ellauri047.html on line 581: Tasasella hopeisena hohtaen,
ellauri047.html on line 805: Goethe sanoi Eckermannille (who dat?) "Naiset ovat hopeisia maljoja, joihin me panemme kultaisia banaaneita". Se luki silloin Goldsmithin Wakefieldin kirkkoherraa, joka dobbyn aikaan oli tosin vasta kappalainen.
ellauri048.html on line 1452: And all the silvery gossamers Ja hopeisen hämähäkinseitin keskellä
ellauri048.html on line 1465: Calm on the seas, and silver sleep, Tyyni merillä, ja hopeainen uni,
ellauri048.html on line 1923: I hope to see my Pilot face to face Toivottavasti luozi siellä odottaa,
ellauri049.html on line 473: Glaciers, soleils d’argent, flots nacreux, cieux de braises ! Jäätiköitä, hopeisia aurinkoja, ties mitä!
ellauri049.html on line 1070: P.P.P.S. VAK:n läpipaskamaisuus näkyy upeasti seuraavassa sivukuvassa, jossa se argumentoi, että jos haluaa motivoida nuorille joutumista tykinruuaxi, kannattaa olla liikaa hehkuttamatta niiden menetettyjä senssejä. Paras jättää nuoret vainajat vaan maininnalle ja keskittyä ylistämään hopeaselkiä. Tuntematon sotilas on ainoa takuulla laariin sontimaton tutilas. Ainoa hyvä intiaani on kuollut intiaani.
ellauri049.html on line 1096: Fjalarille izelleen ei käynyt kuinkaan. Tätä Wexi kovin pahexuu. Pitäs tutustua Yrjö "Houyhnhnm" Hirnin niteeseen "Striden om kung Fjalar" 1936. Kovin tästä melskattiin Suomessa, ello Snellman kasan päällimmäisenä. Joka nälisti kuoliaaxi tuhansia ihmisiä nälkävuosina suojellaxeen rakkaimman lapsensa hopeamarkan kurssia, nauraen perään kuin Hans Solo. Tai Ruozin Mengele Anders Tegnell. Helvetin Jesaja.
ellauri050.html on line 180: Up vistaed hopes I sped; Ylös toivon siltaa mä painelin;
ellauri050.html on line 204: And silvern chatter the pale ports o’ the moon. ja kuun kalpeen sataman hopeiseen kilinään.
ellauri051.html on line 439: Thou takest away all cheering light--all hope: Sä otat pois kaiken iloisen valon -- kaiken toivon:
ellauri051.html on line 452: Sing to my soul--renew its languishing faith and hope; Soita meidän kappale -- reipastuta meitä taas;
ellauri051.html on line 659: 101 I guess it must be the flag of my disposition, out of hopeful green stuff woven. Kai se on mun asennelogo, sellainen toiveikkaan vihervä.
ellauri051.html on line 1371: 771 Through patches of citrons and cucumbers with silver-wired leaves, 771 Sitruuna- ja kurkkutilkkujen läpi, joissa on hopealangallisia lehtiä,
ellauri052.html on line 346: Sale on Humboldtissa(kin) arkkikonservatiivi, parasta a-ryhmää, kova luu, siteeraa yhtä kalansilmäistä heimoveljeä Joseph "luova tuho" Schumpeteriä. Tässäpä on aihe penseyteen: Mikä se on että taantumuspöhöt päätyy aina samoihin GAL-TAN rykelmiin törkeyxiä ja typeryyxiä? Onxe oikeasti johdonmukasta vai onxe vaan jotain assosiatiivista? Mä veikkaan että siinä on vinha perä, et hulluuden takana on mefodi. Esim uskonto ja pro life. Molemmat on hopeaselän setämiehen intressissä. Ja niiden suojattien, koko hierarkisen tiimin myös. Hierarkia on hieno rakennelma, on urakehitystä ja hajurakoa, ne juuri ovat onnen differentiaaleja.
ellauri052.html on line 421: Taas tota vitun 8 sekunnin kultakalan keskittymiskykyä. Sen on Amerikan mainosteevee saanut aikaan. Sale ansaizee Nobel-palkinnon varoittavana esimerkkinä, mitä Amerikka tekee ryssän mamu juutalaisista. Sale diggas just noita samoja narsisheja kuin kaikki muutkin narsishit, Nietscheä Schopenhaueria Kierkegaardia. Kaskun ei mainize nazi Heideggeriä.
ellauri052.html on line 423: Nietzsche ist vor allem durch seine Schopenhauer-Lektüre und dessen Willens-Metaphysik auf den Gedanken des Willens zur Macht gekommen. Aus Schopenhauers „Wille zum Leben“ genickt und verbessert. Die erste Erwähnung des Begriffs im Nachlass stammt von 1876/77: „Furcht (negativ) und Wille zur Macht (positiv) erklären unsere starke Rücksicht auf die Meinungen der Menschen.“
ellauri053.html on line 886: Being an unpractical idealist and underrating the doctrinaire mentality of his friends, he came back full of hope and proposed to my grandfather that a conference of all theists be called at Santiniketan.
ellauri053.html on line 969: While Father was entirely absorbed in his educational experiment at Santiniketan, Mother fell ill and she had to be taken to Calcutta for treatment. Before the doctors gave up hope Mother had come to realize that she would not recover. The last time when I went to her bedside she could not speak but on seeing me, tears silently rolled down her cheeks.
ellauri053.html on line 1291: Nor dread nor hope attend Toivo eikä enää pelkokaan
ellauri053.html on line 1370: By 1916, Yeats was 51 years old and determined to marry and produce an heir. His rival John MacBride had been executed for his role in the 1916 Easter Rising, so Yeats hoped that his widow might remarry. His final proposal to Maud Gonne took place in mid-1916. Gonne's history of revolutionary political activism, as well as a series of personal catastrophes in the previous few years of her life—including chloroform addiction and her troubled marriage to MacBride—not to mention that she was 50—made her a potentially unsuitable wife; biographer R. F. Foster has observed that Yeats's last offer was motivated more by a sense of duty than by a genuine desire to marry her.
ellauri053.html on line 1371: Yeats proposed in an indifferent manner, with conditions attached, and he both expected and hoped she would turn him down. According to Foster, "when he duly asked Maud to marry him and was duly refused, his thoughts shifted with surprising speed to her daughter." Iseult Gonne was Maud's second child with Lucien Millevoye, and at the time was twenty-one years old.
ellauri055.html on line 581: Hauska sisäpiirin pila: rva Torsson ei muista suomalaisen Johannes nimisen kirjailijan sukunimeä! No Linnankoski tietysti! Tulipunainen kukka eikä sininen! Ei mikään nen-päätteinen nimikään! Rva Margitille salavittuillaan ankarasti hopealusikoista. Sehän on kuin joku harakka. Kirjat ovat sentään kultaa.
ellauri055.html on line 597: Helluntaiystävien kahvikuzuissa kävi pikkuhattuisia tätejä, joilla oli värisevät lauluäänet ja viheltävä hengitys. Leuassa oli näppylä ja siinä karva. Ne oli nonparelleja kuin englantilaiset lakut. Arkkitehdin bilevieraat Anni Swanin saaressa on samanlaisia, vaikka fixumpia ihmisiä tietysti, ekonomeja, arkkitehteja, psykologeja ja yliopistolaisia. Sinuttelu käy vielä kankeasti. Rva T:n kallein aarre on loviisalaisen hopeasepän rokokookannu jossa on siseloidut jalat ja nuppina suloinen kukkanen. Että minkälaiset? kysyy Mirkku oomoilasena. Hande selittää kärsivällisesti et siselöinti on jotain hopeankäsittelyä. Aha.
ellauri055.html on line 598: Hyvin lystikäs hopeaesine on myös kustavilainen kalalapio, säteili Margit T. Minulla on ilo omistaa 2.
ellauri055.html on line 1128: Né à Gand, Maurice Maeterlinck est l'aîné d'une famille de trois enfants, flamande, bourgeoise, catholique, conservatrice et francophone. Après des études au collège Sainte-Barbe (Sint-Barbara) de Gand, il suit des études en droit avant de pratiquer le métier d'avocat durant une courte période. Maeterlinck publie, dès 1885, des poèmes d’inspiration parnassienne dans La Jeune Belgique. Il part pour Paris où il rencontre plusieurs écrivains qui vont l'influencer, dont Stéphane Mallarmé et Villiers de l’Isle-Adam. Ce dernier lui fait découvrir les richesses de l'idéalisme allemand (Hegel, Schopenhauer). À la même époque, Maeterlinck découvre Ruysbroeck l'Admirable, un mystique flamand du XIVe siècle dont il traduit les écrits (Ornement des noces spirituelles). C'est ainsi qu'il se tourne vers les richesses intuitives du monde germanique en s'éloignant du rationalisme français. Dans cet esprit, il se consacre à Novalis et entre en contact avec le romantisme d'Iéna (Allemagne, 1787-1831, autour d'August et Friedrich Schlegel et de la revue l'Athenäum), précurseur en droite ligne du symbolisme. Les œuvres que publie Maeterlinck entre 1889 et 1896 sont imprégnées de cette influence germanique.
ellauri055.html on line 1181: Seuraan liittyvät vihittiin jäseniksi erityisin riitein. Jäsenet kantoivat myös erilaisia arvomerkkejä. Toisilla oli hopeatähti rintapielessä, toisilla sama koriste kaulassa, kolmansilla taivaansininen silkkinauha olalla ja puheenjohtajalla taivaansininen, kultapitsinen hattu.
ellauri060.html on line 1066: They hope the future is in graph link analysis of huge amounts of quality text with NO human links required, where links are inferred from matrices and graphs of connectivity of the Web. etc.etc.
ellauri061.html on line 235: Born in Pennsylvania in 1879, American Wallace Stevens was an insurance executive turned poet. Following a merger in 1914, Wallace Stevens was forced to find work elsewhere and settled in Connecticut which would be his home until his death in 1955. Whilst it received some praise from critics, such as Mark Van Doren, the first run only sold around 100 copies. His poems are characterized by abstract thought and he has often been quoted as saying that poetry is the ‘supreme’ blend of the real world and the imagination. He felt writing poetry, while fulfilling, was hopelessly absurd. By the 1950s, he was considered one of the foremost poets in the United States.
ellauri061.html on line 598: I hoped thou shouldst have been my Hamlet's wife; Mä toivoin susta emäntää Hamletille;
ellauri061.html on line 742: Dekadentit symbolistit dandyt sekoitti uskontoa pakanalliseen ja myyttiseen: Moreau Schopenhauer Baudelaire Goncourt Verlaine Mallarmé des Esseintes ja Hyusmans. "Nolo miellyttää, se on alhaista hienostusta." Ja kaikki tääkö vain sixet sakemannit valtas Pariisin? Pääpiirteissään niin. Napsun ajan laskukkaita olivat.
ellauri062.html on line 294: The American Library Association (ALA) lists The Handmaid´s Tale as number 37 on the "100 Most Frequently Challenged Books of 1990–2000". The book was called anti-Christian and pornographic by parents after being placed on a reading list for secondary students in Texas in the 1990s, because the book is "sexually explicit, violently graphic and morally corrupt". Some parents thought the book is “detrimental to Christian values". Poor quality literature that stresses suicide, illicit sex, violence, and hopelessness". Profanity, lurid passages about sex, and statements defamatory to minorities, God, women, and the disabled.
ellauri062.html on line 680: Bierce prefaces his translation with the following explanation: A recent republication of the late Gen. John A. Dix's disappointing translation of this famous medieval hymn, together with some researches into its history, which I happened to be making at the time, induces me to undertake a translation myself. It may seem presumption in me to attempt that which so many eminent scholars of so many generations have attempted before me; but failure of others encourages me to hope that success, being still unachieved, is still achievable. The fault of many translations, from Lord Macaulay's to that of Gen. Dix, has been, I venture to think, a too strict literalness, whereby the delicate irony and subtle humor of the immortal poem--though doubtless these admirable qualities were valued by the translators--have been sacrificed in the result. In none of the English versions that I have examined is more than a trace of the mocking spirit of insincerity pervading the whole prayer,--the cool effrontery of the supplicant in enumerating his demerits, his serenely illogical demands of salvation in spite, or rather because, of them, his meek submission to the punishment of others, and the many similarly pleasing characteristics of this amusing work being most imperfectly conveyed. By permitting myself a reasonable freedom of rendering--in many cases boldly supplying that "missing link" between the sublime and the ridiculous which the author, writing for the acute monkish apprehension of the thirteenth century, did not deem it necessary to insert--I have hoped at least partly to liberate the lurking devil of humor from his letters, letting him caper, not, certainly, as he does in the Latin, but as he probably would have done had his creator written in English.
ellauri064.html on line 345: He also discusses some challenges faced when developing dialogical practices. He looked at Open Dialogues as used in psychiatry and Anticipation Dialogues as used in the no-mans-land between health, social, education and other services around common clients. By seeking to “benchmark” OD and AD, his hope is to gain insight not only into these two approaches, but also into the conditions for generating dialogicity in general.
ellauri066.html on line 522: The philosopher Arthur Schopenhauer mentioned schadenfreude as the most evil sin of human feeling, famously saying "To feel envy is human, to savor schadenfreude is diabolic." Sen voi hyvin uskoa, Artturi on tyypillinen kateellinen paskiainen, joka inhoo erikoisesti sitä, että muut on sille vahingoniloisia.
ellauri066.html on line 905: “It just kept adding up,” Tegnell said. “I mean, you’re always kind of hopeful and think that, O.K., this is something that’s going to pass over.” Soon, the per-capita death toll was among the highest in Europe.
ellauri067.html on line 581: From early on, Prokosch sought to surround himself with a veil of mystification and cast his life into a hopeless riddle. Approaching his sixtieth year, he boasted that no person had succeeded in knowing him as an integral personality: "I have spent my life alone, utterly alone, and no biography of me could ever more than scratch the surface. All the facts in Who’s Who, or whatever, are so utterly meaningless. My real life (if I ever dared to write it!) has transpired in darkness, secrecy, fleeting contacts and incommunicable delights, any number of strange picaresque escapades and even crimes, and I don't think that any of my 'friends' have even the faintest notion of what I'm really like or have any idea of what my life has really consisted of. . . .With all the surface 'respectability,' diplomatic and scholarly and illustrious social contacts, my real life has been subversive, anarchic, vicious, lonely, and capricious."
ellauri069.html on line 71: He was an adept of irony and deflection in person as well as on the page, a lonely and, at some level, unhappy man who needed humor and companionship. But he had, his friend Pynchon told Daugherty, “a hopeful and unbitter heart.” Women seem to have found him easy to like. He married four times and had at least two long-term relationships between the marriages. He was dependent on alcohol, and he was dependent on work. He wrote every morning and had his first drink around noon.
ellauri069.html on line 507: Sitä ei aina ajatella, että kasan päällimmäisen diktaattorin alla on romahdusuhanalainen holvikaari oligarkkeja, joille diktaattori on rakennelmaa koossapitävä napakivi. Sixi diktaattori saa vanheta rauhassa ja kivettyä paikalleen. Se on kukkona tunkiolla vaan vallanvaihdon ajan; kun rakenteet kivettyvät se ei enää edes pääse liikkumaan minnekkäänpäin senttiäkään, koska toisiansa vastustavat samoin sammaloituvat huippukivet tarvizevat sitä pysyäxeen pystyssä. Kun rakennelma romahtaa, astuu uudet miehet tilalle. Kasan päällimmäinen hopeaselkä on tyypillisesti muita vanhempi, koska sen alaisille pitää jäädä aikaa olla ize vuorostansa kalifina sen paikalla. Kaikki tää on hurjan tuttua Frans de Waalin simpanssipolitiikasta vuodelta 1982.
ellauri069.html on line 574: And now, The Romance of Helen Trent, the real-life drama of Helen Trent, who, when life mocks her, breaks her hopes, dashes her against the rocks of despair, fights back bravely, successfully, to prove what so many women long to prove, that because a woman is 35 or more, romance in life need not be over, that romance can begin at 35.
ellauri069.html on line 752: Lännen ilkeä noita näkee matkustajat lähestymässä yhdellä teleskooppisilmällään. Se lähettää susilauman repimään ne kappaleixi, mutta Tölkki Puumies tappaa ne kirveellään (Hyvä Puumies! Kaada vielä puutkin! huutaa Haju Pisilä kazomosta). Se lähettää parven villivarizia nokkimaan niiltä silmät, mutta Varixenpelätti tappaaa ne vääntämällä niiltä niskat nurin (Hyvä Pelätti! Näytä niille linnuille! huutaa valkoposkihanhinuiverot.) Se kuzuu parven mustia mehiläisiä pistämään niitä, mutta ne kuolevat kun ne yrittävät pistää Tölkki Puuumiestä sillä aikaa kun Varixenpelättimen oljet piilottavat muut osanottajat. (Hyvä puumaamiehet! huutaa Suomen Keskusta.) Hän lähettää tusinan Kulliorjiaan hyökkäämään niiden kimppuun, mutta Leijonalla seisoo jäykkänä ja torjuu ne. Loppuviimexi se käyttää Kultaisen Lippixensä voimaa ja lähettää Siipiapinat sieppaamaan Dorothyn, Toton, ja Leijonan, tyhjentämään Varixenpelättimen oljista, ja lommottamaan Tölkki Puumiehen. Dorothyn on pakko tulla noidan henk.koht. sexiorjaxi, sillä aikaa kun noita suunnittelee sen hopeakenkien varastamista.
ellauri069.html on line 754: Noita menestyxekkäästi petkuttaa Dorothyn ulos toisesta hopeakengästä. Suuttuneena, D. heittää sangon vettä noidan päälle ja on shokeerattu nähdessään noidan sulavan. Kullit iloizevat päästessään ulos sepaluxesta ja auttavat täyttämään Varixenpelättimen oljilla ja suoristamaan Tölkki Puumiehen pellit. Ne pyytävät Tölkki Puumiestä rupeamaan niiden päälliköxi, mihin hän suostuu autettuaan Dorothya palaamaan Kansaxeen. Dorothy löytää noidan Kultaisen Lippixen ja kuzuu Siipiapinat kantamaan hänet ja hänen ystävänsä takaisin Smaragdistadiin. Siipiapinoiden kuningas kertoo kuinka hän ja hänen yhtyeensä on sidottu taialla lippixeen lumoojatar Gayeletten toimesta Pohjoisesta, ja että Dorothy voi käyttää sitä niiden kuzumiseen 2 lisäkertaa.
ellauri069.html on line 758: Dorothy kuzuu Siipiapinat ja käskee niitä kantamaan hänet ja Toton kotiin, mutta ne selittävät etteivät ne pysty ylittämään Ozia ympäröivää autiomaata. Wihreäwiixiset Sotilaat informoivat Dorothya että Glinda, Etelän hyvä noita voi kyetä auttamaan heitä palaamaan kotiin, joten matkustajat lähtevät matkoihinsa kuikkimaan Glindan linnaa Nelitahokkaiden maassa. Matkalla Leijona tappaa jättihämähäkin joka terrorisoi eläimiä eräässä mezässä. Ne pyytävät häntä rupeamaan kuninkaaxeen, minkä hän suostuu tekemään autettuaan Dorothya palaamaan Kansaxeen. Dorothy kuzuu Siipiapinat 3. kerran lennättämään heidät mäen yli Glindan linnaan. Glinda tervehtii heitä ja paljastaa, että Dorothyn hopeakengät voivat viedä hänet minne hän haluaa mennä. (Eli siipiapinat oli ihan tyhjän pantteja. Hemmetti.) Hän syleilee ystäviään, jotka kaikki palautetaan omiin kuningaskuntiinsa Glindan kolmella Kultaisen Lippalakin käytöllä: Varixenpelätin Smaragdistadiin, Tölkki Puumies Kullimaahan, ja leijona mezään; minkä jälkeen lippis annetaan Siipiapinoiden kuninkaalle, vapauttaen hänet ja hänen yhtyeensä. Dorothy ottaaa Toton käsivarsilleen, kalauttaa kantapäänsä yhteen 3x, ja toivoo palaavansa kotiin (siis Kansaxeen). Välittömästi, hän alkaa pyöriä ilman läpitte ja rullata Kansaxen preerian ruoholla, maalaistaloon asti, vaikka hopeakengät putoavat hänen jaloistaan matkalla ja hukkuvat Tappavaan Autiomaahan. Hän juoxee täti Emin luo, sanoen "Olen niin iloinen että oon taas kotona (Kansaxessa)."
ellauri072.html on line 153: Upporikas puolalainen upseeri ja seikkailija Jan Potocki (1761-1815) kirjoitti "Saragosasta löytyneen kässärin" ja kärsi sitten melankoliasta. Ampui izensä hopealuodilla kun luuli muuttuvansa ihmissudexi. Siltähän se vähän tuntuukin. Sillä oli perettäkin, 5 lasta 2 vaimosta.
ellauri072.html on line 443: Hallizijan tarkoitus on pitää hopeaselät pois toistensa turkista ja toimia vähäosaisten roolimallina. Vaalien tarkoitus on vaihtaa miehitystä määrävälein ja kammeta vanhat kannot ulos. Samaa tarkoitusta palvelevat organisaatiouudistuxet.
ellauri074.html on line 256: Robbins has written some of the best self-help books in hopes to help individuals utilize the power of positive thinking. Robbins believes that everyone is capable of changing their mindset. He also believes that if people can change their mindset, they can change their life. They learn how to short-change suckers.
ellauri074.html on line 304: Cioran osasi hyvin saksaa. Nuoruudessaan hän opiskeli erityisesti Kantia, Schopenhaueria ja varsinkin Nietzscheä. Hänestä tuli agnostikko, ja hän otti tunnuslauseekseen ”olemassaolon harmillisuuden”. Nuoruudessa Cioraniin vaikuttivat suuresti myös Georg Simmel, Philipp Mainländer, Martin Heidegger, Wilhelm Dilthey ja Søren Kierkegaard sekä Lev Šestov, jonka ansiosta usko elämään sattumanvaraisuuteen tuli keskeiseksi osaksi Cioranin ajattelua. Cioran lopputyö yliopistossa käsitteli Henri Bergsonia (myöhemmin hän kuitenkin hylkäsi Bergsonin ajattelun ja oli sitä mieltä, ettei tämä ollut ymmärtänyt elämän traagisuutta).
ellauri074.html on line 306: Cioran parka luki siis useita ääliöitä. Kant, Schopenhauer ja varsinkin Nietzsche on ääliöitä, puhumattakaan Martin Heideggeristä, Wilhelm Diltheystä ja kyttyräselkäisestä Tanskan pojasta. Sestofiltistä ei vielä ole mitään havaintoa. Bergson oli täys huijari ja paska.
ellauri077.html on line 192: Muze menee niinkuin sadussa Pekka ja susi. Kun on tarpeexi monta kertaa petetty, ei auta minkäänlainen vakuuttelu. Naapuriin voi luottaa just niin pitkälle kun sen jaxaa heittää. Turha siinä on enää painaa käpäliä rintapieliin ja tervehtiä lippua. Tai niinkun siinä episteemisessä kompatehtävässä jossa oli tyyppi joka puhui aina totta, tyyppi joka aina valehteli ja piti selvittää kumpi oli kumpi. Se onnistuu jos muuttujia ei ole liikaa. Jos tyypit puhuu totta ja valehtelee randomisti, no hope.
ellauri077.html on line 863: It is the team thinking: joining a team that is bigger than myself (and the other teams, hopefully) I can become vicariously king of the hill myself. Njaah njaah njaah I shout to the teams below from behind the lines and give applause to the champions of my team. Standing ovations that give no end of pleasure.
ellauri078.html on line 143: In an early poem, she chastised science for its prying interests. Its system interfered with the observer’s preferences; its study took the life out of living things. In “‘Arcturus’ is his other name” she writes, “I pull a flower from the woods - / A monster with a glass / Computes the stamens in a breath - / And has her in a ‘class!’” At the same time, Dickinson’s study of botany was clearly a source of delight. She encouraged her friend Abiah Root to join her in a school assignment: “Have you made an herbarium yet? I hope you will, if you have not, it would be such a treasure to you.” She herself took that assignment seriously, keeping the herbarium generated by her botany textbook for the rest of her life.
ellauri078.html on line 151: Dickinson left the academy at the age of 15 in order to pursue a higher, and for women, final, level of education. In the fall of 1847 Dickinson entered Mount Holyoke Female Seminary. Under the guidance of Mary Lyon, the school was known for its religious predilection. Part and parcel of the curriculum were weekly sessions with Lyon in which religious questions were examined and the state of the students’ faith assessed. The young women were divided into three categories: those who were “established Christians,” those who “expressed hope,” and those who were “without hope.” Much has been made of Emily’s place in this latter category and of the widely circulated story that she was the only member of that group. Years later fellow student Clara Newman Turner remembered the moment when Mary Lyon “asked all those who wanted to be Christians to rise.” Emily remained seated. No one else did. Turner reports Emily’s comment to her: “‘They thought it queer I didn’t rise’—adding with a twinkle in her eye, ‘I thought a lie would be queerer.’“
ellauri079.html on line 109: Jethro is the only surviving member of the family and has had his fair share of ups and downs since being on the show. He never really reached the level of stardom that he wanted and instead went on to be a producer and a director, as he had 6yrs of school and his uncle owned the studio. After a while he had the idea to create a Beverly Hillbillies-themed casino out of a WalMart but failed. The second attempt is still currently suspended. He’s hopeful that he’ll get things going again.
ellauri079.html on line 122: A lot of fans will remember this awkward but funny family from TV and probably be able to sing the theme song without having to hear it. The Beverly Hillbillies were after all a favorite show back in their day and inspired a lot of other ideas that came much later, like David Foster Wallace´s magnum opus The Infinite Jest. The attempt to make a movie out of the show wasn’t all that successful and kind of left a bad taste in a lot of peoples’ mouths since it was such a poor attempt that even watching the trailer was something that people didn’t want to admit for a while. Sometimes the best thing you can do is remember the good times and think back to the original that made it something special. Lets hope they will never, never try to make a movie out of Infinite Jest. Jim Incandenza tried that once already, with singularly bad results.
ellauri080.html on line 363: Self-directedness (self-concept) is one of the three aspects of human character in Cloninger’s biopsychosociospiritual model of personality (Cloninger et al. 1993). This character trait involves a person’s sense of responsibility, hopeful purpose, self-acceptance, self-actualization, and resourcefulness (Cloninger 2004). See Cooperativeness and Self-transcendence for the other two aspects of human character.
ellauri080.html on line 747: When Gandhi left South Africa in 1914, the South African leader Jan Smuts wrote to a friend “The shrimp has left our shores,… I hope forever.”
ellauri080.html on line 1042: Vaikka naisten ja miesten välillä ei ole johdonmukaisia eroja ongelmanrtkaisussa, erittelytaidossa, kilpailuvietissä, pyrkyryydessä, seurallisuudessa tai oppimiskyvyssä (tosin karvaisuudessa, hopeaselkäisyydessä sekä hauixen ja lisääntymisputken näkyvän osan paxuudessa on eroja, jotka on menestyvässä johtajuudessa tärkeäxi koettuja avuja), on olemassa klisheisiä tyyppejä jotka heittää kielteistä valoa naisiin johtopaikoilla. Siinä missä miestä sanotaan väkeväxi ja pallo hallussa, jos se on menestynyt uralla, naista voidaan (hyvällä syylläkin) sanoa pomottelevaxi ja päällekäyväxi. Naiset ovat (tarkoitamme siis siltä voi jostakusta näyttää) puolueellisia, tunteenomaisia ja kyvyttömiä johtamaan ryhmää tai komppaniaa, rykmentistä puhumattakaan. (Divisioonia en viizi edes mainita.) Tuloxena näyttää julmalta ja epätavalliselta jos nainen on noussut valta-asemaan. Naisethan on yleisesti mukautuvampia ja halukkaita sopeutumaan arvovaltaan, toisin kuin miehet jotka ovat agressiivisempiä ja odottavat voittavansa enemmän. Sandberg koittaa vikistä että tälläset odotuxet ei muka olis geneettisiä, vaan ne olis syntymän jälkeisen kasvatuxen tulosta. Se uskoo ressukka että apinat voisi voittaa tämmöiset odotuxet jos niiden tilaan pannaan toisenlaisia ja niitä rintaruokitaan. Muuten on tuloxena että naiset ei aja takaa uria mahdollisimman tehokkaasti. Naiset on noita sisäänpäinkääntyneitä pelkureita, niiden emättimetkin on kuin sisäänpäin rullattuja siittimiä, tosin isommat kuin apinamiehillä, kerta apinamiehen siitin mahtuu niihin nahkoineen ja karvoineen, mutta piilosssa. Ne ihan piilottelee niitä. Ne pelkää johtoasemia koska menestys ja miellyttävyys toisen sukupuolen silmissä on 1 ja sama miehillä, mutta ihan käänteisiä naisilla. Apinat ei tue eikä kunnioita naisjohtajaa, ne pyllistelee mieluummin hopeaselkäisille karvakäsille.
ellauri088.html on line 90: Voluntarismus [engl. voluntarism; lat. voluntas Wille], [EM, PHI], Lehre von der Bedeutung des Willens. Wundt entwickelte eine theoretische Konzeption der Willenstätigkeit (Willenshandlungen) und deren psych. Verbindung mit Sinneseindrücken, Gefühlen, Affekten und Vorstellungen zur Einleitung einer Handlung (Apperzeption). Von den aktiven und schöpferisch-synthetischen Apperzeptionsprozessen des Bewusstseins ausgehend sieht Wundt die einheitsstiftende Funktion in den Willensvorgängen und bewussten Zwecksetzungen der Handlungen. Auf der Grundlage seiner empirischen Ps. entwickelte er einen psych. Voluntarismus und erweiterte diesen später zu einem metaphysischen Voluntarismus (ähnlich Gottfried Wilhelm Leibniz). Wundt hält allerdings daran fest, dass seine empir. Ps. unabhängig von den versch. Lehren der Metaphysik (u. a. Arthur Schopenhauers Voluntarismus) entstanden sei.
ellauri088.html on line 388: Ei helvetti, sanoo Kokoomuxen hopeaselkäneuvosto, nyt lähti pojilta mopo pahan kerran käsistä. Asiallisesti pojat ovat kyllä oikeassa, mutta hajurako pahimpaan kilpailijaamme persuihin uhkaa kaventua. Nyt on ryhdyttävä pikaisesti toimiin. Mersu on kaivettava esiin persupaskan alta. Iltalehti te paikkailette Ronin ja Eeron imagoa, ja Orpo oikaisee. Iltalehti veisaamaan lisää ylistystä pötkötyxen vastustuxelle:
ellauri089.html on line 435: § 16. Our investigations of the latter kind of relation cannot hope to establish more than that a certain kind of action will generally be followed by the best possible results; …
ellauri089.html on line 597: § 91. (2) It is plain that we cannot hope to prove which among all the actions, which it is possible for us to perform on every occasion, will produce the best total results: to discover what is our "duty", in this strict sense, is impossible. It may, however, be possible to shew which among the actions, which we are likely to perform, will produce the best results. …
ellauri090.html on line 323: Há críticos que também se focam nos temas e elementos de existencialismo, reflexão e afins que essas obras possuem. De fato, a trilogia foi muito influenciada por filósofos como Blaise Pascal, Montaigne e Schopenhauer.
ellauri090.html on line 408: mekko ja alushousut rannalle kun koitin estellä, sillä vedessä oli vielä paljon hevosia uppeluxissa. Molskiva hevonen voi vahingossa potkaista sinua. Tyttö nousi ilman pikkareita ja mekkoa ruohopeitteiselle kivelle. Olisin heittänyt ne hänelle mutta hän ei ensin halunnut. Hän oli vähän loukkaantunut vaikka naureskeli. Vähän myöhemmin hän otti ne vähin äänin vastaan muttei kiittänyt.
ellauri093.html on line 488: Hilja ei ollut mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin. Enemmän sellainen hengessään köyhä harmaavarpunen joka saa kehotuxen tulla mukaan kyyhkysten joulujuhlaan. "She a beauty? I´d rather call her mother a wit." Karin pappila Kirkeby oli yhtä näyttävä kuin Darcyn Pemberley. Varmaan Hiljakin olis siellä viihtynyt, mutta kun sillä oli jo se Marie. Jolle Kari oli runoillut hopeahääpäivänä:
ellauri095.html on line 125: Among his teachers at Highgate was Richard Watson Dixon, who became an enduring friend and correspondent. Of the older pupils Hopkins recalls in his boarding house, the poet Philip Stanhope Worsley won the Newdigate Prize.
ellauri095.html on line 420: Your last hope lost, who so in vain invite viimeisen toivonne, jotka niin turhaan kutsutte
ellauri096.html on line 184: The skeptic could hope to solve (K-0) by denying that anything is known. This remedy does not cure (K). If nothing is known then (K) is true. Can the skeptic instead challenge the premise that proving a proposition is sufficient for knowing it? This solution would be particularly embarrassing to the skeptic. The skeptic presents himself as a stickler for proof. If it turns out that even proof will not sway him, he bears a damning resemblance to the dogmatist he so frequently chides.
ellauri096.html on line 424: Obeesilla Akvinolaisen Tompalla oli ylösnoussut hevonen. Suomenhevosia on menossa teuraalle Suezin kanavalla. Nyt ne kuolevat kun kiinalainen konttilaiva tukkii kanavan. - Enminä niistä ole huolestunut sanoo MTKn mies vaan maataloustuottajien koneiden varaosista. Ne ovat nyt siellä jumissa. Wall-E:n näköinen kaivinkone, 1 yxinäinen karvakäsi hytissä, yrittää työntää 400m kokoista laivaa irti mudasta. Kohta sinne höyryää jenkkien sotalaivoja. No ei sentään, Wall-E sai sen irti lopulta. Ehkä Moosexen taikasauvasta lähti säteitä. Naku teinipoika tafsaa naista tissistä. Taiteilija Schopinin unelma. Mun corona-ajan kampaus on suht sama kuin Schopinin Moosexella. Schopen on saxaa ja tarkoittaa kolpakko. Olikohan Chopinit viinamäen miehiä.
ellauri097.html on line 34:

Schopenholic und Schwester

Tipukirjallisuutta

"I hope the time is coming when not only the artist, but the common, average man, who always ´has the standard of the arts in his power,´ will have also the courage to apply it, and will reject the ideal grasshopper wherever he finds it, in science, in literature, in art, because it is not ´simple, natural, and honest,´ because it is not like a real grasshopper. But I will own that I think the time is yet far off, and that the people who have been brought up on the ideal grasshopper, the heroic grasshopper, the impassioned grasshopper, the self-devoted, adventureful, good old romantic card-board grasshopper, must die out before the simple, honest, and natural grasshopper can have a fair field."
ellauri107.html on line 63: Lyle, your sister Lyla Gay was in my 3rd grade class at Edgemont when you lived on Old Army Road - hope you’re all well!
ellauri107.html on line 216: Coverdale concludes the tale of Zenobia's hopeless love for Hollingsworth and enigmatically adds, "It suits me not to explain what was the analogy that I saw, or imagined, between Zenobia's situation and mine; nor, I believe, will the reader detect this one secret, hidden beneath many a revelation which perhaps concerned me less."
ellauri107.html on line 316: Pepun jorina tässä kohtaa on aivan perinteistä setämiesulinaa, ize asiassa sitä kaikista säälittävintä laatua, missä sekundahopeaselät uikuttaa kun ne ei pysty pitämään naaraitansa mieleisessä kurissa. Aivan samanlaisia ovat esim. Grels Teir, Hotakainen, Pervo, Jussi Peltonen, Milan Kundera, Hannu Mäkelä, vaan muutamia mainitaxeni. Niin ja se outo Juhana Brander tietysti.
ellauri107.html on line 406: In crisis over whether he’s a man or nuts. I'd say nuts. He is a sexual extremist and erotomaniac, a sociopath and wannabe paedophile, rummaging in the knicker drawer of his best friend’s teenage daughter. A habitual liar, a graveyard onanist, a childless despiser of families and couples; a joyous micturator over all laughter, hope, goodness and wholesomeness (a peculiarly American obsession: see also David Lynch), Sabbath entertains us with his negativity.
ellauri107.html on line 422: In Babbitt (1922), Sinclair Lewis created a living and breathing man with recognizable hopes and dreams, not a caricature. To his publisher, Lewis wrote: “He is all of us Americans at 46, prosperous, but worried, wanting — passionately — to seize something more than motor cars and a house before it's too late.” George F. Babbitt's mediocrity is central to his realism; Lewis believed that the fatal flaw of previous literary representations of the American businessman was in portraying him as “an exceptional man.”
ellauri108.html on line 166: The bass-line of Rasta music is provided by the akete, a three-drum set, which is accompanied by percussion instruments like rattles and tambourines. A syncopated rhythm is then provided by the fundeh drum. In addition, a peta drum improvises over the rhythm. The different components of the music are regarded as displaying different symbolism; the bassline symbolises blows against Babylon, while the lighter beats denote hope for the future.
ellauri109.html on line 661: Obit anus abit onus. Kuoli akka väistyi taakka. (Arthur Schopenhauer)
ellauri110.html on line 322: The following day he learns that Zhenya and her mother had departed. A boy hands him a note from Znenya, which reads: "I have told my sister everything and she insists on my parting from you. I could not hurt her by disobeying. God will give you happiness. If you knew how bitterly mamma and I have cried." The painter leaves the place too. The last glimpse of hope to fill his lonely life with any kind of meaning is now gone, and the person who robbed him of it was Lydia, the one who cared for nothing but bettering other people's lives. Time passes, but he cannot forget Zhenya and deep in his heart knows she still thinks of him, too.
ellauri110.html on line 490: Hei hopea matkaan.
ellauri110.html on line 808: . hopeasta haavehesi,
ellauri110.html on line 1077: I hope that a revised version of these conversations will eventually appear in book form. This published version will include extensive accompanying notes, indicating the sources of the views ascribed to Dostoevsky and, where relevant, references to secondary literature. This will especially be in cases where, for example, the views spoken by Dostoevsky may involve controversial points of interpretation or where his own documented views may require comment for twenty-first century readers. However, this is primarily a work of fiction and although it is supported by scholarship and, I hope, raises questions that are of interest to scholars, it is to be read in the way we might read any work of fiction, where whatever instruction the work may offer is accompanied by a element of entertainment.
ellauri110.html on line 1079: The blog is intended to develop in a dialogical fashion and I hope that readers will contact me with any critical comments, whether these relate to style or content. Despite what I have just said about fiction, it is my wish that the eventual book will present an interpretation of Dostoevsky’s thought discussed that is fully defensible with regard to the available sources and I welcome any comments drawing attention to actual errors or significant misrepresentations. In this way, the blog itself will, I hope, set in motion a kind of conversation, alongside all the other amazing conversations about Dostoevsky that are happening in reality, in print, and online. This is work in progress and I hope not only to entertain and instruct but also to learn.
ellauri111.html on line 297: “Now some people might think that was a sign of how deeply he had repented, allowing himself to be shamed before the whole word. But, as I hope you also remember, Bishop Tikhon could see that wanting to publicize your guilt in that way is not necessarily the same as really accepting it, inwardly. Wanting to be seen – and maybe even admired – as a great sinner is not quite the same as actually repenting. And perhaps that’s how it is here too. Of course, if you want to be fussy, you could say that he’s just talking to himself. He’s not produced a written, let alone a printed, confession. I’m the one who wrote it, not him. And yet, it’s as if he’s rehearsing his story for the benefit of the world, for the imaginary audience we each of us have inside our heads.”
ellauri111.html on line 658: As we read the Bible and obey it and pray, the Lord will lead us as to what we should do. Just taking care of our families and being obedient to the scriptures is good--just staying in position, taking care of our responsibilities, and being ready to give an answer to every man that asketh us a reason of the hope that is in us (these things are in the Bible, we just read and follow).
ellauri111.html on line 749: If you have not trusted Christ, you are in a dangerous position. John 3:36 says, "...he that believeth not the Son shall not see life; but the wrath of God abideth on him." You will not make it into heaven on your own "good merits" or by your own conception of who God is and what he should be like. He must be obeyed and worshipped according to his word, the Authorized King James Bible. The Lord Jesus Christ is altogether lovely and worthy to be praised. I hope that you will make the right choice.
ellauri115.html on line 63: Hotelli Woodoo, hopeinen kuu
ellauri115.html on line 90: Hotelli Woodoo, hopeinen kuu
ellauri115.html on line 645: Tässäpä mielenkiintoinen ajatusnyrjähdys. Eziis nimenomaan izerakkaat tyypit mielellään antaa läpyjä jollekulle mesenaatille? Oliskoon se todellakin niin? Kai se olis jonkinlaista transferenssiä, ne tekee jumalansa selfiestä ja voi siten palvoa omaa naamaansa jumalan lammen pinnasta? Kyllähän esim. jääkiekkofanit pullistuu ihan hirveesti jos ja kun Suomen joukkue voittaa kultamitalin? No ei hopeakaan ole häpeä, muttei kukaan sen tähden hyppää Havis Amandan syliin tai kolera-altaaseen.
ellauri117.html on line 456: Schopenhauerin Atman-koira
ellauri118.html on line 337: The stars and moon! that silver world, Tähdet ja kuu! Se hopeinen maailma,
ellauri118.html on line 948: "I felt like in the novel there's only so much of the dynamic between Serena Joy and Offred that you're going to see, but in a TV show it's going to go on and on and on hopefully for years. The element that was missing for me was the direct competition between the two women," Miller said. I felt that it was a more active dynamic if Serena Joy felt like this person was usurping her role not only as the reproductive object of the house but gradually taking away the wifely duties, the intimate duties, the romantic, sexual duties." Mitä romanttista on panossa? Se on romanttista ettei paääse pukille vaikka mieli tekisi.
ellauri118.html on line 1091: 6§ Jos järbä väittää vastoin faktoja että sen vaimo ei ollut neizykäinen, ja vaimon vanhemmat tuo jonkun rätin todisteexi vastakkaisesta, niin mies maxakoon sakkoa 100 hopeasekeliä ja olkoon pääsemättömissä vaimostaan (ja vaimo siitä, tietysti).
ellauri118.html on line 1093: 7§ Mutta jos syytös on tosi, jos tytössä ei tavattu neitsyyden merkkiä, silloin ei riitä 100 hopeasekeliä, vaan vietäköön tyttö isänsä talon ovelle, ja kaupungin miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi, koska hän teki häpeällisen teon Israelissa, harjoittaen haureutta isänsä kodissa. Poista paha keskuudestasi.
ellauri118.html on line 1103: 28§ Jos joku tapaa neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja ottaa hänet kiinni ja makaa hänen kanssaan ja heidät siitä tavataan, 29niin mies, joka makasi hänen kanssaan, antakoon tytön isälle viisikymmentä hopeasekeliä, ja tyttö tulkoon hänen vaimokseen, koska hän raiskasi hänet; hän älköön hyljätkö häntä koko elinaikanansa.
ellauri119.html on line 347: Vai onko kristityt henoteistejä? Best god henotheists? Kolme mitalistia: Jumala (kultaa), Jeesus (hopeaa), pyhä henki (pronssia)?
ellauri119.html on line 434: The Apostle Paul glorified love as the most important virtue of all. Describing love in the famous poetic interpretation in 1 Corinthians, he wrote, "Love is patient, love is kind. It does not envy, it does not boast, it is not proud. It is not rude, it is not self-seeking, it is not easily angered, it keeps no record of wrongs. Love does not delight in evil but rejoices with the truth. It always protects, always trusts, always hopes, and always perseveres." (1 Cor. 13:4–7, NIV) He didn't mean eros, but rather homophilia. Perseveraatiosta oli puhe. John also wrote, "Dear friends, let us love one another for love comes from God. Everyone who loves has been born of God and knows God. Whoever does not love does not know God, because God is love." (1 John 4:7–8, NIV) Influential Christian theologian C. S. Lewis wrote a book called The Four Loves. The first retired nazi pope Benedict XVI named his first circular God as love. He said that a human being, created in the image of God, who is love, is able to make love; to give himself to God and others (agape) and by receiving and experiencing God's love in contemplation (eros). This life of love, according to him, is the life of the saints such as Teresa of Calcutta and the Blessed Virgin Mary and is the direction Christians take when they believe that God loves them. Pope Francis taught that "True love is both loving and letting oneself be loved...what is important in love is not our loving, but allowing ourselves to be loved by God." That's just what Virgin Mary did. "You have heard that it was said, 'Love your neighbor and hate your enemy.' But I tell you, love your enemies and pray for those who persecute you, that you may be children of your Father in heaven. He causes his sun to rise on the evil and the good, and sends rain on the righteous and the unrighteous. If you love those who love you, what reward will you get? Are not even the tax collectors doing that? And if you greet only your own people, what are you doing more than others? Do not even pagans do that? Be perfect, therefore, as your heavenly Father is perfect." – Matthew 5: 43–48. Jews didn't like tax collectors.
ellauri132.html on line 627: hope.com/cdn/dos/prompt-command.gif" />
ellauri133.html on line 872: "Explaining just what I had hoped the story to say is very difficult. I suppose I hoped, by setting a particularly brutal ancient rite in the present and in my own village, to shock the story's readers with a graphic dramatization of the pointless violence and general inhumanity in their own lives." No wonder stones flew through her window.
ellauri140.html on line 180: Nää on selkeästi moraalisia vikoja, koska ne koskee aappalauman yhteispeliä. Apina joka ei tunne paikkaansa, koittaa ottaa yhteisestä laarista enemmän kuin sille kuuluu nokintajärjestyxessä, käyttäen apinanraivoa ja monkey bisnestä ihan väärässä paikassa. Ikävä vaan et Spenser taas projektoi nää apinan puutteet fellow elukoihin. (Jos ne edes on nyt puutteita muiden kuin hopeaselkien kirjoissa, Darwinilla tuskin on niihin nokan koputtamista. Kyseessähän on vaan vanha kilpailu eusosiaalisten ja erakoiden elukoiden välillä. Molemmilla on puolesa, kuten sanoi Sirkka-täti, se isänpuoleinen.) On ymmärrettävää mix ylpeys mainitaan ensimmäisenä, sillä nöyrä hoxaa sanomattakin että suutarin paikka on lestin ääressä. (Snob on muuten tarkoittanut suutarin alasinta, kuten on todettu jo toisaalla.)
ellauri140.html on line 199: In 1590, Spenser brought out the first three books of his most famous work, The Faerie Queene, having travelled to London to publish and promote the work, with the likely assistance of Raleigh. He was successful enough to obtain a life pension of £50 a year from the Queen. He probably hoped to secure a place at court through his poetry, but his next significant publication boldly antagonised the queen's principal secretary, Lord Burghley (William Cecil), through its inclusion of the satirical Mother Hubberd's Tale. He returned to Ireland. Oops.
ellauri140.html on line 262: Irgendwo im fremden Land Put silver wings on my son's chest Pane hopeasiivet poikani rinnan päälle, töt-törottöt-töö,
ellauri140.html on line 323: For soveraine hope, which in his helpe he had; Ristiä sano kissa kun jäälle kuoli.
ellauri140.html on line 750: In silver deaw his ever-drouping hed, Roikuttaa siellä hopeaista päätänsä.
ellauri140.html on line 761: The other all with silver overcast; toinen kokonaan hopealla silattu;
ellauri140.html on line 895: For hoped love to winne me certaine hate? Ezaankin toivomani panon tilaan persepotkuja?
ellauri141.html on line 417: ridet argento domus, ara castis Nauraa hopeasta koti, liesi siveillä
ellauri142.html on line 292: Usko tai älä, Vedätyxet on 25Kv vanhoja. Tuli sitä taikka tätä, älä vetämättä jätä. Vedätyxet panivat riitaisan ja katkeroittuneen A. Schopenhauerinkin jonkinlaiseen kuriin. Koalan miälestä "sen jokainen rivi on täynnä vakavaa, määrätietoista ja kauttaaltaan yhteenliittyvää merkitystä. Jokaisesta rivistä astuu vazaamme syvä, alkuperäinen, majesteetillinen ajatus, samaan aikaan kuin korkea ja pyhä vakavuus leijailee kokonaisuuden yli. Tässä huokuu Intian sisäilma ja alkuperäinen, luonnonomainen olemus; sekä se, kuinka täällä henki tulee puhdistetuksi kaikista varhain ympätyistä, juutalaisesta taikauskosta syntyneistä, noista hengelle vieraista, ylvästelevistä filosofioista. Se on opettavaisinta ja vängintä lukemista, jota (lukuun ottamatta mun omaa tekstiä) on mahdollista saada maailmassa. Tämä bühlain on ollut elämäni lohdutuksena, onpa se lohduttanut mun villakoiraa Atmaakin."
ellauri142.html on line 743: mikä on apinan luonto ja selän hopeus ja mitä tahtoo sanoa: yhtyminen silverbäkkiin, takkuiseen.
ellauri142.html on line 974: Niin kuin peilikuva ei ole erinäköinen kuin katsojan kasvot, samoin henkinen elämä (jîva) kuvastuu valaistuneen (buddhi) sielun peilissä. Minä itse olen silloin yhtä ikuisuuden hengen (âtman) kanssa.” (Hastamalaka) Hasta la vista sanoi Schwarzenegger jossain leffassa. Aina nää narsistit kazoo izeänsä peilistä. Onxmun tukka hyvin? Schopenhauerilla oli varmaan vaikeuxia erottaa izeänsä Atma-koirasta.
ellauri144.html on line 97: For Aristotle, youth and age represent extremes of excess and deficiency: the young (neoi) are subject to strong but quick-changing desires; they are hot-tempered, competitive, careless about money, simple, trusting, hopeful, lofty-minded; they have courage and a sense of shame; they enjoy friends and laughter; they live by honor, not advantage; they tend to hybris; in short, their failings are those of vehemence and excess. Whereas older men (presbyteroi) past their prime have the diametrically opposite failings, of deficiency: their experience of life makes them uncertain, suspicious, small-minded, ungenerous, worried about money, fearful, cold-tempered, grasping after life, and selfish; they live by the code of advantage; they are shameless and pessimistic; they live mostly in memory, talk about the past, complain a lot; they are slaves to gain; in short, both their desires and their ability to gratify them are weak.
ellauri145.html on line 628: 5 Nietzsche ilmoittanee tässä vuokransa Sveitsin frangeina; Sveitsi, Italia, Ranska ja Belgia olivat 1866 alkaen kultaja hopeapohjaisessa valuuttaunionissa, joka teki liirasta ja eri frangeista samanarvoisia. ”Vanha maailma” (alte Welt) ei viittaa hänellä löytöretkiä edeltävään afroeuraasialaiseen kulttuuripiiriin vaan, kuten tyypillisestikin oppineitten saksassa, useimmiten antiikkiin (Alterthum) mutta myös (yleismodernisti) esivallankumoukselliseen entiseen regiimiin.
ellauri145.html on line 1092: Empoignant une chope à fortes cannelures, Voimakkaasti uurrettu tuoppi handussa,
ellauri145.html on line 1102: Je me tourne, ayant bu trente ou quarante chopes, Mä käännyn, juotuani 30 tai 40 tuoppia,
ellauri147.html on line 868: The effect was first described in 1878 by Francis Galton. He had devised a technique called composite photography, which he believed could be used to identify 'types' by appearance, which he hoped would aid medical diagnosis, and even criminology through the identification of typical criminal faces. Galton's hypothesis was that certain groups of people may have common facial characteristics. To test the hypothesis, he created photographic composite images of the faces of vegetarians and criminals to see if there was a typical facial appearance for each. Galton overlaid multiple images of faces onto a single photographic plate so that each individual face contributed roughly equally to a final composite face. The resultant "averaged" faces did little to allow the a priori identification of either criminals or vegetarians, failing Galton's hypothesis. However, unexpectedly Galton observed that the composite image was more attractive than the component faces. Galton published this finding in 1878, and also described his composite photography technique in detail in Inquiries in Human Faculty and its Development. He subsequently sold the invention to an early erotic photography firm.
ellauri150.html on line 541: In 30 AD, Judah returned from being a galley slave, and Esther told him that she was no longer betrothed, causing the two to fall in love again. When Judah's mother Miriam and sister Tirzah were sent to the Valley of Lepers by their jailers, Esther brought them food, and, when Judah asked about his family's fate, Esther was told by Miriam to inform him that they were dead, as Miriam did not want her son to see them in agony. When a dying Messala told Judah of his family's real fates, Judah headed to the Valley and angrily confronted Esther, who forced him to hide from his family rather than violate their wishes. On the way out of the Valley, Esther stopped to listen to Jesus' Sermon on the Mount, and she became a convinced Christian; she had an argument with Judah about his lust for vengeance and his lack of interest in Jesus' message of peace and love. However, when the two found that Tirzah was dying, they brought Miriam and Tirzah to Jerusalem to search for Jesus and hope for a cure. They were too late to reach him before he was crucified, but a sudden rainstorm miraculously healed the lepers' wounds and cured them. Ben-Hur, who was now convinced of Jesus' message, embraced Esther and his family, having decided to give up his quest for revenge.
ellauri150.html on line 625: More than three years later, we see Ben-Hur working one of many oars. He is going by "41" (or is that XLI?), his seat number, and he is full of hate. A Roman consul, Quintus Arrius, has boarded the ship, and it goes to war almost immediately. The consul wants Ben-Hur for a charioteer, and doesn't understand why Ben-Hur has any other hopes of life after the galleys; if they succeed in battle, he'll keep rowing, and if they don't, he'll die chained to the oar. Ben-Hur makes clear that he believes God will help him, also that he dislikes the idea of dying chained to the oar; this has a delayed effect; at the time, "back to your oar," but the consul orders him unchained after all the galley slaves had been chained.
ellauri150.html on line 715: I could go on, but I think it is best to leave it here. I've covered only the opening parts of this encyclical. There is so much more in this document about the various freedoms that we take for granted like freedom of religion, speech and the press. In discussing this encyclical I hope I've given you an appreciation for the writings of Pope Leo XIII. (You can find all of his encyclicals here.)
ellauri150.html on line 766: I've actually begun to treasure silence, and the space it provides to be able to think clearly and to turn my thoughts to listening to the Holy Spirit. But you know the Church teaches us to love our bodies as well, so I hope at some point I will regain my passion for sex and related music.
ellauri152.html on line 225: Astarten naispapit naivat kuun noustessa; sit ne nousee petistä ja kylpevät valtavassa hopeareunaisessa kylpyaltaassa. Kiverillä kynsillään ne kampaa tukkansa, ja niiden sinipunaisixi maalatut kädet joissa on mustia sormuxia muistuttaa korallinhaaroja synkässä ja loiskuvassa meressä. Ne ei poista koskaan karvoja, jotta naisjumalan karvakolmio markkeeraisi kaikkenpyhimmän; mut ne värjäävät sen pensselillä ja laittaa paljon tuoxua. Astarten naispapit rakastelee kuun laskiessa; sitten isossa tapiseeratuss salissa jossa palaa yxi korkea kultalamppu ne nukkuu sikinsokin sekaisin.
ellauri152.html on line 441: Sit kumminkin suurin synti on napista hopeaseljille ja bylsästä silmän välttäessä niiden naaraita, tai förbiä niiden yxityiseen varastoonsa varastama kookospähkinä. Omaisuus on varkautta, kuten Proudhon paasasi. Se et alfauros Daavid vie betakoiraalta Uurialta panopuun on huomattavasti vähäisempi haxahdus. Sille nyökyttää kyrvänpäätä sekä Jehova et Darwin, partasuut.
ellauri152.html on line 747: Hillel Zeitlin (1871–1942) was a Yiddish and Hebrew writer and poet. A leading pre-Holocaust Jewish journalist, he was a regular contributor to the Yiddish newspaper Moment, among other literary activities. He was the leading thinker in the movement of pre-World War II "philosophical Neo-Hasidism". Influences: Nachman of Breslov · Shestov · Nietzsche · Baal Shem Tov · Shneur Zalman of Liadi · Spinoza · Tolstoy · Schopenhauer · Dostoevsky · Bergson · Brenner.
ellauri152.html on line 749: When Zeiltin turned 15, his father died and he decided to become a Hebrew teacher. His exit from the world of the Yeshiva exposed him to the works of the scholars of the Enlightenment. He began studying in earnest the works of both Jewish philosophers (Maimonides, Gersonides, Spinoza etc.) and non-Jewish ones such as Schopenhauer, Nietzsche and others. During this period in his life, he began questioning his religious beliefs and eventually drifted toward secularism.
ellauri153.html on line 187: Oi sun isien kullat, oppikaa ammatti koska maailman omaisuuteen ja rikkauxiin ei ole luottamista; myös hopea ja kulta ovat riskialttiita koska joko joku varas voi varastaa ne heti tai omistaja käyttää ne vähä vähältä; mut ammatti on elävä lähde ja pysyvä rikkaus; ja vaikka ammattimies voi menettää rikkaudet, ei väliä koska ammatti on ize rikkautta ja minne menetkin sullon rispektiä ja sä istut hyvillä palleilla, kun taas ne joilla ei ole bisnestä saa vaan muruja ja näkee ikävyyxiä. (Vittu et tää on vetelää.)

ellauri153.html on line 349: