisvuodon. Ihme kyllä loput jatkoivat. (Nää Uikipediasivut ei ole ihan ajan tasalla, ei koko Have I got news to you-formaattia enää julkaista. The final episode aired in May 2018. Eihän siitä mitään tullut ilman Pervoa.)
   ellauri058.html on line 224: Hänen vaimonsa Kati Tervo on julkaissut teokset Kesäpäiväkirja (2008)ja Jääkaapin takana (2011). Haamukirjoittajana Juri Turvo. Pervo on vasenkätinen. Mihinkä se sitten tarvizee vaimoa? Julkaistaxeen lisää rupukirjoja. Turvo loikkas 36 vuoden jälkeen WSOY:ltä Otavaan 2016. Mikäs tuli?
   ellauri058.html on line 230: Carlsonin mukaan alalla on kasvava huoli siitä, että kirjailijat eivät pysy uskollisina kustannusyhtiöille ”näinä aikoina”.
   ellauri058.html on line 232: – Olemme silti luottavaisin mielin ja teemme jatkossa kaikkemme, että kirjailijat pysyisivät meillä, hän sanoo.
   ellauri058.html on line 234: Tervon lähtöpäätöksestä tulee väistämättä mieleen toisen mainetta niittäneen kirjailijan, Sofi Oksasen päätös jättää WSOY.
   ellauri058.html on line 245: Jari Tervo Kirjasampo.fi:ssä
   ellauri058.html on line 246: Jari Tervo Kirja.fi:ssä
   ellauri058.html on line 250: Emme tahdo vain kirjoja, tahdomme kirjailijan – tapaus Jari Tervo.
   ellauri058.html on line 251: Keskustelu Jari Tervon kirjailijabrändistä. Yle Radio 1:n Kirjakerho.
   ellauri058.html on line 252: Jari Tervo: Aamen. Kirjastokaista-video
   ellauri058.html on line 261: Kari Hotapulveri, author of Tuntematon Kimi Räikkönen, alias Kari Matti Hotakainen (s. 9. tammikuuta 1957 Pori) on suomalainen setämieskirjailija ja naisten hotaisija. Hän on kirjoittanut romaanien lisäksi muun muassa runoja, lasten- ja nuortenkirjoja, kuunnelmia, käsikirjoituksia ja parodisen henkilökuvan Kimi Räikkösestä.
   ellauri058.html on line 263: Hotakainen sai vuoden 2002 Finlandia-palkinnon romaanillaan Juoksuhaudantie, josta tehtiin myös elokuva. WSOY:n julkaiseman kirjan kannessa ei kyllä ole rintamamiestalo, vaan vuosisadan alussa rakennettu mökki. Myös neljä hänen muuta teostaan ovat olleet Finlandia-ehdokkaina: Klassikko (1997), Huolimattomat (2006), Ihmisen osa (2009) ja Henkireikä (2015). Lisäksi hänen lastenkirjansa Ritva oli vuoden 1997 Finlandia Junior -palkintoehdokas.
   ellauri058.html on line 265: Vuonna 2013 Hotakainen sai Pro Finlandia -mitalin. Kimi Räikkös-kirjasta odotetaan noobelia, kunhan ruozalaiset saavat joukkueen taas kasaan. Paizi Juri Turvo Ploiri-kirjoineen on kova contenderi. Ploirin kotona haisi niin pahalle että Jurin kalsaritkin meni pesuun. Hmm? JURIN kalsarit? Mikä siellä oikein haisi? Oltiinko vasenkätisiä?
   ellauri058.html on line 267: Hotakainen kirjoitti ylioppilaaksi Rautalammin yhteislukiosta vuonna 1976. Hän opiskeli kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja on humanististen tieteiden kandidaatti. Kirjoittamisen Hotakainen aloitti toimittajana Porissa. Hän oli STT:n toimittaja vuosina 1981–1985, Mainonnantekijäin copywriter 1985–1986 ja WSOY:n mainostoimittaja vuosina 1986–1995. Hän on ollut myös Helsingin Sanomien kolumnisti sekä työskennellyt toimittajana Savon Sanomissa. Vuodesta 1995 Hotakainen on ollut vapaa kirjailija.
   ellauri058.html on line 269: Hotakainen aloitti kirjailijanuransa 1980-luvun alussa runoudella. Hänen esikoisteoksensa on vuonna 1982 julkaistu runokirja Harmittavat takaiskut, joka on tunnelmaltaan, miljööltään sekä aiheiltaan hyvin suomalainen. Vuonna 1985 ilmestynyt teos Kuka pelkää mustaa miestä esittelee arkisia aiheita. Kirjojen teemoja ovat yksinäisyys ja rakkaus, mutta runojen perussävy ei ole pessimistinen tai surullinen, vaan lähinnä ironinen. Runokokoelmat Hot (1987) ja Runokirja (1988) ovat edellisiäkin vauhdikkaampia, arkisempia ja humoristisempia. Niissä on sama henki kuin hänen aikaisemmissa teoksissaan. Hotakaista on kutsuttu jo esikoiskokoelmastaan asti ”velmuksi kielipeluriksi”, joka käyttää paljon vertauksia ja sanaleikkejä ja vie niiden käytön pitkälle. lähde? Vuonna 1989 Hotakainen sai Runokirjasta Kalevi Jäntin palkinnon. Kielipelimies, sehän on kuin tämä paasaaja.
   ellauri058.html on line 271: Hotakaisen ensimmäinen romaani Buster Keaton – elämä ja teot (1991) voitti Savonia-palkinnon vuonna 1993 ja oli myös Runeberg-palkintoehdokkaana. Se on tiiviimpi ja keskittyneempi kuin Hotakaisen muu tuotanto. Kirja on pienoisromaani ja sen kielellinen huumori on Hotakaista parhaimmillaan.kenen mukaan? Romaani Bronks (1993) eroaa Hotakaisen muusta tuotannosta pituutensa vuoksi. Se on myös perussävyltään pessimistisempi kuin hänen aikaisemmat teoksensa. Bronks sijoittuu aikaan, paikkaan ja maailmaan, jota ei voi määritellä, mutta josta voi silti selvästi tunnistaa nyky-yhteiskunnan piirteitä. Se on yhteiskunnallinen romaani ja kritiikki vallitsevia jär
   ellauri058.html on line 272: jestelmiä kohtaan. Hotakainen ei kuitenkaan esitä yhteiskuntakritiikkiään realismin normaaliromaanin puitteissa, vaan on valinnut lajityypikseen fantasian ja tieteiskirjallisuuden sekamuodon. Hotakainen sai vuonna 1993 myös Suomi-palkinnon.
   ellauri058.html on line 274: Useimmissa Hotakaisen romaaneissa ollaan arjessa, tavallisessa Suomessa. Hän kuvaa kirjoissaan maaseutua tai lähiöelämää sekä ruumiillista työtä tekeviä ihmisiä. Syntisäkki (1995), Klassikko (1997) ja Iisakin kirkko (2004) ovat kaikki kuvauksia suomalaisista miehistä. Hotakaisen varsinainen läpimurtoteos oli osin omaelämäkerrallinen Klassikko, joka oli vuonna 1997 Finlandia-palkintoehdokas. Siitä tehtiin myös elokuva vuonna 2001. Vuonna 1997 Hotakaisen lastenkirja Ritva oli Finlandia Junior -palkintoehdokas. Vuonna 2000 ilmestyi nuortenkirja Näytän hyvältä ilman paitaa, joka on tarinakokonaisuus helsinkiläisistä nuorista ja heidän elämästään. Kirja sai ilmestymisvuonnaan Topelius-palkinnon.
   ellauri058.html on line 276: Hotakaisen vuonna 2002 ilmestynyt romaani Juoksuhaudantie sai Finlandia-palkinnon, ja kirjasta tehtiin myös samanniminen elokuva. Hotakainen sai romaanista Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2004. Kirjan päähenkilö haluaa keskitasoisen, järkihintaisen omakotitalon, mutta Helsingin asuntomarkkinoilla se on melkein mahdotonta. Kun valtaosa suomalaisista haluaisi asua omassa talossa, romaani osuu suureen unelmaan. Kirja on käännetty yli kymmenelle kielelle. Sitä olisi opettavaista verrata toisen kodinrakentajan tuotantoon, nimittäin Antti Hyryn.
   ellauri058.html on line 278: Vuonna 2006 Hotakainen sai pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon näytelmästä Punahukka. Romaani Huolimattomat oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2006. Vuonna 2009 ilmestyi romaani Ihmisen osa, joka oli myös Finlandia-ehdokas. Ritva Valkama luki teoksen äänikirjaksi Yle Radio Suomelle. Vuonna 2011 romaani sai ranskalaisen Prix Courrier International -palkinnon parhaana käännöskirjana.
   ellauri058.html on line 280: Hotakaisen teoksista on koottu aforismikokoelma Asialliset (2011), jonka on toimittanut Esa Silander. Hotakainen on kirjoittanut myös lastennäytelmiä, kuunnelmia ja kolumneja sekä käsikirjoittanut kymmenenosaisen televisiosarjan Tummien vesien tulkit. Hän on toiminut myös kommentaattorina MTV3:n Ensi-ilta-ohjelmassa.
   ellauri058.html on line 282: Hotakainen oli vuonna 2015 Kirjan ja ruusun päivän kirjailija teoksella Kantaja. Samana vuonna ilmestyi hänen romaaninsa Henkireikä, joka valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Palkintoraadin mukaan ”Hotakainen käsittelee aikamme tabuja oivaltavasti ja hauskasti.”
   ellauri058.html on line 284: Hotakainen on yksi Pitääkö olla huolissaan? -ohjelman vakiopanelisteista. Pitääkö olla huolissaan? Yllättynyt ei ainakaan. Se on 29. syyskuuta 2016 MTV3-kanavalla alkanut paneelishow, jossa käsitellään suomalaisten ihmisten huolenaiheita. Ohjelman juontajana toimii Jenni Pääskysaari ja vakiopanelisteina toimivat Miika Nousiainen, Kari Kotivalo ja Tuomas Kyrö. Kahdeksannella kaudella Nousiainen ei ollut kaikissa kuvauksissa, häntä paikkasi Pirjo Heikkilä. (Ällistyttävää. Kiinnos! Kuka on Miika Nousiainen? Kuka on Pirjo Laskiainen?)
   ellauri058.html on line 286: Hotakaisen vanhemmat ovat kauppias, valokuvaaja Keijo Hotakainen ja myyjä Meeri Ala-Kuusisto. Hotakainen on kahden lapsen isä ja ollut naimisissa äänitarkkailija Tarja Laaksosen kanssa vuodesta 1983. Hotakainen asuu Helsingin Pakilassa. Hotakainen on armottoman keskiluokkainen. Sen toinen nimikin on Matti. Se on sairaalloisen vaatimaton, ainakin puheissa.
   ellauri058.html on line 288: Hotakainen loukkaantui vakavasti auto-onnettomuudessa Hämeenlinnan Rengossa 3. maaliskuuta 2012, kun vastaantuleva auto ajautui Hotakaisen auton eteen. Olikohan se Rengon koobra? Osta nyt antikvariaatista K3 (hyvä) 2 €:lla edullisesti kirjailijan Rengon kobra käytetty pehmeäkantinen kirja "Nitrodiskon napakympit". Rengon koobra on pitkälti vaiennut netissä, mutta osallistui keskusteluun Herlinin sanomien taannoisesta taittouudistuxesta.
   ellauri058.html on line 302: Kari Hotakainen Kirjasampo.fi:ssä
   ellauri058.html on line 304: Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen Kirjastokaista-video
   ellauri058.html on line 305: Yle Areena. Viikon kirja. Kari Hotakainen ja romaani Henkireikä
   ellauri058.html on line 308: Jari ja Kari. Tatu ja Patu. Minttu ja Ville. Aikansa ykkösnimiä. Jari on Rovaniemeltä ja Kari Rautalammilta. Ei sentään Hämeenkyröstä. Maalaismiehiä, ei kuitenkaan maajusseja. Maaltapaenneita tyhjäntoimittajia. Molemmat on hum.kandeja nilkin 375 humanistin tiimissä. Vallanko Kari hotasi luuvitosella äänitarkkailijaa? Tarjoili rystyvoileipää? On ne naimisissa vieläkin. Äänitarkkailija varmaan huutaa kovasti. Ne asuu Helsingin Pakilassa takuulla omakotitalossa. Kyllä tässä on paljon ize elettyä mukana. Kirjailijoissa on aina ollut noita kotimiehiä. Väpelöitä kotivaloja.
   ellauri058.html on line 317: Juoxuhaudantie on juoxien umpihankeen kustua suomiklisheetä. Mitä iloa izevihaisella Karilla kirjoittaa noin läpipaskasta urbaanisuomiäijästä jos se on täysin kuvitteellinen. Tässä täytyy olla autofiktiota mukana.
   ellauri058.html on line 320: Juoxuhaudantien klischeet on just samoja kuin ruozalaisessa tv-sarjassa Sandhamn, jossa autisti psykopaatti Anders nirhas perheensä ja muita hoitoja. Aikamme (teidän aikanne, siis 2000-luvun, ei mun ajan) kipeitä teemoja. Perhettä vaihdetaan kuin romaani hevosta. Kunnostetaan rintamamiestaloja. Pullit Sysmässä alla 2 autoa ja oranssinpunaiset lenkkarit. Juoxuhaudantie 2002. Avioerolaki 1988. Ne oli vaikeita aikoja. Äänitarkkailijan vanhemmilla on kesämökki Päijänteellä. Rintamamiehiltä Kari peri 1-sanaiset lauseet ja naisenpelon. Kurkkaan loppua, ei taida mennä Virtasen Matilla ihan putkiloon. Sinivuokot tulee hakemaan sen pois kotirintamamiestalosta. Tilanne päällä. Vitun hömelö. Poliisikin on joku Marita.
   ellauri058.html on line 324: Helenan naisnäkökulmat on aivan vitun täynnä setänarsismia ettei voi uskoa. Ja sit tät ziljoonasta akenttitarinasta tuttua varustelua ja treeniä. Anaalis-obsessiivien peitonalusnamua. Sivistymättömiä kielivirheitä. Juoxiessa. Olivat aina auttanut minua. Pariisin Gard du Nordin rautatieasema. Säälittävää izesääliä kotirintamamiehistä. Puhasta puppua. Ja ilotonta epähauskaa vizinvääntöä omakotiasukeista Ilmari Pimiän kustannuxella, joka oli Olavi Homopaavilaisen lapsuudentoveri. Imi P. Imijä oli karjalaisrunoilija ja piirustuxen ope. Kieriskeli Olkkarin kanssa saunassa ja sen jälkeen lumessa. Liha liikkuu siellä ja kutaa on, häntä koipien välissä tuuhettuu.
   ellauri058.html on line 326: Mikä saatanan sukupolvi on kyseessä? Epäselväxi se jää. Ilmeisesti 60-luvulla syntyneet jotka kuunteli Johny Rottenia. 80-luvun nuoriso. Kristiina Jokiset ja Kari Peizamot. Sukupolvet menee luonnostaan tasasena liruna, niitä rajaavat ympäristön muutoxet kuten sodat kexinnöt ja talouselämä. Millasta elämä oli lapsena ja nuorena. Nyt ollaan somesukupolvessa. Eski Saarinen söi 80-luvulla seuraavan sukupolven eväitä. Oli 70-luvulta mut oli olevinaan 80-lukua. Siantappajat näki eze oli feikkiä.
   ellauri058.html on line 328: Onx '57 syntynyt Hotakainen yhtä feikkiä? Onx Virtanen muka '55 vuosimallia niinkun sen lainalaskelmat antaa ymmärtää? Ei komputoi, heittää 10 vuodella. Ei Pezku kuunnellu Johny Rottenia vaan Boney Ämmää. Sama vika kuin Astrid Lindgrenillä: menee sekasin omat kokemuxet ja lainatut. 80-lukulaisten isät ei olleet sodassa, 50-luvun lopulla syntyneiden isiäkin oli siellä enää hinzusti.
   ellauri058.html on line 331: Karilla on tollanen väkivaltaisen miehen Anders-tyylinen crew cut. Mutta se on sanka-rillinen. Epäilemättä se oikeestikkin pönkittää uhanalaista miehisyyttään juoxulenkeillä ja penkkiurheilulla. Karin crew cut frisyyri viittaa punk-menneisyyteen. Ja tää kohta on varmasti ize eletty varhaiskeski-ikäisen kaljuuntuvan narsistikirjailijan tunnustus:
   ellauri058.html on line 333: Olen tavallinen ihminen. En ole vähääkään epätavallinen, yxilöllinen tai persoonalinen. En ole se, joka luulin olevani: räjähtävän, koko maailman pirstaleixi lyövän rokkikappaleen kertosäe. En ole se, jollaisesta näin unta, olen se jollaisexi olen nyt herännyt.
   ellauri058.html on line 336: Se tässä kuitenkin on erilaista kuin Astrid Lindgrenissä ja tuo elävästi mieleen tän Sandhamnin autistisen psykopaatin Andersin, että Virtanen näyttää olevan kirjansa ainoa henkilö, muut on vielä pahvisempia. Vittu et nää suomalaissetämieskirjailijat on sit narsistisia egoisteja. Astridillä sentään vaikka Kati on minämuotoinen ne muutkin ihmiset näyttää sanovan ja ajattelevan jotakin. No ei ne oo vaan suomalaiset, vaan setämieskirjailijat yleensä. Ne amerikanjutkut on tässä suhteessa ihan jehuja. Luin loppuun Astrid Lindgrenin Kati Pariisissa. Sen loppu oli HYVIN LIIKUTTAVA. 10K kertaa parempi kuin mikään persuhotakaisen hutaisu.
   ellauri058.html on line 338: Ize asiassa kuultuna typerässä Suomi Sata haastattelussa ei Hotakainen kehtaa ihan suoraan sanoa et tää kirja on koirankopin katolta lipsuvan setämiehen hätähuuto. Top dogin kynnet ropisevat irti kattohuovasta. Kari Hotakainen: “Kun suomalainen mies muutti maalta kerrostaloasuntoon, hän muuttui häkkieläimeksi”. Karin pulssi nousi kirjottaessa Virtasen Matin tahdissa. Toi hullu juoxentelu on suoraan izeään Karia. Ja naisten erityisesti asuntovälittäjättärien ja hieromapotilaiden sanallinen kohtelu on ala-arvoista kuten ainakin naisvihaiselta setämieheltä. Niiden kohalla Hotakaisen naisviha on aivan tapissa. Onko se äänitarkkailijan vaiko äidin syytä, mene tiedä.
   ellauri058.html on line 342: Hotamies, jonka isäkään edes tuskin ehti mukaan Tali-Ihantalan torjuntakyyristelyyn, rinnastaa naisten tasa-arvon saavutuxet äijien sota-ajan tunarointeihin suomi-valtio-suomi sanakirjaxi:
   ellauri058.html on line 358: Erittäinkin paska ihminen. Matti ainakin. Varmaan Karikin. Nuorena sillä oli tukka ja kovia mielipiteitä. Vaikuttaa nöyrältä mutta ei ole. Kekä helvetti on Tarmo Ropponen? Yhtä hölmö nimi kuin Hotamies. Kaikki kirjan henkilöt kuullostaa kiukkuisilta Kari Hotamiehiltä. Varsinkin se poliisi. Kari ei ole ajoissa tehnyt mitä haluaa. Juoxentelee vaan maanisesti ympäriinsä typerissä lenkkivaatteissa. Kalju paistaa crew cutista, hiki haisee, rillit höyrystyvät. Muun ajan nuhjaa kotona, kokkaa ja besserwisseröi, kiusaa kuoliaaxi äänitarkkailijaa.
   ellauri058.html on line 366: Hotamiehessä on sama vika kuin monessa muussakin sodanjälkeisessä teeveeajan kynäilijässä: Ne ei edes yritäkkään saada kuvaamaansa elämää tai ihmisiä kuulostamaan oikeilta, ne vetää matalalentona jotain teeveesarja- skeziklisheetä. Vitun teeveesarjat, vitun skezit, vitun halvat klisheet! Ne haluu selvitä elämästä samoinkuin kirjoitustyöstä vajaalla pakalla, pelkillä kuvakorteilla ilman hakkuja.
   ellauri058.html on line 372: Mut muuten Kari-Matti on hyvin vastenmielinen. Rupusakkia. Pahansuopia pakko-oireisia persumiehiä. Mixi ihmeessä Masa luulee et toisten omakotitalot jotenkin kuuluu sille? Se on narsisti, ilman muuta. Eze jaxaakin Kari sitä vekuttaa et mix on setämiesten asia nyt niin huonosti et naiset saa muuttaa kotoa jos niitä vaan ihan vähän suutuspäissään hotasee. Ennen oli meillä paremmin. Eitää ole romaani tää on persusetähotaveteraanin pamfletti. Eikä tää ole ilmeisesti sattumaa, vaan porilaisen expunkkarin syvintä sielunelämää. Sillä Hotapojan uusimmasta tulee Herlarissa hyvin samansuuntsinen tuomio:
   ellauri058.html on line 374: Maaseudulla asuu hiljainen viisaus, josta kaupunkilaiset eivät voi ymmärtää mitään – Kari Hotakaisen uutuus­satiiri naurattaa ääneen kunnes se lässähtää.
   ellauri058.html on line 377: Karin tarinoita tuli taas. En pidä niistä, kun ne ovat valetta. Tästä samasta syystä en pysty näitä filmejä ja sarjojakaan televisiosta kazomaan. Kun koko ajan tietää, että joku hullu siilitukka Hotakainen on oikein istunut kirjoituskoneen ääreen ja kuvitellut niitä. Sitä minä en ymmärrä että niissä kuvittelijoissa on honteloita ex-punkkareitakin, keximässä jumalauta. No raha tekee kaltaisexeen, siinä se.
   ellauri058.html on line 382: Hotakaisen prujausten vastaanotosta kyhätyssä Itä-Suomen yliopiston kirjallisuuden gradussa todetaan mm. seuraavaa:
   ellauri058.html on line 384: Hotakaisen lastenkirjat ovat lapsille sopimattomia. Raateleva lammas Jyrki Nummi huomauttaa, että Hotakaisen textit on mutkikkaiden struktuureiden sijaan pintaliitoa. Kerronnallisuus nojaa pelkistettyyn esitystapaan ja tarinat rakentuvat tyylitelmille ja parodioille yksinkertaisessa juonenkuljetuksessa. (Nummi, 1997: 33.) Hotakaisen teosten ominaisuuksiksi on niin kriitikoiden kuin yleisönkin parissa huomattu kankea pahansuopa vizailu, pinnallinen juoni ja nykyajan ilmiöiden käsittely. Kari Hotakaisen tunnetuimpia teoksia ovat autofiktiiviset Klassikko (1997) ja Juoksuhaudantie (2002). Kari Hotakaisen julkkiskirjailijan kuvassa on kysymys näkyvyydestä ja teosten mainostamisesta keinolla millä hyvänsä.
   ellauri058.html on line 386: Opiskelijaraukka joutuu selostamaan seikkaperäisesti Hotakaisen sellereiden teennäisiä juonia ja lukemaan kahmaloittain Hotakaisesta kirjoitettuja kirjablogeja. "Tekstien välillä on havaittavissa vaihtelua esimerkiksi mielipiteiden suhteen."
   ellauri058.html on line 390: Mitäs näistä mulle tuli kun luin Hotakaista? 1) tunnistaminen: juu tää kirjoittaja on nähtävästi täysi paskiainen; 2) lumoutuminen? no kyllä ei. 3) tieto? jotain asutustilastoja, sekä varmistunut tieto siitä et Hotakainen on täysi paska; 4) järkytys: mitä ihmettä? Miten tästä on voinut tulla joku bestselleri? Onx Suomessa tosiaan noin paljon persuja? No onhan niitä, ääniosuus on noin viidennes.
   ellauri058.html on line 392: Uudessa ajassa välttämättä kirjailijan intentiot, mitä kirjailija on tarkoittanut teoksella sanottavan, eivät aukene samalla tavalla kuin aikalaisilla. Arto Haapalan mielestä intentioiden tunnistaminen ei edellytä kirjailijan mielen sisään menemistä eikä välttämättä edes kirjailijan elämän tarkkaa tuntemista. ”Usein intentiot näkyvät teoksesta. Teos voi jopa olla luotettavampi kirjailijan toiminnallisia intentioita koskeva tietolähde kuin kirjailijan omat myöhemmät lausunnot.”
   ellauri058.html on line 396: Haapala päätyy kuitenkin izensä kanssa konsensukseen siitä, että intentioiden ymmärtämiseen vaikuttavat teoksen syntyajankohdan ja kielellisten konventioiden tietous sekä kirjailijan elämän tuntemus. Elämä ja teos! Teoksen tulkitsija ei voi syrjäyttää ulkopuolisten lähteiden käyttöä eli kontekstin huomioimista juurikin sen takia, että mikään teos ei synny tyhjiössä. Haapala kutsuu kontekstin huomiottajättämistä metodiseksi virheeksi. (Haapala 1991: 92–93.)
   ellauri058.html on line 402: Esteettisten arvioiden siirron mahdottomuuteen tukeutuen kysynkin, että voiko kuka tahansa esittää arvion objektista. Tällöinhän tavallisella lukijalla on aivan yhtäläinen oikeus esittää arvio. Toki voidaan kyseenalaistaa arvion mielekkyys tai totuudenmukaisuus. Vaarana myös on pluralismi. Blogistit perustavat enemmän makumieltymyksiin omat arvionsa kuin mihinkään kirjallisuustieteelliseen metodiin.
   ellauri058.html on line 404: Aika isoja mynhiirejä graduntekijä lähti siirtelemään tässä. Onnexi filosofi Lammenranta on sillä apuna. Kriitikko voi koittaa tutkiskella teoxen välineellisiä arvoja, blogisti saa toki vaan mutustella mutua. Tykkäsinkö vai enkö tykännyt.
   ellauri058.html on line 406: Kriitikoilla on yleensä tutkijan, toimittajan tai taiteilijan (tässä tapauksessa kirjailijan) tausta (Soikkeli 2007: 148). He luonnehtivat izeään mieluusti yhdeksi modernin yhteiskunnan eliitiksi. Ylevyyden portinvartijoina toimivat. Me papit nauroimme niin, sanoi kirkonvartija. Kriitikoiden arvot määräytyvät mieluummin kirjallisuusinstituution sisältä kuin laajemmasta sosiaalisesta ympäristöstä. (Niemi 1991b: 148.)
   ellauri058.html on line 408: Aika monet kriitikot kuten toimittajat yleensä on omassa elämässään epäonnistuneita kirjailijoita. Niiden prujauxet eivät ole taidetta, mikä niitä varsin surettaa.
   ellauri058.html on line 410: 1980-luvulla kriitikko oli yleisesti luonnehdittuna keski-ikäinen, Etelä-Suomessa asuva kirjallisuutta arvosteleva korkeasti koulutettu mies, tyypillisesti hukki, jonka ammattinimikkeenä oli toimittaja, tyhjäntoimittaja tai kulttuuritoimittaja. Jokisen jälkeen ei ole pahemmin tutkittu kriitikon työtä, mutta oma kritiikkiaineistoni osoittaa vielä toistaiseksi sen, että kriitikoista valtaosa olisi miehiä. Aineistossani on kaiken kaikkiaan 18 miestä ja vain 7 naista.
   ellauri058.html on line 412: Jokisen tutkimuksessa kävi ilmi, että ennen arvostelijoista suurin osa oli senttareita. Heikki Hellmanin ja Maarit Jaakkolan kulttuurijournalismin muutosta kuvaava tutkimus osoittaa kuitenkin, että 2000-luvulla enää neljännes jutuista on avustajien kirjoittamia. Avustajien määrä kasvoi 1990-luvulle asti, mutta 2000-luvulla laski huomattavasti. (Hellman & Jaakkola 2009.)
   ellauri058.html on line 414: Esteettistä kriitikkoa kuvaa se, että hän voi olla lehtimiehen sijaan myös kirjailija. Tämän ajan kriitikoita luonnehditaan asiantuntijakriitikoiksi, ja he kirjoittavat ensisijaisesti esteettisistä lähtökohdista. Kirjallisuuden ymmärtämistä lisäsi se, että kriitikko oli sisällä kirjallisuuden kentässä.
   ellauri058.html on line 424: Journalistinen kriitikko on kaikkein lähimpänä suurta yleisöään. Kriitikko pyrkii tällöin kirjoittamaan selkokielellä ja kiinnostamaan mahdollisimman suurta lukijapiiriä. Yleensä tämä on itsetarkoituksellista ja yleisön makua kosiskelevaa. Hurri toteaa, että monet aikakausi-ja iltapäivälehdet saattavat toteuttaa tämänkaltaista kritiikkiä. (Hurri 1993: 51.)
   ellauri058.html on line 428: Kritiikissä arvioidaan teoksen hyvyyttä tai huonoutta. Mutta mitä on hyvä kirjallisuus? Kimmo Jokinen (1997) sivuaa hyvän kirjallisuuden kriteereitä tutkiessaan suomalaista lukijamaisemaa. Hän huomaa eron tavallisen lukijan ja kirjallisuuden ammattilaisen eli kriitikon välillä. Tavallinen lukija odottaa sitä, että kieli on tuttua ja se on riittävän nopealukuista ja helppoakin. Aiheiltaan teokset ovat arkipäiväisiä. Henkilöt ovat tavallisia ihmisiä ja kerronta kytkeytyy henkilöiden kautta tavalliseen, yleensä työn, perheen ja läheisten ystävien täyttämään arkeen. Lisäksi hyvä kirjallisuus on todenmukaista. Lukijat ovat tarkkoja teosten faktoista. Vaatimus realistisuudelle tosin on voinut muuttua 2010-luvulle tultaessa varsinkin nuorten keskuudessa scifi-ja fantasiabuumin ansiosta. Tuija Saresma (2013) näkee fantasian suosion nousun mahdollisena vastaiskuna realistiselle fiktiolle. ”Kaunokirjallisuudelta toivotaan nykyisin --viihdettä ja fantasiaa, jännitystä, velhoja ja magiaa, tieteisspekulaatiota tai romantiikkaa.” (Saresma 2013: 241.)
   ellauri058.html on line 430: Enää ei ole kioskeja eikä Reginoita ja Jerry Cottoneita erixeen, ne on kaikki jotain Intoja tai Siltaloita. Kustannuxen hinta on romahtanut, ja laatu seuraa mukana. Kriitikot jakaantuvat kahteen koulukuntaan sen suhteen, edustaako Juoksuhaudantie enemmän viihdettä vai korkeakirjallisuutta.
   ellauri058.html on line 432: Kriitikot ovat eri linjoilla hyvän kirjallisuuden kriteereistä. Jokinen nimeää neljä kriteeriä. Ensimmäinen kriteeri on se, että kirjallisuus on monipuolista ja luokittelematonta. Kriitikot arvostavat kirjallisuuden moniaineksisuutta ja kokeellisuutta. Toinen kriteeri hyvälle kirjallisuudelle onluova kieli tai tapa kirjoittaa. Kielen tulee olla luovaa, ja aiheiden käsittelyssä on yksilöllisiä piirteitä. Kolmas kriteeri on kirjallisuuden vaativuus. Kirjallisuuden pitää haastaa lukijaa älykkyydellään ja kielen avulla siten, että lukija pysyy valppaana. Neljäs kriteeri korostaa aihepiirien laajuutta. Kirjojen aiheet kattavat tasaisesti yhteiskunnan eri alueita ja suurta osaa muuta elämää. Aiheet kattavat niin hyvän kuin pahan. Jokinen esittää, että aihekirjoa yhtenäistää suomalaisuus. Kritiikeissä keskustellaan suomalaisesta identiteetistä ja suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin murroksesta. (Jokinen 1997: 32–33, 43–44, 77–79.) Kriitikoiden huomio kiinnittyy siis enemmän teosten muotoihin ja haastavuuteen kuin samaistettavuuteen kuten tavallisen lukijan huomiosta voidaan päätellä.
   ellauri058.html on line 435: Hitto tässähän tää nyt on, checklist hyvälle kirjallisuudelle. Kimmo Jokinen voittaa! Hyvä Kimmo! Käydäänpäs tällä kriteeristöllä läpi vähän Hotakaista.
   ellauri058.html on line 440: Luova kieli ja tapa kirjoittaa:
   ellauri058.html on line 441:
   Jerry Cottonin tasoa. Mut Jerryjähän kirjoittikin oikea kirjailija, nimittäin joku Raivio. Ei kuitenkaan se pieni Kari.
   
