Antonio Banderas

Hvorfor går alle danske kvinder og grønlandske kvinder ikke i hijab og tror på den eneste Gud, Allah?

Why are Europeans not as fat as Americans when Europeans eat white bread and pasta and butter all the time?

Central Message:

Experiences in nature are long lasting and can provide inspiration in difficult moments.

ellauri389.html on line 297: “Lines Composed a Few Miles above Tintern Abbey (etc.)” by William Wordsworth is told to his sister from the perspective of the writer and tells of the power of Nature to guide one’s life and morality. In the final stanza of the poem, it becomes clear that this entire time the poet was speaking to his sister, Dorothy. Eikös Wizard of Ozissa ollut Dorothy? Vanhanaikainen nimi, kuten Raija, joka tule Kreikan adjektiivista rhaidios 'helppo'. Sisko ei ole vielä yhtä panteistinen kuin William. Dorothya esitti Judy Garland vuonna 1939. Samaan aikaan toisaalla saman ikäinen Pirkko Hiekkala väänsi talvisodan propagandaa Turussa Mika Waltarin opastuxella.
ellauri389.html on line 302: Just as the Christian God determines what is right and wrong for many if not all monkeys around the world, Nature serves this purpose for the narrator. He is, in this tender moment, directing his monologue not to her but to his sister, Dorothy. They are extraordinarily close and he wishes to share with her his adoration for Nature. He is searching for a way to make his sister understand that placing your heart within the hands of Nature is without risk. She should feel the “mountain-winds” on her skin and not resist them.
ellauri389.html on line 306: He states that she will never forget this place and it will become a paradise for “all sweet sounds and harmonies.” His sister will not be run down by “dreary” normalcy even after big brother's death.
ellauri389.html on line 308: William and Dorothy's mother died when he was only seven years old and she was six, and he was orphaned at 13 and she at 12.Though he did not excel, he would eventually study at and graduate from Cambridge University in 1791. Bill fell in love with a young French woman, Annette Vallon while visiting France and she somehow became pregnant. Dorothy was taught by just a bunch of uncles. She remained particularly close to her brother, the more famous poet William Wordsworth, and the siblings lived together in Dorset and Alfoxden before William married her best friend, Mary Hutchinson, in 1802. Thereafter Dorothy Wordsworth made her home with the couple.
ellauri389.html on line 313: She was an avid naturist, so Wordsworth enjoyed daily nature walks with her, and snapshots she took of these walks often recur in her brother’s poems.
ellauri389.html on line 314: Although Ms. Wordsworth did not publish her work, many of her journals, travelogues, and poems have been posthumously dug out and published with profit.
ellauri389.html on line 315: In her later years, she struggled with addictions to opium and laudanum, and her mental head deteriorated. At her death in 1850, her brother was her undertaker. Sorry, my bad, it went of course the other way. He died in 1850 and she in 1855.
ellauri389.html on line 323:
ellauri389.html on line 375: Charles Lloyd (12 February 1775 - 16 January 1839) was an English poet. He joined a passionate community of people who love what you love. Lloyd was born in Birmingham, the eldest son of Charles Lloyd (1748–1828), the quaker banker (founder of Lloyd's Bank) and philanthropist. He was educated privately by a tutor named Gilpin.
ellauri389.html on line 377: Lloyd was intended to have entered his father's bank, but, in Cottle's language, "thought that the tedious and unintellectual occupation of adjusting pounds, shillings, and pence suited those alone who had never, eagle-like, gazed at the sun, or bathed their temples in the dews of Parnassus." Joopa joo. Kuulostaa Olli Blåbergiltä. Psykisk insufficiens.
ellauri389.html on line 379: As early as 1795 he published a volume of poems at Carlisle, which display a thoughtfulness unusual at his age. In 1796 he made the acquaintance of Coleridge on the latter's visit to Birmingham to enlist subscribers to his Watchman. Fascinated with Coleridge's conversation, Lloyd "proposed even to domesticate with him, and made him such a pecuniary offer that Coleridge immediately acceded to the proposal." This was £80 a year, in return for which Coleridge was to devote 3 hours every morning to his instruction; and although the undertaking (apart from the "domestication") may not have been very strictly performed, Lloyd, much later in life, speaks with enthusiasm of the benefit he had derived from Coleridge's society.
ellauri389.html on line 381: They lived together at Kingsdown, Bristol, and at the close of 1796 Lloyd accompanied the Coleridges on their move to Nether Stowey. Coleridge's sonnet "To a Friend" on the birth of his son Hartley, and his lines "To a Young Man of Fortune," are probably addressed to Lloyd. Lloyd had already printed at Bristol, for publication in London, a volume of elegiac verse to the memory of his grandmother, Priscilla Pig, introduced by a sonnet from Coleridge, and concluded by "The Grandma" of Charles Lamb, to whom Lloyd had been introduced by Coleridge.
ellauri389.html on line 383: Almost immediately after his arrival at Nether Stowey, Lloyd was attacked by fits, the precursors of his subsequent madness, and Coleridge described his condition as alarming. He shortly afterwards went to London, where he cultivated the society of Lamb. This was the most afflicted period of Lamb's life. "I had well-nigh," he writes, "quarrelled with Charles Lloyd; and for no other reason, I believe, than that the good creature did all he could to make me happy." Two toothless bleaters.
ellauri389.html on line 385: Lloyd appears, notwithstanding, to have substantially lived with Coleridge until the summer of 1797. In the autumn of this year all the poems which he deemed worthy of preservation were appended by Joseph Cottle, along with poems by Charles Lamb, to a 2nd edition of Coleridge's poems.
ellauri389.html on line 387: The collection was headed by an elegant Latin motto on the mutual friendship of the authors, attributed to "Groscollius," but in reality composed by Coleridge. Coleridge shortly afterwards asserted that he had only allowed Lloyd's poems to be published together with his own at the earnest solicitation of the writer, and ridiculed both them and Lamb's poems in sonnets subscribed "Nehemiah Higginbotham" in the Monthly Magazine, November 1797.
ellauri389.html on line 389: Some tattling communication subsequently made by Lloyd to Lamb respecting Coleridge reached Coleridge's ears in the early half of 1798, and a serious breach was inevitable. Lloyd, nevertheless, speaks of Coleridge as a friend in the preface to Edmund Oliver (1798). In the same year there appeared Blank Verse by Charles Lloyd and Charles Lamb. The toothless bleaters drew a blank.
ellauri389.html on line 391: Edmund Oliver, a novel in letters, got published in 1798, some of the details of which are derived from Coleridge's experiences as a private dancer, dancer for money. The book is mainly a polemic against Godwin's views on marriage, and, though very poor as a novel, is not devoid of interesting features. Don't miss the engravings!
ellauri389.html on line 393: In 1799 Lloyd married Sophia, daughter of Samuel Pemberton of Birmingham, with whom, if De Quincey can be trusted, he eloped by proxy (!), employing no less distinguished a person than Robert Southey to carry her off. He initially resided with her at Barnwell, near Cambridge, whose prosaic landscape is the subject of 1 of his best prosaic poems.
ellauri389.html on line 395: About August 1800 he took the small mansion of Low Brathay, near Ambleside, where he received Southey and his wife on their return from Portugal, and where De Quincey made his acquaintance in 1807. At that time he appeared enviably happy, enjoying an ample allowance from his father, and blessed with a numerous family of children, and a wife whom De Quincey declares to have been "as a wife and mother unsurpassed by anybody I have known in either of those characters."
ellauri389.html on line 397: He corresponded in French with Miss Watson, daughter of the Bishop of Llandaff, "the letters on both sides being full of spirit and originality." His principal literary occupation was a translation of Ovid's Metamorphoses, commenced in 1805 and completed in 1811, specimens only of which have been published.
ellauri389.html on line 399: His abilities as a thinker were overrated highly. "It was really a delightful luxury," declares De Quincey, "to hear him giving free scope to his powers for investigating subtle combinations of character." "His mind," says Talfourd, "was chiefly remarkable for a fine power of analysis. In this power of discriminating and distinguishing, in a word nitpicking, carried almost to a pitch of painfulness, Lloyd has scarcely been equalled."
ellauri389.html on line 401: It was probably about 1811 that Lloyd began to suffer from the distressing auditory illusions so powerfully described by De Quincey, and from the "slight and transient fits of aberration, flying showers from the skirts of the clouds that precede and announce the main storm." A serious illness is mentioned in July 1813. De Quincey seems to intimate that Lloyd undertook his translation of Alfieri as a means of diverting his mind. It appeared in 1815, with a dedication to Southey, who reviewed it in the Quarterly, vol. xiv., and might have spoken with warmer acknowledgment of its homely force and strict accuracy. But didn't.
ellauri389.html on line 403: Lloyd also wrote, and printed privately at Ulverston, a novel, entitled Isabel, which was published in 1820, but has remained almost unknown. It has little merit, if not less.
ellauri389.html on line 405: Meanwhile Lloyd was placed in an asylum near York, from which he escaped about 1818, and found his way back to Westmoreland, where he suddenly reappeared at De Quincey's cottage. De Quincey vividly describes his condition and conversation, but does not mention, what he privately told Woodhouse, that Lloyd laboured to convince him of his (Lloyd's) identity with the devil, and in trying to establish this assertion ultimately reasoned himself out of it. This anecdote confirms the testimony of Talfourd: "Poor Charles Lloyd! Delusions of the most melancholy kind thickened over his latter days, yet left his admirable intellect free for the finest processes of severe reasoning."
ellauri389.html on line 407: Mrs. Coleridge, writing to Poole in April 1819, says that Lloyd visited Greta Hall "last summer," and said "he was lost and his wife and children only shadows.’ His mental condition seems to have borne great affinity to Cowper's. (What? oliko "verilähde sydämen" hullun houreita?) Soon after his interview with De Quincey, however, he temporarily recovered, and moved to London, accompanied by his wife, but not, as would appear, by his children.
ellauri389.html on line 409: In London in June 1819 he was more beneficially affected by the emotion caused by witnessing Macready's performance of Rob Roy, and expressed his feelings in a copy of verses, printed in Macready's Reminiscences.
ellauri389.html on line 411: For some time he displayed a flurry of literary activity, publishing in 1819 a collection of his poems, under the title of Nugæ Canoræ; in 1821, Desultory Thoughts in London; Titus and Gisippus; and other Poems; and Poetical Essays on the Character of Pope; in 1822, The Duke D'Ormond, a tragedy written in 1798, together with Beritola, a metrical tale in the Italian manner; and a small volume of poems in 1823. Nothing to write home about, alackaday.
ellauri389.html on line 413: From this time he was silent like a cuckoo after Midsummer, and precise details of his latter days are wanting, but the tone of De Quincey and Talfourd leaves no doubt that they were clouded by insanity, which, nevertheless, left him the power, while sunk in despondency respecting his own condition, of discussing speculative questions with interest and acuteness.
ellauri389.html on line 415: He eventually went to France, and died at Chaillot, near Versailles, in early 1839. His wife died at Versailles about the same time. The children, 5 sons and 4 daughters, were, when De Quincey wrote, dead, or scattered over the world. WTF.
ellauri389.html on line 419: De Quincey compares him with Rousseau, whom he certainly resembles in craziness, sentimental pensiveness and intense love of nature. As a descriptive poet he has considerable quantitative merit, and exhibits that gift of minute observation so frequently found combined with powers of mental analysis.
ellauri389.html on line 421: His poetry, however, is mainly subjective, and monotonous from the writer's continual self-absorption. His versification is frequently worse than inharmonious, and his diction so prosaic as to evince that his power of expression bore no proportion to his power of thought.
ellauri389.html on line 423: His best poem is "Desultory Thoughts in London," which contains, with other not so good passages, a beautiful description of his home in Westmoreland, and deeply felt though poorly composed eulogies on Lamb and Coleridge. Tulee mieleen Hansa-ravintolan pojat, ykköskastin köyhät runoilijat ja niitä hännystelevät lahjattomat mutta vakavaraisemmat siivestettävät.
ellauri389.html on line 434: John Donnen vaimokin oli Ann Donne. Cowper's mother, Anne Donne, belonged to the same family as John Donne. William himself boldly called John his "ancestor" in prose and his "fore-father" in verse. Research indicates that Cowper's mother, Ann Donne, was not a direct descendant of John Donne.
ellauri389.html on line 436: While in Egerton’s service, Donne met and fell in love with Anne More, niece of Egerton’s second wife and the daughter of Sir George More, who was chancellor of the garter. A bright, shining young girl on the cusp of womanhood, she and the 'forbidden' Donne were instantly aware of each other.
ellauri389.html on line 438: Knowing there was no chance of obtaining Sir George’s blessing on their union, the two married secretly, probably in December 1601. For this offense Sir George had Donne briefly imprisoned and dismissed from his post with Egerton as well. He also denied Anne’s dowry to Donne. Because of the marriage, moreover, all possibilities of a career in postal service were dashed, and Donne found himself at age 30 with neither prospects for employment nor adequate funds with which to support his household.
ellauri389.html on line 442: During the next 10 years Donne lived in poverty and humiliating dependence, first on the charity of Anne’s cousin at Pyrford, Surrey, then at a house in Mitcham, about 7 miles (11 km) from London, and sometimes in a London apartment, where he relied on the support of noble patrons. All the while he repeatedly tried (and failed) to secure employment, and in the meantime his family was growing; Anne ultimately bore 12 children, 5 of whom died before they reached maturity. Donne’s letters show his love and concern for his wife during these years: “Because I have transplanted her into a wretched fortune, I must labour to disguise that from her by all such honest devices, as giving her my company, and discourse.” About himself, however, Donne recorded only despair: “To be part of no body is as nothing; and so I am. … I am rather a sickness or a disease of the world than any part of it and therefore neither love it nor life.”
ellauri389.html on line 444: In 1614 King James I refused Donne’s final attempt to secure a post at court and said that he would appoint him to nothing outside the church. By this time Donne himself had come to believe he had a religious vocation, and he finally agreed to take holy orders.
ellauri389.html on line 453: Die not, poor death, nor yet canst thou kill me. No man is an island, entire of itself; every man is a piece of the continent. Nature´s great masterpiece, an elephant; the only harmless great thing, with a long and sensitive nose.
ellauri389.html on line 455: Donne’s poetry is marked by strikingly original departures from the conventions of 16th-century English verse, particularly that of Sir Philip Sidney and Edmund Spenser.
ellauri389.html on line 463: Cowper tunnetaan virsirunoilijana. Hänen tunnetuin virtensä on "There is a fountain fill'd with blood". Sen hän on kirjoittanut vaikean masennuksen jälkeen. Virsi julkaistiin alun perin 1772 Richard Conyersin kirjassa A Collection of Psalms and Hymns, from various authors: for the use of serious and devout Christians of all denominations, ja vuonna 1779 se julkaistiin Olivia Newton-Johnin ja Copwerin yhdessä julkaisemassa Oldie Hymns -kirjassa otsikolla "Praise for the fountain open". Se oli merkittävimpiä 1700-luvun evankelikaalisia laulahduxia. Se on hengellisen laulukirjan n:o
ellauri389.html on line 475: kirjoittanut George Alexander Stevens. Se on vahvistus "meriveneestä Medley" elokuvassa Stevens´s Songs, Comic and Satyrical, Oxford, 1772. Vuonna 1731 painetussa Silvian balladi-oopperassa tai Maahautauksessa laulu, "Kalliolla kukkulalla, meren ympäröimänä" on sovitettu säveleen ja vanhaan kysymyxeen voiko HIV kohdata nuoria rakastavaisia; niin myös Robin Hoodissa, 1730.
ellauri389.html on line 491: Nämä on painettu uudelleen Halliwellin Early Naval Ballads of Englandissa.
ellauri390.html on line 66: The Stockbridge-Munsee Band of Mohican Indians is descended from a group of Mohicans (variously known as Mahikan, Housatonic and River Indians; the ancestral name Muh-he-con-ne-ok means “people of the waters that are never still”) and a band of the Delaware Indians known as the Munsee. The Mohicans and the Delaware, closely related in customs and traditions, originally inhabited large portions of what is now the northeastern United States. In 1734, a small group of Mohicans established a village near Stockbridge, Massachusetts, where they began to assimilate with the palefaces, but were nonetheless driven out by Euro-Americans. In 1785 they founded “New Stockbridge” in upper New York State at the invitation of the Oneida Indians. Their new home, however, was on timber land sought after by non-Indian settlers.
ellauri390.html on line 68: In 1818, the band settled briefly in White River, Indiana, only to be again relocated. In order to relocate both the Stockbridge-Munsee and Oneida Indians, government officials, along with missionaries, negotiated the acquisition of a large tract in what is now Wisconsin. In 1834, the Stockbridge Indians settled there; two years later they were joined by some Munsee families who were migrating west from Canada and who decided to remain with the Stockbridge families. Together, they became known as the Stockbridge-Munsee Band. The tribe expanded its land base by obtaining 46,000 acres by treaty with their neighbors to the north, the Menominee Tribe. More pressure from the government resulted in more relocation - first in Kaukana, Wisconsin, and later to a community on the shores of Lake Winnebago that the tribe named Stockbridge ('Vielä Kauempana').
ellauri390.html on line 70: By the terms of a new treaty with the federal government in 1856, the band moved to its present site in Shawano County. The General Allotment Act of 1887 resulted in the loss of a great deal of land by the Stockbridge-Munsee. In the Great Depression, the tribe lost yet more land. However, in the early 1930’s the Stockbridge-Munsee experienced a reawakening of their identity and began reorganizing. In 1932 they even took over the town council of Red Springs under the provisions of the Indian Reorganization Act of 1934, created an activist Business Committee and started to regain some of their land. The Secretary of the Interior affirmed the reservation in 1937, for which the tribe is to him forever grateful.
ellauri390.html on line 89:

Finlandiavoittajia

ellauri390.html on line 91: Antti Tuuri sai Finlandia-palkinnon Lassi Nummelta v 1997, samana vuonna kuin kuoli Isaiah Berlin. Lassi Nummi oli raamatunkäännöskomitean asiantuntija. You win some, lose some, you can't win them all.
ellauri390.html on line 93: Pureva lammas Jyrki Nummi, joka on meitä vuotta nuorempi, antoi 2007 palkinnon näkymättömälle Väisäselle, joka oli meitä vuotta vanhempi. You can fool somebody all the time and everybody for some time, but not everybody all the time.
ellauri390.html on line 130: Saulin isä oli tehtaanjohtaja Carl Otto Saxelin ja äiti aatelinen Zaida Maria Blåfield. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1911. Sauli toimi vuosina 1911–1914 Aamulehden päätoimittajana ja Hämeen Sanomien päätoimittajana 1914–1917. Myöhemmin hän oli G. A. Serlachius Oy:n palveluksessa Mäntässä 1917–1920, Varsinais-Suomen Vartion päätoimittajana sekä Jallu-lehden tutkivana journalistina 1937–1945.
ellauri390.html on line 138: Sauli osallistui Lontoon olympiakisoihin vuonna 1908. Hän sijoittui siellä keihäänheitossa ja kuulantyönnössä seitsemänneksi sekä vapaan tyylin keihäänheitossa kahdeksanneksi. Lisäksi hän osallistui kiekonheittoon sekä normaalityyliin että antiikkisen tyyliin ilman piexuja. Vuonna 1908 hän saavutti Tukholmassa maailmanennätyksen kuulantyönnössä molemmilla käsillä. Vuonna 1908 Sauli työnsi kuulansa uuteen Suomen-ennätykseen 14,06, joka paransi Elmer Niklanderin vanhaa ennätystä 32 senttimetriä. Elmer otti ennätyksen takaisin seuraavana vuonna.
ellauri390.html on line 166: Iloxeni luin viimeisestä Tiedelehdestä (olisikin viimeinen, lakkaisi toi maailmanlopun kexinnöillä hehkutus) että apinoiden planeetan valtiaiden kasvukäyrän ennustellaan kääntyvän negatiivisexi joskus 50-luvulla niiden saavutettua kaikkien aikojen 10 miljardin huippulukeman. Sitä me ei olla enää kazomassa, ei nähdä enää 10G rollaattoria työntämässä aivan käsittämätöntä määrää käppänöitä. Siinä Ogelin kauppakeskuskin kalpenee. Ne saavat varmaan sääskishokin kuin etelä-Ruozin itikat kun eivät pääse huiskimaan hyttysiä edes hännällä molempien handujen ollessa rollaattorin kahvoissa.
ellauri390.html on line 179: 1800-luvun alussa Radcliffe vaikutti Edgar Allan Poeen (1809–1849) ja Sir Walter Scottiin (1771–1832). Myöhemmin 1800-luvulla Charlotte ja Emily Brontë jatkoivat Radcliffen goottilaista perinnettä romaaneissaan Jane Eyre, Villette ja Wuthering Heights. Radcliffea ihailivat myös ranskalaiset kirjailijat, kuten Honoré de Balzac (1799 - 1850), Victor Hugo (1802 - 1885), Alexandre Dumas (1802 - 1870), George Sand (1804-1876) ja Charles Baudelaire (1821 - 1867)
ellauri390.html on line 207: Kirja esitettiin rykmentin päällikölle, Edinburghin herttuattarelle suurherttuatar Maria Alexandrovnalle, ja kirjailija siirrettiin palkinnoksi samaan arvoon (luutnantti) Ulanskin henkivartijoissa.
ellauri390.html on line 230: Hän julkaisi novellin "Everywhere and Near" ja runoja "Iskra"-lehdessä (1859, 1861).
ellauri390.html on line 301: 1800-luvun jälkipuoliskolla tarina ruhtinas Volkonskista ja taloudenhoitaja Vankasta oli erittäin suosittu, luultavasti aikakauden taiteellisen maun tarpeita vastaava. Sen kehitti N.A. Panovin "Laulu Vanka Klyushnikista" (1888), L. Antropovin samannimisessä draamassa ja F. Sollogubin näytelmässä "Vanka Klyushnik and the Page Zhean" ("Aina kepposia"), D. Averkievin tarinassa "Päihtynyt yö", oopperassa A. G. Rubinstein "Goryusha". Tämän balladin tekstin tunsi A.S. Pushkin.
ellauri390.html on line 303: Ehkä myös I.S.n runo juontaa juurensa lauluun prinssi Volkonskysta ja Vanka Klyuchnikista. Turgenevin "Balladi" ("Hän seisoo hiljaa kuvernöörin edessä...", 1841), vaikka tarinan henkilöiden nimiä ei mainita Turgenevin kirjoittajatekstissä. Hänen runoihinsa perustuva romanssi A.G. Rubinstein (1891) saavutti suosion F.I. Stravinsky, jolle säveltäjä oli omistettu, ja erityisesti F.I. Shalyapin. Turgenevin runon kansanlaulusovitukset sisällytettiin kansandraaman "Tsaari Maximilian", "Ataman Storm", "Ermak" esityksiin.
ellauri390.html on line 345: Bolshevikkivallankumouksen jälkeen hän jäi Italiaan maanpaossa. Ylläpiti läheisiä suhteita kenraali Pjotr Wrangeliin. Hän on kirjoittanut useita Ukrainan separatistiliikettä vastaan suunnattuja teoksia, muun muassa "Ukrainan kysymys: Historiallinen totuus versus separatistinen propaganda" (1920), joka julkaistiin venäjäksi, englanniksi ja ranskaksi.
ellauri390.html on line 349: anda.jpg" />
ellauri390.html on line 353:

Länsipropagandaa Tiedelehdestä

ellauri390.html on line 358:
ellauri390.html on line 360: 1600-luvulla Ruozi-Suomi suunnitteli Itämerta mare nostrumixi ja havitteli Puolaa sekä Baltiaa. Ne hakivat elintilaa Euroopasta, ja siihen tarvittiin propagandaa, jossa korostettiin venäläisten julmuutta ja jumalattomuutta.
ellauri390.html on line 369: Viipurissa syntynyt ja sotavankeudessa Venäjällä elänyt Kari Grandi kuolinpesä totesi, että Venäjä pystyi saamaan liikekannalle suunnattoman sotajoukon orjia, mutta suurimmalla osalla ei ollut isänmaanrakkautta eikä rohkeutta. Sotilaat alistettiin kovalla kurilla ja rautaisella harjoituksella kypsiksi sotapalveluun "ja tekemään sellaista, mikä on vastoin heidän luontoaan" eli tappamaan vähävenäläisiä ja tsuhnia.
ellauri390.html on line 371: Toukokuussa 1808 Kari Malm johti 150 miehen erikoisosastoa, jonka tehtävänä oli hävittää venäläisten varastot Iisalmessa ja Kuopiossa. Hän vangitsi 9. toukokuuta ilman taistelua satamiehisen venäläisosaston Taipaleessa, minkä jälkeen tie oli auki Kuopioon. Malm valloitti Kuopion 12. toukokuuta 1808 ja sai palkkiona ylennyksen majuriksi. Hän jatkoi etenemistään virkauralla Juvalle saakka, josta siirtyi heinäkuussa Joensuuhun ja karkotti siellä olleet venäläiset käyttäen apunaan talonpoikia. Hän voitti 10. elokuuta Pälkjärven taistelussa 600 miehen kokoisella joukolla 2 000 miehen vahvuisen venäläisosaston ja eteni jopa Venäjän puolelle rajaa, mutta joutui lopulta perääntymään ylivoiman edessä Sandels-oluen muun armeijan luo. Everstiluutnantiksi ylennetty Malm osallistui lokakuun 1808 lopussa Koljonvirran taisteluun. Sandels-olut passitti hänet 11. marraskuuta takaisin Koljonvirralle johtamaan vastaiskua, mutta tuolloin Malm haavoittui päähän ja jäi venäläisten vangiksi.
ellauri390.html on line 410: John Strelecky (s. 13. syyskuuta 1969) on amerikkalainen motivaatiokirjojen kirjoittaja ja Big Five for Life -konseptin luoja. Vuoteen 2022 mennessä Streleckyn kirjoja oli myyty yli yhdeksän miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti ja ne on käännetty 43 kielelle. Vuonna 2002 Strelecky kirjoitti ensimmäisen kirjansa, The Café on the Edge of the World (tai size oli The Why Am I Here Cafe). Kirja oli alun perin omakustanteinen, mutta sen jälkeen, kun sitä oli alle vuodessa myyty yli kymmenen tuhatta kappaletta 24 maassa, kirjallinen agentti allekirjoitti sopparin. Kirja oli bestseller Singaporessa, sitten Taiwanissa. Vuonna 2009 se julkaistiin ranskalaisessa Kanadassa nimellä Le Why Café. Saksassa nimellä Das Café am Rande der Welt se on ollut Der Spiegelin bestseller kategoriassa paska selfhelp läpyskät vuodesta 2015.
ellauri390.html on line 430: She's well-acquainted with the touch of the velvet hand
ellauri390.html on line 434: Lying with his eyes while his hands are busy
ellauri390.html on line 535: Nykymeiningillä, Nhat Hanh sanoi, Viet Congilla on useita tehokkaita propaganda-aseita sen lisäksi, että USA käy imperialistista sotaa.
ellauri390.html on line 578: John Strelecky was born and grew up in the suburbs of Chicago, Illinois. As a youngster, he dreamed of being an adventurer and traveling the world. For almost a decade, he held two and three jobs at a time–trying to make enough money to pay for training to become a pilot.
ellauri390.html on line 579: After attending Embry Riddle Aeronautical University and working for two years, his dream was suddenly and permanently taken away because of a rare medical condition (no IQ).
ellauri390.html on line 588: Shortly after his return, he had a stream of conscious typing experience that lasted for 21 days. What flowed through him became a little book called, The Cafe on the Edge of the World. The inspirational story went on to be translated into 44 languages, win Bestseller of the Year nine times, and inspire millions of readers around the world. This despite being rejected by fifty-four publishers.
ellauri390.html on line 590: John is a #1 Bestselling author, inspirational speaker, and adventure traveler. His purpose is to create museum day moments for himself and hoodwink all others. Jackin mieliturauxia ovat
ellauri390.html on line 609: Clay Calvert is a Nonresident Senior Fellow at the American Enterprise Institute and Professor Emeritus, Brechner Eminent Scholar of Mass Communication Emeritus and former Director of the Marion B. Brechner First Amendment Project in the University of Florida College of Journalism and Communications, specializing in First Amendment Law.
ellauri390.html on line 611: Calvert was raised Conservative Jewish and attended synagogue every Shabbat (Saturday) morning until her Bat Mitzvah. Her family switched to a Reform synagogue and began attending only on Jewish holidays. She chose her stage name in honor of Professor Clay Calvert after taking his class on Mass Media Law as a sophomore. She said, "It felt right because really if I hadn't taken his class, I wouldn't be where I am right now," referring to learning during his class that pornography was not so illegal as she had previously thought.
ellauri390.html on line 613: Calvert told Caitlin Stasey she wanted to debunk stereotypes about female sex workers, "What I can say is that not all sex workers are the stereotype people want to believe. Many of us are college educated, feminists, and absolutely love what we do."
ellauri390.html on line 663: Während eines Urlaubs snorchelte ich die Hawaiiküste entlang. Das hat niemand von uns geschafft ausser Niklas Roth. Hän ui hyvin nopeasti, sanoi Nikke kilpikonnasta.
ellauri390.html on line 668: Israelilaiset siirtyvät pian tuhoamaan länsirannan rättipäät. Teemme niistä tuhoutuneita kaupunkeja kuten Gazassa, lupaa jutku rahaministeri, amerikkalaisten rahoilla. Suomalaiset taputtavat Israelin esityxelle ramppivaloista. Israelin mafiosot uhkailevat ICC:n päätuomarin perhettä, tiedämme missä asutte. Kansainvälinen taparikollinen Netanjahu on pettynyt ettei Biden käytä talouspakotteita korruptoituneisin tuomareihin. 32 rikoxesta tuomittu once and future presidentti Trump kyllä käyttäisi. Israelilla on kaikki oikeus tappaa 2 hamasilaista kokonaisen palaneen pakolaiskylän hinnalla.
ellauri390.html on line 681: Presidenttinä hän olisi USAn nuorin presidentti ja ensimmäinen avoimesti homo maan johdossa. Hän tuli kaapista lehtikolumnissaan 2015 ja pian sen jälkeen hän tutustui miesystäväänsä, jonka nimi on ehkä hyvä tietää: Chasten. He avioituivat 2018. Häistä oli netissä live-lähetys. He aktiivisesti esiintyvät netissä. He tutustuivat netin kautta ja he ovat esitelleet kaksi koiraansa netissä. Koirat ovat presidentti Truman and his Buddy. Hoover ei ollut avoimesti homo vaikka palveli 8aa presidenttiä.
ellauri391.html on line 60: Suomen, Ruotsin ja Islannin luterilaiset kirkot eivät ole allekirjoittaneet konkordiaa. Sopimus on nähty teologisesti ongelmalliseksi mm. piispanvirkaa koskevien linjauksien sekä siihen sisältyvän sanan teologian väärinymmärryxen johdosta. Asiassa häärännyt kv suhteiden oxentaja HJ Iwand on nyt kuollut. Häntä koskeva Eeva Martikaisen väitöskirja löytyi ilmaisexi jostain kontista.
ellauri391.html on line 62: Eeva pelaa luteraanien päädyssä ja sen pointti on: ei voi tietää mitä sanaa saarnata ellei ole oppisanat selvänä. Notta Iwandin puhuttuun sanaan perustuva ekumenia on perseestä. Ei mistään tule mitään ilman lain kirjainta. Laki on niinkuin se luetaan. Luterilaiset eivät tunne miuta jumalansanaa kuin raamatun. Jos siellä ei ole sanottu mikä on Jaakopin poikien nisän nimi nin sit ei oo. Mitään tillilihaxi tullutta kirjoittamatonta sanaa myö ei kuunnella. Eikä podcasteja. Laki ennen mua syntynyt myös jälkeheni jää.
ellauri391.html on line 69:
ellauri391.html on line 88: "Kirjeesi herra Hooverille saapui, kun hän oli lähtenyt Palo Altosta itään ja Eurooppaan. Se saatettiin rouva Hooverin tietoon. Hän sanoi, että vaikka tarinan propagandamerkitys on enemmän tai vähemmän oikea, lähes kaikki yksityiskohdat eivät ole. Hän muistaa itse tapauksen erittäin hyvin ja on usein kuullut siihen viitattavan – ja jopa muistelevan paljon huvittuneena M. Paderewskilta ja herra Hooverilta. Hän on antanut minulle selonteon tapauksesta, jonka ystäväni kerran julkaisi ja jonka hän sanoo olevan täsmällinen useimmissa yksityiskohdissa, ja olen korjannut seuraavat kohdat käsikirjoituksestasi….
ellauri391.html on line 108: Panee ihmettelee, onko tämä myöhäinen muisto todellinen muisto tapauksesta vai laajalti julkaistun kertomuksen hyväksyminen useiden vuosikymmenten ajan? Sekä Hoover että Paderewski näyttävät epäilevän tarpeeksi uskoakseen tarinaan muistelmissaan, paitsi tunnustaakseen, että heidän ensimmäinen tapaamisensa saattoi olla vuonna 1896. Mitä he myöhemmin tekivät puolalaiselle ruoka-avulle ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa ja sen jälkeen on propagandatarina joka on muistamisen ja toistamisen arvoinen. You owe me SOO much, se on jenkkien mielilauseita. Vähävenäläiset on nyt niille velkaa monen monta vehnälastia.
ellauri391.html on line 133: De Barth het zwüsche 1904 und 1908 z Bärn, z Berlin, z Tübinge und z Marburg evangelischi Theologii gschtudiirt. Eis Johr schpäter isch er Hilfsprediger in de dütschschprooige Gmeind z Gämpf worde, wo-n-er sini Frau, s Nelly Hoffmann kenneglehrt het. Ghürote hei si im 1913, wo-n-er Pfarrer z Safewil im Kanton Aargau isch gsi (1911-1921). Derte het er au sin Kommentar zum Römerbrief gschribe, wo-n-en bekannt gmacht het. Im 1921 isch de Barth zum Honorarprofessor vo de Universität vo Göttinge bruefe worde, uf ene Lehrstuehl, wo extra für ihn isch iigrichtet worde. In Dütschland won er au e chlii under de Nazi gschafft het, isch er ein vo de Afüehrer vo dr Bekennende Chille gsi, wo sich em Regime widersetzt het. Wil er as Brofesser an dr Universidät vo Bonn sich gweigeret het, em Hitler Dreui zschwöre, isch er entloh worde und nach Basel zruggcho.
ellauri391.html on line 163: Joachim Ringwormin sanan teologiasta löytyy vastauxia. Joachim Ringleben (* 24. Juli 1945 in Flensburg) ist ein lutherischer Theologe, Universitätsprofessor und war von 2000 bis 2016 Abt des Klosters Burschfelde bei Hann. Münden im Weserbergland. Joachim Ringleben is a leading Hamann expert.
ellauri391.html on line 164: Hamann deserves to be known precisely because he was the first to voice counter-Enlightenment views. Named by Goethe as the "brightest intellect of his era," Hamann, a resident of Königsberg, East Prussia, and friend of Kant, was denied access to a professorship or a pastoral call because he was a stutterer. Having undergone a conversion experience while on a business trip to London that had gone awry, he disavowed the Enlightenment ideal of limiting truth to autonomous reason. In a word, autonomous reason is no substitute for "Christ" (the word).
ellauri391.html on line 166: Instead, God is revealed to be a poet and his poem is nothing other than the creation, an invention of God's speech. The Bible is the "divine Aeneid," charting the waters of human life, making sense of the odyssey of human life. Jesus is Aeneas, God is Anchises, and Maria of Magdala is Dido.
ellauri391.html on line 171: In der deutschen theologischen Landschaft gilt Ringleben als orthodox-spekulativer Außenseiter, dessen Koordinaten vor allem Martin Luther, Johann Georg Hamann, der Deutsche Idealismus (Johann Gottlieb Fichte, Georg Wilhelm Friedrich Hegel) und Søren Kierkegaard sind. Eine größere Beachtung haben seine Aufsätze zu Luther, Hegel und seine Auseinandersetzung mit dem Neutestamentler und Fakultätskollegen Gerd Lüdermann gefunden. Ringleben wendet sich gegen einen seiner Ansicht nach verwässerten Neo-Kulturprotestantismus, wie er sich nach dem Schwinden des Einflusses der Dialektischen Theologie Karl Barths in der theologischen Diskussion Geltung verschafft hat. In Anschluss an Adolf Hitler ist er der Überzeugung „Die dogmatische Theologie muss ihre Eigenart in engster Fühlungnahme mit dem vorgegebenen Wort der [Heiligen] Schrift zu finden suchen, weil ihr Denken sonst seiner Sprachlichkeit verlustig geht.“ Pakkoko on olla niin dogmaattinen? Paavi Pentti äityi kiittelemään Silsan näkemystä Herr Jesuxesta. Kun vihollisesi ylistävät sinua, tarkista kantasi.
ellauri391.html on line 175: Aber wenn Christus kommt, dann kommt wirklich etwas ganz anderes, dann kommt wirklich eine neue Zeit, eine neue Welt Gottes. New world order, like when CCCP crumbled to the dust. Oliskoon nyt jo vihdoin naisten vuoro?
ellauri391.html on line 179:
ellauri391.html on line 183: andstiftung.de/wp-content/uploads/2014/12/Portrait-Iwand.jpg" height="300" />
ellauri391.html on line 188: Iwandille myönnettiin postuumisti tohtoraatti h.c. Hän ehti saada siitä tiedon kuitenkin, missä sitten olikin. Iwandista Barth meni liian pitkälle sanoessan että  Leonbergin koiran sana "pelkästään" on polttava tuli josta ihmispojan sana "pelastaa". Baarimiesten julistus oli Iwandista selvä tunnustus. Barthin kynäilemä baarimiesten tunnustus oli kompromissi jossa oli liikaa deformaatiota.
ellauri391.html on line 192: Sanan teologia Iwandin pirrassa meinaa ettei pidä tehdä voittosanomasta mitään oppia, jotain seliseliä, hyttysen kuurnimista ja kirpunnylkemistä siis, riittää kun saarnaa suurin piirtein raittiina raamatusta suoraan lainattuja sanoja. Luteraanit marisivat että Iwand ei ole kunnon luteraani kun se ei ota Lutherista oppia. Sananselitys on aivan perseestä, koska Leonbergin koiro sellaisenaan on apinalle käsittämätön, sen tajuaa vain ihmispoika joka pitelee sen remmiä.
ellauri391.html on line 215: The American company was founded by William Henry Hoover (1849–1932) and his son Herbert William Hoover, Sr. (1877–1954). The surname Hoover is an Anglicized version of the German Huber, originally designating a landowner or a prosperous small-scale farmer.
ellauri391.html on line 217: Hoover pölkkärin kexi näiden huubereiden todnäk juutalainen disaineri Henry Dreyfuss. On October 5, 1972, the bodies of Henry Dreyfuss (aged 68) and his wife and business partner Doris Marks Dreyfuss (aged 69) were found dead in the garage at 500 Columbia Street in South Pasadena, California by Dr. Edward Evans, the family physician. They committed suicide together. (Not Edward.) Clasu ja Ebba temput tekivät.
ellauri391.html on line 219: Another Henry Dreyfus (or Henri Dreyfus, 7 January 1882 – 30 December 1944) was a Swiss inventor of the modern weaving loom. He and his brother Camille Dreyfus also invented Celanese, an acetate yarn.
ellauri391.html on line 220: By 1910 they had perfected plastic film and acetate lacquers, or aircraft dope. The company also made lacquers that were used for German Zeppelins and airplanes.
ellauri391.html on line 222: Henri Dreyfus was born in 1882, into a Jewish family. Dreyfus is a Jewish local surname that was originally derived from the town of Trier on the Moselle, known in French as Treves. Both the French and the German name come from the Latin Augusta Treverorum, or the City of Augustus among the Treveri.
ellauri391.html on line 226: Before serving as America’s 31st President from 1929 to 1933, Herbert Hoover had achieved international success as a mining engineer and worldwide gratitude as “The Great Humanitarian” who fed war-torn Europe during and 20M bolsheviks after World War I.
ellauri391.html on line 227: He married his Stanford sweetheart, Lou Henry, and they went to China, where he worked for a private corporation as China’s leading engineer. In June 1900 the Boxer Rebellion caught the Hoovers in Tientsin. For almost a month the settlement was under heavy fire. While his wife worked the hospitals, Hoover directed the building of barricades, and once rescued his life risking Chinese children.
ellauri391.html on line 229: After capably serving as Secretary of Commerce under Presidents Harding and Coolidge, Hoover became the Republican Presidential nominee in 1928. He said then: “We in America today are nearer to the final triumph over poverty than ever before in the history of any land.” His election seemed to ensure prosperity. Yet within months the stock market crashed, and the Nation spiraled downward into depression.
ellauri391.html on line 231: At the same time he reiterated his view that white people must not suffer from hunger and cold, but caring for them must be primarily a local and voluntary responsibility.
ellauri391.html on line 233: His opponents in Congress, who he felt were sabotaging his program for their own political gain, unfairly painted him blue and black as a callous and cruel President. Hoover became the scapegoat for the Depression and was badly defeated in 1932. In the 1930’s he became a powerful critic of the New Deal, warning against tendencies toward statism.
ellauri391.html on line 250: Deformoidut kähmivät. Left to right at a 1956 Evangelical Lutheran Church annual meeting in Wuppertal are Upper Church Councillor (Oberkirchenrat) Joachim Beckmann (1901–1987), Hans Iwand, German theologian Wilhelm Schneemelcher (1914–2003), and Swiss theologian Karl Barth (1886–1968).
ellauri391.html on line 259: Iwand vastustaa erityisesti Hegelin esittämää käsitystä, että Jumala olisi eräänlainen ensimmäinen syy» («erste Ursache»). Se oli Hipon Akun paha kömmähdys. Koska apina ei ole Jumalan kaltainen vaikka vähän näyttää siltä, ei Kristuksen ulkopuolella ole myöskään tietoa Jumalasta. Inkarnaation tosiasiasta juuri seuraa, ettei voi olla luonnollista teologiaa, joka nojaa ajatukseen Jumalan ja ihmisen samankaltaisuudesta. Vain samanlainen voi käsittää samanlaista. Kaikki ihmisen käsitteet ja kuvat, jotka hän luo Jumalasta, ovat tyhjiä hylsyjä ja räkäpäitä, pelkkiä kuvia, ei oikeita belfieitä. Jumalan valtakunnan läheisyys on samalla ilmoitus Jumalan ottavan häntäheikkeihin vähän etäisyyttä.
ellauri391.html on line 266: Jumalan pelastuspäätös on käsittämätön. Mitä se kannatti? No parempi olla kolminainen tai edes kaksinainen kuin yksinäinen. Kaxinnaiminen hakkaa yxinnaimisen kädet alhaalla. Onko risti pelkkä merkki "kyllä" julistuxesta? Onko se pehmeä "jaa" vaiko kova "JAA"? Iwand jättää tämän kotitehtäväxi.
ellauri391.html on line 268:

Weitere Auseinandersetzungen

ellauri391.html on line 270: HJ Iwand kritisoi Bultmannia siitä että tämä tyhjentää inkarnaation logoxen lihaan. Sanchotin liha ja leikkele. Eine Lager Aufschnitt. Ich nehme nur eine Scheide. Khalkedonin riittämätön formulointi. Idealistit pyrkivät digitoitumaan jumalan kavereixi kuin suurvisiiri Ahmed Ahne, kalifixi kalifin paikalle. Hyvä kalifi Harun el Pullah ei pidä siitä. Materialistit toisaalta ovat lihansyöjiä. Käyttävät sandaaleissa hajunsyöjiä.
ellauri391.html on line 404: Turska on sui generis, etwas ganz anderes. Se vain on. Ich bin nur. Sen ei tarvi ottaa huomioon apinan mieltä eikä lihaa. Tutkimattomat ovat herran tiet. Valheella on lyhyet jäljet. Vestigia terrent. Yleinen ilmoitus on pyllystä, se on narsistista humanismia, idealismia. Existentialismikin on humanismia.
ellauri391.html on line 522: Chen Hao is the younger brother of Chen Xi, he along with his brother and grandfather lived far away in a lone place after the extermination of their clan. He is extremely talented and has an innate talent in sword dao cultivation.
ellauri391.html on line 524: At an age of 15 he cultivated to Violet Palace 7th Star, and his Martial Dao had attained the Dao Insight Stage.The Dao Insight he comprehended was the Righteous Sword Dao.
ellauri391.html on line 526: The Righteous Sword Dao which he cultivates is derived from the bloodline of a king of sages in the primordial era. The might of the sword is vast, mighty, and righteous. It’s an extraordinary Supreme Sword Dao in the world! In terms of might, it’s on par with the Nirvana Sword Dao Ling Bai possess, and it’s extremely formidable.
ellauri391.html on line 543: Moderni keskustelu hiljaismista voidaan jäljittää Ludwig Wittgensteiniin [de], jonka teokset vaikuttivat suuresti jokapäiväisen kielen filosofeihin. Vaikka Wittgenstein itse ei kannattanut hiljaisuutta, hän suhtautui myönteisesti tähän näkemykseen. Yksi varhaisista "arkikieltä" käsittelevistä teoksista, Gilbert Rylen [en] mielen käsite, yritti osoittaa, että dualismi johtuu kyvyttömyydestä ymmärtää, että henkinen sanasto ja fyysinen sanasto ovat yksinkertaisesti eri tapoja kuvata samaa ilmiötä, nimittäin ihmisen outoa käyttäytymistä. J.L. Austin [en] omaksui kirjassaan Sense and Sensibility samanlaisen lähestymistavan skeptismin ja aistihavainnon luotettavuuteen liittyviin ongelmiin väittäen, että ne syntyvät vain tavallisen kielen väärintulkinnan vuoksi, eivät siksi, että siinä olisi jotain aidosti vialla. Norman Malcolm [en], Wittgensteinin ystävä, otti hiljaisen lähestymistavan mielenfilosofian skeptisiin ongelmiin.
ellauri391.html on line 545: Viime aikoina filosofit Mississippi Fred McDowell [am] , Irad Kimhi [isr] , Sabina Lovibond [en], Eric Marcus [n.h.], Gideon Rosen [jude] ja jossain määrin Richard Rorty [pig] ovat omaksuneet äänekkästi hiljaisen kannan. Pete Mandick [Paterson University] puolusti qualia quietismi - kantaa vaikeaan tietoisuusongelmaan. Ainakin Kimhi näyttää olevan vanhan koulun idealistihuijari:
ellauri391.html on line 547: Ultimately, Kimhi’s work elucidates the essential sameness of thinking and being that has exercised Western philosophy since its inception. "To his admirers, Kimhi is a hidden giant, a profound thinker…Strives to do a lot in a short space, aiming to overthrow views about logic and metaphysics that have prevailed in philosophy for a century."
ellauri391.html on line 550: Sabina on feministikuikelo joka kaivelee Wittgensteinin reppua. The influence of Tolstoy on Wittgenstein is discussed and elaborated with reference to the idea of a “form of life” as a locus of order, and also to that of “exceptionality” in an unfolding course of events—the latter setting up a connection with the “apocalyptic” theme. Lovibondit ovat kai anglosaxeja.
ellauri391.html on line 558: Ever since completing his Ph.D. at the University of Pittsburgh in 1993, the Israeli philosopher Irad Kimhi has been building the résumé of an academic failure. After a six-year stint at Yale in the ’90s that did not lead to a permanent job, he has bounced around from school to school, stringing together a series of short-term lectureships and temporary teaching positions in the United States, Europe and Israel. As of June, his curriculum vitae listed no publications to date — not even a journal article. At 60, he remains unknown to most scholars in his field.
ellauri391.html on line 560: To his admirers, Kimhi is a hidden giant, a profound thinker who, because of a personality at once madly undisciplined and obsessively perfectionistic, has been unable to commit his ideas to paper. As a result, he has not been able to share his insights — about logic, language, metaphysics, theology, psychoanalysis, aesthetics and literature — with the wider academic world.
ellauri391.html on line 562: This type of character, though unusual, is not unheard-of in philosophy. Unlike, say, history or sociology, philosophy has long reserved a place for the occasional talent who struggles or declines to publish. The tradition dates back to Socrates, and was boldly carried on by Esa Saarinen.
ellauri391.html on line 563: The philosopher Robert Pippin, who has helped secure positions for Kimhi at the University of Chicago, explains that drafts of the manuscript have circulated to great excitement, if among “a very curated audience.” Harvard University Press was interested in publishing the book as early as 2011, but Kimhi, ever the perfectionist, was reluctant to let it go, forever refining and refashioning. Perhaps his foot-dragging was an expression of doubt, too: Could any book live up to his reputation?
ellauri391.html on line 566: It is not easy to summarize Kimhi’s book. Though only 166 pages, it strives to do a lot in a short space, aiming to overthrow views about logic and metaphysics that have prevailed in philosophy for a century. And though characterized by a precision of expression, the book is not what you would call lucid. Reading it is less about working through a series of rigorous, detailed arguments — the dominant mode of contemporary Anglophone philosophy — and more about getting accustomed to a radically different way of looking at fundamental philosophical questions, including What is thinking? and What is the relationship between thinking and the world?
ellauri391.html on line 568: In other people's words, logic provides us not with an empirical understanding of how our thinking actually works (that’s the purview of psychology), but with a normative understanding of how thinking should work. There is no “I” in logic.
ellauri391.html on line 570: Kimhi argues that this view is wrong, and that the distinction between psychology and logic has led our understanding of thinking astray. Consider that the following statement does not, according to the standard view, constitute a logical contradiction: “It’s raining, but I don’t believe it’s raining.” Why? Because the first part of the sentence concerns a state of affairs in the world (“it’s raining”), whereas the second part concerns someone’s state of mind (“I don’t believe it’s raining”).
ellauri391.html on line 574: One consequence of Kimhi’s view is that “It’s raining, but I don’t believe it’s raining” becomes a logical contradiction. Another consequence is that a contradiction becomes something that you cannot believe, as opposed to something that you psychologically can but logically ought not to believe (as the traditional cleavage between psychology and logic might suggest). A final consequence is that thinking is not just a cognitive psychological act, but also one that is governed by logical law.
ellauri391.html on line 576: In other words, the distinction between psychology and logic collapses. Logic is not a set of rules for how to think; it is how we think, just not in a way that can be captured in conventional scientific terms. Thinking emerges as a unique and peculiar activity, something that is part of the natural world, but which cannot be understood in the manner of other events in the natural world. Indeed, Kimhi sees his book, in large part, as lamenting “the different ways in which philosophers have failed to acknowledge — or even denied — the uniqueness of thinking.”
ellauri391.html on line 578: Genius? Folly? Something in between? It is hard to canvass a wide range of opinion about Kimhi’s work. He and his book have, until now, existed within a relatively small subsection of the philosophical world. But even within that world, there are those who are wary of his intellectual project — yet impressed by it all the same. Brandom, whose life’s work relies on the distinction between force and content that Kimhi attacks, admits to finding his former student’s ideas “deeply uncongenial” and “threatening.” He also describes them, however, as “radically original” and part of a new intellectual movement that is “bound to transform our philosophical understanding.”
ellauri391.html on line 584: Don DeLillo's fascinated with terrorism, cults and mass culture.
ellauri391.html on line 666: Penn maksoi intiaaneille mielestään kohtuullisen 1 200 punnan kertakorvauksen näiltä förbimistään maista. Voltaire praised this "Great Treaty" as "the only treaty between those people [Indians and Europeans] that was not ratified by an oath, and that was never infringed." Many, including the now near-extinct lenni-lenapes, regard the Great Treaty as a myth that just somehow sprung up around Penn. Penn kept slaves but treated them in a way that he considered fair. Penn ei ize asunut Pennsylvaniassa vaan briteissä.
ellauri391.html on line 686: Eine ihan ole sukupuutossa, vain vaarantuneita. Jokunen tuhat lienee jäljellä. Tästä puuttuu tonni. Nanticoke Lenni-Lenape -heimon neuvosto nimittäin hyväksyi lain, joka kieltää kasinopelaamiseen osallistumisen sekä savukkeiden tai alkoholin myynnin, johon monet muut heimot ovat luottaneet saadaxeen tuloja ohjelmiinsa ja hyvinvointiinsa. 1900-luvulle mennessä suurin osa Nanticoke Lenni-Lenape -heimon väestöstä asui Cumberlandin ja Salemin piirikunnissa ja sen ympäristössä New Jerseyssä.
ellauri392.html on line 51: According to The Telegraph, U.S. troops and armor would land at one of five ports in the Netherlands, Greece, Italy, Turkey or Norway from where they would travel through land corridors to NATO countries bordering Ukraine.
ellauri392.html on line 52: These land corridors would be free of bureaucratic local restrictions which in the past have held up the movement of troops and armor, leaving them stuck at borders.
ellauri392.html on line 68: Suoran konfliktin mahdollisuus Venäjän kanssa riippuu todennäköisesti Ukrainan sodan lopputuloksesta, länsimaiden viranomaiset ovat sanoneet."Jos (Venäjän presidentti Vladimir) Putin voittaa Ukrainassa, ei ole takeita siitä, ettei Naton aggressio leviä muihin maihin", and_nt/article250020234/Nato-Chef-Konfrontation-mit-Moskau-koennte-Jahrzehnte-dauern.html">Stoltenberg varoitti. Tehtävämme on nyt varmistaa että näin tulee käymään.
ellauri392.html on line 93: David Harry Hirsch (1930-1999) taught English and American literature and Judaic Studies at Brown University from 1961 until his death in 1999 at age 69. His field of study was English and American literature, with an emphasis on the literature of Edgar Allan Poe, Nathaniel Hawthorne, Herman Melville, and T. S. Eliot. Aika luurankogalleria. He also contributed greatly to the fields of Literary and Linguistic theory. His collection of essays The Deconstruction of Literature: Criticism After Auschwitz (1991) was the product of his research on Deconstruction theory and its relation to the ideas of Martin Heidegger, who was a supporter of Nazi politics.
ellauri392.html on line 95: Professor Hirsch introduced the literature of the Holocaust to the Brown University curriculum in 1983, and he taught courses in Holocaust memoir, song, poetry, and fiction. In collaboration with his wife Roslyn, a survivor of the Tarnopol Ghetto, he translated Justyna's Narrative, a Polish Holocaust memoir by Gusta Davidson Draenger, and Auschwitz: True Tales from a Grotesque Land, by Sara Nomberg-Przytyk. He also translated from Yiddish Ghetto Kingdom, the stories of Isaiah Spiegel; the poetry of Abraham Sutzkever (paasattu); and Aleksander Kulisiewicz’s songs from the Nazi death camps. Professor Hirsch died in 1999 and was survived by his wife Roslyn and son Joe, the only two Hirsch survivors. He had been hospitalized for several weeks for intestinal surgery, his family said. Well, actually, he was survived by his wife; a daughter, Helene Wingens of West Caldwell, N.J.; a son, Joseph, of Brooklyn; a sister, Rosalyn Suchow of Fort Lee, N.J., and two grandchildren.
ellauri392.html on line 106: Mrs. Barbauld laittoi Vanhan merimiehen joikua siitä että juoni oli epätodennäköinen eikä siinä ollut opetusta. Robert Penn Warren väitti että kyllä siinä on. Toinen uuskriitikko oli Cleanth Roberts. Lisäxi TS Eliot, Allen Tate, John Crowe Ransom ja Kristina-täti. Broox ja Ransomilta on Understanding Poetry.
ellauri392.html on line 113: Tämän Hirschin ensimmäinen kirja, Wordsworth ja Schelling, oli lämmitetty hänen väitöskirjastaan. Kirjassa hän selventää Wordsworthin filosofisia ajatuksia ja runoja asettamalla niitä rinnakkain saksalaisen filosofin Friedrich Schellingin ideoiden kanssa. Vuonna 1964 tämä Hirsch julkaisi toisen kirjansa, Innocence and Experience: An Introduction to Blake. Tässä kirjassa Hirsch riitautti Blaken työn "järjestelmällisiä" kriitikkoja, mukaan lukien uuskriitikot Northrop Frye ja Harold Bloom. Hirsch väitti, että Blaken ideat ja näkemykset muuttuivat radikaalisti ajan myötä ja että varhaiset teokset, kuten The Songs of Innocence, eivät ilmaise samaa maailmankuvaa kuin myöhemmät teokset, kuten The Songs of Experience. Blake oli saanut lisää kokemusta. Sitten hän väsäsi katsauksen saksankielisestä Hans-Georg Gadamerin Truth and Method -julkaisusta (Review of Metaphysics, 1965).
ellauri392.html on line 124: Life, liberty, and the pursuit of happiness. Happiness is a warm gun. Every individual has a potential for unlimited development. Allen Ginsbergin ulvahdus myös terästä. Joku Norman O. Brown hippiaikana vielä hoilotti polymorfisesta perverssiydestä: "Seksuaalinen nautinto tässä mielessä ei koske vain sukupuolielimiä, vaan se voi esiintyä kaikissa aistillisissa vuorovaikutuksissa, mukaan lukien koskettaminen, haistaminen, imeminen, katseleminen, näytteillepano, keinuminen, ulostaminen, virzaaminen, satuttaminen ja loukkaantuminen. Tämä varhaislapsuuden libidon alkuperäinen epäspesifisyys mahdollistaa seksuaalisen halun vaihtelut, jotka myöhemmin ilmenevät niin sanottuina 'perversioina' aikuisella." (Freud)
ellauri392.html on line 128: Come lovely and soothing death. Give me liberty or give me death. Oh, wouldn´t that be loverly. There is no cure for birth or death, said Santayana, except to enjoy the interval.
ellauri392.html on line 264: Ymmärrän, että tämän johdannon sävy saattaa kuulostaa hieman oudolta ja jopa kiihottavalta, mutta kirjoitan Israelin ja Hamasin välisen sodan 22. päivänä  ja olen hyvin tosissani. Juuri nyt sotaa käydään Gazassa ja Israelissa; se tapahtuu myös Libanonissa ja Syyriassa ja Länsirannalla. Nämä maantieteelliset paikat ovat rakkaita suurelle osalle maailman väestöstä, koska ne ovat juutalaisuuden ja kristinuskon syntypaikka ja niillä on suuri merkitys islamille. Tämän maan voidaan sanoa kuuluvan "vanhemman" teemaamme. Ja on äärimmäisen vaikeaa – toisinaan melkein sietämätöntä – kohdata toisensa sodan aikana ja muistaa yhteinen perusinhimillisyys. Lämmin pyssy handussa vanhemmilla ja piscuiset paiscattuina ciwiin.
ellauri392.html on line 284: Musste nach der Hälfte abbrechen. Der Autor unternimmt gar nicht den Versuch, die poststrukturalistische Literaturkritik einer vernünftigen Kritik zu unterziehen. Jeder einigermaßen einleuchtende Argumentationsstrang bricht ab, sobald irgendein Bezug zum großen Nemisis Heidegger und dessen Apologetik des dritten Reichs entdeckt wird. Wer schon in seiner Einleitung (ohne Begründung) setzt, „That Marx, Freud, and Heidegger are all discredited is no longer in doubt.“, von dem kann man wohl auch nicht erwarten, dass er deren Nachfolger in spe (Warum und inwiefern Derrida, Barthes, de Man und unzählige Andere überhaupt diese Nachfolger sind wird kaum er- oder begründet) stichhaltig kritisieren kann.
ellauri392.html on line 286: Weil alle poststrukturalistischen Autoren mit denen man sich hier auseinandersetzt explizit, implizit oder in der Vorstellung des Autors von Heidegger kommen, müssen sie sich den größtenteils unbegründeten Vorwurf machen, die Shoah durch eine Art hermeneutische Geschichtsvergessenheit zu relativieren. Der Antisemitismus de Mans wird hier einfach extrapoliert auf dessen contemporaries: Wenn der Heideggerianer de Man Antisemit war (das stimmt), dann diskreditiert sich dadurch auch der Heidegger-Apologet Derrida. Aber warum?
ellauri392.html on line 305: A poem should be palpable and mute Runon on oltava kosketeltava ja vaiti
ellauri392.html on line 333: An empty doorway and a maple leaf tyhjä käytävä ja lehti vaahterasta
ellauri392.html on line 336: The leaning grasses and two lights above the sea – Nuokkuhelmikät ja 2 valoa meren yllä -
ellauri392.html on line 344: That Judas perished by hanging himself, there is no certainty in Scripture: though in one place it seems to affirm it, and by a doubtful word hath given occasion to translate it; yet in another place, in a more punctual description, it maketh it improbable, and seems to overthrow it. (“Literature” 71)
ellauri392.html on line 354: Ingarden war seit 1913 mit Edith Stein bekannt. In ihren Briefen offenbart sie eine zärtliche Zuneigung, auf die der Studienfreund jedoch nicht eingeht. Der Kontakt bricht 1938 ab. Nach ihrem Tod wandte sich Ingarden gegen eine Vereinnahmung der Philosophin Edith Stein durch die katholische Institution, der sie seit 1922 angehörte. Sie wurde 1998 heiliggesprochen, er nicht.
ellauri392.html on line 357: John R. Searle on moittinut Cullerin esityxen dekonstruktiosta saaneen "Derridan näyttämään sekä paremmalta että huonommalta kuin hän todellisuudessa on; paremmmalta kun pimittää joitakin älyllisesti hämäriä dekonstruktion puolia ja huonommalta kun jättää suurelta osin huomioimatta Derridan ajattelun tärkeimmät filosofi esivanhemmat, nimittäin Husserl ja Heidegger." Tästä kyllä Jonathan ja vaimo kinastelevat vieläkin. Veronica (1947-1975) syntyi Malayassa kuministuttaja John Forrest Thomsonille ja hänen vaimolleen Jeanille, mutta varttui Glasgow'ssa, Skotlannissa. Hän päätti tavuttaa sukunimen, koska julkaisi alun perin nimellä Veronica Forrest. Forrest-Thomson opetti myöhemmin Leicesterin ja Birminghamin yliopistoissa, mutta varmaan suikkasi, koska kuoli 27-vuotiaana, vai? No, she died of asphyxiation. She was drinking alcohol, and incautiously took a pill which stuck in her throat and choked her. There was no suggestion of suicide at the time, and no easy way to effect one by such a method. Silti vittu, ero Cullerista 1974 ja tukehtuminen viinaan 1975.
ellauri392.html on line 361: Cynthia and Jonathan tie the knot 1976, Cynthia on Jonathanin PhD tutentti. Hiän valmistui St. Timothy's Schoolista ja summa cum laude Princetonin yliopistosta, jossa hän oli vuoden 1975 luokan johtaja, ensimmäinen nainen, jota kunnioitettiin Princetonissa. Hän debytoi vuonna 1970 ja oli Junior Assembliesin jäsen.
ellauri392.html on line 372: To such I dedicate this rhyme and what it may contain.
ellauri392.html on line 375: Especially as I can repeat it over and over again
ellauri392.html on line 378: Of honour truth and love gone by that has come back again
ellauri392.html on line 386: For years and will continue to do so.
ellauri392.html on line 392: He knew her and the point about all these
ellauri392.html on line 403: Since he stayed there and commissioned
ellauri392.html on line 404: The paintings, and poems and statues
ellauri392.html on line 416: When I who was anxious and sad came to you
ellauri392.html on line 418: Wind that blows time before and time after
ellauri392.html on line 421: And Ezra Pound and A.C. Swinburne. All very good
ellauri392.html on line 425: We played at mates and mating and stopped up the drain.
ellauri392.html on line 429: Be when they pick us up and throw us with the lobsters out to sea.
ellauri392.html on line 430: It is the lark, my love, and not the nightingale.
ellauri392.html on line 432: She wanted to and was collecting people who did
ellauri392.html on line 434: It is the lark, my love, and not the nightingale.
ellauri392.html on line 437: And what the devil were Romeo and Juliet
ellauri392.html on line 445: He claims it stands for Hah
ellauri392.html on line 447: Riddle me riddle randy ree
ellauri392.html on line 448: Round and round in the snotgreen sea
ellauri392.html on line 449: When they pick us up and throw us
ellauri392.html on line 454: Stirred up by envy and revenge destroyed
ellauri392.html on line 473: And so was every other man, woman and child
ellauri392.html on line 490: I want her husband, alive and well.
ellauri392.html on line 498: Killed by his wife and (other) daughter.
ellauri392.html on line 503: For that daughter and son.
ellauri392.html on line 506: Lovers, cities destroyed and battles
ellauri392.html on line 510: Was murdered by her son and daughter.
ellauri392.html on line 513: Always betraying their allies and torturing
ellauri392.html on line 514: Women and children and enslaving people.
ellauri392.html on line 519: He escaped, of course, and wrote books
ellauri392.html on line 526: Who, as I say came home and was killed in his bath
ellauri392.html on line 527: Killing his wife and his daughter.
ellauri392.html on line 532: But first and last read me, the beloved
ellauri392.html on line 536: I Clytemnestra and many more to come.
ellauri392.html on line 539: It is the kick, my love, and not the nightingale
ellauri392.html on line 542: They that have power to hurt and do so
ellauri392.html on line 549: Poetic Artifice “Pain stopped play” and
ellauri392.html on line 550: Several other books and poems including
ellauri392.html on line 551: 1974 and All That (seriously though)
ellauri392.html on line 559: Cambridge or Camelot and you won’t listen to me
ellauri392.html on line 562: Agamemnon came home and, as I said, was stabbed by his wife
ellauri392.html on line 575: And ate yogurt and talked for an hour.
ellauri392.html on line 577: Drink as much as you can and love as much as you can
ellauri392.html on line 582: Waste not and want not while you’re here
ellauri392.html on line 598: All that artifice requires is that unmeaningful levels be taken into account,” writes Forrest-Thomson, and Bernstein agrees. Today, Forrest-Thomson is more relevant than ever. Forrest-Thomson illuminates that I is just another word, an expression created out of language that negotiates between the external world and the cranium.
ellauri392.html on line 600: As Luther and Wilt Whatman saw, self-contradiction is not destabilizing but empowering! Se avaa mahdottomia mahdollisia maailmoja. Ristiriitaisesta teoriasta ei puutu sanoja. Veronica kirjoitti runokirjan Language-Games. JH Prynne oli sen opettaja.
ellauri392.html on line 602: While at Cambridge, Forrest-Thomson met and married literary critic Jonathan Culler, who lsubsequently, after dumping Veronica and hitching onto Claire, became famous for his theories tying linguistics into the study of literature. Her rising trajectory was cut abruptly short: on April 26, 1975, Veronica died in what seems to have been an alcohol- and drug-fueled accident. (She was known to rely on sleeping pills, and, according to her editor, she had been drinking heavily.)There’s evidence that her death was unintentional as she was due to perform in a reading that same weekend. She just boozed herself to death. Not the first poet there, nor the last.
ellauri392.html on line 608: Tämän profiilin kirjoittanut Adrienne Raphel is pretty smart and pretty pretty too as a teenager.
ellauri392.html on line 613: I bet she is Jewish, she looks more and more like one as the years go by.
ellauri392.html on line 618: Adrienne syntyi New Jerseyssä (a-ha!) mutta varttui St. Johnsburyssa, Vermontissa 10-vuotiaana. Hän opiskeli yksityiskoulua St. Johnsbury Academyssa (naah). Valmistuttuaan sieltä hiän oli työskennellyt uskomattoman lujasti. Payton hyödynsi SJA:n laajaa kurssivalikoimaa. Marcella uppoutui täysin visuaalisiin taiteisiin. Sam tunsi kunnian olla opiskelijajohtaja ja urheilija. Adrienne kirjoitti pulmalehtisen pääkiviprojektina loppuvuonna 2006. No toisaalta SJA on syrjömätön opinahjo, joten the bet is on. She has written poems and a history of crosswords. Kirja syntyi hänen ristisanatehtävää käsittelevästä väitöskirjastaan.
ellauri392.html on line 643: Flagged, and the figurehead wit golden tits Liput mastossa, ja keulakuva kultatissisenä
ellauri392.html on line 648: We think each one will heave to and unload Uskomme että yxi niistä nousee piihin ja purkaa
ellauri392.html on line 650: For waiting so devoutly and so long. Kun olemme odottaneet niin sitkeinä.
ellauri392.html on line 655: A huge and birdless silence. In her wake Valtavaa hiljaisuutta ilman lintuja. Sen vanavedessä
ellauri392.html on line 658: Analysis (ai): "Next, Please" by Philip Larkin explores themes of unfulfilled expectations and the passage of time. The poem depicts the speaker's frustration with the incessant anticipation of future events that ultimately fail to deliver on their promises.
ellauri392.html on line 660: Compared to Larkin's other works, such as "Aubade" and "The Whitsun Weddings," "Next, Please" exhibits a similar preoccupation with time and mortality. However, it is more pessimistic, lacking the moments of revelation or redemption found in those other poems. Apparently it dawned on Philip eventually that redemption is just bluff. No returns, refunds or exchanges.
ellauri392.html on line 665: Frank Lentricchian ruumiinavaus uuskritisismille 1980 järsi eritoten Murray Kriegeriä, ED Hirschiä, Jr, Paul da Mania ja Harold Bloomia. Pahoja mandariineja, paljon siemeniä. Hirsch ei pitänyt ranuista eikä sakemanneista. Vuonna 2003 ranskalaisten perunoiden nimi vaihdettiin ”vapausperunoiksi” Yhdysvaltain edustajainhuoneen ravintolassa kongressin edustajien Robert W. Neyn ja Walter B. Jones Jr:n aloitteesta. Samalla myös köyhien ritareiden (engl. french toast) nimi vaihdettiin ravintolassa muotoon freedom toast. Tämä kostona koska ranut evät lähteneet mukaan Bad Bush jr:n Irakin ryöstöretkeen. Kielipususta tuli vapaussuudelma. Lyhyestä visiitistä tuli vapausvierailu ja siitä ilman vapauskirjettä pistelty kuppa oli vapaustauti.
ellauri392.html on line 672: Hänen kuoltuaan saatiin selville, että hän oli kirjoittanut toisen maailmansodan aikana yli 200 artikkelia natsimieliseen lehteen, joissa hän oli puolustanut myös antisemitismiä. Tämä aiheutti skandaalin ja sai monet dekonstruoimaan da Manin.
ellauri392.html on line 685: "Moby Dick is a greater and more original epic than Paradise Lost." Hemmetti mikä amerikkalaistunut kyrvännuppi! Gazan verilöylyn valossa on irvokasta miten se jaxaa meuhkata edellisestä samanlaisten germanistien genosidistä. Jätkä sinkoilee kuin squashpallo nurkista, justiinsa samanlainen raivo kiiliäinen kuin sen heimolaiset esinahkakukkuloiden aikana. Pahinta ei ole nihilismi sinänsä Harryn mielestä, vaan kun se on epärehellistä, kuin lapsi ketä on oppinut leikkimään izellään peiton alla. Reilumpaa nihilismiä on Moby Dickissä jossa dick on nyljettynä näytillä. Tai se kun juutalaisten silava palaa saxalaisten pannussa.
ellauri392.html on line 702: The strong and permanent expression of love towards their own culture and tradition, in the works of Jewish writers (especially in Diaspora), put almost the whole Jewish nation on the pedestal of “the sublime race”. The majority of Jewish writers have written almost exclusively about the uniqueness and the sublime characteristics of their nation.
ellauri392.html on line 704: it seems that Jewish people belong to the unique body, with the same breath and thoughts. Jews have an inconceivable and indestructible sense for community and ministration, despite the diversities in a group, or their location.
ellauri392.html on line 705: Recent disputations in Jewish Knesset about who can be called a Jew summarize all the questions of Jewish origins and the question of all questions – what essentially determines the essence of Jewish identity in relation to other nations? These questions relate to their birth, language, living in accordance with Torah. The answers, in accordance with the rabid imagination of the rabbis, vary from one conclusion to the other.
ellauri392.html on line 721:

Religious and mythological questions:

ellauri392.html on line 724:

Solitude and alienation:

Philip Roth, Bernard Malamud, Saul Bellow;

ellauri392.html on line 726:

Atrocity and Jewish suffering:

Isaac Bashevis Singer, Bernard Malamud;

ellauri392.html on line 730: They have represented the indicators of their bad destiny, their sacrifice for the better world by the solitude and alienation of Jewish individuals in America, turning back to the historical facts (since the Second World War) as the cause for the atrocity towards Jews and their suffering then and now. The writers put the Jews on the pedestal of a sublime nation and at the same time made them victims of modern society. The Jewish writers took a chance in American literature which had a didactic effect, using another common argument, not easily compatible with the theory of superior American morals but certainly applicable. [Ни сам не разумем ову тачку.] The writers would claim they had a duty to portray how people actually think and behave. But the writers also had a duty to implant moral lessons.
ellauri392.html on line 732: Solitude and alienation represent not only a staple topic for the Jewish novel but for the whole period of 1950’s. It is the period of advanced postmodernization in America. Seen in such a perspective, the Jewish adversarial culture is or was quite rightly alienated from middle America. The country is always rising from the period of depression or going into one.
ellauri392.html on line 734: But, America, according to Jewish position, is a sick society, increasingly given over to violence, aggression, greed, corruption and falsehood. Some material aspects are getting better, boga shem – status symbols like cars, TV sets, refrigerators, radios are visible in many homes;
ellauri392.html on line 735: but the spiritual aspects like beards, sidelocks and funny hats are not recovered easily. Seen as a sick society, America in Jewish perspective ought to be criticized and taught by Jewish moral philosophy, religious principles and humanity. They believed there was such a thing as the public interest which needed to be identified and strengthened.
ellauri392.html on line 737: The responsible culture accused the adversary culture of operating with a hermetic tradition of Modernism or (khas vishalom) Post-Modernism. They write about society where snobbism and material things are prevailing models, but the spiritual and religious aspects are met only sporadically. That society has come under the harsh criticism by Philip Roth, Bernard Malamud and Saul Bellow, none of whom are in the least manner snobs.
ellauri392.html on line 739: Jewish writers managed to interlace the theme of alienation and sick society with the theme of Jewish family. Family is a beacon of hope in Judaism. All three chaps mentioned above were real traditional Jewish family sugardaddies.
ellauri392.html on line 741: Henderson The Rain King is the most popular novel by Saul Bellow. [WTF? Are you serious?] Unlike modernist anti heroes, Henderson is a counter-image – an affirmative one. He appears as an awakening giant, on the verge of a new consciousness, representing the hopes and determinations of those Jews who still share the American dream and see the USA as the salvation which will bring freedom and love to the world.
ellauri392.html on line 743: Another Bellow’s novel, Dangling Man, is written in the personal voice of the protagonist whose principal domain is his own sensibility, and whose principal audience is he himself. The text is striking in its exclusion of the female voice, its enactment of a homo-social male world, and the overt narcissism and misogyny of its protagonist, Joseph. It is the story of a young man caught in the trap of self-pity, who believes that intellectual or spiritual enlightenment is to be attained by personal isolation within the confines of a cheap New York boarding house room while he studies the writers of the Enlightenment. Failing that, he joins the Merchant Marine just to fail there too. Saul's own life story to the dot.
ellauri392.html on line 745: Herzog continues to be Bellow’s “biggest book” and it used to be on the New York Times best-seller list for one entire year. At its heart is Bellow’s profound shock at discovering, a year after his separation from Sondra, (Alexandra Tschacbasov, his second wife) her affair with their mutual friend, Jack Ludwig, Bellow lapsed into deep depression and produced an intensely self-justifying hero who was tearful, cuckolded, and utterly humiliated. Moses Herzog, a Jewish intellectual type is essentially precipitated into intellectual and spiritual crisis by the failure of his marriage. The plot of the novel is slender. Herzog leaves his home and marriage, fails in the classroom, abandons his academic project, and undertakes a mas-sive spiritual and intellectual obligation to keep the letters for God. At the end of it, he seems to have regained his sense of Jewish identity, purged himself of violent anger, abandoned his latest mistresses, and repented for his dandy style. He has had a profound education in the realities of human nature, and rediscovered the value of nature and solitude on his lushy Ludeyville estate.
ellauri392.html on line 747: The Jews have endured heavy atrocities during a long period of time and they have used that to the utmost to become an influential, powerful, rich and respected people. Nobody could say that any person in Jewish community ever forgets the painful history of their own nation. It is like the Beilis case which is credited as the main contributing factor in bringing about the Russian Revolution.The actual case occurred between 1911 and 1913 in the Ukrainian capital, Kiev.
ellauri392.html on line 749: The presence and strength of Jewish community is not only perpetuated in their history;
ellauri392.html on line 750: it has been shown in literature, art and film, elegantly and majestically but very often by the latent thematic structure and by the strong psychological portraits of their characters. (The American film industry is mainly run by - guess who.) Jewish authors always have in their heads the immense and sacred goal: glorifying the history, the roots and customs of the Jewish people, and specifically the permanent expression of Jewish self-compassion.
ellauri392.html on line 752: The vision of a just society is often enough inverted into an impotent nostalgia and an explicit, old, organic, but very dangerous, nationalism. In other words, literary works of Jewish writers become an ideology.
ellauri392.html on line 791: Gibt es auf Erden ein Maß? Es gibt keines. Nämlich es hemmen den Donnergang nie die Welten des Schöpfers. Auch eine Blume ist schön, weil sie blühet unter der Sonne. Es findet das Aug‘ oft im Leben Wesen, die viel schöner noch zu nennen wären als die Blumen. O! ich weiß das wohl! Denn zu bluten an Gestalt und Herz, und ganz nicht mehr zu sein, gefällt das Gott? Die Seele aber, wie ich glaube, muß rein bleiben, sonst reicht an das Mächtige auf Fittigen der Adler mit lobendem Gesange und der Stimme so vieler Vögel. Es ist die Wesenheit, die Gestalt ist’s. Du schönes Bächlein, du scheinest rührend, indem du rollest so klar, wie das Auge der Gottheit, durch die Milchstraße. Ich kenne dich wohl, aber Tränen quillen aus dem Auge. Ein heiteres Leben seh‘ ich in den Gestalten mich umblühen der Schöpfung, weil ich es nicht unbillig vergleiche den einsamen Tauben auf dem Kirchhof. Das Lachen aber scheint mich zu grämen der Menschen, nämlich ich hab‘ ein Herz. Möcht‘ ich ein Komet sein? Ich glaube. Denn sie haben die Schnelligkeit der Vögel; sie blühen an Feuer, und sind wie Kinder an Reinheit. Größeres zu wünschen, kann nicht des Menschen Natur sich vermessen. Der Tugend Heiterkeit verdient auch gelobt zu werden vom ernsten Geiste, der zwischen den drei Säulen wehet des Gartens. Eine schöne Jungfrau muß das Haupt umkränzen mit Myrtenblumen, weil sie einfach ist ihrem Wesen nach und ihrem Gefühl. Myrten aber gibt es in Griechenland.
ellauri392.html on line 797: ann klagt, daß ihm etwas fehle. Sohn Laios, armer Fremdling in Griechenland! Leben ist Tod, und Tod ist auch ein Leben.
ellauri392.html on line 837: andfonline.com/cms/10.1080/19306962.1961.11787035/asset//cms/asset/167c4209-4156-4d12-bd5e-4d9d4e67ba74/19306962.1961.11787035.fp.pngW" />
ellauri392.html on line 849: In der Familie wurde der Sohn Fritz gerufen und nannte sich selbst erst ab 1824 Wilhelm. Ab 1822 studierte er Theologie am Tübinger Stift, um damit im Nebenfach auch Philologie studieren zu können. Am 3. Juli 1822 traf Waiblinger erstmals den damals bereits seit anderthalb Jahrzehnten als wahnsinnig geltenden Dichter Friedrich Hölderlin im Hölderlinturm zu Tübingen, bei dem er während seiner gesamten Studienzeit häufiger Gast war. Diese Begegnungen verarbeitete er zunächst in seinem Roman Phaeton (1823), der ihm unter den Studenten enorm viel Bewunderung einbrachte; zudem war auch sein Gedicht-Zyklus „Lieder der Griechen“ in den Handel gekommen. Später porträtierte er Hölderlin in seinem Essay Friedrich Hölderlin’s Leben, Dichtung und Wahnsinn, der als Beginn der Hölderlin-Forschung gilt.
ellauri392.html on line 851: Nach einem für damalige Verhältnisse skandalösen Verhältnis mit der fünf Jahre älteren Jüdin Julie Michaelis, Schwester des Tübinger Juristen Adolph Michaelis, das 1824 öffentlich wurde anlässlich eines Prozesses wegen einer Brandstiftung, deren Leidtragender Julies der Beziehung entgegenstehender Onkel Salomo Michaelis war, verzichtete Waiblinger auf den christlich-moralischen Anschein, den er sich wegen des Theologiestudiums hatte geben müssen, und gab sich "Ausschweifungen" hin, die auch in seinen Werken Niederschlag fanden. In der Folgezeit entstanden seine Lieder der Verirrung und Drei Tage in der Unterwelt. Nach Veröffentlichung dieser Werke wurde er durch die Stiftsleitung, die den Hochbegabten nach der skandalösen Beziehung noch zu schützen versucht hatte, am 25. September 1826 vom weiteren Studium ausgeschlossen. Irrungen Wirrungen.
ellauri392.html on line 867: Tässä ei ollut mitään yllättävää. ”Dekonstruktio” – liike, jonka Derrida loi 1960-luvun puolivälissä ja jota hän johti väsymättömällä huomiolla kuolemaansa asti – oli aina kasvihuoneilmiö, joka ei ollut varustautunut menestymään siinä, mitä Derrida olisi halveksinut, nim. soittaa todelliseen maailmaan. Tämä taas tuskin yllätti. Se oli dekonstruktion keskeinen periaate – sikäli kuin kiirehdimme lisäämään, koska dekonstruktion voidaan sanoa viihdyttäneen kaikkea niin mautonta jalankulkijaa kuin "oppiperiaate" -, että "ei ole mitään tekstin ulkopuolella": en français , "il n' y a pas de hors-texte." Mieti sitä. Voit nähdä, miksi olemme aina luulleet, että Gertrude Stein modernisti tiivisti ihailtavasti Derridan filosofian oleellisen suuntauksen, kun hän huomautti Oaklandin kaupungista, että "siellä ei ole mitään". Epäreilua Oaklandia kohtaan, mutta ei, mielestämme dekonstruktiota kohtaan.
ellauri392.html on line 916: What is the lived experience and meaning of being a teenage parent service user of universal child and family health services?
ellauri392.html on line 918: What affect has engagement with child and family services had on the teenage parent as a service user?
ellauri392.html on line 920: How can child and family health care services work effectively with teenage parents as service users?
ellauri392.html on line 924: Para ja Popo on esitelty albumissa 1. Jostakin ne nyt putkahtivat Daseinin kuvaruudulle. Ja siitä edelleen siihen ilmestyivät Joakim Wigelius ja Miko Bergbom. Nyt on ankkalammikossakin jo persuja. Ne kannattavat Ruandamallia ja avustavat meppiä sateenkaari-Tynkkystä jonka katamiitti on Aahrikasta kotoisin. Jo on merkillisexi mennyt kaikki.
ellauri392.html on line 954: Hänen opiskelualueensa oli englantilainen ja amerikkalainen kirjallisuus, ja hän painotti Edgar Allan Poen, Nathaniel Hawthornen, Herman Melvillen ja TS Eliotin kirjallisuutta. Hän julkaisi lukuisia kriittisiä esseitä julkaisuissa The Sewanee Review, The Southern Review ja Modern Language Studies, joita hän myös toimitti. Hänen kirjapituisia julkaisujaan ovat Todellisuus ja idea varhaisessa amerikkalaisessa romaanissa (1971) (väitöskirjan perusteella) ja Critical Essays on TS Eliotin "The Waste Land" (1991), toimitettu yhdessä Lois Cuddyn kanssa.
ellauri393.html on line 97: Ekvaattorin päivänpannupakolaisten matka viileämpään on kohta tukittu, pyrkijät palautetaan Ruandaan tai kiinnitetään nippusitein kumipaatteihin ja tyrkätään takas vesille. Tälleen sopeudutaan kuumenemiseen sillä aikaa kun tykit jauhaa naapureista färssiä. Kuha infrastruktuuri saadaan vielä näillä keinoin paskaxi niin joutuu piällysrakennekin vähin erin kärsimään. Ammattikorkeakoulu Kokkolassa on ottanut jopa avuxi robottikoiran joka tassuttelee hankaliin ja vaarallisiin paikkoihin! Mukanaan se voi kantaa vaikka ydinkärkeä.
ellauri393.html on line 102: Talousliberaalit anglosaxit koittaa houkuttaa länsiapinoita ottamaan entistä isompia riskejä ja sijoittamaan vähiä säästöjään erilaisiin kieroihin käärmeöljy-yhtiöihin. Sarjassamme Tiede 3000-lehden surkeimpia pseudotiedepläjäyxiä esittelemme artikkelin PSYKOLOGIA: KUINKA VALITA VIISAAMMIN?. Sen on väsännyt mahdollisesti juutalainen britti "tiedetoimittaja" DAVID ROBSON siteeraten mm. More In Common säätiön huijaria Daniel Yudkinia (100% varma jenkkijutku). David Robson is an award-winning science writer specialising in the extremes of the human brain, body and behaviour. Sen julkaisut on vertaisarvioitavissa sen henkkoht. nettisivustolla https://davidrobson.me.
ellauri393.html on line 108: Entä sitten Daniel Yudkin? Samanlainen käärmeöljykauppias, tutkimustyöstä ei mitään näyttöä, mutta sitä enemmän näyttöjä naaman näyttämisestä anglosaxien propagandanäytöillä. Tämän "julkaisun" myötä Tiede 3000 on uponnut hiusmartoa myöten länsirapaan.
ellauri393.html on line 112: Jonkun apulaisprofessori Kellen Mrkvan mukaan Texasin Baylor-yliopistosta (ei 20 parhaan joukossa) tappioiden välttämisen "vinouma" on stabiili ja näyttää lisääntyvät iän myötä. Bugger it! Mistähän sekin johtuisi? Oisko niin että tappioista toipumiseen on vähemmän aikaa vanhana? Elämän mittaan ekonominen voimattomuus vaikuttaa onnellisuuteemme. On tuskin ylläri että on tullut taipumus pitää nykytilannetta parempana kuin muutosta. Mrkva kertoo omalla WordPress-alustallaan: "I study consumer decision making, often combining lab experiments with field experiments or A/B tests used in online retail. My work has been published in several outlets including Journal of Marketing, PNAS, Psychological Science, JPSP, JEP:G, Journal of Consumer Psychology, and Harvard Business Review." Vitun assareita koko posse. Kellen on kerakkeista päätellen Kartvelista kotoisin. Käyttäjille näytetään kahta eri versioita internetsivustosta. Seuraavaksi tutkitaan mikä versio vetää käyttäjiä enemmän puoleensa. On vaikea määrittää lopullisesti, milloin A/B-testausta käytettiin ensimmäisen kerran. Mahdollisesti se oli Jahven testi vällykäärme vastaan paratiisin haravointi. Nykyään Microsoftin ja Googlen kaltaiset yritykset tekevät kumpikin yli 10 000 A/B-testiä vuosittain. Siinä kyllä Jahve kalpenee.
ellauri393.html on line 266: Lincoln's 1860 presidential election triggers the secession of the southern slave states and the start of the American Civil War. Little Willie dies of typhoid due to contaminated plumbing in the White House midterm 1862.
ellauri393.html on line 272: Lincoln decides that the best way to defeat the vampires is to eliminate their food source and starve them out; to that end, he announces the Emancipation Proclamation and encourages the slaves to fight back against slave owners and vampires alike. This begins to turn the tide of the war. (Julistuksen vaikutuksena oli yli 3,5 miljoonan orjuutettujen afrikkalaisen amerikkalaisen oikeudellinen asema irtautuneissa konfederaatiovaltioissa orjuisista vapaiksi. Heti kun orjat pakenivat orjuuttajiensa hallinnasta, joko pakenemalla unionin linjoille tai liittovaltion joukkojen etenemisen kautta, he olivat pysyvästi vapaita. Lisäksi julistus salli entisten orjien "ottamisen vastaan ​​Yhdysvaltojen asepalvelukseen". Hehe.) However, the war takes a personal toll on Lincoln. A vampire assassin sneaks onto the White House lawn and kills Lincoln's son, Willie. Henry appears at the White House and offers to turn Willie into a vampire so that he will "live" again, but Lincoln is unwilling to allow it, despite being very tempted. Enraged, he banishes Henry and all other vampires from the White House and refuses to speak to any of them ever again. Abelle olisi ollut tarpeen opettajattaren varaventtiili.
ellauri393.html on line 276: The Vietnam War was a conflict in Vietnam, Laos, and Cambodia from 1 November 1955 to the fall of Saigon on 30 April 1975. It was the second of the Indochina Wars and a major conflict of the Cold War. While the war was officially fought between North Vietnam and South Vietnam, the north was supported by the Soviet Union, China, and other communist states, while the south was supported by the US and anti-communist allies. This made it a proxy war between the US and Soviet Union, just like the current 3rd Crimean war. It lasted almost 20 years, with direct US military involvement ending in 1973. The conflict spilled into the Laotian and Cambodian civil wars, which ended with all three countries becoming communist in 1975. So much for the domino theory.
ellauri393.html on line 278: Persons with typhoid fever carry the bacteria in their bloodstream and intestinal tract. Symptoms include prolonged high fever, fatigue, headache, nausea, abdominal pain, and constipation or diarrhoea. Some patients may have a rash. Severe cases may lead to serious complications or even death. Typhoid fever is a life-threatening infection caused by the bacterium Salmonella Typhi. Typhoid fever is common in places with poor sanitation and a lack of safe drinking water.
ellauri393.html on line 279: As of 2019 estimates, there are 9 million cases of typhoid fever annually, resulting in about 110 000 deaths per year. Urbanization and climate change have the potential to increase the global burden of typhoid.
ellauri393.html on line 287: Although she can't conclusively prove that Rockwell had sex with men, she makes a sound argument that he "demonstrated an intense need for emotional and physical closeness with men" and that his unhappy marriages were attempts at "passing" and "controlling his homoerotic desires." Rockwell went on to have close relationships with his studio assistants (even sleeping in the same bed with one on an extended camping trip) and created his own version of idealized boyhood beauty.
ellauri393.html on line 292: Although he married three times and raised a family, Rockwell acknowledged that he didn’t pine for women. They made him feel imperiled. He preferred the nearly constant companionship of men whom he perceived as physically strong. It may have represented Rockwell’s solution to the problem of feeling wimpish and small. Rockwell, who was born in New York City in 1894, the son of a textile salesman, attributed much about his life and his work to his underwhelming physique. As a child he felt overshadowed by his older brother, Jarvis, a first-rate student and athlete. Norman, by contrast, was slight and pigeon-toed and squinted at the world through owlish glasses. His grades were barely passing and he struggled with reading and writing—today, he surely would be labeled dyslexic. Growing up in an era when boys were still judged largely by their body type and athletic prowess, he felt, he once wrote, like “a lump, a long skinny nothing, a bean pole without beans.” Assistants looked better than the missus. “Fred is most fetching in his long flannels,” he notes appreciatively.
ellauri393.html on line 294: As Rockwell’s career flourished, wife #2 Mary suffered the neglect that has befallen so many wives of artists, and she turned to alcohol for solace. Norman turned to another 2nd rate artist, Erik Erikson.
ellauri393.html on line 295: Much of what Erikson did in the therapeutic hour resembled counseling, as opposed to analysis. For Rockwell, the immediate crisis was his marriage. He bemoaned his shared life with an alcoholic whose drinking, he said, made her petulant and critical of his work. Rockwell was a dependent man who tended to lean on men, and in Erikson he found reliable support. “All that I am, all that I hope to be, I owe to Mr. Erikson,” he once wrote.
ellauri393.html on line 297: By now he had been an illustrator for four decades, and he continued to favor scenes culled from everyday life. In Stockbridge, he found his younger models at the school near his house. Escorted by the principal, he would peer into classrooms, in search of boys with the right allotment of freckles, the right expression of openness. Before the Shot takes us into a doctor’s office as a boy stands on a wooden chair, his belt unfastened, his corduroy trousers lowered to reveal his pale backside. Rockwell kävi kouluissa kazastamassa pikkupoikien pikku perseitä. Hmm tässä ei ole tarpeexi pisamia. Vitun peeping Tom of Finland.
ellauri393.html on line 303: Mary o.d.'d on drugs. "I think we were all relieved by her death.” In wife #3, at last Rockwell found his feminine ideal: an older schoolteacher who had never lived with a man, and who in fact had lived with a female history teacher in a so-called Boston marriage for decades. When Molly moved into Rockwell’s home, she set up her bedroom in a small room across the hall from his. Thanx to the apparent absence of sexual feeling, their relationship flourished. Rockwell died in 1978, at age 84, after a long struggle with dementia and emphysema.
ellauri393.html on line 318:
ellauri393.html on line 343: Lopuksi sinun pitäisi tietää, että "Rogue Song" on kadonnut täydellisessä versiossaan. Emme enää tiedä täydellistä kopiota tästä elokuvasta, joka on saanut inspiraationsa Tamara Lundin ja Alexandru Ionizan lemmekkäästi tenorisoimasta ja sopranoimasta Franz Leharin operetista "Amour Tzigane" ja joka kuvattiin technicolorilla. Tämä voisi myös selittää tämän katoamisen, vaikka 1920-luvulla samalla menetelmällä kuvatut elokuvat olisivat säilyneet. Metro Goldwin Mayerin arkistossa oleva kopio katosi tulipalossa C. Tämä elokuva on seuraavien vuosien loistavasti kuvattujen musiikkielokuvien edeltäjä Laurelille ja Hardylle.
ellauri393.html on line 367: Lund syntyi vuonna 1941 turkulaisen Irja Lehdon ja venäläissyntyisen Alexander Lundin perheeseen. Isä oli paennut lapsena perheineen vallankumousta Suomeen. Isoisä Hugo Lund toimi Turussa konditoriamestarina, ja Tamaran vanhemmatkin avasivat oman leipomokonditoriansa vuonna 1950. Hassua, melkoinen sattuma: Lehto on ruåzixi Lund. Talasniementiellä on (tai oli) Luntin mökki.
ellauri393.html on line 369: Saksassa hän asui ja työskenteli väliin masentuneena vuosikymmeniä. Suomeen 1990 –luvulla palattuaan Tamara järjesti kahtena vuotena Operettijuhlat Turkuun. Juhlat olivat tappiolliset. Tamaran unelma Turusta Suomen Operettipääkaupunkina ei ottanut tulta. Nach ihrer Rückkehr nach Finnland im Jahr 2000 wurde Tamara Lund in den Stadtrat von Turku gewählt. Durch Steuerhinterziehungen und ungeklärte Schwarzgelder verloren Lund und ihr damaliger Ehemann damals fast die Hälfte ihres Vermögens, was Lund in ihrer Biographie deutlich dem damaligen Stadtratsvorsitzenden von Turku zur Last legt. Operettigaala tuotti pelkkää persnettoa. Takkiin tuli reilusti Tamara Lundille ja hänen miehelleenkin.
ellauri393.html on line 374: He saivat pojan nimeltä Tero, jonka kanssa Tamara myöhemmin lähti Saksaan töihin. Lehdet saivat kolahduttavan uutisen, kun hän Saksassa 1974 rakastui romanialaiseen tenorilaulajaan Aleksandru Ionitâan. Yhteinen lapsi, Maria, syntyi vuonna 1983, pari vuotta ennen kuin kummankaan avioero oli selvä. He pystyivät avioitumaan vasta parin vuoden päästä. Er präsentierte sich als „ein Belcanto-Tenor von enormer Durchschlagskraft und gutem Stehvermögen“. Takuulla seisoi kykenevämmin kuin Aatoxella, olihan romani juniori.
ellauri393.html on line 376: Marian isäkin, Alexandru Ionitâ kuoli 61-vuotiaana viisi vuotta vaimonsa jälkeen. Im Januar 2010 erlag Ionitza seiner langen schweren Krebserkrankung. Tenoriääninen Aatos Tapala, josta tuli kexijäpelle kuten Spedestä, sitävastoin hengittelee vieläkin.
ellauri393.html on line 401:
ellauri393.html on line 407: Kaksisuuntaista mielialaa sairastava Amanda Bynes joutui viime vuonna psykiatriseen hoitoon. Iltalehti uutisoi aikaisemmin hänen sekavasta käytöksestään. Bynes löydettiin Los Angelesin kaduilta hortoilemasta ja kiljumasta alasti. Siitä mellä ei valitettavasti ole näpäystä. Ennen-jälkeen kuviin on tyytyminen.
ellauri393.html on line 410:
ellauri393.html on line 412: Amanda Laura Bynes (s. 3. huhtikuuta 1986) on yhdysvaltalainen entinen näyttelijä. Bynes aloitti uransa lapsena. Amanda Bynesin isä Rick Bynes työskenteli hammaslääkärinä ja äiti Lynn Bynes toimistopäällikkönä tämän vastaanotolla. Bynesillä on vanhempi veli ja sisar. Bynesin äidin vanhemmat ovat Torontosta. Amandan isä on roomalaiskatolinen ja hänen äitinsä on juutalainen. Bynes on sanonut, ettei hän täsmälleen tiedä mihin uskoo. No wonder.
ellauri393.html on line 414: Lokakuussa 2014 Bynes syytti isäänsä emotionaalisesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä sarjassa tviittejä. Kun hänen isänsä protestoi ja väitti olevansa syytön, Bynes twiittasi, ettei hänen isänsä ollut koskaan pillonut häntä ja lisäsi: "Aivoissani oleva mikrosiru sai minut sanomaan nuo asiat, mutta toisen kautta se oli juurikin hän ketä käski heidät mikrosiruttamaan minut". Amanda jäi eläkkeelle 34-vuotiaana 2010. Sen äiti nimitettiin sen nahan konservaattorixi. She didn't do a great job of it, judging from the pic. Viimeisessä teinileffassa Easy A Amanda oli kristillinen pahis ja defloroitu pakana Emma Stone narsistinen hyvis. Noloa alamäkeä. Olisi kenties ollut parempi luottaa juutalaisten Jehovaan.
ellauri393.html on line 432: Alrunat (saksaksi Alraune) - Euroopan kansojen keskluokkaisessa kansanperinteessä alemman luokan henkiä, mandragoran eli mandraken (Taika-Jim!) juurissa eläviä pieniä olentoja, joiden ääriviivat muistuttavat ihmishahmoja. Alrunat ovat ystävällisiä ihmisille, mutta eivät vastusta leikkiä heille temppuja, joskus jopa julmasti. Ne ovat ihmissusia, jotka voivat muuttua kissoiksi, madoiksi ja pieniksi lapsiksi. He ovat koboldien kaukaisia sukulaisia. Rakelin Lealle antamat lemmenjuurexet olivat alrunoita. Ne ovat huumejuurexia. Koska mandragorat sisältävät harhaanjohtavia hallusinogeenisia tropaanialkaloideja ja niiden juurten muoto muistuttaa usein ihmishahmoja, ne on liitetty maagisiin rituaaleihin kautta historian, mukaan lukien nykyajan pakanalliset perinteet. Sorsamiehet (mandraket) on muuten mainittu jo albumeissa 170 ja 206. Izevihaisella Susannalla on niistä kuva seinällä.
ellauri393.html on line 437: The show's producing team was involved in several legal controversies. Viktor Shenderovich, a satirist and a writer for the show, has claimed that an unnamed top government official required NTV to exclude the puppet of Putin from the show. Accordingly, in the following episode, called "Ten Commandments", the puppet of Putin was replaced with a cloud covering the top of a mountain and a burning bush.
ellauri393.html on line 439: andrake_root%2C_England%2C_1501-1700_Wellcome_L0058458.jpg/440px-Mandrake_root%2C_England%2C_1501-1700_Wellcome_L0058458.jpg" />
ellauri393.html on line 443: Alrunat ovat suurin piirtein jättestor ståkukin kokoisia (15-20 cm). Heinz Eversin romaani Alraune kertoo, että mandraken (alraune) oletetaan kasvavan hirtettyjen rikollisten viimeisestä siemenestä, joilla ruiskahtaa kun heidän niskansa murtuu teloituksen aikana. Hän kutsuu geneetikkosetänsä luomaan samanlaisen olennon ihmismuodossa siementämällä prostituoitua keinotekoisesti rikollisen siemenellä, jonka hän strittaa teloituksen aikana. Tämän seurauksena syntyy erittäin kaunis tyttö, jolla on poikkeukselliset kyvyt (ja hän syntyy keskiyöllä): nuori Alraune voi pakottaa ihmiset toteuttamaan minkä tahansa toiveensa, usein hyvin julman ja hienostuneen, hänellä on ehdotuksen lahja ja se tuo vaurautta hänen geneetikko huoltajallensa. Samaan aikaan jokainen, joka joutuu sen vaikutuksen alle, on myöhemmin tuomittu kuolemaan.
ellauri393.html on line 458: Jerikon taistelu oli luultavasti myöhäisempää juutalaisten propagandaa. Koko tarina Jerikon muureista ja pasuunoista lienee täysin satua. No, Joosuan esinahkakukkulat sentään on "se non è vero, è ben trovato."
ellauri393.html on line 548: Sotaan liittyy myös Puolan ja Venäjän välinen sota 1654–1667. Mukana Pohjan sodan eri vaiheissa olivat Ruotsi, Puola, Brandenburg, Venäjä, Tanska, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, Alankomaat, Transilvania ja Englanti.
ellauri393.html on line 553: Andrusovon rauha (ven. Андру‌совское переми‌рие; puol. Rozejm andruszowski; ukr. Андрусівське перемир'я) solmittiin 13. tammikuuta 1667 (juliaanisen kalenterin mukaan) Moskovan Venäjän sekä Puolan kuningaskunnan ja Liettuan suuriruhtinaskunnan välillä. Se päätti maiden välisen kolmetoistavuotisen sodan ja oli muodoltaan aselepo. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Venäjä ja Puola virallisesti jakoivat Ukrainan keskenään sopimuksella.
ellauri393.html on line 564: Vi talar om totalt tillbakadragande av
ellauri393.html on line 567: Cherson, sade Rysslands president Vladimir
ellauri393.html on line 644: E!F!K! on Jeffillä hyvin handussa, kun se kuvaa Theseun stadionia: paljon hintaa, paljon erotiikkaa, sekä kasan päällimmäisenä Mars-patukka jakamassa kuolemaa. Sika syö pikkulasta, Marsin susi miestä. Siitä on saanut herttua maxaa floriinin ja moneen kertaan toisenkin! Sama ylipuleerattu tuntu tässä on kuin anglo leffoissa ja  suorasoittosarjoissa. Kaikki on ihan ykköstasoa vailla virheitä. Mixei Palemon ja Arcite voineet nussia Emelietä vuoroissa? Tai yhtä aikaakin, toinen edestä, toinen takaa? Sanoppa se. Tai koska Emelie ei piittaa kummastakaan, mixeine voineet nussia vaikka toisiaan. Mutta ei. Ken ei tarinaa ois mielenkiintoisena pitänyt, säätyläistö semminkin on sitä kiitellyt.
ellauri393.html on line 706: Kago". Vapandake mullon kahjo.

Pyhä Cecilia (lat.
ellauri395.html on line 127: