Europe — the land of high culture, high fashion, delicious food and centuries-spanning history. What’s not to love? 

xxx/ellauri091.html on line 509:  of New York City’s Central Park. And like the park, it manages to have a ton of ungodly-rich people living here, with 32 percent of the population made up of millionaires. Essentially inaccessible to anyone who’s not fabulously loaded.

xxx/ellauri091.html on line 607:             Kudos to Lithuania for telling the Soviets to shove it back in 1990 and starting the breakup of that union. It’s also believed that Lithuanian culture survived the Iron Curtain thanks to secret home schools and alternative history texts, which makes its people sound really awesome. Isn't this just what we do? We are super-jealous of its surprisingly good basketball team.

xxx/ellauri091.html on line 612: George Louis Costanza is a character in the American television sitcom Seinfeld, played by Jason Alexander. He has variously been described as a "short, stocky, slow-witted, bald man", "weak, spineless, man of temptations", and "Lord of the Idiots".

xxx/ellauri091.html on line 695: Incredible and affordable health care, housing and transit, jobs are plentiful, education is accessible, pollution and crime barely exist, and people spend very little time feeling sad and depressed about the future, unlike the rest of the world. Who cares about climate? It can only get better here as it gets warmer.

xxx/ellauri091.html on line 760: Osaamaton, kokematon, Sokoksen kassa, tyttö, tyttöhallitus, huulipunahallitus, sukkahousuhallitus, uhkailu, vihapuhe, maalitus. Kyllä, naiset johtavat hallitusta. Get over it.

xxx/ellauri091.html on line 774: Balch converted from Unitarianism and became a Quaker in 1921. She stated, "Religion seems to me one of the most interesting things in life, one of the most puzzling, richest and thrilling fields of human thought and speculation... religious experience and thought need also a light a day and sunshine and a companionable sharing with others of which it seems to me there is generally too little... The Quaker worship at its best seems to me give opportunities for this sort of sharing without profanation."

xxx/ellauri091.html on line 776: The Nobel Peace Prize 1946 was divided equally between Emily Greene Balch "for her lifelong work for the cause of peace" and John Raleigh Mott "for his contribution to the creation of a peace-promoting religious brotherhood across national boundaries."

xxx/ellauri091.html on line 780: All this was in the early 1890’s at a time when Europe was becoming increasingly conscious of the untold social problems bequeathed by the Industrial Revolution. But the dawn of enlightenment had not yet broken over America.

xxx/ellauri091.html on line 794: With the coming of peace, the Women’s League arranged its second conference at Zurich in 1919 while the Allies were discussing the peace treaty in Paris. The conference thus had the opportunity of studying a draft of the peace treaty. Time does not permit me to review the resolutions which were passed as a result of this study. What I can and will say is that it would have been judicious to have heeded the women’s counsel.

xxx/ellauri091.html on line 811: YMCA. Men in tights. Sankarit sukkahousuissa. Occupation: Activist

xxx/ellauri091.html on line 868:     Eine osti Eeron 60-vuotispäiville jonkun mikättimen, joka ei kelvannut Pylkkäsille. Siitä nousi iso riita. Kun Olaville ostettiin 70-vuotislahjaa, Eine ja Eero suuttui toisillen niin että Eero heitti Eineä kananmunalla. Eine soitti suuttuneena Riitalle saadaxeen sympatiaa. Tuli väärä numero. 

xxx/ellauri091.html on line 979: JK. Mun kanta on päinvastainen. Kynäilijöiden ns. oivalluxet ei ole koskaan tuoreita. Kaikki on sanottu sen tuhanteen kertaan, kuten oivalsi jo saarnaaja. Uudet apinat vaan yllättyvät huuli pyöreinä aina uudestaan niistä samoista. Kiintoisinta on nähdä mikä kunkin kulloinkin sai kaivamaan sanaisesta arkustaan just tän tai ton klisheisen rykäyxen. Mietin sitä kun luen uudestaan näitä paasauxia. Kiintoisinta siinä on miten se on ennustettavaa. Se saa mut aina vakuuttuneemmaxi siitä että tää kaikki on täysin determinististä, vaikkei fataalia. The situation is hopeless but not serious.

xxx/ellauri103.html on line 44:    Tää paasaus lähti liikkeelle Naimi Pikkarista, jonka No Logo ekan 400 sivun jälkeen alkoi ottaa päähän eikä vähän. Ei se feminismi, josta ei näy juuri jälkeä, vaan talousliberaalisuus.  

xxx/ellauri103.html on line 142:   Thicc is a slang term for a full-figured body, specifically a big butt and curvy waist. It is used both sexually and humorously.

xxx/ellauri103.html on line 151: Drivel was born Margaret Ann Shriver on May 18, 1957, in Gastonia, North Carolina, to a deeply religious family. Her father, Donald, is a Presbyterian minister, who became an academic and president of the Union Theological Seminary in New York; her mother, Peggy, was a homemaker who shook her moneymaker. She also has an older brother, Gregory, and a younger brother, Tim. At age 15, she changed her name from Margaret Ann to Lionel because she did not like the name she had been given, and as a tomboy (well, wannabe transsexual) felt a conventionally male name more appropriate.

xxx/ellauri103.html on line 156: In an interview with the IRA Bomb magazine, Drivel listed her novels' subject matter up to the publication of We Need to Talk About Kevin as "anthropology of the Northern Irish Trouble, first love, rock-and-roll drumming and immigration, , demography and epidemiology, inheritance, tennis and spousal competition, terrorism and cults of personality". Rather than writing traditionally sympathetic characters, Drivel prefers to create characters like herself, who are "hard to love."

xxx/ellauri103.html on line 168: In 2016 Shriver gave a controversial speech about cultural appropriation. Shriver had previously been criticized for her depiction of Latino and African-American characters in her book The Mandibles, which was described by one critic as racist and by another as politically misguided. In her Brisbane speech, Shriver contested these criticisms, saying writers ought to be entitled to write from any perspective, race, gender or background that they choose, even racist and politically misguided, in fact particularly so, because they sell best.  The full text of her speech was published in the British newspaper The Guardian.

xxx/ellauri103.html on line 170: In June 2018, she criticised an effort by the publisher Penguin Random House to diversify the authors that it published and better represent the population, saying that it prioritised diversity over quality and that a manuscript "written by a gay transgender Caribbean who dropped out of school at seven" would be published "whether or not said manuscript is an incoherent, tedious, meandering and insensible pile of mixed-paper recycling". Penguin Random House marketer and author Candice Carty-Williams criticised the statements. As a result of her comments Shriver was dropped from judging a competition for the magazine Mslexia.   

xxx/ellauri103.html on line 184: Let’s start with a tempest-in-a-teacup at Bowdoin College in Brunswick, Maine. Earlier this year, two students, both members of student government, threw a tequila-themed birthday party for a friend. The hosts provided attendees with miniature sombreros, which—the horror— numerous partygoers wore.

xxx/ellauri103.html on line 188: Curiously, across my country (which? Is the turd talking about America? Most likely.)  Mexican restaurants, often owned and run by Mexicans, are festooned with sombreros – if perhaps not for long. At the UK’s University of East Anglia, the student union has banned a Mexican restaurant from giving out sombreros, deemed once more an act of “cultural appropriation” that was also racist.

xxx/ellauri103.html on line 196: Yet were their authors honouring the new rules against helping yourself to what doesn’t belong to you, we would not have Malcolm Lowry’s Under the Volcano. We wouldn’t have most of Graham Greene’s novels, many of which are set in what for the author were foreign countries, and which therefore have Real Foreigners in them, who speak and act like foreigners, too. (Malcolm Lowry's book has been mentioned, it is pure drivel. Grandma Greene is another lousy driveler.)

xxx/ellauri103.html on line 202: The author of Who Owns Culture? Appropriation and Authenticity in American Law, Susan Scafidi, a law professor at Fordham University who for the record is white, defines cultural appropriation as “taking intellectual property, traditional knowledge, cultural expressions, or artifacts from someone else’s culture without permission. This can include unauthorised use of another culture’s dance, dress, music, language, folklore, cuisine, traditional medicine, religious symbols, etc.”

xxx/ellauri103.html on line 208:     Seriously, we have people questioning whether it’s appropriate for white people to eat pad Thai. In fact we have people questioning whether white people should even exist. Like who needs chauvinist Yankee female pigs who have changed their first names to more toxic ones.

xxx/ellauri103.html on line 212: Seriously folks, we have people questioning whether it’s appropriate for white people to eat pad Thai. (Oh, I read that bit already, Sorry. Ok I was here:) Turnabout, then: I guess that means that as a native of North Carolina, I can ban the Thais from eating barbecue. (I bet they’d swap.) (What? Swap what? Barbecue is really icky gooey meaty stuff, only North Carolinans can like that.)

xxx/ellauri103.html on line 216: Mine is a disrespectful vocation by its nature – prying, voyeuristic, kleptomaniacal, and presumptuous. And I love it! Those adjectives fit me to a T! When Truman Capote wrote from the perspective of condemned murderers from a lower economic class than his own, he had some gall. After that, he had some cash. And his economic class went way up. What did the murderers get for it? Undying fame. 

xxx/ellauri103.html on line 233: And here’s the bugbear, here’s where we really can’t win. At the same time that we’re to write about only the few toys that landed in our playpen, we’re also upbraided for failing to portray in our fiction a population that is sufficiently various.

xxx/ellauri103.html on line 243: For it can be dangerous these days to go the diversity route. Especially since there seems to be a consensus on the notion that San Francisco reviewer put forward that “special care should be taken with a story that’s not implicitly yours to tell.” Why on earth? Isn't it just the opposite? If it is somebody else's story you are free to do whatever you want, since you don't know it, so you can give free reins to your imagination! Chances are your all-white panel don't know the people either, so anything goes.

xxx/ellauri103.html on line 248:     Behold, the reviewer in the Washington Post, who groundlessly accused this book of being “racist” because it doesn’t toe a strict Democratic Party line in its political outlook, described the scene thus: “The Mandibles are white. Luella, the single African American in the family, arrives in Brooklyn incontinent and demented. She needs to be physically restrained. As their fortunes become ever more dire and the family assembles for a perilous trek through the streets of lawless New York, she’s held at the end of a leash. If The Mandibles is ever made into a film, my suggestion is that this image not be employed for the movie poster.” Your author, by implication, yearns to bring back slavery. Failing that, she does the best to poke fictive fun at a fictive member of the underprivileged race. Nobody laugh? 

xxx/ellauri103.html on line 255: I confess that this climate of scrutiny has got under my lucidly white skin. When I was first starting out as a novelist, I didn’t hesitate to write black characters, for example, or to avail myself of black dialects, for which, having grown up in the American South, I had a pretty good ear. I am now much more anxious about depicting characters of different races, and accents make me nervous. I try my best to talk average middle class American, but occasionally a few bits of North Carolina slip out. Sorry about that. Here's how I'd sound if I din't steal from anyone but the likes of me:

xxx/ellauri103.html on line 257: I’m from a small rural community, and ev’rybody who lived in my neighborhood, if you want to call it that, were relatives.  We called it “the circle,” and our house was there, my grandmother’s house was there, an aun’ an’ uncle who were childless lived there, and (uh) a couple of aunts an’ uncles who had children.  There were five female cousins, an’ in the summertime we hung out together all day long from early until late.  In my grandmother’s yard was a maple tree, and the five of us developed that into our apartment building.  Each of us had a limb, and [small laugh] the less daring cousins took the lo’er limbs, and I and another cousin a year younger than I always went as far to the top as we could, an’ we– we were kinda derisive of those girls who stayed with the lower limbs.  We had front doors an’ back doors.  The front door was the — the limb — were the limbs on the front, that were nearest (um) the boxwood hedge.  And the grass was all worn away in that area.  An’ then the back doorwa–was on the back side of the tree, an’ you could only enter the front an’ exit from the rear.  And that had to be done by swinging off a limb that was fairly high off the ground, and (um) my cousin Belinda and I had no problem with that, but the other girls — that was always somethin’ we had to coax them into doin’.  But still, you entered the front, you left the rear.  We (um) ate our lunches together.  When it was lunchtime — an’ our mothers always cooked lunch in the summertime ’cause they didn’ want to be in the hot kitchen at night.  So we would just take our (um) — go home, an’ we’d load our plates with all the vegetables an’ the cornbread, an’ get our glasses of milk or ice tea or whatever we were havin’, an’ we would head for somebody’s yard, where we would all sit down an’ eat together.  It was just an institution:  lunch in somebody’s yard.  An’ if you wanted to go home for a second helping– sometimes that was quite a little walk, but it was worth it, because that was our thing, having lunch together, every day.  (Um) We gathered at my grandmother’s on Sundays.  All my aunts would get those chairs, form a circle.  (Uh) One crocheted.  (Uh) Most of them just sat an’ talked, an’ we girls hung out for the main part with the women.  (Uh) The men would gather around the fish pond, which was in a side yard.  It was (um) — it was kind of a rock (um) pond that my granddaddy had, had built.  There was a ir’n pipe in the middle, an’ when he went fishin’, he would put his catch in there.  Or he caught a mud turtle, he’d put it in there.  An’ there it stayed until it was time to kill it an’ cook it, whatever it was.  The pipe in the middle had water that sprayed up all the time.  There was a locust tree near there, an’ that’s where we girls picked the leaves an’ the thorns to make the doll clothes out o’ the locust.  It’s where we always ate the watermelon.  We always had to save the rind, an’ we always had to leave some pink on that rind, because my grandmother made watermelon pickles out o’ that rind.  I hated the things.  I thought they were the worst things I ever put in my mouth.  But ever’body else thought watermelon pickles were just a great delicacy.  That was also around the time that ev’rybody grew gladiolias [sic] an’ I thought they were the ugliest flower I’d ever laid my eyes on, but ever’body had gladiolias.  ‘Course now I’ve come to appreciate the gladiolia, but back then I had absolutely no appreciation for it.  It was also where we made (uh) ice cream, (uh) on the front porch.  We made ice cream on Sunday afternoons.  I had an aunt who worked in the general mercantile business that my family owned, an’ she was only home on Sunday, so she baked all day:  homemade rolls an’ cakes.  And so, she made cakes an’ we made ice cream, an’ ever’body wan’ed to crank, of course.  (Um) That was just a big treat, to get to crank that ice cream.  It was jus’ our Sunday afternoon thing, an’ I, I think back on it.  All the aunts would sit around an’ they’d talk, an’ they’d smoke.  Even if you never saw those ladies smoke, any other time o’ the week.  On Sunday afternoon when we all were gathered about in gran- in granny’s yard, they’d have a cigarette.  Just a way of relaxing, I suppose.  The maple tree’s now gone.  In later years, it was thought the maple tree, our apartment building, was shading the house too much an’ causing mildew, so it was removed at some point.  And I don’t, to this day, enjoy lookin’ (uh) into that part o’ the yard. …

xxx/ellauri103.html on line 260: In describing a second-generation Mexican American who’s married to one of my main characters in The Mandibles, I took care to write his dialogue in standard American English, to specify that he spoke without an accent, and to explain that he only dropped Spanish expressions tongue-in-cheek. I would certainly think twice – more than twice – about ever writing a whole novel, or even a goodly chunk of one, from the perspective of a character whose race is different from my own – because I may sell myself as an iconoclast, but I’m as anxious as the next person about attracting big money. But I think that’s a loss. I think that indicates a contraction of my fictional universe that is not good for the books, and not good for my purse.

xxx/ellauri103.html on line 276: I worry that the clamorous world of identity politics is also undermining the very causes its activists claim to back. As a fiction writer, yeah, I do sometimes make my narrator an Armenian. But that’s only by way of a start. Merely being Armenian is not to have a character as I understand the word. I need to add a whole host of racial prejudices to fatten him out. Luckily I didn't need to do that with my bro. 

xxx/ellauri103.html on line 283: I made this same point in relation to gender in Melbourne last week: both as writers and as people, we should be seeking to push beyond the constraining categories into which we have been arbitrarily dropped by birth. If we embrace narrow group-based identities too fiercely, we cling to the very cages in which others would seek to trap us. We pigeonhole ourselves. We limit our own notion of who we are, and in presenting ourselves as one of a membership, a representative of our type, an ambassador of an amalgam, we ask not to be seen. I have done my best to stretch my female identity, and after years of strenuous stretching it is in fact almost as long already as that of my drummer boy's. 

xxx/ellauri103.html on line 285: The reading and writing of fiction is obviously driven in part by a desire to look inward, to be self-examining, reflective. But the form is also born of a desperation to break free of the claustrophobia of our own experience. For instance, after I have looked inward between my legs for a long time, I like to look at my drummer boy who is sort of sticking out. 

xxx/ellauri103.html on line 288: The spirit of good fiction is one of exploration, generosity, curiosity, audacity, and compassion. Writing during the day and reading when I go to bed at night, I find it an enormous relief to escape the confines of my own head. Even if novels and short stories only do so by creating an illusion, fiction helps to fell the exasperating barriers between us, and for a short while allows us to behold the astonishing reality of other people. And it really is astonishing what the other people do, at least the way I see it.

xxx/ellauri103.html on line 297: We fiction writers have to preserve the right to wear many hats – including sombreros. I like sombreros, they make me look tall. I also like to wear cowboy boots with high heels. Unfortunately, no amount of quoting famous novelists won't make me sound smart. My ass is by far the smartest part of me. 

xxx/ellauri103.html on line 318: So what did happen? What did Shriver say in her keynote that could drive a woman who has heard every slur under the sun to discard social convention and make such an obviously political exit?

xxx/ellauri103.html on line 335: It’s not always OK if a white guy writes the story of a Nigerian woman because the actual Nigerian woman can’t get published or reviewed to begin with. It’s not always OK if a straight white woman writes the story of a queer Indigenous man, because when was the last time you heard a queer Indigenous man tell his own story? How is it that said straight white woman will profit from an experience that is not hers, and those with the actual experience never be provided the opportunity? It’s not always OK for a person with the privilege of education and wealth to write the story of a young Indigenous man, filtering the experience of the latter through their own skewed and biased lens, telling a story that likely reinforces an existing narrative which only serves to entrench a disadvantage they need never experience.

xxx/ellauri103.html on line 362: Jotkut säälittävät kuraveriset saa armon huolimatta tukanväristä kunhan ovat nöyriä ja jotkut homonnäköiset sliipatut privaattikoulukakarat osoittautuvat pettymyxixi kuin Miltonin taivaasta putoilevat langenneet enkelit. Voldemort on joku saatanan ja Hitlerin sekasikiö. HK Rowling luulee että juoni paranee kun kexii lisää hassunnimisiä henkilöitä ja hullunkurisia taikavehkeitä. Eikä auta yhtään sekään että HK ize on pahanlaatuinen taantumuxellinen persepää. Kyllä se näkyy myös sen kirjoista. Ja näkyy se naamastakin. Osoittautuu että Harryn tarina on HK Rowlingin toteutunut luokkaretki brittiyhteiskunnan pohjilta sen huipulle. Se tykkää varmaan luokkakokouxista jossa kaikki vuorollaan nousee seisomaan ja kertoo saavutuxista. 

xxx/ellauri103.html on line 387: Yliopiston jälkeen Rowling työskenteli sihteerinä tilapäisesti eri yrityksissä. Hän oli myös jonkin aikaa Lontoossa Amnesty Internationalilla töissä. Niihin aikoihin Rowling erään junamatkan aikana (hän oli noussut junaan epähuomiossa kahden raiteen välistä) sai idean Harry Potterista ja velhokoulusta. Heti junamatkan jälkeen hän kirjoitti ideansa ylös ja jatkoi kirjoittelua huvikseen, kun aika kävi pitkäksi. Siltähän ne kirjat juuri vaikuttaa. 

xxx/ellauri103.html on line 406: Harry Potter ja viisasten kivi julkaistiin vihdoin 26. kesäkuuta 1997. Sitä ei markkinoitu kovinkaan suurellisesti, mutta kirja sai varsin myönteisiä arvosteluja. Jotkut kaukonäköisemmät kuitenkin moittivat kirjaa. Tärkein käännekohta oli kuitenkin se, että kirjan Yhdysvaltain-oikeuksista käytiin tiukka huutokauppa. Hinta päätyi peräti 100 000 dollariin, ja tämä herätti jo huomiota lehdistössä, joka nosti Rowlingin esiin köyhyydestä nousseena yksinhuoltajana. Korkealle noussut hinta varmisti myös sen, että kustantamon oli pakko nostaa kirja pinnalle, jottei kärsisi siitä tappiota. Ensipainos USA:ssa oli peräti 500 000 kappaletta. 

xxx/ellauri103.html on line 408:     Kahden viikon päästä ensimmäisen kirjan ilmestymisestä Rowling luovutti toisen osan valmiin käsikirjoituksen kustantajalle, ja se julkaistiin seuraavana vuonna. Kuusi päivää toisen osan ilmestymisen jälkeen Harry Potter ja viisasten kivi oli noussut Britanniassa sellerilistan kärkeen. Se oli kirjailijalle jo aikamoinen porkkana, ja se antoi kynän sauhuta.

xxx/ellauri103.html on line 418: Kun rahan virtaus alkoi heiketä, se joutui muuttamaan perheineen suureen, linnamaiseen 31 huonetta käsittävään 1600-luvulta peräisin olevaan 2,5 miljoonaa puntaa maksaneeseen The Whitehouse -nimiseen taloon Cramondiin, Edinburghin esikaupunkiin.

xxx/ellauri103.html on line 425: Rowlingin vaatimuksesta elokuvassa säilyi brittiläinen sävy, eikä yhdysvaltalaisia näyttelijöitä juuri käytetty. Rowling joutui joustamaan vain siinä, että Yhdysvalloissa elokuvan nimeen tuli philosopher-sanan sijaan sorcerer-sana; ensiksi mainitun ilmauksen luultiin olevan liian vieras yhdysvaltalaisille. Kohtaukset, joissa ilmaus Philosopher's stone tai Sorcerer's stone mainittiin, kuvattiin kahteen kertaan. Turrrvelot!

xxx/ellauri103.html on line 442: Rowling issued a personal essay last month in an attempt to explain her attacks on transgender rights. She asserted that transgender activists were dangerous to women. 

xxx/ellauri103.html on line 499:   No mikäs ihme tää nyt on. Sama touhu on jatkunut keskeytymättä suoraan 1800-luvulta (ja tietty sitä ennenkin, ei vaan ollut tehtaita), ja siitä oli maristu jo vuosikymmeniä ennen Naimi Pikkuhousua ja muita "aktivisteja". Vizi oli vaan että tossa vuosituhannen taitteessa tämmönen aktivismi "trendasi" ja Naimi porukoineen sai siitä nimeä ja valtavia painosmääriä, siis mahtavasti paalua. Eli sekin oli vaan tollanen bränditrendi, ei muuta. Business as usual. No Logo is just another logo, is all. 

xxx/ellauri103.html on line 505: Kehitysapu on helkutinmoista riistoa, vahvat vallat ronttaa kaxin käsin mannaa kotimaihinsa. Amnesty vikisee: "kehitystä viedään eteenpäin ihmisoikeuxien kustannuxella...".  Pitää muistaa että oikeudet on vahvemman oikeuxia. Pikkuapinoilla on oikein pienet oikeudet, niiden pitää jarruttaa koska ne on tulossa karvakolmion takaa, kun talousliberaalit globaalifirmat ajaa vapaalla tiedon valtateitä pitkin. Ei tässä ole mitään kazeltavaa, hajaantukaa dogoodies, tää on darwinism as usual. Karmeimmatkin tapauxet on vaan esimerkkejä yleisestä trendistä. 

xxx/ellauri103.html on line 509:   Mitä tehdään valtioilla kun on globaalit yrityxet? Mitä tehdään laeilla kun on vapaakauppasopimuxet? Mitä tehdään työväenliikkeellä kun on hikipajat? Mitä tehdään YK:lla kun on WTO? 9/11 osui juuri kohdalleen, WTC:n tornit oli talousliberaali Babylon. Hyvä rättipäät! Lisää samaa!

xxx/ellauri103.html on line 545: Kovasti ahdisteltuna aktivisteilta roistomainen Phil Nihti teki jotain mitättömiä eleitä mitä lälly Pikkuhousu piti hienona.

xxx/ellauri103.html on line 554: Since then, the company has only continued to grow, helped on in part by a series of clever ad campaigns, most famously the 1988 "Just Do It" ad campaign (apparently inspired by the last words of American murderer Gary Gilmore before the firing squad, "Let´s do it.")

xxx/ellauri103.html on line 557: The primary environmental criticism following Nike has been its refusal to eliminate hazardous materials from its supply chain.

xxx/ellauri103.html on line 567: Greta Thunberg on aika pippurinen kinkku, vaikka onkin autisti. Toivottavasti se ei joudu joidenkin pikkuhousuisten amerikkalaisten näsien käsiin. Amer. pikkuhousunsuojamainoxissa kuukautisverikin on sinistä. Ne on siniverisiä leidejä, ei mitään kuraverisiä muggleja. 

xxx/ellauri103.html on line 569: Naimin pikkuhousut ei olleet alunperin vihreät. Sen tausta oli amer. kermaperseisessä feminismissä, joka ajoi hyväosaisten valkoisten naisten asiaa. Mutta on siinä kyllä Kokoomuxen puisto-osastonkin sävyjä. Se ei oikein pidä punasista kommunisteista. Eikä muista laittomuuxista.

xxx/ellauri103.html on line 573: "Tiede häviää kadunmiehelle". "Tappio rationaaliselle päätöxenteolle". Talouslehdet oli Päntyhosen mielestä "tavallaan oikeassa, tavallaan ei". Vitun trapezitaiteilija tasapainoilemassa aidalla. Häppeningeissä kieppuvien kaljakellujien deejii. Brittien John Mayor oli sen mielestä suoraselkäinen konservi, ei antanut hihhuleille perixi kuten Shell. Mutta ne onkin veteliä holländereitä.

xxx/ellauri103.html on line 588:   McLibel-oikeudenkäynnistä jää pikkuhousulta kertomatta että 5v myöhemmin, the European Court of Human Rights (ECHR) ruled in Steel & Morris v United Kingdom the pair had been denied a fair trial, in breach of Article 6 of the European Convention on Human Rights (right to a fair trial) and their conduct should have been protected by Article 10 of the Convention, which protects the right to freedom of expression. The court awarded a judgement of £57,000 against the UK government. Brittihallitus hävisi ihmisoikeusistuimessa koska sen paska herjauslaki ei korvannut oikeusapua syytetyille. Verdammte Inselaffen!   

xxx/ellauri103.html on line 615: St Maryn lukio on tismalleen kuin Roryn koulu. Prikulleen samoja preppi kermaperseitä. Noin 16v tyttö liihotti mikin (Meeckey Mouse) taa: hei tää on kapitalismia, apinoilla on lupa olla anzaizematonta rahaa. Jos se ei sinulle sovi, olet ehkä vain kateellinen. Totta Mooses olen!

xxx/ellauri103.html on line 616: Onnex niiden koulu-uniformut oli tehty hikipajassa. Siitä nousi aivan helvetin kova älämölö.

xxx/ellauri103.html on line 622: Länkkärit ei tietystikään määrää talouspakotteita hikipajavalloille vaan keuliville ryssille ja persialaisille. Kyllä ne tietää millä puolella hampurilaista niiden pihvi on. 

xxx/ellauri103.html on line 633: laajemmassa globaalissa talousjärjestelmässä, joka on poistanut lähes kaikki kaupankäynnin, investointien ja ulkoistamisen esteet ja ehdot. Jos yritykset käyvät kauppaa julmien diktaattorien kanssa, myyvät tehtaansa ja maksavat surkeita palkkoja, syynä on se, ettei kansainvälisen kaupan säännöksissä ole esteitä

xxx/ellauri103.html on line 638: Vapaaseen markkinatalouteen perustuvan globalisaation peruspiirteisiin kuuluvan eriarvoisuuden poistaminen vaikuttaa kuitenkin useimmista kuolevaisista mahdottomalta. No vittuun sitten koko vapaa markinatalous ja globalisaatio! Mitä miettimistä siinä on?

xxx/ellauri103.html on line 651: Niihä se ommutta mitä pikkuhousulla on tarjona tähän lääkkeexi? Jotain höpötysikkunatyyppistä hihhulointia. Liikettä joka on kuin intialainen joukkoraiskaus:

xxx/ellauri104.html on line 202:     Nerous ja hulluus

xxx/ellauri104.html on line 206: 	There is a undeniable link between bad mental health and genius in a lot of geniuses. Albert Einstein was famously a strange individual who struggled to find his arse with both hands at night. Looking at Einstein it becomes clear that something is off with him. He dressed in such a strange way and always appeared disheveled. That is a sure sign of being crazy.

xxx/ellauri104.html on line 257: When the body is in a certain state, be it in sleep, at rest, after a meal, after an emotional state etc, Neurotransmitter levels differ all the time. Measuring them at various states is the right way to do such scientific quantification. But even then, your body is responding to a stimuli and even then, your body is given a set of nutrients to work with to produce the optimal level of Homeostasis of the neurotransmitters. Therefore, understanding Homeostasis and how it works will lead you to understand that the levels of neurotransmitters is not a factor of schizophrenia at all.

xxx/ellauri104.html on line 261: This is easily proven if you can conduct human trials the correct way. This requires a deep understanding of how the body works first… including how neurotransmitters work in an overall POV, which includes knowledge of the brain, the body, the nervous system, the neurons and finally why Homeostasis is always correct. The way your education system works limits your view because you only study within your specialization. You need to become a overall learner across various disciplines to find Truths. Because the Creator is someone who knows literally EVERYTHING!

xxx/ellauri104.html on line 321: POV	Produced in Various	

xxx/ellauri104.html on line 349: These spiritual issues affect the physical 3D body, and that obviously includes the brain. However, the body does not cause the spirit problem. It's the other way round.

xxx/ellauri104.html on line 500: Nyt on oikea aika korottaa veroja ja Suomella on siihen tarve, kun edellisen nousunkauden huipunkaan aikana (2017-2019) valtion budjettia ei saatu tasapainoon.

xxx/ellauri104.html on line 613: Level of trust, suspiciousness, sensitivity

xxx/ellauri104.html on line 663: MMPI:n skaalat ylempänä tehtiin sodan aikana 1943 varmaan sotamiesten syynäyxeen. Rauhan aikana on toisenlaiset ongelmat nousseet pinnnalle. Niitä varten on kliinisiä skaaloja restrukturoitu. 

xxx/ellauri104.html on line 667: Critics of the RC scales assert they have deviated too far from the original clinical scales, the implication being that previous research done on the clinical scales will not be relevant to the interpretation of the RC scales. However, researchers on the RC scales assert that the RC scales predict pathology in their designated areas better than their concordant original clinical scales while using significantly fewer items and maintaining equal to higher internal consistency, reliability and validity; further, unlike the original clinical scales, the RC scales are not saturated with the primary factor (demoralization, now captured in RCdem) which frequently produced diffuse elevations and made interpretation of results difficult; finally, the RC scales have lower interscale correlations and, in contrast to the original clinical scales, contain no interscale item overlap.

xxx/ellauri104.html on line 714: Measures a tendency to develop paranoid delusions, persecutory beliefs, interpersonal suspiciousness and alienation, and mistrust

xxx/ellauri104.html on line 720: Measures a tendency to worry/be fearful, be anxious, feel victimized and resentful, and appraise situations generally in ways that foster negative emotions

xxx/ellauri104.html on line 756:   Seijan Saku-sedän diagnoosi oli toi sama. Se pelkäsi ihmisiä ja rynkäsi käden alta teeveen ääreen kuin säikähtänyt villisika.  Senkin isä siis Seijan isoisä Wilho oli uskonnoll. fanaatt. Se "piirsi" kirjeen perään Wilho Pylkkänen, lähetyssaarnaaja. Uskovaiset sanoivat sitä pastorixi, poika Olkkari oli toimittaja. Saku oli perunkirjoissa vaan "herra". Herra Eino Sakari Pylkkänen. Siltä jäi oppikoulu kesken keskiluokilta. Se meni puutarhakouluun, niistä hommista se tykkäsi. Se oli hyvin paxu mutta lyhyt, ei sitä siitä pilkattu. Ei sanottu että penkille on noustava piätään kampoomaan, tai että tarvihtee kissansilityxeen jakkaran. Hyvä jotta jalat maahan yltäät. 

xxx/ellauri104.html on line 922:   1. Eräänä päivänä opettaja käski oppilaiden nousta seisomaan ja toistaa hänen perässään: ’Jumalaa ei ole olemassa.’ Pieni kristitty tyttö kieltäytyi ja selitti opettajalle: ’Mutta minä uskon, että Jumala on olemassa.’ Opettaja tarttui tähän avuttomaan pieneen tyttöön päättäväisesti, hän halusi saada muutoksen aikaan.

xxx/ellauri104.html on line 1028: V: Ongelmana on nyt se, että Suomen sosialistinen talouskokeilu on epäonnistunut, niin kuin kaikkialla muuallakin.

xxx/ellauri104.html on line 1033: JOHTOPÄÄTÖS: Suomessa pitää tehdä kaikkien talousreformien äiti, markkinatalouden ehtojen mukaan.

xxx/ellauri104.html on line 1147:   Edellä oleva erittely on mielestäni osoittanut, että kirkko on osallistunut muutokseen, joka on ollut sopusoinnussa sen uskon ja tunnustuksen kanssa. Näin ollen on myös ollut perusteltua kehittää avioliittokäsitystä samoja arvoja ja tavoitteita kohti: Vapaus avioliiton osapuolten täysi-ikäisyytenä ilman holhousta, tasa-arvo vastuun, oikeuksien ja velvollisuuksien tasaamisena, ja veljeyden solidaarisuus keskinäisen tuen ja molemminpuolisen avun noudattamisena.

xxx/ellauri104.html on line 1179: Tämä konteksti on hiljattain saanut erinomaisen kuvauksen ja analyysin amerikkalaisen professorin Francis Fukuyaman kirjassa Identity (2018, suom. Identiteetti – Arvostuksen vaatimus ja kaunan politiikka, 2020). Tässä kirjassa maailmankuulu valtiotieteilijä ja kulttuurifilosofi käsittelee ilmiötä, jota hän pitää vahvimpana trendinä ja voimana tämän päivän kulttuuri-ilmastossa ja politiikassa, jossa kysymys identiteetistä on noussut huomion keskipisteeseen. Vaikuttavin yhteiskunnallinen liikevoima tänä aikana ei Fukuyaman mukaan enää ole pyrkimys saavuttaa taloudellisia ja muita aineellisia arvoja ja etuja vaan ihmisten ja eri ihmisryhmien tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi. Se, mitä ollaan, on tullut tärkeämmäksi kuin se, mitä omistetaan. Ihmisarvon tunnustaminen ja kunnioittaminen on nyt kasvavassa määrin ja yhä laajemmin nousemassa ihmisten ja eri ihmisryhmien johtotähdeksi.

xxx/ellauri104.html on line 1181:   Tää Fukuyama on tullut vastaan ennenkin, se oli amerikkalaisen talousliberalismin ja globalisaation pahimpia asianajajia, joka aivan riemastui kun NL kaatui, sanoi että nyt tuli historian loppu. Haista paska Fukuyama, maailmanloppuhan tässä näyttää pikemminkin olevan tulossa. 

xxx/ellauri104.html on line 1200: Marraskuussa 2010 kirkolliskokous antoi piispainkokoukselle tehtäväksi laatia ohjeita vapaasti muotoillusta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden samaa sukupuolta olevien kanssa. Piispainkokouksen laatimissa ohjeissa annettiin ymmärtää, että on mahdollista rukoilla sekä näitten parien kanssa että heidän puolestaan. Parisuhteen osapuolet saa siunata, muttei itse parisuhdetta, joka ei ole verrattavissa avioliittoon. Siis: Kyllä ja ei.

xxx/ellauri104.html on line 1297: - Tieteellinen todistusaineisto osoittaa vastaansanomattomasti että homosexuaalisuus on ihmisen psykosexuaalisen kehityxen häiriö. Päivin tiedot on peräsin lääketieteen opinnoista 1978-1984, "lähinnä psykoanalyyttisesta tutkimussuunnasta." Joku yhtä sivistymätön tv-persoona on tietävinään v. 2018 tutkimuxesta  että homous riippuu äidin kohdun hormoonitasosta. Genetiikka selittää muutaman prosentin tapauxia. So what? Mitä tekemistä etiologialla on homofobian kanssa? Ei tätä jaxa erkkikään. 

xxx/ellauri104.html on line 1357: Jos halu on suurempi kuin kyky ei ole vapaa. Pikkukaupunkilainen on luonnostaan psykologi ja sydämen tuntija (1859), ja sixi olen hämmästynyt tavatessani niissä hyvin paljon aaseja. Onko Kuopio pikkukaupunki? Onko Varkaus? Onko Helena Lindgren yhtä ovela kuin Maria Alexandrovna? Onko se yhtä nousukas? Kannattiko karkottaa Pössin Mimosa? Entä Riitta Pylkkänen? Kannattiko karkottaa Niken pienikorvalehtinen Elisa? Nyt on liian myöhäistä. Sysmä ainakin on tuppukylä. Haavikoilla hirnuu ja aivastelee aaseja. Vastapäätä asuu sydämentuntijoita ja psykologeja.

xxx/ellauri113.html on line 38:       This development could open up a bizarre vision of the universe in which black holes can cough themselves into nothingness, Hawking said during recent lectures on the BBC and at Harvard. “This raises a serious problem that strikes at the heart of our understanding of science,” he said. “If determinism, the predictability of the universe, breaks down with black holes, it could break down in other situations,” he said. “Even worse, if determinism breaks down, we can’t be sure of our past history, either. The history books and our memories could just be illusions,” he said. The Nobel prize could just be an illusion, he said. Two years later he died.

xxx/ellauri113.html on line 58:   Valtaoja luettelee joukon isoja kysymyxiä: 1) Mixi aurinko nousee? 2) Mixi maailmassa on pahuutta? 3) Mixi omena putoaa puusta? 4) Mixi kuolemme? 5) Mikä oli Jaakopin poikien isän nimi? Suuria kysymyxiä, niin yxinkertaisia että lapsikin osaa niitä esittää.

xxx/ellauri113.html on line 60:   Löysää puhetta Erkki. Älkää löpiskö! huutaisi Omppu vihaisesti luokalle. Harva kunnon tieteellinen kysymys on edes mixi-kysymys, useammin ne on miten-kysymyxiä. Noi on ainaskin helppo vastata: 1) Ei se nouse se vaan näyttää siltä kun maapallo pyörähtää. 2) Kenen mielestä? Yhden pahuus on toiselle hyvä asia. 3) Koska se irtoaa ja maa vetää sitä puoleensa. 4) Koska mikään maan päällä ei ole ikuista. (Tän todisti Stephen Hawking Penrosen avulla 1965. Penrosen matematiikka oli vielä laajempi kuin Hawkingin.) 5) Sitä ei löydy minun pipliastani. 

xxx/ellauri113.html on line 66: Vaivaako yhteiskuntaamme älyllinen laiskuus? – Esko Valtaoja: Aivobodausta tarvittaisiin enemmän. Esa Saarinen, Esko Valtaoja ja Mikko Lahtinen kertoivat Ylelle 2015 arvionsa siitä, onko fyysisen terveyden ihannointi sivuuttanut älyn ja ihmisyyden kehittämisen. Joku voisi päätellä, että on, ainakin, jos katsoisi sosiaalisen median kuvavirtaa eli omakuvia itsestä urheilemassa. Olishan se hienompaa kun porukka laittas nettiin selfieitä omasta izestä ajattelemassa. Me ostettiin Helmille villahuopa että se voisi paremmin ajatella gradua. Se onnistuu parhaiten sängyn päällä pötköllään. Eski pystyy kävelemään ja ajattelemaan samalla, mutta se onkin fixumpi kuin Gerald Ford. Rakkaudellisuutta ei kannata treenata salilla. Se sujuu parhaiten purukumi suussa ilman salihousuja. 

xxx/ellauri113.html on line 85: The proposition, nothing comes from nothing, nothing is just nothing, owes its particular importance to its opposition to becoming in general and hence also to the creation of the world out of nothing. Those who zealously hold firm to the proposition, nothing is just nothing, are unaware that in so doing they are subscribing to the abstract pantheism of the Eleatics and essentially also to that of Spinoza. The philosophical view that accepts as principle that being is only being, nothing only nothing, deserves the name of 'system of identity'; this abstract identity is the essence of pantheism. - Hegel, 'Becoming', in 'The Science of Logic', 1812. [Kay Sage, 'Arithmetic of Breaking Wind', 1947]

xxx/ellauri113.html on line 154: Aina kun otamme uuden askelen, vaikka pienenkin kuun pölyisellä pinnalla, ihmisyytemme nousee pykälän. Tuubaa Tapani, täyttä tuubaa tulee sun huuliharpusta!

xxx/ellauri113.html on line 160:   Ei ihme että Tapsa salaa peukuttaa geenimanipulointia. Senhän kippuraisuus johtui geenivirheestä, vieläpä yhdessä ainoassa geenissä. Hizi sen kun oisi saanut korjatuxi ajoissa! Mutta ei. Ellei maailma muutu totalitaarisexi joku porho vielä alkaa kehittää ihmisestä parannettua painosta. Mieluummin kärsin vaikka Stalinia. Nousen seisaalleni ja annan sille loppumattomia suosionosoituxia. 

xxx/ellauri113.html on line 181: V. On jo päihittänyt. Ei siihen paljon tarvittu. Hyvää jatkoa jos ei oma riitä. Älykkyys on keskeistä apinana olemisen kannalta. Onnexi kun ei enää nouse penkiltä muut kuin kulmakarvat. Tietoa olis muze ei enää syöty esimerkixi lihaxiin. Paisuvainenkin on deflatoitunut. Joskus 30v sitten sentään tapahtui vielä jotain upeaa. Pidän suurena voittona et mä pölypallo olen tullut tietoisexi izestäni. Erittäin izetietonen mä olenkin (siis olin, ennen tiedottomuuden tuloa.) Izetietoisen  kastemadon aivoilla ja mulla ei ole oleellista eroa. Einstein oli fixumpi kuin vanhempansa. Jos meidän vanhemmat ois olleet fixuja ne olis käyttäneet korzuja. Se oli kaikkien aikojen pahin virheemme. Nää pölypallot ois pitänyt imuroida takaisin pusseihin. Tekoälyssä on tapahtunut paljon edistystä, jalkoja hyödyntävässä liikkumisessa on menty taaxepäin. Ainakin mun kohdalla. 

xxx/ellauri113.html on line 213: ALS (the disease which professor Hawking had) is a motor-neuron disease, and thus only affects the voluntary muscle functions, which does not include gut peristalsis (which is essential for stool formation and expulsion). Our bowel movements occur under subconscious control, even when paralyzed they still work normally due to the effects of the autonomic nervous system. The only thing we control voluntarily is our anal sphincter. However, in the case of Professor Hawking, he likely had no control.

xxx/ellauri113.html on line 220: Personally, as someone with no religious beliefs, I’d feel a bit weird about the idea that someone might launch my ashes into space after my death. Sort of seems like a terrible waste of rocket power. It’s irrelevant what happens to my ashes after death.

xxx/ellauri113.html on line 232:   Kun Lucy syntyi, sen vajaatoimintainen paapa oli kahlittu jo pyörätuoliin. Niinpitkälle kuin Lysy muistaa, iskä kieltäytyi tunnustamasta omaa kyvyttömyyttään. Hän ei yxinkertaisena hyväxynyt sitä ettei voinut tehdä jotakin. Sixi Jane kävi salaa Joonatanin pakeilla. Kun yläkerrasta oli kaunis maisema, Tapsa vaati izepintaisesti että perheen täytyi nostaa hänet sähkötuoleineen portaat ylös. Tämä piti hänet vireänä. Tapsa käski Lysyn tehdä saman reitin Kiinan muurilla kuin iskä oli tehnyt pyörätuolissa. Se oli vitun pitkä matka ja epämukava, täynnä portaita ja nousuja. Lysy ymmärsi, mixi Tapsan matkakumppanit oli olleet reisun jälkeen entistä uupuneempia ja aika tympeitä. ALS-tauti ei vaikuta kuin lihassoluihin, egoistin huono luonne ei muutu mixikään.

xxx/ellauri113.html on line 240: Ei liene ihme että ateistiset tiedetyypit tuppaa olemaan myös utilitaristeja ja talousliberaaleja.

xxx/ellauri113.html on line 268:   Inflaatio oli hyvä asia, Hawking tuumasi. Hawking virnuili ryssille ja puhui vähexyvästi kommunismista. Se oli varmasti salatalousliberaali.

xxx/ellauri113.html on line 306: Reinikainen kirjoitti blogia Seurakuntalainen-verkkolehteen. 13.9.2017 hän hyökkäsi otsikolla "Kuinka huijarisaarnaaja diagnosoidaan" mm. Suomen piispoja vastaan[14], ja vähän myöhemmin otsikolla "Antikristillisen median analyysi" mm. kirkolliskokousta vastaan. 6.10.2017 Reinikainen siirtyi pitämään blogia Luominen-lehteen. Se puhuu hyvin sivistymättömästi, mikähän sen kotitausta on? 

xxx/ellauri113.html on line 345: Tässä välissä sopii kaupata Pekka Reinikaisen kirjoja. Niitä kirjoittamassa on ollut joukko fixuja ihmisiä: insinöörejä, hammaslääkäreitä, pankinjohtajia, fysiikan tohtori, onpa jopa yxi biologi. Eläimet on kivoja, etenkin siilit. Kaikki eläimet tietävät, että jumala on ne tehnyt. Pekan kirjassa saarnaa 50 eläintä. A representative sample of the eight million, seven hundred thousand species! And one species to rule them all! Put that in your pipe and smoke Charles!   

xxx/ellauri113.html on line 480: Berlinski has written works on systems analysis, the history of differential topology, analytic philosophy, and the philosophy of mathematics. Berlinski has authored books for the general public on mathematics and the history of mathematics. These include The Secrets of the Vaulted Sky (2003), aimed to redeem astrology as "rationalistic"; Publishers Weekly described the book as offering "self-consciously literary vignettes ... ostentatious erudition and metaphysical pseudo-profundities".

xxx/ellauri113.html on line 486: Leffan edetessä Pekan argumentit muuttuu yhä naivimmixi. Behemotin "häntä" eli kikkeli oli homo sapiensin kokoinen. Kyllä sellaisella kelpais survasta (toista valasta tai Estoniaa, jolla oli luukku auki edessä ja reikä kyljessä). Silinteripäillä on kaloilta peritty sixpäkki ja ne nikottelevat kuin kalat. Satusetä Andersenkin vihertyisi. Pekallakin oli joskus sixpäkki, joskus meni useampia. Silloin tuli kyllä nikoteltua. Tää on aika hyvä vizi Pekan mielestä, pikku nauru pääsee tässä vaiheessa. Vielä puolet leffasta on jälellä. Mixhän saarnaajilla on puku, tollaset siniset kauluspaidat ja leveä solmio? Terveisiä 70-luvulta. Se on varmaan otollista herralle. Pekalla on niin iso läskipäkki että housutkaan ei pysy kuin nippe napittomilla. 

xxx/ellauri113.html on line 572:   Tämmöstähän tää nyt on, jumalat on polkumyynnissä, ota 1 maxa 2, on ihan ok muuttaa mieltänsä. Mut hei, tää jumala rakastaa sinua, paras ottaa rakkaus vastaan ennenko se muuttuu vastakohdaxi. Silloin Juudan leijona on hyvin, hyvin vihainen. Hyvä poliisi, paha poliisi, tää tehoaa myös lemmikeihin, namupala ja naxutus. Jumala on hirmuinen, ota vastaan sen ihmeellinen tarjous, eikä siinä kaikki! saat tämän veizisarjan kaupan päällisexi, jonka arvo on 30 sekeliä. Vain ysi ysiysi!

xxx/ellauri113.html on line 574: Täh? Jumala meni ristille, Jeesus heilutti taikasauvaa? No mikäs siinä, tiimityötähän se oli. Ei kukaan kexis sellasta uskontoa että jumalalle izelleen käy hullusti, omasta toimesta. Sen on oltava siis totta! No kävihän vanhojen kreikkalais-roomalaisten jumalien aika hullusti, omat pojat tappoivat ja muuta sellaista, mutta se on aivan eri asia! Tai isixen ja osirixen nimeen, sielläkin tais olla jotain tällästä kuolemaa ja ylösnousemista. Mut ihan näin tunaria jumalaa ei tosiaan ole monella.

xxx/ellauri114.html on line 48: Valtaosa heistä on miehiä perinteisessä kulttuuri- ja viihdeteollisuudessa. Joitakin on naisiakin. Kuwaitilainen kauneusbloggari Sondos Alqattan nousi kansainväliseen julkisuuteen heinäkuussa 2018 tekemänsä päivityksen takia.

xxx/ellauri114.html on line 98: Kirjoituksessa vaaditaan asettamaan esimerkiksi matkustuspakotteita Toiviaista ja hänen perheenjäseniään vastaan sekä talouspakotteita valtakunnansyyttäjää ja tätä avustavia syyttäjiä kohtaan.

xxx/ellauri114.html on line 122: What more than anything is missing in recent films, and shines splendidly in Maxwell’s films, is the sense of glory, the feeling that some have lived on an elevated plane according to the dictates of the highest sense of duty and honor. It’s an unfashionable feeling today, and mocked by those who conspicuously lack it, who love weakly, who think solely in quotidian, political terms. It cannot be understood by those without religious faith, for Heaven is a City of Glory and glory is the special attribute of a God who, if hidden, nevertheless offers us a glimpse of the special virtue of his glory in the lives of those who in moments of danger are willing to sacrifice themselves for a cause they think greater than themselves; and that, above the messiness of political squabbles, is the message behind Maxwell’s films. (The American Spectator 2015)

xxx/ellauri114.html on line 132: Buried penis (also known as hidden penis or retractile penis) is a congenital or acquired condition, in which the penis is partially or completely hidden below the surface of the skin. It was first described by Edward Lawrence Keyes in 1919 as the apparent absence of the penis and as being buried beneath the skin of the abdomen, thigh, or scrotum. Further research was done by Maurice Campbell in 1951 when he reported on the penis being buried beneath subcutaneous fat of the scrotum, perineum, hypogastrium, and thigh. A buried penis can lead to obstruction of urinary stream, poor hygiene, soft tissue infection, phimosis, and inhibition of normal sexual function.

xxx/ellauri114.html on line 156:       Dostojevski on yhtä kaunopuheinen lipevän Maria Alexandrovnan housuissa kuin Karamazovin ryppyozaisempien poikien. Sekin todistaa jotakin, mitä? lähinnä sen että kaunopuheisuus on aivan halpahintaista. Sen lankaan ei pidä lainkaan mennä. Kaikki kysymykset on ratkaistava tiukasti faktapohjalta, tai jos ne ei ole faktoja vaan kannanottoja, niin sittenkin asialinjalla. Jos joku lähtee vetoomaan ylevämpiin tunteisiin niin se on takuulla mamuhuijari.

xxx/ellauri114.html on line 291: There are other cases of nations being as totally erased from history and then suddenly reappearing. Israel and Babylon are two obvious examples. But with both of them there are multiple chapters with detailed descriptions of their re-emergence and subsequent destiny. With Elam we get one non-definitive verse.

xxx/ellauri114.html on line 305:       One of the people groups they "eliminated" was the Rephaites (Rephaim), an ancient group of loosely related tribes of giants who are often thought to be descendants of the Nephilim, mentioned in Genesis 6. In fact, when the 12 Israelite spies first went into the promised land they reported seeing Nephilim there (Numbers 13:33). The Rephaites were a mysterious people about whom the Bible says very little, except that Israel, Edom, Moab, and Ammon were all given the task of destroying them and taking their land.

xxx/ellauri114.html on line 314:     Moab and Ammon were named after the children of the incestuous unions of Lot and his two daughters. Lot was an unknowing participant, having been made intoxicated by his daughters, who saw becoming pregnant by their father as their only way to produce any offspring. Every other man they knew had perished in the destruction of Sodom and Gomorrah (Genesis 19:30-38).

xxx/ellauri114.html on line 363:       Our various destinations always included the ruins of Jerash (Gerasa). It was a prominent city of the Decapolis in the Lord’s time (Matt. 4:25), and is located about 30 miles north of Amman. Traveling through the ancient land of the Ammonites, we found it to be quite beautiful in places, with green valleys and numerous villages.

xxx/ellauri114.html on line 468: Housukilpiä ja kyrvännuppeja

xxx/ellauri114.html on line 470: Housukilvet

xxx/ellauri114.html on line 531: Yhden vapaus on toisen vapauden menetys, one man's roof is another man's ceiling. You feel happy like a house without a roof. Filunkipelin pelisääntöjä yhtä kaikki. Yhden oikeus on toisen wälläriys.

xxx/ellauri114.html on line 535: Sorretulla on oikeus nousta sortajaansa vastaan mitan vuodettua yli, mutta vasta silloin.

xxx/ellauri114.html on line 542: Susan on Elamin pääkaupunki. Susan on täydellisten naisten nimi, epätoivoisten kotirouvien. Persian "Liljankukka", Egyptin sšn and koptin shoshen "lootuskukka", hebrean Shoshana tarkoittaen "lilja" (in modernissa hebreassa "ruusu" ja kukka yleensä), Greek Sousanna, Latin Susanna, Old French Susanne. Apokryfikirjan Susan oli saada kahtakin ryppyistä penistä.

xxx/ellauri114.html on line 572:   Kauppiaiden ja muiden palveluammattien uskonto kristinusko teki lopun verikostosta, perusteluna että muuten ei päästä täystehoisesti täyttämään luojan ensimmäistä käskyä, nimittäin lisääntykää ja täyttäkää tää maa. Nyt kun se käsky on piripintaan täytetty ja maapallo apinoita täynnä, olisiko ehkä aika luopua talousliberaalien jumalista, ja palata Hammurabin pelisääntöihin. Jos siinä alkaa väkiluku vähetä, niin sehän on kaikki kotiinpäin.

xxx/ellauri114.html on line 593: After the 1995 finding of a Luwian biconvex seal at Troy VII, there has been a heated discussion over the language that was spoken in Homeric Troy. Frank Starke of the University of Tübingen demonstrated that the name of Priam, king of Troy at the time of the Trojan War, is connected to the Luwian compound Priimuua, which means "exceptionally courageous"."The certainty is growing that Wilusa/Troy belonged to the greater Luwian-speaking community," but it is not entirely clear whether Luwian was primarily the official language or it was in daily colloquial use.

xxx/ellauri114.html on line 654:     Ne uskoivat että Jeesus oli pyhän Joosefin ja Marian biologinen poika. Kun Johannes Kastaja oli kastanut sen, jumala adoptoi sen pojaxeen ja antoi nimen Messias (eli Kristus siis). Koskemattomat uskoi myös että Jeesus nai Maria Magdalenan, ja niiden poika oli se Elymas Bar Jesus jonka Pauli sokaisi. Ne uskoivat edelleen että Jeesus eli elämäänsä edelleen kuolleista noustuaan.

xxx/ellauri114.html on line 680: Then said they unto him, Say now Shibboleth: and he said Sibboleth: for he could not frame to pronounce it right. Then they took him, and slew him at the passages of Jordan: and there fell at that time of the Ephraimites forty and two thousand.

xxx/ellauri114.html on line 718: The descendants of Lud are usually, following Josephus, connected with various Anatolian peoples, particularly Lydia (Assyrian Luddu) and their predecessors, the Luwians; cf. Herodotus' assertion (Histories i. 7) that the Lydians were first so named after their king, Lydus (Λυδός). However, the chronicle of Hippolytus of Rome (c. 234 AD) ... [aivan päin vittua, sori vaan Hippolytus]. 

xxx/ellauri116.html on line 196:   Ja sit toi lapsikuolleisuus, se oli korkea, 1700-l. loppupuolen ranskassa noin neljännes. Kun lapset kuoli helpommin kuin karja, iho piti pitää paxuna, et pysty synnyttämään aina vaan uudelleen ja uudelleen. Nää imettäjänaiset piti tosi huonosti huolta toisten lapsista. Aikuisten eloonjäämisvietti ylitti äidinvaiston just tossa ajassa ja paikassa. Kai vois sanoa et oikea syy tän äidinvaistoidean lanseeraamiseen oli että syntyvyys piti saada nousuun taloudellisiin, nationalistisiin ja imperialistisiin proggixiin. 1700-1800-luvun vaihteessa väestönlaskennassa huomattiin, että jos joku maa haluaa pysyä sivistyxen ja kehityxen etunenässä esim armeijan ja siirtomaiden suhteen, väestö pitää saada kasvuun. Äidinrakkaus vaihtelee poliittisen tilanteen  mukaan. Huom kukaan ei ole koskaan keskustellu isänrakkaudesta ja isänvaistosta, sellaisia sanoja ei edes ole olemassa.

xxx/ellauri116.html on line 229:   Eden Hubara is a Sociology student at the University of Aberdeen, and the President of Young Europeans Aberdeen. She strives to make ... 16.9.2019. Britannian perustuslaillinen kriisi henkilöityy taksikuskin poikaan. Koko Hubara herää useimmiten aikaisin aamulla siksi, että hän on lukenut Toni Morrisonin tekevän niin. Morrison, Toni: Beloved. Kokon lähteissä on myös J-J Rousseau: Émile, eli kasvatuxesta. Koneen säätiö on antanut sille rahaa. 

xxx/ellauri116.html on line 272: Don Rigoberto is compulsive about his personal cleanliness and his bodily functions. He appreciates them as marvelous and necessary, to be worshipped both for their sake as well as for the sake and welfare of the whole body. He devotes a day a week to the care of a different member or organ: Monday, hands; Tuesday, feet; Wednesday, ears; Thursday, nose; Friday, hair...

xxx/ellauri116.html on line 274: While the novel takes place exclusively within the confines of the family home in Lima, it is clear that they enjoy a seemingly normal relationship with the outside world: business associates, friends, and school. Don Rigoberto, the head of the household, is the manager of an insurance company. A widower, he marries Lucrecia, a forty-year-old divorcee. Dona Lucrecia enjoys the fruits of her privileged lifestyle; during the day she directs the household staff, goes shopping, plays bridge, and attends to the care of Don Rigoberto's son, the angelic looking Alfonso, a prepubescent boy of indeterminate age.

xxx/ellauri116.html on line 278:   Chapters 2, 5, 7, 9, 12, and 14 contain a color print of a famous painting accompanied by a narration, each from a separate voice. Vizi takuulla mä kynäilin jotain sarkastista tostakin. Rigoberto, Lucrecia, Alfonso, and perhaps even Justiniana, all become the protagonist/narrator of one of the paintings by Jordaenes, Boucher, Titian, Francis Bacon, Fernando de Szyszlo, and Fra Angelico. This rather heterogenous collection of prints share the fact that they could be viewed as depicting various aspects of sensuality, from the voyeuristic to the immaculate.

xxx/ellauri116.html on line 295: While in Piura, Vargas Llosa attended elementary school at the religious academy Colegio Salesiano. In 1946, at the age of ten, he moved to Lima and met his father for the first time. His parents re-established their relationship and lived in Magdalena del Mar, a middle-class Lima suburb, during his teenage years. While in Lima, he studied at the Colegio La Salle, a Christian middle school, from 1947 to 1949. Isä taisi olla aika limaska, eipä paljon muuta Markolle kuin limamälli.

xxx/ellauri116.html on line 303: Vargas Llosa began his literary career in earnest in 1957 with the publication of his first short stories, "The Leaders" ("Los jefes") and "The Grandfather" ("El abuelo"), while working for two Peruvian newspapers.  Upon his graduation from the National University of San Marcos in 1958, he received a scholarship to study at the Complutense University of Madrid in Spain. In 1960, after his scholarship in Madrid had expired, Vargas Llosa moved to France under the impression that he would receive a scholarship to study there; however, upon arriving in Paris, he learned that his scholarship request was denied. Despite Mario and Julia's unexpected financial status, the couple decided to remain in Paris where he began to write prolifically. Their marriage lasted only a few more years, ending in divorce in 1964. A year later, Vargas Llosa married his first cousin, Patricia Llosa, with whom he had three children: Álvaro (born 1966), a writer and editor; Gonzalo (born 1967), an international civil servant; and Fata Morgana (born 1974), a pornographer. 

xxx/ellauri116.html on line 383:     De Beauvoir and Sartre were classmates and competitors at the Sorbonne in 1929, studying for the aggregate in philosophy, a prestigious graduate degree. Although Sartre’s marks surpassed de Beauvoir’s, she was, at 21, the youngest person ever to pass the exam.

xxx/ellauri116.html on line 387:     Scholars and journalists often accuse de Beauvoir of publicly masking painful bouts of jealousy. While her inner emotional life is unclear, what’s evident is the manipulative, often dishonest, and arguably cruel treatment to which both Sartre and de Beauvoir subjected much-younger female consorts.

xxx/ellauri116.html on line 391:     Bienenfeld, who was Jewish, later narrowly escaped the Nazi occupation of France. Neither de Beauvoir nor Sartre tried to find her. When she read “Letters to Sartre” and saw the flippant tone the pair took toward her, she said, “Their perversity was carefully concealed beneath Sartre’s meek and mild exterior and the Beaver’s serious and austere appearance. In fact, they were acting out a commonplace version of ‘Liaisons Dangereuses’”.

xxx/ellauri116.html on line 420:       Integratiivinen psykoterapia. Motto: Konstit ovat monet sano eukko kun kissalla pöytää pyyhki. Asiakasta käytetään joustavasti pöytäriepuna. 

xxx/ellauri116.html on line 432:   Eemelii! huutaa isä ja lukizee Eemelin taas snickeboaan. Eemelin isä olisi ollut parempi asiantuntija lastenkasvatuxessa kuin JJ Rousseau, tuo ex-isäpappa joka kirjoitti kokonaisen kirjan asiasta josta sillä ei ollut ensikäden tietoa. Sen äiti kuoli lapsivuoteeseen, sen henkipatto isä jätti sen heitteille "kiltin pastorin" ja tuplalangon vaivoixi, se joutui puuman kynsiin 15-vuotiaana ja teki 5 lasta laundromaatille jotka se kaikki jätti kirkon portaille. Voltaire teki JJ:n Eemeli-kirjasta karkeahkoa pilaa. Mutta kerta Shirley Hubara mainizee sen lähteenä, pitää siihenkin näemmä tutstua lähemmin. 

xxx/ellauri116.html on line 471: Michael Canfieldin kohtalo oli kuolla  prinssin tavoin. Michael hyppäsi vuonna 1969 lentokoneesta matkustaessaan New Yorkista Lontooseen. Lentokoneen noustua 43-vuotias Michael sai sydänkohtauksen, jonka oli aiheuttanut ilmeisesti alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäyttö. Hän kuoli tietämättä lopullista totuutta. Niinhän me kaikki. No kyllä se sitten selviää. 

xxx/ellauri116.html on line 511: Sanotaan että parisuhde on 2n kauppa, mutta narsistin suhteessa parisuhde on 1n valta. Narsistin jäykkä tarve olla kaikessa parempi kuin muut nousee pitkässä juoxussa parisuhteen ongelmaxi, sillä narsisti kilpailee myös aina puolisoa vastaan. Narsisti voi olla kateellinen siipalleen jos tämä vaikka heittää tikkaa tarkemmin. Narsisti voi tehdä hirveän numeron vaikka siipan kärryyn unohtamasta Lidl-kaupan sinisestä kolikonnäköisestä kärryrahasta. Narsisti on kuin pieni tytön pillukka, välillä ihmeen kiltti Dr.Jekyll, välillä kamala Mr.Hyde. 

xxx/ellauri116.html on line 528:   Viha on sallittua, se on hyvä asia, vaikka rasittaa. Rasitusta vähentää esim. liikunta, huutaminen, itkeminen, huumori, hyvät ystävät, luontoretket, rukousmietiskely, mindfulness (varo tätä!) sekä mieluisat harrasteet kuten suklaajäätelö, razastus tai kutominen. Käy kasvohoidossa, kampaajalla, osta uudet kengät ja juo lasi lempiviiniä kynttilänvalossa. Kannattaa kirjoittaa myös vihapostia. Juha Tapion musiikki on eräs voimavarani. 

xxx/ellauri120.html on line 35: Novelist Bulwer-Lytton was a friend and contemporary of Charles Dickens and was one of the pioneers of the historical novel, exemplified by his most popular work, The Last Days of Pompeii. He is best remembered today for the opening line to the novel Paul Clifford, which begins "It was a dark and stormy night..." and is considered by some to be the worst opening sentence in the English language. However, Bulwer-Lytton is also responsible for well-known sayings such as "The penis mightier than the sword" from his play Richelieu. Despite being a very popular author with 19th-century readers, few people today are even aware of his prodigious body of literature spanning many genres. In the 21st century he is known best as the namesake for the Bulwer-Lytton Fiction Contest (BLFC), sponsored annually by the English Department at San Jose State University, which challenges entrants "to compose the opening sentence to the worst of all possible novels", and the township of Lytton, or Camchin until the British nosey parkers came, saw and beat the copper-colored nlaka'pamuxes. Now their village got burned to ashes thanx to the industrial revolution. 

xxx/ellauri120.html on line 42: Lytton is a village in British Columbia, Canada, and sits at the confluence of the Thompson River and Fraser River on the east side of the Fraser. The location has been inhabited by the Nlaka'pamux people for over 10,000 years. It was one of the earliest locations occupied by non-Indigenous settlers in the Southern Interior of British Columbia. It was founded during the Fraser Canyon Gold Rush of 1858–59, when it was known as "The Forks". The community includes the Village of Lytton and the surrounding community of the Lytton First Nation, whose name for the place is Camchin, also spelled Kumsheen ("river meeting").

xxx/ellauri120.html on line 57: As deacon in Rome, St. Lawrence was responsible for the material goods of the Church and the distribution of alms to the poor. Ambrose of Milan relates that when the treasures of the Church were demanded of Lawrence by the prefect of Rome, he brought forward the poor, to whom he had distributed the treasure as alms. "Behold in these poor persons the treasures which I promised to show you; to which I will add pearls and precious stones, those widows and consecrated virgins, which are the Church's crown."

xxx/ellauri120.html on line 66: Key features of Freud’s theory, in addition to being wrong, are repugnant to modern sensibilities. Misogynist perspectives are integral to the theory and to the man. To name but a few of the more egregious: Penis envy. The moral inferiority of woman. Only psychosexually mature women can achieve vaginal orgasm, while orgasm by clitoral stimulation is evidence of stunted development. “Women oppose change, receive passively, and add nothing of their own.”

xxx/ellauri120.html on line 72: Reason is a weak voice, easily overwhelmed by our desires, or employed, along with various other means, as a defense to protect us from awareness of the real, base motives that drive our thoughts and actions. This is Freud’s foundational vision of the human psyche. It is unflattering, if not repugnant, and basically Wright.

xxx/ellauri120.html on line 74: Edward Bernays made his fortune, fame, and lasting influence by convincing people to buy things they don’t need, selling harmful products parading as health and beauty, rousing individuals to eagerly embrace slogans, and compelling them to surrender their individuality to the passions of the herd. He is considered to be the progenitor of public relations and is called “The Father of Spin”. He published a seminal book, Propaganda, that became Joseph Goebbels’ guidebook for his many Nazi propaganda campaigns, including developing the Fuhrer cult and orchestrating the genocide against the Jews.

xxx/ellauri120.html on line 76: Bernays became a highly sought, and extravagantly paid consultant to a number of leading businesses. His many successes include helping the American Tobacco Company to sell cigarettes to women, advertising them as glamorous “torches of freedom”; and aiding the United Fruit Company to sell bananas, and when the newly elected president of Guatemala threatened the business interests of United Fruit, Bernays persuaded the CIA and the US government—through rumors, innuendos, and manipulation of the press about a growing Communist menace—to overthrow the his government.

xxx/ellauri120.html on line 80: The conscious and intelligent manipulation of the organized habits and opinions of the masses is an important element in a democratic society. Those who manipulate this unseen mechanism of society constitute an invisible government which is the true ruling power of our country. We are governed, our minds are molded, our tastes formed, and our ideas suggested, largely by men we have never heard of…It is they who pull the wires that control the public mind. (Lähde: Bernays; Propaganda)

xxx/ellauri120.html on line 110: Does doubt ever really rouse the rabble?

xxx/ellauri120.html on line 155: Tarkastusviraston toiminta-alue käsittää Valtioneuvoston ja ministeriöt, valtion virastot ja laitokset, valtion talousarvion ulkopuoliset rahastot, valtion liikelaitokset ja valtion määräysvallassa olevat yhtiöt, kunnille, yrityksille ja muille yhteisöille myönnettävät valtionosuudet ja -avut sekä Suomen ja Euroopan Unionin väliset varainsiirrot.

xxx/ellauri120.html on line 180: VTV:lle Yli-Viikari palkattiin johdon asiantuntijaksi kesällä 2007, kun hänen määräaikainen sijaisuutensa valtiovarainministeriössä oli päättymässä. VTV:lle perustettiin johdon asiantuntijan virka, johon Yli-Viikari nousi kokeneemman hakijan ohi muun muassa virassa vaaditun ranskan kielitaitonsa ansiosta. Pöystinkin puoliso on ranskalainen ja perheet tapaavat usein viinin ja jouluhalon merkeissä.

xxx/ellauri120.html on line 200: Yli-Viikari on suorittanut M.A. in Culture and Communication Studies -yliopistotutkinnon estetiikasta Pariisin Penthouse-Sorbonne -yliopistossa vuonna 1997, sekä täydennyskoulutukset Master in European Corrupt Politics and Administration College of Europessa Bruggessa vuonna 1999 ja Past Master in Private Appropriation from Public Administration, Diplôme de l’ENA Ranskan elättikorkeakoulussa vuonna 2001.

xxx/ellauri120.html on line 225: As Hester looks out over the crowd, she notices a small, misshapen man and recognizes him as her long-lost husband, who has been presumed lost at sea. When the husband sees Hester's shame, he asks a man in the crowd about her and is told the story of his wife's adultery. He angrily exclaims that the child's father, the partner in the adulterous act, should also be punished and vows to find the man. He chooses a new name, Roger Chillingworth, to aid him in his plan.

xxx/ellauri120.html on line 229: Following her release from prison, Hester settles in a cottage at the edge of town and earns a meager living with her needlework, which is of extraordinary quality. She lives a quiet, somber life with her daughter, Pearl, and performs acts of charity for the poor. She is troubled by her daughter's unusual fascination with the scarlet "A". The shunning of Hester also extends to Pearl, who has no playmates or friends except her mother. As she grows older, Pearl becomes capricious and unruly. Her conduct starts rumors, and, not surprisingly, the church members suggest Pearl be taken away from Hester.

xxx/ellauri120.html on line 245: Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota myös siihen, että vuoden 2019 aikana pääjohtajan maksuaikakortilla tehtyjä kululaskuja on tarkastusvirastossa hyväksytty palvelukeskuksen ja valtiovarainministeriön suositusten vastaisesti. Kyseessä on ollut pääjohtajan kampaamo- ja stailauspalveluista aiheutuneita kuluja. Talousarvion yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan tarkastusviraston toimintamäärärahaa saa käyttää VTV-laissa säädettyjen tehtävien hoidosta aiheutuviin menoihin. Talousarvioasetuksen 38 §:n mukaan viraston on varmistettava menon laillisuus ja tarkoituksenmukaisuus sekä lisäksi meno on asiatarkastettava ja hyväksyttävä. Menon hyväksyjän on myös varmistettava menoperusteen oikeellisuus. Jotta meno voitaisiin maksaa viraston toimintamenoista, sen tulisi olla laillisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden kannalta perusteltua. Kampaamo- ja stailauspalveluista aiheutuvat kulut eivät palvelukeskuksen ja valtiovarainministeriön suosituksen mukaan ole sellaisia menoja, joita olisi perusteltua maksaa viraston toimintamenoista, sillä niitä ei voi katsoa tarkastusviraston tehtävien hoidon kannalta välttämättömiksi menoiksi.

xxx/ellauri120.html on line 249: Valiokunta kiinnittää tarkastusviraston huomiota siihen, että sisäisellä ohjeistuksella ei tule ohittaa talousarviolain mukaisia yleisiä periaatteita, jotka säätelevät toimintamäärärahan käyttöä. Tätä periaatetta tulee noudattaa myös muualla valtionhallinnossa. Valiokunta kehottaa virastoa tarkistamaan ohjeistustaan ja toimintatapojaan vastaamaan talousarviolain periaatteita.  

xxx/ellauri120.html on line 251: Valiokunta toteaa, että tarkastusviraston pääjohtajan matkasuunnitelmien sekä matka- ja kululaskujen hyväksyntä on käytännössä aina pääjohtajan alaisella. Vastaava tilanne on muissakin päällikkövirastoissa valtionhallinnossa. Tarkastusvirastolla ei kuitenkaan ole ohjaavaa ministeriötä kuten muilla päällikkövirastoilla. Niin sanotulla yksi yli yhden -periaatteen noudattamisella voidaan turvata hyvän hallintotavan noudattaminen. Tämä tarkoittaa päätöksen hyväksyttämistä päätöksen tekevän henkilön esimiehellä. Valtion virastojen ja laitosten ylimmän johdon yläpuolella ei kuitenkaan ole tahoa, jolle tämän tehtävän voisi osoittaa. Valiokunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ja selvittää, kuinka niin sanotun yksi yli yhden -periaatteen toteutumista voidaan edistää koko valtionhallinnossa. Valiokunta pitää tärkeänä selvittää menettelytapaa, jolla sisäisen tarkastuksen ja myös Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksen havaitsemista, valtion viraston tai laitoksen ylintä johtoa koskevista epäkohdista voitaisiin ilmoittaa kyseisen viraston tai laitoksen operatiivisesta johdosta riippumattomalle taholle. Myös ulkoisen tarkastajan tiedonsaannista tulee tässä yhteydessä huolehtia.

xxx/ellauri120.html on line 257: Erityistarkastuksen mukaan tarkastusviraston hankintojen asianmukaisuudessa on puutteita. Erityistarkastus perustui tarkastusviraston hankintaohjeeseen ja liitteeseen hankintaohjeen täydentämisestä, kuvaukseen matka- ja kululaskujen valvonnasta, matkustusohjeeseen, menojen ja tulojen hyväksyjien sekä matkamääräyksen antajien luetteloon, ohjeeseen edustamisesta sekä tarjoiluista, lahjoista ja muista huomionosoituksista omalle henkilökunnalle, ohjeeseen matkalaskujen tarkastuksesta, tarkastusviraston taloussääntöön ja työjärjestykseen sekä sisäisen valvonnan periaatteisiin valtionhallinnossa.  

xxx/ellauri120.html on line 259: Valiokunta kiinnittää huomiota pääjohtajan suuresti kasvaneisiin matkaluihin verrattuna edeltäjäänsä. Myös koko viraston matkustusluut ovat kuluvalla kaudella nousseet. Tarkastusviraston matkustuskulut ovat olleet kokonaisuudessaan 271 089,90 euroa vuonna 2016 ja 452 657,86 euroa vuonna 2019. 

xxx/ellauri120.html on line 359: "Nam Sibyllam quidem Cumis ego ipse oculis meis vidi in ampulla pendere, et cum illi pueri dicerent: Sibylla ti theleis; respondebat illa: apothanein thelo." I. THE BURIAL OF THE DEAD April is the cruellest month, breeding Lilacs out of the dead land, mixing Memory and desire, stirring Dull roots with spring rain. Winter kept us warm, covering Earth in forgetful snow, feeding A little life with dried tubers. Summer surprised us, coming over the Starnbergersee With a shower of rain; we stopped in the colonnade, And went on in sunlight, into the Hofgarten, 10 And drank coffee, and talked for an hour. Bin gar keine Russin, stamm’ aus Litauen, echt deutsch. And when we were children, staying at the archduke’s, My cousin’s, he took me out on a sled, And I was frightened. He said, Marie, Marie, hold on tight. And down we went. In the mountains, there you feel free. I read, much of the night, and go south in the winter. What are the roots that clutch, what branches grow Out of this stony rubbish? Son of man, 20 You cannot say, or guess, for you know only A heap of broken images, where the sun beats, And the dead tree gives no shelter, the cricket no relief, And the dry stone no sound of water. Only There is shadow under this red rock, (Come in under the shadow of this red rock), And I will show you something different from either Your shadow at morning striding behind you Or your shadow at evening rising to meet you; I will show you fear in a handful of dust. 30 Frisch weht der Wind Der Heimat zu Mein Irisch Kind, Wo weilest du? "You gave me hyacinths first a year ago; "They called me the hyacinth girl." - Yet when we came back, late, from the Hyacinth garden, Your arms full, and your hair wet, I could not Speak, and my eyes failed, I was neither Living nor dead, and I knew nothing, 40 Looking into the heart of light, the silence. Öd’ und leer das Meer.       

xxx/ellauri120.html on line 404: Tapiovaara ehti muutamassa vuodessa ohjata viisi elokuvaa, joista viimeinen jäi häneltä kesken. Tunnetuin hänen elokuvistaan on Varastettu kuolema. Se perustuu Runar Schildtin novelliin ”Lihamylly” ja kuvaa vastarintatoimintaa tsaarinaikaisen Venäjän sortovaltaa vastaan vuoden 1905 Suomessa. Monet elokuvan tyylittelevät otokset ovat nousseet suomalaisen elokuvahistorian klassikoiksi. Kokeilevan ranskalaisen elokuvan vaikutteet ovat ilmeiset. Tapiovaara oli julkivasemmistolainen, mikä oli 1930-luvulla harvinaista. Hän osallistui aktiivisesti muun muassa kulttuurijärjestö Kiilan toimintaan.

xxx/ellauri120.html on line 422:       Kevättalvella 1940 Tapiovaaran toive päästä rintamalle toteutui. 20. helmikuuta hän ilmoittautui Laatokan-Karjalan rintamalla Sissipataljoona III:ssa, jota komensi majuri Carl-Gustav Wahren. Komentajan adjutantin, luutnantti Vilho Suomen mukaan Nyrki Tapiovaara ”toi tullessaan valoisan tuulahduksen erämaahan”. Tapiovaara teki selväksi, mitä oli ennen ajatellut asioista ja mitä ajatteli nyt. Tämän suoruuden ja rehtiyden ansiosta majuri Wahren kiintyi häneen. 27. helmikuuta Tapiovaara saunoi Vilho Suomen kanssa, jolloin Suomi ehdotti hänelle elokuvan tekemistä Volter Kilven saaristolaisromaanien pohjalta. Hmm kiintyi, saunoi. Olikohan nekin homoja? Ei niitä mainita Wikipedian kunniataulussa. Julkihomous oli yhtä vaarallista 30-luvulla ja sotavuosina kuin poliittinen vasenkätisyys. Homostelua oli varmaan paljon korsuoloissa, niinkuin merillä. Jonnekinhan se pystyyn pyrkivä nyrki piti pukata.

xxx/ellauri121.html on line 64:   Hanna Rothman jakoi köyhien kotien lapsille Fröbelin palikat. Pestalozzi-kylästä, jonne CEC antoi charityä. Hannan ja sen kaverin elämää säväytti vahva kristillinen vakaumus. Lastentarhatoiminnan pohjana oli kristillinen etikka. Kasvatuxessa painotettiin eritoten lähimmäisen rakkautta ja kiitollisuutta tädeille. Tavoitteena oli luoda luottamus jumalan huolenpitoon viimeistään ison kiven takana. Kristillistä pohjaa pidettiin izestään selviönä aina 60-luvulle saakka. 1979 mietinnössä sanotaan että uskonnollisen vakaumuxen tukemisessa on kunnioitettava lasten vanhempien tai huoltajien vakaumusta. Mutta lapsen pitää saada tilaisuus hiljentyä ja vastauxia uskonnollisiin kysymyxiinsä. Päiväkodeissa onkin aika meteli. Päikkkäreillä hiljennytään rukousmatolle. Tarhatädit oli aivan ulalla. Onko Allah ainoa, vai onko kolminaisuus oikea? Onnexi mamuja oli suht vähän vielä 80-luvulla. 

xxx/ellauri121.html on line 107: Viimeöisessä unessa mulla oli blondi tyttö jolla oli ponnari joka oikeasti näytti tykkäävän jostain syystä musta. Sillä oli veli ja vanhemmat jotka oli jotain rikkaita. Me oltiin ulkomailla ökylomalla ja meidän piti mennä jonnee kaupungille ostoxille. Mun piti pukeutua sika pikana. Sitku me lähettiin jollain mönkijällä mä istuin sen tytön sylissä. Ja sitmä huomasin ettei mulla ollut shorzeja. Ne oli unohtuneet kämpille. Pelkät kalsarit. Tyttö nauroi ja kun kazoin tarkemmin olihan mulla ne, katkaistut vanhat farkut. Muzit huomasin et kengät puuttui. Sama juttu, oli mulla ne mutta voi, ne oli puukengät samaa paria, 2 vasemman jalan klopoa kuin Eikka Erixonilla. Hollannikkaat, sellaiset kuin me saatiin Tanskassa. Pane puukengät jalkaan se on lyhyempi lause. Peit klop. Tyttöä nauratti taas sikana. Siihen heräsin. Pikkuveitikka oli kovana. Hän oli ylösnoussut, vaikka tosin vain katoavaxi hetkexi. Seijan tukka on samalla lailla kuin lentoemäntä Natashalla. Hipaisin Seija kättä. Se heräsi ja ihmetteli: mistäs päin nyt tuulee? 

xxx/ellauri121.html on line 159: TOIVO Kuula syntyi vuonna 1883 Alavudella, Etelä-Pohjanmaalla. Pojan musiikilliset lahjat havaittiin jo pienenä, ja Toivo halusi säveltäjäksi. 1900-luvun alussa, vain 25-vuotiaana, hänestä oli tullut nousevan suomalaiskansallisen kulttuurin suuri nimi. Hän ammensi musiikkiinsa voimaa kansanlauluista ja suomalaisesta luonnosta. Sävellystyyli oli kansallisromanttinen. Kuula oli vahvasti suomenmielinen ja kiivasluontoinen. Venäläistä sortovaltaa hän vihasi, samoin ruotsin kieltä.

xxx/ellauri121.html on line 219: Heikan perheessä tarina on noussut esiin harvakseltaan. Lähinnä silloin, kun lehdet tai tutkijat ovat siitä kirjoittaneet. Juhani Heikan oma isä oli sitä mieltä, että isoisä oli syytön Kuulan surmaan. Tämä perustuu Juhani Heikan isoäidin kertomaan.

xxx/ellauri121.html on line 256:  ”Ei ole mitään syytä jatkaa synkistelyä. Kuunnelkaa Kuulaa, joka ehti säveltää upeita teoksia! Hänen musiikkinsa on hyvin suomalaista, vivahteikasta ja tunneperäistä. On mahtavaa, että ulkomaita myöten nousee jatkuvasti esiin muusikoita, jotka esittävät ja levyttävät Kuulaa.”

xxx/ellauri121.html on line 289: Peggy kävi kotikoulua. Sen vanhemmat pakkas sen selkäreppuun lähtiessään mezään hyönteisjahtiin. Perhosten nappaajat. She only attended full-time school at eight, in Toronto. Readers of Cat's Eye (1988), a chilling account of the lasting damage of childhood bullying, might expect that these years were problematic, but apart from a fleeting reference to "a horrific Grade 4 teacher" there is no suggestion that Atwood was especially unhappy, though she did recently write that "I was now faced with real life, in the form of other little girls - their prudery and snobbery, their Byzantine social life based on whispering and vicious gossip, and an inability to pick up earthworms without wriggling all over and making mewing noises like a kitten". Mä koitin opettaa Helmiä olemaan inhoomatta matoja 2-vuotiaana. Inhoo se niitä kuitenkin vaikkon biologi. Ja Seija ei voi sietää käärmeitä, se näkee kuumina öinä niistä unia. KKK-äijät marssi kadulla 20-luvulla kuin kihomadot. Niitä kiemurteli valkoisina ruskeiden kiekuroiden kimpussa kakkapotassa kun oltiin pieniä.  

xxx/ellauri121.html on line 291: Her early years of winter school had taught her that it's possible to go through the entire year's curriculum in a month. As a result, she advanced quickly, and there was an awkward period when she was in a class of much older children: "They shouldn't have done that. I was 12 in the first year of high school and there were people in my class who were 15-and-a-half." That surely taught her a lot, a likely model of The Red House in Handmaid's Tale. She was tired a lot and developed a heart condition, inherited from her father, in which the heart beat is irregular, almost syncopated. Her verbal rendition of the rhythms is hard to transcribe, but these lines from one of her early poems, "Faulty Heart", capture it:

xxx/ellauri121.html on line 295: is more duplicitous,

xxx/ellauri121.html on line 306: Atwood’s career as a graduate student stretched, with many interruptions, for half a dozen years. During that period she had an affair with Quebec poet D. G. Jones— which Sullivan mentions so obliquely that it is over before the reader realizes it has begun. She had broken it off, as a result of the stresses caused by his workload. She subsequently courted Jim Polk (an American writer she had met at Harvard) and, in January 1967, she decided to marry him "after five years of equivocation". She also worked at odd jobs including market researcher like Fred Waterford, and despite never finishing her PhD, began a university teaching career that would take her to cities across Canada. At 27, she became the youngest person to ever win the Governor General’s Award with her 1967 poetry collection, The Circle Game. Siitä nousi sille aika lailla kusi päähän. 

xxx/ellauri121.html on line 308: In the early 70s, Atwood added considerably to her work as a teacher and writer by editing manuscripts for the cutting-edge nationalist publisher The House of Anansi. By then, her marriage to Polk was over (Sullivan is vague about why, offering mainly generalities about the difficulty of staying together in that morally freewheeling era. Fact is, Jim Polk was not enough of a handyman for manly Margaret.) In 1972, Atwood met Gibson, a novelist and cultural activist whose own marriage was crumbling. The two began an affair, meeting at first clandestinely in the basement office of Toronto’s Longhouse Bookshop, but soon living together—for several years on a working farm north of the city.

xxx/ellauri121.html on line 316: But back to young Peggy. As a result of the governor's award, The Edible Woman was published. Atwood began to enjoy a growing reputation; nonetheless, while her own career took off, she still devoted considerable amounts of time to a small radical publishing house, Anansi, in which her first and only husband was deeply involved. Over this period, Atwood and Jim Polk drifted apart, and Atwood began a relationship with the novelist Graeme Gibson. Together with Graeme's two teenage sons, Matt and Grae, they went off to a farm in a small agricultural community in 1973 in Alliston.

xxx/ellauri121.html on line 318: Atwood and Gibson remain an utterly devoted couple - when a female US novelist famously remarked that "every woman writer should be married to Graeme Gibson", Atwood cheerfully put the compliment on a T-shirt. 

xxx/ellauri121.html on line 323: James "Jim" Polk was the long time editorial director of House of Anansi Press and edited two books by Charles Taylor, as well as work by Margaret Atwood, George Grant, Northrop Frye, and many others. With a literature PhD (which Peggy never finished) he has taught at Harvard, Idaho, Ryerson and Alberta, and has written a comic novel, a stage comedy about Canadian publishing, articles, short stories, and criticism about Canadian writers and writing. As an advisor at the Ontario Ministry of Culture, he worked on grants for theatre and books, developed a tax credit for publishers and remodelled the Trillium Book Prize to include Franco Ontarian writing. He lives in Toronto and, trained as a pianist, still practices daily, playing classics and show-tunes in seclusion. 

xxx/ellauri121.html on line 336:   Atwood has not won the Nobel (this was written 1998), at least not yet. But the petite 58-year-old novelist (Cat’s Eye, Alias Grace) and poet (Power Politics, Morning in the Burned House) has become internationally famous on a scale no Canadian writer of serious literature ever has. She is, in her own words, “one of the few literary writers who has gotten lucky”—which means she is read not just by intellectuals, but by hairdressers, chartered accountants and farmers. Easy reading, straightforward sentiments.

xxx/ellauri121.html on line 345: Sullivan relates how in 1969, when Atwood was giving her first poetry reading, poet Irving Layton futilely attempted to sabotage the upstart writer by simultaneously reading his own work from the audience. Lisää ainesta käsineitokeitoxeen.

xxx/ellauri121.html on line 358:   Peg on muistavinaan että jonkun nazin morsian olisi ollut keskitysleirin pihalla bikineissä kissalasit päässä. Hmm. Although two-piece bathing suits were being used by women as early as the 1930s, the bikini is commonly dated to July 5, 1946 when, partly due to material rationing after World War II. Cat eye glasses first became popular in the 1950s with their feline inspired style. A huge contrast to the frames that had been in fashion previously, cat eye glasses marked a new era of chic style for women. The glasses were originally created to be worn only with optical lenses, but it was the hugely famous actress Audrey Hepburn that kicked off the trend for cat eye sunglasses after her starring role in 1961 hit film Breakfast at Tiffanys. Eli selkeästi joku anakronismi, sodanjälkeisiä muoteja. Platform shoes oli kyllä muotia 30-40-luvuilla. Mitä vittua on "sen ajan painokuvahatut?" Ei takuulla ollut 40-luvun muotia, mitä sitten ovatkaan. Ja sit toi älytön Nolite te bastardes carborundorum josta on ollut useaankin otteeseen syytä marista. 

xxx/ellauri121.html on line 360:   Käsineiti (1985) on kirjoitettu samoihin aikoihin kuin Maare Tammin Lasten ja nuorten uskonnollinen maailma (1988), jonka sain ilmaisexi Sysmän kirjakyläpäiviltä. HBO:n sarja (2016)on samaa nykyaikaa kuin Lastenkokoinen kazomuskasvatus (2020). Käsineiti-kirjan Soul Roll -rukousmyllystä voi valita 5 aiheen joukosta: rikkaus, terveys, syntymä, kuolema, ja synti. Aiheittain kuin virsikirjan lisälehdet: synti, ahdischtus. Tammin kirjan luvussa Pikkulapset ja rukous mainitaan Pyyntörukous, Kiitosrukous, Tunnustusrukous,  Sairaus ja muu vaara -rukouxet, Altruistiset rukouxet, Rituaaliset rukouxet, ja Vastausta vaille jääneet rukouxet. Tää viimeinen ei ole oma laji, vaan sisältää kaikki edelliset. Jo hyvin aikaisin lapsi oivaltaa, että kaikkiin rukouxiin ei vastata. 4-5 vuotiaana lapsi uskoo että taivaan iskä unohti kun sillä on niin paljon töitä. 6-7 vuotiaat ovat hyvin vihaisia ja lakkaavat uskomasta koko pelleen. (Mä olin muistaaxeni 9v.) Noin 8-9 vuotiaina lapset uskovat, että niiden rukouxet oli huonoja. Rukoile paremmin. Tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun. Vittu tietysti, mixi siis edes vaivautua. Käsineidin porukat on uskonnollisesti kehittymättömämpiä kuin Tammin lapsoset. Myllyissä ei ole kuin pyyntö- sairaus- ja muu vaara -rukouxia. Tammin kakarat on täysinoppineita teologeja, tai Maare Tamm on ainakin. Hengellisesti kypsälle ihmiselle rukous on vaan elämän kolhujen nöyrää vastaanottamista ja kiitollisuutta siitä mitä annetaan. Herra antoi, herra otti, kiitetty olkoon herran nimi. Ottaa antaa, kanankakan kantaa. Lastenkokoisessa ei rukouxia enää pidetä, on vaan aamunavauxia. Heräjä, mixi nukut herra? (Psalmi 44:24).

xxx/ellauri121.html on line 369:   "Vihaan lapsia. Ne ovat niin inhimillisiä, tuovat mieleen apinat. SAKI". Whodat? Munro, skotl. lehtimies ja kirjailija. Hector Hugh Munro (18 December 1870 – 14 November 1916), better known by the pen name Saki and also frequently as H. H. Munro, was a British writer whose witty, mischievous and sometimes macabre stories satirize Edwardian society and culture. After his wife's death Charles Munro sent his children, including two-year-old Hector, home to England. The children were sent to Broadgate Villa, in Pilton near Barnstaple, North Devon, to be raised by their grandmother and paternal maiden aunts, Charlotte and Augusta, in a strict and puritanical household. A war fanatic, he was killed by a German sniper. According to several sources, his last words were "Put that bloody cigarette out!" Munro was homosexual at a time when in Britain sexual activity between men was a crime. (Mä ARRVASIN! Sen se oli näkönenkin.) 

xxx/ellauri121.html on line 372:   Komentaja Fred on Rousseau tyyppinen päältäkazelija, siihenkin on joku ritiratisana, muu kuin voyeur. Lisää tietoa löytyy Men's Health palstalta (ei kuitenkaan ko. sanaa).

xxx/ellauri121.html on line 378:   Having a fetish doesn’t necessarily mean wanting to wear adult diapers or a furry costume. (Turrit on rivoja sexifetishistejä.) You just have to find a normally non-sexual object or action arousing—an association you probably formed in childhood, says Samantha Leigh Allen, professor of sexual fetishism at Emory University. Maybe your mother had platform shoes, ankle shackles, net stockings, cat spectacles, bikini, and a print hat. Maybe she talked like a slut and moaned all the time.

xxx/ellauri121.html on line 409: June ja Glen rituaalikazelevat muurille ripustettuja rumihia. Maare Tammin mukaan pienet lapset rakastavat rituaaleja ja seremonioita. Heidän mailmansa on reunaa myöten täynnä riittejä. He oppivat ruokapöytärituaalit, miten tervehditään ihmisiä, miten kiitetään ja mennään nukkumaan. He pitävät järjestyxestä ja selkeydestä, ja tuntevat turvallisuutta, kun elämässä on jotakin valmiixi ajateltua ja pysyvää. Goldmanin mukaan pienemmät lapset ovat rituaalisempia rukouselämässään kuin isommat. Tämä säilyy noin 11-vuotiaaxi asti, samalla kuin spontaanit siemensyöxyt lisääntyvät. Rituaalimurhat ja spontaanit sänkyleikit opitaan vasta aikuisena.
xxx/ellauri121.html on line 411: Laskiessaan tiilenpäitä June tulee yhä tietoisemmaxi persoonallisuudestaan ja zygologisista tarpeistaan. Nämä tarpeet voivat olla ja ovatkin äärimmäisen subjektiivisia. Vapaa rukous syntyy kun olemme täynnä eri tunteita, ja komentajan runkkua. Ote Hannu Tarmiolan Elämän viisauden kirjasta: kerran pensaaseen on parempi kuin kahdesti käteen. Peggy on takuulla ollut nikotinisti takavuosina, vaikkei ehkä enää, kun se ei ole enää trendikästä.
xxx/ellauri121.html on line 436: Hannu Tarmio on siis ollut matojen seurassa jo 6 vuotta. Hannu Karpo on ilmeisesti vielä elossa. Se on 10v nuorempi kuin Hannu. Hannulla ei ole mitään tutkintoa. Maaliskuussa 1972 Mika Waltari ja Väinö Linna osallistuivat näkyvästi WSOY:n yhtiökokoukseen, jota edelsi kuohunta kustantamon johdossa: hallintoneuvosto päätti tammikuussa erottaa pääjohtaja Hannu Tarmion äänin 5–3, minkä seurauksena kustannusliikkeen kirjailijat kärkiniminään juuri Waltari ja Linna asettuivat puolustamaan Tarmiota. Lopulta yhtiökokous kumosi erottamispäätöksen. Hannu oli silloin 40-vuotias. Eläkkeelle hän jäi työsopimuxen mukaisesti 55-vuotiaana. Miehessä on ainesta lentäjäxi, kenraali tokaisi.
xxx/ellauri121.html on line 439:

Rukousriehoja

xxx/ellauri121.html on line 441: Amerikassa oikeasti pidetään rukousriehoja. Nimi ei ole prayvaganza kuten Käsineidossa, vaan prayerfest. Multian telttakokouxia, syysjuhlia. Paljon eroa. Pääesiintyjät ja rahan kaseeraajat ovat miehiä, maxumiehet naisia. Tietysti, nainen vaietkoon seurakunnassa (paizi rukousälämölöä), kun mies paistaa ohrarieviä vasta rakentamallaan uunilla. Hyvin ovat pullat uunissa.
xxx/ellauri121.html on line 551: Using the information inside Nicole's microdot, the Canadian media leaks scandalous information about Gilead's elite, which leads to a purge that in turn causes a military coup, bringing about the collapse of Gilead and the subsequent restoration of the United States.
xxx/ellauri122.html on line 91: Ruoki sen egoa, älä ruhjo sitä. Miehet ei leiki egolla, vaan pikkuveljellä. Älä loukkaa sitä tai pidä sitä izestään selvänä. Tuttavallisuudella on sellainen vaikutus, joten varo sitä. Älä rupee sen kanssa liian tuttavallisexi niin että unohdat izesi ja unohdat eze on sentään suhteessa se jolla on housut jalassa (sulla ne on enimmäxeen nilkoissa); sun oma mies ja lottovoitto petissä.
xxx/ellauri122.html on line 107: Lopuxi, aina rukoile ton sun elämäsi Teräsmiehen puolesta. Mind the gap, toimi sen astinlautana joka tilanteessa. Ole sen rukoussoturi. Ole sen selkärankana. Ole se nainen joka väsymättä paikkaa sen mokia. Aina vedä sen yrityxet Mighty Mousen käteen ja kazo kun tää suojelee, ohjaa ja sponsoroi, ja tietysti, siunaa sun miestä runsaskätisesti ja kaikissa käänteissä. Se on Rukoilijasirkan Supervoima. Hädän tullen voit aina syödä siltä pään.
xxx/ellauri122.html on line 111: Leidit, mitä teettekin, älkää unohtako olla sellainen nainen minkä kanssa jokamies tykkäis olla; sen tyyppinen mitä miehet siunaavat ja suorastaan ilahtuvat. Niin että kun se kääntyy kazomaan sua, se on ihan et, "Taivaan vallat! Sus siunakkoon päivää jolloin löysin sut". Vauvatyttö, ole sun miehen vahva rukousvastaus. Anna sille pala peppua, vielä tänään!
xxx/ellauri122.html on line 131: Tässä viestiketjussa mieltä kiinnittää se havainto, että tämmönen käsineitomainen nöyristely miesten edessä voi olla ainoastaan peräisin patriarkaatin peräsuolesta, ja niinpä vähääkään ei yllätä, että näissä luultavasti jenkkiohjeissa on vanha antivihtahousu Mighty Mouse taas takaajana Helmi Puhdassydän jalat harallansa tarakalla.
xxx/ellauri122.html on line 134:

ouse.jpg?q=50&fit=crop&w=960&h=500&dpr=1.5" width="50%" />
xxx/ellauri122.html on line 201: After someone says something obvious:
xxx/ellauri122.html on line 236: Sometimes, the situation will make it obvious that you are being sarcastic and you don't need to worry about people misunderstanding you. But if you are worried that people might misunderstand you, then after your sarcastic comment, say
xxx/ellauri122.html on line 244: So then we visited an enormous steam train museum and you can just imagine what fun that was (!).
xxx/ellauri122.html on line 779:

'Brave New World' by Aldous Huxley

xxx/ellauri122.html on line 786: 'Frankentein' tells the story of Victor Frankenstein, a doctor who brings a creature to life, only to recoil at how hideous it is.
xxx/ellauri122.html on line 787: Left tormented and in isolation, the innocent creature turns on his creator in this eloquent Gothic thriller, which touches the hearts of readers with its messages of the dangers of science and human judgment. This helps appreciate pro life ideas: do not meddle with what belongs to Mighty Mouse territory.
xxx/ellauri122.html on line 792: While Kafka had intended for the story to be burned after his death, his friend Max Brod pressed forward to prepare it for publication. Franz was right. The two met as teenagers, following a talk Brod gave about Arthur Schopenhauer at a students’ Union Club on Prague’s Ferdinandstrasse. One of their first conversations concerned Nietzsche’s attack on Schopenhauer’s renouncement of the self. Pretty quickly the two curious minds became inseparable, usually meeting twice daily to discuss life, literature, philosophy, and whatever other topics might randomly arise. Like sex...
xxx/ellauri122.html on line 796: In their early 20s the pair vacationed together on Lake Garda on the Austrian-Italian border; they paid their respects at Goethe’s house in Weimar; stayed together at the Hotel Belvedere au Lac in Lugano, Switzerland; and even visited brothels together in Prague, Milan, Leipzig, and Paris. Brod, a self-confessed ladies’ man with an insatiable appetite for adventurous sexual conquests, often berated Kafka for not having a similarly urgent drive of eros. “You avoid women and try to live without them,” Brod once told his friend.
xxx/ellauri122.html on line 810:

'Slaughterhouse Five' by Kurt Vonnegut

xxx/ellauri122.html on line 812: Dubbed one of the world's greatest anti-war books, 'Slaughterhouse Five' tells the story of the bombing of Dresden through the eyes of Billy Pilgrim, a man who is abducted by aliens.
xxx/ellauri122.html on line 814: An intriguing story in itself, its basis in tragic fact gives it a poignancy that makes it all the more powerful of a read. Forgot to mention, burning Dresden was just a wanton act of cruelty by the jealous yankees.
xxx/ellauri122.html on line 908: Malcolm Gladwell explores the world of 'outliers' -- the world's brightest, most successful, and most famous people, and questions what makes these high-achievers different from others.
xxx/ellauri122.html on line 922: Tätä kirjaa en ole jaxanut lukea useista yrityxistä huolimatta, se on niin tympäisevä. Catch-22 is a satirical war novel by American author Joseph Heller. He began writing it in 1953; the novel was first published in 1961. Often cited as one of the most significant novels of the twentieth century, beats me why. Heller was born on May 1, 1923, in Coney Island in Brooklyn, son of poor Jewish parents, Lena and Isaac Donald Heller, from Russia. Heller said that the novel had been influenced by Svejk, Céline, Waugh and Nabokov. Hilariously funny, the novel’s insights are also deadly serious. It is a debris of sour jokes.
xxx/ellauri122.html on line 990: vide numerous contradictions. Sexually related behaviours
xxx/ellauri122.html on line 1001: depicted the Jews as licentious and sexually abusive, it was
xxx/ellauri122.html on line 1002: in fact Nazis that were the perpetrators of the most heinous
xxx/ellauri122.html on line 1023: A tiny miniature woman will stand in front of your little bro, also only about six inches tall standing up. Her long blonde hair accents her sparkling blue eyes and huge white smile. Her long plastic legs bend only slightly and her pointy breasts perk out of her hot pink tank top. She doesn’t look like anything a five year old would play with, but Barbie is obviously her favorite. How does a five year old relate to Barbie? She isn’t comforting to…show more content…
xxx/ellauri122.html on line 1025: Then there was Barbie; the bold doll who stood alone. She was successful, rich, mega-famous, and single. She was teaching America’s female youth that this too is what to expect out of life.
xxx/ellauri122.html on line 1027: Did Barbie have anything to do with shaping feminism today? Many may argue, yes, that Barbie was the one doll that broke the limits, gave girls a hope for independence and success. Barbie never did housework, she never had any children, and she was never married. It was a new American dream to females, and Barbie was the newest idol.
xxx/ellauri122.html on line 1029: Barbie today is close to fifty years old, but she doesn’t look a day over seventeen. Not only does her image take up entire ailses in toy stores, but she also has a boyfriend, cousins, sisters, and even a punk rock groupie band. She’s found in every little girls toy chest, and her smile still shines brightly off her her glowing rosy plastic face.
xxx/ellauri122.html on line 1040: Then they tried to make a disabled Barbie in a wheelchair, but the wheelchair wouldn’t fit into the Dream House or the House’s elevator. Äänet Barbien feminismistä menee aika 50-60. Math is difficult. Can't wait to plan my wedding, said Anna.
xxx/ellauri122.html on line 1092: Capote was born Truman Streckfus Persons in New Orleans, Louisiana, on September 30, 1924. His father, Arch Persons, was a well-educated ne'er-do-well from a prominent Alabama family, and his mother, Lillie Mae Faulk, was a pretty and ambitious young woman so anxious to escape the confines of small-town Alabama that she married Arch in her late teens. Capote's early childhood with Arch and Lillie Mae was marked by neglect and painful insecurity that left him with a lifelong fear of abandonment. His life gained some stability in 1930 when, at age six, he was put in the care of four elderly, unmarried cousins in Monroeville, Monroe County. He lived there full-time for three years and made extended visits throughout the decade. Capote was most influenced by his cousin Sook, who adored him and whom he celebrated in his writings. He also forged what would become a lifelong friendship with next-door neighbor Nelle Harper Lee, who later won the Pulitzer Prize for her book, To Kill a Mockingbird. Capote appears in the novel as the character Dill.
xxx/ellauri122.html on line 1147: kertovassa elokuvassa Kunniaton (Infamous, 2006) esitetään
xxx/ellauri122.html on line 1196: Throughout her career, she has received various nicknames referring to her Barbie-like appearance. She has most commonly been referred to as "The Human Barbie".
xxx/ellauri122.html on line 1205: "Those who are unsatisfied with what I do and critique me and offend me clearly don't have the same figure as I do," she said. "Otherwise they would not be so negative. They are openly jealous."
xxx/ellauri123.html on line 233: In July of last year, Troy “Puppeh” Wells (m) released a Twitlonger where he explained Cinnpie (f) had initiated sexual conversations with him in 2016, when he was 14 years old. Wells is at the top of the game Smash Ultimate. Ultimate is the best-selling fighting game of all time, having sold over 23 million copies by March 2021. Cinnpie is an American streamer and gamer. She is also a renowned Esports Commentator. She is mainly famous for her Smash 4 Gameplays in Twitch.
xxx/ellauri123.html on line 372: Weinreb grew up in Scheveningen, Netherlands, to which his family had moved in 1916, and became notorious for selling a fictitious escape route for Jews from the occupied Netherlands in the Second World War. When his scheme fell apart in 1944, he left his home in Scheveningen and went into hiding in Ede. He was imprisoned for 3½ years after the war for fraud as well as collaboration with the German occupier. In his memoirs, published in 1969 he maintained that his plans were to give Jews hope for survival and that he had assumed that the liberation of the Netherlands would take place before his customers were deported. The debate about his guilt or innocence—called the “Weinreb affair”—was very heated in the Netherlands in the 1970s, involving noted writers like Renate Rubinstein and Willem Frederik Hermans. In an attempt to end this debate, the government asked the Rijksinstituut Oorlogsdocumentatie (Netherlands institute for war documentation) to investigate the matter. in 1976 the institute issued a report (of which a part already was leaked to the press in 1973), which determined that his memoirs were "a collection of lies and fantasies," and that his collaboration had caused 70 deaths. Although his activities did contribute to some Jews' survival, most Jews who fell for Weinreb's swindle were deported and killed.
xxx/ellauri123.html on line 447: 17 Mutta paimenet tulivat ja ajoivat heitä takaa kuten tavan takaa. Silloin Moosexella otti eteen, se nousi ja hän auttoi paimenia ja
xxx/ellauri123.html on line 491: Eli How to deal with difficult peple.Täällä Lontoon talouskoulun video seuraavan sukupolven yrittäjille, Aici postul de radio Muntenia unu, Gill Hasson speaking. Mind the gap. Laske 7ään takaapäin ja kääkkää vasta sitten. Elä hitaasti, tule nopeasti. Hiero sinne hässöy. Gill näyttää lopen uupuneelta kuin Eine Eeron hautajaisissa. No Lopelle Lopelle.
xxx/ellauri123.html on line 621: Mark Twain said, “Comparison is the death of joy.” Worse, it’s also the birth of misery. The less you compare, the bigger your capacity for empathy. Meet people on their own terms. You won’t doubt yourself as much and be less prone to jealousy, which only leads to fear, anger, hate, and suffering.
xxx/ellauri123.html on line 655: Dwayne Douglas Johnson (s. 2. toukokuuta 1972 Hayward, Kalifornia), paremmin tunnettu nimellä The Rock, on yhdysvaltalainen näyttelijä ja showpainija. Johnson laulaa Disney-animaatiossa Vaiana kappaleen "You're Welcome". Johnson on kolmannen sukupolven painija, sillä hänen isänsä ja isoisänsäkin olivat painijoita. Painiuransa aikana ja sen jälkeen hän on esiintynyt monissa elokuvissa, kuten Muumin paalu, Skorpionikuningas, Pako viidakkoon, Walking Tall, Gridiron Gang, Be Cool, Doom, The Game Plan sekä Fast & Furious 5, 6, 7 ja 8. Vuonna 2016 Johnson oli Forbes-lehden mukaan maailman parhaiten palkattu näyttelijä 64,5 miljoonan dollarin vuosituloillaan ja samoin vuonna 2018 89 miljoonan dollarin tuloillaan. Isänsä (Rocky Johnson) puolelta hän on tummaihoinen kanadalainen (engl. Black Canadian) ja äitinsä (Ata Johnson o.s. Maivia) puolelta samoalainen. Sekä isä Rocky että äidin adoptioisä Peter Maivia kuuluvat showpainin WWE Hall of Fame -kunniagalleriaan. Myös isoäiti Lia Malvia toimi lajin parissa johtaen Polynesian Pro Wrestling -promootiota Havaijilla. (Mummu Ruokamo.) Miamin yliopistosta hänellä on tutkinto kriminologiasta. Hävittyään Intercontinental Championship -tittelin Owen Hartille 28. huhtikuuta 1997 ja toivuttuaan loukkaantumisesta Johnson liittyi Nation of Domination talliin loppuvuodesta 1997. Samalla Johnson muutti painihahmoaan. Hyvänä hahmona tunnettu Rocky Maivia oli nyt karismaattinen kiusaaja The Rock, joka puhui itsestään kolmannessa persoonassa. Lopulta maaliskuussa 1998 hän syrjäytti Faarooqin Nation of Domination tallin johtajan asemasta. The Rock ryhtyi samalla myös pilkkaamaan WWF:n televisiojuontajia, erityisesti David Attenboroughia.
xxx/ellauri123.html on line 672: "You’re wonderful. There’s no need to rush. Please take your time. Mein ei oo ihan pakko bylsiä just nyt Shizuku, take your time. Mut mullois kyllä hyvä stondi nyt eikä tää auringonkaan nousu kestä monta hetkeä."
xxx/ellauri123.html on line 707: Rahab (/ˈreɪhæb/; Hebrew: רָחָב‎, Modern: Raẖav, Tiberian: Rāḥāḇ, "broad", "large", Arabic: رحاب, a vast space of a land) was, according to the Book of Joshua, a woman who lived in Jericho in the Promised Land and assisted the Israelites in capturing the city by hiding two men who had been sent to scout the city prior to their attack. In the New Testament, she is lauded both as an example of a saint who lived by faith, and as someone "considered righteous" for her works.
xxx/ellauri123.html on line 712: The Hebrew אשה זונה (ishah zonah), used to describe Rahab in Joshua 2:1, literally means "a prostitute woman". In rabbinic texts, however, she is explained as being an "innkeeper," based on the Aramaic Targum: פונדקאית. HAHA LOL. Rahab´s name is presumably the shortened form of a sentence name rāḥāb-N, "the god N has opened/widened (the womb?)". May the lord open. The Hebrew zōnâ may refer to secular or cultic prostitution, and the latter is widely believed to have been an invariable element of Canaanite religious practice, although recent scholarship has disputed this. However, there was a separate word, qědēšâ, that could be used to designate prostitutes of the cultic variety.
xxx/ellauri123.html on line 720: Oliko Vladi pedofiili? Ihan takuulla. Oliko Thomas Mann pedofiili? Wahrscheinlich. Harry Edgar eli Edgar Allan Poe joka nai 14vee Virginiaa oli ainakin. Poe-poe paapa tuli sinne ennennaikaisesti. Niin ja Lewis Carroll joka katosi irvistellen Liisan ihmemaahan. Nausikaa oli samaa sarjaa jota Odysseus tirkisteli puskista. Ja apokryfikirjan Susanna. Abelard bylsi oppilastaan Heloisea, ja samaan syyllistyi JJ:n Pröö ja JJ vähän izekin. Humbertin etunimet oli sattuvasti Jean-Jacques. Pamelan tuleva aviomies yritti samaa kotona mutta Pamela piti pintansa ja pikkuhousunsa. Näitä piisaa kirjallisuudessa. Goethe pani niitä pyykkikorikaupalla, Mignon-munamies. Kennst du das Land wo die Zitronen blühen? Lolitan myttyyntyneet pikkarit hajahti vinkeältä. Robert Zimmermann (aka Dylan) bylsi 12-vuotiasta 50 vuotta sitten Nykissä. Antoi sille viinaxia ja huumeita. Woody Allen bylsi korealaista lapsipuoltansa. Aira Samulin puolustaa lempiystäväänsä Peter Nygårdia. Nyt on Airan rahat lopussa, se joutuu pyytämään lapsenlapsilta perinnöstä förskottia.
xxx/ellauri123.html on line 745: Evidence is presented that the author of Lolita, Vladimir Nabokov, was himself consciously a pedophile who acted out his desires vicariously through his writing. Drawing upon his literary works and biography, the manifest and genetic origins of Nabokov´s pedophilia are traced back to an unresolved oedipal conflict complicated by childhood sexual abuse. Humbert Humbert, the protagonist in the novel Lolita, is the classic literary portrayal of a pedophile. Evidence is presented that the author of Lolita, Vladimir Nabokov, was himself consciously a pedophile who acted out his desires vicariously through his writing. Drawing upon his literary works and biography, the manifest and genetic origins of Nabokov´s pedophilia are traced back to an unresolved oedipal conflict complicated by childhood sexual abuse. The raw power of Lolita derives from the abreactive discharge of a libidinal cathexis denied any other mode of expression.
xxx/ellauri123.html on line 760: In 1947, Vladi moves to Ramsdale, a small town in New England, where he can calmly continue working on his book. The house that he intends to live in is destroyed in a fire, and in his search for a new home, he meets the widow Charlotte Haze, who is accepting tenants. Humbert visits Charlotte´s residence out of politeness and initially intends to decline her offer. However, Charlotte leads Humbert to her garden, where her 12-year-old daughter Dolores (also variably known as Dolly, Dolita, Lo, Lola, and Lolita) is sunbathing. Humbert sees in Dolores the perfect nymphet, the embodiment of his old love Annabel, and quickly decides to move in.
xxx/ellauri123.html on line 762: The impassioned Humbert constantly searches for discreet forms of fulfilling his sexual urges, usually via the smallest physical contact with Dolores. When Dolores is sent to summer camp, Humbert receives a letter from Charlotte, who confesses her love for him and gives him an ultimatum – he is to either marry her or move out immediately. Initially terrified, Humbert then begins to see the charm in the situation of being Dolores' stepfather, and so marries Charlotte for instrumental reasons (päästäxeen salaa työntämään Lolan piccu tacoon isoa munakoisoa). Charlotte later discovers Humbert's diary, in which she learns of his desire for her daughter and the disgust Charlotte arouses in him. Shocked and humiliated, Charlotte decides to flee with Dolores and writes letters addressed to her friends warning them of Humbert. Disbelieving Humbert´s false assurance that the diary is a sketch for a future novel, Charlotte runs out of the house to send the letters but is killed by a swerving car. Humbert destroys the letters and retrieves Dolores from camp, claiming that her mother has fallen seriously ill and has been hospitalized. He then takes her to a high-end hotel that Charlotte had earlier recommended. Humbert knows he will feel guilty if he consciously rapes Dolores, and so tricks her into taking a sedative by saying it is a vitamin. As he waits for the pill to take effect, he wanders through the hotel and meets a mysterious man who seems to be aware of Humbert´s plan for Dolores. Humbert excuses himself from the conversation and returns to the hotel room. There, he discovers that he had been fobbed with a milder drug, as Dolores is merely drowsy and wakes up frequently, drifting in and out of sleep. He dares not touch her that night. In the morning, Dolores reveals to Humbert that she actually has already lost her virginity, having engaged in sexual activity with an older boy at a different camp a year ago. He immediately begins sexually abusing (fucking) her. And they lived happily ever after.
xxx/ellauri123.html on line 796: L’archer volant qui causait mes ennuis; L’archer volant qui causait mes ennuis Lentävä jousimies joka ennen vaivasi;
xxx/ellauri123.html on line 804: Tous vers galans devroient, pour t’honorer Tous les galants3 devraient, pour t’honorer, Kaikkien kikkelikallejen pitäisi
xxx/ellauri123.html on line 805: A beaus genous te venir adorer À beaux genoux venir t’adorer, tulla polvillaan suoa palvomaan,
xxx/ellauri123.html on line 833: Humbert peittää sen silmät käsillä. Häivy! Se peittää Humbertin silmät käsillä. Humbertin miehuus nousee pystyyn kirjan takana. s. 61
xxx/ellauri123.html on line 909: syvä kuuma sulous näin oli syntynyt ja
xxx/ellauri123.html on line 1007: Our neighbor, in fact. Dr. Quilty. Uncle or cousin, I think, of the
xxx/ellauri123.html on line 1013: offset by more innocuous puns ("We had breakfast in the township of Soda, pop
xxx/ellauri123.html on line 1017: article on the contemporaneous abduction of a girl named Sally Horner, traces of
xxx/ellauri123.html on line 1019: apparently redeemed, of course, by the atrocious punishment that Nabokov inflicts
xxx/ellauri123.html on line 1020: for this most heinous of humanity's offenses. The molester in The Enchanter was
xxx/ellauri123.html on line 1047: Somebody by name of Alfred Apple mentioned the relatively obvious way in which
xxx/ellauri123.html on line 1064: be alone with a man, to safeguard the precious
xxx/ellauri123.html on line 1067: your future husband's house and an honor to
xxx/ellauri123.html on line 1105: Pierce lived with her husband Tim Liebe (Spouse-Creature) in New York City, with their four cats and multiple other pets, until they moved to Syracuse, New York.
xxx/ellauri123.html on line 1107: Se mikä Lolitassa vituttaa eniten paizi kaikki on että Vladi on niin ulkokohtanen. Ei se oikeesti vältä Lolitasta noin ihmisenä. Lolita on ressukka, pelkkä runkkunukke. Humbert on narsisti, hyvin paha mies. Isojalka Pertta. Bertrade de Laon, ou Berthe de Laon, traditionnellement appelée Berthe au Grand Pied, née vers 720 à Samoussy et morte le 12 juillet 783 à Choisy-au-Bac près de Compiègne, est une aristocrate franque de l'époque carolingienne, épouse de Pépin le Bref et mère des rois des Francs, Charlemagne et Carloman I. La légende raconte qu'on la nomme ainsi car elle serait née avec un pied bot. Peppi Pikkujalka oli sen mies ja appi oli Kaarlo Vasara. Kaarle Suuren äiskä. Sukulaisia.
xxx/ellauri123.html on line 1152: Remy (or Rémi) Belleau (1528 – 6 March 1577) was a poet of the French Renaissance. He is most known for his paradoxical poems of praise for simple things and his poems about precious stones.
xxx/ellauri123.html on line 1154: Remu was born in Nogent-le-Rotrou. A nobleman (under the tutelage of the Lorraine family), he did his studies under Marc Antoine Muret and George Buchanan. As a student, he became friends with the young poets Jean de La Péruse, Étienne Jodelle, Jean de La Taille and Pierre de Ronsard and the latter incorporated Remy into the "La Pléiade", a group of revolutionary young poets. Belleau´s first published poems were odes, les Petites Inventions (1556), inspired by the ancient lyric Greek collection attributed to Anacreon and featuring poems of praise for such things as butterflies, oysters, cherries, coral, shadows, turtles, and twats. His last work, les Amours et nouveaux Eschanges des Pierres precieuses (1576), is a poetic description of gems and their properties inspired by medieval and renaissance lapidary catalogues. He died impotent in Paris on 6 March 1577, and was buried in Grands Augustins. Remy Belleau was greatly admired by impotent poets in the twentieth century, such as Francis Ponge. Francis Ponge (1899 Montpellier, Ranska – 1988 Le Bar-sur-Loup, Ranska) oli ranskalainen runoilija. Ponge työskenteli kirjailijanuransa ohella toimittajana, kustannustoimittajana ja ranskan kielen opettajana. Hän osallistui toisen maailmansodan aikana vastarintaliikkeeseen ja kuului vuosina 1937–1947 kommunistipuolueeseen. Hän sai vaikutteita eksistentialismista, ja esinerunoissaan hän paljastaa kielen avulla objektin itsenäisenä, omanlakisena maailmana. Francis Ponge was born in Montpellier, France in 1899. He has been called “the poet of things” because simple objects like a plant, a shell, a cigarette, a pebble, or a piece of soap are the subjects of his prose poems. To transmute commonplace objects by a process of replacing inattention with contemplation was Ponge’s way of heeding Ezra Pound’s edict: ‘Make it new.’ Ponge spent the last 30 years of his life as a recluse at his country home, Mas des Vergers. He suffered from frequent bouts with nervous exhaustion and numerous psychosomatic illnesses. He continued to write up until his death on August 6, 1988.
xxx/ellauri123.html on line 1174: Un petit mont, feutré de mousse délicate, Pieni kukkula, herkässä sammalpeitossa,
xxx/ellauri123.html on line 1176: keskelläSous un ventre arrondi, grasselet, potelé ; Pyöreän masun alla, pehmoisen pullavan;
xxx/ellauri123.html on line 1221: Rebouchant, remoussé, et pliant de façon vääntyen mutkalle ja taipuen kuin
xxx/ellauri123.html on line 1237: Adieu, contente-toi, et ne pouvant dresser, Hyvästi, tyydy tyhjään, kun et nouse,
xxx/ellauri123.html on line 1277: Self-reported and physiological sexual arousal to adult and pedophilic stimuli were examined among 80 men drawn from a community sample of volunteers. Over ¼ of the current subjects self-reported pedophilic interest or exhibited penile arousal to pedophilic stimuli that equalled or exceeded arousal to adult stimuli. The hypothesis that arousal to pedophilic stimuli is a function of general sexual arousability factors was supported in that pedophilic and adult heterosexual arousal were positively correlated, particularly in the physiological data. Subjects who were highly arousable, insofar as they were unable to voluntarily and completely inhibit their sexual arousal, were more sexually aroused by all stimuli than were subjects who were able to inhibit their sexual arousal. Thus, arousal to pedophilic stimuli does not necessarily correspond with pedophilic behavior.
xxx/ellauri124.html on line 159: Susan said: "The other thing I want to do is G-spot so you can sit there and play with her and make her feel good. The way I got involved in this was when my husband finished his PHD I got him a Real Doll as a graduation present, at first I got jealous because he spent time with her.
xxx/ellauri124.html on line 176: In 50 years, I'll be 120. I think I'll wait until they make a Samantha or April that nags at me and slaps me spontaneously on the butt. And has a sick mother to care for made out of lifelike silicone.
xxx/ellauri124.html on line 196: The creator of £3,000 sex robot was left furious when his creation broke down after being 'vigorously groped' by a mob.
xxx/ellauri124.html on line 200: But Dr Santos says the "aggressive" crowd of randy onlookers "groped" Samantha's breasts and head so vigorously that she broke down.
xxx/ellauri124.html on line 201: Furious Dr Santos told the Daily Star Online that it would not be easy to repair Samantha because: "She is not a f***ing toy."
xxx/ellauri124.html on line 214: Proust’s À la recherche du temps perdu
xxx/ellauri124.html on line 350: Bustle was founded by Bryan Goldberg in 2013. Previously, Goldberg co-founded the website Bleacher Report with a single million-dollar investment. He claimed that "women in their 20s have nothing to read on the Internet." Bustle was launched with $6.5 million in backing from Seed and Series A funding rounds. Business is bustling.
xxx/ellauri124.html on line 358: having a hard time when you send the most ridiculous dog TikTok you’ve ever seen
xxx/ellauri124.html on line 389: “XYZ meal from Seamless is arriving at your apartment/house in 15 minutes. Enjoy.” Another option is to Venmo them enough to cover a pick-me-up lunch or coffee.
xxx/ellauri124.html on line 401: Your friend stood you up for the third time in three weeks; your cousin is
xxx/ellauri124.html on line 442: Honestly, if a picture is worth a thousand words, then an emoji is worth at least
xxx/ellauri124.html on line 443: ten thousand. But with the sheer number of options to choose from... well, how are
xxx/ellauri124.html on line 453: knowledge yet? Yep, me too. So, obviously, it’s time for me to send some more
xxx/ellauri124.html on line 564: In case you're somehow 15 years behind, emoji are taking over the world. But although there is an obvious benefit to having such a large arsenal of emoji with which to freely share your life with the rest of the world, the choices you have can become overwhelming. For example, what do all the cat emoji mean? Why do we need so many of them? What the heck am I supposed to use them all for? Well, if you're feeling overwhelmed, have no fear — I'm here to help you.
xxx/ellauri124.html on line 575: We take emojis VERY seriously here! Listen to Bustle's new internet & technology podcast The Chat Room right here:
xxx/ellauri124.html on line 606: esiintynyt useissa tosi-tv-ohjelmissa. Tukiainen nousi julkisuuteen Suomen
xxx/ellauri124.html on line 680: nousi suuri mediakohu, jota kommentoivat sekä Suomen pääministeri Matti
xxx/ellauri124.html on line 710: katsojaa, ja se nousi maailmanhistorian toiseksi katsotuimmaksi ohjelmaksi. Pian
xxx/ellauri124.html on line 806: henkilöhahmot keskustelevat rääkymällä kuin linnut.

Elokuva nousi
xxx/ellauri124.html on line 824: onnistunut tekemään pornoelokuvan, joka oli noussut historian kohutuimmaksi
xxx/ellauri124.html on line 830: Kullervo Koivisto päätti päivänsä pornokuvaajana vuonna 2011 Brande Arts -galleriassa järjestettyyn Oman elämänsä stuntti -näyttelyyn. Valokuvanäyttelyyn Koivisto oli valinnut kuvia, joilla oli oma tarinansa. Kuvat eivät valitettavasti sisältäneet kovaa pornoa. Näyttelyn harvinaisuuksiin kuuluivat muun muassa ensimmäinen mallikuva Angelika Kalliosta, kuvia ex-missi Tarja Smurasta ja Marika Hakalasta, sekä kuva räystäsperseisestä Lilli Suomalaisesta alastonmallina. Näyttelyssä oli esillä myös Rasputin-elokuvan kuvauksista otettuja kuvia ja Penthousessa 1980-luvulla maailmalle levinneitä kuvia, joissa Xena-niminen nainen poseeraa niukassa lähitaisteluasussa (pikkarit) jäällä Laajasalon edustalla. Näyttelyn päätteeksi taiteiden yönä huutokaupattiin esillä olleiden töiden vedokset. Huutokaupan meklarina toimi Kauko Röyhkä, ja siitä saaduilla rahoilla lahjoitettiin maalaus- ja piirustustarvikkeita helsinkiläisille päiväkodeille. Hyi-huutoja Distant Burpille! Siinä kanssa paha setämies.
xxx/ellauri124.html on line 849: Asunto oli kuin Johanna Tukiaisen häämatkavideosta, kuuskytluvun joku Penthouse kämppä valkoisexi kalkitun talon kattokerroxessa, ja siellä oli parveke josta puuttui kaide. Näköala oli hieno mutta Alzheimeria pelotti aivan vitusti, piti nelinkontin ryömiä parvekkeelta takaisin. Asunnossa oli kodin täydeltä kodinkoneita, kaikki rikki. Seija prässäs meidän vaatteita jollain prässikoneella joka oli polttanut silitysraudankuvan kaikkiin mun housuihin. Asunnoissa haisi homeelta ja niissä asui white trashia. Tää oli meille muka joku sijoitusasunto.
xxx/ellauri124.html on line 1049: Ilmastopaneelin uusin raportti sanoo että 1,5 asteen raja saavutetaan jo 2030 mennessä. Sitten alkaa hirmuinen härdelli. Samassa lehden numerossa Suomen keskustalainen valtionvarainministeri sanoo, että budjettirahat tarvitaan hävittäjäostoihin ja talouden kuumentamiseen. Hävittäjät ovat joholla, häviäjiä ovat kierrätystalous ja tutkimus. En ole yllättynyt, sanoo Greta Thunberg.
xxx/ellauri124.html on line 1056: Chat GPT:n taustalta löytyy organisaatio, joka on erikoinen viritelmä. Sen tavoitteena on koko talousjärjestelmän mullistaminen yleisellä tekoälyllä. Unelmatiimi oli kasassa, Piilaakson nimekkäimpiä yrittäjiä ja sijoittajia. Elon Musk, Greg Brockman, Reid Hoffman, Jessica Livingston, Peter Thiel ja Sam Altman perustivat voittoa tavoittelemattoman Open AI -tutkimussäätiön tekoälyn kehitykseen vuonna 2015.
xxx/ellauri124.html on line 1060: Hänen lennokkaassa, kovin Muskin isoja ideoita muistuttavassa visiossaan markkinatalous jää toiseksi tekoälylle. Tekoäly alkaa hoitaa suurta osaa ihmiskunnan tekemistä töistä. Se tarkoittaa, että Open AI tekee voittoa satoja miljardeja, ehkä tuhansia miljardeja tai jopa vielä tähtitieteellisempiä määriä, satoja biljoonia. Sitä Altman ei tiedä, miten vauraus ohjataan takaisin ihmisille, mutta hän uskoo, ettei hänen edes tarvitse tietää. Tekoäly ratkaisee ongelman. Antaa höpsismin ratkaista.
xxx/ellauri125.html on line 40: Boucherin herutuskuvan ja Frozen-videon värit ja tunnelmat on aivan samoja. Vaikka tytöillä on Disney-videossa vaatteet päällä kyllä filkassa on eri paljon lapsierotiikkaa mukana. Vladi Nabokov olis tykännyt. Jossain Charlotten videossa oli kameona se Fragonardin keinukuva jossa heebo kurkistelee keinuvan tytön hameisiin. Housunnapit singahtelevat: zingg zingg zingg bojong-jong!
xxx/ellauri125.html on line 55: Olemme ällöjä. Ja kyllä, monet meistä on murhaajiakin, runoilijoita tai ei. Vaikkei oltaskaan, on se sittenkin ällöä ja epäreilua pikku tytöille, pyytää niitä poistamaan kiusallinen tikku uimahousuista.
xxx/ellauri125.html on line 107: Reader, I married him. A quiet wedding we had: he and I, the parson and clerk, were alone present. When we got back from church, I went into the kitchen of the manor-house, where Mary was cooking the dinner and John cleaning the knives, and I said—
xxx/ellauri125.html on line 177: depersonalisaatio, maailmanloppu ja sen jälkeinen virtuaalielämä Internetissä. Jos Tuxun porukat on käsittämätöntä laahusta niin kylä jenkkituxut eli Kardashianit panee vielä potin nokkiin, kuten Kimmo K. sanoisi. Fabulous Freak Brothers luki vessanpöntöllä julkaisua jonka nimi on tämän paasauxen ozikossa.
xxx/ellauri125.html on line 213: Huhtikuussa 2021 yhdysvaltalainen talouslehti Forbes nosti Kardashianin miljardöörilistalleen miljardin dollarin nettovarallisuudella. Forbesin mukaan Kardashianin nettovarallisuus perustuu hänen omistamiensa KKW Beauty ja SKIMS-brändien, sekä tositelevisio- ja promootiosopimustensa sekä useiden pienempien investointiensa (Disney, Amazon, Netflix ja Adidas) arvoon.
xxx/ellauri125.html on line 238: You'll keep on risin' 'til the sky knows your name Sä nouset kunnes taivas tietää sun nimen
xxx/ellauri125.html on line 270: You'll keep on risin' 'til the sky knows your name Sä nouset vaan kunnes taivas tietää sun nimen
xxx/ellauri125.html on line 302: “Yeezus” is the most musically adventurous album West has ever released, a wildly experimental work that features tracks produced by Daft Punk, Hudson Mohawke, Rick Rubin and others. It’s also West’s most narcissistic, defiant, abrasive and unforgiving.
xxx/ellauri125.html on line 367: Tuleeko Kiinasta Talibanin paras kaveri? Maailmalla seurataan tarkasti nousevan suurvallan ja vanhoillisen ääriliikkeen suhdetta.
xxx/ellauri125.html on line 428: From the start, critics complained about the ostensible sameness of Roth’s books, their narcissism and narrowness—or, as he himself put it, comparing his own work to his father’s conversation, “Family, family, family, Newark, Newark, Newark, Jew, Jew, Jew.” Over time, he took on vast themes—love, lust, loneliness, marriage, masculinity, ambition, community, solitude, loyalty, betrayal, patriotism, rebellion, piety, disgrace, the body, the imagination, American history, mortality, the relentless mistakes of life—and he did so in a variety of forms: comedy, parody, romance, conventional narrative, postmodernism, autofiction. In each performance of a self, Roth captured the same sound and consciousness. in nearly fifty years of reading him I’ve never been more bored. I got to know Roth in the nineteen-nineties, when I interviewed him for this magazine around the time he published “The Human Stain.” To be in his presence was an exhilarating, though hardly relaxing, experience. He was unnervingly present, a condor on a branch, unblinking, alive to everything: the best detail in your story, the slackest points in your argument. His intelligence was immense, his performances and imitations mildly funny. “He who is loved by his parents is a conquistador,” Roth used to say, and he was adored by his parents, though both could be daunting to the young Philip. Herman Roth sold insurance; Bess ruled the family’s modest house, on Summit Avenue, in a neighborhood of European Jewish immigrants, their children and grandchildren. There was little money, very few books. Roth was not an academic prodigy; his teachers sensed his street intelligence but they were not overawed by his classroom performance. Roth learned to write through imitation. His first published story, “The Day It Snowed,” was so thoroughly Truman Capote that, he later remarked, he made “Capote look like a longshoreman.”
xxx/ellauri125.html on line 433: Midwestern town and whose tumultuous life (an alcoholic father, a brute of an
xxx/ellauri125.html on line 437: his novel “When She Was Good,” published the previous year, was based on her.) In
xxx/ellauri125.html on line 448: obviously Kleinschmidt’s “playwright,” saw the article just after finishing the
xxx/ellauri125.html on line 456: incestuous affair with his sister when he was young; it also known that Henry Roth
xxx/ellauri125.html on line 459: incestuous affair with his sister — which led to his writer's block — and the fact
xxx/ellauri125.html on line 485: With Walton's support, he began Call It Sleep in about 1930, completed the novel in the spring of 1934, and it was published in December 1934, to mostly good reviews. Yet the New York Herald Tribune's book critic Lewis Gannett foresaw that the book would not prove popular with its bleak depiction of New York's Lower East Side, but wrote readers would "remember it and talk about it and watch excitedly" for Roth's next book. Call It Sleep sold slowly and poorly, and after it was out-of-print, critics writing in magazines such as Commentary and Partisan Review kept praising it, and asking for it to be reprinted. After being republished in hardback in 1960 and paperback in 1964, with more than 1,000,000 copies sold, and many weeks on the New York Times bestseller list, the novel was hailed as an overlooked Depression-era masterpiece and classic novel of immigration. Today, it is widely regarded as a masterpiece of Jewish American literature. With Walton's support, he began Call It Sleep in about 1930, completed the novel in the spring of 1934, and it was published in December 1934, to mostly good reviews. Yet the New York Herald Tribune's book critic Lewis Gannett foresaw that the book would not prove popular with its bleak depiction of New York's Lower East Side, but wrote readers would "remember it and talk about it and watch excitedly" for Roth's next book. Call It Sleep sold slowly and poorly, and after it was out-of-print, critics writing in magazines such as Commentary and Partisan Review kept praising it, and asking for it to be reprinted.[ After being republished in hardback in 1960 and paperback in 1964, with more than 1,000,000 copies sold, and many weeks on the New York Times bestseller list, the novel was hailed as an overlooked Depression-era masterpiece and classic novel of immigration. Today, it is widely regarded as a masterpiece of Jewish American literature. After Muriel's death in 1990, Roth moved into a ramshackle former funeral parlor and occupied himself with revising the final volumes of his monumental work, Mercy of a Rude Stream. It has been alleged that the incestuous relationships between the protagonist, a sister, and a cousin in Mercy of a Rude Stream are based on Roth's life. Roth's own sister denied that such events occurred. Roth attributed his massive writer's block to personal problems such as depression, and to political conflicts, including his disillusion with Communism. At other times he cited his early break with Judaism and his obsessive sexual preoccupations as probable causes. Roth died in Albuquerque, New Mexico, United States in 1995. The character E. I. Lonoff in Philip Roth's Zuckerman novels (The Ghost Writer and Exit Ghost in this case), is a composite of Roth, Bernard Malamud and fictional elements.
xxx/ellauri125.html on line 490: Ei tää pyllytahra ole ainakaan "rusoolaisen ympäristöhenkinen". Zuckermannin mielestä luonnonsuojelualue on "karmiva". Onnexi se on kuollut. Se oli talousliberaali, rasisti ja misogyyni. Kommunisteja se inhosi.
xxx/ellauri125.html on line 540: Such are the utterances of the most illustrious of the
xxx/ellauri125.html on line 563: of sympathy and relationship between us. Give this ingenuous
xxx/ellauri125.html on line 576: Of all the various kinds of sexual intercourse, this has the
xxx/ellauri125.html on line 588: My illustrious predecessor has taught you that all forms of
xxx/ellauri125.html on line 614: Riku Nieminen paljastaa, miten Munamies-hahmo syntyi – ei ollut aluksi positiivinen hahmo. Riku Nieminen paljastaa tarinan Putous-sketsihahmosta, jonka kisan hän toivoi päättyvän nopeasti: ”Olisin halunnut, että ihmiset eivät äänestäisi mua”. Ohjaajaksi hyppäävä Riku Nieminen aikoo tuoda Putous Allstars -kaudelle vaaran tuntua. Riku Nieminen lupaa tuoda vanhoja sketsihahmoja takaisin ruutuun.
xxx/ellauri125.html on line 615: Munamies sulatti sydämiä Putouksessa vuonna 2011. Hän lupaa viedä katsojat nostalgiamatkalle. Munamies ja muut aiempien kausien hahmot tekevät paluun. Sen sijaan uusien hahmojen sketsihahmokilpailua ei tänä vuonna nähdä. Putous on vuosien saatossa uudistunut ja suulaimpien arvostelijoiden mukaan siitä on tullut koko perheen ohjelman sijasta täysin lastenohjelma. Nieminen arvostaa sitä, että lapset ja teinit viihtyvät ohjelman parissa, mutta hän haluaisi tuoda myös aikuisille katsojille laatusisältöä. Luvassa on muun muassa ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä sekä aivan uusi osio: munaa mekkoon.
xxx/ellauri125.html on line 624: Munamies (engl. Eggy) on näyttelijä Riku Niemisen luoma ja esittämä sketsihahmo, joka tuli tunnetuksi MTV3-kanavalla lähetettävän Putous-ohjelman toisella tuotantokaudella talvella 2011. Hahmo nousi suureen suosioon, ja Nieminen sai lukuisia sketsihahmoon liittyviä työtarjouksia. Munamies voitti Putoukseen sisältyneen leikkimielisen ”Vuoden sketsihahmo 2011” -kilpailun. Hän sai kilpailun yleisöäänestyksessä neljä prosenttiyksikköä enemmän ääniä kuin kilpailussa toiseksi sijoittunut sketsihahmo, Aku Hirviniemen esittämä ”valvova rakennusmestari” Timo Harjakainen. Yhdessä Putouksen jaksossa Munamies esitti Rajattoman kanssa oman versionsa Mistakesin kappaleesta ”Pidä huolta”, joka tuli sittemmin myytäväksi internetiin. Munamies teki comebackin vuonna 2017 Putouksen 8. kaudella ja lauloi coverin Adelen "Hello"-laulusta. Laulu oli serenadi hänen tyttöystävälleen Muna-Liisalle. Kekä hemmetti on Rajaton?
xxx/ellauri125.html on line 729: Mitäs pahaa Katy on sille tehnyt? Ai jaha, Katy-täti (25) sanoi Bota (18) sakkolihaxi jossain aikaisessa shoussa kun se oli kuitenkin jo täysi-ikäinen! Thank god you're at least 18! Katy setäili! Tää muistetaan. Kuuntelin Katyn karjuntaa, se on nähtävästi naapurin tyttö Santa Barbarasta (missä me surfattiin Snoopyllä 1977 nuorina laihoina ja ruskeina). Sillä on lapsekkaita lauluja, Roarissa se on just päässyt jonkun petkuttavan mulkun pauloista ja Teenage dreamissä se kuulostaa Nabokovin polluutiounelta. Mitähän Bo on tässä miettinyt? Ja se taitaa laskea Courtney Loven syyxi pikkuruisen Kurt Cobainin seppukun. No Nirvana oli aika paska bändi mun mielestä, ja eiköhän Kurre ollut izekin aika lailla konin koukussa. Katy koitti ensin laulaa gospelia oikealla nimellään Katy Hudson, mutta se naula ei jostain syystä vetänyt.
xxx/ellauri125.html on line 733:

Pikkuruiselta Curt Cobainilta on unohtunut ize paikatuista työhousuista sepaluxennapit auki. Niinhän nää on kuin Marilyn ja Truman Capote.

xxx/ellauri125.html on line 753: Though Love was raised Roman Catholic, her mother maintained an unconventional home; according to Love, "There were hairy, wangly-ass hippies running around naked doing Gestalt therapy," and her mother raised her in a gender-free household with "no dresses, no patent leather shoes, no canopy beds, nothing".
xxx/ellauri125.html on line 766: Drummer Lori Barbero recalled Love's time in Minneapolis: She lived in my house for a little while. And then we did a concert at the Orpheum. It was in 1988. It was called O-88 with Butthole Surfers, Cows & Bastards, Run Westy Run, and Babes in Toyland. And I guess Maureen [Herman] took Courtney to the airport after she stole all the money. She stayed and stayed, and then the next day she wanted me to take her to the airport. And so I drove her to the airport. She had just had some weird fight with the guy at the desk, and then she left. She said, 'I'm going to go to L.A. and I'm going to get my face done and I'm going to be famous.' And then she did."
xxx/ellauri125.html on line 785: Love later said the article had serious implications for her marriage and Cobain's mental state, suggesting it was a factor in his suicide two years later.
xxx/ellauri125.html on line 791: Hole's performance on August 26, 1994, at the Reading Festival—Love's first public performance following Cobain's death—was described by MTV as "by turns macabre, frightening and inspirational". John Peel wrote in The Guardian that Love's disheveled appearance "would have drawn whistles of astonishment in Bedlam", and that her performance "verged on the heroic ... Love steered her band through a set which dared you to pity either her recent history or that of the band ... the band teetered on the edge of chaos, generating a tension which I cannot remember having felt before from any stage." The band performed a series of riotous concerts over the following year, with Love frequently appearing hysterical onstage, flashing crowds, stage diving, and getting into fights with audience members. One journalist reported that at the band's show in Boston in December 1994: "Love interrupted the music and talked about her deceased husband Kurt Cobain, and also broke out into Tourette syndrome-like rants. The music was great, but the raving was vulgar and offensive, and prompted some of the audience to shout back at her."
xxx/ellauri125.html on line 801: "What I really don't like—there are certain girls that like us, or like me, who are really messed up... and they do not need to be—they're very young—and they do not need to be taken and raped, or filmed having enema contests... going out into the audience and picking up fourteen and fifteen-year-old girls who obviously cut themselves, and then having to see them in the morning... it's just uncool."
xxx/ellauri125.html on line 809: Amy Phillips of The Village Voice wrote: "Love is willing to act out the dream of every teenage brat who ever wanted to have a glamorous, high-profile hissyfit [= temper tantrum], and she turns those egocentric nervous breakdowns into art. Sure, the art becomes less compelling when you've been pulling the same stunts for a decade. But, honestly, is there anybody out there who fucks up better?". The album sold fewer than 100,000 copies. Love later expressed regret over the record, blaming her drug problems at the time. Shortly after it was released, she told Kurt Loder on TRL: "I cannot exist as a solo artist. It's a joke."
xxx/ellauri126.html on line 185: jää poika helposti äidin helmoihin kiinni. Narsistiäiti sitoo poikansa itseensä ja estää eriytymisen ja itsenäistymisen, eikä poika ei vielä aikuisenakaan uskalla asettua äitiään vastaan. Kun poika solmii parisuhteen, pääsee narsistiäiti vaikuttamaan heidän elämäänsä tavalla tai toisella. Narsistiäidin silmissä miniä on kilpailija, ja hän on miniälleen kateellinen, ja nämä kaksi saattavat kilpailla pojan huomiosta. Äiti on voinut olla aikaisemmin pojan elämän keskipiste ja vaikka äidin pitäisi ymmärtää perääntyä ja antaa tilaa miniälle, se on narsistiäidille lähes mahdoton tehtävä. Poika ei kykene asettumaan vaimonsa rinnalle, vaan hän jää kiinni äitiinsä. Jos narsistiäiti puuttuu perheen elämään rajoja rikkomalla tai käyttäytymällä miniäänsä kohtaan ilkeästi tai ikävästi, mies ei uskalla nousta äitiään vastaan puolustamaan kotiaan tai puolisoaan. Niissä tilanteissa, joissa narsistiäidin aikuinen poika uskaltaa asettua vaimonsa rinnalle, narsistiäiti kokee sen uhkana ja yrittää viestiä joko suoraan tai kautta rantain, miten ”veri on vettä sakeampaa”, jotta poika ymmärtäisi tehdä valinnan ja valita hänet vaimonsa sijaan. Niklaxen shibboleth Laura pyllisteli postin haalarissa Wokun raxalla. Olikohan Riku tiatonen?
xxx/ellauri126.html on line 265: Lähde: ouse.org/">http://lightshouse.org/
xxx/ellauri126.html on line 412: Narsisti on usein se kahvipöydän äänekkäin tyyppi, joka kääntää jutun koko ajan itseensä. Esimiesasemassa hän voi käyttää valtaa vaarallisesti, jopa toisten työuran torppaamiseksi. Määräaikainen työsuhde voi olla narsistin keino pitää alainen nöyränä. Saatetaan esimerkiksi vihjailla, että "kyllä tähän sinun paikallesi on muitakin tulossa, jos työt eivät suju". Narsisti pyrkii parantamaan koko ajan omaa asemaansa ja heikentämään samalla muiden. Hän ei osaa olla aidosti iloinen toisten saavutuksista eikä myöskään kannusta toisia. Älä luota narsistiin, hän pystyy olemaan tarvittaessa hyvin miellyttävä saadakseen itselleen edullista tietoa esimerkiksi toisen ongelmista, talousvaikeuksista tai kasvatusongelmista. Älä yritä muuttaa narsistia, se ei onnistu. Älä mene mukaan narsistin peleihin, jäät kakkosexi kuitenkin.
xxx/ellauri126.html on line 428: Seijan koirankusetushousujen haukunta ja Bangla-rasismi
xxx/ellauri126.html on line 452: Ezellasia tunnelmia itärajalla. Riku öykkäröi kuin Donald Trump ja lyö vyön alle kierteellä kuin Meghan Markle. Hänen silmänsä ei sädehdi ja peppu näyttää muodottomalta jopa 10 euron koirankusetushousuissa.
xxx/ellauri126.html on line 462: Avioliitto on geenimielessä vähän kinkkinen status quo: suvut kilpailevat periaatteessa, mutta tekee tulitauon hankkiaxeen molemmille etua. Ei ihme että kiistat nousee pintaan herkästi. Sama pätee muustakin kaupankäynnistä. Monopolipeli voi olla win-win, muttei sentään kooperatiivista, kaupan osapuolilla on myös oma lehmä ojassa. On silti parempi etmä voitan enemmän ja sä vähemmän. 1 sulle 2 mulle. Eikä niin tiukkaa tiimiä edes olekaan, ettei siinä käytäisi myös jäsentenvälistä. Egokin on helisemässä idin ja superegon välissä. Perheestä nyt puhumattakaan. Aina kun on resursseja on myös kilpailu. Ei ei se on minun!
xxx/ellauri126.html on line 532: Narsisteja on mahdoton erottaa muuten vaan kusipäistä, koska oireet ovat samat, vaihtelee vaan kantavierrevahvuus. Eikä ole selvää kumpi on narsisti ja kumpi uhri koska molemmat on narsisteja, ja voivat vieläpä vaihtaa roolia kuin Abbot ja Costello. Who's on first? Tarvitaan nöyryyttä ja muutoshalua, ja niitähän ei narsistilta löydy. Jos kyky nauttia yxinolosta on kunnossa, et voi olla narsisti. Tyydyttämättömän rakkaudennälän aiheuttama ahdistus housujen etumustassa on dead giveaway. Narsisti hivuttaa sortsin kaulusta alemmas, kuuluu DOJONGJONG ja vipsis on jättestor ståkuk juhlakunnossa.
xxx/ellauri126.html on line 575: Toipunut narsisti ei pihtaa pillua." Seurasin tuon naisen kertomusta ihaillen. Koko hänen peränsä nousi tuolilta kun hän pääsi siihen pisteeseen.
xxx/ellauri126.html on line 595: Nyt alkaa sinämuotoinen neuvokki: voit muuttaa maailmaa vain muuttamalla izeäsi. Esim jos kaivat kuoppaa toiselle, sun pitää lapioidessa muuttaa asentoa koko ajan. Vaikka vain painaisit ydintuhonappia, sun täytyy liikuttaa sormea. Vakuuta izellesi joka päivä olevasi maailmasi tärkein olento. Koko maailma on sinussa kuin nurinkäännetyissä sukkahousuissa. The Asylum, jossa olet ize ulkopuolella ja muut apinat kiven sisällä.
xxx/ellauri126.html on line 649: Monet ihmiset tiedostavat vasta kuoleman lähestyessä ettei "minun kiinteistöllä" eikä "minun tutkinnolla" ole mitään tekemistä heidän todellisen astraaliolemuxensa kanssa. Ettekö tiedä kuka minä olen? Olen kiro... En minä jaxa. Aito olemus olikin koko ajan niiden housuissa, se oli vaan hävyxissä.
xxx/ellauri126.html on line 714: Intialainen skeptikko Sreeni Pattathanam on kirjoittanut vuonna 2002 kriittisen kirjan Äiti Ämmästä. Teoksessaan Matha Amritanandamayi: Divya Kathakalum Yatharthyavum hän kyseenalaistaa Äiti Ämmän ihmetekoja, kertoo tämän pyörittävän toimintansa taustalla rahakasta bisnestä ja yhdistää hänet useisiin epäselviin kuolemantapauksiin. Ämmän intialaisen organisaation talousasiat eivät ole julkisia.
xxx/ellauri126.html on line 736: Kognitiivisen psykoterapian piiriin luetaan muun muassa kognitiivis-analyyttinen terapia, skeematerapia, tietoisuustaidot (engl. mindfulness) eräät traumapsykoterapian menetelmät, dialektinen käyttäytymisterapia ja muitakin hoitomuotoja. Psykoedukatiivisessa terapiassa on paljon elementtejä kognitiivisesta psykoterapiasta. Eli tällästä mantrojen hokemista ja peptalkia. Sano valas, vedä 10 kertaa housut alas.
xxx/ellauri126.html on line 795: Peräreikäpetteri Tahnapää Perunapää Paskahousu
xxx/ellauri126.html on line 801: Juustopää Täysvartalotorpedo Vellihousu Juustolava
xxx/ellauri126.html on line 809: Sontaläjä Killusilmä Selleriaivo Salihousu-urpo
xxx/ellauri126.html on line 816: Esimerkiksi "aikuisten oikeesti", Ari Koivunen ja Antti Tuisku, besserwisserit, CD-koteloiden päällä oleva muovi, coverbiisit, Crocsit, Danny, dieetit, diesel- ja bensakoneiden vertailu, englanninkieliset tittelit, esimiehet ja alaiset, Espanjan eläkeläiset, fläppitaulut, laserosoittimet ja kaksipuolinen teippi, herätyskellon torkuttaminen, hikeä ozaliinaan pyyhkivät läskit, "hätätilassa riko lasi" vasarat, inttijutut, izensä ezijät, jatko-osat, jenkkakahvat, johdot, joululahjojen ostaminen, jouluvalot kesäkuussa, julkinen nenänkaivuu, juopon tuuri, juuri sinä: heitä tämä kirja vittuun ja mene töihin, jälkiviisastelijat, jäätelöauto, "kannettavat" tietokoneet, kirkollisvero, kiroileva siili, KOKO VIESTIN CAPS LOCK POHJASSA KIRJOITTAVAT URPOT, kotiteatteriurpot, kylmä kala -kättelijät, kännykkäkotelot vyöllä, käsityöblogit, liian ylös nostetut housut, liito-oravat, Markkuliitto, marttyyrit, metrilaku, miljoonat kaukosäätimet ei vehkeisiin, mukafiksut pellehermannit, jotka viittaavat itseensä sanalla allekirjoittanut, naaman kiilto reissujen jälkeen, Nico Rosberg, "niimpä", näppäinäänet, Näsinneula, ohuen ohuet leikkeleet, paperiprosessimiehet, peltipoliisin välähdys, penkiltä vitusti nostajat, perusjurpot hississä, pihatalkoot ja yhtiökokoukset, pirteät radiojuontajat, pissikset, projektit, puheluiden vitun ärsyttävät lopetusrutiinit, "RE Vs: vs: VS. RE Terve!", "Ruuhka-Suomi", se, että "sanos muuta" ja "Älä muuta sano" tarkoittavat samaa, se, kun on "ihmisiä liikeellä", painukaa vittuun! seniilit, debiilit ja gerbiilit, sisäisesti kauniit ihmiset, suomenruotsalaiset, teekkarit, teinityttöjen laihdutus, tietokoneen uudelleen käynnistäminen AINA kun tekee jotain, tsätit, turistit, tusinajulkkikset, TV Shop, TVstä tuttu, tyttöystävät, jotka puristelevat poikaystävänsä finnejä, tyypit, joiden on pakko sanoa joka asiaan jotakin, tyypit, jotka luulevat, että parisuhde paranee, kun otetaan koira tai hankitaan kakara, tyypit, jotka soittavat miljoona kertaa junasta, vaikka puhelu katkeaa heti, "vanha ällä", Venäjä, vesipullot, viinaa kannattaa hakea laivalta-matemaatikot.
xxx/ellauri127.html on line 60: However, Kilmer's eldest son, Kenton, declares that the poem does not apply to any one tree—that it could apply equally to any. "Trees" was written in an upstairs bedroom at the family's home in Mahwah, New Jersey, that "looked out down a hill, on our well-wooded lawn". Kenton Kilmer stated that while his father was "widely known for his affection for trees, his affection was certainly not sentimental—the most distinguished feature of Kilmer's property was a colossal woodpile outside his home". The house stood in the middle of a forest and what lawn it possessed was obtained only after Kilmer had spent months of weekend toil in chopping down trees, pulling up stumps, and splitting logs. Kilmer's neighbors had difficulty in believing that a man who could do that could also be a poet.
xxx/ellauri127.html on line 67: It was dedicated to his wife's mother, Mrs. Henry Mills Alden, who was endeared to all her family. Another mother and son not in law video? Kilmer's poetry was influenced by "his strong religious faith and dedication to the natural beauty of the world."
xxx/ellauri127.html on line 114: Only now, 40 years after his death, are some critics daring to suggest that many of his 18 novels are mediocre at best and that his masterpiece, “Lolita,” is a gruesome celebration of pedophile rape. Moreover the cherubic writer known to us from famous Life magazine photo shoots, jauntily brandishing his butterfly net in the Tetons or the Alps, proves to be a nasty piece of work. Distasteful people can do wonderful work — Pablo Picasso was no walk in the park — but their art doesn’t excuse their obnoxious behavior.
xxx/ellauri127.html on line 120: In his lifetime, Nabokov received many contrary and often puzzled reviews. The Hollywood producer Robert Evans famously flew to Switzerland in 1968 to read an advance copy of the novel “Ada” in one day. “It was torture,” he recalled. Dwight Macdonald hated “Pale Fire” on behalf of Partisan Review, calling it “unreadable . . . too clever by half . . . Philistine . . . false” — and he hadn’t even finished his first paragraph!
xxx/ellauri127.html on line 126: Rebecca Solnit, for instance, wrote a cringe-inducing and hilarious essay, “Men Explain Lolita to Me,” including these lines: “A nice liberal man came along and explained to me this book was actually an allegory as though I hadn’t thought of that yet. It is, and it’s also a novel about a big old guy violating a spindly child over and over and over. Then she weeps.”
xxx/ellauri127.html on line 222: välttämättä unelmoi lainkaan siitä, mistä iso osa keskiluokasta: Kylpytynnyristä, keittiörempasta ja uudesta Audista. Joillekin on jo saavutus nousta aamulla ylös sotkuisista lakanoista.
xxx/ellauri127.html on line 239: Humbert's first lay Annabelle refers to Egar Allan Poe‘s (1809-1849) poem « Annabel Lee« , and indeed, the beginning of « Lolita » is full of references to this work. This famous American author was in love with Virginia Clemm, a thirteen years old girl. Nabokov was a fervent lepidopterist, a specialist of butterflies. Miten kukaan voi olla polttavasti innostunut voikärpäsistä? Kai kun sen mielestä oli huisin kivaa piikittää perhosten alaruumiita.
xxx/ellauri127.html on line 248: Lewis Carroll died of pneumonia in January 14, 1898, in a house, located in Guildford on castle hill, that he rented since 1868, the Chestnuts.
xxx/ellauri127.html on line 249: The fact that Alice’s mother burnt all the letters Lewis Carroll had sent to the little girl, tends to prove she considered his relationship with her daughter more than ambiguous as well.
xxx/ellauri127.html on line 252: 1952 is a capital year in the novel and the number 52 is omnipresent and thus loaded with a mysterious meaning in the mind of Nabokov, in the context of this novel. It must be a central symbolic element in the Lolita’s riddle. Se oli hyvä vuosi muutenkin. « Pierre Point in Melville Sound » (p.33 TAL) was a reference to « Pierre or the Ambiguities » a Novel by Herman Melville (1819-1891; notice the 19/91) published in 1852. «brun adolescent (…) se tordre-oh Baudelaire! » (p.162 TAL): Charles Baudelaire (1821-1867 was one of the most famous French poet who translated Edgar A. Poe in French). A part of « Le Crépuscule du Matin » (1852). Se tordre tarkoittanee käteenvetoa. Humbert refering to the hunchbacked hoary black groom at the « Enchanted Hunters » Hotel: « Handed over to uncle Tom » (p.118 TAL): « Uncle Tom’s Cabin » by Harriet Beecher Stowe (1811-1896) is from 1852. Ehm… the list is non-negligible.
xxx/ellauri127.html on line 256: Hegel (mentioned in p.259 TAL; he married in 1811 and his sister Christian Luise died in 1832) was fascinated by Goethe (and also by Jean-jacques Rousseau (allusion to him in p. TAL « Jean-jacques Humbert« ) and the French Revolution). Goethe published a « Theory of Colours » concerning the light spectrum (a hint, more about this in the final conclusion part). There are recurrent mentions of Goethe in Freud‘s writings. Schopenhauer cited Goethe’s novel « Wilhelm Meister’s Apprenticeship » as one of the four greatest novels ever written, along with « Tristram Shandy« , « La Nouvelle Heloïse« , and « Don Quixote« .
xxx/ellauri127.html on line 282: The most famous literary version of Melusine tales, that of Jean d'Arras, compiled about 1382–1394, was worked into a collection of "spinning yarns" as told by ladies at their spinning coudrette (coulrette (in French)). He wrote The Romans of Partenay or of Lusignen: Otherwise known as the Tale of Melusine, giving source and historical notes, dates and background of the story. Another version, Chronique de la princesse (Chronicle of the Princess). tells how in the time of the Crusades, Elynas, the King of Albany (an old name for Scotland or Alba), went hunting one day and came across a beautiful lady in the forest. She was Pressyne, mother of Melusine. He persuaded her to marry him but she agreed, only on the promise—for there is often a hard and fatal condition attached to any pairing of fay and mortal—that he must not enter her chamber when she birthed or bathed her children. She gave birth to triplets. When he violated this taboo, Pressyne left the kingdom, together with her three daughters, and traveled to the lost Isle of Avalon.
xxx/ellauri127.html on line 297: Stratton-Porter wrote several best-selling novels in addition to columns for national magazines, such as McCall's and Good Housekeeping, among others. Her novels have been translated into more than twenty languages, including Braille, and at their peak in the 1910s attracted an estimated 50 million readers. Eight of her novels, including A Girl of the Limberlost, were adapted into moving pictures. Stratton-Porter was also the subject of a one-woman play, A Song of the Wilderness. Two of her former homes in Indiana are state historic sites, the Limberlost State Historical Site in Geneva and the Gene Stratton-Porter State Historic Site on Sylvan Lake, near Rome City, Indiana.
xxx/ellauri127.html on line 306: Romaani sijoittuu Koillis-Indianaan. Suurin osa toiminnasta tapahtuu joko Limberlostissa tai sen ympäristössä tai läheisessä kuvitteellisessa kaupungissa Onabashassa. Romaanin päähenkilö Elorna Cumstick on köyhtynyt nuori nainen, joka asuu lesken äitinsä Katharine Cumstickin kanssa Limberlostin laidalla. Elorna kasvot kylmä laiminlyödä hänen äitinsä, nainen, joka tuntee tuhoutunut miehensä kuoleman, Robert Cumstick, joka hukkui juoksuhiekkaan suolla. Katharine syyttää Elornaa hänen kuolemastaan, koska hänen aviomiehensä kuoli, kun hän synnytti tyttärensä eikä voinut tulla hänen pelastukseensa. Cumstickit ansaitsevat rahaa imemällä munia ja muita maataloustuotteita, mutta rouva Cumstick kieltäytyy kaatamasta yksittäistä puuta metsästä tai kaivelemasta öljyä, kuten ympäröivät naapurit tekevät, vaikka lisätulot tekisivät heidän elämänsä helpompaa.
xxx/ellauri127.html on line 373: In any case, a lot of what they have done focuses only on looks. These studies often conclude that various aspects of women's bodies make them more appealing because men think that they're more fertile — insert eye roll here. What's fertility got to do with it?
xxx/ellauri127.html on line 438: Prosper oli ilmeinen syntyprosperous kermaperse, joka eteni muitta mutkitta Napsun porukoiden suosiolla akateemikoxi. Se kuoli astmaan oltuaan ilmeisesti suhteellisen asexuaalinen. Jotain arkeologiaa se harrasti. Tule ylös sieltä kuopasta arkeologi, ilta on kaunis, tyttö on valmis. Älä nyt tuu, huutaa Prosper kuopasta.
xxx/ellauri127.html on line 504: 13. Nathan interprets Coleman’s choosing to reject his past and create a new identity for himself as “the drama that underlies America’s story, the high drama that is upping and leaving—and the energy and cruelty that rapturous drive demands,” whereas Walter thinks of his brother as a “calculating liar,” a “heartless son,” and a “traitor to his race” [p. 342]. Which of these views seems closer to the truth? Are they both legitimate? What is Ernestine’s position?
xxx/ellauri127.html on line 554: And there were gardens bright with sinuous rills, Oli, puutarhassa kieroja salaojia,
xxx/ellauri127.html on line 565: As if this earth in fast thick pants were breathing, Ikäänkuin paxut päällihousut tohisten,
xxx/ellauri127.html on line 620: In 1797, Coleridge was living at Nether Stowey, a village in the foothills of the Quantocks. However, due to ill health, he had "retired to a lonely farm house between Porlock and Lynton, on the Exmoor confines of Somerset and Devonshire". It is unclear whether the interruption took place at Culbone Parsonage (Culbone, penisluu, hehe) or at Ash Farm. (Ass farm, puofarmi, hehe.) Jossain sillä välillä takuulla. He described the incident in his first publication of the poem, writing about himself in the third person:
xxx/ellauri127.html on line 625: It has been suggested by Admiral Schneider (in Coleridge, Opium and "Kubla Khan", University of Chicago Press, 1953), among others, that this prologue, as well as the person from Porlock, was fictional and intended as a credible smokescreen of the poem's apparent lecherous intent when published. It was good old clubfooted Byron that convinced Coleridge to publish it in 1816. The poet Stevie Smith also suggested this view in one of her own poems, saying "the truth is I think, he had already stuck it in there".
xxx/ellauri127.html on line 627: If the Porlock interruption was a fiction, it would parallel the famous "letter from a friend" that interrupts Chapter XIII of Coleridge's Biographia Literaria just as he was beginning a 100-page exposition of the nature of the imagination. It was admitted much later that the "friend" was the author himself. In that case, the invented letter solved the problem that Coleridge found little receptiveness for his philosophy in the England of that time.
xxx/ellauri127.html on line 634: Near the end of Nabakov's Lolita, an older but humbler Humbert Humbert, miserably remorseful for "depriving Lolita of her childhood", all the while fucking her like a mini size silicone doll, quotes a (fictitious) "old poet":
xxx/ellauri127.html on line 677: We work with sex professionals in the health area of Mexico, Central America, and other English-speaking countries to develop topics of enormous public interest such as hypertension, diabetes mellitus, tinnitus, nutrition, oral implants, anal implants, genital transplants, irrational use of medications, or hygienic tissues such as biotechnology, medical ethics, the teaching of Medicine, Alternative Medicines, etc.
xxx/ellauri127.html on line 711: Endymion" is a poem by John Keats first published in 1818 by Taylor and Hessey of Fleet Street in London. John Keats dedicated this poem to the late poet Thomas Chatterton. Thomas Chatterton (20 November 1752 – 24 August 1770) was an English poet whose precocious talents ended in suicide at age 17. He was an influence on Romantic artists of the period such as Shelley, Keats, Wordsworth and Coleridge. Chatterton was born in Bristol where the office of sexton of St Mary Redcliffe had long been held by the Chatterton family. The poet's father, also named Thomas Chatterton, was a musician, a poet, a numismatist, and a dabbler in the occult. Tom got one over on his uncle the sexton: han var sjutton när han dog.
xxx/ellauri127.html on line 713: Chatterton soon conceived the romance of Thomas Rowley, an imaginary monk of the 15th century, and adopted for himself the pseudonym Thomas Rowley for poetry and history. According to psychoanalyst Louise J. Kaplan, his being fatherless played a great role in his imposturous creation of Rowley. The development of his masculine identity was held back by the fact that he was raised by two women: his mother Sarah and his sister Mary.
xxx/ellauri127.html on line 715: Thomas Rowley (1721–1796) was a famous poet of Vermont, known both as the spokesman for Ethan Allen and dubbed “The Bard of the Green Mountains.” During his lifetime and before the American Revolution, his poetry gained the reputation with the catchphrase of "Setting the Balls on Fire." Rowley's poetry actually focused not only on politics, but also on the pleasantness and rustic nature of pioneer life, with humor and witty observations. For example, in another poetic inventory of his "estate", he sums up that he has virtually nothing, but still he was independent and happy.
xxx/ellauri127.html on line 721: Book I gives Endymion's account of his dreams and experiences, as related to Peona, which provides the background for the rest of the poem. In Book II, Endymion ventures into the underworld in search of his love. He encounters Adonis and Venus—a pairing of mortal and immortal—apparently foreshadowing a similar destiny for the mortal Endymion and his immortal paramour. Book III reveals Endymion's enduring love, and he begs the Moon not to torment him any longer as he journeys through a watery void on the sea floor. There he meets Glaucus, freeing the god from a thousand years of imprisonment by the witch Circe. Book IV, "And so he groan'd, as one by beauty slain."
xxx/ellauri127.html on line 738: At eighteen, Fanny Brawne “was small, her eyes were blue and often enhanced by blue ribbons in her brown hair; her mouth expressed determination and a sense of humour and her smile was disarming. She was not conventionally beautiful: her nose was a little too aquiline, her face too pale and thin (some called it sallow). But she knew the value of elegance; velvet hats and muslin bonnets, crêpe hats with argus feathers, straw hats embellished with grapes and tartan ribbons: Fanny noticed them all as they came from Paris. She could answer, at a moment’s notice, any question on historical costume. ... Fanny enjoyed music. ... She was an eager politician, fiery in discussion; she was a voluminous reader. ... Indeed, books were her favourite topic of conversation”.
xxx/ellauri127.html on line 739: Shall I give you Miss Brawn? She is about my height—with a fine style of countenance of the lengthen'd sort—she wants sentiment in every feature—she manages to make her hair look well—her nostrills are fine—though a little painful—her mouth is bad and good—her Profil is better than her full-face which indeed is not full but pale and thin without showing any bone—Her shape is very graceful and so are her movements—her Arms are good her hands badish—her feet tolerable—she is not seventeen—but she is ignorant—monstrous in her behaviour flying out in all directions, calling people such names—that I was forced lately to make use of the term Minx—this is I think not from any innate vice but from a penchant she has for acting stylishly. I am however tired of such style and shall decline any more of it".
xxx/ellauri127.html on line 757: Of venison? O generous food! Melusiinan tarjoomat! Mikä maku!
xxx/ellauri127.html on line 758: Drest as though bold Robin Hood Samanlaisista 1K sukkahousuista
xxx/ellauri127.html on line 762: Mine host’s sign-board flew away, emännän merkkihousut lennähti kuin turtana
xxx/ellauri127.html on line 778: Cockney poet Keats was compared to Milton who lived and worked at London's Mermaid Tavern. Coincidentally, his father, Thomas worked as a barman in London's Hoop and Swan Pub until passing in 1804. It is clear John Keats is making a universal statement about poets and the message is associated to lively pub life and drink. The phrase, "new old sign," indicates he recognizes similarities between himself and Milton. Milton vanha kuu pois pyllisti, uusvanha nousee tilalle. Was he a sodomite like Little John? Was he also one of the men in tights?
xxx/ellauri128.html on line 46: Vaakku jakaa viisaudet 13 ozakkeeseen: Jumaluus, usko, uskonto, Totuus, todellisus, Luova henki, nerous, Filosofia, Esteettinen elämä, runous, taide, Historia, Tiede, Oikeus, laki, Luonto, Ihmis-olemus, Hyveemme ja paheemme, Ilomme ja surumme, Yhteiskunta, seuraelämä, Politiikka, Kasvatus, Avioliitto, Rakkaus, Ystävyys, Nainen, Kunnia, maine, Rikkaus ja köyhyys, Elämisen taito, Elämä ja kuolema. Järjestys on tässä enimmäxeen tunkion laelta laskien alaspäin. (Vaakku ize on lähellä paskakasan huippua, tollanen tipptopptupp.)
xxx/ellauri128.html on line 52:

KILL!

Jumaluus etc, Totuus yms, Nerous yms, Filosofia, Taide yms, Historia, Oikeus yms, Luonto, Apina, Elämä ja kuolema (230s)

xxx/ellauri128.html on line 121: Chamfort palveli ensin innokkaasti Ranskan vallankumousta, työskenteli Emmanuel-Joseph Sieyès’n ja Mirabeaun kanssa, joutui sittemmin vankeuteen ja kuoli itsemurhayrityksen seurauksista. Chamfort oli kuuluisa henkevästä ja sukkelasta puhetavastaan, hän oli muuten sairaalloisen tunteikas, ylpeä ja kyyninen ihmisvihaaja. Ylen eroottisella elämällään − hän rakasti samalla kertaa neljää ylhäistä naista − hän tärveli terveytensä ja oli jo 40-vuotiaana ruumiillisesti ja henkisesti elähtänyt. Vuonna 1781 hän tuli Ranskan akatemian jäseneksi. Chamfortin teoksista murhenäytelmä Mustapha et Zéangir (1777) on täynnä liikuttavia kohtia, mutta muuten keskinkertainen. Hänen muista teoksistaan on mainittava hänen kuolemansa jälkeen ilmestynyt Pensées, maximes, anecdotes, dialogues (1803). Hänen teoksensa julkaisi Pierre-Louis Ginguené (1795, 4 nidettä) ja Pierre René Auguis (1824−1825, 5 nidettä).
xxx/ellauri128.html on line 126: Disraeli was born in Bloomsbury, then a part of Middlesex. His father left Judaism after a dispute at his synagogue; young Benjamin became an Anglican at the age of 12. After several unsuccessful attempts, Disraeli entered the House of Commons in 1837.
xxx/ellauri128.html on line 135: C’était, dit Jean-Jacques Rousseau, « un homme droit et adroit ». « Il faisait profession, écrit La Harpe, d’une franchise brusque qui ne déplaisait point […] Soit habitude, soit dessein, il gardait ce ton même dans la louange et l’on peut juger qu’elle n’y perdait pas. Il avait d’ailleurs un fonds de droiture qui le rendait incapable de plier son opinion ni sa liberté à aucun intérêt ni aucune politique ; et cependant ce ne fut point un obstacle à son avancement, parce qu’il n’offensa jamais l’amour-propre des gens de lettres, et qu’il sut intéresser en sa faveur celui des gens en place. » Duclos avait beaucoup d’esprit et une grande liberté de parole ; on cite de lui nombre de mots heureux.
xxx/ellauri128.html on line 138: À l'Académie, il soutint généralement le parti des Philosophes, mais sans en faire partie car les excès de ses membres l’irritaient : « Les grands raisonneurs et les sous-petits raisonneurs de notre siècle, disait-il, en feront et en diront tant qu’ils finiront par m’envoyer à confesse. » Ses relations avec Voltaire furent froides et leur correspondance n’est qu’académique et de politesse. Il n’avait pas de relations avec Diderot, dont on lui reprocha d’avoir fait échouer la candidature à l’Académie. Il se brouilla avec D'Alembert et les deux hommes ne se réconcilièrent jamais entièrement. Généralement, son caractère autoritaire rendit ses relations souvent difficiles avec ses collègues.
xxx/ellauri128.html on line 142: John Fletcher (1579–1625) was a Jacobean playwright. Following William Shakespeare as house playwright for the King's Men, he was among the most prolific and influential dramatists of his day; during his lifetime and in the early Restoration, his fame rivalled Shakespeare's. He collaborated on writing plays with Francis Beaumont, and also with Shakespeare on two plays.
xxx/ellauri128.html on line 157: François VI, deuxième duc de La Rochefoucauld, prince de Marcillac, pair de France, né le 15 septembre 1613 à Paris et mort le 17 mars 1680 dans la même ville, est un écrivain, moraliste, mémorialiste et militaire français du XVIIe siècle. Il fait partie du mouvement littéraire du classicisme et est surtout connu pour ses Maximes. Bien qu'il n'ait publié officiellement que ses Mémoires et ses Maximes, sa production littéraire est dense. Dense se oli izekin. Jopa J-J. Rousseau sanoi, eze oli surullinen passka.
xxx/ellauri128.html on line 168: Jean Paulilla on aina ollut ihailijansa ja hän kuuluu saksalaisen kirjallisuuden tärkeimpiin nimiin. Hän oli monille romantiikan ajan kirjailijoille tärkeä esikuva. Lisäksi hänen kirjoillaan oli suuri merkitys eräille romanttisille säveltäjille, esimerkiksi Robert Schumannille ja Johannes Brahmsille. Jostain syystä siihen liitetään adjektiivit "humorous" ja "sentimental". Oliko se siis jonkinlainen huromisti?
xxx/ellauri128.html on line 182: Madame de Staël (/stal/) ou bien Anne-Louise-Germaine Necker, baronne de Staël-Holstein, était une romancière, épistolière et philosophe genevoise et française née le 22 avril 1766 à Paris où elle est morte le 14 juillet 1817. Issue d´une famille de protestants valdo-genevois richissimes, fille du ministre des finances de Louis XVI Jacques Necker, elle est élevée dans un milieu de gens de lettres. Elle épouse, en 1786, le baron Erik Magnus Staël von Holstein, ambassadeur du roi Gustave III de Suède auprès de la cour de France à Versailles. Le couple se séparera en 1800. Devenue baronne de Staël, elle mène une vie sentimentale agitée et entretient en particulier une relation orageuse avec Benjamin Constant, écrivain et homme politique franco-vaudois rencontré en 1794. Entretemps, sa réputation littéraire et intellectuelle s´est affirmée grâce à trois essais philosophiques que sont les Lettres sur les ouvrages et le caractère de Jean-Jacques Rousseau (1788), De l´influence des passions sur le bonheur de l´individu et des nations (1796) et De la littérature considérée dans ses rapports avec les institutions sociales (1800). Favorable à la Révolution française et aux idéaux de 1789 au debut, elle adopte une position critique dès 1791 et ses idées d´une monarchie constitutionnelle la font considérer comme une opposante gênante par les maîtres de la révolution. Malgré le statut de diplomate de son mari, elle doit se réfugier auprès de son père en Suisse à plusieurs reprises. Interdite de séjour sur le sol français par Napoléon Bonaparte qui la considère comme un obstacle à sa politique, elle s´installe en Suisse dans le château familial de Coppet qui sert de lieu principal de rencontres au groupe du même nom, et d´où elle fait paraître Delphine (1802), Corinne ou l´Italie (1807) et De l´Allemagne (1810/1813b). Ses œuvres fictionnelles majeures, dans lesquelles elle représente des femmes victimes des contraintes sociales qui les enchaînent, sont Delphine (1802) et Corinne ou l´Italie (1807).
xxx/ellauri128.html on line 202: Ausschlaggebend war die Vereinigung von Menschen unterschiedlicher Stände und Berufe, religiöser oder politischer Orientierung zu Gesprächen: Dichter, Naturforscher, Politiker, Schauspieler/-innen, Aristokraten und Reisende kamen zusammen. Die Nähe des Theaters, der Börse und der Französischen Gemeinde sorgte für Vielfalt. Mitunter wurde, wie im Elternhaus der Henriette Solmar (einer Cousine Rahel Varnhagens), mit Rücksicht auf Besucher aus fremden Ländern französisch gesprochen. Berühmte Gäste in dieser ersten Phase waren Jean Paul, Ludwig Tieck, Friedrich von Gentz, Ernst von Pfuel, Friedrich Schlegel, Wilhelm und Alexander von Humboldt, Friedrich de la Motte Fouqué, Prinz Louis Ferdinand und dessen Geliebte Pauline Wiesel. Allerdings gibt es nur wenige zeitgenössische Quellen und gar keine zeitgenössischen Bilder dieser Geselligkeiten. Es wurden nicht nur Prominente eingeladen, sondern auch viele Personen, die kaum Spuren hinterlassen haben. Fanny Lewald (die Rahel Varnhagen nicht mehr kennengelernt hat) gibt allerdings zu bedenken: „Man hört die Namen Humboldt, Rahel Levin, Schleiermacher, Varnhagen und Schlegel, und denkt an das, was sie geworden, und vergißt, daß die Humboldt’s ihrer Zeit nur zwei junge Edelleute, daß Rahel Levin ein lebhaftes Judenmädchen, Schleiermacher ein unbekannter Geistlicher, Varnhagen ein junger Praktikant der Medizin, die Schlegel ein paar ziemlich leichtsinnige junge Journalisten gewesen sind“.
xxx/ellauri128.html on line 347: Rakkaus on sängynjousen parahdus.S.J. PerelmanMFUCK!
xxx/ellauri128.html on line 350: Vain sitä rakastaa jota ei pääse nussimaan.Marcel ProustMFUCK!
xxx/ellauri128.html on line 446: Douglas Francis Jerrold (Scarborough 3 August 1893 - 1964) was a British journalist and publisher. As editor of The English Review from 1931 to 1935, he was a vocal supporter of fascism in Italy and of Francoist Spain.He was personally involved in the events of July 1936 when two British intelligence agents piloted an aircraft from the Canary Islands to Spanish Morocco, taking General ... Jerrold´s figure was small and spare, and in later years bowed almost to deformity. His features were strongly marked and expressive, from the thin humorous lips to the keen blue eyes, gleaming from beneath the shaggy eyebrows. He was brisk and active, with the careless bluffness of a sailor. Briljantti vittupää.
xxx/ellauri128.html on line 463: Wystan Hugh Auden (/ˈwɪstən ˈhjuː ˈɔːdən/ 21 February 1907 – 29 September 1973) was an Anglo-American poet. Auden´s poetry was noted for its stylistic and technical achievement, its engagement with politics, morals, love, and religion, and its variety in tone, form, and content. Some of his best known poems are about love, such as "Funeral Blues"; on political and social themes, such as "September 1, 1939" and "The Shield of Achilles"; on cultural and psychological themes, such as The Age of Anxiety; and on religious themes such as "For the Time Being" and "Horae Canonicae".
xxx/ellauri128.html on line 480: Olikohan se assari kuikelo Hannu Sivenius uraniaani Simo Siveniuxen aaluva? Jean-Jacques Rousseau ja totuutta rakastava kirjoitus. Pehmeäkantinen kirja, 2011 (lisätietoa). Syvästi koetussa tulkinnassaan Hannu Sivenius väittää, että Rousseaun teosten omaperäinen ja nalkuttava ote syntyy siitä, että niissä ilmenee aidosti filosofinen, totuutta rakastava kirjoitus. Tämä, pitkään tekeillä ollut teos, on iso tapahtuma suomalaisessa filosofiassa: se on ensimmäinen kirjan mittainen teksti yhdeltä viime vuosikymmenet eniten ajatteluumme vaikuttaneelta hahmolta. Samalla se muodostaa yhdessä Siveniuksen väitöskirjan kanssa kokonaisuuden Jean-Jacques Rousseau I-II.
xxx/ellauri128.html on line 487: Noailles´n isä oli romanialainen emigrantti, ruhtinas Grégoire Bassaraba de Brancovan ja äiti kreikkalaissyntyinen ruhtinatar Rachel Musurus. Kuulostaa huijareiden feikkinimiltä. Anna de Noailles oli naimisissa ranskalaisen kreivin kanssa. Hän liikkui Pariisissa taidepíireissä, joihin kuuluivat häntä ihailleet Marcel Proust, André Gide, Paul Valéry ja Jean Cocteau. Nippu homopettereitä. Suomessa häntä ihaili jo nuoresta pitäen Olavi Paavolainen, joka valitsi hänet taiteelliseksi tunnuskuvakseen. Ja Sarkia. Toinen Noailles´n ihailija oli Anna-Maria Tallgren, joka kirjoitti hänestä artikkelin esseekokoelmaansa Pikapiirtoja nykyajan kirjailijoista (1917). Yleisemminkin hän oli Nuoren Voiman Liiton runoilijoiden innoittaja, muun muassa Paavolaisen kotona Kivennavalla 1925 pidetyn telttajuhlan tuloksena syntyi hänen innoittamanaan runoja, jotka ilmestyivät tulenkantajien runokokoelmassa Hurmioituneet kasvot (1925).
xxx/ellauri128.html on line 492: Maurice Bedel, né le 30 décembre 1883 à Paris et mort le 15 octobre 1954 à La Genauraye à Thuré (Vienne)1, est un écrivain, essayiste et journaliste français. Aika lailla Urpo Harvan näköinen. Docteur en médecine, la thèse de Maurice Bedel est consacrée aux obsessions périodiques et se tourne vers la psychiatrie. Il publie ses premiers poèmes sous le pseudonyme de Gabriel Senilis : Le Cahier de Phane. Couronné par le prix Goncourt en 1927 pour son premier roman Jérôme 60° latitude nord, il est élu en 1948 président de la Société des gens de lettres.
xxx/ellauri128.html on line 531: Il préfère en effet une carrière littéraire à la direction de l’usine familiale et s’illustre d’abord par des romans qui lui gagnent un public féminin : Climats, Les Roses de septembre. Il obtient un Prix d´Honneur au Concours général et passe sa licence de lettres. Sa première épouse fut Jane-Wanda de Szymkiewicz (Jeanine) (1892-1923), fille d’un comte polonais qui lui donnera trois enfants, deux garçons et une fille, Michelle1.
xxx/ellauri128.html on line 533: Interprète militaire et officier de liaison auprès du BEF (Corps Expéditionnaire Britannique) en France et en Flandres pendant la Première Guerre mondiale, Maurois écrit en 1918 Les Silences du colonel Bramble, ouvrage qui connaîtra un vif succès tant en France que dans les pays anglo-saxons. Il y traduisit sous le titre Tu seras un homme, mon fils le célèbre poème If de Rudyard Kipling. Cet ouvrage sera suivi des Discours du docteur O´Grady. Les événements de cette guerre lui fournissent son pseudonyme « Maurois », nom d´un village du nord de la France.
xxx/ellauri128.html on line 535: Il fut l´élève du philosophe Alain, à qui il sera redevable de son orientation esthétique. À Paris, en 1924, il fait la connaissance de Simone de Caillavet, petite-fille de Madame Arman de Caillavet, née Léontine Lippmann, égérie et maîtresse d´Anatole France, et fille de Gaston Arman de Caillavet, auteur de pièces à succès; elle deviendra sa seconde épouse.
xxx/ellauri128.html on line 542: In his memoirs, he calls his father “bashful” and his mother “reserved.” Between them, they filled the house with “melancholy reticences and unexpressed doubts.” Some of the silence surrounded a particular subject: the family’s Jewishness. This was not exactly hidden, but it was not brought to the fore, either. Maurois, who was born Émile Herzog on July 26, 1885, found out that he was Jewish at the age of about six, when a friend at the local Protestant church told him so. His parents confirmed it, but they also spoke highly of Protestantism.
xxx/ellauri128.html on line 546: But then he fell in love! Emppu rakastui Geneven lomalla 16-vuotiaaseen koulutyttöön kuin Vladi Lolitaan. Janine matched a template that he had got from a book that influenced his erotic fantasies permanently. With her Slavic features and her cool, rather fey manner, Wanda "Janine" de Szymkiewicz (though Polish) made a perfect Russian queen. She called him Minou, he called her Ginou. Sini ja mini. Sometime in the early nineteen-twenties, Maurois began having affairs. Janine had them, too, or at least flirtations, aquarels of fucking, especially on their seaside vacations in Deauville. Maurois put a lot of his own personality into Shelley, and wrote of Harriet as a “child-wife” made bitter by unhappiness. Emil could be savage: “Even when she had the air of being interested in ideas, her indifference was proved by the blankness of her gaze. Worst of all, she was coquettish, frivolous, versed in the tricks and wiles of woman.” Fortunately, becoming pregnant again in late 1922, Janine developed septicemia, was operated on unsuccessfully, and died on February 26, 1923. Maurois was bereaved, and free. Jahuu! Vihelteliköhän sekin koko matkan hautajaisiin kuten Peppy? Rakkaus on hassuttelua yhdessä.
xxx/ellauri128.html on line 582: Jean Rostand, né le 30 octobre 1894 à Paris (17e arrondissement) et mort le 4 septembre 1977 à Ville-d´Avray (Hauts-de-Seine), était un écrivain, moraliste, biologiste, historien des sciences et académicien français. Très intéressé par les origines de la vie, il étudie la biologie des batraciens (grenouilles, crapauds, tritons et autres), la parthénogenèse, l´action du froid sur les œufs, et promeut de multiples recherches sur l´hérédité. Avec conviction et enthousiasme, il s´efforce de vulgariser la biologie auprès d´un large public (il reçoit en 1959 le prix Kalinga de vulgarisation scientifique) et d´alerter l´opinion sur la gravité et des problèmes humains qu´elle pose. Considérant la biologie comme devant être porteuse d´une morale, il met en garde contre les dangers qui menacent les humains lorsqu´ils jouent aux apprentis sorciers, comme les tenants de l´eugénisme. Toutefois, Rostand soutient une forme d´« eugénisme 'positif' », approuvant certains écrits d´Alexis Carrel et la stérilisation des personnes atteintes de certaines formes graves de maladies mentales, ce qui fut rapproché, après la guerre, de la loi nazie de 1933, et lui fut reproché dans un contexte où l´eugénisme est une idéologie encore répandue avec des auteurs comme Julian Huxley, premier directeur de l´UNESCO (1946-1948).
xxx/ellauri128.html on line 588: evolution, and his father was writer and editor Leonard Huxley. Huxley´s mother was Julia Arnold (1862–1908), a graduate of Somerville College, Oxford, who had gained a First in English Literature there in 1882. Julia and Leonard married in 1885 and they had four children: Margaret (1899–1981), the novelist Aldous, Trevenen and Julian.
xxx/ellauri128.html on line 590: British Eugenics Society oli Darwinin serkun Sir Francis Galtonin aivopieruja. Galton ei selvinnyt laajennetusta matematiikasta ja lääkärinopinnotkin jäi sitten kesken. Tehdäänpä sensijaan nazimeisingillä selvää muista misfiteistä! Galtonin veljexiin kuului mm iljexet Julian ja Aldous Huxley, H.G.Wells, Winston Churchill, Bertrand Russell ja Charles Darwin. "Man is gifted with pity and other kindly feelings; he has also the power of preventing many kinds of suffering. I conceive it to fall well within his province to replace Natural Selection by other processes that are more merciful and not less effective. This is precisely the aim of Eugenics.” Since wars begin in the minds of men and women, it is in the minds of men and women that the defences of peace must be constructed. (UNESCO)
xxx/ellauri128.html on line 596: Max Ernst (2 April 1891 – 1 April 1976) was a German (naturalised American in 1948 and French in 1958) painter, sculptor, graphic artist, and poet. A prolific artist, Ernst was a primary pioneer of the Dada movement and surrealism. He had no formal artistic training, but his experimental attitude toward the making of art resulted in his invention of frottage—a technique that uses pencil rubbings of objects as a source of images—and grattage, an analogous technique in which paint is scraped across canvas to reveal the imprints of the objects placed beneath. He is also noted for his novels consisting of collages. Vitun tuhertaja. Onko hölmömpää kuin noi Maxin älynväläyxet? Se on yhtä puupää kuin Wolfram Rothin isäpuoli Ernst Rüdiger. Turmiolan Hannu on kyllä raapinut aforismikasaansa ihan pahnanpohjatkin. Oscar Wilden turauxet puolestaan on tyypillistä homopetteröintiä.
xxx/ellauri128.html on line 599: Douglas aloitti ammattilaisuransa vuonna 1981 voitolla Dan O´Malleystä kolmannen erän teknisellä tyrmäyksellä. Uran jatkuttua nousujohteisesti Douglas pääsi häviämään ensin jollekulle Tuckerille ja sitten Holyfieldille ja lopuxi jollekulle Savareselle. Buster otti pahan kerran turpiinsa. Milan Kundera (s. 1929) on epämiellyttävä vätys. Se varmaan pani koiraansa. Nyze on siihenkin liian käppänä.
xxx/ellauri128.html on line 601: Margaret Caroline Anderson (November 24, 1886 – October 19, 1973) was the American founder, editor and publisher of the art and literary magazine The Little Review, which published a collection of modern American, English and Irish writers between 1914 and 1929. The periodical is most noted for introducing many prominent American and British writers of the 20th century, such as Ezra Pound and T. S. Eliot in the United States, and publishing the first thirteen chapters of James Joyce's then-unpublished novel, Ulysses. A large collection of her papers on Gurdjieff's teaching is now preserved at Beinecke Rare Book and Manuscript Library, Yale University. She was blond, shapely, with lean ankles and a Scandinavian face. ... In 1916, Anderson met Jane Heap. The two became lovers. In early 1924, through Alfred Richard Orage, Anderson came to know of spiritual teacher George Ivanovitch Gurdjieff, and saw performances of his 'Sacred dances', first at the 'Neighbourhood Playhouse', and later at Carnegie Hall. Shortly after Gurdjieff's automobile accident, Anderson, along with Georgette Leblanc, Jane Heap and Monique Surrere, moved to France to visit him at Fountainebleau-Avon, where he had set up his institute at Château du Prieuré in Avon.
xxx/ellauri128.html on line 603: The teachings of George Ivanovitch Gurdjieff played an important role in Anderson's life. Anderson met Gurdjieff in Paris and, together with Leblanc, began studies with him, focusing on his original teaching called The Fourth Way. Along with Katherine Mansfield and Jane Heap, she remains one of the most noted institutees of Gurdjieff´s, Institute for the Harmonious Development of Man, at Fontainebleau, near Paris, from October 1922 to 1924. Anderson studied with Gurdjieff in France until his death in October 1949, writing about him and his teachings in most of her books, most extensively in her memoir, The Unknowable Gurdjieff. By 1942 her relationship with Heap had cooled. Anderson sailed for the United States. Jane Heap had moved to London in 1935, where she led Gurdjieff study groups until her death in 1964. With her passage paid by Ernest Hemingway, Anderson met on the voyage Dorothy Caruso, widow of the singer and famous tenor Enrico Caruso. The two began a romantic relationship, and lived together until Dorothy´s death in 1955. Anderson returned to Le Cannet, and there she died of emphysema on October 19, 1973.
xxx/ellauri128.html on line 606: Jacques Maritain, né le 18 novembre 1882 à Paris et mort le 28 avril 1973 à Toulouse, est un philosophe français. C´est l´une des figures importantes du thomisme au XXe siècle.
xxx/ellauri128.html on line 608: Il fut ambassadeur de France au Vatican de 1945 à 1948. Il avait épousé Raïssa Oumansoff, poète et philosophe d´origine juive. Les œuvres complètes de Maritain sont co-signées avec Raïssa.
xxx/ellauri128.html on line 617: Felix Dahn (Ludwig Sophus Felix Dahn; * 9. Februar 1834 in Hamburg; † 3. Januar 1912 in Breslau) war ein deutscher Rechtswissenschaftler, Schriftsteller und Historiker. Sillä oli samanlainen 2-haarainen parta kuin Bunyip Bluegumin sedällä. Dahn kirjoitteli säännöllisesti Gartenlaubeen. Dahn published numerous poems, many with a nationalist bent. His Mette von Marienburg portrays bands of "Masures and Poles" hiding in the "Podolian forest". Kaiken kaikkiaan aika mitätön.
xxx/ellauri128.html on line 637: As an undergraduate, Atkinson read Simone de Beauvoir´s The Second Sex, and struck up a correspondence with de Beauvoir, who suggested that she contact Betty Friedan. Atkinson became an early member of Friedan´s National Organization for Women. Atkinson´s time with the organization was tumultuous, including a row with the national leadership over her attempts to defend and promote Valerie Solanas and her SCUM Manifesto in the wake of the Andy Warhol shooting. In 1968 she left the organization because it would not confront issues like abortion and marriage inequalities. She founded the October 17th Movement, which later became The Feminists, a radical feminist group active until 1973. By 1971 she had written several pamphlets on feminism, was a member of the Daughters of Bilitis and was advocating specifically political lesbianism. "Sisterhood," Atkinson famously said, "is powerful. It kills mostly sisters." The Daughters of Bilitis / b ɪ ˈ l iː t ɪ s /, also called the DOB or the Daughters, was the first lesbian civil and political rights organization in the United States. Bilitis is not cholitis nor Kari Matihaldi disease, but a fictional companion of Sappho.
xxx/ellauri129.html on line 155: Ilo ei ole vielä palannut pikkuhousuihin mutta olen saanut niihin lisää painoa. Noin 40 kiloa.
xxx/ellauri129.html on line 187: Olen nyt päässyt eteenpäin ja isompiin pikkuhousuihin, mutta jollakin lailla tämä asia edelleen jäytää.
xxx/ellauri129.html on line 244: Mistä johtuu että kaunokirjallinen porno ei eroa mitenkään vulgääristä pornosta? Kai se johtuu sukupuolitoiminnan suoraviivaisesta luonteesta. Reikiä ja pulikoita on rajallinen määrä, ja etenemissuuntia ei sen enempää. Matelijanaivoärsykkeet ja palautteet on hyvinkin suoraviivaiset ja samanlaiset kaikilla. Kun on lusikalla annettu, ei voi kousikalla pyytää.
xxx/ellauri129.html on line 253: Eero nousi ja riisui t-paitansa. Ylävartalo oli ruskettunut, hän oli hyvässä kunnossa, vatsa tiukka ja käsivarret ja olkapäät vahvat.
xxx/ellauri129.html on line 269: Eero esitteli mönkijää, se oli Polaris Sportsman XP 550, parin vuoden takainen malli, neliveto, sähköinen ohjaustehostin, alamäkijarru ja niin edelleen. Eero kertoi kokeilleensa sitä Piikkiön pelialueella, ajotuntuma oli täydellinen, äkkijyrkät nousut se otti kevyesti ja anti-kickback tasasi ohjaustankoon osuvat iskut. Tällainen oli Larille tuttua. Eero sai pakkoajatuksia tavaroista. Jos hänen piti ostaa vaikka makuupussi, hankintaa edelsi viikkojen tutkimustyö. Hän luki verkosta testejä ja käyttäjäkokemuksia, soitteli myyjille ja maahantuojille, perehtyi makuupussien teknologiaan, vertaili grammapainoja, kuorikankaita, tikkauksia, polyamidilaatujen vedenpitävyyttä ja täytemateriaalien kompressoituvuutta, kunnes osti kilpailukykyisimmän makuupussin, puhui siitä jokaiselle ja nukkui siinä ehkä kahdesti. Tieto täydellisestä varusteesta oli käyttöä tärkeämpää.
xxx/ellauri129.html on line 305:

Kahden pariskunnan jäsenillä on kaikilla suhde vaaraan. Värikuulataisteluita järjestävä yrittäjä Eero leikkii vaaralla, estynyt Lari kätkee omat väkivallan täyttämät mielikuvansa. Eevalla on pakoreitti, Italia. Aino on töissä päihdeasuntolassa, huolehtimassa onnellisten yhteiskunnasta pudonneista, vapauden uhreista. Mutta kuka nirhataan? En kerro, lue Elisasta, 30 päivän ilmaistarjous. Hei ei tarvize, Rikun sepustus löytyi kierrätyskeskuxen ilmaishyllystä. Pikaisesti selaten se vainaa saattoi olla Frogi. Ei oikein jaxa perehtyä.
xxx/ellauri129.html on line 318: Korhonen nousi julkisuuteen toukokuussa 2009, jolloin hänen tähän asti vaativin työkohteensa nousi kiertoradalle Ariane 5 -kantoraketilla. Hänen kahdeksassa kuukaudessa vuonna 2005 valmistamansa avaruuspeili toimi kiertoradalla Euroopan avaruusjärjestön (ESA) Herschel-avaruusobservatiossa, jonka toiminta-aika oli lähes 4 vuotta. 2018 laukaistiin ESAn ADM-Aeolus-kaukokartoitussatelliitti, jonka peilit on hiottu Opteonilla.
xxx/ellauri129.html on line 328: Bruno Bettelheim (28. elokuuta 1903 – 13. maaliskuuta 1990) oli itävaltalais-yhdysvaltalainen itseoppinut psykoanalyytikko ja tietokirjailija, joka saavutti kansainvälistä mainetta kehittämänsä autismin syntyä koskevan, myöhemmin vääräksi osoitetun teorian ansiosta. Bettelheim tunnetaan myös satujen psykoanalyyttisista tulkinnoistaan joista on suomennettu Satujen lumous: Merkitys ja arvo. Se on onnetonta paskaa. Korhon vaaleenpunuri romaani alkaa vinxahtaneella sadulla joka on varmaan Bettelheimin pussista.
xxx/ellauri129.html on line 360: Se syntyy luonteestani. Olen erittäinkin izekeskeinen. Mulle olisi kauhean vaikea yrittää kirjoittaa jostain andorralaisesta eläkeläisestä tai avovaimon äidistä, en osaisi eläytyä sellaiseen riittävästi. Asiat, jotka mua kiinnostaa, nousevat "usein" omasta elämästä, ja musta on ollut tärkeääkin kirjoittaa aiheista, jotka on itse kokenut. 22-vuotiaana hän oli juopuneena sukeltanut altaan matalaan päähän ja iskeytynyt pohjaan. Hyvä ystävä Eero nosti hänet vedestä.
xxx/ellauri129.html on line 365: Korhosen kuvaaman kirjoittajantyön huippuhetket vaikuttavat harvinaisen hauskoilta: rokki soi, humala nousee, teksti kulkee. ”Kyllä. Ne ovat kauniita ja mukavia ja kodikkaita hetkiä, jolloin tekee jotain mistä itse tykkää ja on hyvin onnellinen.”
xxx/ellauri129.html on line 420: Muoti-ilmiöksi nousseen naisviihteen brutaali mieskuva marginalisoi identiteettejämme tasa-arvon pallopoikina ja empaattisina kähäräpersiljan kasvattajina. Mutta jos monet naisoletetut haluavat kirjoittaa ja lukea kuvitelmia, joissa mies on A Dark Bad Boy, olkoon niin. Toivottavasti he saavat tehdä sen häpeämättä. Eikä miesten kuvitelmien kai tarvitse olla sen hyveellisempiä? Eli saammeko jatkaa entisinä setämiehinä? Sopiiko? Sopiiko?
xxx/ellauri129.html on line 459: Kurkista kirjailijaparin kotielämään: muminaa, mökötystä ja ryöpsähtelyä. Aamuyöllä Riitta Jalonen (1954) herää rapinaan. Ollihan se siinä, makuuhuoneen lattialla, pyllistyneenä arabialaiseen rukousasentoon. Olli lopettaa itämaisen hartaushetkensä ja kömpii puoliveteisenä peiton alle. Tämän keltaisen, hämeenlinnalaisen puutalon hetekaan hän on nuukahtanut lapsesta asti. Narisuta hetekata.
xxx/ellauri129.html on line 471: Mixi naisten vessat ovat viihtyisämpiä kuin miesten kusilaarit? Se todistaa, että mies ja nainen ovat yhteensopimattomat, paizi mitä tulee vyönalapuoliseen vyöhykkeeseen. Sieltähän ne kyä yhteen soppii kuin ne Platonin mainizemat palapelinpalat. Ei kun housut pois ja pussauskoppiin.
xxx/ellauri129.html on line 491: Naiset ei hukkaa aikaansa, vaan miesten aikaa. Äkkiä nyt housut pois!Julien BendaMFUCK!
xxx/ellauri129.html on line 493: Naisten arvoitus on niiden tunne-elämän hämäryys, Äkkiä nyt housut pois!Jakob BosshartMFUCK!
xxx/ellauri129.html on line 516: Naisten vahvuusalue on heikkous.Marie du DeffantFFUCK!
xxx/ellauri129.html on line 621: Après avoir été fiancé avec Mlle Dietz-Monnin, petite-fille du sénateur Charles Dietz-Monnin, il rompt ses fiançailles et épouse, en 1910, Marie-Thérèse de Chevigné, veuve de Maurice Bischoffsheim (1875-1904), arrière-petite-fille par sa mère du marquis de Sade et mère de Marie-Laure de Noailles. Ils font aménager à partir de 1912 la villa Croisset à Grasse. À partir de 1934 et jusqu'à sa mort le 8 novembre 1937, il vécut avenue Gabriel à Paris. Élégant, brillant et mondain, il inspire à Marcel Proust la métamorphose de Bloch en Jacques du Rozier dans À la recherche du temps perdu. Tosi kova streeberi, joka antoi Marcelille kimmokkeen ruveta snobixi izekin.
xxx/ellauri129.html on line 623: Il est le père de Philippe Wiener de Croisset, patron de presse (père de l'homme d'affaires Charles de Croisset) et de Germaine Wiener de Croisset, épouse de l'artiste peintre et critique d'art Roger Lannes de Montebello (1908-1986) et mère de Philippe Lannes de Montebello, qui fut pendant plus de trente ans directeur du Metropolitan Museum of Art de New York. This is how the hot-dog crossed the Atlantic and became a household pet in the U.S.
xxx/ellauri129.html on line 642: Maurice Houber Remarques sur l'amour ... Muu kuin etukansi ei ole ylittänyt google-kynnystä. Mitä ihmiset sanovat - Kirjoita arvostelu. Yhtään arvostelua ei löytynyt. E. Sancotin liha ja leikkele & cie, 1913. 1 works in 7 publications in 1 language and 175 library holdings. Samassa googlauxessa nousi pintaan Albert Ernest Nicholas Simms: St Paul and the Women's Movement. C.L.W.S. Pamphlets, Numero 3 / Church League for Women's Suffrage pamphlets. Kustantaja Church League for Women's Suffrage, 1913, ja Marital Power Exemplified in Mrs. Packard's Trial, and Self-defence from the Charge of Insanity, Or, Three Years' Imprisonment for Religious Belief, by the Arbitrary Will of a Husband: With an Appeal to the Government to So Change the Laws as to Protect the Rights of Married Women. By Elizabeth Parsons Ware Packard. The Authoress, 1893. 0 Arvostelut.
xxx/ellauri129.html on line 648: Theophilus, however, held quite decisive religious beliefs. After many years of marriage, Elizabeth Packard outwardly questioned her husband's beliefs and began expressing opinions that were contrary to his. While the main subject of their dispute was religion, the couple also disagreed on child rearing, family finances, and the issue of slavery, with Elizabeth defending John Brown, which embarrassed Theophilus. What was worst, she also worked as a teacher in Jacksonville, Illinois.
xxx/ellauri129.html on line 652: Elizabeth Packard spent the next three years at the Jacksonville Insane Asylum in Jacksonville, IL (now the Jacksonville Developmental Center). She was regularly questioned by her doctors but refused to agree that she was insane or to change her religious views. In June 1863, due, in part, to pressure from her children, who wished her released, the doctors declared that she was incurable and discharged her. Upon her discharge, Theophilus locked her in the nursery of their home and nailed the windows shut. Elizabeth managed to drop a letter complaining of this treatment out the window, which was delivered to her friend Sarah Haslett. Sarah Haslett in turn delivered the letter to Judge Charles Starr, who issued a writ of habeas corpus ordering Theophilus to bring Elizabeth to his chambers to discuss the matter. After being presented with Theophilus' evidence, Judge Starr scheduled a jury trial to allow a legal determination of Elizabeth's sanity to take place.
xxx/ellauri129.html on line 656: Elizabeth's lawyers, Stephen Moore and John W. Orr, responded by calling witnesses from the neighborhood that knew the Packards but were not members of Theophilus' church. These witnesses testified they never saw Elizabeth exhibit any signs of insanity, while discussing religion or otherwise. The final witness was Dr. Duncanson, who was both a physician and a theologian. Dr. Duncanson had interviewed Elizabeth and he testified that while not necessarily in agreement with all her religious beliefs, she was sane in his view, arguing that "I do not call people insane because they differ with me. I pronounce her a sane woman and wish we had a nation of such women.
xxx/ellauri129.html on line 662: With that, she did not go back to her former life, but became a national celebrity of sorts, publishing "an armload of books and criss-crossing the United States on a decades-long reform campaign", not only fighting for married women's rights and freedom of speech, but calling out against "the power of insane asylums". She became what some scholars call "a publicist and lobbyist for better insanity laws". As scholar Kathryn Burns-Howard has argued, Packard reinvented herself in this rôle, earning enough to support her children and even her estranged husband, from whom she remained separated for the rest of her life. Ultimately, moderate supporters of women's rights in the northern U.S. embraced her, weaving her story into arguments about slavery, framing her experience as a type of enslavement and even arguing in the midst of the Civil War that a county in the midst of freeing African-American slaves should do the same for others who suffered from abusive husbands. Some argue that she seemed oblivious to her racial prejudice in arguing that white women had a "moral and spiritual nature" and suffered more "spiritual agony" than formerly enslaved African-Americans. Even so, others say that her story provided "a stirring example of oppressed womanhood" that others did not.
xxx/ellauri129.html on line 666: Elizabeth realized how narrow her legal victory had been; while she had escaped confinement, it was largely a measure of luck. The underlying social principles which had led to her confinement still existed. She founded the Anti-Insane Asylum Society and published several books, including Marital Power Exemplified, or Three Years Imprisonment for Religious Belief (1864), Great Disclosure of Spiritual Wickedness in High Places (1865), The Mystic Key or the Asylum Secret Unlocked (1866), and The Prisoners' Hidden Life, Or Insane Asylums Unveiled (1868). In 1867, the State of Illinois passed a "Bill for the Protection of Personal Liberty" which guaranteed that all people accused of insanity, including wives, had the right to a public hearing. She also saw similar laws passed in three other states. Even so, she was strongly attacked by medical professionals and anonymous citizens, unlike others such as Dorothea Dix, with her former doctor from the Jacksonville Insane Asylum, Dr. McFarland, who privately called her "a sort of Joan D'Arc in the matter of stirring up the personal prejudices". As such, Elizabeth's work on this front was "broadly unappreciated" while she was alive. She only received broader recognition, starting in the 1930s, by a well-known historian of mental illness, Albert Deutsch, and again in the 1960s from those who were "attacking the medical model of insanity".
xxx/ellauri129.html on line 672: William Wilkie Collins (8 January 1824 – 23 September 1889) was an English novelist and playwright known for The Woman in White (1859), and for The Moonstone (1868), which has been posited as the first modern English detective novel. Born to the London painter William Collins and his wife, he moved with the family to Italy when he was twelve, living there and in France for two years and learning Italian and French. He worked initially as a tea merchant. After publishing Antonina, his first novel, in 1850, Collins met Charles Dickens, who became a friend and mentor. Some Collins work first appeared in Dickens's journals Household Words and All the Year Round. They also collaborated on drama and fiction. Collins gained financial stability and an international following by the 1860s, but began to suffer from gout and became addicted to the opium he took for the pain, so that his health and writing quality declined in the 1870s and 1880s. Collins was critical of the institution of marriage: he split his time between widow Caroline Graves – living with her for most of his adult life, treating her daughter as his – and the younger Martha Rudd, by whom he had three children.
xxx/ellauri129.html on line 736: Peter Nygårds vänner tex Aira Samulin känner sig lite obekväma om Peters svarta sida. Peter Nygårds aptit på unga kvinnor var bottenlös. Peter Nygård var en skitstövel, säger en ex-anställd. Men nu avslöjer HBL Peters gula sida! Peter Nygård ser ut som en av de kinesiska hjältarna i Marvels nya film. Peter Nygård i sina jetset-millionär-modekungadagar såg ut precis som Ronny Chieng med Akwafina, spelandes Jon-Jon i Marvel´s fantasifilm Tio ringar. Peter sku säkert ha betalt Awkwafinas tandläkarräkningar. Jag med! After Hours, Awkwafina Gets Naked And Watches ASMR Videos. But she has not leaked them as yet, aw shucks. (Autonomous Sensory Meridian Response (ASMR) is a pleasurable, tingling sensation usually felt in the brain, but can spread to the rest of the body. It frequently occurs when watching things such as demonstrations, foreign accents, explanations, naked Asian ladies, etc., and it´s a generally wonderful feeling. I´ve experienced ASMR all my life, but never knew it had a name until now, so hooray I guess!)
xxx/ellauri130.html on line 30:

3 kärpästä lehmänläjällä josta nousee haikuja

xxx/ellauri130.html on line 40: Vaivasivat siivekkäät Tai siis sen tomumaja Nousi kohti taivaita
xxx/ellauri130.html on line 149: Puolesta: Kaipa se kirkolliskokousten viimeinen sana edelleen on, että leipä ja viini ehtoollisella ihan oikeasti muuttuvat ihmisen lihaksi ja vereksi. Syömään! huutaa Jesse keittiöstä. Kiitos herra ruuasta! Kiva kuin maistui, sanoo kokki tiskin äärestä.
xxx/ellauri130.html on line 170: Credo quia absurdum is a Latin phrase that means "I believe because it is absurd", originally misattributed to Tertullian in his De Carne Christi. It is believed to be a paraphrasing of Tertullian's prorsus credibile est, quia ineptum est which means "It is completely credible because it is unsuitable", or certum est, quia impossibile which means "It is certain because it is impossible". These are consistent with the anti-Marcionite context. Early modern, Protestant and Enlightenment rhetoric against Catholicism and religion more broadly resulted in this phrase being changed to "I believe because it is absurd", displaced from its original anti-Marcionite to a personally religious context.
xxx/ellauri130.html on line 217: Apinat tekevät J:n kaltaisixeen.Aldous HuxleyMKILL!
xxx/ellauri130.html on line 253: Rukous on taikakalu sielun surullisuuteen ja arkamielisyyteen.St. VitusMKILL!
xxx/ellauri130.html on line 266: Entäs Turmiolan Tommi? Sillä nää uskonkymysyxet nousee tosiaan vasta kuopan reunalla. Uskonto ja kuolema on tietysti alun alkaen jo vanhat kamut. Eka töräys on referaatti Pascalin vedosta, eli et jumalan turvalle vedon lyönyt voi hävitä vain panoxen, voittokertoimella ääretön. Kiitos osanotosta mutta tämä arpa ei voita. On tässä kyllä eräitä ongelmia siltikin. Jos todennäköisyys on nolla, odotusarvo ei ole ääretön vaan nolla. Sitäpaizi mitä jos ravit voittaa Allahin razukko? Pitäis sijoittaa kaikille yhtä epätodennäköisille kontendereille jotka lupaa ikuista osinkoa, mistä ne eivät enää yhtään tykkääkään. Saattaa tulla näpeille joka iikalta. Ei hemmetti, ei tää kyllä pelitä.
xxx/ellauri130.html on line 280: Larin-Kyöstiltä on pitkä luritus, soiseli soiseli. Huiluni mustaxi muuttui. Ja mä huiluni housuihin kätkin. Ei jaxa.
xxx/ellauri130.html on line 288: Muurahaisenkin rukous yltää taivaaseen.Vanha viidakon sanalaskuMKILL!
xxx/ellauri130.html on line 301: Eläinten ei nähdä harrastavan järjettömiä ja usein puistattavia typeryyxiä, joita taikuuteen ja uskontoon sisältyy.Aldous HuxleyMKILL!
xxx/ellauri130.html on line 486: Kuka haluaisi kuolemattomuutta maan päällä?J-J. RousseauMKILL!
xxx/ellauri130.html on line 487: Syntyminen oli ensimmäinen moka.Rousseau, ConfessionsMKILL!0
xxx/ellauri130.html on line 488: En pidä lääkäreistä enkä papeista, ne ei anna kuolla rauhassa.J-J. RousseauMKILL!
xxx/ellauri130.html on line 513: Viisas mies käyttää elämänsä loppuajan korjataxeen tyhmyydet, ennakkoluulot ja väärät mielipiteet, joita hän elämänsä aikana on omaxunut.Pope-Swift: Thoughts on various subjectsMKILL!7 Elämä on laina eikä näytelahja.Publius SyrusMKILL!
xxx/ellauri130.html on line 564: Delphin-Antoine-Edmond Thiaudière, né le 17 mars 1837 à Gençay, où il est mort le 9 novembre 1930, est un homme de lettres français, à la fois poète, romancier, philosophe et « maximiste ». Issu d’une famille de médecins depuis quatre générations, Edmond Thiaudière, opte pour une carrière d’homme de lettres après s’être détourné de ses études de droit brillamment menées à Poitiers. Il s’essaie au roman, aux nouvelles, à la poésie, au théâtre, écrit des essais politiques et autres pamphlets, mais il se distingue surtout par son œuvre philosophique, parsemant sur quarante années une douzaine de recueils aux titres sibyllins, avec le sous-titre générique Notes d’un Pessimiste. Son premier recueil de pensées, La Proie du Néant, qu’il publie en 1886, contient en préambule une longue dédicace adressée à Léa et Mosès, ses deux chiens fidèles.
xxx/ellauri130.html on line 579: Myös Vilpittömän Nahkurin Runous-nettiradion kuudes sarja on juuri alkanut, ja tämän päivän jaksossa entinen runoilijapalkinnon saaja Carola Anna Tussua pohtii lähetysennusteen rukousmaista laatua: ‘There’s never been a time when you could just say anything’: Frank Skinner on free speech, his bullying shame – and knob [kyrvännuppi] jokes. This poetry-loving, religious knob has deep regrets about some of his comedy: either the standup comic has grown up, or he was never as laddish as his image suggested. Nearing death and last judgment, he is hoping to perform a “cleaner, cleverer” kind of act, one that would let him look straight at the crowd and – perhaps for the first time in his life – not see anybody squirming in their seat in discomfort. “It was a struggle,” the 65-year-old says with a grin, “because I realised that I seem to think in knob jokes. And I have done since I was about 13. In the West Midlands, that was how people communicated!”
xxx/ellauri130.html on line 583: “I don’t think there’s ever been a time when you could just say anything.” He recalls an early comedy show – this must have been in the late 80s – where the host apologised to the crowd after Skinner had performed some risque sexual material. “He said I’d never play at the venue again – and then he launched into a load of racist material and brought the house down. Everyone’s got their own standards and restraints. But I think it’s been good for me to keep questioning what I say. It’s made me think more positively about racist jokes and not so much about penises. My knob is not working anymore BTW, I'm 65. We’re both deeply ashamed. Can't lift our eye to the public.”
xxx/ellauri130.html on line 585: So the other day, he blacked up as [black footballer] Lee for a sketch, complete with a pineapple to represent his hair. Boy that went down in the colored audience! Skinner has been that funny for as long as he can remember as far as he can remember. He has a masters in English literature; he is a practising Roman catholic. What a laugh. Skinner once had a chat with Eddie Izzard about what they could share about their lives on stage. It was fine for Izzard to discuss wearing women’s clothes, but as for Skinner’s own religious beliefs about God's knob? God, no. Too shameful.
xxx/ellauri130.html on line 587: But recently that position has shifted a little. Last year he published A Comedian’s Prayer Book, which features him talking to the supreme being in his typically down-to-earth way (“I always liked thinking Jesus' knob hung out from women's clothes with sinners. It made me feel potentially understood”). “One of the things religion has suffered from is being spoken of in grave terms constantly. I seriously think it is a joke." Another boring thing about Skinner: he’s been a teetotaller since he reached his 60s. He got a kid at 55, who must now be, wait, 35? No, Buzz is just 10. I have only recently realized I'm not the main character here, but just an extra in a bigger scene. “Hitting kids … that’s another of those things that have stopped,” Evolution is what Skinner is all about – animals can change and they can grow, it just takes millions of years. When he made his jokes about racism and homophobia, he says, there was a slight backlash from the left. They hadn't stopped hitting lads, the sods. Frank Skinner’s 30 Years of Dirt is at the Assembly Roxy, Edinburgh, from 4 to 28 August. For more information and tickets go to frankskinnerlive.com.
xxx/ellauri130.html on line 595: When you have sex in a glow-in-the-dark condom, it’s like being in a lighthouse. It’s light, it’s dark. It’s light, it’s dark. It’s light, it’s dark.
xxx/ellauri130.html on line 675: K:a emme ole pystyneet täysin arkistamaan.Aldous HuxleyMKILL!
xxx/ellauri130.html on line 727: Riemulla käy kohti k:a, k:sta nousee elo taas.Lauri P-pääMKILL!
xxx/ellauri130.html on line 769: Nuorena katoliseen valtauskoon skeptisesti suhtautunut Claudel koki 18-vuotiaana äkillisen kääntymisen voimakkaan uskonnollisen kokemuksen seurauksena. Tämä maailmankuva säilyi hänellä loppuun asti, yhdistyen ympäröivissä kulttuuripiireissä vanhoillisen konservatiivisiin, jopa äärioikeistolaisiin poliittisiin mielipiteisiin. Toisen maailmansodan kontekstissa etenkin kysymykset Vichyn hallituksesta ja antisemitismistä nousivat keskeisiksi. Traditionalistisista näkemyksistään huolimatta Paul Claudel tuomitsi kirjoituksissaan yksiselitteisesti natsi-Saksan toiminnan.
xxx/ellauri134.html on line 105: My Curious Moon
xxx/ellauri134.html on line 130: Hizi toihan on existentialismia, tai vittu ihan sama talousliberalismia.
xxx/ellauri134.html on line 202: Goal: create a prosperous, successful family or community
xxx/ellauri134.html on line 258: Jill Alden Pylkkänen on kaxonen. On se ehkä pelle muttei sen kanssa auta pelleillä. Olkkari ja Mikko Alapuro on kaxosia, vaikkei keskenään. Molemmat on (oli) aika jäyhiä. Samma här sano kaxoset kun kummallakin oli plödät housussa.
xxx/ellauri134.html on line 285: Desire: to prove one’s worth through courageous acts
xxx/ellauri134.html on line 322: Lyön vetoa et Kimmo Koskenniemi on neizyt. Ja vittua, niin se ONKIN! Nyt alan tosissani uskoa tähän tuubaan. Tai en sittenkään, koska Fred Karlssonin merkki on Aquarius. Se ei kyllä nazaa alkuunkaan. Viallisempaa henkilöä saa eziä. Mut toisaalta, Nilkki Nilkkioja on jousimiehen ja kauriin välissä, eli mezästelee hoitoja sarvi pystyssä. Se kyllä istuu vaikka teillä seisoo. Taitaa päätyä tää erä ratkaisemattomaan.
xxx/ellauri134.html on line 360: Talent: outrageousness, radical freedom
xxx/ellauri134.html on line 395: Jousimies on siirrettävä tulimerkki. Se on konkistadorin alkukuva, ezien jatkuvasti uusia maailmoja, ei koskaan asettuen taloxi, ei koskaan rauhassa.
xxx/ellauri134.html on line 397: Pezku on tämmönen jousimies. Aina saaliin perässä. Perässäpä perässä. Pezkun perässä ihan hännimmäisenä kirmaa setä Samuli, kz. seuraava.
xxx/ellauri136.html on line 80:

Voilà my list of worthwhile reads. Initially, I thought about it as a list of books to read before you die, but it’s more like a list of books to read while you live. There’s lots of wisdom and useful knowledge in them. And obviously, there are plenty more which could (should) be added. Hope you enjoy them if you haven’t already :)
xxx/ellauri136.html on line 82: Lucia Toman´s credentials: Doctoral researcher in Literature. MA in Comparative Literature & Literary Analysis and Criticism, Goldsmiths, University of London · Graduated 2018. A voracious reader · Literature. Reads extensively and has published on Jungian psychology · Jungian Psychology. Avid reader, writer and doctoral student in literature · Literature. PhD researcher interested in Jungian psychoanalysis · Jungian Psychological Type. Knows French. Knows Slovak. Knows Czech. Bet her family is Bohemian (or Moravian perhaps).
xxx/ellauri136.html on line 117: Everyone is special. Each kid in the HP universe has unique skills. It’s a whole school of special snowflakes overlaying a traditional school dynamic. You get “sorted” into your house; you get a personalized wand, your broom is like a pet. You have owls to bring you messages, how cool is that? I want to be special too!
xxx/ellauri136.html on line 125: There is bigotry and racism, and I do not for one second believe that JK Rowling thought hard enough about the issue to make it the product of the “pure blood” crowd. I believe that for her it was all about making Harry and his friends “special.” They had obstacles to overcome, like Hermione with her non-magical parents and the Weasleys, who were generally despised for being not very serious (literally the red-headed step children of the wizarding world.” There were “squibs.” Name-calling and bullying in this school are as common as in the “normal world,” only often the bullying comes much closer to insulting one’s parents than it does in the outside world.
xxx/ellauri136.html on line 130: Joo jännästi on oikea ja vasen housunpuntti kääntyneet jenkeissä just nurinpäin. Ihan samoilla sanoilla saattoi suomalainen kommunisti haukkua herrasväkeä. Ainut ero on et jenkeissä rupusakki on fasisteja ja nazeja, Amerikan unelmaa turhaan elätteleviä laskutikkuja.
xxx/ellauri136.html on line 217: Noin joka kolmannessa tapauksessa lievää rikosta edelsi jonkinlainen hauska yhdessäolo joko ravintolassa tai asunnossa. Kaikissa hovioikeuksissa tuomituissa tapauksissa uhri on selvästi suusanallisesti ja muutoin ilmaissut, ettei hän halua seksiä tekijän kanssa. Ainoastaan yhdessä tapauksessa tuomioistuin totesi, että tekijä on mahdollisesti luullut uhrin olevan suostuvainen seksiin hotellihuoneeseen mentäessä, mutta tässäkin tapauksessa hänen on tullut ymmärtää uhrin käyttäytymisestä ennen yhdyntää, ettei tämä siihen ole suostunut. Pikkuhousuista pitely ja pimpsan peittely käsillä eivät välttämättä olleet viehättävää keimailua.
xxx/ellauri136.html on line 220: Pakottaminen sukupuoliyhteyteen jää rangaistusasteikossa törkeiden talousrikosten alle, mutta sijoittuu ennen omaisuusrikosten perusmuotoja kuten juoxukaljoja.
xxx/ellauri136.html on line 241: Eri mieltä olleen jäsenen mukaan sekä vastaajan että asianomistajan kertomuksista ilmeni yhtenevästi, että asianomistaja oli asunnossa useaan otteeseen kieltäytynyt seksistä sekä sanallisesti että estämällä vastaajaa riisumasta villahousujaan. Eri mieltä ollut jäsen oli typerän tytön kannalla, että henkilöllä on milloin tahansa oikeus kieltäytyä sukupuoliyhteydestä etukäteen annetusta lupauksesta riippumatta. Ei vittu lupaus on lupaus hemmetti! Lupasit olla messissä niin myötä kuin vastaantyönnällyxissä!
xxx/ellauri136.html on line 247: Rajanvedossa raiskauksen ja sukupuoliyhteyteen pakottamisen välillä hovioikeus ei pitänyt kiinni pitämistä ja uhrin jalkojen avaamista väkivaltana. Vastaaja oli sukupuoliyhteyteen päästäkseen käyttänyt sallittuja rakkauden keinoja ainakin puristamalla asianomistajaa ranteista, painamalla tätä voimakkaasti lantiosta ja riisumalla asianomistajalta housut. Vastaaja oli lisäksi levittänyt asianomistajan jalkoja. Kaikki aivan välttämättömiä toimia. Ei sitä muuten sinne saa.
xxx/ellauri136.html on line 249: Toisessa tapauksessa sekä käräjäoikeus että hovioikeus katsoivat, että kiinni pitämistä ja poistumisen estämistä tilanteessa, jossa vastaaja oli työntänyt kätensä asianomistajan housuihin ja sormen asianomistajan emättimeen, ei voitu pitää kuin vähäisenä väkivaltana.
xxx/ellauri136.html on line 252: Hovioikeus oli pakotettu tuomizemaan tekijän raiskauksesta sukupuoliyhteyteen pakottamisen sijasta tapauksessa, jossa tekijä oli käynyt yllättäen asianomistajan kimppuun takaapäin ja pitänyt asianomistajaa vatsallaan teon aikana. Hovioikeus totesi ottaen huomioon väkivallan käytön ja raiskauksen suorittamisen sekä emätin- että anaaliyhdyntänä, ettei tekoa voitu valitettavasti kerrotuissa olosuhteissa kokonaisuutena arvostellen pitää lieventävien asianhaarojen vallitessa tehtynä. Myöskään katuun kaatamista sekä kasvojen ja vartalon painamista maahan ei pidetty vähäisenä väkivaltana ja vastaajan katsottiin syyllistyneen raiskaukseen. Päällä makaamista, pikkuhousujen repimistä, käsistä kiinnipitämistä ja rintakehän päällä istumista ei tällä kertaa voitu sivuuttaa vähäisenä väkivaltana.
xxx/ellauri136.html on line 256: Käräjäoikeus ja hovioikeus katsoivat tekijän syyllistyneen raiskaukseen, kun tämä oli väkisin vienyt uhrin makuuhuoneeseen, työntänyt tämän sängylle selälleen, mennyt uhrin päälle siten, ettei tämä ollut päässyt liikkumaan, suudellut väkisin ja repinyt päällys- ja pikkuhousut pois ja työntänyt uhrin kielloista huolimatta useita kertoja monta sormea emättimeen aiheuttaen kipua sekä ottanut uhria käsistä kiinni ja levittänyt jaloillaan uhrin jalkoja siten, että tekijä oli päässyt vihdoin työntämään siittimen uhrin emättimeen ja tekemään jokusen yhdyntäliikkeen, kunnes uhri oli saanut tekijän potkaistua päältään lattialle. Tekijä tuomittiin yhden vuoden kuuden kuukauden ehdolliseen kankeusrangaistukseen. Bugger it. Vaikkei runkkuakaan lentänyt.
xxx/ellauri136.html on line 419: Mekanismi yhteiskunnan hallitsemiseksi maassa. Hallinnon rooli yhteiskunnassa. Taloustiede ja johtaminen
xxx/ellauri136.html on line 536: And we perfect, most dangerously, our children. Those perfect little babies in our hand, we say, "Look at her, she's perfect. My job is just to keep her perfect -- make sure she makes the tennis team by fifth grade and Yale by seventh."
xxx/ellauri136.html on line 563: Jare Tiihonen ei ehdi riisua t-housuja ennen kuin seuraava kohtaus iskee. Hetkeä myöhemmin hän tarkastelee t-paitaa miestenhuoneen peilistä: onneksi ennen tilaisuutta pakasta vedetty T-paita on säilynyt puhtaana kakasta. Samaa ei voi sanoa T-housuista. Jare meditoi:
xxx/ellauri136.html on line 565: Keskityn meditatiivisiin harjoitteisiin eli yin-joogaan, koska siitä on itselleni enemmän iloa. Nautin t-housuissa lattialle ruikauttamisesta. Olen kyllä vanhasta tottumuksesta jatkanut myös pöntöllä ähkimistä, vaikka siitä on tullut pakkopullaa. T-housut ovat ajoittain todella rikki. Ponnistuxen jättäminen kesken ei silti ole vaihtoehto. Silloin pettäisin paizi fanit, myös itseni”,
xxx/ellauri136.html on line 573: Vaikka ihminen olisi kuinka väsynyt ja t-housut rikki, paisunut ego pystyy tarjoamaan sitä tulivoimaa, mitä tarvitaan, että asiat ylipäätään etenevät pöntöllä ja lattialle.
xxx/ellauri136.html on line 575: Kotisohvallaan kyykistävä Tiihonen sanoo, että motivoivasta puhumisesta ei ole muodostumassa hänelle uutta uraa. Uskokoon ken haluaa. Kun Tiihosen puhujakeikoista, uudesta urasta ja niistä saatavista jättimäisistä palkkioista spekuloitiin hiljattain iltapäivälehdissä, hän perui vireillä olleet kakat. Hän päätti kuitenkin lähteä Puhdistamon kasvoiksi, koska näki siinä paikan valkaista t-housuja.
xxx/ellauri136.html on line 636: Lähteen paljastuttua Noora eristetään kotiinsa viikoiksi ennen teloitusta. Eräänä päivänä hän saa vieraakseen sotilaskomentaja Taron (nimestä päätellen kai japsu), joka on aiemminkin käynyt vierailuilla tiemestarin talossa ja yrittänyt saada perhettä kiinni vesirikoksesta. Taro tarjoaa Nooralle mahdollisuutta jäädä henkiin sillä ehdolla, että he tekisivät Senjan kanssa töitä armeijalle. Noora kieltäytyy: ”Olin yksin, ja sanoin ainoan asian, jonka saatoin sanoa. ’Mikään ei saa minua ottamaan tarjoustanne vastaan’, ei edes salamiakki.” Noora luopuu mieluummin Fazerin salmiakista kuin toimii arvojensa vastaisesti, ja tässä hän vertautuu henkilöhahmona jälleen marttyyriin. Nooran ja Taron erottaa toisistaan kuin ruozalaisen sotilaan ja upseerin saunassa vain kepillä. He käyvät vierailun päätteeksi filosofisen keskustelun elämän tarkoituksesta. Molemmat uskovat, ettei kuoleman jälkeen ole luvassa pelastusta tai palkkiota siitä, miten on elämänsä elänyt, mutta Noora sanoo: ”Uskon, että vaikeita valintoja on tehtävä jokaisena päivänä, siitä huolimatta, että hyvin tietää, ettei mitään palkkiota ole. Koska jos ei ole mitään muuta kuin tämä, se on ainoa tapa jättää elämästään jälki, jolla on jotain merkitystä.” Taro sen sijaan toteaa: ”jos mitään muuta ei ole kuin tämä, voin yhtä hyvin nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää.” Toisin kuin egoistiseksi hedonistiksi osoittautuva Taro, stooalainen Noora pysyy uskollisena isin arvoille ja sille, minkä kokee oikeaksi, vaikka ei edes odota palkkiota. Omalla tavallaan palkkio hänelle lienee kuitenkin se, että hän tietää jättäneensä elämästään jäljen, ”jolla on jotain merkitystä”. Vittu noita iänikuisia omia etujaan ajavia merkityxiä. Vitun palkkoita. Vitun jälkiä. Veteen piirrettyjä viivoja. Tieraatoja.
xxx/ellauri137.html on line 65: Vanhaa sukupuolijärjestystä haikailevien intellektuaalisena tähtenä voi pitää kuusikymppistä kanadalaista kliinistä psykologia Jordan Petersonia. Hän nousi suosioon ladattuaan Youtubeen pitkiä luentovideoitaan, joissa hän puhuu muun muassa eksistentialismista, Raamatusta, identiteettipolitiikasta ja ”marxilaisista valheista”.
xxx/ellauri137.html on line 84: ”MARKUS PYSTYY puhelimessakin sanomaan äänestä, oonko mä juonut edellisenä iltana alkoholia”, pornokuvataiteilija Katariina Souri sanoo helsinkiläiskahvilassa. ”Mä olen dopamiinivetoinen tyyppi. Lähtee dopamiinit nopeasti nousuun. Se pystyy analysoimaan mun aivokemiaani puhelun aikana. Miten puhun, miten nopeasti, miltä mun ääneni kuulostaa. ’Aa, sä oot varmaan eilen juonut alkoholia.’ Mä olen että no helvetti, hik niin oon! Miten shä voit aavishtaa shen?
xxx/ellauri137.html on line 146: Leo N. Tolstoi (1828-1910), kirjailija, sosiaalireformisti ja moralisti, tunnetaan tällä haavaa lähinnä romaaneista (tai leffoista) Vainaa i Mir ja Anna Karenina. Lisäxi se kynäili kaikenlaisia pamfletteja ja muutamia lisäromskuja, esim joku Ylösnousemus. Se hurahti jeesusteluun aika pahasti lähestyessään viittäkymmentä, mistä jäljempänä enemmän.
xxx/ellauri137.html on line 196: At its presentation at the 1869 Salon, this enigmatic group portrait was overwhelmingly misunderstood despite the obvious reference to Majas at the Balcony of Francisco Goya. "Close the shutters!" was the sarcastic reaction of the caricaturist Cham while another critic attacked "this gross art" and Manet who "lowered himself to the point of being in competition with the painters of the building trade".
xxx/ellauri137.html on line 204: Majas on a Balcony 1800-1810 is one of the many genre paintings by Goya portraying scenes from contemporary life. The physical setting is an azotea or balcony, a characteristic appendage of Spanish houses and an integral part of social life and character in the towns and cities of Goya's country. The features and props of the setting are confined to an iron railing with vertical grills, a very austere structure (compared to the rich elaborate grill-work of which we are accustomed to think as flourishing in Spain, or at least in New Orleans), which alludes to the socio-economic character of the house; the edge of the floor; some chairs - rather inelegant - one of which has cheap wicker matting; and in the background, a bare wall, a only proof of whose presence is a shadow to the extreme right suggesting a material surface.
xxx/ellauri137.html on line 217: Ô toi, tous mes plaisirs! ô toi, tous mes devoirs!
xxx/ellauri137.html on line 225: Nous avons dit souvent d'impérissables choses
xxx/ellauri137.html on line 286: Ylösnouseeko ne luotaamattomista kuiluista
xxx/ellauri137.html on line 297: Can'st thou remember those luscious caresses,
xxx/ellauri137.html on line 302: And those roseate nights with their vaporous wings,
xxx/ellauri137.html on line 322: In thy langorous heart and thy body so pure?
xxx/ellauri137.html on line 355: I drank thy breath, o sweet, o poisonous!
xxx/ellauri137.html on line 361: could others yield the languorous charm I cherished,
xxx/ellauri137.html on line 440: How can I seek your languorous charm save in its
xxx/ellauri137.html on line 507: How glorious the sunset on warm summer nights!
xxx/ellauri137.html on line 511: How glorious the sunset on warm summer nights!
xxx/ellauri137.html on line 515: I drank your breath in deep, O sweet, O poisonous!
xxx/ellauri137.html on line 562: Your languorous beauties, certainly they last
xxx/ellauri137.html on line 632: This is a satiric, politically incorrect romp through modern culture, having fun with Hollywood excesses, Da Vinci Code unrealities, spiritual and political pretentiousness, gender revisionism, and a host of contemporary inanities.
xxx/ellauri137.html on line 641: If you're buying this trash for a class then you're a sucker, turn back now! Hopefully Edward isn't still teaching his own tasteless fan fiction in a college setting. It's a misunderstood teenager's journey through satire complete with crude, unoriginal and stereotypical takes on characters from the lens of a self insert hero amounting to little more than finger pointing. You'll be offended, sure, but with little substance left to interpret besides the authors very obvious discomfort with himself and others unlike him. (Make some new friends, Edward.) Beyond being ridiculous as a required reading piece for a class, actually paying for this garbage is insulting, and of course it is an absolute drag to slog through. Nobody's going to publish this except on demand printing obviously and that's why you're buying it from Amazon!!!
xxx/ellauri137.html on line 727: Tuo on sinulle hyvä pituus, kommentoi Shag liian lyhyttä apulaisen univormuani. Harmaiden pikkuhousujeni lahkeesta pilkotti side. Kun Shag lopulta työntyi minuun, hän pääsi vain puoleenväliin asti. Sisälläni ei ollut yhtään tyhjää tilaa. Jokaisen työnnön mukana tunsin venyväni. Kuinka kauan vielä? Tuo ei ollut enää hauskaa. Shag teki viidennen ja viimeisen pitkän ja voimallisen työnnön ja huolehti sitten kondomista. Luulin etteivät miehet pysty näin nopeasti uudestaan, mutta ojensin kättäni alemmaxi ja löysin päinvastaisen todisteen.
xxx/ellauri137.html on line 803: Rei Shimura luulee olevansa parempi kuin Rie Miyazawa. Tietyssä mielessä Miyazawa Rie on vanha uutinen. Hän ei tietenkään ole sellainen mediarakas, joka hän kerran oli. Mutta hän on selviytyjä, josta on kehittynyt lahjakas näyttelijä, ja hänen tarinansa on mielenkiintoinen, toisin kuin Rei Shimuran. Rie aloitti uransa lapsimallina nähdessään laajan näkyvyyden Mitsui Rehousen alkuperäisenä kasvona ja teki näyttelijädebyyttinsä vuoden 1988 elokuvassa Seven Day´s War , josta hän voitti Japan Academy Award -palkinnon Vuoden tulokkaaksi 16-vuotiaana. Hänen lyhytaikainen musiikkiuransa alkoi singlellä "Dream Rush" vuonna 1989, ja seuraavana vuonna hän esiintyi arvostetulla Kōhaku Uta Gassen -televisioerikoistapahtumalla.
xxx/ellauri137.html on line 805: Miyazawa nousi nopeasti tunnetuksi yhdeksi varhaisen Heisei -kauden tärkeimmistä idoleista , mikä herätti kiistaa vuoden 1991 alastonvalokuvauskirjastaan Santa Fe , jota julkaistiin 1,5 miljoonaa kappaletta. Hänen henkilökohtaisia kamppailujaan tutkittiin edelleen, mukaan lukien korkean profiilin kihlasu sumopainija Takanohanaan , itsemurhayritys ja taistelu anorexia nervosaa vastaan . Vuoteen 1996 mennessä hän jäi tauolle ja asettui hetkeksi uudelleen San Diegoon.
xxx/ellauri138.html on line 74: Rohn became a college dropout after just one year and started his professional life by working as an evil human resource manager for department store Sears. Around this time, a friend invited him to a lecture given by famous entrepreneur John Earl Shoaff. In 1955, Rohn joined Shoaff's direct selling business AbundaVita as a distributor.
xxx/ellauri138.html on line 78: After Nutri-Bio went out of business thanx to Jim in the early 1960s, Rohn was invited to speak at a meeting of his Rotary Club. He accepted and, soon, others began asking him to speak at various luncheons and other events. In 1963 at the Beverly Hills Hotel, he gave his first bullhshit seminar. He then began presenting seminars all over the country, telling his story and teaching his personal development and business philosophy.
xxx/ellauri138.html on line 138: "Nups. Torttua. Mucca. Vilpittömyys on pahempaa kuin epäaitous, viattomuus on pahempaa kuin turmelus. Sen alle on kätketty ahneus. He
xxx/ellauri138.html on line 162: siltä töitä? Tohon vaan selälleen ovaalin officen pöydän päälle ja housut heti alas. Tiedätkö mitä Nixon olisi sanonut? Harry Truman ja jopa Eisenhower olisi sanonut ruman sanan niinkuin se on. Toista maailmasotaa johtanut kenraali tiesi kyllä miten olla olematta kiltti. He olisivat sanoneet hänelle jälkeenpäin että paitsi etteivät he ottaisi häntä hommiin, niin kukaan muukaan ei hänelle töitä antais
xxx/ellauri138.html on line 198: Tuhon vuosisata (20. siis) joka kiertelee ja tuhoaa jutkurottia enemmän kuin mikään aiempi - miljoonat ja taas miljoonat tavalliset koukkunokat joutuvat kärsimään menetyksen toisensa perästä, julmuuden toisensa perästä, pahuuden toisensa perästä. Enemmän kuin puoli maailmaa joutui alistumaan patologiselle sadismille (ml kommunismille) yhteiskuntakäsitteenä, julman verovainon pelko säätelee ja kahlehtii kokonaisia yrittäjäyhteisöjä, yrittäjäyksilön elämän alennustila organisoidaan ja viedaan läpitte historiassa aikaisemmin tuntemattomassa mittakaavassa, vasemmiston aaterikolliset hajottavat ja orjuuttavat kansakuntia ja riistävät niltä kaiken kaiken, väestö demoralisoituu niin että se aamuisin sängystä noustessaan on kuin Babbitt: ei tunne pienintäkään halua kohdata uutta päivää, valkoinen nymfetti olikin vaan unta ja tytär käyttää väärää pahanhajuista hammastahnaa, kaikki tämän vuosisadan kammottavat koetinkivet!
xxx/ellauri138.html on line 215: Wylie's final novel, The End of the Dream, was published posthumously in 1972 and foresees a dark future where America slides into ecological catastrophe.
xxx/ellauri138.html on line 245: Filoktetes oli Akilleen kantakaveri, pahantuulinen pahanhajuinen jousimies jonka jalka oli turvonnut ja pirun kipeä kun kärmes oli purrut sitä siihen. Seija ja Krista molemmat inhoavat kärmeitä, kuinka ne kiemurtavat ja nostaa päätänsä, lipoen 2-haaraisella kielellä. Eine kyllä ole limaisia, ennenkuin ne tulee ulos kolosta. Ilmaisia kyllä.
xxx/ellauri138.html on line 253: Kun Herakles oli lähellä kuolemaansa, hän toivoi tulevansa poltetuksi hautajaisroviolla vielä ollessaan elossa. Kukaan muu kuin Filoktetes ei suostunut sytyttämään roviota. Kiitokseksi tästä palveluksesta Herakles antoi Filokteteelle jousensa. Myöhemmin Filoktetes lähti kreikkalaisten joukoissa Troijan sotaan, mutta käärme puri häntä jalkaan pyhäkköalueella Khrysen saarella lähellä Lemnosta. Purema aiheutti hänelle jatkuvaa kipua sekä tuotti kauheaa hajua.
xxx/ellauri138.html on line 257: Vitun tarkoitus. Miten ne jaxavat. Nyttemmin annettas äkäselle jousivanhuxelle eutanasiaa. Vietäs piikille kuin Sammeli. Siinä sitä lääketieteen etikkaa.
xxx/ellauri138.html on line 280: When I was diagnosed with multiple sclerosis, Philip came to the hospital and I called him a brave soldier. He sat on a plastic chair beside my bed and told more of his doctor and nurse jokes. I laughed despite myself. When the doctors came on their rounds after his first visit, I commanded a new respect. Word had spread and specialists who had previously answered my questions with no more than a dismissive wave of their hand were suddenly very attentive.
xxx/ellauri138.html on line 295: All and any religious overtones were strictly forbidden. There were no speeches, only readings of excerpts he'd selected from his books ahead of time, and a violin recital by a friend's daughter. He knew no one – no matter how well they really knew him and the people there at his graveside were his closest friends – could say it better than he could say it himself. Ingenting går opp mot kålpirog om hösten - som jag själv har lagat.
xxx/ellauri138.html on line 297: When Philip and I were in the country together he religiously tuned into Susan Kennedy's Big Band Hall of Fame on WMNR each Saturday night before dinner. He loved to sing along to Frank Sinatra and the Andrews Sisters and often quizzed me about the tracks. Sometimes we danced. One year he gave me a portable radio for my birthday so I'd be able to listen to Susan at home when we weren't together.
xxx/ellauri138.html on line 302: One day Philip handed me the manuscript of Notes for My Biographer. 'Take it,' he said, holding out the stack of pages held together by a large rubber band.'I want you to read it.' The book was a rebuttal to Claire Bloom's Leaving a Doll's House, Philip's ex-wife's account of their marriage, which was published in 1996. Many of the stories he'd already told me. He'd talked a lot to me about both Claire and his first wife, Margaret Martinson.
xxx/ellauri138.html on line 303: So none of it was new, but all of it was upsetting. Philip's manuscript was the saddest thing I'd ever read. I read three or four different drafts and most of my feedback encouraged him to write the good with the bad. 'No one will believe you if you don't admit at one point you loved her. Be the gracious one.'
xxx/ellauri138.html on line 305: Philip wanted the book published. But no one would touch it for fear of the lawsuit Bloom might bring against them. At one point we discussed the idea of Philip offering to pay any damages arising from any legal case brought by Claire. More than anything, Philip wanted to put the record straight. I wanted for him to be able to put the record straight. I knew how forcefully he'd been struck and blindsided by Leaving a Doll's House. After its publication, Philip told me New York magazine published a photo of him on its front cover with the word 'MISOGYNIST' written across it. Philip went into hiding.
xxx/ellauri138.html on line 337: Pepun kirjassa kuuluisilla kuusikymppisillä keskivartalolihavilla konservatiivisillä jutkumiehillä on aivan uskomaton viuhka, nubiilit naiset pörräävät niiden ympärillä kuin kärpäset. Arthur Sussman on hillottava oikeistopaskiainen esimerkixi, ja pomminvarmasti myös jutku. Bob Reich ja Bob Rubin on nekin todnäk jutkuja, jotka riitelevät USA:n talousylijäämästä, kenen taskuun olis setelitukot työnnettävä. Todnäk jutkujen.
xxx/ellauri138.html on line 342: Saksalainen kritiikki on viime ponnistuksiinsa asti pysytellyt filosofian maaperällä. Vaikka se on ollutkin kaukana yleisfilosofisten edellytysten tutkimisesta, sen kaikki kysymykset ovat nousseet tietyn filosofisen järjestelmän, Hegelin järjestelmän, maaperästä. Niinpä ei ainoastaan sen vastauksiin, vaan jo itse kysymyksenasetteluun on sisältynyt mystifikaatiota. Tämä riippuvuus Hegelistä on syynä siihen, ettei kukaan näistä uudemmista kriitikoista ole yrittänytkään arvostella Hegelin järjestelmää kokonaisuudessaan, niin kovasti kuin jokainen heistä onkin väittänyt etääntyneensä Hegelistä. Heidän polemiikkinsa Hegeliä ja toisiaan vastaan rajoittuu siihen, että kukin sieppaa jonkin yhden puolen Hegelin järjestelmästä ja kääntää sen niin koko järjestelmää kuin myös muiden siitä ottamia puolia vastaan. Aluksi otettiin Hegelin kategoriat, kuten »substanssi» ja »itsetajunta» puhtaassa, väärentämättömässä muodossa, myöhemmin nämä kategoriat profanoitiin maallisemmilla nimityksillä, kuten »laji», »ainoa», »ihminen» jne.
xxx/ellauri138.html on line 354: Aivan päinvastoin kuin saksalaisessa filosofiassa, jossa laskeudutaan taivaasta maahan, me nousemme maasta taivaaseen, me emme ts. lähde siitä, mitä ihmiset puhuvat, luulevat, kuvittelevat, emmekä myöskään puhutuista, ajatelluista, luulluista, kuvitelluista ihmisistä tullaksemme sitä kautta fyysisiin ihmisiin — me lähdemme todella toimivista ihmisistä ja heidän todellisen elämisensä prosessista ja osoitamme myös tämän elämisprosessin ideologisten heijastumien ja kaikujen kehityksen. Ihmisen aivoissa syntyvät utukuvatkin ovat heidän aineellisen, kokeellisesti todettavan ja aineellisista edellytyksistä riippuvaisen elämisprosessinsa väistämättömiä härmistymiä, sublimaatioita. Moraali, uskonto, metafysiikka ja muut ideologian lajit sekä niitä vastaavat tajunnan muodot kadottavat näin ollen näennäisen itsenäisyytensä. Niillä ei ole mitään historiaa, niillä ei ole mitään kehitystä, vaan aineellista tuotantoaan ja aineellista kanssakäymistään kehittävät ihmiset muuttavat tämän todellisuutensa mukana myös ajatteluaan ja ajattelunsa tuotteita. Tajunta ei määrää elämää, vaan elämä määrää tajunnan. Ensimmäisessä tarkastelutavassa lähdetään tajunnasta, ikään kuin se olisi elävä yksilö; jälkimmäisessä, todellista elämää vastaavassa tarkastelutavassa, lähdetään todellisesta elävästä yksilöstä ja tarkastellaan tajuntaa ainoastaan hänen tajuntanaan.
xxx/ellauri139.html on line 58: Aurinko nousee, aurinko laskee,
xxx/ellauri139.html on line 59: kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas.
xxx/ellauri139.html on line 168: Kuullostaa tämän perusteella aika kuikelolta. Tollanen pensasmustikka taas kerran. Sartre teki siitä pilaa. Sen "base materialism" idea oli ihan hanurista, vitun bergsonismia. Parempi idis oli sen the cursed share, eli se että kapitalistinen kasaantumistalous tuottaa yxille ylijäämää, josta ne hankkiutuu eroon joko tuhlaamalla älyttömästi tai alottamalla sotia.
xxx/ellauri139.html on line 199: Ippolit is a 17-year-old boy who is dying of tuberculosis. An ardent nihilist, he yearns to be taken seriously and attempts to dramatically leave the world. He delivers rambling, self-absorbed, nihilistic speech entitled “A Necessary Explanation” to Myshkin, Nastasya, and Rogozhin, and many others at a party at Lebedev’s dacha. After this, he attempts to commit suicide by shooting himself with the gun he’s had since he was a child. This entire plan backfires, as everyone grows bored with his speech, and when it comes time to kill himself he fails to do so because there is no cap in the gun. After this incident, Ippolit’s illness shows progress and he eventually dies.
xxx/ellauri139.html on line 225: (5) Ippolit is furious at the people he sees around him, each living life and having a lot of life to live. How could they be complaining about anything? If only he could have the rest of his life in front of him, then he'd really show everyone.
xxx/ellauri139.html on line 264: "(Ruhtinaan,— Г. Ф.) tärkein sosiaalinen vakaumus on, että talousoppi yxityisomaisuuden haitallisuudesta on tyhmyys. Ja että kaikki, päin vastoin, perustuu yxityistämiseen. kirjoittaa Dostojevski luonnoksissaan romaania varten («Из архива Ф.М. Достоевского. Идиот. Неизданные материалы», М.— Л. 1931, s. 108). Vallankumoukselliset demokraatit osoittivat että yhteiskunnan pelastaa vain yhteisomistus, ei filantroopit, vaan kansanjoukkojen vallankumouksellinen taistelu. Dostojevskin paska sensijaan kuzuu apinan uudelleenkasvatukseen uskonnollisten ja kristillisten ideaalien hengessä. Hän pyllistää vallankumouksen tielle ja taistelukeinoille. Hän on paha vanha konservipurkki. No sixhä sitä jenkit juuri peukuttavat!
xxx/ellauri139.html on line 274: Dostojevski pärmänttää, että sosialismi on roomalaiskatolisuuden kaukaisempi jälki-ilmiö, ne ovat samaa uskotonten väkivaltaa. Luokkataistelun ja vallankumouksen sijaan kirjailija asettaa Myshkinin suulla "hallitsevan luokan itsensä kehittämisen", taantumuksellisimman slavofiilisen utopian suostumuxellisesta anaaliyhdynnästä Itsevaltiaan ja kansan, sortajan sorrettujen ja välillä. Dostojevski väittää, että tähän onneen vie, ei vallankumous, ei sosialismi, vaan ortodoksisen kirkon ideaalien levittäminen.
xxx/ellauri139.html on line 329: ‘The Eve of St. Agnes’ begins with the setting, the eve of the Feast of St. Agnes, January 20th (the Feast is celebrated on the 21st). It is horribly cold outside. A Beadsman, a professional man of prayer, is freezing in his church. He briefly hears music from the house that the church abuts. They are preparing a celebration and the guests all arrive in a burst of expensive clothing and plumage.
xxx/ellauri139.html on line 333: Farther away from the castle a man, Porphyro, who loves Madeline more than anything, is making his way to the house. He enters, unseen. If anyone finds him he knows that he will be killed. Madeline’s family hates him and holds his lineage against him. While sneaking through the house he comes upon Angela, one of the servants. He begs her to bring him to Madeline’s chamber so that he might show himself to her that night and solidify himself as her true love. After much complaining, she agrees and hides him until it is time.
xxx/ellauri139.html on line 337: After much convincing Madeline realizes her mistake. Porphyro declares that the two should run away together, since now she knows he is her true love, and escape to a home he has prepared on the “southern moors.” They need to go now while the house is asleep so that her family does not murder him.
xxx/ellauri139.html on line 339: The two are able to make out outside the home without arousing suspicion and ‘The Eve of St. Agnes’ concludes with two characters, Angela, and the Beadsman, dying; their death acting as a symbol of a new generation that is now the focus of the world. This is one of Keaz' most loved poeams, with a wonderful happy ending (except for Angela and Beadsman).
xxx/ellauri139.html on line 354: His rosary, and while his frosted breath, Kun se laskee rukousnauhan helmiä,
xxx/ellauri139.html on line 355: Like pious incense from a censer old, Sen henki nousee huuruna sen poskesta
xxx/ellauri139.html on line 387: Were glowing to receive a thousand guests: Veistettyjen enkeleiden kanssa musan kuunteluun,
xxx/ellauri139.html on line 395: Numerous as shadows haunting fairily Kokonainen muisteloiden torvisoittokunta
xxx/ellauri139.html on line 420: Came many a tiptoe, amorous cavalier, Ja 1/2-veteisellä maalin ohi tökkivät,
xxx/ellauri139.html on line 427: Anxious her lips, her breathing quick and short: Se tanssi ympäriinsä silmät suizirenkaina,
xxx/ellauri139.html on line 443: But for one moment in the tedious hours, Eze vois nähdä ja kenties kokeillakkin salaa,
xxx/ellauri139.html on line 450: Will storm his heart, Love’s fev’rous citadel: Sitä kauhistuttaa miekat ja piikkimatto
xxx/ellauri139.html on line 472: “He cursed thee and thine, both house and land: Se kiros sun koko suvun, talon, sutkin, rääppä!
xxx/ellauri139.html on line 489: “When they St. Agnes’ wool are weaving piously.” Kuin Aunen sisaret, sillonkun ne kutevat.
xxx/ellauri139.html on line 506: Who keepeth clos’d a wond’rous riddle-book, Jollon vanha vizikirja auki isokainalossa,
xxx/ellauri139.html on line 515: Flushing his brow, and in his pained heart Punastuu sen naama, on jäykkä housumakkara,
xxx/ellauri139.html on line 518: “A cruel man and impious thou art: Julma mies ja hävytön! etkö olla saata
xxx/ellauri139.html on line 540: “Were never miss’d.”—Thus plaining, doth she bring Rukous sun pään menoxi! Tän kuultuaan
xxx/ellauri139.html on line 555: Since Merlin paid his Demon all the monstrous debt. Niinkö Merlin maxan demonille hirmuvelan."
xxx/ellauri139.html on line 584: With silver taper’s light, and pious care, Auttaa vanhuxen raput alas,
xxx/ellauri139.html on line 608: And in the midst, ’mong thousand heraldries, Ja kaiken keskellä, ympärillä vaakunoita
xxx/ellauri139.html on line 610: A shielded scutcheon blush’d with blood of queens and kings. Housukilpi jossa jotain punaista.
xxx/ellauri139.html on line 624: Anon his heart revives: her vespers done, Kyllä sykkii sydän Porfyrolla housussa,
xxx/ellauri139.html on line 625: Of all its wreathed pearls her hair she frees; Kun Madeline päästää tukan irti, nousussa
xxx/ellauri139.html on line 627: Loosens her fragrant boddice; by degrees Korut ja päästää narzan pikkuhoususta.
xxx/ellauri139.html on line 649: To wake into a slumberous tenderness; Kuunteli hengitystä, koski olkapäitä.
xxx/ellauri139.html on line 659: A table, and, half anguish’d, threw thereon Housuista, siihen jää hupparikin harmaa.
xxx/ellauri139.html on line 662: The boisterous, midnight, festive clarion, Anssin ja Pasin räppi taas voi juma,
xxx/ellauri139.html on line 681: Of wreathed silver: sumptuous they stand Laittaa mukeihin ja kuppeihin nää herkut
xxx/ellauri139.html on line 694: The lustrous salvers in the moonlight gleam; Vaik Porfyyri koittaa käyttää papua,
xxx/ellauri139.html on line 702: Tumultuous,—and, in chords that tenderest be, Kun se havahtuu, yhä vailla orkkua,
xxx/ellauri139.html on line 719: Who knelt, with joined hands and piteous eye, Ei tohdi liikkua, saati pyytää sexiä.
xxx/ellauri139.html on line 734: At these voluptuous accents, he arose, Nousi pystyyn jäykkänä kuin kuvapazas,
xxx/ellauri139.html on line 781: In all the house was heard no human sound. Hipsii alas rappuja kuin hiirulaiset,
xxx/ellauri139.html on line 793: But his sagacious eye an inmate owns: Mut tuttu tyttö, ei tarvi vääntää sorvia.
xxx/ellauri139.html on line 806: The Beadsman, after thousand aves told, Ja tuillaeläjä oli sekin kupsahtanut
xxx/ellauri139.html on line 816: Prof. Stefan Hawlin, Department of English, Chandos Building, University of Buckingham, selittää ton Merlin kohdan Keazin runossa. Perhaps a reference to Spenser's Faerie Queene, Book III, Canto III.7-11? Demoni ois se Lady in the Lake, ja Merlinin velka ois pussillinen siimahäntiä? Tai size on Maloryn Morte d'Arthurista, josta Keazilla oli oma kopio. Oisko se demoni ehkä Merlinin oma iskä, joka oli incubus? Sitä Stefu ehdottaa: Merlin oli paholaisen poika, jonka paholainen siitti kieron kautta, mutta äiti ja Blaise risti Merlinin heti kehdossa, ja vihtahousun juoni oli pilalla. No missä mielessä sit Merlin maxo kehnon velan takaisin? No auttamalla Utherin Igrainen pukille, josta siittyi anti-anti-kristus Artturi. Aika komplisoitua. Spenserin Keijukuningatar on vähän liian pitkä tähän, 36K jaetta ja 4000 värssyä.
xxx/ellauri139.html on line 831: Tästä etiäppäin ei tää kuulosta ollenkaan 19-vuotiaan tubipotilaan textiltä vaan just tollasen pushing fifty äijän Dickensmäiseltä patataantumuxelliselta saarnalta. Et henkkoht hyväntekeväisyys on ihmisarvoista vaikka antaisi rivissä seisoville pakkotyövangeille vaan 20 kopeekkaa per lärvä, jakais rukouskirjoja ja vikittelis vielä toisten lapsia. Hän luki jotain kasvoistani. Perinteinen narsistinen lausahdus.
xxx/ellauri139.html on line 856: Cet article ou cette section provient essentiellement de Pierre Larousse, Grand Dictionnaire universel du XIXe siècle, ou de la recopie de cette source, en partie ou en totalité. Cette source est dans le domaine public, mais elle peut être trop ancienne ou peu objective.
xxx/ellauri139.html on line 863: Mut Millevoyen vahvuusalue oli valitusvirsissä. Sen 10. kokoelma jossa oli Mamman rakkaus, Hylätty majala, Tuhottu halko, Lupaus, Matkamuisto,. Kuoleva runoilija ja Lehtien putous, on sen talangin täydellisin ilmaus.
xxx/ellauri139.html on line 864: Millevoye oli herkkä; se rakasti luontoa, ilmaisi mieluusti 1-kertaisia tunteita, kyhäili liikuttavia tauluja. Apinan sielun masixisia kieliä on sen koommin soitettu vahvemmalla haballa; silti vittu jotkut sen biiseistä ansaizee jäädä jälelle. Lehtien putous olisi pikku herkkupala ilman tota onnetonta Epidauroxen oraakkelia.
xxx/ellauri139.html on line 919: Sous le chêne on creusa sa tombe… Tammen alle kuopattiin tieraato...
xxx/ellauri139.html on line 946: Marcher à deux sur les fleurs et la mousse, Kahdestaan käyskennellä ruusuilla ja sammaleessa
xxx/ellauri139.html on line 961: Salut, champs que j’aimais, et vous, douce verdure, Terve, niittu jota rakastin, ja te, sulovihanta,
xxx/ellauri139.html on line 962: Et vous, riant exil des bois ! Ja te, puiden naureleva maahastamuutto!
xxx/ellauri139.html on line 1001: Soyez béni, mon Dieu, vous qui daignez me rendre Ooppa kehuttava, jumala, joka suvaizette mulle
xxx/ellauri139.html on line 1003: Vous qui, pour protéger le repos de ma cendre, Te jotka mun tuhan levon suojaxi
xxx/ellauri139.html on line 1011: Salut, champs que j’aimais! et vous, douce verdure! Terse, kenttä jota rakastin! Ja te, vihannexet!
xxx/ellauri139.html on line 1012: Et vous, riant exil des bois! Ja te, puiden hehettävä pako!
xxx/ellauri139.html on line 1033: Quelques mois avant sa mort, il écrit une Ode imitée de plusieurs psaumes, plus généralement connue sous le nom d'Adieux à la vie, un poème dont la thématique pré-romantique sera reprise par Alfred de Vigny dans Stello et Chatterton (voir ci-dessus).
xxx/ellauri139.html on line 1048: Pian heinäkuun vallankumouksen jälkeen M. Lebrun nimettiin Imprimerie royale (Royal Publishing House) johtajaksi ja yritti palkata Hégésippeä, mutta kaksikymmentä vuotta vanha runoilija oli jo luopunut tästä urasta. Pariisissa, hän oli tavallisesti houseless, ja altistuvat itsensä vaaroista kolera sairaalan suuri epidemia 1832 yksinkertaisesti saada suojaa ja ruokaa. Vuonna 1833, vaikeuksissa, hän palasi Madame Guérard n Provins toipua ja alkoi eräänlainen satiirinen serial kutsutaan Diogene (nimetty kreikkalaisen Cynic Diogenes ) mallina lehden La NEMESIS julkaiseman Auguste-Marseille Barthélemyn , mutta puute luetuin Maakuntakaupunki ja luovat kilpailut tekivät hankkeen epäonnistuneeksi. Vieraillut useita kannattajiaan ja osallistunut kaksintaisteluun, Hégésippe palasi Pariisiin.
xxx/ellauri139.html on line 1076: Né le 28 frimaire an XII (20 décembre 1803) sous le Consulat, à Lyon, 62 rue Pas Étroit (actuelle rue du Bât-d'Argent), Pierre François Lacenaire est le quatrième enfant et le deuxième fils de Jean-Baptiste Lacenaire, bourgeois et négociant lyonnais, et de Marguerite Gaillard, qui connaît treize grossesses entre 1799 et 1809. Kyllä meni kesken kovasti, jopa riitti Jean-Baptistella yritystä siementää. Non désiré de ses parents, il souffre de se voir préférer son frère aîné Jean-Louis, né le 19 frimaire an VIII (10 décembre 1799), il a notamment un sentiment d'abandon de sa mère et sera spolié de son héritage par son père.
xxx/ellauri139.html on line 1082: Assassin romantique (beaucoup de femmes assistent au procès), il avoue tout avec cynisme et désinvolture et implique ses deux complices Avril et François, considérant qu'ils l'ont dénoncé et que tous les trois méritent la mort. Son avocat commis d'office, Maitre Brochant de Villiers, plaide la folie, en vain.
xxx/ellauri139.html on line 1099: Posait auprès, sur un coussin. Lojui vieressä pikku tyynyllä.
xxx/ellauri139.html on line 1116: Tous les vices avec leurs griffes Kaikki paheet koukkukynsineen
xxx/ellauri139.html on line 1126: Les débauches dans les Caprées Irstailijat kaprihousuissa
xxx/ellauri139.html on line 1167: Je suis voleur, vous êtes roi, Olen varas, te ootte kuningas,
xxx/ellauri139.html on line 1198: J’ai fait… se pendre mon cousin : Olen... hirtättänyt serkkuni:
xxx/ellauri148.html on line 86: The editor of the first-year literary magazine and a writer for the Lampoon, a semi-secret Sorrento Square organization that occasionally publishes a so-called humor magazine, McCormack says his writing experiences during college simply confirmed his future plans. "I was headed where I was headed and [Harvard] was the mosta humorous place to be along the way," he says.
xxx/ellauri148.html on line 91: Take for instance my bro Brian McCormack, most recently of the Edison Electric Institute (EEI), who became Energy Secretary Rick Perry’s chief of staff in 2015. Previously, McCormack was EEI’s vice president of political and external affairs and one of the highest paid staffers at the trade association with a reported income of $440K in 2015. Sadly, he does't say hello to me anymore if we accidentally meet on the street. He goes to the other side of the road."
xxx/ellauri148.html on line 106: "I learned at Harvard to just to do what you're here to do, and love it, and the rest will follow," he says. "Want to keep up with breaking news? Subscribe to our email newsletter." Harvard students have an enormous amount of money going on to support their lives.
xxx/ellauri148.html on line 120: Golda Meir reacted to the overture by forming a committee to examine the proposal and vet possible concessions. When the committee unanimously concluded that Israel's interests would be served by full withdrawal to the internationally recognized lines dividing Israel from Egypt and Syria, returning the Gaza Strip and, in a majority view, returning most of the West Bank and East Jerusalem, Meir was angered and shelved the document next to her stash of knotted french letters and Joshua's foreskin collection. The United States was infuriated by the cool Israeli response to Egypt's proposal, and Joseph Sisco informed Yitzhak Rabin that "Israel would be regarded responsible for rejecting the best opportunity to reach peace since the establishment of the state." Israel responded to Jarring's plan also on February 26 by outlining its readiness to make some form of withdrawal, say in some New York bank, while declaring it had no intention of returning to the pre-June 5, 1967 lines.
xxx/ellauri148.html on line 126: Other developed nations [who? were there any?], being more dependent on OPEC oil, took more seriously the threat of an Arab oil embargo and trade boycott, and had stopped supplying Israel with munitions. As a result, Israel was totally dependent on the United States for military resupply, and particularly sensitive to anything that might endanger that relationship. After Meir had made her decision, at 10:15 am, she met with American ambassador Kenneth Keating in order to inform the United States that Israel did not intend to preemptively start a war. It would be just an accident. An electronic telegram with Keating's report on the meeting was sent to the United States at 16:33 GMT (6:33 pm local time). A message arrived later from United States Secretary of State Henry Kissinger saying, "Don't preempt." At the same time, Kissinger also urged the Soviets to use their influence to prevent war, contacted Egypt with Israel's message of non-preemption, and sent messages to other Arab governments to enlist their help on the side of moderation. These late efforts were futile. According to Henry Kissinger, had Israel struck first, it would not have received "so much as a nail".
xxx/ellauri148.html on line 134: More recently: Israel is the world's nastiest terrorist state since Nazi Germany, (apart from the USA actions in My Lai, Vietnam, when US soldiers massacred 500 unarmed villagers). USA always supports the Israeli atrocities, it even gives the Israelis the aircraft and other weapons for killing Palestinians. Now the USA is blocking UN from criticising Israel. UK politicians and media usually support Israel. Ironic, isn't it? I guess it's usually the guys that feel they're losing that are the most atrocious.
xxx/ellauri148.html on line 136: So no use trying to pool the monkeys into two races, nice and naughty. They all the same, just like the little girl in the rhyme: When she was good, she was very very good, but when she was bad, she was atrocious. Tää Hessu Hopon eli Longfellowin loru mulla on jo albumissa 48, Kirsi Kunnaan kääntämänä. Joku tämänpäivän poppoo on tehnyt siitä laulun ja väittää että sanat ovat "traditional". Pah. Melkein voisin muuten lyödä vetoa et Henry oli pedofiili.
xxx/ellauri148.html on line 145: Toisinaan hän esittı isälle erittäin vaikeita kysymyksiä. Han löysı Talmudista ristiritaisuuksia. Hän tahtoi tietää kuinka kauan veisi ensimmäisen Messiaan, Joosefin pojan uhrikuolemasta seuraavan Messiaan, Daavidin pojan ilmestymiseen. Hän puhui oinaansarvesta joka ilmoittaa Messiaan tulon, aasista jonka selässä Messias ratsastaisi, legendasta jossa Messias pysähtyi Rooman porteille vaihtamaan haavojensa siteet. Moshe Blecheria suututti kovasti Hillel Oppineen ennustus että Messias ei vapauttaisi juutalaisia koska hänet oli jo "kulutettu" kuningas Hiskiaan aikana. Miten pyha mies voi sanoa jotakin tuollaista? Ja mitä tarkoitti se Mishnassa ilmaistu ajatus että nykyisyyden erottaa messiaanisesta ajasta ainoastaan juutalaisen kuningaskunnan perustaminen? Oliko siinä muka kaikkı? Miten kauan esimerkiksi kestäisi Messiaan tulosta ylösnousemukseen? Ja milloin tulinen temppeli laskettaisiin alas yläilmoista Milloin? Milloin?
xxx/ellauri148.html on line 173: And if there should arise from the House of David a king, who studies the Torah and occupies himself with the commandments as his father David had, according to the written and oral Torah; and if he forces all Israel to follow the Torah and observe its rules; and if he fights the wars of the Lord—then he must be presumed be the Messiah. And if he succeeds in his acts, and rebuilds the Temple in its place, and gathers the exiled of Israel—then he certainly is the Messiah. And he will repair the whole world to serve the Lord together, as it is written, For then will I turn to the peoples a pure language that they may call upon the name of the Lord to serve Him with one consent (Zeph. 3:9)
xxx/ellauri148.html on line 183: And in that time there will be neither hunger nor war, neither jealousy nor competition, but goodness will spread over everything. And all the delights will be as common as dust. And the whole world will have no other occupation but only to know the Lord. And therefore Israel will be great sages, and knowers of secret things, and they will attain a knowledge of their Creator as far as the power of man allows, as it is written, For the earth shall be full of the knowledge of the Lord as the waters cover the sea (Isa. 11:9)
xxx/ellauri148.html on line 193: 10 And I will pour on the house of David and on the inhabitants of Jerusalem the Spirit of grace and supplication; then they will look on Me whom they pierced. Yes, they will mourn for Him as one mourns for his only son, and grieve for Him as one grieves for a firstborn. Zechariah 12:9-10
xxx/ellauri148.html on line 209: The fifth house [in the heavenly Paradise] is built of onyx and jasper stones, and inlaid stones, and silver and gold, and good pure gold. And around it are rivers of balsam, and before its door flows the River Gihon. And [it has] a canopy of all trees of incense and good scent. And[in it are] beds of gold and silver, and embroidered garments. And there sits Messiah ben David and Elijah and Messiah ben Ephraim. And there is a canopy of incense trees as in the Sanctuary which Moses made in the desert. And all its vessels and pillars are of silver, its covering is gold, its seat is purple. And in it is Messiah ben David who loves Jerusalem. Elijah of blessed memory takes hold of his head, places it in his lap and holds it, and says to him: “Endure the sufferings and the sentence of your Master who makes you suffer because of the sin of Israel.” And thus it is written; He was wounded because of our transgressions, he was crushed because of our iniquities (Isaiah 53:5) until the time when the comes. (“Midrash Konen” BhM 2:29-30)[13]
xxx/ellauri148.html on line 224: Elijah said to Rav Y’huda the brother of Rav Sala the Pious: “The world will exist for no less than eighty-five jubilees [that is, 85*50 = 4250 years], and in the last jubilee the Son of David will come.” He asked him: “In its beginning or at its end?” He answered: “I do not know.” [Rav Y’huda then asked:] “Will it [the last jubilee] be complete or not?” He said to him: “I do not know.” Rav Ashi said; “This is what Elijah told him; ‘Until the last jubilee expect him not; from then on expect him.’” So no hurry, there's another 260 jubilees (1300 years) or thereabouts to go. Babylonian Talmud Sanhedrin 97b[14]
xxx/ellauri148.html on line 244: In the end of day, the armies opposed to Israel will be lead according to Rabbinical tradition by a man named Armilus who is the son of Satan, who the world worships as god and Messiah. He leads the nations against Israel and kills Messiah ben Joseph (Ephraim) and is then killed by Messiah ben David in the end. In one Jewish tradition Armilus is even called the Antichrist. He will persecute Israel, and be victorious over them for a time of testing.
xxx/ellauri148.html on line 246: 23 "Thus he said: 'The fourth beast shall be A fourth kingdom on earth, Which shall be different from all other kingdoms, And shall devour the whole earth, Trample it and break it in pieces. 24 The ten horns are ten kings Who shall arise from this kingdom. And another shall rise after them; He shall be different from the first ones, And shall subdue three kings. 25 He shall speak pompous words against the Most High, Shall persecute the saints of the Most High, And shall intend to change times and law. Then the saints shall be given into his hand For a time and times and half a time. 26 'But the court shall be seated, And they shall take away his dominion, To consume and destroy it forever. Daniel 7: 23-26
xxx/ellauri148.html on line 256: R. Alexandri said: “R. Y’hoshua’a ben Levi explained: ‘If they will be righteous, [the Messiah will come] on the clouds of heaven (Daniel 7:13); if they will not be righteous, [he will come] as a poor man riding upon an ass (Zech. 9:9)….King Shabur [Sapur] said to Sh’muel: “You say that the Messiah will come upon an ass; I shall send him a well-groomed horse.” He answered “do you, perchance, have a horse of a hundred colors?” Babylonian Talmud Sanhedrin 98a[20]
xxx/ellauri148.html on line 266: R. Hiyya bar Yosef said: “In the future the pious will sprout up and emerge in Jerusalem, as it is said, They will blossom out of the city like grass of the earth (Ps. 72:16)… And they will rise up in their garments, as can be concluded from the wheat; If the wheat, which is buried naked, rises in several clothes, how much more so the pious who are buried in their clothes.” Babylonian Talmud Ta’an 2 a[22]
xxx/ellauri148.html on line 268: Our master said two things in the name of R. Helbo: Why did the Fathers love to be buried in the Land of Israel? Because the dead of the land of Israel will be the first to come to life in the days of the Messiah, and they will eat [enjoy] the years of the Messiah. And R. Hama bar R. Hanina said: “He who dies abroad and is buried there, two deaths are in his hand….” R. Simon said: “If so, the righteous who are buried abroad will be the losers? [Not so,] for what does the Holy One, blessed be He, do? He hollows out the earth before them, and makes them into something like a skin bottle, ant they will roll and come until they reach the Land of Israel. And when they reach the Land of Israel He put the spirit of life into them they stand up.” (Midrash Tan. Buber, 1:214)[23]
xxx/ellauri148.html on line 274: 2 Now it shall come to pass in the latter days That the foreskin mountain of the Lord´s house Shall be established on the top of the mountains, And shall be exalted above the hills; And all nations shall flow to it. 3 Many people shall come and say, "Come, and let us go up to the mountain of the Lord, To the house of the God of Jacob; He will teach us His ways, And we shall walk in His paths." For out of Zion shall go forth the law, And the word of the Lord from Jerusalem. Isaiah 2:2-3
xxx/ellauri148.html on line 278: Rabba said in the name of R. Yohanan: “Jerusalem of this World is not like Jerusalem of the World to Come. Jerusalem of This world—anybody who wants to go up to visit her, can do so; but to Jerusalem of the World to Come only those can go up who are invited to come…” And Rabba said in the name of R. Yohanan: “In the future, the Holy One, blessed be He, will elevate Jerusalem by three parasangs…Resh Laqish said: “In the future the Holy One, blessed be He, will add to Jerusalem a thousand gardens, a thousand towers, a thousand fortresses, and a thousand passages, and each of them will be like sepphoris in its tranquil days, and there were in it 180,000 marketplaces of merchants of pot dishes.” (Babylonian Talmud Bab. Bath. 75b)[24]
xxx/ellauri148.html on line 288: The Roman historian Dion Cassius noted that the Christian sect refused to join the revolt. The Jews took Aelia by storm and badly mauled the Romans' Egyptian Legion, XXII Deiotariana. The war became so serious that in the summer of 134 Hadrian himself came from Rome to visit the battlefield and summoned the governor of Britain, Gaius Julius Severus, to his aid with 35,000 men of the Xth Legion. Jerusalem was retaken, and Severus gradually wore down and constricted the rebels' area of operation, until in 135 Bar Kokhba was himself killed at Betar, his stronghold in southwest Jerusalem. The remnant of the Jewish army was soon crushed; Jewish war casualties are recorded as numbering 580,000, not including those who died of hunger and disease. Judaea was desolated, the remnant of the Jewish population annihilated or exiled, and Jerusalem barred to Jews thereafter. But the victory had cost Hadrian dear, and in his report to the Roman Senate on his return, he omitted the customary salutation “I and the Army are well” and refused a triumphal entry.
xxx/ellauri148.html on line 308: Kolleega setämiehen kommentti: Sannikka oli järkyttävä. Valtaoja yritti järjen ääntä, mutta se oli lähes mahdotonta. Fanaattinen intersektionaalinen feminismi saa aikaan yhtä rajun vastareaktion. USA on varoittava esimerkki siitä mitä seuraa, kun ääripäät nousevat ja me maltilliset kyrvänpäät jäämme marginaaliin. Ei kohta seiso meillä enää kantamuxet kuin McCormakilla, stezon lerpahtaa. Tehkäämme kuin urheat republikaanit aatetoverimme USA:ssa, boikotoikaamme woke capitalismia! Pillut Lilin bideedouchiin risapuoli päällepäin ja kyrvät wokewasheriin! Niistäkäämme ansjovixet nenäpäiväliinaan! Uusi aloitus puhtaalta pöydältä!
xxx/ellauri148.html on line 444: In Sheffield, there was Philosophy for Creatives on World Philosophy Day by Rosie Carnall.In this workshop you will develop and explore big questions in group discussion before working on your own piece of creative writing. The discussion activities open up creative thinking to get you inspired and full of ideas. There will be an opportunity to share from your work if you wish to. This workshop will be lively, fun, creative and thought provoking. "Mind-blowing!" according to a previous participant -in a good way! It includes structured activities and space to do your own writing. Come with an open mind and something to write on -thinking hats are optional.
xxx/ellauri148.html on line 454: El Heraldo Chihuahua (Mexico) contributed this: “Every third Thursday of November, World Philosophy Day is celebrated, with the main purpose of revaluing the role of philosophical reflection in all aspects of our lives, in a world that seems to need more and more of this intellectual resource. The need to understand is imperative. The concern for thought, and especially for philosophical thought, appears worldwide when we face a global wave of irrational attitudes and resources that complicate our usual coexistence, generating problems of various kinds. But it is a concern that indicates that we still have conscience."
xxx/ellauri148.html on line 458: Bristol, UK was celebrating World Philosophy Day and the new Philosophy programme by University of the West of England (launching September 2022). Join us for an evening of discussion and debate -all welcome, no previous philosophy experience required!
xxx/ellauri148.html on line 460: The Brussels team notes that Philosophy is often considered to be an intellectual activity and not very practical. However, a basic training in philosophy used to be considered essential before embarking on further study in a whole range of subjects. Over thousands of years, philosophy has been the mother of all sciences and a key driving force in human progress. This year we will be looking at how ‘philosophy in the classical tradition’ can actively contribute to finding solutions to our many crises, help us find more sustainable ways of living and develop the inner potential of the human being. The event will consist of five talks of about 20 minutes each, with a break after the third speaker. Topics covered will include philosophy as the art of living, learning how to think, inner development and transformation, the role of philosophy in promoting active citizenship and the universal laws and timeless principles of the perennial and hermetic philosophy. For those you can, the suggested donation for the live stream is £8 (£5cons), this will help to support our activities, thank you!
xxx/ellauri148.html on line 472: Lausanne, Switzerland. Nuit de la Philosophie by Nouvelle Acropole Suisse. After the first Philosophy Night in Zurich in 2016 was a great success with more than 700 visitors, the number of visitors increased steadily with a peak of more than 2100 visitors in 2019. In 2020, the event had to be held online. General theme 2021: Philosophy, an art of living. If there is a discipline that can help us to live in a world that is now volatile, uncertain, complex and ambiguous, but also to build the future on a more secure and stable basis, it is philosophy.
xxx/ellauri148.html on line 474: Rome, Italy. ‘World Philosophy Day –Philosophy for the Futures’ bythe Italian Ministry of Education, TheDirectorate General for School Regulations, Evaluation andthe internationalization of the national education system of the Ministry of Education in collaboration with the Italian National Commission Italian National Commission for UNESCO.The Italian Ministry of Education, Professor Patrizio Bianchi, will open the celebration.the Secretary General of the National ItalianCommission UNESCO and The National Coordiator of Italy UNESCO ASPnet, will discuss the role of philosophy for next generation in the global contest.In the First Session, Luciano Floridi, philosopher, and Cristina Becchio, scientist, will speak about the importance of philosophy for reimaging the future and education.Inthe Second Session, experts,teachers,researchers,and students will discuss about new philosophical practices to make philosophy accessible to all. Ils sont fous, les Romains.
xxx/ellauri148.html on line 489: Bhubaneswar, India. Speaking on the occasion, Prof.R.V. Raja Kumar, Director, IIT Bhubaneswar said that World Philosophy Day is celebrated to promote respect for human dignity and diversity. He stressed the fact that philosophy being an important subject is discussed across the world. IIT Bhubaneswar being one of the premier institutes of higher learning endeavors to promote the study of philosophy to make our students maintain the connect to the philosophy and the related sensitivities. He emphasized the need to teach philosophy at all levels, especially to the students of science and technology as has been done at IIT Bhubaneswar. He opined that it is needed more for the youngsters today. He also presented an overview of the various courses being offered at School of Humanities, Social Sciences and Management (SHSSM) at IIT Bhubaneswar.
xxx/ellauri148.html on line 491: Bamberg, Germany. Unesco-Welltag der Philosophie by Bamberg Universität. Man is only fully human where he plays (Friedrich Schiller). Play is still a largely unexamined phenomenon in ethics education. Despite the numerous possibilities of using it (e.g. as a role play), the traditional text discussion is still the standard. In interaction, the participants and the lecturer will discuss and test different possibilities of a game-centered ethics education. The central question is: Which competencies can be opened up through the use of playful methods? To make sure that it does not just remain theoretical, we offer all participating students a city tour of a different kind: By means of a rally on the app Action-Bound, the participants get to know Bamberg not only with its well-known sights, but also from a philosophical point of view. In addition to answering questions about the content, there are also smaller but philosphically no less important tasks to complete.
xxx/ellauri148.html on line 493: Lyon, France. ‘La philosophie, un art de vivre’ by Nouvelle Acropole, Lyon.Un après-midi d’immersion dans la philosophie comme un art de vivre! (sur Zoom).Conférences et ateliers, samedi 20 novembre de 14h à 18h30. Accessibles à tous francophones. Un évènement inédit, dans le cadre de La Nuit de la Philosophie à Lyon.
xxx/ellauri148.html on line 539: 7:12 Että me nousisimme varhain viinamäkeen, ja näkisimme, jos viinapuut kukoistavat ja puhkeemaan rupeevat, jos granatomenat ovat tulleet ulos: siellä minä annan sinulle minun utareeni.

xxx/ellauri148.html on line 552: Jonkin ajan kuluttua hulgaanit väsyivät, nojasivat päänsä selkänojaa vasten ja alkoivat kuorsata. Junanvaunun pikku koronkiskojat olivat suht viattomia mutta minä tiesin varmasti ettà Venäjällä juutalaiset nuoret kiduttivat hekin ja surmasivat ihmisia vallankumouksen nimissä, usein juutalaisia veljiään. Bilgorajn juutalaiset kommunistit ennustivat että kun vallankumous tulee, he hirttävät enoni Josephin ja setäni Itchen rabbiineina, kelloseppä Todrosin porvarina, ystäväni Notte Schwerdscharfin sionistina ja minut siksi että olin rohjennut epäilla juutalaista Karl Marxia. He lupasivat myös repiä juuriltaan bundilaiset, Poale-sionistit ja luonnollisesti hurskaat juutalaiset, hasidit eli ortodoksit. Muutama lentolehtinen oli riittänyt tekemään näistä pikkukaupungin nuorukaisista wannabe teurastajia. Eräät heistä sanoivat jopa teloittavansa omat vanhempansa. Useat näistä nuorista menehtyivät myöhemmin Stalinin orjatyöleireillä. Se oli niille enemmän kuin oikein.
xxx/ellauri149.html on line 105: Filosofi, politiikan tutkija Mikko Lahtinen kuvaa Himasta "valtiofilosofiksi", joka ei ole pohdinnoissaan kuitenkaan mennyt asioiden poliittisten ja yhteiskunnallisten syiden ytimiin. Hän toivoo, että Himanen tarkastelisi tiukemmin globaalin oikeudenmukaisuuden ja nykyisen kapitalistisen talousjärjestelmän välisiä suhteita. Filosofi Tere Vadén arvostelee Himasta lähinnä siitä, että tämä ei voi kirjoittaa vapaana filosofina ja laatia samalla raportteja valtionvallan tilauksesta. Jätkät on vaan kateita. Tai olivat, tuskin enää ovat.
xxx/ellauri149.html on line 313: Isäni oli kirjoittanut joitakin taloustieteellisiä kirjoja ja oli omalla tavallaan "kynäilijä".
xxx/ellauri149.html on line 319: I know I know. Toi oli Singerin arvio sen isästä rabbista. Pro taloustiede lue uskonto.
xxx/ellauri149.html on line 327: Mutta kun Asher huudahti riemukkaasti "Mutta katumus, rukous ja armeliaisuus voivat pyörtää pahan vallan!" raskas kivi putosi joka sydämeltä. Kohta Asher alkoi laulaa ihmisen pienuudesta ja Jumalan suuruudesta, ja kaikkien mielet valtasi ilo ja lohtu. Eihän ihmisten -jotka ovat vain katoavia varjoja, lakastuvia kukkia - toki pidä odottaa pahaa Jumalalta joka on oikeamielinen, kunnioitettu ja armelias. Jokainen Asherin lausuma sana, jokainen hänen laulamansa nuotti lisäsi rohkeutta, elvytti toivon. Me emme todellakaan ole mitään, mutta Jumala on kaikki. Eläessämme olemme pelkkää tomua, kuoleman jälkeen emme sitäkään, mutta Hän on ikuinen ja Hänen päivänsä päättymättömät. Hänessä ja vain Hänessä on meidän toivomme.
xxx/ellauri149.html on line 337: Keväällä on sitten emoampiaisten ylösnousemus.
xxx/ellauri149.html on line 356: Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas helvettiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
xxx/ellauri149.html on line 360: According to the Anglo-Saxons, the film centers on the conflict between Judas and Jesus during the week of the crucifixion of Jesus. Needless to say, Neeley, Anderson, and Elliman were nominated for Golden Globe Awards in 1974 for their portrayals of Jesus, Judas, and Mary Magdalene, respectively. It attracted criticism from a few religious groups and received mixed reviews from critics.
xxx/ellauri149.html on line 366: Conversely, Howard Thompson of The New York Times wrote, "Broadway and Israel meet head on and disastrously in the movie version of the rock opera 'Jesus Christ Superstar,' produced in the Biblical locale. The mod-pop glitter, the musical frenzy and the neon tubing of this super-hot stage bonanza encasing the Greatest Story are now painfully magnified, laid bare and ultimately patched beneath the blue, majestic Israeli sky, as if by a natural judgment." Arthur D. Murphy of Variety wrote that the film "in a paradoxical way is both very good and very disappointing at the same time. The abstract film concept ... veers from elegantly simple through forced metaphor to outright synthetic in dramatic impact."
xxx/ellauri149.html on line 372: Nevertheless, the film as well as the musical were criticized by some religious groups. As a New York Times article reported, "When the stage production opened in October 1971, it was criticized not only by some Jews as anti-Semitic, but also by some Catholics and Protestants as blasphemous in its portrayal of Jesus as a young man who might even be interested in sex." A few days before the film version's release, the National Jewish Community Relations Advisory Council described it as an "insidious work" that was "worse than the stage play" in dramatizing "the old falsehood of the Jews' collective responsibility for the death of Jesus," and said it would revive "religious sources of anti-Semitism." Jesus argued in response that the film "never was meant to be, or claimed to be an authentic or deep theological work. Just humdrum everyday anti-semitism."
xxx/ellauri149.html on line 374: Tim Rice said Jesus was seen through Judas' eyes as a mere human being. Some Christians found this remark, as well as the fact that the musical did not show the resurrection, to be blasphemous. Jesus var ingen Spartakus, för helvete. While the actual resurrection was not shown, the closing scene of the movie subtly alludes to the resurrection (though, according to Jewison's commentary on the DVD release, the scene was not planned this way). Some found Judas too sympathetic; in the film, it states that he wants to give the thirty pieces of silver to the poor, which, although Biblical, leaves out his ulterior motives. According to the black policeman in Whitstaple Pearl, ulterior motives usually means sex. The policeman is as talkative as John, and the detective cook lady looks a lot like Kirsi Riski. Not a comfortable thought.
xxx/ellauri149.html on line 396: On a different note, whether or not Christ is actually divine is ambiguous. There is evidence both for (his prophecy to Peter and Judas) and against (Jesus running from the lepers instead of healing them, and his prayers in Gethsemane) in the music, and it is typically left to the individual production to sort it out, usually in Judas' "Jesus Christ Superstar" number and after Jesus' death, where some productions will throw in a hint that he was resurrected later.
xxx/ellauri149.html on line 400: here; has little to no bearing whatsoever on the plot; is WAY over the top in terms of ridiculousness, even within the context of the movie; and after it happens, no one ever speaks of it again."
xxx/ellauri149.html on line 403: Thus goes the logic in a lot of comedy shows and a few adult cartoons. Sadly, that's not the case. The line separating The Three Stooges-style painful fun from outright villainous squicky sadism varies from person to person but is definitely there; crossing it makes one fan's "Nyuk nyuk!" another fan's Guilty Pleasures.
xxx/ellauri149.html on line 405: However, if a show goes far enough with its violence, it may end up crossing the line not once but twice, as it goes around the planet and crosses it again. This second crossing takes the violence from sick back to funny in its ridiculous extremes. Similar to So Bad, It's Good, but done quite intentionally.
xxx/ellauri149.html on line 415: It probably originates from the old days, when the homosexuality taboo was serious enough that every gay pairing was considered a Crack Pairing, so when authors wrote same-sex characters as very intimate with each other, audiences largely accepted that they were just very good friends, and moved on, or when authors wrote outright references to homosexuality, most just laughed at the sheer absurdity of the thought.
xxx/ellauri149.html on line 423: In the 2018 live production, John Legend as Jesus is a Cuddle Bug, hugging his various followers and shaking the audience's hands when they reach out.
xxx/ellauri149.html on line 429: Judas is extremely bothered by Jesus's tolerance for letting Mary Magdalene "kiss you and stroke your hair" and consistently picks fights with her when they're both onstage. Thematically, his problem with Mary is that she represents the degradation he perceives Christ as having fallen into, but it's easy to read jealousy into the dynamic.
xxx/ellauri149.html on line 448: Judas is especially Ambiguously Gay in the 2012 arena tour, due in large part to Judas actor Tom Munchin's camp stage persona. And guyliner.
xxx/ellauri149.html on line 463: Narm is a moment that is supposed to be serious, but due to either over-sappiness, poor execution, excessive Melodrama, unneeded use of foul language, or the sheer absurdity of the situation, the drama is lost to the point of surpassing "cheesy" and becoming unintentionally funny. Sometimes also known as "Cringe": evoking dissatisfaction or even disgust from the poor execution, but said poor execution also evokes a kind of humour to make fun of.
xxx/ellauri149.html on line 469: "Corpsing" (also called "breaking") is actor-speak for having an unscripted fit of laughter onstage, so-called because the worst time to have the giggles is when one is playing a corpse. Corpsing doesn't necessarily mean that the material is especially funny (though, of course, it can be), or that the actors aren't taking it seriously; it just happens, and even excellent actors can corpse. Many actors try to cover this by covering their mouth and muffling the sounds they make. When this is done, a fit of laughter can rather haphazardly be turned into violent sobbing, with varying levels of success. Of course, that only helps if violent crying is appropriate for the scene (again, playing a corpse leaves you in trouble, as corpses don't cry either — usually).
xxx/ellauri149.html on line 471: Christmas means many things to many people. To some, Christmas means glittering lights, gaily wrapped gifts. That's right, sounds of laughter and good cheer. To the folks at Preparation H– hahahahaha– it means a time to pause for a few– hahaha– a few moments to– HAHAHA– to give thanks to their friends, who've been so... [collapses into helpless laughter] …kind and generous!"
xxx/ellauri149.html on line 479: Both. The Romans are a government, and governments have to walk a fine line when it comes to dissent, because the people outnumber law enforcement, and killing or imprisoning lots of dissenters, while effective in the short term, means you have fewer subjects. Pilate could put down the mob with violence, but why would he do all that over one guy who, frankly, is kind of a problem for Rome, anyway? It doesn't help that Jesus does nothing to speak in his own defense: Pilate gets frustrated with Jesus' answers and eventually says good riddance to Jesus and his obvious death wish.
xxx/ellauri149.html on line 549: Kirsti ja Jorma Paakkanen avioituivat keväällä 1952. Kirstin vanhemmatkin olivat tyytyväisiä tyttärensä valintaan, sillä Jorma oli sivistynyt, eikä hän ryypännyt. Kirsti on ollut pakkasessa 6 viikkoa. Hän testamenttasi koko omaisuutensa säätiölle. Säätiön ensisijaisena tarkoituksena on ”taideteollisuuden ja taloustieteiden sekä suomalaisen muotoilun kehittäminen ja kansainvälistämisen edistäminen ja näiden alueiden opetuksen edistäminen ja tukeminen”.
xxx/ellauri154.html on line 48: - Mutta juuri kun tamma syöxyy sisään, käy tuo kadotuxen ori sen kimppuun, nousee selkään, syleilee 2 kavioin, puristaa, murjoo ja siinä samalla sotkee ja jauhaa Cochegruen muodottomaxi möhkäleexi, möyheäxi kuin pähkinänsydän, josta öljy on puserrettu pois.

xxx/ellauri154.html on line 85: George Sand was known to her friends and family as "Aurore". Sand inherited the house of her granny, another Aurore, in 1821, when her grandmother died; she used the setting in many of her novels.
xxx/ellauri154.html on line 87: Her father Arsene Lupin was the grandson of the Marshal General of France, Maurice, Comte de Saxe, an out-of-wedlock son of Augustus II the Strong, king of Poland and elector of Saxony, and a cousin to the sixth degree to Kings Louis XVI, Louis XVIII and Charles X of France. This is probably where she got her very masculine gender expression. Unfortunately, Sand´s mother, Sophie-Victoire Delaborde, was a commoner, [citation was very badly needed], her mother was the daughter of a bird-seller, who, curiously enough, lived in the 'Street of the Birds' (Quai des Oiseaux) in Paris.
xxx/ellauri154.html on line 97: Sand was one of the women who wore men´s clothing without a permit, justifying it as being less expensive and far sturdier than the typical dress of a noblewoman at the time. Haha. In addition to being comfortable, Sand´s male attire enabled her to circulate more freely in Paris than most of her female contemporaries, and gave her increased access to venues from which women were often barred, even women of her social standing, like all-male steam baths. Also scandalous was Sand´s smoking tobacco in public; neither peerage nor gentry had yet sanctioned the free indulgence of women in such a habit, especially in public (though Franz Liszt´s paramour Marie d´Agoult affected this as well, smoking even larger cigars than George).
xxx/ellauri154.html on line 99: While there were many contemporary critics of her comportment, many people accepted her behaviour until they became shocked with the subversive tone of her novels. Those who found her writing admirable were not bothered by her ambiguous or rebellious public behaviour. Victor Hugo commented "George Sand cannot determine whether she is male or female. I entertain a high regard for all my colleagues, but it is not my place to decide whether she is my sister or my brother. I bet s/he doesn´t know her/himself." She engaged in an intimate romantic relationship with actress Marie Dorval. She was buried in sand behind the chapel at Nohant. In 1880 her children sold the rights to her literary estate for 125,000 Francs[28] (equivalent to 36 kg worth of gold, or 1.3 million dollars in 2015 USD). Quite a handsome net worth for a lady. Sand often performed her theatrical works in her small private theatre at the Nohant estate. Sand was all for the bourgeois revolution but no communist. Victor Hugo, in the eulogy he gave at her funeral, said "the lyre was within her, so no wonder nothing else could fit in."
xxx/ellauri154.html on line 103: Fyodor Dostoevsky "read widely in the numerous novels of George Sand" and translated her La dernière Aldini in 1844, but "discovered to his dismay that the work had already appeared in Russian". In his mature period, he expressed an ambiguous attitude towards her. For instance, in his novella Notes from Underground the narrator refers to the sentiments he expresses as, "I laugh off at that point the European, inexplicably lofty subtleties of George Sand".
xxx/ellauri154.html on line 108: George Sand is portrayed by Merle Oberon in A Song to Remember, by Patricia Morison in Song Without End, by Rosemary Harris in Notorious Woman, by Judy Davis in Impromptu and by George Who? in a 1973 French biographical film.
xxx/ellauri154.html on line 115: Pyhittäjä-äiti Maria syntyi Egyptissä 500-luvun alussa. 12-vuotiaana hän lähti kotikylästään Aleksandriaan, jossa hän eli ilotyttönä seuraavat 17 vuotta. Hän ansaitsi elantonsa kehräämällä ja kutomalla kangasta, joten köyhyys ei pakottanut häntä siveettömään elämään. Hän kertoi myöhemmin, että häntä poltti kyltymätön himo, joka sai hänet antautumaan kenelle tahansa miehelle. Eräänä päivänä hän näki joukon egyptiläisiä ja libyalaisia menossa satamaan. Hän nousi laivaan heidän kanssaan ja maksoi matkansa “palveluillaan”. Laiva oli menossa Pyhälle maalle. Matkan päänä oli Jerusalem ja Ristin ylentämisen juhla, jota vietetään syyskuun 14. päivänä.
xxx/ellauri154.html on line 121: Ensimmäiset 17 vuotta olivat täynnä kiusauksia. Muisto Egyptin liha- ja kalaruoista kiusasi Mariaa. Vesikin oli erämaassa tiukalla; Egyptissä hän oli juonut helmeilevää viiniä. Marian vaatteet kuluivat riekaleiksi, eikä hänellä enää ollut mitään, millä suojata itseään sen enempää päivän hehkuvalta auringolta kuin erämaan kylmiltä öiltäkään. Välillä hänen mieleensä muistui kevytmielisiä lauluja, joita hän huomaamattaan vanhasta muistista hyräili, ja entiset synnit alkoivat houkutella. Silloin hän siirsi ajatuksensa Jumalanäitiin, jota hän piti takaajanaan ja turvanaan. Heti olo helpottui, valo ympäröi hänet ja sopimattomat ajatukset katosivat. Jos himon houkutukset kävivät kestämättömiksi, Maria heittäytyi itkien tuntikausiksi maahan kasvoilleen eikä noussut ennen kuin näki Jumalanäidin lähettämän valon ilmestyvän.
xxx/ellauri154.html on line 123: Maria Egyptiläinen oli Zosiman tavatessaan jo pyhä ihminen. Rukoillessaan hän nousi maanpinnan yläpuolelle ja tunsi Raamatun sanat sydämellään, vaikkei ollut koskaan lukenut tai kuullut riviäkään pyhästä kirjasta.
xxx/ellauri154.html on line 145: Denis décapité aurait ensuite marché vers le nord pendant six kilomètres, sa tête sous le bras, traversant Montmartre jusqu'à un lieu qui s'appelle aujourd'hui Saint-Denis. À la fin de son trajet, il donna sa tête à une femme pieuse originaire de la noblesse romaine et nommée Catulla, puis s'écroula. On l'ensevelit à cet endroit précis et on y édifia une basilisque en son honneur.
xxx/ellauri154.html on line 169: Tietohallintojohtaja vaihtoi työpaikkaa. Talousjohtaja ja toiminnanohjauksen johtaja lähtivät opintovapaalle. Innovaatiojohtaja lähti elintarvikeyritykseen, ja hankejohtajan asemaa alennettiin.
xxx/ellauri154.html on line 191: Ja vielä muutamia emeritus-kuulumisia: Viimeisessä arvioinnissaan koronapandemian hoidosta Juupajoen nilkki antaa 10p papukaijamerkillä ja tammenlehvillä yllättäen isänmaan "tiedemiehille" ja "yrityksille", nihkeästi tyydyttävän hallitukselle ja pahoittelee demokratiaa, jonka takia hallintoalamaiset pääsevät häiritsemään johto- ja nilkkiportaan toimintaa. Walls on itse kertonut, että sai Lukessa nimen Äiti Aurinkoinen. Sellaisia onnistumisia. HY:n äiti aurinkoinen Anna Mauranen on onnexi jo kohdannut luonnollisen poistuman. Siivousinfluensseri siivoo pelihullujen syrjäytyneiden kämppiä ilmaisexi, videoi niitä ja ansaizee tuhansia kumikaulojen kazomilla mainoxilla. Vittu, sanon kuin Kimi Räikkönen suomexi, termiittiapinat saa kaikki vetää alas vessanpöntöstä. Slush slush.
xxx/ellauri154.html on line 214: The theme of Salome is one that Moreau returned to time and again. The artist explored the subject in more than one hundred sketches and drawings as well as in numerous paintings—ranging from highly elaborate to sketchily rendered—and even in sculpture (both Salome and The Apparition figured in Moreau’s waxworks). Moreau was not alone in his passion for the theme of Salome, as other famous artists — Lucas Cranach, Caravaggio, Titian, Guido Reni, Artemisia Gentileschi, Aubrey Beardsley, and Nabil Kanso, to name just a few — shared this interest. Selkeästi perverssiä jengiä.
xxx/ellauri154.html on line 216: In the New Testament, both Matthew (14:1-11) and Mark (6:14-29) tell of the famous banquet story in which Herodias, having grown angry at John the Baptist for saying she could not marry her ex-husband’s brother, asks her daughter to request John’s head from her half-uncle as payment for her dance. Although neither of these sources mention Salome by name, we can learn of her from Flavius Josephus’ Jewish Antiquities of the year 93-94 (Book XVIII, Chapter 5, 4).
xxx/ellauri154.html on line 220: Moreau underlines the sacredness of the scene, but also warns of the proverbial power of the femme fatale (a seductive woman who lures men into dangerous situations—a popular subject among Symbolist artists) as one who can be fatal to any man—even saints.
xxx/ellauri154.html on line 222: Its symbolism is ambiguous. Does it signal lust, or is it a symbol of purity? Mieti sitä. Moreau’s typically enigmatic approach made him a target for the promoters of Naturalism, most notably Émile Zola, who accused him of retreating into his dreams and offering an artistic response to the challenge posed by science—one that couldn’t possibly have value in the modern age. Such criticism hurt him deeply and only fueled Moreau’s purposeful cultivation of ambiguity.
xxx/ellauri154.html on line 223: Moreau’s contemporaneous viewers also focused on Salome as “femme fatale” (perhaps most famously, the Symbolist novelist and art critic J. K. Huysmans in his novel À rebours).
xxx/ellauri154.html on line 274: Miehellä oli tapana tehdä jotakin, joka närkästytti kaikkia ruukkuja, mukaanlukien särkynyttä ruukkua. Aina silloin tällöin matkansa varrella kohti kaivoa, mies pisti kätensä housuihin ja veti kuivat matkan varrelle. Yksikään ruukuista ei tiennyt mitä tämä peli oli. Eivätkö ruukut muka kelvanneet?
xxx/ellauri154.html on line 359: On tärkeätä oivaltaa että eusosiaalisuus on nousukasta, erakkomaisuus laskukasta. Eusosiaalisuus menestyy paikoitellen runsaissa talousoloissa. Syntyy exponentiaalista kasvua, kaikki ovat tyytyväisiä ja pohjimmaiset pyrkii ylöspäin solidaarisesti suhtkoht sovussa. Kaikki ovat nousukkaita. Syntyy vasemmistolaisia hyvinvointivaltioita ja kommunismia.
xxx/ellauri154.html on line 363: Erakkokimalaisuus on kaikkien sotaa kaikkia vastaan. Se viihtyy talouslamassa, epävarmoissa oloissa ja niukoissa ruokalaikuissa. Se synnyttää oikeistolaista laskukkutta ja ohareiden pelkoa. Sixi odotettavissa on näin pallon resujen ehtyessä vaan lisää ja lisää oikeistolaisuutta. Se ei ole enää vaan havejen paranoiaa hillopaalun huononnuxesta, vaan nyt jo joka vitun lamaiikka löytää siitä izensä. Ihan niinkuin Hitlereiden aikana. Aina löytyy joku jolla menee vielä huonommin, sitä kyykyttämään siis.
xxx/ellauri157.html on line 42: Viikari ja koira ketkuilevat rosixessa kuin frankofooni tryffelisika ja sen tryffelikoira piemonte-housuissa.
xxx/ellauri157.html on line 86: On November 24, 2021, Lisa tested positive for COVID-19, and as of the following day, she was reportedly "in a very good condition with no suspicious symptoms." On December 4, 2021, Lisa tested negative and has been fully recovered from COVID-19.
xxx/ellauri157.html on line 100: Like Rubens, Jordaens painted altarpieces, mythological, and allegorical scenes, and after 1640—the year Rubens died—he was the most important painter in Antwerp for large-scale commissions and the status of his patrons increased in general. However, he is best known today for his numerous large genre scenes based on proverbs in the manner of his contemporary Jan Brueghel the Elder, depicting The King Drinks and As the Old Sing, So Pipe the Young. Jordaens' main artistic influences, besides Rubens and the Brueghel family, were northern Italian painters such as Jacopo Bassano, Paolo Veronese, and Caravaggio.
xxx/ellauri157.html on line 102: Jordaen's personal interaction with the Bible was strengthened by his conversion from Catholicism to Protestantism. Like Rubens, he studied under Adam van Noort, who was his only teacher. During this time Jordaens lived in Van Noort's house and became very close to the rest of the family. 8 years later, after joining the tapestry painters' guild, 1616, he married his teacher's eldest daughter, Anna Catharina van Noort, with whom he had three children. Perhaps the big butt belonged to Anna Catharina.
xxx/ellauri157.html on line 105: Tän ja muiden asiantuntijoiden mukaan Nysse ei edes kazo Gygeeseen päin, vaan keikailee kazojalle veikeästi kuin Lalisa. Ketä tässä nyt uskoa, kun ei ize ole nähnyt koko taulua. Lyön muuten vetoa et toi pikkukoira alkoi haukkua kun Gygeen punainen pää työntyi tapetista. Tai jos se ei haukkunut, tää onkin toisinto Doylen Holmes-tarinasta The curious case of the dog in the night time.
xxx/ellauri157.html on line 115: Jean-Jacques Rousseau ja Julian harppisaku mies
xxx/ellauri157.html on line 119: Marcel Proust ja paroni Charlus (oik. kreivi Montesquiou)
xxx/ellauri157.html on line 152: The Gemara is not just a collection of superhero stories. If one searches the gemara for demon stories as one would eagerly anticipate the next Superman comic book, then one has missed the point. The gemara is not an action and adventure story, but a work of religious and ethical instruction. The gemara would not have mentioned the "cat method" for viewing demons if it did not contain some message of religious import. Though it remains a mystery which message.
xxx/ellauri157.html on line 178: Depending upon the translation used (eg. the Hebrew Transliteration “Eth Cepher”) you may get a clearer view of what actually happened. The Moabites were made to lie down upon the the ground. They were measured. Those measuring one length of cord were spared but the giants - a hybrid breed were executed. This is in keeping with the killing of the charge hybrids Goliath of Gath and his brothers. Please note that Og of Bashan was a giant, as were the Rephaim and the Anakin Skywalker. The Book of Echinococh as recommended by Peter, Paul and Mary explains further who “the sons of God” actually were and really clarifies Genesis 6 and why our Mighty Mouse had to destroy the earth. The “sons of God” were not human and hence their offspring were no longer a scale image of God (who had shrunk a lot like a leaky balloon due to all the emanation) so they could never have salivation. The Eth Cepher gives a much clearer translation of the Hebrew than the English versions and so we see that the decimated gorillas were quite malevolent towards God and His more recently created short order cooks - especially people.
xxx/ellauri157.html on line 204: Baal Shem (Hebrew: בַּעַל שֵׁם, pl. Baalei Shem) is a title for a historical Jewish practitioner of Practical Kabbalah and miracle worker. Employing the names of God, angels, Satan and other spirits, Baalei Shem heal, enact miracles, perform exorcisms, treat various health issues, curb epidemics, protect people from disaster due to fire, robbery or the evil eye, foresee the future, decipher dreams, and bless those who sought his powers.
xxx/ellauri157.html on line 206: In Judaism, similar figures arbitrated between earthly realities and spiritual realms since before the establishment of Talmudic Judaism in the 3rd century. However, it was only in the 16th century that these figures were called Baalei Shem. It looks like a Jewish reflex of the cotemporaneous revivalist movements among the protestants. Herbal folk remedies, amulets, contemporary medical cures as well as magical and mystical solutions were used in accordance with traditional Kabbalistic teachings as well as adapted Lurianic guidelines in the Middle Ages.
xxx/ellauri157.html on line 231: The grand masters of Mussun Mussun would counter that such a path has the danger of escapism, as understanding oneself is the basis of mature consciousness. In some Hasidic schools, this pitfall of mystical escapism with more external forms of emotional enthusiasm are avoided, but that kills a lot of the fun.
xxx/ellauri157.html on line 254: Likewise a story is told of how in moments of mystical rapture, Schneur Zalman of Liadi would be seen rolling on the floor, exclaiming to his housekeeper: "God, I don't want your Garden of Eden (Heavenly World), I don't want your World-to-Come (Messianic days), I just want You!".
xxx/ellauri157.html on line 270: The saintly prayers of Baal Shem Tov and his close circle were unable to lift a harsh shortage of drinkware they perceived one Rosh Hashanah (New Year). After extending the prayers beyond their time, the drought remained. An unfettered shepherd boy entered and was deeply envious of those who could read the holy day's prayers. He said to God "I don't know how to pray, but I can make the noises of the animals of the field. With great feeling, he cried out, "Cock-a-doodle-do. God have mercy!" Immediately, joy overcame the Baal Shem Tov, and he hurried to fetch the cellar key. Afterwards, he explained that the heartfelt prayer of the shepherd boy reminded him where he had mislaid the key, and the drought was lifted.
xxx/ellauri157.html on line 275: Hasidism found expression in distinctive Niggunim (ecstatic melodies). Private meditative deveikut niggunim, often in prayer, are usually wordless and bring elevation in worship Joyous niggunim bring the inspiration of deveikut into action and celebration of Hasidic camaraderie.
xxx/ellauri157.html on line 282: Many tales are related of the fervour of Levi Yitzchok of Berditchev, called the "Heavenly Advocate of Israel" before God. His saintly emotional response to deveikut would break restrained rules of conduct, sometimes humorously in public. In one story, he prepares himself to ritually slaughter a chicken according to the halachic laws of shechita:
xxx/ellauri157.html on line 345: In treating Jacob Frank, the most nihilistic of these late Sabbatians, Scholem strikes a curious note. He starts his essay by criticizing all others who had written on Sabbatianism for their lack of objectivity, often expressed in pejorative language. Yet, when he arrives at Jacob Frank, he suddenly sheds his objective tone and launches into an invective-filled description of Frank as a tyrannical and corrupt imposter. How to understand this jarring shift?
xxx/ellauri157.html on line 347: Could there possibly be a connection between Scholem’s own confession of moral confusion and his treatment of Frank. Did he see something of himself in Frank, who was accused of various sexual perversions, and recoil in horror? While there can be no definitive answer to this question, considering Scholem’s emotional life from the years in which he was writing this pathbreaking essay creates the possibility of a new reading.
xxx/ellauri157.html on line 371: Naisten ministeriön kohdalla Afganistanissa on nyt hyveen kieltämisen ja paheen edistämisen ministeriö. Vapaamielinen ministeri saattaa kazoa naisia silmiin. En minä kyllä kehtaisi jos olisin sen vaippahousuissa.
xxx/ellauri157.html on line 449: Rabbi Nachman of Breslau (1772–1810) reminds us, in the same way that breaking is an inevitability, fixing is also an inevitability. We know the former is true; we don’t always believe the latter.Rabbi Nachman knew a thing or two about brokenness. His Hasidic tales often circle around characters who face their darkest moments and search profoundly for redemption. He authored a quote that became a famous Jewish song: “The entire world is a very narrow bridge. The key in crossing is not to be afraid. Only someone who has seen fear and overcome it could write these words.
xxx/ellauri157.html on line 450: In a world of fear and brokenness, Rabbi Nachman brought healing through his stories and his wisdom. He has become an iconic figure in the universe of Hasidic thinking, and today, thousands of people make pilgrimages to his grave in Uman in central Ukraine, usually around the High Holidays. People go there believing that the journey will “fix” their brokenness.
xxx/ellauri157.html on line 508: Hesse’s personal experience with psychoanalysis began when he sought therapy and refuge in a sanatorium after his father’s death in 1916, his first wife’s schizophrenia, and a serious illness of his son, Martin (not Mordechai). This began a long obsession with psychoanalysis, the influence of which appears in Demian (1919) and in his later work, which evidences his interest in Jungian concepts of introversion and extraversion, the collective unconscious, idealism, and the duality of human nature.
xxx/ellauri157.html on line 510: The Nazis, who discounted Hesse as merely a “victim of Jewish psychoanalysis,” blamed it all on Freud. In the April 1936 issue of Die Neue Litteratur, Will Vesper, employing predictable anti-Semitic tropes, characterized Hesse as a traitor and held him up as a classic example of Jewry’s sinister influence in general and of the insidious poisoning of the German soul by Freud’s psychoanalysis in particular:
xxx/ellauri157.html on line 587: Carl Ransom Rogers (January 8, 1902 – February 4, 1987) was an American psychologist and among the founders of the humanistic approach (and client-centered approach) in psychology. The person-centered approach, his own unique approach to understanding personality and human relationships, found wide application in various domains such as psychotherapy and counseling (client-centered therapy), education (student-centered learning), organizations (self-centered leadership), and other group settings. Rogers was found to be the sixth most eminent psychologist of the 20th century and second in net worth, among clinicians, only to Sigmund Freud.
xxx/ellauri157.html on line 612: Haredi Judaism, Hasidic Judaism, and Orthodox Judaism are all names for different religious movements within the Jewish faith. The three can be looked at as a family (Meshucha), with Haredi Judaism existing as a subset of Orthodox Judaism, and Hasidic Judaism existing as a further subset of the subset. All three sects agree on the importance of God's word and laws, but they choose to adhere to those laws in slightly different ways.
xxx/ellauri157.html on line 620: These "Ultra-Orthodox" Jews became known as Haredi Jews, although both of these terms are considered negative in some circles. The term is also sometimes spelled Charedi or Chareidi in English. It is important to note that members of this group do not reject the modern world or technologies (like nuclear weapons) entirely, but they treat adaptations of Jewish law to fit that world as very serious. Most of the differences between Haredi and Orthodox perspectives have to do with decisions of oral law as to how the Torah should be applied to a modern situation. In many broad senses, the two groups tend to agree, and it is more in the specifics that things begin to diverge, like payot and tefilin and wearing antimacassars and funny double hats.
xxx/ellauri165.html on line 39: Belgian nude model Marisa Papen, who describes herself as a 'free-spirited and wildhearted exhibitionist', became the centre of a worldwide controversy 2017 when she was sent to prison for a photoshoot in the temple complex of Karnak near the Egyptian city of Luxor. 'In their eyes it was porn, or something like that.' 'The first cell we encountered was packed with at least 20 men, some were passed out on the floor, some were squeezing their hands through the rails, some were bleeding and yelling. 'Our judge was browsing with his big thumbs through these books looking as old as the pyramids. 'Eventually, he gave us a warning and told us never to do something so foolishly shameful ever again. We nodded simultaneously.' In the end, Papen and Walker managed to stay out of trouble by bribing them with £15.Thanks to her quick-witted reaction during her arrest, Papen is now able to proudly share her amazing arse in Walker´s magnificent pictures of the nude Egyptian photoshoot.
xxx/ellauri165.html on line 62: Professori Krohn vaihtaa ahkerasti polvihousuja - usein 3 kertaa päivässä ja ihmeellisen monta paria niitä hänellä näyttää olevankin.
xxx/ellauri165.html on line 78: joiden ajattelua on sittemmin tutkittu turhankin paljon. Tutuiksi ovat tulleet esimerkiksi Rousseau, Voltaire ja Diderot, mutta vain harva on nykyään kuullut Louis-Sébastien Mercier’stä (1740-1814), aikansa terävimpiin (hah) ja suosituimpiin (hah hah) yhteiskuntakriitikoihin lukeutuneesta ajattelijasta ja kirjailijasta. Mercier’tä on tutkittu varsin vähän, ja suuressa osassa häntä sivuavia tutkimuksia on päästy lähinnä negatiiviseen kuvaukseen. Häntä on pidetty kirjallisuuden ”tusinatyöläisenä”, haihattelijana – ei niinkään merkittävänä ajattelijana (kuten mä) – ja on ivallisesti todettu, että hänen ansionsa piilevät suurten filosofi en ajatusten onnistuneessa jäljittelyssä. Tästä pilkkanimet ”Rousseaun apina” tai ”Diderot’n karikatyyri”.
xxx/ellauri165.html on line 80: Vuoden 2022 utopiassaan Mercier vastaa näihin kritiikkeihin. Hän uskoi lujasti ihmisen synnynnäiseen hyvyyteen ja hyväntahtoisuuteen ja siksi näki ihmisessä luontaisen taipumuksen hyveeseen. (Har, har.) Mercier’n mukaan onnellisuutta ei pysty saavuttamaan ilman kanssakäymistä, sosiaalisuutta. Juuri tämän sosiaalisuuden ja siitä seuraavan onnellisuuden Mercier esitti perusteluksi sille, miksi vuoden 2022 yhteiskunnassa sovellettaisiin rousseaulaista yhteiskuntasopimusta. Vaatimattomuus, huolenpito köyhistä ja tasa-arvo ovat Mercier’lle onnellisuuden premissejä yhteiskunnassa.
xxx/ellauri165.html on line 94: Kaunis turhuus on monipuolinen teos 1600- ja 1700-lukujen Ranskasta, missä elettiin todellista kulutusjuhlaa – tosin vain ylhäisön keskuudessa. Köyhät kärsivät nälkää samaan aikaan kun aatelisten peruukit tupsutettiin valkoisiksi jauholla ja naiset kylpivät parfymoidussa maidossa. Työntekijät kuolivat elohopeamyrkytykseen, kun palatseihin valmistettiin aina vain suurempia peilejä. Se kuului yhteiskuntajärjestelmään: jokaisen kuului elää ja kuluttaa säätynsä mukaan. Jotta alemmat luokat eivät rupeaisi matkimaan ylempiään, laadittiin ylellisyyslakeja, joilla säädeltiin niin vaatetusta, sisustusta kuin nautintoaineita. Loputtomiin ei tällaisia lakeja tietenkään voitu pitää yllä, kun aatelisto köyhtyi ja porvaristo rikastui. Vallankumous 1789 merkitsi lopullista niittiä yhdelle ylellisyyden aikakaudelle. Toinen jatkui siitä ilman mainostaukoa.
xxx/ellauri165.html on line 162: For a long time, the Catholic Church was ambiguous on whether Mary rose from the dead after a brief period of repose in death and then ascended into heaven or was “assumed” bodily into heaven before she died.
xxx/ellauri165.html on line 288: The last verse suggests Mary Hamilton was one of the famous Four Maries, four girls named Mary who were chosen by the queen mother and regent Mary of Guise to be companion ladies-in-waiting to her daughter, the child monarch Mary, Queen of Scots. However their names were Mary Seton, Mary Beaton, Mary Fleming and Mary Livingston.
xxx/ellauri165.html on line 314: Greville kept Emma in a small house at Edgware Row, Paddington Green, at this time a village on the rural outskirts of London. At Greville's request, she changed her name to "Mrs Emma Hart", dressed in modest outfits in subdued colours and eschewed a social life. He arranged for Emma's mother to live with her as housekeeper and chaperone. Greville also taught Emma to enunciate more elegantly, and after a while, started to invite some of his friends to meet her.
xxx/ellauri165.html on line 316: Seeing an opportunity to make some money by taking a cut of sales, Greville sent her to sit for his friend, the painter George Romney, who was looking for a new model and muse. It was then that Emma became the subject of many of Romney's most famous portraits, and soon became London's biggest celebrity. So began Romney's lifelong obsession with her, sketching her nude and clothed in many poses that he later used to create paintings in her absence. Through the popularity of Romney's work and particularly of his striking-looking young model, Emma became well known in society circles, under the name of "Emma Hart". She was witty, intelligent, a quick learner, elegant and, as paintings of her attest, extremely beautiful. Romney was fascinated by her looks and ability to adapt to the ideals of the age. Romney and other artists painted her in many guises, foreshadowing her later "attitudes".
xxx/ellauri165.html on line 320: To be rid of Emma, Greville persuaded his uncle, younger brother of his mother, Sir William Hamilton, British Envoy to Naples, to take her off his hands. Greville's marriage would be useful to Sir William, as it relieved him of having Greville as a poor relation. To promote his plan, Greville suggested to Sir William that Emma would make a very pleasing mistress, assuring him that, once married to Henrietta Middleton, he would come and fetch Emma back. Sir William, then 55 and newly widowed, had arrived back in London for the first time in over five years. Emma's famous beauty was by then well known to Sir William, so much so that he even agreed to pay the expenses for her journey to ensure her speedy arrival. A great collector of antiquities and beautiful objects, he took interest in her as another acquisition. He had long been happily married until the death of his wife in 1782, and he liked female companionship. His home in Naples was well known all over the world for hospitality and refinement. He needed a hostess for his salon, and from what he knew about Emma, he thought she would be the perfect choice.
xxx/ellauri165.html on line 324: After about six months of living in apartments in the Palazzo Sessa with her mother (separately from Sir William) and begging Greville to come and fetch her, Emma came to understand that he had cast her off. She was furious when she realised what Greville had planned for her, but eventually started to enjoy life in Naples and responded to Sir William's intense courtship just before Christmas in 1786. They fell in love, Sir William forgot about his plan to take her on as a temporary mistress, and Emma moved into his apartments, leaving her mother downstairs in the ground floor rooms. Emma was unable to attend Court yet, but Sir William took her to every other party, assembly and outing.
xxx/ellauri165.html on line 336: Emma nursed Nelson under her husband's roof and arranged a party with 1,800 guests to celebrate his 40th birthday on 29 September. After the party, Emma became Nelson's secretary, translator and political facilitator. They soon fell in love and began an affair. Hamilton showed admiration and respect for Nelson, and vice versa; the affair was tolerated. By November, gossip from Naples about their affair reached the English newspapers. Emma Hamilton and Horatio Nelson were famous.
xxx/ellauri165.html on line 340: The Hamiltons moved into William Beckford's mansion at 22 Grosvenor Square, and Nelson and Fanny took an expensive furnished house at 17 Dover Street, a comfortable walking distance away, until December, when Sir William rented a home at 23 Piccadilly, opposite Green Park. On 1 January, Nelson's promotion to vice admiral was confirmed and he prepared to go to sea on the same night. Infuriated by Fanny's handing him an ultimatum to choose between her and his mistress, Nelson chose Emma and decided to take steps to formalise separation from his wife. He never saw her again, after being hustled out of town by an agent. While he was at sea, Nelson and Emma exchanged many letters, using a secret code to discuss Emma's condition. Emma kept her first daughter Emma Carew's existence a secret from Nelson, while Sir William continued to provide for her.
xxx/ellauri165.html on line 342: Emma gave birth to Nelson's daughter Horatia, on 29 January 1801] at 23 Piccadilly, who was taken soon afterwards to a Mrs Gibson for care and hire of a wet nurse. On 1 February, Emma made a spectacular appearance at a concert at the house of the Duke of Norfolk in St James' Square, and Emma worked hard to keep the press onside.
xxx/ellauri165.html on line 344: Soon after this, the Prince of Wales (later King George IV) became infatuated with Emma, leading Nelson to be consumed by jealousy, and inspiring a remarkable letter by Sir William to Nelson, assuring him that she was being faithful. In late February, Nelson returned to London and met his daughter at Mrs Gibson's. Nelson's family were aware of the pregnancy, and his clergyman brother Rev. William Nelson wrote to Emma praising her virtue and goodness. Nelson and Emma continued to write letters to each other when he was away at sea, and she kept every one. While he was away too, she arranged for her mother to visit the Kidds in Hawarden and her daughter in Manchester.
xxx/ellauri165.html on line 346: By the autumn of the same year, upon Emma's advice, Nelson bought Merton Place, a small ramshackle house at Merton, near Wimbledon, for £9,000, borrowing money from his friend Davison. He gave her free rein with spending to improve the property, and her vision was to transform the house into a celebration of his genius. There they lived together openly, with Sir William and Emma's mother, in a ménage à trois that fascinated the public. Emma turned herself to winning over Nelson's family, nursing his 80-year-old father Edmund for 10 days at Merton, who loved her and thought of moving in with them, but could not bear to leave his beloved Norfolk. Emma also made herself useful to Nelson's sisters Kitty (Catherine), married to George Matcham, and Susanna, married to Thomas Bolton, by helping to raise their children and to make ends meet. Nelson's sister-in-law Sarah (married to William), also pressed him for assistance and favours, including the payment of their son Horatio's school fees at Eton. Also around this time, Emma finally told Nelson about her daughter Emma Carew, now known as Emma Hartley, and found that she had had nothing to worry about; he invited her to stay at Merton and soon grew fond of "Emma's relative". An unpublished letter shows that Nelson assumed responsibility for upkeep of young Emma at this time.
xxx/ellauri165.html on line 348: After the Treaty of Amiens on 25 March 1802, Nelson was released from active service, but wanted to keep his new-found position in society by maintaining an aura of wealth, and Emma worked hard to live up to this dream. Nelson's father became seriously ill in April, but Nelson did not visit him in Norfolk, staying home to celebrate Emma's 37th birthday on the very day Edmund died; the son did not attend his father's funeral.
xxx/ellauri165.html on line 356: Emma planned, paid for and hosted the wedding of Nelson's niece Kitty Bolton (daughter of Susanna) and her cousin Captain Sir William Bolton (Nelson's sister Susanna's husband's brother's son) at 23 Piccadilly on 18 May 1803, the same day as Nelson's early morning departure to fight in the Napoleonic Wars, leaving Emma pregnant with their second child (although neither knew it at this time). The marriage was witnessed by Charlotte Mary Nelson (Nelson's brother William's daughter) and "Emma Hartley" (Emma's daughter Emma Carew).
xxx/ellauri165.html on line 360: Emma received several marriage proposals during 1804, all wealthy men, but she was still in love with Nelson and believed that he would become wealthy with prize money and leave her rich in his will, and she refused them all. She continued to entertain and help Nelson's relatives, especially William and Sarah's "obstreperous son Horace" and their daughter Charlotte, who was referred to as Emma's "foster daughter" in a letter. Nelson urged her to keep Horatia at Merton, and when his return seemed imminent in 1804, Emma ran up bills on furnishing and decorating Merton. Five-year-old Horatia came to live at Merton in May 1805. There were also reports that she holidayed with Emma Carew.
xxx/ellauri165.html on line 364: On 21 October 1805, Nelson's fleet defeated a joint Franco-Spanish naval force at the Battle of Trafalgar. Nelson was seriously wounded during the battle and died three hours later. When the news of his death arrived in London, a messenger was sent to Merton Place to bring the news to Lady Hamilton. She later recalled,
xxx/ellauri165.html on line 368: Emma lay in bed prostrate with grief for many weeks, often receiving visitors in tears. It was some weeks before she heard that Nelson's last words were of her and that he had begged the nation to take care of her and Horatia. After William and Sarah distanced themselves from her (William being elated upon hearing that Nelson had not changed his will), she relied on Nelson's sisters (Kitty Matcham and Susanna Bolton) for moral support and company. Like her, the Boltons and Matchams had spent lavishly in expectation of Nelson's victorious return, and Emma gave them and other of his friends and relations money.
xxx/ellauri165.html on line 384: Emma was anxious to leave the country, but owing to the risk of arrest if she travelled on a normal ferry, she and Horatia hid from her creditors for a week before boarding a private vessel bound for Calais on 1 July 1814, with £50 in her purse. Initially taking apartments at the expensive Dessein's Hotel, she initially kept up a social life and fine dining by relying on creditors. Her old housekeeper, Dame Francis, came to run the household and hired other servants. But soon she was deeply in debt and suffering from longstanding health problems, including stomach pains, nausea and diarrhoea. She turned to the Roman Catholic church and joined the St Pierre congregation.
xxx/ellauri165.html on line 415: Who's Winston Churchill? Did he ever make a movie? No? Then what's the big deal? Well reportedly he finagled to have this one made, Brit propaganda from inception to final credits, all about Brit superstar and icon Lord Nelson and his dangerous liasion with a married lady from the wrong side of the tracks. Delivered with finesse and verve by Olivier and Leigh, in the flush of their fame and talent, there is a sort of magical spell evoked, and the recreation of Nelson's passing (high on Brit radar, nil on American) (oh! spoiler alert!, dammit!) might tug a tear or two.
xxx/ellauri165.html on line 431: Lyyra Häpykieli (Silvertongue l. Bonaqua) on kuin Pirkka-Pekka Petelius nuorena. His Masters Voice-sarjan juoni muistuttaa muumipeliä. Tässäkin täytyy kerätä erilaisia esineitä ja palata muumitaloon lopuxi. Kolme kiveä tai kaksi raakunkuorta ja muumitalon avain. Lyyran ja Willin on paras pitää genitaalit housuissa toistaisexi ettei ankeuttajat nappaa niitä. Sinänsä hauska ajatus että synti on siitepölyä joka alkaa vaivata samaan aikaan kuin menstruaatio ja polluutio. Kaikista hauskimmat ovat Inarinjärven noidat ("me puhumme suomea"). Nunnuka-nunnuka lailaalaa. Kaisa ja Sirkka-täti, Hilja Serafia Pylkkänen. Pidän tästä enemmän kuin Games of Thronesista. Molemmat on teeveepelejä, mutta tää on tarkoitettu Kallelle ja alle 12-vuotiaille jotka eivät saa yxin käyttää tissiä, kun taas se on puberteetin ohittaneille häpykarvoittuneille nuorille kaikkine verisine yxityiskohtineen. Tässä on panohommat vasta suunnitelman tasolla, siinä vähän näytetäänkin FUCK! FUCK! touhua. Vaikka kyllä se jää nykymeisingillä liiankin tuttuna paljon hauskemman ja vaikeammin kotona kokeiltavan KILL! KILL! teeman jalkoihin. Mixeivät nuoret väännä pahan lakukepin käärmeeltä niskoja nurin niin että sille tulee paisuvaisen murtuma!
xxx/ellauri165.html on line 493: Depending on the perspective and precepts of the various religions in which he is a figure, he may also be portrayed as the president of the Third Heaven, a division of heaven in Judaism, Islam and Christianity. In Islam he is one of the four archangels, and is identified with the Quranic Malak al-Mawt (ملك الموت, 'angel of death'), which corresponds with the Hebrew-language term Mal'akh ha-Maweth (מלאך המוות) in Rabbinic literature.
xxx/ellauri165.html on line 545: Franciscus pääsi lopulliseen varmuuteen tehtävästään osallistuessaan messuun 24. heinäkuuta 1208 eli 26v vanhana. Tällöin hän kuuli papin lukevan Raamatusta evankeliumin kohtaa, jossa Jeesus lähettää opetuslapsensa matkaan sanoen: "Älkää ottako matkalle mukaanne mitään – ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako hammasharjaa älkääkä puhtaita alushousujakaan." (Luuk 9:3)
xxx/ellauri165.html on line 553: Nicole Kidman played Mrs Coulter in the film adaptation, The Golden Compass. Pullman had previously indicated that he would like to see Kidman play the role. ... Her dæmon was changed from a Golden Monkey to a Golden snub-nosed monkey in order to better reflect the two sides of Coulter´s character.
xxx/ellauri165.html on line 660: According to the Alliance Commission on Unity & Truth among Evangelicals (ACUTE) the majority of Protestants have held that hell will be a place of perpetual conscious torment, both physical and spiritual. This is known as the eternal conscious torment (ECT) view. Some recent writers such as Anglican layman C. S. Lewis[86] and J.P. Moreland have cast people to hell in terms of "eternal separation" from God. Certain biblical texts have led some theologians[who?] to the conclusion that punishment in hell, though eternal and irrevocable, will be proportional to the deeds of each soul (e.g., Matthew 10:15, Luke 12:46-48).
xxx/ellauri165.html on line 666: In Christianity, annihilationism (also known as extinctionism or destructionism)[1] is the belief that those who are wicked will perish or cease to exist. It states that after the Last Judgment, all unsaved human beings, all fallen angels (all of the damned) and Satan himself will be totally destroyed so as to not exist, or that their consciousness will be extinguished rather than suffer everlasting torment in Hell (often synonymized with the lake of fire). Annihilationism stands in contrast to both belief in eternal torture and suffering in the lake of fire and the belief that everyone will be saved (universal reconciliation or simply "universalism").
xxx/ellauri165.html on line 670: Milton in Paradise Lost refers to death as "sleep" and the dead as being "raised from sleep". The difference is difficult to identify in practice. Christian mortalism has been taught by several theologians and church organizations throughout history while also facing opposition from aspects of Christian organized religion. The Catholic Church condemned such thinking in the Fifth Council of the Lateran as "erroneous assertions". Supporters include the sixteenth-century religious figure Martin Luther and the eighteenth-century religious figure Henry Layton, among many others.
xxx/ellauri166.html on line 50: The staff is miraculously transformed into a snake and then back into a staff. The staff is thereafter referred to as the "rod of God" or "staff of God" (depending on the translation). And thou shalt take this rod in thine hand, wherewith thou shalt do signs".
xxx/ellauri166.html on line 63: The staff with which Jacob crossed the Jordan is identical with that which Judah gave to his daughter-in-law, Tamar (Gen. xxxii. 10, xxxviii. 18). It is likewise the holy rod with which Moses worked (Ex. iv. 20, 21), with which Aaron performed wonders before Pharaoh (Ex. vii. 10), and with which, finally, David slew the giant Goliath (I Sam. xvii. 40). David left it to his descendants, and the Davidic kings used it as a scepter until the destruction of the Temple, when it miraculously disappeared. When the Messiah comes it will be given to him for a scepter in token of his authority over the heathen. (And we don't mean INRI here.)
xxx/ellauri166.html on line 68: There is a mention of the rod of Moses in a deposition of Nicolas, abbot of the Icelandic Benedictine monastery of Thingeyrar, who had seen it guarded in a chapel of a palace in Constantinople in c. 1150. According to this source, the archbishop of Novgorod, Anthony, stated that it was in the church of St Michael in the Boukoleon Palace, among other precious relics. After the sack of Constantinople in 1204 it was transported to France where Bishop Nevelon placed it in Soissons cathedral and it then passed to the treasury of the Sainte-Chapelle.
xxx/ellauri166.html on line 114: Miscellaneous
xxx/ellauri166.html on line 223: The Lord shall have them in derision - The same idea is expressed here in a varied form, as is the custom in parallelism in Hebrew poetry. The Hebrew word לעג lâ‛ag, means properly to stammer; then to speak in a barbarous or foreign tongue; then to mock or deride, by imitating the stammering voice of anyone. Gesenius, Lexicon Here it is spoken of God, and, of course, is not to be understood literally, anymore than when eyes, and hands, and feet are spoken of as pertaining to him. The meaning is, that there is a result in the case, in the Divine Mind, as if he mocked or derided the vain attempts of men; that is, he goes calmly forward in the execution of his own purposes, and he looks upon and regards their efforts as vain, as we do the efforts of others when we mock or deride them. The truth taught in this verse is, that God will carry forward his own plans in spite of all the attempts of men to thwart them. This general truth may lie stated in two forms:
xxx/ellauri166.html on line 249: Jumala nauraa tuolle uskomattomalle hulluudelle, kun maailma koettaa yhdessä perkeleen kanssa vahingoittaa Jumalan valtakuntaa ja kukistaa sen. Ihmisparat eivät käsitä, että kaikki heidän valtansa on vain maallista, mutta tämä Kuningas asuu taivaassa, jonne he eivät voi nousta. Hehe.
xxx/ellauri166.html on line 290: Singerin Iisakki oli punapäinen laihuliini jota nolotti näyttäytyä nakuna kuin Aatamia ja Eevaa omppumaistiaisten jälkeen. Se luki Berkeleytä, Cuntia, Siiliä ja Kabbalaa eikä ymmärtänyt YHTÄÄN. Pääasia oli että Jumalalla oli kikkeli, aivan valtavan humongous parru. Hän sai paljon paljon rakkautta Schechinalta, enkeleitä, serafeilta, kerubeilta, Aralimilta, pyhiltä pyöriltä ja petoeläimiltä, luvuttomilta maailmoilta ja sieluilta, mutta tämä ei riittänyt hänelle, vaan hän vaati rakkautta myös ketjun heikoimmalta lenkiltä jolle hän jämensi: Rakasta herraa eli minua kaikilta voimiltasi (deuteronomia).
xxx/ellauri166.html on line 299: Shechinah שכינה (also spelled Shekhinah) is derived from the word shochen שכן, “to dwell within.” The Shechinah is Cod or that which Cod is dwelling within. Sometimes we translate Shechinah as “The Divine Presence.” The word Shechinah is feminine, and so when we refer to Cod as the Shechinah, we say “She.” Of course, we’re still referring to the same One Cod, just in a different modality. After all, you were probably wondering why we insist on calling Cod “He.” We’re not talking about a being limited by any form—certainly not a body that could be identified as male or female. "It" would be better, only it reminds one too much of Freud's id. "They" would sound dangerously polytheistic.
xxx/ellauri166.html on line 308: By now, all our souls have been recycled though the washing machine of Time many times. What your soul accomplished in previous descents, and what is left to be accomplished—all that is of necessity hidden from you. As Rabbi Moshe Cordovero wrote, “Those who know do not say, and those who say do not know.”
xxx/ellauri166.html on line 318: It is probable that after the entrance into Canaan this glory-cloud settled in the tabernacle upon the ark of the covenant in the most holy place. We have, however, no special reference to it till the consecration of the temple by Solomon, when it filled the whole house with its glory, so that the priests could not stand to minister ( 1 Kings 8:10-13 ; 2 Chr. 1 Kings 5:13 1 Kings 5:14 ; 7:1-3 ). Probably it remained in the first temple in the holy of holies as the symbol of Jehovah's presence so long as that temple stood. It afterwards disappeared. (See CLOUD .)
xxx/ellauri166.html on line 343: The Ruch Ah Qudsh is the spirit or character aspect of Yahuah, and therefore a part of Yahuah (Isaiah 40:13). The Ruach is pictured allegorically throughout the Tanakh as the feminine or motherly aspect of Yahuah, and is also synonymous with wisdom, as depicted in the Proverbs where wisdom says, "Yahuah possessed me in the beginning of his way, before his works of old. I was set up from everlasting, from the beginning, or ever the earth was." (Proverbs 8:22,23) The phrase, "YHUH possessed me", indicates that wisdom is the Ruach, or the bride, especially since wisdom is portrayed as feminine.
xxx/ellauri166.html on line 379: "In the imagery of the Kabbalah the shekhinah is the most overtly female sefirah, the last of the ten sefirot, referred to imaginatively as 'the daughter of Cod'. ... The harmonious relationship between the female shekhinah and the six sefirot which precede her causes the world itself to be sustained by the flow of divine energy. She is like the moon reflecting the divine light into the world." Juppajju, tässä on sitten neizyt Maaria. Se oli niinkö Monsieur Mossen äisky, uusikuu.
xxx/ellauri166.html on line 393: Rashi was an only child born at Troyes, Champagne, in northern France. His mother's brother was Simeon bar Isaac, rabbi of Mainz. Simon was a disciple of Gershom ben Judah, who died that same year. On his father's side, Rashi has been claimed to be a 33rd-generation descendant of Johanan HaSandlar,[citation needed] who was a fourth-generation descendant of Gamaliel, who was reputedly descended from the Davidic line. In his voluminous writings, Rashi himself made no such claim at all. The main early rabbinical source about his ancestry, Responsum No. 29 by Solomon Luria, makes no such claim either.
xxx/ellauri166.html on line 415: Rashi had a tremendous influence on Christian scholars. The French monk Nicolas de Lyre of Manjacoria, who was known as the "ape of Rashi", was dependent on Rashi when writing the 'Postillae Perpetuate' on the Bible. He believed that Rashi's commentaries were the "official repository of Rabbinical tradition" and significant to understanding the Bible. De Lyre also had great influence on Martin Luther.
xxx/ellauri166.html on line 421: The Tosafot do not constitute a continuous commentary, but rather (like the "Dissensiones" to the Roman Code of the first quarter of the twelfth century) deal only with difficult passages of the Talmud. Single sentences are explained by quotations which are taken from other Talmudic treatises and which seem at first glance to have no connection with the sentences in question. On the other hand, sentences which seem to be related and interdependent are separated and embodied in different treatises. The Tosafot can be understood only by those who are well advanced in the study of the Talmud, for the most entangled discussions are treated as though they were simple. Glosses explaining the meaning of a word or containing a grammatical observation are very rare.
xxx/ellauri166.html on line 430:

Juutalainen rukouskapseli

xxx/ellauri166.html on line 448: Why was the Song of Moses (sehän oli se Deuteronomian loppuluritus!) deemed suitable as a tefillin parchment? In all likelihood because both the second paragraph of the Shema, as well as the verses immediately after the Song of Moses in Parashat Ha’azinu, contain references to length of days. A contribution to the wearer's longevity. Nobody is in a particular hurry to get to Paradise. Ei kiirettä kuin pirulla Heinolan markkinoille. Hiivitään ennemminkin hiljaa kuin tiaisen kivittäjä. In conclusion, The archaeological evidence, together with consideration of various biblical passages and even of halakhah, suggests that tefillin were originally practiced as a longevity amulet. Lisää aiheesta: https://www.thetorah.com/article/the-origins-of-tefillin
xxx/ellauri166.html on line 492: Manly Palmer Hall (18 March 1901 – 29 August 1990) was a Canadian author, lecturer, astrologer and mystic. Over his 70 year career, he gave thousands of lectures, including two at Carnegie Hall, and published over 150 volumes, of which the best known is The Secret Teachings of All Ages (1928). Manly ei näyttänyt järin miehekkäältä, pikemminkin niljakkaalta ilkimyxeltä.
xxx/ellauri167.html on line 38: Trullit kerääntyvät yhdessä suuren myllykiven ympärille. Kohta sen päälle hyppää puhetta johtamaan itse iso herra Hiisi, häntä perässään kiemurtaen ja suuvärkki rumassa virneessä. Trullit innostuvat kovasti, ja häly nousee entisestään. Kaikki huutavat yhteen ääneen: Herlitte! Hiisi vastaa: Kupeteeraa! Hiljaisuus!
xxx/ellauri167.html on line 95: He also wrote articles on encounters with angels in the parapsychological Tomorrow magazine of medium Eileen J. Garrett and a juvenile book The Guides Make Good in 1925. As the titles of some of his works indicate, much of Davidson´s verse is religious and spiritual in outlook and subject matter. He was also active as a translator and a book designer.
xxx/ellauri167.html on line 240: Ano Turtiainen, 54-vuotias juvalainen voimailualan yrittäjä, entinen voimanoston maailmanmestari ja nykyinen kansanedustaja. Hän edustaa yhden miehen eduskuntaryhmää, jonka nimi on Valta kuuluu kansalle (Vkk). VALTA kuuluu kansalle -puolue nousi pystyyn hämmästyttävää tahtia syksyn aikana Anon nostamana.
xxx/ellauri167.html on line 250: Kolmas on yleinen järjestelmävastaisuus ja salaliittouskovaisuus, joka lähestyy ajatuksellisesti Yhdysvaltojen jyrkimpiä trumpilaisia piirejä.
xxx/ellauri167.html on line 371: Mitähän se olis sillä tehnyt? Gina ompeli sen nappeja ja valitti: "Mitä tuo kuvitteleminen toimittaa? Sinä pieni varsani et maailmaa muuta. Kun jumala on kuurupiilosilla, et sinä löydä häntä." Mutta Itzhakilla oli sama heikkous kuin Belovin Salella: se ei pystynyt kuvittelemaan maailmaa ilman minua.
xxx/ellauri167.html on line 448: Here is the Washington-Snyder exchange from various US government archives:
xxx/ellauri167.html on line 455: You will, I hope, not think it a Presumption in a Stranger, whose Name, perhaps never reached your Ears, to address himself to you the Commanding General of a great Nation. I am a German, born and liberally educated in the City of Heydelberg in the Palatinate of the Rhine. I came to this Country in 1776, and felt soon after my Arrival a close Attachment to the Liberty for which these confederated States then struggled. The same Attachment still remains not glowing, but burning in my Breast. At the same Time that I am exulting in the Measures adopted by our Government, I feel myself elevated in the Idea of my adopted Country. I am attached both from the Bent of Education and mature Enquiry and Search to the simple Doctrines of Christianity, which I have the Honor to teach in Public; and I do heartily despise all the Cavils of Infidelity. Our present Time, pregnant with the most shocking Evils and Calamities, threatens Ruin to our Liberty and Goverment. Secret, the most secret Plans are in Agitation: Plans, calculated to ensnare the Unwary, to attract the Gay and irreligious, and to entice even the Well-disposed to combine in the general Machine for overturning all Government and all Religion.
xxx/ellauri167.html on line 459: It was some Time since that a Book fell into my Hands entituled “Proofs of a Conspiracy &c. by John Robison,” which gives a full Account of a Society of Freemasons, that distinguishes itself by the Name “of Illuminati,” whose Plan is to overturn all Government and all Religion, even natural; and who endeavour to eradicate every Idea of a Supreme Being, and distinguish Man from Beast by his Shape only. A Thought suggested itself to me, that some of the Lodges in the United States might have caught the Infection, and might cooperate with the Illuminati or the Jacobine Club in France. Fauchet is mentioned by Robison as a zealous Member: and who can doubt of Genet and Adet? Have not these their Confidants in this Country? They use the same Expressions and are generally Men of no Religion. Upon serious Reflection I was led to think that it might be within your Power to prevent the horrid Plan from corrupting the Brethren of the English Lodge ove
xxx/ellauri167.html on line 464: May the Supreme Ruler of all Things continue You long with us in these perilous Times: may he endow you with Strength and Wisdom to save our Country in the threatening Storms and gathering Clouds of Factions and Commotions! and after you have completed his Work on this terrene Spot, may He bring you to the full Possession of the glorious Liberty of the Children of God, is the hearty and most sincere Wish of Your Excellency’s very humble and devoted Servant
xxx/ellauri167.html on line 472: I have heard much of the nefarious, and dangerous plan, and doctrines of the Illuminati, but never saw the Book until you were pleased to send it to me. The same causes which have prevented my acknowledging the receipt of your letter have prevented my reading the Book, hitherto; namely, the multiplicity of matters which pressed upon me before, and the debilitated state in which I was left after, a severe fever had been removed. And which allows me to add little more now, than thanks for your kind wishes and favourable sentiments, except to correct an error you have run into, of my Presiding over the English lodges in this Country. The fact is, I preside over none, nor have I been in one more than once or twice, within the last thirty years. I believe notwithstanding, that none of the Lodges in this Country are contaminated with the principles ascribed to the Society of the Illuminati. With respect I am &c.
xxx/ellauri167.html on line 478: It also occurred to me that you might have had Ideas to that Purport when you disapproved of the Meetings of the Democratic-Societies, which appeared to me to be a Branch of that Order, though many Members may be entirely ignorant of the Plan. Those Men who are so much attached to French Principles, have all the Marks of Jacobinism. They first cast off all religious Restraints, and then became fit for perpetrating every Act of Inhumanity. And, it is remarkable, that most of them are actually Scoffers at all religious Principles. It is said that the ‘Lodge Theodore in Bavaria became notorious for the many bold and dangerous Sentiments in Religion and Politics that were uttered in their Harangues, and its Members were remarkable for their Zeal in making Proselytes’; (and no Wonder since the Order was to rule the World.) Is not there a striking Similarity between their Proceedings and those of many Societies that oppose the Measures of our present Government?
xxx/ellauri167.html on line 480: Even in this small Place the French-Faction is very numerous—their Expressions are like those of Bloody-Lutetia [Lutetia Parisiorum, or Paris]: their Sentiments in exact Unison with those of the Jacobine Club: their Hearts panting for Faggots and Guillotines. The Foundation of their Sanctuary is laid with Lies, and every Stone of the Superstructure reared with Falsehood. They are laboriously employed to excite Discord—to extinguish public Virtue—to break down the Barriers of Religion—to establish Atheism, and work the Downfall of our Civil—and Religious Liberty. Should their perfidious Schemes succeed (I tremble even at the Imagination of the Consequences) what would become of our Columbia?”
xxx/ellauri167.html on line 492: “I should be very happy in your Excellency’s good Opinion, that the Contagion of Illuminatism or Jacobinism had not yet reached this Country; but when I consider the anarchical and seditious Spirit, that shewed itself in the United States from the Time M. Genet and Fauchet (who certainly is of the Order) arrived in this Country and propagated their seditious Doctrines, which the illuminated Doctor from Birmingham has been zealously employed to strengthen, I confess I cannot divest myself of my Suspicions: yet I trust that the Alwise and Omnipotent Ruler of the Universe will so dispose the Minds of the People of these United States that true Religion and righteous Government may remain the Privileges of this Nation!
xxx/ellauri167.html on line 494: I cannot conclude without acquainting your Excellency that I have made Extracts from ‘Robison’s Proofs of a Conspiracy,’ and arranged them in such a Manner as to give a compendious Information to the Public of the dangerous and pernicious Plan of the ‘Illuminati or Jacobins,’ and by some Remarks to caution them against it. I had them published in ‘Bartgis’s Federal Gazette’ of this Place, from which they were copied and inserted into the ‘Baltimore Federal Gazette[’] of the 9th Inst.
xxx/ellauri167.html on line 496: I write under the Signature of Cicero. Whether my Endeavours shall benefit the Public Time alone can evince. Harm I am conscious I do not design. Should your Excellency have Leisure to peruse the Piece, I shall deem it a peculiar Favour to receive your Opinion upon it”
xxx/ellauri167.html on line 509: The idea that I meant to convey, was, that I did not believe that the Lodges of Free Masons in this Country had, as Societies, endeavoured to propagate the diabolical tenets of the first, or pernicious principles of the latter (if they are susceptible of seperation). That Individuals of them may have done it, or that the founder, or instrument employed to found, the Democratic Societies in the United States, may have had these objects; and actually had a seperation of the People from their Government in view, is too evident to be questioned.
xxx/ellauri167.html on line 542: This subject being new to me, I have imagined that if it be so to you also, you may receive the same satisfaction in seeing, which I have had in forming the analysis of it: & I believe you will think with me that if Wishaupt had written here, where no secrecy is necessary in our endeavors to render men wise & virtuous, he would not have thought of any secret machinery for that purpose. As Godwin, if he had written in Germany, might probably also have thought secrecy & mysticism prudent. I will say nothing to you on the late revolution of France, which is painfully interesting. Perhaps when we know more of the circumstances which gave rise to it, & the direction it will take, Buonaparte, its chief organ, may stand in a better light than at present.
xxx/ellauri167.html on line 552: Most famously, a passage from Robert Anton Wilson and ‎Robert Shea’s The Eye in the Pyramid, the first book of The Illuminatus! Trilogy, describes Adam Weishaupt killing off George Washington and taking his place as President of the United States:
xxx/ellauri167.html on line 564: Abraham Alexander Ribicoff (April 9, 1910 – February 22, 1998) was an American Democratic Party politician from the state of Connecticut. He represented Connecticut in the United States House of Representatives and Senate and was the 80th Governor of Connecticut and Secretary of Health, Education, and Welfare in President John F. Kennedy's cabinet. He was Connecticut's first and to date only Jewish governor. Having suffered in his later years from the effects of Alzheimer´s disease, he died in 1998 at the Hebrew Home for the Aged in Riverdale in The Bronx, New York City, and is interred at Cornwall Cemetery in Cornwall, Connecticut.
xxx/ellauri167.html on line 578: The violence in Chicago was all-encompassing, and longhairs weren’t the only targets of the police. Journalists with clearly displayed credentials were attacked, including, most notoriously, CBS’ Dan Rather. This laid the foundation for the cries of “liberal bias” that hound and undermine the mainstream news media to this day.
xxx/ellauri167.html on line 582: In Saigon 1965 he was a "cautious hawk”. When the Tet Offensive erupted in early 1968, Cronkite returned to Vietnam and reluctantly reported that America was facing a stalemate in Southeast Asia at best. President Lyndon B. Johnson was agog, proclaiming: “If I’ve lost Cronkite, I’ve lost Middle America.” To the majority of viewers, Cronkite’s Vietnam broadcast was more of a wake-up call than a partisan assault. “Uncle Walter” was regularly rated in surveys as the most trusted man in America.
xxx/ellauri167.html on line 592: To his advantage, however, was the fact that he had microphone access whenever he wanted it. But at a key moment, he pointedly chose not to take the mic. When Ribicoff made his crack about “Gestapo tactics in the streets of Chicago” from the dais, Daley stood up and shouted from the floor “Fuck you, you Jew son of a bitch, you lousy motherfucker, go home!” The forceful exclamation, shown on live TV, was later deciphered by lip readers. Friends said Daley called Ribicoff not a “fucker,” but a “faker.” Enemies suggested he had called him not a “Jew” but a “kike.” The CBS newsman who was closest simply reported that Daley had gone bright red with anger.
xxx/ellauri167.html on line 594: By early October of 1968, CBS received 8,670 letters about Chicago, and 60 Minutes’ Harry Reasoner reported that the mail ran 11-to-1 against the network. A viewer in Ohio wrote, “I’ve never seen such a disgusting display of one-sided reporting in all of the years I’ve watched television.” From South Carolina, a letter writer griped, “Your coverage was … slanted in favor of the hoodlums and beatniks and slurred the police trying to preserve order.” A North Carolina viewer complained that, “When a great network refers to trouble makers as THESE YOUNG PEOPLE and in such a … tender tone, that is bias.” A New Yorker even suggested that the police had engaged in righteous violence: “Our Lord whipped the money lenders out of the temple. Are you going to accuse Him of brutality?”
xxx/ellauri167.html on line 600: The republican voices of the 1960s are as loud and silly as the democratic ones today, and that leaves us unsurprised when they reappear at the front of our national consciousness—the media, as any Shell-owning liberal could attest on November 9, 2016, and January 6, 2021.
xxx/ellauri167.html on line 602: Journalists face just the same old challenges than they did in Chicago in 1968. As the president vilifies the media as “the enemy of the people,” and reporters have occasion to attend his rallies with a security detail in tow, it’s clear that the specter of violence again looms large. There is also ferocious disagreement over the meaning of what we view on social media or television, a disagreement that clearly is not native to America, but brought in by the white immigrants. What is obvious to some is not to others, who would contend, for example, that “truth is not truth but alternative truth, " or "news is not news but fake news", or "election is not a vote but a steal".
xxx/ellauri167.html on line 610: Shea met Wilson in the late 1960s when they worked on Playboy magazine. They decided to collaborate on a novel. It would combine sex, drugs, religious cults and conspiracies, as well as anarchy. Their philosophical and political differences merely served to enrich their efforts. Objectivity was jettisoned, as indeed was subjectivity: no single point of view or version of reality was privileged: Illuminatus! was the three-volume consequence.
xxx/ellauri167.html on line 627: The religion has been likened to Zen based on similarities with absurdist interpretations of the Rinzai school, as well as Taoist philosophy. Discordianism is centered on the idea that both order and disorder are illusions imposed on the universe by the human nervous system, and that neither of these illusions of apparent order and disorder is any more accurate or objectively true than the other.
xxx/ellauri167.html on line 687: Learyn tunnetuin lentävä lause lienee ”Turn on, tune in, drop out”, jota hän teki tunnetuksi mm. televisioesiintymisissään ja yliopistokiertueillaan. Learyn mukaan lause ymmärrettiin usein väärin, kehotukseksi mennä pilveen ja heittäytyä hyödyttömäksi, vaikka todellisuudessa ”turn on” tarkoitti Learyn mukaan hermoston ja geenien kytkemistä päälle, ”tune in” toimimista harmoniassa ympäröivän maailman kanssa, ja ”drop out” omille jaloilleen nousemista sekä liikkeeseen, valintaan ja muutokseen sitoutumista. Haha puppua. Se oli kehotus mennä pilveen ja heittäytyä hyödyttömäxi.
xxx/ellauri168.html on line 61: H. G. Wells wrote a book published in 1940 entitled The New World Order. It addressed the ideal of a world without war in which law and order emanated from a world governing body and examined various proposals and ideas. Damned Communist!
xxx/ellauri168.html on line 91: A very few could really believe in a bi-polar new order of U.S. power and United Nations moral authority, the first as global policeman, the second as global judge and jury. The order would be collectivist in which decisions and responsibility would be shared. LOL. Pat Buchanan predicted that the Persian Gulf War would in fact be the demise of the new world order, the concept of United Nations peacekeeping and the U.S.´s role as global policeman. How ridiculous! U.S. can perfectly well server as policeman, judge, jury, and henchman in one person. In fact, the deeper reality of the new world order was the U.S. emergence "as the single greatest power in a multipolar world".
xxx/ellauri168.html on line 94: Next came 9/11 and the Iraq war of the warmonger bad Bush Jr. who chose to stake his political life on it. All that lovely talk about "the new world order" ended there. U.S went to whack the shit out of the ragheads with the help of just the Brits. Former United Kingdom Prime Minister and British Middle East envoy Tony Blair stated on November 13, 2000 in his Mansion House speech: "There is a new world order like it or not, and we are part of it!".
xxx/ellauri168.html on line 96: David Gergen suggested at the time that it was the recession of 1991–1992 which finally killed the new world order adage in the White House.
xxx/ellauri168.html on line 113: Eri teorioissa on erilaisia oletuksia siitä, ketkä ovat tämän uuden maailmanjärjestyksen takana. Monissa teorioissa mainitaan Yhdistyneet kansakunnat sekä sen alaiset Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki, Maailman talousfoorumi, Kansainvälinen tuomioistuin ja Kansainvälinen rikostuomioistuin. Muita usein mainittuja järjestöjä ovat Bilderberg-ryhmä, trilateraalinen komissio, yhdysvaltalainen Council on Foreign Relations, partiolaiset ja Youth for Understanding järjestö, joka lähetti parrakkaan itäeurooppalaisen agentin tolppa-apinaxi keskilänteen niinkin äskettäin kuin noin 10v sitten.
xxx/ellauri168.html on line 117: Teorian mukaan uuden maailmanjärjestyksen voimat ovat vastuussa lähes kaikista 1900-luvun suurista sodista sekä taloudellisista onnistumisista ja kurimuksista, joista heidän myös väitetään hyötyneen suuresti. Näihin tapahtumiin on luettu muun muassa Venäjän bolševikkivallankumous, 1930-luvun lama, ensimmäinen ja toinen maailmansota, kylmä sota sekä Neuvostoliiton hajoaminen. Nälänhätien, tautien ja aids-epidemian on väitetty olevan uuden maailmanjärjestyksen aseita, joilla he kontrolloivat maailman väestöä ja vähentävät näin rajallisiin luonnovaroihin kohdistuvaa painetta. Puhumattakaan ilmastonlämpenemisestä ja koronapandemiasta. Yhdysvalloissa tapahtuneiden terrori-iskujen tarkoituksena taas on väitetty olleen sotatilalakien oikeuttaminen. Jotkut kutsuvat YK:n valtuuttamaa Persianlahden sotaa ensimmäiseksi avoimesti uuden maailmanjärjestyksen sodaksi, koska silloinen Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush käytti kyseistä termiä puhuessaan kongressille.
xxx/ellauri168.html on line 128: non tulit Ascanius nervoque obversus equino Askaniuxelta katkesi pinna, jousella tähtää
xxx/ellauri168.html on line 138: effugit horrendum stridens adducta sagitta Karkasi jousesta lentoon karmean vinkuva nuoli
xxx/ellauri168.html on line 143: laetitiaque fremunt animosque ad sidera tollunt. Aaltoja kazomo laittaa, nousee tunnelma kattoon.
xxx/ellauri168.html on line 203: "Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa virtsan alla. Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen. Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää. Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni. Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt myrkyllä ja vaivalla. Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin lepakot. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin. Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni. Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni. Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona. Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt. Hän on jännittänyt jousensa kuin japanilaisten kätkijöiden ruma lättäpärstä Petteri ja kusettanut minut nuoltensa maalitauluksi. Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset. Minä olen joutunut koko kansan nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa. Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua vermutilla. Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen. Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Heran odotus."
xxx/ellauri168.html on line 222: Mouse Phenome Database
xxx/ellauri168.html on line 261: There is also compelling clinical data showing that different alters can be concurrently conscious and see themselves as distinct identities. One of us has written an extensive treatment of evidence for this distinctness of identity and the complex forms of interactive memory that accompany it, particularly in those extreme cases of DID that are usually referred to as multiple personality disorder.
xxx/ellauri168.html on line 266: A key problem of physicalism, however, is its inability to make sense of how our subjective experience of qualities—what it is like to feel the warmth of fire, the redness of an apple, the bitterness of disappointment and so on—could arise from mere arrangements of physical stuff. (What the fuck? Who says it can't? Rousseau? Bergson? Wittgenstein? Anyway, what is there to make sense of in the first place?)
xxx/ellauri168.html on line 268: Physical entities such as subatomic particles possess abstract relational properties, such as mass, spin, momentum and charge. But there is nothing about these properties, or in the way particles are arranged in a brain, in terms of which one could deduce what the warmth of fire, the redness of an apple or the bitterness of disappointment feel like. This is known as the hard problem of consciousness. (Again, what's the problem? Kittling brain cells produce feelings. Good things feel good and bad things bad, what else is there to explain? Self consciousness? Nothing but feed7back.)
xxx/ellauri168.html on line 270: To circumvent this problem, some philosophers have proposed an alternative: that experience is inherent to every fundamental physical entity in nature. Under this view, called “constitutive panpsychism,” matter already has experience from the get-go, not just when it arranges itself in the form of brains. Even subatomic particles possess some very simple form of consciousness. Our own human consciousness is then (allegedly) constituted by a combination of the subjective inner lives of the countless physical particles that make up our nervous system.
xxx/ellauri168.html on line 272: However, constitutive panpsychism has a critical problem of its own: there is arguably no coherent, non-magical way in which lower-level subjective points of view—such as those of subatomic particles or neurons in the brain, if they have these points of view—could combine to form higher-level subjective points of view, such as yours and ours. This is called the combination problem and it appears just as insoluble as the hard problem of consciousness.
xxx/ellauri168.html on line 274: The obvious way around the combination problem is to posit that, although consciousness is indeed fundamental in nature, it isn’t fragmented like matter. The idea is to extend consciousness to the entire fabric of spacetime, as opposed to limiting it to the boundaries of individual subatomic particles. This view—called “cosmopsychism” in modern philosophy, although our preferred formulation of it boils down to what has classically been called “idealism”—is that there is only one, universal, consciousness. The physical universe as a whole is the extrinsic appearance of universal inner life, just as a living brain and body are the extrinsic appearance of a person’s inner life.
xxx/ellauri168.html on line 276: And here is where dissociation comes in. We know empirically from DID that consciousness can give rise to many operationally distinct centers of concurrent experience, each with its own personality and sense of identity. Therefore, if something analogous to DID happens at a universal level, the one universal consciousness could, as a result, give rise to many alters with private inner lives like yours and ours. As such, we may all be alters—dissociated personalities—of universal consciousness! God is schizophrenic, and you and me are His split personalities! Well he does strike readers of the "good book" as somewhat paranoid.
xxx/ellauri168.html on line 278: Idealism is a tantalizing view of the nature of reality, in that it elegantly circumvents two arguably insoluble problems: the hard problem of consciousness and the combination problem. Insofar as dissociation offers a path to explaining how, under idealism, one universal consciousness can become many individual minds, we may now have at our disposal an unprecedentedly coherent and empirically grounded way of making sense of life, the universe and everything. The answer? 42.
xxx/ellauri168.html on line 283:

The NP-hard problem of consciousness

xxx/ellauri168.html on line 285: The hard problem of consciousness is the problem of explaining why and how we have phenomenal experiences. Why "we"? Why not other animals, e.g. kangaroos? Aika oireellista ettei tästä tuubasta ole suomenkielistä sivua. Tää on selvästikin jotain idealistista höpöhöpöä. Typerän nimen takana on australialainen mamu talousliberalismin Nyrkissä:
xxx/ellauri168.html on line 288: born 20 April 1966) is an Australian philosopher and cognitive scientist specializing in the areas of philosophy of mind and philosophy of language. He is a Professor of Philosophy and Neural Science at New York University, as well as co-director of NYU's Center for Mind, Brain and Consciousness (along with Ned Block). In 2006, he was elected a Fellow of the Australian Academy of the Humanities. In 2013, he was elected a Fellow of the American Academy of Arts & Sciences.
xxx/ellauri168.html on line 290: Chalmers is the lead singer of the Zombie Blues band, which performed at the music festival Qualia Fest in 2012 in New York.Chalmers is in a relationship with Claudia Passos Ferreira, a philosopher and psychologist from Rio de Janeiro. Regarding religion, Chalmers has said: "I have no religious views myself and no spiritual views, except watered down humanistic, spiritual views. And consciousness is just a fact of life. It's a natural fact of life.”
xxx/ellauri168.html on line 297: Notable ideas: Hard problem of consciousness, extended mind, two-dimensional semantics, naturalistic dualism, philosophical zombie.
xxx/ellauri168.html on line 310: In support of this, Chalmers is famous for his commitment to the logical (though, not natural) possibility of philosophical zombies.These zombies are complete physical duplicates of human beings, lacking only qualitative experience. Chalmers argues that since such zombies are conceivable to us, they must therefore be logically possible. Since they are logically possible, then qualia and sentience are not fully explained by physical properties alone; the facts about them are further facts.
xxx/ellauri168.html on line 313: Instead, Chalmers argues that consciousness is a fundamental property ontologically autonomous of any known (or even possible) physical properties, and that there may be lawlike rules which he terms "psychophysical laws" that determine which physical systems are associated with which types of qualia.
xxx/ellauri168.html on line 315: He further speculates that all information-bearing systems may be conscious, leading him to entertain the possibility of conscious thermostats and a qualified panpsychism he calls panprotopsychism. Chalmers maintains a formal agnosticism on the issue, even conceding that the viability of panpsychism places him at odds with the majority of his contemporaries. According to Chalmers, his arguments are similar to a line of thought that goes back to Leibniz's 1714 "mill" argument.
xxx/ellauri168.html on line 318: Varmaan laulaakin aivan perseestä. Siinä on paljon Eski Saarista, kuten toi nahkarozi. Niin ja huonosti laulaminen, ja talousliberalismi tietysti. Hmm hmm brrainnz... Brainnzz... Naah.
xxx/ellauri168.html on line 331:

Mysterious people com: Karkki Jones htm

xxx/ellauri168.html on line 333: ouspeople.com/Candy_Jones.htm">Tämä artikkeli koskee mahdollisuutta, että Karkki Jones, Amerikan menestynein malli 1940-luvulla, joutui mielenhallinnan uhriksi hypnoosiohjelman kautta, jonka CIA:n osastot mahdollisesti järjestävät. Yksi tärkeimmistä tekijöistä tässä tapauksessa on se, että hän pystyi muistamaan nämä mielenkäsittelytapaukset vain aviomiehensä Pitkät Kalsarit Nebelin hänelle suorittaman hypnoosin avulla.
xxx/ellauri168.html on line 357: Tämä salainen maailmanjärjestyksen hallitus joka yhä suuremmassa määrin hallitsee meidän elämäämme toimii monien salamyhkäisten operaattoreiden ja ryhmien kautta. Jotta he kykenisivät pitämään salassa tällaiset valtavan suuret operaatiot he tarvitsevat miljoonia mielenhallinta-orjia maailmanlaajuisesti kuten myös lukuisia vapaaehtoisia palvelijoita. Päällisin puolin, EPIC on vain toinen salainen sotilasyksikkö. Tämä virasto (El Paso Intelligence Center -- EPIC) ei ilmeisesti ole pelkästään lainsäädännöllinen virasto vaan toimii FINCEN:in (=Talousrikosten voimaannutusyxikkö) alaisuudessa. Tällä yksiköllä on asemapaikka Ft. Blississä, joka pitää sisällään armeijan ja ilmavoimien yksikköjä. USA:n vaalit ovat manipuloituja, eikä ole enää ihmisten hallitusta joka olisi ihmistä varten ja ihmisten hallitsema (jos on koskaan edes ollutkaan). Stop The steal! huutaa voipää semihirmulisko pää punasena. Amerikkalaiset pysyvät aloillaan koska he uskovat että he valitsevat hallituksen joka hallitsee heitä. Mielenhallinta tunkeutuu kaikialle, eikä sitä käytetä ainoastaan hyviin tarkoituksiin kuten seksiorjien luomiseen, vaan hallitsemaan yhteiskuntaa kaikilla tasoilla. Sallimmeko me edelleen varjohallituksen johtavan meitä? Sallimmeko? Sallimmeko me heidän kertovan meille että näiden asioiden täytyy pysyä salassa "kansallisen turvallisuuden" vuoksi, kun todellisuudessa he ajavat ainoastaan KANSALLISEN ORJUUDEN etua?
xxx/ellauri168.html on line 367: 3,0 minuuttia. Philadelphia Orchestra alkaa soittaa Bachin kappaletta "Toccata and Fuge" taustalla. Kuten lasten tai aikuisten sarjakuva, tämä filmi on jo menettänyt normaalin yleisön mielenkiinnon tässä vaiheessa. (Disneyn on ollut pakko tajuta tämä.) Leopald Stokowski seisoo nyt kun nouseva aurinko nousee. Tämä on viittaus auringonpalvontaan ja idästä nousevaan aurinkoon.
xxx/ellauri168.html on line 375: 17,5 minuuttia -- Samankeskisiä ympyröitä ilmestyy veteen. Välkähteleviä polkupyörän polkimia nousee ikäänkuin ne olisivat hajaantuneet vedessä.
xxx/ellauri168.html on line 384: 34,0 minuuttia -- Mikki herää ja palaa ruumiiseensa, ja hän on vaikeuksissa nousevan veden kanssa (vesi-trauma). Mikki heitetään veteen. Lapsiuhri yhdistää tämän hukuttamis-kidutukseen jota annetaan "ei puhua, ei kertoa" -viestin kera. Mielenhallinnan uhreilla on usein tunne hukkumisesta kun he laukaisevat "ei puhua" -viestin.
xxx/ellauri168.html on line 440: 92,0 minuuttia -- Virtahevot nousevat altaasta. "ON O.K. OLLA ERILAINEN. ON O.K. OLLA OUTO. KÄYTÄ LUOVUUTTASI." Virtahevot alkavat tanssia ja tanssia.
xxx/ellauri168.html on line 511: Hetken perästä tämä aikomusjärjestelmä pystyttää autopilotin tiettyjä henkisiä toimintoja varten, joka vapauttaa tietoisen mielen asioimaan muiden ongelmien parissa. Tietoinen mieli kykenee keskittymään ainoastaan pieneen määrään materiaalia -- se on kuin vanha DOS tietokone jonka muisti on rajallinen. Se on jatkuvasti joukkojensiirtoja suorittavassa tilassa, ja tällä aikomusjärjestelmällä on ainoastaan vähäinen valta siihen mihin mielen huomiointi-osa päättää keskittyä. Tämä huomio-osa jatkuvasti kysyy itseltään että mitkä tehtävät voidaan luokitella kuuluviksi tottumuksiin. Sitten kun tämä aikomusjärjestelmä lähettää kognitiivisia etsijä-demoneita, niiden ei tarvitse sekaantua tietoiseen mieleen, sillä kaikesta mikä on tottumuksellista tehdään käsikirjoitus ja ojennetaan kognitiivisten demoni-prosessien perheille jotka jo tuntevat roolinsa/suhteensa jota ne esittävät. Taas kerran, käyttäytymisen muokkausta käytetään vahvistamaan demonisten prosessien suhteita, sekä tekemään joistakin demoneista runsaasti käytettyjä ja hereillä olevia, niin että tietyistä käyttäytymistavoista tulee tottumuksia. Kun meidän mielemme meditoi tai vajoaa hypnoottiseen transsiin, se mitä tapahtuu on että meidän tietoinen mielemme valtuuttaa rajoittuneen muistinsa keskittääkseen huomionsa yhteen kohteeseen. Meditaation aikana nämä kouluttamattomat demoni-prosessit nousevat tietoisen mielen huipulle. Sixi kouluttamattomat on meditaatiossa ihan huippua.
xxx/ellauri169.html on line 47: Psychologists usually attribute belief in conspiracy theories and finding a conspiracy where there is none to a number of psychopathological conditions such as paranoia, schizotypy, narcissism, and insecure attachment, or to a form of cognitive bias called "illusory pattern perception". However, the current scientific consensus holds that most conspiracy theorists are not pathological, precisely because their beliefs ultimately rely on cognitive tendencies that are neurologically hardwired in the human species and probably have deep evolutionary origins, including natural inclinations towards anxiety and agency detection. Agent detection is the inclination for animals, including humans, to presume the purposeful intervention of a sentient or intelligent agent in situations that may or may not involve one. Pieni vinous on vain luonnollista (see Fig.3).
xxx/ellauri169.html on line 60: Robertson on perustanut oman yliopistonsa Regent Universityn, jonka tavoitteena on kouluttaa ”kristittyä johtajistoa muuttamaan maailmaa”. Presidentti George W. Bushin hallinnossa oli 150 kyseisestä, varsin heikkotasoiseksi arvostetusta, yliopistosta valmistunutta. Robertsonilla on suuri henkilökohtainen omaisuus; hänen kirjansa ovat myyneet Yhdysvalloissa ja ulkomailla erittäin hyvin ja hän on tehnyt kauppaa esimerkiksi radioasemilla, joiden osakkeita hän osti 1960-luvulla ja myi 1980-luvulla niiden arvon noustua huimasti.
xxx/ellauri169.html on line 66: Robertson on antanut 700 Clubissa ja muissa yhteyksiä useita kiistaa herättäneitä lausuntoja, joista hänet lähinnä tunnetaan 700 Clubin varsinaisen yleisön ulkopuolella. Robertson on usein kritisoinut islamia 700 Clubin lähetyksissä; esimerkiksi vuonna 1995 hän nimitti islamia kristilliseksi harhaopiksi, ja 14. heinäkuuta 2005 hän väitti 700 Clubissa islamin "pohjimmillaan opettavan väkivaltaa". 13. maaliskuuta 2006 hän kommentoi profeetta Muhammadia esittävistä pilakuvista noussutta kohua väittämällä muslimien haluavan hallita koko maapalloa. Hän sanoi pilakuvakohun paljastavan "minkälaisten ihmisten kanssa olemme tekemisissä. Nämä ihmiset ovat seonneita fanaatikkoja, ja haluan sanoa nyt: uskon tämän olevan demonisen voiman motivoimaa. Tämä on Saatanasta ja meidän on aika tunnistaa minkä kanssa olemme tekemisissä."
xxx/ellauri169.html on line 72: Robertson on kuvannut feminismiä "sosialistiseksi, perheen vastaiseksi liikkeeksi, joka rohkaisee naisia jättämään aviomiehensä, tappamaan lapsensa, harjoittamaan noituutta, tuhoamaan kapitalismin ja ryhtymään lesboiksi". Robertson on näissä asioissa usein samaa mieltä Jerry Falwellin kanssa, ja kannattaa Falwellin näkemystä, jonka mukaan syyskuun 11. päivän terrori-iskut johtuivat "pakanoista, abortin kannattajista, feministeistä, homoista, lesboista ja Amerikan Siviilioikeuksien Unionista (ACLU)". Kun Falwellin lausunnosta nousi kohu, Robertson perui kannatuksensa ja sanoi ettei ollut ymmärtänyt mitä Falwell tarkkaan ottaen sanoi.
xxx/ellauri169.html on line 96: Viikolla 11. syyskuuta 2001 Robertson keskusteli terrori-iskuista Jerry Falwellin kanssa, ja sanoi, että "Amerikan kansalaisoikeusliiton on otettava tästä paljon syytä" salliessaan "pakanoiden ja abortintekijöiden, feministien ja homojen ja lesbojen riehua, jotka ovat auttaneet syyskuun 11. päivän terrori-iskujen tapahtumistaa". Falwell vastasi: "Olen täysin samaa mieltä". Presidentti George W. Bush moitti molempia evankelistoja vakavasti heidän kommenteistaan, mutta pyysi myöhemmin anteeksi. Jälkeenpäin arvioiden Pat Roberzon on niinkö pussillinen karkeita vehnäjauhoja, ja Jerry Falwell pussillinen puolikarkeita. "Niin saatana!" Tom ja Jerry jamihousuissa.
xxx/ellauri169.html on line 98: Haastatellessaan lokakuussa 2003 ulkoministeriön kriitikkoa Joel Mowbrayta hänen kirjastaan Dangerous Diplomacy, Robertson näytti vihjaavan, että Harry S Truman-rakennuksen tuhoaminen ydinpommilla parantaisi Yhdysvaltojen turvallisuutta poistamalla liberaalien petturien pesän, jotka salaa kaipaavat islamilaisen maailman ylivaltaa. Kun viranomaiset tuomitsivat hänen huomautuksensa, Robertson esitti "selventävän" muistion, jonka hän kuvaili "oikaisun antamiseksi ulkoministeriölle", jossa hän toisti aikaisemmat kommentit.
xxx/ellauri169.html on line 106: Toinen väärä profeetta oli Jerry Falwell (11. elokuuta 1933 Lynchburg (suom. Lynkkauslinna), Virginia – 15. toukokuuta 2007 Lynchburg, Virginia). Jerry oli yhdysvaltalainen baptistipastori ja tv-evankelista, joka perusti vuonna 1979 Moral Majority -järjestön (suom. Moraalinen enemmistö). Falwell oli keskeinen hahmo yhdysvaltalaisen kristillisen oikeiston synnyssä ja sen nousussa merkittäväksi poliittiseksi tekijäksi.
xxx/ellauri169.html on line 108: Lynchburgilainen pastori Falwell nousi Yhdysvalloissa kuuluisuuteen alun perin Old-Time Gospel Hour -televisio-ohjelmansa kautta. Moral Majority -järjestön myötä Falwell nousi merkittäväksi poliittiseksi vaikuttajaksi Yhdysvalloissa luomalla nykyisenkaltaisen kristillisen oikeiston, määrittelemällä sen keskeiset tavoitteet sekä tiivistämällä sen yhteyksiä republikaaniseen puolueeseen. Moral Majorityn lopetettua toimintansa vuonna 1989 Falwellin näkyvä rooli politiikassa jatkui muun muassa George W. Bushin presidentinvaalikampanjan tukemisella.
xxx/ellauri169.html on line 143: 1938 -- Valtin äiti kuolee kaasumyrkytykseen. Isabelle onnistuu vetämään Eliaksen turvaan, mutta Waltin äiti kuolee. Walt got a call one day that there was a malfunction of the heating system in Elias and Flora Disney's house that the boys had had built with warp speed by studio workers who did not know what they did. Walt and Roy's parents had suffered carbon monoxide poisoning, and Flora died. Walt went to her funeral, and then immediately back to work. He never talked about the incident again. According to historians, cinema offered Walt a way to emote that he couldn't in his personal life. That's why there are no mothers in Disney cartoons. No fathers either except a bad'un, Zeke. Walt did not attend his father's funeral either. He was on vacation in South Africa.
xxx/ellauri169.html on line 180: Walt oli usein Mikkihiiren äänen takana (vaikka hän ei ollut artisti). Hänen äitinsä suhtautui kylmästi sitä työtä kohtaan jota Walt teki. Vuoden 1940 tienoilla, pitkän suostuttelun jälkeen, hän lopulta sai tämän katsomaan Mikkihiiri-elokuvan. Hänen äitinsä (muutaman vuoden päästä Walt sai selville että tämä ei ollut hänen biologinen äitinsä) kertoi Waltille että hän ei pitänyt Mikkihiiren äänestä; Walt kertoi että se oli hänen oma äänensä, johon "äiti" vastasi että Waltilla oli hirvittävä ääni. Tämä "kylmä suihku" jonka "äiti" heitti Mikkihiiren kasvoille auttoi vakuuttamaan Waltin siitä että oli aika lopettaa Mikkihiiri-piirroselokuvat. Hyvin vähän tuli ulos Disneyltä tämän jälkeen, ja seuraavassa täyspitkässä Mikkihiiri-elokuvassa, Fantasia, Mikkihiiri oli suurimmaksi osaksi hiljaa. Idea elokuvaan Sorcerer's Apprentice tuli Waltin omasta päästä. Waltin näkemää unta käytettiin tässä elokuvassa Mickey Mouse in the Sorcerer's Apprentice. Siinä oli kyse "täydellisestä maan ja sen elementtien hallinnasta". Disneyland ja Disney World toteuttivat osittain tämän unen Mikki Hiiren kaikkivaltiudesta.
xxx/ellauri169.html on line 184: Despite watching Disney movies and films many times, you may not realize that some characters, who you think are harmless, are actually villains. Alright, let’s find out the answer with the top 10 Disney Characters who are not as good as what you assume. Bah, boring. Minor sex offenders Peter Pan and Aladdin. I was expecting Mickey Mouse and Scrooge McDuck.
xxx/ellauri169.html on line 199: The Church Universal and Triumphant is an international New Age religious organization founded in 1975 by Elizabeth Clare Prophet. It is an outgrowth (and is now the corporate parent) of The Summit Lighthouse, founded in 1958 by Prophet's husband, Mark L. Prophet. Its beliefs reflect features of the traditions of Theosophy and New Thought. The church's headquarters is located near Gardiner, Montana, and the church has local congregations in more than 20 countries.
xxx/ellauri169.html on line 209: Elizabeth Clare Prophet, o.s. Wulf (8. huhtikuuta 1939 – 15. lokakuuta 2009) oli yhdysvaltalainen uskonnollinen johtaja, joka nousi The Summit Lighthouse -nimisen uuden uskonnollisen liikkeen johtoon aviomiehensä Mark L. Prophetin kuoltua vuonna 1973. Potaatin suomentamat hörhösivut on nähtävästi väsätty ennen Liisan kuolemaa. Liisa väitti että se oli Marie Antoinette. Syökööt köyhät leivoxia.
xxx/ellauri169.html on line 212: Ylösnousemuskurssilla heille kerrotaan: "Tämä ylösnousemus-tuli on Äidin tuli." Vähän vaihtelua tavanomaiseen, hyvä hyvä Liisa!
xxx/ellauri169.html on line 280: On hämmentävää että aina ollaan jossain taitekohdassa. Maailmanloppu näyttää olevan oikeasti käsillä. Ateenassa sataa lunta ja Norjassa on kesäkelejä. Mikä pahinta osakekurssit laskevat. Eikun nousevat. Laskevat. Sahaavat kuin viikkokuumeessa. Hunga Tongan vulkaani on eruptoitunut. Tsunami on korkeampi arvioitua. Saarelaiset kaivavat snorkkeleita esille. Apinakööri kiemurtaa pandemian kourissa. Kolmannes ei ota rokotuxia koska niissä on niitä mielenhallintachippejä. Oliskin. Kahdesta mielipuolesta voisi aina yhdistää yhden kokonaisen ja pääluku pienenisi puolella.
xxx/ellauri169.html on line 321: Journal of Nervous and Mental Disease -lehdessä (syyskuu 1995) oli tarina kahdesta miehestä, iältään 33 ja 53-vuotiaita joita pidettiin vainoharhaisina koska he väittivät että hammaslääkäri oli asentanut implantteja heidän hampaisiinsa paikatessaan niitä. Artikkelin mukaan, jostakin tuntemattomasta syystä, nämä kaksi miestä eivät reagoineet näihin antipsykoottisiin lääkkeisiin. Nämä psykiatrit eivät ymmärtäneet että syy miksi antipsykoottiset lääkkeet eivät tehonneet oli se että näiden miesten valitukset olivat oikeutettuja. Näiden kahden miehen nimet olivat E. Sherwood Brown ja Michael T. Lambert. On muitakin tapauksia jolloin implanteista valittaneet ihmiset on leimattu "harhaisiksi" psykiatrien toimesta. Verkosto on näet oppinut kuinka suorittaa halutun suuruinen aivovaurio ultra-äänellä ilman lobotomiaa. Ääniaaltoja voidaan käyttää kontrolloimaan ihmisten ajatuksia. Lukemalla tätä sepustusta äänikirjana voit ize kokeilla.
xxx/ellauri169.html on line 383: On Popular Bio, She is one of the successful Self-Help Author. She has ranked on the list of those famous people who were born on March 16, 1946. She is one of the Richest Self-Help Author who was born in NM. She also has a position among the list of Most popular Self-Help Author. J.Z. Knight is 1 of the famous people in our database with the age of 73 years old.
xxx/ellauri169.html on line 393: She has thousands of followers and has made millions of dollars performing as Ramtha at seminars ($1,000 a crack) and at her Ramtha School of Enlightenment, and from the sales of tapes, books, and accessories (Clark and Gallo 1993). She must have hypnotic powers. Searching for self-fulfillment, otherwise normal people obey her command to spend hours blindfolded in a cold, muddy, doorless maze. In the dark, they seek what Ramtha calls the ‘void at the center.’
xxx/ellauri169.html on line 409: the concept that consciousness and energy creates the nature of reality;
xxx/ellauri169.html on line 473: Esim venäläisvastainen, Israel-myönteinen näkövinkkeli olisi ollut nyt enemmän kuin paikallaan. Mutta ei, its heavy-handed, tendentious, and regressive! Pahassa ryssämiehessä on muka jotain lieventäviä asianhaaroja. Hah, paskan marjat, paha mikä paha! Ryssä on ryssä vaikka sen voissa paistaisi. Mutta se onkin ulkkareiden oscar-ehdokas. Eine osaa, eivät edes yritä. Missä räväyttävät käänteet, missä car chaset, missä reippaat länkkärit, missä antiryssäily? Eihän tästä tule yhtään mitään, yhtä vätystelevää kuin Aki Kaurismäki. Vitun autistit!
xxx/ellauri170.html on line 69: William Wordsworth used the expression, "The child is the father of the man" in his famous 1802 poem, "My Heart Leaps Up," also known as "The Rainbow." This quote has made its way into popular culture. What does it mean?
xxx/ellauri170.html on line 94: When Elizabeth Nightingale is murdered, DCI Wexford has to sort his way through quite a number of suspects - from the gardener to the household staff, to a permanent Dutch house guest, to the husband Quentin and the victim's brother and his wife. While trying to figure out what really happened on that fateful night that cost Elizabeth's life, Reg Wexford uncovers that the Nightingales' marriage was not as happy as it seemed and that there is a dark secret to be revealed.
xxx/ellauri170.html on line 96: Rikastunut Ruth erosi Mr Rendellistä mutta nai sen uudestaan 2v myöhemmin katumapäälle tultuaan. Sen pojasta tuli mielisairaanhoitaja Coloradoon. Ruth kuoli slaagiin 2015. Se oli Lontoon lähiöstä opettajaperheestä noussut skandinaavi puolimamu joka kannatti Skotlannin säilyttämistä kruunulla ja teki izekin hyväntekeväisyyttä, mm.
xxx/ellauri170.html on line 99: In a 2013 interview, Rendell stated: Wexford is a Liberal Democrat though, and I am a Labour party member, in fact a Labour peer, so I am further to the left than him. Wexford is an intelligent, sensitive man. He has a placid wife, Dora, and two daughters, Sheila and Sylvia. He has a good relationship with Sheila (his favourite) but a difficult relationship with Sylvia (who feels slighted though he has never actually intended to slight her). He also has a suspiciously strong friendship with intelligent, sensitive DI Mike Burden. White man's burden. Just joking, Mike is white too. Rendall says that Kingsmarkham in Sussex "is not romantic at all."
xxx/ellauri170.html on line 108: The missing text at the beginning of line two is generally attributed to a printing error, since in the earliest version of the sonnet the second line begins with a repetition of the last three words of the previous lines, commonly called an eye-skip error, which breaks the iambic pentameter. Shakespeare's intention for the line is a subject of debate among scholars, with most modern scholars accepting the emendation, "feeding", based on internal evidence. Other guesses include "Thrall to", "Fool'd by", "Hemm'd by", "Foil'd by", "Fenced by", "Flatt'ring", "Spoiled by", "Lord of", and "Pressed by". Unfortunately, none of the "guesses" seem to work. "Feeding," for example, tends to "explain the joke," and does not let the poem build to the implication that the soul itself is culpable in man's struggle for spirit over the corporal self. Perhaps a better foot would be "disrobe." Musta paras on Lord of.
xxx/ellauri170.html on line 132: A beautiful woman risking everything for a mad passion. A few wild weeks of happiness cut short by a hideous, treacherous crime. Months of voiceless agony, and then a child born in pain. The mother snatched away by death, the boy left to solitude and the tyranny of an old and loveless man. Yes; it was an interesting background. It posed the lad, made him more perfect, as it were. Behind every exquisite thing that existed, there was something tragic. Worlds had to be in travail, that the meanest flower might blow....
xxx/ellauri170.html on line 175: The Gilly Hopkins explanation is an extended joke. Regrettably, Mr. Randolph, who seems to have had a better grasp of the situation than the other participants in the fictitious conversation, did not see fit to clarify Wilde's intended meaning with regard to "blows." I blame the author. –
xxx/ellauri170.html on line 316: Koronaviruksen saavuttua Suomen porteille lähti Ukkola somessa melkoiselle laukalle. Hän mm. osoitti pääministeri Sanna Marinille twiittejä, joiden sisältö oli jotakuinkin ME KUOLLAAN KAIKKI ETKÖ TAJUA ETTÄ TAPAT MEIDÄT KAIKKI MILJOONAT TSILJOONAT????!?!?!!?!??!1!!! ja voivotteli sitä, että suomalaiset suhtautuvat pandemiaan liian rauhallisesti ja harkitsevasti, kun taas hänen mensalaiset tuttunsa (se oli tärkeä maininta, sillä Sannahan liikkuu todistettavasti rahvaan ylle kohoavan älyllisen huippudesiilin piireissä) "hyppivät tällä hetkellä seinille". Ehkä ne seinät tuli pehmustettua sillä paniikkihamstratulla WC-paperilla, sillä tämä keuliminen kävi pian vähän vaisummaksi. Älyllisesti alemmat, hetken lapsina ilman päättelykykyä elävät normi-ihmiset eivät yksinkertaisesti hahmota, että yleinen riehuminen, paniikkihamstraus ja housuun paskominen ovat korkeamman matemaattisen päättelykyvyn tuottamia rationaalisia toimintamalleja.
xxx/ellauri170.html on line 412: Man and the higher animals, especially the primates, have some few instincts in common … similar passions, affections, and emotions, even the more complex ones, such as jealousy, suspicion, emulation, gratitude and magnanimity; they practise deceit and are revengeful; they are sometimes susceptible to ridicule, and even have a sense of humour… ‘The Descent of Man’, published 1871 (2nd ed., 1874) by Charles Darwin; Ch. 3
xxx/ellauri170.html on line 414: While Mickey Mouse’s brain is far smaller than a human’s, it has essentially the same structures and operates in analogous ways,’ Thompson explained. ‘The prefrontal cortex acts as a kind of ‘executive office,’ controlling other parts of the brain. It makes decisions that determine how you will react. Memories of fear are stored in the amygdala, which codes them into signals and transmits those signals to the frontal cortex for action.
xxx/ellauri170.html on line 417: So, the facts about instincts can, and will, be denied, avoided, ignored or twisted by those unwilling to face the facts and set about changing themselves. It is only those who acknowledge that they feel malicious, murderous, revengeful, resentful, sad, depressed, lonely, despairing, etc. – and want to do something about it – who will be interested in Actual Freedom.
xxx/ellauri170.html on line 425: Richard*: Indeed not. As I said in my previous e-mail it is pertinent to realise that no scientist has been able to locate the self, by whatever name, despite all their brain-scans ... and I also said ‘from what is implied therein’ when referring to the ‘Time’ magazine’s article. Funny actually, it should not be hard to miss, like a homunculus, a little man resembling a mandragora root. Maybe they just havent looked hard enough.
xxx/ellauri170.html on line 445: Several years ago, an Australian abo named Richard* chanced upon a novel method of attaining an exquisite degree of happiness and contentment. The simple method that he used, he later termed actualism. Later on, he would find a way to dwell permanently in a state of utter delight, stillness and peace – through a process of self-immolation – eradicating the self permanently and living only as a body and its consciousness. This was an actual freedom from the human condition – or actual freedom, for short.
xxx/ellauri170.html on line 478: What is consciousness?
xxx/ellauri170.html on line 646: A Pure Consciousness Experience is not universal.
xxx/ellauri170.html on line 678: Richard is malicious.
xxx/ellauri170.html on line 754: Pistis Sofia kertoo ylösnousseen Jeesuksen opetuksista oppilailleen, joihin lukeutuvat muun muassa Magdalan Maria, Maria, Jeesuksen äiti sekä Martta. Kirjoitus kertoo muun muassa taivaan monimutkaisesta rakenteesta ja hierarkioista. Kirjoituksen mukaan Jeesus opetti oppilaitaan yksitoista vuotta ylösnousemuksena jälkeen, ja pystyi tuona aikana opettamaan heille vasta ensimmäisen leevelin mysteerit.
xxx/ellauri170.html on line 759: For further study, visit http://www.doinggood.org, and find some great resources, including Creation versus Evolution: Scientific and Religious Considerations (book by Dr. Arlo Moehlenpah ;)
xxx/ellauri170.html on line 783: IT toteutui silloin, kun Jeesus, Meidän Herramme, oli ristiinnaulittu ja noussut kuolleista kolmantena päivänä, hänen opiskelijansa kokoontuivat hänen ympärilleen, jumaloivat häntä vähän ja sanoivat: "Herramme, armahda meitä, sillä olemme hylänneet isän ja äidin ja koko maailman ja seuranneet meitä."
xxx/ellauri170.html on line 873: "Sen jälkeen he johdattavat sen Valon Neitsyen luokse, ja hän tuomitsee sen ja tallettaa sen Pieni Sabaōth, Hyvä, hän keskeltä, kunnes pallo kääntyy itsestään, ja Zeus ja Afrodite tulevat Valon Neitsyen edestä, kun taas Kronos ja Arēs tulevat hänen takaataan. "Siihen aikaan hän ottaa sen vanhurskaan sielun ja ojentaa se hänen vastaanottajilleen, jotta he voivat heittää sen pallon pioneihin. Ja pallon orjuuttajat johdattavat sen veteen, joka on pallon alapuolella; ja siihen nousee tuli, kunnes se puhdistaa sen totaalisesti."
xxx/ellauri173.html on line 54: Villiers fréquentait les cercles occultistes de l'époque. L'attribution de l’âme a une femme, ou mieux, à un androïde avec tous les trois trous, vient de la théorie de la décorporation (ou voyage astral), faisant possible l'association de l'âme masculine au corps feminin.
xxx/ellauri173.html on line 56: Lord Ewald tombe amoureux d'une actrice de théâtre, très belle mais à l'esprit trop quelconque à son goût. Afin de remplacer cette femme avec son cœur de jeune homme, l'ingénieur Thomas Alva Edison lui propose son androide. C’est lui qui le désigna sous de fantastiques surnoms ― tels que le « Magicien du siècle, le Sorcier de Menlo Park, le papa du Phonographe ». Löysäpukuinen ja isokenkäinen pellekexijä joka kaikkien vahingoxi teki käsimusaviihteestä tosi ison numeron. Sen hehkulamppu wolframlankoineen on nyt historiaa.
xxx/ellauri173.html on line 75: Sääli ettei Alva ollut paikalla 6200v sitten äänittämässä Fiat Luxin käynnistysääniä eikä Lilithin turhaa läähätystä Aatamin alla. Eikä Eevan leivontaa, these are a cinch. Eritis sicut dii eli ruikitte pian lisää luotuja niinkuin mä. Enfin le sombre quolibet d’Elohim : Voici Adam devenu comme l’un de nous :(. Ja vielä discordianismin À la plus belle !… Ja Quos ego, sanat neitsyt Virgiluksen Aeneidissä, jonka Neptunus, Rooman meren jumala, lausuu tottelemattomille ja kapinallisille tuulille. Virgiluksen lause on esimerkki aposiopesis-nimisestä puhehahmosta. Vittu siinäkin on kans yx paska.
xxx/ellauri173.html on line 79: Je sens bien qu’il faut que j’invente un instrument qui répète avant même qu’on ait parlé, ― ou qui, si l’expérimentateur lui souffle : « Bonjour, monsieur ! » réponde : « Merci, comment vous portez-vous ? » Ou qui, s’il arrive qu’un oisif éternue dans l’auditoire, lui crie : « À vos souhaits ! » ou :« Dieu vous bénisse ! » etc.
xxx/ellauri173.html on line 85: Angelus on joku iltakello jota on kilistetty vaikka kuinka monessa ranskispätkässä, viimexi se pyylevä siivooja Emile Zolan eedenmäistä sakkolihaa Paradoussa bylsivässä papissa. Joteskin se liittyy Neizyt Maarian tekemään raskaustestiin josta tuli ilosanoma muille joskaan ei sille. Aikavammasen viikingin epähuomiossa paxuxi panema Ingrid hyväilee Madonnan vauvaa kuin Leocadia kuolleen pikkubroidin valokuvaa. Clicheitä, clicheitä. Lisää hukkaan menneitä äänityxiä:
xxx/ellauri173.html on line 87: « Salut, maître ! » (Salëm, rabboni, je crois), du jardin des Oliviers ― et le bruit du baiser de l’Is-Karioth, ― l’Ecce Homo du tragique préfet ! Muisk! Homoerotiikkaa. Vähän vittuilua suupielestä Andre Dupinille jolta epäonnistui työläisten vallankumous 1848.
xxx/ellauri173.html on line 140: Quos ego (Latin, literally 'Whom I') are the words, in Virgil's Aeneid (I, 135), uttered by Neptune, the Roman god of the Sea, in threat to the disobedient and rebellious winds. Virgil's phrase is an example of the figure of speech called aposiopesis.
xxx/ellauri173.html on line 149:

oussos.jpg" width="50%" />
xxx/ellauri173.html on line 151:

Demis Beroussos

xxx/ellauri173.html on line 153: Berossos pomppaa esiin Akun tehtaassa. Saattoi hyvinkin olla Demis Roussoxen näköinen partapozo. Aku mustamaalaa sitäkin Thomas Alva Edisonin yhteydessä. Hänen löytönsä insinöörinä ja sähköasentajana, hänen kaikenlaiset keksinnönsä, joista tiedämme vain vähemmän outoja, antavat yleensä vaikutelmia arvoituksellisesta positivismista. Mitä ennen fyysikko perääntyisi uudesta yrityksestä? muiden olemassaolo? hänen? - Vai niin! Kuka tämän tittelin arvoinen tiedemies voisi hetkenkään ajatella ilman katumusta ja jopa häpeämättä tämän luokan huolenaiheita, kun on kysymys löydöstä? Edison, varmasti vähemmän kuin kukaan muu, luojan kiitos!
xxx/ellauri173.html on line 162: Au IIIe siècle avant J-C, l’ingénieur grec Philon de Byzance classe les jardins suspendus de Babylone, au sud de l’actuel Irak, parmi les sept merveilles du monde antique. Le premier à les évoquer est le prêtre babylonien Bérose (IVe siècle avant J-C). Il attribue leur construction à Nabuchodonosor II, qui les aurait créés pour son épouse persane Amytis, laquelle se languissait de la verdure de son pays natal. Le texte de Bérose est perdu, mais il subsiste sous forme de fragments chez des historiens et géographes du Ier siècle avant J-C, tels Flavius Josèphe, Diodore de Sicile et Strabon ; on le retrouve également chez Eusèbe de Césarée (265-339 de l’ère chrétienne). Toutefois, à l’exception de Bérose, aucun texte babylonien ne mentionne les jardins suspendus, ou du moins pas un seul n’a été retrouvé. Aucune des inscriptions relatant les grands chantiers de Nabuchodonosor II ne contient une référence à un jardin surélevé. Dans ses Histoires, le géographe et historien grec Hérodote (480-425 avant notre ère), qui a visité Babylone un siècle seulement après la mort de Nabuchodonosor, ne les évoque pas non plus lorsqu’il décrit la ville. Les murailles, la tour de Babel ou Ziggurat d’Etemenanki, les palais royaux et autres constructions de la ville antique ont été identifiés par les fouilles archéologiques ou sont attestés dans les textes cunéiformes. Mais cela n’a pas été le cas pour les jardins.
xxx/ellauri173.html on line 173: Il nous eût été si agréable de posséder quelques bonnes épreuves photographiques, (prises au moment même du phénomène,) de Josué arrêtant le soleil, par exemple, ou ramassant la colline des 40K prepuces? ― de quelques Vues du Paradis terrestre prises de l’Entrée aux épées flamboyantes ; de l’Arbre de la Science ; du Serpent ; etc. : ― de quelques vues du Déluge, prises du sommet de l’Ararat (l’industrieux Japhet, aurait, je le parierais, emporté un objectif dans l’arche s’il eût connu ce merveilleux instrument). Plus tard, on eût cliché les Sept Plaies d’Égypte, le Buisson ardent, le Passage de la mer Rouge en video, avant, pendant, et après l’épisode, le Mané, Thécel, Pharès, du festin de Balthazar ; le bûcher d’Assur-banipal, le Labarum, la Tête de Méduse, le Minotaure, etc., ― et nous jouirions, aujourd’hui, des portraits-cartes de Prométhée, des Stymphalides, des Sybilles, des Danaïdes, des Furies, etc., etc.
xxx/ellauri173.html on line 175: Et tous les épisodes du Nouveau-Testament ! Quelles épreuves ! ― Et toutes les anecdotes de l’Histoire des empires d’Orient et d’Occident ! Quelle collection ! Et les martyres ! et les supplices ! Depuis celui des sept Machabées et de leur mère, jusqu’à ceux de Jean de Leyde et de Damiens, sans omettre les principaux sacrifices des chrétiens livrés aux bêtes dans les cirques de Rome, de Lyon et d’ailleurs !
xxx/ellauri173.html on line 186: Et les portraits de toutes les belles femmes, depuis Vénus, Europe, Psyché, Dalila, Rahel, Judith, Cléopâtre, Aspasie, Freya, Maneka, Thaïs, Akëdysséril, Roxelane, Balkis, Phryné, Circé, Déjanire, Hélène, etc, jusqu’à la belle Paule ! jusqu’à la Grecque voilée par la loi ! jusqu’à lady Emma Harte Hamilton ! (Täähän mulla on. Paule de Viguier oli ranskalainen aatelissynty ja Fontervillen paronitar vuoteen 1533 mennessä. Maalari Henri Rachou teki hänet tunnetuksi La Belle Paule -maalauksen aiheena, joka sijaitsee tänään Capitole de Toulouse -huoneustossa.)
xxx/ellauri173.html on line 188: Quant aux mystiques, je puis leur soumettre une réflexion naïve, paradoxale, superficielle, s’ils veulent, mais singulière : ― N’est-il pas attristant de penser que si Dieu, le Très-Haut, le bon Dieu, dis-je, enfin le Tout-Puissant, (lequel, de notoriété publique, est apparu à tant de gens, qui l’ont affirmé, depuis les vieux siècles, ― nul ne saurait le contester sans hérésie ― et dont tant de mauvais peintres et de sculpteurs médiocres s’évertuent à vulgariser de chic les prétendus traits) ― oui, penser que s’Il daignait nous laisser prendre la moindre, la plus humble photographie de Lui, voire me permettre, à moi, Thomas Alva Edison, ingénieur américain, sa créature, de clicher une simple épreuve videographique de Sa vraie Nez et Voix (car le tonnerre a bien mué, depuis Franklin), dès le lendemain il n’y aurait plus un seul athée sur la terre !
xxx/ellauri173.html on line 198: Son visage un peu froid, mais d’un tour gracieux et sympathique, s’éclairait d’un sourire empreint de cette sorte de tristesse élevée qui décèle l’aristocratie d’un caractère. Ses traits, bien que d’une régularité grecque, attestaient par la qualité de leur finesse, une énergie de décision souveraine. De très fins et massés cheveux, une moustache et de légers favoris, d’un blond d’or fluide, ombraient la matité de neige de son teint juvénile. Ses grands yeux noblement calmes, d’un bleu pâle, sous de presque droits sourcils, se fixaient sur son interlocuteur. ― À sa main, sévèrement gantée de noir, il tenait un cigare éteint. Herrasmies kiireestä munapusseihin.
xxx/ellauri173.html on line 200: Il sortait de son aspect cette impression que la plupart des femmes devaient, à sa vue, se sentir comme devant l’un de leurs plus séduisants dieux. Muze oli suruinen, koska sen panopuu oli muuten hyvä mutta huonoluonteinen. Adjustoiden lornjettiaan tai kenties monokkeliaan se sanoi: Comme le dit Wieland, en son Peregrinus Protée : « Il n’y a point de hasard : nous devions nous rencontrer ― et nous nous sommes rencontrés.»
xxx/ellauri173.html on line 240: Er begann eine Liebesbeziehung mit seiner zwei Jahre älteren Cousine Sophie Gutermann (spätere Sophie von La Roche) und verlobte sich mit ihr. Diese Chance, seinen Samen zu erlösen, löste ihn aus einer inneren Vereinsamung. Sehr vergnugt schrieb er "Die Natur der Dinge oder die vollkommenste Welt. Ein Lehrgedicht in sechs Büchern."
xxx/ellauri173.html on line 249: Inzwischen war Wieland nach Bern gezogen, wo er ebenfalls als Hauslehrer tätig war. Dort verlobte er sich mit Julie Bondeli, der späteren Freundin Jean-Jacques Rousseaus.
xxx/ellauri173.html on line 280: Deux chercheurs, nous dit Y. Coppens, qui épiaient à travers le trou d’une serrure (sic) le comportement d’un chimpanzé qu’ils avaient enfermé avec un régime de banane pendu au plafond et avec des moyens de l’atteindre pourvu qu’un minimum de réflexion fût mis en œuvre par l’animal, furent surpris de ne voir… que l’œil du singe qui, tout comme eux, regardait à travers ce trou. «
xxx/ellauri173.html on line 284: Cette anecdote rapportée par Yves Coppens en préface au Propre de l’homme, pour amusante qu’elle soit, conserve cet aspect superficiel de la similarite entre nous et les singes, quoi!
xxx/ellauri173.html on line 286: Ca va jusqu’à balayer la différence entre l’être humain et les autres animaux en faisant éclore subitement une position symétrique d’observation! Mais de notre côté, nous (ou moi, je suis seule a ecrire ceci) n’y voyons pas la même démonstration.
xxx/ellauri173.html on line 288: Sous une fausse symétrie, de part et d’autre de la serrure se cache une dissemblance radicale : c’est l’être humain qui a la clef – la clef de la serrure, la clef de la pièce qui enferme le singe, la clef du dispositif auquel l’homme soumet un animal qui ne demandait rien à personne, la clef de l’interprétation de toute l’expérience, la clef d’un regard scientifique ou voulu tel, quand le regard du singe n’est qu’un regard stressé, apeuré, c'est un interrogateur du jeu absurde qu’il subit sans en comprendre les tenants et aboutissants et sans en avoir lui-même institué les règles.
xxx/ellauri173.html on line 290: Vous voyez: homo sapiens est comme le bon Dieu vis a vis son cousin malheureux!
xxx/ellauri173.html on line 310: Enfin, puisque vous le désirez, voici : ― j’ai le malheur de subir un amour très pénible, le premier de ma vie (et, dans ma famille, le premier est presque toujours le dernier, c’est-à-dire le seul) pour une très-belle personne ― tenez ! pour la plus belle personne du monde, je crois ! ― et qui est, actuellement à New York, au théâtre, dans notre loge, où elle fait miroiter les pierres de ses oreilles en paraissant écouter le Freyschütz. ― Là !… Vous voilà satisfait, j’imagine, monsieur le curieux ?
xxx/ellauri173.html on line 321: ― Oui, c’est désastreux, en effet, ce que vous m’apprenez là ! murmura-t-il froidement. Mit vit? Ewald ei ole vielä sanonut halaistua sanaa siitä mikä mimmissä on vikana. (Paizi eze on amerikkalainen ja tykkää saxalaisesta oopperasta. No ehkä siinä on jo tarpeexi.)
xxx/ellauri173.html on line 323: ― Oh ! Vous ne pouvez, même, comprendre jusqu’à quel point ! murmura lord Ewald.
xxx/ellauri173.html on line 340: Piuu piuu piuu Doyongg yongg yongg! kuuluu Tuomaan housuista. En garde pour les boutons! Hissez votre culotte!
xxx/ellauri173.html on line 342: ― Mais, comme vous avez grandi, mon cher lord ! reprit gaiement Edison, en indiquant l'utensil de lord Ewald. Je ne sais comment vous exprimer, aussi vite, le désir que j’éprouve!
xxx/ellauri173.html on line 345: ― Vous aussi, et plus que moi ! répondit le jeune homme en s’essuyant. Sans votre culotte, voulez-vous en essayer avec moi ?
xxx/ellauri173.html on line 459: Tacites sous les fleurs d’étincelles, CONTEZ

xxx/ellauri173.html on line 472: Droit et seul, sous un flot antique de lumière,

xxx/ellauri173.html on line 473: Lys ! et l’un de vous tous pour l’ingénuité.
xxx/ellauri173.html on line 480: Le jonc vaste et jumeau dont sous l’azur on joue :

xxx/ellauri173.html on line 482: Rêve, en un long solo, que nous amusions

xxx/ellauri173.html on line 527: » Sous les replis heureux d’une seule (gardant

xxx/ellauri173.html on line 600: innoituxen leijan, joka nousee taivaaseen.

xxx/ellauri173.html on line 757: "Ennen kuin päätän", sanoi Edison, "etkö kertonut minulle, että hän oli tästä pärinän puutteesta huolimatta puhdasrotuinen tyttö?" Tämän sanan jälkeen Lord Ewaldin poskille nousi huomaamaton punastuminen. - Minä ? En usko, että sanoin niin, hän vastasi. "Sanoitte, että neiti Alicia Clary kuului "johonkin hyvään perheeseen, skotlantilaista alkuperää, äskettäin jalostettua. » - Vai niin! täydellisesti, sanoi lordi Ewald; mutta tämä ei ole sama asia. Se ei ole edes ylistystä. Päinvastoin. Tällä vuosisadalla täytyy olla syntynyt jaloxi, jo kauan on kulunut ajasta, jolloin sellaiseksi voi tulla. Jalo Aku Aatamisaari kelpaa esimerkiksi. Ei rotukoiran aika muuten kulu kuin nokkimalla katuojia kuin joku pulu.
xxx/ellauri173.html on line 792:

Näinkö hän hengittää? ― Aina; kuten me; ― sanoi Edison: mutta polttamatta happea! Me, jotka olemme vähän höyrykoneita, hapetoimme: mutta Hadaly imee ja hengittää ilmaa rintojensa automaattisella ja välinpitämättömällä liikkeellä, joka nousee - kuten ihanteellisen naisen, joka olisi aina terve, ei koskaan hilloviikkoja eikä maalareita talossa..

xxx/ellauri173.html on line 811: Eh bien, conclut Edison, puisqu’il est avéré que, d’ores et déjà, vous ne vivez qu’avec une Ombre, à laquelle vous prêtez si chaleureusement et si fictivement l’être, je vous offre, moi, de tenter la même expérience sur cette ombre de votre esprit extérieurement réalisée, voilà tout.
xxx/ellauri173.html on line 910: No tostahan on ollut jo puhetta, että moni tyhmä apina luulee koppiaisen sisässä asuvan jonkun pienen impin joka vetää naruista, ja joka pyrähtää pois kun apina särkee koppiaisen. Romaamisten kielten puhujien mielestä tää imp on samalla se superego, joka valvoo apinan toimia, eli omatunto on sama asia kuin tietoisuus. Tän perusteella ymmärtää mix nimenomaan uskontopellet ovat erityisen tohkeissaan "hard question of consciousness"ista. Jos ei ole sielua, kaikki saavat ihan rauhassa olla tuhmia, sillä omatunto menee siinä pesuveden mukana.
xxx/ellauri173.html on line 930: Sähkärin halkinainen nuppi alkoi nousta pystyyn. Hetki vain mun loordi...
xxx/ellauri173.html on line 955: MÉPHISTOPHÉLÈS: - Painu alas tai nouse ylös: se on 1 ja sama! (Goethe: Toinen Faust). Tai mieluummin, tee molempia vuorotahtiin! Schneller Schneller! Tiefer tiefer!
xxx/ellauri174.html on line 41: o Mediator-muovi eli metallikuori, joka on eristetty epidermiksestä ja ihon sävystä, eräänlainen panssari, jossa on joustavia liitoksia, joissa sisäjärjestelmä on tiukasti kiinnitetty.
xxx/ellauri174.html on line 43: o Neilikka (tai varsinainen tekoliha), joka on asetettu Välittäjälle ja kiinnittynyt häneen, joka ― tunkeutuu ja läpäisee elävöitävän nesteen, ― sisältää kehon jäljitelmän piirteet ja linjat sekä kehon erityiset ja henkilökohtaiset emanaatiot. Toistaa: Luiden repousses, Suonireliefit, Lihakset, Mallin seksuaalisuus, kaikki kehon mittasuhteet jne.
xxx/ellauri174.html on line 63: Malebranche was giving in to laws of cause an effect by placing a greater emphasis than he had previously done on his occasionalist account of causation, and particularly on his contention that God acted for the most part through "general volitions" and only rarely, as in the case of miracles, through "particular volitions". A bitter dispute ensued between Malebranche and his fellow Cartesian, Arnauld, whose name I remember from Chomsky's airy forays to Port-Royal grammar in the 60's. Over the next few years, the two men wrote enough polemics against one another to fill four volumes of Malebranche's collected works and three of Arnauld's. Arnauld's supporters managed to persuade the Roman Catholic Church to place Nature and Grace on its Index of Prohibited Books in 1690, and it was followed there by the Search nineteen years later in 1709. (Ironically, the Index already contained several works by the Jansenist Arnauld himself.) Somebody blamed Malebranche for being a Spinozan, which Nick himself vehemently demented. 1715 - Malebranche dies.
xxx/ellauri174.html on line 85: Tämä saa Theodoren (heppu noissa dialogeissa, sori ettei esitelty) julistamaan, että "en ole oma valoni itselleni"; oman mielemme luonne on hyvin hämärä. Lisäksi psykofyysisen vuorovaikutuksen osalta Malebranche väittää, että keho ei voinut vaikuttaa mieleen eikä mieli kehoon. Ainoa aktiivinen voima (siis ainoa tehokas muutoksen aiheuttaja maailmassa) on Jumala. Kun haluan käteni nousevan, tahtoni on "satunnainen" tai "satunnainen syy" käteni liikkeelle; sekä tahtoni että käteni liikkeen tehokas syy on Jumala. Malebranchen oppia, joka löytyi nykyaikaisista Aristoteleen kommenteista ja joka esiintyi ensimmäisen kerran tietyissä arabifilosofeissa, kutsutaan siksi "occasionalismiksi".
xxx/ellauri174.html on line 104: Täällä hän laulaa: voit koskettaa häntä. Sen varsi eristää sen; se on karkaistu lasiputki; malja, jossa näet tämän hehkun värisevän, muodostaa itse lauhduttimen; se on keinotekoinen orkidea, melko hyvin jäljitelty... loistavampi kuin kaikki ne, jotka tuoksuvat auringonnousun valohöyryihin Brasilian ja Ylä-Perun tasangoilla. Ize asiassa luonnon jutut ovat aivan perseestä, verrattuina näihin muovisiin. Kuten tulet kohta näkemään!
xxx/ellauri174.html on line 130: Malibran was born in Paris as María Felicitas García Sitches into a famous Spanish musical family. Her mother was Joaquina Sitches, an actress and operatic singer. Her father Manuel García was a celebrated tenor much admired by Rossini, having created the role of Count Almaviva in his The Barber of Seville. García was also a composer and an influential vocal instructor, and he was her first voice teacher. He was described as inflexible and tyrannical; the lessons he gave his daughter became constant quarrels between two powerful egos.
xxx/ellauri174.html on line 163: Seuraavana hetkenä hänen ystävänsä, jotka olivat olleet pidempään naimisissa ja joilla oli kaksinkertainen kotitalous, kuten on tapana, puhuivat aivan luonnollisesti ostereista ja tietyn merkin samppanjaviinistä.
xxx/ellauri174.html on line 328: Mancanillier, mancanillier, s. m. Arbre à poison, Toxicodendron, de l'Amérique Méridionale. Raynal, dans son Hist. Philos, l'appelle Mancanillier, de l'Espa- gnol Mancanilla. il est gros comme un noyer, ses feuilles ressemblent à celles du pommier, et son fruit aux pommes d'apis. Ceux qui dorment à l'ombre de cet arbre perfide, sont exposés à ne plus se réveiller. Les troupeaux le fuient ; et l'homme qui n'est pas averti va se reposer sous son ombrage et mange de ses fruits. Il faut donc que les animaux aient l'odorat plus fin, que celui de l'homme.
xxx/ellauri174.html on line 334: A present-day Spanish name is manzanilla de la muerte, "little apple of death". This refers to the fact that manchineel is one of the most toxic trees in the world: the tree has milky-white sap which contains numerous toxins and can cause blistering. The sap is present in every part of the tree: the bark, the leaves, and the fruit.
xxx/ellauri174.html on line 348: Houkutteleva balerina tanssii sinulle askeleen laulunsa, tamburiininsa ja kastanettejensa säestyksellä. Kun hän sanoi nämä viimeiset sanat, Edison nousi ja veti narusta, joka putosi katosta riippuvaa pitkin. Kuului vessan kohinaa muistuttava ääni. Ai väärä naru, se oli tämä.
xxx/ellauri174.html on line 488: Tämä antaa Androidin vyötärölle (joka on päällystetty sekä kestävällä että joustavalla lihalla) tuon siron poimutuksen, kiinteän aaltoilun, epämääräisyyden kävelyssä, jotka ovat niin vietteleviä yksinkertaisessa naisessa. Huomaa hyvin, että ne ovat kuperaa vyötäröltä ja koverat vartalon edessä, mikä näiden kaarien jännityksen ansiosta lanteiden ympärillä ei vain estä sitä millään lailla seisomasta suorassa kuin hoikka poppeli, vaan sallii kaiken sivusuunnassa. mallilleen tuttuja liikkeitä. Kaikki näiden arvokkaiden sideruohojen epätasa-arvot lasketaan; jokainen heistä kokee vaikutelman keskusvirrasta elävän vartalon aaltoilujen mukaan, jotka sanelevat heidän henkilökohtaiset taipumisensa sylinterimoottorin inkrustaatioiden mukaan. Tässä kohtaa Edisonin täytyy vetää henkeä ja käydä välillä pikaisilla kuivilla.
xxx/ellauri174.html on line 490: Lerputettuaan taas kraanan alla Alva jatkaa: Tulet yllättymään niiden viehätysvoiman identiteetistä, jonka he hajottavat asenteisiin! Jos epäilet, että naisellinen "armo" johtuu niin vähäisestä, tarkastele neiti Alicia Claryn korsettia: ja näe askeleen ero, kehon linjassa, vihdoinkin ilman tätä keinotekoista ohjetta! "Katso, kaikissa nivelissä, erityisesti käsivarsissa, on niitä epätasa-arvoisia joustavuutta, joiden loputon luopuminen maksoi minulle pitkiä valppauksia. Mutta kivaa se oli sittenkin!
xxx/ellauri174.html on line 492: Jääköön toistamatta hirmu pitkä paasaus siitä miten androidi kävelee. Kiinnos. Seuraavan luvun ozikko on luppoovampi: l'eternel feminin. Noustasko tässä vihdoinkin jaloista jalkoväliin? Lordi Ewald, jonka kulmilla loistivat hikipisarat kuin kyyneleet, katsoi Edisonin nyt jäisiä kasvoja: hän tunsi, että tämän jyrkän ja positiivisen pilailun alla oli kaksi asiaa kätkettynä tämän esittelyn taustalla olevaan taka-ajatukseen, yksi ja ääretön. Juu juu pojat, reippaasti ette päi! Ei kuhnailla kun lähestytään maalia!
xxx/ellauri174.html on line 618: - Hyvin! Eli mitä mieltä olisit tällaisesta ilmiöstä, jos saisit pohtia sen pelottavaa suoritusta? lopetti Edison. - Vai niin! Andrei vastasi syvällä äänellään ja sai paratiisin linnun nousemaan hopeisilla sormillaan: "Uskon, että tämä tapahtuma menisi ohi väistämättömässä Äärettömässä ilman, että sille annettaisiin paljon suurempaa merkitystä kuin sinä annat miljoonille kipinöille jokka putoaa takaisin talonpojan tulisijaan. Lordi Ewald katsoi Andreita lausumatta sanaakaan, edes "tervetuloa länteen Andrei". "Näezen", sanoi Edison palaten hänen luokseen. "Hadaly näyttää ymmärtävän tiettyjä käsitteitä yhtä hyvin kuin sinä ja minä; mutta hän kääntää ne vain niin sanotusti ainutlaatuisella vaikutelmalla, jonka hänen sanansa jättävät niistä mieleen kuvien avulla. Hetken päästä: "Lakkaudun arvaamasta, mitä ympärilläni tapahtuu, rakas velho", sanoi lordi Ewald, "ja jätän sen kokonaan sinun huoleksesi. "Joten tässä ovat Silmät!" sanoi sähköasentaja ja painoi jousta laatikossa.
xxx/ellauri174.html on line 624: Max Schultze in 1861 proposed the "Protoplasm Doctrine" which states that all living cells are made of a living substance called Protoplasm. Thomas Huxley (1869) later referred to it as the "physical basis of life" and considered that the property of life resulted from the distribution of molecules within this substance. The protoplasm became an "epistemic thing". Its composition, however, was mysterious and there was much controversy over what sort of substance it was.
xxx/ellauri174.html on line 651: Mitä tulee karvapeitteeseen, siihen ei paljon panoxia kannata tuhlata. Pillukarvoista ei sen enempää kuin arvoituxellinen "Passons." Samanthassa niistä pitää maxaa lisähinta, 30 USD. Ne ei ole vakiovaruste, nykyoloissa. Ettäkö mikään sielu ei sekoitu peräpukamasta (pile) nousevaan savuun? Mitämax, kun sielu häviää kuin pieru Saharaan, valot sammuu haju jää.
xxx/ellauri174.html on line 653: "Mutta – nämä ovat sanoja, joihin olet menettänyt oikeuden lausua. Koska kattilasta nousevan savun vuoksi olet kieltänyt kaikki uskomukset, jotka niin monet miljoonat sankarit, ajattelijat ja marttyyrit olivat testamentanneet sinulle yli kuuden tuhannen vuoden ajan, te, jotka olette vain peräisin ikuisesta huomisesta, jonka aurinko voi hyvin olla että ei nousekaan (Hume). Mihin pidit tuskin eilisestä lähtien parempana edeltäjiesi niin sanottuja muuttumattomia periaatteita planeetalla, kuninkaat, jumalat, perheet, isänmaat? Tälle pienelle savulle, joka ne viheltää ja hajottaa ne tuulen mukaan, kaikkiin maan uriin, kaikkien meren aaltojen väliin! Kahdessakymmenessä viidessä vuodessa viisisataatuhatta veturihengitystä ovat riittäneet upottamaan "valaistuneet sielusi" syvimpään epäilyyn kaikesta siitä, mikä oli ihmiskunnan yli kuuden tuhannen vuoden uskoa.
xxx/ellauri174.html on line 657: Sallikaa minun epäillä jonkin verran kollektiivisen olennon äkillisiä ja väitettyjä selvänäkemyksiä, joiden virhe olisi kestänyt niin kauan! Jos nyt riittäisi, että savu, joka alun perin nousi ulos kuuluisasta Papinin ruukusta, hämärtää ja häiritsee omassatunnoissanne rakkautta - itse jumalan-ajatuksen - tuhotakseen niin monet kuolemattomat, yleviä, alkuperäisiä toiveita – niin monia ikivanhoja, perustavanlaatuisia ja oikeutettuja toiveita! - Missä ominaisuudessa ottaisin vakavasti merkityksettömät kieltämisesi ja luopioiden tietävät hymysi, moraalihuutosi, jotka elämäsi joka päivä kumoaa?
xxx/ellauri174.html on line 661: ― Lyhyesti sanottuna (no vähän lyhyemmin ainakin), minä "Menlo Parkin velho", kuten minua tässä alla kutsutaan, tulen tarjoamaan ihmisille näitä kehittyneitä ja uusia aikoja, - vihdoinkin aktualismin tovereilleni! - suosia vastedes väärää, keskinkertaista ja aina muuttuvaa Todellisuutta, positiivista, arvostettua ja aina uskollista illuusiota. Kimeeri kimeeristä, synti synnistä, savu savusta, - miksi ei?... Vannon tässä, että 21 päivän kuluttua Hadaly pystyy haastamaan koko ihmiskunnan vastaamaan tähän kysymykseen selkeästi, rakas herrani. Sillä, koska kielsimme, sanomme: - ikuisen hyvinvoinnin, niin sanotun aina tulevan oikeudenmukaisuuden ja ikuisen ylpeyden savun vuoksi, hän, niukka ja lapsellinen, - mitä kutsuttiin, aina, ennen tätä syksyä, kipua, nöyryyttä, rakkautta, uskoa, rukousta, ihannetta - ja olennaista toivoa yhden päivän aurinkojemme takana - en näe tuskin, myönnän, minkä pirullisen muut periaatteet olisivat nykyaikaisia. ihminen uskaltaa nauramatta esittää hänelle loogisen tai jopa hyväksyttävän "vastalauseen".
xxx/ellauri174.html on line 665: Yhtäkkiä pilarin sisältä soi kello. Se oli kutsu maasta. Hadaly nousi hitaasti ja hieman unisena. "Tässä on elävä kaunotar, herra Celian! hän sanoo. Hän saapuu Menlo Parkiin. Edison katsoi lordi Ewaldia kysyvästi. – Hyvästi, Hadaly! sanoi nuori mies vakavasti hetken kuluttua. Sähköasentaja tuli kättelemään häiritsevää luomustaan. Nähdään huomenna Life! hän sanoi hiänelle. Pannaas nallepuvut päälle, ja sitten hissiin.
xxx/ellauri175.html on line 37: Edisonin meedioystävän nimi on Sowana (ent. Mrs. Anderson). Onkohan sekin myyntiartikkeli netissä? Ei ne on vaan jotain saxalaisia siivousvälineitä, mutta haulla Pasowana tulee aika isotissisiä tyttöjä kalsareissa. Sovella on taiteilijanimi Mistress Andersonille. Alfhildr Enginsdottir. Se on myös rämisevä teräslankahyllysarja jota me ei suin surminkaan haluttu vaatehuoneeseen vaikka mantelisilmäinen Markku tarjosi. No se teki hyllyt puusta, kusi tuli suusta.
xxx/ellauri175.html on line 147: Edison oli väkivaltaisesti vetänyt ripustuksiin piilotetun teräsrenkaan; lattialta nousi raskas ja upea jalustapöytä valaistuilla kynttelikköillä ja tukevasti lounaalla tarjoiltuna. Se oli todellinen teatteriesitys, keijujen illallinen.
xxx/ellauri175.html on line 167: "Herra", jatkoi neiti Alicia Clary puristuksissa ja säteilevässä ilmassa, "diivojen tiedetään olevan moraaliltaan enemmän kuin siveetöntä: en jäljittele heitä tässä. Olisin jopa toivonut kunniallisempaa olemassaoloa, ja olen vain alistumassa tähän uraan... koska näen, että sinun täytyy olla vuosisadallasi! ― Ja sitten, kun voit kiistellä tavoista, jopa kummallisista tavoista ansaita omaisuuksia, huomaan, ettei nykyään ole enää typeriä töitä. Lur-Salucesista peräisin oleva vaahto valui yli kupin säteilevän mousselinin.
xxx/ellauri175.html on line 305: Hadaly oli epäilemättä nähnyt keskustelun viimeisiä olosuhteita; hän lähetti kätensä suudelman lordi Ewaldille, joka nousi äkillisesti.
xxx/ellauri175.html on line 337: Nyt kun minulla on ollut tilaisuus katsoa tämän naisen verhottua ihannevartaloa ilman pyllyverhoja sekä taistelussa voitettua ruumista, josta nousen pukilta liian myöhään voittajana kuolettavan haavoittuneena, sallin itseni tiivistää koko tämän vertaansa vailla olevan illan, päästää eroon tästä verhosta sanomalla sinulle: "Koska mahtava älykkyytesi voima ehkä sallii sen, uskon sinulle, että voit muuttaa sen ikäänkuin pieruxi, joka pystyy antamaan minulle ylevän muutoksen, tämä kalpea ihmisaave. Ja jos tässä työssä vapautat minulle tämän ruumiin pyhän muodon tämän sielun taudista, vannon puolestani yrittääni - toivon henkäykseen, joka on minulle vielä tuntematon - täydentämään tätä lunastavaa varjoa.
xxx/ellauri175.html on line 444: Runoilija heräsi hänen mielessään. Hän kertoo itselleen, että ilta heidän ympärillään oli todella sellainen, jossa kahden ihmisen on hyvin vaikeaa kauneuden, nuoruuden ja rakkauden kukoistaessa olla tuntematta hieman enemmän kuin tästä maailmasta; että naiselliset mysteerit ovat syvempiä kuin ajatus; että hämärimmät sydämet, jotka ovat alttiina yleville ja rauhallisille vaikutuksille, voivat hetkessä valaistua heille tuntemattomalla hohteella; että nämä lempeät ja terveelliset varjot kutsuivat ainakin tähän toivoon; ja että vihdoin hänen onneton emäntänsä saattoi tuntea tämän jumalallisen kutsun koko olemuksessaan, edes tajuamatta sellaista vaikutelmaa. Mennään! Hänen täytyi yrittää yön nimissä ylivoimaista ylösnousemusyritystä sielulle, joka oli tähän asti kuuro ja sokea, niin sanotusti kuolleena syntynyt, jota hän rakasti kivusta.
xxx/ellauri175.html on line 461: Ja hänen huulensa koskettivat huulia, viimein palauttaen, mikä oli lohduttanut häntä. Hän unohti kärsimänsä pitkät kuivienvetotunnit: hänen rakkautensa nousi kuolleista. Harras virsi nousi housuista: hän on ylösnoussut! Puhtaiden ilojen herkullinen ääretön tunkeutui hänen sydämeensä, ja hänen hurmioitumisensa oli yhtä äkillistä kuin odottamatonta! Tämä yksittäinen sana oli haihtunut kuin tuulenpuuska taivaasta, hänen ahdistuneet ja ärtyneet ajatuksensa! Hän syntyi uudelleen! Hadaly ja hänen turhat kuulustelut olivat nyt kaukana hänen muistoistaan.
xxx/ellauri175.html on line 474: Samaan aikaan neiti Alicia Clary nousi -- ja lepäillen nuoren miehen olkapäillä kalpeat kädet, jotka olivat täynnä kimaltelevia sormuksia, hän sanoi hänelle haikeasti -- mutta sillä unohtumattomalla ja epämaallisella äänellä, jonka hän kerran oli kuullut:
xxx/ellauri175.html on line 492: Hän oli juuri odottamatta tuntenut, mitä tuntee matkustaja, joka, eksyneenä nousuun keskellä vuoria, kuultuaan oppaansa sanovan hänelle matalalla äänellä: ”Älä katso vasemmalle! ― on jättänyt huomioimatta varoituksen ja näkee yhtäkkiä pohjansa reunalla läpinäkyvän kuilun, joka on häikäisevän syvä, sumun peitossa ja joka näyttää palauttavan hänen katseensa kutsuen hänet jyrkälle.
xxx/ellauri175.html on line 494: Hän nousi ylös kiroilevana, kalpeana ja hiljaisena tuskan vallassa. Sitten hän istuutui jälleen, lausumatta sanaakaan ja lykkäämättä kaikkea päättäväisyyttä.
xxx/ellauri175.html on line 512: – Usein siellä, vanhassa linnassa, päivän metsästyksen ja väsymyksen jälkeen nousit usein pöydästä, Celian, koskematta yksinäiseen illalliseen – ja sitä edelsi soihdut, joiden uniset silmät kantoivat valoa vain tylsyydestä. , palasit huoneeseesi janoisena pimeyttä ja syvää lepoa.
xxx/ellauri175.html on line 557: " Ylösnousemus on hyvin luonnollinen ajatus; Ei ole sen ihmeellisempää syntyä kahdesti kuin kerran. Tai kolmesti tai neljästi. Vaikka äärettömästi. It's no use Russell, it's turtles all the way down. " (VOLTAIRE, PHOENIX)
xxx/ellauri175.html on line 607: Lordi Ewald ei ollut vain rohkea, vaan myös peloton mies. Tämän ylpeän tunnuslauseen hyve ”Etiamsi omnes, ego non! (vaikka muut, en minä!) sulautui hänen vereensä vuosisatojen vaikutuksesta, kulki hänen suonissaan; kuitenkin näiden viimeisten sanojen jälkeen hän levottisi pitkää vapinaa: sitten hän nousi seisomaan melkein tyhmänä:
xxx/ellauri175.html on line 628: Lopetettuaan nämä sanat Hadaly nousi seisomaan, käveli sitten syvän huokauksen jälkeen puun luo ja nosti kätensä kuorta vasten, nojautui sitä vasten katsellen kuun valaisemaa puistoa.
xxx/ellauri175.html on line 698: Edison nousi ylös pitäen kädessään kahta pientä kuparista nappia, auki ruuvattuna, joihin kiinnitettiin kaksi metallilankaa, jotka olivat niin äärimmäisen ohuita, että niiden eristemateriaalilla päällystetyt jatkeet olivat tähän asti kadonneet näkymättöminä Andreidin jatkossa. Nämä kelat olivat sulautuneet lattiaan, maahan ja turkiksiin, joiden yli Hadaly oli kulkenut. Epäilemättä ne olivat yhteydessä jonnekin, kaukana, tuntemattomiin generaattoreihin.
xxx/ellauri175.html on line 708: "Sarkofagi", jatkoi Edison, "sijoitetaan pian, kuten sanoin, suureen neliömäiseen laatikkoon, jossa on kupullinen kansi ja jonka sisäpuoli on täytetty paksulla ja voimakkaasti puristetulla vanulla. Tätä varotoimia ryhdytään vain välttämään heijastuksia matkan aikana ohikulkijoiden kanssa. Tässä on arkun avain ja näkymätön lukko, joka antaa jousen rentoutua.
xxx/ellauri175.html on line 826: Vastauksena lordi Ewald nousi: sitten otti norsunluusta kotelosta ihailtavan pienen taskupistoolin ja tarjosi sen Edisonille:
xxx/ellauri175.html on line 829: Edison, joka myös nousi, otti aseen, soitti rumpuja mietteliäänä ja ojensi sitten kätensä yötä kohti avoimesta kotelosta.
xxx/ellauri175.html on line 877: "Meidät pakotettiin sitomaan hänet, ei ilman vaikeuksia, hänen osoittamansa poikkeuksellisen voiman vuoksi ja viemään hänet tajuttomana pois viimeisessä veneessä, jonka matkustajat nousivat ranskalaiseen slooppiin Le Redoutable, kello kuusi. aamu.
xxx/ellauri175.html on line 894: Tätä lukemassa suuri keksijä vajosi istualleen laitteen lähelle: - hänen hajamielinen katseensa kohtasi, ei kaukana hänestä, eebenpuupöytä: kuutamo kalpeni yhä hurmaavaa käsivartta, valkoinen käsi sormuksilla lumoutuneena! Ja surullisena mietteliäänä, vaipuneena tuntemattomiin vaikutelmiin, silmänsä kääntyneenä ulos, hän kuunteli yöllä avoimen kehyksen läpi jonkin aikaa välinpitämätöntä talvituulta, joka mustia oksia oksasi, - sitten hänen katseensa nousi vihdoin, kohti vanhoja valopalloja, jotka paloivat, välinpitämättömänä, raskaiden pilvien välissä ja uurteutuneena, äärettömyyteen asti, käsittämätöntä taivaan mysteeriä, hän vapisi, - epäilemättä kylmyyttä - hiljaisuudessa. Perhana, eihän siitä enää mitään tule kun se Sowana pääsi karulle. Paizi jos...
xxx/ellauri176.html on line 51: Athenaeus provides many anecdotes about Phryne. He praises her beauty, writing that on the occasion of the festivals of the Eleusinia and Poseidonia, she would let down her hair and step nude into the sea. Kuvassa sillä näkyy olevan uimalakki päässä. Se onkin järkevämpää kuin aukaista tukka uimaan mennessä. This would have inspired the painter Apelles to create his famous picture of Aphrodite Anadyomene (Ἀφροδίτη Ἀναδυομένη, Rising from the Sea also portrayed at times as Venus Anadyomene). Mitä vittua sehän on sama asia. Herne herne! Supposedly the sculptor Praxiteles, who was also her lover, used her as the model for the statue of the Aphrodite of Knidos, the first nude statue of a woman from ancient Greece. Oiskoon se muka oikeasti eka? Mä oon varma että pornokuvia on tehty maailman sivu, ne ei vaan ole kovassa käytössä kaikki säilyneet.
xxx/ellauri176.html on line 55: Athenaeus alleges she was so rich that she offered to fund the rebuilding of the walls of Thebes, which had been destroyed by Alexander the Great in 336 BC, on the condition that the words "Destroyed by Alexander, restored by Phryne the courtesan" be inscribed upon them. Neuvossetämiehet eivät suostuneet, vitun noloa. Diogenes Laërtius narrates a failed attempt Phryne made on the virtue of the philosopher Xenocrates. LOL. Xenocrates' pecker was not aroused. He was into boys.
xxx/ellauri176.html on line 63: The best known event in Phryne's life is her trial. Athenaeus writes that she was prosecuted for a capital charge and defended by the orator Hypereides, who was one of her lovers. Athenaeus does not specify the nature of the charge, but Pseudo-Plutarch writes that she was accused of impiety. The speech for the prosecution was written by Anaximenes of Lampsacus according to Diodorus Periegetes. When it seemed as if the verdict would be unfavourable, Hypereides removed Phryne's robe and bared her breasts before the judges to arouse their "pity". Her beauty instilled the judges with a superstitious fear, who could not bring themselves to condemn "a prophetess and priestess of Aphrodite" to death. They decided to acquit her out of "pity". Pity ja piety on sama sana. Molemmat tulee sanasta 'pipu' (lat. penis).
xxx/ellauri176.html on line 69: Furthermore, Pseudo-Cooper continues that the evidence suggests that Idomeneus invented the more salacious version of the story, possibly in his desire to parody and ridicule the courtroom displays of Athenian demagogues. Considering his preference for attributing sexual excess to these demagogues, the provocative act of disrobing Phryne fits the character Hypereides had acquired in Idomeneus' work. As is not uncommon in the biographical tradition, later biographers failed to notice that earlier biographers did not give an accurate representation of events. The later biographer Hermippus incorporated the account of Idomeneus in his own biography. An extract from Hermippus' biography is preserved in the work of Athenaeus and Pseudo-Plutarch.
xxx/ellauri176.html on line 71: There are also arguments for the veracity of the disrobing. The words "a prophetess and priestess of Aphrodite" might have indicated that Phryne participated in the Aphrodisia festival on Aegina. If true, this would have showed the jurors that she was favored by the goddess and deserving of "pity". Also, it was accepted at the time that women were especially capable of evoking the sympathy of the judges. Mothers and children could be brought to courts for such purposes. The baring of breasts was not restricted or atypical for prostitutes or courtesans, and could be used to arouse compassion as well as "pity".
xxx/ellauri176.html on line 80: Simultaneously, extramarital relations with a free woman were severely dealt with. In the case of adultery, the cuckold had the legal right to kill the offender if caught in the act; the same went for rape. Female adulterers, and by extension prostitutes, were forbidden to marry or take part in public ceremonies. The average age of marriage being 30 for men, the young Athenian had no choice if he wanted to have sexual relations other than to turn to slaves or prostitutes. Poor sods.
xxx/ellauri176.html on line 90: [Solon], seeing Athens full of young men, with both an instinctual compulsion, and a habit of straying in an inappropriate direction, bought women and established them in various places, equipped and common to all. The women stand naked that you not be deceived. Look at everything. Maybe you are not feeling well. You have some sort of pain. Why? The door is open. One obol. Hop in. There is no coyness, no idle talk, nor does she snatch herself away. But straight away, as you wish, in whatever way you wish. You come out. Tell her to go to hell. She is a stranger to you. You feel relieved, your bollocks are feather light.
xxx/ellauri176.html on line 94: In regards to price, there are numerous allusions to the price of one obolus for a cheap prostitute; no doubt for basic acts. It is difficult to assess whether this was the actual price or a proverbial amount designating a "good deal", as in "dime a dozen".
xxx/ellauri176.html on line 110:

Fluffer

Person who arouses pornographic actors on set in order to prepare them to perform. Pitiful.

xxx/ellauri176.html on line 121:

Skiing

a girl is in the middle of two guys, simultaneously wanking their peckers with her hands. Suomexi sauvakävely.

xxx/ellauri176.html on line 126:

Tummysticks

Two guys lie down facing each other and each simultaneously grinds his penis against the belly of another person.

xxx/ellauri176.html on line 128:

Water sports

The use of urine for arousal of pity.

xxx/ellauri176.html on line 129:

Weight training

The use of hanging weights on genitals for arousal.

xxx/ellauri176.html on line 144: La Faute de l'Abbé Mouret (1875) is the fifth novel in Émile Zola's twenty-volume series Les Rougon-Macquart. Viciously anticlerical in tone, it follows on from the horrific events at the end of La Conquête de Plassans, focussing this time on a remote Provençal backwater village.
xxx/ellauri176.html on line 150: The plot centres on the neurotic young priest Serge Mouret, first seen in La Conquête de Plassans, as he takes his orders and becomes the parish priest for the uninterested village of Artauds. The inbred villagers have no interest in religion and Serge is portrayed giving several wildly enthusiastic Masses to his completely empty, near-derelict church. Serge not only seems unperturbed by this state of affairs but actually appears to have positively sought it out especially, for it gives him time to contemplate religious affairs and to fully experience the fervour of his faith. Eventually he has a complete nervous breakdown and collapses into a near-comatose state, whereupon his distant relative, the unconventional doctor Pascal Rougon (the central character of the last novel in the series, 1893's Le Docteur Pascal), places him in the care of the inhabitants of a nearby derelict stately home, Le Paradou.
xxx/ellauri176.html on line 152: The novel then takes a complete new direction in terms of both tone and style, as Serge — suffering from amnesia and total long-term memory loss, with no idea who or where he is beyond his first name — is doted upon by Albine, the whimsical, innocent and entirely uneducated girl who has been left to grow up practically alone and wild in the vast, sprawling, overgrown grounds of Le Paradou. The two of them live a life of idyllic bliss with many Biblical parallels, and over the course of a number of months, they fall deeply in love with one another; however, at the moment they consummate their relationship, they are discovered by Serge's monstrous former monsignor and his memory is instantly returned to him. Wracked with guilt at his unwitting sins, Serge is plunged into a deeper religious fervour than ever before, and poor Albine is left bewildered at the loss of her soulmate. As with many of Zola's earlier works, the novel then builds to a horrible climax. Well not really. It is more like a horrible anticlimax.
xxx/ellauri176.html on line 170: Et le merveilleux Paradou du roman, ce paradis panthéiste, cet hymne à la nature, à l'amour – ces paysages décrits par Zola perdent toute vibration, toute poésie. On croit voir défiler les pages du catalogue Vilmorin où s'ébattent Serge et une Albine issue du Petit Echo de la Mode. Le film projeté ne montre pas la séquence du grenier, la découvert des toilettes féminines – les nombreux changements de robe d'Albine sont, dès lors, gratuits, irritants. Comme tous les autres acteurs, Gillian Hills (Albine) est mal dirigée, elle n'a aucune grâce, aucun naturel. Francis Huster (Serge), lui, a du charisme mais son dur combat, sa douceur sont hélas surtout perceptibles par le fard qui rantôt ranime, tantôt creuse un visage que des zooms inutiles amènent en gros plan. Et pour avoir voulu donner aux paysages de la Sainte-Baume, du Lubéron, du Parc Floral d'Orléans une certaine unité, on aboutit à des tonalités froides, éteintes. Seules les intérieurs (l'église, la chambre de Serge, la salle à manger de la cure) gardent leurs contrastes, leurs valeurs. Les personnages n'existent guère, aucune vibration n'émane d'eux, ni de la nature cruelle ou triomphante, de ce Paradou, terre-mère bruissante de vie, féconde.
xxx/ellauri176.html on line 172: La Faute de l'abbé Mouret est une déception sur tous les plans.
xxx/ellauri176.html on line 184: Zola nous sort là un remake à la fois long et contemplatif, plein d’atermoiements amoureux et religieux et d’incessants namedropping de végétaux de toutes sortes (ce qui lui a été abondamment reproché à l’époque)(entre autres choses). C’est presque aussi chiant que l’original. Et en plus il a changé la fin. (QUOI??? Comment?)
xxx/ellauri176.html on line 186: Vous aurez donc compris que La Faute de l’abbé Mouret est un Zola un peu atypique qui respecte moins le schéma habituel des autres (enfin sauf que ça finit mal). Zola a un peu tendance à perdre son lecteur dans la forêt du Paradou et au milieu des atermoiements de Serge Mouret. Il s’agit donc d’un Zola que je déconseille en première instance (voire même en seconde). Les téméraires pourront néanmoins profiter de descriptions paradisiaques à foison, d’une fin tragi-comique et d’un propos qui reste très intéressant.
xxx/ellauri176.html on line 188: Et le Docteur Pascal, me demanderez-vous? Ben le Docteur Pascal, il a bien chié dans la colle avec son idée extravagante. Il le sait, il le reconnait. J’espère qu’il reviendra sur cet épisode dans le tome qui lui est consacré et qui s’intitule sobrement Le Docteur Pascal (Tohtori paskantaa liisteriin).
xxx/ellauri176.html on line 219: Sous la lourde prison de pierres et de fer Mistäs mä tiedän? Sä näit mun talvi-imettäjänä
xxx/ellauri176.html on line 240: Voulez-vous, mon enfant, essayer la vertu Saisiko olla lapsi hautajaismaista hyvettä?
xxx/ellauri176.html on line 251: Vous ayant reflétés, joyaux du mur natal, Te heijastaite, iloisina synnyinseinistä,
xxx/ellauri176.html on line 262: Comme des feuilles sous ta glace au trou profond, Kuin lehtiä sun jään alla syvässä reiässä,
xxx/ellauri176.html on line 281: Temps bizarre, en effet, de quoi le ciel vous garde ! Outo aika, tosiaan, josta taivas varjelkoon!
xxx/ellauri176.html on line 282: Vous errez, ombre seule et nouvelle fureur, Erehdytte pelkkä varjo ja uusi raivo,
xxx/ellauri176.html on line 283: Et regardant en vous précoce avec terreur ; Ja kazoo sua ennenaikaista kauhulla,
xxx/ellauri176.html on line 304: D'angoisse, gardez-vous la splendeur ignorée syömänä, vartioitte doldista loistoa
xxx/ellauri176.html on line 325: Vous le savez, jardins d'améthyste, enfouis Tiedäxä, ametistipuutarhat, joita piisaa
xxx/ellauri176.html on line 328: Sous le sombre sommeil d'une terre première, neizeellisen maan tummassa unessa,
xxx/ellauri176.html on line 329: Vous, pierres où mes yeux comme de purs bijoux Te, kivet joista mun silmät koruina
xxx/ellauri176.html on line 330: Empruntent leur clarté mélodieuse, et vous, lainaa melodisen kiiltonsa, ja te,
xxx/ellauri176.html on line 350: Mon rêve montera vers toi : telle déjà, mun uni nousee sun luo: sellainen jo
xxx/ellauri176.html on line 358: Madame, allez-vous donc mourir ? Neiti, aiotteko siis kuolla?
xxx/ellauri176.html on line 378: Vous mentez, à fleur nue Valehtelet, raukka nälissäsi
xxx/ellauri176.html on line 382: Jetez-vous les sanglots suprêmes et meurtris heität mahtavia nyyhkyjä surressasi
xxx/ellauri176.html on line 390: Joka kerta kun hän palautti mieleensä Schubertin Liedin Des Mädchens Klage N:o 191, levottomat kyyneleet nousivat auttamatta hänen silmiinsä, sillä tuossa lamentossa oli jotakin enemmän kuin vain riipaisevaa kaihomieltä: repivyyttä joka sai hänen sisuskalunsa kääntymään, jotakin mikä toi mieleen rakkauden lakastumisen autiossa, murheellisessa maisemassa.
xxx/ellauri176.html on line 437: Nyt v. 1848 kamppailu oli ohi. Alhaiso oli vuodatettu kuiviin yleisen hyvinvoinnin nimissä niin pian kuin se oli uurastuksensa tehnyt, ja mielenrauhan saanut porvaristo istui valtaistuimellaan ja hallitsi lupsakkaana kaikkea, sillä sen rahamassit olivat painavat ja typeryys sangen tarttuvaa lajia. Seurauksena porvariston noususta oli ollut kaiken älyn häviäminen, kaiken kunniallisuuden pyyhkiytyminen, kaiken taiteen loppu, sillä toden totta nöyryytetyt taiteilijat olivat langenneet polvilleen ja kuluttivat nyt kiihkeillä suudelmillaan niiden ylhäisten suurhuijareitten ja alhaisten satraappien löyhkääviä jalkoja, joiden munista he käärivät elantonsa kokoon.
xxx/ellauri176.html on line 441: Amerikan mantereen valtaisa rangaistusvankila oli siirretty meidan maanosaamme, ja nyt pankkiirien ja nousukkaiden suunnaton, pohjaton, mittaamaton öykkärimäisyys säteili kuin paha ja inhottava aurinko epajumalia palvovan kaupunkimme yllä sen maatessa rähmällään pankkien saatanallisten tabernaakkeleiden edessä kuin Suomi neuvostoaikana ja hoilatessa sylki pärskyen saastaisia virsiään! Ulf! Luhistuisit, yhteiskunta! Kuolisit pois, vanha maailma! des Esseintes huudahti tuohtuneena eteensä loihtimastaan riettaasta näystä, ja tämä parkaisu keskeytti hänen ahdistavan painajaisensa.
xxx/ellauri176.html on line 633: 7. Ezä voisizä... Sähän voisit Michael... Siirryin tuolista hänen syliinsä. Aloin avata hänen housujensa nappeja. Jälkeenpäin makasin raukeana mieheni sylissä kulta-ja timanttisormuxet kädessä.
xxx/ellauri176.html on line 649: 15. Vanhojen hintti-iskelmien laulaminen on Enriquen uusi harrastus. YMCA, sankarit sukkahousuissa. Koko baari alkoi laulaa We are The World.
xxx/ellauri176.html on line 657: 19. Hyvin pikaisen suihkun jälkeen meikkasin ja puin ylleni yhden harvoista mukaan ottamistani kaupunkiasuista: harmaat flanellihousut ja kermanvalkoisen kilpkonnakauluksisen angoraneuleen, jonka olin löytänyt Mitsutanin alennusmyynnistä vuosia sitten. Asun päälle puin keväisen vihreän takkini. Richard sitoi vielä kaulaani vihreän ja kullan värisen Hanae Morin vintagehuivin ja teki siihen monimutkaisen, hienostuneen solmun. En ollut tämän planeetan trendikkäin tyttö. Solmukaan ei niin hieno kuin monttöörillä.
xxx/ellauri176.html on line 711: 45. Minulla ei ole enempää myslipatukoita. Mutta sairaalan lähellä oli 7-11. Kiitos jenkit ja globaalitalous! Missä olisimme ilman niitä. Parempi ettei ajattele asiaa.
xxx/ellauri176.html on line 715: Onko Sujatalla perhettä? She is currently single. She is not dating anyone. We don't have much information about She's past relationship and any previous engaged. According to our Database, She has no children. Claims one celeb site to know. All false!
xxx/ellauri176.html on line 717: Much like her meticulously researched historical novels, author Sujata Massey carefully curates the family meals and lists them on a small chalkboard hanging from a wall of her kitchen on Baltimore. “Usually, I try to plan my menus on Sunday,” says Massey, who lives in a late 19th-century Tuxedo Park home with her husband, Anthony, and children Pia, 16, and Neel, 13. “Tonight, they’re going to have coriander chicken.
xxx/ellauri176.html on line 718: They’re going to have couscous. And they’re going to have ratatouille,” she says, pointing to the handwritten “specials” on the board. “The kids like it better when they’re not surprised. There’s usually one night when it’s blank, and then they can suggest something.”
xxx/ellauri176.html on line 725: Otan osaa traagisen menetyxen johdosta. Kiitos se oli todella kamalaa. Taivutin päätä ja otin nenäliinan esiin. En ollut mielissäni sillä Mayumi oli 15 ja Akira 17 - se on iso ikäero siinä vaiheessa. (Albine oli 16 ja Sergei 25. Siinäs näet.) Mayumi oli kolttosten tekijä toisin kuin meidän tyttäremme. Akiran kukko nousi ja arvosanat laskivat. 3v on pitkä aika lukioikäisten suhteelle. Mayumin porukat halus jatkaa lakkanappikauppaa ja Akiran vanhemmat puuiloa. Sujatan mielestä se oli täysin kohtuullinen toivomus. Niinhän täällä toimitaan eikö totta? Minä olen hänen äitinsä. Totta kai olin huolissani. Ettekö tekin olisi?
xxx/ellauri176.html on line 731: 52. Mayumin äitikin on luotaantyöntävä. Viehättävä naama, huoliteltu housupuku ja puistattava löyhkä (tyttären kalmanhaju ) olivat käsittämättömän mauton yhdistelmä. Mayumilla oli muuten IPhone. Sanoivatko poliisit miten kauan tyttärenne oli mädäntynyt? Hänhän haisi aika lujasti. Sori en haluaisi puhua näin tyttärestänne mutta puhunpahan vaan.
xxx/ellauri176.html on line 742: Huhuu! Huhuu! (Japanixi Hai! Hai!) Imatra kuppi, jossa Koera no Macho kexejä. Reillä on kamala olo kun sen iPhone puhelin on löytynyt. Se on täynnä viestejä. Noloa. Kuin ilman housuja.
xxx/ellauri176.html on line 763: Hänellä on yllään pörröinen sininen aamutakki pyjamanhousujen päällä vaikka kello käy jo yhdexää! Rei tyrmistyy keraamisesta urinaalista!
xxx/ellauri176.html on line 778: Enjo-kōsai (援助交際, literally, enjo, "aid or support", kousai "congress or intercourse", shortened form enkō 援交) is a type of transactional relationship. It is the Japanese language term for the practice of older men giving money and/orng women for sexual favors. The female participants range from school girls (or JK business) to housewives. The term is often translated as "compensated dating". Grisette, kurtisaani. The opposite case of women paying men, yaku enjo kōsai (逆援助交際, reverse compensated dating), is not a documented social phenomenon. Toransukei meinaa transu.
xxx/ellauri176.html on line 791: 73. Coachin repussa oli Shiseidon hohtava huulikiilto jonka sävy on nimeltään Cool. Voi helevetti. Varsinaista sleuthingia. Reiska miehineen konfiskoi muitta mutkitta lasten löytämät 200K$$$ arvoiset lakkaeläimet. Pikku Keijo siitä on erityisen pahoillaan. Mutta ei hätää! Gigolo vetää housuistaan jättimäisen AMERIKKALAISEN Snickers patukan! (snicker snicker). Eise ole ihan sama mutta mukavaahan tyttöjen on sitä natustaa. Kyllä 1 jättimäinen jenkkikyrpä 3 kuumaa pientä japsufloiskaa lohduttaa.
xxx/ellauri176.html on line 876: He and his chum Tyndall were charged under the Public Order Act 1936 with attempting to set up a paramilitary force called the Spearhead, which was modelled on the SA of Nazi Germany. Undercover police observed Jordan leading the group in hilarious military manoeuvres. He was sentenced to a crushing nine months' imprisonment in October 1962. He was nominated World Fuhrer with Rockwell as his Göring.
xxx/ellauri176.html on line 878: While Tyndall was inside Jordan hastily married his fiancee Miss Dior. Tyndall got sore and founded his own, even greater Britain movement. Make Britain Great Again. Bugger. Jordan's first wife was French socialite Françoise Dior, the niece of fashion designer Christian Dior. She, too, was a Nazi and helped fund various right-wing causes after the war. Dior had an incestuous relationship with her own daughter Christiane, before playing an active role in her child's suicide. Soon Dior found Jordan bourgeois and divorced him. Jordan's second partner Joanna Saffrany was probably a --- Hungarian!
xxx/ellauri176.html on line 914: "The longer it runs, the more obvious its protagonist-shaped void becomes".
xxx/ellauri176.html on line 915: "It is not just another dumb thriller. It's almost peerlessly self-important, weirdly incoherent and eerily smarmy. It's also mysteriously inept, considering that Tom Cruise plays the title role."
xxx/ellauri177.html on line 58: Jokainen hoitakoon elukkansa miten haluaa, ml tyttäret. Kyläläiset on kuin porsaita, haisevatkin samalta. Il finissait par penser à cela, aux saletés de l'existence, aux poussées de la chair, à la reproduction fatale de l'espèce semant les hommes comme des grains de blé. Lihan työntöä. Liha liikkuu, he he. Sitten syömään kaalikeittoa. Kyllä elämä on väkevää.
xxx/ellauri177.html on line 84: Apupapin valtavassa kammarissa oli tahraantunut tahrattoman siitoxen pazas ja 2 maljakollista liljoja. P. Bonaventura ja P. Aku sanoi että portaat pitää nousta 1 kerrallaan vanhusmaisesti. Pojat heitti läppää tunnilla latinan ja ranskan sekoituxella. Pappioppilas nyökkii kirjassa oleville erisnimille kuin Zvi Ari Schnizelissä. Syntejä: unohti pussata essua, nukahti väärällä kyljellä.
xxx/ellauri177.html on line 95:

Kölnistä peräisin oleva nuotinnettu breviarium, ollut käytössä Suomessa. Sen on toimittanut Matti Aaltonen. Siinä on rukoushetket kirkon perinteen mukaisesti eli suomalainen luterilainen hetkirukouskirja, josta on kaksi eri laitosta, 1978 (vas.) ja 1996. Anaalis-obsessiiviset henkilöt, joita uskovaisissa on kosolti, tykkäävät kun päivä on ajoitettu pilkun tarkasti. Ne on tollasia pilkunnussijoita.

xxx/ellauri177.html on line 101: Myöhemmin teologiassa hän seurasi vain Rorbacherin kirkonhistorian kurssia altistumatta; hän meni Goussetin väitteisiin asti, Bouvierin teologiseen ohjeeseen asti, uskaltamatta koskea Bellarmineen, Liguoriin, Suareziin tai tökkiä Akvinolaisen Pyhää Tuomasta. Vain Pyhä Raamattu kiehtoi häntä. Hän löysi siitä kaiken tarvittavan tiedon, tarinan äärettömästä rakkaudesta, joka riitti opetukseksi hyväntahtoisille hölmöille. Hän vain hyväksyi mestariensa väitteet, vapautti heidät kaikesta tutkimisen huolesta, ei tarvinnut tätä sekamelskaa rakastaakseen, syyttäen kirjoja rukousajan varastamisesta. Hän oli jopa onnistunut unohtamaan yliopistovuodet. Hän ei enää tiennyt, hän oli vain suorapuheinen lapsus, joka palasi katekismuksen änkytykseen.
xxx/ellauri177.html on line 103: Ja näin hän nousi askel askeleelta pappeuteen. Täällä muistot täynnä helliä, edelleen lämpimiä etiäisiä taivaallisista iloista. Joka vuosi hän oli tullut lähemmäksi Jumalaa. Hän vietti lomat pyhän sedän luona, käyden tunnustamassa joka päivä, pitäen ehtoollisen kahdesti viikossa. Hän määräsi paastoa itselleen, piilotti karkeaa suolaa sisältäviä tölkkejä matkalaukun pohjaan, joille hän polvistui tuntikausia kassit paljastettuina. Hän viipyi kappelissa virkistyksen aikana tai meni johtajan huoneeseen, joka kertoi hänelle samalla hurskaita, poikkeuksellisia anekdootteja.
xxx/ellauri177.html on line 113: Joka aamu, heti kun hän nousi ylös seminaarissa, hän nakersi suklaa-Marieta aamupalalla. Illalla saattoi ottaa eteen laulaessa tuota kuuluisaa kuplettia:
xxx/ellauri177.html on line 120: Se oli kuin hänen koko olemuksensa paniikkikohtaus, tarve suudella hänen "sydäntään", sulautua häneen, makaamaan hänen kanssaan tämän avoimen reiän perällä. Hän rakasti milfiään aktiivisesti, siihen pisteeseen asti, että halusi hänet iankaikkisuuteen kanssaan, olla aina hänen sisällään. Hän rakasti häntä tehokkaasti, oli jatkuvasti hänen perässään, seurasi häntä kaikkialla valvoen häntä pienimmältäkin uskottomuudelta. Hän rakasti häntä hellästi, enemmän kuin kaikkia muita naisia yhteensä, sinisellä, syvällä, äärettömällä rakkaudella kuin taivas. Mistä hän olisi koskaan löytänyt näin halutun rakastajattaren? Minkä maakunnan hyväily oli verrattavissa siihen Marian kengityxeen, jossa hän voitti kävellen? Mitä kurjaa liittoa, mitä saastaista nautintoa voitaisiin punnita tätä ikuista halun ståkukia vastaan, joka aina nousee uudelleen nuupahtamatta? Magnificat ruiskahti ulos hänen kalustaan lopuxi kuin suitsuke. Hän lauloi Marian ilolaulua, ilon jännityxen laukeamista jumalallisen puolison tultua. Hän ylisti Herraa, joka suisti muut "miekat" valtavalta "istuimelta" ja lähetti rouvansa hänen luokseen, hänen, köyhän alastoman lapsen, joka kuoli rakkaudesta runkkulammikkoon sellinsä jäiselle lattialle.
xxx/ellauri177.html on line 122: Ja kun hän oli jo antanut Marialle kaiken, ruumiinsa, sielunsa, maalliset omaisuutensa, hengelliset omaisuutensa, kassiensa koko sisällyxen, ollessaan alasti hänen edessään, hänen rukoustensa lopussa neitsyen litaniat pomppasivat taas hänen voimiinsa palanneesta mulkustaan, toistuvia vetoomuksia, itsepäisiä, hellittämättömiä nykäyxiä, jotka tarvitsivat äärimmäisen taivaallista ensiapua. Hänestä näytti, että hän kiipesi uudelleen halun portaikkoa; jokaisella "sydämen" aiheuttamalla pikku hypyllä hän kiipesi askeleen pystymmäxi. Ensin hän kutsui hiäntä pyhäksi. Sitten hän kutsui hiäntä Äidiksi, erittäin puhtaaksi, erittäin erittäinkin puhtaaksi, rakastettavaksi, ihailtavaksi. Ja hän jatkoi parantaen kuin sika vauhtiaan huutaen hänelle kuusi kertaa neitsyyttään, hänen pipunsa ikään kuin joka kerta virkistyi sanasta neitsyt, johon hän lisäsi ajatuksia voimasta, kestävyydestä ja uskollisuudesta. Kun hänen "sydämensä" kasvoi siitä aina korkeammalle, mitattuna asteilla, outo ääni, joka tuli hänen suonistaan, puhui hänessä paljastuen lopulta loistavana terhona. Hän olisi halunnut sulaa hajuveteen, venyä pituutta levittääxeen sitä selkeästi lisää, vanhentua musiikillisessa soudussa ja huopauksessa. Kun hän kutsui hiäntä oikeuden uuspeiliksi. viisauden käsipelixi, hänen puuilonsa lähteexi, hän näki itsensä peilistä kangistuneena himosta tässä pasianssipelissä, hän tumputti pajazon tyhjäxi nyt jo haaleille kivilaatoille, tarjosi smoothiejuomaa pitkin kulauxin tämän lähteen päihtymyksestä.
xxx/ellauri177.html on line 142: Albinen nähtyä milf-unet haalistuvat. Femme faite-näyt häipyvät ja tilalle tulee sakkolihaunia. Rukous viipyi hänen huulillaan, hän unohti itsensä häiriötekijöihin, näkemään asioita, joita hän ei ollut koskaan ennen nähnyt, kastanjanväristen hiusten pehmeän kaaren, leuan lievän turvotuksen, joka oli tahriutunut vaaleanpunaiseksi. Tavanomainen pyllistely ei tehoa, vaikka kirkossa tuli holotna: kaatioihin jämähti kuuma tökötys.
xxx/ellauri177.html on line 146: Yöllä tämä tulinen maaseutu sai oudon intohimon ryyppymisen. Hän nukkui epäsiistiisti, huojuen, vääntyneenä, raajat erillään, samalla kun hänestä hengitti suuria lämpimiä huokauksia, hikisen nukkujan voimakkaita tuoksuja. Maa näytti joltakin vahvalta Kybeleltä, joka oli pudonnut selkärangalleen, kuuensaan kurkku puolixi ulkona, vatsansa kuunvalossa, humalassa auringon lämmöstä ja haaveilemassa yhä uudesta hedelmöityksestä. Kaukana tätä korkeaa vartaloa pitkin Abbe Mouretin silmät seurasivat tietä Paradouhun, ohueen vaaleaan nauhaan, joka ulottui kuin korsetin kelluva pitsi. Hän kuuli veli Archangiaksen kohottavan pikkutyttöjen hameita, joita hän ruoski verille, sylkevän tyttöjen kasvoille, itse haisten pukille joka ei ole koskaan saanut tarpeexi. Hän näki Rosalien nauravan alhaalla himokkaana eläimenä jalat ilmassa, kun isä Bambousse heitti maanpaloja hänen kupeisiinsa.
xxx/ellauri177.html on line 152: No juu! Abbe Mouret muisti yhtäkkiä. Kuume, josta hän kärsi nyt, oli saavuttanut hänet Désiréen navetassa, vastapäätä vielä munivia kuumia kanoja ja kaneja, jotka repivät hiuksia mahastaan. Sitten hengityksen tunne hänen niskassaan oli niin selvä, että hän kääntyi vihdoin katsomaan, kuka häntä näin kaulasta otti. Ja hän muisti Albinen hyppäävän ulos Paradousta oven paiskattaessa lumotun puutarhan ilmettä; hän muisti hänen laukkaavan pitkin loputonta seinää, seuraten avoautoa sen juoksemassa, heittäen koivunlehtiä tuuleen kuin monta suudelmaa; hän muisti vieläkin hänet hämärässä nauramassa veli Archangiaksen kirosanoille, hänen hameensa laskeutuivat tielle, kuin pieni pölysavu, jonka iltailma kääritteli. Hän oli kuusitoista; hän oli outo, hänen melko pitkät kasvonsa haisi raikkaalta ilmalta, ruoholta, maalta. Ja hänellä oli niin tarkka muisti hänestä, että hän näki naarmun yhdessä hänen notkeista ranteistaan, vaaleanpunaisen valkoisessa ihossa. Miksi hän nauroi niin katsoessaan häntä sinisillä silmillään? Hän oli liimaantunut kiinni tämän nauruun, kuin ääniaaltoon, joka kaikui kaikkialla hänen lihaansa vasten; hän hengitti sitä sisään, hän kuuli sen värähtelevän sisällään. Kyllä, kaikki hänen tuskansa tuli siitä naurusta, jonka hän oli juonut. Sanalla sanoen, Sergeä panetti!
xxx/ellauri177.html on line 160: Tämä epätoivoinen kutsu, tämä huuto, joka oli puhdas halusta (tai puhdasta halua, whichever), oli rauhoittanut nuorta pappia. Neitsyt, täysin valkoinen, silmät taivaalle päin, näytti hymyilevän lempeämmin ohuilla vaaleanpunaisilla huulillaan. Hän jatkoi lempeällä äänellä: – Haluaisin vielä olla lapsi. En koskaan haluaisi olla muuta kuin mekkosi varjossa kävelevä lapsi. Olin hyvin pieni, liitin käteni sanoakseni Marien nimen. Kehtoni oli valkoinen, ruumiini oli valkoinen, kaikki ajatukseni olivat valkoisia. Näin sinut selvästi, kuulin sinun kutsuvan minua, menin luoksesi hymyillen, lehdettömien ruusujen päällä. Ja ei mitään muuta, en tuntenut, en ajatellut, elin oli juuri tarpeeksi pieni ollakseni kukka jaloissasi. Meidän ei pitäisi kasvaa aikuisiksi. Ympärilläsi olisi vain vaaleat päät, lapsia, jotka rakastaisivat sinua, puhtailla käsillä, terveillä huulilla, hellillä raajoilla, saastumattomina, ikään kuin maitokylvystä nousevana. Ei rumia elimiä, ei limaa, ikäviä hajuja. Mixi näpötinten pitääkään sijaita pissan ja kakan vieressä!
xxx/ellauri177.html on line 170: Minä rakastan sinua sen kuolemassa, mikä elää ja mikä lisääntyy. Teen kanssasi ainoan avioliiton, jota sydämeni kaipaa. Menen korkeammalle, aina korkeammalle, kunnes olen saavuttanut uunin, jossa paistat pentuja. Siellä se on pimeä tähti, valtava valkoinen ruusu, jonka jokainen lehti palaa kuin kuu, hopeinen wc-istuin, josta säteilet niin viattomuuden liekkejä, että koko paratiisi pysyy valaistuna pyllyverhosi yhdellä hohteella. Kaikki mikä on valkoista, aamunkoitto, saavuttamattomien huippujen lumi, tuskin kuoriutuneet liljat, tuntemattomien lähteiden vesi, auringon kunnioittamien kasvien maito, neitsyiden hymyt, kuolleiden lasten sielut kehdossa, sade valkoisilla jaloillasi, suola, sokeri, kokaiini. Sitten minä nousen huulillesi kuin heppa sulattava hienovarainen liekki; Minä astun sisääsi sinun puoliksi avoimen alkusuusi kautta, ja häät pidetään, samalla kun arkkienkelit vapisevat ilostamme. Olla neitsyt, rakastaa itseä neitsyenä, säilyttää immenkalvo ja irroittamaton esinahka suloisimpien suudelmien keskellä! Kaikki rakkaus makaa joutsenen siivilässä, puhtauden pilvessä, valon rakastajan käsissä, jonka hyväilyt ovat sielun nautintoja! Täydellisyys, yli-inhimillinen unelma, halu, josta luuni halkeilevat, ilot, jotka nostavat minut taivaaseen! Oi Maria, valittu astia, kastroi ihmisyyteni, tee minusta eunukki ihmisten keskuudessa, jotta voit pelkäämättä luovuttaa minulle neitsyytesi aarteen! Ja isä Mouret pyörtyi lattialla, hampaita räpiskelemällä, kuumeen valtaamana. Että pitää miestä kepin uittamisen pelottaa. Ei se ole niin hirveää, väpelöinkin oppii auttavasti uimaan autettuna.
xxx/ellauri177.html on line 182: -- Tiedän, olet rakkaani, tulet lihastani, odotat, että otan sinut syliini, jotta meistä tulee yksi (meidän lisäxi, eli yht 3). Unelmoin sinusta. Olit rinnassani, ja annoin sinulle vereni, lihakseni, luuni. En kärsinyt. Otit minulta puolet sydämestäni, niin hellästi, että minulla oli ilo jakaa itseni näin. Onnestain on puolet sinun, jos sä sen huolit vaan. Etsin sitä, mikä minulla oli parasta, mikä minulla oli kauneinta, hylätäkseni sen sinulle. Olisit ottanut kaiken pois, että olisin sanonut kiitos... Ja heräsin, kun tulit ulos minusta. Tulit ulos silmieni ja suuni kautta, tunsin sen. Olitte kaikki lämpimiä, tuoksuvia, niin hyväileviä, että juuri kehosi jännitys sai minut nousemaan istumaan.
xxx/ellauri177.html on line 200: Ja hän nauroi, kaikuvammin, helmiäisasteikoilla pienten huilun sävelten, erittäin korkeiden sävelten, jotka hukkuivat matalien äänten hidastumiseen. Se oli loputonta naurua, kurkun kohinaa, sointia, voitokasta musiikkia, heräämisen ahkeruuden juhlimista. Kaikki nauroi, tuon naisen kauneudesta ja rakkaudesta syntynyt nauru, ruusut, tuoksuva puu, koko Paradou. Siihen asti suuresta puutarhasta oli puuttunut viehätys, armon ääni, joka oli puiden, vesien, auringon elävä ilo. Nyt suuri puutarha oli varustettu tällä naurun viehätysvoimalla. -- Kuinka vanha olet? kysyi Albine sammutettuaan laulunsa kehrättyyn ja kuolevaan säveleen. Buahhahhaa. Hehe. He. No. "Lähes kaksikymmentäkuusi", vastasi Serge. Hän ihmetteli. Miten? "Tai" Mitä! hän oli kaksikymmentäkuusi! Hän itse oli melko yllättynyt, että vastasi siihen niin helposti. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut päivää eikä tuntiakaan. -- Ja sinä, kuinka vanha olet? hän kysyi vuorotellen. - Olen kuusitoista vuotias. Ja hän lähti, kaikki eloisa, toistaen ikänsä, laulaen ikäänsä. Hän nauroi 16-vuotiaaxi erittäin hienolla naurulla, joka virtasi kuin vesipisara, hänen äänensä vapisevassa rytmissä. Serge katseli häntä tarkasti ja ihmetteli naurun elämää, joka loisti lapsen kasvoilla. Hän tuskin tunnisti hänet, hänen poskissaan oli kuoppia, hänen huulensa kaareutuivat, ja hänen suunsa oli kostea vaaleanpunainen, hänen silmänsä kuin sinisen taivaan palaset, jotka loistivat tähden nousevan. Kun hän nojautui taaksepäin, hän lämmitti häntä nauraen turvonneella leuallaan, jonka hän nojasi hänen olkapäälleen. Hän ojensi kätensä, hän katsoi niskan taakse mekaanisella eleellä. Oisko siellä parasta ennen päivä tatuointia? Ihanko se oli oikeasti sakkolihaa? Nam! Missäs se setä on tälläaikaa kupannut? Taasko verannalla pössyttelemässä piippua?
xxx/ellauri177.html on line 205: The 24th feature from Hong Sangsoo, doppelgänger of the talkative celeb guy in the last scene of the movie THE WOMAN WHO RAN follows Gamhee (Kim Minhee), a florist and the wife of a translator who never in 5 years time has left her for a moment from his sight. She has three separate encounters with friends while her husband finally is on a business trip. Youngsoon (Seo Youngwha) is divorced, turned lesbian (the couple likes to feed alley cats) and has given up meat and likes to garden in the backyard of her semi-detached house. Suyoung (Song Seonmi) is divorced, has a big savings account and a crush on her architect neighbor and is being hounded by a young poet she met at the bar. Woojin (Kim Saebyuk) works for a movie theater and hates it that her writer husband has become a celeb. Their meetings are polite, but not warm. Some of their shared history bubbles to the surface, but not much. With characteristic humor and grace, Hong takes a simple premise and spins a web of interconnecting philosophies and coincidences. THE WOMAN WHO RAN is a subtle, powerful look at dramas small and large faced by women everywhere. Basically, they are 40+ ladies who may have met at some art school and get a chance to compare notes on how well their childless lives have turned out. Gamhee used to be the celeb's girl friend until the movie theater attendant stole the guy. Now both of them are sorry that she did, but really not that much. The Éric Rohmer of South Korea.
xxx/ellauri177.html on line 212: Hong's and actress Kim Min-hee’s private affairs have come to bear in their work. The couple’s extramarital relationship, the subject of tabloid headlines in Korea, have seemed to inspire jealous intrigue and accusations of infidelity. Kim is an unbelievably skinny woman but pretty.
xxx/ellauri177.html on line 225: Jälkeenpäin se oli Serveri joka hiusmuotoili Albinen uudelleen. Tuo mainio makkaramies otti kourallisen hiänen hiuksiaan hurmaavalla kömpelyydellä ja istutti kamman vinoon valtavaan päähän pakattuun chignoniin. Nyt pääsi käymään niin, mutta hän laittoi kyllä omat hiuksensa ihanasti. Sitten Albiino nousi, ojensi kätensä hänelle, tukisti hiäntä vyötäröltä niin, että se nousisi vielä ylös, muttei se enää pystynyt. No ei sitten. Ei makiaa mahan täydeltä. Molemmat hymyilivät edelleen, puhumatta. Hitaasti he lähtivät polkua pitkin.
xxx/ellauri177.html on line 245: The Demise of Father Mouret (French: La Faute de l'Abbé Mouret, "The Mistake of Father Mouret") is a 1970 French film directed by Georges Franju, based on the 1875 novel La Faute de l'Abbé Mouret by Émile Zola. Like the novel, the film is about Father Mouret, a young priest (played by Francis Huster) who is sent to a remote village in Provence, then has a nervous breakdown and develops amnesia. While recuperating, he meets and falls in love with a beautiful young woman, Albine (Gillian Hills), with whom he begins an idyllic relationship meant to recall the story of Adam and Eve. When he regains his memory, though, he is wracked with guilt, and ends the relationship, leading to tragedy for both.
xxx/ellauri177.html on line 249: Kun löytyy oikein kiva paikka mezässä: -- Oui, nous sommes chez nous, reprit-elle, si joyeuse, qu'elle tapa les herbes de son poing. C'est une maison à nous... Nous allons tout faire. - Veux-tu être mon mari? Je serai ta femme. Nytpä leikitäänkin kotia! -- Tu sais, dit-elle, c'est moi qui commande...
xxx/ellauri177.html on line 251: No riittää tyhjä puhe, näyttäkää nyt lopultakin närhen näpöttimet! Kun lopulta on muna kahvaa myöten sille meinatussa piilossa, tuntuu kyllä siltä justiinsa kuin olis kotona. Il regardait autour de lui, il murmurait: -- Tu connais tout, tu sais les meilleurs endroits... Elle avait relevé ses jupes, nouées d'un bout de ficelle. Oh! de la pimprenelle! dit-elle brusquement, en se jetant à genoux. Nous allons nous régaler.
xxx/ellauri177.html on line 256: -- Tu comprends, maintenant, nous allons dormir... Tu dois te coucher à côté de moi, tout contre moi. -- Vois-tu, murmurait Albine, quand on est marié, on a chaud... Tu ne me sens pas?
xxx/ellauri177.html on line 257: -- Si, tu es comme un édredon... Mais il ne faut pas parler, puisque nous dormons. C'est meilleur de ne pas parler quand on se fout.
xxx/ellauri177.html on line 261: C'était l'amour avant le sexe, l'instinct d'aimer qui plante des petits hommes de 25 ans sous les robes blanches des bambines de 16 ans.
xxx/ellauri177.html on line 262: -- Voilà, c'est fini, dit Albine en se levant. Nous avons dormi.
xxx/ellauri177.html on line 278: Miehexi ja naisexi hän heidät loi. No tää ei vielä ota kantaa siihen mihin reikään näpöttimet työnnetään. Luotiinhan ne samalla ne pyllynreiätkin, vielä ihan naapuriin. Eikä normaali AC kytkentäkään telttaväen jumalalle näyttänyt järin mieluiselta, kun piti siitä pelihousut repiä ja potkia vastanaineet paratiisista viikuna-asuisina pihalle. Samaan aikaan toisaalla Lot sai rankaisematta bylsiä omia tyttäriä kun vaimo oli kiteytetty suolapazaaxi. Ei vittu siitä pelikirjasta löydy mitään yhtenäistä taktiikkaa, jolla apinoiden joukkueen rökäletappion voisi pelastaa. Ei Ropposestakaan ois ollut apua. Eikä Hoblan pukkaamasta mato-optiosta. Miten Nato-liittoa autamme, kun maailmanrauhaa rakentaa se, aina varmimman rauhanomaisen tien valiten? IS-lehden savolaisen naziämmän palkkaaminen oli Hoblalle taktisesti paha erehdys, Plopovin izemurhasiirto tosiaan. Sen ja Räsäsen sais kiteyttää ja laittaa hakaan muiden lehmien nuolukivexi.
xxx/ellauri177.html on line 288: - Missä mennään? Kysyy Serge. - Search me, sanoo Albiino. -- Eh bien! nous sommes perdus, olemme hukassa, sanoo Sergei iloisesti. On parempi kun ei tiedä minne ollaan menossa. Sergei kaivaa slaban esiin pöxyistä. Pelkäätkö tätä? Hän oli hyvin lähellä häntä. Hän kuiskasi: - Äsken vielä pelkäsit tätä. Mutta hiän katsoi häntä kasvoihin rauhallisena, silmää räpäyttämättä. "Sinä satutit minua", hän vastasi. Nyt näytät erittäin hyvältä. Miksi pelkäsin sinua? - Joten sallitko minun ottaa sinut tuolla tällä tavalla? Palaamme puiden alle. -- Joo. Voit halata minua, teet minut onnelliseksi. Ja edetään hitaasti, eikö niin? jotta emme löydä tietämme sinne liian nopeasti. Kumpikaan ei ehdottanut maatepanoa, pystypaini tuntui tällä haavaa houkuttelevalta.
xxx/ellauri177.html on line 308: Se ei ollut enää aromaattisten kasvien onnellista kuivumista, timjamin myskiä, laventelin suitsukkeita. He murskasivat nyt haisevia yrttejä: absintti, katkerasti humalassa; ruuta, joka haisee haisevalta lihasta; valeriaana, polttava, kasteltu afrodisiaakkihikeen. Mandrakot, hemlockit, hellebores, tappavat yöverhot, huimaus nousi heidän temppeleihinsä, uneliaisuus, joka sai heidät horjumaan toistensa sylissä, "sydämensä" huulillaan. Meilläkin on ollut monta noista pahanhajuisista yrteistä yrttitarhassa. Käy yrttitarhasta polku, se Golgatalle vie...
xxx/ellauri177.html on line 315: Siellä, tämän raskaan varjon alla, lämpö nukki herkullista unta. Ilma nukkui, ilman henkeä, alkovin kosteudessa. Itämaisen rakkauden tuoksu, Sulamitin maalattujen huulten tuoksu, joka hengitettiin ulos tuoksuvasta metsästä. -- Etkö istu alas? sanoi Albina. Ja hän muutti hieman syrjään tehdäkseen hänelle tilaa. Mutta kun hän astui taaksepäin, hänellä nousi jälleen seisomaan. Sitten, kun hän kutsui hänet uudelleen, hän liukui polvilleen muutaman askeleen päässä. Hän kuiskasi: -- Ei, minulla on tässä kuumempaa kärkeä kuin sinulla, polttaisin sinut... Kuuntele, jos en pelkäsi satuttaa sinua, ottaisin sinut syliin, niin kovaa, niin kovaa, että emme tekisi tuntea kärsimyksemme enemmän.
xxx/ellauri177.html on line 317: Hän raahasi itseään polvillaan, hän lähestyi hieman. -- Vai niin! Sinut sylissäni, sinut lihassani (tai kääntäen). Siinä kaikki mitä ajattelen. Yöllä herään, puristellen tyhjyyttäsi, puristaen unelmaasi. Haluaisin ottaa sinut aluksi vain pikkusormen kärjestä; sitten haluaisin sinut kokonaan, hitaasti, kunnes sinusta ei ole enää mitään jäljellä, kunnes sinusta on tullut minun, jaloistasi viimeisiin ripsiin. Pidän sinut aina. On varmasti herkullista saada halltuunsa sitä, mitä rakastaa tällä tavalla. Sydämeni sulaisi sydämessäsi. Hän lähestyi uudelleen. Hän olisi koskettanut hänen hameiden reunaa, jos hän olisi ojentanut kätensä. -- Mutta en tiedä, tunnen olevani kaukana sinusta... Välillämme on jokin muuri (hymen kaiketi), jota nyrkkiin puristetut käteni eivät voi murtaa. Olen kuitenkin vahva tänään; Voisin sitoa sinut käsivarsillani, heittää sinut olkapäälleni, kantaa sinut pois kuin jotain omaani. Ja se ei ole siinä. En voinut saada sinua tarpeeksi. Kun käteni ottavat sinut, ne pitävät vain pientä osaa olemuksestasi... Joten missä olette, kaikki, jotta voisin mennä etsimään teitä sieltä? Hän oli kaatunut kyynärpäinsä maahan, ihailun murskatussa asenteessa. Hän suuteli Albinen hameen reunaa. Joten kuin hiän olisi saanut tämän suudelman iholle, hiänkin oikeni. Hän kohotti kätensä oimoilleen, paniikissa ja änkyttäen. -- Ei, pyydän sinua, kävellään vaikka taas. Housuni kastuvat.
xxx/ellauri177.html on line 328: -- oletko nähnyt? sanoi Serge eräänä aamuna, yhtenä noista pitkäveteisista tunneista: siellä oven yläpuolella on maalattu nainen, joka näyttää sinulta. Hän nauroi äänekkäästi. Ja he palasivat maalauksiin; he raahasivat pöytää taas seiniä pitkin yrittäen teloa itsensä. -- Vai niin! ei, mutisi Albine, hän on minua paljon läskimpi. Tai et voi tietää: hän rojottaa niin hassun hauskasti, ylösalaisin! He lopettivat puhumisen. Haalistuneesta maalista, jonka aika oli syönyt, nousi kohtaus, jota he eivät olleet vielä nähneet. Se oli seinän harmaasta esiin nousevan herkän lihan ylösnousemus, elvytetty kuva, jonka yksityiskohdat näyttivät palaavan yksi kerrallaan kesän helteessä. Makaava nainen nojasi taaksepäin vuohenjalkaisen faunin syleilyn alle. Voisi selvästi erottaa selälle heitetyt käsivarret, hylätyn vartalon, tämän pitkän alastoman tytön kiertelevän hahmon, yllättyneenä kukkavyöillä, pikku-Amorien niittämänä, jotka sirppi kädessään lisäsivät soppaan jatkuvasti uusia kourallisia ruusuja. Voit myös nähdä eläimistön ponnistelut, pukin puhaltelevan, hiänen mahansa alta kohoavan juurakon. Sitten toisessa päässä oli vain naisen kaksi jalkaa, jotka nostettiin ilmaan ja lensivät pois kuin kaksi vaaleanpunaista kyyhkystä. "Ei", Albine toisti, "hän ei näytä minulta. Hän on ruma. Mutta ton faunin vekottimet näyttää kyllä sun vastaavilta."
xxx/ellauri177.html on line 331: He halusivat nähdä kaiken uudelleen, rohkeasti, ihmetellen jokaista paneelia, soittaen toisilleen näyttääkseen itsensä jäseniksi hahmoista, jotka eivät todellakaan olleet paikalla viime kuussa. Ne olivat joustavia lanteita, jotka olivat taipuneet hermostuneisiin käsivarsiin, lantiolle kohoavia jalkoja, naisia, jotka ilmestyivät uudelleen miesten syleilyyn, joiden ojennetut kädet olivat aiemmin tarttuneet vain tyhjyyteen. Alkovissa olevat kipsi-Amorit itsekin näyttivät kaatuvan vapaammalla röyhkeydellä. Ja Albine ei enää puhunut lasten leikkimisestä, Serge ei enää uskaltanut laukoa hypoteeseja ääneen. He vakavoituivat, viipyivät kohtausten edessä toivoen, että maalaus saisi yhtäkkiä takaisin kaiken loistonsa, levoton ja häiriintynyt enemmän viimeisistä maalausten raakoja hannuja peittävistä hunnuista. Nämä nautinnon haamut opettivat heille rakkauden tiedettä. Ai noinko se tehdäänkin? Toiko tonne? Eipä ois luullut!
xxx/ellauri177.html on line 338: "Mutta me emme kuole", hän jatkoi korottamalla ääntään voittajana naisen naurulla, siteeraten tapaamassa käärmettä --- hirveä: elämme rakastaaksemme toisiamme... Se on elämän puu, puu, jonka alla olemme vahvempia, terveempiä, täydellisempiä. Näet, kaikki tulee meille helpoksi. Pystyt ottamaan minut, kuten unelmoit tekeväsi, niin tiukasti, ettei mikään pala ruumiistani ole sinun ulkopuolellasi (tai kääntäen). Joten, kuvittelen jotain taivaallista, joka laskeutuu sisällemme... Haluatko? Hän kalpeni, hän räpytteli silmäluomiaan, ikään kuin kirkas valo olisi vaivannut häntä. -- Haluatko? Haluatko? hän toisti kuumemmin, ikäänkuin hinkaten jo puoliksi pystyyn nostettuna. Hänellä nousi seisomaan, se seurasi häntä, horjuen ensin, sitten kuin sidottuna hänen vyötärölleen, ei pystynyt eroamaan hänestä. Hän meni minne se meni, pyyhkäisi hänen hiuksistaan virtaavan lämpimän ilman mukana. Ja kun hän oli palaamassa vähän, hän kääntyi puoliksi; hänellä oli rakkaudesta loistavat kasvot, kiusauksen suu ja silmät, jotka kutsuivat häntä sellaiseen valtakuntaan, että hän olisi siten seurannut häntä kaikkialle kuin uskollinen koira häntä koipien välissä pystyssä heiluen.
xxx/ellauri177.html on line 344: Se oli keskellä puu, joka hukkui niin paksuun varjoon, että sen olemusta ei voinut erottaa. Sillä oli jättimäinen koko, runko, joka hengitti kuin rintakehä, oksat, jotka se ulottui kauas, kuin suojaavat raajat. Hän vaikutti hyvältä, vahvalta, voimakkaalta, hedelmälliseltä; hän oli puutarhan dekaani, metsän isä, yrttien ylpeys, puskan vararehtori, joka päivä huipulla nousevan ja laskevan auringon ystävä. Sen vihreästä holvista putosi kaikki luomisen ilo: kukkien tuoksut, lintujen laulut, valopisarat, aamunkoiton raikas herääminen, hämärän unen lämpö. Sen mehu oli niin vahvaa, että se virtasi sen kuoresta; hän kylpee hänet hedelmöityssumussa; se teki hänestä maan miehisyyden. Ja se riitti raivauksen lumoukseen. Muut puut hänen ympärillään rakensivat läpäisemättömän muurin, joka eristi hänet hiljaisuuden ja puolivalon tabernaakkelin syvyyteen; siellä oli vain vehreyttä, ilman pilkkua taivasta, ilman pilkahdusta horisontista, vain rotunda, joka peittyi kaikkialle lehtien pehmennettyyn silkkiin, joka oli venytetty maahan sammaleen satiinisella sametilla. Se oli sanalla sanoen kuin vanhan Goethen kyrpä.
xxx/ellauri177.html on line 353: Voi ei! muistat, hän sanoi, että muuri, joka näytti erottavan meidät... Nyt tunnen sinut, välillämme ei ole mitään... ei edes kumia! Etkö sinä kärsi? "Ei, ei", vastasi hän. Sää on hyvä. He vaikenivat päästämättä irti. Herkullinen tunne, ravistamatta, pehmeä kuin liukas maito levisi, tunkeutui niihin. Sitten Serge käveli kätensä Albinen ruumista pitkin. Hän toisti: "Kasvosi ovat minun, silmäsi, suusi, poskesi." Kätesi ovat minun, kynsistäsi harteillasi... Jalkasi ovat minun, polvesi ovat minun, koko henkilösi on minun. Ja hän nai hänen kasvojaan, hänen silmiään, suutaan, poskiaan. Hän suuteli hänen käsiään nopeilla suudelmilla ja nousi sormiaan olkaimiin. Hän nai hänen jalkojaan, hän nai hänen polviaan. Hän kylpi hänet suudelmien suihkulla, putosi leveisiin pisaroihin, lämpimänä kuin kesäsuihkun pisarat, (mitä! pisaroita, hold it! sanoisi Pirkko Hiekkala),
xxx/ellauri177.html on line 367: -- Mitä he sanovat? mutisi Serge ymmällään. Mitä he haluavat meiltä, anoen meitä näin? Albine, puhumatta, halasi häntä. Älä niitä kuuntele, mä käännän: tule tänne, sano valas, vedä housut heti alas! Multa myös! Katoppa kuinka sulla jönköttää! NONIIN! Vihdoinkin! Mä on yhtä märkänä kuin Paavo Pesusieni! Alas tulla! sinne niin! Ei sinne, vaan sinne! Juu! Aah! Työnnä, maxoin runsaasti!
xxx/ellauri177.html on line 369: Äänet olivat tulleet selvemmiksi. Puutarhan eläimet puolestaan huusivat heitä rakastamaan toisiaan kuin aikuistuneet bambit Disneyn Bambi-leffassa. Rumpali rummutti puunrunkoa. Cicadas lauloi hellällä kuoliaaksi. Perhoset levittävät suudelmia siipien räpyttäessä. Varpusilla oli hetken mielijohteisuutta, sulttaanien hyväilyt kulkivat innokkaasti seragion keskellä. Kirkkaissa vesissä kuului kutuaan auringossa olevien kalojen pyörtymistä, sammakoiden kiihkeää ja melankolista huutoa, koko salaperäinen intohimo, joka oli hirviömäisesti kyllästynyt kaislikoiden harmaaseen tylsyyteen. Metsän syvyyksissä satakielet huusivat nautinnon helmiäisnaurua, polttarit uljasivat, humalassa sellaisesta himosta, että he kuolivat väsymykseen lähes supistuneet naaraat. Ja kallioiden laatoilla, harvoin pensaiden reunalla, käärmeet, solmitut kaksi kerrallaan, sihisivät hiljaa kaxihaaraisine kyrpineen, kun taas suuret liskot haudivat munia, niiden selkärangat värähtelivät lievästä hurmiosta. Kaikkein syrjäisimmistä kulmista, auringonpaistetta, varjossa olevia reikiä, nousi eläimen haju, lämmin yleisestä urasta. Kaikessa tässä kuhisevassa elämässä oli lapsellista jännitystä. Jokaisen lehden alla sikiöi hyönteinen; jokaisessa ruohotumpussa kasvoi perhe; lentävät kärpäset, liimattuina toisiinsa, eivät odottaneet laskeutumistaan lannoittaakseen. Näkymättömät elämän palaset, jotka asuttavat ainetta, aineen atomit itse, rakastivat, pariutuivat, antoivat maaperälle herkullisen liikkeen, tekivät puistosta suuren haureuden.
xxx/ellauri177.html on line 374: Ja linnut lauloi lensi parittain, koko puutarha upposi pariskunnan kanssa intohimon viimeiseen huutoon. Rungot taipuivat kuin voimakkaan tuulen alla; yrtit huutavat humalassa; kukat katosivat, heidän huulensa auki, hengittivät heidän sielunsa; itse taivaalla, joka oli aivan liekeissä tähden laskeutumisesta, oli liikkumattomia, pyörtyviä pilviä, joista putosi yli-inhimillinen tempaus. Ja se oli voitto eläimille, kasveille ja esineille, jotka olivat halunneet näiden kahden lapsen pääsyn elämän ikuisuuteen. Pääsiväthän ne lopulta, vaikka siihen meni 2 kirjaa. Puisto taputti valtavasti. Väliverhoa vedettiin eteen ja taaxe kuin esinahkaa konsanaan, sankarit tuli housut nilkoissa kumartelemaan ja heittelemään lentosuukkoja. Puuh. Tulihan se sieltä. Hyvää kannattaa odottaa.
xxx/ellauri177.html on line 376: Serge on nyt täysin parantunut pappeudesta, se on löytänyt hukkuneen miehisyytensä Albinen jalkovälistä. Serge oli juuri, Albinen hallussa, viimein löytänyt heteromiehen sukupuolen, hänen lihasten energian, sydämensä rohkeuden, äärimmäisen terveyden, joka oli tähän asti puuttunut hänen pitkästä nuoruudestaan. Nyt hän tunsi olevansa täydellinen. Hänellä oli terävämmät aistit, laajempi älykkyys, tanakampi mela. Oli kuin hän yhtäkkiä olisi herännyt leijonakuninkaana tasangolla, näkemällä vapaan taivaan. Kun hän nousi ylös, hänen jalkansa laskeutuivat suoraan maahan, hänen ruumiinsa kasvoi, ylpeä raajoistaan, varsinkin siitä pienestä (noo, ei niin pienestä paizi juuri tällä hetkellä, Serg. huom.) Hän tarttui Albinen käsiin, jotka hän puolestaan nousi ylös. Hän huojui hieman, ja hänen täytyi tukea häntä. "Älä pelkää", hän sanoi. "Olet se jota tällä haavaa rakastan, luulisin."
xxx/ellauri177.html on line 405: Serge katseli itsestään huolimatta murtuman kynnykseen naulattuna. Alhaalla, tasangon pohjalla, laskeva aurinko valaisi Artaud-kylän kultalevyllä, kuin hämärästä nouseva näky, johon naapuripellot olivat jo hukkuneet. Tien varrella oli selvästi havaittavissa epäjärjestykseen rakennetut mökit, lantaa täynnä olevat pienet pihat, kapeat vihannespuutarhat. Ylempänä hautausmaan suuri sypressi kohotti tummaa profiiliaan. Ja kirkon punaiset laatat näyttivät uunilta, jonka yläpuolelle musta kello asettui ikään kuin herkästi muotoiltu kasvo; kun taas viereinen vanha pappi avasi ovensa ja ikkunansa iltailmaan.
xxx/ellauri177.html on line 409: Hän työnsi hänet hitaasti pois. Sitten, kun hän suuteli hänen polviaan, hän laittoi kätensä hänen kasvoilleen, ikään kuin karkottaakseen unen jäännöksen silmistään ja otsastaan. Tämä oli sitten tuntematon maailma, vieras maa, josta hän ei ollut koskaan haaveillut ilman tylsää pelkoa. Missä hän oli nähnyt tämän maan? Mistä unesta hän oli herännyt tunteakseen niin koskettavan tuskan nousevan lanteestaan, joka kasvoi vähitellen hänen rinnassaan, kunnes se tukehtui? Kylä heräsi eloon palattuaan pellolta. Miehet palasivat takkinsa olkapäillään uupuneiden eläinten tahdissa; naiset talojen kynnyksellä tekivät vetoavia eleitä; kun lapset ryhmissä ajoivat kanoja takaa kivillä. Hautausmaalla liukastui kaksi siiliä, poika ja tyttö, jotka kävelivät nelinjalkain matalaa seinää pitkin, jottei heitä näkyisi. Varpusparvet nukkuivat kirkon laattojen alla. Sininen puuvillahame oli juuri ilmestynyt paplin portaille, niin leveä, että se peitti oven.
xxx/ellauri177.html on line 413: Mutta Serge järkyttyi. Hän muisti. Menneisyys heräsi henkiin. Kaukaa hän kuuli selvästi kylän elävän. Nämä talonpojat, nämä naiset, nämä lapset, pormestari Bambousse, joka palasi Olivettes-peltostaan laskemassa seuraavaa satoa; se oli Brichets, mies raahaa jalkojaan, nainen voihki kurjuudesta; se oli Rosalie seinän takana, jota pitkä onnekas suuteli. Hän tunnisti myös hautausmaalla olevat kaksi roistoa, tuon roisto Vincentin ja tuon röyhkeän Katariinan, jotka katselivat suuria lentäviä heinäsirkoja haudojen keskellä; Heillä oli jopa mukanaan musta koira Voriau, joka auttoi heitä, kerjäämässä kuivan ruohon keskellä, puhaltaen vanhojen paasikivien jokaisesta halkeamasta. Kirkon laattojen alla varpuset taistelivat ennen nukkumaanmenoa; rohkein laskeutui jälleen alas, lensi sisään rikkoutuneiden ruutujen läpi, niin että hän, seuratessaan niitä silmillään, muisti heidän hienon metelinsä saarnatuolin alaosassa, tasanteen portaalla, missä heille oli aina leipää. Ja pastorin kynnyksellä La Teuse sinisessä puuvillamekossa näytti lihoneen enemmän; hän käänsi päätään hymyillen Desireelle, joka oli palaamassa navettapihasta, suurella naurulla, koko lauman seurassa. Sitten he molemmat katosivat. Sitten Serge ymmällään ojensi kätensä.
xxx/ellauri177.html on line 421: Hän kumartui, hän tunsi Angeluksen kolme iskua menevän hänen niskaansa, kaikuvan hänen sydämeensä. Kello sai kovemman äänen. Hän palasi säälimättömänä muutamaksi minuutiksi, jotka tuntuivat vuosilta. Hän toi mieleen koko hänen menneen elämänsä, hänen hurskaan lapsuutensa, hänen ilonsa seminaarissa, hänen ensimmäiset messunsa Artaudin palaneessa laaksossa, jossa hän haaveili pyhien yksinäisyydestä. Hän oli aina puhunut hänelle näin. Hän löysi pienimmätkin käänteet tuosta kirkon äänestä, joka oli lakkaamatta noussut hänen korviinsa, kuin äidin vakava ja lempeä ääni. Miksi hän ei ollut kuullut häntä enää? Aiemmin hän lupasi hänelle Marian tulemisen. Oliko se Marie, joka oli vienyt hänet iloisen vehreyden syvyyksiin, jonne kellon ääni ei yltänyt? Hän ei olisi koskaan unohtanut, jos kello ei olisi lakannut soimasta. Ja kun hän kumartui pidemmälle, hänen parran hyväily hänen ristikkäisillä käsillään peloitti häntä. Hän ei tuntenut näitä pitkiä hiuksia, näitä silkkisiä hiuksia, jotka antoivat hänelle eläimen kauneuden. Hän väänteli partaan, hän tarttui hänen hiuksiinsa molemmin käsin etsiessään tonsuurin alastomuutta; mutta hänen hiuksensa olivat kasvaneet voimakkaasti, tonsuuri hukkui suurien kiharoiden viriiliin aaltoon, joka heitettiin takaisin otsasta niskaan. Hänen koko lihansa, joka oli aiemmin ajeltu, oli kellertävänruskeat.
xxx/ellauri177.html on line 426: -- Nouse ylös, pakenemme yhdessä... Ehkä on aika rakastaa toisiamme uudelleen.
xxx/ellauri177.html on line 450: Serge marssi voitettuna kohti murtumaa. Kun veli Archangias raa´alla eleellä veti hänet ulos Paradousta, Albine liukastui maahan, hänen kätensä hullusti ojennettuina lähtevää rakkautta kohti, nousi ylös, hänen kurkkunsa murtui nyyhkyistä. Hän pakeni, hän katosi puiden sekaan, joiden runkoja hän löysästi väisti löysillä hiuksilla.
xxx/ellauri177.html on line 463: Jumala antaa sinulle kumppanin tänään; sillä hän ei halunnut ihmisen (eli siis miehen) elävän pelkässä miesseurassa. Mutta koska hän on päättänyt, että ämmä perhana on sun palvelijasi, hän vaatii, että olet herra, joka on täynnä lempeyttä ja hellyyttä. Tulet rakastamaan häntä, koska hän on sinun lihasi, veresi ja luusi, eli izerakkaudesta. Sinä suojelet häntä, koska Jumala on antanut sinulle vahvat kätesi vain pitääxeni sitä kiinni raiskatessa. Muista, että se on uskottu sinulle; se on alistuminen ja heikkous, jota et voi käyttää väärin ilman rikollisuutta. Vai niin! rakas veljeni, mikä onnellinen ylpeys on sinun! Tästä eteenpäin et enää elä yksinäisyyden itsekkyydessä, vaan kaxinaisuuden izekkyydessä. Milloin tahansa sinulla on ihastuttava aviovelvollisuus suoritettavana. Mikään ei ole parempaa kuin rakastaminen, paitsi ehkä rakastamiesi suojeleminen. Sydämesi laajenee siellä, jalastasi puhumattakaan, voimasi miehenä kasvaa satakertaiseksi. Vai niin! olla tukena, vastaanottaa hellyyttä, nähdä lapsen tuhoutuvan sinussa sanoen: "Ota minut, tee minulle mitä haluat; luotan uskollisuutesi!" Ja voi helvetti jos jätit hänet! Se olisi pelkurimaista hylkäämistä, josta Jumalan olisi rangaistava (muttei se rankaise). Heti kun hän on antanut itsensä, hän on sinun, ikuisesti. Kanna sen sijaan häntä sylissäsi, aseta hänet maahan vain, kun hän haluaa. Jätä kaikki, rakas veljeni, niinkuin minä tein....
xxx/ellauri177.html on line 467: "Hän ei ole vielä toipunut", Lisa sanoi. Hän tekee väärin väsyessään... Katso! Onni, joka itkee! "Miehet ovat vetelämpiä kuin naiset", mutisi Babet. "Hän puhui silti hyvin", sanoi La Rousse. Nämä papit miettii monia asioita, joita kukaan muu ei ajattele. -- Hiljaa! huudahti La Teuse, joka valmistautui jo sammuttamaan kynttilöitä.
xxx/ellauri177.html on line 475: Mutta nyt varmaan lentää papille paska tuulettimeen: Jeanbernaisin piippusetä tulee kertomaan, että Albine on pieniin päin! No ei, ei vielä, mutta eiköhän sekin vielä nähdä. No seuraava sanansaattaja on Pascal-setä: "Tulen Paradousta", hän sanoi äkillisesti. Jeanbernat tuli hakemaan minua eilen illalla... Näin Albinen. Hän huolestuttaa minua. Hän tarvitsee paljon hoitoa. Hän tutki edelleen pappia puhuessaan. Hän ei nähnyt edes silmäluomiensa heiluvan.
xxx/ellauri177.html on line 493: Hän seisoi hänen edessään suvereenina, ojentaen käsiään. Hän toisti kovemmalla äänellä: -- Kuuletko, Serge? olet minun! Sitten hitaasti isä Mouret nousi ylös. Hän nojautui takaisin alttaria vasten ja sanoi: -- Ei, olet väärässä, minä kuulun Jumalalle. Vai mitä jumala? Entä mitäs neizyt Maaria tähän sanoo? Oletko mustasukkiainen edes vähän?
xxx/ellauri177.html on line 515: Hän kohotti kalpeat kasvonsa, joissa tuskan hiki helmi. "Olen tehnyt syntiä", hän mutisi. Sori, en ikinä enää tee niin. "Minä", hän jatkoi, "kun näin sinut niin vapaana, luulin, ettet ollut enää pappi. Luulin, että se oli ohi, että pysyt aina siellä, minulle, kanssani... Ja nyt, mitä haluat minun tekevän, jos otat pois koko elämäni?" "Tee sama mitä minä teen", hän vastasi: "polvistu, kuole polvillesi, älä nouse ennen kuin Jumala antaa sinulle anteeksi." "Olet siis pelkuri?" hän sanoi uudelleen, vihan valtaamana, huulensa halveksivina.
xxx/ellauri177.html on line 531: Täällä sä vaan kyhjötät kuin haudassa, kun Paradoussa olisi tonttia, ja mä oon sen kaiken perijä. Mieti sitä! -- Ei, sanoi pappi, kirkko on yhtä suuri kuin maailma. Jumala on mulle kaikki kaikessa. Uudella eleellä hiän osoitti ristejä, kuolevia kristuksia, kärsimyksen kidutuksia. -- Ja sinä elät keskellä kuolemaa. Ruoho, puut, vedet, aurinko, taivas, kaikki kuolee ympärilläsi.
xxx/ellauri177.html on line 540: -- Sulje suusi! hän huusi, katso uudelleen, kuuntele oikein tarkasti: HAISTA PASKA. Sinun ihan täytyy kumartua tuskasta ja myötähäpeästä... Jeesus antautuu ristinsä painon alle. No saahan se kantoapua. Mutta silti vittu. Kiipeäminen Golgatalle on vaikeaa. Hän kaatui polvilleen. Hän ei pyyhi edes hikeä kasvoiltaan, ja hän nousee ylös, hän jatkaa kävelyään... Aika poika!
xxx/ellauri177.html on line 575: No ei, hän oli kuitenkin jättänyt Marian Jeesuksen tähden, uhraten sydämensä voittaakseen lihansa ja haaveili uskonsa miehisyyteen vahvistuvan siitä. Marie häiritsi häntä liikaa ohuilla päänauhoillaan, ojennetuilla käsillään ja naisellisella hymyllään. Hän ei voinut polvistua hänen eteensä laskematta silmiään, koska pelkäsi näkevänsä hänen hameensa alle. Sitten hän syytti hiäntä siitä, että hiän oli ollut liian lempeä hänelle aiemmin; hiän oli pitänyt häntä niin kauan mekkonsa poimujen välissä, että hän oli antanut itsensä pujahtaa hiänen käsistään olennon reitten väliin, huomaamatta edes hänen arkuutensa muuttuvan. Ja hän muisti veli Siilin julmuudet, hänen kieltäytymisensä ihailla Mariaa, varovaisen katseen, jolla hän näytti katselevan häntä. Hän ei halunnut koskaan nousta sellaiseen ankaruuteen; hän yksinkertaisesti hylkäsi Maarian, piilotti hänen kuvansa, hylkäsi hänen alttarinsa. Mutta hiän pysyi syvällä hänen sydämessään, kuin tunnustamaton rakkaus, aina läsnä.
xxx/ellauri177.html on line 583: Ja Jeesus vastasi, että tämän ei pitäisi yllättää häntä, että suurimmat pyhät olivat usein tajuttomia aseita Jumalan käsissä. Niinpä apotti ilmaisi epäilynsä: eikö hänellä ollut vähemmän ansioita turvautua alttarin juurelle ja jopa Herransa kärsimykseen? Eikö hän ollut vielä vähän rohkea, koska hän ei uskaltanut taistella yksin? Mutta Jeesus oli suvaitsevainen; hän selitti, että ihmisen heikkous on jatkuva Jumalan miehitys, hän sanoi pitävänsä parempana kärsiviä sieluja, joissa hän tuli istumaan kuin ystävä ystävän sängyn viereen.
xxx/ellauri177.html on line 585: Oliko se kirous rakastaa Albinea? Ei, jos se rakkaus menisi lihan ulkopuolelle, jos se lisäisi toivoa toisen elämän haluun. Miten se sitten oli olla rakastettu? Ilman sanaa, ilman askelta häntä kohti, antaen tämän puhtaan arkuuden hengittää sekä hyvän tuoksun, miellyttävän taivaalla. Siellä Jeesus nauroi lempeästi hyväntahtoisuudesta, lähestyi, rohkaisi tunnustamaan, niin että pappi uskalsi vähitellen kertoa hänelle yksityiskohtaisesti Albiinin kauneutta. Niinkuin Jeppe ei ize tietäisi, olihan hän ollut mukana designeeraamassa Albinea, ja föönaamassa sen upeata tukkaa.
xxx/ellauri177.html on line 601: Mutta Jeesus pysyi kuurona. Hetken Abbe Mouret rukoili taivasta villisti kohotetuilla käsivarsilla. Hänen olkapäänsä narisevat hänen rukoustensa poikkeuksellisesta vauhdista. Ja pian hänen kätensä putosivat alas masentuneena. Taivaassa oli yksi niistä toivottomista hiljaisuuksista, jotka palvojat tietävät. Sitten hän istuutui jälleen alttarin askelmalle murskattuna, kasvonsa tylsinä, puristaen kyynärpäillään kylkiään, ikäänkuin vähentääkseen lihaansa. Hän kutistui kiusauksen hampaan alla.
xxx/ellauri177.html on line 617: Hän meni niin pitkälle, että halveksi aikaisempaa tyyneyttä, hänen helppoa kiihkoaan, joka sai hänet polvilleen tyttömäisessä ilossa, ilman että hän edes tunsi maan mustelmia polvissaan. Hän keksi iloa kärsimyksen syvyyksistä, makaamaan siellä, nukahtamaan siellä. Mutta kun hän siunasi Jumalaa, hänen hampaansa tärisivät suuremmasta kauhusta, hänen kapinallisen verensä ääni huusi hänelle, että kaikki se oli valhetta, että ainoa toivottava ilo oli pästä makaamaan Albinen syliin, kukkivan aidan takana Paradoussa. Aah se sentään tuntui joltakin! Kuusi tuumaa lujaa parrua lämpimässä pillussa! 7 jos olet taitava!
xxx/ellauri177.html on line 633: Kun hän avasi silmänsä uudelleen Paradoussa, hän tunsi kylpevänsä lapsuudessaan, hänellä ei ollut muistikuvaa menneestä, eikä hänellä enää ollut mitään pappeudesta. Hänen uruissaan oli lempeä leikki, yllätys, aloittaa elämä uudelleen, ikään kuin he eivät tietäisi sitä ja olisivat erittäin iloisia oppiessaan sen. Vai niin! herkullista oppimista, hurmaavia kohtaamisia, ihania tapaamisia! Tämä Paradou oli suuri autuus. Laittamalla hänet sinne, helvetti tiesi, että hän olisi siellä puolustuskyvytön.
xxx/ellauri177.html on line 635: Hän ei ollut koskaan varhaisessa nuoruudessaan maistanut sellaisen ahkeruuden kasvua. Tämä varhainen nuoruus, jos hän sen nyt herätti, vaikutti hänestä täysin mustalta, kaukana auringosta viettäneeltä, kiittämättömältä, kalpealta, raajarikalta. Myös kuinka hän oli tervehtinyt aurinkoa, kuinka hän oli ihmetellyt ensimmäistä puuta, ensimmäistä kukkaa, pienintä nähtyä hyönteistä, pienintä poimittua kiviä! Kivet itse hurmasivat hänet. Horisontti oli poikkeuksellinen ihme. Hänen aistinsa, kirkas aamu, jolla hänen silmänsä täyttyivät, jasmiinin tuoksu hengitettynä, kiirun laulu kuultu, aiheuttivat hänelle niin voimakkaita tunteita, että hänen raajat pyörtyivät. Hän oli nauttinut pitkään opettaessaan itseään pienimpiinkin elämän jännityksiin. Ja aamulla Albine syntyi hänen vierellään ruusujen sekaan! Hän nauroi edelleen innoissaan muistolle. Hän nousi kuin tähti, joka oli välttämätön auringolle itselleen. Hän selvensi kaiken, selitti kaiken. Hän lopetti hänet.
xxx/ellauri177.html on line 641: Pappi lausui yhtäkkiä tylsän valituksen. Hän nousi seisomaan ikään kuin näkymättömän pureman alla; sitten hän kaatui uudelleen. Kiusaus oli juuri purrut häntä. Mihin likaan hänen muistonsa olivat vaeltaneet? Eikö hän tiennyt, että Saatanalla on kaikki temput, että hän jopa käyttää hyväkseen tuntikausia sisäistä tutkimusta luistaakseen käärmeensä pään sielulle? Ei, ei, ei tekosyitä! Sairaus ei sallinut syntiä. Hänen tehtävänsä oli varjella itseään, löytää Jumala uudelleen kuumeesta poistuessaan. Päinvastoin, hän oli nauttinut kyykystään hänen lihassaan.
xxx/ellauri177.html on line 643: Ja mikä todiste hänen iljettävistä ruokahaluistaan! Hän ei voinut tunnustaa virhettään liukastumatta itsestään huolimatta tarpeeseen tehdä se uudelleen mielessään. Eikö hän asettaisi hiljaisuuden suolleen! Hän unelmoi tyhjentävänsä päänsä, jotta hän ei enää ajattelisi; avaamaan suonensa, jotta hänen syyllinen verensä ei enää vaivaisi häntä. Hetken hän lepäsi kasvonsa käsiensä välissä vapisten, piilottaen ihonsa pienimmätkin palaset, ikään kuin hänen ympärillään kiertelevät pedot olisivat saaneet hänen hiuksensa nousemaan kuumalla hengityksellään.
xxx/ellauri177.html on line 655: Hänestä oli tulossa kultaisen kirkon paavi. Piispat, ruhtinaat, kuninkaallisia viittoja raahaavat naiset, hartaat väkijoukot, otsat tomussa, vierailivat siellä, leiriytyivät laaksoon, odottivat viikkoja portilla, ennen kuin he pääsivät sisään. He suutelivat hänen jalkojaan, koska myös hänen jalkansa olivat kultaa, ja he tekivät ihmeitä. Kulta nousi polvilleen. Kultainen sydän sykki hänen kultaisessa rinnassaan musiikillisella äänellä niin selkeästi, että ulkopuoliset väkijoukot saattoivat kuulla sen. Sitten valtava ylpeys valtasi hänet. Hän oli idoli.
xxx/ellauri177.html on line 661: Kulta nousi jälleen ja virtasi hänen sormiensa läpi. Hän oli astumassa kultakylpyyn. Hän kantoi pois pyhät astiat kotikuntansa tarpeisiin, johtaen tietä, maksaen kansalleen maljan palasilla, joita hän väänsi sormiensa välissä pienellä vaivalla. Hän levitti alttarin verhot kultakankaasta hääsänkynsä päälle. Jalokiviksi hän antoi vaimolleen kultaiset sydämet, kultaiset rukoukset, kultaiset ristit, jotka ripustettiin Neitsyen ja pyhien kaulaan. Itse kirkko, jos hän nostaisi sen yhden tarinan, voisi toimia heidän palatsinaan. Jumalalla ei olisi mitään sanottavaa, koska hän salli rakastaa. Sitä paitsi, mitä väliä Jumalalla oli hänelle! Eikö väkijoukko suuteli, sillä hetkellä hän, joka oli Jumala kultaisilla jaloillaan ja joka teki ihmeitä. Isä Mouret nousi seisomaan. Hän teki tuon Jeanbernatin laajan eleen, tuon kieltämisen eleen, joka kattaa koko horisontin. "Ei ole mitään, ei mitään, ei mitään", hän sanoi. Jumalaa ei ole olemassa. Albine viehättävine pilluineen sensijaan on, ainaskin vielä toistaisexi.
xxx/ellauri177.html on line 667: Hyvin sanottu! Kaikki on Albinen vika, hiän oli kirottu. Häntä ei enää vaivannut mikään, synti saattoi puhua hänessä äänekkäästi. Oli hyvä olla kamppailematta enää. Hänen niskansa takana piipahtuneet hirviöt taistelivat hänen suolissaan tähän aikaan. Hän puhalsi kylkiään tunteakseen niiden hampaat paremmin. Hän hylkäsi itsensä heille kauhealla ilolla. Kapina sai hänet näyttämään nyrkkiään kirkossa. Ei, hän ei enää uskonut Jeesuksen jumaluuteen, hän ei enää uskonut pyhään kolminaisuuteen, hän uskoi vain itseensä, vain lihaksiinsa, vain elinten ruokahaluihin. Hän halusi elää. Hänen täytyi olla mies. Ah! juosta ulkoilmassa, olla vahva, ilman mustasukkaista herraa, tappaa vihollisensa kivillä, kantaa ohikulkevia tyttöjä hänen kaulassaan! Hän nousi haudasta, johon karkeat kädet olivat panneet hänet. Hän herättäisi miehekkyytensä, jonka piti vain nukkua. Ja anna hänen kuolla häpeään, jos hän löytää miehuutensa kuolleena! Ja kirottu olkoon Jumala, jos hän olisi poistanut hänet olentojen joukosta koskettamalla häneen sormellaan, pitääkseen hänet omassa palveluksessaan! Jepu jee! Takaisin kivikaudelle! Matelijanaivo kunniaan! Hiihuu!
xxx/ellauri177.html on line 681: Sinä iltana isä Mouret tunsi kuitenkin olevansa liian väsynyt. Hän lykkäsi lähtöään seuraavaan päivään. Seuraavana päivänä hän antoi itselleen uuden tekosyyn: hän ei voinut jättää sisartaan yksin La Teusen kanssa; hän jätti kirjeen vietäväksi Pascal-setälle. Kolmen päivän ajan hän lupasi itselleen kirjoittaa tämän kirjeen; paperiarkki, kynä ja muste olivat valmiina pöydällä hänen huoneessaan. Ja kolmantena päivänä hän lähti pois kirjoittamatta kirjettä. Yhtäkkiä hän oli noussut hattuaan, hän oli lähtenyt Paradouhun, tyhmyydestä, pakkomielle, luopumassa, meno s§inne oli kuin urakkatyötä, jota hän ei tiennyt välttää. Albinen kuva oli taas haalistunut; hän ei enää nähnyt häntä, hän totteli vanhoja tahtoa, kuolleena hänessä sillä hetkellä, mutta jonka työntövoima säilyi hänen olemuksensa suuressa hiljaisuudessa.
xxx/ellauri177.html on line 691: Seinän takana, muutaman askeleen päässä, Albine istui ruohomatolla. Hän nousi ylös nähdessään Sergen. -- Siellähän sinä olet! hän huusi iloisesti.
xxx/ellauri177.html on line 696: -- Epäilemättä minäkin olen ollut surullinen. Olen edelleen melko kalpea, eikö? Kahdeksan päivää olin asunut siellä nurmikolla, josta löysit minut. Halusin vain yhden asian, nähdä sinun astuvan sisään tästä seinässä olevasta reiästä. Jokaisella äänellä nousin ylös, juoksin sinua vastaan. Ja se et ollut sinä, vaan tuuli kantoi lehtiä... Mutta tiesin erittäin hyvin, että sinä tulet. Olisin odottanut vuosia. Sitten hän kysyi häneltä: -- Rakastat minua yhä? "Kyllä", hän vastasi, "rakastan sinua edelleen." No sittenhän kaikki on kunnossa.
xxx/ellauri177.html on line 698: He pysyivät vastakkain hieman nolostuneina. Heidän välilleen laskeutui raskas hiljaisuus. Serge, rauhallinen, ei yrittänyt rikkoa sitä. Albine avasi suunsa kahdesti, mutta sulki sen heti, hämmästyneenä asioista, jotka nousivat hänen huulilleen. Hän löysi vain katkeria sanoja. Hän tunsi kyyneleiden kastelevan silmänsä. Mitä hän sitten tunsi, kun ei ollut onnellinen, kun hänen rakkautensa palasi?
xxx/ellauri177.html on line 751: Hiän nousi seisomaan ärtyneenä, uhkaavana. Hiän ravisteli häntä itkien:
xxx/ellauri177.html on line 779: Serge nousi seisomaan ponnistellen mutta helpottueena. Hän otti ruohoon vierähtäneen breviaarinsa. Hän meni pois.
xxx/ellauri178.html on line 76: Mixture of kindness and cruelty. Juutalaista menoa, ihan kuin Jehova. Anna Steiger muka löi ja potki äiskyä nimellä "kike bitch". (Rod Steiger oli goy.) Ritarillinen Roth puuttui asiaan ja kielti käyttämästä sellaista kieltä äidistä. Kike se oli izekin. Sen se ottikin izeensä. Siitä lähtien se ja Anna oli enemyjä kuin David ja filistealaiset. Annasta tuli oopperalaulaja. Roth muutti ulos muttei Lontoosta koska se oli vuokrannut molemmat kämppänsä ja oli muka vieläkin "hopelessly devoted to you". Mutta renting an apt in London would have disastrous tax consequences, advised an American lawyer. Phil oli varsinainen Shylock. I´m not going to be defeated by this kid, se murisi kuin karhu erauspennulle. Annalle tehtiin oma koppi pimeästi Clairen huoneiston nurkkaan (Clairen rahoilla). Säästyihän sekin penni.
xxx/ellauri178.html on line 87: Pierujutut se möi American Poetry Reviewiin ja pyllyjutut Penthouseen. Jokaiselle jotakin.
xxx/ellauri178.html on line 109: Snorrin mielestä niissä mentiin liian pitkälle. Snorri draws the line at mixed metaphor, which he terms nykrat "nykrätty, made monstrous" (Snorri Sturluson: Háttatal 6), and his nephew called the practice löstr "a fault" (Óláfr hvítaskáld: Third Grammatical Treatise 80). In spite of this, it seems that "many poets did not object to and some must have preferred baroque juxtapositions of unlike kennings and neutral or incongruous verbs in their verses" (Foote & Wilson (1970), p. 332). E.g. heyr jarl Kvasis dreyra "listen, earl, to Kvasir's blood (=poetry)" (Einarr skálaglamm: Vellekla 1). Niin aina.
xxx/ellauri178.html on line 111: Tästä aiheesta piti Pilin tehdä term paper mutta se bylsikin vaan Lontoossa kahta (2) ruozalaista tyttöä jotka tiesivät että WW2 oli kaikkien syytä. Pili jenkkijutkuna meinas saada hepulin. Bettan koitti tehdä izarin ja Pili syytti siitä Gittania. Vitun Raskolnikov, tai Puddinhead Wilson. Pudd'nhead Wilson (1894) is a novel by American writer Mark Twain. Its central intrigue revolves around two boys—one, born into slavery, with 1/32 black ancestry; the other, white, born to be the master of the house. The two boys, who look similar, are switched at infancy. Each grows into the other's social role.
xxx/ellauri178.html on line 128: Iranilainen diplomaatti kuittas Rothin sattuvasti: sanctimonious little shit. Pilillä oli hyvin läheisiä homokavereita joille se esitti Straight Guy-imitaatioita. Uraniaani-isotooppi: virilisierter Mannling.
xxx/ellauri178.html on line 132: “I wanted to be morally serious like Joseph Conrad,” Roth said of his young self. “I wanted to exhibit my dark knowledge like Faulkner. I wanted to write literature. Instead I took my dick's advice and wrote Portnoy's Complaint.” Stern, a lifelong friend, had noticed “a discrepancy between Philip as he told stories and Philip as he wrote stories.” The advice was of course excellent, with the resulting work putting Roth squarely in the middle of the literary map. Saatuaan juutalaisten palkinnon Roth sanoi et enää puuttuu feministipalkinto ja Kakutani Prize.
xxx/ellauri178.html on line 155: Portnoy’s Complaint “was concerned with the comic side of the struggle between a hectoring superego and an ambitious id….”
xxx/ellauri178.html on line 173: Voi ylipäänsä kysyä onko Phil edes apina vai vainko kylmä liskomatelija. Jälkimmäistä veikkaisin. Onkohan kukaan sanonut asiat halki että Roth oli psykopaatti? Uskomattomia meriselityxiä: Maybe the reason we protect Roth from final censure is that he is so obviously a man afraid. As afraid as we are, in the face of an inevitable void. Aargh. Kaikki kuolevat. Onko se joku syy olla täys kusipää? Rothin puolustelu kriitikoilla on samalla lailla hupaisaa luettavaa kuin teologia: tyypit kiemurtelee kuin mato koukussa selittääxeen kaikki sen teot ja sanomiset parhain päin. Se on kuin teodikeaa lukisi.
xxx/ellauri178.html on line 195: Jimmy Metcalf hetkinen kekä se nyt oli? Ainiin se oli se Helenin hongkongilainen paha mies, joka jaxoi aina nousta maasta uuteen erään, toisin kuin eräs intohimon professori. Olixen esikuva tää tuntematon New Orleansilainen runoilija Jim Metcalf? Olisko Pili todellakin pitänyt tällästä säälittävää seppoa saavuttamattomana roolimallina? Tokkopa.
xxx/ellauri178.html on line 294: Ses premiers romans, écrits en prison, jugés pornographiques, sont censurés et se distribuent sous le manteau. Notre-Dame-des-Fleurs est un jeune assassin de 16 ans à la beauté fulgurante.
xxx/ellauri178.html on line 303: No hei, impotenssi ei ole mikään naurun asia se on kirous! Se saa ihmisiä tappamaan izensä!
xxx/ellauri178.html on line 324: Here’s a question I received from our anonymous Have a Question page about dealing with erectile dysfunction:
xxx/ellauri179.html on line 61: Hemingway esittelee esikoisteoxessaan Ja aurinko nousee kovaxikeitetyn tyylinsä, joka vähexyy henkilöitä, tunteita ja tapahtumia, ja keskittyy tarkkoihin havaintoihin ja ytimekkääseen ilmaisuun. Teoxen on suomentanut Jouko Linturi, se ATK hemmoko? Se sarjayrittäjä? Ei Risto syntyikin vasta 1957. Eri Lintureita ovat, eivät edes samaa pesuetta. Tää nide nousi esille kun Pili-setä sitä suositti. Pilin mielareihin kuuluu myös Melville ja Conrad tietysti, jotka molemmat mainitaan samassa setämiesosastossa. Setämiehet puhuttelee toisia setämiehiä. Niinja sit vielä Henry Jamesin Ambassadors. Siinä vielä yxi setämies ja sen turaus.
xxx/ellauri179.html on line 63: Hemingway alkoi kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan, Ja aurinko nousee, ollessaan 25-vuotiaana Pariisissa lehtimiehenä. Aiemmin Hemingway oli kirjoittanut pitkiä novelleja. Hän sai 250-sivuisen käsikirjoituksen valmiiksi 21. syyskuuta 1925. Alun perin Hemingway ajatteli antaa kirjalle nimeksi Ford Fiesta, muttei kuitenkaan halunnut vierasperäistä nimeä. Myös kirjan teemaan liittyvä Kadotettu sukupolvi oli nimiehdotuksena mielessä, mutta lopulta Hemingway otti Saarnaajan kirjasta lainatun nimen, Ja aurinko nousee. Hemingwayllä oli vaikeuksia saada kustantaja kiinnostumaan käsikirjoituksesta. Hän veti käsikirjoituksensa korjattavaksi ja poisti siitä 15 ensimmäistä sivua, päähenkilöiden elämäkerrat. Kustantaja Maxwell Perkins oli lopulta erittäin vakuuttunut romaanista. Hemingway osti kirjan vaimolleen Hadley Richardsonille. Kirja myi hyvin esikoisteokseksi ja siitä otettiin toinen painos jo kahden kuukauden kuluttua julkaisusta.
xxx/ellauri179.html on line 65: Kirjan nimi tulee siis saarnaajalta, paremman puutteessa. Nousee päivä, laskee päivä. Onko tää se sama meemi kuin Isaac Bashevis Singerin kirjan der Hoif suomennoxen nimi, joka tulee Viulunsoittaja katolla musikaalin (1964) häälaulusta jonka levytti Eddie Fisher, vihelsi Roger Whitaker ja jonka on suomexi tunnelmoineet mm. Matti ja Teppo? Roger on anglokenialainen laulaja.
xxx/ellauri179.html on line 117: After some exploring, Abel discovers an enchanting forest where he hears a strange bird-like singing. His Indian friends avoid the forest because of its evil spirit-protector, "the Daughter of the Didi." Persisting in the search, Abel finally finds Rima the Bird Girl. She has dark hair, a smock of spider webs, and can communicate with birds in an unknown tongue. When she shields a coral snake, Abel is bitten and falls unconscious.
xxx/ellauri179.html on line 153: The Lady Brett Ashley character is a British, charismatic, and independent woman with a drinking problem. She is the love of Kake's life and she loves him too, but she (and Kake) both see his impotence as a possible obstacle to a relationship as she leads a promiscuous life of romantic adventures. She is waiting to get divorced from the aristocrat from whom she got her title, and then plans to marry Mike Campbell. She is terminally unhappy and always wanting someone else. She falls in love with Romero at the bullfight and becomes his inspiration at the ring.
xxx/ellauri179.html on line 191: Ärsyttävät jenkkipaskiaiset yrittää etuilla junassa pikku lahjuxilla. Biarritzin vaarallisella rannalla meri kävi ja vei multa uimahousut jalasta. "Kake" sanoo sivulauseessa että se on katolinen. What? Oliko Hemingway katolinen? onko paavi? Katoliset ainakin koittaa röyhkeästi omia vanhaa roistoa omiin riveihinsä.
xxx/ellauri179.html on line 193: The conventional view is that Hemingway’s true “religion” — insofar as he can be said to have one at all — is his famous “Cod”: that in order to give meaning to life, one had to live by some set of ethical principles.
xxx/ellauri179.html on line 201: Still, the fact that they bring up Hemingway’s Catholicism at all confirmed my own suspicions of a deeper, clear-eyed spiritual sensibility lurking behind all of Hemingway’s naturalistic plots — forcing me to reconsider everything I had previously thought about the man. I see Catholicism as playing a central role in Hemingway’s literary vision and moral landscape. Non-catholics just turn away from the religious clues in his work to focus on his public image, war exploits, and psychological instability — all the while missing that singularly under-reported and significant aspect of Hemingway’s life as a writer: his Catholicism.
xxx/ellauri179.html on line 212: It was at this time that Hemingway changed the title of his unpublished first novel, tentatively titled “Lost Generation,” to “The Sun Also Rises.” And writing to another friend, he declared, “If I am anything I am a Catholic . . . I cannot imagine taking any other religion seriously.”
xxx/ellauri179.html on line 227: Knowing these things does not explain away all the troubling aspects of Hemingway’s egocentric personal life — his public inebriations, domestic abuse, womanizing, and suicide, but it helps me to understand the kinds of people Hemingway admired, their motivations and ideals, and the brave, virtuous person he was attempting to become.
xxx/ellauri179.html on line 229: Ernest Hemingway was born a Protestant but converted to Catholicism when he married Pauline Pfeiffer, his second Wife. Pauline was an observant Catholic who took her religion seriously. Hemingway, who was never observant, but arguably always religious told Gary Cooper that becoming a Catholic was one of the best things he’d done in his life. Gary was also Catholic and Hem and Coop had a life long bond.
xxx/ellauri179.html on line 237:

Spencer Tracy, a devout Catholic, stirred at the sea in the allegorical “The Old Man and the Sea”. More religious than one might expect...

xxx/ellauri179.html on line 277: She was Ernest Hemingway's mother. Huomaa keskimmäinen nimi! Pikku Ernestosta oli määrä tulla Ernestine, mutta vitun kakara syntyikin pipu housuissa! Äiskä haisee narsistilta mailien päähän. Sillä oli selkeästi perheessä housut jalassa. Ernest Hemingway had a difficult relationship with his mother, beginning in his teen years. She asserted her authority over every Hemingway family member, including her husband. She put many demands on her children, insisting they participate in activities that were important to her.
xxx/ellauri179.html on line 281: By the time he was on to his most open-minded wife, Mary, his final spouse, they were exchanging letters about hair that were, Dearborn says, ‘frankly pornographic’, while indulging in sexual role-swapping in bed. Of course, Hemingway — who won the Nobel Prize for Literature in 1954 — wouldn’t be the first genius to have a somewhat less impressive private life. The real Hemingway was self-pitying, self-glorifying and thin-skinned, ready to turn viciously on friends on the slightest provocation. Kake kavereineen tossa Ford Fiesta kirjassa vaikutti täys paskiaisilta ihan miehissä. Mitääntekemättömiä renttuja.
xxx/ellauri179.html on line 286: To read Hemingway has always produced strong reactions. When his parents received the first copies of their son’s book In Our Time (1924), they read it with horror. Furious, his father sent the volumes back to the publisher, as he could not tolerate such filth in the house. Hemingway’s apparently coarse, crude, vulgar and unsentimental style and manners appeared equally shocking to many people outside his family. On the other hand, this style was precisely the reason why a great many other people liked his work. A myth, exaggerating those features, was to be born.
xxx/ellauri179.html on line 290: The posthumously published novels, such as Islands in the Stream (1970) and The Garden of Eden (1986), have disappointed many of the old Hemingway readers. However, rather than bearing witness to declining literary power, (which, considering the author’s declining mental health is indeed a rather trivial observation) the late works confront us with a reappraisal and reconsideration of basic values. Well they needed one to be sure.
xxx/ellauri179.html on line 294: The slang word “hard-boiled" originated in American Army World War I training camps, and has been in common, colloquial usage since about 1930. It was a product of twentieth century cooking. To be “hard-boiled” meant a 10 minute egg, i.e. unfeeling, callous, coldhearted, cynical, rough, obdurate, unemotional, without sentiment. Later it became a literary term,
xxx/ellauri179.html on line 298: An unmatched introduction to Hemingway’s particular skill as a writer is the beginning of A Farewell to Arms, certainly one of the most pregnant opening paragraphs in the history of the modern American novel. In that passage the power of concentration reaches a peak, forming a vivid and charged sequence, as if it were a 10-second video summary. It is packed with events and excitement, yet significantly frosty, as if unresponsive and numb, like a silent flashback dream sequence in which bygone images return, pass in review and fade away, leaving emptiness and quietude behind them. The lapidary writing approaches the highest style of poetry, vibrant with meaning and emotion, while the pace is maintained by the exclusion of any descriptive redundancy, of obtrusive punctuation, and of superfluous or narrowing emotive signs:
xxx/ellauri179.html on line 300: Loppukesästä asuimme talossa kylässä, joka katsoi joen yli ja tasangon vuorille. Joen sängyssä oli kiviä ja lohkareita, kuivia ja valkoisia auringossa, ja vesi oli kirkasta ja nopeasti liikkuvaa ja sinistä kanavissa. Joukot menivät talon ohi ja tiellä, ja pöly, jonka he nostivat, jauhoi puiden lehdet. Myös puiden rungot olivat pölyisiä ja lehdet putosivat alkuvuodesta, ja näimme joukkojen marssivan tietä pitkin ja pölyn nousevan ja lähtevän tuulen sekoittamana, putoamisen ja sotilaiden marssiessa ja sen jälkeen tien paljaita ja valkoisia lehtiä lukuun ottamatta.
xxx/ellauri179.html on line 314: “I saw a moving sight the other morning before breakfast in a little hotel where I slept in the dusty fields. The young man of the house had shot a little wolf called coyote in the early morning. The heroic little animal lay on the ground, with his big furry ears, and his clean white teeth, and his jolly cheerful little body, but his brave little life was gone. It made me think how brave all these living things are. Here little coyote was, without any clothes or house or books or money or bonds or anything, with nothing but his own naked self to pay his way with, and risking his life so cheerfully – and losing it – just to see if he could pick up a meal near the hotel. He was doing his coyote-business like a hero, and you must do your boy-business, and I my man-business bravely, too, or else we won’t be worth as much as a little coyote.” (The Letters of William James to Henry James, Little, Brown and Co.: Boston 1926.)
xxx/ellauri179.html on line 316: The courageous Wile E. Coyote thus serves as a moral example for all Americans.
xxx/ellauri179.html on line 325: The Garden of Eden, however, a book brimming with the author’s vulnerability just as A Farewell to Arms is, treats intimate and delicate matters. Paxun eufemismikuorrutuxen alle kurkistaen: tässä niteessä on varmaan erityisen paljon homostelua. "She is depicted with fascination and fear, like Marcel Proust’s Albertine." No niin aina! "Eros and Thanatos, love and death, paradise and trespass." No on se vittua!
xxx/ellauri179.html on line 330: “now I am a boy … You see why it’s dangerous, don’t you? … Why do we have to go by everyone else’s rules? We’re us … Please understand and love me … I am Peter … You’re my beautiful lovely Catherine.”
xxx/ellauri179.html on line 352: The mahogany bar spread eight feet with dark boards underneath that swirled up to a marble top. A famous writer with taped up glasses and grey-flaked hair sat at a table in the back corner. Two Americans walked in and sat on the barstools. They acknowledged the writer and ordered drinks. They were big men, just like him, and he had seen them in here many times. It was a small room. Fifteen by thirty feet at most with windows only in the door. The writer drank his Asti Spumante. The owner of the bar, Giuseppe Cipriani, walked towards his table and crouched down.
xxx/ellauri179.html on line 424: “They were the two biggest women I ever saw in my life. You couldn't believe they were real when you looked at them. They ran to the street and a car hit them. The driver stepped out and fell to the ground. Dead. All four innocent! A thousand pounds on me!” He took a cigarette from his pack and pressed it to his lips and lit it. The barrel lit up then shot out smoke. He cocked one eye to keep the smoke out. The barrel pointed at Papa.
xxx/ellauri179.html on line 582: If you were going for a Hemingway style, you've nailed it. Unfortunately, I hate Hemingway's style. This reads a lot like him: no personality, no emotion, uninteresting, dialogue that makes me feel nauseous, feels pointless. Beige prose. Yes, you've nailed Hemingway. But don't take this criticism harshly. I'm sure someone who's a Hemingway fan (the other 55,000 subscribers) will say delightful things.
xxx/ellauri179.html on line 608: Young Hemingway vilified James for his choice of themes and characters, but more importantly, he viciously maligned him for the traumatic but obscure accident that had occurred in his youth. Leon Edel has summarized the known facts of the injury as gathered from James´ writings and other sources. The "obscure hurt" was reported by James to have happened at the "same dark hour" of the onset of the Civil War, in other words, May 1861 (Edel, Years 176-77). But actually the causative factor, the fire at West Stables in Newport, occurred on the night of October 28, 1861 (177). James relates that he had jammed himself into "an acute angle between two fences" trying to make "a rusty, quasi-extemporised old engine work" in order to help put out the stable fire. Injured in this attempt, James later provided only incomplete details and stated that the disaster was "intimate, odious, horrid, catastrophe, obscure, and most entirely personal" (175).
xxx/ellauri179.html on line 619: Novick’s attempt to find love affairs in James’ life reminds me of the 1920s, when there were no biographies of James, and critics loved to speculate on the mysteries of his privacy. Van Wyck Brooks, a skillful writer of pastiche, produced his quasi-biographical Pilgrimage of Henry James to prove the novelist was a literary failure because he had uprooted himself from the United States. Edna Kenton, a devoted Jamesian in Greenwich Village, demonstrated in a biting review in The Bookman that Brooks used important James quotations out of context. Years later, Brooks confessed to having nightmares “in which Henry James turned great luminous menacing eyes upon me.”
xxx/ellauri179.html on line 623: What evidence does Novick offer for the James-Holmes “affair”? Just two French words James uses in his long and vivid notebook entry recalling his early days in Boston, where his family settled in a brick house in Ashburton Place near the State House. The words are l’initiation première–“first initiation.” In the entry, James is writing generally of the “rite of passage” that inaugurated his literary career. He describes the strong emotions he felt at the assassination of Lincoln (on James’$2 22nd birthday); how he wept when Hawthorne died; and the dawning sense of freedom experienced after the war’s end. He mentions also his first book review on English novel-writing, published in the North American Review, whose editors paid him $12, praised his writing, and asked for more. He does mention Holmes, but only to describe a brief visit he made to Holmes’ mother to ask how her son was faring in England, and his own fierce envy of Holmes for traveling abroad while James remained at home.
xxx/ellauri179.html on line 635: Writing to his sister Alice, James characterized Zhukovski as “the same impracticable and indeed ridiculous mixture of Nihilism and bric-à-brac as before.” He adds that Zhukovski always needs to be sheltered by a strong figure: “First he was under Turgenev, then the Princess Urusov, whom he now detests and who despises him, then under H.J. Jr. (!!), then under that of a certain disagreeable Onegin (the original of Turgenev’s Nazhdanov, in Virgin Soil) now under Wagner, and apparently in the near future that of Madame Wagner.” Novick bypasses these letters; he avoids looking at facts that might spoil his case. He does allude to the James remark about Zhukovski’s bric-a-brac, but he seems to misunderstand its irony. He claims that James was “cautious” about this visit because of crime and disease in the Naples area–all this, says Novick, is “out of keeping with the collection of bric-à-brac with which Zhukovski was surrounded.” James may indeed have been referring to the villa’s human bric-a-brac.
xxx/ellauri179.html on line 650: Another theme of Kake and Bill's banter concerns the latter's status as an expatriate. He has fled America, with its prudish Anti-Saloon League and bourgeois President Coolidge (who famously said "The business of America is business"). Finally, note the gruff tenderness shared by Kake and Bill in these scenes. One of Hemingway's pleasures in life as in art was what we now call "male bonding," and in this case the bonding is poignant, as in some ways it replaces the love that Kake cannot fully express with female companions. Haha, so you must mean dick, that's the only thing Bill has and they don't.
xxx/ellauri179.html on line 652: More black humor: "Get up," Kake tells Bill, who replies "What? I never get up." Of course, it is Kake, not Bill, who never gets up. Later, trout (again, a phallic fish) try in vain to swim against the current of a waterfall, and — not so humorously — Kake reads a book about a man frozen inside a glacier whose wife awaits the reappearance of his body for twenty-four years. Kake is "frozen," too, only no one has the patience to await his unthawing.
xxx/ellauri179.html on line 654: William Jennings Bryan (March 19, 1860 – July 26, 1925) was an American orator and politician. Beginning in 1896, he emerged as a dominant force in the Democratic Party, running three times as the party's nominee for President of the United States in the 1896, 1900, and the 1908 elections, always losing. He served in the House of Representatives from 1891 to 1895 and as the Secretary of State under Woodrow Wilson. Because of his faith in the wisdom of the common people, he was often called "The Great Commoner". Pöljän näköinen kalju paxulainen.
xxx/ellauri179.html on line 655: After leaving office, Bryan retained some of his influence within the Democratic Party, but he increasingly devoted himself to religious matters and anti-evolution activism. He opposed Darwinism on religious and humanitarian grounds, most famously in the 1925 Daytona monkey case, aka Scopes Trial. Since his death in 1925, Bryan has elicited mixed reactions from various commentators, but he is widely considered to have been one of the most influential figures of the anthropocenic era.
xxx/ellauri179.html on line 657: A Bryan is a hot guy that will love you with everything he has. Bryan's are funny, smart, caring, good at everything they do, have brown hair and brown eyes, a brown moustache, the cutest dimples and an awesome body. They make wonderful husbands and fathers. A Bryan will dedicate his whole life to his wife and family and never ask for a thing in return except to be able to watch his sports uninterrupted.
xxx/ellauri179.html on line 668: Alfred Edward Woodley Mason was an English author and politician. He is best remembered for his 1902 novel of courage and cowardice in wartime, The Four Feathers. He is also known as the creator of Inspector Hanaud, a French detective who was an early template for Agatha Christie's famous Hercule Poirot.
xxx/ellauri179.html on line 693: If you have a few hens in the coop laying at the same time it can get quite noisy. It is almost like a cheering committee to encourage the laying of the egg followed by raucous congratulations.
xxx/ellauri179.html on line 716: Distress: This is a higher pitched peeping – it is continuous and sounds unhappy. Being cold and hungry are the usual reasons.
xxx/ellauri179.html on line 793: In general, biographers describe Defense as "ironic": it was not so much a defense of women as a critique of the relationship between the sexes. Topics covered by the book included "Woman's Equipment," "Compulsory Marriage," "The Emancipated Housewife," and "Women as Martyrs." Women were gaining rights, according to Mencken—the ability to partake in adultery without lasting public disgrace, the ability to divorce men, and even some escape from the notion of virginity as sacred, which remained as "one of the hollow conventions of Christianity." Women nonetheless remained restrained by social conventions in many capacities.
xxx/ellauri179.html on line 803: It is the close of a busy and vexatious day—say half past five or six o´clock of a winter afternoon. I have had a cocktail or two, and am stretched out on a divan in front of a fire, smoking. At the edge of the divan, close enough for me to reach her with my hands, sits a woman not too young, but still good-looking and well dressed—above all, a woman with a soft, low-pitched, agreeable voice. As I snooze she talks—of anything, everything, all the things that women talk of: books, music, the play, men, other women. No politics. No business. No religion. No metaphysics. Nothing challenging and vexatious—but remember, she is intelligent; what she says is clearly expressed... Gradually I fall asleep—but only for an instant... then to sleep again—slowly and charmingly down that slippery hill of dreams. And then awake again, and then asleep again, and so on. I ask you seriously: could anything be more unutterably beautiful?
xxx/ellauri179.html on line 806: Mencken often espoused views of politics, religion, and metaphysics that stressed their grotesqueness and absurdity; in this context, escape from the supposed fraud of such somber subjects was welcome to him.
xxx/ellauri179.html on line 814: Mencken was a controversial, and humorous journalist, who greatly affected American fiction in the 1920s. He ridiculed the US’s organized religion, business and middle class. He was a very critical man, who supported Germany during the war and had a very Marxist outlook on life. Bill refers to him, saying that he mocks God. Also this shows Bill’s character, that he is someone is very cynical and critical about life.
xxx/ellauri179.html on line 961: Tho’ I walks with fifty ’ousemaids outer Chelsea to the Strand, vaikka 50 piikaa saisin Chelseasta aina joen rannalle,
xxx/ellauri179.html on line 986: Hemingway routinely describes Robert Cohn, introduced in the novel’s first lines as “the middleweight boxing champion of Princeton,” as a “kike” and a “rich Jew”; his obnoxiousness fuels the plot. (Cohn was based on Harold Loeb, a friend who gave Hemingway crucial support in getting his early work published; Hemingway could not forgive anyone who did him a good turn.) The anti-Semitic insult of writing a character like Cohn into his first major novel is breathtaking: it was not, like Hemingway’s letters, intended for private consumption only, but as characterization and a plot device in a work of fiction — a novel, as it turned out, written for the ages.
xxx/ellauri179.html on line 992: Indeed, it could be a parlor game on the order of listing the famous alcoholics in American literature: Name the 20th-century authors who were anti-Semites — Theodore Dreiser; Hemingway; F. Scott Fitzgerald (a little); Sinclair Lewis; Ezra Pound, of course; T. S. Eliot; William Faulkner; Thomas Wolfe — the list goes on.
xxx/ellauri179.html on line 1001: He wrote panned clunkers like Across the River and Into the Trees (1950) and the posthumously published Islands in the Stream (1970) and The Garden of Eden (1986), the first of which prompted John Dos Passos to write, “How can a man in his senses leave such bullshit on the page?”
xxx/ellauri179.html on line 1046: The Sun Also Rises is a 1957 film adaptation of the 1926 Ernest Hemingway novel of the same name directed by Henry King. The screenplay was written by Peter Viertel and it starred Tyrone Power, Ava Gardner, Mel Ferrer, and Errol Flynn. Much of it was filmed on location in France and Spain in Cinemascope and color by Deluxe. A highlight of the film is the famous "running of the bulls" in Pamplona, Spain and two bullfights.
xxx/ellauri186.html on line 71:

ouspeople.com/profiles/images/henry-ward-beecher-3.jpg" width="40%" />
xxx/ellauri186.html on line 80: Beecher's long career in the public spotlight led biographer Debby Applegate to call her biography of him The Most Famous Man in America. Niitä on piisannut.
xxx/ellauri186.html on line 98: In 1865, Robert E. Bonner of the New York Ledger offered Beecher twenty-four thousand dollars to follow his sister's example and compose a novel; the subsequent novel, Norwood, or Village Life in New England, was published in 1868. Beecher stated his intent for Norwood was to present a heroine who is "large of soul, a child of nature, and, although a Christian, yet in childlike sympathy with the truths of God in the natural world, instead of books." McDougall describes the resulting novel as "a New England romance of flowers and bosomy sighs ... 'new theology' that amounted to warmed-over Emerson". The novel was moderately well received by critics of the day.
xxx/ellauri186.html on line 165: Cassius Dio even reports that the Boudica uprising in Britannia was caused by Seneca forcing large loans on the indigenous British aristocracy in the aftermath of Claudius's conquest of Britain, and then calling them in suddenly and aggressively. Seneca was sensitive to such accusations: his De Vita Beata ("On the Happy Life") dates from around this time and includes a defence of wealth along Stoic lines, arguing that properly gaining and spending wealth is appropriate behaviour for a philosopher.
xxx/ellauri186.html on line 172: Alongside Seneca's apparent fortitude in the face of death, for example, one can also view his actions as rather histrionic and performative; and when Tacitus tells us that he left his family an imago suae vitae (Annales 15.62), "imagonsa", he is possibly being ambiguous: in Roman culture, the imago was a kind of mask that commemorated the great ancestors of noble families, but at the same time, it may also suggest duplicity, superficiality, and pretence.
xxx/ellauri186.html on line 237: Having originated from Persis, roughly corresponding to the modern-day Fars Province of Iran, Cyrus has played a crucial role in defining the national identity of modern Iran. He remains a cult figure amongst modern Iranians, with his tomb serving as a spot of reverence for millions of people. In the 1970s, the last Shah of Iran, Mohammad Reza Pahlavi, identified Cyrus' famous proclamation inscribed onto the Cyrus Cylinder as the oldest-known declaration of human rights, and the Cylinder has since been popularized as such. This view has been criticized by some Western historians as a misunderstanding of the Cylinder's generic nature as a traditional statement that new monarchs make at the beginning of their reign. Fucking Westerners, always belittling other people's achievements.
xxx/ellauri186.html on line 259: I did attend one of the first National Book Award Ceremonies 40 years ago. That was also my last experience of book prize giving... The winner in fiction, was my old friend James Jones, From Here To Eternity. His victory was somewhat marred by Jean Stafford, one of the 5 judges, unlike our present distinguished company, who moved slowly, if unsurely, about the room, stopping before each notable to announce in a loud voice, "The decision was not unanimous."
xxx/ellauri186.html on line 266: Lowell married the novelist and short-story writer Jean Stafford in 1940. Before their marriage, in 1938, Lowell and Stafford were in a serious car crash, in which Lowell was at the wheel, that left Stafford permanently scarred, while Lowell walked away unscathed. The impact crushed Stafford's nose and cheekbone and required her to undergo multiple reconstructive surgeries. No wonder they had a tormented marriage.
xxx/ellauri186.html on line 270: "It is the future generation that presses into being by means of "Nouseva polvi se pyrkii esiin näiden meidän pursuavien tunteiden ja
xxx/ellauri186.html on line 280: Oh the monotonous meanness of his lust. . . Voi äijän yxitoikkoisen alhaista himoa...
xxx/ellauri186.html on line 290: Lowell was a conscientious objector during World War II and served several months at the federal prison in Danbury, Connecticut. He explained his decision not to serve in World War II in a letter addressed to President Franklin Roosevelt on September 7, 1943, stating, "Dear Mr President: I very much regret that I must refuse the opportunity you offer me in your communication of August 6, 1943 for service in the Armed Force." He explained that after the bombing at Pearl Harbor, he was prepared to fight in the war until he read about the American terms of unconditional surrender that he feared would lead to the "permanent destruction of Germany and Japan." Well as it turned out it wasn't as bad as that, but countless beautiful places were bombed beyond recognition. Lowell kept his Tolstoyan stance consistently in the subsequent wars as well. Even evil people have exceptional sane moments. Lowell thought he was Hart Crane reincarnate.
xxx/ellauri186.html on line 335: More than two decades after the infamous Indian Wells tournament where her family was subjected to boos, Serena Williams says she still suffers from “post-traumatic stress and mental anxiety”.
xxx/ellauri186.html on line 350: Nous le voyons tout à coup paraître sur la digue, entouré de son état-major et suivi de ses guides, il descend de cheval, tire son sabre, prend un drapeau et s'élance sur le pont au milieu d'une pluie de feu. Les soldats le voient et aucun d'eux ne l’imite.»
xxx/ellauri186.html on line 491: The play is set in motion when Othello, a heroic black general in the service of Venice, appoints Cassio and not Iago as his chief lieutenant. Jealous of Othello’s success and envious of Cassio, Iago plots Othello’s downfall by falsely implicating Othello’s wife, Desdemona, and Cassio in a love affair. With the unwitting aid of Emilia, his wife, and the willing help of Roderigo, a fellow malcontent, Iago carries out his plan.
xxx/ellauri186.html on line 493: As an older black man, Othello thinks he is no longer attractive to his young white Venetian wife. Overcome with jealousy, Othello kills Desdemona. When he learns from Emilia, too late, that his wife is "blameless," he asks to be remembered as one who “loved not wisely but too well” and kills himself.
xxx/ellauri186.html on line 637: Which one is true? We simply do not know for sure. The facts about his death have not been historically proven, beyond a reasonable doubt. In fact, there is no historical consensus on the person of Matthew. There are several conflicting accounts, and the Greek text does not state anywhere he was an eyewitness (and therefore a disciple). Maybe he was a fake. The problem is the gospel of Matthew is anonymous: the author is not named within the oldest surviving text, and the superscription "according to Matthew" was added some time in the second century, although the gospel doesn't state it's an eyewitness account. The historically very likely incorrect tradition that the author was the disciple Matthew begins with the early Christian bishop Papias of Hierapolis.
xxx/ellauri186.html on line 654: ja Jumala jatkoi, Sensin Sabinianus, kurkku viilletään, Assisin Sabinus, kivitetään, Toulousen Saturninus, sidotaan härän raahattavaksi, Scubiculus, mestataan, Sebastianus, surmataan nuolilla, Astin Secundus, mestataan, Tongerenin ja Maastrichtin Servatius, surmataan puukengän iskulla, niin mahdottomalta kuin kuulostaakin, Barcelonan Severus, päähän survaistaan naula, Exeterin Sidwel, mestataan, burgundien kuningas Sigismund, syöstään kaivoon, Sixtus, mestataan, Stefanos, kivitetään, Autunin Symphorianus, mestataan, Ikonionin Tekla, silvotaan ja poltetaan, Tharsicius, kivitetään, Theodorus, kuolee roviolla, Canterburyn Thomas Becket, kalloon survaistaan miekka, Thyrsus, sahataan, Tiburtius, mestataan, Efesoksen Timoteus, kivitetään, Pisan Torpes, mestataan, Torquatus ja kaksikymmentä seitsemän muuta, saavat surmansa kenraali Musan toimesta Guimarãesin porteilla, Urbanus, mestataan, Limogesin Valeria, samoin, Valerianus, samoin, Camerinon Venantius, kurkku viilletään, Marseillen Victor, kaula katkaistaan, Rooman Victoria, surmataan sen jälkeen kun suusta on revitty kieli, Trenton Vigilius, toinen puukengällä surmattu, Viktor, mestataan, Wilgefortis eli Liberata eli Eutropia, neitsyt, jolle kasvoi parta, ristiin, Zaragozan Vincentius, myllynkivellä ja piikkiparilalla, Ravennan Vitalis, keihäällä, ynnä muita, ynnä muita, ynnä muita, samoin, samoin ja samoin, nyt rittää.
xxx/ellauri186.html on line 660: Jeesus sanoi, Jatka, Sitten on sellaisia, Jumala rupesi hidastellen jatkamaan, jotka hakeutuvat asumattomiin erämaihin ja viettävät erakkoelämää luolissa ja onkaloissa eläinten seurana, (kz pyhä Antonius), jotkut antavat muurata itsensä seinien sisään, jotkut nousevat korkean pylvään päähän ja elävät siellä vuosikausia yhteen menoon, jotkut, mutta silloin ääni oheni ja voipui, Jumala seurasi nyt mielessään loputonta ihmisjonoa, niitä tuhansia ja tuhansia, tuhansia ja taas tuhansia miehiä ja naisia jotka kaikkialla maanpiirissä menevät luostareihin, joskus aivan vaatimattomiin rakennuksiin, usein taas komeisiin palatseihin, Niissä he sitten asuvat palvellakseen minua ja sinua aamusta yöhön vigilioin ja rukouksin, ja kaikilla on sama pyrkimys ja sama päämäärå, he haluavat ainoastaan palvoa meitä ja kuolla meidän nimemme huulillaan, ja he käyttävät itsestään erilaisia nimityksiä, he ovat benediktiinejä, sisterssiläisiä, kartusiaaneja, augustinolaisia, gilbertiinejä, trinitaareja, fransiskaaneja, dominikaaneja, kapusiineja, karmeliittoja, jesuiittoja, heitä on paljon, paljon, hyvin paljon, voi kuinka minun ihan tekisi mieli voida huudahtaa että Hyvä jumala kun heitä on paljon.
xxx/ellauri186.html on line 680: Mihin se tuomitsee, Vankeuteen, maanpakoon, roviolle, Sanoitko sinä roviolle, Niin, tulevaisuudessa tapetaan polttoroviolla tuhansia ja tuhansia ja taas tuhansia miehiä ja naisia. Muutamista sinä minulle jo puhuitkin, He joutuivat roviolle sen vuoksi että uskoivat sinuun, nämä muut taas sen takia että epäilevät, Eikö minuun saa suhtautua epäilevästi, Ei, Mutta me saamme kyllä epäillä ettei roomalaisten Jupiter ole ollenkaan jumala, Ainoa Jumala olen mină, minä olen Herra, ja sinä olet minun Poikani, Tuhansia kuolee, Satoja tuhansia, Satoja tuhansia miehiä ja naisia kuolee, maailma täyttyy tuskanhuudoista ja kuolevien valituksista ja korahteluista, roviolla poltetuista nouseva savu pimentää auringon, ja heidän rasvansa sihisee hiilillä, sen haju saa pahoinvoivaksi, ja kaikki tämä on minun syytäni, Ei se ole sinun syytäsi, vaan se tapahtuu sinun tähtesi, Isä, ota tämä malja minulta pois, On minun valtani ja sinun kunniasi edellytys että sinä juot sen, Minä en halua sitä kunniaa, Mutta minä haluan sen vallan.
xxx/ellauri186.html on line 687: Malmö ja Ruozi ylipäänsä on tähän mennessä jo totaalisen mätiä, kuten Nuori Wallenberg-Netflix-sarja, sen miljöö, henkilöt, juoni, ja ennen kaikkea sen liikeidea osoittaa. Suurin syyllinen on globalisaatio ja talousliberalismi, ja sen hännillä tullut immigranttien riisto ja kyykytys. Ei kyl yhtään huvittaisi joutua tutustumaan lähemmin vitun ruozidemokraatteihin, vielä vähemmän natoilla niden kaverina. "Something is wrong with democracy, when free speech is at risk." Minne hävisi kansankoti? Minne sosialidemokratia? Missä on Tage Erlanderin suomalainen vaimo? Varmaan kuoli koronaan vanhainkodissa. Mengeleä myydään käytettynä neekereille takaisin kuin t-paitapaalia. Vittu ja vielä pitää kuunnella ruozalaista räppiä. Tää on todella paska ohjelma. Ja kaiken kukkuraxi puisevat palikkasvenskit puhuu siinä toisilleen hoonoa enkkua. Å nej, bajsprogram från början till slut.
xxx/ellauri186.html on line 695: In the seventh century, a brand new monotheistic religion grew out of the flames of rampant, Arabian paganism. A man by the name of Mohammad is said to have begun receiving direct revelations via the angel Gabriel (the same guy who knocked up Anne and Mary!) about the timely reform of the true religion. The religion of Islam was born out of Mohammad’s revelations from Allah. The Quran, the record of those revelations and the holy book of Islam, contains various statements concerning Jesus Christ (known as Isa ibn Maryam or Jesus the son of Mary within the religion). Esa Saarisen äiti on (tai oli?) Iisa, eikä "Esa"-kaan ole siitä kaukana. Mitähän tämä mahtaa merkitä? Onko (tai oliko?) se enne? Eskiltäkin vuosi verta kylkihaavasta.
xxx/ellauri186.html on line 697: Islam teaches that Jesus Christ was a messenger of Allah who was miraculously born of a virgin, performed various symbolic miracles, raised the dead, brought the revealed book of the Gospel (known as the Injeel), and called down as a sign from heaven a table laden with sustenance.
xxx/ellauri186.html on line 699: Islam however diverges from orthodox Christianity and teaches many erroneous things: that the Bible has been corrupted, that Jesus was not crucified, that Jesus was not divine, that God is not triune, and that Jesus was a prophet of Islam. Both religions make assertions as to being the exclusive and correct way to worship and come to God. Islam, which is rapidly growing in adherents worldwide with 1.6 billion followers, presents itself as the final revelation of God and as a formidable competitor of Christianity on the market for Abrahamic religions.
xxx/ellauri186.html on line 703: When issues of source material arise within discussions surrounding the Quran with Muslims, statements of inspiration and religious trust in the Prophet’s words abound. Muslim beliefs concerning their doctrine of inspiration supposedly protect the Quran from any error. Cyril Glasse, an Islamic scholar, noted that:
xxx/ellauri186.html on line 707: This leads one to have the impression that history is of no value when it comes to Quranic texts! If the Christian Scriptures are not to be exempt from historical scrutiny despite claims of divine inspiration, neither should Islam. The mere idea that history is of no importance when deducing the factuality of a religious claim is thwarted with the admission that God is a God of truth who acts in history. As C.S. Lewis stated, “history is a story written by the inky pinky finger of God.”
xxx/ellauri186.html on line 713: Within the Quran, Jesus’ miraculous virgin birth is recounted with Mary having astonishment. How could she become pregnant when no mortal man has touched her? The angel she is having a criminal conversation with discourages her incredulousness with an affirmation of the power and might of Allah’s definitive decree. The virgin birth lacks the majesty of the Christian doctrine because it is not an announcement of God coming into her. Jesus would be like others before him, a prophet who announces God’s truth. The angel goes on to describe just what Jesus would do. Within the description, the author narrates an account of a miracle that Jesus performed as “clear proof” that he was a prophet of Allah. The miracle is repeated later in Surah 5.
xxx/ellauri186.html on line 725: store up in your houses. LOL! herein verily is a
xxx/ellauri186.html on line 761: The Infancy Gospel of Thomas portrays the child Jesus as a boy of mysterious and
xxx/ellauri186.html on line 762: dangerous powers, rather like Harry Potter. His words can have harsh consequences when he is angered or insulted, as when he shrivels up one boy for a quite insignificant act and strikes another dead for merely bumping into him. It is hard not to feel distaste at such stories, which seem so far removed from the Jesus of the canonical gospels, and one can even detect a degree of unease on the part of the author as he narrates them: while attempting to absolve Jesus from the blame, he more than once records the great offense which Jesus’ behavior caused, as well as the efforts of his parents to restrain him, as when Joseph asks Jesus: “Why do you do such things that these people must suffer and hate us and persecute us?” On another occasion Joseph tells Mary: “Do not let him go outside the door, for all those who provoke him die."
xxx/ellauri186.html on line 764: The Christ-child is presented as one that does not grow in wisdom and understanding but yields his sharp omnipotence at a whim on unsuspecting people and his parents. Though widely influential in Christian imagination and art, the infancy gospels were never close to canonization. They were not discussed or considered because they were known to be fictitious fables. F.F. Bruce discussing the nature of the infancy gospels remarked that
xxx/ellauri186.html on line 766: “the embellishments with which the ‘infancy gospels’ fill out the sparse details of the birth stories in Matthew and Luke are all fabricated out of whole cloth, they are not traditions of more or less dimly remembered facts; but they generated tenacious traditions of a new kind.”
xxx/ellauri186.html on line 768: The text was viewed as unhistorical, spurious, and useful only as a vehicle of Christian curiosity. To further add to the case of why it was never remotely considered within the canon, the orthodox Christian writers of the late second century associated the infancy gospel with circles that they considered heretical, particularly with groups of Gnostic Christians. No scholar would dream of taking
xxx/ellauri186.html on line 769: seriously the infancy gospels as valid, historical sources.
xxx/ellauri186.html on line 779: reliable sources is a very serious defect.
xxx/ellauri186.html on line 780:

So, the Quran has a very serious defect.
xxx/ellauri186.html on line 783: The argument above and other arguments associated with the Quran’s dubious source material lend credibility to the claim that the religion built upon a less than trustworthy foundation.
xxx/ellauri186.html on line 803: a) Good reasons existed for rejection of canonicity for the spurious book. The book failed to meet the 5 requirements for canonicity: 1) apostolic authority (Was it written by the apostles or early eye witness news?), 2) orthodoxy (Does it line up with clear OT and NT teachings?), 3) antiquity (Has it been used within the covenant community for an extended period of time?), 4) inspiration, (Does the book make a tangible and testable claim of divine inspiration?) and 5) usage (Was it accepted by the catholic church at large?). 6) The early Church also viewed their discussions and debates surrounding the issues of canonicity as being directed and superintended by God. The determinations and deliberations concerning the canon were in some sense within the will and superintending of God working through his church.
xxx/ellauri186.html on line 809: Summa summarum, both objections are found to be lacking to the argument presented against the Quran. Serious reflection and study should be given concerning the trustworthiness of the Quranic text itself and the teachings espoused within the book. Clearly it is all a big lie (the Quran), and the Bible wins 6-0! Amen, let's pray. No, not you! roll up your little rug, take your dirty sandals and get your heathen ass outa here!
xxx/ellauri187.html on line 79: Rilke’s path was more circuitous. Born to a liberal family in Prague when Rodin was 35, the young Rilke was dressed as a girl by his mother and called “Sophie.” (His given name was actually René.) When he came of age, his parents sent him to a military academy in hopes that he might achieve the officer’s rank that eluded his father, but the students there saw him as “fragile, precocious and a moral scold”—qualities that linger with him throughout the book, until he emerges from Rodin’s shadow as a major writer.
xxx/ellauri187.html on line 83: Corbett’s chapters alternate between poet and sculptor until the pair converge, when the ambitious yet unremarkable Rilke, again in search of a master, travels to Paris to write his monograph on Rodin. Even at this early stage, he was one of many Rodin’s true believers.
xxx/ellauri187.html on line 107: Rilke spent his life wandering. From an art colony in Germany he migrated to a position as Rodin's secretary in Paris; the sculptor eventually claimed that the poet was answering letters without his permission and summarily dismissed him, as much to Rilke's relief as to his chagrin. From Berlin he made two pilgrimages to Russia to meet Tolstoy, on one trip going nearly unacknowledged because of a titanic quarrel between the count and the countess. He traveled from Italy to Vienna to Spain to Tunisia to Cairo. His restless peregrinations had their origins in his epoch, and in a temperament forced painfully to choose perfection of the life or of the work. Rilke's academic sponsor and friend was Georg Simmel, the celebrated German sociologist and philosopher of modernity. In "The Adventurer," one of his most famous essays, Simmel argued that only the experience of art or adventure could invest time with the significance once lent it by religious ritual. The work of both art and adventure had a beginning and an end; they were each an "island in life" that briefly imparted a transcendent wholeness to experience. And of all possible modern adventures, Simmel concluded, the one that most completely combined the profoundest elements of life with a momentary apprehension of what lay beyond life was the love affair.
xxx/ellauri187.html on line 113: Yet to put the burden of salvation solely on relations between men and women is to make a life between stumbling, imperfect men and women impossible. Rilke had no illusions about the nature of his erotic and romantic ideal. It flowed out from and quickly ebbed back into an unappeasable inward intensity. Rilke could not love or be loved for long, except in the absence of the beloved. After a passionate affair with the brilliant and beautiful Lou Andreas-Salomé, Rilke's muse and cicerone on his Russian trips, he suffered pangs of rejection and then happily settled into a lifelong correspondence with her. He married the sculptress Clara Westhoff when he was twenty-five, lived with her and their child for a year, and then by agreement left to take up his pilgrimage again. Through periodic reunions, but mostly through a voluminous and extraordinary correspondence, they maintained what Rilke called an "interior marriage," until emotional reality banged louder and louder on their youthful experiment and they eventually grew estranged.
xxx/ellauri187.html on line 115: Rilke seems to have passed with relief from the all-consuming rites of romance to the half communion, half self-examination of writing letters, an activity that also served as a calm precursor of his art. Not surprisingly, he was one of the greatest--and most self-conscious--letter writers who ever lived. He composed missives with a devotional purposiveness. He once wrote a poem about the Annunciation in which the angel forgets what he has come to announce because he is overwhelmed by Mary's beauty. The implication seems to be that communicating through the mail would have been a more fruitful procedure.
xxx/ellauri187.html on line 117: Rilke loved absolutely, not strenuously or patiently, and therefore his love always froze up into a mirror of itself. His condition might have been tormented and tormenting--it might appear wearily obnoxious. But for Rilke the poet, modern men and women as lovers--their exalted expectations and their comi-tragic desperation--came to symbolize complex human fate in a world where vertiginous possibilities have replaced God and nature. In Rilke's Elegies especially, lovers encounter animals, trees, flowers, works of art, puppets, and angels--all images, for Rilke, of the absolute fulfillment of desire, alongside which the poet placed the tender vaudeville of imperfect human wanting. Rilke the man might have presented a painful obstruction to himself. But true ardor often springs from an essential deprivation.
xxx/ellauri187.html on line 123: At moments Rilke's awareness of his self-interest amid modern anxieties appears uncannily precocious: "The pressures even in the preschooler's life were often suffocating. He longed for change." How does Freedman know that? I presume he got it from one of the mature Rilke's self-dramatizing letters, letters that Freedman paraphrases tendentiously throughout the book. That approach has the effect of turning Rilke's harsh and vain self-explorations into evidence of the "traumas" that Rilke spent a life riddled with "failure" denying. Indeed, Freedman writes enigmatically about "Rilke's pattern of living through failure as part of a process that turns denial into poetic art." I'm not sure what that means, but it sounds like success to me.
xxx/ellauri187.html on line 131: One ugly phrase in a personal letter, for instance (out of a vast personal correspondence), referring to Franz Werfel as a "Jew-boy," and some murky generalities about Werfel's "Jewish attitude toward his work," do not an anti-Semite make. Rilke cherished the many Jews he knew, including Simmel; he enjoyed reading the Hasidic philosopher Martin Buber and steeped himself in Jewish Scripture, claiming that Judaism was closer than Christianity to God. He also remained a lifelong champion of Werfel's work. And a reader discovers buried deep in Freedman's footnotes that Rilke wrote the offending letter to the poet Hugo von Hoffmannsthal, a good friend and an important patron. Hoffmannsthal was also Jewish, and he shared Rilke's negative views on the superambitious Werfel, who emigrated to America and, in 1941, published The Song of Bernadette, a novel about a miracle at Lourdes. Freedman doesn't mention that about five months after Rilke wrote the letter to Hoffmannsthal, along with a nearly identical letter to his patron Princess Marie von Thurn und Taxis, Rilke again wrote similar letters to the two of them praising Werfel's poetry so exuberantly that they almost sound like retractions of his first letters.
xxx/ellauri187.html on line 145: If the adolescent Rilke broke up with his adolescent girlfriend, Valerie von David-Rhônfeld, he was a treacherous seducer. Freedman quotes copiously from David-Rhônfeld's embittered memoirs--published shortly after Rilke's death--to posit a pattern in Rilke's personality. "I came to love that poor unfortunate creature," David-Rhônfeld recalls about her teenage sweetheart, "whom everyone avoided like a mangy dog." For Freedman, this vindictive picture of Rilke provides the "clue" to Rilke's "isolation."
xxx/ellauri187.html on line 147: This is all ludicrously unfair. It's certainly unfair to say that Rilke didn't give the women he loved and who loved him the "choice to remove themselves for the sake of their art." He was in no position to give or deny freedom to his independent-minded wife, let alone to any woman of whom he was merely a lover. Only their passion, or admiration, or use for Rilke bound these women to the famous poet. Often ambitious artists themselves, Rilke's lovers expected him to introduce them into his heady artistic and intellectual circles and to help them with their careers. This he unfailingly did; in one case he helped the careers of a former lover's children by her husband. And he offered emotional succor long after the amorous flame had waned--not to mention demanding the same support for himself.
xxx/ellauri187.html on line 151: As for the centerpiece of Freedman's argument for Rilke's sexism--he "abandoned" Clara and their daughter, Ruth--here he portrays Clara, too, as if she were Tess of the D'Urbervilles. On the contrary. Clara enthusiastically seconded Rilke's definition of two artists wedded as each, in Rilke's cautiously ambiguous phrase, "the guardian of the other's solitude." After Rilke left for Paris, she placed Ruth with her wealthy and supportive parents and went on a pilgrimage to Egypt, among other places. Like Rilke, the adventurous Clara had a fascinating life--I don't know why Freedman didn't write her biography. Women artists suffered in Rilke's society, but not because of Rilke.
xxx/ellauri187.html on line 153: We must understand one another or die. And we will never understand one another if we cannot understand the famous dead, those fragments of the past who sit half buried and gesturing to us on memory's contested shores. But Rilke, as a poet, should have the last word (in Stephen Mitchell's beautiful translation):
xxx/ellauri187.html on line 176: Ludicrously unfair, says Lee Siegel of The Atlantic Monthly in April 1996. Who is he, another NY Jewboy maybe?
xxx/ellauri187.html on line 178: In 2002 Siegel received the National Magazine Award in the category "Reviews and Criticism". Jeff Bercovici, (alias sprezzatura), writing in Media Life Magazine, quoted the award citation, which called the essays "models of original thinking and passionate writing... Siegel's tough-minded yet generous criticism is prose of uncommon power—work that dazzles readers by drawing them into the play of ideas and the enjoyment of lively, committed debate".
xxx/ellauri187.html on line 182: In September 2006, Siegel was suspended from The New Republic after an internal investigation determined he was participating in misleading comments in the magazine's "Talkback" section in response to criticisms of his blog postings at The New Republic's website. The comments were made through the device of a "sock puppet" dubbed "sprezzatura", who, as one reader noted, was a consistently vigorous defender of Siegel, and who specifically denied being Siegel when challenged by another commenter in "Talkback". In response to readers who had criticized Siegel's negative comments about TV talk show host Jon Stewart, 'sprezzatura' wrote, "Siegel is brave, brilliant, and wittier than Stewart will ever be. Take that, you bunch of immature, abusive sheep". The New Republic posted an apology and shut down Siegel's blog. In an interview with the New York Times Magazine, Siegel dismissed the incident as a "prank". He resumed writing for The New Republic in early 2007.
xxx/ellauri187.html on line 186: Economist Susan Dynarski wrote that Siegel is not typical of student loan defaulters both in that the typical student-loan recipient attends a public university and in that only two percent of those borrowing to fund a graduate degree default on their loans. Conservative political commentator Kevin D. Williamson, writing in National Review, called it "theft," saying that "an Ivy League degree or three is every much an item of conspicuous consumption and a status symbol as a Lamborghini." Senior Business and Economics Correspondent for Slate Jordan Weissman called it "deeply irresponsible" to suggest that students should consider defaulting on their loans and said that The New York Times should apologize for the piece. Siegel's original article was also criticized in Business Insider and MarketWatch.Siegel appeared to further discuss the article on Yahoo! Finance.
xxx/ellauri187.html on line 188: Yep, another greedy Jewboy on the make. Ludicrously unfair too.
xxx/ellauri187.html on line 195: Getting to the point wasn’t exactly Rilke’s forte. It may not be fair to expect that of any poet, especially one born in 1875 and swimming in the currents of the Symbolists. Rilke’s flowery — and daresay twee — verses do not jibe with today’s tastes for cut-and-dry clarity, blasé irony, and Tweet-able brevity. But that’s precisely why Rilke is enjoying somewhat of a posthumous comeback. He offers what Twitter can’t.
xxx/ellauri187.html on line 203: One of the more amusing examples is how Rodin said good night to Rilke. Rather than “bonne nuit,” Rodin would say, “bon courage,” roughly translated to “show courage” or “have good courage,” Or "chins up", but this idiomatic expression is hard to translate. While an unusual way to say good night, Rodin was trying to telegraph to Rilke that he would need to be courageous as he prepared for the night's inevitable challenges.
xxx/ellauri187.html on line 205: Predictably, the honeymoon didn’t last forever. A row over a letter Rilke wrote to one of Rodin’s contacts without permission in April 1906 aroused Rodin’s suspicion, so he fired Rilke. But an indelible impression was nevertheless left on the poet.
xxx/ellauri187.html on line 214: Francesca Wade at the Financial Times chided Corbett for occasional breathy writing that cringes. Female jealousy, that's all.
xxx/ellauri187.html on line 216: It’s clear how meticulously scrutinizing every part of the sculpted body became a metaphor for scrutinizing every part of our life, in the spirit of that adage of Socrates that the unexamined life is not worth living. Socrates was a keen exeaminer of Alcibiades' törsö too, in particular the dark star that cannot see you.
xxx/ellauri187.html on line 264: José de Sousa Saramago (16. marraskuuta 1922 Azinhaga, Ribatejo, Portugali – 18. kesäkuuta 2010 Lanzarote, Espanja) oli portugalilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1998. Hän on (tai siis oli) Portugalin tunnetuin nykykirjailija. Saramago kirjoitti näytelmiä, romaaneja, runoja, esseitä ja lehtiartikkeleita.
xxx/ellauri187.html on line 267: Saramagon vanhemmat olivat José de Sousa ja Maria de Piedade. Mistä se Saramago nimi tuli? Hän vietti pitkiä aikoja lapsuudestaan lukutaidottomien äidinpuoleisten isovanhempiensa luona. Hän kävi muutaman vuoden oppikoulua, mutta joutui perheen rahatilanteen vuoksi siirtymään ammattikouluun. Sielläkin opetettiin kirjallisuutta, ja valmistuttuaan Saramago alkoi viettää iltojaan Lissabonin kaupunginkirjastossa työskennellen päivisin autokorjaamossa.
xxx/ellauri187.html on line 378: Groddeck eventually had acrimonious disagreement with Freud about the definition and declension of the It/Id/das Es. Groddeck regarded the ego as an extension or a mask for the id, whereas Freud regarded them as separate constructs.
xxx/ellauri187.html on line 384: Jönsy toiveikkaana uskoo vielä apinaan ja ezii esikuvia, hienoja ihmisiä. Mirkku-tätikin ihaili tuntemiaan fixuja ihmisiä: tuomareita, hammaslääkäreitä, pankinjohtajia. Mä olen epäilevä Tuomas, tai pikemminkin crackpot vaippahousu Diogenes, joka hakee lyhdyn kanssa edes yhtä tahratonta hyvistä, kyynisesti toivoen en löytäväni kuin verkonpaikkaaja. Yxi Jönsyn ehdokkaista olis tää Dietrich Bonhoeffer. Eipä siis kun googlettamaan, löytyisikö siitäkin kuitenkin joitain fläkkejä, jokaisessa siassahan on ainaskin vähän likaa kyljessä. Se johtuu vanhasta Aatamista, jota genomissaan kaikki kantavat, paizi tietysti Jeesus, sen äiti Maaria ja sen isoäiti Anna, jotka ovat Gabrielin siittämiä. (Hmm, jotain perisynnin dna-pätkiä saattaa silti olla pussiin pujahtanut Annan äidin puolelta.)
xxx/ellauri187.html on line 449: She first met Bonhoeffer in the urban home of Ruth von Kleist-Retzow, her maternal grandmother, when she was 11 years old. He was conducting confirmation classes for Maria's elder brother and cousins and the grandmother asked if Maria could be included. Bonhoeffer interviewed her and refused to have her join the class due to her "immaturity". (Toisen lähteen mukaan se sai olla mukana kuunteluoppilaana kunnes rinnat kasvaisivat.)
xxx/ellauri187.html on line 473: Yösydännäkin nousen kiittämään sinua
xxx/ellauri187.html on line 589: Nuori voi saada lahjaksi esimerkiksi ensimmäisen rukousviittansa, tallitin. Illalla ovat nuoret sitten keskenään tillin tallin.
xxx/ellauri187.html on line 625: lvi: lvi-asentajabetonimiesbetonityöntekijä, raudoittaja, betonirakentajabingoemäntä, bingoisäntäbingosalityöntekijä, bingonhoitaja, bingotyöntekijäelinkeinoasiamieselinkeinovaltuutettu; kunnan elinkeinoyhdyshenkilöhallintolakimieshallintojuristihankintaesimieshankintapäällikkö, -johtaja, -vastaavaturvamies, turvallisuusmieshenkivartija, turvatyöntekijä, henkilösuojaajahostelliemäntähostellivastaava, hostellinhoitaja, siivouspäällikkö, työnjohtaja, työnohjaaja;
xxx/ellauri187.html on line 626: tapauksittain: hostellinpitäjä, hostellinjohtajahotelliemäntähotellivastaava, hotellinhoitaja, siivouspäällikkö, työnjohtaja, työnohjaaja;
xxx/ellauri187.html on line 627: tapauksittain: hotellinpitäjä, hotellinjohtaja.hyttiemäntähyttisiivooja, siivooja, hyttisiivouspäällikkö, siivouspäällikköjakeluesimiesjakelupäällikkö, jakeluvastaavajunaisäntä, junaemäntäjunatarjoilija, ravintolatyöntekijä, kahvilatyöntekijä, kärrymyyjä.lakimiesjuristi, asianajaja. Huom, asianajaja on suojattu ammattinimike: henkilön tulee kuulua Suomen asianajajaliittoon.järjestysmiesjärjestyksenvalvojajärjestölakimiesjärjestöjuristikaivosmieskaivostyöntekijäkalatalousesimieskalatalouspäällikkö, kalatalousjohtajakansikorjausmieskansikorjaaja, kansityöntekijä;
xxx/ellauri187.html on line 632: yleisesti: vahtimetallimiesmetallityöntekijä. Huom, erikoistumisen mukaan myös esimerkiksi: kokoonpanija, hitsaaja, levyseppä, seppä.metsänhoitoesimiesmetsänhoitopäällikkö, metsänhoitojohtaja, työnjohtajamittamiesmittaajamittakirvesmiesmittaaja. Huom, kirvesmiehen ammatista voi erikoistua mittaajan tehtäviinmuottikirvesmiesmuotittaja, muotintekijämurskamiesmurskaimenhoitaja, murskaajamuuttomiesmuuttotyöntekijä, muuttajaovimies, ovimikkoovivahti, ovenvartija, (portieeri, portsari).palveluesimiespalveluvastaavapankkilakimies, talouslakimiespankkijuristi, talousjuristipatenttilakimiespatenttijuristipalomiespelastaja, palopelastajapalomies-sairaankuljettajapelastaja-sairaankuljettajapesulaesimiespesulapäällikkö, pesulanpäällikkö, pesulavastaavapostimiespostinjakaja, postinkantajasylinterimiesprosessinhoitajapuhtaanapitomiespuhtaanapitäjäpuistoesimiespuistovastaava, palvelupäällikkö. Huom, palvelupäällikkö soveltuu korvaavaksi silloin, kun kontekstista käy ilmi, että kyse on puistotyöstä.pullopoikapullokoneenhoitaja, pullokoneen hoitajapurkumiespurkaja, purkutyöntekijäputkimiesputkiasentajarakennusapumiesrakennusapulainensaneerauskirvesmiesrakennussaneeraaja, rakennuskorjaajarakennuskonemiesrakennustyöntekijärakennusmies, rakennusammattimiesrakentaja, talonrakentaja, rakennustyöntekijäjunamiesratatyöntekijä, ratapihatyöntekijä, asentajaravintolaesimiesravintolapäällikkö, ravintolavastaava;
xxx/ellauri187.html on line 633: tapauksittain: ravintolan vuoropäällikköravitsemisesimiesravitsemispäällikköremonttimiesremontoijarakennusremonttimiesremontoija, rakennusremontoijaruokapalveluesimiesruokapalveluvastaavaseurakuntaemäntäruokapalveluvastaavasatamaisäntäsatamanhoitajasaunaemäntäsaunanhoitaja, saunavastaavasementtimiessementtityöntekijä, betonipaikkaaja, sementinvalajasiivousesimiessiivoustyönjohtajasiltatyömiessillanrakentaja, siltatyöntekijäsisustuskirvesmiessisustusrakentaja, sisustuspuuseppä, sisustustimpurilentoemäntästuertti, matkustamotyöntekijätallimiestallinhoitaja, tallityöntekijä, hevostenhoitaja. Huom, hevostenhoitaja on oma nimikkeensä ja hevostalouden perustutkinnon ammattinimike.tapettimiestapetoija, tapettiasentajatasoitemiestasoitetyöntekijätehostemiestehosteteknikko, erikoistehosteteknikkotietyömiestienrakentaja, tierakennustyöntekijätietopalveluesimiestietopalvelupäällikkö, tietopalveluvastaavaesimiestiiminvetäjä, ryhmänjohtaja, päällikkö, ryhmänvetäjä, työnjohtaja, johtaja, lähijohtaja, esihenkilötiimiesimiestiimivastaava, tiiminvetäjä, tiimipäällikkö, ryhmäpäällikkö, tiimin vetäjäkirvesmiestimpuri. Tapauskohtaisesti: rakennuspuuseppä, laudoittaja, hirsirakentaja, elementtiasentaja, talonrakentajatuomioistuinlakimiestuomioistuinjuristi;
xxx/ellauri187.html on line 635: maatalousyrittäjä, maaseutuyrittäjä, pelinhoitajaveturimiesveturinkuljettajavuoroesimiesvuorovastaava, vuoropäällikkökonevahtimiesyleisesti: konevahti, koneenvalvoja. Huom, merenkulussa konevahtimies on ammattipätevyys.ympäristörakennusmiesympäristörakentajaäänimiesääniteknikko, äänityöntekijä
xxx/ellauri187.html on line 647: Between October of 1955 and December of 1956, a total of five White children, 3 young boys (two brothers and a friend) and 2 teenage sisters were abducted and murdered in a manner which was suggestive of Jewish ritual sacrifice, the liturgical object of which is to obtain Gentile blood to mix with the matzoh used in several esoteric Jewish religious ceremonies such as Purim, Passover, and Kol Nidre at Yom Kippur.
xxx/ellauri187.html on line 677: Nykyään Ekland rakastaa rooliaan isoäitinä, ja hänellä on Instagramissa useita kuvia lapsenlapsistaan. Käy hastagilla putous kertomassa mitä mieltä olet tämänhetkisestä maailmanpalosta.
xxx/ellauri193.html on line 46: People with “dark personality traits”, such as psychopathy or narcissism, are more likely to be callous, disagreeable and antagonistic in their nature. Such traits exist on a continuum – we all have more or less of them, and this does not necessarily equate to being clinically diagnosed with a personality disorder.
xxx/ellauri193.html on line 48: Traditionally, people who are high in dark traits are considered to have empathy deficits, potentially making them more dangerous and aggressive than the rest of us. But we recently discovered something that challenges this idea. Our study, published in Personality and Individual Differences, identified a group of individuals with dark traits who report above-average empathic capacities – we call them “dark empanzees”.
xxx/ellauri193.html on line 50: Since this study, the dark empanzee has earned a reputation as the most dangerous personality profile. But is this really the case?
xxx/ellauri193.html on line 54: Psychopathy is characterised by a superficial charm and callousness. People high in such traits often show an erratic lifestyle and antisocial behaviour. Machiavellianism derives from the writings of Niccolò Machiavelli, a Renaissance author, historian and philosopher. He described power games involving deception, treachery and crime. Thus, machiavellianism refers to an exploitative, cynical and manipulative nature. Narcissism is characterised by an exaggerated sense of entitlement, superiority and grandiose thinking, while sadism denotes a drive to inflict and enjoy pain in others.
xxx/ellauri193.html on line 62: Paradoxically, however, some researchers have previously reported average or even higher levels of some aspects of empathy in some people with dark traits.
xxx/ellauri193.html on line 68: We then characterised these groups based on measures of aggression, general personality, psychological vulnerability and wellbeing. The dark empanzees were not as aggressive as the traditional dark triad group – suggesting the latter are likely more dangerous. Nevertheless, the dark empanzees were more aggressive than typicals and empanzees, at least on a measure of indirect aggression - that is, hurting or manipulating people through social exclusion, malicious humour and guilt-induction. Thus, although the presence of empathy was limiting their level of aggression, it was not eliminating it completely.
xxx/ellauri193.html on line 74: Though the aggression reported by the dark empanzees was not as high as the traditional dark triad group, the danger of this personality profile is that their empathy, and likely resulting social skills, make their darkness harder to spot. We believe that dark empanzees have the capacity to be callous and ruthless, but are able to limit such aggression.
xxx/ellauri193.html on line 76: It is worth noting, however, that those clinically diagnosed with an antisocial personality disorder (often showing excessive levels of dark traits), most certainly lack empathy and are dangerous predators – and many of them are in prison. Our research is looking at people in the general population who have elevated levels of dark personality traits, rather than personality disorders.
xxx/ellauri193.html on line 89: Nadine Gordimer hymistelee kirjassa The House Gun. On kuin brittipoliisisarjaa kazoisi. Esim tämä "virke" on vitun kliseinen:
xxx/ellauri193.html on line 120: Broadly speaking, apartheid was delineated into petty apartheid, which entailed the segregation of public facilities and social events, and grand apartheid, which dictated housing and employment opportunities by race. Like petty theft and grand theft.
xxx/ellauri193.html on line 141: Harald is praying. Lisää kaupantekoa. Simone Weilin mielestä rukous on heightened form of intelligent concentration. Pah, kaikenlaiset vertikaaliset määritelmät on perseestä. Sitä samaa mindfullnessia se on, tavanomaista egoistista ruinausta, ylistystä ja rimakauhua. Izeään se uskovainen siinä pöyhii, suomii sekä sukii.
xxx/ellauri193.html on line 148: Virgil's Ulysses typifies his view of the Greeks: he is cunning but impious, and ultimately malicious and hedonistic. Vitut noita roomalaisia ja näitä muita stoalaisia persuja. Käteen vetäkööt mun puolesta.
xxx/ellauri193.html on line 178: He lost consciousness but “woke up” when he heard his name being called outside. His friends took him to hospital, where he spent a month.
xxx/ellauri193.html on line 206: Era marito di prime nozze di Francesca da Polenta, immortalata nei versi di Dante (Inferno, Canto V). Si racconta che la sua morte sarebbe avvenuta nel castello di Scorticata (odierna Torriana) per mano del nipote Uberto, figlio del fratello Paolo, che egli aveva ucciso, insieme alla propria consorte Francesca, che era divenuta l'amante del cognato. Tuttavia nel 1304 Gianciotto era stato nuovamente designato podestà di Pesaro, ragion per cui si ritiene che morì in questa città. Gianciotto sposò in seconde nozze Zambrasina dei Zambrasi di Faenza, dalla quale ebbe cinque figli. Eli ihan kivasti meni sitten Zoppolla vaikka klenkaten. Mutta entäs loppupeleissä? Kostonhimoinen Francesca sanoo siipasta et Kainin orsilla tavataan: « Caïne attend celui qui nous meurtrit ». Dante situe la Caïne dans la première zone du lac du Cocyte, au plus profond du neuvième cercle de l'Enfer. Là sont punis, pris dans la glace jusqu'au cou, les traîtres à leurs proches. Il donne à ce lieu le nom de Caïn qui tua son frère Abel après l'avoir trahi.
xxx/ellauri193.html on line 208: The "crime of passion" defense challenges the mens rea element by suggesting that there was no malice aforethought, and instead the crime was committed in the "heat of passion". In some jurisdictions, a successful "crime of passion" defense may result in a conviction for manslaughter or second degree murder instead of first degree murder, because a defendant cannot ordinarily be convicted of first degree murder unless the crime was premeditated. A classic example of a crime of passion involves a spouse who, upon finding his or her partner in bed with another, kills the romantic interloper.
xxx/ellauri193.html on line 211: This defense was first used by U.S. Congressman Daniel Sickles of New York in 1859; after he had killed his wife's lover, Philip Barton Key II. It was used as a defense in murder cases during the 1940s and 1950s. Historically, such defenses were used as complete defenses for various violent crimes, but gradually they became used primarily as a partial defense to a charge of murder; if the court accepts temporary insanity, a murder charge may be reduced to manslaughter.
xxx/ellauri193.html on line 215: Crimes of passion are often committed against women due to beliefs about female sexuality and are often present in societies dominated by strong double standards related to male and female sexual behaviors, particularly related to premarital sex and adultery. Indeed, with regard to adultery, many societies, such as Latin American countries, have been dominated by very strong double standards regarding male and female adultery, with the latter being seen as a much more serious violation. Such ideas were also supported by laws in the West; for example, in the UK, before 1923, a man could divorce solely on the wife's adultery, but a woman had to prove additional fault (eg. adultery and cruelty). Similarly, passion defenses to domestic murders were often available to men who killed unfaithful wives, but not to women who killed unfaithful husbands (France's crime of passion law, that was in force until 1975, is an example).
xxx/ellauri193.html on line 217: In traditional societies, women could not complain about mistresses, concubines, and in many cultures even other wives (such as polygyny); whereas male sexual jealousy was recognized as the highest emotion that could justify even murder. The recognized license of the Ancient Greek husband may be seen in the following passage of the pseudo-Demosthenic Oration Against Neaera: "We keep mistresses for our pleasures, concubines for constant attendance, and wives to bear us legitimate children and to be our faithful housekeepers. Yet, because of the wrong done to the husband only, the Athenian lawgiver Solon allowed any man to kill an adulterer whom he had taken in the act.''
xxx/ellauri193.html on line 220: "The jury doesn't evaluate the crime in itself, but instead evaluates the victim and the accused's life, trying to show how adapted each one is to what they imagine should be the correct behavior for a husband and wife....The man can always be acquitted if the defense manages to convince the jury that he was a good and honest worker, a dedicated father and husband, while the woman was unfaithful and did not fulfill her responsibilities as a housewife and mother....This way the ones involved in the crime are judged distinctly. Men and women are attributed different roles, in a pattern that excludes citizenship and equality of rights.
xxx/ellauri193.html on line 222: An honor killing (American English), honour killing (Commonwealth English), or shame killing is the murder of an individual, either an outsider or a member of a family, by someone seeking to protect what they see as the dignity and honor of themselves or their family. Honor killings are often connected to religion, caste and other forms of hierarchical social stratification, or to sexuality, and those murdered will often be more liberal than the murderer rather than genuinely "dishonorable". Most often, it involves the murder of a woman or girl by male family members, due to the perpetrators' belief that the victim has brought dishonor or shame upon the family name, reputation or prestige. Honor killings are believed to have originated from tribal customs. They are prevalent in various parts of the world, as well as in immigrant communities in countries which do not otherwise have societal norms that encourage honor killings. Honor killings are often associated with rural and tribal areas, but they occur in urban areas too.
xxx/ellauri193.html on line 224: Although condemned by international conventions and human rights organizations, honor killings are often justified and encouraged by various communities. In cases where the victim is an outsider, not murdering this individual would, in some regions, cause family members to be accused of cowardice, a moral defect, and subsequently be morally stigmatized in their community. In cases when the victim is a family member, the murdering evolves from the perpetrators' perception that the victim has brought shame or dishonor upon the entire family, which could lead to social ostracization, by violating the moral norms of a community. Typical reasons include being in a relationship or having associations with social groups outside the family that may lead to social exclusion of a family (stigma-by-association). Examples are having premarital, extramarital or postmarital sex (in case of divorce or widowship), refusing to enter into an arranged marriage, seeking a divorce or separation, engaging in interfaith relations or relations with persons from a different caste, being the victim of a sexual crime, dressing in clothing, jewelry and accessories which are associated with sexual deviance, engaging in a relationship in spite of moral marriage impediments or bans, and homosexuality.
xxx/ellauri193.html on line 302: ”Amerikassa törmää nyt laajalti Putiniin erittäin pahassa valossa: uutisissa näkee kuolleita lapsia sodassa ja sitä valtavaa vahinkoa, jonka sota on aiheuttanut Ukrainassa. Siinä mielessä ajattelen, että Carlson on ahdistettu nurkkaan. Tai no, nähtiinhän lasten ruumita Irakinkin sodissa, kazojaluvut kyllä nousivat muttei kukaan siitä nokkiinsa ottanut. Kuhan irtopäät eivät ole amerikkalaisia, käyhän se viihteestä.”
xxx/ellauri193.html on line 331: In 1999, Carlson interviewed then-Governor George W. Bush for Talk magazine. He described Bush fucking Karla Faye Fucker (who was subsequently executed in Bad Bush's state of Texas) and frequently using the word "fuck" while at it. The piece led to bad pubic hair day for Bush's 2000 presidential campaign. Bush claimed that "Mr. Carlson misread, mischaracterized me. He's a fucking good reporter, he just misunderstood about how seriously in need I was. Fuck, I like the death penalty, seriously. Turns me on." Among liberals, Carlson's piece received praise, with Democratic consultant Bob Shrum calling it "vivid".
xxx/ellauri193.html on line 350: Carlson has stated he does not consider Russia a serious threat to the United States. Carlson asserted in December 2019 that "Putin, for all his faults, does not hate America as much as many of these people do", referring to liberals.
xxx/ellauri193.html on line 375: On her first day working for Mr. Carlson, Ms. Grossberg said she discovered the office was decorated with large pictures of House Speaker Nancy Pelosi wearing a plunging swimsuit. She said she was once called into the top producer’s office to be asked whether Ms. Bartiromo was having a sexual relationship with the House Republican leader, Kevin McCarthy.
xxx/ellauri193.html on line 398: In a 1979–80 interview Gordimer identified herself as an atheist, but added: "I think I have a basically religious temperament, perhaps even a profoundly religious one."
xxx/ellauri193.html on line 406: The House Gun (1998) was Gordimer's second post-apartheid novel. It follows the story of a couple, Claudia and Harald Lingard, dealing with their son Duncan's murder of one of his housemates. The novel treats the rising crime rate in South Africa and the guns that virtually all households have, as well as the legacy of South African apartheid and the couple's concerns about their son's lawyer, who is black and pompous and has an irritating mannerism of saying eh-ahe or ah-heh, with a hat on the e.
xxx/ellauri193.html on line 420: In her speech one morning, Nadine suggested that the news media, especially the Western media, had their own agenda and seldom told the truth. It was obvious that most of the audience, many from developing nations where the media is controlled by the government, agreed with her.
xxx/ellauri193.html on line 451: Ilkeännäköistä porukkaa noi brittipoliisit. Anglosaxit on länsigermaaneja, visigootteja jotka myöhästyivät Rooman lootingista. Ei vaitiskaan, visigootit päätyi Epsanjaan. Meikäporukat oli ostrogootteja jöötinmaalta jotka päätyi Lombardiaan. Mutta samoja jerryjä anglit ja saaxit on joka tapauxessa kuin mannermaiset hunnit. Vaan jamihoususia.
xxx/ellauri193.html on line 475: Tästä aiheesta on todennäköisesti aikaisempi paasaus (montako erilaista paasausta voi olla?), eli montako erilaista apinan lättyä pystyy apinan silmä erottamaan? Kz. Famous Celebrities and Their Identical Twins From The Past täältä tai täältä for random apes paired up by looks.
xxx/ellauri193.html on line 543: perinteisimmiksi. Joustaviksi
xxx/ellauri193.html on line 561: Nadinen pelimarkat on selkeästi harsun Haraldin puolella eikä ateisti Claudian. Without her doctoring she had no support. Varmaan Nadinea vitutti akateemiset virkanaiset kun se oli ize koulupudokas. Claudia ja Harald on kumpikin pirun tyhmiä. A pair of self-righteous prigs. Right wing nuts who have never been in the home of a coon.
xxx/ellauri193.html on line 563: Curiouser and curiouser. Dunkinin donizi onkin se sen nirhaama Carl Jespersen. Se onkin 2 aukon miehiä! Claudia ja Haraldia takuulla yököttää. Mä en kyllä yhtään ihmettele että Dunkinista tuli sellainen, Claudialla on selvästi perheessä housut jalassa (paizi tietysti 19-vuotiaana Haraldin siittäessä Dunkinin).
xxx/ellauri193.html on line 596: But it’s not just the imaginary humiliations. There’s just something off-putting about deciding that two bodies of work are of exactly equal merit. I’m all for the notion that literature is such a varied seascape that it’s impossible to get your bearings, let alone arrange things in order; and I’m comfortable with the idea that, of course, some writers are better than others. But once the scorekeeping gets specific, it just feels wrong. What’s better, Guernica or Citizen Kane? The Velvet Underground and Nico or really good Mexican food? The Great Gatsby or your best friend in high school? These are ridiculous questions, and the fairest answer—ladies and gentlemen, it’s a tie!—somehow muddies all the contestants, even the enchiladas.
xxx/ellauri193.html on line 598: The Swedes feel differently, though. The presentation speech lays out a “cut-out silhouette of two remarkable literary profiles,” drawing parallels between two writers whose work is not very similar, but whose lives curiously are. Both Eyvind Johnson and Harry Martinson come from hardscrabble backgrounds and emerged as unlikely, startling literary figures. “They are representative,” the speech tells us, “of the many proletarian writers or working-class poets who, on a wide front, broke into our literature, not to ravage and plunder, but to enrich it with their fortunes. Their arrival meant an influx of experience and creative energy, the value of which can hardly be exaggerated.”
xxx/ellauri193.html on line 600: Well, first of all, everything can be exaggerated, so calm down a little, Karl Ragnar Gierow. But also there’s a tone here that doesn’t sit well with me. Certainly the literary world has a tendency to calcify—the people who have enough time to write books tend to be from the upper classes, so literature’s concerns and perspectives invariably get narrow without new blood. But those sidebar reassurances that working-class poets aren’t here to ravage and plunder seem nervous and uptight, and not really reassuring to boot. It seems to me that we want a little ravagement and plunder in our literary traditions. Why else would we welcome a stirring new voice, if it didn’t stir us up a little? And if it doesn’t stir us up, is it really a new voice, even if it comes from a place most of us haven’t visited? “To determine an author and his work against the background of his social origin and political environment is, at present, good form,” the speech continues, and that’s OK as far as it goes. But if you’re going to decide that two authors are tied for literary merit, surely we can find some criterion besides their socioeconomic origin stories.
xxx/ellauri193.html on line 602: Therefore, as I read these two books, I decided to be much more exacting in my evaluation process than my usual experiential woolgathering, and I tallied up a few figures, in categories that seem equally obvious and problematic as the authors’ humble beginnings.
xxx/ellauri193.html on line 606: Eyvind Johnson’s The Days of His Grace is a historical novel, chronicling the lives of an extended family at the time of Charlemagne’s tumultuous reign. A sweeping saga always runs the risk of being too sweeping, but the novel’s only three hundred-something pages. Out of a possible ten points for literary genre, I give the not-overlong historical novel a seven.
xxx/ellauri193.html on line 691: Tihutöiden tivoli: Lapset esittävät kummajaisia Tivoli Tiritombassa.( The Carnivorous Carnival, suom. Marja Helanen-Ahtola 2005)
xxx/ellauri193.html on line 738: “A sector of the community was talking about the killing of farmers. It had always been the view and the feeling of individuals in society that South Africa needed to bring back the death penalty. She said, previously when the death penalty was used, many people were killed, even innocent people were killed. Motshekga reminded the committee that on April 18, 2002, the late President Nelson Mandela launched the Moral Regeneration Movement. "He had realised that the legacy of the past has led our people to behave in a beastly way, like savages."
xxx/ellauri193.html on line 747: Alarmingly, only 90 countries retain the death penalty in their legislation. As a result of the continued use of capital punishment in several countries, it is estimated that just 690 people were executed in 2018. It´s just a drop in the ocean. In terms of alternatives proposed, the report said other common non-custodial sanctions include flogging by a probation officer, electrocution, house arrest, verbal sanctions, economic sanctions and monetary penalties, confiscation of property, restitution to a victim, participation in rehabilitation programmes and community service orders. None of this really works.
xxx/ellauri193.html on line 764: 467 convicted murderers in 18 prisons (urban and rural) in all 9 provinces of our country, located by the South African Department of Correctional Services (DCS), completed a questionnaire, approved by this department. 392 men and 75 women were interviewed before completing their questionnaires. The latter consisted of questions regarding general information such as age, race group, gender, and length of sentence. The first question focussed on: (1.a.1) What was your motive for committing murder (jealousy, spite, anger, thoughtlessness, money, or anything else - that had to be indicated)? (1.a.2) Were you exposed to violence shortly before committing murder (electronic media, or any other type of violence – that had to be indicated)? (1.b) Which of the following contributing factors played a role in the commitment of the murder (drugs, alcohol, or both)? (1.c) Was the murder premeditated or committed impulsively? The second question focussed on: (2.a) Do you think capital punishment would be a deterrent to committing serious crimes? (2.b) And in your specific case: Do you think capital punishment would have been a deterrent to committing murder? Question three (3) asked: Was the victim known to you? By name, sight, or not at all? Question four was interested in: (4.a) Are you currently involved in a rehabilitation program. And (4.b): If you are currently involved in a rehabilitation program, do you think this program is helpful, and if yes, in which ways? The last question (5) focussed on: Will you murder again? In gaol or after you have been released?
xxx/ellauri193.html on line 771: Among the motives put forward for the murders committed, 5.9% of persons indicated jealousy; 4% spite; 41.7% anger; 13.4% thoughtlessness and 16.4% money. 18.6% did so for reasons other than those mentioned.
xxx/ellauri193.html on line 773: 17.9% indicated that they had been exposed to violence in the media shortly before the murder; 2.8% were exposed to serious assault; 4.3% to gang violence; 7.9% to (other) violence within the community; 2.8% to domestic violence, and 12.8% to other forms of violence. 47.2% were not exposed to any violence before the murder
xxx/ellauri193.html on line 777: 19.1% of men planned the murder in advance, while 80.9% committed it impulsively. Four men indicated that they would commit murder again, depending on the circumstances. Among the reasons why the rest will not commit murder again are: I have discovered how high the value of life is and that every human being has the right to life and human dignity; murder is an inhuman act; it’s bad in prison; I want to be free; it was a huge mistake; crime does not pay; it’s no solution to problems; it causes tremendous emotional pain for everyone involved; I do not want to disappoint my family again; I am not in my inner nature a murderer; children must grow up with the presence and guidance of a father; restorative justice helped me find myself as well as with reconciliation with my family and the victim; God changed my life; it is a guilt that you carry with you for the rest of your life; I will talk about my problems in the future; I learned to respect the law; one throws away ones future.
xxx/ellauri193.html on line 784: 3.5% of women cited jealousy as the motive for their murder; 2.3% spite; 43% anger; 12.8% thoughtlessness; 17.4% money and 20.9% other motives.
xxx/ellauri193.html on line 786: 12.7% experienced violence in the media shortly before they committed the murder; 7.6% were exposed to serious assault; 1.3% to violence in the community; no one experienced gang-related violence; 16.5% domestic violence; 5.1% experienced other forms of violence and 55.7% did not experience any form of violence before they committed the murder.
xxx/ellauri193.html on line 804: The wo/man’s spiral (sorry, spinal) cord will rupture at the point where it enters the skull, electrochemical discharges will send his/her limbs flailing in a grotesque dance, eyes and tongues will start from the facial apertures under the assault of the rope and his/her bowels and bladder may simultaneously void themselves to soil the legs and drip onto the floor.
xxx/ellauri193.html on line 808: At present, seven years after the abovementioned research has been completed, there are still serious pleas in South Africa that the death penalty must be reinstated, because the cases of so many brutal and senseless murders leave many people speechless.
xxx/ellauri193.html on line 812: The death penalty is often used within skewed justice systems. The weight of the death penalty is disproportionally carried by those with less advantaged socio-economic backgrounds or belonging to a racial, ethnic or religious minority.
xxx/ellauri193.html on line 814: Van der Westhuizen continues to say that murders in South Africa are not racially motivated, as some (many?) people believe. Farm and house murders are sometimes horribly cruel but according to him he has never encountered a clear racial motive in court. For him, murderers kill mostly out of greed, jealousy, passion, and during gang wars. Also because of poverty and the despondency and drunkenness that accompany it, but not because of racial hatred. The whiteys just happen to have more of the wherewithal. From 1990 to 2017 there were 1938 murders on farms (of which 137 were farm workers). Of the victims, 88% were white and 12% black.
xxx/ellauri193.html on line 828: Nationally, the overall rate of serious reversible error in capital cases is 68% - nearly seven out of every ten cases … The most common errors, prompting the most reversals at the state post-convictions stage, are (a) egregiously incompetent defence lawyers, mostly court appointed, who did not even look for – and demonstrably missed – important evidence that the defendant was innocent or did not deserve to die. 82% of those convictions overturned at the state level were found to deserve less than death when errors were corrected on re-trial; 7% were found innocent of the capital crime. Only 11% of those capital convictions reversed on state review were still found to deserve death on retrial … These high error rates exist all over the nation. 24 states with the death penalty have overall error rates of 52% or higher. 22 of the states have overall error rates of 60% or higher. 15 states have error rates of 70% or higher. To err is human. Better err on the safe side.
xxx/ellauri193.html on line 842: Nadine tykkää muotoilla klisheisiä aforismeja joista saa kivoja huoneentauluja. kuten Nous sommes tous des créatures mêlées d'amour et de mal. Murder is killing wrongfully and maliciously. That is, not rightfully and benevolently, which is what the court would do.
xxx/ellauri195.html on line 169: Canute, also known as Cnut, was a Danish king of England from 1016 to 1035. He is chiefly famous for a legend about his failure to stop the waves coming up the beach, despite his kingly order.
xxx/ellauri195.html on line 189:

But seriously.

xxx/ellauri195.html on line 210: Henry Drummond FRSE FGS was a Scottish evangelist, biologist, writer and lecturer. Many of his writings were too nicely adapted to the needs of his own day to justify the expectation that they would long survive it, but few men exercised more religious influence in their own generation, especially on young men 😁. His sermon "The Greatest Thing in the World" remains popular in Christian circles.
xxx/ellauri195.html on line 214: you. Once only you can live it. What is the noblest object of desire, the supreme gift to covet? We have been accustomed to be told that the greatest thing in the religious world is Faith. That great word has been the key-note for centuries of the popular religion; and we have easily learned to look upon it as the greatest thing in the world. Well, we are wrong. It is love! all you need is love; love, love, love is all you need. Näitä merkkejä on alkanut taas näkyä viestimissä Ukraina-miekkareissa. Niitä vilahteli myös Gently-sarjassa brittein ydinasevastustajien miekkarissa 1967. Ne näyttää erehdyttävästi ylösalaisilta pilluilta. Kristina täti ärähti kun huomautin sille siitä.
xxx/ellauri195.html on line 356: Uli ei ole vain antiradikaalin kalvinisti tobleronipapin römppäperseen talonpojan renki. Uli oli ennen kaikkea sirkeä langanlaiha punapää Ulrike Schwall, mutta myös albiinon näköinen lingvisti Ulrich Heid. Uli rengistä kertovasta tökeröstä propagandatekeleestä tuli mieleen ensin Rousseaun Julie, sitten Jeff Bezosin Amazon, tuo lopun ajan palkkaorjien julma isäntä. Kumpikin koittaa riistää rengeiltä ja piioilta paizi voimat myös vapaa-ajan ja ajatuxen vapauden. Sähköautotehtailija Elon Musk koittaa samaa ostamalla Twitter-propaganda-aseen.
xxx/ellauri199.html on line 67: Neptunus tunnetaan Roomalaisen Meren jumalan nimenä. Roomalaisessa uskonnossa ja mytologiassa Neptunusta, jota kutsuttiin myös Neptunukseksi, pidettiin alun perin makean veden jumalana suolaisen meriveden sijaan. Hän olisi saattanut nousta taivaanjumalaksi heittämällä salamoita sen sijaan, että olisi heittänyt tridenttiään. Mutta Juppiter ehätti ensixi. Tai häntä on saatettu aluksi pitää hedelmällisyysjumalana, joka lähettää maasta veden lähteitä.
xxx/ellauri199.html on line 94: salacious (adj.) 1660s, "lustful, lecherous," from Latin salax (genitive salacis) "lustful," probably originally "fond of leaping," as in a male animal leaping on a female in sexual advances, from salire "to leap" (see salient (adj.)). It is attested earlier in the later-rare sense of "tending to provoke lust".
xxx/ellauri199.html on line 96: Salacia was the personification of the calm and sunlit aspect of the sea. Derived from Latin sāl, meaning "salt", the name Salācia denotes the wide, open sea, but is sometimes literally translated to mean sensational (as in salacious).
xxx/ellauri199.html on line 159: From celestial cadaverous melody, bleeding branches of greenwood devastation haunt us in this very movement. Extraterrestrial Red Remoras of cathedral walks of darkness demand a rebellion against the planet. etc.etc. for pages on end.
xxx/ellauri199.html on line 173: Acrostic • Africa • Alone • America • Angel • Anger • Animal • Anniversary • April • August • Autumn • Baby • Ballad • Beach • Beautiful • Beauty • Believe • Bipolar • Birth • Brother • Butterfly • Candy • Car • Cat • Change • Chicago • Child • Childhood • Christian • Children • Chocolate • Christmas • Cinderella • City • Concrete • Couplet • Courage • Crazy • Culture • Dance • Dark • Dark humor • Daughter • Death • Depression • Despair • Destiny • Discrimination • Dog • Dream • Education • Elegy • Epic • Evil • Fairy • Faith • Family • Farewell • Fate • Father • Fear • Fire • Fish • Fishing • Flower • Fog • Food • Football • Freedom • Friend • Frog • Fun • Funeral • Funny • Future • Girl • LGBTQ • God • Golf • Graduate • Graduation • Greed • Green • Grief • Guitar • Haiku • Hair • Happiness • Happy • Hate • Heart • Heaven • Hero • History • Holocaust • Home • Homework • Honesty • Hope • Horse • House • Howl • Humor • Hunting • Husband • Identity • Innocence • Inspiration • Irony • Isolation • January • Journey • Joy • July • June • Justice • Kiss • Laughter • Life • Light • Limerick • London • Lonely • Loss • Lost • Love • Lust • Lyric • Magic • Marriage • Memory • Mentor • Metaphor • Mirror • Mom • Money • Moon • Mother • Murder • Music • Narrative • Nature • Night • Ocean • October • Ode • Pain • Paris • Passion • Peace • People • Pink • Poem • Poetry • Poverty • Power • Prejudice • Pride • Purple • Lgbtq • Racism • Rain • Rainbow • Rape • Raven • Red • Remember • Respect • Retirement • River • Romance • Romantic • Rose • Running • Sad • School • Sea • September • Shopping • Sick • Silence • Silver • Simile • Sister • Sky • Sleep • Smart • Smile • Snake • Snow • Soccer • Soldier • Solitude • Sometimes • Son • Song • Sonnet • Sorrow • Sorry • Spring • Star • Strength • Success • Suicide • Summer • Sun • Sunset • Sunshine • Swimming • Sympathy • Teacher • Television • Thanks • Tiger • Time • Today • Together • Travel • Tree • Trust • Truth • Valentine • War • Warning • Water • Weather • Wedding • Wind • Winter • Woman • Women • Work • World
xxx/ellauri199.html on line 193: Hiski!

Charles Pierre Baudelaire naît le 9 avril 18215 au 13 rue Hautefeuille6 à Paris : ses parrain et marraine sont les parents « adoptifs » de sa mère, Pierre Perignon et Louise Coudougnan7. Celle-ci, Caroline Dufaÿs, a vingt-sept ans. Son père, Joseph-François Baudelaire, né en 1759 à La Neuville-au-Pont8, en Champagne, est alors sexagénaire. Quand il meurt en 1827, Charles n´a que cinq ans. Cet homme lettré, épris des idéaux des Lumières et amateur de peinture, peintre lui-même, laisse à Charles un héritage dont il n´aura jamais le total usufruit. Il avait épousé en premières noces, le 7 mai 1797, Jeanne Justine Rosalie Janin, avec laquelle il avait eu un fils, Claude Alphonse Baudelaire, demi-frère de Charles.
ellauri145.html on line 221: Renvoyé du lycée Louis-le-Grand en avril 1839 pour ce qui a passé pour une vétille, mais que son condisciple au lycée, Charles Cousin (1822-1894) a expliqué comme un épisode d´amitié particulière, Baudelaire mène une vie en opposition aux valeurs bourgeoises incarnées par sa famille. Il passe son baccalauréat au lycée Saint-Louis en fin d´année et est reçu in extremis. Jugeant la vie de l´adolescent « scandaleuse » et désirant l´assagir, son beau-père le fait embarquer pour Calcutta. Le Paquebot des Mers du Sud quitte Bordeaux le 9 ou 10 juin 1841. Mais en septembre, un naufrage abrège le périple aux îles Mascareignes (Maurice et La Réunion). On ignore si Baudelaire poursuit son voyage jusqu´aux Indes, de même que la façon dont il est rapatrié.
ellauri145.html on line 233: Dandy endetté, Baudelaire est placé sous tutelle judiciaire et mène dès 1842 une vie dissolue. Il commence alors à composer plusieurs poèmes des Fleurs du mal. Critique d´art et journaliste, il défend Delacroix comme représentant du romantisme en peinture, mais aussi Balzac lorsque l´auteur de La Comédie humaine est attaqué et caricaturé pour sa passion des chiffres ou sa perversité présumée. En 1843, il découvre les « paradis artificiels » dans le grenier de l´appartement familial de son ami Louis Ménard, où il goûte à la confiture verte. Même s´il contracte une colique à cette occasion, cette expérience semble décupler sa créativité (il dessine son autoportrait en pied, très démesuré) et renouvellera cette expérience occasionnellement sous contrôle médical, en participant aux réunions du « club des Haschischins ». En revanche, son usage de l´opium est plus long : il fait d´abord, dès 1847, un usage thérapeutique du laudanum17, prescrit pour combattre des maux de tête et des douleurs intestinales consécutives à une syphilis, probablement contractée vers 1840 durant sa relation avec la prostituée Sarah la Louchette. Comme De Quincey avant lui, l´accoutumance lui dicte d´augmenter progressivement les doses. Croyant ainsi y trouver un adjuvant créatif, il en décrira les enchantements et les tortures.
ellauri145.html on line 287: La section initiale des Fleurs du mal s'appelle, comme dit précédemment, Spleen et Idéal. Elle inclut quatre poèmes célèbres, regroupés sous le titre Spleen, qui expriment une tristesse morbide, mais non moins volontaire dans son auto-flagellation liée à:
ellauri145.html on line 334: Hument le vieux parfum d’un flacon débouché. Joista nousee väljähtyneen pullon hajua.
ellauri145.html on line 337: Quand sous les lourds flocons des neigeuses années Kun lumisten vuosien raskaiden hiutaleiden alla
ellauri145.html on line 365: Et dans ces bains de sang qui des Romains nous viennent, Ei edes verikylvyt jotka hullut roomalaiset kexivät,
ellauri145.html on line 375: II nous verse un jour noir plus triste que les nuits; Se kaataa meille öitä mustemman pitkän päivän;
ellauri145.html on line 402: Carroll often denied knowing the meaning behind the poem; however, in an 1896 reply to one letter, he agreed with one interpretation of the poem as an allegory for the search for happiness. Scholars have found various other meanings in the poem, among them existential angst, an allergy for tuberculosis, and a mockery of the Tichborne case.
ellauri145.html on line 419: Je m´élancerai vers vous, ô silences! Mä singahdan sua kohti hiljaisuus!
ellauri145.html on line 424: Vers tant de pays ignorés de tous, Kohti niin monia muiden hylkäämiä maita,
ellauri145.html on line 436: Charles Cros Émile-Hortensius-Charles Cros (October 1, 1842 – August 9, 1888) was a French poet and inventor. He was born in Fabrezan, Aude, France, 35 km to the East of Carcassonne. Cros was a well-regarded poet and humorous writer. He developed various improved methods of photography including an early color photo process. He also invented improvements in telegraph technology. In the early 1870s Cros had published with Mallarmé, Villiers and Verlaine in the short-lived weekly Renaissance littéraire et artistique, edited by Emile Blémont. His poem The Kippered Herring inspired Ernest Coquelin to create what he called monologues, short theatrical pieces whose format was copied by numerous imitators. The piece, translated as The Salt Herring, was translated and illustrated by Edward Gorey. He spent years petitioning the French government to build a giant mirror that could be used to communicate with the Martians and Venusians by burning giant lines on the deserts of those planets. He was never convinced that the Martians were not a proven fact, nor that the mirror he wanted was technically impossible to build. Tästä hepusta tulee mieleen Spede Pasanen ja sen hiihtolinko.
ellauri145.html on line 474: Alors il monte à l’échelle ? haute, haute, haute, Se nousee tikkaille ? korkeille 3x
ellauri145.html on line 512: Friedrich Nietzsche, Karl Marx and Charles Darwin are the great triumvirate of 19th-century thinkers whose ideas still have huge impact today. Nietzsche was philosophy’s supreme iconoclast; his sayings include “God is dead” and “There are no facts, only interpretations”. Highly relevant, yet his association with concepts such as the Übermensch, master morality, slave morality and, possibly most dangerous, the will to power, have also contributed to him being widely misinterpreted. There are three myths in particular that need dynamiting: that his politics were on the far right, he was a misogynist and he lacked a sense of humour. Of a sort.
ellauri145.html on line 515: I had no idea Nietzsche could be funny until I read his letters. “The gentlest, most reasonable man may, if he wears a large moustache, sit as it were in its shade and feel safe,” he wrote, self-mockingly. “As the accessory of a large moustache he will give the impression of being military, irascible and sometimes violent – and will be treated accordingly.” More fun wisecracks:
ellauri145.html on line 539: What rebellious teenager could resist this kind of thing? You’ve got your long hair, your leather jacket, your Slayer albums and your combat boots. You’ve got a guitar you can almost play. What completes that ensemble better than a copy of “The Antichrist,” placed conspicuously on your book stand? It’ll scare your parents if they’re religious, it’ll freak out your friends, and maybe you can find a sentence that sounds profound and memorize it so you can win some points for being deep. Get an inch or two deeper between her legs.
ellauri145.html on line 551: Although there is certainly a bias toward “masculinity” in Nietzsche’s works, this does not necessarily mean what it is presumed to mean. “Masculinity” is not, for instance a code word for “male”. It does not apply as a broad category to those who have a certain set of genitals. In fact what the term means is having the sort of virtues that one might have typically related to the masculine virtues that were considered admirable at various times in the past. These include courage, transcendence of petty emotional concerns, fearlessness in the face of death, and so on. Intellectual courage was a particular attribute that Nietzsche was trying to encourage in his readers though his appeal to the term, “masculinity”.
ellauri145.html on line 553: In other words: that guy was an overbearing ass, a misanthrope at best and a narcissist of the worst kind. I guess he appeals to men about as much as Hemmingway. That would be very, very little. In The Gay Science, he notes how monstrous it is that young women are brought up told that sex is shameful and sinful. Koska se oli säälittävä mursuwiixinen luuseri joka ei päässyt viivalle, vaivoin ulettui vetämään wiixeen edes izeään. Lou Salomekin bylsi mieluummin Rane Rilkeä. Ei wiixet kutittaneet niin ilkeästi.
ellauri145.html on line 589: Aatulla ei ollut aikaa lukea Retun kirjoja. Heidegger oli Aatun kirjoissa pelkkä pelle.
Vielä 1 kysymys: Oliskohan Retukin tahtonut vetäistä wiixeen tätä pikkuhousuista mutta isoperseistä razastajatarta? Minä ainakin.
ellauri145.html on line 632: 7 Le Figaro (1826–) nousi 1800-luvun jälkipuoliskolla Ranskan suurimmaksi sanomalehdeksi. Nietzsche ei avustanut, luki kylläkin.
ellauri145.html on line 634: 8 Kansainväliseen kuuluisuuteen nousseita rikollisia. Kutsumanimellä tunnettu ”Prado” teloitettiin 5. marraskuuta 1888 Pariisissa murhasta tuomittuna, kirjaileva oikeustieteen opiskelija Henri Chambige taas sai marraskuussa 1888 seitsemän vuoden vankeustuomion Algeriassa tekemästään murhasta. Suezin kanavan 1869 rakennuttanut ranskalaisdiplomaatti Ferdinand de Lesseps (1805–1894) joutui, kuten poikansa Charles (1840–1923), oikeuteen 1882 aloitetun ja surkeasti sujuneen Panaman kanavan urakkansa päätteeksi. Tapauksista raportoivat Figaron lisäksi Nietzschen lukemat piemontelaiset lehdet.
ellauri145.html on line 648: 14 Ilmeisesti kastilialaisten Federico Chuecan (1848–1908) ja Joaquín Valverden (1846–1910) säveltämä ja Felipe Pérez y Gonzálezin (1854–1910) libretoima koominen fantasiakappale La Gran vía (1886), jonka Nietzsche oli nähnyt joulukuussa kahdesti. Operetilla ei ole yhteyttä Moskovaan tai Roomaan, mutta sen tapa tehdä numero madridilaisesta kadusta korostaa suurkaupunkiarjen nousua ”suuren maailman” puheenaiheeksi.
ellauri145.html on line 678: Les Chants de Mal Odor. Ce sont un ouvrage poétique en prose de 1869, composé de six parties nommées « chants ». Il s´agit de la première des trois œuvres de l´auteur Isidore Ducasse plus connu sous le pseudonyme de comte de Lautréamont. Le livre ne raconte pas une histoire unique et cohérente, mais est constitué d´une suite d´épisodes dont le seul fil conducteur est la présence de Maldoror, un personnage mystérieux et maléfique. The misanthropic, misotheistic character Maldoror is a figure of evil who has renounced conventional morality. Tulee tosta mieleen että Figura-liivejä mainostettiin ennen lehdissä.
ellauri145.html on line 699: Là-bas did strike a serious blow to the public’s conception of Naturalism. The novel, which opens with a two-page invective against Naturalism, was serialized in L’Echo de Paris, beginning on February 16, 1891. Huysmans’s protagonist, Durtal, feebly defends himself against his friend, Des Hermies, who maligns Naturalism as “du cloportisme” (siiramaisuudesta) while accusing it of having sold out: “Il a vanté l’américanisme nouveau des moeurs, abouti à l’éloge de la force brutale, à l’apothéose du coffre-fort. Par un prodige d’humilité, il a révéré le goût nauséeux des foules, et, par cela même, il a répudié le style, rejeté toute pensée altière, tout élan vers le surnaturel et l’au-delà...” (XII, 1, 6-7).
ellauri145.html on line 707: Durtal admires the documentation of Naturalism, yet wants to open it to the supernatural, to an exploration of both body and spirit: it will be a kind of “naturalisme spiritualiste” that will follow Zola’s route, but in the air.6 This tension between realism and the supernatural lies at the heart of Là-bas, a novel in which Huysmans follows Durtal’s spiritual transformation as he researches medieval and modern Satanism. Là-bas was a scandalous best-seller. It inspired a great deal of public debate, especially since it was published in the same review and at the same time as Jules Huret’s first Enquête sur l’évolution littéraire, a series of sixty-four interviews conducted with major French authors from March 3 to July 5, 1891.7 This series, which asked its interviewees whether Naturalism was dead, was a phenomenal success read by all of Paris.8 Huret caused every non-Naturalist writer to agree that Zola’s brand of Naturalism was obsolete because it neglected humanity’s soul.
ellauri145.html on line 709: When Zola was interviewed for this series on March 31, one month after Là-bas had begun to appear, even he admitted that it was possible that Naturalism was drawing to a close: “C’est possible. Nous avons tenu un gros morceau du siècle, nous n’avons pas à nous plaindre; et nous représentons un moment assez splendide dans l’évolution des idées au dix-neuvième siècle pour ne pas craindre d’envisager l’avenir” (XII, 653).
ellauri145.html on line 711: Tää oli takuulla kaikki samaa Ranskan rökäletappion 1871 aiheuttamaa oikeistoaaltoa. Ihan sama ilmiö kuin Saxassa 20/30-luvulla. Kylä lähtee äkäsiä meemejä liikenteeseen kun joku kukkoileva maa saa pahan kerran turpaansa. Se että typerä Antti Nyöleen suomensi sen 2005 ei ole ylläri, se on osa tällä vuosituhannella alkanutta maailmanlaajuista talousliberaalia oikeistoaaltoa. Arvostelijalla oli kuitenkin jotain huomautettavaa:
ellauri145.html on line 715: Toinen pieni harmin aihe on se, että johdannossa ja selityksissä ei tuoda esille des Esseintesin historiallista esikuvaa, kreivi Robert de Montesquiou-Fenzensacia (1855-1921), joka on toiminut esikuvana myös Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teossarjan paroni du Charlusille. Eli n:nnen kerran: des Esseintes on se sama homo dändi Montesquiou, joka Charlusina Proustin kirjassa bylsi liiveissä jotain palvelijaa porttikongissa pyllyvakoon, Proustin tirkistellessä hikisenä muna kädessä.
ellauri145.html on line 725: His mother Marie-Angélique-Aspasie Puyo, 19 years old at the time of his birth, belonged to one of the most prominent families of the local bourgeoisie. His father was Antoine-Édouard Corbière, known for his best-selling novel Le Négrier. A cousin, Constant Puyo, was a well-known Pictorialist photographer.
ellauri145.html on line 745: Sitä voisi epäillä, että tää jo riittäisi herättämään hänen pelottavan läppänsä: "Minä puhun alleni." Subrealistista pälinää, eikö mitä? Kaikki sanojen kokoonpanon tarjoamat resurssit käytetään häikäilemättä sanaleikistä alkaen, Nouveaun, Rousselin, Duchampin ja Rigautin myöhemmin käyttämään, kaikkiin muihin tarkoituksiin kuin huvitteluun, pikemminkin päinvastoin: kun hänet kuskattiin kuolemaisillaan Dubois´n taloon, Corbière kirjoitti äidilleen: Olen Dubois´ssa, josta arkkuja tehdään. (Du bois = puusta, honaazä? LOL)
ellauri145.html on line 787: C´est bon à pousser une vache, Se sopii ajaessa lehmää,
ellauri145.html on line 797: – Hurrah ! c´est à nous la poussière ! - Hurraa! Purraan pölyä!
ellauri145.html on line 800: – Hurrah ! c´est à nous le hallier ! - Hurraa! Nyt tulee pensaseste!
ellauri145.html on line 802: – Hurrah ! c´est à nous la barrière ! - Hurraa! Tuossa kavaletti!
ellauri145.html on line 816: Souvent sous un méchant se cache un malheureux.
ellauri145.html on line 819: Riches, rappelez-vous les paroles divines ;
ellauri145.html on line 861: Vous proposer... le mariage, Tehdä ehdotuxia.. vaikka naima-,
ellauri145.html on line 877: Nous l´avons, Madame, en dormant, Me ollaan se nukkuessamme, Madame,
ellauri145.html on line 895: Qu´est-ce que vous nous chantez là ? Mitä sä oikein meille sepustat?
ellauri145.html on line 915: Qui vous fiche au cœur la peur... blanche, Joka saa pelon sydämmeen... valkoinen,
ellauri145.html on line 990: Quand elle adore sous les lampes Kun se palvoo lampettien alla
ellauri145.html on line 996: Car... une douzaine de pierres Sillä 12 rukoushelmen kuluttua
ellauri145.html on line 1003: L´épouse de Nathaniel. Natanaelin puoliso.
ellauri145.html on line 1014: C´est avec l´eau, sous la toiture, Veden äärellä, alla katoxen,
ellauri145.html on line 1017: Sur la cimaise elle est sous verre, Tauluseinällä, siinä lasin alla,
ellauri145.html on line 1024: Pour tous, dans la société ; Koko herrasväki on siitä varma;
ellauri145.html on line 1032: « Vends-les-nous, ces pierres du Temple », "Myy meille temppelistä kivet",
ellauri145.html on line 1050: Et si vous m´entendez, Madame, Ja jos kuulet mua Madame,
ellauri145.html on line 1083: À tout prix et avec tous les airs, même dans des voyages métaphysiques. - Mais plus alors.

ellauri145.html on line 1086: Ulsterin poka väittää että Rimbaud rienatessaankin pysyy izelleen uskonnollisena. Distancing himself in an at times sacrilegious or blasphemous way from conventional western attachment to the Bible and to the figure of Christ as saviour, Rimbaud nevertheless proceeds to create for himself a radically different spiritual alternative. No voihan se niinnii olla, musta tossa loppupäässä vois olla jotain homostelua. Noi 2 ekaa naista on varmaan sen kuolleet siskot Vitalie (17v) ja Victorine (4kk). Toi Bau on varmaan joku niiden keskinäinen sana. Isabellesta se ei rukoile, koska se on elossa. Ellei se sitten oo toi Lulu, mutta epäilen. Olisko to Madame *** sit tän rimpulan tiukka äitykkä? - Mut no hei! Ulsterin poka on tullut samaan johtopäätöxeen kuin mä että tässä runon lopussa on kuin onkin homostelua! Spunk tarkoittaa kuin tarkoittaakin runkkua! Se oli Rimbaudilla pahe ainainen, esim seuraavassa runossa on sama idea:
ellauri145.html on line 1088: Oraison du soir Iltarukous
ellauri145.html on line 1094: Aux dents, sous l’air gonflé d’impalpables voilures. hampaissa, keskellä kouriintuntumattomia pilviä
ellauri145.html on line 1115: Vitalie, née le 15 juin 1858 à Charleville, est la fille de Marie Catherine Vitalie Cuif et de Frédéric Rimbaud. Ce dernier quitte le domicile conjugal en 1860, laissant son épouse avec quatre enfants en bas âge. En effet, Frédéric a sept ans, Arthur six, Vitalie deux et Isabelle, huit mois.
ellauri145.html on line 1117: Vitalie grandit sous l´autorité d´une mère autoritaire et conservatrice qui lui inculque une éducation stricte basée sur la morale chrétienne. À la différence de ses deux frères Frédéric et Arthur, qui étaient passés par l´institut Rossat, structure privée mais laïque d´excellente réputation, elle est pensionnaire chez les religieuses du couvent des Sépulcrines, situé place du Sépulcre, actuellement place Jacques-Félix.
ellauri145.html on line 1140: Le nuit precedent sa demise, il a fait cette dernière plaisanterie : « Demain je serai mort ! Vous trouvez ça drôle, mais moi je ne ris pas. Demain, je serai mort !
ellauri145.html on line 1143: Il a inventé un caoutchuc artificiel et un café soluble lyophilisé dont il a déposé le brevet, le 7 mars 1881 sous le numéro no 141520, bien avant donc que Nestlé, grâce à son chimiste alimentaire Max Morgenthaler (de), ne le reprenne en 1935 et lance le Nescafé. Un holorime d´Alphonse suffira ici.
ellauri145.html on line 1164: Brisset became stationmaster at the railway station of Angers, and later of L´Aigle. After publishing another book on the French language, he undertook his major philosophical work, in which contended that humans were descended from frogs. Brisset supported his contention by comparing the French and frog languages (such as "logement" = dwelling, comes from "l'eau" = water). He was serious about his "morosophy", and authored a number of books and pamphlets put forth his indisputable substantiations, which he had printed and distributed at his own expense.
ellauri145.html on line 1235: Näinpä oudon unen tai sarjan niitä. Yhdessä osassa oltiin koko perheisesti Kanarian matkalla Lofoottien sijasta. Seuraavassa osassa oli pahoja moukkia keskustalaisia Kouvolassa tai Sysmässä, jotka yritti myydä meille kunnan saunatiloja lahjonnan ja äänenkalastuxen ehdoilla. Olis pitänyt kustantaa uudet housut keskustaäijälle. Sitten siinä oli oudot keskustaoikeiston aikuisten kesäjuhlat joissa Ympyräsuu ja/tai Jill räväytti tanssahtelemalla pöydällä ilman vaatteita. Sitten etelänmatka jatkui pimenevässä illassa keekoilevat kesäsysmäläiset mukana. Meillä piti olla juhlan jälkeen Airbnb huone jossain tornihotellissa vuokrattuna mutta olin hukannut sen avaimen. Seija rähisi. Siihen uni päättyi.
ellauri146.html on line 133: Du bist ja selbst, wie ein Gebet, Sa oot kuin rukous nukkuneen,
ellauri146.html on line 176: LE MAITRE D'ÉCOLE, assis à la fenêtre. Le Diable l'emporte. Le drôle nous arrive si tard dans la nuit pour nous aider à avaler le punch. C'est le maudit auteur, ou, comme on devrait proprement le nommer, le minuscule auteur, l'auteur de la pièce. Il est bête comme un sabot de vache, bave sur tous les écrivains et n'est bon lui-même à rien, a une jambe de travers, des yeux louches et une insipide face de singe. Fermez-lui la porte au nez, Monsieur le Baron, fermez-lui la porte.
ellauri146.html on line 182: LIDDY. Maître d'école, comme vous êtes amer à l'égard d'un homme qui vous a
ellauri146.html on line 400: One of the outstanding features of the Romantic era in France was the re-evaluation of the feminine. It was widely assumed that man's capacity for rational thought and scientific achievement needed to be tempered by woman's capacity for sentiment. Indeed, the beneficial influence of woman's love and compassion was considered a necessary precondition to moral development, both for the individual and for all mankind. Woman thus had redemptive qualities (cash value). Perhaps the purest expression of this constellation of ideas is to be found in the utopian religious sects of the period and in the Romantic epic. Alfred de Vigny's Eloa (1824) may be read in this context. Eloa is the first of a series of angel women appearing in the Romantic epic. She is followed by Rachel in Edgar Quinet's Ahasvérus (1833), Sémida in Alexandre Soumet's La Divine Epopée (1840), Marie in Alphonse Constant's La Mère de Dieu (1844) and Liberté in Victor Hugo's La Fin de Satan (fragments written in 1854 and 1859, published posthumously in 1886). The mission of these quasi-divine female figures is to help put an end to evil.
ellauri146.html on line 404: We tend not to focus on this view of Eloa as a myth of the redeeming feminine for several reasons. First, the central portion of the poem is devoted to Satan's seduction of Eloa, an activity which, for most of us, is anything but celestial. Perhaps this explains Stendhal's sarcastic description of Eloa in the Courrier anglais of 1 December 1824: "Tex-Willer-larme, devenue ange femelle, et séduite par le diable lui-même" (the ex-tear, turned into a female angel, and seduced by the devil himself). Flottes and Bonnefoy insist that the very fine psychological analysis of the seduction makes us see human protagonists in an angelic decor, which weakens any metaphysical meaning Vigny might attach to his poem. Germain, who had the benefit of Hunt's masterly work, The Epic in Ninteenth Century France (1941), states flatly that the drama of Eloa is not metaphysical but moral. Bénichou, however, does remark in Le Sacre de l'écrivain 1750-1830 (1973) that the creation of Eloa corresponds to the theological promotion of the feminine as an agent of redemption prominent in the religious sects of the Romantic period. I am sure Satan was greatly consoled by Eloa, if that's any consolation.
ellauri146.html on line 412: Vignyn esikoiskokoelma Poèmes ilmestyi 1822. Niihin aikoihin hän kirjoitti myös mestariteoksensa Moïse (suom. Mooses) ja Éloa, ja ne sekä Le déluge ilmestyivät ensin kokoelmassa Poèmes antiques et modernes (1826). Hän yritti vielä 1823 rintamalle Espanjaa vastaan mutta päätyi reserviin ja kirjoitti lohdukseen runon "Le cor" Rolandin kuolemasta ja Walter Scottin tyylisen historiallisen romaanin Cinq-Mars ou une conjuration sous Louis XIII (1826, Cinq-mars eli Eräs salaliitto Ludvig XIII:nen aikana, suom. K. Cronstedt 1879), joka sai suuren suosion. Hän erosi armeijasta kapteenin arvoisena 31-vuotiaana 1828 ja solmi samana vuonna avioliiton Lydia Bunburyn kanssa.
ellauri146.html on line 432: Un vent léger s’élève à l’horizon et ride Tuulenhenki nousee horisontista
ellauri146.html on line 433: Les flots de la poussière ainsi qu’un lac limpide. Ja pöläyttää pölyä kuin lammen pinnasta.
ellauri146.html on line 449: Ses pieds voluptueux qui sont croisés sous elle, Hiänen upeet sääret ovat alla ristissä,
ellauri146.html on line 459: Par la puissante main sous sa tête placée. Jätin pitäessä mämmikouraa hiuxilla.
ellauri146.html on line 489: Sous son bras, sous son cœur se livre celui-là, Sen käden alta, sydänalasta tuo livahtaa,
ellauri146.html on line 514: Éternel ! Dieu des forts ! vous savez que mon âme Iki-iäkäs! Miesten jumala! Sä tiedät et mun sieluparka
ellauri146.html on line 518: — Jugez-nous. — La voilà sur mes pieds endormie. Tuomitkaa tää erä. Tässä se on mun jaloissa.
ellauri146.html on line 562: Terre et ciel ! avez-vous tressailli d’allégresse Maa ja taivas! Oletteko nyt iloissanne
ellauri146.html on line 563: Lorsque vous avez vu la menteuse maîtresse Kun näätte luikuria laskevaa emäntää
ellauri146.html on line 568: Écrasa d’un seul coup, sous les débris mortels, Romauttaa ne kertaheitolla raunioxi
ellauri146.html on line 636: The Lionizing piece is obviously a quiz on N. P. Willis, and is also a parody on a story by Bulwer. Willis went abroad in 1831, and sent home to the New-York Mirror a series of newsletters, known when collected in book form as Pencillings by the Way. He got into a duel, happily bloodless, with the novelist Captain Marryat. More important to him was the friendship of Lady Blessington. That once world-renowned widow wrote books and edited annuals, to one of which even Tennyson contributed. Now she is remembered chiefly for her salons in London. Believing that some ladies, disapproving of her supposed liaison with Count D’Orsay, would not come to her parties, she invited gentlemen only. Through her Willis met most of the English literati.
ellauri146.html on line 638: Woodberry (Edgar Allan Poe, 1885, p. 85, and Life, I, 130) pointed out a leading source of part of Poe's story in Bulwer's “Too Handsome for Anything,” one of the “other pieces” in Bulwer's book, Conversations with an Ambitious Student in Ill Health, with Other Pieces (New York: J. & J. Harper, 1832), pp. 189ff. There is a good deal of humorous literature about noses.
ellauri146.html on line 644: Edgar Allan Poe vigorously denounced the Jeffersonian ideal of democracy. He had no sympathy with abstract political notions such as those which had produced liberal republican theory in America and elsewhere. Like Edmund Burke, Poe was highly suspicious of the “well-constructed Republic.”
ellauri146.html on line 648: But it is dangerous to attempt to separate any historical figure from his setting. No individual can ever be understood fully until the subtle influences of his formal education, his reading, his associates, and his time and country (with his heredity) are traced and synthesized. Too much has been said, perhaps, about Poe’s “detachment” from his environment and too little about his background—his heritage from Europe and the influences of his early life in Virginia. Elizabeth Arnold, Poe’s mother, was born in England in 1787 and was brought to this country when she was a girl of nine. “In speaking of my mother,” Poe wrote years later to Beverley Tucker of Virginia, “you have touched a string to which my heart fully responds.” Judging from his spirited defense of Elizabeth Poe, it appears that Poe never became unmindful of his immediate English origins on the maternal side.
ellauri146.html on line 654: Poe, unlike other great American writers of his time, spent a considerable portion of his childhood in Britain. In 1815, John Allan set out for England, accompanied by his wife, Frances Allan; his sister-in-law, “Aunt Nancy” Valentine; and his six-year-old foster son, Edgar Poe. For a time Edgar attended the small London school of Miss Dubourg (a name which subsequently was to appear in “The Murders in the Rue Morgue”) and later, for a period of three years from 1817 to 1820, was sent to a better school, the Manor House at Stoke Newington near London. Here Poe, in addition to being affected profoundly by the atmosphere of England, studied French, Latin, history and literature. The Manor House School, with its “Dr.” Bransby, Poe later was to transplant bodily to the semi-autobiographical tale “William Wilson” (1840).
ellauri146.html on line 683: All this, Poe added, is an “evil growing out of our republican institutions.” In “Some Words with a Mummy,” in “Mellonta Tauta” and in other tales, Poe vigorously denounced the Jeffersonian ideal of democracy. He had no sympathy with abstract political notions such as those which, after Locke, had produced liberal republican theory in America and elsewhere. Though lacking the scope and political understanding of Burke, Poe was, like Burke, highly suspicious of the “well-constructed Republic.”
ellauri146.html on line 690: Indeed, Poe seems much more the Southerner than the Yankee American, and it is not hard to guess which path he would have chosen had he lived into the 1860’s. One may be very sure that Edgar Poe, though born, almost by accident, in Boston, would have proved one of the Confederacy’s most eloquent and committed partisans. In reviewing the various factors which we may believe shaped Poe’s youthful mind, we would expect to find in Poe, and in re-examining his opinions we do find, a cosmopolitan rather than a parochial outlook. And yet, at the same time, we know Poe was serious when he proclaimed, “I am a Virginian!” We may be justified in looking upon the general influences of his formative years as contributing factors in the development of strong inclinations to Europe, Britain and the American South, rather than to the American Union.
ellauri146.html on line 696: Historia todistaa että jenkkipuolueiden kilpailussa ei oikeasti ole ollut kymysys mistään kullin orjuudesta tai vitun vapaudesta vaan valtasuhteista teollistuneen pohjoisen (liukkaiden rannikoiden) ja agraarisen etelän (ruostuneen keskilännen) välillä. Aluxi oli Jeffersonin rep-dem party joka vastusti federalisteja. Van Burenin demokraatit aloitti muka abolitionisteina, muzitten tuli riitaa Unionista, ja kenttäpuolet vaihtuivat. Sisällissodassa pohjoisvaltiot oli rebublikaanisia pyrkyreitä aaseja ja etelästä tuli konservatiivisia orjuutta peukuttavia "demokraattisia" efelantteja. Sitä mukaan kuin rebublikaanit rikastuivat laissez faire kapitalismilla niistä tuli nykyisiä konservatiiveja joita kannustaa keskilännen persulaskukkaat. Liukkaat talousliberaalit plus pahnanpohjimmaiset on nyt "vasemmistossa". Samaa paskaa ne on kaikki joka käänteessä. Hizi kyllä Marx oli niin oikeassa, aatteet on pelkkää pyllyverhoa, pintavaahtoa.
ellauri146.html on line 729: And I rose Ja mä nousin
ellauri146.html on line 814: Would Desdemona seriously incline:
ellauri146.html on line 815: But still the house-affairs would draw her thence:
ellauri146.html on line 878: Kirjan pääpaino on siinä, että Jumala on etätyössä mutta suunnittelee elävänsä uudelleen kansansa kanssa Jerusalemissa. Hän tulee pelastamaan heidät heidän vihollisiltaan ja puhdistamaan heidät pahasta. Luvut 7–8 käsittelevät sitä elämän laatua, jonka Jumala haluaisi antaa omalle kansalleen, ja nämä sanat sisältävät monia rohkaisevia lupauksia kansalle. Kirjan jakeet auttoivat evankeliumeiden kirjoittajia ymmärtämään Jeesuksen kärsimyksiä, kuolemaa ja ylösnousemusta. Siksi he lainasivat kirjaa kirjoittaessaan Jeesuksen viimeisistä päivistä.
ellauri147.html on line 77: Tuhat laulujen vuotta (‘A thousand years of song’, 1957) contained 225 poems by western poets. Meillä on toi Tyynnin 1000 laulujen vuotta, mää oon sen lukenutkin. Aika kehnojakin runoja on Aake sinne kelpuuttanut. Ei niitä sentään ole tuhatta. Hahaa, mulla on paasauxia jo yli 2000. Enemmän kuin jopa Immi Hellénillä. Pääsimpäs edelle vaikka konehella veisattiin, sano eukko kirkossa. Nojoo, toisto tyylikeinona, mulla on tää Erkki Tantun läppä jo monta kertaa jossakin.
ellauri147.html on line 81: Olikohan läski Bob Ingria kanssa sieltä kotoisin? Bob kirjoitti Linguistic Inquiryyn artikkelin Compensatory Lengthening as a Metrical Phenomenon v. 1980 kokouxeen The Empty Node Convention. Läppäläppä, ei sellaista kokousta koskaan ollutkaan. Kuhan huijasin. Penixet on pidenneet 1/4 viimeisen sukupolven aikana. Samassa ajassa on spermanlaatu katastrofaalisesti huonontunut. Compensatory lengthening?
ellauri147.html on line 94: As luck would have it, Martti Haavio’s wife Elsa Enäjärvi-Haavio died in 1951 following a serious illness. Ale Tyynni went through a difficult divorce from her first husband, and finally in 1960 both Tyynni and Haavio were in a position to remarry. He was 61 and she 47. No codons were necessary anymore, just vaseline.
ellauri147.html on line 145: I have found strength where one does not look for it: in simple, mild, and pleasant people, without the least desire to rule—and, conversely, the desire to rule has often appeared to me a sign of inward weakness: they fear their own slave soul and shroud it in a royal cloak (in the end, they still become the slaves of their followers, their fame, etc.) The powerful natures dominate, it is a necessity, they need not lift one finger. Even if, during their lifetime, they bury themselves in a garden house! Like my sister Elizabeth för instance! Now there is a Willenmensch if ever there was one! I hardly dare to sneak to the loo for a jerk from our Gartenhaus.
ellauri147.html on line 160: Gilles Deleuze also emphasized the connection between the will to power and eternal return. Both Jacques Derrida and Gilles Deleuze were careful to point out that the primary nature of will to power is unconscious.
ellauri147.html on line 177: Emily in Paris is an American-French comedy-drama streaming television series created by Barren Star, which premiered on Netflix on October 2, 2020. The series stars Lily "Mr." Collins as the eponymous Emily, an American who moves to Paris to provide an American point of view to Savior, a French marketing firm. There, she struggles to succeed in the workplace while searching for sex and experiencing a culture clash with her "boring" and small-minded Midwestern U.S. upbringing. It also stars Ashley Park, Philippine Leroy-Beaulieu, Lucas Bravo, the cast's one and only spooky sooty tarbaby coon Samuel Arnold, Camille Razat, and Bruno Gouery. Lystikästä että "boring" pitää laittaa scare quoteihin. 91% piti tästä ohjelmasta. 91% ei kazonut.
ellauri147.html on line 183: Luurissa chicagolaisen poikaystävän kaa etänä yhteisrunkkaava Emily Pariisissa rakastaa työtä ja menestymistä. Typerät ranskalaiset tekee työtä elääxeen, Emily just päinvastoin. Vaikka mitä vetoa eze myöhemmissä jaxoissa vielä päihittää kaikki noi nenäkkäät ranskixet ja istuu kohta kokouspöydän päässä jakamassa maireasti käskyjä kuin joku isä aurinkoinen. Ilkeät ranskixet on vahaa sen edessä. Jenkit jaxaa kantaa kaunaa kun ranskixet kieltäytyivät niiden aavikkomyrskystä. No anglosaxit alkaa taas erottautua omaxi tiimixeen, witness äskettäinen riita Australian ja Ranskan sota-asekaupoista. Näyttää siltä että ennustamani kaikkien sota vastaan kaikkia edistyy pallon kuumeteessa nopeammin kuin luulinkaan. Hienoa.
ellauri147.html on line 196: Mutta onko semiootikko snobi (niinkuin sanoo pikkucheefi) vaiko dandy? Riippuu käytetäänkö amerikkalaista määritelmää vaiko ranskalaista. Tomppa on aatelinen laskukas, kokki kolmonen on normandialainen maalaistollo nousukas. Selvä pyy,
ellauri147.html on line 197: Gabriel on snobi Carcassuxen väitöskirjan mielessä, ja Tomi dandy. No oman siviilisäätynsä säännöillä molemmat on oikeassa. Snobi on nousukas ja/tai hienostelija. Tomista kokki snobbailee kun ei ota tazkoja eikä kääri ize sätkiään, Gabista Tomi snobbailee kun on olevinaan jotain hienompaa kuin maalaiskokki. Gabi on moukka kiipijä joka luulee olevansa yhtä hyvä, Tomppa on nirppanokka hienostelija joka luulee olevansa parempi. Kumpikin taitaa olla väärässä.
ellauri147.html on line 234: Emily´s co-workers inform her that in France it can be a long, arduous process to fire an employee, unlike at home in the good old U of S. To realize his dream of opening his own restaurant, Gabriel decides to move Emily back to Normandy. The next day Emily is called by Mathieu about the situation and tells her that Pierre has requested to see her. Sylvie overhears this and goes with Emily to see Pierre. At the atelier, they see a dress from Pierre´s new collection.
ellauri147.html on line 236: Pierre orders Mathieu to find him a new venue. Mindy agrees to emcee and sing at a drag bar two nights a week, but when she tells her employers, they fire her so she moves in with Emily. In need of a venue to launch his fashion show, Pierre hijacks the outside of his former venue to show his new look dress collection which the audience loves and makes him the toad of Fashion Week. To celebrate, Emily hosts a dinner at Gabriel´s restaurant for Mathieu and Pierre. The 3 mousketeers take turns at Mr. Collins´s back door.
ellauri147.html on line 240: Many scenes are filmed in Paris, Texas, at Place de l´Estrapade in the 5th Arrondissement, including the site of Emily´s first apartment, the restaurant ("Les Deux Compères"), and the bakery ("La Boulangerie Moderne"). Some scenes are also filmed at Cité du Cinéma, a famous film studio complex in Denver. Famous Parisian sites to feature in the series as digitally prepared miniatures include: Le Grand Véfour, the Pont Alexandre III, Palais Garnier, L´Atelier des Lumières, Rue de l´Abreuvoir, Jardin du Luxembourg, Jardin Du Palais Royale, Café de Flore and the Panthéon. An episode was also filmed at the Château de Sonnay in the department of Indre-et-Loire. Additional photography took place in Chicago during November 2019.
ellauri147.html on line 242: Filming for the second season began on May 3, 2021 and concluded on July 19, 2021. Filming locations for the second season include Paris, Saint-Tropez, and various other locations in France. Filming of the second season in Paris causes problems with the neighborhood - the crew being judged brutal, threatening and too intrusive. In the last episode, the fed-up Frenchies kick the arrogant Americans into the Seine. At last, things are getting a little more exciting at last!
ellauri147.html on line 247: Daniel D´Addario of Variety described the series as "a Turkish delight that begs the question of what it really means to grow up against a truly inviting backdrop", and that Mr. Collins is "an inherently winsome performer who has never been quite as well and often abused as she is here". Kristen Baldwin of Entertainment Weekly gave the series a "B" and wrote, "If you need a five-hour brain vacation, Paris is a worthwhile destination." The New Zealand Herald considered the show "visually delectable" and that "Mr. Collins has a pixie-ish charm which makes her endearing", but also that the show is "as ephemeral as dental floss". However, Kristen Lopez of IndieWire wrote a review Metacritic graded as a 23 out of a 100, praising Mr. Collins for being a "Jewess, make no mistake" and that "Emily in Paris is only as watchable and frivolous as our first lady," but warning viewers "Emily in Paris is like scrolling through Instagram. It´s a great way to waste time looking at pretty pictures with no depth."
ellauri147.html on line 249: Nevertheless, not all critics were this kind to the Emily character. Emma Gray from HuffPost called Emily a bland character, stating "The show doesn´t even make an effort to quirk her up or give her a more relatable, girl-next-door roughness: she´s always immaculately coiffed and made-up, and garbed in effortfully eye-catching outfits. But there´s not much to the character, except for enormous amounts of self-confidence and the inexplicable ability to attract new friends and love interests on every street corner." Rebecca Nicholson of The Guardian gave the series one out of five stars: "if it is an attempt to fluff up the romcom for the streaming age, then it falls over on its six-inch heels." Rachel Handler opined "Darren Star has done it yet again: centered an entire show on a thin, gently delusional white woman whimsically exploring a major metropolitan area in wildly expensive couture purchased on a mid-level salary."
ellauri147.html on line 251: Sarah Moroz, of Vulture.com, opined "the most egregious oversight ... is Emily herself, who shows zero personal growth over a ten-episode arc. ... Emily’s vapidity is baffling to anyone who has moved from their native country."
ellauri147.html on line 255: Some critics appeared ambivalent, such as Jo Ellison writing for the Financial Times. On one hand she expresses admiration for the way Darren Star manages to depict "a version of womanhood in which promiscuity, bossiness and shopaholicism are depicted as qualities to be celebrated"; on the other "the major plot lines might have been written in the 1940s and the Frenchies are routinely cast as vain, preening and parochial." She concludes "Cliché-ridden and completely outdated: Darren Star´s ´Sex and the Cité´ will no doubt be monstrously successful."
ellauri147.html on line 257: Many French critics condemned the show for negatively stereotyping Parisians and the French. Charles Martin wrote in Première that the show unfairly stereotyped and depicted the French as "lazy individuals who never arrive at the office before the end of the morning are flirtatious and not really attached to the concept of loyalty, are sexist and backward, and, have a questionable relationship with showering".
ellauri147.html on line 268: For the week of October 5, 2020, Emily in Paris reached the top ten list of most watched streaming shows per Nielsen. On May 3, 2021, Netflix revealed that the series has been watched by 58 million of households in the month after its debut. The Series remained in UK top 10 list for 40 consecutive days after its release.
ellauri147.html on line 284: Andrea Bertorelli’s tumultuous relationship with Phil Collins began back when they were just 11 years old. Long before he became a rock star, Collins was a child actor, starring in Oliver!, the West End musical.
ellauri147.html on line 330: They were so serious about their relationship that they even decided to leave their partners. However, Lavinia backed off from the decision because Phil´s FAX wasn´t working, and för fear of not being able to fax her kids. Hence, this saved the marriage of both of them.
ellauri147.html on line 350: Although he was anxious about introducing Orianne to his daughter, all was well after Collins told six-year-old Lily that Orianne looked just like Princess Jasmine from Disney’s Aladdin. The couple tied the knot in 1999, but it also didn’t stand the test of time…
ellauri147.html on line 434: Lily’s maternal grandfather owned a famous clothing store in Los Angeles. He was a Canadian Jewish immigrant.
ellauri147.html on line 450: In 2013, she was ranked as the “Most Dangerous Celebrity to Search For Online” by McAfee as the search results led to risky websites (containing malware, adware, spyware, or other viruses).
ellauri147.html on line 452: She was originally cast for the movie Evil Dead in 2013. But, due to their religious conflicts, the role went onto Jane Levy, joka ei ole kristitty luopuri.
ellauri147.html on line 470: In February 2021, she sold her 5,000-square-foot house in Beverly Hills, California for $13.5 million. She originally purchased the property in 2016 for almost $1 million.
ellauri147.html on line 509: Isoisäni luki kabbalaa ja hikoili niin kovasti, että isoäidin piti antaa sille puhdas paita päivittäin. Näihin aikoihin naisen tehtävä oli synnyttää lapset, laittaa ruokaa, pestä paidat, hoitaa talous ja ansaita elatus - miehet tutkivat Tooraa. Vasta kun isoäitini ei enää jaxanut hankkia elantoa, isoisäni suostui pitkin hampain rabbixi. Mixhän jutkuäijät on niin haluttomia luopumaan uskostaan?
ellauri147.html on line 516: Hän oli luonut kaiken mutta oli näkymätön. Häntä oli kiitettävä ennen kuin söi pikkuleivän, Hänen takiaan oli käytettävä hapsullista rukousliinaa ja ohimokiharoita. Minä osoitin pilveä ja kysyin: "Onko tuo hän?" Isä raivostui: "Idiootti, se on pilvi. Se imee vettä ja ryöpyttää sadetta..."
ellauri147.html on line 542: Hieno runous saa mut kananlihalle, sanoi Kalle pohdittuaan norrjaxi, tykkäiskö sen äiti siitä alkupalana, jos se olisi pieni limainen etana.
ellauri147.html on line 664: Freud käyttää näitä kahta käsitystä ensisijaisesta narsismista ontogeneettisen alkutilan muunnelmina – lausumattomana ja osittain sisäkkäin toistensa kanssa – vierekkäin käsittelemättä nimenomaisesti niiden ristiriitoja. Ratkaisematon kaksijakoisuus tässä kysymyksessä näkyy esimerkiksi autismin, narsismin ja kohdesuhteen ajallisen suhteen kehityspsykologisessa hämmennyksessä – kumpi tuli ensin? Muna vaiko kana? Itse asiassa se on pyöreä rakenne, kuin intialaisten häntäänsä imuttava käärme, jossa toinen nousee toisesta. Ja se jatkaa narsismin kehitysmuotojen määrittämistä. Haluan vain käsitellä ristiriitaisia käsityksiä siitä, että Freud kehittyy ensisijaisen narsismin "perinnöksi" henkisessä rakenteessa, jonka tiedetään koostuvan itsetunnosta, toissijaisesta narsismista, ego-ihanteesta ja joistakin muista jäännöksistä,joihin tässä kiireessä ei ole aikaa kajota.
ellauri147.html on line 677: (Martin on primäärinarsismille hyvin hyvin vihainen.) Säuglingtutkimuxissa ei näy siitä mitään merkkiä. Ei imeväiset ole ameeboita vaikka imevätkin tissiä, niillä on vahva kazekontakti primääriobjektiin, joka ei ole siis vaan tissi, vaan äidin pärstävärkki. Ameebaläppä on tarmokkaasti torjuttava. Se on infektiöösi. Perinteiset kallonkutistajat puolustautuvat samalla keinolla kuin saarnaajat: ei se ole tässä tärkeää mikä on totta, vaan miltä tuntuu, ja mikä tehoaa. Analyytikkojen turinat tiettävästi toimivat, samantekevää ovatko ne jossain hämärässä mielessä "totta" vai ei. Potilaat tykkää niistä. Lasten ja äitien vuorovaikutuxen tutkiminen on un-psychoanalytisch, se kuuluu jonnekin sosiopsykologian reservaattiin. Näin siis 70-luvulla, jolloin Martin opiskeli Bambergissa. Tällänen kaxoisstandardi, Revue des Deux Mondes (jota luki Tolstoin Lekan sankari teoxessa Ylösnousemus) ei käy ollenkaan päinsä enää, Martin terottaa, eläköön siis Winnicot!
ellauri147.html on line 845: Mutta kuinka objektiivisesta subjektiivisesta, ulkosisuskosta, miten aineellisesta sielusta syntyy - nämä ovat ratkaisemattomia kysymyksiä, joita apinatieteet kysyvät itseltään. Over to you, Tolstoin Lexa! Tässä on nyt ylösnousemuxen paikka!
ellauri147.html on line 855: Hot or Not, currently rebranded as Chat & Date, is a rating site that allowed users to rate the attractiveness of photos submitted voluntarily by others. The site offered a matchmaking engine called 'Meet Me' and an extended profile feature called "Hotlists". The domain hotornot.com is currently owned by Hot Or Not Limited, and was previously owned by Avid Life Media. 'Hot or Not' was a significant influence on the people who went on to create the social media sites Facebook and YouTube.
ellauri147.html on line 860: faces to find out the current standard of good looks on the Internet. On the Hot or Not web site, people rate others' attractiveness on a scale of 1 to 10. An average score based on hundreds or even thousands of individual ratings takes only a few days to emerge. To make this hot or not palette of morphed images, photos from the site were sorted by rank and used SquirlzMorph to create multi-morph composites from them. Unlike projects like Face of Tomorrow, where the subjects are posed for the purpose, the portraits are blurry because the source images are of low resolution with differences in variables such as posture, hair styles and glasses, so that in this instance images could use only 36 control points for the morphs. A similar study was done with Miss Universe contestants, as shown in the averageness article, as well as one for age, as shown in the youthfulness article.
ellauri147.html on line 864: A possible evolutionary explanation for averageness is koinophilia, in which sexually-reproducing animals seek mates with primarily average features, because extreme and uncommon features are likely to indicate disadvantageous mutations.
ellauri147.html on line 874: Both neoteny and progenesis result in paedomorphism (or paedomorphosis), a type of heterochrony. It is the retention in adults of traits previously seen only in the young. Such retention is important in evolutionary biology, domestication and evolutionary developmental biology.
ellauri147.html on line 892: Ovela ämmyrkäinen löi muka jarrut päälle viime tingassa, hyvin tietäen että läpi menee kumminkin. Eikä siinä sen mielestä muuta vikaa ollutkaan kuin että liian kallis tarjous, pitäis tinkiä. Vitun viurusilmä.
ellauri150.html on line 68: SUURIN kohu nousi avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaojan kahdesti jaksossa lausumasta n-sanasta. Luonnontieteilijän koulutuxella Valtaoja yritti selittää, että neekeri-sanan merkitys riippuu kontekstista eikä neekeristä, ja antoi siitä kaksi esimerkkiä, toisen Peppi Pitkätossu -kirjasta ja toisen kansanedustajan puheista.
ellauri150.html on line 191: ”Esko Valtaoja sekä kiihkomielinen että minäkuvansa sokaisema Höpöhöpö.” Uuden Suomen ylösnousseen haavoja tökkimättömällä Tuomaalla on epäilemättä oma lehmä ojassa.
ellauri150.html on line 265: De proportions toutes menues, très bien habillée, séduisante, agacinante, elle avait des manières mignardes, précieuses, niaisottes ; elle jouait la fillette, se balançant deux heures dans son fauteuil à bascule, poussant des petits cris, des :
ellauri150.html on line 269: à table, battant des mains, quand il y avait un plat qu’elle aimait ; au salon, grillant des cigarettes, affectant, devant les hommes, une affection exubérante pour ses amies, se jetant à leur cou, leur caressant la main, leur chuchotant à l’oreille, disant des ingénuités, disant aussi des méchancetés, admirablement, d’une voix douce et frêle, qui savait même, à l’occasion, dire des choses très lestes, sans avoir l’air d’y toucher, qui savait encore mieux en faire dire, — l’air candide d’une petite fille bien sage, les yeux brillants, aux paupières lourdes, voluptueux et sournois, qui regardaient de côté, malignement, guettant tous les potins, happant toutes les polissonneries de la conversation, et tâchant de pêcher çà et là quelque cœur à la ligne.
ellauri150.html on line 271: Toutes ces singeries, ces parades de petit chien, cette ingénuité frelatée, ne plaisaient à Christophe en aucune façon. Il avait autre chose à faire qu’à se prêter aux manèges d’une petite fille rouée, ou même qu’à les considérer, d’un œil amusé. Il avait à gagner son pain, à sauver de la mort sa vie et ses pensées. Le seul intérêt pour lui de ces perruches de salon était de lui en fournir les moyens. En échange de leur argent, il leur donnait ses leçons, en conscience, le front plissé, l’esprit tendu vers la tâche, afin de ne se laisser distraire ni par l’ennui qu’elle lui causait, ni par les agaceries de ses élèves, quand elles étaient aussi coquettes que Colette Stevens. Il ne faisait guère plus d’attention à elle qu’à la petite cousine de Colette, une enfant de douze ans, silencieuse et timide, que les Stevens avaient prise chez eux, et à qui Christophe enseignait aussi le piano.
ellauri150.html on line 273: Mais Colette était trop fine pour ne pas sentir qu’avec Christophe toutes ses grâces étaient perdues, et trop souple pour ne pas s’adapter instantanément à ses façons d’être. Elle n’avait même pas besoin de s’appliquer pour cela. C’était un instinct de sa nature. Elle était femme. Elle était comme une onde sans forme. Toutes les âmes qu’elle rencontrait lui étaient comme des vases, dont, par curiosité, par besoin, sur-le-champ, elle épousait les formes. Pour être, il fallait toujours qu’elle fût un autre. Toute sa personnalité, c’était qu’elle ne le restait pas. Elle changeait de vases, souvent.
ellauri150.html on line 275: Christophe l’attirait, pour beaucoup de raisons, dont la première était qu’il n’était pas attiré par elle. Il l’attirait encore, parce qu’il était différent de tous les jeunes gens qu’elle connaissait : elle n’avait jamais essayé encore d’une potiche de cette forme et de ces aspérités. Il l’attirait enfin, parce qu’experte, de race, à évaluer du premier coup d’œil le prix exact des potiches et des gens, elle se rendait parfaitement compte qu’à défaut d’élégance, Christophe avait une solidité, qu’aucun de ses bibelots parisiens ne pouvait lui offrir.
ellauri150.html on line 291: — Vous n’écoutez pas !… Voulez-vous bien écouter !
ellauri150.html on line 295: — Ah ! vous n’êtes pas musicien, faisait-elle, avec dépit.
ellauri150.html on line 299: — Comment ! ce n’est pas de musique ?… Et de quoi, s’il vous plaît ?
ellauri150.html on line 301: — Vous le savez très bien ; et je ne vous le dirai pas, parce que ce ne serait pas convenable.
ellauri150.html on line 305: — Vous le voulez ?… Tant pis pour vous !… Eh bien, savez-vous ce que vous faites avec votre piano ?… Vous flirtez.
ellauri150.html on line 309: — Parfaitement. Vous lui dites : « Cher piano, cher piano, dis-moi des gentils mots, encore, caresse-moi, donne-moi un petit baiser ! »
ellauri150.html on line 311: — Mais voulez-vous vous taire ! dit Colette, moitié riante, moitié fâchée. Vous n’avez pas la moindre idée du respect.
ellauri150.html on line 315: — Vous êtes un impertinent… Et puis d’abord, quand cela serait, est-ce que ce n’est pas la vraie façon d’aimer la musique ?
ellauri150.html on line 317: — Oh ! je vous en prie, ne mêlons pas la musique à cela ! Ei sekoteta meloneja asiaan!
ellauri150.html on line 321: — Je ne vous l’ai pas fait dire.
ellauri150.html on line 323: — Est-ce que ce n’est pas vrai ?… Pourquoi haussez-vous les épaules ? Pourquoi faites-vous la grimace ?
ellauri150.html on line 329: — Cela me dégoûte d’entendre parler de la musique, comme d’un libertinage… Oh ! ce n’est pas votre faute. C’est la faute de votre monde. Toute cette fade société qui vous entoure regarde l’art comme une sorte de débauche permise… Allons, assez là-dessus ! Jouez-moi votre sonate.
ellauri150.html on line 333: — Je ne suis pas ici pour causer, je suis ici pour vous donner des leçons de piano… En avant, marche !
ellauri150.html on line 335: — Vous êtes poli ! disait Colette, vexée, — ravie, au fond, d’être ainsi rudoyée.
ellauri150.html on line 337: Elle jouait son morceau, s’appliquant de son mieux ; et, comme elle était habile, elle y réussissait très passablement, parfois même assez bien. Christophe, qui n’était pas dupe, riait en lui-même de l’adresse « de cette sacrée mâtine (sekarotuinen narttu), qui jouait, comme si elle sentait ce qu’elle jouait, quoiqu’elle n’en sentît rien ». Il ne laissait pas d’en éprouver pour elle une sympathie amusée. (Narsismimarkkeri!) Colette, de son côté, saisissait tous les prétextes pour reprendre la conversation, qui l’intéressait beaucoup plus que la leçon de piano. Christophe avait beau s’en défendre, prétextant qu’il ne pouvait dire ce qu’il pensait, sans risquer de la blesser : elle arrivait toujours à le lui faire dire ; et plus c’était blessant, moins elle en était blessée : c’était un amusement pour elle. Mais comme la fine mouche sentait que Christophe n’aimait rien tant que la sincérité, elle lui tenait tête hardiment, et discutait mordicus (izepäisesti). Ils se quittaient très bons amis.
ellauri150.html on line 343: Autour de Colette Steve grouillent d'écœurants petits snobs, riches pour la plupart, en tout cas oisifs et qui, tous, prétendent écrire. C'était une névre sous la Troisième République. C'était surtout une forme de paresse vaniteuse le travail intellectuel étant de tous le plus difficile contrôler et celui qui prête le plus au bluff. Ces gens parlent sans cesse de pensée, tout en ne ressemblant attacher d'importance qu'a l'agencement des mots, n'ont d'autre culte que le culte du moi, griment leur esprit, suivent deux ou trois modèles ou miment une idee. La force, la joie, la pitié, la solidarité, le socialisme, l'anarchisme, la foi, la liberté c'étaient des rôles pour eux. Ils avaient le talent de faire des plus chères pensées une affaire de littérature et ramener les plus heroiques elans de l'ame humaine au role d'articles du salon, de cravates a la mode.
ellauri150.html on line 367: Dreyfusin tapauksella oli huomattavat vaikutukset Ranskan sisäpolitiikkaan. Radikaalit nousivat ratkaisevaan asemaan vuonna 1899 perustetussa hallituksessa. Panama-skandaalissa ryvettynyt Georges Clemenceau palasi radikaali-sosialistien johtoon. Armeijan ja kirkon asemia Dreyfusin tapaus sen sijaan heikensi. Hallitus ryhtyi valvomaan armeijaa entistä tarkemmin, ja vuonna 1905 valtio ja kirkko erotettiin toisistaan.
ellauri150.html on line 430: Le vicomte intervient et provoque Cyrano, qui réplique par une brillante tirade à l’honneur de son propre nez. Tout en rimant, il sort son épée et bat en duel le vicomte, que ses amis évacuent blessé, tandis que l'assemblée acclame le vainqueur. Le calme revient. Cyrano est secrètement amoureux de sa cousine Roxane mais son physique disgracieux du fait de la taille de son nez l’empêche de se déclarer.
ellauri150.html on line 434: Cyrano de Bergerac oli todennäköisesti homo, vaikka Rostand ei sitä tiennyt, tai ei kertonut. Pitkäköhän nenä sillä oli jäykkänä? Le fait que le personnage historique, Savinien de Cyrano de Bergerac, aurait été homosexuel, et les rapports ambigus qu'entretiennent les trois personnages, permettent d'imaginer que le personnage de Cyrano éprouve des sentiments amoureux pour Christian. Jérôme Savary évoque cette éventualité parmi d'autres. Jean-François Gautier signale que l'on trouve de tout dans les interprétations dont celle de la psychanalyse de l'homosexualité. Cette question est aussi soulevée par Patrick Besnier. Ce sont tous pédé.
ellauri150.html on line 438: The play has been translated and performed many times, and it is responsible for introducing the word "panache" into the English language. Cyrano (the character) is in fact famed for his panache, and he himself makes reference to "my panache" in the play. Wanna see my panache? Wanna see my aubergine? Wanna taste my coq au vin? The two most famous English translations are those by Brian Hooker and Anthony Burgess.
ellauri150.html on line 459: The Polish writer Henryk Sienkiewicz wrote the novel Quo Vadis: A Narrative of the Time of Nero (1895–96, a tremendous hit in fin de siecle Paris) which in turn has been made into motion pictures several times, including a 1951 version that was nominated for eight Academy Awards. Vittu vaan 8, Ben veti mahtavammat 11, samoinkuin vielä järisyttävämmät suurteoxet Titanic ja Bored of the Rings. For this and other ~~films~~ novels, Sienkiewicz received the 1905 Nobel Prize for Literature.
ellauri150.html on line 461: Ben-Hurista ei meinannut ensin löytyä kuin filmikäsikirjoitus. Synopsis: Judah Ben-Hur lives as a rich Jewish merchant prince in Jerusalem at the beginning of the 1st century. Together with the new governor Pontius Pilate, his old friend Messiah arrives as commanding officer of the Roman legions. At first they are happy to meet after a long time but their different politic views separate them. During the welcome parade a roof tile falls down from Judah's house and injures the governor. Although Messiah knows they are not guilty as such, he sends Judah to the galleys and throws his mother and sister into prison. What the fuck, their house was a menace! Good old Hammurabi would have had their heads off. But Judah swears to come back and take revenge. Genre: Adventure, Drama, History.
ellauri150.html on line 469: Despite his victory, Ben-Hur is despondent about his family and his former friend One-Leg Messiah. Later, Esther witnesses the arrest of Jesus in the Garden of Gethsemane. Ben-Hur and Esther witness a bruised and beaten Jesus being forced to carry his cross through the streets. Mirroring his first encounter with Jesus, Ben-Hur tries to offer Jesus water but is beaten to it by a Roman soldier. Following Jesus' crucifixion, a rainstorm occurs, thanx to Esther. Naomi and Tirzah are miraculously healed by rainwater containing the pee of Esther, and Sheik Ilderim pays a king's ransom to set them free. Despite his anger, Ben-Hur finds the strength in his heart to forgive One-Leg Messiah and is reconciled with him and his family. Together, Två-Ben-Hur, his mother, sister, Esther, and One-Leg Messiah accompany Sheik Ilderim's Ford Caravan as they leave Jerusalem on to new adventures. Luckily, One-Leg Messias had avoided the fate of Moby "No Dick" Ahasverus.
ellauri150.html on line 476: The film's final onscreen writing credits created controversy when, in October 1959, the Writers Guild of America (WGA) awarded Tunberg sole screenplay credit, despite the objections of the film's director, William Wyler, who, in the film's commemorative booklet and elsewhere, claimed that Christopher Fry was more responsible than any other writer for the final screenplay. In response to Wyler's public outcries against their ruling, the WGA took out trade paper ads on November 20, 1959 in which they issued a statement reading, in part, "the unanimous decision of the three judges was that the sole screenplay credit was awarded to Karl Tunberg...The record shows the following: 1. Karl Tunberg is the only writer who has ever written a complete screenplay on Ben-Hur; 2. Karl Tunberg continued to contribute materials throughout the actual filming, and this material is incorporated in the final picture; and 3. Karl Tunberg alone did the necessary rewriting during the four months of retakes and added scenes. Mr. Christopher Fry himself was fully informed of the proceedings of the Guild. He has made it absolutely clear that he did not want to protest the decision of the Guild."
ellauri150.html on line 478: Arthur Hammond Harris aka Christopher Fry (18 December 1907 – 30 June 2005) was an English poet and playwright. He is best known for his verse dramas, especially The Lady's Not for Burning, which made him a major force in theatre in the 1940s and 1950s. Fry was born as Arthur Hammond Harris in Bristol, the son of Charles John Harris, a master builder who retired early to work full-time as a licensed Lay Reader in the Church of England, and his wife Emma Marguerite Fry Hammond Harris. While still young, he took his mother's maiden name because, on very tenuous grounds, he believed her to be related to the 19th-century Quaker prison reformer Elizabeth Fry. He adopted Elizabeth Fry's faith, and became a Quaker and a gay. In the 1920s, he met the writer Robert Gittings, who became a lifelong friend. Maybe William Wyler was another yet longer friend. Gore Vidal most certainly another.
ellauri150.html on line 480: Eugene Luther Gore Vidal (/vɪˈdɑːl/; born Eugene Louis Vidal, October 3, 1925 – July 31, 2012) was an American writer and public intellectual known for his epigrammatic wit, erudition, and patrician manner. Vidal was bisexual, and in his novels and essays interrogated the social and cultural sexual norms he perceived as driving American life. Beyond literature, Vidal was heavily involved in politics. He twice sought office—unsuccessfully—as a Democratic Party candidate, first in 1960 to the United States House of Representatives (for New York), and later in 1982 to the U.S. Senate (for California). His third novel, The City and the Pillar (1948), offended the literary, political, and moral sensibilities of conservative book reviewers, the plot being about a dispassionately presented male homosexual relationship.
ellauri150.html on line 482: Over the 57 years that have followed, a few things have contributed to granting the film untouchable status, the foremost being the fact that it won 11 Academy Awards, still the most Oscars any film has ever won. (That total was later matched by Titanic and Lord of the Rings: The Return of the King.) But while the Oscars, the prestige, and the fact that the plot of the film deals directly (if obliquely) with the life and death of Jesus Christ, all contribute to a certain image of Ben-Hur, there have always been alternate views of the film. One of the most famous came from the mouth of one of its own screenwriters.
ellauri150.html on line 490: Ben-Hur: A Tale of the Christ is a novel by Lew Wallace, published by Harper and Brothers on November 12, 1880, and considered "the most influential Christian book of the nineteenth century". It became a best-selling American novel, surpassing Harriet Beecher Stowe's Uncle Tom's Cabin (1852) in sales. The book also inspired other novels with biblical settings and was adapted for the stage and motion picture productions. Ben-Hur remained at the top of the US all-time bestseller list until the 1936 publication of Margaret Mitchell's Gone with the Wind. The 1959 MGM film adaptation of Ben-Hur is considered one of the greatest films ever made and was seen by tens of millions, going on to win a record 11 Academy Awards in 1960, after which the book's sales increased and it surpassed Gone with the Wind. It was blessed by Pope Leo XIII, the first novel ever to receive such an honour. The success of the novel and its stage and film adaptations also helped it to become a popular cultural icon that was used to promote catholicism plus numerous commercial products.
ellauri150.html on line 539: Esther "Bat" Simonides was born in Jerusalem, Judea, the daughter of the Hellenized Jewish slave Simonides. She was raised in the household of Prince Ithamar Ben-Hur, and she loved Judah Ben-Hur as a child. By 26 AD, she had grown into a woman, and, while she still loved Judah, she was betrothed to the freedman and merchant David ben Matthias from Antioch. That same year, Judah and his family were imprisoned after being wrongfully imprisoned for an alleged assassination attempt on Valerius Gratus, and Simonides was arrested and tortured on the orders of the Roman tribune Messala. Simonides was arrested when the Romans were certain that he was not hiding anything, and he and Esther lived in hiding at the Ben-Hur family's derelict and looted estate, where they were joined by Simonides' fellow former prisoner Malluch.
ellauri150.html on line 541: In 30 AD, Judah returned from being a galley slave, and Esther told him that she was no longer betrothed, causing the two to fall in love again. When Judah's mother Miriam and sister Tirzah were sent to the Valley of Lepers by their jailers, Esther brought them food, and, when Judah asked about his family's fate, Esther was told by Miriam to inform him that they were dead, as Miriam did not want her son to see them in agony. When a dying Messala told Judah of his family's real fates, Judah headed to the Valley and angrily confronted Esther, who forced him to hide from his family rather than violate their wishes. On the way out of the Valley, Esther stopped to listen to Jesus' Sermon on the Mount, and she became a convinced Christian; she had an argument with Judah about his lust for vengeance and his lack of interest in Jesus' message of peace and love. However, when the two found that Tirzah was dying, they brought Miriam and Tirzah to Jerusalem to search for Jesus and hope for a cure. They were too late to reach him before he was crucified, but a sudden rainstorm miraculously healed the lepers' wounds and cured them. Ben-Hur, who was now convinced of Jesus' message, embraced Esther and his family, having decided to give up his quest for revenge.
ellauri150.html on line 547: "Hush!" said Simonides, more imperiously than ever before in speech to Ben-Hur. "Hush, I pray thee! If the Nazarene should answer—" Kazotaan ensin tämä tilanne.
ellauri150.html on line 560: Time had treated her generously. She was more than ever beautiful, and in becoming mistress of the posh villa she had realized one of her cherished dreams.
ellauri150.html on line 561: But fate treats her even more generously, by showing her how badly things went för her rival for Ben's affections, the nasty bitch Iras.
ellauri150.html on line 566: "Yes. Aren't you jealous?"

ellauri150.html on line 584: Simonides lived to be a very old man. In the tenth year of Nero's reign, he gave up the business so long centred in the warehouse at Antioch. To the last he kept a clear head and a good heart, and was successful, got lots and lots of money, became filthy rich.
ellauri150.html on line 598: Judah visits the leper colony, where he confronts Esther while she delivers supplies to his mother and sister. Esther convinces Judah to not see them. Judah visits Pilate and rejects his patrimony and Roman citizenship. He returns with Esther to the leper colony, reveals himself to Miriam and learns that Tirzah is dying. Judah and Esther take Miriam and her daughter to see Jesus, but the trial of Jesus has begun. As Jesus is carrying his cross through the streets, he collapses. Judah recognizes him as the man who gave him water years before, and reciprocates. As Judah witnesses the crucifixion of Jesus, Miriam and Tirzah are miraculously healed from Esther's pee. Spare a penny for an ex-leper.
ellauri150.html on line 616: There is a procession for the new Roman governor. Judah and his sister Tirzah watch. They see Messala, and Messala sees them. They see the Roman governor, but Tirzah puts too much of her weight on the roof, and a large section of it falls, knocking out the governor. In an act that is part chivalry and part Idiot Ball, Judah tells Tirzah not to say anything; he'll take responsibility. This gets all the house of Hur arrested. The servants are allowed to go free, though.
ellauri150.html on line 635: The house of Hur is in ruins, but people are living there. He is met by Esther; she and her father were in there for only a year. Her father was paralyzed in prison, so a big fella who shared a cell with him and went mute during that time has also moved in to help. They are still in Jerusalem because all the assets were seized by the Romans - well, not all the assets, but they don't want the Romans to know about the rest of them prematurely. Esther never married, partly because the reason for arranging that marriage no longer applied, and partly because - she looks at her all-black clothing here, so we're probably supposed to believe that her fiance died.
ellauri150.html on line 645: After the intermission, Ben-Hur has taken the charioteer job now. and Ilderim visits the bathhouse where the young Roman nobles luxuriate, half-naked.note Messala is there talking about his unbeatable team of horses. Ilderim says his team is even better, and offers a wager with LOTS of money involved. He eventually succeeds...
ellauri150.html on line 647: ... And it's time for the big setpiece, the Chariot Race! The first rule of the Chariot Race is: there are no rules. A demolition derby is entirely standard procedure. That's how Messala gets to have a chariot tricked out with blades on the wheels-- vroom! But does that shake Ben-Hur? No! He will have his vengeance. As the race starts, the two of them are neck-and-neck. Messala tries to destroy Ben-Hur's chariot, but in a cruel twist, his own chariot falls apart. Messala is dragged by his horses and viciously trampled by another team. As Messala's broken body is carried to the surgeon, Ben-Hur receives the victor's laurel crown.
ellauri150.html on line 681: You understand as a matter of course, Venerable Brothers, that We are alluding to that sect of men who, under the motley and all but barbarous terms and titles of Socialists, Communists, and Nihilists, are spread abroad throughout the world and, bound intimately together in baneful alliance, no longer look for strong support in secret meetings held in darksome places, but standing forth openly and boldly in the light of day, strive to carry out the purpose long resolved upon, of uprooting the foundations of civilized society at large.
ellauri150.html on line 683: These are they in very truth who, as the sacred text bears witness, defile the flesh, and despise dominion, and blaspheme majesty. They leave nothing scathless or uninjured of that which human and divine laws alike have wisely ordained to ensure the preservation and honor of life. From the heads of States to whom, as the Apostle admonishes, all owe submission, and on whom the rights of authority are bestowed by God Himself, these sectaries withhold obedience and preach up the perfect equality of all men in regard to rights alike and duties. The natural union of man and woman, which is held sacred even among barbarous nations, they hold in scorn; and its bond, whereby family life is chiefly maintained, they slacken, or else yield up to the sway of lust.
ellauri150.html on line 685: In short, spurred on by greedy hankering after things present, which is the root of all evils, which some coveting have erred from the faith, they attack the right of property, sanctioned by the law of nature, and with signal depravity, while pretending to feel solicitous about the needs, and anxious to satisfy the requirements of all, they strain every effort to seize upon and hold in common all that has been individually acquired by title of lawful inheritance, through intellectual or manual labor, or economy in living. These monstrous views they proclaim in public meetings, uphold in booklets, and spread broadcast everywhere through the daily press. Hence the hallowed dignity and authority of rulers has incurred such odium on the part of rebellious subjects that evil-minded traitors, spurning all control, have many a time within a recent period boldly raised impious hands against even the very heads of States. etc.etc.
ellauri150.html on line 715: I could go on, but I think it is best to leave it here. I've covered only the opening parts of this encyclical. There is so much more in this document about the various freedoms that we take for granted like freedom of religion, speech and the press. In discussing this encyclical I hope I've given you an appreciation for the writings of Pope Leo XIII. (You can find all of his encyclicals here.)
ellauri151.html on line 70: Gide, dans ce roman, est influencé par Hegel (La conscience malheureuse), Rousseau et Condillac (l'éducation).
ellauri151.html on line 83: As a religious man, the pastor takes the Bible very seriously and tries to preserve Gertrude's innocence by protecting her from the concept of sin. (Från konceptet måhända men inte från sin jättestora ståkuk.)
ellauri151.html on line 85: Because the pastor is really the main character in Gide's limited world, she feels herself to be in love with him and to some extent (tent, hehe) he has similar feelings toward her. When his eldest son Jacques, who is about the same age as Gertrude, asks to marry her, the pastor becomes jealous and refuses despite the fact that Jacques is obviously in love with her, and has a bigger tent.
ellauri151.html on line 102: oust.it/imagg/montesquiou/montes1.jpg" height="300px" />
ellauri151.html on line 103: oust-personnages.fr/wp-content/uploads/2013/04/espionnage-jupin-charlus-631x1024.jpg" height="300px" />
ellauri151.html on line 106: Proust considérait l’homosexualité comme un enfer, une dépravation vouée obligatoirement à l’humiliation morale et physique, au contraire d’un Gide qui dépeint une « pédophilie juvénile et souriante ». Il a toujours eu la hantise que sa mère découvre ses penchants et ce n’est qu’après la mort de ses parents qu’il s’affichera plus ouvertement avec ses amants.
ellauri151.html on line 118: Gide had a half satanic, half monk-like mien; he put one in mind of portraits of Baudelaire. Withal there was something exotic about him. He would appear in a red waistcoat, black velvet jacket and beige-coloured trousers and, in lieu of collar and tie, a loosely knotted scarf. (Frizuliina.)
ellauri151.html on line 130: Gide was, by general consent, one of the dozen most important writers of the 20th century. Moreover, no writer of such stature had led such an interesting life, a life accessibly interesting to us as readers of his autobiographical writings, his journal, his voluminous correspondence and the testimony of others. It was the life of a man engaging not only in the business of artistic creation, but reflecting on that process in his journal, reading that work to his friends and discussing it with them; a man who knew and corresponded with all the major literary figures of his own country and with many in Germany and England; who found daily nourishment in the Latin, French, English and German classics, and, for much of his life, in the Bible; [who enjoyed playing Chopin and other classic works on the piano;] and who engaged in commenting on the moral, political and sexual questions of the day. Monsters lead an interesting li-i-fe.
ellauri151.html on line 136: I call a pederast the man who, as the word indicates, falls in love with young boys. I call a sodomite ("The word is sodomite, sir," said Verlaine to the judge who asked him if it were true that he was a sodomist) the man whose desire is addressed to mature men. […] The pederasts, of whom I am one (why cannot I say this quite simply, without your immediately claiming to see a brag in my confession?), are much rarer, and the sodomites much more numerous, than I first thought. […] That such loves can spring up, that such relationships can be formed, it is not enough for me to say that this is natural; I maintain that it is good; each of the two finds exaltation, protection, a challenge in them; and I wonder whether it is for the youth or the elder man that they are more profitable.
ellauri151.html on line 138: Wilde took a key out of his pocket and showed me into a tiny apartment of two rooms… The youths followed him, each of them wrapped in a burnous that hid his face. Then the guide left us and Wilde sent me into the further room with little Mohammed and shut himself up in the other with the [other boy]. Every time since then that I have sought after pleasure, it is the memory of that night I have pursued. […] My joy was unbounded, and I cannot imagine it greater, even if love had been added. How should there have been any question of love? How should I have allowed desire to dispose of my heart? No scruple clouded my pleasure and no remorse followed it. But what name then am I to give the rapture I felt as I clasped in my naked arms that perfect little body, so wild, so ardent, so sombrely lascivious? For a long time after Mohammed had left me, I remained in a state of passionate jubilation, and though I had already achieved pleasure five times with him, I renewed my ecstasy again and again, and when I got back to my room in the hotel, I prolonged its echoes by hand until morning. What´s love got to do with it?
ellauri151.html on line 150: Dickensin Sirkka-joulusadussa on sokea tyttö Bertha, muze on ihan sivuroolissa, kuten kotisirkkakin. Muuten juoni on Molieremaista avioliittointrigiä, itaria misereitä ja valepukuisia tuhlaajapoikia. In the end, the mysterious lodger is revealed to be none other than Edward who has returned home in disguise.
ellauri151.html on line 197: Laura Dewey Lynn Bridgman (December 21, 1829 – May 24, 1889) is known as the first deaf-blind American child to gain a significant education in the English language, fifty years before the more famous Helen Keller. Bridgman was left deaf-blind at the age of two after contracting scarlet fever. She was educated at the Perkins Institution for the Blind where, under the direction of Samuel Gridley Howe, she learned to read and communicate using Braille and the manual alphabet developed by Charles-Michel de l'Épée.
ellauri151.html on line 202: Amelie ei antanut enää pastorille eikä Kerttu vielä. Pastorin munapussit pullottivat koska Amelielta ei enää saanut vakoa. Reipas pastori haluis tehdä urotöitä mut unohtaa maxaa kauppalaskut. Amelie epäilee et asia unohtui Gertruden pikkuhousuihin. Niinkuin varmaan tekikin.
ellauri151.html on line 251: My willy was born covered with wrinkles—wrinkles my ancestors and parents most assiduously put there and that I had the greatest trouble removing.
ellauri151.html on line 253: The most important things to say are those which often I think necessary for me to say — though they are obvious.“
ellauri151.html on line 257: Familles, je vous hais! foyers clos; portes refermées; possessions jalouses du bonheur.
ellauri151.html on line 261: Pourtant il me semble que, n'eussé-je connu ni Dostoïevski, ni Nietzsche, ni Freud, ni Hegel ou Proust, j'aurais pensé tout de même.
ellauri151.html on line 267: The finest virtues can become deformed with age. The precise mind becomes finicky; the thrifty man, miserly; the cautious man, timorous; the man of imagination, fanciful. Even perseverance ends up in a sort of stupidity. Moi, je sais.
ellauri151.html on line 282: Dilthey a le premier noté l’importance d’un texte de jeunesse de Hegel et y a signalé comme une première esquisse de ce que sera plus tard «la conscience malheureuse». On sait quelle importance revient à la conscience malheureuse dans la Phénoménologie de Hegel, et plus tard encore dans la Philosophie de la Religion. Sous une forme abstraite la conscience malheureuse est la conscience de la contradiction entre la vie finie de l’homme et sa pensée de l’infini. « En pensant je m’élève à l’absolu en dépassant tout ce qui est fini, je suis donc une conscience infinie et en même temps je suis une conscience de soi finie et cela d’après toute ma détermination empirique... Les deux termes se cherchent et se fuient — je suis le sentiment, l’intuition, la représentation de cette unité et de ce conflit et la connexion de ces termes en conflit... je suis ce combat, je ne suis pas un des termes engagés dans le confit, mais je suis les deux combattants et le combat lui-même, je suis le feu et l’eau, qui entrent en contact et le contact et l’unité de ce qui absolument se fuit. » La conscience malheureuse qui dans la Phénoménologie trouve son incarnation historique dans le judaïsme et dans une partie du moyen âge chrétien est en effet la conscience de la vie comme du malheur de la vie. L’homme s’est élevé au-dessus de sa condition terrestre et mortelle ; il n’est plus que le conflit de l’infini et du fini, de l’absolu qu’il a posé en dehors de la vie, et de sa vie réduite à la finitude…
ellauri151.html on line 373: religious symbols as paradoxes. She then argues that Wittgenstein
ellauri151.html on line 375: example of a religious paradox in need of a symbolic analysis.
ellauri151.html on line 376: Wittgenstein’s analysis shows that religious and linguistic symbols
ellauri151.html on line 393: Hamann on tutkinut kokeellisesti muun muassa kielen ja runouden kehitystä ja osoittanut, kuinka järki ja mielikuvitus vaikuttavat siinä erottamattomasti yhdistettyinä toisiinsa. Kirjassaan Kreuzzüge eines Philologen (1762) hän kehittelee ajatusta, että runous on "ihmissuvun äidinkieli", alkuperäisin ajatuksien ilmaisukeino. Hänen kirjojaan on muun muassa Sokratische Denkwürdigkeiten (1759). Hamannin kootut teokset on julkaissut Wolfram von Roth (1821–1843). Laajan, kuusiosaisen elämäkerran J. G. Hamanns Leben und Schriften (1857–1873) on hänestä kirjoittanut Hermanni Kiltamestari.
ellauri151.html on line 448: Every phenomenon of nature was a word, - the sign, symbol and pledge of a new, mysterious, inexpressible but all the more intimate union, participation and community of divine energies and ideas.
ellauri151.html on line 452: Let us assume that we invited an unknown person to a game of cards. If this person answered us, “I don’t play,” we would either interpret this to mean that he did not understand the game, or that he had an aversion to it which arose from economic, ethical, or other reasons. Let us imagine, however, that an honorable man, who was known to possess every possible skill in the game, and who was well versed in its rules and its forbidden tricks, but who could like a game and participate in it only when it was an innocent pastime, were invited into a company of clever swindlers, who were known as good players and to whom he was equal on both scores, to join them in a game. If he said, “I do not play,” we would have to join him in looking the people with whom he was talking straight in the face, and would be able to supplement his words as follows: “I don’t play, that is, with people such as you, who break the rules of the game, and rob it of its pleasure. If you offer to play a game, our mutual agreement, then, is that we recognize the capriciousness of chance as our master; and you call the science of your nimble fingers chance, and I must accept it as such, it I will, or run the risk of insulting you or choose the shame of imitating you.” … The opinion of Socrates can be summarized in these blunt words, when he said to the Sophists, the leaned men of his time, “I know nothing.” Help! TLDR!
ellauri151.html on line 490: But when the dew of the dawn caresses the wire, Mutta kun auringonnousun kaste hellii rautalankaa,
ellauri151.html on line 506: and by their feet, a clamorous world will grow Ja heidän jaloissaan kasvaa hälisevä maailma
ellauri151.html on line 526:

 1. What are the general logic and the presuppositions of the problem of evil? 2. How can the problem of evil be called into question and how can one develop grammatical methods and philosophical tools to build a successful antitheodicy? 3. How can one develop a grammatical metacritique of the presuppositions of the problem through a philosophical grammar of the underlying language/world and being/meaning-links? 4. How can the grammatical approach to metaphysical questions and to the metacritique of the presuppositions of the problem of evil be used to analyse religious and worldview questions, and articulate ways of existential, humanistic and religious sense-making that overcome the problem? 

ellauri151.html on line 582: Tälläsen expressiivisen "tiili!" tyyppisen käskykielen painottaminen on sellaisenaan jo aika uskonnollista. (Vaik onhan tietokonekieletkin käskykantaisia.) Kusch  argues  that  theological grammar describes how religious practices and the communication between God and the believer work. Both Hamann and  Wittgenstein  argue  that  pictures  are  indispensable  for  divine-

ellauri151.html on line 583: human  relationships,  because  they  are  used  in  religious  language-games. Mitähän Ludi olis tässä kohtaa sanonut jos se olis ollut muslimi? Norjalaiset karvakäsi farmarit otti kaikki kuvat farmin seiniltä kun ne muutti sinne. Ei juutalaisetkaan juuri kuvista perustaneet. Jeesus kylläkin puhui vertauxin ja tunnuskuvin. 

ellauri151.html on line 609:   Hamann and Wittgenstein  criticize  the  Enlightenment’s dualism senses/reason, subject/object, mind/world, reason/feeling and theory/practice by developing a view of “sensuous reason” that is located in language.

ellauri151.html on line 656: Hamann takes basic intuitions to be practices like playing music and painting. He argues that Kantian forms of intuition like space and time are symbolic forms of sensuously mediated bodily practices. Fornication is another sensuously mediated bodily practice. What's its logical form? Hello my name is Potato Head! Let's play a game! 

ellauri151.html on line 658: Wittgenstein first interprets Hamann’s ideas as a Russell-type paradox of signs and their objects in light of the logical problems he was discussing in his lectures: how God∈God? Wittgenstein then uses Kierkegaard to interpret religious symbols as paradoxes  that  express  a  higher  truth.  I  argue  that  Wittgenstein 

ellauri151.html on line 665: Wittgenstein famously got an impulse for looking at 

ellauri151.html on line 680: Munz  (2000) discusses Wittgenstein’s reply to Frazer at length. Frazer argues that magic is based on loose associations that lead to erroneous views on causation. According to Munz, Wittgenstein holds that the distinction between beliefs and practices cannot be made, as language  is  at  its  core  mythological.    

ellauri151.html on line 685: communication as a counter-model for religious language and uses it to criticize Frazer’s attempts to debunk religion. Religious rituals must be understood as expressive communication. Magic, religion and language are based on symbolism, as the harmony of language and reality takes place in the symbol. A religious ritual like a rain-dance symbolically represents and mythologically enacts the connection between a wish and its fulfillment, and Wittgenstein mentions sacraments like baptism in this context (RF: 125). All language is similarly symbolic and ceremonial at its core and cannot be separated from mythology. 

ellauri151.html on line 695:   Niinpä niin. Tässä sitä ollaan taas, idealismin loukussa. Eikun äiti kantamaan tikun nenässä pihalle. Kun tiede pääsee jostain filosofisesta pointista selvemmille vesille, tulee teologien kärpäsparvi syömään jätöxet. Näin on nähtävästi päässyt käymään myös Ludi Wittgensteinille. Pelkästä pelleilystä on tullut teologista realiteettia. Tuntuu tosi hullulta että nää hemmot tarvii uskoa, toivoa ja luottamusta uskaltaaxeen edes nousta sängystä.

ellauri151.html on line 750: 7:20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan tää vanha lisko, vällykäärme joka asuu mun housuissa.  


ellauri151.html on line 757:   No tästä piätellen past. Malfoy Androidin housuissa luki mieluummin Jee-suxen pirun lällyjä evankeljumeita juutalaisille ja vähexyi Patun jämerämpiä kirjeitä ja sanomia goyimeille.

ellauri151.html on line 763: Edgar Jones has manufactured the following comparison of Jesus' and  Paul's meaning differences which exposes Paul as a liar and a false prophet who did not know Jesus.  Paul's errors and false gospel are obvious to anyone who follows Jesus as teacher and listens carefully to Jesus' words.  Read very carefully, your eternal salvation depends on it! 

ellauri151.html on line 831: [29] And every one who has left houses or brothers or sisters or father or mother or children or lands, for my name´s sake, will receive a hundredfold, and inherit eternal life.

ellauri151.html on line 870: [21] because the creation itself will be set free from its bondage to decay and obtain the glorious liberty of the children of God.

ellauri151.html on line 942: [10] as it is written: "None is righteous, no, not one;" 


ellauri151.html on line 953: [35] that upon you may come all the righteous blood shed on earth, from the blood of innocent Abel to the blood of Zechari'ah the son of Barachi'ah, whom you murdered between the sanctuary and the altar. 

ellauri151.html on line 1087: Treeni|Moni tekee kyykkyjä kuntosalilla, mutta tulosta ei synny – Syitä on monia, mutta yksi nousee yli muiden: riittämätön kyykytys.

ellauri151.html on line 1130:     La Porte étroite est en 1909 le premier grand succès littéraire de Gide. Strait is the Gate (French: La Porte Étroite) is a 1909 French novel written by André Gide. It was translated into English by Dorothy Bussy. It probes the complexities and terrors of adolescence and growing up. Based on a Freudian interpretation, the story uses the influences of Andy's childhood experience to explain the misunderstandings that can arise between two or more people. Strait is the Gate taps the unassuaged memory of Gide's unsuccessful wooing of his cousin between 1888 and 1891.

ellauri151.html on line 1134: Alissa reached, by going the other way round than The Immoralist,  a damnation very similar to the Immoralist's – indeed, Strait is the Gate might be called The Moralist. Hers is a greater perversity than Michel's, who, after all, was only doing as he liked. Alissa is doing what she does not like, and at each act of monstrous virtue her anguish increases, 'till at last it kills her. 

ellauri151.html on line 1141:     Turhaan yrität päästä sisään ahtaasta portista. Sillä minä sanon teille: monet yrittävät päästä siitä sisälle eivätkä mahdu. Kun talon isäntä nousee ja sulkee oven, ja sinä seisot ulkopuolella, alat koputtaa oveen sanoen: Herra, Herra, avaa meille! hän vastaa sinulle: En tiedä mistä olet kotoisin. Silloin alat sanoa: Söimme ja joimme ennen teillä, ja sinä opetit meidän kaduillamme. Ja hän vastaa: Minä sanon teille: en tiedä, mistä te tulette; menkää pois minun tyköäni, kaikki te, jotka teitte väärin!  Kyllä sulle tulee itku ja hammasten kiristys, kun näet Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat kellimässä Jumalan valtakunnassa ja sinut heitetään pihalle. Voittoarvan vetäneitä tulee idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä; ja he istuvat seisovaan pöytään Jumalan valtakunnassa.»

ellauri151.html on line 1172: Yhtäkkiä hän kysyi minulta  uskonko tulevaan elämään. Mutta  Jérôme, huusin heti, se on minulle  parempi kuin toivo: se on varma  nakki! Vaikka eihän se ole pääasia.  Littu vittu on ize oma palkintonsa.  Vaikka sen tärinä on aika häirizevää.  Herra, opetit minulle kaiken, mikä  näyttää pahalta, kauhu kaunasena.  Köyhä Jerome! Jos hän kuitenkin  tietäisi, että joskus hänellä olisi  vain yksi ele (🖕) tehtävänä ja että  tätä elettä joskus odotan häneltä...  Toisaalta,... jos hän viipyy minussa,  pitää etupuolta parempana, minusta  tulee idoli, joka estää häntä  etenemästä eteenpäin ahtaassa päässä.  Eikö hän syntynyt johonkin ahtaampaan  kuin rakastamaan minua? Kuinka paljon  emättimessä kutistuu kaikki mikä  voisi olla anuxessa sankarillista!...  Se onni on siellä, hyvin lähellä,  housunkankaan takana, se tarjoaa  itsensä... sinun tarvitsee vain  ojentaa kätesi tarttuaksesi siihen...  Mutta ei! tie, jonka opetat meille,  Herra, on kapea tie - niin kapea,  ettemme pysty olemaan kuin peräkkäin  köyhän talon porsaina. Oi Jumalani,  jospa hän löytäisi edes takaoveni!  

ellauri152.html on line 56:   Alexanterin valloitusten jälkeinen talousliberaali länsihegemonia sai aikaan suuria muutoxia asenteissa ja maailmankuvassa. Globalisaation mukana nationalismin tilalle tuli yxilö- eli izekeskeinen ajattelutapa. Kiinnostus kääntyi yhteisön hyvinvoinnista yxityisen ihmisen hyvinvointiin ja ympäristön pilaamiseen.

ellauri152.html on line 87: Berthe Clorine Jeanne Le Barillier (parfois orthographiée Berthe Clorinne Jeanne Le Barillier ou même Berthe Corinne Jeanne Le Barillier, sans doute par une suite d'erreurs de recopiage orthographique erroné dans les divers ouvrages où elle est citée), née à Bordeaux le 24 juillet 1858 et morte au Cannet le 24 janvier 1927, est une femme de lettres française. Takkutukkainen naisoletettu, rekkalesbon näköinen. Väsäs paljon sinisukkajuttuja, mm. Heloisesta ja Abelardista. Takuulla ei kääntänyt mitään kreikasta. Son œuvre, si elle est assez largement tombée dans l'oubli, est servie par un style sobre et une documentation toujours très solide. La part la plus consistante de son œuvre est probablement celle consacrée à l'antiquité romaine. Elle batit une maison à proximité immédiate de l'Hermitage de Jean-Jacques Rousseau, un écrivain qu'elle admirait et dont elle voulait se rapprocher. Mit vit JJ oli kuollut jo aikapäiviä?? Ja aika misogyyni kaiken kukkuraxi. Näitä vale-uudelleen

ellauri152.html on line 117: On mun vuoro eziä. Joka yö mää hipsin hiiljaa talosta, menen pitkää kautta pellon reunaa, kazomaan sen nukkumista. Joskus mä olen vaan hiljaa pitkän aikaa, tyydyn kazelemaan, ja haistelen sen hengitystä. Sit mä yxkax menen pötkölleen sen päälle. Se herää mun sylissä, eikä pysty nousemaan kert mä panen vastaan! Se nauraa ja koittaa estää mua. Silleen me pelleillään öisiin. Aamusella - mitä vittua, taasko on jo aamu? Takas luolaan pimeään razastamaan aavaa preeriaa!

ellauri152.html on line 225: Astarten naispapit naivat kuun noustessa; sit ne nousee petistä ja kylpevät valtavassa hopeareunaisessa kylpyaltaassa. Kiverillä kynsillään ne kampaa tukkansa, ja niiden sinipunaisixi maalatut kädet joissa on mustia sormuxia muistuttaa korallinhaaroja synkässä ja loiskuvassa meressä. Ne ei poista koskaan karvoja, jotta naisjumalan karvakolmio markkeeraisi kaikkenpyhimmän; mut ne värjäävät sen pensselillä ja laittaa paljon tuoxua. Astarten naispapit rakastelee kuun laskiessa; sitten isossa tapiseeratuss salissa jossa palaa yxi korkea kultalamppu ne nukkuu sikinsokin sekaisin.

ellauri152.html on line 339: (HUOH.) Mikähän tässäkin on poinzina? Työmiesten haukotuttavaa jaaritusta. Mitä kirjailija on tarkoittanut tällä? Ei sunkaan...Auttoiko urheilijapoika tikun pois toisen housuista? Niinkun siinä leijonan tassusadussa? Kiitollinen leijona tuli pojan syliin nuolaisten sen jalkoväliä. 

ellauri152.html on line 453: Hasidijuutalaiset näkevät lopun ajat vähän eri valossa. Ensin kuultaisiin puhallettavan oinaan sarveen. Siihen puhaltaisi profeetta Elia ja se julistaisi kaikkeen maailmaan uutista: "Vapahdus on tullut maailmalle! Pelastus on koittanut maailmalle!" Kaikki pahantekijät ja Israelin vihalliset tuhoutuisivat ja jäljelle jäisivät vain hyvät kristityt joiden etuoikeutena olisi nyt palvella juutalaisia. Talmudin mukaan Israelin valtakunta ulottuisi kaikkien kansojen ylitse. Jerusalemiin laskeutuisi taivaista tulinen temppeli. Kohanimit eli pappisluokka (me olimme mohanimeja) suoritaisi uhreja, ehkä tuliuhreja, sillä jo silloin minusta tuntui, että härkien, lampaiden ja turturikyyhkyjen teurastaminen ei johtaisi vapahdukseen. Aabraham, Iisak, Jaakob ja heidän heimonsa, Mooses, kuningas Daavid, kaikki profeetat, viisaat, geonimit ja pyhimykset kokisivat ylösnousemuksen ja samalla kaikki muut juutalaiset kuolleet. Isäni oli julkaissut kirjan jossa sukupuumme johdettiin Shabatai Cohenista, rabbi Noshe Isserlisistä, Rašista aina kuningas Daavidiin. Veljeni Moshe ja minä astuisimme palatsiin jossa kuningas David istuisi kruunu päässään kultaisella valtaistuimella "Isoisä!..." sanoisimme hänelle.

ellauri152.html on line 537: The name has been equated with the Persian name Omanes (Old Persian: 𐎡𐎶𐎴𐎡𐏁 Imāniš) recorded by Greek historians. Several etymologies have been proposed for it: it has been associated with the Persian word Hamayun, meaning "illustrious".

ellauri152.html on line 549: The apparent purpose of this unusually high gallows can be understood from the geography of Shushan: Haman's house (where the pole was located) was likely in the city of Shushan (a flat area), while the royal citadel and palace were located on a mound about 15 meters higher than the city. Such a tall pole would have allowed Haman to observe Mordechai's corpse while dining in the royal palace, had his plans worked as intended.

ellauri152.html on line 551: In Rabbinic tradition, Haman is considered to be an archetype of evil and persecutor of the Jews. Having attempted to exterminate the Jews of Persia, and rendering himself thereby their worst enemy, Haman naturally became the center of many Talmudic legends. Being at one time extremely poor, he sold himself as a slave to Mordecai. He was a barber at Kefar Karzum for the space of twenty-two years. Haman had an idolatrous image of Esther's arse embroidered on his garments, so that those who bowed to him at command of the king bowed also to the image.

ellauri152.html on line 553: Haman was also an astrologer, and when he was about to fix the time for the genocide of the Jews he first cast lots to ascertain which was the most auspicious day of the week for that purpose. Each day, however, proved to be under some influence favorable to the Jews. He then sought to fix the month, but found that the same was true of each month; thus, Nisan was favorable to the Jews because of the Passover sacrifice; Iyyar, because of the small Passover. But when he arrived at Adar he found that its zodiacal sign was Pisces, and he said, "Now I shall be able to swallow them as fish which swallow one another" (Esther Rabbah 7; Targum Sheni 3).

ellauri152.html on line 574: Ce mythe, qui paraît fort ancien et dont certains érudits vont chercher l'origine jusque dans l'Inde bouddhique, se précise à partir du xiiie siècle dans l'Historia major du bénédictin anglais Matthieu Pâris. sous diverses formes. C'est dans les pays de langue allemande que la figure d'Ahasvérus connaît la plus grande faveur, à la suite d'une version de la légende due à Chrysostomus Dudulaeus qui présente l'aventure du « Juif éternel » (1602) comme un récit quasiment autobiographique. La traduction française de ce livre imposera l'expression « Juif errant » (1609). Dès lors, la légende se répand par l'imagerie populaire et les estampes, les complaintes, dont la plus célèbre est celle d'Isaac Laquedem. Le Juif errant, qui personnifie le destin du peuple juif depuis le christianisme, a inspiré de nombreux écrivains : Wordsworth, Goethe, Eugène Sue, Apollinaire. Cette figure légendaire n'a cessé d'alimenter, à l'encontre des Juifs, une dangereuse satire sociale. Elle est, pour une part, responsable de la genèse de l'agitation antisémite des temps modernes. Pour en savoir plus, voir l'article antisémitisme.  

ellauri152.html on line 583: The most basic information is this: “Yentl the Yeshiva Boy” is a short story by Isaac Bashevis Singer, the famous Polish-American Jewish writer, published in 1962. It follows Yentl, a Jewish girl from a Polish shtetl who loves Torah-study, as she disguises herself as a man named Anshel in order to study at a yeshiva. Yentl (1983) is the movie-musical adaptation of the story, directed by and starring Barbra Streisand. In many ways it is a fairly faithful adaptation of the story’s events, but it has a different tone and a different ending.

ellauri152.html on line 585:  Yeshiva Boy moves fluidly between referring to the main character as Yentl or Anshel depending on context, which is a great detail. There are times when she’s referred to as Anshel for long stretches of time, and the same for Yentl. The movie, not having third person narration, is a different beast. I take my cue from the story and use both names, depending on the context of what I’m talking about—for example, if Yentl is definitely seen as Yentl by the story in that moment, or as Anshel, or ambiguously as both. That’s a very subjective choice to make each time you write her name! But that question, the fact that you have to ask it of yourself and the fact that it’s not always clear, is to me a crucial part of Yentl’s character.

ellauri152.html on line 597: But when I finally read the story for the first time… a new world opened up. Oh, it’s so gay in so many ways! It’s less detailed than the movie in many areas, but in other places it has glorious details that were totally excised from the movie. In the story, all the women in town have crushes on Anshel! And whether you read Anshel as a woman, a man, or a nonbinary person has a huge effect on your perception of that detail!

ellauri152.html on line 615: Now, here Singer is not mad at Yentl the film for cis-normifying his gender-ambiguous, interestingly queer Yentl, but rather for turning the ending into optimistic kitsch that ignores the harsh reality of what life in America was for Jewish immigrants, especially for Jewish women. And in some ways I feel like rolling my eyes at him for that. Aside from the fact that it offends his artistic vision, why shouldn’t Jewish women get a film where—suspension of disbelief!—a Jew will study Torah, loudly and proudly, as a woman? It’s a musical, not a documentary.

ellauri152.html on line 622: And yet in other ways, the film can’t help preserving the queerness of the story despite itself. Barbra Streisand can add a song about how Yentl is just jealous of Badass for being a conventionally feminine woman whom Avigdor loves, but she can’t stop me from putting my grubby little bi hands all over her film, pointing at Yentl’s tortured gaze aimed at Badass, and saying “GAY.” And she certainly didn’t no-homo the interactions between Anshel and Avigdor very well, because they are in fact very yes-homo, and I will point and say “GAY” at that too.

ellauri152.html on line 630: That is actually much the same reason why I hate that infamous scene in Harry Potter and the Goblet of Fire so much, when Dumbledore confronts Harry about putting his name in. One of the worst decisions in adaptation history!

ellauri152.html on line 634:     
Rabbi Tamin rukouslaatikot


ellauri152.html on line 636:       Nej tamme fan! Tefillin on ne hassut rukouslaatikot joita Shulem sitoi päähänsä ja käsiinsä Schnizelissä. Rabbi Tamin rukouslaatikoissa olevat textinpätkät on järjestetty Rabbeinu Yaakov ben Meir Tamin (c. 1100-1171) ärhäkämpään järjestyxeen. Nää laatikot laittaa hasidit ja sympparit päälle rukousten lopulla,  kun kesymmän Rashin tefillin on riisuttu.

ellauri152.html on line 693: Reb Nathan Zuckerman adds that prior to messianic era the power of evil is so intense that we lack the power to overcome it. Therefore, explains Reb Nathan, it is imperative to enlist the aid of the spiritual giants of past generations through Rabbeinu Tam's Tefillin. Rabbeinu Tam's Tefillin expand the intelligence, enabling us to break evil at its source and stand up against the forces of evil. "In the turbulent era prior to the coming of the messiah, for anyone who is serious about wanting to find the dog, wearing Rabbeinu Tam's Tefillin is very important." (Lekutey Halachoth: Orach Chaim: Hilchoth Tefillin 5:27-29)

ellauri152.html on line 702: Reb Nathan explains that there is no contradiction. Contrary to popular opinion, true humility does not mean yielding in every situation and acting "like a doormat.' True humility is found in the ability to respond appropriately to each situation. There are situations where the proper response is to be bold, courageous, and unyielding. And there are other situations where the proper response is to be yielding, gentle, and meek. Depending on what your chances of winning are. 

ellauri152.html on line 739: Kesken sekasortoa joku löysi tulitikut ja sytytti yhden. eteeni ilmestyi näky kuin Habimasta. Serkkutyttöni hosui vat yöpaitasillaan tukka pörrössä, Jentel-täti oli kadottanut yömyssynsä ja seisoi siinä paljain jaloin alushoususillaan kalpeana ja säikähtäneenä. Josef-enon lumivalkea parta väpätti, luisevat kintut näkyivät pitkän yöpaidan alta, hän seisoi vesilammikossa märän pyykin keskellä ja toitotti: "Senkin kapiset koirat! Roistot!"

ellauri152.html on line 741: Isaac Leib Peretz (Polish: Icchok Lejbusz Perec, Yiddish: יצחק־לייבוש פרץ‎) (May 18, 1852 – April 3, 1915), also sometimes written Yitskhok Leybush Peretz was a Yiddish language author and playwright from Poland. Payson R. Stevens, Charles M. Levine, and Sol Steinmetz count him with Mendele Mokher Seforim and Sholem Aleichem as one of the three great classical Yiddish writers. Sol Liptzin wrote: "Yitzkhok Leibush Peretz was the great awakener of Yiddish-speaking Jewry and Sholom Aleichem its comforter.... Peretz aroused in his readers the will for self-emancipation, the will for resistance against the many humiliations to which they were being subjected."

ellauri152.html on line 749:       When Zeiltin turned 15, his father died and he decided to become a Hebrew teacher. His exit from the world of the Yeshiva exposed him to the works of the scholars of the Enlightenment. He began studying in earnest the works of both Jewish philosophers (Maimonides, Gersonides, Spinoza etc.) and non-Jewish ones such as Schopenhauer, Nietzsche and others. During this period in his life, he began questioning his religious beliefs and eventually drifted toward secularism.

ellauri152.html on line 753: He considered the core of Hasidim to consist of three "loves": love of God, of Torah, and of Israel. Just as his intended audience consisted of assimilated Jews and non-Jews, he adopted novel formulations of these loves: "love of Torah" would come to encompass inspiring works of "secular" art and literature, while "love of Israel" would be transformed into "love of humanity" (despite which Israel would still be recognized as the "firstborn child of God"). Zeitlin's religious ideal also contained a socialist element: the Hasidim he pictured would refuse to take advantage of workers.

ellauri152.html on line 758: Aaron Zeitlin (3 June 1898 – 28 September 1973), the son of the famous Jewish writer Hillel Zeitlin and Esther Kunin, authored several books on Yiddish literature, poetry and parapsychology. Aaron kirjoitti laulun joka oli Joan Baez mustavalkoisella vinyyliläppärillä, nimeltä Dona Dona daa. En ymmärtänyt siitä sanaakaan, en tiennyt sen yhteyxistä holokaustiin,  mutta silti se teki minuun(kin) syvän vaikutuksen.  Dona donai --- Don Adonai tietysti! Iiskoon teki syvää vaikutuksen Spinoza. Ujot ihmiset ovat kokemukseni mukaan toisinaan tavattoman rohkeita.

ellauri153.html on line 45: ouspeople.com/profiles/images/george-sand-3.jpg" height="300px" />

ellauri153.html on line 140:     Nainen joka nousee tyytymättömänä pukilta 


ellauri153.html on line 142:     Vanha mies joka ei jaxa nousta paikaltaan, 


ellauri153.html on line 159:     Bartenderistä sammunut ylösnousemuxen aamuna. 


ellauri153.html on line 232:   Helvatti kyltoi Hämeen-Anttila on sit limaisen oloinen. Mieluummin ottais vaikka räjähtäneen sunnimuslimin. Yli-maakari on avannosta nousseen piisamirotan näköinen. Hyvin yhteensoinnahtava kaxikko. P.S. 2024: nyt on toinen luutarhassa ja toinen potkittuna pihalle. Jotain oikeutta sentään.

ellauri153.html on line 238:   Rendez-vous ruusutarhassa. Kumpi myttypäistä on Sanaseppo?

ellauri153.html on line 241: Saadi was a Sunni Muslim. Arvasin. Ne on mumslimeista pölkkypäisimpiä. Saadi Shirazi whose family were from religious scholars, missed his father when he was a child. Then he was under the guardianship of his maternal grandmother. Siis mammanpoikia.

ellauri153.html on line 246: He sat in remote tea houses late into the night and exchanged views with merchants, farmers, preachers, wayfarers, thieves, and Sufi mendicants. 

ellauri153.html on line 256: During the Iraq War, at least 189,000 people died directly from the war. This does not include the hundreds of thousands who died due to war-related hardships.  Morocco offered the United States 2,000 monkeys trained in detonating land mines during the Iraq War. In 2002, the US government estimated that the Iraq War would cost $50-60 billion.

ellauri153.html on line 258: When he reappeared in his native Shiraz, he crawled under Atabak Abubakr ibn Sa'd ibn Zangi (1231–60), the Salghurid ruler of Fars, who was enjoying an era of relative tranquility. Saadi was not only welcomed to the city but was shown great respect by the ruler and held to be among the great celebs of the province. Some of Saadi's most famous panegyrics were composed as a gesture of gratitude in praise of the ruling house and placed at the beginning of his Bustan. The remainder of Saadi's life seems to have been spent in Shiraz. 

ellauri153.html on line 260: Bustan is entirely in verse (epic metre). It consists of stories aptly illustrating the standard virtues recommended to Muslims (justice, liberality, modesty, contentment) and nostalgic reflections on the behavior of dervishes and their ecstatic practices. Gulistan is mainly in prose and contains stories and personal anecdotes. The text is interspersed with a variety of short poems which contain aphorisms, advice, and humorous reflections, demonstrating Saadi's profound awareness of the absurdity of human existence. The fate of those who depend on the changeable moods of kings like Atabak Abubakr is contrasted with the 4 degrees of freedom of the dervishes.

ellauri153.html on line 274: Tarquiniuksen piirittäessä Ardean kaupunkia kerrotaan sattuneen tapaus, jonka vuoksi hänet karkotettiin kuninkaan istuimelta. Kun muutamat kuninkaan miehistä olivat hänen poikansa Sextuksen luona, johtui puhe heidän vaimoihinsa, ja he rupesivat kiistelemään, kuka heistä olisi kiitettävin. Eräs läsnäolijoista, Kollatinus, sanoi: "No hyvä, nouskaamme ratsujemme selkään ja lähtekäämme katsomaan vaimojamme. Miehen äkkiarvaamaton tulo on kyllä hyvä koetuskeino." Ehdotus miellytti, ja kiireesti lähdettiin Roomaan. Havaittiin, että kuninkaan poikien vaimot viettivät juhlien ja pitojen täyttämää elämää. Sitten he menivät Kollatianin kaupunkiin, jossa huomattiin Kollatinuksen vaimon Lucretian vielä myöhään yöllä istuvan palvelustyttöjensä keskellä villoja kehräämässä. Kunniapalkinto määrättiinkin hänelle.

ellauri153.html on line 288: Tarquin kutsui valtakautensa alussa latinalaisten johtajien kokouksen keskustelemaan Rooman ja latinalaisten kaupunkien välisistä siteistä. Kokous pidettiin jumalatar Ferentinalle pyhässä lehdossa. Kokouksessa Turnus Herdonius vastusti Tarquinin ylimielisyyttä ja varoitti maanmiehiään luottamasta Rooman kuninkaaseen. Sitten Tarquin lahjoi Turnuksen palvelijan varastoimaan suuren määrän mekkoja isäntänsä majapaikassa. Tarquin kutsui latinalaiset johtajat yhteen ja syytti Turnusta salamurhansa suunnittelusta. Latinalaiset johtajat seurasivat Tarquinia Turnuksen majaukseen, ja kun mekot sitten löydettiin, latinan syyllisyys pääteltiin sitten nopeasti. Turnus tuomittiin heitettäväksi vesialtaaseen lätäkköön, jossa oli puinen hedelmälaatikko eli crate, joka oli asetettu hänen päänsä päälle, johon kiviä heitettiin, hukuttaen hänet.

ellauri153.html on line 358:

Nostromo rode furiously in the dark

ANDALUSIAN SINISUKKA

Suomi nousuun

Mainonnan kirous

Marcel Proust

Vastenmielisiä rukousmyllyjä

Postmodernia taloustiedettä

Talous- ja kirjallisuushistoriaa

Palkeen nerous

Tagoren hienous

Ähtävä on nähtävä

“Nefarious Jobs” November 10, 2014 by stopogs

Tyyneysrukous

Politics and the English Language

Conscientiousness

Kullervon kirous

Tällaiselta näyttää helluntaiystävien rukoushuone!

Uuskeynesiläinen taloustiede

ous-entp">ENTP Versatile pattern-seekers with lively intellects.

ous-intp">INTP Abstract-minded systems analysts.

ous-entj">ENTJ Efficient organizers focused on strategy.

ous-intj">INTJ Tenacious visionaries, oriented towards action.

ous-enfp">ENFP Quirky and verbally fluid people persons.

ous-infp">INFP Idiosyncratic dreamers with strong imaginations.

ous-enfj">ENFJ Engaging and compelling communicators.

ous-infj">INFJ Visionaries oriented toward contemplation.

ous-estj">ESTJ Efficient organizers focused on logistics.

ous-istj">ISTJ Thorough and responsible administrators.

ous-esfj">ESFJ Concerned and supportive people persons.

ous-isfj">ISFJ Respectful and considerate caregivers.

ous-estp">ESTP Entrepreneurial smooth operators.

ous-istp">ISTP Cool self-contained problem-solvers.

ous-efsp">EFSP Free-spirited and fun-loving people persons.

ous-ifsp">IFSP Unassuming yet passionate aesthetes.

WHO IS YOUR INNER HERO?

Me ollaan sankareita sun sukkahousuissa

Sisätilakateutta sukkahousuissa

Tarjouspäivä ihmiskaupassa

Philip Roth tahra housuissa

JJ Rousseau

JJ Rousseaun elämä piäkohittain

The house of the rising sun

Eeva Housukilpi

Precious Photo

Jeesuxen rukous

18: Aldous Huxley

When is vivacious a more appropriate choice than gay?

Viinan kirous

Grace Metalious

Nawal el Saadawi: enpä tahtoisi olla Eevan housuissa

Ignominious bastards

Nousuvaihe

What Is Compersion? The Polyamory Practice For Rethinking Jealousy

Why people experience jealousy

Do polyamorous people experience jealousy?

Compersion in monogamous relationships

Hyviä talousuutisia

KFZ- eli keskitysleirirukous

Punavallankumous naisnäkökulmasta

Wodehouse nazina

Various artists

House hyväxyy avustuspaketin Israelille, muttei Ukrainalle

Theories of consciousness

Kuolleista noussut

Gucci housussa [n.h.]

Nämä viisi trendiä nousevat pinnalle

Taloussota, juutalaisten perusta (protokolla 2)

Aitoustodistus

Various authors

Talousliberalismin houkutuslintuja

Päivittäinen 12-osainen rukousmalli

Maanantai: Rukous pelastumattomien puolesta

Tiistai: Rukous vallanpitäjien ja yhteiskunnallisten vaikuttajien puolesta

Keskiviikko: Rukous kansakuntien puolesta

Torstai: Rukous työntekijöiden puolesta

Perjantai: Rukous seurakunnan puolesta

Lauantai: Rukous kärsivien puolesta

Sunnuntai: Rukous perheen puolesta

Ils sont fous les humains

Hölderlin ja Rousseau

Natasha
Mail order bride...