So far so good, hyvin ja pahoin, oikein ja vasein, pitäsj ja pitäsj, mutta mitä Jyrin ja poikien oikeasti tulee sitten duunata? Voidaanko jatkaa entisellä mallilla, vai pitäisikö persereijät tervata? No ei nyt sentään, Moore lohduttaa. Tulkaa tyköni te janoovaiset ja isoreikäiset kuten ennenkin, kolkuttavalle avataan.
ellauri089.html on line 599: § 92. The distinction made in the last § is further explained; and it is insisted that all that Ethics has done or can do, is, not to determine absolute duties, but to point out which, among a few of the alternatives, possible under certain circumstances, will have the better result. …
ellauri089.html on line 640: § 110. By an "ideal" state of things may be meant either (1) the Summum Bonum or absolutely best, or (2) the best which the laws of nature allow to exist in this world, or (3) anything greatly good in itself: this chapter will be principally occupied with what is ideal in sense (3)—with answering the fundamental question of Ethics. …
ellauri089.html on line 644: § 112. In order to obtain a correct answer to the question "What is good in itself?" we must consider what value things would have if they existed absolutely by themselves; …
ellauri090.html on line 103: utenberg.org/files/55682/55682-h/55682-h.htm">Quincas Borba is a novel written by the Brazilian writer Machado de Assis. It was first published in 1891. It is also known in English as Philosopher or Dog? The novel was principally written as a serial in the journal A Estação from 1886 to 1891. It was definitively published as a book in 1892 with some small but significant changes from the serialized version.
ellauri090.html on line 137: Joo hizi, heti ekassa kappaleessa sanotaan että R. oli ollut professori, ja oli nyt kapitalisti. Tää oli kylmän rauhallisesti puzattu pois tiivistelmästä! Hemmetin jenkkilurjuxet! Ne on puzanneet kirjasta sen koko sanoman! Jäi vaan tollasia Kauniit ja Rohkeat-tyyppisiä juonipaljastuxia. Kirjassa kerrotaan miten viattomasta professorista ison perinnön kautta rappeutui kapitalisti, ja se tuli sitten muutenkin hulluxi. Koirakin kuoli. Toi "fictional Humanitist philosophy" ei ole muuta kuin talousliberalismia.
ellauri090.html on line 139: Humanitismi kuulostaa aivan järkeenkäyvältä. Tai siis tosi tutulta: humanismihan pitää homo sapiensia aivan huippuna, muu luonto tarjoaa sille luontopalveluja. Jos yxi jättää niin toinen ottaa, “Ao vencido, odio ou compaixão; ao vencedor, as batatas.” Näinhän nää talousliberaalitkin laskeskelee, luovaa tuhoa, ne vaan koittaa lohdutella luusereita tolla "win-win" kusetuxella. Kapitalismin kannattajia vaan nolottaa kun se sanotaan näin ilman sarvia ja hampaita.
ellauri090.html on line 156: et manifestatum est mihi quoniam bona sunt quae corrumpuntur, quae neque si summa bona essent neque nisi bona essent corrumpi possent; quia si summa bona essent, incorruptibilia essent, si autem nulla bona essent, quid in eis corrumperetur non esset. nocet enim corruptio et, nisi bonum minueret, non noceret. aut igitur nihil nocet corruptio, quod fieri non potest, aut, quod certissimum est, omnia quae corrumpuntur privantur bono. si autem omni bono privabuntur, omnino non erunt. si enim erunt et corrumpi iam non poterunt, meliora erunt, quia incorruptibiliter permanebunt. et quid monstrosius quam ea dicere omni bono amisso facta meliora? ergo si omni bono privabuntur, omnino nulla erunt: ergo quamdiu sunt, bona sunt. ergo quaecumque sunt, bona sunt, malumque illud quod quaerebam unde esset non est substantia, quia si substantia esset, bonum esset. aut enim esset incorruptibilis substantia, magnum utique bonum, aut substantia corruptibilis esset, quae nisi bona esset, corrumpi non posset. itaque vidi et manifestatum est mihi quia omnia bona tu fecisti et prorsus nullae substantiae sunt quas tu non fecisti. et quoniam non aequalia omnia fecisti, ideo sunt omnia, quia singula bona sunt, et simul omnia valde bona, quoniam fecit deus noster omnia bona valde. (7.12.18)
ellauri090.html on line 226: Det går ett spöke runt i Europa: folkkapitalismens spöke. Ordet "folkkapitalism" är inte väldigt allmänt, men dyker upp här och där i rapporteringen om sparande, investerinagar och privatekonomi. Ofta framhåller man den så kallade 4-procentsregeln, som säger att man i genomsnitt kan räkna med 4 procents avkastning på sitt kapital. Under järnvägstiden var det 5%. På 1800-talet var det miljoner människor som levde på aktiekapitalets räntor. Nästan de sista var de tyska konstälskande syskonen i London i E.M. Forster's bok Howard's End. 1800-talet var en fin tid för romanförfattare, så många uttråkade välbärgade människor som inget bättre görsmål hade än att bläddra i romaner och diskutera dem. (Touché? Ingalunda!)
ellauri090.html on line 389: Ei muuta kuin sarjayrittämään vaan, kyllä se siitä muovautuu, kuten venäläinen sanoisi, eipä aikaakaan niin ollaan kohta taas kokkareina pinnalla, jonkun vaikka liikkuvan intialaistyyppisen ravintolariksan ohjissa. Reinikainen kazoo suopeasti päältä ja nostaa venelakkia. Täst mie piän, tää on hyvä ohjelma, sanoisi myös David Foster Wallace. Save America, if you cannot keep it great.
ellauri090.html on line 391: Vizi hei mä vedin ton ihan hatusta! Mut JUST SIITÄ siinä onkin kysymys! Arvasin ihan oikein! Lusmuista pohatoista tosiaan tulee tosi yritteliäitä ja eipä aikaakaan kun ne on taas vaurastumispolulla. Alexis (joka on kyllä homo, mutta sekin on nyt jo ookoo prime time teeveessä) oppii rehellisen (tai no, tuottoisan) työn arvon jne. jne. Tää kaikki selvisi vaan treilereitä kazomalla. Tää sarja on sellasta riches to rags and back to riches tarinaa jota jauhettiin jo 1900-luvun lopulla kun pikku Wallu kazoi televisiota puristellen tennispalloa. Se kyllä tykkäisi. Pilkkanauru pois, kääritäänpä hihat ja ansaizemaan ensimmäistä miljoonaa kengänkiillottajana kuten nuori Roope, tai sooda jerkkinä kuten Bob Heinleinin Kip.
ellauri090.html on line 395: Ristiina on ympärihomo paikka ja kyrpäjooseppi ampui siellä oravia kengällään. Kuten Länsi-Savossa usein otsikoissa lukee: Ristiinassa Raiskataan Taas. Pikkupoika raiskattiin yöllä sillan alla koska kotona oli liian peloottavaa saada homma loppuun.
ellauri090.html on line 425: dal manifesto accorger de le genti, che si accorge del mio stato d’animo noilta uteliailta kumikauloilta,
ellauri090.html on line 435: ragionando con meco, et io co’llui. e insieme dialoghiamo, lui con me e io con lui. ja me jutellaan keskenämme, se ja mä.
ellauri092.html on line 54: En siihen aikaan tykännyt muutenkaan hissasta. Nyt se on alkanut kiinnostaa. Kun kirjotin filosofis-pyllykielitieteellisiä artikkeleita nuorena mietin ensin ize ja sitten vasta luin related workkia. Nyt kun olen elänyt elämän loppuun kiinnostaa kazoa mihin tuloxiin muut ovat päätyneet. Tuliko samoja arvoja vai toisenlaisia.
ellauri092.html on line 65: Dwight Lyman Moody (February 5, 1837 – December 22, 1899), also known as D. L. Moody, was an American evangelist and publisher connected with Keswickianism, who founded the Moody Church, Northfield School and Mount Hermon School in Massachusetts (now Northfield Mount Hermon School), Moody Bible Institute and Moody Publishers. One of his most famous quotes was “Faith makes all things possible... Love makes all things easy.“ Moody gave up his lucrative boot and shoe business to devote his life to revivalism, working first in the Civil War with Union troops through YMCA in the United States Christian Commission. In Chicago, he built one of the major evangelical centers in the nation, which is still active. Working with singer Ira Sankey, he toured the country and the British Isles, drawing large crowds with a dynamic speaking style. Jesus was a great motivational speaker, and the apostles plus Paul of Tarsus copycatted him to the best of their abilities.
ellauri092.html on line 82: In April 1855 young Edward Kimball a Sunday school teacher was deeply burdened by Moody’s sole. Kimball left his house and made his way to the shoe shop where Moody worked with the intention of confronting Moody about his standing in front of Cod. A thousand contrary thoughts invaded the young man’s mind and he almost turned back. When he realized he had passed the shop he decided he would go for it and get it over with quickly. With what he later thought was a very weak plea with tears in his eyes he challenged Moody concerning his salivation, Cod’s tail and his need of a waist. That day in the back of the shop on his knees Moody accepted his price and Kimball returned home within minutes with new soles. Salivation while you wait.
ellauri092.html on line 100: In September 1874 they travelled to Belfast in the North of Ireland for five weeks of meetings like those in Scotland. Then onward to Dublin for a month where several thousand pounds sterling were reported converted to dollars. These were some of the most remarkable meetings ever held in Ireland. In November they sailed for England and continued to minister in the main cities and towns. In March 1875 he moved to London to start a 4 mouth campaign. Initially meetings had about 16,000 people in attendance. He bled the rich and poor, the famous and the destitute, princesses as well as paupers. It is estimated that a million and a half people paid him in this chief of cities. After one very brief visit to Cambridge University he returned home to America and did not return again until 1882 when he administered snake oil in Ireland, Scotland, Wales and England.
ellauri092.html on line 102: In November 1882 when he spoke at Cambridge University he was filled with great anxiety as this educational centre for Britain’s aristocratic and wealthy youth had a reputation of unparalleled riotous behaviour. That first night at a Zoom meeting Moody spoke on ‘the Spirit’s power service.’ The university vicar Handley Moule was somewhat nervous. The young C.T. Studd (the same guy who impressed J.R.Mott with his biceps) greatly doubted ‘if this Yankee was up to the task.’ The first mission night on the Monday had 1,700 students in attendance. As Sankey sang his sacred Hymns they jeered, laughed and shouted. When Sankey finished he was near to tears. As Moody preached on Daniel in the lions den (how appropriate) again they laughed, shouted and did all in their power to disturb him. He maintained his calm. By the end of the week at least 200 students had accepted a check from the speaker. Amongst them was a main ‘ringette player’ who later assumed missionary position in China and was the first lady Bishop of King Kong. Out of this mission came The Cambridge Seven, missionaries who made a lot of dough. This campaign had huge proceeds that also leeched the youth of the whole nation.
ellauri092.html on line 108: Moody's main claim to fame for us Pylkkänen's is that he helped get the Pentecostal movement going on the American west coast, from whence it went viral in China and infected Wilho Pylkkänen. Wilho toi sen Kiinasta Suomeen supertartuttajana, ja se siltä tarttui satoihin ellei suorastaan tuhansiin helluntaiystäviin. Altistuneita on vielä enemmän, kuten nähtävästi mä. Seuraava taulukko havainnollistaa USA:n eri kirkkokuntien yhtäläisyyxiä ja eroja.
ellauri092.html on line 126: luteraanit
ellauri092.html on line 140: Korkeakirkollinen on vähän kuin kokoomuslainen ja matalakirkollinen populisti. Herätyxet tuppaa alkamaan matalalta ja kohoamaan keoxi kuten muutkin vallankumouxet. Uudelleen kökkäröitymistä ei voi estää, sehän on koko homman tarkoitus.
ellauri092.html on line 145: Sveitsin ja Saksan reformaatiossa syntyi 1500-luvulla luterilaisten ja reformoitujen kirkkokuntien lisäksi uskonpuhdistuksen suunta, josta käytettiin aluksi nimitystä anabaptismi (uudestikastajat).
ellauri092.html on line 168: Kai kalvinistien mielestä noi toiset oli jotain farisealaisia joilla oli pelastuxeen joku resepti tai läpiveto-ohje, vaikka (kalvinistit sanoi) se on ihan herran kädessä. Se päättää randomisti ketkä on lampaita ja ketkä vuohia, eikä siihen voi millään charityllä vaikuttaa. Siis ei tarvi vaivautua, voi pitää rahnat ize. Paizi vähän pitää antaa pastoreille ettei vaikuta liian pihiltä, muuten ne sanoo vielä ettei olekaan niitä täyden arvan saaneita lampaita. Liikaa ei pidä törsätä sillä herran armolahja näkyy lompakossa. Mut menestys on seuraus eikä syy, se osoittaa että kaveri on herran valikosta esivalittu.
ellauri092.html on line 202: Like most other national organizations, the Methodist Church experienced tensions and rifts over the slavery dispute. Both sides of the argument used the doctrines of the movement and scriptural evidence to support their case.
ellauri092.html on line 208: Pst: Wesley kallistui arminianismin sijasta kalvinistisen preterition kannalle eli lampaat olis esivalittu. Tää on vähän kun se että maailma on deterministinen, mutta ei se paljon auta jos se on kaoottinen. Mefodisteilla on paljon laupiaita hommia kuten sairaaloita, orpokoteja, keittoloita ja kouluja. Babtistit on selkeesti joholla, ne on hihhulimpia, niiden jamboreet on vauhdikkaampia. Mefodistit on vähän tollasia kylmäverisiä tinselfishejä.
ellauri092.html on line 223: Many people have wondered, are baptist and methodist the same? The answer is no. However, there are some similarities. Both Baptists and Methodist are trinitarian. Both hold that the Bible is the central text in faith and practice (though groups within both the families of denominations would dispute the Bible’s authority). Both Baptists and Methodists have historically affirmed the divinity of Christ, justification by faith alone, and the reality of heaven for those who die in Christ, and eternal torment in hell for those who die unbelieving.
ellauri092.html on line 267: Siltikään ei vielä selvinnyt kummalla porukalla oli isompi lusikka helluntaiystävien sopassa. Edellisen perusteella wilholaisuus olisi selkeesti lähempänä anabaptisteja. Hetkinen hetkinen! Moody onkin kallellaan kelvinismiin, kevinismiin, kenismiin, kedgereeismiin, no mikä se nyt oli - keswikismiin. Ikinä kuullutkaan, mikä se nyt sitten on? Aargh. Tää on niistä varmaan KIVAA. Saa kuurnia hyttystä ja rökittää toisia, olla holier than thou. No oikeesti tää on sama ilmiö kuin supermarketin hammastahnahyllyllä. On pakko kexiä tuotteisiin eroja että saa asiakkaan houkutelluxi ostamaan just meidän tahnapurson. Se suojelee kiillettä ja säästää ikeniä ja saa sun hengityxen raikastumaan ja hymyn häikäsemään. Jeesuskin lämpenee kun näkee sen.
ellauri092.html on line 285: One of the main errors within the Keswick Movement is their unbiblical view of sanctification. Keswickians believe when a person becomes saved, they are immediately justified. This is certainly Scriptural fact (Romans 3:21-26; 5:18-19; 2 Corinthians 5:21). There is nothing I can do to justify myself before God. Only salvation provides this immediate and eternal justification as Christ’s righteousness is literally imputed to my account.
ellauri092.html on line 362: Pastori Ekman piti hyppytunnin ja pyysi meitä tyttöjä pyllistymään puoleensa, ja niin me yhdyimme hyvässä hengessä. Norjalainen miehekäs Leergang aikoi lähteä Zulukansan keskuuteen mustimpaan Afrikkaan. Tulisieluinen tanskalainen Fredrik Balle valmistui Norjan retken jälkeen lähtemään Grönlantiin elimiään jäähdyttämään.
ellauri092.html on line 414: Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Sakari Melanderin mielestä julkaistujen videoiden perusteella vaikutti melko selvältä, että poliisin voimakeinojen käyttö oli ylimitoitettua. Voimankäyttövälineitä olivat (taistelukaasun lisäxi) esimerkiksi patukka, poliisikoira, sumute, etälamautin ja ampuma-ase. Heikel käytti voimakeinoja rauhallisia mielenosoittajia vastaan, perusteli toimintaa ”mittavalla liikennehaitalla”, kiinniotetut vapautettu ja ruumiit viety pois kuin jenkkipäiväkodista. Tilanteesta aiheutui myöhästymisiä joukkoliikenteessä. Jumalauta täältä pesee ja linkoaa vaikka ilmavoimia, elokapina tai punakapina ihan sama.
ellauri092.html on line 447: Kaarle Krohn oli erehdyttävästi Pancho Villan näköinen, Ilmari oli paljon nyhverömpi. Isä Julius oli iso partapozo kuten sanottu.
ellauri092.html on line 471: Pikku synnit ovat vaarallisia kuten kateellisuus. Jumala näkee. Pyhä jumala ei suvaitse pienintäkään syntiä. Se on kauhea vihollinen, kuin verikoira, tai pistävä käärme. Se tappaa. Toisaalta se antaa aina ilmatteex. Vielä tänä iltana! Sit voi alottaa taas alusta. Toimii kuin junan vessa. Kristityllä on aina paras edessäpäin.
ellauri092.html on line 508: liikuntaa. Mutta milloin vain olosuhteet myönsivät, Mott käytti pääosan matkapäivistä hiljaiseen hartauteen, luovaan ajatustyöhön, "sielunhoidollisiin keskusteluihin" pikku sihteerien kaa, kirjeitten sanelemiseen tai omiin paasauxiinsa. Leila luki sillä aikaa kansituolissa Johnin koirankorville selattuja dekkareita.
ellauri092.html on line 550: − Jumalan avulla on mahdollista nähdä tulevaisuuteen ja kirjoittaa tulevaisuutta yhdessä toisten kanssa. Sinä voit näyttää esimerkkiä, niin kuin Paavali antoi Timoteukselle tehtäväksi olla esikuvana muille uskoville, Ketterling rohkaisee. Nyt seurakunnan tavoitteena on lähettää 500 työntekijää niiden pariin, jotka eivät ole vielä kuulleet ilosanomaa. Maailmalle on jo lähtenyt 148 lähetystyöntekijää, ja 200 henkilöä valmistautuu lähtöön. Seurakunnalla on suunnitelmallinen valmennuspolku lähtijöiden varustamiseksi.
ellauri093.html on line 96: Moody oli Mottin esikuva. Se matki Moodya kuin motivational speaker Tony Robbins guruaan. Motivational speaker on saarnaaja jonka epäjumala on mammona. Saarnaaja on motivational speaker jonka votiivi on joku meemi tai virtuaalivaluutta. Mott ja Moody molemmat oli valoisia keswickiläisiä kuten Wilhokin. Mott aloitti mefodistina ja oli businessminded som fan. Kaikenlainen raha kelpas, pecunia non olet. Se hääri hmhkkinä näkymättömän verkon keskellä kuin Riitta Roth.
ellauri093.html on line 102: Mott oli niin jenkki ettei se edes ize tajunnut. Sehän oli mielestään vaan globalisti. WW1:n jälkeen voittajat förbi sakuilta siirtomaamissiot. Mott koitti lohdutella sakuveljiä samalla kun veljeili ryssille. Sakut suuttuivat.
ellauri093.html on line 130: The conversion and example of the seven was one of the grand gestures of 19th-century missions, making them religious celebrities; as a result, their story was published as "The Evangelisation of the World" and was distributed to every YMCA and YWCA throughout the British Empire and the United States.
ellauri093.html on line 158: Pariskunnalla ei ollut lapsia. Vanhemmiten hän kärsi kroonisista vatsavaivoista ja angina pectoris -sydänoireista. Nee koki myös eri seurakuntien hengellistä vastustusta, koska hän opetti, että eri suuntaukset ovat pahasta, koska ne hajottavat Kristuksen ruumista eli seurakuntaa kokonaisuutena.
ellauri093.html on line 163: Kommunistinen hallinto pidätti ja vangitsi Watchman Neen maaliskuussa 1952, ja hänet tuomittiin viideksitoista tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen 1956 vakoilusta syytettynä. Nee menehtyi vankilassa 30. toukokuuta 1972. (Ilmeisesti 20v kakku siis. ) Hänen vankeusaikanaan vain hänen vaimonsa sallittiin vierailla hänen luonaan. Vankilan sensuuri ei sallinut hänen lähestyä Jumalaa kirjeissä ja hän kuoli inhimillisesti katsoen kurjuudessa ja nöyryytettynä, syöden Maon pyllynreikiä. Taivaassa tilipussi kasvoi sitä paremmin. Hänen kuolemastaan ei tiedotettu heti omaisille ja hänelle ei pidetty kristillisiä hautajaisia, vaan hänen ruumiinsa poltettiin krematoriossa 1. kesäkuuta 1972 ihan kuin minkä tahansa tavallisen vinkuintiaanipakanan.
ellauri093.html on line 213: The term "Exclusive" is most commonly used in the media to describe one separatist group known as Taylor-Hales Brethren, who now call themselves the Plymouth Brethren Christian Church (PBCC). The majority of Christians known as Exclusive Brethren are not connected with the Taylor-Hales group, who are known for their extreme interpretation of separation from evil and their belief of what constitutes fellowship. In their view, fellowship includes dining out, business and professional partnerships, membership of clubs, etc., rather than just the act of Communion (Lord's Supper), so these activities are done only with other members.
ellauri093.html on line 341: Haahkoillakin lienee metrin mittainen kiemurainen kikkeli kuten muilla sorsalinnuilla. Sitä kelpaa panna purnukkaan ja ottaa ulos kuin Ihaan synttärillä.
ellauri093.html on line 345: Presbyteriaaninen kirkko on reformoiduista kirkkokunnista varsinkin Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa käytetty nimitys. Termiä presbyteriaanit käytettiin ensin Skotlannin kirkon jäsenistä, ja se johtuu kirkon presbyteerisestä kirkkojärjestyksestä, jossa maallikkohaahkat eli presbyteerit muodostavat samanarvoisina pappien kanssa presbyteerioiksi kutsuttuja kirkollisia hallintoelimiä. Presbyteerioita on kirkollisen hallinnon kaikilla tasoilla paikallisseurakunnista valtakunnalliseen kirkkoon saakka. Presbyteriaaninen kirkkojärjestys vallitsee useiden muidenkin maiden reformoiduissa kirkoissa. Sama systeemi on nyt voimassa Helsingin yliopiston pikku konsistorissa, jossa nuijaa heiluttavat ex-presidentit ja upporikkaat nuijat kuten Herlinin Ilona. Sentään ne on muijia eikä tavanomaisia silverbäkkejä.
ellauri093.html on line 351: Hiljan äidin porukoilla oli mökki Lahden lähellä Vesijärvellä. Joxeenkin rauhismainen ilmeisesti. Nimikin oli Rauhaniemi. Siellä oli pyöreitä asteri- ja bellispenkkejä, ja sieviä pöytäryhmiä kahvitarjoilua varten. Mäntymezä oli perattu puistomaisexi ja aidattu piikkilangalla jotta naapurit pysyisivät loitolla. Marjapensaita ja keittiökasvimaita oli ennestään, ja suuri alue varattiin puutarhamansikoille. Saku pantiin pumppaamaan vesi järvestä kaivonrenkaisiin josta se valutettiin istutuxille.
ellauri093.html on line 370: Kauneus on vaan puku hyvän päällä, jonka sisällä on totuuden luuranko. Sixei sovi tehdä vaan l'art pour l'art kuten Goncourtin veljexet. Eräiden uskonto on taide, ne on väärässä. Toisten taide taas on uskonto, ne on bullshit artisteja kuten mä (sanoi Kari). Vastustakaa kaikkea epäpuhdasta, työntäkää tamponeja joka reikään, käykää tiheästi alapesulla. Tukkikaa vahalla lasten ja nuorten korvia.
ellauri093.html on line 382: Tytöt jatkoi matkaa jumalan asianaisina Kööpenhaminan tivoliin kazomaan miten toinen puoli elää. Heikki Kestilä ei pysynyt aaltopituudella, nuori ylioppilas ei ehkä ymmärtänyt tyttöjen vaikuttimia, tai ymmärsi ne liian hyvin. No se ei ollut saanutkaan sitä rommia. Keinuja ja karuselleja ja aisti-ihmisiä huumaavaa rämisevää musiikkia. Turhuuden markkinat, sellaiset kuin siinä Thackerayn filmatisoinnissa, jossa rämisevästä musiikista vastasi Jimi Hendrix (ks. mottoa). Tyttöjen teki mieli mennä varieteeseen, mutta pelastuivat valkolakin ansiosta. Sitä ei sovi häpäistä, vaikka omat päät voisikin. Jumalakin varmaan jakaa tulijoille valkolakkeja taivaan portilla. Hilja sai jälkeenpäin tarkat tiedot merimiesten arkipäivästä pastori Valtarilta. Lähettipä hän vielä purjelaivan rommipullossa, numeroiden siihen jokaisen eri osasen. Kotimatka oli muuten mukava, paizi ei voinut yhtään laulaa vaikka laulatti niin pirusti.
ellauri093.html on line 471: Hilja ei ole veizilaatikon terävimpiä veiziä, joten se ei nää tässä mitään ongelmaa. Nielsenin luennot olivat kyllä pilkan kohteena, mutta nuorelle totuudenezijälle niistä avautui vapauttavia näköaloja. Hänelle valkeni toisaalta inhimillisen tutkimuxen avaruus ja tärkeys, mutta toisaalta riittämättömyys, kun iäisyysarvot ovat kysymyxessä. Uskon yxinkertainen tie kirkastui aivan uudella tavalla, ei tiedon vastakohtana, vaan sen välttämättömänä täydentäjänä. Kantin lait ovat yhtä epäämättömiä sielun sisäkentillä kuin Newtonin painovoimalaki ulkopeleissä. Mutta eri tavalla. Ai miten niin? Pruit pruit, läiskis läiskis (peruuttaa nopeasti taka-alalle). Kuten Peeveli sanoi: "Kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä kuulostaa hyvältä, sitä miettikää." Hizi koittais edes päättää mitä niistä erityisesti.
ellauri093.html on line 480: Ois pitänyt noudattaa vaikka tätä ohjetta: Kylvä siemenet, ja kasvata ulos istutettavat taimet näin. Valitse mullaksi puhdasta, laihasti lannoitettua kylvömultaa. Mullan hiekkapitoinen rakenne varmistaa, etteivät siemenet kärsi liikamärkyydestä. Pyöräytä ruukut itse sanomalehtipaperista tai keräile ruukuiksi jogurttipurkkeja.
ellauri093.html on line 499: Kari oli kaunosielu, esteetikko kuten Calleri. Hänen kuolemansakin oli kaunis. (Toisin kuin Calle-paran. En mene yxityiskohtiin.) Hautajaiset oli melkein yhtä komeat kuin Wilholla.
ellauri093.html on line 507: Verlainesta on Pellissierin paasaus albumissa 33. Sehän oli Rimbaudin petikaveri, kuten selviää Rimbaud-paasauxesta albumissa 49. Verlainen runo Chanson d´autumne ei ollut vain liittoutuneiden koodisana, vaan sitä siteerasi ulkomuistista Julia Carlsonin oloinen Paula Beer, joka esitti mainiosti saxalaista Annaa elokuvassa Frantz. Pierre Niney oli aivan Maxin näköinen. Leffa oli coveri Lubitschin vanhemmasta leffasta, joka perustui Maurice Rostandin kirjaan vuodelta 1925 L'homme que j'ai tué. Se oli erinomaisen hyvä ohjelma, siit mie pidin. Vanhanaikainen juonileffa, jossa ei käynyt hyvin vaikka ei vallan huonostikaan. Hautausmaalla puut humisivat kohtalokkaasti.
ellauri093.html on line 602: Sinä aamuna jona pastori Frederiksenin ja Neiti Nielsenin kanssa ajoin autossa Fyenin tasaisia maanteita pitkin Søllingeen, luonto kukki ja taivas säteili ja sydämeni oli täynnä kiitollisuutta tämän maallisenkin elämän täyteydestä - vaikka eräs rakas hauta onkin matkani päämääränä. Pastorinrouva oli sydämmellisenä vastassa. Päivällinen oli valmiina, ja sen jälkeen minut lähetettiin rauhalliseen yläkerran huoneeseen nukkumaan päiväunia. Lehtimajassa joka oli luovutettu Povisen lesken ja tyttären asunnoxi kohta astuikin meitä vastaan hento, pienexi kutistunut nainen. Toinen silmä ja hiukan vinoon vetäytynyt suu kielivät lievästä ajatusten katkeamisesta. Hänen yllänsä oli vanhakuosinen musta puku ja päässä yhtä vanhanaikainen liian pieni olkihattu.Kaiken tuon huomasin saman tien tyytyväisenä. Hän on meidän ristimme, ämmä sanoi vielä vammasesta tyttärestä. Noniin, kuinka toisin oisi kaikki jos Povisella oisi käynyt parempi viuhka, sanomatta nyt kenen kaa. Leski esitteli sotasaaliita. Tässä on Sysmän kirkon sisäkuva. Tuossa Autotalon varakkaiden Montosten lahjoittama ruma kuparipakote. Tuolla Sirkka-tädin Israelista tuoma lampukka. Olisi ollut puhelemista kauniista esineistä vaikka kuinka pitkältä.
ellauri093.html on line 635: Dick oli pieni ja paxu ja sillä oli "tavallinen" naama. Ei hän ole mikään liturgi, ajattelin - näyttämättä pettymystäni. Hänen noustuansa saarnatuoliin ensi vaikutelma oli sama kuin korinttolaisilla Paavalin könytessä saippualaatikolle: hänen kirjeensä ovat mahtavat, mutta hänen ruumiillinen esiintymisensä on heikkoa ja hänen puheensa mitätöntä. Puhe oli hljaista, vähän kangertelevaa, sisällys hyvin simppeliä. Paavali vastasi korinttolaisten kritiikkiin: Puheeni ja saarnani ei ole kiehtovia viisauden sanoja, vaan hengen haban pullistelua. Dick käytti yhtä lapsellisia vertauxia kuin Jeppe ize. Dickin kirja "Jumalan virta päällä" on ehkä monelle tuttu suomennoxestani. Eikö? Sitä on vielä saatavissa minulta tai Dickiltä.
ellauri093.html on line 666: Kolilla kävi kuten Moldella: herra oli sumupilvessä eikä suvainnut näyttäytyä. Mutta Dick jaxoi vielä kerran, ja kaikki taputtivat. Hilja tulkkasi ja pisti väliin omiaan. Kyllä nämä yxinkertaiset ihmiset olivat kiitollisia. Harvoin heillä oli mitään tällaisia tilaisuuxia, missä hampurilainen matkasaarnaaja puhuu käsittämättömiä jostain Napoleonista. Nuoret jaxoivat vielä kerran koittaa huipulle, Hilja meni Dickin kanssa pötkölleen. Aina tuntuu tälläisistä kokouxista lähtiessä kuin kirkastusvuorelta palattaisiin murheen laaxoon. Pelottaa osanko säilyttää mitä olen saanut? Jos puristaisin polvet oikeen kovaa yhteen? Pysyisikö sisällä? Jaxanko toteuttaa arkielämässä mihin olen kuzuttu? Jaxanko taas Ilmoa ja sen väsyttäviä pentuja?
ellauri093.html on line 675: Schwierigkeit ist Herrlichkeit, kurjuuxien keximisessä herra näyttää voimansa. Hilja oli onnellinen 2x, kun se sai Dickin omaan kotiinsa. Ilmokaan ei ollut vielä osunut kovaan aukioon. Tietysti olin valmistanut juhla-aterian Ilmon lapsista - eiku siis, jostain lehmästä. Dick piti siitä, taisi muistaa sen myöhemminkin nimeltä, ja jonkun lapsistakin kai. Se oli Muurikki, tai ehkä Heluna, pitäisi tarkistaa Dickiltä. Se lehmä siis. Lasten nimet on mulla lompakossa ylhäällä. Tällä kertaa ei jokapaikanhöylä Helene ollut mukana. Dick ei osannut ize edes kapsekkiä pakata, vaatteet pursusivat joka raosta. Lähetysjohtajalle jäi sekin urakka. Ja kazo ihme tapahtui: kansi meni kii! Dick kiitteli silmät loistavina. Arvattavasti hän ehti juoda kahvinsa toisten pakatessa. Dank Gott! Wie hat er seine Leute so lieb? Onnexi Dolman oli huumorintajunen. Omia tavaroita ei ole helppo löytää toisten pakkaamasta laukusta.
ellauri093.html on line 683: Iltapuolella oli past. Dolmen ize meitä vastassa, sydämellisenä ja säteilevänä. Dolmenin vaimo oli liesussa, joten Dick oli ottanut mukaansa juutalaiskristityn sihteerikkönsä, neiti Regina Lehden, ja muutamia juutalaisia poikia työntökärryineen. Muut lapset olikin jo syöty paizi nuorinta, joka oli laiha mutta sitkeä. Iltatarjoilun jälkeen kokoonnuttiin iltahartauteen. Puoli vuorokautta se kesti, mutta siihen mahtui paljon. Ensin veisattiin virsi kullekin; sitten luettin sekä vanha että uusi testamentti vuorotellen värsy kerrallaan. Sen jälkeen past. Dolmen muutamin :) vaikuttavin lausein selitti mistä teoxissa oikein oli kysymys, keskittyen ydinkohtiin, kyselikin hiukan knoppeja ja viivoitutti jakeita, joita erityisesti toivoi painettavaxi mieleen.
ellauri093.html on line 689: Mikä onni olla yötä täällä eikä hospizissa! Siellä oltais vaan vetelehditty sängyssä yöpuvussa ja juotu suklaata, kyselemättä sen suurempia arvoja. Niin sitten näistä Bethelin aamu- ja iltahartauxista jäi mulle kokonainen ketju painajaisia. Tähän tapaan: Jes 58:9: Sinä kyselet ja herra vastaa. Jos puhelimesta ei kuulu ääntä, on johto jotenkuten epäkunnossa. Ellei herra vastaa, se ei ole kotona tai on suihkussa. 5 Moos 28: On pelottva asia, jos jumala on meitä vastaan. Ekana maailmassa jumalat teki pelko. Kuuliaisuuden tie on vähimmän turpiinsaannin tie. Luuk 2:14: Voi mennä päivä ettei huomaa että jeesus luuraa selän takana. Paras kazoa usein olan ylize. Ihan tavallisia juttuja, mutta bonus on että liha liikkuu.
ellauri093.html on line 732: Mitä tästä opimme? Ensimmäinen vaikutelma on että onpa Hilja Haahdella vahva mala fides-pakkeli: se joko tahallaan tai tietämättään se on aivan hirvittävän falski, sen käsitys izestään on narsistinen ja omista joukoistaan tolkuttoman kotiinpäinvetävä, se ihan törröttää sen naamasta tosta tekonöyryyden kasvosuojaimesta huolimatta. Samahan pätee lähes kaikista jumalisista porukoista, kazo vaikka vaan Päivi Räsästä.
ellauri093.html on line 734: Jälkimmäinen vaikutelma on että ei nää porukoina ole yhtään sen parempia tai huonompia kuin muutkaan, niillä vaan on izestä ja muista aivan väärä käsitys. Jos se ei ole rasismia, se on sitten tollasta heimomeemiä, tribal thing, kuten valkoinen vähemmistö sanoi Orange is new blackin kalpeanaamojen ruokalapöydässä, siinä ekassa osassa jossa päähenkilö vahingossa solvas keittäjää ja sai seuraavaxi ateriaxi tamponipurilaisia. Käytettyjä.
ellauri093.html on line 736: Se on kyllä eittämättä totta että ne on aivan hirveen kotiinpäinvetäviä, toi pyhyyshän ei ole, kuten on moneen kertaan todettu, muuta kuin apinoiden planeetan meemireviiri. Ne tykkää nokintajärjestyxistä ja palvoo into piukeena alfasusia. Karsas jumala vahtii muumimukejaan ja laskee niitä, ei kai mikään niistä puutu, vai onko varas käynyt yöllä ja vienyt karsinasta karizan? Tit for tat, anna jumalalle niin se antaa sulle ja maxaa vielä korkoa. Luotathan?
ellauri093.html on line 761: Siellä ainakin Hilja kuuli koko tunnustuxesta eka kertaa. Hizi en mäkään ollut oikeen tajunnut mistä siinä oli kyse, eihän se ole mikään uskontunnustus vaan luterilaisuuden pelikirja. Hauskimpia ovat:
ellauri093.html on line 763:

Riidanalaiset opinkappaleet, joissa muutetut väärinkäytöt luetellaan

ellauri093.html on line 796: Toisin kuin väitetään, eivät luterilaiset ole poistaneet messua, vaan viettävät sitä hartaudella. Sen sijaan ei enää pidetä ostettuja messuja ja 'nurkkamessuja', vaan messua vietettäessä seurakunnan on oltava koolla, on hylätty opetus, jonka mukaan Kristus olisi kuolemallaan hyvittänyt vain perisynnin ja että messu olisi sovitusuhri muiden syntien edestä, sekä se käsitys, että ehtoollinen olisi asetettu uhriksi syntien edestä.
ellauri093.html on line 835: Keisari oli valtiopäivien avajaispuheessa kehottanut kiisteleviä osapuolia esittämään omat kantansa. Katolilaiset eivät olisi halunneet suostua tähän, sillä he eivät halunneet keskustella julkisesti kerettiläisten kanssa. He yrittivät saada aikaan uskonnollisia asioita käsittelevän komitean. Evankeliset eivät kuitenkaan voineet suostua tähän, sillä komiteassa olisi ollut katolinen enemmistö. He vaativat sen sijaan tunnustuksen julkista lukemista valtiopäivillä. Keisari suostui tähän, ja lukemispäiväksi määrättiin 24. kesäkuuta. Kiireellisten neuvottelujen ja ajan puutteen vuoksi lukeminen siirtyi kuitenkin 25. päivään. Tunnustusta paranneltiin viimeiseen asti ja lisättiin iltalypsypointteja. Lukeminen suoritettiin keisarin ja säätyjen edessä. Tunnustus oli kirjoitettu saksaksi ja latinaksi. Keisari olisi halunnut luettavan latinankielisen kappaleen, mutta vaaliruhtinas Johannsin vaadittua, että saksalaisella maaperällä olisi kuultava saksankielistä tekstiä, keisari suostui saksankielisen version lukemiseen. Kukas tää keisari olikaan? Se ei varmaan osannut saxaa järin hyvin. Lukemisen suoritti Saksin kansleri Christian Beyer, ja siihen kului kaksi tuntia. Tämän jälkeen molemmat kappaleet luovutettiin keisarille.
ellauri093.html on line 837: Kaarle (24. helmikuuta 1500 Gent, Flanderi – 21. syyskuuta 1558 Yusten luostari, Espanja) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Kaarle V vuosina 1519–1556. Hän oli myös Espanjan kuningas 1516–1556 nimellä Kaarle I (Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa hänet tunnettiin nimillä Carlos Quinto ja Carlos V). Kaarle kuului Habsburgien sukuun mikä on naamasta päätellen ilmeistä. Hänen isänsä oli Burgundin arkkiherttua Filip Komea ja äitinsä Johanna Mielipuoli, hermostollisten vaikeuksiensa takia. Kaarlen kehitys oli hidasta ja muutenkin hän vaikutti sopimattomalta hallitsemaan mitään, edes sfinkteriä. Koska hän myös oli sulkeutunut ja vähäpuheinen, hänen oli hankala luoda tarpeellisia suhteita hovissa. Ehkä se kärsi lukivaikeuxista kun se oli niin valovoimainen. Kiva sille että uskontunnustus tuli äänikirjana. Kaarlen äidinkieli oli ranska. Hänen on kerrottu sanoneen: ”Minä puhun espanjaa Jumalalle, italiaa naisille, ranskaa miehille ja saksaa hevoselleni”. Ellei se ollut Fredrik Suuri, josta mulla on myös paasaus. Ehkä ne sanoi molemmat, on se niin hyvä setämiesläppä.
ellauri093.html on line 841: Philipp Melanchthon laati vuonna 1540 Augsburgin tunnustuksesta muutetun version (confessio variata), joka eroaa muun muassa ehtoollisteologian osalta vuoden 1530 versiosta. Alkuperäiset syyt muutoksiin olivat katolilaisiin liittyvien erojen selventäminen, mutta erityisesti muutokset ehtoollisartikkelissa lähentelivät reformoitujen kantoja. Vuonna 1580 Yksimielisyyden kirjaan hyväksyttiin nimenomaisesti ensimmäisen painoksen muuttumaton teksti eli Confessio Augustana invariata. Päivi Räsänen ja Timo Soini kirjoittivat sittemmin Melanchtonille kumpikin vastineen, mutta niitä ei ole voitu julkaista, liian paljon rumia sanoja.
ellauri093.html on line 845: Vuonna 1930 vietetyssä Augsburgin tunnustuksen 400-vuotisjuhlassa painotettiin voimakkaasti tunnustuksen luonnetta luterilaisen kirkon erityistunnustuksena, joka erottaa sen katolisesta kirkosta. Pääpaino oli kirkkoja erottavien tekijöiden esille nostamisessa yhdistävien tekijöiden jäädessä vähemmälle huomiolle.
ellauri093.html on line 847: Vuonna 1980 vietetyssä 450-vuotisjuhlassa Etelä-Saksassa oli huomattavasti ekumeenisempi luonne, sillä siellä oli luterilaisten puhujien rinnalla puhujana katolinen kardinaali sekä ortodoksien ja eri protestanttisten ryhmien edustajia. Tällöin haluttiin korostaa Augsburgin tunnustuksen kirkkoja yhdistävää luonnetta. Nyt jännätään jo mitä pojat sanoo 2030, lisätäänkö tunnustuxeen ehkä pykälä Jeesuxen hiilijalanjälkien seuraamisesta.
ellauri093.html on line 851: Juhlavuonna ilmestyneessä luterilaisten ja katolisten teologien yhteisessä Augsburgin tunnustuksen selityksessä Confessio Augustana. Bekenntnis des einen Glaubens (Augsburgin tunnustus. Yhden uskon tunnustus) todetaan tunnustuksen enemmän yhdistävän kuin erottavan katolista ja luterilaista kirkkoa.
ellauri093.html on line 853: Erityisesti Jumalaa ja Kristusta koskevien artiklojen katsotaan osoittavan, ettei tuolloin tapahtunut kirkon jakautuminen ulottunut sen juuriin saakka. Jumalien lkm on sama, ja niideen yhteenlasku toimii subadditiivisesti samalla säännöllä 1+1+1=1. Tämä kaikki edisti katolisen ja luterilaisen kirkon välistä ekumeenista keskustelua, vaikkakaan osan toivoma katolisen kirkon hyväksyntä Augsburgin tunnustuksen opilliselle osalle, artikloille 1-21, ei toteutunutkaan.
ellauri093.html on line 855: Luterilainen maailmanliitto edellyttää jäsenkirkoiltaan Raamatun hyväksymistä ainoana opin ja elämän lähteenä, minkä lisäksi se näkee kolme ekumeenista uskontunnustusta sekä Tunnustuskirjat, erityisesti muuttamattoman Augsburgin tunnustuksen sekä Lutherin Vähän katekismuksen puhtaina Raamatun opin selityksinä.
ellauri093.html on line 857: Toinen luterilainen kattojärjestö, Kansainvälinen luterilainen neuvosto, puolestaan tunnustuspohjassaan sitoutuu ehdottomasti Raamattuun inspiroituna ja erehtymättömänä Jumalan sanana sekä Tunnustuskirjoihin sen oikeana ja luotettavana selityksenä, nostamatta Augsburgin tunnustusta tai muutakaan yksittäistä kirjaa mitenkään erityisasemaan.
ellauri093.html on line 859: Kolmas luterilaisten kirkkojen kattojärjestö, Tunnustuksellinen evankelis-luterilainen konferenssi ilmoittaa tunnustuksensa pohjaksi paitsi sana-inspiroidun ja erehtymättömän Raamatun, myös vuoden 1580 Yksimielisyyden kirjaan kootut Tunnustuskirjat, ei sikäli kuin, vaan koska ne opettavat opin Raamatun mukaisesti. Hekään eivät nosta mitään Tunnustuskirjoista merkityksessä muitten yläpuolelle. Voi hemmetti, eihän tästä tule lasta eikä paskaakaan. Luteraanit eivät tiedä izekään mihin uskovat. Jumalalla on varmaan ihan pää pyörällä.
ellauri093.html on line 871: Dolmenit tulivat linja-autolla, ja kohtaaminen oli riemullinen. Hilja alkoi taas ahdistaa saarnapyynnöillä, Dickiä vitutti, eikö hetkenkään rauhaa tästä hymistelystä? Senpä tautta Wilhokin ympäröi Rauharannan piikkilangalla eikä päästänyt helluntaiystäviä edes portista sisälle. (No Alli Wikman kävi kerran, mutta putosi lahosta laiturista läpitte, kuten lienen jo kertonut. Ja kerran Elmer Korjus, joka perhana ei suostunut muuraamaan keittiön hellasta irronnutta kiveä. Sekin oli lomalla.)
ellauri093.html on line 873: Dickille kävi kuin Jeesuxelle, kun se lähti raskaan työviikon jälkeen Genesaretille apupoikien kanssa soutelemaan, mutta kansa kiersi järven ja tungexi vastarannalla, eikä Jessen auttanut muu kuin palvella niitä alttiisti, unohtaen oman leponsa. Mahtoi vituttaa. Dickin ei auttanut muu kuin seurata Jessen esimerkkiä.
ellauri093.html on line 890: Muistelmateoksessaan Valoisia jälkiä (suom. 1927) Dora Rappard kertoo merkittävistä tapaamisista ja tapauksista elämässään. Tärkeä sija on tempautumisella mukaan Englannista 1870-luvulla alkunsa saaneeseen pyhitysliikkeeseen. Siltä ajalta on peräisin myös tämä virsi. Se sai alkunsa puolisoiden välisestä keskustelusta matkalla Baselista ylös Chrischonavuorelle. Carl Rappard sanoi vaimolleen: "Kun taas kirjoitat uuden laulun, sen aiheena pitää olla Herran paluu ja meidän valmiutemme siihen." Kotiin päästyä Dora Rappard tarttui kynään, ja niin syntyi tämä virsi. Työtä käskettyä.
ellauri093.html on line 896: Dickin viimeinen Suomen esiintyminen oli aiheesta "hän pitää pyhiä käsissä". Dick vähän varioi kielikuvaa: olemme sydämellä, käsissä, jalkojen juuressa, joka tapauxessa jossain lähituntumassa. Välillä sen puluja ja välillä karhunpentuja. Nokitaan hellästi, heilutetaan häntiä, se taputtaa meitä päälaelle ja raaputtaa korvan takaata.
ellauri093.html on line 917: Kuinka hyvin ymmärsinkään, että ystäväni tarvizi samanmielisen, käytännöllisen, rakastavan naisen hoivaa ja lohdutusta elämänsä iltapuhteexi, ennen siirtymistänsä kirkkauteen täältä vajavaisuuxien maasta! Sitä paizi Grace oli ykkösluokan suihinottaja. (No ei vaitiskaan, toi vain lipsahti. Läppä läppä hei.)
ellauri094.html on line 46: P.S. Hyvä tiedelehden toimitus! Pyytäisin että Jukka Ruukki vapautettaisiin Tiede-lehden päätomittajan paikalta esteettisistä syistä. Hän näyttää mielestäni nahistuneelta kyrvänpäältä ja hänen luonnonvarakeskustalaiset mielipiteensä ovat perseestä.
ellauri094.html on line 98: Herra puhemies! Evankelisluterilainen kirkko on tehnyt selkeästi sen linjauksen, että vihitään vain miehen ja naisen välisiä pareja, ja silti me näemme, että 1.3. mahdollisesti alkaa aivan toisenlainen käytäntö pelkästään eduskunnan tekemän lainsäädännön vuoksi, mikä loukkaa kirkon autonomiaa, loukkaa kirkon itsemääräämisoikeutta omasta opistaan ja omista käytännöistään.
ellauri094.html on line 104: Kyllä tässä, edustaja Arhinmäki, nyt politiikka sekaantuu uskontoon ja kirkon asioihin. Evankelisluterilaisen kirkon piispat ja kirkolliskokous ovat hyvin selkeästi linjanneet, että kirkossa avioliitto tarkoittaa miehen ja naisen välistä liittoa, ja nyt pelkän lainsäädännön muutos tulee aiheuttamaan tämän tilanteen, mikä 1.3. näkyy, ja tässä suhteessa olisi mahdollista toimia toisin.
ellauri094.html on line 106: Tosiaan Ylehän teki sen kysymyksen, ja sen kyselytutkimuksen mukaan kansahan haluaisi tämmöisen niin sanotun tasa-arvoisen avioliittolain. Mutta sitten kun nämä kysymykset asetettiin oikeaan muotoon, niin kuin muun muassa Ajatuspaja teki tämän kyselytutkimuksen ihan tämmöisellä ulkopuolisella gallupfirmalla TNS:llä, niin siellä kyselytulokset olivat toisenlaisia: kun kysyttiin oikeasti sitten myös tätä adoptioasiaa elikkä sitä, kuinka moni suhtautuu myönteisesti siihen, että lapset voitaisiin adoptoida esimerkiksi sateenkaariperheeseen, niin vain 4 prosenttia kannatti sitä ja 62 prosenttia kannatti miehen ja naisen välistä perhemuotoa, johon lapset adoptoitaisiin. Elikkä nyt kun tästä avioliittolaista äänestettiin, niin eivät ikävä kyllä monet äänestäessään tienneet, että me äänestimme myös samalla lapsen adoptiosta perheen ulkopuolelle, myös homo- ja transperheitten keskuuteen, ja siinä mielessä tämä asia kyllä meni [Puhemies koputtaa] aika villaisella julkisuudessa.
ellauri094.html on line 144: Eli tällä ponnella tavoitellaan sitä, että kirkolliseen vihkimiseen oikeutetut voivat jatkossa vihkiä vain oman uskonnollisen yhdyskunnan määräämien ehtojen ja muotojen mukaisesti. Silloin kunnioitettaisiin näiden uskonnollisten yhdyskuntien autonomiaa aivan niin kuin lakivaliokunta on halunnut ja niin kuin täällä monet edustajat, te mukaan lukien, olette vakuuttaneet.
ellauri094.html on line 153: Sikäli kuin lainmuutos astuu voimaan, perinteisessä avioliittokäsityksessä pitäytyvien ihmisoikeudet ovat uhattuina. Ulkomailta peräisin olevien kokemusten perusteella lainmuutoksen ennakoidaan vaikuttavan myös kasvatus- ja koulutusinstituutioiden oppisisältöihin aina varhaiskasvatuksesta yliopistoihin asti, ja näin on täällä Suomen eduskunnassakin jo. Sen takia on välttämätöntä, että meille jokaiselle turvataan todellisesti oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen, uskonnon- ja omantunnonvapauteen sekä oikeus valita lapsilleen annettava opetus avioliittokäsityksestä. Tämä tarkoittaa sitä, että luonnonmukaisesta avioliittokäsityksestä kiinni pitävillä on laillinen oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus hankkia, vastaanottaa ja levittää käsitystään kaikkien tiedotusvälineiden kautta. Perinteisessä käsityksessä pitäytyvillä on myös oikeus tunnustaa uskontoa ja ilmaista vakaumustaan, jonka mukaan avioliitto on yksinomaan miehen ja naisen välinen liitto, sekä harjoittaa tältäkin osin uskontoa paitsi
ellauri094.html on line 157: Eduskunnan enemmistö kokonaisuudessaan tuskin ymmärsi lainmuutoksesta äänestäessään, millaisia seurauksia sillä tulee olemaan. Ja tämä pitää paikkansa, että tämä ei pääty tähän, vaan saamme nähdä, mitä seurauksia on esimerkiksi Kanadassa ynnä muualla maailmassa, missä tämä sukupuolineutraali on otettu käyttöön. Me, jotka olemme miehen ja naisen välisen avioliiton kannalla, saamme tästä lähtien kyllä pelätä, mitä tuleman pitää ja kuinka meitä horjutetaan. Yritetään tehdä parhaamme, että kaikki asiat menisivät eri lailla: niin kuin meidän Raamattumme ja Jumala luomiskertomuksessaan on ihmisistä määritellyt.
ellauri094.html on line 162: Sukupuolineutraali avioliittolaki on käsittääkseni hyväksytty maailmassa vain muutamassa maassa. On sanottu, että se on laillinen 18 maassa ja USA:ssa vain muutamassa osavaltiossa. Jos ajattelemme, mitä nyt on jo tapahtunut, esimerkiksi itänaapurista ovat adoptioväylät sulkeutuneet: Pietarissa on valtavasti lapsia, jotka odottavat rakastavaa kotia. Adoptiolapsia. Sellaisia, jotka odottavat perhettä. Väylät ovat sulkeutuneet. Monet muut maat, jotka voisivat olla adoptioon lähettävinä maina, eivät edes aloita sitä, koska eivät hyväksy sukupuolineutraalia avioliittolakia. Sen vuoksi näkisin, että kaikkien adoptiolasta haluavien kannalta olisi erittäin tärkeää, että tämä toinen lausumaehdotus hyväksytään. Tällöin myös nämä maat, jotka ovat nyt jo sulkeneet väyliänsä, tai mahdollisesti ne uudet maat, joissa olisi paljon tarvetta adoptioperheille, voisivat avata väyliä. Ei aiheuteta enää lisää kipua normiperheille eikä wiscota homoparin ciwexiin lapsia, jotka odottavat oikeita adoptiovanhempia. — Kiitos.
ellauri094.html on line 166: Jos joku ihminen ajattelee näin, en missään nimessä tuomitse, mutta arvoliberalismi sinänsä on hyvin vaarallinen, koska siinä arvot eivät enää paina mitään. Yksi suurimpia arvoja, joita voin kuvitellakaan, on kristilliset arvot, jotka ottavat huomioon lähimmäisen ihmisen, lähimmäisenrakkauden ja toisen auttamisen ja yleensä sen viestin, mikä tässä pahassa maailmassa on tarpeen. Siksi suren tätä keskustelua, että Suomi on ajautunut tähän tilanteeseen. Heikoilla voimillani en tätä pysty estämään, mutta omalta osaltani parhaani teen, että tulevaisuudessa pidetään ääntä näiden oikeiden arvojen puolesta ja myös sen, että lähimmäistä ja heikompaa autetaan. Tänne tullessani annoin kaxikymppiä syrjäytyneelle, jonka viinipullo oli autosta nostettaessa särkynyt. Sillä saa kaxikin putelia kyykkyviiniä. Baabelin paperiseppä takoi Israelin kansalle 10 sukupolven tuomion, meidän herra isoherra alensi sen tuplaan. Diesel-kurssi varttihulluille. Tuli tukkualennus. Mä oon samassa asemassa, täytyy ajatella omaa perhettä.
ellauri094.html on line 170: Arvoisa puhemies! Monelle suomalaiselle kirkko on tärkeä, ei välttämättä enää hengellisenä kotina vaan suunnistamista helpottavana maamerkkinä. Olemme monesta tutkimuksestakin nähneet, että suomalaiset eivät jaa enää välttämättä kovin paljon yhteisiä arvoja, mutta monet arvostavat kirkkoa instituutiona ja myös sitä työtä, mitä kirkko tekee. Ja sen takia uskon, että jos kirkon sisällä tuleekin vakavia ristiriitoja, jopa oikeusprosesseja, tämän kautta — syntyy, kuten tässä hyvin edellä kuvattiin, tämmöisiä oikeustaisteluja — kukaan meistä, toivon ainakin niin, ei pitäisi sitä toivottavana tilana tulevaisuudessa. Sen takia minusta on tärkeää, että voisimme täällä laajoin joukoin tukea tätä pontta numero 1. Tämä numero 2 on sitten erillinen asia, joka koskee adoptiokysymystä, mutta minusta sekin on erittäin perusteltu, ja kuten edellä totesin, tuen myös sitä voimakkaasti.
ellauri094.html on line 172: Eli tämä 1. lausumaesitys ottaa kantaa uskonnonvapauteen, siihen, että kirkkokunnat ja uskonnolliset yhdyskunnat (mutteivät yxityiset papit herra varjele) voivat jatkossa tehdä itsenäisiä päätöksiä tämän avioliittokäsityksen tiimoilta eikä maallinen lainsäätäjä siten liikaa rajoittaisi näiden toimintaa. Tämä toinen taas koskee lähinnä sitten yksilönvapautta, perheiden asemaa, lasten asemaa: varmistettaisiin, että yksilöillä, vanhemmilla ja perheillä (muttei sentään homoilla, luoja paratkoon), olisi mahdollisuus vaikuttaa heidän jälkikasvunsa (kenen? homojenko?) mahdolliseen adoptioon.
ellauri094.html on line 186: Juudan kuningaskunta, joka oli Israelia pienempi, vastusti Israelia pitempään valloittajia ja jopa laajeni vuosina 930–730 eaa. Raamatussa kerrotaan isien jumalalle kuuliaista kuninkaista profeetoista sekä huonoista hallitsijoista kuten Israelin kuninkaan Ahabin tyttärestä Ataljasta, joka hallitsi Juudaa 850-luvun eaa. jälkeen ja Baal-uskonsa takia surmattiin. Juudan kuningaskunta joutui Egyptin vasalliksi ennen kuin Babylonian kuningas Nebukadnessar II vuonna 587 eaa. hävitti Jerusalemin temppelin ja vei suuren osan kansasta vankeuteen Babyloniaan.
ellauri094.html on line 188: Raamatun mukaan Nebukadnessar vei suuren osan äveriäistä Jerusalemin asukkaista vankeuteen Babyloniin Juudan kuningas Joojakinin (aka Roope Ankka) aikana antaen vain köyhien jäädä sijoilleen. Myöhemmin, Nebukadnessarin 19. hallitusvuotena, Sidkian hallitessa, Jerusalem hävitettiin piirityksen jälkeen täysin ja rupusakkikin vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Kun Persian kuningas Kyyros (Lälli Koores) myöhemmin valloitti Babylonin, hän myönsi juutalaisille oikeuden palata Juudaan. Samalla hän antoi heille luvan rakentaa myös Jerusalemin temppeli uudestaan, mutta se saatiin rakennetuksi vasta Dareioksen hallitsijakaudella Kroisos Pennosen rahoituxella.
ellauri094.html on line 190: Koska ajanjakso kesti perimätiedon tai Raamatun mukaan vain 58 vuotta, mikä aika on hyvin inhimillisesti muistettavissa, on Babylonin vankeudella mahdollisesti keskeinen merkitys juutalaisuuden ja siitä kehittyneen kristinuskonkin nostalgiselle kaipaukselle "Pyhään maahan". Tätä metaforaa esiintyy myöhemminkin rajansiirtojen yhteydessä esimerkiksi Balkanilla, luovutetun Karjalan kysymyksen yhteydessä sekä Neuvostoliiton sisäisiä kansojen pakkosiirtoja käsiteltäessä. Neuvostoliitto kesti vain vähän pitemmän ajan, ja sitä kaivataan vielä kipeästi.
ellauri094.html on line 201: Simo Parpolan kirja hämmentää. Onko sumeri sukukielemme? Assyriologin teoria kääntäisi suomalaisugrilaisen kielentutkimuksen päälaelleen, kirjoittaa Suvi Ahola tänään (HS 16.7). Yleisen kielitieteen professori Fred Karlsson uskoo uuteen teoriaan, ollen Simon henk.koht. hyvä ystävä. Valtaosa uralilaisten kielten tutkijoista ei usko ensinkään. Mikä on vaan lisäkimmoke (LOL: Kimmoke!) Rauhalle. Simo hehkuttaa:
ellauri094.html on line 207: After the Battle of Carchemish in 605 BCE, King Nebuchadnezzar of Babylon besieged Jerusalem, resulting in tribute being paid by King Jehoiakim, aka Joakim von Anka. Jehoiakim refused to pay tribute in Nebuchadnezzar's fourth year, which led to another siege in Nebuchadnezzar's seventh year, culminating with the death of Jehoiakim and the exile to Babylonia of King Jeconiah, his court and many others; Jeconiah's successor Zedekiah and others were exiled in Nebuchadnezzar's 18th year; a later deportation occurred in Nebuchadnezzar's 23rd year. The dates, numbers of deportations, and numbers of deportees given in the biblical accounts vary. These deportations are dated to 597 BCE for the first, with others dated at 587/586 BCE, and 582/581 BCE respectively.
ellauri094.html on line 215: In the seventh year, in the month of Kislev, the king of Akkad mustered his troops, marched to the Hatti-vatti-land, and encamped against the City of Judah and on the ninth day of the month of Adar he seized the city and captured the king. He appointed there a king of his own choice and taking heavy tribute brought it back to Babylon.
ellauri094.html on line 223: The Cyrus Cylinder (not to be confused with Joakim von Anka´s cylinder hat), an ancient tablet on which is written a declaration in the name of Cyrus referring to restoration of temples and repatriation of exiled peoples, has often been taken as corroboration of the authenticity of the biblical decrees attributed to Cyrus, but other scholars point out that the cylinder's text is specific to Babylon and Mesopotamia and makes no mention of Judah or Jerusalem. Professor Lester L. Grabbe asserted that the "alleged decree of Cyrus" regarding Judah, "cannot be considered authentic", but that there was a "general policy of allowing deportees to return and to re-establish cult sites". He also stated that archaeology suggests that the return was a "trickle" taking place over decades, rather than a single event.
ellauri094.html on line 255: Reign of Jehoiakim (succeeded Jehoahaz, who replaced Josiah but reigned only 3 months) Began giving tribute to Nebuchadnezzar in 605 BCE. First deportation, purportedly including Daniel.
ellauri094.html on line 310: Juutalaisten Baabelin kakun kesto on ateististen ja teististen profeettojen välinen klassinen kiistakapula. Heilahtiko häkki vaan Neuvostoliiton iäxi (kuten sanoo teistit) vai tuliko jenkkityyliin suorastaan kolmattasataa vuotta pyttyä (à la ateistit, jotka lukevat pirun toimittamaa standardiraamattua).
ellauri094.html on line 326: But wait! What’s the book of Baruch? It’s a deuterocanonical part of the apocrypha that is widely quoted in the bible. It’s also a major part of Jewish, Christian, and Catholic canon. I have linked the Catholic text above. The book of Baruch is generally considered just as infallible as the rest of the bible.
ellauri094.html on line 503: As day doth night. Kuten päivä yön.
ellauri094.html on line 550: As a water in January the frost confines, Kuten jää jäykistää veden tammikuuussa,
ellauri094.html on line 552: As a water in April is, in the new-blown vines, Kuten viini virtaa huhtikuussa vetenä,
ellauri094.html on line 635: "Not the light that was quenched for us, nor the deeds that were, Ei se meiltä sammutettu valo, eikä jytkyt entiset,
ellauri094.html on line 758: And the stark evil of the atheist Communists becomes even more stark when considering the fact that Nazi Germany and Imperial Japan were fighting for what most wars are fought for: Wealth and Empire. Which is A-OK. The Israeli did the same with the help of Jehovah. The atheist regimes slaughtered their own people simply to impose their will upon their less powerful compatriots. Which the Christians never do. Well, not nearly as many got killed anyway. I guess. Haven't really toted up all the Christian wars. The colonial ones too, and the U.S. neocolonial ones like Korea and Vietnam, or the Desert Storm. Should one use the absolute body count or percentages? Ethics is not an exact science after all. It's more like economics.
ellauri095.html on line 37: Sprung rhythm is a poetic rhythm designed to imitate the rhythm of natural speech. It is constructed from feet in which the first syllable is stressed and may be followed by a variable number of unstressed syllables. The British poet Gerard Manley Hopkins said he discovered this previously unnamed poetic rhythm in the natural patterns of English in folk songs, spoken poetry, Shakespeare, Milton, et al. He used diacritical marks on syllables to indicate which should be stressed in cases "where the reader might be in doubt which syllable should have the stress" (acute, e.g. shéer) and which syllables should be pronounced but not stressed (grave, e.g., gleanèd).
ellauri095.html on line 57: The words “here/Buckle” which open the sestet mean “here in my heart,” therefore, as well as here in the bird and here in Jesus. Hopkins’s heart-in-hiding, Christ’s prey, sensed Him diving down to seize it for his own. Just as the bird buckled its wings together and thereby buckled its “brute beauty” and “valour”and capacity to “act,” so the speaker responds by buckling together all his considerable talents and renewing his commitment to the imitation of Christ in order to buckle down, buckle to, in serious preparation for the combat, the grappling, the buckling with the enemy. As Paul said, “Put on the whole armour of God, that ye may be able to stand against the wiles of the Devil.”
ellauri095.html on line 75: Brute beauty and valour and act, oh, air, pride, plume, here Raakaa suloa ja pätevää menoa, oi, ilmaa ja sulkia,
ellauri095.html on line 90: Ei pysy ekliptikassa kuten kunnon planeetat. Elliptinen pyrstötähti planeettojen leikkipaikalla.

ellauri095.html on line 131: Manley ei ollut kovin manly pikemminkin outo väpelö. Mä lyön vaikka vetoa että se tykkäs pojista, siis muistakin kuin Krisun Jessestä. Se oli Draco Malfoyn näkönen. Söpöt pojat on usein (usein? no joskus) sellaisia, naisten pettymyxexi, kuten vaikka filmissä Frantz. Kazotaanpas tätä. Paino alkutahdilla sprungisti:
ellauri095.html on line 153: Despite Hopkins burning all his poems on entering the Jesuit novitiate, he had already sent some to Bridges, who with some other friends, was one of the few people to see many of them for some years. After Hopkins's death they were distributed to a wider audience, mostly fellow poets, and in 1918 Bridges, by then poet laureate, published a collected edition; an expanded edition, prepared by Charles Williams, appeared in 1930, and a greatly expanded edition by William Henry Gardner appeared in 1948 (eventually reaching a fourth edition, 1967, with N. H. Mackenzie).
ellauri095.html on line 161: Timothy d´Arch Smith, antiquarian bookseller, ascribes to Hopkins suppressed erotic impulses which he views as taking on a degree of specificity after Hopkins met Robert Bridges´s distant cousin, friend, and fellow Etonian Digby Mackworth Dolben, "a Christian Uranian". Ei siis Plutosta kuten Heinleinin matonaamat.
ellauri095.html on line 174: The homosexual lifestyle results in a shorter life expectancy. This is undoubtedly due to the health risks associated, such as AIDS, Hepatitis, and a variety of other infections and STDs. In addition, homosexuals are more likely to be smokers, which takes the lifespan even lower. In 1993 Paul Cameron published a study which found that homosexuality takes 20-30 years off the lives of its practitioners. Cameron is a Psychologist and founder of the Family Research Institute. Among men with AIDS their lifespan was 39 years, however even without AIDS a male homosexuals lifespan is just a short 42 years. Lesbians had a median age of death of just 44 years. He also found that lesbians were up to 456 times more likely to die in a car crash than heterosexual women. The liberal Southern Poverty Law Centre dubbed Cameron an "anti-gay extremist", and the American Psychological Association expelled him for exposing the truth about the homosexual lifestyle and accused him of scientific data "fraud". Fortunately, Cameron had the support of faith based groups who would not bow down or turn their behinds to the homosexual agenda.
ellauri095.html on line 180: It is essential to note that the life expectancy of any population is a descriptive and not a prescriptive mesaure. Death is a product of the way a person lives and what physical and environmental hazards he or she faces everyday. It cannot be attributed solely to their sexual orientation or any other ethnic or social factor. If estimates of an individual gay and bisexual man´s risk of death is truly needed for "legal or other" purposes, then people making these estimates should use the same actuarial tables that are used for all other males in that population. Gay and bisexual men are included in the construction of official population-based tables and therefore these tables for all males are the appropriate ones to be used. (LOL sorry boys, the cat is out of the bag, there is no way to get it to go back in.)
ellauri095.html on line 196: Inkscape, for Hopkins, is the charged essence, the absolute singularity that gives each created thing its being; instress is both the energy that holds the inscape together and the process by which this inscape is perceived by an observer. We instress the inscape of a tulip, Hopkins would say, when we appreciate the particular delicacy of its petals, when we are enraptured by its specific, inimitable shade of pink.
ellauri095.html on line 205: Gerard oli huonompi piirtämään kuin Arthur-veli ja tyytyi lopulta vaan pöpöttämään skezeistä kuten lempparinsa Ruskin. Tästä Ruskinista on jo niin monta mainintaa, että kohta täytyy sekin ottaa tikun päähän. Muistaaxeni Janet Breckenridge mulle ekan kerran mainizi koko tyypistä. Se oli kai joku viktoriaanien "Tuus" Pekka Tarkka. Onnen pekka. I´m so happy oli Mänlin kuuluisat viimeiset sanat.
ellauri095.html on line 230: Se ei ollut kovin manly pikemminkin outo väpelö. Se oli hukkapätkä, vaan 157 sm sukat jalassa. Lyön vaikka vetoa että se tykkäs pojista, siis muistakin kuin Krisun Jessestä. Se oli Draco Malfoyn näkönen. Söpöt pojat on usein (usein? no joskus) sellaisia, naisten pettymyxexi, kuten vaikka filmissä Frantz.
ellauri095.html on line 262: Broidi Danten varhaiseen runouteen vaikuttivat John Keats ja William Blake . Hänen myöhemmälle runoudelleen oli ominaista ajatuksen ja tunteen kieronlainen yhdistäminen, erityisesti hänen sonettisarjassaan The House of Life. Runous ja kuva kietoutuvat tiiviisti Rossettin teoksiin. Hän kirjoitti usein sonetteja kuviensa oheen, jotka ulottuvat elokuviin Neitsyt Marian tyttönen (1849) ja Astarte Syriaca (1877), samalla kun hän loi taidetta havainnollistamaan runoja, kuten kuuluisan runoilijan Christina Rossettin , hänen sisarensa, Goblin Market.
ellauri095.html on line 269: Kristina-sisko kirjotti 1862 tollasen "kun olen kuollut" runon kuten teki Rumi. Sellaiset tuppaavat olemaan narsistisia. Se askarruttaa runoilijoita tosi paljon. On vaikea uskoa ettei maailma tunnu miltään ja että se jatkaa menoaan maailmansubjektin irrottua kantimista kuin päätön kana.
ellauri095.html on line 398: Rossetti jakoi huomionsa maalauksen ja runouden välillä loppuelämänsä ajan. Vuonna 1848 hän perusti Pre-Rafaeliitin veljeskunnan kuuden muun nuoren miehen, enimmäkseen maalareiden, kanssa, jotka jakavat kiinnostuksen nykyrunouteen ja vastustivat tiettyjä vanhentuneita nykyaikaisen akatemiataiteen käytäntöjä. Yleisesti ottaen Prerafaeliitin veljeskunta pyrki tuomaan uusia teemavakavuuden, korkean värin ja yksityiskohtien huomion muotoja brittiläiseen silloiseen nykytaiteeseen.
ellauri095.html on line 410: Vuosi 1869 oli Danten anus mirabilis, jona hän sävelsi erittäin eroottiset "Eden Bower" ja "Troy Town". Neljä Willowwood-sonettia, joiden eroottisen turhautumisen ja intensiivisyyden esitys on esimerkki hänen parhaasta tyylistään, kuten Loven kappaleessa sonetissa kolme:
ellauri095.html on line 423: Rossetti tuli hyvin juttuun nuorten miesten, enimmäkseen maalareiden, kanssa, jotka jakavat kiinnostuksen nykyrunouteen ja vastustivat tiettyjä vanhentuneita nykyaikaisen akatemiataiteen käytäntöjä. Yleisesti ottaen Prerafaeliittien veljeskunta pyrki tuomaan uusia teemavakavuuden, korkean värin ja yksityiskohtien huomion muotoja silloiseen brittiläiseen nykytaiteeseen. Ryhmään kuului John Everett Millais, sen taitavin maalari ja tuleva Royal Academyn presidentti; William Holman Hunt; Thomas Woolner; Frederic Stephens; ja William Michael Rossetti, joka PRB:n sihteerinä piti toimintapäiväkirjaa ja toimitti sen aikakauslehden, Germ, kuutta numeroa (1850). Ryhmän yhteistyökumppaneita olivat vanhempi taidemaalari Ford Madox Brown, taidemaalari ja runoilija William Bell Scott, runoilija Coventry Patmore ja Christina Rossetti, joiden runoista kuusi ilmestyi Germissä.
ellauri095.html on line 433: Keväällä 1870 Saxan-Ranskan sodan aikana Rossetti lepuutti silmiään Barbara Bodichonin kartanolla Scalandsissa, Sussexissa, lähellä Jane Morrisia, Hastingsissa hänen terveytensä vuoksi. Morriset vierailivat Rossetissa yhdessä, ja Jane Morris jäi hänen luokseen, kun hänen miehensä palasi töihin. Scalandsissa Rossetti alkoi myös juoda kloraalia viskin kanssa torjuakseen unettomuuttaan. Kloraali aiheuttaa vainoharhaisuutta ja masennusta, molemmat Rossettin luonteen piileviä piirteitä. Hänen epäluuloisuutensa, eristäytyneisyytensä ja muukalaisten pelko pahenivat jatkuvasti.
ellauri095.html on line 435: Koko vuoden 1870 Rossetti yöpyi useissa maalaistaloissa Jane Morrisin luona ja jatkoi runojen kirjoittamista ja sonettien lisäämistä hänen pitkään sarjaansa "Elämän talo". Rossettin ja Jane Morrisin lyhyt näennäisen onnellisuuden ja (oletettavasti) seksuaalisen yhteyden kausi on houkutellut elämäkerran kirjoittajia oletetulla romanttisella epätavallisuudellaan. Voisi olla sympaattisempaa ja realistisempaa pitää mielessä tilanteen heikkoudet ja rajoitteet: Rossettin liikalihavuus, riippuvuus, vetiset kivespussit, huono näkö ja kasvavat ahdistukset; Jane Morrisin jatkuvasti ahdistavat lapset, neuralgia ja huono selkä.
ellauri095.html on line 440: Viktoriaanisen varovaisuuden ilmapiirissä ei ollut kohtuutonta pelätä vahinkoa tällaisesta pamfletista, vaikka useimmat Rossettin runollisista edeltäjistä ja aikalaisista, Tennyson, Robert Browning, Elizabeth Barrett Browning, Morris ja Swinburne, olivat selviytyneet huonommista arvosteluista. Melkein kaikki Rossettin vuoden 1870 runojen arvostelut olivat suotuisia, ja kirja oli myyty epätavallisen hyvin (neljä painosta vuonna 1870). Suoraan sanottuna Rossetti saattoi myös pelätä julkista julkisuutta suhteestaan Jane Morrisin kanssa. Joka tapauksessa, lähdön jälkeen Kelmscottista 2. kesäkuuta 1872 Rossetti kärsi täydellisestä henkisestä romahduksesta. Hänet vietiin ystävänsä tohtori Thomas Gordon Haken Roehamptonin kotiin, missä hän yritti tehdä itsemurhan (kuten Lizzie) yliannostuksella laudanumia. Sitten hän vietti kesän ystävien ja työtovereiden hoidossa. Vuoteen 1873 mennessä Rossettin runollinen tuottavuus oli kuitenkin elpynyt, ja hän sai valmiiksi seitsemän yksittäissonettia ja kaksoissonettin "The Sun's Shame". Tämän ajanjakson sonetit ovat melankolisia ja kaikuvat aika ontoilta, mutta tutut vaimennetun intohimon teemat ovat alkaneet sulautua uusiin – taiteen luomiseen ja kuolemattomuuden vihjauksiin. Rossetti jatkoi myös maalaamista tasaisesti käyttäen Jane Morrisia mallina, vaikka hiän olikin poissa yhä useammin. Rossetti lähti lopulta Kelmscottista, jossa he olivat yöpyneet yhdessä, Chelseaan. Siellä hänen terveytensä heikkeni edelleen.
ellauri095.html on line 446: Hänen eroottinen väsäilynsä oli henkisest ja fyysisest lahja dramaattisille hinaajille Swinburnesta Oscar Wildeen, jotka hyötyi nänen esimerkkinsä vapauttavasta vaikutuksesta. Tollasta varhaisdekadenssia. Yksikään hänen aikakautensa runoilija ilmaissut syvällisemmin tiettyjä keskeisiä viktoriaanisia huolia: metafyysistä epävarmuutta, seksuaalista ahdistusta ja ajan pelkoa.
ellauri095.html on line 467: Danten Beatrice oli muuten pelkkää toiveajattelua, Alighierin märkä uni vaan. Joku vastaantulija Firenzen kadulla joka ei olisi erottanut Dantea Aku Ankasta:
ellauri095.html on line 502: Hei tästä tomfoolerystä oli puhe auks purksin uskontunnustuxessa, se hämärä konsubstantiaatioerehdys. Että pitää tarjota viiniäkin eikä pelkkää sämpylää. Mustuuhan siinä muuten kielikin, kuiva öylätti tarttuu inhottavasti kitalakeen. Mä muistan sen rippikoulusta.
ellauri095.html on line 531: Gerard oli Balliolin miehiä kuten Nick. Old Nick on pirun nimitys. In the nick of time. Sano Jerryä vaan Hannixi, balit jäi siltä aidalle tai seivästyi sonnikahlaamon kirkonpiikkeihin. Äänikin oli kimakka.
ellauri096.html on line 51: Vapaan tahdon pähkinään liittyy tää ennaltatietämisen ongelma. Ennaltatietämisen ongelma on tämmönen teologinen knoppi, johon liittyy peliteoriasta tuttu tiedon iterointi ja vuorotellen arvailu. Kehäajattelua ja omaa häntäänsä purevia todistuxia. Mise en abime-heijastuxia, Drostepurkkeja, narsisteja kazomassa izeänsä tiukasti peiliin. Logiikka ei pidä sellaisesta, kuten paradoxit osoittavat. Yhtenä vuotena kun olin vähän maaninen olin ymmärtävinäni siitä jotakin. Taisi olla taas pääsiäisen aikoja, sillä ajattelin munankuoria: finiittinen logiikka kuten BA antaa kuoren sulkeutua munaxi, infinitaarinen kuten ZF avaa kuoren auki loppumattomasti kohti taivasta.
ellauri096.html on line 55: Michael Scriven (1964) tried to refute predictive determinism (the thesis that all events are foreseeable), by conjuring two players, “Predictor” who has all the data, laws, and calculating capacity needed to predict the choices of others. Scriven goes on to imagine, “Avoider”, whose dominant motivation is to avoid prediction. Therefore, Predictor must conceal his prediction. The catch is that Avoider has access to the same data, laws, and calculating capacity as Predictor. Thus Avoider can duplicate Predictor’s reasoning. Consequently, the optimal predictor cannot predict Avoider. Let the teacher be Avoider and the student be Predictor. Avoider must win. Therefore, it is possible to give a surprise test. This sounds silly. The Predictor can predict that the Avoider double guesses her. Both can fiture out that this will go on and on, until time runs out, and they still just sit on their asses doing nothing. Thing is, you must remember that the players are part of the game, not outside of it as idealists would have it.
ellauri096.html on line 94: In later writings, Quine evinces general reservations about the concept of knowledge. One of his pet objections is that ‘know’ is vague. If knowledge entails absolute certainty, then too little will count as known. Quine infers that we must equate knowledge with firmly held true belief. Asking just how firm the belief must be is akin to asking just how big something has to be to count as being big. There is no answer to the question because ‘big’ lacks the sort of boundary enjoyed by precise words.
ellauri096.html on line 112: Agnostics overestimate how easy it is to identify what cannot be known. To know, one need only find a single proof. To know that there is no way to know, one must prove the negative generalization that there is no proof. After all, inability to imagine a proof is commonly due to a failure of ingenuity rather than the non-existence of a proof. In addition to being a more general proposition, a proof of unknowability requires epistemological premises about what constitutes proof. Consequently, meta-proof (proof about proofs) is even more demanding than proof.
ellauri096.html on line 114: The agnostic might be tempted to avoid presumptuousness by converting to meta-agnosticism. But this “retreats” in the wrong direction. Meta-meta-proof is, in turn, even more demanding than meta-proof. Meta-meta-proof requires both the epistemological premises about what constitutes proof that meta-proof needs and, in addition, meta-meta-proof needs epistemological premises about what constitutes meta-proof.
ellauri096.html on line 118: If the eliminativist thinks that assertion only imposes the aim of expressing a truth, then he can consistently assert that ‘know’ is a defective term. However, an epistemologist can revive the charge of self-defeat by showing that assertion does indeed require the speaker to attribute knowledge to himself. This knowledge-based account of assertion has recently been supported by work on our next paradox.
ellauri096.html on line 140: Kyburg might answer that there is a scale effect. Although the dull pressure of joint inconsistency is tolerable when diffusely distributed over a large set of propositions, the pain of contradiction becomes unbearable as the set gets smaller (Knight 2002). And indeed, paradoxes are always represented as a small set of propositions.
ellauri096.html on line 186: But the skeptic should not lose his nerve. Proof does not always yield knowledge. Consider a student who correctly guesses that a step in his proof is valid. The student does not know the conclusion but did prove the theorem. His instructor might have trouble getting the student to understand why his answer constitutes a valid proof. The intransigence may stem from the prover’s intelligence rather than his stupidity. L. E. J. Brouwer is best known in mathematics for his brilliant fixed point theorem. But Brouwer regarded his proof as dubious. He had philosophical doubts about the Axiom of Choice and Law of Excluded Middle. Brouwer persuaded a minority of mathematicians and philosophers, known as intuitionists, to emulate his inability to be educated by non-constructive proofs.
ellauri096.html on line 195: J. R. Lucas (1964) claims that this reveals human beings are not machines. A computer is a concrete instantiation of a formal system. Hence, its “knowledge” is restricted to what it can prove. By Gödel’s theorem, the computer will be either inconsistent or incomplete. However, a human being with a full command of arithmetic can be consistent (even if he is actually inconsistent due to inattention or wishful thinking).
ellauri096.html on line 197: Critics of Lucas defend the parity between people and computers. They think we have our own Gödel sentences (Lewis 1999, 166–173). In this egalitarian spirit, G. C. Nerlich (1961) models the student’s beliefs in the surprise test example as a logical system. The teacher’s announcement is then a Gödel sentence about the student: There will be a test next week but you will not be able to prove which day it will occur on the basis of this announcement and memory of what has happened on previous exam days. When the number of exam days equals zero the announcement is equivalent to sentence K.
ellauri096.html on line 210: 1, Knowledge distributes over conjunction
ellauri096.html on line 225: But secular idealists and logical positivists concede that there are some actual unknown truths. How can they continue to believe that all truths are knowable? Astonishingly, these eminent philosophers seem refuted by a pinch of epistemic logic. Also injured are those who limit their claims of universal knowability to a limited domain. For instance, Immanuel Kant (A223/B272) asserts that all empirical propositions are knowable. This pocket of optimism would be enough to ignite the contradiction (Stephenson 2015).
ellauri096.html on line 269: Binkley stipulates that the students do not forget. He needs to add that the students know that they will not forget. For the mere threat of a memory lapse sometimes suffices to undermine knowledge. Consider Professor Anesthesiology’s scheme for surprise tests: “A surprise test will be given either Wednesday or Friday with the help of an amnesia drug. If the test occurs on Wednesday, then the drug will be administered five minutes after Wednesday’s class. The drug will instantly erase memory of the test and the students will fill in the gap by confabulation.” You have just completed Wednesday’s class and so temporarily know that the test will be on Friday. Ten minutes after the class, you lose this knowledge. No drug was administered and there is nothing wrong with your memory. You are correctly remembering that no test was given on Wednesday. However, you do not know your memory is accurate because you also know that if the test was given Wednesday then you would have a pseudo-memory indistinguishable from your present memory. Despite not gaining any new evidence, you change your mind about the test occurring on Wednesday and lose your knowledge that the test is on Friday. (The change of belief is not crucial; you would still lack foreknowledge of the test even if you dogmatically persisted in believing that the test will be on Friday.)
ellauri096.html on line 312: Marx Augustin oder Der liebe Augustin (eigentlich Markus Augustin; * 1643 in Wien; † 11. März 1685 ebenda) war ein Bänkelsänger, Dudelsackspieler, Sackpfeifer, Stegreifdichter und Stadtoriginal. Er wurde durch die Ballade „O du lieber Augustin“ sprichwörtlich und zu einem sogenannten geflügelten Wort. Bis heute ist die Figur des lieben Augustin ein Inbegriff dafür, dass man mit Humor alles überstehen kann.
ellauri096.html on line 321: Der Legende nach war der 36-jährige Augustin 1679 während der Pestepidemie wieder einmal betrunken und schlief irgendwo in der Gosse seinen Rausch aus. Siech-Knechte, die damals die Opfer der Epidemie einsammeln mussten, fanden ihn, hielten ihn für tot und brachten die Schnapsleiche zusammen mit den Pestleichen auf ihrem Sammelkarren vor die Stadtmauer. Dort warfen sie ihre ganze Ladung in ein offenes Massengrab. Diese Pestgrube soll sich in der Nähe der Kirche St. Ulrich am Neubau (heutiger siebter Wiener Gemeindebezirk) befunden haben, gleich neben dem Platz, an dem heute der Augustinbrunnen steht. Wie in der damaligen Situation üblich, wurde das Grab nicht sofort geschlossen, sondern provisorisch mit Kalk abgedeckt, um später weitere Pestopfer aufzunehmen. Am folgenden Tag habe Augustin inmitten der Leichen so lange krakeelt und auf seinem Dudelsack gespielt, bis Retter ihn aus der Grube zogen.
ellauri096.html on line 374: Augustinus omaksui Cicerolta ideaalin, jonka mukaan tosi viisaus saavutetaan laaja-alaisella filosofisella ja tieteellisellä työllä. Hän katsoi, että Raamatun tekstiä ei pidä tulkita kirjaimellisesti, mikäli se on ristiriidassa tieteen ja Jumalan antaman ihmisjärjen kanssa. Teoksessaan De Genesi ad Litteram ("Genesiksen kirjaimellisesta tulkinnasta", 408) hän kirjoitti:
ellauri096.html on line 423: Né en Allemagne de parents français, il est le fils du sculpteur Jean-Louis-Théodore Chopin (of whom very little is known) et le frère du polygraphe Jean-Marie Chopin. (polygraphe n. Auteur non spécialiste qui écrit sur les sujets les plus diverses; petit scolyte qui vit sous l'écorce des conifères (épicéa)... Mots proches: polygraph popularly referred to as a lie detector). Начал своё обучение живописи в 1816 году в Академии Художеств в Санкт-Петербурге. Карьера Шопена была достаточно успешна. В 1848 году был избран почётным вольным общником Императорской академии художеств в Санкт-Петербурге, после чего преподнёс в дар Академии свою картину «Суд Соломона».
ellauri096.html on line 442: Seppo Soluttautuja (riittääpä Juotikkaalla näitä hassuja nimiä! Pynchonin peruja) lojuu nimenomaan virtahepona ottomaanilla. Nostaa jalkoja kun musta mies imuroi ilmeettömästi Hooverilla ottomaanin alta. Matkii autenttisesti Uuno Turhapuroa. Lörppävittu Hannele Nagellax pyörittää ärtyneenä vahingossa peppua. Seppo röhkii tyytyväisenä. Mediayrityxen epelit on samoilla eettisillä linjoilla kuin Aku: että raiskauxesta ei saa sentään nauttia. KOOMAlle pitää aina ilmoittaa venkuloinnista. Mutta mitä on tää KOOMA? Se putkahteli esille jo Jaskan keltaisessa tiiliskivessä. ”Harva tietää mikä on Kooma.” : Valtiovarainministeriön Kooma-malli genealogisen hallintamentaliteetin näkökulmasta. Pro gradu-työ. Ei tää kuitenkaan ole Jaskan gradu joka oli Pynchonista. Lyhyt vastaus voi olla tää:
ellauri096.html on line 448: Mediafirma mahaantuo valkovenäläisiä ilotyttöjä. Niitä oli yhdessä takavuosien suomenruozalaisessa stadidekkarissa jonka kirjoitti joku kyldyropersonlighet otona. Kuka se nyt oli. Joku Hoblan toimittajako? Hemmetti kun muistaa melkein muttei ihan. Ei löytynyt edes plokista. Muistaiskohan K-täti? Jotenkin siihen liittyi satama ja ehkä ravintola Torni. Joo se muisti: Se oli Staffan Bruun, Club Domina Helsinki. Tulevaisuuteen sijoitettu romaani 1992 joka valitettavasti on jo menneisyyttä. Sama vaivaa George Orwellin romaania 1984, ja Clarken millenniaaleja avaruusseikkailuja riepupäiden juhlavuodelta 2001. Niin se aika rientää. Time flies like an arrow. Tempus fugit. Tempora mutantur, nos et mutamur in illis. Ja muita samansisältöisiä sananparsia. Aikakärpäset tekevät kaikesta kexeliäästä klisheetä. Tu kattoon kattoon kuinka tulevaisuus tapettiin tapettiin, sanoi aikakärpänen kaverille.
ellauri096.html on line 452: Usein tyttö rakastuu hevosen valokuvaan kirjan kannessa tai harrastelehdessä ennenkuin on edes tavannut hevosta elävänä. Eikä juhlallisuuden vaikutelmalta voi koskaan kokonaan välttyä, vaikka tahallaan rimpuilisi sită vastaan ja kuvaisihevosen esimerkiksi sellaisena groteskina piereskelijänä kuin miltä se näyttää ja kuulostaa tallin töihin tottuneelle, miten näiden otusten ilmavaivat usein tärisyttävät karsinan seiniä ja sakeuttavat ilman kuin sinappikaasu. Inhorealismi johdattaa aivan yhtä pahasti harhaan kuin ponikirjojen söpöily. Ennemmin haluaisin päästä käsiksi tylsyyteen, vai miksi sitä pitäisi sanoa. Jokin näiden eläinten typerryttävässä monotonisessa lauhkeudessa osoittaa kohti sitä totuutta, jonka haluaisin kirjoittamalla pyydystää, vaikka hyvin tajuan tehtävän toivottomuuden. Tartunpa mihin ilmiöön tai aiheeseen hyvänsä, esitän aina ansaitsemattoman huomionosoituksen. Maailma pitäisi vain jättää omaan arvoonsa, ja niin useimmat tekevätkin. Tämä valhekasvain jäytää vain kirjoittajia.
ellauri096.html on line 465: Jaskassa on muuten tätä samanlaista anaalis-obsessiivistä siisteydentarvetta kuin monissa samantyyppisissä pakko-oireisissa varsinkin jenkkikirjoittajissa, tulee mieleen heti Pynchon, Wallace ja Robert Heinlein. Niistä kaikista hirveintä ällöä on joku korvavaikku tai likaa käsissä. Sille jää möröt ja merikoirat kepeesti kakkosex. Kakkonen on niille kauhun lyömätön ykkönen. Mä lyön vetoa että Jaska popsii koko ajan paranoidisesti kaikenlaisia lääkkeitä, ravintolisiä sun muita ennaltaehkäiseviä tabuja ja hipsii kengänsyrjillä ettei vahingossakaan astu koirankakalle. Kun lamppu särkyy se pelkää kamalasti lasinsiruja. Niistä voi tulla isoja veripipejä. Se on varmaan nauttinut hurjasti korona-ajasta, kun saa vältellä muita elollisia ihan luvalla, pestä ketjuna käsiä ja pitää nolon naaman päällä naamaria. I can relate to that. Se ei tykkää edes siitä että hevosilla on nimiä. On kuin jääpuikko työnnettäisiin anuxeen. Porkkana tai lämmitetty nakki olisi ihan eri asia.
ellauri096.html on line 471: Tahdon murskatappiossa kaksitoistavuotias Anu käy Konemetsän talleilla hoitamassa poneja ja ratsastamassa. Sitten hän kuulee hevoshulluuden olevan tiettyyn ikäkauteen kuuluva vaihe nuoren tytön elämässä. Vapaan tahdon ongelma alkaa kiusata Anua päivä päivältä ankarammin kunnes käsillä on täysimittainen eksistentialistinen kriisi.
ellauri096.html on line 491: Tällä hetkellä Suomi Ensin -ryhmästä tykkää noin 19 000 ihmistä, ja Suomi Ensin -foorumilla on noin 3 500 jäsentä. Ryhmä kiinnostaa myös ulkopuolisia, jotka käyvät lukemassa keskusteluketjuja uteliaisuudesta.
ellauri096.html on line 492: ”Siinä mielessä tuntui, etten ole tonkimassa kenenkään yksityisyyttä. Hän on kirjoitellut näistä jutuista ihan omin päin suoraan julkisuuteen, omilla kasvoillaan ja nimellään”, Yli-Juonikas perustelee.
ellauri096.html on line 496: Yli-Juonikas kuvaa tekstiään ja asennettaan ”läpikotaisin ironiseksi”. Se on sarkastinen mutta suora, tai suora mutta sarkastinen, kuten Aki Manninen. Ikosen teosten ja kirjailijan itsensä kommentointi on kuitenkin vasta alkua neliosaisen sarjan muille osille.
ellauri096.html on line 498: ”Tietynlainen kirjallisuuden kysymysten pohdiskelu tulee jatkumaan, kuten exitentialismin ja manikealaisuuden. Kun nyt olen kirjoittanut sarjaa eteenpäin, on kirkastunut, että tämä Ikos-tapaus on vähän kuin esipuhe laajemmalle kirjallisuutta käsittelevälle kelalle. ”
ellauri096.html on line 565: Tulee mieleen Ben "vaeltava juutalainen" Zyskovizin ehdotus että perustuslaillisia oikeuxia kuten oikeus terveyteen ja elämään ei saisi tarkastella yxinään vaan niitä pitäisi pelata vastakkain kuin korttipelissä. Nää kolme pikkuvalttia ja jätkä kumoo noi neljä hakkua ja sulle jää käteen mustamaija eli mä oon voittanut. Tää on just se lumppukauppiaan moraali joka elähdyttää talousliberaalia utilitaristia: eri dimensiot on kallellaan kuin huolimattoman halot liiterissä ja kaikella on hinta, jopa Benin isoäidillä. No se on jo tosi edullinen, ei siitä ole enää kuin kallo tai tuhkaläjä jälellä.
ellauri096.html on line 615: Tämän koulukunnan edustajat pyrkivät rakentamaan malleilleen mikrotaloudelliset perusteet, mutta painottavat analyysissaan keynesiläisiä teemoja kuten hinta- ja palkkajäykkyyttä. Esimerkiksi yhdysvaltalaisia Joseph Stiglitziä ja George Akerlofia voidaan pitää tämän koulukunnan edustajina.
ellauri096.html on line 619: Nimellinen hintajäykkyys tarkoittaa esimerkiksi, että myyjät eivät suostu laskemaan hintoja (esimerkiksi ammattiliitot palkkoja), vaikka kysyntä vähenee tai tuotanto halpenee. Tämä johtuu usein institutionaalisista syistä kuten hintasääntely, sopimukset (esim. pitkäaikainen sopimus hinnasta, työehdoista tai vuokrasta), ammattiliitot mutta myös itsepäisyydestä, tarpeista tai itsekkyydestä. Vauzi vauz, Keynes oli aika selkeästi kapitaalin kumihansikas. Tää löytyi tietysti liberalismiwikistä. Kazo myös conservopedia.
ellauri096.html on line 637: Arvioinnit, eli tietynlaisten rationaalisten kehysten kautta muodostetut näkemykset toimenpiteiden vaikutuksista ovat hallintamentaliteetin näkökulmasta keskeisiä käytäntöjä. Tutkielman tutkimuskysymyksinä on 1) miten Kooma-malli voi olla mahdollinen ja 2) minkälaisia ristiriitoja tähän mahdollisuuteen liittyy. Kysymyksiin vastataan tarkastelemalla ensinnäkin hallintamentalisoitumisen historiaa, jonka kautta makrotaloustieteen muodostuminen on sijoitettu osaksi laajempaa länsimaista hallinnallistumisen tendenssiä. Tutkielmassa laaditaan kriittinen rekonstruktio makrotalousteorian ja siihen kytkeytyvien käytäntöjen syntyhistoriasta ja polveutumisesta sekä siinä ilmaantuneista erilaisista problematisoinneista. Tämän kautta Kooma-malli asetetaan laajempaan sitä mahdollistavaan historialliseen talousteoreettiseen ja teknologiseen kontekstiin. Tästä näkökulmasta tutkielmassa tarkastellaan miten Kooma-malli 'on tullut jostain' erilaisten makrotaloustieteellisten ilmaantumisten myötävaikutuksesta.
ellauri096.html on line 639: Kooma-mallia tarkastellaan kriittisen historiallisen rekonstruktion ohella luomalla katsaus sen talousteoreettisiin taustaoletuksiin. Taustaoletukset konstituoivat mallissa ilmeneviä tapoja hahmottaa taloudellista toimijuutta sekä taloudellisten suureiden välisiä suhteita ja niissä vallitsevia prosesseja. Taustaoletusten osalta tutkielmassa kiinnitetään erityistä huomiota niissä vallitseviin epävarmuuksiin ja ristiriitaisuuksiin. Esimerkkeinä talousteoreettisista taustaoletuksista tutkielmassa analysoidaan finanssipolitiikan kerroinvaikutuksia, mallien mikroperustaisuutta, rationaalisten odotusten hypoteesia sekä siihen kytkeytyvää ricardolaisen ekvivalenssin teoreemaa. Analyysissa näihin taustaoletuksiin todetaan sisältyvän epävarmuuksia ja ristiriitaisuuksia, jotka liittyvät esimerkiksi finanssipolitiikan kerroinvaikutusten empiirisen tulkinnan tulkinnan vaikeuteen sekä ricardolaisen ekvivalenssin realistisuuteen taloudellisten toimijoiden käyttäytymistä kuvaavana teoreemana.
ellauri096.html on line 641: Tutkielman keskeisenä tarkoituksena on tuoda esille Kooma-mallia konstituoivien teoreettisten taustaoletusten syntyhistoriaa ja niihin kytkeytyviä tiedollisia epävarmuuksia ja ristiriitaisuuksia. Valtiovarainministeriössä laadituissa aineistoissa ei olla lainkaan käsitelty Kooma-mallin teoreettiseen taustaoletuksiin liittyviä epävarmuuksia tai yleensä reflektoitu Kooma-mallin avulla laaditun tiedon varmuusastetta. Tutkielmassa on Kooma-mallin olemassaolon mahdollisuuksien genealogisen tarkastelun kautta horjutettu Kooma-mallin avulla laadittujen laskelmien itsestäänselvää, neutraalia tai luonnollista ulkokuorta tuomalla esille niissä piileviä ristiriitaisuuksia ja epävarmuuksia.
ellauri096.html on line 653: Artikkelissa viitataan myös lukuisiin kansainvälisesti tunnettuihin taloustieteilijöihin: Maailmanpankin entisen pääekonomistin Paul Romerin mukaan DSGE-mallien vuoksi ”makrotaloustiede on taantunut viimeiset 30 vuotta” kun taas IMF:n entisen pääekonomistin Oliver Blanchardin mukaan DSGE-malleissa on vakavia, mutta korjattavia puutteita. (mt.) Kooman oletuxia on ricardolainen kuluttaja. Mikäs epeli se on? taloudellista toimintaa kuvataan yksilötasolla toteutuvana rationaalisuutena, ja jätetään tällöin huomioimatta yhteiskunnassa vallitsevat pakot. Esimerkiksi kun Kooma-mallin avulla laadituissa tarkasteluissa todetaan, että julkisten menojen leikkaamisen myötä ”[k]ulutus näyttäytyy houkuttelevampana kuin työnteko, jolloin työtunnit per nuppi alenevat” (VM 2014, 17), ei tällöin huomioida esimerkiksi työsopimuksissa työntekijöille määriteltyjä työaikoja. Kooma-mallin avulla laadituissa laskelmissa kulutusverojen vaikutuksista todetaan, että ”veronkorotus alentaa työnteosta saatavaa ylijäämää alentaen näin työn tarjontaa” (mt., 18). Tulkitsen väitteen siten, että mallin mukaisesti työstä saatavan tulon vähentyessä työntekijä-kuluttajat alkavat suosimaan enemmän vapaa-aikaa.
ellauri096.html on line 664: Jos sama tuotanto tehdään Suomessa, tarvitaan 200 suomalaista. Jos kummassakin maassa on työvoimapula, optimaalinen tulos saavutetaan kun kiinalaiset tekevät kännykät (10 tuntia) ja suomalaiset maidon (100 tuntia). Ricardolainen optimaalinen tuntimäärä on siis 110.
ellauri096.html on line 666: Teoria on oikea mikäli oletamme kumpaankin maahan täysyöllisyyden ja kaupan häiriöttömyyden. Mustien joutsenten eli ennakoimattomien kriisien yhteydessä teoria on tappavan vaarallinen kuten monet sotia seuranneet nälänhädät kertovat. Samaten mikäli ei ole globaalia työvoimapulaa jossa heikkotuottoinen teollisuuskin pidetään mukana. Suhteellinen edun teoria on väärä. Aivan päin helvettiä izeasiassa.
ellauri096.html on line 668: Lucasin kritiikin (?? kekähän sekin on? Ei ainakaan apostoli, eikä M. Maigretin pienikoinen seuraja rikospoliisissa) myötä makrotaloudellisen analyysin tuli perustua hyötyään maksimoivien rationaalisten toimijoiden yhteenlaskettujen päätösten muodostamaan kokonaisuuteen. Näin syntyi talousteoreettinen konsensus, jonka mukaan makrotalousmalleilla tuli olla yksilöiden taloudelliseen käytökseen pohjautuva mikrotalousteoreettinen perusta.
ellauri096.html on line 684: Kun Kooma-mallin avulla tuotetaan arvioita erilaisten finanssipoliittisten toimenpiteiden vaikutuksista, tullaan samalla olettaneeksi, että talous todella toimii mallin taustaoletusten mukaisella tavalla. Kuten analyysissa todettiin, liittyy esimerkiksi ricardolaiseen ekvivalenssiin sisäänrakennettu teoreettinen oletus julkisen kulutuksen syrjäyttämisvaikutuksesta. Näin mallin tiedollisessa kehyksessä muodostuu tendenssi julkisen kulutuksen haitallisuudesta talouskasvun ja julkisen talouden velkasuhteen kannalta.
ellauri096.html on line 686: On tärkeää kysyä, että toimivatko ihmiset todella mallin taustaoletusten olettamalla tavalla: rationaalisesti, hyötyään maksimoiden ja toimintaansa ikuisuuteen nähden sopeuttaen? Rationaalisten odotusten ja ricardolaisen ekvivalenssin pätevyyteen liittyy empiirisiä epävarmuuksia, joita ei laisinkaan tuoda esille Kooma-mallin avulla laadituissa tarkasteluissa. Myös finanssipolitiikan vaikutusten empiirinen arvioiminen yksin kerroinvaikutuksia tarkastelemalla on hyvin vaikeaa esimerkiksi vaihteluvälien, eri varallisuusryhmiin kohdistuvien erilaisten vaikutusten sekä julkisen kulutuksen vaikutuksen eristämisen johdosta.
ellauri096.html on line 710: La reconnaissance de Frantz Fanon en France fut tardive. Fort-de-France possède désormais une avenue à son nom bien que la proposition qu´en avait faite son maire Aimé Césaire, en 1965, eût été rejetée pendant des années. Il faut attendre 1982 pour que s´organise, sous l´impulsion de Marcel Manville, un mémorial international (colloque) en son honneur en Martinique. Peu à peu, plusieurs hommages lui sont rendus dans son île natale. Le lycée de La Trinité est baptisé en son honneur, la ville de Rivière-Pilote lui consacre une avenue et une bibliothèque. En France métropolitaine toutefois, s´il existe de nombreuses rues portant ce nom, David Macey signale n´avoir trouvé aucune avenue Frantz Fanon. En Algérie, dès 1963, une avenue Frantz Fanon est inaugurée à Alger. La reconnaissance dépasse désormais ces deux pays et la mémoire de Frantz Fanon est honorée dans de nombreux pays (Italie, Nigeria, États-Unis) où des centres de recherche ont été baptisés à sa mémoire.
ellauri096.html on line 723: 2 esimerkin nojalla "Anusta" alkaa näyttää että kirjallisuus on sairasta. Onko kirjailijat sairaita vai tekeekö kirjat niistä niistä kipeitä? No mulla on kohta satoja esimerkkejä siitä että ne tuppaa olemaan aivan sairaan julkisuudenkipeitä ja yllättävän monet luonnevikaisia narsisteja. Niille on yleisö hirmu tärkeä ja ne janoaa läpyjä ja kiitosta. Ne haluis elää ikuisesti ellei muuten niin kirjoissa ja näköispazaina. Oma katukin ois kiva, niinkuin Alexis Kivellä Loimaalla ja Frantz Fanonilla Algerissa. Että siinä toivelistaa joulupukille.
ellauri096.html on line 743: Kirjan alkuosaan sisältyy myös joitain kuvauksellisia ilmauksia, jotka eivät ole aivan tavanomaisia, mutta kylläkin teoksen kokonaisuuteen hyvin istuvia. Niinpă talvisessa maisemassa kuura kimalteli tökeränä äkkimakeana tomusokerikuorrutteena, mutta kirjailijan mielestä teiden hiekoitussora onneksi tärveli idylliä edes osittain kuin hikisen mantierosvon parransänki. (Mixi hikisen pakkassäällä?)
ellauri096.html on line 749: SITTEN TAKAISIN kirjan perusjuoneen. Tapahtumien keskiössā on Konemetsãn ratsastustalli ja päähenkilönä 12-vuottas Anu, joka monen muun ikäisensă tapaan kuitenkin huomaa vierastavansa ystävlensä täydellistă hurahtamista hevosiin, mikä saa hānet vähäksi aikaa luopumaan koko harrastuksesta. Anu on ollut innokas lukija ja sattumalta hän tarttuu heppakirjallisuuteen kuuluvaan Asta Ikosen kirjaan Jutan unelmahevonen, joka siis on todella ilmestynyt kirja ja joka kansikuvaa myöden teilataan kerrassaan perusteellisesti. Anu paneutuu myös Ikosen muuhun tuotantoon, ja se saa saman kohtalon. Eikä tämäkään vielä rită. Anu selvittää myös kirjailija Ikosen taustaa, ja saa selville, että tämä on ajatuksiltaan lähellä uusoikeistoa, Niinpä rajun arvostelun kohteeksi päityy myos itse kirjailija. Samassa yhteydessä kerrotaan, että Anu oli jo 9-vuotiaana lukenut salanimellä Saku Kannas kirjoite tun teoksen Ktultahiekkaal, jonka todelliseksi kirjoittajaksi paljastui rikollisille poluille hairahtunut satakuntalaisen pikkukunnan kun nanjohtaja. Myös tälta osin arviot ovat tyrmääviä. (Hemmetti sano nyt minkä kunnan johtaja se oli! Varmasti tiedät. Loimaanko?) Tavalliselle lukijalle syntyy väistämättä mielikuva, etta kyseiset kirjat rusikoidaan enemmänkin silla perusteella, maliainen on olltut niiden kirjoittajat kuin millainen on ollut niiden sisältö. Puolustanatia millään tavoin ko. kirjoittajia on syytä kysyä, onko menettely perimmältään oikein? Onhan esimerkixi niin, että jopa lukuisien maailmankirjallisuuden huipputeosten kirjoittajat ovat olleet moraaliltaan ja käytöxeltään vähintään kyseenalaisia!
ellauri096.html on line 769: Be your own best friend, ehdotti Haj Ross masislahjaxi antamansa kirjan avulla. Se oli musta ärsyttävä ja nolo, mutten heittänyt pois. Kai se on vieläkin jossakin. Päätöxenteko on sisäistä keskustelua pienen enkelin ja pienen pirun välillä, kuten Aku Ankalla. Lopuxi piru-Aku mätkäisee enkeli-Akua päähän hangolla. Enkeli-Akun pään ympärillä lentää tähtiä ja lintuja. Aku lähtee tekemään taas sitä mikä on siitä kivaa. Ezimään Iinestä. Roopelta peritty pitkä naru alkaa suoristua kerältä.
ellauri096.html on line 826: Pulla oli ranskalaisen kulttuurin tuntija kuten aluepäämajan arvostama Juha Tanttu, eli söi ranskanpastilleja. ja hän kirjoitti myös Ranskaan sijoittuvia historiallisia romaaneja. Hän myös kirjoitti pakinoita Lipeäkalaan. Nimimerkillä Porokka hän pakinoi yli 30 vuotta Uudessa Suomessa. Kaikkiaan hän kirjoitti noin 80 kirjaa ja lisäksi erilaisia pieniä painotuotteita.
ellauri096.html on line 849: "Silentium pueri, hiljaisuus!", liian isoon pukuun ja solmioon pukeutunut punaposkinen ukkeli huusi ja antoi katseensa kiertää nuorten miesten ja hienhajun täyttämässä huoneessa. Huoneen laidalla olevilla ikkunoilla kulki kaksi kärpästä verkosta tehdyt verkkosilmät silminä, leveä kitiinikilpi perseensä ympärillä ja paksut, topatut nahkasuojukset karvaisten käsivarsiensa peittona. ”Ylös!” latinantunnin johtaja komensi. Paukanteiksi kutsutut koululaiset nousivat seisomaan ja asettuivat vajaan metrin päähän toisistaan kädet selän taakse taivutettuina. Sitten opettaja eli Omppu astui heidän vierelleen ja kohotti äänensä. ”Sedite pueri!” hän huusi. Sekundantit käänsivät Cornelius Neposta kansi kohti lattiaa ja istahtivat sitten takaisin pulpettiin. Paukantit kohottivat kätensä viittaajan pään korkeudelle. Kaikki olivat aivan hiljaa. ”Aloittakaa!” ottelun johtaja huusi, ja siinä samassa linkkarit avainniput ja eväspullot alkoivat kilahdella pulpettien putkijalkoja vasten. Nopeat tietoiskut ja torjunnat seurasivat toisiaan, mutta kumpikaan osapuoli ei tehnyt elettäkään väistääkseen lyöntejä. Sitten yksi sivallus osui maaliinsa. ”Seis!” ottelun johtaja käski, ja paukantit laskivat heti housunsa. Toisen lahkeesta valui jotain vaaleanpunaista, ja toinen ottelun kahdesta valvojasta riensi tutkimaan saalista. ”Se on yli tuuman pituinen!” valvoja totesi. Letku oli sääntöjen mukaan tarpeeksi pitkä, ja ottelu oli ohi. Valkoisiin pukeutunut lääketieteen opiskelija talutti jotain tahmeaa vuotavan ottelijan sivuun puhdistamista ja sitomista varten. Haavoittunut paukapää oli ainakin yhtä tyytyväinen ottelun lopputulokseen kuin haavoittumatonkin.
ellauri096.html on line 859:

Opiskelijat muodostivat aivan oman yhteiskuntaluokkansa. (Ja paskat, kyllä ne oli kermaan menossa, tää oli vaan väliaikasta initiaatiovaihetta.) He lauloivat opiskelijalauluja, miekkailivat ja pukeutuivat yliopistonsa tai osakuntansa väreihin. Pienet teräaseet kuten Victorinox-linkkarit olivat osa miesten normaalipukeutumista, ja vähitellen niistä kehittyi Saksassa erityisiä mensuurimeikkailuun tarkoitettuja miekkoja. Perinteisissä kaksintaisteluissa käytettiin yleensä Ranskasta lähtöisin olevaa kalpaa, jota käyttämällä ottelijan taidot ja nopeus pääsivät oikeuksiinsa. Kalpataisteluissa kuoli kuitenkin runsaasti nuorukaisia, sillä kalvan terävä kärki tunkeutui helposti rintakehään ja saattoi puhkaista esimerkiksi keuhkon. Siksi opiskelijapiireissä kehittyi vähitellen turvallisempi menstruaatiomeikkailu. Siinä miekkailijat pysyivät paikoillaan ja käyttivät tylppäkärkistä korbschläger-miekkaa, joka ei mene sisään kuin valmiista reiästä.
ellauri096.html on line 861: Saksalainen Jenan yliopisto palkkasi vuonna 1550 ensimmäisenä yliopistona erityisen meikkailunopettajan, ja pian meikkailu oli yhtä tärkeä osa yliopistoelämää kuin tanssi ja ratsastuskin. Tanssi ja ratsastus olivat kuitenkin laimeaa huvia mensuurimeikkailuun verrattuna. Toisessa vastapuolena on naaras ja toisessa kavioeläin. vain kolmannessa mahdollisesti rakas henkilö. Nimettömäksi jäänyt nuori opiskelija Göttingenin yliopistosta kuvaili päiväkirjassaan, kuinka hänen kielensä liimaantui kitalakeen ja tuskanhiki valui pitkin hänen selkäänsä mensuurimeikkailuottelun aikana. Tuntui samalta kuin laudaturseminaariesitelmän aikana. Hänen rohkeutensa palasi vasta, kun hän huomasi opponentin vielä suuremman ahdingon.
ellauri096.html on line 863: ”Vastustajan voimat näyttivät hupenevan, ja hänen kalpeilla kasvoillaan erottui punaisia laikkuja. Hän haukkoi henkeään erien välissä eikä silti tahtonut saada happea. Kun se hitaasti upposi tajuntaani, aloin vain toivoa, että hän pian pyörtyisi. Paizi sitten se ei ehtisi merkata minua. Verdammt noch mal!” Mensuurimeikkailu paljasti armottomasti, oliko nuorukaisessa tosimiehen aineksia kuin Aki Mannisessa, vai onko se väpelö kuten se nörtti taiteellinen telttakaveri. Mikään ei muutu, vaan verryttelypuvut vaihtuvat. Paukapäiden kasvojen piti mittelön aikana kuvastaa malttia, urheutta ja rehtiyttä – ei kiihkoa, silmitöntä verenhimoa saati sitten pelkoa. Jos paukantti käänsi päänsä sivuun miekan terän tieltä tai räpytti silmiään, hänet leimattiin armotta pelkuriksi ja hän sai ylimääräisen reijän perseeseen. Kunnian puolustaminen oli mensuurimeikkailun keskeinen arvo. Kuuluisa saksalainen runoilija Heinrich Heine opiskeli 1800-luvulla Göttingenin yliopistossa. Hän oli taustaltaan juutalainen ja päätyi miekkailemaan juutalaisvastaisen solvauksen esittänyttä opiskelijaa vastaan. Hänen kustantajansa rohkaisi suosikkirunoilijaansa sanoilla: ”Ennemmin kuolema kuin häpeä!” "Ennemmin häpeä kuin perseeseen 2 lisäläpeä", laukaisi Chaim leukavasti.
ellauri096.html on line 867: Moni historian maalimies harrasti nuorena mensuurimeikkailua. Heidän joukossaan oli muun muassa kommunismin isä Karl Marx. Yhteiskuntafilosofi Karl Marxilla (1818–1883) oli vasemman silmänsä yläpuolella mensuurimeikkailuottelussa Bonnin yliopistossa saatu arpi. Sekin oli muuten juutalaisia. Kainin merkkiä kantoivat Heikin kaa. Saksalainen säveltäjä Richard Wagner (1813–1883) saattoi sekin olla jutku tuntemattomaxi jääneen isän puolelta. Se oli innokas miekkailija opiskeluaikoinaan Leipzigissä, missä hän kuului yliopiston Saksikäsi-osakuntaan. Natsijohtaja Ernst Kaltenbrunner (1903–1946) tunnettiin julmuudestaan. Hänellä oli kasvoissaan useita mensuuriotteluista saatuja arpia ja useampia Victorinox-linkkuveizistä saatuja peräpuolella. Hullu filosofi Friedrich Nietzsche (1844–1900) opiskeli Bonnin yliopistossa teologiaa ja kuului Francofobia-osakuntaan. Hän keskeytti opintonsa vuoden jälkeen ja vaihtoi kielitieteeseen. Tanskalainen tähtitieteilijä Tyko Brahe (1546–1601) menetti nenänsä miekkataistelussa Rostockin yliopistossa. Syynä oli aivan mahdoton tunarointi. Silitysrautakansleri Otto von Bismarck (1815–1898) oli innokas miekkailija Göttingenin yliopistossa, missä sillä meni paremmin meikkailusalilla kuin luennoilla. Autotehtailija Ferdinand Porsche (1875–1951) opiskeli Wienissä ja miekkaili osakuntansa Bruna Bröder edustajana.
ellauri096.html on line 910: Salaliittotuuba jatkuu. Hevoset vaan tietää kuka on Seriator ja mitä pahaa se rakentaa loimaalaiseen pystymezään. Onkohan se Elon Muskin akkutehdas? No ei, kuulostaa enempi muumien pyrstötähdeltä. Sit tää sepustus loppuu yhtäkkiä, katkee kun kananlento. Höyhenet pöllyävät. Jäätiin kirjaan sanoo Anu. Siltala otti aika riskin kun kustansi tän.
ellauri096.html on line 924: Viereisellä sivulla Yli-Juonikas ihmetteli, ”miksi NV julkaisee tällaista” ja että ”Harrilla asiat eivät ole hyvin”. Olin riemuissani: herrojen kalisteluhan on hauskempaa kuin heidän kaunokirjallisuutensa yhteensä!
ellauri096.html on line 927: Salmenniemellä sen sijaan sakkaa yhä. Hän jopa luettelee kymmenet sairautensa ja ilmoittaa kiikkuvansa kuilun reunalla: ”Tapaan tytärtäni enää vain kaksi viikonloppua kuussa. Omistusasuntoni tulen menettämään vuoden lopussa, ellei joku kirjallisuuspalkinto löystytä hirttosilmukkaani.”
ellauri097.html on line 47: Tänään oli kaikki vielä hyvin juutalaisten kannalta, valemessias oli riiputettu kypsäxi ja pantu ison kiven alle marinoitumaan. Ikävyydet alkoivat vasta seuraavana päivänä joka oli arkipäivä. Kapinalliset kaivoivat johtajansa kiven alta salakähmäisesti kuin siiran ja kuskasivat jonnekin. Sanhedrinin Arimatian edustajalla saattoi olla sormet pelissä. Police suspect foul play, Israelin salainen poliisi Shin Bet tutkii asiaa. Jotkut väittää nähneensä taivaalla oudon valoilmiön. Liittyneekö eiliseen pimennyxeen ja pieneen tärähtelyyn. No nyt ne on jo ohize. Varmaan menee tovi ennen kuin ne toistuvat.
ellauri097.html on line 49: Oli strateginen virhe mestata se heittiö. Sillä lailla niistä tulee marttyreeja ja niistä ollaan pääsemättömissä, ikuisena riesana. Parempi säilyttää niitä hengissä vaikka kaivossa. Muuten ne ennen pitkää jollain lailla kostavat. Onnexi ne edustaa vaan pientä vähemmistöä.
ellauri097.html on line 63: Henry Louis Mencken (September 12, 1880 – January 29, 1956) oli jenkki lehtineekeri vaikka matu sakemanni kuten Donald Trump. Kova sakubändäri. Kirjoitti yritelmiä, etenkin satiirisia. Satyriasisko sitä vaivasi. Saxaa puhui pienenä mutta näytti kieltä jenkeille. Amerikansk kulturprofil, tyypillinen sikäli että luuli enemmän kuin tiesi. Sikäli epätyypillinen ettei uskonut enempää kuin luuli. Kommentoi laajasti paikallista skeneä. Pilkkasi Daytonin apinajuttua (sen perusteella teki laulun Antti Syrjäniemi ja Dumari coverin, joka on tullut mainituxi paasauxissa aiemmin.) Oli ateisti ja vastusti Amerikan menoa molempiin maailmansotiin. Ei voinut siis olla läpeensä paha kaiketi. Muttei hyväkään sillä piti mursuwiixisestä maanmiehestään Nietschestä.
ellauri097.html on line 90: No huonommankin lukulistan voisi valita, esim. Roryn, jolla on myös Peten krestomatia. Petellä oli pikku kemistin välineet. Se valmistui teekkarixi opiston priimuxena ja meni siitä isän siggetehtaaseen. Ei viihtynyt asiakasrajapinnassa kuten ei Helmikään. Onnex isä sattui kuolemaan ( siis Henryltä) ja Henry pääsi reportterikouluun.
ellauri097.html on line 119: "Supermen" in Mencken´s view, were those wrongly oppressed and disdained by their own communities, but nevertheless distinguished by their will and personal achievement, not by race or birth. Selvää Nietsche-höpötystä. Tietysti se ize oli teris ja mursuwiixi toinen. Supermiesajattelu ei ole koskaan oikein puhutellut mua. En kyllä kexi mixi.
ellauri097.html on line 149: Mencken repeatedly identified mathematics with metaphysics and theology. According to Mencken, mathematics is necessarily infected with metaphysics because of the tendency of many mathematical people to engage in metaphysical speculation. In a review of Alfred North Whitehead's The Aims of Education, Mencken remarked that, while he agreed with Whitehead's thesis and admired his writing style, "now and then he falls into mathematical jargon and pollutes his discourse with equations," and "[t]here are moments when he seems to be following some of his mathematical colleagues into the gaudy metaphysics which now entertains them."[50] For Mencken, theology is characterized by the fact that it uses correct reasoning from false premises. Mencken also uses the term "theology" more generally, to refer to the use of logic in science or any other field of knowledge. In a review for both Arthur Eddington's The Nature of the Physical World and Joseph Needham's Man a Machine, Mencken ridiculed the use of reasoning to establish any fact in science, because theologians happen to be masters of "logic" and yet are mental defectives:
ellauri097.html on line 157: Ei ihme että sen pikku kemistin keitoxet tuppas räjähtelemään. Eise edes tiennyt mitä on krestomatia, (se on sellanen opetuslukemisto kuten Cornelius Nepos tai Diodorus Siculus). Omaansa se keräs vaan omia vanhoja juttuja. Keskisormi Peten valittuja vittuiluja.
ellauri097.html on line 182: ”Hirvet vaikuttavat etenkin puulajien monimuotoisuuteen. Nykyisellä hirvikannalla esimerkiksi rauduskoivun, haavan tai pihlajan uudistuminen on ongelmissa sekä metsätalousalueilla että luonnonsuojelualueilla”, Mato Matala huomauttaa. Mixi ne eivät voi tyytyä syömään sieniä. Tai hirvikärpäsiä, ne on ällöttäviä. Maan alta löytyy myös paljon hyvää syötävää, vinkkaa Mato. Mezään jätetystä kuorikkeesta saa pettua. Sillä Saarijärven Paavokin pärjäsi. Pani leipään puolet petäjäistä. Ja lunta kyytipojaxi.
ellauri097.html on line 186: Useat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kokonaisuutena hirvieläinten vuosittain metsille aiheuttamat kasvutappiot kuutiometreinä ja hiilidioksiditonneina ovat Suomessakin miljoonaluokassa.
ellauri097.html on line 221: Olli siirtyi ajasta iäisyyteen pääsiäismaanantaina. Mietityttää, jatkuuko filmi suoraan seuraavaan tuotantokauteen kuin netflixissä, vai jääkö siinä vähän luppoaikaa, odottelua kuten katolisten limbossa. Alkaako oikeudenkäynti heti ja siiitä samantien karja-autoihin, vai saako siinä vähän aikaa miettiä mitä tuli sanottua ja tehtyä? Olikohan Olli tollanen ryöväri, jolle eillispäivänä lähtenyt ristiinnaulittu lupasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa". Toivotaan parasta. Mutta pelätään pahinta.
ellauri097.html on line 254: Plusieurs de ses livres évoquent le Sud des États-Unis. Profondément marqué par la guerre de Sécession, l'auteur se considère dans ses écrits comme un « Sudiste ». Il a hérité ce patriotisme de sa mère, qui venait d'une famille distinguée du Sud. Quelques années avant la naissance de Julien, un choix de poste en Allemagne ou en France fut proposé à son père. La mère de Julien appuya le choix de la France en raison du fait que les Français étaient « aussi un peuple fier, récemment vaincus dans la guerre et nous nous comprendrons mutuellement » (référence à la défaite française de 1871 dans la guerre franco-prussienne).
ellauri097.html on line 258: Julien Green est né à Paris, 4, rue Ruhmkorff, de parents américains, descendant du côté de sa mère du sénateur et représentant démocrate de la Géorgie au congrès américain Julian Hartridge (en) (1829-1879) et dont Julien Green porte le prénom (Green a été baptisé « Julian » ; l'orthographe a été changée en « Julien » par son éditeur français dans les années 1920). Il grandit dans le 16e arrondissement de Paris, puis au Vésinet et passe ses vacances dans la commune d'Andrésy, dans les Yvelines. Il poursuit toutes ses études en France au lycée Janson-de-Sailly. Sa mère, protestante pieuse et aimante, meurt alors qu'il a 14 ans, et la famille déménage rue Cortambert, à Paris. Il se convertit au catholicisme en 1916, à la suite de son père et de toutes ses sœurs, ainsi qu'il le raconte dans Ce qu'il faut d'amour à l'homme, son autobiographie spirituelle. Il abjure l'anglicanisme à la crypte de la chapelle des sœurs de la rue Cortambert. Âgé de seulement 17 ans, Julian Green réussit à rejoindre les rangs de la Croix-Rouge américaine, puis est détaché dans l’artillerie française en 1918 en tant que sous-lieutenant et sert en Italie. Démobilisé en mars 1919, il se rend pour la première fois aux États-Unis en septembre de la même année et effectue trois ans d'études à l’université de Virginie, où il éprouve un premier amour chaste et secret pour un camarade d'études. Il écrit son premier livre en anglais, avant de revenir vivre en France.
ellauri097.html on line 264: Il est élu à l'Académie française le 3 juin 1971, au fauteuil 22, succédant à François Mauriac. C'est le premier étranger accédant à cet honneur. Le président de la République Georges Pompidou lui propose en 1972 la nationalité française, mais il décline la faveur.
ellauri097.html on line 272: Le second tome de son journal ajoute environ 60 % de contenus inédits, en particulier sur la vie sexuelle très active de Green, mais aussi sur son quotidien et ses amitiés ou inimitiés littéraires.
ellauri097.html on line 276: Ce qu 'ily a en moi d'impulsif, de rêveur, de charnel aussi, j'ai tendance à croire que je le dois à l'Irlande; à elle aussi tout ce qui fait que je réussis un jour pour échouer l'autre, tout ce qui m'a poussé à écrire mes livres, enfin le meilleur et le pire de moi-même. Je reconnais l'apport écossais dans mes crises religieuses, dans un amour profond et invariable de l'Ecriture... A travers moi l'humanité passe comme sur une grand-route. Je suis une parcelle de l'Univers. L'Univers est heureux en moi. Je suis le ciel, le soleil, les arbres, la Seine et les maisons qui la bordent...
ellauri097.html on line 278: Noniin, kiitos Julien, riitti tähän otteeseen. Greeneillä oli esi-isiä seinillä kuin muumeilla, vaikka ovat jenkkimamu rotinkaisia. Siitä puhe mistä puute taas. Julian oli äidin Benjamin. Ei suuri ylläri. Petite, mince, avec de très beaux yeux gris dans un visage rêveur, Mary Adelaide Hartridge venait d'une famille portée à la mélancolie.
ellauri097.html on line 349: Enpä tiedä tarvinneeko erityistä homokirjallisuutta. Kirjailijoista näyttäs olevan muutenkin enemmän kuin se odotuxenmukainen avg. 5% uranisteja. Vaikka mä luulen että varsinainen muuttuja kaiken takana on narsismi. Jos tykkää aivan hirveästi izestään niin tykkää varmaan omantyyppisistä elimistäkin. Rammstein on luultavasti oikeilla jäljillä:
ellauri097.html on line 396: Kant war Junggeselle, und es ist nichts überliefert von intimen Kontakten mit Frauen oder von ernsthaft betriebenen Kontakt- oder Heiratsabsichten. Kant wird von J. D. Metzger, einem frühen Kant-Biographen (1804), als "misogyn" bezeichnet, also als "frauenhassend". "Misogyn" kann auch einfach nur bedeuten "mochte nicht heiraten", vielleicht kann sich damals unter dem Terminus aber auch die Bedeutung "schwul" versteckt haben. Nicht undenkbar in einer Zeit, da man solche Neigungen auf keinen Fall öffentlich machen durfte.
ellauri097.html on line 410: Jedoch währte das derart gute Verhältnis nicht lange. Kant nötigte Kraus dazu, eine kritische Rezension von Herders Ideen zur Philosophie der Geschichte der Menschheit zu verfassen. Kraus quälte sich damit sehr, da Kant ihn in eine bestimmte Richtung - die nicht ganz die seine war - zu drängen suchte. Die Rezension wurde zwar fertig gestellt, Kant änderte sie aber vor dem Druck nochmals in seinem Sinne. Dies kränkte Kraus sehr. So meldete er sich schließlich für die Mittagsgesellschaften bei Kant ab. Das geschah ziemlich brüsk. Er suchte weder das Gespräch mit Kant noch schrieb er ihm, sondern teilte seinen Entschluss lediglich Kants Diener Martin Lampe mündlich mit.
ellauri097.html on line 412: Merkwürdig ist auch das Verhältnis Kants zu Theodor Gottlieb Hippel (1741-1796). Er hatte schon als Student beim jungen Privatdozenten Kant gelernt und gehörte viel später zum engeren Kreis der Tischgenossen. Hippel war ein eigenwilliger Mann und führte ein Doppelleben. Der kluge politische Beamte und biedere Zeitgenosse einerseits - der produktive Schriftsteller und sexbegierige (übrigens unverheiratete) Mann andererseits. Man hat vermutet, dass Kant in Wahrheit der Autor von Hippels (anonym veröffentlichtem) Buch Lebensläufe gewesen sei, welches viele Intimitäten mehrerer Königsberger Honoratioren ausplauderte. Mindestens habe er - so wurde gemutmaßt - einen Teil davon geschrieben, denn vieles darin hört sich wie von Kant an. Der Meister hat aber in einer "Erklärung wegen der von Hippelschen Autorschaft" die These vom eigenen Beteiligtsein zurückgewiesen.
ellauri097.html on line 446: Article contributed by Stand To Reason

ellauri097.html on line 489: Ferranten Gianní: Sinä päivänä valhe ja rukous astuivat elämääni, ja sain niistä paljon apua. Justiinsa niin, ne ovat tavallaan sama asia. Fuskaamista kielipelissä. Sanotaan kissa kun tarkotetaan talo, sanotaan tiili ja toivotaan että joku tuntematon lahjoittaa tiilitalon. Tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun. Mitä puppua. Mixi rukoilla sellasta, tapahtuuhan se ilmankin. Tulee tiili päähän ikkunasta. Siinä lappu: valizin sinut.

Tietysti Giannin isä bylsi Costazaa ja oli muiluttanut rannekorun sille. Tyhmä Gianni haukkui väärää puuta. Giannin isä se suurin paskiainen oli, juuri kuten Vito sanoi. Alvar Aalto kävelemässä asbestihökkeleineen Vivi Lönnin yli. Viivi valizi viisaasti naispuolisen puolison.
ellauri097.html on line 545: Antti Mikael Nyölén (s. 2. heinäkuuta 1973 Helsinki) on suomalainen kirjailija ja suomentaja. Hän on suomentajana erikoistunut 1800-luvun ranskalaiseen kirjallisuuteen.
ellauri097.html on line 557: Kustannusala, kuten kaikki muukin, on ”kriisissä”. Kirjoja ei enää osteta eikä niitä juuri arvostella julkisesti. Kahdessakymmenessä vuodessa kirjallisuuskritiikki on menettänyt tilansa päivälehtien sivuilta. Tämä alkoi tapahtua, kun kirjallisuusarvostelut alettiin kulttuuritoimituksissa rinnastaa uutisiin. Kukapa nyt uutisoisi kaikista kirjoista! Ei kaikista tapahtumistakaan uutisoida. Riittää kun kerrotaan muutamasta kiinnostavasta.
ellauri097.html on line 561: Lukeminen, kuten kaikki muukin, on muuttunut häilyväksi ja hajamieliseksi selailuksi. Tai hartaiksi lukuaikeiksi ja -haluiksi, pantomiimiksi: katsokaa, minä luen!
ellauri097.html on line 564: Näistä kaikkien tuntemista kehityskuluista johtuen Suomen kansa, viisi ja puoli miljoonaa ihmistä, saa tavallisesti suomenkielisestä kirjasta kylläkseen, kun sitä on levitetty kielemme osaajien ulottuville parisataa, enintään puolentuhatta kappaletta. On poikkeuksia, molempiin suuntiin. Jollekin kirjalle voi kysyntää riittää jopa kahteenkymmeneentuhanteen asti (esim painosten kuningatar Hilja Haahti). Jollekin toiselle taas viisitoista lukijaa on riittävästi. Jokin kirja ei saa yhtään. Lisää tosin tulee kaikille kirjoille ajan saatossa – niin pitkään kuin tulee uusia ihmisiä – koska tässä maassa edelleen on tiettyjä kirjaa suojelevia instituutioita, kuten julkinen kirjastolaitos ja vapaakappalelaki.
ellauri097.html on line 566: Tulevaisuuden lukijoiden takia ei kuitenkaan tarvitse painaa lisää kirjoja. Yksi kirjaa kestää kymmeniä lukukertoja. Tuhannen kappaleen painoksessa on kymmenientuhansien lukukertojen potentiaali. Yksi ainoa vihko voi antaa itsensä tuhat kertaa, jos lukijat ovat helliä. Silti suurinta osaa painettuja kirjoja ei lueta kertaa enempää, eikä kaikkia edes sitä, kuten Patrick White huomasi petymyxexeen, kirjaston kappaleista oli koirankorvilla vain ensimmäisiä kymmeniä sivuja, loput iskemättömiä. Varsinaista mezätuhoa.
ellauri097.html on line 583: Meillä ei sitä ole – ja julkaista meidän alun perin pitikin! Julkaiseminen on ilmaista ja siksi jaloa. Vaik kyllä niistä palkkioistakin on iloa. Edgar Allan Poe kitkutteli niillä mitenkuten koko elämänsä läpitte.
ellauri097.html on line 604: Puhuminen kirjallisuudesta jonakin aineettomana, kuten ”tarinoina” tai ”ajatteluna”, pettää kirjallisuuden. (Vitut se mitään pettää, vanhat kirjat voi hyvin lukea vaikka Gutenbergistä. Se pettää kirjailijat, joille ei tipu entiseen tahtiin pätäkkää.) Se kirjallisuus, jonka me olemme oppineet tuntemaan ja joka on tehnyt meistä sellaisia kuin me olemme, on kohtalokkaasti sidottu kirjahyllyihin, yleensä pieniin paperisiin esineisiin, jotka sisältävät paljon riveihin järjestettyjä mustia kuvioita.
ellauri097.html on line 613: Viimeisten noin kuuden vuosisadan ajan kirjallisuus on ollut visuaalista, kuten sanotaan graafista taidetta.
ellauri097.html on line 624: Kirjahko ei ole omakustanne, eikä edes alkoholimonistettu samizdat, vaikka se muistuttaakin sitä, mitä omakustanteella tarkoitettiin silloin kun kaupallinen kirjateollisuus vielä oli vallassa: ennen vanhaan omakustanne oli teos, jota kustantajat eivät huolineet, koska se oli huono teos tai tekijä liian vaikea tyyppi. Niinpä tekijä hoiti painotuotteen tuotantokulut itse, hän ”kustansi” eli maksoi laskut. Sitten hän parhaansa mukaan levitti teoksensa julkisuuteen – julkaisi sen – kaupallisen kirjankustantamisen ulkoisia muotoja imitoiden: hän meni myymään kirjaansa torille, yritti saada sen kirjakauppaan myyntiin ja mainosti sitä paikallislehdessä.
ellauri097.html on line 632: Mutta yksi pieni kaavamainen detalji pistää silmään! Koska taiteilijakirja on kuvataiteen teos (kuten mikä tahansa kirja, tosin), joka perustuu kirjan ideaan ja hahmoon, sen yhteydessä usein mainitaan hienona piirteenä kirjan ”demokraattisuus”. Tämä on kehvelimäistä, sillä tavanomaisessa taiteilijakirjassa, veistosmaisen uniikissa tai hyvin pieneksi editioksi monistetussa esineessä ei ole mitään demokraattista: kirjapainon tuottaman lukemiston demokraattisuus on kenties ainoa piirre, joka siitä nimenomaan on poistettu. Kirjahko on tavallista taiteilijakirjaa demokraattisempi, vaikka sekään ei tällä ominaisuudella saa rehennellä. Kirjahko ei fetissoi itseään, se ei ole uniikki eikä eritä suojakseen sitkeää taide-esineen limakerrosta eli auraa, joka kieltää koskemasta. Kirjahko haluaa olla halpa. Se kaipaa kosketusta. Se haluaa olla käyttöesine. Mut eise silti mikään vessapaperirulla ole, vaan pikemminkin kuin urheiluauto, tai Patek Philippe. Nekin haluaisivat olla halpoja, mutta eivät ole. Kaikkea ei voi saada, eikä kaikki niitä tarvize. No ei vaineskaan, kirjahko ei ole sellainen vaan haluaa pikemminkin olla kirjojen Voltswagen, halvahko sähköauto, tähdätty isolle vaikka vähenevälle keskiluokalle, joka osaa vielä lukea.
ellauri097.html on line 645: Hämeentien alkupäässä on muuten musteliike, joka myy tosi liikuttavia viime vuosisadan A4-tuotteita kuten jättikumeja todella isoja virheitä varten, tai pitkävartisia nitojia. Suositan! Se on kuin aikamatka Nyölenin syntymän päiviin 70-luvulle.
ellauri097.html on line 685: Kauko Nieminen oli Helsingin kaupunginvaltuuston varavaltuutettu 2001–2004. Vuoden 2000 kunnallisvaaleissa hän oli Pääkaupunkiseudun Sitoutumattomien yhteislistan ehdokas.
ellauri097.html on line 702: Helskatti miten jenkit on taulapäitä näiden "student cram" sivustojen kaa. Ei ne kyllä ansaize edes Frostin luokan runonsuoltajaa. Kai niiden ongelma on että ne ei ole kultyrnyje kuten ryssät. Ne on kaikista maista sinne kerääntyneitä rahanahneimpia ja ahdasmielisimpiä hölmöjä. Get Unstuck with Essays and Flashcards Access. Hinta vain ysi ysiysi kun Väiski Purjeella.
ellauri097.html on line 810: No ei ainakaan toi Home Burialin äijä ihan hirmu väkivaltaiselta kuulosta. Onkohan Kuukuppi vähän hysteerinen, voisi Freudin Sigge hyvin kysyä. Minnes muuten on tästä hävinnyt toi Ketsupin siteeraama värsy 58: "I'll follow you and bring you back with force, I will!" Sehän näyttää puuttuvan Gutenbergista?
ellauri097.html on line 814: Tää juttu on pitkä kuin nälkävuosi eikä kovin kummonen. Niinkuin Frostin proosarunotkin. Ei noi muutkaan perheaiheiset pöpötyxet paljon hetkauta. Jääköön Frost nyt rauhaan homoepäilyxiltä. Vaik epäilemättä homo sekin oli, vaikka sitten kaapissa. Kyllä se niin söpö oli pienenä. Bella figura kuten Philip Roth. Mutta lieventävänä asianhaarana voi mainita, eze kävi ahkerasti masis vaimon luukulla. Sen voi siitä todeta, että vaikka runoilijan hommissa ei tarvi välttämättä olla hullu, on siitä paljon apua.
ellauri098.html on line 135: sankari (on ei minäize mies nainen nuori vanha muu jne kuten yllä)
ellauri098.html on line 148: Muuttujat eivät ole läheskään ortogonaalisia, kuten pikku Markun Kalle huomasi, ihmisten käsityxet seuraa hyvinkin tarkkaan niiden materiaalisista oloista, Kirjailijanarsisteilla on usein samantapaisia perhetaustoja ja niistä johtuvia skizoja.
ellauri098.html on line 160: Schnizel-tv-sarja on karkkia. Sitä ei voi kazoa peräkkäin monta jaxoa, muuten alkaa tuntua äitelältä suussa. Ortodoxijuutalaiset on hauskoja, ja tarinat on helppoja ja liikuttavia. Orange is new black on vastoinpäin, se on ällön inhottava, mutta silti paikoin liikuttava, esim. se onneton iso transu neekeri ja sen kiltti vaimo. Siitä käy hyvin ilmi että vankilassa pahinta ei ole yxinäisyys, vaan muut apinat. Jos niitä apinoixi enää voi edes kehua, ne ovat siihen liian inhimillsiä.
ellauri098.html on line 222: 16. KAMPPAILU: Hero and pahis tapaavat ja ottaa erää suoraan, joko flaidaavat tai muuten kisailevat. Voisko tää olla niinko Jaakob joka paini pystypainia herra isoherran kanssa ja satutti sitä "joteskin" nivusiin?
ellauri098.html on line 224: 17. BRÄNDÄYS: Hero leimataan jollain lailla, se saa vaikka menstruaatioarven tai jonkun kosmeettisen itemin, kuten renkaan tai huivin. Johannes Kastelija brändäs Jessen Jordanissa, tosin kai se kuivi aika pian. Kyllä kesä kuivaa minkä se kasteleekin. Ei tainnut jäädä arpea. Tuskin edes pulunkakkaa päälaelle, jos Johannes oli uppokastelija kuten Wilho.
ellauri098.html on line 228: 19. LIKVIDOINTI: Tarinan irtonaiset langanpäät solmitaan, hukatut tavarat palautetaan omistajilleen, lastat poistetaan, vangit vapautetaan, mantrat puretaan. Taivaassa tavataan, otetaan harput telineistä ja järjestäydytään musisoimaan. Kukaan ei tee harpulla stipluja eikä laula huonosti. Kukaan ei huuda enää kenellekkään: Isä älä laula!
ellauri098.html on line 230: 20. PALUU: Hero matkustaa takas kotio. Kaikki hurraa sille, paukutetaan selkiä, nauretaan yhdessä Plutolle tai Tom-koiralle joka tekee vielä jotain hassua.
ellauri098.html on line 275: Nää roolit jaetaan joskus useampiin henkilöihin, esim lohikäärme ja sen sukulaiset, nilkki ja sen rääpät. Kääntäen hahmoja voi myös yhdistellä, esim. prinssin isä voi olla sekä lähettäjä että jonkun miekan luovuttaja. Pahis ja hero yhdistyvät harvemmin, paizi postⁿmodernistisissa saduissa. Prinsessa ja hero voi olla samixet nykyaikana. Silloin prinssinnakkia ei ehkä tarvita, kuten esim. Frozenissa tai uudessa Mulanissa.
ellauri098.html on line 369: Nää TV-Trooppien hahmo- ja luonnetroopit on sinänsä hyviä mutta niitäkin on aivan liikaa. Joku piirteytys tarvittaisiin niillekkin. Vois lähteä jostain biologisista eläintyypeistä, eli jakaa hahmot turreixi. Ja/tai käyttää teofrastisia kaavoja. Joo se kuulostaa hyvältä! Elukoille luonteita. Muuten se on paha virhe ettei luonteisiin liitetä ulkonäköjä. Johan se on tiedetty eläinsaduista alkaen että tietynnäkösillä ja kokosilla eläimillä on tietynlaiset luonteet. Nain on meidankin elamassamme.
ellauri098.html on line 612: Cute
ellauri098.html on line 654: Intuitiivinen (N) etsii mieluummin mahdollisuuksia ja yhteyksiä kuin työstää tunnettuja faktoja, tulevaisuuteen suuntautunut.
ellauri098.html on line 664: Huomattakoon, että piirretestien "ekstrovertti" kuvaa enemmänkin eräänlaista sosiaalisuutta, kun taas MBTI:n ekstravertti kuvaa suuntautumista ulkoiseen asioiden ja ihmisten maailmaan ottamatta varsinaisesti kantaa sosiaalisuuteen.
ellauri098.html on line 752: Fiktion kirjoittajana Cook Briggsin kiinnostus erilaisia persoonallisuustyyppejä kohtaan kasvoi, ja vuonna 1917 hän ryhtyi tutkimaan aihepiiriä. Lopulta hän alkoi kehittämään omaa teoriaansa, kunnes vuonna 1923 Carl Jungin Psychologische Typen -kirjan englanninkielisen painoksen (1923) ilmestyttyä Briggs löysi siitä useita yhtäläisyyksiä oman persoonallisuutensa kanssa. Hän kehitti tyttärensä Isabel Briggs Myersin kanssa toimivan indikaattorin, joka nimettiin heidän mukaansa.
ellauri099.html on line 48: The longer and revised version of The Picture of Dorian Gray published in book form in 1891 featured an aphoristic preface—a defence of the artist's rights and of art for art's sake—based in part on his press defences of the novel the previous year. The content, style, and presentation of the preface made it famous in its own right, as a literary and artistic manifesto. In April 1891, the publishing firm of Ward, Lock and Company, who had distributed the shorter, more inflammatory, magazine version in England the previous year, published the revised version of The Picture of Dorian Gray.
ellauri099.html on line 78: Tilastollisesti merkizevä vaihe biografistista emävalhetta on määrittää kullekin kirjailijalle toteemieläin äskenmainittujen jungilaisten linjanvetojemme nojalla. Valintaan vaikuttaa, paizi luonne, ulkonäkö ennen kaikkea, sillä kuten sanoimme ulkonäkö on frenologisesti törkeä ja elimellinen osa luonnetta. Eläin on tässä käsitettävä väljästi, kuten toteemipaalussa.
ellauri099.html on line 112: AristoteleshevonenveriAthletikerENTJ - Marskiutehorse.jpg" height="100px" />
ellauri099.html on line 254: R: Runous koostuu sanoista, aivan kuten tämä meidan juttelumme. (Huomaa sokraattinen metodi: ovelat alustavat kysymyxet ja typerän yxinkertaistava vertailu.) Kun runoilija ottaa meidän banaalit sanamme ja irrottaa ne lörpottelystä, käy niin, että ne kaikessa banaaliudessaankin alkavat ilmentää yllättävää energiaa. Jumala ilmenee samalla tavalla, puolivahingossa energiatuprahduxen muodossa.

ellauri099.html on line 282: J: On niin paljon muitakin kirjoja, noin 136 milj. jos Google laski oikein. Luin Uutta testamenttia vain, koska sinä puhuit siitä silloin kirkossa ja uteliaisuuteni heräsi. Penkki on vieläkin varmaan kostea.

ellauri100.html on line 74: Palautetaan homoseksuaalisuus mielisairausluokitukseen. Olen kuullut, että homot harrastavat paljon irtosuhteita.
ellauri100.html on line 85: Klezmer (Yiddish: קלעזמער ‎) is an instrumental musical tradition of the Ashkenazi Jews of Central and Eastern Europe. The essential elements of the tradition include dance tunes, ritual melodies, and virtuosic improvisations played for listening; these would have been played at weddings and other social functions. After the destruction of Jews in Eastern Europe during the Holocaust, there was a general fall in the popularity of klezmer. The term klezmer comes from a combination of Hebrew words: klei, meaning "tools, utensils or instruments of" and zemer, "melody"; leading to k´lei zemer כְּלֵי זֶמֶר‎, literally "instruments of music" or "musical instruments". Originally, klezmer referred to musical instruments, and was later extended to refer, as a pejorative, to musicians themselves. From the 16th to 18th centuries, it replaced older terms such as leyts (clown). It was not until the late 20th century that the word came to identify a musical genre. Early 20th century recordings and writings most often refer to the style as "Yiddish" music, although it is also sometimes called Freilech music (Yiddish, literally "Happy music").
ellauri100.html on line 130: Jokainen näistä ruumiinrakennetyypeistä liittyi Klezmerin mielestä luonteenpiirteisiin, ja äärimmäisyyxiin mentäessä, vastaaviin mielisairauxiin. Hän kirjoitti että läskit ovat harvoin skizoja, ja loput taas harvoin bipolaarisia. Eliskä skizot on tavallisesti laihoja tai muskelimasoja. Klezmer arveli että pyknikot ovat ystävällisiä, läheisriippuvaisia ja seurallisia. Niillä on taipumusta maanis-depressiivisyyteen. Pikku väpelöillä oli taipumusta introversioon ja pelkuruuteen. Siitä on vaan lyhyt matka skizofreniaan. Tähän ei virallisesti enää psykologiassa uskota. Vaikka tottahan se on, vai mitä? No entäs muskelimasat ja rumat? Mitä mielitauteja niillä tuppaa olemaan? Onko ne luonnevikaisia?
ellauri100.html on line 149:

Examples of physical properties. Left: the three body types of ectomorph, mesomorpf, and endomorph (Sheldon, Stevens, & Tucker, 1940). Upper right: three different outfits transforming the experience of one and the same character as to age, personality, social position, education, etc. Lower right: variations of the same character by means of outfit, hair cut, hair colour, and use of lipstick and glasses, dramatically changing the experience of the character and characteristics attributed. (The six characters to the right were put together by means of the SitePal Demo Tool, www.sitepal.com.)
ellauri100.html on line 264: Home stretch: Stayed at the think-tank another 18 years. After three years of reviewing reports, seized an opportunity to establish and run the think-tank’s publications department. Promoted a year later to chief financial and administrative officer, with a portfolio consisting of accounting, computer operations, contracting, facility planning and operations, financial management, human resources (a.k.a. personnel), library and technical information services, physical and information security, programming services, and publications. Basically, I ended up doing everything because there were not many people left in that doomed outfit. Became deeply involved in legal matters, including spin-off of the think-tank from parent company, resolution of affirmative-action claims, and complex contract and lease negotiations. Contrived retirement at age 56. Read: that's when they at long last got rid of me because I had sunk the spin-off.
ellauri100.html on line 298: – attributed to Benjamin Disraeli, among a lot of other morons.
ellauri100.html on line 313: I was apolitical until I went to college. There, under the tutelage of economists of the Keynesian persuasion, I became convinced that government could and should intervene in economic affairs. My pro-interventionism spread to social affairs in my early post-college years, as I joined the “intellectuals” of the time in their support for the Civil Rights Act and the Great Society, which was about social engineering as much as anything.
ellauri100.html on line 361:

{14:4} Ad nihilum deductus est in conspectu eius malignus: timentes autem Dominum glorificat: Qui iurat proximo suo, et non decipit,

ellauri100.html on line 435: Note that there is a great deal of controversy as to the exact meaning of what these reaction time associations actually mean, so please take your results with a grain of salt. While a great deal of previous research has validated the use of such procedures to detect associations of group level bias across groups, the use of IAT procedures to measure individual ethicality is still in development and all of these procedures have been validated probibalistically, at the group level, rather than being validated as being absolutely diagnostic for individuals. That being said, many (though not all) people have found validity in their implicit scores and have found there to be some real psychological process that tracks implicit associations.
ellauri100.html on line 471: Liberals and conservatives seem to disagree in their basic understandings of the causes of human action, particularly of immoral action. Liberals are more likely to believe that social forces, poverty, childhood trauma, or mental illness can serve as valid excuses. Conservatives are more likely to reject such excuses and want to hold people accountable for their actions, including a preference for harsher punishments. At least, that is the way things play out in many disputes in the legal world. We want to see if we can look at this stereotypical difference in more detail. We want to find out WHICH kinds of free will and determinism show a correlation with politics, and with other psychological variables.
ellauri100.html on line 620: That paddles in a halcyon sea; se soutaa autereessa merellä.
ellauri100.html on line 682: Swinburne omisti Rondellien vuosisadan 1883 Rusetille, kerta Rusetti oli tehnyt liikenneympyröitä useista runoistaan, esim. runosta Vaimo siipalle. Rusetti ei ollut ihan varma oliko naisten äänioikeus hyvä asia (ämmät tuppaa muutenkin oleen aina äänessä), mutta monet feministitutkijat on löytäneet sen runoudesta feministiteemoja. Rusetti vastusti orjuutta (Amerikan etelässä), eläinten kiusaamista (labroissa), ja tyttöjen hyväxikäyttöä (alaikäisinä).
ellauri100.html on line 1294: Algirdas Julien Greimas (French: [alɡiʁdas ʒyljɛ̃ gʁɛmas]; born Algirdas Julius Greimas; 9 March 1917 – 27 February 1992), oli liettualainen kirjallisuustiedemies joka kirjoitti liettualaisittain ranskaxi. Se tunnetaan mm. Greimaxen aukileesta (Greimas Square, le carré sémiotique, ks. alempaa). Se on ex-kaverinsa Roland Barthesin ohella kuuluisin ranskalainen semiootikko, vaikka onkin Liettuasta. Sillä oli strukturaalikielitiedemiehen paperit, kuten mullakin. Sen parhaita äkkäyxiä ovat ton nelkkarin lisäxi plastiikkisemiotiikka, isotoopit, narrausohjelma (kai Fred Karlssonin pupppugeneraattoria muistuttava, vaik tää on vaan arvaus), ja luonnonmaailman semiotiikka (whatever that may be). Se tutkin eka Liettuan mytologiaa ja indoeurooppalaista uskontoa, ja ennen kaikkea se oli vaikutusvaltainen semioottinen kirjallisuuskriitikko, kuten mä.
ellauri100.html on line 1316: No mitäs muuta Greimiemen akan poika sitten kexasi? Se puhui mikroaaltouuneista ja diskurssiavaruuxista, kielestä ja metakielestä, ja sit narratiivisuudesta ja narratologiasta. Sen miälestä merkitystä ei voi tajuta muuten kuin kertomuxista. Eikä siihen välttämättä mitään kieltä tarvita, ei siis suffixeja eikä puffixeja. Tarvitaan pinta- ja syvärakenne kuin Chomskyllä (tää oli sen ajan muotiajatuxia). Greimaxen semiotiikka oli generatiivis-transformationaalista (no tää oli nyt takuulla suoraan apinoitu Chomskylta!).
ellauri100.html on line 1366: Barthesin vastaus oli koittaa selvittää mikä tekee kirjoista uniikkeja ja originelleja. Kirjassa Le degré zéro de l´écriture (1953), se väittää että konventiot vaivaa sekä kieltä että tyyliä, eikä ne ole sixi luovia. Sen sijaan "kirjoitus", se miten kirjailija vääntelee tyylikonventioita) on se ainut uniikki ja luova akti. Mut heti kun toi uusi vääntely tulee tunnetuxi, se muuttuu klisheexi. Sixipä (kuten huomautti Jussi Jurkka selvänäkevästi radiossa) taiteessa tarvitaan koko ajan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan, muuten ei ole koko taidetta.
ellauri100.html on line 1374: Tän mukaisesti Barthes luki eri juttuja kuin piru raamattua ja näki porvarillisen yhteiskunnan pukinsorkan joka paikassa. Siitä plussaa kyllä eittämättä. Esim viinin kanssa läträäminen ei ole terveellistä, kuten viinikauppiaat uskottelevat.
ellauri100.html on line 1384: Yritelmässä "Kirjailijan kuolema" (1968). Barthes meinasi että pitäs tietää mitä kirjailija oli ajatellut kirjoittaessan jotakin, jotta saisi kiinni kirjan oikeasta merkityxestä. Mutta ongelmana on, ettei se hölmö välttämättä ollut ajatellut paljon paskaakaan. Niinpä ollen koko ajatus kirjan perimmäisestä selityxestä on kuolleena syntynyt ajatus, taas vaan tollanen länsimainen porvarien väärinkäsitys. Ajatus että kirjan takakanteen tai hihaan voi tai edes pitää kirjoittaa mitä kirja tahtoo sanoa on vanhanaikaisten mainosmiesten harha. Ei tuote tarvii käyttöohjetta, senkun alkaa käyttää. Riittää että kirjailija on kuuluisa ja mielellään kazeltava julkimo. Tai voihan sinne laittaa jotain ympäripyöreää kuten et "elämännälkä ajaa Giovannan Napolin syrjäkulmille, kujan pimentoihin jää pieni kiharainen pää". Tää oli jo aika postmodernia toisten mielestä, toisten mielestä Barthes ei koskaan päässyt irti strukturalistin täplistä.
ellauri100.html on line 1386: No jos kerta kirjailija ei tiedä mitä sen kirja ajaa takaa, pitää löytää niitä merkityxiä jostain muualta. Barthes päätyy siihen että lukijan pitää ne ize sinne kexasta. Yritelmässä S/Z (1970), Barthes soveltaa tätä ajatusta Pallosäkin novellettiin Sarrasine. Se arpoi textistä jotain pätkiä ja tuli loppuviimeisexi siihen että Pallosäkin kirja oli "polyvalentti", siis sen voi lukea ainaskin viidellä eri tavalla, ja varmaan useammallakin, jos jaxaa eziä. Johtopäätös: paras romsku on sellainen jonka voi ymmärtää sen 7 tavalla, eli on aivan helkutinmoisen epämääräinen ja sekava, vähän niinkuin Lassin ja Leevin piirrostehtävä jossa pisteet saa yhdistää ihan missä järjestyxessä mieli tekee. Hyvä romsku on tollanen lukijan "yhdistä pisteet niin saat ankan tai jänixen" tyyppinen askartelutehtävä, huono on sellainen jossa kirjailija tekee kaiken työn.
ellauri101.html on line 39: Battling inner and outer demons, confronting bullies, and courting your ultimate mate symbolize a passage through the often-treacherous tunnel of self-discovery and individuation to mature adulthood.
ellauri101.html on line 235: Heimolaisia on samoinajattelevat viereisten espoolaisrivareiden tyypit joiden kanssa toisaalta käydään tiukin elintasokilpailu. Valppaana on oltava koko ajan, louskuteltava leukoja ja kiristeltävä ja näyteltävä hampaita. On haluttava pirun kovasti niin haluttu asia ikäänkuin ryömii lähemmäxi.
ellauri101.html on line 241: Joka tapapapaukauxessa tää on kaikki selvää pässinlihaa ja mahdottoman tuttua. Greimaxella oli muuten kaikenlaisia naisjuttuja. Vaimon lisäx sillä oli joku nuorempi panopuu Teresa ja sitten vielä joku vanha liettualainen flamma jonka kanssa se kirjoitteli vielä vanhana ukkelina. Jokainen tarina, joka on suolansa arvoinen, on tollanen semioottinen mikroaaltouuni, josta löytyy nää aktanttimallin vaatimat pelaajat ja pelivälineet.
ellauri101.html on line 249: Hupaisasti vastustajakin on tää sama nro ykkönen, nyt vaan sen rooliniminä on vastustaja, demoni, sortaja, kiusaaja, exyttäjä, lannistaja. Näistä perinteisiä pirunnimiä on enemmistö, loput istuu paremminkin yläkerran poikiin, kuten sortaja ja lannistaja.
ellauri101.html on line 424: – Kuten olen aiemminkin todennut, minulla on viisi ex-lasta, joista neljällä on rekisteritunnus ja viidennellä on y-tunnus. Niistä tämä rakkain joutui nyt todella kovan paikan alle, mies huokaa. Sitten huomasin että pyllistely sujuu luurin kanssa hyvin jopa etänä.
ellauri101.html on line 430: Isän pitää ennen kaikkea kylvää siemeniä. Muuten ei tule lasta eikä paskaakaan. No paskaa voi tulla jos rengaslihas on heikossa kunnossa kuten mulla. Ja lopuxi muutama kamala kirous ex-lapsille Alzheimeria odotellessa.
ellauri101.html on line 461: Sixi brändit ovat niin kalliita. Niiden on oltava, ei ne muuten tehoa. Niinkuin Edgar Allan Poen pyrstön niiden on laahattava maata. Emme elä ainoastaan leivästä, vaan Burger Kingin logosta. Tästä kellosta näkee kuinka köyhä olen.
ellauri101.html on line 467:

Nimi oli Nutez

ellauri101.html on line 473: Kotimaa-lehti tekee oikaisun: artistin nimi ei ole Nutez Jonez, artistin nimi on Nuteh Jonez. Paljon väliä. Kyse on suomalaisista somalipojista, kuvassa toinen näyttää kiltiltä, toinen ruipelompi rääväsuiselta röyhkimyxeltä. Varmaan tarkoituxella. Ne kuulostaa kyllä aika liikuttavilta. Niiden laulun sanat on mustaa suomea. Siitä ei mä eikä Philip Teir ymmärretä enää mitään! Näin ne menee:
ellauri101.html on line 489: Laita YB026, Nuteh Jonez soimaan ja ratko päättelykykyä kehittäviä tehtäviä. Ratkaise tehtävä ja näe miten pärjäsit muihin verrattuna. Toimii suoraan nettiselaimessasi! Mitähän paskaa tääkin on. Ellei olis rasisti jo ennestään niin tosta viisusta voisi tulla entistä enemmän spesiesistisexi. No ratkasemaan vaan kehittävää tehtävää Urban dictionaryn avulla. Tää on jälleen kerran sama ilmiö kuin keskiajan varkaiden ja kulkureiden Rotwelsch (kz alla).
ellauri101.html on line 497: Hoe: A person (male or female) who uses their looks and charms to manipulate their partner to gain material(sex, money, clot). A hoe does not love their partner and the minute someone with better looks, money or clot comes along they abandon their previous partner and the cycle continues.
ellauri101.html on line 536: Krauter = Chef eines Handwerkbetriebes (master artisan)
ellauri101.html on line 578: Siinä missä suuria ikäluokkia on sanottu viimeiseksi moderniksi sukupolveksi, joiden elämää on leimannut jatkuva optimismi ja kehitysusko, X-sukupolvea on pidetty ensimmäisenä postmodernina sukupolvena, jonka elämää leimaa pessimismi ja epäluottamus tulevaisuuteen 1990-luvulla monia rock-yhtyeitä jopa leimattiin X-sukupolven edustajiksi ja muun muassa Nirvana-yhtyeen keulahahmoa Kurt Cobainia pidettiin sen äänitorvena.
ellauri101.html on line 598: Y-sukupolvi kannattaa aiempia sukupolvia laajemmin liberaalia suhtautumista arvokysymyksiin, kuten samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeuteen ja kannabiksen laillistamiseen. Lisäksi Y-sukupolven edustajat kannattavat aiempaa vahvemmin markkinaliberalismia ja oikeistolaisia arvoja talouspolitiikassa.
ellauri101.html on line 649: Brazil´s fertility rate has fallen from 6.3 in 1960 to 1.7 in 2020. For this reason, the nation´s population is projected to decline by the end of the twenty-first century. According to a 2012 study, soap operas featuring small families have contributed to the growing acceptance of having just a few children in a predominantly Catholic country. However, Brazil continues to have relatively high rates of adolescent pregnancies, and the government is working to address this problem.
ellauri101.html on line 651: Many members of Generation Alpha have grown up using smartphones and tablets as part of their childhood entertainment with many being exposed to devices as a soothing distraction or educational aids. Screen time among infants, toddlers, and preschoolers exploded during the 2010s. Some 90% of young children used a handheld electronic device by the age of one; in some cases, children started using them when they were only a few months old. Using smartphones and tablets to access video streaming services such as YouTube Kids and free or reasonably low budget mobile games became a popular form of entertainment for young children. A report by Common Sense media suggested that the amount of time children under nine in the United States spent using mobile devices increased from 15 minutes a day in 2013 to 48 minutes in 2017. Research by the children´s charity Childwise suggested that a majority of British three and four year olds owned an Internet-connected device by 2018.
ellauri101.html on line 660: Kaikki menee ennustettavalla ja vastustamattomalla tavalla päin helvettiä kuin vesi tyhjenevän ammeen pohjalta. Samalla se rikkain 1%% maailmasta eiku rikastuu. Autuaita ovat äveriäät sillä he perivät maailman. Oliko Jeesus hölmö vai oliko se ilkeä kuten isänsä? Mieti sitä.
ellauri101.html on line 678: Kappaleiden sanoitukset kertovat usein aiheista kuten sosiaalinen eristäytyminen, masennus, apatia, turhautuneisuus, pelko, huumeriippuvuus, ansaan joutumisen tunne ja halu päästä vapaaksi. Monet muusikot osoittivat yleistä pettymystä yhteiskunnan tilaan ja sosiaalisiin ennakkoluuloihin. Grungemuusikot leimattiin usein ”veltostelijoiksi”, ja huumeiden käyttö oli heidän keskuudessaan yleistä.
ellauri101.html on line 680: Grungemusiikki toi muotiin myös uudenlaisen pukeutumistyylin, johon kuuluivat varsinkin flanellipaitojen, villapaitojen ja pipojen kaltaiset arkiset kolean sään vaatteet. Tämä tyyli sai vaikutteita Neil Youngin nuoruudessaan vaalimasta imagosta, mutta se viittasi myös Seattlen ilmastoon. Yleisesti käytettiin myös kirpputoreilta hankittuja, kuosiltaan vanhahtavia vaatteita kuten 1970-luvun nahkatakkeja. Grungetyylissä miehet suosivat pitkiä ja hieman takkuisia hiuksia sekä lyhyttä partaa. Naisille tyypillisiä ovat tupeeratut ja takkuiset hiukset, vahva ja suttuinen silmämeikki, kirkkaan punaiset tai tummahkot huulipunat, repeilleet verkkosukkahousut sekä kuluneet, hiukan vanhanaikaiset mekot. Myös revityt farkut kuuluvat grungetyyliin. Kenkinä käytettiin yleensä joko kuluneita maihinnousukenkiä tai Conversen All Star -tennareita.
ellauri101.html on line 697: Amerikassa brändäys oli mennyt ihan järjettömiin esim kouluissa. Lapset kazo pakkomainontaa tunnilla teeveestä jota ei voi edes kääntää hiljalle. Atlantalainen koulupoika erotettiin koulusta kun se oli tullut Cokispäivänä kouluun Pepsipaita päällä. Meillä se on varmaan ajan kysymys jota ratkoo seuraava oikeistohallitus jahka keskenjäänyt terveyden ja liikenteen yxityistäminen on saatu kuntoon. Tai tarvizeeko enää keskusradiota kun hommat hoituu paremmin pursonoidusti mobiilin ja Googlen avulla. Jäljellä olevien kansalaisyhteiskunnan jäänteiden kuten hallinnon ja oikeuslaitoxen korruptio ovat hyvässä vauhdissa kiitos mm Pöystin ja Yli-Viikarin ponnistelujen.
ellauri102.html on line 111: Moniarvoisuus sopi globalisaatioon kuin käsine, tai yhden koon sukahousut jotka muotoutuu jokaiseen käyttäjään. Survivalkamat sopii ihan yhtä hyvin, kohta päästään laskuttamaan juomavedestä ja ilmasta. Ainiin juomavedestähän laskutetaan jo täyttä päätä. Mixkä ilmankaan pitäs olla ilmasta? Coronapotilaille sitä myydäänkin jo pullokaupalla.
ellauri102.html on line 115: Ennen kuin samoja merkkituotteita pystytään myymään samalla tavoin ympäri maailmaa, nuorten itsensä tāytyy kuitenkin samastua uuteen ryhmäänsä. Siitä syystä useimmat maapallonlaajuiset mainoskampanjat keskittyvät yhä vielā tehokkaammin juuri globaalin nuorison idean markkinointiin. Tämā merkitsee erirotuisten, toisiinsa sulautuvien kasvojen kaleidoskooppia, rastapalmikoita, pinkkejä hiuksia, hennalla värjättyjā kämmeniä, lävistyksiä ja tatuointeja, mukana muutama kansallislippu ja välahdys vieraskielisistä katukilvistä, vähän kiinalaista ja arabialaista kirjoitusta, siellä täällä jokin (ja ehkä toinenkin :) englanninkielinen sana, ja kaiken kuorrutuksena kerros sähköistä musiikkia. Fredan luontoaiheisen muotikaupan ikkunassa ei ollut ainoatakaan suomen kielen sanaa, vaikka kauppiaat oli valtalinjan koiria.
ellauri102.html on line 122: MTV:tä katsovat teini-ikäiset käyttävät paljon muita samanikäisiā todennäköisemmin teinien omaa univormua: farkkuja, lenkkareita ja farkkupusakkaa. Oli mullakin niitä 70-luvulla, muttei enää 90-luvulla, vaan harmaa kalanruotokuvioinen tweedpikkutakki, tuo periakateeminen kauhtana. Laitoin siihen kyynärpaikat kun ne kului puhki; lopulta hihansuut kauhtuivat ja perstaantuivat piloille. On se mulla vieläkin muiden kauhtanoiden joukossa siinä kaapissa, jonka katosta varisee valkoista norsumaalia. Eipä ole liiemmälti ollut enää tarvetta. He myös omistavat paljon todennäköisemmin tuvan täydeltä elektronikkaa ja kuluttavat sellaisia teinihyödykkeitä kuten makeisia, virvoitusjuomia, keksejä ja pikaruokaa. Samoin he käyttävät paljon todennäköisemmin erilaisia henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä tuotteita. Vessapaperia käytän minäkin (vaikka taitamattomasti), ja hajutonta deodoranttia laitan lasipullosta. Korkki valitettavasti vaan on muovia.
ellauri102.html on line 138: "No, no...!!! Calm down...!!! It will say ADIDAS in a minute.
ellauri102.html on line 149: Nyt Ted Chicken Nugget on sairastunut koronaan. Se ei usko koronan vakavuuten vakavista taudinoireistansa huolimatta. Ei tää voi olla vakava sairaus, kun ei tähän ole hoitoa. Mut voi helvatti kylläpä on kurja olo! Ted on omassa videossaan paizi helevetin tyhmän äijän näköinen myös kieron kusipäisen narsistin oloinen, nuoleskelee huuliaan, vääntelee Haju Pisilästä muistuttavaa kumimaista suuta ja kazo kaikkialle muualle kuin kohti. Ja puhuu paskaa, suorastaaan ripulipaskaa paljon ja hitaasti. Ted Chicken Nuggetin saisi jauhaa jauhelihaxi ja syöttää kanaparoille. Mick Jagger lorottakoon hitaasti vanhuspissaa sen vääntelevään suuhun.
ellauri102.html on line 181: "Herra päästi kiivautensa purkautumaan, vuodatti koko hehkuvan vihansa. Hän sytytti Siionin tuleen, poltti sen perustuksia myöten."
ellauri102.html on line 194: Mun ekasta lapsesta tuli kapinallinen mersupersu, toinen on uskonnollisuuteen taipuvainen kai joku vihreä (vaikee sanoa, se ei ole aivan vilpitön), ja kolmannesta tuli yhtä äkkiväärä kommari kuin mä.
ellauri102.html on line 196: Mun sisaruxista on pikkuveli takuulla joku kokkare, sisko vassari ja toinen veli uskonnollisuuteen taipuvainen joku vihreä (vaikee sanoa, se ei ole täysin vilpitön).
ellauri102.html on line 219: Seija tuli iloisena kaupasta ekaa kertaa omin päin hypiskellen ponilaukka-askelin ja heilutellen kädessä paperipussilista munia. Lea ryntäsi vastaan kulho kädessä. Mitä sä nyt tuut kylmä osaan izekin, torui vihaisena Seku Seijukka. Ei ihme että Lea aina kysyi siltä "voi voi osaatkohan sinä nyt". Sitä kysyy kaikilta nyt Seija izekin. Multa mukaanlukien.
ellauri102.html on line 233: Kantrilaulajat kuten Ted Kananugget menee paremmin kaupaxi kuin Nirvana, jonka takakannessa on sikiöiden kuvia, sanoi Wal-Martin sisäänostaja.
ellauri102.html on line 238: Vähän sellasta izesensuuria niin kuin rähmälläänolon ajan Suomessa. Sitähän mäkin harrastan vaikkei tarvizisi, ei kukaan muutenkaan lue mun penseitä. Eikä tarviikkaan, painu vittuun vaan.
ellauri102.html on line 260: Kamalan ilkeän kamajumalan, tossutehtailija Nihdin mielestä tossunvalmistuxella ei ole mitään arvoa. Viirusilmä lentää pihalle tossunkuva takapuolessa jos tää ei tyydytä. Kaikki noi lenkkaritehtaat on samanlaisia paskoja. Ja vaatetehtaat ja kaikki muutkin merkkipaskiaiset on samanlaisia. Alihankkijat saa olla vaikka minkälaisia kakkoja jossain perseessä ja niiden nimetkin on liikesalaisuuxia. Win-win, eikö niin? Ja kaiken tän riiston keinona on vapaakauppa-alueet. Sixhän Trump koitti niitä vastustaa ja sai talousliberaalit tukkaansa. Vapaakauppa ja vapaakaupungit on perkeleestä, niin kuin kauppa yleensä, vitun välistävetoa.
ellauri102.html on line 318: Jeffrey Sachs ja Paul Krugman hinkuu vaan lisää hiostamoja. Niiden mielestä just niissä hikiset vinkuintiaanit ja rullaturvat neekerit pääsee eroon uuvuttavasta maanviljelystä elintasohissin nappuloita painamaan. Taitaa äijät olla Israelin poikia. Niille on kolmas maailma täynnä käyttämättömiä filistealaisia. Joo oikeassa olin, Ruozin Akatemian palkizemia kusipäitä kuten Bob Zimmermann. Vetäkää vaan työlaisnaisten kusikassit päähänne ja tukehtukaa sinne, miljardöörien kumihanskat, liikemiesvainukoirat. Ruozi on erilainen kuin muut pohjoismaat, sanoo Mengele, se on pikku-Amerikka. Sixi siellä kuolee niin helvetisti matuköyhimyxiä. Loppuunkäytettyä apinamateriaalia.
ellauri102.html on line 370: Popcornia ja Petersiä tärkeämpi minä-brändin sanansaattaja on kuitenkin Daniel H. Pink (ent. Prick). Hän on huomannut tilapäisen työn, alihankintasopimusten ja itsensä työllistämisen yleistymisen ja puhuu 'vapaiden agenttien maasta". Pink kirjoitti kirjaa nimeltä Free Agent Nation ja on ylpeä tästä uudesta isänmaastaan. Hän jätti arvostetun työpaikkansa Al Goren puhemyllynä. Hänen kaltaisensa kuikelot ovat markkinointikonsultteja, copywritereitä, headhuntereita ja ohjelmistosuunnittelijoita, jotka kokeilevat 🧘‍♂️ jooga-asentoja verkotetuissa kotitoimistoissa. Sisäileviä sankareita kuten "Jjarrii!" Headhuntteri oli epämiellyttävä lankoni Iso-Masa, ennenkuin sen päässä naxahti. Ja se pikkiriikkinen suonikohjuinen AHDH oli konsultti, se joka pyöri perskärpäsenä mun kimpussa Kouvolan aikoina. "Nimeä ei löydy", sanoo päänsisäinen Contacts-ohjelma. Ne oli narsisteja kumpikin.
ellauri102.html on line 372: Ei vittu narsismista on tullut hyve! Se ei ole luonnevika enää vaan sen puute on! 😃 Naimi myöntää reilusti että se ize on bestsellerejä suoltavana friilänsärinä justiinsa tollainen kermapursopylly, varmaan narsistikin jos sen pintaa vähän raaputtaisi. Mutta jokaista menestyvää "Minä Oy"tä kohden on miljoonittain säälittäviä "Tmi Mä" putiikkeja jotka käy siivoomassa näille kusipäille, leikkaa niiden kynsiä tai pesee niiden autoja jonkun vuokrafirman orjana.
ellauri102.html on line 377: Huippujohtajien törkeet palkat kertoo niiden aikaansaamista kikyloikista. Ne on palkkioita massamurhista, saneeraajan korvauxia toisten selkänahasta otetusta riskistä. Optioiden arvo nousee kun porukoita lentää ulos kilometritehtaalle. Ja onhan näkyvästä johtoasemasta vakavia henkilökohtaisiakin riskejä, kuten näkyy seuraavasta videoklipistä.
ellauri102.html on line 406: Klein on kotoisin juutalaisesta perheestä (kuinkas muuten). Sekä Kleinin että hänen aviomiehensä Avi Lewisin perhe on kansalaistoimijataustaisia. Kleinin isoisä, senaattori Calvin Klein, erotettiin Disney-yhtiön palveluksesta vuoden 1942 kalsarilakon jälkeen hänen toimittuaan siinä hyperaktiivisesti. Kleinin lääkäri-isä "Pullo" Klein oli vietnamilainen ja Amerikan pahin vastustaja. Hänen elokuvantekijä-äitinsä Bonnie Sherr Klein sai julkisuutta pornoelokuvallaan No Logo Story. Hänen veljensä Seth on Canadian Centre for Alternative Policemen -tutkimuskeskuksen Kolumbian toimiston siivooja. Hänen appivanhempansa ovat journalisti Michele Landslide ja poliitikko C.S. Lewis, Kanadan uusimman ja demokraattisimman puolueen johtajan David Lewisin poika. Hänen tätinsä on ollut naimisissa poplaulaja Dave Liebkindin kanssa.lähde? Klein on julkisesti paljastunut feministiksi ja on luonnehtinut muun muassa kirjaansa No Logo hiukka feministiseksi. No ei se siitä kyllä häirizevästi näy.
ellauri102.html on line 425: She has attributed her change in worldview to two catalysts. One was when she was 17 and preparing for the University of Toronto, her mother had a stroke and became severely disabled. Naomi, her father, and her brother took care of Bonnie through the period in hospital and at home, making educational sacrifices to do so. That year off prevented her "from being such a brat". The next year, after beginning her studies at the University of Toronto, the second catalyst occurred: the 1989 École Polytechnique massacre of female engineering students, which proved to be a wake-up call to feminism.
ellauri102.html on line 429: La tuerie de l'École polytechnique est une tuerie antiféministe en milieu scolaire qui a eu lieu le 6 décembre 1989 à l'École polytechnique de Montréal, au Québec (Canada). Marc Lépine (né Gamil Gharbi), âgé de vingt-cinq ans, ouvre le feu sur vingt-huit personnes, tuant quatorze femmes et blessant treize autres personnes (9 femmes et 4 hommes)[1], avant de se suicider. Ce féminicide de masse est perpétré en moins de vingt minutes à l'aide d'une carabine obtenue légalement. Il s'agit de la tuerie en milieu scolaire la plus meurtrière de l'histoire du Canada.
ellauri102.html on line 433: « Écoutez, nous sommes juste des femmes étudiant l'ingénierie, pas forcément des féministes prêtes à marcher dans les rues criant que nous sommes contre les hommes, juste des étudiantes cherchant à mener une vie normale. »
ellauri102.html on line 437: « Vous êtes des femmes, vous allez devenir des ingénieures. Vous n'êtes toutes qu'un tas de féministes, je hais les féministes. »
ellauri102.html on line 443: Il recharge son arme et se rend, à nouveau, à l'avant de la classe, tirant par intermittence dans toutes les directions. À ce moment, Maryse Leclair, blessée, demande de l'aide. Lépine avance vers elle et, après avoir dégainé son couteau de chasse, la poignarde à trois reprises, l'achevant. Il enlève alors sa casquette, entoure son arme de son manteau, et s'exclame : « Oh, shit! », avant de se suicider d'une balle dans la tête, une vingtaine de minutes après avoir commencé son massacre.
ellauri102.html on line 557: 21-vuotias Carly Stasko on yhden naisen vaihtoehtoisia kuvia tuottava lenkkitossutehdas - hänen taskunsa ja selkämyksensä ovat tupaten taynna antitarroja, kopioita hänen uusimmasta vaihtoehtolehdestä ja käsin kirjoitettuja lentolehtisiä kaupunkien joutomaiden kayttöönoton (vihersissitoiminnan) hyveistä. Stasko ajaa asiaansa hyvin aktivisesti. Kun hän ei opiskele semiotiikkaa Toronton yliopistossa, kylvä auringonkukan siemeniä hylätyille tonteille tai tee omaa mediaansa, hän pitää kursseja paikallisissa vaihtoehtokouluissa ja opettaa 14-vuotiaita tekemään antimainontaa. Stasko kiinnostui markkinoinnista huomatessaan, miten paljon nykyiset, lähinnä median ja mainonnan välittämät naiskauneuden määritelmät voimaannuttivat hänen ja hänen ikätovereidensa epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteita. Mun ikäluokkani
ellauri102.html on line 563: Carlyssa on jönsyvoimaa kuten nuorena OD:hen nukkuneessa Jänis Joplinissa. Staskon kaima Carly Simon oli rikas herkkuperse, Simon & Schusterin perillinen, ja elää vieläkin. Jänis oli läski koulussa ja sitä pilkattiin. Voisi luulla että Staskokin on läski. Ei oikeestaan, naurujooga ja jäätanssi on pitäneet sen linjat kurissa. Se on nyt työttömänä jossain landella koronaa paossa ja laittaa Tiktokiin videoita missä se tanssii järven jäällä. Linkedin on tosiasioista jäljessä, sanoo vielä että se on on Toronto Un program koordinaattori, siis niinku Hanna Westerlund, ja hehkuttaa:
ellauri102.html on line 574: Pilkkijät otti siitä videota jossain jäällä pomppimassa ponchossa (ämmä oli varmaan humalassa, ne arveli), ja mikäs sen mieluisampaa vanhalle linssiluteelle, eiku Tiktokkiin vaan. Siitä tuntui kuin olisi syntynyt uudestaan, ollut grrrl taas.
ellauri105.html on line 51: Melvis Pressula piti alaikäisistä tytöistä. Michael Jackson piti alaikäisistä pojista. Mikä ihme siinä on että yhteen pahaan liittyy aina toisia? No kai sekin on johdettavissa memetiikan perusyhtälöstä, vaikken nyt ihan vielä näe miten. Narsistit lie enimmäxeen pahoja, mutta ne ei juuri perusta tiimeistä, joten ne eivät usein pääse ihan pahan kasan huipulle. Pitää olla muutenkin psykopaatti että pärjää siinä.
ellauri105.html on line 104: Susanin lehti Politico on antisemitistinen ja oikeistohenkinen. Tiesittekö muuten että Bernie Sanderskin on jutku? 😃 Tuppikulli tai esinahkapoolo, vitun väliä, se mikä ratkaisee on paljonko on perstaskussa. Vieläko taipuu bideelle vai ei.
ellauri105.html on line 132: I suspect that a lot of those attributes can apply to the cranks on Quora too!
ellauri105.html on line 149: Kotimaan plokipalstoilta löytyy paljon naurunalaisia tyyppejä ja juttuja. Esim Mika Rantanen, Teologian maisteri, uimamaisteri ja koulutettu hieroja.
ellauri105.html on line 156: Niin sanottu historiallis-kriittinen metodi, joka lähestyy Raamatun tekstiä ilman Jumalan pelkoa ja sen myöntämistä, että lukija on ”pyhällä maalla”, on aiheuttanut tuhoa luterilaisuudessa. Kari Syreenistäkin tuli tapauskovainen, ja kazo kuinka kävi.
ellauri105.html on line 166: Ei kai se mikään masis ollut, vaikka angstasi kalkkiviivoilla. Minkähänlaiset vizit sitä naurattivat? Tokkopa Youtuben "Funny Joket". Ne ei nyt naurata juuri ketään, paizi nauhoitettuja valmiixinaurajia. Tekiköhän apostolit hassuja ilmeitä, matki vaikka fariseuxia? Toisaalla on jo tutkittu että raamatussa ei juuri naureta paizi joskus vahingoniloista tai voitonriemuista naurua. Kuten esim: psalmeissa:
ellauri105.html on line 209: pahhuuteesi ja sanot: ei minnuu kukkaan niäk. Mutta katsokaa.
ellauri105.html on line 210: minä olen pitkämielinen että minä säästän teitä niiten vanhurskasten tähten jotka keskuutessanne ovat. Ellet sinå luovu irstautestasi ja noituutesta ja lankea minun jalakaini juureen minä lakasen sinut hävityksen luuvvalla ja teen teität siilien perinnöksi
ellauri105.html on line 240: tai kevätsateen kohina, kuten pappi huomasi antautuneemmin voivansa ajatella.
ellauri105.html on line 272: Sisarukset Ohola ja Oholipa, heidän haureutensa ja rangaistuksensa.

ellauri105.html on line 286: Hes. 16:36 Näin sanoo Herra, Herra: Koska olet antanut riettautesi vuotaa ja olet paljastanut häpysi haureudessasi kaikille rakastajillesi ja kaikille kauhistaville kivijumalillesi, sekä lastesi veren tähden, jonka olet niille antanut,

ellauri105.html on line 300: 18. Mutta kun hän paljasti haureutensa ja paljasti häpynsä, niin minun sieluni vieraantui hänestä, niinkuin minun sieluni oli vieraantunut hänen sisarestansa.

ellauri105.html on line 301: 18. Ja kuin hänen huoruutensa ja häpiänsä niin peräti ilmituli, suutuin minä myös häneen, niin kuin minä hänen sisareensa suuttunut olin.

ellauri105.html on line 302: 19. Mutta hän yhä enensi haureuttaan, kun muisti nuoruutensa päivät, jolloin oli haureutta harjoittanut Egyptin maassa.

ellauri105.html on line 306: 21. Ja sinä teit häpiäs, niinkuin nuoruudessas, kuin Egyptissä sinun rintaas pideltiin, ja sinun nuoruutes nisiä taputeltiin.

ellauri105.html on line 312: 25. Minä annan minun kiivauteni tulla sinun päälles, että he armottomasti sinun kanssas toimittavat; heidän pitää sinun nenäs ja korvas leikkaaman, ja mitä jää, pitää miekalla lankeeman. Heidän pitää sinun poikas ja tyttäres ottaman pois, ja tähteet pitää poltettaman tulella.

ellauri105.html on line 316: 29. Ja he kohtelevat sinua vihamielisesti, ottavat kaiken vaivannäkösi ja jättävät sinut alastomaksi ja paljaaksi; ja sinun haureellinen häpysi ja iljettävyytesi ja haureutesi paljastuu.

ellauri105.html on line 341: 43. Mutta minä ajattelin: se on tottunut huoruuteen vanhuudesta, ei se taida lakata huoruudestansa.

ellauri105.html on line 363: Kannattaa muuten lukea sivulta RAAMATTU.FI Uushi Shana vienankarjalaxi. Se on hupaisa. Ehkä siteeraan sitä vielä jossain toisessa jaxossa. Mutta mitä mieltä normikristityn on oltava Pulkun pesäpuusta? Tuoko se lisää pökköä Kristuxen pesään vai päinvastoin vie tuhkatkin pesästä? Ehei! Tätä mieltä on muuan Iivana, ja "Markus" komppaa:
ellauri105.html on line 397: Joku voi kysyä, miksi Raamatun Jumalaan uskovan ja Jeesusta seuraavan kristityn pitäisi ylipäätään perehtyä ei-kristilliseen (saati sitten antikristilliseen) kirjallisuuteen. Itse vierastan ajatusta, että tietämättömyys inhimillisestä kulttuurista (johon kirjallisuuskin kuuluu) olisi kristitylle hyve. Paavali ei olisi osannut viitata sopivassa kohdassa pakanafilosofien teoksiin ateenalaisille puhuessaan eikä C.S. Lewis olisi osannut analysoida osuvasti Raamatun ja muiden tarinoiden eroja sivistyneille lukijoille kirjoittaessaan, jos he olisivat jättäneet ”jumalattoman” kirjallisuuden huomiotta. Toki on olennaista, että oman uskon perusta on tukevasti Jumalan omassa ilmoituksessa – oltiinpa sitten lukemassa maallista kirjallisuutta tai keskustelemassa maailmankuvien eroista ei-uskovan ystävän kanssa. Muuten ne sanovat kuin anhelitohtori: "timeo hominem unius libri."
ellauri105.html on line 399: Joku ämmä kommentoi: Markus, kiitos kirjoituksestasi. On hyvä tutustua "maailman ihmisten" kirjallisuuteen ja taiteeseen. Seurakunnan tulee mennä ihmisten luokse, Jeesuskin luki kuin piru fariseusten kirjoituxia. Vaatii kuitenkin vankan uskon perustan, jottei oma usko ala horjuu. On tietysti myös osattava erottaa se, mikä ei tee hyvää uskovan ajatusmaailmalle, ettei "maailman Matti saastuta", kuten Sanassa sanotaan. Esim ortodoxiämmän rivot puheet on jätettävä omaan arvoonsa.
ellauri105.html on line 404: Sanoilla, kuten niitä käyttävillä ihmisillä,

ellauri105.html on line 484: Tuo pappismunkki oli kirkolliselta nimeltään Mefodi ja maalliselta nimeltään Matti Lehmonen. Hänen elämäntarinansa on melkoinen. Selvitin sitä hieman vieraillessani jälleen kerran Heinävedellä Valamon luostarissa. Kerron siitä jotain tässä lyhyesti. Tämä vuonna 1912 Konneveden rantamaisemissa syntynyt rautalampilainen meni jo varsin varhain harjoittelemaan luostarielämää Laatokan Valamon luostariin. Kimmokkeen sinne menoon tämä silloin vielä luterilainen 15-16-vuotias nuori mies sai silloiselta Kotkan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherralta, rovasti Mikael Iltonoffilta (Iltola). Niinpä hänet sitten varsin pian liitettiin Smolenskin skiitassa ortodoksiseen kirkkoon ja hän siirtyi Valamon luostariin noviisiksi. Mefodi kuvattuna Petsamon luostarissa 1939. (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari)
ellauri105.html on line 486: Tuohon alkuaikaan sisältyivät sitten armeijapalvelus ja erilaisia muita kuuliaisuustehtäviä luostarissa, josta hänet lähetettiin silloiseen - nykyisen Tšekin ja Slovakian tasavaltojen muodostamaan - Tšekkoslovakiaan luostarikouluun opiskelemaan kieliä. Tuolta matkalta kielitaitorepertuaariinsa "tarttui" tšekin lisäksi venäjä ja kirkkoslaavi. Venäjää hän oli opiskellut jo Suomessa ollessaan, mutta ilmeisesti hän ei ollut käynyt mitään suureellisimpia kieliopintoja missään. Hänen myöhempi laaja kielitaitonsa oli enemmänkin suuren lahjakkuuden tai kuten isä Sergius Colliander, joka oli hänet tavannut, sanoi, nerouden, aikaan saamaa oppimista. Hänen sanottiin osanneet lukuisia kieliä ja ilmeisesti hän osasi melko hyvin tai jopa sujuvasti oman äidinkielensä suomen lisäksi, ruotsia, venäjää, saksaa, ranskaa ja ainakin enemmän kuin auttavasti kreikkaa ja ilmeisesti myös jonkin verran tšekkiä ja latinaakin. Tätä laajaa kielitaitoaan hän käytti sitten myöhemmin hyväkseen mm. tekemällä käännöstöitä. Hän käänsi suomeksi useita maailmanhistoriallisia merkittäviä kaunokirjallisia teoksia, mm. Leo Tolstoin "Hadži Murat", Ivan Turgenevin "Savua", Ilja Ehrenburgin "Pariisin kukistuminen", mutta myös mm. Tšehovia ja monia muita merkittäviä kirjailijoita.
ellauri105.html on line 499: Saksassa menikin sitten seitsemisen vuotta ja kun hän 1975 palasi Suomeen, tietynlainen ynseä suhtautuminen, mitä hän katsoi kokeneensa jo ennen lähtöä, jatkui - ainakin hänen omasta mielestään ja kun hän ei suostunut siirtymään hänelle määrättyyn tehtävään, hän ei jäänytkään pysyvästi Heinäveden Valamoon, vaan siirtyi asumaan "maanpakoon" joksikin aikaa Joensuun ortodoksisen seurakunnan omistaman leirikeskuksen tiloihin, mistä hän sitten siirtyi asumaan Rautalammille. Jonkinlainen oman elämän ristiriitaisuus yhteiskunnan tai vaikkapa kirkon kanssa saattoi osaltaan johtua myös hänen omista henkilökohtaisista teoistaan lähinnä sodan jälkeisen ja ilmeisesti jossain määrin myös ennen sotaa tapahtuneen sosialistisen liikkeeseen ja kommunistiseen puolueeseen liittyvien järjestöjen toiminnassa. Hän oli mukana SNS-seuran toiminnassa ja jopa palveli SDPL:n nuorisolehteä Kiurua 40-luvun lopulla. Tämäkin ajanjakso oli mielenkiintoinen ja täynnä erilaisia pettymyksiä, jotka omalta osaltaan johtivat myöhempiin Mefodin elämän radikaaleihinkin ratkaisuihin. Rautalammilla pappismunkki Mefodi asui kuin munkki ensin velipuolensa kanssa hänen kotonaan ja välien viilennettyä elämänsä viimeisinä vuosina kunnan vanhuksille varaamissa asunnoissa, joita hän aina nimitti keljoiksi, kuten luostarissa oli tapana sanoa munkin asunnosta. Rautalammilta käsin hän matkusteli paljon ulkomailla ja pääsi käymään vielä myös Laatokan Valamossa, oman munkkielämänsä alkukodissa, jonne hän myös jossain vaiheessa mietti paluutaan, muttei kuitenkaan sitten sitä toteuttanut. Näitä muita ulkomaanmatkojaan hän lystikkäästi nimitti viihdekiertueiksi ja niistä ja monesta muusta retkestä olisi vielä paljonkin kerrottavaa. Hän kävi tervehtimässä matkoillaan myös vanhoja ystäviään, kuten esimerkiksi luostarin entistä leipuria, keittiömunkki Joonaa, Juojärven asemalla asuvaa munkkia, joka oli joutunut myös hankauksiin luostarinsa kanssa, mutta hän tapasi myös lukuisia tuttujaan ulkomailla.
ellauri105.html on line 501: Mefodin ystäviä ja tuon ajan ortodoksisia vaikuttajia vasemmalta oikealle: Paavali (myöh. arkkipiispa), Markos, Isaki, Savva ja Pietari (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari) Pappismunkki Mefodi säilytti terävä-älyisyytensä ja sananvalmiutensa loppuun saakka. Häneltä saattoi saada kipakan ja terävän vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Otetaan tähän loppuun kaksi sellaista. Kun hän aikanaan Heinäveden Valamossa ollessaan istui Torakkahoviksi nimetyn munkkien asuntolan kuistilla yhdessä pappismunkki Savvan - toisen "koiranleuan" kanssa - valkoisissa viitoissaan ja pitkine partoineen ja paikalle saapui turisti kameransa kassa kysyen: "Saako ottaa kuvan?" - Mefodi jyrähti: "Joo, kuvata saa, muttei ruokkia." Toisen kerran saman kysymyksen edessä hän vastasi toimittaja-kuvaajalle, jonka hän ehkä epäili ottavan kenties huonolaatuisen kuvan. Hän sanoi: "Jospa tässä käy kuten paavi Pius V:lle, kun hänestä tehty maalaus - joka ei ollut paavin mielestä kovin ihastuttava - lähetettiin edelleen. Paavi oli näet kirjoittanut kuvan taakse: Älkää peljätkö, se olen minä, paavi Pius." Pappismunkki Mefodista jäi kirjoittamatta vielä paljon mielenkiintoisia asioita, mutta jospa jossain sopivassa vaiheessa saisin niistä koottua ja sanoiksi muodostettua toisen, pitemmän tarinan. Mutta olkoon nyt tämä jupina alkuna mahdollisesti uusille, uudenlaisille jupinoille tai ehkä paremminkin tarinoille ortodoksisista, mielenkiintoisista ihmisistä, joita ympärillämme on elänyt. Kuten aikaisemmin taisin mainita, alan taas itsekin joidenkin tuiki tuntemattomien ja eräiden hyvän-päivän-tuttujen kanssa väsyä tähän tietynlaiseen kriittiseen kirjoittamistyyliini, jonka jo kerran sain lopetettua. Jospa tässä syksyn ja talven aikana saisin lopetettua ja julkaistua jo melkein valmiit, keskeneräiset jupinani ja voisin lopettaa tämänkin Happy 1 -blogisivuston ympäristölle ja ainakin joillekin kanssaihmisille sopimattomana. HAP happy P.S. Infoa kirjoitusvirheistä ja muista hatarista tiedoista voi lähettää suoraan tämän blogin yhteysosoitteeseen: happy.ykkonen(at)gmail.com Ko. osoite ei ole muussa käytössä. Nettihoukka klo 11.44
ellauri105.html on line 543: Jee sittenhän Kimmosta tulee ruozinsuomalainen mamu! Niitähän kansallismielisessä maassa saa tappaa koronaan ja muutenkin vainota. Nej men ojoj! Det tjänar Kimmo inte längre att flytta till Sverige! Enligt HBL fre 9.5.2021 är "oborstade nationalister plötsligt rumsrena" i Sverige med! Invandringskritiska nationalkonservativa partier har i de nordiska länderna vuxit och blivit så stora att de blir svårare att negligera. Ny är det hög tid för Kimmo att komma ut till undsättning för de hotade sandslottena.
ellauri106.html on line 37: Tukahdutettu raivo muutoin, sellaisen merkityksen armeijan psykiatri oli antanut migreenilleni.
ellauri106.html on line 38: Hän oli kysynyt minulta, pidinkö enemmän isästäni kuin äidistäni, miltä minusta tuntui korkeilla paikoilla tai väkijoukossa ja mitä minä aioin tehdä, kun pääsisin takaisin sivilielämāän, ja oli päätellyt vastauksistani, että olin tukahdutetun raivon astia. Toinen runoilija, joskin univormussa ja kapteenin arvoinen.
ellauri106.html on line 40: Oikeassapa oli kapu. Phillun humoristilaatu on tukahdutettu raivo. Shixavaimosta sillä ei ole muuta kuin pahaa sanottavaa. Eikä muistakaan naisista. Tukahdutettu raivo, misogynia ja pedofilia. Selvä pyy: oidipuskomplexi. Älkääkä yhtään supisko ja hihittäkö siellä takarivissä! Näillä paasauxilla ja Rothin sepustuxilla ei ole kerrassaan mitään yhteistä! Any similarities to persons dead or living are purely coincidental.
ellauri106.html on line 46: Philip Roth has not had much luck with biographers. Late in his life, furiously aggrieved after the failure of his marriage to the actress Claire Bloom and the publication of Bloom’s incendiary memoir of their years together, he asked a close friend, Ross Miller, an English professor at the University of Connecticut, to take on the task. Roth sent Miller lists of family members and friends he wanted to be interviewed, along with the questions that he felt should be asked. (“Would you have expected him to achieve success on the scale he has?”) It didn’t work out, for various reasons. Roth had wanted Miller to refute a familiar charge, “this whole mad fucking misogynistic bullshit!” that he felt flattened his long erotic history into one false accusation. But Miller came to his own conclusion. “There is a predatory side to both Sandy and Philip,” he told a cousin of Roth’s. (Sandy was Roth’s older brother.) “They look at women—I’m not gonna write about this—but they are misogynist. They talk about women in that way.”
ellauri106.html on line 65: Philip Roth was the younger of the 2 boys of Herman Roth (1901–1989) and his wife Bess, nee Finkel (1904–1981). Both parents were assimilated American Jews of the second generation of immigrants. The maternal grandparents came from the area around Kiev, the Yiddish-speaking paternal grandparents, Sender and Bertha Roth, from Koslow in Galicia. Sender Roth had trained as a rabbi in Galicia and worked in a hat factory in Newark. Herman Roth, the middle of seven children and the first child in the United States, first worked in a factory after eight years of schooling, then became an insurance agent selling door-to-door life insurance. By his retirement he made it to the district director of Metropolitan Life. Philip Roth's brother, Sanford (Sandy) Roth (1927–2009), who was four years older than him, studied art at the Pratt Institute, became vice-president of the advertising agency Ogilvy & Mather in Chicago and made a name for himself as a painter after his "early retirement".
ellauri106.html on line 108: Nähtävästi Phillu oikein pyrkimällä pyrki sotapoliisixi mutta pylly venähti. Missä muka näkyy Midway ikkunasta? Sehän oli avomerellä? Roland Emmerichin Midway on nimittäin häpeilemätön paluu aikakauteen, jolloin sota oli jonkinlainen ihmiskunnan ulkopuolinen kiirastuli, jonka läpi soturien oli kuljettava täyttääkseen tarkoituksensa miehinä - tai heittäydyttävä liekkeihin tien tasoittamiseksi jäljessä tuleville. Tiedostavaa sodanvastaisuutta tai sen taistelujen kauheuden realismia on turha hakea. Midway on täynnä sotaelokuvaklisheitä. Eipäskun Midway Park on Chicagon keskuspuisto. Phillu on täynnä amerikkalaisia klisheitä. Ukrainan mamusta tuli vastenmielisen jenkki-isänmaallinen egoistiläjä.
ellauri106.html on line 110: Sitä ei oppilaiden sopinut sinutella: teille olen Mr. Roth. Tai ehkä jopa Professor Roth. Vitun maisteri. Phillun olympolla rehvasteli Ari, Hobbes, Mill, Gibbon, Pater, Shaw, Swift, Sir Thomas Browne etc. Muut on tuttuja mutta kekäs tää Browne on?
ellauri106.html on line 118: Brownen työt osoittivat suurta uteliaisuutta luontoon ja saivat vaikutteita tieteellisestä vallankumouksesta. Hänen töitään läpäisee toistuva viittaus klassisiin ja raamatullisiin lähteisiin sekä hänen omintakeiseen persoonaansa. Hänen kirjallinen tyylinsä vaihtelee lajin mukaan tuottaen rikasta, epätavallista proosaa, joka vaihtelee karuista muistilehtiöhavainnoista korkeimpaan barokin lennokkuuteen.
ellauri106.html on line 154: Born in Newark, N.J., Mr. Roth enlisted in the Navy in 1945 and served for about two years. He went on to study at the Pratt Institute in the late 1940s and later at the Art Students League of New York, a school established by artists for artists, in 1952.
ellauri106.html on line 186: Aika lyhkönen nekrologi, kai kun vainajista pitää puhua vain hyvää. Tosta rantista ei sivullinen saa mitään tolkkua. Alempana on jotain selityxiä näytelmän henkilöistä. Ralph Waldo Emerson ei toki ollut juutalainen (vaikka koukkunokka), mutta Waldo ihaili rikkaita juutalaisia Roope Ankkoja kuten pyylevähkö Laurent Rotschild jotka diskonttaa vexeleitä yrittäjille kaikkialla länsimaissa.
ellauri106.html on line 190: Phillussa oli ylimielisyyden henkeä joka ei lähtenyt edes Dale Carnegien kirjalla. Phillu tosiaan teki kandin kuten Nathan farmiliigassa, tosin Bucknellissa, ent Lewisburgin opistossa Pennissä, ei Vermontissa. Äiskänkieltä ja kirjallisuutta sekin luki ja oli niin olevinaan nero. Tässä vaiheessa Phillu sai tartunnan Thomas Wolfesta. Tokko sukua lihavalle yxityisezivälle Nero Wolfelle. Phillussa oli kyllä sen apumiestä Archieta ulkonäön puolesta. Tom Wolfen iskä oli hautakivien toimitusmies.
ellauri106.html on line 207: "Kai mun pitäsi oppia tulemaan toimeen ihmisten kanssa paremmin", mietti Nathan. "Mixi sinun sellaista pitäisi oppia?" kysyi sen narsismikurssin opettajaneiti. Se oppi meni Phillulle perille. Narsistitädin opettamat sanat oli tyyten ällösanoja: ironia, arvot, kohtalo, tahto, näky, autenttisuus, ja tietenkin inhimillinen, jota Phillu tädin mielestä käytti liikaakin kuin pansuolaa.
ellauri106.html on line 215: se surkuteltava Turun terroristi
ellauri106.html on line 223: Tässä elämänsä vaiheessa 41-vuotias Phillu antaa vapaat siivet mielikuvituxelle, panee sen lentämään kuin sittisontiaisen kuvitellessaan mitä temppuja se oisi voinut tehdä nuorena vetoketjutehtaan tyttärelle, tai mitä tyär ois voinut tehdä sontakuoriaiselle, paremminkin.
ellauri106.html on line 276: Second wife Claire Bloom had a daughter, Anna Steiger, from her marriage to American actor Rod Steiger. In all likelihood, Philip Roth was as sterile as a band-aid. In other words, he was barren useless unproductive infertile sanitary antiseptic aseptic unfruitful sterilized disinfected hygienic arid uncontaminated needy untouched fruitless useless unpolluted uninspired boring futile pointless unimaginative unfertile germ-free impotent pure unprofitable childless rich vain trivial invalid effete ineffectual infecund uninfected lifeless inert bootless
ellauri106.html on line 280: He shot blanks. He was altered, desexed, neutered, sterilized, castrated, emasculated, gelded, spayed, unproductive.
ellauri106.html on line 297: Ei ollutkaan pylly kipeä vaan pää eli migreeni. Vapautettu sotapalveluxesta päänsäryn vuoxi. Kultaseni ei nyt. Saved by the gong. Kyllä toisaalta harmittikin kun ei päässyt pamputtamaan sotapoliisina prässit suorassa kuin Iisak Babelin rillisankainen jutkurazupoliisi.
ellauri106.html on line 351: That Dylan line was also the title of a position paper distributed at an SDS convention in Chicago on June 18, 1969. This founding document called for a "White fighting force" to be allied with the "Black Liberation Movement" and other radical movements to achieve "the destruction of U.S. imperialism and form a classless communist world".
ellauri106.html on line 453: Phillu kritisoi kärkevästi kaikkia jotka uskoo "sokeasti" yhtään mihinkään, se on ihan järkevää ja oikeutettua. Luuleminen riittää hyvin arkitarpeisiin, mihin tässä tarvitaan mitään uskoa tai toivoa. Parempi kazoa kuin katua. Älä pure kättä joka näyttää likaiselta. Phillun jakelemat rangaistuxet polulta oikealta poikenneille on ihan vanhan testamentin tyylisiä, ennen kaikkea tietysti langenneille naisille. Tää kirja oli siis American pastoral, joka on 1/3 trilogiasta, jonka muut osat ovat I married a communist ja The human stain. En ole lukenut. Vielä ainakaan.
ellauri106.html on line 467: “This was absolutely the last appearance I will make on any public stage, anywhere,” said Roth, although on Wednesday news broke that he will appear as an interview guest on Comedy Central’s “Colbert Report” in July.
ellauri106.html on line 497: By reducing American communism to little more than the thoughtless ravings of ideologues and the dispossessed, Roth systematically contributes to the formation of that “imagined past” necessary for capitalism´s stability.
ellauri106.html on line 544: Society as it was constituted — its forces all in constant motion, the intricate underwebbing of interests stretched to its limit, the battle for advantage that is ongoing, the subjugation that is ongoing, the factional collisions and collusions, the shrewd jargon of morality, the benign despot that is convention, the unstable illusion of stability — society as it was made, always has been and must be made, was as foreign to them as was King Arthur’s court to the Connecticut Yankee.
ellauri106.html on line 582: Phillu oli kylmän matelijan näköinen. Oikeassa oli, se oli kammottava. Woodyallenluokan pedofiili joka bylsi puolisonsa lasta. Kumma muuten ettei toi woodyallenismi tule missään mainituxi Phillun syntiluettelossa, vaikka luulisi, oli se sevverran ruma veto, pedofilialla ihan tieten tahtoen aikaansaatu kuolemantuottamus ellei murha.
ellauri106.html on line 599: Phillu myöntää izekin että Lydian ja Naatanin tarina kuulostaa kexityltä. Mixi niin upea jutku nuorimies tuhoaisi elämänsä tollasen shixan jalkovälissä, josta se ei edes pidä? No se ei viizi mainita hyviä hetkiä, joissa jutkujolppi sai vapaasti keekoilla, keikailla ja kukkoilla blondille shixalle, joka palvoi jokaista sen huulilta vuotavaa sanallista hunajan pisaraa. Niitä hetkiä ei maxa vaivaa mainita, koska niillä ei ole moraalista sisältöä. Mitä VITUN moraalista sisältöä? Ai koska niillä oli tollasta vaan tavista kivaa yhdessä? Sellaista ei lasketa, koska se ei vie wannabe snobia hitustakaan eteenpäin, kuten Lea tapasi sanoa. Egoistille moraali on yhden hengen peliä, pyrkyryyteen tarvittavaa Roope Ankkamaista uutteruutta pihiyttä ja izekuria.
ellauri106.html on line 617: Kuten mainittiin jo albumissa 55, Amerikan 45. presidentti Donald Trump pyrki ikuistamaan punakeltaisen naamansa lakota-intiaanien pyhän vuoren kylkeen. Parempi loppusijoituspaikka olis ollut 20. vuosisadan toxisen maskuliinisuuden Mount Rushmore: Saul Bellow, Norman Mailer, John Updike ja Philip Roth.
ellauri106.html on line 640: No kazottiin American Pastoralista 2016 tehty filmi, joka oli kuten kirjakin aivan vitun epäreilu naisille ja vasemmistonuorille. Shixa nainen oli läpeensä konna (eikä vanhentunut koko aikana) ja arjalaisen näköinen viivasuinen Swede jutku synnitön, pikku pedofiliakin painettiin villaisella. Tämmönen meni 2016 vanhoilliseen yleisöön kuin häkä: nekrut oli taas alkaneet räyhätä poliiseille ja tyhmät nuoret änkyttämättömän mutta autistisen Gretan joholla puhuu jostain typerästä kasvihuoneilmiöstä. Onnex onnex sentään Trump oli justiinsa päässyt vallankahvaan eikä joku demokraatti neekeri. Helvatti amerikkalaiset on amerikkalaisia vaikka ne voissa paistaisi. Vie jutku jenkkeihin, tuo jutku jenkeistä, jutku se on sieltä tultuaankin.
ellauri106.html on line 664: following Latin dictum attributed by the Menagiana to Jacques Sirmond:
ellauri106.html on line 691: tukahdutettu raivo
ellauri106.html on line 707: Narsismi on ize asiassa yxi tavallisimpia kirjailijatauteja. Se ei ole moite vaan pikemminkin suositus.
ellauri107.html on line 44: Fragonardilla oli vetiset silmät ja märkä suu kuin ruotsalaista säätiötä lypsäneellä Kimmo Oxasella. Peppy varmaan piti siitä, ei kai se olis muuten sitä maininnut. Maalaskohan Sandy samanlaisia?
ellauri107.html on line 99: Olipa tapahtumaköyhä juoni. Well, you win some, you lose some, on to new adventures. Intelligenteille Klugmaneille löytyy aina uusia diafragmoja. Mutta hullua että edes Peppu ize saattoi kuvitella olevansa moralisti, kun sen jutut on niin täynnä sitä izeä ja niin tyystin vapaita mistään empatiasta ja tiimihengestä. Mutta kuten sanottua, sen moraali on otettu farisealaisuuden pimeältä puolelta. Se on se ulkokullattu joka takoo rintaansa temppelissä ja kiittää ettei se ole samanlainen kuin toi publikaani.
ellauri107.html on line 152: "I am sensitive to nothing in all the world as I am to my moral reputation." Torment about rectitude plagued Philip as acutely as any itch in the loins. That a man who’d written lurid books and led a sleazy life should be so primly worried about what people were saying struck me as funny. But that's a typical symptom for narcissism.
ellauri107.html on line 158: “Found it!” he announces. “Opened the book and skimmed for 10 minutes and there it was. Goes like this, and you’re ideally situated to hear it: ‘A man that is born falls into a dream like a man who falls into the sea. If he tries to climb out into the air as inexperienced people endeavor to do, he drowns. The way is to the destructive element submit yourself, and with the exertions of your hands and feet in the water make the deep, deep sea keep you up … In the destructive element immerse.’ This has been my credo, the lifeblood of my books. I knew it was from Lord Jim but didn’t know where. All I had to do was put myself in a trance and I found it: ‘In the destructive element immerse.’ It’s what I’ve said to myself in art and, woe is me, in life too. Submit to the deeps. Let them buoy you up.”
ellauri107.html on line 195: In the following excerpts from Hawthorne's The Blithedale Romance, the Hawthorne-like character, poet and narrator Miles Coverdale, and the Melville-like character, passionate monomaniac Hollingsworth suggest Melville's influence on the novel. The first person narrator, a young man who joins a major enterprise with mostly adventure-seeking motives, certainly calls to mind narrator Ishmael in Melville's Moby-Dick. The dark and brawny Hollingsworth, bearing a physical resemblance to Melville, cares for Coverdale and seeks his partnership, moreover, in an intensity that seems to parallel Melville's evident affection for and desire for intimacy with Hawthorne. The sharp, mysterious break in the relationships between the two authors and the fictional pair constitute yet another likeness.
ellauri107.html on line 244: Claggart’s repressed, closeted attraction to Billy finds parallels with some interpretations of Hawthorne’s evident spurning of Melville’s too intimate attentions and Hawthorne’s character in The Blithedale Romance Coverdale’s similar rejection of the invitation from Holingsworth to be his “friend of friends, forever.” For Melville, Hawthorne’s Arthur Dimmesdale’s agonizing acknowledgement of adultery must have seemed a stunning parallel with what later generations would term “coming out of the closet.” Whether Hawthorne himself were a closeted gay man, it is clear that Melville was relatively open in his affections for the senior author and that those affections were somehow turned away and seem to have left a wound that never fully healed. The evils of the closet constitute a subtext in Billy Budd that may well have brought to its author’s mind the sad sundering of his closeness with Nathaniel Hawthorne.
ellauri107.html on line 248: Although British naval mutineers as well as criminals ashore are explicitly shown in Billy Budd’s early chapters to have received forms of amnesty that ultimately contributed to the saving of the nation, Vere offers no such amnesty to Billy Budd. Claggart himself is rumored to have entered the service as an alternative to imprisonment, the navy’s need for manpower leading to frequent waivers of usual punishments; but Billy Budd receives no alternatives, no waivers. At Nelson’s triumphant Trafalgar, the thwarting of Napoleon’s invasion plans meant a “plenary absolution” for all the former offenders who had contributed to the victory. Billy, however, a “peacemaker,” neither a mutineer nor a criminal, makes a single misstep in retaliation against a known liar who seeks to manipulate the system to destroy him, and how is Billy to be absolved? Vere’s “vehemently exclaimed” answer: “the angel must hang!”
ellauri107.html on line 256: Cohnia on epäilty homoseksuaaliksi, mutta hänen mahdollisista miessuhteistaan on vain spekulaatioita. Cohn kuoli 59-vuotiaana 2. elokuuta 1986 AIDS:in aiheuttamiin komplikaatioihin. Tauti oli diagnosoitu vuonna 1984. Cohn kielsi sairautensa loppuun saakka ja väitti kyseessä olevan maksasyöpä. LOL.
ellauri107.html on line 264: Kyl tässä varmaan on vinha perä, kuten takuulla Pepullakin oli. Periköhän Benjamin Pepun asunnon? Joosef ja Benjamin oli nekin luultavasti sieviä homoveljexiä. Senkö tautta homo Tarmo Manni kirjoitti niistä niin tarmokkaasti? Kauniita poikia. Mannilta jäi kesken se viimeinen kaunispoika-kirja, mikäs sen nimi olikaan, Felix Krullin tunnustuxet. Huijari. Huijareita koko porukka näyttää olevan nää kaikista miehekkäimmät kirjailijat.
ellauri107.html on line 298: Peppu kohotteli 60-luvulla jutkukulmakarvoja kuin torakka ampiaisten keittiössä ja loisi varakkaiden olohuoneessa. Ryyppi Susanin vuosikertaviinejä ja ikävystyi sen seurassa. Susan oli ihan liian vaatimaton ja totteli liian kesysti. Peppu oli tottunut juutalaisten rähisevään meininkiin. Se ois tarvinnut jonkun joka panee sen oikeasti kuriin. Siitä se ois tykännyt. Ei sillä muuten edes eteen ottanut. Joku sen tumpelointiin tympääntynyt tyttö kysyi onko totta että se yritti katkaista hinttikierteen? Kalikka kalahti ja Peppu älähti, koitti riisua tytön sukkahousuja. Ei siitä mitään tullut, ja tyttö jätti ovenrakoon viestin seuraaville tulijoille: ken tästä käy saa kaiken toivon heittää. Hui kauhistus: Puo harkizi jopa Suomeen muuttoa. Onnexi ei vakavissaan, meillähän on jo vahva ääni oikealta Ben Zyskoviz.
ellauri107.html on line 366: Hawthornen tapaisia ihmisiä, viisaita vainajia. Hiljaisuus korkoa korolle kasvavana omaisuutena. Siinä mies joka osasi panna töpinäxi. 3 gallonaa luomumaitoa. Tietämätön hengen syvyyxistä. Kuoleman ahistuxen aikaansaama sexuaalinen kaipaus. Jyrkät jenkkiposkipäät ja leuka ja pitkä ehdottoman naisellinen kaula. Siitä näki kuinka leikkisä hiän osasi olla. Vaikka lukutaidoton ja totaalisen erilainen kuin hiäntä Viagran voimalla bylsivä sivistynyt proffa jonka isoon päähän mahtui kahden kuolleen kielen sanakirjat.
ellauri107.html on line 377: Coleman tajusi haluuvansa Faunian persettä niin kovasti ettei muu merkinnyt mitään, ei omat lapsetkaan. Tää on karhun elämää saa mettä ammentaa, tai sen loppua (italics in the original). Sietämättömintä oli se että hänen päivänsä olisivat kohta luetut. Hän potkaisisi kohta tyhjää. (Ei vittu vielä 13v siihen menisi, tai oikeammin 20v. Liian pian angstasi.) Paras lakata nipottamasta ja ottaa johtotähdexi pelkkä musta tähti. Toi on muuten hyvä havainto, Philip Roth on nipo.
ellauri107.html on line 390: Oi mixi hylkäsinkään Dina Dornbuschin - ja vielä Maureenin takia? Sitä en anna Maureenille ikinä anteexi! Jos oisin mennyt sijaisexi Amherstiin voisin olla nyt brexit-Oxfordissa maanpakolaisena kuten Ympyräsuu. Noinkohan kohta englantilaisten tankit vyöryy Glasgowiin ja Edinburghiin kuin Prahan keväänä.
ellauri107.html on line 422: George F. Babbitt was an archetype of the American city dwellers who touted the virtues of Republicanism, Presbyterianism, and absolute conformity because "it is not what he feels and aspires that moves him primarily; it is what the folks about him will think of him. His politics is communal politics, mob politics, herd politics; his religion is a public rite wholly without subjective significance." Mencken said that Babbitt was the literary embodiment of everything wrong with American society.
ellauri107.html on line 473: But Babbitt was virtuous. He advocated, though he did not practise, the prohibition of alcohol; he praised, though he did not obey, the laws against motor-speeding; he paid his debts; he contributed to the church, the Red Cross, and the Y. M. C. A.; he followed the custom of his clan and cheated only as it was sanctified by precedent; and he never descended to trickery—though, as he explained to Paul Riesling:
ellauri107.html on line 518: He snatched from the back of his geometry half a hundred advertisements of those home-study courses which the energy and foresight of American commerce have contributed to the science of education. The first displayed the portrait of a young man with a pure brow, an iron jaw, silk socks, and hair like patent leather. Standing with one hand in his trousers-pocket and the other extended with chiding forefinger, he was bewitching an audience of men with gray beards, paunches, bald heads, and every other sign of wisdom and prosperity. Above the picture was an inspiring educational symbol—no antiquated lamp or torch or owl of Minerva, but a row of dollar signs. The text ran:
ellauri107.html on line 544: No tulihan se sieltä. Sitä mä olinkin jo pitkään epäillyt. Pepun veli Moe ei ole yhtään parempi, se kohtelee vaimoaan kuin siivousrättiä ja puhuu rasistista paskaa mm. intiaaneista. No ei se sentään kait ole yhtä pelkuri kuin Phillu. Siinä muuten yxi Phillua ja Mäkelän Hannua yhdistävä piirre, ne on vitun pelkureita molemmat.
ellauri107.html on line 548: Phillu on moraalisen kysymyxen äärellä kuten Lordi Jim, Ivan Karamazov ja Kate Croy. Jimin ja Iivanan jo tiedänkin (kusipäitä), entäs tää Kate Crow? No se on Henry Jamexen (kusipää) antisankaritar kirjasta Pulunsiipi.
ellauri107.html on line 562: Phillun kertomus ekan vaimon abortista olis hirvittävää kuultavaa sen lukemana äänikirjana. Kamala se on muutenkin. En usko sen seliselistä sanaakaan. Kylmä hirviö, hirvee kylmiö. Callekin puhui mielellään moraalista izekurista ja periaatteista. Ne on anaalis-obsessiivisten apinoiden mielisanoja, sellaisten joiden kurenauha peräaukossa on liian tiukalla.
ellauri107.html on line 564: Periaatteet? Jaa että mitkä ne taas olivatkaan? Eiköhän niillä ollut jotakin tekemistä velvollisuuteni, rohkeuteni, antamani lupauksen kanssa.
ellauri107.html on line 609: Jos haluaa perusteellisesti ymmärtää ja oikein arvioida avioliiton sisäistä rakennetta ja sukupuolten suhdetta, pitää heittää ainakin lyhyt kazaus sen kehityxen historiaan, ennen kaikkea johtoajatuxiin joiden mukaan se on määritelty. Sikäli kuin voidaan selvittää, aikojen alussa nainen oli miehen omaisuutta kaikilla Euroopan sivistyneillä kansoilla. Ostamalla tai vaihtamalla mies sai täyden omistusoikeuden häneen ja hänen lapsiinsa. Tästä syystä hän saattoi vapaasti menetellä naisen kanssa, esim. myydä, karkoittaa tai ottaa kilpailijoita, samaan aikaan kuin nainen jäi hänen suhteensa täysin vaille oikeuxia, pysyvästi sidottuna ja lojaaliuteen ja kuuliaisuuteen velvoitettuna. Sellaisena miehen ja naisen suhde on yxinkertaisesti vahvemman oikeutta: primitiivistä patriarkaalisuutta. Sitä on yhä olemassa sivistymättömillä kansoilla kyseenalaistamattomana lakina.
ellauri107.html on line 619: Mutta toisaalta, sexi oli lähes kiellettyä paizi siittämisen tarkotuxessa. Naiset jaettiin 2 tyyppiin, Magdalena huoraan ja Madonna äitykkään. Älä pidä muita naisia. Parempi vielä jos et pidä mitään naisia ja heilut munkkiseurassa. (Näin viime yönä unta että Seija vaati multa sexiä. Se melkein onnasi ja olis onnannutkin ellei sänky ois ollut liian pehmeä. Siis unessa. Älä unta nää.) No Luther salli bylsinnän siunatussa liitossa vaikka se on syntiä koska ukkomiehellä on muuten liian tylsää. Mutta vika oli Eevan joka antoi omenan, sixi sen on toteltava Marttia.
ellauri107.html on line 622: Kveekari W. Penn kirjoitti vaimolleen lähtiessään valtamerimatkalle uuteen maailmaan:
ellauri107.html on line 623: "Älä unohda että olit nuoruuteni rakkaus ja elämäni tärkein ilo, rakastetuin ja arvollisin maallisesta lohdustani. Sen rakkauden syy on enemmän sisäinen hyvyytesi kuin ulkonaiset hyveesi, vaikka jälkimmäisetkin ovat monet. Jumala tietää, sinä tiedät ja minä voin sen sanoa, että meidän yhteytemme oli sallimuxen työtä, ja jumalan kuva toisissamme eniten meitä veti toisiemme puoleen."
ellauri108.html on line 88: Rastat tuo mieleen helluntaiystävät, nekään ei halua järjestäytyä kirkkokunnaxi. Kummatkaan ei ottaneet uskoaxeen että niiden hengellinen johtaja on kuolevainen. Kaikkein huvittavinta rastoissa on miten ne kaiken ton prinssi Philip jumalaxi -cargokultin alla pössypäisinä on tismalleen samanlaisia vanhoillis-patriarkaalisia törkimyxiä kuin niiden vanhat orjaisännät. Siitä (jos ei muuten) huomaa miten kaikki toi kehyskertomus on vaan kuorrutusta lapsille ja lapsenmielisille. Ihan mikä eläinsatu kelpaa hyvänsä, kuhan saadaan nostetuxi omaa häntää ja säilytetään muuten status quo.
ellauri108.html on line 168: As Rastafari developed, popular music became its chief communicative medium. During the 1960s, ska was a popular musical style in Jamaica, and although its protests against social and political conditions were mild, it gave early expression to Rasta socio-political ideology. Particularly prominent in the connection between Rastafari and ska were the musicians Count Ossie and Don Drummond. Ossie was a drummer who believed that black people needed to develop their own style of music; he was heavily influenced by Burru, an Afro-Jamaican drumming style. Ossie subsequently popularised this new Rastafari ritual music by playing at various groundings and groundations around Jamaica, with songs like "Another Moses" and "Babylon Gone" reflecting Rasta influence. Rasta themes also appeared in Drummond's work, with songs such as "Reincarnation" and "Tribute to Marcus Garvey".
ellauri108.html on line 172: Rastas typically regard words as having an intrinsic power, seeking to avoid language that contributes to servility, self-degradation, and the objectification of the person. Practitioners therefore often use their own form of language, known commonly as "dread talk", "Iyaric", and "Rasta talk". Developed in Jamaica during the 1940s, this use of language fosters group identity and cultivates particular values. Adherents believe that by formulating their own language they are launching an ideological attack on the integrity of the English language, which they view as a tool of Babylon. The use of this language helps Rastas distinguish and separate themselves from non-Rastas, for whom—according to Barrett—Rasta rhetoric can be "meaningless babbling". However, Rasta terms have also filtered into wider Jamaican speech patterns.
ellauri108.html on line 177: Rastas often make use of the colours red, black, green, and gold. Red, gold, and green were used in the Ethiopian flag, while, prior to the development of Rastafari, the Jamaican black nationalist activist Marcus Garvey had used red, green, and black as the colours for the Pan-African flag representing his United Negro Improvement Association. According to Garvey, the red symbolised the blood of martyrs, the black symbolised the skin of Africans, and the green represented the vegetation of the land, an interpretation endorsed by some Rastas. The colour gold is often included alongside Garvey's three colours; it has been adopted from the Jamaican flag, and is often interpreted as symbolising the minerals and raw materials which constitute Africa's wealth. Rastas often paint these colours onto their buildings, vehicles, kiosks, and other items, or display them on their clothing, helping to distinguish Rastas from non-Rastas and allowing adherents to recognise their co-religionists. As well as being used by Rastas, the colour set has also been adopted by Pan-Africanists more broadly, who use it to display their identification with Afrocentricity; for this reason it was adopted on the flags of many post-independence African states. Rastas often accompany the use of these three or four colours with the image of the Lion of Judah, also adopted from the Ethiopian flag and symbolizing Haile Selassie.
ellauri108.html on line 193: The wearing of dreadlocks has contributed to negative views of Rastafari among non-Rastas, many of whom regard it as wild and unattractive. Dreadlocks remain socially stigmatised in many societies; in Ghana for example, they are often associated with the homeless and mentally ill, with such associations of marginality extending onto Ghanaian Rastas. In Jamaica during the mid-20th century, teachers and police officers used to forcibly cut off the dreads of Rastas. In various countries, Rastas have since won legal battles ensuring their right to wear dreadlocks: in 2020, for instance, the High Court of Malawi ruled that all public schools must allow their students to wear dreadlocks.
ellauri108.html on line 216: In the 1940s and 1950s, a more militant brand of Rastafari emerged. The vanguard of this was the House of Youth Black Faith, a group whose members were largely based in West Kingston. Backlash against the Rastas grew after a practitioner of the religion allegedly killed a woman in 1957. In March 1958, the first Rastafarian Universal Convention was held in the settlement of Back-o-Wall, Kingston. Following the event, militant Rastas unsuccessfully tried to capture the city in the name of Haile Selassie. Later that year they tried again in Spanish Town. The increasing militancy of some Rastas resulted in growing alarm about the religion in Jamaica. According to Cashmore, the Rastas became "folk devils" in Jamaican society. In 1959, the self-declared prophet and founder of the African Reform Church, Claudius Henry, sold thousands of tickets to Afro-Jamaicans, including many Rastas, for passage on a ship that he claimed would take them to Africa. The ship never arrived and Henry was charged with fraud. In 1960 he was sentenced to six years imprisonment for conspiring to overthrow the government. Henry's son was accused of being part of a paramilitary cell and executed, confirming public fears about Rasta violence. One of the most prominent clashes between Rastas and law enforcement was the Coral Gardens incident of 1963, in which an initial skirmish between police and Rastas resulted in several deaths and led to a larger roundup of practitioners. Clamping down on the Rasta movement, in 1964 the island's government implemented tougher laws surrounding cannabis use.
ellauri108.html on line 379: Solomons hubris, his tragic flaw, is the meat and bone of the Ethiopian bible, the Kebra Nagast, which, translated, is the glory of the kings. In this work, unlike the King James' bible, we see King Solomon struggling with his own mortality. Bayna-Lehkem, or David, as he is called by Solomon because of likeness to the boy's grandfather, King David, is a man of virtue who will extend his glory to Ethiopia. So, Solomon's weakness for women, which brings about his dissolution, gives him the thing he is truly seeking: a son to walk his own footsteps, like Shakespeare's Hamnet, a son wiser, by dint of his virtue, than himself. A son wiser than himself, that sounds rather like a stone too big to both create and throw. Solomon is disinherited by the lord when he marries the daughter of the Pharaoh and worships her golden insect idols. A hairy spider on its back. For this he is punished severely. We discern his absolute nihilism. His ultimate disillusionment. Knowledge is nothing but sorrow. He that increaseth knowledge increaseth sorrow. In the bitter nutmeat of the Ecclesiastes. Who was the mother? Of course, Queen Sheba. She was, by all reports, black.
ellauri109.html on line 53: Laß warm und hell die Kerzen heute flammen,
ellauri109.html on line 162: Von guten Mächten wunderbar geborgen,
ellauri109.html on line 258: Kirjassa Enkelirakkaus: Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena (2008) Hankamäki väittää, että kartesiolaiselle ajattelulle ominaiset jaottelut järkeen ja tunteisiin, tietoon ja todellisuuteen, kieleen ja kokemukseen sekä Jumalaan ja maailmaan ovat seuranneet heteroseksuaalisten filosofien oidipuskomplekseista sekä filosofian homoseksuaalisen olemuksen torjumisesta. Sen sijaan samaa sukupuolta olevien ihmisten yhteiseen kokemusmaailmaan perustuva merkitysten oppiminen voisi luoda parhaat edellytykset filosofialle ja yhteisymmärrykselle.
ellauri109.html on line 266: Kun opiskelijana luin puheaktiteoreetikkoja, Austin tuntui järkimieheltä mutta Searlen sepustuxet oli puhasta potaskaa. Ja kuinka oikeassa olinkaan, Searlen pussista ei löydy puhtaita jauhoja vaan tappavaa kaliumia. Likainen mieli jonka aivoille paras palkinto ois niskalaukaus. Huomasin sen 26-vuotiaana alle kymmenessä minuutissa kuten Phil Rothin vanhemmat. Talk about serendipity.
ellauri109.html on line 287: Phil Roth tekee erittäin pienikalloisen vaikutelman. Se ei todellakaan ole mikään ruudinkexijä. Kei-reen (tyynytarinoiden lempinimi) oli ensimmäinen hyvä pano sitten Maureenin. "Prof" Peppu kuzuu opiskelijan työhuoneeseen ja laskee mustan karvakätensä sen blondeille hiuxille. Näin se homma etenee, kuin "Prof." Searlella.
ellauri109.html on line 292: Tähän izenimitettyjen moraali-ihmisten paskamaisuuteen olisi saatava tiukempaa otetta. Jotain sellasta se on että moraaliheput on siirtäneet darwinistisen henkiinjäämisen kamppailun sisäkentille. Käyvät kisaa sirkusteltassa, sumopainia yhteiskuntahyönteisten areenan hiekalla.
ellauri109.html on line 307: Roth pukeutuu naisten alusvaatteisiin kuten marsalkka CGE Mannerheim. Jonka molemmista tyttäristä tuli lesboja. Roth myöntää olevansa 2-neuvoinen s.276. En kylä ymmärrä millä lihaxilla tää kääkkäävä egoistikuningas voi väittää olevansa vakava ja moraalinen henkilö. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin neutraloida Gaza sanoo toinen samanmoinen jutkumies Ashodista.
ellauri109.html on line 341: (Samalla sävelellä kuin pienenä rallatettu "taskuvarkaita liikkeellä".) Eastgaten torakat lähti liikkeelle kun valot sammutettiin keittiöstä. Suomen sinimustat siirat haistaa roskixesta pahentuvaa saalista kun kunnallisvaalit on huulilla. Joukossa huseeraavat kiilusilmät nuoret blondit naaraat osottaa että egoismi ei kazo ikää eikä sukupuolta. Se on geeneissä. @Elina Hinder toitottaa:
ellauri109.html on line 350: ASYLin varavaltuutettu Nationalisti traditionalisti Kissan henkilöstöä Askartelufanaatikko Etnofassumatriarkka
ellauri109.html on line 361: Mutta koronakapinaa on nähtävissä, ja se nousee hitaasti mutta varmasti. Yhä useampi näkee, että on täysin järjetöntä, että jumalanpalvelusta tai ravintolaillallista ei voi viettää, mutta kauppakeskuksissa voi matut kyllä notkua kylki kyljessä vaikka aamusta iltaan, ja että korona ei viime kädessä ole influenssaa kummempi. Alkuun se oli tappavampi, koska kyseessä oli täysin uusi virus, mutta kuten influenssankin suhteen on käynyt, kun aikaa kuluu, yhä harvempi sairastuu, ja virukseen kuolee vain "heitä", joita influenssaankin menehtyy, mutta perusterveille tauti on äärimmäisen harvoin tappava. Herää ihmettelyä, miksi näin rajut toimet sellaista tautia vastaan, joka useimmille on niin harmiton, että heidän on käytävä testissä edes tietääkseen, että heillä on korona.
ellauri109.html on line 364: Terkkuja muille izekkäille kusitolpille kuten @KariRydmanJr @TuomasFittbuske @Homotynkkyset

ellauri109.html on line 387: En 1840, le journaliste Alphonse Karr attribue la paternité de l'enfant qu'elle porte à son amant Victor Cousin dans un article intitulé Une piqûre de Cousin. Furieuse, Louise Colet l'agresse avec un couteau de cuisine qu'elle lui plante dans le dos. Alphonse Karr s'en tire avec une égratignure, et renonce à porter plainte au grand soulagement de Victor Cousin. Il se contente de mettre le couteau dont elle avait voulu le frapper sur une étagère avec cette inscription «Donné par Madame Louise Colet (Dans le dos)». Louise Colet est inhumée dans le vieux cimetière de Verneuil-sur-Avre, où résidait sa fille. En 2016, sa tombe est à l'abandon.
ellauri109.html on line 410: C’est en Égypte, durant le règne de Méhémet Ali Pacha, qu’une délégation française débarque en terre des pharaons dans l’intention de moderniser le pays du Nil. Parmi ses membres, y figurent Maxime Du Camp en tant que photographe, mais aussi Gustave Flaubert, qui n’a pas encore 30 ans et surtout qui n’est pas encore devenu un écrivain notoire. Sa mission au sein de la délégation reste peu claire. L’occasion pour Mohamed Taan, en prenant certaines libertés de romancier, de parler sans ambages de l’homosexualité de l’auteur de La tentation de saint Antoine…
ellauri109.html on line 412: Et c’est là, en Haute Égypte, qu’il découvre son homosexualité. Ei ollut ainoa, näitäkin peräreiän löytöretkeilijöitä on ollut useampia, mm André Gide.
ellauri109.html on line 413: C’est en référence à la chanson de Gavroche dans Les Misérables de Victor Hugo : « Je suis tombé par terre, c’est la faute à Voltaire, le nez dans le ruisseau, c’est la faute à Rousseau. » La faute est à Flaubert car c’est un homosexuel qui s’ignore.
ellauri109.html on line 414: « C’est la faute à Flaubert » du Dr Mohamed Taan (éditions St-Honoré, Paris - 324 pages) en librairie ou sur e-book.
ellauri109.html on line 423: [...] Je doute que les femmes vaillent les hommes ; la laideur de ceux-ci ajoute beaucoup comme Art. [...] Puisque nous causons de bardaches, voici ce que j’en sais. Ici, c’est très bien porté. On avoue sa sodomie et on en parle à table d’hôte.
ellauri109.html on line 449: Lamartine (1790-1869), bête noire, permet de détourner en partie et de crypter la critique virulente que Flaubert adresse à l’écriture femelle. Lamartine, auteur féminin entre toutes les femmes, permet à Flaubert de poursuivre sa guerre misogyne. Le procès que Flaubert intente à la poésie du premier romantisme se fonde donc massivement sur la haine du féminin.
ellauri109.html on line 457: Flaubert n’est pas dupe. Il administre à cette innocente douteuse une morale qui mériterait d’être ajoutée au Dictionnaire des idées reçues : « Il est dans les idées reçues qu’on ne va pas se promener avec un homme au clair de lune pour admirer la lune. » Mais Musset a beau être diminué, il a été célèbre, ils se voient, tandis que Flaubert, tout mâle qu’il est, reste bien abstrait dans sa retraite de Croisset, à se battre comme un forcené avec l’expression. Il n’est pas facile d’être longtemps l’amante d’un obscur ermite ni de faire l’amour par correspondance. Le but est atteint puisque Flaubert s’interroge sous les yeux de Louise : « Ai-je été jaloux, moi, dans tout ça ? — Il se peut.
ellauri109.html on line 483: Romaanikirjailijan tehtävään kuuluu tehdä yxityisestä julkista. Onko niin? Linssiludekirjailijat kuten Phillu Wallu Miller Bellow Updike (ilmeisesti, en ole lukenut) ja Knasu ajattelee niin. Oikeammin kirjailija antaa toisen yxityisen kokea mitä se on ize kokenut tai kuvitellut jonkun kokeneen. Koko vitun "yleisö" on siinä ihan sivuasia. Hyvät romskut ovat kahdenkeskisiä. Mut tätähän ei kustantaja ole valmis nielemään. Se tarvii ostavan yleisön ja kohua. Jengiä joka keskustelee viimeisestä bestselleristä ja sen koukuttavasta lukuelämyxestä.
ellauri109.html on line 497: »Kaksi katuhuoraa Italiassa, ystävän poski autossa Madisonissa... Karen? Ei! Minusta se on munkkiutta, kun ajattelee avioliittoani. Minusta se on liikuttavaa, sitä juuri! Avioliittonsa alusta asti amerikanitalialaisella runoilijalla oli jonkinlainen vählämielinen käsitys, että kun hän nyt oli aviomies hänen tehtävänsä elämässä olisi olla uskollinen - kenelle, se ei sattunut koskaan juolahtamaan hänen mieleenså. Sanansa pitäminen ja velvollisuuksiensa tekeminen ne juuri olivat alun perin saaneet hänet naimisiin sen äkäpussin kanssa! Jälleen kerran amnerikanitalialainen runoilija teki sitä, mitä hän piti 'miehekkäänä' ja 'rehtinä' ja 'periaatteiden mukaisena' mikä, tarpeetonta sanoakin, olikin vain raukkamaista ja alistuvaista. Piiskaa pennulle, kuten veljeni niin ytimekkläästi sanoo! Tosiasiassa, tohtori Spielvogel, ne kaksi italialaista huoraa ja kollegan vaimo siellä ostoskeskuksessa ja Karen olivat ainoa kunnioitettava, ainoa miehekas, ainoa moraalinen ... ääh, mitä helvettiä.»
ellauri109.html on line 511: Many literary figures have dreaded the spectre of the biographer. Charles Dickens, Wilkie Collins, Walt Whitman, Henry James, and Sylvia Plath are but a few who put their letters and journals into the fire. Lea poltti päiväkirjansa kommunistien pelossa ja repi lottapuvun matonkuteixi. James admitted to his nephew and literary executor that his singular desire in old age was to “frustrate as utterly as possible the postmortem exploiter.”
ellauri109.html on line 513: Flaubert käski polttaa kirjeenvaihtonsa. Lyön vaikka vetoa että AKC tekee saman. Täh onko noiden motiivi siis reviirinvartiointi? Luulin et ne on niin linssiluteita etne pelkää vielä kuopassa julkkiskuvansa puolesta.
ellauri109.html on line 537: In Chicago, Roth met Margaret (Maggie) Martinson, a divorcée with two children who came from a small Midwestern town and whose tumultuous life (an alcoholic father, a brute of an ex-husband) fascinated him with its “goyish chaos” and provided material for his fiction.
ellauri109.html on line 563: Roth spent much of his life in pain. Many spinal surgeries followed his mishap in the Army. Diagnosed with heart disease before he was fifty, Roth lived with an acute sense of imminent catastrophe. In 1989, when he was fifty-six, he was swimming laps in his pool and was overwhelmed by chest pain. The next day, he had quintuple-bypass surgery.
ellauri109.html on line 571: In his fury and his hunger for retribution, Roth produced “Notes for My Biographer,” an obsessive, almost page-by-page rebuttal of Bloom’s memoir: “Adultery makes numerous bad marriages bearable and holds them together and in some cases can make the adulterer a far more decent husband or wife than . . . the domestic situation warrants. (See Madame Bovary for a pitiless critique of this phenomenon.)” Only at the last minute was Roth persuaded by friends and advisers not to publish the diatribe, but he could never put either of his marriages behind him for good. He was similarly incapable of setting aside much smaller grievances. As Benjamin Taylor, one of his closest late-in-life friends, put it in “Here We Are,” a loving, yet knowing, memoir, “The appetite for vengeance was insatiable. Philip could not get enough of getting even.”
ellauri109.html on line 685: Dryden ylisti Cromwellia säkeissä Heroic stanzas (1658) ja Kaarle II:ta runossa Astræa redux. Myöhemmin hän palveli hallitusta poliittisilla satiireillaan. Hän kääntyi katolisuuteen Jaakko II:n noustessa valtaistuimelle, sai poeta laureatus -arvon ja eläkkeen, mutta menetti kaiken vuoden 1688 vallankumouksessa. Loppuiällään hän oli Englannin suurin kritiikin auktoriteetti. Ketä kiinnostaa sen draamojen esipuheet, ei mua ainakaan. niiden painopisteenä olivat lemmenjuonet ja urotyöt, joihin liittyi henkienilmestyksiä ja taisteluntuoksinaa.
ellauri109.html on line 687: Hänen kääntymyksensä katolisuuteen kuvastuu allegoriassa The hind and the panther (1687).
ellauri109.html on line 765: Jos nyt ylipäänsä pitää julkaisuista hälistä - ja pitäähän niistä kapitalismissa eihän ne muuten mene kaupaxi - niin sen voi hyvin tehdä rotten tomatoes tyylillä jossa ize kukin saa heittää oman vihannexensa.
ellauri109.html on line 868: Äitykän kuoltua Peppu romahti. Se sai jonkun ketjureaktion. Rothin terveydentila huononi, se kiikutettiin teholle ja pantiin hengityskoneeseen kuin koronapotilas. Sille tehtiin sydämen ohitusleikkaus. Noin sydämettömän tyypin menoa se ei haitannut. Ikävä kyllä se vähitellen parani, eikä isä-Hermanninkaan kuolema missään tuntunut. Tammikuussa 1990 vuosi leikkauxen jälkeen Bloom käski Rothin mennä sen kanssa naimisiin. Se oli sille huisin tärkeää. Roth mietti ehdotusta pari viikkoa ja sitten suostui charmikkaalla textiviestillä. Ne meni naimisiin 19.4.1990.
ellauri109.html on line 879: Lopulta Roth pantiin suljetulle Hopealäjän sairaalaan. Teeskennellen sovinnollisuutta Roth kuzui Bloomin käymään osastolle, missä se sanoi olevansa hyvin hyvin vihainen sille, ja alkoi luetella sen vikoja pitkästä luettelosta jonka se oli kirjoittanut, kuten esim. sen outo käytös rafloissa, kazoa nyt kelloa ja hyrexiä izexeen, ja huomautti että kummakos se ettei se voinut hillitä izeään kun sen isäkään ei saanut paskaa pysymään enää sisässä. Roth oli tutkiskellut sen jokaisen virheliikkeen 17 vuoden yhdessäolon aikana. Iskän inkontinenssin maininta oli kyllä huippua. Roth sanoi lopuxi että jos Anna tulis Nykkiin 3 kuukaudexi oppimaan laulua (Annasta tuli oopperalaulaja), Roth lopettaisi liiton siihen. Bloom koitti vielä parastaan (lääkärin läsnäollessa) monen päivän ajan, koittaen pelastaa mitä pelastettavissa oli. Se oli brutaalia menoa.
ellauri109.html on line 891: Roth vaati takaisin myös koruja jotka se oli antanut Clairelle lahjaxi suhteen aikana. Pääasia näytti kuitenkin olleen raha. "Lähetä vaan shekki", se kirjoitti. Roth lopetti tarjoamalla Bloomille 104 taalaa viikossa kuten siivojalle joka niillä oli ollut New Yorkissa, sanoen että se oli ollut Bloomin ainoa anti elinkustannuxiin jotka oli olleet 80-100 tuhatta taalaa vuodessa. Lopulta Roth palautti nihkeästi jotain, muttei kaikkia, niitä Bloomin tavaroita jotka oli vielä Rothin hallussa. Ero tuli voimaan kesäkuussa 1995.
ellauri110.html on line 33: Moni hevoskirja on syntynyt tositapahtumien innoittamana. Haluaisitko sinäkin kirjoittaa omasta hevoseläimestäsi? Tässä tulee hevoskirjailijoiden kuten Malin Eriksson Sjögärdin, Jonathan Swiftin ja Mari Lampisen vinkkejä! Kazo myös Jaakko Yli-Juotikkaasta esimerkkiä albumissa 97!
ellauri110.html on line 84: Filistealaiset oli jälleen lyöty lysyyn, Negevin autiomaa oli täynnä ruumisläjiä. Jahun porukat lallatteli kielellä ulululululu ja tanssi ripaskaa. (ilo) Saatanan tunarit! Enkös mä nimtuten kieltänyt! Ja nyt on keppi ollut liossa! Tästä ette kyllä selviä! Nähdään! (vihaisuus) Eeva antoi, minä söin. Ei ois kannattanut, se oli puolen tunnin onni vain. Nyt täytyy panna vihtahousut jalkaan ja paratiisi kiinni toistasexi. (suru) Hoohoo jaajaa, puolet rypäleistä poimittu. Saa Seem Haam ja Jaafet hoitaa loput, mä otan nyt napanterit ja painun koisimaan. Housuja ei pie unohtaa. (väsymys)
ellauri110.html on line 96: Kuten lupaava nuori runoilija Aaro Helaakoski heläytti:
ellauri110.html on line 111: Yahoo! on lopetettu. Sieltä ei saa enää vastauxia kaikkiin kysymyxiin kuten Quorasta. Se oli virzarakon syöpään kuolleen kiltin Matti Keijolan mielipaikka. Sen jonka isä oli Wilhon kollega. Meidän yhteisen projektin nimi oli 4M. Maintenance Man, sovinistisesti nimetty, vaikka 2 huoltomiehistä oli naisia. Mä menin sen väittäjäisiin tummassa puvussa, kaikilla muilla oli frakki. Kyllä harmitti, oishan mulla ollut kaapintäysi frakkeja. Teekkarit on aika hienostelevia. Mä poltin 4M:n loput mainospaperit saunan uunissa.
ellauri110.html on line 113: Tekniikan tohtori Matti Keijola kuoli 11. kesäkuuta 2009 Nurmijärvellä vaikeaan sairauteen. Hän oli 69-vuotias, syntynyt 5. joulukuuta 1939 Mynämäellä. Matti Keijola kirjoitti ylioppilaaksi Apollon yhteiskoulusta 1958. Hän alkoi opiskella heikkovirtatekniikkaa Teknillisen korkeakoulun sähköteknillisellä osastolla.
ellauri110.html on line 145: On one hand, the Houyhnhnms have an orderly and peaceful society. They have philosophy and a language that is entirely free of political and ethical nonsense. They have no word for a lie (and must substitute a circumlocution: "to say a thing which is not"). They also have a form of art that is derived from nature. Outside Gulliver's Travels, Swift had expressed longstanding concern over the corruption of the English language, and he had proposed language reform. He had also, in Battle of the Books and in general in A Tale of a Tub, expressed a preference for the Ancients (Classical authors) because their art was based directly upon nature, and not upon other art.
ellauri110.html on line 157: Kaupunginkirjasto muistuttaa: Hannu Mäkelän juoppomuistelmat on palautettava. Kiireesti nyt: mitä Hannu Mäkelä muistaa Otavaa seuranneista vuosista?
ellauri110.html on line 159: Kun otin lopputilin Otavasta, kaverit unohtivat mut, paizi Ernua ja Antti Hyryä, joiden kanssa oltiin samassa veneessä. Pilipaliporukat kuten röyhkeät naisihmiset tuppas komentelemaan. Se oli nöyryyttävää. Orjan vapaus on kahleen pituinen.
ellauri110.html on line 211: Weilin et Göösin vaatimattomammissa nurkissa Hannu vapautuu ja syntyy sen uran huipputeos, Minä olen pikkupanda. "Tepa" jopa lukee sen ja lupaa suopeasti kustantaa.
ellauri110.html on line 284: Mahdollisuus uuteen onneen, onneen yleensä oli siinä hyvin lähellä, ihan huulilla, mutten osannut pitää niistä kiinni ja työntää sisään. En ollut sen arvoinen. Eikä vaan tätä yhtä kertaa, vaan muitakin vastaavia seuraa sitten. Tätä tää elämä on. You win some, you lose some, niinkuin phillut Rothilla. Täytän suuren pääni mustaa aukkoa sanoilla, lauseilla, luvuilla ja kirjoilla. Kusella ja alkoholilla.
ellauri110.html on line 377: Esikoisteos Onnellisesti valittaen toi Westerbergin julkisuuteen. Sitä pidettiin kuvausvoimaisena ja visuaalisesti rikkaana. Runoilijana häntä on verrattu Rabbe Enckelliin. (No toi ei paljon auttanut, kekä se Rabbe sitten on?) Onnellinen valittaja on Handekin.
ellauri110.html on line 411: Höpöhöpöä. Ei kukaan valikoi aina oikein. Ei me tänne tultu valikoimaan. Käymään vain tultiin eikä olemaan. Långben bygger ett fågelhus... Caj ei pidä häiriintymisestä. Kannattaisi ottaa Ataraxia kuten Hande..
ellauri110.html on line 456: Nimensä mukaisesti Minnesota-malli sai alkunsa Minnesotan osavaltion alueella käynnistyneistä kokeiluista. Ensimmäinen kokeilu oli Pioneer House -niminen ohjelma, jonka käynnisti vuonna 1948 osavaltion ensimmäinen AA:ssa toipuva alkoholisti yhdessä terveys- ja sosiaalitoimen kanssa. Hoidon kohderyhmänä olivat työttömät. Vuonna 1949 käynnistyi Hazelden-niminen yksikkö. Sen ohjelma perustui AA:n, tuolloin varsin uuden ryhmäliikkeen, 12 askeleen ohjelmaan ja oli tarkoitettu koulutetulle väestönosalle. Työntekijänä oli toipuva alkoholisti ja hoidossa muutama potilas. Ohjelma koostui neljästä (tai viidestä) kohdasta:
ellauri110.html on line 502: Paul Gauguinin taulu Mistä tulemme? Keitä olemme? Minne menemme? tulee heti mieleen. Tai myös Leif Salmenin runon lause “Varifrån kommer vi, vart é vi på väg?” Kiitos Lefa siitäkin. Lefa oli pulzarimainen susi jossain Nuoren Voiman sarjakuvassa. En tarkkaan itse tiedä, minne matka tästedes suuntautuu, mutta tunnen sen. Intuitiokin voi olla matkatoverina parempi kuin istuminen paikoillaan. Kännipäisenä Bretagnen matkalla en jaxanut istua hiljaa lepositeissä vasn pyristelin irti turvavöistä kun en ylettynyt konjakkiin. Karttaa en osannut lukea Seijaa paremmin. Tuli vähän tonttuiltua. “Tietä käyden tien on vanki” kuten Aaro Hellaakoski kirjoitti. Tie vie. Tie vie. (Tää on yhestä mun runosta. Hieno loppusointu.)
ellauri110.html on line 532: sun uskos se suurin on totuutes – niin yksi, yksi on varma ain: Ne tuoksuiko kukkaset tuhannet?
ellauri110.html on line 560: lemmen voima on voittamaton. taas uutehen päivähän. iki-armaus ihanan maan?
ellauri110.html on line 635: Kun Hande Antti Tuutin tenixeen inostamana väsää aivan penkin alle menneen kirjan "0-40", sitä oikein hävettää ja tekee mieli pyytää anteeksi. Nöyränä on pysyttävä: nöyryys ja intohimo, ne koirankin päästää pukille. Kuten hokevat Tuntti Aari ja Mikä Waltari. Siitä puhe mistä puute. Samanlaisia tuurijuoppoja kaikki 3.
ellauri110.html on line 637: Handen poliittis-ideologinen credo on tässä: Se ei usko mihinkään tarjolla olevista jumalista, mutta kyllä elämään, sen ihmeeseen, pyhyyteen, luontoon, kauneuteen jonka tajuamiseen tarvitaan ihminen, eli siis ihmiseen. Ihminen on luonnon ydin. Poliittisesti Hande edustaa vähäisemmistöä, eli enemmistöä. Doston sorrettuja ja solvaistuja. Se elää sillä puolella barrikadia, halusi tai ei. On sitä sevverran paljon solvaistu, ja tässäkin vaan tulee lisää. Kirjailijan on oltava kansan puolella, sixikin, että kansaa on enemmistö lukijoita, kirjoja ostavaa ja kirjailijaa ihailevaa yleisöä. Vähän snobi voi silti olla, muttei liian.
ellauri110.html on line 690: Ikävä kyllä tämä maa vaatii yxityisautoja. Kohta Hande varmaan äänestää Suomen Keskustaa. Hande ihan elähtyy päästessään kertomaan omistuxistaan. Se on tavarafriikki. Onkohan se pihi? Raha kiinnostaa. Eihän omaisuuteen pitäisi kiintyä. Talo on ainoa hoito jolle Hande on uskollinen.
ellauri110.html on line 711: Mikä tulee olemaan kulloisenkin työn alla olevan paasauxen merkitys muille, sitä ei tekijä itse voi koskaan tietää. Mutta pelkkä työn ilo käsillä olevasta penseestä saa riittää, se on puhdasta ja työn aikana suurimmillaan. Kun lastu valmistuu, se katoaa muistista. Onnexi ne on kaikki netissä ja haku pelaa. Sitten on ryhdyttävä taas johonkin uuteen, koska mitään muuta ei paasailija voi. Näin tuntuu käyvän aina hamaan loppuun saakka.
ellauri110.html on line 715: Aiti kuuluu kiinteimmin jokaisen ihmisen lapsuuteen, onhan äiti synnyttäjä, elämän antaja, ensimmäisen kiihkeän kiintymyksen kohde, jota ei edes ajattele. Ja sitten tunnesiteestä pitää luopua, ainakin yrittää katkaista tai höllentää sitä. Äidille, hänen myyttiselle hahmolleen on ehkä
ellauri110.html on line 716: syytä pyllistää, kääntää vähintään hetkeksi selkä, jotta pystyy seisomaan omilla lonkkavikaisilla jaloillaan. Näin ainakin mitä minuun itseeni tulee. Mutta tuskinpa olen mikään poikkeus vaikka muuten poikkeusihminen.
ellauri110.html on line 725: SINÄ ON 2 ÄNNÄÄ HANDE! Hande tekee puolisivistyneen vaikutelman. Kielet ja kulttuurit on liimattu sen Kallion sällin kallonahkaan kuin Charlotten poopatrol-tarrat..
ellauri110.html on line 737: Tarinoiden mukaan Diego Maradonaa pilkannut juutalainen kirottiin vaeltamaan maailmassa Maradonan kahdenteenkymmenenteenseitsemänteensataankuudenteenkymmenenteenviidenteen tulemiseen asti. Rikkomuksen tarkka luonne kuten hahmon ominaisuudetkin vaihtelevat tarinoittain: joissakin hän on fuutari, joissakin räätäli ja joissakin pikipöksy Pietari. Hahmon oikea nimi on eri tarinoissa Tuomioth, Akvinons, Nikuthias, Opadeus, Janezkiphilus, Miguel Laquedem, Acuverus, Kirjokansi tai Mikko. Joidenkin tulkintojen mukaan jerufalemin fuutari on juutalaisen heimon henkilöitymä ja vaellus viittaa anusporaan. (Lähde: Hikipedia)
ellauri110.html on line 757: Mitä juutalaifen ykfityiselämään tulee, oli fe, ainakin fen mukaan kuin hän Hampurisfa eleli, ollut hiljaista ja ykfinäistä. Ei hän koskaan puhutelllut ketään, ellei joku fuoraan ollut kyfynyt häneltä jotakin. Jos joku oli kutfunut hänet aterioitfemaan, oli hän fyönyt ja juonut aiwan wähän, ja filloinkin kaikkein halwimpaa ruokaa, mitä pöydällä oli. Jos joku oli tahtonut antaa hänelle rahaa, ei hän koskaan ollut ottanut enempää kuin kahta lübeckiläitä killinkiä, jotka hän tawallifesti heti lahjoitti jollekin toifelle köyhälle ihmifelle, joka fattui wastaan tulemaan. Hänellä oli nimittäin tapana aina fanoa, ettei hän pannut mitään arwoa rahaan, waan luotti aina Jumalaan, että hän ruokkifi ja holhoifi häntä, mihinkä hän waan tulifi, että Jumala taiwuttaifi hyväfydämmifiä ihmifiä antamaan hänelle kyllikfi ruokaa ja waatteita. Hän ei koskaan hymyillyt, waan kulki alinomaa huokaillen, murheisfaan ja furullifena, fyvisfä ajatukfisfa, filloin tällöin toistaen, että hän luotti Jumalaan ja uskoi warmaan, että Jumala taas ottifi hänet armoonfa, koska hän fydämmestään katui fyntiä, jonka hän oli tehnyt Kristukfen ristiinnaulitfemifen päiwänä, ja lakkaamatta rukoili anteekfi antamusta tästä fynnistä.
ellauri110.html on line 761: Muuten hän oli aina puhesfaan jumalallinen ja hurskas. Aina kun Wapahtajan nimeä mmainittiin, notkisti hän polwiaan jua huokafi fywään. Jos hän kuuli jonkun kiroowan eli fadattelewan taki wäärin käyttäwän Kristukfen nimeä, fanoi hän femmoifelle: "Woi finua kurjaa ja wiheliäistä ihmisraukkaa, minkä tähden käytät wäärin Jumalan ja Wapahtajafi Jefukfen nimeä, fekä minkä tähden puhut pilkallifesti hänen katkerasta kärfimykfestään ja kuolemastaan? Jos finä, niinkuin minä, olifit nähnyt, kuinka Wapahtajamme kidutettiin, ja mitkä haawat hän on meidän tähtemme faanut ja mimmoifen tuskan hän meidän fynteimme tähden on kärfinyt, niin ennemin tekifit omallle ruumiillefi jotain pahaa, kuin pilkallifesti puhuifit hänen pyhästä nimestään, kärsimykfestään ja kuolemastaan."
ellauri110.html on line 769: Muuten owat monet muutkin ihmiset kuulleet kerrottawan, kuinka on olemasfa henkilöitä, jotka useisfa paikoisfa owat nähneet ja puhutelleet tätä juutalaista, joka ilman lepoa ja rauhaa kuljekfii maasta toifeen, aina tuomiopäivään faakka. The End.
ellauri110.html on line 847: Hande vie kaikki hoidot vuoronperään pahanhajuiseen La Regenzaan kujertaen kuin pulu. Sanoo izexeen joka kerta: se oli silloin ja nyt on nyt. Aika tuntuu heidät unohtaneen, onko siinä minunkin tulevaisuuteni? On Hannu, kyllä on.
ellauri110.html on line 882: Pushkin kushkattiin reijitettynä kuin varas yöllä Svetogorskiin. Hauta on tyhjä, naiset totesivat aamulla. Tsaari oli vastuussa tästä ihmeestä. Eipäskun Svjatogorskiin, ei se Ensoon päätynyt. Muuten sen haudalla ois ensolaattoja.
ellauri110.html on line 973: Uskonto on izehoitoa. Vakuutetaan izelle että ollaan vakuutettuja, vaikka hommat näyttää lyövän sezuuria kyynelten laaxossa. Siitä piristyneinä jaxetaan taas yrittää. Samaa toimittaa koiralla ja kissalla omien vekotinten nuolenta. Hätä korvaantuu hyvällä mielellä. Kenties jos apina ylettyisi nuolemaan omaa etuveitikkaa ei uskontoja edes kaivattas. Handen laajaa uskontoa ja pakolaisuutta käsittelevää romaania ei huoli kukaan, se ei kuulu eurooppalaisiin arvoihin. Hande saa nuolla näppejään kun alemmas ei ylety.
ellauri110.html on line 978: Kalat ei tunne kipua six niitä voi syödä vegenä. Ne muuten vaan sätkii kun niitä lyö airolla tai nirhaa puukolla. Ehkä ne on ikävystyneitä. Niinkuin mato koukussa kiemurtaa pitkästyneenä. Kalat on niin epäinhimillisiä että niitä sopii syödä. Madot on niin kikkelimäisiä että niitä ei voi syödä. Ei ihmisiä kyllä voi, edes kuolleita, eikä niiden thingejä vaikka Cokis kyytipoikana.
ellauri110.html on line 997: C´est en 1794 qu´il écrit le Voyage autour de ma chambre, au cours des quarante-deux jours d´arrêts qui lui sont infligés dans sa chambre de la citadelle de Turin pour s´être livré à un duel contre un officier piémontais du nom de Patono de Meïran, dont il est sorti vainqueur. Un premier duel l´avait déjà opposé à un autre camarade, le lieutenant Buonadonna15. Il est nommé capitaine de l´armée sarde le 26 janvier 1797. Sa carrière militaire ne présente pas de perspectives très favorables après 16 ans de service ! Mais le sort va en décider autrement.
ellauri110.html on line 1007: Mietelmät pohtivat muun muassa sivistystä, työnjakoa, hyvinvoinnin muuttumista pahoinvoinniksi, pelkästään talouteen perustuvaa politiikkaa, terveyden tuhoutumista ”vaurastuvassa” yhteiskunnassa, turhuuden voittoa välttämättömästä, kilpailua ja kiirettä, köyhien ”auttamista”, käskyttämistä ja demokratiaa, tilastoja, sodanuhkaa, lain luonnetta sekä uskontoa.
ellauri110.html on line 1093: Samalla käy selväxi minkä sorttiset ihmiset tykkää Dostojevskistä. Ne on sellaset joiden mielestä niillä izellään ja elämällä pitää olla joku pointti, muuten millään ei ole mitään pointtia. Ne ezii sitä pointtia kirsu ilmassa ja maassa, nuuhkivat ja vinkuvat, kunnes löytävät, ja löytäväthän ne, ezivä löytää ja ovea jyskyttävälle immigranttipoliisille avataan.
ellauri110.html on line 1123: C´est votre accent monsieur, hohotti ranskisämmä konjakkiselle Hande Mäkelälle exyxissä jossain Bretagnen tienristissä. "Tämä lause jäi mieleen ja osaan edelleen ääntää sen hänen periranskallaan: Se vootrö aksaan mösjöö. Syynä on aksenttinne herra. En loukkaantunut kuitenkaan, muistan ihan muuten vaan." Kupuul koitin ääntää Vixun takapenkillä ja Jössi pilkkasi: On kuin pissis herneitä. En loukkaantunut, jäi mieleen muuten vaan. Siitä on nyt yli 60 vee.
ellauri110.html on line 1144: Tekoäly voisi korjata ikiaikaisia vääryyxiä esim antaa orpolapsen kiltille äitipuolelle. Mutta sotilaallisia ja poliittisia päätöxiä ei pidä alistaa koneelle. Eihän siihen saumaan sovi laittaa robotteja, päätöxistä vois erehdyxessä tulla kompromisseja tai mikä pahempaa puolueettomia. Ei vittu apinat tehkööt järjettömät päätöxet jota sitten toteutetaan koneella. Värsyn pääsin eille vaikka konehella veisattiin.
ellauri111.html on line 64: BDSM on yleiskäsite eräille sadomasokistisille seksuaalifetisseille. Se sisältää muun muassa hallittua sitomista, alistamista, rankaisemista sekä alistettuna olemista. BDSM:ä ei pidä missään tapauksessa sekoittaa väkivaltaisessa parisuhteessa toteutettavaan fyysiseen tai henkiseen pahoinpitelyyn, sillä siinä uhrilla ei ole sananvaltaa siihen mitä hänelle tapahtuu eikä hän nauti tapahtuvasta tilanteessa. BDSM:ssä kaikki mukana olevat osapuolet ovat vapaaehtoisesti suunnitelleet tapahtuman ja nauttivat siitä.
ellauri111.html on line 106: Roman Catholics may tell you, "You Protestants are missing part of the Bible. We have the rest of it." These people's leaders (popes, priests, etc.) have led them astray to this wrong belief. This comment about missing books can throw people off, but it no longer has to. These popish additions to the Bible are commonly called the Apocrypha or sometimes the Deuterocanonical books. This is a short treatise on WHY these books are not in the Bible.
ellauri111.html on line 267: “But I repeat,” he continued after a moment, raising his hands dramatically, “I am not demanding the maximum penalty of the law, not even for these torturers. I do not want them imprisoned, beaten, or executed, though I understand the outrage of people who do. Remember, when Ivan asked Alyosha what to do about the general who’d had the little boy torn to pieces by his dogs, even mild, sweet-tempered Alyosha said ‘Shoot him’. But that doesn’t help either. Just because I wrote a novel called Crime and Punishment, people imagine I’m obsessed with punishing. Not at all. All I want is that the guilty are not acquitted. That their guilt is clearly stated. And that they accept it—that’s the most important of all. Let them be found guilty—and let them go free.”
ellauri111.html on line 367: Eikä siinä vielä kaikki! Lisäxi saat hienot valkeet kuteet, jonkin soittopelin ja 17 cm pituiset siivet jos olet taitava.
ellauri111.html on line 399: According to the above verse, we still come up short even when we try to do good deeds. This is because we are not doing them under God's authority. We do them because we think they are good. We ignore what God says. Väärin sammutettu, sanoo herra isoherra.
ellauri111.html on line 754: Mitä tämmösestä voi muuta miettiä, kuin että miten voi tosiaan 2000 vuotta myöhemmin keskilännessä olla yhtä helvetin ääliöitä apinoita kuin tallusteli Jessen syntyaikoina lähi-idässä. Ja siitä taaxepäin, on lupa päätellä, että yhtä käsittämättömiä ääliöitä oli samat apinat 4000 vuotta sitten, 40.000 vuotta sitten ja niin taaxepäin. Ellei sitten neandertaalit olleet vähän fixumpia. Luultavasti olivat, koska saivat cro magnoneilta turpaansa ja kuolivat sukupuuttoon, hävisivät huizin Nevadaan, paizi joitakin niiden geenejä, kuten punatukkaisuus ja sinisilmäisyys. Punatukkaisia poltettiin noitina ja sinisilmäisiä koijattiin kuin apinoita.
ellauri111.html on line 763: Ivan pyörittelee juttuja, toisaalta, toisaalta, pää kääntyilee kuin tenniskazomossa. Aljoosha on kuin jokerifani joka on pettynyt jos ne ei voita. Vetää kaljaa, menee karzalle huutelemaan ja potkimaan autoja ja mamuja.
ellauri111.html on line 770: Tässä kirjotelmassa, joka on pantu Ivanin suuhun, kuvastuu mitä syvällisimpiä mietteitä, jotka koskettavat erityisesti roomalaiskatolisuutta ja sen kirkkojärjestelmää mutta suuressa määrin myös kaikkia muita kirkkoja, jotka ovat hylänneet Kristuksen alkuperäiset opetukset ja rakentuneet aivan vieraalle, jopa vastakkaiselle perustalle. Tässäkin kirjotelmassa, kuten Dostojevskin muissa teoksissa ilmenee hänen tavaton voimakkuutensa ja hänen ajatustensa miltei pelottava syvällisyys.
ellauri111.html on line 772: Ivan kertoo suunnittelemaansa näytelmää, jossa tapahtuma on sijotettu kuudennelletoista vuosisadalle. Mutta saatana ei nuku ja ensimäiset epäilyksen idut, yhä kasvava epäusko tuollaisiin ihmeisiin oli alkanut jo 1500 luvulla versoa kristikunnassa. Juuri tähän aikaan uusi kauhistuttava kerettiläisyys ensiksi esiintyi Pohjois-Saksassa, nim. Luteruksen uskonpuhdistus.
ellauri111.html on line 778: Rajattoman laupeutensa kautta hän jälleen sekaantuu kuolevaisten joukkoon aivan samanmuotoisena kuin hän oli esiintynyt viisitoista vuosisataa sitten. Hän tulee alas juuri sillä hetkellä, jolloin kuninkaan, hovilaisten, ritarien, kardinaalien ja ihanien vallasnaisten edessä kerettiläisiä kärvennetään suurenmoisessa auto-da-feessä ad majorem Dei gloriam, mahtavan kardinaalin ja suur-inkvisitorin käskystä.
ellauri111.html on line 782: Taas on sopivasti äskenkuollut tyttönen resurrektoitava. Ei haise edes vielä. Hänen huulensa pani taas kuten kerran ennen: 'Talitha Kumi', ja 'heti nousi tyttönen'.
ellauri111.html on line 788: "… 'Onko Sinulla oikeutta julaista ainoatakaan mysteriota siitä maailmasta, mistä tulet?' Näin kysyy Häneltä vanha inkvisitori ja heti vastaa Hänen puolestaan: Ei, Sinulla ei ole siihen oikeutta. Sillä se olisi lisäämistä siihen, mitä Sinä jo ennen olet sanonut, siis Sinä ihmisiltä riistäisit sen vapauden, jonka puolesta taistelit, kun olit maan päällä… Kaikki mitä Sinä nyt uutta julistaisit, olisi pidettävä yrityksenä tuon valinnanvapauden rajottamiseen, sillä sehän tulisi uutena yliluonnollisena ilmotuksena, joka asettuisi vanhan viisitoista vuosisataa sitten annetun ilmotuksen yläpuolelle. Ei mitään uusia apokryfikirjoja kiitos nyt, tilanne on muutenkin jo riittävän komplisoitu ja tulehtunut.
ellauri111.html on line 792: Etkö sitten tiedä, että nyt ja vasta nyt Sinun kansasi voi tuntea olevansa varma vapaudestaan ja siihen tyytyväinen; nimittäin vasta silloin, kun he ovat itsestään ja vapaasta tahdostaan jättäneet vapautensa meidän käsiimme laskeutumalla alistuvasti meidän jalkoihimme.
ellauri111.html on line 829: Eli onko pääpalkinto varattu vain harvoille ja valituille? Tietysti eihän se muuten mikään pslkinto enää oliskaan! Onni on differentiaali sanoo Darwin sinunkin jumalasi. Täytyy päästä joholle.
ellauri111.html on line 835: Mitä minulla oli sanottavaa, sen Sinä jo ennakolta tiesit, minä luen sen silmistäsi, Kuinka minä voisin Sinulta salata meidän salaisuuttamme? Mutta jos tahdot kuulla sen minun huuliltani, niin kuuntele: Me emme ole Sinun puolellasi, vaan sen toisen puolella, ja se on meidän salaisuutemme! Olemme vuohia! Päkäkäkää! Päkäpäitä kippurasarvia pukinpartoja!
ellauri111.html on line 842: Monta on ollut suuria kansakuntia, joilla on ollut loistava historia, mutta mitä suurempia ne olivat, sitä onnettomampia, sillä ne tunsivat sitä voimakkaammin, kuinka välttämätöntä olisi kaikkien ihmisten yhtymä, Suuret vallottajat kuten Timur ja Dshingis-Khan kulkivat hirmumyrskyn lailla yli maan, koettaen voittaa koko maailman, ja hekin — vaikka itsetiedottomasti — ilmaisivat samaa pyrkimystä yleisen yhtymän aikaansaamiseksi. Siihin pyrittiin me ryssätkin ja jenkit jo melkein onnistuivat mut sit tuli tää kiina-ilmiö. Nyt näyttää siltä eze onnistuisi parhaiten suurella apuharvennuxella.
ellauri111.html on line 846: Oi, vielä on vuosisatoja (no, 1 enintään 2 laskien Dostojevskista) edessämme älyn hurjastelua ja kapinallista vapaa-ajattelua ja tiede tulee päättymään ihmissyömiseen, sillä alotettuaan Babelin tornin rakentamisen ilman meidän apuamme he tulevat lankeemaan aina raakalaisuuteen asti. Vaan mixikä se olis raakalaisempaa kuin syödä kaikki eläinkolleegat?
ellauri111.html on line 848: Vapaus, ajatuksen ja omantunnon vapaus ja tiede tulee heidät johtamaan sellaisiin poispääsemättömiin kuiluihin, asettamaan heidän silmiensä eteen sellaisia pulmia ja ratkaisemattomia mysterioita, että muutamat heistä — hurjemmat ja kapinallisemmat kuin muut tulevat itseltään viemään hengen; toiset — kapinalliset mutta heikot — tulevat toisiltaan viemään hengen; ja jälelläovat, heikot, kurjat ja avuttomat, tulevat matelemaan meidän jalkoihimme ja huutamaan: 'Oikeassa olette te Jeesuksen isät (jesuittain nimitys, Suom. Huom); te yksin omistatte hänen salaisuutensa ja me käännymme teidän puoleenne rukoillen, että te pelastaisitte meidät omasta itsestämme'.
ellauri111.html on line 870: Mun miälestä (sanoo Aljoosha) jesuitat ovat vain roomalainen sotajoukko, joka koettaa valmistaa tulevaa ajallista valtakuntaa, missä olisi hiippapäinen hallitsija — roomalainen ylipappi ruhtinaana, Siinä heidän ihanteensa ja tarkotuksensa, ilman mitään salaperäisyyttä tai ylevää kärsimystä. Kaikkein arkipäiväisintä vallanhimoa, elämän alhaisten ja maallisten nautintojen kaipuuta, halua orjuuttamaan kanssaihmisiään, kuten meillä maaorjia ennen pidettiin kurissa — siinä kaikki, mistä heitä voidaan syyttää. Ehkä he eivät usko Jumalaan, sekin lienee mahdollista, mutta sinun kärsivä inkvisitorisi on yksinkertaisesti tekaistu mielikuva!"
ellauri111.html on line 890: Salaliittoteorioihin uskovat ihmiset ovat tyytymättömämpiä viranomaisten haluun toimia tavallisen ihmisen hyväksi sekä tyytymättömämpiä omaan elämäänsä ja omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Heidän lapsuuden kokemuksensa ja perheongelmansa saavat heidät syyttelemään toisia ihmisiä ja epäilemään auktoriteetteja. He ovat myös taipuvaisia fanaattisuuteen, antisosiaalisuuteen ja äärimmäisessä tapauksessa jopa terrorismiin pyrkiessään ”korjaamaan” asiat.
ellauri111.html on line 892: Salaliittoteoreetikot näkevät ize itsensä tutkijoina. Jotkut heistä ovat perehtyneet aiheeseensa hyvin yksityiskohtaisesti, ja he tuntevat aiheen perin pohjin. He kiinnittävät huomiota löytämiinsä lukuisiin poikkeavuuksiin, kuten inhimillisiin virheisiin, hätäisiin lausuntoihin, tiedollisiin aukkoihin ja ristiriitaisuuksiin, ja kutovat niistä yhtenäisen salaliittoteorian siinä missä muut ihmiset eivät näe tällaisissa tavanomaisissa epäsäännöllisyyksissä salaliiton todisteita. Ja jos tapahtuma ei näytä salaliitolta, se on salaliittoteoreetikoille merkki siitä, että salaliittolaiset ovat vaikutusvaltaisia, koska salaliitto on tehokkaasti salattu.
ellauri111.html on line 898: Ja minä sanon sinulle omana varmana vakaumuksenani, että tuo yksinäinen tyyppi, jota kuvailen näytelmässäni, ei ole milloinkaan lakannut olemasta tuon liikkeen pääjohtajien joukossa. Kuka tietää, eikö tuo kauhistuttava vanhus, joka rakastaa ihmiskuntaa niin itsepäisesti ja niin omaperäisellä tavalla, ole olemassa meidänkin päivinämme, ja vieläpä, eikö tuollaisia yksinäisiä poikkeuksia ole suuri joukko, eikä niiden olemassaolo johdu pelkästä sattumasta vaan hyvin määritellystä liitosta, joka on rakennettu yhteisen suostumuksen nojalle? Se on salainen liitto, monia vuosisatoja sitten järjestetty, säilyttämään mysterioita heikkojen ja kurjien ihmisten tietokärkkäältä katseelta, ainoastaan heidän omaa onneansa silmällä pitäen. Niin on laita, muuten ei voi ollakaan. Minä epäilen, eikö vapaamuurareillakin ole joku tuollainen mysterio oman järjestönsä perustana, ja siksipä juuri roomalaiskatolinen papisto heitä niin vihaa ja pelkää niissä kilpailijoita, pelkää että he jaottavat aatteen ykseyden, sillä sen toteuttamiseksi tarvitaan yksi ainoa lauma ja yksi paimen.
ellauri111.html on line 906: "Suutelo polttaa hänen sydäntänsä mutta vanhus pysyy lujana omissa aatteissaan ja epäuskossaan."
ellauri112.html on line 41: Eno Kala oli kova sepustaja nuorena, senttasi aikakauslehti Aikaan ajankohtaisia ajatuxia ja Uuteen Suomettareen perinteisempiä taantumuxellisia. Niitä on tänäpänä hauska tavata. Vuonna 1913 suursota oli tulossa, vaikkei sitä varmaxi vielä arvattu, ja Pauli Pylkkänen vasta syntynyt. Ajatteleekohan harvat jälkeenjääneet joskus myöhemmin, ettei noikaan 2020-luvun heput arvanneet mitä oli luvassa... Sitä ei moni tiedä, ja harva arvaa.
ellauri112.html on line 49: Kysymys siitä, onko sielua pidettävä ykseytenä vaiko moninaisuutena, on, voimme sanoa, aina ollut filosofien harrastuksen polttopisteessä. Sehän oli myös niitä kohtia, joissa vanhojen empiristien ja ratsionalistien mielipiteet jyrkimmin menivät vastakkain. Descartes'n »anima», »substantia cogitans», samoinkuin Leibniz'in »monadi» ovat aina säilyttäneet viehätysvoimansa spiritualistisissa mielissä, joille oppi ehdottomasti yksinkertaisesta ja jakamattomasta sielu-ykseydestä, sielunelämän muuttumattomasta 'kannattajasta' on ollut mieleinen, heidän kuolemattomuustoiveitaan ja metafyysillisen dualismin oppiaan tukevana. Epäilemättä jonkunverran hedelmällisempi on ollut englantilainen empirismi, jota sielutieteessä n. s. »assosiatsio-psykologia» on kannattanut. Tämä suunta, sellaisena kuin sitä ovat edustaneet Englannissa varsinkin Hume, Stuart Mill ja Bain ja Ranskassa Taine on kieltämättä päässyt huomattavan pitkälle pyrkimyksissään kohti varsinaista tieteellistä psykologiaa. Mutta toiselta puolen oli sen sielutieteellinen peruskäsitys--tapa käsittää sielunelämä erillisten mielteiden kokoomukseksi ja selittää sielulliset synteesit pelkästään näiden erillisten mielteiden mekaanisten yhtymisten, s. o. assosiatsioiden kautta--tämä käsitys oli epäilemättä tosiasioille väkivaltaa tekevä. Tämä kävikin ilmeiseksi m.m. sen kautta, että sekä Hume että Stuart Mill nimenomaan tunnustivat seisovansa voimattomina tärkeimmän sielullisen synteesin, minuuden, edessä ja myönsivät olevansa kykenemättömiä sen syntyä selittämään.
ellauri112.html on line 57: Nykyajan sielutiede, sekä filosofinen että varsinaisesti tieteellinen, onkin sentähden--kuten pitkin rintamaa voi huomata-- usein sangen jyrkästikin varuillaan assosiatsio-psykologian liioitteluja vastaan. Niinpä voitanee esim. Henri Bergson'in filosofiaa osittain pitää jyrkkänä vastavaikutuksena sitä vastaan. Mitä sielukäsitteeseemme tulee, ovat hänen mielestään sekä 'ykseys' että 'moninaisuus' sellaisia »cadres de l'intélligence», ymmärryksen kaavoja, joihin elävä todellisuus vain väkivaltaisesti pakoittamalla saadaan soveltumaan, »konfektsiovaatteita» eikä suinkaan mitan mukaan tehtyjä (kts lähemmin Aika 1911 s. 433 seur.) Tällaisen »mitan mukaan tehdyn» sielukäsitteen on James koettanut tuoda esiin perustavassa »Sielutieteen periaatteissaan.» Loistavassa luvussaan »tajunnan virrasta» (the stream of thought) suosittelee hän tätä kuvaa karakterisoimaan sielunelämän yleistä luonnetta. Nykyisessä kirjallisuudessa se onkin yleisesti omaksuttu.
ellauri112.html on line 81: Sielunelämässä on synteetisen rinnalla kuitenkin huomattava toinenkin puoli, ja edellisen yksinomainen tehostaminen johtaa yksipuolisuuteen. Sitä välttääksemme ja yrittääksemme uudelleen löytää adekvaatisen ilmaisun sielunelämän yleiselle luonteelle, mutta tällä kertaa tarkoin »mitan mukaan tehdyn» käsitteen eikä ainoastaan kuvan avulla, on meidän mielestäni lausuttava, että sielunelämässä on huomattavana kahdensuuntainen pyrkimys: toinen synteesin kautta johtava yhä suurempaan keskitykseen, ykseyteen, toinen hajoamisen kautta viepä yhä suurempaan erillisyyteen, moninaisuuteen. Normaalisen ihmisen sielunelämä on alituisessa liikkeessä näiden kahden poolin välillä. Voimakkaassa kestävässä tahdonponnistuksessa, jossa tajuntaa hallitsee yksi ainoa kirkashohtoinen mielikuva, tehtävä teko, kaikkien niiden omituisten tunnesävyjen myötäseuraamana, jotka antavat meille tietoisuuden omasta aktiivisuudestamme ja saattavat minä-tajunnan voimakkaimpana astumaan esiin--silloin on meillä tila, jossa sielullinen synteesi ja keskitys on huipussaan, joka, kuten Pierre Janet eräässä kohdassa lausuu, »pyrkii toteuttamaan filosofien ihanteen, identisen sieluykseyden».
ellauri112.html on line 85: Unennäössä on meillä toteutettuna vanhojen empiristien sielukäsitys: sielu moninaisuutena, erillisten ainesten kokoomuksena. Tämä kuvaus kenties hiukan selventää yllä antamaani abstraktista kaavaa. Sielunelämän luova aktiivinen synteesi saa elää alituisessa taistelussa vastakkaista passiivista hajaantumispyrkimystä vastaan. Jompaankumpaan suuntaan kulkee kunakin hetkenä sielun sisäinen virtailu. Tilaa, jossa tämä jatkuvasti kulkee jälkimmäiseen suuntaan, nimittää Pierre Janet sattuvasti »la misère psychologique». Niinpian kuin, sielullisen energian jatkuvan heikkenemisen takia, uusien synteesien luominen on lakannut, järkkyy sielun tasapaino mitä syvimmin, ennen muodostuneet, mekaanisiksi käyneet mielleryhmät pääsevät ylivaltaan, »sielullinen automatismi» hallitsee, voimaton ajatus taivaltaa yhä auttamattomammin vanhoja polkujaan, eksyy yhä pahemmin omiin sokkeloihinsa, samalla kun ulkoa tai sisältä tulevat mieleenjohtumat eivät kohtaa mitään vastustusta, ne ryhmittävät ympärilleen kaiken mitä tajunnasta löytävät ja kasvavat lumivyöryn tavoin, tehden yksilöstä »piintyneen päähänpiston», »riivauksen», manian tai jonkun muun mielisairauden uhrin. Mielisairaus on monasti ikäänkuin unennäköä, joka kestää vuosia--molemmille on tunnusmerkillistä sielunelämää hallitsevan toisen, passiivisen hajaantumisen periaatteen yksinvalta.
ellauri112.html on line 97: Näyttelijä Eero Kilpi, Wolter Kilven pikkuveli oli kuten sanottua Carlsonien naimasukua. Sen vaimo oli Thekla-fasteri, ei sentään Thespia. Järkälemäinen punakka Hannes Kilpi yhtä ruumiikkaine Sinikkoineen kävi meillä loppiaisen aikana. Niiden poika Olli Kilpi jättityttärineen nappas Tutun jäämistöstä meiltä tuomiorovastin chifonnieerin nenän edestä.
ellauri112.html on line 101: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.
ellauri112.html on line 103: Jussi Snellman oli harras teosofi, jolta ilmestyi mm. teoxet Miten meidän käy kuolemassa?, Muutamia ajatuxia ihmissielun kehityxestä uudelleenruumiillistumain kautta, ja Ristimiekka. Se on myös kääntänyt Teosofisen seuran julkaisuja, ml julkaisun Teosofia, Teosofinen seura 1953. Sen poika varatuomari Erkki Virkkunen os. Snellman kuoli 14. tammikuuta 2013 Helsingissä 95-vuotiaana. Hän oli syntynyt vuonna 1917 kuten Lea. Virkkusen isä Jussi Snellman ja äiti Ruth Snellman olivat Kansallisteatterin näyttelijöitä. Kesäkiertueiden aikana vanhemmat veivät lapset isovanhempien hoidettavaksi Ainolaan. Erkin "mummi" oli Aino Sibelius ja "pappa" Jean Sibelius. Lapsena se oli Jannen epävirallinen levynkääntäjä ja aikuisena hoiti Jannen vero- ja raha-asiat. Virkkusen kellarista löytyi pahvilaatikollinen Sibeliuksen veroilmoituksia. Jussi oli Ollin Opintovuodet-elokuvassa Ollin isä patrbluuna Wolmar.
ellauri112.html on line 105: III Sangen taitavasti johdattaa Strindberg katsojan siihen kuumeiseen ilmakehään joka hänen näytelmässään vallitsee. Erik-kuningas vakoilee ylhäältä linnan ikkunasta Kaarinaansa, joka alhaalla parvekkeella istuen pelokkaasti puhelee nuoruuden ystävänsä vänrikki Maxin kanssa, samalla kun epäsuosioon joutunut kuninkaan neuvonantaja Göran Persson pälyilee pensaikossa, odottaen sopivaa tilaisuutta päästä takaisin kuninkaallisen ystävänsä läheisyyteen. Maxille ja Göranille, joka lopulta myös tulee esiin, osoittaa kuningas mieltään sangen omituisella, paljon ilmaisevalla tavalla: hän heittelee heitä ylhäältä ikkunastaan ensin nauloilla, sitten vasaralla, ja antaa sisällöttömän naurunsa säestää näitä ystävyyden osoituksia. Kuinka paljon aivan omituista sielua onkaan jo tässä. Jos näytelmä sitten ei osoittaudukaan selvästi keskitetyksi ja johdonmukaiseksi, vaan, kuten historialliset näytelmät useimmiten, suhteellisesti irrallisten kuvaelmien sarjaksi, niin kuinka hyvin siinä onkaan säilytetty tämä alkuperäinen viritys. Viimeisessä kohtauksessa viettää Erik häitä Kaarinan kanssa; linna on aivan autio, lahjottu hoviväki on jättänyt kuninkaan, mutta tämä kutsuu rahvaan kadulta, istuttaa sen hääpöytäänsä, ja sen siinä vähitellen humaltuessa tekee hän Göran Perssonin kanssa sangen monisanaisen lopputilinsä elämän kanssa; seuraavana hetkenä ovat he vangitut, Juhana on kuningas: kuumeuni on lopussa. Kansallisteatterin esitys saattoi mielestäni sangen paljon tästä omituisesta runosta oikeuksiinsa, varsinkin juuri mitä alku- ja loppukohtauksiin tulee. Myös olivat näyttämölaitteet niissä, etenkin ensimäisessä, varsin hyvät. Tietysti olisi runosta voitu ammentaa vielä enemmän; enkä niidenkään rajojen sisällä, joissa Kansallisteatterin taiteelliset saavutukset yleensä liikkuvat, tahtoisi pitää »Erik XIV:ttä» minään ennätyksenä. Tässä näytelmässä ikäänkuin värisevät hermot paljaina; epäsoinnut ovat syvästi sielukkaita; Kansallisteatterin vahvoihin puoliin ei taas ole kuulunut ylenmääräinen herkkyys tähän suuntaan ja sentähden ansaitsee mielestäni tunnustusta se mikä esityksessä saavutettiin.
ellauri112.html on line 107: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri112.html on line 142: Suurin valoajatus, jonka antiikinen sivistys merkillisten seikkailujen jälkeen synnytti ja jätti perinnökseen, ajatus rauhasta maan päällä ja hyvän tahdon liitosta kaikkien ihmisten kesken,--tämä suuri itselaajennuksen ajatus, jonka mukaan vähäinen yksityinen ihminen voi sulkea kaikki ihmiset, kaiken elävän, hellyytensä ja huolenpitonsa piiriin,--kuin tahtoisi hän sanoa: mikään inhimillinen, mikään elävä ei ole minulle vierasta; ei ainoastaan »valtio ole minua», maailma on minua; minä olen sulkenut sen tietoisuuteeni; kaikki muut olennot ovat minua; mitään pahaa ei voi sattua niille ilman, että se koskee minuun; en voi kuulla kenenkään huokaavan tämän maan päällä ilman että tunnen tuskan pistoksen itsessäni;----jos uusi elämän-tiede todella saattaa tämän ihmissivistyksen valoajatuksen sammumaan, koska se sotii elämänkehityksen lakeja vastaan, silloin on tuleva auringonlasku, henkinen jääkausi, jonka veroista vielä ei ole nähty. Mutta kylmä henkäys, joka on omansa antamaan meille aavistusta tämän jääkauden laadusta, on kerran mennyt yli europalaisen psyyken. Se tapahtui viime vuosisadan jälkipuoliskon kuluessa, pessimistisenä reaktsiona »suurten tunteiden ajan» suunnatonta optimismia vastaan. Mutta tämä suuntaus sai tavatonta tukea »darwinismista», elämän-tieteen uudesta muodosta. Sillä darwinismi on militaristinen, sotainen elämänkäsitys niinkuin ei mikään muu. Elävien olentojen erinomainen hedelmällisyys ja ravinnon sekä tilan rajoitus, ne aiheuttavat sen loppumattoman »taistelun olemassaolosta», jossa väkevämpien säilymisen kautta tapahtuu »luonnollinen valinta» ja sen seurauksena kehitys. Väkevämmän oikeus, itsekkyyden moraali näyttää olevan luonnollinen johtopäätös tästä opista. Se kohtaakin meitä erinomaisen taajaan viime vuosisadan jälkipuoliskolla.
ellauri112.html on line 144: Selvemmin Nietzschessä, joka opillaan orjamoraalista antoi häpeällisen leiman lähimmäisrakkauden ajatukselle. »Tulkaa koviksi!» »Kuolema heikoille!» Heikot on muserrettava »hurjalla julmuudella»... Emme voi tulla »yli-ihmisiksi» muuta kuin nutistamalla luonnon »tusinatavaran». Ne, jotka tahtovat veljellistä yhteiskunnan järjestystä, tuomitsee hän »yhtäläisten oikeuksien kääpiö-eläimiksi». Ja joskaan uuden elämän-tieteen edustajat itse eivät mene yhtä pitkälle, käy heidän ajatuksensa samaan suuntaan. Haeckel lausui v. 1877: »Darwinismi ei ole demokraatinen ja vielä vähemmän sosialistinen. Sen tendenssi voi olla yksistään ylimysmielinen. Oppi luonnollisesta valinnasta opettaa meille, että ihmiselämässä, aivan samoin kuin eläinten ja kasvien elämässä, ainoastaan pieni vähemmistö voi elää ja kukoistaa. Suurten joukkojen täytyy kuolla nälkään tai sortua kurjuuteen... Julma ja armoton olemassaolon taistelu, joka riehuu kautta koko elävän luonnon ja jonka luonnonlakien mukaan täytyy riehuta, tämä lakkaamaton ja säälimätön kilpailu kaikkien elävien olentojen välillä, on kieltämätön tosiseikka. Vain pieni vähemmistö voi jäädä eloon... Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut», lisää Haeckel, antaen päinvastaiseen käännetyn merkityksen tälle evankeliumin sanalle. Kuinka pimeäksi luonnonnäkemys oli käynyt, siitä antaa edelleen Darwinin toisen »adjutantin», englantilaisen professori Huxleyn lausunto (1888) hyvän käsityksen. Luonnon ikuinen taistelu, sanoo hän, jossa voimakkaimmat, nopeimmat ja viekkaimmat jäävät eloon taistellakseen taas seuraavana päivänä ja kärsiäkseen, sillä kärsimys on sekä voitettujen että voittajien palkka, tämä taistelu »tapahtuu jokaisessa maailman kolkassa, tuhansia kertoja joka minuutti, ja jos korvamme olisivat kyllin tarkkoja, kuulisimme loppumatonta huutoa, jommoista Dante kuuli helvetin portilla...»
ellauri112.html on line 146: Oppi väkevämmän oikeudesta darwinismin johtopäätöksenä tuntuu myös mitä selvimmin viime vuosisadan jälkipuoliskon yhteiskuntaopissa ja käytännöllisessä politiikassa. Darwinismin syyksi on meidän myös pakko lukea se, että rauhanaate tällä ajalla tuskin ollenkaan on päässyt edistymään. Se elää yhä vielä lapsen kapaloissaan ja kansojen keskinäisissä väleissä, missä sen pitäisi vallita, on ratkaisijana mitä alkeellisin itsekkäisyys. Eikä sitä ole syytä ihmetellä, niin kauan kuin yhteiskuntaopin julkiset opettajat, kuten esim. eräs saksalainen professori Hasse, lausuvat tämänsuuntaisia mielipiteitä: »Lähimmäisrakkauden moraali on luvallinen (!) yksilöiden kesken.» Mutta mitä kansakuntiin tulee, täytyy »itsekkyyden moraalin astua yksilöiden kesken luvallisen lähimmäisrakkauden sijaan». Luonnollisia ovat tältä kannalta myös lausunnot sellaiset kuin Bismarckin (1891) »sota on luonnonlaki; se on olemassaolon taistelua yleisemmässä muodossa», tai Moltken: »sota kuuluu osana Jumalan maailmanjärjestykseen». Ihmeellistä kyllä, näyttää darwinismi näissä miehissä hyvästi sopeutuvan heidän vanha-testamentillisiin sodanjumala-käsityksiinsä, samoin kuin se Englannissa esim. darwinistisen lord Salisburyn persoonassa yhtyi imperialismiin, europalaiseen rosvopolitiikkaan siirtomaita ja kaukaisia kansoja, kuten buureja, kohtaan. Collin ei tämän johdosta epäile lausua: »Me alamme täten saada historiallisen yleissilmäyksen tähän mahtavaan ajatusvirtaukseen, joka voidaan merkitä uusimman ajan merkillisimmäksi ja turmiollisimmaksi taikauskon muodoksi.» Mutta jos kerran darwinismi on tosi, silloin on myös sen johtopäätös tämä militaristinen filosofia tosi, eikä mikään taikausko--Krapotkin sanoo »Muistelmissaan»: »Ei ole mitään rosvotyötä sivistyneen yhteiskunnan keskuudessa tai valko-ihoisten ja n.s. alempien rotujen välisessä suhteessa tai väkevien ja heikkojen kesken, jota ei sen (darwinismin) kautta voida puolustaa».
ellauri112.html on line 150: II Toisessa pääteoksessaan, »Ihmisen polveutumisessa», (1871) johtui Darwin itsestään kiinnittämään huomionsa luonnon inhimillisempiin piirteisiin ja tuomaan niitä esiin. Olihan nyt todistettava, että ihmisen ja eläinkunnan välillä ei ole mitään ylipääsemätöntä kuilua, että ihmisellä eläimistön pisimmälle ehtineitten joukossa on verrattain läheisiä sukulaisia. Ihmisellä on, kuten tunnettu, yhteiskuntaelämää ja määrättyjä sosiaalisia hyveitä. Siis täytyy myös korkeimmilla eläimillä olla ainakin alkeita tämänsuuntaisiin ilmiöihin. Mikään ei ollut helpompaa osoittaa. Että lukuisat eläimet elävät joukossa, pyytävät saaliinsa yhdessä, asettavat yhteisiä vartijoita ja vaaran tullen taistelevat yhteisesti vihollista vastaan, voimakkaitten urosten suojellessa heikompia naaraita ja poikasia, se voidaan nähdä lukemattomissa tapauksissa. Nämä joukoissa elävät eläimet osoittavat usein mitä suurinta uskollisuutta »yhteiskuntaansa» kohtaan. »Lajien synnyssä» oli Darwin väittänyt, että »olemassaolon taistelun täytyy aina olla ankarimman samaan sukuun kuuluvien yksilöiden välillä». Nyt kiinnittää hän huomiota siihen, kuinka usein tapahtuu, että saman suvun jäsenet auttavat toisiaan elämäntaistelussa. Meneepä tämä auttavaisuus toisinaan tuollepuolen suvun rajojenkin. Esimerkkejä löytyy taaskin lukuisia.-- Yhteiskunnallisen viettinsä ovat ihmiset epäilemättä perineet apinan kaltaisilta esi-isiltään, sillä se löytyy alhaisimmillakin heimoilla. »Kolme vangittua patagonialaista meni mieluummin kuolemaan, kuin ilmaisi toveriensa sotasuunnitelman; he antoivat ennemmin ampua itsensä, toinen toisensa jälkeen.»
ellauri112.html on line 154: Monet myöhemmät tutkijat ovat vieläkin enemmän vähentäneet olemassaolon taistelun merkitystä luonnossa. Niin esim. tunnettu ruhtinas Krapotkin eräässä teoksessa, jossa hän osoittaa, miten lukuisain eläinten pääpyrkimyksenä näyttää olevan välttää kilpailua. Luonnollinen valinta, sanoo hän, ei suinkaan vaikuta siten, että se synnyttäisi tungosta saman lajin yksilöiden kesken (kuten sen Darwinin mukaan täytyisi tehdä). Luonnollinen valinta suosii niitä eläin- ja ihmisryhmiä, jotka parhaiten osaavat välttää kilpailua. Esimerkkejä tarjoavat muuttolinnut, talvella nukkuvat imettäväiset, suunnattomia matkoja vaeltavat puhvelilaumat--kaikki koettavat, mikä milläkin tavoin, välttää ruuan vähyyttä ja siitä johtuvaa kilpailua; ja toiset ryhtyvät valtaviin ponnistuksiin saadakseen koko laumalle riittävän ravinnon. Krapotkinin mukaan luonnon antama opetus onkin: Välttäkää kilpailua, käykää liittoon keskenäiseksi avuksi! Sen on primitiivinen ihminen tehnyt. Ja se on syynä siihen, että ihminen on niin pitkällä kuin hän on. Myös uusimman biologisen tutkimuksen kesken ovat ne yksinkertaiset periaatteet, joiden kautta Darwin uskoi voivansa selittää kehityksen, siis ennen muuta »olemassaolon taistelu» paljon menettäneet tenhovoimastaan. Etevä englantilainen biologi prof. Bateson lausui Darwinin satavuotisjuhlan johdosta, että siitä huolimatta että olemme varmasti vakuutettuja kehitysopin totuudesta, täytyy lajien synnyn ja kehityksen syyt katsoa toistaiseksi tuntemattomiksi. Samaa mieltä ovat monet muut ensi luokan tutkijat, erityisesti tanskalainen prof. Johannsen, yksi uuden perinnöllisyystutkimuksen ensimäisistä auktoriteeteista. Tietysti ei »olemassaolon taistelun» tosiasiallisuutta voida kieltää. Mutta kehitykseen nähden rajoittunee sen merkitys pelkästään siihen, että se karsii pois elämänkyvyttömät oliot. Sen sijaan on siinä vaikea nähdä mitään suoranaisesti edistystä aikaansaavaa momenttia. Onhan sota hirvittävää voiman haaskausta, eihän tungos riittämättömästi varustetun elämän pöydän ympärillä voi aikaansaada muuta kuin tavatonta sen saman energian, sen positiivisen työn tuhlausta, joka toisessa tapauksessa, runsaan ravinnon ja ulkonaisen rauhan vallitessa, voitaisiin käyttää suvun edistymiseksi. Yllämainittu prof. Johannsen lausuukin: »Me löydämme suurimman määrän uusia elämäntyyppejä siellä, missä on parhaat mahdollisuudet levenemiseen ja runsaaseen ravintoon», toisin sanoin siellä, missä on pienin kilpailu. On siis kieltämätön tosiseikka, että uuden elämän-tieteen käsitys elävän luonnon tilasta ja varsinkin edistyksen edellytyksistä on tullut huomattavasti valoisammaksi. Niin epäselvää kuin kaikki vielä onkin, on Collin sitä mieltä, että saman sijan, minkä Darwin kehitysopillisessa teoriassaan antoi »olemassaolon taistelulle», tulee uudessa teoriassamme saamaan energian kasaaminen runsaan ravinnon vallitessa, jolloin jollakin meille toistaiseksi tuntemattomalla tavalla uudet edistyksensuuntaiset elimet syntyvät.
ellauri112.html on line 156: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri112.html on line 158: Mutta tämän altruistiseen suuntaan menevän kehityksen täytyy vielä suunnattomasti mennä eteenpäin, jos mieli sivistyneen ihmiskunnan säilyä olemassaolon taistelussa. Elämän-taiston traagillinen piirre ilmenee, mitä sivistyskansoihin tulee, siinä laissa, että korkeimmalle kohonneita ihmisluokkia ja vallitsevia kansoja, jotka ovat itselleen kasanneet varallisuuden ja elämännautintojen aarteet, säännöllisesti uhkaa sangen pikainen sukupuuttoon kuoleminen. Yhteiskunnassa, missä on suuria sosiaalisia eroavaisuuksia, vaikuttaa sentähden luonnollinen valinta päinvastaiseen suuntaan kuin se mikä veisi suvun edistymiseen. On sangen todennäköistä, että kreikkalaisroomalaisen sivistyksen perikato johtui suureksi osaksi tällaisesta nurinpäisestä valinnasta: sivistyspääoma joutui sukupuuttoon kuolevalta hallitsevalta luokalta yhä enemmän alempien kerrosten käsiin, jotka tietysti eivät kyenneet sitä hoitamaan. Sama kohtalo odottaa maapallomme hallitsevaa valkoista rotua alempien rotujen suhteen. Mutta tällä uhkaavalla perikadolla on se valoisa puoli, että se näyttää altruistisen kehityksen luonnontieteellisesti välttämättömäksi. Ajanpitkään tulevat aina sortajat sorretuita heikommiksi. Yhteiskunnallisten kerrosten ja eri rotujen välisten kuilujen pikainen poistaminen on siis välttämätön; ainoastaan veljellinen yhteiskuntajärjestys, joka on sopusoinnussa korkeimpien siveellisten ja uskonnollisten ihanteittemme kanssa, voi pelastaa ihmiskunnan suunnattomasta taka-askeleesta. Edistyksen ja veljeyden ajatukset, molemmat kirkkaimmat tähdet, jotka ovat ihmisten kulkua johtaneet, kuuluvat siis yhteen luonnon välttämättömyydellä. Päästyäni selostuksessani tähän kohtaan, joka näyttää, kuinka Collin teoksessaan aikaansaa sen aatesynteesin, jonka kirjan nimi ilmaisee, voin lopettaa seuraavilla hänen omilla sanoillaan: »Biologia ja kulttuuritiede yhdessä opettavat meille, että jonkun eläinlajin tai ihmisryhmän on mahdollista jatkuvasti kohota yhä korkeammille elämäntasoille. Kysyessämme, kuinka nykyajan ihmiset saattavat tuntea olevansa liitossa jumaluuden kanssa eli sopusoinnussa korkeimman elämänvietin kanssa, joka on olentoomme asetettu, täytyy vastauksen kuulua: kaikin voimin tekemällä työtä ihmisen kohottamiseksi. Kun ihmisen esihistoria on seikkailurikasta ylenemistä yksisoluisesta limaotuksesta satumaisen pitkän astesarjan kautta sille tasolle, jolla me nyt olemme, silloin aukenee huimaava näköala ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ja voi tuskin olla epäilemistä siitä, että uskonnollinen tunne--uskollisuuden tunne sitä kohtaan, mikä on jumalallista maailman kaikkeudessa ja omassa olennossamme--on yhä enemmän ja enemmän yhdistyvä tähän näköalaan.» (Uusi Suometar 7.9. ja 12.9.1913) * * * * *
ellauri112.html on line 163: Lisää taantumuxen voimasanoja Eno Kalalta. Se oli aikoinaan aika vahva ääni oikealta, vaikkei ollut jutku kuten Henri Bergson ja Ben Zyskoviz. Sehän oli muun suomalaisen herrasväen vanavedessä enemmänkin saxanmielinen, ennenkuin 2. maailmansodan loppupuolella oma nenä ratkaisi, minnepäin tuuli oli kääntymässä. Size teki matkoja Yhdysvaltoihin tapaamaan mm. Karl Hempeliä ja Kurt Gödeliä. Karl ja Kurt oli huippunimiä filosofian laitoxella Oiskan loppuaikoina.
ellauri112.html on line 167: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri112.html on line 169: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...
ellauri112.html on line 171: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri112.html on line 178: Eno Kala oli kallellaan filosofihuijariin Bergsoniin päin ennenkuin tämä painui jenkkilään kultaa vuolemaan. Aika innostuneesti se mesoi siitä Aika-aikakauslehdessä kun 1. maailmansota oli maailmalla jo vauhdissa mutta Ryssän ja Suomen punikit vielä jotenkuten aisoissa. Huomaa kuinka Kalan filosofisissa pohdinnoissa on aina jonkinlainen taannehtiva poliittinen taka-ajatus, pukinsorkka joka työntyy väkisinkin esille kuin kreivin muna oopperassa Figaro.
ellauri112.html on line 183: RENAN JA BERGSON (1916) Omituisuus Ranskan henkisessä elämässä ovat sen muotifilosofit. Sellainen oli aikoinaan erikoisessa määrässä Voltaire. Sellainen oli toisen keisarikunnan kukistumisen jälkeen Ernest Renan, ja sellainen on meidän päivinämme Henri Bergson. Saksassa ei mitään vastaavaa ole. Tosin sekä Kantilla että Hegelillä aikoinaan oli tavaton auktoriteetti, ja varsinkin edellinen, »der Weltzermalmer» (Heine), nautti pääteostensa ilmestymisen jälkeen jakamatonta kunnioitusta. Mutta tuohonpa platooniseen kunnioitukseen Kantin ja suuren saksalaisen yleisön lähestyminen pysähtyikin; Kant, niinkuin myös Hegel, on luoksepääsemätön muille kuin niille, jotka erikoisesti opettelevat kaikki tarvittavat taikasanat. Ainoa saksalaisista filosofeista, joka on koko kansansa nimessä puhunut, on Fichte, mutta hänenkin filosofiansa on luonteeltaan esoteerinen. Friedrich Paulsen -vainaja kertoo, mitenkä hänelle eräs virkakumppani kerskasi saksalaisen filosofian vaikeatajuisuudella, lukien tämän sille ansioksi! Tämä saksalainen »ansio» on Ranskassa vioista pahin. Mitä ranskalainen tieteellinen kirjailija ennen muuta koettaa välttää, on »le pédantisme», sillä tämä tekisi hänet ainoastaan naurettavaksi. Ranskalaiset tieteilijät ovat suuremmassa määrässä kuin saksalaiset »kirjailijoita»; he kääntyvät paljon suuremmassa määrässä laajan sivistyneen yleisön puoleen, he koettavat paljon enemmän peittää käyttelemäänsä tieteellistä koneistoa näkymättömiin, panevat enemmän painoa ajatustensa muodolliseen ilmaisuun. Sivistynyt ranskalainen on vakuutettu siitä, että »kaiken voi sanoa hyvin kirjailijain yksinkertaisella ja täsmällisellä tyylillä, että uudet ilmaisutavat, räikeät kuvat johtuvat aina sopimattomasta vaateliaisuudesta tai todellisten rikkauksiemme tuntemattomuudesta» (E. Renan & Henriette Renan, Lettres intimes, s. 33).[5] Lukiessamme Bergsonin samaan ryhmään kuin Voltairen ja Renanin on tosin huomattava, että edellinen merkitykseltään ei suinkaan kohoa jälkimäisten tasalle. Jos voi sanoa että 18. vuosisata ruumiillistui Voltairessa, on taas Renanissa edustettuina muutamia niistä piirteistä, joita pidetään viime vuosisadalle olennaisina. Näiden tyypillisten, ikäänkuin historiallisesti välttämättömien mentaliteettien rinnalla jää Bergson paljon satunnaisemmaksi ilmiöksi. Senlisäksi on hän enemmän ammattifilosofi kuin edelliset.
ellauri112.html on line 185: »Ajassa» on kerran ennen (vuosikerrassa 1911) tarkastettu muutamia Bergsonin filosofialle ominaisia, alkuperäisiä piirteitä. Tällä kertaa on tarkoitus kiinnittää huomiota niihin huomattaviin yhtäläisyyksiin, joita kaikesta huolimatta on olemassa Bergsonin ja hänen edeltäjänsä Renanin ajatustavan välillä. On pidetty Bergsonin filosofian huomattavimpana piirteenä sitä merkitystä, minkä hän antaa ajan realiteetille. On sanottu, että kun filosofia yleensä pyrkii katsomaan todellisuutta »iäisyyden näkökannalta», on sensijaan bergsonilaisuudelle ominaista »ajallisuuden näkökanta». »Aika» on tämän filosofian mukaan luova tekijä todellisuudessa, ei pelkkä subjektiivinen havainnonmuoto. Aika luo, todellisesti synnyttää uutta, samoinkuin sen hammas jäytää esineitä. »L'univers dure». Maailmankaikkeus on historiallinen ilmiö. Aivan yhtä syvästi on Renan vakuutettu ajan merkityksestä. »Aika näyttää minusta yhä enemmän olevan le facteur universel, la grand coefficient de l'eternal devenir» (Dialogues philosophiques, s. 155). 19. vuosisadan luonteenomainen piirre on Renanin mukaan, että dogmaatisen metodin sijaan on asetettu historiallinen metodi, kaikissa ihmishenkeä käsittelevissä tieteissä. »La catégorie du devenir» on asetettu »la catégorie de l'être'n» sijaan. Ennen puhuttiin uskonnosta, oikeudesta, jne. jonakin kerta kaikkiaan olemassaolevana, nykyään kaikki tuo käsitetään joksikin, joka paraikaa kehittyy. Kullakin tieteellä on tarkastettavanaan katkelma tätä ikuisen syntymisen vyyhteä. »Historia» sanan ahtaammassa merkityksessä on tässä suhteessa nuorin tieteistä; se käsittelee viimeistä myöhäisintä kautta tässä kehitysjaksossa. Filologia ja vertaileva mytologia valaisevat jo varhaisempaa kautta. Ihminen puhui ja loi myyttejä ennenkuin hän jätti jälkeensä kirjallisia muistomerkkejä. Ja näiden tieteiden takana alkavat paleontologian ja luonnonhistorian äärettömät taivaanrannat sarastaa. »Minä puolestani olen aina ajatellut, että lajien synnyn salaisuus piilee morfologiassa (kasvien ja eläinten muoto-opissa), että eläinmuodot ovat hieroglyyfikieli, jonka avain puuttuu meiltä, ja että koko menneisyyden selitys piilee niissä tosiseikoissa, jotka ovat meidän silmäimme edessä, mutta joita emme osaa lukea.» Mutta historiallisia dokumentteja eivät ole ainoastaan elolliset muodot; tähtisumuilla, linnunradalla on sama arvo. On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa. Tätä valitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, sillä monista muista lausunnoista käy ilmi, että Renanin mielestä historiallisilla tieteillä on aivan erikoisen suuri filosofinen arvo.-- Toinen yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on heidän »vitalistinen» käsityksensä kehityksen syistä. Bergson hylkää ajatuksen, että ulkonaiset, »mekaaniset» syyt aiheuttaisivat kehityksen. Elolliset muodot ovat hänen käsityksensä mukaan erään sisäisen sielullisen voiman tuote. Bergson on dualisti. Elottoman aineen rinnalla on maailmassamme vaikuttamassa edelliselle jyrkästi vastakkainen »élan vital», joka yhtenäisenä elämän virtana kuohuu kautta sukupolvien ja yksilöiden. Elottomassakin maailmassa vallitsee määräperäinen liike, mutta se on »putoamista», laskeutumista yhä alemmalle tasolle (entropia); »élan vital» sensijaan on vaivaloista ylöspäin ponnistamista. Elottomassa maailmassa energia hajaantuu ja haihtuu, mutta »élan vital» pyrkii sitä kasaamaan (lehtivihreä ja sen merkitys, orgaaniset yhdistykset).
ellauri112.html on line 187: »L´élan vital» on se elämän meri, jossa me olemme, liikumme ja elämme. Kaunopuheisen, mystillisen tunteen koko hehkulla kuvatessaan tämän elämän prinsiipin alkuperää, sen taistelua Materiaa vastaan ja ihmisen kykyä »intuitionsa» voimalla sukeltautua siihen takaisin, osoittautuu Bergson ikivanhojen mystikkojen täysveriseksi seuraajaksi. Renan ei ole missään antanut yhtenäistä esitystä kehitysopillisista teorioistaan. Mutta monista yksityisistä lausunnoista käy riittävästi ilmi hänen »vitalistinen» kantansa. »Kaksi seikkaa, aika ja pyrkimys edistykseen, selittävät maailman. Ilman tätä hedelmällistä edistyksen siementä jäisi aika ikuisesti martaaksi. Jonkunlainen sisäinen jousi, joka työntää kaiken elämään, ja yhä enemmän kehittyneeseen elämään, kas siinä välttämätön olettamus (Dialogues philosophiques, s. 177). Koko maailma on työssä ja pyrkii toteuttamaan jotain salattua tarkoitusta, se oli eräs Renanin rakkaimmista ajatuksista, jota hän skeptillisimmälläkin tuulellaan helli. Viimeisessä filosofisessa kirjoituksessaan, »Examen de consciance philosophique» (Feuilles détachées -kokoelmassa) sanoo hän pitävänsä pintapuolisina niitä vastaväitteitä »finalismia» vastaan, joita eräät tiedemiehet tekevät, huomauttaessaan luonnon epätäydellisyyksistä. Nämä vastaväitteet eivät estä olettamasta, että maailmassamme vaikuttaa salainen pyrkimys, syvällinen nisus, joka sokeana toimii olemiston kuiluissa, työntäen kaiken elämään, kaikissa avaruuden kohdissa. Tämä nisus ei ole tietoinen eikä kaikkivoipa; se tekee parhaansa aineesta, joka sillä on käytettävänään. Mutta ehkä se nisus, joka vaikuttaa maailmankaikkeuteen kokonaisuudessaan, eräänä päivänä tulee tajuiseksi, kaikkitietäväksi, kaikkivoipaiseksi. Jumala syntyy... Toteutuu niin korkea tietoisuuden aste, ettei meillä siitä voi olla mitään käsitystä. Ikuisuus tarjoaa loppumattomat mahdollisuudet. Absoluuttinen olento, päästyään kehityksensä päähän ja opittuaan täydellisesti tuntemaan itsensä, toteuttaa kenties kaikki voimansa avulla uskonnon: hurskasten ylösnousemuksen ja ijankaikkisen elämän...
ellauri112.html on line 189: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri112.html on line 191: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri112.html on line 208: Kaikki tieto uutettiin Wikipedia, ja se on saatavilla Creative Commons Attribution/Share-Alike -lisenssillä.
ellauri112.html on line 230: Piirros Romaniasta löytyneessä savisessa amuletissa. Amuletti ('suojaesine') on mukana pidettävä esine, jonka uskotaan tuovan hyvää onnea tai suojaavan kantajaansa pahaa, kuten sairauksia, onnettomuuksia ja noituutta, vastaan.
ellauri112.html on line 280: "Eugeniikka on itseohjattua ihmisen evoluutiota. Kuten puu, eugeniikkakin saa materiaalinsa monesta lähteestä ja järjestää ne harmoniseksi kokonaisuudeksi." Puun juurissa on sanoja kuten genetiikka, biologia, psykologia, tilastotiede, historia, antropologia, sosiologia, uskonto, lääketiede, laki ja politiikka. Toisen kansainvälisen eugeniikkakongressin logo vuodelta 1921. Eugeniikka (eli rodunjalostusoppi) on ihmisten jalostamista väestön parantamiseksi sukupolvien myötä.
ellauri112.html on line 591: Native Chicago suburban writer Diablo Cody on Buffalo Bill muutenkin kuin nimeltä. Klisheepuhveleita kaatuu kuin hehtaaripyssyllä, bullshttiä piisaa enemmän kuin jaxaa syödä. Diablo Cody’s script contains her trademarked witticisms and dry humor. Cody’s quick-witted screenplay highlights an open disdain for hipsters.
ellauri112.html on line 678: Eipäs ollutkaan! tai oli Marlo kyllä bi (niinkuin käsineitokin, se trendaa nyt) muttei siitä ollut kymysys. Tully olikin Marlon aikaisempi mä. Se tuli halvemmaxi. Olixe eerie vai healing? Tästä käänteestä ei yhtään pidetty. The movie struggles some in its third act. Playing with the tricks of the mind, “Tully” feels more contrived than astute, having the skilled group of actors working hard to avoid further damage as the movie falters towards its clunky and surprisingly not-very-good conclusion.
ellauri112.html on line 690: The film is supposedly an ode to the ‘modern parenthood experience’ that’s interspersed with ‘humor and raw honesty.’ I wouldn’t know because I don’t have kids. Perhaps this realism is lost on me because I’m not a parent, but that’s where the film breaks down: it failed to spark even an ounce of empathy in me for its protagonist. Motherhood is portrayed as many childless people like me envision, an absolute misery of an existence (I left the theater thinking thank god I don’t have kids). A successful film would have made Marlo’s predicament relatable to everyone.
ellauri112.html on line 739: Kuten arvasin, selkkausta on vauva.fissä kommentoitu sivukaupalla. Tämmöisessä jutuissa on aina väh. 2 puoluetta, tolkun ihmiset ja täydelliset ääliöt.
ellauri112.html on line 764: Kaupunki: Millainen on Helsingin ydinkexustan tulevaisuus? Autoilevat asiakkaat ovat kexustan kaupoille hyvin tärkeitä, sillä he tuovat keskimäärin enemmän rahaa kuin muilla liikennevälineillä kulkevat. Kyllä autolla saavutettavuus on yhteinen huoli! Luxbagin toimitusjohtaja Jarmo sanoo, ettei usko autottamaan kexustaan. "En usko kexustaan ylipäänsäkään, kokoomuskin ajaa liian vasemmalla." Ei monen tonnin laukkua tulla ostamaan metrolla. Ajoradan reunaan saa olla max. 7m. Ja koko alue on oltava kovin viihtyisää. On hyvä kehitys että high end tuoteliikkeet siirtyvät yhä lännemmäxi etelään. "Mielestäni tätä kehitystä olisi hyvä edistää ja kehittää alueittain niin että tietyiltä kaduilta löytyisi tietyntyyppisiä tyyppejä." Autoilijoita ei saa unohtaa. Tää on poliittisesti tulikuuma peruna. Viurusilmä Sinnemäki lupaa silmää iskien, ettei päätä mitään mikä heikentäisi keskustan saavutettavuutta autolla. Kökkötraktoreilla ei sinne kyllä ole asiaa. Kruunuhakalaisille tulee uusi silta ja iso uusi puisto Pohjoisrannalle. Juutalaisille on rakenteilla iso uusi puisto länsirannalle.
ellauri112.html on line 873: Jackson has vehemently denied that the meeting is a publicity stunt, or that his network was paid by the Trump campaign for the interview. John Calvin too emphasized tolerance in his Institutes of the Christian Religion:
ellauri112.html on line 928: If anyone would rather hear about wine in the Lord´s Supper, instead of reading about it, he or she is welcome to watch a 14 minute video at Wine in the Lord´s Supper video. (However, this web site is much more complete than the video.)
ellauri115.html on line 37: Izestä kirjoittaminen ja syntyvien textien lukeminen ovat näin medium, jossa ja jonka välityxellä Rousseau ("minä") voi uudestaan ja uudestaan palata tuntemuxiinsa ja mietteisiinsä izestään. Tai kuten JJ sanoo ize:
ellauri115.html on line 50: Jönsyltä pääsi hukkumaan sen Sälinkään kirjaston lainahyllystä lainaamat JJ Rousseaun postuumixi jääneet unelmat (Yxinäisen kävelijän haaveilut). Korvattuaan kirjastolle vahingon se löysi sen. Nyze on kirjaston kirjan onnellinen omistaja. Mäkin lainasin kirjan kirjastosta ihan uteliaisuutta. Muistankohan palauttaa.
ellauri115.html on line 106:

1728

JJ lähtee litomaan Genevestä ja viettää kulkurielämää kuin Ferdinandin poika (kz kuva). Annacyssa asuva "rouva" de Warens, katolisuuteen kääntynyt "leski" ottaa hänet "hoiviinsa". (Hmm. mitähän se Lambercierin äijä pojan kanssa puuhasi...) Sanoutuu irti protestanttisesta uskosta Torinossa, jonne hänen "suojelijattarensa" "rouva" Warens oli hänet lähettänyt. (Mamanin bio löutyy täältä .).

ellauri115.html on line 130: Rousseau yhdisti tämän uuden itsetietoisuuden ihmiskunnan kukoistuksen kulta-aikaan. Maanviljelyn ja metallurgian kehittyminen, yksityisomistus ja työnjako johtivat kuitenkin kasvaneeseen riippuvuuteen ja epätasa-arvoon. Seurannut ristiriidan tila johti Rousseaun johtopäätökseen, jonka mukaan ensimmäinen valtio keksittiin yhteiskunta"sopimuksena" rikkaiden ja voimakkaiden "ehdotuksesta". Mitä vittua!
ellauri115.html on line 205: Oli 7 päivää toinen toistensa päällä niinkuin portaat. Minä seisoin ensimmäisellä portaalla ja vahvuus päälläni oli avoinna. Taivaan keskelle oli istutettu puu ja sen vieressä oli kivi. Minun jumalani, minä sanoin niille kasvoilleni langeten, mutta silloin puu kuihtui ja kivi mureni, ja ne olivat poissa. Nousin toiselle portaalle, ja nyt näin paljon kauniita ja juhlallisia jumalankuvia, jotka totisin silmin kazelivat minua. Minä kumarsin niitä ja sanoin: Minun jumalani. Mutta nämä kuvat kukistuivat suurella pauhulla. Kun nousin kolmannelle portaalle, näin kuninkaan ja hänen vieressään paimensauvaa kädessään pitävän miehen. Kaikki kansat palvoivat heitä. Niin minäkin. Mutta tuli verho, ja verho väistyi, eikä heitä enää ollut. Tämän jälkeen näin suuren nahkaleilin, josta juoxi kultaa, joka oli niin kirkasta, että se huikaisi silmäni. Minä sanoin: Tämä on minun jumalani. Silloin kulta peittyi vereen, minä kuulin itkua ja jostakin tuli liekki, joka sulatti kullan olemattomaxi. Viidenneltä portaalta minä näin kansan, joka sanoi olevansa jumala ja kazeli izeään lempeästi. Mutta tuskin se näin sanoi, kun se tarttui miekkoihin, ja minä näin vihaa niillä kasvoilla, jotka äsken olivat olleet lempeät, ja ihmiset tappoivat toisiaan sanoen tahtovansa rauhaa. He saivat sitä, sillä he kuolivat pois. Kuudennelta portaalta minä näin izeni taivaassa ja tiesin silloin ylpeänä, että minä ize olinkin jumala. Kasvoillani maaten minä hartaasti palvoin omaa kuvaani. Kazeeni kohotettuani näin kuvani kutistuvan kokoon kuin palava nahka, ja se muuttui sangen rumaxi kazoa. Kohta sitä ei ollutkaan. Silloin nousi seizemäs porras ylös ja minun sydämestäni kuului huuto, joka sanoi: Minä olen se korkein, joka olen luonut kaikki ja olen kaikki, minä, joka olen nimetön, suvuton ja salattu. Ei minua kukaan tunne, vaikka sanoo tuntevansa, ei minun ääntäni kukaan tulkize, vaikka kaikki ovat tulkizevinaan. Sillä minä en puhu. Sen ihmisen, joka löytää minut, te tapatte sanoen hänen pilkkaavan jumalia.
ellauri115.html on line 213: Hän hieroi hoikilla sormillaan nenäänsä ja oli pettynyt. Sitäkö varten että saisi puhua jumalastaan, oli Meleksedek kuzunut hänet luoxeen? Kaipasiko Meleksedek jotakin, tahtoiko hän kuulla Babilin jumalista siinä pelossa, että siellä kenties oli hänen korkeimpaansa vahvempi jumala? Apilseri väsyi ajattelemiseen ja välinpitämättömästi oli uskovinaan Anun luoneen taivaat, Mardukin tehneen savesta Lullan, ihmisen, ja oli uskovinaan mitä hyvänsä. Jos maailmassa oli vain kaaos erilaisia tapahtumia, vallitkoon silloin kaaos hänen sielussaankin! Hän tiesi niin tapahtuvan juuri tänä hetkenä. Mixei Meleksedek puhu mitään? Kaikki käy ahdistavaxi. Kaikki alkaa muuttua epätodellisexi. Kuningaskin on ikäänkuin epätodellinen. Hän on olevinaan mahtava kuningas ja osoitta kaikille pienuutensa, siinäkin että kuzui luoxeen yxinkertaisen kauppamiehen puhuaxeen tälle hämäristä jumalasioista.
ellauri115.html on line 219: Muuten hyvä Meleksedek, mutta ehdoton minimi ei ole 1, vaan 0. Vielä vähemmän on luku nolla, nollassa ei voi mitään olla. Se on vähemmän vielä kuin ensimmäinen pieni. Näin jänis lukuja pohti.
ellauri115.html on line 227: Thérèse Le Vasseur tuli arvostetusta perheestä, joka oli kaatunut vaikeisiin aikoihin; hiänen isänsä oli paikallinen virkamies Orléansissa, ja hiänen äitinsä oli kauppias. Thérèse ja hiänen äitinsä muuttivat Pariisiin etsimään työtä, ja myöhemmin hiänen isänsä liittyi heihin. Le Vasseur tapasi Rousseaun Pariisissa vuonna 1745. Le Vasseur työskenteli itsepalvelupesulana ja huonetarnaisena (!?) Hotel Saint-Quentinissä Rue des Cordiers -kadulla, jossa Rousseau otti ateriansa. Hiän oli tuolloin 23-vuotias, hän 33-vuotias. Rousseaun mukaan Thérèse synnytti hänelle (?) viisi lasta, jotka kaikki annettiin Enfants-Trouvésin löytökodille, ensimmäinen vuonna 1746 ja muut 1747, 1748, 1751, ja 1752. Thérèseä kuvataan Rousseaun tunnustuksissa heikosti älykkääksi naiseksi, jota hiänen perheensä ja miesystävänsä hyväksikäyttää. (Siis kuvataan kuten tavallista heikosti, mutta älykkääxi.) He kävivät läpi laillisesti kelpaamattoman avioliittoseremonian Bourgoinissa 29. elokuuta 1768. Therese tarjosi Rousseaulle tukea ja hoitoa, ja kun hän kuoli, hiän oli hänen omaisuutensa, mukaan lukien käsikirjoitukset ja rojaltit, ainoa perijä. Rousseaun kuoleman jälkeen vuonna 1778 hiän meni naimisiin René de Girardinin palvelija Jean-Henri Ballyn kanssa marraskuussa 1779. He asuivat yhdessä Le Plessis-Bellevillessä kuolemaansa asti vuonna 1801. (Siis hiänen, hän Bally peri sitten koko roskan.)
ellauri115.html on line 245: Nää on siis Tunnustuxieni lisälehtiä. Saan arvokasta uutta tietoa luonteestani ja mielenlaadustani. Ei tosin ole enää mitään tunnustettavaa, mä olen puhdas kuin Terskan laundromaatista. Tuskin rippeitäkään moitittavista taipumuxista kuten izekeskeisyydestä.
ellauri115.html on line 273: Hösöjä olivat myös telkkarisarjan Los Serranos vessaharjaa heiluttavine perheenisineen. Vuoristolainen hösö oli myös Montaigne ja Rousseau toinen samanlainen vaikka sen nimi tarkoittaa punapäätä kuten Russell. Rousseaun haahuilut on sen mielestä aivan eri asia kuin Montaignen esseet. Montaigne kirjoitti näät loputtomasti izestään sukulaisten iloxi. Rousseau kirjoitti loputtomasti izestään omaxi iloxeen. Big fat hairy deal. Narsisti mikä narsisti.
ellauri115.html on line 281: Molemmille oli yhteistä, että ne eivät mielellään näyttäneet sivullisille pippeliä eivätkä kyykistelleet seurassa. Häveliäitä olivat paizi milloin tarve oli kamala. Ukko Nooa taisi olla samaa porukkaa. Tota vaivaa ei mulla ole, kuten Tinna Koskimies vainaja sai kokea.
ellauri115.html on line 326: Kaikki vanhuxet pitävät elämästä kiinni tiukemmin kuin lapset ja erkanevat siitä vastahakoisemmin kuin nuoret. Näin sixi, että kaikki heidän tekonsa ovat palvelleet vain tätä elämää, ja lopun lähestyessä he huomaavat tehneensä turhaa työtä. He jättävät täältä lähtiessään kaikki pyrkimyxensä, koko omaisuutensa, kaikkien valvottujen öiden työläät tuloxet. He eivät ole ymmärtäneet elämänsä aikana hankkia mitään, minkä voisivat kuollessaan ottaa mukaansa.
ellauri115.html on line 339: 5. kävelystä ilmenee että M. Rousseau on omahyväinen vetelys ja izekeskeinen sybariitti. Sillä oli myös taipumusta kurkisteluun kuten Jullen Volmar-sedällä.
ellauri115.html on line 345: Puolueeton oikeudenmukaisuuteni ja aina horjumaton hyvyyteni on mulla aina mielessä. Jos voisin tehdä hyvää näkymättömänä mä olisin yhtä hyvä kuin jumala, ellen parempi. Tää kirjanen on kuin narsistitesti 12 oikein rivillä.
ellauri115.html on line 374: D'Alembert antaa ymmärtää että pahixet eivät pidä lapsista. Janne haistaa tässä heti loukkauxen. No paninhan mä mun omat lapset löytöeläintarhaan, mut kylmä tosi mielelläni kurkistelen muiden lapsia, enemmänkin kuin on normaalia. Ajattelin siinä lapsieni omaa etua. Musta ei silloin (vielä) ollut kasvattajaxi, enkä halunnut jättää niitä äitinsä ja äidinpuolen sukulaisten armoille. Suuri tuntematonkin on parempi. Mä olisin ollut tosi hellä isä, mut mulla ei ollut aiempaa kokemusta. Ja vanhuxet on lapsista vastenmielisiä, musta ainaskin. Tynnyrinvannehtijan pojan tapaus panee epäilemään Jannen motiivien puhtautta. Oliko se namusetä? Sit epäilyttää vähän et Teresa ei sen jutuissa ole senkään vertaa mukana kuin uskollinen koira Sultan. Se tekee tosi kylmäkiskoisen vaikutelman. Niinkuin sekin että Jannen piffaamia vohveleita arponeet pikkutytöt oli Jannesta kaikki rumia vaikka käyttäytyivät sievästi. Lysti maxoi 30 souta, ja iloa tuli 100 soun edestä. Olikohan JJ vähän pihi? Hollantilaiset ovat halpamaisia kun ottavat maxun jopa kellonajasta.
ellauri115.html on line 378: Mutta typerästä pilailusta se ei pidä. Se taisi tulla selväxi jo uudessa Heloisessa. Mixen nimi muuten oli uusi Heloise? Sixkö kun Pröö oli samanlainen namusetä kuin munaton Abelard? Niin se taisi olla. Nää jutut tuppaavat toisesta päästä jo unohtumaan
ellauri115.html on line 396: Hume still felt, justly, under-appreciated. The "banks of the Thames", he insisted, were "inhabited by barbarians". There was not one Englishman in 50 "who if he heard I had broke my neck tonight would be sorry". Englishmen disliked him, Hume believed, both for what he was not and for what he was: not a Whig, not a Christian, but definitely a Scot. In England, anti-Scottish prejudice was rife. But his homeland too seemed to reject him. The final humiliation came in June 1763, when the Scottish prime minister, the Earl of Bute, appointed another Scottish historian, William Robertson, to be Historiographer Royal for Scotland.
ellauri115.html on line 414: Hume's eyes were on France, in particular, and his reputation as the good David. His first denunciations of Rousseau were made to his friends in Paris; his Concise and Genuine Account of the Dispute between Mr. Hume and Mr. Rousseau would be published there in French, edited by Rousseau's enemies. He studiously avoided communicating with Mme de Boufflers, knowing she would, as she did, urge "generous pity". Hume's descriptions of Rousseau as ferocious, villainous and treacherous ensured joyful coverage in newspapers and discussions in fashionable drawing rooms, clubs and coffee houses. The actor-manager David Garrick wrote to a friend on July 18 that Rousseau had called Hume "noir, black, and a coquin, knave".
ellauri115.html on line 447: Poikaseni, älä odota multa oppineita puheita tai syvällisiä perusteluja. En ole suuri filosofi, enkä haluakaan olla. Mutta mulla on jonkunverran moukanjärkeä ja kova pyrky totuuteen. En koita väitellä sun kanssa enkä edes vakuuttaa; ihan lämpimixeni vaan puhun :D. Riittää että näytän yxinkertaisesti mitä oikeasti ajattelen. Tutkistele sydäntäsi ja kazo tännepäin kun mä puhun, en pyydä enempää.
ellauri115.html on line 458: Mielevä mieli oppii sellaisista kokemuxista. Nää tuskalliset tapahtumat kumosi mun käsityxet oikeudesta, rehellisyydestä ja muista asevelvollisuuxista, ja hukkasin päivä päivältä mun entisiä käsityxiä. Se mitä jäi ei riittänyt oppirakennelmaxi, ja musta tuntui että mun periaatteiden perusta heikkeni; lopulta en tiennyt mitä ajatella, ja tulin samaan tuloxeen kuin sä, mutta tällä erolla: mun uskonpuute oli hidasta kasvua panoikään, vaivalla saavutettu ja sitä vaikeammin kitkettävissä.
ellauri115.html on line 472: Luulen että tää valtava mielipideviidakko syntyy ensi sijassa ihmisen älyn tylsyydestä; ja toisexi ylpeydestä. Meillä ei ole keinoa mitata tätä valtavaa konetta, emme pysty laskemaan sen toimintaperiaatetta; ei tiedetä sen johtoaatetta eikä lopullista tarkoitusta; ei tunneta izeämme, ei luontoa eikä pirtua joka sitä liikuttaa; ei tiedetä onko apinoita 1 vai monta; meitä ympäröivät läpipääsemättömät mysteerit. Nää mysteerit on järjen alueen ulkopuolella, me luullaan että päästään niiden läpi järjen machetella, mutta kaadutaan omaan oveluuteemme. Tämän mielikuvitusmaailman läpi ize kukin raivaa tiensä jota pitää oikeana; kukaan ei tiedä viekö tie perille. Kuitenkin haluumme tietää ja ymmärtää sen kaiken. Se yx asia jota emme tiedä on tiedettävän raja. Luotamme mieluummin höpsismiin ja uskomme mikä ei ole totta, kuin myönnämme ettei kukaan näe mitä oikeasti on. Ize ollaan murto-osia jostain isosta kokonaisuudesta jonka rajat on meidän ulkopuolella, murto-osa jonka luoja nakkas tienoheen riitelemään keskenään, tarpeexi turhamaisina että halutaan selvittää kokonaisuuden luonne ja meidän pelimarkat siinä.
ellauri115.html on line 474: Jos filosofit pystyisivät ilmoittamaan totuuden, kuka niistä välittäisi tehdä niin? Jokainen tietää että sen oma järjestelmä on yhtä hutera kuin loppujen, mutta pitää kiinni siitä koska se on sen. Ei ole yhtäkään joka, jos se sattuisi hokaamaan totuuden ja vääryyden eron, pitäisi mieluummin kiinni omasta valheestaan kuin toisen löytämästä totuudesta. Missä on filosofi joka ei pettäisi koko maailmaa oman kunniansa nimissä? Jos se pystyy pääsemään kukoxi tunkiolle, jos se pystyy päihittämään kilpailijat, mitä muuta se voi toivoa? Uskovien joukossa se ois ateisti, ateistioen joukossa uskovainen.
ellauri115.html on line 488: Clarke sided with Locke and Newton against Descartes in denying that we have knowledge of the essence of substances, even though we can be sure that there are at least two kinds of substances (mental and material) because their properties (thinking and divisibility) are incompatible. He defended natural religion against the naturalist view that nature constitutes a self-sufficient system and defended revealed religion against deism. Clarke adopted Newton’s natural philosophy early on. Through his association with Newton, Clarke was the de facto spokesperson for Newtonianism in the first half the eighteenth century, not only explaining the natural science but also providing a metaphysical support and theological interpretation for it.
ellauri115.html on line 492: Mut hei, kuka mä oon? Mikä oikeus mulla on päättää mitään? Mikä ratkaisee mun kannanotot? Jos ne on väistämättömiä, jos ne johtuu mun saamista vaikutelmista, enxmä tuhlaa voimiani sellasissa tutkimuxissa; ne toteutuisi ilman mun puuttumista asiaan. Mun täytyy six ekana kääntää silmät kohti omaa napaa ja tutustua instrumenttiin jota aion käyttää, ja selvittää miten pitkälle se on luotettava. [Tää on nyt vähän toistoa toiselta idealistilta Cartesiuxelta, koittakaa jaxaa kuunnella...]
ellauri115.html on line 494: Mä olen olemassa, ja mulla on aisteja joilla mä saan aistivaikutelmia. Tää näyttää ekalta totuudelta ja mun on pakko hyväxyä se. Onxmulla mitään riippumatonta tietoa olemassaolostani, vai olenxmä selvillä siitä vain aistien välityxellä? Tää on mun eka vaikeus, enkä mä osaa sitä ratkasta. Sillä mä saan koko ajan vaikutelmia, joko suoraan tai muistin välityxellä, niinet miten mä voin tietää onko tää minätunne jotain näitten vaikutelmien ulkopulella vai voisko se olla olemassa niitä ilmankin?
ellauri115.html on line 504: Havaita on tuntea: verrata on tuomita; tuominta ja tunteilu ei ole samoja. Asitien kautta esineet esittäytyvät mulle erixeen ja yxittäin kuten ne on luonnossa; vertailemalla mä järjestän ne uudelleen, mä skulaan niillä tavallaan, panen toisen toisen päälle päättääxeni onko ne samoja vai eri, tai yleisemmin löytääxeni niiden suhteita. Mun mielestä aktiivisen tai älykkään olennon erityiskyky on ymmärtää tää sana "on". Turhaan ezin pelkässä aistioliossa tätä älykästä kykyä joka vertaa ja tuomizee; en löydä siitä mitään jälkeä sen luonnossa. Tää passiivinen olio tajuaa jokaisen esineen erixeen, se on tietoinen jopa kahden muodostamasta kokonaisuudesta, mutta se ei voi panna niitä vierekkäin ja verrata, se ei voi tuomita niiden välillä. [Höpsistä, osaahan elukatkin valita.]
ellauri115.html on line 506: Se että näkee 2 aisaa yhtä aikaa ei ole sama kuin nähdä niiden suhteita tai tuomita niiden eroja; useiden esineiden havaizeminen peräperää ei ole niiden vertaamista. Mulla voi olla samalla kertaa idea isosta tikusta ja pienestä tikusta ilman että vertaan niitä, tuomizematta että toinen on väpelömpi kuin toinen, kuten voin nähdä koko käden laskematta sormia. [Alaviite M. de le Cordamines’ narratives kertoo ihmisistä jotka osaa laskea vain kolmeen. Kuiteskin tämän kansan miehillä on viisi sormea kuin nippu kyrpiä mutta osaavat laskea vaan kolme niistä.] Tämmöiset vertailuideat, äisompi', 'pienempi', kuten numeroideat kuten 'yxi', 'kaxi', jne, eivät ole aistimuxia, vaikka mun mieli tuottaa niitä vaan kun mulla on sensaatioita.
ellauri115.html on line 508: Meille kerrotaan että sensitiivinen olento erottaa sensaatiot toisistaan niiden inherenttien eroavaisuuxien perusteella; tää vaatii selitystä. Kun sensaatiot on erejä, sensitiivine olento erottaa ne niiden eroista; kun ne on samanlaisia, se erottaa ne koska se tajuaa ne erillisinä. Muuten miten se voisi erottaa 2 samanlaista esinettä yhtäaikaa? Sen pitäisi välttämättä sotkea ne kaxi esinettä ja pitää niitä yhtenä, varsinkin systeemissä joka sanoo että tilasta ei ole aistimuxia.
ellauri115.html on line 510: Kun me tajutaan 2 sensaatiota jota pitää verrata, niiden vaikutelma syntyy, kumpikin esine havaitaan, molemmatkin havaitaan, mutta ei niiden suhdetta voi havaita. JOs tän suhteen tuomio olis pelkkä aistimus, ja tulis vaan esineestä izestään, mun tuomio ei olis koskaan väärä, sillä se ei koskaan petä etmä tunnen mitä tunnen. [Nojaa, joskus voi surullinen tunne masussa olla vaan pieru exyxissä.]
ellauri115.html on line 512: Miten mä sitten voin erehtyä näiden kahden tikun suhteesta, varsinkin kun ne ei ole yhdensuuntaisia? Mix esim. mä sanon että pikku tikku on kolmannes ison pituudesta, kun se on vaan neljännes? [Mä huomasin sun kazeen, sanoi Voltaire mulle kusilaarilla. Astu lähemmäxi, se on lyhempi kuin luulet. Hirvee ilkimys! Multa meni pissa housuun ja osa lattialle.] Mixi kuva, joka on aistimus, on erilainen kuin esine jonka on sen mallina Se on koska mä olen aktiivi kun mä tuomizen, koska vertailuoperaatio on vialla; koska mun ymmärrys, joka tuomizee suhteista, sekoittaa erroreita aistimusten totuuteen, mitkä yxin paljastaa mulle juttuja. [Aika heikkoa, Janne, aika heikkoa. Amatöörihavaintofilosofiaa. Näiden juttujen pohtiminen introspektiolla ei vie mihinkään.]
ellauri115.html on line 516: Tää mun mielen kyky joka tuo mun aistimuxet yhteen ja vertaa niitä, sitä voi kuzua millä nimellä tahansa, vaikka tarkkaavaisuus, mietiskely, pohdinta, äs juu vis; silti se on mussa eikä asioissa, siis mä yxin tuotan sen [puppua], vaikka mä tuotan vain sen kun mä saan vaikutelmia asioista. Vaikka mun on pakko tuntea tai olla tuntematta, mulla on vapaus tarkastella enemp vähemp sitä mitä tunnen.
ellauri115.html on line 518: Nyt kun mä, niin sanoaxeni, ole varma izestäni, mä alan kazella asioita izeni ulkopuolella, ja mä kazon izeäni vähän väristen heitettynä sikin sokin tähän valtavaan maailmankaikkeuteen, ikäänkuin paiskattuna valtavan määrän yxiköitä sekaan, tietämättä mitään mitä ne on izessään tai suhteessa muhun. Mä tutkin niitä, herborisoin; ja eka esine joka tarjoutuu verrattavaxi niihin on - nyt takuulla yllätyt - mä ize.
ellauri115.html on line 551: Ei ole otusta universumissa jota ei voi pitää jossain suhteessa kaiken napana, jonka ympärille kaikki ryhmittyy, niin että ne on toisilleen tarkoitus ja keinot. Mieli menee sekaisin ja exyy kaikkiin näihin suhteisiin, ja kyl ne izekin sekaantuu toisiinsa pää pyörällä. Ihan mahottomia oletuxia tarvitaan että kaikki tää sopusointu syntyis aineen sokeasta mekanismista ihan umpimähkään! Turhaan ne jotka kieltää tarkoituxen yhteyden kaikkien osien suhteissa tähän kokonaisuuteen, turhaan ne koittaa kätkeä sekoilunsa abstraktioihin, koordinaatioihin, yleisiin periaatteisiin, symbolisin kaavoihin; mitä ne yrittääkin, mä en pysty tajuamaan noin tiukasti järjestettyä systeemiä ellen kuvittele jotain diktaattoria joka käskee sitä. Mun vallassa ei ole uskoa että passiivinen ja kuollut aine ois voinut aiheuttaa eläviä ja tuntevia olioita, että sokea sattuma olisi synnyttänyt älykkäitä olentoja, että ajattelematon olis voinut synnyttää ajattelevia olentoja. [No Jannen tasoista älykkyyttä voisi siitä spontaanisti vaikka lantalassa. Sitäpaizi kyllä jumalakin oli aika ajattelematon kun laittoi tän kellon käymään tälleen ihan perunoita.]
ellauri115.html on line 655: Oleta että sokea mies kieltää kuvien olemassaolon koska se ei ole koskaan nähnyt niitä. Mä paan sen käteen mun kikkelin ja saan sen seisomaan Tom of Finland-kuvan avulla joka on mulla piilossa; sokea mies voi tunnustella et nythän se viisari on pydessä. Kerron sille et "Madonnankuva sai sen aikaan.” “Ei sunkaan,” se sanoo, "kikkeli ize on seisomisen syy; seisominen on yhteistä kaikille kaluille". “No näytä sitten mulle sama seisokki muissa kaluissa,” mä vastaan, “tai ainaskin näytä mikä sai sen aikaan tässä kikkelissä.” “Ei pysty” vastaa sokea mies; “liian hapokasta, mut vaikka sä et saa sitä seisomaan käskien, mixun pitää yrittää selittää sitä jollain pornokuvalla, josta mulla ei ole mitään käsitystä? Eikös se olis a case of obscurum per obscurius? Anna mun vielä kokeilla sun kikkeliä, tai muuten mä en usko ezulla on enää koko kalua. Se näyttää pienentyneen kuin pyy maailmanlopun edellä. Mä lyön vetoa etmä saan sen seisomaan käsipelillä ilman mitään kuvia. Se on muuten aika hassun näkönen jäykkänä."
ellauri115.html on line 683: Kun kaikki on hyvin, ei ole sellaista kuin epäoikeudenmukaisuus. Oikeus ja hyvyys on erottamattomia; hyvyys on välttämätön seuraus supervoimista ja izerakkaudesta joka on synnynnäistä kaikissa herkissä olennoissa. [Tää kuulostaa aivan tuubalta?! Tai vähintäänkin aivan vitun narsistiselta.] Kaikkivoiva heittää kuvansa, niin sanoaxeni, kuin yliolanheittimellä luomiinsa nautoihin. Luominen ja säilöminen on powerin ikuista duunia; se ei toimi siihen mitä ei ole olemassa; Jumala ei ole kuolleiden jumala [no tää nyt ainakin on harhaoppia!]; se ei voi aiheuttaa harmia ja tuhoa vahingoittamatta izeään. Kaikkivoipa voi haluta vain hyvää. [Jalkanuotti: Muinaiset olivat oikeassa kun ne kuzuivat ylijumalaa optimixi maximixi, mutta olisi ollut vielä parempi sanoa sitä maximixi optimixi, sillä sen hyvyys johtuu sen voimista, se on good koska se on great. Tääkin kuulostaa taaas ihan peliteorialta.] Six se joka on eniten hyvä, koska se on eniten skrode, on myös ylioikeudenmukainen, muuten se puhuisi ristiin kuin liito-orava; sillä se järjestyxen rakkautta joka luo järjestystä me sanotaan hyväxi, ja sitä järjestyxen rakkautta joka pitää sitä pystyssä me sanotaan oikeudexi. Diktatuuria peliin ja poliisivoimia. Ei ihme että Russell sanoi kaimaansa protofasistixi.]]
ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta.
ellauri115.html on line 699: Älä kysy multa kestääkö pahisten kidutuxet ikuisesti, voiko kiltti luoja tuomita ne ikuiselinkautiseen; taaskaan mä en osaa sanoa, eikä mua kyllä kiinostakaan, se on hyödytöntä tietoa. Miten ilkeiden kohtalo koskisi minua? Mähän on selkeästi lampaiden tiimissä. EVVK. Silti mun on vaikea uskoa että niiden rangaistuxet olis iänikuisia. Jos korkein oikeus vaatii kostoa, se vaati sitä tällä puolella. Maailman kansakunnat erroreineen ovat sen toteuttajia. Oikeus käyttää izeaiheutettuja pahoja rangaistaxeen niitä jotka ovat ne ansainneet. Meidän kyllääntymättömissä sieluissa, joita syövät kateus, ahneus ja kunnianhimo, keskellä feikkiä vaurautta, kostavat passiohedelmät saavat ansaitun palkintonsa teidän rikoxista. Ei tässä tarvita mitään helvettiä, se on jo ilkimysten rinnassa.
ellauri115.html on line 703: Niinpä siis Jumalan silmäilyssä kotipuuhissa, ja sellaisten sen attribuuttien tutkimisessa joihin mua kiinnosti tutustua, mä olen vähitellen älynnyt ja kehittänyt ajatuxen, aluxi osittaisen ja epätäydellisen, jonka mä olen muodostanut tästä Äärettömästä Olennosta. Mut jos siitä on tullut jalompi ja isompi on siitä tullut myös paremmin ihmisjärkeen sopiva. Kun mä lähestyn hengessä ikuista valoa, mä sekaannun ja häikäistyn sen kunniasta, ja mun on pakko ottaa aurinkolasit ja hylätä kaikki maiset käsityxet jotka mä olin siitä muodostanut, niinkuin se valkoinen takatukka ja parta ja mekko ja sandaalit. Tää puhistettu jumala ei enää ole ruumiillinen eikä aistittava; superäly joka hallizee maailmaa ei ole enää ize pelilaudalla; turhaan mä koitan tarrautua sen käsittämättömään vaipanväliin. Kun mä ajattelen että sehän se antaa elämän ja liikkeen elävälle ja liikkuvalle substanssille joka kontrolloi kaikkia eläviä ruumiita; kun mä kuulen sanottavan että mun sielu on spriritististä ja et Jumalakin on sprite, mä kapinoin tollasta jumalallisen esanssin alennusmyyntiä; ikäänkuin Jumala ja mä oltas sukulaisia! Ikäänkuin Jumala ei oliskaan one and only pullollinen Absolute vodkaa, ainoa oikein aktiivinen, tunteva, ajatteleva, tahtova olento, josta me johdetaan omat aatoxemme tunteemme, horisontaaliset liikkeemme, halumme, vapautemme ja suorastaan olemassaolomme! Me ollaan vapaita koska se tahtoo niin, ja tää selittämätön substanssi on meidän sieluille se mitä meidän sielut on meidän ruumiille, eli käynnistysmoottoreita tai dynamoja. Mä en tiedä onxe luonut aineen, ruumiin, sielun ja maailman izensä. Luomisen ajatus sekottaa mun pään ja karkaa mun näpeistä; senverran kun mä pystyn sitä käsittämään mä voin sen uskoakin; mut mä tiedän eze on muotoillut miss universumin ja kaiken mitä sillä on (eikä se olekaan aivan vähän), ja eze on tehnyt kaikki kalut ja järjestyssäännöt niille. Epäilemättä Jumala on ikuinen; mut voix mun mieli kääriytyä ikuisuuden ympärille? [Ei se voi.] Mixmä pettäisin izeäni merkityxettömillä sanoilla? Tävverran mä tajuan; ennenkuin oli kaluja, oli Jumala; se jää olemaan kun kalut loppuvat, ja jos kaikki joskus loppuu niin se kumminkin jää sammuttamaan valoja. Et joku mun käsityskyvyn ylittävä otus panisi alkuun muita otuxia, se on vain vaikeaa kuvitella [eli millä lihaxilla?], mut jos Oleminen ja Eimitään ovat vastakohtia, niin se kuulostaa kyllä ristiriidalta, ihan absurdiahan se on.
ellauri115.html on line 705: Jumala on intelligentti, mutta miten älykäs? Mies on älykäs kun se järkeilee, mut Korkeimman Tiedustelijan ei tarvize järkeillä; ei sillä ole premissejä eikä johtopäätöxiä, ei sillä ole edes lauseita. [Sillä on vaan yxittäisiä sanoja.] Korkein tiedustelija on kokonaan intuitiivinen, se näkee mitä on ja mitä pitäis olla; kaikki totuudet on sille 1 ja sama, kuten kaikki paikat on vaan 1 paikka ja koko aika vaan 1 sekuntti. Miehen voima käyttää keinoja kuten Viagraa, jumalan voima on omavoimainen. Kirkas valo jo kävelyvauhdissa. Jumala voi koska se tahtoo; sen tahto on sen haba. Jumala on hyvä; tää on varma nakki; mutta mies löytää onnensa oman tiiminsä menestyxessä. Jumalan onni on järjestyxenrakkaus, se on anaalis-obsessiivinen psykopaatti. Sillä järjestyxellä se pitää yllä olevaa, ja yhdistää osia toisiinsa kuin leegoja. Jumala vaan on; tästä mä oon varma. God is just, eli jumala vaan on. Ich bin nur. Se seuraa sen hyvyydestä [vai oliko se toisinpäin?]; miehen vääryys ei ole Jumalan työtä, vaan sen omaa; se moraalinen oikeus joka on filosofien tavallinen moite Sallimuxelle on mulle todistus sen olemassaolosta. Mutta miehen oikeus on että jokainen saa ansionsa mukaan; Jumalan oikeus muodostuu että se vaatii meiltä tiliä siitä mitä se on meille antanut.
ellauri115.html on line 713: Meidän tekojen moraliteetti on vaan tuomioita jotka ize muodostamme niistä. Jos hyvä on hyvä, sen pitää olla hyvä meidän sydämen pohjamudissa yhtä hyvin kuin meidän teoissa; ja eka palkinto oikeudessa on tietoisuus että me toimitaan oikeuden mukaisesti. Jos moraalinen hyvä on meidän luonnon mukaista, mies voi olla mielenterve ja hyväkuntoinen kun hän on hyvä. [OK, tää kaveri ei niele perisyntiä, pää pois! huutaa patakuningatar.] Jos ei ole niin, ja jos mies on lunnostaan paha, se ei voi lakata olemasta paha madännyttämättä luonnettaan, ja hyvä siinä on luonnottomuutta. Jos se on tehty harmittamaan kamu-luotujaan, kuten susi on tehty nielemään saaliinsa, hamaani mies olisi yhtä vääristynyt otus kuin säälittävä susi; ja pelkkä miehuus aiheuttaisi katumusta. [Vittu Janne vedä välittömasti käteen, tää on taas tätä homo-on-homolle-susi tuubaa! Onnex onnex susi ei sentään ole sudelle yhtä homo.]
ellauri115.html on line 718: Mikä yhteys on omaneduntavoittelulla ja tällä miehuuden ihannoinnilla? Mix mä olisin mieluummin Cato joka teki seppukun kuin Caesar joka tuli, näki ja voitti? [Kaada izelles vaan JJ.] Jos viet rinnasta multa sydämmen lisäxi tän jalouden rakastamisen niin et vie vain housuja vaan myös elämänilonkin. Pikkumainen mies jossa tämmöiset herkkutunteet on tukahdutettu pahojen passiohedelmien joukossa, joka ajattelee vaan izeään ja lopulta ei rakasta kuin izeään, tällä ei ole mitään ihastumiskohtauxia, sen kylmä sydän ei enää syki riemusta risaisissa housuissa, ja ja sen silmät ei enää täytyy symmpatian makeista kyyneleistä, se ei ilahdu mistään; sillä ei ole elämää eikä tunnetta, se on jo kuollut. [But cf. "Lettu elo" alempana.]
ellauri115.html on line 732: Marcus Atilius Regulus (kuoli mahdollisesti 250 eaa.) oli Rooman tasavallan konsuli ja sotilasjohtaja, joka nähtiin Roomassa sankaruuden esikuvana. Perimätiedon mukaan Regulus pysyi vangittuna Karthagossa kunnes hänet lähetettiin Roomaan neuvottelemaan joko rauhasta tai vankienvaihdosta. Hänen kerrotaan vaatineen senaattia kieltäytymään Karthagon ehdotuksista, minkä jälkeen hän noudattaakseen vapauttamisensa ehtoja palasi vankeuteen Karthagoon huolimatta roomalaisten vastustuksesta. Hänen vangitsijoidensa kerrotaan nopeasti kiduttaneen hänet kuoliaaksi. Reguluksen toiminta nähtiin osoituksena sankarillisesta kestävyydestä. Paras aikakautta käsittelevä säilynyt lähde, kreikkalainen historioitsija Polybios (n. 203–118 eaa.) ei mainitse Reguluksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista, mutta se mainitaan vuonna 129 eaa. konsulina toimineen Gaius Sempronius Tuditanuksen fragmenteissa. Jotkut historiantutkijat ovat arvelleet, että kertomus Reguluksen kiduttamisesta olisi keksitty puolustamaan sitä, että Diodoros Siculuxen mukaan roomalaiset kiduttivat kahta karthagolaista sotavankia Reguluksen lesken käskystä.
ellauri115.html on line 739: Kun me keskitytään kohteeseen ja ajatellaan izeämme vaan ikäänkuin peilistä, se on idea; kun taas sillon kun saatu vaikutelma on pääasia ja vaan toissijaisesti ajatellaan sen aiheuttajaa, se on fiiwis.
ellauri115.html on line 740: ] Mikä sitten onkin meidän olemien syy, se on hoidellut meidän hengissäpysymisen antamalla meille fiilixet jotka sopii meidän luonteeseen; eikä kukaan voi kieltää että ne ainakin on synnynnäisiä. Nää fiilixet, mitä ainaskin muhun tulee, on izerakkaus, pelko, kipu, kuolemanpelko, mukavuudenrakkaus. Eikä voi millään epäillä, että apinat ei olis luonnostaan sosiaalisia, ainaskin kykeneviä siihen, eikä se ole sitä muuten kuin toisten synnynnäisten fiilisten takia, jotka on lajinomaisia; sillä jos vaan fyysinen hyvinvointi olis kyseessä, me varmasti hajauduttaisiin eikä keräydyttäis laumaxi.Mutta omantunnon liikevoima johtuu tästä kaxipiippuisesta miehen relaatiosta izeensä ja velipoikiin. Hyvää ei voi olla rakastamatta; tää tieto ei ole synnynnäistä, mutta kun järki johtaa sen havaizemaan sen, sen omatunto pakottaa sen rakastamaan sitä; tää fiilis on synnynnäistä.
ellauri115.html on line 742: Niin että mä en usko, nuori ystäväiseni, että on mahdotonta selittää omantunnon välitöntä voimaa meidän oman luonnon tuloxena, järjestä riippumatta. Ja vaikka se olis mahdotonta, se on tarpeetonta; sillä ne jotka kieltää tän periaatteen, jonka kaikki muut maailmassa hyväxyvät, eivät ole todistaneet ettei sellaista ole; ne tyytyy vaan väittämään, ja kun me väitetään että sitä on, on meillä ihan yhtä hyvä perustelu kuin niillä, ja meillä on sen lisäxi todistaja omassa masussa, omantunnon ääni, joka puhuu puolestaan. Jos tuomion ekat säteet sokaisee meitin ja sekottaa meidän näkemät kohteet, odotetaan kunnes heikko näkömme kirkastuu ja havistuu, ja järjen valossa me pian nähdään just nää kohteet kuten luonto on aina näyttänyt ne meille. Tai ollaxemme yxinkertaisempia ja vähemmän uhoovia; tyydytään masussamme tuntuviin ekoihin fiilixiin, koska tiede tuo meidät aina niihin takaisin, ellei se ole harhaista.
ellauri115.html on line 748: Miten usein mun tutkimusten aikana mä olen kyläsftynyt mun oman sydämen kylmyyteen! [Ei tarvi arvata, tääkin oli retorinen kysymys.] Miten usein on suru ja väsymys kaataneet myrkkynsä mun ekoihiin mietiskelyihin ja tehneet niistä mulle vihattavia! Mun maho "sydän" ei tuottanut muuta kuin heiveröisen nykäyxen ja laimeaa totuudenrakkautta. Mä sanoin näin izelleni nimittäin: Mix mä ponnistaisin löytääxeni olematonta? Moraalinen hyvä on piippu-uni, aistien nautinnot on ainoasti oikeasti hyvää. Kun me on menetetty maku sielunnautintoihin, kuinka vaikeaa on saada se takaisin! [Älä vastaa] Miten paljon vaikeampaa on hankkia se jos meillä ei ole sitä koskaan ollut! Jos olis ketään niin kurjaa ettei olis koskaan tehnyt mitään mitä se voisi muistella mielihyvällä, ja joka tekisi sen iloisexi että tuli elettyä, sellainen mies ei voisi tuöntea izeään, ja ilman hyvän tietoa, johka se on luponnostaan kykenevä, se olis pakotettu pysymään ilkeydessään ja olis aina kurjalistoa. Mutta uskozä että on edes 1 mies maan pääl joka olis niin paska ettei se olis koskaan edes tuntenut kiusausta olla kiltti? Tää kiusaus on niin luonnollinen, niin mukava, että on mahdotonta aina vastustaa sitä; ja ajatus sen suomasta nautinnosta riittää tuomaan sen koko ajan mieleen uudestaan. Valitettavasti on aluxi vaikeaa saada siitä tyydytystä, kuten Rolling Stonesit sanovat; meillä on tukku syitä kieltäytyä seuraamasta syädämen taipumusta; varovaisuus, nk., rajoittaa sydämen oman izen rajojen sisäpuolelle; tuhat yritystä tarvitaan että pääsee siitä häkistä. Hyväntekemisen ilo on hyvin tehneen palkkio, ja meidän pitää ansaita se palkkio ennenkuin se myönnetään. Mikään ei ole makeampaa kuin omenahyve; mutta me ei tiedetä tätä ennenkuin me ollaan sitä maistettu. Kuten sadun Proteus, se ensin ottaa tuhat hirmuista muotoa kun se yrittää meitä halata, ja näyttää todellisen naamataulunsa vaan niille jotka ei päästä irti siitä.
ellauri115.html on line 754: Mixmun sielu on mun aistien alainen, ja vankina tässä bodyssa jossa se on orjuutettuna ja ryppääntyneenä pienexi rytyxi? Enpäs tiedäkään; onko Lujaapierevä nyt tietoinen mun tilanteesta? Mut mä voin ilman hätiköintiä uskaltautua esittämään vaatimattoman arvauxen. Mä sanon izelleni: jos miehen sielu olis pysynyt vapaana ja viattomana, mitäs ansiota sitten olis sillä eze olis rakastanut ja totennut järjestystä joka oli jo aikaansaatuna, järjestystä, jota se ei edes olis voinut yrittää häiritä? Se olis onnellinen toki toki, mutta sen onni ei voisi saavuttaa ihan hekumanhuippua, nimittäin hyveellisyydestä tulevaa ylpeyttä, ja hyvän omantunnon läpytystä sisällä; se olis vaan kuin jotkut enkelit, ja varmastikin hyvä mies on jotain enemmän kuin ne, nehän on vaan Lujaapierevän lakeijoja ja ovimiehiä. Kuolevaiseen ruumiiseen sitaistuna siteillä jotka ovat yhtä merkillisiä kuin vahvoja, sen huoli tän ruumiin ylläpidosta houkuttaa sielua ajattelemaan vaan izeään, ja antaa sille mielenkiinnon aiheen joka on vastakkainen asioiden yleiselle järjestyxelle, jonka se kyllä voi vielä tietää ja rakastaakin vähän; tässä tilanteessa vapauxien oikeasta käytöstä tulee samalla kertaa ansio ja sen palkkiio; siinä se valmisteleee izelleen loputonta onnea, vastaustaessaan maanpäälisiä passiohedelmiä ja seuratessaan alkuperäisiä GPS-lukemia.
ellauri115.html on line 756: Jos vieläpä siinä matalassa asemassa mihin meidät on asetettu tässä elämässä meidän ekat impulssit on aina hyviä, jos meidän paheet on omatekoisia, mix me valitettaisiin että ne on meidän mestareita? Mix me syytettäisiin Luojaa pahoista jotka ollaan ize luotu, ja vihollisia jotka me ollaan ize aseistettu izeämme vastaan? Äh, jätetään mies pilaamattomaxi; se huomaa olevan aina helppoa olla hyvä ja se on aina onnellinen ilman katumuspilleriä. Syylliset, jotka sanoo että ne on ajettu rikollisuuteen, on valehtelijoita yhtä paljon kuin pahantekijät; miten ne voi jättää huomiotta että niiden valittama heikkous on niiden omaa työtä; että niiden aikaisimmatkin törkeydet oli niiden oman tahdon aikaansaannosta; että toivomalla kiusauxeen lankeemista ne lopulta antaa niille perixi tahtomattaankin ja tekee niistä vastustamattomia? Epäilemättä ne ei voi enää välttyä olemasta heikkoja ilkimyxiä, mutta niiden ei tarvinnut tulla heikoxi ja ilkeixi, izepä hyppäsivät siihen siniseen maalisammioon. Doh, miten helppoa olis pitäämopo käsissä ja passiohedelmät piilossa, tässäkin elämässä, jos silloin kun tavat ei vielä olleet muodostuneet, mieli laajentumisvaiheessa, olisimme voineet pitää kiinni sellaisista jutuista kuin meidän olis pitänyt, arvostaaxemme oikein sitä mitä ei tiedetä; jos me oikeesti haluttaisiin oppia, ei vaan six että loistettaisiin toisten silmissä, vaan että meistä tulis viisaita ja hyviä ihan luonnonmenetelmällä, et me oltaisiin onnellisia maxaessamme veroja. Tästä työhuoneesta tulee ikävystyttävä ja tuskaisa, koska me ei edes yritetä sitä ennenkuin me ollaan jo paheen ruostuttamia ja passiohedelmien orjia. Meidän tuomiot ja meidän arvon mittatikut määräytyy ennenkun meillä on tietoa hyvästä ja pahasta, ja sit me mitataan kaikkia asioita tällä väärällä mittatikulla, eikä arvosteta mitään sen oikeasta hinnasta. [Joo tää on taas tätä keskustaoikeistolaista "oman onnensa seppä" sepustusta. Kylnää sit on ennustettavia!]
ellauri115.html on line 758: On semmoinen ikä kun sydän on vielä vapaa, mutta innokas, levoton, ahne onnellisuudelle jota ei vielä tunneta, onnellisuudelle jota se ezii uteliaana ja epäilevänä; aistien pettämänä se pitkän päälle lasettuu tyhjän onnellisuuuden näköispazaan varaan ja ajattelee eze on löytänyt sen muttei olekaan. Mun omassa tapauxessa nää harhakuvat kesti tosi pitkän ajan. Alas harhakuvat! liian myöhään mä pääsin niistä perille, enkä mä ole täysin onnnistunut voittamaan niitä vieläkään; ne kestää yhtä kauan kuin tää kertakäyttöbody josta ne nousevat. Jos ne johtaa mut harhaan, mä en ainakaan enää usko niitä; mä tiedän mitä ne on, ja vaikka mä annan niille perixi, mä halvexin izeäni samalla; mä en pidä niitä mun onnen päämääränä, pikemminkin päinvastoin, sen esteenä. Mä kaipaan aikaa jolloin ruumiin kettingeistä vapautettuna mä saan olla oma izeni, yhtä izeni kaa, enkä enää repeile kahtia, kun mä riitän yxin izelleni onnexi. Sillä aikaa mä oon onnellinen meidankin elamassamme, sillä mä en paljon välitä sen pahoista jutuista, joihin mulla izelläni on tosi vähän syytä, kun taas kaikki oikeasti hyvä on vaan musta izestäni kii. [Nyt nyrjähti Jannella taas pahasti. Tämmöstä sillä aina on, ei se kyllä ole kovinkaan vilpitön.]
ellauri115.html on line 762: Hyvin perustellusti epäillen izeäni ainoa asia jota mä pyydän Jumalalta, tai paremminkin edellytän sen oikeusistuimelta, on korjata mun eranto jos mä purjehdin väärään suuntaan, jos se errori on mulle vaarallinen. Rehellisesti sanoen, mun ei tarvi olettaa olevani erehtymätön; mun mielipiteet jotka näyttää musta tosilta voi olla ihan valetta; sillä mikäpä mies ei tarrautuisi omiin uskomuxiinsa; ja kuinka monet miehet on samaa mieltä mistään? Harha-aistimus joka pettää mua voi tosiaankin lähtöisin musta izestäni, mutta vaan Jumala voi poistaa sen. Mä olen tehnty kaikkeni yltääxeni totuuteen, mutta lyhkösenä mä en ylety sen lähteeseen; onxe mun vika jos mun voimat ei riitä enkä mä pääse eteenpäin kuin Lea Lehtisalo; nyt on totuuden vuoro uida mun liiveihin.
ellauri115.html on line 764: Hyvä pappi oli puhunut passiohedelmään; hän ja minä olimme tunnekuohuissa. Musta näytti kuin mä olisin kuunnellut jumalallista orgasmia kun se lauloi mulle virsikirjan alusta ja opetti mulle jumalille pyllistelyä. Mä näin tukun vastalauseita jotka voisi nousta tästä; kuitenkaan mun viitan kätköstä ei noussut mitään sen tapaista, sillä huomasin että ne olis enemmän sekottavia kuin vakavia, ja että mun kallistuskulma oli muutenkin jo siihen päin. Kun se viittilöi mulle omantunnon semaforilla, mun oma omatunto toimi kuin heijastimena.
ellauri115.html on line 769: Rusakko viettää lettua eloa autiolla saarella. Lojuu aamupäivät niittyhumalassa, sit pitkä lounas, vähän heinäntekoa rahvaan apuna ja puukiipeilyä, sit soutelua omin nokkineen järvellä Terskan tiskatessa lounastiskejä ja prässätessä sukkaliivejä.
ellauri115.html on line 774: Olen aina intohimoisesti rakastanut melomista kirkkoveneellä. Kumpu tarjoaa mainion ympäristön kaneille jotka saavat siellä lisääntyä rauhassa. Kerroin tästä ideasta tilanhoitajalle joka tuotatti sinne kaikki, tyttärensä, vaimonsa ja sisarensa. Terska ja minä menimme juhlallisesti sinne myös. Ne alkoivat lisääntyä jo ennen pois lähtöäni. Tämän pienen siirtokunnan perustaminen oli suurta juhlaa, olin kuin pieni kolonialisti levittämässä vieraslajeja. Tunsin izeni ylpeäxi kuin astronauttien peräsmies johtaessani kanini tilanhoitajan vaimon isolta kaninkololta tyttären pienelle. Veden edestakainen aaltoilu säesti mun edestakaisia liikkeitä ja saivat mut nautinnollisesti tiedostamaan olemassaoloni. Ei tarvinnut kahdesti miettiä kuten mamanin aikana, minua keinuttava jatkuva edestakainen liike vangizi minut siinä määrin että tilanomistajan vaimon tullessa rajusti jouduin väkisin riuhtaisemaan izeni sieltä pois.
ellauri115.html on line 843: Barukin kirja (aiemmin Baarukin kirja; m.kreik. Βαρούχ, Barūkh) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakiin eikä varsinaiseen protestanttisten Raamattujen kaanoniin.
ellauri115.html on line 845: Kirja on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja ystävän Baruk ben Neriahin mukaan. Varmaa tietoa kirjoittajista ei kuitenkaan ole. Kirja lienee ollut olemassa yhtenäisenä kokonaisuutena 100-luvulla eaa. Se on luultavasti kirjoitettu alun perin arameaksi tai hepreaksi.
ellauri115.html on line 934: Sociniolaisuus oli Fausto Paolo Sozzinin (1539–1604) mukaan nimensä saanut unitarianistinen liike. Sozzini vaikutti muun muassa Transilvaniassa ja pakeni valkosipulia ja puuristejä Puolaan, jossa vuonna 1605 kirjoitettiin socinolaisuuden ensimmäinen virallinen julistus, niin sanottu Rakowin katekismus. Liike tukahdutettiin Puolassa 1658, mutta se eli edelleen muun muassa Transilvaniassa ja Englannissa, jossa sitä kutsuttiin unitarianismiksi. Bostonissä niitä oli, Efraim E. ja Ralph Waldo esimerkixi.
ellauri115.html on line 936: The ideas of Socinianism date from the wing of the Protestant Reformation known as the Radical Reformation and have their root in the Italian Anabaptist movement of the 1540s, such as the anti-trinitarian Council of Venice in 1550. Lelio Sozzini was the first of the Italian anti-trinitarians to go beyond Arian beliefs in print and deny the pre-existence of Christ in his Brevis explicatio in primum Johannis caput – a commentary on the meaning of the Logos in John 1:1–15 (1562). Lelio Sozzini considered that the "beginning" of John 1:1 was the same as 1 John 1:1 and referred to the new creation,[citation needed] not the Genesis creation. His nephew Fausto Sozzini published his own longer Brevis explicatio later, developing his uncle's arguments. Many years after his death in Switzerland, Sozzini consulted with the Unitarian Church in Transylvania, attempting to mediate in the dispute between Frankenstein and Count Dracula.
ellauri115.html on line 944: In Britain and North America, Socinianism later became a catch-all term for any kind of dissenting belief. Sources in the 18th and 19th centuries frequently attributed the term Socinian anachronistically, using it to refer to ideas that embraced a much wider range than the narrowly defined position of the Racovian catechisms and library.
ellauri115.html on line 948: The most distinctive element in Socinian, as opposed to Arian, Christology is the rejection of the personal pre-existence of Christ. The theme of Christ's preexistence occurs repeatedly in the Racovian Catechism, with detailed discussion of disputed verses, such as:
ellauri115.html on line 962: The Racovian Catechism makes muted reference to the devil in seven places which prompts the 1818 translator Thomas Rees, to footnote references to the works of Hugh Farmer (1761) and John Simpson (1804). Yet these references are in keeping with the somewhat subdued handling of the devil in the Biblioteca Fratrum Polonorum. The Collegia Vicentina at Vicenza (1546) had questioned not only the existence of the devil but even of angels. Word has it that the personal boll weevil was none other than Sozzini himself.
ellauri115.html on line 1157: Mitenkä noista uhrien tarinoista saa sen vaikutelman ettei ne izekään ole ihan terveitä? No niillä on usein izellään olleet narsistiset vanhemmat. Ne on tod.näk. enemmän tai vähemmän kajahtaneita izekin. Mixeipä juurikin narsistisia omalla vaatimattomalla tavallaan.
ellauri115.html on line 1179: Izetunto voidaan jakaa minätietoisuuteen (izetietoisuuteen?) izearvostuxeen (izerakkauteen?) izeluottamuxeren ja izetuntemuxeen.
ellauri115.html on line 1187: Narsisti on kokenut lapsena syvää häpeää. Hyi häpeä! Sitä se Rousseaukin valitti. Vizaa paljaalle pepulle. Onko Miisu jo kiltti? Janne kyllä sortui lievää törkeämpään vainoharhaisuuteen. Kaikessa oli kysymys hänestä. No tota vikaa ei mulla pahemmin ole, en ole järin vainoharhainen. Onhan sekin jotakin.
ellauri115.html on line 1210: Vanheneminen on narsistille narsistinen loukkaus, kun hän ei enää ole yhtä vahva vakuuttava ja kilpailukykyinen. Pehmittyään sieltä hän kovettaa tunteensa ja jäädyttää suhteensa jotta lapsuuden kipeät tunnemuistot ei pääse pintaan. Sexuaalinen vallankäyttö ja manipulointi loppuvat. Hän alkaa sekakäyttäjäxi tai heittäytyy maanisesti johkin touhuunsa, esim paasauxeen, pitääxeen tilanteen hallinnassa. Kipu on sellainen ettei voi millään olla jouten. Rupeaa entistäkin luulosairaammaxi. Voi vajota lopuxi täyd. sisäiseen liikkumattomuuden ja tyhjyyteen. N. kovettuu ja sammuu, ikäänk. kuolee elävältä. Millään ei ole enää mitään väliä. Tää on sentään aika ääritapaus. Edes J-J R. ei ehtinyt mennä noin pahaxi.
ellauri117.html on line 37: Kaikki on hyvää, lähtiessään luojan käsistä: kaikki huononee apinan käsissä. Hän pakottaa toisen maan kantamaan toisen maan kasveja, toisen puun kantamaan toisen hedelmiä; hän sekoittaa ja saattaa pois luonnollisesta järjestyksestään eri ilmanalat, alkuainekset, vuodenajat; hän silpoo koiraansa, hevostansa ja orjaansa; hän mullistaa kaikki, rumentaa kaikki; hän pitää muodottomasta ja hirviömäisestä; hän ei tyydy mihinkään sellaisena, kuin luonto sen on tehnyt, ei edes apinaan; apinankin hän välttämättömästi tahtoo oppikurilla taivuttaa kuin maneesi-hevosen; apinakin on taivutettava muodin mukaan kuten hänen puutarhansa puut. Hän panee päähän peruukin ja jalkaan jamihousut.
ellauri117.html on line 49: Ce recueil de réflexions et d’observations, sans ordre et presque sans suite, fut commencé pour complaire à une bonne mère qui sait penser. Je n’avais d’abord projeté qu’un mémoire de quelques pages; mon sujet m’entraînant malgré moi, ce mémoire devint insensiblement une espèce d’ouvrage trop gros, sans doute, pour ce qu’il contient, mais trop petit pour la matière qu’il traite. J’ai balancé longtemps à le publier; et souvent il m’a fait sentir, en y travaillant, qu’il ne suffit pas d’avoir écrit quelques brochures pour savoir composer un livre. Après de vains efforts pour mieux faire, je crois devoir le donner tel qu’il est, jugeant qu’il importe de tourner l’attention publique de ce côté-là; et que, quand mes idées seraient mauvaises, si j’en fais naître de bonnes à d’autres, je n’aurai pastout à fait perdu mon temps. Un homme qui, de sa retraite, jette ses feuilles dans le public, sans prôneurs, sans parti qui les défende, sans savoir même ce qu’on en pense ou ce qu’on en dit, ne doit pas craindre que, s’il se trompe, on admette ses erreurs sans examen.
ellauri117.html on line 63: Platon teos "Valtio". Tämä ei ole mikään valtio-opillinen teos, kuten
ellauri117.html on line 82: Olen joskus nähnyt sellaisten nuorten vaimojen pikkutemput, jotka teeskentelevät tahtovansa imettää lapsiaan. He osaavat järjestää asiat niin, että heidän muka on pakko luopua tästä mielijohteesta; taitavasti he osaavat asettaa niin, että puoliso, lääkäri ja etenkin äiti kieltää heiltä tuon velvollisuuden täyttämisen. Aviomies, joka uskaltaisi suostua siihen, että hänen vaimonsa imettäisi lastansa, olisi huutavassa hukassa. Hänestä tehtäisiin murhaaja, joka muka tahtoo päästä irti vaimostaan. Olkaa siis varovaiset, hyvät aviomiehet ja uhratkaa kotirauhanne hyväksi isänrakkautenne! Ja isänvaistonne! Jos vaimo ei anna ehkä vauva voisi imuttaa.
ellauri117.html on line 84: Jos tahdotte että kukin palaisi täyttämään ensimäiset velvollisuutensa, niin alkakaa äideistä; olette hämmästyvät aikaansaamistanne muutoksista.
ellauri117.html on line 86: Mutta jos äidit suvaitsevat itse ruveta lapsiaan imettämään, niin tavat paranevat itsestään, ja luonnonmukaiset tunteet heräävät kaikissa sydämissä; valtion asukasluku on karttuva; tämä ensimäinen seuraus, tämä ainoa seuraus on liittävä kaikki sopusuhtaiseksi kokonaisuudeksi. Kotielämän tarjoama viehätys on paras vastamyrkky huonoille tavoille. Lasten meluavat leikit ja heidän aiheuttamansa vaivannäkö, joita alussa pidetään häiritsevinä, muuttuvat miellyttäviksi; ne saattavat isän ja äidin toisilleen tarpeellisemmiksi, rakkaammiksi, ne lujittavat aviollisia siteitä. Kun kotielämä on vilkas ja iloinen, silloin kotoiset huolenpidot ovat vaimon rakkain tehtävä ja miehen viehkein huvitus. Näin siis tämän ainoan epäkohdan korjaamisesta seuraisi yleinen parannustila ja luonto olisi pian palauttanut kaikki oikeutensa. Niin pian kuin naisista taas on tullut äitejä, niin kohta miehistä tulee isiä ja puolisoja.
ellauri117.html on line 101: Jos äiti ei ole oikea äiti, ei hänen lapsensa myöskään ole oikea lapsi. Heidän velvollisuutensa ovat molemminpuoliset; jos toinen ne huonosti täyttää, toinenkin ne laiminlyö. Lapsen tulee rakastaa äitiänsä ennenkuin se tietää, että se on sen velvollisuus. Ellei veren ääni vahvistu tottumuksen ja huolenpidon kautta, se kuihtuu ensi vuosina ja sydän kuolee niin sanoakseni, ennenkuin se on syntynyt. Näin siis jo ensi askeleemme johtavat meidät pois luonnosta.
ellauri117.html on line 103: Tarkatkaa luontoa ja seuratkaa sen osottamaa tietä. Se harjottaa lapsia lakkaamatta; se karkaisee niiden voimat kaikenlaisilla koettelemuksilla; se opettaa niille aikaisin mitä tuska ja kärsimys on. Hampaiden puhkeaminen synnyttää niissä kuumetta; kova vatsakipu tuottaa niille kouristuksia; vahva yskä on vähällä tukehduttaa ne; vatsamadot niitä vaivaavat; verenrunsaus turmelee niiden ruumiinnesteet; eri hapot käyvät ja synnyttävät niiden ihoon vaarallisia vihoittumia. Melkein koko tämä alkuikä on täynnä tauteja ja vaaroja. Puolet kaikista lapsista, jotka syntyvät maailmaan, kuolee ennen kahdeksatta ikävuotta. Kun nämä koettelemukset ovat ohitse, lapsi on vahvistunut, ja niin pian kuin se oppii elinvoimiaan käyttämään, tulee elämän perustus varmemmaksi.
ellauri117.html on line 109: Jos tässä suhteessa olisikin joku vaara pelättävissä, niin tulisi vaan epäröimättä uskaltaa. Koska ihmiselämässä kerran välttämättömästi on vaaroja, niin epäilemättä on parasta siirtää ne siihen ikäkauteen, jossa ne ovat vähimmin vahingollisia. Kuta vanhemmaksi lapsi tulee, sitä suurempiarvoiseksi se käy. Kapalolapset ovat puoli-ilmaisia, palleroita ja taaperoita voi aina tehdä lisää samasta reijästä.
ellauri117.html on line 111: Lapsi viettää täten kuusi tai seitsemän vuotta naisten hoidokkaana, ollen heidän ja omien oikkujensa uhrina; ja sittenkuin sille on opetettu yhtä ja toista, s.o. sittenkuin on rasitettu sen muistia joko sellaisilla sanoilla, joita se ei voi ymmärtää tai seikoilla, jotka ovat vallan hyödyttömiä, sittenkuin on tukahutettu sen luontaiset taipumukset niillä intohimoilla, jotka siinä on herätetty, jätetään se tällaiseksi keinotekoiseksi olennoksi muuttuneena opettajan käsiin; tämä antaa lopullisen kehityksen niille keinotekoisuuden iduille, jotka huomaa jo varsin reheviksi, ja opettaa sille kaikkea, paitsi itsetuntemusta, paitsi itsenäistä toimintakykyä, paitsi elämisen ja onnelliseksi tulemisen taitoa. Kun sitten tämä lapsi, ollen orja ja tyranni samalla, pää täyteen ahdettuna tietoja, mutta vailla järkevyyttä, yhtä heikkona ruumiiltaan kuin hengeltään, työnnetään ulos maailmaan ja kun se silloin paljastaa kykenemättömyytensä, ylpeytensä ja kaikki paheensa, niin silloin surkutellaan inhimillistä kurjuutta ja nurinkurisuutta. Mutta siinä erehdytään; sillä tuollainen ihminen on ainoastaan meidän oikkujemme kasvattama; luonnon luomana ihminen on vallan toisenlainen.
ellauri117.html on line 113: Jos siis tahdotte, että lapsi säilyttäisi alkuperäisen luontonsa, niin ylläpitäkää ja hoitakaa tätä lapsen syntymästä alkaen. Heti sen synnyttyä ottakaa se huostaanne älkääkä päästäkö sitä, ennenkuin se on varttunut täysikäiseksi; muuten ette ole onnistuva. Samoin kuin äiti on paras imettäjä, on isä paras opettaja. ("Te" tarkoittaa tässä tietysti setämiähiä eli meitä isiä.)
ellauri117.html on line 120: Ollen kykenemätön täyttämään muuta isäntehtävää kuin putkeenpanon rohkenen ainakin yrittää toisixi helpointa; niin useiden muiden esimerkkiä noudattaen en ollenkaan käy käsiksi itse tehtävään, vaan kynään, ja sen sijaan että tekisin mitä pitää tehdä, olen koettava sitä sanoa. Olen tällänen paha pappi kuten Sokrates käsi lapsen alkkareissa.
ellauri117.html on line 126: On olemassa ainoastaan yksi tiede, joka on lapsille opetettava, ja se on inhimillisten velvollisuuksien tiede. Tämä tiede on yksi ja huolimatta siitä mitä Xenofon kertoo persialaisten kasvatuksesta, se on jakamaton. Muuten sanon kernaammin sellaista henkilöä, joka tätä tiedettä opettaa, kasvattajaksi kuin opettajaksi; sillä hänen tehtävänsä on pikemmin ohjaaminen kuin opettaminen. Hänen ei ollenkaan pidä antaa ohjemääräyksiä, vaan tehdä kädellä. Handleitung kuten sanomme Schweizissä. Kädessä se kasvaa kokoa ja varttuu pystysuunnassa.
ellauri117.html on line 128: Köyhä ei tarvitse kasvatusta. Hänen säätynsä pakottaa hänet itsetyydytyxeen; muunlaista kasvatusta hän ei kykenisi itselleen hankkimaan. Se kasvatus taas, jonka rikas säädyltänsä saa, on sitä laatua ettei se ollenkaan hyödytä häntä eikä yhteiskuntaa. Luonnollisen kasvatuksen tulee muuten saattaa ihminen soveliaaksi tulemaan toimeen kaikissa elämänoloissa. Niinpä on vähemmin järkevää kasvattaa köyhää sen mahdollisuuden varalle, että hänestä joskus tulisi rikas, kuin rikasta sen varalle, että hän voisi köyhtyä; on näet verrattain enemmän köyhtyneitä kuin nousukkaita. Valitkaamme siis kasvatiksi rikkaan lapsi; silloin on meillä ainakin se varmuus, että kasvatuksellamme olemme ihmiskunnalle lahjoittaneet yhden ihmisen lisää; köyhä näet voi itsestään kehittyä ihmiseksi. (Täh? )
ellauri117.html on line 132: Tää Émile ois orpo. Jos hänen vanhempansa olisivat elossa, ei sillä seikalla olisi mitään merkitystä. Omistaessani heidän velvollisuutensa otan myös kaikki heidän oikeutensa. Jos he olisivat elossa, hänen tulisi heitä kunnioittaa, mutta totella hän ei saa ketään muuta kuin minua. Se on ensimäinen tai oikeammin ainoa ehtoni.
ellauri117.html on line 157: Herrmann Kafka erscheint in den Schriften seines Sohnes als gefühlloses Ungeheuer. Die Art und Weise, in der der Vater seinem Sohn sexuelle Aufklärung zuteil werden ließ, bestätigt zweifellos diese Ansicht. Franz war von seinen heranwachsenden Schulfreunden wegen seiner offensichtlichen Ahnungslosigkeit in sexuellen Fragen geneckt worden. Daher begann er, sich mit Hilfe von Büchern die biologischen Grundlagen der Sexualität anzueignen, und versuchte dann, seinen Vater ganz beiläufig über die
ellauri117.html on line 166: 1912 lernte er in Max Brods Haus Felice Bauer kennen, die die erste große Liebe seine ns werden sollte und mit der er zweimal insgeheim verlobt war, Franz war zu jener Zeit 29 Jahre alt. In den folgenden fünf Jahren bildete Felice das Zentrum seines Lebens, von dem er sich im ständigen Wechsel angezogen und wieder abgestoßen fühlte. Er verwirrte sie mit einer Flut selbstquälerischer Briefe. Diese ambivalente, heftigen Gefühlsschwankungen unterworfene Romanze beflügelte den Schriftsteller in Kafka, doch seine Unentschlossenheit, in welche Richtung sich ihre Beziehung entwickeln sollte, frustrierte Felice. Wie Koalas Onkel, aufzählte der kleine Jude die Vorzüge und Nachteile einer Ehe. Schließlich schickte sie ihre Freundin Grete Bloch, um Kafka nach seinen Absichten zu fragen. Mit der Zeit wurde Grete die Vertraute des Schriftstellers, und Felice hegte den Verdacht, daß dabei sein Fühler tiefer gegangen war, als sie zugeben wollten. Das Verhältnis zwischen Franz und Felice kühlte mehr und mehr ab. Doch 1916 verbrachten sie gemeinsam einen zehntägigen Urlaub. Sie wohnten in zwei neben einanderliegenden Zimmern und spielten offensichtlich Mann und Frau. Wieder beschlossen sie zu heiraten, doch 1917 - ungefähr zur gleichen Zeit, als seine Tuberkulose erkannt wurde - löste Kafka die Verlobung wieder. Was für ein Mistkäfer.
ellauri117.html on line 170: In 1920, als er sich wieder auf einer Erholungskur in Südtirol befand, begann er einer Frau zu schreiben, die ihm geistig ebenbürtig war. Sie hieß Milena Jesenská-Polak, war 24 Jahre alt, verheiratet und keine Jüdin. Sie war eine emanzipierte Frau, Künstlerin und Intellektuelle, die Kafka gebeten hatte, einige seiner Werke ins Tschechische übersetzen zu dürfen. Sie vergötterte Kafka als Schriftsteller und konnte sich in seine seelische Welt einfühlen, denn auch sie hatte unter einem tyrannischen Vater zu leiden gehabt. Kafka bot ihr finanzielle Unterstützung an, wenn sie ihren Ehemann verließe. Vor ihrer endgültigen Entscheidung verbrachten die beiden jedoch vier Tage lang «Probeflitterwochen». Nach ihrer Rückkehr schlug Milena das Angebot aus. Ihr war schnell klargeworden, was es bedeutete, mit einem dem Tod geweihten
ellauri117.html on line 183: Englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928 julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Pirkko ja CEC oli piilottaneet sen makuuhuoneeseen kirjahyllyn väliin. D.H. nousi oman aikakautensa ikoniksi aikana, johon Sigmund Freudilla ja Friedrich Nietzschellä oli suuri vaikutus. Kuollessaan häntä pidettiin pornografina (kiitos Restif), joka oli tuhlannut lahjakkuutensa. E. M. Forster kyseenalaisti tämän näkemyksen kirjoittamassaan kuolinuutisessa ja sanoi Lawrencen olevan sukupolvemme kekseliäin kirjailija. Oliko sekin siis sankareita sukkahousuissa?
ellauri117.html on line 207: `Then let us strip, and do it properly. Hold a minute --' He rang the bell, and waited for the butler.
ellauri117.html on line 259: Gerald however was still less conscious than Birkin. They waited dimly, in a sort of not-being, for many uncounted, unknown minutes.
ellauri117.html on line 404: Kehnon opintomenestyksen vuoksi Fitzgerald sai potkut Princetonista, ja hän liittyi Yhdysvaltain armeijaan palvellakseen ensimmäisessä maailmansodassa, mutta sota päättyi ennen kuin hän ehti rintamalle. Onnexi, muuten se olis saanut potkut sieltäkin.
ellauri117.html on line 432: Pitäsköhän luetella kirjalliset älysetämiehet joilla oli omasta mielestään niitä tyhmemmät good old Pät tyyppiset kumppanit kuten Pyhimyxellä joiden kanssa ne oli hyvää pataa loppupeleissä vaimon tyhmyydestä huolimatta tai ehkä juuri sixi? Tyyliin
ellauri117.html on line 569: Thyroid BELLY SHAPE - Excessive fat more evenly distributed (YLEISLÄSKI)
ellauri117.html on line 591: Yhteiskuntafilosofiassaan Locke kehitti vaihtoehdon Hobbesin luonnontila-ajatukselle ja esitti omana yhteiskuntasopimusteorianaan, että hallinto voi olla oikeutettu vain, jos se saa hallittavien "hiljaisen suostumuksen" eli suojelee omistavan luokan elämän, vapauden ja omaisuuden luonnollisia oikeuksia. Jos tällaista suostumusta ei ollut annettu, "kansalaisilla" oli oikeus kapinaan. Oikeus schmoikeus, ei ole muuta oikeutta kuin vahvemman oikeus. Vittuako Jussi sä olet siitä mitään sanomaan.
ellauri117.html on line 595: Locke oli pitkänaamainen kuikelo kuin the joulukalenterin Hande. Hande on pisin tontuista, ja häntä näyttelee Raimo Smedberg. Hande joutuu tekemään aina tontuista raskaimmat työt, sillä aina kun Hande kysyy "But why is it always me?", Toivo vastaa "Because, sul on rumimmat kuteet ja pisin naama, Hande". Hande aloittaa yleensä laulamaan On rankkaa olla tonttumies -kappaletta, jolloin muut tontut yhtyvät säestämään. Handella on pyöreät, ulkonevat korvat. Hande ihastuu Kerttuun, koska tämä muistuttaa paljon hänen tyttöystäväänsä.
ellauri117.html on line 600: Locke oli närkästynyt collegen opetusohjelmasta. Hänestä nykyaikaisten filosofien, kuten René Descartesin, lukeminen oli kiintoisampaa kuin yliopistossa opetetun klassisen kirjallisuuden. Locke tutustui lääketieteeseen ja kokeelliseen filosofiaan eli luonnontieteeseen. Myöhemmin Lockesta tuli Royal Societyn jäsen.
ellauri117.html on line 606: Locken lääketieteelliset taidot joutuivat pian koeteltaviksi, sillä Lordi Shaftesburyn maksatulehdus muuttui hengenvaaralliseksi. Locke hankki neuvoja useilta lääkäreiltä ja sai taivuteltua Shaftesburyn leikkaukseen, jotka olivat tuohon aikaan yhtä hengenvaarallisia kuin tauti, kystan poistamiseksi. Shaftesbury selvisi ja toipui kiittäen Lockea henkensä pelastamisesta. Shaftesbury antoi Lockelle kystan muistoxi hellistä yhteisistä hetkistä.
ellauri117.html on line 608: Maxa-Shaftesburyn (1621-1683) pojanpoika, 3. Earl of Shaftesbury (1671—1713) oli mieltä että: Hobbes had set the agenda of British moral philosophy (a search for the grounding of universal moral principles), and Locke had established its method (empiricism). Shaftesbury’s important contribution was to focus that agenda by showing what a satisfactory response to Hobbes might look like but without giving up too much of Locke’s method. Shaftesbury showed the British moralists that if we think of moral goodness as analogous to beauty, then (even within a broadly empiricist framework) it is still possible for moral goodness to be non-arbitrarily grounded in objective features of the world and for the moral agent to be attracted to virtue for its own sake, not merely out of self-interest. In Shaftesbury’s aesthetic language, the state of having the morally correct motives is the state of being “morally beautiful,” and the state of approving the morally correct motives upon reflection is the state of having “good moral taste.” Shaftesbury argues that the morally correct motives which constitute moral beauty turn out to be those motives which are aimed at the good of one’s society as a whole. This good is understood teleologically. Furthermore Shaftesbury argues that both the ability to know the good of one’s society and the reflective approval of the motivation toward this good are innate capacities which must nevertheless be developed by proper socialization.
ellauri117.html on line 610: John Locke (1632-1704) was a close friend of the First Earl and an advisor to the family for years to come after the First Earl’s death. Locke was the personal physician and general advisor to the First Earl. He supervised the childhood medical care of Shaftesbury’s father, the degenerate Second Earl (1652-1699). He also helped find a wife for the Second Earl and he cared for her during her pregnancy with the Third Earl. Most significantly for our purposes, Locke supervised the Third Earl’s education. He personally chose Shaftesbury’s governess Elizabeth Birch and designed a curriculum for her to follow in her instruction of the child. This experience was, presumably, the basis for Locke’s later work Thoughts Concerning Education. Under Birch’s tutelage, Shaftesbury received a strong education in the Classics and became fluent in Greek and Latin by the age of eleven. Locke continued to check on Shaftesbury’s progress over the years. Locke served as a primary advisor to the young Shaftesbury, though Shaftesbury did not always follow Locke’s advice. Shaftesbury had many "philosophical" conversations with Locke, some of which are preserved in correspondence. "Mautonta!" huusi 3. Shaftersburyn Jaarli vähän väliä.
ellauri117.html on line 636: Locke pöpisee laajalti efesolaiskirjeen parafraasin esipuheessa, että Pyhä Peeveli vapautti goit juutalaisten laista, kuten kikkelien typistyxestä, korvakiharoista, parrasta, hassuista hatuista, päivittäisestä alapesusta, päähän ja käsiin solmittavista kenkälaatikoista ja kivityxestä. Se oli Locken mielestä P. Peevelin paras ansio. Six just se on pakanoiden käännytyxen erikoismies ja kirkonvartija. Päivi Räsänen ei lie lukenut Lockea.
ellauri117.html on line 653: Locken miälestä P. Peeveli oli nopeaälyinen heppu, kuumaverinen. Sillä oli niin paljon sanomista että sanat tungexivat ovissa kuin keltakassisia kundeja kellon alla Stockan alessa (silloin kun vielä oli Stockmanni, nythän se on enää vain varjo izestään). Se sekoilee niin paljon että tarvitaan joku Locke parsimaan sen lauseet kokoon. Kukas siihen parempi kuin John, himself a man of parts. Liimataan pätkät yhteen eikä välitettä sanoista niin paljon kuin ajatuxesta, joka Peevelin tasoisella kaverilla on aina sama, sanoi se mitä tahansa. Room. 1 jossa gender challenged saavat kyytiä, vähän näyttää hirvittävän Jussia: onko Peeveli nyt sanomassa että pakanoiden olis pitänyt tietää paremmin, vaikkei niillä ollut yöpöydän laatikoissa Gideonin Bibleä? Jussi koittaa selittää kaiken parhain päin: että Peeveli vaan tässä suomii heimoveljiä eikä mainize pakanoita muuten kuin vertailumielessä. Hmmnojaa, uskokoon ken haluaa. Will to believe, sitä tässä kysytään.
ellauri117.html on line 661: There are always things that might suggest Mr. Locke was gay, such as his being a lifetime bachelor, having no children, and having a life that was surrounded by philosophical men, there is nothing that would give substance to said rumor. You might want to read Locke’s Fundamental Constitution of the Carolinas (1669) which was co-authored by The First Earl of Shaftesbury. It is rather draconian and clearly deviates from the principles of Locke’s more famous two Treatises. It is a matter of scholarly debate just how much Locke contributed to the positions on slavery in this document. Locke was also a good counter-voice to Rousseau in terms of perhaps a more individualistic bent, whereas Rousseau’s philosophy was more collectivist. I think if you look to the Preamble to the US Constitution you can see the influence of both, although the Bill of Rights has a much more individualist orientation.
ellauri118.html on line 42: Chorderlos de Lacloxen Vaarallisia yhdyshenkilöitä -kirjasesta näkee hyvin millaista panotouhu oli ennen ehkäisypilleriä. Romanttisia tissejä, kyynelehtimistä ja kädenpuristuxia, kirjelappusia ennen kaikkea. Mikä helpotus kun kamat lopulta on pussissa. Heippa kukka! ja eiku seuraavaan. Romantiikka ei ole muuta kuin tunnelmointia kun ei pääse viivalle. Rakkaus avustaa luontoa, kuten de Laclos osuvasti muotoilee, vetää tikanpojan puuhun niin sanoaxemme. Nyt on vaan kimalaiset aika lopussa, kukat nyyhkivät ja käpristyvät helteessä. Koirasapinoiden siittiöt on hakusessa, pojat rupeavat harmaasexuaaleixi. Pahalta näyttää.
ellauri118.html on line 140: Kun meitä tulee yhä enemmän koulututa erilaiiin ekuaaliuuteen, opimme, että iellä on paljon enemmän kuin luulimme. Eimerkiki harmaaekuaali on ellainen, jota et ehkä.
ellauri118.html on line 146: Kun meistä tulee yhä enemmän koulutusta erilaisiin sexuaalisuuteen, opimme, että siellä on paljon enemmän kuin luulimme. Esimerkiksi harmaasexuaali on sellainen, josta et ehkä ole kuullut ennen tänään. Jos olet vanha ja heppisi on pikkuinen ja ruttuinen, saatat olla harmaasexuaali.
ellauri118.html on line 148: Jos yrität samastua sexuaalisuuteen, et ole yksin. Vaikka kaikesta tiedämme tänään, on monia, jotka tuntevat silti kadonneensa sexuaalisuudestaan. He eivät tunne olevansa yhteydessä mihinkään. Se voi tuntua toisinaan turhauttavalta.
ellauri118.html on line 150: Miksi ihmiset haluavat olla yhteydessä tiettyyn sexuaalisuuteen? Sas se!
ellauri118.html on line 154: Siksi etsimme tiettyä sanaa kuvaamaan itseämme. Jos et tiedä mitä sexuaalisuutesi on, se voi saada sinut tuntemaan itsesi hieman kadonneeksi. Kun opit nimen jollekin, joka kuvaa sinua täydellisesti, olet kuin löytänyt validoinnin tunteistasi.
ellauri118.html on line 158: Niille teistä, jotka eivät ole varmoja harmaasexuaalisista, älä pelkää. Olemme täällä kuvaamassa vain mitä se on ja auttamaan sinua ymmärtämään, onko kyse sexuaalisuudestasi. Ehkä tämä voi auttaa sinua paitsi tuntemaan itsesi syvemmälle myös auttaa ymmärtämään, että sexuaalisuutesi on pätevä.
ellauri118.html on line 162: Siellä on monia ihmisiä, jotka eivät tunnista itseään mihinkään muuhun sexuaalisuuteen, joka on lueteltu LGBTQIA +: ssa. Heistä tuntuu siltä, että he eivät osaa kuvata itseään.
ellauri118.html on line 168: Jos mietit, kuuluuko sexuaalisuutesi harmaasexuaalisen sateenvarjon alle, voimme ehkä auttaa. Tässä on tiettyjä ominaisuuksia, joilla harmaasexuaalit ovat. Ehkä he kuvaavat sinua täydellisesti.
ellauri118.html on line 180: # 5 Sexuaaliset halusi ovat sujuvia ilman todellista syytä siihen. Eräänä päivänä saatat olla hyvin houkuteltava jonkun sexuaalisesti ja tuntea mitään seuraavana. Tätä kutsutaan nestemäisexi asexuaalisen sateenvarjon sisällä. Sexuaalinen halusi laskee ja virtaa etkä voi hallita sitä. Tämä voi myös tuntua libidosi muuttuvalta, mutta se ei ole sama.
ellauri118.html on line 186: # 7 Voit liittyä useampaan kuin yhteen sexuaalisuuteen. Ehkä luulet joutuvasi useiden sexuaalien alaisuuteen. Se on ehdottomasti mahdollisuus. Kun sinusta tuntuu siltä, että voisit liittyä useisiin sexuaalisuuteen, mutta ei vain yhteen, saatat olla harmaasexuaalinen.
ellauri118.html on line 188: Muistettavia asioita, jos tunnet eksyneesi sexuaalisuuteen
ellauri118.html on line 196: # 2 Sexuaalisi on kelvollinen - riippumatta siitä. Vaikka et koskaan löydä luokkaa, joka "oikein" kuvaa tunteitasi, tiedä vain, että toiveesi ovat päteviä. Olet edelleen yhtä tärkeä kuin kukaan muu, joka sopii siististi luokkaan. Mikä tahansa sexuaalisuutesi on, vaikka et koskaan löydä täydellistä termiä sille, on pätevä ja yhtä todellinen kuin mikään muu.
ellauri118.html on line 200: Kaikki haluavat tietää sexuaalisuutesi. Me kaikki haluamme tuntea olevamme validoitu tai kuulumme. Jos et ole varma mihin putoat, olet ehkä harmaasexuaalinen. Tämä luettelo auttaa sinua tietämään.
ellauri118.html on line 373: In all the world for us who kiss Kaikkialla maailmassa meille, jotka suutelevat
ellauri118.html on line 397: Pierre Ambroise François Choderlos de Laclos [ʃɔdɛʁlo də laklo] (18. lokakuuta 1741 Amiens, Ranska – 5. syyskuuta 1803 Taranto, Italia) oli ranskalainen upseeri, liikemies, diplomaatti ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti kirjeromaanistaan Vaarallisia suhteita (alkuteos Les liaisons dangereuses), joka ilmestyi vuonna 1782. Hän julkaisi myös runokokoelman, sovitti Madame Riccobonin romaanin Histoire d’Ernestine oopperalibretoksi sekä julkaisi yhteiskunnallisen tutkielman naisten kouluttamisesta. Taas yx tällänen Fenelon.
ellauri118.html on line 399: Pierre Ambroise François Choderlos de Laclos syntyi Amiensissa 1741. Hän sai tykistöupseerin koulutuksen, ja hänet nimitettiin 1761 tykistöluutnantiksi. Hän palveli useilla paikkakunnilla, kuten Strasbourgissa ja Grenoblessa. Hän kirjoitteli myös näihin aikoihin eroottisia tarinoita lehtiin. Ura upseerina ei ollut kovin menestyksekäs. Ollessaan komennettuna Biskajanlahdella de Laclos ilmoitti ystävilleen, että kirjoittaa vielä jotain todella epätavallista ja huomiota herättävää ja että se muistetaan vielä pitkään hänen jälkeensä. Ennustus toteutui Vaarallisia suhteita -teoksen myötä.
ellauri118.html on line 403: Kirjallisuuden tutkijat epäilevät hänen tutustuneen Milanossa Stendhaliin. Teosta Vaarallisia suhteita pidetään yleisesti lajityyppinsä kirjeromaanin parhaana esimerkkinä. Teoksen henkilöt jakaantuvat selvästi hyviin ja pahoihin. Cécile ja ritari Danceny ovat hyviä, viattomia, nuoria ja kokemattomia. Valmont ja markiisitar de Merteuil ovat pahoja. Valmont on terävä-älyinen, viehätysvoimainen pelimies, jonka intohimona on valehtelu. Markiisitar de Merteuil ei ole hyveellinen, viaton, uskollinen tai aito. Häneltä puuttuu myös kaikki uskonnollisuus. Yhdessä Valmontin kanssa hän pitää ihmisiä joko ottajina tai niinä, joilta otetaan. Heillä ei ole muita aitoja tunteita kuin itserakkaus. Valloitukset tuovat paitsi vallantunnetta myös eroottista tyydytystä. Vaikka Cécile ja ritari Danceny turmelevat viattomuutensa, he tuntevat kuitenkin katumusta. Rouva de Tourvel edustaa aitoutta ja viattomuutta, joka säilyy iästä huolimatta. (Höh? Mistä iästä? Se oli 22v.) Teos puhuu lakkaamatta hyveestä ja viattomuudesta sekä niiden menettämisestä. Valmont ja markiisitar de Merteuil yrittävät parhaansa mukaan kitkeä viattomuuden ja hyveet, pelkästään kostonhalunsa takia tai pönkittääkseen omaa statustaan. Teoksen painopiste ei ole toiminnassa, vaan viettelyn tekniikassa. Siinä suhteessa tää jää selvästi 2.ksi verrattuna Vargas Llosaan. Vastoinkäymiset ovat Valmontille esteitä, jotka ovat kierrettävissä oveluudella ja julmuudella. Vaarallisia suhteita on lajityypistään huolimatta hyvin draamallinen, ja se on sovitettu teatterinäyttämölle lukemattomia kertoja. Elokuvaksi se on sovitettu viidesti. Helsinkiläinen Ryhmäteatteri esitti vuonna 2015 Vaarallisia suhteita Suomenlinnan kesäteatterissa. Näytelmäsovituksen teki Juha Kukkonen ja pääosia näyttelivät Minna Suuronen ja Antti Virmavirta. Se oli Pierren uran huippuhetkiä.
ellauri118.html on line 408: Väitän, että monet uskottomuuskirjallisuudessa toistuvat teemat juontavat juurensa kokevien mielten kerronnallistamiseen ja tekstualisointiin liittyvistä ongelmista eli tajunnankuvauksen rakenteellisista ehdoista. Tämä väite edellyttää olemassa olevien narratologisten analyysivälineiden kriittistä muokkaamista. [Sen ymmärtäminen edellyttää kriittisesti lukijan pään muokkaamista. En ymmärtänyt siitä rihman kiertämää.] Tutkimuksen kuluessa havainnollistan, miten romaanitaiteen konventiot tuottavat ”kirjallisen mielen”, joka poikkeaa ratkaisevasti todellisista ihmismielistä, kuten Bill Clintonista ja Miss Levinskystä. [Helskutin kiemuraista textiä, ei siitä ota selvää vanha vihtahousukaan. No ehkä se selviää edempänä.]
ellauri118.html on line 410: ¹Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri118.html on line 432: Monika Fludernik (1957-) ist´ne österreichische Flugwirtin, Amerikanistin und Literaturwissenschaftlerin. Fludernik leistete wichtige Beiträge zur Erzähltheorie. Die neuere Erzähltheorie wurde ab 1915 in Ansätzen vom Russischen Formalismus entwickelt und vom Strukturalismus seit den 1950er Jahren weiter ausgearbeitet, wobei Tzvetan Todorov zu den wichtigsten Vermittlern der formalistischen Ansätze in Frankreich gehörte. Der hier entwickelte strukturalistische Ansatz – mit späteren Ergänzungen – ist bis heute maßgeblich, es gab jedoch nie eine einheitliche strukturalistische Erzähltheorie. Wichtige Theoretiker der Narratologie sind Gérard Genette, Claude Lévi-Strauss, Roland Barthes, Roman Jakobson und Paul Ricœur. Die strukturelle (formalistische) Erzähltheorie wird oft durch interdisziplinäre Ansätze ergänzt, so durch die Semiotik ergänzt, wozu insbesondere Juri Lotman beigetragen hat. Im deutschen Sprachraum war Franz Karl Stanzel der erste Vertreter der Erzähltheorie.
ellauri118.html on line 458: Tohtori Živagossa esiintynyt kommunistisen hallinnon arvostelun vuoksi hän joutui Neuvostoliitossa vainon kohteeksi koko loppuelämänsä ajaksi. Italiankielinen käännös ilmestyi 1957 ja CIA:n junailema alkuteos 1958. Neuvostoliitossa teos julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1987.
ellauri118.html on line 494: They´re puffy as it is, dear. Ne on pulu turvonneet jo muutenkin.
ellauri118.html on line 539: Onkohan toi narratiivinen metalepsis mitään sukua perinteiselle? Genette ehkä sekoittaa puuroja ja vellejä. Mitä tekemistä episteemisillä alternatiiveilla on metaforan kanssa? Enintään yhteistä on koomisehko tyylin lässähdys, kuten Marlowella:
ellauri118.html on line 551: Alan uranuurtajille kuten Käte Hamburgerille ja Dorrit Cohnille fiktiivisen mielen esittäminen oli ennen kaikkea osoitus kertovan fiktion erityislaadusta muihin diskursseihin nähden – ainoa kerronnallisuuden alue, joka tarjoaa tiedollisen pääsyn toisen ihmisen tajuntaan (ks. Hamburger 1993, 81–89; Cohn 1978, 5–7; Cohn 2006, 35–38, 149). Cohn väittää klassisessa tutkimuksessaan Transparent Minds (1978), että kerronnalliset keinot, jotka päästävät meidät lähimmäksi henkilöhahmojen kokemusmaailmaa, ovat samaan aikaan kaikkein kirjallisimpia – kaikkein ilmeisimmin kirjailijan taiteellisen luomistyön tulosta.
ellauri118.html on line 566: Haluan tutkimuksessani osoittaa, että mielen mimeettisen illuusion säilyttäminen ei suinkaan ole lukijan ainoa intohimo. On myös muita illuusioita, kuten kerronnallisen sulkeuman illuusio tai muodollisen koherenssin illuusio – ja todellista teeskentelyä kaivataan silloin, kun näitä odotuksia kohdistetaan todellisiin tapahtumiin ja mieliin.
ellauri118.html on line 601: Aphra Behn (10. heinäkuuta 1640 – 16. huhtikuuta 1689) oli englantilainen kirjailija. Hän syntyi mahdollisesti Wyessä, Kentissä, lähellä Canterburyä. Varhaisista vuosista on säilynyt hyvin vähän varmaa tietoa. Hän syntyi jossain Keski-Englannissa, muutti nuorena perheensä kanssa Etelä-Amerikkaan, jäi isättömäksi, palasi Englantiin, meni naimisiin ja jäi leskeksi jo 25-vuotiaana. Behnistä kerrotaan myös, että hän toimi kuninkaallisena vakoojana sodassa Hollantia vastaan ja joutui rutiköyhänä velkavankeuteen.
ellauri118.html on line 615: Aivan kuten oman aikansa mieskirjailijat, Behn käsitteli näytelmissään avoimesti seksuaalista halua ja tyydytyksen etsimistä, jotka olivat yhtäläisiä miehillä ja naisilla. Behn itse piti avioliittoa tukahduttavana instituutiona ja kannatti vapaata rakkautta. Hänelle seksuaalisuus ilman rakkautta ei kuitenkaan merkinnyt vapautta. Tässä hän poikkesi aikansa mieskirjoittajien näkemyksistä. Behnille rakkaus ei ollut mikään peli, vaan se vaati aina rehellisyyttä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kaikellaista.
ellauri118.html on line 663: The blessed Minutes to improve, Parantaaxeen siunattuja hetkosia,
ellauri118.html on line 750: That Potent God (as Poets feign.) Tuon jäykän jumalan (kuten Runosepot sanoo).
ellauri118.html on line 759: Disarm´d of all his pow´rful Fires, oli vailla voimakasta tykkiä ja kuteja,
ellauri118.html on line 772: She leaves, t´ instruct pursuing Eyes. josta uteliaat silmät vois sen löytää.
ellauri118.html on line 774: And with her ruffled Garments plaid, Ja leikki sen ryppääntyneissä kuteissa,
ellauri118.html on line 795: Sanoo Maija Mäkelä, joka on frankofiili. Anglisti Monika Fludernik peukutti Aphra Behniä. Kai sit pitää kazoa myös tota Prinsessa Cleveä, jonka kirjoitti Madame de La Fayette. Madame de La Fayette, oik. Marie-Madeleine Pioche de La Vergne, kreivitär de La Fayette, (18. maaliskuuta 1634 Pariisi - 25. toukokuuta 1693 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaanin La Princesse de Clèves (suom. Clèvesin ruhtinatar), joka oli Ranskan ensimmäinen historiallinen romaani ja kirjallisuuden historian ensimmäisiä psykologisia romaaneja. Magdaleena oli aika viriilin näköinen. Kuin myös sen kamu Madeleine de Scudéry, molemmat presiöösin tyylisuunnan viirikukkoja (tai kanoja). Olikohan ne kaikki lepakoita? Cohérente avec elle-même, Mlle de Scudéry est d´ailleurs restée célibataire toute sa vie. Mikä ei ollutkaan aivan vähän, se eli 94-vuotiaaxi.
ellauri118.html on line 797: Madeleine de Scudéry, pseudonyymi Sapho (15. lokakuuta 1607 Le Havre, Ranska – 2. kesäkuuta 1701 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija. Madeleine de Scudéry, jonka aatelinen isä oli kotoisin Provencesta, asui yhdessä veljensä, kirjailija Georges de Scudéryn kanssa vuoteen 1655, ja oli hänen tavoin [tapoinensa? höh] kiinnostunut kirjoittamisesta. Hän omaksui aikakauden tyylisuunnan, ns. presiöösin tyylin, ja jo ennen kuin hän vuonna 1644 lähti veljensä mukana Marseilleen, hän kävi markiisitar Catherine de Vivonnen salongissa Hôtel de Rambouillet´ssa, kuten hän Fronde-kapinan jälkeen kuului Hôtel de Nevers´n ja Hôtel de Créquin kantavieraisiin.
ellauri118.html on line 803: Yhtä paljon huomiota eivät herättäneet hänen kaksi viimeistä romaaniaan Almahide, ou l´esclave reine (8 osaa, 1660) ja Mathilde d’Aguilar, histoire espagnole (1667). Kaikki kertomukset ovat avainromaaneja, jotka historian puettuna kuvaavat Ranskan hovin elämää ja tapoja ja joista vieraiden nimien alta löytyy useita ajankohdan tunnetuimpia henkilöitä, kuten Condé (Cyrus), Longuevillen herttuatar (Mandane), Ruotsin kuningatar Kristina (Cleobuline) ja kirjailijatar itse (Sapho).
ellauri118.html on line 862: Mme. de La Fayette died in 1693. During her last years ill health and sorrow had forced upon her an almost absolute seclusion, and she died forgotten by all except a few faithful friends. The place of her burial is unknown.
ellauri118.html on line 891: Isebelin aikakauteen sanotaan liittyneen Baal-jumalan palvonnan voimistuminen kuningas Ahabin aikana. Hän myös pyrki muuttamaan oikeuskäsitystä ajanmukaiseksi siten, että kuningas ei olisi ollut enää yhdenvertainen Mooseksen lain edessä muiden juutalaisten kanssa, vaan hänellä olisi ollut asemansa vuoksi erioikeuksia, mikä näkyy Nabotin tuomitsemisena kuolemaan siksi, että hän kieltäytyi myymästä maataan kuningas Ahabille. Isebelin näkemyksen mukaan olisi riittänyt se, että kuningas olisi takavarikoinut maan korvauksetta asemaansa perustuen.
ellauri118.html on line 897: Kuningatarta syytetään myös tyrannimaisen hallitusmuodon tuomisesta Israeliin. Uskotaan myös, että hän ja Ahab yrittivät aloittaa Israelissa vallankumousta. Häntä syytettiin Herran profeettojen tappamisesta, ja profeetta Elia syytti häntä hirmuteoista.
ellauri118.html on line 899: Siis tää sama kalju profeetta joka meni taivaaseen housuitta syötettyään 2 koululuokallista pilaa tekeviä lapsia 2 karhulle? Olipa jäbällä kanttia puhua muiden hirmuteoista! Karhut olivat kyllä iloisia. Eiku tää tässä menee sekaisin nyt profeetat, kalju karhunsyöttäjä olikin Elisa. Elija (ja Eenokki) kyllä temmattiin taivaaseen älävänän kuin hal víz alatt. Vaikka on sekin riitautettu esim. tässä. Plokin kirjoittajan mielestä se on pelkkää spekulaatiota, dispensationalismia! What do you think?
ellauri118.html on line 903: »Sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Sen tähden Herra sanoo näin: ”Minä saatan sinut onnettomuuteen. Minä lakaisen sinut pois ja hävitän Israelista miespuoliset jälkeläisesi, niin suuret kuin pienetkin. Minä teen sinun suvullesi niin kuin tein Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja Baesan, Ahian pojan, suvulle. Tämän teen siksi, että olet herättänyt minun vihani ja johdattanut Israelin tekemään syntiä. Missä koirat nuoleksivat Nabotin verta, siellä ne nuoleksivat sinunkin vertasi ja portot peseytyvät siinä! Ja koirat ovat syövä Isebelin Jisreelin vainioilla! Sen Ahabin jälkeläisen, joka kuolee kaupungissa, syövät koirat, ja sen, joka kuolee muurien ulkopuolella, syövät taivaan linnut.”»
ellauri118.html on line 913: »Oletko huomannut, miten Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on noin nöyrtynyt, minä en tuo onnettomuutta vielä hänen päivinään. Vasta hänen poikansa aikana minä saatan hänen sukunsa onnettomuuteen».
ellauri118.html on line 915: Vaikuttaa vahvasti jälkieditoidulta. Tosin päätöstä Ahabin verestä ei muutettu: Ahab vuoti kuiviin sotavaunuihinsa haavoituttuaan nuolesta, ja kun vaunut pestiin Jisreelin lammikolla, kulkukoirat nuoleksivat Ahabin verta ja portot peseytyivät siinä.
ellauri118.html on line 939: Moira ei ole eri henkilö vaan Peggyn räväkämpi alter ego. Se on ollut partiossa kuten Peggykin. Tietää missä päin on pohjoinen. Se on oikealla. Partiolaiset tuppaa olemaan oikislaisia. HBO:ssa Moiran seikkailut on siirretty Junelle. Filmin Moira on vääränvärinen, se kelpaa ainoastaan sivuvaunuxi. Sille ja Lukelle saa käydä huonosti.
ellauri118.html on line 1062: Besame, besame mucho suutele minua sanasi nuo tarkoittaa besame mucho lauseen sen riemuiten kuulen
ellauri118.html on line 1077: – Kai he ajattelivat, että se oli jollakin tapaa heidän oikeutensa. Mutta minäpä keksin hyvän lauseen niihin tilanteisiin: ”Minä olen uskollinen vaimo”, sanoin. Ja jumankauta, se kyllä lätkäytti veltoksi jätkän kuin jätkän! Se selvisi heti etumusta tunnustellessa. Standup jäi pelkäxi haaveexi.
ellauri118.html on line 1169: "Hännystelijän kokemuxia" suomennoxessa ei tule alkuperäisestä, vaan on suomentajan lame yritys tavoittaa "Handmade Tail" sanaleikkiä. Maininta Chaucerista (Canterbury Tails) samassa yhteydessä got lost in translation. (Taputuxia.) Käsineiti-sarja on sopivan kauhistuttava ja tehokas keino, jolla naispuolinen asujaimisto saa puhalletuxi liiat höyryt ulos izestään. Näille muissa suhteissa tiukassa kurissa pidetyille orjattarille on varmaan erittäin mieluista aina silloin tällöin repiä mies paljain käsin kappaleixi, edes in effigie. Sarjassa on Gileadin patriarkaalisesta järjestyxestä huolimatta myös paljon matriarkaalisia ainexia. Lapset vaan puuttuvat, vaikka niistä on paljon puhetta, mikä kertoo kohdeyleisöstä paljonkin. Siitä puhe mistä puute.
ellauri119.html on line 115: Oleo is a term that was a lot more common in 1966 than it is today. When margarine was first invented in France in the 1860s, the creator, Hippolyte Mège-Mouriès, originally dubbed the artificial butter substitute "oleomargarine." Although it was most commonly sold as simply "margarine," the "oleomargarine" name was used enough that "oleo" became slang for margarine. It's very outdated slang today, with the existence of the word mostly being confined to crossword puzzles. It is a very common crossword puzzle answer because of its shortness and because three out of its four letters are vowels.
ellauri119.html on line 205: Holy ja hole eivät ole etymologisesti sukua, mutta muuten niillä on paljonkin yhteistä. Kuten Juice Leskinen sen tiivisti: Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin ... Mua mitkään voimat silloin masentaneet ei. Mä rahani tuhlasin sun joka leffaan Ja unessa hampaat iskin sun peffaan. Oli kaikkein pyhin sinun hurlumhei.
ellauri119.html on line 302: Pyhä haamu oli helluntaiystäville tärkeä vaikka se ilmestyi vasta syxyllä. Syysjuhlissa saatiin kuitenkin paljon kahvia ja hyvää kakkua, kuten Sakari setä saattoi todistaa kuin ihmeen kautta säilyneellä ääninauhalla.
ellauri119.html on line 310: Toi pelotti pienenä eikä vähän (vieläkin vähän arveluttaa) - mitäs jos tulee vahingossa pilkanneexi esim. ajattelee pyhän hengen yhteydessä muumien pelokasta kummitusta, taikka sen underground-sarjakuvan pientä korzunnäköistä siittiötä hikisenä pukilla Neizyt Maarian alavazalla, onxe sitten kerrasta poikki, GAME OVER, turha mitään enää urputtaa? No jos se on, ja moka tuli tehtyä, sittenhän voi tehdä niinkuin se heebo Life of Brianissa joka huusi monta kertaa Jehowah! Jehowah! Jehowah! ei lopputulos siitä enää pahentunut, se kivitettiin kumminkin terävillä kivillä ja soratuuteilla. Just tänhän takia monet oikeusjärjestelmät on poistaneet kuolemanrangaistuxen, koska niinkauan kuin on henkeä on toivoa, ehkä tää tästä kääntyy vielä hyväxi kun muutun kiltixi.
ellauri119.html on line 336: God, the Cause of all, is one. This does not mean one as in one of a pair, nor one like a species (which encompasses many individuals), nor one as in an object that is made up of many elements, nor as a single simple object that is infinitely divisible. Rather, God is a unity unlike any other possible unity. This is referred to in the Torah (Deuteronomy 6:4): "Hear Israel, the Lord is our God, the Lord is one."
ellauri119.html on line 343: In Islam, shirk (Arabic: شرك‎ širk) is the sin of idolatry or polytheism (i.e., the deification or worship of anyone or anything besides Allah). Islam teaches that God does not share His divine attributes with any partner. Associating partners with God is disallowed according to the Islamic doctrine of Tawhid (monotheism). Mušrikūn مشركون (pl. of mušrik مشرك) are those who practice shirk, which literally means "association" and refers to accepting other gods and divinities alongside God (as God´s "associates").The Qur´an considers shirk as a sin that will not be forgiven if a person dies without repenting of it.
ellauri119.html on line 389: Transcendence can be attributed to the divine not only in its being, but also in its knowledge. Thus, a god may transcend both the universe and knowledge (is beyond the grasp of the human mind).
ellauri119.html on line 400: Paul Matthews van Buren (April 20, 1924 – June 18, 1998) was a Christian theologian and author. An ordained Episcopal priest, he was a Professor of religion at Temple University, Philadelphia for 22 years. He was a Director [NYT obituary says "Associate"] of the Center of Ethics and Religious Pluralism at the Shalom Hartman Institute in Jerusalem. Van Buren was born and raised in Norfolk, Virginia. During World War II, he had served in the United States Coast Guard. He graduated with a bachelor´s degree in government from Harvard College in 1948. A professor at Temple University, he was considered a leader of the "Death of God" school or movement, although he himself rejected that name for the movement as a "journalistic invention," and considered himself an exponent of "Secular Christianity." He died of cancer on June 18, 1998 at age 74.
ellauri119.html on line 420: Love encompasses a range of strong and positive emotional and mental states, from the most sublime virtue or good habit, the deepest interpersonal affection, to the simplest pleasure. An example of this range of meanings is that the love of a mother differs from the love of a spouse, which differs from the love of food. A minority of monkeys fuck their relatives, but such monkey business still happens. Few people fuck their food, with Philip Roth as a notable exception. Most commonly, love refers to a feeling of strong attraction and emotional attachment. You are so cute I could eat you! Eat my shorts!
ellauri119.html on line 430: In addition to cross-cultural differences in understanding love, ideas about love have also changed greatly over time. Some historians date modern conceptions of romantic love to courtly Europe during or after the Middle Ages, although the prior existence of romantic attachments is attested by ancient love poetry. The complex and abstract nature of love often reduces discourse of love to a thought-terminating cliché. Several common proverbs regard love, from Virgil's "Love conquers all" to The Beatles' "All You Need Is Love". St. Thomas Aquinas, following Aristotle, defines love as "to will the good of another." Bertrand Russell describes love as a condition of "absolute value," as opposed to relative value.[citation needed] Philosopher Gottfried Leibniz said that love is "to be delighted by the happiness of another." Meher Baba stated that in love there is a "feeling of unity" and an "active appreciation of the intrinsic worth of the object of love." But who the fuck is Meher Baba? Biologist Jeremy Griffith defines love as "unconditional selflessness". In Hebrew, אהבה (ahava) is the most commonly used term for both interpersonal love and love between God and God's creations. Chesed, often translated as loving-kindness, is used to describe many forms of love between human beings. In Hebrew, אהבה (ahava) is the most commonly used term for both interpersonal love and love between God and God's creations. Chesed, often translated as loving-kindness, is used to describe many forms of love between human beings. The 20th-century rabbi Eliyahu Eliezer Dessler is frequently quoted as defining love from the Jewish point of view as "giving without expecting to take" (from his Michtav me-Eliyahu, Vol. 1). Rakkaus on siis ekonomisesti sulaa hulluutta!
ellauri119.html on line 434: The Apostle Paul glorified love as the most important virtue of all. Describing love in the famous poetic interpretation in 1 Corinthians, he wrote, "Love is patient, love is kind. It does not envy, it does not boast, it is not proud. It is not rude, it is not self-seeking, it is not easily angered, it keeps no record of wrongs. Love does not delight in evil but rejoices with the truth. It always protects, always trusts, always hopes, and always perseveres." (1 Cor. 13:4–7, NIV) He didn't mean eros, but rather homophilia. Perseveraatiosta oli puhe. John also wrote, "Dear friends, let us love one another for love comes from God. Everyone who loves has been born of God and knows God. Whoever does not love does not know God, because God is love." (1 John 4:7–8, NIV) Influential Christian theologian C. S. Lewis wrote a book called The Four Loves. The first retired nazi pope Benedict XVI named his first circular God as love. He said that a human being, created in the image of God, who is love, is able to make love; to give himself to God and others (agape) and by receiving and experiencing God's love in contemplation (eros). This life of love, according to him, is the life of the saints such as Teresa of Calcutta and the Blessed Virgin Mary and is the direction Christians take when they believe that God loves them. Pope Francis taught that "True love is both loving and letting oneself be loved...what is important in love is not our loving, but allowing ourselves to be loved by God." That's just what Virgin Mary did. "You have heard that it was said, 'Love your neighbor and hate your enemy.' But I tell you, love your enemies and pray for those who persecute you, that you may be children of your Father in heaven. He causes his sun to rise on the evil and the good, and sends rain on the righteous and the unrighteous. If you love those who love you, what reward will you get? Are not even the tax collectors doing that? And if you greet only your own people, what are you doing more than others? Do not even pagans do that? Be perfect, therefore, as your heavenly Father is perfect." – Matthew 5: 43–48. Jews didn't like tax collectors.
ellauri119.html on line 438: Do not forget to love with forgiveness, Christ saved an adulterous woman from those who would stone her. She had a whole lotta love left to give. Good material for a Jezebel. Mosaic Law would hold (Deuteronomy 22:22-24) "If a man is found lying with a woman married to a husband, then both of them shall die—the man that lay with the woman, and the woman; so you shall put away the evil from Israel. If a young woman who is a virgin is betrothed to a husband, and a man finds her in the city and lies with her, then you shall bring them both out to the gate of that city, and you shall stone them to death with stones, the young woman because she did not cry out in the city, and the man because he humbled his neighbor's wife; So you shall "put away" the evil from among you. A world of wronged hypocrites needs forgiving love. To love one's friends is common practice, to love one's enemies only among Christians. But Christians do not particularly love enemies not among Christians, like moslems or jews. Forgive them, ok, but kill them. Mosaic law is what the jews pieced together after Moses accidentally dropped the stone tablets.
ellauri119.html on line 440: Love encompasses the Islamic view of life as universal brotherhood that applies to all who hold faith. Amongst the 99 names of God (Allah), there is the name Al-Wadud, or "the Loving One," which is found in Surah [Quran 11:90] as well as Surah [Quran 85:14]. God is also referenced at the beginning of every chapter in the Qur'an as Ar-Rahman and Ar-Rahim, or the "Most Compassionate" and the "Most Merciful", indicating that nobody is more loving, compassionate and benevolent than God. The Qur'an refers to God as being "full of loving kindness." The Qur'an exhorts Muslim believers to treat all people, viz. those who have not persecuted them, with birr or "deep kindness" as stated in Surah [Quran 6:8-9]. Birr is also used by the Qur'an in describing the love and kindness that children must show to their parents. Ishq, or divine love, is the emphasis of Sufism in the Islamic tradition. Practitioners of Sufism believe that love is a projection of the essence of God to the universe. God desires to recognize beauty, and as if one looks at a mirror to see oneself, God "looks" at himself within the dynamics of nature. Since everything is a reflection of God, the school of Sufism practices to see the beauty inside the apparently ugly sufist. Sufism is often referred to as the religion of love. God in Sufism is referred to in three main terms, which are the Lover, Loved, and Beloved, with the last of these terms being often seen in Sufi poetry.
ellauri119.html on line 454: Why set aside good old Empedocles anyway? He meant forces of attraction and repulsion, he got it just right 2My before Newton. Plato sucks, set him aside instead. The idea of two loves, one heavenly, one earthly is just bullshit. As Tristram Shandy's Uncle Tboy was informed over 2My later, "of these loves, according to Ficinus's comment on Valesius, the one is rational - the other is natural - the first...excites to the desire of philosophy and truth - the second, excites to desire, simply". Toby felt the former toward women and the latter for model trains. Plato's sublimation theory of love involved "mounting upwards...from one to two, and from two to all fair boys, and from fair boys to fair actions, and from fair actions to fair motions, until with fair motions he comes into the bottom of an absolute beauty". Sounds like Plato's own love history from horny gym boy to a dirty old geezer.
ellauri119.html on line 456: Hippo of Augustine thought the holy ghost was the gluon that kept the other two quarks together, top and bottom, strange and charm, bad and good policeman. love is another attractive force, if you will. May the force be with you, but never underestimate the power of the dark side of the force. Under his eyes. May the lord open. "The dystopian drama has exceeded the natural lifespan of its story, as it plows forward with nothing new to say, tinkling cymbals and sounding brass." "There came a point during the first episode where, for me, it became too much." Lisa Miller of The Cut wrote: "I have pressed mute and fast forward so often this season, I am forced to wonder: 'Why am I watching this'? It all feels so gratuitous, like a beating that never ends."
ellauri119.html on line 464: As the fat and ugly French novelist Honoré de Balzac stated, eroticism is dependent not just upon an individual's sexual morality, but also the culture and time in which an individual resides. Because eroticism is wholly dependent on the viewer's culture and personal tastes pertaining to what, exactly, defines the erotic, critics have often[how often?] confused eroticism with pornography, with the anti-pornography activist Andrea Dworkin saying, "Erotica is simply high-class pornography; better produced, better conceived, better executed, better packaged, designed for a better class of consumer." This confusion, as Lynn Hunt writes, "demonstrate the difficulty of drawing… a clear generic demarcation between the erotic and the pornographic": indeed arguably "the history of the separation of pornography from eroticism… remains to be written". In the eighteenth century, eroticism was the result of the intrusion into the public sphere of something that was at base private.
ellauri119.html on line 598:

Tää kymysys on aiheuttanut paljon tukkanuottasia Quorassa. Alisa Zinovjevna Rozenbaum, James Bondin From Russia with Love leffan naiskonnan "Number 2" doppelgänger ja selvä esikuva, ryssämatu jutkero kuten Saul Belov mutta jehovansa kuopannut, on vanha tuttu aiemmista albumeista. Albumissa 98 selvisi että Ayn Rand on INTJ. Ylläri. Heinlein ja Mencken peukuttivat Aynia. Iso ylläri. Mielikirjailijani ei ole Hilja Haahti vaan Ayn Rand, sanoi Maailman Paskin Nalle. Mojo ylläri. Täytyykin tähän väliin todeta että historianjälkeisen ajan James Bond, se Craig jotakin, on paskahuusin Valituista Paloista päätellen just niin tyhmä amis gorilla kuin sen lähellä toisiaan olevista silmistä voisi päätellä. Peruskoulupudokas ja täysi ääliö.
ellauri119.html on line 599: No ei Sean Connerykaan ollut kummempaa kuin kehonrakentaja rekkakuski muurarinsälli kuten Jerry Cotton ja ruumisarkkujen viimeistelijä. Roger Moore toimi sodan jälkeen miehitysvaltojen pikku kapiaisena Saxassa ja miesmallina.

ellauri119.html on line 622: She went on to briefly attend the State Institute for Cinema Arts, and in 1925 was granted a visa to the United States to visit relatives in Chicago, Illinois, landing first in New York. She decided then to never return to Russia.
ellauri119.html on line 646: Rosenbaum left Russia at the tail end of the Trust program. She was assisted by bolshevik Hollywood. Like a typical crypto-jew and communist she used a pseudonym. She became, together with Leo Strauss, a leading philosopher of the Trotskyites. She, like Strauss, helped create the philosophy of arrogance and entitlement that justifies the lies of government leaders to the people. Her philosophies misrepresent the realities of how wealth and psychopathic greed coupled with immorality destroys civilization. Her solution to class warfare is group disloyalty of the rich to society and the exploitation of the national resources by a privileged class to destroy the economy and sabotage the nation. She misrepresented American tradition in a way that benefitted our enemies and internationalized our national resources leaving them easy pickings for the exploitation of unregulated international markets. She advocated the ruinous gold standard which allows our enemies the opportunity to deflate our money supply and strangle the economy at their whim. By simply hoarding gold and/or sending it out of the nation the bankers can ruin us under a gold standard. Her philosophy falsely claims that the market can and will correct the actions of the enemy within to ruin the nation by their designs. She wanted to grant the enemy the right to act with impunity and free rein as a Trojan horse within America to completely destroy our nation, and she has nearly succeeded. The removal of the ability of government to impose with force the collective will of the nation inevitably leads to balkanization, and that was well known and desired by our bolshevik enemies, Rosenbaum’s masters. She never pointed out the name and the nature of the enemy, instead scapegoating the poor and the communists for what international jewry was doing, with her as one of its leading members. As far as I know, she NEVER addressed the existential danger of jewish messianic prophecy and the subversion of the American government by Israel. Being herself a jew, she was disloyal to America in favor of Israel. She was disloyal to the American majority population in favor of the banking class. She did absolutely nothing that was ever in any way harmful to the communists or the bankers, who have so harmed America.
ellauri119.html on line 666: Most ethical values boil down to others. Your moral standing is to be judged based on what you contribute to others, what you do for others. Do you volunteer at a soup kitchen? If you answer yes then you get a gold star. But you can always do more, can’t you? Tutor a child at the local school. Give money to a charity. With each contribution you gain moral points.
ellauri119.html on line 716: Atlas Shrugged offers several examples that also refute this common misconception. The villains in this novel are businessmen who try to succeed through political pull. While they are businessmen, supposedly Ayn Rand’s ideal person, she does not paint them in a flattering light. She demonstrates how evil they are and how their political maneuvering always leads to their failure.
ellauri119.html on line 806: Randin maailmankuva on mustavalkoinen ja hänen näkemyksensä kärjekkäitä. Suurin yllätys vierailulla Ayn Rand -instituuttiin oli se, miten vahvasti Randin virallisena perinnönjakajana toimiva instituutti jatkaa tällä kivikovalla linjalla. Instituutin tapaan myös Björn Wahlroos esittää kärjekkäitä näkemyksiä, kuten esimerkiksi: "1900-luku nosti ennennäkemättömän enemmistön tyrannian aallon ensin fasismina ja toisen maailmansodan jälkeen varsinkin ylimpien tuloluokkien henkilöverotuksen nousuna." (Markkinat ja demokratia)
ellauri131.html on line 47: Keskiluokkaisuus ja boomerius on yhä useamman nuoren tavoittamattomissa. Niiden tulevaisuutena on vaan toimia halvan paskan konsuumereina yhteiskunnan tuilla, jotta "talouden pyörät pysyvät pyörimässä" ja ennestään rikastuneet voisivat tulla niiden kustannuxella yhä rikkaammixi. No eihän tääkään tietystikään voi loputtomiin toimia, kohta rikkaat huomaa etne voi yhtä hyvin palvella vaan suoraan muita rikkaita ja jättää köyhät kokonaan pois laskuista, tai sitten köyhät lopultakin herää tajuumaan, miten pahasti on niitä kaiken aikaa vedetty ja vedetään nenästä näillä trendeillä. Vaan heräävätkö sittenkään, niinkauan kuin niillä ize kullakin on pienintäkään toivoa, etne voisi jollain konstilla ängetä sinne köyhyysrajan paremmalle puolelle, ja alkaa izekin kusettamaan izeänsä huonompia. Vaikkapa vain ESMR-kuiskijana tuubissa, tai muulla totaalisen joutavalla scheissella.
ellauri131.html on line 67: Keväällä 1943 Suomesta siirtyi Saksan armeijaan vierailulle kolme evankelisluterilaista pappia, Juhani Jääskeläinen, Reino Ylönen ja Jussi Tenkku. Heidän tarkoituksenaan oli suorittaa ”henkisiä huoltotehtäviä” inkeriläissotilaiden parissa.
ellauri131.html on line 72: Inkerinsuomalaisista saksalaiset olivat perustaneet jo helmikuussa 1942 osaston nimeltä ”Finnische Sicherheitsgruppe 187” (Suomalainen turvallisuusryhmä 187), jonka nimi myöhemmin muutettiin ”Ost-Bataillon 664:ksi” (Itäpataljoona 664).
ellauri131.html on line 86: –Saksalaiset kertoivat, että suomalainen alikersantti Nuija oli tullut juovuksissa komppanian toimistoon kivääreineen ja käsikranaatein kostamaan saksalaisille vääpeleille. Nämä ampuivat hänet kuitenkin toimistossa kuoliaaksi. Vain 17-vuotiaan kiväärimiehen Väinö Pylsyn ja toisen itäpataljoonan sotilaan pikaoikeus tuomitsi vuonna 1943 alkoholin vaikutuksen alaisena tehdystä taposta viiden vuoden kuritushuonevankeuteen.
ellauri131.html on line 142: Ammuttavaksi luovutettiin 19.5.1943 lukien 19 miestä rosvoudesta, vakoilusta ja sabotaasista, 2 naista työn sabotoinnista, yksi nainen kenttäpostin varastamisesta.
ellauri131.html on line 191: Pataljoonan 1. ja 2. marssierän johtaja, saksalainen yliluutnantti Schütz esitti huolestuneisuutensa osastonsa kurittomuudesta. Hänen mukaan osastoon oli valittu huonoin ja kurittomin aines, joka ”oli aiheuttanut epäjärjestystä jo lähtöpaikan valmisteluissa ja suorituksissa”.
ellauri131.html on line 199: Pataljoonan sotamiehistä perustettiin Erillispataljoona 6, joka taisteli Suomen puolesta Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana kesä-heinäkuussa 1944. Pataljoona lakkautettiin 10. lokakuuta 1944.
ellauri131.html on line 200: Rauhansopimuksen nojalla sotavuosina Suomeen siirretyt inkeriläiset eli Neuvostoliiton kansalaiset oli palautettava takaisin.
ellauri131.html on line 205: Suomalaiset raivasivat Hitlerin Saksalle ”elintilaa” idästä – inkeriläiset piti asuttaa suojaksi Neuvostoliiton hyökkäykselle. Virolainen Karl lähetettiin Suomeen salamurhaamaan Mannerheim. Keskitysleirin 93-vuotias ex-vartija joutuu nuoriso-oikeuteen Saksassa, leirillä oli myös suomalaisia poliittisia vankeja. Sota vei Lauri Lampulta veljen ja kodin, luotisuihku runteli terveyden - sotainvalidi odottaa 100-vuotispäiväänsä: ”Juhlitaan ilman raskaita muistoja”. Sairauksien runtelema ja ikäloppu Mannerheim makasi pitkiä aikoja vuodepotilaana Suomen kohtalon kriittisinä sotavuosina, paljastaa uutuuskirja. SUOSITTELEMME!
ellauri131.html on line 299: Canafield was born in What it's Worth, Texas on August 19, 1944. He spent his teen years wheeling on West Virginia and graduated as second lieutenant from the Linsly Military Institute in 1962. Canafield received an A.B. in Chinese History from Harvard University in 1966. He received his C in 1973 from the University of Massachusetts Amherst. Canafield received an honorary D from the University of Santa Monica in 1981.
ellauri131.html on line 368: In the Teenage Hole IV, Huge Pole in a Teenage Hole w/out "French Letters", the Teenage Hole Personal Organizer, Get Teenage Hole on Love & Friendship, Get Teenage Hole on Tough Stuff, the Teenage Hole: The Real Deal Challenges, Jack Canafield, the Teenage Hole: The Real Deal Friends, the Teenage Hole: The Real Deal School, Teenage Hole: Think Positive, Thanks Mom, Thanks to My Mom. Think Positive. Think Possible. Think Positive about Kids. Think Possible about Kids. Time to Jive. Teenage Hole Touched By a Business Angel, Tough Times Tough People, Traveling salesmen, A Tribute to Home Moms, True Love on The Doormat, Unlocking the Secrets to Living In Your Dreams, Snake Oil for the Unsinkable Soul, for the Veterans, for the Volunteers Foul, Volunteering and Giving Paw, that's what I Learned From The Dog, for the Writer's Block, for the Woman's Hole, to Inspire a Woman's Hole #1, New York Times Bestseller, A Second Round at the Woman's Hole, Woman into Woman, the Woman Golfer's Hole, the Hole at Work, Working at The Woman's Hole, Wife Lessons For MILF Women, Culo de Pollo para el Alma de los Padres, – in Spanish.
ellauri131.html on line 376: Onxen tukka likainen? Näkyykö sen tissiliivit puserosta läpi? Saako junassa puhutella tuntemattomia? ei, ei, ei, ehkä
ellauri131.html on line 379: Lean vuodetoveri Kivelässä pyysi Mariannekarkkia yööpöydän laatikosta, se olis ollut rotevaa. Ei saanut antaa. Marianne Power on vähän Millimolli kieltämättä mutta muuten ihan kiva. Lieväshti Kirsin siivousapulaisen Tainan näköinen.
ellauri131.html on line 490: Tony auttaa hoitoja vaan tiedostamaan ongelmiensa todelliset syyt ja alkuperät keskittymättä ongelman seuraukseen. Ja näiden haasteiden tiedostaminen on koko asian ydin, se on avain rajattomuuteen, täyteyteen, onnelliseen elämään ja todelliseen vapautumiseen.
ellauri131.html on line 501: Ja kun kerta voit valita mitä vaan, niin toivottavasti valitset jotain superhienoa, kuten ”Olen rajaton”, ”Minä saan epäonnistua, se on inhimillistä”, ”Minä ansaitsen tulla nähdyksi ja kuulluksi”, ”Minä olen sosiaalinen ja rakastettava”!
ellauri131.html on line 525: ”Henkisen etsinnän kauteni alkoi kolmekymppisenä Rhonda Byrnen kirjasta Salaisuus. Se vahvisti käsitystäni siitä, että on olemassa voimia, joita emme näe silmillä. Uskon vakaasti vetovoiman lakiin. Ihmiset, joiden mielestä kaikki on aina päin p:tä, vetävät puoleensa ikävyyksiä. Kiitollisuus puolestaan lisää hyviä asioita. Olen manifestoinut itselleni muun muassa kiinnostavia työtilaisuuksia ja perheelle kesämökin.”
ellauri131.html on line 527: Vuonna 2019 Pimiä kertoi Voi hyvin -lehdelle, kuinka hän manifestoi itselleen suurempien unelmien lisäksi myös arkisia asioita, kuten parkkipaikkoja:
ellauri131.html on line 531: Manifestointi räjähti länsimaisen yleisön tietouteen juuri australialaisen tv-tuottajan ja kirjailijan Rhonda Byrnen myötä. Kun Salaisuus-niminen teos ilmestyi vuonna 2006, amerikkalainen Oprah Winfrey esitteli sen supersuositussa talk show’ssaan, joka on ollut lukemattomille kirjoille takuuvarma tie huippumyynteihin. Miljardööri Winfrey on itsekin kertonut uskovansa manifestointiin.
ellauri131.html on line 539: Myös laulaja Saara Aalto ja hänen puolisonsa Meri Aalto saivat keväällä julkista huomiota satojen eurojen hintaisilla unelmointikursseillaan. Manifestoinnissa korostetaan, että rikkaudet kuuluvat jokaiselle, syntymäoikeutena.
ellauri131.html on line 551: Meritokratiassa ajatellaan ihmisen menestyksen perustuvan vain hänen henkilökohtaisiin taitoihinsa, ahkeruuteensa ja työntekoonsa, eli meriitteihin – esimerkiksi ylennykset, isot palkat ja johtajan pestit siis annetaan niille, jotka ovat pätevimpiä.
ellauri131.html on line 555: Toisaalta manifestointi voi houkutella siksikin, ettei Suomi tai sen enempää mikään muukaan maa toimi täydellisenä meritokratiana. Toisia suositaan ja toisia syrjitään, tietoisesti tai tiedostamatta, eikä pätevyyden arvioiminen ole objektiivista.
ellauri131.html on line 559: Manifestoinnissa korostetaan, että rikkaudet kuuluvat jokaiselle, syntymäoikeutena. Eihän se nyt huonolta kuulosta, että itsekin olisi sen kaiken arvoinen. Voisiko positiivisten ajatusten voimaan uskomisesta olla jotain perinteisellä tavalla järkevääkin hyötyä?
ellauri131.html on line 574: Esimerkiksi Maria Nordin on sanonut Tuomas Enbusken podcastissa Enbusken hullut paperit, että hän ei usko sairastuvansa koskaan syöpään, koska ”kaikki mikä maailmassa tapahtuu, on oman tietoisuutemme luomusta”. Tämähän on aikä räikeätä idealismia.
ellauri131.html on line 584: Intohimoinen ja kasvava kiinnostus henkilökohtaiseen varakkuuteen on tosin näkynyt perinteisessä mediassakin. Hanna Kuusela tutkii parhaillaan talousjournalismin suhtautumista vaurauteen 1980-luvulta tähän päivään.
ellauri131.html on line 604: Kummallisinta koko hommassa on, että juuri nuo "korkeakoulutetut" ja jo muutenkin varakkaat ovat niitä kaikkein helpompia höynäytettäviä. Köyhänä syntymisessä on se hyvä puoli, että oppii jo nuorena mitään ei saa ilmaiseksi, eikä kukaan anna sinulle mitään, ilman "vastapalvelua".
ellauri131.html on line 612: No tuskin positiivisessa ajattelussa tavallisesti haittaa ole. Jos sen sijaan aloittaa aina ei, ei käy, en anna, liian hapokasta, olet liian ruma ja köyhä, vaikeaa, en usko jne tuskin haluaa edes yrittää ja antaa mahdollisuutta itselle tai toisille. Se kuulostaakin niin ärsyttävältä. Oikea ei on ei mutta vain jos se on välttämätöntä ja perusteltua ja on myös vaihtoehto antaa, kuten esim ehkä, riippuu käytöxestä ja antamistasi lahjoista. "Jari"
ellauri131.html on line 680: He rerevels in saying The "n" word. "'As long as someone calls you a nigger and gets that kind of response from you I've seen right now, where you're ready to explode, then what you've done is given that person absolute control of you. You have no control in your life. You are still a goddam nigger and a slave. Now go get me a smoothie boy."
ellauri131.html on line 734: Bikram Choudhury is the yoga instructor who became a guru after the explosion in popularity of his eponymous form of hot yoga, which "consists of a series of 26 poses, done over 90 minutes in a room heated to 104 degrees," according to The LA Times. He has also become a celebrity darling, having instructed stars like "Madonna, George Clooney, Brooke Shields and Jennifer Aniston," according to People.
ellauri131.html on line 744: Canadian prime minister Kevin Trudeau earned untold millions through his "They Don't Want You To Know About" series of infomercials touting his supposed secret knowledge of natural cures, debt relief, and weight loss techniques. And though he earned the allegiance of many followers who believed his claims, a federal jury found him guilty of criminal contempt in 2013, for "lying in several infomercials about the contents of his hit book, The Weight Loss Cure 'They' Don't Want You to Know About," according to The Chicago Tribune. Trudeau repeatedly touted the methods in the book as "easy," except unwitting customers didn't find out until they plunked down cash that it involved "prolonged periods of extreme calorie restriction, off-label skin-syringe injections and high-colonic enemas personally administered by Mr. Trudeau," according to ABC News.
ellauri131.html on line 761: The often-problematic ex-frontman of The Smiths then took aim at one royal, in particular: "Harry killed 34 people in Afghanistan and the UK press called him a hero. If he ate 34 poor people in Haiti the UK press would still call him a hero. It is insufferable." Speaking to reporters in 2013 (via Reuters), the prince admitted to killing insurgents. "Yeah, so, lots of people have," he said. "Yes, we fire when we have to, take a life to save a life, but essentially we're more of a detergent than anything else. We remove dirty lives and beget whiter ones."
ellauri131.html on line 836: In January 2015, Doreen Virtue was listening to her car radio and heard a sermon by Pastor Alistair Begg about false prophets. Doreen recognized that she matched the description of a false prophet, and she began going to church. In early 2017, she began studying the Bible. When she read Deuteronomy 18:10-12, which lists the sinful activities of the new age, Doreen repented and gave her life to our Lord and Savior Jesus.
ellauri131.html on line 846: Jokaisella on vähintään 2 suojelusenkeliä, kuten Aku Ankalla. Ne on jumalan sanansaattajia. Niihin voi uskoa vaikkei ole uskonnollinen. Arkkienkelit on siivekkäiden nilkkejä. Niitä on 15kpl. Mikael auttaa sähköhommissa ja löytämään elämän tarkoituxen. Mitä vittua!? Jotkut enkeleistä on hevosia ja marsuja. Mitä vittua!!?
ellauri131.html on line 883: I’ve read quite a few books where the author picks a ‘project’ and runs with it to see what happens. These sorts of books have often been fun and entertaining. This one had the potential for that with some of the advice and activities these books encouraged the author to participate in. But she executed them with such seriousness that that they became cringeworthy to read about.
ellauri131.html on line 906: Hay described how in 1977 or 1978 she was diagnosed with "incurable" cervical cancer, and how she came to the conclusion that by holding on to her resentment for her childhood abuse and rape she had contributed to its onset. She reported how she had refused conventional medical treatment, and began a regime of forgiveness, coupled with therapy, nutrition, reflexology, and occasional colonic enemas. She claimed in the interview that she rid herself of the cancer by this method, but, while swearing to its truth, admitted that she had outlived every doctor who could confirm this story.
ellauri131.html on line 1038: tuhkaksi tullen nuoruutensa päällä, That on the ashes of his youth doth lie,
ellauri131.html on line 1080: Et, comme le soleil dans son enfer polaire, Kuten ryssän helvettiin piiloutunut aurinko,
ellauri131.html on line 1082: J’écoute en frémissant chaque bûche qui tombe ; Mä kuulen vapisten jokaisen puupään putoovan;
ellauri132.html on line 50: Eckhart on vaikutusvaltaisimpia kristittyjä uusplatonikkoja, ja vaikka hän olikin dominikaanina periaatteessa uskollinen tomisti, hän kirjoitti paljon metafysiikasta ja hengellisestä psykologiasta mystiseen sävyyn. Monet saksalaiset filosofit, kuten G. W. F. Hegel ja Martin Heidegger, ovat saaneet vaikutteita hänen teoksistaan.
ellauri132.html on line 75: Tollen kirjoja on kuvattu new age -henkisiksi itseapuoppaiksi. Tolle ei identifioidu mihinkään tiettyyn uskontoon, vaan hyödyntää zenbuddhalaisuuden, suufilaisuuden, hindulaisuuden ja Raamatun opetuksia. Tollen kirjojen suosion syyksi on sanottu Tollen kykyä paketoida vanhaa viisautta esimerkiksi Buddhalta, Jeesukselta ja Shakespearelta helposti sulavaan muotoon nykyaikaiselle lukijakunnalle. Tolle itse sanoo viestinsä olevan se, että ihmisten pitäisi sammuttaa mielensä pulina, olla läsnä nykyhetkessä ja hylätä egonsa, ja pitää Tollea manipuloivana ja jakavana voimana, joka on aina vaatimassa jotain. Tolle opettaa, että jos apina elää tässä hetkessä ja on hänen välityxellään yhteydessä “kokonaisuuteen”, hänelle (Tolle) alkaa tapahtua hyviä asioita.
ellauri132.html on line 102: "- Kundilta ei tullut edes textaria. Törkeää." Naiset marssivat ohi suuttuneen näköisinä. Kuinka hölmöjä me ihmiset olemme. Suutumme mitättömästä. Tää on mindfulnessiä. Koirat ovat aina niin iloisia. Ne eivät tarvi onnellisuuteen muuta kuin nurmikentän ja kepin. Koiragolfia. Ajattelin äitiä ja tunsin niin suurta rakkautta että olin poxahtaa. Pystyin näkemään että kaikella oli tarkoitus.
ellauri132.html on line 147: E.T. Das Sein ist das ewige, allgegenwärtige Mein Leben! jenseits der unzähligen Lebensformen, die Geburt und Tod unterliegen. Das Sein ist jedoch nicht nur jenseits, sondern auch tief in jeder Form als seine innerste unsichtbare und unzerstörbare Essenz. Das bedeutet, dass es dir jetzt als dein eigenes tiefstes Selbst, deine wahre Natur, zugänglich ist. Aber versuchen Sie nicht, es mit Ihrem Verstand zu erfassen. Der fasst nur Knochen. Versuchen Sie nicht, es zu verstehen. Du kannst es nur erkennen, wenn der Geist still ist. Schluss mit dem Denken! Wenn du präsent bist, wenn deine Aufmerksamkeit ganz und intensiv im Jetzt ist, kann das Sein gefühlt, aber niemals mental verstanden werden. Das Bewusstsein des Seins wiederzuerlangen und in diesem Zustand der „Gefühls-Erkenntnis“ zu bleiben, ist Erleuchtung.
ellauri132.html on line 178: Mut tää kaikki vaan kun mä en tasapainoile roolissani aktiiviupseeripuolisona, uutena apinaäitinä, kokeneena turrimammana, ja elämänpituisena opiskelijana! Se et mulla on enemmän hobbeja kuin pystyn hanskaamaan - se on luultavasti syy mun hulluuteen. Mutta, se on okei! mä en haluu syyttää tästä ketään muuta!
ellauri132.html on line 200: Here, Vonnegut is influenced by his early work as a journalist. His sentences are short and easily understood so as to be largely accessible. A dystopian setting enhances his social and political critique by imagining a future world founded on absolute equality through handicaps assigned to various above-average people to counter their natural advantages. A similar subject can be found in L. P. Hartley's dystopian novel Facial Justice from the previous year of 1960.
ellauri132.html on line 239: …sama miten viattomia ne on. Sulla voi olla yleiskäsitys mitkä konfliktit ja vastuxet sä heität hahmoille, mut apinoiden empatia rajoittaa sitä. Kuitenkin meistä parhaat tulee paskimmista taustoista, niinkuin vaikka Kardashianit. Se voi tuntua ilkeältä, mut "älä tee elämää liian helpoxi päähenkilölle", kuten William Goldman ehdottaa. Jos sä tahdot että me oikeasti rakastetaan sun hahmoa, sun pitää tehdä kuten Kurt Vonnegut sanoo:
ellauri132.html on line 266: …vaikka kuinka pippaisi. Kuten Coats sanoo, “susta tuntuu ezä hukkaat arvokasta stuffia, muze vapauttaa sut siitä.” Kynäilijöinä meidän luomuxet on meidän vauvoja. Jotain jota me "synnytettiin" nin sanoen, ja kasvatettiin sivuilla miten parhaiten osattiin. On vaikea mennä takasin ja leikata noi pätkät pois meidän työstä, meidän elämästä. Mutta, niin pitää käydä. Enemmistö kirjailijoista ehdotti että jatkat duunia millä hinnalla hyvänsä; sitten kun sä loppuviimexi saazen valmiixi hylättyäsi ajatuxen että se joskus tulee valmiixi” (John Steinbeck), mänet takasin ja leikkaat kaiken mitä et tarvi. Just niinkö meidän elamassamme, miten paljon me siitä tykätään tai halutaan, kun kova tulee kovaaa vastaan, kun sun tarvii tehdä päätöxiä kun asiat on päin persettä, sun vaan täytyy tehdä se. Kuten Joss Whedon kimitti: Leikkaa mitä rakastat.
ellauri132.html on line 382: Esim politiikka. Onhan se järkevää että vaan viisaat koulutetut kokeneet ja yleensä tollaset keski-ikäiset setämiehet ratkaisee ongelmat ja muuttaa maata, vai mitä? Kaikissa näissä tilanteissa päältäpäsmärit ei aktiivisesti istu hännällään pikkuväen päällä. Ne yrittää vaan pysytellä kasan huipulla.
ellauri132.html on line 400: Oletpa neizeellinen tai et, on joitain juttuja jota pitää honata jos haluu kirjottaa autenttista sexiä. Jos olet bylsinyt, revi siitä. Jos et, niin ehkä seuraavasta on apua.
ellauri132.html on line 426: Yeah, mä oon varrrma ettezä ollut koskaan tullut ajatelleex tätä kun sä suunnittelit tota perfektiä sexikästä, höyryisää ja tahmeata yötä sun kirjassa. Mun armeijasiippa on opettanut siitä mulle kaiken. Joo, on ne märkiä ja klähmäisiä enemmän kuin 1 tavalla! Just kuten muukin sun tarinassa jonka sä haluut olla aitoa, sä haluut tästä aitoa, myöskin. Tää voi olla vaikeampaa niille joilla ei ole mun sexikokemuxia. Mä suosittelen ezä luet terveysoppikirjoja, sexioppaita ja muitten eroottisia tarinoita mallixi. Äh, mitä vittua, kazo pyykkikorikaupalla pornoleffoja! Se on helpompaa ja visuaalisempaa. Ole rehellinen ja anna sexin heijastaa hahmojesi todellista luonnetta. Seuraavista Ms. Donovanin sanalistoista on ollut mulle paljon apua.
ellauri132.html on line 558: she pouted hiän työnsi huulet pitkälle
ellauri132.html on line 627:

uterhope.com/cdn/dos/prompt-command.gif" />
ellauri132.html on line 650: Rääsyt rikkauxixi. Muistathan Tuhkimon? Se oli mies. Klassinen keijutarina seuraa yxinkertaista rääsyt rikkauxixi-juonta: päähenkilö on tallattu, köyhtynyt, tai muuten haasteellinen, ja sarjalla tapahtumia— joko maagisia, kuten Harry Potterissa, tai todentuntuisempia, kuten kirjassa Suuria odotuxia — saavuttaa menestyxen. Tämmöisessä juonessa on silti usein onnellinen loppu.
ellauri132.html on line 681: V 1994, The Guardian-lehden kirjallinen toimittaja Richard "Ach mein" Gott, siteerasi palkinnon puutetta objektiivisista kriteereistä ja amer. kirjailijoiden boikotista, ja kuvasi palkintoa "merkittäväxi ja vaarallisexi jäävuorexi brittikulttuurin perämerellä" joka "toimii symbolina brittikulttuurin rappiosta".
ellauri132.html on line 683: V 2019, vaikka sitä oli nimtuten varoitettu, säätiön valamiehistö – Peter Florencen tuolin alla – jakoi palkinnon, antaen puolikkaat 2 kirjailijalle, vastoin v. 1993 sääntöä. Ne 2 oli brittikirjailija Bernardine Evaristo novellilla Tyttö, Nainen, toinen vanha ämmä Margaret @wood Käsinuken uudelleenlämmityxellä Testamentit. Evariston voitto oli eka naarasmutiaiselle, kun taas @woodin voitto oli eka 79-vuotiaalle muijalle. No tulihan se sieltä, sanoi @woodin ämmä.
ellauri132.html on line 784: Ilkeällä hahmolla joka on ilkeä ihan muuten vaan on silläkin jotain kivoja piirteitä joihin voisi samastua. Ezi ne ja mainosta.
ellauri132.html on line 884: Die lockenden Liebeslaute sich selber vorgesprochen. Harjotellut näitä lemmenpuheita peilin edessä.
ellauri132.html on line 969: Sie schüttelte mit dem Köpfchen und sagte: Gute Nacht! Hiän ravisti pikku päätä sanoen: Hyv'yötä!
ellauri132.html on line 988: (Eihän tää muuten olis tragedia vaan komedia)
ellauri133.html on line 77:

Alarm clock. Possibly the worst opening of all: “I groaned as the alarm went off. Oh no, I’m late, I thought to myself. I got up, and put on my blue denims, and my cute pink top...” Never miss an opportunity for random misogyny! Anyway, look at the beginnings of world lit classics. You would have ended up mutilating most of them, turning them to more episodes of Paw Patrol.

ellauri133.html on line 139: Niiet kalun koosta huolimatta vedä ilman häpeää. Pukeudu vaikka naisten vaatteisiin kuten Ernesto. Ensin mieleen juolahtava sana on yleensä paras. Musta ainaskin. Kyl vittu emättimen hakkaa 6-0.
ellauri133.html on line 145: Ernestomaisessa peruslauseessa on vaan 2 sanaa, esim. Kivi putoaa. Tom huojuu. Puut räjähtää. Tom putoaa. Voit kynäillä vaan näin (kuten Ernesto).
ellauri133.html on line 200: Teppo Kurkon pirsuunalliset kynäilytottumuxet johti supertähti opuxiin kuten Kurjuus ja Se. Etenkin Se on sillä tosi lyhkänen, vaan reilut 1K sivua. Lisäneuvoja:
ellauri133.html on line 204: Mixei koskaan saa käyttää adverbeja kuten koskaan (eikä sanaa ei).
ellauri133.html on line 240: Elokuva oli valtava menestys, joka yli 700 miljoonan dollarin tuotollaan rikkoi useita ennätyksiä, ja inflaatioon suhtautettuna elokuvasta tuli maailman tuottoisin R-luokitettu kauhuelokuva päihittämällä Manaajan, joka piti edellistä ennätystä hallussa 44 vuotta. Myös kriitikoilta elokuva sai ylistystä osakseen ja sitä pidetäänkin yhtenä onnistuneimpina Stephen Kingin teoksiin pohjautuvina filmatisointeina. Elokuvan jatko-osa Se: Toinen luku sai ensi iltansa 6. syyskuuta 2019.
ellauri133.html on line 252: Tää luusereiden kerhohan on kuin Harry Potter ja kumppanit, tai vielä enemmän kuin Enid Blytonin find-outerit. Et mua väsyttää tämmöset musketööritiimit.)
ellauri133.html on line 255: He sitten ystävystyvät Mikeen. Muutaman viikon päästä, Kerho hoksaa tulleensa Sen riivaamaksi. Se herää joka 27 vuosi syödäkseen lapsia. Se ilmenee uhrien pelkojen muodossa ja se voi toteuttaa kenen tahansa pahimmat painajaiset. Pelko tekee lapsista mureampia ja toimii ”mausteena” Sille. Billin autotallissa he selvittävät Sen käyttävän Derryn viemäriverkostoja pysyäkseen piilossa. Se hyökkää heidän kimppuunsa, mutta he onnistuvat välttämään sen. Luusereiden Kerho päättää kohdata Sen Neibolt Streetin talossa olettaen Sen piileskelevän siellä. Se käyttää muuntautumiskykyjään erottaakseen ystävykset yksi kerrallaan. Eddie murtaa kätensä ja Se miltei syö hänet, mutta Beverly työntää rautakangen Sen kallosta läpi. Se haavoittaa Beniä (ei rautakanki), jonka jälkeen Se pakenee talon kellarissa olevan vanhan kaivon kautta viemäreihin. Eddie kotiutetaan hänen murtuneen kätensä takia. Koko Kerho erkaantuu Billin epäilysten takia ja hajaantuu omille poluilleen.
ellauri133.html on line 259: Eräänä syksyisenä päivänä, Se ilmestyy ja vie Beverlyn mukanaan. Bill organisoi pelastusoperaation ja he palaavat Neibolt Streetille. Samaan aikaan, Se manipuloi Henryn tappamaan isänsä veitsellä, jonka Henry menetti jahdatessaan Beniä. Hän tekeekin niin televisio-ohjelman yllytyksen vuoksi ja muuttuu psykopaatiksi. Ystävykset laskeutuvat vanhaan kaivoon viemäreihin pääsemiseksi, mutta Miken kimppuun hyökkää Henry. Mike onnistuu lyömään Henryä kivellä ja Mike tönäisee Henryn kuiluun, jonne hän putoaa. Stan haavoittuu, kun maalauksesta tuttu nainen yrittää syödä hänen naamaansa. Bill taas eksyy seuraamaan Georgieta paikkaan, mihin monet lapset ovat todennäköisesti kadonneet. Loput ystävyksistä saapuvat samaan paikkaan, jossa he löytävät katatonisessa tilassa olevan Beverlyn. Ben saa hänet havahtumaan suutelemalla häntä, jonka jälkeen he tapaavat Billin.
ellauri133.html on line 263: Bill kohtaa kädettömän Georgien, joka pyytää päästä kotiin. Bill hoksaa Georgien olevan pelkkä harhautus, ja hän ampuu Miken pulttipistoolilla Georgien. Tämä muuttuu Pennywiseksi, joka hyökkää ystävysten kimppuun. He epäonnistuvat puolustamaan itseään, ja Bill joutuu Pennywisen kaappaamaksi. Richie uskottelee Billin olevan syypää kaikkeen, mutta hän käyttää tätä tilaisuutena harhauttaa Pennywisea. Kerho pelottomana hyökkää Sen kimppuun ja he onnistuvat näin päihittämään Sen. Pennywise voimattomana pakenee pimeään kuiluun, nälkäisenä ja nöyryytettynä. Bill löytää Georgien sadetakin ja hyväksyy tämän kohtalon itkien muiden lohduttamana.
ellauri133.html on line 293: Alkuun ilmoitettiin, että elokuvassa tultaisiin näkemään kohtaus, joka leikattiin ensimmäisesta osasta elokuvasta pois kammottavuutensa takia. Kohtaus olisi sijoittunut 1600-luvulle ja liittyneen Pennywisen taustoihin ja menneisyyteen. Siinä oli varmaan kanssa kinky sexiä, eihän jenkkiläisiä mikään muu pelota.
ellauri133.html on line 306: Ja silti, on alue missä tän äijän kynäily on johdomukaisen sairasta ja kieroa, jopa tyypille joka kexi Crusty the Clownin, ja se on se miten se lähestyy "sitä yhtä paikkaa". Voi se joskus heittää jonkun hellän kohtauxen, esim kun (kexeliäästy nimetyt) Johnny Smith ja Sarah lopulta hit the sack kirjassa Dead Zone, tai (yhtä kexeliäät) Tommy ja Sue bylsii auton takapenkillä elokuvan Carrie (sekin tietysti by Stephen King) aikana. On se jopa kynäillyt hienoa smuttia kuten se missä Nadine imaisee Haroldin seisokin, tai Rachel lohduttamassa Louta kylpyammeessa käsipelillä verisen potilaan kuoltua Lemmikkihautuumaalla.
ellauri133.html on line 337: Muistathan, että tää vaan toimii lapsen isänkohdalla, niet vaikka latkis vaikka kuinka paljon jonkun muun apinan mälliä pierunhajuisesta hotellilakanasta, se ei auta midiä, eikä missään tapauxessa runkun nielentä lisää lapsen lahjoja tai kynäilytaitoja. Muuten näät bändärit olis synnyttäneet laivalastillisen pikku Hendrixejä ja Claptoneja tähän mennessä. Toisaalta se vois selittää mix maailmassa on niin paljon Tepon kaltaisia douchebageja.
ellauri133.html on line 341: Nuhjuisessa novellissa Neljä jälkeen puolenyön, kirjastopoliisi seuraa vakuutusmyyskentelijää nimeltä (omaperäisesti) Sam kun se putoaa yllättäen ansaan jonka pirullinen kirjastonhoitaja oli virittänyt poliisin påän menoxi tekeytyäxeen skoudexi ja jatkaaxeen uraa lastenmurhaajana. Nojoo, eihän tää ole kovin syvällistä, selkeesti heikoin tarina kokoelmassa joka sukettaa aika lailla muutenkin, lukuunottamatta briljanttia Ernestomaista kielenkäyttöä.
ellauri133.html on line 355: Mainizinko jo että Bill Denbrough, kundi joka pääsee kuudentena puoliveteisenä hilloviivalle, on aika selvästi Tepon alter ego pienenä (ja myös myöhemmin kaljupäisenä. Oikeella Tepolla on vitusti tukkaa vielä vanhana, se on akkamainen mies.) Oliko Teppokin muuten änkyttäjä kuten kollegansa Pynchonin Nipsu? Yhtä rumia ne ainaskin ovat, ja armottomia länkyttäjiä.
ellauri133.html on line 460: Teppo puolusteli jälkeenpäin ettei se oikeestaan ajatellut siinä yhtään panoa. Se on vaan metafora. Muuten vaan kynäili pikkulassa Qtipsit nenässä ja pikkuveikka kovana. Tabitha motkotti oven takana. Teppo ei kyllä muista siitä enää mitään. Sääli, olis kiva muistaa kuinka kivaa oli kynäillä. Jopa kirjan kannet näyttää ihan oudoilta.
ellauri133.html on line 776: Pian tämän jälkeen aloin kuulla marinaa, miksi verkkopankki ei toimi tai miten siellä on taas muutettu jotain. Hän oli opetellut käyttämään tietokonetta taitavasti aikuisiällä, mutta yhtäkkiä uuden oppimiskyky tuntui loppuneen kuin seinään.
ellauri133.html on line 780: Samaan aikaan Lauri oli kuitenkin myös tosi skarppi ja hän pystyi äärimmäisen taitavasti peittämään ja kiertämään sairautensa. Me perheenjäsenet olimme aivan varmoja, että hän jää kiinni ajokorttitarkastuksessa, mutta niin ei käynyt.
ellauri135.html on line 116: Lentokoneen radio toisti hermostuttavasti, että signore Parellin auto odottaa häntä Rooman lentoaseman pääsisäänkäynnin luona. Simona Pieretti. Minulla oli sietämätön koti-ikävä, halusin päästä yksinkertaisesti hirsimökkiin Okan varrelle. Iljinin syvänteelle, jossa minua odottivat pajut, Venäjän tasankojen autereiset auringonlaskut ja venäläiset ystävät.
ellauri135.html on line 173: Bergin uralla Suomi oli vain verraten lyhytaikainen, joskin tärkeä etappi. Hän osallistui jo Napoleonia vastaan käytävään sotaan, johti tutkimusmatkaa Turkestanissa ja toimi Venäjän valtuutettuna Itävallassa Unkarin kansannousun aikaan. Viimeksi mainitun johdosta hän sai itävaltalaisen kreivin arvon. Land der Berge, много воспеваемая Австрия! Sag beim Abschied leise "Servus".
ellauri135.html on line 175: Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1855-1861 Berg järjesti Suomen puolustusta ja sai siitä hyvästä myös suomalaisen kreivin arvon. Suomen-kautensa jälkeen kreivi toimi Puolan käskynhaltijana ja johti Puolan kapinan kukistamista vuonna 1863. Hänen muistelmansa noista ajoista ovat luettavissa myös netistä.
ellauri135.html on line 179: Kirjassa esitetään myös Helsingin pelastuminen tuholta kenraalikuvernöörin ansioksi. Sulut ja patterit, joita tehtiin Santahaminasta (ja Matosaaresta) aina Lauttasaareen saakka eivät olleet turhanaikaisia, vaan ratkaisivat kaupungin kohtalon, kuten kerrotaan. Vieläkin tärkeämpää Suomen kannalta oli Krimin sodan jälkeinen aika, jolloin, uuden keisarin hallitessa, aloitettiin suuri modernisaatio-ohjelma, johon kuului niin talouden kohentaminen rautateiden, kanavien, sahojen ja muut teollisuuden avulla kuin myös kansansivistyksen kohottaminen.
ellauri135.html on line 181: Kansakoululaitos ja suomalaisuusohjelma on totuttu panemaan aivan muiden henkilöiden tiliin, mutta tässä kirjassa nostetaan voimakkaasti esille myös kenraalikuvernöörin rooli, kuten jo otsikosta voi havaita. Oliko Berg suorastaan suomalaisuuden luoja? Tätä teesiä ei persut tältä istumalta niele. Kyllä suomalaisuusliikkeen luojat ja vetäjät täytyy löytää muualta, mutta ilmeisesti kenraalikuvernöörin roolia näissä tärkeissä syntyvaiheissa on syyttä vähätelty.
ellauri135.html on line 186: Paradoksaalisesti Bergistä, modernisoijasta ja suomalaisuusliikkeen kannattajasta, tuli ”vihattu kenraalikuvernööri”. Asiaa selittää muun muassa hänen aktiivisuutensa: aiemmat kenraalikuvernöörit olivat antaneet suomalaisten virkamiesten huseerata rauhassa, mutta Berg sekaantui kaikkeen.
ellauri135.html on line 190: Sellaista roolia hän ei varmaan koskaan toivonut itselleen ja meidän kannattaakin miettiä niitä olosuhteita, joissa Bergin varovaisuus joka meistä voi näyttää ylimitoitetulta, ehkä myös pelasti Suomen rauhallisen kehityksen maaksi. Kyllä Suomen asia olisi huonolla politiikalla voitu tuhota myös 1800-luvulla kuten kaiketi voidaan nytkin. Tuumaa Timo Vihavainen, professori, Helsinki, Savo (diaspora).
ellauri135.html on line 231: In the fall of 1862, Berg returned to Russia, lived in Moscow, in Petersburg and here, at the beginning of 1863, just when the Polish uprising broke out, went to Warsaw, then to Krakow and Lviv. He kept notes on the movement of the poles in all these places and printed them in the "SPb. Statements." and in the "Library for Reading" (1864). In late 1864 he received the invitation of the Viceroy in the Kingdom of Poland, count F. F. Berg, to collect material for the history of the last Polish uprising, and was executed. (!?)
ellauri135.html on line 264: Korolenko ei ole syvälle tunkeutuva psykologinen erittelijä, mutta hänen kaunis, värikäs tyylinsä, hieno ja herkkä tunne, tarkka todellisuuden havainto ja luja luottamus parempaan tulevaisuuteen tekevät hänen kertomuksensa erittäin miellyttäviksi. Suuren nälänhädän vallitessa vuonna 1892 hän kulki Itä-Venäjällä puutetta kärsivillä seuduilla järjestämässä avustusta ja lievensi näin toiminnallaan paljon hätää. Havaintonsa hän julkaisi kirjassa Nälkävuonna (1893). Niinikään hänen sanomalehtikirjoitustensa ansioksi on luettava, että joukko votjakkeja, jotka oli jo tuomittu kuolemaan ihmisuhrien toimittamisesta, joutuivat uudestaan tutkittaviksi ja syyttömiksi havaittuina vapautettiin. Votjakit lähtivät iloisina takaisin Volgan mutkaan keittelemään kylkiluita. Votjakkien autonominen alue (ven. Вотская автономная область, Votskaja avtonomnaja oblast) oli vuosina 1920-1934 Neuvostoliitossa Venäjän neuvostotasavallassa ollut itsehallinnollinen alue, joka käsitti nykyisen Udmurtian tasavallan alueen. Alue perustettiin 4. marraskuuta 1920. Udmurteista käytettiin tuolloin nimeä votjakit.
ellauri135.html on line 338: Поскольку весь курятник четко понимал; Kuten koko osuuskunta selvästi ymmärsi;
ellauri135.html on line 367: Коварством, как Самсон, во сне ты сил лишён, Salakavalasti, kuten Samson, unessa sinulta riistetään voimat.
ellauri135.html on line 406: На Руси, как встарь, колокольни бьют, Venäjällä, kuten ennen vanhaan,
ellauri135.html on line 460: utenberg.org/files/42453/42453-h/42453-h.htm">Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 86 Osa. SKS, Helsinki 1897.
ellauri135.html on line 496: Lempeästi leikitellen Lekande, förtroligt sluten
ellauri135.html on line 541: Jot' en saata sammutella, Hvilken jag ej vet att släcka,
ellauri135.html on line 567: No ei tästä tarinasta tullutkaan sen kummempaa, ukonilma vaan. Sitten puxutetaan kotiin. Kuinka kaunis onkaan neuvostomaamme.
ellauri135.html on line 655: Penzan alueella isoäidin puolison kartanossa meni runoilijan lapsuus. Kotikoulutus oli monipuolista: vieraiden kielten opit, musiikki, piirustus. Myöhemmän luovuuteen vaikuttivat merkittävästi hänen matkansa Kaukasuksella, jossa Michael sai läpi kivennäisvesien käsittelyn. Tässä eteläisessä lomassa runoilija vieraili kolme kertaa ja kirjoitti monia Kaukasiassa liittyviä teoksia. Vuonna 1827 hän muutti Moskovaan isoäitinsä kanssa. Lermontovin lasten elämäkerta osoittaa, että runoilijan persoonallisuudella ja hänen lisätehtävyydellään oli kuvaamaton vaikutus isänsä kuva romanttiseksi sankariksi. Esimerkiksi teokset kuten "Ihmiset ja intohimot" sekä "Strange Man" sisältävät kaikuja vanhempien perhekonnerikosta.
ellauri135.html on line 667: Tuleva kirjailija syntyi lokakuussa 1814. Jo ennen uutta vuotta koko Moskovan perhe palasi Tarkhanyyn - isoäidin kiinteistöön Pmenan alueella. Misha jäi ilman äitiä, kun hän ei ollut edes kolmea vuotta vanha. Isä halusi ottaa poikansa mukaan, mutta isoäiti teki tahdon niin, että kaikki jää hänen poikansa vain, jos hän elää hänen kanssaan vasta aikuisuuteen asti.
ellauri135.html on line 677: Nämä ovat "Mtsyri", "Demon" ja monet viehättävä, musiikillinen, monipuolinen runojen toteutus, osoittaen hänen lahjakkuutensa ääretöntä voimaa. Vuonna 1839 Lermontov viimeisteli romaanin "Hero of Our Time".
ellauri135.html on line 679: Runoilija unelmoi lopulta jättämään armeijanpalvelua ja täysin tutustua kirjallisuuteen, aloittaa oman aikakauslehden julkaiseminen. Mutta hänellä oli vain vähän aikaa pysyä Pietarissa. Ja tämä tuli mahdolliseksi vaikutusvaltaisten ihmisten vetoomuksen ja hänen isoäitinsä E. A. Arsenyevan ansiosta. Vierailun jälkeen runoilija meni viimeiseen matkaansa Kaukasukseen ja lähinnä maanpakoon. Hän oli täynnä tummia hyökkäyksiä. Syynä kuolemaan johtaneeseen riitaan oli vähäpätöinen vittuilu eräälle majurille. Runoilija oli melkein varma, että kaksintaistelu ei tapahtuisi. Martynov ei kuitenkaan kieltäytynyt. Hän aiheutti kuolevaisen haavan M. Yu Lermontoville tämän Lerpan kannalta epäonnistuneen kaksintaistelun aikana Pyatigorskissa. Se tapahtui kesällä 1841, ja seuraavana keväänä runoilijan tuhkakuppi lähetettiin Tarkhanyn perhetilaan.
ellauri135.html on line 745: Как вспомнишь, как давно Kuten muistat, että kauan sitten
ellauri135.html on line 765: Viimeisessä jakeessa näkyy naiskuva. Tämä on sotilaan pitkäaikainen naapuri, johon hän ilmeisesti oli rakastunut. Kuolevan miehen sanoista voimme päätellä, että hiän hylkäsi hänen rakkautensa ("tyhjä sydän"). Mutta kun hän muistaa koko elämänsä, hän yhdistää siihen onnellisimmat muistot. Hän on varma, että nainen ei myöskään kärsi hänen kuolemansa uutisista, mutta pyytää silti ystäväänsä kertomaan hänelle kaiken. Jos tämä tarina herättää kurjia kyyneleitä entisessä rakastajattaressa, niin "se ei merkitse hänelle mitään!".
ellauri135.html on line 795: Ensinnäkin kirjailija on aivan kuten hänen sankarinsa, kuoli linnun rintakehästä, mutta ei taistelukentällä vaan kaksintaistelussa. Toiseksi runo "Testamentti" Lermontov kirjoitti, kun hänen vanhempansa eivät enää olleet elossa, hänen isoäitinsä pysyi, mutta hän ei pitänyt häntä läheisenä ystävällenä ja tunsi häntä ristiriitaisia tunteita. Naapurin kuva, Mikhail Yuryevich, olisi voitu erottaa monista naisista, joita hän ihasteli ja katsoi hänen mussoistaan. Todennäköisesti hänellä oli mielessä Varvara Lopukhin - tämä tosiseikka on analyysi.
ellauri135.html on line 865: "Lerppa" Lermontovin suuren suuri rakkaus oli undervara uppvlåsvara Varvara. Tää tarina on aika surkuteltava. Siitä löytyy netistä 2 versiota konekäännettynä ilmeisesti 2 eri koneella.
ellauri135.html on line 879:

Hiän kääntyi vain yhden talven, valoontuotu kylästä "messujen messuille", se oli naurettavaa, luonnollista, ei menettänyt maaseudun punastusta eikä tiennyt kuinka laskea jokaisen ele, asento ja sana, kuten kokeneita Moskovan tyttöjä. Barbara Lopukhinalla oli intohimoinen luonto, innokas ja runollinen: kaukana pääkaupungeista, yksinäisyydestä ja romaanien lukemisesta vaikuttavat voimakkaasti tyttömäisen uneliaisuuden kehitykseen ilman, että se heikentää luonnollista elävyyttä, iloisuutta ja sosiaalisuutta.
ellauri135.html on line 894:

Hän oli samassa kuusitoistakymmenessä lapsi kaikkien silmissä. Nuorten maksimaalisuus pakotti hänet liioittelemaan fyysisiä vammautensa: lyhytkasvuinen, slouching, rumuus. Nuori tarina "Vadim" ei koskaan päättynyt, mutta Vadimissa hän näki itsensä ja kauniin Olga - hiänen, Barbaran.
ellauri135.html on line 896: Runon rakkaus oli kaukana keskinäisyydestä, kun olosuhteet pakottivat hänet lähtemään Moskovasta samana vuonna 1832 ja menemään Junker-kouluun Pietarissa. Ja sekalaisia harrastuksia oli, ja palvelu itsessään oli uusi, vaati erityistä upottamista, ja jonkin aikaa Varvara Lopukhinan suosikkiasema Lermontovin elämässä peitettiin ongelmien puristuksella. Hän ei kuitenkaan pysähtynyt kiinnostumasta siitä, kuten todistavat sekä runoilija että hänen aikalaistensa kirjeet. Mutta runoilija ei voinut vastata suoraan hiänen kanssaan - se ei sovi sekulaaristen sääntöjen tiukkuuteen.
ellauri135.html on line 897:

Runon rakkaus rakkaudesta oli kaukana vastavuoroisesta,kun olosuhteet pakottivat hänet lähtemään Moskovasta samana vuonna 1832 Pietarin kadettikouluun. Ja molemmat sekulaariset harrastukset, ja itse palvelu, olivat uusia, jotka vaativat erityistä upottamista, ja jonkin aikaa Lermontovin elämässä rakastettu Barbara Lopukhin oli estetty kiireellisistä ongelmista. Hän ei kuitenkaan lakannut olemasta kiinnostunut siitä, kuten runoilijan itse ja hänen aikalaisensa kirjaimet osoittavat. Mutta runoilija ei voinut kommunikoida hiänen kanssaan suoraan - se ei sovi sekulaaristen sääntöjen vakavuuteen.
ellauri135.html on line 899: Kolme vuotta myöhemmin, Varvara Lopukhina, jonka elämäkerta liittyy läheisesti elämää ja työtä suuremman venäläisen runoilijan kaa, paineessa vanhempien hiän avioitui Tambovin maakunnassa vuokranantajan Nikolai Fedorovich Bakhmetevin kaa, jota Lermontov heti vihasi, ja tämä tunne ei ole koskaan pyyhitty pois. Se oli kuitenkin täysin molemminpuolista, muuten miehesi ei olisi ollut pakko, Barbara, tuhota kaikki kirjaimet runoilijalta, ja kaikki, jotka oli esitetty niille, ja omistettu hiänelle. Bahmetev oli niin huomattavasti vanhempi kuin Varvara ja Mihail Yurevich että uusi nimi rakkalle ei koskaan kelvannut, ja se oli erityisen loukkaavaa. Kaikissa käsilaukuissa ja nenäliinoissa Barbaralla seisoi alkukirjaimet tyttönimensä, V.L. niinkö se olis ollut Lermontova.
ellauri135.html on line 900:

Kolme vuotta myöhemmin Varvara Lopukhinan elämäkerta, joka liittyy läheisesti suuren venäläisen runoilijan elämään ja työhön vanhempiensa paineessa, hiän meni naimisiin Tambovin provinssin Nikolai Fyodorovich Bakhmetevin maanomistajan kanssa, jota Lermontov heti vihasi, ja tämä tunne ei koskaan kadonnut. Se oli kuitenkin täysin keskinäistä, muuten aviomies ei olisi pakottanut Barbaraa tuhoamaan kaikkia runoilijan kirjeitä ja yleisesti kaikkea, mitä heille on annettu ja omistettu hiänelle. Bakhmetev oli merkittävästi vanhempi kuin Varvara Alexandrovna ja Mihail Juryevitš, jotka eivät koskaan tunnistaneet rakastamansa naisen uutta nimeä, ja tämä oli erityisen loukkaavaa. Varvara Lermontov nimitti kaikissa initiaatiomenoissa tyttönimensä nimikirjaimilla.
ellauri135.html on line 908: Viimeksi kun he näkivät toisiaan 1838 - Varvara Lopukhina ja Lermontov näyttivät olevan ikuisesti unohtuneet toisiltaan. Varvara Alexandrovna meni miehensä kanssa ulkomaille ja ajoi Pietarin matkalla. Silloin runoilija palveli Tsarskoe Selossa. "He rakastivat toisiaan niin kauan ja hellästi ..." - tämä runo, kuten tunnepeili, näytti mitä koki Lermontov ja Varvara Lopukhina. Viimeiseen kokoukseen rakkaustarina ei päättynyt.
ellauri135.html on line 911: Lyhyellä hetkellä kaikki heidän tuttavuutensa varmasti häistä alkaen ~ hehkuivat silmistä, hellä olo, kun liitteet näyttävät ikuisilta, vahvoilta ja voittamattomilta, kun ei vielä ole ymmärrystä rakkaudesta tai elämästä itsestään ja nykypäivään. Huolimatta harvinaisista ja lyhyistä kokouksista, kaikki oli heidän suhteissaan: ystävyys, hullu rakkaus, kuumat intohimot ja mustasukkaisuus, josta jotkut eivät edes pidä. Kaikki tämä on kypsynyt, itiytynyt todeksi rakkaudeksi, mutta he eivät ole voineet myöntää toisilleen.
ellauri135.html on line 921:

Varvara Lopukhina Lermontovin töissä oli aina läsnä, joskus näkymättömästi, ikään kuin liukenisi elämänsä moninaisuuteen, mutta ei koskaan jättänyt sitä. Hiän oli luonteeltaan rauhallinen, pehmeä ja herkkä, eli absoluuttinen vastakohta runoilijan impulsiivisuudelle ja ardorille. Aluksi Lermontov oli varma, ettei hänellä ollut mitään mahdollisuuksia, mutta vähitellen hänen sydämensä kertoi hänelle, että Varenka ei kohdellut häntä lainkaan yhtä välinpitämättömästi, kun hän ajatteli: punastua vilkkuu hiänen silmistaan, silmien mustuus muuttuu pohjattomaksi satunnaisella katselulla.

ellauri135.html on line 922: Sittemmin bridgerooms huolehtivat vakavasti, ja hiänen ikäisensä on kuusitoistavuotias Michel, tämä poika, joka vain ajetaan lasten kanssa, ajaa, vihastuu ja kärsii itsensä ja ympärillä perusteettomasta mustasukkaisuudesta, kuten aikuisena. Varenka rauhallisesti hyväksyi vieraiden seurustelun, koska hiän tunsi jatkuvasti tunteitaan runoilijalle. Lermontov, vaikka ymmärsi tosiasioiden tilan, ei kärsinyt. Vakavissa epäilyksissä se tunsi mentaaliset nousut ja alamäet, lyhyet hetket onnesta ja pitkiä päiviä ja mustasukkaisia öitä. Mitä Varvara Lopukhinasta tuntui, kun hiän katsoi kaiken tämän? Varmaan se ajatteli, aivan oikein, että Mikko on täysi sekopää.
ellauri135.html on line 923:

Sillä välin hiänen sulhasensa välittivät vakavasti hiäntä, ja hiänen ikäisensä on kuusitoista-vuotias Michel, tämä tomboy-poika, joka juoksee vain aloittelijoiden kanssa lapsineen, vihastuu ja kiduttaa itseään ja kaikkia hiänen ympärillään kohtuuttoman mustasukkaisuuteen kuin aikuinen. Varenka hyväksyi rauhallisesti vieraiden edut, koska hiänellä oli edelleen hellävaraisia tunteita runoilijalle. Lermontov, vaikka tiesi todellisen tilanteen, kärsi. Epäilemättä hän koki hengellisiä ylä- ja alamäkiä, lyhyitä onnen hetkiä ja pitkiä päiviä ja yötä kateutta. Mitä Barbara Lopukhina tunsi ja katsoi kaikkea tätä?
ellauri135.html on line 926:

Erityisesti Barbara ei ollut varma mistään sellasesta kuin Lermontovin tunteet. Hiän ei vain hämmentynyt häntä käyttäytymisestään, joskus tuntui hiänelle, että hän vain pilkkaisi hiäntä. Niinpä hän yllättäen teki jäätyneen kylmyyden ja siellä hän oli makea, ystävällinen ystävällisellä tavalla ja vastusti sitten vastavuoroisuuden ja todellisen intohimon puutetta. Hänen kylmyytensä oli tarkoitettu hiänelle rangaistuksena jotakin myyttistä petosta. Hiän oli kovaa sellaisen jatkuvan vaihtelevuuden, suhteiden herkkyyden suhteen. Hiän epäili itsestään - hänestä. Ja periaatteessa oikeudenmukainen. Näiden rakkauksien epäilyistä kasvoi kuitenkin voimakkaampi ja ei kadonnut.
ellauri140.html on line 34: "Se ei osaa raakkua oikealla äänellä. Se ei osaa varisten kieltä. Muut varixet eivät pidä siitä." "Sen siitä saa kun kesyyntyy. Ihmisen tahra", Fauni sanoi vailla inhoa tai halvexuntaa tai edes tuomiota, ihan iloisesti. Epäpuhtaus, julmuus, hyväxikäyttö, erhe, paska, runkku - muuta tapaa täällä oloon ei ole. Tai en ainakaan minä ole löytänyt. Sillä ei ole mitään tekemistä armon tai pelastuxen tai lunastuxeen menon kanssa. Se on kaikissa sisäänrakennettuna. Lajiominaisuutena. Fläkki joka on olemassa ennen jättämäänsä jälkeä. Fläkki edeltää tottelemattomuutta (?), hämmentää kaikki selityxet ja ymmärtämisen. Sixi kaikki puhaaminen on vaan vizi. Barbaarinen vizi. Se on kauhistuttavaa. Eikö pyrkimys puhtauteen ole epäpuhtautta? Faunia oli kuin kreikkalaiset, jonka jumalat on pikkumaisia (toisin kuin juutalaisten, LOL). Riitelevät, tappelevat, vihaavat, tappelevat naivat. Zeus yhtyy naiseen oudosti metrin mittaisella kyrvällä siipiään viuhtovana jouzenena. Irstautta, turmelusta, karkeista karkeimpia nautintoja, ja kaikkinäkevän vaimon raivo. Juutalaisten jumala on äärettömän yxinäinen, tuntematon, monomaaninen, jolla ei ole mitään tähdellisempää tekemistä kuin hermoilla jutkuista. Tai kristittyjen epäsexuaalinen kakkosjumala, yhtä tahraton kuin äitinsä, joka synnyttää tahatonta hilpeyttä ja myötähäpeää. Jumalat on tekijänsä kuvia." "Se kai siinä on traagista kun ihmiset synnyttävät varixia", sanoi tyttö joka syötti käärmeelle hiiriä. Feeding frogs to snakes. "Ne eivät tunnista omaa lajiaan. Sitä sanotaan tahriintumisexi", tyttö selitti. Peppu on oikeasti varis joka ei tiedä miten ollaan varis. Ei tähän kanteen tahraa jää kun äiti pois sen pyyhältää. Pieni nelkkari kovakantinen kirja jossa söpöjen elukoiden kuvia ja kullattu selkämys. Varisten kultainen kirja. Peppu oli siisteysintoilija, se ei sietänyt epäjärjestystä. Anaalis-retentiivinen luonne. Kaikki vanhat prujut talletettuna satoihin pahvilaatikoihin, shekinkannatkin. Niistä riitelevät haaskalla muut varixet vielä tänäänkin. (s. 126) Mä oon VAAAAALMIS. Tuu PYYYHKIMÄÄN.
ellauri140.html on line 74: Acrasia F-, seductress of knights. Guyon destroys her Bower of Bliss at the end of Book 2. Similar characters in other epics: Circe (Homer's Odyssey), Alcina (Ariosto), Armida (Tasso), or the fairy woman from Keats' poem "La Belle Dame sans Merci". Akrasia on pidätyskyvyn puutetta.
ellauri140.html on line 152: Dispenserillä on paljon luetteloita, mm. eri puiden hyötykäytöstä, sekä seuraava luettelo tärkeimmistä paheista. Sama lista löytyy muuten em. aiemmasta albumista. Upon the reader's first introduction to the House of Pride, Spenser describes:
ellauri140.html on line 178: Wrath (M) – He carries a branding iron and a dagger as he rides a lion. His clothes are ripped and contain blood stains. He acts quickly in fits of rage, but often repents; "Ne car'd for blood in his avengement: / But when the furious fitt was overpast, / His cruel facts he often would repent. Vihan vika ei ole vihaaminen as such, vaan äkkipikasuus, harkinnan puute. Don't get mad, get even. Olkaa viattomia kuin pulut ja kavalia kuin käärmeet.
ellauri140.html on line 180: Nää on selkeästi moraalisia vikoja, koska ne koskee aappalauman yhteispeliä. Apina joka ei tunne paikkaansa, koittaa ottaa yhteisestä laarista enemmän kuin sille kuuluu nokintajärjestyxessä, käyttäen apinanraivoa ja monkey bisnestä ihan väärässä paikassa. Ikävä vaan et Spenser taas projektoi nää apinan puutteet fellow elukoihin. (Jos ne edes on nyt puutteita muiden kuin hopeaselkien kirjoissa, Darwinilla tuskin on niihin nokan koputtamista. Kyseessähän on vaan vanha kilpailu eusosiaalisten ja erakoiden elukoiden välillä. Molemmilla on puolesa, kuten sanoi Sirkka-täti, se isänpuoleinen.) On ymmärrettävää mix ylpeys mainitaan ensimmäisenä, sillä nöyrä hoxaa sanomattakin että suutarin paikka on lestin ääressä. (Snob on muuten tarkoittanut suutarin alasinta, kuten on todettu jo toisaalla.)
ellauri140.html on line 184: Mutta mistä Dragge Qveenessä oikeasti oli kymysys? Englannin vallanperimyxestä katolisen skotin ja protestantin kymrin välillä. Iirit saivat olla kelttejä ja laittaa suolaa haavoihin. Eliskä kuten Kalle Marx sen oikein ymmärsi, kolonialismilla ja kapitalismilla rikastuvat porvarit oli ryöstämässä vallankahvaa maaomaisuudella rikastuneelta ja sinne köyhtyvältä aatelilta. Tää uskontohöpötys oli vaan tän muutoxen aatteellista pintavaahtoa. Eli siis loiskiehuntaa.
ellauri140.html on line 195:

Improve Expat Health with Marinell Cool Corean Water Dispenser. 4 Minutes left of water pause.

ellauri140.html on line 247: Ganz allein in dunkler Nacht Trained to live off nature's land Koulutetut elämään luonnon maasta. töp-tötöppöp-pöp,
ellauri140.html on line 248: Hab? ich oft daran gedacht Trained in combat hand to hand Koulutetut nahinoimaan käsillä.
ellauri140.html on line 258: Heute ich und morgen du Her Green Beret has met his fate Hänen vihreä vaellushattunsa on kohdannut kohtalonsa.
ellauri140.html on line 441: To wish you backe returne with foule disgrace, Niet olis paras jarrutella vähän.
ellauri140.html on line 631: He faire the knight saluted, louting low, Se tervehti nupin porukoita reippaasti,
ellauri141.html on line 38: Olkoon runoniekoilla oikeus ja lupa kuolla. Se, joka pelastaa jonkun vasten hänen omaa tahtoaan, menettelee kuten murhaaja. Eikä tuo sitä tee kerran eikä pois vedettynä jo muutu järkeväksi ihmiseksi eikä luovu haluamasta ikuistuttavaa kuolemaa. Eipä ole kyllin selvää, mistä syystä hän tekaisee säkeitä; onko hän saastuttanut isänsä tuhkaa vai onko hän jumalatonna koskettanut kauheaa ukkosenpaikkaa, — joka tapauksessa hän raivoo; ja samoin kuin karhu, joka on voinut murtaa häkkinsä estävät ristikot, niin raju runonlausuja karkoittaa niin hyvin oppimattomat kuin oppineet; johonka hän kerran on tarttunut, siitä hän pitää kiinni ja tappaa lukemalla kuten verimato, joka ei jätä ihoa, ennenkuin se on täynnänsä verta.
ellauri141.html on line 45: Quintus Horatius "Veltto" Flaccus (8. joulukuuta 65 eaa. – 27. marraskuuta 8 eaa.) oli roomalainen runoilija. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä latinaksi kirjoittaneista runoilijoista. Horatius oli vapautetun orjan poika. Hän kuului Vergiliuksen tavoin Maecenaksen ylläpitämään kirjailijapiiriin. Parhaiten Horatiukselta tunnetaan nykypäivän yleinen lausahdus carpe diem eli tartu hetkeen tai kirjaimellisesti poimi päivä.
ellauri141.html on line 47: Horatius syntyi Etelä-Italiassa, Venusiassa, varmaan 5:ntenä poikana vapautetun orjan perheeseen. Perheellä oli varallisuutta hankkia pieni maatila ja he halusivat antaa pojalleen parhaat mahdollisuudet omaa elämäänsä varten. (Hauska tahaton korrelaattivirhe.) Vanhemmat lähettivätkin poikansa opiskelemaan Roomaan, mutta eivät halunneet tätä kouluvuosien ajaksi vieraiden vieraiden kasvatettavaksi, joten he antoivat maatilansa vuokralle voidakseen asua poikansa luona. Horatius muisteli siitä huolimatta nuoruuttaan ja vanhempiaan suurella lämmöllä.
ellauri141.html on line 65: Kun Maecenas oli rauhoittunut, Horatiuksesta kehittyi onnellinen ja tyytyväinen. Ruumiinrakenteeltaan hän oli lyhyt ja pyöreä ja kuvaili itseään "hyvinruokituksi porsaaksi Epikuroksen laumassa." Runoissaan hän käsitteli elämän pieniä iloja kuten viiniä, ystävyyttä ja rakkautta. Ihmisten heikkouksista hän teki satiireissaan raakaakin pilaa. Osassa runoistaan hän ylistää Augustusta. Monien mielestä Augustus vei roomalaisilta vapauden, mutta Horatiuksen mielestä hän on suuri hyväntekijä lopettaessaan maata repineet sisällissodat.
ellauri141.html on line 71: Myös Horatiuksen kirjeenvaihtoa on julkaistu. Epistulat on tavallisesti lähetetty hänen huomattaville tuttavilleen, kuten Maecenaalle. Ne eivät kuitenkaan ole arkisia kirjeitä vaan runomuotoisia esseitä, joiden aiheina ovat elämänfilosofia ja kirjallisuuskritiikki. Epistulat ovat tyyliltään viehättäviä, sillä niissä on yllättäviä kielikuvia ja rinnastuksia, joita on maustettu anekdooteilla ja tarinoilla.
ellauri141.html on line 111: At his house, probably, Horace became intimate with Polio, and the many persons of consideration whose friendship he appears to have enjoyed. Through Mæcenas, also, it is probable Horace was introduced to Augustus; but when that happened is uncertain. In B. C. 37, Mæcenas was deputed by Augustus to meet M. Antonius at Brundisium, and he took Horace with him on that journey, of which a detailed account is given in the fifth Satire of the first book. Horace appears to have parted from the rest of the company at Brundisium, and perhaps returned to Rome by Tarentum and Venusia. (See S. i. 5, Introduction.) Between this journey and B. C. 32, Horace received from his friend the present of a small estate in the valley of the Digentia (Licenza), situated about thirty-four miles from Rome, and fourteen from Tibur, in the Sabine country. Of this property he gives a description in his Epistle to Quintius (i. 16), and he appears to have lived there a part of every year, and to have been fond of the place, which was very quiet and retired, being four miles from the nearest town, Varia (Vico Varo), a municipium perhaps, but not a place of any importance. During this interval he continued to write Satires and Epodes, but also, it appears probable, some of the Odes, which some years later he published, and others which he did not publish. These compositions, no doubt, were seen by his friends, and were pretty well known before any of them were collected for publication. The first book of the Satires was published probably in B. C. 35, the Epodes in B. C. 30, and the second book of Satires in the following year, when Horace was about thirty-five years old. When Augustus returned from Asia, in B. C. 29, and closed the gates of Janus, being the acknowledged head of the republic, Horace appeared among his most hearty adherents. He wrote on this occasion one of his best Odes (i. 2), and employed his pen in forwarding those reforms which it was the first object of Augustus to effect. (See Introduction to C. ii. 15.) His most striking Odes appear, for the most part, to have been written after the establishment of peace. Some may have been written before, and probably were. But for some reason it would seem that he gave himself more to lyric poetry after his thirty-fifth year than he had done before. He had most likely studied the Greek poets while he was at Athens, and some of his imitations may have been written early. If so, they were most probably improved and polished, from time to time, (for he must have had them by him, known perhaps only to a few friends, for many years,) till they became the graceful specimens of artificial composition that they are. Horace continued to employ himself in this kind of writing (on a variety of subjects, convivial, amatory, political, moral,—some original, many no doubt suggested by Greek poems) till B. C. 24, when there are reasons for thinking the first three books of the Odes were published. During this period, Horace appears to have passed his time at Rome, among the most distinguished men of the day, or at his house in the country, paying occasional visits to Tibur, Præneste, and Baiæ, with indifferent health, which required change of air. About the year B. C. 26 he was nearly killed by the falling of a tree, on his own estate, which accident he has recorded in one of his Odes (ii. 13), and occasionally refers to; once in the same stanza with a storm in which he was nearly lost off Cape Palinurus, on the western coast of Italy. When this happened, nobody knows. After the publication of the three books of Odes, Horace seems to have ceased from that style of writing, or nearly so; and the only other compositions we know of his having produced in the next few years are metrical Epistles to different friends, of which he published a volume probably in B. C. 20 or 19. He seems to have taken up the study of the Greek philosophical writers, and to have become a good deal interested in them, and also to have been a little tired of the world, and disgusted with the jealousies his reputation created. His health did not improve as he grew older, and he put himself under the care of Antonius Musa, the emperor’s new physician. By his advice he gave up, for a time at least, his favorite Baiæ. But he found it necessary to be a good deal away from Rome, especially in the autumn and winter.
ellauri141.html on line 113: In B. C. 17, Augustus celebrated the Ludi Seculares, and Horace was required to write an Ode for the occasion, which he did, and it has been preserved. This circumstance, and the credit it brought him, may have given his mind another leaning to Ode-writing, and have helped him to produce the fourth book, a few pieces in which may have been written at any time. It is said that Augustus particularly desired Horace to publish another book of Odes, in order that those he wrote upon the victories of Drusus and Tiberius (4 and 14) might appear in it. The latter of these Odes was not written, probably, till B. C. 13, when Augustus returned from Gaul. If so, the book was probably published in that year, when Horace was fifty-two. The Odes of the fourth book show no diminution of power, but the reverse. There are none in the first three books that surpass, or perhaps equal, the Ode in honor of Drusus, and few superior to that which is addressed to Lollius. The success of the first three books, and the honor of being chosen to compose the Ode at the Ludi Seculares, seem to have given him encouragement. There are no incidents in his life during the above period recorded or alluded to in his poems. He lived five years after the publication of the fourth book of Odes, if the above date be correct, and during that time, I think it probable, he wrote the Epistles to Augustus and Florus which form the second book; and having conceived the intention of writing a poem on the art and progress of poetry, he wrote as much of it as appears in the Epistle to the Pisones which has been preserved among his works. It seems, from the Epistle to Florus, that Horace at this time had to resist the urgency of friends begging him to write, one in this style and another in that, and that he had no desire to gratify them and to sacrifice his own ease to a pursuit in which it is plain he never took any great delight. He was likely to bring to it less energy as his life was drawing prematurely to a close, through infirmities either contracted or aggravated during his irrational campaigning with Brutus, his inaptitude for which he appears afterwards to have been perfectly aware of. He continued to apply himself to the study of moral philosophy till his death, which took place, according to Eusebius, on the 27th of November, B. C. 8, in the fifty-seventh year of his age, and within a few days of its completion. Mæcenas died the same year, also towards the close of it; a coincidence that has led some to the notion, that Horace hastened his own death that he might not have the pain of surviving his patron. According to Suetonius, his death (which he places after his fifty-ninth year) was so sudden, that he had not time to execute his will, which is opposed to the notion of suicide. The two friends were buried near one another “in extremis Esquiliis,” in the farthest part of the Esquiliæ, that is, probably, without the city walls, on the ground drained and laid out in gardens by Mæcenas.
ellauri141.html on line 151: Secernunt populo, si neque tibias erottaa laahuxesta, Euterpes jahka jaxaa
ellauri141.html on line 152: Euterpe cohibet nec Polyhymnia piipittää sen pilliä eikä Pölyhymniä
ellauri141.html on line 159: Ottakaat aiheenne, kirjoittajat, voimienne mukaan ja punnitkaa kauan, mitä hartiat jaksavat kantaa, mitä eivät. Sitä, joka voimainsa takaa on aiheensa valinnut, ei petä esitystapa eikä selvä järjestys. Järjestyksen etu ja sulo on oleva se, joll'en erehdy, että runoilija juuri nyt sanoo, mitä hänen tällöin tulee sanoa, sekä lykkää ja jättää nykyhetkellä moniaat asiat. Sanojen yhdistämisessä valitkoon ilmoitetun runoteoksen tekijä myös hienosti ja arasti sanan ja hyljätköön toisen. Erinomaisesti olet lausunut, jos ovela yhdistys tekee tutun sanan ikäänkuin uudeksi. Jos ehkä on tarpeellista vereksillä nimityksillä osoittaa outoja käsitteitä, käypi laatuun tekaista vanhanaikuisille Cetheguksille kuulumattomia sanoja, ja ujosti käytetty vapaus kyllä myönnetään; vieläpä uudet ja äsken tehdyt sanat saavat hyväksymistä osakseen, jos ne valuvat esiin anglosax- korjaan kreikkalaisesta lähteestä säästäväisesti johdettuina. Mutta miksi Roomalainen antaisi Caeciliukselle ja Plautukselle sen oikeuden, mikä on riistetty Vergiliukselta ja Variukselta? Miksi minua kadehditaan, jos voin lisätä vain muutamia sanoja, kun Caton ja Enniuksen kieli on rikastuttanut isäimme puhetta ja tuottanut uusia nimiä esineille? On aina ollut luvallista ja on edelleen tuottaa julkisuuteen sana, jolla on nykyhetken leima. Kuten metsät muuttavat lehtensä nopeiden vuosien kuluessa ja edelliset varisevat, siten katoavat vanhat sanatkin ja nuorien tavoin kukoistavat ja varttuvat äsken syntyneet; kuulummehan kuololle kaikkineinme: joko nyt meri sisämaahan johdettuna suojelee laivastoja pohjantuulilta, kuninkaan arvoinen työ, tai kauan hyödytön ja vain airoille sovelias suo elähyttää läheisiä kaupunkeja ja kokee kovaa auraa, tai joki on muuttanut suuntansa, joka oli vainioille vahingollinen, sille kun on osoitettu parempi tie; kuolevaisten teot katoavat, ja vielä vähemmän kieliparsien arvo ja sulo pysyy elävänä. Monet sanat syntyvät uudestaan, jotka jo hävisivät (esim buli), ja monet häviävät, jotka nyt ovat arvossa (Danny: nuoret mimmit), jos käyttö niin tahtoo, millä puhumisen suhteen on mielivalta, oikeus ja ohjeet. (Horatius: Runoudesta. Suom. J.K. Hidén.)
ellauri141.html on line 170: 4. Sus on lyhenne englanninkielen sanasta “suspicious” eli epäilyttävä. Sanalla ilmaistaan siis sitä, että jokin asia on epäilyttävää, hämäräperäistä tai muuten vain kyseenalaista.
ellauri141.html on line 196: 17. Jättää luetulle on suomennos sanoista ”left on read”, ja kuten arvata saattaa, se tarkoittaa, että toinen on lukenut lähettämäsi viestin, muttei syystä tai toisesta koskaan vastannut siihen.
ellauri141.html on line 341: Pientä epäselvyyttä vallizee siitä oliko Flaccus sittenkään epikurolainen vaiko ize asiassa salastoalainen. Bisexuaaliko vaiko vaan asexuaali? Ehkä molempia. Satiiri tulee sanasta satura, roomalainen rosolli. Kaiken kaikkiaan voi sanoa että Flaccus oli vitun kuivakka, lähes Kimmo Koskenniemi-luokan pedantti. Häneltä puuttuu välittömyyttä, lainataxemme Eero Kivikaria. Vaikka toisinaan Horatius voi mennä suorastaan arveluttavan pitkälle, kuten esimerkixi epoodeissa 8 ja 12. Blame Horace’s snaky, samba-like rhythms and the culture that spawned the poems. Horace is fond of wordplays, including subtly allusive bilingual wordplays.
ellauri141.html on line 468: Rudyard ja hänen kolmevuotias pikkusiskonsa Alice (”Trix”) lähetettiin koulutettavaksi ja kasvatettavaksi Englantiin. Kiplingin sisarukset saapuivat Portsmouthiin, jossa he päätyivät pariskunnan ylläpitämään, Intiassa asuvien brittilasten kouluttamiseen erikoistuneeseen perhekotiin. Nämä kasvatusvanhemmat olivat Lorne Lodgessa asuneet kapteeni ja rouva Holloway, jonka kohtelua seuraavan kuuden vuoden aikana Rudyard kuvaili julmaksi ja halveksuvaksi. Kipling kuvaili kokemuksiaan laskelmoiduksi kidutukseksi niin uskonnollisesti kuin tieteellisesti.
ellauri141.html on line 483: Helmikuussa 1896 syntyi perheen toinen tytär Elsie Kipling. Useiden elämäkertojen mukaan Kiplingien avioliitto ei enää ollut niin huoleton ja spontaani. Vaikka he tulivat aina säilymään uskollisina toisilleen, he vaikuttivat irtautuneen kumpikin omiin erillisiin rooleihinsa. Kirjeessään eräälle juuri kihlautuneelle ystävälleen 30-vuotias Kipling tarjosi tätä synkkää neuvoa: avioliitto pääasiassa opetti ”vakavampia hyveitä, kuten nöyryyttä, malttia, kuria ja harkintaa”.
ellauri141.html on line 484: Jenkkien ja brittien riitaannuttua Venezuelasta Kiplingit pakkasivat nopeasti omaisuutensa ja lähtivät pois Yhdysvalloista. Syyskuusta 1896 lähtien Kiplingit asuivat Torquayssa Devonin rannikolla. Talo sijaitsi rinteessä, ja siitä oli suora merinäköala. Kipling ei pitänyt uudesta talostaan, joka oli hänen mukaansa suunniteltu niin, että se jätti asukkaansa masentuneiksi ja surumielisiksi. Tästä huolimatta Kipling onnistui säilymään tuotteliaana ja sosiaalisesti aktiivisena.
ellauri141.html on line 490: Koulutarinakokoelman Minä ja kumppanit (Stalky & Co.), nuoret päähenkilöt ovat besserwissereitä ja isänmaallisuuteen sekä auktoriteetteihin kyynisesti suhtautuvia. Perheen mukaan Kipling tykkäsi lukea Minä ja kumppanit -tarinoita perheelleen ääneen ja remahti aina välillä nauramaan omille vitseilleen.
ellauri141.html on line 491: Etelä-Aahrikasssa Kapmaan poliitikot ottivat lämpimästi vastaan vierailijan, kuten Rhodes, Alfred Milner ja Leander Starr Jameson. Kipling syvensi ystävyyttä heidän kanssaan ja alkoi miesten sekä heidän politiikkansa ihailijaksi. Palattuaan Englantiin Kipling kirjoitti Britannian etuja buurisodassa tukevaa runoutta.
ellauri141.html on line 492: Vuonna 1902 Kipling osti vuonna 1634 rakennetun kartanon nimeltä Bateman’s, joka sijaitsee maaseudulla Burwashissa, East Sussexissa. Tilan koko oli 130 000 m² mukaan lukien ympäröivät rakennukset ja mylly , ja Kipling maksoi siitä 9 300 puntaa, joka nykymyyntihintana vastaisi 735 000 puntaa. Talossa ei ollut kylpyhuonetta, juoksevaa vettä yläkerrassa eikä sähköjä, mutta silti Kipling piti siitä paljon, kuten hän marraskuussa 1902 lähettämässä kirjeessään sanoi: ”Katsokaa meitä, harmaakivisen talon laillisia omistajia – A.D. 1634 lukee oviparrussa, paneloitu, vanha tammiportaikko ja kaikki koskematonta ja aitoa. Se on hyvä ja rauhallinen paikka. Me olemme rakastaneet sitä ensi silmäyksestä lähtien”.
ellauri141.html on line 519: ... Here is my defence of this alleged wicked waste of time. The reason why one has to parse and construe and grind at the dead tongues in which certain ideas are expressed is … because only in that tongue is that idea expressed with absolute perfection…. by a painful and laborious acquaintance with the mechanism of that particular tongue; by being made to take it to pieces and put it together again, and by that means only, we can arrive at a state of mind in which … we can realise and feel and absorb the idea.
ellauri141.html on line 527: But while Rome flourished she imposed law and order inside the empire. Dis te minorem quod geris imperas. Despite oppression, injustice and corruption, despite the horrors of the penal code, Rome allowed civil society to develop. Paulus could use the privileges of citizenship and travel on mostly safe roads and sea routes.
ellauri141.html on line 569: The ‘editor’ of the Latin text was the clever versifier A. D. Godley of Oxford. (267) He contributed graceful acknowledgements (268) and a hilarious preface about the (fictitious) manuscripts, which parodies the standard praefatio of an Oxford Classical Text (brown-covered in those days like the spoof). (269) There is a learned apparatus criticus about disputed or variant ms. readings. He did the Latin poems, together with his Oxford colleagues and friends John Powell (270) and Ronald Knox (271) and the Etonian and former Cambridge undergraduate A. B. Ramsay. (272) There is an appendix of alternative Latin versions which the translators obviously could not bear to waste. Kipling contributed a schoolboyish prose version of ‘The Pro-consuls’: ‘the sixth ode, as it seems, rendered into English prose by a scholiast of uncertain period’, which starts:
ellauri141.html on line 587: - Samoin minun kohdatessani ensi kerran Horatiuksen. Tähän mennessä en ole ihastunut mihinkään runoilijaan samassa määrin kuin alusta alkaen Horatiuksen oodeihin. Eräissä kielissä sitä, mikä täällä on saavutettu, ei sovi edes toivoa. Tää sanojen mosaiikki, jossa jokainen sana kammertuu esiin palapelipalana, paikkana ja käsitteenä oikealle, vasemmalle ja sekoittaa koko kokonaisuuden, tämä merkkien minimaalinen laji ja määrä, tämä siten saavutettu merkkien maksimaalinen voima - tämä kaikki on roomalaista ja jos minua halutaan uskoa, ylhäistä par excellence. Koko muu runoilu käy sitävastoin joksikin liian rahvaanomaiseksi - pelkäxi tunteiden lörpöttelyksi...
ellauri141.html on line 589: Kreikkalaisia en voi kiittää mistään yhtä väkevistä vaikutelmista; ja suoraan sanoen he eivät voi merkitä paljon paskaakaan, heidän laatunsa on liian vierasta, se on myös liian kusten juoksevaa, ei siis samaa kuin roomalaiset. Kreikkalaisilta ei opita - kuka taas olisi sen oppinut ilman roomalaisia!... Kukaan kreikkalainen ei ole koskaan oppinut kirjoittamaan vaikuttaakseen imperatiivisesti, »klassisesti». Platon esim. oli tyylitön idealisti ja ääliö... (I second that!)
ellauri141.html on line 603: Huntuvuori kirjoitti sittemmin lukuisia historiallisia romaaneja sekä kansakoulun lukukirjoja. Sääksmäen muutenkin merkilliseen ja rikkaseen historiaan Huntuvuoren voimakas ja näkyvä persoonallisuus sekä yhteiselämä taiteilija Saimi Hämäläisen kanssa toi värikkään lisänsä. Vuonna 1965 Huntuvuorelle myönnettiin opetusneuvoksen arvonimi. Hilda Huntuvuori kuoli vuonna 1968.
ellauri141.html on line 671: Käsitykseni Huntuvuoren Turku-kuvan merkityksestä ja siten kiinnostavuudesta perustuu historioitsija Derek Fewsterin unohdetussa väitöskirjassaan esittämiin tulkintoihin siitä, kuinka historian käyttö kansallisen identiteetin muodostuksessa 1900-luvun alun Suomessa nojasi vahvasti arkipäiväiseen toistoon ja ’’alemman tason mielikuvanluojien” (lesser image-makers) kuten toimittajien, opettajien, kuvittajien ja nuortenkirjailijoiden työhön. Tämä ruohonjuuritason työ vaikutti
ellauri141.html on line 672: kokonaisiin sukupolviin ja loi yleiseen tietoisuuteen käsityksen kansallisesta menneisyydestä.
ellauri141.html on line 680: Tätä artikkelia viimeistellessä Huntuvuori ja hänen kirjallisuutensa nousivat hieman yllättäen ajankohtaisiksi. Laitilan Kulttuuriseura Walo julkaisi keväällä 2012 Huntuvuoren julkaisematta jääneen käsikirjoituksen pohjalta romaanin Nuori Mauno Koivisto Tavast juhlistamaan Laitilassa syntyneen Huntuvuoren syntymän 125-vuotisjuhlaa ja piispa Maunu Olavinpoika Tavastin virkaanastumisen 600. juhlavuotta. Turun kahvipöytäkeskusteluissa tai vaikka Keskiaikaisilla markkinoilla esiin pulpahtavat puheenvuorot ovat vastakkaisia tutkimuksen nykytulkinnoille, ’’Turun on pakko olla vanhempi kuin nykyiset kaivaukset osoittavat”. "Kaivakaa syvempää."
ellauri141.html on line 696: ”Ei totisesti ollut hätää, vaikka idän vihamies hioi miekkaansa ja meren takaa luotiin ahnaita katseita Suomen rikkauksiin! Täällä ei ollut vaan ruista ranteessa ja taskunauriita, oli miehiä, elämänuskoa ja nuoruuden v o i m a a ! Vaikka miehet ovat Huntuvuoren romaaneissa keskeisemmissä rooleissa, ajoittain myös naiset ottavat ohjat käsiinsä ja nousevat puolustamaan kansansa oikeuksia, kuten Kokemäen kuningatar Päivä piispa Tuomasta ja tämän asettamia korkeita liikevaihtoveroja vastaan.
ellauri141.html on line 703: Esimerkiksi nimimerkki H. E. V toteaa Naisten äänessä arvostellessaan Piispa Tuomasta, että "historialliset romaanit saattavat olla parhaita oppaita menneisyyden mutkittelevalla, hämärällä tutkimustiellä. Huntuvuoren teos on luotettava tiennäyttäjä - vaikkakin lukija voi eräissä yksityiskohdissa olla tekijän kanssa eri mieltä ja vaikkakin joskus jää toivomaan psykologisesti vakuuttavampaa sanontaa.” Huntuvuori liikkui muutenkin kirjailijan- ja tutkijanauktoriteetin välimaastossa: hän ei ollut aikalaisten silmissä ammattihistorioitsija, mutta hän julkaisi ajoittain myös tieteellisiä tekstejä, ja hänet mainittiin tutkijana. Tiettävästi Huntuvuori keräsi aineistoa keskiajan historiaa käsittelevään väitöskirjaan, mutta koira söi muistiinpanot Jutikkalan koulun palossa vuonna 1921.
ellauri141.html on line 705: Huntuvuori arvostelee 1100-luvulle sijoittuvan Selma Anttilan romaanin Kalliotaatto. Hän löytää paljon huomautettavaa historiallisten faktojen paikkansapitävyydestä, mutta tuomitsee romaanin lopuksi erityisesti, koska se kuvaa suomalaiset alkukantaisina ja kehittymättöminä:
ellauri141.html on line 776: Jokainen, joka ryhtyy analysoimaan runoa, kuten Saint John Persen Anabase¹, kohtaa monia ongelmia. Vähintään se, että se on proosaruno. Sillä, proosa tai säe, runon oleellinen muoto pysyy samana, sen sisin merkitys ei muutu, runollinen genre, johon se kuuluu, voidaan paljastaa lentikaalisella menettelyllä. Vain yksi asia muuttuu; perimmäinen vaikutus lukijan herkkyyteen on erilainen, jos se kirjoitetaan proosaksi, kuin jos se on kirjoitettu säkeellä. Erilainen, mutta ei välttämättä huonompi. Persen taidokas proosa kykenee tuottamaan hänen tavoittelemiaan erityisvaikutuksia aivan yhtä hyvin kuin Baudelairen sarjalliset säkeet.
ellauri141.html on line 778: Analyytikon ongelmat keskittyvät sen sijaan muiden mainitsemieni huomioiden ympärille. Mikä oikeastaan on lopullinen vaikutus, jonka runo yrittää saada? Mikä on se tunne, jonka se haluaa herättää, kehittää, lopulta rauhoitella lukijassa hänen kokeessaan runon? Itse asiassa olisi useita tapoja määrittää tämä; mutta kukaan ei olisi niin varma kuin etsiä vastausta tekstistä. Valitettavasti vastausten etsiminen tekstistä on erittäin työläs prosessi. Mitä kysymyksiä kysymme tekstistä? Kirjallisessa analyysissä, kuten oikeudellisessa kuulustelussa, saa vastaukset vain kysymyksiin, jotka osataan kysyä. Tän sai Super-Naomikin karsaasti kokea. Jos joku esittää kysymyksensä kielen ja tyylin suhteen, hän saa vastauksia vain näihin toissijaisiin runouden näkökohtiin. Vaikutukset, jotka hän onnistuu selittämään, ovat yhtä rajallisia, yhtä vähäisiä. Mutta mitä syvemmälle hän tarkastelunsa avulla astuu teoksen kokonaisrakenteeseen, sitä paremmin hän pystyy erottamaan vaikutuksen kokonaisuuden sen oleellisissa aspekteissa. Siksi on tarpeen esittää ne kysymykset, joiden avulla voidaan tunkeutua työn perustavanlaatuiseen organisointiin.
ellauri141.html on line 781: Vittu mitä pyörittelyä. Ihan Löden kirkkohissan aineen tasoa. Mitähän runoilija on oikein tarkoittanut tässä? Ensinnäkään Bernie ei tiedä onko tää runo vaiko kertomus. Saattaahan olla vielä muitakin mahdollisuuxia. Jos se on vaikka ostoslista. No ei, Bernie ei usko genreihin. (Tuli tossa muuten mieleen, että Raamatun kertomus Ruthista on oikeastaan romcom. Siinä on kaikki sen genren tuntomerkit.) Tarvitaan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan. Jossei niitä saada, se on sama kuin ei olisi koko taidetta. (Jussi Jurkka, p.c.) No ei, Bernhard päätyy ehdottamaan, että koska plöräyxessä ei ole havaittavissa minkään maakunnan juonta, se onkin lyyrinen proosaruno.
ellauri142.html on line 85: In 1851, after running up heavy gambling debts, he went with his older brother to the Caucasus and joined the army. Tolstoy served as a young artillery officer during the Crimean War and was in Sevastopol during the 11-month-long siege of Sevastopol in 1854–55, including the Battle of the Chernaya. During the war he was recognised for his courage and promoted to lieutenant. He was appalled by the number of tragic deaths involved in warfare, and left the army after the end of the Crimean War.
ellauri142.html on line 87: His experience in the army, and two trips around Europe in 1857 and 1860–61 converted Tolstoy from a dissolute and privileged society author to a non-violent and spiritual anarchist. Others who followed the same path were Markku Graae, Alexander Gerzen, Mikhail Bakunin and Peter Kropotkin. During his 1857 visit, Tolstoy suffered a public execution in Paris, a traumatic experience that marked the rest of his life. In a letter to his friend Vasily Botkin, Tolstoy wrote: "The truth is that the State is a conspiracy designed not only to exploit, but above all to corrupt its citizens ... Henceforth, I shall never serve any government anywhere.
ellauri142.html on line 194: Mixi ex-anarkisti Markku Graae tahtoo olla vapaamuurari? Kai siitä puhe mistä puute: Markku ryhtyi anarkistixi koska se ei pystynyt kipuamaan siviilissä isoxi cheefixi. Toisin kuin jenkeissä, suomalaisista muurareista on yli 50% naisia. Se ei siis ole enää kovin suosittua. Vaik varmaan ne naiset toimii sielläkin tiilenkantajina, kuskaa miesmuurareille valtavia tiilikuormia. Miehet heiluttavat pelkkaa niinkuin aina ennenkin. Vapaus veljeys tasa-arvoisuus, asteet hierarkia. Noi asteet ja hierarkia on ihan parhautta koko hommassa. Vähän sellasta urakiertoa. Ja ne hassut hatut tietysti.
ellauri142.html on line 201: Sitä mukaa kun työväenluokka käy automaatiossa tarpeettomaxi, kaikki sen tasa-arvosaavutuxet heittää Wolttia kiilusilmäisten talousliberaalien happokäsittelyssä. Työläisparoista tulee yrittäjäorjia ilman turvaa sekä ilman vapautta, peruutetaan takas 1800-luvulle tai paremminkin öykkäröivän Platonin ja kuraveristen tamilien kulta-ajalle 300v eKr. Jumalautamä Buddhan porukoiden rekka peruuttaa linkkuun takavalot vilkkuen. Intiaanikäännös kapealla tiellä kohti tasa-arvoa. Tie eeku paranoo.
ellauri142.html on line 260: se olento, jonka ruumiinrakenne, kehityskulun aikana, on päässyt siihen pitkäkäsivartisuuteen, joka oli tarpeellinen tekemään hänestä taivaallisen olennon hengelle sopivan apumiehen; että aappa lopullisesti kykenisi tunnustamaan ize jumaluuden oman oikean todellisen olentonsa perustaksi ja ikuiseksi olemuksensa syyksi.
ellauri142.html on line 274: Mutta kun tämä tietoisuus apinassa herää, hänen elämänsä saavuttaa aivan toisen, aivan käsittämättömän päämäärän. Hän tuntee, että ei ulkonaisten kappaleiden hypelöinti, eikä aistien ja hänen tieteellisen uteliaisuutensa tyydyttäminen, vaan paljon enemmän jumalallisen olemuksen tunteminen ja sen kautta saavutettu izetietoisuus hänen kuolemattomuudestaan on hänen olemuksensa todellinen pääkonsuli.
ellauri142.html on line 278: Mutta tuota hengen havahtumista kukaan ei saavuta ilman suuria taisteluja mm. ahneiden ja kateiden sukulaisten kanssa. Heräämistä vastaan asettuvat suuret himojen ja intohimojen vastustusjoukot. Bhagavad Gîtâ opettaa, keitä nämä viholliset ovat ja miten ne on jujutettava. Siinä selvitetään taistelu katoavaisen alapään ja katoamattoman yläpäämme välillä, ja osoitetaan tie, joka vie apinan jumalisemman osan voittoon ja tukahduttaa hallizevan eläimellisen puolen.
ellauri142.html on line 280: Ärjylä (apinan ego) on taistelukentällä (tekojen ja toimintojen kenttä on mainen elämä) kahden vihollisjoukon keskellä. Toinen näistä kuvaa korkeampia (pandavat, Poirotin harmaat aivosolut, teris) ja toinen alempia ("Se 1 paikka", kurut, matelijanaivot) sielunvoimia. Siinäpä seisoo Kuntinpoika (sielu) omien sukulaistensa ja Uhritahran poikien (aineellinen elämä) välillä, ja häntä uhkaavat ylpeys, izekkyys, himot, izeänsä muita parempana pitäminen, halut, intohimot, viha, kiukku jne., mutta hänenkin puolellaan seisovat voimalliset, mahtavat sotijat: eturivissä hän ize, hänen tahtonsa hyvään, alistuvaisuus (ydishtira), toisia izeäsä parempina pitäminen, hänen totuudenrakkautensa, korkeampi tietoisuutensa (jumalan luottamus häneen), vakaumuks...ei jaxa. Täytyy vetää henkeä.
ellauri142.html on line 284: ...voima (usko), armahtavaisuus, majesteetillisuus, velvollisuudentunto, pysyväisyys, suoruus, oikeudentunto, izehillintä ym. Kers. Ärjylä tunnustaa, että viholliset jotka hänen tulee voittaa, ovat hänen oma izensä ja ”hänen lähimpiä sukulaisiaan, ystäviään ja opettajiaan” (sillä intohimotkin opettavat apinaa) ja ne ovat siis osia hänestä izestään. Silloin lannistuu hänen taistelurohkeutensa ja hän antaa jousensa (tahtonsa) ja keihäänsä (giguli) vaipua.

ellauri142.html on line 291: Lakkaamatta on meneillä suuri vexelien lunastuksen toiminta, jonka tietysti pitää olla sisäinen, koska sen päätarkoitus on ize kunkin sisäisen lapsen lunastaminen (keneltä ja millä diskonttokorolla, sitä ei kylläkään kerrota). Jumalallisen valon hajavalosta tulee virtaa ja niin henkinen valo osuu häneen. Ja niin usein kuin tämä tulee apinassa itsetietoisuudeksi, syntyy hänestä lunastaja, hänen oman jumalallisen olemuksensa turilas. Tämän ovat myös monet kristityt ja mystikot tietäneet ja tunteneet; kristinopin opetus henkisestä uudelleensyntymästä ei ole mitään muuta kuin oppi siitä, kuinka jumalan kuteminen jälleen herää humalapäisyydexi apinassa. Niin kuin vertauskuvallisesti on esitetty mm. Uudessa testamentissa, jokainen itse on oman elämänsä Ärjylä; jokaisella on oma sotavaununsa ts. hänen hämäräperäisisllä supervoimilla varustettu luontosuhteensa; siellä on myös hänen henkinen johtajansa (J. Krishna) ottanut asuntonsa ja se antaa maalliselle apinalle neuvojaan. Kun siis apina itsetietoisesti liittyy lunastajaansa, jolla on hänessä sijoitusasuntonsa, ovat kers. Ärjylä ja kapt. Kalpa, Adam ja Eva yhtyneet. ”Lastenvaunut” tulevat silloin meissä asuvan jumalan hengen temppeliksi, sillä Ärjylä on transumies, omaa asiaansa ajatteleva apina ja kapt. Kalpa ex-koiras apinoiden planeetalta, ”uusi puusta pudonnut gorilla", joka asustelee maallisessa apinassa, mutta myös hänen yläpuolellaan ja koputtaa lattiaa jos alakerrasta tuleee älämölöä; ja ainoastaan apinan tullessa alienixi, joka ize asiassa on todellinen ja oikea apina, saattaa maallinen marakatti päästä korkean ihanteensa toteuttamiseen ja vapautua petoxhishta, ahdishtuxhesta sekä shynnistä.
ellauri142.html on line 300: Totuus on ainoa todellisuus. Tää on räikeää idealismia, se on kiertelemättä tunnustettava. Totuus on totta vaan kun se vastaa todellisuutta, sanois realistisempi kaveri. Me emme ylenkatso raamattua, vaan annamme sille suuremman arvon kuin se ansaizisi, koska se suurimmaksi osaksi sisältää samaa schaibaa kuin intialaisten Vedätyskirjat esittävät, raamatussa on ikään kuin niiden toisinto, mutta raamatusta puuttuu tieteellisen maailmankazomuxen perustalle nojautuva höpötys, joka Vedätyxistä on löydettävissä. Uskonto on pelkkää haaveilua ja taikauskoa. Filosofia ja erityisesti "lääketiede" kaipaavat kaiken itsekkyyden yläpuolella olevaa majesteetillisen, kaikkia ympäröivän rakkauden voimaaa, jonka avulla se voi päästä rajoitetusta ja likinäköisestä asemastaan, jotta se jaksaa kehittyä sellaiseen henkiseen suuruuteen, joka tunnustaa maailmankaikkeuden yhdeksi kokonaisuudeksi, kaikkien kappaleiden olemuksen ykseyden ja tuon kaikkien luotujen sisäisen toisistaan riippuvuuden. Mitä vittua, jopa klassillinen fysiikka oli sillä kannalla, vetovoima ei uuvu matkalla, vaikka heikkenee aika nopeaan. Empedokles kuzui vetovoimaa rakkaudexi. Ja kemiallisesti me ollaan kaikki samoja alkuaineita, tai mitä lie hiukkasia. Kvanttitilojen lomittuminen on kaikkialla yhtä aikaa olemisen matemaattis-fysikaalinen toteutus. Eli siis mitä tästä puuttuu vielä? No okei, Kaiken teoria, sehän ei vielä ihan pelitä.
ellauri142.html on line 309: Paavi sai aikaan vähän ristiriitoja yhteisössä. Muuten Tuomaan elämä oli hiljaista, ja aika kului omistautuneena haureuden harjoittamiselle, kirjoittamiselle ja kirjojen plagioinnille. Hän plagioi raamattua ainakin neljä kertaa. Hän tunsi Raamatun hyvin, ja hänen kirjoituksensa sisälsivät huomattavasti viittauksia erityisesti Uuteen testamenttiin, mutta myös vanhempiin. Tuomas kuului "uuteen hurskauteen", devotio modernaan, 1300-luvulla syntyneeseen trendikkääseen mustikanpoimijaliikkeeseen. Ajattelussaan hän oli yhteisen elämän varattomien veljien ja devotio modernan perustajien Geert Grooten, Stephen Cole Kleenen, Nat King Colen, Stephen Kingin ja Florentius Radewijnsin apinoija.
ellauri142.html on line 345: Tämän kirjan kääntämisen tarkoitus on se, että Saksassa asuxiva yleisö alkaisi kiinnittää huomiotaan Bhagavad Gîtân ja Vedojen opetuksiin, etenkin kun nämä tärkeät teokset ovat tähän saakka olleet ainoastaan oppineiden, "kielentutkijoiden" ja ”orientalistien” käytettävinä. Nämä oppineet kyllä lukevat kirjan sanat, mutta hyvin vähän he käsittävät sen opin henkeä, joka niissä piilee. Tämän perusteella ei tämä kirja ole mikään pedanttinen pikkumaisen turhantarkka käännettyjen sanojen täsmäase, vaan kääntäjä on kiinnittänyt paljon suurempaa huomiota siihen tärkeään seikkaan, että Bhagavad Gîtân henki tulisi esiin mahdollisimman ymmärrettävässä kielellisessä asussa – kääntäjä on vähemmän pitänyt silmällä kirjanoppineiden ja kielentutkijoiden suosion saavuttamista. Mutta vastakaiuksi sitä ennakkoluuloa vastaan, joka sanoo että nämä ”pakanalliset opit” vastustavat kristillisyyttä, olemme kristittyjen mustikkojen lauseista valinneet niitä vastaavia sitaatteja sekä lisänneet kirjaan selvittäviä muistutuksia, jotka sitä paitsi voivat olla tarpeelliset tekstin ja ajatuksen ymmärtämiseksi ja käsittämiseksi. Suurin osa alaviitteistä ja huomautuksista on F. Hartmannin ja muutama suomentajan M. Humun lisäyksiä. Kuten suomentajan loppulauseessa mainitaan, aina ei käy ilmi, kumpi on milloinkin asialla. — Tää oli todennäköisesti taittajan huom.
ellauri142.html on line 347: Hyvän ja pahan taistelu sanoo ruusuritarit. Yrmf, joo harvemminhan näissä on 2 hyvää tai edes 2 pahaa vastakkain, aina nää tuppaa olemaan me (hyvät) vastaan ne (pahat). Ize asiassa alkutexti tulee tässä suhteessa lähemmäxi totuutta. Samoja apinapoikia on molemmilla puolilla. Kuru Korppi ja Anselmi Panda taistelevat Kurun pellolla. Kuru varmaan voittaa koska se on sen reviiri, tästä huomautti Wally Mursukin. Pyhä Ismo Alanko on luvattu maa, mutta kuka lupasi ja kenelle?
ellauri142.html on line 351: Siinä seisoi setiä, isoisiä, opettajia, enoja, serkkuja ja ystäviä, sekä Vekkulin Volvon etulokasuoja. Opettajat, isät, pojat, vieläpä isoisätkin, enot, serkut, appiukot, pojanpojat, lankomiehet ja muut sukulaiset. Vihollisten niinkuin sukulaistenkin voimat ovat meidän ystäviämme ja opettajiamme sillä niiden avulla saamme sisätilakokemuksia. Ne ovat portaat, joiden päitä myöten apinan on mahdollista kohottautua entistä mahtavampaan izetietoisuuteen (supattaa sakemanni tässä kohtaa kuiskaajan kopista). Ei muuten ihme että kasan huipulle pyrkivien freemasonien logo on pyramiidi. Kääritään hihat ja selvitetään marssijärjestys.
ellauri142.html on line 358: Seuraava viisu on nimeltään sänkyjooga, harhaanjohtavasti, sillä siinä hehkutetaan sankarointia. Joku kamu sanoo siinä Ärjylälle : Oi risupartha, älä heittäydy kykenemättömäksi, ei se sovi sinulle. Viskaa pois tuo halveksittava arkuus! Nouse ylös, älä vetkuile, parantappa tappasi oi vihollisten kukistaja! Arjuna sanoi: Kuinka minä voin, oi Mad Max? Sukulaismiehiä?
ellauri142.html on line 361: sinä puhut viisaita sanoja. Viisaat eivät sure eläviä, eivätkä kuolleita. Sitäpaizi eine lopullisesti kuole, ne herää henkiin seuraavassa jaxossa. Isänmaanrakkaus, aviopuolisojen rakkaus, vanhempien rakkaus, taitavuus ammatissa ovat jotenkuten luvallisia; mutta ne eivät ole ihan parasta A-ryhmää. Joka välissä on jotain maisteri Ekkehartin läppiä jotka on tavattoman sekavia.
ellauri142.html on line 363: Tapa vaan, ei viisas sitä sure. Hän muuttaa uuteen ruumiiseen. Sen sielussa on 3 osaa, kama-rupa, manas ja buddhi. Kama-rupa kuulostaa aika pahalta ja onkin eläimellisin. Mitäs nää on muuta kuin Freudin vanhat tutut id, ego ja supermies.
ellauri142.html on line 364: Eliskä kuolemisen paremmat vaihtoehdot ovat kuolemattomuus ja uudelleen nussituxi tuleminen, valkkaa siitä mieluinen. Tätä ei kyllä yksikään, joka sen kuulee, ymmärrä, mutta meno male, kuten sanoo Montalbano Sono.
ellauri142.html on line 366: Sen tähden ei sinun tulisi surra mitään tappamaasi olentoa. Ei sinun myöskään tulisi vapista, pitäen silmällä omaa velvollisuuttasi; sillä sotilaalle ei löydy mitään parempaa ajanvietettä kuin oikeutettu taistelu. Autuaat ovat ne sotilaat, oi Partha, jotka pääsevät sellaiseen taisteluun, joka tarjoutuu heille etsimättä kuin selkoselällään oleva taivaanportti. Sehän on kuin jihadia.
ellauri142.html on line 368: Mutta jos sinä et tahdo käydä tätä oikeutettua sotaa, niin hylkäät velvollisuutesi ja kunniasi sekä teet syntiä. 34. Silloin apinat rupeavat puhumaan sinun iankaikkisesta häpeästäsi, ja sille, jota on suuressa arvossa pidetty, on kunniattomuus pahempi kuin kuolema.
ellauri142.html on line 379: silloin hänen viisautensa on pysyvä, joskin vähänläntä. Mitäs vanha iloista, kuha on lämmin.
ellauri142.html on line 383: Tiivistäen voi todeta et nää itisläisten viisut on samaa schaibaa kuin muidenkin pelästyneiden apinoiden. Nääkin järvät unohtaa että muutoxettomuus on yxinomaan tylsää, se ei eroa kuolemasta juuri mitenkään. Toi jälleensyntymisturina ei oikeastaan muuta tarkoita kun että geenit jatkaa kulkuaan. Sillä eihän noi uudet avataarit muuta muista edellisistä kuin mitä on jäänyt muistiin geeneihin. Ja parempi niin. Muuten alkaiskin vähitellen kylästyttää niinkö Sibyllaa: apothanein thelo, nää on jo nähty, taisit kertoa, pankaa bogin nimessä jo pullon korkki kii.
ellauri142.html on line 392: ei pane mitään arvoa. Vapahdus ja jumalan puosta jälleensyntyminen saavutetaan silleen, että, huolimatta omasta itsestään, apina toimii ikään kuin käsiaseena böögin
ellauri142.html on line 401: Pas pithekos phusei eidenai oregei, eli apinat on luonnostaan uteliaita kuin apinat. (Urkund merkkasi ton punaisella, se on plagiaatti Arilta.) Mutta mitä se hyödyttää, siitä saa vaan sielullensa vahingon, parempi olla tyhmä maalainen ja kyyristellä herran kynnyxellä. Laat af an oonmatige wijsbegeerte. Pane se kirja pois, riittää kun hypistelet omaa napanöyhtää, gnothi seauton.
ellauri142.html on line 413: Kas osaansa ei muutella voi, ja ja
ellauri142.html on line 414: Osaansa ei muutella voi
ellauri142.html on line 421: Kas osaansa ei muutella voi, ja ja
ellauri142.html on line 422: Määräänsä ei muutella voi, ja ja
ellauri142.html on line 427: Kas osaansa ei muutella voi, ja ja
ellauri142.html on line 428: Osaansa ei muutella voi.
ellauri142.html on line 449: Harva mies on niin täydellinen ja pyhä, ettei hänellä joskus olisi enää haasteita; Emme voi olla täysin vapaita siitä! Kiusaukset ovat kuitenkin meille erittäin hyödyllisiä, vaikka ne olisivatkin vaikeita ja vaikeita; koska hänen pikkumiehensä sitä kautta nöyrtyy, pudistetaan ja huovutetaan. Kaikkia pyhimyksiä on johdatettu monien kiusausten ja murheiden läpi, ja se on ollut heidän vahvuusalueensa.
ellauri142.html on line 451: Jolla ei kuitenkaan seiso kiusauksessa, putoaa pois pelistä ja hylätään. Mikään valtio ei ole niin pyhä, eikä mikään niin yksinäinen paikka, jossa ei koettaisi kiusauksia ja ristiriitoja, ei edes vatikaani. Niin kauan kuin apina elää, hän ei ole turvassa kiusauksilta, sillä tämän lähteen me itse kannamme sisällämme, kun synnymme aistillisessa himossa. Ei edes killutinten poisto riitä, kuten Abelard sai katkerasti kokea.
ellauri142.html on line 455: Ei siis näin! Varo juurtumista! Vaan hitaasti ja kärsivällisesti vedellen, sinnikkäästi venkuttaen, Jumalan avulla, voitat heidät helpommin kuin omalla voimallasi ja väkivallalla. Ize otan mielelläni hyviä neuvoja vastaan vielä oikeudenkäynnin aikana, enkä koskaan ole ankara kärsivälle ystävälle, vaan lohdutan häntä, kuten varmaan itsekin toivoisit samassa tapauksessa.
ellauri142.html on line 457: Kaikkien kiusausten syynä on mielen steadiness ja luottamuksen puute Jumalaan. Sillä kun aallot heittävät peräsintä ilman peräsintä, kiusaukset heittävät myös horjuvan miehen, joka luopuu aikeistaan. Jotkut pelastuvat suurilta houkutuksilta, mutta kompastuvat päivittäin niin usein pienempiin, jotta he eivät nöyrtyneenä luota itseänsä suurempiin houkutuksiin, koska he olivat jo heikkoja pikkuseikoissa.
ellauri142.html on line 461: Haluamme, että muita nuhdellaan ankarasti, mutta emme itse halua, että meitä nuhtelemme. Olemme tyytymättömiä siihen, että muut nauttivat niin paljon vapaudesta, mutta emme kuitenkaan halua muiden aappojen kieltäytyvän meiltä siitä, mitä pyydämme. Toivomme, että muut rajoittavat lakeja, mutta emme halua, että meitä sidotaan. Näin se piparkakku murenee. Tätä tällästä meidän on vaan kestettävä, lohdutettava, autettava, opetettava ja moittittava toisiaan.
ellauri142.html on line 463: Stilleben. Jos haluat säilyttää rauhan ja harmonian muiden kanssa, sinun on opittava taivuttamaan kaluasi monin tavoin. Ei ole niin kevyttä elää aina ilman loukkausta ja sinnitellä uskollisesti siinä kuolemaan asti. Siunattuja ovat ne, jotka ovat saavuttaneet sen ja lopettaneet tumppuhommat onnellisesti. Natuur mort kalaga. Jos kutsumuksesi ja velvollisuutesi mukaan haluat olla luja ja kasvaa hyvään maahan, ole olevinasi maahanmuuttaja. Vaikutat ehkä hölmöltä paikallisten mielestä, mut mitä väliä.
ellauri142.html on line 507: Kaikki, mitä toimiva järki luonnollisessa ihmisessä tekee, sen saman, ja vielä enemmänkin tekee jumala vapautetussa ihmisessä. Jumala ottaa ihmiseltä pois toimivan järjen, asettuen itse sen sijalle; silloin apina tekee kaiken sen, mitä toimivan järjen olisi pitänyt toimittaa.” (Eckhart)
ellauri142.html on line 551: Kapteeni Kalpa esiintyy uudestaan tässä jaxossa, vaikka vaan samannimisenä aikakautena. Mahakalpa (suuri, pitkä aikakausi) on sama kuin 311 040 000 000 000 meidän aurinkokuntamme vuotta. Aurinko muodostui vajaa viisi miljardia vuotta sitten, ja energiaa se alkoi tuottaa noin 4,6 miljardia vuotta sitten. Eliskä mahakalpa on aika vitun paljon vanhempi kuin se. Ize asiassa se on aika vitun paljon vanhempi kuin koko universumi, jonka iäxi on arvioitu jotain 13Gv. Mahakalpaan mahtuu useampia big bangeja kun on kuultu tänään koko iltana, vaikka niitäkin on ollut ihan riittävästi.
ellauri142.html on line 572: Kaikki on siis Krishnan syytä. Sitä ehinkin jo uumoilla. Krishtushkin oli syntipukki, kuten kaimansa. Jumalasta ei ole monta kopiota, vaan se ainut laatuaan ja kaikki kaikessa. (Paizi nippu puuppia, sanoinhan sen jo.) Senpä tautta muurareiden looshissakin on vapaakappale myös Herran viisua. On siellä varmemmaxi vakuudexi myös Koraani ja Gideon's Bible. Two men say they're Jesus, one of them must be wrong. Or else they are in fact one and the same. They do it with mirrors, motherfuckers. Hän ilmenee meille erinäisillä tavoilla, milloin paxuna inkkarina, milloin partapozona.
ellauri142.html on line 604: Herbert Spencer, engl. filosofi, synt. 1820, kuoli äskettäin. Hänen kirjansa The study of sociology on ilmestynyt 10 painoksena. Herbert oli kyrvännuppi muutenkin kuin näöltä. Vaikka Spencer sanoo kyllä ihanasti näin: ”Se, joka pysyy muuttumattomana joukkojen paljoudessa, mutta yhä muuttuu muodoltaan näiden meidän aistiemme huomattavissa muovauksissa, joita maailmankaikkeus meille näyttää, on tuntematon ja käsittämätön mahti; sitä olemme pakotetut pitämään rajoittamattomana paikan ja aluttomana sekä loputtomana ajan suhteen.” (Kz myös H. P. Blavatsky, Salainen oppi I.)
ellauri142.html on line 611: Starting either from religious belief or from science, Spencer argued, we are ultimately driven to accept certain indispensable but literally inconceivable notions. Whether we are concerned with a Creator or the substratum which underlies our experience of phenomena, we can frame no conception of it. Therefore, Spencer concluded, religion and science agree in the supreme truth that the human understanding is only capable of 'relative' knowledge. This is the case since, owing to the inherent limitations of the human mind, it is only possible to obtain knowledge of phenomena, not of the reality ('the absolute') underlying phenomena. Hence both science and religion must come to recognise as the 'most certain of all facts that the Power which the Universe manifests to us is utterly inscrutable.' He called this awareness of 'the Unknowable' and he presented worship of the Unknowable as capable of being a positive faith which could substitute for conventional religion. Indeed, he thought that the Unknowable represented the ultimate stage in the evolution of religion, the final elimination of its last anthropomorphic vestiges.
ellauri142.html on line 654: Janitor, niin rauhoitun, ja entinen rohkeuteni palaa.
ellauri142.html on line 660: Kun nyt tuli puheexi, niin voisi tähän väliin vähän kerrata teologian luonnonhistoriaa. Alotetaan elukoista, kuten serkkuapinat, joilla ei tiettävästi ole minkäänlaista henkiolioiden palvontaa. Nää ns. älyttömät luontokappaleet jahtaavat ja pakenee vain toisiaan, ja bylsivät toisia samanlaisia milloin luvan saavat. Siinä kaikki, ja näyttävätpä olleen enimmäxeen aika tyytyväisiä, ennenkuin tää herra-apina tuli ja otti lähes kaikki villit elukoista hengiltä ja loput ruokakomeroonsa elinkautisvangixi.
ellauri142.html on line 737: Vapaus saavutetaan siten, että apina kaikessa ja etenkin omassa itsessään tuntee
ellauri142.html on line 747: salasanaa muuttaa . Tuo "puu" pitää katkaista miekalla, niin voi löytää sen paikan, josta sen saavuttaneet eivät koskaan enää palaa: nimittäin tuon alkuperäisen lähteen, jonne jonnen elämän virta ruiskahtaa. (Pst. Niillä kaikilla on pillu, heti kuteen alla.)
ellauri142.html on line 785: Teeskentely, ylpeys, itserakkaus, viha, raakalaisuus ja ajattelemattomuus ovat ominaisuutena sellaisella, joka on syntynyt tunareiden osaa varten. ??? No ei tässä ollutkaan tämän enempää. (Mut kz. alempaa, tää oli vasta äänenavausta.)
ellauri142.html on line 791: ”Olkaa kiltisti niin kuin lapset.” Lapsen mieli on intohimoista vapaa. (No ei kaikista, ainoastaan panohalusta.) Lapsi on pelkäämätön: hän tekee noloja kysymyksiä, joille vanhemmat useinkaan eivät osaa antaa tyydyttävää vastausta, vaan sensijaan vizaa paljaalle pyllylle. Hän omistaa siis vapaan sanavallan (vizan riskillä) ja kysymyksillään hän saattaa usein jumalat hämmästyneinä ajattelemaan monta tärkeää seikkaa, jotka heiltä muuten ehkä olisivat jääneet huomaamatta. Hetken ajateltuaan ne suuttuu ja antaa lapselle vizaa paljaalle pyllylle. Tässä mielessä meidän pitää olla lapsia. ”Ihmisen ei pidä pelätä jumalaa. Vaikka se uhkaa ja usein lyökin vizalla." (Eckehart) Charlottekaan ei aina pelkää Susannaa vaan jäynän tehtyään juoxee karkuun ihan täysiä. Keppiä! Ska jag ta dej i håret?!
ellauri142.html on line 801: itse aine on, siitä ei ole kukaan varma, ei ainakaan niin varma kuin me huuhaamiehet. Kaikki materialistien teoriat, opinkaavat päättyvät ristiriitaisuuteen. Nää meidän jutut sensijaan on selvää pässinlihaa. Meidän lihatiskiltä saa vähän kaikkea, peetä ja ei-peetä ja kaikkea siltä väliltä. Ex absurdo sequitur quodlibet. Credo quia absurdum.
ellauri142.html on line 816: ”Helvetti on sisäinen olotila; kellä on helvetti sisässään, hän tuo sen joka paikkaan mukanaan. Helvetissä palaa oma tahto, so. tyhjyys, autuudentunteen puute ja tietoisuus siitä, minkä saavuttamista ihminen elämänsä aikana on vastustanut.” (Eckhart)
ellauri142.html on line 828: Usko myy. Onse kumma et kaikilla apinoilla näyttää olevan synnynnäisenä tollanen uskonvakaus, joka tarkoittaa lujaa joskin perusteetonta luottamusta siihen mikä ei näy. Sellasta toki tarvitaan, se on luottotoiminnan perusedellytys, ja sen varassa suljemme jääkaapin oven luottavaisina, ettei valo jää palamaan. Tai että kaikilla naisilla piilee pillu tuolla kuteen alla. Kokeilkaa, ette pety, epäilevät tuomaat. Sinne vaan tuikkaamaan sormella. Kempiläistä ei vois vähempää kiinnostaa.
ellauri142.html on line 844: Luokkaerot näkyvät myös ravintotottumuxissa. Niitä ravintoaineita, jotka lisäävät elinvoimaa ja kasvattavat ruumiin substanssia ja jotka edistävät vahvuutta (voimaa), terveyttä, hyvinvointia ja mielenrauhaa, rakastavat latvakakkoset. Väkevät, happamat, suolaiset, tuliset, kasviksilla höystetyt ja huumaannuttavat ravintoaineet ovat syynä kipuihin, kärsimyksiin ja tauteihin; niistä pitävät ihmiset, joissa raajat on valtiaana. Pilaantunut, makunsa kadottanut, mädäntynyt, epäpuhdas ja jo pois heitettävä ravinto on tapas-ihmisistä miellyttävää. Ne oikein hakee niitä roskixista. Outoja.
ellauri142.html on line 848: Angelus Silesius, oikea nimi Johannes Scheffler, (1624–1677) oli saksalainen lääkäri, kotoisin Schleesiasta, Breslausta. Se oli aluxi luterilainen vizinikkari. Mystisen kirjallisuuden vaikutuksesta hän siirtyi katolilaisuuteen ja otti nimen Angelus ('enkeli', 'sanansaattaja'). Hän liittyi fransiskaaniveljistöön ja vihittiin papiksi 1661. Kirjailijana hän käytti nimeä Angelus Silesius, 'sleesialainen postiljooni'.
ellauri142.html on line 862: Täydellisesti pyhitetyn toiminta on persoonatonta; hänen yksilöllinen persoonallisuutensa on ainoastaan näennäinen. Hän on oikeasti henkimaailman robotti. Vaikuttaa aika mukavalta veikolta. (Veikkohan se aina on, vai mitä? Sisaret älkööt vaivautuko. Siskot, veikot, barrikaadeille.
ellauri142.html on line 903: Theophrastus Philippus Aureolus Bombastus von Hohenheim (11. marraskuuta tai 17. joulukuuta 1493 Sveitsi – 24. syyskuuta 1541 Salzburg, Itävalta) oli sveitsiläissyntyinen alkemisti, lääkäri, astrologi, psykologi ja okkultisti. Hänen nimensä oli alun perin Theophrastus Philippus Aureolus Bombastus von Hohenheim, mutta hän otti Para-Celsus (parempi kuin Celsius) -nimen roomalaisen lämpömittarin Celsuksen mukaan. Paracelsus halusi korvata skolastisen tieteentekemisen perinteen, jossa tutkimuksen ensisijaisina välineenä oli nojatuoli ja kohteena klassisten auktoriteettien opit, kuten galenoslainen lääketiede ja aristotelinen luonnonfilosofia, luonnon todellisia ilmiöitä ja vuorovaikutuksia tutkivalla kokeellisella tieteellä. Paracelsus painotti tutkimuksissa suoraan luonnosta tapahtuvaa ilmiöiden osallistuvaa havainnointia ilman harhaanjohtavia klassisia teorioita ja ajatuksia.
ellauri142.html on line 925: DODI, nyt selviää mihin tällä kaikella oikein pyritään: Kastien tehtävien jako pistevieraasti. Suutari pysyköön lestistään, älköönkä yhtään yrittäkö snobbailla. A good wife knows her place. Parempi on, vaikka heikoillakin voimilla täyttää oman velvollisuutensa kuin toiselle määrätty toimi, olkoon sen toimittaminen kuinka helppoa tahansa. Se joka täyttää sen velvollisuuden, jonka hänen oma luonteensa hänelle määrää, ei tee syntiä. No niimpä tietysti. Vittu et tää on läpinäkyvää!
ellauri142.html on line 958: suuriin tehtäviin; synnin kokemuksen ja oman rakkautensa avulla heidän pitää
ellauri142.html on line 965: epävarma, ilman määräpäätä; hän joutuisi surusta vapaaseen varmuuteen; hä-
ellauri142.html on line 977: sanan; sillä siinä hän tuntee oman itsensä, koko jumaluutensa luonnon ja kaikki käsineet, ja mitä hän siinä tuntee, se on samanlainen kuin sana; hän on luonnoltaan ja totuudessa sen sanan kaltainen. Tässä tuntemisessa antaa jumala sinulle
ellauri142.html on line 1016: Kaikki ilmennys maailmassa on kolmenlaista, ellei se sitten ole 1-2-tai 4-laista. Sitä isompia numeroita ei laahus ymmärrä. Israelin tähteä kutsutaan Euroopassa ”Salomonin sinetiksi;” Intiassa ”Vishnun merkiksi”. Niin kuin Eliphas Lévi sanoisi (ja sanoikin): ”Jos kiusaajan kilpi ei vastustaisi arkkienkeli Mikaelin keihästä, niin enkelin voima katoaisi tyhjään avaruuteen; silloin Mikaelin jalka ei pitäisi kiusaajan voimaa alamaisuudessa, ja kiusaajakin singahtaisi eetteriin."
ellauri142.html on line 1022: Lévi vieraili 1854 Englannissa, jossa hän tapasi kirjailija Edward Bulwer-Lyttonin, joka oli kiinnostunut ruusuristiläisyydestä ja oli pienen ruusuristiläisloosin johtaja. Bulwer-Lyttonilta Lévi sai vinkin kirjoittaa kirjan magian harrastamisesta. Kirja julkaistiin 1855 nimellä Dogme et Rituel de la Haute Magie, ja käännettiin englanniksi nimellä Transcendental Magic, its Doctrine and Ritual. Sen kuuluisat aloitussanat esittävät okkultismiin yhden olennaisen teeman, ja antavat hieman makua tulevasta:
ellauri142.html on line 1024: Baphomet, kirjassa Dogme et Rituel de la Haute Magie, 1855. "Muinaisten oppien mystisten allegorioiden hunnun takana, pimeyden ja initiaatioiden outojen koettelemusten takana, salattujen tekstien sinettien alla, Niniven ja Theban raunioilla, vanhojen temppelien murentuvien kivien päällä ja Assyrian tai Egyptin sfinksin tummuneiden kasvojen yllä, luonnottomissa tai suurenmoisissa maalauksissa jotka selittävät Vedan elävöittämää Intian uskontoa, vanhojen alkemian kirjojemme kryptisissä vertauskuvissa, seremonioissa joita on vietetty kaikkien salaseurojen sisäänpääsyssä, sieltä löytyy merkkejä opista, joka on kaikkialla sama, ja kaikkialla huolellisesti salattu." Baphomet näyttää kuvassa istuxivalta pukilta.
ellauri142.html on line 1041: Niin ikään Britanniassa (kuinkas muuten, puhutaanhan The Witchin ja kloorikanan isänmaasta) on lanseerattu tähän läheisesti liittyvä termi "shit life syndrome": köyhyyden aiheuttama noidankehä, missä pätkätyöläisyys, koulutuxen puute, matalapalkkaisuus, slummiutuminen, epäterveelliset elintavat ja terveydenhuollon puute aiheuttavat psyykkistä taakkaa ja arvottomuuden tunnetta, ja yhdessä pudottavaet eliniän odotetta jopa parilla kymmenellä vuodella. (No sehän hienoa, sanoo kasan päällimmäiset ja taputtavat tuskin kuuluvasti karvaisia, hyvin kammattuja käsiään. Sittenhän neuroleptit menee hyvin kaupaxi, ja hoitovaje pienenee kiitos Jumalan ja luonnollisen poistuman.)
ellauri143.html on line 44: Dr Brawin Kumar holds a PhD on a study on rabbit species, Yarkand Hare, at the Institute of Zoology, Chinese Academy of Sciences.
ellauri143.html on line 45: “People often confuse hedgehog (mull eli in Tamil) with porcupine (mullam pandri),” says the PhD holder, who has done a study on rabbit species, Yarkand Hare, at the Institute of Zoology, Chinese Academy of Sciences.
ellauri143.html on line 80: Considered one of the greatest works ever written on ethics and morality, it is known for its universality and secular nature. Its authorship is traditionally attributed to Valluvar, also known in full as Vallu Mursu. In addition, it highlights truthfulness, self-restraint, gratitude, hospitality, kindness, goodness of wife, duty, giving, and so on and so forth, besides covering a wide range of social and political topics such as king, ministers, taxes, justice, farts, war, greatness of army and soldier's honor, death sentence for the wicked, agriculture, education, abstinence from alcohol and intoxicants.
ellauri143.html on line 110: Eli miehuus ei ole izetarkoitus vaan se on väline. Nokintajärjestystä totteleva pääsee pukille ja saa manta. KILL! vaan kinkun vihulaisia niin saat FUCK! ja EAT!. Tosin vaan vihannexia kuten Hgin kaupungin tehtaalaiset. Johtoportaalle on riistaa vielä tarjolla, ja kinkkua.
ellauri143.html on line 125: Meidän monipuoliseen valikoimaan kuuluu akuneulat, sähköakulaitteet, hoitopöydät, moksat, kuppaustarvikkeet. Lisäksi valikoimaan kuuluu terveys ja luontaisalantuotteita; eteeriset öljyt, korvavahakynttilät, vihreä tee, kirjat ja himalajan kristallisuolat. Moxibustio eli moksalla lämmitetään ja vahvistetaan. Näyttää joululahja sinettivahapötköltä. Moksa edistää energian eli Qin virtausta ja se poistaa kylmyyden ja kosteuden sekä stagnaation. Sillä poistetaan näistä aiheutuvia oireita, kuten esim. palelua tai kipuilua.
ellauri143.html on line 248: Älä tee huorin-käsky ei jää vaan yhdelle maininnalle, vaan siitä on tukuittain toisintoja. Siitä puhe mistä puute.
ellauri143.html on line 936:

Kurkolla p.o. vakoojat. Muuten ei tule hallizemisesta mitään. Tää luku oli isä aurinkoisella tyynyn alla luotipyssyn vieressä.

ellauri143.html on line 1073: Tää luku osoittaa että Vallu on tosi kaukana jostakin köyhyyslupauxista. Sellasia lupauxia antaa lähinnä köyhät pakanat, downshiftaajat, Wolt-kuskit, Alepan kassat, siivoojat, lähihoitajat sun muut surkuteltavat yxinyrittäjät.
ellauri143.html on line 1120: Maa-, meri- ja ilma-aseistus ja linnoitukset on tarkoin rajoitettava sisäistä luonnetta olevien tehtävien suorittamiseen ja rajojen paikalliseen puolustamiseen. Edelläolevan mukaisesti Suomi ei ole oikeutettu pitämään suurempia aseellisia voimia kuin: a) maavoimat, mukaanlukien rajavartiojoukot ja ilmatorjuntatykistön, kokonaisvahvuudeltaan 34,400 miestä.
ellauri143.html on line 1282: Who to the will of her with beauteous brow their lives conform,

ellauri143.html on line 1290: Synnilliset naiset on kyllä hyvin pahoja, niistä voi saada tauteja, ne on naisellista mutaa, mutta vielä pahempaa on olla tossukka. Sille nauraa kaveritkin, ja ilman jälkiruokaa saa mennä nukkumaan, piharuokintaan.
ellauri143.html on line 1433: Mitä vittua!? Juurihan on päästy sanomasta että rikkaudet ei ole midiä verrattuna viisastelijoiden sana-aarteisiin. Ai mä tajuan: tän kirjoittajat on keskiluokkaisia viisastelijoita, jotka kadehtien nuoleskelevat huippukastia ja samalla haistattavat paskat laahuxelle. Siis keskiluokkasia lurjuxia! Köyhän puhetta ei pidä kuunnella, kuunnelkaa mieluummin meikäpoikia! Keskiluokasta rupusakkiin köyhtyminen on maailman pahin asia, kazo esim nazeja. Hajurakoa paarioihin on kasvatettava hinnalla millä hyvänsä. Eise sitten niin paljon satu kun on jo siellä (kuten tietää fyysikot).
ellauri143.html on line 1440: Unless the destitute will utterly themselves deny,

ellauri143.html on line 1443: Explanation : The destitute poor, who do not renounce their bodies, only consume their neighbour's salt and water.
ellauri143.html on line 1651: Buddha jaotteli joutessaan duhkhan kolmeen päätyyppiin. Niitä ovat:
ellauri143.html on line 1668: Neljä jaloa totuutta ovat jalo totuus kärsimyksestä, jalo totuus kärsimyksen syystä, jalo totuus kärsimyksen lakkaamisesta, jalo totuus kärsimyksen lakkaamiseen johtavasta tiestä. Tämä muotoilu on täsmälleen sama kuin se, jota käyttävät lääkärit tehdessään diagnoosia ja määrätessään hoitoa sairauteen: määritetään oireet, määritellään sairaus, sen syyt ja sitten housut pois ja hoitoon. Eli Buddha pitää kärsimystä "sairautena", joka paranee hengiltäotolla. Leikkaus onnistui, tosin potilas menehtyi.
ellauri143.html on line 1688: Buddha kuoli 80-vuotiaana, 45 vuoden opetusuran jälkeen (mun työura kesti 68-23v eli saman ajan), Kuśinagarissa, nykyisessä Uttar Pradeshin osavaltiossa Intiassa. Siellä hän asettui levolle kyljelleen kahden rusojambolaani-puun väliin kiviselle istuimelle eräässä lehdossa. Buddhan tehdessä kuolemaa hänen oppilaansa Ānakonda kysyi, mitä hänen ruumiilleen olisi tehtävä. Śākyamuni kehotti munkkeja ja nunnia keskittymään henkiseen kehitykseen ja jättämään kuolleen ruumiin koirille. Buddhan viimeiset sanat olivat "Munkit, sanon teille: kaikki ilmiöt ovat katoavaisia. Ahkeroikaa siis tarkkaavaisina niin katoatte kuten minä! Terveisiä nunnille. Kohta saan hyvää kahvia."
ellauri143.html on line 1690: Siddhartha on Hermann Hessen vuonna 1922 julkaistu romaani. Saksankielisen alkuteoksen alaotsikko on Eine indische Dichtung (”Intialainen runoelma”). Siddhartha sijoittuu Buddhan aikaan. Vaikka kirjan päähenkilö jakaakin saman nimen Buddhan eli Siddhartha Gautaman kanssa, on kyseessä ilmeisesti eri fiktiivinen henkilö.
ellauri143.html on line 1696: Vaelluksellaan Siddharta palaa lautturin kuljetettavaksi, ihastuu jokeen ja lautturin sisäiseen rauhaan, ja tämän laid back elämäntyyliin. Lautturi ottaa hänet liikekumppanikseen. Samaan aikaan Kamala synnyttää Siddhartalle lapsen. Vanhettuaan ja ammattilaisurasta luovuttuaan Kamala luovuttaa lapsensa ja omaisuutensa uskonnollisille ryhmittymille, ja lyöttäytyy mukaan seuraamaan Buddhaa. Joen lähettyvillä käärme puree Kamalaa, ja hänen erauspoikansa lähtee kutsumaan apua lauttureilta. Kamala ja Siddharta tunnistavat rypyistä huolimatta toisensa, ja Kamala kertoo pojan olevan todennäkösest Siddhartan poikia. Kamalan kuoltua käärmeenpuremaan poika jää asumaan lauttureiden luokse, mutta isä-poika suhteesta muodostuu vaikea. Lopulta Siddhartan on hyväksyttävä se että hänen poikansa jättää hänet jäälautalle, kuten hän kirjan alussa jätti omat vanhempansa. Poika kaxoisnelistää tiehensä jättäen pikku perheensä isoisälle.
ellauri143.html on line 1709: Mietintätila on mahdollista saada koirankopinnäköisellä mietintämyssyllä jonka päällä on linnunpesä poikasineen ja jota mojautetaan nuijalla, tai sit tyynnyttämällä mieli ja pitämällä "se" aloillaan (sanoo paimensukuiset koulukunnat hinayana, theravada, zazen) tahi jopa "lepäämällä myötätuntoisena avaruudessa" (kalikkakaulat mahayanan valtakoirat); tahi askartelemalla kehon 9 energia-aukon parissa ja miettimällä buddhien valomiekkoja (timanttipora, vaijerijana) tai keskittymällä johkin paradoksaaliseen kysymykseen (zazen: kumpi ja kampi tappelivat, kumpi voitti. Niimpä, sasse!)
ellauri143.html on line 1718: Levitaatio on ennen kaikkea mielen tyhjentämistä ajatuksista, mikä saavutetaan pysyttelemällä keskittyneesti nykyhetkessä jonkin toiminnan tai muun menetelmän avulla. Levitaatio yhdistää tiukan keskittymisen rentoutumiseen. Levitoija keskittyy intensiivisesti esimerkiksi kännykän soittoääneen tai kissavideoon, jonka seurauksena mieli tyhjentyy ajatuksista, stressistä ja levottomuudesta. Levitoinnin aikana levitoija tarkastelee omaa napaansa tai persettään objektiivisesti hukkumatta tai samaistumatta niihin.
ellauri143.html on line 1722: Syvälevitaatio on päämäärähakuista ja siinä noudatetaan tiukasti valittua menetelmää kuten mantan hokemista ääneen. Syvämeediot ovat matalameedioita tuntuvampia ja pidempään kestäviä.
ellauri144.html on line 54: H. G. Porthan oli sukujuuriltaan karjalainen kuten Einen käly Lea. Hänen isänsä puolelta suku johti viipurilaiseen kauppiaaseen Kustaa Purtaseen, jonka poika oli päässyt pappisuralle ja vaihtanut nimensä hienompana pidetyksi (ja de facto hienommaxi) Porthaniksi. Isä toimi kirkkoherrana Viitasaarella, jossa Henrik Gabriel syntyi 1739. Isä tuli mielisairaaksi Henrik Gabrielin ollessa viiden, ja tämä päätyi enonsa, Kruunupyyn kirkkoherran Gustaf (Kustaa) Jusleniuksen huollettavaksi. Gustaf Juslenius oli ensimmäisen cunnofiilin Daniel Jusleniuksen poika, ja Porthan sai häneltä vaikutteita kansallisiin harrastuksiinsa. Se oli se Juslenius joka sanoi "Juu juu" kun housut palo. Toinen Porthanin suomalais-isänmaallisuuteen vaikuttanut piirroshahmo oli piispa K. F. Mennander. Porthanin ajattelun ohjenuorana olivat kuitenkin ennen muuta valistusfilosofian empiiriset ja rationaaliset menetelmät. Hyvin pahoja! vaikeroi ruusuristiläiset vaimeasti vähän etelämpää.
ellauri144.html on line 92: Purkki säilyttää pitkään sen tuoksun, mikä siihen oli upotettu uutena. Ellei purkki ole puhdas, kaada mitä tahansa hapanta.
ellauri144.html on line 113: "En yxinkertaisesti ymmärrä Thunberg-ilmiötä. Hän ei tiedä, miten maailma toimii, hänellä ei ole käytöstapoja eikä titteliä nimensä jälkeen (toisin kuin mulla), koska opiskelun sijaan hän on purjehtinut ympäri maailmaa, jotta hän voi kiukutella ja olla vihamielinen aikuisia kohtaan," entinen Top Gear -juontaja tilitti suorasanaisesti eli proosallisesti.
ellauri144.html on line 133:

3-finger salute.

ellauri144.html on line 145: Support the Guardian from as little as €1 – it only takes a minute. Spare a penny for an ex-leper.
ellauri144.html on line 148: Niin, ehkä se johtuikin hummerista. Kun tuo tabu oli niin helposti ja yksinkertaisesti rikottu, niin ehkä minun luonteessani piilevä limainen, murhanhimoinen Dionysos oli saanut rohkaisunsa; ehkä sillä oli opittu se läksy ettei lain rikkomiseksi tarvitse tehdä muuta kuin - antaa periksi ja rikkoa! Ei tarvitse muuta kuin lopettaa vapiseminen ja täriseminen ja sellainen kuvittelu että se on mahdotonta ja sinä et siihen pysty: ei tarvitse mitään muuta kuin tehdä se! Just do it! Mitä muuta, minä haluaisin tietää, olivat kaikki nuo ruokia koskevat säännöt ja määräykset alun pitäenkään, mitä muuta tarkoitusta niillä oli kuin antaa meille pienille juutalaislapsille kokemusta siitä mitä on pidättyminen jostakin mieleisestä? Kokemusta, rakas ystävä, kokemusta, kokemusta, kokemusta. Itsehillintää ei poimita puista nääs - vaatii kärsivällisyyttä, vaatii keskittymistä, vaatii asiaan omistautunutta ja uhrautuvaista isää jotta vain muutaman vuoden ajassa luotaisiin aisoissa pysyvä ja kireäperseinen ihmisolento. Miksi muuten kaksi eri astiastoa? Miksi muuten kosher saippua ja -suola? Miksi muuten, haluaisin tietää, miksi muuten kuin sitä varten että meitä muistutettaisiin kolme kertaa päivässä siitä että elämä jos jotain on ollakseen niin on rajoja ja rajoituksia, satojatuhansia pieniä sääntöjä jotka on asettanut ei kukaan muu kuin Ei Kukaan Muu, sääntöjä joita joko noudatat kyselemättä, välittämättä siitä miten idioottimaisilta ne vaikuttavat (ja siten pysyt, tottelemalla, hänen armoissaan), tai joita sinä rikot, todennäköisimmin tuohtuneen talonpoikaisjärjen nimissä - joita sinä rikot koska ei edes lapsi halua koko ajan tuntea itseään täydeksi hölmöksi ja idiootiksi - niin, sinä rikot, mutta sillä todennäköisellä seurauksella (isä minulle vakuuttaa) että seuraavana Yom Kippurina kun nimiä kirjoitetaan siihen suureen kirjaan johon Hänmies kirjoittaa niiden nimet jotka elävät vielä seuraavassakin syyskuussa (kohtaus joka jostain syystä onnistuu syöpymään minun mieleeni), niin kas, sinun oma kallis nimesi ei olekaan siinä joukossa. No kukas nyt on idiootti, hah? Ja se ei vaikuta asiaan tippaakaan (tämän minä ymmärrän heti alkuun, päätellen siitä miten tämä Jumala, joka führeröi, järkeilee), onko rikkonut tärkeää vai vāhemmän tärkeää sääntöä vastaan, pelkkä rikkominen se saa Hänet antamaan satikutia - se on vain se että on poikennut oikealta tieltä, ja vain se, sitä Hän ei voi sietää, ja sitä Hän ei myöskään unohda, kun Hän vihaisena istuutuu (rööki suussa otaksuttavasti, ja pää taatusti armottoman kipeänä, niin kuin isäni ummetuksen huippukohdassa) ja rupeaa pyyhkimään nimiä yli sitä kirjasta.
ellauri144.html on line 152: Sukupuolihirviö! Hän ei kerta kaikkiaan voi - ei halua - kontrolloida lihansa himoja, poltetta aivoissaan, jatkuvasti palavaa halua joka etsii jotakin uutta, hurjaa. jotakin mitä ennen ei ole tullut ajatelleeksi ja, jos sellaista nyt voi kuvitella, mistä ei ennen ole edes kirjoitettu. Mitä vittuun tulee niin hän elää tilassa joka ei ole huojentunut eikä mainittavassa määrässä hienostunutkaan sitä mitä se oli kun hän oli viidentoista eikä voinut koulussa nousta seisomaan kätkemättä seisovaa moloansa kolmirenkaisen muistivihkon taakse. Jokainen tyttö jonka hän näkee (pidelkää hattujanne) kantaa kuin kantaakin jalkojensa välissä oikeaa vittua. Ihmeellistä! Hämmästyttävää! En vieläkään pääse siitä fantastisesta ideasta, että kun katsoo jotakin tyttöä, katsoo jotakin sellaista jolla taatusti on - vittu! Kaikilla niillä on vittu! Heti siinä kuteen alla! Vittuja nussittavaksi! Ja tohtori, teidän Ylhäisyytenne, olkoon nimenne mikä hyvänsä tuntuu olevan aivan samantekevää miten paljon mies parka todellisuudessa saa, sillä hän uneksii huomisesta pillusta jo tämänpäiväistä pumpatessaan! Anna meille meidän jokapäiväinen reikämme.
ellauri144.html on line 226: José Martí syntyi Havannassa keskiluokkaiseen perheeseen, jonka isä oli sotilas. Nuoruudessaan hän kävi peruskoulunsa Havannassa. Jo näihin aikoihin hän kirjoitti ensimmäiset poliittisista kirjoituksistaan, joihin kuuluivat muun muassa La Patria Libre ja 10 de octubre. Näiden kirjoituksien seurauksena hänet 16-vuotiaana pidätettiin syytettynä vallankumouksellisesta toiminnasta ja tuomittiin kuudeksi vuodeksi pakkotyöhön. Tuomio kuitenkin muutettiin jo vuoden jälkeen maastakarkotukseksi, minkä jälkeen hän opiskeli muun muassa lakia, journalismia ja filosofiaa Madridin ja Zaragozan yliopistoissa Espanjassa. Tämän lisäksi José Martí tunnettiin myös taitavana taidemaalarina. Muun ohella näitä taitojaan hän karkotusvuosiensa aikana hyödynsi opiskelujensa ja myöhemmin myös itsenäisyysliikkeen toiminnan rahoittamisessa.
ellauri144.html on line 228: Yliopistosta valmistumisensa jälkeen José Martí asui ja työskenteli useissa eri maissa, hän muun muassa opetti kirjallisuutta Guatemalan yliopistossa sekä toimi toimittajana New Yorkissa. Hän myös matkusti yhteensä kolmesti Kuubaan väärän nimen turvin vuosien 1874 ja 1895 välisenä aikana. New Yorkin vuosiensa aikana hän julkaisi myös ehkäpä tunnetuimman ja vaikutusvaltaisimman runokokoelmansa Versos sencillos (1891). Julkaisu tapahtui hänen elämänsä vaikeana kautena, jolloin hän muun muassa erosi vaimostaan. Tämä myös näkyi kyseisen runokokoelman ulkoasussa ja sananmuodoissa. Hyvänä esimerkkinä kokoelman runo 23:
ellauri144.html on line 236: yo soy bueno, y como bueno olen hyvä ja kuten hyvät miehet
ellauri144.html on line 372: »William Butler Yeats», minä sanoin, tajuten miten tahditon olin ollut, miten epähienosti olin kiinnittänyt huomiota meidän väliseemme kuiluun: minä olen fiksu ja sinä olet tyhmä, sitä se tahtoi sanoa että minä olin tälle peruskoulupohjalta ponnistavalle naiselle lausunut yhden niistä kolmesta runosta jotka opin collegessa kolmenkymmenenkolmen vuoteni aikana. »Irlantilainen runoilija», sanoin kömpelösti.
ellauri144.html on line 518: Vuosi sen jälkeen, kun suku oli kieltänyt Renén äidin avioliiton, juoksijasetä Aabraham Tokazierin voitto Helsingin Stadionilla hylättiin. Ensin siis kiellettiin juutalaiselta avioliitto kristityn kanssa ja perään juutalaiselta kiellettiin kristityn voittaminen, suorastaan surullisen ironista, Hillel-serkku hymähtää. Hillel ja Rane saivat kuulla toisistaan vasta ukkeleina. Puhumattakaan siitä että meikäläiset mestauttivat ihan syystä vaan yhden (1) miehen joka oli vielä meikäläisiä, ja 2000v myöhemmin Hitler kaasutti 6M meikäläistä kostotoimena. Kohtalon ivaa, eikä edes salaivaa, kuten huomauttaa Phil Rothin vakuutusmyyjäisä.
ellauri144.html on line 539: Kyllä varmaan saa, eikai ne muuten olisi

ellauri144.html on line 560: Dilation and curettage (D&C) is a brief surgical procedure in which the cervix is dilated and a special instrument is used to scrape the uterine lining. Knowing what to expect before, during, and... Sehän on kaavinta! Sillä Philip Roth pääsi eroon esikoisesta, joka lähti kasvamaan kun Maggi ei tullut laittaneexi pessaaria. Keskimmäinen oli pelkkä huijaus. Kuopusta ei sitten tullutkaan.
ellauri144.html on line 566: Iowassa kustantajaa vaihtanut ja muutenkin pullistunut Phillu alkaa tylsistyä Maggiin, toiset naiset on alkaneet kiinnostaa enemmän. Dylan Thomas oli distinguished guest Iowassa 60-luvun alussa. Phillu shtuppii nyt oppilastaan Karen Oakesia, Maggie järkyttyy, ottaa nappeja ja viskiä ja kertoo vessanpytyn ääressä neekerinpissajäynästä. Kurt Vonnegut, Norman Mailer ja Saul Bellow otti Phillun tapaan uudet hanit alle joka lukuvuosi. Se pitää kirjailijan pirteänä. Phillu groomas samaan aikaan ahkerasti Maggien 10-vuotiasta Holly-tyttöä. Maggie oli niin mustasukkainen että Phillu piilotti keittiöveizet auton vararenkaaseen.
ellauri144.html on line 700: 2359 Homosexual persons are called to chastity. By the virtues of self-mastery that teach them inner freedom, at times by the support of disinterested friendship, by prayer and sacramental grace, they can and should gradually and resolutely approach Christian perfection. The rest of us can fuck to our hearts´ content as soon as the priest has said the magic word.
ellauri144.html on line 709:

Silverfish credo is technology. It makes his life better. Absolutely go for it. Retaperse äänessä.

ellauri144.html on line 740: Huan Ramon Himénez sensijaan on espanjalainen lyyrikko, joka sai 1956 Nobelin palkinnon joxeenkin olemattomista ansioista. Yksi Jimenezin tärkeimmistä panoksista moderniin runouteen oli hänen kannatuksensa "puhtaan runouden" käsitteelle. Jotain tollasta l'art pour l'art varmaan taas, keskuslyriikkaa. Hän opiskeli San Luis Gonzagan jesuiittalaitoksessa El Puerto de Santa Maríassa, lähellä Cádizia. Myöhemmin hän opiskeli lakia ja maalausta Sevillan yliopistossa, mutta pian hän huomasi, että hänen kykynsä viittasivat paremminkin kynäilyyn. Sitten hän omistautui Rubén Daríon vaikuttamalle kirjallisuudelle ja simbolismille. Hän julkaisi kaksi ensimmäistä kirjaansa 18-vuotiaana vuonna 1900.
ellauri144.html on line 885: conciencia mía de lo hermoso. Tietoisuuteni kauniista.
ellauri144.html on line 911: El dios que es siempre al fin Jumala, joka on aina lopputexteissä.
ellauri144.html on line 914: El Dios. El nombre conseguido de los nombres. Voi luoja. Nimistä saavutettu nimi.
ellauri144.html on line 931: a una libertad de puertas de Dios. Jumalan ovien vapauteen.
ellauri144.html on line 959: Tore Hund var ute i vikingtokter og ledet flere ekspedisjoner nordover til Kolahalvøya og Kvitsjøen i Bjarmeland (dagens Russland). Da Olav Haraldsson ble konge, ble Tore Hund hans lendmann i nord. Over tid surnet forholdet mellom kongen og Tore, det startet med kornmangel i Hålogaland, noe som førte til drap. Drapene førte til hevn og nye drap, og det tvang Tore Hund til å gå i opposisjon til Olav Haraldsson og alliere seg med den danske kongen Knut den mektige. Konflikten endte i det store slaget ved Stiklestad i 1030.
ellauri145.html on line 42: Visage décidé, menton en avant, le coin de la lèvre inférieure affaissé à cause de la pipe, chevelure léonine tirée en arrière, le regard fixant l’invisible, André Breton a incarné le surréalisme cinquante ans durant, malgré lui et en dépit du rejet des institutions et des honneurs constamment exprimés. Très tôt, il s’est méfié des romans et leurs auteurs lui donnent l’impression qu’ils s’amusent à ses dépens.
ellauri145.html on line 50: Heureusement pour nos amoureux, le tout nouveau pasteur est très nerveux car c´est sa première célébration d´un mariage. Lucrecia propose alors une répétition où elle veut bien tenir le rôle du futur mari. Sitôt dit, sitôt fait. Fort de cela, au beau milieu de la véritable cérémonie qui débute, notre héros s´interpose et dévoile son identité en déclarant être déjà marié à Winnie !
ellauri145.html on line 81: Apres un autre manifeste contre le Stalinisme avec Camus, Gide, Hemingway et Huxley, il cosigne dans Le Libertaire une « Déclaration préalable » au manifeste « Surréalisme et anarchisme » : « La lutte pour le remplacement des structures sociales et l’activité déployée par le surréalisme pour transformer les structures mentales, loin de s’exclure, sont complémentaires. Leur jonction doit hâter la venue d’un âge libéré de toute hiérarchie et toute contrainte. »
ellauri145.html on line 104: Juhani Ihanus, FT (s. 8. toukokuuta 1954 Helsinki) on kulttuuripsykologian dosentti Helsingin yliopistossa, taidekasvatuksen ja taidepsykologian dosentti Aalto-yliopistossa sekä aate- ja oppihistorian dosentti Oulun yliopistossa. Hän on toiminut Helsingin yliopistossa vuodesta 1982 lähtien useissa opettaja- ja tutkijatehtävissä. Nähtävästi elinkautinen keskinkertaisuus kuten Lichtenberg. Ihanus on eurooppalaisen kirjallisuusterapian pioneereja. „Unsere Erde ist vielleicht ein Weibchen.“ „Wir fressen einander nicht, wir schlachten uns bloß.“ „Der Amerikaner, der den Kolumbus zuerst entdeckte, machte eine böse Entdeckung.“ Ihan näppäriä, muttei näillä kuuhun mennä. Silti Goethe kehui Joria taikasauvaxi, Kant alleviivas punasella sen kaikki töräyxet, ja Koala-vaari piti sitä izenäisenä ajattelijana. Tolstoinkin mielestä Lichtenberg oli parempi töräyttelijä kuin koketti följetongisti Nietzsche. Georg oli pedofiili, alkoi shtuppia 12-vuotiasta tyttöä v. 1777. Ikävä kyllä Lolita kuoli (varmaan johkin sexitautiin) 5 vuotta myöhemmin. Jostain syystä Jori digas Jacob Böhmeä. Ällöttävä Max Ernst piti Joria verrattomana huromistina. Seuraavasta penseestä mä voisin ottaa opixeni: Le degré le plus haut jusqu´où puisse s´élever un esprit mediocre, mais pourvu d´expérience, c´est le talent de decouvrir les faiblesses des hommes qui valent mieux que lui. Tässä ei ollut mitään hahatettavaa, vaikka tikulla olis kaivanut.
ellauri145.html on line 164: Joseph-Pierre Borel d´Hauterive , joka tunnettiin nimellä Petrus Borel (26. kesäkuuta 1809 – 14. heinäkuuta 1859), oli ranskalainen romanttisen liikkeen kirjailija. Petrus Borel, hän syntyi Lyonissa, kahdestoistaosana rautakauppiaan neljästätoista lapsesta. Hän opiskeli arkkitehtuuria Pariisissa, mutta jätti sen kirjallisuuden vuoksi. Lempinimellä le Lycanthrope ("susimies") ja Pariisin böömiläisten ympyrän keskus hänet tunnettiin ylellisestä ja omalaatuisesta kirjoituksestaan, joka esikuvasi surrealismia . Hän ei kuitenkaan menestynyt rautakaupallisesti, ja lopulta hänen ystävänsä, mukaan lukien Théophile Gautier, löysivät hänet pieneen virkaan . Häntä pidetään myös poète mauditina , kuten Aloysius Bertrand tai Alice de Chambrier. Borel kuoli Mostaganemissa noin vuonna 1859 auringonpistoxeen. Hän oli aiheena elämäkerran Enid Starkie , Petrus Borel: Tällä Lycanthrope (1954).
ellauri145.html on line 182: le but de mettre ma menace à exécution; mais le brigand se pencha à travers la table et, m´ajustant un coup sur le front avec le goulot d´une de ses longues bouteilles, me renvoya dans le fond du fauteuil, d´où je m´étais à moitié soulevé. J´étais absolument étourdi, et pendant un moment je ne sus quel parti prendre. Lui, cependant, continuait son discours.
ellauri145.html on line 202: "Baltimoren ihmeellinen pulzari. Kirjallisia kaunoja, äärettömyyden pyörrytystä, avioliittotuskia, kurjuuden loukkauxia: Poe, kuten Baudelaire, pakeni kaikkea juopumuxen pimeään, kuin haudan hämärään; sillä hän ei juonut herkutellaxeen, vaan barbaarina."
ellauri145.html on line 212:

Charles Pierre Baudelaire naît le 9 avril 18215 au 13 rue Hautefeuille6 à Paris : ses parrain et marraine sont les parents « adoptifs » de sa mère, Pierre Perignon et Louise Coudougnan7. Celle-ci, Caroline Dufaÿs, a vingt-sept ans. Son père, Joseph-François Baudelaire, né en 1759 à La Neuville-au-Pont8, en Champagne, est alors sexagénaire. Quand il meurt en 1827, Charles n´a que cinq ans. Cet homme lettré, épris des idéaux des Lumières et amateur de peinture, peintre lui-même, laisse à Charles un héritage dont il n´aura jamais le total usufruit. Il avait épousé en premières noces, le 7 mai 1797, Jeanne Justine Rosalie Janin, avec laquelle il avait eu un fils, Claude Alphonse Baudelaire, demi-frère de Charles.
ellauri145.html on line 217: « S´il va haïr le général Aupick, c´est sans doute que celui-ci s´opposera à sa vocation. C´est surtout parce que son beau-père lui prenait une partie de l´affection de sa mère. […] Une seule personne a réellement compté dans la vie de Charles Baudelaire : sa mère. »
ellauri145.html on line 218: En 1831, le lieutenant-colonel Aupick ayant reçu une affectation à Lyon, le jeune Baudelaire est inscrit à la pension Delorme et suit les cours de sixième au collège royal de Lyon. En cinquième, il devient interne. En janvier 1836, la famille revient à Paris, où Aupick sera promu colonel en avril. Alors âgé de quatorze ans, Charles est inscrit comme pensionnaire au collège Louis-le-Grand, mais il doit redoubler sa troisième.
ellauri145.html on line 233: Dandy endetté, Baudelaire est placé sous tutelle judiciaire et mène dès 1842 une vie dissolue. Il commence alors à composer plusieurs poèmes des Fleurs du mal. Critique d´art et journaliste, il défend Delacroix comme représentant du romantisme en peinture, mais aussi Balzac lorsque l´auteur de La Comédie humaine est attaqué et caricaturé pour sa passion des chiffres ou sa perversité présumée. En 1843, il découvre les « paradis artificiels » dans le grenier de l´appartement familial de son ami Louis Ménard, où il goûte à la confiture verte. Même s´il contracte une colique à cette occasion, cette expérience semble décupler sa créativité (il dessine son autoportrait en pied, très démesuré) et renouvellera cette expérience occasionnellement sous contrôle médical, en participant aux réunions du « club des Haschischins ». En revanche, son usage de l´opium est plus long : il fait d´abord, dès 1847, un usage thérapeutique du laudanum17, prescrit pour combattre des maux de tête et des douleurs intestinales consécutives à une syphilis, probablement contractée vers 1840 durant sa relation avec la prostituée Sarah la Louchette. Comme De Quincey avant lui, l´accoutumance lui dicte d´augmenter progressivement les doses. Croyant ainsi y trouver un adjuvant créatif, il en décrira les enchantements et les tortures.
ellauri145.html on line 242: Le 21 septembre 1844, maître Narcisse Ancelle, notaire de la famille, est officiellement désigné comme conseil judiciaire qui lui alloue une pension mensuelle de 200 francs. En outre, Baudelaire doit lui rendre compte de ses faits et gestes. Cette situation infantilisante inflige à Baudelaire une telle humiliation qu´il tente de se suicider d´un coup de couteau dans la poitrine le 30 juin 1845. Outre sa réputation de débauché, Baudelaire passait pour homosexuel auprès de certains de ses amis: « C´est moi-même », écrit-il « qui ai répandu ce bruit, et l´on m´a cru »
ellauri145.html on line 246: Le 15 juillet 1848 paraît, dans La Liberté de penser, un texte d´Edgar Allan Poe traduit par Baudelaire : Révélation magnétique. À partir de cette période, Baudelaire ne cessera de proclamer son admiration pour l´écrivain américain, dont il deviendra le traducteur attitré. La connaissance des œuvres de Poe et de Joseph de Maistre atténue définitivement sa « fièvre révolutionnaire ». Plus tard, il partagera la haine de Gustave Flaubert et de Victor Hugo pour Napoléon III, mais sans s´engager outre mesure d´un point de vue littéraire (« L´Émeute, tempêtant vainement à ma vitre / Ne fera pas lever mon front de mon pupitre »).
ellauri145.html on line 281: Celle poétique, bien sûr, comme on l'entend généralement, bien loin de la mélancolie maladive, qui à défaut de torturer les âmes, désigne ce point de chute où la névrose rejoint la psychose.
ellauri145.html on line 285: D'humeur dépressive, l'auteur des Fleurs du mal effectue plusieurs tentatives de suicide. Son état psychique l'inspire artistiquement. Il s'y complaît même, non sans masochisme. Mais son spleen s'inscrit toujours dans sa quête de l'idéal, auquel il accède parfois grâce à de secrètes correspondances.
ellauri145.html on line 385: Des cloches tout à coup sautent avec furie Kellot länkyttävät yhtäkkiä aivan raivona
ellauri145.html on line 406: After the trial, Kenealy instigated a popular radical reform movement, the Magna Charta Association, which championed the claimant´s cause for some years. Kenealy was elected to Parliament in 1875 as a radical independent but was not an effective parliamentarian. The movement was in decline when the claimant was released in 1884, and he had no dealings with it. In 1895, he confessed to being Orton, only to recant almost immediately. He lived generally in poverty for the rest of his life and was destitute at the time of his death in 1898. Although most commentators have accepted the court´s view that the claimant was Orton, some analysts believe that an element of doubt remains as to his true identity and that, conceivably, he was Roger Tichborne. Or not.
ellauri145.html on line 443: Ne se payerait pas avec toutes les sommes. Ei ole kaupan, ei sillä ole hintaa.
ellauri145.html on line 467: Contre le mur une échelle ? haute, haute, haute, Seinää vasteen tikkaat ? korkeat 3x
ellauri145.html on line 474: Alors il monte à l’échelle ? haute, haute, haute, Se nousee tikkaille ? korkeille 3x
ellauri145.html on line 482: Il redescend de l’échelle ? haute, haute, haute, Se laskeutuu tikkaat ? korkeat 3x
ellauri145.html on line 512: Friedrich Nietzsche, Karl Marx and Charles Darwin are the great triumvirate of 19th-century thinkers whose ideas still have huge impact today. Nietzsche was philosophy’s supreme iconoclast; his sayings include “God is dead” and “There are no facts, only interpretations”. Highly relevant, yet his association with concepts such as the Übermensch, master morality, slave morality and, possibly most dangerous, the will to power, have also contributed to him being widely misinterpreted. There are three myths in particular that need dynamiting: that his politics were on the far right, he was a misogynist and he lacked a sense of humour. Of a sort.
ellauri145.html on line 551: Although there is certainly a bias toward “masculinity” in Nietzsche’s works, this does not necessarily mean what it is presumed to mean. “Masculinity” is not, for instance a code word for “male”. It does not apply as a broad category to those who have a certain set of genitals. In fact what the term means is having the sort of virtues that one might have typically related to the masculine virtues that were considered admirable at various times in the past. These include courage, transcendence of petty emotional concerns, fearlessness in the face of death, and so on. Intellectual courage was a particular attribute that Nietzsche was trying to encourage in his readers though his appeal to the term, “masculinity”.
ellauri145.html on line 620: 2 Liikkuvaa elämää 1870-luvun puolivälistä alkaen viettänyt Nietzsche oli saapunut Torinoon syyskuussa 1888 vietettyään siellä jo pari kuukautta samana keväänä. Hän pysyi kaupungissa aina tammikuuhun 1889 saakka. Läheisin ystävä, Baselin yliopistossa uustestamentillisen eksegetiikan ja varhaisen kirkkohistorian professorina 1870–1997 toiminut Franz Overbeck (1837–1905) saapui Torinoon 7. päivänä ja saattoi Nietzschen 9.:nä baselilaiselle klinikalle. Potilas siirrettiin Jenan yliopistosairaalaan 17. tammikuuta ja edelleen kotihoitoon Naumburgiin äitinsä Franziskan (1826–1897) luo maaliskuussa 1889. Saman vuoden joulukuussa hoitovastuun otti hänen siskonsa Elisabeth Förster-Nietzsche (1846–1935), joka siirsi potilaan kesällä 1897 Weimariin. Nietzschen äärimmäinen työrupeama – vuoden 1888 aikana laaditut kuusi teosta, kasa kirjeitä ja valtavasti muistiinpanoja – vaikutti mitä ilmeisimmin terveyden romahtamiseen uutenavuotena. Hulluksi tulemisen tavoista ja ajoituksista riittää teorioita, ja sen lääketieteellisistä syistä kiistellään (tavallisimmin neurosyfilis–aivokasvain-akselilla), mutta joka tapauksessa nopeasti dementoitunut Nietzsche ei enää toipunut viestimiskykyiseksi tammikuun alun 1889 jälkeen. Tässä käännetty kirje, viimeinen hulluusviesti, lähetettiin 5.
ellauri145.html on line 628: 5 Nietzsche ilmoittanee tässä vuokransa Sveitsin frangeina; Sveitsi, Italia, Ranska ja Belgia olivat 1866 alkaen kultaja hopeapohjaisessa valuuttaunionissa, joka teki liirasta ja eri frangeista samanarvoisia. ”Vanha maailma” (alte Welt) ei viittaa hänellä löytöretkiä edeltävään afroeuraasialaiseen kulttuuripiiriin vaan, kuten tyypillisestikin oppineitten saksassa, useimmiten antiikkiin (Alterthum) mutta myös (yleismodernisti) esivallankumoukselliseen entiseen regiimiin.
ellauri145.html on line 634: 8 Kansainväliseen kuuluisuuteen nousseita rikollisia. Kutsumanimellä tunnettu ”Prado” teloitettiin 5. marraskuuta 1888 Pariisissa murhasta tuomittuna, kirjaileva oikeustieteen opiskelija Henri Chambige taas sai marraskuussa 1888 seitsemän vuoden vankeustuomion Algeriassa tekemästään murhasta. Suezin kanavan 1869 rakennuttanut ranskalaisdiplomaatti Ferdinand de Lesseps (1805–1894) joutui, kuten poikansa Charles (1840–1923), oikeuteen 1882 aloitetun ja surkeasti sujuneen Panaman kanavan urakkansa päätteeksi. Tapauksista raportoivat Figaron lisäksi Nietzschen lukemat piemontelaiset lehdet.
ellauri145.html on line 678: Les Chants de Mal Odor. Ce sont un ouvrage poétique en prose de 1869, composé de six parties nommées « chants ». Il s´agit de la première des trois œuvres de l´auteur Isidore Ducasse plus connu sous le pseudonyme de comte de Lautréamont. Le livre ne raconte pas une histoire unique et cohérente, mais est constitué d´une suite d´épisodes dont le seul fil conducteur est la présence de Maldoror, un personnage mystérieux et maléfique. The misanthropic, misotheistic character Maldoror is a figure of evil who has renounced conventional morality. Tulee tosta mieleen että Figura-liivejä mainostettiin ennen lehdissä.
ellauri145.html on line 682: L´ouvrage paraît en 1869, dans un relatif anonymat. Il est rapidement oublié, de même que son auteur, mort quelques années plus tard. Il faut alors attendre la période surréaliste pour voir la popularité de ce livre évoluer. Il a eu une grande influence sur le surréalisme : redécouverte d´abord par Philippe Soupault (en 1917), puis Louis Aragon et André Breton, l´œuvre de Lautréamont ne cessera d´être revendiquée comme livre précurseur du mouvement.
ellauri145.html on line 688: Joris-Karl Huysmans on Anteron seuraava potilas. Charles-Marie-Georges Huysmans (5. helmikuuta 1848 Pariisi, Ranska – 12. toukokuuta 1907 Pariisi, Ranska) oli pukinpartainen flaamilaissyntyinen ranskalainen kirjailija ja taidekriitikko, jonka ensimmäiset romaanit olivat naturalistisia. Hänestä tuli kuitenkin pian dekadentti. Hän oli myös arvostettua kirjallisuuspalkintoa jakavan Goncourt-akatemian ensimmäinen johtaja Huysmans oli ranskalaisen äidin ja alankomaalaisen isän ainoa poika. Hän aloitti 20-vuotiaana pitkän uran Ranskan sisäministeriössä. Useimmat romaaninsa hän kirjoitti virka-aikana työpaikalta varastamalleen kirjepaperille. Ranskalaisillahan ei ole töissä muuta kuin luppoaikaa, kuten selviää amerikkalaisten tekemässä ranskisklisheekokoelmassa nimelltä Emily in Paris. Se on mikäli mahdollista vielä kehnompi kuin Jorin romaanit. Huysmansin varhaisimmat teokset saivat vaikutteita naturalisteilta. Niihin kuuluvat muun muassa romaani Marthe, histoire d’une fille (1876) ja pienoisromaani Sac au dos (1880), joka perustui Huysmansin omiin kokemuksiin Saksan–Ranskan sodasta.
ellauri145.html on line 690: Huysmans irtautui 1880-luvun aikana naturalisteista, sillä hänen seuraavat teoksensa olivat naturalistisiksi liian dekadentteja ja tyypillisesti väkivaltaisia. Dekadentit oli poliittisesti lähempänä jotain oikeistoanarkisteja vaikka jotkut olivatkin olevinaan punikkeja. Huysmansin uuden tyylin ensimmäinen romaani oli tragikoominen À vau-l’eau (1882). Hänen tunnetuin romaaninsa on vuonna 1884 ilmestynyt A rebours (1884, suom. Vastahankaan), joka kertoo päähahmonsa, tylsistyneen aatelisukuisen henkilön esteettisen dekadenssin kokeiluista. Että ne jaxavatkin olla ikävystyttäviä. Ikävystyneiden joutomiesten hätkäytysyrityxiä. Là-bas (1981) puolestaan kertoo 1880-luvun okkultismin uudelleenheräämisestä. Siinä 1800-luvun satanistien tarina lomittuu keskiajalla eläneen Gilles de Rais’n elämään. Kirjassa on mukana ensimmäistä kertaa omaelämäkerrallinen protagonisti Durtal, joka esiintyy myös Huysmansin kolmessa viimeisessä romaanissa, teoksissa En route (1895), La Cathédrale (1898) ja L´Oblat (1903).
ellauri145.html on line 693: Hän kirjoitti romaaninsa joutohetkinään, minkä niistä kyllä huomaa. Hänen tyylinsä oli ensin äärimmäisen realistinen mutta muuttui myöhemmin mystillis-esoteeriseksi. Tavallinen kehitys oikeistopaskiaisilla. Émil Zola oli alkuun hänen esikuvansa. Hänen naturalistisen kautensa teoksia ovat Le drageoir aux épices (1874), Marthe (1876), Les sœurs Vatard (1879), En ménage (1881) ja A rebours (1884), joista viimemainittuun perustuu hänen maineensa. Vuonna 1887 Huysmansista tuli Zolan katkera vastustaja ja muutenkin aika paskiainen. Myöhemmällä kehityskaudellaan Huysmans muuttui ankaran katoliseksi. Hizi tääkin oikeistolaistumiskehitys on nähty vitun monessa kynäilijässä. Hän kuvaa eri kehitysvaiheitaan teoksissa En Route (1895), La Cathédrale (1898) ja L’Oblat (1903). Huysmans kuoli sentään vuonna 1907 syöpään. Hänet haudattiin perhehautaan Montparnassen hautausmaalle.
ellauri145.html on line 699: Là-bas did strike a serious blow to the public’s conception of Naturalism. The novel, which opens with a two-page invective against Naturalism, was serialized in L’Echo de Paris, beginning on February 16, 1891. Huysmans’s protagonist, Durtal, feebly defends himself against his friend, Des Hermies, who maligns Naturalism as “du cloportisme” (siiramaisuudesta) while accusing it of having sold out: “Il a vanté l’américanisme nouveau des moeurs, abouti à l’éloge de la force brutale, à l’apothéose du coffre-fort. Par un prodige d’humilité, il a révéré le goût nauséeux des foules, et, par cela même, il a répudié le style, rejeté toute pensée altière, tout élan vers le surnaturel et l’au-delà...” (XII, 1, 6-7).
ellauri145.html on line 703: Il faudrait...garder la véracité du document, la précision du détail, la langue étoffée et nerveuse du réalisme, mais il faudrait aussi se faire puisatier d’âme et ne pas vouloir expliquer le mystère par les maladies des sens; le roman, si cela se pouvait, devrait se diviser de lui-même en deux parts, néanmoins soudées ou plutôt confondues, comme elles le sont dans la vie, celle de l’âme, celle du corps, et s’occuper de leurs réactifs, de leurs conflits, de leur entente. Il faudrait, en un mot, suivre la grande voie si profondément creusée par Zola, mais il serait nécessaire aussi de tracer en l’air un chemin parallèle, une autre route, d’atteindre les en deçà et les après, de faire, en un mot, un naturalisme spiritualiste... (XII, 1, 10-11)
ellauri145.html on line 707: Durtal admires the documentation of Naturalism, yet wants to open it to the supernatural, to an exploration of both body and spirit: it will be a kind of “naturalisme spiritualiste” that will follow Zola’s route, but in the air.6 This tension between realism and the supernatural lies at the heart of Là-bas, a novel in which Huysmans follows Durtal’s spiritual transformation as he researches medieval and modern Satanism. Là-bas was a scandalous best-seller. It inspired a great deal of public debate, especially since it was published in the same review and at the same time as Jules Huret’s first Enquête sur l’évolution littéraire, a series of sixty-four interviews conducted with major French authors from March 3 to July 5, 1891.7 This series, which asked its interviewees whether Naturalism was dead, was a phenomenal success read by all of Paris.8 Huret caused every non-Naturalist writer to agree that Zola’s brand of Naturalism was obsolete because it neglected humanity’s soul.
ellauri145.html on line 711: Tää oli takuulla kaikki samaa Ranskan rökäletappion 1871 aiheuttamaa oikeistoaaltoa. Ihan sama ilmiö kuin Saxassa 20/30-luvulla. Kylä lähtee äkäsiä meemejä liikenteeseen kun joku kukkoileva maa saa pahan kerran turpaansa. Se että typerä Antti Nyöleen suomensi sen 2005 ei ole ylläri, se on osa tällä vuosituhannella alkanutta maailmanlaajuista talousliberaalia oikeistoaaltoa. Arvostelijalla oli kuitenkin jotain huomautettavaa:
ellauri145.html on line 713: Esimerkiksi esipuheessa toistuu suomalaisessa keskustelussa kiusallisen yleinen käsitys symbolismin ”täsmällisestä kuvakielen ilmaisuvoimasta, kuvakielen totuudesta”, kun symbolismi nimenomaan pyrki pois kuvallisuudesta musiikinkaltaiseen epätarkkuuteen ja aavistettavuuteen, kuten des Esseinteskin toteaa ihailemiensa Paul Verlainen ja Stéphane Mallarmén kohdalla.
ellauri145.html on line 721: Tämä vanhemmilleen kaunainen vino bretagnelainen nuorukainen on oikeasti aika lystikäs. Ei se mikään Tristan ollut vaan Eetu-Joakim. Sen koira oli Tristan. Sun koiraskin häpee sua. Joakim von Anka oli se Baabelin vankeuteen viety juutalainen kuningas. Homo-Verlainella oli tollanen kirottujen poeettojen katalogi ennen Anteroa, josta Antti tänkin löysi. Oltuaan esisymbolisti siitä tuli esisubrealisti.
ellauri145.html on line 765: ... Pour l´amour – qu´à cela ne tienne: ... Rakkauteen - älä muuta tee kuin näin:
ellauri145.html on line 805: Et la culbute !... – Femme tiens !! Ja kuperkeikka!... - Tamma perkele!
ellauri145.html on line 878: Comme dit l´autre, échappé belle ; Kuten sanoo toinen, hyvin välttäneet;
ellauri145.html on line 906: C´est fou que je mourrai du reste, Hulluna mä kuolen muutenkin,
ellauri145.html on line 960: Ou qu´il dispute, ô vilenie ! Tai kiistelee, pannahinen!
ellauri145.html on line 964: Le veau qu´on débite en bijoux ; Vasikkaa joka laskutetaan koruilla;
ellauri145.html on line 972: Comme tout un peuple qui marche Kuten koko poppoo joka kulkee
ellauri145.html on line 975: Moi, juif, je doute de mon âme, Mä, juutalainen, epäilen mun sielua,
ellauri145.html on line 976: Moi, juif, je doute de l´Amour, Mä, moosesnenä, epäilen mun lempeä,
ellauri145.html on line 979: Comme bien des... maris du jour. Kuten monet ais-... aviomiehet tänä päivänä.
ellauri145.html on line 982: Qu´a tout argument inventé Kuten jokaiselle äkeän tieteemme
ellauri145.html on line 1021: C´est, comme il sied, pour s´amuser. Vaan huvin vuoksi, kuten sopii.
ellauri145.html on line 1023: Cela ne fait l´ombre d´un doute Siitä ei ole epäilystäkään,
ellauri145.html on line 1025: Oui, ma belle Mignonne, écoute, Joo mun kaunis midinetti kuule,
ellauri145.html on line 1026: Elle pourrait épater toute Se voisi ällistyttää koko katolista
ellauri145.html on line 1080: Ce soir, à Circeto des hautes glaces, grasse comme le poisson, et enluminée comme les dix mois de la nuit rouge - (son coeur ambre et spunk), - pour ma seule prière muette comme ces régions de nuit et précédant des bravoures plus violentes que ce chaos polaire.

ellauri145.html on line 1112: La Maison Gambier est une fabrique de pipes en terre, située à Givet, fondée à la fin du XVIII e siècle et fermée dans la première moitié du XX e siècle.. Elle se disait la plus importante fabrique de pipe du monde. Elle l´a été sans doute quelques décennies pour la fabrication de pipes en terre, avant de subir les imitations de ses modèles, puis la concurrence de la pipe en...
ellauri145.html on line 1132: Pour subsister, Alphonse Allais s´essaye d´abord à la photographie, sur les traces de son ami Charles Cros, mais ne connaît pas le succès. Il décide alors de s´essayer au métier de journaliste, publiant des chroniques loufoques dans diverses revues parisiennes. Avec ses amis du Quartier latin, il fait aussi partie de plusieurs groupes fantaisistes comme « les Fumistes, « les Hydropathes » ou « les Hirsutes ».
ellauri145.html on line 1160: Born into a farming family of La Sauvagère, Brisset was an autodidact. Having left school at age twelve to help on the family farm, he apprenticed as a pastry chef in Paris three years later. In 1855, he enlisted in the army for seven years and fought in the Crimean War. In 1859, during the war in Italy against the Austrians. After he was wounded at the Battle of Magenta, he was taken prisoner. During the Franco-Prussian War, he was a second lieutenant in the 50e régiment d´infanterie de ligne. Taken prisoner again, he was sent to Magdeburg in Saxony where he learned German.
ellauri145.html on line 1164: Brisset became stationmaster at the railway station of Angers, and later of L´Aigle. After publishing another book on the French language, he undertook his major philosophical work, in which contended that humans were descended from frogs. Brisset supported his contention by comparing the French and frog languages (such as "logement" = dwelling, comes from "l'eau" = water). He was serious about his "morosophy", and authored a number of books and pamphlets put forth his indisputable substantiations, which he had printed and distributed at his own expense.
ellauri145.html on line 1182:

- Mixi älykkäät ihmiset haluavat jutella kanssani vaikka olen tyhmä?

ellauri145.html on line 1225: Sofi Oxanen odottaa lasta Aku Louhimieheltä. Tack Aku för en otroligt FIN fittupplevelse! Laura Malmivaaran tyttäret antoivat tälle suoraa palautetta, kun äiti päkisti kirjan Vaiti – Laura päätti kuitenkin pysyä kovana, kun ex-puoliso joutui pyllyn silmään. Kolme vuotta sitten Laura Malmivaara pääsi onnekkaasti keskelle metoo-kohua. Toisella puolen seisoivat näyttelijäkollegat yhdessä rintamassa. Vazapuolella oli Lauran ex-puoliso ja lasten isä, eklottava Aku paskapökäle. – Oli rasittavaa mutta ihanaa olla siinä paineiden ja kameroiden ristitulessa.
ellauri146.html on line 59: SCHULMEISTER (sitzt am Tische und schenkt aus einer großen Flasche sich ein Glas nach dem andren ein). Utile cum dulci, Schnaps mit Zucker! – Es wird heute ein saurer Tag, – ich muß den Bauerjungen die erste Deklination beibringen. Ein Bauerjunge und die erste Deklination! Das kommt mir vor als wenn ein Rabe ein rein Hemd anziehen wollte! (Er blickt durch das Fenster.) Alle Wetter, da kommt der schiefbeinige Tobies mit seinem einfältigen Schlingel! Schwerenot, wo verstecke ich meinen Schnaps? – geschwind, geschwind, ich will ihn in meinen Bauch verbergen! (Er säuft die Bouteille mit einer entsetzlichen Schnelligkeit aus.) Ah, das war ein Schluck, dessen sich selbst Pestalozzi nicht hätte zu schämen brauchen! Die leere Flasche zum Fenster hinaus!
ellauri146.html on line 79: Ich saß an meinem Tisch und kaute Federn,
ellauri146.html on line 84: Ich saß an meinem Tisch und kaute Federn,
ellauri146.html on line 96: TEUFEL. So will ich Ihnen denn sagen, daß dieser Inbegriff des Alls, den Sie mit dem Namen Welt beehren, weiter nichts ist, als ein mittelmäßiges Lustspiel, welches ein unbärtiger, gelbschnabeliger Engel, der in der ordentlichen, dem Menschen unbegreiflichen Welt lebt, und wenn ich nicht irre, noch in Prima sitzt, während seiner Schulferien zusammengeschmiert hat. Das Exemplar, in dem wir uns befinden, steht, glaube ich, in der Leihbibliothek zu X, und eben jetzt wird es von einer hübschen Dame gelesen, welche den Verfasser kennt und ihm heute abend, d. h. über sechs Trillionen Jahre, beim Teetische ihr Urteil darüber mitteilen will.
ellauri146.html on line 108: TEUFEL. Ganz natürlich! In die Hölle kommt nicht allein das Böse, sondern auch das Jämmerliche, Triviale: so sitzt der gute Cicero ebensowohl darin, als wie der schlechte Catilina. Da nun heutzutage die neuere deutsche Literatur das Jämmerlichste unter dem Jämmerlichen ist, so beschäftigen wir uns vorzugsweise mit dieser.
ellauri146.html on line 110: RUDOLF VON GOTTSCHALL, Kritiker. Diese Litteraturkomödie bietet übrigens insofern ein Interesse dar, als sie uns in ihrem Vexierspiegel (exytyspeili) ein Bild der damaligen sehr verflauten Litteraturepoche vorhält, in welcher die süßlichen Spätromantiker und vor allem die oft faden Schriftstellerinnen der Taschenbücher vielgenannte litterarische Größen waren.
ellauri146.html on line 114: Der Teufel selbst aber giebt drollige Auskunft über die Beschäftigung der großen Dichter in der Hölle. Shakespeare schreibt Erläuterungen zu Franz Horn, Dante hat den Ernst Schulze zum Fenster hinausgeschmissen, Schiller seufzt über den Freiherrn von Auffenberg. Der Schulmeister loci studiert die neue Litteratur an den Druckproben, in welche der Krämer des Ortes seine Heringe einwickelt. Da erhalte ich Gedichte von August Kuhn, Erzählungen von Krug von Nidda, Maultrommel- oder Lyratöne von Theodor Hell, Trauerspiele von einem gewissen Herrn von Houwald, lauter Damenschriftsteller, und gegen den Schluß hin ergänzt er die mit den faulen Heringen einlaufende Litteraturlieferung mit den Erzählungen von van der Velde und den sämtlichen Werken der ertrunkenen Luise Brachmann.
ellauri146.html on line 118: Wie er sich selbst zu dieser seichten Belletristik stellt, darüber läßt er uns nicht im Unklaren. Herr Mollfels, eine der Hauptpersonen des Stückes giebt einem Schriftsteller Rattengift gute Lehren. »Sie müssen beileibe alles hinlänglich weich kneten, denn das Weiche gefällt und wenn es auch nur nasser Dreck wäre. Vorzüglich aber müssen Sie stets den Geschmack der Damen im Auge behalten, denn diese, welche noch niemals von einem wahren Dichter als berufene Richterinnen anerkannt sind, gelten jetzt im Reiche der Kunst als oberste Appellationsinstanz; ob man sie wegen ihrer kränklichen Nerven oder wegen ihrer Geschicklichkeit im Charpiezupfen dazu erwählt hat, ist eine unentschiedene Frage. Desto entschiedener ist es, Herr Rattengift, daß man Sie, wenn Sie Gewalt genug besitzen, eine dieser Regeln zu verachten, als einen blindlaufenden, verrückten, rohen Phantasten verschreit, der Schönheiten und Erbärmlichkeiten mild nebeneinanderkleckst. Ständen Homer oder Shakespeare erst jetzt mit ihren Werken auf, so wären Beurteilungen zu erwarten, in denen die Iliade ein unsinniges Gemengsel und der Lear [ganz berechtigt, vgl. Album 198] ein bombastischer Saustall genannt würde; ja manche Recensenten geben vielleicht dem Homer einen wohlgemeinten Fingerzeig, sich nach »der bezauberten Rose« emporzubilden, oder gebieten dem Shakespeare, fleißig in den Romanen der Helmine von Chezy und der Fanny Tarnow zu studieren, um daraus Menschenkenntnis zu lernen.«
ellauri146.html on line 124: Rudolf von Gottschall (1823–1909) oli saksalainen kirjailija, aikansa Saksan monipuolisimpia. Gottschall oli lyyrikko (Neue Gedichte), eepikko (Carlo Zeno, Maja), hän kirjoitti romaaneja (Im Banne des schwarzen Adlers) ja erityisesti näytelmiä: hänen merkittäviä murhenäytelmiään ovat Mazeppa, Der Nabob, Katharina Howard, König Karl XII, Herzog Bernhard von Weimar ja Amy Robsart. Hän kirjoitti myös komedioita, kuten Fix und Fox, Die Diplomaten, Der Spion von Rheinsberg. Mit einer Doktorarbeit über die römischen Strafen bei Ehebruch wurde er 1846 in Königsberg promoviert. De adulterii poenis iure romano constitutis. Gottschalls fortschrittliches Schaffen war zu seinen Lebzeiten geachtet, seine Dramen wurden gern gespielt. Seine Werke zeichneten sich vor allem durch unabhängige Urteilskraft, aber auch durch zeitbezogene Kritik aus, was mit dazu beigetragen hat, dass er nach seinem Tode schnell in Vergessenheit geriet. Lisäksi hän oli kirjallisuushistorioitsija ja esteetikko. Kirjallisuudentutkijana hän julkaisi teoksen Poetik. Vittuako se selitti tossa suorasanaisesti mitä Grabbe kertoo ize paljon hauskemmin? Taitaa olla kuivuri. Saima Harmaja on suomentanut Gottschallin runon "Ken nokkivi ikkunaa? Lupsa!", jonka on säveltänyt Kari Haapala.
ellauri146.html on line 152: TEUFEL. Shakspeare schreibt Erläuterungen zu Franz Horn, Dante hat den Ernst Schulze zum Fenster hinausgeschmissen, Horaz hat die Maria Stuart geheiratet, Schiller seufzt über den Freiherrn von Auffenberg, Ariost hat sich einen neuen Regenschirm gekauft, Calderon liest Ihre Gedichte, läßt Sie herzlich grüßen und rät Ihnen in Gesellschaft der Liddy morgen die Waldhütte zu Lopsbrunn zu besuchen, weil dieses Häuschen in einer wahrhaft romantischen Gegend läge!
ellauri146.html on line 156: TEUFEL. Genug! Ich habe nicht länger Zeit! – Wenn Sie meiner einstmals bedürfen sollten, so wissen Sie, daß ich in der Hölle wohne. Hier von dem Dorfe ist dieselbe etwas weit weg; wenn Sie aber extra schnell dahin gelangen wollen, so müssen Sie nach Berlin reisen und dort hinter die Königsmauer, oder nach Dresden und dort in die Fischer-, oder nach Leipzig und dort in die Preußer-Gasse, oder nach Paris und dort ins Palais Royal gehen; von allen diesen Orten ist der Tartarus nur fünf Minuten entlegen, und Sie werden noch dazu auf ausgezeichnet guten, vielfältig ausgebesserten Chausseen dahin reiten können. – Doch, es wird bald Abend! Schlafen Sie mittelmäßig! (Er will sich entfernen.)
ellauri146.html on line 166: MOLLFELS. Soll ich ihnen was vorschlagen? Dichten Sie künftig nichts als Trauerspiele! Wenn Sie denselben nur die gehörige Mittelmäßigkeit verleihen, so ist es unmöglich, daß Sie nicht den rauschendsten Applaus einernteten! Sie müssen insbesondere den Plan der Stücke hübsch winzig und flach gestalten, sonst möchte ihn nicht jeder kurzsichtige Schafskopf überblicken können, – Sie müssen dem Verstande und dem Forschungsgeiste der Leser nicht das geringste zumuten und wenn durch ein Unglück eine hervorstechende Szene mit unterlaufen sollte, sorgfältig hinterdrein bemerken, was sie abzwecke und in welcher Beziehung auf das Ganze sie zu nehmen sei, – Sie müssen beileibe alles hinlänglich weich kneten, denn das Weiche gefällt, und wenn es auch nur nasser Dreck wäre, – vorzüglich aber müssen Sie stets den Geschmack der Damen im Auge behalten, denn diese, welche noch niemals von einem wahren Dichter als berufene Richterinnen anerkannt sind, gelten jetzt im Reiche der Kunst als oberste Appellationsinstanz; ob man sie entweder wegen ihrer kränklichen Nerven oder wegen ihrer Geschicklichkeit im Scharpiezupfen dazu erwählt hat, ist eine unentschiedene Frage. Desto entschiedener ist es, Herr Rattengift, daß man Sie, wenn Sie Gewalt genug besitzen, um diese Regeln zu verachten, als einen blindlaufenden, verrückten, rohen Phantasten verschreit, der Schönheiten und Erbärmlichkeiten wild nebeneinanderkleckst. Ständen Homer oder Shakspeare erst jetzt mit ihren Werken auf, so wären Beurteilungen zu erwarten, in denen die Iliade ein unsinniges Gemengsel und der Lear ein bombastischer Saustall genannt würde; ja, manche Rezensenten gäben vielleicht dem Homer einen wohlgemeinten Fingerzeig, sich nach der Bezauberten Rose emporzubilden, oder geböten dem Shakspeare, fleißig in den Romanen der Helmina von Chezy oder der Fanny Tarnow zu studieren, um daraus Menschenkenntnis zu lernen.
ellauri146.html on line 176: LE MAITRE D'ÉCOLE, assis à la fenêtre. Le Diable l'emporte. Le drôle nous arrive si tard dans la nuit pour nous aider à avaler le punch. C'est le maudit auteur, ou, comme on devrait proprement le nommer, le minuscule auteur, l'auteur de la pièce. Il est bête comme un sabot de vache, bave sur tous les écrivains et n'est bon lui-même à rien, a une jambe de travers, des yeux louches et une insipide face de singe. Fermez-lui la porte au nez, Monsieur le Baron, fermez-lui la porte.
ellauri146.html on line 185: L'auteur entre, une lanterne allumée.
ellauri146.html on line 262: Stirner työskenteli opettajana tyttöjen kymnaasissa kirjoittaessaan pääteoksensa Der Einzige und sein Eigentum (Ego ja hänen oma), joka oli polemiikkia Hegeliä ja nuorhegeliläisiä, kuten Ludwig Feuerbachia ja Bruno Baueria, mutta myös kommunisteja kuten Wilhelm Weitlingia ja anarkisteja kuten Pierre-Joseph Proudhonia, vastaan. Hän erosi opettajantoimestaan teoksen aiheuttamien kiistojen vuoksi.
ellauri146.html on line 264: Stirnerin filosofian mukaan, kaikki maailmassa, myös toiset ihmiset, ovat omaisuutta. Stirner kirjoitti omaisuuden suojaa vastaan, sanoen, "hän joka osaa ottaa, joka osaa puolustaa, se asia kuuluu hänelle" ja "omaisuus ei ole fakta. Se on laillinen fiktio". Stirner kannatti radikaalia individualismia ja materialismia, ja hänen mukaansa ainoa asia joka estää ihmisen ottamasta mitä hän haluaa, on hänen kyvyttömyytensä tehdä niin. Stirnerin mukaan, asiat kuten moraalisuus, humanismi, valtio ja kapitalismi ovat vain illuusioita mielessä, ns. "haamuja" (engl. spook).
ellauri146.html on line 266: Stirner kuoli hyönteisen pureman aiheuttamaan tulehdukseen vuonna 1856. Kerrotaan, että Bruno Bauer oli ainoa nuorhegeliläinen, joka oli läsnä hänen hautajaisissaan. Mir geht's nichts über mich! Ich hab mein Sach auf Nichts gestellt! Istun tyhjän päällä! (utenberg.org/stirner/einzige/chap001.html">Der Einzige und sein Eigenthum)
ellauri146.html on line 274: Klopstock oli pieni mies Goethen mielestä. Se olis iän puolesta muuten voinut olla Goethen isä. Se ei halunnut vertailla rempseän Goethen kanssa runonpätkiä.
ellauri146.html on line 402: As any reader of Vigny's poem knows, Eloa descends from heaven to console and save Satan. It is suggested that if she had succeeded, evil might have ceased to exist, but Vigny does not permit this to happen. Instead, Satan seduces Eloa and causes her to fall with him to the depths of hell. Despite the failure of Eloa's attempt, the fact remains that Vigny lays out the essential elements of what I call the myth of the angel woman and the end of evil; he links together the divine feminine principle and the redemption of humanity. This constitutes one of the major original elements of Eloa.
ellauri146.html on line 410: Napoleonin voitot ja suvun perinteet saivat Vignyn lähtemään sotilasuralle. Napoleonin tappiot saivat Vignyn keskittymään kirjallisuuteen.
ellauri146.html on line 416: Vignyn suurin teatterimenestys oli kuitenkin vasta Chatterton (esitetty 1835). Se heijastelee romantiikkaa ja erityisesti Vignyn käsitystä runoilijasta marttyyrinä, jota ei ymmärretä. Se oli valtava menestys ja aiheutti itsemurha-aallon, kuten Werther aikanaan. Aihe oli peräisin Vignyn vähän aiemmin julkaisemasta, Laurence Sternen ja Denis Diderot’n esikuvan mukaan kirjoittamasta, katkeruuden leimaamasta Consultations du docteur Noir: Stello ou les dìables bleus (1832). Siinä vaiheessa Vignyn maine varjosti Hugoa, joka vasta vähitellen sai mainetta, mutta tilanne muuttui pian Hugon eduxi, kun Vignyn kirjoitustyö näytti yhtäkkiä lakkaavan.
ellauri146.html on line 420: Vignyn maailmankuva oli hyvin pessimistinen mutta ei mieskohtaisista syistä, kuten Chateaubriandilla tai Byronilla, vaan pessimismi kohoaa yleisinhimilliseksi maailmankuvaksi, jossa on kosketuskohtia Lucretiukseen. Varhaisina vuosinaan Vigny vaikutti Hugohon ja myös Alfred Musset ja Charles Baudelaire saivat häneltä vaikutteita. Hän jätti jäljen myös parnassolaisiin (onneton Sully Prudhomme) ja symbolistiseen runouteen. Vignyn kootut teokset Oeuvres ilmestyivät 1837–1839, 1883–1885 ja 1904–1906. Théâtre ilmestyi 1838–1839, Poésies complètes 1842, Théâtre complet 1848.
ellauri146.html on line 452: Sont bruns, et, comme il sied aux filles de Hatsor, Ovat ruskeat, ja kuten sopivaa on neitosille
ellauri146.html on line 487: Mais il n’a pas encor fini toute sa tâche. Mutta ei siinä vielä kaikki!
ellauri146.html on line 539: C’est trop ! Dieu, s’il le veut, peut balayer ma cendre. Se on jo vähän liikaa! Luoja luutikoon halutessaan tuhkani.
ellauri146.html on line 569: Ses trois mille ennemis, leurs dieux et leurs autels ? 3K vihollisen päälle, pomojen ja alttareiden?
ellauri146.html on line 630: "Baltimoren ihmeellinen pulzari. Kirjallisia kaunoja, äärettömyyden pyörrytystä, avioliittotuskia, kurjuuden loukkauxia: Poe, kuten Baudelaire, pakeni kaikkea juopumuxen pimeään, kuin haudan hämärään; sillä hän ei juonut herkutellaxeen, vaan barbaarina." Tämä riittää täyttämään Andre Bretonin mustan huumorin vaatimuxet.
ellauri146.html on line 636: The Lionizing piece is obviously a quiz on N. P. Willis, and is also a parody on a story by Bulwer. Willis went abroad in 1831, and sent home to the New-York Mirror a series of newsletters, known when collected in book form as Pencillings by the Way. He got into a duel, happily bloodless, with the novelist Captain Marryat. More important to him was the friendship of Lady Blessington. That once world-renowned widow wrote books and edited annuals, to one of which even Tennyson contributed. Now she is remembered chiefly for her salons in London. Believing that some ladies, disapproving of her supposed liaison with Count D’Orsay, would not come to her parties, she invited gentlemen only. Through her Willis met most of the English literati.
ellauri146.html on line 660: The Richmond which Poe knew was (more than Philadelphia or New York) aristocratic and English. Virginia society, Poe himself noted, had been as “absolutely aristocratical as any in Europe.” This is not to imply the existence of any chasmal gulf separating the American and British minds, respectively, in the first half of the nineteenth century; but it was in Virginia, probably, that the least divergence was to be discerned.
ellauri146.html on line 692: The Imaginative Conservative is sponsored by The Free Enterprise Institute (a U.S. 501(c)3 tax exempt organization).
ellauri146.html on line 693: utenberg.org/files/2150/2150-h/2150-h.htm#chap4.11">Lähde
ellauri146.html on line 797: As a starting point to my discussion of Thomas's "Poem in October" and Wardi's thoughtful presentation of it. Eynel is a girl, or womenfolk at least. Entä Schachar Bram? Schachar hails from Haifa University. Shachar tarkoittaa aamupuhdetta. Gender of first name Shachar : Boy 83.33%. Onx tää vallan Sakari hepreaxi? Tai paremminkin pikkuprofeetta Sakarja, sillä Johannes Kastajan isäpappa Sakari oli merkkimies vaan kristityille ja muslimeille, ei juutalaisille, ja se kirjoitetaan raamatussa Zacharias. Sakarista tuli mykkä kunnes Johannes oli syntynyt, koska Sakari ei ottanut uskoaxeen että pystyisi vielä impregnoimaan vaimonsa Elisabetin. Tää taisi tulla esille jossain monista lukemistami deutero-evankeliumeista joissa tehdään halpaa pilaa Jeesuxen nuoruusajoista.
ellauri146.html on line 826: Peppu oli jo 9-vuotiaana hapannaama, irvistelijä, pieni röyhkimys ja kvetch, sen piipityxessä oli aina oma pieni raivostuttava narinansa, aina jotain vastahankaista ja kaunaista, ikäänkuin (äiti sanoo) maailma olisi velvollinen huolehtimaan hänestä, mutta tyhjännauraja ja klovni myös, joka menee kazomaan Eretz Yisroelin miehiä. Turhaan se kuvittelee suutelevansa "suloista tytärtään" ja "etevää poikaansa", ei siitä ole siihen. Sen sankarit oli Tom Paine ja Abe Lincoln.
ellauri146.html on line 872: Kirjan ensimmäisen jakeen mukaan se on kirjoitettu kuningas "Dareioksen toisena hallitusvuotena, sen kahdeksantena kuukautena". Näin se olisi kirjoitettu täsmälleen samoihin aikoihin kuin Haggain kirja. Intresanttia.
ellauri147.html on line 50: muuten ei tule joulusta mitään

ellauri147.html on line 69: Palkinto myönnetään runoilijalle ansioituneesta elämäntyöstä ja valinnassa kiinnitetään huomiota runouteen, jonka arvoa toivotaan ajan parantavan. Palkintorahan suuruus on 6 000 euroa ja se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 2004. Palkinnon takana ovat muun muassa Nokian kaupunki, Nokian panimo ja nokialainen kulttuuriyhdistys ”Nokialla kulttuuria kaikille”. Ensimmäisen P. Mustapää -palkinnon voitti Mirkka Rekola. Loput voittajat näkyy seuraavissa kuvissa.
ellauri147.html on line 158: Muuten kyllä esim Netflixin sarjat ovat aivan sietämätöntä toistoa. Esim Emily Pariisissa sarjan avausjaxossa ei ollut minuuttiakaan klisheetöntä kohtaa.
ellauri147.html on line 187: Dodi, nyt on nähty 2 jaxoa Emilystä. Kuten saattoi arvata, Chicagon runkku heivattin pois pelistä, ja nyt Emily jo kyntää uraa ranskalaisessa mainosfirmassa. Sen 'le vagin jeune' kelpaa heti ranskis äijille, ja ikävän seniori naispomon se ohittaa jo ekassa kaarteessa. Macronin vaimosta tehdään halpaa huumoria. Sovinistivaltioissa kuten USA on suorastaan skandaali että Macronin vaimo on sitä vanhempi. Verratkaa nyt meidän trofeita, huutaa Trump ja Bolsonaro kuorossa ja tuulettaa kainaloista kanoja kuin keltaisia tupeita. Sattumalta Luxemburgin puistossa nähty vinosilmä lastenhoitaja onkin salaa kiinalaisen vetoketjumiljonäärin tytär. Vittu nää amerikkalaiset on sitten ennustettavia. Jotain kerta kaikkiaa masentavaa siinä on. Tulee ihan paha mieli. Mieluumin luen vaikka Isaac Bashevis Singerin sentimentaalisia lapsuudenmuistoja Varsovan ghetosta.
ellauri147.html on line 189: Huomiota kiinnitti muuten partnereiden reaktiot kun Chicagon runkku peruutti Pariisin lentonsa. Se oli molemmille osapuolille puhtaasti narsistinen loukkaus. Emily on narsistipissixen muotokuva. Dorian Grey halkiohaarana.
ellauri147.html on line 211: Mindy offers to throw a dinner party to help Emily meet new people but the party instead turns into a rager. Despite meeting a cute French boy Emily ends up going back to Gabriel's restaurant.
ellauri147.html on line 215: Emily joins Sylvie and Julien on a visit to the atelier of haute couturier Pierre Cadault. Pierre is mortified by the gauche charm of Emily's douchebag and calls her a "basic bitch" in French, which hinders her credibility in the firm.
ellauri147.html on line 477: Suomen Phil Collins mitä tulee pallopäisyyteen, rahanahneuteen, pitkästyttävään kimityxeen sekä vittumaisuuteen vanhoille heiloille on Lauri Ylönen. Kertoi Seija, tääkin kaveri oli mulle totaalisen never heard. Ei kiinnosta vittuakaan missä käytte suihkussa. Voitte vaikka imeä izeänne, sanoi pettyneille uudisasukkaille rakennusfirma Siscon edustaja, joka käytti design-asiantuntijana Lauri Ylöstä.
ellauri147.html on line 529: Carl-Erikillä oli nesessääri, varmaan mammalta. Carl-Erik oli mammanpoika, kuten Isak Singerkin. Ne olivat kumpikin honteloita punatukkaisia mammanpoikia. Moniosainen Nordiska familjeboken meni perintönä Margaretalle, josta sen förbi Jöns Erik. Nu kyllä mäkin vähän mietin sitä, mutten ottanut. Liian paljon osia.
ellauri147.html on line 544: Unessa joku amerikkalainen lausui kreikan lammassanaan ois mukaan digamman: oFis. Ne lausuvat myös zetan sd:nä, kuten sanassa nizos 'pesä', ni-sdos. Istu alas, pane perä pesään. ὄϊς (óïs) from Proto-Hellenic *ówis, from Proto-Indo-European *h₂ówis. Cognate with Sanskrit अवि (ávi), Latin ovis, and Old English ēowu (English ewe).
ellauri147.html on line 556: Narsismi ei ole enää bugi, se on piirre. Sellaisia on nyt vaan oltava, ei muulla voikaan enää pärjätä. Töihin ei pääse ilman myyvää videota. Kaikki työ on loppuviimexi myyntityötä meediassa. On opittava myymään izeään, tultava eläväxi merkkituotteexi. Izeluottamuxen on oltava aivan tapissa, ei kukaan muukaan muuten suhun luota. Kampaa tukkasi, laita huuleen botoxi. Leikkaa silmäsi, siirrä rasva vyötäröltä tissixi.
ellauri147.html on line 572:
ellauri147.html on line 579: Videor ergo summa! Aihe herättää nyt lähes vanhaa eurooppalaista närkästystä maailman medialisaatiosta, yksityisyyden ja läheisyyden menetyksestä, se kannustaa kulttuurisesti pessimistiseen analyysiin turhamaisesta kamerariippuvuudesta, jota kohtaamme kaikkialla nykyajan jokapäiväisessä elämässä, narsistisen himon psykoanalyyttiseen purkamiseen omalle kuvalle, koska se esitetään meille jatkuvasti aikana, jonka aikana televisio on johtava väline. (Joo, tää on kirjoitettu TV-aikana, ennen luureja. Tai oli vaan sellasia simpukkamaisia kuten Montalbano Sonolla. ) Niin ymmärrettävät odotukset, jos voisin epäillä sinua kanssasi, minun pitäisi tuottaa heille pettymys. Jalo halveksunta näitä zeitgeistin ilmentymiä kohtaan (jonka itse voin hyvin ymmärtää) – en jaa niitä.
ellauri147.html on line 581:
ellauri147.html on line 642: Joffe ja Sandler, mutta myös Argelander (kuten kohuttua) vapauttavat narsismin täysin ajavista teoreettisista konnotaatioistaan ja virittävät nautintoperiaatteen lisäksi oman itsesäätelyn turvallisuusperiaatteensa äidin ja lapsen varhaisen sukulaisuuden (kuten Balintin) sisäisenä perintönä. Stolorov kuvailee narsismia eräänlaiseksi henkiseksi termostaatiksi, joka säätelee sisäistä johdonmukaisuutta ja itsetuntoa ulkomaailmaa silmällä pitäen. Ihan höpöhöpöä.
ellauri147.html on line 645: Winnicott käsittelee ensisijaisen narsismin ja kohdesuhteen ilmeistä kontrastia epistemologisena ongelmana, jonka hän ratkaisee itsensä paradokseissa (käytäthän näitä hegelialaista dialektiikkaa muistuttavia formulaatioita: ei ole vauvaa ilman äitiä, joka pitää häntä; hän ei huomaa, että häntä kannetaan ja "putoaisi loputtomasti", jos hän huomaisi sen; hän rakentaa esineen - jonka hän löytää samanaikaisesti; hän voi vain ymmärtää kohteen riippumattomuuden.) Eli näin hän hyväksyy riippuvuutensa), jos hänet tunnustetaan omaksi olennokseen. Winnicottin työssä itsensä synty on käsitteellinen ja sijoitettu kohdun ja kohteen väliseen tilaan - "potentiaaliseen välilihaan" tai siirtymätilaan fantasian ja todellisuuden välillä, jossa narsismin käsitettä käytetään Winnicottissa sen monadologisten konnotaatioiden vuoksi. Siitä puhe mistä puute, rakas Winnicott. Kz myös albumia 298.
ellauri147.html on line 650: Narsismin käsitteen ilmeinen ristiriita ja valikoivuuden puute juontaa juurensa Freudiin, kuten voidaan odottaa. Hänen "Narsismin käyttöönotto" on todellinen aarreaitta monipuolisimmista metapsykologisista muunnelmista, joihin lähes kaikki psykoanalyysivirrat ovat viitanneet teoreettisen historiansa, kohdesuhdeteorian sekä egopsykologian aikana, ohjaavat teoreetikkoja sekä itsepsykologit.
ellauri147.html on line 653: Freudilaisen narsismin teorian käsitteellisen sekaannuksen ytimenä voidaan nyt tunnistaa jatkuva ambivalenssi ensisijaisen narsismin rakentamisessa. Freud soittaa kahta käsitystä vierekkäin kahdella kädellä, jotka sisältävät selvästi eriytettyjä, metapsykologisesti yhteensopimattomia säännöksiä. Yhdellä soittimella "minulle" on ominaista monadologinen hiippailu, toisella käsitys dyadologisesta merkityksestä - pyydän Freudin eksegeetikkoja armeliaisuuteen tästä hänen havaintojensa rikkauden yliyxinkertaistuxesta, mutta minun on tiivistettävä tätä ajallisista syistä.

ellauri147.html on line 656: Primaarisen narsismin monadologinen käsitys näkyy Freudin pseudopodin (eli pseudojalan) lähettävän protoplasmatian metaforassa; se on ameeban malli. Rajatun aiheen oletetaan olevan aiheen mukaan, riippuen egosta, eriyttämättömästä Ich-Es-tilasta tai itsestä, joka on alun perin libidossa. (Tokko se izekään täysin ymmärsi tätä.) Osa tästä käyttöenergiasta käytetään nyt kohdeiden ammatteihin ja myös vedetään pois, toinen osa jää egoon. Tässä versiossa narsismi rinnastetaan itserakkauteen eli "itse-edustuksen libidiiniseen miehitykseen", kuten Hartmann myöhemmin "selvensi". Todellisuus on periaatteessa vihamielinen, kohde on enimän näkemätön.
ellauri147.html on line 660:
ellauri147.html on line 680:
ellauri147.html on line 682: Siksi olen ehdottanut (Altmeyer 2000 a,b) ensisijaisen narsismin ja ensisijaisen kohdesuhteen näennäisesti ontologisen kontrastin poistamista ymmärtämällä se epistemologisena erona: Se, mikä tekee vaikutelman ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta taitavasta vuorovaikutuksesta, voidaan empaattisesti ymmärtää varhaisena itsekokemuksena, joka tietää esineestä jo ajattelematta sitä. Bollas (1997) tunnisti varhaisen kohteen "varjon" tässä "ennakoimattomassa tunnetussa" ja aisti siten primaarisen narsismin objektiivisen saastumisen. Vaikka äidin tissillä niin sanotussa primaarisen narsismin vaiheessa on eksistentiaalinen, elintärkeä merkitys ehdottoman riippuvaiselle lapselle, häntä ei voida subjektiivisesti kokea itsenäisenä esineenä. Kohde on suljettu ensisijaisen narsismin kokemuksen maailmaan.
ellauri147.html on line 689:
ellauri147.html on line 690: Samalla puolustamme kuitenkin myös itsenäisyyttämme maailmasta ja suojelemme itseämme tuskallisilta riippuvuuden kokemuksilta, joihin annamme tiedostamattamme kunnioitusta tunnustuksen halulle. Epäilen, että narsismissa ilmaisemme jotain siitä, mikä on identiteetin paradoksaalinen ydin: olla ainutlaatuinen ja erehtymätön, toisin sanoen olla erilainen kuin toinen ja että muut tunnustavat sen juuri tässä ominaisuudessa. Narsismi osoittaa jossain määrin tietämättämme jotain itsensä tai identiteetin välisubjektiivista perustuslaista. Koska tällainen oivallus loukkaa meitä, emme halua tietää siitä mitään, aivan kuten vauva ei voi tietää mitään riippuvuudestaan. Edes narsismissamme me emme ole itsenäisiä olentoja, joita haluaisimme niin kovasti olla.
ellauri147.html on line 692: Aber wir behaupten zugleich auch die Unabhängigkeit von der Welt und schützen uns vor der schmerzhaften Erfahrung von Abhängigkeit, der wir im Wunsch nach Anerkennung doch unbewusst Tribut zollen. Ich vermute, dass wir im Narzissmus etwas davon ausdrücken, was den paradoxen Kern von Identität ausmacht: nämlich einzigartig und unverwechselbar zu sein, sich also vom Anderen zu unterscheiden, und gerade in dieser Eigenschaft von den Anderen anerkannt zu werden. Im Narzissmus zeigt sich gewissermassen, ohne dass wir es wissen, etwas von der intersubjektiven Verfasstheit des Selbst, oder von Identität. Weil eine solche Erkenntnis uns kränken würde, wollen wir davon auch nichts wissen, genauso wie der Säugling von seiner Abhängigkeit nichts wissen kann. Nicht einmal in unserem Narzissmus sind wir jenes unabhängige Wesen, dass wir so gerne sein möchten.-->
ellauri147.html on line 695: Nu, Tämä kuulostaa monimutkaiselta ja jotkut epäilevät epistemologista munatanssia. Voisimme sanoa, että metapsykologia on muutenkin spekulaatiota, filosofiaa, metafysiikkaa. Heidän kapriilejaan ei tarvitse ottaa niin vakavasti, aivan kuten emme ota kuoleman vaistohypoteesia vakavasti ja hymyile – ja silti voimme puhua tuhoisista pyrkimyksistä. Jossain vaiheessa se oli Freudin toivo, neurofysiologia, edistyminen aivotutkimuksessa, esimerkiksi kognitiotieteiden yhteysmallit korvaisivat vanhentuneet metapsykologiset käsitteet.
ellauri147.html on line 697:
ellauri147.html on line 758: Itsetunto ja siihen liittyvä halu houkutella huomiota ovat liioiteltuja.
ellauri147.html on line 803: Se lisää tähän profiiliin dynaamisen ulottuvuuden, jossa se erottaa näkyvissä olevat piilotetuista / toukka-asteen ominaisuuksista. Loppujen lopuksi tällä tavoin kuvatut profiililuokat näyttävät kuitenkin niin ylikuormittuneilta, mielivaltaisilta ja erilaisilta, että narsistisen persoonallisuushäiriön tarkkaa differentiaalidiagnostiikkaa on vaikea saavuttaa kliinisten ominaisuuksiensa avulla. Esimerkiksi luokassa "Ihmissuhteet / piilotetut" Akhtar esittelee omituisen ominaisuuden: "Taipumus olla vastaamatta kirjeisiin" tai samaan luokkaan / näkyvä vaikeasti toteutettavissa: "Kyvyttömyys osallistua ryhmätoimintaan todella aidossa (painotus kaivos, M.A.)".
ellauri147.html on line 814: Eine psychoanalytische Prozessdiagnostik geht anders vor. In der therapeutischen Situation des Übertragungs-Gegenübertragungsgeschehen, können wir den Narzissmus und seine Störung erspüren. Die differentialdiagnostisch relevanten suggestiven Mitteilungen lauten:
ellauri147.html on line 817: Katso minua, kuuntele minua, kiinnitä huomiota minuun, ihaile minua! tai: pidä minua, rakasta minua, tunnusta minut! – se voi tarkoittaa myös: koska kieltäydyt katsomasta minua (tai huomiota, ihailua, tunnustusta), vetäytyn sinusta tai hyökkään sinua vastaan! Joskus myös: Tunnen oloni mahtavaksi ja maailman kanssa – tai maailmassa, joka (on) kohdellut minua näin, en halua olla mitään tekemistä! Siirtoprosessissa, ei vain narsististen häiriöiden hoidossa, vaan erityisesti psykoosien terapeuttisessa käsittelyssä, jonka Freud oli erottanut "siirtoneurooseista", koska niillä ei ollut tartuntakykyä niin kutsuttuina "narsistisina neurooseina" - olemme tällaisten viestien vastaanottajia, kuten tunnistamme vastaläpäisemisen tunteidemme analysoinnissa.
ellauri147.html on line 826: Als Resultat gelungener Anerkennungsprozesse beschreibt Honneth ein reflexives Selbstverhältnis, das die Spuren seiner intersubjektive Herkunft trägt.(16) Diese in der Objektbeziehung sich spiegelnde „positive Selbstbeziehung“ sei „als eine Art von nach innen gerichtetes Vertrauen zu verstehen, das dem Individuum Sicherheit sowohl in seiner Bedürfnisartikulation als auch in der Anwendung seiner Fähigkeiten schenkt“(17). Es ist eine Umschreibung dessen, was wir heute gesunden Narzissmus nennen würden – oder eben das Grundgefühl einer sicheren intersubjektiv erworbenen Identität.
ellauri147.html on line 835: Sielulla on istuimensa kehossa – tämä ajatus ei ole muuttunut, vaikka olemme kutsuneet sitä "psyykeksi" 1800-luvun lopusta lähtien ja todistaneet sielun elämän häiriöt ulkomaisilta kuulostavilla nimillä, kuten "neurasthenia", "neuroosi" tai "psykoosi". Toissa vuosisadan vaihteessa hermojen ärtyvää heikkoutta pidettiin johtavana oireena mielialahäiriötä levittävästä epidemiasta, jonka avulla voimme tänään puhua tästä aikakaudesta "hermostuneisuuden aikakaudena".
ellauri147.html on line 837: Die Seele hat ihren Sitz im Körper – an dieser Vorstellung hat sich auch dadurch nichts geändert, dass wir sie seit dem Ende des 19. Jahrhunderts 'Psyche' nennen und die Störungen des Seelenlebens mit fremd klingenden Namen wie 'Neurasthenie', 'Neurose' oder 'Psychose'‘ belegen. Die reizbare Schwäche der Nerven galt bei der inzwischen schon vorletzten Jahrhundertwende als Leitsymptom einer epidemisch sich ausbreitenden Befindlichkeitsstörung, die es uns heute gestattet, von dieser Epoche als einem „Zeitalter der Nervosität“ zu sprechen. -->
ellauri147.html on line 866: The effect was first described in 1878 by Francis Galton. He had devised a technique called composite photography, which he believed could be used to identify 'types' by appearance, which he hoped would aid medical diagnosis, and even criminology through the identification of typical criminal faces. Galton's hypothesis was that certain groups of people may have common facial characteristics. To test the hypothesis, he created photographic composite images of the faces of vegetarians and criminals to see if there was a typical facial appearance for each. Galton overlaid multiple images of faces onto a single photographic plate so that each individual face contributed roughly equally to a final composite face. The resultant "averaged" faces did little to allow the a priori identification of either criminals or vegetarians, failing Galton's hypothesis. However, unexpectedly Galton observed that the composite image was more attractive than the component faces. Galton published this finding in 1878, and also described his composite photography technique in detail in Inquiries in Human Faculty and its Development. He subsequently sold the invention to an early erotic photography firm.
ellauri150.html on line 38: Kun kazon taapäin näitä 150 albumia lähes 2300 paasauxineen, tajuan taas eri selvästi tän "kadun totuuden": Me ollaan täällä vaan kuluttamassa energiaa entropiaxi, putkimatoina jotka syövät informaatiota yhdestä päästä ja paskantavat järjestäytymätöntä materiaa toisesta. Ei mitään toivoa että muistaisin edes omat paasauxeni, muista puhumattakaan. Mutta ei se olekaan tässä tärkeää. Täällä vaan eletään kunnes kuollaan; syödään ja paskannetaan, eikä sitten enää eletä, kuten sen Esko Valtakoira näppärästi tiivisti. Taivaassakin perseet tervataan. Aurinko palaa loppuun, avaruuden rauha palautuu. Eikä puhettakaan uudesta varvista! Ei jaxa!
ellauri150.html on line 61: Niin sanotun ”woke-jakson” tarkoitus oli selvittää, voiko hyvien asioiden ajamisesta seurata pahaa ja miten välttää vastakkainasettelua ja vihaa. Ironista, kuten ohjelmaa seuranneen somekeskustelun perusteella jo tiedämme.
ellauri150.html on line 72: Myös haastateltavien valintoja ihmeteltiin: miksi yhdenvertaisuudesta ja vaikuttamisen keinoista on kutsuttiin puhumaan luonnontieteilijä Osmo Tammisalo ja tähtitieteilijä Valtaoja? Koskako ne on tunnettuja linssiluteita ja setämiespaskiaisia?
ellauri150.html on line 74: Turun yliopiston tohtorikoulutettava ja aktivisti Hai Nguyen sanoo, että ohjelman isoin ongelma oli se, miten rasismia siinä käsitettiin.
ellauri150.html on line 80: Heti ohjelman aluksi Sannikka esitteli ”viisi esimerkkiä hyvää tarkoittavista keinoista, joista voi olla haittaa”. ”Woke-kulttuuri” niputettiin muutamiin kärkkäisiin, sieltä täältä revittyihin otsikoihin, jotta tunteet varmasti kuumenisivat kotikatsomoissa.
ellauri150.html on line 105: Yhdysvalloissa ajattelutavan juuret juonnetaan 1950–60-luvuille, kansalaisoikeusliikkeeseen ja kansainväliseen rasisminvastaiseen liikkeeseen sekä valkoiselta puolen laissez faire-kapitalismin hallintomalliin eli meritokratiaan. Sen perimmäinen ajatus nojaa siihen, että yksilöt tulisi nähdä ensisijaisesti saavutustensa ja lahjakkuutensa avulla.
ellauri150.html on line 124: TARKOITUS ei ole siis erotella ihmisiä erottelun vuoksi, kuten Sannikka-jaksossa pelättiin, vaan tuoda ihmisten eriarvoisuuksia esiin.
ellauri150.html on line 132: Rasismitutkimuksessa puhutaankin usein rodullistamisesta ja rodusta (race). Suomen yleiskielessä, kuten tässäkin jutussa, ihonväri on kuitenkin usein helpompi sana, koska rotuun liitetään helposti negatiivisia lisämerkityksiä.
ellauri150.html on line 134: Ajatus siitä, ettei ihonväristä tai rodusta olisi soveliasta puhua näkyy Nguyen ja Keskisen mukaan myös siinä, millaista tutkimusta Suomessa tehdään. Ei-valkoisia ihmisiä ei tilastoida Suomessa muuten kuin äidinkielen perusteella tai maahanmuuttajuudella.
ellauri150.html on line 150: Tässäkin, kuten muissakin identiteetteihin liittyvissä termeissä, pitäisi kuunnella henkilöä itseään, mitä termiä hän haluaa itsestään käyttää. Esko haluaa hänestä käytettävän termiä kalju räkälusikka. Haarloser Rotzlöffel.
ellauri150.html on line 183: Valtaoja luettelikin hyvän tekemistään, kuten kävi Tampereella nenäpäivillä ja liittyi prosenttiliikkeeseen. Hän esiintyi kuin fariseukset ja kirjanoppineet, joista Uusi testamentti kertoo. He antoivat mintut ja tillit ja lahjoittivat temppelille torvensoittajan kulkiessa heidän edellään.
ellauri150.html on line 217: Kun seuraa Marja Sannikan ohjelmasta leimahtanutta keskustelua, niin se muistuttaa pelottavasti Sodoman kehitystä, alkaen Lootin perhekunnan tulosta kaupunkiin. Oudot, vieraat projisoidaan määräilijöiksi, jotta ulos sulkeminen heidän omasta tilastaan, talostaan, näyttäisi oikeutetulta.
ellauri150.html on line 235: Yksi ammateistani on esiintyvä taiteilija, ja teen normaalisti vuodessa yli 50 puhekeikkaa. Nyt kaikki ylimääräiset esiintymiset ja tulot ovat menneet nollille kuten monilla muillakin.
ellauri150.html on line 265: De proportions toutes menues, très bien habillée, séduisante, agacinante, elle avait des manières mignardes, précieuses, niaisottes ; elle jouait la fillette, se balançant deux heures dans son fauteuil à bascule, poussant des petits cris, des :
ellauri150.html on line 269: à table, battant des mains, quand il y avait un plat qu’elle aimait ; au salon, grillant des cigarettes, affectant, devant les hommes, une affection exubérante pour ses amies, se jetant à leur cou, leur caressant la main, leur chuchotant à l’oreille, disant des ingénuités, disant aussi des méchancetés, admirablement, d’une voix douce et frêle, qui savait même, à l’occasion, dire des choses très lestes, sans avoir l’air d’y toucher, qui savait encore mieux en faire dire, — l’air candide d’une petite fille bien sage, les yeux brillants, aux paupières lourdes, voluptueux et sournois, qui regardaient de côté, malignement, guettant tous les potins, happant toutes les polissonneries de la conversation, et tâchant de pêcher çà et là quelque cœur à la ligne.
ellauri150.html on line 271: Toutes ces singeries, ces parades de petit chien, cette ingénuité frelatée, ne plaisaient à Christophe en aucune façon. Il avait autre chose à faire qu’à se prêter aux manèges d’une petite fille rouée, ou même qu’à les considérer, d’un œil amusé. Il avait à gagner son pain, à sauver de la mort sa vie et ses pensées. Le seul intérêt pour lui de ces perruches de salon était de lui en fournir les moyens. En échange de leur argent, il leur donnait ses leçons, en conscience, le front plissé, l’esprit tendu vers la tâche, afin de ne se laisser distraire ni par l’ennui qu’elle lui causait, ni par les agaceries de ses élèves, quand elles étaient aussi coquettes que Colette Stevens. Il ne faisait guère plus d’attention à elle qu’à la petite cousine de Colette, une enfant de douze ans, silencieuse et timide, que les Stevens avaient prise chez eux, et à qui Christophe enseignait aussi le piano.
ellauri150.html on line 273: Mais Colette était trop fine pour ne pas sentir qu’avec Christophe toutes ses grâces étaient perdues, et trop souple pour ne pas s’adapter instantanément à ses façons d’être. Elle n’avait même pas besoin de s’appliquer pour cela. C’était un instinct de sa nature. Elle était femme. Elle était comme une onde sans forme. Toutes les âmes qu’elle rencontrait lui étaient comme des vases, dont, par curiosité, par besoin, sur-le-champ, elle épousait les formes. Pour être, il fallait toujours qu’elle fût un autre. Toute sa personnalité, c’était qu’elle ne le restait pas. Elle changeait de vases, souvent.
ellauri150.html on line 277: Elle faisait de la musique, comme la plupart des jeunes filles oisives d’à présent. Elle en faisait beaucoup et peu. C’est-à-dire qu’elle en était toujours occupée, et qu’elle n’en connaissait presque rien. Elle tripotait son piano, toute la journée, par désœuvrement, par pose, par volupté. Tantôt elle en faisait, comme du vélocipède. Tantôt elle pouvait jouer bien, très bien, avec goût, avec âme, — (on eût presque dit qu’elle en avait une : il suffisait, pour cela, qu’elle se mît à la place de quelqu’un qui en avait une). — Elle était capable d’aimer Massenet, Grieg, Thomé, avant de connaître Christophe. Mais elle était aussi capable de ne plus les aimer, depuis qu’elle connaissait Christophe. Et maintenant, elle jouait Bach et Beethoven très proprement, — (ce qui, à la vérité, n’est pas beaucoup dire) ; — mais le plus fort, c’était qu’elle les aimait. Au fond, ce n’était ni Beethoven, ni Thomé, ni Bach, ni Grieg, qu’elle aimait : c’étaient les notes, les sons, ses doigts qui couraient sur les touches, les vibrations des cordes qui lui grattaient les nerfs comme autant d’autres cordes, son épiderme chatouillé.
ellauri150.html on line 287: … Écoutez cela. Est-ce que ce n’est pas joli ?
ellauri150.html on line 291: — Vous n’écoutez pas !… Voulez-vous bien écouter !
ellauri150.html on line 329: — Cela me dégoûte d’entendre parler de la musique, comme d’un libertinage… Oh ! ce n’est pas votre faute. C’est la faute de votre monde. Toute cette fade société qui vous entoure regarde l’art comme une sorte de débauche permise… Allons, assez là-dessus ! Jouez-moi votre sonate.
ellauri150.html on line 356: Neljän päivän oikeudenkäynnin jälkeen tuomarit vetäytyivät miettimään päätöstään. Tuolloin he saivat sotaministeriltä määräyksen tuomita Dreyfus. Samana iltana tuomarit äänestivät yksimielisesti Dreyfusin tuomitsemisen puolesta. Dreyfus vietiin vankeuteen Pirunsaarelle Ranskan Guayanan rannikolle.
ellauri150.html on line 362: Kirjeensä takia Zola joutui oikeuteen herjauksesta. Oikeudenkäynnin aikana Ranska jakautui voimakkaasti tapauksen tiimoilta. Zola tuomittiin syylliseksi, mutta hän pakeni Englantiin haettuaan ensin muutosta vuoden vankilatuomioonsa. Picquart erotettiin Zolan oikeudenkäynnin tuottamassa kuohunnassa, mutta hän sai myöhemmin virkansa takaisin. Majuri Henryä kuulusteltiin, ja 30. elokuuta 1898 hän tunnusti väärentäneensä todisteita Dreyfusia vastaan. Hänet pidätettiin, mutta hän teki itsemurhan partaveitsellä pidätystä seuranneena päivänä. Esterházy pakeni Lontooseen, missä hän myöhemmin tunnusti syyllisyytensä, ja eli lopun elämäänsä herroixi maanpaossa. Myi varmaan tiedot sitten briteille. Dreyfus tuotiin Pirunsaarelta takaisin Ranskaan kesäkuussa 1899. Häntä vastaan aloitettiin uusi oikeudenkäynti sotaoikeudessa, joka tuomitsi hänet uudelleen maanpetoksesta. Sotaministeri armahti Dreyfusin kymmenen päivän kuluttua terveydellisten syiden takia. Dreyfus julistettiin lopulta kokonaan syyttömäksi 12. heinäkuuta 1906, ja hän sai majurinarvon ja kunnialegioonan jäsenyyden 20. heinäkuuta samana vuonna.
ellauri150.html on line 401: Muut näkökohdat on perseestä. Ne eivät liity talouteen, työolosuhteisiin, selviämiseen, vaan puhujaan itseensä, joka pyrkii eteenpäin urallaan uhriuttaessaan itsensä osaksi laajempaa historiallista sortoa.
ellauri150.html on line 409: Pitäis laittaa jonkinlainen graafi maailman tapahtumista ja siitä minkälaisia kynäilijöitä ne on kulloinkin houkutelleet kiven alta esille. Esim toi fin de sieclen dekadenttiporukka oli 1870 sodan häviäjiä ja niiden lapsia.
ellauri150.html on line 442: John Anthony Burgess Wilson (25. helmikuuta 1917 Manchester - 22. marraskuuta 1993 Lontoo), kirjailijanimi Joseph Kell, oli englantilainen kirjailija, kriitikko, säveltäjä, esseisti ja toimittaja. Hän kirjoitti urallaan yli 50 teosta. Boris Johnsonin näköinen takkutukka. Burgessin kuuluisin teos on vuonna 1962 ilmestynyt romaani Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange), joka tunnetaan myös Stanley Kubrickin ohjaamana vuoden 1971 samannimisenä elokuvana. Hesburgessin elämäkerta on hurjaa luettavaa. Se oli vääpeli evp vastoin tahtoaan, alempaa keskiluokkaa. Heilui kolonialistina vähän kaikkialla, maalla merellä ja ilmassa. Appelisiinikellon koneisto sai vaikutteita Hesburgerin sota-ajan heilan kommunistisesta vakaumuxesta. Vitun Kubrick leikkas pois vikan luvun kirjasta. Se leffa oli muutenkin aivan paska.
ellauri150.html on line 444: Suurimman inspiraationsa teos oli tosin saanut alun perin tapauksesta toisen maailmansodan aikana, jossa Yhdysvaltain armeijan sotilaskarkurit pahoinpitelivät ja raiskasivat Hesburgerin vaimon Lynnen ja aiheuttivat keskenmenon. Lynnestä tuli pulzari. Kun se kuoli, Hesburgerillä oli jo toinen hoito valmiina. Kirja oli kirjoitettu eräänlaisena vapaan tahdon ja moraalin tutkimuksena, jossa nuori antisankari Alex, joka vangitaan lyhyeksi jääneen väkivallan ja sekasorron uran jälkeen, käy läpi vastenmielisyyden terapian hillitäkseen väkivaltaisia taipumuksiaan, mikä johtaa lopulta siihen, että hänestä tulee puolustuskyvytön muita ihmisiä vastaan ja hän ei pysty nauttimaan lempimusiikistaan, joka väkivallan lisäksi oli ollut hänelle kovaa nautintoa. Hesburger sai ketjureaktion Debussyn Faunin iltapäivästä. Sehän on se Mallarmén runo jonka alkupään mä suomensin. Se halus pianistixi muttei piässyt. Tietokirjassa Flame into Being (1985) Burgess kuvaili Kellopeliappelsiini -kirjaa hänen "jeu d'espritiksi (“pelin henki" ??? paskanmarjat typeryxet, pikemminkin Gedankenspiel, ajatusleikki), joka toteutettiin kolmessa viikossa, ja joka tuli tunnetuksi lähdemateriaalina elokuvalle, joka näytti ylistävän seksiä ja väkivaltaa," viitaten Stanley Kubrickin vuonna 1971 ohjaamaan samannimiseen elokuvasovitukseen. Hän lisäsi:
ellauri150.html on line 476: The film's final onscreen writing credits created controversy when, in October 1959, the Writers Guild of America (WGA) awarded Tunberg sole screenplay credit, despite the objections of the film's director, William Wyler, who, in the film's commemorative booklet and elsewhere, claimed that Christopher Fry was more responsible than any other writer for the final screenplay. In response to Wyler's public outcries against their ruling, the WGA took out trade paper ads on November 20, 1959 in which they issued a statement reading, in part, "the unanimous decision of the three judges was that the sole screenplay credit was awarded to Karl Tunberg...The record shows the following: 1. Karl Tunberg is the only writer who has ever written a complete screenplay on Ben-Hur; 2. Karl Tunberg continued to contribute materials throughout the actual filming, and this material is incorporated in the final picture; and 3. Karl Tunberg alone did the necessary rewriting during the four months of retakes and added scenes. Mr. Christopher Fry himself was fully informed of the proceedings of the Guild. He has made it absolutely clear that he did not want to protest the decision of the Guild."
ellauri150.html on line 482: Over the 57 years that have followed, a few things have contributed to granting the film untouchable status, the foremost being the fact that it won 11 Academy Awards, still the most Oscars any film has ever won. (That total was later matched by Titanic and Lord of the Rings: The Return of the King.) But while the Oscars, the prestige, and the fact that the plot of the film deals directly (if obliquely) with the life and death of Jesus Christ, all contribute to a certain image of Ben-Hur, there have always been alternate views of the film. One of the most famous came from the mouth of one of its own screenwriters.
ellauri150.html on line 494: Rooman tuho: Rooman tuho kesti monta vuotta niinkuin ei Rooman rakentaminenkaan mennyt ihan päivässä, eli se oli pitkä prosessi. Tulen laittamaan tähän alapuelelle syitä miksi Rooma tuhoutui. Valloitussotien lopettaminen: Vuonna 117jkr Hadrianus lopetti valloitussodat, joka johti siihen, että Rooma ei saanut enää sotasaalista. Myöskään orjia ei saatu enää lisää valloituksien loputtua. Kasvua on saatava, saatana! Muuten käy kuin Roomalle! Visigootit pani Rooman sileäksi A.D. 479.
ellauri150.html on line 571: "Nay," said Iras, "I do not want pity or tears. Tell him, finally, I have found that to be a Roman is to be a brute. Farewell."

ellauri150.html on line 635: The house of Hur is in ruins, but people are living there. He is met by Esther; she and her father were in there for only a year. Her father was paralyzed in prison, so a big fella who shared a cell with him and went mute during that time has also moved in to help. They are still in Jerusalem because all the assets were seized by the Romans - well, not all the assets, but they don't want the Romans to know about the rest of them prematurely. Esther never married, partly because the reason for arranging that marriage no longer applied, and partly because - she looks at her all-black clothing here, so we're probably supposed to believe that her fiance died.
ellauri150.html on line 691: The Pope begins by saying that freedom (liberty) is "the highest of natural endowments". He says this gift from God can be used by Man for "the highest good and the greatest evil". And as such this gift is "cherished by the Catholic Church". He quickly refutes the idea that the Church is "hostile to human liberty" as some have claimed. He insists we must come to fully appreciate "the very idea of freedom".
ellauri150.html on line 734: I was just reading about Stephen Hawking this morning and thinking that I should write an article about that. I was thinking of calling it "Also sprach Stephen Hawking". I've never been a fan of his. I always thought his "a brief history of time" to be an exercise in extreme egotism and pure conjecture. I actually never bothered reading it because I didn't want my mind polluted with those thoughts.
ellauri150.html on line 738: I think it is more of a Protestant attribute than a Catholic one to interpret the Bible literally. Catholics have a more complex and mystical interpretation of the Bible. Take for example the Assumption of Mary as well as the Immaculate Conception. These are not tied into physical phenomenon, but are purely spiritual and can only be understood by faith. This is also true of substantiation and the Holy Trinity. Like the universe itself, these are mysteries that the human mind cannot comprehend. (I just checked the Catechism. The section on creation, 337-349, does not give a strict literal interpretation of the six days.)
ellauri151.html on line 108: Car d’après ce que j’entendis les premiers temps dans celle de Jupien et qui ne furent que des sons inarticulés, je suppose que peu de paroles furent prononcées. Il est vrai que ces sons étaient si violents que, s’ils n’avaient pas été toujours repris un octave plus haut par une plainte parallèle, j’aurais pu croire qu’une personne en égorgeait une autre à côté de moi et qu’ensuite le meurtrier et sa victime ressuscitée prenaient un bain pour effacer les traces du crime. J’en conclus plus tard qu’il y a une chose aussi bruyante que la souffrance, c’est le plaisir, surtout quand s’y ajoutent—à défaut de la peur d’avoir des enfants, ce qui ne pouvait être le cas ici, malgré l’exemple peu probant de la Légende dorée—des soucis immédiats de propreté. Enfin au bout d’une demi-heure environ (pendant laquelle je m’étais hissé à pas de loup sur mon échelle afin de voir par le vasistas que je n’ouvris pas), une conversation s’engagea. Jupien refusait avec force l’argent que M. de Charlus voulait lui donner. (SG 609/11).
ellauri151.html on line 150: Dickensin Sirkka-joulusadussa on sokea tyttö Bertha, muze on ihan sivuroolissa, kuten kotisirkkakin. Muuten juoni on Molieremaista avioliittointrigiä, itaria misereitä ja valepukuisia tuhlaajapoikia. In the end, the mysterious lodger is revealed to be none other than Edward who has returned home in disguise.
ellauri151.html on line 158: utenberg.org/cache/epub/20795/images/i05_tn.jpg" width="40%" />
ellauri151.html on line 174: Siitä tuli kuninkaitten kotiopen kuten meidän esisedästä.
ellauri151.html on line 198: For several years, Bridgman gained celebrity status when Charles Dickens met her during his 1842 American tour and wrote about her accomplishments in his American Notes. Her fame was short-lived, however, and she spent the remainder of her life in relative obscurity, most of it at the Perkins Institute, where she passed her time sewing and reading books in Braille. LOL
ellauri151.html on line 210: 12. maalisk., S. 92, Juran juurella, kansikuvan esittämässä paikassa, vaikka vähälumisemmassa, pastori vihdoin näyttää Kertulle mitä sillä on viitan sisällä, dans toute sa gloire, juhlakunnossa. Kertun virsikirja on sopivasti levällään. Eikun laulamaan.
ellauri151.html on line 230: Android väittää ettei jeesustarinoissa ole värisanoja. No ei niitä ollut antiikissa paljon muutenkaan, kun ei ollut värituubeja, Pompeijin graffititkin oli mustavalkoisia. No olihan siellä mosaiikkeja, ja kreikkalaiset pazaat maalattiin elävän näköisixi egyptiläisiltä opituilla konsteilla. Kuvista pahastuvat aaprahammin porukat eivät suvainneet senkään vertaa väri-iloa. On evankelistoilla sentään paikka paikoin mustaa, punaista, valkoista, sinistä, vihreää ja keltaista. Mutta eihän jumalinen tarvi paljon värejä. Sille on kaikki enemp vähemp black and white.
ellauri151.html on line 235: „It is better to be hated for what you are than to be loved for what you are not.“ — André Gide. Frequently misattributed to Marilyn Monroe or Kurt Cobain.
ellauri151.html on line 239: Toutes choses sont dites déjà; mais comme personne n'écoute, il faut toujours recommencer. (The Treatise of the Narcissus)
ellauri151.html on line 282: Dilthey a le premier noté l’importance d’un texte de jeunesse de Hegel et y a signalé comme une première esquisse de ce que sera plus tard «la conscience malheureuse». On sait quelle importance revient à la conscience malheureuse dans la Phénoménologie de Hegel, et plus tard encore dans la Philosophie de la Religion. Sous une forme abstraite la conscience malheureuse est la conscience de la contradiction entre la vie finie de l’homme et sa pensée de l’infini. « En pensant je m’élève à l’absolu en dépassant tout ce qui est fini, je suis donc une conscience infinie et en même temps je suis une conscience de soi finie et cela d’après toute ma détermination empirique... Les deux termes se cherchent et se fuient — je suis le sentiment, l’intuition, la représentation de cette unité et de ce conflit et la connexion de ces termes en conflit... je suis ce combat, je ne suis pas un des termes engagés dans le confit, mais je suis les deux combattants et le combat lui-même, je suis le feu et l’eau, qui entrent en contact et le contact et l’unité de ce qui absolument se fuit. » La conscience malheureuse qui dans la Phénoménologie trouve son incarnation historique dans le judaïsme et dans une partie du moyen âge chrétien est en effet la conscience de la vie comme du malheur de la vie. L’homme s’est élevé au-dessus de sa condition terrestre et mortelle ; il n’est plus que le conflit de l’infini et du fini, de l’absolu qu’il a posé en dehors de la vie, et de sa vie réduite à la finitude…
ellauri151.html on line 301: Andacht: Das gestaltlose Sausen des Glockengeläutes oder eine warme Nebelerfüllung, ein musikalisches Denken, indem es diese Erfahrung gemacht, daß das Grab seines wirklichen unwandelbaren Wesens keine Wirklichkeit hat.
ellauri151.html on line 352: Anja Snellmanin erityisherkkyys on ilmennyt puhumattomuutena varsinkin vauvana: "Leikin elämäni ensimmäisen vuoden aikana aika paljon isän kanssa pöydän alla".
ellauri151.html on line 353: "Olen alkoholistikynäilijä perseestä ja kynäilen muistakin vaikeista olosuhteista, ja luulin, että onttouteni liittyy siihen. Kaikki avautui eri tavalla, kun tajusin olevani B-kastin kirjailijan lisäxi erityisherkkä käsiase, puoliautomaattinen vesipistooli", kirjailija Anja Snellman kertoo. "Saskan viiden piston jälkeen saatoin laueta omin käsin jopa kuudesti."
ellauri151.html on line 359: Vasta julkisuuteen mennessä Kaura-Snellman alkoi päästä irti ohrasta ja puhumattomuuden kehästä. Julkisuuden valokehässä on mukavaa kun saa puhua yxin eikä kukaan keskeytä. Ei paska-Saskakaan.
ellauri151.html on line 381: Hämärä ja vielä hämärämpi. Herakleitos kazoo yläpilven päältä kateudesta vihreenä. Ludi luki myös Dostoa ja pohdiskeli Doston selitystä Kaanan häistä. Mixei Jeesus tehnyt hyvää viiniä heti juhlan alussa? Ludin mielestä Jeesuxen panolatempaus oli ihme vain jos Jeesus teki samalla jonkin hypnoottisen eleen. Muuten se olis ollut vaan harvinainen tapaus.
ellauri151.html on line 391: Hamannin teokset sisältävät enimmäkseen katkonaisia, useimmiten hämäriä mietelmiä jotka eivät saaneet suuren yleisön huomiota, mutta muutamiin ajan nerokkaimmista henkilöistä Hamann vaikutti tuntuvasti. Yhtenä perusaatteena hänen teoksissaan on valistushengen vastustaminen. Järki ei ole korkein tuomari suurissa maailmankatsomuskysymyksissä, vaan mielikuvitus ja tunne on sen rinnalla asetettava oikeuteensa.
ellauri151.html on line 397:

Gute Zitate von Hamann

ellauri151.html on line 414: Izeaiheutettua epäkypsyyttä on niin mutru suu kuin hän näyttää koko kauniille sukupuolelle ja sitä eivät 3 tytärtäni tule sietämään. Täh???
ellauri151.html on line 541: Hahaa, kuten arvasin, Larde on kirjoittanut tästäkin! Paperissa "Hamann's influence on Wittgenstein"(Nordic Wittegenstein Review 7(1)2018), se informoi:
ellauri151.html on line 559: with the ideas typically attributed to the late Wittgenstein”. In this
ellauri151.html on line 661: Tässä yhteydessä on muistettava se vanha huomio, että peliteoria pelaa sillä oletuxella että pelaajat ei ole osa peliä. Eli niiden toimintaa ei ole rajoitettu säännöillä ainakaan niin pitkälle että niillä on vaan 1 pelitapa; muuten ei koko teoriaa edes tarvita. Tää liittyy tohon Wittgensteinin kymysyxeen: miten niin jumala on koko luonto ja osa luontoa? Peliteoreettinen selitysmalli eli teologia ei skulaa ellei pelaajat eli apinat ja niiden jumalat ole joteskin luonnon ulkopuolella. Niinkun ne tietysti tuppaavat kerskumaankin, vaikka se on puppua.
ellauri151.html on line 667: had refuted the picture theory’s appeal to ideal logical form soon
ellauri151.html on line 691: Vittu "the world" ei ole sama asia kuin "mun pää". Tää on joillekuille aivan mahdotonta sulattaa. Nimenomaan narsistisille tyypeille. Ja niitähän filosoofeistakin on valtaosa, kuten muistakin kynäilijöistä. Ne eivät usko edes omaan kuolemaansa muistuttaen siinä suhteessa moosexenuskoista Belovin Salea. Moses had to trust God in order to believe that he would die, even though he had very strong empirical reasons to believe it (N II: 73) ellauri151.html on line 697: Sitä mä en tajua mixnää jaxaa huutaa siitä ettei privaatti kieli ole mahdollista. Mitä väliä? Tää on samanlainen opinkappale kuin et ex nihilo nihil fit. Mixei muka? Onxniillä jokin salattu teologinen merkitys? Luultavasti, eine niistä muuten pitäisi niin paljon melua. Enkyllä tiedä mikä. Jotain skeptisismiä ja solipsismiä koskeva luultavasti, ettei me olla yxin täällä, vaan pörrätään pesän yhteispörinää. No ei siihen mitään argumenttia tarvita. Vaan pöljä voisi muuta ajatella. Eihän tältä somepöhinältä enää edes kuule omaa ääntänsä. ellauri151.html on line 714: Kumpi oli protestantimpi, Jeesus vaiko Paavali? Kumpi helluntaiystävämpi? Eikös tästä ollut jo jotain puhetta? Puovo väsäs hierarkista kirkkoa, Jeesus tyytyi seuroihin. Toisaalta juuri Patu jakoi pakanoille ovella ilmaisia uskopääsylippuja kuten herännäiset yleensä. Puovo on ällöttävä, Jeesus on lutunen. Siis kumpi? ellauri151.html on line 727: Tässä suomennos Patun saarnan alkutextistä johon pastori viittaa Androidin kirjan 2. vihkossa. Patulla on vinha kohta siellä: Laki on välttämätön, ei kukaan maxa hyvälle poliisille ellei ole pahaa poliisia pelotteena. Jeesuskin ymmärsi tämän verran, ja sanoi ettei sunkaan kaikki pääse kamelin perssilmästä. Patun viesti oli vielä ovelampi: osallistu arpajaisiimme, olet kenties jo voittanut! ellauri151.html on line 1017: Summa summarum, Pollen jutut näyttää soveltuvan paremmin kapitalistihenkiseen protestointiin. Jutkuluopio Paulin taiteilijanimikin on globaalista roomankieltä, merkiten pikkaraista. Patu on hintatietoinen, sen kirkon ansaintalogiikka on kunnossa. Jeesus antaa ite eistään kuten sen mamma Margit ja Magdalena, eikä ota hintaa; Patu takaa kyllä maistuvammat eineet mutta nostaa pientä provikaa. ellauri151.html on line 1025: Pastori pyytää jumalalta erivapautta bylsiä sokeaa sakkolihaa ilman papin ja Amelien aamenta. Tää ei voi olla syntiä kun tää tuntuu näin ihanalta. Väärin! Nimenomaan siitä tietää että se on juuri sitä, kz. Room. luku 7. Ihanuuden tunteet kuten rakkaus ja viha ja ruokahalu tulee matelijanaivosta. Tahtominen on ehkä hyvää muttei kivaa. Kohtalon ivaa. Niin, kohta on kivaa, haaveili pastori. Mutta sitä ennen suomuxet putosivat Kertun silmiltä. ellauri151.html on line 1041: Katsoin Ihantalan Ihme ohjelmaa sen verran, että näin isän 2 kertaa. Ekassa repliikissä kertoi ruumiskasoista, joissa oli suomalaisia ja venäläisiä. Että mitään niin karmeaa ei ollut ennen nähnyt. Toisessa repliikissä kertoi ohjeiden kääntämisestä. Enempää en jaksanut katsoa. Tällaisia sotaohjelmia EN katso. En oo muuten koskaan nähny Tuntematonta sotilasta. En mitään versioo. Kirjankin luin kai viiskymppisenä. ellauri151.html on line 1106: Yllättävää kyllä paskan Philip Rothin Portnoyn tauti oli aika hyvä niin läpipaskan tyypin suorituxexi. Tatu Vaaskiven Pyhä kevät oli jollain lailla herttainen vaikken kyllä jaxanut ihan loppuun saakka. Sitton lukuisia kirjoja josta tykkäsin silloin kuin niitä nuorempana luin, mutten enää välttämättä perustaisi. Ja outojakin kirjoja kuten tuiki tuntemattoman Vilho Sorvarin Hammurabi. Ja inhottavan sadomasokistin Robbe-Grilletin Labyrintissä oli hyvä. Paskiaisilla voi olla hyviä rompskuja, ja hyvixillä paskoja. Célinekin oli aimo p-ska, mutta kirjoitti suht miälenkiintosesti. Toisaalta paskan Hemingwaun prujut oli pääsääntösesti perseestä. ellauri151.html on line 1128: Brasilian mezäkato on ohittanut keikahduspisteen, josta ei ole enää paluuta. Valitettavasti tälläset pelottelu-uutiset ei trendaa enää, kun Greta Thunbergkaan ei ole enää koulussa. Nyt on tärkeämpiä huolenaiheita, nim. miten jälellä olevat neliöt jaetaan meidän ja niiden välillä. Eli sota ja rajakahakat on nyt in, ja kansanmurhat rulettaa. Greta menetti viimeisenkin katu-uskottavuutensa pitämällä älämölöä filistealaisten puolesta. Näin amerikkalaiset Quorassa. ellauri151.html on line 1137: Immoralist, romaani kirjoittajana André Gide, julkaistiin nimellä L´Immoraliste vuonna 1902, se on yksi tarinoista, joita Gide kutsui tarinoixi. Nietszchelaisen filosofian innoittamana Gide ryhtyi työkseen tarkastelemaan sitä kohtaa, jossa itsestä huolehtimisen on syrjäytettävä moraaliset periaatteet, jotka perustuvat empatiaan muita kohtaan. Immoralist on suurelta osin tarina Michelistä, joka menee naimisiin perheystävän Marcelinen kanssa ilahduttaakseen kuolevaista isäänsä ja huolehtiakseen omista tarpeistaan. He matkustavat Pohjois-Afrikkaan, missä Michel sairastuu tuberkuloosiin. Toipuessaan tuberkuloosista Pohjois-Afrikassa hän huomaa olevansa seksuaalisesti kiinnostunut nuorista arabipojista. Palattuaan Ranskaan "ystävä" kehottaa häntä jättämään huomiotta yleissitovat sopimukset ja täyttämään homot intohimonsa. Kun raskaana oleva Marceline sairastuu tuberkuloosiin, he menevät etelään hänen terveyden vuoksi, mutta hän laiminlyö hänet omien halujensa tyydyttämiseksi. Marceline, josta on tullut Michelin este, kärsii keskenmenosta ja kuolee myöhemmin Michelin katsoessa päältä liikutellen munaa karvakäden peräsuolessa. ellauri151.html on line 1139: La relation de Jérôme et Alissa s’épanouit dans une ferveur religieuse partagée, approfondie par des lectures communes. Alissa ei anna, edes sormella, se on tässä aivan Arvid Järnefeltin linjoilla. Se nääntyy anorexiaan kuin Arvin Nadia Nadia. Francesca sentään päätti hartaan lukuhetken Paolon vartaaseen. Kuten Luukasa totesi: ellauri151.html on line 1147: Vertailemme tätä tarinaa Balzacin Lys in the Valley -elokuvaan, jossa Henrietten hahmo on täynnä rakkautta ja mieluummin kuolee päästäkseen paratiisiin kuin kiroaa itsensä jakamalla "maallisen" onnen Félixin kanssa. Alissan sisko Juliet meni naimisiin Ensio Tissarin kanssa mutta ajatteli silmät kiinni Jeromea jopa Ension puuhaillessa. Heillä oli silti viisi lasta kuten Arvidilla. Kyllä halutonkin kana pääsee munimaan kun on kukko koppava. ellauri151.html on line 1157: Siitä seurasi pitkä ero. Juliette, miehensä kiintymyksen ympäröimämä, löytää rauhan sen onnen puutteesta, josta hän oli haaveillut. Jérôme ja Alissa voivat jälleen antaa rakkautensa nesteiden virrata. Heidän vaihtamansa kirjeenvaihto peittää heidän tunteensa niin puhtaasti, että he pelkäävät kohtaamista todellisuuden kanssa. Jos heidän ensimmäinen tapaamisensa on keskinkertainen, seuraavat ovat mehukkaampia. ellauri151.html on line 1161: Hänen päiväkirjansa, joka on asetettu ennen epilogia, paljastaa liian nopeasti saavutetun onnen pelon, minkä tahansa rakkauden halun tai karnaalisen kalun pelon, hiänen itsepäisyytensä pitää pimpsan litussa ja hiän parahtaa tuskaisena. ellauri151.html on line 1163: Aika sikkiä. Tuollaista just saattoi odottaa Antero homolta. Ahdas portti on Anssilla peräluukussa. Francis Jammes, joka karseen Claudelin tavoin oli turhaan yrittänyt käännyttää Giden katolilaisuuteen muutama vuosi aiemmin, maalaa dityrambisen muotokuvan Alissasta. Toiset näkevät tässä "hyveen jalostuksessa" "syyllisen poikkeaman" ja arvostelevat Gidea "sairaalloisesta ja epäterveestä" kirjasta. Ja ihan aiheesta. ellauri151.html on line 1180: Anorektinen Alissa joutuu sairaalaan. Mikähän leikkaus tuohon auttaisi? Kohdunpoistoon tukka putkella. Minun täytyy nyt olla tyytyväinen Jumalaan, hänen rakkautensa on hienoa. Pascalin järkyttynyt nyyhkytys resonoi minussa. Siististi taitettuna sängyn viereen vaatteet pois... ”Ei ole suurien arvoista levittää labioita." Uskoakseni nämä kauniit sanat ovat Clotilde de Vaux'lta. ellauri151.html on line 1185: Vaan jumalauta, kyllä yllätti Jeromen siittimen kömpelö akti, joka oli innokas hulluuteen asti työntämään emättimeni sille hyveen huipulle, jota olin epätoivoinen saavuttamaan. Iloa, iloa, iloa, ilon kyyneleitä... Jerome, haluaisin opettaa sinulle täydellisen ilon. Olet liian kömpelö, ei tästä vittu tule lasta eikä paskaakaan. On kuin itkis ja nussis. Oi Herra! saanko koskaan päästä loppuun ilman jumalanpilkkaa. Etpä tietysti. Jo oli ällö tarina, just homo-Anteron tapaista. ellauri152.html on line 58: Ekologisesta maalaismaisesta elämänmuodosta tulee ihannoitu tilanne ja luonnosta izearvoinen luontopalvelujen tuottaja. Tämä ei tarkoita sitä että muutettaisiin maalle. Päinvastoin. Alexandriassa jouduttiin ensimmäisen kerran antiikin historiassa tekemisiin suurkaupungin ja sen mukanaan tuomien ongelmien, massaviihteen, juurettomuuden tunteen ja vieraantumisen kanssa. ellauri152.html on line 64: ute</span>;top:0;left:0;width:100%;height:100%;" title="sheet"> ellauri152.html on line 87: Berthe Clorine Jeanne Le Barillier (parfois orthographiée Berthe Clorinne Jeanne Le Barillier ou même Berthe Corinne Jeanne Le Barillier, sans doute par une suite d'erreurs de recopiage orthographique erroné dans les divers ouvrages où elle est citée), née à Bordeaux le 24 juillet 1858 et morte au Cannet le 24 janvier 1927, est une femme de lettres française. Takkutukkainen naisoletettu, rekkalesbon näköinen. Väsäs paljon sinisukkajuttuja, mm. Heloisesta ja Abelardista. Takuulla ei kääntänyt mitään kreikasta. Son œuvre, si elle est assez largement tombée dans l'oubli, est servie par un style sobre et une documentation toujours très solide. La part la plus consistante de son œuvre est probablement celle consacrée à l'antiquité romaine. Elle batit une maison à proximité immédiate de l'Hermitage de Jean-Jacques Rousseau, un écrivain qu'elle admirait et dont elle voulait se rapprocher. Mit vit JJ oli kuollut jo aikapäiviä?? Ja aika misogyyni kaiken kukkuraxi. Näitä vale-uudelleen ellauri152.html on line 189: Älä usko etten mä sua rakasta. Mä syön sut kuin kypsän viikunan, mä juon sut kuin tuliveden, mä kannan sua mun ympärillä kuin nahkavyötä. Mä pidin hauskaa sun ruumiilla, koska sun tukka on lyhkänen, tissit keilamaiset ja sun ruumis laiha, ja nännit kuin 2 pientä taatelia. Kuten tarvitaan vettä ja hetelmiä, myös naista tarvitaan, mutta mä en enää muista sun nimeä, sä joka luisut mun kätten välistä kuin yhden toisen tykätymmän varjona. Sun ja mun välilihan välissä on mulla tommonen crème brulée. Mä puristan sua mua vasten tällä haavaa ja huudan sen toisen nimeä: Mnasidika ! Mnasidika ! Mnasidika ! Ole mulle vielä kerran hän! ellauri152.html on line 238: Jumala, me ei ostettu sua uhrataxemme sulle koskemattomuutemme. Ei kukaan voi antaa meille sitä mitä ei enää ole, ja eikä ruijanpallaxen palvojat juoxe Amathonin kaduilla. Ei. Sä valvoit kerran sun puisia tukkia, hyvin kasteltuja kukkia, raskaita ja maukkaita hedelmiä. Sixme sut on valittu. Vartioi nyt meidän blondeja kuontaloita, meidän huulien avoimia unikoita ja orvokkisilmiä. Vartioi meidän tissien kovia hedelmäkiviä ja anna meille rakastajia joilla on sellainen kuin sä. ellauri152.html on line 262: Corydon (Kr. Κορύδων Korúdōn, luult. sanasta κόρυδος kórudos "leiwo") on perusnimi paimenelle antiikin kreikan pastorirunoissa ja saduissa, kuten Tehokrityxen idyllissä 4 (c. 300 – c. 250 BC). Nimi löytyy myös joltain Siculuxelta ja signifikantimmin vielä Virgililtä. Virgilin Eclogoiden 2. osassa se on paimen jonka poikarakkautta johkin Alex Stubbiin siinä kuvataan. ellauri152.html on line 267: Nimi esiintyy Intohimoisen Pyhiinvaeltajan runossa nro 17, kokoelmassa joka ilmestyi 1599 omistettuna Shakespearelle, muze voi kuiteskin olla Richard Barnfield, jonka eka julkaisu, Rakastettava paimen, missä puhutaan Daphnixen konsummoimattomasta rakkaudesta Katamiittiin, ja joka oli, kuten Barnfield ize tunnusti, matkittu Virgilin 2. eklogista, jossa siis oli nää poikarakastajat Corydon ja Alex Snopp. Kirjailijat kiertää mustaa tähteä kuin hullu puuroa. ellauri152.html on line 276: Paimenet on varmaan vähän niinkö merimiehiä, ne viettää pitkät ajat keskenään kuin matruusit tukkihöyryllä, eikä niillä ole paljon muuta tekemistä kuin hoitaa lampaita ja imutella huiluja. Noi paimentytöt on takuulla enimmäxeen savuverhoa. ellauri152.html on line 319: KORYDON Ei sinne päinkään, Battos. Kazos sen hän antoi mulle ennen lähtöään. En muuten ole yhtään hullumpi huilunvarressa, osaan yhtä sun toista. Glauken ja Pyr1wrhoxen hitit ja tänkin, tiezä: "Ihana on Zakynthoxen kaupunki... ja Lakinian pyhä temppeli..." Siellä Aigon söi yxinään 80 uhrikakkua. Ja siellä se sen häränkin kantoi laitumelta suoraan Amaryllixen eteen, sorkista kiinni vaan ja selkään. Voi miten naiset kiljuivat ja paimen senkun painoi sonnia ja nauroi! LOL! Hahaha! ellauri152.html on line 396: mollia luteola pingit vaccinia calta. jotain keltasta kiurunkannusta siihen aksentixi. ellauri152.html on line 441: Sit kumminkin suurin synti on napista hopeaseljille ja bylsästä silmän välttäessä niiden naaraita, tai förbiä niiden yxityiseen varastoonsa varastama kookospähkinä. Omaisuus on varkautta, kuten Proudhon paasasi. Se et alfauros Daavid vie betakoiraalta Uurialta panopuun on huomattavasti vähäisempi haxahdus. Sille nyökyttää kyrvänpäätä sekä Jehova et Darwin, partasuut. ellauri152.html on line 453: Hasidijuutalaiset näkevät lopun ajat vähän eri valossa. Ensin kuultaisiin puhallettavan oinaan sarveen. Siihen puhaltaisi profeetta Elia ja se julistaisi kaikkeen maailmaan uutista: "Vapahdus on tullut maailmalle! Pelastus on koittanut maailmalle!" Kaikki pahantekijät ja Israelin vihalliset tuhoutuisivat ja jäljelle jäisivät vain hyvät kristityt joiden etuoikeutena olisi nyt palvella juutalaisia. Talmudin mukaan Israelin valtakunta ulottuisi kaikkien kansojen ylitse. Jerusalemiin laskeutuisi taivaista tulinen temppeli. Kohanimit eli pappisluokka (me olimme mohanimeja) suoritaisi uhreja, ehkä tuliuhreja, sillä jo silloin minusta tuntui, että härkien, lampaiden ja turturikyyhkyjen teurastaminen ei johtaisi vapahdukseen. Aabraham, Iisak, Jaakob ja heidän heimonsa, Mooses, kuningas Daavid, kaikki profeetat, viisaat, geonimit ja pyhimykset kokisivat ylösnousemuksen ja samalla kaikki muut juutalaiset kuolleet. Isäni oli julkaissut kirjan jossa sukupuumme johdettiin Shabatai Cohenista, rabbi Noshe Isserlisistä, Rašista aina kuningas Daavidiin. Veljeni Moshe ja minä astuisimme palatsiin jossa kuningas David istuisi kruunu päässään kultaisella valtaistuimella "Isoisä!..." sanoisimme hänelle. ellauri152.html on line 457: Vanhemmiltani sain todistukseksi vain pyhät kirjat joiden mukaan näin oli. Mutta kirjat olivat vain paperia ja mustetta ja ihmiset olivat ne kirjoittaneet. Tiesin jo että myös kristityillä oli kirjoja joihin oli kirjoitettu että juutalaiset olivat syntinen rotu ja ettá tuomiopäivänä he joutuisivat ikuiseen kadotukseen koska olivat hylänneet Jeesuksen. Tiesin myös kerettiläisistä kirjoista jotka kielsivät sekä Mooseksen että Jeesuksen. Veljeni Joshua joka oli yksitoista vuotta vanhempi kuin minä (kaksi tyttoä meidän välistämme oli kuollut tulirokkoon) puhui usein tästä äitini kanssa. Näissä kirjoissa väitettiin että maailma oli miljoonia vuosia vanha, satoja miljoonia (oik. miljardeja). Ihmiset eivät polveutunect Aadamista vaan apinoista. Jumala ei ollut luonut maailmaa kuudessa päivässā vaan maa oli repeytynyt irti auringosta ja sen jäähdyttyä miljoonia vuosia sen pinnalle oli kehittynyt elollisia olentoja. Muinaisolentojen jälkiä löydettiin kivistä ja meripihkasta. Neljäkymmentä ja viisikymmentä miljoonaa vuotta sitten eläneiden eläinten luita ja sarvia löydettiin. Mooses ei ollut erottanut Punaista merta, Joosua ei ollut pysäyttänyt aurinkoa Gibeonissa eikä Messiasta tulisi koskaan. Veljeni ei puhunut Jumalan ihmeistä vaan luonnon ihmeistä. Miten mahtava ja suurenmoinen luonto oli! Tähdet joiden valo tavoitti meidat miljoonien vuosien kuluttua. Kaikki mikä oli olemassa: ihmiset, koirat, siat, luteet, meri, joet, vuoret, kuu olivat osa tátä luontoa. ellauri152.html on line 459: Mutta kaikessa suuruudessaan luonto oli sokea. Se ei tehnyt eroa hyvän ja pahan välillä. Maanjäristyksessä hyvät kuolivat synnintekijoiden kanssa. Tulvat huuhtoivat alleen synagogat ja kirkot, rikkaiden kartanot ja köyhien hökkelit. Kulkutauteihim menehtyi sekä hurskaita että kerettiläisiä. Tämă luonto et ollut alkanut koskaan eikä voisi päättyä milloinkaan (no...). Se seurasi omia lakejaan. Se oli hiekkaa, kalliota, sähköä, valoa, tulta, vettä. Aivommekin olivat osa tâtă luontoa. Päämme ajattelivat mutta luonto ei. Silmämme näkivät ja korvamme kuulivat mutta luonto oli sokea ja kuuro. Se ei ollut sen viisaampi kuin kadun mukulakivi tai pihassamme oleva suuri roskatynnyri. ellauri152.html on line 492: Nämä keskustelut kiehtoivat minua. Olin jo puhunut samoista asioista veljeni kanssa. Minulla ei ollut mitän halua ryhtyä kauppiaaxi tai Talmudin opettajaxi saati hankkia "suttuista akkaa ja kakaralaumaa", kuten veljeni asian ilmaisi. Kerran hän sanoi: "Hänen on parempi ruveta työmieheksi." ellauri152.html on line 517: Apinaystäviemme ällötyxistä ei tule loppua. Ne ovat kuin luontoon kertyvä muovipusseja. Kenialaiset teurastajat löytää niitä eläinraatojensa sisältä. MUOVI! MUOVI! huusi professori Lauri Hakulinen Kuusitien lapsikasarmin parvekkeelta kohti Tilkan sairaalaa. Lapset kuulivat ja tekivät työtä käskettyä. Muovilapioilla hakkasivat pientä muovisankoa: älä tule hyvä kakku tule paha kakku. Niin tulikin. Laurin huolena oli Suomen kielen rakenne ja kehitys. Kovassa jöössä piti Aulia ja Kerkkoa. Kerkosta olis muuten voinut tulla flufferi, ja Aulista gonzopornokuvaaja. Auli oli fixu mutta rumahko ja sen aivot oli rupiset. Tai on. Siinä oli jotain struzinomaista. On. Nykysuomen kehityxestä pitää huolen anglofooni laahus. ellauri152.html on line 526: Tänään on muuten sattumalta Aulin päivä. Olkoon tämä penseys omistettu Auleille. Ja suomalaisten riistalintuihin ampumille lyijyhauleille. Muovin kanssa niistä saa 2 verroin parempaa. Niistäkin voisi vielä paasata, ja mainoxista yleensä. Mutten kerkiä, on tukkasuihkupäivä. ellauri152.html on line 563: American children's television animations in which the biblical story of Haman is told include the "Queen Esther" episode of the series The Greatest Adventure: Stories from the Bible (1985-1992), where he is voiced by Werner Klemperer, and the computer-generated series VeggieTales (2000), in which he is portrayed by "Mr. Lunt" during the episode "Esther, the Girl who Became Queen". ellauri152.html on line 587: The plot goes like this: Yentl has secretly studied Torah under her father’s tutelage. She has no interest in marriage, so when he dies, she disguises herself as Anshel and travels to a yeshiva. Along the way she meets a fellow student named Avigdor. They strike up a friendship and Yentl accompanies him to his yeshiva in Bechev, where they become study partners. Avigdor is in love with a girl named Badass, whom he wishes to marry. However, when Badass’s family learns a dark secret about Avigdor’s family, they won’t let him marry her. In desperation, Avigdor begs Anshel to marry Badass in his stead. Yentl initially resists, but eventually gives in and asks for Badass’s hand in order to retain Avigdor’s goodwill. After Anshel and Badass are married, Badass comes to look on her husband with love, but Yentl become more and more upset about the situation. Unable to go on any longer, Yentl asks Avigdor to join her on a business trip. Once they are at an inn in another city, Yentl tells him that she’s a woman. He laughs and doesn’t believe her, so she undresses momentarily. He is shocked. This is where the two versions split. ellauri152.html on line 605: Or it would be fine if the movie didn’t play it for laughs. The movie puts Yentl in multiple awkward situations where she has to perform verbal and physical gymnastics to keep people from seeing her without clothes, that gross classic trope whereby trans characters are outed all the time in fiction. As always, the movie drags this scene out into a whole joke, that Yentl has to scramble to prevent Badass from finding out she’s a woman because Badass wants to have sex with her, a woman, isn’t that just soooooo funny? On multiple levels, I am unamused and unhappy. ellauri152.html on line 685: In Rabbeinu Tam's Tefillin, the paragraph "And if you listen ..." (Devarim 11:13:21), which warns of the consequences of violating the dog's willy, din, harsh justice, precede the paragraph of "Hear O Israel ..." (Devarim 6:4-8), which declares our belief in the Almighty. Since this verse applies to even the sinners of Israel, it alludes to the dog's attribute of compassion, cheese. In Rabbeinu Tam's Tefillin, the aspect of harshness, din, precedes that of mercy, cheese, alluding to the dog's original intention to run the world through harshness, din. ellauri152.html on line 693: Reb Nathan Zuckerman adds that prior to messianic era the power of evil is so intense that we lack the power to overcome it. Therefore, explains Reb Nathan, it is imperative to enlist the aid of the spiritual giants of past generations through Rabbeinu Tam's Tefillin. Rabbeinu Tam's Tefillin expand the intelligence, enabling us to break evil at its source and stand up against the forces of evil. "In the turbulent era prior to the coming of the messiah, for anyone who is serious about wanting to find the dog, wearing Rabbeinu Tam's Tefillin is very important." (Lekutey Halachoth: Orach Chaim: Hilchoth Tefillin 5:27-29) ellauri152.html on line 704: Since it is impossible for a human being to always know the proper response for each situation, we live with doubt. This is reflected in our wearing Rabbeinu Tam's Tefillin in addition to Rashi's Tefillin, since we wear them due to a doubt. The positive spiritual energies they access to counter this doubt rectify any situations of doubt that a person may encounter. As mentioned above, Rashi's Tefillin contain the spiritual energies of compassion and Rabbeinu Tam's the spiritual energies of harshness. Through wearing both Rashi and Rabbeinu Tam's Tefillin, we nourish our minds with the spiritual energies of compassion and holy harshness. These two energies (when combined with the spiritual energies that cover all doubt mentioned above) enable us to intuitively determine how to respond appropriately in every situation, whether it means acting tough or being gentle. (Lekutei Halachoth: Orach Chaim: Hilchoth Tefillin 6:16) ellauri152.html on line 735: Onko Jentl täti transvestiitti kuten Barbra Streisand? Ei kai, vain lapsionneton. Maho. Onko apinan elämä arvokkaampi kuin kärpäsen tai madon? Mixi olisi? Reb Josef säntää sisään ja ulos huoneista ja rähisee. ellauri153.html on line 85: Saadi, joka oli Abū-Muhammad Muslih al-Dīn bin Abdallāh Shīrāzīn pen päl, oli hyvin matkustellut mies, vaikka tod.näk vastentahtoisesti Mongolien invaasion takia Farsien homeländiin v. 1225 huippeilla. Kun lukee Saadin töitä ja runoja, saa sähköiskun sen sanojen ja merkitysten sensitiivisyydestä ja syvällisyydestä (kääk). Jokainen sana sen runojissa näyttää poimitun huolella ja syntetisoitu isommaxi ilmauxen ajoneuvoxi, kuten apinan kokemuxen absurdius ja näköalat jumalalliseen yhtymisexi. ellauri153.html on line 89: Saadin työt ovat olleet hyvin influenssaisia läntisessä maailmassa myös, länsi-influensserit kuten Voltaire, Hegel, Goethe, Pushkin and Benjamin Franklin olivat kaikki tietosia sen töistä ja runoista. ellauri153.html on line 143: Muuten kuin kepin avulla, miten voi sen oma keppi seisoa? ellauri153.html on line 187: Oi sun isien kullat, oppikaa ammatti koska maailman omaisuuteen ja rikkauxiin ei ole luottamista; myös hopea ja kulta ovat riskialttiita koska joko joku varas voi varastaa ne heti tai omistaja käyttää ne vähä vähältä; mut ammatti on elävä lähde ja pysyvä rikkaus; ja vaikka ammattimies voi menettää rikkaudet, ei väliä koska ammatti on ize rikkautta ja minne menetkin sullon rispektiä ja sä istut hyvillä palleilla, kun taas ne joilla ei ole bisnestä saa vaan muruja ja näkee ikävyyxiä. (Vittu et tää on vetelää.) ellauri153.html on line 249: For twenty years or more, he continued the same schedule of preaching, advising, and learning, honing his sermons to reflect the wisdom and foibles of his people. Toisto tyylikeinona kuten Esa "Emeritus" Saarisella. ellauri153.html on line 280: Tarquin tunsi olevansa valmis valtaamaan valtaistuimen. Hän meni senaattitaloon aseistettujen miesten kanssa, istui itse valtaistuimelle ja kutsui senaattorit osallistumaan kuningas Tarquiniin. Sitten hän puhui senaattoreille ja halveksi Serviusta orjana, joka syntyi orjasta; siitä, että senaatti ja kansa eivät ole valinneet sitä interregnumin aikana, kuten rooman kuninkaiden valinnassa oli ollut perinne; siitä, että hänestä tuli kuningas naisen vehkeilyjen kautta; Rooman alempien luokkien suosimisesta varakkaiden sijaan ja ylempien luokkien maan viemisestä jaettavaksi köyhille; ja väestönlaskennan pystyttämisestä, jotta ylempien luokkien rikkaus paljastuisi kansan kateuden herättämiseksi. ellauri153.html on line 284: Tullia puolestaan ajoi vaunuillaan senaattitaloon, jossa hän oli ensimmäinen, joka tervehti miestään kuninkaana. Mutta Tarquin pahoitti paluunsa kotiin, - huolestuneena siitä, että väkijoukko saattaisi tehdä hänen väkivaltaisuutensa. Kun hän ajoi kohti Urbian-kukkulaa, hänen kuljettajansa pysähtyi yhtäkkiä kauhistuneena nähdessään kuninkaan ruumiin makaamassa kadulla. Mutta raivoissaan Tullia itse tarttui ohjaksiin ja ajoi vaunujensa pyörät isänsä ruumiin yli. Kuninkaan veri roiskui vaunuja vasten ja värjäsi Tullian vaatteet, niin että hän toi hirvittävän jäänteen murhasta takaisin kotiinsa. Katu, jolla Tullia häpäisi isin, kuolleen kuninkaan, tuli myöhemmin tunnetuksi Vicus Sceleratuksena, rikoksen katuna. ellauri153.html on line 286: Tarquin aloitti valtakautensa kieltäytymällä hautaamasta kuollutta Serviusta ja tappamalla sitten useita johtavia senaattoreita, joiden hän epäili olevan uskollisia Sertiukselle. Koska hän ei korvannut surmattuja senaattoreita eikä kuullut senaattia hallitusasioissa, hän pienensi sekä senaatin kokoa että auktoriteettia. Perinteen katketessa Tarquin tuomitsi pääomarikokset pään poistolla ilman neuvonantajien neuvoja ja aiheutti pelkoa niiden keskuudessa, jotka saattavat ajatella vastustavansa häntä. Hän teki voimakkaan liittolaisen, kun hän kihlasi tyttärensä Octavius Mamilius Tusculumissa, joka oli latinalaisten päälliköiden merkittävimpiä. ellauri153.html on line 288: Tarquin kutsui valtakautensa alussa latinalaisten johtajien kokouksen keskustelemaan Rooman ja latinalaisten kaupunkien välisistä siteistä. Kokous pidettiin jumalatar Ferentinalle pyhässä lehdossa. Kokouksessa Turnus Herdonius vastusti Tarquinin ylimielisyyttä ja varoitti maanmiehiään luottamasta Rooman kuninkaaseen. Sitten Tarquin lahjoi Turnuksen palvelijan varastoimaan suuren määrän mekkoja isäntänsä majapaikassa. Tarquin kutsui latinalaiset johtajat yhteen ja syytti Turnusta salamurhansa suunnittelusta. Latinalaiset johtajat seurasivat Tarquinia Turnuksen majaukseen, ja kun mekot sitten löydettiin, latinan syyllisyys pääteltiin sitten nopeasti. Turnus tuomittiin heitettäväksi vesialtaaseen lätäkköön, jossa oli puinen hedelmälaatikko eli crate, joka oli asetettu hänen päänsä päälle, johon kiviä heitettiin, hukuttaen hänet. ellauri153.html on line 298: Sit tää Lucretia tarina. (Tää on eri Lucretia kuin Lucretia Borgia. Nimi tulee amerikanenglannin sanasta lucrative, tuottoisa.) Lucretia otti prinssit ystävällisesti vastaan, ja yhdessä hänen kauneutensa ja hyveensä sytytti halun liekin Collatinuksen serkussa Sextus Tarquiniuksessa, kuninkaan pojassa. Muutaman päivän kuluttua Sextus palasi Collatiaan, jossa hän pyysi Lucretiaa antautumaan hänelle. Kun hiän kieltäytyi, hän uhkasi tappaa hiänet ja väittää, että hän oli löytänyt hiänet aviorikoksessa orjan kanssa, jos hiän ei antanut hänelle periksi. Säästääkseen miehensä Sextuksen uhkaamalta häpeältä Lucretia alistui hänen 5 pistoonsa ja antoi perää. Mutta kun hän oli lähtenyt leirille, hän kutsui miehensä ja isänsä, paljastaen koko tapauksen ja syyttämällä Sextusta. Perheensä vetoomuksista huolimatta Lucretia vei oman henkensä häpeästä. Collatinus vannoi yhdessä appiukonsa Spurius Lucretius Tricipitinuksen ja hänen kumppaneidensa Lucius Junius Brutuksen ja Publius Valeriuksen kanssa valan erottaa kuningas ja hänen perheensä Roomasta. ellauri153.html on line 302: Samaan aikaan toisaalla kuningas lähetti suurlähettiläitä senaattiin näennäisesti pyytämään henkilökohtaisen omaisuutensa palauttamista, mutta todellisuudessa kumoamaan useita Rooman johtavia miehiä. Kun tämä juoni löydettiin, konsulit surmasivat syylliset. Brutus joutui tuomitsemaan kaksi poikaansa, Tituksen ja Tiberiuksen, jotka olivat osallistuneet salaliittoon. Brutus lähti tapaamaan kuningasta taistelukentällä. Silva Argian taistelussa roomalaiset voittivat kovan voiton kuninkaasta ja hänen etruskien liittolaisistaan. Kumpikin osapuoli kärsi kivuliaita tappioita; Konsuli Brutus ja hänen serkkunsa Arruns Tarquinius kaatuivat taistelussa toisiaan vastaan. Tää on siis eri Brutus kuin "sinäkin Brutuxeni", joka sattui vasta puoli vuosituhatta vuotta myöhemmin. ellauri153.html on line 304: Tämän epäonnistumisen jälkeen Tarquin kääntyi Clusiumin kuninkaan Lars Porsenan puoleen. Porsenan marssi Roomassa ja roomalaisten urhea puolustus saavuttivat legendaarisen aseman, mikä johti Horatiuksen tarinaan sillalla ja Gaius Mucius Scaevolan rohkeuteen. Tilit vaihtelevat siitä, tuliko Porsena lopulta Roomaan vai estettiinkö se, mutta nykyaikainen stipendi viittaa siihen, että hän pystyi miehittämään kaupungin lyhyesti ennen vetäytymistä. Joka tapauksessa hänen ponnisteluistaan ei ollut hyötyä maanpaossa ellauri153.html on line 337: No kukas tässä enää todistusta tarvizee? Jumalasta on tullut jo noin väpelö ja sen motiivit on ihan sen omia, se pelaa vaan omaa peliä ja apinat tekee kazomossa aaltoja, mitäs tässä enää on nokan koputtamista. Mut kuten sanoi Anssi Kukkonen: hetkinen, kazotaan ensin tämä tilanne. Vaik etukäteen jo olen vissi, ettei tässä mitään peliteoriaa oikeasti käytetä, eli ei ezitä iteroimalla tasapainopisteitä. Dogille tää on tietty täydellisen informaation peli, sehän pääsee vilkumaan muiden kortteja, mutta onko se sitä muille osapuolille? ellauri153.html on line 348:

Benito Juarez	137	Mexico
David Ben Gurion	152	Israel
Mahmoud Ahmadinejad	157	Iran
Abdelaziz Bouteflika	159	Algeria
Kim Yong Ill	160	Korea (North)
Dmitry Medvedev	163	Russia
Queen Elizabeth II	163	UK
Cristina Fernandez de Kirchner	164	Argentina
Nicolas Sarkozy	165	France
Angela Merkel	165	Germany
Silvio Berlusconi	165	Italy
Josef Stalin	165	Russia
Vladimir Lenin	165	Russia
Margaret Thatcher	165	UK
Julia Eileen Gillard	166	Australia
Napoleon	168	France
Winston Churchill	168	UK
Benito Mussolini	169	Italy
Yasuo Fukuda	169	Japan
François Hollande	170	France
Vladimir Putin	170	Russia
Tarja Halonen	172	Finland
François Mitterrand	172	France
Adolf Hitler	173	Germany
Harold Wilson	173	UK
Hugo Chávez	173	Venezuela
Gerhard Schröder	174	Germany
Viktor Orban	174	Hungary

Tervetuloa mamut, herättäkääpä pahuutemme

Nuoruuteni vuosina

Nuoruuteni vuosina

Saarna Philadelphian Luterilaisessa kirkossa maaliskuun 7, 1742. Matt. 4:1–11.

Filosoofikoulun reputetut

Have NASA Computers Proved Joshua’s Long Day?

Riidanalaiset opinkappaleet, joissa muutetut väärinkäytöt luetellaan

Gute Zitate von Hamann

INTP - Arkkitehti: Järkiperäisesti utelias

Route 666

Iloinen uutinen muuten huonon vuoden 2023 lopulta

Lieutenant Nuzzo

When would sprightly be a good substitute for gay?

Henkirikoksesta yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen tuomittu pyrkii eduskuntaan

JOE ✭ SETÄ VOLDEMORT

Tiellä sananvapauteen: Toiset pidot Tornissa.

Takaisin tulevaisuuteen [tyhmä hölmöily]

Uuteen Jerusalemiin

Miksi Netanyahu rakastaa niin paljon antisemiittiä, kuten Elon Musk

Tutkimukset mielenterveysongelmista ja muista psykiatrisista poikkeavuuksista nykyjuutalaisten keskuudessa: katsaus kirjallisuuteen

Sotia ja tauteja

Deutero-Jesaiah 52: mitä juutalaiset siitä tuumivat?

Deutero-Jesaja

Matkalla lapsuuteen

Timo T.A. Laihaxinen de senectute

Izekurin puutetta

Esa Saarinen myöntää itsekeskeisyyden 80-luvulla: ”Nuoren miehen uskoa voimaisuuten”

Vaikutelmia vaihtoehtoisesta passiohistoriasta

Perimällä suuri vaikutus väkivaltaisuuteen

Puutetta päässä

Kääntyminen juutalaisuuteen

Sverige blev ett skatteparadis för miljardärer - ”Samhällskontraktet är brutet”.

Pankaa vittu töihin kuten mä

Deutero-Mooses

JOE ✭ SETÄ
VOLDEMORT

`Esa Saarinen myöntää itsekeskeisyyden 80-luvulla: ”Nuoren miehen uskoa voimaisuuten”`