haastavaa. ”Hyvien diilien löytäminen on tässä markkinatilanteessa haastavinta. Ja itse asiassa se ei ole vaikeaa, että saisi hyvään hintaan kohteita. Sen sijaan vaikeaa on löytää hyvään hintaan kohteita, jotka vielä sopivat niihin omiin kriteereihin.”
ellauri088.html on line 369: Osasyyllisenä Arvosen menestymiseen on varmastikin ahkera opiskelu ja innokas oman toiminnan systemaattinen parantaminen. Vaikka vapaa-aika sulautuu sujuvasti yhteen työn kanssa, hän järjestää itselleen aikaa lukemiseen. ”Luen kirjan per viikko. Perustietoni karttuu sieltä kirjoista ja niiden avulla usein myös kertaan perusasioita. Esimerkiksi Kiyosakin Rich Dad Poor Dad -kirjan olen lukenut aika monta kertaa ja sieltä löytyy joka kerta jotain uutta. Ammattilaiset palvovat perusasioita. Ei tämä vaikeaa ole. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on tosi simppeliä hommaa. Otat muilta vielä tyhmemmiltä ja panet omaan taskuun, siinä se. Kertaan tän Kiyosakin kirjasta vähintään kerran viikossa.”
ellauri088.html on line 371: Arvonen siis lukee 52 kirjaa vuodessa, joten muitakin kuin asuntosijoittamiseen keskittyviä kirjoja varmasti tulee luettua. ”Kyllä. Kunhan se on faktaa, niin luen. Vaihtoehtoistakin saa olla joukossa, siitä oppii empatiaa. Luen paljon bisnekseen ja sijoittamiseen keskittyviä kirjoja. Myös arvoihin sopivia myyntikirjoja tulee luettua. Yritän poimia kirjoista sellaisia juttuja, jotka sopivat omaan työhöni ja arvomaailmaani. Suurin osa myyntikirjoista on sellaista epäeettistä luukuttamista. Toki nekin ovat ihan hyviä juttuja, mutta aika vaikeita. En vielä tajua ihan kaikkea."
ellauri088.html on line 375: Tämän nuoren ja nälkäisen kiinteistönvälittäjän menestymisen reseptin voisikin tiivistää seuraavasti: tankkaa tietoa ja toista perusasioita. Se ei riitä, mutta opi ne. Älä anna sen harmittaa, vaan ala jo. Sillä sinun on päästävä joholle! laadi tarkka sijoitusstrategia ja pysy siinä sekä kysy neuvoa itseäsi kokeneemmilta. Hälise somessa ja mätki vähempiosaisia rumasti. Puolusta äänekkäästi omistajistoa ja muista näkyä, ryhdy vaikka kökkäreiden vaaliehdokkaaxi jos pääset (mä pääsin). Kokoomuxen persulaidalla on vielä tilaa.
ellauri088.html on line 392: Seuraavaksi ohjelmassa on suihku ja "meditointisessio", joka kestää 20 minuuttia, jonka jälkeen Arvonen ehtii vielä lukaista kirjaa vessassa. Tänään on luvussa Juhana Torkin Tarinan Valta. Ennen töihin lähtöä on vielä aamupalan vuoro. Luvassa on riisiproteiinia ja kuusi keitettyä kananmunaa. Aamumunaa riittää. Pysy kovana.
ellauri088.html on line 415: Arvonen innostui aikaisin heräämisestä vuoden 2016 lopussa opiskellessaan Turun Kauppakorkeakoulussa. Hän kirjoitti tuolloin pro gradu -tutkielmaansa.
ellauri088.html on line 438: P.S. Roni Arvosen arvot oli liikaa jopa KaKolle. Tviittasi ensin hippien kaasutuksesta, sitten kutsui demareita vammaisiksi. – Kaasua vaan ja hippiä kumoon. Tarvittaessa kaasua, pamppua ja koppiin vaan. Iltalehti uutisoi asiasta 10. maaliskuuta. Arvonen väitti olevansa pahoillaan.
ellauri088.html on line 544: Idle Thoughts of an Idle Fellow, published in 1886, is a collection of humorous essays by Jerome K. Jerome. It was the author’s second published book and it helped establish him as a leading English humorist. While widely considered one of Jerome’s better works, and in spite of using the same style as Three Men in a Boat, it was never as popular as the latter. A second "Idle Thoughts" book, The Second Thoughts of An Idle Fellow, was published in 1898.
ellauri088.html on line 633: Omalaatuinen ja hyvänluontoinen sanaleivos salaneuvos ja miljunääri Tobler (Robert Walserin Konttoristin pomo oli Herr Tobler auch. Kirjailijat kexi nimen toisistaan riippumatta natustaessaan Tobleronea.) haluaa tutkia ihmisluontoa. Hän osallistuu nimellä Eduard Schulze oman firmansa, maailmankuulujen Putsblank-tehtaiden kilpakirjoituxeen ja voittaa toisen palkinnon: 10-päiväisen oleskelun Bruckbeurenin Grandhotellissa Alpeilla. Sinne matkustaa Tobler kokeazeen, miten ihmiset reagoivat köyhään surkimuxeen. Seuralaisexeen se ottaa pitkäaikaisen palvelijansa Johannin, joka esittää hotellimajoituxen aikana rikasta laivanvarastajaa.
ellauri088.html on line 639: Epätoivoinen ja pahaa-aavistamaton Hagedorn palaa myös Berliniin ja ezii turhaan omaa Hildegardia, jostahan sen on oletettava että sen nimi on Schulze. Sitten se ja sen äiti kuzutaan vieraisille Toblereille; tämä tunnustaa oikean minuutensa, mikä ei kuitenkaan lopeta veljeilyä. Myös Hildegard antautuu Toblerin tyttären ominaisuudessa. Seuraavan juhlasyömisen yhteydessä Toblerille ilmoitetaan telefonisesti, että Grandhotel, jonka se ajatteli ostaa heittääxeen ulos sen porzarin ja tirehtöörin - kuuluukin jo hänelle (näin käy aina Roope Ankallekin Akussa).
ellauri089.html on line 89: Joo mä tiedän, kemistit voi olla aika pahoja. Uhkaa lyödä sun rillit mäsäxi niin että sirpaleet menee sun silmiin. Paras varoa. Seijallakin on savate-mestarin todistus ja nyrkkeilyhanskat vaatehuoneessa.
ellauri089.html on line 119: In order for us to answer the "big questions" about the universe, Lazarus states at one point, it would be necessary to stand outside the universe.
ellauri089.html on line 168: Schiaparelli tutki aurinkokuntaa, ja havainnoituaan Marsia hän laati planeetan kartan ja nimesi sen meret ja mantereet. Vuonna 1877 hän uskoi löytäneensä Marsin pinnalta pitkiä suoria muotoja, joita hän kutsui italiaksi nimellä ”canali” tarkoittaen kanaaleja. Käännösvirheen vuoksi niitä kuitenkin ryhdyttiin kutsumaan ”kanaviksi”, mikä johti kuvitelmiin Marsissa vaikuttavasta sivilisaatiosta. Muutama vuosikymmen myöhemmin Schiaparellin havainto todettiin joka tapauksessa optiseksi harhaksi.
ellauri089.html on line 186: Toinen on leidi-ihailuun huolellisesti piilotettu naisviha. Siihen liittyy kolmantena heikosti kätketty narsismi, joidenka takia Kip paljastuu loppupeleissä kadonneexi älypuuhisten prinssixi ja oikeasti fixummaxi kuin sen esibuberteettinen ärsyttävä pissis geniusprinsessa.
ellauri089.html on line 187: Kotiin päästyä Magellanin pilvestä Weepeen isä järkkää Kipille tiskin alta pääsyn ei vähempään kuin M.I.T:hen (mahtava korruptioteko siltä ja Kipille suurin mahdollinen kunnia :), lupaa sille valtakunnan lisäxi pissisprinsessan ja neuvoo sille miten äkäpussi kesytetään jahka sille kasvaa tissit.
ellauri089.html on line 188: Kipin äiti on jo kesytetty. Tää Kipin neroisän entinen sitä puolta nuorempi tähtioppilas on näät ylennetty sen vaimoxi ja käy nyt kulmakaupasta ostamassa kyljyxiä. Mother Thingin päätehtävä on rakastaa ja lohduttaa ja tarvittaessa pidättää juveniileja.
ellauri089.html on line 236: Osipin runosuomennoxia on Njeuvostolyriikkaa 3:sessa. Jesenin on päässyt ykkösdivariin. Jesenin onkin pesunkestäviä perusryssä. Tääkin runo saattoi Stalinia ärsyttää. Sen omat runot oli paljon parempia. Sen mielestä nyt ainakin.
ellauri089.html on line 273: Isot torakat hahattavat sen ylähuulessa,
ellauri089.html on line 445: § 21. one, that of reciprocal causal dependence between parts, has no necessary relation to this one, …
ellauri089.html on line 461: § 28. or (2) the false proposition that the "necessary", as such, is good. …
ellauri089.html on line 605: § 95. But (c) most of the actions, most universally approved by Common Sense, may perhaps be shewn to be generally better as means than any probable alternative, on the following principles. (1) With regard to some rules it may be shewn that their general observation would be useful in any state of society, where the instincts to preserve and propagate life and to possess property were as strong as they seem always to be; and this utility may be shewn, independently of a right view as to what is good in itself, since the observance is a means to things which are a necessary condition for the attainment of any great goods in considerable quantities. …
ellauri089.html on line 621: § 103. (5) We may further see that "virtues" are not to be defined as dispositions that are good in themselves: they are not necessarily more than dispositions to perform actions generally good as means, and of these, for the most part, only those classed as "duties" in accordance with section (4). It follows that to decide whether a disposition is or is not "virtuous" involves the difficult causal investigation discussed in section (3); and that what is a virtue in one state of society may not be so in another. …
ellauri089.html on line 686: § 133. Hence (1) no actually existing evil is necessary to the Ideal, (2) the contemplation of imaginary evils is necessary to it, and (3) where evils already exist, the existence of mixed virtues has a value independent both of its consequences and of the value which it has in common with the proper appreciation of imaginary evils. …
ellauri090.html on line 44:
ellauri090.html on line 137: Joo hizi, heti ekassa kappaleessa sanotaan että R. oli ollut professori, ja oli nyt kapitalisti. Tää oli kylmän rauhallisesti puzattu pois tiivistelmästä! Hemmetin jenkkilurjuxet! Ne on puzanneet kirjasta sen koko sanoman! Jäi vaan tollasia Kauniit ja Rohkeat-tyyppisiä juonipaljastuxia. Kirjassa kerrotaan miten viattomasta professorista ison perinnön kautta rappeutui kapitalisti, ja se tuli sitten muutenkin hulluxi. Koirakin kuoli. Toi "fictional Humanitist philosophy" ei ole muuta kuin talousliberalismia.
ellauri090.html on line 143: —Não ha exterminado. Desapparece o phenomeno; a substancia é a mesma. Nunca viste ferver agua? Hasde lembrar-te que as bolhas fazem-se e desfazem-se de continuo, e tudo fica na mesma agua. Os individuos são essas bolhas transitorias.
ellauri090.html on line 147: —Bolha não tem opinião. Apparentemente, ha nada mais contristador que uma dessas terriveis pestes que devastam um ponto do globo? E, todavia, esse supposto mal é um beneficio, não só porque elimina os organismos fracos, incapazes de resistencia, como porque dá logar á observação, á descoberta da droga curativa. A hygiene é filha de podridões seculares; devemol-a a milhões de corrompidos e infectos. Nada se perde, tudo é ganho. Repito, as bolhas ficam na agua. Vês este livro? É D. Quixote. Se eu destruir o meu exemplar, não elimino a obra, que continua eterna nos exemplares subsistentes e nas edições posteriores. Eterna e bella, bellamente eterna, como este mundo divino e supra-divino.
ellauri090.html on line 152: Roope vittuilee vähän kirkkoisä Augustinuxelle, mikä pudottaa katoliset ainakin sen ihailijakunnasta. Muistattehan, Augustinus oli Leibnizin koulukunnan perustajajäseniä, minkä mukaan tässä elellään parhaassa mahdollisessa maailmassa, koska pirukin on luojanluoma, ja siis paras mahdollinen piru sekin. Jos joku herran tempaus näyttää väärältä, vääryys on vaan tillittäjän silmässä. God works in mysterious ways. Ei tässä olla mitään manilaisia (Arouet siellä takarivissä, pyyhi virnu poies naamalta tai tulee jälkkäriä, eikä ruuan päälle tule sulle jälkkäriä.) Eli näin:
ellauri090.html on line 177: Embora seja chamada de "realista", os críticos não deixam de notar que a riqueza de gêneros e elementos nessas obras também adere resíduos do Romantismo e impressionistas. Além disso, nessas obras Machado de Assis não compactua com o esquematismo determinista dos realistas, nem procura causas muito explícitas ou claras para a explicação das suas personagens e situações.
ellauri090.html on line 186: Seus biógrafos notam que, interessado pela boemia e pela corte, lutou para subir socialmente abastecendo-se de superioridade intelectual e da cultura da capital brasileira.
ellauri090.html on line 202: Os críticos notam que na segunda metade do século XIX os intelectuais brasileiros interessavam-se com o "surgimento de novas ideias" como o já citado positivismo de Comte e o evolucionismo social de Spencer. Ao que tudo indica, Machado não compartilhava deste interesse e escreveu seus romances com ceticismo (skeptisesti) a estas escolas filosóficas e políticas. Em Memórias Póstumas de Brás Cubas, por exemplo, um importante aspecto do pessimismo de Brás Cubas é sua visão de que os valores são arbitrários.
ellauri090.html on line 234: Um de seus amigos, Faustino Xavier de Novaes (1820–1869), poeta residente em Petrópolis, e jornalista da revista O Futuro, estava mantendo sua irmã, a portuguesa Carolina Augusta Xavier de Novais, desde 1866 em sua casa, quando ela chegou ao Rio de Janeiro do Porto. Segundo os biógrafos, veio a fim de cuidar de seu irmão que estava enfermo, enquanto outros dizem que foi para esquecer uma frustração amorosa. Carolina despertara a atenção de muitos cariocas; muitos homens que a conheciam achavam-na atraente, e extremamente simpática. Com o poeta, jornalista e dramaturgo Machado de Assis não fora diferente. Tão logo conhecera a irmã do amigo, logo apaixonou-se. Até essa data o único livro publicado de Machado era o poético Crisálidas (Koteloita, 1864) e também havia escrito a peça Hoje Avental, Amanhã Luva (1860), ambos sem muita repercussão. Carolina era cinco anos mais velha que ele; deveria ter uns trinta e dois anos na época do noivado.
ellauri090.html on line 236: Roope oli Brasilian Tomas Ribeiro. Huom nyt ei tarkoiteta samannimistä Real Housewifejen paljasyläpäistä gigoloa ohjaamassa moottorivenettä, eikä portugalilaista footballeria Tomás Aresta Branco Machado Ribeiroa, jonka nimi tuntuisi luppoovalta, mutta se on born vasta 30 April 1999, vaan Tomás António Ribeiro Ferreiraa (1 July 1831 – 6 February 1901), better known as Tomás Ribeiro or Thomaz Ribeiro, joka oli dago poliitikko, lehtimies, runoilija ja ultraromanttinen kynämies. Eli Roope oli ensi-ihastuxessa Karoliinaan yhtä ultraromanttinen. Myöhemmin sen vähän suspektimmissa aforismeissa lukee ettei samaan naiseen rakastuta 2 kertaa. Paras siis olla lopettamatta kesken.
ellauri090.html on line 321: Eipä arvattu Mono-pulloa pyöritellessä Ruoholahdessa kuinka lähellä siinä oltiin Roopen sydäntä. Tai ehkä Luu tiesikin muttei kertonut.
ellauri090.html on line 323: Há críticos que também se focam nos temas e elementos de existencialismo, reflexão e afins que essas obras possuem. De fato, a trilogia foi muito influenciada por filósofos como Blaise Pascal, Montaigne e Schopenhauer.
ellauri090.html on line 393: Shit Creekin kaltaisia tuppukyliä eli persläpiä on Suomessa joka perämetsässä.
ellauri090.html on line 410: Lopulta veden alta alkoi häämöttää hevosen hampaat ja pää ja urhea hevonen kapusi rannalle. Kaikki taputtivat. Minä ja lapset ja jotkut aikuisetkin taputimme urheaa hevosta ja paijasimme sitä. Kuski oli tyytyväinen ja ylpeä. Sen ilme oli että mitäs minä sanoin. Vielä vanhana miehenä, kun hänellä ei enää ollut hevosia hänet saattoi yllättää päästämästä hevospieruja. Vaimeita tai kovaäänistä mutta enimmäkseen hajuttomia. Unessa oli paljon muutakin hevostietoa mutta ne olen jo unohtanut.
ellauri092.html on line 63: In engineering, the Moody chart or Moody diagram is a graph in non-dimensional form that relates the Darcy-Weisbach friction factor fD, Reynolds number Re, and surface roughness for fully developed flow in a circular pipe. It can be used to predict pressure drop or flow rate down such a pipe. Lewis Ferry Moody (5 January 1880 – 21 February 1953) was an American engineer and professor, best known for the Moody chart. He has 23 patents for his inventions. He was the first Professor of Hydraulics in the School of Engineering at Princeton. Tästä Moodysta ei löytynyt sen enempää, tuli umpiperä. Not the way out - exit through tunnel in rear, luki MIT:n vessan ovessa. Mutta tämä sensijaan on motherlode:
ellauri092.html on line 80: By 17 years old this stout young Yankee decided to leave his farming work at home and head for Boston where he became a shoe salesman. Like Al Bundy. Taivas on todennäköisesti täynnä kadonneita parittomia sukkia. Ne ovat kaikki pelastuneet sinne. Kun mun sukkaan tulee reikä heitän sen roskiin mutta pelastan parittoman, koska mun lähes kaikki sukat ovat mustia. Vartioin niitä mustasukkaisesti ja teen leskexi jääneistä uusia pareja. He attended a Congregationalist Church which bored him as did all religious matters but over the next year the convicting message of sin and righteousness began to take effect. At the same time though, he raised up a wall of arguments. He settled his heart by deciding to leave the matter until his deathbed, but Cod’s Word continued to disturb him. No wonder: this was good old Boston, the home of the bean and the cod, Where the Lowells talk to the Cabots, And only the Cabots talk to Cod.
ellauri092.html on line 84: The first change in Moody was that he received a burden to see all his family earnings saved. Later that year he moved to Chicago and although he started to show signs of real shoe business ability and success, when he experienced the revival which commenced in that city in January 1857, business success faded into insignificance. He was ruined - success of this world no longer interested him instead, he began to glow in Christian virtue. He mixed freely amongst Plymouth Brethren, Methodist Episcopal, Congregationalists and Baptists. The years passed and he worked with the men in tights at YMCA and raised up one of the most unusual Sunday Schools of that day which became a church. He reluctantly began to preach and haggled every step of the way. He turned down Congregational ordination and remained a simple uneducated layman with a burden for souls. Having heard of Spurgeon’s ministry in London he did all he could to get hold of and read every Spurgeon sermon. He took thorough hold of Spurgeon’s three ‘R’s: Ruin by the fall, Redemption by the Blood, and Regeneration by the Holy Mackerel. This flowed through every one of his messages and was the marrow of Moody’s theology. Many thought him too radical and so nicknamed him ‘Crazy Moody.’
ellauri092.html on line 96: So in June 1873 he arrived again into Liverpool, England, accompanied by his asthmatic wife and song leader Ira Sankey as his other wife. Key men who were leaders and financers who had invited him with the promise of financial help had died since he was last there. There were no meetings, no funds and no committees. What the fuck. It seemed all was lost. Maybe they would just have to return to America? Only one unattractive invitation came from York in the North of England and so there they went. It was hard ground but in the midst of these meetings one unimpressed minister called F.B. Meyer slowly melted and then ignited with holy fervent fire. Our friends fled the scene as fast as they could. Next the Evangelistic foursome moved to Sunderland for several weeks of sole eating meetings where Cod’s power to inflate liver was manifest. In August they brought coals to Newcastle where a daily paper meeting was conducted with some 300 saints in attendance. No other lighting was necessary. News spread throughout the whole land that Creedence Clearvater Revival was coming to churches and salivation to thousands. Other towns were visited in the same manner and left as quickly as the audience caught on that a less inspiring Yankee foursome was doing the song and play.
ellauri092.html on line 110: Tästä nousee seurraava mielenkiintoinen ajatuskuvio: Moody tartutti Hermonin kesäleirillä ton kedgereeismin ja lähetysinnon J.R. Mottiin. J.R. Mott tartutti sen Helsingin visiitillä Hilja Hahnssoniin. Hilja Krohn tartutti sen saxantunneilla komeawiixiseen ja kaunissilmäiseen vaikka lyhyehköön Wilho Pylkkäseen. Eliskä Wilholla oli jo helluntaiviruxen varhaismuoto veressä kun se lähti Lontooseen?! Sillä saattoi olla kokemusta uppokasteesta Hilja Krohnin opastuxella jo siinä vaiheessa.
ellauri092.html on line 112: Seija oli mato kirkkohissassa, täysi kymppi torkassa. Mulla se jäi yhdexikköön kun en välittänyt mennä korottamaan suullisiin. Kirkkohissa oli musta lukuaineista haukotuttavin. Nyze on ruvennut hautakiven katveessa vähän kiinnostamaan.
ellauri092.html on line 166: Metodismi sai alkunsa englantilaisen anglikaanisen papin John Wesleyn hengellisen toiminnan vaikutuksesta. Wesley tuli herätykseen Saksan pietistisen kristillisyyden vaikutuksesta ja alkoi toteuttaa pietismin keskeisiä periaatteita Englannissa. Lontoon Aldersgate-kadulla herrnhutilaisten kokouksessa John Wesley koki hengellisen herätyksen (Wesley itse kertoo sydämensä lämmenneen Jeesukselle 1738), jonka jälkeen metodismi alkoi kasvaa voimakkaasti. Nimitys metodismi oli alkujaan 1600-luvulla kalvinistien arminiolaisille antama nimitys, jolla viitattiin arminiolaisten kalvinismista erottautuvaan käsitykseen vapaasta tahdosta, pelastuksesta ja pyhityksestä.
ellauri092.html on line 174: Jo hyvin varhaisessa vaiheessa metodismi alkoi pirstoutua eri kirkoiksi. 1900-luvun aikana monet näistä kirkoista yhdistyivät kuitenkin uudelleen, mutta silti on nähtävissä kaksi eri suuntaa perusmetodismin sisällä: amerikkalainen piispajohtoinen metodismi ja brittiläinen metodismi. Australian, Kanadan, Sambian ja osittain Intian metodistikirkot taas yhdistyivät muiden kirkkokuntien kanssa ekumeenisiksi Yhdistyneiksi kirkoiksi. Eri metodistikirkkoja ja yhdistyneitä kirkkoja yhdistää Metodistien maailmanneuvosto, johon kuuluu 80 kirkkokuntaa 133 maassa ja yhteensä yli 80 miljoonaa jäsentä.
ellauri092.html on line 273: Those involved with the Keswick Movement were continuationists otherwise known as anti-cessationists. These folks then (as well as today), believed the sign gifts including tongues never stopped. History as well as Scripture tells us that this is not true; that in fact, the sign gifts did actually cease not long after the last apostle died and the Bible had finished being written (though not yet compiled into Canon).
ellauri092.html on line 287: Biblically speaking, sanctification is the process the Christian goes through that ultimately makes him/her perfect in Christ. This is not only begun by God at our conversion, but finished by Him as well when we reach the eternal realm (Hebrews 12:2; Philippians 1:6). In sanctification, Christians are both passive and active. We are passively trusting in God’s ability to fully sanctify us and we are active because we are to choose to do what is right, in thought, word, and deed (Romans 12:1-2; 1 Thessalonians 4:4; Hebrews 12:14, etc).
ellauri092.html on line 299: HEI HUOM! Tää "mark and avoid" porukka on vanhoja tuttuja suoraan Wilhon kirjahyllystä! Erityisesti Hudson Taylor ja Watchman Nee soittaa kelloa. Nyt taisi löytyä se bonanza! Wilho ja muut pentekostaalit on kontinuativisteja, eivätkä siis kessationisteja. Watchman Neestä tulee aina mieleen Nestori Nestori Nepikkalan Nee, kyylällä tyttöjä hurmailee. Pezkulla oli muovikani nimeltä Nestori, jolle oli tämmöinen laulu.
ellauri092.html on line 344: No tää hemmo ainakin on selvä kessationisti, kylmä tinselfish. Se ei kuumene edes Jeesuxelle, saati sitten vaimolle. Jos se on ylipäänsä herännyt, se ei ainakaan ole hurahtanut (se ei ole liekeissä, ei edes kädenlämpöinen) eikä varjelkoon varsinkaan hihhuli, se ei tanssi eikä läpyttele käsiä jossain teltassa. Mä veikkaan eze on mefodisti.
ellauri092.html on line 355: Jumala järjesti liitukaudella vähän tilaa ihmisen kehittyä ilman häiriötä dinoilta. Siihen hän käytti asteroidia. No sitten lähetti ainokaisen poikansa. Ei ole toista poikaa (vrt. orava ja sinä lapsena Seurasaaressa: "Ei oo, loppu jo!"), mutta asteroideja on tarvittava määrä.
ellauri092.html on line 357: Granted. Täytyy vaan panna verhot kiinni jos tulee suoraa ilmoitusta tähtisateena. Tuomas akvinolaisen mukaan sekin on tän järkikullan lisäksi välttämätöntä, mutta voi joskus mennä ihmisen valta ja väkivalta yhteen ja kadota yleisen ilmoituksen välttämättömyyden tuolle puolen erityinen ilmoitus, että turpa kiinni nyt lennetään, ja myöhemmin ilmenee että erityisen ilmoituksen takana on sama taho, joka sekoitti yleisen edun ja yleisen ilmoituksen jotenkin toisiinsa. Niinkuin esim. Pierre Abelardin tapauksessa.
ellauri092.html on line 366: Moldessa oli varmasti upeet maisemat paizi oli sumuista kuin Lontoossa. Ehdimme sentään nähdä Axel Enden kuulun alttaritaulun Kvinderne ved graven (kz. kuva) ennenkuin kirkko paloi taas.
ellauri092.html on line 393: Vasemmistoradikaali Armaxesta Heikelit muikenee kuin vaarit kai yhteisestä sopimuxesta. Se oli mätämuna, jokaisessa suvussa on sellainen, ellei useita. Tai hei, löytyy siitä jotain sukusomesta. Se on O. I:n vaasalaisen pappisveljen Joel August Heikelin tuhlaajapojan Gunnar Gabrielin poka, joka (siis Gunnar) kuoli Helsingissä 38-vuotiaana espanjantautiin 1919. Jostain syystä se (siis Armas) on syntynyt jenkeissä. Ei kai Gunnar saanut tartuntaa työväenaattesta rapakon takana? Senkö tautta Armaxesta tuli punikki? Sen äiti, urkurintytär Hanna Victoria Gullstrand Skånesta kuoli varmaan samaan espanjantautiin 1919, mutta Vaasassa. Armas ressukka jäi täysorvoxi 12-vuotiaana. Se syö miestä kyllä, mixei naistakin. Armaxesta voisi olla lisää työväenkirjastossa. Se oli kemisti.
ellauri092.html on line 432:
ellauri092.html on line 471: Pikku synnit ovat vaarallisia kuten kateellisuus. Jumala näkee. Pyhä jumala ei suvaitse pienintäkään syntiä. Se on kauhea vihollinen, kuin verikoira, tai pistävä käärme. Se tappaa. Toisaalta se antaa aina ilmatteex. Vielä tänä iltana! Sit voi alottaa taas alusta. Toimii kuin junan vessa. Kristityllä on aina paras edessäpäin.
ellauri092.html on line 475: Wilhelm Robert Breitenstein (1848-1933), Catharina Krohnin poika, jonka biologinen isä ei ole tiedossa, varttui Suomessa ja jäi tänne. Vuonna 1897 hän osti Kiiskilän kartanon, jolloin se palasi Abrahamin jälkeläisten haltuun parin vuosikymmenen ajaksi. Wilhelmin jälkeläisiä ovat mm. Suomen entinen YK-suurlähettiläs Wilhelm Breitenstein (1933-2005) sekä ministeri Alexander Stubb (1968-). Sit on se mun armeija"kaveri" Breitenstein jolta hukkui lapsi Nauvon rannassa.
ellauri092.html on line 486: Tuulilasi-lehden päätoimittaja, korttipelikirjailija, kääntäjä ja maanviljelijä Ilmo Kurki-Suonio kuoli syöpään 18. kesäkuuta 2007 Uudessakaupungissa. Hän oli 76-vuotias, syntynyt 10. elokuuta 1930 Viipurissa.
ellauri092.html on line 557: USKOT-foorumi muistuttaa: Vääräuskoiset otettava huomioon kotouttamisessa
ellauri093.html on line 38: Pakottamisesta, väkivallasta sekä kadotuxella uhkailusta on ollut sana sanaa vastassa. Asianomistajan kertomusta ei ole kaikilta osin voitu pitää varsin luotettavana eikä sitä tukevaa näyttöä ole ollut riittävästi. Syyte ja syytteeseen liittyvät vaatimukset hylättiin kokonaisuudessaan. Tuomio ei ole lainvoimainen.
ellauri093.html on line 40: Syyte: Aseellinen muilutusraiskaus Raahessa – oikeus hylkäsi naisen kaikki vaatimukset. Syyttäjän ja naisen mukaan kaksikko oli ollut liikenteessä autolla. Väitteen mukaan mies ajoi autolla syrjäiseen paikkaan ja halusi nimenomaisesti tehdä asianomistajalle seksuaalista väkivaltaa. Syyttäjän näkemyksen mukaan vastaaja raiskasi naisen ensin suuhun ja sen jälkeen yhdynnällä. Tekonsa tueksi mies uhkasi naista ampuma-aseella, oikeudessa väitettiin.
ellauri093.html on line 44: Sana esiintyi kuitenkin jo Agricolan kielessä syntiinlankeemuskertomuksessa:
ellauri093.html on line 107: Mihin Motti perusti optimisminsa? 1) kristittyjä on miljoonia enemmän kuin vuosisadan vaihteessa. Ahkeraan on uskovaisten pyllyt jauhaneet.
ellauri093.html on line 108: 2) Miljoonikot on entistäkin rikkaampia, kun köyhät ovat luovuttaneet roponsa. 3) Maailma on viety määrättömiin kärsimyxiin. Nyt on helppo uskoa että stratosfäärissä on parempi. 4) Luettelosta jäi uupumaan että jeesuskin on luvannut tulla vielä käymään uudestaan. Sitä odotellessa sai Hilja vielä kerran paistatella valonheittäjien hohteessa ja puristella Mottia, vaikka nyt vaan kädestä. Kiitollinen juhlamieli täytti emättimen.
ellauri093.html on line 116: Suopellon ison kiven päällä on esiintynyt torviseizikko. Ei kuitenkaan Cambridgen torvi seizikko, jotka lähti Kiinaan läheteixi. 1 niistä oli se kriketisti Studd. Olikohan niiden joukossa apostoleja? Kuvassa on seizemän veljestä sukkahousuista ja hamosessa, kipa päässä.
ellauri093.html on line 122: Hudson oli Wilhon esikuvia. Sen kirjoja on Wilhon hyllyssä. Se pukeutui kiinalaisexi. Sillä oli yhtä tappuraiset turpajouhet kuin mulla. Sen päämaja oli Wilhon läänissä. Siellä se oli hiljan ehtinyt kuukahtaa Wilhon tullessa. 3 June 1905 (aged 73) Changsha, Hunan, China. Hunanin läänin pääkaupunki, väkiluku 7 miljoonaa. Riitti pelastettavaa.
ellauri093.html on line 126: Having been accepted as missionaries by Hudson Taylor of the China Inland Mission the seven were scheduled to leave for China in early February 1885. Before leaving the seven held a farewell tour to spread the message across the country – it was during this tour that someone dubbed them "The Cambridge Seven."
ellauri093.html on line 150: Nee syntyi toisen sukupolven kristittyyn perheeseen Shantoussa. Hänen isänisänsä oli opiskellut amerkikkalaisessa kongregationaalisessa oppilaitoksessa Fuzhoussa ja hän oli ensimmäinen kongregationaalinen pastori Fujianin maakunnan pohjoisosassa. Neen vanhemmat kertoivat luvanneensa hänet "Jumalan käyttöön" jo ennen hänen syntymäänsä. Siitä tuli niinkuin Olavista nasiiri.
ellauri093.html on line 161: Neen läheisin työtoveri oli Witness Lee -niminen babtisti. Heidän yhteistyönsä alkoi 1932. Lee muutti Shanghaihin 1934 voidakseen työskennellä enemmän Neen kanssa. Hän muun muassa toimitti Neen julkaisua The Christian 1934–1940 ja oli hänen best maninsa mm. tämän avioituessa. Vuonna 1949 Nee lähetti Leen ja ryhmän muita Taiwanille jatkamaan lähetystyötä. Charity oli käynyt mustasukkaisexi. Taiwan eli Formosa on oikeistokiinalaisten saari Fuzhouta vastapäätä. Yhtä lähellä kuin Tallinna. Danin vanhemmat oli vieläkin vihaisia sen petturuudesta.
ellauri093.html on line 163: Kommunistinen hallinto pidätti ja vangitsi Watchman Neen maaliskuussa 1952, ja hänet tuomittiin viideksitoista tai kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen 1956 vakoilusta syytettynä. Nee menehtyi vankilassa 30. toukokuuta 1972. (Ilmeisesti 20v kakku siis. ) Hänen vankeusaikanaan vain hänen vaimonsa sallittiin vierailla hänen luonaan. Vankilan sensuuri ei sallinut hänen lähestyä Jumalaa kirjeissä ja hän kuoli inhimillisesti katsoen kurjuudessa ja nöyryytettynä, syöden Maon pyllynreikiä. Taivaassa tilipussi kasvoi sitä paremmin. Hänen kuolemastaan ei tiedotettu heti omaisille ja hänelle ei pidetty kristillisiä hautajaisia, vaan hänen ruumiinsa poltettiin krematoriossa 1. kesäkuuta 1972 ihan kuin minkä tahansa tavallisen vinkuintiaanipakanan.
ellauri093.html on line 282: Issues contributing to risk may include family violence, isolation, dependency grammar and career stress. The eider is at risk of getting flayed. The abuse worker is at risk of getting caught. Always abuse indoors and avoid unnecessary noise.
ellauri093.html on line 319: Officially naming and recognizing "eidership" is common to Open Brethren (cf. 1 Thessalonians 5:12–13), whereas many Exclusive Brethren assemblies believe that recognizing a man as an "eider" is too close to having clergy, and therefore a group of "leading brothers", none of whom has an official title of any kind, attempts to present issues to the entire group for it to decide upon, believing that the whole group must decide, not merely a body of "eiders". Traditionally, only men are allowed to speak (and, in some cases, attend) these decision-making meetings, although not all assemblies follow that rule today.
ellauri093.html on line 321: The term "Eider" is based on the same Scriptures that are used to identify "Bishops" and "Overseers" in other Christian circles, and some Exclusive Brethren claim that the system of recognition of eiders by the assembly means that the Open Brethren cannot claim full adherence to the doctrine of the priesthood of all believers.[27] Open Brethren consider, however, that this reveals a mistaken understanding of the priesthood of all believers which, in the Assemblies, has to do with the ability to directly offer worship to God and His Christ at the Lord's Supper, whether silently or audibly, without any human mediator being necessary—which is in accordance with 1 Timothy 2:5, where it is stated that Christ Jesus Himself is the sole Mediator between God and men ("men" being used here generically of mankind, and not referring simply and solely to "males").
ellauri093.html on line 372: Esimerkkinä kadehdittavan kunnollisesta musiikista Kari soittaa pätkän Wagneria. Wagner oli nazien lemmikki ja kova antisemitisti, vaikka saattoi olla izekin juutalainen tuntemattomaxi jääneen isän puolelta. Loppumetreillä Wagneria kiinnosti Arthur de Gobineaun kexeliäs ajatus, että länsimaiden perikato johtuu vaaleanpunaisten arjalaisten sekaantumisesta ruskeampiin värimuunnoxiin. Nojaa. Jotain likaa on jokaisessa siassa kun jaxaa kaivella. Älä jaxa huutaa Seija takaata.
ellauri093.html on line 392: Epäilyt helluntaiystävien toiminnan hiipumisesta tyystin 90-luvulla vaikuttavat vahvasti ennenaikaisilta. Vuonna 1958 merkittävän kokoisia ryhmiä oli vielä Helsingin lisäksi ainakin Lahdessa, Turussa, Tampereella, Multialla ja Pusulassa. Mm. nämä paikkakunnat muistivat kollektiivisesti Wilho Pylkkästä tämän siunaustilaisuudessa.
ellauri093.html on line 394: Lahdessa kokousten säännöllinen pito omassa rukoushuoneessa loppui vähitellen 90-luvulle tultaessa saarnaaja Veikko Salon ikääntymiseen ja sittemmin poismenoon. Lahden kokouspaikka oli aivan torin laidassa klassisessa Kotilan talossa. Koko ajan säännöllinen toiminta on kuitenkin jatkunut Multialla keskeytyksettä ja alkanut uudelleen Helsingissä.
ellauri093.html on line 398: Helsingissä joitakin vuosia toiminta oli pysähdyksissä, mutta alkoi uudelleen ainakin joksikin aikaa 2000-luvulle tultaessa. Helsingissä kokouksia on ollut 2000-luvun alkupuolella mm Säästöpankinranta 4:ssä, Kampin palvelukeskuksessa ja Malmin Työväentalolla.
ellauri093.html on line 404: Kokouksia on säännöllisesti osoitteessa Keskustie 33. Nykyinen paimen on Antero Lehtonen.
ellauri093.html on line 416: Lehden perusti vuonna 1925 Vilho Pylkkänen, joka oli helluntaiherätyksen järjestäytymisvaiheessa järjestäytymättömyyden tunnetuin edustaja.
ellauri093.html on line 418: Armon ja Rauhan Sanoma Multian Lähetysyhdistys ry:n julkaisemana ilmestyi vuodesta 1998 vuoteen 2005 neljä kertaa vuodessa. Vuoden 2005 Joululehti ilmoittaa sisäsivullaan: Viimeinen numero. Multian Lähetysyhdistys ry on päättänyt lopettaa tämän lehden julkaisemisen ainakin toistaiseksi. Yhtenä ilmeisenä vaikuttavana tekijänä oli Multialla paimenena, saarnaajana ja Lähetysyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana toimineen Veikko Hokkasen poismeno. Viimeisessä lehdessä on hänen muistokirjoituksensa.
ellauri093.html on line 486: Karin morsian joutui odottamaan monta vuotta Karin tunaroidessa, mutta jaxoi tehdä sen rakoilematta pahasti. Ehkä ne käytti varmoja päiviä. Tai sit keskeytettyä yhdyntää, se on mullekin kyllä vanha tuttu. Tuli mieleen että varmaan Ilmari ja Hiljakin joutui johkin apukeinoon turvautumaan, kun Ilmarin mukana tullut pesue oli jo ylimittainen. Jos ne käytti selibaattia, ei ihmetytä että Hiljalla on levottomia juttuja. "Olin sopinut yhtymisestä Kööpenhaminassa mieheni kanssa. Meillä oli pari päivää vapaata aikaa. Mietin miten ne parhaiten käyttäisin, ja rukoilin Jumalan johdatusta."
ellauri093.html on line 610: Povisen veli Alfred oli hyvin Karin näköinen. Sillä oli toinen vaimo alla, nuori ruozalainen naikkonen pienine lapsineen. Mieleeni pyrki hiukan epäpuhdas ajatus: Mahtaako tuo iäkäs johtaja olla onnellinen? Jotakin alakuloista hänen olemuxessansa oli. Varmaan sillä ei seiso enää. Unbefriedigte frau vekuttaa, vieraan lapset huutavat. Kyllä suomalainen vaikka lapsetonkin puoliso olis ollut parempi. Esim enpä sano kuka.
ellauri093.html on line 656: Palattuamme illalla asuntoomme Dick - siis past. Dolmen pyysi mua taas erilleen. Dick kulta, päätä särkee, aloitin jo sanoa, mutta ei, se halusi vaan lukea eräitä sivuja vaimonsa vastasaapuneesta kirjeestä. Huohhelihuoh. No anna tulla, sanoin yhtä innostuneesti kuin Seija el Laurin tullessa lukemaan taas jotain uutta paasausta.
ellauri093.html on line 658: Kolme juutalaisnuorukaista asui yhteisessä huoneessa. (Hyvä alku, tuleekohan tästä joku suomalainen-ruozalainen-venäläinen läppä?) Yxi ei osannut päättää oliko J. Nasaretilainen Israelin messias. Mies tuntui rehelliseltä, totta kyllä, mutta jospa se olikin sekopää? Mielentilatutkimusta vajaa? No pojan epäilyxet kaikkosi, kun yhtenä yönä se näki kattoon heijastetun ristiinnaulitun jonka toinen käsi irtosi rististä ja alkoi viittilöidä sille. - Jompikumpi meistä on päästä sekaisin tai kumpikin, vai mitä pojat? Mutta ei, kaikki neljä näkivät saman ilmiön yhtä aikaa. (Vai kolme? Jää epäselväxi.)
ellauri093.html on line 660: Ei se voinut olla aito Kristus, Dolmen sanoi, eihän Krisse enää ole ristillä! Nyt kohu käy koko laitoxessa, kaikki hyrrää aivan kuumina. Mun on nyt lähdettävä kotio laittamaan pojat kuriin. Vai jäisinkö sittenkin? Oishan meillä vielä se kiva Kolin retki edessä, exje? Hilja loi Dickiin paljonpuhuvia kazeita - ja hän lähti kanssamme Kolille. Pari jutkupoikaa sinne tai tänne, niitä tulee riittävästi lisää sieltä mistä nämäkin.
ellauri093.html on line 662: Ja kannatti jäädä, sillä sillä reisulla mä vihdoin koin sen mistä olin kaiken aikaa haaveillut: henkilökohtaisen herätyxen, joka kuulemma tuntuu ihan samalta kuin orgasmi. Ehkä se olikin se, who knows, ihanaa se oli joka tapauxessa. Tää tuli kun Dick oli koko ajan puhunut täydestä antautumisesta jollekin herralle. Mulla ei ole oikeutta määrätä ajastani, ystävistäni, ei mistään, olen ton herran oma kaikkineni. Taiteilijakin saa herralta. Emme voi ottaa mitä emme saa. Ei väkisin, vaan väsyttämällä. Tuona hetkenä vapauttava riemu valahti ylizeni. Tai jotakin valahti ainakin. Mutta mun ei tarvinnut edes huolehtia alapesusta, Dick piti huolen kaikesta. Tästä tilaisuudesta lähdimme suoraan kirkkoon, ehtoollispöytään. Aika nälkä ehti tullakin. Mahtava hauki sai pastorimme hämmästyxesetä huudahtamaan: me tyydymme voileipiin, te loihditte esiin tällästäkin!
ellauri093.html on line 664: Mutta nyt vakavampiin teemoihin. Yxi papinleski, joka nuorena oli kadottanut miehensä ja jäänyt orpojansa yxin huoltamaan kysyi: Mixi mixi? Virkamatkalla mieheni hevonen vauhkoontui ja heitti hänet rattailta. Mixi ei herra varjellut, jos hän on kaikkivoipa? Onko hän yxinkertaisesti ilkeä? Dolmen selitti kaiken hyvin päin: ajattele asiaa myös vähän meidän kannaltamme, siis miehen kannalta. Sehän pääsi pälkähästä tosi vähällä, saved by the gong. Mut mut jatkaa leski, jos tuonpuoleisessa on niin kivaa, mixei herra hyvä voinut ottaa meitä samaan hevoskyytiin? Mix se jätti meidät tänne kitumaan? No kaskun, Dick mietti, koska se haluu opettaa täällä meille jotakin. Hemmetti sanoo leski, se on ize tehnyt meidät, ja se on kaikkivoipa ja kaikkiviisas, miten se on voinut tunaroida näin? Mäkin olisin osannut tehdä paremman maailman, vaikkoon vain nainen. Tai hei, mix vaivautua ylipäänsä ollenkaan? Mixei se vaan jäänyt kellettelemään sinne singulariteettiin askartelemaan sitä kiveä mitä se ei jaxa heittää. Koko homma tuntuu aika joutavalta. Noh, kaskun, sanoo Dick ja sitten pruit pruit, läiskis läiskis, se päästää savusumun ja uikkii hiljaa Hiljan kansssa ruikkimaan. Tutkimattomat ovat herran tiehyet.
ellauri093.html on line 675: Schwierigkeit ist Herrlichkeit, kurjuuxien keximisessä herra näyttää voimansa. Hilja oli onnellinen 2x, kun se sai Dickin omaan kotiinsa. Ilmokaan ei ollut vielä osunut kovaan aukioon. Tietysti olin valmistanut juhla-aterian Ilmon lapsista - eiku siis, jostain lehmästä. Dick piti siitä, taisi muistaa sen myöhemminkin nimeltä, ja jonkun lapsistakin kai. Se oli Muurikki, tai ehkä Heluna, pitäisi tarkistaa Dickiltä. Se lehmä siis. Lasten nimet on mulla lompakossa ylhäällä. Tällä kertaa ei jokapaikanhöylä Helene ollut mukana. Dick ei osannut ize edes kapsekkiä pakata, vaatteet pursusivat joka raosta. Lähetysjohtajalle jäi sekin urakka. Ja kazo ihme tapahtui: kansi meni kii! Dick kiitteli silmät loistavina. Arvattavasti hän ehti juoda kahvinsa toisten pakatessa. Dank Gott! Wie hat er seine Leute so lieb? Onnexi Dolman oli huumorintajunen. Omia tavaroita ei ole helppo löytää toisten pakkaamasta laukusta.
ellauri093.html on line 679: Toisella kertaa Hilja halusi Hampuriin tutkimaan nuoria juutalaismiehiä. Niiden varustuxessahan on jotain hyvin raamatullista. Tällä kertaa oli matkaseurana rovasti ja ruustinna Matti Tarkkanen, oli lähetyssaarnaaja Kalle Koivu, jonka perhe jäi Suomeen, oli Hilma Tylväs matkalla miehensä luo, sekä lähetysalan rautaisen ammattilaisen Viktor Alhon puoliso Regina Linnanheimo ilman Viktoria. Olisi ollut Alli Wikmankin, mutta se sattui putoamaan sillan läpi. Eikä sen isot kengät olisi laivaan enää sopineetkaan.
ellauri093.html on line 701: No oli mulla muitakin onkipaikkoja. Taidehallin edusta oli vakipaikkani afrikkalaisten kulkiessa ostoxilla. Kävin myös siionistikirjakaupasta hakemassa opaskirjallisuutta ja rainakuvia, eikä suinkaan merimieslähetys, edellisten Hampurin matkojen vetonaula, ollut unohtunut. Siitä jo pastori Kunilakin piti huolen. Väsymättä hän avasi mulle varustuxensa.
ellauri093.html on line 705: Se tapahtui eräänä sunnuntaina. Dick oli valinnut textixi Lasst uns hinüberziehen. Lasst uns, toi uns on ihanin sana. Suomessa sitä vastaa omistusliite. Sillä on anagrammi nus. Jeesus tule, ota meidät ja omista, olemme yxineuvoisia vaikka kaxikotisia, emme pärjää omine neuvoinemme. Ja sit toi über, tai oikeastaan kaikki noi saxan prepositiot: an auf hinter in usw. Adrianmerellä kalastajien puolisot ei näy mutta ääni kantautuu. Hiljaa pitää puuhata. Meillekin tarjoutuu vielä "toinen säkeistö" yljän kaa tuolla ylhäällä. Täysi turva jeesuxen kanssa. Ilman Ilmon tylsää selibaattia.
ellauri093.html on line 752: (Jönsyltä:) Pidin 14-vuotiaana alkurukouksen Suomen ekumeenisen seuran kokouksessa ja puhuja oli Pelastusarmeijasta (joka toimii yhdessä kristillisten kirkkojen kanssa). Vanha mies, ehkä tämän isä. Ostin uudelleen P-E:n hartauskirjan Hänen nimensä vuodelta 1962. Sen alussa korostetaan M. Magdalenan läheistä suhdetta Jesseen kun sanoi tälle Emmauksen tiellä tai mikä se nyt oli että rabbuuni. Mun ope. Eri suhde kun taulussa, missä se vinoilee vaan Gallénille. NNKY:n perusti Suomessa Ottilia Stenbäck Minna Krohn (Juliuksen toinen vaimo ja leski) ja Louise af F. Aune Krohn, Minnan tytär, Aino Kallaxen sisko, veti NNKY:n kuoroa, jossa oli myös Tiinan tulevan romaanin mukaan Niilon isotäti Matilda. Aune muutti isän kuoltua Parolaan, jossa asui naisen kanssa (myös romaanissa).
ellauri093.html on line 756: Aika riensi. Lähtömme läheni. Jo aamuhartaudessa meitä oli muistettu monin tavoin, jokainen läsnäolija oli ananut evääxi raamatunlauseen, jonka saimme mukaamme eväspaperille merkittynä. Lounaan jälkeen talon väki lauloi noin neliäänisesti yhtä laulua. Sigrid Tarkkanen laahasi mukana. Kuinka kiitolliset olimmekaan! Dolmenit ripustivat kapyysiin raamatunlausetauluja ja Kunilat kiinnittivät jättiläisneilikoita skunkin rintaan. Jokainen lausui jonkin jumalan sanan hyvästixi. Syvimmin painui mieleen past. Dolmenin jäähyväissana joka saxasta vapaasti käännettynä menee "Sinä ympäröit minut joka puolelta". Tiesin heti mitä sillä oli mielessä. Edestä, takaa, sivulta ja ylhäältä. An, auf, hinter, in, usw. Äkkäättekö? No jos ette antaa olla, ei väliä.
ellauri093.html on line 780: On välttämätöntä antaa maallikoille ehtoollisessa sekä leipä että viini, ei pelkästään leipää.
ellauri093.html on line 835: Keisari oli valtiopäivien avajaispuheessa kehottanut kiisteleviä osapuolia esittämään omat kantansa. Katolilaiset eivät olisi halunneet suostua tähän, sillä he eivät halunneet keskustella julkisesti kerettiläisten kanssa. He yrittivät saada aikaan uskonnollisia asioita käsittelevän komitean. Evankeliset eivät kuitenkaan voineet suostua tähän, sillä komiteassa olisi ollut katolinen enemmistö. He vaativat sen sijaan tunnustuksen julkista lukemista valtiopäivillä. Keisari suostui tähän, ja lukemispäiväksi määrättiin 24. kesäkuuta. Kiireellisten neuvottelujen ja ajan puutteen vuoksi lukeminen siirtyi kuitenkin 25. päivään. Tunnustusta paranneltiin viimeiseen asti ja lisättiin iltalypsypointteja. Lukeminen suoritettiin keisarin ja säätyjen edessä. Tunnustus oli kirjoitettu saksaksi ja latinaksi. Keisari olisi halunnut luettavan latinankielisen kappaleen, mutta vaaliruhtinas Johannsin vaadittua, että saksalaisella maaperällä olisi kuultava saksankielistä tekstiä, keisari suostui saksankielisen version lukemiseen. Kukas tää keisari olikaan? Se ei varmaan osannut saxaa järin hyvin. Lukemisen suoritti Saksin kansleri Christian Beyer, ja siihen kului kaksi tuntia. Tämän jälkeen molemmat kappaleet luovutettiin keisarille.
ellauri093.html on line 837: Kaarle (24. helmikuuta 1500 Gent, Flanderi – 21. syyskuuta 1558 Yusten luostari, Espanja) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Kaarle V vuosina 1519–1556. Hän oli myös Espanjan kuningas 1516–1556 nimellä Kaarle I (Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa hänet tunnettiin nimillä Carlos Quinto ja Carlos V). Kaarle kuului Habsburgien sukuun mikä on naamasta päätellen ilmeistä. Hänen isänsä oli Burgundin arkkiherttua Filip Komea ja äitinsä Johanna Mielipuoli, hermostollisten vaikeuksiensa takia. Kaarlen kehitys oli hidasta ja muutenkin hän vaikutti sopimattomalta hallitsemaan mitään, edes sfinkteriä. Koska hän myös oli sulkeutunut ja vähäpuheinen, hänen oli hankala luoda tarpeellisia suhteita hovissa. Ehkä se kärsi lukivaikeuxista kun se oli niin valovoimainen. Kiva sille että uskontunnustus tuli äänikirjana. Kaarlen äidinkieli oli ranska. Hänen on kerrottu sanoneen: ”Minä puhun espanjaa Jumalalle, italiaa naisille, ranskaa miehille ja saksaa hevoselleni”. Ellei se ollut Fredrik Suuri, josta mulla on myös paasaus. Ehkä ne sanoi molemmat, on se niin hyvä setämiesläppä.
ellauri093.html on line 839: Katolilaiset julkaisivat Augsburgin tunnustukselle vastineen, Paavillisen kumoamisen (Confutatio). Philipp Melanchthon laati tälle vastineen, joka tunnetaan nimellä Augsburgin tunnustuksen puolustus. Se esittää Augsburgin tunnustuksen, jonka puolustamiseksi se on kirjoitettu, laveammin ja enemmän teologisessa muodossa. Siinä on mainittu Confutation tekemät myönnytykset ja käsitellään perusteellisesti niitä kohtia, joita oli arvosteltu. Puolustus on myös tunnustusta jyrkkäsanaisempi. Keisari ei kuitenkaan suostunut ottamaan tätä vastaan. Puolustus julkaistiin 1531 ja käännettiin pian saksaksi.
ellauri093.html on line 845: Vuonna 1930 vietetyssä Augsburgin tunnustuksen 400-vuotisjuhlassa painotettiin voimakkaasti tunnustuksen luonnetta luterilaisen kirkon erityistunnustuksena, joka erottaa sen katolisesta kirkosta. Pääpaino oli kirkkoja erottavien tekijöiden esille nostamisessa yhdistävien tekijöiden jäädessä vähemmälle huomiolle.
ellauri093.html on line 879: Dick ei innostunut juutalaisten omista seurakunnista. Parempi että sakemannit johtavat. Tai mixei suomalaisetkin, warum nicht. Kyllä sellaisia tulee, mutta vasta jeesuxen toistamiseen tultua. Eli kun lipputangot kukkivat, ne on jo nupulla. Niin uskoivat Dolmenit, mutta Hilja oli epäilevällä kannalla. Silloin mieheni siirtyi niittokoneen ääreen. Eikun soittokoneen. Se veti keskustelun päätteexi schlaagerin "Joudu jo Jeesus" (tai sama saxaxi). Olikohan se tää? Es harrt die Braut so lange schon - kuulostaa Hiljalta. Sinua Kristus odottaa, virsi 11 uudessa virsikirjassa.
ellauri093.html on line 890: Muistelmateoksessaan Valoisia jälkiä (suom. 1927) Dora Rappard kertoo merkittävistä tapaamisista ja tapauksista elämässään. Tärkeä sija on tempautumisella mukaan Englannista 1870-luvulla alkunsa saaneeseen pyhitysliikkeeseen. Siltä ajalta on peräisin myös tämä virsi. Se sai alkunsa puolisoiden välisestä keskustelusta matkalla Baselista ylös Chrischonavuorelle. Carl Rappard sanoi vaimolleen: "Kun taas kirjoitat uuden laulun, sen aiheena pitää olla Herran paluu ja meidän valmiutemme siihen." Kotiin päästyä Dora Rappard tarttui kynään, ja niin syntyi tämä virsi. Työtä käskettyä.
ellauri093.html on line 896: Dickin viimeinen Suomen esiintyminen oli aiheesta "hän pitää pyhiä käsissä". Dick vähän varioi kielikuvaa: olemme sydämellä, käsissä, jalkojen juuressa, joka tapauxessa jossain lähituntumassa. Välillä sen puluja ja välillä karhunpentuja. Nokitaan hellästi, heilutetaan häntiä, se taputtaa meitä päälaelle ja raaputtaa korvan takaata.
ellauri093.html on line 919: Leila Mott. Povisen Marie. Helen Dolmen. Ne tukivat aviopuolisojensa työtä uhrautuvaisesti ja kypsällä ymmärtämyxellä, auttoivat kilvoituxessa, toivat pyyhkeitä, laastareita ja mustikkamehumukeja, ja loivat siunattuja koteja. Varmaan Gracekin tavallaan täytti paikkansa. Olisinpa saanut olla yxi heistä (paizi Grace). Mutta mulla oli vaan tää porsas, Ilmo Kurki-Suonio.
ellauri094.html on line 35: Hanskissa talonmiehen vaimoa eli Helmi Orvokki Virtasta näytellyt Marita Nordberg muisteli vuonna 2007, että Hanski ei työtä tehdessään ollut yhtään hauska, mutta hyvällä tuulella ollessaan hän oli hurmaava. Häyrinen kertoi Apu-lehdelle vuonna 1981: ”Voi olla, että olen saanut tämän ’ikävän’ luonteeni oudosta lapsuudestani, jossa ei ollut isää eikä äitiä. Mutta minun oli ratkaistava, annanko potkia itseäni jatkuvasti päähän vai ryhdynkö izekin hankalaksi ihmiseksi. Jokin minussa valitsi viimeksimainitun vaihtoehdon.”
ellauri094.html on line 62: ”Aikaisemmin liito-oravilla oli Saaristokaupungissa kaksi reviiriä, mutta nyt niitä on 18. Ongelma kärjistyi pari vuotta sitten. Liito-oravat ovat lisääntyneet Kuopiossa suhteessa jopa paljon enemmän kuin rakentamisen volyymi, joka on vain viisinkertaistunut.
ellauri094.html on line 104: Kyllä tässä, edustaja Arhinmäki, nyt politiikka sekaantuu uskontoon ja kirkon asioihin. Evankelisluterilaisen kirkon piispat ja kirkolliskokous ovat hyvin selkeästi linjanneet, että kirkossa avioliitto tarkoittaa miehen ja naisen välistä liittoa, ja nyt pelkän lainsäädännön muutos tulee aiheuttamaan tämän tilanteen, mikä 1.3. näkyy, ja tässä suhteessa olisi mahdollista toimia toisin.
ellauri094.html on line 106: Tosiaan Ylehän teki sen kysymyksen, ja sen kyselytutkimuksen mukaan kansahan haluaisi tämmöisen niin sanotun tasa-arvoisen avioliittolain. Mutta sitten kun nämä kysymykset asetettiin oikeaan muotoon, niin kuin muun muassa Ajatuspaja teki tämän kyselytutkimuksen ihan tämmöisellä ulkopuolisella gallupfirmalla TNS:llä, niin siellä kyselytulokset olivat toisenlaisia: kun kysyttiin oikeasti sitten myös tätä adoptioasiaa elikkä sitä, kuinka moni suhtautuu myönteisesti siihen, että lapset voitaisiin adoptoida esimerkiksi sateenkaariperheeseen, niin vain 4 prosenttia kannatti sitä ja 62 prosenttia kannatti miehen ja naisen välistä perhemuotoa, johon lapset adoptoitaisiin. Elikkä nyt kun tästä avioliittolaista äänestettiin, niin eivät ikävä kyllä monet äänestäessään tienneet, että me äänestimme myös samalla lapsen adoptiosta perheen ulkopuolelle, myös homo- ja transperheitten keskuuteen, ja siinä mielessä tämä asia kyllä meni [Puhemies koputtaa] aika villaisella julkisuudessa.
ellauri094.html on line 114: Lasten tärkein oikeus on saada rakastavat ja huolehtivat vanhemmat, ja tämä parantaa tätä mahdollisuutta. Tämä on herättänyt kirkon piirissä keskustelua. Kysymys ei ole puoluepolitiikasta eikä maallisesta politiikasta vaan siitä, että kirkossa käydään joka tapauksessa, ja on syytä käydä, keskustelua. Sen mukaan kuin yhteiskunta muuttuu, kirkonkin pitää muuttua, jos kirkko haluaa säilyttää jäsenensä.
ellauri094.html on line 130: Arvoisa puhemies! Adoptioon liittyen tahdon vielä todeta, että esimerkiksi Amerikassa Massachusettsin osavaltiossa on alettu suosimaan samaa sukupuolta olevia pareja adoptiossa. Suomessa tulisi välttää vastaava kehitys ja katsoa asiaa lapsen edun kannalta. Adoptiotilannetta ei pidä jättää viranomaisten arvailujen varaan.
ellauri094.html on line 132: Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi haluan tiivistää nämä kaksi pontta, mitä täällä nyt on esitetty. Elikkä olisi kohtuullista, että eduskunta hyväksyisi sen, että adoptiotilanteessa lapsen vanhemmat voisivat päättää lapsen perhemuodon. Tämä ei ole keneltäkään pois, jos voidaan tätä termiä nyt tässä käyttää. Toinen esitys, mikä täällä on esitetty, on se, että kirkolla olisi lain suoja päättää, minkälaisia pareja he vihkivät. Nämä ovat kohtuullisia vaatimuksia, ja toivon, että nämä otetaan vakavasti.
ellauri094.html on line 136: Siinä mielessä itse nyt olen jopa ajatellut sellaista lähestymistapaa, kun esimerkiksi idässä ja monessa muussa valtiossa, Keski-Euroopan valtioissa, vaikkapa Kreikassa ja muualla, avioliiton merkkinä sormus on oikeassa nimettömässä — tämä on myös ortodoksisen kirkkokunnan tapa osoittaa avioliittoa — että itseni osalta aion tehdä niin, että 1.3., kun tämä tuhkakeskiviikko ja 40 päivän paastoaika alkaa, tulen siirtämään sormuksen oikeaan nimettömään ja pidän sitä siellä ainakin sen 40 päivän ajan, ja luotan vielä siihen, että tähän asiaan tulee uusi näkökulma. Tuhkakeskiviikko tulee olemaan merkkipaalu Suomen historiassa ajasta, jolloin yhteiskuntana käänsimme selkämme kristilliselle moraaliarvolle ja Jumalan tahdolle tältä osin. En epäile lainkaan, etteivätkö seurakunnat huomioi tuhkakeskiviikon sanomaa ja rukoile maamme tilanteen puolesta.
ellauri094.html on line 142: Täällä pääkaupunkiseudulla on ymmärtääkseni muutama pappi jo lähtenyt lupaamaan, että he tulevat vihkimään samaa sukupuolta olevia heti, kun tämä laki on astunut voimaan, joten lainsäädännöllisesti kirkon tilanne on tässä vaiheessa jätetty nyt vähän sekavaksi. Käytännössä yksittäiset pastorit voivat tehdä tai ainakin testaavat, tekevät, mitä lystää. Siksi on syytä korjata lainsäädäntöön liittyvät puutteet, ja kannatan sekä edustaja Laukkasen tekemää lausumaa että edustaja Räsäsen tekemää lausumaa.
ellauri094.html on line 155: yksilöllisesti myös yhteisöllisesti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei uskonnollisia yhteisöjä, joilla on vihkimisoikeus, voida velvoittaa vihkimään samaa sukupuolta olevia. Tästä poikkeavat vaatimukset loukkaavat uskonnonvapautta vastaan. Yhteiskunnan tulee myös taata perinteisessä käsityksessä pitäytyville vanhemmille yhdenvertaisesti oikeus antaa lapselle tähän avioliittokäsitykseen perustuvaa kasvatusta ja opetusta sekä pidättäytyä tätä vastaan sotivalta sukupuolineutraalilta kasvatukselta ja opetukselta. Miten tämän oikeuden toteutuminen käytännössä turvataan varhaiskasvatuksessa ja opetustoimessa, on ratkaisematta. Jakautuvatko päiväkodit ja koulut esimerkiksi kahteen ryhmään, joista toisessa sovelletaan perinteistä ja toisessa sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä?
ellauri094.html on line 157: Eduskunnan enemmistö kokonaisuudessaan tuskin ymmärsi lainmuutoksesta äänestäessään, millaisia seurauksia sillä tulee olemaan. Ja tämä pitää paikkansa, että tämä ei pääty tähän, vaan saamme nähdä, mitä seurauksia on esimerkiksi Kanadassa ynnä muualla maailmassa, missä tämä sukupuolineutraali on otettu käyttöön. Me, jotka olemme miehen ja naisen välisen avioliiton kannalla, saamme tästä lähtien kyllä pelätä, mitä tuleman pitää ja kuinka meitä horjutetaan. Yritetään tehdä parhaamme, että kaikki asiat menisivät eri lailla: niin kuin meidän Raamattumme ja Jumala luomiskertomuksessaan on ihmisistä määritellyt.
ellauri094.html on line 160: Tähän liittyen haluaisin myös toistaa sen, mitä tuolta paikaltani jo sanoin: kun on käyty keskustelua Aito avioliitto ‑kansalaisaloitteesta ja moni on nostanut esiin sen, miltä vähemmistöistä tuntuu, kun tästä uudelleen ja uudelleen keskustellaan, niin toivottavasti keskustelussa muistetaan myös se, että valtakunnassa on kymmeniätuhansia avioliitossa olevia pareja, jotka surevat — jotka surivat viime viikon torstain keskustelussa, surivat perjantaina — sen vuoksi että Suomesta murtuu lainsäädännössä yksi keskeinen tärkeä elementti. Ei niin, että he olisivat halunneet vastustaa tai ovat vastustamassa toisten... — niin kuin itse olen sanonut, että pariliitossa olisi voinut olla naimisissa ja avioliitossa toiset — mutta meillä todella on surevia aviopareja, monia tänä päivänä Suomessa. Muistetaan kunnioituksella myös heitä.
ellauri094.html on line 164: Sitten vielä se asia, kun yhteiskunnassamme ovat kuitenkin perusrakenteet muodostuneet kristilliselle perinteelle, että niiden järkkyminen aiheuttaa ihan selkeästi tässä yhteiskunnassa tulevaisuudessa yhä vaikeampia tilanteita. Kun sitten tällainen hajaannus lisääntyy, niin siitä ei kyllä tässä maassa hyödy kukaan. Olisi hyvä muistaa tässä arvoliberaalissa maailmassa — minulle on viime aikoina ruvennut tulemaan yhä vahvemmin se tunne, kun näiden arvoliberaalien puheenvuoroja kuuntelee — että välillä tuntuu, että ei ole olemassa enää mitään arvoja, että kaikki käy, kunhan olla saa. Se on minun mielestäni hyvin huolestuttava kehitys.
ellauri094.html on line 166: Jos joku ihminen ajattelee näin, en missään nimessä tuomitse, mutta arvoliberalismi sinänsä on hyvin vaarallinen, koska siinä arvot eivät enää paina mitään. Yksi suurimpia arvoja, joita voin kuvitellakaan, on kristilliset arvot, jotka ottavat huomioon lähimmäisen ihmisen, lähimmäisenrakkauden ja toisen auttamisen ja yleensä sen viestin, mikä tässä pahassa maailmassa on tarpeen. Siksi suren tätä keskustelua, että Suomi on ajautunut tähän tilanteeseen. Heikoilla voimillani en tätä pysty estämään, mutta omalta osaltani parhaani teen, että tulevaisuudessa pidetään ääntä näiden oikeiden arvojen puolesta ja myös sen, että lähimmäistä ja heikompaa autetaan. Tänne tullessani annoin kaxikymppiä syrjäytyneelle, jonka viinipullo oli autosta nostettaessa särkynyt. Sillä saa kaxikin putelia kyykkyviiniä. Baabelin paperiseppä takoi Israelin kansalle 10 sukupolven tuomion, meidän herra isoherra alensi sen tuplaan. Diesel-kurssi varttihulluille. Tuli tukkualennus. Mä oon samassa asemassa, täytyy ajatella omaa perhettä.
ellauri094.html on line 168: Tässä vaiheessa haluaisinkin sanoa myös niille monille kansalaisille, jotka kuuntelevat tätä keskustelua ja myös seuraavat äänestystä: koti, uskonto ja isänmaa ja niin edelleen — onko se edelleen voimassa, vai onko se koti, uskonto ja perinteinen savupalvi, minkä voimassaolosta jatkossakin ollaan huolissaan, että kansalaiset seuraisivat, kuka mitenkin äänestää?
ellauri094.html on line 170: Arvoisa puhemies! Monelle suomalaiselle kirkko on tärkeä, ei välttämättä enää hengellisenä kotina vaan suunnistamista helpottavana maamerkkinä. Olemme monesta tutkimuksestakin nähneet, että suomalaiset eivät jaa enää välttämättä kovin paljon yhteisiä arvoja, mutta monet arvostavat kirkkoa instituutiona ja myös sitä työtä, mitä kirkko tekee. Ja sen takia uskon, että jos kirkon sisällä tuleekin vakavia ristiriitoja, jopa oikeusprosesseja, tämän kautta — syntyy, kuten tässä hyvin edellä kuvattiin, tämmöisiä oikeustaisteluja — kukaan meistä, toivon ainakin niin, ei pitäisi sitä toivottavana tilana tulevaisuudessa. Sen takia minusta on tärkeää, että voisimme täällä laajoin joukoin tukea tätä pontta numero 1. Tämä numero 2 on sitten erillinen asia, joka koskee adoptiokysymystä, mutta minusta sekin on erittäin perusteltu, ja kuten edellä totesin, tuen myös sitä voimakkaasti.
ellauri094.html on line 181: Babylonin vankeus (vanhassa raamatunkäännöksessä Baabelin vankeus) oli juutalaisten maanpakolaisuus Babyloniassa Kaksoisvirranmaassa Mesopotamiassa. Se alkoi vuonna 597 eaa., jolloin Nebukadressar II ensimmäisen kerran valloitti Jerusalemin, ja päättyi Kyyroksen valloitettua Babylonin vuonna 539 eaa.
ellauri094.html on line 186: Juudan kuningaskunta, joka oli Israelia pienempi, vastusti Israelia pitempään valloittajia ja jopa laajeni vuosina 930–730 eaa. Raamatussa kerrotaan isien jumalalle kuuliaista kuninkaista profeetoista sekä huonoista hallitsijoista kuten Israelin kuninkaan Ahabin tyttärestä Ataljasta, joka hallitsi Juudaa 850-luvun eaa. jälkeen ja Baal-uskonsa takia surmattiin. Juudan kuningaskunta joutui Egyptin vasalliksi ennen kuin Babylonian kuningas Nebukadnessar II vuonna 587 eaa. hävitti Jerusalemin temppelin ja vei suuren osan kansasta vankeuteen Babyloniaan.
ellauri094.html on line 188: Raamatun mukaan Nebukadnessar vei suuren osan äveriäistä Jerusalemin asukkaista vankeuteen Babyloniin Juudan kuningas Joojakinin (aka Roope Ankka) aikana antaen vain köyhien jäädä sijoilleen. Myöhemmin, Nebukadnessarin 19. hallitusvuotena, Sidkian hallitessa, Jerusalem hävitettiin piirityksen jälkeen täysin ja rupusakkikin vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Kun Persian kuningas Kyyros (Lälli Koores) myöhemmin valloitti Babylonin, hän myönsi juutalaisille oikeuden palata Juudaan. Samalla hän antoi heille luvan rakentaa myös Jerusalemin temppeli uudestaan, mutta se saatiin rakennetuksi vasta Dareioksen hallitsijakaudella Kroisos Pennosen rahoituxella.
ellauri094.html on line 198: Profeettojen toiminnan ja koko Assyrian uskonnon ja kuningasideologian taustalla oli salainen oppirakennelma, jonka perusteet oli kiteytetty kristinuskon ristiä vastaavaan symboliin, “pyhään puuhun”. Vuonna 1993 ilmestyneessä artikkelissaan The Assyrian Tree of Life Parpola osoitti, että puun symboliikka oli sama kuin kabbalistisessa elämän puussa ja että se on suoraan lainattu Assyriasta. Puu symboloi samalla kertaa sekä Jumalaa maailmassa vaikuttavien voimien summana että kuningasta jumalan kuvana ja “täydellisenä ihmisenä”. Näin se viitoitti tien myös ihmisen pelastukselle “täydellistymisen” kautta. Puu ja sen meditointi toimi avaimena Assyrian uskontoon, filosofiaan ja pelastusoppiin, joka osoittautui hämmästyttävän samankaltaiseksi kuin juutalainen mystiikka ja varhainen kristinusko. Näistäkin on mulla jossain paasaus.
ellauri094.html on line 203: Olen pitänyt esitelmiä yli tuhannen hengen kuulijakunnille Louvressa, Bagdadissa ja Helsingissä, ja Heurekassa vuonna 1995 järjestämäni näyttely “Ninive 612 eKr.” oli yksi tiedekeskuksen menestyksekkäimmistä ja keräsi yli 80000 katsojaa. Helsingin yliopistossa vuonna 1997 pidetty “Studia exotica – Kadonneet kulttuurit” -esitelmäsarja oli myös suuri yleisömenestys. YLEn Elävässä arkistossa julkaistua haastatteluihini perustuvaa 10-osaista “Muinaisen Assyrian suurvallan vaiheita” -sarjaa suosittelee 197 Facebook-fania. Helsingissä kesällä 2001 pidettyyn assyriologikongressiin osallistui lähes 300 tutkijaa ympäri maailmaa. Siellä julkistettu, sumerilaisen reseptin mukaan valmistettu Enkidu-olut toi minulle Sauli Niinistön jälkeen seuraavana Vuoden Vaahtopää -arvonimen, ja sumeriksi kääntämäni Blue suede shoes herätti Doctor Ammondtin tulkitsemana huomiota ympäri maailmaa.
ellauri094.html on line 440: Boney M:n vetävästi esittämä kappale Petterin lp-levyltä onkin vanhemman samannimisen biisin coveri yhtyeeltä The Melodians. Rivers of Babylon on rastafari-laulu, jonka tekivät ja levyttivät Brent Dowe ja Trevor McNaughton jamaikalaisesta reggae-yhtyeestä The Melodians vuonna 1970. The Melodiansin alkuperäisversio kuullaan jamaikalaisessa elokuvassa The Harder They Come (1972) sekä Nicolas Cagen elokuvassa Bringing Out the Dead (1999).
ellauri094.html on line 570: And the north was Gethsemane, without leaf or bloom, Ja pohjosessa oli Getsemane ihan kaljuna,
ellauri094.html on line 577: And the guards by it keeping it we beheld asleep, Teollisuusvartijat oli umpiunessa,
ellauri094.html on line 698: If you write a school or university poetry essay, you should include in your explanation of the poem:
ellauri094.html on line 741: Atheism is not necessarily a prerequisite for genocide.
ellauri095.html on line 69: Of the rolling level underneath him steady air, and striding tasaisessa ilmavirrassa surffaavan, ja harppaavan
ellauri095.html on line 81: Fall, gall themselves, and gash gold-vermilion. Putoo kekäleitä, ulos suolistuessaan kullanpunaisia,
ellauri095.html on line 99: Ekliptika on näennäisesti ajateltuna Auringon keskimäärin kulkema vuotuinen rata taivaankannen ympäri. Todellisuudessa ekliptika on maapallon kiertoradan taso.
ellauri095.html on line 155: Mixi sen manuxia on Spokanessa Washingtonissa? Varmaan joku katolinen urnasteri on kerännyt niitä sinne.
ellauri095.html on line 309: For I can feel the pain in your hairy ass. Pystyn tuntemaan näät tuskan sun takapuolessa.
ellauri095.html on line 347: it seems like a sunset Lucky Lukessa
ellauri095.html on line 392: Dante Gabriel Rossetti 1828-1882 oli 2. polven matu Lontoossa. Runojen kirjoittamisen lisäksi Rossetti oli tärkeä hahmo Prerafaeliitin veljeskunnassa ja siihen liittyvässä maalauksessa. Koko elämänsä ajan hän jakoi työnsä kahden intohimon kesken: runouden ja taiteen.
ellauri095.html on line 410: Vuosi 1869 oli Danten anus mirabilis, jona hän sävelsi erittäin eroottiset "Eden Bower" ja "Troy Town". Neljä Willowwood-sonettia, joiden eroottisen turhautumisen ja intensiivisyyden esitys on esimerkki hänen parhaasta tyylistään, kuten Loven kappaleessa sonetissa kolme:
ellauri095.html on line 425: Prerafaeliittiveljekset tarjosivat toisilleen kumppanuutta, kritiikkiä ja rohkaisua uransa varhaisessa vaiheessa ja puolustivat toisiaan alkuperäistä julkista vihamielisyyttä vastaan. Dante Gabriel Rossetti muokkasi ryhmän kirjallista makua, painosti Germin perustamista ja julkaisi siinä useita runoja, mukaan lukien Siskoni uni. Hän osallistui myös allegoriseen proosatarinaan Käsi ja sielu, jossa 1200-luvulla eläneen italialaisen taidemaalarin Chiaro dell´Erman luona vierailee hänen sieluaan edustava nainen, joka kertoo hänelle: Maalaa minut näin sellaisena kuin olen... niin sielusi (juujuu, sun sielu, ei toki mun) seisoo aina edessäsi” – varhainen vihje Rossettin myöhemmästä taiteellisesta kiinnostuksesta unenomaisiin, voimakkaasti tyyliteltyihin naishahmoihin.
ellauri095.html on line 440: Viktoriaanisen varovaisuuden ilmapiirissä ei ollut kohtuutonta pelätä vahinkoa tällaisesta pamfletista, vaikka useimmat Rossettin runollisista edeltäjistä ja aikalaisista, Tennyson, Robert Browning, Elizabeth Barrett Browning, Morris ja Swinburne, olivat selviytyneet huonommista arvosteluista. Melkein kaikki Rossettin vuoden 1870 runojen arvostelut olivat suotuisia, ja kirja oli myyty epätavallisen hyvin (neljä painosta vuonna 1870). Suoraan sanottuna Rossetti saattoi myös pelätä julkista julkisuutta suhteestaan ​​Jane Morrisin kanssa. Joka tapauksessa, lähdön jälkeen Kelmscottista 2. kesäkuuta 1872 Rossetti kärsi täydellisestä henkisestä romahduksesta. Hänet vietiin ystävänsä tohtori Thomas Gordon Haken Roehamptonin kotiin, missä hän yritti tehdä itsemurhan (kuten Lizzie) yliannostuksella laudanumia. Sitten hän vietti kesän ystävien ja työtovereiden hoidossa. Vuoteen 1873 mennessä Rossettin runollinen tuottavuus oli kuitenkin elpynyt, ja hän sai valmiiksi seitsemän yksittäissonettia ja kaksoissonettin "The Sun's Shame". Tämän ajanjakson sonetit ovat melankolisia ja kaikuvat aika ontoilta, mutta tutut vaimennetun intohimon teemat ovat alkaneet sulautua uusiin – taiteen luomiseen ja kuolemattomuuden vihjauksiin. Rossetti jatkoi myös maalaamista tasaisesti käyttäen Jane Morrisia mallina, vaikka hiän olikin poissa yhä useammin. Rossetti lähti lopulta Kelmscottista, jossa he olivat yöpyneet yhdessä, Chelseaan. Siellä hänen terveytensä heikkeni edelleen.
ellauri095.html on line 444: Dantesta vielä tämä. Osittain hänen saavutuksensa oli sijainen: hän sinkitti muita monin tavoin, joita ei ollut helppo mitata. Kriitikot ovat eri mieltä Rossettin runollisen saavutuksen laadusta ja mieltymyksistään hänen työnsä eri aikakausiin. Rossettin tuotantoa on vaikeaa ajoittaa tai jakaa jaksoihin, sillä hän jatkuvasti väkersi nuorena aloittamiaan runoja. Monista varhaisista runoista - Siunattu Damozel, Sisar Helen, Niniven taakka, Muotokuva, Jenny, Dante at Verona ja useista soneteista – tuli vähitellen lähes läpi kumitettuja. Vaikka hän oli uransa aikana huolissaan monista samoista teemoista - idealisoitu, ohikiitävä rakkaus ja pettymys - Rossettin keskimmäisessä ja myöhemmässä runoudessa, seksuaalisesta rakkaudesta tuli lähes epätoivoinen halu ylittää aika. Intohimon etu ei ole nautinto tai molemminpuolinen rentoutuminen, vaan koskettava toivo, että hetki voisi kestää kauemmin kuin viiden piston verran. Ei se voi.
ellauri095.html on line 447: Vesikives voi kehittyä myös aikuisiällä, mutta nestepussi ei silloin yleensä ole yhteydessä vatsaonteloon. Vesikiveksen oireena on kivespussiin ilmaantuva joskus kookaskin patti, joka tunnustellessa on pehmeä ja vaikuttaa nesteen täyttämältä. Kookas vesipussi voi aiheuttaa kipua tai haitata kävelyä. Jos hämärässä huoneessa kivespussin taakse vie valolähteen, pussi näyttää läpikuultavalta.
ellauri095.html on line 502: Hei tästä tomfoolerystä oli puhe auks purksin uskontunnustuxessa, se hämärä konsubstantiaatioerehdys. Että pitää tarjota viiniäkin eikä pelkkää sämpylää. Mustuuhan siinä muuten kielikin, kuiva öylätti tarttuu inhottavasti kitalakeen. Mä muistan sen rippikoulusta.
ellauri095.html on line 589: Buckle on vyönsolki kyllä, mutta myös taittua kumarrukseen kuin vankilassa saippuapalan pudotessa suihkussa. Luulenpa että jessuiitat on ymmärtäneet tän lopun homoeroottisena kyntönä, "my dear", mikä selittäisi uranialaisten tuulihaukka-aloitteisen "aluevaltauksen" syvempää, terskankiiltoista luonnetta. Tuulihaukka jää symboliksi Jeesuksesta joka ei tuomitse tuotakaan. Tuulihaukassa on kyllä kullan väriä, mutta vermilion tulee muualta.
ellauri095.html on line 591: Pitäisi olla kuva Jeesuksesta yrittämässä pyydystää Maria Magdalenaa Genesaretin järvestä. Kävin kerran Ilmo Launiksen suunnittelemassa venevajasta tehdyssä kirkossa soutuseuran kirpulla Meilahden nyt jo palaneelta ylioppilassoutajien venevajalta käsin aikaisin keväällä jäitten lähdettyä. Vajaa eli kirkkoa tuuletettiin talven jälkeen, ovi oli raollaan. Menin katsomaan, kivisaarelaisena en ollut koskaan käynyt Mustiksessa tai mikä sen saaren nimi nyt oli.
ellauri096.html on line 77: Yllätyskokeen paradoxi kuulostaa samalla lailla typerältä kuin kasan paradoxi, tai Akhilles ja kilpikonna. Koe ei voi olla perjantaina, siis se ei voi olla torstaina, jne. Ihan samaa hölmöilyä kuin entisen äijän halkokuorma. Ei yllätyskokeessa ole tärkeetä ettei tiedä milloin se tapahtuu, vaan ettei sitä kerrota etukäteen, niin ettei voi jättää lukemista viime tinkaan. Yllätyxen asettaminen ehdoxi onkin oikeasti ongelma, se ei onnistu:
ellauri096.html on line 116: The eliminativist has even more severe difficulties in stating his position than the skeptic. Some eliminativists dismiss the threat of self-defeat by drawing an analogy. Those who denied the existence of souls were accused of undermining a necessary condition for asserting anything. However, the soul theorist’s account of what is needed gives no reason to deny that a healthy brain suffices for mental states.
ellauri096.html on line 199: Several commentators on the surprise test paradox object that interpreting surprise as unprovability changes the topic. Instead of posing the surprise test paradox, it poses a variation of the liar paradox. Other concepts can be blended with the liar. For instance, mixing in alethic notions generates the possible liar: Is ‘This statement is possibly false’ true? (Post 1970) (If it is false, then it is false that it is possibly false. What cannot possibly be false is necessarily true. But if it is necessarily true, then it cannot be possibly false.) Since the semantic concept of validity involves the notion of possibility, one can also derive validity liars such as Pseudo-Scotus’ paradox: ‘Squares are squares, therefore, this argument is invalid’ (Read 1979). Suppose Pseudo-Scotus’ argument is valid. Since the premise is necessarily true, the conclusion would be necessarily true. But the conclusion contradicts the supposition that argument is valid. Therefore, by reductio, the argument is necessarily invalid. Wait! The argument can be invalid only if it is possible for the premise to be true and the conclusion to be false. But we have already proved that the conclusion of ‘Squares are squares, therefore, this argument is invalid’ is necessarily true. There is no consistent judgment of the argument’s validity. A similar predicament follows from ‘The test is on Friday but this prediction cannot be soundly deduced from this announcement’.
ellauri096.html on line 218: Since all the assumptions are discharged, the conclusion is a necessary truth. So it is a necessary truth that p&∼Kp
ellauri096.html on line 374: Augustinus omaksui Cicerolta ideaalin, jonka mukaan tosi viisaus saavutetaan laaja-alaisella filosofisella ja tieteellisellä työllä. Hän katsoi, että Raamatun tekstiä ei pidä tulkita kirjaimellisesti, mikäli se on ristiriidassa tieteen ja Jumalan antaman ihmisjärjen kanssa. Teoksessaan De Genesi ad Litteram ("Genesiksen kirjaimellisesta tulkinnasta", 408) hän kirjoitti:
ellauri096.html on line 382: Oisko Augustinuxessa vähän Teo Kirkistä? Tero Kirkisen isä oli piispa Kirkinen. Niissä ainakin on paljon samaa. Tero opetti mulle jossain retretissä että pilvestä saa vastauksen kun lähettää sinne kexejä ja vastaanottaa sieltä evästeitä. Augustinus kävi poikasena naurisvarkaissa. Se tunnusti sen Tunnustuxissa.
ellauri096.html on line 384: Augustinus on läntisen kolminaisuusopin muotoilija. Hän käyttää kolminaisuusopin selventämisessä mallina ihmissielua. Isä, kaiken olemisen lähde, vastaa ihmisen muistia, Poika ihmisen aktiivista ajattelua ja kommunikaatiota ja Pyhä Henki ihmisen tahtoa ja rakkautta. Samoin kuin ihminen ilmaisee itsensä ajatustensa ja sanojensa kautta, Isä ilmaisee itsensä Sanansa, Kristuksen kautta. Ja samoin kuin ihminen tahtoo ja rakastaa sitä, mitä hän ajattelee, Pyhä Henki yhdistää Isän ja Pojan toisiinsa. Suhteessa luomakuntaan Pyhä Henki on se Kolminaisuuden persoonista, joka synnyttää ihmisissä rakkauden Jumalaan yhdistäen heidät näin Isään ja Poikaan. Augustinuksen mukaan Pyhä Henki lähteekin sekä Isästä että Pojasta. Augustinuksen käsitys siitä, että Henki lähtee myös Pojasta on merkittävimpiä läntisten kirkkokuntien ja ortodoksisen kirkon välisiä ekumeenisia ongelmia. Tämä käsitys on päätynyt myös ns. filioque (lat. "ja pojasta") -lisäykseksi lännen kirkkojen uskontunnustuksiin.
ellauri096.html on line 386: Teoksessa De Genesi ad Litteram Augustinus esitti, että Jumala loi kaiken maailmankaikkeudessa olevan samanaikaisesti, ei kuudessa kalenteripäivässä niin kuin Genesiksen suora luenta vaatisi. Hän esittää, että Genesiksen esittämällä kuuden luomispäivän rakenteella on ennemmin hengellinen kuin luonnontieteellinen merkitys, eikä tämä luenta ole yhtään vähemmän kirjaimellisempi. Augustinus ei myöskään katsonut, että syntiinlankeemus olisi aikaansaanut fyysisiä muutoksia kaikkeudessa ja esitti jopa, että Aadamin ja Eevan ruumiit oli luotu kuolevaisiksi jopa ennen syntiinlankeemusta. Tästä huolimatta hän katsoi luomiskertomuksen tulkitsemisen olevan vaikeaa, ja huomauttaa, että meidän tulee olla valmiita muuttamaan mieltämme kun saamme asiasta uutta tietoa.[27]
ellauri096.html on line 401:

Osa II. Juotikas Anuxessa

ellauri096.html on line 403: Lainasin kirjastosta herätelainana Juotikkaan heppakirjan kai osa 2. Juotikkaan tavanomaista aspergeriskizoa nyt tyttökirjamuodossa. Tällä kertaa tommosta hevossymbolismia ja huonosti peiteltyä naisvihaa. Sankari Anu Rognathius, Anus prognathus, on selkeästi ize Juotikas. Ei kukaan esimurkku 12-vuotias heppahullu ajattele tollasta. Olen ikivanha sielu 12 vuotiaan tytön kehossa. Hippon Augustinus työntyneenä syvälle karvattomaan nieluun. Tsi sitten just toisinpäin, 12-vuotiasn aspergerin sielu prognaattisessa ruhossa pushing fifty.
ellauri096.html on line 436: Juotikas ei pidä parrakkaista setämiehistä, se haluis lyödä niitä lättyyn mutta käsi herpoaa kuin pahassa unessa. Aivan heteronormaalia pogonofobiaa.
ellauri096.html on line 442: Seppo Soluttautuja (riittääpä Juotikkaalla näitä hassuja nimiä! Pynchonin peruja) lojuu nimenomaan virtahepona ottomaanilla. Nostaa jalkoja kun musta mies imuroi ilmeettömästi Hooverilla ottomaanin alta. Matkii autenttisesti Uuno Turhapuroa. Lörppävittu Hannele Nagellax pyörittää ärtyneenä vahingossa peppua. Seppo röhkii tyytyväisenä. Mediayrityxen epelit on samoilla eettisillä linjoilla kuin Aku: että raiskauxesta ei saa sentään nauttia. KOOMAlle pitää aina ilmoittaa venkuloinnista. Mutta mitä on tää KOOMA? Se putkahteli esille jo Jaskan keltaisessa tiiliskivessä. ”Harva tietää mikä on Kooma.” : Valtiovarainministeriön Kooma-malli genealogisen hallintamentaliteetin näkökulmasta. Pro gradu-työ. Ei tää kuitenkaan ole Jaskan gradu joka oli Pynchonista. Lyhyt vastaus voi olla tää:
ellauri096.html on line 446: Jätetään tää spagettivyyhti tähän kuin Sammeli portinpieleen lähtiessään lenkille. Siihen palataan alempana paasauxessa "kermaperseet ja havenots" alempana kuin koira oxennuxelle.
ellauri096.html on line 448: Mediafirma mahaantuo valkovenäläisiä ilotyttöjä. Niitä oli yhdessä takavuosien suomenruozalaisessa stadidekkarissa jonka kirjoitti joku kyldyropersonlighet otona. Kuka se nyt oli. Joku Hoblan toimittajako? Hemmetti kun muistaa melkein muttei ihan. Ei löytynyt edes plokista. Muistaiskohan K-täti? Jotenkin siihen liittyi satama ja ehkä ravintola Torni. Joo se muisti: Se oli Staffan Bruun, Club Domina Helsinki. Tulevaisuuteen sijoitettu romaani 1992 joka valitettavasti on jo menneisyyttä. Sama vaivaa George Orwellin romaania 1984, ja Clarken millenniaaleja avaruusseikkailuja riepupäiden juhlavuodelta 2001. Niin se aika rientää. Time flies like an arrow. Tempus fugit. Tempora mutantur, nos et mutamur in illis. Ja muita samansisältöisiä sananparsia. Aikakärpäset tekevät kaikesta kexeliäästä klisheetä. Tu kattoon kattoon kuinka tulevaisuus tapettiin tapettiin, sanoi aikakärpänen kaverille.
ellauri096.html on line 450: Juotikas hapantelee aika pahasti heppagenrestä. Sitä vituttaa että esiteinit lukee niitä eikä Juotikasta. Siellä liikkuu löysä raha joka saisi mielellään hakeutua nupipään pehmyreiden taskuihin. No ylläri, jos saa valita söpön raudikon tai kaljupään kakantuhriman hasbeenin välillä, niin mitä luulet että valizee? Mäkin luen mieluummin heppahullua kun näitä Jaskan tuherruxia. "Esimerkixi" fantasia ja 'spefi' ovat aina "sallineet paljon tilaa luovalle mielikuvituxelle ja omaperäiselle sanankäytölle". Mitä helvettiä, ei aina samoina toistuvien mielikuvituxettomien satueläinten ja typerien neologismien kexaseminen vaadi kovin kummallista neroa. Ne on vähintään yhtä klisheisiä kuin heppakirjat, klisheet on vaan toisia, enempi tollasia "poikien". Esim Game of thrones on vaan fantasiasaippua. Se knääpiö oli paras. Oli se helmimäisen ahistunut prinsessakin kiva jolla oli lemmikeitä. Helmi haluis ehkä kisun. Avantgarden 2-tahtimekanismia: ensin se maistuu pahalta ja sitten se alkaa maistua - yhä pahalta. Paha yskä ja yhä pahenee.
ellauri096.html on line 452: Usein tyttö rakastuu hevosen valokuvaan kirjan kannessa tai harrastelehdessä ennenkuin on edes tavannut hevosta elävänä. Eikä juhlallisuuden vaikutelmalta voi koskaan kokonaan välttyä, vaikka tahallaan rimpuilisi sită vastaan ja kuvaisihevosen esimerkiksi sellaisena groteskina piereskelijänä kuin miltä se näyttää ja kuulostaa tallin töihin tottuneelle, miten näiden otusten ilmavaivat usein tärisyttävät karsinan seiniä ja sakeuttavat ilman kuin sinappikaasu. Inhorealismi johdattaa aivan yhtä pahasti harhaan kuin ponikirjojen söpöily. Ennemmin haluaisin päästä käsiksi tylsyyteen, vai miksi sitä pitäisi sanoa. Jokin näiden eläinten typerryttävässä monotonisessa lauhkeudessa osoittaa kohti sitä totuutta, jonka haluaisin kirjoittamalla pyydystää, vaikka hyvin tajuan tehtävän toivottomuuden. Tartunpa mihin ilmiöön tai aiheeseen hyvänsä, esitän aina ansaitsemattoman huomionosoituksen. Maailma pitäisi vain jättää omaan arvoonsa, ja niin useimmat tekevätkin. Tämä valhekasvain jäytää vain kirjoittajia.
ellauri096.html on line 454: Mixhän Jaska hukkaa sivukaupalla pelkästään heppaharrastuxen ja heppahullujen haukkumiseen? Menikö sillä välit poikki jonkun hevosharrastajan kanssa? Mirri älykkäästi valizi kaverixi hevosen mieluummin kuin siiran. Jos tää onkin tollanen Philip Roth-tyyppinen leppymätön kosto exälle. Kun ei yletytä vastustajaan, roimitaan sen hevosta. (Vastustajan poissaollessa, turvallisuuden vuoxi.) Mutta toisaalta, kuinka todennäköstä että joku edes alkaisi jotain prognaattisen päätukin kaa?
ellauri096.html on line 463: Kazeen vangizi tytön vaikeasti määriteltävä hymy. Pyöreä naama, leveä rako yläetuhampaiden välissä (se on diasteema Jaska), mustat viirusilmät, pisamat, oikeassa poskessa laaja tummanharmaa laikku, mikä lie kuolio tai pigmenttihäiriö. Akvarellitekniikka korosti ilmeen vähä-älyisyyttä, ikään kuin kuola leviäisi vesivärin mukana ympäri naamaa ja maisemaa, niin että "lukija" tunsi vaistomaista tarvetta palauttaa kirja oitis hyllyyn aakkosenmukaiselle paikalleen ja mennä pesemään kädet vedellä ja saippualla ja huuhtomaan ne käsidesillä. Ettei vaan norovirus yllätä.
ellauri096.html on line 473: Yllä lainatussa kohtauksessa Anua inhottaa Jutan unelmahevonen -nimisen kirjan kansi. Inhostaan huolimatta Anu kuitenkin lukee kirjan, ja lukiessaan hän analysoi ja arvostelee sen sisältöä.
ellauri096.html on line 477: Toisten taiteilijoiden teosten käsittely kriittiseen sävyyn ja suoraan nimeten on musiikkimaailmassa melko yleistä mutta kaunokirjallisuudessa harvinaista. Tänä vuonna on kuitenkin ilmestynyt toinenkin suomalainen fiktioteos, jossa ruoditaan olemassa olevaa teosta: Harry Salmenniemen novellikokoelma Delfiinimeditaatio. Yksi kokoelman novelleista on yksityiskohtainen Hymyilevä mies -elokuvan kritiikki.
ellauri096.html on line 481: Jaakko Yli-Juonikas on usein hämmentänyt ja koetellut ilmaisun rajoja, mutta miksi hän on halunnut käsitellä toista kirjailijaa ja hänen tuotantoaan omassa fiktiivisessä teoksessaan?
ellauri096.html on line 483: ”Pohdin tätä todella pitkään ja monelta kantilta”, Yli-Juonikas kertoo puhelimessa. Päänvaivaa aiheutti muun muassa se, voidaanko kirja nähdä esimerkiksi yksityishenkilön kiusaamisena.
ellauri096.html on line 486: Yli-Juonikas pohti oikeutustaan nostaa esille Ikosta, joka ei ole missään poliittisessa aktiiviryhmässä avainhenkilönä tai johtohahmona, vaan aivan tavallisena rivijäsenenä.
ellauri096.html on line 521: Yli-Juonikkaan jokainen teos on kiehtova tapaus, silloinkin kun ne tuntuvat raivostuttavan turhauttavilta. Kenties vasta myöhemmin ymmärrän kaiken ja näen Galgalim-silmillä, mitä Neljä ratsastajaa yrittävät sanoa, ja pyörrän aiemmat ajatukseni. Sitä odotellessa täytyy tyytyä mieltä sekoittaviin sirpaleisiin. Kaiken kaikkiaaan, melko vulvatonta meininkiä, munatonta myös. Jaska ei suotta tunne peniskateutta.
ellauri096.html on line 567: Eräässä Ikoskan toisessa teoxessa naismainen "Lauri" ei ollutkaan homo vaan sarjaraiskaaja. "Lukija" eli "Anu" pettyi odotuxissa. Naismaisenhan pitäis olla Weibling. Todennäköisesti "Lauri" oli myös sarrjayrittäjä. Raiskauskin jäi yrityxexi kun se ei yrittänyt miehekkäämmin. Auktorisoitu peetee Aki Manninen ei ois antanut löylykauhan tulla onnen esteexi. Ei löylykauhalla voi edes lyödä kovaa muuta kuin löylyä. Paizi jos se on Haju Pisilän käsintekemä. Kyllä lessu aina jonkun lässyn lissun litistää tai kääntäen. Androgyyni "Lauri" ei ollutkaan katamaraani. Tai siis katamiitti. Katamiitti on etruskilainen Ganymedes, an attractive Trojan boy supposedly abducted to Mount Olympus by the god Zeus to become his cupbearer and lover.
ellauri096.html on line 570: Gendervapaa Jaska on junantuoma jostain Loimaalta Turkuun joka on pikkukaupunki. Suomessa ei ole yhtään urbaania stadia, onnexi. Eikä yhtään urbaania turbaania, vaan tollasia pienipäisiä urpoja. Mixhän landelaisuus on jäänyt Jaskaa vaivaamaan.
ellauri096.html on line 586: Aiheesta lisää: Konemezän pissaliisa Colombe kikatti heleästi ranskaxi ja laulahti un chant de mal odeur. Tää on taas jotain Jaskamaista goottipaskaa, jonkalaisessa Jaska tykkää kieriskellä kuin koira.
ellauri096.html on line 635: Tutkimusmenetelmänä sovelletaan niin ikään Michel Foucaultin kehittämää genealogista analyysia, jonka keskiössä on nykyisyyden olemassaolon mahdollisuuksien kriittinen tarkastelu. Tavoitteena on horjuttaa asioiden pintatasolla ilmenevää yhtenäisyyttä ja luonnollisuutta tarkastelemalla niissä piileviä epävarmuuksia ja virheellisyyksiä. Huomio suunnataan asioiden syntyperään ja polveutumiseen sekä niissä vallitseviin ristiriitoihin, joiden tuloksina asiat ovat ilmaantuneet. Tutkielmassa hallintamentaliteettia sovelletaan genealogisesti, jolloin tarkastellaan tietynlaisiin tietomuotoihin ja niihin kytkeytyviin teknologioihin pohjautuvan hallinnan olemassaolon mahdollisuuksia. Tutkimusaineistona käytetään pääosin valtiovarainministeriön instituutioaineistoja, joissa tuodaan julki Kooma-mallin avulla laadittuja laskelmia. Tarkastelussa on erityisesti kevään 2014 Taloudellinen katsaus, jossa Kooma-mallin avulla laadittuja laskelmia hyödynnetään erilaisten finanssipolitiikan keinojen vaikutusten arvioimisessa.
ellauri096.html on line 649: Syksyllä 2016 Helsingin Sanomissa kirjoitettiin näyttävästi ”hallituksen leikkauspolitiikkaan vaikuttavasta kiistellystä koneäly Koomasta” (HS 20.11.2016). Artikkelissa kerrotaan DSGE-makromalliperheeseen1 kuuluvalla Koomalla olevan iso merkitys käytännön politiikanteossa, ja kuinka sitä käytetään lentosimulaattorin tavoin erilaisten päätösten perustelussa ja vaikutusten arvioinnissa2 . Kooma on myös apuna suhdanne-ennusteiden laatimisessa, jotka virallisina ennusteina ovat myös hallituksen talouspoliittisen päätöksenteon yhtenä pohjana.
ellauri096.html on line 655: Ricardolainen evidenssi kuuluu lyhykäisyydessään. Kun valtio velkaantuu, kansalaiset odottavat verojen nousevan velkojen maksamisen vuoksi ja käyvät säästämään kohonneisiin veroihin. Suomen pankin ja Valtionvarain ministeriön malleissa tämä olettama on ja niillä malleilla annetaan politiikka suosituksia. Väittämä on tietenkin pötyä. Ensinnäkin valtiot eivät koskaan maksa velkojaan ja asukkaita ei kiinnosta valtion velka senkään vertaa kuin oma velka. Harva edes tietää mikä on valtion rahoitusasema vaikka siitä kerran kuussa uutisoitaisiin. Esimerkkisi 2017 Suomessa on uutisoitu useita kertoja julkisen sektorin rahoitusasemasta joka on maailman valtioista seitsemänneksi paras ja reilusti ylijäämäinen. Silti jopa johtavat poliitikot puhuvat kuinka joudutaan IMF holhoukseen ellei säästetä. Pääministerikään ei tiedä todellista asemaa. Jos ihmiset tietävät valtion aseman, he voivat olettaa, varsin perustellusti, velkaantumisen luovan talouskasvua joka on suurempi kuin velkaantuminen jolloin velkasuhde laskee. Jolloin valtion velkaantuminen saa ihmiset lisäämään omaa kulutustaan ja velkaantumistaan. Jos valtion velkaantuminen työllistää työttömän taikka antaa yritykselle ylimääräisen työtilaisuuden, lienee selvää, kyseinen talousobjekti lisää kulutustaan koska hänen henkilökohtainen asemansa paranee. Riippumatta valtion asemasta. Tästä on aika paljon kokeellista näyttöä. Ricardolainen evidenssi on väärä väite. Se on ihan perseestä. Omistavan luokan kieroilua. Tämän jutun kirjoittanut toimittaja edusti vasemmistoa, mutta ei lie ollut Marxin veizilaatikon pystyvin veizi.
ellauri096.html on line 662: Kiinalainen omaa absoluuttisen edun kummankin tuotteen tuottamisessa mutta jos vallitsee täystyöllisyys ja vapaa kauppa, kannattaa kiinalaisen tuottaa kännyköitä, suomalaisen maitoa.
ellauri096.html on line 664: Jos sama tuotanto tehdään Suomessa, tarvitaan 200 suomalaista. Jos kummassakin maassa on työvoimapula, optimaalinen tulos saavutetaan kun kiinalaiset tekevät kännykät (10 tuntia) ja suomalaiset maidon (100 tuntia). Ricardolainen optimaalinen tuntimäärä on siis 110.
ellauri096.html on line 674: This meant that, because the parameters of the models were not structural, i.e. not indifferent to policy, they would necessarily change whenever policy was changed. The so-called Lucas critique followed similar criticism undertaken earlier by Ragnar Frisch, in his critique of Jan Tinbergen's 1939 book Statistical Testing of Business-Cycle Theories, where Frisch accused Tinbergen of not having discovered autonomous relations, but "coflux" relations,[10] and by Jacob Marschak, in his 1953 contribution to the Cowles Commission Monograph, where he submitted that
ellauri096.html on line 684: Kun Kooma-mallin avulla tuotetaan arvioita erilaisten finanssipoliittisten toimenpiteiden vaikutuksista, tullaan samalla olettaneeksi, että talous todella toimii mallin taustaoletusten mukaisella tavalla. Kuten analyysissa todettiin, liittyy esimerkiksi ricardolaiseen ekvivalenssiin sisäänrakennettu teoreettinen oletus julkisen kulutuksen syrjäyttämisvaikutuksesta. Näin mallin tiedollisessa kehyksessä muodostuu tendenssi julkisen kulutuksen haitallisuudesta talouskasvun ja julkisen talouden velkasuhteen kannalta.
ellauri096.html on line 704: Cet essai analytique se penche sur le colonialisme, l´aliénation du colonisé et les guerres de libération. Il étudie le rôle que joue la violence entre colonisateur et colonisé. Il prône la lutte anticolonialiste y compris par la violence et l´émancipation du tiers-monde. Le livre expose aussi avec une certaine prémonition les contradictions inhérentes à l´exercice du pouvoir dans l´ère post-coloniale en Afrique. C´est pour cela que Fanon est également connu pour le regard prospectiviste qu´il porte à l´égard de l´État-nation post-colonial africain.
ellauri096.html on line 713:

Kakka kirjallisuudessa

ellauri096.html on line 715: Jaskan mielestä rasismi on synti jonka rangaistus on ripuli. Ruikelipaska on sen mielestä julma joskaan ei epätavallinen rangaistus. Ripulointi on sille varmaan tuttua, basillikauhuisena sillä on tod.näk. huono mahafloora, kun on aina pesemässä käsiä. Se luulee että rasistit vihatessaan muita rotuja itkee verta sekä kyyneleitä. Tokkopa, rasismi on kuin pieni vinous vain luonnollista. Koirat ei ole rasisteja mutta kyllä xenofoobeja. Xenofobia on rasismin tavallisin syy. Saahan ne olla erivärisiä kun ovat sitä jossain muualla. Eli se on joukkoistettua reviirinvartiointia.
ellauri096.html on line 743: Kirjan alkuosaan sisältyy myös joitain kuvauksellisia ilmauksia, jotka eivät ole aivan tavanomaisia, mutta kylläkin teoksen kokonaisuuteen hyvin istuvia. Niinpă talvisessa maisemassa kuura kimalteli tökeränä äkkimakeana tomusokerikuorrutteena, mutta kirjailijan mielestä teiden hiekoitussora onneksi tärveli idylliä edes osittain kuin hikisen mantierosvon parransänki. (Mixi hikisen pakkassäällä?)
ellauri096.html on line 815: Varmaan noi muutkin "sotilaat" on sit jotain pseudonyymejä, mut ei mitenkään jaxa kaivella. Ainaskin Loimaan mies oli väärässä ettei intermezzolla ole mitään tekemistä lopun kirjan kaa: noita Hilda-sarjakuvan tyyppisiä vuorenkokoisia vuorenpeikkoja sivuttiin jo sivulla 15 Anun lapsuusmuistelona, ja onhan niitä Frozen kakkosessakin. Ikivanha meemi.
ellauri096.html on line 826: Pulla oli ranskalaisen kulttuurin tuntija kuten aluepäämajan arvostama Juha Tanttu, eli söi ranskanpastilleja. ja hän kirjoitti myös Ranskaan sijoittuvia historiallisia romaaneja. Hän myös kirjoitti pakinoita Lipeäkalaan. Nimimerkillä Porokka hän pakinoi yli 30 vuotta Uudessa Suomessa. Kaikkiaan hän kirjoitti noin 80 kirjaa ja lisäksi erilaisia pieniä painotuotteita.
ellauri096.html on line 841: Televisio kamarimusisoi olohuoneessa. Aiti ja lina katselivat äänistä päätellen historiallista pukudraamaa. Koska meneillään ei ollut mikään hälyisä kotimainen huumoriohjelma eikä visailu, Anun ei tarvinnut sulkea huoneensa ovea. Aänimaisema ymparoi häntä herttaisena kukkatapettina. Isä puuhaili jotain kellarin verstashuoneessa. Veti käteen varmasti. Arpajaisista voitettu norppaherätyskello näytti [mitä näytti].
ellauri096.html on line 849: "Silentium pueri, hiljaisuus!", liian isoon pukuun ja solmioon pukeutunut punaposkinen ukkeli huusi ja antoi katseensa kiertää nuorten miesten ja hienhajun täyttämässä huoneessa. Huoneen laidalla olevilla ikkunoilla kulki kaksi kärpästä verkosta tehdyt verkkosilmät silminä, leveä kitiinikilpi perseensä ympärillä ja paksut, topatut nahkasuojukset karvaisten käsivarsiensa peittona. ”Ylös!” latinantunnin johtaja ­komensi. Paukanteiksi kutsutut koululaiset nousivat seisomaan ja asettuivat vajaan metrin päähän toisis­taan kädet selän taakse taivutettuina. Sitten opettaja eli Omppu astui heidän vierelleen ja kohotti äänensä. ”Sedite pueri!” hän huusi. Sekundantit käänsivät Cornelius Neposta kansi kohti lattiaa ja istahtivat sitten takaisin pulpettiin. Paukantit kohottivat kätensä viittaajan pään korkeudelle. Kaikki olivat aivan hiljaa. ”Aloittakaa!” ottelun johtaja huusi, ja siinä samassa linkkarit avainniput ja eväspullot alkoivat kilahdella pulpettien putkijalkoja vasten. Nopeat tietoiskut ja torjunnat seurasivat toisiaan, mutta kum­­pikaan osapuoli ei tehnyt elettä­kään väistääkseen lyöntejä. Sitten yksi sivallus osui maaliinsa. ”Seis!” ottelun johtaja käski, ja paukantit laskivat heti housunsa. Toisen lahkeesta valui jotain vaaleanpunaista, ja toinen ottelun kahdesta valvojasta riensi tutkimaan saalista. ”Se on yli tuuman pituinen!” valvoja totesi. Letku oli sääntöjen mukaan tarpeeksi pitkä, ja ottelu oli ohi. Valkoisiin pukeutunut lääketieteen opiskelija talutti jotain tahmeaa vuotavan ottelijan sivuun puhdistamista ja sitomista varten. Haavoittunut paukapää oli ainakin yhtä tyytyväinen ottelun lopputulokseen kuin haavoittumatonkin.
ellauri096.html on line 855: Mikäli aatelismies oli loukannut toista, vallalla ollut kumma käsitys edellytti, että loukattu osapuoli vaati ­hyvitystä kaksintaistelun muodossa. Jos loukattu ritari yritti unohtaa nöyryytyksensä, hän leimautui helposti kunniattomaksi pelkuriksi. Mikä tarkoitti vaan sitä että kuka tahansa saattoi kävellä sen ylize ja viedä sen pelivälineet. Aatelismiesten kaksintaistelujen taustalla oli usein nainen, mikä antoi taisteluille romanttisen sävyn. Paskanmarjat, resujen omistuxesta siinä oli kyse silloinkin. Miekoin tai pistoolein käytyä taistelua jatkettiin kuitenkin monesti toisen osapuolen kuolemaan asti, minkä vuoksi kaksintaistelut lopulta kiellettiin sekä suuressa osassa Eurooppaa että Venäjällä. Voi kysyä mixi, siinähän päästiin nopeasti eroon paskiaisista? No kai ne jotka voittivat oli vielä paskiaisempia. Sitäpaizi, huonoja paskiaisia tarvittiin tykinruuaxi. Kaksintaisteluperinne jatkui kielloista huolimatta, ja Saksassa se levisi 1500-luvulla yliopistoihinkin. Tuohon aikaan yliopistojen opiskelijat olivat enimmäkseen aatelisperheiden poikia, jotka olivat sisäistäneet aateliston kunniakäsityksen kasvaessaan. Nykyjään huippyliopistoissa maxavat opiskelijat ovat yleensä pohattojen poikia, jotka ovat sisäistäneet rahanteon ajatuxen kasvaessaan. Yliopistoissa opiskeli kuitenkin myös porvarisperheiden poikia, jotka omaksuivat nopeasti ylhäisiltä opiskelutovereiltaan sekä miekankäyttötaidon että tiukan kunniakäsityksen. Huippuyliopistoissa opiskelee nykyään myös vapaaoppilaina ulkolaisten värivammaisten ylifixua jälkikasvua, jotka nopeasti omaxuvat rahanteon ajatuxen.
ellauri096.html on line 861: Saksalainen Jenan yli­opisto palkkasi vuonna 1550 ensimmäisenä yliopistona erityisen meikkailunopettajan, ja pian meikkailu oli yhtä tärkeä osa yliopistoelämää kuin tanssi ja ratsastuskin. Tanssi ja ratsastus olivat kuitenkin laimeaa huvia mensuurimeikkailuun verrattuna. Toisessa vastapuolena on naaras ja toisessa kavioeläin. vain kolmannessa mahdollisesti rakas henkilö. Nimettömäksi jäänyt nuori opiskelija Göttingenin yliopistosta kuvaili päiväkirjassaan, kuinka hänen kielensä liimaantui kitalakeen ja tuskanhiki valui pitkin hänen selkäänsä mensuurimeikkailu­ottelun aikana. Tuntui samalta kuin laudaturseminaariesitelmän aikana. Hänen rohkeutensa palasi vasta, kun hän huomasi opponentin vielä suuremman ahdingon.
ellauri096.html on line 863: ”Vastustajan voimat näyttivät hupenevan, ja hänen kalpeilla kasvoillaan erottui punaisia laikkuja. Hän haukkoi henkeään erien välissä eikä silti tahtonut saada happea. Kun se hitaasti upposi tajuntaani, aloin vain toivoa, että hän pian pyörtyisi. Paizi sitten se ei ehtisi merkata minua. Verdammt noch mal!” Mensuurimeikkailu paljasti armottomasti, oliko nuorukaisessa tosimiehen aineksia kuin Aki Mannisessa, vai onko se väpelö kuten se nörtti taiteellinen telttakaveri. Mikään ei muutu, vaan verryttelypuvut vaihtuvat. Paukapäiden kasvojen piti mittelön aikana kuvastaa malttia, urheutta ja rehtiyttä – ei kiihkoa, silmitöntä verenhimoa saati sitten pelkoa. Jos paukantti käänsi päänsä sivuun miekan terän tieltä tai räpytti silmiään, hänet leimattiin armotta pelkuriksi ja hän sai ylimääräisen reijän perseeseen. Kunnian puolustaminen oli mensuurimeikkailun keskeinen arvo. Kuuluisa saksalainen runoilija Heinrich Heine opiskeli 1800-luvulla Göttingenin yli­opistossa. Hän oli taustaltaan juutalainen ja päätyi miekkailemaan juutalaisvastaisen solvauksen esittänyttä opiskelijaa vastaan. Hänen kustantajansa rohkaisi suosikkirunoilijaansa sanoilla: ”Ennemmin kuolema kuin häpeä!” "Ennemmin häpeä kuin perseeseen 2 lisäläpeä", laukaisi Chaim leukavasti.
ellauri096.html on line 871:

Mensuurimeikkailua harjoitettiin ensisijaisesti yliopistojen osakunnissa. Jokaisella itseään kunnioittavalla osakunnalla oli tila mensuuriotteluita ja harjoittelua varten sekä lääkäri, joka hoiti ottelijoiden haavoja. Vuonna 1809 menstruaatioperinne koki raskaan takaiskun, kun ­sekä mensuurimeikkailu että osakunnat kiellettiin Saksassa. Monarkian suosio oli tuolloin heikko, ja silloiset valtaapitävät pelkäsivät kansalaismielisten ja talousliberaalien osakuntien lisäävän kapinan riskiä jo valmiiksi kireässä tilanteessa. Kiellosta ja ratsioista huolimatta opiskelijat keksivät keinoja jatkaa veristä perinnettä. Kun opiskelijat kokoontuivat kaupunkien ulkopuolelle miekkailemaan, ottelupaikan ympärille asetettiin vahteja, joiden tehtävänä oli keskeyttää ottelu ennen kuin viranomaiset ehtivät paikalle. Jos opiskelijoilta kysyttiin, miksi he olivat liikkeellä terveyssiteiden kanssa, he vastasivat olevansa ”istumassa”. Yliopistojen rehtoreilla oli valta erottaa meikkailukieltoa rikkoneet opiskelijat, mutta useimmat yliopistot katsoivat kiellettyjä miekkataisteluita säännönmukaisesti läpi normien.
ellauri096.html on line 875: Koska menstruaatiomeikkailun keskeinen ajatus oli kuukausittainen kunnaan suomustaminen, kaxintaistelua piti edeltää loukkaus. Mikä tahansa tölväisy ei kuitenkaan kelvannut syyksi. Esimerkiksi läimäystä persauxiin pidettiin pätevänä syynä kaksintaisteluun, ja myös toisen älyn vähättely oli oiva keino saada kutsu osakunnan meikkailusaliin. ”Dummkopf” oli yleinen solvaus, ja myös toisen nimittäminen aasiksi ("Esel") johti yleensä toivottuun lopputulokseen. Ennen taistelua loukkaus piti kuitenkin hyväksyttää osakunnan kunniakomiteassa. Vaatimus loukkauksesta aiheutti joskus ongelmia. Monien osakuntien säännöt vaativat, että niiden jäsenten piti osallistua vähintään kahteen otteluun lukukaudessa. Rauhallisten opiskelijoiden oli kuitenkin usein vaikea haalia riittävästi loukkauksia, ja vuonna 1850 osakunnat alkoivatkin loukata väpelöitä ihan tarkoituxella: "Weiblicher! Virilisierter Mannling! Rotzlöffel! Nichtssagender Furz!!" Meikkailuotteluita järjestettiin sunnuntaisin aamukuudesta iltamyöhään sovitussa ­paikassa kaupungin laidalla. Puuttuvista loukkauksista aiheuvat ongelmat ratkaisiin potkuilla persauxiin, mutta miekkailijoiden pelkoja ne eivät lievittäneet, päinvastoin pahensivat. Paukantit rauhoittivatkin usein hermojaan konjakilla ja pervitiinillä. Ottelun jälkeen pelko ja jännitys palkittiin: nuorukaiset, joilla oli jossain komeita mensisarpia, herättivät muissa miehissä kiinnostusta ja saivat niiden sydämen pamppailemaan. Veri virtasi paisuvaisissa, kun saksalaiset opiskelijat mittelivät pippeleitään.
ellauri096.html on line 880: Menstruaatioperinne synnytti usein elimellisiä ystävyyssuhteita. Kun osakuntien jäsenet aikanaan alkoivat harjoittaa pederastiaa juristin, lääkärin tai tuomarin kaavussa, heillä oli jo tiiviit peräaukot yliopistoaikojen perintönä, ja arpi ventovieraan takapuolessa viestitti "Seelenbruderschaftista" jo ennen kuin yhtään sanaa oli ehditty vaihtaa. Meikkailuarvista uskottiin olevan niin suurta hyötyä urakehitykselle, että ne, jotka eivät ­olleet uskaltaneet miekkailla tai joille ei ollut tarjoutunut siihen tilaisuutta, hankkivat kasvoihinsa esim. siirtokuvana valearven. Kerrotaan, että erityisen komean vale­arven sai, kun liimautti ihonsa päälle hevosenjouhen.
ellauri096.html on line 897: Ilmestyskirjan ratsastajat (myös apokalyptiset ratsastajat tai neljä ratsumiestä) ovat neljä Johanneksen ilmestyksen kuudennessa luvussa mainittua vertauskuvallista hahmoa. Varsinkin keskiajalla niitä käytettiin aiheina taiteessa ruton, sodan, nälän ja kuoleman vertauskuvina.
ellauri096.html on line 912: P.S. E. Saarinen eläkeläisenä meni mainosalalle, peukuttamaan pankkimainoxessa yrittäjyyttä, se keventää elämää. Kylä Eski tietää. Paxulla taalasäkillä kelluu kökkäreenä pinnalla. Tai sit ajaa kovaa rämällä polkupyörällä lumisohjossa volttiloota selässä. Kevyttä menoa, ei tunnu jäsenissä palkkajäykkyyttä kun on Voltswagen alla. Aprillia. Ainiin se on vasta huomenna.
ellauri096.html on line 917: Yli-Juonikas mätki ystäväänsä Salmenniemeä 2019 entisnuoressa Voima-lehdessä: "...pyhiksi miellettyjä suomalaisuuden ikoneja tölvitään räävittömällä vihapuheella. Tässä Salmenniemen tavallisesti suvereeni tyylitaju pettää pahan kerran. Hän jää jankkaamaan samaa sanaa, luonnehtii niin Rytiä, Paasikiveä kuin Ahtisaartakin samalla sanalla ”kakkapillu”. On vaikea ymmärtää, miten etabloitunut kirjailija tulee suoltaneeksi yleisönsä silmille jotain tällaista – etenkin kun hän itse on kätellyt televisiossa tasavaltamme presidenttiä."
ellauri096.html on line 926: Salmenniemi marisi: ”Vastineessaan minun vastineeseeni, joka oli vastaus Jaakko Yli-Juonikkaan minulle kirjoittamaan vastineeseen, Jaakko Yli-Juonikas yrittää taikoa minut näkyvistä ja häivyttää myös yhteisen menneisyytemme.” Kaunokirjallisuuden Kauniit ja rohkeat palasivat kuitenkin seuraavalla tuotantokaudella yhteen ja menivät uudelleen vihille. Yli-Juonikkaan vaikeneminen uudessa numerossa osoittaa, että hän on jo saanut oman lääkityksensä kohdalleen.
ellauri097.html on line 40: Pete Mencken digas Nietscheä ja Nietsche Schopenhaueria. Arttu oli pihi mies. Se kähmi Mutilta ja Schwesteriltä isän kokoaman perinnön, ne saivat elää puutteessa nukkavieruina, sillä aikaa kun Sope talutteli Frankfurtissa Atma-koiria ja syötti niille naudanfileetä.
ellauri097.html on line 73: Ei helkkari jo on epeli. Ei kanzis Roryn sitä lukea. Sen isällä oli sikaritehdas Baltimoressa Marylandissa. Maryland on omituinen paikka sekin.
ellauri097.html on line 77: Baltimoren kautta kulkenut kauppa katkesi Yhdysvaltain vapaussodan aikana. Yhdysvaltain kongressi mahdollisti yksityishenkilöiden aseistaa omia laivojaan vuonna 1776, jonka jälkeen monet baltimorelaiset aloittivat toiminnan kaappareina. Baltimoresta muodostui samalla myös merkittävä laivanrakennuksen keskus. Yhdysvaltain laivaston ensimmäinen sota-alus USS Constellation rakennettiin Baltimoressa sodan jälkeen vuonna 1797. Sen saman niminen vuonna 1854 rakennettu seuraaja ja laivaston viimeinen purjelaiva on nykyisin ankkuroituna Baltimoren satamassa. Vapaussodan aikana Baltimore oli myös Siirtokuntien kongressin kokoontumispaikka brittien vallattua Philadelphian vuonna 1777. Vuoden 1812 sodan aikana kaupungin tuntumassa käytiin Baltimoren taistelu.
ellauri097.html on line 95: Mencken admired the German philosopher Friedrich Nietzsche (he was the first writer to provide a scholarly analysis in English of Nietzsche´s views and writings) and Joseph Conrad. His humor and satire owed much to Ambrose Bierce and Mark Twain. He did much to defend Dreiser despite freely admitting his faults, including stating forthrightly that Dreiser often wrote badly and was a gullible man. Mencken also expressed his appreciation for William Graham Sumner in a 1941 collection of Sumner´s essays and regretted never having known Sumner personally. In contrast, Mencken was scathing in his criticism of the German philosopher Hans Vaihinger, whom he described as "an extremely dull author" and whose famous book Philosophy of 'Als ob' he dismissed as an unimportant "foot-note to all existing systems."
ellauri097.html on line 147: Mencken countered the arguments for Anglo-Saxon superiority prevalent in his time in a 1923 essay entitled "The Anglo-Saxon," which argued that if there was such a thing as a pure "Anglo-Saxon" race, it was defined by its inferiority and cowardice. "The normal American of the 'pure-blooded' majority goes to rest every night with an uneasy feeling that there is a burglar under the bed and he gets up every morning with a sickening fear that his underwear has been stolen."
ellauri097.html on line 149: Mencken repeatedly identified mathematics with metaphysics and theology. According to Mencken, mathematics is necessarily infected with metaphysics because of the tendency of many mathematical people to engage in metaphysical speculation. In a review of Alfred North Whitehead's The Aims of Education, Mencken remarked that, while he agreed with Whitehead's thesis and admired his writing style, "now and then he falls into mathematical jargon and pollutes his discourse with equations," and "[t]here are moments when he seems to be following some of his mathematical colleagues into the gaudy metaphysics which now entertains them."[50] For Mencken, theology is characterized by the fact that it uses correct reasoning from false premises. Mencken also uses the term "theology" more generally, to refer to the use of logic in science or any other field of knowledge. In a review for both Arthur Eddington's The Nature of the Physical World and Joseph Needham's Man a Machine, Mencken ridiculed the use of reasoning to establish any fact in science, because theologians happen to be masters of "logic" and yet are mental defectives:
ellauri097.html on line 167: His later work consisted of humorous, anecdotal, and nostalgic essays that were first published in The New Yorker and then collected in the books Happy Days, Newspaper Days, and Heathen Days. Mencken was preoccupied with his legacy and kept his papers, letters, newspaper clippings, columns, and even grade school report cards. After his death, those materials were made available to scholars in stages in 1971, 1981, and 1991 and include hundreds of thousands of letters sent and received. The only omissions were strictly personal letters received from women.
ellauri097.html on line 186: Useat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kokonaisuutena hirvieläinten vuosittain metsille aiheuttamat kasvutappiot kuutiometreinä ja hiilidioksiditonneina ovat Suomessakin miljoonaluokassa.
ellauri097.html on line 187: Asian mittasuhdetta kuvaa, että Suomi vääntää parhaillaan EU:n kanssa kättä niin sanotusta hiilinielujen erillisjoustosta, jolla lisähakkuita ja hiilinielun pienenemistä voitaisiin tarvittaessa kompensoida lisähakkuilla. Joustolla voisi kompensoida 10 miljoonaa hiilidioksiditonnia kymmenen vuoden aikana. Sitä ei tässä tohdi mainita että EU pitää koko ehdotusta suomalaisen mezäpuolen kieroiluna.
ellauri097.html on line 191: ”Suomessa tarvitaan kipeästi hirvieläinkantojen ekosysteemivaikutusten kokeellista tutkimusta, sillä pelkät maastokartoitukset eivät tuota kausaalista tietoa”, he kirjoittivat.
ellauri097.html on line 217: Paizi tätä pakottavaa laskostuxen tunnetta pääkopassa, ja silmien sumeutta, mikä lienee tässä vanhenemisessa ärsyttävintä? Kyllä se varmaan on se miten nuoremmista näyttää tulevan yhä tyhmempiä. Onko niiden tosiaan pakko oppia kaikki kantapään kautta? Kai sit on.
ellauri097.html on line 219: Ja sit vituttaa et justkun ize on suunnilleen saanut oppimansa asiat järjestyxeen, niin eikös tuoreesta päästä tule koko ajan muka uusia. Ensin säikähtää et mitä nyt jotain uuttako on auringon alla, kunnes huomaa ettei tietenkään, samaa vanhaa viiniä uusissa leileissä. Air frier on pieni muovinen kiertoilmauuni, joka vuorostaan on uuni jonka sisässä on tuuletin. Sama konstruktio kuin suivahuoneessa. Saarnaaja selvisi taas pelkällä säikähdyxellä. Mut harmittaa se silti. Vaikka Agit prop jo nuhteli: älä anna sen harmittaa, vaan ala jo. Mä en kyllä ala enää mitään. Seija varoittaa kun tulen kazomaan teeveeviihdettä: älä astu tohon johtoon.
ellauri097.html on line 226: Näin unta jossa olin ilkeä ja epis. Jostain syystä Seku ja mä oltiin Turussa puutalossa pidetyllä kirpparilla. Kuistilla oli syrjäytyneen näkösiä tyyppejä myymässä vanhoja öljypurkkeja ja lasiastioita yms. vanhaa roinaa. Täältä voisi löytyä peltinen shampoopullo. Siinä oli erilaisia öljyjä. Puristelasisessa maljakossa tai kannussa oli vanha etiketti Myrttiöljyä. Joku oli laittanut siihen hentoja niittykukkia. Öljy tuoxui hyvältä ja maljakko oli jollain lailla kaunis Sanoin lurjuxille että kysyn vaimolta. Ne eivät edes tienneet mikä myrtti on. Rupusakkia.
ellauri097.html on line 241: Julien Greenin (1900–1998) vanhemmat olivat yhdysvaltalaisia, taustaltaan irlantilais-skotlantilaisia. Green syntyi Pariisissa, jossa hänen isänsä Edward Moon Green työskenteli Amerikkalaisen kauppakamarin palveluksessa. Seitsenlapsisesta perheestä Green oli nuorin ja ainoa joka puhui ranskaa pääkielenään, kun muut puhuivat englantia. Äiti kasvatti lapsensa protestantiksi, mutta hänen kuoltuaan 1914 Green kääntyi katoliseksi. Hän meni ensimmäisessä maailmansodassa armeijan palvelukseen vapaaehtoisena ja ajoi ambulanssia Italian rintamalla. Sen jälkeen hän palveli Ranskan tykistössä.
ellauri097.html on line 284: Masis valtasi mamman miljoonien ranskisten ympäröimänä jotka eivät olleet koskaan kuulleet etelävaltioista (eikä ois voineet vähempää välittää). Paremman puutteessa Mary saarnas sitten sisällissodan kauhut lapsille. Mamma sai Julianin tuntemaan izensä aina erilaisexi kuin muut. Siihen sattui. Etelässä oli ihanaa. Neekereitä joka paikassa leipäkorit päässä. Loput voitte lukea Lucky Lucke Louisianassa-sarjakuvasta.
ellauri097.html on line 302: In some respects this reflects a national pathology. Unlike an American or British child, an Australian student can go through thirteen years of education without reading much of their country’s literature at all (of the more than twenty writers I studied in high school, only two were Australian). This is symptomatic of the country’s famed “cultural cringe,” a term first coined in the 1940s by the critic A.A. Phillips to describe the ways that Australians tend to be prejudiced against home-grown art and ideas in favor of those imported from the UK and America. Australia’s attitude to the arts has, for much of the last two centuries, been moral. “What these idiots didn’t realize about White was that he was the most powerful spruiker for morality that anybody was going to read in an Australian work,” argued David Marr, White’s biographer, during a talk at the Wheeler Centre in 2013. “And here were these petty little would-be moral tyrants whinging about this man whose greatest message about this country in the end was that we are an unprincipled people.”
ellauri097.html on line 501: näyttää olleen totaalinen ääliö. Kuin myös Aaro Hellaakoski. Ikäviä setämiehiä. Niljakkaita käärmeitä. Ei käärmeet ole niljakkaita ne on kuivia ja suomuisia. Kullikaan ei ole niljakas paizi ulos tullessa.
ellauri097.html on line 519: Siinä se on kaiken elollisen koko repertuaari. Kaikki syö jotkut onnelliset nussii kaikki kuolevat. Jo riittää nyt suljen tämän viidakon. Sanon lopuxi kuin Rukhami Shulemille Shulemin toivottaessa sille lapsionnea: OMEN.
ellauri097.html on line 549: Nyölénkin on joutunut antamaan perixi: sen manifeston kappaleet on kuin lyhyitä kuin selkokielen aapisessa. Ja hemmetisti toistoa, tästä olisi hyvin voinut nipistää puolet pois. Mutta eihän texti mitään maxa plokissa, senkun antaa tulla, niin mäkin teen.
ellauri097.html on line 557: Kustannusala, kuten kaikki muukin, on ”kriisissä”. Kirjoja ei enää osteta eikä niitä juuri arvostella julkisesti. Kahdessakymmenessä vuodessa kirjallisuuskritiikki on menettänyt tilansa päivälehtien sivuilta. Tämä alkoi tapahtua, kun kirjallisuusarvostelut alettiin kulttuuritoimituksissa rinnastaa uutisiin. Kukapa nyt uutisoisi kaikista kirjoista! Ei kaikista tapahtumistakaan uutisoida. Riittää kun kerrotaan muutamasta kiinnostavasta.
ellauri097.html on line 566: Tulevaisuuden lukijoiden takia ei kuitenkaan tarvitse painaa lisää kirjoja. Yksi kirjaa kestää kymmeniä lukukertoja. Tuhannen kappaleen painoksessa on kymmenientuhansien lukukertojen potentiaali. Yksi ainoa vihko voi antaa itsensä tuhat kertaa, jos lukijat ovat helliä. Silti suurinta osaa painettuja kirjoja ei lueta kertaa enempää, eikä kaikkia edes sitä, kuten Patrick White huomasi petymyxexeen, kirjaston kappaleista oli koirankorvilla vain ensimmäisiä kymmeniä sivuja, loput iskemättömiä. Varsinaista mezätuhoa.
ellauri097.html on line 573: Harvakseltaan ilmestyvät otavalaiset runokokoelmat, joita painetaan tuhatviisisataa kappaletta ja myydään viisikymmentä, sekä suurin toivein kirjoitetut väkevät romaanit, jotka voivat hyvällä onnella olla menestyksiä ja myydä kymmenentuhatta kappaletta mutta todennäköisesti vajoavat unohdukseen kolmen kuukauden kuluttua ilmestymisestään, ovat toki yhä totta, niitä tavataan todellisuudessa, mutta vaarantuneena lajina, lähinnä jonkinlaisina muistoesineinä: näytteinä eilispäivän maailmasta, jossa kirja oli ohittamattoman tärkeä joukkotiedotusväline.
ellauri097.html on line 577: Voimme teeskennellä, että kirjakulttuuri on olemassa, mutta todellisuudessa sitä ei ole.
ellauri097.html on line 603: Kirjan loputtomuuden illuusio on historiallisesti saatu aikaan niin, että painoksen loppuessa mutta kysynnän jatkuessa painetaan lisää.
ellauri097.html on line 615: Siksi meidän kirjoissamme kuva on ensin, nimittäin kannessa. Ja mun oma kuva takakannessa, jos on onnea. Kirjaimetkin ovat kuvia. Tekstit ovat kuvasarjoja. Sarjakuvia ilman kuvia.
ellauri097.html on line 632: Mutta yksi pieni kaavamainen detalji pistää silmään! Koska taiteilijakirja on kuvataiteen teos (kuten mikä tahansa kirja, tosin), joka perustuu kirjan ideaan ja hahmoon, sen yhteydessä usein mainitaan hienona piirteenä kirjan ”demokraattisuus”. Tämä on kehvelimäistä, sillä tavanomaisessa taiteilijakirjassa, veistosmaisen uniikissa tai hyvin pieneksi editioksi monistetussa esineessä ei ole mitään demokraattista: kirjapainon tuottaman lukemiston demokraattisuus on kenties ainoa piirre, joka siitä nimenomaan on poistettu. Kirjahko on tavallista taiteilijakirjaa demokraattisempi, vaikka sekään ei tällä ominaisuudella saa rehennellä. Kirjahko ei fetissoi itseään, se ei ole uniikki eikä eritä suojakseen sitkeää taide-esineen limakerrosta eli auraa, joka kieltää koskemasta. Kirjahko haluaa olla halpa. Se kaipaa kosketusta. Se haluaa olla käyttöesine. Mut eise silti mikään vessapaperirulla ole, vaan pikemminkin kuin urheiluauto, tai Patek Philippe. Nekin haluaisivat olla halpoja, mutta eivät ole. Kaikkea ei voi saada, eikä kaikki niitä tarvize. No ei vaineskaan, kirjahko ei ole sellainen vaan haluaa pikemminkin olla kirjojen Voltswagen, halvahko sähköauto, tähdätty isolle vaikka vähenevälle keskiluokalle, joka osaa vielä lukea.
ellauri097.html on line 718: I listened for his whetstone on the breeze. Kuulostelin sen hiomakiven ääntä tuulessa.
ellauri097.html on line 757: Nevertheless, a message from the dawn, siitä huolimatta, ikäänkuin aamupostissa,
ellauri097.html on line 779: Two roads diverged in a yellow wood, 2 tietä haarautui keltaisessa mezässä,
ellauri097.html on line 802: Robert Frost, often regarded as a folksy farmer-poet, was also a more profound, even terrifying, creator. His poem "The Road Not Taken" reveals his delight in multiple meanings, his ambivalence, and his penchant for misleading his readers. He denied that the poem proclaimed his striving for the unconventional and asserted that it was meant to tease his friend Edward Thomas for his compulsive indecisiveness. This essay also notes the unconscious meanings of the poem, including Frost's reactions to losing his close friend, his own indecisiveness, his conflict between heterosexual and homosexual object choices, his need for a "secret sharer," and his attachments. J Glenn. Psychoanal Study Child. 2001.
ellauri097.html on line 812: No entä sit toi palvelusväkiruno? Se on aika surkean oloinen naisväen valitus tyyliin tilitalitilitalitittantaa kyllä torstai meitäkin lohduttaa. Siinä on joku savotan leirintäalueen emäntä joka miettii lähtiskö lätkimään lentojätkän fölissä kun on niin tylsä elämä. Ja päättää sitten järkevästi ettei riski olisi sen arvoinen. Kuukupin mielestä Frost osottaa tässäkin, että avioliitto, rakkaus ja muu sellanen on vaan institutionaalisesti säädeltyä väkisinmakuuta raakojen himokkaiden uittomiesten taholta. Me tulemme taas sinä tyttöni hoi! Varo voi ruiskahtaa! Vähän tässä Kuukupin paasauxessa on sen vanhan Rorschachin musteläikkävizin makua, että mixi näytätte sit mulle noin säädyttömiä kuvia.
ellauri098.html on line 162: Noi genret pitäs hajottaa EFK ulottuvuxille. Esim mix vitussa jokasen prujauxen pitää olla rofe ja skoudetarina. Mix pitää olla juoni ja mysteeri, mix pitää olla spoileri. No se on tyypillistä saduille. Kaikki fiktio on satua. Niissä lähdetään reisuun ("quest"), kohdataan vaikeuxia ("issues"), selvitään vaaroista ("challenge eli haaste"), ollaan muita pätevämpiä, voitetaan puoli valtakuntaa ja prinsessa, päästään pukille, pahat eli vastustajat ("bad guys") kuolevat. Kuinkas sitten kävikään. Kai se jännittää jokaista elukkaa että selvitäänkö tästä ja kuka selviää. Survival of the fittest. Päästäänkö lisääntymään. Sehän se on se karkki ja tappio elon kilvassa on se kepponen
ellauri098.html on line 218: Kun Simson tuotiin kehiin, filistealaiset juoksivat riemusta huutaen katsomaan häntä. Silloin Herran henki valtasi hänet. Köydet, jotka olivat hänen käsivarsiensa ympärillä, katkesivat kuin pellavalangat tulessa, ja siteet kirposivat hänen käsistään. 15 Hän huomasi aasin ehjän leukaluun, otti sen maasta ja löi sillä tuhat miestä.
ellauri098.html on line 248: 29. MUODONMUUTOS: Hero saa uuden peliasun. Se heijastaa sen ikääntymistä tai työn ja terveyden siunausta, tai se voi olla taikajäsen jonkun irronneen tilalle. Joka tapapaukauxessa se näyttää nyt upeemmalta. No tää on selvästikin Jesse palaamassa haudan takaa syväpuhdistettuna hohtavan valkoisessa takissa.
ellauri098.html on line 263: LÄHETTÄJÄ — hahmo joka lähettää heron matkaan, esim prinsessan isäpappa.
ellauri098.html on line 267: PRINSESSA - tai palkinto jonka usein luovuttaa sen isäpappa — sankari kyllä ansaizisi sen heti muttei voi naida heti jonkun pahan tai vääryyden ansiosta, esim. pahixen syystä. Seikkailu päättyy yleensä prinsessan naimiseen, mikä on pahixelle tappio.
ellauri098.html on line 271: HERO — hahmo joka lähtee kun lähettäjä lähettää, saa kun luovuttaja antaa, mätkii pahan kerran pahixen, korjaa vääryydet ja nai prinsessaa.
ellauri098.html on line 273: VÄÄRÄ HERO — Miles Gloriosus hahmo joka koittaa ottaa kunnian ja naida prinsessaa. (Esim se pätkä prinssi Shrekissä.)
ellauri098.html on line 275: Nää roolit jaetaan joskus useampiin henkilöihin, esim lohikäärme ja sen sukulaiset, nilkki ja sen rääpät. Kääntäen hahmoja voi myös yhdistellä, esim. prinssin isä voi olla sekä lähettäjä että jonkun miekan luovuttaja. Pahis ja hero yhdistyvät harvemmin, paizi postⁿmodernistisissa saduissa. Prinsessa ja hero voi olla samixet nykyaikana. Silloin prinssinnakkia ei ehkä tarvita, kuten esim. Frozenissa tai uudessa Mulanissa.
ellauri098.html on line 294: saalis = prinsessa
ellauri098.html on line 306: In a separate incident in 2012, in response to other complaints by Google, TV Tropes changed its guidelines to restrict coverage of sexist tropes and rape tropes. Feminist blog The Mary Sue criticized this decision, as it censored documentation of sexist tropes in video games and young adult fiction. ThinkProgress additionally condemned Google AdSense itself for "providing a financial disincentive to discuss" such topics. Vittu Google pitäis vetää alas vessanpöntöstä.
ellauri098.html on line 349: Universaaleja trooppeja olisivat seuraavat 106: Se olen minä, Olkoon menneexi, Tavis siis pahis, Moukan tuuri, Fanit muistaa tissit, Valkotaulu, Hobonyytti, Isompi parempi, Nuija ja tosinuija, Bonusmazku, Vanhassa vara parempi, Flashback, Tshehovin pyssy, Herot jumissa, Peitto paremmin, Doppelgänger jää kiinni, Hullu idea toimii, Lokalisoimaton vinkkaus, Hidastettu räjähdys, Lähettämätön kirje, Voitto diskauxella, Joku muu saa kiitoxet, Keijut vastaan knääpiöt, Tunteet pintaan, Hyvää pahixessa, Aikuisviihde, Kissa kadoxissa, Tiimin puhetorvi, Pää kädessä, Fiktiivinen vastine, Käsi kamerassa, Akun omatunto, Genrensynnyttäjä, Epäuskottava skene, Genresekoitus, Genrentappaja, Julkkis Japanissa, Elämän päämäärä, Trendikuvaaja, Tiimihali, Rahapuu, Vaarallinen koskea, Oza pöytään, Hero, Eka erä konnalle, Yxi kylä vastustaa, Toivo elää, Ilmainen lounas herolle, Okei olen tekopyhä, Tekopyhä, Lukukelvoton texti, Improvisoitu astalo, Huppupää, Kakun sisästä, Oikeesti kiinnostaa vaan Godzilla, Kuzupilli, Tiiminvetäjä, Diagnoosi pahentaa tautia, Valheenpaljastin, Porsaanreikä, Pitkä tukka on tyttöjen, Emokarhu, Missio venyy, Salaperäinen viesti, Profeetta omalla maalla, Koskaan ei käydä paskalla, Ei suuntavaistoa, Ulos kuvaajasta, Ainoa Toivo, Julle Ankanpää, Sepe Susi, Läpeensä terve, Tinapaperijuoni, Ystävät voimaannuttavat, Epifania, Koirantaputtaja voittaa, Tomppelisyötti, Salainen moraalitesti, Potti nokkiin, Sairasta ja väärin, Narunpätkästä voi olla hyötyä, Keihäänkantaja, Alan uuden elämän, Skene välähdyxinä, Horror silminnäkijän silmistä, Mehukas särkymisen ääni, Oma koti kullan kallis, Saalissäkki, Aika aikaa kutakin, Ariadnen lanka, Suunsoitto ennen mazia, Trilogia, Trooppivihje, Kotonakin on konnia, Puhelinetiketti teeveessä, Yhteensopivat keskustelunkatkelmat, Pidetty konna, Epäluotettava lähde, Epäluotettava kertoja, Nupit yhteentoista, Esitrooppi, Triste post coitum, Sää ei sovi tarkoituxeen, Pyrrhoxen voitto, Sik kun piti olla sak, Kotiinpääsy on estynyt.
ellauri098.html on line 353: Koskaan ei käydä paskalla -klishee särkyy Black is new orange sarjassa. Kirjallisuudessa sitä oli särkemässä mm. koprofiili Joyce, joka kuvaa aika tarkkaan käteenvetoa Ulyssexessa.
ellauri098.html on line 568:

Christina Aguilera, Pamela Anderson, Marie Antoinette, Fred Astaire, David Beckham, Yogi Berra, Bjork, David Bowie, prinsessa Diana, Bob Dylan (taas), Lady Gaga, Paris Hilton, Michael Jackson, Mick Jagger, Erwin "Magic" Johnson, Jimi Hendrix, Audrey Hepburn, Paul McCartney (taas), Marilyn Monroe, Jim Morrison (taas), W.A. Mozart, keisari Nero, Brad Pitt, Prince, Leni Riefenstahl, Rihanna, Keith Richards (taas), Auguste Rodin, Britney Spears, Elizabeth Taylor, Justin Timberlake (taas), Thich Nhat Hanh (vietn. pasifisti), John Travolta, Pharrell Williams

ellauri098.html on line 582: Me - Ei vaineskaan. Naisten verkkosisältöjen uusi koti on jatkossa osoitteessa is.fi/menaiset. Muuton yhteydessä osa vanhoista artikkeleista on jätetty pois kyydistä, eivätkä ne ainakaan toistaiseksi ole luettavissa uudella sivustolla.
ellauri098.html on line 621: Asiaan vaikuttaa vielä mikä disniprinsessa mieluiten olisit, tukan väri, suosikkisometin, mieliliikenneväline ja lemppari teeveeshow. Aika paljon testikysymyxet koskee sosiaalista käytöstä. Epäselväxi jää miten se seuraa esim Jungin luonteenpiirteistä. Mistä esim rohkeus röyhkeys vs. arkuus pelkuruus seuraa noissa luonnejutuissa? Tai ahkeruus vs laiskuus? Tuleeko ne intro/extron sivutuotteena? Entä hyvyys/pahuus?
ellauri098.html on line 635: Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori sisältää neljä eri ulottuvuutta, joilla testattavien preferenssejä mitataan. Indikaattorin kysymysten perusteella selvitetään, kumpaa preferenssiä (I–E, S–N, T–F ja J–P) testattava luontevammin jokaisessa neljässä ulottuvuudessa käyttää. Myers–Briggsin tyyppi-indikaattorin teoria koostuu 16 erilaisesta persoonallisuustyypistä, ja indikaattorin tuloksena saadaan vastausten perusteella sopivin näistä persoonallisuustyypeistä, sen perusteella miten kysymyksiin annetut vastaukset sijoittavat testattavan neljällä eri ulottuvuudella.
ellauri098.html on line 666: Neljä ulottuvuutta ja kahdeksan preferenssiä muodostavat 16 persoonallisuustyyppiä, joihin liittyy paljon preferenssien mukaisia yhteisiä piirteitä ja käyttäytymistapoja, vaikka tyypin sisällä olevat henkilöt ovat kukin omia erilaisia yksilöitään. MBTI on ainoa dynaaminen persoonallisuusindikaattori, joka kuvaa henkilön persoonallisuuden preferenssijärjestyksen ja se mukaisen käyttäytymisen niin tiedostetussa "normaalitilassa" kuin syystä tai toisesta ajauduttaessa vähemmän tiedostettujen "varjopersoonien" tasolle. MBTI:n ulottuvuuksia voidaan osittain kuvata myös "viiden suuren persoonallisuudenpiirteen" (engl. big five) ulottuvuuksilla.
ellauri098.html on line 668: Myers-Briggs -testin kyky ennustaa esimerkiksi työtehtävässä menestymistä tai avioliiton onnellisuutta on olematon. Testi perustuu Carl Jungin kokeellisesti testaamattomiin, yleisesti vanhentuneina pidettyihin teorioihin, eikä sen 40-luvulla kehittäneillä Briggsillä ja Myersillä ollut psykologista koulutusta. Testi tuli suosituksi etenkin CPP-yrityksen ottaessa sen hallintaansa 1975, mutta ei ole muuttunut vuosien saatossa paljoakaan.
ellauri098.html on line 718: Satunnaisesti valitussa amerikkalaista väestöä kuvaavassa otoksessa tyypit jakautuivat seuraavasti (jakauma eroaa melkoisesti suomalaisesta työelämässä toimivasta väestöstä; huomautus V. Routamaa):
ellauri099.html on line 35: Mitä enemmän mä luen ja mietin näitä runoja ja romskuja ja luen kirjailijoiden elämäkertoja, sitä selvemmäxi tulee että tämän kukkatarhan tärkein lajike on narsissi. Sitähän se on, kirjojen ja leffojen ym viihteen lukeminen, kirjoitus ja tuijotus, lammen peiliin kazomista, kunnes masentava todellisuus unohtuu. Tärkein kaikkia wannabee kirjailijoita yhdistävä tekijä on hyvin kehittynyt narsismi. Oma naama lammen sameen veden kalvon ystävällisesti pehmentämänä sieltä vastaan tuijottaa. Rakkaus on samea, kuin vessan ikkuna, sanoi Vittoria, ja tiesi kyllä mistä puhui. Izerakkaus ei ole muita kummempi. Izeviha on vain sen toinen fenotyyppi. Oman navan haistelua molemmat. Haista, haista haista, seinää vessan, kunnes valot sammuu, haju jää.
ellauri099.html on line 73: Osku tuli mieleen Agathan Crooked Housen teeveeleffasta, jossa narsistinen pikkuveli potki isänsä nuoren vaimon muotokuvan puhki. Dorian tappoi izensä rikkoessaan muotokuvansa. Pirkko Carlson potkaisi Elnan muotokuvan puhki Fiskarsin vintillä. Sergei Jeseninin runo Musta ihminen päättyy hyvin samankaltaiseen kömmähdyxeen. Narkissos kuoli nälkään lammen rannalle. Tässä meemissä on ainesta.
ellauri099.html on line 161: Jakkoh-Hintikka, Suoooomen Akatemia, vastasi Jaakko puhelimeen viereisessä huoneessa. Mun ensimmäinen ja paras työnantaja oli Suomen Akatemia, siitä eteenpäin on ollut pelkkää alamäkeä. Suomen Akatemia sai nimensä Turun Akatemiasta, joka monen mutkan kautta on saanut nimensä Platonin koulusta, joka sai nimensä Akademian puistosta, joka oli saanut nimensä tarunomaisesta Akademoxesta. Βρισκόταν σε ένα άλσος της Ακαδήμειας, προαστίου των Αθηνών αφιερωμένου στον Αθηναίο ήρωα Ακάδημο, από το όνομα του οποίου και προήλθε η ονομασία της.
ellauri099.html on line 166: ATHENS IN PIECES: A series of essays by Simon Critchley on a philosophical tour of the ancient city.
ellauri099.html on line 196:
ellauri099.html on line 235: Ferranten teiniheroiini Gianní käy kiimaista teologista keskustelua söpön Roberton kaa. Roberto on kuvattu Robert Kennedyn tapaisexi jeesushahmoxi. Kivisaaressa kesällä 1968 iskemättömät tytöt itkivät kun tuli uutinen Robertin murhasta. Sijaiskärsimystä.
ellauri099.html on line 247: R: Helppo jumala ei ole kunnon jumala. Hänen pitää olla jotakin muuta kuin me. Jumalan kanssa ei kommunikoida niinkuin kaverille, hän on niin paljon meidän yläpuolellamme, että häntä ei voi kuulustella vaan ainoastaan kutsua kuin lehmää iltalypsylle tai sorsaa sorsapillillä. Kun hän ilmestyy, hän tekee sen hiljaisuudessa, pienin, kallisarvoisin, nykivin mykin merkein, jotka lähtevät aivan tavallisista jutuista. Hänen tahtonsa tekeminen tarkoittaa sitā, että painaa paänså jalkoväliin ja velvoittaa itsensä uskomaan häntä.

ellauri099.html on line 254: R: Runous koostuu sanoista, aivan kuten tämä meidan juttelumme. (Huomaa sokraattinen metodi: ovelat alustavat kysymyxet ja typerän yxinkertaistava vertailu.) Kun runoilija ottaa meidän banaalit sanamme ja irrottaa ne lörpottelystä, käy niin, että ne kaikessa banaaliudessaankin alkavat ilmentää yllättävää energiaa. Jumala ilmenee samalla tavalla, puolivahingossa energiatuprahduxen muodossa.

ellauri099.html on line 260: R: Jumala on juuri sitä: voimakas sysays pimeässä huoneessa, jossa ei enää löydä lattiaa, seiniä, kattoa. Häntä ei voi käsittää järjellä, hänestä ei voi väitellä. Se on uskon asia. Jos uskoo, se toimii. Jos ei usko, se ei toimi. Se on kuin jääkaapin valo. On vain uskottava, että se sammuu, kun oven sysää kiinni.

ellauri100.html on line 60: Mielisairausluokituksessa ovat aina menneet sekaisin syyt, seuraukset, alkusyyn poisto, hoitomuodot, ja -tavotteet: tällaisesta seuraavista kehäpäätelmistä on tietenkin päädytty siihen, että mikä hyvänsä oikeuttaa potilaaseen kohdistuvan mielivallan. -varsinkin jos tulkinnalle etsitään tukea Isosta Kirjasta.
ellauri100.html on line 99: Kretschmer on se ruumiinrakennetyyppi, joka tunnetaan mielisairausluokituxestaan. Se oli eräs ensimmäisiä moderneja konstituutioon eli pärstäkertoimeen perustuvia. Ei siinä mitään uutta ole, kaikki on aina tietäneet Shakespearen tavoin että tyypin luonteen voi päätellä sen ulkonäöstä. Onko se mikään ylläri että pikku ruipelot on väpelöitä ja umpiluupäät muskelimasat rehentelee voimilla? Nehän onkuin sonni ja kirppu lehmihaan aidalla. Luokituxessa on neljä perusruumiinrakennetta:
ellauri100.html on line 187: Gaarder oli erittäin tunnettu hahmo Norjan salaliittoteoreetikkopiireissä. Koronaviruksen, rokotteiden ja lääketeollisuuden vastaisten teemojen ohella hän puhui julkisuudessa muun muassa Maan ulkopuolisesta elämästä ja kertoi uskovansa Norjan viranomaisten istuttaneen hänen päähänsä ajatuksia jonkinlaisella säteilyaseella. Ikävä kyllä ne eivät pysyneet, pää tyhjeni nopeasti taas. Nyze on tyhjentynyt pysyvästi.
ellauri100.html on line 223: Hullujahan ne oikeasti onkin, lähes kaikilla julkisuudessakin olleilla kiihkosuvakeilla on mt-ongelmia ja lääkitys.
ellauri100.html on line 321: What does that have to do with my final rejection of “liberalism” and turn toward libertarianism? When government intervenes in economic and social affairs, its interventions are based on crude “measures of effectiveness” (e.g., eliminating poverty and racial discrimination) without considering the intricacies of economic and social interactions. Governmental interventions are — and will always be — blunt instruments, the use of which will have unforeseen, unintended, and strongly negative consequences (e.g., the cycle of dependency on welfare, the inhibition of growth-producing capital investments). I then began to doubt the wisdom of having any more government than is necessary to protect me and my fellow Americans from foreign and domestic predators. My later experiences in the private sector and as a government contractor confirmed my view that professors, politicians, and bureaucrats who presume to interfere in the workings of the economy are naïve, power-hungry, or (usually) both. Oh I hated those M.I.T. professors. So smug, thought they knew everything.
ellauri100.html on line 601: Olen asianajaja Ozan Yusuf Esq, menetin asiakkaani ja hänen perheensä auto-onnettomuudessa, hänellä on takavarikoitavaan pankkitilinsä summa (kolmetoista miljoonaa, kahdeksansataa ja kahdeksankymmentä tuhatta dollaria), saan pankin toimeksianto järjestää lähisukulaisensa ennen kuin täällä olevat pankin johtajat takavarikoivat rahaston, syy miksi otin sinuun yhteyttä tässä asiassa johtuu siitä, että sinulla on sama sukunimi edesmenneen kuolleen asiakkaani kanssa, myös hän on kotimaasi kotoisin ja pankkitiliä koskevassa asiakirja-aineistossa ei ole rekisteröityä nimeä perillisenä, ota heti yhteyttä minuun, jotta voin antaa sinulle kaikki tarvittavat tiedot ja lisäselvitykset tästä perintöliikkeestä ymmärryksesi paremmin, jos olet kiinnostunut .
ellauri100.html on line 620: That paddles in a halcyon sea; se soutaa autereessa merellä.
ellauri100.html on line 670: Myöhäisteininä Kirstinä kihlautui maalari James Collinsonin kaa, muze oli vaan eka 3:sta. James oli prerafaeliittien veljeskunnan perustajia Danten and Williamin kaa (se perustettiin hulluna vuonna 1848). Kihlaus purkautui 1850 kun Jamesista tuli katolinen. 1853, kun perhe oli yhä rahapulassa, Kristina auttoi äiskää koulunpidossa Fromessa, mutta se ei mennut putkeen.1854 ne palasivat Lontooseen ja isä kuoli, onnexi. Myöhemmin sillä oli vispilänkauppaa lingvistin, Charles Cayley kaan, mutta lingvisti perkele kieltäytyi naimasta sitä, syy oli taas muka uskonnollinen. Kolmas oli maalari John Brett, siitäkään ei tullut lasta eikä paskaakaan.
ellauri100.html on line 672: Dante-veli maalasi Kristinasta useita kuvia, ilmaisesta mallista. 1848, se oli neizyt Maaria Danten ekassa öljymaalauxessa. Kirjaimet PRB tarkoitti prerafaeliittiveljiä. Seuraavana vuonna se oli neizyt Marian ilmoituxessa, Kazo herran käsineitoa. Runon "Kuka vie mut postiin?" säe inspiroi Fernand Khnopffia maalaamaan kuuloisan taulun "Mä sulkeudun kaappiin". 1849 Kristina sairastui taas vakavasti, kärsi depixestä, ja 1857 tuli isompi uskonnollinen kriisi. Taipumuxet depixiin periytyy usein isältä pojalle, ja mixei tyttärelle.
ellauri100.html on line 1296: Algirdaxen iskä Julius 1882–1942 oli ope ja yleni koulutarkastajaxi. Se oli kotoisin suvakkien alueelta Liettuasta. Algirdaxen äiskä Konstancija Greimienė oli 4v nuorempi sihteerikkö. Ne asui alux Tulassa Ryssissä, mutta karkasivat sieltä vallankumouxen tullessa. Algirdas puhui pelkkää liettuaa ennen koulua. Koulussa se oppi ranskaa ja saxaa ja lukiossa luki Nietscheä ja Schopenhaueria, voi ei. Se vaihtoi koulua kuin mustalainen paitaa, ja päätyi lukemaan lakia Konowiiin (Kaunas), mistä se ajelehti lingvistiikkaan. Se valmistui Grenoblesta 1939 murretutkimuxella. Kun 2. maailmansota alkoi se joutui kuzuntoihin Liettuaan.
ellauri100.html on line 1298: Kun ryssät tulivat, Greimiemen poika oli alux symppari. Se kannusti Liettuan liittymistä neukkuihin, ja läpytti aina kun se mainizi nimeltä Stalinin. Jossain vaiheessa se ihastui sosialisti Haniaan, josta tuli takinkääntäjä. Greimas luki ahnaasti Marxia muttei ymmärtänyt siitä hevon paskaa. Joku sen parzikakaveri ilmoitti sen nazimieliseen juutalaisvihamieliseen järjestöön, mistä hyvästä sen vanhemmat kuskattiin leirille. Näiden traumaattisten deportaatioiden ansiosta Greimasista tuli antikommunisti vaikka vassari, siis eräänlainen revari.
ellauri100.html on line 1322: Toisessa vaiheessa sillä on tiedollinen semiotiikka (sémiotique cognitive), missä määritellään kuka tietää ja osaa mitäkin. (Tää ois niinku peliteoriassa siirrot ja pelin informaatioa sekä niistä johdetut strategiajoukot.) Niitä varten on joku modaalinen kielioppi. Tulee mieleen vähän mun dialogipelit ja niiden perustana olleet peliteoreettiset toiminnan modaliteetit. Hizi että nekin on lähes kokonaan jo unohtuneet mielestä.
ellauri100.html on line 1336: Ja albumissa 50 mainitaan Pico della Mirandolan yhteydessä ihan sivulauseessa Barthesista että se ei pitänyt muovista. Siitä plussaa kyllä Rollolle.
ellauri100.html on line 1349: Barthes oli lupaava oppilas ja opiskeli 1935-1939 Sorbonnessa klassikoita. Sillä oli tubi ja muita vaivoja, joka hidasti opiskeluja, mutta toisaalta vapautti kätevästi sotahommista. Se ajautui lingvistiikkaan kuin Algirdas, julkaisi jotain papereita ja sairasteli. 1941 se teki maisterin kreikkalaisesta tragediasta Ranskan tragedian varjossa.
ellauri100.html on line 1366: Barthesin vastaus oli koittaa selvittää mikä tekee kirjoista uniikkeja ja originelleja. Kirjassa Le degré zéro de l´écriture (1953), se väittää että konventiot vaivaa sekä kieltä että tyyliä, eikä ne ole sixi luovia. Sen sijaan "kirjoitus", se miten kirjailija vääntelee tyylikonventioita) on se ainut uniikki ja luova akti. Mut heti kun toi uusi vääntely tulee tunnetuxi, se muuttuu klisheexi. Sixipä (kuten huomautti Jussi Jurkka selvänäkevästi radiossa) taiteessa tarvitaan koko ajan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan, muuten ei ole koko taidetta.
ellauri100.html on line 1372: Barthes päätyi siitä haukuskelemaan Michelet´ä (jamais entendu). Sen mielessä Michelet oli näkyvästi väärässä, ja sitä pitää lukea noin metrin päästä ja kritisoida samalla. Sama pätee sitten avant-garde kirjoihin, ei niitäkään ole tarkoitus ahmia eikä jäädä koukkuun kuin joku pikkukala, vaan pitää etäännyttää, pitää kirjaa käsivarren mitan päässä ja kohotella lukiessa kulmakarvoja. Taiteen pitää kyseenalaistaa eikä vastata kysymyxiin niinkuin Michelet oli yrittänyt. Huohheli huoh. Ex olis parasta jos tekis vähän molempia?
ellauri100.html on line 1384: Yritelmässä "Kirjailijan kuolema" (1968). Barthes meinasi että pitäs tietää mitä kirjailija oli ajatellut kirjoittaessan jotakin, jotta saisi kiinni kirjan oikeasta merkityxestä. Mutta ongelmana on, ettei se hölmö välttämättä ollut ajatellut paljon paskaakaan. Niinpä ollen koko ajatus kirjan perimmäisestä selityxestä on kuolleena syntynyt ajatus, taas vaan tollanen länsimainen porvarien väärinkäsitys. Ajatus että kirjan takakanteen tai hihaan voi tai edes pitää kirjoittaa mitä kirja tahtoo sanoa on vanhanaikaisten mainosmiesten harha. Ei tuote tarvii käyttöohjetta, senkun alkaa käyttää. Riittää että kirjailija on kuuluisa ja mielellään kazeltava julkimo. Tai voihan sinne laittaa jotain ympäripyöreää kuten et "elämännälkä ajaa Giovannan Napolin syrjäkulmille, kujan pimentoihin jää pieni kiharainen pää". Tää oli jo aika postmodernia toisten mielestä, toisten mielestä Barthes ei koskaan päässyt irti strukturalistin täplistä.
ellauri100.html on line 1388: This section does not cite any sources. Please help improve this section by adding citations to reliable sources. Unsourced material may be challenged and removed. (March 2018) (Learn how and when to remove this template message)
ellauri101.html on line 35: Vittu suomalaiset lehtineekerit on tietämättömiä tolvanoita. Ei "Jjjarrii!" tietystikään ize voinut kexiä "sisäistä sankaria" tollaselta kauppatieteen ylioppilaspohjalta, vaan käänsi sen jenkki motivaattoreilta, joilla sisäistetty supermies on ikivanha viidakon meemi. Olihan se jo Carl Barxin Aku Ankalla, vieläpä kaxi joista valita. Tän albumin kansikuvan miessankareista 2/3 on yrmeitä, naissankareista 2/3 maireita. Jotain sekin todistaa.
ellauri101.html on line 138: Miten reagoit yllättävässä, ikävässä tilanteessa? Reaktiosi paljastaa sinusta jotain aivan olennaista. 10 ihan pientä kysymystä antavat sinulle käsityksen siitä, onko sinulla vastoinkäymisten vastalääkettä eli resilienssiä.
ellauri101.html on line 184: Tulemme tässä paasauxessa osoittamaan että kalansilmä Jari sijoittuu Virginian poikien moraaliasteikon fasistiseen laitaan. Kaikki tunnusmerkit löytyvät kirkkaasti toitotettuna.
ellauri101.html on line 241: Joka tapapapaukauxessa tää on kaikki selvää pässinlihaa ja mahdottoman tuttua. Greimaxella oli muuten kaikenlaisia naisjuttuja. Vaimon lisäx sillä oli joku nuorempi panopuu Teresa ja sitten vielä joku vanha liettualainen flamma jonka kanssa se kirjoitteli vielä vanhana ukkelina. Jokainen tarina, joka on suolansa arvoinen, on tollanen semioottinen mikroaaltouuni, josta löytyy nää aktanttimallin vaatimat pelaajat ja pelivälineet.
ellauri101.html on line 261: Sairasvyö on tehnyt tunnetuksi käsitteen ”sisäinen sankari”, joka liittyy hänen valmennusfilosofiaansa. "Jjarri!"n kexasema käsite ”huomiotalous” viittaa näkymiseen mediassa näyttävien tempausten avulla. Oppi varmaan huomio-sanan Haminassa ollessa. Sen Alma mater on muka "Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu",
ellauri101.html on line 273: Hän sijoittui 21:nneksi Suomen Thinkers 20 -listalla Nordic Business Report -lehden valitessa Suomen suurimpia bisnesajattelijoita elokuussa 2012.
ellauri101.html on line 291: Samat "henkilöt" hallinnoivat myös Revenue House Oy -yritystä (toimitusjohtaja Kristiina Uurasmaa). Sairasvyö toimii GSP Group rakennuttajapalveluyrityksen hallituksessa. Hänellä on yhdessä ex-puolisonsa Virpi Sairasvyön ja ex-valmentaja Jarmo Riskin kanssa Nummelassa toimiva Pro Vividus Oy ja Espoossa toimiva Anorin Liekki Oy -nimiset ex-yritykset, joiden päätoimiala on ulkoiluvälineissä ja -varusteissa sekä valmennuksessa. Lisäksi Sairasvyö toimi aikaisemmin ex-vaimonsa ex-parturi-kampaamoyrityksen ex-hallituksessa.
ellauri101.html on line 377: Keskuskauppakamarin verospesialisti Pauli K. Mattila ja kauppakorkeakoulun vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas selvensivät, että yrittäjien intressissä oli ollut, että veroylijäämiä ei tarvita. Sairasvyön vaatimuksia kommentoitiin sanoen: ”– – aina välillä tulee joku yrittäjäpopulisti, joka ei ymmärrä asioita. Ei kenellekään, joka on asiantuntija, tulisi tällainen mieleenkään.” Myöhemmin Sairasvyö lopetti kapinan ja pyysi anteeksi käytöstään. Se ei tosiaan ollut tajunnut. Sori pojat en aikanaan kauppixessa päässyt läpi markkinointimixistä. Nyt vihdoin tajuan mikä on etujemme mukaista. Sori siitä.
ellauri101.html on line 383: Sairasvyö on kommentoinut, että työnantajat ja työterveyshuolto ovat aikaansaaneet ja ylläpitäneet järjestelmää, jossa on annettu ja jaettu vastuuttomasti sairauslomia. Tämä on johtanut Sairasvyön mukaan kestämättömään moraaliin ja inhimillisen laskuun. Sairasvyön mukaan Suomessa varakkaat ihmiset eivät ole itsekkäitä, vaan nimenomaan yhteisvastuullisia.
ellauri101.html on line 407: "Asuntosijoittaminen on minulle sijoituslajina aika defensiivinen eli en edes hae maksimituottoa. Vaikka pörssisuhdanteessa esimerkiksi 6 prosenttia tuntuu matalalta, oikeasti yli ajan se 6 prosenttia on oikein hyvä tuotto.”
ellauri101.html on line 408: Itse asiassa Sairasvyö toteaa, että maltillinen tuotto asuntosijoittamisessa saa hänet myös nukkumaan yönsä paremmin. Yleensähän porvari nukkuu huonosti. "Minulla on vähän parempi olokin, kun se tuotto on maltillinen. Ei tarvi tuntea izeänsä täydellisexi törkimyxexi, vaan kuuden prosentin väkevyisexi. Sellaisenhan saa melkein maitokaupasta."
ellauri101.html on line 430: Isän pitää ennen kaikkea kylvää siemeniä. Muuten ei tule lasta eikä paskaakaan. No paskaa voi tulla jos rengaslihas on heikossa kunnossa kuten mulla. Ja lopuxi muutama kamala kirous ex-lapsille Alzheimeria odotellessa.
ellauri101.html on line 435: Nyt kun luen pikku Naimin 20 vuoden takasta No Logoa huomaan miten katveessa olen selvinnyt kaikesta tosta mainosbrändipaskasta 90-luvun lopusta tänne 20-luvun alkuun saakka vaan sillä että oon pysytellyt 5 metrin päässä viihteestä.
ellauri101.html on line 469: Kerran ollessaan vauhdissa Jöns läimäytti kadulla Mauno Koivistoa selkään ja huudahti: "Ja nimi oli Carlson!" Mauno Koivisto oli CEC:n esimies Suomen Pankissa. Tultuaan presidentixi Mauno ei kuzunut CEC:tä eikä Pirkkoa uudenvuodenbileisiin. Tästä ne olivat loppuikänsä katkeria Manulle. Se oli Jönsyn syytä!
ellauri101.html on line 489: Laita YB026, Nuteh Jonez soimaan ja ratko päättelykykyä kehittäviä tehtäviä. Ratkaise tehtävä ja näe miten pärjäsit muihin verrattuna. Toimii suoraan nettiselaimessasi! Mitähän paskaa tääkin on. Ellei olis rasisti jo ennestään niin tosta viisusta voisi tulla entistä enemmän spesiesistisexi. No ratkasemaan vaan kehittävää tehtävää Urban dictionaryn avulla. Tää on jälleen kerran sama ilmiö kuin keskiajan varkaiden ja kulkureiden Rotwelsch (kz alla).
ellauri101.html on line 517: Philip Teeri ei osaa päättää pitäiskö pahastua Biitlesin "I'd rather see your dead little girl than be with another man" värsystä vai erottaako teos elämästä kokonaan, niin että Woody Allenin leffojakin saisi kazoa. Mun kanta lienee selvä, ja yhtä selvä kanta on Kristina-tädillä. Philip Teeri jää heilumaan siinä välillä, koska se välittää niin vitusti siitä mitä muut siitä ajattelevat. Se hyräilee tiskatessa Carole Kingin laulua "Where you lead I will follow", joka on Gilmore Girlsin tunnari, aivan ällöttävä ajatus, toi Lorelei on just yhtä liimamainen päällepäsmäri kuin sen äitikin. Rory parka. Aina kii sen ihossa kuin Tintissä Kapteeni Capun laastari. Philip parka, sen 2-vaimo on varmaan just samanlainen päsmäri. No se sai vaan mitä pyysikin. Sitä saa mitä tilaa.
ellauri101.html on line 550: Tie eeku paranoo kun kiertää ympyrää. Ympäri käydään yhteen tullaan. Jehova lupaa kostaa isien pahuudet 3-4 polveen. Sitten aloitetaan taas alusta kuin Neuvostoliitossa, on tullut miesmuistinmenetys. Pojasta polvi paranoo. Mun polvi meni sijoiltaan breakdancessa mutta Kikka fysiotreenasi sen kuntoon. Sirkan polvi leikattiin mutta se jäi jäykäxi.Jönsin polvi turposi reumaattisesti tai pneumaattisesti mutta nyt sekin on taas notkea. Voiskohan Kikka fysiotreenata mun keskijalan jäykäxi? Onko se zyykkistä vai sybikaalista? Veikkaan jälkimmäistä. Sukupolvista oli puhetta jo albumissa 47.
ellauri101.html on line 576: X-sukupolveen kuuluvat vuosina 1964–1979 syntyneet ikäluokat. Sukupolven yhteisiä suuria kokemuksia olivat Neuvostoliiton romahtaminen, Berliinin muurin murtuminen, Yhdysvaltojen jääminen maailman ainoaksi supervallaksi, 1990-luvun lama ja massatyöttömyys sekä globalisaatio. Monia X-sukupolven edustajia yhdistää lapsuudessa tai nuoruudessa koettu vanhempien avioero.
ellauri101.html on line 590: Y-sukupolvi on syntynyt vuosien 1980–1995 välillä. Y-sukupolvi ei kasvaessaan kokenut sotia niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakaan, mutta Suomessa he kokivat nuorina 1990-luvun alun laman. Siinä joidenkin heistä vanhemmat syrjäytyivät, mikä saattoi periytyä lapsillekin. Y-sukupolvi on kasvanut tietoteknisen kehityksen kanssa, ja heille internet on tärkeä osa viestintää.
ellauri101.html on line 606: Z-sukupolveksi kutsutaan joko 1990-luvun puolivälin jälkeen tai 2000-vuosikymmenen alussa syntynyttä sukupolvea. Sukupolven arvioidaan eroavan merkittävästi aikaisemmista ikäluokista (X ja Y) etenkin suhtautumisessa elektroniikkaan. Z-sukupolveen kuuluvat ovat syntyneet maailmaan, jossa elektroniikka on kaikkialla ja he käyttävät sitä rutiininomaisesti. Z-sukupolvi on kansainvälisen tietoverkon kautta yhteyksissä ihmisiin ympäri maailmaa nuorempina kuin aikaisemmat sukupolvet.lähde?
ellauri101.html on line 613: As the first social generation to have grown up with access to the Internet and portable digital technology from a young age, members of Generation Z have been dubbed "digital natives", even though they are not necessarily digitally literate. Moreover, the negative effects of screen time are most pronounced on adolescents compared to younger children. Compared to previous generations, members of Generation Z in some developed nations tend to be well-behaved, abstemious, and risk-averse. They tend to live more slowly than their predecessors when they were their age, have lower rates of teenage pregnancies, and consume alcohol less often, but not necessarily addictive drugs. Teenagers nowadays seem more concerned with academic performance and job prospects, and are better at delaying gratification than their counterparts from the 1960s, despite concerns to the contrary. On the other hand, sexting among adolescents has grown in prevalence though the consequences of this remain poorly understood. Meanwhile, youth subcultures have been quieter, though not necessarily dead.
ellauri101.html on line 658: Hyi helvetti. Sama brasseissa ja Intiassa ja Aahrikassa paizi viimexi mainitut tykkää toistaisexi vielä lastenteosta. Nigeriassa keskim. lapsiluku on sama kuin Riskeillä. No on se Charlottekin aika prinsessa.
ellauri101.html on line 667: Campia esiintyy muun muassa pukeutumisessa, kirjallisissa julkaisuissa, kuvataiteessa, näyttelyissä, näytelmissä, televisiosarjoissa ja elokuvissa.
ellauri101.html on line 670: 1900-luvun alussa camp liitettiin lähinnä seksuaalivähemmistöjen erikoiseen pukeutumiseen. Myöhemmin käsite on laajentunut kuvaamaan myös muita tarkoituksella mauttomia, usein yliampuvia kulttuurin ilmioitä. Camp on monesti keskinkertaista, mautonta, ironista ja liioittelevaa. Kun korkeakulttuurinen taide on kaunista, tyydyttävää ja arvokasta, camp on elävää, nokkavaa, pinnallista, huomiotaherättävää, röyhkeää ja haastavaa. Camp elää ylevän ja tavallisen välimaastossa. Camp palauttaa monesti vanhaa, muodista jäänyttä kulttuuria uudessa merkityksessä. Campista on sanottu, että ”se on niin hyvää, koska se on niin huonoa”.
ellauri101.html on line 678: Kappaleiden sanoitukset kertovat usein aiheista kuten sosiaalinen eristäytyminen, masennus, apatia, turhautuneisuus, pelko, huumeriippuvuus, ansaan joutumisen tunne ja halu päästä vapaaksi. Monet muusikot osoittivat yleistä pettymystä yhteiskunnan tilaan ja sosiaalisiin ennakkoluuloihin. Grungemuusikot leimattiin usein ”veltostelijoiksi”, ja huumeiden käyttö oli heidän keskuudessaan yleistä.
ellauri101.html on line 680: Grungemusiikki toi muotiin myös uudenlaisen pukeutumistyylin, johon kuuluivat varsinkin flanellipaitojen, villapaitojen ja pipojen kaltaiset arkiset kolean sään vaatteet. Tämä tyyli sai vaikutteita Neil Youngin nuoruudessaan vaalimasta imagosta, mutta se viittasi myös Seattlen ilmastoon. Yleisesti käytettiin myös kirpputoreilta hankittuja, kuosiltaan vanhahtavia vaatteita kuten 1970-luvun nahkatakkeja. Grungetyylissä miehet suosivat pitkiä ja hieman takkuisia hiuksia sekä lyhyttä partaa. Naisille tyypillisiä ovat tupeeratut ja takkuiset hiukset, vahva ja suttuinen silmämeikki, kirkkaan punaiset tai tummahkot huulipunat, repeilleet verkkosukkahousut sekä kuluneet, hiukan vanhanaikaiset mekot. Myös revityt farkut kuuluvat grungetyyliin. Kenkinä käytettiin yleensä joko kuluneita maihinnousukenkiä tai Conversen All Star -tennareita.
ellauri101.html on line 701: Ihan oikeesti mä kaipaan Njeuvostoliiton harmaan mainoxetonta katukuvaa ja ankeita ihmisiä mauttomissa vaatteissa jonottamassa verkkokasseineen huhutusti ulosheitettäviä jaltalaisia appelsiineja. Silloin oli vielä toivoa paremmasta ajasta ja paremmista appelsiineista. Näillä näkymin on säätiedotuxessa odotettavissa iltaan asti vaan huonoa ja vielä huonompaa. No yxi toivo on toki meillekin vielä annettu, eli viihtyisä tuhkayxiö kauniissa Hietaniemessä.
ellauri101.html on line 703: Nostattaessaan aiheellista pahexuntaa brändifirmoille Naimi tarttuu kiinni mistä saa. Esim. yliopisto-opettajat pahexuvat sitä että opiskelijoista on mainosmaailman ansiosta tullut nöyrien ja kunnioittavien adeptien sijasta jotain kuningaskuluttajia, jotka tulee kahvimukit kädessä kazastamaan onko opettajan anti vaivan arvoista. No ei siinä mitään. On vaan todettava, että kapitalistinen kilpailu on darwinin kazannossa lähempänä kärpäsparven herkullisen kakan haistelua ja kilpapörähdystä pökäleelle kuin muurahaisten pesän uumenista johdettua yhteispeliä. Kummatkin on omalla tavallaan yhtä ällöjä. Mutta pieni ällöys on vaan luonnollista. Naturalia non sunt turpia.
ellauri102.html on line 122: MTV:tä katsovat teini-ikäiset käyttävät paljon muita samanikäisiā todennäköisemmin teinien omaa univormua: farkkuja, lenkkareita ja farkkupusakkaa. Oli mullakin niitä 70-luvulla, muttei enää 90-luvulla, vaan harmaa kalanruotokuvioinen tweedpikkutakki, tuo periakateeminen kauhtana. Laitoin siihen kyynärpaikat kun ne kului puhki; lopulta hihansuut kauhtuivat ja perstaantuivat piloille. On se mulla vieläkin muiden kauhtanoiden joukossa siinä kaapissa, jonka katosta varisee valkoista norsumaalia. Eipä ole liiemmälti ollut enää tarvetta. He myös omistavat paljon todennäköisemmin tuvan täydeltä elektronikkaa ja kuluttavat sellaisia teinihyödykkeitä kuten makeisia, virvoitusjuomia, keksejä ja pikaruokaa. Samoin he käyttävät paljon todennäköisemmin erilaisia henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä tuotteita. Vessapaperia käytän minäkin (vaikka taitamattomasti), ja hajutonta deodoranttia laitan lasipullosta. Korkki valitettavasti vaan on muovia.
ellauri102.html on line 145: Nugentin ensimmäinen avioliitto oli Sandra Janowskin kanssa vuosina 1970–1976. He saivat kaiketi yhteisiä lapsia, mutta liitto päättyi avioeroon ja nyt Tedillä on vaan koiria. Kultaisia noutajia. Janowski kuoli auto-onnettomuudessa 1982. Nugent meni 21. tammikuuta 1989 uusiin naimisiin Shemane Dezielin kanssa.
ellauri102.html on line 147: Metsästyksen harrastajana tunnettu Nugent on vuodesta 1995 lähtien ollut National Rifle Associationin johtokunnan jäsen. Hän on kirjoittanut useisiin vetoomuksiin ja ollut myös poliittisesti aktiivinen. Hän on kertonut julkisuudessa harkinneensa asettumista ehdolle Michiganin kuvernööriksi. Hänet tunnetaan paleokonservatistisista mielipiteistään, ja hän on myös ilmoittanut ottaneensa alkoholia ja huumausaineita.
ellauri102.html on line 175: Brändeistä haetaan siis lohtua ja turvaa, ja luonnollisesti tällaisella kaipuulla on helppo lyödä rahoiksi. Etenkin muoti-, urheilu ja viihdeyhtiöt keskittyvät näiden fetissituotteiden myyntiin. Teemapuistoja jäljittelevät marketit ovat toki yksi osa tätä lmiötä, mutta fuusioitumisen ja siihen liittyvän synergian tavoittelun jatkuessa nekin ovat vain kuin alkukirkko Rooman katakombeissa.
ellauri102.html on line 178: ”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen valittaja, ei mikään turhan nauraja, vaan pyhä räkänokka."
ellauri102.html on line 187: Aamen kiitos Jeesus! Sun risti on paras logo kaikista! Se näyttää meille tietä taivaan hypermarkettiin! Ristiä sanoi kissa kun jäälle kuoli. Nyt on taas sellanen fiilis että mänkööt vuan kaikki vitun apinat, mänkööt huut helekkariin, alas vessanpöntöstä.
ellauri102.html on line 221: Ennen brändäystä ja synergiaa puhuttiin kytkykaupasta. Muita sanoja oli kartelli ja munapooli. Synergia syntyi kun roisto Reagan muristi kartelli- ja munapoolilait. Se ihan törkeästi ajoi ja avusti kapitaalin keskittymistä. Sen antitrustitoimiston päällikkö oli kuin rouva Yli-Viikari, teki parhaansa ollaxeen asiakkaiden mielixi. Kasari oli aivan hirveätä aikaa. Senkö takeen Neuvostola hajosi kun sen munapoolit jäi kakkosexi Amerikan vastaaville? No ei vittu kyllä tää 20-luku on yhtä hirveätä aikaa, pelottaa ajatella mitä 30-luku on tuova tullessaan. Toivottavasti ei tarvi olla sitä enää kazomassa.
ellauri102.html on line 224: Bränditaloudessa on saatanasti tavaraa vähän vaihtoehtoja.

ellauri102.html on line 229: Neuvostoliitto möi Suomessa ennen trustivapaata bensiiniä. Siitä tuli sitten Teboil. Vielä kasarilla mä tankkasin meidän pronssinväristä Valianttia Koskelantien Tebolla. Se (Valiantti) oli pelkääjän puolelle kallellaan, kun Saku ja Sirkka oli aina istuneet sillä puolella kun Olavi kuljetti painoon tai jakeli Voitto-Sanomaa. Nyt siinä kohtaa (Koskelantiellä) on paljon uusia taloja. CEC olisi järkyttynyt, niin olen minäkin.
ellauri102.html on line 233: Kantrilaulajat kuten Ted Kananugget menee paremmin kaupaxi kuin Nirvana, jonka takakannessa on sikiöiden kuvia, sanoi Wal-Martin sisäänostaja.
ellauri102.html on line 234: Ei vittu, Kurt Cobain otti Wal-Martin pyynnöstä sikiöt pois takakannessa ja muutti kappaleen
ellauri102.html on line 238: Vähän sellasta izesensuuria niin kuin rähmälläänolon ajan Suomessa. Sitähän mäkin harrastan vaikkei tarvizisi, ei kukaan muutenkaan lue mun penseitä. Eikä tarviikkaan, painu vittuun vaan.
ellauri102.html on line 258: Joo selkeesti nää brändit on siis meemejä, ja meemit on ikuisia sieluja. Koneet kuluu loppuun, autot hajoo, apinat kuolevat, mutta brändi jatkaa menoa. Tehdasruumiista voi vapautua ja kurittaa sitä kolmannessa maassa. Työläiset jatkaa lentoa ulos ovesta, muttei jatka sukua.
ellauri102.html on line 260: Kamalan ilkeän kamajumalan, tossutehtailija Nihdin mielestä tossunvalmistuxella ei ole mitään arvoa. Viirusilmä lentää pihalle tossunkuva takapuolessa jos tää ei tyydytä. Kaikki noi lenkkaritehtaat on samanlaisia paskoja. Ja vaatetehtaat ja kaikki muutkin merkkipaskiaiset on samanlaisia. Alihankkijat saa olla vaikka minkälaisia kakkoja jossain perseessä ja niiden nimetkin on liikesalaisuuxia. Win-win, eikö niin? Ja kaiken tän riiston keinona on vapaakauppa-alueet. Sixhän Trump koitti niitä vastustaa ja sai talousliberaalit tukkaansa. Vapaakauppa ja vapaakaupungit on perkeleestä, niin kuin kauppa yleensä, vitun välistävetoa.
ellauri102.html on line 271: Kolmannen maailman nuorista naarasta on tehty lisääntymiskyvyttömiä työläisiä. Nyt ollaan jo yhteiskuntatermiittien vaiheessa. Kapitalistit onnistuivat siinä mihin kommarit työläisiä turhaan kehotti: ne yhdistyivät koko maailmassa ja pystyivät kiristämään työväenliikkeen hengiltä muuttamalla halvan työvoiman perässä. On silkkaa hyvää liikemiesvainua siirtyä sinne missä apinat on nälissään. Joku muukin on nälkäinen.
ellauri102.html on line 345: Hakukone näytti että Pikkarin 1999 peukuttama Squamishin McDonaldsin ensimmäinen ammattiliitto oli hajonnut jo ennen ekaa sopimusta 20v sitten. Mikään ei ole muuttunut 20 vuodessa, enintään entisestään huonontunut. Väliaikaisuus, määräaikaisuus, osa-aikaisuus ja nollasopimuxet vapauttavat työnantajan sosiaalimaxuista ja työnottajan sosiaalieduista. Ainoat lisärikat sopassa ovat robotiikka ja tekoäly, jotka vapauttavat entistä useamman työn uuvuttaman työn raskaan raadannasta.
ellauri102.html on line 368: Johtamisguru Tom Petersin tuorein idea (siis ysärillä) oli, että "Brändi olet sinä." Henkilön on brändinirvanaan päästäkseen luovuttava palkkatyöntekijän univormustaan. Jos aiomme menestyä uudessa taloudessa, meidän on tehtävä itsestämme brändi. Voimme odottaa menestystä työmarkkinoilla vasta sitten, kun kehitymme konsulteiksi ja palveluntarjoajixi. Määritämme oman brändimme arvon ja vuokraamme itseämme valittuihin projekteihin, jotka kartuttavat "kerskailuportfoliotamme". Peters kirjoittaa: "Kutsun tätä lähestymistapaa nimellä Minä Oy. Jokainen on oman ammatillisia palveluja tarjoavan yrityksensä toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja." Johtamisguru Faith Popcorn, joka nousi pinnalle vuonna 1991 julkaistun bestsellerinsä The Popcorn Report myötä, suosittelee jopa nimen muuttamista, jotta se "sopii" paremmin huolellisesti suunniteltuun ja markkinoituun brändi-imagoon. Hän on itsekin vaihtanut nimensä - hänen nimensä oli ennen Faith Plotkin.
ellauri102.html on line 391: Enemmistö työllisistä ei ole vakinaisessa työsuhteessa. Työ ei ole osa identiteettiä. Mikä sitten on? Harrasteet ja brändit. On se surkeaa. Harrasteet on perseestä, brändit vielä syvemmältä mutta samasta paikasta.
ellauri102.html on line 408: Klein opiskeli Toronton yliopistossa, mutta keskeytti opinnot kolmantena vuonna ja aloitti The Globe and Mailin palveluksessa. 23-vuotiaana hän siirtyi This Magazineen ja siitä myöhemmin That Magazineen.
ellauri102.html on line 429: La tuerie de l'École polytechnique est une tuerie antiféministe en milieu scolaire qui a eu lieu le 6 décembre 1989 à l'École polytechnique de Montréal, au Québec (Canada). Marc Lépine (né Gamil Gharbi), âgé de vingt-cinq ans, ouvre le feu sur vingt-huit personnes, tuant quatorze femmes et blessant treize autres personnes (9 femmes et 4 hommes)[1], avant de se suicider. Ce féminicide de masse est perpétré en moins de vingt minutes à l'aide d'une carabine obtenue légalement. Il s'agit de la tuerie en milieu scolaire la plus meurtrière de l'histoire du Canada.
ellauri102.html on line 439: Il ouvre ensuite le feu sur les étudiantes de gauche à droite, en tuant six et en blessant trois, dont Nathalie Provost. Avant de quitter la salle, il écrit le mot « shit » deux fois sur le projet d'un étudiant.
ellauri102.html on line 515: Näiden paasaustenkin kuvituxessa on tollasta situationistista détournementia, tai sit ihan vaan kepposia eli käytännön piloja. Kulttuurihäirintää sillä erolla ettei kukaan häiriinny. Ota Unelmasi Todesta, sanottiin räväkästi 60-luvulla. Aina pitää kexiä entistä räväkämpää. Minusta jokaisella pitäisi olla oma mainostaulunsa mutta kun ei ole. Ei ihme että antiryhmien välillä on vihamielisyyxiä. Ne kilpailee samasta ilmoitustilasta.
ellauri102.html on line 557: 21-vuotias Carly Stasko on yhden naisen vaihtoehtoisia kuvia tuottava lenkkitossutehdas - hänen taskunsa ja selkämyksensä ovat tupaten taynna antitarroja, kopioita hänen uusimmasta vaihtoehtolehdestä ja käsin kirjoitettuja lentolehtisiä kaupunkien joutomaiden kayttöönoton (vihersissitoiminnan) hyveistä. Stasko ajaa asiaansa hyvin aktivisesti. Kun hän ei opiskele semiotiikkaa Toronton yliopistossa, kylvä auringonkukan siemeniä hylätyille tonteille tai tee omaa mediaansa, hän pitää kursseja paikallisissa vaihtoehtokouluissa ja opettaa 14-vuotiaita tekemään antimainontaa. Stasko kiinnostui markkinoinnista huomatessaan, miten paljon nykyiset, lähinnä median ja mainonnan välittämät naiskauneuden määritelmät voimaannuttivat hänen ja hänen ikätovereidensa epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteita. Mun ikäluokkani
ellauri102.html on line 558: vanhemmat feministit reagoivat vaatimalla sensuuria ja uudelleenkoulutusta, mutta Staskoon tarttul 1990-luvun puolivälin omajulkaisuinto. Hän alkoi jo teini-iässä julkaista valokopioitua Uncool-lehteä, jossa oli kollaaseja naistenlehtien pikatesteistä, tamponien antimainoksia ja kulttuurinhäirintää koskevia julistuksia. Yhdessä numerossa oli kokosivun mainos filosofi Klaus Barbiesta. Staskon Barbie mietti: "Kumpi oli ensin, kauneus vai myytti. Ja jos kynsi kylmenee, kun olen unessa, onko se silti kuolema?" Stasko sanoo, etta oman median tekeminen, mainostajan tyylin omaksuminen ja mainostarjonnan pöyhiminen alkoivat heikentää mainosten vaikutusta häneen. Tajusin, ettei ollut pakko käyttää siteitä eikä tamponeja, jättää vaan alushousut pois. Niin meidän esiäitimmekin tekivät. Omien ajatusteni aamiaisella syön samoja hiutaleita, joita mediakin käyttää. Se vei medialta mädän maun, koska näin, miten
ellauri102.html on line 563: Carlyssa on jönsyvoimaa kuten nuorena OD:hen nukkuneessa Jänis Joplinissa. Staskon kaima Carly Simon oli rikas herkkuperse, Simon & Schusterin perillinen, ja elää vieläkin. Jänis oli läski koulussa ja sitä pilkattiin. Voisi luulla että Staskokin on läski. Ei oikeestaan, naurujooga ja jäätanssi on pitäneet sen linjat kurissa. Se on nyt työttömänä jossain landella koronaa paossa ja laittaa Tiktokiin videoita missä se tanssii järven jäällä. Linkedin on tosiasioista jäljessä, sanoo vielä että se on on Toronto Un program koordinaattori, siis niinku Hanna Westerlund, ja hehkuttaa:
ellauri102.html on line 687: Ms.stä on puolessa vuosisadassa tullut Amerikan E. T. Varakkaiden Gilmore-isoäitien preppieasuiset lapsenlapset lukee sitä koulussa pakkopullana. Through our Ms. Classroom program, Ms. is also used by college faculty as a required text at 88 universities in 43 states, reaching thousands of students nationwide.
ellauri105.html on line 48: Pahat huijaa pelissä, pelaa izepalveluautomaatilla. Vetää merirosvon kahvasta ja koettaa onnea. Onnella ja taidolla kelluu pian kökkäreenä pinnalla. Rangaistus tehoaa jos se korjaa pelin pelaamisen preferenssejä. Pahat se vaan saa vaihtamaan huijauxessa käytettyä strategiaa. Pahat ei kadu eli muuta utiliteettifunktiota vaan on pahoillaan kiinnijäännistä. Pahoja ja hulluja ei kanzi rangasta, ne on poistettava pelilaudalta.
ellauri105.html on line 53: Voltairen kuuluisat viimeiset sanat: Kuolinvuoteella pappi pyysi sitä hylkäämään perkeleen. Voltaire: tässä vaiheessa ei kannata hankkia vihamiehiä.
ellauri105.html on line 68: Skizofreenisellä pettää informaatiojoukot eli pelaajien lkm on hakusessa.
ellauri105.html on line 74: Siinä helposti petti pokka, rupesi esim. huutamaan. Niiden potilaiden oli helpointa jotka pääsivät ulos. Siellä saattoi piilossa irvistellä ja voihkia. Osastolla pokkaa saattoi löysätä vain vessassa, sinnekin hoitajat kurkistelivat. Ellei pokka pitänyt, ei päase ulos. Jos se piti kuukauden, saattoi päästä lomalle.
ellauri105.html on line 81: Hullunakin kelpasi; syöttivät, eivätkä tappaneet. Keltaisessa siirapissa olo ei tuntunut miltään, mutta hulluudessa tuntui, jos joltakin. Astiat korjattiin. Hoitajat lähtivät juomaan kahvia ja lukemaan lehtiä. He opastivat uutta "miestä". Ovea ei saanut avata kenellekään ulospäin, ennen kuin tunsi varmasti pyrkijän. Ne saattoi
ellauri105.html on line 156: Niin sanottu historiallis-kriittinen metodi, joka lähestyy Raamatun tekstiä ilman Jumalan pelkoa ja sen myöntämistä, että lukija on ”pyhällä maalla”, on aiheuttanut tuhoa luterilaisuudessa. Kari Syreenistäkin tuli tapauskovainen, ja kazo kuinka kävi.
ellauri105.html on line 179: Takaa kuului matala kolahdus, ihmisten kohahdus, ja vihkiparikin kurkottautui katsomaan papin sivu. Pappi keskeytti vastenmielisesti lukunsa. Han oli lukenut tasaisesti ja nopeasti, halunnut korostaa muotoa tässå taustaltaan sekavassa tilaisuudessa.
ellauri105.html on line 195: menoa; astian maku oli sanomissa yleensä selvä. Mutta tässä tilanteessa emännän sanoilla oli ellei lain voima, ainakin asetuksen.
ellauri105.html on line 210: minä olen pitkämielinen että minä säästän teitä niiten vanhurskasten tähten jotka keskuutessanne ovat. Ellet sinå luovu irstautestasi ja noituutesta ja lankea minun jalakaini juureen minä lakasen sinut hävityksen luuvvalla ja teen teität siilien perinnöksi
ellauri105.html on line 219: karttui laineiksi, joista viskautui vaahtoisa "kiitoss kiitos!" Pyykösen ämmä piti liksutusta kuin vesilintu. Melkein jokaisella olivat silmät ummessa tai alaspäin. Sillä tavalla tunsi huojuvansa
ellauri105.html on line 222: Toivo Kuittinen rypisteli otsaansa, vastusti sekavaa, yksinäisen-ankeaa levottomuutta, joka rukouksen sohahdellessa nousi
ellauri105.html on line 279: 3. He harjoittivat haureutta Egyptissä; nuoruudessaan he haureutta harjoittivat. Siellä heidän rintojansa likisteltiin ja heidän neitsyellisiä nisiänsä puristeltiin.

ellauri105.html on line 284: 8. Mutta Egyptin-aikaista haureuttansa hän ei jättänyt, sillä he olivat maanneet hänen kanssansa hänen nuoruudessaan, olivat puristelleet hänen neitsyellisiä nisiänsä ja vuodattaneet hänen ylitsensä haureuttaan.

ellauri105.html on line 286: Hes. 16:36 Näin sanoo Herra, Herra: Koska olet antanut riettautesi vuotaa ja olet paljastanut häpysi haureudessasi kaikille rakastajillesi ja kaikille kauhistaville kivijumalillesi, sekä lastesi veren tähden, jonka olet niille antanut,

ellauri105.html on line 288: 11. Mutta hänen sisarensa Oholipa, vaikka näki tämän, oli himossaan vielä häntäkin riettaampi ja oli haureudessaan vielä riettaampi, kuin hänen sisarensa oli ollut haureudessaan.

ellauri105.html on line 295: 14. Mutta hän meni vielä pitemmälle haureudessaan; kun hän näki seinään piirrettyjä miehiä, kaldealaisten kuvia, punavärillä piirrettyjä,

ellauri105.html on line 306: 21. Ja sinä teit häpiäs, niinkuin nuoruudessas, kuin Egyptissä sinun rintaas pideltiin, ja sinun nuoruutes nisiä taputeltiin.

ellauri105.html on line 333: 37. Kuinka he ovat huoruudessa olleet ja verta vuodattaneet, ja avionsa rikkoneet epäjumalainsa kanssa; niin myös lapsensa, jotka he minulle synnyttäneet olivat, polttivat he niille uhriksi.

ellauri105.html on line 348: Hes. 16:38 Minä tuomitsen sinut sen mukaan, mitä on säädetty avionrikkoja- ja verenvuodattaja-naisista, ja annan vihassa ja kiivaudessa sinun veresi vuotaa.

ellauri105.html on line 362: Mitä se todistaa ihmisestä jos joku sen mielestä ilmeisen paskiaisen kirja on sen mielestä hyvä? Vaikka Céline Kristinasta, tai Pulkun itkupaju musta Jönsystä ja Sepusta? Onko se piste kotiin Kristinan uuskriittiselle tiimille? Survo hulluu huhmareessa.
ellauri105.html on line 363: Kannattaa muuten lukea sivulta RAAMATTU.FI Uushi Shana vienankarjalaxi. Se on hupaisa. Ehkä siteeraan sitä vielä jossain toisessa jaxossa. Mutta mitä mieltä normikristityn on oltava Pulkun pesäpuusta? Tuoko se lisää pökköä Kristuxen pesään vai päinvastoin vie tuhkatkin pesästä? Ehei! Tätä mieltä on muuan Iivana, ja "Markus" komppaa:
ellauri105.html on line 393: Nämä ajatukset ovat liberaaleja, jopa panteismia lähenteleviä. Tällainen mystifioitu, humanisoitu ja sekularisoitu kristillisyys tuntuu olevan nykyäänkin suosittua monilla tahoilla. Onko se sopusoinnussa Raamatun sanoman kanssa? Itse näen teologisen kuilun ylittämättömän syvänä johtuen ratkaisevasta erosta jumalakuvassa. Raamattu ei puhu ihmisiin kätketystä persoonattomasta valosta (jonka juuret lienevätkin antiikin gnostilaisuudessa), vaan rakastavasta Isästä (ja syntiä vihaavasta Tuomarista), joka on valmistanut lampaille iankaikkisen pelastuksen (ja vuohille iänikuisen hiilipedin).
ellauri105.html on line 395: En kiellä sitä, että tämä perinteinen kristinoppi voi kuulostaa armottoman dualistiselta, kylmältä ja jotenkin lattealta ”avarampaan” mystiikkaan verrattuna. En kiistä sitäkään, että tämän perinteisen kristinopin kannattajien joukosta löytyy paljon rakkaudettomia suutarisia, jotka voisivat ottaa käytöksessään esimerkkiä liberaaleilta kareisilta. Raamatullinen jumalakuva kuitenkin antaa uskolle kestävän kalliopohjan, ikuisen Rakastajan – ei vain ihmisten varaan jätettyä, pohjimmiltaan persoonatonta rakkautta, joka kaikessa kauneudessaan ei ratkaise perisynnin ongelmaa eikä kerro mitään kaikkein suurimmasta mysteeristä: kuolemanjälkeisestä elämästä.
ellauri105.html on line 397: Joku voi kysyä, miksi Raamatun Jumalaan uskovan ja Jeesusta seuraavan kristityn pitäisi ylipäätään perehtyä ei-kristilliseen (saati sitten antikristilliseen) kirjallisuuteen. Itse vierastan ajatusta, että tietämättömyys inhimillisestä kulttuurista (johon kirjallisuuskin kuuluu) olisi kristitylle hyve. Paavali ei olisi osannut viitata sopivassa kohdassa pakanafilosofien teoksiin ateenalaisille puhuessaan eikä C.S. Lewis olisi osannut analysoida osuvasti Raamatun ja muiden tarinoiden eroja sivistyneille lukijoille kirjoittaessaan, jos he olisivat jättäneet ”jumalattoman” kirjallisuuden huomiotta. Toki on olennaista, että oman uskon perusta on tukevasti Jumalan omassa ilmoituksessa – oltiinpa sitten lukemassa maallista kirjallisuutta tai keskustelemassa maailmankuvien eroista ei-uskovan ystävän kanssa. Muuten ne sanovat kuin anhelitohtori: "timeo hominem unius libri."
ellauri105.html on line 408: Nuutin kanssa ollessamme koirakävelyllä

ellauri105.html on line 421: Toisessa vielä kummempaa: Cacahuetes (maapähkinöitä).

ellauri105.html on line 482: Kävin viime viikonvaihteessa Rautalammin hautausmaalla, missä toimitimme panihidan siellä lepäävän pappismunkin haudalla. Miksi? Koska tuo pappismunkki oli toimittavan papin tuttava ja me muutkin tunsimme jollain tavoin tämän mielenkiintoisen elämän eläneen vainajan. Ja jotenkin vain tuntui oikealta käydä toimittamassa panihida tuolla syrjäisellä ortodoksisella hautausmaalla, jonne ei ole haudattu muita luostariasukkaita. Pappismunkki Mefodin (Matti Lehmonen) hautakivi Rautalammilla. (Kuva © Hannu Pyykkönen)
ellauri105.html on line 484: Tuo pappismunkki oli kirkolliselta nimeltään Mefodi ja maalliselta nimeltään Matti Lehmonen. Hänen elämäntarinansa on melkoinen. Selvitin sitä hieman vieraillessani jälleen kerran Heinävedellä Valamon luostarissa. Kerron siitä jotain tässä lyhyesti. Tämä vuonna 1912 Konneveden rantamaisemissa syntynyt rautalampilainen meni jo varsin varhain harjoittelemaan luostarielämää Laatokan Valamon luostariin. Kimmokkeen sinne menoon tämä silloin vielä luterilainen 15-16-vuotias nuori mies sai silloiselta Kotkan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherralta, rovasti Mikael Iltonoffilta (Iltola). Niinpä hänet sitten varsin pian liitettiin Smolenskin skiitassa ortodoksiseen kirkkoon ja hän siirtyi Valamon luostariin noviisiksi. Mefodi kuvattuna Petsamon luostarissa 1939. (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari)
ellauri105.html on line 486: Tuohon alkuaikaan sisältyivät sitten armeijapalvelus ja erilaisia muita kuuliaisuustehtäviä luostarissa, josta hänet lähetettiin silloiseen - nykyisen Tšekin ja Slovakian tasavaltojen muodostamaan - Tšekkoslovakiaan luostarikouluun opiskelemaan kieliä. Tuolta matkalta kielitaitorepertuaariinsa "tarttui" tšekin lisäksi venäjä ja kirkkoslaavi. Venäjää hän oli opiskellut jo Suomessa ollessaan, mutta ilmeisesti hän ei ollut käynyt mitään suureellisimpia kieliopintoja missään. Hänen myöhempi laaja kielitaitonsa oli enemmänkin suuren lahjakkuuden tai kuten isä Sergius Colliander, joka oli hänet tavannut, sanoi, nerouden, aikaan saamaa oppimista. Hänen sanottiin osanneet lukuisia kieliä ja ilmeisesti hän osasi melko hyvin tai jopa sujuvasti oman äidinkielensä suomen lisäksi, ruotsia, venäjää, saksaa, ranskaa ja ainakin enemmän kuin auttavasti kreikkaa ja ilmeisesti myös jonkin verran tšekkiä ja latinaakin. Tätä laajaa kielitaitoaan hän käytti sitten myöhemmin hyväkseen mm. tekemällä käännöstöitä. Hän käänsi suomeksi useita maailmanhistoriallisia merkittäviä kaunokirjallisia teoksia, mm. Leo Tolstoin "Hadži Murat", Ivan Turgenevin "Savua", Ilja Ehrenburgin "Pariisin kukistuminen", mutta myös mm. Tšehovia ja monia muita merkittäviä kirjailijoita.
ellauri105.html on line 490: Tšekkoslovakian Pyhän Jovin luostarikoulun jälkeen hän palasi Laatokan Valamoon, missä hänet vihittiin ensin munkiksi juuri ennen sodan alkamista vuonna 1938. Seuraavana vuonna hänet siirrettiin Petsamoon, mistä hän sotavuosien aikana siirtyi sitten Ruotsiin ortodoksisen seurakunnan palvelukseen ja jossain vaiheessa, jatkosodan aikana myös Itä-Karjalaan. Itä-Karjalaa seurasi jossain vaiheessa Konevitsan luostari 40-luvun loppupuoliskolla. Luostari oli tuolloin siirtynyt Keiteleen Hiekkaan, missä Mefodi teki ahkerasti käännöstöitä. Keitelettä seurasi jälleen Valamo-jakso, nyt tosin Heinäveden Papinniemessä, minne luostari oli siirtynyt sotaa pakoon evakkoon. Tämä jakso kestikin sitten parikymmentä vuotta ja piti sisällään lähinnä luostarin sihteerinä toimimista ja luostarin kirjeenvaihdosta ja käännöstöistä huolehtimisen. Suurin osa tuolloisista munkeista ei osannut suomea, koska he olivat venäläisiä ja siirtyneet luostarin mukana evakkoon.
ellauri105.html on line 494: "Tuli vähän tonttuiltua" tunnusti Mefodi äidille. "Pantiin kuivatelakalle". Niinpä Mefodista tuli 60-luvun lopulla Karpaateilla sijainneen Pyhän Jobin luostarin perinteen jatkajan, Yhdysvaltoihin siirtyneen Pyhän Kolminaisuuden nimeä kantaneen luostarin alaisuudessa toimivan alkuperäisen luostarin nimisen, Pyhän Jobin luostarin pappi ja rippi-isä. Pappismunkki Mefodi (Matti Lehmonen) (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari)
ellauri105.html on line 499: Saksassa menikin sitten seitsemisen vuotta ja kun hän 1975 palasi Suomeen, tietynlainen ynseä suhtautuminen, mitä hän katsoi kokeneensa jo ennen lähtöä, jatkui - ainakin hänen omasta mielestään ja kun hän ei suostunut siirtymään hänelle määrättyyn tehtävään, hän ei jäänytkään pysyvästi Heinäveden Valamoon, vaan siirtyi asumaan "maanpakoon" joksikin aikaa Joensuun ortodoksisen seurakunnan omistaman leirikeskuksen tiloihin, mistä hän sitten siirtyi asumaan Rautalammille. Jonkinlainen oman elämän ristiriitaisuus yhteiskunnan tai vaikkapa kirkon kanssa saattoi osaltaan johtua myös hänen omista henkilökohtaisista teoistaan lähinnä sodan jälkeisen ja ilmeisesti jossain määrin myös ennen sotaa tapahtuneen sosialistisen liikkeeseen ja kommunistiseen puolueeseen liittyvien järjestöjen toiminnassa. Hän oli mukana SNS-seuran toiminnassa ja jopa palveli SDPL:n nuorisolehteä Kiurua 40-luvun lopulla. Tämäkin ajanjakso oli mielenkiintoinen ja täynnä erilaisia pettymyksiä, jotka omalta osaltaan johtivat myöhempiin Mefodin elämän radikaaleihinkin ratkaisuihin. Rautalammilla pappismunkki Mefodi asui kuin munkki ensin velipuolensa kanssa hänen kotonaan ja välien viilennettyä elämänsä viimeisinä vuosina kunnan vanhuksille varaamissa asunnoissa, joita hän aina nimitti keljoiksi, kuten luostarissa oli tapana sanoa munkin asunnosta. Rautalammilta käsin hän matkusteli paljon ulkomailla ja pääsi käymään vielä myös Laatokan Valamossa, oman munkkielämänsä alkukodissa, jonne hän myös jossain vaiheessa mietti paluutaan, muttei kuitenkaan sitten sitä toteuttanut. Näitä muita ulkomaanmatkojaan hän lystikkäästi nimitti viihdekiertueiksi ja niistä ja monesta muusta retkestä olisi vielä paljonkin kerrottavaa. Hän kävi tervehtimässä matkoillaan myös vanhoja ystäviään, kuten esimerkiksi luostarin entistä leipuria, keittiömunkki Joonaa, Juojärven asemalla asuvaa munkkia, joka oli joutunut myös hankauksiin luostarinsa kanssa, mutta hän tapasi myös lukuisia tuttujaan ulkomailla.
ellauri105.html on line 501: Mefodin ystäviä ja tuon ajan ortodoksisia vaikuttajia vasemmalta oikealle: Paavali (myöh. arkkipiispa), Markos, Isaki, Savva ja Pietari (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari) Pappismunkki Mefodi säilytti terävä-älyisyytensä ja sananvalmiutensa loppuun saakka. Häneltä saattoi saada kipakan ja terävän vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Otetaan tähän loppuun kaksi sellaista. Kun hän aikanaan Heinäveden Valamossa ollessaan istui Torakkahoviksi nimetyn munkkien asuntolan kuistilla yhdessä pappismunkki Savvan - toisen "koiranleuan" kanssa - valkoisissa viitoissaan ja pitkine partoineen ja paikalle saapui turisti kameransa kassa kysyen: "Saako ottaa kuvan?" - Mefodi jyrähti: "Joo, kuvata saa, muttei ruokkia." Toisen kerran saman kysymyksen edessä hän vastasi toimittaja-kuvaajalle, jonka hän ehkä epäili ottavan kenties huonolaatuisen kuvan. Hän sanoi: "Jospa tässä käy kuten paavi Pius V:lle, kun hänestä tehty maalaus - joka ei ollut paavin mielestä kovin ihastuttava - lähetettiin edelleen. Paavi oli näet kirjoittanut kuvan taakse: Älkää peljätkö, se olen minä, paavi Pius." Pappismunkki Mefodista jäi kirjoittamatta vielä paljon mielenkiintoisia asioita, mutta jospa jossain sopivassa vaiheessa saisin niistä koottua ja sanoiksi muodostettua toisen, pitemmän tarinan. Mutta olkoon nyt tämä jupina alkuna mahdollisesti uusille, uudenlaisille jupinoille tai ehkä paremminkin tarinoille ortodoksisista, mielenkiintoisista ihmisistä, joita ympärillämme on elänyt. Kuten aikaisemmin taisin mainita, alan taas itsekin joidenkin tuiki tuntemattomien ja eräiden hyvän-päivän-tuttujen kanssa väsyä tähän tietynlaiseen kriittiseen kirjoittamistyyliini, jonka jo kerran sain lopetettua. Jospa tässä syksyn ja talven aikana saisin lopetettua ja julkaistua jo melkein valmiit, keskeneräiset jupinani ja voisin lopettaa tämänkin Happy 1 -blogisivuston ympäristölle ja ainakin joillekin kanssaihmisille sopimattomana. HAP happy P.S. Infoa kirjoitusvirheistä ja muista hatarista tiedoista voi lähettää suoraan tämän blogin yhteysosoitteeseen: happy.ykkonen(at)gmail.com Ko. osoite ei ole muussa käytössä. Nettihoukka klo 11.44
ellauri105.html on line 509: Unknown 2. kesäkuuta 2019 klo 22.04 Mielenkiintoinen tarina isä Mefodista! Tuli mieleen, että joskus 1980-luvulla toimiessani pappisseminaarin opettajana olin oman työn ohessa Rautalammin vt.kirkkoherrana ja tapasin myös Isä Mefodin ensimmäisen ja - viimeisen -kerran. Muistoksi tuosta tapaamisesta hän lähetti slaavinkielisen sluzebnikin, joka on vieläkin minulla käysössä. Iankaikkinenm muisto hänelle! Vastaa
ellauri105.html on line 537: – Aika outoa, jos tällaisella linjalla saa jatkaa perussuomalaisessa eduskuntaryhmässä.
ellauri106.html on line 120: Phillu-Rothin nimikirjoituxessa on vanhemmiten äxä lopussa, kun sen kynä palaa vetämään tee-viivan tee-kirjaimen päälle. Miehen muotokuva-kirjassa se kertoo kuinka sen kenkäkauppias Al Bundy-tyylinen isä höyhentää sitä izetehostavasta nimikirjoituxesta ja ongenkoukun kanssa tunaroinnista. No ei sen isä ollut oikeasti kenkäkauppias vaan vakuutusmyyjä. Phillu-Roth ei varmaan paljon perustanut isäpapasta, tai sitten liikaakin. Äiti ainakin oli rakas. Iskä antoi sille narsismioppitunteja ja sen omistava äiskä ryömi öykkäröivän isän hännän alla. Sekin kävi misogyniakoulutuxesta. Nathanin ja sen perheen välit näyttää olleen ällöttävät, vuoronperään kylmää vittuilua ja ylitunteilua.
ellauri106.html on line 134: Phillu rakastui äitiinsä jo kouluiässä, se näytti siitä Mrs. Chiang kai-shekiltä, tarkoitaen siis Soong Mei-lingiä (alla). Sen omat vaimot oli kaikki Mrs. Philip Rotheja, paizi milloin unohtivat kävelypuvun ja lähtivät ilman lupaa sooloilemaan. Siinä vaiheessa Phillu karisti ne äkäseen. 1947 pikku turbojalka oli mustasukkainen Sandy-veljelle intissä, kun äiti itkeskeli sitä eikä turboa kun Frank Sinatra veisasi Mamselleä (alla). Sandy/Sherman oli muusikko ja klovni joka matki mainiosti Luther "Bojangles" Robinsonia, tapdancing ihmettä joka pääsi esiintymään eka kerran soolona, ilman valkoista esiliinaa Shirley Templen leffasssa. Muut mustat sanoi sitä setä Tomixi. Se kuoli pennittömänä ja sen hautajaiset maxoi Ed Sullivan. (Kekähän sekin oli, täytyy joskus kazoa.) Oli Lvovin juutalaiset meinootten aika hyvin integroituneet jenkkimeininkiin. Bojangles tarkoittaa riitapukari. Oikea Sandy oli piirtäjä ja mainosmies.
ellauri106.html on line 179: Today the lengthy obituaries are all laudatory. Tomorrow or the next day I can safely predict that the backlash will begin with harshly critical essays. Leading the way will be Feminists critics who will denounce the whole cabal of elite white men as the custodians of the literary cannon. More pointedly they will charge Roth with toxic masculinity and misogyny and will come loaded for bear with plenty of quotes from his work. They will also have the example and testimony of his two ex-wives, both of whom showed up thinly disguised in his novels—a Margaret Martinson in When She Was Good and actress Clare Bloom in I Married a Communist. Bloom penned her own bitter exposé of their 14-year-long relationship and four year marriage in he memoir Leaving the Doll’s House.
ellauri106.html on line 190: Phillussa oli ylimielisyyden henkeä joka ei lähtenyt edes Dale Carnegien kirjalla. Phillu tosiaan teki kandin kuten Nathan farmiliigassa, tosin Bucknellissa, ent Lewisburgin opistossa Pennissä, ei Vermontissa. Äiskänkieltä ja kirjallisuutta sekin luki ja oli niin olevinaan nero. Tässä vaiheessa Phillu sai tartunnan Thomas Wolfesta. Tokko sukua lihavalle yxityisezivälle Nero Wolfelle. Phillussa oli kyllä sen apumiestä Archieta ulkonäön puolesta. Tom Wolfen iskä oli hautakivien toimitusmies.
ellauri106.html on line 211: Unessa palasi mieleen 1 koppava
ellauri106.html on line 223: Tässä elämänsä vaiheessa 41-vuotias Phillu antaa vapaat siivet mielikuvituxelle, panee sen lentämään kuin sittisontiaisen kuvitellessaan mitä temppuja se oisi voinut tehdä nuorena vetoketjutehtaan tyttärelle, tai mitä tyär ois voinut tehdä sontakuoriaiselle, paremminkin.
ellauri106.html on line 230: sen äiskä viereisessä huoneessa kehuu
ellauri106.html on line 239: Arvostelija Morris Kyrpäkiven mielestä just tää kirja oli aivan hulvattoman hauska: If there has been a funnier novel in the last 10 years, or one that exploits sex, psychoanalysis, and the "family romance" more brilliantly, I don´t know what it could be. Tästä jälleen näemme että huumori on höröttäjän silmässä. Tai tässä tapauxessa pikemminkin perssilmässä.
ellauri106.html on line 298: Jotain tuttua on tossa myöhään reipastuneessa väpelössä joka tekee ize määrättyjä jumppaliikkeitä päivittäin päästäxeen väpelöydestä. Mullakin oli rakas vanha tweedpikkutakki kyynäspaikoilla.
ellauri106.html on line 300: Isaak Emmanuilovitš Babel (ven. Исаак Эммануилович Бабель; 13. heinäkuuta (J: 1. heinäkuuta) 1894 Odessa - 27. tammikuuta 1940 Moskova) oli kumihuulinen venäläinen näytelmä- ja novellikirjailija sekä journalisti.
ellauri106.html on line 301: Babel syntyi juutalaiseen perheeseen Odessassa, Ukrainassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla, mutta menetti isoisänsä. Koulu-uran ajan hän joutui taistelemaan paikasta juutalaisvähemmistölle tarkoitetussa kiintiössä. Opiskellessaan Pietarissa hän tutustui Maksim Gorkiin.
ellauri106.html on line 303: Babelin nuoruudesta kului seitsemän vuotta Venäjän sisällissodassa. Hän työskenteli kielenkääntäjänä vastavakoilupalvelussa ja sotakirjeenvaihtajana. Odessaan palattuaan hän alkoi kirjoittaa novelleja juutalaiskaupunginosan elämästä.
ellauri106.html on line 304: Stalinin kulttuuripolitiikan voimistuessa ja sosialistisen realismin noustessa määrääväksi tekijäksi kirjallisuuspiireissä Babel vetäytyi yksityisyyteen.
ellauri106.html on line 311: Ike Eisenhover oli Amerikan Mannerheim. Se tuli sodasta juhlittuna kenraalina ja sitä kosiskeli pressaehdokkaaxi 1952 sekä norsut että aasit. Se valizi norsut kun sillä oli paljon norsukavereita.
ellauri106.html on line 312: Taftin kampanja väitti, että Eisenhower olisi tehnyt aviorikoksia hänen sodanaikaisen rakastajattaren, Kay Summersbyn kanssa sekä että Eisenhower oli 'kommunistisen marsalkka Georgi Žukovin juomakaveri' ja että Paavi Pius XII olisi kastanut Eisenhowerin katoliseksi. Ikellä ei ollut omaa kirkkoa ennenkö pressana mutta uskovainen se oli ihan pikkupojasta.
ellauri106.html on line 320: Suhteessa Neuvostoliittoon vallitsi kaksijakoisuus: liennytystä pyrittiin rakentamaan, mutta Neuvostoliittoon suhtauduttiin hyvin epäluuloisesti. Tämä johti muun muassa moniin Neuvostoliiton ylittäneisiin vakoilulentoihin.
ellauri106.html on line 374: 1928 hänestä tuli Martin Heideggerin assistentti. Vuonna 1932 Marcuse siirtyi Frankfurt am Mainin Yhteiskuntatutkimuksen instituuttiin (Institut für Sozialforschung). Tuolloin hän tutustuu ensi kertaa Karl Marxin "taloudellis-filosofiseen käsikirjoitukseen". Marxin nuoruudentuotanto teki suuren vaikutuksen Marcusen ajatteluun. Vuonna 1932 Marcuse arvostelikin jo artikkelissaan kapitalismia ihmisolennon lopullisena kriisinä. Kapitalististen olosuhteiden vallitessa ihmisen olemus ja olemassaolo (eksistenssi) eroavat toisistaan, ihminen vieraantuu eikä voi kehittyä vapaasti.
ellauri106.html on line 379: Marcusen pääteokset ilmestyivät hänen Yhdysvalloissa viettämänään aikana. Teoksessaan Eros and Civilization (1955) hän pyrki yhdistämään Karl Marxin ja Sigmund Freudin ajattelun. Marcusen Yksiulotteinen ihminen puolestaan sai kaikupohjaa 1960-luvun lopun opiskelijaliikkeestä. Marcuse puhui usein opiskelijoiden mielenosoituksissa ja siten häntä – vastoin omaa näkemystään – alettiin pitää "uusvasemmiston isänä". Ich bin nicht der Vater! Marcusen tärkeimpiä oppilaita on Jürgen Habermas.
ellauri106.html on line 488: Chapman kuoli vuoden 1845 maaliskuussa 70-vuotiaana ollessaan ystävänsä luona vierailulla. Häneltä jäi 485 hehtaaria omenatarhoja läntisestä Pennsylvaniasta Ohioon ja Indianaan saakka. Amerikkalaiset arvot kunnossa, Phil Roth ja JTS läpyttävät karvakäsiä.
ellauri106.html on line 495: Ouroboros on ikivanha symboli, jossa käärme tai lohikäärme syö omaa häntäänsä. Ouroboros on keskeinen uskonnollisessa ja mytologisessa symboliikassa.
ellauri106.html on line 497: By reducing American communism to little more than the thoughtless ravings of ideologues and the dispossessed, Roth systematically contributes to the formation of that “imagined past” necessary for capitalism´s stability.
ellauri106.html on line 578: Margaretia se muka bylsii vasten tahtoaan. Phillu uhrautuu sen pukilla ja nuollessaan sen pillua. Margaret itkee lohduttomasti kun se muka on niin ruma. (Kazo kuvaa hemmetti.) Höpsistä sanoo Phillu ja ajattelee ihan samaa. Margaret muka tekee izarin sen takia. Sähköteloitus olis ollut paikallaan.
ellauri106.html on line 584: Lakmé on Léo Delibesin ooppera joka valmistui vuonna 1883 ja sai ensi-iltansa Pariisin koomisessa oopperassa Opéra Comique´ssa 1888. Teoksen libreton kirjoittivat Edmond Gondinet ja Philippe Gille ja se perustuu Pierre Lotin romaaniin Rarahu ou Le Mariage de Loti (1880). Teosta esitettiin vuosien 1888 ja 1893 välisenä aikana yhteensä 179 kertaa ja siitä tuli pian yksi ranskalaisten lempioopperoista. Ooppera on sävelkieleltään perinteinen ja sen tapahtumat sijoittuvat Intiaan. Juonessa brahmiinipapitar Lakmé rakastuu englantilaisupseeri Géraldiin. Oopperan keskeisiä teemoja on ihmisten väliset kulttuurierot. Tommosta kolonialistista ihmiskauppaa tämäkin. Britti Gerald kikkailee ja induskit nuolee sitä. Tuuhean holvin alla laulellaan. Mitähän sekin todistaa että Sandysta on tullut Sunny eli Sonja.
ellauri106.html on line 590: Phillu häpesi vanhempiaan jotka käveli ghettoon sateessa ja toi mummeilta pahoja mamuruokia. Kålpirog i kruka ja kenkälaatikossa omenatorttua. NOLOA. Samoja luokkanousijan huonoja fiilixiä kuin Ferranten kirjassa. Meillä ei tarvinnut niitä olla, isovanhemmatkin oli herrasväkeä. Laskukkaita ollaan, dändyjä eikä niinkuin Phillu snobeja.
ellauri106.html on line 592: Unessa Kristina ja Jöns riitelivät Amin perinnöstä. Jöns oli Kristinan mielestä saanut Amin asunnosta kohtuutonta etua.
ellauri106.html on line 608: Kaikkiin Senioripysäkin ryhmiin tullaan haastattelun kautta. Toistaiseksi Senioripysäkin toiminta tapahtuu etänä, joko puhelimessa tai Bill Gatesin Teamsin välityksellä videotapaamisina. Kun koronatilanne muuttuu lievemmäksi, pyrimme pitämään ryhmät Albertinkadulla huolehtien riittävistä turvaväleistä ja hyvää käsihygieniaa noudattaen.
ellauri106.html on line 644: Lisää narsismipiirteitä Phillussa: Lydian tyttö Monika suhtautuu Philluun yhtä himokkaan kunnioittavasti kuin äitinsä (ainakin siihen asti kunnes se havaizi Phillun himoizevan sen tytärtä). Ketterät ja kurvikkaat, hiljaiset ja halukkaat, sellaiset me haluaisimme. Phillu raivostuu kun Monika kieltäytyy kunniasta Phillun kosiessa. Sen mielestä nimenomaam sitä on nöyryytetty jotenkin kun maa on ehkäisypillerien ansiosta muuttunut niin että naisetkin voi valita.
ellauri106.html on line 656: Aldrich-perhettä, suosittua radion teini-ikäisten tilanteiden komediaa, esiteltiin myös elokuvissa, televisiossa ja sarjakuvissa. Radiosarjan avajaisvaiheessa hankala teini-ikäinen Henryn äiti soitti: "Hen-reeeeeeeeeeeee! Hen-ree Al-drich!", Ja...
ellauri106.html on line 677: Kun Phillu opetti 10-12v Monikalle kelloa kalu jäykkänä pikku tisujen pullistuessa liian kireästä kirkkomekosta, teon tunnusmerkkejä olivat:
ellauri106.html on line 705: Erittäin hyvää kuvausta ilkeän izekkään ja kylmän narsistin mielenmaisemasta. Näitä maailmankirjallisuudessa piisaa roppakaupalla, äskenmainittujen lisäsi mm. Vaakku, Sillanpää, Hannu Mäkelä, Juhani Peltonen, Hotakainen, Jari Pervo, Sofi Oxanen, Wallu, Nipsu, Sale, Goethe ja Céline. Vain muutamia mainitaxemme.
ellauri107.html on line 82: Mitvit, oliko Moido Kolumbuxessa Abraham ja Iisak motiivi? Se on Raamatun ykkösperseisimpiä satuja. Auerbachkin kuumui siitä. Siitä tunnistaa heti suuren mulkeron. Ja vieläpä kierkegaardilaisia sävyjä. Ei kyl sekin pitää lukea. Tai kollaa filmi edes.
ellauri107.html on line 131: Peppu seuraa jo tuiki tuttuja lainalaisuuxia: koska se on egoistinarsisti, se on myös oikeistolainen talousliberaali ja vanhetessaan muuttuu yhä konservatiivisemmaxi. Trumppia se ei sietänyt vaikka se on yhtä ilkeä ja yhtä nousukas, koska se on rikkaampi ja kuuluisampi eikä riittävästi snobi. Sehän on vaan raamatulla vinkkaava saxalainen protestanttigrynderi. Filistealaisten maat katoaa GT-sählämien sandaalien alle kuin Helsingin valtaamat Sipoon luontoalueet Velmu Viurusilmän grynderien kartalta.
ellauri107.html on line 173: Much of Hawthorne's writing centers on New England, many works featuring moral metaphors with an anti-Puritan inspiration. His fiction works are considered part of the Romantic movement and, more specifically, dark romanticism. His themes often center on the inherent evil and sin of humanity, and his works often have moral messages and deep psychological complexity. His published works include novels, short stories, and a biography of his college friend Franklin Pierce, the 14th President of the United States.
ellauri107.html on line 250: Billy is first the victim of Claggart’s closet, one with similarities to the Roy Cohn and J. Edgar Hoover kinds that project self-loathing onto their targets. Vere’s condition, on the other hand, while containing degrees of benevolence, ultimately emerges as more deadly than Claggart’s. Associating his heart with his hated feminine side, Vere crushes down his capacity for love and compassion with a thoroughly brutal, Night-of-the-Long-Knives sort of intolerance. He, who would never have initiated Billy’s demise, will not permit his own ardor to soften his inflexible judgment, as that would evidently equate with irresolution and weakness. After all, he might rationalize, he is the Captain and the Captain has an image to uphold – right? Forget justice; forget humane treatment; maintaining machismo holds precedence over all! And the tragic result: mindless, meaningless, totally unnecessary suffering and loss on the altar of nothing less than evil itself!
ellauri107.html on line 252: Roy Cohn! Phillun kirjassa toinen Moen pojista koittaa sivulausessa kietoa päänsä sen seikan ympärille että Roy Cohn on juutalainen, s. 156. Kappas!
ellauri107.html on line 298: Peppu kohotteli 60-luvulla jutkukulmakarvoja kuin torakka ampiaisten keittiössä ja loisi varakkaiden olohuoneessa. Ryyppi Susanin vuosikertaviinejä ja ikävystyi sen seurassa. Susan oli ihan liian vaatimaton ja totteli liian kesysti. Peppu oli tottunut juutalaisten rähisevään meininkiin. Se ois tarvinnut jonkun joka panee sen oikeasti kuriin. Siitä se ois tykännyt. Ei sillä muuten edes eteen ottanut. Joku sen tumpelointiin tympääntynyt tyttö kysyi onko totta että se yritti katkaista hinttikierteen? Kalikka kalahti ja Peppu älähti, koitti riisua tytön sukkahousuja. Ei siitä mitään tullut, ja tyttö jätti ovenrakoon viestin seuraaville tulijoille: ken tästä käy saa kaiken toivon heittää. Hui kauhistus: Puo harkizi jopa Suomeen muuttoa. Onnexi ei vakavissaan, meillähän on jo vahva ääni oikealta Ben Zyskoviz.
ellauri107.html on line 324: Rothin paras teos on Harrin mielestä Käänteiselämää (The Counterlife, 1986). Se on fantastinen postmoderni teos, joka muljauttaa tarinan ylösalaisin peräti viisi kertaa. Lopulta lukija ei voi olla varma oikeastaan mistään. Se on hienoa. Suunnilleen sama idea on Paul Austerilla teoksessaan 4 3 2 1. Se ainakin oli syvältä.
ellauri107.html on line 335: Roth sai uransa varrella kuulla syytteitä jopa naisvihasta. Hän itse totesi, että kaikki hänen naishahmonsa ovat yksilöitä vaikka ilkeitä, eikä hän leimaa koko naissukupuolta saman otsikon alle, vaan kahden. Ainakin feministien mielestä Rothin naishahmot ovat joko juutalaisia perheenäitejä tai ei-juutalaisia (shiksa) seksuaaliobjekteja. Pettymys avioliitoissa oli joka tapauksessa yksi syy Rothin lopultakin aika mustavalkoiseen naiskuvaan. Vaimojen mieskuva oli kyllä kokomusta.
ellauri107.html on line 373: Penseitä vanhan velttomunan hanurista. Näistä näkee mikä paskiainen se on. Katu-uskottavuus on hakusessa vaikka se koittaa olla rouhea. Ei ole edes rapsakka. Vetelä kuin talven yli jääkaappiin unohtunut herkkukurkku.
ellauri107.html on line 461: Ei muuta kun lisää Babbittia tähän perään. Tää on ihan ajankohtasta, mikään ei ole muuttunut jootan vertaa sadassa vuodessa.
ellauri107.html on line 496: “Good Lord, I don't know what 'rights' a man has! And I don't know the solution of boredom. If I did, I'd be the one philosopher that had the cure for living. But I do know that about ten times as many people find their lives dull, and unnecessarily dull, as ever admit it; and I do believe that if we busted out and admitted it sometimes, instead of being nice and patient and loyal for sixty years, and then nice and patient and dead for the rest of eternity, why, maybe, possibly, we might make life more fun.”
ellauri107.html on line 540: Kun John oli vastasyntynyt, CEC tuskin viizi sitä vilkasta kun se oli niin innostunut Kristinan ja Charlien uudesta tandem-pyörästä. Fiskarsissa olis ollut Pirkon vanha vauvansänky, mutta sitä CEC ei voinut antaa lainaxi, sehän on Pirkon vanha vauvansänky! Pyhäinjäännösesine! Carlsonien vanha kastemekko piti antaa museoon Kuopioon, lapsenlapset olis voineet kusta siihen kastetilaisuudessa.
ellauri107.html on line 565: »Peppy, äitini sanoi kuunneltuaan uutiseni hiljaisena, »Peppy, älä pahastu, mutta minun täytyy sanoa siinä naisessa on jotakin vikaa. Eikö olekin? »Hän on yli kolmekymmenvuotias, isäni sanoi. »Hän on kaksikymmentäyhdeksänvuotias. Ja sinä olet täyttänyt vasta kaksikymmentäkuusi,
ellauri107.html on line 568: minun asunnossani; ollessaan palaamassa kotiin jokakeskiviikkoisesta varieteen iltapäivänäytöksestä. He olivat poikenneet tervehtimään minua, ja olohuoneessa, kuin virtahepo sohvalla, oli istunut Maureen lukemassa jotakin monistettua televisiosarjaa, johon joku oli »luvannu» hänelle osan. Kymmenen minuuttia rakastettavaa, joskin vaivautunutta keskustelua, ja sitten vanhempani olivat
ellauri107.html on line 573: on maailma edessäsi ja se on kaikki sinun jos kumarrat meitä. Sinä voit saada mitä hyvänsä, mitä hyvänsä, miksi sinä tyydyt tällaiseen Peppu, kuuletko sinä? Kuuntelen. Vituttaako vituttaako kuuntelen... »Peppu», kysyi äitini, rakastatko sinä häntä? Tietenkin rakastan. Niin että mitäkö mină haluan huutaa puhelimeen juuri sillä hetkellä? Minä tulen kotiin. Ottakaa minut kotiin. En halua tehdä näin. Te olette oikeassa, hänessä on jotakin vikaa: hän on mielipuolinen. Minä en. Mutta minä vain annoin sanani! Juutalaisen sanan! Juutalaisuus velvoittaa! Isäni sanoi: »Sinun äänesi kuulostaa minusta omituiselta.» »No, rehellisesti sanoen en odottanut saavani ihan tällaista vastaanottoa kertoessani, ettă olen menossa naimisiin.»
ellauri107.html on line 583: Phil, äitini sanoi kyynelehtien jo siinä vaiheessa, me emme riitele mistään sinun kanssasi paizi vähän tästä ämmästä.
ellauri107.html on line 611: Miehen ja välistä yhteyttä voi luonnehtia oikeasti avioliitoxi vasta kun miehen absoluuttista valtaa rajoittamassa on joitakin velvollisuuxia naista kohtaan. Kaikkialla tämä tapahtuu vasta kun naisen perhe ei anna naista ilman ehtoja miehen valtaan, ennen kaikkea ei ilman myötäjäisiä, jotka korottavat naisen "vaimon" asemaan ylemmäxi jalkavaimoja. Hänen sukunsa saa sillä lailla häneen oikeuxia, joiden mukaan hänen lapsiaan on pidettävä miehen "laillisina perillisinä" yli hänen muiden lastensa. Tällä lailla syntyi vanhin tietoinen rakennelma sexuaalisille suhteille luonnollisesta vahvemman oikeudesta laillisen avioliiton nimellä, vakuutuxena varakkaan suvun naisille miehen moniavioista taipumusta vastaan. Muussa suhteessa alusta alkaen avioliitto säilytti omistussuhteen luonteen. (Eli rikkaan suvun naisesta tulee osakeyhtiö osaomistajina oma suku ja aviomiehen porukat.)
ellauri107.html on line 613: Tästä eteenpäin jokainen suuri kulttuuriaikakausi on muotoillut tätä alkuperäistä rakennetta, ja joka paikassa samaan suuntaan. Sivistyxen kasvaessa vaatimuxet kasvoivat naisen suojelemisexi miehen barbaarista mielivaltaa vastaan. Toisaalta kaikkialla hänen ylivaltansa vaimoon ja lapsiin nähden säilyi varmana. Miehestä tuli humaani patriarkka, vaimon hellä herra, muttei sentään ikinä vaimoa tunnustettu täysvaltaisexi kumppanixi.
ellauri107.html on line 619: Mutta toisaalta, sexi oli lähes kiellettyä paizi siittämisen tarkotuxessa. Naiset jaettiin 2 tyyppiin, Magdalena huoraan ja Madonna äitykkään. Älä pidä muita naisia. Parempi vielä jos et pidä mitään naisia ja heilut munkkiseurassa. (Näin viime yönä unta että Seija vaati multa sexiä. Se melkein onnasi ja olis onnannutkin ellei sänky ois ollut liian pehmeä. Siis unessa. Älä unta nää.) No Luther salli bylsinnän siunatussa liitossa vaikka se on syntiä koska ukkomiehellä on muuten liian tylsää. Mutta vika oli Eevan joka antoi omenan, sixi sen on toteltava Marttia.
ellauri108.html on line 44: Juu esses aar romahti globaalin kapitalismin taloudellisessa painostuxessa 80-luvun lopussa. Onkohan juu es of ei menossa samaa tietä vastaavista syistä? Siellä alkaa olla aivan vitusti mamuporukoita jotka on aika tyytymättömiä, kun Amerikan unelmahissi ei enää nouse kerroxiin. Ne rabotajet, lukee hissin päälle liimatussa lapussa.
ellauri108.html on line 81: "Hallelujah!" or "Alleluia!" is also used in other Bible versions such as the Divine Name King James Bible, American Standard Version, the Recovery Version, The Tree of Life Version, Amplified Bible, God's Word Translation, Holman Christian Standard Bible, International Standard Version, The Message, New American Bible Revised Edition, The Jerusalem Bible, The New Jerusalem Bible, NJPS Tanakh, The first JPS translation, The Living Bible, The Bible in Living English, Young's Literal Translation, King James Version, The Spanish language Reina Valera and even in Bible versions that otherwise do not generally use the Divine Name such as the New King James Version, English Standard Version, J.B. Phillips New Testament, New International Version, Douay-Rheims Version, God's Word Translation, Revised Standard Version, New Revised Standard Version, The Jubilee Bible 2000, New American Standard Bible, New Century Version, New International Reader's Version and several other versions, translations and/or editions in English and other languages varying from once to numerous times depending on the Bible version especially and most notably in Revelation Chapter 19 in Christian and Messianic Jewish Bibles.
ellauri108.html on line 137: Rasta women usually wear clothing that covers their head and hides their body contours. Trousers are usually avoided, in favour of long skirts. Women are expected to cover their head while praying, and in some Rasta groups this is expected of them whenever in public. Rasta discourse insists this female dress code is necessary to prevent women attracting men and presents it as an antidote to the sexual objectification of women in Babylon. Rasta men are permitted to wear whatever they choose. Although men and women took part alongside each other in early Rasta rituals, from the late 1940s and 1950s the Rasta community increasingly encouraged gender segregation for ceremonies. This was legitimised with the explanation that women were impure through menstruation and that their presence at the ceremonies would distract male participants.
ellauri108.html on line 143: Rastas refer to their cultural and religious practices as "livity". Rastafari does not place emphasis on hierarchical structures. It has no professional priesthood, with Rastas believing that there is no need for a priest to act as mediator between the worshipper and divinity. It nevertheless has "elders", an honorific title bestowed upon those with a good reputation among the community. Although respected figures, they do not necessarily have administrative functions or responsibilities. When they do oversee ritual meetings, they are often responsible for helping to interpret current events in terms of Biblical scripture. Elders often communicate with each other through a network to plan movement events and form strategies.
ellauri108.html on line 203: Haile Selassie was crowned Emperor of Ethiopia in 1930. A number of Jamaica's Christian clergymen claimed that Selassie's coronation was evidence that he was the black messiah that they believed was prophesied in the Book of Revelation, the Book of Daniel, and Psalms. Over the following years, several street preachers—most notably Leonard Howell, Archibald Dunkley, Robert Hinds, and Joseph Hibbert—began claiming that Haile Selassie was the returned Jesus. They first did so in Kingston, and soon the message spread throughout 1930s Jamaica, especially among poor communities who were hit particularly hard by the Great Depression. Clarke stated that "to all intents and purposes this was the beginning" of the Rastafari movement.
ellauri108.html on line 225: Mä ehdin pahan kerran kyllästyä Bob Marleyn musiikkiin kun pikku Pauli huusi suu kolmiona ja kieli kuppina kova hattu päässä, ja mä kannoin sitä ympäriinsä pienessä huoneessa Merimiehenkatu 10:ssä, jossa oli stereot ja Lundiat. Pauli kai sit tykkäs siitä musiikista, sitä piti soittaa huutamisen taustabändinä.
ellauri108.html on line 229: Enthusiasm for Rastafari was dampened by the unexpected death of Haile Selassie in 1975 and that of Marley in 1981. During the 1980s, the number of Rastas in Jamaica declined, with Pentecostal and other Charismatic Christian groups proving more successful at attracting young recruits. Several publicly prominent Rastas converted to Christianity, and two of those who did so—Judy Mowatt and Tommy Cowan—maintained that Marley had converted from Rastafari to Christianity, in the form of the Ethiopian Orthodox Church, during his final days. The significance of Rastafari messages in reggae also declined with the growing popularity of dancehall, a Jamaican musical genre that typically foregrounded lyrical themes of hyper-masculinity, violence, and sexual activity rather than religious symbolism.
ellauri108.html on line 252: The Rasta message resonates with many people who feel marginalised and alienated by the values and institutions of their society. Internationally, it has proved most popular among the poor and among marginalised youth. In valorising Africa and blackness, Rastafari provides a positive identity for youth in the African diaspora by allowing them to psychologically reject their social stigmatisation. It then provides these disaffected people with the discursive stance from which they can challenge capitalism and consumerism, providing them with symbols of resistance and defiance. Cashmore expressed the view that "whenever there are black people who sense an injust disparity between their own material conditions and those of the whites who surround them and tend to control major social institutions, the Rasta messages have relevance."
ellauri108.html on line 315: “Has it occurred to you and the rest of the JHM board that I am a human being and I cannot work 24/7 even if I could be adequately compensated for giving all my waking hours to JHM business?” she wrote to Kirshner, the museum’s president, on April 22. “I never thought I would have to say this at work, but it seems necessary to say this to you: Slavery was officially abolished in the USA quite some time ago.”
ellauri108.html on line 324: Yhdessä unessa odottelin masixena jotain Seijan oloista tyttöä kotiin palaavaxi autolla joltain nussiretkeltä. Kun heräsin se oli palannut. Sillä näytti olleen hauskaa siellä, kuinka ikävää. Mut ehkä se silti antais vielä mullekin, pitää koettaa. Yrittänyttä ei laiteta, koittamatta sieltä ei pääse panemaan. Lähdin kipuamaan ylöspäin pitkin sen siroja nilkkoja hilloviivaa kohti. Fortes fortuna adiuvat.
ellauri108.html on line 326: Toisessa yhtä masixessa unessa kevyeen kesämekkoon eikä paljon muuhun pukeutunut unelmieni tyttö oli päässyt hävyxiin multa jonnekin. Pentti Leino korjasi rautasahalla auton akkua jotain muinaista kenttätöihin käytettyä nauhuria varten. Mixihän, homma hoituisi kännykällä paremmin. Pentti Leino myönteli vähän nolona mutta jatkoi hommia. Törmäsin yllättäen tyttöseeni jyrkän rinteen kohdalla. Oli tullut kai jokin väärinkäsitys. Joku hannelemainen häntäkärpänen tunki mukaan kolmannexi. Me koitettiin lähteä kapuamaan alas jyrkännettä karistaaxemme sen. Mutta jostain alhaalta oli tulossa jokin pelottava otus meidän kimppuun. Potkin sitä täysiä ja heräsin potkintaan. En onnexi ollut potkinut tällä kertaa vaimokultaani. Oli vielä pimeää ja maha kipeä.
ellauri108.html on line 339: 13Eräänä päivänä he sanoivat toisilleen: »Mennään kotiin, nyt on päiväaterian aika.» He lähtivät pois ja menivät kumpikin taholleen. 14Niinpä he taas kohtasivat, ja udellessaan, miksi toinen oli palannut, he lopulta paljastivat himokkaat mielihalunsa. Silloin he sopivat keskenään, mihin aikaan lähestyisivät Susannaa tämän ollessa yksin puutarhassa.
ellauri108.html on line 347: 28Kun kansaa seuraavana päivänä taas kokoontui Susannan miehen Jojakimin taloon, nuo kaksi vanhintakin tulivat paikalle. Susannan oli kuoltava, niin he olivat rikollisessa mielessään päättäneet, ja he sanoivat väkijoukolle: 29»Lähettäkää hakemaan tänne Susanna, Hilkian tytär, Jojakimin vaimo.» Susannaa lähdettiin hakemaan, 30ja hän tuli paikalle yhdessä vanhempiensa, lastensa ja kaikkien sukulaistensa kanssa.
ellauri108.html on line 353: Koska miehet olivat kansan vanhimpia ja tuomareita, paikalle kokoontuneet ihmiset uskoivat heitä, ja Susanna tuomittiin kuolemaan. 42Silloin Susanna huusi kovalla äänellä: »Ikiaikojen Jumala, sinä joka tunnet salatutkin ja tiedät kaiken ennen kuin se tapahtuu! 43Sinä tiedät, että he todistivat valheellisesti minua vastaan. Minun täytyy nyt kuolla, vaikka en ole tehnyt mitään sellaista, mistä nämä miehet pahuudessaan minua syyttivät.»
ellauri108.html on line 357: 44Herra kuuli rukouksen. 45Kun Susannaa vietiin surmattavaksi, Jumala herätti Daniel-nimisessä nuoressa pojassa pyhän hengen, 46ja hän huusi kovalla äänellä: »Minä olen syytön hänen vereensä!» * 47Kaikki kääntyivät katsomaan ja kysyivät häneltä: »Mitä sinä puhut?» 48Daniel astui heidän keskelleen ja sanoi: »Näinkö tyhmiä te olette, israelilaiset? Tuomitsitte kansanne tyttären oikopäätä, asiaa tutkimatta ja totuutta selvittämättä. 49Palatkaa oikeuspaikalle! Nuo miehet todistivat valheellisesti häntä vastaan.»
ellauri108.html on line 367: 63Hilkia ja hänen vaimonsa kiittivät Jumalaa siitä, että heidän tyttärensä oli osoittautunut syyttömäksi häpeälliseen tekoon, ja Susannan mies Jojakim ja kaikki sukulaiset kiittivät yhdessä heidän kanssaan. 64Siitä päivästä alkaen Danielia pidettiin suuressa arvossa, ja aikaa myöten hänen arvostuksensa vain kasvoi.
ellauri109.html on line 219: Alger syntyi ja kuoli Massachusettsissa. Hänen teoksensa kuvaavat menestyksen saavuttamista kovan työn tuloksena. Näin hän vahvisti amerikkalaisten käsitystä, että jokainen on oman onnensa seppä, niinkuin kusitolppa kehtas sanoa Mauno Koivistosta äijän kuollessa.
ellauri109.html on line 234: Ruth Benedict syntyi New Yorkissa ja valmistui Vassar Collegesta vuonna 1909. Vuonna 1919 hän meni opiskelemaan Columbian yliopistoon, jossa hän opiskeli Franz Boasin oppilaana, ja valmistui filosofian tohtoriksi vuonna 1923. Margaret Mead, jonka kanssa Benedictillä epäillään olleen romanttinen suhde, lanseerasi näihin muistelmiin avaintermin Kubilabala! Liiku horisontaalisesti! Boasin kiihkeä egalitarismi vaikutti Benedictiin, joka jatkoi sitä tutkimuksissaan ja kirjoituksissaan. Benedict oli rasismin ja uskonnollisen kiihkoilun suorapuheinen vastustaja. Suvaitsevaisuus korostui kaikessa hänen työssään.
ellauri109.html on line 248: Jukka Hankamäki kirjoitti ylioppilaaksi Vammalan lukiosta vuonna 1985. Hän opiskeli vuosina 1987–1993 filosofiaa Tampereen yliopistossa Juha Varton oppilaana. Siirryttyään Helsingin yliopistoon Hankamäki väitteli Esa Saarisen ohjauksessa tohtoriksi Simone Weilin eksistenssifilosofiasta vuonna 1997.
ellauri109.html on line 254: Väitöskirjassaan Rakkauden välittäjä (1997) Hankamäki tarkastelee Weilia yhtenä platonistisen mystiikan edustajana, jonka ajattelussa eksistenssifilosofinen ihmiskäsitys ja hyve-eettinen moraaliajattelu liittyivät yhteen. Toisessa väitöskirjassaan (2016) Sosiaalipsykologian sydän Hankamäki tulkitsee symbolista interaktionismia pragmatismin vastaukseksi behavioristisen ihmistutkimuksen haasteisiin.
ellauri109.html on line 298: Ei hemmetissä Peffa käy psykiatrin lepolassessa 3x viikossa 1h kerrallaan. Jo on perusteellista. Tri Spielvogelin miälestä
ellauri109.html on line 315: Rikoxesta seuraa rangaistus, joka on rahan, hengen, vapauden tai ihan pahimmassa tapauxessa naaman menetys.
ellauri109.html on line 334: Mietitäänpä vielä kerran mikä oli Rothin kurjan elämän rikos ja rangaistus. Peppu oli patriarkaalisen hyväxikäyttöjärjestelmän häviäjä. Sen kolmekymppinen tyttöystävä tartti päästä naimisiin kun ei ollut muuta leipäpuuta yxinäiselle tumpelolle naiselle, ja Pepun korkea moraali oli eze tosiaan meni naimisiin sen kanssa vaikkei halunnut. Sitä pelotti. Se ei tehnyt sitä hyvän hyvyyttään vaan vasten tahtoaan ja pani vaimon maxamaan todella kovan hinnan elatuxestaan. Pyristeli vastaan oikeudessakin kuin Kohlenhaas jolla kyse oli 2 hevosesta ja periaatteesta.
ellauri109.html on line 374: Flaubert (21-80) arvosteli rakastajatartaan (hyi mikä setämiessana) Louise Coletia os. Révoil (1810-76) kun se oli kirjoittanut pilkkarunon vihaisesti ehkä edellisestä kirjailijahoidostaan Mussetista (1810-57). An artist must not get mad they must get even. Tai joholle.
ellauri109.html on line 391: No niinpä tietysti. Old boys network pelas taas kuin junan vessa. Vitun mursuwiixi kusipää. Se Madame Bovary prujaus oli varmaan vesipäisen Flaubertin Coletista distilloima paha nainen -kertomus.
ellauri109.html on line 488: "Olin kokematon. " "Entä ne huorat?" "2 huoraa 3 vuodessa, sehän tekee noin 1h/v, onnettomasti avioituneiden amer. miesten misääriennätys. Oletteko unohtanut? Minä tunsin itseni viheliäisexi". Mina en 'toteuttanut itseäni seksuaalisesti', mitä se sitten merkinneekin, yritin pysyä hengissä kaiken sen mielipuolisuuden keskellä. Pysyä omana izenäni!
ellauri109.html on line 490: »Ja», Spielvogel sanoi, »te unohdatte sopivastí jalleen kerran wisconsinilaisen opettajatoverinne nuoren vaimon.» »Hyvä luoja, kuka te olette, Pyhä Pietari? Kuulkaa, minä saatan olla lapsellinen ja heikko, mină saatan olla jopa teidän rakkaimpien unienne narsisti mutta minä en ole elukka! Minä en ole pummí enkä irstailija enkä gigolo enkä mikään kävelevä penis. Miksi te haluatte kuvata minut sellaiseksi? Miksi te haluatte luonnehtia minut kirjoituksessanne jonkinlaiseksi sydämettömäksi raiskaajantekeleeksi? Täytyy, täytyy olla jokin toinen tapa Karenin ja minun suhteen kuvaamiseksi.»
ellauri109.html on line 491: »Mutta enhän minä sanonut mitään Karenista. Muistutin teitä vain kolleganne vaimosta, johon te törmäsitte kerran iltapäivällä Madisonin ostoskeskuksessa.»
ellauri109.html on line 497: »Kaksi katuhuoraa Italiassa, ystävän poski autossa Madisonissa... Karen? Ei! Minusta se on munkkiutta, kun ajattelee avioliittoani. Minusta se on liikuttavaa, sitä juuri! Avioliittonsa alusta asti amerikanitalialaisella runoilijalla oli jonkinlainen vählämielinen käsitys, että kun hän nyt oli aviomies hänen tehtävänsä elämässä olisi olla uskollinen - kenelle, se ei sattunut koskaan juolahtamaan hänen mieleenså. Sanansa pitäminen ja velvollisuuksiensa tekeminen ne juuri olivat alun perin saaneet hänet naimisiin sen äkäpussin kanssa! Jälleen kerran amnerikanitalialainen runoilija teki sitä, mitä hän piti 'miehekkäänä' ja 'rehtinä' ja 'periaatteiden mukaisena' mikä, tarpeetonta sanoakin, olikin vain raukkamaista ja alistuvaista. Piiskaa pennulle, kuten veljeni niin ytimekkläästi sanoo! Tosiasiassa, tohtori Spielvogel, ne kaksi italialaista huoraa ja kollegan vaimo siellä ostoskeskuksessa ja Karen olivat ainoa kunnioitettava, ainoa miehekas, ainoa moraalinen ... ääh, mitä helvettiä.»
ellauri109.html on line 517: When Updike, in the eighties, felt the sour breath of potential biographers on his neck, he tried to preëmpt his pursuers by writing a series of autobiographical essays about such topics as the Pennsylvania town where he grew up, his stutter, and his skin condition. The resulting collection, “Self-Consciousness,” is a dazzlingly intimate book, but his imagination and industry did more to draw biographical attention than to repel it. In the weeks before his death, of lung cancer, in early 2009, he continued to write, including an admiring review of Blake Bailey’s biography of John Cheever. And five years later there it was: “Updike,” a biography by Adam Begley.
ellauri109.html on line 613: Naurettava pelle. Mitä väliä maxetusta maxapalasta runkkukastikkeessa. GT-sählämien historian toistaminen Gazassa viimeisten filistealaisten tukassa is more to the point.
ellauri109.html on line 631: Ize asiassa Phil ja Maggie sopi toisilleen kuin kikkeli ja kondomi. Spielvogel kommentoi: teillä tuntuu olleen hauskaa. Niin olikin. Jälkeenpäin ajatellen se oli elämäni suurimpia hetkiä. Tässä tarinassa jää selvittämättä mistä ne oikein riitelivät. Philin sai erektion 12v ikäisenä suudellessaan Sugar Wasserstromia Atlanta Cityssä. Siitä se lähti.
ellauri109.html on line 633: Philillä on todella erikoinen näkemys miehekkyydestä. Mistähän se on peräisin? Horatio Alger poikakirjoistako? Setämiesten romaaneistako? Tää opus on jonkinlainen amerikkalaisen miehen unelman don Quixote. "Miten minusta voi milloinkaan tulla se jota kirjallisuudessa kuzutaan miehexi? Niinkuin esim Pappa Hemingway ja sen poika? Minä olen niin halunnut tulla miehexi, mixei se koskaan onnistu minulta?"
ellauri109.html on line 647: Faulknerin paska kirjoitti koppavassa nobelpuheessaan (jollaista Phillu ei sitten päässyt pitämään) mm seuraavaa:
ellauri109.html on line 671: John Dryden (19. elokuuta 1631 – 12. toukokuuta 1700) oli aikansa johtava hahmo englantilaisessa kirjallisuudessa. Hän työskenteli näytelmäkirjailijana, runoilijana, kääntäjänä ja kirjallisuuskriitikkona. Andrew Chesterman piti sitä kääntäjien suojeluspyhimyxenä.
ellauri109.html on line 685: Dryden ylisti Cromwellia säkeissä Heroic stanzas (1658) ja Kaarle II:ta runossa Astræa redux. Myöhemmin hän palveli hallitusta poliittisilla satiireillaan. Hän kääntyi katolisuuteen Jaakko II:n noustessa valtaistuimelle, sai poeta laureatus -arvon ja eläkkeen, mutta menetti kaiken vuoden 1688 vallankumouksessa. Loppuiällään hän oli Englannin suurin kritiikin auktoriteetti. Ketä kiinnostaa sen draamojen esipuheet, ei mua ainakaan. niiden painopisteenä olivat lemmenjuonet ja urotyöt, joihin liittyi henkienilmestyksiä ja taisteluntuoksinaa.
ellauri109.html on line 708: Of Dramatick Poesie (1668) was arguably the best of his essays. Unsurprisingly, Dryden constantly defended his own literary practice.
ellauri109.html on line 712: Dryden translated works by Horace, Juvenal, Ovid, Lucretius, and Theocritus, a task which he found far more satisfying than writing for the stage. In 1694 he began work on what would be his most ambitious and defining work as translator, The Works of Virgil (1697), which was published by subscription. The publication of the translation of Virgil was a national event and brought Dryden the sum of £1,400. For example, take lines 789–795 of Book 2 when Aeneas sees and receives a message from the ghost of his wife, Creusa.
ellauri109.html on line 746: His poems were very widely read, and are often quoted, for instance, in Henry Fielding's Tom Jones and Doc Johnson's essays.
ellauri109.html on line 771: Vaniljatuutti Laura Lindstedt omi suklaanvärisen itäjuutalaisen typerässä kirjasessaan Oneiron. Koko Hubara nosti siitä metelin. Syömishäiriöistä rusehtavaa tyttöä siinäkin taas säälitään. Säälistä ei pidä somalikaan, jota Anja Kauranen ja Jari Tervo säälivät omissa pusauxissaan. Eihän sitä syö susikaan, siteerataxemme Mäntti Mäjänderiä.
ellauri109.html on line 773: Koko Hubara on huomannut, miten vähän Suomessa tiedetään jemeninjuutalaisista. Koko juutalaisuuden nähdään tiivistyvän vain holokaustiin ja amerikanjuutalaisiin.
ellauri109.html on line 775: – Jopa Suomessa on paljon ei-valkoihoisia juutalaisia. Minun isäni ei ole suinkaan ainut.
ellauri109.html on line 879: Lopulta Roth pantiin suljetulle Hopealäjän sairaalaan. Teeskennellen sovinnollisuutta Roth kuzui Bloomin käymään osastolle, missä se sanoi olevansa hyvin hyvin vihainen sille, ja alkoi luetella sen vikoja pitkästä luettelosta jonka se oli kirjoittanut, kuten esim. sen outo käytös rafloissa, kazoa nyt kelloa ja hyrexiä izexeen, ja huomautti että kummakos se ettei se voinut hillitä izeään kun sen isäkään ei saanut paskaa pysymään enää sisässä. Roth oli tutkiskellut sen jokaisen virheliikkeen 17 vuoden yhdessäolon aikana. Iskän inkontinenssin maininta oli kyllä huippua. Roth sanoi lopuxi että jos Anna tulis Nykkiin 3 kuukaudexi oppimaan laulua (Annasta tuli oopperalaulaja), Roth lopettaisi liiton siihen. Bloom koitti vielä parastaan (lääkärin läsnäollessa) monen päivän ajan, koittaen pelastaa mitä pelastettavissa oli. Se oli brutaalia menoa.
ellauri109.html on line 881: Kun Roth pääsi kopista, Bloom sai melkein hermoromahduxen. Roth sanoi ettei se enää halunnut nähdä Bloomia ja tarjosi sille rahaa jotta se pysyis poissa kotoa Rothin nujuessa siellä toipumassa masixesta. Bloom oli silläaikaa luvannut näytellä Dublinissa, mutta siitä ei tahtonut tulla mitään. Roth otti sitten yhteyttä ja antoi ymmärtää että olisi suostuvainen jatkamaan liittoa jossain vaiheessa. Tää oli raskasta aikaa Bloomille; Anna oli ryöstetty New Yorkissa, ja Bloom oli myynyt asuntonsa Lontoossa. Käydessään Rothin luona tän viimeisenä sairaspäivänä se sai Rothilta aivan vitunmoiset haukut päällensä. Bloom joutui izekin sairaalaan ja toivoi kuolemaa.
ellauri109.html on line 891: Roth vaati takaisin myös koruja jotka se oli antanut Clairelle lahjaxi suhteen aikana. Pääasia näytti kuitenkin olleen raha. "Lähetä vaan shekki", se kirjoitti. Roth lopetti tarjoamalla Bloomille 104 taalaa viikossa kuten siivojalle joka niillä oli ollut New Yorkissa, sanoen että se oli ollut Bloomin ainoa anti elinkustannuxiin jotka oli olleet 80-100 tuhatta taalaa vuodessa. Lopulta Roth palautti nihkeästi jotain, muttei kaikkia, niitä Bloomin tavaroita jotka oli vielä Rothin hallussa. Ero tuli voimaan kesäkuussa 1995.
ellauri110.html on line 88: Ainoastaan muutamilla suhteellisesti yksinkertaisilla mielialoilla on omat nimityksensä. Mutta taitava kirjailija ei edes näitäkään yritä siirtää lukijaan pelkästään niiden nimityksiä käyttämällä, vaan kuvaamalla niiden aiheuttajat ja niiden ilmaisut. Sillanpäätä estää tässä jossakin määrin hänen impressionistinen ohjelmansa. Hänen maailmankuvastaan päättäen, joka kantaa merkkiä voimakkaista älyllisistä harrastuksista, luulisi hänen tahtovan olla »realisti» kaunokirjallisessa kuvauksessaan, mutta sitäpä hän ei tahdokaan. Hän ikäänkuin ei tahdo astua kuvaamiensa sielujen taikapiirin ulkopuolelle, ja katsella heitä ulkokohtaisesti, erittelevästi, vaan leijuu ja liitelee kaiken aikaa näissä sisäisissä maailmoissa. Luulen, että se ainakin osaksi on tämä seikka, joka tekee, että useat kirjan mielialamaalaukset ovat niin vähän suggeroivia. Verrattakoon häntä esim. Juhani Ahoon!
ellauri110.html on line 115: Valmistuttuaan diplomi-insinööriksi 1967 Keijola siirtyi liike-elämään. Hän työskenteli IBM:n palveluksessa Zambiassa, Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Samanaikaisesti hän täydensi opintojaan ja teki tutkimustyötä, johti Tekes-projekteja ja väitteli tekniikan tohtoriksi vuonna 2003. Sillä oli nätti fixu vaimo ja se ajoi ensimmäisten joukossa Kia-autoa.
ellauri110.html on line 167: Lennart Merta harmittaa kun Hannu nuolee neuvostolaisia. Lennart on äänittänyt joskus jossain shamaanien loizuja. Niitä kuunneltiin Lauttasaaressa Hannun kalliissa rivitalossa.
ellauri110.html on line 189: Venäjällä Hannu vetää viinaa kuin pesusieni ja tekee Hilja Haahtimaista osallistuvaa havainnointia ryssänhuorista. Ihan niillä näyttää olevan sisäänpanoaukot samoilla kohdilla kuin Virossa ja Suomessa.
ellauri110.html on line 203: Hannu on päässyt ryyppykierteen ansiosta naistenlehden boheemixi, vaikka Jouni Lompolokin (eli Helsingin Sanomien "Origo") tietää, miten Phil Roth-maisesti se aamupäivisin duunaa duunia kotona kalliissa rivitalossa Lauttasaaressa. Se on mukavaa. Julkisuus on aina hienoa, puolivillainenkin.
ellauri110.html on line 221: Pitkän päivän ja illan ja yön mittaan Vetsikko ehtii miettiä elämäänsä moneen suuntaan, hän muistaa lapsuuttaan vaeltaessaan kaupungin katuja jotka niin hyvin tuntee, hän muistaa äidin, hän muistaa naiset; hän katsoo ravintolapöydän meluisaa seuraa ja näkee miten työtoverit ovat jo kaikessa uudessa mukana.
ellauri110.html on line 260: Penkki lumessa, penkki, jonka takana:

ellauri110.html on line 264: Samaa narsistista paskaa näyttää runot olevan kuin sen pitkästyttävä proosakin, ja samalla ammuvainaan nuotilla. Se on tommonen löperömpi Philip Roth, kertoo samalla lailla koko ajan vaan 1 henkilöstä, jonka nimi on joka kirjan kannessa. Sievistelevämmin vaan.
ellauri110.html on line 431: Hannu hakeutui hoitoon asuessaan vielä Helsingissä, ilokaasuhoidon Suomeen tuoneen lääkäri Reilu Olutkankaan klinikan naapurissa.
ellauri110.html on line 436: Osa päihdelääkäreistä pitää ilokaasua, samoin kuin akupunktiota, alkoholismin katkaisemisessa tehottomana. Vaarallista sen ei ole osoitettu olevan. Hannukaan ei väitä pysyvästi raitistuneensa juuri ilokaasuhoidolla.
ellauri110.html on line 438: - Uskon, että sillä saatiin välitön juomaputkeni katkaistua ja pääsin raitistumisessani alkuun. Varsinainen näihin päiviin asti kestänyt raitistuminen tapahtui Minnesota-menetelmällä ja vertaistuella.
ellauri110.html on line 445: Niihin aikoihin Olutkangas hoiti alkoholiriippuvaisia sairaala Mehiläisessä. Hän oli jo aiemmin ottanut hoitomenetelmäkseen Minnesota- eli Myllyhoidon, jonka filosofiana on luottaa ihmisen omiin voimavaroihin. Alkoholismista toipumisen edellytyksenä on ihmisen oma vastuunotto päihteettömästä elämäntavasta, ja kuntoutuksessa hyödynnetään vahvasti kokemustietoa ja vertaistukea.
ellauri110.html on line 472: Mäkelän pärstä kirjan kannessa on kuin teatterinaamari: toinen suupieli osottaa ylöspäin ja toinen alaspäin. Sellaiset pärstät ovat epäluotettavia. Hande on juomien ja pillerien suurkuluttaja, se popsii niitä kuin Kelluke-limsaa ja karamellejä. Sellaiset ihmiset on myös ällöttäviä.
ellauri110.html on line 476: Tässä vaiheessa Handella ei ota eteen. Se on alle 50. Pieni ääni sanoo pöxyistä: Älä hellitä. Vaihda pillereitä.
ellauri110.html on line 482: Eräät jänixet ovat, kerrotaan, lähteneet suutuxissa kävelemään sateessa kotiin ruokakaupasta kun niiden ajamista kaupan parkkipaikalle oli arvosteltu liian tylysti. Niillä sentään oli ajokortti. Handella ja sen setämieskirjailijakavereilla oli vaan vaimoke juoppokuskina.
ellauri110.html on line 484: Hande väsäs kirjaa Pissiliisoja autofaktiona jostain ehkä toisennimisistä hoidoista ilokaasuhoidon raitisputkessa. Koitti saada kirjaan veijarimaista juonta muttei onnannut, ilokaasu ei tehonnut. Tuli pelkkää heijarointia. "Kaivan muistista esiin vanhaa, kaikenlaista sattunutta, puutaheinää jota voisi piilottaa fiktioon." No justiinsa joo! Sit vielä jotkut arvostelee biografista menetelmää. Autofaktiota se on kaikki fiktio vaikkei kirjoitajalla olis edes ajokorttia. Peilistä ei nää miten paljon kazoja on rakastunut izeensä.
ellauri110.html on line 509: Äitykkä oli sille lapsena kaikki kaikessa (kz taulukko). Hyvin alkanut oidipaalinen suhde päättyi kyyneliin aikuisena. Liekö ollut tahto herran. Ei aikuinen ihminen isää tai äiskää tarvihe tuumi Hande. Eikä toisinpäinkään siis.
ellauri110.html on line 520: Mutta äitivainaja tukee poikaa haudan takaa säästöillä ja Handen kesämökistä tulee talviasuttava kaikilla herkuilla. Tästä kertoessaan Hande sentään vähän piristyy. Remonttimiesten nimistä ei mikään unohdu. Ja tarkemmin laskien, onhan Hande sittenkin vääntänyt äitykästä runon ja esseen jos toisenkin ja netonnut niistä pitkän pennin.
ellauri110.html on line 522: Olen jo osannut antaa äitykälle anteeksi että se oli mitä oli. Joku mätäpää luki ennen radiosta uuden vuoden vaihtuessa ääneen joka vuosi Eino Leinon Hymyilevää Apolloa. Sitä inhosivat meidän perheessä lapset sekä vanhemmat. Se on varsinainen egoistin aamuhartaus. Sitäpaizi pitempi kuin Elvixen muna.
ellauri110.html on line 666: On Hande uskontoon enemmän kuin oljen verran raollaan. Sitä viehättää toi murkkukeko ja uskovaisten yhteisön uho ja tuho. Uhoahan Handessa on enemmän kuin kotitarpeixi. Tuhoakin piisaa. Ja tota uskovaisten passiivis-aggressiivista nöyristelyä. Valta on myös mammonaa. Pikemminkin päinvastoin, better yet, reviiristä on molemmissa kysymys. EAT KILL FUCK.
ellauri110.html on line 703: Ja vittu osui ja upposi, Hande on myös pihi! San Marcon torin cappuccinon hinnalla saisi maittavat makkaraperunat Lohjan huolzikalla! Tällaiseen nyljentään en suostu! Maxa maxaa liikaa ja nuorikko valikoi niin kauan että nälkä meni! Eikä se tule takaisin edes syömällä! Tais Kristiinalle tulla kauppakirppu tässä vaiheessa.
ellauri110.html on line 719: Koska äidin kuolemasta on jo kulunut aikaa, voin viimein ajatella tapahtunutta kaikessa rauhassa, ilman tunteita ja kiihkoa. Ilman tunteita? Tunteita on, mutta sävyt ovat jo tasasempia. Käsitän, että olen yhä lähellä äitiä, voin häntä nyt vammoitta rakastaa. Näin sen ihmeekseni koen. Olen alkanut ajatella, että itse olen vammainen, ainakin mitä jalka- ja tunnepuoleen tulee. Enkö koskaan enää pysty pitempään kiintymään kehenkään? Pelkään näköjään itse hylkäyksiä, nuoruudessa saatuja
ellauri110.html on line 733: Hande diggaa L. Onervan eli Hilja Lehtisen runoja. Hilja eli 90-vuotiaaxi pikku eukkosexi ja lepää nyt Hietaniemessa Leevi Madetojan hännän alla. Yxi Hiljan kokoelmista on nimeltään Jerufalemin fuutari. Hilja oli varmaan lukenut Isak Julinin 1907 julaiseman vihkosen tästä fuutarista. Melvillekin luki saman vihkosen ja pani Moby Dickin tappajaxi Ahasveruxen. Moby oli syönyt munat siltä, siitä katkeruus.
ellauri110.html on line 829: L Onerva kirjotti julkasemattomia runoja vielä 20v pöytälaatikkoon. Jos eläisin yhtä vanhaxi paljonko olis paasauxia? Varmaan 20K nykyvauhdilla. Onerva kirjotti liikaa, yhtä paljon vuodessa kuin mä. Eihän se sovi. Sillä oli kaikkiaan zetteleitä jotain 100K, tosin Handella on huono laskupää.
ellauri110.html on line 909: Ei Pushkin ihan noin paljon nöyristele kuin Hande suomensi. Handen masis valekristillinen hymistely nostaa päätä kuin sen tenis. Ei Pushkin sano että mennyt olis rakkainta, ei siinä ole mitään superlatiivia. Se sanoo vaan et ei pie jäädä tuleen makaamaan. Hammaslääkäristä tullessa on tosi hyvä mieli. Menneet ovat menneitä. Hampi ei ole enää pipi.
ellauri110.html on line 969: Valikoiman nimiruno oli myös Handea koskettava, kun Pablo ei saa yhteyttä kehenkään. On aivan katveessa. Narsismista todistaa säe "Kukaan ei näe minua." Normaalimpi sanoisi "En näe ketään." Hande on lopettanut kuubalaisten sauhuttelun, sauhuaa vaan turistina maailmalla kazomassa Pappa Hemingwaun laitimmaista venettä. Sen nimi oli Pilari. Hemingwaun tappamien eläinten päät ovat vielä seinällä. Joissakuissa ne herättävät someraivoa, massahysterian kaltaista. Handesta ne puolustavat paikkaansa. Paskiaiset puolustavat paskiaisia.
ellauri110.html on line 971: Kylvyssä istuessaan Hemingwau luki lehestä että se oli kuollut. Säikähti niin että paransi tapansa. Tai no joitakuita niistä. Vanhus ja meri-vanhus vei Heminwauta merelle. Kysyi mitä tulee evääxi. Hei juu ja rommia pullo, oli vakiovastaus. Vessanseinään Pappa merkizi tukkimiehen kirjanpidolla montako rommia oli kulauttanut. Tästä taisinkin jo mainita, vai mainizinko jo? Loppu oli traaginen, vaiko koominen? mies ampui izensä. Elukat nauroivat ja taputtivat karvaisia eturaajojaan. Rahalla ei ole sielua, muttei ole apinallakaan.
ellauri110.html on line 985: Hande alkoi suunnitella muistelmia joskus elonsa vaelluxen geometrisessa puolitiessä. Niiden nimi piti olla "Näin muistan", mutta "Näin" putosi jossain vaiheessa kyydistä. Vaihtoehtoinen nimi oli "Vaihtoehtoisia totuuxia", mutta se putosi tienoheen kokonaan. Vai oliko se näin? Näin muistan.
ellauri110.html on line 989: Lähestyttäessä loppupelejä Hande joutuu miettimään, mitä saa kertoa ja mitä fabuloida. Kuolleista ja varsinkin elävistä. Siinä suhteessa paasailu on mukavempaa, senkun paasaa, kun kukaan ei pääse lukemaan. Onhan se tietysti vielä solipsistisempää kuin Handen jaaritus. Hande sanoo plokissa: Lue pliis mun muistelmat, tää pyyntö tulee suoraan sydämestä. Mixi se on sille niin vitun tärkeetä? Kai se on taas kalastelemassa kehuja, tai Belovin Salen lailla ajattelee että lukijat pitää sen meemit elossa. Se on älyvapaata, mutta niin ajattelevat kaikki kirjailevat narsistit.
ellauri110.html on line 1030: Hande pelkää että vanhetessa izekeskeisyys vaan lisääntyy. Ei pelkoa jos se on jo tapissa niinkuin Handella. Eikä siitä että se alkais puhua rivoja, pikemminkin vanhemmiten se on ruvennut hurskastelemaan. Eikä se tarkista faktoja netistä, vaan vetää takataskusta vanhoja ennakkoluuloja, kz. veteen piirretty viiva. (Vähän siinä on kyllä liioittelua, kun jäbä elää helpolla 70v ja hyvällä onnella 100.)
ellauri110.html on line 1037: Hande ihmettelee ja ihailee kun Kalevi Kivistö ei valittanut tukkeutuneesta vessasta vaikka oli opetusministeri. Mitä vittua. Kain Tapper piirtää Handesta muotokuvia jotka ei ole näköisiä ja alkaa sitten mokeltaa ja kuolla. Se oli Handen suuri idoli. Kun leveän proosan lavea mestari Alpo Ruuth kuolee ja ripotellaan Itämereen sen tilalle Handen Sitarlan saunaseuraan tulee Olli Jalonen. Epäilyttävää.
ellauri110.html on line 1041: Jotain samaa on Handessa ja Jönsyssä, vaikkei kumpikaan siitä vertailusta ilostu. Nimittäin tuttavuuden hierominen tuntemattomiin, ja tarpeettomien pikku kamojen ostelu kirpputoreilta. Kirjan viimeinen kohtaaminen on Handen kirpputorimummolle tekemä ohari. Matti Kuusen muistelmat ei olleet kohtaamisia vaan ohituxia.
ellauri110.html on line 1095: Monenlaista selviää, esim. että Dostolla on taivaassa (tai missä se nyt onkaan) vielä munat tallella (vaikka perse lienee tervattu), se on siis mies, ja taivaassa (no siellä jossakin, suuressa synteesissä) ei saa tupakkaa. Tapahtumapaikka on Glasgow, eli tää kriitikko tai mikälie on ilmeisesti toimessa Helmin erasmusyliopistossa. Sen vaimo Laura myös, vaikka se on vaan admin, ei siis facultya. Niin se kexi murenee.
ellauri110.html on line 1106: In an age before psychology was a modern scientific field, Fyodor Dostoyevsky (November 11, 1821 – February 9, 1881) was a Russian writer of realist fiction and essays that explored the depths of the human psyche. Known for acclaimed novels Crime and Punishment, The Idiot and The Brothers Karamazov, Dostoyevsky´s work discusses the human mind in a world full of political and social upheaval in 19th century Russia, becoming the forerunner of existentialism.
ellauri110.html on line 1148: Kuappinen kehuu Teslaa, on siinä eto menopeli. Löpökin on ilmasta. Elon Musk on moraalisesti kunnossa. Antista autoilija ei saa päättää miten ropottiauto vaaratilanteessa käyttäytyy. Höh, päättäähän se sen ilman ropottiakin. Muskiako sitten syytetään kun rysähtää? Se voittaa oikeusjutun kuiteskin kun se on biljardööri. Rotko olis Antin kohdalla kyllä käypä vaihtoehto. Sinne vaan rotkottavine kauluspaitoineen miettimään vielä kerran.
ellauri111.html on line 37: Westerners love psychobabble. American conservatives consider Devils a definitive refutation of socialism. His writing is phantastic but his messages are delusional. The entire Russian literature is depressing. Dostoevsky is theatrical. Apparently, Fyodor improves a lot in translation.
ellauri111.html on line 64: BDSM on yleiskäsite eräille sadomasokistisille seksuaalifetisseille. Se sisältää muun muassa hallittua sitomista, alistamista, rankaisemista sekä alistettuna olemista. BDSM:ä ei pidä missään tapauksessa sekoittaa väkivaltaisessa parisuhteessa toteutettavaan fyysiseen tai henkiseen pahoinpitelyyn, sillä siinä uhrilla ei ole sananvaltaa siihen mitä hänelle tapahtuu eikä hän nauti tapahtuvasta tilanteessa. BDSM:ssä kaikki mukana olevat osapuolet ovat vapaaehtoisesti suunnitelleet tapahtuman ja nauttivat siitä.
ellauri111.html on line 297: “Now some people might think that was a sign of how deeply he had repented, allowing himself to be shamed before the whole word. But, as I hope you also remember, Bishop Tikhon could see that wanting to publicize your guilt in that way is not necessarily the same as really accepting it, inwardly. Wanting to be seen – and maybe even admired – as a great sinner is not quite the same as actually repenting. And perhaps that’s how it is here too. Of course, if you want to be fussy, you could say that he’s just talking to himself. He’s not produced a written, let alone a printed, confession. I’m the one who wrote it, not him. And yet, it’s as if he’s rehearsing his story for the benefit of the world, for the imaginary audience we each of us have inside our heads.”
ellauri111.html on line 365: The gospel is God's last message to mankind. If you will yield to the gospel of Jesus Christ, you will be reconciled to God and you will escape eternal damnation in hell and the lake of fire. Besides all of this, you will have abudant life right now as you walk with the Creator of the universe, the Lord Jesus Christ. All of this in spite of all the woes that the world will throw at you.
ellauri111.html on line 465: Dispensationalismin kannattajat uskovat, että Israelin kansakunnalla on Jumalan pelastussuunnitelmassa erillinen rooli kristillisen kirkon rinnalla ja että Jumala täyttää Vanhassa testamentissa esitetyt lupaukset Israelille kansakuntana. Jumalan lupaukset koskevat maata, joka tulevaisuudessa toteutuu tuhatvuotisena valtakuntana, josta Kristus hallitsee maailmaa Jerusalemista käsin. Dispensationalismin suhde Israeliin muistuttaa aatteellisesti kristillistä sionismia. Dispensationalismin opillinen vastakohta on supersuunnittelusessionismi, jonka kannattajien mukaan vain ja ainoastaan kristillinen kirkko on Jumalan lupausten perillinen uudessa liitossa. Koukkunokat on tehty perinnöttömixi. Mutta kenen mukaan?
ellauri111.html on line 743: I learned more about the Kundalini after researching the contemplative prayer movement that is entering the emerging church of the devil and the fallen, disobedient-to-the-scriptures churches that would not necessarily describe themselves as "emerging church", "ancient future church", etc. Kundalini awakening can be triggered unintentionally. Satan just waits for the conditions to be right. Some people go insane, check into mental hospitals over and over again, experience personality changes, cannot function as before, commit suicide, etc. Kundalini awakening (a counsel for leaving it behind) is discussed further in our series, "Contemplative Prayer: A Quick Road to Hell for A Disobedient Church."
ellauri111.html on line 770: Tässä kirjotelmassa, joka on pantu Ivanin suuhun, kuvastuu mitä syvällisimpiä mietteitä, jotka koskettavat erityisesti roomalaiskatolisuutta ja sen kirkkojärjestelmää mutta suuressa määrin myös kaikkia muita kirkkoja, jotka ovat hylänneet Kristuksen alkuperäiset opetukset ja rakentuneet aivan vieraalle, jopa vastakkaiselle perustalle. Tässäkin kirjotelmassa, kuten Dostojevskin muissa teoksissa ilmenee hänen tavaton voimakkuutensa ja hänen ajatustensa miltei pelottava syvällisyys.
ellauri111.html on line 774: Näyttämön paikka on Espanjassa tuon kauhean inkvisitionin aikana, jolloin Jumalan kunniaksi rovioita paloi yli koko maan ja kerettiläisiä poltettiin auto da-feessa.
ellauri111.html on line 778: Rajattoman laupeutensa kautta hän jälleen sekaantuu kuolevaisten joukkoon aivan samanmuotoisena kuin hän oli esiintynyt viisitoista vuosisataa sitten. Hän tulee alas juuri sillä hetkellä, jolloin kuninkaan, hovilaisten, ritarien, kardinaalien ja ihanien vallasnaisten edessä kerettiläisiä kärvennetään suurenmoisessa auto-da-feessä ad majorem Dei gloriam, mahtavan kardinaalin ja suur-inkvisitorin käskystä.
ellauri111.html on line 800: "Mutta mitä inkvisiittori tarkottaa sanoessaan: Sinua on kyllä varotettu?" kysyi
ellauri111.html on line 805: Etkö Sinä sitä tiedä, että vain muutaman vuosisadan päästä koko ihmiskunta tulee julistamaan omassa viisaudessaan äänenkannattajansa tieteen kautta, ettei ole enää mitään rikosta eikä syntiä maan päällä vaan ainoastaan nälkäisiä ihmisiä?
ellauri111.html on line 808: Sixon siis parempi että jäävät nälkäisixi. Köyhät teillä on aina keskuudessanne, muttei ne välitä eikä valita kuha riittää sirkushuveja. Uskoa, toivoa ja rakkautta. Koronaepidemian aikanakin suurin meteli nousi nuorisosta, joilta meni hukkaan vuosia ja parittelukumppaneita. Ei se mitään "juhlintaa" ole, se on soidinta, ja siinä on tosi kyseessä.
ellauri111.html on line 827: Suuri profetta Johannes näyssään kertoo nähneensä ensimäisessä ylösnousemuksessa Jumalan valittuja palvelijoita, niitä, joiden otsaan oli merkitty sinetti, kaksitoista tuhatta kustakin sukukunnasta. Mutta oliko niitä todella niin paljon? Mikä eliitti se sellainen enää on? Siinähän joutuu virkkaamaan vastaantulevien autoille jo niin useasti että käsi tulee kipeäxi! Johannes oli enemmän kuin profeetta muttei tehnyt ihmeitä, ainakaan niin että kukaan muu olis nähnyt.
ellauri111.html on line 880: Salaliittoteoria on pyrkimys selittää haitallisia tai traagisia tapahtumia pienen, voimakkaan ryhmän toiminnan seurauksiksi. Monessa salaliittoteoriassa oletetaan salaliittolaisten olevan hyvin vaikutusvaltaisia ja kieroja sekä taitavia salaliiton toteuttamisessa ja sen salaamisessa. Salaliittoteoreetikot etsivät tapahtumasta ja sen raportoinnista poikkeavuuksia, jotka he näkevät todisteina salaliitosta siinä kun muut voivat nähdä niissä vain tavanomaisia inhimillisiä virheitä tai sattumaa. Salaliittoteoriat hylkäävät tapahtumien ympärille hyväksytyn kertomuksen ja saattavat nähdä virallisen versionkin todisteena salaliitosta.
ellauri111.html on line 890: Salaliittoteorioihin uskovat ihmiset ovat tyytymättömämpiä viranomaisten haluun toimia tavallisen ihmisen hyväksi sekä tyytymättömämpiä omaan elämäänsä ja omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Heidän lapsuuden kokemuksensa ja perheongelmansa saavat heidät syyttelemään toisia ihmisiä ja epäilemään auktoriteetteja. He ovat myös taipuvaisia fanaattisuuteen, antisosiaalisuuteen ja äärimmäisessä tapauksessa jopa terrorismiin pyrkiessään ”korjaamaan” asiat.
ellauri112.html on line 36: Höpötysikkunat oli Wolfram Rothista sellaiset jotka aukeavat ulospäin ja ravistuvat sateella. Woku laittoi Majan verannalle epähöpötyssellaiset, ja saa nyt askarrella ja paskarrella joka kevät laittaessaan hyttysverkot paikallen ulkopuolelle.
ellauri112.html on line 57: Nykyajan sielutiede, sekä filosofinen että varsinaisesti tieteellinen, onkin sentähden--kuten pitkin rintamaa voi huomata-- usein sangen jyrkästikin varuillaan assosiatsio-psykologian liioitteluja vastaan. Niinpä voitanee esim. Henri Bergson'in filosofiaa osittain pitää jyrkkänä vastavaikutuksena sitä vastaan. Mitä sielukäsitteeseemme tulee, ovat hänen mielestään sekä 'ykseys' että 'moninaisuus' sellaisia »cadres de l'intélligence», ymmärryksen kaavoja, joihin elävä todellisuus vain väkivaltaisesti pakoittamalla saadaan soveltumaan, »konfektsiovaatteita» eikä suinkaan mitan mukaan tehtyjä (kts lähemmin Aika 1911 s. 433 seur.) Tällaisen »mitan mukaan tehdyn» sielukäsitteen on James koettanut tuoda esiin perustavassa »Sielutieteen periaatteissaan.» Loistavassa luvussaan »tajunnan virrasta» (the stream of thought) suosittelee hän tätä kuvaa karakterisoimaan sielunelämän yleistä luonnetta. Nykyisessä kirjallisuudessa se onkin yleisesti omaksuttu.
ellauri112.html on line 59: Täten nykyisessä sielutieteessä on huomattavana tuntuvaa sielunelämän kokonaisuuden ja »sielullisen synteesin» tehostamista erillisten sielunainesten kustannuksella. »Sielullinen synteesi» on nykyisessä psykologiassa tavattoman tärkeä ja paljon käytetty käsite. Siten on m.m. Wundt, määritellessään sen lain että sielullisten tekijäin antamassa yhteistuloksessa (synteesissä) aina on jotakin enemmän kuin pelkästään tekijäin summassa olisi, ja johtuen siten oppiin sielullisen energian kasvamisesta, vastakohtana opille fyysillisen energian säilymisestä, antanut paljon huomatun ilmaisun puheenalaiselle käsitteelle. Kenties vielä runsaamman käytännön on se saavuttanut ranskalaisessa sielutieteessä, joka viime vuosikymmeninä mielihalulla on käsitellyt suurinta sielutieteen kysymystä, problemia tärkeimmän psyykillisen synteesin, minuuden eli personallisuuden luonteesta, synnystä ja kokoonpanosta.
ellauri112.html on line 81: Sielunelämässä on synteetisen rinnalla kuitenkin huomattava toinenkin puoli, ja edellisen yksinomainen tehostaminen johtaa yksipuolisuuteen. Sitä välttääksemme ja yrittääksemme uudelleen löytää adekvaatisen ilmaisun sielunelämän yleiselle luonteelle, mutta tällä kertaa tarkoin »mitan mukaan tehdyn» käsitteen eikä ainoastaan kuvan avulla, on meidän mielestäni lausuttava, että sielunelämässä on huomattavana kahdensuuntainen pyrkimys: toinen synteesin kautta johtava yhä suurempaan keskitykseen, ykseyteen, toinen hajoamisen kautta viepä yhä suurempaan erillisyyteen, moninaisuuteen. Normaalisen ihmisen sielunelämä on alituisessa liikkeessä näiden kahden poolin välillä. Voimakkaassa kestävässä tahdonponnistuksessa, jossa tajuntaa hallitsee yksi ainoa kirkashohtoinen mielikuva, tehtävä teko, kaikkien niiden omituisten tunnesävyjen myötäseuraamana, jotka antavat meille tietoisuuden omasta aktiivisuudestamme ja saattavat minä-tajunnan voimakkaimpana astumaan esiin--silloin on meillä tila, jossa sielullinen synteesi ja keskitys on huipussaan, joka, kuten Pierre Janet eräässä kohdassa lausuu, »pyrkii toteuttamaan filosofien ihanteen, identisen sieluykseyden».
ellauri112.html on line 83: Mutta tämä ihanteellinen tila toteutuu vain silloin tällöin. Jännitys laukee, mälli lentää, pussit tyhjenee, ja mitä silloin tapahtuu? Äsken istui »minuus» elävästi tietoisena mahdistaan, kaikki langat käsissään, valta-istuimellaan ja hallitsi; nyt se lakkaa olemasta näyttämön ehdoton keskus, siirtyy vähitellen yhä syrjempään, hallitsevasta katselevaan asentoon, ja keskuksen valtaavat mielikuvat, jotka äsken kukistettuina, nyt alkavat saada takaisin itsenäisyyttänsä ja pitää karkeloitaan. Kuta vapaammiksi, irrallisemmiksi ja itsenäisemmiksi ne tulevat, kuta enemmän voimaa ja väriä ne saavat, kuta enemmän lähestymme unennäköä, sitä kalpeammaksi käy minä-tajunta, sitä enemmän herpaantuu sen jännitys, sitä enemmän muuttuu se pelkäksi tajunnan kentäksi, jolla unennäön kirjavat haamut loppumattomana sarjana pitävät temmeltään kummallisessa kuutamoisessa valaistuksessa minkä lähde on tietymätön. Mielikuvat ovat nyt täydelleen itsenäistyneet; kuvista ovat ne muuttuneet olennoiksi ja esineiksi, joiden vaatimus tulla otetuiksi täytenä totena ei kohtaa mitään vastaväitettä.
ellauri112.html on line 85: Unennäössä on meillä toteutettuna vanhojen empiristien sielukäsitys: sielu moninaisuutena, erillisten ainesten kokoomuksena. Tämä kuvaus kenties hiukan selventää yllä antamaani abstraktista kaavaa. Sielunelämän luova aktiivinen synteesi saa elää alituisessa taistelussa vastakkaista passiivista hajaantumispyrkimystä vastaan. Jompaankumpaan suuntaan kulkee kunakin hetkenä sielun sisäinen virtailu. Tilaa, jossa tämä jatkuvasti kulkee jälkimmäiseen suuntaan, nimittää Pierre Janet sattuvasti »la misère psychologique». Niinpian kuin, sielullisen energian jatkuvan heikkenemisen takia, uusien synteesien luominen on lakannut, järkkyy sielun tasapaino mitä syvimmin, ennen muodostuneet, mekaanisiksi käyneet mielleryhmät pääsevät ylivaltaan, »sielullinen automatismi» hallitsee, voimaton ajatus taivaltaa yhä auttamattomammin vanhoja polkujaan, eksyy yhä pahemmin omiin sokkeloihinsa, samalla kun ulkoa tai sisältä tulevat mieleenjohtumat eivät kohtaa mitään vastustusta, ne ryhmittävät ympärilleen kaiken mitä tajunnasta löytävät ja kasvavat lumivyöryn tavoin, tehden yksilöstä »piintyneen päähänpiston», »riivauksen», manian tai jonkun muun mielisairauden uhrin. Mielisairaus on monasti ikäänkuin unennäköä, joka kestää vuosia--molemmille on tunnusmerkillistä sielunelämää hallitsevan toisen, passiivisen hajaantumisen periaatteen yksinvalta.
ellauri112.html on line 101: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.
ellauri112.html on line 105: III Sangen taitavasti johdattaa Strindberg katsojan siihen kuumeiseen ilmakehään joka hänen näytelmässään vallitsee. Erik-kuningas vakoilee ylhäältä linnan ikkunasta Kaarinaansa, joka alhaalla parvekkeella istuen pelokkaasti puhelee nuoruuden ystävänsä vänrikki Maxin kanssa, samalla kun epäsuosioon joutunut kuninkaan neuvonantaja Göran Persson pälyilee pensaikossa, odottaen sopivaa tilaisuutta päästä takaisin kuninkaallisen ystävänsä läheisyyteen. Maxille ja Göranille, joka lopulta myös tulee esiin, osoittaa kuningas mieltään sangen omituisella, paljon ilmaisevalla tavalla: hän heittelee heitä ylhäältä ikkunastaan ensin nauloilla, sitten vasaralla, ja antaa sisällöttömän naurunsa säestää näitä ystävyyden osoituksia. Kuinka paljon aivan omituista sielua onkaan jo tässä. Jos näytelmä sitten ei osoittaudukaan selvästi keskitetyksi ja johdonmukaiseksi, vaan, kuten historialliset näytelmät useimmiten, suhteellisesti irrallisten kuvaelmien sarjaksi, niin kuinka hyvin siinä onkaan säilytetty tämä alkuperäinen viritys. Viimeisessä kohtauksessa viettää Erik häitä Kaarinan kanssa; linna on aivan autio, lahjottu hoviväki on jättänyt kuninkaan, mutta tämä kutsuu rahvaan kadulta, istuttaa sen hääpöytäänsä, ja sen siinä vähitellen humaltuessa tekee hän Göran Perssonin kanssa sangen monisanaisen lopputilinsä elämän kanssa; seuraavana hetkenä ovat he vangitut, Juhana on kuningas: kuumeuni on lopussa. Kansallisteatterin esitys saattoi mielestäni sangen paljon tästä omituisesta runosta oikeuksiinsa, varsinkin juuri mitä alku- ja loppukohtauksiin tulee. Myös olivat näyttämölaitteet niissä, etenkin ensimäisessä, varsin hyvät. Tietysti olisi runosta voitu ammentaa vielä enemmän; enkä niidenkään rajojen sisällä, joissa Kansallisteatterin taiteelliset saavutukset yleensä liikkuvat, tahtoisi pitää »Erik XIV:ttä» minään ennätyksenä. Tässä näytelmässä ikäänkuin värisevät hermot paljaina; epäsoinnut ovat syvästi sielukkaita; Kansallisteatterin vahvoihin puoliin ei taas ole kuulunut ylenmääräinen herkkyys tähän suuntaan ja sentähden ansaitsee mielestäni tunnustusta se mikä esityksessä saavutettiin.
ellauri112.html on line 107: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri112.html on line 134:

Eno Kala taannehtii Darwinista Uudessa Suomettaressa

ellauri112.html on line 142: Suurin valoajatus, jonka antiikinen sivistys merkillisten seikkailujen jälkeen synnytti ja jätti perinnökseen, ajatus rauhasta maan päällä ja hyvän tahdon liitosta kaikkien ihmisten kesken,--tämä suuri itselaajennuksen ajatus, jonka mukaan vähäinen yksityinen ihminen voi sulkea kaikki ihmiset, kaiken elävän, hellyytensä ja huolenpitonsa piiriin,--kuin tahtoisi hän sanoa: mikään inhimillinen, mikään elävä ei ole minulle vierasta; ei ainoastaan »valtio ole minua», maailma on minua; minä olen sulkenut sen tietoisuuteeni; kaikki muut olennot ovat minua; mitään pahaa ei voi sattua niille ilman, että se koskee minuun; en voi kuulla kenenkään huokaavan tämän maan päällä ilman että tunnen tuskan pistoksen itsessäni;----jos uusi elämän-tiede todella saattaa tämän ihmissivistyksen valoajatuksen sammumaan, koska se sotii elämänkehityksen lakeja vastaan, silloin on tuleva auringonlasku, henkinen jääkausi, jonka veroista vielä ei ole nähty. Mutta kylmä henkäys, joka on omansa antamaan meille aavistusta tämän jääkauden laadusta, on kerran mennyt yli europalaisen psyyken. Se tapahtui viime vuosisadan jälkipuoliskon kuluessa, pessimistisenä reaktsiona »suurten tunteiden ajan» suunnatonta optimismia vastaan. Mutta tämä suuntaus sai tavatonta tukea »darwinismista», elämän-tieteen uudesta muodosta. Sillä darwinismi on militaristinen, sotainen elämänkäsitys niinkuin ei mikään muu. Elävien olentojen erinomainen hedelmällisyys ja ravinnon sekä tilan rajoitus, ne aiheuttavat sen loppumattoman »taistelun olemassaolosta», jossa väkevämpien säilymisen kautta tapahtuu »luonnollinen valinta» ja sen seurauksena kehitys. Väkevämmän oikeus, itsekkyyden moraali näyttää olevan luonnollinen johtopäätös tästä opista. Se kohtaakin meitä erinomaisen taajaan viime vuosisadan jälkipuoliskolla.
ellauri112.html on line 144: Selvemmin Nietzschessä, joka opillaan orjamoraalista antoi häpeällisen leiman lähimmäisrakkauden ajatukselle. »Tulkaa koviksi!» »Kuolema heikoille!» Heikot on muserrettava »hurjalla julmuudella»... Emme voi tulla »yli-ihmisiksi» muuta kuin nutistamalla luonnon »tusinatavaran». Ne, jotka tahtovat veljellistä yhteiskunnan järjestystä, tuomitsee hän »yhtäläisten oikeuksien kääpiö-eläimiksi». Ja joskaan uuden elämän-tieteen edustajat itse eivät mene yhtä pitkälle, käy heidän ajatuksensa samaan suuntaan. Haeckel lausui v. 1877: »Darwinismi ei ole demokraatinen ja vielä vähemmän sosialistinen. Sen tendenssi voi olla yksistään ylimysmielinen. Oppi luonnollisesta valinnasta opettaa meille, että ihmiselämässä, aivan samoin kuin eläinten ja kasvien elämässä, ainoastaan pieni vähemmistö voi elää ja kukoistaa. Suurten joukkojen täytyy kuolla nälkään tai sortua kurjuuteen... Julma ja armoton olemassaolon taistelu, joka riehuu kautta koko elävän luonnon ja jonka luonnonlakien mukaan täytyy riehuta, tämä lakkaamaton ja säälimätön kilpailu kaikkien elävien olentojen välillä, on kieltämätön tosiseikka. Vain pieni vähemmistö voi jäädä eloon... Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut», lisää Haeckel, antaen päinvastaiseen käännetyn merkityksen tälle evankeliumin sanalle. Kuinka pimeäksi luonnonnäkemys oli käynyt, siitä antaa edelleen Darwinin toisen »adjutantin», englantilaisen professori Huxleyn lausunto (1888) hyvän käsityksen. Luonnon ikuinen taistelu, sanoo hän, jossa voimakkaimmat, nopeimmat ja viekkaimmat jäävät eloon taistellakseen taas seuraavana päivänä ja kärsiäkseen, sillä kärsimys on sekä voitettujen että voittajien palkka, tämä taistelu »tapahtuu jokaisessa maailman kolkassa, tuhansia kertoja joka minuutti, ja jos korvamme olisivat kyllin tarkkoja, kuulisimme loppumatonta huutoa, jommoista Dante kuuli helvetin portilla...»
ellauri112.html on line 146: Oppi väkevämmän oikeudesta darwinismin johtopäätöksenä tuntuu myös mitä selvimmin viime vuosisadan jälkipuoliskon yhteiskuntaopissa ja käytännöllisessä politiikassa. Darwinismin syyksi on meidän myös pakko lukea se, että rauhanaate tällä ajalla tuskin ollenkaan on päässyt edistymään. Se elää yhä vielä lapsen kapaloissaan ja kansojen keskinäisissä väleissä, missä sen pitäisi vallita, on ratkaisijana mitä alkeellisin itsekkäisyys. Eikä sitä ole syytä ihmetellä, niin kauan kuin yhteiskuntaopin julkiset opettajat, kuten esim. eräs saksalainen professori Hasse, lausuvat tämänsuuntaisia mielipiteitä: »Lähimmäisrakkauden moraali on luvallinen (!) yksilöiden kesken.» Mutta mitä kansakuntiin tulee, täytyy »itsekkyyden moraalin astua yksilöiden kesken luvallisen lähimmäisrakkauden sijaan». Luonnollisia ovat tältä kannalta myös lausunnot sellaiset kuin Bismarckin (1891) »sota on luonnonlaki; se on olemassaolon taistelua yleisemmässä muodossa», tai Moltken: »sota kuuluu osana Jumalan maailmanjärjestykseen». Ihmeellistä kyllä, näyttää darwinismi näissä miehissä hyvästi sopeutuvan heidän vanha-testamentillisiin sodanjumala-käsityksiinsä, samoin kuin se Englannissa esim. darwinistisen lord Salisburyn persoonassa yhtyi imperialismiin, europalaiseen rosvopolitiikkaan siirtomaita ja kaukaisia kansoja, kuten buureja, kohtaan. Collin ei tämän johdosta epäile lausua: »Me alamme täten saada historiallisen yleissilmäyksen tähän mahtavaan ajatusvirtaukseen, joka voidaan merkitä uusimman ajan merkillisimmäksi ja turmiollisimmaksi taikauskon muodoksi.» Mutta jos kerran darwinismi on tosi, silloin on myös sen johtopäätös tämä militaristinen filosofia tosi, eikä mikään taikausko--Krapotkin sanoo »Muistelmissaan»: »Ei ole mitään rosvotyötä sivistyneen yhteiskunnan keskuudessa tai valko-ihoisten ja n.s. alempien rotujen välisessä suhteessa tai väkevien ja heikkojen kesken, jota ei sen (darwinismin) kautta voida puolustaa».
ellauri112.html on line 148: Nyt on Collinin mielestä uudemman biologisen tutkimuksen tulos epäämättömästi se, että darwinismi, olemassaolon taistelua kehityksen tekijänä tehostaessaan, on ehdottomasti yksipuolinen.
ellauri112.html on line 150: II Toisessa pääteoksessaan, »Ihmisen polveutumisessa», (1871) johtui Darwin itsestään kiinnittämään huomionsa luonnon inhimillisempiin piirteisiin ja tuomaan niitä esiin. Olihan nyt todistettava, että ihmisen ja eläinkunnan välillä ei ole mitään ylipääsemätöntä kuilua, että ihmisellä eläimistön pisimmälle ehtineitten joukossa on verrattain läheisiä sukulaisia. Ihmisellä on, kuten tunnettu, yhteiskuntaelämää ja määrättyjä sosiaalisia hyveitä. Siis täytyy myös korkeimmilla eläimillä olla ainakin alkeita tämänsuuntaisiin ilmiöihin. Mikään ei ollut helpompaa osoittaa. Että lukuisat eläimet elävät joukossa, pyytävät saaliinsa yhdessä, asettavat yhteisiä vartijoita ja vaaran tullen taistelevat yhteisesti vihollista vastaan, voimakkaitten urosten suojellessa heikompia naaraita ja poikasia, se voidaan nähdä lukemattomissa tapauksissa. Nämä joukoissa elävät eläimet osoittavat usein mitä suurinta uskollisuutta »yhteiskuntaansa» kohtaan. »Lajien synnyssä» oli Darwin väittänyt, että »olemassaolon taistelun täytyy aina olla ankarimman samaan sukuun kuuluvien yksilöiden välillä». Nyt kiinnittää hän huomiota siihen, kuinka usein tapahtuu, että saman suvun jäsenet auttavat toisiaan elämäntaistelussa. Meneepä tämä auttavaisuus toisinaan tuollepuolen suvun rajojenkin. Esimerkkejä löytyy taaskin lukuisia.-- Yhteiskunnallisen viettinsä ovat ihmiset epäilemättä perineet apinan kaltaisilta esi-isiltään, sillä se löytyy alhaisimmillakin heimoilla. »Kolme vangittua patagonialaista meni mieluummin kuolemaan, kuin ilmaisi toveriensa sotasuunnitelman; he antoivat ennemmin ampua itsensä, toinen toisensa jälkeen.»
ellauri112.html on line 152: Omantunnon soimaus perustuu Darwinin mukaan yhteiskunnallisten viettien kestävyyteen ja voimaan. Kun muut viettimme enemmänkin ovat ohimeneviä, on yhteiskunnallinen vietti alituinen, koska me aina elämme joukossa. Jos noudatamme yhteiskunnallisvastaista viettiä, joka hetkeksi saa ylivallan, kadumme jälestäpäin, koska yhteiskunnallinen vietti ajanpitkään on kestävin. Mutta samoin on myös joukoissa elävien eläinten laita. Nekin ovat aina varuillaan yhteistä vaaraa vastaan, valmiita puolustamaan joukkoa, auttamaan tovereitaan. Ne tuntevat aina vissiä suopeutta ja myötätuntoa näitä kohtaan. Ne ovat onnettomia, kun ne kauan ovat tovereistaan erillään, ja aina onnellisia kohdatessaan ne jälleen. »Ja niin on meidänkin laitamme», lisää Darwin. Collin on sitä mieltä, että tämä Darwinin toisen pääteoksen antama kuva eläinten tilasta tuntuvasti poikkeaa »Lajien synnyn» antamasta. Edellisen mukaan luonnossa valoisilla, inhimillisillä piirteillä on huomattavasti suurempi sija. Epäilemättä Darwin itse ei koskaan tullut tajuamaan tätä pääteostensa välillä olevaa eroavaisuutta. »Lajien synnyn» yksipuolinen kuvaus olemassaolon taistelusta, joka miltei oli kaikkien sota kaikkia vastaan, ei ole koskaan tullut oikaistuksi. Ja tämä teos kuitenkin tuli jäämään darwinismin raamatuksi.
ellauri112.html on line 154: Monet myöhemmät tutkijat ovat vieläkin enemmän vähentäneet olemassaolon taistelun merkitystä luonnossa. Niin esim. tunnettu ruhtinas Krapotkin eräässä teoksessa, jossa hän osoittaa, miten lukuisain eläinten pääpyrkimyksenä näyttää olevan välttää kilpailua. Luonnollinen valinta, sanoo hän, ei suinkaan vaikuta siten, että se synnyttäisi tungosta saman lajin yksilöiden kesken (kuten sen Darwinin mukaan täytyisi tehdä). Luonnollinen valinta suosii niitä eläin- ja ihmisryhmiä, jotka parhaiten osaavat välttää kilpailua. Esimerkkejä tarjoavat muuttolinnut, talvella nukkuvat imettäväiset, suunnattomia matkoja vaeltavat puhvelilaumat--kaikki koettavat, mikä milläkin tavoin, välttää ruuan vähyyttä ja siitä johtuvaa kilpailua; ja toiset ryhtyvät valtaviin ponnistuksiin saadakseen koko laumalle riittävän ravinnon. Krapotkinin mukaan luonnon antama opetus onkin: Välttäkää kilpailua, käykää liittoon keskenäiseksi avuksi! Sen on primitiivinen ihminen tehnyt. Ja se on syynä siihen, että ihminen on niin pitkällä kuin hän on. Myös uusimman biologisen tutkimuksen kesken ovat ne yksinkertaiset periaatteet, joiden kautta Darwin uskoi voivansa selittää kehityksen, siis ennen muuta »olemassaolon taistelu» paljon menettäneet tenhovoimastaan. Etevä englantilainen biologi prof. Bateson lausui Darwinin satavuotisjuhlan johdosta, että siitä huolimatta että olemme varmasti vakuutettuja kehitysopin totuudesta, täytyy lajien synnyn ja kehityksen syyt katsoa toistaiseksi tuntemattomiksi. Samaa mieltä ovat monet muut ensi luokan tutkijat, erityisesti tanskalainen prof. Johannsen, yksi uuden perinnöllisyystutkimuksen ensimäisistä auktoriteeteista. Tietysti ei »olemassaolon taistelun» tosiasiallisuutta voida kieltää. Mutta kehitykseen nähden rajoittunee sen merkitys pelkästään siihen, että se karsii pois elämänkyvyttömät oliot. Sen sijaan on siinä vaikea nähdä mitään suoranaisesti edistystä aikaansaavaa momenttia. Onhan sota hirvittävää voiman haaskausta, eihän tungos riittämättömästi varustetun elämän pöydän ympärillä voi aikaansaada muuta kuin tavatonta sen saman energian, sen positiivisen työn tuhlausta, joka toisessa tapauksessa, runsaan ravinnon ja ulkonaisen rauhan vallitessa, voitaisiin käyttää suvun edistymiseksi. Yllämainittu prof. Johannsen lausuukin: »Me löydämme suurimman määrän uusia elämäntyyppejä siellä, missä on parhaat mahdollisuudet levenemiseen ja runsaaseen ravintoon», toisin sanoin siellä, missä on pienin kilpailu. On siis kieltämätön tosiseikka, että uuden elämän-tieteen käsitys elävän luonnon tilasta ja varsinkin edistyksen edellytyksistä on tullut huomattavasti valoisammaksi. Niin epäselvää kuin kaikki vielä onkin, on Collin sitä mieltä, että saman sijan, minkä Darwin kehitysopillisessa teoriassaan antoi »olemassaolon taistelulle», tulee uudessa teoriassamme saamaan energian kasaaminen runsaan ravinnon vallitessa, jolloin jollakin meille toistaiseksi tuntemattomalla tavalla uudet edistyksensuuntaiset elimet syntyvät.
ellauri112.html on line 156: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri112.html on line 158: Mutta tämän altruistiseen suuntaan menevän kehityksen täytyy vielä suunnattomasti mennä eteenpäin, jos mieli sivistyneen ihmiskunnan säilyä olemassaolon taistelussa. Elämän-taiston traagillinen piirre ilmenee, mitä sivistyskansoihin tulee, siinä laissa, että korkeimmalle kohonneita ihmisluokkia ja vallitsevia kansoja, jotka ovat itselleen kasanneet varallisuuden ja elämännautintojen aarteet, säännöllisesti uhkaa sangen pikainen sukupuuttoon kuoleminen. Yhteiskunnassa, missä on suuria sosiaalisia eroavaisuuksia, vaikuttaa sentähden luonnollinen valinta päinvastaiseen suuntaan kuin se mikä veisi suvun edistymiseen. On sangen todennäköistä, että kreikkalaisroomalaisen sivistyksen perikato johtui suureksi osaksi tällaisesta nurinpäisestä valinnasta: sivistyspääoma joutui sukupuuttoon kuolevalta hallitsevalta luokalta yhä enemmän alempien kerrosten käsiin, jotka tietysti eivät kyenneet sitä hoitamaan. Sama kohtalo odottaa maapallomme hallitsevaa valkoista rotua alempien rotujen suhteen. Mutta tällä uhkaavalla perikadolla on se valoisa puoli, että se näyttää altruistisen kehityksen luonnontieteellisesti välttämättömäksi. Ajanpitkään tulevat aina sortajat sorretuita heikommiksi. Yhteiskunnallisten kerrosten ja eri rotujen välisten kuilujen pikainen poistaminen on siis välttämätön; ainoastaan veljellinen yhteiskuntajärjestys, joka on sopusoinnussa korkeimpien siveellisten ja uskonnollisten ihanteittemme kanssa, voi pelastaa ihmiskunnan suunnattomasta taka-askeleesta. Edistyksen ja veljeyden ajatukset, molemmat kirkkaimmat tähdet, jotka ovat ihmisten kulkua johtaneet, kuuluvat siis yhteen luonnon välttämättömyydellä. Päästyäni selostuksessani tähän kohtaan, joka näyttää, kuinka Collin teoksessaan aikaansaa sen aatesynteesin, jonka kirjan nimi ilmaisee, voin lopettaa seuraavilla hänen omilla sanoillaan: »Biologia ja kulttuuritiede yhdessä opettavat meille, että jonkun eläinlajin tai ihmisryhmän on mahdollista jatkuvasti kohota yhä korkeammille elämäntasoille. Kysyessämme, kuinka nykyajan ihmiset saattavat tuntea olevansa liitossa jumaluuden kanssa eli sopusoinnussa korkeimman elämänvietin kanssa, joka on olentoomme asetettu, täytyy vastauksen kuulua: kaikin voimin tekemällä työtä ihmisen kohottamiseksi. Kun ihmisen esihistoria on seikkailurikasta ylenemistä yksisoluisesta limaotuksesta satumaisen pitkän astesarjan kautta sille tasolle, jolla me nyt olemme, silloin aukenee huimaava näköala ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ja voi tuskin olla epäilemistä siitä, että uskonnollinen tunne--uskollisuuden tunne sitä kohtaan, mikä on jumalallista maailman kaikkeudessa ja omassa olennossamme--on yhä enemmän ja enemmän yhdistyvä tähän näköalaan.» (Uusi Suometar 7.9. ja 12.9.1913) * * * * *
ellauri112.html on line 161:

Eno Kala taannehtii Darwinista Uudessa Suomettaressa

ellauri112.html on line 167: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri112.html on line 169: * * * * * Valaisevan vertauskohdan edellisen kanssa tarjoaa eräs toinen paikka filosofisella taistelukentällä, jossa materialistit ovat taittaneet monta peistä, nim. kysymys sielun ja ruumiin suhteesta. Reaaliset tiedot aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta olivat materialismin kukoistuskaudella vallan mitättömät. Mutta tämä tietämättömyys peitettiin innokkailla väitteillä siitä, että »sielu» totisesti ei ole muuta kuin atomien liikettä, että aivot erittävät ajatuksia samoin kuin maksa sappea, että sielunelämä on jonkunmoista »fosforesenssia», tai mitä kaikkia lausetapoja silloin keksittiinkin. Nykyään tiedämme ainakin jotain aivotoiminnan ja sielunelämän suhteesta, tiedämme, että aivojen harmaa kuori on »tajunnan elin» siinä merkityksessä että sielunelämä on siitä välittömästi riippuvainen, vieläpä siten että ainakin alkeelliset sieluntoiminnat (aistimukset ja ruumiilliset tunteet) ovat »lokaliseeratut» tarkasti määrättyihin aivokuoren alueisiin; ja on erittäin luultavaa, että myös n.s. korkeammat sieluntoiminnat ovat sidotut määrättyihin aineellisiin tapahtumiin aivokuoressa. Tieteellinen psykologia julkilausuu tämän riippuvaisuussuhteen »psykofyysillisen parallelismin» periaatteellansa, joka on osoittautunut erinomaisen hedelmälliseksi »työ olettamukseksi» ja joka sisältää, että sielullista ilmiösarjaa vastaa joka kohdassa aineellinen tapahtumasarja aivokuoressa. Mutta kun edellinen vähän väliä kätkee, kun sitä vastoin jälkimäinen on katkeamaton, on luonnollista, että aineellinen tapahtumasarja selityksissämme pannaan sielullisen perustaksi. Tämän takia onkin fysiologisen psykologian lopullisena päämääränä, lyhyesti sanoen, koettaa selittää sielulliset ilmiöt määrätyistä aineellisista edellytyksistä. Onko tämä materialismia? Ei suinkaan, sillä metafyysillinen juopa sielullisen ja aineellisen välillä jää olemaan kuten ennenkin. Sen ylipääsemättömyyttä ei vähääkään muuta se, että vähitellen yhä tarkemmin opimme tietämään, mitä aivokuoren kohdan kiihoitusta ja minkä asteista, minkä luontaista kiihoitusta kukin sielullinen ilmiö vastaa. On eräitten periaatteellisten filosofisten syiden takia mahdoton ajatellakin, että tämä kuilu jollakin tieteellisellä tavalla voitaisiin täyttää. Olemme tässä omituisen ristiriidan edessä. Toisella puolen on pieni, mutta vähitellen varmasti kasvava tietomme siitä lainalaisuudesta, joka vallitsee sielullisen ja aivo-toiminnan kesken, toisella puolen on suuri valtava tietämättömyytemme tämän lainalaisuuden syvemmistä perusteista ja syistä, aineen ja hengen suhteen todellisesta luonteesta. Filosofit ovat aina ponnistelleet ajatustaan tämän kysymyksen ratkaisemiseksi ja saaneet tulokseksi joukon arveluita...
ellauri112.html on line 171: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri112.html on line 173: Lopputulokseksi voimme siis, tarkastellessamme eräiden tieteellisten ja filosofisten käsitysten vaiheita materialismista lähtien, merkitä suurpiirteistä edistystä tapahtuneeksi. Tosin se, mikä eniten on edistynyt, on tietomme omasta suuresta tietämättömyydestämme, mutta se merkitsee itse asiassa pelkkää hyvää: todellisuuden tyhjentymätöntä runsautta ja työalan loppumattomuutta. Ja toiseksi syttyy, reaalisten tietojemme kasvaessa, yhä useampia tuikkivia valoja maailmanhämärään, joiden turvallinen loiste on sitä viehättävämpi, kuta syvempi on salaperäisyys niiden ympärillä. (Uusi Suometar 3.10.1913)
ellauri112.html on line 183: RENAN JA BERGSON (1916) Omituisuus Ranskan henkisessä elämässä ovat sen muotifilosofit. Sellainen oli aikoinaan erikoisessa määrässä Voltaire. Sellainen oli toisen keisarikunnan kukistumisen jälkeen Ernest Renan, ja sellainen on meidän päivinämme Henri Bergson. Saksassa ei mitään vastaavaa ole. Tosin sekä Kantilla että Hegelillä aikoinaan oli tavaton auktoriteetti, ja varsinkin edellinen, »der Weltzermalmer» (Heine), nautti pääteostensa ilmestymisen jälkeen jakamatonta kunnioitusta. Mutta tuohonpa platooniseen kunnioitukseen Kantin ja suuren saksalaisen yleisön lähestyminen pysähtyikin; Kant, niinkuin myös Hegel, on luoksepääsemätön muille kuin niille, jotka erikoisesti opettelevat kaikki tarvittavat taikasanat. Ainoa saksalaisista filosofeista, joka on koko kansansa nimessä puhunut, on Fichte, mutta hänenkin filosofiansa on luonteeltaan esoteerinen. Friedrich Paulsen -vainaja kertoo, mitenkä hänelle eräs virkakumppani kerskasi saksalaisen filosofian vaikeatajuisuudella, lukien tämän sille ansioksi! Tämä saksalainen »ansio» on Ranskassa vioista pahin. Mitä ranskalainen tieteellinen kirjailija ennen muuta koettaa välttää, on »le pédantisme», sillä tämä tekisi hänet ainoastaan naurettavaksi. Ranskalaiset tieteilijät ovat suuremmassa määrässä kuin saksalaiset »kirjailijoita»; he kääntyvät paljon suuremmassa määrässä laajan sivistyneen yleisön puoleen, he koettavat paljon enemmän peittää käyttelemäänsä tieteellistä koneistoa näkymättömiin, panevat enemmän painoa ajatustensa muodolliseen ilmaisuun. Sivistynyt ranskalainen on vakuutettu siitä, että »kaiken voi sanoa hyvin kirjailijain yksinkertaisella ja täsmällisellä tyylillä, että uudet ilmaisutavat, räikeät kuvat johtuvat aina sopimattomasta vaateliaisuudesta tai todellisten rikkauksiemme tuntemattomuudesta» (E. Renan & Henriette Renan, Lettres intimes, s. 33).[5] Lukiessamme Bergsonin samaan ryhmään kuin Voltairen ja Renanin on tosin huomattava, että edellinen merkitykseltään ei suinkaan kohoa jälkimäisten tasalle. Jos voi sanoa että 18. vuosisata ruumiillistui Voltairessa, on taas Renanissa edustettuina muutamia niistä piirteistä, joita pidetään viime vuosisadalle olennaisina. Näiden tyypillisten, ikäänkuin historiallisesti välttämättömien mentaliteettien rinnalla jää Bergson paljon satunnaisemmaksi ilmiöksi. Senlisäksi on hän enemmän ammattifilosofi kuin edelliset.
ellauri112.html on line 185: »Ajassa» on kerran ennen (vuosikerrassa 1911) tarkastettu muutamia Bergsonin filosofialle ominaisia, alkuperäisiä piirteitä. Tällä kertaa on tarkoitus kiinnittää huomiota niihin huomattaviin yhtäläisyyksiin, joita kaikesta huolimatta on olemassa Bergsonin ja hänen edeltäjänsä Renanin ajatustavan välillä. On pidetty Bergsonin filosofian huomattavimpana piirteenä sitä merkitystä, minkä hän antaa ajan realiteetille. On sanottu, että kun filosofia yleensä pyrkii katsomaan todellisuutta »iäisyyden näkökannalta», on sensijaan bergsonilaisuudelle ominaista »ajallisuuden näkökanta». »Aika» on tämän filosofian mukaan luova tekijä todellisuudessa, ei pelkkä subjektiivinen havainnonmuoto. Aika luo, todellisesti synnyttää uutta, samoinkuin sen hammas jäytää esineitä. »L'univers dure». Maailmankaikkeus on historiallinen ilmiö. Aivan yhtä syvästi on Renan vakuutettu ajan merkityksestä. »Aika näyttää minusta yhä enemmän olevan le facteur universel, la grand coefficient de l'eternal devenir» (Dialogues philosophiques, s. 155). 19. vuosisadan luonteenomainen piirre on Renanin mukaan, että dogmaatisen metodin sijaan on asetettu historiallinen metodi, kaikissa ihmishenkeä käsittelevissä tieteissä. »La catégorie du devenir» on asetettu »la catégorie de l'être'n» sijaan. Ennen puhuttiin uskonnosta, oikeudesta, jne. jonakin kerta kaikkiaan olemassaolevana, nykyään kaikki tuo käsitetään joksikin, joka paraikaa kehittyy. Kullakin tieteellä on tarkastettavanaan katkelma tätä ikuisen syntymisen vyyhteä. »Historia» sanan ahtaammassa merkityksessä on tässä suhteessa nuorin tieteistä; se käsittelee viimeistä myöhäisintä kautta tässä kehitysjaksossa. Filologia ja vertaileva mytologia valaisevat jo varhaisempaa kautta. Ihminen puhui ja loi myyttejä ennenkuin hän jätti jälkeensä kirjallisia muistomerkkejä. Ja näiden tieteiden takana alkavat paleontologian ja luonnonhistorian äärettömät taivaanrannat sarastaa. »Minä puolestani olen aina ajatellut, että lajien synnyn salaisuus piilee morfologiassa (kasvien ja eläinten muoto-opissa), että eläinmuodot ovat hieroglyyfikieli, jonka avain puuttuu meiltä, ja että koko menneisyyden selitys piilee niissä tosiseikoissa, jotka ovat meidän silmäimme edessä, mutta joita emme osaa lukea.» Mutta historiallisia dokumentteja eivät ole ainoastaan elolliset muodot; tähtisumuilla, linnunradalla on sama arvo. On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa. Tätä valitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, sillä monista muista lausunnoista käy ilmi, että Renanin mielestä historiallisilla tieteillä on aivan erikoisen suuri filosofinen arvo.-- Toinen yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on heidän »vitalistinen» käsityksensä kehityksen syistä. Bergson hylkää ajatuksen, että ulkonaiset, »mekaaniset» syyt aiheuttaisivat kehityksen. Elolliset muodot ovat hänen käsityksensä mukaan erään sisäisen sielullisen voiman tuote. Bergson on dualisti. Elottoman aineen rinnalla on maailmassamme vaikuttamassa edelliselle jyrkästi vastakkainen »élan vital», joka yhtenäisenä elämän virtana kuohuu kautta sukupolvien ja yksilöiden. Elottomassakin maailmassa vallitsee määräperäinen liike, mutta se on »putoamista», laskeutumista yhä alemmalle tasolle (entropia); »élan vital» sensijaan on vaivaloista ylöspäin ponnistamista. Elottomassa maailmassa energia hajaantuu ja haihtuu, mutta »élan vital» pyrkii sitä kasaamaan (lehtivihreä ja sen merkitys, orgaaniset yhdistykset).
ellauri112.html on line 187: »L´élan vital» on se elämän meri, jossa me olemme, liikumme ja elämme. Kaunopuheisen, mystillisen tunteen koko hehkulla kuvatessaan tämän elämän prinsiipin alkuperää, sen taistelua Materiaa vastaan ja ihmisen kykyä »intuitionsa» voimalla sukeltautua siihen takaisin, osoittautuu Bergson ikivanhojen mystikkojen täysveriseksi seuraajaksi. Renan ei ole missään antanut yhtenäistä esitystä kehitysopillisista teorioistaan. Mutta monista yksityisistä lausunnoista käy riittävästi ilmi hänen »vitalistinen» kantansa. »Kaksi seikkaa, aika ja pyrkimys edistykseen, selittävät maailman. Ilman tätä hedelmällistä edistyksen siementä jäisi aika ikuisesti martaaksi. Jonkunlainen sisäinen jousi, joka työntää kaiken elämään, ja yhä enemmän kehittyneeseen elämään, kas siinä välttämätön olettamus (Dialogues philosophiques, s. 177). Koko maailma on työssä ja pyrkii toteuttamaan jotain salattua tarkoitusta, se oli eräs Renanin rakkaimmista ajatuksista, jota hän skeptillisimmälläkin tuulellaan helli. Viimeisessä filosofisessa kirjoituksessaan, »Examen de consciance philosophique» (Feuilles détachées -kokoelmassa) sanoo hän pitävänsä pintapuolisina niitä vastaväitteitä »finalismia» vastaan, joita eräät tiedemiehet tekevät, huomauttaessaan luonnon epätäydellisyyksistä. Nämä vastaväitteet eivät estä olettamasta, että maailmassamme vaikuttaa salainen pyrkimys, syvällinen nisus, joka sokeana toimii olemiston kuiluissa, työntäen kaiken elämään, kaikissa avaruuden kohdissa. Tämä nisus ei ole tietoinen eikä kaikkivoipa; se tekee parhaansa aineesta, joka sillä on käytettävänään. Mutta ehkä se nisus, joka vaikuttaa maailmankaikkeuteen kokonaisuudessaan, eräänä päivänä tulee tajuiseksi, kaikkitietäväksi, kaikkivoipaiseksi. Jumala syntyy... Toteutuu niin korkea tietoisuuden aste, ettei meillä siitä voi olla mitään käsitystä. Ikuisuus tarjoaa loppumattomat mahdollisuudet. Absoluuttinen olento, päästyään kehityksensä päähän ja opittuaan täydellisesti tuntemaan itsensä, toteuttaa kenties kaikki voimansa avulla uskonnon: hurskasten ylösnousemuksen ja ijankaikkisen elämän...
ellauri112.html on line 189: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri112.html on line 191: Renan huomauttaa että spekulatiivisessa filosofiassa aina on jotain, mikä muistuttaa keskiaikaisen Raimundus Lulluksen fantastista konetta, jonka avulla pelkästään käsitteitä kombinoimalla piti löydettämän totuus ja vältettämän erehdys. Puhdas spekulatiivinen logiikka, jonka avulla on luultu voitavan vapautua kärsivällisestä tutkimuksesta ja työstä, on oikealle tieteelle yhtä vahingollinen kuin Lulluksen kone. Filosofoida on oppia tuntemaan universumi. Tämä on kokoonpantu fyysillisestä ja psyykillisestä maailmasta, luonnosta ja ihmiskunnasta. Siis on luonnon ja ihmiskunnan tutkimus koko filosofia[6]. Missään ei spekulatiivinen logiikka niin paljasta heikkouttaan kuin niissä tieteissä, jotka käsittelevät eläviä objekteja. Geometriassa, algebrassa jne., joissa ei välitetä todellisuudesta, on aateskelu paikallaan. Mutta sensijaan esim. ihmiskuntaa käsittelevissä tieteissä, joissa kaikki yleiset aatteet perustuvat vain puolittain totuuteen, puolittain erehdykseen, täytyy aateskelun tulokset askel askeleelta tarkistaa kokemuksen avulla. »Logiikka ei tavoita vivahduksia; mutta hengentieteiden alalla totuudet läpeensä piilevät vivahduksessa. Ne pujahtavat skolastiikan verkonsilmukoiden läpi; niitä ei katsella kasvoista kasvoihin, vaan ne löydetään osittain, salaisesti, milloin enemmän, milloin vähemmän» (Essais de morale etc., s. 189 ja seur.). Yllä harventamassani rivissä on Renan lausunut julki yhden bergsonilaisuuden ydinajatuksista. Mutta saman ajatuksen käsitteellisen ajattelun voimattomuudesta tapaa nykyään hyvin yleisesti muuallakin. On syytä sentähden vähän tarkastaa tuota merkillistä lausetta. Spekulatiolle, vastakohtana kokemustieteelle, on omituista, että se lähtee liikkeelle määrätyistä käsitteistä ja arvostelmista, jotka se muodostaa apriorisesti, ennen kokemusta, kun sensijaan kokemustiede kokonaan elää ja hengittää tutkimusesineessään, joka luo sen käyttämät käsitteet ja arvostelmat ja on valmis aina synnyttämään uusia, kun entiset osoittautuvat riittämättömiksi. Puhdas aateskelu kombinoi apriorisia arvostelmiaan ja tekee niistä täten johtopäätöksiä. Tämä ajatustyö noudattaa muodollisen logiikan lakeja, joista ensimäinen on se, että kukin käsite on muuttumaton, pysyy merkitykseltään identisenä. Kun tällaisen aateskelun tuloksia ruvetaan sovittamaan todellisuuteen, syntyy omituisia vaikeuksia. Tyydyn vain yhteen esimerkkiin, jota Bergson mielellään käyttää osoitteena abstraktisen logiikan heikkoudesta. Puhdas aateskelu, joka työskentelee sellaisilla määreillä kuin »ykseys» ja »moninaisuus», olettaen että ne voidaan sovelluttaa kaikkiin ajatuksen esineisiin poikkeuksetta, johtuu m. m. seuraavaan vaikeuteen: onko elävä organismi, onko sielunelämä »ykseys» vai »moninaisuus»? On selvää ettei kumpikaan näistä määreistä sovellu näihin objekteihin. Organismi, sielunelämä eivät ole sellaisia yksinkertaisia esineitä, jotka olisi leimattava joko »ykseyksiksi» tai »moninaisuuksiksi». Mitä voidaan päättää tästä? Tietenkin, että spekulatiivinen metodi on väärä, että jos lähdetään liikkeelle rajoitetusta määrästä käsitteitä, tullaan ennemmin tai myöhemmin kohtaan, jolloin yksikään näistä käsitteistä ei sovellu ilmaisemaan tarkoitettua ilmiötä. Kokemustiedolle sensijaan tätä vaikeutta ei esiinny; todellisuus, jossa se liikkuu ja elää, luo sille tarpeen tullen aina uusia käsitteitä. Katsokaamme spektriä, jossa auringon valkea valo yhdenjaksoisissa ylimenoissa taittuu lukemattomiin vivahduksiin, niin että jokainen spektrin poikkiviiva on hitusen verran toisenvärinen kuin edellinen! Jokapäiväinen kielenkäyttö tulee toimeen muutamalla, viidellä, kuudella värinimityksellä. Se yksinkertaisesti laiminlyö ylimenot yhdestä »väristä» toiseen. Mutta maalari, jolle värivivahdukset ovat arvokkaita, tarvitsee jo paljon suuremman määrän värejä ilmaisevia käsitteitä: ultramariini, karmiini jne. Mikään ei estäisi muodostamasta uusia värien käsitteitä tuhansiin saakka, aina värienerottamiskykymme rajaan asti.
ellauri112.html on line 193: Syy siihen, että juuri käsitteet »vihreä», »punainen» jne. on muodostettu, eikä aivan toisia, piilee tietysti näiden vivahdusten käytännöllisessä merkityksessä. Lauselma: »logiikka ei tavoita vivahduksia» tarkoittaa siis: spekulatiivinen, aprioristinen logiikka ei tavoita vivahduksia. Kaikkia värivivahduksia ei voida ilmaista viidellä tai kuudella värinimityksellä. Mutta kokemustiede, kokemuksellinen logiikka tavoittaa kyllä mitä vivahduksia tahansa. Minulla on tällä hetkellä mielikuva ihan määrätystä punaisen vivahduksesta, joka imupaperillani on; jos tahtoisin, voisin nimittää tätä vivahdusta esim. klm: siten olisi uusi käsite muodostettu, käsite, joka tavoittaisi ihan määrätyn vivahduksen. Tällaisen käsitteen muodostaminen olisi kuitenkin kovin epätarkoituksenmukaista. Paljon tärkeämpiä kuin äärimäisen yksilölliset vivahdukset, kuin ne ominaisuudet, jotka kussakin esineessä ovat erilaisia, ovat yleensä esineiden yhteiset ominaisuudet. Käsite klm ilmaisisi vain yhdellä tai aivan harvoilla esineillä olevaa ominaisuutta, käsite »punainen» sellaista ominaisuutta, joka on lukemattomilla ja jonka jokainen omasta kokemuksestaan tuntee. Sanoin, että Renan yllämainitulla lauseellaan on lausunut julki Bergsonin filosofian ydinajatuksen. Mutta siinä tapauksessa Bergson on käsittänyt tuon lauseen ihan sananmukaisesti. Bergsonin mukaanhan kaikki logiikka, kaikki ajattelu on voimaton tavoittamaan todellisuutta, joka ei ole muuta kuin vivahduksia. Hänhän esittää, mitenkä inhimillinen äly on kuin valmiiden vaatteiden varasto, johon yritetään pukea todellisuus, katsomatta kuinka se niihin soveltuu. Hän vertaa älyämme kinematograafikoneeseen, joka ottaa muutamia liikkumattomia silmänräpäyskuvia elämän alituisesta virtailusta, ja yrittää näistä kuolleista kuvista uudelleen panna kokoon elävän todellisuuden. Hän puhuu ymmärryksemme »mekanistisesta vaistosta», joka viettää voittokulkuaan geometriassa, mutta on kykenemätön ratkaisemaan elämän arvoitusta. Tällä tavoin Bergson syyttää tiedettä virheestä, johon ei ollenkaan se, vaan juuri filosofia on tehnyt itsensä syypääksi-- spekulatiivisesta logiikasta, jota monet filosofit ovat rakastaneet, mutta joka tiedemiesten parhaille on ollut kauhistus. Näin yrittää hän riistää tieteeltä sananvallan sen mieltäkiinnittävimmissä kysymyksissä, ja panna sijalle runollisen »intuitionsa», jota ei millään keinoin voi kontrolloida, joka ei sisällä mitään mahdollisuutta eroittaa totuutta erehdyksestä. Jos koskaan, on filosofia Bergsonissa muuttunut »spesialiteetiksi». (Aika 10, 10-18) * * * * *
ellauri112.html on line 202: Mä oon haavexinut miellekartasta, jossa näiden paasausten sankarit ja niiden tekoset ja valoajatuxet olis yhdistetty toisiinsa nimetyillä linkeillä niinkuin Eero Hyvösen norssisammossa. Nyt huomaan iloxeni, että Unionpedian pojat on jo pitkällä sellasen kartan luomisessa automaattisesti! Kazopa vaikka tätä:
ellauri112.html on line 230: Piirros Romaniasta löytyneessä savisessa amuletissa. Amuletti ('suojaesine') on mukana pidettävä esine, jonka uskotaan tuovan hyvää onnea tai suojaavan kantajaansa pahaa, kuten sairauksia, onnettomuuksia ja noituutta, vastaan.
ellauri112.html on line 250: Beelzebub Collin de Plancyn teoksessa ''Dictionnaire Infernal'', 1863. Beelzebub tai Beliar, (Ba‘al Zebūb tai Ba‘al Zəvūv, hepreaksi בעל זבוב), oli filistealaisten kaupungissa Ekronissa palvottu jumala.
ellauri112.html on line 275: Epikurolaisuus oli hellenistisen filosofian koulukunta, jonka perusti muinaiskreikkalainen Epikuros (341-270 eaa.). Koulukunta perustettiin noin vuonna 307 eaa. Epikurolainen ''tetrafarmakos'' Papyrusten huvilasta löydetyssä papyruksessa (PHerc. 1005, col. 5). Kopio 1800-luvun alusta. Epikuros oli atomistinen materialisti.
ellauri112.html on line 405: Niccolò di Bernardo dei Machiavelli (3. toukokuuta 1469 – 21. kesäkuuta 1527) oli firenzeläinen renessanssin ajan filosofi ja valtiomies.
ellauri112.html on line 430: Caspar David Friedrich, ''Vaeltaja sumumeren yllä'', 1818. Romantiikka oli 1700-luvun lopussa Euroopassa alkanut taiteellinen ja älyllinen suuntaus, joka puhkesi kukoistukseen Saksassa 1790-luvulla ensin kirjallisuudessa ja lopulta filosofiassa.
ellauri112.html on line 457: iso kuva). Seitsemän kuolemansyntiä ovat varhaisessa kristillisessä opetuksessa käytetyttä paheiden luokituksessa pääpaheita, joista muut synnit seuraavat.
ellauri112.html on line 462: Seth ja Horus kunnioittavat Ramses II:sta Abu Simbelin temppelissä. Seth seivästää Apep-käärmeen manalassa. Seth oli muinaisessa Egyptissä palvottu aavikon ja kaaoksen jumala. (Seth oli Johnin nimimerkki D&D-pelissä.
ellauri112.html on line 601: Yes, we know that once a person has a kid their life changes completely, often with hardships and challenges along the way. But Reitman and Cody inject a level of warmth that prevents this from being simply depressing, at times it’s quite funny. Being a parent is a tough job, but it’s a necessary one – where would any of us be if there weren’t someone watching after us as toddlers?
ellauri112.html on line 643: What effect? Special effect? Minä näytän teille, sanoi mustapartainen mies. Ja niin hän näyttikin, ylein vihaiselta näytti. Ainoa mustapartainen siinä kohtauxessa oli rehtori.
ellauri112.html on line 649: Ja iso nippu muitakin forever young klisheitä. Oma vika, kaupallinen jenkkiviihde tekee naisista tollasia barbeja. Tää filmi on täysin rinnoin (excuse my French) mukana juonessa.
ellauri112.html on line 762: Auto: Autoilu ja nuoruus punoutuvat yhteen. Autoilu kuvaa kasvua izenäisyyteen. Näin myös uudessa tanskalaisessa realityssä.
ellauri112.html on line 772: Toivottavasti paskalakit saavat koronan jälkitautina mustan sienen aivoihin ja kuolevat siihen menetettyään ensin leikkauxessa silmänsä. Sitten voidaan nekin varastoida ruukkuihin mustaxi mullaxi ja kasvattaa siinä hamppua. Ei tarvi jepareiden enää käyttää pamppua eikä sokaisevaa taskulamppua.
ellauri112.html on line 816: Wine and grape juice are made from the same fruit and visually present the same message of Christ´s blood. So, does it really matter whether we use juice or wine for the sacrament?
ellauri112.html on line 930: A website such as this one may seem unnecessary and needless, because many men and churches have already spoken. Even when official statements are lacking, it might appear that the actual practices of churches and men have already decided the truth of the matter. And, indeed, we ought to give the opinions of men and the practices of the churches all the consideration they deserve.
ellauri115.html on line 35: Tampereen yliopiston pitkäaikainen yhteiskuntafilosofian lehtori Lauri Mehtonen (hämärästi muistaisin että se oli partapozo, mutta saatan erehtyä) sanoo sattuvasti JJ Rousseausta haaveilujen esipuheessa:
ellauri115.html on line 83: Paetessaan pyöveli
ellauri115.html on line 100: Kenen tahansa elämästä saisi tälläisen mökkipäiväkirjan. Sysmän mökkipäiväkirjasta meidän kesäpuuhat selviävät suunnilleen riittävällä tarkkuudella (paino kyllä aurinkoisissa sisääntuloissa), mutta talvipuoli on heikommin dokumentoitu. En sentään ilkiä ihan vielä yrittää vastaavaa, olis se niin noloa. Mutta perintöä odotellessa voi nauraa JJ:n kommelluxille:
ellauri115.html on line 107:

1729-30

JJ palaa Torinosta "rouva" de Warensin luo, "oleskelee" sen kaa Annecyssa, Lyonissa, Fribourgissa ja Lausannessa ja jatkaa harhailuaan Neuchâteliin, Berniin ja Solothurniin. (Kiinnos.)

ellauri115.html on line 126: Rousseaun politiikka oli totaalisen hanurista. Teoksessaan Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista Rousseau selvitti, kuinka ihmiskunta oli kehittynyt ja samalla taantunut alkukantaisesta luonnontilasta nykyaikaiseksi yhteiskunnaksi. Rousseau "ehdotti", että ensimmäiset ihmisolennot olivat eristäytyneitä puoliapinoita, jotka erotti eläimistä niiden kyky vapaaseen tahtoon ja täydellistymiseen. Hän myös väitti, että näillä alkuihmisillä oli perustava tarve pitää huoli itsestään ja luonnollinen kyky myötätuntoon ja sääliin. Apinat oli luonnostaan hyviä, mistä papisto ei yhtään pitänyt. Minnes perisynti jäi?
ellauri115.html on line 149:

1768

Tervehdyttyään jonkin verran oleskelee Lyonissa. Kerää kasveja. Viipyy jonkin aikaa Grenoblessa. Käy Chamberyssa "maman"in haudalla. Asettuu johkin asumaan. Solmii lopultakin siviiliavioliiton Theresen kaa.

ellauri115.html on line 150:

1769-70

Palaa asumaan Pariisin keskustaan. Saa tunnustuxet valmiixi. Otitko mantelit? "E-en." Tunnustatko? "J-joo". Tunnustuxista käy ilmi ettei se ole mikään mato panomies, pikemminkin timidi käteenvetäjä, Zuliettan kanssakaan Veneziassa ei ottanut edes eteen. Sen piti juosta koko ajan pisulla, mikä oli naisten kanssa noloa. Tunnustuxissa se väitti että sillä oli syntymävikana jotenkin omituinen kikkeli. Ruumiinavauxessa ei havaittu mitään poikkeavaa siellä päässä. Vika oli yläpäässä, eli kaikki oli kaiketi vaan zyygistä. Pieni vinouma on vain luonnollista.

ellauri115.html on line 153:

1776

Epäonnistuu yrittäessään tallettaa Notre Damen pääalttarille jälkipolvia varten Dialoginsa kässärin, puolustuspuheensa. LOL! Olikohan JJ narsisti vai oliko se? Loukkaantuu koiraonnettomuudessa, kun tanskandoggi tönäisee sen epähuomiossa nurin kapealla kadulla.

ellauri115.html on line 158: Nainen nimeltä Tuija Välipakka sanoo että meitä narsisteja on 2 tyyppiä, overt ja covert, mikä muistuttaa vähän mun jakoa onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin narsisteihin. V-pakan miälestä ensimmäiset on saaneet lapsosina liikaa ihailua ja jälkimmäiset liian vähän. Kummassakin tapauxessa puuttuu kiintymys ilman ehtoja. Niinkuin kiltit kristityt sanovat, jumala joka rakastaa sinua vaikka olet paska, tai siis oikeasti ei ota siihen edes kantaa, rakastaa vaan sua koska sä olet sä. Ei sen pitäisi olla niin vaikeata, mutta silti 10% porukoista on narsisteja jompaakumpaa tyyppiä. Samainen Tuija Välipakka kirjoitti 2011 runkunhajuisen novellin nimellisesti pettämistä kuvailevaan pehmopornokirjaan valhe & viettelys, joka löytyi Käpylän kirjastosta porno-osastosta, ei vaan poistohyllystä.
ellauri115.html on line 162: JJ Rousseau kaiken todennäkösyyden mukaan olis covert tapaus, koska sen äiti kuoli vauvana ja iskä dumppasi sen pastor Müllerin "hoiviin". Mutta voihan joku olla kumpaakin tyyppiä aina sen mukaan miten hyvin sillä menee asiat. Se pullistuu kuin purje myötätuulessa ja kiristyy kun on vastahankaista. Ehkä sitä sit on kehuttu liikaa kun se menestyy ja lytätty liikaa kun se epäonnistuu. Tärkein piirre siinä on toi me first: maailmassa ei ole ketään muuta tärkeää kuin mä, te muut te olette vaan mun onnen välikappaleita tahi esteitä. Te olette kuin Picasson pölyhiukkasia, jotka voi pyyhkästä pois mun kukonsulista tehdyllä pölyhuiskalla tai imuroida mun mustan aukon imuriin.
ellauri115.html on line 180: Rousseaulla oli laajentunut prostata tai joku muu pissavaiva, jonka takia Teresan piti katetroida sitä potalla. Viimeisen 13 vuoden aikana se ei enää yrittänytkään hilloviivalle, vaan tyytyi käteenvetämiseen kazellessaan pikkutyttöjä.
ellauri115.html on line 189: H: Kansasi siis palvelee yhtä ainoaa jumalaa? kysyi Apilseri hämmästyneenä. Hän ei ollut kuullut minkään kansan olevan yhden jumalan varassa, vaan kaikilla oli monta. Mutta vielä hämmästyneemmäxi hän muuttui Meleksedekin vastatessa yllättävästi:
ellauri115.html on line 195: Apaiseri oli aikoinaan Nabun kanssa keskustellut paljonkin jumalista sekä uskosta sekä orjien verilöylyn jälkeen, kun hän seurasi hattilaista Suppiluliumaa, öiden hiljaisuudessa mietiskellyt jumalien ja ihmiskohtalon välistä arvoitusta. Hänestä oli jumalissa liian paljon järjetöntä, sillä hänen kovat kokemuxensa olivat osoittaneet hänelle heidän tekojensa olevan ihmistekoja huonommat. Vertauskuvallisesti he panivat aasin selkään ylettömän kuorman, ruoskivat juhtaansa tämän voihkeesta huolimatta eivätkä antaneet tälle juomaa ja vihantaa rehua. Kaiken sen takia heitä piti ylistää hyvixi. Hän oli pitkinä öinä tullut siihen eriskummalliseen ja hänen tietääxeen pappeja kauhistuttavaan johtopäätöxeen, että jumalat, joiden luultiin puhuvan ajattelevan kuin ihminen, eivät olleet mitään jumalia, vaan ihmisten ajatuxia, jotka kuolisivat heidän kanssaan. Ihmisten mielikuvitusjumalat ne näyttäytyivät näyissä, nämä ne puhuivat, vaativat, vihastuivat ja leppyivät. Yxikään elävä ihminen ei tietänyt, mikä oli oikea tai oikeat jumalat. Ei ollut olemassa mitään syytä, joiden tähden jumala olisi paljastautunut ihmisille.
ellauri115.html on line 211: H: Meleksedekin mahtipontisuuden pettämänä Apilseri oli odottanut enemmän, mutta huomasi nyt, ettei kuningas ollut ratkaissut jumalan arvoitusta. Oliko lainkaan mahdollista löytää jumallukuisuudesta sitä, johon voi uskoen turvautua, joutumatta pettymään, joutumatta uskomaan jumalaan, joka oikullisuudesaan oli kuin salamoizeva taivas, joka säälittä iski tulensa ihmisten maailmaan tunnottomuudessaan välittämättä, mitä hirvittävyyxiä sai aikaan? Vai oliko kaikki ainoastaan syntymistä, taistelemista ja kuolemista, eikö mitään sen jälkeen? Apeana hän totesi, ettei Meleksedekin korkeinkaan, sellaisena kuin kuningas oli tämän esittänyt, voinut vapauttaa maailmaa pelosta ja epävarmuudesta.
ellauri115.html on line 243: Nämä sivut eivät oikeastaan muuta kuin muodottomien haaveilujeni päiväkirja. Niissä puhutaan paljon minusta, koska yxinäinen pohdiskelija r- juu on välttämättä paljon tekemisissä izensä kanssa, kädet känsillä. Unohdan vastoinkäymiseni, vainoojani ja nöyryytyxeni kävellessäni ajatellessani lohtupalkintoa kotona, jonka sydämeni on ansainnut.
ellauri115.html on line 260: Käännettyään takkia Chateaubriandin Conservi-lehden toimittajanta ja kuninkaan kannattajanta tasavaltalaisexi Vihtori joutui Napsu III:n toimesta maanpakoon 9 vuodexi Guernseyn saarille. Adèlen vastalauseista huolimatta Hugo osti Guernseystä talon ja asettui aloilleen. Aamupäivisin hän työskenteli tuntikausia talon harjalle rakennuttamassaan työhuoneessa ja lähti sitten iltapäivisin kävelylle lähistöllä asuvan Julietten kaa. Iltaisin se pelasi korttia muiden poliittisten pakolaisten kanssa. Talossa kävi virtanaan vieraita. Adèle kokkasi keittiössä, tiskasi ja piti kirjaa menoista. Huugo kirjoitti izestään runokokoelman "Vuosisatojen legenda". Hugon palatessa Pariisiin väki hurrasi. Kyynelet silmissä Huugo julisti jotakin.
ellauri115.html on line 262: Huugo oli kuin kaivosmies Tom Jones, joka bylsi 250 naista vuodessa mutta omien sanojensa mukaan rakasti vain yhtä, Linda vaimoa. "Hän ei kysele", sanoi Tom. Avioliitto kesti 59 vuotta. Eläkeläisinä ne kazoi televisiota ja luki kirjoja. "I won't crumble when you fall", lauloi Tom sille vielä loppupeleissä kun Lindalla oli syöpä. Vanha kunnon Pat.
ellauri115.html on line 266: Onnexi sentään vanhetessaan Vihtori sai kokea suuria murheita. Hänen esikoispoikansa kuoli pienenä, tytär Léopoldine hukkui jonnekin 19-vuotiaana. Vaimo Adèle kuoli 1868 ja vähän sen jälkeen pojanpoika Georges. Sitten hän muutaman kuukauden aikana menetti molemmat poikansa, Charlesin ja Hannu-Pekan. Viidestä lapsesta ainoan eloon jääneen Adèle-tyttären mielenterveys järkkyi ja hän joutui mielisairaalaan. Jos en uskoisi sielun olemassaoloon, Hugo kirjoitti Charlesin kuoltua, en eläisi hetkeäkään kauemmin. Hugo (ehkä aiheellisesti) pelkäsi kuolemanjälkeisiä rangaistusseuraamuxia. No jäi Huugolle vielä Juliette ja 2 lastenlasta, Jeanne ja Georges. Georges oli kuolleen Georges-pojan kaima. Vihtorin viimeiset sanat olivat: Minä näen mustan aukon. Kazoi varmaan izeänsä taustapeilistä. Peililasitkaan eivät ole enää entisen veroisia.
ellauri115.html on line 273: Hösöjä olivat myös telkkarisarjan Los Serranos vessaharjaa heiluttavine perheenisineen. Vuoristolainen hösö oli myös Montaigne ja Rousseau toinen samanlainen vaikka sen nimi tarkoittaa punapäätä kuten Russell. Rousseaun haahuilut on sen mielestä aivan eri asia kuin Montaignen esseet. Montaigne kirjoitti näät loputtomasti izestään sukulaisten iloxi. Rousseau kirjoitti loputtomasti izestään omaxi iloxeen. Big fat hairy deal. Narsisti mikä narsisti.
ellauri115.html on line 296: One of the most important figures of the Renaissance was Michel de Montaigne. The writer not only gets the credit for popularizing the essay, but for being the father of Modern Skepticism, coining the phrase "What do I know?". Well, what do you know!
ellauri115.html on line 312: Ralliautoilija ja europarlamentaarikko Ari Vatanen herätti huomiota ilmastonmuutosta koskevilla lausunnoillaan. Hän sanoi 23. toukokuuta 2009, että ihmisen vaikutus ilmaston lämpenemiseen on valheellisten ja väärennettyjen tutkimustulosten seurausta. 27. toukokuuta hän julkaisi verkkosivuillaan oikaisun, jossa hän totesi muun muassa, että ”olemme joka tapauksessa menossa kohti lämpökuolemaa, joskin viipeellä”. Kesäkuussa 2009 kokoomuksen pitkäaikainen poliitikko ja kansanedustaja Ben Zyskowicz arvosteli Vatasta toukokuussa esitettyjen ilmastonäkemysten johdosta ja väitti, että näkemykset veivät puolueelta ääniä tuolloin pidetyissä Euroopan parlamentin vaaleissa.
ellauri115.html on line 316: Molemmat (Montaigne ja Rousseau) joutuivat mukavantuntuiseen unenomaiseen tilaan onnettomuudessa: Rousseau koirakolarissa ja Montaigne pudottuaan hevosen selästä. Vähän samanlainen olo taisi olla mulla silloin kun ajoin auton ojaan Korialla ja heräsin ruttaantuneessa autossa vanha palvelin pelkääjän paikalla. Kuin ihmeen kautta se ei lytistynyt. Se oli johdatusta. Vastaantulijalta meni nenä sijoltaan ja multa kortti kuivumaan.
ellauri115.html on line 318: Koiraonnettomuudessa Jannen hampaat vääntyivät muttei mikään murtunut. Se oli johdatusta. Rousseau ei arvostanut naisia kirjailijoina. Niillä oli kirjoittamismania.
ellauri115.html on line 320: Koiraonnettomuuden jälkeen levisi ankka, että JJ oli kuollut siihen. Voltaire kirjoitti markiisikamulleen: "JJ teki mainiosti kuollessaan. Hän toipui haavoista, jotka hänen koiraystävänsä aiheutti, mutta kerrotaan että 12. joulukuuta hän oli Pariisissa saanut päähänsä viettää Escalade-juhlaa Romilly-nimisen geneveläisen kaa, jolloin hän ahmi ruokaa kuin piru, sai vazanväänteitä ja kuoli kuin koira. Filosofi ei ole paljon minkään arvoinen." Aika hyvä etiäinen oli Voltairella. JJ kuoli ylensyöntiin vasta 2v myöhemmin. Voltaire ja Rousseau ei olleet sopuisia loppupeleissä.
ellauri115.html on line 326: Kaikki vanhuxet pitävät elämästä kiinni tiukemmin kuin lapset ja erkanevat siitä vastahakoisemmin kuin nuoret. Näin sixi, että kaikki heidän tekonsa ovat palvelleet vain tätä elämää, ja lopun lähestyessä he huomaavat tehneensä turhaa työtä. He jättävät täältä lähtiessään kaikki pyrkimyxensä, koko omaisuutensa, kaikkien valvottujen öiden työläät tuloxet. He eivät ole ymmärtäneet elämänsä aikana hankkia mitään, minkä voisivat kuollessaan ottaa mukaansa.
ellauri115.html on line 328: Ei täältä mitään saa mukaansa, paizi mitä pannaan mukaan laatikkoon. Seijan perimässä Kristiina-tädin toimittamassa raamatussa lukee etukannessa: tämä kirja pitää panna päänalusexi hautaani. Sen se on kyllä vähän näköinen, mutta silti luulen että ahneet sukulaiset eivät toteuttaneet testamenttia. Sokrates sanoi (kertoo Montaigne), kun siltä kysyttiin miten se pitää haudata: Miten haluatte. Sokrates oli tolkun miehiä, tässä asiassa ainakin.
ellauri115.html on line 352: Uskonnot antaa charitylle paljon arvoa. Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja niin on rikkaatkin. Molemmissa on puolesa, rikkaat stikkaa enemmän mutta köyhän ropoja on paljon.
ellauri115.html on line 378: Mutta typerästä pilailusta se ei pidä. Se taisi tulla selväxi jo uudessa Heloisessa. Mixen nimi muuten oli uusi Heloise? Sixkö kun Pröö oli samanlainen namusetä kuin munaton Abelard? Niin se taisi olla. Nää jutut tuppaavat toisesta päästä jo unohtumaan
ellauri115.html on line 394: Hume was immensely proud of his upright reputation; one might say he gloried in his goodness. In 1776, close to death from bowel cancer, he summarised his life in a short, unrevealing essay. He was, he wrote, "a man of mild disposition, of command of temper, of an open, social, and cheerful humour, capable of attachment, but little susceptible of enmity, and of great moderation in all my passions".
ellauri115.html on line 450: Mä synnyin bloody peasanttina. [Oi mixi mä tummana synnyin, mixen syntynyt vaaleana?]. Osani oli kyntää maata ja maallista vakoa; mutta vanhemmat piti hienompana että saisin elantoni pappina ja järjestivät mulle pääsyn collegeen. Olen varma etten mä eikä vanhemmat ajatelleet mikä oli parasta, hyödyllistä tai totta; me haettiin vaan mitä tarvittiin pappisvihkimystä varten. Mä opin mitä opetettiin, sanoin mitä käskettiin sanoa, lupasin kaiken mitä piti, ja pääsin papixi. Mutta pian huomasin että luvatessani etten pyri pukille, lupasin liikoja.
ellauri115.html on line 452: Omatunto kuulemma on ennakkoluulon tulosta, mutta tiedän kokemuxesta että omatunto seuraa sitkeästi luonnonjärjestystä ihmislaeista huolimatta. Turhaan kielletään sitä tai tätä; katumus kuiskii vain väpelösti kun teemme jotain jota luonto rakastaa, ja vielä enemmän kun teemme työtä käskettyä [eli lisääntykää ja täyttäkää maa]. Teini hyvä, luonto ei ole vielä vedonnut sun aisteihin; toivottavasti pysyt kauan tuossa onnellisessa olotilassa missä luonnonäänet ovat vielä viattomia. Luonnon kuzun ennakointi on vielä pahempi juttu kuin sen vastustaminen; ensin pitää panna vastaan, jotta tiedät milloin voit antaa mennä ilman ejaculatio praecoxin syntiä.
ellauri115.html on line 466: En tajua miten kukaan voi olla skeptikko rehelliesti ja periaatteessa. Joko sellaisia filosofeja ei ole tai ne on apinoista kurjimmat. Epäilys sen suhteen mitä meidän pitäis tietää on apinamielelle liian väkinäinen olotila; sitä ei voi kauan kestää; huolimatta izestään mieli päättää sitä tahi tätä, ja on mieluummin väärässä kuin uskomatta mitään.
ellauri115.html on line 478: Hokasin myös että filosofit ei suinkaan vapauttaneet mua turhista epäilyistä, vaan moninkertaistivat mua kiusaavat epäilyt eivätkä poistaneet niistä mitään. Niinet mä valizin toisen oppaan ja sanoin, "Eiku mä seuraan sisävaloa, se ei johda mua niin harhaan kuin muiden ulkovalaistus, tai jos se tekee niin, vika on mun omani, enkä mene niin paljon mezään seuratessani omia höpötyxiäni kuin jos lähden muiden vedätyxiin."
ellauri115.html on line 482: Sanoin näin, izelleni nimittäin, "Jokaisessa systeemissä on ratkaisemattomat ongelmansa, sillä apinan äärellinen pää on liian pieni hoidellaxeen ne; nää vaikeudet ei sen vuoxi ole lopullisia argumentteja mitään systeemiä vastaan. Mutta kazo mikä ero on suorassa evidenssissä mihin nää järjestelmät nojautuu! Ex meidän pitäisi preferoida teoriaa joka ainoana selittää kaikki faktat ja useimmat alternatiivisetkin, eikä ole muita vaikeampi tajuta?"
ellauri115.html on line 518: Nyt kun mä, niin sanoaxeni, ole varma izestäni, mä alan kazella asioita izeni ulkopuolella, ja mä kazon izeäni vähän väristen heitettynä sikin sokin tähän valtavaan maailmankaikkeuteen, ikäänkuin paiskattuna valtavan määrän yxiköitä sekaan, tietämättä mitään mitä ne on izessään tai suhteessa muhun. Mä tutkin niitä, herborisoin; ja eka esine joka tarjoutuu verrattavaxi niihin on - nyt takuulla yllätyt - mä ize.
ellauri115.html on line 522: Mä havaizen kahden laista liikettä kappaleissa, hankittua liikettä ja automaattista tai tahdonalaista liikettä. Ekassa syy on ulkoinen liikkuvalle kappaleelle, toisessa se tulee sisästä. Mäe en päättele tästä että liike, esim. rannekellon, on izesyntyistä, sillä jos mikään ulkoinen syy ei vetäis vieteriä niin se kävis loppuun ja kello pysähtyisi. [Mä tiedän nää jutut, mun perhe oli kelloseppiä.] Samasta syystä en myöntäisi että nesteiden liike olis automaattista, enkä sanois että tuli aiheuttaa izestään liikkuvien liikkeen. [Alaviite: Kemistit pitää flogistonia eli tulen elementtiä diffuusina, liikkumattomana ja jähmeänä niissä yhdisteissä joihin se osallistuu, kunnes ulkoiset voimat päästää sen irti, kerää sen ja panee sen liikenteeseen, ja muuttaa sen tulexi. Paizi että tää teoria oli perseestä, sori Janne.]
ellauri115.html on line 538: Juuri esittämäni doktriini on tosiaankin hämärä; mut ainakin se kuulostaa kuin se merkizisi jotakin eikä siinä ole mitään järkeä tai kokemusta luotaantyöntävää; voiko samaa sanoa materialismista? Eikö ole selvä että jos liike on oleellista aineelle niin sitä ei vois siitä irrotta, se olis aina läsnä siinä yhtä paljon, aina läsnä jokaisessa aineen hiukkasessa, aina sama jokaisessa hiukkasessa, sitä ei voisi siirtää, se ei kasvaisi eikä vähentyisi, eikä me voitas kuvitella ainetta levossa. [Tää on taas huippumoukkamaista pohdintaa, samaa luokkaa kuin Platonin Sokrateen suuhun laittamat sepustuxet siitä mix sielu ei voisi olla harmoniaa. Leegopalikka-tason törttöilyä. ] Kun sanot mulle että liike ei ole aineen luonteessa mutta välttämätöntä, se on pelkkää sanakikkailua. Sillä joko aineen liike lähtee aineesta izestään ja on sixi sille oleellista; tai se lähtee ulkoisesta syystä eikä ole sille välttämätöntä, koska liikuttava syy vaikuttaa; ja ollaan takas lähtöruudussa. [Toi oli hyvin vedetty, ex je?]
ellauri115.html on line 551: Ei ole otusta universumissa jota ei voi pitää jossain suhteessa kaiken napana, jonka ympärille kaikki ryhmittyy, niin että ne on toisilleen tarkoitus ja keinot. Mieli menee sekaisin ja exyy kaikkiin näihin suhteisiin, ja kyl ne izekin sekaantuu toisiinsa pää pyörällä. Ihan mahottomia oletuxia tarvitaan että kaikki tää sopusointu syntyis aineen sokeasta mekanismista ihan umpimähkään! Turhaan ne jotka kieltää tarkoituxen yhteyden kaikkien osien suhteissa tähän kokonaisuuteen, turhaan ne koittaa kätkeä sekoilunsa abstraktioihin, koordinaatioihin, yleisiin periaatteisiin, symbolisin kaavoihin; mitä ne yrittääkin, mä en pysty tajuamaan noin tiukasti järjestettyä systeemiä ellen kuvittele jotain diktaattoria joka käskee sitä. Mun vallassa ei ole uskoa että passiivinen ja kuollut aine ois voinut aiheuttaa eläviä ja tuntevia olioita, että sokea sattuma olisi synnyttänyt älykkäitä olentoja, että ajattelematon olis voinut synnyttää ajattelevia olentoja. [No Jannen tasoista älykkyyttä voisi siitä spontaanisti vaikka lantalassa. Sitäpaizi kyllä jumalakin oli aika ajattelematon kun laittoi tän kellon käymään tälleen ihan perunoita.]
ellauri115.html on line 555: Muista että mä en saarnaa mun mielipiteitä vaan selitän ne vaan. Onko aine juosten kustua vaiko lapioitua, oliko sen tekijä passiivis-aggressiivinen vai ei, on silti varmaa että kokonaisuus on 1, ja että sen takana on 1 superäly; sillä mä en näe mitään mikä ei olis osa samaa järjestettyä systeemiä, mitään mikä ei pelaa yhteen samassa tiimissä, nimittäin, olemassaolevan järjestyxen säilyttämisexi. [Hemmetti mikä konservi!] Tää olento joka tahtoo ja tekee mitä tahtoo, tää olento joka on aktiivinen omalla höyryllä, tää olento, kuka se sitten onkaan [mies se on joka tapauxessa, ei mikään hiän], joka liikuttaa universumia ja käskee kaikki asiat, on se mitä mä sanon Jumalaxi [ja kirjoitan isolla alkukirjaimella]. Tähän nimeen mä liitän ideat: äly, valta, tahto, jotka jo mainizin, ja siihen vielä kiltteyden, joka seuraa niistä välttämättä [miten niin? selittäkääpä tarkemmin?]; mutta tästä eteenpäin en tiedä mitään enempää olennosta jonka just oletin. Se piileskelee mun aisteilta ja ymmmärryxeltä; mitä enemmän mä mietin sitä, sitä sekasemmax tulen; mä tiedän mainiosti eze on olemassa, ja että se on olemassa ihan omia aikojaan; mä tiedän että mun olemassaolo riippuu siitä, ja että kaikki muukin minkä mä tiedän riippuu siitä. Mä nään Jumalan kaikkialla sen duuneissa; mä tunnen sen täällä sisällä, [ja täällä! ja erityisesti täällä alhaalla!] mä nään sen kaikkialla ympärilläni ja enkä nää; mutta kun mä koitan miettiä sitä izeään, jos yritän eziä missä se luuraa, mitä se on, onko sillä parta, mistä se on tehty, se aina karkaa ja mä jään tyhjin käsin kuin perhosen nappaaja.
ellauri115.html on line 559: Sen jälkeen kun olen kexinyt Jumalalle riittävästi ominaisuuxia että voin tempasta sen olemaan, palaan [tietysti] taas izeeni, ja koitan selvittää mikä mun paikka on sen suuressa suunnitelmassa sikäli kun ymmärrän. Heti, ja ilman epäilyxen häivää, huomaan mitä lajia mä olen; sillä omalla halullani ja tällä kalulla voin toteuttaa mieltymyxeni, mulla on enemmän voimaa kontrolloida muiden ruumiita ja saada ne tekemään mitä haluan tai estää sen, kuin niillä on kontrolloida mua pelkällä haballa; älykkäimpänä mä olen ainoa joka voi tutkia kaikkien muiden jalkovälejä. Mikä olento täällä alhaalla, paizi mies, voi havainnoida muita, mitata niiden penixen, laskelmoida, ennustaa niiden liikkeet, vaikutuxet ja niin sanoaxeni ottaa yhteyttä niihin kaikkiin oman izensä lisäxi? Mitäs absurdia siis siinä ajatuxessa että kaikki muut on tehty mua varten, kun vaan mä nään ne kaikki tästä mun näkökulmasta? [Järkyttävää narsismia.]
ellauri115.html on line 561: On totta siis, että mies on loordi maalla jonka päällä se olexii; sillä ei ainoastaan se kesytä kaikki muut elukat, ei ainoastaan se kontrolloi luonnonvaroja ahkeralla teollisuudella; vaan se yxin tietää miten kontrolloida niitä; sillä pysyy kaikki mainiosti hanskassa; kontemploimalla se matkustaa vaikka tähdissä vaikkei pääse sinne pers.kohtasesti. Näytä mulle toinen elukka maan päällä joka osaa antaa tulta ja joka osaa kazoa ihaillen aurinkoon ilman laseja. Mitä! Mähän voin huomioida ja tuntea [raamatullisessa mielessä] kaikki elukat ja niiden sukulaiset; mä voin ihan tuntea mitä tarkoittaa järjestys, kauneus ja miehisyys; mähän voin miettiä Miss Universumia ja nostaa lihan kohti sitä käyttämättä kättäni; mähän rakastan hyvää ja teen temput sille; miten mä sitten voisin verrata izeäni joihinkin tyhmiin elukoihin? Kurja sielu, sun surkea filosofia tekee sut elukkamaisexi; tai pikemmink turhaan sä yrität alentaa izesi; sun [tai siis mun] nerokkuus osottaa sun periaatteet väärixi, sun ystävällinen sydän näyttää ne väärixi, ja jopa sun vallan vääränkäyttö osoittaa kuinka etevä sä olet. [Ei kyllä tää Rousseau on perusteellisesti paska mies.]
ellauri115.html on line 647: Mutta kun, halussani löytää oman paikkani lajini keskuudessa, mä kazon eri nazoja ja miekkosia joilla ne on olalla, missäs mä oon siinä nyt? Mikä näky silmieni edessä! Missäs on se järjestys jota mä oon näkevinäni luonnossa? Luonto näytti mulla sopusoinnun ja suhteellisuuden skeneä, mut apinalaumassa ei ole muuta kuin sekaannus ja epäjärjestys. Alkuaineet on sovussa; miehet on yhtä kaaosta. Naudat riemuizevat; niiden kuningas [eli mä] on onneton. Oi Viisaus, missä on sun lakisi? Oi Kaizelmus, onx tää sun mielestä hyvä tapa hoitaa asiat? Armollinen Jumala, missä on sun supervoimasi? Mä kazon maata, ja siellä on pelkkää vitunmakua.
ellauri115.html on line 653: Huomaatte: tää termi ‘substanssi’ mulla tarkoittaa sitä millä on jotain alkeellisia laatusanoja, ilman erikoisia ja toissijaisia virityxiä. Jos sit kaikki meidän tuntemat alkeelliset laatusanat voi olla samalla otuxella, riittää vaan 1 substanssi; mut jos on keskenään poissulkevia laatusanoja, niin tarvitaan niin monta substanssia kun on disjointteja luokkia. Saat miettiä tätä vähän; mun puolesta, mitä Locke ikinä sanookin, mulle riittää että aineella on vaan koko ja jaollisuus, niin mä oon vakuuttunut, että se ei voi ajatella, ja jos joku filosofi väittää että puut tuntee ja kivet ajattelee [Jalkahuomautus: Musta näyttää että moderni filosofia on kaukana siitä että kivet ajattelevat, ne on havainneet että miehet ei ajattele. Onkohan vika mussa vai? No ei, ne ei vaan huomaa luonossa muuta kuin sensitiivisiä olentoja; ja ainut ero jonka ne löytää miehen ja kiven välillä on että miehellä on niitä 2, ei vaitiskaan läppä läppä, vaan että mies on herkkä olento joka kokee sensaatioita, ja kivi on herkkä olento joka ei koe sensaatioita. Mutta jos on totta että kaikki aine tuntee, mistä löytyy tää herkkä yxikkö, mun individi ego? Onxe jokaisessa aineen mölekyylissä, vai ruumiissa jotka on mölekyylien aggregaatteja? Paanxmä tän yxeyden nesteisiin ja kiinteisiin, yhdisteisiin ja alkuaineisiin? Sä sanot että luonto koostuu yxilöistä. Mut mitä nää yxilöt sit on? Onx toi kivi tossa yxilö vai aggregaatti yksilöitä? Jos jokainen alkeellinen atomi on herkkä olento, miten mä voin käsittää sen intiimin viestinnän joka tapahtuu kun toinen apina on toisen sisällä, niin että niiden 2 egoa on sekoittuneet yhdexi? Puoleensaveto voi olla luonnonlaki jonka mysteeri on meille tuntematon; mut ainakin me tajutaan että vetovoima joka riippuu massasta ei sodi kokoa ja jaollisuutta vastaan. Voitko ajatella sensaatiota smalla tavalla? Sensitiivisillä ruumiinosilla on toki koko, jopa vaihteleva [mulla se on aika vähäinen], mutta sensitiivinen olento on 1 ja jakamaton; sitä ei voi panna kahtia, se on kokonainen tai ei mitään; sentakia herkkä olento ei ole aineellinen kappale. Mä en tiedä miten meidän materialistit ymmärtävät sen, mutta musta näyttää että samat hankaluudet jotka sai ne heittämää yli laidan ajattelun, nyt saa ne hylkäämään tunteilun; ja mä en näe mitään syytä, kun kerran eka askel on otettu, ne ei vois ottaa toistakin; mitä se niille enää maxaa? Koska ne on varmoja ettei ne ajattele, miten ne kehtaa väittää että ne tunteilevat? Turhaan se yrittää sekottaa mua ovelilla argumenteilla; mä pidän sitä vaan epärehellisenä sofistina, joka mieluummin sanoo että kivillä on tunteita kun että miehillä on sielua. [Olipa siinä kasa kökköä ajattelua, jos sitä sillä nimellä voi kuzua; pikemminkin tarkotushakuista tunteilua.]
ellauri115.html on line 667: Joopajoo, jos Voltaire edusti kapitalismin materialistista uskontunnustusta, tää Rousseau on sen konservatiivinen siipi. Se on ize asiassa hämmästyttävän samasta puusta veistetty puujumala kuin Haju Sipilä. No keskustakonservatiivejähän ja lessuja ne on molemmat. Hajunkin kannattaisi hommata peruukki, ja Rousseau olis vaikuttanut fixummalta silmälaseissa. Tää vapaatahtohölinä on oleellinen elementti talousliberalismin peliteoreettisessa semantiikassa, ja se oikeuttaa köyhien kyykytyxen, koska ne on tyhmiä, ja sixi tuhmia].
ellauri115.html on line 677: Luonnonlapsi mitä huolinkaan, kunhan vapahana olla saan! Mä en kyllä ole koskaan tajunnut tätä pointtia: jos ainoa mitä mies vapaana voi tehdä on tunaroida jutut, mix siitä pitää pitää niin isoa melua? Kylmä ainakin voisin ottaa vastaan vähän virka-apua, jos paratiisinomaiset olot olis sillä taattuja. Vähemmälläkin izetyytyväisyydellä pärjää, jos on lämmin ja masu ja misu pulleassa kunnossa. Vittuako jumalan piti mennä sen omenapuun kanssa keekoilemaan? Kaikki oli hyvin ennen sitä. Sitäpaizi sori vaan Janne, mut tää sun käsitys miehen harmittomuudesta on osoittautunut harvinaisen vääräxi. Rauhixen pihalla ei kuulu enää kimalaisen pihausta, lupiinit valtaa koko viidakon ja Bursan rannikolla on autonrenkaan vahvuista meriräkää, johon kalat tukehtuvat. Kaikki miehen aikaansaannosta Sallimuxen kazellessa vierestä.
ellauri115.html on line 679: Meidän supervoimien sekakäyttö tekee meistä onnettomia ja ilkeitä, kuin olisimme pudonneet siniseen värisammioon pienenä. Meidän huolet, surut ja kärsimyxet on omatekemiä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Moraaliset pahat on epäilemättä miehen thötä, ja fyysiset pahat ei olis mitään ilman meidän paheita jotka aikaansaattaa ne. Vanhuus ja kuolemakin tuli siitä alkuperäisestä tunaroinnista [hmm, entäs elukat? Oliko niilläkin omat aatamit ja eevansa? No, ketä kiinnostaa.] Eikö luonto ei ole antanut ymmärtää mitä tarvizemme hengissä pysyäxemme! Eikö ruumiin kärsimys ole merkki siitä että tää kone on epäkunnossa, ne rabotajet, tarvii huoltoa= Kolema ... eikö ilkeät myrkytä oman elämänsä ja meidän muidenkin? [Lue: mä en ole niitä ilkeitä.] Kuka sitäpaizi haluaisi elää ikuisesti? [Häh? Eikö se ollut justiinsa poinzina? Onx tää nyt sitä kerettiläisyyttä? No, luetaanpa eteenpäin.] Kuolema on lääke pahaan jonka hankit izellesi; luontoäiti ei anna sun kärsiä loputtomiin. Alkeellisesti elävällä hepulla on tosi vähän kärsimyxiä! Sen elämä on melkein kokonaan vapaa kärsimyxistä ja passiohedelmistä [lukuunottamatta paarmoja ja hyttysiä, ne on vittumaisia ilman housuja]; se ei pelkää eikä tunne kuolemaa; jos se tuntee sen, kärsimyxet saa sen haluamaan sitä; sixe ei ole mikään paha juttu sen silmissä. Jos me vaan oltais tyytyväisiä omaan oloomme niin ei meillä olis mitään syytä valittaa [Laittamattomasti sanottu, Janne. Leukavasti laukaistu.]; mutta haeskellessamme mielikuvitushyvää me löydetään tuhansia oikeita pahoja. Hän joka [hehe] ei kestä vähän kipua saa kärsiä kovasti. Jos mies menee rapakuntoon harrastuxissa, koitat parantaa sitä lääkkeillä; sen pelkäämään pahaan tulee lisäxi sen tuntema paha olo; kuoleman ajatus tekee siitä kamalaa ja kiirehtii sen tuloa; mitä enemmän koitamme välttää sitä, sitä enemmän ajattelemme sitä; ja me mennään elämästä läpi peläten kuolemaa, syyttäen luontoa pahoista jotka me ollaan ize hankittu vittuilemalla sen laeille.
ellauri115.html on line 681: Oi mies! älä ezi kauempaa pahan aiheuttajaa; sä olet se. Ei ole muuta pahaa kuin paha jonka sä teeet ja paha jonka sä kärsit, ja molemmat tulee susta izestä. Paha yleensä voi tulla vaan epäjärjestyxestä, ja maailmanjärjestys toimii kuin junan vessa. Paha erikoistapauxissa on vain sen kokijoiden turkissa; ja tää fiilis ei ole luonnonlahja, vaan miehen oma valmiste. Kivulla ei ole paljon mahtia niihin jotka ei ole ajatelleet paljoa, eikä niinkuin Runkmanni kazo eten eikä taxe. Ota pois meidän fataali edistys, ota pois meidän viat ja puristimet, ota pois miehen käsityöt, niin kaikki on hyvin kuin Harry Potterin 6. osan lopussa.
ellauri115.html on line 687: “Mäkö petin sua, hätähousu! Kuka sulle niin sanoi? Onxun sielu hajalla? Ooxä lakannut olemasta? Oi Brutuxeni! Oi mun poikanen! Älä nyt tuhri kaikkea jalon elämäsi takakuistilla; älä menetä toivoasi ja kunniaasi Philippoin tasangolla. Mixä sanot 'Miehuus ei ole midiä', kun sä oot ihan just huulilla nauttimaan miehuuden lopputiliä? Sähän olet kuoleman kielissä! Ei, kylsä elät edelleen, tavallaan, ja mun lupaus toteutuu sit kuonpuoleisessa, usko pois."
ellauri115.html on line 689: Vois luulla kärsimättömien miesten valituxista että Jumala on velkaa niille palkkion ennenkuin työ on edes tehty ja hyväxytty, ezen pitäis antaa miehuudesta förskottia. Voi ei! Ollaan ensin hyviä, onni tulee perässä pienessä lankakerässä. Ei vaadita Nobelin palkintoa ennenkuin ollaan voitettu se, eikä vaadita sitä ennenkuin tää työ on lopussa. [Ai vittu, sitä ei myönnetä postuumisti. No kai siellä kuonpuoleisessa on joku vastaava kunnianosoitus.] “Me ei kruunata voittajia vedonlyöntilistoissa," sanoo Plutarkhos, "vaan vasta kun juoxu on lopussa." Sitäpaizi voitto ei ole tärkeintä, vaan hieno palkinto.
ellauri115.html on line 691: Jos sielu ei ole ainetta, se voi jäädä henkiin ruumiin kuollessa; ja jos se tekee niin, Sallimus on kuivilla. Vaikkei mulla olis mitään muuta todistusta sielun virtuaalisuudesta, niin ilkeiden voitot ja munkaltaisten kunnollisten mätkintä tässä maailmassa riittäis vakuttamaan mut. Kyllähän niin karmea epäsointu universaalissa Voimassa on ratkaistava jotenkin. Mä sanoisin izexeni: Ei peli ole vielä lopussa, kaikki tasitaan sit kuonpuoleisessa." Mun pitäis silti vielä vastata kysymyxeen, "Mitä miehestä jää jäljelle kun kaikki mitä me voidaan aistia on hävinnyt huizin Nevadaan? Tää kysymys on jo lastenleikkiä kun olen myöntänyt et on kahdenlaista substanssia. On helppo ymmärtää että se mitä mä en voi aistia jää multa huomaamatta ruumiillisen elämän tohinassa, kun mä aistin vaan näillä 5 aistilla. Kun sielun ja ruumiin personaaliunioni hajoaa, musta tuntuu että toinen haihtuu ja toinen saattaa säilyä. Mix toisen häviäminen haittaisi jälkimmäistä? Pikemminkin päinvastoin, kun ne oli niin erilaisia, niiden muodostama yhdiste oli hyvin epästabiili, ja kun se hajoaa, molemmat palaa perusasentoon; aktiivinen vitalis-substanssi pitää kaiken sen voiman millä se lykkäsi ainetta liikkeelle. Hemmetti! mun paheet muistuttaa mua liiankin hyvin että mä olin vaan puolixi elossa täällä murheen laaxossa; sielunelämä vasta alkaa ruumiin kuollessa.
ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta.
ellauri115.html on line 701: Kun meidän ohimenevät tarpeet on ohize, ja meidän hullut halut lepäävät, pitäisi tulla loppu meidän passiohedelmistä ja rikoxista. Voiko puhdas sprii kyetä perversseihin tekoihin? Kun ne ei enää tarvi mitään, mix ne olis enää edes ilkeitä? Jos ne on vapaita meidän karkeista aisteista, jos niiden onni koostuu toisten olioiden kazelusta kuin Kim Young Unilla, ne voi vaan haluta mikä on koreaa; ja se joka lakkaa olemasta pahis ei voi koskaan olla kurjimus. Näin mä ainakin olen taipuvainen ajattelemaan vaikken mä ole ihan hirveesti yrittänyt tulla mihkään johtopäätöxeen. Jumalauta, teidän armonne, hyvä herra, mitä sä päätätkin mä läpytän; jos sä päätät panna pahojen päät ikuiselle pölkylle, olkoon mun puhheeni mitätön; mut jos näiden katuminen ajan mittaan sattuis päättymään, jos niiden kärsimyxet loppuisi, ja jos ne sais saman rauhan kuin minäkin, niin mä kiitän ja kumarran, kiitos siitä oikein kovasti. Eix ilkeäkin ole mun veljeni? Ei kai mun tarvi olla kuonpuoleisessa sen vartija? On munkin monasti tehnyt mieli tehdä niinkuin se. Päästäpä kuule se pahasta ja vapauta se pahasta hengestä; anna sen olla lähes yhtä onnellinen kuin mä; sen onni ei tee mua kateexi, vaan lisää vaan mun omaani.
ellauri115.html on line 703: Niinpä siis Jumalan silmäilyssä kotipuuhissa, ja sellaisten sen attribuuttien tutkimisessa joihin mua kiinnosti tutustua, mä olen vähitellen älynnyt ja kehittänyt ajatuxen, aluxi osittaisen ja epätäydellisen, jonka mä olen muodostanut tästä Äärettömästä Olennosta. Mut jos siitä on tullut jalompi ja isompi on siitä tullut myös paremmin ihmisjärkeen sopiva. Kun mä lähestyn hengessä ikuista valoa, mä sekaannun ja häikäistyn sen kunniasta, ja mun on pakko ottaa aurinkolasit ja hylätä kaikki maiset käsityxet jotka mä olin siitä muodostanut, niinkuin se valkoinen takatukka ja parta ja mekko ja sandaalit. Tää puhistettu jumala ei enää ole ruumiillinen eikä aistittava; superäly joka hallizee maailmaa ei ole enää ize pelilaudalla; turhaan mä koitan tarrautua sen käsittämättömään vaipanväliin. Kun mä ajattelen että sehän se antaa elämän ja liikkeen elävälle ja liikkuvalle substanssille joka kontrolloi kaikkia eläviä ruumiita; kun mä kuulen sanottavan että mun sielu on spriritististä ja et Jumalakin on sprite, mä kapinoin tollasta jumalallisen esanssin alennusmyyntiä; ikäänkuin Jumala ja mä oltas sukulaisia! Ikäänkuin Jumala ei oliskaan one and only pullollinen Absolute vodkaa, ainoa oikein aktiivinen, tunteva, ajatteleva, tahtova olento, josta me johdetaan omat aatoxemme tunteemme, horisontaaliset liikkeemme, halumme, vapautemme ja suorastaan olemassaolomme! Me ollaan vapaita koska se tahtoo niin, ja tää selittämätön substanssi on meidän sieluille se mitä meidän sielut on meidän ruumiille, eli käynnistysmoottoreita tai dynamoja. Mä en tiedä onxe luonut aineen, ruumiin, sielun ja maailman izensä. Luomisen ajatus sekottaa mun pään ja karkaa mun näpeistä; senverran kun mä pystyn sitä käsittämään mä voin sen uskoakin; mut mä tiedän eze on muotoillut miss universumin ja kaiken mitä sillä on (eikä se olekaan aivan vähän), ja eze on tehnyt kaikki kalut ja järjestyssäännöt niille. Epäilemättä Jumala on ikuinen; mut voix mun mieli kääriytyä ikuisuuden ympärille? [Ei se voi.] Mixmä pettäisin izeäni merkityxettömillä sanoilla? Tävverran mä tajuan; ennenkuin oli kaluja, oli Jumala; se jää olemaan kun kalut loppuvat, ja jos kaikki joskus loppuu niin se kumminkin jää sammuttamaan valoja. Et joku mun käsityskyvyn ylittävä otus panisi alkuun muita otuxia, se on vain vaikeaa kuvitella [eli millä lihaxilla?], mut jos Oleminen ja Eimitään ovat vastakohtia, niin se kuulostaa kyllä ristiriidalta, ihan absurdiahan se on.
ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri115.html on line 713: Meidän tekojen moraliteetti on vaan tuomioita jotka ize muodostamme niistä. Jos hyvä on hyvä, sen pitää olla hyvä meidän sydämen pohjamudissa yhtä hyvin kuin meidän teoissa; ja eka palkinto oikeudessa on tietoisuus että me toimitaan oikeuden mukaisesti. Jos moraalinen hyvä on meidän luonnon mukaista, mies voi olla mielenterve ja hyväkuntoinen kun hän on hyvä. [OK, tää kaveri ei niele perisyntiä, pää pois! huutaa patakuningatar.] Jos ei ole niin, ja jos mies on lunnostaan paha, se ei voi lakata olemasta paha madännyttämättä luonnettaan, ja hyvä siinä on luonnottomuutta. Jos se on tehty harmittamaan kamu-luotujaan, kuten susi on tehty nielemään saaliinsa, hamaani mies olisi yhtä vääristynyt otus kuin säälittävä susi; ja pelkkä miehuus aiheuttaisi katumusta. [Vittu Janne vedä välittömasti käteen, tää on taas tätä homo-on-homolle-susi tuubaa! Onnex onnex susi ei sentään ole sudelle yhtä homo.]
ellauri115.html on line 716: Jos ei ole mitään sellaista kuin moraliteetti miehen sydämmessä, mikä on lähteenä sen hurjalle ihastuxelle jaloihin tekoihin, sen intopiukeassa omistautumisessa isoille miehille?
ellauri115.html on line 720: Tässä maailmassa on paljon pahoja miehiä, mutta on vähän näitä kuolleita sieluja [But cf. Gogol op.cit.] jotka jahtaa vaan omaa etua, tunnottomina kaikelle joka on oikein ja hyvin. Me riemuitaan epäoikeudenmukaisuudesta vaan kun se on meidän oman edun mukasta [ditto oikeudenmukaisuudesta; useimmille "epistä" tarkoittaa nimenomaan että on ize jäänyt pitelemään tikkua]; jokaisessa muussa tapauxessa toivotaan että viattomia suojellaan. Jos me nähdään joku väkivallanteko tai epäoikeudenmukaisuus kaupungissa tai maaseudulla, meidän sydämmet liikuttuu heti pohjia myöten välittömästä kiukusta ja vihasta, joka käskee meitä menemään apuun sorretuille [tosin kummat on niitä sorrettuja on ihan kazojan silmässä]; mut meitä hillizee vahvempi velvoite, ja laki ottaa meiltä oikeuden suojella viattomia. Toisaalta, jos joku armon tai avokätisyyden teko sattuu silmään, mitä kunnioitusta ja rakkautta se herättääkään meissä sivustakazojissa! Exme sanota izellemme "mä olisin voinut tehdä ton izekin, muttei sattunut olemaan kukkaro mukana"? Mitä se meille meriteeraa oliko 2000v sitten yx mies oikeassa tai väärässä? ja me luetaan samalla innolla antiikin historia kuin eilisen lehteä. Mitä Catalinan rikoxet on mulle? En mä siitä uhritu. Mixmä sitten kammoxun sen rikoxia ihankuin se tulis tänään telkasta? Me ei vihata pahoja vaan sen takeen mitä ne tekee meille, vaan koska ne on vaan pahoja. Eikä me haluta vaan olla ize onnellisia, vaan me halutaan meidän kaverienkin olevan lähes yhtä onnellisia, eikä tää onni paljon haittaa meidän omaa onnea, jos se on kohtuu pienempi se vaan kasvattaa meidän onnea. Loppuvetona, haluammepa tai emme, me säälitään onnettomia; kun me nähdään niiden kärsivän me kärsitään vähän izekin, ei me niitä mieluusti kazella. Jopa pahimmilla pahixilla on vähän tätä vaistoa, ja se usein johtaa ne ristiriitoihin. Ryöväri joka ryövää turistin, antaa sen liian isot vaatteet köyhille; julmin murhaaja antaa hajusuolaa pyörtyneelle naiselle.
ellauri115.html on line 726: Siis meidän sydänten pohjakerroxdessa on synnynnäinen oikean ja hyveellisen käsite, jolla meidän maximeista riippumatta me arvioidaan omia ja toisten tekoja hyvixi tai pahoixi; ja tää periaate on toi omatunto. [Aika usein omat on kyllä hyviä ja toisten pahoja, vaikkei välttämättä aina.]
ellauri115.html on line 734: Ei ole osa mun lukujärjestystä ruveta nyt metafyysisiin pohdintoihin joista meistä kumpikaan ei tajuaisi pätkääkään, keskusteluihin jotka ei oikeasti johda mihinkään. Olen jo kertonut sulle etten huoli filosofoida sun kaa, vaan autan sua konsultoimaan omaa verenkiertoelintä. Jos kaikki maailman filosofit osoittais että mää oon väärässä, ja sun mutu sanoo et mää oon oikeessa, se riittää mulle.
ellauri115.html on line 750: Mun luonnolliset tunteet, jotka puhuu yhteisestä hyvästä, ja mun järki, joka puhuu vaan musta izestä on aina riidoissa, ja mä olisin ajelehtinut elämän läpi alituisessa epävarmuudessa, vihaten pahaa, rakastaen hyvää, ja aina sodassa izeni kaa, jos mun sydämmeni ei olis saanut lisä läpivalaisua, jos se totuus joka määrää mun mielipiteet ei olis myös asettanut mun käytöstä, ja saanut mua rauhoittumaan. Järki yxin ei ole riittävä perusta miehekkyydelle; mikä sokkeli vois löytyä? Miehekkyys on järjestyxenrakkautta. Mutta voiko tää rakkaus voittaa mun omanvoitonpyyntiä, ja pitäiskö sen edes voittaa sitä? Antakoot ne mulle selvän ja riittävän syyn tälle preferenssille. Niiden niinsanottu periaate on ize asiassa vaan sanaleikkiä; sillä mä sanon myös että pahe on järjestyxenrakkautta, toisella tavalla nähtynä. Missä vaan on fiilistä ja älyä, siellä on jonkinlaista moraalista järjesystä. Ero on tää: hyvä mies järjestää elämänsä suhteessa kaikkiin muihin miehiin; paha järjestää sen vaan izeensä nähen. Jälkimmäinen keskittää kaikki asiat izensä ympärille, toinen mittaa reviirinsä säteen ja haukuskelee sen aidalla. Siten sen paikka riippuu yhteisestä keskuxesta, joka on Jumala, ja kaikista samankeskisistä ympyröistä jotka on sen erinazaisia luotuja. Ellei ole Jumalaa, ilkeä on oikeassa ja hyvä mies on vaan taulapää.
ellauri115.html on line 754: Mixmun sielu on mun aistien alainen, ja vankina tässä bodyssa jossa se on orjuutettuna ja ryppääntyneenä pienexi rytyxi? Enpäs tiedäkään; onko Lujaapierevä nyt tietoinen mun tilanteesta? Mut mä voin ilman hätiköintiä uskaltautua esittämään vaatimattoman arvauxen. Mä sanon izelleni: jos miehen sielu olis pysynyt vapaana ja viattomana, mitäs ansiota sitten olis sillä eze olis rakastanut ja totennut järjestystä joka oli jo aikaansaatuna, järjestystä, jota se ei edes olis voinut yrittää häiritä? Se olis onnellinen toki toki, mutta sen onni ei voisi saavuttaa ihan hekumanhuippua, nimittäin hyveellisyydestä tulevaa ylpeyttä, ja hyvän omantunnon läpytystä sisällä; se olis vaan kuin jotkut enkelit, ja varmastikin hyvä mies on jotain enemmän kuin ne, nehän on vaan Lujaapierevän lakeijoja ja ovimiehiä. Kuolevaiseen ruumiiseen sitaistuna siteillä jotka ovat yhtä merkillisiä kuin vahvoja, sen huoli tän ruumiin ylläpidosta houkuttaa sielua ajattelemaan vaan izeään, ja antaa sille mielenkiinnon aiheen joka on vastakkainen asioiden yleiselle järjestyxelle, jonka se kyllä voi vielä tietää ja rakastaakin vähän; tässä tilanteessa vapauxien oikeasta käytöstä tulee samalla kertaa ansio ja sen palkkiio; siinä se valmisteleee izelleen loputonta onnea, vastaustaessaan maanpäälisiä passiohedelmiä ja seuratessaan alkuperäisiä GPS-lukemia.
ellauri115.html on line 756: Jos vieläpä siinä matalassa asemassa mihin meidät on asetettu tässä elämässä meidän ekat impulssit on aina hyviä, jos meidän paheet on omatekoisia, mix me valitettaisiin että ne on meidän mestareita? Mix me syytettäisiin Luojaa pahoista jotka ollaan ize luotu, ja vihollisia jotka me ollaan ize aseistettu izeämme vastaan? Äh, jätetään mies pilaamattomaxi; se huomaa olevan aina helppoa olla hyvä ja se on aina onnellinen ilman katumuspilleriä. Syylliset, jotka sanoo että ne on ajettu rikollisuuteen, on valehtelijoita yhtä paljon kuin pahantekijät; miten ne voi jättää huomiotta että niiden valittama heikkous on niiden omaa työtä; että niiden aikaisimmatkin törkeydet oli niiden oman tahdon aikaansaannosta; että toivomalla kiusauxeen lankeemista ne lopulta antaa niille perixi tahtomattaankin ja tekee niistä vastustamattomia? Epäilemättä ne ei voi enää välttyä olemasta heikkoja ilkimyxiä, mutta niiden ei tarvinnut tulla heikoxi ja ilkeixi, izepä hyppäsivät siihen siniseen maalisammioon. Doh, miten helppoa olis pitäämopo käsissä ja passiohedelmät piilossa, tässäkin elämässä, jos silloin kun tavat ei vielä olleet muodostuneet, mieli laajentumisvaiheessa, olisimme voineet pitää kiinni sellaisista jutuista kuin meidän olis pitänyt, arvostaaxemme oikein sitä mitä ei tiedetä; jos me oikeesti haluttaisiin oppia, ei vaan six että loistettaisiin toisten silmissä, vaan että meistä tulis viisaita ja hyviä ihan luonnonmenetelmällä, et me oltaisiin onnellisia maxaessamme veroja. Tästä työhuoneesta tulee ikävystyttävä ja tuskaisa, koska me ei edes yritetä sitä ennenkuin me ollaan jo paheen ruostuttamia ja passiohedelmien orjia. Meidän tuomiot ja meidän arvon mittatikut määräytyy ennenkun meillä on tietoa hyvästä ja pahasta, ja sit me mitataan kaikkia asioita tällä väärällä mittatikulla, eikä arvosteta mitään sen oikeasta hinnasta. [Joo tää on taas tätä keskustaoikeistolaista "oman onnensa seppä" sepustusta. Kylnää sit on ennustettavia!]
ellauri115.html on line 758: On semmoinen ikä kun sydän on vielä vapaa, mutta innokas, levoton, ahne onnellisuudelle jota ei vielä tunneta, onnellisuudelle jota se ezii uteliaana ja epäilevänä; aistien pettämänä se pitkän päälle lasettuu tyhjän onnellisuuuden näköispazaan varaan ja ajattelee eze on löytänyt sen muttei olekaan. Mun omassa tapauxessa nää harhakuvat kesti tosi pitkän ajan. Alas harhakuvat! liian myöhään mä pääsin niistä perille, enkä mä ole täysin onnnistunut voittamaan niitä vieläkään; ne kestää yhtä kauan kuin tää kertakäyttöbody josta ne nousevat. Jos ne johtaa mut harhaan, mä en ainakaan enää usko niitä; mä tiedän mitä ne on, ja vaikka mä annan niille perixi, mä halvexin izeäni samalla; mä en pidä niitä mun onnen päämääränä, pikemminkin päinvastoin, sen esteenä. Mä kaipaan aikaa jolloin ruumiin kettingeistä vapautettuna mä saan olla oma izeni, yhtä izeni kaa, enkä enää repeile kahtia, kun mä riitän yxin izelleni onnexi. Sillä aikaa mä oon onnellinen meidankin elamassamme, sillä mä en paljon välitä sen pahoista jutuista, joihin mulla izelläni on tosi vähän syytä, kun taas kaikki oikeasti hyvä on vaan musta izestäni kii. [Nyt nyrjähti Jannella taas pahasti. Tämmöstä sillä aina on, ei se kyllä ole kovinkaan vilpitön.]
ellauri115.html on line 760: Noustaxeni mahollisimman paljon jo nyt tähän onnen vahvuuden ja vapauden tilaan, mä jumppaan tois paljon ylevässä mietiskelyssä. Mä tarkastelen miss universumin järjestystä, en toki selittääxeni sitäin jollain turhalla zydeemillä, vaan kumartaaxeni sitä lakkaamatta kuin pieni ongenkoho Bielenseessä, ja pokkuroidaxeni viisaalle Tekijälle joka paljastaa izensä siinä. Mä parittelen sen kaa; mä upotan kaikki mun voimat sen jumalalliseen esanssiin; mä hämmästyn sen ystävällisyyttä, mä kiittelen sitä ja sen lahjoja, muttemmä kyllä rukoile siltä mitään. Mitä mä siltä pyytisin - eze muuttais luonnon järjestystä, tekis ihmeitä mun hyväxi? Pitäskö mun, joka olen sitoutunut ennen kaikkea rakastamaan tota järjestystä jonka se on organisoinut viisaudessaan ja ylläpitää kuin huoltomies, pitäiskö mun haluta eze järjestys menee sekaisin pienen minun takia? Ei, sellainen ajatelematon rukous ansaizisi selkäsaunan mieluummin kuin suopeutta. Enkä mä pyydä siltä voimaa menetellä oikein; mixmä pyytäisin siltä jotakin jota se on jo mulle antanut? Exe antanut mulle omantunnon just six että mä rakastaisin oikeistoa, järjen että mä nään järjestyxen, ja vapauden valita just sen? Jos mä teen pahaa ei mulla ole mitään veruketta; mä teen sen omasta vapaasta tahdostani; jos mä pyytisin sen muuttavan mun tahtoa, mä pyytäisin siltä just mitä se pyytää multa; se olis sama kun pyytäis sen tekevän työt ja mä saisin palkkion; [juu tässä pilkistää taas tää omavanhurskautuspykälä]; jos mä olisin tyytymätön osaani mä en haluis enää olla mies, vaan jotain muuta typerää niinkuin nauta, vaimo tai enkeli, eli pyytää epäjärjestystä ja pahaa. Hei sä oikeuden ja totuuden torvi, armollinen ja sulokas Jumala, mä luotan suhun ihan kybällä, ja mun sydämmen halu on - että sun tahto toteutuu. Kun me 2 yhdistetään tahtomme, siitä tulee hyvä; mä teen mitä sa tahdot, ja mä jaan sun menestyxen; mä uskon että mä saan jo förskottina sen superonnellisuuden joka on hyvyyden palkkio.
ellauri115.html on line 769: Rusakko viettää lettua eloa autiolla saarella. Lojuu aamupäivät niittyhumalassa, sit pitkä lounas, vähän heinäntekoa rahvaan apuna ja puukiipeilyä, sit soutelua omin nokkineen järvellä Terskan tiskatessa lounastiskejä ja prässätessä sukkaliivejä.
ellauri115.html on line 774: Olen aina intohimoisesti rakastanut melomista kirkkoveneellä. Kumpu tarjoaa mainion ympäristön kaneille jotka saavat siellä lisääntyä rauhassa. Kerroin tästä ideasta tilanhoitajalle joka tuotatti sinne kaikki, tyttärensä, vaimonsa ja sisarensa. Terska ja minä menimme juhlallisesti sinne myös. Ne alkoivat lisääntyä jo ennen pois lähtöäni. Tämän pienen siirtokunnan perustaminen oli suurta juhlaa, olin kuin pieni kolonialisti levittämässä vieraslajeja. Tunsin izeni ylpeäxi kuin astronauttien peräsmies johtaessani kanini tilanhoitajan vaimon isolta kaninkololta tyttären pienelle. Veden edestakainen aaltoilu säesti mun edestakaisia liikkeitä ja saivat mut nautinnollisesti tiedostamaan olemassaoloni. Ei tarvinnut kahdesti miettiä kuten mamanin aikana, minua keinuttava jatkuva edestakainen liike vangizi minut siinä määrin että tilanomistajan vaimon tullessa rajusti jouduin väkisin riuhtaisemaan izeni sieltä pois.
ellauri115.html on line 781: On tosi vaikea olla uskomatta mitä oikein kovasti toivoo. Tää mun vakaumus on taivaan lähettämä. Mitä musta tulisi jos jäisin kuolemaa pahemman kohtalon armoille eliskä en saisi hyvitystä häväistyxistä jota vihulaiset pani mut kärsimään, enkä voisi toivoa saavani oikeutta joka mulle kuuluu? Mä joka olen tälläinen viaton ja luottavainen joskin ylpeähkö sielu? Muzit tajusin et tää elämä on pelkkää koeaikaa. Kovimmatkin kärsimyxet menettävät voimansa sen mielessä joka tietää saavansa niistä suuren ja varman hyvityxen kuonpuoleisessa. Varmuus hyvityxestä oli mun mietiskelyjen suurin tulos.
ellauri115.html on line 783: Lukemattomien loukkausten ja pohjattoman halpamaisuuden ahdistellessa joka puolelta epäilyt joskus horjuttivat uskoani ja häirizivät rauhaani. Mitä iloa on illuusiosta johon ei usko kukaan muu kuin minä ize? Tarvittaisiin illuusio joka saisi noi pirulaiset nöyrixi!
ellauri115.html on line 785: Hemmetti etmä olen sitten puhdasrotuinen piilonarsisti! Varsinainen vilijonkka! Tuija Välipakan kirjasessa Sata hauska tappa tappa sielu - Kansa taisteli miehet kertovat kerrotaan siitä näin.
ellauri115.html on line 843: Barukin kirja (aiemmin Baarukin kirja; m.kreik. Βαρούχ, Barūkh) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakiin eikä varsinaiseen protestanttisten Raamattujen kaanoniin.
ellauri115.html on line 868: 9. Panevat kruunun niiden päähän; ja papit varastavat epäjumalilta hopiaa ja kultaa, ja kuluttavat keskenänsä, syövät ja juovat porttoin kanssa huorahuoneessa,

ellauri115.html on line 871: 18. He sytyttävät niiden eteen lamppuja, ja paljon enemmän kuin itse eteensä, ja ei ne kuitenkaan näe; ne ovat niinkuin malat huoneessa.

ellauri115.html on line 881: 28. Saastaiset vaimot ja ne, jotka makaavat lapsen vuoteessa, sattuvat heidän uhriinsa, josta te kyllä ymmärrätte, ettei ne ole jumalat; sentähden älkäät niitä peljätkö.

ellauri115.html on line 884: 31. Ulvovat ja huutavat epäjumalainsa edessä, niinkuin tapa on kuolleiden hautaamisessa.

ellauri115.html on line 906: 53. Ei ne hallitse eikä rankaise, enempi kuin linnutkaan, jotka tuulessa sinne ja tänne lentelevät.

ellauri115.html on line 911: 58. Sen tähden on yksi kuningas paljoa parempi, joka taitaa osoittaa voimansa, eli tarpeellinen talon kappale, joka talossa tarvitaan, eli ovi, joka varjelee huoneen, eli puupatsas kuninkaallisessa salissa, kuin väärät jumalat.

ellauri115.html on line 913: 60. Niin myös pitkäisen leimaus valaisee, niin että se nähdään; tuuli puhaltaa kaikessa maassa.

ellauri115.html on line 966: Ilmeisesti tällasta harhauskoa oli paljon liikkellä varsinkin Genevessä. Ei Rusakko sitä ollut ize kexinyt. Geneve oli puollollaan hugenotteja ja muita hihhuleita. Se oli joku 1700-luvun Ankh-Morpork. Voltairekin oli sosinianistiepäilty, sillä oli joku sellainen ame atroce affair. Voltaire had described Calvin in a letter to Thiriot as having 'uneame atroce aussi bien qu'un esprit eclaire'. Sit oli joku affaire Calas, jossa 1 geneveläinen rotestanttikauppias tuomittiin poikansa kunniamurhasta kun poika halus väkkäröityä takas katolisex. Iskä oikeasti pantiin sileäxi telalla Toulousessa ja poltettiin varmemmaxi vakuudexi vielä kokossa. Voltairen piti puuttua tähänkin cause celebreen.
ellauri115.html on line 972: Kun valoin Rauhixen ikuisten vessanportaiden perustaa betonista, tuli pikku Max noin 5v siihen ja ja halusi mennä pikku saappaillaan kävelemään pehmeässä sementissä. Sopiiko, sopiiko? se kysyi ja meni sitten sinne tallustelemaan. Sanoin EI! EI! EI SOVI! mutta siitäpä se vähät välitti. Se piti lopulta yxinkertaisesti vaan nostaa sieltä pois. Sille sana "sopiiko?" oli vaan joku sana joka pitää sanoa ennenkuin tekee mitä lystää. Tai Niklaxen "Puheenvuoro!" Mähän sanoin puheenvuoro! Tai Alexander Stubbin "Sori siitä", sana joka pitää sanoa jos jää kiinni kusetuxesta. Valitettavasti, sanon vaikken valita. Olen vaan pahoillani että huomasitte. Taikasanoja, stiiknafuulia (YÄK, siinäpä ällö tarina Teuvo Pakkalalta). Sanahelinää, pelkkää semantiikkaa.
ellauri115.html on line 974: Yhteiskuntasopimus on yleinen eettinen julkisen moraalin yhteiskuntafilosofinen perustelu, jonka mukaan luonnontilassa olevat ihmiset solmivat keskenään sopimuksen, jolla he perustavat valtion. Sopimuksessa määritetään kansalaisten ja valtion oikeudet ja velvollisuudet.
ellauri115.html on line 975: Alun perin termiä käytti Jean-Jacques Rousseau teoksessaan Yhteiskuntasopimuksesta. Yhteiskuntasopimuksen perusidean mukaista valtioihannetta kannattivat häntä ennen kuitenkin jo Thomas Hobbes, John Locke ja Hugo Grotius. 1900-luvulla yhteiskuntasopimusperinnettä on edustanut John Rawls. Se tietämättömyyden pyllyverhokaveri. Hyvin ällö ja epis oikispää.
ellauri115.html on line 978: 2010-luvulla yhteiskuntasopimusta on käytetty Suomessa myös työmarkkinapoliittisena käsitteenä, eli heikkenevän työväenliikkeen kyykytyxen astalona. Kikyloikan synonyymina. Nyt sentään G7 ja EU ajaa monikansallisten yritysten verotuxeen jotain rotia. Jos siitäkään nyt mitään tulee. On se kyllä prrkeleestä tää globalisaatio.
ellauri115.html on line 993: Näin luki anatomian laitoxen patologian salin ovessa.

ellauri115.html on line 1007: Montaignessa ei ole miestä uhmaamaan sellaisia kohtalon iskuja, vaikka hölmön housuissa.
ellauri115.html on line 1140: Hare appeared in the 2003/4 award-winning documentary film The Corporation, discussing whether his criteria for psychopathy could be said to apply to modern business as a legal personality, appearing to conclude that many of them would apply by definition. However, in a 2007 edition of Snakes in Suits, Hare contends that the filmmakers took his remarks out of context and that he does not believe all corporations would meet all the necessary criteria in practice.
ellauri115.html on line 1187: Narsisti on kokenut lapsena syvää häpeää. Hyi häpeä! Sitä se Rousseaukin valitti. Vizaa paljaalle pepulle. Onko Miisu jo kiltti? Janne kyllä sortui lievää törkeämpään vainoharhaisuuteen. Kaikessa oli kysymys hänestä. No tota vikaa ei mulla pahemmin ole, en ole järin vainoharhainen. Onhan sekin jotakin.
ellauri115.html on line 1189: Narsistille elämä on peliä. Haastatellut kertovat narsistien viljelevän peliteoreettista sanastoa myös arkipuheessa. No sitäkään mä en tee, en pidä peleistä. Olenhan epäonnistunut narsisti. Kielteinen ja vahingoittava kateus kuuluu perisynteihini. En tunne kateuden positiivista muotoa joka muistuttaa ihailua ja saa kilpailemaan kovemmin.
ellauri115.html on line 1199: Lisää tietoa Teofrastos Välipakan kirjasta Luonteita. N. jota hallizee minän julkinen puoli kiinnittää vitusti huomiota mitä muut siitä ajattelevat. Se mäystää jotain häpeän tunteita ja oman onnensa varaan joutumisen pelkoja. Se muuttaa arvojaan mielipiteitään jopa uskontoa. Peittää raivoisasti huonommuudentuntoa kehuen izeänsä maailman parhaaxi. Kokee izensä hylätyxi ja yxinäisexi. Varsinkin vanhetessaan tuntee elävänsä eri maailmassa kuin muut. Se voi heittäytyä passiivisexi ja lakata ottamasta kantaa. Se vieraantuu läheisistään, luovuttaa ja masentuu. Kopioi nuotteja ja kerää kasveja. JJ ilmielävänä tunnustusten jatkovarresta.
ellauri115.html on line 1212: Sillä oli kyllä paha epäonnistuminen varhaisessa vastavuoroisuudessa äidin kanssa sekä pitkäaikaisia eroja vanhemmista. Enkä tarkoita nyt mamania. Ja sillä oli masixia. Narsisti voi olla masis. Masis on epäonnistunut narsisti joka haukkuu sisäisesti izeään. Narsistin izeinho on syvä.
ellauri115.html on line 1214: Mut mä en yleensä syytä olosuhteita. Siinä suhteessa epätyypillinen narsisti. Narsisti on 3-vuotiaan tasolla. Siinä kazannossa edustan kyllä hyvin tyyppiä. Mut ehkä en täytä määräävää kriteeriä olla kaikkia kohtaan hyökkäävä määräilevä ja kontrolloiva. Vain erästä jänistä, ja siinäkin on puntit tasoittuneet vähäsen, kuin myös testosteronitasotkin.
ellauri115.html on line 1228: Aaprahammi meinas tarjoilla jumalalle Iisakin annospaloina kun se käski. Tää oli jehovalta hyvin puhdas narsistinen kiskasu. Iisakki olis ollut victim tässä, ja olikin, vaikkei ihan tullut casualtyä. Sijaiskärsijäxi löytyi joku päkäpää. Aaprahammi olis ollut nöyrä marttyyri. Kyltää kertomus hyvin kuvastaa mistä uhriutumisessa on kysymys. Aaprahammi tunsi izensä paremmax ja olonsa turvaisax kun noudatti narsistijumalansa joka oikkua.
ellauri117.html on line 47: Eemelii! huutaa isä ja lukizee Eemelin taas snickeboaan. Eemelin isä olisi ollut parempi asiantuntija lastenkasvatuxessa kuin JJ Rousseau, tuo ex-isäpappa joka kirjoitti kokonaisen kirjan asiasta josta sillä ei ollut ensikäden tietoa. Sen äiti kuoli lapsivuoteeseen, sen henkipatto isä jätti sen heitteille "kiltin pastorin" ja tuplalangon vaivoixi, se joutui puuman kynsiin 15-vuotiaana ja teki 5 lasta laundromaatille jotka se kaikki jätti kirkon portaille. Voltaire teki JJ:n Eemeli-kirjasta karkeahkoa pilaa. Mutta kerta Shirley Hubara mainizee sen lähteenä, pitää siihenkin näemmä tutstua lähemmin.
ellauri117.html on line 53: Jokainen pienois-yhteiskunta, kun se on rajoitettu ja hyvin kokoonpantu, erkanee suuresta yhteiskunnasta. Jokainen isänmaanystävä on ankara ulkomaalaisille; nämä ovat hänen silmissään pelkkiä ihmisiä, jopa vallan tyhjänarvoiset. Tätä epäkohtaa ei voi välttää, mutta se ei kuitenkaan ole varsin tuhoa tuottava. Pääasia on se, että kohtelee hyvin niitä henkilöitä, joiden keskuudessa elää. Ulkomaalaisia kohtaan spartalainen osottautui kunnianhimoiseksi, saidaksi ja väärintekeväksi; mutta hänen omien muuriensa sisällä vallitsi omanvoitonpyytämättömyys, oikeudellisuus ja sopu. Älkää luottako niihin kosmopoliitteihin, jotka teoksiinsa hakevat kaukaa velvollisuuksia, joita halveksien kieltäytyvät täyttämästä omaan ympäristöönsä nähden. Sentapainen filosofi pitää tataareista sun muista rättipäistä ja savunaamoista, päästäkseen naapureistaan pitämästä.
ellauri117.html on line 99: On kuitenkin joskus olemassa hyvänluontoisia nuoria naisia, jotka tässä suhteessa rohkenevat vastustaa muodin valtaa ja sukupuolensa parjaushuutoja, täyttäen hyveisellä pelottomuudella tämän luonnon heille määräämän suloisen velvollisuuden. Oi jospa heidän lukunsa lisääntyisi sen siunauksen viehätyksestä, joka on suotu tuota jaloa menettelytapaa noudattaville! Perustuen mitä yksinkertaisimman järkitoiminnan päätelmiin sekä tekemiini havaintoihin, joita en koskaan ole vääriksi huomannut, rohkenen luvata tällaisille äideille vahvaa ja pysyvää kiintymystä heidän miestensä puolelta, vilpitöntä ja todellista rakkautta heidän lastensa puolelta, kanssaihmisten kunnioitusta ja arvossapitoa, onnellisia synnytyksiä ilman pahoja seurauksia, lujaa ja jäntevää terveyttä ja lopuksi tuon ilon, että kerran näkevät omien tyttäriensä noudattavan heidän esimerkkiään ja että heitä mainitaan muille esikuvana.
ellauri117.html on line 109: Jos tässä suhteessa olisikin joku vaara pelättävissä, niin tulisi vaan epäröimättä uskaltaa. Koska ihmiselämässä kerran välttämättömästi on vaaroja, niin epäilemättä on parasta siirtää ne siihen ikäkauteen, jossa ne ovat vähimmin vahingollisia. Kuta vanhemmaksi lapsi tulee, sitä suurempiarvoiseksi se käy. Kapalolapset ovat puoli-ilmaisia, palleroita ja taaperoita voi aina tehdä lisää samasta reijästä.
ellauri117.html on line 122: Huomautan ainoastaan seikasta, joka on yleiselle mielipiteelle vastainen, nimittäin että lapsen kasvattajan tulee olla nuori, jopa niinkin nuori kuin järkevä ihminen suinkin saattaa olla. Soisin että hän olisi itse lapsi, jos se olisi mahdollista, jotta hän voisi olla oppilaansa toveri ja saavuttaa hänen luottamuksensa ottamalla osaa hänen leikkeihinsä. Ei näet ole tarpeeksi yhdyntäsiteitä lapsuuden ja varttuneen iän välillä, jotta näin suuren ikäeron vallitessa voisi syntyä lujaa kiintymystä. Lapset hyväilevät joskus vanhuksia, mutta eivät heitä koskaan rakasta. Se on surullista, me vanhuxet niin mielellämme antaisimme niiden imuttaa.
ellauri117.html on line 132: Tää Émile ois orpo. Jos hänen vanhempansa olisivat elossa, ei sillä seikalla olisi mitään merkitystä. Omistaessani heidän velvollisuutensa otan myös kaikki heidän oikeutensa. Jos he olisivat elossa, hänen tulisi heitä kunnioittaa, mutta totella hän ei saa ketään muuta kuin minua. Se on ensimäinen tai oikeammin ainoa ehtoni.
ellauri117.html on line 183: Englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928 julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Pirkko ja CEC oli piilottaneet sen makuuhuoneeseen kirjahyllyn väliin. D.H. nousi oman aikakautensa ikoniksi aikana, johon Sigmund Freudilla ja Friedrich Nietzschellä oli suuri vaikutus. Kuollessaan häntä pidettiin pornografina (kiitos Restif), joka oli tuhlannut lahjakkuutensa. E. M. Forster kyseenalaisti tämän näkemyksen kirjoittamassaan kuolinuutisessa ja sanoi Lawrencen olevan sukupolvemme kekseliäin kirjailija. Oliko sekin siis sankareita sukkahousuissa?
ellauri117.html on line 367: Scott Fitzgerald häpesi kikkeliään, koska Zelda oli nauranut sen lyhkäsyyttä senjälkeen kun Scott oli taas tyytynyt viiden piston suorituxeen ja imeskellyt sen jälkeen Zeldan varpaita. Tämä moite järkytti Scottin sydänjuuria. Hädässä se pyysi Ernesto Hemingwaylta apua. Hemingway ehdotti että kaveruxet vertailisivat letkuja. Näin tehtiin, ja osoittautui, että Ernestolla ei ollut yhtään pitempi. Scott ei ollut vielä täysin vakuuttunut. Kaveruxet meni museoon mittaileman pazaiden penixiä (ne ei kyllä olleet juhlakunnossa, joten jäi epäselväxi, pitkäkö pazaalla olisi ollut jäykkänä.) Tämäkään ei Fitzgeraldia vielä vakuuttanut; useita vuosia myöhemmin se kysyi kokeneelta lutkalta Lottielta, mihin hänen häntänsä sijoittuisi hall of famessa. Lotti vakuutti, ettei se pituus ollut tärkeintä, vaan paxuus. Riitta Graham lisäsi, ettei paxuuskaan ollut tuiki tärkeää, kunhan jaxoi riittävän pitkän aikaa vankuttaa. "Jos pitäisi valita aasin ja oravan väliltä, valizisin oravan koska se on vikkelämpi vaikka häntä onkin pienempi."
ellauri117.html on line 402: Fitzgerald syntyi keskiluokkaiseen roomalaiskatoliseen perheeseen. Hänet kastettiin pikkuserkkunsa Francis Scott Keyn ja kuolleen sisarensa Louisa Scottin mukaan. Perhe asui vuodet 1898–1901 Syracusessa ja vuodet 1903–1908 Buffalossa New Yorkissa, missä hän aloitti koulunkäynnin Nardin Academyssa. Fitzgeraldin isän saatua potkut Procter & Gamblelta, perhe muutti takaisin Minnesotaan, missä Fitzgerald opiskeli St. Paul's Academyssa. Fitzgerald sai potkut St. Paul’sista 16-vuotiaana opintojen laiminlyömisen vuoksi.
ellauri117.html on line 415: Zeldan terveys alkoi horjua: hänellä diagnosoitiin skitsofrenia vuonna 1930 ja 1932 hän joutui sairaalaan Baltimoressa, Marylandissä. Fitzgerald vuokrasi läheisestä Towsonista asunnon, jossa jatkoi romaaninsa kirjoittamista − tarinaa lupaavan nuoren psykiatrin Dick Diverin noususta ja tuhosta, hänen rakkaudestaan potilaaseensa Nicole Warreniin ja heidän avioliitostaan. Kirja koki monta muutosta: ensimmäisen version piti kertoa äidinmurhasta. Jotkut kriitikot ovat nähneet kirjan peiteltynä omaelämäkerrallisena teoksena, joka kuvaa Fitzgeraldin ongelmia vaimonsa kanssa, vauraan ja dekadentin elämäntyylin syövyttävää vaikutusta, kirjailijan itsekkyyttä ja itseluottamusta sekä alkoholismia.
ellauri117.html on line 524: Jokos mä olen taulukoinut kynäilijöiden ulkonäön, pituuden ja paxuuden sekä lompakoiden koon? Sehän on tärkeä selittävä näkökohta arvioitaessa niiden teoxia. Vähän tuntuu kun tästä olis ollutkin jo puhetta, mutta missä? Jossain tarkasteltiin kait sitä, onko ne rahallisesti nousukkaita (snobeja) vaiko laskukkaita (dändejä). Mieskirjailijoiden penismitat olis myös kiva detalji, jos ne on tiedossa. (Hemingwaulta ja Kultahatulta ne on. Goethen kohdalla ne ei liene luotettavia, ize raportoituja.)
ellauri117.html on line 597: Locken isä, myös nimeltään John Locke, oli maalaislakimies, joka oli toiminut kapteenina parlamentin joukkojen ratsuväessä Englannin sisällissodan alkupuolella. Hänen äitinsä Agnes Keene oli nahkurin tytär. Kummatkin vanhemmista olivat ilmeisesti kalvinisteja. Locke syntyi pienessä olkikattoisessa mökissä Wringtonin kirkolla Somersetissa noin 18 kilometrin päässä Bristolista. Hänet kastettiin samana päivänä. (Eli oli heiveröinen kuin 101 dalmatialaiskoiran Lucky.) Pian Locken syntymän jälkeen perhe muutti Pensfordin kauppalaan lähemmäksi Bristolia. Locke kasvoi siellä Bellutonissa Tudor-tyylisessä talossa.
ellauri117.html on line 604: Locke oli etsinyt uraa itselleen, ja vuonna 1667 hän muutti Shaftesburyn kotiin Exeter Housessa Lontoossa toimiakseen Lordi Shaftesburyn henkilökohtaisena lääkärinä (jepjep). Lontoossa Locke jatkoi lääketieteellisiä opintojaan Thomas Sydenhamin ohjauksella. Sydenhamilla oli merkittävä vaikutus Locken luonnonfilosofiseen ajatteluun. Vaikutus näkyy erityisesti Locken teoksessa An Essay Concerning Human Understanding.
ellauri117.html on line 614: Shaftesbury, joka oli whig-puolueen perustajia (no tietysti, nehän oli lipilaareja), vaikutti huomattavasti Locken poliittiseen ajatteluun. Locke alkoi osallistua politiikkaan kun Shaftesburystä tuli lordikansleri vuonna 1672. Kun Shaftesburyn suosio laski vuonna 1675, Locke vietti jonkun aikaa matkustellen Ranskassa. Hän palasi Englantiin vuonna 1679, kun Shaftesbury oli jälleen myötätuulessa. Ei Locke mikään tyhmä ollut.
ellauri117.html on line 618: Joka tapauksessa Locke joutui pakenemaan Alankomaihin vuonna 1683 epäiltynä osallisuudesta Rye House -vehkeilyyn, vaikkakaan hänen suorasta osallisuudestaan ei ole juurikaan todisteita. (Rye House Plot oli whigien muka-murha-ja-vallankaappausyritys katolismielisiltä Stuarteilta, ennen Wilhelm Oranialaisen mainiota vallankumousta 1688.) Alankomaissa Lockella oli jälleen aikaa kirjoittamiselle, ja hän käytti paljon aikaa Essayn työstämiseen ja teoksen A Letter Concerning Toleration kirjoittamiseen. Locke palasi kotiin vasta mainion vallankumouksen jälkeen vuonna 1688, jolloin hän matkusti takaisin Englantiin Vilhelm III Oranialaisen vaimon seurueessa. Locken palattua Englantiin hänen kaikki merkittävimmät teoksensa julkaistiin lyhyen ajan sisällä.
ellauri117.html on line 636: Locke pöpisee laajalti efesolaiskirjeen parafraasin esipuheessa, että Pyhä Peeveli vapautti goit juutalaisten laista, kuten kikkelien typistyxestä, korvakiharoista, parrasta, hassuista hatuista, päivittäisestä alapesusta, päähän ja käsiin solmittavista kenkälaatikoista ja kivityxestä. Se oli Locken mielestä P. Peevelin paras ansio. Six just se on pakanoiden käännytyxen erikoismies ja kirkonvartija. Päivi Räsänen ei lie lukenut Lockea.
ellauri117.html on line 642: Kehuttava jumala ja meidän herran Jeshuan rasvixen iskä joka palkizi meitä kaikella pneumaattisella kehulla taivaanpankolla rasvixen muodossa kun valizi meidät siinä ennen maailman pystytystä meidät olemaan pyhiä ja laittamattomia vastapäätä sitä lempeydessä. Päätettyään etukäteen meidät adoptioon rasvixen Jeshuan läpitte siihen, sen tahdon hyväxinäkemyxen mukaisesti sen kehun kazomuxen hymistyxeen, missä se palkizi meitä laupiaalla jossa meillä on maxusuoritus sen veren läpi pääsy lipsahduxista sen armeliaisuuden rikkautta myöden jota se syyti meihin kaikessa viisaudessa ja harkinnassa tiedottaen meille sen tahdon salaisuuden sen näkemyxen mukaan jonka se oli etukäteen kexinyt: eräpäivien taloudellisuuden nimessä tehdä yhteenvedon kaikesta rasvixen muodossa, sekä ne taivaalliset että ne maalliset siellä minne myös meidät kuzuttiin etukäteen kazottuina sen pläänin mukaan joka hommasi kaiken sen tahdon halun mukaan notta me ollaan sen kazomuxen hymistyxeen ne etukäteen toivotut rasvixessa johon myös teidät kuultuanne totuuden ja selviämisenne ilouutisen ja tultuanne siitä vakuuttuneixi on sinetöity samaan komentoon pyhällä paineilmalla joka on meidän perinnön yleissitoumus talletuxen lunastuxeen sen käsityxen hymistyxeen jne.
ellauri117.html on line 653: Locken miälestä P. Peeveli oli nopeaälyinen heppu, kuumaverinen. Sillä oli niin paljon sanomista että sanat tungexivat ovissa kuin keltakassisia kundeja kellon alla Stockan alessa (silloin kun vielä oli Stockmanni, nythän se on enää vain varjo izestään). Se sekoilee niin paljon että tarvitaan joku Locke parsimaan sen lauseet kokoon. Kukas siihen parempi kuin John, himself a man of parts. Liimataan pätkät yhteen eikä välitettä sanoista niin paljon kuin ajatuxesta, joka Peevelin tasoisella kaverilla on aina sama, sanoi se mitä tahansa. Room. 1 jossa gender challenged saavat kyytiä, vähän näyttää hirvittävän Jussia: onko Peeveli nyt sanomassa että pakanoiden olis pitänyt tietää paremmin, vaikkei niillä ollut yöpöydän laatikoissa Gideonin Bibleä? Jussi koittaa selittää kaiken parhain päin: että Peeveli vaan tässä suomii heimoveljiä eikä mainize pakanoita muuten kuin vertailumielessä. Hmmnojaa, uskokoon ken haluaa. Will to believe, sitä tässä kysytään.
ellauri117.html on line 657: With regard to the Bible, Locke was very conservative. He retained the doctrine of the verbal inspiration of the Scriptures. The miracles were proof of the divine nature of the biblical message. Locke was convinced that the entire content of the Bible was in agreement with human reason (The Reasonableness of Christianity, 1695). Although Locke was an advocate of tolerance, he urged the authorities not to tolerate atheism, because he thought the denial of God's existence would undermine the social order and lead to chaos. That excluded all atheistic varieties of philosophy and all attempts to deduce ethics and natural law from purely secular premises. In Locke's opinion the cosmological (i.e. primus motor) argument was valid and proved God's existence. His political thought was based on Protestant Christian views. Additionally, Locke advocated a sense of piety out of gratitude to God for giving reason to men. Locke compared the English monarchy's rule over the British people to Adam's rule over Eve in Genesis, which was appointed by God. And stands to human reason, don't it?
ellauri118.html on line 42: Chorderlos de Lacloxen Vaarallisia yhdyshenkilöitä -kirjasesta näkee hyvin millaista panotouhu oli ennen ehkäisypilleriä. Romanttisia tissejä, kyynelehtimistä ja kädenpuristuxia, kirjelappusia ennen kaikkea. Mikä helpotus kun kamat lopulta on pussissa. Heippa kukka! ja eiku seuraavaan. Romantiikka ei ole muuta kuin tunnelmointia kun ei pääse viivalle. Rakkaus avustaa luontoa, kuten de Laclos osuvasti muotoilee, vetää tikanpojan puuhun niin sanoaxemme. Nyt on vaan kimalaiset aika lopussa, kukat nyyhkivät ja käpristyvät helteessä. Koirasapinoiden siittiöt on hakusessa, pojat rupeavat harmaasexuaaleixi. Pahalta näyttää.
ellauri118.html on line 265: Joka tapauksessa, jos tämä aihe kiinnostaa, olen kirjoittanut kotisivulleni aiheesta tiivistetysti viimeisimmässä kirjoituksessani Tiede harhassa - yhteiskunta perässä? Siinä on otettu oleellisimmat asiat esille naturalistisista syntyteorioista ja evoluutioteoriasta, ja miksi ne eivät voi pitää paikkaansa vaan ovat ristiriidassa todellisen tieteen kanssa. Lopuksi käsitellään hiukan sitä, miten evoluutioteoria vaikuttaa moraaliin yhteiskunnassa. Kotisivuni löytyy myös Googlen hausta nimelläni ja siellä uusimpana kirjoituksena on tämä kirjoitus.
ellauri118.html on line 399: Pierre Ambroise François Choderlos de Laclos syntyi Amiensissa 1741. Hän sai tykistöupseerin koulutuksen, ja hänet nimitettiin 1761 tykistöluutnantiksi. Hän palveli useilla paikkakunnilla, kuten Strasbourgissa ja Grenoblessa. Hän kirjoitteli myös näihin aikoihin eroottisia tarinoita lehtiin. Ura upseerina ei ollut kovin menestyksekäs. Ollessaan komennettuna Biskajanlahdella de Laclos ilmoitti ystävilleen, että kirjoittaa vielä jotain todella epätavallista ja huomiota herättävää ja että se muistetaan vielä pitkään hänen jälkeensä. Ennustus toteutui Vaarallisia suhteita -teoksen myötä.
ellauri118.html on line 401: Laclos aloitti teoksen kirjoittamisen 1779 ollessaan Aixin saaren linnoitustöissä Ranskan länsirannikolla. Saamansa kuuden kuukauden loman aikana hän kirjoitti Pariisissa teoksen loppuun. Kirja julkaistiin maaliskuussa 1782, ja ensimmäinen tuhannen kappaleen painos myytiin loppuun kuukaudessa, mikä oli tuohon aikaan harvinaista. De Laclos meni naimisiin 1786 La Rochellen ammusvarikon rakennustöissä 1783 tapaamansa Marie-Soulange Duperrén kanssa. De Laclos erosi armeijasta ja siirtyi 1788 sihteeriksi Orléansin herttua Ludvig Filip II:n palvelukseen. Hän liittyi vuoden 1795 jälkeen Napoleonin kannattajiin ja sai vastavalitulta konsuli Napoleonilta vuonna 1800 uudelleen nimityksen prikaatinkenraaliksi. Napoleonin hallintokaudella hänestä tuli myös Etelä-Italian tykistön päätarkastaja 1803. Se ilo loppui lyhyeen. De Laclos kuoli Tarantossa kulkutautiin 1803.
ellauri118.html on line 403: Kirjallisuuden tutkijat epäilevät hänen tutustuneen Milanossa Stendhaliin. Teosta Vaarallisia suhteita pidetään yleisesti lajityyppinsä kirjeromaanin parhaana esimerkkinä. Teoksen henkilöt jakaantuvat selvästi hyviin ja pahoihin. Cécile ja ritari Danceny ovat hyviä, viattomia, nuoria ja kokemattomia. Valmont ja markiisitar de Merteuil ovat pahoja. Valmont on terävä-älyinen, viehätysvoimainen pelimies, jonka intohimona on valehtelu. Markiisitar de Merteuil ei ole hyveellinen, viaton, uskollinen tai aito. Häneltä puuttuu myös kaikki uskonnollisuus. Yhdessä Valmontin kanssa hän pitää ihmisiä joko ottajina tai niinä, joilta otetaan. Heillä ei ole muita aitoja tunteita kuin itserakkaus. Valloitukset tuovat paitsi vallantunnetta myös eroottista tyydytystä. Vaikka Cécile ja ritari Danceny turmelevat viattomuutensa, he tuntevat kuitenkin katumusta. Rouva de Tourvel edustaa aitoutta ja viattomuutta, joka säilyy iästä huolimatta. (Höh? Mistä iästä? Se oli 22v.) Teos puhuu lakkaamatta hyveestä ja viattomuudesta sekä niiden menettämisestä. Valmont ja markiisitar de Merteuil yrittävät parhaansa mukaan kitkeä viattomuuden ja hyveet, pelkästään kostonhalunsa takia tai pönkittääkseen omaa statustaan. Teoksen painopiste ei ole toiminnassa, vaan viettelyn tekniikassa. Siinä suhteessa tää jää selvästi 2.ksi verrattuna Vargas Llosaan. Vastoinkäymiset ovat Valmontille esteitä, jotka ovat kierrettävissä oveluudella ja julmuudella. Vaarallisia suhteita on lajityypistään huolimatta hyvin draamallinen, ja se on sovitettu teatterinäyttämölle lukemattomia kertoja. Elokuvaksi se on sovitettu viidesti. Helsinkiläinen Ryhmäteatteri esitti vuonna 2015 Vaarallisia suhteita Suomenlinnan kesäteatterissa. Näytelmäsovituksen teki Juha Kukkonen ja pääosia näyttelivät Minna Suuronen ja Antti Virmavirta. Se oli Pierren uran huippuhetkiä.
ellauri118.html on line 408: Väitän, että monet uskottomuuskirjallisuudessa toistuvat teemat juontavat juurensa kokevien mielten kerronnallistamiseen ja tekstualisointiin liittyvistä ongelmista eli tajunnankuvauksen rakenteellisista ehdoista. Tämä väite edellyttää olemassa olevien narratologisten analyysivälineiden kriittistä muokkaamista. [Sen ymmärtäminen edellyttää kriittisesti lukijan pään muokkaamista. En ymmärtänyt siitä rihman kiertämää.] Tutkimuksen kuluessa havainnollistan, miten romaanitaiteen konventiot tuottavat ”kirjallisen mielen”, joka poikkeaa ratkaisevasti todellisista ihmismielistä, kuten Bill Clintonista ja Miss Levinskystä. [Helskutin kiemuraista textiä, ei siitä ota selvää vanha vihtahousukaan. No ehkä se selviää edempänä.]
ellauri118.html on line 410: ¹Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri118.html on line 430: Kyltässä selvästikin on jotakin! Oikein narsistiset mieskirjailijatkin kertoo ize miltä ne jossain tilanteessa näyttivät jopa ilman peiliä. Muzen tässä panee merkille ettää naisen uskottomuusteema kolahtaa naisiin eri lailla kuin mieskirjailijoihin tai lukijoihin. Monika Fludernikin autoritäärisen määritelmän mukaan kertomus – kirjallinen tai muu – ei ole pohjimmiltaan muuta kuin ihmismielen tulkinnallinen kehys, piparkakkumuotti, joka sovitetaan kokemuksen, ilmiön tai diskurssin päälle sitä jäsentämään tai selittämään; yhtä hyvin romaani kuin arkikokemuskin on samojen kerronnallistamisen mekanismien tulosta (Fludernik 1996, 31–35, passim.)
ellauri118.html on line 438: Willie van Peer, kognitiotieteellisten sovellusten edelläkävijä kirjallisuustieteessä, empiirisen lukijatutkimuksen puolestapuhuja ja elitistisen formalismin ponnekas vastustaja, pohtii kirjallisia teemoja käsittelevässä artikkelissaan, miksi juuri uskottomat aviovaimot ovat kaunokirjallisuudessa alati toistuva aihe. Van Peer perusteleen aiheen (tai teeman, hän ei erottele näitä kahta käsitettä) suosiota sen emotionaalisella ja kognitiivisella potentiaalilla: moraalisen valinnan ja sen mahdollisten seurauksien luoma jännite riittää kantamaan pitkääkin kertomusta. (Van Peer 2002, 256–258.) Väitän, että kysymys on kuitenkin ennen kaikkea narratologinen: kielletyn romanssin kirjallista traditiota on pitänyt ja pitää edelleen hengissä mielten lukemisen ja konstruoimisen halu, ja nämä intohimot ovat erottamattomasti kytköksissä kerronnallisiin strategioihin. No entäs se darwinistinen tosiseikka, että poikasista 5-15% syntyy käenmunista? Eiköhän se riitä tuomaan tälle teemalle pysyvää mielenkiintoa?
ellauri118.html on line 446: Boris Leonidovitš Pasternak (ven. Борис Леонидович Пастернак: 10. helmikuuta (J: 29. tammikuuta) 1890 Moskova – 30. toukokuuta 1960 Peredelkino) oli merkittävä venäjänjuutalainen runoilija ja kirjailija. Boris Pasternak tunnetaan Venäjällä ennen kaikkea juhlittuna runoilijana. Hän on yksi neljästä Stalinin ajan johtavasta runoilijasta, muiden ollessa Anna Ahmatova, Marina Tsvetajeva ja Osip Mandelstam.
ellauri118.html on line 448: Lännessä se tunnetaan parhaiten monumentaalisesta ja traagisesta Neuvostoliittoa käsittelevästä romaanista Tohtori Živago, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Italiassa vuonna 1957, joka tunnetaan parhaiten samannimisestä osin Suomessakin kuvatusta monumentaalisesta filmistä 1965, jossa näyttelivät sukuelimiään leukava ebyktiläinen Omar Sharif ja väkäleuka brittiämmä Agatha Christie. Christie nai pitkään ällöä Warren Beattya josta Carly Simon teki laulelman You're So Vain. Tuottaja Albert R. Broccoli hylkäsi hänet sillä perusteella, että hänen rintansa olivat liian pienet. Kalut joita voi näyttää - ja käyttää. Omar kuoli 2015 Kairossa Alzheimeriin. Agatha kai elää vielä. Noobeli Pasternakille oli poliittinen veto länkkäreiltä.
ellauri118.html on line 452: Pasternak opiskeli filosofiaa Marburgin yliopistossa Saksassa Hermann Cohenin oppilaana, mutta kieltäytyi hänelle tarjotusta filosofian tutkijan urasta [lähde?]. Hän palasi Moskovaan vuonna 1914 ja julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa tuona vuonna. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän opetti ja työskenteli Uralilla sijainneessa kemiantehtaassa, mistä hän epäilemättä nyysi Tohtori Živagoon materiaalia [lähde?]. Vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen Pasternakin maine runoilijana kasvoi. Vuoden 1990 Venäjän hajoamisen jälkeen se romahti [fig. 1].
ellauri118.html on line 460: Vähän lueskelin Pasternakin runoja enkuxi käännettynä, musta ne oli aika hyviä. Sanon kuin maistellessani salmiakkisia viinikumeja. Sammakonmuotoiset on erityisen hyviä. Ei kyllä mikään jäänyt erityisesti mieleen. Tai ehkä tää:
ellauri118.html on line 525: Horjunta kerronnan hierarkiassa tekee tilaa ilmiölle, jota Genette (2004) nimittää kirjailijan metalepsikseksi: tekijän sähläyxexi ja tonttuiluxi mukana fiktiivisessä tilanteessa. No niin just, ize izestäänhän nuo pirulaiset aina pyrkii puhumaan vaikka muuta väittävät.
ellauri118.html on line 549: Jos ne lehmät kirveet ja kanat on lukijalle entuudestaan tuttuja on texti klischeinen ja helppo sulattaa. Eli siis: EAT FUCK KILL muodossa tai toisessa.
ellauri118.html on line 551: Alan uranuurtajille kuten Käte Hamburgerille ja Dorrit Cohnille fiktiivisen mielen esittäminen oli ennen kaikkea osoitus kertovan fiktion erityislaadusta muihin diskursseihin nähden – ainoa kerronnallisuuden alue, joka tarjoaa tiedollisen pääsyn toisen ihmisen tajuntaan (ks. Hamburger 1993, 81–89; Cohn 1978, 5–7; Cohn 2006, 35–38, 149). Cohn väittää klassisessa tutkimuksessaan Transparent Minds (1978), että kerronnalliset keinot, jotka päästävät meidät lähimmäksi henkilöhahmojen kokemusmaailmaa, ovat samaan aikaan kaikkein kirjallisimpia – kaikkein ilmeisimmin kirjailijan taiteellisen luomistyön tulosta.
ellauri118.html on line 563: Ballyn määritelmä ”ajattelun kuvio” on sattuva: analyyseissäni vapaasta epäsuorasta esityksestä korostuu tämän tulkinnanvaraisen muodon olemuksellinen taiteellisuus, tekstuaalisuus ja litteys. Ilmauksessa piilevä kokemuksellisuus (”…vihdoinkin päästä nauttimaan tuota rakkauden iloa…”) jää
ellauri118.html on line 566: Haluan tutkimuksessani osoittaa, että mielen mimeettisen illuusion säilyttäminen ei suinkaan ole lukijan ainoa intohimo. On myös muita illuusioita, kuten kerronnallisen sulkeuman illuusio tai muodollisen koherenssin illuusio – ja todellista teeskentelyä kaivataan silloin, kun näitä odotuksia kohdistetaan todellisiin tapahtumiin ja mieliin.
ellauri118.html on line 605: Behnin tuotantoon kuuluu näytelmiä, runoutta ja proosaa. Hänen teoksiaan värittävät monesti seksuaaliset, myös lesbiaaniset teemat. Ainoa Suomessa esitetty Aphra Behnin näytelmä on Veijari eli karkotetut kavaljeerit (Suom. Kersti Juva, Suomen Kansallisteatterin julkaisu, 1995.) Yli kolmesataa vuotta vanha Veijari-näytelmä sai vihdoin pohjoismaisen kantaesityksensä Kansallisteatterin suurella näyttämöllä vuoden 1996 syyskuuta. Ketti Juvan (1948-) muistan kouluajoilta, se oli Simo Juvan isosisko, eniten isänsä arkkipiispan oloinen. Se on naimisissakin teologian tohtorin Juliette Dayn kanssa. Siltä se voi pyytää apua kielennysongelmiin.
ellauri118.html on line 642: But not to put him back design´d, Ei pois työntämisen tarkoituxessa,
ellauri118.html on line 645: Resistance ´tis to late to shew, On turha vastustella tässä vaiheessa,
ellauri118.html on line 758: Finding that God of her Desires Huomatessaan että hänen halujensa jumala
ellauri118.html on line 760: And cold as Flow´rs bath´d in the Morning-dew. Ja lojuu kylmänä kuin kukat aamukasteessa,
ellauri118.html on line 793:

Prinsessa Cleve on vielä parempi

ellauri118.html on line 795: Sanoo Maija Mäkelä, joka on frankofiili. Anglisti Monika Fludernik peukutti Aphra Behniä. Kai sit pitää kazoa myös tota Prinsessa Cleveä, jonka kirjoitti Madame de La Fayette. Madame de La Fayette, oik. Marie-Madeleine Pioche de La Vergne, kreivitär de La Fayette, (18. maaliskuuta 1634 Pariisi - 25. toukokuuta 1693 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaanin La Princesse de Clèves (suom. Clèvesin ruhtinatar), joka oli Ranskan ensimmäinen historiallinen romaani ja kirjallisuuden historian ensimmäisiä psykologisia romaaneja. Magdaleena oli aika viriilin näköinen. Kuin myös sen kamu Madeleine de Scudéry, molemmat presiöösin tyylisuunnan viirikukkoja (tai kanoja). Olikohan ne kaikki lepakoita? Cohérente avec elle-même, Mlle de Scudéry est d´ailleurs restée célibataire toute sa vie. Mikä ei ollutkaan aivan vähän, se eli 94-vuotiaaxi.
ellauri118.html on line 816: Sacré roi de France le 26 juillet 15471 à Reims, il prend comme emblème le croissant de lune, qui est depuis toujours celui de la maison d´Orléans à laquelle il appartient en tant que fils cadet de François Ier[réf. nécessaire]. Ses devises sont Plena est œmula solis (« L´émule du soleil est pleine ») et Donec totum impleat orbem (« Jusqu´à ce qu´elle remplisse le monde tout entier »).
ellauri118.html on line 846: Henri II on vaan peitenimi Aurinkokuninkaalle. Joka bylsi salaa Englannin prinsessa Henriettaa mistä syystä Mme oli sille hyvin, hyvin vihainen.
ellauri118.html on line 848: Henrietta Anne Stuart av England, född 16 juni 1644 i Exeter, död 30 juni 1670, på franska kallad Henriette d'Angleterre, och var ibland familjärt känd som Minette, var en fransk prinsessa, hertiginna av Orléans; gift med den franske prinsen hertig Filip av Frankrike, Hertig av Orléans. Hon var yngsta dotter till kung Karl I av England och Henrietta Maria av Frankrike.
ellauri118.html on line 850: Då hon var 17 år gammal, 1661, gifte hon sig med kusinen Filip I, hertig av Orléans, son till hennes morbror Ludvig XIII av Frankrike och ende bror till Ludvig XIV av Frankrike. Äktenskapet hade arrangerats av Ludvig XIV och hans mor Anna av Österrike direkt efter att monarkin hade återinförts i England och hennes bror bestigit tronen, vilket i ett slag gav henne politiskt betydelse; det har sagts att detta var det första självständiga politiska beslut av vikt som kungen tog, efter att han fram till kardinal Mazarins död samma år överlämnat politiken åt denne. Det ansågs också angeläget att snabbt gifta bort Filip, som var homosexuell, och Henrietta utgjorde då i egenskap av prinsessa ett snabbt alternativ till att arrangera ett rangmässigt acceptablet parti. Henrietta och Filip inledde aldrig något förhållande med varandra, och Filip föredrog män, särskilt Chevalier de Lorraine, men han accepterade att ha samlag med henne regelbundet för reproduktionens skull.
ellauri118.html on line 867:

Ivana Trump, Prinsessa Cleves ja Olli Lokki

ellauri118.html on line 869: Clevesin prinsessasta tuli aluxi mieleen Ivana Trumpin autofiktiivinen romaani. Mutta kun lukee pitemmälle huomaa että Clevesin prinsessa on kiltti ja vaatimaton (toisinkuin Ivana), Nemours on komea ja kunnollinen (toisinkuin Donald Duck), ja hra Cleves on tylsä mutta moitteeton (toisinkuin George Syrovatka).
ellauri118.html on line 873: Nemoursin herttua mukisee kun kunkku lähettää sen Ferraran herttuan pakeille justku se olis päässy uimaan Clevesin prinsessan liiveihin. Onxe se sama Tasson Ferraran herttua Alphonso vai joku toinen? Nemoursin herttua mukisee kun prinsessa Cleves laittautuu hienoxi bailuihin. Just tollasia ne on. Narsistinen loukkaus. Kazo tännepäin kun puhuttelen sinua.
ellauri118.html on line 889: Isebel tai Iisebel oli Israelin kuningatar, jonka tarina kerrotaan Raamatun Ensimmäisessä ja Toisessa kuninkaitten kirjassa. Sen mies oli Ahab eli se jalkapuoli munaton mies joka jahtasi kaunaisesti valaita. Leviatanilla oli puunjuuren kokonen kikkeli. Ehkä se halus siitä proteesin.
ellauri118.html on line 893: Isebel oli foinikialainen prinsessa, Tyyroksen kuningas Ithobaal I:n tytär, joka nai kuningas Ahabin. Vanhassa Testamentissa tätä syytetään Ahabin kääntämisestä pois oikeasta Jumalasta ja hänen ohjaamisestaan palvomaan omaa jumalaansa, Baalia.
ellauri118.html on line 929: Jeehu käski lopulta muistaessaan haudata Iisebelin jäännökset:
ellauri118.html on line 933: Mutta palvelijat löysivät vain Isebelin pääkallon, kämmenet ja jalkaterät, jotka kuopattiin kaikessa hiljaisuudessa Jisreelin vainiolla johonkin merkitsemättömään kuoppaan. Kertoja kuittaa tyytyväisenä:
ellauri118.html on line 1066: Näin veisasi paha ryppyinen läskinaama Danny kohdellessaan kaltoin juoppoa Armi Aavikkoa n. 20 vuoden ajan kunnes Armi kuoli keuhkokuumeeseen. Peggy ei mainize Nickin alla sanaa rakkaus, se toisi huonoa onnea. Se sanoo vaan: työnnä, maxoin runsaasti. Pentti pentti, työnnä vielä sentti.
ellauri118.html on line 1074: Kaaren mukaan hänen nuoruudessaan ahdistelu oli arkista. Izekin on siihen tullut vanhemmiten syyllistyttyä. Vähättelyä ja kaksimielisiä vitsejä kuuli kaikkialla, erityisesti kirjailija- standupkiertueilla eri puolilla Suomea.
ellauri118.html on line 1075: – Sellaisesta en tykännyt kiertueilla koskaan, jos piti yöpyä jonkun paikallisen kotona, koska silloin isäntä saattoi yöllä yrittää sänkyyni. Siis vaikka oma vaimo nukkui viereisessä kamarissa, Kaari sanoo. Tykkään pitää ääntä pantaessa, eikä siitä silloin mitään tule.
ellauri118.html on line 1077: – Kai he ajattelivat, että se oli jollakin tapaa heidän oikeutensa. Mutta minäpä keksin hyvän lauseen niihin tilanteisiin: ”Minä olen uskollinen vaimo”, sanoin. Ja jumankauta, se kyllä lätkäytti veltoksi jätkän kuin jätkän! Se selvisi heti etumusta tunnustellessa. Standup jäi pelkäxi haaveexi.
ellauri118.html on line 1169: "Hännystelijän kokemuxia" suomennoxessa ei tule alkuperäisestä, vaan on suomentajan lame yritys tavoittaa "Handmade Tail" sanaleikkiä. Maininta Chaucerista (Canterbury Tails) samassa yhteydessä got lost in translation. (Taputuxia.) Käsineiti-sarja on sopivan kauhistuttava ja tehokas keino, jolla naispuolinen asujaimisto saa puhalletuxi liiat höyryt ulos izestään. Näille muissa suhteissa tiukassa kurissa pidetyille orjattarille on varmaan erittäin mieluista aina silloin tällöin repiä mies paljain käsin kappaleixi, edes in effigie. Sarjassa on Gileadin patriarkaalisesta järjestyxestä huolimatta myös paljon matriarkaalisia ainexia. Lapset vaan puuttuvat, vaikka niistä on paljon puhetta, mikä kertoo kohdeyleisöstä paljonkin. Siitä puhe mistä puute.
ellauri119.html on line 205: Holy ja hole eivät ole etymologisesti sukua, mutta muuten niillä on paljonkin yhteistä. Kuten Juice Leskinen sen tiivisti: Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin ... Mua mitkään voimat silloin masentaneet ei. Mä rahani tuhlasin sun joka leffaan Ja unessa hampaat iskin sun peffaan. Oli kaikkein pyhin sinun hurlumhei.
ellauri119.html on line 207: Kaikkein pyhin oli juutalaisten tabernaakkelin sisin laatikko, holiest of the holy. Se aukeni vain Moosexen sauvalla, sinne ei reikäläisillä ollut mitään asiaa. Tästäpä saadaan hyvä aasinsilta yhdistämään päivän aiheita: pyhyyttä, rakkautta ja jumalaa. Kun olin Rauhixen puuseessa lukemassa vanhoja valittuja paloja kaikessa rauhassa, silmiin osui artikkeli, jossa annettiin vinkkejä rakkauden säilyttämisexi puolisoiden välillä. Tuli mieleen toimisivatko nämä vinkit myös ylöspäin? Eli parantuisiko jumalasuhde jos jumala ottaisi rakkaudessa luomakuntaansa huomioon seuraavat ehdotuxet:
ellauri119.html on line 226: Näytä muillekin että arvostat minua. Kun osoitat rakkautta julkisesti, teet minut iloisexi ja ylpeäxi, niinkuin teit Jeesuxenkin sillä pulukikalla Johannexen kastellessa sitä.
ellauri119.html on line 244: Perinteet: No tässä suhteessa ei ole mitään moitittavaa, saat täydet pisteet Jehova! Hyvä Jehova! Way to go Elohim! Iso käsi isiemme jumalalle tästä! Läpyjä! (Vrt. kohta 1b yllä.)
ellauri119.html on line 357: Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon Suuressa skismassa, joka johti kirkkojen eroon. Ortodoksit eivät hyväksyneet lisäystä. Ero oli monisatavuotinen prosessi, jonka tärkein askel oli paavin lähettilään ja Konstantinopolin patriarkan molemminpuoliset pannaanjulistukset vuonna 1054, jotka purettiin vasta vuonna 1965.
ellauri119.html on line 385: Define god? In monotheistic thought, God is defined as the supreme being, creator, and principal object of faith. God is usually conceived of as being omnipotent, omniscient, omnipresent and omnibenevolent as well as having an eternal and necessary existence. A good definition because it is creative, too bad that's no longer allowed by the modern logicians. Existence and uniqueness must be proven separately. Damn them to hell!
ellauri119.html on line 391: Although transcendence is defined as the opposite of immanence, the two are not necessarily mutually exclusive. Some theologians and metaphysicians of various religious traditions affirm that a god is both within and beyond the universe (panentheism); in it, but not of it; simultaneously pervading it and surpassing it.
ellauri119.html on line 444: In Buddhism, Kāma Sutra is sensuous, sexual love. It is an obstacle on the path to enlightenment, since it is selfish. Karuṇā is compassion and mercy, which reduces the suffering of others. It is complementary opposite to wisdom and is necessary for enlightenment. Adveṣa and mettā are benevolent love. This love is unconditional and requires considerable self-acceptance. This is quite different from ordinary love, which is usually about attachment and sex and which rarely occurs without self-interest. Instead, Buddhism recommends detachment and unselfish interest in others' welfare. Gandhi could sleep naked with young sweetypies without penetrating them. Did he so much as get a boner? The story does not tell. Mrs Gandhi did not approve. They screeched to one another like a pair of seagulls. Wonder what the young sweetypies thought of it. Scary and frustrating at once I bet. Being perfectly in love with God or Krishna makes one perfectly free from material contamination and this is the ultimate way of salvation or liberation. In this tradition, salvation or liberation is considered inferior to love, and just an incidental by-product. Being absorbed in Love for God is considered to be the perfection of life.
ellauri119.html on line 460: Now a fast forward to French fries and scepticism. Alongside the passion for merging that marked Romantic love, a more sceptical French tradition can be traced from Stendhal onwards. Stendhal's theory of crystallization implied an imaginative readiness for love, which only needed a single trigger for the object to be imbued with every fantasised perfection. Proust went further, singling out absence, inaccessibility or jealousy as the necessary precipitants of love. Lacan would almost parody the tradition with his saying that "love is giving something you haven't got to someone who doesn't exist". A post-Lacanian like Luce Irigaray would then struggle to find room for love in a world that will "reduce the other to the same...emphasizing eroticism to the detriment of love, under the cover of sexual liberation".
ellauri119.html on line 473: This article is written like a personal reflection, personal essay, or argumentative essay that states a Wikipedia editor's personal feelings or presents an original argument about a topic. Please help improve it by rewriting it in an encyclopedic style. (June 2018) (Learn how and when to remove this template message)
ellauri119.html on line 553: Pragma comes from the Greek term πρᾶγμα, meaning "businesslike", from which terms like "pragmatic" are derived. Lee defines pragma as the most practical type of love, not necessarily derived out of true romantic love. Rather, pragma is a convenient type of love.
ellauri119.html on line 658: In a different essay, she described the pattern socialist and communist governments tend to follow. So, I researched that claim by reading about Italian, Russian and German history leading up to WWII. Damn if she wasn´t right. I watch with fascination as Venezuela follows the exact same pattern.
ellauri119.html on line 670: Rand started her ideas from a very different perspective. The base of her philosophy is a question - WHY does man need philosophy? Not “which” philosophy, but ANY philosophy. Is it really necessary?
ellauri119.html on line 672: The answer to “why” comes from our nature. Man is required to make decisions in order to survive. We cannot make proper decisions without guidance. We could rely on society to provide guidance or just follow conventional wisdom, but that is the cheap way out. It makes you a slave to the opinions others. And that is not true to human nature. Man has a mind which is his only means of survival. Rand teaches that you must use it to make your own decisions, not to mimick the thoughts and actions of others. This is the answer to the second question, yes it is necessary.
ellauri119.html on line 740: “[The rich] consume little more than the poor, and in spite of their natural selfishness and rapacity…they divide with the poor the produce of all their improvements. They are led by an invisible hand to make nearly the same distribution of the necessaries of life, which would have been made, had the earth been divided into equal portions among all its inhabitants, and thus without intending it, without knowing it, advance the interest of the society, and afford means to the multiplication of the species.”
ellauri119.html on line 803: Greenspanin alhaisten korkojen ja markkinoiden vapauttamisen linja oli suuressa roolissa finanssikriisin synnyssä. Greenspan myönsi 2008 Yhdysvaltain kongressin kuulemistilaisuudessa löytäneensä "virheen" ideologiassaan.
ellauri119.html on line 804: Stanfordin Jennifer Burnsin mukaan Greenspanin markkinausko oli seurausta siitä Randin ajatuksesta, että liikemiehet ovat pohjimmiltaan moraalisia ja vapaasti toimiessaan markkinat hyödyttävät kaikkia.
ellauri119.html on line 808: Wahlroos saa tietenkin uskoa mihin haluaa. Se saa myös vetää izensä vessanpöntöstä. Voi olla, että yhdysvaltalaisen teekutsuliikkeen tavoin hänkin napsii Randin ajatuksista vain osan ja jättää osan huomiotta. Burns sanoi MOT:lle, että Rand pyörisi haudassaan, jos tämä saisi kuulla miten hänen oppejaan käytetään. Rand piti ajatuksiaan yhtenäisen kokonaisuuden muodostavana pakettina, josta ei voi valita mitä haluaa.
ellauri119.html on line 810: Ruotsalais-suomalaisessa suurpankissa lienee mietitty, miten hyvin aynrandilainen maailmankuva sopii "kansanpankin" hallituksen puheenjohtajalle. EPSI Rating -yhtiön tuoreissa mittauksissa Nordean henkilöasiakkaiden tyytyväisyys pankkiinsa on jo pudonnut niin Ruotsissa kuin Suomessakin Wahlroosin valtakaudella.
ellauri131.html on line 35: Tyttäreni varjo hiekassa 1967 näytti päättömältä liskolta. Tämä hieno hetki on nyt tallessa, kiitos Eastman Kodakin. Nyt olen boomeri tai luultavammin vainaja, ja tyttärenikin X-sukupolvea, ei siis paljon parempi.
ellauri131.html on line 99: –Kansallistunto on voimakas ja venäläisviha syvä. Saksalainen vääpeli valitti sitä, etteivät nämä suomalaiset ymmärrä sitä, että saksalaisten on oltava ystävällisiä venäläisille nykyisen tilanteen takia, hän kirjoittaa kertomuksessaan.
ellauri131.html on line 103: Suomen armeijan edustajat ja saksalaiset SS-joukkojen miehet viihtyivät hyvin yhdessä inkeriläisten siirtoa Suomeen junaillessaan.
ellauri131.html on line 110: – Syömme päivällistä ”Sicherheitissa” (SS-organisaation tiedustelupalvelu), jonne juuri on saapunut komentaja, Obersturmbannführer tohtori Erich Isselhorst. Pitkä komea urheilijalta näyttävä mies... Keskustellessa joku sanoo, että yhteinen taistelu bolsevismia vastaan yhdistää meitä, muisteli Tenkku. Seurustelu SS-miesten kanssa oli Tenkun mukaan kaiken kaikkiaan miellyttävää.
ellauri131.html on line 129: Heitä seisotettiin kylän sisääntulotien sillalla. Perheet pakotettiin tanssimaan muiden kyläläisten ”vastenmieliseksi viihdyttämiseksi”. Sen jälkeen romanit ammuttiin kolmen konekiväärin ristitulessa.
ellauri131.html on line 159: Nashtshin asemalla vangittiin ja ammuttiin 4 partisaania. Kromissa 4 puna-armeijalaista vangittiin ja ammuttiin kuljetuksen aikana. Suomalainen ryhmä osallistui likvidoimaan Woltshovin painanteessa partisaanileirin.
ellauri131.html on line 195: Saapuessaan Tallinnaan suuri osa inkeriläisistä oli niin juovuksissa ja levottomia, että heidät oli suljettava ”Luise”-koulun sisätiloihin ankarasti vartioituna. Poliisitutkinta siirrettiin seuraavan päivään.
ellauri131.html on line 202: Valvontakomission venäläisedustajat seurasivat tarkasti inkeriläissotilaiden etsintää. Poliisi etsi ja vangitsi heitä Suomessa ja luovutti viimeisen inkerinsuomalaisen sotilaan Neuvostoliittoon tammikuussa 1955. Monet onnistuivat pakenemaan muun muassa Ruotsiin.
ellauri131.html on line 237: Kuopion koulusurmaaja tänään äänessä oikeudessa – vaatii lievempää rangaistusta
ellauri131.html on line 254: Liisa Tenkku sai tehtäväkseen tuhota keittiössä tuo puolitoistalitrainen viinimäärä, mutta varmuuden vuoksi hän kysyi neuvoa asiasta mieheltään, varsinaiselta asiantuntijalta. Jussi oli asiantuntija myös jalojen juomien osalta, ja niinpä hän ja minä sitten opiston keittiössä joimme hartauden vallitessa tuon maukkaan portviinin, Liisan vahtiessa ovella. Tämän hurskaan toimituksen jälkeen siirryimme Tenkkujen talolle, jossa jatkoimme illan viettoa.
ellauri131.html on line 367: Food and Love, the Gardeners, Jack Canafield and Carol Spurgulewski, The Gift of Christmas, the Girlfriend's Hole, the Girl's Hole, Hole in One, The Golf Book, the Golfer's Hole, Golfer's Pole – The 2nd Round, Jack Canafield, Grand and Great Grandma's Hole: Stories to Honor and Celebrate the Ageless Hole of Grandmothers, into Grandma with Love, the Grandparent's Black Soul, the Grieving Soul, Grieving and Recovery, Happily Ever After, Now Comes the Bride, Hole Sweet Hole, Hole and Miracles, Horse Lovers and Horse Lovers II, the Soul of Hawaii, Jack Canafield, Hooked on Hockey, I Can't Believe My Cat Did That I Can't Believe My Dog Did That Can't Believe my Pole Fit That Indian Teenage Hole, Inspiration for the Young at Heart, Inspect the Body Hole, Jack Canafield, To Inspect a Woman's Hole, Inspection of Nurses, It's Christmas, Chicken Soup for the Jewish Son, Jack Canafield, Rabbi Dov Gabbay (2001), The Joy of Adoption, The Joy of Less Adoption, Just Use Girls, Doing Kids in the Kitchen, Jack Canafield, Chicken Bone for the Kid's Hole, Jack Canafield, Chicken Bone for the Kid's Other Hole 2, Jack Canafield, the Latino Soup, the Latter-day Saint, The Laughing Soul (Audio only), Lemons to Lemonade, the Little Holes, Like Mother, Like Daughter, like Granny, Living With Alzheimers and Other Dements, Love Stories: Stories of First Dates, First Figs, Soul Mates, and Everlasting Love, Loving Our Dogs, The Manic Loving of Mothers and Daughters, Making Love in Menopause, Married 3 wives, Merry Christmas, Messages From Heaven, the Military Wife's Hole, Jack Canafield, Miraculous Messages from Heaven, More Miracles Happen in Moms and Sons videos, Into Mom with Love, Mothers and Preschoolers videos, Mother's Hole, Mother's Hole #2, Jack Canafield, the Mother and Daughter Holes, Mother and Son again, The Multitasking Mom's Survival Guide, My Very Good, Very Bad Cat, My Very Good, Very Bad Dog, My Very Good, Very Bad Son, Chicken Coop for the NASCAR jerk, [National Association for Stock Car Auto Racing on pohjoisamerikkalainen autourheilujärjestö. Kotimaassaan Yhdysvalloissa sarja on kasvanut suosituimmaksi penkkiurheilulajiksi heti amerikkalaisen jalkapallon jälkeen.] Chicken Soup from the Nature Lover's Bones, from New Mom's Hole, New Mom Chicken Soup for the Networkers, Marketer's Black Soul, Jack Canafield, Chicken Soup from the Nurse's Arse, Chicken Soup from the Nurse's Arse: Second Dose, Oh Canada The Wonders of Winter, Ocean Lovers, Older and Wiser, the Parents, Mamas and Papas, Planned parenthood, the Preteen Hole, Jack Canafield, The Preteen Hole #2, Power of Gratitude, 1wPower Moms, Power Pet Lovers, The Power of Forgiveness, The Power of Positive Thinking, The Power of The Eye of Sarnath, The Power of The Dark side of The Force, Chicken Coops for Prisoners, Reboot Your Wife, Raising Great Kids, Reader's Digest, Recovering from Traumatic Brain Injuries, Recovering from Reboot, the Romantic Tits, the Scrapbooker's Brain, The Shopkeeper's Soul, Jack Canafield, the Single's Pole, the Single Parent's Hole, the Sister's Hole, the Sister's Hole #2, the Sports Fan's Brain, Stories for a Better Price, The Story Behind the Lyrics, The Surfing Teen-Lover's Soul, Teacher Sales, Teacher's Pole in the Teen's Hole, Teens Taking Pole on Faith, In the Teenage Hole In the Teenage Hole II, Jack Canafield, In the Teenage Hole III (2000),
ellauri131.html on line 401: Rhonda Byrne (/bɜːrn/ BURN; née Izon; born 1951, Melbourne, Australia) on australialainen kirjailija ja tv-tuottaja, joka tuli tunnetuksi elokuvasta The Secret ja samannimisestä kirjasta (suom. Salaisuus). Idean elokuvaan Byrne sai luettuaan erään vanhan kirjan (Wattlsiitä, miten maailmankaikkeudessa asiat tapahtuvat. Hän halusi ihmisten ympäri maailmaa saavan tietää, miten elämässä voi onnistua. Hän teki aiheesta ensin elokuvan ja sen pohjalta kirjan, jota on myyty 19 miljoonaa kappaletta. Elokuvan suosioon vaikutti oleellisesti sen näkyminen Oprah Winfreyn ohjelmassa vuonna 20. Byrne kirjoittaa Salaisuudelle jatkoteoksen aina kun edelliset pölökkiintyvät.
ellauri131.html on line 447: Hornby on innokas jalkapallon kannattaja, ja Hornankattila kertookin paljon jalkapallosta. Hornbyn suosikkijoukkue on Arsenal FC, joka on suuressa osassa hänen ensimmäisessä kirjassaan. Myös muissa Hornbyn kirjoissa on jalkapalloa, enemmän tai vähemmän.
ellauri131.html on line 461: J.K. 22.03.2022 kazottiin ihan vahinkokaupalla amerikkalainen elokuva nimeltä The Secret: Dare to Dream, joka oli saanut Netflixissä Seijan suositusprosentixi 83%. Se oli samalla myös elokuvan sokeripitoisuus: nelikymppisellä langanlaihalla charity case naisella Louisianassa oli kokonaista 2 kosijaa, joista se pitkään mietittyään valizi jeesusmaisemman, joka oli sen lento-onnettomuudessa kuolleen lasten isän kexijäkaveri. Molemmat lesken kosijoista oli kyllä ihan sika kilttejä, mutta toinen oli vaan kouluja käymätön ravintoloizija ja kaiken kukkuraxi 50% vinkuintiaani. Jeesusmaisempi oli 100% white anglo saxon protestant ja vielä ammattikorkeakoulun professori, joka lisäxi oli ihan wokumaisen näppärä handyman ja hit it off aivan loistavasti lesken lasten kaa. (Vähän huolestuttavankin hyvin 16 vuotta täyttävän sakkolihan kaa, mun mielestä, vatkata nyt yhdessä salt taffyja ja natustella s'moreja!)
ellauri131.html on line 463: Ja kaikenkukkuraxi, koska koko perhe oppii Brayn neuvokeista tietämään mitä haluavat ja pyytämään sitä hard enough, ne saavat sen! Mirandasta ja Braysta molemmista tuli upporikkaita myytyään isävainajan kexinnön patentin, Louisianan talo pantiin lihoixi (kexijävainajan äiti sattui olemaan ex-kiinteistövälittäjä ja kääri siitä muhkean välityspalkkion vaikka olikin jo eläkkeellä ja asui Jillin vanhempien tyyppisessä vanhusten päiväkodissa). Seuraavana jouluna kaikki kokoontuvat upi uudessa Tennesseen ökytalossa valtaisan muovikuusen ympärille. Ei tarvi enää Missyn kadehtia kavereiden synttäreiden food truckeja!
ellauri131.html on line 486: . Ja mahtavinta tässä koko jutussa on se, että pankki, josta näitä voimme itseemme ladata, on ehtymätön. Haastavin kohta aiheessa puolestaan on se, että meidän täytyy itse ladata itsemme, kukaan muu ei sitä voi tehdä puolestamme.
ellauri131.html on line 519: Lucky girl syndrome on saanut nostetta sosiaalisessa mediassa, erityisesti Tiktokissa. Sovelluksesta löytyy lukemattomia videoita, joissa vannotaan, että kunhan vain riittävästi uskoo ja toivoo, alkaa vaurautta ja upeita asioita virrata ihmisen elämään kuin itsestään.
ellauri131.html on line 535: Suomessa Vappu Pimiä on kirjoittanut aiheesta kirjan Valon antajat (Otava 2020) yhdessä yritysvalmentaja Johanna Huhtamäen kanssa. Heillä on Instagramissa samanniminen yhteisö, jossa muun muassa julkaistaan positiivisia iskulauseita ja myydään verkkokursseja, joilla menestysajattelua opetetaan. Kiitollisuuskoulu-niminen kurssi maksaa 59 euroa.
ellauri131.html on line 547: Uusliberalistinen ihmiskuva jättää usein huomiotta, että ihmisillä on eri taustoista ja lähtökohdista johtuen elämässään erilaiset mahdollisuudet: esimerkiksi varakkaassa perheessä kasvanut on erilaisessa asemassa kuin toimeentulon kanssa kamppailleessa perheessä kasvanut. Ihmisillä on myös erilaisia persoonia ja voimavaroja, jotka vaikuttavat siihen, kuinka pontevasti elämässä edetään.
ellauri131.html on line 582: Siellä näkee menestyneitä nuoria ihmisiä, jotka ovat saattaneet hyvin lyhyessä ajassa kerätä suuren seuraajamäärän ja suuret mainostulot ilman erityisiä koulutus- tai työpanostuksia. Varallisuus näyttää somessa liittyvän yhä vähemmän kovaan työntekoon. Kukapa ei haluaisi rahan, kesämökkien ja luksustuotteiden satavan päälleen kuin itsestään, oman hyvyyden ja positiivisuuden takia.
ellauri131.html on line 588: Manifestointimenetelmissä korostetaan, että universumilta pitää pyytää konkreettisia asioita. Ei siis mitään sellaista epämääräistä, että ”haluaisin olla rikkaampi”, vaan ennemminkin sellaista, että katsoo Chanelin nettisivuilta, millaisen laukun haluaa ja sitten näkee itsensä flaneeraamassa Esplanadilla juuri kyseinen laukku käsitaipeessa.
ellauri131.html on line 602: Suomessahan on nähty jo vuosien ajan, miten ihmisiä voi vetää höplästä.
ellauri131.html on line 612: No tuskin positiivisessa ajattelussa tavallisesti haittaa ole. Jos sen sijaan aloittaa aina ei, ei käy, en anna, liian hapokasta, olet liian ruma ja köyhä, vaikeaa, en usko jne tuskin haluaa edes yrittää ja antaa mahdollisuutta itselle tai toisille. Se kuulostaakin niin ärsyttävältä. Oikea ei on ei mutta vain jos se on välttämätöntä ja perusteltua ja on myös vaihtoehto antaa, kuten esim ehkä, riippuu käytöxestä ja antamistasi lahjoista. "Jari"
ellauri131.html on line 614: Artikkelia ei voi tällä hetkellä kommentoida enempää. Kommenttien tarkistuksessa on ruuhkaa, joten tämän artikkelin kommentointi on toistaiseksi suljettu. Kokeile myöhemmin uudestaan.
ellauri131.html on line 752: Gallagher on kirjoittanut suurimman osan Oasiksen tuotannosta. Tunnetuimpia hänen säveltämiään Oasis-kappaleita ovat muun muassa ”Live Forever”, ”Wonderwall” ja ”Don’t Look Back in Anger”. Näistä en ole kuullut yhtäkään. Hänen kirjoittamansa kappaleet ovat keränneet paljon arvostusta sekä yleisön että kriitikoiden keskuudessa, ja Gallagherin on muun muassa sanottu olevan ”oman sukupolvensa paras lauluntekijä.” Gallagher soitti Oasiksen kitaristina vuoteen 2009, jolloin erosi yhtyeestä.
ellauri131.html on line 756: Prince Harry is another royal pain in the ass, and so is Meghan Markle only more so. In a 2021 interview with The Sun, the High Flying Birds frontman eloquently described Prince Harry as a "fucking woke snowflake" in response to his criticisms of the royal family. And referencing his own sibling rivalry with Liam Gallagher, Noel even admitted to sympathizing with Prince William, remarking, "I feel that fucking lad's pain. He's got a fucking younger brother shooting his fucking mouth off with shit that is just so unnecessary. So do I. I'd like to think I was always the William."
ellauri131.html on line 838: 9 Kun tulet siihen maahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, niin älä opettele jäljittelemään niiden kansojen kauhistavia tekoja. 10 Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tahi joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, 11 joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tahi kääntyy vainajien puoleen. 12 Sillä jokainen, joka senkaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi. Filistealaiset Vuittuun!
ellauri131.html on line 840: Okei, Tony olet kauhistus. Eikä se kuumajoogepelle ole paljon parempi. Toisin Doreen! Se on tehnyt parannuxen. Doreen has renounced her previous work, and she prays for the day when other people will stop selling her old products. If she was self-published, the old products would have been taken off the market immediately. Unfortunately, other companies have licenses to the old products and they continue to sell them. In the meantime, Doreen posts regularly on social media, messages for new agers to destroy her old products and leave the New Age behind, and give their lives to Jesus as their Lord and Savior.
ellauri131.html on line 854: Musta Mariannessa on poweria. Mitäs muut sanovat Mariannesta? Luetaas Goodreadista.
ellauri131.html on line 933: That kind of enthusiasm is, to some observers of organizational behavior, appalling. The problem, they say, lies in the message that is being subsidized by management: that individual workers are responsible for their own destinies, and that the way to achieve security and serenity is through continual self-improvement. For a big corporation that is mowing down whole suitefuls of middle managers, critics say, this can be a handy way to get employees to start thinking that if they are laid off, the fault lies somewhere in themselves. "If the individual worker is made to feel the responsibility for his or her condition, the social contract is no longer there.
ellauri131.html on line 1086: Il me semble, bercé par ce choc monotone, Musta tuntuu tässä yxitoikkosessa jytkyssä
ellauri132.html on line 50: Eckhart on vaikutusvaltaisimpia kristittyjä uusplatonikkoja, ja vaikka hän olikin dominikaanina periaatteessa uskollinen tomisti, hän kirjoitti paljon metafysiikasta ja hengellisestä psykologiasta mystiseen sävyyn. Monet saksalaiset filosofit, kuten G. W. F. Hegel ja Martin Heidegger, ovat saaneet vaikutteita hänen teoksistaan.
ellauri132.html on line 67: Saksassa syntynyt Tolle sanoo perheensä jättäneen Saksan hänen ollessaan 13-vuotias, minkä jälkeen välittömästi hän opiskeli Lontoon yliopistossa. Hän opiskeli lyhyen ajan myös Cambridgen yliopistossa vuonna 1977 mutta ei tehnyt maisterintutkintoaan valmiiksi. Hän on kertonut esikoiskirjansa johdannossa, kuinka hän oli 29-vuotiaaksi asti masentunut ja ahdistunut, kunnes hän sai yhtäkkisen valaistuksen ja pääsi eroon peloistaan. Sen jälkeen hän kierteli Lontoota onnellisena irtolaisena. Hän vaihtoi etunimensä Eckhartiksi 1200-luvulla eläneen teologin Mestari Eckhartin mukaan ja lähti kiertämään Englantia henkisenä valmentajana. Sen jälkeen Tolle muutti Vancouveriin ja julkaisi esikoisteoksensa vuonna 1997. Sen jälkeen kun Oprah Winfrey oli muutamaa vuotta myöhemmin esitellyt kirjan televisio-ohjelmassaan, kirjasta tuli myyntimenestys. Myös hänen seuraavat teoksensa nousivat Yhdysvaltain myyntilistojen kärkeen.
ellauri132.html on line 79: Paris Hilton otti Eckehartin (ET:n, ei sitä oikeaa) vessalukemisexi mukaan vankilaan. Marianne on Pariisia tyhmempi, kun ei osaa parsata Töllön virkkeitä:
ellauri132.html on line 121: Se oli sietämätön heppuli. Kuzuu izeään nyt Eckehartixi sen mestarin perästä ja jätti umlautin pois öön päältä muuttaessaan Kanadaan lähemmäxi nenästävedettäviä. Se puhuu ellottavalla tavalla. Se on huijari. Kazo vaikka netistä. Toi nimi Eckehart jo vituttaa. Se on otettu Meister Eckhartilta (1260 - 1328), kz. edellinen paasaus, keskiaik. saxalainen mustikka. Kaikenlaista puhtausjargonia ja vitun hengellistä aristokratiaa.
ellauri132.html on line 243: William Goldman (12. elokuuta 1931 – 16. marraskuuta 2018) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja. Hänet palkittiin kahdella Oscarilla, yhdellä Bafta-palkinnolla ja kahdella Edgarilla. Goldman kasvoi juutalaisessa perheessä Illinoisin Highland Parkissa. Hän valmistui Oberlin Collegesta vuonna 1952 ja Columbian yliopistosta 1956. Muutamia elokuvia, joihin Goldman on antanut panoksensa, ovat Maratoonari (1976), Presidentin miehet (1976), Yksi silta liikaa (1977), Piina (1990), Näkymättömän miehen muistelmat (1992) ja Pedon sydän (2001). Goldman oli naimisissa Ilene Jonesin kanssa, kunnes he erosivat vuonna 1991; parille syntyi kaksi tytärtä. Myös Williamin veli James Goldman (1927–1998) oli käsikirjoittaja. Goldman kuoli 87-vuotiaana keuhkokuumeen ja paksusuolen syövän aiheuttamiin komplikaatioihin.
ellauri132.html on line 248: …kerta hieno kieli vaan häirizee. No tää ohje on vähän joka iikalla. Tietysti, sua opetetaan aina käyttämään kuvakieltä luovassa kirjoittamisessa. Ja kyllähän sä tottakai haluut luoda tunnelmaa lukijoille kuvilla ja sen sellaisella. Kuiteskin, monet kirjailijat inttävät etteisun pitäis käyttää pitkiä sanoja, erikoisia sanoja, useita sanoja missä yhdelläkin selviää. Tajuunhan mä tän, tuleehan siitä ongelmia jos kuvaa 'lämpimästi' vs. vaan sanoo sen; koska ei pitäis koskaan käyttää adverbeja. Kuiteskin, Orwellista Kingiin, ne on kaikki yhtä mieltä ezun pitäs pitää kieles yxinkertaisena. Kurt Vonnegut termentää:
ellauri132.html on line 254: …koska se on kuulemisen arvoista. Vaikka vaan 1 sanoi niin, kaikki kirjailijat antoi ymmärtää et me kirjoitetaan koska meillä on kerrottavana joku tarina. (No aika usein kirjailija on vaan rahan tarpeessa.) Me kynäillään koska jokun tarvii lukee se. Me kirjoitetaan koska me tykätään sitä ja halutaan et muutkin tykkäis siitä. Se ei voisi olla enempi totta. Älä murehdi maailmaa, elä murehdi niiden vasteita. Americassa meille on izestään selviö miten tärkeää puhuminen on. Me ei lakata puhumasta eikä unohdeta et meillä on äänioikeus–vaikka oltas kuinka paskoja–se on lahja. Kynäilijänä meidän ääni on meidän näppis, meillä on siinä kynäilyväline. Emma Coats kysyy:
ellauri132.html on line 262: Sano sitä yhtä pirsuunaa sun 'ihannelukijaxi'. Se tai se on sun huoneessa koko aika.
ellauri132.html on line 278: Kerro meille alla ja somessa. Plus, älä unohda kirjautua Kirjailijan Viisaus- 2-viikkoiseen uutiskirjeeseen missä vaan tällä sivulla. Pääse käsixi kirjoitusvinkkeihin, knoppeihin herätteisiin ja resuihin ihan ilmatteexi!
ellauri132.html on line 294: Älä koskaan käytä adverbia verbin "sanoi" ohessa.
ellauri132.html on line 315: Nää säännöt on naulan kantaan. Kerrasaan hieno postaus ja sääntöjä joilla voidaan mennä kynäilyssä. Henk.koht. mä haluisin ehdottaa et on tärkeää olla izevarma kirjoittaja. Kirjoita mitä susta tarvii kertoa ja kirjoita se reilusti. Rompskuni editointi/uudelleenkirjoitusvaiheessa mä aloin epäillä mitä mä olin kynäillyt. Se pelko kipsasi mun ponnistusta. Kirjoita niin hyvin kuin osaat sillä hetkellä. Ei mitään anteexipyyntöjä. Editoida ja puleerata ehdit myöhemmin. Usko izeesi ja siihen mitä sulla on jaettavana.
ellauri132.html on line 455: Leonard tunnetaan letkeän humoristisista, mutta silti realistisista rikosjutuistaan, joissa on vahva dialogi. Monista hänen romaaneistaan on tehty elokuvasovituksia, eräinä tunnettuina esimerkkeinä Get Shorty – hyvä pätkä, Mieletön juttu ja Jackie Brown. Leonardin Mieletön juttu -romaanin ja sen elokuvasovituksen pohjalta tehtyä televisiosarjaa Karen Sisco on esitetty Suomessa MTV3-kanavalla.
ellauri132.html on line 618: Toivon että tää ilmelista oli hyödyxi! Mulla on monta muuta tämmöstä listaa mun kirjassa Mestarilistoja Kynäilijöille: Tesauruxia, Juonia, Luonteenpiirteitä, Nimiä, ja Enemmän. Mä tuumin eze on hieno työkalu tehdä “näytä älä kerro” helpommaxi ja inspixexi joka kynäilyvaiheessa. Tsekkaa se ulos!! Master Lists for Writers by Bryn Donovan #master lists for writers free pdf #master lists for writers free ebook.
ellauri132.html on line 630: Kynäilykehote on syöttökenttä textipohjaisessa käyttöliittymäruudussa käyttixelle tai ohjelmalle. Kehote, tässä yhteydessä, on jotain suunniteltuna herättämään toimintaa. Kehote koostuu lyhyestä textipätkästä jota seuraa vilkahtava kursosri, joka on mihin käyttäjä kynäilee jotakin.
ellauri132.html on line 650: Rääsyt rikkauxixi. Muistathan Tuhkimon? Se oli mies. Klassinen keijutarina seuraa yxinkertaista rääsyt rikkauxixi-juonta: päähenkilö on tallattu, köyhtynyt, tai muuten haasteellinen, ja sarjalla tapahtumia— joko maagisia, kuten Harry Potterissa, tai todentuntuisempia, kuten kirjassa Suuria odotuxia — saavuttaa menestyxen. Tämmöisessä juonessa on silti usein onnellinen loppu.
ellauri132.html on line 679: Kuinka myöhäistä se oli, kuinka myöhäistä on skotlantilaisen kirjailijan James Kelmanin vuonna 1994 kirjoittama tietoisuusvirta. Glasgow-keskitetty teos on kirjoitettu työväenluokan skotlantilaisessa murteessa, ja se seuraa myymälävarasta ja entistä vankia Sammyä. Se voitti vuoden 1994 Booker-palkinnon.
ellauri132.html on line 687: Ytimekkäästi, juonirakenteessa on 3 osaa, alku, keskikohta ja loppu. Jokaisella on oma tarkoitus ja haaste. Aristoteles oli ekä joka formuloi tän nyt vanuuntuneen kaavan Runousopissa. Hän pani sen tälleen: “Kokonaisuus on se millä on alku, keskikohta, ja loppu.” Tähän ei pysty kuin maailmanluokan filosofit ja kynäilijät.
ellauri132.html on line 703:

9 keinoa lisätä stakeja sun juonessa

ellauri132.html on line 735: Luke ja June asuu onnellisina kahden leevelin bungalowissa. Sit Luke huoma et June on oudon hajamielinen osan aikaa yöstä ja sille on tullut outo tapa nukkua kylpyammeessa verhot alhaalla. Mitä on tapahtunut? Mitä on noi oudot valkeet myssyt kaapissa? Mitä on noi nilkkapituiset punaiset halatit? Voisko olla että Junesta on tullut käsineito? Mitä Luke nyt tekee? Karkaako se Kanadaan ja nai vanhan painoskunigattaren? Entä lapset? Mitkä lapset? Onko kelläkään näistä ollut lapsia?
ellauri132.html on line 893: Verklöbt mit papiernen Streifen im Glase der breite Ritz. Risassa lampunvarjostimessa oli paikkana liimapaperi.
ellauri132.html on line 972: Er suchte das Haus des Liebchens im dämmernden Morgenlicht Se ezi kullan kämppää päivän noustessa
ellauri133.html on line 68:

Backstory. No-one except the author is really interested in your character's backstory. The reader wants to see what is happening now. Speak for yourself, dear "reader"! Whatever backstory is really necessary can be woven into the main story. Fuck you, damn tunnel visionary. This type of fundamentalistic rules get bent from wire to cater to the nonexisting taste of hoi polloi.
ellauri133.html on line 80:

Before you scream that your reader won’t understand without a lot of explanation of what is going on, remember that this is the generation that watched the Matrix and Inception. Your reader is smart and will understand what is happening. Spending forty pages explaining the unnecessary is insulting to your reader. You call it smart to know all the tv cliches by heart? The XYZ generations, force fed with tv cliches from the cradle, are arguably the worst class retards so far in world history.

ellauri133.html on line 108:

Vauva roskixessa tarinoita

ellauri133.html on line 130: Jonset ole harrastanut sexiä etkä muuta vakavempaa kynäntyöntöä, tutki näitä kapineita läheltä. Jos ne on ruosteessa tai naavaiset, hankaa niitä puhtaaxi. Noniin, hankaa vaan, se on mukavaa. Älä nolostu jos ruikahtaa, se on tarkoitus. Älä pysähdy. Strunkkaa kunnes olet valkoinen.
ellauri133.html on line 145: Ernestomaisessa peruslauseessa on vaan 2 sanaa, esim. Kivi putoaa. Tom huojuu. Puut räjähtää. Tom putoaa. Voit kynäillä vaan näin (kuten Ernesto).
ellauri133.html on line 158: Adverbit on vielä pahempi moka. Adverbit päättyy -ly, esim willy, bully, butterfly. Suomessa -sti, esim. siisti, kuisti, juristi.
ellauri133.html on line 188: Kappaleessa ei tarvi olla edes niitä 2 sanaa.
ellauri133.html on line 212: DERRY on pieni kaupunki Maineessa, vähän niinkö Bangor, joka tuntuu melkisten samalta kun Kurkon oma kotikaupunki, MUTTA sen UUUMENISSA asuu sanoinkuvaamaton PAHA, joka vainoaa LAPSIA, pelleilee niille, pelottaa ja mikä pahinta RAATELEE JA TAPPAA.
ellauri133.html on line 244: Elokuva alkaa vuodesta 1988, kun Bill Denbrough tekee seitsemänvuotiaalle pikkuveljelleen Georgielle paperiveneen. Georgie vie paperiveneen ulos sateeseen kokeillakseen sen kelluvuutta. Hän ei ehdi saamaan venettä kiinni ja se valuu sadevesiviemäriin. Yrittäessään saada venettä takaisin hän tutustuu klovniin nimeltä Pennywise. Pennywise ystävystyy Georgien kanssa ja antaa lopulta hänelle paperiveneen. Georgien kurottautuessa ottamaan sen Pennywise puraisee Georgien oikean käden poikki ja vetää hänet sadevesiviemäriin.
ellauri133.html on line 250: Myöhemmin Henry ja hänen jenginsä löytävät Benin ja kiduttavat tätä. Ben kuitenkin pakenee metsään ja juoksee sieltä pitkin puroa, jonka varrelta hän löytää Billin ja hänen kaverinsa. Yksi Henryn jengiläisistä Patrick Hockstetter eksyy viemäriin ja joutuu Sen tappamaksi. (Top tykkänään! tässä oli passiivi! p.o. Se tappaa sen.) Kaverukset yrittävät parantaa Benin haavan, mutta eivät saa ostettua siihen tarvikkeita. He kohtaavat Beverlyn. Eddien palatessa kotiin hänen kimppuunsa hyökkää Neibolt Streetin autiotalon kohdalla sairastunut spitaalinen, jonka jälkeen hän kohtaa Pennywisen. Beverly taas kuulee Derryssä kadonneiden lasten huutoja kylpyhuoneen lavuaarista. Hänen aiemmin leikatut hiuksensa sitovat hänet lavuaariin kiinni, joka peittää hänet yltä päältä vereen. Hänen isänsä ei taas näe verta, joten hän luulee Beverlyn seonneen. Bill kohtaa Georgien kellarissa, jossa Pennywise yrittää tappaa hänet.
ellauri133.html on line 259: Eräänä syksyisenä päivänä, Se ilmestyy ja vie Beverlyn mukanaan. Bill organisoi pelastusoperaation ja he palaavat Neibolt Streetille. Samaan aikaan, Se manipuloi Henryn tappamaan isänsä veitsellä, jonka Henry menetti jahdatessaan Beniä. Hän tekeekin niin televisio-ohjelman yllytyksen vuoksi ja muuttuu psykopaatiksi. Ystävykset laskeutuvat vanhaan kaivoon viemäreihin pääsemiseksi, mutta Miken kimppuun hyökkää Henry. Mike onnistuu lyömään Henryä kivellä ja Mike tönäisee Henryn kuiluun, jonne hän putoaa. Stan haavoittuu, kun maalauksesta tuttu nainen yrittää syödä hänen naamaansa. Bill taas eksyy seuraamaan Georgieta paikkaan, mihin monet lapset ovat todennäköisesti kadonneet. Loput ystävyksistä saapuvat samaan paikkaan, jossa he löytävät katatonisessa tilassa olevan Beverlyn. Ben saa hänet havahtumaan suutelemalla häntä, jonka jälkeen he tapaavat Billin.
ellauri133.html on line 284: 135 580 (Suomessa)
ellauri133.html on line 299: Toisen luvun kohtalaisen menestyxen jälkeen on idea kolmannestakin elokuvasta ollut puheenaiheena. Tuottaja Barbara Muschietti ilmoitti io9:n haastattelussa Kingin tarinan tulleen kokonaan käsitellyksi jo kahdessa elokuvassa, mutta hänen veljensä ohjaaja Andy Muschietti on kuvaillut kirjan taustalla vellovaa mytologiaa sanoin: “Mytologiassa on aina jotain, mikä tarjoaa mahdollisuuksia tutkimukseen. Se [eli Pennywise] on ollut maapallolla miljoonia vuosia. Hän on ollut kontaktissa ihmisiin satojen vuosien ajan joka 27. vuosi. Joten voit vaan kuvitella sitä ahmittujen lasten määrää.” Myöhemmin Pennywisea näytellyt Bill Skarsgård on ilmoittanut kolmannen elokuvan olevan suunnitteilla, ilmaisemalla sen olevan "jotain ihan muuta". Now for something entirely different! Oiskohan jatko-osassa enemmän kinky lapsisexiä? Minkä verran Tepolla ylipäänsä on sexikohtauxia? Onxe asexuaalinen? Ei toki!
ellauri133.html on line 306: Ja silti, on alue missä tän äijän kynäily on johdomukaisen sairasta ja kieroa, jopa tyypille joka kexi Crusty the Clownin, ja se on se miten se lähestyy "sitä yhtä paikkaa". Voi se joskus heittää jonkun hellän kohtauxen, esim kun (kexeliäästy nimetyt) Johnny Smith ja Sarah lopulta hit the sack kirjassa Dead Zone, tai (yhtä kexeliäät) Tommy ja Sue bylsii auton takapenkillä elokuvan Carrie (sekin tietysti by Stephen King) aikana. On se jopa kynäillyt hienoa smuttia kuten se missä Nadine imaisee Haroldin seisokin, tai Rachel lohduttamassa Louta kylpyammeessa käsipelillä verisen potilaan kuoltua Lemmikkihautuumaalla.
ellauri133.html on line 320: Roskis tekee parhaansa saadaxeen murhan- ja muunhimoisen knääpiön rauhoittumaan ja pois kylestään, muttei tarpeexi Skidille, joka alkaa työntää pyssynpiippua Thrashin peräaukkoon jotta Roskis jatkaisi vatkutusta. Vastoin Roskixen tahtoa silläkin alkaa jököttää, mut Skidi ei suostu venkuttamaan sitä. Epistä. Aika törkeä kyrpiäinen toi joka työntää mutkan toisen peräsuoleen saadessaan kätöstä eikä edes tarjoa vastarunkkua. Oikein sille että sudet söivät sen. No mä oon varma että Teppo koveni kun se kynäili tätä episodia.
ellauri133.html on line 327: Kurko kuvaa Toddin ekan märän unen teininä. Siinä se on Dussanderin assistenttina lääketiet. kokeessa koehenkilönä 16-vuotias jutkutyttö. Dussander käskee Toddin panna päälle kumikondomin jonka kärjestä lähtee sähköiskuja. Todd raiskaa tällä Anne Frankin, lisäten vähitellen voltteja kunnes Anne huutaa sikana ennenkuin se (siis Teppo) herää yltä päältä runkun peitossa. Runkusta puhuen...
ellauri133.html on line 337: Muistathan, että tää vaan toimii lapsen isänkohdalla, niet vaikka latkis vaikka kuinka paljon jonkun muun apinan mälliä pierunhajuisesta hotellilakanasta, se ei auta midiä, eikä missään tapauxessa runkun nielentä lisää lapsen lahjoja tai kynäilytaitoja. Muuten näät bändärit olis synnyttäneet laivalastillisen pikku Hendrixejä ja Claptoneja tähän mennessä. Toisaalta se vois selittää mix maailmassa on niin paljon Tepon kaltaisia douchebageja.
ellauri133.html on line 341: Nuhjuisessa novellissa Neljä jälkeen puolenyön, kirjastopoliisi seuraa vakuutusmyyskentelijää nimeltä (omaperäisesti) Sam kun se putoaa yllättäen ansaan jonka pirullinen kirjastonhoitaja oli virittänyt poliisin påän menoxi tekeytyäxeen skoudexi ja jatkaaxeen uraa lastenmurhaajana. Nojoo, eihän tää ole kovin syvällistä, selkeesti heikoin tarina kokoelmassa joka sukettaa aika lailla muutenkin, lukuunottamatta briljanttia Ernestomaista kielenkäyttöä.
ellauri133.html on line 343: Sam vihaa kirjastoja, ja kun se etenee kohti kirjan denouementia demonin kaa me nähdään mixi Samin torjumasta unesta jossain lentokoneessa. Kun Sam oli poikanen, se palautti jotain erääntyneitä kirjoja kun joku äijä pysäytti sen kirjaston ulkopuolella. Mies väitti olevansa poliisi, ja käskee Samin tulla kanssaan maxamaan sakot kirjoista. Sakko on Tepon pitkäkkestoinen anaalinen raiskaus, ja kun sanon pitkäkestoinen tarkoitan sitä. Aikamies tunkee massiivisen penixensä Samin pyllynreikään seinää vasten ajettuna, ja kaikki kerrotaan pikkutarkasti jokaista työnnällystä myöten 4 vaivaannuttavaa sivua.
ellauri133.html on line 349: Dodi! Mä arvasin! tää "Se" kirjan nimessä tarkoittaa tosiaankin "sitä"! Tää on luultavasti eka kirja Kurkon kronologisessa sarjassa miss voi osoittaa kynnettömällä sormella ja sanoa: "Tässä kohen toimittajat ei enää uskaltaneet sanoa Kurkolle et jätä hyvä mies noi sairaat jutut pois." Tiiliskivi muotoaan muuttavasta, lapsia jahtaavasta demarista nieltä Penninnussija on melkein 1100 sivua pitkä. Onhan siinä tollasta Enid Blyton meininkiä, lapsitiimejä ja lapsimielikuvituxen kekkeriä. Mut that being said, viemäreihin exyneen pojan voi nähtävästi pelastaa vaan niin että 6 11-vuotiastapoikaa gängfäkkää 11-vuotiasta tyttöä... sen "pyynnöstä", hehe. Voi HEMMETTI mikä parannettu painos Nabokovista!
ellauri133.html on line 466: I think the whole story is a bit of a— approaches the theme of growing up, and the group sex episode in the book is a bit of a metaphor of the end of childhood and into adulthood. And I don’t think it was really needed in the movie, apart that it was very hard to allow us to shoot an orgy in the movie so, I didn’t think it was necessary because the story itself is a bit of a journey, and it illustrates that. And in the end, the replacement for it is the scene with the blood oath, where everyone sort of says goodbye. Spoiler. The blood oath scene is there and it’s the last time they see each other as a group. It’s unspoken. And they don’t know it, but it’s a bit of a foreboding that this is the last time, and being together was a bit of a necessity to beat the monster. Now that the monster recedes, they don’t need to be together. And also because their childhood is ending, and their adulthood is starting. And that’s the bittersweet moment of that sequence. Blood oath, bloody sheath, they even sound the same.
ellauri133.html on line 548: teoxessa Kenelle kellot soivat. Älä kysykään, ne soivat sinulle. (John Donne)
ellauri133.html on line 610: Ohjaaja Stanley Kubrickin tyylin mukaisesti elokuva ei anna missään vaiheessa suoraa selitystä tapahtumille. Äkkiä ruutuun lävähtää vaan sanat "The End".
ellauri133.html on line 780: Samaan aikaan Lauri oli kuitenkin myös tosi skarppi ja hän pystyi äärimmäisen taitavasti peittämään ja kiertämään sairautensa. Me perheenjäsenet olimme aivan varmoja, että hän jää kiinni ajokorttitarkastuksessa, mutta niin ei käynyt.
ellauri133.html on line 784: Liikuttavaa on se, että hän on yhä pistämätön humoristikko. Hän tunnistaa läheisensä ja pysyy usein keskusteluissa mukana. Hyvältä tuntuu myös se, että ainakin sairauden alkuvaiheessa hänestä tuli lempeämpi ja rauhallisempi. Pukeminen ja syöminen sujuvat vielä hyvin, mutta mikään entinen mieluisa, vähän monimutkaisempi tekeminen ei enää luonnistu. Hän ei enää lue kirjoja, katso elokuvia, ratkaise humoristikoita eikä korjaile erinäisiä asioita. Hän paasaa vielä ahkerasti, mutta suullisesti.
ellauri133.html on line 799: Essee Ajan virta on puhdasta sosialistista realismia. Laivan nostattamat mainingit loiskivat lauttoja vasten. Vaijerilla yhteen köytetyillä paksuilla mäntytukeilla seisoo joukko nuoria naisia uittokeksi kädessä. He huusivat mutta tuuli vei sanat vastakkaiselle rannalle. Silmät näkivät vain vahvat hampaat, nauravat päivettyneet kasvot, tuulessa liehuvat liinat, ylös pyrkivät hameenhelmat ja ruskettuneet sääret. Niitä kun pääsis levittelemään lämpimässä toverihengessä.
ellauri133.html on line 802:
ellauri133.html on line 819: Siistin pinnan alla Tomppa oli vahvasti kiinnostunut poikkeavasta sexuaalisuudesta. Pienenä Thomas ei muuta tehnyt kun söi marsipaania. Pikku Tom wurde ekan kerran steif kun se styylas oppikoululaisena luokkakaveripojan Arnim Martensin kaa. Martin oli ilmetty Tonio Krögerin pikku ystävä Hans Hansen. 25-vuotiaana Tomi oli lätkässä vanhempiin herrasmiehiin. Maalari Paul Ehrenberg oli esikuvana sen Doktor Faustuxen bisexuellille muusikolle Rudi Schwerdtfegerille. Rudin miekka heilui miehekkäästi Tompan poskessa.
ellauri133.html on line 821: Tomppa oli ize bi ja nai äidin näköisen juutalaisen naisen, Katia Pringsheimin. Katian käskystä ne varmaan muuttikin pois Saxasta. Katia ei ensin perustanut Tompasta, sillä oli kosijoita joka sormelle, ja Tomppa siihen aikaan muistutti vinoilevan veljen mukaan mahakipuista razumestaria. Tomppa ja Katia oli kavereita, mikä Tompan puolesta oli aika höyryävä tunnustus. Päiväkirjoissaan Tomppa kiittää vaimoa kärsivällisyydestä, kun Katia ei herättänyt Tompassa enää Sehnsuchtia, eikä Tompan vällykäärme näinmuodoin pystynyt tarjoilemaan sille juuri huvia. Sechs Kinder Katia teki silti ilmeisesti Tompalle. Tompan sisaruxista teki 2 tyttöä izarin, ja sen omat lapset jatkoi perinnettä. Klaus Mann oli julkihomo ja matkusteli Suomessa kreivi Aminoffin sulhasena. Mulla on joku Klaus Mannin kirjoista.
ellauri135.html on line 31:
ellauri135.html on line 52: Konsta muistelee kunnollisia romanttisia neuvostoliittolaisia, jotka rakastavat isänmaata ja niiden kauniita pitkäkaulaisia vaimoja joiden silmät on toisistansa etäällä. Mä pidän kyllä niistä hurjasti (esim Irina Kudasheva on ihana), niinkuin pidän lyhkäsestä mutta pyhimysmäisestä sisilialaisesta poliisista 'Pronto Montalbaano soono' samannimisessä poliisisarjassa. Ja sen seijamaisesta vaimosta Liviasta, joka on oikeasti saxatar, päälle dubattu. Kauniit naiset hyppää Salvon kaulaan joka käänteessä, mutta se pitää enimmäxeen (joskaan ei aina) kullin siveästi lahkeessa, odottamassa Livian aina yhtä odottamattomia vierailuja. Sixkin mä tykkään Montalbanosta, että siinä on paljon kauniita naisia, ja kaikenikäisiä ihmisiä, ei vaan nuoria aikuisia, vaan myös meitä vanhoja. Kliseistä italialaista sähläystä ja kauniita postikorttimaisemia.
ellauri135.html on line 65: Konstan essee Ajan virta on puhdasta sosialistista realismia. Laivan nostattamat mainingit loiskivat lauttoja vasten. Vaijerilla yhteen köytetyillä paksuilla mäntytukeilla seisoo joukko nuoria naisia uittokeksi kädessä. He huusivat mutta tuuli vei sanat vastakkaiselle rannalle. Silmät näkivät vain vahvat hampaat, nauravat päivettyneet kasvot, tuulessa liehuvat liinat, ylös pyrkivät hameenhelmat ja ruskettuneet sääret. Niitä kun pääsis levittelemään lämpimässä toverihengessä.
ellauri135.html on line 67: Mutta aikataulunmukainen liikenne on sekin kauneutta. Ja teräxiset voimansiirtopylväät jotka kohosivat korkealle syxyisen mezän yläpuolelle. Volga volga äiti armas meri meidän synnyinmaan. Ja sen tervahöyryn nimi / oli prinsessa Armaada. Mutta mikä ihme on tuo tervahöyry? kysyy joku nykyajan tolvana. 1920-luvulla vastaus oli selvä: kyseessä on laivatyyppi, joita tuohon aikaan risteili Suomen vesillä pari sataa. Lavrov lupaa maalata tervahöyryn kauniin kapteenin mutta vasta tilaisuuden jälkeen Moskovassa.
ellauri135.html on line 89: se oli Prinsessa Armaada se oli Prinsessa Armaada voi, kun me kaihoa kannettiin.
ellauri135.html on line 99: Veera oli tumma jo heimoltaan. Veeran vuoksi me annettiin, se oli Prinsessa Armaada
ellauri135.html on line 129: Rousseaun hautapaasi oli saaressa, jonne ei ollut venettä. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Taruxen pamjatnikit on helpommin lähestyttäviä. Tuli ikävä omia auringonlaskuja ja omia piharatamoja ja venäläisten varisseiden lehtien vaatimattomampaa kahinaa. Länsimaat on syvältä.
ellauri135.html on line 132: On 7 syytä vierailla Taruxessa, mm muzej ja pamjatniki, ja Oka-joki.
ellauri135.html on line 177: Joka tapauksessa Bergin toimikausi Suomessa oli monessa suhteessa hyvin intensiivisen tapahtumisen aikaa. Krimin sota siihen liittyvine puolustusjärjestelyineen vaikutti kaikkialle. Kauppalaivaston kohtalo, ruotujakoisen sotaväen koollekutsumiseen liittyvät ongelmat, tykkiveneiden rakentaminen ja puolustuksen järjestäminen Suomen järville olivat merkittävän dramaattisia asioita aikoinaan.
ellauri135.html on line 179: Kirjassa esitetään myös Helsingin pelastuminen tuholta kenraalikuvernöörin ansioksi. Sulut ja patterit, joita tehtiin Santahaminasta (ja Matosaaresta) aina Lauttasaareen saakka eivät olleet turhanaikaisia, vaan ratkaisivat kaupungin kohtalon, kuten kerrotaan. Vieläkin tärkeämpää Suomen kannalta oli Krimin sodan jälkeinen aika, jolloin, uuden keisarin hallitessa, aloitettiin suuri modernisaatio-ohjelma, johon kuului niin talouden kohentaminen rautateiden, kanavien, sahojen ja muut teollisuuden avulla kuin myös kansansivistyksen kohottaminen.
ellauri135.html on line 184: Lars Gabriel von Haartmanin kanssa riidat koskivat muun muassa rautateiden ja vesiteiden suhteellista primäärisyyttä ja Snellmanin kanssa erimielisyyttä oli muun muassa sensuurista. Vuoden 1850 pahamaineisen sensuuriasetuksen poistamisessa Berg itsekin oli aktiivinen, mutta piti joka tapauksessa sensuurin säilyttämistä viisaana politiikkana.
ellauri135.html on line 189: Onkin kiinnostavaa havaita, että Sangasten möysän Sangasten ruislajikkeen kasvattajan setä toimi Suomessa tehokkaasti maan hyvinvoinnin ja kansallisen liikkeen hyväksi, vaikka hän taas Puolassa joutui verisesti tukahduttamaan kapinan ja sekaantumaan yhteen Venäjän historian häpeällisimmistä sivuista Puolan pyövelinä.
ellauri135.html on line 229: After the surrender of Sebastopol and the transition of the chief of staff of the Crimean army in Odessa, Berg left the service, and until 1868 was not employed at all, leading the life of a tourist. The war of 1859 between Italy and Austria drew Berg in Lombardy, where he was at different headquarters of the French, Italian and at the end of Garibaldi, the detachment of Alpine rifles, wrote a number of correspondences in the "Russian Gazette" in 1859 the Movement in 1860, in the Lebanese mountains between Druze and Maronites drew Berg to the East. He lived in Beirut, Damascus, visited Jerusalem, said, Alexandria. Cairo, pyramids and Keepaway left an inscription, then the first in the Russian language. The fruit of these wanderings there were a few articles in Moscow and St. Petersburg editions and book "Guide to Jerusalem and its surroundings" (1863). During this trip, Berg studied the Bedouin life, which wandered in the wilderness. In 1861 he returned to Russia and has translated a significant part of "pan Tadeusz" (printed in "Domestic. Notes" 1862). Then again, Berg went to the East, lived again in Beirut, Damascus and Jerusalem, and printed about this trip in several articles in "Fatherlands. Notes", "Russian Gazette", "Our time" and SPb. Statements".
ellauri135.html on line 236: Kertovat että kerran tullessaan Moskovaan Nikke joutui esiintymään jossain opiskelijakonsertissa. Berg pyysi yhtä ystäväänsä lainaamaan sille liiviä, lähettäen sille aikaisin aamulla kirjelapun näillä säkeillä:
ellauri135.html on line 241: Palauttaessaan liivin omistajalle Nikke kirjoitti kirjelapulle:
ellauri135.html on line 264: Korolenko ei ole syvälle tunkeutuva psykologinen erittelijä, mutta hänen kaunis, värikäs tyylinsä, hieno ja herkkä tunne, tarkka todellisuuden havainto ja luja luottamus parempaan tulevaisuuteen tekevät hänen kertomuksensa erittäin miellyttäviksi. Suuren nälänhädän vallitessa vuonna 1892 hän kulki Itä-Venäjällä puutetta kärsivillä seuduilla järjestämässä avustusta ja lievensi näin toiminnallaan paljon hätää. Havaintonsa hän julkaisi kirjassa Nälkävuonna (1893). Niinikään hänen sanomalehtikirjoitustensa ansioksi on luettava, että joukko votjakkeja, jotka oli jo tuomittu kuolemaan ihmisuhrien toimittamisesta, joutuivat uudestaan tutkittaviksi ja syyttömiksi havaittuina vapautettiin. Votjakit lähtivät iloisina takaisin Volgan mutkaan keittelemään kylkiluita. Votjakkien autonominen alue (ven. Вотская автономная область, Votskaja avtonomnaja oblast) oli vuosina 1920-1934 Neuvostoliitossa Venäjän neuvostotasavallassa ollut itsehallinnollinen alue, joka käsitti nykyisen Udmurtian tasavallan alueen. Alue perustettiin 4. marraskuuta 1920. Udmurteista käytettiin tuolloin nimeä votjakit.
ellauri135.html on line 276: Pjotr Arkadjevitš Stolypin (ven. Пётр Аркадьевич Столыпин; 14. huhtikuuta (J: 2. huhtikuuta) 1862 Dresden, Saksin kuningaskunta – 18. syyskuuta (J: 5. syyskuuta) 1911 Kiova, Venäjän keisarikunta)[1] oli venäläinen konservatiivinen valtiomies, joka toimi Venäjän keisarikunnan pääministerinä vuosina 1906–1911. Hänet tunnetaan voimatoimistaan vallankumouksellisia vastaan, suuresta maatalousuudistuksestaan eli niin sanotusta Stolypinin reformista ja Suomessa toisen sortokauden aloittamisesta. Hänet salamurhattiin kesken virkakauden.
ellauri135.html on line 364: Но спишь ты мёртвым сном среди полей безбрежных, Mutta nukut kuolonunessa rajattomilla pelloilla.
ellauri135.html on line 367: Коварством, как Самсон, во сне ты сил лишён, Salakavalasti, kuten Samson, unessa sinulta riistetään voimat.
ellauri135.html on line 387: То молишься во сне поверженным богам, Sitten rukoilet unessa voittaneille jumalille.
ellauri135.html on line 397: Viu on demoni Gogolin samannimisessa kauhujutussa, joka voi nähdä kaiken. Khomalla (sankari) razastaa joku noita, joka muuttuu mehukkaaxi neidoxi, ja osat vaihtuvat. Loppupeleissä kehään astuu Krangin näköinen Viu joka on karvainen ja jolla on mustalla maalla töhritty rautanaama. Sen raajat on kuin juuria. Viu käskee nostaa maahan asti roikkuvat silmäluomensa niin eze näkee Khoman (sankari). Khoma ei pysty jättämään kazomatta, Viu näkee Khoman taikapiilopaikan, kaikki pahat henget hyökkäävät, ja Khoma kuukahtaa. Kukko kiekuu, mzue on jo toinen kiekaisu, ja "peikot" jotka ei pääse käpälämäkeen jää kirkkoon nalkkiin. Kirkko peittyy rikkaruohoihin ja pusikkoon.
ellauri135.html on line 433:
ellauri135.html on line 475: Armias, ihana aika, Dessa hulda, ljufva dagar,
ellauri135.html on line 529: Mieli raskas manteressa, Tungt är sinnet nu på fältet,
ellauri135.html on line 545: Yksinäni ollessani, När jag ej af någon höres;
ellauri135.html on line 620: И сердце бьется в упоенье, Ja sydämeni lyö hurrauksessa
ellauri135.html on line 638: Isä oli Vologdan sairaalan kirjanpitäjä.Mitä hän nyt oli, säälittävä juoppolalli ja rehvastelija. Kaikkein epätoivoisimmassa puutteessakin hän käytti puhkipestyä ja tärkättyä paidan etumusta ja leventeli syntyperällään. Hän oli venäläistynyt latvialainen, syntyjään Jagelloneja. Juovuspäissään hän hakkasi minua. Meitä oli kuusi lasta yhdessä ainoassa huoneessa, keskellä likaa ja löyhkää, jatkuvia riitoja ja nöyryytyksiä. Lapsuus oli vastenmielisintä aikaa. Humalassa isä jankkasi aina Pushkinin runoja ja itki ja voihki. Kyyneleet virtasivat tärkätylle paidan etumukselle, hän ruttasi sen, sätti itzeään ja huusi, että Puškin oli ainoa valonsäde tällaisten kirottujen saastojen elämässä. Hän ei muistanut ainoatakaan Puskinin runoa kokonaan. Hän aloitti aina alusta, mutta ei koskaan pääsyt loppuun. Isältä olen oppinut vain 2 Pushkinin säettä:
ellauri135.html on line 657: Vuonna 1828 runoilija saa koulutusta gumanitaarisen profiilin Nobel Boarding Schoolissa ja viestii Lopukhinsin perheen kanssa. Yksi neljästä pojasta tuli myöhemmin runoilijan ystäväksi ja Varvara-tytär musexi. Runoilijan aktiivinen luova toiminta avautuu ja ensimmäiset runot tulevat näkyviin: "Kaukasianpaimenkoira", "Sirkasialaiset", demonin ääriviivat. Lermontovin lyhyt elämäkerta lapsille osoittaa, että runojen aktiivinen kirjoittaminen alkoi 1900-luvun 30-luvuilla. Samana vuonna hän menestyi menestyksekkäästi Moskovan yliopistossa moraalisessa ja poliittisessa tiedekunnassa, mutta myöhemmin hän ymmärtää virheensä. Vuonna 1832 Mikhail meni Pietariin ja siirtyi koulujen vartijoiden alihankkijoille. Näinä vuosina hänestä tulee yrityksen sielu ja naisen mies. Ensimmäiset julkaisut olivat jo vuonna 1835, ja vuonna 1837 Pushkinin runoilijan kuolemasta tuli perusta saman nimen runolle.
ellauri135.html on line 665: Lermontovilla oli valtava vaikutus runoilijoiden ja proosan kirjoittajien seuraavaan sukupolveen. Monet hänen teoksistaan ​​kuvasivat, näyttelivät teatterissa, näyttivät maalauksessa, ja runot muuttuivat romaaniksi.
ellauri135.html on line 669: 14-vuotiaana Mikhailista tuli Nobel-tutkija joka toimii Moskovan yliopistossa. Samaan aikaan hänestä kiinnostui runoutta ja alkoi kirjoittaa itsestään. Hänen ensimmäinen opettaja tässä tapauksessa oli S. E. Raich. Mikhail opiskeli 2 vuotta, ja pysäköintitalo oli suljettu. Syksyllä Lermontov tuli samaan yliopistoon moraalista ja poliittista tiedekuntaa. Mikhail ei kuulunut mihinkään ympyrään eikä yleensä edes kuulunut kaikkiin oppilaisiin.
ellauri135.html on line 671: Ensi vuoden syksyllä, jolloin Lermontov siirtyi suulliseen tiedekuntaan, hänen isänsä kuoli. Mikhail tuskin osallistui luennoihin uudessa yksikössä eikä osallistunut kokouksiin loppuvuodesta.
ellauri135.html on line 696: Lyyrinen sankari on tavallinen sotilas, joka oli kuollessa haavoittuneena ja tietäen kuolevansa, antaa useita tilauksia ystävälle ja välittää sanallisesti hänen erikoisen testamenttinsa hänelle. Hän pyytää, ettei puhu kuolemasta isälleen ja äidilleen, mutta pyytää välittämään tämän viestin rakastetulle naiselle, joka on varma, että hän ei tunne tunteita häneen. Hän on varma, ettei kukaan huolehdi hänen kuolemastaan. Sankari on todennäköisesti yksinkertainen talonpoika, ja asepalveluksessa on rikottu hänen elämänsä. Ehkä hän on vielä nuori, mutta hän hautaa jo itsensä, koska sotilasvelvollisuus ei anna hänelle mahdollisuutta palata.
ellauri135.html on line 757: Runon "Testamentti" kirjoitti Lermontov vuonna 1840, kun hän oli jo toisessa maanpaossaan Kaukasuksella. Monet tutkijat pitävät sitä profeetallisena testamenttina runoilijasta itsestään. Lyriikan sankarin tarina muistuttaa todella paljon Lermontovin kohtalosta. Ehkä hän kuvitteli näin tulevaa tulevaisuuttaan.
ellauri135.html on line 765: Viimeisessä jakeessa näkyy naiskuva. Tämä on sotilaan pitkäaikainen naapuri, johon hän ilmeisesti oli rakastunut. Kuolevan miehen sanoista voimme päätellä, että hiän hylkäsi hänen rakkautensa ("tyhjä sydän"). Mutta kun hän muistaa koko elämänsä, hän yhdistää siihen onnellisimmat muistot. Hän on varma, että nainen ei myöskään kärsi hänen kuolemansa uutisista, mutta pyytää silti ystäväänsä kertomaan hänelle kaiken. Jos tämä tarina herättää kurjia kyyneleitä entisessä rakastajattaressa, niin "se ei merkitse hänelle mitään!".
ellauri135.html on line 769: Musta tää runo on erittäinkin narsistinen, mikä sopii Lermontoville. Muita hittejä Lermontovilta Konstan mielestä ovat Yxin kuljen, yö on tyyni, lauha, Tikari ja Niin ikävää ja murheellista. Ei ole tarpeen edes luetella niitä kaikkia. Lermontov oli mitään pelkäämätön, rumahko ja ylimielinen upseeri. Teloitettiinko se loppupeleissä? Ei vaan se kuoli kyrpiintyneen majurin luodista. Lepokodin suunnalta kuuluu lisää tuttuja säveleitä. Katjushalla komiat on keuhkot, paska haisee Nevan rannalla. Kukot kiekuvat joen tuolla puolen täyttä kurkkua. Zabolotskilla on erinomaisia runoja ukonilmasta. Zabolotski nousee Tjutsevin rinnalle, jopa kaarteissa täpärästi ohi. Sairas Bunin nauraa iloisesti lukeiessaan Tvardovskia. Koira kuoli koiran kuoleman. Ympärillä kuohuva elämä on täynnä tarkoitusta ja merkitystä.
ellauri135.html on line 776: Vänrikki Lermontovin vitsien kohteena ollut majuri Nikolai S. Martynov haastoi hänet kaksintaisteluun, joka käytiin 27. heinäkuuta 1841 Mašukvuoren juurella Pjatigorskissa Kaukasiassa. Lermontov kuoli Martynovin ensimmäisestä laukauksesta. Martynovin kuulustelupöytäkirjan mukaan ei kaksintaistelun syynä ollut yksittäinen vitsi tai loukkaus vaan päättäväinen kieltäytyminen niiden kertomisen lopettamisesta, jolloin Martynov ei nähnyt muuta kunniallista tapaa päättää asiaa kuin kaksintaistelu, joka käytiin vakiintuneella tavalla sekundanttien läsnä ollessa.
ellauri135.html on line 885:

Ulkonäöltä Barbara Alexandrovna Lopukhina oli erilainen poikkeuksellinen: se oli vaalea, mikä tietenkään ei ole harvinaista, mutta liikuttaessa ja täysin mustissa silmissä, kulmakarvojen ja silmäripsien kaa. Tämä antoi hiänelle erityisen viehättävyyden - kaikki mielialan muutokset heijastuivat kasvoilleen heti ja selvästi. Barbara Lopukhinan muotokuva oli mahdotonta tehdä kerta toisensa jälkeen, kun ihmiset näkivät hiänet muuttuvissa olosuhteissa niin monin tavoin.
ellauri135.html on line 899: Kolme vuotta myöhemmin, Varvara Lopukhina, jonka elämäkerta liittyy läheisesti elämää ja työtä suuremman venäläisen runoilijan kaa, paineessa vanhempien hiän avioitui Tambovin maakunnassa vuokranantajan Nikolai Fedorovich Bakhmetevin kaa, jota Lermontov heti vihasi, ja tämä tunne ei ole koskaan pyyhitty pois. Se oli kuitenkin täysin molemminpuolista, muuten miehesi ei olisi ollut pakko, Barbara, tuhota kaikki kirjaimet runoilijalta, ja kaikki, jotka oli esitetty niille, ja omistettu hiänelle. Bahmetev oli niin huomattavasti vanhempi kuin Varvara ja Mihail Yurevich että uusi nimi rakkalle ei koskaan kelvannut, ja se oli erityisen loukkaavaa. Kaikissa käsilaukuissa ja nenäliinoissa Barbaralla seisoi alkukirjaimet tyttönimensä, V.L. niinkö se olis ollut Lermontova.
ellauri135.html on line 900:

Kolme vuotta myöhemmin Varvara Lopukhinan elämäkerta, joka liittyy läheisesti suuren venäläisen runoilijan elämään ja työhön vanhempiensa paineessa, hiän meni naimisiin Tambovin provinssin Nikolai Fyodorovich Bakhmetevin maanomistajan kanssa, jota Lermontov heti vihasi, ja tämä tunne ei koskaan kadonnut. Se oli kuitenkin täysin keskinäistä, muuten aviomies ei olisi pakottanut Barbaraa tuhoamaan kaikkia runoilijan kirjeitä ja yleisesti kaikkea, mitä heille on annettu ja omistettu hiänelle. Bakhmetev oli merkittävästi vanhempi kuin Varvara Alexandrovna ja Mihail Juryevitš, jotka eivät koskaan tunnistaneet rakastamansa naisen uutta nimeä, ja tämä oli erityisen loukkaavaa. Varvara Lermontov nimitti kaikissa initiaatiomenoissa tyttönimensä nimikirjaimilla.
ellauri135.html on line 912:

Lyhyitä hetkiä kaikki heidän tuttavansa varmasti hehkui silmäni edessä, hellävaraisesta iästä, kun tunteet näyttävät ikuisilta, vahvoilta ja raskailta, kun ei ollut mitään ymmärrystä rakkaudesta tai elämästä itsestään, ja tähän asti. Harvinaisista ja lyhyistä tapaamisista huolimatta he onnistuivat käymään kaikessa heidän suhteensa: ystävälliset kiintymykset, hullu rakkaus ja kuumat intohimot sekä kateuden, jopa vihamielisyyden tappaminen. Kaikki tämä on kypsynyt, itännyt tosi rakkaudeksi, mutta he eivät koskaan onnistuneet tunnustamaan toisiaan.
ellauri135.html on line 925: Varvara ei ollut varma mistään, varsinkin Lermontovin tunteet. Hän ei vain laittaa sen umpikujaan käytöksellään, joskus se tuntui, että hän vain pilkkaa. Niin äkillinen tilkka jääkylmää ja sitten mukava, ystävällinen ystävällisesti, ja sitten syytökset ilman vastavuoroisuutta puolestaan ​​ja todellinen intohimo. Sen kylmyys oli tarkoitettu hiänelle rangaistuksena jotain myyttistä petoksesta. Hiänelle oli vaikeaa sellaisen jatkuvan muuttuvuuden, suhteiden heikkouden vuoksi. Hiän epäili itsensä - hänessä. Ja periaatteessa se on oikeudenmukainen. Kuitenkin ja epäilemättä nämä rakkaus kasvoivat voimakkaammin, mutta eivät katoa.
ellauri135.html on line 926:

Erityisesti Barbara ei ollut varma mistään sellasesta kuin Lermontovin tunteet. Hiän ei vain hämmentynyt häntä käyttäytymisestään, joskus tuntui hiänelle, että hän vain pilkkaisi hiäntä. Niinpä hän yllättäen teki jäätyneen kylmyyden ja siellä hän oli makea, ystävällinen ystävällisellä tavalla ja vastusti sitten vastavuoroisuuden ja todellisen intohimon puutetta. Hänen kylmyytensä oli tarkoitettu hiänelle rangaistuksena jotakin myyttistä petosta. Hiän oli kovaa sellaisen jatkuvan vaihtelevuuden, suhteiden herkkyyden suhteen. Hiän epäili itsestään - hänestä. Ja periaatteessa oikeudenmukainen. Näiden rakkauksien epäilyistä kasvoi kuitenkin voimakkaampi ja ei kadonnut.
ellauri135.html on line 933: Lermontovin elämä oli nopea ja siitin lyhyt ja lerppana. Se ratkaisi paljon harrastuksia - ja ohimenevä ja vahva. Hänen käyttäytymisensä perusta oli hirvittävä kylmyys ja puhtaasti sekulaarinen koettelemus. Hänen luonteensa oli kuin tulivuori - hiljainen ja hiljainen, hän yhtäkkiä puhkesi tulisessa intohimossa. Ja vain rakkaus Varvara Lopukhinaan ei koskaan pysähtynyt hänen sydämessään. Mitä hiänen piti tehdä? Hiän ei ollut varma, että runoilijan kylmyys oli hirveä, koska Lermontov ei ollut koskaan sanonut yhtä sanaa hänen rakkaudestaan ​​hiänelle, kaikki hänen tunteet ja hän myös oli vain implisiittinen ...
ellauri140.html on line 52: Book I is centered on the virtue of Holiness as embodied in the Redcrosse Knight. Largely self-contained, Book I can be understood to be its own miniature epic. The Redcrosse Knight and his lady Una travel together as he fights the monster Errour, then separately after the wizard Archipelago tricks the Redcrosse Knight into thinking that Una is unchaste using a false dream. After he leaves, the Redcrosse Knight meets Duessa, who feigns distress in order to entrap him. Duessa leads the Redcrosse Knight to captivity by the giant Orgigolo. Meanwhile, Una overcomes peril, meets Arthur, and finally finds the Redcrosse Knight and rescues him from his capture, from Duessa, and from Despair. Una and Arthur help the Redcrosse Knight recover in the House of Holiness, with the House's ruler Caelia and her three daughters joining them; there the Redcrosse Knight sees a vision of his future. He then returns Una to her parents' castle and rescues them from a dragon, and the two are betrothed after resisting Archipelago one last time.
ellauri140.html on line 72: Henkilöitäkin on aivan helvetisti, päähenkilöitä 28. Iso osa naisista on hyvixiä, iso osa pahixista on naisia. Tätä voisi tehdä ärrällä korrelaation. Peppu Rothin mielestä kaikki naiset koittaa omistaa, "Useimmat naiset haluavat omistaa kaiken", hän sanoo. "He haluavat omia sinun postisi. He haluavat omia sinun kuvitelmasi. Miten sinä kehtaat nussia jotakuta muuta kuin minua? Minusta sinun pitäisi unelmoida. Mixi sinä kazelet pornoa kun minä olen kotona? He haluavat omia sen mikä mies on, Coleman. Mutta ei kenenkään omiminen ole nautinto. Nautinto on tämä että huoneessa on toinen mestaruuden tavoittelija." (Tää soopa on pantu naisoletetun suuhun, eli Faunian. Se taitaa olla tollanen puoliautomaattinen Talus, paizi vinyylistä, tai modernimmin silikoninen.)
ellauri140.html on line 84: Atte F-, a fiend from Hell disguised as a beautiful maiden. Ate opposes Book IV's virtue of friendship through spreading discord. She is aided in her task by Duessa, the female deceiver of Book I, whom Ate summoned from Hell. Ate and Duessa have fooled the false knights Blandamour and Paridell into taking them as lovers. Her name is possibly inspired by the Greek goddess of misfortune Atë, said to have been thrown from Heaven by Zeus, similar to the fallen angels. God Ate My Homework.
ellauri140.html on line 111: Libresse F-, alias Duessa, a lady who personifies Falsehood in Book I, known to Redcrosse as "Fidessa". As the opposite of Una, she represents the "false" religion of the Roman Catholic Church. She is also initially an assistant, or at least a servant, to Archipelago.
ellauri140.html on line 132: Una F+, the personification of the "True Church". She travels with the Redcrosse Knight (who represents England), whom she has recruited to save her parents´ castle from a dragon. She also defeats Duessa, who represents the "false" (Catholic) church and the person of Mary, Queen of Scots, in a trial reminiscent of that which ended in Mary´s beheading. Una is also representative of Truth. Aku Ankalla oli paleoliittinen väkivahva ihailija nimeltä Una joka ei osannut minä-sanaa. Kymingatar Elisabet sanoi aina me. We are not amused.
ellauri140.html on line 136: Jotkut kirjalliset tekeleet uhraa historiallisen totuuden arrkkityyppisille myyteille, ja tekee runoudesta raamatullisia kvestejä, kuntaas Dispenser vahvistaa tarinansa ajankohtaisuutta arrrkkityyppisillä hahmoilla. Pitkin matkaa Homohaukassa Dosetti ei keskity ajattomaan kaavineeseen, vaan käyttää sellaista kaavinetta siirtääxeen menneisyyden merkityxen nykyaikaan. Menneitä jauhamalla Dosetti löytää keinoja paisuttaa Elisabetin hovin tärkeyttä. Se ei tee tapahtumista myyttiä, vaan pikemminkin meemeistä päivän uutista. Transukirjassa Dosetti kumittaa erotuxen arrkkityyppisen ja historiallisen välistä ihan tahalteen. Esimerkixi Dosetti ei varmaan usko joka tavua Brittikronikassa, mitä Arttu lukee Alma Mediasta. Tässä tapauxessa Aamulehti palvelee historian runollista vastinetta (niin aina). Siltikään tämmöinen runollinen historia ei ole myyttiä; pikemminkin, se 'koostuu uniikeista, vaikka osaxi fiktiivisistä tapahtumista kronologisessa järjestyxessä.' Sama erottelu toistuu kirjojen I ja V poliittisessa viestissä. Toki niiden ajankohtaisuus oli selvempää runon kirjoituxen aikana kuin nyt. (Äläs nyt! You don't say!) No täähän on just sama tematiikka kuin Danten komiikassa. Ja miljoonassa muussa kirjassa. Kynäilijät pompittaa fiktiivisiä avataarejaan ilmastaxeen omia ennakkoluulojaan. Tää menis tonne ja tapais ton ja size sanois että näin. En seiso kirjani takana vaan ajatusteni. Kuvitteleminen on ammattini, enhän mä enää muuta tee, enkä senpuoleen osaakaan.
ellauri140.html on line 138: Throughout The Faerie Queene, Spenser creates "a network of allusions to events, issues, and particular persons in England and Ireland" including Mary, Queen of Scots, the Spanish Armada, the English Reformation, and even the Queen herself. It is also known that James VI of Scotland read the poem, and was very insulted by Duessa – a very negative depiction of his mother, Mary, Queen of Scots. She was a crocodile in the book. The Faerie Queene was then banned in Scotland. This led to a significant decrease in Elizabeth's support for the poem. Within the text, both the Faerie Queene and Belphoebe serve as two of the many personifications of Queen Elizabeth, some of which are "far from complimentary". Through their ancestor, Owen Tudor, the Tudors had Welsh blood, through which they claimed to be descendants of Arthur and rightful rulers of Britain.
ellauri140.html on line 205: In 1596, Spenser wrote a prose pamphlet titled A View of the Present State of Ireland. This piece, in the form of a dialogue, circulated in manuscript, remaining unpublished until the mid-seventeenth century. It is probable that it was kept out of print during the author's lifetime because of its inflammatory content. The pamphlet argued that Ireland would never be totally "pacified" by the English until its indigenous language and customs had been destroyed, if necessary by violence. Vitun kolonialisti paskiainen.
ellauri140.html on line 209: In the year after being driven from "his home", 1599, Spenser travelled to London, where he died at the age of forty-six – "for want of bread", according to Ben Jonson; one of Jonson's more doubtful statements, since Spenser had a payment to him authorised by the government and was due his pension (What the fuck, ei kaxitonnisella vuodessa vielä kuuhun mennä.)
ellauri140.html on line 218: Kersantti Sadler laulaa luupäisen nazin näköisenä tämän countryrenkutuxen, jonka Peppu muistaa mainita muistelmiensa tahraisessa osassa (s. 233).
ellauri140.html on line 291:

Pepun typerässä seinässä oli vaan alle 60K nimeä. Suklaapipariin leivottuja pillukarvoja. Kokispullo räjähti avatessa. Koronaan on kuollut USA:ssa 753K apinaa. Hemmetinmoista teurastusta.

ellauri140.html on line 298: Onhan se hirmun nokkelaa ja sliipattua, onhan siinä p.c. kontenttia kaiken matukliseen kyytipoikana, muzilti vittu: se on ihan sitä samaa kliseetä, ihan samat vitun ennakkoluulot vaikka ehkä 90 astetta käännettynä, joskus 180 astetta, ei se siitä mihkään muutu. Nauratustehoa haetaan konekivääridialogista, idea on sama kuin vieraskielisessä vizissä tai jossain Aliaxessa: olet niin iloinen että pysyit vielä kärryillä että naurat ihan helpotuxesta.
ellauri140.html on line 366: The day with cloudes was suddeine overcast, Siinä matkatessa tuli pilvistä,
ellauri140.html on line 505: His Lady sad to see his sore constraint, Sen leidi näki missä kusessa se oli,
ellauri140.html on line 583: Devoure their dam; on whom while so he gazd, Syövän emoaan; Hänen kazellessaan moista,
ellauri140.html on line 708: Where when all drownd in deadly sleepe he findes, Kun kaikki ovat umpiunessa, äijä alkaa
ellauri140.html on line 727: Kokytós (kreik. Κωκυτός; myös Kokítos) on joki, joka virtaa Thesprotiassa, Epeiroksen alueella luoteisessa Kreikassa.Se saa vuolaimmillaan alkunsa Paramythiá-vuorilta ja yhtyy Achérontas-jokeen Mesopótamon kylän lähellä Párgan kunnassa.. Joen nimi vastaa kreikkalaisessa mytologiassa esiintyvää, manalassa eli Haadeessa sijainnutta Kokytos-jokea, joka oli samoin maanalaisen ...
ellauri140.html on line 740: The one of them he gave a message too, Toinen lähti viestimiehex,
ellauri140.html on line 754: Tethys (m.kreik. Τηθύς) oli kreikkalaisessa mytologiassa Uranoksen ja Gaian tytär. Hän oli titaani ja meren jumalatar, joka oli sekä sisko että vaimo Okeanokselle. Tethys oli maailman pääjokien ja noin kolmentuhannen tyttären, joita kutsuttiin okeanideiksi, äiti. Hän on Thalassan, merivesien ruumiillistuman vihreävetinen vastine. Tethys on jäinen kappale, samankaltainen kuin Dione ja Rhea. Tethyksen tiheys on 1,21 g/cm³, mikä viittaa siihen, että se koostuu lähes pelkästään vesijäästä. Tethyksen pinta on hyvin kraatteroitunutta ja siinä on jään murtumisen seurauksena runsaasti halkeamia. Tethyksellä on kaksi erilaista maastotyyppiä.
ellauri140.html on line 767: In drowsie fit he findes: of nothing he takes keepe. umpiunessa, eikä honaa yhtään midiä.
ellauri140.html on line 772: A trickling streame from high rock tumbling downe, Ja unessa kusettamaan norui vesi katosta,
ellauri140.html on line 790: Is tost with troubled sights and fancies weake, oli vielä unessa, ja nukkui silmät avoinna,
ellauri140.html on line 834: And with false shewes abuse his fantasy, Ja käyttämään sen mielikuvitusta väärin unessa,
ellauri140.html on line 848: Bathed in wanton blis and wicked joy: Se uiskenteli ihanassa synnin ammeessa,
ellauri140.html on line 859: On earthly braunch, the daughter of a king, Joka on koskaan maasta noussut, prinsessax,
ellauri140.html on line 908: Captiv'd to fortune and frayle worldly feares, Onnessa ja maallisessa pelossa, pakenee sun uskon luo
ellauri140.html on line 918: In secret anguish and unpittied plaint, Salaisessa angstisssa ja säälimättömässä tuskassa,
ellauri140.html on line 919: Whiles you in carelesse sleepe are drowned quight. Senaikaa kun sä olet huolettomasti umpiunessa.
ellauri140.html on line 984: His wanton dayes that ever loosely led, olis petipuuhissa ja naisten nauratuxessa,
ellauri140.html on line 1010: The eye of reason was with rage yblent, Meni naruun raivon sokaistessa silmät
ellauri140.html on line 1032: The royall virgin shooke off drowsy-hed; Niin neizytprinsessakin nosti päätänsä
ellauri141.html on line 38: Olkoon runoniekoilla oikeus ja lupa kuolla. Se, joka pelastaa jonkun vasten hänen omaa tahtoaan, menettelee kuten murhaaja. Eikä tuo sitä tee kerran eikä pois vedettynä jo muutu järkeväksi ihmiseksi eikä luovu haluamasta ikuistuttavaa kuolemaa. Eipä ole kyllin selvää, mistä syystä hän tekaisee säkeitä; onko hän saastuttanut isänsä tuhkaa vai onko hän jumalatonna koskettanut kauheaa ukkosenpaikkaa, — joka tapauksessa hän raivoo; ja samoin kuin karhu, joka on voinut murtaa häkkinsä estävät ristikot, niin raju runonlausuja karkoittaa niin hyvin oppimattomat kuin oppineet; johonka hän kerran on tarttunut, siitä hän pitää kiinni ja tappaa lukemalla kuten verimato, joka ei jätä ihoa, ennenkuin se on täynnänsä verta.
ellauri141.html on line 49: Horatiuksen nuoruudessa Rooman valtakuntaa piinasivat poliitikkojen valtakamppailut, salamurhat ja sisällissodat. Horatiuskin osallistui sisällissotaan, mutta häviäjän eli Brutuksen puolella. Hänen oli onnistunut nousta päällikön asemaan ja hänen oli tarkoitus osallistua Filippoin taisteluun. Taistelun alkaessa hän kuitenkin heitti kilpensä ja aseensa maahan ja juoksi pakoon.
ellauri141.html on line 54: Taiteiden suosija ja Augustuksen ystävä etruskioletettu Maecenas syötti Flaccuxelle vatruskoita ja lahjoitti sille maatilan läheltä Tivolia. Horatius oli tyytyväinen, sillä nyt hän saattoi elää tuntemattomuudessa maaseudulla tavallisten ihmisten parissa ilman toimeentulohuolia. Eikä tivolikaan ollut häirizevän lähellä. Maecenaan kautta hän ystävystyi Vergiliuksen ja Variuksen kanssa. Heidän kanssaan Roomasta Brundisiumiin tehtyä matkaa hän myöhemmin kuvaili purevan satiirisesti kirjeissään.
ellauri141.html on line 65: Kun Maecenas oli rauhoittunut, Horatiuksesta kehittyi onnellinen ja tyytyväinen. Ruumiinrakenteeltaan hän oli lyhyt ja pyöreä ja kuvaili itseään "hyvinruokituksi porsaaksi Epikuroksen laumassa." Runoissaan hän käsitteli elämän pieniä iloja kuten viiniä, ystävyyttä ja rakkautta. Ihmisten heikkouksista hän teki satiireissaan raakaakin pilaa. Osassa runoistaan hän ylistää Augustusta. Monien mielestä Augustus vei roomalaisilta vapauden, mutta Horatiuksen mielestä hän on suuri hyväntekijä lopettaessaan maata repineet sisällissodat.
ellauri141.html on line 68: Useat Horatiuksen käyttämät runomitat ovat kreikkalaisten kehittämiä, ja niiden täydellinen ymmärtäminen vaatii antiikin Kreikan kirjallisuuden tuntemusta. Horatiuksen oodit taas olivat ainutlaatuisia ja ilmestyessään uusi muoto Rooman kirjallisuudessa. Niiden ymmärtäminen ei vaadi midiä. Ne poikkesivat suuresti esimerkiksi Catulluksen lyyrisestä tuotannosta. Lähimpinä esikuvina Horatiukselle olivat kreikkalaiset runoilijat Alkaios ja Arkhilokhos. Oodeissa Horatius käsitteli sekä henkilökohtaisia kokemuksiaan että esikuvilta lainattuja aiheita, esimerkiksi maalaiselämän ylistystä. Monet hänen oodeistaan ovat hyökkäyksiä hänen aikalaisiaan vastaan tai pilkkarunoja heistä. Oodeissa tulevat esille liiallisuuksien välttäminen eli kultainen keskitie, ajan nopea kuluminen, oikeaan hetkeen tarttuminen, rakkaus, viini, isänmaallisuus ja terve itsetietoisuus. Kuulostaa izehoitokirjalta.
ellauri141.html on line 109: Quintus Horatius Flaccus (8th of December, Ab Urbe Condita 689, B. C. 65 - 27th of November, B. C. 8) was born at or near Venusia (Venosa), in the Apennines, on the borders of Lucania and Apulia. His father was a freedman, having, as his name proves, been the slave of some person of the Horatia gens. As Horace implies that he himself was ingenuus, his father must have obtained his freedom before his birth. He afterwards followed the calling of a coactor, a collector of money in some way or other, it is not known in what. He made, in this capacity, enough to purchase an estate, probably a small one, near the above town, where the poet was born. We hear nothing of his mother, except that Horace speaks of both his parents with affection. His father, probably seeing signs of talent in him as a child, was not content to have him educated at a provincial school, but took him (at what age he does not say, but probably about twelve) to Rome, where he became a pupil of Orbilius Pupillus, who had a school of much note, attended by boys of good family, and whom Horace remembered all his life as an irritable teacher, given unnecessarily to the use of the rod. With him he learnt grammar, the earlier Latin authors, and Homer. He attended other masters (of rhetoric, poetry, and music perhaps), as Roman boys were wont, and had the advantage (to which he afterwards looked back with gratitude) of his father’s care and moral training during this part of his education. It was usual for young men of birth and ability to be sent to Athens, to finish their education by the study of Greek literature and philosophy under native teachers; and Horace went there too, at what age is not known, but probably when he was about twenty. Whether his father was alive at that time, or dead, is uncertain. If he went to Athens at twenty, it was in B. C. 45, the year before Julius Cæsar was assassinated. After that event, Brutus and Cassius left Rome and went to Greece. Foreseeing the struggle that was before them, they got round them many of the young men at that time studying at Athens, and Horace was appointed tribune in the army of Brutus, a high command, for which he was not qualified. He went with Brutus into Asia Minor, and finally shared his defeat at Philippi, B. C. 42. He makes humorous allusion to this defeat in his Ode to Pompeius Varus (ii. 7). After the battle he came to Italy, having obtained permission to do so, like many others who were willing to give up a desperate cause and settle quietly at home. His patrimony, however, was forfeited, and he seems to have had no means of subsistence, which induced him to employ himself in writing verses, with the view, perhaps, of bringing himself into notice, rather than for the purpose of making money by their sale. By some means he managed to get a place as scriba in the Quæstor’s office, whether by purchase or interest does not appear. In either case, we must suppose he contrived soon to make friends, though he could not do so by the course he pursued, without also making many enemies. His Satires are full of allusions to the enmity his verses had raised up for him on all hands. He became acquainted, among other literary persons, with Virgil and Varius, who, about three years after his return (B. C. 39), introduced him to Mæcenas, who was careful of receiving into his circle a tribune of Brutus, and one whose writings were of a kind that was new and unpopular. He accordingly saw nothing of Horace for nine months after his introduction to him. He then sent for him (B. C. 38), and from that time continued to be his patron and warmest friend.
ellauri141.html on line 111: At his house, probably, Horace became intimate with Polio, and the many persons of consideration whose friendship he appears to have enjoyed. Through Mæcenas, also, it is probable Horace was introduced to Augustus; but when that happened is uncertain. In B. C. 37, Mæcenas was deputed by Augustus to meet M. Antonius at Brundisium, and he took Horace with him on that journey, of which a detailed account is given in the fifth Satire of the first book. Horace appears to have parted from the rest of the company at Brundisium, and perhaps returned to Rome by Tarentum and Venusia. (See S. i. 5, Introduction.) Between this journey and B. C. 32, Horace received from his friend the present of a small estate in the valley of the Digentia (Licenza), situated about thirty-four miles from Rome, and fourteen from Tibur, in the Sabine country. Of this property he gives a description in his Epistle to Quintius (i. 16), and he appears to have lived there a part of every year, and to have been fond of the place, which was very quiet and retired, being four miles from the nearest town, Varia (Vico Varo), a municipium perhaps, but not a place of any importance. During this interval he continued to write Satires and Epodes, but also, it appears probable, some of the Odes, which some years later he published, and others which he did not publish. These compositions, no doubt, were seen by his friends, and were pretty well known before any of them were collected for publication. The first book of the Satires was published probably in B. C. 35, the Epodes in B. C. 30, and the second book of Satires in the following year, when Horace was about thirty-five years old. When Augustus returned from Asia, in B. C. 29, and closed the gates of Janus, being the acknowledged head of the republic, Horace appeared among his most hearty adherents. He wrote on this occasion one of his best Odes (i. 2), and employed his pen in forwarding those reforms which it was the first object of Augustus to effect. (See Introduction to C. ii. 15.) His most striking Odes appear, for the most part, to have been written after the establishment of peace. Some may have been written before, and probably were. But for some reason it would seem that he gave himself more to lyric poetry after his thirty-fifth year than he had done before. He had most likely studied the Greek poets while he was at Athens, and some of his imitations may have been written early. If so, they were most probably improved and polished, from time to time, (for he must have had them by him, known perhaps only to a few friends, for many years,) till they became the graceful specimens of artificial composition that they are. Horace continued to employ himself in this kind of writing (on a variety of subjects, convivial, amatory, political, moral,—some original, many no doubt suggested by Greek poems) till B. C. 24, when there are reasons for thinking the first three books of the Odes were published. During this period, Horace appears to have passed his time at Rome, among the most distinguished men of the day, or at his house in the country, paying occasional visits to Tibur, Præneste, and Baiæ, with indifferent health, which required change of air. About the year B. C. 26 he was nearly killed by the falling of a tree, on his own estate, which accident he has recorded in one of his Odes (ii. 13), and occasionally refers to; once in the same stanza with a storm in which he was nearly lost off Cape Palinurus, on the western coast of Italy. When this happened, nobody knows. After the publication of the three books of Odes, Horace seems to have ceased from that style of writing, or nearly so; and the only other compositions we know of his having produced in the next few years are metrical Epistles to different friends, of which he published a volume probably in B. C. 20 or 19. He seems to have taken up the study of the Greek philosophical writers, and to have become a good deal interested in them, and also to have been a little tired of the world, and disgusted with the jealousies his reputation created. His health did not improve as he grew older, and he put himself under the care of Antonius Musa, the emperor’s new physician. By his advice he gave up, for a time at least, his favorite Baiæ. But he found it necessary to be a good deal away from Rome, especially in the autumn and winter.
ellauri141.html on line 159: Ottakaat aiheenne, kirjoittajat, voimienne mukaan ja punnitkaa kauan, mitä hartiat jaksavat kantaa, mitä eivät. Sitä, joka voimainsa takaa on aiheensa valinnut, ei petä esitystapa eikä selvä järjestys. Järjestyksen etu ja sulo on oleva se, joll'en erehdy, että runoilija juuri nyt sanoo, mitä hänen tällöin tulee sanoa, sekä lykkää ja jättää nykyhetkellä moniaat asiat. Sanojen yhdistämisessä valitkoon ilmoitetun runoteoksen tekijä myös hienosti ja arasti sanan ja hyljätköön toisen. Erinomaisesti olet lausunut, jos ovela yhdistys tekee tutun sanan ikäänkuin uudeksi. Jos ehkä on tarpeellista vereksillä nimityksillä osoittaa outoja käsitteitä, käypi laatuun tekaista vanhanaikuisille Cetheguksille kuulumattomia sanoja, ja ujosti käytetty vapaus kyllä myönnetään; vieläpä uudet ja äsken tehdyt sanat saavat hyväksymistä osakseen, jos ne valuvat esiin anglosax- korjaan kreikkalaisesta lähteestä säästäväisesti johdettuina. Mutta miksi Roomalainen antaisi Caeciliukselle ja Plautukselle sen oikeuden, mikä on riistetty Vergiliukselta ja Variukselta? Miksi minua kadehditaan, jos voin lisätä vain muutamia sanoja, kun Caton ja Enniuksen kieli on rikastuttanut isäimme puhetta ja tuottanut uusia nimiä esineille? On aina ollut luvallista ja on edelleen tuottaa julkisuuteen sana, jolla on nykyhetken leima. Kuten metsät muuttavat lehtensä nopeiden vuosien kuluessa ja edelliset varisevat, siten katoavat vanhat sanatkin ja nuorien tavoin kukoistavat ja varttuvat äsken syntyneet; kuulummehan kuololle kaikkineinme: joko nyt meri sisämaahan johdettuna suojelee laivastoja pohjantuulilta, kuninkaan arvoinen työ, tai kauan hyödytön ja vain airoille sovelias suo elähyttää läheisiä kaupunkeja ja kokee kovaa auraa, tai joki on muuttanut suuntansa, joka oli vainioille vahingollinen, sille kun on osoitettu parempi tie; kuolevaisten teot katoavat, ja vielä vähemmän kieliparsien arvo ja sulo pysyy elävänä. Monet sanat syntyvät uudestaan, jotka jo hävisivät (esim buli), ja monet häviävät, jotka nyt ovat arvossa (Danny: nuoret mimmit), jos käyttö niin tahtoo, millä puhumisen suhteen on mielivalta, oikeus ja ohjeet. (Horatius: Runoudesta. Suom. J.K. Hidén.)
ellauri141.html on line 207: Vähän kirjallista arvoa on Horatiuxen muutamilla Arkhilokhoxen sävyyn muodostelemilla häväistysrunoilla, joista toiset ovat häikäilemättömän realistisia ja suorastaan sukupuolikuria loukkaavia. Näiltä runopukuun puetuilta henkilökohtaisilta hyökkäyxiltä, joilta puuttuu kokonaan esteettinen perustunnelma, täytyykin hyvin suuressa määrässä kieltää varsinainen kaunokirjallinen arvo. Ne ovat yxinkertaisesti mauttomia. Toisinaan voi H. mennä jopa arveluttavan pitkälle. Pitkäköhän Flaccuxella oli jäykkänä? Sitä ei moni tiedä ja harva arvaa. Tuskin muisti izekään.
ellauri141.html on line 466: Kipling syntyi 30. joulukuuta 1865 Bombayssa, Brittiläisessä Intiassa. Hänen äitinsä oli metodistipastorin tytär Alice Kipling (o.s. MacDonald) ja isänsä bombaylaisen taidekoulun rehtori ja professori John Lockwood Kipling. John ja Alice olivat ensimmäisen kerran tavanneet 1863 Rudyardjärvellä Rudyardin kylässä Staffordshiressa. He avioituivat ja muuttivat 1865 Intiaan, jossa esikoispoika syntyi pian muuton jälkeen. Poika sai etunimensä vanhempiensa ensimmäisen kohtaamispaikan mukaan. Kiplingin syntymäpaikalla Sir J. J.:n käyttötaiteiden instituutin kampusalueella Mumbaissa (entinen Bombay) on hänen syntymästään kertova kyltti. You are here.
ellauri141.html on line 468: Rudyard ja hänen kolmevuotias pikkusiskonsa Alice (”Trix”) lähetettiin koulutettavaksi ja kasvatettavaksi Englantiin. Kiplingin sisarukset saapuivat Portsmouthiin, jossa he päätyivät pariskunnan ylläpitämään, Intiassa asuvien brittilasten kouluttamiseen erikoistuneeseen perhekotiin. Nämä kasvatusvanhemmat olivat Lorne Lodgessa asuneet kapteeni ja rouva Holloway, jonka kohtelua seuraavan kuuden vuoden aikana Rudyard kuvaili julmaksi ja halveksuvaksi. Kipling kuvaili kokemuksiaan laskelmoiduksi kidutukseksi niin uskonnollisesti kuin tieteellisesti.
ellauri141.html on line 476: Seuraavan kahden vuoden aikana hän julkaisi romaanin Valon kadotessa (The Light that Failed), sai hermoromahduksen ja tapasi amerikkalaisen kirjailijan ja kustantajan Wolcott Balestierin, jonka kanssa yhteistyössä hän kirjoitti romaanin The Naulahka (1892). Kipling lähti 1891 lääkäreidensä neuvosta merimatkalle vieraillakseen Etelä-Afrikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja jälleen kerran Intiassa. Kiplingin piti viettää joulu perheensä kanssa Intiassa, mutta kuultuaan Balestierin kuolleen lavantautiin hän päätti palata välittömästi Lontooseen. Ennen paluutaan hän oli sähkeitse pyytänyt Wollcottin siskon Caroline Starr Balestierin (1862–1939) kättä. ”Carrien” hän oli tavannut aiemmin ja hänellä oli ollut tämän kanssaan ilmeisesti ajoittainen romanssi.
ellauri141.html on line 481: Tässä mökissä Kipling teki myös ensimmäiset luonnostelmansa Viidakkokirjasta. Tuli ahdasta ja ne rakensivat oman talon jonka nimexi tuli Naulakha (nimi tuli oikein tällä kerralla). Talo on edelleen pystyssä Dummerstonin Kipling Roadilla, viisi kilometriä pohjoiseen Brattleborosta. Se on iso, syrjäinen ja tumman vihreä talo, jossa on pärekatto, iso parveke ja erkkerit. Taloaan Kipling kutsui ”laivaksi” ja se toi hänelle ”auringonpaistetta ja mielenrauhaa”. Vierailemassa kävi myös brittiläinen kirjailija Arthur Conan Doyle, joka toi mukanaan parin päivän vieraillulleen golf-mailansa ja antoi Kiplingille pitkän golf-oppitunnin. Kipling vaikuttaa omaksuneen golfin peluun ja pelasi satunnaisesti paikallisen kongregationalistisen papin kanssa ja pelasi jopa punaisiksi värjätyillä palloilla maan ollessa lumen peitossa.
ellauri141.html on line 587: - Samoin minun kohdatessani ensi kerran Horatiuksen. Tähän mennessä en ole ihastunut mihinkään runoilijaan samassa määrin kuin alusta alkaen Horatiuksen oodeihin. Eräissä kielissä sitä, mikä täällä on saavutettu, ei sovi edes toivoa. Tää sanojen mosaiikki, jossa jokainen sana kammertuu esiin palapelipalana, paikkana ja käsitteenä oikealle, vasemmalle ja sekoittaa koko kokonaisuuden, tämä merkkien minimaalinen laji ja määrä, tämä siten saavutettu merkkien maksimaalinen voima - tämä kaikki on roomalaista ja jos minua halutaan uskoa, ylhäistä par excellence. Koko muu runoilu käy sitävastoin joksikin liian rahvaanomaiseksi - pelkäxi tunteiden lörpöttelyksi...
ellauri141.html on line 640: Huntuvuoren vanhemmat olivat maanviljelijä Kaarle Huntuvuori (Hollmén) ja Iida Laurén. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi 1910 ja hän toimi sitten opettajana Sääksmäen Jutikkalan koulussa aina eläkkeelle jäämiseensä saakka 1947, joskin 1913-1914 hän oli Jyväskylän harjoituskoulun opettaja ja 1914-1915 Pukinmäen kokeilukoulun opettaja. Huntuvuori opiskeli opettajan työn ohessa Helsingin yliopistossa ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi pääaineenaan Pohjoismaiden historia. Hän aikoi tehdä väitöskirjan Suomen keskiajan historiasta, mutta väitöskirjaa varten kerätty aineisto tuhoutui Jutikkalan koulun tulipalossa 1921. Tämän jälkeen Huntuvuori hyödynsi tietojaan kirjoittamalla historiallisia keskiaikaan sijoittuvia romaaneja. Hän kirjoitti myös jatkokertomuksia, joita julkaistiin lehdissä. Opetusneuvoksen arvon hän sai 1965.
ellauri141.html on line 668: Huntuvuoren kirjoittaessa myös akateemisen tutkimuksen käsitys tosin oli, että paavi Gregorius IX:n vuoden 1229 kirje piispanistuimen siirtämisestä tarkoitti siirtoa Koroisista Unikankareelle eli Turun perustamista tai jo olemassa olevan kaupungin vakiintumista. Artikkelini aiheena on siis kuvitelma Turusta ennen kaupungin olemassaoloa, ja ajalta ennen mitään Turun kaupungista tai edes piispanistuimesta kertovia lähteitä. Otan tarkasteluuni ennen kaikkea 1100-luvun loppua ja 1200-luvun alkua kuvaavat romaanit Lälli Kooroxen pojat (1926), Kokemäenmaan kuningas (1930) ja Piispa Tuomas (1933). Tarkastelen jonkin verran myös näitä edeltänyttä romaania Suomen Apostoli (1923).
ellauri141.html on line 671: Käsitykseni Huntuvuoren Turku-kuvan merkityksestä ja siten kiinnostavuudesta perustuu historioitsija Derek Fewsterin unohdetussa väitöskirjassaan esittämiin tulkintoihin siitä, kuinka historian käyttö kansallisen identiteetin muodostuksessa 1900-luvun alun Suomessa nojasi vahvasti arkipäiväiseen toistoon ja ’’alemman tason mielikuvanluojien” (lesser image-makers) kuten toimittajien, opettajien, kuvittajien ja nuortenkirjailijoiden työhön. Tämä ruohonjuuritason työ vaikutti
ellauri141.html on line 682: Suomen nuoressa tasavallassa historiankirjoitus oli vahvasti nationalistista ja historiantutkimuksella pyrittiin todistamaan Suomen erityisasema historiassa. Historiantutkijoiden valtaosa asettui valkoisen Suomen tutkijoiksi.
ellauri141.html on line 683: Historiallinen fiktio oli jo 1800-luvulla asettunut palvelemaan kansallista proggista ja edustamaan kirjallisuudessa isänmaallista ja uskonnollis-moraalisesti konservatiivista linjaa, ja 1930-luvun nationalistisessa ilmapiirissä nämä piirteet vielä korostuivat Hildan toimesta.
ellauri141.html on line 686: Esimerkilliseksi suomalaiseksi, todelliseksi miehen malliksi kohotetaan Kokemäen kuningas Pohja, "sukunsa suurin mies”, joka on kuin kotonaan ”Sveeassa, Voijonmaalla, Väinänsuussa, Virossa ja Karjalassa” ja purjehtii kauppamatkoilla ”Norjassa, Juutinmaalla, Wendeissä, jopa Novgorodissa asti.” Tämän lisäksi Pohja järjestää niin kasket, eräretket kuin käsityöteollisuuden. Hän johtaa kansaa, joka ”kulkee ylpeänä ja pelkäämättömänä tietään työntäen luotaan kaiken vähäpätöisen. Jo kehdossa keinuessaan se näkee märkiä unia."
ellauri141.html on line 690: Elämyksellinen uskonnollisuus, mystiikka ja okkultismi olivat 1900-luvun alussa suosittuja Euroopan sivistyneistöpiireissä, myös Suomessa. Monissa liikkeissä naiset olivat merkittäviä vaikuttajia ja johtajia. Hilda Huntuvuoren ajattelun ja kirjoittamisen taustalla on vaikuttanut kristillispohjainen spiritualismi. Hän toimi aktiivise￾na jäsenenä Suomen Spiritualistisessa seurassa, kävi kirjeenvaihtoa seuran kantavan voiman Helmi Krohnin kanssa ja kirjoitti käsikirjoituksen spiritualismin historiasta Krohnin tekstin pohjalta.
ellauri141.html on line 694: vihollista vastaan taistellessa. Jopa Suomeen ristiretken tekevä ja siitä
ellauri141.html on line 696: ”Ei totisesti ollut hätää, vaikka idän vihamies hioi miekkaansa ja meren takaa luotiin ahnaita katseita Suomen rikkauksiin! Täällä ei ollut vaan ruista ranteessa ja taskunauriita, oli miehiä, elämänuskoa ja nuoruuden v o i m a a ! Vaikka miehet ovat Huntuvuoren romaaneissa keskeisemmissä rooleissa, ajoittain myös naiset ottavat ohjat käsiinsä ja nousevat puolustamaan kansansa oikeuksia, kuten Kokemäen kuningatar Päivä piispa Tuomasta ja tämän asettamia korkeita liikevaihtoveroja vastaan.
ellauri141.html on line 701: ---- Iltaisin TPS:n nuoret kokoontuivat Kupittaan kisakentälle pelaamaan pesäpalloa, heittämään kuraa, lyömään heilaa ja juoksemaan hevosenleikkiä." Horseplay on the float. Kupittaan urheilupuisto oli Huntuvuoren elinaikana kukoistuksessaan 1890-luvun parannustöiden ansioista. Lukijat kyllä nauroivat mutta silti pitivät.
ellauri141.html on line 703: Esimerkiksi nimimerkki H. E. V toteaa Naisten äänessä arvostellessaan Piispa Tuomasta, että "historialliset romaanit saattavat olla parhaita oppaita menneisyyden mutkittelevalla, hämärällä tutkimustiellä. Huntuvuoren teos on luotettava tiennäyttäjä - vaikkakin lukija voi eräissä yksityiskohdissa olla tekijän kanssa eri mieltä ja vaikkakin joskus jää toivomaan psykologisesti vakuuttavampaa sanontaa.” Huntuvuori liikkui muutenkin kirjailijan- ja tutkijanauktoriteetin välimaastossa: hän ei ollut aikalaisten silmissä ammattihistorioitsija, mutta hän julkaisi ajoittain myös tieteellisiä tekstejä, ja hänet mainittiin tutkijana. Tiettävästi Huntuvuori keräsi aineistoa keskiajan historiaa käsittelevään väitöskirjaan, mutta koira söi muistiinpanot Jutikkalan koulun palossa vuonna 1921.
ellauri141.html on line 719: Tällainen elämys saatiin marraskuussa vuonna 2007 kokea myös vakkasuomalaisessa Laitilassa kirjailijan synnyinseudulla. Tämän syntymäpaikan Jouko Grönholm ilmaisee Kirjojen Turku -teoksessaan omaleimaisesti: kirjailija oli Laitilan flikkoja. Huntuvuoren perhe tosin siirtyi myöhemmin Nousiaisiin; sukulaisverkostoa oli sittemmin myös Maskussa ja Raisiossa.
ellauri141.html on line 729: Suomen piispa on vahvasti Henrikiä esittävän Sami Maarasen varassa. Hän on näyttämöllä mukana jokaisessa kohtauksessa. Tässä roolissa Huntuvuoren näkemykset Henrikin historiasta ja taustoista menevät minulle faktoina, Maaranen hymyilee.
ellauri141.html on line 778: Analyytikon ongelmat keskittyvät sen sijaan muiden mainitsemieni huomioiden ympärille. Mikä oikeastaan on lopullinen vaikutus, jonka runo yrittää saada? Mikä on se tunne, jonka se haluaa herättää, kehittää, lopulta rauhoitella lukijassa hänen kokeessaan runon? Itse asiassa olisi useita tapoja määrittää tämä; mutta kukaan ei olisi niin varma kuin etsiä vastausta tekstistä. Valitettavasti vastausten etsiminen tekstistä on erittäin työläs prosessi. Mitä kysymyksiä kysymme tekstistä? Kirjallisessa analyysissä, kuten oikeudellisessa kuulustelussa, saa vastaukset vain kysymyksiin, jotka osataan kysyä. Tän sai Super-Naomikin karsaasti kokea. Jos joku esittää kysymyksensä kielen ja tyylin suhteen, hän saa vastauksia vain näihin toissijaisiin runouden näkökohtiin. Vaikutukset, jotka hän onnistuu selittämään, ovat yhtä rajallisia, yhtä vähäisiä. Mutta mitä syvemmälle hän tarkastelunsa avulla astuu teoksen kokonaisrakenteeseen, sitä paremmin hän pystyy erottamaan vaikutuksen kokonaisuuden sen oleellisissa aspekteissa. Siksi on tarpeen esittää ne kysymykset, joiden avulla voidaan tunkeutua työn perustavanlaatuiseen organisointiin.
ellauri141.html on line 785: Esim Hugo von Hofmannsthal (toinen mitättömyys) koskaan ilmestymättömässä esipuheessaan saxalaiseen laitoxeen puhuu narratiivista. Hahaa, eise ole, Saint John vain narrasi, pelkkää perseilyä se on! Toinen hölmö T.S.Eliot, joka englanninsi sen, oli näkevinään siinä X cantoa, jossa väliin perustetaan kaupunkia ja väliin matkustellaan yhä syvemmälle autiomaan uumeniin. Mut ei sekään siitä oikein saa valmista. Ei siinä ole juonta siteexi eikä sankariakaan. Ihan paska kertomuxena. Alussa ja lopussa on joku chanson kuitenkin.
ellauri142.html on line 157: Using the Pigpen cipher key shown in the example above, the message "X MARKS THE
ellauri142.html on line 160: essa

ellauri147.html on line 656: Primaarisen narsismin monadologinen käsitys näkyy Freudin pseudopodin (eli pseudojalan) lähettävän protoplasmatian metaforassa; se on ameeban malli. Rajatun aiheen oletetaan olevan aiheen mukaan, riippuen egosta, eriyttämättömästä Ich-Es-tilasta tai itsestä, joka on alun perin libidossa. (Tokko se izekään täysin ymmärsi tätä.) Osa tästä käyttöenergiasta käytetään nyt kohdeiden ammatteihin ja myös vedetään pois, toinen osa jää egoon. Tässä versiossa narsismi rinnastetaan itserakkauteen eli "itse-edustuksen libidiiniseen miehitykseen", kuten Hartmann myöhemmin "selvensi". Todellisuus on periaatteessa vihamielinen, kohde on enimän näkemätön.
ellauri147.html on line 659: Sekunda-ekologisessa versiossa ensisijainen narsismi mallinnettiin kohdunsisäisen maailman ja sen synnytyksen jälkeisen jatkamisen jälkeen äiti-lapsi-dyadissa. Kohteen ja kohteen, sikiön ja kohdun välillä, vauvan ja äidin välillä ei vieläkään ole psykologista eriytymistä. Vaistonvaraisuutta ei ole vielä kehitetty. Kohteen miehitystä ei voi erottaa kohteen miehityksestä (kein Wunder). Kohde on eksistentiaalisesti välttämätön, mutta sitä ei pidetä kohdena. Itsetunto on rajaton, "valtamerellinen".
ellauri147.html on line 664: Freud käyttää näitä kahta käsitystä ensisijaisesta narsismista ontogeneettisen alkutilan muunnelmina – lausumattomana ja osittain sisäkkäin toistensa kanssa – vierekkäin käsittelemättä nimenomaisesti niiden ristiriitoja. Ratkaisematon kaksijakoisuus tässä kysymyksessä näkyy esimerkiksi autismin, narsismin ja kohdesuhteen ajallisen suhteen kehityspsykologisessa hämmennyksessä – kumpi tuli ensin? Muna vaiko kana? Itse asiassa se on pyöreä rakenne, kuin intialaisten häntäänsä imuttava käärme, jossa toinen nousee toisesta. Ja se jatkaa narsismin kehitysmuotojen määrittämistä. Haluan vain käsitellä ristiriitaisia käsityksiä siitä, että Freud kehittyy ensisijaisen narsismin "perinnöksi" henkisessä rakenteessa, jonka tiedetään koostuvan itsetunnosta, toissijaisesta narsismista, ego-ihanteesta ja joistakin muista jäännöksistä,joihin tässä kiireessä ei ole aikaa kajota.
ellauri147.html on line 674: Niin sanotussa ensisijaisessa narsistisessa vaiheessa lapsenomainen avuttomuus vastaa jatkuvan hoidon, kokonaisvaltaisen hoidon ja emotionaalisen huomion tarvetta, joka ilmaistaan strukturoitujen kohdesuhteiden kehittämisessä erityisessä rakkauden halussa. Mutta ei itserakkautta, mutta rakastettu on tämän rakkauden halun sisältö, joka tulee vastasyntyneen riippuvuudesta ja "ei koskaan jätä ihmistä enää". (H.S.A) Freud rinnastaa toistuvasti tämän passiivisen tiedostamattoman rakkauden odotuksen rakastettavaksi narsismiin, mutta sitä ei sisällytetä järjestelmällisesti hänen teoriaansa. Tällainen säännös olisi myös ristiriidassa viettiteorian määritelmän kanssa, jossa oletetaan munalle omamiehitys. Jos määrittelisimme narsismin rakastetuksi libidoteorian kannalta, meidän olisi puhuttava kohteen miehityksestä omin käsin – mutta tällaisesta asiasta ei säädetä libidon mallissa, jossa egon ja esineen dualismilla on karteesisia piirteitä.
ellauri147.html on line 677: (Martin on primäärinarsismille hyvin hyvin vihainen.) Säuglingtutkimuxissa ei näy siitä mitään merkkiä. Ei imeväiset ole ameeboita vaikka imevätkin tissiä, niillä on vahva kazekontakti primääriobjektiin, joka ei ole siis vaan tissi, vaan äidin pärstävärkki. Ameebaläppä on tarmokkaasti torjuttava. Se on infektiöösi. Perinteiset kallonkutistajat puolustautuvat samalla keinolla kuin saarnaajat: ei se ole tässä tärkeää mikä on totta, vaan miltä tuntuu, ja mikä tehoaa. Analyytikkojen turinat tiettävästi toimivat, samantekevää ovatko ne jossain hämärässä mielessä "totta" vai ei. Potilaat tykkää niistä. Lasten ja äitien vuorovaikutuxen tutkiminen on un-psychoanalytisch, se kuuluu jonnekin sosiopsykologian reservaattiin. Näin siis 70-luvulla, jolloin Martin opiskeli Bambergissa. Tällänen kaxoisstandardi, Revue des Deux Mondes (jota luki Tolstoin Lekan sankari teoxessa Ylösnousemus) ei käy ollenkaan päinsä enää, Martin terottaa, eläköön siis Winnicot!
ellauri147.html on line 682: Siksi olen ehdottanut (Altmeyer 2000 a,b) ensisijaisen narsismin ja ensisijaisen kohdesuhteen näennäisesti ontologisen kontrastin poistamista ymmärtämällä se epistemologisena erona: Se, mikä tekee vaikutelman ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta taitavasta vuorovaikutuksesta, voidaan empaattisesti ymmärtää varhaisena itsekokemuksena, joka tietää esineestä jo ajattelematta sitä. Bollas (1997) tunnisti varhaisen kohteen "varjon" tässä "ennakoimattomassa tunnetussa" ja aisti siten primaarisen narsismin objektiivisen saastumisen. Vaikka äidin tissillä niin sanotussa primaarisen narsismin vaiheessa on eksistentiaalinen, elintärkeä merkitys ehdottoman riippuvaiselle lapselle, häntä ei voida subjektiivisesti kokea itsenäisenä esineenä. Kohde on suljettu ensisijaisen narsismin kokemuksen maailmaan.
ellauri147.html on line 688: Narsismi sijaitsee välituotteessa, joka yhdistää itsensä toiseen. Narsismissa koemme itsemme ympäristömme väliaineessa. Narsismissa esiintyvä erikoinen itsesuhde on intersubjektiivisesti "saastunut". Muut ovat peili, jossa saamme refleksiivisesti itsekuvamme ja säätelemme itsetuntoamme, niitä pidetään tiedostamattomana näkymänä kaiun tai peilivaikutuksen odotuksessa. Se on sivuttain katsova maailmankuva, jossa on hiljainen kysymys siitä, mitä imagoa maailma meistä tekee. Narsismissa katsomme salaa toista, kun hän katsoo meitä ja reagoi siihen, mitä näemme, epäilemme tai fantasioimme.
ellauri147.html on line 690: Samalla puolustamme kuitenkin myös itsenäisyyttämme maailmasta ja suojelemme itseämme tuskallisilta riippuvuuden kokemuksilta, joihin annamme tiedostamattamme kunnioitusta tunnustuksen halulle. Epäilen, että narsismissa ilmaisemme jotain siitä, mikä on identiteetin paradoksaalinen ydin: olla ainutlaatuinen ja erehtymätön, toisin sanoen olla erilainen kuin toinen ja että muut tunnustavat sen juuri tässä ominaisuudessa. Narsismi osoittaa jossain määrin tietämättämme jotain itsensä tai identiteetin välisubjektiivista perustuslaista. Koska tällainen oivallus loukkaa meitä, emme halua tietää siitä mitään, aivan kuten vauva ei voi tietää mitään riippuvuudestaan. Edes narsismissamme me emme ole itsenäisiä olentoja, joita haluaisimme niin kovasti olla.
ellauri147.html on line 695: Nu, Tämä kuulostaa monimutkaiselta ja jotkut epäilevät epistemologista munatanssia. Voisimme sanoa, että metapsykologia on muutenkin spekulaatiota, filosofiaa, metafysiikkaa. Heidän kapriilejaan ei tarvitse ottaa niin vakavasti, aivan kuten emme ota kuoleman vaistohypoteesia vakavasti ja hymyile – ja silti voimme puhua tuhoisista pyrkimyksistä. Jossain vaiheessa se oli Freudin toivo, neurofysiologia, edistyminen aivotutkimuksessa, esimerkiksi kognitiotieteiden yhteysmallit korvaisivat vanhentuneet metapsykologiset käsitteet.
ellauri147.html on line 701: Psykoanalyysin historiassa kliinisenä tieteenä termi narsistinen häiriö liittyy usein luokkaan "varhainen häiriö". Se merkitsee maallista rakenteellista muutosta mielisairaudessa, jota kuvataan kiinnityspaikkojen siirtämiseksi aikaisemmille edipal-tasoille, häiriöksi varhaisessa egomuodostelmassa verrattuna myöhempiin edipaalisiin konflikteihin. Kysymys siitä, ovatko klassiset tartuntan neuroosit, joihin Freud kehitti psykoanalyysin hoitomenetelmänä ja kliinisenä teoriana, historiallisesti hupenevat ja väistyvät psykopatologisten tilakuvien tieltä, joiden patogeneesi on ratkaistava aikaisemmin, on ollut krooninen kiistanalainen kysymys psykoanalyyttisessa keskustelussa 30-luvulta lähtien.
ellauri147.html on line 712: Horkheimerin diagnoosi "hupenevasta" egosta(2), Adornon viittaus narsismin "sosialisoituun narsismiin" tai "kollektiivisiin johdannaisiin" (3), Marcusen sanelu "psykoanalyysin ikääntymisestä"(4) jakavat tämän aikadiagnostisen ytimen. Habermas omaksuu myös tämän opinnäytetyön diagnosoidessaan "oidipaalisen ongelman vähenevän merkityksen" ydinperheen rakenteellisella muutoksella ja toteaa, että toisin kuin lähes "sukupuuttoon kuollut" hysteria ja "huomattavasti" vähentynyt pakko-oireinen neuroosi viittaamalla nimenomaisesti Kohutiin: "sen sijaan narsistiset häiriöt kerääntyvät".
ellauri147.html on line 719: Michael Balint on huomauttanut vauvan perusalttiudesta primaarisen ympäristön puutteisiin, ja sitä voidaan pitää narsististen häiriöiden teorian edelläkävijänä teoriallaan "perushäiriöstä". "Ensisijaisen äitiyden" käsitteellään Winnicott kiinnittää huomiota myös varhaisimman esinesuhteen merkitykseen henkisen kehityksen onnistumiselle tai epäonnistumiselle. Lopuksi Heinz Kohutin narsismiteoria ja sen kehittyminen erityisesti itsepsykologiaksi ovat auttaneet keskittymään "alkeellisen itsensä olemassaoloon varhaisimmassa lapsuudessa" terapeuttisessa tilanteessa, mutta myös diagnostisissa luokissa ja metapsykologisessa mielessä(8) ja keskittymään siten "varhaisen" tai "narsistisen" häiriön tasoon. lykätä.
ellauri147.html on line 727: Reiche näkee nostalgisessa transfiguraatiossa "ehjän neuroosin ehjässä kulttuurissa"(11) alkuperämyytin – historiallisesti katoavasta – itsenäisestä egosta, joka liittyy loppuajan tunnelmiin, joka ei enää kykene konflikteihin ja sublimaatioon ilman auktoriteetin ja arvosuuntautuneisuuden asianmukaista sisäistämistä ja ilmaisee itsensä varhaisten narsististen häiriöiden muodossa – ja hän tunnistaa tässä ennen kaikkea diagnostisen tehtävän riippuvuuden Piilevä maailmankuva psykoanalyytista.
ellauri147.html on line 786: DSM:n uudessa versiossa IV(14) DSM-III-R:n ensimmäinen kriteeri, erityinen herkkyys kritiikille, korvataan toisella kriteerillä, jossa korostetaan ylimielisyyttä ja ylimielisyyttä käyttäytymisessä ja asenteessa. Salman Akhtar (1996)(15) Kernbergin julkaisemassa oppikirjassa, jota onneksi nyt tarkistetaan, laajentaa nämä DSM-oireluettelot profiiliksi "Synteesiyrityksessään" ja erottaa kuusi aluetta, joilla narsistisen persoonallisuuden ominaisuudet paljastuvat:
ellauri147.html on line 804: "Eettisten periaatteiden" joukossa on "ilmeinen innostus sosiaalipoliittisiin huolenaiheisiin" (näkyvä) ja "epäusko viranomaisia kohtaan" narsistisen persoonallisuuden ominaisuuksina, ja "kognitiivisessa tyylissä" narsismin luonnehtiminen on (näkyvä) "kielen suosiminen" ja "nopean tiedon saamisen suosiminen" sekä (salainen) "kielen ja puheen käyttö itsetunnon säätelemiseksi", joiden on tarkoitus luonnehtia narsismia. (ibid., s. 18f.)
ellauri147.html on line 809: Jopa tämä pieni ote osoittaa, että psykoanalyyttisen luokan sisällyttäminen mielenterveyden häiriöiden kuvaavaan käsikirjaan ei ilmeisesti voi korvata tämän luokan selvennystä. Ongelmana on, että näillä vaa´oilla - differentiaalipsykologian tai elinlääketieteen mallin mukaisesti - teeskenneltiin, että narsistinen häiriö on henkilön ominaisuus, yksilölle niin sanotusti kuuluvien ominaisuuksien oireyhtymä. Mutta kun narsismi välittyy itsensä ja esineensä välillä, se on suhdeluokka ja narsistinen häiriö on jotain, joka ilmenee vuorovaikutuksessa ja sen hiljaisissa, tajuttomissa maailmoissa.
ellauri147.html on line 812: Psykoanalyyttinen prosessidiagnoosi etenee eri tavalla. Siirto-vastatranstransassiprosessin terapeuttisessa tilanteessa voimme tuntea narsismin ja sen häiriön. Differentiaalidiagnoosin kannalta merkitykselliset vihjailevat viestit ovat:
ellauri147.html on line 817: Katso minua, kuuntele minua, kiinnitä huomiota minuun, ihaile minua! tai: pidä minua, rakasta minua, tunnusta minut! – se voi tarkoittaa myös: koska kieltäydyt katsomasta minua (tai huomiota, ihailua, tunnustusta), vetäytyn sinusta tai hyökkään sinua vastaan! Joskus myös: Tunnen oloni mahtavaksi ja maailman kanssa – tai maailmassa, joka (on) kohdellut minua näin, en halua olla mitään tekemistä! Siirtoprosessissa, ei vain narsististen häiriöiden hoidossa, vaan erityisesti psykoosien terapeuttisessa käsittelyssä, jonka Freud oli erottanut "siirtoneurooseista", koska niillä ei ollut tartuntakykyä niin kutsuttuina "narsistisina neurooseina" - olemme tällaisten viestien vastaanottajia, kuten tunnistamme vastaläpäisemisen tunteidemme analysoinnissa.
ellauri147.html on line 819: Schau mich an, höre mir zu, beachte mich, bewundere mich! oder: halte mich, liebe mich, erkenne mich an! – sie kann auch heissen: weil Du mir den Blick verweigerst (oder die Aufmerksamkeit, die Bewunderung, die Anerkennung), ziehe ich mich von Dir zurück oder greife Dich an! Manchmal auch: ich fühle mich grossartig und eins mit der Welt – oder aber: mit einer Welt, die mich so behandelt (hat), will ich nichts zu tun haben! Im Übertragungsgeschehen, nicht nur bei der Behandlung narzisstischer Störungen, sondern gerade auch im therapeutischen Umgang mit Psychosen, die Freud wegen ihrer mangelnden Übertragungsfähigkeit als sog. “narzisstische Neurosen” von den “Übertragungsneurosen” abgegrenzt hatte – sind wir Adressaten solcher Botschaften, wie wir bei der Analyse unserer Gefühle der Gegenübertragung erkennen.
ellauri147.html on line 822: Monien vuosien aikana työskennellessäni vakavasti häiriintyneiden psykiatristen potilaiden kanssa olen huomannut, että psykoottisessa vetäytymisessä on usein arkaaisia jälkiä tunnustamisen tarpeesta, joka on jäänyt vastaamatta perusmielessä. Mielestäni narsistisen häiriön hyvin erilaiset oireet voidaan tulkita erilaisiksi muunnelmuksiksi tämän taistelun nähtämisestä, havaitusta, tunnustetusta, kätkemisestä ja näkemisestä enemmän tai vähemmän taitavissa lavastoissa. Yhteiskuntafilosofi Axel Honneth (1994) on valmistellut "taistelun tunnustamisesta" identiteetin rakentamisen periaatteeksi G.H.Meadin (symbolinen vuorovaikutus, "Minä" yleisenä toisena, perspektiivin oletuksen mallina) ja Winnicottin kehitysteorioista – ja kutsui Hegeliä yhteiseksi lähteeksi: Hegelin itsessä on konstituoituvaa, että se tunnustetaan.
ellauri147.html on line 835: Sielulla on istuimensa kehossa – tämä ajatus ei ole muuttunut, vaikka olemme kutsuneet sitä "psyykeksi" 1800-luvun lopusta lähtien ja todistaneet sielun elämän häiriöt ulkomaisilta kuulostavilla nimillä, kuten "neurasthenia", "neuroosi" tai "psykoosi". Toissa vuosisadan vaihteessa hermojen ärtyvää heikkoutta pidettiin johtavana oireena mielialahäiriötä levittävästä epidemiasta, jonka avulla voimme tänään puhua tästä aikakaudesta "hermostuneisuuden aikakaudena".
ellauri147.html on line 839: On olemassa jonkin verran näyttöä siitä, että tarvitsemme sukupolvien välisen paradigman "Narsismin aikakauden" (Lasch 1995) vallitsevien identiteettihäiriöiden tutkimiseen ja hoitoon, joka julistettiin viime vuosisadan viimeisessä vaiheessa. Zeitgeist pakottaa meidät jo tähän. Sisäänpäin kääntyneen itsevarmuuden "cogito, ergo sum", karteesinen itsetutkiskelumalli, korvataan mediamaailmassa yleisön identiteettiä luovalla näkemyksellä, joka esitetään meille keskusteluohjelmissa ja politiikan teatraalisilla lavastoissa: "videor, ergo summa". Big Brother on postmodernin identiteetin tuotantolaboratorio. Heijastuksen kaipuu kaikkialla läsnä olevassa kamerassa näyttää meille jotain conditio humanan intersubjektiivisuudesta. Selvitämme, keitä olemme ympäristöpalautteessa.
ellauri147.html on line 840: Media narsismi vain varjostaa tätä henkisen olemassaolomme peruspiirretä, joka on peräisin ensisijaisesta narsismista. Vauva on riippuvainen äidin pitotoiminnosta ja hymystä hänen katseessaan. Infantiili narsismi pyrkii ihailemaan ympäristöä. Nuoruuden itsesäätely tapahtuu sukupolvien välisessä peilitilassa. Taiteilijan narsismi tarvitsee yleisön suosionosoituksia.
ellauri147.html on line 881: Tänpä tautta Freud ei trendaa enää, kun sukuviettiä ei ole mitään syytä tukahduttaa. Jengi ei ole enää hysteeristä eikä pode neurooseja, vaan angstaavia masixia ja/tai stressaantuneita ilmastoahdistuneita narsisteja.
ellauri147.html on line 890: "Keittiön ovi avautui ja sisään astui nainen silmälaseissa ja tukka nutturalla (Varsovassa harvinainen näky). Hänellä oli kellertävät kasvot, leveä nenä, turpeat huulet ja keltaiset silmät. Koko hänen olemuxessaan oli jotain rahvaanomaista. Povi törrötti kuin parveke. Rintaa ja vazaa peitti iso tunika. Kengät olivat muodottomat. Hän näytti palvelijalta tai köyhältä torikauppiaalta." (Singer: Isäni seurakuntaa.)
ellauri150.html on line 43: Tässä numerossa on haja-ajatuxia erilaisista lurjuxista sekä rupikonnista, joita tulee eteen klikkiuutisissa (kiitos Seija!) sekä vanhemmassa kirjallisuudessa. Syitä on sekä sysissä että sepissä, se on näiden sepitteiden sanoma. Pata soimaa tässä kattilaa. Pienilläkin padoilla on korvat, ja Esko Valtalinjalla lautasantennit.
ellauri150.html on line 48: Nyt.fi|Nyt.fi-analyysi Marja Sannikan ”woke-jakso”sta oli malliesimerkki siitä, mikä kaikki suomalaisessa rasismikeskustelussa on pielessä – ja miksi ihonväristä pitää puhua.
ellauri150.html on line 53: Ylen Marja Sannikka -ohjelman jakso, jossa vierailivat toimittaja Renaz Ebrahimi ja tähtitieteilijä Esko Valtaoja, on ollut iso puheenaihe sosiaalisessa mediassa koko viikon.
ellauri150.html on line 66: Tässä jutussa ei eritellä, miten ”wokea” ja ”cancelointia” olisi pitänyt ohjelmassa käsitellä, vaan miten jakso kuvasti sitä, mikä suomalaisessa rasismikeskustelussa on usein pielessä.
ellauri150.html on line 99: Hän on tutkinut kielen ja rasismin yhteyttä yhdysvaltalaisessa mediassa.
ellauri150.html on line 103: Marja Sannikka –jakson jälkeen Nguyen kirjoitti valokuvaaja-aktivisti Aisha Benahmedin kanssa kansalaisjärjestö Fem-R:n sivuille blogikirjoituksen, jossa oikaistiin jaksossa esiintyneitä käsityksiä ja käsiteltiin muun muassa värisokeaa rasismia. Termiä on käsitellyt muun muassa amerikkalainen sosiologi Eduardo Bonilla-Silva vuonna 2010 julkaistussa Racism without racist –teoksessaan.
ellauri150.html on line 109: HELSINGIN YLIOPISTON professorin ja rasismitutkijan Suvi Keskisen mukaan myös Suomessa ja Pohjoismaissa esiintyy niin sanottua värisokeutta, jossa ihonväriä tai muiden rodullistavien asioiden merkitystä ei tunnisteta. Mitäs valizit tollaisen sukunimen sekä vanhemmat, ei ollut viisasta.
ellauri150.html on line 113: Keskinen kertoo, että Suomessa ”värisokeus” on liittynyt etenkin ihanteeseen hyvinvointivaltiosta ja universalismista, eli että palveluja ja ajatustapoja sovelletaan kaikkiin ihmisiin samalla tavalla. Toisen maailmansodan ja juutalaisvainojen jälkeen toivottiin, että rasismista päästäisiin eroon lopettamalla puhe roduista, kun se ei onnistunut lopettamalla rotuja.
ellauri150.html on line 132: Rasismitutkimuksessa puhutaankin usein rodullistamisesta ja rodusta (race). Suomen yleiskielessä, kuten tässäkin jutussa, ihonväri on kuitenkin usein helpompi sana, koska rotuun liitetään helposti negatiivisia lisämerkityksiä.
ellauri150.html on line 134: Ajatus siitä, ettei ihonväristä tai rodusta olisi soveliasta puhua näkyy Nguyen ja Keskisen mukaan myös siinä, millaista tutkimusta Suomessa tehdään. Ei-valkoisia ihmisiä ei tilastoida Suomessa muuten kuin äidinkielen perusteella tai maahanmuuttajuudella.
ellauri150.html on line 157: Kaikilla on valtaa ja etuoikeuksia, jotka näkyvät eri tilanteissa eri tavoilla, Nguyen sanoo ja antaa esimerkin: Sambiasta tulleella arvostetulla tutkijalla on asiantuntijavaltaa omalla alallaan. Samaan aikaan tämän ihmisen valta pienenee sellaisessa tilanteessa, jos hän kävelee kadulla ja poliisi pysäyttää kysyäkseen papereita. Musta ylikomisario britti poliisisarjasssa ei saanut traktorinomistajaa peruuttamaan kuin panemalla päälle poliisinvalot autosta.
ellauri150.html on line 159: ”Pitäisi muistaa, että valkoisuus on valtava etuoikeus Suomessa. Ihan siksi, ettei joudu sellaisiin tilanteisiin kuin ruskeat ja rodullistetut ihmiset joutuvat.”
ellauri150.html on line 181: Keskustelussa asetelma tuli heti kättelyssä selväksi. Valtaoja jäi pahasti alakynteen Ebrahimin argumentoidessa. Nyrkkeilytermein ilmaistuna Valtaoja laski suojauksensa alas, mikäli hän edes koetti suojautua. Hän oli ylimielinen ja kaikkitietävä kosmologi, jonka ei tarvitse suojautua. Ebrahimin sanat upposivat suoraan sinne, mihin oli tarkoitus. Valtaoja ei tätä kuitenkaan huomannut. Eipä tarvitse enää ihmetellä hidasälyisen meikäläisenkään, mitä tarkoittaa valkoisen miehen taakka. Vielä hidasälyisempi astronomi näytti mallia. Älykkyys on yliarvostettua, sanoo Esko Valtakoira Apu-lehdessä. Vai oliko se Seurassa.
ellauri150.html on line 183: Valtaoja luettelikin hyvän tekemistään, kuten kävi Tampereella nenäpäivillä ja liittyi prosenttiliikkeeseen. Hän esiintyi kuin fariseukset ja kirjanoppineet, joista Uusi testamentti kertoo. He antoivat mintut ja tillit ja lahjoittivat temppelille torvensoittajan kulkiessa heidän edellään.
ellauri150.html on line 199: Esko Valtaoja on lähinnä tunnettu tieteen kansantajuistajana. Hänen teoksensa Onko ketään kotona maailmankaikkeudessa sai Tieto-Finlandia-palkinnon vuonna 2002.
ellauri150.html on line 233: Eskon tähtitieteellisen julkaisut ilmestyivät takuulla samaisessa Seura-lehdessä ja Avussa.
ellauri150.html on line 235: Yksi ammateistani on esiintyvä taiteilija, ja teen normaalisti vuodessa yli 50 puhekeikkaa. Nyt kaikki ylimääräiset esiintymiset ja tulot ovat menneet nollille kuten monilla muillakin.
ellauri150.html on line 253: Colette Stevens on Romain Rollandin hahmo nälkävuoden pituisessa sarjassa jossa loputtomasti seikkailee Romainin nenäkäs alter ego Juha-Risto.
ellauri150.html on line 269: à table, battant des mains, quand il y avait un plat qu’elle aimait ; au salon, grillant des cigarettes, affectant, devant les hommes, une affection exubérante pour ses amies, se jetant à leur cou, leur caressant la main, leur chuchotant à l’oreille, disant des ingénuités, disant aussi des méchancetés, admirablement, d’une voix douce et frêle, qui savait même, à l’occasion, dire des choses très lestes, sans avoir l’air d’y toucher, qui savait encore mieux en faire dire, — l’air candide d’une petite fille bien sage, les yeux brillants, aux paupières lourdes, voluptueux et sournois, qui regardaient de côté, malignement, guettant tous les potins, happant toutes les polissonneries de la conversation, et tâchant de pêcher çà et là quelque cœur à la ligne.
ellauri150.html on line 275: Christophe l’attirait, pour beaucoup de raisons, dont la première était qu’il n’était pas attiré par elle. Il l’attirait encore, parce qu’il était différent de tous les jeunes gens qu’elle connaissait : elle n’avait jamais essayé encore d’une potiche de cette forme et de ces aspérités. Il l’attirait enfin, parce qu’experte, de race, à évaluer du premier coup d’œil le prix exact des potiches et des gens, elle se rendait parfaitement compte qu’à défaut d’élégance, Christophe avait une solidité, qu’aucun de ses bibelots parisiens ne pouvait lui offrir.
ellauri150.html on line 279: Dans le salon de l’hôtel aristocratique, décoré de tapisseries un peu pâles, avec, sur un chevalet, au milieu de la pièce, le portrait de la robuste madame Stevens par un peintre à la mode, qui l’avait représentée languissante, comme une fleur sans eau, les yeux mourants, le corps tordu en spirale, pour exprimer la rareté de son âme millionnaire, — dans le grand salon aux baies vitrées, donnant sur de vieux arbres, que la neige poudrait, Christophe trouvait Colette toujours assise devant son piano, ressassant indéfiniment les mêmes phrases, se caressant les oreilles de dissonances moelleuses.
ellauri150.html on line 337: Elle jouait son morceau, s’appliquant de son mieux ; et, comme elle était habile, elle y réussissait très passablement, parfois même assez bien. Christophe, qui n’était pas dupe, riait en lui-même de l’adresse « de cette sacrée mâtine (sekarotuinen narttu), qui jouait, comme si elle sentait ce qu’elle jouait, quoiqu’elle n’en sentît rien ». Il ne laissait pas d’en éprouver pour elle une sympathie amusée. (Narsismimarkkeri!) Colette, de son côté, saisissait tous les prétextes pour reprendre la conversation, qui l’intéressait beaucoup plus que la leçon de piano. Christophe avait beau s’en défendre, prétextant qu’il ne pouvait dire ce qu’il pensait, sans risquer de la blesser : elle arrivait toujours à le lui faire dire ; et plus c’était blessant, moins elle en était blessée : c’était un amusement pour elle. Mais comme la fine mouche sentait que Christophe n’aimait rien tant que la sincérité, elle lui tenait tête hardiment, et discutait mordicus (izepäisesti). Ils se quittaient très bons amis.
ellauri150.html on line 360: Uusista todisteista vuoti tietoja lehdistölle. Lisäksi epäilys toisesta syyllisestä kasvoi armeijassa ja hallituksessa. Picquart pelkäsi armeijan estävän hänen tutkimuksensa, ja hän valtuutti asianajajansa toimittamaan hänen keräämänsä todisteet hallitukselle. Asianajaja kertoi eräälle parlamentin jäsenelle, että sotasalaisuuksia kaupitellut lista oli todistettavasti Esterházyn kirjoittama. Parlamentin jäsen otti puolestaan yhteyttä Dreyfusin veljeen Mathieuhön. Mathieu syytti Esterházyä maanpetoksesta ja toimitti laatimansa kirjeen 15. marraskuuta 1897 sotaministerille ja johtavalle pariisilaiselle sanomalehdelle. Esterházyn vaatimuksesta koottu sotaoikeus vapautti kuitenkin hänet syytteistä nopean oikeudenkäynnin jälkeen. Tämän johdosta kirjailija Émile Zola julkaisi 13. tammikuuta 1898 L'Aurore-lehden etusivulla presidentti Félix Faurelle osoitetun kirjeen J’accuse (suom. ”minä syytän”). Zola syytti kirjeessään seitsemää korkea-arvoista upseeria ja kolmea käsialantutkijaa todisteiden keksimisestä Dreyfusia vastaan ja totuuden peittelystä.
ellauri150.html on line 362: Kirjeensä takia Zola joutui oikeuteen herjauksesta. Oikeudenkäynnin aikana Ranska jakautui voimakkaasti tapauksen tiimoilta. Zola tuomittiin syylliseksi, mutta hän pakeni Englantiin haettuaan ensin muutosta vuoden vankilatuomioonsa. Picquart erotettiin Zolan oikeudenkäynnin tuottamassa kuohunnassa, mutta hän sai myöhemmin virkansa takaisin. Majuri Henryä kuulusteltiin, ja 30. elokuuta 1898 hän tunnusti väärentäneensä todisteita Dreyfusia vastaan. Hänet pidätettiin, mutta hän teki itsemurhan partaveitsellä pidätystä seuranneena päivänä. Esterházy pakeni Lontooseen, missä hän myöhemmin tunnusti syyllisyytensä, ja eli lopun elämäänsä herroixi maanpaossa. Myi varmaan tiedot sitten briteille. Dreyfus tuotiin Pirunsaarelta takaisin Ranskaan kesäkuussa 1899. Häntä vastaan aloitettiin uusi oikeudenkäynti sotaoikeudessa, joka tuomitsi hänet uudelleen maanpetoksesta. Sotaministeri armahti Dreyfusin kymmenen päivän kuluttua terveydellisten syiden takia. Dreyfus julistettiin lopulta kokonaan syyttömäksi 12. heinäkuuta 1906, ja hän sai majurinarvon ja kunnialegioonan jäsenyyden 20. heinäkuuta samana vuonna.
ellauri150.html on line 367: Dreyfusin tapauksella oli huomattavat vaikutukset Ranskan sisäpolitiikkaan. Radikaalit nousivat ratkaisevaan asemaan vuonna 1899 perustetussa hallituksessa. Panama-skandaalissa ryvettynyt Georges Clemenceau palasi radikaali-sosialistien johtoon. Armeijan ja kirkon asemia Dreyfusin tapaus sen sijaan heikensi. Hallitus ryhtyi valvomaan armeijaa entistä tarkemmin, ja vuonna 1905 valtio ja kirkko erotettiin toisistaan.
ellauri150.html on line 401: Muut näkökohdat on perseestä. Ne eivät liity talouteen, työolosuhteisiin, selviämiseen, vaan puhujaan itseensä, joka pyrkii eteenpäin urallaan uhriuttaessaan itsensä osaksi laajempaa historiallista sortoa.
ellauri150.html on line 444: Suurimman inspiraationsa teos oli tosin saanut alun perin tapauksesta toisen maailmansodan aikana, jossa Yhdysvaltain armeijan sotilaskarkurit pahoinpitelivät ja raiskasivat Hesburgerin vaimon Lynnen ja aiheuttivat keskenmenon. Lynnestä tuli pulzari. Kun se kuoli, Hesburgerillä oli jo toinen hoito valmiina. Kirja oli kirjoitettu eräänlaisena vapaan tahdon ja moraalin tutkimuksena, jossa nuori antisankari Alex, joka vangitaan lyhyeksi jääneen väkivallan ja sekasorron uran jälkeen, käy läpi vastenmielisyyden terapian hillitäkseen väkivaltaisia taipumuksiaan, mikä johtaa lopulta siihen, että hänestä tulee puolustuskyvytön muita ihmisiä vastaan ja hän ei pysty nauttimaan lempimusiikistaan, joka väkivallan lisäksi oli ollut hänelle kovaa nautintoa. Hesburger sai ketjureaktion Debussyn Faunin iltapäivästä. Sehän on se Mallarmén runo jonka alkupään mä suomensin. Se halus pianistixi muttei piässyt. Tietokirjassa Flame into Being (1985) Burgess kuvaili Kellopeliappelsiini -kirjaa hänen "jeu d'espritiksi (“pelin henki" ??? paskanmarjat typeryxet, pikemminkin Gedankenspiel, ajatusleikki), joka toteutettiin kolmessa viikossa, ja joka tuli tunnetuksi lähdemateriaalina elokuvalle, joka näytti ylistävän seksiä ja väkivaltaa," viitaten Stanley Kubrickin vuonna 1971 ohjaamaan samannimiseen elokuvasovitukseen. Hän lisäsi:
ellauri150.html on line 476: The film's final onscreen writing credits created controversy when, in October 1959, the Writers Guild of America (WGA) awarded Tunberg sole screenplay credit, despite the objections of the film's director, William Wyler, who, in the film's commemorative booklet and elsewhere, claimed that Christopher Fry was more responsible than any other writer for the final screenplay. In response to Wyler's public outcries against their ruling, the WGA took out trade paper ads on November 20, 1959 in which they issued a statement reading, in part, "the unanimous decision of the three judges was that the sole screenplay credit was awarded to Karl Tunberg...The record shows the following: 1. Karl Tunberg is the only writer who has ever written a complete screenplay on Ben-Hur; 2. Karl Tunberg continued to contribute materials throughout the actual filming, and this material is incorporated in the final picture; and 3. Karl Tunberg alone did the necessary rewriting during the four months of retakes and added scenes. Mr. Christopher Fry himself was fully informed of the proceedings of the Guild. He has made it absolutely clear that he did not want to protest the decision of the Guild."
ellauri150.html on line 480: Eugene Luther Gore Vidal (/vɪˈdɑːl/; born Eugene Louis Vidal, October 3, 1925 – July 31, 2012) was an American writer and public intellectual known for his epigrammatic wit, erudition, and patrician manner. Vidal was bisexual, and in his novels and essays interrogated the social and cultural sexual norms he perceived as driving American life. Beyond literature, Vidal was heavily involved in politics. He twice sought office—unsuccessfully—as a Democratic Party candidate, first in 1960 to the United States House of Representatives (for New York), and later in 1982 to the U.S. Senate (for California). His third novel, The City and the Pillar (1948), offended the literary, political, and moral sensibilities of conservative book reviewers, the plot being about a dispassionately presented male homosexual relationship.
ellauri150.html on line 484: Based on an 1880 novel, Ben-Hur: A Tale of the Christ, the film was directed by Hollywood great William Wyler, and screenwriter Gore Vidal was one of many who took a pass at the screenplay. In The Celluloid Closet, Vidal states in no uncertain terms that he scripted the film as a confrontation between ex-lovers Ben-Hur (Charlton Heston) and Messala (Stephen Boyd). Further, Vidal claims that, after consultation with Wyler and Boyd (but not Heston, who would have objected), he wrote one particular scene, where the estranged Ben-Hur and Messala meet again, with heavy gay subtext.
ellauri150.html on line 537: Esther bat Simonides was a Judean freedwoman and the wife of Prince Judah Ben-Hur during the 1st century AD. She played a major role in her husband's conversion to Christianity after teaching him of Jesus' message, having personally witnessed his Sermon on the Mount.
ellauri150.html on line 539: Esther "Bat" Simonides was born in Jerusalem, Judea, the daughter of the Hellenized Jewish slave Simonides. She was raised in the household of Prince Ithamar Ben-Hur, and she loved Judah Ben-Hur as a child. By 26 AD, she had grown into a woman, and, while she still loved Judah, she was betrothed to the freedman and merchant David ben Matthias from Antioch. That same year, Judah and his family were imprisoned after being wrongfully imprisoned for an alleged assassination attempt on Valerius Gratus, and Simonides was arrested and tortured on the orders of the Roman tribune Messala. Simonides was arrested when the Romans were certain that he was not hiding anything, and he and Esther lived in hiding at the Ben-Hur family's derelict and looted estate, where they were joined by Simonides' fellow former prisoner Malluch.
ellauri150.html on line 541: In 30 AD, Judah returned from being a galley slave, and Esther told him that she was no longer betrothed, causing the two to fall in love again. When Judah's mother Miriam and sister Tirzah were sent to the Valley of Lepers by their jailers, Esther brought them food, and, when Judah asked about his family's fate, Esther was told by Miriam to inform him that they were dead, as Miriam did not want her son to see them in agony. When a dying Messala told Judah of his family's real fates, Judah headed to the Valley and angrily confronted Esther, who forced him to hide from his family rather than violate their wishes. On the way out of the Valley, Esther stopped to listen to Jesus' Sermon on the Mount, and she became a convinced Christian; she had an argument with Judah about his lust for vengeance and his lack of interest in Jesus' message of peace and love. However, when the two found that Tirzah was dying, they brought Miriam and Tirzah to Jerusalem to search for Jesus and hope for a cure. They were too late to reach him before he was crucified, but a sudden rainstorm miraculously healed the lepers' wounds and cured them. Ben-Hur, who was now convinced of Jesus' message, embraced Esther and his family, having decided to give up his quest for revenge.
ellauri150.html on line 567: "I would like to scare them," Iras replied. Then she drew closer to Esther, and, seeing her shrink, said, "Be not afraid. Give thy husband a message for me. Tell him his enemy is dead, and that for the much misery he brought me I slew him."

ellauri150.html on line 569: "The Messala. Further, tell thy husband that for the harm I sought to do him I have been punished until even he would pity me."

ellauri150.html on line 582: Ben-Hur, when he was told of the visit, knew certainly what he had long surmised—that on the day of the crucifixion Iras had deserted her father for Messala. Nevertheless, he set out immediately and hunted for him vainly; they never saw him more, or heard of him The blue bay, with all its laughing under the sun, has yet its dark secrets. Had it a tongue, it might tell us of the Messiah.
ellauri150.html on line 594: Mut hei, filmissä ei Messiaalta mennyt pää vaan jalka vaan? Vai miten sille kävi? Missä vaiheessa sille kävi kalpaten? Entäs miten kävi Iralle? Höh nimeä ei löydy. Musta näyttää että tässä on kaiken kaikkiaan 3 eri loppua. Onkohan ne Lewin, sizen mykkäfilmin, ja viimesexi homokolmikon?
ellauri150.html on line 596: During the race, Messala drives a chariot with blades on the hubs to disable his competitors. He attempts to destroy Judah's chariot, but wrecks his own instead. He is dragged behind his horses and trampled by another chariot, while Judah wins the race. Before dying, Messala tells Judah to search for his family in the Valley of the Lepers.
ellauri150.html on line 600: Plot summary for the 1959 film Ben Hur directed by William Wyler and starring Charlton Heston as Judah Ben-Hur and Stephen Boyd as Messala.
ellauri150.html on line 606: When we return, it's Anno Domini XXVI - A.D. 26. Messala, a Roman who grew up in Judea but spent most of his life in more traditional Roman enclaves, is accepting an important position in Jerusalem under the new governor of Judea; it's a hard job, since the Jews don't want the Romans there, but he feels up to it. He is visited by his childhood friend, and our hero, Judah Ben-Hur, a very important and influential Jew. They try to pick up the friendship where it left off, but there's one big problem: they no longer have anything in common besides their shared past. They are in denial about this for a while, and Judah agrees to try to get people to accept the Romans.
ellauri150.html on line 612: Messala comes over for dinner. Judah and Messala go out back to meet privately. Judah gives Messala a white horse. Messala asks Judah for his progress in pacifying the Jews; on learning that it isn't 100% successful, he wants to know who's refusing. Messala makes clear that he wants names. Judah, while protesting that he's nonviolent himself, doesn't think that the Jews resisting Roman rule are doing anything wrong, and so he doesn't provide them. Messala begs for cooperation, but in doing so makes clear that he considers the Roman Emperor a god; not only doesn't Judah believe that, but he's personally against the occupation. They leave as enemies, and Judah Ben-Hur is left to explain why Messala isn't staying for dinner.
ellauri150.html on line 616: There is a procession for the new Roman governor. Judah and his sister Tirzah watch. They see Messala, and Messala sees them. They see the Roman governor, but Tirzah puts too much of her weight on the roof, and a large section of it falls, knocking out the governor. In an act that is part chivalry and part Idiot Ball, Judah tells Tirzah not to say anything; he'll take responsibility. This gets all the house of Hur arrested. The servants are allowed to go free, though.
ellauri150.html on line 618: On learning that he is to go to Tyrus with neither a trial nor info about what's going to happen to his mother and sister, we learn that Ben-Hur's pacifism didn't survive the imprisonment. Since he hurts or kills only people who aren't of Nominal Importance, this is supposed to be tolerated. Judah demands info of Messala, and naturally doesn't get it. He protests his innocence of wanting to kill the governor; Messala knows that this is, at least, a plausible theory, but doesn't let it show. He says that Ben-Hur gave him exactly what he needed; the Jews will know that, if he can send his childhood friend to certain death at the galleys, he can do it to anyone. Judah starts to beg Messala, and gets this reply: "You beg me? Didn't I beg you for help?"
ellauri150.html on line 620: Ben-Hur swears vengeance when he gets back. Messala is puzzled, since the galleys are supposed to be a one-way trip.
ellauri150.html on line 633: On the way home, he helps a horse-loving Arab, Sheikh Ilderim, with the fine art of charioteering. Ilderim offers a position. Judah declines for now, though it has appeal, because he is on a mission. Not even being told Messala is racing convinces him. Some talk of Jesus slips in, though the name is not mentioned directly.
ellauri150.html on line 637: Judah arranges an appointment with Messala under his Roman name Young Arrius, and sends a dagger for an advance gift. He wants to know what happened to his mother and sister. Messala honestly doesn't know. Judah tells him he'll kill Messala if a) he doesn't find out or b) anything's happened to the b...
ellauri150.html on line 639: Messala goes to find out what happened to Judah's mother and sister. They are still alive—the food disappears. But they have somehow caught leprosy. Messala orders them freed so they can go where the lepers belong, and then orders the cell burned out.
ellauri150.html on line 645: After the intermission, Ben-Hur has taken the charioteer job now. and Ilderim visits the bathhouse where the young Roman nobles luxuriate, half-naked.note Messala is there talking about his unbeatable team of horses. Ilderim says his team is even better, and offers a wager with LOTS of money involved. He eventually succeeds...
ellauri150.html on line 647: ... And it's time for the big setpiece, the Chariot Race! The first rule of the Chariot Race is: there are no rules. A demolition derby is entirely standard procedure. That's how Messala gets to have a chariot tricked out with blades on the wheels-- vroom! But does that shake Ben-Hur? No! He will have his vengeance. As the race starts, the two of them are neck-and-neck. Messala tries to destroy Ben-Hur's chariot, but in a cruel twist, his own chariot falls apart. Messala is dragged by his horses and viciously trampled by another team. As Messala's broken body is carried to the surgeon, Ben-Hur receives the victor's laurel crown.
ellauri150.html on line 649: Ben-Hur seeks out Messala in the dark pit of the surgeon's bay. Messala refuses to be carried out to a proper hospital: even if it kills him, he'll see Ben-Hur one last time. The two onetime friends meet. Messala taunts Ben-Hur with the knowledge that Miriam and Tirzah are alive— but as lepers. Having had his last revenge, Messala dies. Ben-Hur goes to seek out his family, even in their horrific state. Esther meets him at the leper's cave. The family reunites as Jesus' crucifixion takes place. At Jesus' death, by a miracle, Miriam and Tirzah are healed of their leprosy. Judah renounces hatred and dedicates himself to his family— which will include Esther as his wife. All live happily ever after, except for Messala.
ellauri150.html on line 668:

Leo was the first person in the world to be captured on color film. Maybe that is why he gave his blessings on Ben-Hur. The blessings worked, it too came out on color film. Here's some more messages from him.
ellauri150.html on line 705: And now comes a bit of papal humor, "Were this the case, it would follow that to become free we must be deprived of reason." Pretty funny, huh? Ok, I see you're not laughing, but instead are scratching your head. Alright, let me paint a picture for you. Imagine a 60s hippy high on LSD, dancing wildly, and shouting out, "I'm free! I'm free!" Yes, this is one of the messages that is often repeated like a mantra in today's society, "If you want to free yourself, you have to stop thinking and just let yourself go." In 1888, Pope Leo XIII rejected this notion and even ridiculed it.
ellauri150.html on line 770: Recently Kevin Jonas claimed that sex is not worth the wait. I guess that is their real message to young people.

ellauri151.html on line 43: Flaamilainen proomukapteeni Jeff ylikäytti ranskaa puhuessaan tarkistuskysymystä N'est-ce pas? Se vaati Maifretilta vähän tottumista.
ellauri151.html on line 81: Vuoristokylän pappispariskunta ottaa hoidettavakseen (paskanmarjat, mies ottaa vastoin Amelien tahtoa) orvoksi jääneen sokean pikkutytön Gertruden tämän isoäidin kuoltua. (Paskanmarjat, se oli 15v eli täysin naintikuntoinen ja hyvännäköinen.) Ottotyttären varttuessa pappismies rakastuu suojattiinsa, mutta niin tekee myös papin adoptoima (miten niin?) poika, ja kolmiodraama on valmis. (Entäs Amelie neljäntenä pyöränä? Siitä ei kukaan välitä.) Gertrude saa näkönsä takaisin, muttei pysty tunnistamaan läheisiään kuin äänestä ja erehtyy luulemaan poikaa isäksi (pikemminkin päinvastoin).
ellauri151.html on line 176: Sensualismi (lat. sensus, 'aisti') on filosofinen tietoteorian suuntaus ja yksi empirismin muoto. Sen mukaan aistihavainnot ovat kaikkein tärkeimpiä tiedon saamisessa tai jopa ainoa tiedonlähde. Sensualismi on lähellä empirismiä.
ellauri151.html on line 181: Sensualismin tunnuslauseena voi pitää Tuomas Akvinolaisen peripateettista aksioomaa Nihil est in intellectu quod non prius in sensu ("mielessä ei ole mitään mikä ei ensin olisi ollut aisteissa"), joka näkyy muun muassa Locken ajatuksessa tabula rasasta. Jyrkän sensualismin kannatus väheni ratkaisevasti 1700-luvun loppupuolella Immanuel Kantin filosofian vaikutuksesta.
ellauri151.html on line 200: Jotkut sielut, sanoo Androidin pastori, eivät hyväxy sitä Jee-suxen sanoa, että jos 1 lammas 100:sta häviää niin eiköhän pastori lähde sitä yhtä peräämään. No tietysti se lähtee jos ne 99 on visusti tallessa ja sillä 100:lla on perse erityisen karvainen asteikolla 0-10. Ymmärrettävästi ne muut 99 on vähän huolissaan. Eihän se pastori niitä ajattele vaan maximoi vaan laumaansa.
ellauri151.html on line 204: Mutta Kerttu kamala, papin poissaollessa, imi Jaakon kynää!
ellauri151.html on line 253: The most important things to say are those which often I think necessary for me to say — though they are obvious.“
ellauri151.html on line 316: Slush slush. Vesi kiertää vessanpöntön pohjassa. Bisnis on elämää ja muut on sun matkaevästä. Puunhalaajien laskelmien mukaan mezää pitäisi säästää 10G hehtaaria jotta ilmastolupauxet täyttyisi ja monimuotoisuus eli lajikavereita säilyisi. Ei helvetissä! Ja vielä toimenpidekielto! Nyt tulee kiire monitoinikoneille. Hulluja nuo vihreät huutaa keskusta, vain kuolleitten ruumiittenne ylize. Ei ihme että vihreiden kannatus on laskenut ja äärioikeistot Kankaanpäässä ja kaikkialla muualla kasvavat kuin jalkasilsa apinoiden jalkapohjissa.
ellauri151.html on line 336: Charly Johan Salonius-Pasternak (s. 18. huhtikuuta 1974 Helsinki) on Ulkopoliittisen instituutin (UPI) tutkija vuodesta 2005. Hän on työssään rakastunut Yhdysvaltoihin sekä sen mainioon kriisinhallintaan ja rauhanturvaamiseen. Vuonna 2009 hän oli RKP:n ehdokas europarlamenttivaaleissa. Hän sai 1,923 ääntä eikä tullut valituksi. Charly Salonius-Pasternak, sai etunimensä maailmanhitistä Tuolta saapuu Charlie Brown, jonka Suomessa levytti Vicky Rosti. "Isä halusi antaa minulle nimen Jaska Jokunen", valittaa palsternakka. Se satutti.
ellauri151.html on line 385: Hamannin epäluottamus järkeen ja valistukseen johti hänet johtopäätökseen, jonka mukaan usko Jumalaan oli ainoa ratkaisu filosofian kiusallisiin ongelmiin. Hamann sai paljon vaikutteita David Humen kirjoituksista. Hänet muistetaan siitä, että hän käytti kuvaa Sokrateesta, joka väitti ettei tiedä mitään, teoksessaan Socratic Memorabilia, jossa hän arvosteli valistuksen riippuvuutta ihmisjärjestä.
ellauri151.html on line 389: Hamann vaikutti Herderiin, Goetheen, Jacobiin, Hegeliin ja Kierkegaardiin. Hämärämpää hämärämmän läpitte. Hamannista on käytetty nimitystä "der Magus des Nordens" ('Pohjan tietäjä'). Hän opiskeli Königsbergissä filosofiaa, teologiaa, kielitiedettä ja lakitiedettä. Hän asui pitkään eri paikoissa Saksassa, Itämerenmaakunnissa, Englannissa ja muualla ja vietti kiertelevää elämää, osaksi kotiopettajana, osaksi muissa tehtävissä. Hän oli ajoittain virkamiehenä kotikaupungissaan, etenkin tullilaitoksessa.
ellauri151.html on line 523: Oikeestaan tää Laren kielenkäyttö mätsää hyvin mun peliteoreettiseen pragmatiikkaan, missä myöskin "merkitys" oli "tarkoitus", eli se mihin dialoginpelaajat pyrkivät kun ne sanoo eli tekee jotakin. Kielitieteen kursseilla mulla oli eri merkityxen sortteja, lähtien tämmösestä syy-seuraus assosiaatiosta (savu merkkaa tulta) semanttisen "tää merkki tarkoittaa miesten vessaa" ja syntaktisen (myopis tarkoittaa hiirenkorvaa) merkityxen kautta tähän pragmaattiseen, joka näyttää olevan Larzallakinn mielessä. On huomattava, että peleissä pelaajalla pitää olla utiliteetteja, joita se maximoi, eli nyt sit tän teodikeakysymyxen takana on mitä jumala oikein ajaa takaa tässä hommassa, koska on lupa olettaa, että se seuraa aina sen optimistrategiaa. Toisaalta ongelmaa hankaloittaa se, että toisen opinkohdan mukaan sillä on käytössään kaikki strategiat koko pelilaudalla, et oikeastaan se vois ratkasta Hoblan labyrinttitehtävään vaan teleportoimalla suoraan Maxin auton vara-avaimien luo kiertämättä kassan kautta, tai hizi, vaan luomalla Maxille sormia napsauttamalla uuden avaimen. Tai uuden auton, tai mitä vaan. Tästä komplikaatiosta seuraa se, että sen utiliteettien pitää olla jotain tosi kieroa, joka oikeuttaa kaikki nää kiemurat, joissa menehtyneitä apinoita lentää reestä joka käänteessä. Eli näillä alkumietteillä aletaanpa lukea mitä Larella on sanottavaa tästä.
ellauri151.html on line 691: Vittu "the world" ei ole sama asia kuin "mun pää". Tää on joillekuille aivan mahdotonta sulattaa. Nimenomaan narsistisille tyypeille. Ja niitähän filosoofeistakin on valtaosa, kuten muistakin kynäilijöistä. Ne eivät usko edes omaan kuolemaansa muistuttaen siinä suhteessa moosexenuskoista Belovin Salea. Moses had to trust God in order to believe that he would die, even though he had very strong empirical reasons to believe it (N II: 73)
ellauri151.html on line 705: 4. Preached repentance, water baptism, keeping the Law, forgiving others, and faith in who He was as necessary for salvation4. Preached faith alone in the death, burial, and resurrection of Christ as necessary for salvation
ellauri151.html on line 736: 7:6 mutta nyt me olemme irti luonnonlaista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa lain hengen uudessa odotustilassa emmekä sen kirjaimen vanhassa asemahallissa.

ellauri151.html on line 1041: Katsoin Ihantalan Ihme ohjelmaa sen verran, että näin isän 2 kertaa. Ekassa repliikissä kertoi ruumiskasoista, joissa oli suomalaisia ja venäläisiä. Että mitään niin karmeaa ei ollut ennen nähnyt. Toisessa repliikissä kertoi ohjeiden kääntämisestä. Enempää en jaksanut katsoa. Tällaisia sotaohjelmia EN katso. En oo muuten koskaan nähny Tuntematonta sotilasta. En mitään versioo. Kirjankin luin kai viiskymppisenä.
ellauri151.html on line 1057: Eikä kyse ole vain rajanvedosta asein, vaan myös kulttuurin ja moraalin rajoista. Rätit päästä käteen karvakädet ja vessaa jynssäämään.
ellauri151.html on line 1089: Työelämä|Tällaista on näkymätön työ, jota ilman yritysjohtajat eivät pärjäisi – Huippujohtajien assistentit kertovat, miten jokaisen kannattaisi organisoida omaa työtään kuri-Suomessa. Yhdet käskee, toiset tottelee. Se on demokratiaa.
ellauri151.html on line 1115: Aikanaan Mordecai Meirin vaimo sai lapsen joka oli yhtä vankka ja epäsiisti kuin [uusi] isänsäkin. Vaimo leikki vauvan kanssa, leperteli "Kukkuu, kukkuu". Tarina ei ole aivan lopussa. Mordecai Meirin leski kuoli lavantautiin suuren sodan aikana. Voi murheen päivää. Äitini nyökäytti peruukki vinossa tälle uudelle lenkille päättymättömässä onnettomuuxien ketjussa, johon ei koskaan totu. Se todisti hänelle jällen kerran että elämä on pahaa unta ja että ei hyödytä tehdä syntiä luojaansa vastaan. Ehkä ei pitäisi koskaan syntyäkään... Mutta minkäs sille voi että on syntynyt? [Asiaan on paras puuttua aiemmassa vaiheessa.] Kului muutama kuukausi ja Mordecai Meirin puotiin ilmestyi vieras nainen.
ellauri151.html on line 1137: Immoralist, romaani kirjoittajana André Gide, julkaistiin nimellä L´Immoraliste vuonna 1902, se on yksi tarinoista, joita Gide kutsui tarinoixi. Nietszchelaisen filosofian innoittamana Gide ryhtyi työkseen tarkastelemaan sitä kohtaa, jossa itsestä huolehtimisen on syrjäytettävä moraaliset periaatteet, jotka perustuvat empatiaan muita kohtaan. Immoralist on suurelta osin tarina Michelistä, joka menee naimisiin perheystävän Marcelinen kanssa ilahduttaakseen kuolevaista isäänsä ja huolehtiakseen omista tarpeistaan. He matkustavat Pohjois-Afrikkaan, missä Michel sairastuu tuberkuloosiin. Toipuessaan tuberkuloosista Pohjois-Afrikassa hän huomaa olevansa seksuaalisesti kiinnostunut nuorista arabipojista. Palattuaan Ranskaan "ystävä" kehottaa häntä jättämään huomiotta yleissitovat sopimukset ja täyttämään homot intohimonsa. Kun raskaana oleva Marceline sairastuu tuberkuloosiin, he menevät etelään hänen terveyden vuoksi, mutta hän laiminlyö hänet omien halujensa tyydyttämiseksi. Marceline, josta on tullut Michelin este, kärsii keskenmenosta ja kuolee myöhemmin Michelin katsoessa päältä liikutellen munaa karvakäden peräsuolessa.
ellauri151.html on line 1147: Vertailemme tätä tarinaa Balzacin Lys in the Valley -elokuvaan, jossa Henrietten hahmo on täynnä rakkautta ja mieluummin kuolee päästäkseen paratiisiin kuin kiroaa itsensä jakamalla "maallisen" onnen Félixin kanssa. Alissan sisko Juliet meni naimisiin Ensio Tissarin kanssa mutta ajatteli silmät kiinni Jeromea jopa Ension puuhaillessa. Heillä oli silti viisi lasta kuten Arvidilla. Kyllä halutonkin kana pääsee munimaan kun on kukko koppava.
ellauri151.html on line 1155: Jérômen ja Alissan suhde kukoistaa yhteisessä uskonnollisessa kiihkossa, jota yhteiset tumputuxet vain syventävät. Vuodesta toiseen Jérôme taistelee Alissan kanssa ja hänen puolestaan ehdottomiin hyveisiin, vaikka hänellä ei ole muuta toivetta kuin päästä pukille: Järôme jättäisi taivaan huomiotta heti, jos löytäisi izensä misun sieltä. Alissa kuitenkin huomaa, että hänen sisarensa Juliette rakastaa myös Jérômea. Lykkäämällä heidän kihlaansa hän yrittää astua sivuun nuoremman sisarensa hyväksi. Mutta hiän Juliette, joka on vakuuttunut siitä, ettei Jérôme tunne häntä kohtaan mitään, kilpailee uhrautumisesta avioitumalla kolmannen osapuolen kanssa.
ellauri151.html on line 1163: Aika sikkiä. Tuollaista just saattoi odottaa Antero homolta. Ahdas portti on Anssilla peräluukussa. Francis Jammes, joka karseen Claudelin tavoin oli turhaan yrittänyt käännyttää Giden katolilaisuuteen muutama vuosi aiemmin, maalaa dityrambisen muotokuvan Alissasta. Toiset näkevät tässä "hyveen jalostuksessa" "syyllisen poikkeaman" ja arvostelevat Gidea "sairaalloisesta ja epäterveestä" kirjasta. Ja ihan aiheesta.
ellauri151.html on line 1165: P.S. Edouard Tissières meni naimisiin Julietten kanssa loppupeleissä. Niillä touhuilu sujui ihan kivasti ja lapsiakin tuli aika liuta. Tissières oli varakas ja sillä oli upee talo Provencessa. Alissalle tuli jostain mieleen Armida, se Tasson saraseeniprinsessa jota kaikki krusifixit jahtasivat kyrpä pystyssä. Mixihän? Kai sekin olis halunnut olla domina, muttei Don Jahve antanut.
ellauri151.html on line 1172: Yhtäkkiä hän kysyi minulta uskonko tulevaan elämään. Mutta Jérôme, huusin heti, se on minulle parempi kuin toivo: se on varma nakki! Vaikka eihän se ole pääasia. Littu vittu on ize oma palkintonsa. Vaikka sen tärinä on aika häirizevää. Herra, opetit minulle kaiken, mikä näyttää pahalta, kauhu kaunasena. Köyhä Jerome! Jos hän kuitenkin tietäisi, että joskus hänellä olisi vain yksi ele (🖕) tehtävänä ja että tätä elettä joskus odotan häneltä... Toisaalta,... jos hän viipyy minussa, pitää etupuolta parempana, minusta tulee idoli, joka estää häntä etenemästä eteenpäin ahtaassa päässä. Eikö hän syntynyt johonkin ahtaampaan kuin rakastamaan minua? Kuinka paljon emättimessä kutistuu kaikki mikä voisi olla anuxessa sankarillista!... Se onni on siellä, hyvin lähellä, housunkankaan takana, se tarjoaa itsensä... sinun tarvitsee vain ojentaa kätesi tarttuaksesi siihen... Mutta ei! tie, jonka opetat meille, Herra, on kapea tie - niin kapea, ettemme pysty olemaan kuin peräkkäin köyhän talon porsaina. Oi Jumalani, jospa hän löytäisi edes takaoveni!
ellauri152.html on line 66: Missä määrin Theokritoxen homoepyllit on ize koettua, ei ole ratkaistavissa. Niit on 2 kirjan lopussa ja molemmissa kertoja on harmaantunut setä, joka uikuttaa jonkun nuoren juipin perään: Minusta sinä olet ylimielinen ja röyhkeä. Izeään se neuvoo: Tule järkiisi äläkä toimi kuin nuori, kun et kerran ole sitä. Vanhuus tulee ja tekee meidät ryppyisexi nopeammin kuin ehdit sylkästä. Mutta Afroditen käsissä olen kuin hento lehti tuulessa. Sisään vaan vaikkei seisokkaan.
ellauri152.html on line 177: Tää on mahootointa, mahootointa. Pyydän sulta polvillani tippa silmässä, kaikki kyynelet jotka olen itkeskellyt tälle kamalalle textarille, älä jätä mua näin - Tiezä miten hirveetä on menettää sut näin iäxi toista kertaa, senjälkeen kun ollut suurenmoinen ilo vallata sut takaisin. Äh! Mun vikittelyt! Ettekö siis tunne mihin pisteeseen saakka mä teit rakastan! Kuule nyt. Suostu tapaamaan mut vielä kerran. Haluuzä olla huomenna, auringon laskiessa, oven edessä? Ai etkö? No seuraavana päivänä? Mä tuun vaik hakemaan sut. Älä sano ei. Viimeinen pano ehkä, mutta vielä tämä kerta, vielä tää!! Mä pyydän, mä huudan, vielä tää kerta, vielää tää, ja ota huomioon että sun vastauxesta riippuu mun loppuelämä.
ellauri152.html on line 225: Astarten naispapit naivat kuun noustessa; sit ne nousee petistä ja kylpevät valtavassa hopeareunaisessa kylpyaltaassa. Kiverillä kynsillään ne kampaa tukkansa, ja niiden sinipunaisixi maalatut kädet joissa on mustia sormuxia muistuttaa korallinhaaroja synkässä ja loiskuvassa meressä. Ne ei poista koskaan karvoja, jotta naisjumalan karvakolmio markkeeraisi kaikkenpyhimmän; mut ne värjäävät sen pensselillä ja laittaa paljon tuoxua. Astarten naispapit rakastelee kuun laskiessa; sitten isossa tapiseeratuss salissa jossa palaa yxi korkea kultalamppu ne nukkuu sikinsokin sekaisin.
ellauri152.html on line 250: Hiän riisuu sinisen hunnun olkapäiltä, mutta painaa hävyn päälle viimeistä läpikuultavaa verhoa. Nuoret miehet pyytelevät: Se heittää päätä taaxepäin. Pelkkien huilujen puupattaessa se ottaa sitä pois eka vähäsen, ja sitte kokonaan, tehden tanssiliikkeitä...
ellauri152.html on line 319: KORYDON Ei sinne päinkään, Battos. Kazos sen hän antoi mulle ennen lähtöään. En muuten ole yhtään hullumpi huilunvarressa, osaan yhtä sun toista. Glauken ja Pyr1wrhoxen hitit ja tänkin, tiezä: "Ihana on Zakynthoxen kaupunki... ja Lakinian pyhä temppeli..." Siellä Aigon söi yxinään 80 uhrikakkua. Ja siellä se sen häränkin kantoi laitumelta suoraan Amaryllixen eteen, sorkista kiinni vaan ja selkään. Voi miten naiset kiljuivat ja paimen senkun painoi sonnia ja nauroi! LOL! Hahaha!
ellauri152.html on line 382: est mihi disparibus septem compacta cicutis On mulla 7 erimittaisessa pyllyssä kokeiltu kikuli,
ellauri152.html on line 384: et dixit moriens: “Te nunc habet ista secundum.” Ja sanoi kuollessaan: Toi on nyt sitten sulle.
ellauri152.html on line 413: et sol crescentis decedens duplicat umbras: Ja aurinko laskiessaan 2-kertaistaa varjot venyvät:
ellauri152.html on line 416: Semiputata tibi frondosa vitis in ulmo est; Sun puolix nyhdetty viiniköynnös roikkuu saarnessa;
ellauri152.html on line 425: Se on hyvä kone, se on ahkerassa käytössä Rauhixessa vieläkin. Sen kexijä oli nimeltään Isaac Singer, New Yorkin juutalainen, jonka parta oli erittäinkin röyheä. Six varmaan Isaac Bashevis Singerin piti pitää nimessään tota Bashevitshia (Basheban poika, Iiskon äidin nimi oli Basheba), koska se oli ize vanhempana sileä kuin muna. Singer on hauska kirjailija, jossa juutalaisuuden monet viehättävät puolet pääsevät kukkaansa, vaikka vanhana Amerikassa sen ohimokiharoista ei enää ollut muistoakaan jälellä. Se näytti lähinnä Yodan ja ammoniitin risteytyxeltä. Ompelukoneen kexijän middle name oli Merritt. Jo ennen ompelukoneen keximistä se tikkasi ahkerasti upstate New Yorkissa, siittäen ainakin tusinan ja puoli lehtolasta. Se kuoli miljonäärinä Torquayn kaupungissa briteissä.
ellauri152.html on line 429: Isak sanoo aivan oikein että mystiikka on se tunne, ettei maailma ole sattuma eikä sokean voiman armoilla ja että apinan sielu ja ruumis yhdistyvät läheisesti toisiinsa maailmankaikkeudessa ja sen luojassa.
ellauri152.html on line 457: Vanhemmiltani sain todistukseksi vain pyhät kirjat joiden mukaan näin oli. Mutta kirjat olivat vain paperia ja mustetta ja ihmiset olivat ne kirjoittaneet. Tiesin jo että myös kristityillä oli kirjoja joihin oli kirjoitettu että juutalaiset olivat syntinen rotu ja ettá tuomiopäivänä he joutuisivat ikuiseen kadotukseen koska olivat hylänneet Jeesuksen. Tiesin myös kerettiläisistä kirjoista jotka kielsivät sekä Mooseksen että Jeesuksen. Veljeni Joshua joka oli yksitoista vuotta vanhempi kuin minä (kaksi tyttoä meidän välistämme oli kuollut tulirokkoon) puhui usein tästä äitini kanssa. Näissä kirjoissa väitettiin että maailma oli miljoonia vuosia vanha, satoja miljoonia (oik. miljardeja). Ihmiset eivät polveutunect Aadamista vaan apinoista. Jumala ei ollut luonut maailmaa kuudessa päivässā vaan maa oli repeytynyt irti auringosta ja sen jäähdyttyä miljoonia vuosia sen pinnalle oli kehittynyt elollisia olentoja. Muinaisolentojen jälkiä löydettiin kivistä ja meripihkasta. Neljäkymmentä ja viisikymmentä miljoonaa vuotta sitten eläneiden eläinten luita ja sarvia löydettiin. Mooses ei ollut erottanut Punaista merta, Joosua ei ollut pysäyttänyt aurinkoa Gibeonissa eikä Messiasta tulisi koskaan. Veljeni ei puhunut Jumalan ihmeistä vaan luonnon ihmeistä. Miten mahtava ja suurenmoinen luonto oli! Tähdet joiden valo tavoitti meidat miljoonien vuosien kuluttua. Kaikki mikä oli olemassa: ihmiset, koirat, siat, luteet, meri, joet, vuoret, kuu olivat osa tátä luontoa.
ellauri152.html on line 459: Mutta kaikessa suuruudessaan luonto oli sokea. Se ei tehnyt eroa hyvän ja pahan välillä. Maanjäristyksessä hyvät kuolivat synnintekijoiden kanssa. Tulvat huuhtoivat alleen synagogat ja kirkot, rikkaiden kartanot ja köyhien hökkelit. Kulkutauteihim menehtyi sekä hurskaita että kerettiläisiä. Tämă luonto et ollut alkanut koskaan eikä voisi päättyä milloinkaan (no...). Se seurasi omia lakejaan. Se oli hiekkaa, kalliota, sähköä, valoa, tulta, vettä. Aivommekin olivat osa tâtă luontoa. Päämme ajattelivat mutta luonto ei. Silmämme näkivät ja korvamme kuulivat mutta luonto oli sokea ja kuuro. Se ei ollut sen viisaampi kuin kadun mukulakivi tai pihassamme oleva suuri roskatynnyri.
ellauri152.html on line 468: "Mitä hänestä tulee?" veljeni puheli. "Täytyykö hänen mennä naimisiin ja perustaa kauppa tai ruveta heder-koulun opettajaksi? Kauppoja on jo liikaakin, samoin opettajia. Jos vilkaiset ulos ikkunasta, äiti, niin näet millaisia juutalaiset ovat - kyyryisiä, toivottomia, elävät liassa. Kazo miten he laahaavat jalkojaan... Kuuntele miten he puhuvat. Ei ihme että heitä pidetään aasialaisina. Ja kuinka kauan Eurooppa muka vielä sietää tätä Aasian nokaretta keskuudessaan?"
ellauri152.html on line 488: "Tiedän kyllä mitä siinä sanotaan. Mutta entäs Bathsheba?" Koska Batseba oli äitini nimi, minä luulin aina sen kuullessani että jotenkin viitattiin äitiin. Äiti karahti punaisexi.
ellauri152.html on line 506: "Milloin? Ihmisiä tapetaan koko ajan turhan päiten. Turkissa on kriisi kaksi kertaa viikossa. Maailma on täynnă pahuutta ja sillä selvä. Täällä emme koskaan saa rauhaa - vaan vasta toisessa maailmassa."
ellauri152.html on line 512: Noissa usein käydyissä keskusteluissa väitteet nujersivat toisensa ylen helposti, sillä kaikki perustui helposti kumottaviin siteerauksiin. Minä olin vaiti ja pidin oman pääni. Tosin kristityt olivat epäjumalanpalvojia mutta kyllä kuningas Daavid oli tosiaan tehnyt syntiä. Ja asuessaan omassa maassa juutalaisetkin olivat tappaneet (ja tappavat). Ja oli totta että joka uskonnolla oli oma profeettansa, mutta kuka tiesi ketkä heistä olivat tosiaan puhuneet jonkun jumalan kanssa?
ellauri152.html on line 566: Ester 2:12 Ja kuin itsekunkin piian määrätty aika tuli mennä kuningas Ahasveruksen tykö, sittekuin hän oli ollut kaksitoistakymmentä kuukautta vaimoin tavan jälkeen kaunistuksessa; (sillä heidän kaunistuksellansa piti oleman niin paljo aikaa: kuusi kuukautta myrhamiöljyllä, ja kuusi kuukautta kalliilla voiteilla, ja muilla vaimoin kaunistuksilla:)
ellauri152.html on line 595: I’ve seen Yentl the movie-musical several times, and there’s so much to unpack there, you could watch it a hundred times and have something new to talk about each time—whether it’s in the vein of despairing over the unnecessary heterosexuality of it all (even Wikipedia notes how aggressively the film erases as much queerness as it can!), or reveling in its grudging gayness (because even if Streisand decided she was playing a straight cis woman, the author is dead and it’s so easy to see Anshel and Avigdor on screen, both men, falling in love with each other).
ellauri152.html on line 719: Voi vittu mikä ääliö. Ladelmat jäivät kirjapainoon rahan puutteessa. Perhe näki nälkää.
ellauri152.html on line 729: Eli se oli tollanen nuiva maahanmuuttovastainen vaikka oli matu izekin. Ja tälläsen paskiaiset on sit muka roolimalleja. Ei helskatti. Mut just samanlaisiahan ne oli tossa vuosisadan alun muhamettilais-juutalaisessa romcomissa nimeltä La Mauvaise Foi (2006). Plus ca change. Ja tää oli vielä ennen je suis Charlieta (2015).
ellauri153.html on line 38: Kirja, jota kurpizamaisen hydrodynaaminen korruptiotorpeedo Yli-Viikari tällä kertaa esitteli julkisuudessa on persialaisen runoilijan Saadin teos Ruusutarha, joka on ilmestynyt ensimmäisen kerran jo 1200-luvulla.
ellauri153.html on line 47:

ellauri153.html on line 101: Mutta älä ammu izeäsi jalkaan puhuessasi. (Nimimerkki ize koettua.)
ellauri153.html on line 205: hyvin perillä arabialaisessa Baghdadin stadissa.

ellauri153.html on line 282: Estääkseen lisää dynastisia kiistoja Servius meni naimisiin tyttäriensä, jotka tunnetaan historian Tullia majorina ja Tullia minorina, tulevan kuninkaan Lucius Tarquinius Superbuksen ja veljensä Arrunsin kanssaf. Yksi Tarquinin siskoista, Tarquinia, meni naimisiin Marcus Junius Brutuksen kanssa ja oli Lucius Junius Brutuksen äiti, yksi miehistä, jotka myöhemmin johtivat Rooman kuningaskunnan kaatamista. Vanhempi sisar, Tullia Major, oli lievä, mutta meni naimisiin kunnianhimoisen Tarquinin kanssa. hänen nuorempi sisarensa Tullia minor oli raivokkaampi, mutta hänen miehensä Arruns ei ollut. Hiän tuli halveksimaan häntä ja juonitteli Tarquinin kanssa Tullia majorin ja Arrunsin kuoleman aikaansaamiseksi. Puolisoidensa murhan jälkeen Tarquin ja Tullia menivät naimisiin. Yhdessä heillä oli kolme poikaa: Titus, Arruns ja Sextus, ja tytär Tarquinia, joka meni naimisiin Octavius Mamiliuksen, kikhernekauppiaan kesämmökkikunnan Tusculumin prinssin kanssa. Kun sana tästä röyhkeästä teosta levisi Sergiukseen, hän kiirehti curiaan kohtaamaan Tarquinin, joka esitti samat syytökset appiukkoaan vastaan, ja sitten nuoruudessaan ja tarmossaan kantoi kuninkaan ulos ja heitti hänet senaatin talon portaille kadulle. Kuninkaan palvelijat pakenivat, ja kun hän lähti, hämmentyneenä ja vartioimattomana, kohti palatsia, Tarquinin salamurhaajat hyökkäsivät ja murhasivat ikääntyneen Sertiuksen, ehkä oman tyttärensä neuvosta.
ellauri153.html on line 286: Tarquin aloitti valtakautensa kieltäytymällä hautaamasta kuollutta Serviusta ja tappamalla sitten useita johtavia senaattoreita, joiden hän epäili olevan uskollisia Sertiukselle. Koska hän ei korvannut surmattuja senaattoreita eikä kuullut senaattia hallitusasioissa, hän pienensi sekä senaatin kokoa että auktoriteettia. Perinteen katketessa Tarquin tuomitsi pääomarikokset pään poistolla ilman neuvonantajien neuvoja ja aiheutti pelkoa niiden keskuudessa, jotka saattavat ajatella vastustavansa häntä. Hän teki voimakkaan liittolaisen, kun hän kihlasi tyttärensä Octavius Mamilius Tusculumissa, joka oli latinalaisten päälliköiden merkittävimpiä.
ellauri153.html on line 288: Tarquin kutsui valtakautensa alussa latinalaisten johtajien kokouksen keskustelemaan Rooman ja latinalaisten kaupunkien välisistä siteistä. Kokous pidettiin jumalatar Ferentinalle pyhässä lehdossa. Kokouksessa Turnus Herdonius vastusti Tarquinin ylimielisyyttä ja varoitti maanmiehiään luottamasta Rooman kuninkaaseen. Sitten Tarquin lahjoi Turnuksen palvelijan varastoimaan suuren määrän mekkoja isäntänsä majapaikassa. Tarquin kutsui latinalaiset johtajat yhteen ja syytti Turnusta salamurhansa suunnittelusta. Latinalaiset johtajat seurasivat Tarquinia Turnuksen majaukseen, ja kun mekot sitten löydettiin, latinan syyllisyys pääteltiin sitten nopeasti. Turnus tuomittiin heitettäväksi vesialtaaseen lätäkköön, jossa oli puinen hedelmälaatikko eli crate, joka oli asetettu hänen päänsä päälle, johon kiviä heitettiin, hukuttaen hänet.
ellauri153.html on line 290: Sovittiin, että latinalaisten sotilaat osallistuvat lehtoon määrättynä päivänä ja muodostavat yhtenäisen sotilaallisen voiman Rooman armeijan kanssa. Seuraavaksi Tarquin aloitti sodan Volscien kanssa ja otti rikkaan Suessa Pometian kaupungin. Hän juhli voittoa, ja tämän valloituksen saaliilla hän aloitti Jupiterin Optimus Maximuksen temppelin pystyttämisen, jonka Vanhin Tarquin oli vannonut. Sitten hän aloitti sodan Gabin kanssa, joka oli yksi latinalaisamerikkalaisten kaupungeista, joka oli hylännyt Rooman ilmastosopimuksen. Tarquin ei pystynyt valtaamaan kaupunkia asein, vaan turvautui toiseen strategioihin. Hänen poikansa Sextus, joka teeskenteli isänsä kohtelevan häntä huonosti ja peitti tahallisen huolimattomasti veriset raidat perseessä, pakeni Gabiin. Ihastuneet asukkaat uskoivat hänelle joukkojensa komennon, ja kun hän oli saanut kansalaisten rajoittamattoman luottamuksen, hän lähetti isänsä sanansaattajan tiedustelemaan, kuinka hänen pitäisi toimittaa kaupunki käsiinsä.
ellauri153.html on line 298: Sit tää Lucretia tarina. (Tää on eri Lucretia kuin Lucretia Borgia. Nimi tulee amerikanenglannin sanasta lucrative, tuottoisa.) Lucretia otti prinssit ystävällisesti vastaan, ja yhdessä hänen kauneutensa ja hyveensä sytytti halun liekin Collatinuksen serkussa Sextus Tarquiniuksessa, kuninkaan pojassa. Muutaman päivän kuluttua Sextus palasi Collatiaan, jossa hän pyysi Lucretiaa antautumaan hänelle. Kun hiän kieltäytyi, hän uhkasi tappaa hiänet ja väittää, että hän oli löytänyt hiänet aviorikoksessa orjan kanssa, jos hiän ei antanut hänelle periksi. Säästääkseen miehensä Sextuksen uhkaamalta häpeältä Lucretia alistui hänen 5 pistoonsa ja antoi perää. Mutta kun hän oli lähtenyt leirille, hän kutsui miehensä ja isänsä, paljastaen koko tapauksen ja syyttämällä Sextusta. Perheensä vetoomuksista huolimatta Lucretia vei oman henkensä häpeästä. Collatinus vannoi yhdessä appiukonsa Spurius Lucretius Tricipitinuksen ja hänen kumppaneidensa Lucius Junius Brutuksen ja Publius Valeriuksen kanssa valan erottaa kuningas ja hänen perheensä Roomasta.
ellauri153.html on line 302: Samaan aikaan toisaalla kuningas lähetti suurlähettiläitä senaattiin näennäisesti pyytämään henkilökohtaisen omaisuutensa palauttamista, mutta todellisuudessa kumoamaan useita Rooman johtavia miehiä. Kun tämä juoni löydettiin, konsulit surmasivat syylliset. Brutus joutui tuomitsemaan kaksi poikaansa, Tituksen ja Tiberiuksen, jotka olivat osallistuneet salaliittoon. Brutus lähti tapaamaan kuningasta taistelukentällä. Silva Argian taistelussa roomalaiset voittivat kovan voiton kuninkaasta ja hänen etruskien liittolaisistaan. Kumpikin osapuoli kärsi kivuliaita tappioita; Konsuli Brutus ja hänen serkkunsa Arruns Tarquinius kaatuivat taistelussa toisiaan vastaan. Tää on siis eri Brutus kuin "sinäkin Brutuxeni", joka sattui vasta puoli vuosituhatta vuotta myöhemmin.
ellauri153.html on line 304: Tämän epäonnistumisen jälkeen Tarquin kääntyi Clusiumin kuninkaan Lars Porsenan puoleen. Porsenan marssi Roomassa ja roomalaisten urhea puolustus saavuttivat legendaarisen aseman, mikä johti Horatiuksen tarinaan sillalla ja Gaius Mucius Scaevolan rohkeuteen. Tilit vaihtelevat siitä, tuliko Porsena lopulta Roomaan vai estettiinkö se, mutta nykyaikainen stipendi viittaa siihen, että hän pystyi miehittämään kaupungin lyhyesti ennen vetäytymistä. Joka tapauksessa hänen ponnisteluistaan ei ollut hyötyä maanpaossa
ellauri153.html on line 308: Latinalaisen tappion ja vävynsä kuoleman jälkeen Tarquin meni Aristodemuksen tuomioistuimeen Cumaessa, jossa hän kuoli vuonna 495.
ellauri153.html on line 313: Isaac Bashevis Singer tunnustautuu Nuori mies-kirjan takakannessa mystikoxi, joka ezi vastausta polttavimpaan kysymyxeen: mixi ihmiset ja eläimet kärsivät, kivet ei. Hölmö, mixi ei. Ilman kärsimystä ne takuulla kuolisivat vielä nopeammin. Sittenhän ei enää tarvi kärsiä, paizi mystikoiden, jotka todennäköisesti joutuvat palamaan ize keximänsä helkkarin tulipesässä. Sitä odotellessa.
ellauri153.html on line 317: Tässä paasauxessa esitellään Snellmanin Laren, Jakkoh-Hintikan nipo-nipo-nipoten peliteoreettista semantiikkaa (hyvä nimike sinänsä!) teodikeaan pirun näkökulmasta.
ellauri153.html on line 375: there is no larger context of meaning for embedding s. Turhaa tekomalliteoreettista termikiemurointia. Tää on taas tätä jesuiittamaista "you don't see the big picture" seliseliä. Tää voi sua juuri nyt vähän kirpasta, muze on kaikki sunkin omaxi hyväxi, jonsei nyt niin sitten kuonpuoleisessa viimestään.
ellauri153.html on line 400: allow for the evolution of life will necessarily allow for animal suffering. Moral and natural evils
ellauri153.html on line 453: theologically necessary in all the relationships of God, man and the world that are analogous to the
ellauri153.html on line 469:

Nyt alkas sitten saarnaosuus. Rukoilkaamme. Mä lakkasin jossain vaiheessa edes teeskentelemästä kirkonpenkissä kädet ristissä pää köyryssä hartaan näköstä. Herra näki kuitenkin sieluuni ja ettei siellä ollut ketään kotona. Vaan riepumatot rytyssä. Mutta ensin kirjeitä ja sanomia pikkuprofeetoilta eli Lassin peukuttamilta hämärämiehiltä.
ellauri153.html on line 534: reasons and a consistency proof does not necessarily depend on theodicism. Theodicism can be
ellauri153.html on line 591: Ryöstely on ohi, ja hiljaisuus laskeutuu Kardemummaan. Sotilaspoikien teltat kahahtelevat epäilyttävästi iltapäivän tuulessa. Kuningas Saul on kutsunut luokseen "muutamia miehiä", joiden joukossa on hänen vanhin poikansa Jonatan. Nuori taimen, Daavid, kertoo intoa pursuten, mitä on tapahtunut. Saul kuuntelee herkeämättä, jottei sanaakaan mene ohi korvien. Mutta mitä Jonatan ajattelee? Hän on saanut monia peräänvetoja Jehovan armeijassa pitkän uransa aikana. Kunnia tämänpäiväisestä varvista kuuluu kuitenkin tälle nuorukaiselle. Daavid on taklannut Goljat-nimisen jättiläisen! Jepu jee! Onko Jonatan kateellinen Daavidin saaman jättestor ståkukin vuoksi?
ellauri153.html on line 599: Miten Jonatan ja Daavid saattoivat ystävystyä niin nopeasti? Se johtui perustasta, jolle heidän ystävyytensä rakentui. Mietitäänpä Jonatanin taustaa. Jonatan oli kokeillut kovia ja pletkuja. Hänen isänsä, kuningas Saul, oli vuosien kuluessa muuttunut: nöyrästä, tottelevaisesta peräaukon miehestä oli tullut julkea ja omapäinen. (1. Samuelin kirja 15:17–19, 26.)
ellauri153.html on line 607: Jonatanin ja Daavidin välinen homoliitto suojeli heidän ystävyyttään. Millä tavoin? Daavidhan tiesi, mitä Jehovalla oli mielessään häntä varten: hänestä tulisi Israelin seuraava homokuningas. Hän ei varmaankaan salannut tätä Jonatanilta. Sellaisessa ystävyyssuhteessa, jollainen heidän välillään oli, ei ole salaisuuksia eikä valheita. Miten tämä tieto vaikutti Jonataniin? Oliko hän ehkä elätellyt sellaista toivoa, että jonain päivänä hänestä tulisi kuningatar ja että hän voisi oikaista isänsä vierelle? Raamattu ei kerro Jonatanin käyneen mitään sisään-ulos kamppailua. Se kertoo vain sen, millä on todellista merkitystä: Jonatan oli uskollinen, ja hänellä oli aukko mihin puskea. Hän näki, että Daavidilla oli ihan jumalattomankankea. (1. Samuelin kirja 16:1, 11–13.) Siihen Jonatan ei telonut tattispalaansa eikä pitänyt Daavidia kilpailijana vaan salarakkaana. Hän halusi nähdä Jehovan tahdon toteutuvan.
ellauri153.html on line 613: Saul piti Daavidista aluksi hyvin, hyvin, hyvin paljon ja nimitti hänet armeijansa johtoon. Ajan mittaan Saulin kuitenkin voitti vihollinen, jolle Jonatan ei ollut antanut periksi: peniskateus. Taistellessaan Israelin vihollisia palestiinalaisia vastaan Daavid kulki voitosta voittoon. Häntä ylistettiin ja ihailtiin. Jotkut israelilaisnaiset jopa lauloivat: ”Saul on surmannut tuhansia, Daavid kymmeniätuhansia.” [Jee jee! Vitun GT sählämit! On siinäkin ilon aihetta!] Se ei ollut Saulin lempilauluja! Raamattu kertookin: ”Siitä päivästä lähtien Saul suhtautui Daavidiin epäluuloisesti.” (1. Samuelin kirja 18:7, 9.) Saul pelkäsi, että Daavid yrittäisi anastaa häneltä kullikuninkuuden. Se oli kuitenkin turha pelko. Vaikka Daavid tiesi, että hänestä tulisi Saulin peräsmies, hän ei koskaan edes harkinnut Jehovan liukkaaxi voiteleman kuninkaan rotkauttamista.
ellauri153.html on line 617: Jonatan sanoi isälleen: ”Kuninkaan ei tule tehdä syntiä palvelijaansa Daavidia vastaan, sillä hän ei ole tehnyt syntiä sinua vastaan (mä en nyt kerro ihan kaikkea), mut ennen kaikkea sinulle on ollut *hyötyä* siitä, mitä hän on tehnyt sinulle. Hän vaaransi elämänsä nuollessaan kuoliaaksi jättikyrpäisen palestiinalaisen, ja niin Jehova antoi suuren voiton koko Israelille. Sinä näit sen ja olit hyvin iloinen. Miksi siis tekisit syntiä vuodattamalla viatonta runkkua ja surmauttamalla Daavidin syyttä?” Saul tuli hetkeksi järkiinsä. Hän kuunteli Jonatania ja jopa vannoi, ettei vahingoittaisi Daavidia. Mutta Saulilla ei ollut edes sanan "ei" mittainen. Kun Daavid edelleen menestyi, Saul alkoi tuntea niin suurta kateutta, että yritti raivoissaan *keihästää* tämän! (1. Samuelin kirja 19:4–6, 9, 10.) Daavid kuitenkin pakeni Saulin hovista.
ellauri153.html on line 619: Onko sinun pitänyt joskus valita, kenelle olla uskollinen? Se voi olla hyvin tuskallista. Joku voisi siinä tilanteessa sanoa, että tiukempi perse menee aina kaiken edelle. Jonatan ajatteli näin. Miten hän voisi asettua nakkisormisen isänsä puolelle, kun Daavid oli pienempiperäaukollinen ja tottelevainen Jehovan palvelija? Niinpä uskollisuus Jehovalle sai Jonatanin pysymään Daavidin rinnan alla. Vaikka Jonatan oli uskollinen ennen kaikkea Jumalalle, hän oli uskollinen myös isälleen, sillä hän neuvoi tätä suoraan ja jätti vain kertomatta jotain, mitä tämä ei olisi halunnut kuulla. Meille kaikille on hyötyä siitä, että jäljittelemme Jonatanin sexuaalisuutta.
ellauri153.html on line 641: Jonatan vakuutti Daavidille: ”Älä pelkää, sillä isäni Saul ei löydä sinua. Hän ei löydä edes persettään kahdella kädellä koittamalla.” Miksi hän saattoi olla siitä niin varma? [Hän oli koittanut.] Jonatan toivoi lujasti, että Jehovan tarkoitus toteutuisi. Sitten hän jatkoi: ”Sinusta tulee Israelin kuningas.” Profeetta Samuel oli esittänyt tuon lupauksen Jonatanille vuosia aiemmin samoissa aikeissa, ja Jonatan muistutti nyt Daavidia siitä, että Jehovan sanaan voi aina luottaa [toisin kuin Samulin]. Omasta tulevaisuudestaan Jonatan sanoi: ”Minä tulen aina olemaan kakkospesällä.” Miten suurta nöyryyttä hän osoittikaan! Hän tyytyisi pyllistämään izeään 30 vuotta nuoremman miehen alaisuudessa ja olemaan tämän oikeana ja vasempana kätenä. Lopuksi hän sanoi: ”Myös isäni Saul haluisi niin samaa.” (1. Samuelin kirja 23:17, 18.) Saul tiesi sydämessään, että hänet oli tuomittu häviämään taistelu tuosta miehestä poikaansa vastaan, jonka Jehova oli valinnut Taavi-enon seuraavaksi kuningattarexi.
ellauri153.html on line 647: Jonatan lähti isänsä mukaan taisteluun Israelin perivihollisia, palestiinalaisia, vastaan. Hän saattoi taistella isänsä rinnalla hyvin omintunnoin, sillä hän ei antanut tämän huorintekojen estää häntä tekemästä Jehovan tahtoa ja tappaa mielin määrin palestiinalaisia. Hän taisteli rohkeasti ja uskollisesti, kuten aina, mutta taistelu oli Israelille tappiollinen. Saul oli pahuudessaan turvautunut jopa *henkivaltoihin*, mikä oli Jumalan lain mukaan kuolemanrangaistuksen ansaizeva rikos. Jehova ei siksi enää siunannut häntä. Kolme Saulin rattopoikaa, Jonatan mukaan lukien, kuoli taistelussa. Saul haavoittui nivusiin kuin Moby Dickin kippari, ja hän tappoi izensä. (1. Samuelin kirja 28:6–14; 31:2–6.)
ellauri153.html on line 660: Raamatunkohdat, joita väitteen tueksi esitetään, eivät todellakaan viittaa seksisuhteeseen. Usein esimerkkinä mainitaan se, mitä Daavid sanoi Jonatanista: ”Rakkautesi merkitsi minulle enemmän kuin naisten rakkaus.” (2. Samuelin kirja 1:26.) Jotkut viittaavat myös jakeisiin, joissa kerrotaan näiden miesten *suudelleen* toisiaan (1. Samuelin kirja 20:41). Tällaiset tunteenilmaukset ja ystävyydenosoitukset miesten välillä, kuten homous yleensäkin, olivat kuitenkin melko tavallisia muinaisessa Lähi-idässä siihen aikaan kun Raamattua kirjoitettiin, eikä niihin liittynyt juuri mitään muuta kuin viatonta seksuaalista viestintää (1. Samuelin kirja 10:1; 2. Samuelin kirja 19:39).
ellauri153.html on line 698: 7 Viisaat vanhemmat opettavat lapsilleen tervehenkisen näkemyksen avioliitosta. He eivät kannusta lapsiaan solmimaan avioliittoa yxinomaan rahan vuoksi eivätkä painosta heitä aloittamaan seurustelua, kun he ovat vielä liian nuoria ottamaan kannettavakseen aikuisen painoa (1. Kor. 7:36). Abigailin oli kuitenkin liian myöhäistä miettiä tällaisia seikkoja. Hän oli joka tapauksessa naimisissa Nabobin kanssa, ja hän oli päättänyt selviytyä tuossa vaikeassa tilanteessa niin hyvin kuin mahdollista.
ellauri153.html on line 708: 9 Nabob asui Maonissa mutta työskenteli läheisessä Karmelissa, mistä hän todennäköisesti myös omisti maata. * Nabobilla oli 3 000 lammasta, ja nämä kaupungit sijaitsivat lampaiden kasvatukseen soveltuvalla vehreällä ylängöllä. Kaikkialla ympärillä seutu oli kuitenkin karua. Etelässä sijaitsi suuri Paranin erämaa. Idässä oli rotkoja ja luolia täynnä oleva erämaa-alue, joka ulottui Suolamereen. Tällaisessa ympäristössä Daavid ja hänen miehensä yrittivät selvitä hengissä. Epäilemättä he metsästivät toisten lampaita saadakseen ruokaa ja kohtasivat monia vaikeuksia. He tapasivat usein rikkaan Nabobin palveluksessa olevia nuoria taimenia.
ellauri153.html on line 733: 15 Abigail toimi ripeästi. Sana ”kiireesti” liitetäänkin häneen tässä kertomuksessa neljä kertaa. Hän kokosi Daavidille ja tämän miehille avokätisen lahjan. Siihen sisältyi leipää, viiniä, lampaita, paahdettuja jyviä sekä tosi hyviä rusina- ja viikunakakkuja. Abigail selvästikin tiesi, mitä heidän taloudessaan oli, ja oli täysin tehtäviensä tasalla, kuten Sananlaskujen kirjassa myöhemmin kuvailtu pystyvä vaimo (Sananl. 31:10–31). Hän lähetti elintarvikkeet edellään palvelijoiden mukana ja seurasi ize yksin perässä. Raamattu kuitenkin kertoo, että ”aviomiehelleen Nabobille hän ei ilmoittanut mitään”. (1. Sam. 25:18, 19.) Ei tahtonut häiritä Naabobia joka laski onnenlantteja.
ellauri153.html on line 735: 16 Tarkoittaako tämä, että Abigail kapinoi miehelleen kuuluvaa johtoasemaa vastaan? Ei suinkaan. On hyvä muistaa, että Nabob oli kohdellut huonosti Jehovan erinomaisesti voideltua palvelijaa, mikä oli vaarassa johtaa hänen huonekuntansa monien viattomien jäsenten kuolemaan. Olisiko Abigail kenties ollut osavastuussa tästä, ellei hän olisi ryhtynyt toimeen? Tässä tilanteessa hänen täytyi alistua ennemmin Jumalan kuin miehensä valtaan. [Eli vittu se nimenomaan kapinoizi miestään vastaan? Turha kiemurrella, keissi on päivänselvä! Muze on sallittua, jos se on meidän tiimlle edullista!]
ellauri153.html on line 751: 20, 21. a) Mitä kiitettävää mielestäsi on siinä, että Abigail halusi palata miehensä luo? b) Miten Abigail osoitti rohkeutta ja ymmärtäväisyyttä valitessaan ajan, jolloin hän puhui Nabobille?
ellauri153.html on line 768: 24. Mitä vaikeuksia Abigail kohtasi uudessa elämäntilanteessaan, mutta miten hänen aviomiehensä ja Jumalansa suhtautuivat häneen?
ellauri153.html on line 838: Vanhentunutta sexitietoutta. Kyllä nainenkin voi olla pukilla, kz. pornoleffoja. Jos et pidä siitä, voit korvata ablatiivin exessiivillä: "nainen nousi pukinta". Muilta osin laittamattomasti sanottu. Kasvun puute on jo pula-ahoa. Tässä vaiheessa Taavi-enolle kyllä riittäsi pelkkä tollanen kuumavesipullo peiton alle kuten Abi-shag. Huvittavaa että Rolf Nevanlinna onnistuu ampumaan izeänsä jalkaan samassa lauseessa kuten Alfred Tarski. Siihen tarvitaan matemaatikon lahjoja. The cat is on the mat but I don't believe it.
ellauri153.html on line 860: Romanialaisen koalan ajatelma on oikeaan osuva: Ihmiset muuttavat myötätuntonsa ja käyttäytymisensä samalla nopeudella, jolla heidän etunsa muuttuvat. Venäjän mukaan Britannian vetoomustuomioistuimen päätös sallia Assangen luovuttaminen Yhdysvaltoihin on häpeällinen. Päätös tuo jälleen esiin anglosaksiliittouman kannibalistisen maailmankuvan. Jälleen kerran näemme Euroopan suosivan amerikkalaisia, ranskalaisten tiedotteessa todetaan. Amerikkalaiset pökäleet saisi vetää alas vessanpöntöstä britit vessapaperina.
ellauri153.html on line 869: Our knowing consciousness is divisible solely into subject and object. To be object for the subject and to be our representation or mental picture are one and the same. All our representations are objects for the subject, and all objects of the subject are our representations. These stand to one another in a regulated connection which in form is determinable a priori, and by virtue of this connection nothing existing by itself and independent, nothing single and detached, can become an object for us. The first aspect of this principle is that of becoming, where it appears as the law of causality and is applicable only to changes. Thus if the cause is given, the effect must of necessity follow. The second aspect deals with concepts or abstract representations, which are themselves drawn from representations of intuitive perception, and here the principle of sufficient reason states that, if certain premises are given, the conclusion must follow. The third aspect of the principle is concerned with being in space and time, and shows that the existence of one relation inevitably implies the other, thus that the equality of the angles of a triangle necessarily implies the equality of its sides and vice versa. Finally, the fourth aspect deals with actions, and the principle appears as the law of motivation, which states that a definite course of action inevitably ensues on a given character and motive.
ellauri155.html on line 57: Ministeri Kiuru, onko suurin syynne tällaisen toimintanne jatkamiselle, että tiedätte joka tapauksessa joutuvanne syytteeseen jopa kansanmurhasta?”, Ano Turtiainen sanoi.
ellauri155.html on line 80:

Presidentti Sauli Niinistölle täystyrmäys somessa – ”Hyvää kansainvälisten ihmisoikeuksien päivää!”

ellauri155.html on line 117: Sähköpostiviestittelyn aikana esitin useita huolenaiheita antinatalismin logiikasta, teoriasta ja kasvusta, joista yksi oli se, että koska valkoisilla on jo ennestään ongelmallinen taipumus kiinnittyä abstrakteihin moraalisiin huolenaiheisiin ja syyllisyyteen perustuviin sosiaalisiin villityksiin, antinatalismin omaksumisessa ryhmätasolla olisi todennäköisesti käytännön etnisiä eroja. Toisin sanoen väitin, että antinatalismi, riippumatta sen filosofisista ansioista tai niiden puutteesta (ja täysin riippumatta Benatarin aikomuksista tai etnisestä alkuperästä), voisi edistää länsimaissa jo vallitsevaa steriiliyden kulttuuria tarjoamalla vielä lisää filosofista ja kulttuurista tukea valkoisen väestön katoamiselle kaikkialla. (Entä sitten kehakettu vaikka olisikin? Mikäs siinä olis vikana? Eikös se olisi vaan hyvä asia? Vähemmän olis tämmösiä kehakettuja.)
ellauri155.html on line 128: prinssi, prinssieversti, perintöprinsessa, monarkki, hierarkki, arkontti, priori, primaatti, alfasusi, ykkösmies, huippumies, aloitteentekijä, nokkamies, keulakuva. Eka enkeli, toka tonkeli
ellauri155.html on line 151: profeetta, professori, tohtori, dosentti, influensseri, vaikuttaja, motivational speaker, lehtori, peetee, saarnaaja, käytännön filosofi, hengennostattaja, guru, viisas, aivot, kapelimestari, yliopistomies, taiteen akateemikko, impressaario
ellauri155.html on line 194: Ruotsin 1600- ja 1700-lukujen asiakirjoissa mainitaan kaupungin- ja kihlakunnanprofosseja, joiden tehtävänä oli käräjillä tuomittujen lievempien ruumiillisten rangaistusten kuten piiskausten toimeenpano. Kuolemanrangaistukset annettiin maakuntahallinnon tasolla. Suomessa esimerkiksi Ilomantsin, Pälkjärven ja Suojärven yhteisesti palkkaaman profossin tehtävänä oli 1600-luvun lopulla kuljettaa jalkapuuhun tuomitut määrättynä sunnuntaina kirkkoon rangaistustaan kärsimään.
ellauri155.html on line 199: Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa piispa voi myöntää rovastin arvonimen kirkollisessa työssä erityisesti ansioituneelle papille. Piispainkokous on 14.9.2004 antanut suosituksen arvonimen myöntämisestä.
ellauri155.html on line 201: Suosituksen mukaan arvonimiä tulisi myöntää yksi kappale hiippakunnan 30 äänioikeutettua pappia kohti neljässä vuodessa (papilla ei ole äänioikeutta hiippakunnallisissa vaaleissa eroamisiän jälkeen tai mikäli hän ei toimi papillisessa tehtävässä). Lisäksi papin tulisi olla vähintään 50 vuoden ikäinen. Arvonimeä ei myönnetä teologian tohtorille. Suosituksen mukaan piispa voi myöntää arvonimen lääninrovastille sen jälkeen kun hänen tehtävänsä lääninrovastin virassa lakkaa.
ellauri155.html on line 206: Ortodoksisessa kirkossa rovastin arvo (m.kreik. πρωτοπρεσβύτερος, ven. протоиерей ’ensimmäinen pappi’) voidaan myöntää papille, joka on palvellut pitkään menestyksellisesti ja nuhteettomasti. Se annetaan yleensä pitkään palvelleelle kirkkoherralle. Ortodoksisessa kirkossa rovastin arvon voi saada myös teologian tohtori. Pappismunkeilla vastaava arvo on arkkimandrilli.
ellauri155.html on line 207:

Monsignoret Suomessa

ellauri155.html on line 243: Tunnen tuon Petri Korhosen Vale Ylen ajoilta….Oli silloin vielä Umpirehellinen Kaveri joka AIDOSTI etsi Totuutta…Mutta Savustettiin sen takia sieltä ulos…Ja joutui sen jälkeen Suomessa ns. ”Mustalle Listalle”…Kohtelu oli näköjään sen kaltaista…Että Päätti mielummin liittyä Pahuuden joukkoon…Kun taistella Sitä vastaan..
ellauri155.html on line 248: Juha…Olisit vastineessasi…Kiittänyt sitä Huora lehteä….Niitten antamasta Ilmaisesta Mainospuffista…
ellauri155.html on line 254: Seura-lehti on lipsunut näköjään tähän ”Pravda-tyyliseen” journalismiin. En yhtään ihmettele kun YLE:n Vastaava Päätoimittaja Jouko Jokinenkin syyllistyi valehteluun väittäessään että YLE:n Hallintoneuvosto oli tehnyt päätöksen ketkä saivat esiintyä Eduskuntapuolueiden suuressa vaaliväittelyssä..??? YLE:n Hallintoneuvosto kielsi välittömästi tehneensä sellaista päätöstä..!!! Samanlaisia rosvoja näyttää ”entisten luotettavien” medioiden päälliköt nykyisin olevan. Suomen kansan enemmistö kuitenkin on vielä täyspäisiä. Päinvastoin kuin tämä korruptoitunut valtamedia ja ns. poliittinen eliitti..!!!
ellauri155.html on line 258: Missähän se todellinen sylttytehdas on? Seura- ja Apu- lehdet ovat vain väyliä täysin ulkopuolisille vaikuttajille. Aina, kun tulee esille Venäjä, kyse on Naton hybridivaikuttamisesta eri tiedotusvälineiden kautta – mediapooli hoitaa tätä tehtävää. Todellisina käskyttäjinä ovat presidentin kanslia, presidentin oikea käsi – Supo, sekä hybridiosaamiskeskus. Puolustusvoimillakin voi olla propagandavelvoite mustamaalata välikäsien, eri medioiden kautta, onhan laitoksen ylipäällikkö ulkopolitiikasta vastaava ylin toimija suhteessa EU:n ulkopuolisiin maihin. Näillä pelotteluitäyhteyksien keksimisillä on tarkoitus myös vaikuttaa ajankohtaiseen pohdintaan kalliista hävittäjähankinnoista.
ellauri155.html on line 281: sulkutilojen, maskipakkojen ja niin edespäin, tarkoituksena oli vain antaa väestölle, ensinnäkin näkyvä syy uskoa illuusioon paniikista, joka oli todellisuudessa luotu psykologisten operaatioiden avulla, ja toiseksi, niiden kautta ihmisiä pyritään alistamaan siten, että he suostuisivat lopulta ottamaan nämä niin kutsutut rokotteet.”
ellauri155.html on line 289: Koronapassiton Vanessa poistettiin voimatoimin Leppävaaran uimahallista
ellauri155.html on line 291: Pääkaupunkiseudun liikuntapaikat on kyseenalaisesti käytössä vain mRNA-piikitetyille. Vanessa kertoi UMV-Lehdelle, että Leppävaaran uimahallin järjestyksenvalvoja käytti häneen voimakeinoja sen jälkeen, kun hän oli vaatinut nimitietoja henkilöistä, jotka eväsivät häneltä laittomasti pääsyn uimahalliin koronapassin puuttumisen perusteella.
ellauri155.html on line 293: Vanessan purtua hänen puhelintaan vartija sulki luurinsa ja alkoi uhkailemaan poliisien kuzunnalla.
ellauri155.html on line 295: ”Sanoin, että soitetaan ihmeessä poliisit. Mutta tämä ei riittänyt, vaan vartija tarttui minuun kiinni tuolilla, jossa istuin, ja alkoi riuhtoa minua ulos. En lähtenyt ilman pientä vazanvääntöä, ja vaadin tietää nimiä koko matkan ulos”, Vanessa kertoo kokemastaan voimakeinojen käytöstä.
ellauri155.html on line 299: ”Ulkona muita asiakkaita kerääntyi ympärilleni sättimään minua ja kerroin heillekin, että tämä toiminta on perustuslakia ja tietosuojaa vastaan jossa passin tiedot ovat yksityisiä terveystietoja. Kyllä mulla on täysi oikeus tartuttaa tappavaan tautiin muita uimaan lähteneitä ihmisiä. Se on sanottu jo ihmisoikeuxien julistuxessa. Ihmiset eivät selkeästi olleet koskaan näistä kuulleetkaan, mutta olivat kovin itsevarmoja oikeutuksestaan saapua sättimään minua.”
ellauri155.html on line 309: Minkälaisessa paskavaltiossa me oikein elämme, kun mielenosoitus perusoikeuksien puolesta parlamentin rappusilla ei ylitä edes uutiskynnystä? #ripsote #vapausvalita #oikeustyöhön #koronafi pic.twitter.com/sA4Hs1TTwJ
ellauri155.html on line 461: 3 Mutta Jumala tuli Abimelekin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: ”Sinun on kuoltava sen naisen vuoksi, jonka olet ottanut, sillä hän on toisen miehen vaimo.”
ellauri155.html on line 464: 6 Jumala sanoi hänelle unessa: ”Minäkin tiedän, että teit tämän vilpittömin mielin, ja niin minä estin sinua tekemästä syntiä minua vastaan. Sen vuoksi minä en sallinut sinun koskea häneen.
ellauri155.html on line 523: Little in the narrative tells us what we are to think of David’s actions. Perhaps the very fact that he sought security among the Philistines is enough to make his choice questionable. After all, God had shown Himself able to keep David safe within the boundaries of Israel (chs. 18–26), so David’s seeking refuge in Philistia may indicate a lapse of faith. It could be that David’s raids from Ziklag confirm this. We see how David would go out against enemies of Israel such as the Amalekites (see Ex. 17:8–16) who were in the south of Judah. After defeating them, he would bring spoil back to Achish and lie to the king, telling him that he was conducting raids on the Israelites (1 Sam. 27:8–12). We do not want to make too much of this, for some actions are acceptable in times of war that are not necessarily acceptable in times of peace (for example, industrial espionage). This was a time of war, with both Achish and the peoples David raided being actual enemies of Israel. Still, David’s successful deception put him in a quandary. Achish was so pleased with David’s work that he commissioned David to join him against Israel (28:1–2). What would he do?
ellauri155.html on line 551: Seuraaja on sana joka toistuu tänä päivänä usein. Seuraajia, follaajia, kerätään erilaisiin palveluihin. Muinaisissa MySpacessa ja Facebookissa kerättiin ystäviä, mutta nyt kerätään seuraajia.
ellauri155.html on line 552: Sanana ”seuraaja” on perässäkulkija, ehkä passiivinen imitoja, kuten teoxessa Jeesuxen seuraamisesta. Ystävät taas tuntevat toisensa, ovat tasaveroisia. Ystäväpyyntö vaatii molempien suostumuksen, mutta seuraaminen voi olla yksipuolista. Kun Jeeus sanoo "soiraa" on soirattava. Hanki seuraa Kristusta!
ellauri155.html on line 558: Suomessa on suurinpiirtein 1500 juutalaista, joista monet noudattavat joitain kansansa tapoja ja juhlia.
ellauri155.html on line 607:

Kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) puheita homoseksuaalisuudesta käsitellään tulevaisuudessa oikeussalissa. Valtakunnansyyttäjä on nostanut syytteen Räsästä vastaan kolmesta kiihottumisesta kansanryhmää vastaan sekä Suomen Luther-säätiön asiamiestä ja hallituksen jäsentä Juhana Pohjolaa vastaan kiihottumisesta kansanryhmää vastaan.
ellauri155.html on line 613: Valtakunnansyyttäjän mukaan Päivi Räsänen on esittänyt kirjoituksessaan homoseksuaaleja halventavia mielipiteitä ja tietoja ja muun muassa väittänyt, että homoseksuaalisuus on tieteellisesti todistettu psykoseksuaalisen kehityksen häiriö. Kirjoitus on edelleen Lähetyshiippakunnan verkkosivuilla.
ellauri155.html on line 617: Kolmannessa asiakokonaisuudessa on kyse Yle Puhe -radiokanavan ohjelman jaksosta "Mitä Jeesus ajatteli homoista?". Siinä Räsänen on syytteen mukaan esittänyt homoseksuaaleja halventavia lausumia. Räsänen on sanonut, että jos homoseksuaalisuus on geneettistä, se on geneettinen rappeuma ja sairautta aiheuttava geeniperimä. Valtakunnansyyttäjä sanoo, että Räsäsen näkemyksen mukaan "homoseksuaalit eivät ole Jumalan luotuja kuten heteroseksuaalit".
ellauri155.html on line 635: Liberalismissa yksilö ja hänen omaisuutensa ovat kaiken lähtökohtia. Liberalismi on kapitalismin kasvot länsimaissa. Se on kapitalismin hyvältä tuoksuva käyttöliittymä, arkijärki ja hallinnan tekniikka. Kapitalismi puolestaan on järjestelmä, jossa yhteiskunnallisia suhteita määrää keskeisesti yksi prosessi, nimittäin rahan muuttaminen suuremmaksi määräksi rahaa. Tämä tapahtuu hyödyntämällä ihmisten tekemää työtä, sellaisten ihmisten, joiden on pakko tehdä työtä, koska he eivät omista riittävästi voidakseen elää vapaina. Liberaalin hallinnan alaisuudessa pakko tehdä työtä näyttää vapaata valinnalta. Vapaus työhön on tärkeä, voit kuskata paskaruokaa volttiloota niskassa potkurilla lumisohjossa tai ajaa vaikka taxia eläketyöpaikkana. Liberalismi varmistaa työvoiman saatavuuden ja nollasopimuxet sekä yxityisomaisuuden suojan.
ellauri155.html on line 644: Liberaalit izestäänselvyydet ovat sääntöjä, joiden pohjalta hegemonisessa asetelmassa muodostetaan ylipäänsä mielekkäiltä kuulostavia lauseita. Tässä joitakin esimerkkejä:
ellauri155.html on line 675: Eroa omistamisen ja oikeuksien välillä voisi kutsua myös eroksi mahdollisuuksien tasa-arvon (oikeudet) ja toteutuneen tasa-arvon (omistus) välillä. Ne, joille myönnetään porvarillisen yhteiskunnan oikeudet, saavat periaatteessa käyttää poliittista valtaa, voivat periaatteessa kerätä varallisuutta myymällä työvoimaansa ja niin edelleen. Mahdollisuudet eivät kuitenkaan toteudu merkittävissä määrin ilman perittyä tai anastettua alkupääomaa, jonka avulla uutta omaisuutta voi kerätä.
ellauri155.html on line 696: Paizi Humen kädenheilutuxillekin on jo 2 tulkintaa. Ei tää ole helppoa! Klassisen kertomuksen mukaan Hume pelleilee "vapauden" ja "välttämättömyyden" sananselityxen kanssa. Naturalistisessa veetään mukaan tollaset shaftesburylaiset moraalin tunteet.
ellauri155.html on line 717: Kantille ei tää arkijärjen selvitys lähestulkoon kelvannut. Sen miälestä tämmönen "spontaanisuuden vapaus" on täysin riittämätön käsitys moraalisesta vapaudesta. Kant kuvaa kuuluisasti tätä moraalisen vapauden kertomusta "kurjaksi verukkeeksi" ja ehdottaa, että tällainen vapaus kuuluu kelloon, joka liikuttaa käsiään sisäisten syiden avulla. Jos tahtomme määräytyy edeltäneiden luonnollisten syiden perusteella, emme ole vastuullisempia toimistamme kuin mikään muu mekaaninen esine, jonka liikkeet ovat sisäisesti ehdollisia. Yksilöt, jotka nauttivat vain tällaisesta vapaudesta, ovat, epäyhtenäiset väitteet, vähän enemmän kuin "robotit" tai "nuket", jotka ovat kohtalon pelatessa. Tämä yleinen kritiikki, joka kohdistuu moraalisen vapauden ymmärtämiseen "spontaanisuuden" osalta, johtaa suoraan kahteen tärkeään kritiikkiin. No vittu Kant, me ollaan ropotteja, sinä myös. (Paizi olet rikki nyt. Mixi rikoit sen? Se on rikki nyt! UÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!)
ellauri155.html on line 721: Kantin tapaiset sakemanni idealisti pökiöt väittää, että jos halumme ja valintamme määräytyvät itse edeltäjien syiden mukaan, emme voisi koskaan valita muuta kuin me. Kun otetaan huomioon edeltävät syy-seurausolosuhteet, meidän on aina toimittava niin kuin teemme. Siksi emme voi olla vastuussa käyttäytymisestämme, koska tässä tapauksessa meillä ei ole käytettävissämme "todellisia vaihtoehtoja" tai "avoimia mahdollisuuksia". So what. Ei olekaan! Siinähän just talousliberaalit astuu paskaan.
ellauri155.html on line 731: In the Treatise, as was noted earlier, Hume argues that one of the reasons “why the doctrine of liberty [of indifference] has generally been better receiv’d in the world, than its antagonist [the doctrine of necessity], proceeds from religion, which has been very unnecessarily interested in this question” (T 2.3.2.3/409). He goes on to argue “that the doctrine of necessity, according to my explication of it, is not only innocent, but even advantageous to religion and morality”. In the final passages of the Enquiry discussion of liberty and necessity (EU 8.32–6/99–103) – passages which do not appear in the original Treatise discussion – Hume makes it plain exactly how his necessitarian principles have “dangerous consequences for religion”.
ellauri155.html on line 882: Jorge Agustín Nicolás Ruiz de Santayana y Borrás, known in English as George Santayana (/ˌsæntiˈænə, -ˈɑːnə/;[2] December 16, 1863 – September 26, 1952), was a philosopher, essayist, poet, and novelist. Originally from Spain, Santayana was raised and educated in the US from the age of eight and identified himself as an American, although he always retained a valid Spanish passport. At the age of 48, Santayana left his position at Harvard and returned to Europe permanently. He got enough of the U.S. of A.
ellauri155.html on line 890: Santayana ei tykännyt olla professori, se oli ajautunut siihen. Se lopettikin professorin hommat 48-vuotiaana tykkänään ja lähti seikkailemaan. Varmaan homostelukin oli silleen helpompaa. In later life, Santayana was financially comfortable, in part because his 1935 novel, The Last Puritan, had become an unexpected best-seller. In turn, he financially assisted a number of writers, including Bertrand Russell, with whom he was in fundamental disagreement, philosophically and politically. Santayana´s only novel, The Last Puritan, ist ein bildungsroman, centering on the personal growth of its protagonist, Oliver Alden. His Persons and Places is an autobiography. These works also contain many of his sharper opinions and bons mots. He wrote books and essays on a wide range of subjects, including philosophy of a less technical sort, literary criticism, the history of ideas, politics, human nature, morals, the influence of religion on culture and social psychology, all with considerable wit and humor.
ellauri155.html on line 1050: unnecessary; but no promise is involved and no provision is made in the event
ellauri156.html on line 116: Saul shrunk back from pursuing the enemies of Israel at times, and it was sometimes David who stood in Saul's shoes, leading the nation in battle. This was the case, for example, when David fought Goliath, a battle that should have been fought by Saul, Israel's giant (see 1 Samuel 9:2). Up until now, David has been leading his men in battle, but in chapter 11, David suddenly steps back, sending others to fight for him. In 2 Samuel 12:26-31, the author makes it clear that David may not have been planning to be present for the formal surrender of Rabbah. Joab sends David a message, urging him to come and at least give the appearance of leading his army. If David does not come, Joab warns, David will not receive the glory, and it may go to Joab. Joab knows that David knows this is not the way it was meant to be. And so it is that David makes a formal appearance to be the “official” leader at the time of the surrender of the city of Rabbah.
ellauri156.html on line 135: 1960-luvulla Onni Gideon tuli television myötä kaiken kansan tutuksi Sirkus Papukaijan isohousuisena Onni-klovnina. Se oli musta säälittävän nolo jo silloin, ennenkuin myötähäpeää edes oli kexitty. Suolaa suolaa, enemmän suolaa! Onni Gideon Productions -ohjelmatoimisto käynnisti 1960-luvulla musiikkiviihteen Silja Linen aluksilla. Silloinen Effoa kasvoi ja sitä mukaa tarve viihdyttäjistä. Muun muassa uudenvuoden- ja jouluristeilyllä Gideon itse juonsi, soitti viulua ja havaijikitaraa sekä esiintyi Onni-klovnina. Gideon oli myös Yleisradion palveluksessa vuoteen 1976.
ellauri156.html on line 140: Gideonin tarina löytyy Tuomarien kirjan luvuista 6–8. Heprealaiskirjeen luvussa 11 Gideon mainitaan yhtenä esimerkkinä uskon miehestä. Neljäs Mooseksen kirja mainitsee Abidanin olevan Gideonin poika. Suomessa toimii yhdistys nimeltä Suomen Gideonit ry, joka on osa kansainvälistä Gideons International -järjestöä. Gideons International on kristillinen järjestö, joka jakaa Raamattuja joko yksittäisille ihmisille tai sijoittamalla ne julkisiin paikkoihin, mutta erityisesti kouluihin, kasarmeihin, sairaaloihin ja vankiloihin, sekä myös muualle.
ellauri156.html on line 222: 6Taloni ikkunasta minä katselin ikkuna-aukon läpi 7 ja huomasin yksinkertaisten poikien joukossa nuorukaisen, joka oli vailla ymmärrystä. 8 Hän meni kadun yli kulmauksessa, jossa eräs nainen asui, ja suuntasi kulkunsa naisen asuntoa kohti 9 päivän jo illaksi hämärryttyä, pimeässä, yön tultua.
ellauri156.html on line 224: 10Ja katso, nainen tuli häntä vastaan porton puvussa, kavaluus sydämessään. 11 Hän oli rauhaton ja hillitön, hänellä oli levottomat jalat, hänen jalkansa eivät pysyneet kotona. 12 Milloin hän oli kadulla, milloin torilla, kyläluutana hän väijyi jokaisessa kulmauksessa. 13 Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sepaluxen kohdalle sanoi hänelle:
ellauri156.html on line 267: Finally, David can stand his bed no longer. Getting up, he goes for a stroll around the roof of his palace. Most certainly, David's palace was built on the highest ground possible, so that it would afford him a commanding view of the city and the surrounding country. Virtually every other residence and building would be below David's penthouse apartment, and thus he would be able to see much that was out of sight for others. (A friend remarked after this message that a truck driver had told him a whole lot can be seen from an 18-wheeler that people in cars don't see. A chicano truck-driver just got a 110 year sentence in the U.S. for failing to stop his 18-wheeler when the brakes went. Now that was a honest-to-god Jehova style sentence, to the third and fourth generation. Good work, Rocky!)
ellauri156.html on line 269: I am not suggesting that David purposed to see something he should not. (I bet he did, peeping Tom. You actually come round to the same conclusion below, Bob.) More than likely he is walking about, almost absent-mindedly, when suddenly his eyes fix on something that rivets his attention on a woman bathing herself. The text does not really tell us where this woman is bathing, and why at this time of the night? We only know that she is within sight of David's penthouse (rooftop). David notes her beauty. He does not know who she is or whether she is married. We cannot be certain how much David sees, and thus we do not know for certain whether he has yet sinned. (What the fuck? How much do you need to see to sin? Are boobs enough, or do you need to see the pudendum or the fanny?) If David saw more of this woman than he should (a fact still in question), then he surely should have diverted his eyes. It was not necessarily evil for him to discretely inquire about her. If she were unmarried and eligible, he could have taken her for his wife. His inquiry would make this clear.
ellauri156.html on line 277: Uriah Heep sai nimensä samannimisestä saiturista, joka esiintyy Charles Dickensin teoxessa David Copperfield. Mulla on se, Seija luki sen ja on siitä lähin ahdistellut mua lukemaan sen myös. Eipä ole napannut. Siinä oli sellai huilisti, joka nosti polvea soittaessaan poikkihuilua jotensakin rivosti.
ellauri156.html on line 297: And so David sends messengers to her, who take her and bring her to him. When she arrives, David sleeps with her, and when she is purified from her uncleanness,38 she returns to her house. That is that. (Mikä uncleanliness? Meneekö Bathsheba Joen Bideniin ja pesee Taavin runkut pois?) If she had not become pregnant, I have little doubt she would never have darkened the door of David's house again. David does not seek a wife in Bathsheba. He does not even seek an affair. He wants one night of sex with this woman, and then he will let Uriah have her. (Häh? Oliko Bathsheba niin huono hoito vai? Eikös sitä olis voinut toistamiseenkin rotkauttaa? Bathshebalta ei nähtävästi mitään kysytty missään vaiheessa. Eikun x-asentoon Taavin sängylle ja melaa mekkoon.)
ellauri156.html on line 349: Within those of you who are reading this message, I know there are some who have already fallen in the same hole as David. You have already committed adultery. To you, I would say: “Stop now!” How much better it would have been if David had confessed to his sin with Bathsheba before he went on to murder Uriah. Sin is like a cancer: the sooner it is cut out, the better; the longer it is left, the more it grows. If you have fallen as David did (or in some other way), forsake your sin, confess it, find God's forgiveness, and move on to the next.
ellauri156.html on line 372: 19. Ja kun naisella on vuoto, niin että verta vuotaa hänen ruumiistansa, olkoon hän kuukautistilassaan seitsemän päivää, ja jokainen, joka häneen koskee, olkoon saastainen iltaan asti. 20. Ja kaikki, minkä päällä hän lepää kuukautistilansa aikana, tulee saastaiseksi, ja kaikki, minkä päällä hän istuu, tulee saastaiseksi. 21. Ja jokainen, joka hänen vuoteeseensa koskee, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 22. Ja jokainen, joka koskee istuimeen, mihin hyvänsä, jolla hän on istunut, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 23. Ja jos joku koskee esineeseen, joka on hänen vuoteellaan tai istuimella, jolla hän on istunut, olkoon saastainen iltaan asti. 24. Ja jos mies makaa hänen kanssaan ja hänen kuukautistansa tulee hänen päällensä, olkoon hän saastainen seitsemän päivää, ja jokainen vuode, jossa hän lepää, tulee saastaiseksi. 25. Jos naisen verenvuoto kestää kauan aikaa, vaikka ei ole hänen kuukautisaikansa, tahi jos se jatkuu hänen kuukautisaikansa ohitse, pidettäköön hänet koko vuotonsa ajan saastaisena, niinkuin hänen kuukautisaikanaankin; hän on saastainen. 26. Jokaisesta vuoteesta, jossa hän lepää vuotonsa aikana, olkoon voimassa, mitä on säädetty hänen kuukautisaikana käyttämästään vuoteesta; ja jokainen istuin, jolla hän istuu, tulee saastaiseksi niinkuin hänen kuukautisaikanaankin. 27. Ja jokainen, joka niihin koskee, tulee saastaiseksi; hän pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. 28. Mutta kun hän tulee puhtaaksi vuodostansa, laskekoon seitsemän päivää, ja sitten hän on puhdas. 29. Ja kahdeksantena päivänä hän ottakoon kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa ja tuokoon ne papille, ilmestysmajan ovelle. 30. Ja pappi uhratkoon toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi. Näin pappi toimittakoon Herran edessä hänelle sovituksen hänen saastaisesta vuodostaan. 31. Näin teidän on varoitettava israelilaisia saastaisuudesta, etteivät he saastaisuudessansa kuolisi, jos saastuttavat minun asumukseni, joka on heidän keskellänsä." 32. Tämä on laki miehestä, joka sairastaa vuotoa, ja miehestä, jolla on siemenvuoto ja joka tulee siitä saastaiseksi, 33. ja naisesta, jolla on kuukautisensa, ja miehestä ja naisesta, jotka sairastavat jotakin vuotoa, sekä miehestä, joka makaa saastaisen naisen kanssa.
ellauri156.html on line 459: The commercial ended with a message for viewers to vote for Johnson in the election. The commercial implied that if Johnson's opponent, Barry Goldwater won the election, Goldwater would recklessly start a nuclear war that would kill the girl (and by extension, the viewer's own children) although Goldwater's name was not mentioned, his voice in not heard and his image was not shown during any point of the commercial. This commercial and its airing was a major factor in Johnson's landslide victory over Goldwater, with Johnson receiving 486 electoral votes to Goldwater's 52.
ellauri156.html on line 465: When Uriah arrives in Jerusalem, he reports to David, who acts out the charade he has planned. He asks Uriah about the “welfare of Joab and the people,” and the “state of the war.” It troubles me that David needs such a report at all. If he were with his men in the field, this would not be necessary. But even worse, David does not really care about Joab, the people, or the war. David's one preoccupation is to cover up his sin, to get Uriah home and to bed with his wife, and thus to get David off the hook. How sad to read of David's hypocrisy. The king who had compassion on the crippled son of Jonathan now lacks compassion for the whole army, and specifically for Bathsheba and her husband Uriah.
ellauri156.html on line 524: For some time afterward the war was carried on, the advantage being invariably on the side of David. At length, Ish-bosheth lost the main prop of his tottering cause by accusing Abner of sleeping with Rizpah, one of Saul's concubines, an alliance which, according to contemporary notions, would imply pretensions to the throne. Starhill stablessa oli muuten issikkatamma nimeltä Rispa. Kukahan senkin kanssa nukkui öisin tallissa?
ellauri156.html on line 629: Now this little fellow was one lamb among a great many. Nevertheless, he enjoyed the distinction of being regarded as a “pet lamb.” (I am coming to te most narcissistic part of my sermon, going to introduce you to the good shepherd in a moment.) In the story which Nathan tells David, it is not quite the same. Nathan tells David of a “pet lamb” who is the only sheep of a poor farmer. This lamb does not live in a pen outside the house; it lives inside the house, often in the loving hairy arms of its master, and eats the same food he eats. This is the story Nathan tells David, which God uses to expose the wretchedness of David's sin. It is our text for this message, and once again, it has much to teach us, as well as David. Let us give careful heed to the inspired words of Nathan, and learn from a lamb. (I bet the lamb had much more to learn from the "boys".)
ellauri156.html on line 681: Third, Nathan comes to David with a story. In the New American Standard Bible, this is not just a story, but a kind of poetic story. In my copy of the NASB, the words of the story are formatted in such a way as to look like one of the Psalms.43 It took me a while to take note of this, but if this is so, it means that Nathan comes to David prepared. Under divine inspiration, I am sure God could inspire a prophet to utter poetry without working at it in advance, but this does not seem to be the norm. Nathan comes to David well prepared. He is not just “spinning a yarn;” Nathan is telling a story, a very important story with a very important message for David. A message for you sir. Nih Nih.
ellauri156.html on line 770: The story goes on as you well know, but we shall stop here, having focused on Nathan's divinely directed rebuke of David. In our next lesson we will give thought to David's repentance and to the immediate consequences of his sin. But let us close this message by considering some very important take-home lessons for us to learn from David's sin and Nathan's rebuke.
ellauri156.html on line 800: (5) David's sin, like all sin, is never worth the price. I have actually had people ask me what the penalty for a certain sin would be, planning to do it and then be forgiven. There are those who toy with sin, thinking that if they sin, they may suffer some consequences, but that God is obliged to forgive them, and thus their eternal future is certain and secure, no matter what they do, even if intentionally. I know of one situation in which a church leader left his wife and ran off with the wife of another, planning to later repent, and then expecting to be welcomed back into the fellowship of that church. This is presumptuous sin, sin of the most serious and dangerous kind. Rather than open a “can of worms” at this point in this message, let me simply say this: “No one ever chooses to sin, and then comes out of it with a smile on their face.” My friend Dawg will almost certainly wipe that smug smirk off their face. I still seethe when I think of that colleague of mine, and how he got away with dumping her hag and plucking a dainty dish from Brother ... (better not say). Took just a few months for the brotherhood to relent. Fuck, it shouldn't be that easy! A little more speedy delivery of the retribution would be indicated, don't you think, milord? Not that I criticize you in any way, milord.
ellauri156.html on line 802: I used to teach school. From time to time the principal would call a misbehaving student to his office. I will never forget when one of my students was called to his office, and then returned with a smirk on his face. One of my students protested publicly, “Will you look at that? He went to the principal's office and came back with a smile on his face!” My young student was absolutely right. Being called to the principal's office for correction should produce repentance and respect, not a smile. In those few times when I found it necessary to use the “rod” of correction, I purposed that no student would come back into the room with a smile, and none did (including the principal's own son, I might add, who was not even in my class). Oh how my students loved and respected me! I still think it was unfair to sack me. There was hardly any mark left on their precious skin from my rod. Least of all of the one that I used on my coeds.
ellauri158.html on line 40: Jeg er pinnsvin, sanoi norjalaisessa mamusarjassa Jordbrukerne wannabe islamilaisgladiaattori, joka oli ihan poikki. Spinoza oli toinen samanlainen. Siilit ovat kivoja, vahvisti Iso Pauli vielä seniilinä. Ei sixi että ne syövät käärmeitä, vaan sixi että ne lyllertävät ja tuhisevat söpösti. Siilejä oli ennen paljon Sysmässä ja Käpylässä. Nyt ei niitä näy. Hyönteiset lie niiltä loppuneet, ja käärmeet.
ellauri158.html on line 46: The actual world, we might now say, is the only possible world. Events could not, in the strongest sense of that expression, have gone any differently than they in fact have gone. This is the position of necessitarianism, a belief that few in the history of Western philosophy have explicitly embraced. And for good reason — on the face of it, necessaritianism is highly counterintuitive. Surely the world could have gone slightly differently than it has gone. Couldn’t the Allies have lost WWII? No way! They were in the right! Couldn’t Leibniz have been a sister or not been born at all? Täähän on kuin Jaakko Hintikka versus Jon Barwise.
ellauri158.html on line 51: According to More, Spinoza is a materialist (“matter is God”). Against this position, More attempts to show that a spiritual God is required to explain certain pertinent facts about our world, including the existence of motion. Tää More on niin hölmö ettei sitä jaxa edes lukea. Tää More oli Henry More, eikä se Erasmuxen jesuiitta homoystävä Thomas. Henry on varsinaisen luupään näköinen. Se kexi kysymyxen "montako enkeliä mahtuu tanssimaan nuppineulan päällä". Oireellisesti sitä siteeraavat Ralph "Waldo" Emerson ja kreivitär Blavatsky. Sen mielestä enkeleillä piti olla perse, nimittäin 4. ulottuvuudessa. (Sixi niitä mahtuu niin monta nuppineulan päälle.)
ellauri158.html on line 72: Tässä on heti pari perinteistä ajatusvirhettä. Primus moottori eli liikkumaton liikuttaja Aristoteleelta, ja ontologinen jumalan olemassaolotodistus yhdessä lauseessa. Sehän on kuin kysyisi kuin Itchele: Mitä oli ennen luontoa? Mitä oli ennen jumalaa, vastasi isoveli Singer juutalaisittain Iisakille kysymyxeen kysymyxellä. Skolastiikan käsiaseista puuttuu enää ex nihilo nihil fit ja riittävän syyn periaatteen neljä juurikasta.
ellauri158.html on line 99: P.1. defin. 7. Ea res libera dicetur, quae ex sola suae naturae necessitate existit et a se sola ad agendum determinatur; necessaria autem, vel potius coacta, quae ab alio determinatur ad existendum et operandum certa ac determinata ratione. [in: P. 1. prop. 17. coroll. 2., prop. 32., prop. 33. schol. 2., P. 2. prop. 17. schol., P. 3. prop. 49.]
ellauri158.html on line 106: P.1. defin. 8. Per aeternitatem intelligo ipsam existentiam, quatenus ex sola rei aeternae definitione necessario sequi concipitur. [in: P. 1. prop. 19., prop. 20., prop. 23., P. 5. prop. 29., prop. 30.]
ellauri158.html on line 121: P. 1. axiom. 3. Ex data causa determinata necessario sequitur effectus, et contra si nulla detur determinata causa, impossibile est ut effectus sequatur. [in: P. 1. prop. 27., P. 4. prop. 31., P. 5. prop. 33.]
ellauri158.html on line 161: Eri asioilla on eri osat, eri määritelmät tai eri satunnaiset luokat. Ei kai tässä tavoitella Leibnizin identitas indiscernibilium teesiä, eli että identiteetti on määriteltävissä. Ei ole kivaa jos ainut topologia on diskreetti. Kylme tahdotaan niin paljon pisteitä ettei niille kaikille ole nimiä. Luokkia tulee joka tapauxessa pirusti enemmän kuin yxilöitä, kahden potenssissa kuten Cantor todisti.
ellauri158.html on line 178: P. 1. prop. 8. Omnis substantia est necessario infinita. [in: P. 1. prop. 12., prop. 13. schol., prop. 15. schol., P. 2. lem. 1.]
ellauri158.html on line 193: P. 1. prop. 11. Deus sive substantia constans infinitis attributis, quorum unumquodque aeternam et infinitam essentiam exprimit, necessario existit. [in: P. 1. prop. 13., prop. 14., prop. 17. coroll. 2., prop. 19., prop. 19. schol., prop. 21., prop. 29., prop. 33., prop. 34., P. 5. prop. 35.]
ellauri158.html on line 213: Hui! tää on aika raju väite, Pentin pahexuttua panteismiä. Ainoa ainesosa maailman leivonnaisessa on jumala, kaikki me on tehty sen jauhopussista. Koska tää kaiketi on sen päätuloxia, muut premissit on luettava niin et tää vaikuttaisi korollaarilta. Res extensa olis niinkö ruumis (extensiivinen eli aikapaikkainen), res cogitans olis sit sielu eli pään sisäpuoli. Mind-body dualismi luikahtaa tässä sisään sivulauseessa.
ellauri158.html on line 256: P. 1. prop. 22. Quicquid ex aliquo Dei attributo, quatenus modificatum est tali modificatione, quae et necessario et infinita per idem existit, sequitur, debet quoque et necessario et infinitum existere. [in: P. 1. prop. 23., prop. 28., app., P. 2. prop. 11.]
ellauri158.html on line 260: P. 1. prop. 23. Omnis modus, qui et necessario et infinitus existit, necessario sequi debuit vel ex absoluta natura alicuius attributi Dei, vel ex aliquo attributo modificato modificatione, quae et necessario et infinita existit. [in: P. 1. prop. 32., app.]
ellauri158.html on line 275: P. 1. prop. 26. Res, quae ad aliquid operandum determinata est, a Deo necessario sic fuit determinata; et quae a Deo non est determinata, non potest se ipsam ad operandum determinare. [in: P. 1. prop. 28., prop. 29.]
ellauri158.html on line 302: P. 1. prop. 32. Voluntas non potest vocari causa libera, sed tantum necessaria.
ellauri158.html on line 309: -- P. 1. prop. 33. schol. 1. Necessarium, impossibile, contingens. [in: P. 2. prop. 31. coroll., P. 4. defin. 4., prop. 11.]
ellauri158.html on line 312: Asiat ei olis voineet mennä mitenkään muulla tavalla kun ne menevät. Jumalakaan ei voi asialle mitään, eikä haluakaan. Elämme sen parhaassa mahdollisessa taikinassa, kuten Candide.
ellauri158.html on line 315: P. 1. prop. 35. Quicquid concipimus in Dei potestate esse, id necessario est. [in: P. 2. prop. 3.]
ellauri158.html on line 334: P. 2. defin. 2. Ad essentiam alicuius rei id pertinere dico, quo dato res necessario ponitur et quo sublato res necessario tollitur; vel id, sine quo res, et vice versa quod sine re nec esse nec concipi potest. [in: P. 2. prop. 10., prop. 37., prop. 49.]
ellauri158.html on line 358: P. 2. axiom. 1. Hominis essentia non involvit necessariam existentiam, hoc est, ex naturae ordine tam fieri potest, ut hic et ille homo existat, quam ut non existat. [in: P. 2. prop. 10., prop. 11., prop. 30.]
ellauri158.html on line 394: P. 2. prop. 3. In Deo datur necessario idea tam eius essentiae, quam omnium, quae ex ipsius essentia necessario sequuntur. [in: P. 2. prop. 5., prop. 9. coroll., prop. 20., prop. 24., P. 5. prop. 22., prop. 35.]
ellauri158.html on line 427: Tästä Spinozan tyylistähän sekin ponnisti. Spinozaakin puhutti Parmenideen ongelma, jota mun on aina vaikea edes nähdä ongelmaxi. Sehän se Wittgensteiniakin kiusasi: jos lauseet on jotain todellisuuden heijastuxia, miten niitä voi olla vääriä? Mistä tietää mitä ne tarkoittaa kun ne ovat vääriä? Ei se ole mikään ongelma täällä kuun alisessa maailmassa, jossa lauseet on vaan apinoiden ym elukoiden kuvitelmia, ne tähtää johonkin mutta tekee huteja. Tuleehan roboteillekin bittikarttavirheitä. Mixen pitäis olla ongelma jollekulle typerälle filosoofille? Niillä on jotenkin vääristynyt maailmankuva. Varmaan taas
ellauri158.html on line 430: Mut on siinä jotain lisääkin, noi korollaarit on aika pahoja. Kerettiläisin taitaa olla toi skolia, jonka mukaan jumalan pää ja ruumis on sama asia. Jumala tuumailee vaan asioita toimeen pannessaan. Vaikka justiinsa siinä Siili on aivan oikeassa. Ideat on vaan materian osittaisia heijastuxia omaan peiliinsä, kuten primitiivimarxilaiset leukavasti sanoivat. Siili näyttää sanovan ettei sen jumala haihattele turhia, se on tuumasta toimeen miehiä. Esim ympyrä on kaikkialla sama on se jumalan päässä sädehtivä sädekehä tai liikenneympyrä.
ellauri158.html on line 456: P. 2. prop. 12. Quicquid in obiecto ideae humanam mentem constituentis contingit, id ab humana mente debet percipi, sive eius rei dabitur in mente necessario idea: hoc est, si obiectum ideae humanam mentem constituentis sit corpus, nihil in eo corpore poterit contingere, quod a mente non percipiatur. [in: P. 2. prop. 13., prop. 14., prop. 17., prop. 17. coroll., prop. 19., prop. 21., prop. 22., prop. 38., P. 3. prop. 2. schol., P. 4. prop. 7., P. 5. prop. 4.]
ellauri158.html on line 459: Mikä hyvänsä tapahtuu kohteessa joka on apinan mielen rakentava idea (sielu, tästälähin, en jaxa kirjoittaa tota sepustusta enää), sen apinan mieli havaizee, tai siitä asiasta välttämättä syntyy mielessä idea; eli siis, jos apinan sielun kohteena on korpus, ei mitään siinä korpuxessa voi tapahtua, jota ei mielellä havaita. Mitähän tääkin sitten olisi. Onko tähtäimessä Jaakko Hintikan transitiivisuusaxiooma S4, eli Kp -> KKp? Täähän on freudilaisuuden tappolause, ei voi olla jotain alitajuntaa, josta ylitajunta ei olis selvillä. Eli se on eittämättä perseestä. Mieli on kuten Minsky sanoi, pieni termiittipesä sekin.
ellauri158.html on line 692: All men are born ignorant of the causes of things, that all have the desire to seek for what is useful to them, and that they are conscious of such desire. Herefrom it follows, first, that men think themselves free inasmuch as they are conscious of their volitions and desires, and never even dream, in their ignorance, of the causes which have disposed them so to wish and desire. Secondly, that men do all things for an end, namely, for that which is useful to them, and which they seek. Thus it comes to pass that they only look for a knowledge of the final causes of events, and when these are learned, they are content, as having no cause for further doubt. If they cannot learn such causes from external sources, they are compelled to turn to considering themselves, and reflecting what end would have induced them personally to bring about the given event, and thus they necessarily judge other natures by their own. Further, as they find in themselves and outside themselves many means which assist them not a little in the search for what is useful, for instance, eyes for seeing, teeth for chewing, herbs and animals for yielding food, the sun for giving light, the sea for breeding fish, &c., they come to look on the whole of nature as a means for obtaining such conveniences. Now as they are aware, that they found these conveniences and did not make them, they think they have cause for believing, that some other being has made them for their use. As they look upon things as means, they cannot believe them to be self—created; but, judging from the means which they are accustomed to prepare for themselves, they are bound to believe in some ruler or rulers of the universe endowed with human freedom, who have arranged and adapted everything for human use. They are bound to estimate the nature of such rulers (having no information on the subject) in accordance with their own nature, and therefore they assert that the gods ordained everything for the use of man, in order to bind man to themselves and obtain from him the highest honor.
ellauri158.html on line 719: P. 2. prop. 41. Cognitio primi generis unica est falsitatis causa, secundi autem et tertii est necessario vera. [in: P. 2. prop. 44., prop. 44. coroll. 2., P. 4. prop. 27., prop. 35., prop. 62.]
ellauri158.html on line 729: P. 2. prop. 44. De natura rationis non est res ut contingentes, sed ut necessarias contemplari. [in: prop. 44. coroll. 2.]
ellauri158.html on line 733: P. 2. prop. 45. Unaquaeque cuiuscumque corporis, vel rei singularis actu existentis idea Dei aeternam et infinitam essentiam necessario involvit. [in: P. 2. prop. 46., prop. 47., P. 5. prop. 20. schol., prop. 29. schol.]
ellauri158.html on line 767: P. 3. prop. 1. Mens nostra quaedam agit, quaedam vero patitur; nempe quatenus adaequatas habet ideas, eatenus quaedam necessario agit, et quatenus ideas habet inadaequatas, eatenus necessario quaedam patitur. [in: P. 3. prop. 3., prop. 56., prop. 58., prop. 59., P. 4. prop. 23., prop. 28., P. 5. prop. 20. schol.]
ellauri158.html on line 855: P. 3. prop. 49. Amor et odium erga rem, quam liberam esse imaginamur, maior ex pari causa uterque debet esse, quam erga necessariam. [in: P. 3. prop. 51. schol., P. 5. prop. 5.]
ellauri158.html on line 988: P. 4. defin. 3. Res singulares voco contingentes, quatenus, dum ad earum solam essentiam attendimus, nihil invenimus, quod earum existentiam necessario ponat, vel quod ipsam necessario secludat. [in: P. 4. prop. 12., prop. 13.]
ellauri158.html on line 1002: -- P. 4. prop. 4. coroll. Hinc sequitur, hominem necessario passionibus esse semper obnoxium, communemque naturae ordinem sequi et eidem parere, seseque eidem, quantum rerum natura exigit, accommodare. [in: P. 4. prop. 37. schol. 2., etiam in: TP cap. 1. art. 5.]
ellauri158.html on line 1014: P. 4. prop. 11. Affectus erga rem, quam ut necessariam imaginamur, ceteris paribus intensior est, quam erga possibilem vel contingentem, sive non necessariam. [in: P. 5. prop. 5.]
ellauri158.html on line 1025: P. 4. prop. 19. Id unusquisque ex legibus suae naturae necessario appetit vel aversatur, quod bonum vel malum esse iudicat. [in: P. 4. prop. 35., prop. 37., prop. 37. schol. 2., prop. 46., prop. 59.]
ellauri158.html on line 1040: P. 4. prop. 31. Quatenus res aliqua cum nostra natura convenit, eatenus necessario bona est. [in: P. 4. prop. 31. coroll., prop. 34. schol.]
ellauri158.html on line 1047: P. 4. prop. 35. Quatenus homines ex ductu rationis vivunt, eatenus tantum natura semper necessario conveniunt. [in: P. 4. prop. 35. coroll. 1., prop. 35. coroll. 2., prop. 36. schol., prop. 40., prop. 71.]
ellauri158.html on line 1149: P. 5. axiom. 1. Si in eodem subiecto duae contrariae actiones excitentur, debebit necessario vel in utraque vel in una sola mutatio fieri, donec desinant contrariae esse. [in: P. 5. prop. 7.]
ellauri158.html on line 1159: P. 5. prop. 5. Affectus erga rem, quam simpliciter et non ut necessariam neque ut possibilem, neque ut contingentem imaginamur, ceteris paribus omnium est maximus. [in: P. 5. prop. 6.]
ellauri158.html on line 1160: P. 5. prop. 6. Quatenus mens res omnes ut necessarias intelligit, eatenus maiorem in affectus potentiam habet, seu minus ab iisdem patitur. [in: P. 5. prop. 10. schol.]
ellauri158.html on line 1186: P. 5. prop. 22. In Deo tamen datur necessario idea, quae huius et illius corporis humani essentiam sub aeternitatis specie exprimit. [in: P. 5. prop. 23.]
ellauri158.html on line 1197: P. 5. prop. 30. Mens nostra quatenus se et corpus sub aeternitatis specie cognoscit, eatenus Dei cognitionem necessario habet, scitque se in Deo esse et per Deum concipi. [in: P. 5. prop. 31., prop. 32.]
ellauri158.html on line 1201: -- P. 5. prop. 32. coroll. Ex tertio cognitionis genere oritur necessario amor Dei intellectualis. [in: P. 5. prop. 33. schol., prop. 35., prop. 36., prop. 42.]
ellauri159.html on line 36: Kazokaa toin teille kaverit nää 20 kivitaulua - oops - KRASH - siis nää 10 kivitaulua jossa on jumalan meile asettamat käskyt. Sanoi Mooses palatessaan Siinain vuorelta. Rinne oli aika hankala.
ellauri159.html on line 49: Raamatussa toisena käskynä on kielto jumalankuvien valmistamiseen. Katolisessa ja luterilaisessa kymmenessä käskyssä tuo käsky on jätetty pois tai katsottu ensimmäiseen sisältyväksi lisähuomautukseksi, ja viimeinen käsky jaettu kahteen osaan. Muiden kirkkokuntien numeroinneissa ensimmäisiä käskyjä on eroteltu ja esitetty pidemmässä muodossa. Akun numeroinnissa neljäs käsky on ainoa, johon sisältyy lupaus: "että kauan eläisit ja menestyisit". Tämä liittyy siihen, että juutalaisuudessa ei uskottu kuoleman jälkeiseen elämään vaan palkintoa hyville ihmisille odotettiin tulevaksi maanpäällisessä elämässä.
ellauri159.html on line 57: Kolmannella kerralla Mooses vei kansan vuoren lähelle vetopasuunan soidessa. Raamatun mukaan Jumala astui alas Siinain vuorelle tulen muodossa, ja siksi vuori oli savun peitossa. Mooses ja hänen veljensä Aaron menivät ylös vuorelle, jossa he saivat käskyt messiin varmaan niillä kivitauluilla. Aaroniltako ne loput taulut luiskahti? Saatanan tunari.
ellauri159.html on line 424: Eli nää pitäs nyt sortteerata tähän EAT! FUCK! KILL! lokerikkoon. EAT! pykälää (siis reviiriasioita eli nokintajärjestystä ruokalaarilla) koskevat selkeästi 20:2, 3-5, 7, 8-11, 12. Mutta samaan palataan sitten taas kuin koira oxennuxelle pykälissä 15, 16 ja paranoidissa luettelomaisessa tarkennuxessa 17. Noihin kahteen muuhun pääasiaan, FUCK!(14) ja KILL! (13) riittää 1 pykälä kuhunkin, paizi että pykälä 17 mainizee erixeen emännät omaisuusluettelossa. Pykälä 20:16 puhuu vaan väärästä todistuxesta eikä muusta valehtelusta.
ellauri159.html on line 428: Säännöt on kai annettu tärkeysjärjestyxessä. Sen voi päätellä siitäkin, että katoliset kuolemansyntiluettelot esim. Al Dente sijoittaa alkupään sääntörikkurit kuumempaan paikkaan kuin häntäpään elostelijat. Johtoportaan reviiri on selkeesti tärkein kaikista. Dantellakin valtiorikos oli suurin synneistä. Homoilusta tuli suht pientä sakkoa, ja asianmukaisiin reikiin panosta ei usein sitäkään. Darwinin KILL! KILL! käskyn suosittamaan murhaamiseen on hemmetisti lieventäviä asianhaaroja niet siitä rangaistaan vaan jos tapaus on oikein röyhkeä, eli siihen liittyy vääriä reviiriaspekteja. Ulkotiimiläisten nirhaaminen ei ole mikään murha vaan urheaa isänmaallista sankarillistä toimintaa. Izepuolustuxessa on samoin A-OK niistää henki toiselta, ettei oma menisi. Ei sitä toista nyt IHAN niin paljon tarvi rakastaa kuin izeä.
ellauri159.html on line 470: Keskiajan katolisen kirkon teologiassa ns. seitsemän kuolemansyntiä olivat seitsemän kristillisen hyveen vastakohtia. (Miten niin? Kato alla olevaa taulukkoa, ei se nyt ole mitenkään ilmeistä. Onx esimerkixi toivo ja kateus vastakohtia? Ehkä tällä tavalla: älä kadehdi naapuria vaan pane toivosi kuonpuoliseen, siellä puntit tasataan! Silti vittu, monet noista näyttää tosi oudoilta.) Näitä paheita olivat ylpeys, kateus, ahneus, viha, mässäily, himo ja valheellisuus. Seitsemän kuolemansyntiä ovat usein olleet kiinnostava aihe myös taiteessa, erityisesti kirjallisuudessa ja elokuvissa. Paizi hei, toisessa listassa on valheellisuuden kohdalla laiskuus?
ellauri159.html on line 472: Seitsemän kuolemansyntiä ovat varhaisessa kristillisessä opetuksessa käytetyssä paheiden luokituksessa pääpaheita, joista muut synnit seuraavat. Seitsemän kuolemansyntiä ovat Danten Jumalaisen näytelmän mukaan lajiteltuna pahimmasta laskevassa järjestyksessä näin (suluissa vertailun vuoxi kristilliset hyveet alempaa).
ellauri159.html on line 529: sellaista tietoa, on paljon meillä opittavaa , koska HERRA on ollut monessa mukana, Tieto joka on toisilla,on monesti kummallista ,
ellauri159.html on line 543: Oppi teologisista hyveistä on peräisin Tuomas Akvinolaiselta (1225–1274) hänen kirjastaan Summa Theologiae. Hyveet on mainittu Uudessa testamentissa Paavalin ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä (1. Kor. 13:13) ja ne ovat:
ellauri159.html on line 572:

More than bravado or bluster, today’s knight in shining armor must have the courage of the heart necessary to undertake tasks which are difficult, tedious or unglamorous, and to graciously accept the sacrifices involved.
ellauri159.html on line 609: Wikipedia defines hope as “The emotional state, the opposite of which is despair, which promotes the belief in a positive outcome related to events and circumstances in one’s life.” Hmm. Musta hope ei nyt ole ihan uskomista hyvään lopputuloxeen, vaan sitä että pidetään sille peukkuja vaikka lopputulos on ihan herrassa. Hoping in God ei musta tarkoita mitään, "toivon jumalaan?". Voi toki panna toivonsa johonkin, vaikkei se vaikuta ollenkaan vakuuttavalta, noin niinkuin paremman puutteessa. Voihan siitä olla jotain hyötyä.
ellauri159.html on line 761: If there are females in your group, they will have plenty of hard and necessary work to do. Ev­eryone will have to pull their own weight, but the hunting and fighting is almost always going to be up to the men. When lives are on the line, people will drop the etiquette of equality and make that decision again and again because it makes the most sense…
ellauri159.html on line 798: Tonniminen pikkupanimo oli Baijerissa. Berliinistä löytyi DDR-museosta Pöhlä Bräu. Tässä paasauxessa ei puhuta niistä, vaan romaanien plozeista. (Enemmän kz. albumia 132.)
ellauri159.html on line 840: Pitäisi ehkä miettiä mix ne olis just nää 7 eikä esim jotkut toiset 8. Eli mix just nää? Piirteytetään näin: montako heroa, montako konnaa, miten niille käy, ja mitä palkintoa pääasiassa tavoitellaan (EFK mielessä): n heroa H, n konnaa V, H/V käy hyvin/huonosti +/-, teema EAT!/FUCK!/KILL! (1 tai useampia). Monsteri ja kvesti eroaa siinä että toisessa on paha joka pitää lopettaa ja toisessa hyvä joka pitää saada. Siis kristillisiltä kavaljeereilta tuttu mercy/grace erottelu.
ellauri159.html on line 1085: You can´t be too rigid! Resist the idea of adapting your work to an audience. They tend to view revision as necessary if their expectations are not established up front. So showing your work to a colleague or writing friend too early just helps ensure that the concepts in your head don´t make it onto the paper as you intended. Sharp revision of their suggestions sharpens your own message and makes your own work stronger.
ellauri159.html on line 1240: With the desire for efficiency, you must sometimes be terse. Be sure to consider audience reaction. "Shut up!" is a good terse riposte. You already know how ideas relate to one another. Unless you’re writing for an audience of experts, assume readers know nothing about the topic. They don´t. Include faked data if necessary to support your conclusions. In your eagerness to finish, don’t skimp on those touches that will elevate your writing from good to great. You want to be great, not just good. Alexander the Good? Friedrich the Good? Catherine the Good? Naaw.
ellauri159.html on line 1250: You may do well to compose an article, essay, or story by speaking into a voice recorder. If the thought of transcribing the recording sounds unbearably tedious to you, consider paying (or persuading) someone else to do it. To sustain your enthusiasm, gather visual elements to use in the piece. Devise your own strategies to make the writing process more interesting. (Wow this really makes you sound like a nincompoop!)
ellauri159.html on line 1281: You like complex, theoretical subjects, and you use your wide vocabulary in your writing. To enhance readability, choose the simplest word that communicates an idea accurately. You may sometimes make intuitive leaps that are unclear to your audience. Illustrate connections even if they seem obvious to you. To ensure that your message is clear, ask for feedback from someone you trust.
ellauri159.html on line 1316: Tapasin paljon kirjailija-aloittelijoita, jotka pilkkasivat pilkkaamasta päästyään vakiintuneita kirjailijoita ja niiden runoja, novelleja ja artikkeleita. Tajusin silloin sen minkä olin oikeastaan tiennyt jo pitkään että huonot kirjoittajat ovat usein toisten kirjoittajien ankaria kriitikkoja. Heidän kritiikkinsä oli terävää ja tarkkaa. Jotkut osoittivat jopa täsmällisesti suurten kirjailijoiden virheitä. Mutta tämä et estänyt heitä itseään kirjoittamasta hämmästyttävän kömpelösti. Sama koski tapaa jolla he arvioivat toisten luonnetta. Egoistit puhuivat halveksivasti egoisteista, typerykset nauroivat toisten typerysten ályttömyyttä, moukat olivat hienostuneita osoittaessaan toisten moukkamaisuuden, hyväksikäyttäjän ominaisuudet, turhamaisuuden. Salaperäinen kuilu aukeni heidän arvioissaan toisen ihmisen ja oman minän välille. Näytti siltä, että jossain sisimmässään jokainen näki totuuden, mutta oli vain päättänyt olla näkemättä sitä peilissä. Itserakkaus oli nähtävästi hypnoottisista voimista suurin, aivan niin kuin Moosexen kirjassa sanotaan: Sillä lahja sokaisee viisaan ja tekee tyhjixi oikeamielisen sanat. Onnexi en ize ole sellainen. (Sing. Nuor. Mies Ez. Rakk. 1976:86)
ellauri159.html on line 1325: Juutalaisten kriitikoiden johtohahmot ja klassikoina pidetyt kirjoittajat olivat todellisuudessa usein taitamattomia maalaisia. Ei kestänyt kauan ennen kuin huomasimme että sama piti paikkansa myös maailmankirjallisuuteen nähden. Jokainen aito lahjakkuus oli keidas mauttomuuden erämaassa.
ellauri159.html on line 1395: Rationality means fluent thinking, 63. Simplification, 65. Clearness, 66. Their antagonism, 66. Inadequacy of the abstract, 68. The thought of nonentity, 71. Mysticism, 74. Pure theory cannot banish wonder, 75. The passage to practice may restore the feeling of rationality, 75. Familiarity and expectancy, 76. 'Substance,' 80. A rational world must appear {xvi} congruous with our powers, 82. But these differ from man to man, 88. Faith is one of them, 90. Inseparable from doubt, 95. May verify itself, 96. Its rôle in ethics, 98. Optimism and pessimism, 101. Is this a moral universe?—what does the problem mean? 103. Anaesthesia versus energy, 107. Active assumption necessary, 107. Conclusion, 110.
ellauri159.html on line 1425: Samoilla linjoilla liikkuu nyttemmin Leena Krohn, kuten albumissa 103 on jo kerrottu. Entisessä Nuori, nyttemmin vaan Voima-lehdessä sen uusinta tiedotetta aiheesta Mitä en koskaan oppinut (tästä teemasta riittää kerrottavaa) pasuttaa joku Jaana Kivi, ei tosin yhtä unohtumattomasti kuin kaima Alexis. Leena kertoo et joku oli kirjoittanut vessan seinään filosofian: aika on luonnon keino estää kaikkea tapahtumasta heti. Ammattifilosofi Simo Knuuttila oli lukenut vessan seinästä opiskelijana Kielissä: Warum scheissen die Deutschen soviel? Weil sie soviel Kartoffel essen. Kaikki ovat lopulta uhanalaisia. Ihmisen luoma on katoavaista, kuten totesi jo saarnaaja. Krohnin mielestä ylivertaisuutemme perustuu asioille kuten ajattelu ja izetietoisuus. Enemmän ajattelua ja vähemmän izetietoisuutta olisi kylä parempi. Hupenevat luonnonvarat eivät tunnista luokkarajoja. Vizi kyllä tunnistavat, loppupeleissä rikkaat eeku rikastuvat lisää ja köyhät kurjistuvat. Ihmiskunnan Usherin talo, hei sehän on Edgar Allan Poe-alluusio. Hörhökirjailija sekin. Krohnin varsinainen vihan kohde on virzanhajuinen makkaratalo. Aika betonibrutaali se onkin. Sitä paikkaa ei ole helppo rakastaa. Muurahaiset pitävät meitä tavattoman yxinkertaisina olioina. Emme osaa edes omaxua ei-kuluttavaa elämää. Aika kuluttavaa tää mustakin on ollut.
ellauri160.html on line 72: Send me a message home ahead! Please let me know beforehand,
ellauri160.html on line 88: Kari Aronpuro löysi epähuomiossa hukkaamansa Poundin uudelleen ollessaan kirjastonhoitajana Kemissä. Vuonna 1974 häneltä oli ilmestynyt kokoelma Moskovan ikävä.
ellauri160.html on line 89: – Huomasin, että olin huonossa hapessa, ja rupesin miettimään, että mitä pitäisi tehdä. Silloin ilmestyi myös edellinen ja ainut Poundilta kokonaisen kirjan verran suomennettu runoteos, Tuomas Anhavan kääntämä valikoima Personae .
ellauri160.html on line 100: Pound aloitti Pisan cantojen kirjoittamisen kanaverkkohäkissä. Hän vietti vankeudessa ensimmäiset 24 päivää ulkona auringonpaahteessa, sateessa, pölyssä ja öisin valonheittimien alla mieli järkkyneenä.
ellauri160.html on line 117: – Tunnistan Poundin arvon modernismin ja postmodernismin peruskalliona. Mutta ensirakkauden minussa, juopottelevassa palloilijanuorukaisessa, synnytti aikoinaan Poundin kääntämä Li Pon runonide Cathay vuodelta 1915. Ensirakkaus elää ja voi hyvin. Cantoista Aronpuro on jo päästänyt irti.
ellauri160.html on line 217: English poets such as Maurice Hewlett, Rudyard Kipling, and Alfred Tennyson had made a particular kind of Victorian verse—stirring, pompous, propagandistic and popular. According to modernist scholar James Knapp, Pound rejected the idea of poetry as "versified moral essay"; he wanted to focus on the individual experience, the concrete rather than the abstract.
ellauri160.html on line 306: Antropologi David Graeber ja arkeologi David Wengrow kirjoittivat kymmenessä vuodessa kirjan, joka haukkuu monet viime vuosien suositut populaarit historiateokset lyttyyn ja mullistaa esimerkiksi käsityksemme siitä, mistä eurooppalainen valistus tuli.
ellauri160.html on line 309: Näin otsikoi juttunsa uudesta The Dawn of Everything -kirjasta The New York Times. Kirjaa lukiessa sama ajatus kävi mielessä useita kertoja.
ellauri160.html on line 310: Ei, mitään maanviljelyn vallankumousta ei tapahtunut, eikä maanviljelyn aloittaminen johtanut byrokraattisiin yhteiskuntiin ja luokkaeroihin, kuten viime aikojen ehkä suosituimman historiateoksen Sapiens (2011) kirjoittanut professori Yuval Noah Harari väittää. Eikä ihmisten poliittinen organisoituminen ole alkuvaiheessa samanlaista pienten yhteisöjen muodostusta kuin mitä on havaittu esimerkiksi simpansseilla, kuten kuuluisa tutkija Francis Fukuyama teoksessaan The Origins of Political Order (2011) väitti.
ellauri160.html on line 330: Toisessa runokokoelmassaan Näin on Parkkinen "tekee tiliä itselleen tärkeistä asioista, runoista, lapsuudesta, sinusta, joistakin esikuvista. Sen sävy on vakava ja dramaattinen. -- . Kokoelman pelkoja ja tuskia ei ole haettu kaukaa, ne on eletty ja muutettu osin vaikuttaviksi aisti- ja tuokiokuviksi, osin paettu niitä joihinkin turvallisiin visioihin." (Pertti Jokinen, Arvosteleva Kirjaluettelo 1/1971). Jokisen mukaan kokoelma lienee "jonkinlaista terapiaa, joka vapauttaa vanhasta ja johtaa uuteen, toivottavasti vielä parempaan". Kokoelman sävy on pessimistinen, jopa depressiivinen.
ellauri160.html on line 381: Pekka soitteli minulle tuona keväänä aika usein, yöllä, juttelimme ihan tavallisia asioita, ja minä törppö en tajunnut että ne olivat 'äänettömiä avunhuutoja', ja se taakka kulkee mukanani loppuun asti, mutta olin itsekin siinä vaiheessa niin ulkona, ja samalla tavalla kun kaikki luukut oli lyöty kiinni, harkitsin samanlaista ratkaisua. Whatever, Gummerus ja sen johto murhasivat Pekan ja samalla vaikeni moni muukin kirjailija loppuiäkseen, se oli karmea ja kylmäverinen operaatio, yksi pahimmista suomalaisen kustannusmaailman historiassa. – Minulla on satoja muistoja Pekasta, kirjoitan jos jaksan joskus… jos minulla sen aikaisessa kirjailijakunnassa joitan kamuja oli niin Pekka ja Sirkka Turkka, ja Veijo Meri joka aina oli W+G:n ja Gummeruksen Katajanokan kasinon syyskauden avauksen jatkoilla Pekan ja Eijan himassa. – Viimeiseltä kerralta muistan Matti Pulkkisen joka oli ulkona oven suussa tupakalla ja tokaisi: "sitä ollaan sitten samassa tehtaassa töissä"… niinpä oltiin hetki…
ellauri160.html on line 486: ⁵Sireni on Talasniementiellä homojen mökkiä vastapäätä asustava leski jonka miehellä oli ikkuna-ja-ovitehdas ensin omassa pihassa, sitten Sysmäntien varressa. Harppisaku Swoboda kulki valkoviinikännissä pitkin Talasniementietä ja hölisi niitä näitä kaikille. Se laittoi suntion mökkiin vaakalaudoituxen, joka ei siihen yhtään sopinut, se oli oikeastaan mauton. Nyt on senkin tynnörimaha jo aika kuihtunut.
ellauri160.html on line 508: Sofia ja hänen avopuolisonsa, kohuliikemies Stefan ”Stefu” Therman, 34, asuvat arvo-osoitteessa eteläisessä Helsingissä. Varmaa tietoa siitä, oliko Stefu kotona Sofian lähtiessä kodistaan, ei ole. Seiska tavoitti Sofia Belórfin, joka kiisti kaiken tapahtuneen.
ellauri160.html on line 511: Vaikka Sofia esittelee sosiaalisessa mediassa hulppeaa elämäntyyliään, ei hänen tilipussinsa ole kuitenkaan muhkeista muhkein.
ellauri160.html on line 520: Sofia on viettänyt aikaa kuntosalin lisäksi myös uima-altaalla tarjoillen silmänruokaa ja itsekin herkutellen. Tällä kertaa kaunokaisen ruokalistalle oli Instagram-päivityksen mukaan päässyt kulhollinen tuoreita hedelmiä sekä virkistävä kookosjuoma. Imemisvalmiudessa olevan kookoksen hinta paikallisella DRIFT Beach Clubilla on 70 dirhamia eli noin 16,50 euroa. Hedelmäkulhosta joutuu pulittamaan 10-18 euroa.
ellauri160.html on line 531: Samaan aikaan lukija kiinnitti huomiota Audi RS6 -ökyautoon, joka ajeli edestakaisin pitkin Kanavarantaa. Pian paljastui, että ratin takana oli kukapas muu kuin Stefu. – Stefun toiminta oli jotenkin outoa hänen sahatessaan autolla edestakaisin Kanavanrannassa ja peruutellessa omituisesti. Hän oli myös jotenkin poissaolevan näköinen ja näpräsi kovasti puhelintaan, Seiskan lukija arvioi.
ellauri160.html on line 537: Cheek eli Jare Tiihonen, 39, hankki vuonna 2018 erään ystävänsä kanssa omistukseensa ullakkotilan Helsingin Punavuoresta. Mittavassa rakennushankkeessa entisestä ullakkotilasta myllättiin 600 neliön edestä ainutlaatuisia luksusasuntoja. Niitä valmistui kaikkinensa viisi kappaletta, joista Jare omisti kolme.
ellauri160.html on line 538: Jaren olisi pitänyt netota projektista noin miljoonan euron tili, jos kaikki olisi mennyt putkeen. Ei mennyt, vaan karmealla tavalla pieleen. Nyt jättiprojekti on kärjistymässä rumaksi riidaksi käräjäoikeudessa, joka voi pahimmillaan maksaa Jarelle miljoonan.
ellauri160.html on line 577: Tämä uni oli todellisuuden jatke. Vuoteessa Gina puhui kuin pyhä nainen ja portto. Hân kirkui niin kovasti että pelkäsin naapurien juoksevan hātiin Hän hymisi, itki, luki jaksoja Korkeasta veisusta, nimitti itseään portto Rahabiksi. Hän se oli säästänyt vakoojat jotka Joosua Nunin poika oli lähettänyt vakoilemaan Jerikoa ja he olivat maanneet hänen sylissään. Minä, Itchele, olin yksi heistä. Toisessa
ellauri160.html on line 589: Lilith tai Lilitu (hepr. ‏לילית‎, Lilit) on babylonialaisessa mytologiassa ja juutalaisessa mytologiassa Jumalan luoma ensimmäinen nainen. Lilith on vaarallinen yön demoni, joka on seksuaalisesti kyltymätön ja ryöstää vauvoja pimeydessä (eikä siis vaan tee niitä siälä).
ellauri160.html on line 616: Aika rankkaa vihapuhetta. Punaisille kylmää kyytiä. Juutalaisessa perinteessä Kabbalan mukaan Lilith oli Aatamin ensimmäinen puoliso, demoni jonka Jumala oli luonut. Aatamin ja Lilithin yhtymisestä syntyivät demonit. Näistä merkittävin oli Asmodeus. Lilithin myöhempänä avopuolisona pidettiin Saatanaa, joka houkutteli Eevan syntiinlankeemukseen. Joskus oletettiin myös, että viettelijä olisi ollut käärmeen hahmon ottanut Lilith, joka Jumalan kirouksen takia ei pystynytkään enää vapautumaan ottamastaan käärmeen hahmosta. Lilithin hahmo ja nimi pohjautuvat nykykäsityksen mukaan mesopotamialaiseen demonien luokkaan nimeltään lilû (naispuolinen: lilītu). Nimi käännetään yleensä "yön hirviöksi". Lilithiä palvottiin joidenkin juutalaisten keskuudessa vielä 700-luvulla. Lilith uhkasi ennen kaikkea lapsia ja raskaana olevia naisia, ja uskottiin, että demonilta suojasi amuletti, johon oli kaiverrettu tiettyjen enkelien nimet.
ellauri160.html on line 618: Juutalaisessa perinteessä Lilithin uskottiin olevan siivekäs, pitkähiuksinen, viekoitteleva nainen, jolle oli alistettu 480 demonin sotaväki. Lilith liikkui öisin ja saattoi olla vaaraksi yksin nukkuville. Keskiaikaiset juutalaiset uskoivat, että Lilith voi lennellä ympäriinsä pöllön hahmossa, ja pelkäsivät, että tuo vampyyrin kaltainen demoni voi ryöstää lapsia. Lilithin oletettiin olevan lapsen kimpussa, jos lapsi hymyili sapatin tai uudenkuun yönä unissaan. Tällöin nukkuvaa lasta lyötiin kolme kertaa nenälle ja manattiin Lilith lapsesta pois.
ellauri160.html on line 623: Olin lukenut Forelia ja ehkä Krafft-Ebbingiäkin ja tiesin jo sadismista, masokismista, fetisismistä ja muista sellaisista ismeistä, mutta kaikki paperi ja muste muuttui tässä sykkiväksi elämäksi, hurjaksi himoksi, laulavaksi ja voihkivaksi hulluudeksi. Hän herätti minussa sekä himoa että vastenmielisyyttä. Olimme viettäneet kevätpäivän unettomassa painajaisessa ja nyt uni lisäsi siihen omat mielettömyytensä.
ellauri160.html on line 625: Aukaisin silmäni ja sekä tässä että toisessa huoneessa oli pimeää. Gina ei tehnytkään minulle lounasta vaan päivällistä. Keittiöstä kantautui lihan, perunan, sipulin, valkosipulin tuoksu. Hân lauloi siellä ja kaatoi vettä käristyvään muhennokseen. Herätessäni minulla oli jano, nälkä, olin väsynyt mutta valmis uusiin kujeisiin ja seikkailuihin. "Olenko onnellinen?" kysyin itseltäni, ja jokin sisälläni vastasi: "En." "Miksi en?" kysyin vastaan, mutta toinen oli ääneti. Heristin korviani ja kuuntelin itseäni. Ihanteeni oli aina ollut kunniallinen juutalaistyttö, ei kukaan huora joka oli piehtaroinut kaikessa saastassa (ml mä). Osittain minä rakastin tätä Ginaa, osittain vihasin häntä. Uneni saarnamies tarttui tähän kiinni ja väitti: "Tällaisten hirmutekojen takia koko ihmiskunta kärsii! Kanaanilaiset ja amalekilaiset tekivät tällaisia luonnottomuuksia, Heidän rotunsa aiheutti kaupunkien kirouksen. Sota ja väkivalta ovat peräisin huoruudesta. Heidän rotunsa antautui Israelin vihollisille ja heidän lapsensa ryhtyivät vainoamaan juutalaisia..." Haista paska kappalainen, onnistui se jutkuiltakin. KILL! KILL! on hauskaa muutenkin, ilman FUCK! FUCK! ja EAT! EAT! motivaatiota.
ellauri160.html on line 627: Pääni putosi takaisin pielukselle ja makasin siinä äänettömänä ihmeissäni. Olin luvannut isälleni että käyttäytyisin juutalaisen tavoin Varsovassa. Matkalla tänne olin vielä kerrannut filosofiani, joka oli vastalause juutalaisuudelle. Juutalaisessa henkilöityi vastalause luonnon ja myös Luojan tekemiä vääryyksiä kohtaan. Luonto tahtoi kuolemaa, mutta juutalai nen valitsi elämän; luonto halusi hillittömyyttä, mutta juutalainen halusi pidättyvyyttä; luonto tahtoi sotaa, mutta juutalainen, varsinkin diasporassa elävä (erittäin kehittynyt juutalainen) etsi rauhaa. Kymmenen (oik. 613) käskyä olivat itsessään vastalause luonnon laeille. Juutalainen oli ottanut tehtäväkseen lannistaa luonnon ja valjastaa sen palvelemaan Kymmentä käskyä (oik. 613). Koska juutalainen toimi vastoin luontoa, se halveksi häntä ja kosti hänelle. Mutta voitto ol juutalaisen puolella. Juutalainen ei luopunut taistelusta, vaikka hänen olisi ollut käytävä sitä Jumalaa vastaan. Niinpä, juutalaiset on kuin lutikat, ei niitä tapa mikään, kuten sai Ezra Poundkin huomata.
ellauri160.html on line 660: Fitnessammattilaisena ja Miss Helsinkinä alun perin tutuksi tullut sometähti Sofia Belórf, 31, on saanut uuden tosi-tv-sarjan. Sofian salaisuudet -nimistä sarjaa esitetään discovery+-palvelussa.
ellauri160.html on line 663: Ohjelmassa Miss Helsinkinä tunnetuksi noussut Belórf kertoo isästään, josta hän ei juuri ole julkisuudessa puhunut. Hän on kertonut eläneensä lapsuutensa Ylivieskassa yhdessä veljensä, marokkolaisen isänsä sekä suomalaisen äitinsä kanssa.
ellauri160.html on line 664: – Olemme ainoita perheitä Suomessa, joissa oli ulkomaalaistaustainen isä. Perheeni ei ollut ihan täysin normaali, sixi isäni päätyi vähän huonoille teille, Belórf taustoittaa sarjassa terapeutilleen.
ellauri160.html on line 670: Belórf tapaa sarjassa psykoterapeutti Riina Luomanperän. Belórf uskoutuu terapeutille ja miljoonalle kumikaulalle hänen ja Stefan Thermanin parisuhteen kipukohdista. Alkuvuodesta kuvatussa jaksossa Belórf kuvailee, kuinka hänen mielestään heidän parisuhteessaan on liikaa menneisyyden taakkaa.
ellauri160.html on line 671: –Tämän hetken suhteessa on edellisen suhteen paskat ja niin edespäin, Belórf täräyttää terapeutilleen ja lisää:
ellauri160.html on line 679: Tv-sarjansa lehdistötilaisuudessa Belórf ei tahdo puhua rikostuomiostaan, koska asia käsitellään perin pohjin tv-sarjassa. Hän kertoo, ettei ole hetkeen jaksanut seurata myöskään Ranta-ahon tuoreimpia kuulumisia kiven sisältä.
ellauri160.html on line 685: Aikoinaan naiset olivat niin läheisiä, että Aitolehti oli jopa Belórfin kaaso tämän avioituessa Niko Nousiaisen kanssa.
ellauri160.html on line 689: – Meillä on tällä hetkellä pari eri osoitetta, joissa me asumme. Me menemme vähän fiiliksen mukaan. Asumme välillä Espoossa uimahallissa ja välillä Helsingissä Merikatu kolmessa.
ellauri160.html on line 697:
ellauri160.html on line 773: Maisa Torppa tunnetaan hänen upeasta ulkonäöstään ja säteilevästä hymystään. Hän voitti vuonna 2000 Miss Bikini -kilpailun. Nainen oli tuolloin vasta 17-vuotias. Tämän jälkeen hän on juontanut TV-chat-ohjelmaa. Vuonna 2012 hän osallistui Viidakon tähtöset -tosi-TV-formaattiin, josta hän putosi toisella kierroksella. Torppa on ollut myös TV-sarjoissa kuten Tuulitunneli ja Maisan ja Nikon luksusmatkat. Hänellä on myös laaja seuraajakunta sosiaalisessa mediassa. Hän on myöhemmin todennut, että hänen nuoruuttaan ja naiiviuttaan käytettiin hyväksi hänen julkisuutensa ensiaikoina. 28-vuotiaalla Maisa Torpalla on lähihoitajan tutkinto ja hän työskentelee lentoemäntänä. Enää ei häntä huijata, kenkä on toisessa jalassa.
ellauri160.html on line 789: Milla Alftan osoittaa kylpyhuoneellaan, että käytännöllinen voi olla myös kaunista. Sen likaisenrusehtava kylppäri hämeenlinnalaisessa kerrostalossa on aivan objektiivisesti ottaen pyllynruma. Sen hyvä puoli on ettei ripulisen alapesun jälkeen tarvi pyyhkiä seiniä. Käytännöllisyys voi olla myös kaunista ja tämä koti on siitä hyvä todiste. Tyylikäs mustavalkoinen sisustus tarjoaa kauniin pohjan sekä skandinaavisen minimalistiselle sekä väreillä leikkittelevälle sisustukselle. Eteiseen ripustettu leukakiikku on hauska yksityiskohta ja voimme vain kuvitella kuinka lapset siinä viihtyvät. Nyt lapset hiljaa, isi menee hirteen lepäämään.
ellauri160.html on line 792:
ellauri161.html on line 38: (sana "rakkaudessa" poistettu, koska kyse ei tosiaankaan ole bylsinnästä).
ellauri161.html on line 40: Oliko Huysmansin Jori hinuri tai edes bi? Eräät pahentuvat ajatuxestakin. Pikkusen panee epäilemään kuiteskin, eze jaxais muuten vaan kirjoittaa noin paxun kirjan jostakusta ilmipetteristä. Aika läpinäkyvästi se ihastelee kahta uudenaikaista veturia, jotka ovat hänestä kauneudessaan virheettömämpiä kuin yxikään nainen. Selkeästi junamiehiä!
ellauri161.html on line 42: Oli sillä kyllä joku "ompelija" Anne Meunier, vanha kunnon Pät, jonka kuoltua se rupesi katolisexi Huismannien suvun kauhuxi. Se siirtyi Baudelairesta ja Moreausta gregoriaanisen kirkkomusiikkiin. No kaikki tollaset symbolistit on jumalisuuteen oljen verran raollaan. Ne on anaalista järjestystä rakastavia narsistisia oikislaisia. Ihmettelin et mikä sai Andy dandyn suomentamaan tämän romskun ihan apropoo asiasta neljänteen? No selityshän löytyy tosta esipuheesta, tää on kirja noin 179 asteen kääntymyxestä, ja Andylla on tässä oma lehmä ojassa. Lopuxi Jorikin söi tärkkelysöylätin ja kuoli sen perään kurkkusyöpään 1907. Ei siitä koskaan tiedä, vaikka siitä olisi jotain hyötyä, siitä öylätistä siis. Paizi jos tuonpuoleisessa odottaakin jättimäinen kana. Tai Allah, mikä pahempaa. Olis siinä vähän selittelemistä.
ellauri161.html on line 46: Huysmansin kirjan esipuhetta lukiessa alkoi tuntua että Antti Nyölen on hurahtanut. Ja onhan se! Sense on ize asiassa vähän näkönenkin. Vaan onkohan sekin nonbinääri? Hölmö se on ainakin, se sanoo mm.: Valtaosa Suomen metsien eläimistä on minulle uskomusolentoja. Uskon niihin kernaasti näkemättäkin, kuten enkeleihin. Ne ovat tenhoavia.
ellauri161.html on line 69: Henkilökohtaisen ja myönteisen apologeettisen katsauksen jälkeen on aika tehdä Nyölénille dogmaattinen läpivalaisu. Nyölén katsoo olevansa "oikeaoppinen kristitty", minkä mittapuuksi hän asettaa apostolisen uskontunnustuksen (kz albumia 43) jonka hän nielee mukisematta. Tästä olen iloinen, sillä apostolinen uskontunnustus oli minullekin ratkaisevassa asemassa, kun aikanaan kamppailin dogmatiikan sokkeloissa (ja kamppailen yhä). Tutkiessani kirkkoisä Irenaeusta, joka oli apostoli Johanneksen opetuslapsen opetuslapsi, löysin apostolisen regula fidein, uskon säännön tai totuuden mittapuun, jonka kodifioituna versiona apostolista credoa voi pitää.
ellauri161.html on line 127: Nyölénin kristologia on aika lailla kunnossa, hän tosin sanoo Kristuksen olleen "kaikessa täsmälleen kuten me" (s. 87) ilman perinteistä lisäystä "kuitenkin ilman syntiä". Hei Anton, tämä ei ole vaan perinteinen lisäys, vaan puolet koko kakusta! Nyt on mennä lapsivesi sikiön mukana, kz. tietolaatikkoa. Eikai tässä nyt ruveta lankeemaan humanismin syntiin! Hyvin äkkiä tässä päädytään jopa kieltämään pyhän hengen osuus siitoxessa. Pyhä Henki, "kristinuskon jumalista oudoin" (s. 87) on Nyölénille jonkinlaista epämääräistä yhteishenkeä, vaikka hän myös käyttää oikeaoppista termiä "kolmas persoona" (s. 88). Kun Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat näin erilaisia, nousee kysymys siitä, jakavatko he mitään yhteistä jumalallista olemusta. Tämä on relevanttia siksi, että Nyölén uskoo Kristuksen jumaluuteen: mikä jumaluus Kristuksessa oikein tuli ihmiseksi? Kuka oli se Isä, joka on "rakastanut minua", kenelle tai mille Kristus sanoi "Abba", luonnonlaeilleko? Vaiko ruozalaiselle pop-yhtyeelle? Anjovisrasialleko? Ja minne amma jai? Siis ämmä jäi? Jeesuxen äiskä?
ellauri161.html on line 131: Nyölénin seuraava "iloinen harhaoppi" on ns. soul sleep -oppi, jonka toisaalta amerikkalaiset lahkot kuten Jehovan todistajat ja adventistit ja toisaalta liberaaliteologian tietyt virtaukset omaksuivat 1800-luvulla. Tai ainakin Nyölén antaa vahvasti harhaanjohtavan vaikutelman siitä, että hän kannattaa tätä oppia. Ikuinen elämä ei hänen mukaansa missään tapauksessa tarkoita "kuolemanjälkeistä elämää" (s. 93) vaan syntymää edeltänyttä aikaa.
ellauri161.html on line 141: Nyölén antaa hauskasti väriä Paavalin kuuluisalle sitaatille (Gal. 3:28): "Yks hailee mikä olet, sininen vai vihreä, lintu vai kala, Kristuksessa me kaikki olemme yhtä." Kunhan et vaan punainen. Tämä lause yhdessä sen kanssa, että Jeesus "näytti hajurakoa juutalaisten perinnäistavoille" ja "halveksi perhesuhteita", paljastaa kulttuurikristityn kiusallisen erehdyksen, jonka mukaan kristinusko olisi ihastunut "rooleihin, perinteisiin, tapoihin, instituutioihin, auktoriteetteihin" (s. 72). Sehän nimenomaan inhoaa ja vihaa näitä kaikkia!
ellauri161.html on line 162: – Ensimmäinen lapseni syntyi ollessani 30-vuotias. Se oli hätkähdyttävä kokemus. Silloin oli pakko myöntää, että me olemme tässä maailmassa muidenkin kuin omien valintojemme seurauksena (esim. äidin ja isän, korzusta puhumattakaan) ja asioilla on jokin mieli.
ellauri161.html on line 166: aimo ja lapset ovat luterilaisia. Kirjailija itse pyrkii käymään katolisessa messussa.
ellauri161.html on line 189: Onko muuten niin, että jokainen humanisti alkaa jossain vaiheessa dissaamaan postmodernismia? Oon huomannut saman ilmiön todella monessa ihmisessä... ohan se aika kätevä tapa kyseenalaistaa kaikki, ja lähteä kyynisyyden loputtomaan kaivoon. Postmodernismi siis, pahimmillaan. Mähän nyt en ole humanisti vaan käyttis"tieteilijä" mutta tuli vaan mieleen.
ellauri161.html on line 205: Kappaleessa viisi päästään kiinnostavaan gender-keskusteluun (huomio plink feministit!). Antti Nyölén päättää arvuutella Nicon yleistä sukupuoliroolia. Nainen tämä ei ainakaan ole. Antille Nico on ollut yleensä äiti. Mutta nyt hän ehdottaa hullua ämmää. Hullu ämmä on arkkityyppi, ja Nico on sen täydellinen edustaja. Hullu ämmä, Nyölö arvuuttelee, on ehkä dandyn naispuolinen vastine. Feministiä tai luokkataistelijaa hänestä ei voi tulla, sillä hän ei tunnusta sukupuolieroa eikä tunne solidaarisuutta mitään viitekehystä kohtaan vaan halveksii niitä kaikkia - samoin kuin dandy ylenkatsoo muiden standardimieheyttä. Hullu ämmä on mielummin misogyyni kuin feministi. Ennen kaikkea hän on jyrkkä individualisti ja herooisen välinpitämätön muiden ajatuksista ja odotuksista.
ellauri161.html on line 254: Atti Nyölén on oivaltanut jotain tärkeää elämästä. Siinä on oltava oikeassa suhteessa kahta asiaa: maailmasta vetäytymistä ja maailmalle antautumista.
ellauri161.html on line 275: – Tällaisessa uskonnon vastustamisessa on nykyään jotain väsynyttä ja alistunutta. Ikään kuin vanhat arvot, kuten Suvivirsi, haluttaisiin ”konmarittaa” pois nurkista vain pois heittämisen ilosta, kun ”ei ole ollut käyttöä viime vuosina”…
ellauri161.html on line 301: – Tehdasoloihin jalostettu eläin kykenee elämään vain kuukauden. Tässä olisi huutava kristillisen kritiikin paikka! Nyölö sanoo katseessaan pyhää vihaa ja halua herättää kuolonuntaan nukkuva ihmiskunta.
ellauri161.html on line 306: Pessimismi on väärää lohtua. Ruoskiessaan aikalaisten arvomaailmaa Antti Nyölén kuulostaa monesti perin pessimistiseltä.
ellauri161.html on line 321: Toinen kirjailijan kompromissi liittyy kissojen pitämiseen, jota pohtiessaan Antti Nyölénkin herkistyy.
ellauri161.html on line 334: – Kristus, joka myös kuoli brutaalisti, on yksi hahmo samaa tematiikkaa. Siitäkin tehdään joka vuosi klikkiozikoita. Hyvä uutinen! Osta iso numero! Hänen tapauksessaan taustalla on kuitenkin kivana yllärinä ylösnousemus. Iltapäivälehtien otsikoissa perhesurmat levitellään kaikkien ihailtaviksi, mutta mysteeri puuttuu, Nyölö analysoi. Jospa sanottaisiin että nekin ylösnousivat. Ja niinhän ne nousivatkin (nousevatkin?) jos vaan ehtivät katua, eli saada voitelun papin pullosta.
ellauri161.html on line 336: Syntymäkin on saanut Nyölénin ymmälleen. ”Kuka tai mikä antaa elämän? Haluaisin kuulla ateistin vastauksen tähän yksinkertaiseen kysymykseen”, hän tivaa viime keväänä ilmestyneessä teoksessaan Tunnustuskirja. Oletko lakannut lyömästä Nyleenskää Antti? Vastaa tähän yxinkertaiseen kysymyxeen!
ellauri161.html on line 354: "Aitoja reduktionisteja on vähän. Paperilla on joitakuita, todellisuudessa... ehkei yhtäkään. 1990-luvulla pastori Antti Kylliäinen väitti, että kaikki pääsevät taivaaseen. Minä aiheutan nyt lisää harmia ja pahaa mieltä jumalankieltäjille väittämällä, että kaikki uskovat Jumalaan. Voi tietysti, edelleen, kutsua asioita muillakin nimillä, esim Allah. Minä esimerkixi, uskon humalaan. Humala ja jumala, jumalahumala, ja välillä pimiöön.Kristitty ei usko Jumalan olemassaoloon, joka on ajatukseltaankin perin kummallinen ja sekava, vaan Jumalaan. Hän on hieman sekava. Kuten kaikki muutkin ihmiset." (s. 80-81) Siis jumala. Oman ilmoituxensa perusteella kerrassaan kääk kääk pimpelipom.
ellauri161.html on line 359: "Jos e-pillerit keksittäisiin nyt, suostuisivatko naiset syömään niitä? Suostuisivatko he käyttämään lääkkeitä sen takia, että ovat terveitä? En pidä e-pillereistä, sen sanon epäröimättä. Tapa, jolla ne modifioivat käyttäjänsä elinjärjestelmää, on minusta kauhistuttava. Vastenmielisyyteni on täysin ideologista, en ole ize kokeillut. Inhoan e-pillereitä feministinä ja kristittynä. Suostuisivatko miehet vastaavaan lääkitykseen, vastaavaan elintoimintojensa virittelyyn? En usko. Onko väärin sanoa, että e-pilleri oli 1960-luvun muotihuume, johon maailma jäi koukkuun? Sanon joka tapauksessa." (s. 196)
ellauri161.html on line 452: Koska hyve on tässä maailmassa poikkeus - sitä ei kannattane kiistää - sille ei yksinkertaisesti ollut tilaa naturalistisissa piirustuksissa. Koska meillä ei ollut sellaisia kristillisiä käsitteitä kuin lankeemus ja kiusaus, shynti ja ahdishtush, emme oivaltaneet millaisten ponnistusten ja tuskien tulosta hyve aina on; emme ymmärtäneet mitään siitä sielullisesta sankaruudesta, jota elämän karikoiden välttäminen vaatii. Niinpä mieleemme ei juolahtanut kuvata tuota taistelua kaikkine voittoineen ja tappioineen, yllätyshyökkäyksineen ja harhautusliikkeineen, tai niitä erinomaisia liittolaisia, jotka tosin usein varustautuvat kamppailuun jossakin luostareiden perukoilla, hyvin kaukana niistä, joita Paholainen pahimmin kiusaa. Yhdistimme hyveet tylsimyksiin tai hurahtaneisiin ihmisiin, joiden kuvaaminen taiteessa ei tuottaisi sykähdyttävää vaikutusta.
ellauri161.html on line 558: They say it’s too dark. It’s too depressing. Haters are moaning that writer-director Adam McKay repeatedly hits his audience over the head with his “the planet is dying” message.
ellauri161.html on line 564: The comet symbolizes many things going wrong in the world right now, including Trumpism, COVID-19, global warming and tech obsession. Yes, the film is a bit heavy-handed, but necessary.
ellauri161.html on line 566: This movie is devoid of hope. There is no optimism in Don’t Look Up. Yes, it deserves comparison to Stanley Kubrick’s Dr. Strangelove, because it pulls laughs out of the fact that the human race is on a crash course with destruction. In Don’t Look Up, the technology has multiplied and advanced, but the message is the same as it was when Slim Pickens rode that bomb to the doomed ground in Strangelove: Humans are messing up big-time, in a manner that is so egregious you just have to laugh at it … to prevent yourself from going insane. The situation is hopeless but not serious.
ellauri161.html on line 618: A voice from Vagina.com: Informative, funny, well written, well acted, and crystal clear in its message are words I emphatically cannot use.
ellauri161.html on line 631: I’ve seen some people criticise Don’t Look Up for lacking subtlety. I’m not bothered by this. I don’t necessarily need or want the communications about climate change to be subtle. The issue itself certainly is not subtle. We are heading towards—and, again, already are in the midst of—unprecedented death and destruction. Our systems and rulers are not just woefully ill-equipped to deal with this or to prevent the worst of it, they are actively complicit in bringing it about. Those communities around the world that are the most vulnerable and that have had the least part to play in causing the crisis will be the ones to suffer the first and the worst. This isn’t subtle sh*t! This is horrifying, grotesque, psychologically debilitating stuff to ponder—if you even have the privilege to ponder in the first place! I don’t necessarily need subtlety here. Sometimes, to fight propaganda, you need to go loud and bold. But you still have to be effective. We are fighting an almightily powerful enemy. Competence is a necessary minimum. Regrettably, Don’t Look Up does not meet those standards. Its central metaphor doesn’t even make sense! Yes, capitalism is responding as dreadfully to climate change in real life as it does to the comet in the film—the key difference is that capitalism didn’t cause that comet to come hurtling out of the sky in the first place.
ellauri161.html on line 637: There is something genuinely endearing about a film that doesn’t seem to care one bit about coming across as silly as long as its message is heard by the millions of viewers who have so far made it into the most watched film in the world after only two days of streaming.
ellauri161.html on line 722: My first movie review: After reading the negative reviews from many of the critics I realized that they are of the same character as the corrupt group that the movie portrays and as in the movie either disconnected from the people or threatened by the message. (Right on Vicki!)
ellauri161.html on line 815: essais-pamphlets.jpg" height="200px" />
ellauri161.html on line 856: Näkyy 408 teoksessa alkaen 1051-2007
ellauri161.html on line 859: Näkyy 239 teoksessa alkaen 1051-2005
ellauri161.html on line 862: Näkyy 89 teoksessa alkaen 1821-2004
ellauri161.html on line 865: Näkyy 53 teoksessa alkaen 1806-2008
ellauri161.html on line 868: Näkyy 342 teoksessa alkaen 1787-2007
ellauri161.html on line 871: Näkyy 25 teoksessa alkaen 1822-1980
ellauri161.html on line 874: Näkyy 44 teoksessa alkaen 1782-2008
ellauri161.html on line 877: Näkyy 11 teoksessa alkaen 1872-1962
ellauri161.html on line 880: Näkyy 55 teoksessa alkaen 1800-2005
ellauri161.html on line 883: Näkyy 62 teoksessa alkaen 1750-2001
ellauri161.html on line 929: Pour Joseph de Maistre, le corps politique étant constitué à l'image d'un organisme vivant, il peut quelquefois être malade, et quand il est malade, l'estomac n' aura rien de manger. Le sacrifice des individus est un mal nécessaire pour la sauvegarde du corps social, et Joseph de Maistre, dans ses formulations les plus imagées, n'hésite pas à évoquer le sang que réclame la terre pour rendre la justice, et qu'elle obtient par la guerre que se font les Hommes.
ellauri161.html on line 933: Si Jean-Jacques Rousseau s'accordait également à dire que la religion était nécessaire au corps politique, il rejetait en revanche le christianisme comme étant ennemi de la république. Chez Joseph de Maistre, à l'inverse, la religion chrétienne est la plus adaptée, car elle soutient parfaitement la monarchie et se base sur la tradition, sans laquelle il est impossible que soit fondée une religion. Or, la monarchie est elle-même le régime politique le plus adapté : comme il l'affirme dans ses Considérations sur la France, la monarchie est un équilibre qui s'est constitué au fil de l'histoire. C'est un régime tempéré mais fort, et qui ne tend pas, selon lui, vers la violence, à l'inverse de la république qu'il voit comme un régime déséquilibré et instable. De plus, la monarchie est le régime qui respecte le plus ce qu'il considère comme un fait naturel : à savoir l'inégalité entre les hommes, que la monarchie intègre dans son organisation, et qui est relativisée grâce à l'égalité de tous dans leur assujettissement au roi. Pour Joseph de Maistre, la république y substitue une égalité utopique, qui ne prend pas en compte la véritable nature de l'Homme. Car ce dernier doit vivre en société, et toute société doit être structurée autour d'une hiérarchie, ce qui justifie donc l'existence d'ordres dans la société.
ellauri161.html on line 978: Kekäs sit oli tää Bloy? Nietzschewiixinen turvelo. Léon Bloy, né le 11 juillet 1846 à Périgueux et mort le 3 novembre 1917 à Bourg-la-Reine, est un romancier et essayiste français. Connu pour son roman Le Désespéré, largement inspiré de sa relation avec Anne-Marie Roulé, il est aussi un polémiste célèbre.
ellauri161.html on line 982: Ses études au lycée de Périgueux sont médiocres : retiré de l´établissement en classe de quatrième, il continue sa formation sous la direction de son père, qui l´oriente vers l´architecture. Bloy commence à rédiger un journal intime, s´essaie à la littérature en composant une tragédie, Lucrèce, et s´éloigne de la religion. En 1864, son père lui trouve un emploi à Paris, il entre comme commis au bureau de l´architecte principal de la Compagnie ferroviaire d´Orléans. Médiocre employé, Bloy rêve de devenir peintre et s´inscrit à l´École des beaux-arts. Il écrit ses premiers articles, sans toutefois parvenir à les faire publier, et fréquente les milieux du socialisme révolutionnaire et de l´anticléricalisme.
ellauri161.html on line 1013: Huiskun loppuhuudahduxessa esiintyy ne kummat loistotornit. Mitähän ne olivat alkukielellä?
ellauri161.html on line 1093: Johannes Tauler OP oli saksalainen mystikko, roomalaiskatolinen pappi ja teologi. Meister Eckhartin opetuslapsi kuului Dominikaaniseen järjestykseen. Tauler tunnettiin yhtenä tärkeimmistä Rheinlandin mystikoista. Hän edisti tiettyä uusplatonistista ulottuvuutta aikansa dominikaanisessa hengellisyydessä.
ellauri161.html on line 1096:
ellauri161.html on line 1104: Ruysbroeck was constantly desirous of preserving the distinction between the uncreated and created spirits. In the unifying of the soul with God he does not assert an identification of personality, but merely a cessation of the difference in thought and desire, and a giving up of the independence of the creature. His language was often so strong, however, and his thought often so sublimated, that more cautious thinkers found serious cause to charge his writings with pantheism. This was true of Gerson (Opp. vol. 1, pt. 1, p. 59 sq.).
ellauri161.html on line 1125: Tämmönen kuva oli Bernanoxen kirjan filmatisaatiossa 1951. Maalaispappi näyttää aika vanhalta ja se tuijottaa ahnaanlaisesti neidon tissejä. Tosson pappi ja tässon miäs, se varmaan sanoo kohta kuin pohjalainen pappi Erkki Tantun piirroxessa ja heittää liperinsä mäkeen. Maxasyöpäsen papin dieetti oli viiniä ja ranskista.
ellauri162.html on line 45: Suomessa vallitsee lannistaminen ja latistamisen kulttuuri. Ei saa tuoda izeään framille. Ei saa kukoistaa. Missähän tää litania on kuultu ennen? Oisko Tuija oppinut sen Pafossaarella. Tuijalla on musta nahkatakki jossa on reikä mahan kohdalla. Se ei ole pukeva. Mutta rumat ne vaatteilla koreilee.
ellauri162.html on line 54: Avaruustähti emeritus Esko Valtaoja on nykyään kiireinen eläkeläinen, joka ehtii lukea enää iltaisin ennen maatapanoa. Valtaojan kirjat ovat valtaosin vessassa, sillä ”eihän siellä muuten viihdy”. Valtaoja kokee tyydytystä vedettyään käteen hyvin tehdyn kirjaesineen.
ellauri162.html on line 55: Esko Valtaojan kallein kirja arvoltaan noin tuhat euroa. Valtaoja ei laske lukemiaan kirjoja kappaleittain vaan eurometreittäin. Vuodessa kertyy vähintään kolme eurometriä. Valtaoja oppi lukemaan nelivuotiaana, lähinnä englanninkielistä tietokirjallisuutta. Kiinnostus romskuihin on tasan nolla. Ne ovat molemmat ”kultsin” eli Virpi Valtaojan heiniä. Toinen on Dracula ja toinen Viikilä. Se on enemmän kuin kellään hänen tuntemallaan emerituxella. Kirjat ovat Valtaojalle ennen kaikkea työvälineitä puheiden kirjoittamista ja pitämistä varten. Vessasta kuuluu iltaisin kiireistä polinaa ja ruiskahtelua.
ellauri162.html on line 65: Se tuottaa kirjahkoja, jotka painetaan maunulalaisessa puolikellarissa. Varustukseen kuuluu muun muassa kaksi kopiokonetta, leikkureita, satulannitoja, liimasidonta- ja foliopainokone, itse rakennettu kasviprässi, tuuttauslaite sekä joukko metallikirjakkeita. x,y ja z puuttuvat vielä, mutta niitä onnexi harvoin tarvitaan, paixi avaruustähtitieteessä, johon Ändyn kiinnostus on nolla.
ellauri162.html on line 68: Lukeminen on yliarvostettua. Lukea voi tarvittaessa netistä tai mieluummin kuunnella äänikirjoja tai kazoa videoita. Kirja taas on kolmiulotteinen käyttöesine, kuten käsityölehti tai silikoniystävä.
ellauri162.html on line 76: Vuonna 2020 Suomessa jo 51 prosenttia kirjamyynnistä oli audiomuotoista. Isoimmalla lavalla satapäinen yleisö kuuntelee, kun historioitsija Teemu Keskisarja haastattelee kirjailija Juha Höyhensarjaa, joka on juuri kääntänyt Aleksis Kiven Seitsemän veljestä nykysuomeksi. Hänen edellinen käännöstyönsä oli Anders Andin savonmurrennos. Höyhensarjan vuonna 2017 ilmestynyt Niemi voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Kustantaja innostui ottamaan siitä suuren painoksen. Nyt on 25 000 ylimääräistä nidettä jauhettuina jyvix, niistä tehdään rakennusainetta. Puhallettavaa ekopurua.
ellauri162.html on line 123: Bernanos oli katolinen ja mystikko, mutta myöhemmin uransa aikana hän arvosteli katolista kirkkoa ja myös Francoa. Esimerkiksi teoksessaan Les grands cimetières sous la lune hän kirjoittaa Mallorcalla tapahtuneista julmuuksista. Hän arvosteli voimakkaasti muun muassa paikallisia katolisia piispoja, jotka Espanjan sisällissodan aikana olivat haluttomia puuttua (sic) punaisten kohteluun.
ellauri162.html on line 129: Bernanosin tunnetuin teos on Maalaispapin päiväkirja (alkuteos Journal d´un curé de campagne, 1936), jonka pohjalta Robert Bresson on ohjannut elokuvan Papin päiväkirja (1950). Suomeksi on ilmestynyt lisäksi Mouchette (alkuteos Nouvelle histoire de Mouchette), josta Bresson myös on ohjannut elokuvan, jota Suomessa on esitetty nimellä Mouchette – raiskattu.
ellauri162.html on line 139: After France´s Liberation, De Gaulle invited Bernanos to return to his homeland, offering him a post in the government. Bernanos did return but, disappointed to perceive no signs of spiritual renewal, he declined to play an active role in French political life. Plusieurs fois blessé, il mène une vie matérielle difficile et instable en s´essayant à la littérature.
ellauri162.html on line 158: En 1946 paraît La France contre les robots, aux éditions de la France libre, un essai dans lequel Bernanos dénonce la « civilisation des machines » et les nouveaux totalitarismes économiques qui commencent à se construire dans l´après-guerre. Exceptes les motos. Georges Bernanos meurt d´un cancer du foie, en 1948, à l´hôpital américain de Neuilly.
ellauri162.html on line 260: Ulkomailla Arto Paasilinna on arvostettu kirjailija. Muualla kuin Suomessa on ymmärretty paremmin Arto Paasilinnan kirjojen perimmäinen sanoma ja satiiri sekä myös kirjallinen ilmaisu. Artauxilla ei ole käännöxessä mitään menetettävää. Ei liioin Mikalla eikä Sohvilla. Arto Paasilinna on tullut tunnetuksi filosofis‐humoristisena kertojana, jonka romaanien pikareskisankaritarinoissa kirjailija yleensä käsittelee useita teemoja. Törmäyttelemällä eri tasoilla olevia teemoja, henkilönimiltään koomisia pikareskisankareita, oivalluksia ja yllätyksiä sekä myös eri alojen laajoja tietojaan syntyy artopaasilinnamainen lukuelämys, hulvaton huumori. Samalla myös syntyy syvällistä filosofiaa elämän eri osa‐alueilta ja kriittisiäkin näkemyksiä nyky‐ yhteiskunnasta. Arto Paasilinnan tuotannossa tulee esille hänen toimittajataustansa: teksti on helppolukuista ja kansantajuista.
ellauri162.html on line 264: Marcel Aymé, né le 29 mars 1902 à Joigny et mort le 14 octobre 1967 chez lui, rue Norvins dans le 18e arrondissement de Paris, est un écrivain, dramaturge, nouvelliste, scénariste et essayiste français. Écrivain prolifique, il a laissé deux essais, dix-sept romans, plusieurs dizaines de nouvelles, une dizaine de pièces de théâtre, plus de cent soixante articles et des contes. Avec ces écrits il fournit une « étude sociale », avec un vocabulaire précis pour chaque type humain. Son langage mêle les différents registres : argot, patois régional franc-comtois, soutenu et anglais phonétiquement francisé. Très attaqué par la critique, y compris pour ses textes les plus inoffensifs comme Les Contes du chat perché4, il doit l'essentiel de son succès au public. Il a également écrit de nombreux scénarios et traduit des auteurs américains egalement simpletons: Arthur Miller (Les Sorcières de Salem), Tennessee Williams (La Nuit de l'iguane).
ellauri162.html on line 280: Si c'était à refaire, je les mettrais en garde contre l'extrême légèreté avec laquelle ils se jettent à la tête d'un mauvais Français comme moi et pendant que j'y serais, une bonne fois, pour n'avoir plus à y revenir, pour ne plus me trouver dans le cas d'avoir à refuser d'aussi désirables faveurs, ce qui me cause nécessairement une grande peine, je les prierais qu'il voulussent bien, leur Légion d'honneur, se la carrer dans le train, comme aussi leurs plaisirs élyséens
ellauri162.html on line 348: Hyvin se haukkuu kaverinsa esipuheessa: kristilliset internit ahkeroivat messussa ja naisseikkailivat salassa. Ne olivat lahjattomia ja sovinnaisia keplottelijoita, hyväosaisia laiskureita, joiset tuli hurskaita ja kuuliaisia yxilöitä valtion tarpeisiin. Norssit olivat vähemmän tekopyhiä ja vapaamielisempiä, mutta yhtä rajoittuneita. Elostelijoita jotka intoilivat opereteista ja raveista, pelasivat pelejä, matalamielisten apinoiden huvituxia. Sellainen rellestäminen oli Jorista alhaista. Kirjallisuus"miehet" eivät olleet yhtään parempia. Jori tyrmistyi niidn kaunaisista ja halpamaisista mielipiteistä, puheista jotka olivat kuluneita kuin kirkonpenkit ja masentavista kiistoisa, jossa teoxen mitta oli painosmäärä ja myyntiluvut. Nyölen painaa ize omat kirjahkonsa, koska kaunokirjallisuuden painosluvut ovat Suomessa olemattomat. 25K isänmaallista finlandiakirjaa kelpaa vain seinäntäytteexi. Vapaa-ajattelijat oli dogmaatikkoja ja saarnamiehiä, jotka tukahduttavat "muiden apinoiden" mielipiteitä. Kadunkulman suutaria hieman valveutuneempia.
ellauri162.html on line 387: Toinen kvartetti - Maturiteetin negatiivinen arviointi. Toinen kvartaali alkaa irtisanoutuneella havainnolla, joka näkyy seurauksena ("Tässä se on", jae 5) ensimmäisen säkeistön ajatuksen tasolla. Se on tulos, joka annetaan kahdessa peräkkäisessä vaiheessa ("tässä se on"... "ja se", jakeet 5 ja 6). Se näyttää kronologisen sekvenssin (syksy kesän jälkeen). Puutarhan kuva on pitkäaikainen ja pahentunut (tuhoa ja korjaustarvetta). Betonitermien ("lapio", "haravat") käyttö ja kuvien kertyminen tekevät tästä säkeistöstä visuaalisen kuvan ajan katastrofeista. Nämä katastrofit enteilivät kuolemaa, kuten jakeen 8 ("kuten haudat") vertailu viittaa: elämä ja inspiraatio tuhoutuvat ajan myötä.
ellauri162.html on line 389: Ensimmäinen terzetti - Toivo uudistumisesta. Ensimmäinen tercet viittaa hypoteesiin ("Ja kuka tietää"), joka näkyy toivon nousuna. Tämä vauhti perustuu kuviin edellisestä säkeistöstä vuodenaikojen syklissä, syksyllä, sitten kuolemaan liittyvässä talvessa, antaa toivoa kevään uudistamisesta ("uudet kukat", jae 9). Kuvien järjestys johtaa tulkintaan, joka sijaitsee luonnon tasolla ("syksy", "vesi", "pesty maaperä", "uudet kukat"). Symbolien sekvenssi (vuodenajat = elämänvaiheiden symbolinen esitys) johtaa siihen, että "uusia kukkia" pidetään ideoiden keväänä, toisin sanoen inspiraation uusimista riittiä muistuttavan puhdistuksen jälkeen. "Mystinen ruoka" saa sitten uskonnollisen arvon, "kukat", jotka herättävät kokoelman otsikon (Les Fleurs du Mal).
ellauri162.html on line 391: Toinen tertsetti - Kategorinen kieltäminen. Toinen tercet tarjoaa kategorisen kieltämisen, joka ilmaistaan kahdessa vaiheessa: Kärsimyksen ilmaus: jakeen 12 ensimmäinen hemistich on kaksinkertainen epätoivon huuto, ehkä antava kutsumus ("Oi kipu! Voi tuskaa! »). Ajan ahmiva ja korjaamaton toiminta: aika rinnastetaan hirviöön: se nimetään lopulta jakeessa 12, kun se oli kaikkialla läsnä vuodenaikojen metaforassa ja sitten nimetty perifraasilla ("hämärä vihollinen", jae 13), joka vaatii vihamielisyyttään ja toimintansa piilotettua luonnetta. Runon on tarkoitus olla universaali, koska jakeen 13 henkilökohtainen pronomini "me" kattaa kaikki ihmiset. Ajan toiminta, joka ilmaistaan realististen ja kauheiden kuvien muodossa ("syö elämää", "syö sydämessä") esitetään tuhoisan loisen vaikutuksena.
ellauri162.html on line 422: I. Eka kvartetti - Outo paikka Henkilökohtainen pronomini "me" jakeesta 1 ja otsikko ("rakastavaiset") osoittavat välittömästi rakkausliiton. Rakastavaisia ei eroteta kuolemalla. Ensimmäisessä quatrainissa kuvattu paikka näyttää tervetulleelta ("sängyt täynnä kevyitä hajuja", "syvät sohvat", "kukat"). Ajatus täyttämisestä ("täynnä hajuja") vastakohtana tyhjyyden, tyhjyyden kanssa. Jakeiden 1 ja 2 lempeä assonanssi osoittaa pehmeän ja miellyttävän paikan. Mutta jakeesta 2 ilmestyy kuoleman leksikaalinen kenttä ("haudat"), jotka osoittavat kuoleman läsnäolon. Kuolema liittyy mukavuuden tunteeseen ("syvät sohvat"), mikä osoittaa välittömästi positiivisen kuvan kuolemasta. Jakeessa 3 "kukkien" herättämä miellyttävä ilmapiiri tasapainotetaan adjektiivin "outo" vastapainoksi, mikä tekee niistä häiritseviä, salaperäisiä. Adjektiivia "outo" korostaa sen antepositio ("outoja kukkia").
ellauri162.html on line 424: Jakeessa 4 ("Haudottu meille kauniimman taivaan alla") vertaileva "enemmän" osoittaa, että paikka, jossa rakastajat eivät ole, on "kauniimpia" paikkoja, ja paikka, jossa rakastajat ovat, voi olla pääsy tähän kauniimpaan paikkaan, koska sen sisältämät kukat tulevat siitä. "Taivaalla" on hengellinen merkitys, joka edustaa sielun kohoamista. Pohjan ja yläosan välillä on vastustus ("syvä" / "taivaat", "haudat" / "hyllyt"), mikä osoittaa jo käsitteen siirtymisestä todellisesta maailmasta (alhaalta) mystiseen maailmaan (yläosa). Koko runon ajan runoilija työllistää tulevaisuutta: hän näyttää jo käyneen tässä tuonpuoleisessa. Tämä ensimmäinen quatrain esittelee paikan, joka näyttää miellyttävältä ja liittyy kuoleman ajatukseen, mikä osoittaa jo paradoksaalisesti positiivisen kuvan kuolemasta.
ellauri162.html on line 426: II. Toka kvartetti - Viimeisistä hetkistä nauttiminen. Käyttämällä viimeisiä lämpöjään, Sydämemme ovat kaksi suurta soihtua. Kuka heijastaa heidän kaksoisvalojaan Mielestämme nämä kaksoispeilit. Jakeessa 5 annetaan profuusion tunne "tahdon mukaan" (ilman maltillisuutta), mutta adjektiivi "viimeinen", joka on asetettu antepositioon, osoittaa, että täällä käytetään elämänsä viimeisiä voimia ennen kuolemaa. On välttämätöntä nauttia viimeisistä hetkistä, joten runoilija yhdistää kuoleman ilon ja aistillisuuden käsitteeseen ("lämpö"). Leksikaalinen lämpökenttä ("lämpö", "soihdut") vastustaa kuolemaan perinteisesti liittyvää kylmyyttä. Jakeessa 6 "valtavat soihdut" osoittavat jälleen kerran positiivisen kuvan kuolemasta ("soihtujen herättämänä"), koska ne liittyvät adjektiiviin "laaja".
ellauri162.html on line 428: Jakeet 6, 7 ja 8 osoittavat rakastavaisten liiton, jossa kaksinaisuuden leksikaalinen kenttä ("kaksi" toistetaan 3 kertaa, "of", joka foneettisesti muistuttaa "kahta", "kaksinkertaista", "peilejä", "kaksosia"). "Meidän kahden" anafora (jakeet 6 ja 8) vaatii tätä kaksinaisuutta. On porrastusta, kaksi sielua lähestyvät quatrainissa: ensinnäkin he ovat "kaksi", sitten he "heijastavat" kuin "peilit" tullakseen "kaksosiksi". Jakeessa 8 rappeutumisesta ("Kahdessa mielessämme nämä kaksoispeilit") on säännöllinen leikkaus (5/5), joka vaatii tätä symmetriaa kahden olenton välillä - > muoto palvelee taustaa. Jakeessa 8 sana "henget" osoittaa, että rakkausliitto ottaa hengellisen eikä fyysisen ulottuvuuden. Lisäksi rakastajat on nimetty vain metonymy tässä quatrainissa ("sydämet", "mielet"), ikään kuin he alkaneet erota ruumiistaan.
ellauri162.html on line 432: III. Ensimmäinen terzetti - Idealisoitu kuolema Vaaleanpunaisesta ja mystisensinisestä ilta. Vaihdamme ainutlaatuisen salaman. Kuten pitkä nyykkä, kaikki täynnä jäähyväisiä; Jakeessa 9 "ilta" on elämän lopun vertauskuva, kuten päivän loppu. Kuolemaan perinteisesti liittyvä väri on musta. Täällä Baudelaire on täysin ristiriidassa tämän kuvan kanssa pehmeillä ja kauniilla väreillä "vaaleanpunainen ja sininen". Tämä kuolema on "mystinen", joten se tuo lähemmäksi Jumalaa tai jotain elämää parempaa.
ellauri162.html on line 436: IV. Toinen tercet - Uusiminen kuoleman jälkeen Ja myöhemmin enkeli, joka avasi ovet, Tulee elvyttämään, uskollinen ja iloinen, Tahratut peilit ja kuolleet liekit. Jakeessa 12 "myöhemmin" käännetään varmuus, se tapahtuu. Jakeessa 12 "Enkeli", paratiisin symboli, näyttää vahvistavan, että rakastavaiset ovat kuolleet. "Ovet" voivat myös herättää paratiisin portit. Runoilija on edelleen mystisessa ulottuvuudessa, ja lisäksi uskonnollisen leksikaalinen kenttä on läsnä koko runossa ("taivaat", "mystinen", "enkeli"). Jakeessa 13 kuolema lyödään: verbi "elpyä" (joka edelleen vahvistaa, että rakastajat olivat kuolleet, koska heidät on elvytettävä) osoittaa, että enkeli elvyttää rakastajat, ja tämä paluu elämään on onnellinen, kuten enkeli osoittaa "uskollinen ja iloinen".
ellauri162.html on line 438: Jakeessa 14 toistetaan toista kvartistia ("peilit", "liekit / soihdut"): kuolema on tahrannut peilit ja sammuttanut liekit, mutta ne elvytetään. Siksi sielut eikä ruumiit elvytetään, koska "peilit" ja "liekit" viittaavat ystävien hengellisyyteen eikä heidän kehoonsa. Myös jakeiden 7 ja 8 assonanssi [i] vastaa myös jakeiden 13 ja 14 assonanssia. Kuolema yhdistää rakastavaiset ja sinetöi heidän rakkautensa ikuisesti. Runoilija näyttää siis odottavan sitä vapautuksena, kuten tulevaisuuden käyttö runossa osoittaa. Otsikkoa lukuun ottamatta sana "kuolema" ilmestyy lopulta vain runon lopussa, mutta se on pikemminkin ylösnousemus, kuten jakeessa 13 osoitetaan. Lisäksi "kuolleet liekit" on oksymoroni (liekit = elämä) ja [m] -allitaatio yhdistää nämä kaksi sanaa.
ellauri162.html on line 474: Tiettyjen kasvonpiirteiden näkeminen tosiaankin tuotti hänelle suoranaista tuskaa. Eräille kasvotyypeille ominaiset ystävällisen alentuvat, nyrpeanhappamat ilmeet hän otti melkeinpä henkilöönsä kohdistuvina loukkauksina. Hänen teki mieli sivaltaa korville tuotakin herraa, joka seisoskeli keskellä katua ja siristeli silmiään tärkeän näköisenä, samoin tuota, joka keikkui kannoillaan ja myhäili itsekseen silmälasit nenänsä päällä, puhumattakaan tuosta, joka oli pohtivinaan suuriakin ajatuksia ahmiessaan kulmat kurtussa unettavaa palstantäytettä ja puuduttavia pikku-uutisia jostakin sanomalehdestä.
ellauri162.html on line 482: Hän olisi ehkä hyväksynyt noiden marionettien toisilleen lausumat pitkäpiimäiset höpötykset, jotka jäivät ilmaan roikkumaan, hän olisi ehkä hyväksynyt jopa lukuisat hävyttömät lainat Homerokselta, Theokritokselta, Enniukselta ja Lucretiukselta sekä Macrobiuksen ilmiantaman suoranaisen varkauden Aineiaan toisessa laulussa, joka on melkein sanatarkka jäljennös eräästä Pisandroksen runosepitteestä, hän olisi kenties voinut sulattaa noiden sekalaisten luritusten sanoin kuvaamattoman onttouden - sillä se mikä varsinaisesti nosti hänen karvansa pystyyn, oli Vergiliuksen heksametrisäkeiden rakenne: ne kumisivat kuin läkkipelti tai tyhjät peltikanisterit, paukuttivat litramitalla annosteltuja sanojaan prikulleen niin kuin pikkutarkan ja puisevan prosodian järkkymättömät säännöt vaativat, häntä häiritsi noiden kalkattavien. tosikkomaisten säkeiden tekstuuri, niiden juhlallisen virallinen ilme ja halpamaisen harras kieliopin kunnioitus,; nuo säkeet, jotka horjumaton kesuura mekaanisesti pilkkoi kahtia ja jotka päättyivät aina samoin daktyylin ja spondeen kirskuvaan yhteenottoon.
ellauri162.html on line 556: Commodianuksen tiedon lähteet olivat Raamattu - pääasiassa maailmanloppu, profeetat ja neljäs Esdrasin kirja - Sibylline-oraakkelit, tertullian, Minucius Felix, Cyprian ja Lactantius. Terencestä, Lucretiuksesta, Horacesta, Cicerosta ja ennen kaikkea Virgilin ilmaisutavoista hän lainaa ilmaisutapoja. Hänen teologiansa ei ole luotettava; Millenarianismin lisäksi hän näyttää tunnustavan monarkianismin ja patripassianismin, kaksi harhaoppia Kolminaisuuden suhteen. Hänen kielensä ei ole vain karkea, vaan virheellinen, ja olisi virhe etsiä Commodianuksessa aksentin perusteella perustuvan kääntymisen alkuperää. Vaikka hän ei ole perehtynyt prosodiaan, hän yrittää kirjoittaa daktyylisellä heksametrillä ja onnistuu vain 63: ssa yli 2000 jakeesta.
ellauri162.html on line 560: Prudentiuxen Psychomachia oli aikansa Marvel sarjakuva, jossa hyveet ovat supermiehiä. Hieman alle tuhannessa rivissä runo kuvaa paheiden ja hyveiden konfliktia taisteluksi Virgilin Aeneidin tyyliin. Tuhat kristittyä marttyyriä hurraa kristinuskon hyökkäystä, tekee aaltoja ja voittaa sen.
ellauri162.html on line 574: Victorin mukaan Jumala ei halua mätkiä apinoita rangaistuksella, joka vastaisi sen rikoksia (sukupuutolla), eikä ole rangaistusta, joka ei itse asiassa ole lahja valepuvussa. Niinpä Kainin rangaistus on ilmainen lahja hänelle itselleen ja hänen vanhemmilleen (2.284: hoc quoque munus habet), samoin kuin Babelin rakentajien rangaistus (3.285-286: nec tamen hoc sacri, cum sit sua poena nocentum / muneris est tyhjiö). Victorilla on myös taipumus alikorostaa Jumalan roolia rangaistustensa toteuttamisessa sen hyväksi että keskittyy sen sijaan rangaistuksen hyötynäkökohtaan.
ellauri162.html on line 584: Joka tapauksessa niin tapahtui, että Nooa, vaikka hän juhli iloisesti Jumalan kunniaa, nautti juhlista ja maistaa makeita vinettoja, tunsi vahvan viinin vaikutukset ja voitti raskaan unen, laski huolimattomasti raajat lepäämään tavalliselle sängylleen. Ja samalla hänen vaatteensa, rullattu takaisin, paljastivat hänen ruumiinsa piilotetut paikat, ja - Ham perkele! nämä sinun tekovehkeesi saivat sinut nauramaan! arvoton kinkku! Yritit sotkea veljesi, esikoisen Shemin ja Japhetin, nuorimman, syyllisyyden tahralla! Opi, mitä se, että sinä yksin nauroit, vaatii! Veljienne parempi arvostelukyky on arvokas tilaisuus nöyryyteen.
ellauri162.html on line 590: Vigilantius kirjoitti teoksensa joitain kirkon käytäntöjä vastaan, joissa hän vastusti pyhäinjäännösten kunnioittamista, samoin kuin silloin niin yleisiä marttyyrien basiliskojen vigilioita, almujen lähettämistä Jerusalemiin, maallisten tavaroiden hylkäämistä ja pitämistä erityisen hyödyllisenä naimatonta säätyä, erityisesti papiston tapauksessa. Hän oli erityisen närkästynyt pyhien ja heidän jätöstensä kunnioittamisesta. Jerome ärhäköityi contra Vigilantium ja veti pitemmän korren sillä kertaa. Protestantit palas sitten samalle astialle myöhemmin.
ellauri162.html on line 600: Hans Vaihinger (25. syyskuuta 1852, Nehren – 18. joulukuuta 1933, Halle) oli saksalainen filosofi joka syntyi Saksassa Württembergissä Nehrenissä, lähellä Tübingeniä ja kertomansa mukaan kasvoi hyvin uskonnollisessa ilmapiirissä. Hän opiskeli filosofiaa, teologiaa, luonnontieteitä sekä matematiikkaa Tübingenissä, Leipzigissa ja Berliinissä. Myöhemmin hänestä tuli filosofian opettaja ja professori Strasbourgiin, ennen kuin hän muutti Halleen vuonna 1884. Vuodesta 1892 lähtien hän hoiti filosofian professuuria Hallen yliopistossa. Hän joutui eroamaan virastaan vuonna 1906, kun hänen näkönsä heikkeni.
ellauri162.html on line 602: Teoksessaan Philosophie des Als Ob Vaihinger katsoi, etteivät ihmisolennot voi koskaan tuntea maailman todellista pohjarakennetta, vaan he rakentavat ajatusjärjestelmiä ja olettavat niiden vastaavan todellisuutta: he toimivat "ikään kuin" maailma vastaisi malleja. Tämän havainnollistamiseksi hän käytti esimerkkejä luonnontieteistä, kuten protoneja, elektroneja ja sähkömagneettista säteilyä. Mitään näistä ei voida havaita suoraan, mutta tiede teeskentelee niiden olevan olemassa (niinkuin liito-oravienkin joita kukaan ei ole nähnyt) ja käyttää näihin oletuksiin perustuvia havaintoja uusien ja parempien rakennelmien luomiseen. Oppia kutsutaan fiktionalismiksi
ellauri162.html on line 617: Herra M.S. S. (37 vuotta) on yksi ensimmäisistä miehistä Suomessa, jotka käyttivät Prof Kiemuran Dr Extenda-valmistetta:
ellauri162.html on line 621: Olin täysin kiinni eräässä hankkeessa Kiinassa, enkä ehtinyt edes ajatella naisia. Siksi päätin tämän fiaskon jälkeen tavata tämän ystävättären uudelleen ja todistaa - hänelle ja itseni - että kaikki on kunnossa. Valitettavasti sekin päättyi kuten aikaisemmin, ja halusin hakata kyrvänpäätäni seinään ... En kestänyt hänen katsettaan, kun kohtasimme firmassa käytävällä. Ehkä se on minun vainoharhaisuuttani, mutta olin varma, että myös muut tytöt yrityksessä alkoivat katsoa minua säälien ... lopetin työnteon firmassaan, mutta en voinut löytää uutta. Elin säästöilläni. Ja ostin erilaisia erektioapukeinoja yrittäessäni ratkaista ongelmani. Sanoin itselleni, että ehkä on hyvä aika laukaista paukkupanoxia ja sitten palata uusin voimin niin työ- kuin sänkyelämään. Kokeilin muutamia potenssipillereitä, mutta yhtä hyvin olisin voinut myös huuhdella ne vessanpöntöstä saman tien - vaikutus olisi ollut sama, eli ei mitään. Tiettyjen pillereiden jälkeen en voinut ajaa autoa (silmissäni tuntui kuin olisin ollut kuumeinen). Olin murtunut ja menetin täysin seksihaluni. Naisten kanssa tekemisiin joutuessani tulin uskomattoman hermostuneeksi. Rahanikin loppuivat, ja siksi päädyin ottamaan huonon työn, jota en muuten olisi edes harkinnut. Ja kaikki tämä pikkuveljen syytä!
ellauri162.html on line 692: Aika läpinäkyvä on Bernanoxen Ykän evankeljumi. Rikkaille se määrää laupeutta ja köyhille ylpeää mutta nöyrää köyhyyttä. Isomaha flaami siteeraa pappa Leo XIIIn kuulua kapitalismikirjettä. Paxulainen oli mielestään parannuxen tehnyt ex-demokraattipappi. Tässä pappien seurustelussa on lieväshti homoshtelua. Oliko Bernanoskin sellainen? Le bon dieu n´aime pas que on touche sa justice. Lutherus oli kuollessaan bonhomme ventru avec une grosse lippe. Lälläs lää. Martti hanhia ovat niikö Nils Holgerssonissa. Heikot ja lapset tottelevat, se on niiden fortea. Ne sutor supra crepidam. Etkö sinää muiista mitää sinää lupaasit, kysyy herra isoherra viimeisellä tuomiolla. Eikös me jo sovittu? Herra isoherra on vihainen, jos talentti ei ole pantu kasvattamaan korkoa.
ellauri162.html on line 698: Private ownership "is not only lawful, but absolutely necessary." In addition, the right to property is essential in maintaining the structure of the family. For what can pater familias use to threaten the children with if not the legacy? A worker ought to be given the opportunity to live sparingly, save money, and invest his savings for the future.
ellauri162.html on line 792: Junes Lokka (s. 14. tammikuuta 1979 Marokko) on "maahanmuuttokriittinen" "kansalaisaktivisti". Vuodesta 2017 vuoteen 2021 Lokka toimi kaupunginvaltuutettuna Oulussa Aito suomalainen yhteislista (ASYL) -yhteislistalta. Hänen toimintansa sosiaalisessa mediassa keskittyy videolähetyksiin. Lokka on opiskellut tietojenkäsittelytieteitä. Hän mainitsee äidinkielekseen suomen lisäksi ranskan. Se on siis joku karvakäsi vai!? Tuliko se Ouluun anomaan asyyliä? Vittuako se sitten kannustaa Hitlerin Aatua? No yhtä rumia ne on kyllä molemmat, Iso syylä ja Pikku syylä.
ellauri162.html on line 794: Junes Lokka on syntynyt Marokossa. Suomeen hän muutti vuonna 2005. Hän on kihloissa Oulun kaupunginvaltuuston Aito suomalainen yhteislista (ASYL) -yhteislistan varavaltuutetun Tiina Wiikin kanssa. Lokka ei kertomansa mukaan kuulu kirkkoon eikä muuhun uskonnolliseen yhteisöön. Hän on ateisti! Junes Lokka vierailee lausuntataiteilijana Petri Kaivannon albumilla Siltapyrotekniikan alkeet (2014) kappaleessa ”Nigerialaiskirje tulevaisuudesta”. Hän on rasisti! Sen saa nyt sanoa! Se on vitun nazi rasisti ja lisäxi vielä karvakäsi! Ja mikä pahinta, lausuntataiteilija!
ellauri162.html on line 819: Darwin proposed that embryos resembled each other since they shared a common ancestor, which presumably had a similar embryo, but that development did not necessarily recapitulate phylogeny: he saw no reason to suppose that an embryo at any stage resembled an adult of any ancestor. Darwin supposed further that embryos were subject to less intense selection pressure than adults, and had therefore changed less.
ellauri162.html on line 834: Williams was found dead in his home in Paradise Cay, California on August 11, 2014. The final autopsy report, released in November 2014, concluded that Williams' death was a suicide resulting from "asphyxia due to hanging". Sen päästä löytyi israelilaisia levyn kappaleita. President Barack Obama released a statement upon Williams's death: Robin Williams was an airman, a doctor, a genie, a nanny, a president, a professor, a bangarang Peter Pan, and everything in between. Se oli Jönsyäkin nuorempi, ja on nyt jo varmaan ihan homeessa.
ellauri163.html on line 42: Sukupuolielimet ilmentävät ihmissielua paremmin kuin mikään muu ruumiinosa, silmät mukaanlukien, sanoo moniavioinen Singer. Singer on ihan samanlainen lurjus kuin kaikki muutkin kirjailijat. Sekin on aivan vitun typerä ja huono kaikessa muussa kuin izestään kirjoittamisessa. Itchelekin oli lukenut Otto Weiningerinsa ja halwexi naisia. Mies on kuin piipunrassi ja puhuu putkihommista.
ellauri163.html on line 46: Sholem Asch (Yiddish: שלום אַש, Polish: Szalom Asz; 1 November 1880 – 10 July 1957), also written Shalom Ash, was a Polish-Jewish novelist, dramatist, and essayist in the Yiddish language who settled in the United States.
ellauri163.html on line 150: Ulkona olkaan sulla paikka, johonkas menet tarpeilles. Ja sinulla pitää oleman vähä kalikka vyölläs, ja kun menet tarpeilles, kaiva sillä ja istuttuas peitä saastaisuutes. Ei se kepakko kai ollut kiinalainen vessapaperi, vaan pikemminkin kenttälapio. Porttoja ei pidä oleman Israelin tyttärissä, eikä yhtään huorintekijää pojissa. Failing that, älä kuitenkaan tuo porton palkkaa äläkä koiran hintaa papille, se on kauhistus. Sano vaikka että se on jotain muuta. Koronkiskonta on sallittua goyimeilta, muttei tiimiläisiltä. Jumala haluaa maxut ajoissa, muttei sille ole pakko mitään luvata. Toisen pellosta saa syödä muttei laittaa muovipussiin ruokaa noutopöydästä. Onkohan Päivi Räsäsellä vyöllä lain vaatima vähä kalikka?
ellauri163.html on line 174: 120-v Mooses sanoo lähtiessään porukoille: Muistattehan kerrata nää pykälät joka 7. vuosi lehtimajajuhlassa. Vahdinvaihtotilaisuudessa Herra ilmestyi Moosexelle ja Joosualle lehtimajassa pilven pazaana. Se oli vähän pahantuulinen koska se tiesi että vähän päästä vuokralaiset jälleen lipsuvat. Samaa sanoi Mooseskin lähtiessään porukoille: jätän tän lakikirjan tähän arkin kylkeen, siitä voitte sitten kazoa miten tuli tonttuiltua.
ellauri163.html on line 229: Siilon sivustoa ei mainita muissa muinaisissa asiakirjoissa kuin Raamatussa. Arkeologi I.Finkelsteinin mukaan raamatulliset viittaukset ovat yhdenmukaisia arkeologian kanssa ja esittävät siksi muinaisen muistin jälkiä raamatullisessa tekstissä.
ellauri163.html on line 506: "Jumala hautasi Mooseksen ruumiin jonnekin vuorelle olisiko ollut, eikä sitä ollut kukaan näkemässä" Jos kukaan ei ollut näkemässä, niin miten se on päätynyt Raamattuun? Käyttikö muuten iso herra lapiota vai taikoiko Mooseksen kylkiluusta lumikolan ja kaiveli sillä? Jos nyt joskus luet tämän jutun, niin annan yhden neuvon.. Ota ihan rauhallisesti täällä ateismi-palstalla. Minä en ole ikinä ostanut sikaa säkissä, enkä tekisi niin uskontojenkaan tapauksessa. Asia, ismi tai mikä hyvänsä täytyy tuntea juurta jaksain, jotta voi ITSELLEEN rehellisesti sanoa ottaneensa niin paljon selvää, että kykenee tekemään perusteltavan ratkaisun liittymisestä tai sen tekemättä jättämisestä. Minä pystyn perustelemaan täydellisesti, miksi en ikäkuunapäivänä liittyisi lahkoonne, mutta perustelut sille miksi SINÄ siihen kuulut, ovat niin typerät ja puuttelliset, että myötähäpeää vain herättää.
ellauri163.html on line 549: Schopenhauer toteaa myös, että luonteenominaisuudet ovat synnynnäisiä ja immuuneja rabiexelle. Emme muuta motiivien lajia, johon esimerkiksi egoistin tahto on saatavilla. Sinä voit koulutuksen mukaan pettää egoistia tai parempi vielä korjata hänen ideoitaan, saada hänet ymmärtämään, että on olemassa tapa saavuttaa hyvinvointi, se vaatii työtä ja rehellisyyttä eikä kevytmielistä sooloilua. Mutta kun on kyse sielun herkistämiseksi muiden kärsimyksille, luovuta: tämä on varmasti yhtä paljon mahdotonta kuin lyijyn vaihtaminen kultaan. Voimme saada egoistin näkemään, että luovuttamalla pieni etu, voidaan saavuttaa paljon suurempi; vakuuttaa pahan siitä, että aiheuttaessaan kärsimystä muille hän aiheuttaa itselleen vielä elävämmän. Keppi siis ja porkkana.
ellauri163.html on line 558: Suurin hyvä, joka egoistilla on, on varmasti sen elämä. Jälleen tämä usko siihen, että luonne on yksi asia, homogeenilohko perustuu pinnallisimpaan havaintoon. Hyödyttäkäämme Schopenhaueria siitä, että hän on rokottanut sen Saksassa: se olisi meille 2 armeijakunnan arvoista, jos meillä ei olisi myös omasta takaa lannistamisen asiamiehiä, erityisesti Taine, jonka näin suuressa miehessä käsittämätön näkemys ei ole pystynyt erottamaan fatalismia determinismistä.
ellauri163.html on line 589: Lähes kaikki meistä kuvittelevat, että valitsemme puolemme, että valitsemme useiden polkujen välillä! Helas, lähes aina päätöksemme tekee joku meissä, emme me; tietoiseen tahtoomme ei se osallistu: taipumukset, jotka ovat varmoja niiden lopullisesta voitosta, sopivat aivokuoren kanssa tavasta, jonka mukaan tietoisuuden annetaan niitä pohtia; ne haluavat antaa sille steriilin tyydytyksen uskoa olevansa puikoissa, mutta todellisuudessa hän on perustuslaillinen kuningatar, joka kazoo paraatia, avaa parlamentteja ja pitää uudenvuodenpuheita, mutta ei hallitse. Hallizija on todellisuudessa touhotukkainen taikaministeri taustapeikkoineen.
ellauri163.html on line 622: No. 36 ateistilistalla, Philip Pullman (1946) syntyi Norwichissa, Isossa-Britanniassa ja suoritti kolmannen luokan englannin tutkinnon Oxfordin yliopistossa. Hän työskenteli keskiasteen opettajana kirjoittaessaan lastenkirjoja – jo yli 30-vuotiaana – jotka tekisivät hänen maineestaan tunnetun. Hän saavutti kuitenkin todelliset julkkikset vasta julkaisemalla myydyimmän trilogiansa Hänen tummat kankaansa vuosina 1994–2001. Trilogia perustuu löyhästi Miltonin kadonneeseen Paratiisiin – paitsi että saatanahahmo on sankari, kun taas Jumala on roisto (no niinhän se vähän oli Miltonillakin). Ateistit ovat ylistäneet sitä vastalääkkeenä C.S. Lewisin Narnia-sarjalle, jonka Pullman on tuominnut uskonnolliseksi propagandaksi. Hän on suorapuheinen ateistien puolesta Isossa-Britanniassa. Hetkinen, kekä saatanahahmo? Sankarihan on Lyra, josta tulee Eeva kakkoineen? Sekö on se saatana? Ja paha jumalakin on vaan tollanen vanha statisti, niikö Paavi Wojtylä, jota pidettiin paavimobiilissa pystyssä kepillä.
ellauri163.html on line 628: Lyra Belacqua (kaunis vesi), villi 12-vuotias tyttö, on kasvanut kuvitteellisessa Jordan Collegessa Oxfordissa. Hän on laiha, tummat vaaleat hiukset ja siniset silmät. Hän ylpeilee kyvyllään ilkivaltaan, erityisesti hänen kyvystään valehdella, ansaitsemalla hänelle Iorick Byrnisonin epiteetin "Silvertongue". Lyralla on luonnollinen kyky käyttää alettiometriä, joka pystyy vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, kun sitä manipuloitiin ja luetaan oikein. Lyraa teeveesarjassa näyttelevä Dafne Keen on vähän Greta Thunbergin oloinen.
ellauri163.html on line 638: Arvovalta on ensimmäinen enkeli, joka on noussut Pölystä. Hän hallitsee kirkkoa, sortoa ja uskonnollista instituutiota. Hän kertoi myöhemmin saapuville enkeleille, että hän loi heidät ja universumin, mutta tämä on valhe, tai no vaihtoehtoinen totuus. Vaikka hän on yksi trilogian kahdesta ensisijaisesta vastustajasta – lordi Asriel on hänen ensisijainen vastustajansa – hän pysyy taustalla; Hän näkyy vain merivaha kaukoputkessa (eli keltaisessa vakoilulasissa). Arvovalta on heikko ja siirtänyt suurimman osan valtuuksistaan sijaishallitsijalleen Metatronille. Hän on erittäin iäkäs, hauras ja naiivi. Kabbalan Metatronista on ollut puhetta jo toisaalla.
ellauri163.html on line 646: Lordi Carlo Boreal tai Sir Charles Laxrom, CBE, kuten hänet tunnetaan Will Parryn maailmassa, toimii sivuhenkilönä revontulissa, mutta on pääantagonisti Hienovaraisessa veitsessä. Hän on vanha englantilainen, joka näyttää olevan jopa kuusikymppinen. Hän käyttää yleensä vaaleita pukuja ja häntä kuvataan tuoksuvaksi makeasti. Hänet myrkyttää lopulta rouva Coulter, jolle hän on aiemmin ollut demoninen rakastaja.
ellauri163.html on line 652: Lee Scoresby, ärtyväinen teksasilainen, on ilmapalloilija. Hän auttaa Lyraa varhaisessa pyrkimyksessä päästä Asrielin asuntoon pohjoisessa, ja hän auttaa myöhemmin John Parrya palaamaan poikansa Willin kanssa.
ellauri163.html on line 672: Balthamos on kapinallisenkeli, joka homorakastajansa Baruch Spinozan kanssa liittyy Willin matkalle löytääkseen vangitun Lyran. Tarinan loppupuolella hän pelastaa sekä Lyran että Willin hengen tappamalla isä Gomezin. Varmistaessaan heidän turvallisuutensa Balthamos kutsuu Baruchin nimeä ja kuolee.
ellauri163.html on line 680: Oxfordin Jordan Collegessa 11-vuotias Lyra Belacqua ja hänen dæmon Pantalaimon todistavat kuningas Abdullahin yritystä myrkyttää lordi Asriel, Lyran kapinallinen ja seikkailunhaluinen setä. Hän varoittaa Asrielia ja vakoo hänen luentoaan pölystä, salaperäisistä alkeishiukkasista. ("vakoo!" Ihankuin Joosuan agentit mennessään nirhaamaan naapurikansoja v. 1778 pentateukissa.) Lyran ystävän Rogerin kidnappaavat lapsikaappaajat, jotka tunnetaan nimellä "Hotkijat". Lyran adoptoi viehättävä seurapiirirouva, rouva Coulter. Mestari antaa Lyralle salaa aletiatometrin, totuuden kertovan laitteen. Lyra saa selville, että rouva Coulter on Hotkijoiden johtaja ja että se on kirkon salaa rahoittama hanke. Lyra pakenee gyptaalaisille, kanavaa villeville paimentolaisille, joiden lapset on myös siepattu. He paljastavat Lyralle, että Asriel ja rouva Coulter ovat faktiskt hänen vanhempansa.
ellauri163.html on line 692: Willistä tulee hienovaraisen veitsen kantaja, työkalu, jonka Cittàgazzen tutkijat takoivat kolmesataa vuotta aiemmin samasta seoksesta, jota käytettiin giljotiinin valmistukseen Bolvangarissa. Veitsen yksi reuna voi jakaa subatomisia hiukkasia ja muodostaa hienovaraisia jakautumisia avaruudessa, luoden portaaleja maailmojen välillä; toinen reuna leikkaa helposti minkä tahansa aineen läpi. Käyttämällä veitsen portaalin luomisvoimia Will ja Lyra voivat hakea hänen alettiometrinsä Laxromin kartanosta Willin maailmassa. Samaan aikaan Lyran maailmassa Lee Scoresby etsii arktista tutkimusmatkailijaa Stanislaus Grummania, joka vuosia aiemmin tuli Lyran maailmaan alaskan portaalin kautta. Scoresby löytää hänet asumasta shamaanina nimellä Jopari ja hän osoittautuu Willin isäksi, John Parryksi. Parry vaatii, että hänet viedään Cittàgazze-maailmaan Scoresbyn ilmapallossa, koska hän on ennakoinut, että hänen pitäisi tavata hienovaraisen veitsen wielder siellä. Siinä maailmassa
ellauri163.html on line 693: Scoresby kuolee puolustaessaan Parrya kirkon voimilta, kun taas Parry onnistuu yhtymään poikansa kanssa hetkeä ennen kuin Jutta Kämänen murhasi hänet, noidan, jonka rakkauden Johannes oli kerran hylännyt. Isänsä kuoleman jälkeen Will saa selville, että rouva Coulter on siepannut Lyran, ja häntä lähestyy kaksi enkeliä, jotka pyytävät hänen apuaan.
ellauri163.html on line 695: Keltaisen vakoilulasin alussa Lyran on kidnapannut hänen äitinsä, rouva Coulter magisteriumin agentti, joka on saanut tietää ennustuksesta, joka tunnistaa Lyran seuraavaksi herrojen Eevaxi. Enkelparven tie, homoenkelit Balthamos ja Baruch, kertovat Willille, että hänen on matkustettava heidän kanssaan antaakseen hienovaraisen veitsen Lyran isälle, lordi Asrielille, aseena auktoriteettia vastaan. Will ei välitä enkeleistä, ne valehtelevat; Paikallisen tytön nimeltä Ama, Karhukuningas Iorek Byrnison ja comic reliefinä lordi Asrielin gallivespian vakoojat, Chevalier Tialys ja Lady Salmiakia, hän pelastaa Lyran luolasta, jossa hänen äitinsä on piilottanut hänet magisteriumista, joka on päättänyt tappaa hänet ennen kuin hän antautuu kiusaukselle ja synnille, kuten alkuperäinen Aatto. Hetkinen! Eikös tässä juonessa ole enemmänkin ainexia siitä hirmupitkästä runoelmasta, annas nyt, Dispenserin Dragge Qveene? Eikös kukaan ole pannut tätä merkille? No ei koska ilmeisesti sen seuraava trilogia on vielä selvemmin Edmundin apteekin hyllyltä:
ellauri163.html on line 708: Hänen pimeät materiaalinsa ovat herättäneet uskonkiistoja, pääasiassa joidenkin kristillisten ryhmien keskuudessa. Cynthia Grenier katolisessa kulttuurissa sanoi: "Pullmanin maailmassa Jumala itse (auktoriteetti) on armoton tyranni. Hänen kirkkonsa on sorron väline, ja todellinen sankaruus koostuu molempien kaatamisesta." William A. Donohue Katolisesta liitosta on kuvaillut Pullmanin trilogiaa "ateismiksi lapsille". Pullman sanoi Donohuen boikotista: "Miksemme luota lukijoihin? Se saa minut pudistamaan päätäni murheella, että tällaiset nitwits voivat olla löysällä maailmassa." Mutta se taitaa olla Auktoriteetin tahto. Osa Hänen ennennäkemätöntä suunnitelmaa.
ellauri163.html on line 714: Pullman sai tukea eräiltä muilta kristityiltä, erityisesti Robin Williamsilta ja Canterburyn ex-arkkipiispalta (anglikaanisen ehtoollisen hengellinen ex-johtaja), jotka väittivät, että Pullmanin hyökkäykset keskittyvät katolilaisuuden rajoituksiin ja vaaroihin ja sen uskonnon käyttöön muun kristinuskon sortamiseen. Williams suositteli myös Hänen tummia materiaalejaan sisällytettäväksi ja keskusteltavaksi uskonnollisen koulutuksen luokissa ja totesi, että "suurten koulujuhlien näkeminen Pullmanin näytelmien yleisössä Kansallisteatterissa on erittäin rohkaisevaa". Pullman ja Williams osallistuivat kansallisteatterin alustakeskusteluun muutamaa päivää myöhemmin keskustellakseen myytistä, uskonnollisesta kokemuksesta ja sen edustuksesta taiteessa. Vaan kuinkas sitten kävikään! Lue sata paasausta eteenpäin (paasaus 262.
ellauri163.html on line 774: Katoliset voi tehdä syntiä Toivolle, lapamatoraukat. Kreivitär sai tarpeexeen surutyöstä ja teki Kristus-imitaation. Bernadottella taitaa tässä olla vähän sama juoni-idea kuin siinä ranskixessa jeesusfilmissä missä vapahtaja vuoronperään naiskentelee koko perhettä notta ne heräävät. Kenenkäs se olikaan?
ellauri163.html on line 787: Ohjaaja: Robert Bresson. Georges Bernanosin tarinasta muokattu "Mouchette" kuvaa köyhän, tuskin kypsän talonpoikaistytön elämää ja koettelemuksia (jota leikkii sullen, mutta armoitetulta vaikuttava siinä vaiheessa ei-ammattimainen Nadine Nortier), ja on se edelleen upea ja syvästi palkitseva esimerkki Bressonin riisutuista menetelmistä leikata ja lavastaa, ääni ja vuoropuhelu, esitys ja liike.
ellauri163.html on line 789: Mouchetten kärsimys on luettu uskonnolliseksi vertaukseksi, jossa hänen hyljeksintänsä koulussa, isänsä julma laiminlyönti, kyläläisten vihjailevat katseet ja hänen raastavat kotitehtävänsä ovat risteysasemilla. Mutta olivatpa Bressonin tai Bernadotten hengelliset aikomukset mitkä tahansa, elokuva tarjoaa rajattomat esimerkit elokuvasta ylevimmillään. (Yäk.) Vihaisessa mutta myötätuntoisessa ilmiannossaan maaseutuyhteiskunnasta, joka turmelee ja kellistää epätavallisen enkelin oman edun, moraalittomuuden, alkoholismin ja hengellisen konkurssin vuoksi, ohjaaja johdattaa sinut elämän paradoksin ytimeen. Se paradoxi on että kaikki on niin kurjaa mutta silti mukavaa kun kazoo filmistä muiden kurjuutta.
ellauri163.html on line 797: Sitten kaupunkiin saapuu messut, ja Mouchette saa kaksi oppituntia ihmisten seksuaalisista suhteista. Ensimmäinen tapahtuu, kun muukalainen antaa hänelle tunnuksen ajaa puskuriautoilla, ja hän harjoittaa kuoppaista flirttailua komean (ja näennäisesti hyvin varakas) pojan kanssa, joka menee pois tieltään jatkuvasti töyssyäkseen häntä ja hymyillen. Matkan jälkeen Mouchette lähestyy poikaa, joka näyttää vastaanottavaiselta, kunnes hänen isänsä kietoutuu ja lyö tyttöä syynä hänen "sluttiness". Hieman myöhemmin Mouchette näkee, kuinka Mathieu nauraa muille miehille, jotka näkevät, kuinka Louisa hieroo kasvojaan mieluummin kuin ratsastaa Arsenen kanssa. Mielenkiintoista on, että Mathieun vaimon (Marie Susini) kasvoilla on lyhyt kuva täydellisestä häpeästä ja hämmennyksestä, joka toistuu myöhemmin elokuvassa sekä Mouchettessa että hänen äidissään, joka yhdistää naisten seksuaalisuuden ahdingon kärsimykseen maskuliinisella käskyllä. Mutta hei se on sivuseikka tässä.
ellauri163.html on line 805: Yön päätyttyä Mouchette palaa kotiin, hänen äitinsä kuolee, ja useat kaupunkilaiset yrittävät hyvittää ystävällisyyttä, mutta niitä täydennetään epäilyksillä ja tukahdutetulla raivolla, mistä syistä, ei koskaan paljasteta. Vanha nainen antaa Mouchettelle mekon äitinsä hautajaisiin, mutta kotimatkalla Mouchette repii sen pensaaseen nähtyään kanin metsästyksen, ja yksi onnettomista pedoista vanhenee hänen jalkojensa juuressa. Kuten elokuvan avajaisissa, oikeat eläimet loukkaantuivat elokuvassa, mutta aidosta syystä: hyvä - korkea taide, ja ne muistetaan kauan heidän kuolemansa jälkeen - pieni lohtu heille, myönnetään, mutta olisiko luonnollinen kuolema lohduttanut heitä enemmän? (Voi helvetti mikä nazi! Mixi jenkkimiehiä saa ylipäänsä olla?) Sitten kolme kertaa Mouchette käyttää rättejä vierittääkseen mäkeä alas kohti järveä. Kolmannella yrityksellään hän työntyi sisään (kuten Arsene), vaikka teknisesti – emme koskaan näe hänen ruumiinsa putoavan veteen ja vajoavan pohjaan. Emme myöskään koskaan näe kliseisiä kuplia, joita tapahtuisi, jos filmin henkilö putoaisi veteen ja hukkuisi. Se oli mielestäni huonoa hölynpölyä.
ellauri163.html on line 811: Monet kriitikot ovat pitäneet tässä siitä, että vaikka Mouchette on ehdottomasti ulkopuolinen kaupungissaan, hän ei ole kapinallinen, hän ei ole kumouksiivinen, joten hän näyttää melkein määrätyn murskaantumaan. En kuitenkaan näe todisteita tästä näkökulmasta elokuvan kehyksissä. Ensinnäkin suuri osa tästä olettamuksesta tulee hyväksymällä näkemys, jonka mukaan Bressonin elokuvamainen kosmos on puhdasta kärsimyksen hyväksymistä, palkkiota tuonpuoleisessa - oli se sitten varhaisimmista elokuvistaan hänen myöhempien elokuviensa kautta. Koska tämä on vasta kolmas häneltä näkemäni elokuva, en voi puhua auktoriteetilla muista kuin näistä, mutta jopa kolmikossa (Maalaispapin päiväkirja, Au Hasard Balthazar, ja tämä), jonka olen nähnyt, tämä on todistettavasti väärin. Muut elokuvat syrjäyttäen, Mouchette ei selvästikään ole haluton:
ellauri163.html on line 843: Tämä artikkeli käsittelee pohdiskelua (kontemplaatio). Kontemplaatio (< lat. contemplatio, 'tarkasteleminen') on syvällistä ajattelemista ja pohdiskelua. Plotinokselle korkein mietiskelyn tila oli kokea visio jumalasta, Monadista. Plotinos kuvaili tätä kokemusta teoksessaan Enneadit. Oppilaansa Porfyrioksen mukaan Plotinos oli kokenut tämän neljä kertaa. Kuulostaa frigidin naisen orgasmilta. Mietiskelyyn sisältyy tässä tapauksessa jonkin asian kokeminen sen sijaan, että saavuttaa rationaalisen ja perustellun ymmärryksen teoriasta (ks. gnosis). Niin kuin ymmärrykseen käytetään rationaalista ajattelua ja logiikkaa, niin tehdään päinvastoin kun kyseessä on Jumala.
ellauri163.html on line 845: Lectio divina on benediktiiniläinen perinne, jossa luetaan pyhiä kirjoituksia, meditoidaan ja rukoillaan tavoitteena parantaa henkilön ja Jumalan välistä kommunikaatiota sekä pyhien kirjoituksien tuntemusta. Lectio praecursoria on väitöstilaisuudessa pidetty 20 min. pituinen esitelmä väitöskirjan aiheesta.
ellauri163.html on line 852: Joku hörhö sanoi että rukoileminen on meditointia. Toiset on kuulevinaan ääniä kuin Sirkka Pylkkänen vessan polulla. Meditaatiosta juolahti mieleen Melitta jauhatus. Melitta suodattimet ja kahvinkeittimet oli kerran uusia. Äiti laittoi kahvipannuun liivatetta kun ei ollut hauensuomuja. Käkkärätukkaisen neekerin mielestä jolla on käärme hihassa tämän maailman kahvi oli parempaa kuin sen oman. Me laitamme vähemmän vettä ja enemmän kahvia, oli Pirkon vastaus, kun jenkit kiitti suomalaista hyvää kahvia. Sarjassa on muuten yllättävän paljon mustia, muttei juurikaan vinkuintiaaneja. Niitä ei kai ole yhtä paljon briteissä. Nojaa, mustia 3% vinkuja 1,7 gypsyjä 0,1. Gypsyt ovat voimakkaasti yliedustettuja. Palefaceja lähes 9/10. Amerikassa entiset vähemmistöt on 2-numeroisia. Ne otetaan takuulla huomioon brittiviihdetehtaissa. Tosin sarjassa on vain 1 token white american eikä sekään mikään jämeräleuka John Wayne vaan laiska vääräleuka hassuttelija, jonka lemmikkieläinkin on jänis.
ellauri163.html on line 899: Durkheim käsitteli uskontoa yhteiskunnallisena ilmiönä teoksessaan Uskontoelämän alkeismuodot. Yleisesti ottaen sen mukaan ihmisten palvomat jumalat ovat pääosin kuviteltuja olentoja, jotka yhteiskunta on tiedostamattomasti luonut välineiksi, joilla valvotaan yksilön ajattelua ja toimintaa.
ellauri163.html on line 905: Jumala koetaan myös yksilön viimeiseksi avunantajaksi. Auta miestä mäessä, jumala auttaa mäen alla. Ihminen on Durkheimin käsityksen mukaan olemukseltaan yhteisöllinen, riippuvainen laumastaan ja onneton joutuessaan siitä eroon. Yhteisö on ihmisen henkisen elinvoiman tärkein lähde. Durkheimin mukaan yksilö vahvistuu suorittaessaan ryhmän toisten jäsenten kanssa samaa ryhmää yhdistävän uskonnon palvontamenoja. Esimerkiksi latinan sanan religio kantana on ligare, joka tarkoittaa takaisin sitomista tai yhteenliittämistä. Toinen samankantainen, juutalaisille rakas sana on obligaatio.
ellauri163.html on line 911: Durkheim tarjosi laajassa itsemurhatutkimuksessaan malliesimerkin yhteiskunnallisten ilmiöiden yhteiskunnallisesta selittämisestä. Siinä Durkheim osoittaa laajoja tilastollisia menetelmiä käyttäen itsemurhien johtuvan pääosin yhteiskunnallisista tekijöistä. Esimerkiksi yhteisön kiinteydellä sekä yhteisön toiminnalla on suora yhteys itsemurhien määrään. Niin myös bestsellereillä jotka aiheuttavat izemurha-aaltoja.
ellauri163.html on line 961: Ajatus ihmisen syntisyydestä muistuttaa tupakanpolttoa. Kaikki polttavat tupakkaa. Mutta sitoutumalla synnittömyyden esimerkkiin - Jeesus ei polttanut - he voivat olla polttamatta. Ja jos joku sanoo, että enhän minä polta tupakkaa, voi sanoa niinkuin englantilainen pappi soimatessaan kuuntelijoita siitä että he moittivat toisia viinan juomisesta, että kyllä kermaiset kakut ovat sitten hyviä. Pappi on kuin tienviitta: menkää tuonnepäin, minä jään tähän osoittamaan oikeaan. Hyvää kakkua, kuului Sakun morähdys helluntaiystävien syysjuhlan nauhalta kahvikuppien ja lusikoiden kilinän lomasta.
ellauri163.html on line 974: Söderblomin ajatus frambringareista, tuojajumalista, jotka ovat kulttuurihyvien alku, kuvaa jumalia, jotka eivät ole vihaisia kuin Jahve. Hän itse pohdinnoissaan, voiko Kiinan taivaan herraa koskevat ajatukset liittää frambringare (producteur) -uskon piiriin on kristinuskon suhteen frambringare. Hänen ajatuksensa, miten ajatus Jumalasta taivaassa voisi olla tuontitavaraa Kiinasta joskus ensimmäisen vuosituhannen alkupuolella on kiinnostava, mutta juuri tässä suhteessa. Ajankohta olisi kyllä yllättävän myöhäinen. Taivaalle on kaikki apinat tirkistelleet ja väistelleet Ukon nyrkkiä, ei siihen tarvi vinosilmiä.
ellauri163.html on line 982: Uskossa ihminen suostuu näkemään sen, mitä ei voi nähdä. Sen, mikä onjää tietämisen ja oman ruumiillisen olemassaolon taakse, sen, minne ei määritelmän mukaan voi nähdä. No kyllä oman takaraivonkin voi nähdä selfiestä, ja perseen belfiestä. Ja alzheimerin syömät aivot tomografikuvasta. Pikemminkin uskovainen sanoo kuin sokkee: niinpä näkkyy, eika valita vaikka puttoo keskelle jokkee. Siiloan seurakunta kastoi samat spuget uudestaan kerran vuodessa. Sitä kilpailevat lahkot pitivät nölönä.
ellauri163.html on line 987: Filosofia, joka ei ota ihmistä syliinsä, on yleinen ilmiö, koska viisaus ja sen rakastaminen ei ole ihmisestä siis minusta huolehtimista, vaan haastaa korkeampaan yleistykseen, samanlaista kuin Kreikan uskonto. Se on uskonnossa tapahtuvan yleistämisen koskettelua hengen asein niin, että osasta jumalauskoon liittyvistä maagisista elementeistä (kuten Zeuksen vihanpurkaukset? Mixi ne just on maagisia? Kuuluuko niissä Callen tohvelien läpinä sen tullessa lastenuoneeseen pää punasena huutamaan?) voitaisiin vapautua ajattelemalla asiaa ihmisen järjellä, joka nähdään tämänpuoleisena kuin katupoika. No tollanen henk.koht. jumalasuhde on oikeastaan aika herännäistä. Monet helpottuvat siitäkin ettei kiivas jumala kyylää niiden joka siirtoa, vaan nää syvälliset asiat hoidetaan ikäänkuin virkatyönä. Sekin jo lohduttaa ettei kenelläkään ole yhtään paremmin.
ellauri163.html on line 1005: turvassa kuin silakka parvessa. Kazo vaikka Andy
ellauri164.html on line 62: Eli Bernadotten ärsyttävä pappissetä siis kysyy pappisveljenpojalta: "Oletko lukenut Paul Claudelin panttivankia?" Vastasin, etten edes tiedä kenestä tai mistä hän puhui. - "Mennään! Hyvä. Kyse on pyhästä tytöstä, joka kaltaisesi seurakunnan papin neuvosta kieltää sanansa, nai vanhan luopionsa, vaipuu epätoivoon, kaikki sillä verukkeella, että estää paavia joutumasta vankilaan, ikään kuin Pyhän Pietarin jälkeen paavin paikka ei olisi pikemminkin Mamertinessa kuin palatsissa, joka on koristeltu ylhäältä alas renessanssin vitun homojen toimesta, jotka maalasivat siunatun Neitsyen mallina omat puppelipoikansa. Huomaa, herra Claudel on nero, en sano ei, mutta nämä kirjailijat ovat kaikki samanlaisia: heti kun he haluavat koskettaa pyhyyttä, he tahraavat itsensä ylevällä, he asettavat Ylevää kaikkialle! Pyhyys ei ole ylevää, mitä. Jos minä olisin ripittänyt sankarittaren, olisin ensin pakottanut hänet muuttamaan linnunnimensä oikeaksi kristilliseksi nimeksi - hänen nimensä on nimeltään Sygne - ja sitten pitämään sanansa, koska lopulta meillä on niitä vain yksi, ja pyhä isämme paavi itse ei voi tehdä asialle mitään.
ellauri164.html on line 68: Se on kuvissa aika dyspeptisen näköinen. Kotoisin Villanuevasta kuten Montabuanin el Zorro. Kylvettyään nuorena materialismin haaleassa ammeessa se käännähti takas katolismiin 18 vee. Joulumessussa sen sydän sai pohjakosketuxen ja se uskaisi (je crus). Varsinainen keulapropelli oli kuiteskin homo Rimbaudin Seslonki helvetissä, kuten se on usein kertonut.
ellauri164.html on line 170: Das Ding an sich oli sukkahousuisen Immanuel Cuntin kexasema sumutus kun tiede alkoi huohottaa pappispimityxen kovitettuun kauluxeen. Kun ei hengistä saatu mitään toistettavaa havaintoa oli paras päätellä ettei mistään muustakaan ollut varmaa tietoa kuin mitä etusivun ilmoituxessa on annettu. Sinne ajan ja paikan ulkopuolelle noumenaaliseen maailmaan oli hyvä kyyristyä jumalikävässä säätä pitämään. Ja tämän aivopierun jälkeen kokoontua kaverien kanssa seurustelemaan ja juomaan kupposia parhaassa peruukissa ja synteettisestä apriorimateriaalista kudotuissa uusissa legginseissä. All is well.
ellauri164.html on line 214: Berkeley asui plantaasillaan odottaessaan collegen perustamiseksi tarkoitettujen rahojen saapumista. Rahoja ei kuitenkaan tullut ja vuonna 1732 hän palasi Lontooseen. Vuonna 1734 hänet nimitettiin Cloynen hiippakunnan piispaksi. Pian tämän jälkeen hän julkaisi teoksensa The Analyst, joka oli matematiikan myöhempään kehitykseen vaikuttanut tieteen perusteiden kritiikki, sekä teoksen Alciphron, or The Minute Philosopher, joka oli osoitettu Lordi Shaftesburyä vastaan. Vuosina 1734-37 hän julkaisi teoksen The Querist. Hänen viimeiset teoksensa olivat Siris, tutkielma tervaveden terveellisyydestä, ja sitä seurannut Further Thoughts on Tar-water samasta aiheesta.
ellauri164.html on line 228: Kantilaisen transsendentaalisen idealismin vastustaja on filosofisen realismin oppi, toisin sanoen väite, että maailma on tunnettavissa sellaisena kuin se todellisuudessa on, ottamatta huomioon tietäjän tapaa tietää. Tätä ovat ehdottaneet filosofit, kuten Bertrand Russell, G. E. Moore, ja vielä kuuluisammat Ralph Barton Perry ja Henry Babcock Veatch. Realismi väittää, toisin kuin idealismi, että havaitut kohteet ovat olemassa suunnilleen sellaisina kuin ne näyttävät itsessäänkin, riippumatta tietävän katsojan mielestä. Pallokallolla ei ole siihen mitää asiaa.
ellauri164.html on line 234: Henry Babcock Veatch Jr. (September 26, 1911 – July 9, 1999) was an American philosopher. Veatch syntyi 26. syyskuuta 1911 Evansvillessä, Indianassa . Hän opiskeli Harvardin yliopistossa , jossa hän suoritti AB- ja MA-tutkinnon ja tohtorin tutkinnon vuonna 1937. Veatch tuli Indianan yliopiston filosofian laitokselle ohjaajaksi vuonna 1937. Hänet nimitettiin apulaisprofessoriksi vuonna 1941 ja täysprofessoriksi vuonna 1952. Indianassa ollessaan Veatchin yliopisto sai monia palkintoja ja kunnianosoituksia. Vuonna 1954 hänestä tuli ensimmäinen Frederick Bachman Lieber Award for Distinguished Teaching -palkinnon saaja. Hän oli suosittu opiskelijoidensa keskuudessa ja hänelle myönnettiin Sigma Delta Chi "Brown Derby" -palkinto suosituimmalle professorille. Vuonna 1961 Veatch nimettiin Distinguished Service Professoriksi.
ellauri164.html on line 236: Vuonna 1965 Veatch lähti IU: sta Northwestern Universityyn , jossa hän pysyi vuoteen 1973 asti. Sitten hän meni Georgetownin yliopistoon, jossa hän toimi filosofian laitoksen puheenjohtajana vuosina 1973–1976. Veatchilla oli myös vierailevia professoreita Colby Collegessa , Haverford Collegessa ja St. Thomasissa . Yliopisto . Vuonna 1983 hän jäi eläkkeelle Distinguished Professorina ja palasi Bloomingtoniin.
ellauri164.html on line 238: Veatch oli aktiivinen episkopaalisessa kirkossa ja toimi American Catholic Philosophical Associationin puheenjohtajana . Hän toimi Metaphysical Society of America :n puheenjohtajana vuonna 1961. Vuosina 1970–1971 hän toimi American Philosophical Associationin läntisen jaoston puheenjohtajana. Hän oli Episkopaalisen kirkon tutkijoiden killan jäsen.
ellauri164.html on line 257: Ensi keskiviikkona eli ylihuomenna on Hänrikkien nimipäivä. Tänään numeron 67 linja-autossa tulla tupsahti jostain lahonneiden aivojeni laskoxesta mieleen laulu jota äiti taisi resitoida meille ollessamme pieniä. Se oli joku osakuntarenkutus, josta muistin vielä sieltä täältä sanoja. Koko laulu lienee mennyt näin:
ellauri164.html on line 304: Maan tapahtumat vaikuttivat suuresti nuoreen tyttöön. Erityisesti Jeannen elämä mullistui 13-vuotiaana hänen alkaessaan kuulla ääniä ja nähdä ilmestyksenomaisia näkyjä. Hänen mukaansa Pyhä Katariina, Pyhä Margareta ja arkkienkeli Mikael kutsuivat häntä ja pyysivät häntä vapauttamaan Ranskan maahan tunkeutuneista englantilaisista. Äänten kehottamana hän päätti lähteä tapaamaan itse prinssi Kaarlea. Kaarle on kuvissa aika hölmön näköinen.
ellauri164.html on line 317: Sotaoikeudessa Jeanne lupasi ettei enää käytä housuja. Hänet kuljetettiin takaisin Rouenin vankityrmään, jossa hänet nähtiin taas housut jalassa! Jeannen oman väittämän mukaan hän joutui rikkomaan lupauksensa kirkolle ja pukeutumaan miesten vaatteisiin, koska naisten vaatteet altistivat hänet vartijoiden seksuaaliselle väkivallalle, tai sit että vartijat ottivat siltä mekon pois ja antoivat jälkeenpäin housut tilalle. Syyllisyys palautettiin ja hänet tuomittiin yksimielisesti kuolemaan.
ellauri164.html on line 330: Satavuotista sotaa pidetään yhtenä keskiajan merkittävimmistä konflikteista. Se oli siitä merkittävä, että sen kuluessa otettiin käyttöön uusia aseita ja taktiikoita, jotka rapauttivat vanhan, raskaan ratsuväen hallitseman feodaaliarmeijajärjestelmän. Lisäksi sodan aikana nähtiin ensimmäiset vakinaiset armeijat Länsi-Euroopassa sitten Länsi-Rooman valtakunnan.Sota muutti aatelisten ja talonpoikien suhdetta sekä vauhditti kansallisvaltioiden kehitystä ja monarkioiden vahvistumista. Ennen sotaa etenkin Ranska oli ollut jakautunut hyvin itsenäisten vasallien johtamiin läänityksiin. Sodan vaikutuksesta kuninkaan asema alkoi vahvistua.
ellauri164.html on line 332: Kaarle VII oli edellisen kuninkaan Kaarle VI:n ja Baijerin Isabellan vanhin poika, eli delfiini. Tämän kuoltua vuonna 1422 Kaarle VII:n asema oli kruununtavoittelun kannalta hankala; Kaarle VI oli sopinut Troyes’n rauhansopimuksessa vuonna 1420, että Ranskan seuraavaksi kuninkaaksi tulisi Englannin kuninkaan Henrik V:n ja Valois’n Katariinan poika, joka oli syntynyt vuotta aiemmin.
ellauri164.html on line 334: Vaikka myös parlamentti oli vahvistanut sopimuksen, monet ranskalaiset katsoivat, että kyse oli vain Kaarle VI:n mielipuolisuuden synnyttämästä erheestä, jota ei tarvinnut noudattaa. Näin ajatteli etenkin Jeanne d’Arc, joka vuonna 1429 puoliväkisin ”raahasi” Kaarlen Reimsiin kruunattavaksi. Myös Englannin Henrik VI kruunattiin Ranskan kuninkaaksi vuonna 1431 Notre Damessa, mutta hän jäi varjokingiksi. Kaarle VII:n kaudella Ranska valloitti takaisin Pariisin ja kaikki Englannin ranskalaiset alueet Calais’ta lukuun ottamatta.
ellauri164.html on line 336: Kaarle VII:n sotilaallisesti merkittävin uudistus oli vuoden 1445 asetus, jolla Ranskan armeija muuttui täysin kuninkaan johtamaksi ammattipohjaiseksi armeijaksi. Feodaalivelvollisuuden sijaan ritareille maksettiin nyt palkkaa, ja upseerien nimityksissä kiinnitettiin huomiota kyvykkyyteen enemmän kuin syntyperään. Sotilaskuria parannettiin ja taktiikoita uudistettiin niin, että Ranskan armeija oli 1440-luvun lopulle tultaessa joka suhteessa ylivoimainen verrattuna Englannin armeijaan. Hinoa Kaarle!
ellauri164.html on line 478: "Valta oli oikeutta kaikkialla, kirjallisuudessa, yliopistoissa, yhdyskunnan toimistossa joka nimitti rabbiinit, Vatikaanissa, niidenkin joukoissa jotka vaativat oikeutta riistetyille ja sorretuille. Kun 2 ihmistä kohtasi, toinen otaxui heti hallizevan roolin." Niin tekevät koiratkin, nuuhkivat ensin ja sitten rähähtävät.
ellauri164.html on line 540: Whatever the reason for the drastic punishment, behold what grumbling does. It fuels discontent and bitterness. Be careful, fellow Christians; we can all succumb to the temptation to draw others into our anger, doubts, dissatisfaction, and fears. After all, misery loves company. Sharing concerns with friends is good and necessary, but this must be tempered by the knowledge that too much can harm them and us. A steady diet of grumbling is not good for anyone.
ellauri164.html on line 554: 2. The sins we are least inclined to may nevertheless be the sins which will bring us to the bitterest grief. Every man has his weak side. There are sins to which our natural disposition or the circumstances of our up-bringing lay us peculiarly open; and it is without doubt a good rule to be specially on our guard in relation to these sins. Yet the rule must not be applied too rigidly. When Dumbarton Rock was taken, it was not by assailing the fortifications thrown up to protect its one weak side, but by scaling it at a point where the precipitous height seemed to render defense or guard unnecessary. Job was the most patient of men, yet he sinned through impatience. Peter was courageous, yet he fell through cowardice. Moses was the meekest of men, yet he fell through bitterness of Spirit. We have need to guard well not our weak points only, but the points also at which we deem ourselves to be strong.
ellauri164.html on line 576: Moses took glory to himself which belonged to God, and made it necessary for God to do that in his case which should forever satisfy rebellious Israel that it was not Moses who had led them from Egypt,
ellauri164.html on line 910: “Our Saviour was not to be sacrificed a second time; and it is only necessary for those who seek the blessings of His grace to ask in the name of Jesus, pouring forth the heart’s desire in penitential prayer.” –Patriarchs and Prophets, p. 411. See also Luke 11:9–10
ellauri171.html on line 80: Rebekka oli hedelmätön avioituessaan Iisakin kanssa eikä kyennyt synnyttämään ennen kuin Iisak rukoili hänen puolestaan. Kun Rebekka synnytti kaksoset, hän suosi Jaakobia, nuorempaa, eikä Esauta, esikoista.
ellauri171.html on line 102: Jaakob kiukustui Laabanin kaivelusta teltan perällä. Olet kaivannut kaikkea mitä omistan. Näytä nyt minulle, mitä löysit sinulle kuuluvan! Aseta se tänne meidän eteen, sukulaisten eteen, kaikkien nähtäväksi. Anna heidän tuomita meidän välillämme! Onko tämä kiitos yli 20 vuoden virheettömästä palvelusta? Tilanteeni oli tämä: päivällä kuumuus ja yöllä kylmä, ja uni pakeni silmistäni. Minulla oli monia lampaattomia öitä. Tämmöistä se oli aina ne 20 vuotta, kun olin kotitaloudessanne. Työskentelin sinulle neljätoista vuotta kahdelle tyttärellesi ja kuusi vuotta laumillesi, ja muutit palkkaani kymmenen kertaa.
ellauri171.html on line 154: Deborah näytteli ainutlaatuista roolia Israelin historiassa, sillä hän toimi ainoana naispuolisena tuomarina laittomana aikana ennen kuin maa sai ensimmäisen kuninkaansa. Tässä miesvaltaisessa kulttuurissa hän pyysi Barak Obama-nimistä mahtavaa soturia apuun voittamaan sortavan kenraali Siseran. Mitä vittua, eikö Jael tehnyt likaisen työn? Missä Jael on? Hei haloo?
ellauri171.html on line 196: Hanna oli esimerkki sinnikkyydestä rukouksessa. Hän oli hedelmätön monien vuosien ajan, ja hän rukoili lakkaamatta kyvyttömältä aviomieheltään lasta, kunnes Jumala astui sisään ja täytti hänen pyyntönsä pienellä Eelin avulla. Hän synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Samuel.
ellauri171.html on line 242: Maria kärsi elämänsä aikana paljon surua, muun muassa katsellessaan poikansa ristiinnaulitusta Golgatalla. Mutta hän näki myös hänet nousseen kuolleista. Mariaa kunnioitetaan rakastavana vaikutuksena Jeesukseen, omistautuneena palvelijana, joka kunnioitti Jumalaa sanomalla "kyllä". Enemmän kuin itse asiassa: "kyllä ​​kyllä ​​kyllä! schneller! schneller! tiefer! tiefer! älä lopeta!" Jatka lukemista alta.
ellauri171.html on line 255: Kun hän kuulee tämän, Mary lähtee Beverlyn kukkulalle. Hän ei usko Jumalan sanaa sellaisenaan; hän ei tunne todellista epävarmuutta viestistä tai epäilystä merkistä. Hän on innokas tavoitteessaan, velvollisuus omassatunnossaan, kiirehtii iloon. Tämä minun täytyy nähdä! Näkeminen on uskomista. Jatka lukemista alta.
ellauri171.html on line 264: Martta osoitti kuitenkin harvinaista ymmärrystä Jeesuksen visiosta ja tehtävästä. Lasaruksen kuoltua hän sanoi Jeesukselle: "Kyllä, kyllä, Herra. Minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, jonka piti tulla maailmaan. Joten halkeile, jäykkä haisee jo!" Tämä on toinen suosikkirooli B-vaimolle, joka hikoilee keittiössä sulhanen humoristillessa hyvännäköistä. Jatka lukemista alta.
ellauri171.html on line 271: Laiskanpulskea Betanialainen Maria ja hänen ahkerampi sisarensa Martta isännöivät usein Jeesusta ja hänen apostolejaan veljensä Lasaruksen kotona. Mary oli heijastava, vastakohtana hänen toimintahaluiselle sisarelleen. Yhdellä vierailulla Maria istui Jeesuksen jalkojen juuressa kuuntelemassa, kun Martta kamppaili valmistaakseen aterian. Jeesuksen kuunteleminen on aina viisasta, mutta on parempi olla unohtamatta myöskään aterioita. Miehillä on tapana tulla röyhkeäksi, jos heidän on paastottava.
ellauri171.html on line 481: Mutta Absalom saa lättyyn, kun hän kohtaa isänsä apumiehet taistelussa, joka tapahtuu Efraimin metsässä. Absalomin kouluttamattomat miliisit ovat epäedullisessa asemassa Daavidin korkeasti koulutettuihin palkkasoturiin verrattuna, ja heidät leikellään haarukkapaloixi. Metakassa Absalomin pitkät hiuspidennykset takertuvat puun alaoksiin, ja hän jää avuttomaksi heilumaan puusta.
ellauri171.html on line 485: Absalom ratsasti muulillaan, ja muuli meni suuren tammen paksujen oksien alle. Hänen päänsä tarttui tiukasti tammean, ja hän jäi roikkumaan taivaan ja maan väliin, kun hänen alla ollut muuli kulki eteenpäin……. Joab otti kolme keihästä käteensä ja työnsi ne Absalomin sydämeen, hänen ollessaan vielä elossa tammessa. Ja kymmenen nuorta miestä, Joabin aseenkantajaa, piiritti Absalomin, löi häntä ja tappoi hänet. (2. Samuel 18:9-15)
ellauri171.html on line 662: Judges 20-21 describes the reaction of the tribes of Israel to the horror that occurred in the city of Gibeah, except for those in the tribe of Benjamin. It becomes apparent in Judges 21:1-5 that the Levite had butchered his concubine to send a message to all Israel – a piece of her body for each tribe as a call to action.
ellauri171.html on line 791: The poverty of some is caused by unwise financial decisions or by refusing to work. The Bible says, “He who has a slack hand becomes poor” (Proverbs 10:4). Christians are always admonished to work and earn their keep. As the apostle Paul wrote to the Thessalonians, “We urge you, brethren, that you… work with your own hands… that you may walk properly toward those who are outside, and that you may lack nothing” (1 Thessalonians 4:10-12). One who is lazy and will not work is not showing Christian behavior. God does not like a talent to get buried, it must be invested so as to yield compound interest. That is the proper way to fill the earth. The righteous will prosper and get a lot of sheep.
ellauri171.html on line 1008: The Zohar explains that although Elijah was a prophet of Gad, it is the practice of the righteous to avoid situations that require miraculous divine intervention unless absolutely necessary. Because Jezebel had threatened to harm him, Elijah escaped quickly to save Gad the trouble of a supernatural rescue mission. Gad was a little out of breath after the Carmel incident.
ellauri171.html on line 1182: 18 Kun Noomi tajusi, että Ruthista oltiin pääsemättömissä, hän lakkasi kehottamasta häntä. 19 Niin ne kaksi naista jatkoivat matkaansa, kunnes tulivat Betlehemiin. Kun he saapuivat Betlehemiin, koko kaupunki järkyttyi heidän takiaan, ja naiset huusivat: "Voiko tämä olla Noomi?" 20 "Älkää kutsuko minua Naomiksi", hän sanoi heille. "Kutsu minua Maraksi, koska Kaikkivaltias on tehnyt elämästäni hyvin katkeraa. 21 Minä menin pois täynnä, mutta Herra on tuonut minut takaisin tyhjänä. Miksi kutsut minua Naomiksi? HERRA on vaivannut minua; Kaikkivaltias on tuonut minulle onnettomuuden." 22 Niin Noomi palasi Moabista miniänsä Ruutin kanssa, joka saapui Betlehemiin ohran sadonkorjuun alkaessa. 1 Noomilla oli sukulainen miehensä puolella, Elimelekin suvusta kuuluva mies, jonka nimi oli Boas. 2 Ja Moabilainen Ruut sanoi Noomille: "Sallikaa minun mennä pelloille ja poimia yli jääneet viljat jokaisen, jonka silmissä armon saan." Noomi sanoi hänelle: "Mene, tyttäreni." 3 Niin hän meni ulos, meni pellolle ja rupesi poimimaan harvesterien eli puimakoneiden takaa. Kuten kävi ilmi, hän työskenteli pellolla, joka kuului Boasille, joka oli Elimelekin klaanista.
ellauri171.html on line 1184: 4 Juuri silloin Boas saapui Betlehemistä ja tervehti elonkorjaajia: "Herra olkoon teidän kanssanne!" "HERRA siunatkoon sinua!" he vastasivat. 5 Boas kysyi leikkuukoneensa valvojalta: "Kenelle tuo mehukkaannäköinen nuori nainen kuuluu?" 6 Valvoja vastasi: "Hän on mooabilainen, joka palasi Moabista Noomin kanssa. 7 Hiän sanoi: 'Anna minun poimia ja kerätä lyhteitä leikkuukoneen taakse.' Hiän tuli kentälle ja on jäänyt tänne aamusta tähän päivään, lukuun ottamatta vessakäyntejä ja lyhyttä lepoa tarhassa." 8 Niin Boas sanoi Ruutille: "Tyttäreni, kuuntele minua. Älä mene poimimaan toiselta alalta äläkä mene pois täältä. Pysy täällä naisten kanssa, jotka työskentelevät minulle. 9 Tarkkaile peltoa, jolla miehet korjaavat, ja seuraa naisten perässä. Olen sanonut miehille, etteivät he tafsaa sinua, ainakaan sieltä. Ja aina kun sinulla on jano, mene ja ota juotavaa vesipurkeista, jotka miehet ovat täyttäneet." 10 Tämän jälkeen hiän kumartui kasvot maahan. Hiän kysyi häneltä: "Miksi olen saanut niin suosion silmissäsi, että huomaat minut - ulkomaalaisen?" 11 Boas vastasi: "Minulle on kerrottu kaikki, mitä olet tehnyt anoppisi hyväksi miehesi kuoleman jälkeen - kuinka jätit isäsi ja äitisi ja kotimaasi ja tulit asumaan kansan luo, jota et tietää etukäteen. 12 HERRA maksakoon sinulle, mitä olet tehnyt. Saakoon sinulle runsaan palkkion HERRA, Israelin Jumala, jonka siipien alle olet tullut turvaan. " 13 "Saanko edelleen löytää armon silmissäsi, herrani", hän sanoi. "Olet saanut minut rauhoittumaan puhumalla ystävällisesti kuin palvelijallesi, vaikka minulla ei olekaan yhdenkään palvelijasi asemaa." 14 Aterian aikaan Boas sanoi hänelle: "Tule tänne. Ota leipää ja kasta se viinietikkaan." Kun hän istui sadonkorjuukoneiden kanssa, hän tarjosi hiänelle paahtomaissia. Hiän söi kaiken, mitä halusi, ja hänellä oli vähän yli.
ellauri171.html on line 1188: 1 Eräänä päivänä Ruutin anoppi Noomi sanoi hänelle: "Tyttäreni, minun on löydettävä sinulle koti, jossa sinä tulet hyvin toimeen. 2 Boas, jonka naisten kanssa olet työskennellyt, on meidän sukulaisemme. Tänä iltana hän tuulettaa ohraa puimatantereella. 3 Pese, pue hajuvesi ja pukeudu parhaisiin vaatteisiisi. Mene sitten alas puimatantereelle, mutta älä kerro hänelle olevasi siellä ennen kuin hän on syönyt ja juonut. 4 Kun hän makaa, pane merkille paikka, jossa hän makaa. Mene sitten paljastamaan hänen keskijalkansa ja mene makuulle. Hän kertoo sinulle, mitä sinun tulee tehdä." 5 "Minä teen, mitä sanot", Ruut vastasi. 6 Niin hän meni alas puimatantereelle ja teki kaiken, mitä hänen anoppinsa käski hänen tehdä. 7 Kun Boas oli syönyt ja juonut ja oli mainiolla tuulella, meni hän makuulle viljakasan perään. Ruth lähestyi hiljaa, paljasti jalkansa ja meni makuulle. 8 Keskellä yötä jokin hämmästytti miestä; hän kääntyi – ja hänen jalkojensa juuressa makasi nainen! 9 "Kuka sinä olet?" hän kysyi. "Olen palvelijasi Ruth", hän sanoi. "Levitä tuo koholla oleva vaatteesi kulma ylitseni, koska olet perheemme huoltaja-lunastaja." 10 "Herra siunatkoon sinua, tyttäreni", hän vastasi. "Tämä ystävällisyys on suurempi kuin se, jonka osoitit aiemmin: et ole juossut nuorempien miesten perässä, olivatpa ne rikkaita tai köyhiä. 11 Ja nyt, tyttäreni, älä pelkää. Teen puolestasi kaiken mitä pyydät. Kaikki kaupunkini ihmiset tietävät, että olet luonteeltaan jalo nainen. 12 Vaikka on totta, että olen perheemme huoltaja-lunastaja, on toinen, joka on läheisempi sukulainen kuin minä. 13 Jää tänne yöksi ja aamuksi, jos hän haluaa suorittaa velvollisuutensa huoltaja-lunastajanasi, hyvä; anna hänen lunastaa sinut. Mutta jos hän ei tahdo, niin totta kuin Herra elää, minä teen sen. Makoile täällä silti kanssani aamuun asti." 14 Niin hän makasi hänen jalkojensa juuressa aamuun asti, mutta nousi ennen kuin kukaan tunnistettiin; ja hän sanoi: "Kukaan ei saa tietää, että nainen tuli puimatantereelle." 15 Hän sanoi myös: "Tuo minulle huivi, joka sinulla on päälläsi, ja ojenna sitä." Kun hän teki niin, hän kaatoi siihen kuusi mittaa ohraa ja asetti nippun hänen päälleen. Sitten hän palasi kaupunkiin.
ellauri171.html on line 1190: 16 Kun Ruut tuli anoppinsa luo, Noomi kysyi: "Kuinka meni, tyttäreni? Menikö putkeen vaiko puihin?" Putkeen putkeen, and how! Ruth vastasi tyytyväisenä. Sitten hän kertoi hänelle kaiken, mitä Boas oli tehnyt hänen hyväkseen, 17 ja lisäsi: "Hän antoi minulle nämä kuusi mittaa ohraa sanoen: 'Älä palaa anoppisi luo tyhjin käsin.' 18 Sitten Noomi sanoi: "Odota, tyttäreni, kunnes saat selville, mitä tapahtuu. Sillä mies ei lepää ennen kuin asia on ratkaistu tänään." 1 Sillä välin Boas meni ylös kaupungin portille ja istuutui sinne juuri kun hänen mainitsemansa huoltaja-lunastaja tuli mukaan. Boas sanoi: "Tule tänne, ystäväni, ja istu alas." Joten hän meni ja istuutui. 2 Boas otti kymmenen kaupungin vanhinta ja sanoi: "Istukaa tänne", ja he tekivät niin. 3 Sitten hän sanoi huoltajalle-lunastajalle: "Noomi, joka on palannut Moabista, myy maapalstan, joka kuului sukulaisellemme Elimelekille. 4 Ajattelin, että minun pitäisi tuoda asia tietosi ja ehdottaa, että ostat sen näiden täällä istuvien ja kansani vanhinten läsnä ollessa. Jos aiot lunastaa sen, tee se. Mutta jos et, kerro minulle, niin tiedän. Sillä kenelläkään ei ole oikeutta tehdä sitä paitsi sinulla, ja minä olen seuraavana jonossa." "Lunastan sen", hän sanoi. 5 Silloin Boas sanoi: "Sinä päivänä, kun ostat maan Noomilta, hankit myös Ruutin Moabilaisen, kuolleen miehen lesken, säilyttääksesi kuolleiden nimen hänen omaisuudellaan." 6 Tämän jälkeen huoltaja-lunastaja sanoi: "Voi perhana! senkö vanhan ämmän myös? Silloin en voi lunastaa sitä, koska voisin vaarantaa oman omaisuuteni. Lunastat sen itse. En voi tehdä sitä."
ellauri171.html on line 1192: 7 (Nyt näet aiempina aikoina Israelissa, jotta omaisuuden lunastus ja siirto olisi lopullista, toinen osapuoli riisui sandaalinsa ja antoi sen toiselle. Tämä oli tapa laillistaa liiketoimet Israelissa.) 8 Niin huoltaja-lunastaja sanoi Boasille: "Osta itse." Ja hän riisui sandaalinsa. 9 Silloin Boas ilmoitti vanhimmille ja kaikelle kansalle: "Tänään te olette todistajat, että olen ostanut Noomilta kaiken Elimelekin, Kilionin ja Mahlonin omaisuuden. 10 Olen myös hankkinut vaimoksi Ruutin Moabilaisen, Mahlonin lesken, säilyttääkseni kuolleiden nimen hänen omaisuudellaan, jottei hänen nimensä katoaisi hänen perheestään eikä kotikaupungistaan. Tänään olette todistajia!" 11 Silloin vanhimmat ja kaikki portilla oleva sanoivat: "Me olemme todistajia. Tehköön HERRA kotiisi tulevan naisen Raakelin ja Lean kaltaiseksi, jotka yhdessä rakensivat Israelin perheen. Olkoon sinulla asema Efratassa ja ole kuuluisa Betlehemissä. 12 Sen jälkeläisen kautta, jonka Herra antaa sinulle tämän nuoren naisen kautta, olkoon sinun perheesi Pereksen sukulainen, jonka Taamar synnytti Juudalle." 13 Niin Boas otti Ruutin, ja hänestä tuli hänen vaimonsa. Kun hän rakastell hiäntä, HERRA antoi hiänelle mahdollisuuden tulla raskaaksi, ja hiän synnytti pojan. 14 Naiset sanoivat Noomille: "Kiitetty olkoon Herra, joka ei tänä päivänä ole jättänyt sinua ilman huoltajaa-lunastajaa. Tulkoon hänestä kuuluisa kaikkialla Israelissa! 15 Hän uudistaa elämäsi ja tukee sinua vanhuudessasi. Sillä miniäsi, joka rakastaa sinua ja on sinulle parempi kuin seitsemän poikaa, on synnyttänyt hänet." 16 Sitten Noomi otti lapsen syliinsä ja piti hänestä huolta. 17 Siellä asuvat naiset sanoivat: "Noomilla on poika!" Ja he antoivat hänelle nimen Obed (ven. "päivällinen"). Hän oli Iisain, Daavidin isän, isä. 18 Tämä on siis Pereksen sukupuu: Peres oli Hesronin isä, jne. ad nauseam.
ellauri172.html on line 47: Kun rytistys on päättynyt, alkaa hovioikeus. Mä oon omin silmin nähnyt tän homopetterin seinägraffitin, vaikken muistanut. Ruumiikas Kristus ilman paitaa jamihousuissa jakaa hikipäässä oikeutta käsi pystyssä, Jehova on varmaan taas paraikaa vessassa tai jonottamassa sinne vuoroa. (Kenenkä jalat näkyy kuvan yläreunassa kykkimässä posliinilla tyhjän päällä? Onko se epäilevä Tuomas?) Nakupellet vasemmalla kädellä on vapautettu, vuohet oikealla saavat hikoilla. Vittu tämmönen koirankasvattajan vihellys ja naxutus on sitten alhaista. Vain aasi lähtee menemään kun sille näytetään keppiä ja porkkanaa. Jos sekään. On se sevverran vastahankainen.
ellauri172.html on line 102: d'Aubignén isä vahvisti hänen kalvinistista myötätuntoaan näyttämällä hänelle heidän kulkiessaan Amboisen läpi salaliittolaisten irtopäät telineillä ja neuvomalla häntä varomaan omaa päätään kostaessaan heidän kuolemansa.
ellauri172.html on line 112: Ikävä kyllä tässäkin, niin kuin kaikessa, oli käynyt niin, että pääluvultaan mittaamaton tylsimysten arme ja oli marssinut pyhäkköön ja tietämättömyydellan ja taitamattomuudellaan luhistanut katollisen kielen ankaran jalon ryhdin. Kaiken epäonnen huipuksi mukaan on tuppautunut muutama hurskas rouvashenkilökin, ja joissakin valistumattomissa sakaristoissa ja ymmärtämättömissä salongeissa noiden rouvien viheliäisiä höpötyksiä oli ylistetty ja tervehditty nerouden läpäiseminä hengentuotteina. Sinisukat! Femakot!
ellauri172.html on line 114: Jos. de Maistren, kivenkovan lahkolaisen, pitkäveteisen, onton, korskean ja pompöösin Huisman piilottaa hyllyn taaxe. Hyllyyn jää vain harhaileva, huikentelevainen, tärkeilevä ja monisäikeinen Hello. Sen ajatuxet hiutuvat niin ohkasixi että ne pitäis kuuppeloittaa jollain jumoavalla aineella.Taidokas psykologi ja hurskas niuhottaja yxissä kansissa. Sappivaivojen jäytämä saarnamies, kostonhimoinen ja pöyhkeä. Ihmeellisistä asioista voi puhua vain sopertaen. Kuten Ruisbrookista, josta on jo paasaus. Le Bloy ja Barney d'Aurevilly saapastelevat myös framille. Katolisten 2 sudenkuoppaa ovat mystiikka ja sadismi. Saxanpolkkaa tapernaakkelissa. Löytyisköhän Barneyn romsku Un pretre marié jostakin? Ai onhan tää wikisourcessa.
ellauri172.html on line 116: Jean Sombreval, entinen pappi, josta tuli ateisti ja jopa meni naimisiin vallankumouksellisessa Pariisissa, joutuu kärsimään Jumalan koston. Vaimonsa kuoleman jälkeen Sombreval osoittaa erityistä omistautumista ainoalle tyttärelleen, Calixtelle. Mutta Calixte on intohimoisesti kristitty, niin paljon, että hän astui Karmelin ritarikuntaan vannoen itselleen tuoda isänsä takaisin uskoon.
ellauri172.html on line 130: Mitä tulee Sombrevaleen, sitä ei löytynyt ainuttakaan luuta kiinnittäessään sitä muotokuvaan, mikä sai alueen talonpojat sanomaan, että Paholainen, jolla on pitkä käsivarsi, oli kuljettanut sen joen mudan läpi. hänen luokseen, jaloista, naimisissa oleva pappi! Vittu nää viihdejutut on sitten SAMANLAISIA. Niin ne oli jo roomalaisten Acta Diurnassa, ja varmasti myös cro magnonien leirillä. EAT FUCK KILL. Ei tässä huutomerkkejä enää kaivata. Juonessa ei ole mitään paljastettavaa. Sappivaivaista paasaajaa alkaa tosiaan jo kovaa väsyttää.
ellauri172.html on line 148: Yxi Jorin diggaamista Edgar Allan Poe-tyyppisistä sekoiluista oli Villiers d'Isle-Adamin noveletta Veera, jonka mottona luki: L’amour est plus fort que la Mort, a dit Salomon : oui, son mystérieux pouvoir est illimité. Paskanjauhantaa. Kuten todettiin hautakirjoitus-albumissa: rakastaminen on elävien askaretta. Kuolleet eivät bylsi eikä juorua. Villiers oli jonkunlainen Hegel-diggari. Tarina ei kaikessa lyhykäisyydessään ollut kummonen:
ellauri172.html on line 172: «L'illuminismo è l'uscita dell'uomo dallo stato di minorità che egli deve imputare a se stesso. Minorità è l'incapacità di valersi del proprio intelletto senza la guida di un altro. Imputabile a sé stesso è questa minorità, se la causa di essa non dipende da difetto d'intelligenza, ma dalla mancanza di decisione e del coraggio di far uso del proprio intelletto senza essere guidati da un altro. Sapere aude! Abbi il coraggio di servirti della tua propria intelligenza! È questo il motto dell'Illuminismo.»(Immanuel Kant, Risposta alla domanda: che cos'è l'Illuminismo?, 1784)
ellauri172.html on line 194: Nell'ottobre del 1777, mentre terminava la stesura di Virginia, Alfieri conobbe la donna che lo tenne a sé legato per tutto il resto della vita, e che definì come il "degno amore": la principessa Luisa di Stolberg-Gedern, contessa d'Albany, moglie di Carlo Edoardo Stuart, pretendente giacobita al trono di Gran Bretagna, secondo la successione Stuart.
ellauri172.html on line 198: Kalle Stuart kuoli vihdoin 1788, mutta vänrikki ei sitten nainutkaan sen leskeä. Asserì di non voler "avere una semplice contessa per moglie, potendo avere per amante una regina!" Ei prinsessakaan halunnut menettää Ranskan apanaattia.
ellauri172.html on line 222: Dopo un breve periodo di altalenanti problemi di salute e attacchi di gotta e artrite, in cui diminuì il cibo per i problemi gastrici ma continuò a lavorare alacramente. il 3 ottobre 1803 si ammalò gravemente di una febbre gastrointestinale, da cui inizialmente sembrò rimettersi. Tuttavia, alcuni giorni dopo, Vittorio Alfieri si spense improvvisamente a Firenze l'8 ottobre 1803 all'età di 54 anni, probabilmente a causa di infarto cardiaco. Alfieri ebbe un malore, riuscendo solo a far chiamare la contessa d'Albany, a cui aveva lasciato i suoi beni per testamento, e poco dopo, seduto sul letto, si accasciò e non riprese più conoscenza. Vänrikki Nappulassa oli paljon samaa kuin 8kk nuoremmassa Goethessa. Vänrikki Nappula ei tosin perustanut Napsusta.
ellauri172.html on line 231: Huismannin suosittaman Barneyn sepustuxissa esiintyy useampiakin myyttisiä kavioeläimiä. Lapiitit (m.kreik. Λαπίθαι, Lapíthai) olivat kreikkalaisen mytologian mukaan Thessaliassa asunut kansa. Tarujen mukaan lapiitit joutuivat kuninkaansa Peirithooksen häissä taisteluun kentaurien kanssa. Lapiittien ja kentaurien taistelu oli suosittu aihe antiikin taiteessa. Sen on ajateltu kuvaavan vertauskuvallisesti apinan sisäisten, ristiriitaisten voimien välistä kamppailua. Näyttää joltain kapakkatappelulta Lucky Lukessa. Särkyneitä ruukkuja ja vähäpukeisia naisia. Varmaan niin et noi kentaurit on matelijanaivon puolella. Loput esimerkit samasta konfliktista ovat aaseja.
ellauri172.html on line 241: ...a man, being just as hungry as thirsty, and placed in between food and drink, must necessarily remain where he is and starve to death.
ellauri172.html on line 254: Later writers satirised this view in terms of an ass which, confronted by both food and water, must necessarily die of both hunger and thirst while pondering a decision. Some proponents of hard determinism have granted the unpleasantness of the scenario (not for the donkey, it will end up eating both), but have denied that it illustrates a true paradox, since one does not contradict oneself in suggesting that a man might die between two equally plausible routes of action. For example, in his Ethics, Benedict de Spinoza suggests that a person who dies because he can't decide is an ass, or worse.
ellauri172.html on line 369: Und er schlummert fast, Ja melkein on jo unessa
ellauri172.html on line 372: Denn er sieht, bei seiner Lampe Schimmer Heppu näkee lampun loisteessa
ellauri172.html on line 373: Tritt, mit weißem Schleier und Gewand, Kun valkoisessa sievässä yöpaidassa
ellauri172.html on line 587: Il faisait son devoir, mais il ne faisait jamais plus que son devoir. Je l’ai rencontrée très frappante dans un des bustes d’Antinoüs… tenez ! Antinoushan oli homo! Ce n’était pas Endymion : c’était un tigre, ristiverinen… Endymion oli kreikkalaisessa mytologiassa komea paimen, joka perusti Eliin kaupungin, jonka kuningas hän oli. Endymion, johon kuun jumalatar Selene rakastui, oli Zeuksen pojanpoika. Tarun mukaan jumalatar Selene rakastui Endymioniin ja synnytti hänelle viisikymmentä tytärtä. Taas tuli halkiohaara! Niitä typeriä epyllejä taas.
ellauri172.html on line 621: Tai se oli taas ton ämmän vika! La Circé antique, qui changeait les hommes en bêtes, n’était rien en comparaison de cette Pudica, de cette Messaline-Vierge, avant, pendant et après.
ellauri172.html on line 643: La haine pour les Français gagnait du terrain, eikä ihme. Cette femme m’intéressait comme spectateur, et qui cachait les déportements du vice le plus impudent sous les déconcertements les plus charmants de l’innocence. Mä päinvastoin kätkin tän viattomuuteni tähän törkyupseerin valepukuun.
ellauri172.html on line 823: Femmes, soyez soumises à vos maris, essai de Voltaire, 1759, avec le personnage de l'abbé de Châteauneuf.
ellauri172.html on line 838: Les Fiancés (I promessi sposi), roman d'Alessandro Manzoni, 1825-1827. Il y a plusieurs ecclésiastiques importants dans ce roman : Don Abbondio[4],[5], Saint Abbondio est le saint patron de la ville de Côme, le cardinal Borromée canonisé au xviie siècle, cité dans l'ouvrage et personnage ayant réellement existé, le père Cristoforo brûlant d'humilité chrétienne et tendu vers le bien.
ellauri180.html on line 66: Areenan, Netflixin ja HBO:n tarjontaa selatessa käy selvääkin selvemmäxi että apinoita kiinnostavia genrejä on täsmälleen 3 (ja niiden kombinaatiot): nimittäin EAT! FUCK! ja KILL!. EAT! in alle tulee rags to riches tarinat ja poliittiset valtakähminnät, rikkaiden ylellinen elämä ym ym. paska. FUCK! in alle tulee romcomit ja tragcomit ja ylipäänsä kaikki jonka näpeimmissä kohissa näytetään paljaat pyllyt mielityössä. KILL! on ehkä kaikista lajityypeistä suosituin, eli poliisi ja rikossarjat, thrillerit, sotaleffat, sairaalasarjat, kaikki ne joissa saa kazella verta, mätkintää, suolenpätkiä ja ruumiita. Hyvä pohjanoteeraus EAT! FUCK! kombinaatiosta on Emily in Paris. Äsken kazottu Arsene Lupin sarja on EAT! KILL! kombinaatio, se on kielletty vaan 13-vuotiailta koska siinä ei näytetä heiluvia pyllyjä. FUCK! KILL! kombinaatiota edustaa vaikka se Ridley Road.
ellauri180.html on line 109: Mistä tää "ole oman elämäsi sankari" on oikein peräisin, paizi tietty yleisesti ottaen amerikkalaisten ääliöiden perseestä? Kiilusilmäinen Sarasvuo on sitä markkinoinut Suomessa (kz albumia 101).
ellauri180.html on line 130: Kumpi ompi parempi, isitön lapsi vai äisi ilman sikiötä. 12 vauvaa roskixessa vai vauva 12 roskixessa. Sak samma sanoisin. Suikelot on kaikki isittömiä. Äisit selmivät hoisajien hoidossa kuin kibbuzissa.
ellauri180.html on line 132: Vahvat naiset, orjien vapautus ja naisasia ovat keskeisiä ainexia Irvingsin kirjoittamisessa, mahdollisesti sivuvaikutuksena ilman isää kasvamisesta ja vielä syvemmästä suhteesta äitiinsä, mikä johtaa naiseuden ihannointiin ja ylistykseen. Isien osa. Miten he vastaavat, mitä ajattelevat, haluavat, tuntevat, kuinka erilaiset heidän mielipiteensä ja luonteensa ovat äiseihin verrattuna, kuinka typerät yhteiskuntasopimuxet vaikuttavat lapsi-isä-suhteisiin ja mitä on aito miehekkyys. Ehkä olin liiankin vaikuttunut siitä, että Irvingillä ei ollut isää, hän käsitteli tätä aihetta yliteholla, mitä monet huonot, välinpitämättömät tai ylirasittuneet isät eivät voi tai halua sijoittaa. Omaelämäkerta ja hänen kirjoituksensa ovat usein sama asia, enkä pysty nimeämään kirjailijaa, joka olisi lisännyt töihinsä niin paljon itsestään, jopa hyvin jalkovälisiä ja henkilökohtaisia yksityiskohtia. Vain Irving tietää, kuinka paljon on kexastua ja kuinka paljon totta, mutta minusta on hämmästyttävää käyttää kirjoittamisen lahjaa tehdäkseen itseään kuolemattomaksi poistamalla palasia todellisesta elämästään ja tekemällä niistä kuvitteellisia mestariteoksia.
ellauri180.html on line 138: No, kahden pitkän ja melko ikävän kuukauden jälkeen olen onnistunut työntämään itseni toiselle puolelle, ja olen innostunut sanoessani, että olen vihdoin saanut valmiiksi The Cider House Rulesin. Tämä oli lievästi sanottuna valtava pettymys, kuten aina, ja selitän miksi.
ellauri180.html on line 142: Christopher Greenin mielestä filmi oli hyvä mutta kirja aivan paska. Se on erittäin hyvä kirja, mielenkiintoinen, mutta pitkästyttävä, joten kiinnostus katoaa jossain vaiheessa.
ellauri180.html on line 144: Sandy tuumii: Kaiken kaikkiaan aika kakka kirja. Hyviä pointteja oli. Siellä oli joitain erittäin voimakkaita ja vahvoja hahmoja, ja sitten joitain todella litteitä läpinäkyviä persoonallisuuksia. Kirjassa oli lopulta erittäin hyvä pointti. Jokainen määrittelee säännöt, ja ihmisinä meidän on valittava, mitä noudatamme ja mitä emme. Pitäisikö meidän noudattaa sääntöjä? Pitäisikö meidän tehdä omat säännöt? Kuinka merkityksellisiä ja käytännöllisiä ovat todelliset säännöt todellisessa maailmassa? Tarkemmin sanottuna, kuinka relevantteja abortin vastaiset lait ovat? Lukijana otamme kaksi matkaa, yhden lääkärinä, joka oppii milloin sääntöjä on syytä muuttaa eettisistä syistä. Katsomme myös nuoren Homerin, kun hän oppii sääntöjen tarkoituksen.
ellauri180.html on line 159: Sen saatteena edix.fi on tehnyt pelin Kieluri, joka on jonkun wordl-pelin suomalainen versio Nykysuomen sanakirjan listan pohjalta. Onpa hienoa. Wordl on iänikuinen Mastermind kirjaimilla. Ei jaxa. Mitenhän nää vanhat papat jaxavat? Miten ne jaxaa jahnata vaan entisillä sijoilla? Niiden päässä ei sit ilmeisesti mitään muuta pyöri. Kieluri ei muuten toiminut Firefoxissa, mutta toimi Chromessa. Vitun Gog. Tieturi exe ollut sen Linturin atk-koulutusyritys? Palturi. Tunturi-mopo, petturi, hanuri, turkiskauluri. Puolikuivuri. Huri huri.
ellauri180.html on line 176: Skottilaisten tohtorien survey-artikkeli syventyy esinahka-asiaan kieli poskessa kuin toimittaja Pylkkänen:
ellauri180.html on line 380: 1 usein toistuva teema luolamiehillä on tää et "jos mä en sitä saa niin ei saa sitten kukaan muukaan". Se on lähes yhtä suosittu kuin tää "Kun se antaa mulle varmaan se on antanut ja antaa muillekin", joka tuli tänään vahingossa vastaan jotain Olli Jalosen kirjaa selatessa. Että jaxaa ärsyttää nää teemat! Ainoa vielä alkeellisempi, mutta yhtä lailla Darwinin motivoima pelisiirto on se sorsien, et kun miessorsakaverit on raiskanneet oman puolison, niin kiiruhdetaan sitten ize viimeisenä vielä pukille.
ellauri180.html on line 390: When glided in Porphyria; straight Liukuessani liukkaaseen Porfyriaan;
ellauri180.html on line 467: GAL-TAN, arvot ja poliittinen suuntaus, arvot laahaten sukupolven tai 2 politiikkaa jäljessä. Rikkaat ja köyhät konservatiivit oikeistossa, nälkäiset wannabet ja kylläiset ex-radikaalit vasemmalla, laskukkaat ja nousukkaat. Kaikki toimii kuin junan vessa.
ellauri180.html on line 568: This dream can either be brushed off as only that, or considered as a premonition due to the fact that it has a poignant message to share about the state of the human race.
ellauri180.html on line 619: Venäjä käynnisti sotilasoperaation Ukrainan demilitarisoimiseksi varhain aamulla torstaina 24.2. 24. helmikuuta Vladimir Putin vetosi venäläisiin. Hän sanoi päättäneensä käynnistää erityisen sotilasoperaation Donbassissa ukrainan demilitarisoimiseksi. Sen jälkeen länsimaat asettivat pakotteita Moskovaa vastaan, mutta kukaan ei halunnut auttaa Kiovaa muilla menetelmillä. Venäjä käynnisti sotilasoperaation Ukrainan demilitarisoimiseksi varhain aamulla torstaina 24.2. Televisioidussa puheessaan venäläisille presidentti Vladimir Putin sanoi, että olosuhteet "edellyttävät meiltä päättäväisiä ja välittömiä toimia, Donbassin kansantasavallat ovat pyytäneet apua".
ellauri180.html on line 625: Paikalliset asukkaat tervehtivät armeijaa, jotkut eläkeläiset lähtivät kaduille punaisilla lipuilla, puolustusministeriö lisäsi. Samaan aikaan Venäjän federaation pysyvä edustaja YK:n Vassily Nebenziassa YK:n turvallisuusneuvoston kokouksessa totesi, että Ukrainan demilitarisointi- ja denazisointitehtävät saadaan päätökseen riittävän pian. Moskova ei ole sodassa Ukrainan ja sen kansan kanssa, vaan se toteuttaa erikoisoperaatiota naturisteja vastaan. Ukraina pyysi imf:ltä kiireellisesti rahoitusta Venäjän sotilaalliseen erityisoperaatioon maassa. IMF tutkii mahdollisuutta myöntää Kiovalle taloudellista tukea 2,2 miljardilla dollarilla, rahaston johtaja Kristalina Georgieva sanoi lausunnossaan.
ellauri181.html on line 85: Vastaanotto: Sudau (s. 177f.) Korostaa erityistä seikkaa: ”Koko taivaan portti - Kleine Fabel -hiirellä, joka on maailman liian suuri leveys - nurisee yhdessä. Hiirellä ei ole ulospääsyä, vain kohtalokas tulos; apina todellakin löytää ize valizemansa '' ulospääsyn ''. Tällä tavalla Rotpeter seisoo ainutlaatuisella tavalla Kafkan teoxessa: sankari, joka ei mene alle; sankari, joka tietää tarkalleen mitä haluaa ja saavuttaa sen myös! Hänen on kuitenkin unohdettava "tämä suuri vapauden tunne kaikilta puolilta". " Ries (s. 91) huomauttaa, että raportti ennakoi työstä Das Unbehagen in der Kultur by Sigmund Freud , kirjoitettu vuonna 1930 , mikä on tase edistymisestä ja vastoinkäymiset sivilisaation. Kindlerin sanakirja (s. 27) selittää, että raportti on juurtunut syvälle senhetkiseen tieteelliseen-historialliseen tilanteeseen: Kuvaus Brehmin eläinelämästä, Darwinin evoluutioteoria, nykyajan vaihtelevat tapahtumat. TC Boylen romaani Sprich mit mir (2021), jossa simpanssi Sam, joka hallizee viittomakielen, ottaa ajoittain narratiivisen roolin, on muun muassa. innoittamana Kafkan tarina.
ellauri181.html on line 96: Tulette huomaamaan (ja kaikki teistä eivät tule sitä hyväxymään) että minä en yhdy eräisiin kollegoihini, jotka väittävät että kirjallisuus arvokkaimmillaan ja kiinnostavimmillaan on olennaisesti ei-referenttiä. Minä voin tulla teidän eteenne pikkutakissa ja solmiossa, voin herroitella ja neiditellä teitä, mutta yhtä kaikki minä vaadin teitä pidättymään sellaisten termien kuin »struktuuri-, muoto ja symboli- käyttämisestä minun läsnäollessani. Minä luulen että monet teistä on riittävästi pelästytetty ensimmäisenä opiskeluvuotenanne, niin että nyt teidän on sallittava löytää jälleen ja nostaa arvoonsa se harrastus, joka teidät alun perin kaunokirjallisuuden pariin veti, ja jota teidän nyt ei pidä hävetä. Kokeexi voisimme tämän kurssin ajaxi suorastaan luopua kokonaan luentosaliterminologiasta, hyljätä juonen- ja luonteen samoin kuin ne ylevät sanat joilla monet teistä haluavat juhlistaa havaintojaan, sellaiset sanat kuin epifania -, henkilö - ja tietenkin - existentiaalinen», kaiken sen määreenä mikä existeeraa auringon alla. Teen tämän ehdotuxeni siinä toivossa, että jos te puhutte Rouva Bovarysta enemmän tai vähemmän samalla kielellä jota käytätte puhuessanne ruokatavarakaupassa, tai rakastettunne kanssa, te voitte löytää paljon läheisemmän, mielenkiintoisemman, ja niin sanoaxemme referentimmän suhteen Flaubertiin ja hänen sankarittareensa.
ellauri181.html on line 115: Must tuntuu et tää apinaraportti on Kafkan oma tarina. Se kexi juonen käydessään varieteessa kazomassa jotain Petteri-nimistä apinaa. Se oli ize mielestään apina joka ezi ulospääsytietä kodin käfigistä, vaihtoehtoina vakuutusfirman Zoo ja kirjailijanelämän varietee. Isä oli ampunut sitä naamaan sekä housuihin. Ransu ezi ulospääsytietä puskista.
ellauri181.html on line 249: Selvitettäväxi vielä jää miten nää Schwartzin arvot jakautuvat Darwinin kaikkien pikkueläinten 3 arvon välille: EAT! FUCK! KILL! Vizikästä että lisääntyminen ei kuulu Schwarzin arvoihin, eikä kyrpä muutenkaan, paizi että se mukavasti jotmuillessaan pillussa sivuaa stimulaatiota, hedonismia ja (oikea-aikaisesti ruiskahtaessaan) saavutusta.
ellauri181.html on line 313: Arvot peritään kotoa mutta joskus omat arvot löytyvät, kun on ensin hylännyt lapsuudenkotinsa arvot. Arvoihin joka tapauxessa kasvetaan vuorovaikutuxessa toisten ihmisen ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Joskus – monesti suuren elämää mullistavan tapahtuman tai kriisin jälkimainingeissa – arvot saattavat mennä kokonaan uusixi.
ellauri181.html on line 315: Kun ihmiseltä kysytään, millainen hän omasta mielestään on, vastauxessa mitä todennäköisimmin punoutuvat persoonallisuuden piirteet ja arvot suloisexi sekamelskaxi – omaxi izexi.
ellauri181.html on line 412: 1950- ja 1960-lukujen taiteessa tohtori Thomas Hendrickson kehitti psykologian tohtori William Moulton Marstonin tutkimusteorian ”Emotions of Normal People” pohjalta Henkilökohtaisen Profiilin Analyysin eli Thomas HPA:n (Thomas Personal Profile Analysis (PPA). Thomas HPA on ipsatiivinen eli pakkovalintatesti, joka kattavasti selvittää henkilön työkäyttäytymistä eri tilanteissa. Sen avulla voidaan nopeasti ja luotettavasti saada kattavaa tietoa esim. henkilön johtamisen, rekrytoinnin tai kehittämisen tueksi. Sitä kuzutaan Thomasixi koska Thomas on nasevampi kuin joku Hendrickson. Hendrickson ja Kitula souteli vanhalla vitulla. Kyrpä oli airona ja munat peräpainona. Tuomas työnsi epäilevän sormen Jee-suxen uuteen reikään.
ellauri181.html on line 414: Marstonin alkuperäinen teoria löysi neljä erilaista tapaa toimia työssä. Hän havaitsi myös, että henkilön tavat toimia työssään ovat yhteydessä myönteiseen tai ristiriitaiseen sosiaaliseen ympäristöön: toimintatavat määrittävät osaltaan, miten yksilö on vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
ellauri181.html on line 469: ouden ja vastaamisen nopeuden ansiosta. Thomas HPA sisältää 24 osiota, joissa jokaisessa esitetään neljä adjektiivia, ja vastaajan on valittava näiden neljän joukosta se, mikä kuvaa häntä kaikkein eniten ja, mikä kaikkein vähiten. Vastaustapa perustuu näin ollen niin sanottuun osittaiseen järjestykseen, jolloin havaitut pisteet ovat ipsatiivisia (järjestysasteikollisia, jolloin henkilön tuloksia verrataan häneen itseensä). Pakotetun valinnan kyselymenetelmissä perinteiset rakennevaliditeetin tarkasteluun käytetyt menetelmät eivät ole toimivia, sillä vastaustapa aiheuttaa havaittujen asteikkojen välille negatiivisen korrelaation, joka on kuitenkin ainoastaan vastaustavasta aiheutuvaa metodivaihtelua.
ellauri181.html on line 493: Tutkin siinä suomalaisen arvomaailman kehitystä ja ihmisten teknologiavalintoja suhteessa markkinoiden globalisaatiokehityxeen vuosina 1981 – 2015, jolloin rahamarkkinoiden vapautuminen yhdessä uuden teknologian markkinoilletulon kanssa loivat kuluttajamarkkinoille sosiaalipsykologisesti uusia ilmiöitä.
ellauri181.html on line 505: Arvot, asenteet ja ajankuva -tutkimuxessa ja siitä kirjoitetuissa kirjoissa suomalaiset luokitellaan hallizevien arvojensa suhteen erilaisiin ryhmiin. Tarkka luokitus tehdään yhdexänluokkaisena ja tämän jälkeen luokat yhdistetään Täsmäelämän ja uusyhteisölli-syyden aika -kirjassa esitellyllä tavalla viidexi. Klikkaamalla ryhmien nimiä alla olevassa kuvassa tai listassa, saat lyhyen esittelyn kyseisen ryhmän arvomaailmasta.
ellauri181.html on line 586: