Why not a concubine? Though concubines had a lesser status than wives, they, too, possessed a certain rank and dignity. Abishai fortunately had neither. Absalom demonstrated this fact when, as part of his attempted coup, he slept with his father’s concubines (2 Samuel 16:21–22). Moreover, the personal dynamics within harems were infamous for the jealousy and infighting they engendered. To select one wife or concubine over another would be a mark of favoritism that would likely incite resentment and squabbling in the household. Don't even try this at home!
ellauri153.html on line 827: Nowhere does the Bible approve of David’s state of affairs—just the opposite! God had warned Israel through Moses that any future king “must not take many wives” (Deuteronomy 17:17). Scripture does not say that Abishag’s presence in David’s bed was a good thing, nor does it present David as a good father. His many children by multiple mothers were a cause of great trouble for him and the whole kingdom (2 Samuel 13; 2 Samuel 15; 1 Kings 12:23–25). His own son and successor, Solomon, ignoring God’s clear warning, took his father’s excesses to a shocking extreme with 700 wives and 300 concubines who led him astray and turned his heart after other gods (1 Kings 11:2–4). The kingdom itself was divided and lost by Solomon’s son shortly after his coronation, barely one generation after the glory of King David (1 Kings 12).
ellauri155.html on line 521: Today’s passage certainly qualifies as one of the more difficult passages of Scripture. It is easy enough to understand what is going on; however, it is difficult to know how to evaluate it. We see in 1 Samuel 27:1–4 that David decided the best way to escape Saul was to flee to Philistine territory and take up residence in the city of Gath. David had been there before, and he deceived the city’s king, Achish, by pretending to be insane, thereby keeping the Philistines from killing him (21:10–15). This time, David did not have to feign insanity. Achish would have heard of Saul’s war with David, so he probably felt secure in allowing him into the city. This enemy of his enemy—Israel’s King Saul—could be counted on as a friend. Achish gave the country town of Ziklag to David, and it became a royal possession after David ascended the throne (27:5–7).
ellauri155.html on line 528: amuel-Woodforde-Oil-Painting.jpg" />
ellauri156.html on line 59:

9. David and Bathsheba (2 Samuel 11:1-4)

ellauri156.html on line 70: This sequence of events and its accompanying tragedies is the subject of chapters 11 and 12 of 2 Samuel. I have chosen to expound these chapters in three lessons. This first lesson will deal with “David and Bathsheba,” as described in 11:1-4. In the following lesson, we will address the subject of “David and Uriah,” as told by our author in 11:5-27. The third lesson will focus on “David and Nathan,” as this confrontation is put forth in chapter 12. Our text has much to say about the sins of adultery and murder, but rest assured that it addresses much more sins than this. It is a text we all need to hear and to heed, for if a “man after God's own heart” can fall so quickly and so far, surely we are capable of similar or even bigger failures. May the Spirit of God take this portion of the Word of God and illuminate it to each of us in full color, as we come to this study.
ellauri156.html on line 74: Before we begin to look carefully at verses 1-4 of chapter 11, allow me to make a couple of comments about this event as portrayed in these two chapters of 2 Samuel. First, I want you to notice the “law of proportion” in this text. Only three verses describe David's sin of adultery with Bathsheba. Second, the author pulls no punches in describing the wickedness of this sin. History is not written in a way that makes David look good. Third, the sin of David and Bathsheba is dealt with historically, but not in a Hollywood fashion. Hollywood filmmakers would perform a remake of this account to dwell on the sensual elements. Nothing in this text is intended to inspire unclean thoughts or actions. Indeed, this story is written in a way that causes us to shudder at the thought of such things. I know it is something of a letdown, but at least myself, I was totally capable of imagining the rest. (I got 5 streetwalking girls and a wife, for God's sake.) If you need help with unclean thoughts here, please consult Gonorrhé Ballsack's Comtes Droolatiques.
ellauri156.html on line 86: So you see, the Ammonites were not subjected to Israel in chapter 10, but they were deprived of Syrian assistance. Now they are on their own. The Israelites make the most of this. They ravage the land of the Ammonites and then besiege the capital (royal) city of Rabbah (11:1; see 1 Chronicles 20:1). This city of Rabbah, incidentally, is now the city of Amman, Jordan. It is not until after David's sin is rebuked by Nathan that the Israelites actually take the city (2 Samuel 12:26-31).
ellauri156.html on line 90: Every man who is able to fight goes to war, except one -- David. David, we are told, “stayed in Jerusalem” (11:1). David's decision to stay at home in Jerusalem becomes a devastating one. The author of Samuel does not include this fact, but the Chronicler does. In 1 Chronicles 20, we read these words:
ellauri156.html on line 110: 19 Nevertheless, the people refused to listen to the voice of Samuel, and they said, “No, but there shall be a king over us, 20 that we also may be like all the nations, that our king may judge us and go out before us and fight our battles” (1 Samuel 8:19-20).
ellauri156.html on line 114: 15 Now a day before Saul's coming, the LORD had revealed this to Samuel saying, 16 “About this time tomorrow I will send you a man from the land of Benjamin, and you shall anoint him to be prince over My people Israel; and he will deliver My people from the hand of the Philistines. For I have regarded My people, because their cry has come to Me” (1 Samuel 9:15-16).
ellauri156.html on line 116: Saul shrunk back from pursuing the enemies of Israel at times, and it was sometimes David who stood in Saul's shoes, leading the nation in battle. This was the case, for example, when David fought Goliath, a battle that should have been fought by Saul, Israel's giant (see 1 Samuel 9:2). Up until now, David has been leading his men in battle, but in chapter 11, David suddenly steps back, sending others to fight for him. In 2 Samuel 12:26-31, the author makes it clear that David may not have been planning to be present for the formal surrender of Rabbah. Joab sends David a message, urging him to come and at least give the appearance of leading his army. If David does not come, Joab warns, David will not receive the glory, and it may go to Joab. Joab knows that David knows this is not the way it was meant to be. And so it is that David makes a formal appearance to be the “official” leader at the time of the surrender of the city of Rabbah.
ellauri156.html on line 213: David is starting to become Saul-like, in that he is willing to let others go out and fight his battles for him. Among those David is willing to send in his place are Joab and Abishai. This Joab, we should recall, is a violent man. Joab was not the commander of the army of Israel by David's choice. David had distanced himself from Joab and Abishai because of the death of li'l Abner (2 Samuel 3:26-30). Joab had become the commander of Israel's armed forces because he was the first to accept David's challenge to attack Jebus (1 Chronicles 11:4-6). Suddenly, David is willing to stay at home and leave the whole of Israel's armed forces under Joab's command. I do not think David is motivated by trust in Joab as much as he is his disdain for the hardship of the campaign to take Rabbah.
ellauri156.html on line 234: As I read these verses in 2 Samuel, I am reminded of the Alfred Hitchcock movie, “Rear Window.” If my memory is correct, Jimmy Stewart and Grace Kelly star in this thriller about a photographer who is recovering from an injury and confined to his apartment. From out of his “rear window,” Stewart watches his neighbors through their windows. Eventually he uncovers a murder and is almost killed himself, along with his girlfriend. Älä pieni perssilmä kazo minne vain.
ellauri156.html on line 273: 3b And one said, “From your minutious description, is this not Bathsheba, the daughter of Eliam, the wife of Uriah the Hittite?” (2 Samuel 11:3b)
ellauri156.html on line 287: The report David is given concerning Bathsheba gives him all the information he needs, and more, if he is intent upon doing what is right. He knows Bathsheba is married and thus out of the question. He also knows Bathsheba is married to Uriah the Hittite. This is no nameless husband, someone David has never heard of before. David has to know Uriah, even if he does not know his wife. In 2 Samuel 23:39, “Uriah the Hittite” is named as one of David's mighty men, known for his bravery and courage as a soldier. If he does not know it, surely someone there among his servants would inform him.
ellauri156.html on line 289: My fear is that David chose to ignore Uriah's military record and to fix his attention upon his racial origins. It is obvious and noteworthy that David refers to Uriah as “Uriah the Hittite,” while the author of Samuel refers to him only as “Uriah.” The expression, “Uriah the Hittite” is a term of derision, I believe, based solely upon the fact that he is of Hittite stock. Never mind that David has Moabite blood in his veins.
ellauri156.html on line 293: Let us briefly review the place of the Hittites in Old Testament history. As early as Genesis 15:18-21, God promised Abram (Abraham) that his descendants would inherit the land of the Hittites (along with that of other peoples as well; see also Exodus 3:8, 17; 13:5; 23:23, 28, 32; 33:21; 34:11; Deuteronomy 7:1; Joshua 1:4; 3:10). Ephron, the man from whom Abraham bought a burial plot for his family, was a Hittite (see Genesis 23:10; 25:9; etc.). Jacob's brother Esau married several Hittite wives (Genesis 26:34-35; 36:2). The Israelites were commanded to utterly destroy the Hittites (Deuteronomy 20:17). The Hittites opposed Israel's entrance into the promised land (see Numbers 13:29; Joshua 9:1: 11;1-5), and the Israelites had some victories over them (Joshua 24;11). Nevertheless, they did not totally remove them and came to live among them (Judges 3:5). When David was fleeing from Saul, he learned that the king was camped nearby. He asked two of his men who would go with him to Saul's camp. One of the two, Abishai, volunteered to go with David, the other man did not. This man was Ahimelech, the Hittite (1 Samuel 26:6). (Eli siis mitä? Pitäskö tästä päätellä nyt jotakin heettien statuxesta vai? Oliko ne jotain neekereitä?)
ellauri156.html on line 305: It is very clear in Samuel that the tragedies which take place in David's household are the consequence of his sin, just as Nathan indicates (12:10-12). Thus, when Amnon rapes Tamar, the sister of Absalom, it is a case of the “chickens coming home to roost.” Or is it a case of "Rooster coming into the chicks?" Note that it is at David's command or summons that Tamar is called to the palace, and then to Amnon's bedside. There is not so much as a hint that when Tamar is raped, it is all of Amnon's doing. Should this not strongly indicate that the same is true in Bathsheba's case, of which this second incident is a kind of mirror image? (Fucking crooky noses, raping and ravaging their kinky haired ladies right and left.)
ellauri156.html on line 307: When we read of this incident, we do so through Western eyes. We live in a day when a woman has the legal right to say “No” at any point in a romantic relationship. If the man refuses to stop, that is regarded as a violation of her rights; it is regarded as rape. It didn't work that way for women in the ancient Near East. Lot could offer his virgin daughters to the wicked men of Sodom, to protect strangers who were his guests, and there was not one word of protest from his daughters when he did so (Genesis 19:7-8). Even less later, when they asked their father Lot to fuck them at will. These virgins were expected to obey their father, who was in authority over them. Michal was first given to David as his wife, and then Saul took her back and gave her to another man. And then David took her back (1 Samuel 25:44; 2 Samuel 3:13-16). Apparently Michal had no say in this whole sequence of events. Oh, those days of innocence!
ellauri156.html on line 313: Let's pursue this matter a little more. (Oh lord, I feel the spirit stirring below my belt.) Bathsheba is bathing herself. (This is about the 4. time Bob invites us to picture this tender moment. There are not too many of them in the Bible, so let us savor it.) We tend to assume that this means she is disrobed, at least partially. I believe Bathsheba is bathing herself in some place normally used for such purposes. Only David, with his penthouse vantage, would be able to see her, and a whole lot of other folks if he chose. The poor do not have the same privacy privileges as the rich. I have seen any number of people bathing themselves on the sidewalks of India, because this is their home. The word for bathing employed here is often used to describe the washing of a guest's hands or feet and for the ceremonial washings of the priests. Abigail used this term when she spoke of washing the feet of David's servants (1 Samuel 25:41). Such washings could be done, with decency, without total privacy. We assume far too much if we assume Abigail is walking about unclothed, in full sight of onlookers.
ellauri156.html on line 376:

10. David and Uriah (2 Samuel 11:5-27)

ellauri156.html on line 384: Our lesson from 2 Samuel 11 is one of the great cover-up attempts of all time, and like so many, it too fails miserably. Our previous lesson attempted to explain David's sin with Bathsheba in a way that placed the guilt squarely upon David, and not upon Bathsheba. This was all of David's doing, not due to temptation or seduction on Bathsheba's part, but because of arrogance, lust, and greed on David's part.
ellauri156.html on line 396: (1) It seems likely that David and Uriah are hardly strangers, but that they know each other, to some degree at least. Uriah is listed among the mighty warriors of David (2 Samuel 23:39; 1 Chronicles 11:41). Some of the “mighty men” came to David early, while he was in the cave of Adullam (1 Samuel 22:1-2), and we suspect that among them were Joab, Abishai, and Asahel, the three brothers who were mighty men (see 2 Samuel 23:18, 24; 1 Chronicles 11:26).39 Others joined David at Ziklag (1 Chronicles 12:1ff.), and still other great warriors joined with David at Hebron (1 Chronicles 12:38-40).40 We do not know when and where Uriah joined with David, but since his military career ends in 2 Samuel 12, his military feats must have been done earlier. It seems very unlikely that David and Uriah are strangers; rather, it would seem these two men know each other from fighting together, and perhaps even from fleecing Saul together, or maybe Uriah had been a dear brother to David like his old Jonathan.
ellauri156.html on line 410: David sends word to Joab, ordering him to send Uriah home to Jerusalem. I take it from the context that Uriah is sent to Jerusalem on the pretext that he is needed to report directly to David on the state of the war. I doubt David wants Uriah to know he has ordered Joab to send him. I am certain David does not want Uriah to know the real purpose of his journey to Jerusalem. David is orchestrating this homecoming to appear as though it serves one purpose, while it actually serves David's purpose of concealing his own sin. Even at this level, the order for Uriah to return home has a bad odor. You may remember that when David's father wanted to know how the battle with the Philistines was going (three of his sons were involved), he sent David, the youngest son, as an errand boy to take some supplies and return with word about the war (1 Samuel 17:17-19). One does not need to send a military hero as a messenger (nor is it good practice, the youngest son is more expendable.).
ellauri156.html on line 417: King David was the second king of Israel and this film is based on the second book of Samuel from the Bible. When the second Ark of the Covenant is brought to Jerusalem, a soldier reaches out to steady it and is struck dead. While the prophet Nathan declares this the will of God, a skeptical David pronounces it the result of a combination of an electrical shock and too much wine. This blasphemy starts David on the path of sin.
ellauri156.html on line 425: David promises Bathsheba she will not die and is willing to accept God's justice for himself, knowing that he as the hero of the book is safe. Repentant, David, seeking relief from the drought and forgiveness reaches out to touch the Ark presuming that he will die of heat stroke (or was it a short?) like the soldier. A clap of thunder is heard and there are flashbacks to David's youth depicting his anointing by Samuel and his battle with Goliath. King David removes his hands from the Ark as rain falls on the dry land. Screenwriter Dunno said he "left it to the audience to decide if the blessed rain came as the result of divine intervention or simply of a low-pressure system moving in from the Mediterranean." Well it could be both, couldn't it?
ellauri156.html on line 431: David was about thirty when he began to reign (2 Samuel 5:4), so we can look for a birth date, which according to the pattern of other proposed birth dates in this series should occur both on a Hebrew holy day, at least some other sacred calendars, and also on a date similar on some calendars to his death date. Those requirements are so stringent to occur in a given year that if we find such a date, it is highly likely to be correct. Moreover, in nearly every case so far, the birth date is more impressive than the death date, and David's proposed death date is a sacred day on 4 calendars (also being 1 Condor on the Sacred Round).
ellauri156.html on line 483: Uriah said to David, “The ark and Israel and Judah are staying in temporary shelters, and my lord Joab and the servants of my lord are camping in the open field. Shall I then go to my house to eat and to drink and to lie with my wife? By your life and the life of your soul, I will not do this thing” (2 Samuel 11:11).
ellauri156.html on line 489: To fully grasp the impact of Uriah's words, let us lick our fingers and turn back a few pages in Samuel's writings to recall David's own words, spoken to Ahimelech the priest, as they relate to this encounter with Uriah:
ellauri156.html on line 491: 1 Then David came to Nob to Ahimelech the priest; and Ahimelech came trembling to meet David and said to him, “Why are you alone and no one with you?” 2 David said to Ahimelech the priest, “The king has commissioned me with a matter and has said to me, 'Let no one know anything about the matter on which I am sending you and with which I have commissioned you; and I have directed the young men to a certain place.' 3 “Now therefore, what do you have on hand? Give me five loaves of bread, or whatever can be found.” 4 The priest answered David and said, “There is no ordinary bread on hand, but there is consecrated bread; if only the young men have kept themselves from women.” 5 David answered the priest and said to him, “Surely women have been kept from us as previously when I set out and the vessels of the young men were holy, though it was an ordinary journey; how much more then today will their vessels be holy?” (1 Samuel 21:1-5). Pyhiä vesseleitä. Tarkoittaako se siemenjohtimia? Ilmeisesti, suomexi se on: palvelijoiden reput ovat olleet pyhät. Reppureissulaisia pyhäkouluretkellä pussit tyhjinä. Kassit jätetään ulkopuolelle.
ellauri156.html on line 511: In all likelihood, this was all in a day's work for the Israeli army even then. So it is not strange to see David, the mighty man of valor, (1 Samuel 16:18) dealing with Uriah, another mighty man of valor, like the enemy. Here is Uriah, a man who will give his life for his king (but not his wife? Did David even ask?), and David, a man who is now willing to take Uriah's life to cover his sin. We all know that it doesn’t work. (Actually, we all know that it works perfectly: David will be honored by posterity as the best Israeli king ever.) How strange it is to see David making Joab his partner in crime, especially after what Joab has done to li'l Abner:
ellauri156.html on line 513: 26 When Joab came out from David, he sent messengers after Abner, and they brought him back from the well of Sirah; but David did not know it. 27 So when Abner returned to Hebron, Joab took him aside into the middle of the gate to speak with him privately, and there he struck him in the belly so that he died on account of the blood of Asahel his brother. 28 Afterward when David heard it, he said, “I and my kingdom are innocent before the LORD forever of the blood of Abner the son of Ner. 29 “May it fall on the head of Joab and on all his father's house; and may there not fail from the house of Joab one who has a discharge, or who is a leper, or who takes hold of a distaff, or who falls by the sword, or who lacks bread.” 30 So Joab and Abishai his brother killed Abner because he had put their brother Asahel to death in the battle at Gibeon (2 Samuel 3:26-30).
ellauri156.html on line 528: David had Abner buried in Hebron, as it states in Samuel 3:31-32,[10] "And David said to all the people who were with him, 'Remove your clothes and gird yourselves with this sackcloth taking turns, and wail before me and Li'l Abner.' And King David went after the beer. And they buried Abner in Hebron, and the king raised his voice and wept on Abner's grave, and all the people wept."
ellauri156.html on line 541: It is characteristic of the rabbinical view of the Bible narratives that Abner, the warrior pure and simple, is styled "Lion King of the Law" (Yer. Peah, l.c.), and that even a specimen is given of a halakic discussion between him and Dog as to whether the law in Deut. xxiii. 3 excluded Ammonite and Moabite women from the Jewish community as well as men. Dog was of the opinion that David, being descended from the Moabitess Ruth, was not fit to wear the crown, nor even to be considered a true Israelite; while Abner maintained that the law affected only the male line of descent. When Dog's dialectics proved more than a match for those of Abner, the latter went to the prophet Samuel, who not only supported Abner in his view, but utterly refuted Dog's assertions (Midr. Sam. xxii.; Yeb. 76b et seq.).
ellauri156.html on line 566: Then David said to the messenger, “Thus you shall say to Joab, 'Do not let this thing displease you, for the sword devours one as well as another; make your battle against the city stronger and overthrow it'; and so encourage him” (2 Samuel 11:25).
ellauri156.html on line 568: These words of David are the frosting on the cake. They seem gracious and understanding, even sympathetic. In effect, David is saying, “Well, don't worry about it. After all, you win a few, and you lose a few. That's the way the cookie crumbles.” Uriah, a great warrior and a man of godly character (but not a Jew, mind you), has just died, and David does not express one word of grief, one expression of sorrow, not one word of tribute. Uriah dies, and David is unmoved. Contrast his response to the death of Uriah with his responses to the deaths of Saul and Jonathan (2 Samuel 1:11-27), and even of Abner (2 Samuel 3:28-39). This is not the David of a few chapters earlier. This is a hardened, callused David, callused by his own sin.
ellauri156.html on line 613: 13 All these died in faith, without receiving the promises, but having seen them and having welcomed them from a distance, and having confessed that they were strangers and exiles on the earth. 14 For those who say such things make it clear that they are seeking a country of their own. 15 And indeed if they had been thinking of that country from which they went out, they would have had opportunity to return. 16 But as it is, they desire a better country, that is, a heavenly one. Therefore God is not ashamed to be called their God; for He has prepared a city for them. 32 And what more shall I say? For time will fail me if I tell of Gideon, Barak, Samson, Jephthah, of David and Samuel and the prophets, 33 who by faith conquered kingdoms, performed acts of righteousness, obtained promises, shut the mouths of lions, 34 quenched the power of fire, escaped the edge of the sword, from weakness were made strong, became mighty in war, put foreign armies to flight. 35 Women received back their dead by resurrection; and others were tortured, not accepting their release, so that they might obtain a better resurrection; 36 and others experienced mockings and scourgings, yes, also chains and imprisonment. 37 They were stoned, they were sawn in two, they were tempted, they were put to death with the sword; they went about in sheepskins, in goatskins, in foreskins, being destitute, afflicted, ill-treated 38 (men of whom the world was not worthy), wandering in deserts and mountains and caves and holes in the ground. 39 And all these, having gained approval through their faith, did not receive what was promised, 40 because God had provided something even better for us, to make up for the wait, so that apart from us they would not be made perfect (Hebrews 11:13-16, 32-40).
ellauri156.html on line 618: 39 We know that while David was at the cave of Adullam, his brothers and all his father’s household, along with others in distress, came to David there, fearing the wrath of Saul (1 Samuel 22:1-2). Joab, Abishai, and Asahel were all the sons of Zeruiah, the sister of David (1 Chronicles 2:16). I infer from this that these three men joined David at the time his family joined him.
ellauri156.html on line 623:

11. David and God (a.k.a. Nathan) (2 Samuel 12)

ellauri156.html on line 643: David, on the other hand, does not even bother to go through the pretense of mourning. He does not even try to be hypocritical. When other mighty men of Israel died, David led the nation in mourning their loss. David mourned for Saul and his sons, killed in the battle with the Philistines (2 Samuel 1). David mourned the death of Abner, wickedly put to death by Joab (2 Samuel 3:28ff.). He even sent a delegation to officially mourn the death of Nahash, king of the Ammonites (2 Samuel 10). But when Uriah is killed “in battle,” not a word of mourning comes from David's lips. He is not sorry; he is relieved. Instead of instructing others to mourn for Uriah, he sends word to Joab not to take his death too seriously.
ellauri156.html on line 647: Nathan has a response to the death of Uriah too, which is taken up in the first part of chapter 12. But let us save that until after drawing your attention to something which has been going on in David's life that we have not seen from our text, and which the author of Samuel has not recorded. But David himself discloses this to us in one of his psalms, written in reflection of this incident in our text.
ellauri156.html on line 658: Psalm 32 is one of two psalms (the other is Psalm 51) in which David himself reflects on his sin, his repentance, and his recovery. Verses 3 and 4 of Psalm 32 are the focus of my attention at this point in time. These verses fit between chapters 11 and 12 of 2 Samuel. The confrontation of David by Nathan Zuckermann the prophet, described in 2 Samuel 12, results in David's repentance and confession. But this repentance is not just the fruit of Nathan's rebuke; it is also David's response to the work God has been doing in David's heart before he confesses, while he is still attempting to conceal his sin.
ellauri156.html on line 675: There are several important things to note about this meeting between Nathan and King David. First, note that Nathan is sent to David. Nathan is, of course, a prophet. However it comes about, he knows what David has done. If you will pardon the pun, David cannot pull the wool over his eyes. His words are, in the final analysis, the very word of God (see 12:11). If Nathan is a prophet, he is also a man who seems to be a friend to David. One of David's sons is named Nathan (2 Samuel 5:14). David informs Nathan of his desire to build a temple (chapter 7). Nathan will later christen (sorry, name) Bathsheba's and David's second son (12:25). He will remain loyal to the king and to Solomon when Adonijah seeks to usurp the throne (1 Kings 2). Nathan does not come to David only as God's spokesman, he comes to David as his friend.
ellauri156.html on line 683: Fourth, Nathan's story is a “sheep story,” one that a shepherd can easily grasp and with which he can readily identify. David was a shepherd boy in his younger days, as we know from the Book(s) of Samuel (see 1 Samuel 16:11; 17:15, 28). I wonder if in those lonely days and nights David does not make a “petlamb” of one or more of his sheep? You bet. Some comfort for his lonely nights. Did this sheep eat of his food and drink from his cup? Did this sheep give him a blowjob? Possibly so.
ellauri156.html on line 711: David does not see what is coming. The story Nathan tells makes David furious. The David who was once ready to do in Nabal and all the male members of his household (1 Samuel 25) is now angry enough to do in the villain of Nathan's story. Doing in folks was one of his pet lambs. In some ways, David's response is a bit overdone. He reminds me a bit of Judah in Genesis 38, when he learns that Tamar, his daughter-in-law is pregnant out of wedlock. Not realizing that he is the father of the child in her womb, Judah is ready to have Tamar burned to death. How ironic that those who are guilty of a particular sin are intolerant of this sin in the life of others. Well said, Bob! Christians are really hard on people who have no charity.
ellauri156.html on line 768: The consequences are not only appropriate, but intensified. David took one man's wife; another will take several (I bet four) of his wives. This happens when Absalom rebels against his father's rule and temporarily takes over the throne. Following the advice of Ahithophel, Absolom pitches a tent on the roof of David's palace (the place from which David first looked upon Bathsheba) and there, in the sight of all Israel, sleeps with David's concubines as a declaration that he has taken over his father's throne and all that goes with it (2 Samuel 16:20-22). While David seeks to commit his sins in private, God sees to it that the consequences are very public. Aijaa. Kai tää Absalom-tarinakin täytyy vielä lehteillä.
ellauri158.html on line 495: It is unclear whether Newton read any of Spinoza´s works. However, two people with whom he was in close contact made substantial efforts to repudiate Spinozism directly: Henry More in The Confutation of Spinoza (More 1991) and Samuel Clarke in A Demonstration of the Being and Attributes of God: More Particularly in Answer to Mr. Hobbs, Spinoza and Their Followers. Sit oli vielä "Ralph" Cudworth ja joku "Colin" McLaughlin, kaikki Cambridgen platonisteja, siis jotain täys idiootteja, presumably, ja kaiken lisäxi varmaan vielä homoja. In the arguments on which I focus, More, Clarke, and Maclaurin aim to establish the existence of an immaterial and intelligent God precisely by showing that Spinoza does not have the resources to adequately explain the origin of motion. Sen jumala ei ollut kunnon priimuskaasulla toimiva käynnistysmoottori, pikemminkin joku auton alusta.
ellauri160.html on line 182: Samuel Putnam knew Pound in Paris in the 1920s and described him as stubborn, contrary, cantankerous, bossy, touchy, and "devoid of humor"; he was "an American small-towner", in Putnam's view. His attitude caused him trouble in both London and Paris. English women, with their "preponderantly derivative" minds, were inferior to American women who had minds of their own, he wrote in the New Age. The English sense of what was right was based on respect for property, not morality. "Perched on the rotten shell of a crumbling empire", London had lost its energy. England's best authors—Conrad, Hudson, James, and Yeats—were not English. English writers and critics were ignorant, he wrote in 1913.
ellauri160.html on line 316: Fukuyama received his Bachelor of Arts degree in classics from Cornell University, where he studied political philosophy under Allan Bloom. He initially pursued graduate studies in comparative literature at Yale University, going to Paris for six months to study under Roland Barthes and Jacques Derrida but became disillusioned and switched to political science at Harvard University. There, he studied with Samuel P. Huntington and Harvey Mansfield, among others. He earned his Ph.D. in political science at Harvard for his thesis on Soviet threats to intervene in the Middle East. In 1979, he joined the global policy think tank RAND Corporation. Eli vittua se mikään simpanssitutkija oli, Ellei sitten tutkinut omaa napanöyhtää, kun on ilmetyn bonobon näkönenkin. Kokeili taskuaan ja kaikki oli tallella, kelpas hymyillä.
ellauri161.html on line 1100: The chief of his mystical writings are, The Ornament of Spiritual Marriage (Lat. by Gerh. Groot, Ornatus Spiritualis Desponsionis, MS. at Strasburg; by another translator, and published by Faber Stapulensis [Paris, 1512], De Ornatu Spirit. Nuptiarum, etc.; also in French, Toulouse, 1619; and in Flemish, ´J Cieraet der gheestclyeke Bruyloft, Brussels, 1624, Hengelliset häät): — Speculum AEternae Salutis: — De Calculo, an interpretation of the calculus candidus, Re 2:17: — Samuel, sive de Alta Contemplatione. The other works of Ruysbroeck contain but little more than repetitions of the thoughts expressed in those here mentioned. (Esim. 7 hengellisen rakkauden askelmasta.) He wrote in his native language, and rendered to that dialect the same service which accrued to the High German from its use by the mystics of the section where it prevailed. He is still regarded in Holland as "the best prose writer of the Netherlands in the Middle Ages." His style is characterized by great precision of statement, which becomes impaired, however, whenever his imagination soars, as it often does, to transcendental regions too sublimated for language to describe. His works were accessible until lately only in Latin editions (by Surius, Cologne, 1549, 1552, 1609 [the best], 1692, fol.), or in manuscripts scattered through different libraries in Belgium and Holland. Four of the more important works were published in their original tongue, with prefaces by Ullmann (Hanover, 1848). No complete edition has as yet been undertaken (see Moll, )e Boekerij van het S. Barbara-Klooster te Delft [Amst. 1857, 4to], p. 41).
ellauri163.html on line 233: Liitonarkku pantiin siellä pystyyn 369. vuosi talmudilaisen lähteistä päätellen (babylonialainen Talmud Zevachim 118B). Tabernaakkeli lähti Silohista Eelin kuoleman jälkeen. Ainakin yxi miinuspiste hänen oleskelunsa aikana: tabernaakkeli korvataan temppelin edeltäjällä (1.Samuelin kirja 3:15) tai sijoitetaan rakennukseen.
ellauri163.html on line 235: Eli Eli opastaa Samuelia Silohissa. Jälkimmäinen profetoi ja palvelee majassa, mutta ei leeviläisenä, koska hän ei ole Aaronin jälkeläinen. (Eli siis mitä?)
ellauri164.html on line 208: Berkeleyn yhtenä päätavoitteena oli vastustaa materialismia. Dialoguen päähenkilöt olivat kreikan kielen mukaan nimetyt Philonous, ”mielen rakastaja”, joka edusti idealistista katsantokantaa eli Berkeleytä itseään, sekä Hylas, ”materia”, joka edusti materialistista katsantokantaa eli muun muassa John Locken ajatuksia, joka uskoo ulkoisen, aineellisen todellisuuden olemassaoloon. Berkeleyn teoriaan suhtauduttiin usein pilkaten, mutta jotkut, kuten tohtori Samuel Clarke, pitivät Berkeleytä nerona. Samuel Clarke ei tosin ollut mikään neropatti.
ellauri171.html on line 191:

12 of 20 Hanna: Samuelin äiti

ellauri171.html on line 194:
ellauri171.html on line 196: Hanna oli esimerkki sinnikkyydestä rukouksessa. Hän oli hedelmätön monien vuosien ajan, ja hän rukoili lakkaamatta kyvyttömältä aviomieheltään lasta, kunnes Jumala astui sisään ja täytti hänen pyyntönsä pienellä Eelin avulla. Hän synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Samuel.
ellauri171.html on line 198: Lisäksi hän kunnioitti lupaustaan ​​antamalla hänet takaisin Jumalalle. Herra antoi herra otti, kiitetty on herran nimi. Ota antaa kanankakan kantaa. Samuelista tuli lopulta viimeinen Israelin tuomareista, profeetta ja kuningas Saulin ja Daavidin neuvonantaja. Opimme Hannalta, että kun suurin halusi on antaa kunniaa Jumalalle, hän täyttää tämän pyynnön. Hän on todellinen kunnian imejä. Unbefriedigte Frau, toinen naisen näennäinen rooli Raamatussa. Jatka lukemista alta.
ellauri171.html on line 485: Absalom ratsasti muulillaan, ja muuli meni suuren tammen paksujen oksien alle. Hänen päänsä tarttui tiukasti tammean, ja hän jäi roikkumaan taivaan ja maan väliin, kun hänen alla ollut muuli kulki eteenpäin……. Joab otti kolme keihästä käteensä ja työnsi ne Absalomin sydämeen, hänen ollessaan vielä elossa tammessa. Ja kymmenen nuorta miestä, Joabin aseenkantajaa, piiritti Absalomin, löi häntä ja tappoi hänet. (2. Samuel 18:9-15)
ellauri172.html on line 206: Saul, coraggioso guerriero, fu incoronato re di Israele su richiesta del popolo e consacrato dal sacerdote Samuele, che lo unse in nome di Dio. Col tempo, però, Saul si allontanò da Dio finendo per compiere diversi atti di empietà. Allora Samuele, su ordine del Signore, consacrò re un umile pastore: David. Questi fu chiamato alla corte di Saul per placare con il suo canto l'animo del re, e lì riuscì ad ottenere l'amicizia di Gionata, figlio del re, e la mano della giovane figlia di Saul, Micol.
ellauri183.html on line 619: Saramagon mukaan Jeshuan pienet sisarukset olivat: Jakob, Lydia, Joosef jr, Juudas, Simon, Lydia, Justus, Samuel ym mahd muita. 7 poikaa ja 2 tytärtä, Keren-Happukilla pääsi Jopi joholle.
ellauri184.html on line 282: Samuel Rocca likewise concludes that most of his troops were in fact Jews, and that Herod’s army thus did not differ much from the Hasmonaean army that preceded it.
ellauri185.html on line 58: The childless Hannah vows to Yahweh of hosts that, if she has a son, he will be dedicated to Yahweh. Eli, the priest of Shiloh, where the Ark of the Covenant is provisionally located, blesses her. A child named Samuel is born, and Samuel is dedicated to the Lord as a Nazirite—the only one besides Samson to be identified in the Bible. Eli's sons, Hophni and Phinehas, sin against God's laws and the people, a sin that causes them to die in the Battle of Aphek. But the child Samuel grows up "in the presence of the Lord."
ellauri185.html on line 60: Jaaha!? Samuel oli nasiiri niinkö Olavi? Saikohan se vauvana lavemangeja? Olavilta lähti tukka kuten Homer Simpsonilta mutta Kyllikki ei ollut asialla. Australiassa on Simpsonin autiomaa jonka löysi Jane Simpsonin esi-isä.
ellauri185.html on line 62: The Book of Samuel (Hebrew: ספר שמואל, Sefer Shmuel) is a book in the Hebrew Bible and two books (1 Samuel and 2 Samuel) in the Christian Old Testament. The book is part of the narrative history of Ancient Israel called the Deuteronomistic history, a series of books (Joshua, Judges, Samuel, and Kings) that constitute a theological history of the Israelites and that aim to explain God's law for Israel under the guidance of the prophets.
ellauri185.html on line 66: According to Jewish tradition, the book was written by Samuel, with additions by the prophets Gad and Nathan, who together are three prophets who had appeared within 1 Chronicles during the account of David's reign. Modern scholarly thinking posits that the entire Deuteronomistic history was composed circa 630–540 BCE by combining a number of independent texts of various ages.
ellauri185.html on line 73: King Hiram I of Tyre allied himself with David and Solomon in 2 Samuel, 1 Kings and 1 Chronicles. Hiram provided architects, workmen, cedar wood, and gold to build Solomon's Temple in Jerusalem.
ellauri185.html on line 97: The book begins with Samuel's birth and Yahweh's call to him as a boy. The story of the Ark of the Covenant follows. It tells of Israel's oppression by the Philistines, which brought about Samuel's anointing of Saul as Israel's first king. But Saul proved unworthy, and God's choice turned to David, who defeated Israel's enemies, purchased the threshing floor where his son Solomon would build the First Temple, and brought the Ark of the Covenant to Jerusalem. Yahweh then promised David and his sucessors an everlasting dynasty.
ellauri185.html on line 101: In the Septuagint, a basis of the Christian biblical canons, the text is divided into two books, now called the First and Second Book of Samuel.
ellauri185.html on line 102: The Philistines capture the Ark of the Covenant from Shiloh and take it to the temple of their god Dagon, who recognizes the supremacy of Yahweh. The Philistines are afflicted with plagues and return the ark to the Israelites, but to the territory of the tribe of Benjamin rather than to Shiloh. The Philistines attack the Israelites gathered at Mizpah in Benjamin. Samuel appeals to Yahweh, the Philistines are decisively beaten, and the Israelites reclaim their lost territory.
ellauri185.html on line 108: In Samuel's old age (wearing a Mitzpah bollock supporter) he appoints his sons Joel and Abijah as judges but, because of their corruption, the people ask for a king to rule over them. God directs Samuel to grant the people their wish despite his concerns: God gives them Saul from the tribe of Benjamin.
ellauri185.html on line 113: Shortly thereafter, Saul leads Israel to a victory over Nahash of Ammon. Despite his numerous military victories, Saul disobeys Yahweh's instruction to destroy Amalek: Saul spares the Amalekite ruler and the best portion of the Amalekite flocks to present them as sacrifices. Samuel rebukes Saul and tells him that God has now chosen another man to be king of Israel.
ellauri185.html on line 118: God tells Samuel to anoint David of Bethlehem as king, and David enters Saul's court as his armor-bearer and harpist. Saul's son and heir Jonathan befriends David and recognizes him as the rightful king. Saul then plots David's death, but David flees into the wilderness where he becomes a champion of the Hebrews. David joins the Philistines, but he continues to secretly champion his own people until Saul and Jonathan are killed in battle at Mount Gilboa.
ellauri185.html on line 141: 2 Samuel concludes with four chapters (chapters 21 to 24) that lie outside the chronological succession narrative of Saul and David, a narrative that will continue in The Book of Kings. These four supplementary chapters cover a great famine during David's reign; the execution of seven of Saul's remaining descendants, only Mephibosheth being saved (kannattiko mainita), David's song of thanksgiving, which is almost identical to Psalm 18; David's last words; a list of David's "mighty warriors"; an offering made by David using water from the well of Bethlehem; David's sinful census; a plague over Israel which David opted for as preferable to either famine or oppression; and the construction of an altar on land David purchased from Araunah the Jebusite.
ellauri191.html on line 1141: amuel_Josef_Agnon" title="Samuel Josef Agnon">Samuel Josef Agnon
ellauri191.html on line 1207: amuel_Beckett,_Pic,_1.jpg" class="image">amuel Beckett, Pic, 1.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/09/Samuel_Beckett%2C_Pic%2C_1.jpg/75px-Samuel_Beckett%2C_Pic%2C_1.jpg" decoding="async" width="75" height="113" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/09/Samuel_Beckett%2C_Pic%2C_1.jpg/113px-Samuel_Beckett%2C_Pic%2C_1.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/09/Samuel_Beckett%2C_Pic%2C_1.jpg/150px-Samuel_Beckett%2C_Pic%2C_1.jpg 2x" data-file-width="2397" data-file-height="3600" />
ellauri191.html on line 1209: amuel_Beckett" title="Samuel Beckett">Samuel Beckett
ellauri196.html on line 324: Jeremias Gotthelf sai Samuel Burilta 20-frangin rahan vuonna 1997, 200-vuotissyntymäpäivänään. Valitettavasti Jeremias oli ehtinyt jo kuolla.
ellauri204.html on line 639: Hanna Kuusela kirkkoherran virkaan! Oulun hiippakunta sai sunnuntaina 2020 neljännen naispuolisen kirkkoherran, kun piispa Samuel Salmi asetti Sodankylän seurakunnan kirkkoherran virkaan seurakuntapastori Hanna Kuuselan. Ennestään hiippakunnassa seurakuntia johtavat naiset Kittilässä, Sievissä ja Tyrnävällä.
ellauri219.html on line 885: Samuel Clemens "Mark Twain" American author and humorist (1835-1910)
ellauri241.html on line 47: Fanny's flirtatious personality contrasts with Keats' notably more aloof nature. She begins to pursue him after her siblings Samuel and Toots obtain his book of poetry, "Endymion". Her efforts to interact with the poet are fruitless until he witnesses her grief for the loss of his brother, Tom. Keats begins to open up to her advances while spending Christmas with the Brawne family. He begins giving her poetry lessons, and it becomes apparent that their attraction is mutual. Fanny is nevertheless troubled by his reluctance to pursue her, on which her mother (Kerry Fox) surmises, "Mr. Keats knows he cannot like you, he has no living and no income."
ellauri243.html on line 691: Libertaareja edelsi Samuel Edward Konkin III typerine agorismeineen. Konkin piti itävaltalaista koulukuntaa ja erityisesti Ludwig von Misesiä agorismiin ja vastatalouteen johtavan taloudellisen ajattelun perustajana. Agorismin päämäärä on agora eli markkina.
ellauri243.html on line 693: Avointen markkinoiden yhteiskunta niin lähellä varkauksien, pahoinpitelyjen ja petosten saastuttamaa kuin inhimillisesti voidaan saavuttaa, on niin lähellä vapaata yhteiskuntaa kuin mahdollista. Ja vapaa yhteiskunta on ainoa, jossa jokainen meistä voi tyydyttää subjektiiviset arvonsa murskaamatta toisten arvoja väkivallalla ja pakotuksella, ainoastaan aivan vitusti ketkuillen paroni Petkunteränä. -  Samuel Edward Konkin III. Varmaan Samulit I ja II kieriskeli haudassa noloina.
ellauri243.html on line 758: Hänen ensimmäinen näytelmänsä The Tragedy of Sophonisba (1729) tunnetaan nykyisin lähinnä siitä, että se mainitaan Samuel Johnsonin teoksessa Lives of the English Poets, jossa Johnson kertoo, että teatterin koiranleuat parodioivat sen yhtä riviä "O, Sophonisba, Sophonisba, O!" lausumalla "O, Jemmy Thomson, Jemmy Thomson, O!".
ellauri244.html on line 161: Samuel Butler FRS (1774–1839), an English classical scholar and schoolmaster of Shrewsbury School, and Bishop of Lichfield.
ellauri244.html on line 169: amuel_Butler.jpg" />
ellauri244.html on line 174: amuel">Samuel Butler (1612−1680) oli englantilainen satiirinen runoilija. Hänen pääteoksensa on keskeneräiseksi jäänyt Hudibras-runoelma, Cervantesin Don Quijoten esikuvan mukaan kirjoitettu ivakuvaus puritaanien ahdasmielisyydestä ja teeskentelystä. Runoelman sankarina on sir Hudibras, pedanttinen ja riitelynhaluinen presbyteriaani, paksumahainen, pitkäpartainen kyttyräselkä, joka aseenkantajansa, räätäli Ralphin keralla lähtee seikkailuretkelle taistelemaan rahvaan huvituksia vastaan. Runon iva on vähän katkeraa, mutta siinä esitetään hurjan näppäriä sukkeluuksia ja osaavia hyökkäyksiä puritaanien takaperoista ahdasmielisyyttä vastaan. Butlerin muutkin runot ovat satiirisia, vaan vielä huonompia.
ellauri244.html on line 176: Samuel Butler (30. tammikuuta 1774 Kenilworth, Britannia – 4. joulukuuta 1839) oli englantilainen rehtori ja piispa, Shrewsbury schoolin rehtori ja Lichfieldin piispa. Hänen lapsenlapsensa oli myös nimeltään Samuel Butler (alla).
ellauri244.html on line 180: There were shortcomings in the welfare of pupils. Fights between boys were said to average seventy a week and were regarded by Dr Butler "with a blind eye", comfort for boarders was minimal, and complaints about food were continuous, on one occasion leading to a riot. His initials "S.B." over the gateway to the house he built himself next to the school were said to be a sign for "stale bread, sour beer, salt butter, and stinking beef sold by Samuel Butler". He tried to suppress games at Shrewsbury, considering football (pre-FA) as "only fit for butcher boys" and "more fit for farmboys and labourers than for young gentlemen".
ellauri244.html on line 184: Samuel Butler (joulukuu 1835 – 18. kesäkuuta 1902) oli brittiläinen kirjailija. Hänen tuotantoonsa vaikuttivat kokemukset Uudessa-Seelannissa. Hänen romaaninsa Erewhon (1872) pilkkaa utopiaromaaneja. Erewhonin maassa koneiden käyttö on kielletty ja järjettömyyden tutkimusta arvostetaan. Butlerin teos on kriittinen oman aikansa yhteiskuntaa ja uskonnollista puhdasoppisuutta kohtaan.
ellauri244.html on line 189: Butler was born in 1692 and attended a dissenting academy where he read current philosophy — including up to date logic, and works of John Locke and Samuel Clarke.
ellauri246.html on line 48: Agnonin isä Shalom Mordechai Halevy oli koulutukseltaan rabbiini ja kuului hasidiyhteisöön mutta työskenteli turkisalalla. Nuori Samuel ei käynyt koulua, vaan hänen vanhempansa opettivat häntä kotona. Kahdeksanvuotiaana hän osasi kirjoittaa ja lukea hepreaa ja jiddišiä ja luki ahkerasti juutalaisen sivistysliikkeen Haskalan hepreankielisiä kirjailijoita. Viisitoistavuotiaana hän kirjoitti ensimmäisen runonsa. Tämän jälkeen hän alkoi kirjoittaa heprean- ja jiddishinkielisiä runoja ja kertomuksia, joista useita julkaistiin Galitsiassa.
ellauri246.html on line 69: Vuonna 1966, yhdessä israelilaisen kirjailijan Samuel Josef Agnonin kanssa Nelly pokkasi Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Sachs oli vuoteen 2009 asti ainoa saksalais-ruåzalainen naiskirjailija, joka on saanut tämän palkinnon. 2009 sen sai Herta Müller, Celanin maanmies ja samanlainen antikommunisti Ceausescu-survivori.
ellauri247.html on line 155: Tohtori Samuel Johnson kosketteli seurassa kerran muuatta arkaluontoista kohtaa. Eräs nainen nousi silloin perin närkästyneenä ja poistui huoneesta. Kelpo tohtorimme huudahti tällöin: Tuo nainen on seuran siveettömin ihminen! Kelpo tohtoripa hyvinkin.
ellauri247.html on line 167: Vapaamielisellä historioitsijalla Catherine Macaulaylla oli tapana väitellä ahdasmielisen tohtori Samuel Johnsonin kanssa yhteiskunnallisesta tasa-arvoisuudesta. Eräänä päivänä, kun Johnson oli aterialla mainitun naisen kotona, hän virkkoi emännälleen totisen näköisenä:
ellauri247.html on line 177: The Tory Samuel Johnson was a critic of her politics: Sir, there is one Mrs. Macaulay in this town, a great republican. One day when I was at her house, I put on a very grave countenance, and said to her, "Madam, I am now become a convert to your way of thinking. I am convinced that all mankind are upon an equal footing; and to give you an unquestionable proof, Madam, that I am in earnest, here is a very sensible, civil, well-behaved fellow-citizen, your footman; I desire that he may be allowed to sit down and dine with us." I thus, Sir, shewed her the absurdity of the levelling doctrine. She has never liked me since. Sir, your levellers wish to level down as far as themselves; but they cannot bear levelling up to themselves. They would all have some people under them; why not then have some people above them?
ellauri247.html on line 209: L'Histoire de Gil Blas de Santillane n'est pas un roman picaresque puisque le personnage éponyme monte au fur et à mesure l'échelle sociale contrairement au picaro qui, lui, cherche en vain à atteindre la richesse et la noblesse, contrairement à Gil Blas qui devient riche et obtient ses lettres de noblesse. La dimension religieuse est présente dans l’œuvre puisqu'Ambroise de Lamela et don Raphaël, deux brigands ayant joué des tours à Samuel Simon et ayant volé l'argent d'un couvent, seront punis par l'Inquisition sous les yeux de Gil Blas (XII, 1).
ellauri247.html on line 308: amuel">Samuel Johnson (18 September 1709  – 13 December 1784), often wrongly called Dr Johnson, was an English writer who made lasting contributions as a poet, playwright, essayist, moralist, critic, biographer, editor and lexicographer. He was a devout Anglican, and a committed Tory. The Oxford Dictionary of National Biography calls him "arguably the man using most four letter words in English history".
ellauri247.html on line 310: amuel_Johnson_by_Joshua_Reynolds.jpg/220px-Samuel_Johnson_by_Joshua_Reynolds.jpg" height="200px" />
ellauri264.html on line 574: In the biblical narrative, Hophni and Phinehas are criticised for engaging in illicit behaviour, such as appropriating the best portion of sacrifices for themselves, and having sexual relations with the sanctuary's serving women. They are described as "sons of Belial" in (1 Samuel 2:12) KJV, "corrupt" in the New King James Version, or "scoundrels" in the NIV. Dom var usla som Sveriges krona, som än kallas skräpvaluta, än skitvaluta. Their misdeeds provoked the wrath of Yahweh and led to a divine curse being put on the house of Eli, and they subsequently both died on the same day, when Israel was defeated by the Philistines at the Battle of Aphek near Ebenezer; the news of this defeat then led to Eli's death (1 Samuel 4:17–18). On hearing of the deaths of Eli and Phinehas, and of the capture of the ark, Phinehas´ wife gave birth to a son whom she named Zaphod (expressing 'departed glory') before she herself died (1 Samuel 4:19–22).
ellauri269.html on line 373: Lahtelainen Samuel Gryning on tuomittu vankeuteen myös törkeästä pahoinpitelystä ja hän on syyllistynyt muun muassa huumerikoksiin. Lahtelainen juontaja, somevaikuttaja ja kansalaistoimittaja Samuel Gryning pyrkii eduskuntaan Hämeen vaalipiirissä.
ellauri270.html on line 186: amuel_Ichiye_Hayakawa%2C_United_States_Senator_from_California_on_May_8%2C_1981_with_Reagan_Contact_Sheet_C1875_%28cropped%29.jpg" />
ellauri272.html on line 418: Bloom wrote: “Ammons’s poetry does for me what Stevens’s did earlier, and the High Romantics [Bloom’s term for William Blake, William Wordsworth, Samuel Coleridge, Percy Bysshe Shelley, John Keats, and Lord Byron] before that; it helps me to live my miserable life.
ellauri285.html on line 399: “A woman of undoubted Genius,” according to Samuel Taylor Coleridge, Mary Robinson was an English actress, author, celebrity, and ardent supporter of the rights of women who gained considerable fame during her lifetime. Known by the nickname “Perdita,” after her role in Shakespeare’s The Winter’s Tale, peddled to The Prince of Wales her tail.
ellauri313.html on line 186: Samaa iänikuista kiireklischeetä, nyt lehden toimituxessa. Exnää hölmöt huomaa miten työväenliikkeen voitot on peruutettu? Mixe on muka niistä hienoa? Annika has obvious similarities to the author, with Liza Marklund herself pictured on the book covers. She was beaten so badly by her first husband that she was simply forced to kill him in self-defense. Journalisten Annika Bengtzon, som kommer från Hälleforsnäs i Södermanland men nu bor på Kungsholmen i Stockholm, är en typisk kvinna mitt i karriären, som jonglerar man och barn samtidigt med känslorna inför de tuffa kollegorna på Kvällspressen. Hon är lik ett pansarfordon. Oliko Thomas Samuelsson se uusi päätoimittaja biznizmaailmasta jonka talousliberalismi sai nuoren Annikan knickerit kostumaan? Eikun se oli Anders Schyman.
ellauri322.html on line 142: Kirjaa kunnioittivat ensimmäisen sukupolven romanttiset runoilijat , kuten William Wordsworth ja Samuel Taylor Coleridge , vaikka he myöhemmin kääntyivät pois radikalismista. Kuitenkin, kuten romantiikan tutkija Andrew McCann selittää, " Percy Shelleyn töiden radikalismissa Godwinin ajattelulla oli suurin vaikutus romanttiseen liikkeeseen, ja ... Shelleyn työ oli keskeisin radikaalin tunteen elpymiselle Napoleonin sotien lopulla."
ellauri322.html on line 184: 11-vuotiaana hänestä tuli Samuel Newtonin, kovan linjan kalvinistin ja Robert Sandemanin opetuslapsen, ainoa oppilas. Vaikka Newtonin tiukka kurinpitomenetelmä jätti Godwinille kestävän auktoriteettivamman, Godwin sisäisti sandemanilaisen uskontunnustuksen, joka korosti rationalismia, tasa-arvoa ja konsensuspäätöksentekoa. Huolimatta siitä, että Godwin myöhemmin luopui kristinuskosta, hän säilytti sandemanilaiset juurensa, joita kiitti sitoutumisestaan rationalismiin, sekä stoalaisesta persoonallisuudestaan. Godwin tuomitsi kristityn Jumalan teokraatiksi ja tyranniksi , jolla ei ollut oikeutta hallita.
ellauri333.html on line 259: Kuten Angry Hanumanin muodonmuutoksessa, 1990-luvulla tutusta Ram, joka piti joustaan ​​ja seisoi rennosti onnellisen perheensä vieressä, tuli yksinäiseksi militantiksi soturiksi, kaikki lentävät hiukset ja piirretyt nuolet. Rath Yatra seurasi jäljitellen tätä aihetta, ja kun se saavutti crescendonsa, Ayodhyan Babri Masjidin tuhosi itse julistautunut Vaanar Sena (apinaarmeija), joka käytti trishuleja. Vihaisessa Hanumanissa saatamme hyvinkin nähdä nerokkaan, rakastetun ikonin muuttuvan militantiksi tappajaksi, hominidiksi, joka olisi voinut jakaa luolan nykyisen vihollisensa kanssa pitkään. Samuel Taylor Coleridge kirjoitti kerran muistikirjaan: "Pimeyden prinssi on herrasmies." Ensimmäinen veljesmurha-ase, kuten raamatututkija Bruce Chatwin muistuttaa, nähtiin noin 10 000 eKr., kun kansalainen Kane, maanviljelijäveli, murskasi kuokan veljensä metsästäjä-keräilijä Li'l Abnerin kallon läpi.
ellauri339.html on line 189: Amishit erosivat mennoniitoista vuonna 1693 koska halusivat elää vielä hurskaampaa ja yhteisöllisempää elämää. Tämän lisäksi mennoniitat ovat hajaantuneet aikojen saatossa eri suuntauksiin, kuten 'flaameihin', 'friiseihin', 'waterlandilaisiin', jotka tunnettiin löyhemmästä seurakuntakuristaan, sekä 'sonnelaisiin', jotka erkaantuivat omaksi ryhmäkseen 1600-luvulla piispa Samuel Apostoolin johdolla. Apostool ei hyväksynyt piispa Galenus Abrahamsin yhteydenpitoa muihin kirkkoihin ja näkemystä siitä, ettei mennoniittain vapaaseurakunta olisi ainoa oikea kirkko eikä siis ainoa tie pelastukseen. Osin tästä syystä Apostool perusti oman seurakunnan yhdessä noin 700 muun vanhoillisen jäsenen kanssa antaen kirkolleen nimityxen 'sonnelaiset'. Monet muutkin seurakunnat asettuivat tämän tueksi.
ellauri339.html on line 193:
ellauri340.html on line 487: Vuonna 1977 Stanley Kauffmann (n.h.) arvioi A Moment of True Feeling -elokuvaa, että Handke "on tärkein uusi kirjailija kansainvälisellä näyttämöllä filmiohjaaja Samuel Beckettin jälkeen". John Updike arvosteli samaa romaania The New Yorkerissa ja oli yhtä vaikuttunut. Hän huomautti, että "hänen [Handken] tahallista intensiteettiä ja veitsen selkeyttä mieleenpainumista ei voi kiistää. Hän kirjoittaa psykologian ulkopuolelta, jossa tunteet saavat periksiantavuuden satunnaisesti kohdatuista, geologisesti analysoiduista kivistä." Tunteet kuin kivellä, takuulla. Frankfurter Allgemeine Zeitung kuvaili häntä " länsisaksalaisten kriitikoiden rakkaaksi". Hugo Hamilton totesi, että debyyttinsä jälkeen Handke "on testannut, inspiroinut ja järkyttänyt yleisöä". Hienoa. Joshua Cohen (n.h.) totesi, että Handke "komentoi yhtä sodan jälkeisen ajan suurista saksankielisistä proosatyyleistä, syvää ja nopeaa ja virran vastaista jokiretoriikkaa", kun taas Gabriel Josipovici (n.h.) kuvaili häntä, "vaikka varauksellisesti suhtautuu joihinkin hänen viimeaikaisiin teoksiinsa" yhtenä sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä saksankielisistä kirjailijoista. WG Sebald (n.h.) sai inspiraationsa Handken monimutkaisesta proosasta. Toistamista käsittelevässä esseessä "Toisto tyylikeinona" hän kirjoitti "suuresta ja, kuten olen sittemmin oppinut, pysyvästä vaikutuksesta", jonka kirja teki häneen. "En tiedä", hän kehui, "onko kirjalliselle taiteelle erityisen merkittävä pakotettu suhde kovan raiskauksen ja ilmavan taikuuden välillä kauniimmin dokumentoitu kuin Toiston sivuilla." Karl Ove Knausgård kuvaili A Sorrow Beyond Dreams -kirjaa yhdeksi "aikamme tärkeimmistä saksaksi kirjoitetuista kirjoista mein Kampfin jälkeen, enkä puhu nyt vain omastani." Kirjaa ja sen kirjoittajaa kehuttiin myös Knausgårdin omassa taistelussani. Nää on hei muuten kaikki äijiä! All male paneeli. Epäluulot heräävät.
ellauri345.html on line 718: Melankolinen joukko Frankfurtin koulun maanpaossa olevia saksalaisia ​​juutalaisia ​​intellektuelleja (Adorno, Horkheimer, Löwenthal, Marcuse, Fromm) tuki häntä kuukausittaisilla stipendeillä. Miksi Benjamin on tärkeä vuonna 2014? Miksi meidän pitäisi lukea häntä? Sas se. No koska hän oli dekonstruktionisti avant la lattre, tulta hengittävä kommunisti, ja messiaaninen juutalainen mystikko. Sitäpaizi Samuel Taylor Coleridgellakin oli huumeongelmia, vaeltava silmä ja häpeällinen piittaamattomuus velvollisuuksistaan ​​vaimoa ja lapsia kohtaan. Todellakin, kun Benjamin itse lipsahti pois luotamme ennenaikaisesti vuonna 1940, hänen itsemurhansa edusti, kuten Scholem ilmaisi, anteeksiantavalla liioituksella "eurooppalaisen miehen kuolemaa".
ellauri347.html on line 122:

Saul ja hänen aseenkantajansa (1 Samuel 31:3-6)

ellauri347.html on line 126:

Ahitofel (2 Samuel 17:23)

ellauri348.html on line 748: Syklillä oli vähemmän vaikutusta Brittein saarilla. Samuel Johnson piti sitä "toisena todisteena skotlantilaisten salaliitosta kansallisessa valheessa", kun taas irlantilaiset vastustivat Macphersonin omien perinteidensä väärinkäyttöä. Macpherson edisti aineiston skotlantilaista alkuperää, ja irlantilaiset historioitsijat vastustivat häntä kiivaasti, koska he kokivat, että heidän perintöään approprioitiin. David Hume peruutti lopulta Macphersonin alkuperäisen tukensa ja vitsaili, ettei hän voinut hyväksyä runojen väitettyä aitoutta, vaikka "viisikymmentä karvakätistä ylämaalaista" takaisi sen. Samuel Johnson, Touretten syndroomainen englantilainen kirjailija, kriitikko ja elämäkerturi, oli vakuuttunut siitä, että Macpherson oli "vuoripankki , valehtelija ja huijari ja että runot olivat väärennöksiä". Johnson hylkäsi myös runojen laadun. Kun kysyttiin: "Mutta tohtori Johnson, uskotko todella, että kukaan nykyajan mies voisi kirjoittaa sellaista runoutta?" hän vastasi kuuluisasti: "Kyllä. Monet miehet. Monet naiset. Ja monet lapset." Johnsonin sanotaan kutsuneen Ossianin tarinaa "yhtä törkeäksi kusetukseksi kuin koskaan, mikä maailmaa vaivasi". Väitteensä tueksi Johnson kutsui gaelia myös barbaarisen kansan töykeäksi puheeksi ja sanoi, ettei siitä edes ollut yli 100 vuotta vanhoja käsikirjoituksia. Vastauksena todistettiin, että Advocates' Library Edinburghissa sisälsi 500 vuotta vanhoja gaelinkielisiä käsikirjoituksia, jotka ovat vieläkin vanhempia. 1800-luvun alkuun mennessä syklillä oli rajallinen rooli Skotlannin isänmaallisessa retoriikassa.
ellauri350.html on line 597:

"Kuka tahansa, joka sanoo, ettei rahalla voi ostaa onnea, ei ole koskaan ollut sitä." - Samuel L. Jackson (elokuu 2004)
ellauri350.html on line 823: Samuel L(eroy) Jackson (s. 21. joulukuuta 1948) on yhdysvaltalainen näyttelijä. Yksi sukupolvensa tunnetuimmista näyttelijöistä, elokuvat, joissa hän on esiintynyt, ovat tuottaneet yhteensä yli 27 miljardia dollaria maailmanlaajuisesti, mikä tekee hänestä kaikkien aikojen toiseksi eniten tuloja tuottavan näyttelijän . [a] Tuoreen luokituksen mukaan hän on kaikkien aikojen eniten tuottanut näyttelijä. Vuonna 2022 hän sai Academy Honorary Award -palkinnon "kulttuurisena ikonina, jonka dynaaminen työ on resonoinut genreissä, sukupolvissa ja yleisöissä maailmanlaajuisesti". Jacksonin läpimurtoesitys oli Jules Winnfieldin roolissa Quentin Tarantinon rikosdraamassa Pulp Fiction (1994), Hän sai laajaa tunnustusta myös Jedi Mace Winduna Star Wars -esiosa-trilogiassa ( 1999–2005) ja Nick Furynä 11 Marvel Cinematic Universe -elokuvassa , alkaen Iron Manista (2008), sekä vierailijana ABC- sarjassa SHIELDin agentit.
ellauri351.html on line 334: Samuel Benjamin Bankman-Fried (s. 5. maaliskuuta 1992), tai SBF, on amerikkalainen yrittäjä, joka tuomittiin petoksesta ja niihin liittyvistä rikoksista marraskuussa 2023. Bankman-Fried perusti kryptovaluuttapörssin FTX ja sitä juhlittiin nimellä "krypton julistepoika". Menestyksensä huipulla hänet sijoittui Forbes 400:n 41. rikkaimmaksi amerikkalaiseksi.
ellauri367.html on line 301: Päätellen, että kansainvälisen rahoituksen tavoitteena on natsismin hyökätä stalinismia vastaan sotilaallisesti, hän pyrkii edistämään liittoa Puolan jakamisen ympärillä (Saksan ja Neuvostoliiton välisen sopimuksen esikuvana). Gabriel kysyy sitten yhteyshenkilön nimeä, joka voisi varmuudella sanoa olevansa kansainvälisen korkean rahoituksen alalla. Rakovsky sanoo, että Lionel Walter Rothschild oli yksi heistä (kuoli 1937), Kuhn, Loeb & Co -pankki Schiffin, Warburgin, Loebin ja Kuhnin perheen, Bernard Baruchin, Felix Frankfurterin, Frank Altschulin, Benjamin Victor Cohenin, Nathan Straus Jr:n kanssa., Laurence Steinhardt, Léon Blum, Samuel Irving Rosenman, Walter Lippmann, Herbert H. Lehman, Dreifus, Thomas W. Lamont, Georges Mandel, Henry Morgenthau, Mordecai Ezekiel, Jesse L. Lasky, mutta neuvoo häntä lopulta puhumaan Yhdysvaltain Neuvostoliiton suurlähettiläs Joseph E. Daviexelle.
ellauri368.html on line 322: From a literary-historical standpoint, Revealer of Secrets holds immense interest. As Dov Taylor notes in his useful introduction, it was inspired by the eighteenth-century epistolary tradition initiated in England by Samuel Richardson's Pamela (1740), in France by Rousseau's Nouvelle Héloïse (1760), and in Germany by Goethe's Die Leiden des jungen Werthers (1774). Because Hebrew had as yet no novelistic tradition, Perl necessarily drew upon the prevailing norms of European fiction. Thus arose the beginning of modern Hebrew literature in the margins of eighteenth-century fiction
ellauri368.html on line 339: The novel used the epistolary tradition of European novels such as Samuel Richardson's Pamela and brought this style into Jewish literature. Perl also made use of scholarly and pseudo-scholarly footnotes throughout the novel.
ellauri369.html on line 324: Carlylen käännös teoksista Goethen Wilhelm Meisterin oppisopimuskoulutus (1824) ja Matkat (1825) ja hänen elämäkerta Schillerista (1825) toivat hänelle kunnolliset tulot, jotka eivät olleet sitä ennenkään välttyneet häneltä, ja hän sai täysin ansaizemattomasti vaatimattoman maineen. Hän aloitti kirjeenvaihdon Goethen kanssa ja teki ensimmäisen matkansa Lontooseen vuonna 1824 tapaamalla merkittäviä kirjailijoita, kuten Thomas Campbellin, Charles Lambin ja Samuel Taylor Coleridgen, ja solmimalla ystävyyssuhteita Anna Montagun, Bryan Waller Proctorin ja Henry Crabb Robinsonin kanssa. Hän matkusti myös Pariisiin loka–marraskuussa Edward Stracheyn ja Kitty Kirkpatrickin kanssa, missä hän osallistui Georges Cuvierin vertailevan anatomian johdantoluennolle, keräsi tietoa lääketieteen opinnoista, esitteli itsensä Legendrelle, Legendre esitteli hänet Charles Dupinille, havaitsi Laplacen ja useita muita merkittäviä samalla kun he kieltäytyivät Dupinin esittelytarjouksista, ja kuuli François Magendien lukevan artikkelia " viidennestä hermoparista" (kolmoishermosta).
ellauri370.html on line 86: According to Samuel Cox, the Amalekites were the "first" in their hostility toward the Israelites. Matthew George Easton theorized that the Amalekites were not the descendants of Esau's grandson Amalek, by taking a literal approach to Genesis 14:7 where Abram already beats some Amaleks. During the Islamic Golden Age, certain Arabic writings claimed that the Amalekites existed long before Abraham. Some Muslim historians claimed that the Amalekites who fought against Joshua were the descendants of the inhabitants of North Africa. Ibn-Arabshâh claimed that Amalek Sr. was a descendant of Ham, son of Noah. They were harmless semi-nomadic agro-pastoralists. They lived in tents, rode camels, participated in the copper trade and worshipped gods at masseboth shrines. It is likely that Saul's anti-Amalekite campaigns were motivated by a strategic desire to wrest control of copper production at Tel Matzos. Copper was valuable to the early Israelites and their theology and ritual.
ellauri370.html on line 92: In Deuteronomy 25:17–19, The Israelites are specifically commanded to "blot out the remembrance of Amalek from under heaven" once they have taken possession of the Promised Land in retribution for "what Amalek did to [them] on the way as [they] were coming out of Egypt", a reference to the Amalekite ambush on the Israelites at Rephidim. Earlier, in Deuteronomy 7:1–16 and Deuteronomy 25:16–18, they are commanded to utterly destroy all the inhabitants of the idolatrous cities in the promised land and their livestock; scripture purports that King Saul ultimately loses favor with Yahweh for failing to kill King Agag and the best livestock of the Amalekites in 1 Samuel 15 in defiance of these commandments.
ellauri370.html on line 96: In 1 Samuel 15:1–9, Samuel identifies Amalek as the enemy of Israelites, saying "Thus says the Lord of hosts: I will punish Amalek for what he did to Israel, how he ambushed him on the way when he came up from Egypt," a reference to Exodus. God then commands Saul to destroy the Amalekites, by killing man, woman, infant and suckling.This massacre is believed to be a retelling of the raids in 1 Samuel 14:48, although it additionally specifies that it occurred in the "city of Amalek", which was believed to be the "principal place of arms" or the "metropolis" of Amalek. In 1 Samuel 15:33, Samuel identifies king Agag of Amalek as an enemy and killer, saying "As your sword has made women childless, so shall your mother be childless among women." If this doesn't smack of genocide whar does? And it gets only worse, withess Gaza now.
ellauri370.html on line 98: In 1 Samuel 27:8–9, David and his men conduct raids against the Amalekites and their Geshurite and Gezirite allies. He kills every man and woman but takes sheep, cattle, donkey, camels and clothing. These Amalekites were theorized to be refugees who fled from Saul or a separate Amalekite faction that dwelt to the south of Israel. Gili Kluger believes these narratives were anti-Saul propaganda, designed to make him appear weak compared to David, since no losses were attributed to David.
ellauri370.html on line 99: In 2 Samuel 1:5–10, an Amalekite tells David that he found Saul leaning on his spear after the battle of Gilboa. The Amalekite claims he euthanized Saul, at Saul's request, and removed his crown. David gives orders to his men to kill the Amalekite for killing the anointed king, believing him to be guilty by admission.
ellauri372.html on line 486: Hudibras on vireä sinfoninen runo, jonka Samuel Butler (1613–1680) kirjoitti sankarillisella pilatyylillä ja joka julkaistiin kolmessa osassa vuosina 1663, 1664 ja 1678. Toiminta sijoittuu lystikkään vallankumouxen viimeisiin vuosiin, noin 1658–1658. 60, juuri ennen Kaarle II: n palauttamista kuninkaaksi toukokuussa 1660.
ellauri373.html on line 288: 2) Samuel I, Montagu, entinen asiaministeri Intia;
ellauri373.html on line 289: 3) Samuel I, Herbert, Pyhän maan "kuningas";
ellauri373.html on line 290: 4) Samuel III - Herra Swaisling;
ellauri373.html on line 291: 5) Samuel IV Marcus - Lordi Barstead;
ellauri373.html on line 292: 6) Samuel V - Stuart;
ellauri373.html on line 699: Juutalaisten keskuudessa: Trotski-Bronstein on sama ase, kuten Rufus Isaac tai Rothschild, Rathe- Nau, Herbert Samuel, Ludwig Brandes, Gompers, Bernard > Baruch, Otto Kahn, Kerensky ja Yakov Schiff (äskettäin kuollut).
ellauri374.html on line 189:
ellauri374.html on line 210: EU equivalents include the German: haberfeldtreiben and German: katzenmusik, Italian: scampanate, Spanish cacerolada, (also cacerolazo or cacerolada) and of course French charivari. Americans of course were not that nasty. In a North American charivari participants might throw the culprits into horse tanks or force them to buy candy bars for the crowd. "All in fun – it was just a shiveree, you know, and nobody got mad about it. At least not very mad." In music, Charivari would later be taken up by composers of the French Baroque tradition as a 'rustic' or 'pastoral' character piece. In Samuel Butler´s Hudibras, the central character encounters a skimmington in a scene notably illustrated by William Hogarth. In the 1966 film El Dorado, Cole Thorton (John Wayne) tells Mississippi (James Caan) that they were unable to re-enter the saloon they just left because the "shivaree" (i.e., the fight they had with other bar patrons) "wore out our welcome".
ellauri378.html on line 292: Kolmanneksi insestillä on noloja seurauksia, vaikka niitä ei tuntuisi heti. Esimerkiksi 2. Samuelin luvussa 13 kerrotaan Amnonin sisarpuolensa Tamarin insesti-raiskauksesta. Amnon oli kuningas Daavidin vanhin poika ja Absalomin veli. Raivoissaan veljeään kohtaan, mutta kärsivällinen Absalom odotti vuosia ennen kuin kosti sisarensa raiskauksen lähettämällä palvelijansa tappamaan Amnonin, kun tämä juhli. Aika noloa.
ellauri389.html on line 57: In previous critical examinations of Lamb, Samuel Taylor Coleridge is usually cited as the archetypal representative of romantic imagination that Lamb tried to ape (esp. Sam's colonialistic Kubla Kurkussa). The celebrated philosopher and poet was Lamb's childhood friend, and hence anchors the predominantly biographical criticism on Lamb that accounts for his distinctively precious tone as an evasive expression of his sense of literary inferiority. Similarly, Lamb's 10 years older sister Mary, who murdered their mother in 1796, has been suggested as another source of Charles's supposed romantic agony.
ellauri389.html on line 121: Charles Lloyd on yhdysvaltalainen jazz-fagotisti ja -huilisti soitinyhtyeestä Ovet (?). Charles onnistui hyvin 1967 Neuvostoliitossa. Charles Lloyd II (12. helmikuuta 1775 – 16. tammikuuta 1839) oli englantilainen runoilija, joka oli Charles Lambin , Samuel Taylor Coleridgen , Robert Southeyn , William Wordsworthin , Dorothy Wordsworthin ja Thomas de Quinceyn ystävä . Hänen tunnetuin runonsa on "Desultory Thoughts in London". Charles on vaikutusvaltaisen birminghamilaisen Lloyds Bank suvun jäsen.
ellauri389.html on line 137: Williamin veli Virgil oli kanssa Samin lemppari. Vuonna 1789 Bill julkaisi hyvin pienessä kvarttoteoksessa teoksen Fourteen Sonets, jotka saivat suuren yleisön lisäksi myös Samuel Taylor Coleridgen ja William Wordsworthin suuren suosion. Coleridge tunnusti hänet Charlotte Smithin ohella sonettimuodon yleisen elvyttämisen kätilöxi heidän sukupolvessaan. Smith jätti miehensä ja alkoi kirjoittaa tukeakseen lapsiaan. Hänen ansiotaan on, että hän muutti sonetin surullisen tunteen ilmaisuksi, ja hänen varhaisissa romaaneissaan on havaittavissa sentimentaalisuutta. Myöhemmät romaanit, kuten Desmond ja The Old Manor House, ylistivät Ranskan vallankumouksen ihanteita. Laskeva kiinnostus niihin briteissä jätti hänet köyhyyteen vuoteen 1803 mennessä. Hän tuskin pystyi pitämään kynää, hän myi kirjakokoelmansa maksaakseen velkojaan ja kuoli vuonna 1806.
ellauri389.html on line 393: In 1799 Lloyd married Sophia, daughter of Samuel Pemberton of Birmingham, with whom, if De Quincey can be trusted, he eloped by proxy (!), employing no less distinguished a person than Robert Southey to carry her off. He initially resided with her at Barnwell, near Cambridge, whose prosaic landscape is the subject of 1 of his best prosaic poems.
ellauri389.html on line 459: Tähän didaktiseen runoelmaan tekijä yhdisti luonnon ja yhteiskunnan ilmauksia niin, että niihin syntyi kiehtovia ja todenmukaisia valo- ja varjovivahduksia. suuntaa kirjoittamalla arkielämästä ja Englannin maaseudun kohtauksista. Cowper on vaikuttanut Englannin runouteen uudistavasti ja muotosuunnista vapauttavasti. Cowper vapautti 1700-luvun luontorunouden. Hän oli monella tapaa yksi romanttisen runouden edelläkävijistä . Samueli Taylor Coleridge kutsui häntä "parhaaksi nykyrunoilijaksi", kun taas Ville eli Wordsworth ihaili erityisesti hänen runoaan "Yardley-Oak".
ellauri392.html on line 885: Alaviite: The New Criterion on New Yorkissa ilmestyvä kuukausittain ilmestyvä kirjallinen aikakauslehti ja taiteellisen ja kulttuurisen kritiikin aikakauslehti. Siinä on osiot runouden, teatterin, taiteen, musiikin, median ja kirjojen kritiikille. Sen perustivat vuonna 1982 Hilton Kramer, entinen The New York Timesin taidekriitikko, ja Samuel Lipman, pianisti ja musiikkikriitikko. Tietysti ashkenazeja. Nimi viittaa brittiläiseen The Criterion -kirjallisuuslehteen, jota toimitti yli puolifasistinen T. S. Eliot vuosina 1922–1939. Kramer taisteli sitä vastaan, mitä hän piti vasemmistolaisena poliittisena ennakkoasenteena taidekritiikassa ja mitä hän piti esteettisenä nihilismina, joka on ominaista monille 1900-luvun työtaiteilijoille ja taidekriitikoille. Turhautuminen The New York Timesin vasemmistopolitiikkaan johti hänen eroamiseen sanomalehdestä Reaganin vuonna 1982. Hän perusti ( Samuel Lipmanin kanssa ) konservatiivisen The New Criterion -lehden , jonka toinen toimittaja ja kustantaja oli myös Kramer. Hän otti vahvasti kommunisminvastaisen kannan vuoden 2003 katsauksessaan Anne Applebaumin Gulag: A History -kirjasta . Teoksessa The Twilight of the Intellectuals (1999) hän puolusti taidekriitikko Clement Greenbergin antikommunistisia näkemyksiä. Hän teki eron modernismin ja postmodernismin välillä terävästi, viitaten postmodernismin aikakauteen "tänä ironian ja institutionalisoidun kumouksen aikakautena". Hän on asettanut tämän vastakohtana modernismista löytämiensä ihanteiden kanssa: "totuuden kurinalaisuus, rehellisyyden ankaruus". Hilton Kramer kuoli sydämen vajaatoimintaan 27. maaliskuuta 2012 Harpswellissa. Ei mikään ylläri.
ellauri395.html on line 541: Tellus-lähetyskonferenssin pääpuhujaksi kutsuttu Samuel Tedder pohdiskelee ja perustelee lähetystyön oikeutusta. Kriittisyyttäkin tarvitaan, muttei liian kanssa. There is a limit.
ellauri402.html on line 191: Moina Mathers, syntynyt Mina Bergson (28. helmikuuta 1865 – 25. heinäkuuta 1928), oli taiteilija ja okkultisti 1900-luvun vaihteessa. Hän oli ranskalaisen filosofin Henri Bergsonin sisar, ensimmäinen juutalaissyntyinen mies, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1927. Hänet tunnetaan kuitenkin enemmän avioliitostaan ​​englantilaisen okkultistin Samuel Liddell MacGregor Mathersin kanssa. yksi Hermetic Order of the Golden Dawn -järjestön perustajista ja hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1918 seuraajajärjestön johtajana, nimeltään Ruusuristilainen Alpha et Omega.
ellauri402.html on line 200: Moina tapasi miehensä Samuel Liddell MacGregor Mathersin vuonna 1887 opiskellessaan British Museumissa, jossa Samuel oli usein suojelija. Vuotta myöhemmin hänen tuleva aviomiehensä perusti Hermetic Order of the Golden Dawn -järjestön, yhden läntisen mysteeriperinteen vaikutusvaltaisimmista organisaatioista. Moina oli tämän ritarikunnan ensimmäinen vihitty maaliskuussa 1888. Hänen valitsemansa motto Kultaisessa Aamunkoitteessa oli Vestigia Nulla Retrorsum, mikä tarkoittaa "Jäljet pelottavat". Vuotta myöhemmin vuonna 1890 hän meni naimisiin SL Mathersin kanssa ja Mina Bergsonista tuli Moina Mathers. Heidän okkulttisessa kumppanuudessaan hänen miestään kuvailtiin "henkien herättäjäksi" ja Moinaa selvänäkijäksi "näkijäksi", joka usein kuvasi taiteilijana sitä, mitä hänen miehensä "herätti". Maaliskuussa 1899 he suorittivat egyptiläisen jumalattaren Isisin riitit Pariisin Théâtre La Bodinièren lavalla.
ellauri402.html on line 273: Auroran mielisairaalan (jossa tri P. suuttui Seijalle: ei ole isoremmi päällä!) kolme perustajaa, William Robert Woodman (it really works!), William Wynn Westcott ja Samuel Liddell
ellauri402.html on line 316: amuel_Liddell_MacGregor_Mathers_in_Egyptian_getup.jpg" />
ellauri403.html on line 298: Vuonna 2002 Samuel P. Huntington näki Putinin suhteen länteen olennaisena putinismin piirteenä. Vaikka Jeltsin samaistui länteen ideologisesti ja kulttuurisesti, Putin oli vain pragmaatikko: ”Kun hänelle sopii, hän tekee yhteistyötä USA:n, lännen kanssa”; mutta hän voisi myös tehdä juuri päinvastoin.
ellauri411.html on line 89: Mansfieldin kuoleman jälkeen Murry toimitti hänen töitään. Marxilaisena aloittaneen Murryn pasifistiset mielipiteet herättivät usein kiistoja. Hän suututti monia vasemmistolaisia ​​(mukaan lukien George Orwell ja Vera Brittain ) väittämällä, että natsi-Saksan pitäisi antaa pitää hallussaan Manner-Eurooppaa. Murry uskoi, että vaikka natsien valta oli tyrannimainen, se oli parempi kuin täydellisen sodan kauhut. Tomin toiveet juutalaisten puzauxesta olis toteutuneet vielä paremmin. Murry "luopui pasifismistaan ​​vuonna 1948 ja... kehotti ennaltaehkäisevään sotaan Neuvostoliittoa vastaan, ja päätti päivänsä konservatiivisena äänestäjänä ". Murrysta tuli myös antifemimisti. Hänen näkemyksensä yhtyivät Eliotin näkemyksiin: hän kannatti elitismiä, jota Samuel Taylor Coleridgen papisto esikuvasi ja jota Matthew Arnold puolusti. Hänen tätinsä kutsui häntä 11-vuotiaana "pieneksi vanhaksi mieheksi".
ellauri411.html on line 529: Myös erilaiset kylmäveriset verilöylyt ja naisten, lasten, imettävien vauvojen ja äitinsä kohdussa syntymättömien ryhmäteloitukset keihäämällä raskaana olevaa äitiä kohdussa... ( eläköön kauhu!) ja neitsyiden, joskus vankien raiskaukset sodasta joskus ei (tapahtumat Moabin 4. Moos. 1 :1-18:ssa, Midianin maan sananlaskutapahtumat, "He tekivät sen Midianin maalle", sanoo sananlasku!, 4. Moos. 11 , 5. Moos. 2:26-37, 3:6-7, k', 1 Kings tai 1 Samuel 5: 1-9, 2 Kings tai 2 Samuel 15: 26-31, 4 Kings 8: 12, 1: 16 ja monet muut vastaavat jaksot ja lailliset määräykset Jumalan antama Mooseksen laki). Jumalan inspiroimassa Vanhassa testamentissa on monia muitakin jaksoja, joissa nainen oli selvästi miehen mielivallan alainen. Mainitsekaamme kaksi esimerkkiä: Mooses, ensimmäinen, joka opetti "joka tekee aviorikoksen", syyllistyi ainakin kaksimielisyyteen, sillä vaikka hän alun perin otti vaimokseen Sepphoran, midianilaisen ylipapin Jetron tyttären ( 2. Moos . 21-22), sen jälkeen kun me olemme nähdä hänen vaimokseen ulkomaalaisen etiopialaisen naisen. Mooseksen laki itse kieltää juutalaiselle mennä naimisiin ulkomaalaisen kanssa tai harjoittaa moniavioisuutta, ja Jehova oli antanut nimenomaiset käskyt, Genesis kd΄ : 3, ki΄:1, Exodus ld΄ : 16, Leviticus ii΄: 18 , ke ΄, Mooseksen kirja g΄ : 3-5 ja muualla, esim. Tuomarit 9: 3-4. (Esran ja Nehemian kirjat kertovat meille, että Esra hajotti seka-avioliitot palattuaan Israeliin, noin vuonna 450 eaa., Babylonista palauttamaan järjestystä Persian kuninkaan Artakserksen käskystä.) Lisäksi Mooses rankaisee ankarasti veljiään Mirjamia ja Aaronia, koska he arvostelivat häntä hänen itsensä luomasta aiheesta ( 4. Moos. 15 :1-15)
ellauri411.html on line 531: Miksi heprean lukutaitoinen Paavali ei mainitse kaikkea tätä ja monia sellaisia ​​asioita, se johtuu luultavasti siitä, että hän perustaa sanomansa väkijoukon masentavaan tietämättömyyteen ja uneliaisuuteen. Mutta eikö sama tapahdu tänään?! Toinen esimerkki on Daavidin barbaarinen käytös, jota usein kutsutaan Jumalan valitsemana kuninkaaksi, Jumalan sydämen mukaan ( Apostolien teot 3:22 ja monin paikoin 1, 2 Kings tai Samuelin ja 1 ΄, II kirjoissa jätetty pois). ), hänen ensimmäiselle vaimolleen Mikolille, kuningas Saulin tyttärelle, joka rakasti häntä suuresti, sekä jaksot hänen kenraalinsa heettiläisen Uriuksen vaimon kanssa, jonka hän murhasi saatanallisella tavalla ottaakseen naisen häneltä. , kun hänellä oli oma sadan naisen haaremi. Heistä suurin osa oli jalkavaimoja ja harvat laillisia vaimoja (II Samouil tai II Vasileion i ' jne. ) . Kolme kymmenestä tunnetusta ankarasta käskystä: "Älä tapa", "Älä tee aviorikosta" ja "Älä himoitse...", jotka Jumala Jahve itse oli antanut Siinain vuorella ( 2. Moos. 6 : 13- 14, 5. Moos. 5: 17-18), he eivät aiheuttaneet mitään ahdistusta Jehovan valitsemassa suosikkikuningas Daavidissa! Mooseksen lain mukaan (3. Moos. 10:10, 4. Moos . 16-34, 5. Moos. 22, jne.) sekä avionrikkojat että murhaajat oli tuomittava kuolemaan (kivittämällä). Huomaa, että kuningas Daavidin synnit ja rikokset eivät olleet vain niitä, joita hän teki Batseban kanssa onnettoman Urian kustannuksella, kuten lukutaidottomat uskovat erittäin väärin. Vanhan testamentin kirjat 1, 2 Samuel tai Kings, 3 Kings ja 1, 2 Omitted sisältävät valtavan määrän tämän Jumalan valitun, hänen poikiensa ja häntä koskevien rikoksia, julmuuksia ja syntejä.
ellauri418.html on line 266: Madame de Warens hoitaa maatalousmaansa, mutta tehtävä on työläs, eikä Rousseau auttanut häntä tässä asiassa: hän kamppailee taloudellisten varojensa kanssa ja näyttää liian heikolta maataloustöihin. Juuri tähän aikaan hän palkkasi työnjohtajaksi Jean-Samuel de Wintzenriedin, joka tunnettiin nimellä Chevalier de Courtilles, johon hän rakastui. Maataloustoiminta kasvoi ja rouva de Warens aloitti suhteen Wintzenriedin kanssa vuonna 1737. Vuonna 1737 Rousseau lähti Montpellieriin saamaan hoitoa "sydänpolyyppiin". Epäilemättä rouva de Warens on myös kyllästynyt Rousseaun jatkuviin jeremioihin, jotka puhuvat hänelle mistään muusta kuin hänen välittömästä kuolemastaan. Rousseaun hätäinen lähtö Montpellieriin johtui Chevalier de Courtillesin rouva de Warensin, nimittäin Jean-Samuel de Wintzenriedin, saapumisesta elämään. Madame de Warensin sanotaan ehdottaneen Rousseaulle à trois-elämää, josta Jasu kieltäytyi epätoivoisesti. Matkattuaan Montpellieriin tietyn rouva de Larnagen sylikoiraxi ilman rahaa Rousseau suostuu asumaan Les Charmettesiin Samuel de Wintzenriedin läsnäollessa ja ryntää takaisin Chambéryyn löytääkseen Madame de Warensin edes hyvästelemättä rouva de Larnagea.
ellauri418.html on line 268: Mami osallistui aktiivisesti maatalousliiketoimintaan ja -projekteihin koko ikänsä. Vuosina 1747–1757 hän perusti kaivos- ja kivihiilenvientiyrityksiä toverinsa III Jean-Samuel Wintzenriedin kanssa Mont-Blancin vuoristoon sekä keramiikkatehtaan.
ellauri419.html on line 318: Tän jutun tekijä Samuel Nyroos pannaan kyllä Facebook-seinää vasten come the revolution.
ellauri431.html on line 191: Heprealaiskirje 11 sisältää varmasti joitain uskon uskomattomia sankareita, mutta monet näistä ihmisistä tekivät myös melko hirvittäviä tekoja (kuten monet uskovat sen jälkeen ovat myös tehneet). Abraham ja Iisak valehtelivat (tai parhaimmillaan johtivat muita harhaan) vaimostaan. Jaakob petti isänsä ja veljensä. Mooses murhasi miehen. Rahab oli portto. Jael antoi Siseralle pillua. Daavid esiintyy myös tässä luvussa, ja häntä kutsutaan muualla mieheksi Jumalan oman sydämen mukaan ( Apostolien teot 13:22 ; vrt. 1 Samuelin kirja 13:14 ), mutta kuitenkin hän teki aviorikoksen Batseban kanssa, yritti peitellä sen ja sitten järjesti tämän miehen murhan. Olivatko Daavidin teot parempia kuin lapsen uhraukset äkillisen lupauksen täyttämiseksi?
xxx/ellauri056.html on line 286: Uutta muihin senaikaisiin triangelidraamoihin verrattuna on ettei P. ja M. edes tiedä mixne tykkää toisistaan, ja että Melisande kuollessaan ei sano ah mä kuolen, se ei edes tajuu sitä. Kukaan ei oikeestaan tajuu mistään höykäsen pöläystä, ei kazojatkaan. Tää on ennakoivinaan Samuel Beckettiä.
xxx/ellauri068.html on line 195: Durante los años sesenta, su trabajo fue traducido y publicado en los Estados Unidos y en Europa. En 1961 llegó a la fama internacional al obtener el primer Premio Formentor, que recibió junto a Samuel Beckett. En 1971 ganó el Premio Jerusalén; su reputación internacional se consolidó entre estos años, ayudado por la disponibilidad de las traducciones al inglés de su obra, por el éxito de Cien años de soledad de García Márquez y por el boom latinoamericano, aunque su participación en él es relativa.
xxx/ellauri084.html on line 671: Toinen oli outo vammanen. 3. sta tuli hysteerinen. Mixne vanhemmat oli niin pitkiä? No Wallu oli lyhkönen. Wallun kullilla ei ollut nimeä. Sen vanhemmat oli aivan sekoja, Wallun mielestä. "Kujalla" ei sanottu kyllä Sally Jeanin lapsuudessa. Ei edes "ulalla". Ehkä "mezässä". Niiden "Hei äiskä" on totaalisen dissosioitunut. Aivan Riku-tonniston manipulaattori. Selviää puhumalla kaikesta. Valhepussi. Vilijonkka kolmine eripituisine poikineen. Rikun pojat on kaikki pieniä kuin isänsä. Muttei yhtä vikkeliä. Niklas on sentään kuin baarikaappi. Perinyt sen äidiltä. Äiskän koira oli Samuel Johnson, se Tourette. Wallu raahasi sen auton perässä jauhelihaxi.
xxx/ellauri103.html on line 127: Viime lokakuussa islamisti leikkasi pään irti ranskalaisopettaja Samuel Patylta, joka oli käyttänyt perustuslakiin kirjattua sananvapauttaan ja näyttänyt oppitunnilla pilakuvia profeetta Muhammedista. Hizi kyllä kai Muhammedin pään saa kulttuurillisesti omia, onhan sekin ominut meiltä Moosexen (tai no siis jutkuilta, mutta niiltähän me on kaikki omittu). Mixei sitten saisi omia opettajan pään.
xxx/ellauri104.html on line 1230: Samuel Kettunen: Luomiskertomuksen ja biologian fakta on se, että mies sai ensin. Mieheltä kysyttiin näät ensin, kun vaimo lankesi. Kun se ei huolinut kysyttiin käärmeeltä. Johan alkoi miehellekin kelvata.
xxx/ellauri114.html on line 336: The relationship between Israel and its three neighbors to the East was never good, and they fought with each other frequently. Sometimes God used Israel to discipline them and at other times He used them to discipline Israel. Under King David, Israel conquered and subjugated all of them for a time (2 Samuel 8:1-14).
xxx/ellauri124.html on line 240: Samuel Beckett’s Malone Dies
xxx/ellauri125.html on line 394: Waltarin pappisisä Toimi Waltari kuoli pojan ollessa viisivuotias, jolloin kasvatusvastuu jäi äidille. Mikalla oli kaksi veljeä: Samuel (kutsumanimeltä Samuli) ja Erkki. Samuli oli Mikaa kaksi vuotta vanhempi ja Erkki viisi vuotta nuorempi.
xxx/ellauri127.html on line 543: By Samuel Taylor Coleridge Sam Vaatturi Coleridge
xxx/ellauri127.html on line 614: Samuel Taylor Coleridge is the premier poet-critic of modern English tradition, distinguished for the scope and influence of his thinking about literature rather than for his innovative verse. Active in the wake of the French Revolution as a dissenting pamphleteer and lay preacher, he...
xxx/ellauri127.html on line 618: A person from Porlock was an unwelcome visitor to Samuel Taylor Coleridge during his composition of the poem Kubla Khan in 1797. Coleridge claimed to have perceived the entire course of the poem in an opiatic dream, but was interrupted by this visitor from Porlock while in the process of writing it. Kubla Khan, only 54 lines long, was never completed. Thus "person from Porlock", "man from Porlock", or just "Porlock" are literary allusions to unwanted intruders who disrupt inspired creativity.
xxx/ellauri129.html on line 41: Carl Gustav Jung (* 26. Juli 1875 in Kesswil, Schweiz; † 6. Juni 1961 in Küsnacht/Kanton Zürich), meist kurz C. G. Jung, war ein Schweizer Psychiater und der Begründer der analytischen Psychologie. Carl Gustav Jung wurde 1875 in einem Dorf am Schweizer Ufer des Bodensees geboren. Carl Gustav Jung war der zweite Sohn des reformierten Pfarrers Johann Paul Achilles Jung (1842–1896) und seiner Frau Emilie (1848–1923), Tochter des Basler Antistes Samuel Preiswerk, in Kesswil, Kanton Thurgau. Der gleichnamige Grossvater Karl Gustav Jung (1794–1864) stammte ursprünglich aus Mainz; er emigrierte 1822 nach Basel und wirkte dort bis 1864 als Professor der Medizin, genauer hatte er einen Lehrstuhl für Anatomie, Chirurgie und Geburtshilfe an die Universität Basel inne. Carl Gustav war sechs Monate alt, als sein Vater, ein Bruder des Architekten Ernst Georg Jung, ins Pfarrhaus von Laufen nahe beim Rheinfall umzog. Vier Jahre später zog die Familie nach Kleinhüningen bei Basel, wo sein Vater eine Stelle als Pfarrer in der Dorfkirche Kleinhüningen antrat. Als er neun Jahre alt war, wurde seine Schwester Johanna Gertrud («Trudi») geboren. Nach dem Tod seines Vaters am 28. Januar 1896 musste Jung als junger Student für den Unterhalt seiner Mutter und seiner Schwester sorgen.
xxx/ellauri129.html on line 300: Riku Korhosen (s. 1972) romaanissa Emme enää usko paraan, uskomme rahaan on päähenkilöinä kaksi pariskuntaa: Eero ja Aino tyttärineen, Lari ja Eeva. Kirjan ensimmäiset pari sataa sivua kuvataan pariskuntien elämää Turun seudulla, Ispoisten omakotitaloalueella. Matti Samuel Mäkelä, suomalainen esseisti ja kirjailija arvosteli Rikun Finlandiaehdokkaan Hesariin. Kirjailija Matti Mäkelä kuoli 2019 – ”Hän painoi päänsä tyynyyn ja veti vii-mei-set hen-gen-ve-ton-sa”. – Hän oli sanonut, että pyörryttää, sisar kertoo Ilkalle ja Pohjalaiselle. Matti sairasti maxasyöpää. Mäkelä oli syntynyt vuonna 1951 Etelä-Pohjanmaalla. Mäkelä kasvoi lestadiolaisessa perheessä, jossa oli kova kuri mutta salliva ilmapiiri, kunhan tytöt tuli tehdyiksi. Para on suomalaisessa ja ruotsalaisessa kansanperinteessä tunnettu talon haltija, jonka tehtävä oli talon ja omistajansa auttaminen ja varallisuuden kasvattaminen.
xxx/ellauri129.html on line 605: Elle a eu une longue liaison avec Voltaire, qui l'a encouragée à poursuivre ses recherches scientifiques, mais c'est Samuel König, disciple de Jean Bernoulli, qui lui fait découvrir la physique de Leibniz.
xxx/ellauri129.html on line 775:

Samuel Johnson, “Life of Milton” (1779)

Olen useasti ylpeänä ajatellut, että kuinka olenkin päässyt kirjoittelemaan tähän samaan julkaisuun (Apu-lehti) kuin aikoinaan Erkki Mikael Salmi, eli nimimerkki Erkki-Mikael, joka on tietysti lukuisien Isaskar Keturi- ja Samuel Väsy -pakinoiden luoja. Ja voihan täytinen miten me penskoina nauroimme näille jutuille. Nauroimme tikahtumiseen asti ja tuo nauraminen on jatkunut minulla läpi elämän ja jatkuu vieläkin.
xxx/ellauri400.html on line 343: Kun muutin aikoinaan etelän Suurelle Kirkolle, eli Helsinkiin, suuri osa kirjastostani katosi muuttojen myrskyissä, mukana myös iso osa Erkki-Mikaelin pakinakokoelmista. Minulla oli melkein kaikki teokset, joihin oli koottu Apu-lehdissä aikanaan olleet pakinat. Näissä pakinoissa pääosissa seikkailivat mainitut veijarit Isaskar Keturi ja Samuel Väsy.
xxx/ellauri400.html on line 349: Samuel Väsy puolestaan on arkkityyppi suomalaisesta perheenisästä tuon ajan suomalaisessa arjessa. Sylvi on Samuelin vaimo ja lapset ovat vauvaikäinen Susanna sekä Helpertti ja Vilpertti, joita naapurit kutsuvat yhteisnimellä Tuplavahinko ja jotka ovat täynnä uteliaisuutta, mielikuvitusta, vastentahtoista koulunkäyntiä ja Hesan slangia.
xxx/ellauri410.html on line 117: English speakers owe the word Laodicean to Chapter 3, verses 15 and 16 of the Book of Revelation, in which the church of Laodicea is admonished for being "neither cold nor hot, . . . neither one nor the other, but just lukewarm" in its devotion. By 1633, the name of that tepid biblical church had become a general term for any half-hearted or irresolute follower of a religious faith. Since then, the word’s use has broadened to cover flimsy political devotion as well. For example, in comparing U.S. presidents, journalist Samuel Hopkins Adams compared "the fiery and aggressive [Theodore] Roosevelt" to "the timorous Laodicean [Warren] Harding." My penis sure does not look Laodicean in the snapshot (above), but in actual fact it had to be supported by hand (left). Comme un pneu de vélo où il y a un trou.
xxx/ellauri410.html on line 1197: 1 Samuel 15:29 also conveys the fact that God is not a physical being:
xxx/ellauri416.html on line 442: It is unknown for sure which of the five cities was the most important if any were, but the Old Testament book of I Samuel 6:16 mentions that after the Philistines had taken the Ark of the Covenant from the Israelites and then suffered great calamities. As a result, they decided to return the relic to the Israelites. After the Philistines returned the Ark, “the five lords of the Philistines had seen it, they returned to Ekron the same day." This passage implies that Ekron was the leading Philistine city, at least in the eyes of the Israelites.
xxx/ellauri416.html on line 646: Lokakuun alussa Samuel Patu, Pariisin lähellä sijaitsevan yläkoulun opettaja, järjesti sananvapautta käsittelevän luokan, jonka hän kutsui "Dilemmiksi: olla vai ei olla Charlie ". Päiviä sen jälkeen, kun Charlie Hebdossa näytettiin kaksi Muhammadista tehtyä pilakuvaa, ääri-islamisti tappoi hänet. Ei ois kannattanut olla Charlie. Oppilaat keskustelivat, mutustelivat, ja sitten heitä pyydettiin sopimaan ehdotetusta ratkaisusta. Heidän luokan muistiinpanonsa alareunassa heidän ehdotuksensa luki: "Älä vitussa julkaise sellaista karikatyyriä."
317