   ellauri058.html on line 452: Graduntekijä on huomaavinaan, että kirjallisuuskritiikkikin on lipsumassa nettiteeveen perässä kohti Rotten Tomatoes -tyyppistä yksiliitistä mutustelua tyyliin yhdestä viiteen tomaattia. Ja tottahan se onkin, että 200M kärpästä tietää paremmin kuin 3 kriitikkoa millä tulee olemaan rahallista menekkiä.
   ellauri058.html on line 454: Äidinkielen opettajat ja kirjastoalan työntekijät ovat yleisimpiä kirjablogin kirjoittajia. (Jalkanen & Pudas 2013: 56–58, 67–88.) Teetin itsekin blogisteille pienemmässä kaavassa olevan kyselyn, jossa kysyin heidän ikäänsä, sukupuoltaan, ammattiaan, koulutustaan ja asuinpaikkakuntaansa. Tämän avulla pystyn luomaan heistä lukijakuvaa. Lähetin kyselyn kaikille 43 kirjoittajalle ja sain vastauksen 24 kirjoittajalta, jolloin vastausprosentti on 56 %. Saamani tulokset vastasivat pitkälti Jalkasen ja Pudaksen saamia vastauksia. Yleisesti luonnehdittuna tyypillinen kirjablogisti on eteläsuomalainen korkeakoulutettu 38-vuotias nainen, joka on ammatiltaan opettaja. Tarkemmin analysoituna ikähaarukka on 20–65 ikävälillä. Kaikkein eniten vastaajia oli 20–29 ja 30–39-vuotiaiden ikähaarukasta. Heitä on yhteensä 14 kappaletta. Yllättävintä oli havaita, että aineistossani oli muutama eläkeikäinenkin. (Katso tarkemmin Taulukko 1.)
   ellauri058.html on line 458: Aineistoni on naisvaltainen. Vastaajista 83 prosenttia on naisia. Kappalemäärissä 20 onnaisia ja miehiä neljä. Luvut vastaavat aika pitkälti tämänhetkistä trendiä. Suurin osa kirja-bloggaajista ja yleisestikin bloggaajista ovat naisia. (Jalkanen & Pudas 2013: 51.)Koulutuksen, ammatin ja asuinpaikkakunnan suhteen onenemmän hajontaa. Vastaajilla suurimmalla osalla on korkeakoulututkinto. Vain kahdella on toisen asteen koulutus. Kolme vastaajaa ilmoitti, että heillä on joko alempi tai ylempi korkeakoulututkinto, mutteivät kertoneet, minkä alan. AMK-tutkinnon suorittaneet olivat pääsääntöisesti terveys-ja viestintä-alalta. (Ks.Taulukko 2.)
   ellauri058.html on line 460: Kielitiede ei ole enää sexikästä. Huotarin Peirceltä apinoima jako syntaxi, semantiikka ja pragmatiikka saavat tehdä tilaa gradun menetelmäluvussa vanhemmille samansisältöisille sanoille formaalinen, sisällöllinen ja kontextuaalinen. 2 ensimmäistä palautuu Aristoteleeseen, kontexti kexittiin 1500-luvulla. Graduntekijän teoreettinen innovaatio on "subjektiivinen kontexti", johon menee mutuaines.
   ellauri058.html on line 462: Ihan jännittää kuulla, mitä tämä porukka on mieltä kotirintamamiehistä. Oliko Kari-Matti oikealla asialla vaiko eikö? Ize Kari panee jopa naispoliisi Maritan peukuttamaan nyhjäkettä. Nyhjäkkeeltä oli opinnot jääneet kesken niinkuin Karilta. Se oli psykopaatti niinkuin nähtävästi Karikin.
   ellauri058.html on line 466: Juoksuhaudantie mielletään naisten keskuudessa hyvin vahvasti miehille suunnatuksi teokseksi. Miesblogistit eivät käsitelleet lukijuutta. Monissa teksteissä esitetään voimakkain sanakääntein, että kyseessä on erityisesti miesten kirja, koska se sisältää paljon miesmäisiä piirteitä ja äijäilyhenkeä.
   ellauri058.html on line 468: Juoksuhaudantien Matti Virtanen nähdään blogiaineistossa ainoastaan negatiivisesti. Hänen tekojaan tai luonnettaan ei ymmärretä, ja hän on muutenkin ahdistava. Häntä ei voi edes ottaa huumorimielessä, niin yliampuviksi hänen tekonsa mielletään. (Kaisa 2012,B;Sara 2011, B.) Myös pohditaan, miksei kukaan puutu hänen toimintaansa. Onko hän niin syrjäytynyt, ettei kukaan huomaa häntä? Riina(B)kysyykin, ”ovatko [Matin] kanssaeläjät oikeasti niin sokeita ja omaan napaansa tuijottelijoita kuin Hotakainen antaa ymmärtää?”
   ellauri058.html on line 470: Ristiriitaisuudet Matin persoonallisuudessa hämmentävät joitakin blogisteja. "En vieläkään tiedä: pidinkö Matista vai vihasinko häntä kuitenkin enemmän? Hänessä on niin monta erilaista puolta." Hän osasi tehdä hyvää makaronilaatikkoa. Hän osasi kuristaa Taiston pojan Viki-suomenpystykorvan, joka oli autuaan tietämätön tapahtumista. Vikki-koira joutui näsän käsiin.
   ellauri058.html on line 472: Helenasta pönttölukijat eivät ota selvää: onko se kylmä, izekäs vai epävarma? Teosten lopetukset keräävät jonkin verran myös kuvailua. Odotin enemmän tulkintaa, mutta sitä ei valitettavasti esiintynyt. Juoksuhaudantien lopun motiiviksi ehdotetaan Matti Virtasen mielenvikaisuutta ja maanisuutta. Juoksuhaudantien tapahtumat ovat kaikessa paradoksisuudessaan överiä, jopa siinä määrin, että ne tylsistyttivät ainakin Sannaa (2012, B).
   ellauri058.html on line 474: Blogistien keskuudessa hänet nimetään mestarikirjoittajaksi ja hänen kirjailijantyötään arvostetaan poikkeuksetta (esim. Arja 2011, B). Lukija odottaa löytävänsä tiettyjä piirteitä lukiessaan, niin sanottua tuttua tai taattua Hotakaista. Nämä piirteet ovat vuosien saatossa muodostuneet seuraaviksi: huumorin yhdistäminen traagisuuteen, kielellinen leikittely, näkökulmatekniikka ja moniäänisyys sekä ajankohtaiset teemat. Juoksuhaudantien henkilöitä yleisesti pidetään samaistuttavina. Nimet ovat perinteisiä suomalaisia nimiä.
   ellauri058.html on line 476: Ne jotka eivät jostain Hotakaisesta pitäneet, hätääntyivät. Muut ovat pitäneet, miksi minä en pitänyt? Kysymys toki on kirjallisesta mausta, joka vaihtelee lukijasta toiseen. Kaikki eivät voi pitää kaikesta. Varmasti lukijassa saattaa syntyä hämmennystä ja huolestumista, kun poikkeaa massasta.
   ellauri058.html on line 485: Mitä voi tulla melkein mykkyyteen saakka sulkeutuneesta ja estoisesta Helsingin yliopiston kirjallisuudenopiskelijasta? No Hotakainen. Ostoskeskus-Suomen Väinö Linna. Tuulipukumaan kronikoitsija.
   ellauri058.html on line 492: Mitä yhteistä Hotakaisella ja Slimenonilla? Molemmat on pahalta haisevia ketjupolttajia jotka karsastavat raittiita. Mitä muuta yhteistä? Molemmat olivat laskukkaita ex-pikkuporvareita persuja kunnes saivat menestystä kirjailusta ja omaxikin yllätyxexeen muuttuivat nousukkaixi porhoixi. Molemmille jäi silti päälle persuasenne jolla karsastavat onnekkaampia syntyperäisiä kermaperseitä. Slimenon kadehti rikkaita flaamilääkäreitä ja Karzu rivi- ja omakotitaloasukkaita.
   ellauri058.html on line 494: Hotakainen hörppii kahvia ja tupakoi. Kirjailija Kari Hotakainen ylistää edesmennyttä Princeä. Hotakainen sytyttää tupakan ja innostuu muistelemaan Princen salamyhkäistä persoonaa. Kirjailija ottaa poptähden kuoleman erityisen raskaasti, sillä 57-vuotiaana kuollut Prince, koko nimeltään Prince Rogers Nelson oli hyvin lähellä 59-vuotiaan Hotakaisen ikää.
   ellauri058.html on line 499: "Professori" Lasse Pöysti antoi "maisteri" Hotakaiselle kirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Gradu pakinoitsija Aapelin tyylistä jäi vaille ensimmäistäkään riviä.
   ellauri058.html on line 500: Hotakainen muistaa yrittäneensä puhua WSOY:n silloista kotimaisen kirjallisuuden päällikköä Vilho Viksteniä puhelimessa ympäri. Hän halusi Helsinkiin neuvottelemaan runoistaan. “Ei se murukahvin juominen täällä niitä paskoja miksikään muuta”, töksäytti Viksten.
   ellauri058.html on line 502: Eräs lukija möläytti hänelle jalkakäytävällä, että hankki romaanin vain koska se oli palkittu. “Hirveä kirja!” mies ähkäisi. Hotakainen on kuullut myös marinoita, ettei kirja auttanut ollenkaan rintamamiestalon ostossa. Toki hänen arkensa muistuttaa monen miehen arkea. Vaimo Tarja on äänisuunnittelija televisiossa. (Ennen se oli tarkkailija.) Tyttäret Roosa ja Kaisa ovat kahdentoista ja viiden. Perhe asuu omakotitalossa Pakilassa, isännän tarkennuksen mukaan erillistalossa. Taloyhtiöön kuuluu kolme taloa, joista jokaisella on oma pieni piha. Hän irvistää. “Pihan pienuus on siunaus. En ole mikään multanäppi.” Silti vittu Pakilassa omakotitalossa. 2 tyttöä. Taaskin vain halkiohaaroja. Ei jaxanut toistoja yhtä monta kuin isäpappa, joka teki vielä 77-vuotiaana gradua. Ei jäisi siltä opinnot kesken.
   ellauri058.html on line 504: Karzu työskentelee arkisin yhdeksästä kolmeen, säntillisesti kuin verovirkailija. Vauhdikkain Hotakainen lienee hölkätessään maanisesti Keskuspuistossa.
   ellauri058.html on line 505: Kahvit on juotu. Tuhkakuppiin on kertynyt kourallinen natsoja. Mutta vielä kotva kirjailijana, vielä yksi tupakka.
   ellauri058.html on line 510: Kirjainsinööri Antti Tuuri kirjoittaa kuin poliisi. Kuulusteltava kielsi käyttäneensä puolisoonsa puukkoa. Myönsi käyttäneensä hirvipyssyä. Kuulustelupöytäkirjoja. Loputonta referaattia. Mielipiteet on sillä samaa poliisiauton sinimustavalkosta kuin sinivuokoilla. Miten näin luokatonta väsäilijää julkaistaan? Koska muut tönköt suomalaiset peltipoliisit tykkää kerrata siitä isiltä perittyjä ennakkoluulojaan uudestaan ja uudestaan. Pohojalaaset on erityisen syvältä.
   ellauri058.html on line 514: Perza Lässylän sotaromaani Kerron päin mäntyä on veretön kuin Perza ize. Paljon on seliseliä, könpelöitä lauseita. Kaikki selitetään rakkaalle lukijalle, neuvoja satelee neuvottomalle, hyvä ettei jää mikään epäselväxi. Einarin ahterissa käy kylmiä ja kuumia aaltoja. Einar sairastuu epsanjantautiin nääs. Einarin Elsa-vainajalle puikkaamalla Taimilla on jo 2-vuotiaana sirot sääret. Miehiltä käy lastenteko liukkaasti. Satamien tytöt ovat pehmeitä ja kuumia. Liha liikahtaa. Lindroos kuluu pönttöuunin kyljessä kuin talvitakki. Elsa saa Einarilta toisen tartunnan. Ei pääse teholle vaan ottaakin ja kuolee siihen. Taimi jää isosisko Ainolle. Pastori Viksund köhii hihaansa. Perza pelkää vähän kärpäsiä.
   ellauri058.html on line 521: Blogit pyrkivät erottautumaan muista rajaamalla teemaansa hyvinkin tarkasti, kuten Vilja Päätalo tekee. Hän kirjoittaa isoisänsä Kalle Päätalon teoksista blogissaan Päätalolta Päätalolle.
   ellauri058.html on line 523: Tätäpä blogia sietää tsekata, kun lopulta venyn kirjoittamaan Iijoen törmästä. Mitä eroa, mitä yhteistä Huitilanjoen törmäilyihin verrattuna.
   ellauri058.html on line 525: Kalle Päätalo, tuo pölhökustaa Iijoen törmässä, pullistui aika lailla kirjatuotantonsa mukana. Siitä tuli arvonimiprofessori ja Oulun yliopiston kunniatohtori. Rakennusmestarina se ehti olla 5v 1958-1963 ennenkö ryhtyi päätoimisexi muistelmien kirjoittajaxi Treen Kirvestiellä. Mä ehdin käydä kansakoulun ja päästä pikkunorssixi.
   ellauri058.html on line 527: Kaarlo (Kalle) Alvar Päätalo (11. marraskuuta 1919 Taivalkoski – 20. marraskuuta 2000 Tampere) oli tunnettu suomalainen kirjailija. Päätalo tunnetaan parhaiten omakohtaisiin kokemuksiin perustuvista Koillismaa- ja Iijoki-sarjoista, joista jälkimmäinen on omaelämäkerrallinen teos. Päätalon tuotanto sisältää 39 romaania, kolme näytelmää ja kertomuskokoelmaa.
   ellauri058.html on line 537: Monet historioitsijat ovat käyttäneet Päätalon teoksia lähteinään tutkiessaan Koillismaan yhteiskunnallisia oloja 1900-luvun alkuvuosikymmenillä, koska seudun elämästä ei ollut ennen Päätaloa – lukuun ottamatta vero- ja käräjäpöytäkirjoja – kirjoitettu juuri mitään. Ylläri. Päätalon jälkeenkään siitä tuskin kirjoitetaan juuri mitään.
   ellauri058.html on line 539:

   Kasa Veronen kirjoittelee lasitalosta

   
   ellauri058.html on line 541: Se joka kynäilee lasitalossa saa varoa kiviä. HS kriitikko Vesa Karosella ei ole Wikipediassa sivua. Se on ehkä ansaittua. Vesa näyttää kirjoittavan asenne edellä ja vahtivan omaa reviiriä rakkikoiran tavalla. Onnen-Pekka Tarkka kirjoittaa sarjassa 375 humoristia:
   ellauri058.html on line 543: Parhaat muistoni yliopistosta ovat praktikum-kurssien ensimmäisiltä vuosilta 1969–1971. Silloin kirjallisuutta lukemaan tuli poikkeuksellisen lahjakas kohortti nuoria, joista sittemmin tuli keskeisiä tekijöitä kirjallisilla kentillä: kriitikko Vesa Karonen, tohtori Pertti Lassila, professori Juhani Niemi, kustannustoimittaja Paula Pesonen, professori Pekka Pesonen, kustannustoimittaja Anja Salokannel, kirjailija Juhani Salokannel... Samaan joukkoon liittyi tulevia kirjailijoita, kuten Kristina Carlson, Markku Envall, Leena Krohn ja Panu Rajala. Siinä joukossa oli ilo irrallaan. Ilo pinnassa vaikka syän sittemmin märkäni.
   ellauri058.html on line 547: Kirjailija Matti Salminen vekuttaa 24.9.2013 2:00 kriitikko Vesa Karoselle:
   ellauri058.html on line 549: Arvostelija ei pitänyt siitä, että tulin hänen tontilleen, Pentti Haanpäästä kirjan kirjoittanut Matti Salminen arvioi.
   ellauri058.html on line 553: Karosen jyrkästi kieltäydyttyä jätin muutkin tutkijat sivuun, jotta minua ei voisi syyttää puolueellisuudesta. Tutkin kaiken itse ja kerron kirjassani etsinnöistäni. Tätä Karonen pitää itsekehuna. Olisi pitänyt kehua Veskua.
   ellauri058.html on line 555:

   Käännösvirheitä aseissa

   
   ellauri058.html on line 557: Komppania K:n suomennoxen sotatermeistä Karonen löytää virheitä, hänen mukaansa esimerkiksi 'automaattikivääreitä' ei käytetty ensimmäisessä maailmansodassa. Suomentaja Janne Tarmio toteaa vastineessaan Karoselle, että hän valitsi käännökseen termin "automaattikivääri" lähdeaineistoon tukeutuen. Amerikkalaisilla oli sitä paitsi ensimmäisessä maailmansodassa käytössä MI918 BAR, jonka luontevin vastine historiallisissa yhteyksissä on hänen mukaansa juuri automaattikivääri.
   ellauri058.html on line 559:

   Karonen piristyy Neuvostoliiton hajottua

   
   ellauri058.html on line 561: Jo vuonna 1993 eli piakkoin neljännesvuosisata sitten kirjailija-kriitikko Vesa Karonen esitti kolumnissaan Helsingin Sanomissa (22.11.1993):
   ellauri058.html on line 563: ”Ehdotan, että Sillanpään ”Joulukirje diktaattoreille” luetaan radiossa joka joulu. Stalinin, Hitlerin ja Mussolinin sijasta puhuteltakoon nykyhetken verisimpiä ”herroja”: ”Sillä teidän valtanne ei ulotu maan tomua korkeammalle”.
   ellauri058.html on line 565: Tekstissään Karonen luotaa Sillanpään kirjeen saamaa vastaanottoa:
   ellauri058.html on line 567: ”Oikeiston paheksuva reaktio oli Suomessa odotettu. Mutta maassa toimi ahtaissa oloissa myös vasemmisto-vapaamielinen intellektuellien oppositio. Sen asenne Sillanpään saarnaan oli outo. Erkki Valan Tulenkantaja-lehti käsitteli Sillanpään joulukirjettä VAIN Hitleriä ja Mussolinia vastaan suunnattuna, mutta vaikeni Stalinista, jota Sillanpää luonnehti ”verisimmäksi diktaattoriksi”.
   ellauri058.html on line 583: Karoliina Timosen Kirjeitä Iijoelle lähestyy kirjeiden muodossa Iijoen törmien naispuolisia henkilöitä. Päätalon lukijoista iso osa on naisia, korostaa Timonen.
   ellauri058.html on line 585: Iijoki-sarjassakin piisaa naisia niin paljon, että vain osa saa Timosen kirjeen. Hän kirjoittaa myös Kallea suosineille vanhemmille naisille, mutta enemmän saavat sijaa nuoren Kallen naissuhteet ja niiden sukupuoliset sekoilut ja häpeät. Päätalo kirjoittaa nuoruutensa seksuaalisavotoista, ”kotahalosta” ja ”sonnien yöstä” suorasanaisesti. (Ei sentään runomuodossa.)
   ellauri058.html on line 591: Mitä Timonen kirjoittaisi ”hyvälle ja hävyttömälle” Kuusisen Allille, joka leväyttää selälleen Kallen eteen ja kehottaa: ”Teurasta!”? Alli ei saa kirjettä.
   ellauri058.html on line 597: Voimasanat ovat ilmaisukeinona nykymuotia, mutta kärsivät nopeasti inflaation ja tympäisevät. Päätalon kirjoissa noidutaan estoitta, mutta vain henkilöiden repliikeissä. Kustantaja olisi voinut auttaa Heikkistä karsimaan stand up -tyylistä kiroilumaneeria. Heikkisen sietäisi lukea Arto Mustanojan plokia.
   ellauri058.html on line 603: Kasa Veronen siteeraa lisäksi väärin, sanoo Leena Kirstinä os. Horppu, kirjallisuuden professori ja Väinö Kirstinän jälkimmäinen puoliso. "Hän luottaa liiaksi ulkomuistiinsa niin kuin taannoin Päätalon punahongan palan tapauksessa." Mikähän tapaus sekin oli? Nimeä ei löydy.
   ellauri058.html on line 605: Syksyllä 2013 saatiin Helsingin Sanomissa seurata Matti Salmisen ja Vesa Karosen kiivasta sanailua liittyen Pentti Haanpäähän. Salminen oli juuri julkaissut Haanpäästä uuden elämäkerran, jossa hän omien sanojensa mukaan kääntää nurin koko kirjailijan “virallisen” historian. Itsetietoinen tyyli ei saanut pitkän linjan Haanpää-tutkija Karosta syttymään (Vesa Karonen: Reportaasi Pentti Haanpäästä jättää teokset sivuosaan, HS, 15.9.2013).
   ellauri058.html on line 607: Anssi Sinnemäki ei ilmeisesti myöskään ole ollut tietoinen Karosen oletetusta reviiristä, sillä kokenut toimittaja uskalsi viime kesänä julkaista tutkimuksen Haanpään novellikokoelmasta Kenttä ja kasarmi (1928).
   ellauri058.html on line 609: Yrjö Jylhä oli komppanianpäällikkönä rohkea ja päättäväinen sotilas. Hän koetti säästää miehiään, mutta ei aina onnistunut. Joskus tuli törsättyä ihan sikana. Kaatuneista ja haavoittuneista sotilaista sekä tuhotuista kylistä muodostui Jylhälle painajainen, joka raastoi hänen mieltään loppuelämän. Viimeiseksi jäänyt runokokoelma Kiirastuli kuvaa koskettavasti talvisodan kauhunnäkyjä.
   ellauri058.html on line 611: Yrjö Jylhän elämäkerta on realistisuudessaan raskasta luettavaa. Jylhä sai vaimoltaan syfiliksen, joka osaltaan teki hänen viimeisistä vuosistaan järkyttäviä. Kirjalliset työt eivät edenneet toivotulla tavalla. Mielen pohjalla painoivat kuitenkin eniten talvisodan kauhut ja menetykset.
   ellauri058.html on line 612: Jylhä päätti päivänsä oman käden kautta. Kirjoituspöydälle oli jätetty Kiirastuli- kokoelman viimeinen aukeama runon Näky loppusäkeistön kohdalta. "En tiedä mitä vastaisin, mun on niin raskas olla, kuin pätsissä mä seisoisin tai viime tuomiolla."
   ellauri058.html on line 614: Kirjailija Ponu Rojola arvioi myönteisellä tavalla Ritva Ylösen Päätalo-väitöskirjaa Tervaksinen toteemi. Se on verratonta luettavaa, hän kirjoittaa blogissaan 15.12. Ritvan surkeasta elämästä lisää paasauxessa 50..
   ellauri058.html on line 618: Rojola kirjoittaa saaneensa Kallen uuden kirjan aina jouluksi sirolla omistuksella varustettuna. ”Pakkohan siitä sitten oli kirjoittaa ja kommentoida. Ehkä kriitikko ei ollut kaikkein objektiivisin. Välillä uuvahdin kyllä, enkä totta puhuen jaksanut seurata teossarjaa loppuun saakka. Tuleekohan koskaan aika, jolloin niihinkin tekisi mieli palata.”
   ellauri058.html on line 634: Inhoon talonpoikaista Antti Rokkaa melkein vielä enemmän kuin korseteissa koreilevaa Mannerheimia. Kenzu Ehrnroothin esitys Airaxisen Timpan valajuhlassa oli yhtä möyrästävää huutoa.
   ellauri058.html on line 639: Ykkösvaimo Helvi sai töitä osuuskaupan myyjänä Messukylässä. Hän rupesi kirjoittelemaan Kallen kanssa kesällä 1943. Heidät esitteli yhteinen tuttava (kirjoissa Heikinkallio). He tapasivat ensimmäisen kerran elokuussa 1943, kun Kalle oli lomalla Siiranmäen vankileiriltä, jonne hänet oli komennettu talousaliupseeriksi. Kihloihin he menivät lusijan päivänä 1943.
   ellauri058.html on line 643: Avioliitto oli vaikeuksissa Kallen naisseikkailujen takia. Se oli sota-ajan avioliitto, joka oli solmittu nopeasti montakaan kertaa tapaamatta ennen kihlausta. Kalle ei ollut vielä kypsä avioliittoon, häneltä oli jäänyt nuoruus kesken isän sairauden ja sodan vuoksi. 1953 Kalle valvoi Vesilahdella keskuskoulun rakentamista. Tällöin hän tutustui nuoreen Annaan, jonka saattoi raskaaksi. Tämä lopulta sai Helvin hakemaan eroa.
   ellauri058.html on line 645: Iijoki-sarjan kuvaus Laina Purosesta eli Helvistä ei ole mairitteleva: hän oli usein pahalla tuulella eikä suvainnut alkoholia.
   ellauri058.html on line 655: Tää Seinäjoella lestaadisessa pöndelässä pullistunut paxu muskelimasa päätyi vaatimattomien vaiheiden kautta Kotkaan Pekkas-akatemian rehtorixi ja sieltä saattohoitoon Joensuun Kurjalaan lällyn musikologin syliin. Go east young man. Se väitteli omanlaisestaan izepaljastus- ja pyllistyskirjallisuudesta vielä kuihtuneena sänkypotilaana Joen kaupungissa.
   ellauri058.html on line 662: Muistelija kirjoittaa tulevansa 1950-luvun maailmasta, joka oli ihan toinen kuin nyt. Vittu jätkä tuli pystymezästä.
   ellauri058.html on line 669: Mä en enää lue uutisia. Annan Seijan kertoa ja viisata parhaat palat luurista. Se näyttää hartaalta vanhuxelta vuoteessa joka selaa katkismusta kädet ojossa. Herran valo loistaa hartauskirjan sivuista.
   ellauri058.html on line 677:

   Pankit: Koronaelpymisen käyrä näyttääkin ß-kirjaimelta, sanoo ”bbzzoiinnnkkk”, haisee perseelle

   
   ellauri058.html on line 679: Kirjoittanut toimitus
   
   ellauri058.html on line 683: Ei kommentteja artikkeliin Pankit: Koronaelpymisen käyrä näyttääkin ß-kirjaimelta, sanoo ”bbzzoiinnnkkk”, haisee perseelle
   ellauri058.html on line 693: ”Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että talouden nousukäyrä Suomessa muistuttaa G- tai F-kirjainta, tai mahdollisesti varjokuvaa kaniinista. Toisaalta Ruotsin kohdalla suunta on pikemminkin Alavuden kirkonkylän muotoinen”, pohtii talousanalyytikko Ossi-Manni.
   ellauri058.html on line 704: Näin haistattaa kokoomuxen Kirsi Nännipiha nettihuijareille jotka kiristää mielenvikaisilta bitcoineja varastettuaan niiltä sairaskertomuxia. Avun pyytäminen ei ole koskaan häpeällistä, sanoo Kirsti oikeutetusti, mutta uskovatko miljoonat kumikaulat sitä?
   ellauri058.html on line 706: Tismalleen! Kerrankin on kokoomuslainen oikeassa eikä vaan oikealla. Jos noi halunkit joutus mun käsiini niin mä ruuvaisin niiltä henkilökohtaisesti irti niiden pikku rupukikkelit. Ja laittaisin värikuvat niistä ja niiden irtaimista kikkeleistä Instagramiin. Konna A, sen giguli A', konna B, sen mulkeroinen B'. Varokaa näitä. Potkikaa niitä persuxiin jos tapaatte. Ne tunnistaa siitä et ne pissii istualtaan.
   ellauri058.html on line 716: It has generally been thought that King Herod died at 69 years of age from complications of gonorrhea. Dr. Jan Hirschmann, a physician at the University of Washington School of Medicine in Seattle, decided to explore further, and presented his diagnosis at the Historical Clinical Pathologic Conference (CPC).
   ellauri058.html on line 718: Dr. Hirschmann said he decided to focus on the symptom of itching. “At first, I considered Hodgkin’s disease and some diseases of the liver.” Chronic kidney disease covered all of Herod’s symptoms except gangrene of the genitalia. Dr. Hirschmann figured that the most probable cause of King Herod’s death was chronic kidney disease complicated by Fournier’s gangrene, which is an unusual infection affecting the male genitalia.
   ellauri058.html on line 722: Hirschmann presented his research at the Clinical Pathologic Conference in Baltimore, US. Since 1995, the annual conference has examined the cause of death of famous figures, including Alexander the Great (typhoid fever from a contaminated pork chop) and Edgar Allen Poe (rabies).
   ellauri058.html on line 733: Nasta raamis on lasten raamattunettitelkkari, jossa huvittaja ja opettaja Mila Lehtonen kertoo ihmeellisiä Raamatun tositarinoita piirtäen ja maalaten kuin Kylli-täti. Hänelle pitävät seuraa koiraneidit Nasta ja Pinni.
   ellauri058.html on line 742: Johannes yökastelija oli nasiiri ja kasteli muita nasiireixi aikovia. Ruokkoamaton kulkuri kuin Maigretin Petr le Letton nuorempi.
   ellauri058.html on line 744: Varmaan suuta kuivasi kun söi vaan villihunajaa ja sirkkatahnaa kuin joku fennovegaani. Ja kolokvinttia.
   ellauri058.html on line 750: Vaan pää jäi käteen vetävän käteen loppupeleissä. Pauhaavan nasiirin pauhu katkesi kuin leikaten. Kolmas huti ja palo kotipesälle kuin ammoin koulupesixessä Johixen kenzulla.
   ellauri058.html on line 753:

   Jairus horisee

   
   ellauri058.html on line 755: Kapernaumin synagoogan esimies Jairus horisee Tatu Vaasikiven romskussa. Mitä muuta mieli janosikaan elämänpäivien lyhetessä kuin tuttujen maisemien kazelemista.
   ellauri058.html on line 759: Jairus oli varmaan jo palaamassa takaperin poikavuosiensa aamuihin, jolloin ei ollut mitään selvää tuntien kulkua, vaan vallizi pelkkä ajaton oleminen. Hän kuunteli ja ihmetteli nykyisyyttä. Uuden ajan olot olivat jääneet hänelle aivan vieraixi. Se merkizi vanhuutta, pitkän elämän parasta ennen leima näkyi jo selvästi hänen hämärissä kasvoissaan ja kumarassa varressa.
   ellauri058.html on line 761: Horiseva vanhus ihmettelee nykyisyyttä: Amundsenin meri ja Siperian ikirouta ovat jo parasta ennen päivän ohize. Japani ja BP lupaavat olla lämmittämättä ilmastoa enää vuonna 2050. Mutta on jo liian myöhäistä. Trump ei lupaa mitään, paizi jatkaa törkymöykkyilyä. Samoin Brasilia ja Rule Britannia. Ruozissa on yxityiskouluja, joissa opetus on vaan englannixi koska saatiin halvat opettajat Intiasta. Göteborgin juippien mielestä on kovixinta pukeutua pehmyreihin ja vyölaukkuihin, koska huumelankareilla on sellaiset. Uuden ajan olot jäävät vanhuxelle aivan vieraixi.
   ellauri058.html on line 769: Meleagros syntyi Gadarassa filistealaisten maassa, mutta asui Tyroksessa ja Kosin saarella. Gadara oli alkuperältään hellenistinen kaupunki, ja sen kreikankielinen yhteisö säilyi kristinuskon ajalle asti. Meleagroksen vanhemmat kuuluivat kaupungin hyväosaisiin. Hänen isänsä nimi oli Eukrates. Meleagros itse oli luultavasti kaksikielinen, mutta hänen teksteissään ei juuri ole tunnistettavia syyrialaisia aineksia. Poikkeuksena on Kevätruno, joka kuvaa kotiseudun maisemia, ja saattaa pohjautua syyrialaiseen kansanrunouteen. Kirjoittaessaan antologiaansa Meleagros asui jo Kosilla.
   ellauri058.html on line 771: Meleagros kirjoitti lukuisia omia epigrammeja eri tyylilajeissa: kuvailevia, muistelevia ja eroottisia. Lisäksi hän kirjoitti filosofisia esseitä, joista on säilynyt jälkipolville vain kaksi mainintaa. Hänet mainitaan kyynikkona, ja kyynisyys filosofisena käsitteenä näkyy myös hänen runoissaan.
   ellauri058.html on line 777: The poet first came out as gay in his 1975 work In & Out, which was initially available only in a privately printed version in limited circulation. The work did not gain general publication until 1989.
   ellauri058.html on line 779: Following the death of his partner of more than 30 years, the philosopher Samuel Todes, Hine lived in semi-retirement in Evanston, Illinois. Hine died of complications of a blood disorder on August 20, 2012 at the age of 76. Varmaan AIDS. Pueriilit runot on kuiteskin omistettu "for Jerry". Hmm. Ezellanen Jami.
   ellauri058.html on line 783: Desire is like a hurricane. Accept
   This loving mariner into your port.
   ellauri058.html on line 785: VII STRATO Loose girls lose their grip. They wear cheap scent. Their kisses aren’t sincere or innocent. Sweet smut is one thing they’re no good at talking. Their looks are sly. The worst is a bluestocking. Moreover, fundamentally they’re cold; They’ve nothing for a groping hand to hold.
   ellauri058.html on line 799: The twelfth book of The Greek Anthology compiled at the court of Hadrian in the second century a.d. by a poetaster Straton, who like most anthologists included an immodest number of his own poems, is itself a part of a larger collection of short poems dating from the dawn of Greek lyric poetry (Alcaeus) down to its last florescence, which survived two Byzantine recensions to end up in a single manuscript in the library of the Count Palatine in Heidelberg — hence its alternative title, The Palatine Anthology, usually abbreviated to Anth. Pal. This particular, indeed special, collection contained in Book XII subtitled The Musa Paedika or Musa Puerilis, alternately from the Greek word for a child of either sex — and girls are not wholly absent from these pages — or the Latin for “boy,” consists of 258 epigrams on various aspects of Boy Love or, to recur to the Greek root, paederasty.
   ellauri058.html on line 803: The family unit, however defined, is itself a comparatively recent invention or convention; for whereas the bond of mother and child remains for our kind as for each of us the earliest form of attachment, among adults — and we should never forget that adulthood began much earlier in earlier times — it was the group, the horde, or that most decried yet most prevalent group, the gang. Gangs, first I suppose for hunting game, are to be found not only on streetcorners but in board rooms, the most common and powerful type of the gang being the committee. The group for and within which these poems were composed and circulated was neither a gang nor a committee — itself a martial term originally — but a court, neither an academy nor yet an institute; these rather than those high-flown heterosexual fantasies of the twelfth century represented the first form quite literally of courtly love.
   ellauri058.html on line 810: 1. I wish to let the reader know that I myself am sexually conservative: I am married, faithful to my wife, and a father. In this review I plead …castum esse decet pium poetam / ipsum. uersiculos nihil necesse est, qui tum denique habent salem ac leporem , si sunt molliculi ac parum pudici. Tää on Catulluxen runosta 16 joka alkaa Pedicabo ego vos et irrumabo. Teivas Oxalan unohtumattomana käännöxenä Suuhun myös peräpäähän teitä tökkään. Siellä sanotaan: Hartaan näät runoniekan siivo olla kuuluu, voi toki värsyt olla toisin; silloin niissä on sukkeluutta, suolaa, pehmeet jos ovat eikä liian siivot. Kovia munia ja pehmoisia värssyjä. Vanhana on pikemminkin toisin päin.
   ellauri058.html on line 864: Magdalan Mariasta on lännen ja idän kirkoilla eri käsitys.
   ellauri058.html on line 886: Mix toisten seksielämä kiinnostaa niin kovasti? Esim. katolista kirkkoo. Ja luterilaistakin. Ett homoja ei vihitä.
   ellauri058.html on line 905: Reviirin rakennus, lisääntyminen ja kilpailu.
   ellauri058.html on line 909: Kun siihen kuuluu "rakkaus", sosiaaliset suhteet yms. mitä kirjallisuudessa kuvataan. Kaiken tietenkin voi redusoida noihin kolmeen, mutta se vaan on - supertylsää.
   ellauri058.html on line 950: Vuonna 1933 julaistussa Kirjassa Ecluse No 1 Megree on lähdössä varhaiseläkkeelle pöndelle. Slimenon oli vasta 30 vee! Olikohan sillä kolmenkympin kriisi. Kirjassa Maigret 1934 sama tematiikka jatkuu.
   ellauri058.html on line 952: Jules Maigret naît à Saint-Fiacre (se oli se lapioon nojaava misogyyni puutarhapyhimys!) dans l’Allier, en 1887, ce qui ne l’empêchera pas de n’avoir que 58 ans en 1967. Se on kuin Roope Ankka, vanha muttei vanhene.
   ellauri058.html on line 954: Dans les romans, il apparaît comme ayant entre 45 et 60 ans. Quand Simenon crée son personnage il lui donne entre 40 et 45 ans et comme il pensait que de toute manière son commissaire devait prendre sa retraite à 55 ans, on peut estimer que le commissaire à la retraite qui apparaît dans le roman Maigret a un peu plus de 55 ans.
   ellauri058.html on line 956: En fait Maigret avait pris sa retraite en 1934, à l'occasion du roman intitulé Maigret et qui aurait dû être le dernier de cette série littéraire. Eläkkeelle lähdöstä on myös täs Eclusessa. Ei kauheen johdonmukaista.
   ellauri058.html on line 958: En 1912, il se marie avec Louise, une Alsacienne, dont la sœur vit à Colmar et a un fils qui fera une brève carrière dans la police. Rouva Maigret oli hyvin koulutettu saxanpaimenkoira. Toi Maifretille aamulehden tohvelit ja heilutti sen häntää.
   ellauri058.html on line 960: Dans la plupart des enquêtes, notamment les premières publiées, les lecteurs le découvrent dans la quarantaine, pesant, massif sous son chapeau melon, ce qui ne l'empêchera pas quelque temps plus tard de passer au feutre mou. Avec son gros pardessus noir, la pipe au bec, mains dans les poches. Julle vetää viinaa olutta viiniä ja aperitiiveja ja polttaa piippua aivan ketjussa. Murahtelee puhelimeen ja ripustaa takasin koukkuun luuria. Eclusessa sen etunimi oli Joose. Kymmenluvulla sillä oli yhtä isot wiixet kuin Daltonin weljexillä.
   ellauri058.html on line 962: À trois ans de la retraite, on lui propose le poste de directeur de la P.J., qu’il refuse. Il prendra sa retraite à Meung-sur-Loire, dans le Loiret. Ongiskelee yxixeen joen rannalla. Vähät välittää vieläkään kiltistä susikoiranartusta. Hajamielisesti taputtaa sen päätä. Kaiken painavuuden ja murahtelun takana se on yhtä narsisti kuin limainen Slimenonin ruipelo. Patbrluuna.
   ellauri058.html on line 966: Meung-sur-Loire: In fiction, it has been described by Alexandre Dumas in The Three Musketeers as the village where d'Artagnan, en route to join the King's Musketeers in Paris, first encounters the villainous Comte de Rochefort. Also in fiction, Meung-sur-Loire is the country home of Chief Inspector Jules Maigret, Georges Simenon's classic crime fiction character. Maigret and his wife Louise eventually retire to their Meung-sur-Loire home, where he spends his time fishing (pike), and she tends, according to her sister, any number of animals.
   ellauri060.html on line 17: ircle">60
   ellauri060.html on line 50: Mitä useamman tehdastuotetun pönttösarjan kazoo, sitä selvemmäxi käy, et geenit ja meemit, jälkeläisten määrä ja rahareviirien kasaus, ne kiinnostaa niin kuvatuxia kuin kazojiakin. Kaikki muu, mukaanlukien välitöntä tyydytystä tuottavat lyxi, sexi ja väkivalta, palvelee vaan samaa asiaa. Aika ikävystyttävää ja tympäsevää. Mut sitähän tää eläminen on.
   ellauri060.html on line 55: Mulla oli taipumusta nuorempana saada raivareita kuten Aku Ankka. Nyt niitä saa Donald Trump, joka on juuri saanut potkut valkoisesta talosta. Kultainen vessanpönttö raahataan pian pihalle ja Aku ize niska peffa kii lentää perässä. Perseessä lappu nuppineulalla: YOU'RE FIRED! Bye fat ass! Slow Joekin taitaa olla aika luikero, mutta onnexi hirmuvanha jo. Jos hyvin käy, se sotkeutuu kengännauhoihinsa ja saadaan kamalasta Harrixesta sekarotuinen naispresidentti vihdoinkin. Pidetäämpä peukkuja.
   ellauri060.html on line 57: Tänään on isänpäivä. Sain lasteni synnyttäjältä lahjaxi seuraavat omavalintaiset kirjat divareista: Slimenonin Maigret à l'ecole, lui-même chez les flamands; Tatu Vaasikiven F.E.Sillanpää ja Yxinvaltias, iraksinen Timo">Timon Airaxinen Vanhuudesta. Timonin kirja on samalta vuodelta kuin Juoxuhaudantie, sinä vuonna mä täytin 50 ja Timon 5 vuotta enemmän. Alkoi vanhuus molemmille häämöttää. Kotivalo on mua 5 vuotta nuorempi, eli oli 45. Hotakainen siis.
   ellauri060.html on line 59: Timo, tuo läski vanha epikuurolainen, on kirjoittanut uuden kirjan vanhuudesta aivan hiljattain. Sen olis saanut Keravan Fidan hyllystä, mutta ei näyttänyt hintansa väärtiltä. Siinä vanha pakkeliperseinen lehmä sanoo ettei vanhan kande utilitaarisesti enää laskea hyvälle ja pahalle pisteitä, vaan parempi on epikuurolaisesti vaan löllöttää.
   ellauri060.html on line 78: Epikuros antiikissa opetti onnellisuutta, joka olennaisella tavalla liittyy mielenrauhaan. Onnea on häiriintymätön tietoisuus omista vitseistä ja paikasta maailmassa. Hyvä on pahan poissaoloa. Kärsimyksen välttäminen on kaikki kaikessa. Kun on elänyt koko elämänsä sordiino päällä, ei omaa vanhenemistaan edes huomaa. Entiset pienet ilot kuten autoilu ja viinin litkutus ovat edelleen matkassa mukana, mitä pienempinä sitä parempi.
   ellauri060.html on line 87: Matti Hällin nimi tuli vastaan Maigret puolustautuu kirjan takakannesta. Matti sanoo siinä, että Maigret on dekkareista ehkä sen lemppari. Mutta vain ehkä. Ilmeisesti Matti on izekin kirjoittanut dekkareita. Ja aivan hemmetisti myös muita kirjoja. Vuodesta 1988 lähtien on Ison Paulin ikäinen Matti roikkunut jo nahkurin orrella, kuten sopiikin nahkatyöläisten lapselle. Siltä kuoli äiti pienenä. Åströmin nahkatehdas oli Oulussa. Tehdas oli aikoinaan Pohjois-Euroopan suurin nahkatehdas. Nahkatuotteiden kysyntä hiipui 50-luvulla Lauri Hakulisen huutaessa Pohjois-Haagan parvekkeelta MUOVI! MUOVI! Ois pitänyt vaan kiinni ison turpansa. Nyt on eläinkunta tukehtumassa tähän ihmeaineeseen. Kohta ei riitä elukoita edes kenkänahaxi. Sori riittääpäs, apinan tai lehmännahkoja, lehmiä on jopa enemmän kuin apinoita.
   ellauri060.html on line 97: Ei sentään, ursuliinit ei edes ole kunnon nunnia vaan jotain pikkulottia. Tyttökoulun opeja. Pikkiriikkisiä nalleja.
   ellauri060.html on line 108: T.S. Eliot ei ollut skotti kuten J.A. Hunter eikä huumormiehiä. Kuten Peter Ackroyd ize, se oli todennäköisesti homo. Se selvinnee tästä tiiliskivestä jos jaxan selata. Ackroyd nyt ainakin tunnetusti on. Homopetteri on kirjoittanut elämäkertoja mm. ennen jo paasatuista henkilöistä William Blake, Charles Dickens, T.S. Eliot, Charles Chaplin ja Sir Thomas More. Tokko ne KAIKKI sentään oli homoja? Tiedä häntä. TS Eliot muistuttaa myös Hotakaista siinä, että se koitti pitää yxityiselämänsä izellään. Eipä onnistunut, kiitos homopetterin. Mitähän salattavaa Hotakaisella on? Onko luurankoja kaapissa?
   ellauri060.html on line 110: Peter first knew that he was gay when he was seven. Somewhat later he had a long-term relationship with Brian Kuhn, an American dancer he met while at Yale. After a nervous breakdown in the late 1980s, Ackroyd moved to Devon with Kuhn. However, Kuhn was then diagnosed with AIDS, and died in 1994, after which Ackroyd moved back to London. In 1999, he suffered a heart attack and was placed in a medically induced coma for a week.
   ellauri060.html on line 113: In a 2004 interview, Ackroyd said that he had not been in a relationship since Kuhn's death and was "very happy being celibate." Eliot-kirja on omistettu jollekulle Richard Shonelle. Ehkä ne oli vaan hyvänpäivän tuttuja.
   ellauri060.html on line 118: Toinen lupaavan oloinen kirjalöydöskaxikko on Mihail Solohovin 'Apinakohtalo' plus 'He taistelivat reviirinsä puolesta' 1943 ja Ritva Enäkosken 'Halu, hinku ja haba, eli miten bodaan kantin kestäväxi' 1993. Kansa taisteli, koiraat kertovat, ja vähän naaraatkin. Solohov sai aherruxestaan Nobelin palkinnon 1965, ja jo sitä ennen Leninin palkinnon. Ritva Enäkosken osalta jury on vielä sisällä. On sillä jo Vuoden innostaja -palkinto.
   ellauri060.html on line 122: Höpsistä. Kuten Enäjärvi eikun -koski ize muutamaa lausetta myöhemmin toteaa, apina on kokonaisuus: fyysisen minämme, sosiaalisen verkostomme ja psyykkisen olemuxemme yhteispeli. Voimme valita asenteemme just yhtä vähän kuin valizemme fyysisen minämme, sosiaalisen verkostomme ja psyykkisen olemuxemme. Se että löysin Enäkosken kirjan hyllystä oli ns. sattumaa, mutta niin on myös sekin että paatuneena vastarannan kiiskenä en usko sanaakaan mitä Ritva höpöttää. Vai olisko se johdatusta? No Solohovin jäyhät miehet kyllä etevästi pullistivat henkistä habaa. Lukematta edes Ritvan opasta.
   ellauri060.html on line 124: Ritva on President of Finnish Positive Psychology Assosiation. Kuvissa se on pyylevähkö virnuileva porsas. Siis vielä 1 posetiivari, näitähän on mulla jo aika monta. Mixi Ritva?
   ellauri060.html on line 126: 1.4.1987 iristo Lenita">Melitta Naiviston suunnittelema ja johtama Suomen vientiä tukeva show ”Success Story Finland” esitettiin Singaporessa. Pääsin seuraamaan business boosterin valmistelua ja toteutusta niin Euroopassa kuin Aasiassa Kauppalehden toimittajana. Vientishow’n esiintyjät olivat varsin mukavaa joukkoa, joten useaan otteeseen jäin rupattelemaan töiden jälkeen heidän seuraansa. Erityisesti huomio kiinnittyi pitkänhuiskeaan, hyvin nuoreen, mutta asenteeltaan aurinkoiseen ja älykkään tuntuiseen mieheen. Etunimenkin kuulin: Macro.
   ellauri060.html on line 136: – Macro ei ole aina positiivinen, hän on apina. Joskus joudun sanomaan, että hampaat irti niskastani, tai toteamaan, että nyt riittää. Osaa hän olla paskamainenkin. Äsken treeneissä hän nauroi, että ”Ritva on tanssiessaan kuin Pertti Kurikan nimipäivät”. Silloin taas ajattelin, että pidä produktiosi.”
   ellauri060.html on line 151: Mä oon nyt 68, mitä Ritva oli et-lehdessä 2016! Vaan enpä tanssi lambadaa edes yli 60-vuotiaiden ryhmässä kuten Ritva, 72, tanssii nyt! (Lähde: Länsi-Savo) Ei ole mulla habaa eikä kanttia! Hyvän olon harjoituxia kirjan lopusta: Hytkytä izesi hereille! Hetkuta keskivartalopalloa! Mulla on lambadasta vain pahoja muistoja. Olin sille mustasukkainen kuin Eski ukkeleille.
   ellauri060.html on line 158: Ritun kirja on omistettu suomalaiselle nisulle. Olemme kurssilaisten kanssa pohtineet mistä voisi saada lisää nisua. Tää on 90-luvun lamaopas tytöille. Kun lama puraisi oli gurunnälkä. Ja nisun. Ritu imeytyi gurun kainaloon kuin kissa ja puraisi sen peppua.
   ellauri060.html on line 160: Lama passitti mut Kouvolaan. Fred the Gross teki parhaansa lopettaaxeen senkin. Ei osannut, hirtettiin in effigie. Yliopistolehti vittuili vielä mulle. Sen paska päätoimittaja sai lentopotkut. Siitä lähin oon vihannut tyhjäntoimittajia.
   ellauri060.html on line 162: Kumiankalta pääsee aika ruilaus omakehua. Muzitä työelämässä tarvitaan ja muuta valehtelua. Erottua pitää ettei eroteta. Kun teollisuus loppui tarvitaan enää yxilöitä. 400K työtöntä pyörittää peukaloita kotona. Virkkaa ja syö kaurapuuroa. Me ollaan Toni Niemisiä joka putos olympiakoneesta.
   ellauri060.html on line 164: Kaikki alkaa siitä kun sanot izellesi: minä rakastan minua! Me first! Looking out for number one! Amerikkalaista humpuukia. Tää punkero on ollut ankkana tuhoomassa suomalaista vaatimattomuutta. Siinä 1/15 asiasta missä se on ollut tosi paska.
   ellauri060.html on line 178: Terhokodissakin nauretaan. Hoitajat nauraa saattopotilaille kahvihuoneessa. Täältä lähdetään samasta ovesta kuin tullaan. Päin vittua. Kun oikein vituttaa piirrä siitä kuva. Se helpottaa. Revi siitä, jos tuntuu siltä, tai älä revi.
   ellauri060.html on line 182: Kas ei ole enää 2 Saxaa on vaan 1, Njeuvostola pirstoutui, Jugoa ei ole, Kekkonenkin kuoli, Kekkoslovakia hajosi, the witch ja näyttelijä ohjaa maailmaa oikealle päin, purkaa hyvinvointia. Pankit huijaa, ammattiliitot kuihtuu, kun työläisiä ei enää tarvita. Hienoja juttuja. Mahdollisuuksia. Gurunnälkäisiä ihmisiä. Eikä ilmastosta vielä mitään paiseita. Gap in the traffic kylpyankalle. Nyt kehiin optimistijollia.
   ellauri060.html on line 187: Michelin-äijän eli iraksinen Timo">Timon Airaxelan vanhuskirjasta löytyi vielä yxi kekämies nimittäin Juhani Peltonen, spermajuhani eli tuttavallisemmin runkkujussi. Taas niin nuija suomalainen nimi kuin olla voi. Muuta en siitä tiedä vielä kuin et Timonin mielestä sen Iloisin suru oli jotain hienoa, siis todennäköisesti se on erittäin syvältä Timon pakaroiden välistä. Tässä juonen tiivistelmä kirjan takakannesta. Se kuulostaa kyllä pahalta.
   ellauri060.html on line 189: Haistapaska-kappalainen veetee kirkkoherra Sauli Rekelä on hämmentynyt elämänsä edessä: vaimo Noora, jonka kanssa hänellä on ollut lämmin ja läheinen avioliitto, etääntyy hänestä. Seitsentoistavuotias tytär ei ymmärrä isäänsä. Saulille jää vain poika Aleksi, johon hänellä kehittyy erityisen herkkä suhde.
   ellauri060.html on line 191: Mielikuvituksen lento, komiikka ja musta huumori antavat leimansa romaanille, joka tummasävyisyydessään on elävä ja vilpitön kuvaus perheen ongelmista. Kielen taiturina ja fantastina Juhani Peltosta harva voittaa; tämä kirja on myös luja kouraisu elämän perskannikoihin.
   ellauri060.html on line 193: Kuulostaa pahalta setäilyltä. Hotakaiselta ja Airaxiselta yxissä kansissa. Lisää löytyi jostain kirjaplokista:
   ellauri060.html on line 195: Kirja kertoo papista, joka on menettänyt hammaslääkäri-vaimonsa jota vielä rakastaa ja uskonsa jota julistaa muille. Itsensä hän olisi varmasti tappanut, jollei hänellä olisi poikaa, 11-vuotiasta Aleksia, jonka kanssa hän viettää paljon aikaansa miesten kesken metsissä ja järvien rannoilla. Tyttärestä 17-vuotiaasta Matleenasta ei kerrota paljon. Hän on USA:ssa vaihto-oppilaana ja isä toivoo, ettei tyttö ainakaan saisi AIDS:ia ja alkaisi käyttää huumeita.
   ellauri060.html on line 197: Kirjassa kuvataan hienolla tavalla sisälle patoutunutta vihaa ja raivoa, mustasukkaisuuttakin, joka kirjassa purkautuu järjettömiin väkivallantekoihin, jotka ihmisten onneksi kohdistuvat viattomiin eläimiin karitsaan ja mustarastaisiin, joita pastori Rekelä lahtaa haulikollaan. Kazoppa jumalaut karizaa, se poisottaa maailman synnit. Mustat enkelit on mustarastaita.
   ellauri060.html on line 201: Vaikka kirja on kirjoitettu vuonna 1986, se voisi yhtä hyvin kuvata 90-luvun akateemista pätkätyöläistä, joka joutuu työn perässä kiertämään 'vee-teenä' ympäri Suomessa ja rämpii aineellisessa köyhyydessä. Ja lopulta vajoaa henkiseen yksinäisyyteen, synkkyyteen ja putoaa masennuksen kuoppaan hataran turvaverkon murruttua ympäriltä, jota vieraalla paikkakunnalla ei ole. Sauli Rekelän onni on, että hän tekee töitä vt pastorina paikkakunnalla, joka on hänelle tuttu - ja varsinkin jonka ihmiset ovat hänelle tuttuja.
   ellauri060.html on line 203: Elämä pappina on kuvattu absurdina ja luterilainen kuolema karuna ja suorastaan idioottimaisena rituaalina, jonka pappi kohtaa melkein päivittäin ja jota kuolemaa tekevät ihmiset eivät tunnu tajuavan. Kuoleman lopullisuutta. (Mitäs siinä on tajuamista? Kerran se vaan kirpasee, sanoi pässi kun päätä leikattiin.)
   ellauri060.html on line 207: Erään kerran vaimo Noora vain ilmoittaa vaihtavansa hammaslääkärin ammatin toiseen, ja lähtevänsä töihin muualle Inter-Tora -yritykseen, joka myy kalusteita hammaslääkäreille. Työ edellyttää jatkuvaa liikkumista ympäri maapalloa. Nooralla on ollut jo jonkin aikaa suhde firman toimitusjohtajan kanssa, minkä Sauli varsin pian tajuaa, mutta ei paljasta tietävänsä asiaa.
   ellauri060.html on line 211: Kirjan kerronta ei ole koko ajan realistista vaan siinä on fantastisia piirteitä esimerkiksi kun pastori kulkee pitkin Viluvaaran hautausmaata.
   ellauri060.html on line 218: - Armas Antinjoki! Siirtynyt ilmavoimiin silloin ja silloin.
   
   ellauri060.html on line 223: Yksinäisyytensä keskellä hän tutustuu paikalliseen kirjailijaan, ateistiin R.J.J. Murtokiveen, jonka kanssa ystävystyy. Tää Murtokivi on selkeästi Jussin alter ego, se iloisempi versio. Murtokivi tarjoaa heti ensitapaamisen yhteydessä pastori Rekelälle viinaa, saunaa, selänpesua ja tolstoilaisuutta.
   ellauri060.html on line 227: Lisäksi kirjailija kertoo pitävänsä aina mukanaan kahta kirjaa Franz Kafkan "Linnaa" ja Jorge Luis Borgesin "Haarautuvien polkujen puutarhaa". Kirjoja hän nauttii niin kuin toiset mielialalääkkeitä tai päästäkseen paniikkihäiriöistään. Lisäxi se polttaa koko ajan (hyi) Champs Elysees röökiä. Aika vastenmielinen koko ilmiö. Ei ihme että Tuula lähti lätkimään.
   ellauri060.html on line 229: Autiolle saarelle kirjailija Murtokivi ottaisi tukun kirjoja. Ensimmäisenä se ottaisi Daniel Defoen "Robinson Crusoen elämä ja kummalliset seikkailut" teoxen (josta lisää alempana). Hänellä on tanakka usko, että se olisi kuitenkin perehtynyt guide siiden, mitä tulisi pakkopaikassa elämisen ja olemisen opiskelemiseen. Mitähän muuta minä ilmoitin sille toimittajalle (miettii Murtokivi)? Oli siinä ainakin Fedor Dostojevskin "Karamazovin veljekset", Federico Lorcan ja Pablo Nerudan runoja, Herman Melvillen "Moby Dickyn eli Valkoisen valaan", Samuel Beckettin "Hän tulee huomenna", Anton Tsehovin novelleja sekä Thomas Mannin "Kuolema Venetsiassa", Pentti Haanpään kertomuksia valikoiman sekä omista kirjoistani lohdukseni vielä "Mäkimökin tyttö ja tahdikas juomari", se on todella priimaa, lähes ylittämätöntä lyyristä proosaa! Ja kolme hyvin säilynyttä raamattua. Aika sekalaista skeidaa siis.
   ellauri060.html on line 231: Daniel Defoe (/dɪˈfoʊ/; born Daniel Foe; c. 1660 – 24 April 1731) was an English writer, trader, journalist, pamphleteer and spy. He is most famous for his bestselling novel Robinson Crusoe, published in 1719, which is claimed to be second only to the Bible in its number of translations. He has been seen as one of the earliest proponents of the English novel, and helped to popularise the form in Britain with others such as Aphra Behn and Samuel Richardson. Defoe wrote many political tracts, was often in trouble with the authorities, and spent a period in prison for unpaid debts. Laissez faire intellectuals and political leaders paid attention to his fresh ideas and sometimes consulted him.
   ellauri060.html on line 235: Daniel Foe was probably born in Fore Street in the parish of St Giles Cripplegate, London. His father, James Foe, was a prosperous tallow chandler of Flemish descent, and a member of the Worshipful Company of Butchers. In Defoe's early childhood, he experienced some of the most unusual occurrences in English history: in 1665, 70,000 were killed by the Great Plague of London, and the next year, the Great Fire of London left only Defoe and two other guys standing in his neighbourhood. In 1667, when he was probably about seven, a Dutch fleet sailed up the Medway via the River Thames and attacked the town of Chatham in the raid on the Medway. His mother, Alice, had died by the time he was about ten.
   ellauri060.html on line 237: Defoe later added the aristocratic-sounding "De" to his name, and on occasion made the bogus claim of descent from the family of De Beau Faux. His birthdate and birthplace are uncertain, and sources offer dates from 1659 to 1662, with the summer or early autumn of 1660 considered the most likely.
   ellauri060.html on line 249: Daniel Defoen bestselleri Robinson Crusoe oli esikuvallinen kolonialistinen rags to riches story, jossa yritteliäs haaxirikkoinen orjakauppias rakentaa izelleen uuden plantaashin ja hankkii sinne tyhmän mutta kiitollisen neekerin nimeltä Perjantai. Suurin osa tarinasta kertoo miten nokkelasti Robinson hankki izelleen omaisuuxia. Loppupeleissä kotiinpäästyä siitä tuli niin rikas ettei se tiennyt izekään. Just tollasta kapitalistista laissez faire roopeankka unelmointia. "Tuskin voi kuvitella tylsempää kirjaa kuin Robinson Crusoe. On surullista nähdä lasten edelleen lukevan sitä", kirjoitti filosofi Gilles Deleuze kirjasta."
   ellauri060.html on line 250: Se on kapitalististen compound interest-ajatusvirheiden aarrearkku:
   ellauri060.html on line 264: Juhani Peltonen syntyi 12. toukokuuta 1941. Hänen kuolemastaan tuli 25. helmikuuta kuluneeksi 13 vuotta. Kirjailijan leski Tuula Nurmi kertoi pariskunnan yhteiselosta Radio Hämeen haastattelussa. Jussi oli Korson poikia. Niillä oli siellä ompputila. Juhani heitti lusikan nurkkaan Lopella. Varmaan tappoi izensä viinalla.
   ellauri060.html on line 266: - Hulvatonta huumoria olemme lasten kanssa kaivanneet, ja keskusteluja, joita käytiin pitkillä kävelylenkeillä. Siellä puhuttiin lapinkoiriemme tempuista ja kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Tuula ei taida olla huumormiehiä. "Hulvaton" ja "lapinkoiriemme temput". Ihmekös tuo että Jussi masentui.
   ellauri060.html on line 268: Peltonen oli huumoristaan huolimatta pohjavireeltään surumielinen, kertoo Tuula Nurmi. Hän keskittyi myös kirjoitustyöhön täydellisesti.
   ellauri060.html on line 269: - Kirjallisuusvaiheessa pommin olisi voinut pudottaa huoneen toisessa päässä eikä se olisi häirinnyt häntä.
   ellauri060.html on line 270: Arki jäi siis vaimon kontolle, kun kirjailija kirjoitti. Hänestä tuli tosin muusia ihan vapaaehtoisesti, 60-luvun alussa.
   ellauri060.html on line 272: - Kun menimme naimisiin, hän kirjoitti yöllä ja minä kävin päivällä töissä, eihän siitä tullut mitään. Eräällä kesälomalla hän sitten käänsi itsensä päivärytmiin. Kirjan syntymisessä kahdeksan kuukautta oli mietintää ja muistiinpanojen tekemistä ruutuvihkoihin ja neljä kuukautta sitten vanhan kirjoituskoneen naputtelua kahdella sormella, kertoo Tuula Nurmi.
   ellauri060.html on line 276: - Seminaarissa on kaksi johtolankaa: teemaksi tuli Elmo, mutta myös muu tuotanto. Nyt tuodaan esiin Juhanin moninaisuus, hän on suurempi kuin Elmo itse, kertoo Tuula Nurmen aviomies, seuran varapuheenjohtaja Risto Nurmi. (Taitaisi runkkujussi olla vihainen jos tietäisi, että vaimo elää sen kanssa iloisena leskenä! Tai ehkä se jo tiesikin, kun kirjotti sitä iloisinta surua. Se Inter-Toran mies oli takuulla Risto. Runkkujussin seuran eka puhis oli Sorsan Kalevi. Alaspäin on kyllä menty vuotten saatossa. Mitäs Timppa sanoikaan miesmuistin lyhyydestä? Astu lähemmäxi, se on lyhyempi kuin luuletkaan.)
   ellauri060.html on line 278: Seminaarissa kustantaja Harri Haanpää puhuu Peltosen kirjailijakuvasta ja merkityksestä ja esittelee uuden teoxen, Valitut kertomukset. (Hei tää sama Harri Haanpää oli Pervon Jarzan korvaamaton kustannustoimittaja.)
   ellauri060.html on line 280: Lopen uupunut ja ilmeisesti jo lopetettu teatteri (siirryt toiseen palveluun) osallistuu juhlavuoden viettoon esittämällä heinäkuussa Sajaniemen kesäteatterissa Elmon.
   ellauri060.html on line 282: - Harjoituksissa on käyty kerran katsomassa ja erikoisen paljon tämä meitä kiinnostaa, koska ohjaaja Timo Tirri on ottanut ihan uuden vinkkelin siihen, kertoo Tuula Nurmi.
   ellauri060.html on line 283: - Se on siirretty sirkuslaisten tarinoimaksi, siksi käytetään sanaa karnevalistinen. Ehkä ensi viikolla pääsemme jo näkemään kokonaisuutta, hän toivoo.
   ellauri060.html on line 294: kulttuuriJuhani Peltonenkirjailijat
   ellauri060.html on line 298: Pappi Sauli Rekelän elämää seurataan raadollisen läheltä, mutta hellän ymmärtävästi. Hän oli tehnyt karkean virheen, rikoksen itseään kohtaan ryhdyttyään papiksi. Tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi. Omien traagisten virheiden kanssa on vain yritettävä elää. Se on kuin Belgraviassa lordi Brockenhurstin harmaapartainen pikkuveli John, man of cloth, jolta lähtee nahka nenästä maxellessa pelivelkoja. Runkkujussi oli vanhana aika samannäköinenkin kuin tää John!
   ellauri060.html on line 300: Hän kaipaa naista vierelleen, ja jonkin kuvaston kuvien joukossa hän näkee Tuulan luokkatoverin Lotta-Aulikki Mättään (Mätäksen? Mätäsin?), josta oli tullut keskiaukeaman ärvöttäjä jossain porhojen pornolehdessä. Naisen kuvaa katsellessaan hän masturboi ja tuntee samalla huonoa omaatuntoa. Ehkä itsesääliäkin tilanteensa takia. Kun hän oli riittävästi kiihottunut, hän kokosi [lehdestä irrottamansa] sivut ja meni niitten kanssa Nooran vuoteeseen ja antoi spermansa purkautua.
   ellauri060.html on line 302: Miettiessään elämäänsä ja asioitaan - jopa kesken saarnan kirkossa - hänen mielensä tuntuu suorastaan hajoavan kesken lauseen. Viimeiseltä pisaralta ilottomassa surussa tuntuu olevan, kun hän lukee kuulutuksia. Ei yhtään kastettua lasta, ei yhtään avioliittoon kuulutettua paria. Vain kuolleita, vanhuksia ja itsemurhan tehneitä. - Hän tuntee joka käänteessä häpeää sitä kohtaan mitä hän tekee pappina, muun muassa saarnastuolistaan käsin. Esim antaa runkun lentää saarnastuolin kaiteelta. (Onx tää papinvirka sit niiko runkkujussin epäonnistunut kirjailijanura? Jossa ainut ns. valopilkku oli se urheilijaparodiatöräytys?)
   ellauri060.html on line 310: Tällä tarinalla ei ollut varsinaisesti loppua. Tai kirjan loppu oli uuden alku. Tietoisuus siitä että elämä jatkuu, vaikka perhe on hajonnut. Höpön höpön, ei siinä mitään sellasta ollut. Luulet vaan. Nilkka katkesi, iloisin suru et vaan oikea.
   ellauri060.html on line 312: Setämiehen toiveajattelua. Kesti tuntikausia, my foot. Vanhan miehen toiveunia. Viis pistoa ja tiukka tuijotus, more like it. Kirjailija ei tarvi edes pornolehtiä, se kirjoittaa ne ize ja vetää kuivat päälle pygmalionmaisesti. Elämä ja teos. Kappalainen kuumuu Maisa-tytöstä koska se on niin sileä. Kuten Timo tietää, miehet ovat yxinkertaisia otuxia. Tokko aikuisen lapsen äidin lapsuudentoveri Lotta-Aulikki Mätäs oli enää niin sileä että siihen tohti runkata. No ehkä lehti oli vanha numero.
   ellauri060.html on line 316: Toisen vainaan vuoteella veisataan Johannes Ristin sanoittamaa ja J.S. Bachin säveltämää virttä O Ewigkeit du Donnerwort, ruozixi Lasse Lucidor "o evighet din längd förskräcker mig" ja suomexi "oi iäisyys mua pelottaa sun pituutesi". Jostain syystä tämä hieno viisu näyttää pudotetun 1938 virsikirjasta saastaisella 80-luvulla. Voi helvetti 80-luku! Mua ällöttää sun lättäpäisyytesi. Ja rumat keittiöt, ja klinkkerit ulkoseinissä. Typerä Elmo ilmestyi 1978. Iloisin suru ilmestyi 1986. Runkkujussi kuoli vuonna 1998. Figures.
   ellauri060.html on line 322: Lainasin kirjastosta Pahani Julmusen eli J. Peltosen romaanin Iloisin suru. Ihan vaan ku Michelinmies eli Timo Airaxinen sattui kehasemaan sitä. Arvasin siitä eze vois olla aika puhasveristä setämiesjorinaa. Ainaskin sekin taas näyttää aika vähän peitellen puhuvan izestään ja perheestään.
   ellauri060.html on line 324: Ei mulla oo sitä muistikuvaa, että Jussi Peltosen kirjat olis setämiesjorinaa. Onhan sillä Elmokin. Mä rupesin lukemaan Pirjo Hassisen romssua Hämärän aika. Monista sen kirjoista en kylä oo tykännyt. Mutta tää sai vauhtia siitä, että kirjan miehet ei ainaskaan oo punavuorelaisia lattea lipittäviä nappinokkia.
   ellauri060.html on line 333: Peli alotettiin aakkosten alusta ja joka kirjaimen kohdalla piti luetella kirjailijoiden nimiä aina vuorollaan. Voi olla, että kundit myös huijas ja kexi omiaan.
   ellauri060.html on line 339: Mä luulen et Jussin kaunis vaimo kylästyi sen dokauxeen ja masixiin ja rupes styylaamaan sen Nurmen kaa. Siitä äimistyneenä Jude kirjotti tän ilosimman surun.
   ellauri060.html on line 360: Hyvin mahdollisesti. Sillä oli Timo Airaxisen inhoamaa tunneälyä.
   ellauri060.html on line 389: Menisköhän se ihan tolla hinnalla. Timon kirjatkaan ei kai ole mitään bestsellereitä.
   ellauri060.html on line 401: Sarjakirjailija. Lisää Ripasta:
   ellauri060.html on line 426: Michelinmies olisi tyytyväinen jos kazoisi The Good Liarin. Siinä oli just sellasia nuorekkaita teräsvanhuxia kuin mistä Bibemus on kirjassaan Vanhuudesta kirjoittanut. Slaagin saanut Hans Taub sairaalassa taas oli just sellainen mix Timppa pelkää ize tulevansa. Hieno näpäys Bulgarian kultasannasta taustakuvana ja noruva pillimehu halvauxesta roikkuvassa suussa.
   ellauri060.html on line 433: iraksinen Timo">Timo Airaxinen ei ole 375 humoristin joukossa. irpi">Jaakko ja Virpi Hämeen-Anttila ovat. Omat lehmät purivat.
   ellauri060.html on line 448: Ei sentään mainize äitiään Hellevi Arjavaa. Eläkkelle päästyään suunnittelee heti kirjaa Padasjoen linnustosta. Sieltä kai se prutkutti Rauharantaan äidin kaa 60-luvulla nyrpistämään nenäänsä Lealle ja pikku-Matille. Onpa pieni maja! Kun Antti lähtee eläkkeelle rahastosta Nilkki sanoo Perkele! jos on hengissä. Vaikka neuvoo jälkeläisiäänkin välttelemään voimasanoja.
   ellauri060.html on line 450: Antin sukulainen toimittaja Tuomas Manninen kommentoi: Uimahalleissa roiskuttelu on oikeasti vakava tasa-arvokysymys. On oikeasti olemassa kantelevia kilpauimareita, koppavia veetee uimavalvojia ja kostonhimoisia vallasihmisiä jotka jatkaa riitaa hallinto-oikeuteen asti sukanvarresta löytämillään säästöillä. Suomessa on totuteltava tämmöisiin jenkkityylisiin korvauskanteisiin. Tuumaa Anni Swanin mökissä asuva pojanpoikansa Ilta-Sanomien mainio toimittaja Tuomas Manninen. Asia ratkennee vasta KHO:ssa. Kantaja oli hapan ilkimys rva Haapasalo, kriminaalizykologi Salosta, joka sittemmin vielä ärhenteli kun Salo voitti jonkun koripallopokaalin ja "koko Salo hurrasi", paizi tää sitruuna, joka ei kilpaurheilusta perusta. Se tykkää vaan kuntouinnista, kunhan keulijat ei roiskuta. Oiskohan syytä huolestua kun omat mielipiteet nazaa ilmiselviin kusipäihin? Mäkään en siedä eliittiurheilua enkä "koko Salo" tyyppistä kirkonkellojen soittelua. No huolestun kyllä vähän, mutta kantaani en tarkista.
   ellauri060.html on line 454: Olen ollut alakouluikäisenä Kangasniemen markkinoilla kavereiden kanssa katsomassa kun Oliver Hawk hypnotisoi, Haukivuoren Houdini Aimo Leikas pelasi venäläistä rulettia sekä Onni ja Kalevi Suuronen ajoivat surmanajoa. Silloin oli vielä nuorisolle virikkeitä.
   ellauri060.html on line 456: Kyllä. Jänis Vemmelsäären seikkailut oli eka lainaamani kirja #Keitele'en #kunnankirjasto'sta, jonne luvatta hilppasin kirkkometsän poikki. Kotona ei moitittu. Ennen oli kunnollista näiltäkin osin.
   ellauri060.html on line 461:
   ellauri060.html on line 466: A traditional pastoral folk song the popular form of which dates to the mid-19th century. It is largely believed to have been sung commonly during the Sepoy Rebellion of 1857, though no credible source seems to confirm it. If it were true the song likely predates the 19th century, though no published copies of the work exist.
   ellauri060.html on line 473: These lyrics are based on the version performed by the Longest Johns on their livestreams.
   ellauri060.html on line 477: And the blackbirds and thrushes sang on every green spray
   ellauri060.html on line 489: {I must go and leave you Nancy, you're the girl that I adore,}
   ellauri060.html on line 495: you're the girl that I adore.
   ellauri060.html on line 520:

   Sir Terry ja Lady Joanne

   
   ellauri060.html on line 522: Sir Terryn isä tapasi laulaa Pleasant and Delightful viisua pikku Terrylle niiden kävellessä poltetuilla sänkipelloilla. Terryn uus tweedtakki haisi pissalta. Pellot kärysivät sankkaa savua. Siinä kuolivat melodiset leivoxet ja muut jänistä pienemmät pikkueläimet. Muitahan ei Englannissa enää olekaan. Nyttemmin on sänkipoltto kielletty. Boris irrottaa Britannian muista valloista ja onkii sitten ize kaikki omat koljansa. Kalakaveria ei veteen jätetä. Kapteeni Kolja. Hahmon sukunimen Hergé oli napannut koljan englanninkielisestä nimestä. Hänen vaimonsa oli tarjoillut hänelle koljaa kuvaillen sitä: "Se on alakuloinen englantilainen kala – haddock."
   ellauri060.html on line 539:

   Tai sitten ei saa suustaan ulos muuta kuin kirosanojen sarjan, mikä
   ellauri060.html on line 607: hiirulainen
   
   ellauri060.html on line 609: hirtettävä merirosvo
   
   ellauri060.html on line 610: hirviö
   
   ellauri060.html on line 633: ikonoklastin irvikuva
   
   ellauri060.html on line 654: karnevaalimerirosvo
   
   ellauri060.html on line 659: kirottu elikko
   
   ellauri060.html on line 687: lehtikirva
   
   ellauri060.html on line 708: makean veden piraatti
   
   ellauri060.html on line 755: piraatti
   
   ellauri060.html on line 756: pirulainen
   
   ellauri060.html on line 801: saksiravun ektoplasma
   
   ellauri060.html on line 808: siivoton kirpunsyömä öykkäri
   
   ellauri060.html on line 814: sirkus-mussolini
   
   ellauri060.html on line 893: Noidan aseet ovat pride, fear and trust. Talousliberaalin aseita. Pratchettin kiekkomaailman asema Eysenckin politiikan spektrissä eli GAL-TAN asteikolla on kaakossa: ekonominen kapitalistiyrittäjyys ja poliittinen republikanismi. Vaaka-axelilla ollaan oikealla ja pystyaxelilla alhaalla. Maanomistajaparoonille hurraavat menninkäisetkin. Jokaisen on vaan löydettävä oma paikkansa. Ihan sama setti kuin Harry Potterilla. Sir Terry ja Lady Joanne. Pat pat päähän kuningattarelta, Borixelta ja ylähuoneen pojilta.
   ellauri060.html on line 898: Sepoykapina (tunnetaan Intiassa myös nimellä Intian kapina tai Intian ensimmäinen itsenäisyyssota, tosin ideologisesti värittynyt nimitys. Suomenkin punakapinaa kehtaavat nimittävät jotkut kansalaissodaxi. Vapaussotahan se oli!) Sepoijikapina on "yleisesti" käytetty nimitys intialaisten epäonnistuneesta kapinasta brittien siirtomaavaltaa vastaan vuosina 1857–1858. Kapinan käynnistäjinä ja kapinallisten tärkeimpänä taisteluvoimana olivat sepoyt, Bengalin brittihallinnon palveluksessa olleet intialaiset muslimisotilaat. Pakistanilaisia! Pakeja!
   ellauri060.html on line 906: Vapaakauppasopimusten mukana on yxityisten kauppakomppanioiden eli kapitalistijättiyhtiöiden valta palaamassa maailmaan. Muslimien kalifaatille eli yleisemmin ISIS-terrorismin nimellä tunnetulle keski-aasialaisten kapinalle öljy-yhtiöitä vastaan kävi huonosti. Sinne jäivät suomalaisetkin vapaaehtoiset naiset ja lapset ruikuttamaan leirioloihin. Äijät sentään sidottiin kanuunoiden suihin ja ammuttiin tuusannuuskaxi..
   ellauri060.html on line 921: ired.png" height="200px" />
   ellauri060.html on line 926: The Libertarian Party (LP) is a political party in the United States that promotes civil liberties, non-interventionism, laissez-faire capitalism, and limiting the size and scope of government.
   ellauri060.html on line 928: The first official slogan of the Libertarian Party was "There ain't no such thing as a free lunch" (abbreviated "TANSTAAFL"), a phrase popularized by Robert A. Heinlein in his 1966 novel The Moon Is a Harsh Mistress, sometimes dubbed "a manifesto for a libertarian revolution". The current slogan of the party is "The Party of Principal and Dividends".
   ellauri060.html on line 932:

7. 
   ellauri060.html on line 976: Villiers d'Isle-Adam: Histoires insolites (1888)

ellauri060.html on line 979: Vuorottaiset kireät pikkumonologit ruhjoivat tiensä kohti perimmäistä ja arinta aihetta: Karoliinaa, epähuomiossa hukkunutta lasta. (Sama fiba pääsi käymään Därek Breitensteinille Nagussa ja ero tuli siitäkin.)
ellauri060.html on line 983: Aasia kunnossa. Suivaantunut Sauli raivoaa Tuulan mentyä kuin Jankon Betoni, ampuu Nooran ylistämän mustarastaan hirvipyssyllä ja haulikolla, ja leikkaa vasiten terottamallaan vesurilla hirmuisesti kiroten pään irti Nooran ostamalta söpöltä karizalta jolle Noora lässyttää, käskien ohimennen Saulia korjaamaan verannalta papanat.
ellauri060.html on line 985: Ja nyt selviää sen Mättään kuvan kanssa runkkauxenkin motiivi: kyseessä on sexuaalinen salakosto Tuulalle, joka bylsii kaikki arkipäivät ällöttävää Ristoa. Hassuttelu kuuluu aikuistenkin elämään, jopa vanhusten, kuten tiesi kotkan jalkapohjaa kutittava "helpful Henry" K.J.J.Hintikka, sekä Michelin-mahainen iraksinen Timo">Timon Airaxinen Heta Häyryn kanssa telmiessään Tokiossa kun kaxoistornit kaatuivat. Sexuaaliset kostotoimet on apinalle luontaista, kz. esim tätä:
ellauri060.html on line 992: Eräs Stefun asunnolla viihtynyt neitokainen on tosi-tv-tähti Johanna Tiri, 27. Asia paljastui, kun Johanna päivitti pari viikkoa sitten Instagramiin kuvan Stefun asunnolta. Saatesanoiksi Johanna kirjoitti: ”Oli aika makeet löylyt, vai mitä Stefu Therman”.
ellauri060.html on line 994: ISKI MYÖS PRÄTKÄMISSIN! Seiskan tietojen mukaan Stefulla on ollut sutinaa Johanna Tirin lisäksi myös toisen julkisuudesta tutun naisen kanssa. Erottuaan Sofiasta hän tapasi asunnollaan samana päivänä Miss Worldwide Bomber -kisan voittajakaunottaren Laura Rinteen, 29. – Stefu ja Laura olivat tuntikausia kahdestaan asunnolla. Tunnelma lienee ollut läheinen, lähipiiristä paljastetaan.
ellauri060.html on line 1002: Vierailija kirjoitti: Olen pitkään miettinyt että haastan tämän moraalittoman paskalehden oikeuteen joka on vienyt ihmisiltä hengen, työt ja paljon muutakin. Vertaisin tämän lehden asioita pahimpaan henkiseen väkivaltaan mitä ihmislle voi tehdä! Kymmenestä lehdestä yhdeksän asiaa on täyttä paskaa! #sairasta #moraalitonta #ihmisrotat. (No sama ongelma on huumekaupassa. Vie ihmisiltä hengen, työt ja munatkin.)
ellauri060.html on line 1012: Martinako näitä Ferrarin peilejä paiskoi rikki?? Ei niin. Kyllä jokainen aikuinen ihminen vastaa itse teoistaan, oli julkisuudessa tai ei. Jotain rajaa Martinan syyllistämiselläkin. (Hetkinen, kekäs on nytte tää Martina? Joku Sofiaa edeltänyt hoitoko? Menohan on kuin Ivana Trumpin bestsellerissä, tai brittilehti Sunissa. Muistuttaa myös kirjailija K.Carlsonin bestselleriä Darwinin puutarhuri: monta kertojaa, joista ei ota selvää Erkkikään.)
ellauri060.html on line 1019: Kirjailija R. J. J. Murtokivi pelkää runoilija V.A. Koskenniemeä. "Ja täällä (30-luvun Suomen Kuvalehdessä) on pöyristyttävä Vaakun Lapualle omistama runo: Minä vannon - sen taivas todistaa ja sen kuulkohon hornan musta yö jne." Kammottaa! Ja lisää lapualaisia, heränneitä ikiyöläisiä Pohjanmaalta.
ellauri060.html on line 1046: This content quality problem has been exacerbated by Google’s switch to emphasize the freshness of their index years ago. The rationale was that there was so much good stuff around, and that its supply was (supposedly even exponentially) constantly increasing so Google would always be able to show amazing results just from the freshest portion of their index.
ellauri060.html on line 1048: Such notion is quaint now, as of 2020. First there are big vertical silos, starting with Amazon, but also including other big walled gardens such as Facebook, Twitter and a host of others such as Netflix, Spotify, Shopify, eBay, Craigslist etc. So the best deals, social chatter and tweets, song and shopping recommendations, auction deals, free ads etc. are to be found elsewhere.
ellauri060.html on line 1058: We can ask Google itself and see immediately the results leave a lot to be desired:
ellauri060.html on line 1060: Google has announced recently so-called BERT update which is about using the latest NLP thing, Transformers, in search results. But BERT is not scalable as it requires short snippets containing answers in advance, as opposed to indexing entire pages. In addition it is computationally prohibitively expensive, even for Google as Transformer models such as BERT are notorious memory hogs, never mind how long it takes to train them.
ellauri060.html on line 1061: In addition, BERT has been quickly surpassed by OpenAI GPT-3 and GPT-2 which are simply huge - GPT-3 has 175 billion parameters and takes tens of thousands of powerful specialized FPU cards and weeks to train. Good luck trying to put something like that in production at tens of thousands of queries-per-second (qps) which is what Google requires. Lisää aiheesta
ellauri060.html on line 1063: All these trends have been masked by rises in advertising revenue i.e. stuffing of more and more ads. But that gravy train seems to have stopped in Q2 of 2020, as Google reported a decrease in search revenue, their first EVER:
ellauri060.html on line 1066: They hope the future is in graph link analysis of huge amounts of quality text with NO human links required, where links are inferred from matrices and graphs of connectivity of the Web. etc.etc.
ellauri060.html on line 1070: Nyt kun Iloisesta surusta on 163s luettu, voidaanko tuohon kysymyxeen vastata? Voi olla liian hätäistä, mutta tähän asti luetun perusteella se olisi jonkinlainen passiivis-aggressiivinen, epäonnistunut setämies. Voi helvetti, tätä elämää! Aika samanlajista on setäily tähän saakka kuin Kari Hotakaisen passiivis-aggressiivisella Virtas-Matilla. Mutta hirvijahdista alkaa aktiivisempi misogynia:
ellauri060.html on line 1074: - Ja kuinka tärkeä mies on miehelle koko elämän ajan oikeastaan. Aivan alussa on tietenkin nainen, äiti, mutta sitten tulee isä, pian sen jälkeen poikatoverit, murrosikäinen poikajoukko, joka heittää huulta tytöistä, saa kokemuxia, mutta viihtyy edelleen yhdessä; vasta seurusteluaikana, kihlapäivänä ja avioliiton alussa nainen syrjäyttää mieskaverit - joxikin aikaa: mies on yleensä sellaisissa töissä missä hän tapaa enimmäxeen miehiä, hänen harrastuxensa ovat enimmäxeen maskuliinisia, kuten esimerkixi tämä hirvijahti ... mutta ammattitaitoinen naisnoita saa miehestä valutettua mahlat tantereelle, jolloin tämä jää kuin rujoxi keloxi hakkuuaukiolle, jommoiselle tämäkin polku johtaa. Oo-jai-jai-jai!
ellauri060.html on line 1080: Kaikki kävi sitten niinkuin kävi. Marraskuun yössä, vieraan talon kamarissa, kynttilän palaessa. Sitä kesti tuntikausia. - Voi kuinka minä olen huono, Sauli huohotti välillä. Minä olen unohtanut kaiken. - Sinä olet hyvä, paras, anna tulla! Maisa huusi ihanalla äänellä milloin Saulin alla, millon päällä, milloin jommallakummalla sivulla. Anna tulla! - Minä varmasti painan sinua tällä kirotulla mahallani! - Muserra minut sillä, se on taivaallinen! Anna tulla! ... - Nukutaan hiukan välillä, kulta, Maisa ehdotti. Kello on neljä, minä panen sen soimaan puoli kuudexi. - Voi Maisa, minkä teit! - Ihana mies! Maisa sanoi Saulin rintaa silitellen. Harmi ettet ole minun ikiomani! Lupaa soittaa minulle aina, kun käyt Helsingissä.
ellauri060.html on line 1085: Runkkujussi kaipaa miehisten miesten seuraan kokolle kuin Surku Yniäinen. Mutta ei! Runkkujussin Jorma-isä ei ollut kuuluisa jääkiekkoilija (kuten ei Jussikaan), vaan teollisuusvirkailija, mitä sellainen nyt tekeekään. Varmaan ei ainakaan rutistanut runkkujussia sylkyssä. Jussi puhuu Karpokratesista, vaikka pitäis puhua Karpokrateesta. Puolisivistynyt jussi-pussi, puun takaa nussija.
ellauri060.html on line 1089: Väinö Rafael Havas (vuoteen 1906 asti Örling, etunimi esiintyy myös muodossa Wäinö, 15. elokuuta 1898 Lempäälä – 21. elokuuta 1941 Suojärvi) oli suomalainen kirkkoherra, lestadiolaisen uusheräyksen ja myöhemmin vanhoillislestadiolaisen heräysliikkeen saarnaaja, runoilija ja kokoomuksen kansanedustaja.
ellauri060.html on line 1091: Havas oli vapaaehtoisena mukana viidessä sodassa: Suomen sisällissodassa, heimosodissa Virossa Pohjan Pojissa ja Aunuksessa, talvisodassa ja jatkosodassa. Sotilasarvoltaan hän oli reservin kapteeni ja toimi komppanianpäällikkönä jo heimosodissa. Havas oli Suur-Suomi-aatteen kannattaja vaikkei kuulunut AKS:ään eikä IKL:ään. Liian vasemmistolaisia.
ellauri060.html on line 1095: Sauli Rekelä kaatui ja katkaisi nilkkansa pimeässä omatekoisen isä-poika leirin karkuretkellä. Isä huutaa Ilm- Alexia auttamaan. Koko revohka Tuulan kaa jää aivan auki. Eikä selviä kenen piti vahtia Karoliina vainajaa. Runkkujussin takuulla. Koko juttu on elokuvallisesti enää historiallinen kuriositeetti, tuumii Ilta-Pulun Jyrki Laelma.
ellauri060.html on line 1104: Eka Agapetus googlessa on paavi Rakastettava. Agapetus oli roomalaissyntyinen katolisen kirkon paavi, jonka paavius kesti alle vuoden 13. toukokuuta 535 – 22. huhtikuuta 536. Hän kuoli Konstantinopolissa, josta hänen ruumiinsa siirrettiin Roomaan 20. syyskuuta 535. Hän oli murhatun papin poika, josta tuli Rooman piispojen tuomiorovasti kunnes hänet valittiin paaviksi. (Eipä valittu Barkmannia paavixi. Tuomiorovastixikin pääsi ihan armosta. Pojat pettyneinä muutti nimen Carlsonixi.) Hän oli hyvin iäkäs tullessaan valituksi paaviksi, ja vastusti areiolaisia kiivaasti. Paasikivi ja Kekkonen oli Soinin areiolaisia. Areiolaisten mielestä poika oli vain jehovan puhetta, ei jumala. No tulihan tähän liuta selityxiä.
ellauri060.html on line 1106: Soini kirjoitti viihteellisiä romaaneja ja näytelmiä, joista osa on filmattu. Näytelmistä on tullut kesäteattereiden väkinäistä ohjelmistoa. Sotaoikeuskirja aiheutti vihaista keskustelua. Soini väitti siinä että omat kommunistilehmät purivat. Detenten ajan rähmälläänolijat väittivät että aloite tuli ryssiltä, sitten taas 2000-luvun oikeistoaallossa käännettiin keula taas kohti Agapetusta, kun neuvostolaisista ei ollut enää pelkoa. Kuka välittää. EVVK.
ellauri060.html on line 1108: Takakansi kehuu Agapetusta virkistäväxi lähteexi. Ei malta heittää pois ennenkuin on lukenut kannesta kanteen. Se on täynnä toimintaa ja hassunkurisia kohtauxia. (Keskisuomalainen.) Hauska hetki harmittoman huumorin parissa, joka ei loukkaa ketään, paizi naisia, mustalaisia ja neekereitä. (Suomen Sosialidemokraatti.) Mutta eihän niitä lasketa. Joka tätä lukiessaan ei naura, sen täytyy olla tavallista jörömpi ja pahansisuisempi. (Helsingin Sanomat.)
ellauri060.html on line 1112: Onko Yrjö Soini sukua Timo Soinille? Ei läheistä ainakaan, Soineja on koko lounais-Suomi täynnä. Yrjö on jotain raha-Soineja, vizi katoppa, se onkin Oulun Houruloita, eli Hopreeni! Se on mun sukulaisia, voi vittu! Melkein hävettää. Timo on rupusakkia jostain Raumalta. Yrjön isä oli Wilho (sattupa, sen niminen oli toi jefreitterikin), ja sekin kirjoitteli puskafarsseja.
ellauri060.html on line 1122: Aloin lukea Mihail Sholokhovin novellettaa Ihmiskohtalo. Siitä päätellen Miihkali on ääreist klisheinen sotasetämies. Tämmösiä kotirintamamieskirjoja kirjoitettiin sodan jälkeen tuhansia. Miihkalille niistä tuli vuonna 1965 noobeli. Taisi olla Khrustjsjovin suojasäiden antia. Turhaan nuolivat, kohta linja yleisliitossa taas koveni, ja Njeuvostoliiton juna pyhästyi tyyten pistoraiteelle Leonid Breshnevin dementian aikana.
ellauri060.html on line 1126: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Ei vienyt Miihkalilta päätä isä aurinkoinenkaan. Pää oli tarpeexi kumarassa vielä 50-luvulla. Josip ja Miihkali oli oikein kamuja. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia tämän ulkomaanmatkalle 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Nobelin lisäksi. Jeesmiehiä jos kukaan,
ellauri060.html on line 1134: Mixhän nimi isänmaa muutettiin muotoon synnyinmaa? (Paitsi että rodina tarkoittaa oikeammin synnyinmaata.) Mun veikkaus on että sana isänmaa oli varattu pikku Suomelle ja sen isolle aseveljelle Vaterlandille. Toi Donin kansa taisteli -kirja jäi keskeneräisexi. Selviääköhän kumpi puoli voitti lopulta?
ellauri060.html on line 1136: No mitäs se Don Kasakka siis kirjottaa? Hiljaa virzaa Don Kasakka, aron raivoaja, joet tulvivat. Louis Bromfield: Joki tulvii. Toivo Hovi: Tisza tulvii - Ilona, Ilona! Romanttista paisumista tisseillä, sitä kai tää aina markkeeraa, jokin ruiskahdus tulvahtaa sen yhden paikan ylize. Nadja Nadja soromnoo! Toivo Hovi oli oikeasti Lauri Einari Kettunen (10. syyskuuta 1885 Joroinen – 26. helmikuuta 1963 Helsinki), merkittävä suomen kielen murteiden ja itämerensuomalaisten kielten tutkija. Lauri Postin kolleega. Tää nide v:lta 1945 oli Laurin unkarinmatkan muistoja, Lauri oli päässyt madjaareissa pukille.
ellauri060.html on line 1140: Oikismulkero Solzhenizyn väitti että Don Kasakka oli plagioinut kaikki kirjansa. Taisi olla paskapuhetta. No Don Kasakka oli haukkunut pydeen Alexin Ivan Denisovitjin päivän. Silmä hampaasta. 60-luvulla Donilla oli wiixet ja typerät kaljukiharat. Miihkali kuoli kurkkusyöpään 1984. Takuulla poltti liikaa huonolaatuisia venäläisiä syöpäkääryleitä, etenkin Belomorskia. Sen rinnuxissa oli mitaleita kuin joulukuusessa.
ellauri060.html on line 1142: Miihkalista on häpeä jos rintamamiehet ovat ämmämäisiä, kirjoittelevat liian usein kaipaavia kirjelmiä kotia. Se kipsaa kotirintamalla raatavia naisia. Vetäkööt vekkihameent laihan takamuxen peitoxi ja menkööt vaikka kuokkimaan juurikkaita tai lypsämään lehmiä. Naisten hommiin vaan, rintamalla ei sellaisia tarvita! Siellä ammuskellaan urheasti sakemanneja ja ryssiä.
ellauri060.html on line 1162: The phrase is also used as the first line of one of the extra cod Latin verses added in 1953 to an unofficial school song at Harvard University, "Ten Thousand Men of Harvard". This most frequently played fight song of the Harvard University Band is, to some extent, a parody of more solemn school songs like "Fair Harvard thy Sons to your Jubilee Throng". (voi helvetti, tää oli tosi paha.) The first verse is a nonsense sequence of Latin clichés:
ellauri060.html on line 1178: 1985, (as Nolite te Bastardes Carborundorum) the novel The Handmaid´s Tale. The phrase is depicted as graffiti representing a "silent revolt" by a "slave woman in a futuristic totalitarian regime". Vanity Fair called the phrase a "feminist rallying cry".
ellauri060.html on line 1197: Siansaksaa siis, sian tai koiran latinaa, niinkuin sopiikin, kun asialla ovat anglosaxit, edellisen sodan voittajat, tämän päivän säälittävät häviäjät. Jenkit, britit ja niitä nuolexivat hurrit näyttävät pandemian kourissa banaanivaltioilta. Iirit, kymrit ja piktit, olkaa kelttejä, suolistakaa ne.
ellauri060.html on line 1201: USAn ja brittien äärioikeistolaiset vessaharjat pyörii vastatuulessa. Toinen on jo pantu viralta ja toista inhoo 2/3 kansasta. Kohta britit lähtee unionista suoraan pihalle. Atlantin takana ei odotakaan toisen klobürsten lämmin syli. Skotit saisivat nyt erota UK:sta ja jäädä unioniin. Purjehtikoot sassenachit minne tahtovat.
ellauri060.html on line 1205: Jenkkinaisten lehti Vogue on aiheuttanut myrskyn vesilasissa. Kansikuvassa on ensimmäistä kertaa pelkkä mies, vielä sievänlainen ja volankimekossa. Konservatiivipiirit ei tahdo pysyä housuissaan, nyt on piru merrassa.
ellauri060.html on line 1209: Styles on puettu kannessa mekkoon, ja sama linja jatkuu osin lehden Styles-artikkelissa (siirryt toiseen palveluun).
ellauri060.html on line 1211: Naisten muotilehden "kansikuvapoika" on aiheuttanut närää Yhdysvaltain konservatiivipiireissä. Hätähuutoja miehisten miesten puolesta on lähettänyt muun muassa amerikkalainen, konservatiiviseksi provokaattoriksi profiloitunut "aktivisti" Candace Owens:
ellauri060.html on line 1219: Mitä hemmettiä? Rättipääthän on aina esiintyneet mekoissa. Sitapäizi Candice, eipä nillä hirmuisen hyvin mene vaikka karvaturvat onkin kamelien ohjaimissa vielä. Housut on uuden ajan kexintö. Mekosta pääsee mela ulos noppelasti ja yhtä noppelasti uppoo toisen mekon alle. Telttaileva kansa on aina tiennyt sen.
ellauri061.html on line 17: ircle">61
ellauri061.html on line 31: Ernesto Renan pöpötti jotain Shakespearen Myrskystä. Mixköhän, musta se ei ollut paljon mistään kotoisin. Ja hölmö Paavo Haavikko. Ja vielä se pirzakka Pirre Manninen ja valkeen Sale. Pitäiskö se Shakespearen pläjäys lukaista uudestaan. Eise varmaan ole yhtään parempi kuin eka lukemalla. Se on aika turaus. Williamkin ajatteli ize olevansa joku Prospero. Se on narsistisen setämiehen rintakuva.
ellauri061.html on line 78: Vitun vaikee pitää mielessä näitä kaikkia Aku Ankkoja, alonzoja ja antonioita. Tässon siis 2 veljexet, Neapelin kunkku Alonzo ja sen veli Sepi, ja Milanon herttua Prospero ja sen veli Anttoni. Nääkö kaikki menee pohjaan laivan mukana? Mitä niitä kanzi sitten tähän raahata? Ei vaitiskaan, toi kelju Prospero hoisi koko jutun aivan jezulleeen. Mirkku on sen tytär joka ei ole tiennytkään, kuinka hieno talo Prosperolla oli Helsingissä, vaikka Sysmässä sillä on vaan matala majanrottelo. Tänkö äijän tytär? No ainaskin Mirkun äiskä oli väittänyt et tää Prospero ois ollut asialla, tiedä häntä. Mirkun Anttoni-setä oli luikero, Prospero taas laiska vetelys. Ei ihme että setä halus kunniankin kun pantiin kaikki duuni tekemään. Teki diilin Neapelin kunkun kanssa ja yhdessä ne potki Prosperon minne joutikin, vitun taikaukon, autiolle saarelle.
ellauri061.html on line 80: Speedy Gonzalo antoi mukaan kalun ja kirjoja autiolle saarelle. Kukas on tää Auli Onnetar? Sen nimi puuttuu dramatis personaesta. Hizin sekavaa. Ihankuin kazos Game of Thronesin pilottijaxoa.
ellauri061.html on line 84: Caliban on syystä vähän kiukkuinen tolle Prosperolle, joka ryöväs siltä saaren ja teki siitä pelkän apupojan izelleen. Ikävä kyllä Caliban ei ihan ehtinut törkkästä penistään Mirkun kaikkein pyhimpään, muuten olis saari jo täynnä calibaaneja. Vitun kusipää toi Prospero.
ellauri061.html on line 86: Ariel lauleskelee keilahattuiselle Ferdinandille näin: hau hau. Viittä syltä syvät veet peittää sun iskän, jonka meri helmassaan kaluxi kalliix muuttaa vaan. Piu pau. Avaa ripsipiirakkasi sanoo Mirkun iskä. Se koittaa kaupata Mirkkua Ferdinandille ja kääntäen. Sellasta kähmintää. Varmemmaxi vakuudex se kohtelee Ferdinandia mahdollisimman kaltoin, antaa sille ruuax ojakuorikoita ja törttöjä, jois ovat terskat siinneet. So far so good, alkaa 2. tuotantokausi.
ellauri061.html on line 93: Eri naisiss' ol' eri sulot, mut ei yhdessäkään niin hurmaavaa, ett' ei ois joku virhe. Paizi Mirkussa, sanoo Ferdinand. Mirkku vastaa tyydyttävästi: Ma vaimos olen, jos mua naida tahdot; Jos et, niin palkkapiikanasi kuolen. Voit olla vaimokses mua ottamatta, Mut tahtomattasikin käsineitos olen. Huohhelihuoh. Tuossa käteni. Tuossa taas, no jääköön sanomatta. (Menee.)
ellauri061.html on line 96: Aluxi prostituoduista koehenkilöistä tehtyjen observaatioiden tuloxet johtivat naisen lantiossa tapahtuvien verentungosreaktioiden tutkimiseen kohtuullisemman sexuaalisen toiminnan aikana. Toistaisexi ei ole olemassa mitään todisteita, jotka tukisivat olettamusta kohdussa orgasmin aikana syntyvästä imemisvaikutuxesta. (William H. Masters ja Virginia E. Johnson: Raportti ihmisen sexuaalisista reaktioista. Weilin & Kuha 1967. 55 kuvaa.)
ellauri061.html on line 99: Sit taas vähän comic reliefien ryyppäjäisiä. Kaikki 3 ovat nokkavoitossa. Typerä Ariel sotkeutuu riidankylväjänä ryyppäjäisiin. Konnat suunnittelee Prosperon nirhaamista. Etukäteen voi arvata miten tässä käy, tyyppien mustat ja valkeet hatut on piirretty niin selvästi.
ellauri061.html on line 101: No sitte takas niihin ylhäisempiin konniin, jotka ei saaneet Neapelin kuningasta nirhatuxi. Ällö Prospero huitoo siellä taas, tarjoo eväitä jotkut möröt apulaisina. Pientä temppuilua ja konnat joutuu hourutilaan. Prospero on tyytyväinen Arielin suorituxeen. Prospero nakkaa Mirkun Ferdinandille sillä ehdolla ettei impivyötä avata ennenko pappi on sanonut aamenen. (Mikä pappi? Henkilöluettelossa ei ole sellasta.)
ellauri061.html on line 103: Sitton vuorossa vähän naiskauneutta laulua ja paljaita sääriä, Irixen Cerexen ja jonkun vielä muodossa. Pafos-seminaari mainitaan. Joo Juno on se kolmas. Somasti puettuja ilomiehiä tulee, jotka yhtyvät tyttöihin viehättävässä tanssissa. Prosperolta tulee (syrjään): Toimeen! Panon lähestyy hetki. (Hengille:) Hyvin - pois - jo riittää! Ferdinand: On kummaa tää. Tulisen kiihkon vallassa on isäsi. Joopa joo sanoo Mirkku, se aina kuumuu tästä esityxestä. Ariel meinas jo muistuttaa Calibanista mutta Prospero kävi niin kuumana ettei se kehannut. Aijuu, olinpa unohtaa ne konnat.
ellauri061.html on line 109: Juhlallista soitantoa. Ariel palajaa. Prospero tekee tenhopiirin kärpässienistä. Tuos seiskaa! Ja tuos kahexikkoa! Ristiä sanoi kissa kun jäälle kuoli! Herttaämmä! Patakakkonen! Pukua muutan nyt ja esiinnyn Milanon herttuana niinkuin muinoin. Mun tulee ikävä sua Ariel, meillä oli ihania tuokioita yhdessä. Sebastian (syrjään) perkele nyt haastaa. Prospero: eikä. Sebastian: Kylläpäs. Prospero: Ei vitussa haasta! Se olin minä Prospero! Sebastian: Sitä tarkoitinkin. Prospero: Aha.
ellauri061.html on line 111: Mirkku ja Ferdinand nähdään majassa "pelaamassa sakkia". Kyllä kai. Miranda: pelaatte väärin. Ferdinand: En vitussa! Miranda: Sitä tarkoitinkin.Reetin iskä tiukkaamaan: Mik impi tuo jonka kanssa pelehdit? Olette tuskin 3 tunnin tutut? Mixei multa mitään kysytty?
ellauri061.html on line 113: Mirkku: Ihme, kumma! Kuink ihania olennoita täällä! Nyt näenkään! Kuink ihminen on kaunis! Suloinen (p.o. uljas) uusi maailma, joss ompi tuollaista kansaa! Tää oli Aldous Huxleyn romskun mottona.
ellauri061.html on line 123: Mix tää puskafarssi on sit niin suosittu setämiesten piirissä? Onxe just toi millimolli-aspekti, kaikki menee just niinku manipuloiva setämies on suunnitellut, omat joukot tottelee ja vastaan niskuroijat saadaan ruotuun. Koko näytelmä on sitäpaizi melkein tyystin all-male panel. Prosperon ja Arielin suhe vaikuttaa pederastiselta. Kun Ariel ottaa hatkat Prosperolle ei jää muita kun se Caliban. Puolixi sammakko puolixi kala, Oliver Sacksin tapainen amfibi. (Lähde) Aarne Kinnunen oli Puovon Caliban.
ellauri061.html on line 166: Nyt tarkkana, Hippy Hippy Shake, kazomossa on sekä neitosia että setämiehiä. Kaikkki pitää pitää tyytyväisinä. Se syö miestä, mutta Shake on näissä hommissa vanha tekijä. Spearmint Shake. Piparminttupirtelö.
ellauri061.html on line 170: Lysähteri luettelee lyhyesti onnettoman romantiikan syyt: 1) eri-ikäisyys, 2) erikokoset reviirit, 3) pappa betalar och stämmer. Hernia ja Lysähteri päättää lähtee Renoon, huizin Nevadaan. Helena, kah, tulee.
ellauri061.html on line 175: Alkaa vasta 2. jaxo ekasta tuotantokaudesta. Eteneepä hitaasti. Sama seutu, Pääkön luona. Jimi Pääkallonko? Ei vittu, tässä taitaa olla tiaatteri tiaatterin sisällä. Sama kekka oli Hamletissa. Niin se on, jos tyyppi kirjoittaa tiaatteria, kaikki on sille tiaatteria, ääntä ja vimmaa, eikä meinaa midiä.
ellauri061.html on line 177: Sisemmän maatuskan aiheena on Pyramos ja Thisbe, jotka on jo mainittu parikin kertaa edellä. Nää piparminttupirtelön farssit on kyllä vahvoja meemejä. Vaik luultavasti lähinnä sixi ettei ollut nettiä.
ellauri061.html on line 182: Pääkkö, Puutiainen, Pulma, Huilu, Kirso ja Hotka tulevat.
ellauri061.html on line 184: Hauskat nimet on Paavo C. kexinyt. Ei siis kvitteni, kodikas, takamus, huilu (no joo), turpa ja nälkiintynyt, vaan tollaset. (Tai hmm, onhan kirso kirsu). Sellasta dynaamista vastaavuutta, kutkuttavat samaa nauruhermoa. Eteenpäin lukemattakin arvaa että Pääkkö on pomo, Pulma eli Perse on metka hassuttelija, Puutiainen puiseva, Huilu joku piipunrassi, Kirso ja Hotka vulgäärejä, Hotka ahmatti. Hassun hauskaa on varmaan luvassa! Mitäs arvostelijat sanovat?
ellauri061.html on line 189: A Midsummer Night's Dream is a comedy written by William Shakespeare in 1595/96. The play is set in Athens and consists of several subplots that revolve around the marriage of Theseus and Hippolyta. One subplot involves a conflict between four Athenian lovers. Another follows a group of six amateur actors rehearsing the play which they are to perform before the wedding. Both groups find themselves in a forest inhabited by fairies who manipulate the humans and are engaged in their own domestic intrigue. The play is one of Shakespeare's most popular and is widely performed. Populääri lue vulgääri. Niin aina.
ellauri061.html on line 191: Hirsee joukko oikeistolaisia setämiehiä, etenkin joku Gervinus, pahexuu että näytelmästä puuttuu proper social stratification. Herrat ei ole kunnon herroja ja alhaiset esiintyy liian leveästi. Nuoret naiset ei osaa olla kunnolla filiaalisia eikä Titania tottele puolisoaan. Naisia ei kriitikoissa taida olla montakaan. No onhan Eunukki, izekin amazoni, jonka mielestä juhannuksen uni on hassua hassuttelua.
ellauri061.html on line 195: The next critic known to comment on the play was John Dryden, writing in 1677. He was preoccupied with the question of whether fairies should be depicted in theatrical plays, since they did not exist. He concluded that poets should be allowed to depict things which do not exist but derive from popular belief. And fairies are of this sort, as are pigmies and the extraordinary effects of magic. Based on this reasoning, Dryden defended the merits of three fantasy plays: A Midsummer Night's Dream, The Tempest, and Ben Jonson's Masque of Witches. Varmaan se olis pitänyt Kiekkomaailmastakin ja Valtaistuinpelistä. Ja Harry Potterista.
ellauri061.html on line 199: Edmond Malone, a Shakespearean scholar and critic of the late 18th century, found another flaw in this particular play, its lack of a proper decorum. He found that the "more exalted characters" (the aristocrats of Athens) are subservient to the interests of those beneath them. In other words, the lower-class characters play larger roles than their betters and overshadow them. He found this to be a grave error of the writer. Tääkin muistuttaa Nuorgamin runoilijasta (ks alempana).
ellauri061.html on line 205: Samuel Taylor Coleridge felt that Helena is guilty of "ungrateful treachery" to Hermia. He thought that this was a reflection of the lack of principles in women, who are more likely to follow their own passions and inclinations than men. Women, in his view, feel less abhorrence for moral evil, though they are concerned with its outward consequences. Coleridge was probably the earliest critic to introduce gender issues to the analysis of this play. Kehler dismisses his views on Helena as indications of Coleridge's own misogyny, rather than genuine reflections of Helena's morality.
ellauri061.html on line 207: Another misogynist, Maginn was particularly amused by the way donkey-headed weaver Bottom reacts to the love of the fairy queen: completely unfazed. Maginn argued that "Theseus would have bent in reverent awe before Titania. Bottom treats her as carelessly as if she were the wench of the next-door tapster."
ellauri061.html on line 215: Furnessin mielestä näytelmä oli liian pitkä ja Clappin mielestä liian lyhyt. Kallistun Furnessin kannalle. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin on kirjottajia. ilmeisesti Shake on osannut kuin osannutkin jälleen kerran sekottaa pirtelön jossa on jokaselle jotakin.
ellauri061.html on line 219: Takaisin suolakaivoxeen. Harrastelijanäyttelijöiden ammatit on salvumies, kankuri, nikkari, palkeenparsija, kattilanpaikkuri, ja räätäli. Se Quince ei olekaan kvitteni vaan kulmakivi, Quine, niinkuin Willard van Orman. Pienyrittäjiä. Vizitkin on sen mukaiset. Kankuri Pulma on aasin pääosassa koska se on kaikista rivoin ja typerin. Nää äijät on jonkun Puckin mukaan törkeitä mekaanikkoja, rude mechanicals, ja niistä on kirjoitettu sivumääriä. Mä muistan noi nimet Oberon ja Puck P. Mustapään pikkusievistä runoista. En tiennyt ketä ne olivat, enkä tiedä vieläkään, mutta eiköhän se kohta selviä.
ellauri061.html on line 223: "Peter Quince at the Clavier" is a poem from Wallace Stevens's first book of poetry, Harmonium. The poem was first published in 1915 in the "little magazine" Others: A Magazine of the New Verse (New York), edited by Alfred Kreymborg. Tää on aika höyryinen runo apokryfisestä Susannasta jota setämiehet kuolaavat. Wallace Stevens (October 2, 1879 – August 2, 1955) was an American modernist poet.
ellauri061.html on line 227: 2. tuotantokausi. Tässä tulee nyt Puck, ja keijukaisia. Onkohan ne samanlaisia kuin Pratchettin menninkäiset? CRIVENS! Shakella samat näyttelijät esitti mekaanikkoja ja Titanian keijuja: Koi, Sinapinsiemen, Seitti, ja Hernekukka. Hajuherne ois ollut hauskempi nimi. Nää on kyl varmaan olevinaan aika pieniä. Sekin on hassua! Onx Oberon keijukunkku? Ja Titania sen emäntä? Niinpä suattaa olla. Puck on tonttu. Punarinta Hyvähäiskä, eli Robin Goodfellow. Se vetää viisolta mummolta pallin alta ja mummu lentää pyllylleen ja huutaa jestanpoo. Kirkossa vielä. Se on HYVIN hassua!
ellauri061.html on line 231: Oberon on aika luikero, kärkäs apina ja rietas babiaani. Meddling monkey ja busy ape. Se jää vaklaamaan kun Dimitri ja Helena hiippaa paikalle. Mua vedät, kovakiskoinen maneitti! (varmaan mangneetti. Alkutextissä seisoo adamantti.) Mä olen pikku koirasi Dimitri, mankuu Helena. Jahka kuluu yrki. (Yrki? Se on tovi, se löytyi Lönnrotin sanakirjasta.)
ellauri061.html on line 235: 3. tuotantokausi. Taas nää pienyrittäjä-ääliöt. Ne harjottelee Pyramosta ja Thisbeetä. Thisbee, kuin kukan haisu ihanainen. Haju! Haju! Puck mulkkaa Perseelle aasinpään. Kaikki säikähtävät. Sinä olet vallan mulkattu! Ja sit tulee vallan hullunkurinen käänne: Titania herää ja rakastuu oitis Perseeseen! Kato kun sen silmässä oli sitä taikavoidetta! LOL! Uskomatonta että asialliset setämiehet on kexineet tähän sen seizemättä syvällistä taka-ajatusta. Takuulla Pirtelö veti tän vaan aivan hanurista.
ellauri061.html on line 239: Pyramos ja Thisbe on babylonialainen tarina Pyramos-nuorukaisesta ja hänen lemmitystään Thisbestä. Roomalainen kirjailija Ovidius on kirjoittanut sen Muodonmuutoksia-teokseensa.
ellauri061.html on line 243: Hei täähän on just se sama tarina kuin Roomeon ja Juulian lopussa. Eliskä pirtelö on selkeesti plagioinut sen pukinhajuiselta runosepolta.
ellauri061.html on line 257: Titania on nenästävedettävä höperö. Oberon sensijaan vaikuttaa olevan Prospero-luokan manipuloiva setämies. Taattua pirtelökamaa. William on kovaxikeitetty narsisti. Hiljaa siis ja hipsuttain öisen varjon jälkeen vain!
ellauri061.html on line 281: Viirusilmää, ristisuuta
ellauri061.html on line 295: ACT V SCENE I A churchyard. AKTI V SKENE I Kirkkomaa.
ellauri061.html on line 297: First Clown Is she to be buried in Christian burial that Spede 1 Haudataanko se kristitysti joka
ellauri061.html on line 302: First Clown How can that be, unless she drowned herself in her Spede 1 Miten se voi olla, paizi jos se hukuttautui izepuolustuxexi?
ellauri061.html on line 305: First Clown It must be 'se offendendo;' it cannot be else. For Spede 1 Sen pitää olla 'izehyökkäyxexi;' eise voi olla muutakaan. Sillä
ellauri061.html on line 311: First Clown Give me leave. Here lies the water; good: here Spede 1 Anna olla. Tässä on vesi; hyvä: tässä mies; hyvä; Jos mies menee
ellauri061.html on line 318: First Clown Ay, marry, is't; crowner's quest law. Spede 1 Totta helvetissä on; kuolemansyyntutkijan tutkintalaki.
ellauri061.html on line 322: First Clown Why, there thou say'st: and the more pity that Spede 1 Sinäpä sen sanoit: ja sääli että
ellauri061.html on line 323: great folk should have countenance in this world to isokenkäisillä on lärvää hukuttaa tai hirttää izensä, enemmän kuin
ellauri061.html on line 324: drown or hang themselves, more than their even niiden kanssakistityillä. Tule, lapio. Ei ole vanhempaa
ellauri061.html on line 329: First Clown He was the first that ever bore arms. Spede 1 Olihan sillä ase lonkalla.
ellauri061.html on line 331: First Clown What, art a heathen? How dost thou understand the Spede 1 Mitä oozä pakana? Exä osaa raamattua? Hyvä kirja sanoo
ellauri061.html on line 337: First Clown What is he that builds stronger than either the Spede 1 Kekä se on joka rakentaa vahvempaa kuin kivimies, laivanrakentaja,
ellauri061.html on line 338: mason, the shipwright, or the carpenter? tai kirvesmies?
ellauri061.html on line 339: Second Clown The gallows-maker; for that frame outlives a Spede 2 Hirsipuun tekijä; sillä se kestää tuhat vuokralaista.
ellauri061.html on line 341: First Clown I like thy wit well, in good faith: the gallows Spede 1 Mä pidän sun vizistä, oikeesti: hirsipuu toimii hyvin; mutta miten
ellauri061.html on line 342: does well; but how does it well? it does well to se toimii? Se toimii niille jotka nirhaa: mutta sen sanot huonosti että
ellauri061.html on line 343: those that do in: now thou dost ill to say the hirsipuu on kestävämpi kuin kirkko; eliskä, hirsipuu kyllä sopii sulle.
ellauri061.html on line 345: the gallows may do well to thee. To't again, come. Spede 2 'Kekä rakentaa vahvempaa kuin kivimies, laivanrakentaja, tai kirvesmies?'
ellauri061.html on line 348: First Clown Ay, tell me that, and unyoke. Spede 1 Joo, sano se, niin pääset pälkähästä.
ellauri061.html on line 350: First Clown To't. Spede 1 Antaa tulla.
ellauri061.html on line 353: First Clown Cudgel thy brains no more about it, for your dull Pelle 1 Älä vaivaa päätä enää sillä, sillä sun tylsä perse ei lisää vauhtia
ellauri061.html on line 370: First Clown [Sings.] Pelle 1 [Laulaa.]
ellauri061.html on line 378: Cain's jaw-bone, that did the first murder! It Kainin leukaluu, ekan murhaajan! Se
ellauri061.html on line 380: now o'er-reaches; one that would circumvent God, nyt heivaa läjään; joku joka osas väistää jumalan,
ellauri061.html on line 393: First Clown: [Sings.] A pick-axe, and a spade, a spade, Pelle 1 [Laulaa.] Hakku, lappari ja lappari,
ellauri061.html on line 402: sconce with a dirty shovel, and will not tell him of eikä sano sitä pahoinpitelyxi? Höh! Tää kaveri ois voinut
ellauri061.html on line 408: pate full of fine dirt? will his vouchers vouch him enää sen ostoja, ei edes 2-kertaiset, enempää kuin parin
ellauri061.html on line 409: no more of his purchases, and double ones too, than välikirjan pinta-alan verran? Sen maiden omistuxensiirrot
ellauri061.html on line 410: the length and breadth of a pair of indentures? The ei mahdu tähän laatikkoon; eikö perijälle jää sen enempää, hä?
ellauri061.html on line 418: grave's this, sirrah?
ellauri061.html on line 419: First Clown Mine, sir. Pelle 1 Se on mun , söör.
ellauri061.html on line 424: First Clown You lie out on't, sir, and therefore it is not Pelle 1 Sä makaat sen vieressä, ja sixi se ei ole sun: kun taas mä,
ellauri061.html on line 428: First Clown 'Tis a quick lie, sir; 'twill away gain, from me to Pelle 1 Läppä läppä söör, se vaihtaa omistajaa, multa sulle.
ellauri061.html on line 431: First Clown For no man, sir. Pelle 1 En kenellekkään, söör.
ellauri061.html on line 433: First Clown For none, neither. Pelle 1 En niin kellekkään
ellauri061.html on line 435: First Clown One that was a woman, sir; but, rest her soul, she's dead.
ellauri061.html on line 438: Horatio, these three years I have taken a note of Piruvie, Horatio, tää aika on niin tasa-arvoista että puskajussin
ellauri061.html on line 443: First Clown Of all the days i' the year, I came to't that day Pelle 1 Jokaisena vuoden päivänä, aloitin kun vanha kyläkunkku voitti
ellauri061.html on line 446: First Clown Cannot you tell that? every fool can tell that: it Pelle 1 Ezä osaaa laskea? Joka hölmö osaa sen: se oli sinä päivänä kö
ellauri061.html on line 450: First Clown Why, because he was mad: he shall recover his wits Pelle 1 Nokö se oli hullu: sen piti tulla siellä järkiinsä; tai jossei tuu,
ellauri061.html on line 453: First Clown 'Twill, a not be seen in him there; there the men Pelle 1 Siellä sitä ei panna merkille, ne on siellä kaikki yhtä hulluja köse.
ellauri061.html on line 456: First Clown Very strangely, they say. Pelle 1 Tosi kummasti, ne sanovat.
ellauri061.html on line 458: First Clown Faith, e'en with losing his wits. Pelle 1 No saakuri, se sekosi.
ellauri061.html on line 460: First Clown Why, here in Denmark: I have been sexton here, man Pelle 1 Omassa ja Tanskassa: mä olen ollut täällä haudankaivajana poikasesta saakka,
ellauri061.html on line 461: and boy, thirty years. 30 vuotta.
ellauri061.html on line 463: First Clown I' faith, if he be not rotten before he die--as we Pelle 1 No jossei se ole laho jo etukäteen -- nykyisin on paljon tautisia ruumita,
ellauri061.html on line 468: First Clown Why, sir, his hide is so tanned with his trade, that Pelle 1 No kaskun sen nahka on niin parkittu, ettei se kastu hyvään aikaan; ja
ellauri061.html on line 469: he will keep out water a great while; and your water vesihän se lahottaa pirun vainajan. Mut tää kallo tässä; tää kallo on
ellauri061.html on line 474: First Clown A whoreson mad fellow's it was: whose do you think it was?
ellauri061.html on line 475: HAMLET Nay, I know not. Pelle 1 Yhden pirun hullun äijän: kenenkäs luulisit?
ellauri061.html on line 476: First Clown A pestilence on him for a mad rogue! a' poured a HAMLET Ei mitään havaintoa.
ellauri061.html on line 477: flagon of Rhenish on my head once. This same skull, Pelle 1 Piru vieköön pähkähullun kaverin! Se kaatoi kerran mun päähän pullon
ellauri061.html on line 478: sir, was Yorick's skull, the king's jester. reiniläistä. Tää sama kallo, söör, oli Yorickin kallo, kunkun jokerin.
ellauri061.html on line 480: First Clown E'en that. Pelle 1 Just se.
ellauri061.html on line 489: gambols? your songs? your flashes of merriment, Ei taida enää irrota irvailuja tosta kallosta. Ei leukavia laukasta.
ellauri061.html on line 520: KING CLAUDIUS, QUEEN GERTRUDE, their trains, &c. KUNINGAS CLAUDIUS, KUNINGATAR GERTRUDE, siivestäjät, &c.
ellauri061.html on line 526: [Retiring with HORATIO.] [Vetäytyy syrjään HORATION kaa.]
ellauri061.html on line 531: First Priest Her obsequies have been as far enlarged Pappi 1 Sen hautajaiset on niin näyttävät
ellauri061.html on line 535: Till the last trumpet: for charitable prayers, odottamaan viimeistä trumpettia: sillä säälirukouxia,
ellauri061.html on line 537: Yet here she is allow'd her virgin crants, ois heitetty sen päälle. Mut tässä se saa kuitenkin kunniaxeen
ellauri061.html on line 541: First Priest No more be done! Pappi 1 No ei mitään tämän kummempaa!
ellauri061.html on line 543: To sing a requiem and such rest to her laulaa sille virsiä ja muita vippaskonsteja
ellauri061.html on line 546: And from her fair and unpolluted flesh ja oispa rotevaa jos sen tahrattomasta lihasta
ellauri061.html on line 547: May violets spring! I tell thee, churlish priest, kasvaisi vaikka orvokkeja! Mä sanon pappiröyhkimys,
ellauri061.html on line 550: HAMLET What, the fair Ophelia! HAMLET Mitäh! Onx toi sievä Ofelia!
ellauri061.html on line 557: Fall ten times treble on that cursed head, Kaatukoon tää 10x3 kertaa kirotulle päälle,
ellauri061.html on line 572: LAERTES The devil take thy soul! LAERTES Piru vieköön sielusi!
ellauri061.html on line 578: Which let thy wiseness fear: hold off thy hand. Jota sun ois viisasta varoa: handut irti.
ellauri061.html on line 588: Could not, with all their quantity of love, ei kaikella rakkautensa määrällä
ellauri061.html on line 608: HAMLET Hear you, sir; HAMLET Kuules häiskä;
ellauri061.html on line 612: The cat will mew and dog will have his day. Kissa naukuu kuitenkin ja koiralla on hauskaa.
ellauri061.html on line 625: Critics have spent a considerable amount of time debating Hamlet's age. Hamlet here is thirty years old, as the First Clown makes clear (lines 133-151). However, "young Hamlet", as he is referred to earlier in the play is still attending university and courting Ophelia. Laertes says that Hamlet's love is like "a violet in the youth of primy nature" (1.3.6). The noted scholar Grant White was so annoyed by this dilemma that he, defying logic, concluded that Hamlet was twenty when the play started and thirty at its close. (See Studies in Shakespeare, p. 79 ff.). How important is Hamlet's age to our understanding or enjoyment of the play? Would Hamlet's age have been an issue for play-goers at Shakespeare's Globe? For more on this topic, please click here.
ellauri061.html on line 628:

Nordic noir


ellauri061.html on line 641: No sit pikasesti vaan spoileri. Näytelmä on melkein lopussa. H. avaa kirjeen jonka von Neumann ja Morgenstern vei britteihin jossa H. käskettiin nirhata ja kirjotti sen uudestaan niin että kopla ize pitää listiä ja postileimasi sen iskältä perityllä leimalla.
ellauri061.html on line 664: Ei hizi kyllä tää on Nordic noiria. Arpinaamainen Saga Noren Malmö Landskrimistä on kuzuttava paikalle.
ellauri061.html on line 672: Kirjeenvaihturimme Eno Kala uudisoi:
ellauri061.html on line 675: KANSALLISTEATTERIN HAMLET (1913) I Kansallisteatterissa on huomenna perjantaina, näytäntökauden kenties huomattavin ilta. Esitetään Shakespearen Hamlet, joka viimeksi on mennyt yli kymmenen vuotta sitten vanhassa Arkadiassa. Esitys on siis täysin ensi-illan veroinen; ohjaus ja näyttämölle asetus luonnollisesti on kokonaan uusi: pääosassa esiintyvät vuorotellen hrat Eero Kilpi ja Jussi Snellman (edellinen ensi-iltana, jälkimmäinen ensi kerran maanantaina). Hamlet-esitys tulee tietysti herättämään erikoista huomiota. Saattaahan tämän murhenäytelmän kanssa yleiskantoisessa, vuosisatoja uhmaavassa inhimillisyydessä kilpailla ainoastaan samanaikainen »Don Quixotte» ja kaksi sataa vuotta myöhäisempi »Faust». Minne tahansa europalainen sivistys on päässyt kotiutumaan, on myös hautautunut tämän kuuluisimman, mutta otaksuttavasti olemattoman tanskalaisen nimi. Hänen lakastumaton nuoruutensa todistaa että hän jos kukaan on ihmiskunnan ikuisia symboleja. Vanhaan tanskalaiseen, Ranskan välityksellä Englantiin tulleeseen ja täällä näytelmänkin muodossa jo käsiteltyyn taruun on Shakespeare sellaisella syvällisellä nerolla mahduttanut kuumeista yleiskantoista sielunelämää, että siitä riittää sukupolvelle toisensa jälkeen kysymyksiä haudottavaksi ja arvoituksia ratkaistavaksi. Lieneekö toista ihmiskuvaa, joka niin salaperäisellä voimalla vetäisi meitä puoleensa kuin Hamlet? Kukapa ei tuntisi tätä nuorukaista ja hänen tarinaansa, kukapa ei tietäisi jotain kertoa mitä ihanteen ja todellisuuden, nuorekkaan uskon ja murskaavan pettymyksen ristiriidasta, joka repi parantumattomille haavoille hänen rakastavan ja ihailuun valmiin sydämen? Kuka ei tajuaisi syvällistä inhimillisyyttä siinä mitenkä hän katkeralla järjen tyydytyksellä näkee pimeiden aavistustensa olevan tosia? Hamlet on asetettu rinnan Mefistofeleen ja pessimismin filosofien kanssa. Yhteistä on näillä ja hänellä elämää kohtaan jyrkästi kielteinen tunto. Mutta Hamletissa tämä ei lakkaa olemasta vihlovassa ristiriidassa hänen syvimpien vaistojensa ja tarpeittensa kanssa; hän on heistä todellisimmin inhimillinen, itse ihmisyyden tuskan murto vaivan vääntämine kasvoineen.
ellauri061.html on line 677: II Kansallisteatterin eilinen esitys oli koonnut katsomon täyteen kiitollista yleisöä. Pääosan esittäjä, hra Eero Kilpi sai osakseen runsasta, lopussa varsin voimakasta suosiota. Hänen tulkintansa jättikin mieleen sympaatisen tunnelman, ja varmaan on eilinen esitys huomattavin hra Kilven tähänastisista ennätyksistä. Hamletin osa on, jos mikään, neroa varten kirjoitettu. Sen sisältörikkaus on tavaton. Ja siitä on voitu sanoa, että niin paljon kuin Hamlet puhuukin ja sanoilla ilmaisee itseään, niin on hänen vaitiolonsa yhtä ilmehikäs. Mikä ulkomaailmasta tuleva vaikutelma häntä kohtaakin, heti sytyttää se hänessä jonkin nerollisen ilotulituksen, syvimmän kosmillisen murhemielen tai itsekiduttavan epäilyksen purkauksen. Näiden välillä ei ole muuta sidettä kuin niiden yhteinen merensyvyinen tausta, josta ne nousevat. Ja se tausta on yhtä kaunopuhelias kuin nämä juhlalliset monologit ja leikkaavat kärkevyydet itse. Se juuri tekee meille Hamletin niin mielenkiintoiseksi ja houkuttelevaksi--tuo puolittain unissakävijän sielunelämä, josta itsensä ja maailman epäilys on ikäänkuin syönyt pohjan pois--ja sen tahtoisimme nähdä näyttämöllisessä esityksessä kuultavan esille. Se mitä hra Kilpi tästä runsauden määrästä sai näkyviin, epäilemättä teki huolellisesti tutkitun ja älykkäästi ymmärretyn vaikutuksen. Joskaan hänen olennollaan yleisesti ei ole tuollaista voimakkaampaa ihmehikkyyttä, joka itsekseen puhuisi, osui moni yksityiskohta, oikein tavattuna ja hillittynä, paikalleen. Olisi kuitenkin toivonut suurempaa vapautumista hänelle ominaisesta maneerista, joka toisinaan ei ollut tuomatta mieleen hänen entisiä osiaan. Heikointa olivat mielestäni kohtaukset Ofelian kanssa; Hamlet on nero rakkaudessaankin ja juuri tässä hänen sydämensä ja päänsä etäisyys muodostuu kenties laajimmaksi, kipeimmäksi. Kokonaisuutena ei hra Kilven esitys ollut vapaa yksitoikkoisuudesta, johon paljon vaikuttaa alituinen palaaminen samoihin eleisiin, eikä myöskään se kehitys, jota Hamletissa on huomattavissa, tullut esille siinä määrässä kuin olisi tilaisuutta ollut. Hra Axel Ahlberg ja rva Rautio esittivät kuningasta ja kuningatarta, kumpikin heille ominaisella taiteellisella vaistolla ja kypsyydellä. Hra Raution Polonius oli hauska nähdä. Shakespeare ikäänkuin huvittelee itseään tässä henkilökuvassa, asettaessaan tämän porvarillisen vanhuksen Hamletin henkistä ylemmyyttä vastaan. Hra Raution esityksessä oli sattuva hymyilyttävä väritys. Rva Lindelöfin Ofelia samoinkuin hra Raikkaan Laertes olivat varsin eheitä luomia. Mainittava on vielä muissa osissa hra Salo (Horatio), Weckman, Yrjö Somersalmi. Olen vielä tilaisuudessa palaamaan näytelmään ja sen esitykseen.
ellauri061.html on line 679: III Hamlet esitettiin toisen kerran sunnuntaina, jolloin hra Jussi Snellman näytteli pääosaa. Hänen tulkintansa poikkesi huomattavassa määrässä hra Kilven esittämästä: hänen Hamletinsa oli tuntuvasti nuorekkaampi, tuntehikkaampi, välittömämpi, esitys oli havainnollisempaa, enemmän ulospäin heijastavaa. Tällä saavutti hra Snellman monta etua, hänen antamansa kuva tuli vilkkaammaksi ja vaihtelevammaksi ja kokonaisuus myös varmemmaksi siinä suhteessa, että esittäjällä oli varaa antaa Hamletinsa muuttua loppua kohti, joten kuvaan tuli jonkun verran kehitystä. Mutta epäilemättä hra Snellman myös pienensi Hamletin sisäistä asteikkoa. Tästä tuli kuohahtava, lyyrillisiin purkauksiin valmis nuorukainen, hänen tuskansa oli koskemattoman mielen nyyhkyttävää kärsimystä yksityisten onnettomuuksien edessä--ei mielikuvituksessamme elävän Hamletin maailmantuskaa, viiltävän auttamatonta; pistosanainen katkeruus, jonka hän vuodattaa yli Poloniuksen ja kuninkaan, hajosi ivalliseksi leikinlaskuksi, miltei poikamaisiksi sukkeluuksiksi. Muutamissa kohtauksissa hra Snellman mielestäni onnistui huomattavasti paremmin kuin hra Kilpi; niin varsinkin kohtauksissa Ophelian kanssa, missä hänen eloisampi ilmeleikkinsä tuli hänelle avuksi. Mutta yksitoikkoisuudestaan huolimatta oli hra Kilven esityksessä kenties enemmän tuota epäilyn ja mietiskelyn jäytämää sisäistä turtumista, suureen ratkaisevaan tekoon pystymättömän uneksija-elämää, joka esim. Goethen Hamletista antaman kuvan mukaan on tämän peruspiirteitä. Tätä puolta tehostamalla myös luullakseni enemmän lähestytään sitä onnettoman sielun nerollisuutta, joka on Hamletin sisäisenä olentona. Hra Axel Ahlbergin kuningas Claudius oli paraita kaikista. Hra Ahlbergin voima kenties ei ole sielullisessa puolessa, mutta hän on ikäänkuin täysin mukautunut näyttämöllisen esityksen ehtoihin ja edellytyksiin, hänellä on varma silmä oikeisiin mittoihin ja ehjiin, ikäänkuin koristeellisiin vaikutuksiin. Niin oli hänen kuninkaansa nytkin varsin kuninkaallinen, ei tosin vallan se luihu rikollinen, jonka pitäisi näkyä kuoren alta, mutta ulkonaisesti sitä sympaattisempi, hillitty ja taitehikas. Rva Raution kuningattarena, hra Raution Poloniuksena, rva Lindelöfin Opheliana olen jo tunnustuksella maininnut. Näyttämölle asetuksessa oli noudatettu samaa menettelyä kuin »Coriolanuksessa»: etualan laitteet pysyivät kaiken aikaa paikoillaan; muutamissa kohtauksissa saavutettiin näin, varsin vähäisillä muutoksilla hyvinkin onnistuneita vaikutuksia; mainita voi esim. haamukohtauksen ja kuningattaren kammion.--Ohjaus oli hra Lahdensuon. Yleisöä oli sunnuntainkin esityksessä täysi huone, ja suosionosoitukset vilkkaat. (Uusi Suometar 13.2., 15.2. ja 18.2.1913)
ellauri061.html on line 684: Mitäs jännää jää jos FUCK! FUCK! ja KILL! KILL! ei ole enää tabuja? Siihen kymysyxeen vastaa töllösarja Valtaistuinpeli. Jää työpaikkakiusaaminen, ja skizoominen ruuasta. Kivimmät kohdat toistaisexi on olleet ne missä malamuuttikoirat syö ilkeitä ihmisiä. Taino, ihmisiä ylipäänsä. Juha Sipilän ei tarvi enää varoo sanojaan, siis: lyijynappi ozaan susille. Vittu lyijyammuxet on jo kielletty. Luunappi ozaan Sipilälle, tai kylmää terästä. Niskalaukaus. Puskii malamuuttikoira, syö se. Valtaistuinpeli on Kempeleen kumiturvan kohdalta onnexi jo pelattu.
ellauri061.html on line 697: Dekadentit symbolistit dandyt sekoitti uskontoa pakanalliseen ja myyttiseen: Moreau Schopenhauer Baudelaire Goncourt Verlaine Mallarmé des Esseintes ja Hyusmans. "Nolo miellyttää, se on alhaista hienostusta." Ja kaikki tääkö vain sixet sakemannit valtas Pariisin? Pääpiirteissään niin. Napsun ajan laskukkaita olivat.
ellauri061.html on line 710: Soprannominato "il Vate" (allo stesso modo di Giosuè Carducci), cioè "poeta sacro, profeta", cantore dell'Italia umbertina, o anche "l'Immaginifico", occupò una posizione preminente nella letteratura italiana dal 1889 al 1910 circa e nella vita politica dal 1914 al 1924.
ellauri061.html on line 744: Uuskritiikki oli convenient fiction modernistisetämiehille, jotka halus olla hiljaa kuin hiiret aisanylityxistä.
ellauri061.html on line 746: Haavio kielsi lukemasta runoja elämän kautta. Kirjeessään nuorelle kirjallisuusarvostelija Kai Laitiselle hän tähdensi, että moderni runo ei ole elämäkerrallista keskuslyriikkaa vaan vapaata fabulointia.
ellauri061.html on line 748: Samaa elämäkerran torjuvaa tulkinnan tapaa Haavio opetti myös Elsa-puolisolleen, kun tämä syventyi Aale Tynnin runoon Tanssilaulu. "Ja he tanssivat vierekkäin, / koko yön he tanssivat näin." Päiväkirjassaan Elsa Enäjärvi-Haavio vetää kuitenkin mutkat suoriksi: "Se, jonka hymyä Martti kiittää runossaan Runon synty on AT." Elsan mukaan "Martti katsoo asiakseen kai jokseenkin aina kertoa, koska hän on tavannut AT:n tai puhunut hänen kanssaan puhelimessa. Ja sen mitä hän ei kerro, minä tiedän ja arvaan." Mustapää tiivistää runousoppinsa kokoelmassa Koiruoho, ruusunkukka (1947): "Minun laulussani on / vain kuva kaivattuni / ja kukka, leikki, uni. / Puck, Oberon." Mutta kansa haluaa ja saakin tietää, kuka se "kaivattu" oikein oli, Kirjallisuustieteen nykyisen teorian mukaan Martti Haavio, nimimerkki P. Mustapää ja P. Mustapään runojen roolihenkilö läkkiseppä Lindblad ovat kolme eri persoonaa, jos heitä ei dna-testi samaksi osoita. Mutta jos media olisi 1940-luvulla ollut nykyisissä voimissaan, olisi Martti Haaviosta ja Aale Tynnistä tehty kohupari.
ellauri061.html on line 750: Kaikki pysyi kulissien takana. Sitä paitsi kunnianarvoisan kustannusliike WSOY:n kirjallisella johtajalla Martti Haaviolla oli suhde saman yhtiön nuoreen runoilija Aale Tynniin samoihin aikoihin, jolloin WSOY:n johtokunnan jäsenellä, professorilla ja runoilijalla V.A. Koskenniemellä oli ihastuksenaan vielä nuorempi WSOY:n runoilijaneitonen Aila Meriluoto.
ellauri061.html on line 778: In the interview, Barak was asked whether he is a lobbyist that earns a living from "opening doors." The interviewer stated "You have arrived recently at the Kazakhstan despot Nazarbayev and the president of Ghana. You are received immediately." Barak confirmed that he has been received by these heads of state but denied earning money from opening doors for international business deals for Israeli and foreign corporations, and said he does not see any ethical or moral problems in his business activities. He further said there is no logic to demand of him, after "the natural process in democracy has ended" to not utilize the tools he accumulated in his career to secure his financial future. When asked if his financial worth is $10–15 million, Barak said "I'm not far from there."
ellauri061.html on line 782: Balrogs are tall and menacing beings who can shroud themselves in fire, darkness, and shadow. They are armed with fiery whips "of many thongs", and occasionally used long swords. In Tolkien's later conception, they could not be readily vanquished—a certain status was required by the would-be hero. Only dragons rivalled their capacity for ferocity and destruction, and during the First Age of Middle-earth, they were among the most feared of Morgoth's forces.
ellauri061.html on line 785: Vähän niinkuin sen yhden underground-piirtäjän sankari Wonder Warthog. Tolkien kexi omia kieliä kuten mä.
ellauri061.html on line 790: Näyn palanneen taas Barak-aiheeseen kuin koira oxennuxelle. Somesta löytyy aina lisää näitä Penttejä.
ellauri061.html on line 793: Answer: The account of Deborah and Barak is found in Judges 4 and 5 in the Old Testament. The Israelites had been under the control of the Canaanite king Jabin and the commander of his army, Sisera. The Canaanites had 900 chariots of iron and ruled over Israel for 20 years (Judges 4:2–3).
ellauri061.html on line 799: Following this battle, “God subdued Jabin king of Canaan before the Israelites. And the hand of the Israelites pressed harder and harder against Jabin king of Canaan until they destroyed him” (Judges 4:23–24). Deborah’s prophecy was fulfilled: Barak won, Sisera was killed by a woman, and the Israelites were freed from their enemies.
ellauri061.html on line 803: The song of Deborah and Barak also gives some more detail about the victory over the Canaanites: “The earth shook, the heavens poured, / the clouds poured down water” (Judges 5:4). Evidently, God used a flood to disable the iron chariots of Sisera. The victory was supernatural (verse 20). Chapter 5 concludes with the statement, “And the land had peace forty years.” This impressive time of peace lasted until Midian took control of Israel, necessitating Gideon’s rise.
ellauri061.html on line 805: Lessons for today from the lives of Deborah and Barak include the following: 1) God often calls people to step out in faith to attempt the unexpected, 2) God often uses unlikely people and sources to accomplish His plans, 3) God sometimes requires great risk and effort on our behalf as part of His divine plan. In the case of Deborah and Barak, they risked their lives in war, while Jael took in a runaway fugitive and risked her life to end his and help free Israel from oppression. Ultimately, this account reveals that God is in control of the nations and changes their leaders according to His desires.
ellauri061.html on line 807: Tää loppulöpinä on kuin suoraan Käsiapulaisesta. Jumala tahtoo sitä ja vaatii tätä, on vähän julma joskus mutta silti tosi mukava. Rakastaa paizi nirhausta niin suakin vähän. An mennä vaan Jehova, viekööt vaan kaikki, viekööt huut helkkariin! Vaikka tuhkatkin pesästä, minen välitä.
ellauri061.html on line 811:

Duomarein Kirja V. Lucu.


ellauri061.html on line 813: Barakin wirsi/ jolla he ylistäwät

ellauri061.html on line 828: HERra cosca sinä läxit Seirist/ ja

ellauri061.html on line 856: Debora/ herä/ herä ja weisa wirsiä/

ellauri061.html on line 864: BenJamin sinun Canssoisas. Machirist

ellauri061.html on line 866: kirjoittajat. Tuom 5:5 Isascharin

ellauri061.html on line 887: Kisonin wirta kieritti heitä/ Kedumin

ellauri061.html on line 888: wirta/ Kisonin wirta/ talla minun sielun

ellauri061.html on line 892: Kirotca Meroxen Caupungita/ sanoi HERran

ellauri061.html on line 893: Engeli/ kiroten kirotca hänen

ellauri061.html on line 919: taicka caxi/ Ja Sisseralle kirjawita ja

ellauri061.html on line 921: ommeltuita waatteita/ kirjawita molemmin

ellauri061.html on line 939: ollut sillen yhtän hallituswirca eli

ellauri061.html on line 944: tähden huusit Kisonin wirran reunalla/

ellauri061.html on line 952: v. eod. Kirjoittajat ) se on/ he woittawat

ellauri061.html on line 960: Jael otti turviinsa matupakolaisen, antoi sille kermapiirakkaa ja post coitum umpiunessa naulasi pään teltan lattiaan. Siinäpä ideoita Suomen vastarintaliikkeelle. Tuomarien eläytymisessä Siseran äidin tunnelmiin on aitoa Schadenfreudea.
ellauri061.html on line 968: Jari Pervo on 1 nilkin 375 humanistista. Jari Pervolla on Alibin, Poliisiuutisten ja Seiska-lehden reportterin sielunelämä ja Ilta-Pulun toimittajatyön muovaama maailmankazomus. Kotimaisen kirjallisuuden hukkiopinnoista ei takkiin paljon tarttunut. Se tunsi izensä usein idiootiksi Helsingin yliopistossa. Ylläri. Pian se huomasi, että sillä aineyhdistelmällä pätevöityy tutkijaksi tai kotirouvaksi. Kun kotirouvan ura ei silloin vielä napannut, se meni Sanoma Osakeyhtiön toimittajakouluun. Eikä enää taaxeen kazonut, jos ei paljon eteensäkään. Ruikki varpaille. Astu lähemmäxi, se on lyhyempi kuin luulet.
ellauri061.html on line 970: Nytpä uhraudun yhteisexi hyväxi ja luen kaupunginkirjastosta lainaamani Jari Pervon sukuelimen tarinaa nimeltä Minun sukuelimeni tarina. Ensimmäisillä kymmenillä sivuilla on sukuelimestä esitelty vasta sen kuuluisa ripustin, julkkumulkku Juri Pervo. Kustantaja Aarne Puupään näreän tapaamisen jälkeen se kaipaa lipomista. Ehkä bussissa joku kansalainen tunnistaa sen ja kuiskaa vaimolleen, että tossa menee se, nose, mikäsenniminyt on, joku turha julkero.
ellauri061.html on line 976: Tarkistin että mulkku oli tallella. No eihän se voi siltä hukkaan joutua, kun on mulkkua koko mies. Ja nähtävästi parantumaton pulzari. Pervo on kuullut tapiseeraajilta, miten kirjoitetaan bestselleri. Ei saa olla liikaa henkilöitä eikä kuvausta, varsinkaan luontoiltoja, kuha on paljon yllättäviä käänteitä ja puujalkavizejä. Rivoilu ja ryyppäys ja niillä kerskailu ei ole koskaan pois tieltä. Terveisiä lähettää poliisin (oik. rakennusmaalarin) poika Rovaniemeltä. Minä olen izesäälittävä.
ellauri061.html on line 980: Tämmösiä kapakkajuttuja tulee siiltä peräperää. Pistosta varastettuja pintapistoja viiden piston mieheltä. Asiaa tai ei. Sirpaleita. Kohtauxia kaatumatautisen elämästä. Texti vetänyt se ei. Eikä Pervokaan, vaikka käyttäytyy kuin poikamies. Oikeesti sillä on 5v sitä vanhempi vaimo Kati ja vanhahkona tehty poika Kalle. Onxtää possu olevinaan pelimies? Tolla lätyllä? Veli Ponteva.
ellauri061.html on line 983:

Lao Rui: Lainasin kirjastosta Jari Pervon omaelämäkerrallisen teoxen. Nyt otan kiinni nenästä ja koitan lukea ekan pervokirjani.
ellauri061.html on line 984:

Eunukki: Jari Tervon muutamat ekat kirjat ovat hyviä!
ellauri061.html on line 989:

Lao Rui: Mitä se sit näyttää? Ylen surulliselta näyttää ainaski tässä kirjassa. Ulkokohtaisia ihmisiä julkisuuden valokiilassa.
ellauri061.html on line 990:

Eunukki: Yritin etsiä onko mulla yhtään arvostelua Tervon varhaisista kirjoista. En löytänyt. Vain tämän unen, joka on vuodelta 2016. (Uni poistettu. Siinä Eunukki pyysi Pervolta nimmareita siltä varastamiinsa kirjoihin. Pervo signeerasi izetyytyväisenä. Sanoi että sä taidatkin olla toimitusjohtajan tytär. Johon tj:n tytär että so what. Eikai siitä mitään haittaakaan ole.)
ellauri061.html on line 1003:

Lao Rui: Eimut vanha mediahakuinen polvihan on ihan samanlaisia. Fyrkka on vaan reviiriä sekin. Ei ne haluu fyrkkaa ne haluu näkyä. Se on vielä primitiivisempi tarve. Ei mua influensserit kiinnosta vaan tää vanha säälittävä polvi joka vielä kurkkii kulisseissa.
ellauri061.html on line 1008:

Eunukki: Vaikee sanoo... On parempii kirjailijoita ja filosofeja, jotka on vähän julkisuudessa. Kai eskitervoissa on joku puutostauti, joka ei muulla ole hoidettavissa?
ellauri061.html on line 1015: Nyt saatatte (ketkä te? :) kenties ihmetellä, mixi olen Pervolle näin kiukkuinen. Mitä se on mulle tehnyt että sitä niin ruman ilkeästi soimaan? No eipä midiä, puran vaan omaa pahaa oloa. Mutta huvittavaa on, että niin tekee Pervokin! Se on kaikille kirjansa ihmisille yhtä kiukkuinen, ihan kylmästi se niitä lyttää joka ikistä. Mä luulen ize asiassa että se on, niinkuin minäkin, oikeasti epäonnistunut narsisti (ks. tutkielmaa eri narsistityypeistä). Ne ovat juuri tälläsiä. Haukkuvat kaikki muut aivan mustixi, koska ovat izeensä niin tyytymättömiä.
ellauri061.html on line 1017: Mixi tyytymättömiä? Onhan Pervokin sentään suomalaisittain "superjulkkis", kuten se muistaa muistuttaa joka toisessa lauseessa. Ja tuohta on tullut lujasti. Mutta se ei riitä! Jotain siltä puuttuu sittenkin. Ehkä muut porukat ei sittenkään osaa arvostaa sen hienoutta riittävästi. Ehkä sitä vituttaa ezillä ei ole mitään kunnon virkaa eikä titteliä. Isompaa pippeliä kuin sillä on. Että se on tollanen hum.kand., porsaan näköinen pallinaama, vaikka on niin fixu. Ehkä sekin on vaimonsa hännän alla niinkuin Kari Hotakainen. Mixei sille ole annettu Finlandia-palkintoa? Tää kirja oli eholla samana vuonna 1999 kuin Kristina Carlsonin Maan ääreen. Sekin oli tavallaan sukuni tarina. En kyllä ihmettele että Erkki "Jokkantii" Liikanen tykkäs siitä enemmän. Samana vuonna Jarzasta tuli kovan ähräyxen jälkeen perheenisä.
ellauri061.html on line 1024: Kirjailijapariskunta (LOL) Jari ja Kati Tervo kertoo Seura-lehden haastattelussa parisuhteestaan. 25 vuotta naimisissa ollut pariskunta kertoo lehdelle, että heidän suhteensa suurin kriisi on ollut vuosien lapsettomuus.
ellauri061.html on line 1032: –Siinä piti miettiä, että näinkö me sitten vanhenemme kahdestaan. (Täh? Olixe viirusilmä ajateltu omaishoitajaxi? Käsiapulaisexi?) Yritimme monta vuotta saada lasta. Ajatus siitä, että meistä ei tulisi vanhempia, tuntui suurelta onnettomuudelta. Kerroin moneen kertaan Katille, että olin täysin varma siitä, että hän olisi loistava äiti (niinkuin oma äitinsä ja rattijuoppo isoäiti), Jari Tervo sanoi IS:n haastattelussa vuonna 2014. Kuvassa onnelliset vanhemmat Wsoyn tupaantuliaisissa vuonna 2013. ­Kuva: Jussi Helttunen
ellauri061.html on line 1036: – Ongelmat ovat yleisiä, jos vauvahaaveita siirtää myöhemmälle iälle. Silloin asian kanssa painiminen on todennäköisempää, koska naisen ikä hidastaa ja vaikeuttaa lapsen saamista, Kati Tervo sanoi tuolloin IS:lle. (Entä miehen ikä? Entä miehen liika pieni pippeli ja huonot siittiöt? Jarista ei ollut pitkään aikaan enää ollut pystypainiin, ja matto-otteetkin alkoi hervota.)
ellauri061.html on line 1044: Kirjailija, äiti ja puoliso Kati Tervo valmistautuu päästämään irti ainokaisestaan ja elämään jälleen kaksin puolisonsa Jari Tervon kanssa. Elämään mahtuu taas vanhoja harrastuksia, mökkierotiikkaa (rakas on rakas kaikkine läskeineen ja poimuineen)– ja ehkä myös uusi perheenjäsen, kiinalainen tyttö, tai koira. Vaikka Jarza ei kyllä tykkää ulkoiluttamisesta. Kiinalaisisista tytöistä se kyllä pitää kovasti! (No, puoliveteisesti.)
ellauri061.html on line 1046: Mitä on tapahtunut, mihin aika on kadonnut? Vielä vasta aivan äskettäin kirjastonhoitaja Kati Tervo piteli käsissään sitä ihmeellistä kapinetta, johon vuosien odotuksen päätteeksi oli alkanut piirtyä yxi jos toinenkin hailakansininen viiva. Nyttemmin se kapine on jo aika hervoton.
ellauri061.html on line 1050: Ja se oikutteleva bussi irlantilaisella maantiellä, jossa Kati muutamaa viikkoa myöhemmin istui puolisonsa tulevan isän Jari Tervon nivusilla. Yhä hän muistaa, miten rukoili, ettei pieni ihmisenalku hänen sisällään säikähtäisi kuoppaista tietä. Liian monta keskentuloa oli jo pelätty ja koettu.
ellauri061.html on line 1052: Ja nyt näistä hetkistä on mukamas kulunut jo 19 vuotta. No peilistä kazoen se on kyllä uskottava. Äiti ja kirjailija Kati Tervo, 63, katselee haikeana lapsensa entisen koulun pihaa Helsingin Katajanokalla. Täällä Kalle, 19, aloitti ihan muutama vuosi sitten koulutiensä. Siitä tuli koulukypsä vasta aika hiljattain.
ellauri061.html on line 1054: Koti on yhä parin korttelin päässä, mutta koulu vaihtunut ja reppuselkäisestä pellavapäästä kasvanut möreä-ääninen, rasvatukkainen nuorimies. Viime viikonloppuna juhlittiin valkolakkia. Nyt Kalle jännittää opiskelupaikkaa ja urheilee nostaakseen kuntoaan armeijaa varten. Valmistautuu siis aloittamaan omaa elämäänsä. Kotimaista kirjallisuutta se EI kyllä aio mennä lukemaan. Ei helvetti!
ellauri061.html on line 1061: Haave lapsesta nousi mieleen samaan aikaan, kun Jari sai potkut Ilta-Pulusta eli "jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi". Kati halusi tukea miestään ja punnitsi vaihtoehtoja mielessään perusteellisesti niin kuin hänen tapoihinsa kuuluu.
ellauri061.html on line 1066: Ehkä tästäkin syystä mamanilla ja Jarilla on aina ollut lämmin suhde. Kati on omistanut isommalle pojalleen huhtikuussa ilmestyneen kolumnikokoelmansakin Rapsuta minua. Äidin mielestä Jarin hallitseva luonteenpiirre on psykopaattisuus, ollut ihan pienestä asti. ”Jari on paras rapsutettava perheessämme”, hän tiivistää. Se on helppo uskoa.
ellauri061.html on line 1078: Pikkuhiljaa Kati saa päästää irti myös pahimmista peloistaan. Mitä jos Jari on rattijuoppo ja ajaa lapsen päälle? Höh ei pelkoa, ei Jarilla ole edes ajokorttia. Mitä jos Jari ajautuu väärään seuraan? Mitä jos tapahtuu jotain, johon äidin siipi ei yletä? Mitä jos Jarin pippeli ei yletä?
ellauri061.html on line 1087: Pelot ovat varmasti olleet seurausta siitä, että Katin oma nuoruus oli hänen omilla sanoillaan hirveä sekamelska.
ellauri061.html on line 1089: Katin kaveripiirissä käytettiin huumeita. Seksiä harrastettiin tukevasti alaikäisinä ja täysin vastuuttomasti. "Hänen parhaalle ystävälleen" jouduttiin tekemään abortti. Noina vuosina koulukin meni aivan penkin alle.
ellauri061.html on line 1104: Panomies ja lerppa. Ihmeellisiä sosiaalisia mimosia nä julkkisnarsistit. Näissä tilanteissa Pervo on vallan kahvassa, kun sitä ressukammat kynäilijät tarjoo sille kyhhäyxiä. Se karistaa ne satiaiset munistaan. Se EI arvosta luontokuvauxia. Sillä on niin kiiru kuvailla Jari Tervoa. Mullon mun luonto. Mitäs läxit. Onttoa pölinää koko mies. Väpi. Sekö Jarzaa rassaa? Että Väpi Linna oli julkkixempi?
ellauri061.html on line 1106: Sittässon pieni luku niinkö Katin kannalta joka haluu myös kirjailijaxi kun Kalle on 2-vuotias. Eikä siitä viirusilmä ottotytöstä tullutkaan mitään. Arvasinkin että Jarza olis mustasukkanen. Mitä jos Katin kirjat möiskin paremmin? Se olis AIVAN hirveää.
ellauri061.html on line 1108: Inhottava pikku Pervo mahtailee kexityllä hevosia mätkivällä esi-isällä. Markkinamies kuten mitättömämpi jälkeläisensä. Aivan vastenmielinen tarina tääkin. Tässä suhteessa Pervo kazoo silmiin Hotakaista, toista paskiaista. Molempien kirjoissa on pelkkiä ikäviä ihmisiä. Ja kertomuxet ihan Taika-Jim ja Nastamuumio ja Dick Tracy tasoa. Seura-lehden ja Apu-lehden takakannesta. Voimamiehiä. Jarza(kin) on piipunrassi joka puhuu panohommista.
ellauri061.html on line 1119: Porsasmainen porsasteleva persukirjailija. Tän kirjan lukeminen on kuin tervonjuontia. - Mä olen lukenu sun kirjoja. - Kumma että joku niitä lukee. - Ne on huonoja. Osittain helevetin huonoja. - Sitä mieltä olen minä izekin.
ellauri061.html on line 1121: Oikeesti loukkaannuin hieman, minnuu otti päähän porukka, joka ossaa lukkoo ja sixi kuvittelee ossaavansa kirjuttoo. Kyllä mää on ize pätevä antamaan neuvoja, miten kirjutettaan niin että hyvä tulhoo. Mie oon lukenu Waltarilta kaikki kirjat, ai että sil on koree ja taiteellinen tyyli niin et oikeen syämestä ottaa niiku tää esmes tää Turms karvajalaka. Emmä sellast ossaa kirjuttoo, eikä ossaa ennää kukkaan muukaan, ei ies Hotakaisen Kari.
ellauri061.html on line 1127: Vizi mikä juoppohullun päiväkirja. Ei helvetti, juoppohullun päiväkirja jatko-osineen on maailmankirjallisuuden unohtumattomia klassikoita tähän verrattuna. Toinen kova haastaja samassa sarjassa on Rengon Kobran Nitrodiskon napakympit. Tai huumoriryhmä Alivaltiosihteerit.
ellauri061.html on line 1129: Kun kuuluisan kirjailijan isä retkahtaa nuoreen neitoseen, kuuluisan kirjailijan suurin huoli on, että asia tulee sen ex-työnantajan, paskalehdistön tietoisuuteen. Mikä horna siitä nousisi, jos neitonen kävelisi kihlajaisista suoraan puhelimeen ja kertoisi Ilta-Pululle, miten kuuluisan kirjailijan isä suri kadonnutta vaimoaan lohduttomasti nussien isodaisarista Silja Laaxoa, vanha mies. Samalla kuuluisan kirjailijan pikku-pikkuveitikka jo nyökkii kalsareissa miettien, miten pääsis ulos sepaluxesta tulevan emintimänsä emättimestä mittaa ottamaan. Tänkin pätkän päällimmäinen sentimentti on silmitön setämiesmäinen misogynia sekottuneena toivottoman pimpsankaipuuseen.
ellauri061.html on line 1131: Kaikki ns. henkilöt tässä plärässä on kuuluisan kirjailijan sitä taikka tätä. Koko pahvimaailma pyörii sen löysän perseen ympärillä. Minäminäminä-muotoista suollosta. Statistit saavat irtopisteitä kun ymmärtävät nauraa pervon vizeille. Pisteliäs possukka. Kun tulee hiljaista, Pervo alkaa puhua izestään ja kirjailijantyön vaivoista. Harvoin tulee. Perse luulee ironisoivansa kaikkea. Kaikkea joo paizi kirjailijaminäänsä. Siinä se roikkuu hampaat irvessä kuin pelastusrenkaassa. Ja perintöä. Persulainen tuntee rahan arvon. Köyhät nousukkaat siitä tunnetaan.
ellauri061.html on line 1133: Kuten saattoi arvata, fiktiivisen Silja Laaxon kanssa tulee pornoa. Tän kai pitäs olla kaunoa, muze on vaan ihan tavallista Jallua. Kiitos ehkäisypillerien nää ei enää ketään hätkäytä. Haukotellen käännetään vaan sivua. Pakkopullaa kirjanmyynnin edistämisex, ikävystyneisyyden vaimentamisex. Central park zoo with sad monkey sex.
ellauri061.html on line 1135: Silja jakaa edestä ja takaa. Otti Jarin mulkun käteensä ja kehui sitä ihanan limaisexi. Siis sitä mulkkua. Siis Jaria. Tässäkin on syvällistä naisen halvexuntaa hiivana. Se on niin kiihottavaa. Tomusokerissa kieritelty keskiluokkainen lullero kohoaa ja sitten lässähtää ja panee flottis. Tää kuukkeli on kyllä paha mies, alhainen lima. Ja kirja on yxitoikkoinen ja tylsä. Viinaa juodaan, omakehu haisee. Minä minä minä minä, ja vielä kerran tuo maailman kaunein sana, minä.
ellauri061.html on line 1137: Kiintoisaa kyllä (vaikkei ehkä yllätys), keski-ikäisen täti-ihmisen kirjablogi muikenee Pervon panojutuista kuin vaari. Heijarimaisia tarinoita, mustan kondomin sävyttämiä.
ellauri061.html on line 1144: Vanha työkaverini Päivi ehdotti Facebookissa lukupiirin perustamista. Innostuin asiasta heti, joten laitoimme sellaisen pystyyn tai Päivi laittoi, koska tämä oli puhtaasti Päivin idea. Ensimmäiseksi kirjaksi lukupiiriimme valikoitui Jari Tervon ”Minun sukuelimeni tarina” (1999, WSOY). Lukuaikaa kaksi viikkoa, jonka jälkeen oli istunto perustamassamme Kirjapiiri-ryhmässä Facebookissa.
ellauri061.html on line 1146: Viidestä lukijasta kolme pääsi koneen ääreen ruotimaan kirjaa ja sen sisältöä. Tällä kertaa kävi niin, että Päivi ja minä olimme lukeneet kirjan aiemminkin. Päivi muisti asian heti sopiessamme luettavasta kirjasta ja minä kirjaa lukiessani. Elsille Tervo oli täysin uusi tuttavuus. Onneksi Päiviä ja minua ei haitannut, vaikka luimmekin kirjan toistamiseen tai Päivi jopa kolmannen kerran. Kirja ei huonone toisella tai kolmannella lukukerralla, jos vaan pitää tervomaisesta tyylistä. Uutuuden viehätys saattaa puuttua, mutta ehkä tarinasta löytää jotain uutta, jota ei ole aiemmalla lukukerralla huomannut. Elsi jäi vielä pohtimaan, fanittaako Tervoa vai ei.
ellauri061.html on line 1148: Kirjan teksti on ilman muuta nokkelaa, mutta onko se jopa liiankin nokkelaa? Lukupiirimme keskusteli aiheesta, mutta vastaus jäi hieman avoimeksi.
ellauri061.html on line 1150: Kirjan lopussa tapahtuu paljon ja nopealla syklillä. Kirjan eri juonenkäänteet nivoutuvat yhteen kirjan lopussa, mutta kirjan loppu on juurikin niin avoin kuin vain olla. Lukija jää pakostakin pohtimaan eri vaihtoehtoja kirjan lopulle. Tervo laittaa lukijan mielikuvituksen liikkeelle. Lukupiirimme keskusteli erilaisista vaihtoehdoista, mitä kirjassa oikeastaan tapahtuukaan. Olimme aika yksimielisiä kirjan lopusta, mutta varmoja emme suinkaan voineet olla. Mielenkiintoinen ja ehkä jopa ärsyttävä vivahde, kun ei oikeasti voi tietää, mitä Tervo on ajatellut kirjoittaessaan kirjan loppua, jos ylipäänsä mitään.
ellauri061.html on line 1152: Tervon kirjoissa ei taida ikinä olla niin sanottuja normaaleja ihmisiä. Tämänkin kirjan kaikki henkilöhahmot ovat jollain tavoilla erikoisia tai outoja. Mielestäni tämä on yksi sellainen piirre, joka tekee Tervon kirjoista veijarimaisia tarinoita. Mielenkiintoiset henkilöhahmot värittävät tarinaa mukavasti.
ellauri061.html on line 1154: Lukupiirimme keskusteli mielenkiintoisimmista henkilöhahmoista. Elsi ei osannut nimetä mielenkiintoisinta henkilöhahmoa. Päivi piti komisario Torsti Rautapäästä. Itseäni kiehtoi naapuri Kolehmainen. Kirjailija Tervoa ei peukuttanut edes Elsi.
ellauri061.html on line 1156: Kirja on mustan huumorin sävyttämä veijaritarina, mutta myös Vuoden johtolanka 2000 –palkinnolla palkittu rikosromaani. Ja kuinka kirjan nimi on ”Minun sukuelimeni tarina”? Kannattaa lukea kirja ja löytää vastaus sitä kautta.
ellauri061.html on line 1158: Lukupiirimme antoi kirjalle tähtiä yhteensä 4- (asteikko 1-5).
ellauri061.html on line 1164: Ensiksi on todettava, että kaikkea sitä tuleekin oman päänsä menoksi keksittyä! Kehittäessäni Ota riski ja rakastu kirjaan -haastetta tiedostin kyllä sen riskin, joka muiden suosittelemissa kirjoissa piilee. Mutta toisaalta ihmiselle tekee ihan hyvää välillä lukea jotain muutakin kuin sitä omaa suosikkiosastoa.
ellauri061.html on line 1166: Jari Tervon sain haasteena takaisin Jorilta, jolle määräsin Ursula K. Le Guinin Hain-sarjaa. Tämä kyseinen Minun sukuelimeni tarina löytyi minulta omasta kirjahyllystä, sillä se tuli silloin aikoinaan kirjakerhosta, kun olin unohtanut peruuttaa kuukaudenkirjan. Jostain syystä olin säilyttänyt kirjaa, vaikkei se koskaan minua kiinnostanutkaan. No, nytpä se sitten pääsi käyttöön.
ellauri061.html on line 1168: Minun sukuelimeni tarina kertoo jaritervomaisesta mieskirjailijasta, jolle alkoholi maistuu, ja muutenkin on vähän ankeaa. Tyyppi on aikamoinen reppana, joka ei oikein saa otetta elämästään. Viime kirjastakin on jo aikaa ja kustantaja hätyyttelee. Onneksi mies saa toimeksiannon vankilassa istuvan tappajan tarinan kirjoittamiseen. Siitä alkaa aikamoinen sotku, joka sysää päähenkilön sotkemaan koko elämänsä.
ellauri061.html on line 1170: Kirja alkaa niin ankeasti, että jos kyseessä ei olisi ollut haastekirja, olisin varmasti lopettanut lukemisen heti alkuunsa. Ryyppyreissut ja ankeudessa rypeminen eivät oikein innostaneet. Minun sukuelimeni tarina rakentuu kuitenkin useista äänistä ja erilaisista tyyleistä, joten kirjan edetessä hiukan helpotti. Jotkin pätkät olivat itse asiassa aika kiinnostaviakin. Tekstin tasolla en kuitenkaan nauttinut kirjasta.
ellauri061.html on line 1172: Kirjan rakenne olikin aika toimiva, sillä minua kiinnosti selvittää, mitä kaikkea jutun takana piili. Loppu oli minulle kuitenkin pettymys, kun kaikki mahdolliset avoimet päät solmittiin tiukasti yhteen. Sellaiset ratkaisut tuntuvat aika lapsellisilta, sillä eihän kaikilla ihmisillä ja tapahtumilla voi olla osaa siinä samassa suuressa suunnitelmassa.
ellauri061.html on line 1174: Eli lyhyesti: Otin riskin. Rakastuinko? En. Kannattiko? Kyllä, sillä nytpä tiedän taas jotain yhden suomalaisen kirjailijan tyylistä. Ilman haastetta en olisi päässyt loppuun. Muuta? Siis mitä vittua, onko tämä paska muka ollut Finlandia-ehdokkaana?
ellauri061.html on line 1183: Rikkaan sohvassa se näytti tahralta. Kiitteli itseään ihmistuntemuxesta. Lutka luki lööppejä muttei mun kirjoja, Jari harmitteli. Lööpit on lyhyempiä. Nainen sentään pahoitteli klisettä. Jari kiittelee niistä izeään.
ellauri061.html on line 1187: Poikasena minusta piti tulla maailman paras jalkapalloilija. Polvi rustottui. Pervon pitää muistaa kysyä vaimolta kotona näkeekö miehissä nauraessa pojan. Porsaan, korjaa vaimo Kati. Veli Pontevan. Isona minusta piti tulla maailman paras kirjailija. Pää rustottui.
ellauri061.html on line 1189: Pervo on jopa ikäistäänkin vanhakantaisempi setämies. Kai sellaisia vielä kasvaa puunkylkiin jossain Rovaniemellä. Tää Pasanderikin on yx Pervon monista alter egoista. Pervolla piisaa näitä egoja, niistä muodostuu sen koko suku. Se sarjamurhaajakin on sen naamari. Ja tässä niin kuin niin usein kirjailijaegoisteilla, joka naamarista pistää ulos ja ääntelee sama possu. Päälleliimatun kultivoinnin alla röhkii kaltattu oras. Ilmeisesti Jari änkyttää ollessaan pelästynyt.
ellauri061.html on line 1194: Jari luulee olevansa lutusin kaikista Suomen vittupääkirjailijoista. Väärin, lutusin oli Tommy Taberman.
ellauri061.html on line 1199: Pervon aihepiiri on todella kapea. Se koostuu panosta ja ryyppäyxestä, kukkoilusta ja vittuilusta, näiden odotuxesta ja niiden jälkeenpäin muistelemisesta.
ellauri061.html on line 1200: Siinä on jotain hirmu alkeellista, alkueläimen tapaista. Ameeba kirjailijana. Tuntoelimet ja lonkerot
ellauri061.html on line 1209: Jari Tervo sai sairauskohtauksen 12. joulukuuta 2015 esitetyn Uutisvuodon 600. jakson juhlalähetyksen perjantaisessa nauhoituksessa. Myöhemmin lääkärissä selvisi, että kyse oli sydämen rytmihäiriöistä.
ellauri061.html on line 1213: Kerroin tuotannostani kirja kirjalta. Kehuin itseäni vain vaimeasti koska yleisö ei vaikuttanut vastaanottavaiselta.
ellauri061.html on line 1215: - Tietkö mikä sinussa on vikana ja aika paljon? Sie oot niin perkeleen nokkava. Sie oot muutaman paskakirjan törräyttäny ja ajattelet voi miten mie oon kuningas.
ellauri061.html on line 1216: Sie istut maalarinhattu päässä kehumassa et sie se mainio oot. Kun sulle sannoo ettet sie mikkään mainio oo, sie sanot ezie vaan leikkipeliä tarkotit. Sitte tuut vinkumaan ettei osteta sun kirijoja ja lueta niitä suu luokilla.
ellauri061.html on line 1218: Pervo ei ole syvällinen kirjailija sydänmailta vaan vizinikkari. Hän on monessa haastattelussa myöntänyt olevansa omahyväinen läskiperse paskiainen hepinlutkuttaja ja on siitä vielä ylpeä. Mielellään kertoisi useamminkin jos joku vaan kuuntelisi.
ellauri061.html on line 1223: Pervon keski-ikäsyys lipsahtaa esille sen ihan pakkomielteisessä tavassa kuvitella kirjan henkilöitä pukille suunnilleen joka sivulla. Poies pillusta lipsahti. Jos jaxas niin laskis montako parittelua Jari jaxaa ahtaa sukuelintarinaansa kuin keskuspuiston pitkästynyt paviaani. Onko niitä 1/sivu vaiko enemmän. Älä jaxa Jari. Tuo ei enää ole hauskaa. Eiköhän me olla tää jo opittu. Taisit jo mainita.
ellauri061.html on line 1236: Seitsenosainen ohjelma kertoo taloyhtiöstä maahanmuuttajien värittämässä kaupunginosassa. Yksi sarjan päähahmoista on muka somali. Sarjan käsikirjoittaja on Jari
ellauri061.html on line 1246: Kielteisesti suhtautuu mulliturpainen valkoinen enemmistökin kahden ruman porsaan joholla, nimittäin pylleröisen Jari Pervon ja syyläisen pikku Pirkko-Pekan. Siinäpä on joulupöydän katetta. Ja onnexi teillä on vaikeampaa kuin meillä, se kyllä meitä naurattaa.
ellauri061.html on line 1248: Monikulttuurinen Suomi rynnisti olohuoneisiin syksyllä 2006, kun MTV3-kanava esitti Jari Tervon käsikirjoittaman kahdeksanosaisen Mogadishu Avenue -draamasarjan. MTV-kanava tietysti, ne mainospaskiaiset.
ellauri061.html on line 1254: Rooleissa ovat muun muassa Pirkka-Pekka Petelius, syyläinen vanha rasisti, ja Mateus Tembe, kristinuskoinen bantuheimon jäsen somalina. Nimensä sarja on saanut Vuosaaressa sijaitsevan Meri-Rastilan tien lempinimestä. Sarjaa kuvattiin kuitenkin Espoon Olarissa Jarin kotona, jonka lempinimenä on Espoon Mogadishu. Ohjelman lopputekstien aikana soi kansanlaulu Kotimaani ompi Suomi. Kas kun ei Pervon oma laulu oVeli Ponteva pohjolan äärillä on.
ellauri061.html on line 1256: Ensimmäisessä jaksossa tutustutaan lähinnä Rampe Turakaiseen ja muuhun lähiön kerrostalon väkeen. Toisessa jaksossa Muhammed Turakainen yrittää tehdä pojastaan tangokuningasta. Kolmannessa jaksossa Irina Totkunen yrittää ilotytön ammattia, kyllästyttyään siivoamaan lääkärin koulutuksella ostarin vessoja. Neljännessä jaksossa Ingvar Nenonen joutuu hankkimaan venäläisen ilotytön Suomeen vierailulle tulleelle firman amerikkalaiselle johtajalle. Viides jakso kertoo Elina Vaurasteesta, joka opettaa suomea maahanmuuttajille. Kuten jakson nimi kertoo, hän haluaa oikean miehen. Kuudes jakso kertoo Aleksei Ivanovitš Beljakovista, joka on lastentarhan opettaja Vesalassa, mutta muut talon asukkaat pitävät häntä itämafian jäsenenä.
ellauri061.html on line 1258: Voi helvetti. Jari Pervo on hirvittävä kaikilla mausteilla. Toinen hirviö on Pirkka-Pekka. Kolmas iso paska on Snellman Saska. Mikä näille kolmelle on yhteistä? Ne ovat kaikki 3 ERITTÄIN rumia. Sixne tykkäävät lytätä vielä huono-osaisempia. (Täh? No ei! Mä en ole neljäs, mä oon söpö.)
ellauri061.html on line 1272: En halua olla pakolaisten enkä maahanmuuttajien ääni. Heillä on aivan oma kuulumaton äänensä. Haluan olla mulliturpaisen enemmistön ämyri, ne ostaa enemmän mun kirjoja. Toivon toki mamujenkin oppivan tuntemaan mun tyyliä. Ennustan kuulevani sitä lähitulevaisuudessa entistä enemmän suomalaisessa kirjallisuudessa, elokuvassa, teatterissa ja mediassa. Se on mainio asia.
ellauri061.html on line 1274: - vittuilee porsaanvärinen "kirjailija" Jari Tervo mutiaiselle toimittaja Percy Mashairelle, joka ihmetteli (HS 30.11.), miksi suomalaiskirjailija on ryhtynyt Mogadishu Avenue -tv-sarjassa
ellauri061.html on line 1277: Tervon mukaan sarjan taso ei määräydy sen mukaan, miten monta todellista tai oletettua maahanmuuttajien ongelmaa siinä ehditään luetella ja tuomita. No ei todellakaan, se määräytyy Tervon turvelosta lattapäästä. Ja se taso on tosi matala. Lappalaisen kaivosfirman kairan ulottumattomissa.
ellauri061.html on line 1279: Sarjassa ei myöskään pyritä siihen hyveelliseen tunnelmaan, joka syntyy studiossa sen jälkeen, kun televisioväittelyn osallistujat ovat tulleet kaikille yllätykseksi siihen loppupäätelmään, että, hitsi vieköön, maahanmuuttaja onkin voimavara eikä uhka, ne pesee meidän vessoja tosi halvalla. Fiktio on väärä paikka ylvästellä poliittisella korrektiudellaan Tervo kirjoittaa. En mä tee mitään setä Tuomon tupia, ne ei myy riittävästi. Rasismilla on paljon parempi kysyntä. Mä en halua onnea, varsinkaan varattomille mutiaisille, mä haluun pätäkkää.
ellauri061.html on line 1284: Jari Tervon kirjoitus on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa HS.fi/kirjat. Mistäpä muualta.
ellauri061.html on line 1286: Mogadishu Ävenjyy kuvaa osattomia kansalaisia ja maahanmuuttajia lämpimästi ja humanistisesti. Maahanmuuttaja ei ole ongelma. Hän on hyödyllinen apina. Jari Tervon käsikirjoitus julkaistaan nyt kirjana. Mukana on runsaasti tv-sarjasta sensuroitua aineistoa. Filmin kohokohta on se missä lapsilaku sanoo: en minä ole somalialainen, minä olen pieni musta paska. Yllättävän vähän lässytystä Pervon turauxesta on jäänyt Suomi 24 ja Ylilauta palstoille. Irja Torven talouslipilaari-persukimara tais jättää kansan syvät rivit haavi auki. Siis onxtää nyt kunnolinen rasisti vai joku kukkahattusetä? Revontulen poika tuskin tietää izekään.
ellauri061.html on line 1288: Tässä saattaa olla selitys Pervon pahantuulisuuteen viimeisinä vuosina. Se lähti liikkeelle persukuvioista ja sen tyyli ja ajatusmaailma kirjoissa on erittäin maalaispersumaista. Mutta nousukkaana snobina sille on käynyt kuin Hyvinkään kultahatulle: menestys on noussut hattuun ja höyryttänyt ulos persuasenteet, ne on korvautuneet yläluokkaisemmalla talousliberaalilla agendalla. Persulukijakunta on pettynyt, ja pitää Pervoa nyt efialteena. Toisaalta taide- ynnä rahaporukat ei ole vielä nielleet törkyturpaa meikäläisexi. Se on robulisti.
ellauri061.html on line 1290: Se keikkuu siis jossain aidalla kuin kirppu ja on aika ikävällä tuulella. Rovaniemen kultahatusta ei tullut baskeria, vaikka muutti Nuorgamista Olarin kautta Skatalle. Niin etelään kuin pääsee, se sanoi kuten talven tullen ammattilaiset naiset valtaistuinpelissä. Winter is coming.
ellauri061.html on line 1295: Kirjailija Jari Tervo jakoi tiistaina Twitterissä yhdysvaltalaisen Now This -videouutiskanavan videon TV-evankelista Paula Whitesta: Kirmaan heti helvettiin jos tämä kielillä puhuva sekopää pääsee taivaaseen, Tervo kirjoitti.
ellauri061.html on line 1319: Tervo kuollee jo ennen kevättä, maksakirroosi ja aivomätä hoitaa asian...
ellauri061.html on line 1325: Tervon sisällöntuotanto pitää sisällään lähes täysin kertomuksia varkaista, juopoista, huorista, valehtelijoista, viinanmyyjistä, salakuljettajista, tappajista jne. Koska en itse edusta mitään em. ihmisryhmistä, ei voisi vähempää kiinnostaa roskakirjailija Tervon mielenmaisemat. Kertaus on opintojen äiti: EVVK roskakirjailija Jari Tervo EVVK.
ellauri061.html on line 1330: Tuo puujalkahuumorin "mestari", tissiposkitervo alkaa olla jo menneen talven lumia, kirjamyynti sakkaa pahasti. Joku lantti tulee aikansa eläneestä ja elähtäneestä, valmiiksi nauretusta uutisvuoto-ohjelmasta. Kuka vittu sitäkin katsoo?
ellauri061.html on line 1336: Hänen kirjansa on täyttä sontaa, yhtäkään en ole pystyny lukemaan. Yhtä turha julkkis Tuksun tasoa. Myypi itseään kuin joku huora, sopii tähän hömppä suomeen kuin sormi sian peerrrrrssseeeseeeennnn.
ellauri061.html on line 1338: Kumpi on läskempi Soini vai Jari. Tuo kärpäsjuttu vertaus on sitäpaitsi niin vanha vitsi että sitä käytettiin jo 70-luvulla, ei se toimi enää. Aika moni näkyy pitävän Tervon kirjoista ja kolumneista eli se siitä. Sipilästäkin pitää yli puolet Suomen kansasta. Heidän mielestään hän on hyvä pääministeri. joo, se on semmonen homma että tääläki nuo tervon arvostelijat ovat itte surkeita pummeja. tuskinpa nuila on milijoonaa rahhaa ja luksusasunto mutta tervolapa on.
ellauri061.html on line 1340: pyöriänaama on piston juttuja kirjotellu ylös ja omina niitä muka kirjottaa, helevetin kuukkeli.
ellauri061.html on line 1354: Kirjoitin kolme liuskaa. Kalle tuli kotiin viikonlopuksi. Kati leipoi omenapiirakan. Katsoimme Amores perros -elokuvan, jonka aikana Ukko nukahti sohvalle. Tämä päivä kannatti elää.
ellauri061.html on line 1362: Kiitos neurokirurgi Aki Laakso ja tiimi sekä Töölön sairaalan Neurokirurgisen yksikön osasto 6 hyvästä hoidosta. Minulta poistettiin selkäytimestä kasvain, joka löydettiin yllättäen kesäkuussa. Edetessään sairaus olisi vienyt minut pyörätuoliin. Toipuminen edistyy rollaattorilla.
ellauri061.html on line 1387: Miehen käsikynkässä ekaa kertaa pihakierroksella 600 askelta. Tästä se lähtee vierottuminen rollaattorista. Kävelimme tosi vakaasti. Onhan tätä tosin 32 vuotta treenailtu. Ukko-koira katsoi menoamme parvekkeelta. Liekö vähän mustis? #kävely #toipilas
ellauri061.html on line 1406: Katin twiitit ovat Ukko-koirasta, ukosta, ruuanlaitosta ja rollaattorista.
ellauri061.html on line 1408: Jarin twiitit ovat Ukko-koirasta, ruuansyönnistä, jalkapallosta ja hanurista.
ellauri061.html on line 1412: Kirjailijan synneistä suurin on Jari Tervon mielestä tylsyys. Tervo itse jatkaa narsisminsa, rasisminsa, naisvihansa ja vihapuheensa käsittelyä uudessa romaanissaan. Miehellä on muovikassi kädessä ja elämää takana. Hän tulee Helsingin Narinkkatorilla vastaan ostoxet kilisten. Hän on kirjailija Jari Tervo, 59.
ellauri061.html on line 1414: Hän sanoo olevansa samassa onnellisessa asemassa kuin Juha Sipilä, että voi sanoa, mitä haluaa. Ketään ei kiinnosta. Tervon mielestä rahanahneet suomalaiskirjailijat kuten hän osallistuvat ymmärrettävästi vähän yhteiskunnalliseen keskusteluun. Fiktio ei ole oikea paikka purkaa rasismia, siitä kanzii kirjoissa ja teeveessä vaan lohkaista vizejä. Voiko kyse olla lukijoiden menettämisen pelosta? No tottakai.
ellauri061.html on line 1416: ”Yhteiskunta on mätä, jos edes kirjailijat eivät sano, mitä haluavat. Mä sanon: mä haluan rahaa. En onnea, vaan pätäkkää. Oma naama teevessä ja lööpeissä on sekin rotevaa. Ja juuri nyt! Jari Tervo on halunnut kirjoittaa koko tähänastisen tuotantonsa ajankohtaisimman kirjan. Vesa-Matti Loirin biografian. Törkeyksiä vekottimista.
ellauri061.html on line 1418: Helsingin Kampin Narinkkatori on yksi Jarin päänäyttämöistä. Torille kulkee kirjava joukko: kahdeksankymppinen Leo Maanvilja, joka ei koskaan saanut olla lapsi, parikymppinen Noor, joka on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen, Poika Maanvilja, joka järjestää maahanmuuttoa vastustavan mielenosoituksen, kiinalainen kivimies Zemin, joka on päätynyt kauas kotoaan tienaamaan.
ellauri061.html on line 1420: Kirjan teemoja ovat muun muassa rasismi ja vihapuhe, joita Tervo on viljellyt kolumneissaan. Miksi piti tehdä vielä romaanikin? Koska siitä saa paremmin pätäkkää. Rasismi on iso osa suomalaisen yhteiskunnan nykypäivää, se kiinnostaa lattapäisempääkin lukijaa.
ellauri061.html on line 1422: Jos ajattelee kymmenen tai kaksikymmentä vuotta taaksepäin, niin sehän olisi ollut ihan käsittämätöntä, että jotkut mulkut, kuten mä, kirjoittavat törkeyksiä jossain vekottimissa, kuten teeveessä. Se on tilaisuus, jota ei voi ohittaa. Oon miettinyt, että onko rasistisia, naisvihamielisiä ja homofoobisia porukoita paljon, onko niitä nyt enemmän kuin niitä joskus aikaisemmin on ollut, eli yleisö on isompi. Mutta se on loppujen lopuksi huono kysymys, sillä heidän laatuviihteeseen käytettävät tulonsa ovat aika vaatimattomia.
ellauri061.html on line 1424: Tervo kuitenkin toteaa, että romaani voi olla dramatisoitu kolumni. Kolumnissa oman mielipiteensä voi kertoa yksiselitteisesti, kun taas romaani saa – tai sen jopa pitää – olla ristiriitainen. ”Minun mielipiteeni asioista saa näkyä minun romaanissani. Romaani toimii harvoin sillä tavalla, että se kertoo, että tämä tai tuo on hirveän huono asia. Se vaan näyttää, että ne on sitä, niinkuin teeveessä.” LOL.
ellauri061.html on line 1430: Tervoa häiritsee, että puhutaan ylipäänsä naisten oikeuksista, kun kyse on yksinkertaisesti yhden ihmisryhmän ihmisoikeuksista. (Mitä naiset ovat jos eivät ihmisiä? Miehen paras ystävä? Akka-koira jättää rollaattorin eteiseen ja uinahtaa matolle. Pervon lukijoista hämmästyttävän suuri osa on miehiä. Eräs ihmisryhmä diggaa tällästä.)
ellauri061.html on line 1432: Tervo sanoo tuntevansa myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan, mutta toisten ihmisarvon riistäjiä ei pidä vähimmässäkään määrin myötäillä. Hän ei kuulu myöskään niihin, jotka vaativat maahanmuuttokeskusteluun dialogia: hirtettävällä ja lynkkaajalla ei ole tarvetta debattiin. (Täh? Onx maahanmuuttajat hirtettäviä? Kuka tässä oikein on lynkkaaja?)
ellauri061.html on line 1436: Mutta asiaan, eli mun kirjoihin! Tylsyys on suurin synti. Se saadaan karkotetuxi kinky sexillä ja muilla ällöjutuilla.
ellauri061.html on line 1437: Romaanin alussa Leo Maanvilja herää ja pitää aamua sikäli hyvänä, ettei hänelle ole yöllä juotettu virtsaa. Lapsia pannaan väkisin ja hakataan. Eipä ole tylsää! Poliisi tutkii teinipojan epäiltyä raskautta. Tervo kirjoittaa pedofiliaepäilystäkin omalla tutulla tyylillään, humoristisesti.
ellauri061.html on line 1439: ”Mun mielestä kirjallisuudessa on aina kyse hassusta huumorista. Jos jokin asia on kova ja synkkä, silloin se pitää kirjoittaa jotenkin hauskasti. Muuten se on tylsääkin tylsempää. Kirjailijan synneistä suurin on Tervon mielestä tylsyys.
ellauri061.html on line 1440: ”Kaiken muun annan anteeksi, mutta en sitä. Kirjan pitää olla sillä tavalla kirjoitettu, että mitä helvettiä, nyt äkkiä seuraavalle ja seuraavalle sivulle.” (Voi kauheaa. Ei ihme ettei tälle häiskälle tippunut Finlandiaa. Eikä taida tulla noobeliakaan.)
ellauri061.html on line 1442: Samaa ohjenuoraa seuraten Tervo aikoo kirjoittaa seuraavankin teoksensa. Sitä voi pitää jonkinlaisena yllätyksenä ja samalla varmana myyntimenestyksenä: Suomen ehkäpä tunnetuin nykykirjailija Jari Tervo kirjoittaa Suomen ehkäpä tunnetuimman nykynäyttelijän Vesa-Matti Loirin elämäkerran. Seura-lehti seuraa tilannetta tarkasti.
ellauri061.html on line 1449: Mixhä Pervosta oli kamalaa eze epähuomiossa bylsi omaa siskoaan, onxe joku Oidipus vai mikä. Kumin kanssa vielä. Ja se sen söpöliini pikkujaana oli varmaan jonkun rivitalonaapurin tekemä, ellei sizen homahtavan vankilanjohtajan. Nää isyyskysymyxet lie pyörineet Pervon päässä paljon just vuosituhannen vaihteessa. Lopussa Pervon asiat menee aika sekasin. Vaimo läx ja vei Kallen ja Ukon. Vikalla rivillä jää muka epäselväxi kuka ampu kenet. Mut eihän vainaja enää kirjota minämuotoiseen roskaromaaniin viimeisiä sanoja. Joo oli tää aika päämäärätöntä sekoilua, uskottavuus p=0.0001. Kirjallisena esikuvana on jenkkiläiset kovaxikeitetyt, pulp fiction. Selluloosakeittoa.
ellauri061.html on line 1451: Jari Tervo on lahjakas vittuilija. Pidän itseäni huumorontajuisena ja joustavana, siitä huolimatta en jaksa lukea Tervon kirjoja. Olen aloittanut muutamia, loppuun olen lukenut vain yhden.
ellauri061.html on line 1461: – Äidin ääni värähti, kun hän soitti juhannuksena ja kertoi mitä sairaala oli ilmoittanut: Alpo kuoli hetki sitten. Äiti oli aviomiestään rääkännyt kaikki nämä vuodet, Tervo kirjoittaa kolumnissaan. Iskä oli Suomen mies. Maalarinhattu kestää isältä pojalle.
ellauri061.html on line 1470: Samixia ovat. Alpo on Jarin näköinen säikähtänyt hiirulainen, äiskä Jaria jämerämpi emäkissaversio. Jari muistelee äiskää herttaisesti:
ellauri061.html on line 1472: Kun äitini katosi puolukkareissulla Perunkajärvellä, helpotuin. Mieleeni palasivat tilanteet, joissa hän katseli pää ivallisesti kallellaan minua ja påivitteli, miten hänen pojastaan oli tullut niin kuuluisa, etta sita haastateltiin Annaan. Hän olisi kyllä pitänyt parempana, että minusta ei olisi otettu kuvaa siinä vanhassa poplarissa, koska minä näytin siinä niin lihavalta. Mutta niinhän sie năytät kaikissa takeissa, hän keksi ja kaakatti lakähtymäisillään. Vitsi, vitsi, hän tökki minua ja hymyili ymmärtäväisesti kulloisellekin kahvivieraalle, joka hämmentyneenä yritti katsoa kaikkialle paitsi minuun. Aiti oli mielestään taiteellinen. Hän ei osannut laulaa, maalata, säveltää, näytellä näyttämömielessä, soittaa instrumenttia eikä kirjoittaa, mutta hän oli sielultaan taiteellinen. Se ilmeni siten, että hän saattoi mină hetkenä hyvänsä ponnahtaa sohvalta ja kiljaista, että keitetäänpä kahvit. Tunnin päästä hän meni uudestaan keittiöön ja palasi sieltä ilmoittamaan että hän oli keittänyt kahvit ja aivan unohtanut sen. Se osoitti että hän on taiteellinen luonne. Kun hän huomautti, että televisiossa esiintyvä laulaja oli vanha ja lihava, mauttomassa meikissä, naimisissa itseään kaksikymmentä vuotta nuoremman miehen kanssa ja nuottikorvaton, niin hän tarkoiti, ettl hän ihailee laulajaa. joka tästä kaikesta huolimatta urheasti esiintyy televisiossa. Kyllä täytyy kunnioittaa. Näita laulajia oli paljon. Jokainen nainen oli hänen kilpailijansa, fiktiiviset hahmot myös. Aidin elämän täytti ihmisten painon tarkkailu ja kahvi. Hän huomautti pankin kassanaiselle tämän kaljuuntunmisesta vai siksi, että hän oli rehellinen. Kaikkihan näkivät sen. Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi. Luultavasti hän olisi pyytänyt, jos hän olisi joskus ollut väärssä. Han oli kateellinen minulle niinsanotusta menestyksestäni ja julkisuudestani. Luulin äitien olevan kyvyttömiä niin tuntemaan. Kun hän kuoli, hän pääsi ensimmäisen kerran elämässään lehtiin. Sitten pimeys.
ellauri061.html on line 1482: Kuvitteellisen julkkiskirjailijan toilauxet jatkuvat. Jaxaa jaxaa. Dodi. Hiippareita rivitalotontilla. Oisko ollut Hotakaisen Kari. Pasander on 1 Jarin alter egoista. Pasander on komea. Pasander on homopetteri. Onko tääkin Jarin toiveajattelua? Niinkuin ajokortti. Ja kuuluisuus. Tiedättekö kuka minä olen.
ellauri061.html on line 1491: Jari Pervo, lupaavasta nuoresta kirjailijasta vuotten saatossa lupailevaxi vanhaxi ex-julkkixexi nuupahtanut, lupailee tosi liukkaasti. Vaimo sanoo: Leikkisit lasten kaa. Äläkä vaan lupaa. Pervo: En. Mä lupaan.
ellauri061.html on line 1495: Credit reproduces all the fundamental antagonisms of the capitalist world. It accentuates them. It precipitates their development and thus pushes the capitalist world forward to its own destruction. Rosa Luxemburg
ellauri061.html on line 1509: Jari puolusti tiedettä ja epäilemisen voimaa. Raamatun voi paiskasta Uutisvuodon lattiaan, mutta koraania ei hirviä, voi tulla puukosta. (Eli skeglusta.)
ellauri061.html on line 1525: Alanin ja Husun eripuraa selittävät heidän erilaiset taustansa. Alan joutui lähtemään Iranista, koska ei suostunut opettamaan islamia. Hän on täysin irtisanoutunut uskonnosta. Husulle taas islam on tärkeä osa hänen somalialaisuuttaan, oman yhteisön kulttuuria.
ellauri061.html on line 1530: ”Geeneihin ei pääse pakoon vastuuta ja vapaata tahtoa.” Moraalia ei löydy liioin Jarin kirjoista. Täysin hakusessa. Mitä tästä opimme? Ei niin midiä. Ei sen vertaa kuin eräkirjoista. Ei edes mihin aikaan vuodesta saa ampua karhuja ja mistä saa makeimmat tammukat.
ellauri061.html on line 1532: Se, että omasta perimästä löytyi loraus saamelaisuutta, oli Jarille yllätys. Tarkemmin ajateltuna on kuitenkin hassua, että se yllätti: Jarin ilkeä äiti oli Petsamosta. Nyt se makaa vanerilla peitettynä Perunkajärvellä puolukkamättään vieressä. Jarin vankikarkuri velipuoli Private sen nirhasi. Hyvä että ehti ensixi, oli se Jarillakin käynyt mielessä. Usein penättiin, mixi Jari ei kirjoita naisista nätisti, oliko syynä se, se on sielunsa pimeydessä naisvihaaja. Mixi kirjoittaisin, mixen kohtelisi heitä kuin ihmisiä. Vaude. Tää on tosi synkkä tapaus. Mamman vuoroin hemmottelemat, vuoroin vähättelemät mammanpojat on ehkä verisimpiä misogyynejä.
ellauri061.html on line 1562: verbaalista huumoria ja pankkiryöstöjen sarja”. MTV:n
ellauri061.html on line 1563: Jari Rantala kirjoitti toisen Tervo-filmatisoinnin Rikos &
ellauri061.html on line 1577: Seijan Ansu-siskolla on lapset Kalle ja Kati. Kalle on Seijan kummipoika. Se on vähän Jari Tervon näköinen mutta black of hair kuten 7 valtakunnan kuningas, ei mikään blondi Tyrion Lannister vaikka lyhkönen ja kiltin oloinen kuten se knääpiö tosin ei yhtä rääväsuu. Yhteistä Jarin kanssa sillä on toi lapsettomuusongelma. Satu ei ole kyllä mikään pervo. Kalle on lennonjohtotehtävissä. Kallen sisko Kati on menestyvä pankki-ihminen. Kalle Pervon äiti Kati hoitaa Jarin kirjastoa ja kotoa jo lennähtänyttä blondia poikaansa.
ellauri061.html on line 1583: Kalle Palanderin vaimo Riina kiistää uuden miehen. Virossa tiuskiva Kalle yhä raivoissaan. Kallen lukuisista kyläkateista ei ole mitään väliä.
ellauri061.html on line 1585: Seijan mielestä mä oon puun takaa huutaja ja pakoonjuoksija. Se toivoo että Pirkko ja Calle tukistais mua mun blondista tukasta. Mut ei ne pysty enää muuta kuin tuhahtelemaan. Ehkä siziellä rajan toisella puolella, Muurmanskissa tai Haaparannalla.
ellauri061.html on line 1599: Sonnet 29 also named as “When in disgrace with fortune and men’s eyes” is one of 154 sonnets written by the English playwright and poet William Shakespeare. It is part of the Fair Youth sequence. In the sonnet William Shakespeare creates a depressed and despairing speaker who serendipitously reflects upon the love of a close friend in order to prove to the reader that no matter how difficult life becomes, we can be content in the blessings of the hole.
ellauri061.html on line 1607: Shakespeare ei ollut vaan pyllynreikä perheenisänä vaan oikeestikin tais nuohotakin limaisen oloisen Southamptonin jaarlin sellaista. Kirjoitteli sille jotain sonetteja. Kuoli vähän yli viisikymppisenä flunssan jälkitauteihin niinkuin esi-isämme.
ellauri061.html on line 1616: Kova poika kehumaan izeään oli Wilho tarvittaessa, sen läppä sir Thomasille kyllä kuulosti aika anakronistiselta millenniaaliselta puheenvuorolta.
ellauri061.html on line 1618: Nyt Wilho alkaa epäillä että Hamnetin kuolemassa oli jotain foul play. Niin olikin, tekikö se izemurhan koska se oli runoilijana niin tumpelo? Vai tappoiko Judith sen mustasukkasena? Toivottavasti se teki niin. Wilhon syytä kaikki tyynni. Wilho on varsinainen pirulainen, kyldyyripersoonallisuus. Nyt on Hamnetin taru saatu vihdoin päätöxeen. Me ollaan unta vaan, siteeraa Hamnet tumpelosti etevämpää isäänsä. Viulut ja sellot vinkuu yöllisessä mezässä.
ellauri061.html on line 1637: Golden lads and girls all must, Kultapojat ja sievät tyttöset
ellauri061.html on line 1652: Consign to thee, and come to dust. saa nimet kirjoihin, saa tuhkaxi.
ellauri061.html on line 1662: Cymbeline on William Shakespearen kirjoittama, melko harvoin esitetty näytelmä, joka luokitellaan historialliseksi romanssiksi. Cymbeline on kuningas ja isä, joka on ajautumassa täydelliseen katastrofiin sekä poliittisesti että perheensä kanssa. Rooman valtakunnan sotilaat ovat nousemassa maihin ja Britannia on vaarassa tulla suurvallan murskaamaksi, kuningaskunnan suunnan määrää juonitteleva kuningatar. Näytelmä kertoo viattomuudesta ja kateudesta, katoamisista ja jälleennäkemisestä sekä ennen kaikkea anteeksiannosta.
ellauri062.html on line 17: ircle">62
ellauri062.html on line 29:

Ajoittain lähinnä teoreettisesti kiinnostava. (Niko Kirjavala)


ellauri062.html on line 36: Jaakko Yli-Älykäs kertoo verisen neuromaanisesti kirjassaan jatkosodasta, kuinka "Oboten uusi hallitus" (neekereitä) teki lopun "kuningatar Elisabetin" villieläinreservaateista ja tappo yxin tein kaikki villieläimet edistyxen nimissä. 50v sitten siis 60-70-luvulla. Miehet taisteli, kansa kazeli.
ellauri062.html on line 40: Ei se vittu niin menny! Kuningattaren palkkaama Hunter ampu elukat kuin niittokone jo siirtomaavallan aikana ('20-'50- luvuilla). Valkoset siirtopaskiaiset mulkkas alkuasukasten olot niin maan perusteellisesti perseelleen ettei ne enää pärjänneet luonnonmukaisissa oloissa. Nekrut lahdattiin, vietiin orjixi tai tehtaisiin, viikkaamaan valkosten hylkäämiä riepuja tai lajittelemaan niiden myrkyllisiä romuja.
ellauri062.html on line 42: J.A. Hunterilla on monia mezästyxen maailmanennätyxiä. Hän on ampunut yli 600 leijonaa, yli 1000 norsua ja useampia valkoisia sarvikuonoja kuin kukaan muu. Jäljeelle jääneitä voi laskea jo muutaman mustan käden sormilla. Kirjassaan 'Valkoinen mezästäjä' Hunter kertoo verihuuruisesta elämästään yllättävän hauskasti ja vauhdikkaasti. Kirja on nautittava yhdistelmä jännitystä, herkkää luonnonkuvausta ja kiintoisaa tietoa ja siirtomaa-asenteita alkukantaisesta Afrikasta. Hunterin terävä skottilainen huumori tekee kirjan vastustamattomaxi. Kirjaa elävöittää joukko mestarillisiä tapettujen eläinten kuvia. Kansikuva: "Rosvoilijan loppu. Sarvikuonouros, joka oli tehnyt tuhoja alkuasukkaiden maissivainioilla Makindun lähellä Keniassa."
ellauri062.html on line 46: Minulla on sarvikuonojen ampumisen maailmanennätys ja ehkä myös leijonien (vaikka emme pitäneet tarkkaa kirjaa ensi vaiheissa ammuttujen luvusta), ja olen ampunut yli tuhatneljäsataa norsua. En suinkaan kerro näistä ennätyxistä ylvästellen. Se työ täytyi tehdä, ja minä satuin olemaan se mies, joka teki sen. Olen savannien Hitler, Himmler, Heydrich, Eichmann ja Göring yxissä nahoissa. Endlösung eläinkunnalle.
ellauri062.html on line 69: Masters ja Johnson kirjassa Raportti ihmisen sexuaalisista reaktioista (Human sexual response) jatkavat siitä mihin Kinsey kumppaneineen pääsivät. Tuhnuisexi selattu kirjapaha löytyi Arabian kirjaston poistohyllystä. Sen oli ostanut ilmestymisvuonna 1967 Teresa (?) Jauhiainen. Ansarijauhiainen. Äiti Teresa.
ellauri062.html on line 71: Esipuheessa korostetaan tälläsen kirjallisuuden tarvetta. Lääkäritkin voivat tällä ansaita eivätkä vaan pornoilijat. Tietämättömyys ei enää toimi pidäkkeenä, kun on pilsuja. Typerät kirjoittajat luulevat, että tämä elämämme puoli ei ole aivan elintärkeä. Höpsistä, sukupuolielin on eläimen elimistä elintärkein. Sen takiahan yökahvilat on pidettävä avoinna koronan aikana, vaikka lisääntymiskyvyttömiä kuolisi kuin kärpäsiä. Kinsey ja hänen työkaverinsa tilastoivat jenkkien sexuaalisia elkeitä vuosina 1938-1952. Silloin oli kaikki tabut vielä voimissaan. Kinsey onnistui uskomattomin ponnistuxin työntämään keskijalkansa sexitutkimuxen sulkinaiseen rakoon. Kai se sit oli pitkän sodan ansiosta jo alkanut raottua.
ellauri062.html on line 73: Onko Mauri Rouhunkoski, joka auttoi Mirja Rutasta kirjan pimpsa- ja kikkelisanojen suomennoxissa, Ritva-serkun seppukun tehneen Jussi-miehen isäpappa? Nähtävästi.
ellauri062.html on line 80: Tyypillisimmät Alzheimerin varhaiseen vaiheeseen liittyvät oireet koskevat muistin heikkenemistä. Uusien asioiden oppiminen kuten nimien muistaminen ja asiakokonaisuuksien hahmottaminen vaikeutuvat. Unohtelu lisääntyy, jolloin esimerkiksi luetusta tekstistä jää mieleen vain osa. Varhaisessa vaiheessa suurin osa potilaista ja vielä suurempi osa niiden vaimoista kuitenkin kieltää muistihäiriön.
ellauri062.html on line 82: Töissä ja arkiaskareissa sairaus saattaa ilmentyä hidastumisena ja epävarmuutena tutuissa tehtävissä. Tämän vuoksi potilaan uupumus lisääntyy ja potilas vähentää usein esimerkiksi vanhoja harrastuksia. Potilas saattaa lisäksi olla ahdistunut, masentunut ja ärtynyt. Eikä siinä kaikki! Tutkijat ovat havainneet, että lievä käytöshäiriö voi edeltää lievää muistihäiriötä Alzheimerissa, ja se voidaan joskus havaita ensixi.
ellauri062.html on line 84: Researchers in Toronto Handmaid Rehabilitation Center have proposed a new diagnosis called mild behavioral impairment. The checklist includes questions such as:
ellauri062.html on line 88: “Has the person become agitated, aggressive, irritable, or temperamental?”
ellauri062.html on line 96: When an older adult begins to act out of character or starts becoming irritable or aggressive, it may be an indication of trouble. Unfortunately, a senior with early Alzheimer’s can also lose their inhibitions and act in inappropriate ways.
ellauri062.html on line 100: Fred, a retired psychologist who had a very successful practice, now makes rude and cruel comments to those around him. One of his strengths before Alzheimer's had been his kindness and ability to relate to others.
ellauri062.html on line 139: Use redirection and distraction instead of attempting to reason with the person.
ellauri062.html on line 223:

The states that make up Gilead in complete occupation are: Minnesota, Wisconsin, Illinois (except for Chicago), Michigan, Indiana, Ohio, Tennessee, Kentucky, West Virginia, Virginia, North Carolina, Maryland, Pennsylvania, Delaware, New Jersey, New York, Connecticut, Rhode Island, Maine, New Hampshire, and Massachusetts.
ellauri062.html on line 243: West Virginia – 5
ellauri062.html on line 251: Whereas the states with the highest percentage of residents identifying as non-religious are the West and New England regions of the United States (with Vermont at 37%, ranking the highest), in the Bible Belt state of Alabama it is just 12%, and Tennessee has the highest proportion of Evangelical Protestants, at 52%. The Evangelical influence is strongest in northern Georgia, Tennessee, Alabama, Mississippi, North Carolina, southern and western Virginia, West Virginia, South Carolina, and East Texas.
ellauri062.html on line 261: Following the unfortunate execution of Eden, whom Serena had been fond of given Eden's respect for traditional values and scripture, there is an inspiration among the the Wives to attempt to change the laws of Gilead to allow for more dignity for women. After an unpleasant confrontation, June shows Serena Eden's Bible marked with commentary; which has an affect on Serena. During a gathering of the Wives, Serena and Mrs. Putnam exchange their opinions regarding the Bible, particularly the right to read it as women are banned from doing so. They realize most of the Wives share their feelings and call a meeting. Vizi tästä niteestä on ollut paljon harmia.
ellauri062.html on line 265: June explains to flabbergasted Serena that Gilead is not an ideal place for a child, specifically a daughter, to grow up in as their very existence is risky. She manages to convince Serena, who then tearfully says a prayer and hands the baby back over to June. June, in turn, gives Serena a blessing as well and leaves behind a tearful Serena as she and another Martha leave to escape Gilead. Fred is left alone in the room and looks at the carving, "Nolite te bastardes carborundorum," on the wall. Nick offers his "cigar" to Serena and she takes a good hold of it and takes a drag. Fred gets a moment alone with June to tell her he’s concerned about Serena.
ellauri062.html on line 267: Hizi tää alkaa kuulostaa kauniilta ja rohkeilta. Nää saippuat on sarja irrallisia kuplia. Apinan peilisoluja vaan vähän hivellään ilman mitään johdonmukaisuuden häivääkään. Jengi kazoo näitä raidallinen perse punasena ja huuli pyöreenä. No kuka sitä elämältä juonta kaipaakaan. Käänteet riittävät.
ellauri062.html on line 277: Serena and Fred stay in a country guest house along the way run by Econopeople. Serena is impressed by their large family. The Econowife says it takes an economy size cunt to raise children.
ellauri062.html on line 279: Fred says she is a good writer but Serena is bitter that he took that right away from her. Fred admits that he did not realize how much it would cost. Serena asks him to imagine how their lives would be like if Gilead never happened. Fred replies that he would still be in marketing and might quit his job. Fred admits that he has been sterile all along. In fact he is gay and has had an affair with Nick and Mark Tuello (who dat?) in the closet. Mark Tuello’s car is a 2018 Dodge Charger GT [LD].
ellauri062.html on line 284: Disgusted at Serena, Moira (the dyke of color) asks Serena who does she think she really is, adding that new clothes doesn't make her any different, and is still the woman who held June down while Fred raped her.
ellauri062.html on line 286: Always the short end of the stick. Moira concludes by saying she's sinned a 8lot, but Serena is the gender traitor. Marry Freddy! What an infantile idea!
ellauri062.html on line 292: Because the book has been frequently challenged or banned in some of the United States of America over the last thirty years, many people have expressed discontent at The Handmaid's Tale's presence in the classroom. Some of these challenges have come from parents concerned about the explicit sexuality and other adult themes represented in the book. Others have argued that The Handmaid's Tale depicts a negative view of religion, a view supported by several academics who propose that Atwood's work satirizes contemporary religious fundamentalists in the United States, offering a feminist critique of the trends this movement to the Right represents.
ellauri062.html on line 303: Tää Superjuonikas on se pikku Markun kaveri Mahdollisen kirjallisuuden seurassa. Se on sentään maisteri vaikka Turusta. Suunnilleen Mikko Alapuron ikänen mutta lyhyttukkanen ja nappisuinen. Jatkosota-extra on vuoden kauneimman kirjan Neuromaanin rumempi jatko-osa. Neuromaania, sitä talvisotaa, joskus aloitin mutta väsähdin. Sekin oli pitkä kuin Elvixen muna vaikka talvisota oli lyhyt. Nyt pitää purra hammasta ja yrittää oikein kovasti.
ellauri062.html on line 305: Juotikas sai kuin saikin 3v kirjallisuusapurahaa 2014 . Oliko lautakunnan puhis Mies Hissi Kone? (Mies Hssi Masheen palaa kuvaan s.557. Onxe niiku Pekka ja Zinda niiku Ilona? Pallinaama ja pallinaamempi.) Ei tullut tällä tiiliskivellä ihan Finlandiaa, kun se meni sille toiselle tiilelle, Jussi Valtosen kakaramaiselle kirjalle jonka nimikin oli lainaus Jeesuxelta. Kävikö Juotikas edes sykkiä? Se taitaa olla aika epäluotettava kertoja. Pikkusuinen Juotikas on Loimaalta. Siellä oltiin kerran lasten kanssa hiihtolomalla. Ei yhtään mäkiä. Juotikkaan kanssa pitää olla varovaisempi, ettei suxet exy samalle ladulle ja tule noloja akkoja.
ellauri062.html on line 308: Koneen säätiö on jakanut 22 500 euroa apurahaa Susikoira Roi -vitseihin perustuvalle esitykselle.
ellauri062.html on line 310: Kirjailija Jaakko Yli-Juonikas ja työryhmä työstää internetissä suositun Susikoira Roi -meemin pohjalta esityksen nimeltä Kuningas Roi – sinfoninen revyy. Se koostuu episodeista, jotka on käsikirjoitettu hyödyntäen eri tavoin Susikoira Roi -vitsien kaavaa.
ellauri062.html on line 312: Susikoira Roi on Jorma Kurvisen kirjoittama kirjasarja, jonka ensimmäinen osa ilmestyi jo vuonna 1976. Ensimmäiset kirjat kuvattiin vuonna 1987 televisiosarjaksi. Sarjan pääosissa nähtiin Roina häärännyt poliisikoira Jami ja Tomin roolissa Paavo Westerberg, joka nykyään työskentelee käsikirjoittajana ja ohjaajana.
ellauri062.html on line 317: Idea on, että Susikoira Roi -vitsien lopussa on Roi-aiheinen sanamuunnos, jonka eteen kehitetään tarina, mielellään pitkä sellainen. Ja siinä se. Hauskaa! Itseasiassa niin hauskaa, että Koneen Säätiö myönsi Roi-vitseille perustuvalla Kuningas Roi -sinfoninen revyy -esitykselle 22 500 euron apurahan.
ellauri062.html on line 319: Luin pari Susikoira Roi kaskua facebookista, ne oli unettavia. Piti hypätä suoraan sananmuunnoxeen. Halusko Ilona Herlin tosiaan maxaa tosta 20 tonnia? Lievästi on ilmassa Jari Pervon kaikua, hassuilla nimillä hassuttelua ja salaivaisia mahdollisesti avainromaanisia ĺuonnekuvia.
ellauri062.html on line 321: Eli pari vuotta sitten Yli-Juonikas oli vetäjänä ryhmässä, joka haki ja sai yli kahdenkymmenen tuhannen euron apurahan Susikoira Roi -vitseihin pohjautuvaa teatteriesitystä varten. Roi-vitsit ovat eräänlainen nettiajan ilmiö, joka kukoisti verkossa etenkin pari vuotta sitten. ”Esitystä kirjoitettiin innokkaasti vuoden ajan, mutta jatkoapurahaa ei tullut, joten hanke on tällä hetkellä jäähyllä”, Yli-Juonikas paljastaa.
ellauri062.html on line 323: Juurikin näin se oli: suomentaja Lindholmin suomentama Pynchonin Painovoiman sateenkaari oli se korvaamaton Urtext jonka reppuselässä Juotikaskin päätyi kirjailijan vaikeaan, yxinäiseen ja enimmäxeen turhauttavaan kirjailijan ammattiin. Hizi mixei se ryhdy julkkixexi niinkuin kolleega Pervo? Ehkä se ei ole yhtä ruma eikä röyhkeä. Juotikas tuntee olevansa jotain velkaa sotaveteraaneille, ihan aikuisten oikeesti. Kai se lähetti niille postikortin tänä jouluna, niinkuin 60.000 muuta?
ellauri062.html on line 325: No ei. Juotikkaan kanssa tulee sama ongelma kuin Pervon: ei näitä voi kunnolla parodioida, kun ne on parodioita izekin, ne tekevät sen ize. Mä huomaan kauhuxeni nyt, että mun paasauxet onkin post-postmodernismia. Samanlaisia älyttömiä yhteydestä irrotettuja, kieli poskella kirjoitettuja sirpaleita. Varmaan nääkään hemmot ei koskaan poista mitään, kirjoittaa vaan lisää.
ellauri062.html on line 329: Vittu mä en jaxa näitä netflix-sarjoista lainattuja juonia jossa salaperäiset nopeasti ja klisheisesti kuvatut sliipatut hyypiöt ostaa lentolippuja ja toisennäköiset terävän näköiset tutkijahyypiöt joilla on perheongelmia sitten selvittelee niitä. Ne on yhtä tylsiä kuin ylipitkäxi venytetyt susikoira Roi-kaskut.
ellauri062.html on line 331: Jaakko Yli-Juotikkaan nimikirjoitus näyttää samalla kertaa estoiselta ja narsistiselta. No se muuttuukin Allahixi edempänä. Ehkä se on väärennös. Mä pelkään pahasti eze on samanlainen linssilude ja ilmansuunnan haistelija kuin Pervo, vaikkei ehkä yhtä röyhkeä. Toi julkkisten nimien pudottelu heti kirjan alkulehdillä on paha enne.
ellauri062.html on line 335: Siv. 39 mennessä on varmistunut, että Jaakko Juotikas on samanlainen lattapäinen maalaismies kuin Juri Pervo. Se kuumuu samanlaisista tv-tyhmyyxistä kuin se. Tai ainakin pitää niitä kertomisen arvoisina. Ainoa ero, jos sekään, on että Jaakko välittää ihmisistä vielä vähemmän kuin Jari. Tässä kirjassa kävelee vaan aatteet vaatteet päällä tai ilman niitä saunassa.
ellauri062.html on line 340: Jos Juotikas on Jari Pervon päivitys 20v eteenpäin ajassa, sen pitäis olla myös salaisesti naisvihainen. Onko se? Pientä hapantelun makua on sen "toimihenkilönaisen" käsitteen makustelussa. Se tekee numeron myös jonkun Ullan kaljusta. Ja sizillä on nää ponikirjat, jossa naziponikirjailijan nappaamisessa julkisesti ize teossa on jotain vahingoniloa. Gotcha!
ellauri062.html on line 346: Neljä ratsastajaa on mustan huumorin vahvasti sävyttämä, kielellä ja muodolla leikittelevä ”ponikirjasarja”, joka kommentoi sekä kieltä ja kirjallisuutta että yhteiskuntaa ja ihmisen olemassaoloa laajemmin. Eri tavoin hevos-teemaa varioiva sarja käyttää ”ponikirjallisuutta” enemmän tai vähemmän ironisena kehyksenä vihapuheen kaltaisten ilmiöiden käsittelylle.
ellauri062.html on line 350: Jutan unelmahevosen kirjoittanut Asta Ikonen on oikeasti olemassa oleva kirjailija, jonka tuotanto koostuu enimmäkseen nuorille suunnatuista kirjasarjoista. Tahdon murskatappiossa hänen tuotantoaan ruoditaan sivukaupalla. Anu muun muassa tuomitsee Jutan unelmahevosen juonenkäänteet epäuskottaviksi ja henkilöhahmojen suhteen paperinukkemaiseksi.
ellauri062.html on line 352: Asta Ikosen kirjallisen tuotannon lisäksi Tahdon murskatappiossa merkittävän osaan nousee kirjailija itse, kun Anu lähtee selvittämään Ikosen taustaa verkosta ja huomaa tämän osallistuneen aktiivisesti rasistiseen kirjoitteluun Facebookin Suomi Ensin -ryhmässä. Ikosen ryhmään kirjoittamia kommentteja myös siteerataan Tahdon murskatappiossa.
ellauri062.html on line 354: “Tahdon murskatappiossa” seurataan teinityttöä, joka menetettyään halun jatkaa ratsastusharrastusta, alkaa tutkia lasten ponikirjoja julkaisevan kirjailijan äärioikeistokytköksiä sekä erään mystisen tallityöntekijän taustoja. Samalla romaanissa seurataan pientä eliittisotilasjoukkoja ja sen operaatiota, johon kuuluu jättiläisalkoholistin herättäminen, hiplaamalla tämän jättiläismäistä penistä!
ellauri062.html on line 356: Sinänsä koko kuuluisa natsiponikirjailijan osio tuntui irralliselta kokoelmalta kirjailijan omia ajatuksia, joita hän ei saanut missään muualla julkaistua, joten hän änki sen poniromaaniinsa. Koko osiolla ei ole mitään merkitystä itse pääjuonen kanssa, joten on oletettava, että jatko-osassa se käsitellään. Samalla alkoholistin penistä kiihottaneitten sotilaitten kohtalo jää auki.
ellauri062.html on line 360: Juotikkaan implisiitti suhtautuminen maahantunkeutujiin, pakoloisiin ja jutkuihin on tutunomaisen kaxineuvoista: toisaalta järjen tasolla myönnetään ihmisarvo hampaat irvessä, toisaalta tunnetasolla viestitellään selvää inhoa. Vähän kuin militanteilla suvakeilla ois vielä yxi rotu jota inhota: alempiarvoiset valkoiset.
ellauri062.html on line 362: Jake laittaa musliminuoret susilauman tavoin jahtaamaan kauhuissaan pakenevaa vähäpukeista blondia (s.136) Tissiliivit näkyy. Onx tää nyt jotain satiiria vai? Vai ihan oikeata xenofobiaa? Tässä se just on, ei tiedä kannustaako Jake juniorileijonia vai susijengiä. Vai ihan vaanko Jakea. Onko Jakessa vähän märkää Clint Eastwoodia? Ei niinkään ulkoa kuin kallon sisäpuolelta, jotain sisäpoliittista sielunveljeä. Clint on limainen libertariaani, vapaa pyssymies. Clint sanoo videolla jep. Sille tuli puheripuli. Clintistä lisää albumissa 284.
ellauri062.html on line 388: Baba Gurgur (Arabic: بابا كركر, Kurdish: بابە گوڕگوڕ ,Babagurgur‎) is an oil field and gas flame near the city of Kirkuk, which was the first to be discovered in Northern Iraq in 1927. Raportoi kirjeenvaihtajamme Kirkukissa.
ellauri062.html on line 392: Albert "Bert" Newton Stubblebine III (February 6, 1930 – February 6, 2017)[1] was a United States Army major general whose active duty career spanned 32 years. Beginning as an armor officer, he later transferred to intelligence. He is credited with redesigning the U.S. Army intelligence architecture during his time as commanding general of the U.S. Army Intelligence and Security Command (INSCOM) from 1981 to 1984, after which he retired from active service.
ellauri062.html on line 394: Stubblebine's statements questioning the plausibility of the damage done to The Pentagon by the hijacked aircraft during the September 11 attacks have been cited by David Ray Griffin to suggest that there was a conspiracy involving some elements of the U.S. government.
ellauri062.html on line 402: Haippiring ei ole muinisyläsaxan sana. Axl Smithin WhatsAppin ”Haippirinki” paljastui – karut viestit julki: ”Bongokausi korkattu”. Axl Smith levitti kuvaamaansa materiaalia WhatsApp-viestipalvelussa kuusi henkilöä käsittävässä ryhmässä. Kauppasi salaa nettikameralla otettuja nakukuvia. Ala-arvoista.
ellauri062.html on line 404: Jaken teos vilisee asiavirheitä.
ellauri062.html on line 410: Juonikas luki Pynchonia ja sai ketjureaktion. Ei romaanissa tarvi olla juonta eikä edes henkilöitä, pelkät aatteet riittävät. Kun kirjaa ei lueta juonta myöten ei voi olla spoileria. Korvikkeex voi laittaa mukaan mustavalkokuvia ja hauskaa taittoa. Saavatpahan tyhmät sitten miettiä mikä oli jujuna. Eivät arvaa ikinä, kun ei ole pointtia.
ellauri062.html on line 414: Maalaispoikia harmittanee ennenkaikkea, että jytkysiat astui niiden laahuxelle, vei apajat. Laahus ei lue kirjoja kun on hauskempaa potkia yhdessä matuja ylilaudalla.
ellauri062.html on line 416: "Vahvasti satiirinen Jatkosota-extra on polyfoninen, seka-aineksinen ja kerronnallisesti rikkonainen romaani, joka hyödyntää railakkaasti erilaisia typografisia keinoja ja graafisia ratkaisuja."
ellauri062.html on line 420: Keinovalikoimaan kuuluvat esimerkiksi tekstin palstajaon ja kirjasinkoon vaihdokset, kuvat, kaaviot, blogikirjoitukset, netin keskusteluketjut, alaviitteet, tekstin häivytys, taitokset ja yllättäen muuttuvat ilmaisualustat, joita ovat muun muassa sanomalehden mielipiteelliset kirjoitukset, faktaruudut, lööpit, raportit ja sisällissodan aikaiset sotapäiväkirjat.
ellauri062.html on line 422: Eli koko lehtimeedia on mukana. Ois aika vaihtaa julkaisualusta Instagramiin ezais mukaan myös videopätkiä omasta kaljusta. Kirja sinkoon vaan ja päin seiniä.
ellauri062.html on line 426: Näissä asioissa kylmiöllä Juotikkaalla on paljon kirittävää. Ja vielä yxi idis Jaakko: tuotesijoittelu ja kontextiin valikoidut mainoxet! Kohta huomaat et on käynyt kuin Pelle Pelottoman huviretkellä: lähdit ensi muka nauttimaan vapaasta luonnosta, mutta ziljoonan kärpäsen ja yhtä monen mukavuutta edistävän kexinnön jälkeen huomaatkin istuvasi jälleen neljän seinän sisällä. Romskusta on tullut osa internettiä.
ellauri062.html on line 435: Ein weiterer wichtiger Inspirator war Guido von List, dessen Ansichten unter den Bezeichnungen Wotanismus und Armanismus bekannt wurden. Ariosophische Autoren verbanden Vorstellungen einer Überlegenheit der „arischen Rasse“ und Forderungen einer Reinerhaltung dieser vermeintlichen Rasse mit Elementen der Astrologie, der Zahlensymbolik, der Kabbala, der Graphologie und der Handlesekunst.[1] Die wichtigste ariosophische Organisation war der von Lanz gegründete Neutempler-Orden.
ellauri062.html on line 437: Kansallissosialismin ja okkultismin väliset väitetyt yhteydet ovat olleet keskustelun kohteena erityisesti 1960-luvun alusta lähtien, tosin ensimmäiset aihetta käsittelevät kirjoitukset julkaistiin Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa jo 1940-luvun alussa. Useiden dokumenttielokuvien ohella aiheesta on julkaistu lukuisia kirjoja, joista tunnetuimpia ovat Le Matin des Magiciens (1960) ja Trevor Ravenscroftin Pyhä keihäs (1972). Tätä kirjallisuutta on tutkinut historioitsija Nicholas Goodrick-Clarke teoksissaan The Modern Mythology of Nazi Occultism ja The Nazi Mysteries. Kansallissosialistien ja okkultismin yhteyttä korostava kirjallisuus muodostaa oman lajityyppinsä. Lajityypin toistuva piirre on väite, jonka mukaan natsit toimivat jonkinlaisen okkultistisen voiman tai salaseuran ohjauksessa.
ellauri062.html on line 439: Koska natseja ohjailleen salaisen tahon olemassaoloa ei ole pystytty todistamaan, Goodrick-Clarke ja saksalainen historioitsija Michael Rißmann ovat kuvailleet lajityyppiä näennäishistoriaksi. Okkultismin ja pakanuuden vaikutuksesta kansallissosialismiin on kuitenkin tehty myös akateemista tutkimusta, ja aihepiiri kuuluu kansallissosialismin uskonnollisesta puolesta käytyyn tieteelliseen keskusteluun. Jos siinä vaikka sittenkin olisi jotakin!
ellauri062.html on line 441: Strasserismi on antikapitalistista nazismia. Hitlerin oikeistolaista talouspolitiikkaa vastustanut Otto Strasser erotettiin kansallissosialistisesta puolueesta 1930, ja hän perusti mustan rintaman, virallisesti Kampfgemeinschaft Revolutionärer Nationalsozialisten, koska katsoi, että natsipuolueen alkuperäinen kapitalismin vastainen luonne oli tullut petetyksi. Toinen veljeksistä, myös natsipuolueen vasemmistolaiseen siipeen kuulunut Gregor Strasser, surmattiin puolueen puhdistuksessa pitkien puukkojen yönä.
ellauri062.html on line 443: Trve kvlt on joku raskasmetallimeemi, true cult vekkulisti kirjoitettuna.
ellauri062.html on line 447: On vaikee arvata mikä on satiiria ennenko selviää mitä joukkuetta jätkä oikeasti kannustaa. Onko ne leijonat, huuhkajat vaiko susijengi.
ellauri062.html on line 452: Tekstin ensimmäinen raakaversio oli kirjailijan mukaan synkempi. Absurdi sävy löytyi kustannustoimittaja Antti Arnkilin avulla.
ellauri062.html on line 454: ”Kirja sisältää yllättävän nukuttavia lyhytproosapätkiä ja toisaalta taas Juotikkaan mielen toimintaa jäljitteleviä umpihämäriä osuuksia”, Arnkil sanoo.
ellauri062.html on line 456: Loimaalla syntynyt Yli-Juonikas valmistui kirjallisuustieteen maisteriksi Turun yliopistossa. Gradun aihe oli julkisuutta kaihtava postmoderni amerikkalaiskirjailija Thomas Pynchon.
ellauri062.html on line 458: Yli-Juonikas uskoo omaksuneensa Pynchonilta taipumuksen kuvata maailmanselitysten yhteentörmäyksiä ja vainoharhoja. Kotimaisista kirjailijoista tutkija-avantgardisti Markku Eskelinen on ”tärkein virikkeiden lähde”.
ellauri062.html on line 460: Kun Yli-Juonikkaan esikoiskirja, novellikokoelma Uudet uhkakuvat (2003) ilmestyi, hän kieltäytyi Helsingin Sanomien haastattelusta. Kyse oli Pynchonin vaikutuksesta ja siitä, että matala profiili ”sopi kirjan ideaan”.
ellauri062.html on line 464: ”On se ihan virallinen nimi”, Yli-Juonikas vakuuttaa. Hän ilmoittaa olleensa aiemmin Mikkola.
ellauri062.html on line 469: ”Ainakin Neuromaani on huumorikirja, oikeastaan vitsikirja. Aiemmissa ja tulevissa kirjoissani huumori voi olla piilossa.”
ellauri062.html on line 471: Tässä voi käydä niin kuin Petterille Huovisen Hitler-kirjan kanssa. Naurut tulee vasta jälkipostissa. Postisen välissä. Tai jäävät jakamatta, jos vizit eivät mene jakeluun.
ellauri062.html on line 482: Sisiliassa syntyneen Salvatore Quasimodon (1901-1968) runot sattuivat käsiini, kun etsin kirjastosta italialaista runokirjaa. Pian minulle selvisi, että runoilija on saanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1959, ja silti käsissäni oleva kokoelma on ainoa suomeksi julkaistu teos hänen säkeitään. Joitain yksittäisiä runoja on ilmeisesti julkaistu jossain antologiassa, ehkä useammassakin, sekä Parnassossa ainakin 1960-luvulla pian Nobelin myöntämisen jälkeen.
ellauri062.html on line 484: Ja äkkiä on ilta -teoksen runot on koottu suomennokseen useista italiaksi julkaistuista kokoelmista. Suomentaja Elli-Kaija Köngäs on kirjoittanut alkuun valaisevan johdannon Quasimodon runoilijakehityksestä. Hän jakaa runoilijan tuotannon kahteen jaksoon. Ennen toista maailmansotaa kirjoitettu tuotanto on yksilökeskeistä (minä), siitä esimerkkinä tuo alkuun kirjoittamani runo, josta koko suomenkielinen valikoima on saanut nimensä. Sodan jälkeen Quasimodon huomio kiinnittyi yhteiskuntaan (me), ehkä politisoituikin, sillä sota ja sen kauheudet muuttivat hänen käsitystään ihmisestä hiukka negatiivisexi.
ellauri062.html on line 503: Muutenkin kuolema on usein läsnä, alkupuolen runoissa jotenkin kauniina, kuin elämän yhtenä (vai ainoana?) ilmentymänä. Sodan jälkeen runojen kuolemasta tulee kauhea ja uuvuttava kuten katkelmassa runosta "Itkuvirsi Etelälle":
ellauri062.html on line 513: jokaisen ihmisrodun kirouksista
ellauri062.html on line 518: Niklas Roth halusi pienenä aina etelään. Se tuli kai jostain lastenkirjasta tai todennäköisemmin piirretystä. Panama on unelmieni maa, sanoi Mikko Alapuro.
ellauri062.html on line 520: Runojen avautumattomuudesta huolimatta bloggari on tyytyväinen, että lukaisi Quasimodon runokokoelman. Siksi, että voi nyt sanoa lukeneensa yhtä italialaista runoilijaa. Ja on hyvä haastaa itsensä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Ja jo siksikin, että hiljattain lukemani dekkarin Komisario Bordellin nimihenkilö mainitsi Quasimodon nimen muistellessaan jotain runoa! Intertextuaalista! No mäkin kexin tän Guasimodon vaan Yli-Neuvokkaan minnekkään johtamattomasta linkistä kirjassa Talvisota-EXTRA.
ellauri062.html on line 527: ja äänten leikkiä kirkon
ellauri062.html on line 536: Salvatore Quasimodo (Modica, 20 agosto 1901 – Napoli, 14 giugno 1968) è stato un poeta e traduttore italiano, esponente di rilievo dell'ermetismo. Ha contribuito alla traduzione di vari componimenti dell'età classica, soprattutto liriche greche, ma anche di opere teatrali di Molière e William Shakespeare. È stato vincitore del premio Nobel per la letteratura nel 1959 «per la sua poetica lirica, che con ardente classicità esprime le tragiche esperienze della vita dei nostri tempi».
ellauri062.html on line 540: Guasimodo ja Montale oli hermeetikkoja, eli peukuttivat hermetismiä. Hermetismi tarkoitti alunperin Hermes Trismegistoxen oppeja, jotka Timon Airaxinen mainizi muistaaxeni Vanhuudesta-kirjassa, jonkinlaista kabbalaa. Hermes Trismegistos kexi säilykkeen. Muistan kun mehuja ja hilloja rexattiin mehumaijalla, suljettiin purkit hermeettisesti sellasella rautapannalla ja pantiin atamonia. Meillä on mehumaija Rauhixen vintissä. Rexauspurkkeja taitaa olla kellarissa.
ellauri062.html on line 542: Ergodisen lailla kirjailijat on omineet myös hermeettisen. Hermetismi oli tyhjiöpakattua keskusrunoutta, hullua kuin pullosta tullutta. Siitä ei ottanut selvää Erkkikään, muista sivullisista puhumattakaan. New Age-liikkeestä ei kuitenkaan ollut kysymys.
ellauri062.html on line 547: ergodinen tasaantuva; pitkän aikavälin tasapainoa koskeva; lukijalta ponnistuksia vaativa. Sanaa käytetään matematiikassa kuvaamassa järjestelmien käyttäytymistä silloin, kun aika tai muu parametri kasvaa paljon tai rajatta. Sillä kuvataan myös järjestelmää, joka silloin lähestyy vakaata tilaa, erityisesti sellaista, joka palaa lopulta mihin tahansa tilaansa. Lisäksi sana viittaa tällaisten järjestelmien ominaisuuksiin ja tutkimiseen. Kirjallisuustieteessä sanaa on ruvettu käyttämään aivan muussa merkityksessä, tarkoittamaan kirjallisuutta, jonka lukeminen vaatii lukijalta erityisiä ponnistuksia. Tosinuijan kirjat toimii mainiona esimerkkinä:
ellauri062.html on line 555: Aarsethin taulukko (1997, 68–69) näyttää hieman kummalliselta, sillä hän pitää useita painettuja tekstejä saatavuudeltaan rajoitettuina. Myös Joensuu (2012, 55–56) huomaa tämän erheen. Dynamiikan ja pääsyn outoudet Aarsethin taulukossa pitää kenties tulkita painovirheiksi, koska leipätekstissä käsitteet on määritelty selkeästi.
ellauri062.html on line 557: Sikäli kun sillä nyt on väliä. Ehkä se panovirekin on ihan tahallinen. On useita lukutapoja. Useita tärkeitä mahdollisuuksia, mahdottomia mahdollisia maailmoja, kuten sanoi Jaakko Hintikka. Abessinian selkkauxia. Valtakunnan mulkkauxia.
ellauri062.html on line 561: Mä kyllä katon aina kirjan lopusta kuka on murhaaja ja kuka saa kenet lopulta. Tässä Timo TA Mikkolan tapauxessa siitä ei ole apua. Samaa suoltoa näyttää olevan molemmissa kansissa. Ehkä pitäisi porata kirjaan reikiä.
ellauri062.html on line 563: Alaviitteissä on tarkat piirretyt ohjeet siitä, miten lukijan tulee porata kymmenen millimetrin terällä reikä koko teoksen läpi ja pujotella kirjanmerkkinauhat rei’istä. Tämän lisäksi sivuun pitää leikata reiät X ja Y, joista pujotellut nauhat solmitaan yhteen. Askartelutehtävä rinnastetaan kallonporaukseen ja aivokirurgiaan. (Lähde).
ellauri062.html on line 567: Pelikirjassa yhden luennan on tarkoitus tuoda esiin yksi lukemisen polku useasta mahdollisesta. Kärjistetysti lukija tekee valintoja ja kulkee tekstissä jatkuvasti eteenpäin kunnes häviää tai voittaa.
ellauri062.html on line 573: Neuromaaniakin voi lukea tällä tavalla, ja se on pitkälti tarinallistettu ikään kuin pelikirjaksi, mutta monet seikat ohjaavat lukemista vapaampaan suuntaan. Lukustrategioita käsitellään tarkemmin edempänä. Luvussa 113 eli ”aivokurkiaisessa” on myös omalaatuinen kehotus porata kirjaan reikiä. Ainiin tässä ruudussa on oltu jo.
ellauri062.html on line 578: Sulje toinen silmäsi, aseta kirja 15 cm etäisyydelle kasvoistasi ja kiinnitä katseesi tiukasti yo. faktalaatikon vasemman ylänurkan numeroon 150 kolmen minuutin ajaksi. Avaa sitten toinen silmä ja siirrä katseesi hitaasti alaviistoon oikealle yo. kaavakuvaan, keitinlasin muotoisen möykyn keskikohtaan, jossa lukee ”dada”. Jos teit kaiken oikein, saat nähdä millaisiin ”juokseviin menoihin” Neuropositronin v. 2010 Tekesiltä saamat miljoona-avustukset kulutettiin. (N, 429.)
ellauri062.html on line 580: Taisin kerran aloittaa Fennomaania. Kesken jäi, ei ollut tarpeexi mania. Tekesin apurahoja ois tarvittu lisää. Tai textikoneen apuraha. Nyt Tekeskin on Business Finland. Tekniikkaa ei enää edistetä vaan bisnestä. Sitrakin on vaarantunut tai uhanalainen. Toistasexi sinne on riittänyt hyllytettäviä poliitikkoja. Ne ei järkkää alaisilleen sieniretkiä. Eikä pannukakkuorganisaatiomallia.
ellauri062.html on line 584: Näin tyly kehotus voi saada luotaajan äänestämään jaloillaan. Painamaan varpaalla äänestyskoneen kosketusnäyttöä ja painumaan ulos kanteen poratusta reiästä. Ei jääty kirjaan sanoi pikku myy.
ellauri062.html on line 586: Gunder näkee linkin hieman laajemmin kuin Aarseth, jolle linkki on kehotus siirtyä tiettyyn kohtaan tietyssä tekstissä. Samanlainen ankkurien merkitsemistapa on käytössä myös Lotta Lófaszin hypertekstuaalisessa romaanissa Den svarta solen (2009).
ellauri062.html on line 588: Luvun 209 linkki on hyvä esimerkki vaikeista ohjeista: Jotta voisit edetä likemmäs Pirunnyrkin pyhää perimmäistä salaisuutta, sinun pitää läpäistä Maltan ritareiden 1. tulikoe, alkeellinen älykkyystesti. Jatka numerosarjaa: 0, −1, 5, 24, 10 –? Mikä numero tulee seuraavaksi? Oikea vastaus ilmoittaa luvun, johon sinun tulee seuraavaksi siirtyä. Jos ratkaiset tehtävän päin seiniä, joudut väärään paikkaan ja putoat Tiedon portailta heti kättelyssä. Älä siis hätiköi. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, tapaamme pian luvussa – [– – –] (N, 585.)
ellauri062.html on line 592: Luvussa 171 lukijaa pyydetään johtamaan Pedon luvusta numerokoodi, joka ilmoittaa jalopeuran nimen. Vastaus on ”tietysti” 6 x 6 x 6 = 216, josta ilmeisesti kristillisen numeromystiikan avulla voidaan johtaa sana ”arieh” eli jalopeura. Tämä arvoitus ratkeaa melko helposti kertolaskulla, ja arvauksen voi tarkistaa internetin hakukoneilla. Vielä vaikeampi on luvussa 186 esitetty arvoitus, jossa lukijaa pyydetään selvittämään fiktiivisen lääkeyhtiön mainoksessa esiintyneen virren numero evankelis-luterilaisessa vizikirjassa (N, 528.) Tämän arvoituksen ratkaiseminen ilman ”huijaamista” on tietääkseni mahdotonta. Lukijan täytyy vain löytää luvuista se, jossa onnitellaan oikeasta vastauksesta virsiarvoitukseen. Linkki johtaa lukuun 158, ja virsi numero 158, ”Vihan päivä kauhistava, sydänjuuret värähtää”, on oikea vastaus (N, 450). Voiko tätä pitää linkkinä? Ohjeet ovat jälleen monimutkaiset, mutta tässä tapauksessa lukijalta vaaditaan arvoituksen ratkaisemiseen myös ergodista toimintaa. Ei riitä kurkistaa lopusta, pitää googlata Juonikasta käsitellyt Turun yliopiston gradu.
ellauri062.html on line 594: Atamaaniromaani on kazaus erilaisiin hypertextin konventioihin. Paperilla. Kidekone taiteltuna paperpussista. Mun paasauxet on parempi hypertexti, sillä se on oikeasti digitaalinen. Mun linkit toimivat kuin junan vessa. Keekoiluvapaasti.
ellauri062.html on line 596:

Vizi 606 vanhassa vizikirjassa


ellauri062.html on line 598: Vuoden 1986 vizikirja on mulle nuori vizikirja, vain Paulin ikäinen. Siinä vanhan vizikirjan vizi 606 on enää numero 158. Vizit vähenee maailmanlopun edellä. Pedon luvulla 666 on v 1938 vizikirjassa vizi joka alkaa 'On rakautes ääretön'. Läppä läppä. Siitä seuraava on Jaska Haavion 'Anna herra tulta'. Toi neljäs versio on Ambrose "Bitter" Bierceltä, joka oli San Franciscon ilkein mies.
ellauri062.html on line 600: irae" />
ellauri062.html on line 602: Dies irae, dies illa Vihan päivä kauhistava! Vihan päivä tuop on päivä Day of Satan's painful duty!
ellauri062.html on line 604: Teste David cum Sibylla kun on kaikki katoava, Taavi todistaa ja Sibylla So says Virtue, so says Beauty.
ellauri062.html on line 610: Tuba mirum spargens sonum kaikuu kaikkeen maailmaan, Ihme tuuba kylvää ääntä Now the trumpet's invocation
ellauri062.html on line 611: Per sepulchra regionum maankin alle kaiun kantaa, Alueiden kirkkomaille Calls the dead to condemnation;
ellauri062.html on line 616: Judicanti responsura Siinä suuret, siinä pienet, Vastaajaxi dumarille In their breezy shrouds are shaking.
ellauri062.html on line 618: Liber scriptus proferetur Ihminen, ken ikään lienet, Kirja tuodaan nähtäväxi Lo! the Ledger's leaves are stirring,
ellauri062.html on line 626: Quid sum miser tunc dicturus? sieluani virvoittaa, Mitäs sanon kurja siihen? How shall I then make romances
ellauri062.html on line 627: Quem patronum rogaturus että tulit päälle maan Mihin vetoon esimieheen Mitigating circumstances?
ellauri062.html on line 628: Cum vix justus sit securus? tuomiosta auttamaan. Syytönkään ei piiskaa vältä. Even the just must take their chances.
ellauri062.html on line 635: Quod sum causa tuæ viæ: kirjastasi nimeni. että oon sun heimoveli, Mine the playful hand that gave your
ellauri062.html on line 667: Cor contritum quasi cinis, Sydän räytyy hiilloxexi, When of death I see the air full,
ellauri062.html on line 678: Keskiaikainen Dies irae 1200-luvulta (mahd. Tuomas Celanolainen). Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. August Ahlqvist 1866. | Sävelmä: Keskiajalta / Suomessa 1911. Luokitus: Kirkkovuoden päätös
ellauri062.html on line 697: Jonne/jonna on ihminen, joka on koukussa energiajuomiin. Energiajuoma on limppari jossa on piristeitä. En ole maistanut.
ellauri062.html on line 703: Mustasotnialaiset,черносотенцы, Tšornaja sotnja, Tšernosotentsy, kirjaimellinen suomennos "Mustat sadat") oli äärikansallismielinen ja antisemitistinen liike, joka tuki tsaarin valtaa 1900-luvun alussa reaktiona vallankumouksellista kuohuntaa vastaan. Mustien sotnioiden ajamat asiat olivat Venäjän jakamattomuus, ortodoksinen usko ja itsevaltius. Mustat sotniat olivat lähinnä aatelia, maanomistajia, papistoa, porvaristoa, kauppiaita ja käsityöläisiä, mutta myös työläisiä oli mukana.
ellauri062.html on line 711: Lisää ajankohtaisia ellosanoja: Kosahtaa kolahtaa kilahtaa jäätävä jäätyä jumpata diibadaaba. Reippailu: vrt. urheilu, ulkoilu, voimailu, kamppailu, kiekkoilu, keekoilu, ketkuilu, kilpailu, vertailu, ylpeily, kukkoilu, keimailu, meikkailu, seikkailu, hakkailu, kisailu, keilailu, toilailu, meilailu, mahtailu, palloilu, lautailu, kelkkailu, keikkailu, ilmailu, miekkailu, pelailu, skeittailu, maalailu, bongailu, hiisailu, kiivailu. Kirjailu.
ellauri062.html on line 718: Juotikas on kexeliäs mutta sillä ei ole mitään sanottavaa. Se on sanapagliazzo. Yxi sana takaressuun vapauttaa vuolaan virran lisäsanoja.
ellauri062.html on line 734: Nyt ollaan sivulla 127/669. Puolet normaalista kirjasta ja 1/6 tiiliskivestä on luettu. Mutta --- Missäs typyt luuraa? Jatkosodassakin oli lottia ja pikkulottia. Tässä ei vielä kerta kaikkiaan midiä. Alempiarvoinen Mika-miekkonen ja kaljupäinen Ulla. Yhtään sexiä? Eikä ketään ole tapettu. Onko tämä tarkoitettua vai onko vika Jakessa? Organoenergia on hakusessa. Jari Pervolla olis jo ollut 127 panoa.
ellauri062.html on line 742: Siitä mä oon vähän pettynyt et tässä kirjassa ei ole pinup-kuvia, popup-hahmoja eikä irtileikattavia papernukkeja. Ehkä Arnkil kazoi et nää hahmot on muutenkin jo riittävästi pahvisia.
ellauri062.html on line 760: Oskar Dirlewanger oli saksalainen sotilas, joka toisessa maailmansodassa komensi useisiin sotarikoksiin syyllistynyttä 36. Waffen-SS-divisioonaa.
ellauri062.html on line 762: Deep state is a conspiracy theory which suggests that collusion and cronyism exist within the U.S. political system and constitute a hidden government within the legitimately elected government.
ellauri062.html on line 766: Onkohan Mike Lofgren Halikon Löfgrenejä? Onko sen pikkusormi kiperä? Onko se hyvä piirtämään?
ellauri062.html on line 768: Dan Steinbock munasi izensä Nokia-kirjallaan 2010, kujertavat pulut. Veikkasi väärää hevosta. Salsaharrastuxesta ei löydy mainintaa. Puhumatta nazien satakielestä Rosita Serranosta. Fadolaulaja Amália Rodrigues Lissabonista oli toinen samanlainen, ainakin Diana Santosin ja sen äidin mielestä.
ellauri062.html on line 770: Tutkijana itseään pitävän Dan Steinbockin kirja ”Winning across global markets, How NOKIA creates strategic advantages in a fast-changing world” on Nokian johtajien haastatteluihin perustuva nuoleskelukirja, joka ei olisi voinut sattua pahempaan saumaan.
ellauri062.html on line 772: Jo hakemisto kertoo paljon siitä, mikä on ollut kirjan tarkoitus: 32 viitettä Kallasvuohon, 32 viitettä Ollilaan, 10 viitettä Vanjokeen ja peräti 2 (sic!) viitettä ohjelmistokehitykseen.
ellauri062.html on line 774: Steinbock markkinoi kirjaansa Kauppalehden debatissa ”Miten käy Nokian” 5.7.2010. Kirjoituksen juonteena oli Applen kritisointi tavalla joka hakee vertaistaan: Apple ei voi menestyä globaalisti, koska ei ole tehnyt eikä tee niinkuin Nokia.
ellauri062.html on line 780: Serrano alcanzó gran éxito al cantar en alemán composiciones como «Roter Mohn (Roter Mohn, warum welkst du denn schon?)», «Schön die Musik», «Küß mich, bitte, bitte, küß mich», «Und die Musik spielt dazu», «Der Onkel Jonathan» y «Der kleine Liebesvogel» durante el auge de la Alemania nazi. Kreuder aprovechó para introducirla en las esferas del régimen nazi y Serrano llegó a participar en varios mítines y ceremonias nacionalsocialistas. Sus canciones fueron muy difundidas en las emisoras afines al Reich. Más adelante, declaró que nunca tuvo afinidad política alguna ni fue nazi, a pesar de que en sus grabaciones llevaba el emblema del águila nazi en su vestimenta.
ellauri062.html on line 782: Entre 1938 y 1941, obtuvo diferentes papeles en filmes alemanes. Mantuvo una muy buena relación con la prensa nacionalsocialista: participó en varios recitales y ceremonias del Tercer Reich y adquirió el estatus y conducta social de una diva. De hecho, se ganó el afecto de Adolf Hitler, quien llegó a enviarle una fotografía personal autografiada. En su momento, fue la musa del ministro de propaganda Joseph Goebbels y otros dignatarios; por ende, su carrera se potenció enormemente y se le abrieron las puertas a la elite alemana ganando un elevado estatus social. Grabó 118 canciones y, por los derechos de autor, sus ganancias en marcos alemanes fueron importantes. Tal fue el éxito obtenido que la personalidad de Serrano adquirió los ribetes de una diva sin sospechar que su éxito era dependiente del régimen. Para Serrano, más que la política importaba el escenario y entregar su talento.
ellauri062.html on line 784: Sin embargo, en la década de 1940, Rosita Serrano empezó a dar conciertos a beneficio de judíos y daneses refugiados en Suecia, lo que provocó la fulminante y enfática antipatía y rechazo del régimen nazi, la requisa y prohibición de emitir sus discos y grabaciones en Alemania y un arresto por presunto espionaje; sus ingresos fueron confiscados.
ellauri062.html on line 786: La dictadura militar de Augusto Pinochet, quien era uno de sus admiradores, fue funesta para su vigencia radial cuando asumieron el poder los gobiernos de la Concertación. Nunca se le otorgó una pensión de gracia y, a medida que envejeció, sus ingresos menguaron a una progresiva situación de estrechez económica, viviendo rudimentariamente en la comuna de La Reina y luego en un precario departamento de la calle Catedral, en pleno centro de la capital chilena.
ellauri062.html on line 791: A década de 1970, embora estivesse no auge da sua fama internacional, sua imagem em Portugal foi afetada por falsos rumores de que Amália tinha ligações com o regime do Estado Novo, de António de Oliveira Salazar. Na verdade, o antigo regime censurou muitos de seus fados. Amália reconquistou a popularidade com o povo português, cantou o hino da Revolução dos Cravos, a canção "Grândola Vila Morena" e deu dinheiro para o Partido Comunista Português clandestinamente.
ellauri062.html on line 801: Yhtä typerää olisi luulla että blokkijaossa on kyse maailmankazomuxista. Siinä on kyse blokkijaosta. Apinat vartioivat reviirejään. Paviaanit tallustavat kylkimyyryä edestakaisin tontin rajalla, näyttelee punaista persettä ja kulmahampaita häntä kaarella.
ellauri062.html on line 803: Aika sekoa. Onkohan tää Jakkekaan ihan terve päästä. Esimerkiksi Salmelaisen Karin parhaat napakympit -teoksessa (N, 87) uudelleen kerrottu Napakymppi-ohjelman jakso saa sekä mielenvikaisia että koomisia sävyjä, kun se liitetään häiritsevällä ja koomisellakin tavalla Neuromaanin vinoutuneeseen todellisuuteen.
ellauri062.html on line 805: Monomaani muistuttaa kehittymättömille jouluisin myytäviä vizikirjoja siinäkin että niitä saa selata aika ergodisesti löytääxeen mitään edes etäisesti hymyilyttävää. Oletko humoristi Juotikas? Emmä tiedä. Ehkä, ehkä ei. Kysykää Arnkillilta. Ei musta silti saa mitään Jari Pervoa. Mun suu on pieni reikä eikä tehty kumista.
ellauri062.html on line 807: Mytomaani on kirjallista lassipalloa. Ottomaani opettaa ensin lukijansa etenemään tekstissä ja sitten varoittamatta muuttaa pelin sääntöjä, jolloin eteneminen pysähtyy. Kirja hervahtaa kädestä kuin Mikon joulupaketista tullut ankanmuotoinen kynsiharja. Luotailija haihtuu reiästä suolikaasuna huizin Saharaan.
ellauri062.html on line 817: Jake/Mikalla taitaa olla taipumusta masixiin. Ei pidä syödä liikaa suklaata jos on herkkä syyllistymään. Bändärin flirttiin se vastaa vain puristamalla päätä ja murtamalla mustaa haventa. Ylen surulliselta näyttäen kuin mustapartaisempi mies, kyynel silmänurkassa. Pervo olisi jo vienyt misun pahvilaatikoiden taaxe pukille.
ellauri062.html on line 826: Otto Weiningerin kirja Sukupuoli ja luonne (1903) oli suosittu 1900-luvun alussa. Teos kuului muun muassa filosofi Ludwig Wittgensteinin suosikeihin. Weiningerin mukaan miehen ja naisen välinen aistillinen rakkaus estää taivaallisen sielun rakastamisen. Weiningerin ajattelua leimaa samalla sofistikoitunut ylenkatse juutalaisia, naisia ja homoseksuaaleja kohtaan. Otto Weininger oli itse sekä juutalainen että homoseksuaali - kuten Wittgensteinkin - ja päätyi itsemurhaan 23-vuotiaana. Wittgensteinin koulutoveri Linzistä, Adolf Hitler, nimitti Weiningeria myöhemmin ainoaksi säädylliseksi juutalaiseksi.
ellauri062.html on line 838: Mitä esineitä? Kirkkovenettä, hämähäkkiä, käärmettä, Amazonin logoa.
ellauri062.html on line 859: Ratkaisevaa on se, miten empiiriset miehet tulevat tässä valitsemaan. Omin voimin nainen tuskin tähän päämäärään pääsee. Kipinä, joka hänessä on niin heikko, täytyisi aina uudelleen vahvistaa miehen tulessa: täytyisi antaa esimerkki. Kristus on antanut esimerkin. Hän on vapahtanut Magdalenan, hän on palannut tähän osaan menneisyyttään ja sovittanut myös sen sinne. Wagner, suurin ihminen ja sikamessias sitten Kristuksen kokoontumisajojen, on myös sydämessään ymmärtänyt tämän: niin kauan kuin mies suhtautuu naiseen kuin naiseen, ei nainen voi lakata olemasta nainen. Kundryn voi vain Parsifal, synnitön, tahraton mies lopullisesti vapauttaa Klingsorin lumouksesta. Minkä vitun Kundryn? Tää on pahaa hinttifantasiaa, hyi hitto Otto!
ellauri062.html on line 876: Klingsor kutsuu kirouksen voimalla Kundryn luokseen. "Tänne perhana!" Kundryn on tuhottava Parsifal. Parsifal koittaa painaa Kundrya. Vaikutus on päinvastainen kuin mitä Kundry halusi. Se tuottaa Parsifalille vain kärsimystä. – Aorta! - Die Wunde! – Die Wunde! (Aortta! – Haava! – Haava!)
ellauri062.html on line 888: Hän valmistui tohtoriksi vuonna 1902 väitöskirjallaan Eros und Psyche: Eine biologisch-psychologische Studie.
ellauri062.html on line 890: Valmistumisensa jälkeen Weininger kääntyi juutalaisuudesta protestantiksi. Hän etsi väitöskirjalleen kustantajaa ja kääntyi muiden muassa Sigmund Freudin puoleen, mutta Freud suhtautui kirjaan kielteisesti. Weininger esitti siinä olevansa Riemastusta parempi. Ei ois pitänyt.
ellauri062.html on line 892: Weininger ryhtyi valmistelemaan kirjaansa Sukupuoli ja luonne: Periaatteellinen tutkimus (saks. Geschlecht und Charakter: Eine prinzipielle Untersuchung), joka julkaistiin kesäkuussa 1903. Teos on väitöskirjan laajennettu versio. Weininger pyrkii saattamaan sukupuolten suhteet uuteen valoon ja esittää juutalaisvastaisia ja naisvihamielisiä käsityksiä. Hänen mukaansa juutalaiset ovat naisellisen olemuksensa takia ”alati himokkaita ja irstaita”, ”synnynnäisiä kommunisteja”, ”luonnostaan parittajia”. Lisäksi Weininger pitää ihmistä luonteeltaan biseksuaalina. Idea oli varastettu joltain Riemastuxen kamulta.
ellauri062.html on line 894: Weininger kärsi vakavista masennuspuuskista. Hän ampui itsensä Ludwig van Beethovenin kuolintalossa Wienissä. Itsemurhansa jälkeen Weiningerista tuli nopeasti kulttihahmo, hänen maineensa levisi ympäri Eurooppaa, ja Sukupuolesta ja luonteesta tuli myyntimenestys. Hänen kirjeitään, päiväkirjamerkintöjään ja mietelmiään julkaistiin postuumisti kokoelmassa Perimmäisistä vehkeistä (saks. Über die letzten Dinge, 1904). Natsi-Saksan aikana hän alkoi kuitenkin jäädä unhoon, koska Sukupuoli ja luonne kiellettiin juutalaisen kirjoittamana.
ellauri062.html on line 899: Jos kirjaesittely vaikutti hajanaiselta syitä on niin sysissä kuin sepissä. Jaken kirjasta aukeaa ennestään tuntematon aivomaailma: vuosikymmenten takaista päivänpolitiikkaa, nuoriso- nazi- ja nazinuorisolinkkejä, raskasmetallimusiikkia. Vähän vanhahtavaa tämäkin jo on, mutta meni multa täysin ohi aikanaan. Ajankuvana tätä tullaan joskus varmaan lukemaan, niinkuin yhtä hörhön Irmari Rantamalan yhtä tiiliskivimäistä Harhamaa. En mä sitäkään jaxanut ihan kannesta kanteen lukea. Olikohan Arnkil ihan tehtävänsä tasalla.

ellauri062.html on line 901: Kirja-arvio: Meemilaakson tarinoita Jaakko Yli-Juonikas: Jatkosota-extra. 669 s. Siltala 2017.

ellauri062.html on line 903: Kokonaisuuden edessä on kumarrettava, koska Yli-Juonikas on nimi. Vaikka kaikesta jännittävästä ja hauskasta huolimatta Jatkosota-extra on myös väliin vähän tylsä kirja. | Niko Kirjavala
ellauri062.html on line 913: